Tässä numerossa teemana tulevaisuus

3-4 . 2008

Tässä numerossa teemana tulevaisuus

VANHUSTENHUOLLON UUDET TUULET 3-4/20082

Vanhustenhuollon Uudet Tuulet

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto on perustettu vuonna 1953. Palvelu- ja hoitotyö on organisoitu liiton jäsenjär-jestöissä. Liitto on laajasti mukana vanhustyön kehittämisprojekteissa. Liiton omia käynnissä olevia projekteja ovat: * Kehittämisprojekti YDIN ikääntymi-sen resurssikeskusmallin luomiseksi ja laadukkaan kotona asumisen turvaa-miseksi

3 Pääkirjoitus

4 Uteliaisuus ja avoin mieli ovat ihmisen ikää tärkempiä

8 Kaikista pystytään pitämään huolta tulevaisuudessakin

10 Uudenlainen yhteisöllisyys tarjoaa yksilöille mahdollisuuden omaan ääneen

12 Hyvinvointi on muutakin kuin materiaa

14 Suomalaiset ovat järjestöihmsiä

16 Vanhuspalvelujen kuluttajan - suojaan kaivataan joustoa

19 Kolumni

20 Salon seudulla kuntaliitoksessa kaikki voittavat

22 Kohtuuhintaisia asutoja ikäihmisille

25 Suvaitsevaisuus – harvoinko tarjolla?

28 Käpyrinteestä löytyy sydäntä ja mieltä

32 Vahva yhdessä

34 Projektit

36 Kansallistohveli Reino yli sukupolvien rajojen

38 Kirjat

41 Ristikko

42 Esineet kertovat, osa 31

46 Jäsenjärjestöt

* Vanhustenhuollon työyhteisöjen moni kulttuurisen tietämyksen lisäämi-nen – Kotoutuminen vanhustyöhön* TOHO – Työssä On Hyvä Olla

Lisätietoja liiton projekteista:www.valli.fi /projektit

Julkaisija: Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry, Hämeentie 58–60 A 52, 00500 Helsinkipuh. (09) 7745 900, fax (09) 701 5474www.valli.fi Päätoimittaja: Marja-Liisa Kunnaspuh. (09) 7745 9011Toimitussihteeri: Kari Uittomäkipuh. (09) 7745 9021Ilmoitusmyynti:Pauli Keinänen/Pake-Mark T:miKarhulantie 2 F 285, 00910 Helsinkipuh. (09) 3446 6810, fax (09) 3446 6811GSM 040 546 [email protected] Jäsenjärjestöilmoitukset: Eija Uuksulai-nen, [email protected] Paino: Painoyhtymä Oy/Itä-Uudenmaan PainoPorvooISSN 1238-5204

Puheenjohtaja: Vappu Taipale

Toiminnanjohtaja:Marja-Liisa Kunnas (09) 7745 9011Suunnittelijat:Anu Kuikka(09) 7745 9016Satu Marjakangas(09) 7745 9015Satu Aalto(09) 7745 9013

Liiton toimisto

Kansikuva: Tässä numerossa raotetaan ovea tule -vaisuuteen.Kuva: Rodeo.fi /Esa Ahdevaara

Seuraava numero ilmestyy3.9.2008

Lehden aikataulu 2008:Nro Ilm. Teema1 22.2. Teknologia2 10.4. Laadukas asuminen3–4 16.5. Tulevaisuuden rakenteet ja innovaatiot5 3.9. Apuvälineet6 13.10. Oppilaitokset7 16.12. Monikulttuurisuus

ToimitusneuvostoVanhustenhuollon Uudet Tuulet -lehden toimitusneuvosto: Tellervo Kling puheen-johtaja, jäsenet Päivi Voutilainen, Anne Juntti, Ulla-Maija Karimaa, Anu Linnan-ahde, Marja-Liisa Kunnas, Kari Uittomäki.

Anne Virkkunen (09) 7745 9014Toimitussihteeri:Kari Uittomäki(09) 7745 9021Toimisto- ja projektiavustaja:Eija Uuksulainen (09) 7745 9020

[email protected] www.valli.fi Osoitteenmuutokset ja tilaukset:Eija Uuksulainen

VANHUSTENHUOLLON UUDET TUULET 3-4/2008 3

Marja-Liisa Kunnaspäätoimittaja

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton toiminnanjohtaja

Suomen sosiaaliturva EU:n alakastissa

Hätkähdyttävä otsikko Helsingin Sa-nomissa heti vapun jälkeisenä sun-

nuntaina. Jutussa käsiteltiin uusinta, vuo-delta 2005 olevaa kansanvälistä vertailua. Vertailun mukaan Suomi käyttää sosiaali-menoihinsa vähemmän varoja kuin EU-maat keskimäärin eli 8300 euroa asukasta kohden. Maamme sosiaaliturva on Italian ja Britannian tasolla, mutta selvästä huo-nompi kuin muissa Pohjoismaissa sekä Saksassa, Itävallassa, Ranskassa, Belgias-sa ja Sveitsissä. Vertailun oikeaksi osoit-tavat myös viimeisimmät kotimaiset tut-kimukset, joiden mukaan muut Pohjois-maat ovat jo kaukana karkuteillä, kun so-siaalimenojen osuus lasketaan prosent-teina bruttokansantuotteesta.

Kun suomalaiset valtakunnalliset elä-keläisjärjestöt teettivät viime vuon-

na Suomen Gallupilla kyselytutkimuksen 55–79 -vuotiaiden tulevaisuuden näky-mistä ja heidän kokemistaan ongelmista, nousivat keskeisimmiksi eläkkeiden pie-nuus, sosiaali- ja terveyspalvelujen riittä-mättömyys ja yksinäisyys. Vastaajilta ky-syttiin myös, mitkä tulevat olemaan hei-dän mielestään suurimmat iäkkäiden ih-misten ongelmat 10 vuoden kuluttua. Vastaus oli sama, mutta järjestys muut-tui; sosiaali- ja terveyspalvelujen riittä-mättömyys nousee suurimmaksi ongel-maksi, jonka jälkeen tulivat eläkkeiden pienuus ja yksinäisyys.

Suomi on rikkaampi kuin koskaan. Min-ne raha katoaa? Eläkkeet eivät ole py-

syneet mukana palkkojen nousukehi-tyksessä ja nykyisellä indeksin laskenta-mallilla tulevat entisestään jäämään jäl-keen. Huonoin elämäntilanne hintojen korotus aallossa on varmasti lapsiperheil-lä ja etenkin yksinhuoltajaperheillä. Ah-dinkoon ovat joutuneet myös monet elä-keläiset. Hinnat ovat nousseet voimak-kaammin kuin eläkkeet. Hintojen nousu sen kuin jatkuu; ruoka kallistuu. Korotus-

prosentit ovat monen välttämättömyys-tuotteen kohdalla jo pitkälle yli 10 pro-senttia. Aikaisemmin mainitsemassani Helsingin Sanomien jutussa todettiin myös, että ai-noa poikkeus, jossa Suomi pärjää vertai-lussa, ovat asiakasmaksut, jotka maas-samme ovat muita Pohjoismaita kor-keammat.

Maassamme on joitakin tabuja joi-hin ei saa edes puheissa kajota. Yk-

si tällainen on eläkkeiden nousun tur-vaavan indeksin laskentamalli. Suomes-sa keskieläke on 1160 euroa. Kun tiede-tään, että asuminen, ruoka ja tarvittavat palvelut kallistuvat, tulee vauraassa Suo-messa olemaan entistä enemmän köy-hiä eläkeläisiä. Muhimassa on myös suuri kapina, jos-ta merkkejä on jo eläkeläisyhdistyksis-sä näkyvissä. Keskustelu on muuttunut aggressiivisemmaksi ja puolueuskolli-suus päättäjiin on murenemassa. Yhä useampi eläkeläinen joutuu laskemaan euronsa tarkasti ja helposti unohtuu, että ”on onni syntyä Suomeen”. Loputtomas-ti emme voi välttää avointa keskustelua suomalaisesta eläketurvasta ja sen riit-tävyydestä. Tämän keskustelun aika on nyt, kun maassamme tehdään sosiaali-turvauudistusta. Suomalaista kilpailu-kykyä voidaan parhaiten tukea satsaa-malla ihmisiin. Sosiaaliturvaa uudistet-taessa on panostettava erityisesti ihmis-arvoisen vanhuuden turvaavaan eläketa-soon ja riittäviin palveluihin.

Uteliaisuus ja aihmisen ikää

Tulevaisuudentutkija Marja-Liisa Viherä:

voin mieli ovat ä tärkeämpiä

– En tykkää sanasta eläkeläinen ollenkaan. Sillä tavalla määritel-lään ihminen tulojen mukaan. Miksi ylipäätään ihmisiä pitää luo-kitella tai leimata iän, tulojen, tulojen saantiperusteiden, tai jon-kin muun mukaan. Mieluummin vaikka kertoo, mitä ihminen mi-tä tekee tällä hetkellä, tulevaisuudentutkija Marja-Liisa Viherä toteaa.


Marja-Liisa Viherä on aina ollut kiin-nostunut viestinnästä, vuorovaiku-tuksesta ja kommunikaatiosta. Te-liaSoneralla ja sen edeltäjillä hän on ehtinyt olla 47 vuotta töissä. Viherä ei sano, että hän on eläköitymässä, vaan että ”tekee enää vähän töitä siellä”. Viherä kuitenkin toteaa, et-tei hänen elämänsä ole muuttumas-sa millään tavalla.

– Teen edelleen sitä samaa kuin olen ai-na ennenkin tehnyt, tutkin ja kirjoitan. Ai-noastaan nyt olen enemmän oma herrani, aloitan myöhempään päivällä ja teen myö-hempään yöllä töitä. Tämä on aika ihan-teellinen olotila, ja näin pitäisi kaikilla olla, Marja-Liisa Viherä havainnollistaa.

Viherä on tällä hetkellä mm. Tulevaisuu-den tutkimuksen seuran puheenjohtaja se-kä seuran Futura-lehden vieraileva päätoi-mittaja. Hän toimii myös Viestintäkasva-tuksen seurassa. Viherä väitteli tohtoriksi vuonna 1999. Väitöksen pohjalta hän jul-kaisi kirjan Digitaalisen arjen viestintä.

Kokonaisvaltainen näkemys tulevaisuudesta puuttuu tekniikkaa kehitettäessäMarja-Liisa Viherä on kiinnostunut tek-niikasta ja tekniikan kehittämisestä, mut-ta hän ei ole kuitenkaan teknologiausko-vainen. Viherä painottaa, että tekniikan ke-hittämisen pitäisi lähteä käyttäjän tarpeista ja kokonaisvaltaisesta näkemyksestä tule-vaisuudesta ja elämäntavasta.

– Nyt tekniikkaa kehitetään tekniikka-lähtöisesti. Ensiksi on tekniikka, sitten kat-sotaan miten se toimii ja mihin kontekstiin se sopii. Harvemmin pohditaan tekniikan yhteiskunnallisia vaikutuksia ja vaikutuk-sia elämäntapaan. Kun pitäisi lähteä täs-mälleen päinvastoin.

– Eli ensiksi pitäisi katsoa elämäntapa, millainen yhteiskunta on ja millaista tek-niikkaa ne edellyttävät. Ja sitten, että tek-niikka myös toimii.

– Nyt on esimerkiksi kehitetty demen-toituneille nettipalvelu. Tässäkään ei ole ymmärretty, että kun dementia menee tar-peeksi pitkälle, niin mistään tekniikasta ei ole hyötyä. Tiettyyn rajaan saakka pu-helin on paras. Puhelimen soidessa siihen osataan vastata ja tutun äänen kanssa voi keskustella.

– Kun tekniikan kehittäminen lähtee Te-kesistä, niin siellä on tällainen bisnesratio-naliteetti ja ansaintalogiikka. Kehitetään uusia hienoja juttuja, joita ei kukaan tar-vitse. Tai tarvitsee pieni joukko, mutta sit-ten markkinoinnilla yritetään saada muut-kin käyttämään, Viherä analysoi.

Viherän mukaan on tärkeätä ymmärtää laajoja järjestelmiä ja konteksteja. Hän to-teaa, että esimerkiksi SampoPankin sekoilu tietokoneiden tietoturvan kanssa on osoitus siitä, ettei ymmärretty systee mien erilai-suutta. Suomessa vastuu pankki yhteyksien tietoturvasta on palvelun tar joajalla, mut-ta tanskalaiset sysäävät vastuun käyttäji-en tietokoneille.

Elämä on viestintääViherä on jo 10 vuotta sitten ideoinut jär-jestelmää, jossa ihminen saisi yhdellä pu-helinsoitolla kaikki tarvitsemansa palve-lut. Tuolloin se ei ollut vielä teknisesti mahdollista toteuttaa. Nyt järjestelmä oli-si teknisesti mahdollinen, esim. langatto-mien yhteyksien edullisuuden vuoksi. Vi-herä on tehnyt ajatuksistaan neljä Palve-lu-unelma -nimistä videota, jotka löytyvät mm. internetistä, YouTubesta.

Vaikka viestintä ja erilaiset viestintä-keinot kehittyvät huimaa vauhtia Viherä uskoo perinteisen painetun sanan voimaan. Painettu lehti on edelleen ylivoimainen käyttöliittymä; lehti on helppo ottaa kä-teen ja sitä on helppo selailla, lehden voi ottaa mukaan ja niitä voi kerätä. Painettu lehti on myös kaikille tuttu.

Viherän mukaan esimerkiksi palvelu-taloissa asukkaiden ja henkilökunnan pi-täisi tehdä yhdessä lehtiä. Tällainen teke-minen ja yhteinen lehti yhdistäisi ihmisiä, ja eri ryhmät ja eri ihmiset saisivat äänen-sä kuuluviin. Lehti on erinomainen kei-no luoda yhteisöllisyyttä ja yhteenkuulu-vuuden tunnetta.

– Palvelutaloissa ja muissa pitäisi olla viestintävastaava tai viestintäresurssi, jo-ka koordinoisi yhteistä viestintää ja osaisi myös tekniset kysymykset.

Viherä on mukana Eläkeliiton Puhu-malla paras -projektissa, jonka tavoittee-na on kehittää koulutus- ja toimintamal-li ryhmäpuheluiden hyödyntämiseen va-paaehtois- ja vertaistoiminnassa. Viherän mukaan projekti on saanut erittäin hyvän vastaanoton.

– Puhelin on jokaiselle vanhukselle ja yksinolijalle kaikkein turvallisin käyttö-liittymä. Puhe ja ääni välittää niin paljon tietoa, ettei kuvayhteys siihen pysty. Ku-vayhteys merkitsee sitä, että ihmistä jän-nittää ja hän kiinnittää huomioita toisar-voisiin asioihin. Kuten siihen, että onko tukka hyvin.

– Mitä elämä on muuta kuin vuorovai-kutusta, Viherä korostaa.

Kukaan ihminen ei ole väärän ikäinen– Jokaisella ihmisellä on oikeus olla juu-

ri sen ikäinen kuin on. Minua on ruvennut ihan oksettamaan tämä vanhempien ihmis-ten pelottelu ja syyllistäminen, että te olet-te sen ja sen ikäisiä. Pitäisi lopettaa äkkiä puheet siitä, että tulee suurta vaivaa ja vas-tuuta. Kyllä maailma järjestyy, ilman Sai-lastakin, Viherä teroittaa.

– Myös puhe nuorten ja vanhojen suu-resta kuilusta keljuttaa. Toki on osittain pe-rää siinä, että nuoret osaavat tietotekniik-kaa paremmin. Mutta nuorilla ei ole elä-mänkokemusta eikä tajua ihmissuhteista. Tämä ei kuitenkaan tee suurta kuilua, ky-se on tietyistä taitoeroista. Ikärasismissa-kin on kyse siitä, että asetetaan yksi omi-naisuus ylitse muiden ja sen mukaan luo-kitellaan maailmaa.

Marja-Liisa Viherä on 21 vuoden ajan pitänyt viestintäleirejä. Yksi leiri kestää 10 vuorokautta. Leireillä on aina mukana eri-ikäisiä ihmisiä, erityisesti nuoria. Vies-tintäleirillä jokainen saa toimia lehden toi-mittajana, radion kuuluttajana, mestarikok-kina ja kioskin pitäjänä.

– Se, että laitetaan samaa ikäluokkaa ole-vat ihmiset yhteen on minusta huono asia. Mahdollisimman paljon pitäisi laittaa eri-ikäisiä ihmisiä keskenään. Se vasta on elä-mää. Samanikäisyys ei välttämättä yhdis-tä ihmisiä. Mutta samankaltainen ajatus- ja arvomaailma yhdistää – riippumatta ih-misen iästä.

– Uteliaisuus, arvot, tiedonhalu ja in-nostus ovat paljon tärkeämpiä kuin ihmi-sen ikä.

Marja-Liisa Viherä asuu Kalliossa, Kar-hupuiston vieressä. Viherän mielestä Kallio on hyvinkin ihanteellinen paik-ka asua, sillä kaikki tarvittavat palve-lut ovat lähellä.


Toiveissa rauhallinen slow-tulevaisuusViherä on mieltynyt sanaan slow – ”hidas”. Hänen mielestään koko yhteiskuntaa vai-vaa liiallinen kiireisyys. Slow-yhteiskun-nassa elämä olisi rauhallisempaa ja har-kitumpaa; mietittäisiin elämää ja elämän-tapaa ja miten toivottu elämäntapa mah-dollistuisi ilman kilpailua. Kyse on myös ihmisten välisestä kunnioituksesta – eri-ikäisten, erirotuisten ja erilaisten ihmis-ten kunnioituksesta.

– Slow-life ei tarkoita apaattisuutta. Pin-nan alla voi kuohua, ideoita syntyä, luo-vuutta, kultuuria, taidetta, yhdessäoloa…

Viherä kertoo harrastavansa slow-foo-dia – ”hidasta ruokaa”. Hän ei käytä kau-pan valmiseineksiä vaan tekee itse ruo-kansa tai ostaa Hakaniemen hallin keit-tiöstä. Slow-foodin vastakohda on fast-food – ”nopea ruoka”, joka on tehokkuu-den ilmentymä.

Viherä ei mitenkään näe tulevaisuutta pelottavana asiana. Hän uskoo, että tulevai-suus järjestyy – nuoret pitävät huolta van-hemmista sukupolvista. Ovathan vanhem-matkin pitäneet huolta nuorista.

Ihanteellisessa ympäristössä kaikki on lähelläKun Marja-Liisa Viherältä kysyy, millais-ta tulevaisuutta hän itse toivoo, niin hänel-lä on vastaus valmiina:

– Ensimmäiseksi toivon, että sanoma-lehtiä tulee joka päivä. Toiseksi, että YLEn ohjelmat säilyvät, jotta saadaan luotetta-vaa ohjelmaa. Kolmanneksi toivon, että kirjasto on lähellä. Neljänneksi, että työ-väenopistot jatkavat ja pitävät eri ikäisille kursseja. Vasta näiden jälkeen toivon, et-tä olisi leipää ja ruokaa ja lääkäreitä, Vi-herä luettelee.

Viherä asuu miehensä kanssa Helsingin Kalliossa. Kalliossa asuu myös hänen kol-me poikaansa perheineen. Viherän mieles-tä esimerkiksi vanhuksia ajatellen voidaan määritellä, että rollaattorin etäisyydellä on löydyttävä kaikki palvelut: teatterit, kau-pat, kirjasto, uimahalli, työväenopisto ja niin edelleen. Tästä näkökulmasta Kallio on hyvinkin ihanteellinen asuinpaikkaa.

– Mielestäni Kallio on ainoita paikko-ja Suomessa, missä on monenlaista elä-mää rinta rinnan. Kallio on niin super, ettei sieltä voi muuttaa minnekään. Koiraa voi lähteä viemään ulos aamutakkisillaan jos haluaa, eikä kukaan edes katso. Muutama kivi jalkakauppa on hävinnyt, se on sääli.

Helsingin Myllypuron sairaalan po-tilasneuvosto julkaisee omaa Poik-kari-nimistä lehteä. Lehden teke-minen on yhteisöllistä, ja jutut kä-sittelevät sairaalan sisällä tapahtu-via ja sairaalaan vaikuttavia asioi-ta. Vuonna 1993 perustettu lehti ilmestyy nykyään 4–6 kertaa vuo-dessa.

