LASTENSUOJELUN VAIETTU HISTORIA

Kaisa Vehkalahti, NuorisotutkimusverkostoLastensuojelun tutkimuspäivät II Lastensuojelutiedon jännitteet9.10.2015

Mitä vaikenemisella tarkoitetaan? Miksi meidän pitäisi muistaa, mitä

pitäisi muistaa – ja pitäisikö jotain unohtaa?

Mikä on historiantutkimuksen / historiallistavan tutkimuksen tehtävä?

1. HILJAINEN TIETO Hannele Koivunen 1997 Tietoa, joka ei omassa ajassaankaan ole ollut

laajasti tiedostettua ja julkilausuttua Esim. paikallinen tai ammattiryhmän

sisäinen, käytännöissä siirtyvä tietoa Jää kirjallisen dokumentaation ja arkistojen,

usein myös muistitiedon tavoittamattomiin Historiantutkimuksen rekonstruktio

menneestä ajasta on aina osittainen Tieto on olemassa, mutta sitä ei tiedosteta

2. UNOHDETTU TIETO Tietoa, joka omana aikanaan on ollut

hyvinkin laajasti, virallisesti, kansallisesti ja jopa kansainvälisesti tiedossa, mutta on sittemmin ”unohtunut”

Esim. Hyvinvointivaltion lyhyt historia Johanna Sköld & Ingrid Söderlind (2014)

Fosterbarn i tid och rum. Lokal och regional variation i svensk fosterbarnsvård cirka 1850–2000. Carlssons, Stockholm Pitkät linjat, ongelmien pysyvyys Perhesijoitusten raskas historiallinen laahus –

laitossijoitusten edistyksellinen leima

JOULUMERKKIKODIT (1936 – 1973)

Heini Hakosalo: 'A black spot on the tuberculosis map of Europe': Tuberculosis and anti-tuberculosis work in Finland, from the 1880s to the 1980s (SA 2012–2017)

3. VAIETTU TIETO Tietoa, jonka olemassaolon monet tietävät,

mutta josta ei syystä tai toisesta juurikaan keskustella avoimesti

Hegemoniseen historian tulkintaan huonosti sopiville / kyseenalaistaville kokemuksille ei tilaa julkisuudessa

Vastakertomukset (esim. perheiden negatiiviset kokemukset) suljetaan ulos vaikenemalla

SOTA-AJAN LASTENSIIRROT (1939–1945)

Karin Zetterqvist Nelson: Nya hem i Sverige - evakuering av Finska krigsbarn under andra världskriget. (Linköpings universitet, Tema Barn 2013–2016)

Kiistoja vaikemisen ja puhumisen rajalla – kuka päättää, mistä puhutaan; kenen ääni on voimakkain; kenen tulkinta jää dominoimaan historian tulkintaa?

Sotalasten vastakertomusten hautautuminen poliittisen tilanteen & muiden tuottamien tulkintojen ja muiston ensisijaisuuden takia

Historiallisen tilanteen muutos 1990-l. > muistin politiikka muuttuu, muistamisen ryöpsähdys

Onko tässä hetkessä vastaavia teemoja, joista vaietaan?

4. KIELLETTY TIETO Tietoa, jonka olemassaolo halutaan aktiivisesti

kieltää

5. SALATTU TIETO

Tieto, jota pidetään aktiivisesti pois julkisuudesta, tai johon on pääsy vain rajatulla joukolla

  Onko meillä sellaista lastensuojelun historiaan

liittyvää tietoa, jota halutaan aktiivisesti salata?

LASTENSUOJELUN TOTUUSKOMISSIOT & MENNEISYYSSELVITYKSET Kansainvälinen aalto Historian hyvittämisen

teema keskeinen meidän ajassamme

Anteeksipyytämisen politiikat

"Du skal ikke tænke paa din Far og Mor” –näyttely, Forsorgsmuseet, Tanska

MIKSI MEIDÄN PITÄISI MUISTAA, MITÄ PITÄISI MUISTAA – JA PITÄISIKÖ JOTAIN UNOHTAA? Muistamisen merkitykset eri tasoilla:

1. HENKILÖKOHTAINEN MUISTI Historia merkityksellinen osa jokaisen

identiteettiä Tarve tulla kuulluksi, nähdyksi ja

tunnistetuksi; saada tunnustus sille, että heidän kokemuksensa on myös ollut ”todellista”

Lastensuojelu henkilökohtaista muistia tuottavana ja ylläpitävänä instituutiona (esim. dokumentit)

2. AMMATILLINEN MUISTI Historiantutkimuksellinen tieto

lastensuojelututkimuksen ja kehittämistyön resurssina

Vierula & Pösö: Organisaation muisti Voiko menneisyydestä oppia? Pitkän aikavälin jatkuvuuksien ja

murroskohtien hahmottaminen Nykyisyyden historia – tulevaisuuteen

orientoituminen Pitkä perspektiivi – suhteellisuuden taju

3. KANSAKUNNAN MUISTI / KOLLEKTIIVINEN MUISTI Collective memory is “what remains of the past in the lived experience

of groups, or what these groups make of the past” or the ”collective construction of the past by a present community” or “defined as the representation of the past, both that shared by a group and that which is collectively commemorated, that enacts and gives substance to the group’s identity, its present conditions and its vision of the future.” (Cubitt 2007, 10)

Jokainen yhteisö luo kollektiivisen muistinsa Millainen käsitys meillä on hyvinvointivaltion

historiasta? Salliiko kansallinen tarina soraääniä?

MUISTAMISEN ETIIKKA Avishai Margalit: The Ethics of Memory (2002) Onko meillä velvollisuus muistaa joitakin menneisyyden

ihmisiä ja tapahtumia? Jos on, millainen tämä velvollisuus on luonteeltaan

"Memory is a constitutive element in the making of a community.” Ilman yhteisiä muistoja ei yhteisöä.

Unohtaminen, vaientaminen ja väärin muistaminen vahingoittavat yhteisöä koossapitäviä “paksuja siteitä” (thick relationships)

Muistot määrittävät ne ihmiset, joista meidän tulisi välittää, ja koska välitämme heistä, meillä on velvollisuus myös muistaa heidät.

Ei silti samantekevää, mitä muistetaan ja mihin muistoja käytetään?

HISTORIANTUTKIJAN TEHTÄVÄ JA ROOLI? Poliittisesti neutraalia tutkimusta ei ole Ensisijainen tehtävä ei ole toimia historian

tuomarina Vääryyden toteaminen on vasta

historiantutkimuksen lähtökohta; varsinainen tehtävä on asettaa tämä havainto historialliseen kontekstiinsa ja pyrkiä selvittämään, millaiset tekijät mahdollistivat sen

Tehtävänä ei tuomitseminen, vaan ymmärtäminen Eettinen velvollisuus muistaa kytkeytyy

kollektiiviseen muistiin yhteisöä rakentavana elementtinä

Asian tutkiminen voi itsessään olla eettinen teko