– Lehdessä käsitellään potilasneuvostos-sa esille tulevia aiheita, ei kuitenkaan yk-sittäisten potilaiden hoitoon liittyviä asi-oista, virikeohjaaja Sirpa Baer kertoo.

Poikkari-nimi syntyi nimikilpailun tu-loksena. Poikkari tarkoittaa ennen niin tärkeää sairaalatarviketta, poikkilakanaa. Poikkilakana säästi vuodevaatteita, ja sa-na edustaa sairaalaslangia, joka ei ole kai-kille tuttu

– Alkuun lehden ”päätoimittajana” toi-mi sairaalan potilas, jutut kirjoitti puh-taaksi kirjoituskoneella toimistosihteeri. Nykyään on käytössä tietokoneita, digi-kameroita ja väritulostin. Lehden ”toimit-taminen” on myös muuttunut yhteisölli-seksi. Juttujen aiheet käsittelevät sairaa-lan sisällä tapahtuvia ja sairaalaan vai-kuttavia asioita.

Lehden tekoon voivatkaikki osallistua– Lehden tekoon voivat kaikki osallistua.

Juttuja pyydetään henkilökunnalta, omai-silta, potilailta ja vapaaehtoisilta. Niitä tulee ruutupaperille kirjoitettuna, haastat-teluina ja sähköpostilla, Baer kertoo.

Poikkarin aiheet liikkuvat laidasta lai-taan ja toisinaan on peräti teemanumero. Yleensä lehti tehdään kokoamalla jutut viriketoimintaan, jossa ne tarpeen vaati-essa kirjoitetaan ja ja taitetaan palstoille sekä kuvitetaan. Lehden päätoimittaja-na toimii nykyään ylihoitaja Riita Lah-tinen.

– Lehden teko sujuu osana muuta toi-mintaa, ilman mitään suuria panostuk-sia. Toisiaan lehteä tehdään vapaaehtois-ten ja omaisten kanssa talkoilla – jaetaan aiheet ja jokainen kirjoittaa juttunsa itse, käy haastattelemassa ja kuvaa. Sopivia jutunaiheita löytyy sekä sairaalasta että paikkakunnalta, omista harrastuksista tai ajankohtaisista asioista, Baer kertoo.

Poikkari-lehteä tehdään noin 50-60 kappaletta. Lehti ilmestyy tarpeen vaa-tiessa, kuitenkin vähintään neljä kertaa vuodessa. Lehteä jaetaan osastoille ja va-paaehtoisille lehti lähetetään kotiin. Suu-relle yleisölle lehdestä jaetaan mustaval-koista versiota esim. vuosittaisessa Myl-lypuropäivässä.

– Poikkari on Myllypuron sairaalassa odotettu ja tärkeä lehti. Poikkarin mer-kitys vapaaehtoistoiminnasta tiedotta-misessa on merkittävä. Uusille vapaa-ehtoisille on lehdistä helppo esitellä toi-mintaa, ja tulevien ohjelmien ja sovittu-jen aikataulujen tiedottamisessa vapaa-ehtoisille on lehti on välttämätön, Sirpa Baer kertoo.

Poikkarin taitto tehdään pelkästään tekstinkäsittelyohjelmalla. Sirpa Baerin mukaan on tärkeätä, että sivut palstoite-taan, jolloin Poikkariin saadaan oikean lehden näköä. Muuten yritetään välttää riman asettamista liian korkealle, jotta mahdollisimman moni rohkenisi osal-listua juttujen kirjoittamiseen ja lehden tekemiseen.

– Myöskään tekniikan, sen puutteen tai toimimattomuuden, ei anneta haita-ta tekemistä. Tärkeä periaate on yhdes-sä tekeminen; tiimityö, jokainen on toi-sensa opettaja ja oppilas, tekemällä oppi-minen ja työn loppuunsaattaminen, Sir-pa Baer kertoo.

Teksti: Kari Uittomäki ja Sirpa BaerKuva: Myllypuron sairaala

Poikkari on Myllypuron sairaalan oma lehti

Teksti ja kuvat:Kari Uittomäki

Lea Granlund, Helmi Virmakari ja Pauliina Lammi ihastelemassa Poik-kari-lehteä tulostimen äärellä.


Akatemiatutkija Mika Pantzar ei usko, että eläkeikäisen väestön mää-rän lisääntyminen toisi tullessaan mitään ratkaisemattoman mittaluo-kan ongelmia. Pikemminkin hän toppuuttelee puheita eläkepommis-ta. Hänen mielestään ikäihmisten ei tarvitse kantaa huolta taloudel-listen voimavarojen riittämisestä.– Riippuu tietenkin siitä, mitä ikäihmiset tulevaisuudeltaan tahtovat. Mitkään rahat eivät tietenkään riitä tuhlailuun eivätkä esimerkiksi sii-hen, että jokaisella eläkeläisellä on oma loma-asuntonsa Dubaissa.

– En usko, etteikö tulevaisuudessakin pystyttäisi pitämään huolta kaikista ihmi-sistä. Ei kansallisomaisuutemme ole mi-hinkään katoamassa, Pantzar vakuuttaa.

Uudenlaista vanhussukupolvea suuret ikäluokat kyllä edustavat. Kyse on kui-tenkin Pantzarin mukaan siitä, mitä he ha-luavat.

– Eläkepommista puhuminen sisältää sellaisen ajatuksen, että kaikki tahtoisivat matkustaa Thaimaahan tai hankkia kesä-asunnon Dubaista. Sen sijaan jos tyydy-tään tavalliseen, vaatimattomaan elämään, meillä ei ole mitään hätää. Ääri tapauksia

Akatemiatutkija Mika Pantzar rauhoittaa:

Kaikista pystytään pitämään huolta

tulevaisuudessakin

Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuspro-fessorin virasta virkavapaalla olevan ta-loustieteilijä ja kauppatieteiden tohtori Mi-ka Pantzarin viesti ikäihmisille on rau-

hoittava. Hän muistuttaa, että jokainen su-kupolvi viimeisten sadan vuoden aikana on jättänyt jälkeensä kaksi kertaa suuremman omaisuuden, mitä on itse perinyt.


tosin varmasti nähdään, sekä äärimmäisen rikkaita että hyvin köyhiä.

– Suomi on aina selvinnyt, ja kyllä me selviämme myös suur-ten ikäluokkien eläkkeelle jäämisestä.

Suurten ikäluokkien on aina pelätty aiheuttavan ongelmia. Tut-kiessaan 1940-50-luvun lehtiä Pantzar huomasi, että siihen aikaan mietittiin, miten saada tarpeeksi päiväkoteja ja kouluja. Myöhem-min suurten ikäluokkien pelättiin tukkivan työmarkkinat.

Sukupolvien välisestä vastakkainasettelua tutkija ei hyväksy. Epäkohtia ja vaikeuksia on toki hyvä tuoda esiin, sillä siitä yleen-sä seuraa poliittisia toimia ja ratkaisujen etsintää.

Lisää työvoimaa, itsepalvelua ja koneitaTaloudellisista resursseista Mika Pantzar ei ole huolissaan, mutta työvoiman riittävyydestä kyllä. Tutkija ei silti pidä tilannetta toi-vottamana, vaikka joidenkin laskelmien mukaan terveydenhuolto-sektorilla tarvittaisiin jopa 200.000 uutta työntekijää.

– Tästäkin ongelmasta voidaan selvitä, kunhan lykätään koto-na asumista mahdollisimman pitkälle tehostamalla itsehoitoa ja ottamalla enemmän teknologiaa avuksi, Pantzar sanoo. Koneiden entistä tehokkaampi käyttö on hänen mukaansa vain hyväksyttä-vä. Asiakkaitten näkökulma siinäkin on avainasemassa,

– Meillä on ihan tarpeeksi järkyttäviä esimerkkejä siitä, miten hälytyspalvelut kyllä teknisesti toimivat moitteettomasti, mutta kaatunut mummu käydään vain nostamassa pystyyn ja jätetään sen jälkeen shokissa yksin kotiin. Me tarvitsemme koneitten li-säksi myös välittäviä ihmisiä.

Palvelutuotantoon Mika Pantzar kaipaa uudenlaista yksityisen ja julkisen sektorin sekä myös yritysten välistä vuorovaikutus-ta. Hän sanoo, ettei ymmärrä, miksei hänen oma Espoossa asu-va äitinsä voi vain puhelimella itse tilata kaupasta ruokaa ilman, että väliin tarvitaan kunnallinen virkamies.

– Elinkeinoelämä on pahasti jälkijunassa tässä muutoksessa. Pantzar haluaisi, että myös huoltoyksiköt alkaisivat laajentaa

omaa toimintaansa.– Huoltomies voisi myös käydä kysymässä, onko kaikki hyvin,

eikä pelkästään keskittyä venttiilien ja patterien säätämiseen.

Aika ja autonomia tuovat tyytyväisyyttäMika Pantzar kertoo, että kaikista onnellisuustutkimuksista saatu-jen tulosten mukaan ihmisten tyytyväisyys kasvaa vanhetessa.

– Ikäihmisen tyytyväisyyttä lisää se, että vanheneminen tuo ihmiselle enemmän omaa aikaa ja hän saa elää omien tarpeit-tensa mukaan, Pantzar sanoo. Tyytyväisyys ei suinkaan ole ai-neellisista asioista riippuvainen vaan sitä voi luoda vaikka tele-vision katselu.

Tyytymättömyyttä tutkijat näkevät eniten työelämässä, jossa ihmiset eivät itse saa määrätä omasta ajastaan.

– Tulevaisuudessa ikäihmisten työpanosta tullaan varmasti enemmän taas tarvitsemaan ja arvostamaan. Jotta he jaksaisi-vat tehdä töitä pitempään, tarvitaan työajan lyhentämistä keski-iässä, esimerkiksi erilaisia työajan joustoja kuten sapattivuosia, Pantzar huomauttaa.

Teksti ja kuva: Ritva Mäkelä

Palvelutaloyhdistys KOSKENRINNE [email protected]

Koskenrinteen KotiNärhintie 2 A, 48230 Kotkapuh (05)2297 122fax (05)2297 144 Karhula-KotiSudenkatu 6, 48600 Kotkapuh (05) 2297 311 fax (05) 2297 344 Karhunkulman KohtaamispaikkaKarhunkatu 2, 48600 Kotkapuh (05) 2606 430

Kotka-KotiItäkatu 8, 48100 Kotkapuh (05)2297 211, fax (05) 2297 244

Sapokan HelmiGutzeitintie 17-1948100 Kotkapuh (05) 2297 122


– Luulen, että vanhuuden rooli yh-teiskunnassa muuttuu radikaalisti tu-levina vuosina ja vanhuksia aletaan ymmärtää entistä enemmän yksilöi-nä, ei enää massana. Vanhuksia ale-taan ymmärtää ennen kaikkea ak-tiivisina toimijoina, joilla on vahva panos yhteiskunnassa ja joidenkin asioi den rakentamisessa ja ymmärtä-misessä, Aleksi Neuvonen pohtii.

Tutkija Aleksi Neuvonen on kirjoittanut yhdessä tutkija Roope Mokan kanssa kir-jan Yksilön ääni. Hyvinvointivaltio yhtei-söjen ajalla (Sitra 2006), joka on herättä-nyt paljon mielenkiintoa. Kirjassaan Neu-vonen ja Mokka esittävät ajatuksiaan ja nä-kemyksiään hyvinvoinnista ja hyvinvointi-valtion tulevaisuudesta. Olennainen osa hy-vinvointia on ihmisen mahdollisuus vaikut-taa omaan elämäänsä ja kokea se mielek-kääksi. Uudessa hyvinvointiyhteiskunnas-sa yksilö on aktiivinen ja vastuullinen, ja keskiössä ovat yhteisöt, joissa yksilö käyt-tää omaa ääntään ja on hyödyksi muille. Neuvonen ja Mokka käyttävät yhtenä esi-merkkinä Aktiiviset Seniorit ry:n yhteisöl-listä asumista, Loppukiriä.

Aleksi Neuvonen on perustanut yhdessä Roope Mokan kanssa ajatushautomon eli think tank’in, Demos Helsingin. Demoksen toiminta on ideologista mutta puoluepoliit-tisesti ehdottoman riippumatonta. Sen toi-minta on yleishyödyllistä ja yhteiskunnan pitkän aikavälin hyvinvointia edistävää.

Millainen on tulevaisuuden hyvinvoin-tiyhteiskunta, tai millainen sen pitäisi olla?– Siinä pitäisi varmaan olla samat periaat-teet kuin nykyisessäkin; se on jollakin ta-valla tasapuolinen kaikille ihmisille. On monia asioita, joihin kaikilla on perusoike-us. Sen pitäisi kyetä luomaan myös toisen-laisia turvan muotoja, joissa ihmiset voisi-vat kokea mielekkyyttä, merkityksellisyyt-tä ja yhteenkuuluvuutta muiden kanssa.

Vanhuksiin liittyvä keskustelu on ollut viime vuosina kahdenlaista. Toisaalta pu-hutaan laitostumisesta, toisaalta yksinäi-syydestä. Hyvinvointiyhteiskunnan pitäi-si pystyä tukemaan ihmisiä löytämään yh-teisiä mielekkäitä ryhmiä, jossa he saavat kokea tekevänsä mielekkäitä valintoja elä-mässään, myös vanhoina. Tähän asti on ol-lut niin, että ihminen tekee valintansa al-le 35-vuotiaana. Pitäisi olla niin, että eri-laisia tärkeitä valintoja tehdään pitkin elä-mää ja niitä myös tuetaan, Aleksi Neuvo-nen pohtii.

Aleksi Neuvonen:

Uudenlainen yhteisöllisyys

tarjoaa yksilöille mahdollisuuden omaan ääneen


Millainen vanhusten asema pitäisi olla tulevaisuuden yhteiskunnassa?– Vanhukset pitäisi ymmärtää aktiivisina toimijoina yhteiskunnassa. Kun ny kyään puhutaan aktiiviväestöstä tarkoitetaan työtä tekevää väestöä. Aktiiviväestö pitäi-si ymmärtää myös muulla tavalla. Aktiivi-suus tarkoittaa sitä, että on mukana jossain yhteisössä. Myös vanhukset voivat olla mu-kana rakentamassa jotain yhteisöä.

Miten vanhukset saisivat enemmän omaa ääntään kuuluviin? Kirjoitatte kirjassanne aika paljon osallistuvasta tuotannosta.– Keskeinen muutos on se, että ennen asian tuntijat sanoivat ihmisille, mitä he tar-vitsevat. Ihmisten rooli ja tietämys muut-tuu siten, että he tietävät itse omat tarpeen-sa ja keskustelevat niistä asiantuntijoiden kanssa. Tässä tulee tietenkin esille yhtei-söt ja vertaistuki; ihminen kykenee hank-kimaan ja vertailemaan tietojaan. Tietenkin ihmisten pitää opetella antamaan, kuunte-lemaan ja kertomaan. Vanhemman väestön pitää oppia myös kertomaan erilaisten pal-veluiden kohdalla, mitä itse haluaa ja toi-mimaan sen palvelua tuottavan asiantun-tijan kanssa.

Miten vanhukset voisivat toteuttaa enem-män itseään tulevaisuudessa?– Juuri julkaistiin tutkimus, jonka mukaan 55–64 -vuotiaat haluavat nauttia elämäs-tään ja laittaa rahaa menemään. Mielestä-ni tämä kuvastaa sitä, että ihmiset halua-vat tehdä sellaisia asioita, joista he ovat haaveilleet. Kysymys ei ole pelkästään eri-laisten ärsykkeiden perässä juoksemisesta, vaan että ihmiset löytävät mielekkään jat-kumon omalle elämälleen. Tämä voi tar-koittaa erimerkiksi jotain ryhmää tai yh-teisöä, mihin ihminen tuntee kuuluvansa, ja johon kohdistaa itseilmaisua. Itseilmai-su kohdistetaan aina jollekin, ei ole itse-ilmaisua tyhjille seinille.

Onko niin, että Suomessa vanhuksia ei vielä riittävästi käsitellä yksilöinä vaan massana?– Ehdottomasti. Luulen, että kaikkia ihmi-siä ja kaikkia ikäluokkia käsitellään aika paljon massana, mutta varsinkin vanhuk-sia. Erityisesti aikaisemmin, kun vanhuk-set eivät ole olleet tuotantovoima, niin heil-le ei ole ollut paikkaa kulutusyhteiskunnas-sa. Tämä on kuitenkin muuttumassa, sillä kulutuspotentiaali siirtyy yhä vanhempiin ikäluokkiin, ja tämä alkaa vaikuttaa. Poliit-tisen aktiivisuuden ja muun kautta vanhuk-set saavat enemmän ääntään kuuluviin ja heidät huomataan myös yksilöinä.

Kerro kokoava ajatuksesi– Luulen, että vanhuuden rooli yhteiskun-nassa muuttuu radikaalisti tulevina vuosi-na ja vanhuksia aletaan ymmärtää entistä enemmän yksilöinä, ei enää massana, en-nen kaikkea aktiivisina toimijoina, joilla on vahva panos yhteiskunnassa ja joiden-kin asioiden rakentamisessa ja ymmärtä-misessä.

Sitten meillä on perinteinen ajatus, että palkkatyön kautta asioita yhteiskunnassa ylläpidetään ja rakennetaan. Tulevina vuo-sina käsitykset työstä ja tekemisestä rapise-vat joka tapauksessa. Ihmiset ovat aktiivi-sesti mukana erilaisissa ryhmissä ja yhtei-söissä, ja he kokevat elämäntä mielekkääk-si riippumatta sitä, mikä on muu elämänti-lanne, Aleksi Neuvonen korostaa.

OTTEITA KIRJASTA ”YKSILÖN ÄÄNI”

…Hyvinvointivaltio toimi pitkään liki täydellisesti. Se synnytti rinnalleen hyvin-vointiyhteiskunnan, joka loi luottamusta työn, julkisten palveluiden ja kasvavien ku-lutusmahdollisuuksien tuottamaan hyvin-vointiin. Tällä hetkellä yhteiskunta käsitte-lee meitä liian suppeissa rooleissa: sairaa-na, työttömänä, työntekijänä, äänestäjänä, perheellisenä. Kokonaisen yksilön pärjää-mistä ei tueta. Jotta ihmiset voisivat toimia vastuullisina yksilöinä, heidän pitää kokea olevansa hyödyllisiä kaikissa elämänsä roo-leissa, osana yhteisöä. Siksi roolien välille on löydettävä uusi tasapaino. Kansalaisen pitää muuttua passiivisesta toimenpiteiden kohteesta aktiiviseksi toimijaksi (s. 51).

...On selvää, ettei hyvinvointivaltio enää kykene ylläpitämään entisenlaista hyvin-

vointiyhteiskuntaa. Muutosten seurauksena kansalaisyhteiskunta – perinteiset yhdistyk-set, epäviralliset verkostot, vertaisryhmät, virtuaaliset ja symboliset yhteisöt – saa uu-sia muotoja. Valtion rooli keskeisenä yhtei-sönä haalistuu sitä mukaa kun löydämme uusia tapoja kokea osallisuutta. Hyvinvoin-nin elementtejä haetaan perinteisten hyvin-vointipalveluiden ulkopuolelta, entistä laa-jemmalta alueelta ja yhä omaehtoisemmin. Uudet yhteisöt ja organisoitumisen muo-dot tarjoavat yksilöille aiempaa paremmat mahdollisuudet tuoda esiin omaa ääntään ja tehdä sitä hyödyllisenä osana merkityk-selliseksi koettua yhteisöä. (s. 71)

…Osallistumisesta tulee hyvinvointiyhteis-kunnan palveluiden ydin. Tähän asti on aja-teltu, että kansalainen maksaa veroja. Sil-lä rahalla ammattilaisten tehtävä on tarjota kaikille kansalaisille tehokkaita ja laaduk-kaita julkisia palveluita Kansalaisten roo-lia palveluiden käyttäjänä ei ole pohdittu (…) Tarvitsemme osallisuutta. Tarjoam-me sen takaamiseksi kahta uutta tuotanto-mallia – yhteisöllisen tuotannon, jossa yh-teisö tuottaa itsellensä palvelun ja osallis-tuvan tuotannon, jossa palveluiden käyttä-jä muokkaa aktiivisesti palvelua. Tämä tar-koittaa uudenlaista työnjakoa palveluiden tuottajien ja niiden käyttäjien välillä. Auto-ritäärisen asiantuntijuuden on muututtava kohti laajempaa kanssakäymistä potilaan, oppilaan tai asiakkaan kanssa. (…) Osal-listuminen palkkatyöhön ei voi olla ainoa tapa ottaa vastuuta omasta ja muiden hy-vinvoinnista. (s. 76)

Ihmisillä on tarve antaa ja olla hyödyksi – itse valitsemallaan yksilöllisellä taval-la. Tästä voisi tulla 2000-luvun suomalai-nen eetos. Perushyvinvointimme on kuta-kuinkin turvattu, ja nyt nousee uusi tarve: tarve ääneen. Tarve ääneen yhdistää yk-silöllisen itseilmaisun ja yhteisen hyvän. Haluamme olla aktiivisesti rakentamassa omaa hyvinvointiamme, ilmaista itseäm-me. Haluamme myös, että äänemme kuul-laan. Ennen kaikkea äänestämme pitää ol-la hyötyä muille. Äänellä kiinnitymme yh-teisöön ja rakennamme sitä (…) Tutkimus-ten mukaan olemme onnellisimpia silloin, kun olemme itse tuottamassa hyvinvointi-amme (…) Tarvitsemme hyvinvointipalve-luiden räätälöintiä, ja se onnistuu vain jos yksilö itse ottaa osaa palveluntuotantoon (…) Osallistuvassa tuotannossa myös ta-sa-arvo ja demokratia saavat uudet merki-tyksen. Tasa-arvo tarkoittaa tasa-arvoista oikeutta ääneen ja demokratia äänioikeut-ta laajemmin ja yksilöllisemmin kuin vain oikeutta ääneen. (s. 80)

Teksti ja kuva:Kari Uittomäki


– Arjen hyvinvointi ei ole ristiriidassa taloudellisten tavoitteiden kans-sa, painottaa Sitran ennakointijohtaja Timo Hämäläinen. Hyvinvoinnista ei hänen mukaansa tiedetä tarpeeksi. Sitä on tähän mennessä liiaksi tutkittu asiantuntijavetoisesti ja unohdettu käyttäjien näkökulma. Hyvinvointi ei myöskään muodostu pelkästä materiasta.

sina muuttuneet. Ihmisten käytettävissä olevat resurssit ja toimintamahdollisuu-det ovat parantuneet yhteiskunnan vauras-tuessa ja vapautuessa. Arkielämän ja ym-päristön nopea muutos on kuitenkin tuonut tullessaan uudenlaisia ongelmia.

Suomessa puhutaan paljon hyvinvoin-nin instrumenteista, mutta vähän siitä, mi-tä hyvinvointi itse asiassa on, koska kaik-kien oletetaan tietävän sen. Ennakointiver-kosto kyseenalaisti oletuksen.

Hämäläisen mukaan pitäisi ottaa huo-mioon sekin, että perinteinen näkökulma on ollut asiantuntijavetoinen. Se on koros-tanut objektiivisia hyvinvoinnin resursse-ja, mutta unohtanut kysyä ihmisiltä heidän subjektiivisia tuntojaan.

Yhteiskunnassa nykyisin liian paljon valintojaMahdollisuuksien ja vaihtoehtojen kasvu on luonut uuden tilanteen, johon liittyy Hä-mäläisen mukaan valintojen pakko.

– Ihmiset joutuvat tekemään enemmän hyvinvointiin liittyviä valintoja kuin aikai-semmin, jolloin elämä oli säädellympää ei-kä vaihtoehtoja ollut yhtä paljon.

Valinnanvapaudesta seuraa, että joskus tehdään myös vääriä valintoja – sellaisia, jotka eivät palvele hyvinvointia pitkällä tähtäimellä tai jotka ovat itsekkäitä niin, että ne vaikuttavat negatiivisesti muiden hyvinvointiin.

– Yksittäinen valinta ei vielä paljon vai-kuta, mutta kun niitä tekee koko ajan, seu-raukset kumuloituvat, sanoo Hämäläinen ja mainitsee esimerkkeinä sellaiset valin-nat, jotka liittyvät painonhallintaan. Yksi munkki ei vielä lihota, mutta jos saman va-linnan tekee joka päivä, sen vaikutus tun-tuu. Sama koskee roskaantumista ja liiken-neruuhkia. Kun monet ihmiset tekevät sa-

Uudelleen määrittely tarpeen

Hyvinvointi on muutakin kuin

materiaa

Sitrassa pari vuotta sitten aloittanut kan-sallinen ennakointiverkosto sai tavoitteek-seen tunnistaa sellaisia suomalaisen yhteis-kunnan tulevaisuuden haasteita ja mah-dollisuuksia, jotka eivät vielä ole nous-seet yleiseen tai päättäjien tietoisuuteen. Tarkoituksena oli samalla edistää enna-koinnin asiantuntijoiden ja päätöksente-kijöiden välistä vuorovaikutusta.

Ennakointiverkoston raportti on nyt luet tavissa Sitran verkkosivuilla. Sen val-mistuttua Timo Hämäläinen on edelleen pohtinut arjen hyvinvoinnin murrosta, ja työ jatkuu. Huhtikuun lopulla aloitti uu-si asiantuntijaryhmä, joka yrittää parem-min hahmottaa hyvinvointiin liittyvää ko-konaisuutta.

– Hyvinvoinnin tekijät ovat viime vuo-


manlaisen väärän valinnan, seurauksena saattaa olla isoja epäkohtia.

Hämäläinen on pohtinut myös itsekkäi-den valintojen seurauksia.

– Suurin osa ihmisistä ei ole itsekkäitä, mutta ei myöskään niitä, jotka toimivat pel-kästään yhteiseksi hyväksi. Enemmistö on valmis huomioimaan yhteisen hyvän niin kauan kuin muut tekevät samoin. Mutta hekin muuttuvat itsekkäiksi, jos he huo-maavat, että muut käyttävät systeemiä hy-väkseen. Tietyn pisteen jälkeen itsekkyy-den kasvu voi aiheuttaa lumipalloefektin, kun nämä ihmiset vetävät johtopäätökset ja alkavat myös ajaa vain omaa etuaan. Kun kulttuurissa tapahtuu muutos itsekkääm-pään ja kovempaan suuntaan, on vaikea palata takaisin, sanoo Hämäläinen, joka on huomannut merkkejä itsekkyyden lisäänty-misestä muun muassa liikenteessä.

Hyvät lähtökohdat arjen hyvin voinnin kehittämiseenEnnakointijohtaja Timo Hämäläinen pi-

tää tärkeänä, että päätöksentekijät saavat käyttöönsä enemmän hyvinvointiin liitty-vää tutkimustietoa, jossa otetaan huomioon hyvinvointi sellaisena kuin ihmiset sen ko-kevat. Jonkin verran sitä on viime aikoi-na alkanut tulla, mutta enemmän tarvitaan. Käyttäytymisen motiiveja pitää ymmärtää paremmin, jotta henkilökohtaista vastuun-ottoa voidaan tukea.

– Yhteiskunnan teknis-taloudellinen murros vaatii hyvinvoinnin uudelleen mää-rittelemistä. Kun ymmärretään paremmin, mitä hyvinvointi on, voidaan kehittää toi-mintamalli kestävälle pohjalle, sanoo Hä-mäläinen.

Hämäläinen kertoo, että itse asiassa me-diassa käydään nykyisellään enemmän keskustelua hyvinvoinnin uusista haas-teista kuin tutkimuskentässä, ja mainit-see esimerkkinä monet alan lehdet sekä televisio-ohjelmat. Näille lehdille ja oh-jelmille on kansalaisten keskuudessa pal-jon kysyntää.

Hämäläinen haluaisi nostaa arjen hyvin-

voinnin keskeisemmäksi tavoitteeksi. – Taloudellisten tavoitteiden kanssa hy-

vinvointi ei ole ristiriidassa, hän huomaut-taa muistuttaen, että kuluttajien tuotteista ja palveluista saama lisäarvo riippuu vii-me kädessä siitä miten hyvin ne palvele-vat heidän hyvinvointiaan. Tulevaisuu-dessa korostuvat sen sijaan mm. sosiaa-liset suhteet.

– Suomi voisi olla kestävän yhteiskun-tamallin pioneeri, josta malli voisi levi-tä muuallekin samaan tapaan kuin hyvin-vointiyhteiskunta aikanaan. Meillä on hy-vät lähtökohdat arjen hyvinvoinnin kehit-tämiseen, kun instituutiot toimivat ja ih-miset ovat tyytyväisiä.

Teksti ja kuva:Ritva Mäkelä

Arjen hyvinvointia paljon pohtinut Sitran ennakointijohtaja Timo Hämäläinen sanoo, etteivät hyvinvointi ja taloudel-liset tekijät ole keskenään ristiriidassa. Talouden kilpailukyky voi Suomessa perustua vain lisäarvoon, jota tuotteet ja palvelut tuottavat kuluttajan hyvinvointiin.


Raha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtaja Sinikka Mönkäre arvostaa suo-malaisten innokkuutta toimia järjestöissä. Järjestöt ovat rakentaneet suo-malaista hyvinvointiyhteiskuntaa, ja järjestöistä on moni innovaatio saa-nut alkunsa. Raha-automaattiyhdistyksen rooli järjestöjen rahoittajana on ollut erittäin merkittävä – ilman RAY:tä suomalainen järjestötoiminta olisi muotoutunut eri tavalla.

teiset palvelut, mutta silti Suomessa pysyi ja on pysynyt kansalaisjärjestötoiminta hy-vin elävänä. Tilastojen mukaan kansalais-järjestötoiminta on jopa kasvanut. Suoma-laiset ovat todellakin järjestöihmisiä. Jär-jestöt ovat kanava kansalaisten osallistu-miselle, omaehtoiselle ja aktiiviselle toi-minnalle. Järjestöissä on vahva yhdessä tekemisen tunne ja niitä asioita tehdään aidosti.

Kyllä se ydin on yhdessätekeminen. Luulen, että suomalaisten selviytymisen historia on talkoohenki. Sitten kun tulee se tiukka paikka, niin osataan toimia yh-dessä.

Kansalaisjärjestöjen toiminta on kaikissa maissa rakentanut yhteiskunnan struktuu-

ria; välittämistä ja hyvinvointia. Jos verra-taan esimerkiksi itärajan taakse, niin siellä on huutava pula järjestötoiminnasta. Suo-malaiset järjestöt ovatkin Viipurissa ja Pie-tarissa ryhtyneet ylläpitämään lastenkote-ja ja vanhustenhuoltoa, Sinikka Mönkä-re toteaa.

Millaisia tärkeitä innovaatioita sosiaali-alan järjestöt ovat tehneet?– Keskeisiä innovaatioita ovat varmasti neuvolatoiminta, kotipalvelut sekä vanhus-ten palveluasuminen. Monikaan ihminen ei varmaan tiedä, että nämä ovat alun pe-rin järjestöjen tekemiä innovaatioita. Esi-merkiksi 80-luvun lopulta 90-luvun puo-liväliin rakennettiin RAY:n tuella noin 14 000 vanhusten palveluasuntoa.

Tietysti myös Raha-automaattiyhdistys itsessään on sosiaalinen innovaatio. Tiet-tävästi missään muualla maailmassa ei ole vastaavaa, eli on perustettu raha-automaat-tiyhdistys, jonka tuotoilla rahoitetaan so-siaalialan järjestöjen toimintaa.

Mikä tekee Suomesta järjestöjen maan? Onko Suomessa vahva yhteisen tekemi-sen tai omatoimisuuden halu?– Suomessa on väkilukuun suhteutettuna yhdistyksiä todella paljon. Patentti- ja re-kisterihallituksen mukaan yhdistysrekis-terissä on 130 000 yhdistystä, mutta niis-tä toimivia on noin 75 000. Vaikka yhteis-kuntarakenteet ovat muuttuneet, niin tut-kimusten mukaan järjestöjen toiminta on säilynyt vilkkaana. Järjestöjen toiminta on muuttunut yhteiskunnan muuttuessa.

Jos ajattelen vaikka omaa elämääni, niin 50-luvulla ei ollut sosiaaliturvaa, mutta oli ystävien, omaisten ja ihmisten verkosto, jo-ka toimi yhteistyössä. Sitten tuli sosiaali-turva, viranomaisten vastuu ja julkiset, yh-

Raha-automaattiyhdistyksen haasteet ovat toimitusjohtaja Sinikka Mönkäreen mukaan ovat internet-pelaaminen, kolik-kojen kohtalo ja sähköinen maksaminen. RAY kehittää perinteistä rahapelitoimintaansa edelleen, mutta myös internet-valmius on olemassa.


Millaisia syitä on sille, että sosiaalialan järjestöt ovat tehneet paljon innovaa-tioita?– Kyllä kaikki lähtee järjestöjen ideasta; ketkä ihmiset ovat lähteneet järjestötoi-mintaan mukaan. Heillä on ollut ja on jo-kin omakohtainen kokemus tai halu auttaa. Eli idearikkaus on niissä ihmisissä. Järjes-töihin kertyy sellaista erityisosaamista, jota ei ole esimerkiksi julkisella sektorilla kos-kaan mahdollista saada aikaan, koska julki-sen sektorin vastuut ovat niin laajat.

Järjestöissä on myös paljon ihmisiä, jot-ka ovat itse toiminnan objekti. Vaikkapa jokin Klubitalotoiminta ja siellä tehtävä siirtymätyö. Ihmiset itse kokeilevat, mi-ten heitä voisi auttaa takai-sin työelämään. Järjestöis-sä on monenlaisia ihmisiä ja järjestöt voivat tehdä mo-nenlaista työtä.

Miten ratkaisevaa järjes-töille on ollut se, että RAY on taannut taloudellisen it-senäisyyden?– On selvää, että jos järjestö saa perustoiminnan ylläpitä-miseen RAY:n avustusta, niin se on kysei-selle järjestölle tärkeä asia. Sitten on erik-seen projektirahoitus. RAY:n tuki mah-dollistaa esimerkiksi kokeilut, joissa on myös mahdollista epäonnistua. Myös ne-gatiivinen projektin tulos on tulos. Jos jär-jestö hankkii lainarahaa tai investointitu-kea hankkeelle, josta odotetaan tuottoja, niin ei silloin voi kovin hulluja ideoita läh-teä toteuttamaan. RAY tuki mahdollistaa vapauden – jos RAY näkee jossakin pro-jektissa olevan ideaa, niin kovasti kannus-tamme siihen.

Raha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtaja Sinikka Mönkäre:

Suomalaiset ovat järjestöihmisiä

Jos RAY:tä ei olisi perustettu, niin mi-tä se olisi merkinnyt Suomelle ja jär-jestöille? – Hankalampaa tietysti olisi ollut, ja eh-kä innovaatiotkin olisivat olleet vähäisem-piä. Mutta toisaalta, kun järjestö on kerran päässyt RAY:n avustuksen piiriin, niin eh-kä se voi myös laiskistaa. Mutta voi olla, että jos järjestöjen aktiivisuus menisi ra-hoituksen etsimiseen, niin innovatiivisuus-kin jäisi vähemmälle.

Kansalaisjärjestöjen yksi pääperiaate on varmaan se, että kansalaisjärjestöille suodaan ja taataan itsenäisyys. Poliittiset

päättäjät ovat myös tajun-neet, että tarvitaan riippu-maton kansalaisjärjestötoi-minta. On siis kolmikanta; yksityinen, julkinen ja kan-salaisjärjestötoiminta. Ilman RAY:tä olisi ehkä muotoutu-nut toisenlaisen järjestelmä. Järjestöt ehkä saisivat varo-ja valtion budjetista tai ame-rikkalaiseen tapaan hyvänte-keväisyyslahjoituksista. Ol-taisiin toisenlaisessa maail-massa kuin nykyään.

Miltä näyttää RAY:n tulevaisuus?– Haasteita riittää. Kansainväliset paineet ovat hyvin tiedossa, ne tulevat EU:sta. Sit-ten on kotimaiset lainsäädännön uudistus-paineet ja se, mitä tapahtuu meidän pelaa-jakunnassa tällä hetkellä. Ikärajan nosta-miseen 18 vuoteen merkitsee RAY:lle noin 40 miljoonan euron menetystä vuodessa. Pohdimme parhaillaan sitä, miten saamme liikevaihtoa lisättyä. Tavoitteenamme on saada aktivoitua satunnaiset pelaajat, joil-la on kolikoita tai jokin muu maksuväline taskussaan, pelaaman pelejämme. Op-di-

girahalla tai Visa Electronilla maksaminen tulee mahdolliseksi Täyspotissa vappuna. Vuoden loppuun mennessä pitäisi olla noin sata vastaavaa laitetta, ja ensi vuoden lop-puun mennessä noin kolme tuhatta.

Internet on yksi kilpailijamme tällä het-kellä. On tullut nuori sukupolvi, joka on tottunut pelaamaan internetissä. Haasteem-me ovat siis internet-pelaaminen, kolik-kojen kohtalo ja sähköinen maksaminen. Näillä näkymin RAY kehittää perinteis-tä rahapelitoimintaansa edelleen. Internet -valmius on meillä olemassa, mutta odo-tamme valtiovallan päätöksiä siinä asias-sa. RAY:n pelejä on pelattu 70 vuotta, ja sinä aikana yhteiskunta on muuttunut mo-neen kertaan, mutta kuitenkin ollaan py-sytty mukana. Uskon, että RAY:n pelejä pelataan jatkossakin.

Mitkä ovat RAY:n linjaukset vanhus-tenhuollon avustamisessa, nyt ja tule-vaisuudessa?– RAY:n avustusstrategiassa ikäihmisten toimintakyky ja osallistumismahdollisuu-det ovat yksi keskeisiä painopistealueita, joka näkyy tämän vuoden avustusmäärä-rahoissakin. Ja kaikenlainen vanhusten elämänhallintaan liittyvä toiminta ja sen edesauttaminen ovat avustusten etusijal-la. Tärkeätä olisi, että järjestöt veisivät ke-hitysprojekteja alusta lähtien yhteistyössä kuntien kanssa – niin että kunnissa olisi juurruttamisen halu jo olemassa.


”Järjestöihin ker-tyy sellaista erityis-osaamista, jota ei ole esimerkiksi jul-kisella sektorilla koskaan mahdol-lista saada aikaan, koska julkisen sek-torin vastuut ovat niin laajat.”


Vanhuspalvelujen kuluttajansuojan pääongelmia on joustamattomuus ja ettei asiakkaan omaa tahtoa riittä-västi kunnioiteta. Vanhalle myydes-sä myyjän vastuu korostuu.Lakimies Jukka Kaakkola saa kuul-la Kuluttajavirastoon valittaneil-ta mm. turhasta siivoamisesta tai ruoas ta maksattamisesta, kun asu-kas on vaikkapa intervallijaksolla sai-raalassa.

Kuluttajansuojalakia ei voi useinkaan suo-raan soveltaa palveluasumiseen. Jos on kunnallinen maksusitoumus kuten yksi-tyisessäkin palveluasumisessa usein on, la-ki ei sitä koske. Kuluttajansuojalaki on ni-mittäin tarkoitettu yksityiseen voittoa tuot-tavaan liiketoimintaan, ei kunnalliseen pal-veluun. Tämä rajaa monen kaupungin kaik-ki vanhusten asumismuodot tavallisen ku-luttajansuojan ulkopuolelle.

Asumistakin voidaan käsitelläLakimies Jukka Kaakkola Kuluttaja-virastosta vahvistaa saman:

– Jos palvelu on pääosin verovaroin tarjottu, se ei kuulu kuluttajansuojan pii-riin. Yksityisiäkin koteja on, mutta niistä ei ole koitunut paljon valituksia, emmekä ole juurikaan niiden kanssa tekemisissä. Myös vuokra-asiat ovat rajoilla, kuuluvat-ko kuluttajansuojaan vai eivät. Kuluttaja-riitalautakunta voi nykyisin käsitellä joi-takin vuokrasuhteeseen liittyviä erimieli-syyksiä. Jos esimerkiksi vuokranantajan toimesta tehtävästä remontista syntyy hy-vitysvaatimuksia, haittaa periaatteessa pi-täisi hyvittää. Silloin voi vaatia kuluttaja-riitalautakunnalta hyvitystä. Esimerkiksi vesilaitoksen palvelut kuluttaja maksaa omin varoin.

Palvelutalojen sopimusehtoja koskeva suositus on lähetetty lääneihin. Niissä ko-rostetaan kohtuullisuutta. Lääninhallitus valvoo sosiaali- ja terveyspalveluja kat-tavasti. Kun läänit lopetetaan, työ siirtyy jollekin muulle viranomaiselle, mutta vie-lä ei tiedetä mille.

Kaakkolan mukaan palveluja ei ehkä mielletä kuluttamiseksi samoin kuin kau-

pasta ostettavia tuotteita.Lääninhallitus valvoo sosiaali- ja ter-

veyspalveluja kattavasti.Mitä sitten pitäisi tehdä, jos mielii esi-

merkiksi palvelutaloon asumaan eikä ha-lua ongelmia?

– Tärkeintä on tehdä kirjallinen sopimus, Kaakkola neuvoo.

Niille, joilla muisti on heikko, kirjallinen sopiminen on erityisen tärkeää.

– Sopimusehtojen tulee olla kohtuulli-sia kuluttajan kannalta.

Kuka sitten määrittelee kohtuullisuu-den?

– Palveluntuottajan on ajateltava asia-kaslähtöisesti. Jos kohtuuttomuutta ilme-nee, kuluttaja-asiamies voi arvioida sitä. Viitisen vuotta sitten lähetettiin suositus, mitä sopimusehtoja pitäisi ottaa mukaan. Hinta on joka tapauksessa keskeinen asia,

Vanhuspkuluttajansuojaan

Jukka Kaakkola korostaa, että aina kannattaa tehdä kirjallinen sopimus, jossa selkeästi määritellään palvelut ja niiden hinnat.


samoin se, mitä siihen kuuluu.Vertaileminen on Kaakkolastakin vai-

keaa.Kuluttajaviraston tiedotteessa on todettu,

että kotipalvelun hintoja voi verrata ja niis-sä on iso haarukka. Kuluttajan kannattaa katsoa kaikki palveluntarjoajat läpi ja vali-ta omansa kirjallisella sopimuksella.

Joskus kuluttaja on valittanut palveluja jäykiksi ja sellaisiksi, joissa on turhiakin mukana. Toiveena on ollut lisätä valinnan-varaa eikä joutua ostamaan tarpeetonta.

– Esimerkiksi turvapuhelin on hyvä aja-tus, mutta joskus siitä on tehty pakollinen vastoin asiakkaan toiveita, Kaakkola ker-too.

Vanhan ihmisen tilanne voi muuttua äkistikin. Pitkä sopimuksen irtisanomisai-ka voi koitua kalliiksi, jos se johtaa turhas-ta maksamiseen. Palveluja tulisikin muut-taa joustavasti tarpeiden mukaan eikä las-kuttaa esimerkiksi ruokahuollosta, vaikka asiakas olisi sairaalassa. Vuokraa ei hyvi-tetä, vaikka asunnossa ei olisikaan ketään, mutta muut kuin vuokrakustannukset pitäi-si voida hyvittää, esimerkiksi toimenpide-palkkiot, ruokailu, siivous jne.

Tunnistatko huijauksen?Huijauksetkin liittyvät valitettavasti mo-nen vanhan elämään. Kuluttajavirastol-la on omat sivut Opi tunnistamaan hui-jaus, osoitteessa www.kuluttajavirasto.fi /huijaukset.

Virasto on viime vuonna varoittanut esi-

merkiksi matkapuhelimen lukituksen pois-tavasta palveluista ja lukuisista Internetis-sä toimineista verkkokaupan yrityksistä, jotka eivät toimittaneet tavaraa lainkaan tai toimittivat sitä pyytämättä ja vaativat maksua tai rakensivat viime aikoina pal-jon puhuttuja pyramideja.

– Puhelinmyynnissä on tavallista enem-män ongelmia. Olemme olleet yhteydessä mm. lehtiyhtiöihin ja heidän järjestöihin-sä, mm. Aikakauslehtien liittoon.

Lehtitilauksen voi perua 14 vuorokau-den katumusaikana.

– Silloin voi perua kaupan kuin kaupan, jos tavara tai palvelu on myyty ns. etä-myyntinä eli puhelimitse tai kotimyynti-nä. Se on tällöin yleinen peruutusaika. Jos puhelimitse myydään, kotiin saapuu tilaus-vahvistus. Sen saapumisesta alkaa peruu-tusaika. Jos taas mennään yli ajan, muo-dollinen kauppa syntyy.

Puhelinmyynnissä pitäisi Kaakkolan mukaan kunnioittaa asiakkaan päätäntä-valtaa eikä tehdä pakolla kauppaa. Jan-kuttamista ei pitäisi harrastaa vaan reilun pelin periaatetta.

– Joskus vanhus saattaa ilahtua, kun jo-ku ylipäätään soittaa tai tulee käymään. Usein kaupataan pölynimureita tai kirja-sarjoja. Vaikka rahoillaan saakin tehdä mi-tä haluaa, lapset voisivat pitää joskus tar-kemminkin silmällä vanhempiensa han-kintoja, jottei kaapeista löytyisi esimer-kiksi useita turhia kirjoja.

Rahankeruussa hyvän asian puolesta pi-

alvelujen kaivataan joustoa

täisi tajuta sama, että joskus myyjän vas-tuu ja asiallisuus korostuvat.

Tietokoneiden, puhelinten ja digi boksien käyttöön opastavat yleensä kolmannen sek-torin vapaaehtoiset, eivät yritykset.

Kännykkä on hankala tuote. Peruskän-nykällä olisi Kaakkolan mukaan markkina-rakoa.

– Teleasiat ovat suurin valitusten aiheut-taja, Kaakkola kertoo.

Kaikista valituksista noin joka neljäs liit-tyy telepalveluihin, mikä jatkuvasti työl-listää kuluttajapalvelua. Palveluntarjoajat voivat olla myös ulkomaalaisia, jolloin pal-velua on vaikea katkaista. Aina eivät ope-raattoritkaan auta. Asiakaspalvelu ja las-

HYVÄ ASUA & ILO PALVELLALaadukasta vanhustenhuoltoa Salossa vuodesta

1999Palvelukeskus Ilolansalo, Ilolankatu 6, SALO

www.salva.fi puh. (02) 721 3350

SALVA ry

Huijausten yleiset tunnusmerkit Kuluttajaviraston mukaan:

o Tili-, luottokortti-, ja henkilö-tietojen kalasteluo Verkkokauppahuijauso Valelaskuto Sijoitushuijaukseto Pyramidihuijauso Tekaistut avunpyynnöto Yllättävät lotto- ja arpajaisvoitoto Ihmetuotteeto Lomaosakkeiden jälleen myynti-huijaukseto Lomaklubihuijaukseto Haittaohjelmat ja tietomurrot


kutusongelmat ovat jatkuneet toista vuot-ta, mistä liikenne- ja viestintäministerikin on jo ärähtänyt.

– Tietojärjestelmien muutoksissa on ol-lut ongelmia aiemminkin ja myös muilla kuin Sampo Pankilla.

Tomera voi saadakin hyvitystäIän perusteella kuluttajien tarkastelu osoit-taa, etteivät vanhat ainakaan parhaassa ase-massa ole:

– Keski-ikäiset osaavat hakea tietoa ja tuntevat oikeutensa, joita myös tehokkaas-ti peräävät. Paikallinen kuluttajaneuvoja on ensisijainen kohde, jolle soittaa ongel-mista. Kuluttajaneuvonta on menossa ko-konaan valtiolle, vaikka vielä ei ole tietoa minne. Maistraatit ovat yksi vaihtoehto, Kaakkola selvittää.

– Saattaa olla, että keski-ikäinen mies saa parhaan kuluttajansuojan tässä maassa tätä nykyä. Hän on keskimääräistä parem-min koulutettu, hänellä on taitoja liikkua kulutusyhteiskunnassa ja hän tietää oikeu-tensa sekä osaa hakea tietoa ja laittaa pal-veluntuottajat ahtaalle. Jos on tomera va-littaja ja osaa esittää asiansa, usein saakin hyvitystä, Kaakkola arvelee.

Vanhojen osuus kuitenkin kasvaa. Hei-dän asemansa kuluttajansuojassakin voi vielä vahvistua.

– Helsingin kuluttajaneuvonnassa on pit-kät jonot ja vaativia asiakkaita sekä pal-jon väestöä. Puhelinneuvonnalle on vain yksi valtakunnallinen puhelinnumero eli kuluttajaviraston (09) 7726 7821. Se toi-mii paikallisverkkomaksulla. Numeroon voi soittaa muun muassa markkinointia ja sopimusehtoja koskevissa ongelmatilan-teissa, yksittäisiä kuluttajan ja elinkeinon-harjoittajan välisiä riitatapauksia virasto ei kuitenkaan käsittele. Näissä asioissa oman kunnan Kuluttajaneuvoja on ensi osoite on-gelmatapauksissa. Tarvittaes sa asia voi-daan viedä kuluttajariitalautakunnan rat-kaistavaksi.

Valtaosa ilmoituksista tulee nykyisin sähköpostitse. Se alentaa kynnystä asioi-da, mutta samalla työmäärä kasvaa. Säh-köpostitse tullut kirje laitetaan diaarioon ja se on julkinen asiakirja. Isoja alueita koo-taan yhteen ja vastataan laajoin kirjein. Il-moituksia tulee yli 5 000 vuodessa.

– Iäkkäät kuluttajat kuluttavat nykyisin kuin neli- tai viisikymppiset. Palveluihin ja tavaroihin on käyttövaraa ja matkojakin tehdään. Ongelmien määrää vain on vaikea sanoa, mutta ehkä ne ovat erityyppisiä kuin nuoremmilla, Kaakkola arvioi.

Kunnallinen kuluttajaneuvonta Tampereella ei ole käsitellyt vanhusten palvelu-asumista lainkaan ja viittaa kaupungin ylläpitämään neuvontapaikkaan Ikäpistee-seen. Vanhuspalvelujen kuluttajansuoja kiinnostaa Ikäpisteen asiakaspalvelupääl-likköä Elina Willbergiä, joka on aiemmin toiminut kymmenen vuotta kuluttaja-neuvojana Riihimäellä.

Sama taso on Willbergista tärkeää:– Kotona asumista tukevien palvelujen keskeinen asia on mielestäni se, että asi-

akkaina ja palvelujen käyttäjinä ikäihmisillä olisi samantasoinen kuluttajansuo-ja sekä julkisissa että yksityisissä palveluissa. Palvelun hankkijalle tulisi aina olla selvää, kuka on hänen sopimuskumppaninsa ja siis kuka palvelusta virhe- ja vii-västystilanteissa vastaa, Willberg kertoo.

Kuluttajansuojalakia sovelletaan, kun kyse on yksityiseltä elinkeinonharjoitta-jalta hankitusta palvelusta. Jos taas kyse on kunnan järjestämisvastuulla olevasta palvelusta, lakia ei sovelleta, vaikka kunta hankkisi palvelut yksityiseltä tuottajal-ta ostopalveluna tai palvelusetelin avulla.

– Valituksia yksityisistä ateriapalveluista ei meille muistaakseni ole tullut, ko-tiin saatavien palvelujen osalta valituksia on tullut lähinnä yksityisiltä ostetuista siivouspalveluista, jolloin erimielisyyksiä on tullut osapuolille sopimuksen sisäl-löstä, hinnasta tai palvelun laadusta.

– Meillä on yhteistyössä kuluttajaneuvonnan kanssa laadittu muistilista siivous-palvelun hankkijalle, jota annetaan neuvonnan yhteydessä asiakkaille, jotka tie-dustelevat kotisiivouspalveluista. Mielestäni sitä mukaa kun palvelujen tarjonnan muodot moninaistuvat, riittävän neuvonnan rooli korostuu. On turvattava puoluee-ton neuvonta ja avustus sopimusoikeudellisissa kysymyksissä, erityisesti silloin kun asiakkaalla itsellään on vaikeuksia palveluvaihtoehtojen arvioinnissa ja sopi-musten tekemisessä, Willberg sanoo.

Elina Willberg Tampereen kaupungin ylläpitämästä Ikä-pisteestä kertoo, että yleisimmin valitetaan esimerkiksi siivouspalvelusopimuksista.

Siivouksesta joskus erimielisyyttä

Teksti ja kuva:Marjatta Pöllänen


Innovaatio ja innovatiivisuus ovat tänä päi-vänä varsin usein käytettyjä sanoja; esimer-kiksi pääministeri Matti Vanhasen halli-tusohjelmassa sana innovaatio on mainittu yli kaksikymmentä kertaa. Tiedämme, että ideasta tulee innovaatio, kun idea on saanut hyväksynnän ja se on otettu käyttöön. Pe-rinteisesti innovaatio on ymmärretty uuden teknologian kehitystyönä ja käyttöönotto-na. Kuitenkin innovaatioita on monia mui-takin, kuten esimerkiksi uudenlainen tapa toimia yhdessä, uusi tuote, uusi prosessi, uusi kehittämisosaaminen ja uusi tapa or-ganisoida. Nämä ovat esimerkkejä sosiaa-lisista innovaa tioista ja palveluinnovaa-tioista. Ne tuottavat lisäarvoa yksilön tai yhteisön hyvinvoinnissa, terveydessä tai koko palvelujärjestelmässä.

Myös kunnat ovat nyt ja tulevina vuosi-na yhä suurempien uudistumishaasteiden edessä. Uudenlaisten palveluinnovaatioi-den ideointiin ja käyttöön ottoon haasta-vat toimintaympäristön muutokset, joista keskeisin on ikärakenteessamme tapahtuva muutos. Jos näitä muutosennusteita halu-taan ilmaista mahdollisimman harvojen lu-kujen avulla, voidaan todeta, että 65 vuot-ta täyttäneiden osuus kohoaa nykyisestä 16 prosentista 23 prosenttiin vuonna 2020 ja 26 prosenttiin vuonna 2030. Millä palve-lurakenteiden ja tuotantotapojen uudista-misella voimme vastata tähän haasteeseen? Miten löydämme vahvistuvaa yhteyttä vi-rallisesti organisoidun toiminnan ja vapaa-ehtoistoiminnan välille?

Toinen välttämättömyys sosiaalisille inno-vaatioille on johdettavissa monimutkaistu-vasta toimintaympäristöstä. Kunnat ja siel-lä työskentelevät henkilöt kohtaavat yhä useammin ”kinkkisiä” ongelmia, joihin on vaikea löytää ratkaisua, varsinkaan yhden sektorin toimesta. Esimerkkeinä kinkkisis-tä ongelmista voidaan mainita syrjäytymi-seen sekä lasten ja nuorten pahoinvointiin liittyvät asiat. Yhä useampi vanhus tuntee yksittäisyyttä ja turvattomuutta. Tällöin tarvitaan syvenevää yhteistyötä kuntien, seurakuntien, järjestöjen, yritysten ja ke-hittämisorganisaatioiden välillä.

Viimeiset kymmenen vuotta olemme elä-neet ”projektinpyörittäjien kunnissa”. Hankkeiden avulla olemme uudistaneet monin eri tavoin toimintatapojamme kun-nissamme. Nyt haasteena on, että saam-me vakiinnutettua nämä uudenlaiset toi-mintatavat arkityön tasolle. Innovatiivi-suus ei ole projekti, vaan pikemminkin osa ydintehtäviämme. Innovatiivinen toimin-

ta on jokaiselle meistä rikastuttava mah-dollisuus iästä, tittelistä tai toimenkuvasta riippumatta. On tärkeää, että vahvistam-me kuntien välisiä vertaisoppimisen ver-kostoja ja otamme oppia muualla jo ai-kaansaaduista hyvistä tai lupaavista käy-tännöistä. Jokaisen ei tarvitse keksiä pyö-rää uudelleen.

Kuntaliitto julkaisi viime vuonna oppaan ”Uudistuvat lähipalvelut – Kuntalaisen Pa-ras”. Siinä kunnat haastettiin palvelujen uudistustyöhön, jotta palvelujen saatavuus ja saavutettavuus voidaan turvata myös tu-levaisuudessa. Kun monilla alueilla toteu-tetaan nyt kuntaliitoksia, on tärkeää, että uudistus ei jää vain hallinnolliseksi raken-neuudistukseksi, vaan huomio kiinnitetään

erityisesti palvelujen tuotantotapojen uu-distamiseen. Erityisen tärkeää on suunnata kehittämistyö niihin lähipalveluihin, joita kuntalaiset käyttävät toistuvasti, usein jo-pa päivittäin tai viikoittain. Oppaassa uu-det lähipalvelukonseptit jaettiin kuuteen eri luokkaan:1. Uudenlaiset, hallinnonrajat ylittävät pal-velut2. Kumppanuus palvelujen järjestämises-sä3. Ostopalvelut yrityksiltä ja muilta yh-teisöiltä4. Teknologian hyödyntäminen5. Yhteispalvelu6. Henkilöstön työnjaon uudistaminen ja osaamisen vahvistaminen

Uudenlaiset palvelukonseptit edellyttävät kunnan perinteisten sisäisten hallinnonra-jojen ylittämistä, avoimuutta ja uusien toi-mintatapojen ennakkoluulotonta käyttöön-ottoa. Uusien innovaatioiden sanotaan syn-tyvän useimmiten juuri rajapinnoilla. Tu-levaisuudessa on syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota palveluiden asiakas-lähtöisyyteen ja ottaa palvelujen käyttä-jät mukaan jo palvelujen suunnitteluvai-heeseen. Kun esimerkiksi kunnassa laa-ditaan ikäpoliittista strategiaa, on tärkeää huolehtia riittävästä vuoropuhelusta esi-merkiksi eläkeläisjärjestöjen ja vanhusneu-vostojen kanssa.

Yhteistyöllä järjestöjen kanssa saadaan kosketuspinta yhteiskuntamme syviin muutosvirtoihin. Esimerkkinä hyvistä käy-tännöistä voi mainita vaikkapa ne lukuisat vertaistukiryhmät, jotka yhteenkuuluvuu-den ja samansuuntaisen elämänkokemuk-sen kautta ovat voimaannuttaneet ja voi-maannuttavat ihmisiä. On myös paljon ar-vokasta vapaaehtoistoimintaa, joka ei ole virallisesti organisoitua. Esimerkiksi iso-vanhempien osoittamalla hoivalla ja las-tenlasten hoidolla on suuri merkitys niin lasten, perheiden kuin koko kansantalou-temme kannalta. Kun elämme aikaa, jos-sa ”kaikki muuttuu”, on tärkeää, että vah-vistamme paikallista yhteisöllisyyttä. Nä-en kuntien, seurakuntien ja järjestöjen vä-lillä ja monimuotoisen vapaaehtoistyön vahvistuvat yhteistyösuhteet polkuna kohti ehyem pää, lähimmäisvastuuta arvostavaa yhteiskuntaa. Tällaisessa yhteiskunnassa toteutuu myös kansalaisen paras.

Kaija MajoinenKehitysjohtaja

Suomen Kuntaliitto

Kunnat ja palvelu -

innovaatiot

Lehtemme kolumnisarjaa jatkaa Kuntaliiton

kehitysjohtaja Kaija Majoinen


Salo ja sen ympäristön yhdeksän pientä kuntaa lakkautetaan 1.tam-mikuuta 2009. Salo, Halikko, Per-niö, Pertteli, Kuusjoki, Kisko, Kiika-la, Muurla, Suomusjärvi ja Särkisalo yhdistyvät uudeksi Salon kaupungik-si. Yhdistyminen koetaan turvaksi ja mahdollisuudeksi, vaikka sen kaikis-ta vaikutuksista ei ole tietoa.

Kuntaliitoksesta on Salon seudulla puhut-tu ihmisikä ja kuntayhteistyötä on tehty 30 vuotta, mutta liikkeellepaneva voima oli valtion myöntämä porkkanaraha. Pal-velurakenteen uudistuksen kannustimena uusi Salo saa 17,5 miljoonaa euroa, jos-ta kolme miljoonaa on luvattu ympäris-tökuntien henkilöstön palkkojen nostami-seen Salon tasolle.

Salon ja yhdeksän ympäristökunnan yh-distymistä on valmistellut järjestelytoimi-kunta, 27 valtuustojen nimeämää kunnal-lispoliitikkoa Kuntaliiton erikoistutkijan Arto Kosken selvityksen pohjalta.

Kuntamuutoksesta vallitsee yksimieli-syys, närää on ollut ”lähinnä vaakunas-ta”. Paras-hankkeen motiivina on palve-luiden ja hallinnon rahoituksen parantami-nen ja vanhushuollon turvaaminen on yk-si sen lähtökohtia. Epäilyjä ja kysymyksiä palveluiden järjestämisen yksityiskohdis-ta nousee esille.

Hallinto muuttuu, palvelut pysyvätKansanterveystyön ja vanhainkodin kun-tayhtymien tehtävät siirtyvät Salon kau-pungille. Samalla sosiaali- ja terveystoi-mi yhdistetään ja vanhustyö siirtyy koko-

naisuudessaan sen alaisuuteen. Kuntalais-ten saamien palvelujen ei odoteta olennai-sesti muuttuvan ja pienten kuntien lähipal-velut on kirjattu liitossopimuksessa. Tu-leva talousarvio näyttää mihin suuntaan lähdetään.

– Nyt ei kehitetä kymmentä kuntaa erik-seen, vaan rakennetaan uutta kuntaa yhdes-sä, sanoo Kuusjoen kunnanhallituksen pu-heenjohtaja Esa Ojanen.

Kuusjoki on pieni yksikkö, asukkaita on 1835. Uusi kaupunki on taloudellinen vält-tämättömyys ja tuo Ojasen mukaan heti helpotusta käytännön työarkeen.

– Sijaisten saaminen on isommassa kun-nassa helpompaa. Vanhustyössä on paljon työtä, mutta ei tarpeeksi, että olisi voitu palkata lisää henkilökuntaa. Nyt tehtäviä voidaan jakaa.

Perniön sosiaalijohtaja Tuula Ikonen toivoo keskittymisen myös parantavan osaamista ja erikoistumista.

– Pienessä kunnassa yksi sosiaalisihtee-ri hoitaa kaiken lastensuojelusta vanhus-huoltoon.

Saajia kaikki osapuoletKuntaliitos hyödyttää kaikkia kuntia ja kaikkia toimialoja. Pienet kunnat saavat taloudellista turvaa ja Salo lisää veron-maksajia.

– Olemme saaneet salolaisille perille viestin, että kaupunki ei jatkossa pärjää yksin, sanoo Salon kaupunginhallituksen puheenjohtaja Juhani Nummentalo, jo-ka on myös liitoksen järjestelytoimikun-nan puheenjohtaja.

– Käytännössä Salon seutu on yhtä kuin Salo. Kun ympäristökunnat alkavat voida huonosti, Salo joutuisi osavastuuseen.

Uhkia ei Nummentalo yhdistymises-tä löydä. Sellainen voisi olla elinkeino-elämän vahva lama, sillä ”elinkeinoelä-män mukaan Salossa eletään”. Nummen-

Salon seudulla kuntaliitoksessa kaikki

voittavat

Saga Bergström on kutonut Salva palvelutaloon poppanaliinoja. Johtaja Anne Juntti kertoo Salvan palvelutalon monipuolisen toiminnan kannustavan myös eläkeläisjärjestöjä ideoimaan uutta.

Paras-hankkeen vaikutus:


talo korostaa, että tulevan kaupungin on oltava yritys elämän silmissä vetovoimai-nen, koska sieltä tulee palveluihin tarvit-tava raha.

Iso kunta merkitsee joidenkin toimin-tojen keskittämistä, mutta vanhuspalve-lut pyritään hajauttamaan ja kotona asu-mista tukemaan.

Vanhainkotipaikka pyritään jatkossakin löytämään mahdollisimman läheltä kotia. Toisaalta esimerkiksi Kuusjoella ei ole vanhainkotia, lähin on noin 10 kilometrin päässä Perttelin kanssa yhteinen.

– Paikka pyritään löytämään lähimmästä vanhainkodista, mutta toisaalta se voi löy-tyä mistä tahansa uuden Salon alueella, sa-noo Esa Ojanen.

– Vanhainkodissa hoidettavat ovat huono kuntoisia, heille ei ole kauheasti merkitystä missä ovat.

Tähän asti kotihoito on ollut sosiaalitoi-messa ja kotisairaanhoito terveystoimes-sa. Ojanen uskoo sosiaali- ja terveystoi-men yhdistämisen poistavan raja-aitoja ja ”peräkkäin ajeluja”.

Suunnitelman mukaan kunnista pyritään säilyttämään hyvät käytännöt. Kuusjoen sosiaalilautakunnan jäsen Terhi Ahokas sanoo esimerkiksi vanhuksille suunnatun palvelulinjan olevan sellainen. Sen menet-tämistä pelätään, koska muualla sellaista

ei ole ja tavoitteena on tasapuoliset palve-lut kaikille kuntalaisille.

– Merkitseekö se sitä, että palvelulinja tulee kaikkialle vai sitä että meiltä se pois-tuu? Tämä on hämmentävää aikaa, vaikka mutu-tuntuma onkin, että juuri vanhuspal-velut paranevat.

Monituottajamallia hiotaanUudessa Salossa aiotaan purkaa kallista vanhusten laitoshoitoa ja vastaavasti li-sätä kotipalveluja. Vanhushuollon visio-na on monituottajamalli kunnan, kolman-nen sektorin ja yrityksiltä ostettavien pal-velujen yhdistelmänä. Esa Ojanen sanoo haastavan sektorin tarvitsevan kaikki pal-velumuodot ja yksityinen on vain osa ko-konaisuutta.

Juhani Nummentalon mukaan vanhus-huollon kasvun tarve tullaan hoitamaan ni-menomaan yksityisen sektorin kautta.

Anne Juntin johtama Salva ry:n Ilolan-salo on alueen suurin yksityinen palvelu-talo. Juntti toivoo palvelusetelijärjestel-män kehittämistä ja ostopalvelun laajen-tamista palveluasumiseenkin yksilökohtai-sesti. Yksityiset toimijat ovat Juntin mu-kaan tulossa kunnan tuottamien palveluit-ten rinnalle julkista palvelutuotantoa täy-dentämään.

Salva ry omistaa Palvelukeskus Ilolan-

Irja Alanko on asunut Salvan palvelutalossa yli kaksi vuotta. Hän on tyytyväinen taloon, kuten hänen poikansa Jukka Alankokin (vas.). Johtaja Anne Juntti pitää kodinomaisuutta tärkeänä. – Tämä on asukkaiden koti ja täällä eletään kuin kotona.

salon osakekannasta 64,8 prosenttia, eli vuokra-asunnot ja palvelutilat. Tämän li-säksi on 22 muuta osakkeenomistajaa, pää-asiassa asukkaita. Asukkaita on 58 ja Sa-lon perusturva ostaa palvelut vain 15:lle, muut kustantavat palvelunsa itse yksityi-sesti. Kustannuksia on alentanut merkit-tävästi kotitalousvähennys ja osan asuk-kaista saama Salon perusturvan myöntä-mä palveluseteli. Yhteistyötä Salon päät-täjien kanssa Juntti kehuu ja toivoo sen li-sääntyvän jatkossa mm. kunnan strategi-an tasolla.

– Uuden Salon syntymistä Salva ry en-nakoi Satumaa-palvelukeskushankkeella, joka lisää asumispalveluita vuoden 2010 lopulla. Kiinnostus tulevista naapurikun-nista on lisääntynyt, jatkossa heilläkin on mahdollisuus päästä vuokra-asuntoihin. Hakijoita on vain jatkuvasti ollut enem-män kuin vapautuvia asuntoja. Uusi Salon kaupunki lupaa turvata kaikkien vanhusten palvelut tasapuolisesti. Tähän uskon tarvit-tavan kaikkia nykyisiä palveluntuottajia, ehkä uusiakin, Anne Juntti sanoo.

Teksti ja kuvat: Taina Saarinen


Helsingin kaupunkisuunnittelu-lautakunnan puheenjohtaja Mai-ja Anttila korostaa, että ikäihmiset on huomioitava kaupunkisuunnit-telussa. Ikäihmisiä varten on oltava kohtuuhintaisia asuntoja keskustan alueella, hyvien liikenneyhteyksien varsilla ja hyvien palvelujen ulottu-villa.

Helsingissä on noin 565 000 asukasta, yli 10 prosenttia Suomen koko väestöstä. Hel-singin väestöstä yli 65-vuotiaita on noin 14 prosenttia. Ikääntyvillä on siis melkoinen merkitysarvo Helsingin kaupunkisuunnit-telussa. Helsinki on kyllä monin tavoin val-mistautunut ikääntyvien määrän kasvuun. Kaupunginsuunnitteluvirasto on laatinut runsaasti erilaisia selvityksiä ikäihmisten asumiseen liittyen.

Helsingin uunituore Kaavoituskatsaus 2008 kertoo omalla tavallaan, että Suomen pääkaupungilla on aivan hurjat haasteet: asemakaavakohteita on yhteensä 104. Hel-singin tuoreen asunto-ohjelman tavoitteena

on saada kaupunkiin 50 000 uutta asuntoa seuraavan 10 vuoden aikana.

Miten ikääntyvien määrä huomioidaan kaupunkisuunnittelussa?– Tärkeitä asioita ovat asumisen muoto, liikennejärjestelyt, esteettömyys, liikku-misen helppous ja palvelut. Nämä kaikki ovat laajoja kysymyksiä. Mielestäni tar-vitaan ehdottomasti parempaa asuntojen suunnittelua – koskee koko Suomea. Miten otetaan huomioon lapsiperheiden ja ikään-tyvien asumisen tarpeet? Erikseen on poh-dittava muistihäiriöiset ihmiset. Asumises-ta tulisi poistaa kaikki sellaiset tekijät, jot-ka perustuvat muistamiseen. Ne voivat ol-la suuri este muistihäiriöistä kärsivien ih-misten omatoimiselle asumiselle, Maija Anttila korostaa.

Mikä on tärkeää kaavoituksessa ja asu-misen suunnittelussa ikäihmisten näkö-kulmasta?– Kohtuuhintainen asuminen. Ihmisen elä-män loppuvaiheessa omistusasumisen ei

voi olla ainoa vaihtoehto. Pitää olla koh-tuuhintaisia vuokra-asuntoja, jotka on suunniteltu ikäihmisten tarpeet huomioi-den. Asuntojen pitäisi olla keskellä kau-punkia, keskellä asutusta, niin että he pää-sevät helposti liikkumaan erilaisten palve-luiden ääreen.

Millaisia vaihtoehtoja ikäihmiselle pi-täisi olla asumisen suhteen?– Voin sanoa yhdellä sanalla: moni puolisia! Omassa kodissa asumisesta ympärivuoro-kautiseen laitoshoitoon ja kaikki mahdol-lisuudet siltä väliltä, ja vaihtoehtoja pitäisi

Helsingin kaupunkisuunnittelu-lautakunnan puheenjohtaja

Maija Anttila:

Kohtuu -hintaisia asuntoja

ikäihmisille


olla paljon paremmin kuin nykyisin. Asu-misen pitäisi olla räätälöityä ikä ihmisen henkistä ja fyysistä toimintakykyä vastaa-vaksi, keskellä asutusta jne.

Mikä on omistus- ja vuokra-asuntojen suhde uudessa asunto-ohjelmassa?– Vuokra-asumisessa tarvitaan erityyppi-siä vaihtoehtoja. Perinteisen valtion korko-tukilainoitetun vuokra-asuntojen tuottami-sen ohella, on vapaarahoitteinen vuokra-asuntotuotanto. Lisäksi parhaillaan selvi-tetään, miten uudentyyppinen kiinteistö-sijoitusrahastointi voisi auttaa vuokra-

asuntojen tuotantoa. Ulkomailla on paljon esimerkkejä kiin-

teistörahastoista ja ne ovat osoittautuneet toimiviksi. Helsingin kaupunki ja valtio selvittävät kumpikin tahollaan uusia ja eri-laisia rahoitusmalleja.

Helsingissä asunto-ohjelma mahdollis-taa, että uustuotannosta yli puolet on vuok-ra-asuntoja. Samaten Helsingissä on jo pit-kään ollut periaate, että kaikkia asumis-muotoja pitäisi olla kaikkialla.

Helsinki on maailman 7. kallein kaupun-ki. Kenellä on enää varaa asua Helsin-

gissä? Miten Helsingin kalleus huomioi-daan kaupunkisuunnittelussa?– Helsingin kalleus askarruttaa joka päivä. Ruoan ja asumisen hinta ovat nousseet val-tavasti. Yritämme kompensoida asumisen hintaa siten, että uudet asemakaavakohteet tulevat vanhoille teollisuus- ja satama-alu-eille. Niiden maat joudutaan tietenkin puh-distamaan ennen rakentamiseen. Tonteista, jotka sijaitsevat puhtailla maa-alueilla, saa-tavat rahat sijoitetaan maanpuhdistukseen. Pyrimme valvomaan rakennusliikkeiden hinnoittelua. Toisen asia, että tällä hetkellä Suomessa ei ole kunnolla toimivia raken-

Maija Anttila Kalasataman metroasemalla. Helsin-gin kaupungin asunto-ohjelman mukaan tavoittee-na on saada kaupunkiin 50 000 uutta asuntoa seu-raavan 10 vuoden aikana. Kalasataman, joka nyky-ään on varasto- ja satama-aluetta, rakentaminen al-kanee vuonna 2010.


nusmarkkinoita. Suomessa on kaksi-kol-me varteenotettavaa yhtiötä. Esim. muuta-mat ulkomaiset rakennusliikkeet ovat kiin-nostuneet Helsingin rakennusmarkkinois-ta. Tämä 50 000 asunnon ohjelman toteu-tus painottuu varmasti kauden loppupää-hän. Uskoisin, että silloin ulkomailla syn-tyy enemmän kiinnostusta pääkaupungin rakentamista kohtaan.

Kuinka ikäihmisten omia toiveita kar-toitetaan?– Muutama vuosi sitten tehtiin iso raport-ti, jossa kartoitettiin ikäihmisten omia asu-mistoiveita. Mutta ikävä kyllä asumisen järjestäminen on ollut liian yksipuolista. On syntynyt palvelutaloja, senioritaloja tai terveyskeskusten vuodeosastoja, mutta sii-nä se on ollut suurin piirtein.

Olet kritisoinut lehtikirjoituksissasi pal-velutaloja, miksi?– En tarkoita erityisen kovaa kritiikkiä. Palvelutalojen taso on kovin kirjava ja ne ovat kalliita. On vähän niin, että palvelu-talo-nimikkeen alle on laitettu kaikenlaista. Palvelutalon ja siellä asumisen pitäisi olla suunniteltu niin, että kun ihminen menee palvelutaloon asumaan, niin hän voi asua siellä elämänsä loppuun saakka. Jos ih-minen tulee esimerkiksi niin sairaaksi, et-

Sosiaali Seniori®asiakastietojärjestelmäSosiaali Seniori® -ohjelmistoperheestä moni -ammatilliset työkalut vanhusten-, vammaisten-, päihde-huollon ja mielenterveys kuntoutuksen asumispalvelujen ja koti hoidon jokaiseen osa-alueeseen. Hoidon suun-nitteluun, seurantaan ja hallintoon.

Kokonaisuutta voidaan täydentää seuraavilla ohjelmistoilla:

Mire - työvuorosuunnitteluAjax - ajanvarausPata ® - ravintohuoltoInnova Open - palkka- ja taloushallinto

www.softieto.fiPuh. 0201 5557 55

tä hän tarvitsee ympärivuorokautista hoi-toa, niin se on voitava sinne järjestää. Eikä niin, että ihmisen loppuelämä viipaloidaan ja häntä siirrellään paikasta toiseen.

Mitkä ovat kaupungin asukkaiden mah-dollisuudet vaikuttaa kaupunkisuunnit-teluun?– Uuteen maankäyttö- ja rakennuslakiin, joka on ollut voimassa sellaiset viisi vuot-ta, sisältyy selkeä vuorovaikutusprosessi. Kaupunkilaiset ovat yleensä aktiivisia ot-tamaan kantaa, ainakin silloin, jos ehdo-tukset eivät vastaa heidän näkemyksiään kaikilta osin. Mutta minusta pitäisi kehit-tää sellaisia keinoja, millä voitaisiin saa-da esiin myös niiden ihmisten mielipiteet, jotka ovat ehdotuksiin tyytyväisiä. Vasta silloin voisimme olla varmoja kokonai-suudesta ja arvioida kaupunkilaisten tah-totilaa. Vanhalla linja-autoasemalla ava-taan Helsinki-päivänä kaupunkisuunnit-telun informaatiokeskus. Toivon, että siitä tulisi sellainen keskus, missä ihmiset sai-sivat laajasti tietoa ja voisivat antaa moni-puolista palautetta suunnitelmista - hyvis-tä ja korjausta vaativista asioista. Pelkkä ”ei-liike” ei yleensä johda mihinkään, on voitava hahmottaa asioiden eteenpäin me-noa koko Helsingin näkökulmasta. Eten-kin alkoholi- ja päihdeongelmaisten, kehi-

tysvammaisten, mielenterveysongelmista kärsivien asuntoasioiden ratkaiseminen on ollut vaikeata. Nimby-ilmiöt nousevat sil-loin helposti esiin.

Nimby-ilmiö liittyy ehdottomasti mielen-terveydestä kärsivien, alkoholi- ja päihde-ongelmaisten asuntoihin. Erilaisuuden sie-tokykyä pitää vielä nostaa. Kyllä kaikilla ihmisillä on oikeus asua. Kaupunginosayh-distyksiä kuullaan aina. Mutta sellaista he-delmällistä keskustelua, jota olen toivonut, ei oikein ole syntynyt. Vaikka kaupungin-osayhdistys on antanut lausuntonsa, niin on tullut esiin myös kantoja, ettei yhdis-tyksen lausunto kuitenkaan vastaa alueen asukkaiden mielipiteitä. Kaupunkisuunnit-telussa on aina yritettävä katsoa kokonai-suutta ja Helsingin kehitystä pitkälle tule-vaisuuteen. Silloin on sovitettava yhteen erilaisia asioita ja ihmisten tarpeita. Sil-loin ei voida kaikkien mielipiteitä sellai-senaan ottaa huomioon.



Varakkuus tai pitkälle kouluttau-tuminen eivät varjele naapuruus-suvaitsevuuden puutteelta. Pelossa uutta ja tuntematonta kohtaan mie-likuvat ponnistautuvat todellisuutta vahvemmiksi ja näin jopa lasten päi-väkotia saatetaan pitää oman elä-män kalleimman hankinnan eli ko-din arvon alentajana ja siksi vastus-tettavana naapurina.

Ilmiöllä on nimikin, NIMBY eli not in my back yard, ei minun takapihalleni. Sen vas-takohta on YIMBY eli yes in my back-yard.

Aikanaan Helsingissä keskusteltiin vilk-kaasti mm. kehitysvammaisten asettumi-sesta Marjaniemeen, jossa nyt on jo kaksi yksikköä. Uusimpia aiheita on esimerkik-si tänä keväänä internetissä hehkunut kes-kustelu Sininauhasäätiön hankkeesta, jos-sa vallilalaista teollisuustilaa on tarkoitus muuttaa asunnoiksi asunnottomille.

Aina ei tarvitse olla kyse narkomaanien neulanvaihtopaikoista, vaan mikä tahan-sa asuntola hoitokoti, tukiasuntola tai vas-taanottokoti kuohuttaa naapurustoa. Tam-pereella on tämän talven aikana pidetty pa-hana esimerkiksi lasten päiväkodin tuloa. Se kirvoitti jo ihmetteleviäkin mielipiteitä yleisönosastoissa. Moni katseli televisio-sarjaa vanhojen villojen yhteisöstä, jonka asukkaat toisiltaan salaa äänestivät vam-maisten tuloa vastaan.

Kaupunkitutkija selvittänyt suvaitsevuuttaHelsingin kaupunginsuunnitteluvirastolle ja ympäristöministeriölle naapuruussuvait-sevaisuutta on selvittänyt kaupunkitutkija, valt.tri Timo Kopomaa. Häneltä ilmestyi selvitys vuonna 2005, tänä kesänä ilmes-tyy kirja Ei meidän pihallemme!

Siihen, onko tilanne esimerkiksi Hel-singissä kärjistynyt vai lieventynyt, Ko-pomaa vastaa mieluiten, että se on pysy-nyt ennallaan.

– Ymmärtääkseni yhteistyössä on omat

jännitteensä esimerkiksi kaupunginosajär-jestöjen ja kaupunkisuunnitteluviraston vä-lillä, mutta ainahan rakentaminen herättää intohimoja eikä erikseen juuri vanhuksis-ta. Siitä voidaan joskus keskustella, lei-

mataanko jokin kaupunginosa ikään tyvien alueeksi.

Kopomaan tutkimuksessa koottiin ja tematisoitiin keskusteluja erityisryhmien asutus- ja palvelutoiminnan sijoitusvaiku-

Suvaitsevuus – harvoinko tarjolla?

Toiminnanjohtaja Pirjo Tulikukka on neljä ja puoli vuotta vetänyt helsinkiläisten kaupunginosayhdistysten keskusjärjestöä Helkaa.


tuksista ja analysoitiin vastustusta, haettiin perusteluja onnistuneille toteutuksille ja kuvattiin hyvien käytäntöjen ja ratkaisu-vaihtoehtojen yhteyttä kaupunkisuunnitte-luun. Siitä kävi ilmi mm. seuraavaa:

– Usein asumisyksiköt eivät lopulta ole-kaan leimautuneet ongelmallisiksi, vaikka niitä alkuun olisikin vastustettu. On käynyt jopa niin, että vastustajista on tullut kan-nattajia ja kumppaneita. Kopomaa kyseli-kin, onko kyse vastustamisesta ylipäätään kaikkea rakentamista kohtaan, onko vieras-tettu muutosta jne. Tärkeä kysymys on se-kin kenen kaupunki lopulta on.

– ”Nimbyltä” näyttävä vastustus voi ol-la ennen kaikkea osoitus asukkaiden huo-lesta ja peloista. Keskustelu leimaa asuin-alueita ja julkisuus vielä vahvistaa leimo-ja, jotka sitten vaikuttavat alueiden julki-kuvaan.

– Eri ryhmien yhteiselo voi olla paitsi kamppailua, myös symbioottista tai win- win -tilannetta, jossa eri asukasryhmät hyö-tyvät toisistaan. Jälkimmäiset vain valitet-tavasti ovat vaikeasti saavutettavia alueil-la, joilla on sosiaalisia ongelmia.

– Nimbyily ilmentää ainakin kiinnos-tusta elinympäristöä kohtaan, ei välinpi-tämättömyyttä.

– Erityisasumisessa ns. senioritalot voi-daan mieltää positiivisiksi asuinyksiköik-si, varsinkin kovan rahan talot.

Vanhuksille kyllä, aids-neuloille eiHelsingissä eivät kaupunginosayhdistyk-set lopu. Keväällä 2008 niitä on kaikki-aan 73, Helsingin kaupunginosayhdistys-ten keskusjärjestöstä Helkasta kerrotaan. Toiminnanjohtaja Pirjo Tulikukka tietää, että päihteiden käyttö on arinta naapuruut-ta, vaikkei Helka otakaan kantaa yksittäi-siin vaan periaatteellisiin tapauksiin.

– Me emme sosiaalisia kysymyksiä kä-sittele vaan kaupunkisuunnitteluun ja kult-tuuriin liittyviä. Yleensä ongelmat syntyvät aivan lähinaapuruston kesken ja hyvin pie-ninä kansanliikkeinä, Tulikukka jatkaa.

Hän sanoo itse helsinkiläisenä ymmär-tävänsä pienten lasten äitejä, kun nämä taistelevat oman päiväkodin lähimaastoon mahdollisesti ilmestyviä aids-neuloja vas-taan. Kun kadulla sekä lapsi että aikuinen joutuu pelkäämään arvaamattomasti käyt-täytyviä narkomaaneja, vastustus vakitui-sen paikan perustamisesta omaan tai naa-puritaloon on selviö. Sen sijaan entisiin käyttäjiin voisi suhtautua Tulikukan mie-lestä pehmeämminkin.

Silti päätökset tehdään, kun ne kerran on tehtävä ja niistä vastuu kannettava, vaik-ka kansalaiset sitä runnomiseksi kutsuisi-vat. Kolmannen sektorin kansalaisjärjes-

tönä yhdistykset eivät ole viime kädessä päättämässä, vaan veronmaksajien vaaleil-la valitsemat edustajat.

Vanhimpien kansalaisten tulo on jossain suhteessa jopa toivottua. Vaikka asuntoloi-den määrä on viime vuosina jopa puoliin-tunut, dementian takia ryhmäkoteja tarvi-taan jatkossakin yhä enemmän. Niiden pie-ni koko saattaa olla perussyy valitusten vä-häisyyteen tai olemattomuuteen.

– Erityisesti vanhuksia koskeviin sijoi-tusongelmiin en ole törmännyt, Tulikuk-ka kertoo.

Hyvä kuunnella kokemustaPääkaupungissa päätöksenteossa on pal-jon myös ääniä keränneitä kansanedusta-jia, hyvinkin tarpeellisia puolueilleen, mut-ta aikaa lähikysymyksiin on luonnollisesti vain rajoitetusti.

Toinen ongelma ovat hyvin koulutetut rutiinivalittajat, joille ei tuota ylivoimai-sia vaikeuksia sen enempää juristikie-li kuin papereiden täyttäminen oikein, asiallisesti ja ajois-sa.

Mikä sitten olisi fi ksu toimintatapa, kun vakiintunee-seen kaupunkiym-päristöön tuodaan jotakin uutta?

– Prosessi, jossa kuullaan asukkaita laajasti ja kartoite-

taan sijoituspaikat, Tulikukka tiivistää.Se vaatii aikaa, mutta ei päätöksentekoa

vuosikymmeniksikään voi vitkuttaa.Yleisen edun hakeminen lähtee prosessi-

maisesta ajattelusta. Näihin asti kokemus-tieto ei tunnu painavan yhtä lailla kuin ko-va asiantuntemus tai asema.

– Päätöksistä on myös kannettava vas-tuu eikä poliitikko saisi paeta viranhalti-joiden tai asiantuntijavallan taakse, Tuli-kukka toivoo.

Kuunnellaanko kolmatta sektoria?– Kyllä ja ei, Tulikukka vastaa. – Pienissä asioissa kyllä, isoissa koros-

tuvat kovat ja isot talousintressit.Helsingin hallintotapaa voi Tulikukan

mukaan luonnehtia ”ei kovin avoimeksi, vaan yhä keskusjohtoiseksi”. Kaupungilla on se tajuttukin ja perustettu vuorovaikutus-suunnittelijan virkoja asiaa paikkaamaan, tosin ainoastaan kaupunkisuunnittelu-virastoon tällä erää.

Arabian Loppukiri on vielä niin alku-taipaleellaan, että siihen kohdistuu odo-tuksia uusista vaihtoehtoisista tavoista ja rohkeudesta asukastoiminnassa. Joka ta-pauksessa toimintakykyisten ikäihmisten holhoaminen on jo taaksejäänyttä, hiljai-sen ja kokemuksellisen tiedon välittämi-nen ajankohtaista:

– Osallistuminen tuo merkityksen ja mielekkyyden tunnetta, se voisi torjua yk-sinäisyyttä ja eristymistä tehokkaastikin, Tulikukka arvioi.

Teksti ja kuva: Marjatta Pöllänen

Maantieteilijöiden sanastoa: 1. banana = build absolutely nothing anywhere near anyone, älkää rakentako mitään kenen-kään lähelle2. cave = citizens against virtual-ly everything, kansalaiset kaikkea vastaan3. lulu = locally unwanted land use, epätoivottavaa maankäyttöä4. nimby = not in my backyard, ei meidän naapuriimme, naapurus-ton asukasvastustus, varakkai-den pientaloaluetta, jolla on sel-vät rajat5. shikaani = korkean koulutusta-son rutiinivalittaja6. yimby = yes in my backyard(s), kyllä meidän naapuriimme, sosiaali palveluilla jo perinteitä, ma-talapalkkaisten usein vuokra-asun-toaluetta


Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton toiminnanjohtaja Marja-Liisa Kun-nas, onko naapurisuvaitsevuus todella parempi vanhoja kohtaan kuin muita sosiaalisesti asuvia kohtaan? Miksi?– Kyllä on. Pienemmillä paikkakunnil-la vastusta ei ilmene, koska kaikki näke-vät palveluasumisen, hoidon ja palvelu-jen tarpeen. Ympäristössä on enemmän ikääntyneitä kuin nuoria ihmisiä. Suu-rissa kaupungeissa aika ajoin herää kes-kustelu tonteista. Katsotaan, että palve-lutaloja rakennetaan liian hyville tonteil-le ja paikoille. Ei ole monta vuotta siitä, kun eräät asiantuntija tahotkin katsoivat, että dementoituneille rakennetaan liian hienoja taloja.

Missä Valli on ehkä kokenut vastus-tusta vai onko? Ovatko dementiako-dit helppoja vai vaikeita naapuruston suhteen, niitä kai tarvitaan jatkossa-kin, vaikka seinien rakentamisen ajas-ta onkin siirrytty jo toiminnallisuu-den aikaan?– Dementoituneiden määrä kasvaa ja pal-velutalojen asukkaat tulevat olemaan de-

mentoituneita. Ihmisillä on paljon ennak-koluuloja ja pelkoja dementiaa ja demen-toituneita kohtaan, vaikka asenteet ovat-kin muuttuneet suvaitsevimmiksi. 1990-lu-vun lopulla Vanhusten Palvelutaloyhdistys suunnitteli vanhusten palvelutaloa Helsin-gin Lauttasaareen. Kaupunginosa on yk-si vanhusvaltaisimpia alueita. Tässä koh-teessa Lauttasaari-seura kävi voimakkaan kampanjan taloa, talon kokoa ja toimintaa suunnittelevaa yhdistystä vastaan. Kyllä keskusteluissa vilahtelivat myös alueel la harhailevat vanhuksetkin. Nyt talo täyttää 10 vuotta ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Millaiseksi olet itse pitkän kokemuksesi perusteella arvioimassa vanhustenhuol-lon kolmannen sektorin ja kaupunki-suunnittelun välejä? Mitä tarvittaisiin lisää, mitä vähemmän?– Välit ovat hyvät. Uusia palvelutaloja rakennetaan entistä vähemmän. Toivoi-sin, että joka kunnassa käsiteltäessä uutta ikääntymisen strategiaa käytäisiin myös arviointikeskustelu ikäihmisten asumises-ta ja arvioitaisiin rakentamistarve tulevai-suudessa.

Mikä on esim. Vallin toiveena lähi-vuosien kaupunkisuunnittelussa ikä-ihmisten kannalta?– Kaksi toivetta; toivoisin, että nykyis-ten palvelutalojen läheisyydestä löytyi-si tontteja, joihin voisi rakentaa palve-lutalon, joka palveluissa turvautuisi jo olemassa olevan talon palveluihin. Toi-sesksi, että liittomme näkee tulevaisuu-den palvelutalot ikääntymisen resurssi-keskuksina, jotka entistä paremmin pal-velevat ympäristön vanhuksia. Jokaisella asuinalueella tulee olla resurssikeskus ja etenkin sen ympäristöön tulee rakentaa ikäihmisille tarkoitettuja asuntoja.

Millaisia naapureita itse vastustai-sit?– Kaikki tarvitsevat kodin muiden ihmis-ten joukossa. Ihmisinä olemme saman-arvoisia.

Teksti: Marjatta PöllänenKuva: Kari Uittomäki

Lauttasaaressa naapuruutta koeteltiin

Vanhusten Palvelu-taloyhdistyksen han-ke rakentaa palvelu-talo Lauttasaareen kohtasi aikoinaan vastustusta. Nyt ta-lo täyttää 10 vuotta ja kaikki ovat tyyty-väisiä.


Helsingin Käpylässä sijaitseva Käpy-rinteen Palvelutalo on monien ihmis-ten koti ja työpaikka. Sen perusta-jat olivat aikansa edelläkävijöitä ja sosiaa lisen vastuun kokijoita. Vaik-ka seitsemän vuosikymmentä on jo kulunut, Käpyrinne ry kulkee edel-leen vanhustenhoidon kehityksen etukärjessä innovatiivisella ja välit-tävällä otteella.Monta erilaista kotia samassa talos-sa.

Käpyrinteen palvelutalossa on kolme kotia: kuusitoistapaikkainen Martankoti ja neljä-toistapaikkainen Helmikoti ovat muistisai-rauksiin erikoistuneita ryhmäkoteja. An-ninkodissa on 33 tehostettuun palveluasu-miseen tarkoitettua asuntoa.

Kaikille asukkaille tarjotaan ympäri-vuorokautinen turvapalvelu sekä yksilöl-lisen hoitoja palvelusuunnitelman mu-kaiset ateria-, koti- ja kotisairaanhoidol-liset palvelut.

Hyvä henkiHelmi Saariselle (84) Käpyrinteen Palve-lutalo on todella tuttu paikka. Hänen äitin-sä Anna Ryytti on ollut keräämässä varoja vanhainkotia varten. Myös Helmin anoppi on ollut kannattamassa talon rakentamis-ta. Asukkaana Anninkodissa Helmi on ol-lut vasta kolmisen vuotta.

– Tunsin muuttavani tuttuun taloon. Olen toiminut Vanhojen Huolto ry:n ja sittem-min Käpyrinne ry:n hallituksessa yli 20 vuotta. Tulin hallitukseen, kun Martta Sal-mela-Järvinen jätti paikkansa.

Yhdistyksen jäsenen ja talon vapaaeh-toistyöntekijän näkökulma on kuitenkin toinen kuin asukkaan.

– Alussa minulla oli sopeutumisvaike-uksia. Jouduin muuttamaan Maunulasta vuokra-asunnostani, koska jalkani rupesi-vat temppuilemaan. Talossa ei ollut hissiä ja liikkuminen oli vaikeata. Jouduin myös turvautumaan usein sukulaisteni – laste-

ni apuun. Niinpä pienen sukukokouksen ja neuvottelujen jälkeen päätös Käpyrin-teen Palvelutaloon muuttamisesta toteutet-tiin yhteisymmärryksessä. Nykyään olen jo tyytyväinen, vaikkakin joskus tekee mieli lähteä pois. Onneksi näitä huonon päivän aamuja ei ole kovin usein.

Helmi Saarinen muistelee, että hänen appi ukon vaimollensa ostama pyörätuoli, jota ei koskaan käytetty, lahjoitettiin aikoi-naan Käpyrinteelle. Se oli talon ensimmäi-nen. Kiitoskirjeessä kerrottiin, että lahjoi-tus kattaa yhdistyksen jäsenmaksun.

Helmi on Annintalossa ns. itse maksa-va asukas. Hänen asuntonsa pinta-ala on 33,5 neliömetriä. Kaksi huonetta, keittiö ja kylpyhuone ovat tilavat ja hyväkuntoiset.

Asunto on sisustettu Helmin omin huone-kaluin. Palvelujen määrästä riippuen asu-miskustannukset ovat 1300–1400 euroa kuukaudessa.

– Saunakin meillä on kerran viikossa. Itse kutsun torstaita hemmottelupäiväk-si, sillä saunomisen lisäksi iho rasvataan, tukka käherretään ja muutenkin kaunis-taudutaan. Voi meillä saunoa useammin-kin, jos haluttaa.

Helmin mielestä Anninkodissa on tur-vallisen oloista. Yölläkin hoitajat käyvät katsomassa.

– Täällä on kaiken lisäksi hyvä henki. Ruoka on hyvää ja naapurit tuttuja. Talon puolesta meille asukkaille järjestetään eri-laista ohjelmaakin.

Käpyrinteestä löytyy sydäntä ja mieltä

Helmi Saarinen on sopeutunut Anninkotiin. Talossa on hissi, pal-veluita ja mielenkiintoisia ihmisiä.


Avopalveluitakin on talossa tarjolla: Iidan-tupa on kaikille ikäihmisille avoin toimin-takeskus. Se tarjoaa monipuolista virkis-tystoimintaa ja palveluja ikäihmisille. Ta-sapainokoulu, muistimesta ja nettikahvila ovat herättäneet paljon kiinnostusta. Näi-den lisäksi ohjelmassa on mm. askartelua, retkiä, juhlia, luentoja ja musiikkia.

Käpyrinteen kotipalvelu on tarkoitettu lähinnä Käpylässä ja sen lähialueilla asu-ville ikäihmisille. Kotipalvelu on asiakas-lähtöistä ja yksilöllistä ja perustuu asiak-kaan kanssa tehtyyn hoitoja palvelusuun-nitelmaan. Kotipalvelutyöhön kuuluu avus-taminen päivittäisissä toiminnoissa.

Kotipalvelun kustannuksista asiakkail-la on oikeus hakea kotitalousvähennystä verotuksen yhteydessä.

Hyvinvointia tulevaanKäpyrinteen Palvelutalossa on tehty ja toteutetaan useita projekteja Raha-auto-maattiyhdistyksen tukemana: Omaisvoi-maa -projekti 2004–2008, Vanhenemisen Aarrekartta -projekti 2005–2008 ja Koto-na kunnossa -projekti 2008–2010.

Aarrekartta projektin vastaavana on Päivi Tiittula. Hän kertoo, että projektin tarkoituksena on vahvistaa ikäihmisten elämän hallinnan tunnetta niissä elämän-tilanteissa, jotka vaativat erityistä tukea.

Käpyrinteessä koettiin tarvetta ikäänty-misen resurssikeskuksen luomiseen. Se on matalankynnyksen kohtaamispaikka, jos-ta on mahdollista saada moniammatillis-ta tukea ja neuvontaa sekä osallistua eri-laisiin voimavaraistaviin ja toiminnalli-siin ryhmiin.

Vanhenemisen resurssit syntyvät vii-saudesta.

Resurssikeskuksesta ollaan luomassa hyvinvointikeskusta, joka on verkostoi-tumisen tulos. Se toimii pilottina yhdessä Kantti ry:n kanssa Helsingin kaupungin palvelukeskusten rinnalla. Edellä mainitut paikat ovat keskittäneet niihin tietotaitonsa ja kaikki kehittämänsä hyvät käytännöt.

Helmi Saarinen on aikoinaan työsken-nellyt mainostoimistossa. Hänellä on kak-si lasta ja kolme lastenlasta. Lapsenlapsen-lapsia on kaksi. Hänen miehensä Paavo Saarinen kuoli vuonna 1983.

– Miehellenikin tämä paikka oli tuttu. Hän halusi usein tulla Käpyrinteen myy-jäisiin.

Paperit vaihtuivat ihmisiinSari Ilvonen (50) on ollut palvelutalossa työssä lähihoitajana viiden vuoden ajan. Sitä ennen hän teki mm. toimistosihtee-rin töitä HUS:in silmä- ja korvapoliklini-kalla.

– Halusin vaihtaa paperityöt ihmisiin. Ainainen kiire myös stressasi. Päätöstä-

Avopalveluita muillekin

ni työn ja työpaikan vaihtamisesta en ole katunut. Aikuisiällä opiskelu ja ammatin-vaihtaminen sujuu kyllä!

Sari kertoo aina pitäneensä vanhem-mista ihmisistä. Tunne lienee molemmin-puolinen, sillä vanhemmat ihmiset tule-vat mielellään Sarin lähelle paikasta riip-pumatta.

– Palvelutalossa vanhusten kanssa työs-kentely on palkitsevaa. Hyvä mieli tulee pienistä asioista ja onnistumisista. Tunnen tämän talon itsekin kodikseni, sillä tänne on mukava tulla ja työpäivät ovat antoisia. Talo on täynnä tilannekomiikkaa.

Käpyrinteen asukkaita Sari kuvaa taval-lisiksi, persoonallisiksi ihmisiksi, joitten kanssa viihtyy hyvin.

Anninkodissa tehdään työtä tiimeissä. Lähihoitajat työskentelevät kahdessa vuo-rossa: kello 7.30–15.30 ja 13.00–21.00. Yövuoroissa on omat tekijänsä. Työnte-kijät pitävät omia työpalavereitaan kaksi kertaa kuukaudessa.

Sari kertoo talon asukkaita katselles-sa miettivänsä omaakin tulevaa. Kukaan meistä ihmisistä ei tiedä, mitä meille on tulossa ja milloin.

– On syytä iloita terveydestä.

Työtä riittää – tekijöistä pulaa– Työvoimapula on tämän päivän todelli-suutta! Me painimme työvoimapulan kans-sa, kuten muutkin hoitoyhteisöt pääkau-punkiseudulla. Perustyöntekijöistä on pu-laa. Näyttää siltä, että nykypäivän ihmiset eivät hakeudu palvelutyöhön, Käpyrinteen Palvelutalon toiminnanjohtaja Soili Hie-tamies pohtii.

Sari Ilvoselta riittää aikaa talon väelle. Kalle Komulainen ja Vilho Ruosteinen ovat naisvaltaisen talon vähemmistöä.


Soili Hietamies on ollut monessa mu-kana ja tietää, että haasteita riittää edel-leen. Käpyrinteeläisten agendalla on ol-lut vuosikausia talon laajennushanke. Nyt näyttää siltä, että nykyisten talojen rinnal-le voidaan rakentaa vuokra-asuntoja van-huksille tuhannen neliön verran.

Soili Hietamies tuli johtamaan taloa vuonna 1992. Hän kokee saaneensa aikaan vakautta talon toimintaan, vaikka muutok-set ovat olleet suuria.

– Nykyään vaaditaan monia eri suun-nitelmia sekä toimiva laatujärjestelmä. Olemme tehneet omaa laatujärjestelmääm-me pitkään ja saanet sen toimivaksi. Alam-me olla jo sertifi ointikelpoisia palvelujem-me osalta. Lähiajan haasteena ovat asu-mispalvelujen kilpailutukset. Helsingin kaupunki on ilmoittanut, että ensi vuo-desta eteenpäin heidän ostamansa palve-lutuotanto kilpailutetaan. Kilpailutusasia-kirjojen laadinta vaatii työtä ja osaamista. Tänä vuonna kaupunki ostaa meiltä 48 te-hostetun asumisen paikkaa.

Johtajavuosien aikana suurimmat muu-tokset ovat Soilin mukaan tapahtuneet asi-akkaiden kuntoisuudessa. Vaatimus taso hoidon suhteen on kasvanut. Palvelutalo-jen asukkaat ovat muuttuneet entistä huo-nokuntoisemmaksi. Vaikka hoitotyöhön on

tuottajat pyrkivät näille markkinoille voi-makkaasti. Saa nähdä, mitä se merkit-see jatkossa kolmannen sektorin palvelu-tuotannolle, Soili Hietamies miettii.

Omia arvoja kehitettyKäpyrinteen Palvelutalo on kehittänyt omia arvojaan, joita työstetään yhdessä henkilökunnan kanssa.

– Olemme halunneet säilyttää talon ko-dikkaana ja vieneet kodinomaista elämää eteenpäin. Haluamme, että asukkaamme tuntevat tämän talon kodikseen ja turval-liseksi loppuelämän paikaksi. Hoitotyössä toteutamme asukkaiden toimintakykyä yl-läpitävää toimintatapaa. Koulutamme hen-kilökuntaa ja esimiehiä. Yhdistyksen halli-tus osallistuu myös aktiivisesti toiminnan kehittämiseen henkilöstön rinnalla. Näyt-tää siltä, että tulevaisuudessa ihmisten hyvä johtaminen korostuu yhä enemmän. Henkilökunnan hyvinvointi ja osaaminen ovat meille tärkeitä. Siksi olemme järjes-täneet henkilökuntaa varten myös muutok-seen valmentavia projekteja.

Vakituisen henkilökunnan määrä on 41. Asukkaiden määrä vaihtelee 60–65 välillä ja Iidantuvan kävijöiden keskimäärä on 15 – riippuen päivästä ja ohjelmista.

Henkilökunnan palavereja pidetään tarvittaessa. Tulevaa pohtimassa Soi-li Hieitamis, Päivi Tiittula ja Sari Ilvo-nen.

Patiolla auringonpaisteessa asukkaat Anna-Liisa Tammilehto, Irja tanhuanpää ja Valma Mäkinen.

lisätty merkittävästi henkilökuntaa, se ei tunnu riittävän.

– Yksityiset, pörssissä olevat palvelun-


Aikaiseksi on saatu

Käpyrinteen taustayhteisö sai alkunsa vuonna 1938 perustetus-ta Vanhainkodin Kannatusyhdistys ry:stä. Vuonna 1952 nimi muuttui nykyiseen, omaan rakennukseen muuton myötä Vanhus-ten Huolto ry:ksi. Nimen muutoksen kautta yhdistyksen toiminta laajentui kattamaan vanhainkotitoiminnan ohella vanhusten asi-oiden eteen tehtävää työtä yleisimminkin. Käpyrinne ry:nä yh-distys on toiminut vuodesta 1997.

Käpyrinteen Vanhainkoti muutti nimeään Käpyrinteen palve-lutaloksi vuonna 1993 vanhustenhoidon kehityksen mukaisesti. Palvelutalot ja ryhmäkodit ovat tätä päivää. Vanhainkodista pu-huu enää harva.

Tänä päivänä palvelutalo tarjoaa entistä monipuolisempia palveluja. Tänä vuonna on syytä juhlia perustajayhdistyksen 70-vuotis taivalta.

Sosiaali- ja terveydenhuoltoIkääntyneiden toimintakyvyn arviointi ja mittaaminen 28.8.2008 Helsinki, 29.8.2008 Oulu

Osastonhoitajapäivät28. - 30.8.2008 Tukholma

Sosiaali- ja terveydenhuollon tietosuojavastaavien nimeäminen ja tehtävät -koulutuskierros2.9.2008 Oulu, 8.9.2008 Tampere, 16.9.2008 Kuopio

Perus- ja lähihoitaja hoidon perusta9. - 11.9.2008 Pärnu

Hoivapalvelut - Ruotsi2. - 4.10.2008 Tukholma

Vanhuksen hyvä hoito16. - 18.10.2008 Tukholma

Valtakunnallinen vanhusneuvostopäivä31.10.2008 Espoo

Kansainvälistyvä sosiaali- ja terveydenhuolto19. - 22.11.2008 Tanska

Lisätietoja: www.efeko.fiKoulutussihteeri Sirpa Reponen, puh.010 409 2224 tai [email protected]

FCG Efekon Sote koulutuksista vastaa: Johtava koulutuspäällikkö Jari Koivisto

FCG Efeko Oy

HUOLENPITOA JA TURVALLISTAPALVELUASUMISTA

SEKÄ KOTIHOITOPALVELUJA

JOENSUUSSA

Joensuun Hoiva- ja Palveluyhdistys ryRuoritie 1, 80160 JoensuuPuh. (013) 264 120Faksi (013) 264 1290www.kolumbus.fi/joensuunhoivajapalveluyhdistys.fiSertifiointi koskee palveluasumista ja ateriapalveluita

Elämä näkyy silmistäSoili Hietamies ei unohda mainita vapaaehtoistyötä eikä vapaa-ehtoisia tekijöitä. Vapaaehtoiset Vantterat ovat merkittävä osa talon toiminnassa. Moni heistä tekee pyyteetöntä työtä asukkai-den hyväksi. Vapaaehtoistoiminnan ohjelmien koordinaattorina toimii Aira Heinänen, joka on tunnetusti sydäntään ja sieluaan myöten käpyrinteeläinen Vanttera.

– Vapaaehtoisten ja talon henkilöstön välinen yhteistyö on vah-vistunut entisestään. Meillä käy paljon esiintyjiä ja henkilökun-ta on tottunut järjestämään juhlia. Asukkaiden omaiset ovat sa-noneet, että asukkaiden silmistä näkyy elämä. Asukkaat osaavat nauttia esityksistä ja juhlista ja se on paras palkinto sekä henki-lökunnalle että esiintyjille.

Käpyrinteen asukkaat ovat iältään 69–96 -vuotiaita.

Teksti: Pirkko JyväkorpiKuvat: Pirkko Jyväkorpi ja Susanna Partio

Käpyrinteen asukas Elli Parkkinen hakemassa postia.


Pohjois-Helsingin asukkaat tuntevat hyvin nimen Pulmu. Se on tarjonnut apuaan vanhuksille kaupungin jär-jestämän avun jatkeeksi jo kolmen-toista vuoden ajan. – Vanhustenhoito on ollut kovassa muutok-sessa. Sen varmistamiseksi, että kukaan ei jää vaille tarvitsemaansa apua, järjestöil-lä riittää töitä, vaikka perusvastuu palve-luista onkin kunnalla. Järjestöt ovat jous-tavia. Apua ja tukea voidaan suunnata no-peasti tarpeen mukaan, Pulmun toimin-nanjohtaja, sosionomi AMK Laura Lii-kanen pohdiskelee.

– Yksi hyvä esimerkki tällaisesta hetkel-lisestä avuntarpeesta oli television digita-lisointi. Ilman nopeasti polkaistua Pulmun digi-tv-palvelua monen alueen yksinäisen ikäihmisen televisioruutu olisi voinut jää-dä pimeäksi.

Vahva yhdessäPulmu on yksi Vanhus- ja lähimmäispalve-luliitto ry:n jäsenjärjestöistä. Sekä Raha-automaattiyhdistys että Helsingin kaupun-ki ovat tukeneet Pulmun toimintaa. Pulmu on myös Vanhustyön Keskusliiton jäsen. Pulmun jäsenten joukkoon ja yhdistyksen hallitukseen on värvätty pohjoishelsinki-läisten intressitahojen edustajia, niin hoi-tajia kuin hoidettaviakin.

– Vähän yli kymmenen vuoden toimin-ta-aika on vielä aika lyhyt. Uskon, että sitä mukaa kun yhdistyksemme vanhenee, löy-dämme uusia toimintamuotoja ja verkos-toidumme entistä tiiviimmin alueella. Van-hustenhuollon haasteista ei selvitä ilman yhteistoimintaa, projektipäällikkö Päivi Rönkkö pohtii.

Vanhukset joutuvat puristukseenHelsingin kaupunki on ollut hyvä yhteis-työkumppani, vaikkakaan kaupungin pää-tös kilpailuttaa kaikki sosiaalitoimen pal-velut ei ollut kolmannen sektorin mieleen. Kilpailuttaminen ja samaan aikaan tiuken-tunut Raha-automaattiyhdistyksen avus-tusehtojen kiristäminen ovat ajaneet mo-nia Pulmun kaltaisia järjestöjä tukalaan ti-

lanteeseen. Ongelmia – ainakin teoreettisia sellaisia

– riittää jatkossakin. Verohallinto on an-tanut ohjeita yhdistysten tuottamien pal-velujen saattamisesta arvonlisäveron alai-suuteen ja esittänyt yhdistysten verolle-panoa.

– Arvonlisäverotus ei ole ongelma, kos-ka alv-vähennysoikeus on yhdistykselle suorastaan edullinen asia. Kärsijöiksi jou-tuvat vanhukset, jotka jäävät alvn loppu-maksajiksi. Veroja Pulmu ei varmaan joudu jatkossakaan maksamaan. Veroahan mak-setaan vain voitosta ja sitä emme toistai-seksi ole saaneet emmekä edes tavoittele, Liikanen naurahtaa.

– Olemme hinnoitelleet palvelut niin, et-tä vähävaraisillakin eläkeläisillä olisi mah-dollisuus palvelujen käyttöön. Nyt palve-lujen alv merkitsee hinnan nousua vanhuk-sille yli viidenneksellä. Eläkkeiden osto-

voima on alentunut, ruuan hinta on nous-sut ja tämän päälle elokuun alusta kaik-kia sosiaali- ja terveyspalvelujen maksu-ja nostetaan. Ikäihmisten talouden kehi-tys näyttää huolestuttavalta, Päivi Rönk-kö murehtii.

Pulmu syntyi tarpeeseen– Pulmu tuottaa vanhusten kotipalveluja Helsingin pohjoisen suurpiirin alueella. Oulunkylän lisäksi myös Metsälän, Mau-nulan, Länsi-Pakilan, Paloheinän, Torp-parinmäen, Veräjämäen, Patolan, Itä-Pa-kilan ja Tuomarinkylän vanhukset saavat apua sitä tarvitessaan. Toimistomme sijait-see Mäkitorpantien Veteraanitalossa, Lii-kanen opastaa.

Kotipalvelukäyntien määrä on kasvanut tasaisesti. Maksullisten palvelujen lisäksi on runsaasti maksutonta virkistys- ja neu-vontatoimintaa yhdessä vapaaehtoispoh-jalta toimivien kanssa. Yhdistyksellä on myös kerhoja, retkiä ja liikuntaa jäsenil-le säännöllisesti.

Pulmu Pohjois-Helsingin ikäihmisten tukena

Vahva yhdessä

Toiminnanjohtaja Laura Liikanen on luotsannut Pulmun toimintaa kuusi vuotta.– Vanhustentaloja ja vanhainkoteja on alueellamme runsaasti. Siksi koti-palvelujen järjestäminen on koettu meillä tärkeämmäksi kuin omien pal-velutalojen rakentaminen.

Pulmun toiminta-alue on laaja ja rikko-nainen. Päivittäin kuluu paljon työaikaa matkan tekoon. Pulmun auto on lähes kokonaan kauppaostospalvelujen ko-tiintoimitusten käytössä. Ilkka Liikanen vastaa kauppaostospalveluista.


Pulmu tien avaaja kauppaostospalveluissaPerinteisten kotipalveluiden lisäksi Pulmu aloitti kauppaostosten kotiinkuljetuspalve-lun jo 90-luvun puolella. Toimintamalli oli tuolloin uusi eikä kolmannen sektorin kauppapalveluun oikein uskottu. Niinpä Pulmu teki vapaaehtoisvoimin puolen vuo-den mittaisen kokeilun, jonka avulla todis-tettiin palvelua tarvittavan. Pulmun käyn-nistämän toimintamallin pohjalta kauppa-palvelua alettiin sitten harjoittaa muissakin vanhustyöjärjestöissä Helsingin seudulla.

– Itse asiassa luulen, että kauppaostos-palvelussa Pulmu toimi täällä tiennäyttä-jänä toisille, Liikanen kehaisee.

– Olemme mieltäneet kauppakassi-toiminnan eräänlaiseksi etsiväksi vanhus-työksi, koska kotikäynnin yhteydessä ha-vaitaan, jos vanhus on enemmän avun tar-peessa ja asiasta voidaan raportoida esim. kaupungin kotipalvelutoimistoon, Rönk-kö kuvailee.

Kauppakassitoiminnasta saadun hyvän palautteen pohjalta viime vuoden lopul-la käynnistettiin myös apteekkikuljetus-palvelu yhteistyössä Oulunkylän, Maunu-lan ja Käpylän apteekkien kanssa lääkkei-den kuljettamisesta apteekkien kanta-asi-akkaille.

Projektit työllistävätPulmulla on käynnissä ja se on vetänyt lä-pi monta Raha-automaattiyhdistyksen tu-kemaa kehittämisprojektia. Pulmu oli mm. mukana RAY:n tukemassa omaishoidon palvelusetelikokeilussa ainoana pääkau-

punkiseudun järjestönä. – Viime vuonna meillä alkoi uutena pro-

jektina VAKKA eli vapaaehtois- ja kansa-laistoiminnan kehittämisen projekti. Alka-

neen projektin lisäksi pääteltiin kaksi ai-empaa projektia, v. 2004–2006 toteutetut Elämänlanka ja Omaishoidon tuki ja oh-jaus-projektit. Pulmu on ollut myös mu-kana VALIKKO-asiantuntijaryhmässä, jo-hon kuuluu kahdeksan suurta järjestöä ja muuta tahoa, projekteja vetävä Päivi Rönk-kö luettelee.

Jäsenet tärkeitä– Pulmun jäsenmäärä kasvaa tasaisesti. Se on tehokkaan tiedotuksemme ansiota. Lä-hetämme jäsenille lähes kuukausittain jä-sentiedotteita. Lisäksi jokaisessa alueen paikallislehden Oulunkyläisen numeros-sa on Pulmua esitteleviä juttuja, Laura Lii-kanen luettelee.

– Yhteydenpitoa alueen järjestöi-hin, kaupungin kotihoitoon, seurakun-taan, eläkeläis järjestöihin ja alueen kaupunginosa yhdistykseen on tiivistetty. Tällainen verkottuminen on välttämätön-tä, Päivi Rönkkö kiteyttää.

Pulmu auttaa jatkossakin vanhoja ihmi-siä siellä, minne yhteiskunnan käsi ei yllä. Tulevaisuuden suureena haasteena on vi-ritellä alueen vapaaehtoistoimintaa entis-tä vilkkaammaksi yhdessä muiden alueen järjestöjen kanssa.

Teksti: Kaija-Leena SinkkoKuvat: Pulmu ry

Yhdessä olemme enemmän! Pohjois-helsinkiläinen Pulmu ry:n yhteistyö alu-een viranomaisten, seurakuntien, jär-jestöjen ja asukkaiden kesken on tiivis-tä. Mm. viime vuonna käynnistyneen VAKKA-projektin ohjausryhmään on värvätty mukaan kaupunginosayhdis-tys Oulunkylä-Seura.

Pulmu on aktiivisesti mu-kana alueen yhteisten ti-laisuuksien järjestelyissä kuten Oulunkylä-päiväs-sä toukokuussa. Syys-kuussa vietetään Pulmu-päivää alueen asukastalo Seurahuoneella. Kuvas-sa Päivi Rönkkö ja Ilkka Liikanen.


Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton työvoimapoliittinen painopistealue on muuttunut sitten vuoden 1998. Aikaisemmin etsittiin työpaikkoja osaavalla työvoimalle, nyt etsitään keinoja siihen, miten osaavan työ-voiman saatavuus turvataan. Eten-kin suuremmissa kaupungeissa toi-mivilla jäsenjärjestöillä ja vanhuspal-veluiden toimijoilla on ollut vaike-uksia saada koulutettua ja pysyvää työvoimaa. Yli puolella liiton jäsen-järjestöistä on lisäksi ollut päivittäi-siä ongelmia saada sitoutuneita sijai-sia. Jäsenjärjestöjen työvoiman tar-ve on jo olemassa ja kasvamassa lä-hitulevaisuudessa.

Ihmisten väliseen vuorovaikutukseen pe-rustuvan työn ja asiakkaiden tarpeiden kan-nalta on pätevä, riittävästi mitoitettu ja pit-käkestoisesti työskentelevä henkilöstö kui-tenkin ehdoton edellytys. Liitto tukee tä-tä tavoitetta Työ- ja elinkeinoministeriön rahoittamalla Työssä On Hyvä Olla 2007 - 2010 -hankkeen ja 7 alueprojektin työllis-tämistoiminnalla. Alueprojekteissa työllis-tetään vanhustyöstä kiinnostuneita työttö-miä työnhakijoita, työttömyysuhan vaaras-sa olevia, alaa vaihtavia ja vaikeasti työllis-tettäviä työnhakijoita vanhustyöhön.

Huoli kasvaa, mutta mahdollisuuksiakin löytyyVanhuspalveluiden lähitulevaisuuden huolen aiheita on monia, keskeisimpänä niistä on henkilöstön riittävyys, jaksami-nen ja pätevän henkilöstön saatavuus. Lii-ton Työssä On hyvä Olla -projekti toimii aktiivisesti tämän huolenaiheen poistami-seksi ja vähentämiseksi. Projektissa etsi-tään yhdessä työvoimatoimistojen sekä muiden toimijoiden kanssa työvoimaa jä-senjärjestöihin ja vanhustyöhön. Projekti toimii ns. välityömarkkinoilla, joilla etsi-tään ratkaisua noin 145 000 suomalaisen elämäntilanteeseen, jossa työ- ja toiminta-

kyvyn rajoitteet tai pitkittynyt työttömyys ovat jarruttaneet työelämään osallistumis-ta. Ratkaisuna työnhakijalle voidaan jär-jestää vanhustyössä harjoittelua, työelä-mäkokeilua, -valmennusta sekä palkka-tuettua työtä.

Projektissa jokaiselle työnhakijalle ra-kennetaan työllistymispolku, jossa huo-mioidaan entistä korostuneemmin työssä-olojakson tehtäväsisällöt ja ammatillisen tutkinnon hankkiminen. Koulutuksessa ta-voitellaan mm. lähihoitajan sekä kotityö-palvelujen ammattitutkintoa. Kiinnostus kotityöpalvelujen ammattitutkinnon suo-rittamiseen on korkeampi kuin lähihoitajan tutkintoon. Koulutuksen hankittuaan työn-hakija voidaan työllistää vanhustyön avus-taviin tehtäviin, jolloin ammatillista osaa-mista työyhteisöissä voidaan kohdistaa tar-peiden mukaan. Tämä edellyttää työyhtei-söiltä uudenlaista ajattelua henkilöstöra-kenteen ja tehtäväsisältöjen suhteen. Van-hustyön avustaviin tehtäviin pätevöitymis-tä ja työllistymistä tukee myös Sosiaa li- ja terveysministeriön Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksen määritelmät henkilöstö-mitoituksesta seuraavasti:

Henkilöstömitoitukseen eri palveluissa lasketaan asiakkaan välittömään hoitoon osallistuvat työntekijät, kuten koulutetut kotiavustajat ja kodinhoitajat, perus- ja lähihoitajat, sosiaalialan ohjaajat ja -kas-vattajat, sairaanhoitajat ja terveydenhoi-tajat, geronomit sekä lähiesimiehet, kuten osastonhoitajat. Mikäli yksikössä kuiten-kin toimii muuta asiakkaiden välittömään hoitotyöhön osallistuvaa henkilöstöä, ku-ten hoitoja laitosapulaisia, joilla ei ole sosiaali- ja/tai terveydenhuollon ammatil-lista peruskoulutusta, heidät sisällytetään henkilöstömitoitukseen vain sillä osuudel-

la kun heidän työnsä käsittää asiakkaiden perustarpeisiin vastaamista, kuten autta-mista peseytymisessä, ruokailussa ja wc-käynneillä. Silloin, kun hoitoja laitosa-pulaisten työ käsittää esimerkiksi vain sii-voustehtäviä, heitä ei lasketa henkilöstö-mitoitukseen (Ikäihmisten palvelujen laa-tusuositus 2008, 35)

Työvoimatoimistoissa oli työttömiä työnhakijoita vuoden 2008 alussa kolme kutakin avointa työpaikkaa kohden. Näi-den työnhakijoiden kiinnostus vanhustyö-tä kohtaan tulisi saada kohoamaan kaikin mahdollisin keinoin. Yksi keino on se, et-tä vanhustyön yhteisöt miettivät ja kehittä-vät tehtäviä, joita voitaisiin tehdä lyhyem-pää työaikaa toteuttaen tai työntekijän toi-mintakyvyn mukaan heikentämättä kui-tenkaan laatua. Maahanmuuttajien korke-ampi rekrytointiaste on myös yksi mah-dollisuus. Työllistymisen ohessa hei-dän kielitaitonsa vahvistuu luonnollises-sa ympäristössä. Vanhustyöllekin todelli-nen mahdollisuus on välityömarkkinoiden 145000 työtöntä työnhakijaa ja heistä kil-paillaan jo tänään.

Työvoiman saatavuuteen ja turvaami-seen vanhustyössä voidaan vaikuttaa myös valtiovallan taloudellisilla ratkaisuilla mm. omaishoidon korvauksen tarkennuksilla eli

Työssä On

Vanhus- ja lähimtyövoimapolii


omaishoidon tuen korottamisella. Toinen mahdollisuus on kotitalousvähennyksen vaikutuksien korottaminen verotuksessa. Näillä molemmilla toimenpiteillä lisättäi-siin alan yrittäjyyttä sekä omaishoitajuut-ta ja halvemmilla kustannuksilla kuin pal-veluasuminen tai laitoshoito. Molemmat toimenpiteet tukevat konkreettisesti van-husten kotona asumista, kuten Ikäihmis-ten palvelujen laatusuosituksissa 2008 on tavoitteiksi asetettu.

Työssä On Hyvä Olla -projektin myö-tä on jäsenjärjestöjen käyttöön valmistu-nut liiton nettisivuille ”Työntekijä santra” – avoimien työpaikkojen ilmoitussivu. Si-vuilla jäsenjärjestöt voivat ilmoittaa avoi-mista harjoittelu-, oppisopimus- ja vaki-tuisen työn paikoista. Lisätietoja liiton työllistämis toiminnasta saatavissa osoit-teessa: http://www.valli.fi /projektit/toho/

Teksti: Anu KuikkaKuvat: Kirsi Mäkinen/

Ruskakodin Palvelutaloyhdistys Pirjo Lanki/Palvelutaloyhdistys

Koskenrinne

Hyvä Olla

Yksityisten vanhuspalvelujen toimintaympäristö ja sen muutoksetStakesin vuonna 2006 suorittaman yksityisten sosiaalipalvelujen selvityksen mu-kaan järjestöt ja yritykset tuottavat yli neljäsosan kaikista sosiaalipalveluista.

Päätoimiala 2006 Järjestöt YrityksetVanhusten laitokset 34 10Palvelutalot ja ryhmäkodit 655 745Kotipalvelut 96 434Päivätoiminta 84 10

Yleisin toimiala yksityisissä vanhusten sosiaalipalveluissa on palvelutalot ja ryh-mäkodit, joita vuonna 2006 oli pääpalveluna 38 %:lla yksiköistä (1 400 yksikköä).Vanhusten tavallisesta palveluasumisesta osuus on 27 %, tehostetusta palveluasu-misesta 36 % ja vanhainkotiasumisesta 12 %. Yksityiset palveluntuottajat tuotta-vat lisäksi muun muassa kotipalveluja ja päivätoimintaa. Henkilökuntaa yksityis-ten sosiaalipalvelujen toiminnassa oli yhteensä noin 34 100.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton julkistaman Sosiaalibarometri 2008 mu-kaan ikääntyneiden laitos- ja asumispalveluissa oli vuoden 2006 lopussa 12,1 pro-senttia 75 vuotta täyttäneistä. Säännöllistä kotipalvelua tai kotisairaanhoitoa sai 11,5 % 75 vuotta täyttäneistä vuonna 2005. Kotipalvelun ja -sairaanhoidon katta-vuus on laskenut 2000-luvulla. Omaishoidon tuki sen sijaan on lisääntynyt selvästi, asiakasmäärät ovat kasvaneet yli 40 prosenttia. Palveluodotukset kohdistuvat tu-levaisuudessa enemmän avopalveluiden järjestämiseen sekä järjestöjen tuottamiin tehostetun palvelun, kotihoidon- ja muiden tukipalveluiden järjestämiseen.

Vaikeasti täytettävät ammatit ja työttömien määrän kehitysTyö- ja elinkeinoministeriön selvityksen, Rekrytointiongelmat, sekä työvoiman kysyntä ja tarjonta työvoimatoimistoissa mukaan tammikuussa 2008 terveyden-huollon ja sosiaalialan avoimia työpaikkoja oli 14 295, joista vaikeasti täytettäviä 549. Muun muassa 10 rekrytointiongelmaisimpien ammattien listalla sairaanhoi-tajat sijoittuivat vuonna 2007 2. ja vuonna 2008 1. , perus-/lähihoitajat sijoittui-vat vuonna 2007 6. sekä vuonna 2008 7. %. Yleisin syy eri alojen työvoimanrek-rytointi-ongelmiin tammikuussa 2008 oli työvoimapula 24 %.

Työvoimatoimistoissa oli tammikuussa 2008 jokaista avointa työpaikkaa koh-den keskimäärin 3 työtöntä työnhakijaa (tammikuussa 2007 noin 4). Työvoiman tarjonnassa on varsin paljon sellaisia henkilöitä, jotka on tilastoitu ammattitaidot-tomiksi tai he ovat vaihtamassa ammattia. Työttömiä työnhakijoita vuoden 2008 tammikuussa oli 209 155 (2007 tammikuussa 233 920). Työttömien määrä vähen-tyi vuoden aikana 10,6 prosenttia.

Ihmislähtöisyys ja asiakaspalvelu vanhustyössä -koulutusta sosiodraa-man avulla (kuva äärimmäisenä va-semalla).

Vanhustyöhön perehdyttävää koulu-tusta Kotkassa (kuva vieressä).

mäipalvelun liiton ttinen projekti:


Käpyrinteen palvelukeskuksen Vanttera-kerhossa vietettiin riemukas Reino-ilta. Toimittaja Mikko Närhi esitteli 75-vuo-tiaat Reinot, nuo legendaariset ruutu-kuvioiset tohvelien sankarit. Niiden tarina on uljas ja inhimillinen kotimaisen tuotan-non ylistys. Närhen toimittama kirja Rei-no – lämpimiä jalkoja ja ajatuksia ilmes-tyi viime syksynä.

Vuodesta 1932 alkaen kestosuosikkiRuudulliset Reino-tohvelit on tunnettu papparaisten koti- ja pihajalkineina, läm-piminä, turvallisina ja helposti jalkaan su-jautettavina. Niiden historia juontaa vuo-desta 1932; siskostuote eli naisille tarkoi-tetut punatupsuiset Ainot ovat kolme vuot-ta aiemmin syntyneet.

Vuosittain niitä tuotetaan Lieksassa Suo-men Kumitehdas Oy:ssä 200.000 paria. Kotimaisin voimin, mitä pidetään saavu-tuksena. Olihan lamakautena tuotantoa siirretty niin Ranskaan kuin Tsekkoslo-vakiaan.

Närhen kertomus Reinojen uusvaltauk-sesta on huikea: kenraali Adolf Ehrn-roothista Juiceen, Kirkasta Mika Häk-kiseen. Joukko koostuu kaikenikäisistä ja -arvoisista ”tallaajista”. Kari Tapiolla on viidet Reinot, yhdet talonsa joka ovella.

Missä piilee Reinojen suosion salaisuus?Joulun alla Reinot olivat niin sanotusti tis-kin alla; kysyntä oli niin suurta. Mikä Rei-noissa viehättää?

Kansallis

”Fiksuna kaupassa” oli puolitoista viikkoa kestävä tapahtuma, jossa sai opastusta ja tietoa erilaisista elintarvikkeista, pyykin-pesusta ja terveyteen liittyvistä kysymyk-sistä. Tapahtuma oli suunnattu erityisesti maahanmuuttajataustaisille henkilöille, tu-kemaan heidän arjessa selviytymistään. Ta-pahtuma järjestettiin Hervannan seurakun-nan tiloissa, Pelipuiston seurakuntakodil-la. Mukana oli myös terveysinfoja liittyen tyypin 2 diabetekseen, virtsan karkailuun ja painon hallintaan. Esillä olevat tuotteet tukivat terveysinfoja ja niillä pyrittiin vä-littämään tietoutta terveellisestä ruokava-liosta. Terveysinfot käännettiin tarvittaes-

sa eri kielille. Tapahtumaan oli tilattu eri toimijoilta runsaasti mukaan otettavaa esi-temateriaalia.

Tapahtuman alkujuuret ovat projek-tiohjaaja Marja Pelto-Pihkon vetämässä farsinkielisessä ryhmässä. Ryhmä on osa Tampereen Vanhuspalveluyhdistys ry:n ja Setlementti Naapuri ry:n yhteisen Kulttuu-rien koti -hankkeen toimintaa, jota RAY ra-hoittaa. Ryhmässä annetaan palveluohja-usta ja keskitytään osallistujien oman toi-mijuuden vahvistamiseen. Ryhmässä tuli esille tarve tutustua erilaisiin tuotteisiin. Jauhopakkauksia on kaupan hyllyllä kovin monenlaisia mutta tietoa siitä kuinka va-lita juuri oikea tuote, ei ole saatavilla. Ta-pahtumassa oli esillä tuotekansioita, joi-hin oli kerätty esim. tietoa erilaisista hiu-taleista, mausteista, jauhoista ja sokereista ja niiden käyttötarkoituksista. Tuotekansi-oita oli projektin työntekijöiden ja harjoit-telijoiden toimesta käännetty mm. venäjän ja farsin-kielelle. Lisäksi esillä oli runsaas-ti tuotepakkauksia, joita Kulttuurien koti- hankkeessa on kerätty viime syksystä al-kaen. Myös pesuaineista kaivattiin lisä-tietoa, erityisesti allergiatuotteita kohtaan oli kiinnostusta. Kokemuksen kautta ha-vaittiin kuinka tärkeää on, että tuotteiden pakkaukset vastaavat sisältöä, esimerkik-si Marsei-saippuan kääreessä oleva kissan kuva johtaa helposti harhaan. Jotkut tapah-tuman kävijöistä kysyivätkin, annetaanko Marsei-saippuaa kissalle.

Tapahtuman toteutuksesta vastasivat Kulttuurien koti -hanke, Hervannan Seu-rakunta, ja Rosmariini-projekti.

Tapahtuma sai hyvän vastaanoton ja kävijöitä kertyi noin 150. Kävijöi-den joukossa oli paitsi ikäihmisiä myös maahanmuuttaja opiskelijaryhmiä. Syksyl-lä kokonaisuus matkaa Turkuun Daisy La-dies -yhdistyksen tiloihin. Lisätietoja an-netaan ja kiinnostuksen osoituksia otetaan vastaan numerossa 050-3008 347 tai säh-köpostitse [email protected]

Kulttuurien koti-projekti on mukana Van-hus- ja lähimmäispalvelun liiton Kotoutu-minen vanhustyöhön -projektissa.

Teksti ja kuva: Sari TakalaTampereen Vanhuspalveluyhdistys ry

Kulttuurien koti-hanke

Fiksuna kaupassa -tapahtuma Tampereen

Hervannassa

Projektiohjaaja Marja Pelto-Pihko esit-telemässä Fiksuna kaupassa -tapah-tumassa esillä olleita tuotteita.

Nokian Kumitehtaan Kotikengät-tuote-luettelo vuodelta 1974.


Närhen kirjassa dosentti Juha Kostiai-nen toteaa, että ”trendit tulevat ja mene-vät, mutta Reino pysyy ja paranoo kuten Valion viili takavuosina”. Dosentti väittää Reinojen tarjoavan muutosturvaa, turval-lisuutta jatkuvaa muutosta vastaan. ”Lait-tamalla Reinot jalkaan voi siirtyä pikku-asioiden yläpuolelle”. Ja edelleen: ”Reinot mahdollistavat luovuuden”. Nuoret käyttä-jät kokeilevat rajojaan, näyttävät uskalta-vansa pukeutua vaarin tamineisiin.

tohveli Reino yli sukupolvien rajojen

Voimme pohtia, ovatko Reinojen kal-taiset jalkineet eli Reino-ilmiö enne jos-takin odottamattomasta asennemuutokses-ta? Nuoremmat sukupolvet osoittavat suur-ta myötätuntoa ikäväkeä kohtaan kelpuut-taessaan edes osan heidän elämäntavas-taan omakseen? Mielenkiintoinen ja toi-vorikas kysymys!

Lempeä ja lämpöäReino-innostus näyttäytyy humoristisin vi-

vahtein: Vehmaalle on perustettu Reino-seura, jossa yhteenkuuluvaisuuden merk-kinä on Reino-jalkineiden käyttö. Kehotus kuuluu: perustakaa Reiska-klubeja! Viro-lahden Pyterlahdessa juostiin Reino-maan-tiejuoksu, jolloin matkana oli kahden mai-tolaiturin välinen matka 1440,40 metriä! Huumori kukkii. Reino-kulttiin kuuluu hy-vän tekeminen toiselle.

Välimeren maissa tiedetään lauluyhtyei-den ja soittajien mielellään vetävän Reinot jalkaan, kun marmori- ja kivilattiat ovat luonnostaan kylmät. Konnevedellä näitä jalkineita nimitetään ”konnevetisiksi” , jol-laiset pikku-Ainot tai pikku-Reinot (pie-nin koko 22) lahjoitetaan vastasyntyneel-le kuntalaiselle evästyksenä turvalliselle taipaleelle.

Närhen kirjassa esitellään myös Reino-jen ekotehokkuus. ”Kun laitan lämpimät aamutohvelit jalkaan, voin pitää huone-lämpötilan alhaisena, eikä jalkoja palele.” Luonnonkumi tulee malesialaiselta kumi-puunviljelmiltä, kun se kasvatetaan plan-taaseilla, se ei tuhoa sademetsiä. Kumi pys-tytään käyttämään tehtaalla lähes satapro-senttisesti, eli kumijätettä ei tuotannosta synny, vakuuttaa ympäristötoimittaja Pau-li Välimäki.

Reinot ovat rennot, mutta istuvat jalkaan jämäkästi, takaa dosentti Kostiainen. Muo-tisuunnittelija Paola Suhonen taasen nä-kee, että ”Reinoissa on karismaa ja uskot-tavuutta, miehekkyydessään ne ovat ilo-pilleri.”Tampereella avautuu aivan lähipäivinä, nimittäin 24.5. Museokeskus Vapriikissa (Alaverstaanraitti 5) Reino-tohvelit aihei-nen näyttely, nimeltään Hyvä Reino.

Aira Heinänen

Kari Tapiolla on viidet Reinot, yhdet talonsa joka ovella.

Reinot sekä naisille tarkoitettu siskos-tuote Ainot. Kokoja löytyy 22–48 vä-lillä.


Mirja Satka, Anja Auvinen, Sulo Aho ja Helena Jaakkola (toim.): Huolen-kantajat – Kokemuksia ja sattumuksia sosiaali alan vuosikymmeniltäPS-Kustannus 2007

Kirja Huolenkantajat tarjoaa kokemus-tietoa yli 40 sosiaalialan ammattilaisen muistoista ja yli 70 vuoden ajalta. Muisti-tiedon ovat kirjaksi toimittaneet Mirja Satka, Anja Auvinen, Sulo Aho ja Hele-na Jaakkola. Julkaisun ansioita ovat sel-keä teemoittainen ja johdantoluvut kuhun-kin teemaan, mikä jäsentää kertomuksia. Kertomukset kokemuksista ja sattumuksis-ta kuvaavat sosiaalityötä sota-ajan huolto-työn, kunnallisen huoltotyön arjen, laitos-elämän ja laitostyön kautta. Hyvinvoin-tivaltion uudet linjaukset ja sosiaalityön-tekijän oma rooli sekä työn kehittäminen avaavat näköaloja ”viralliseen ja epäviral-liseen sosiaalisuuteen, josta ei ole tahtoa, tunteita tai huumoriakaan puuttunut”, ku-ten julkaisun esipuheessa todetaan. Mai-lis Taskisen kirjoituksen sanoin tähän voi-daan lisätä, että ”Sosiaalityön ytimessä on edelleen sama haaste kuin kaikessa ihmis-suhdetyössä: ihmisen kohtaaminen, että hän tulee nähdyksi, kuulluksi ja otetuk-si vakavasti – arvostavasti ja kunnioitta-vasti. ”

Kirjoittajat avaavat kokemuksiaan sosiaali työn työtapojen muuttumisen, toi-mintamuotojen tai hallinnollisien ratkaisu-jen kehittymisen kautta, joita he ovat kehit-

täneet ja kokeilleet ensimmäisten joukossa. Kirjan muistot tuovat hyvin esiin sen, miten haltuunotto on tullut sosiaali neuvojan työ-hön, sosiaalityöntekijä mielen terveystyön alkutaipaleella, muisti häiriöisten vanhus-ten hoidon kehittyminen dementiahoidok-si, tukioppilastoiminnan ja kuraattoritoi-minnan käynnistäminen, erilaisten ryhmä-työmuotojen käyttöönottaminen sekä en-simmäisen sosiaali- ja terveyslauta kuntien yhdistämisen. Usein sosiaalityöntekijät oli-vat näiden 70 vuoden aikana tienraivaajia ja kohtasivat ennakkoluuloja. Moni uu-distus tai avun järjestäminen vaati paljon omaa aktiivisuutta ja toimenkuvan uudel-leen muotoutumista. Sosiaalityön alkutai-paleilla ei esimerkiksi sairaaloissa tai kou-luissa osattu ammattilaisen asiantuntemus-ta ja osaamista aina hyödyntää. Tekstistä välittyy sosiaalialan kehittymisen ja yh-teiskunnan muutoksen paineiden seurauk-sena sosiaalityöntekijöiden voimakas tar-ve oman ammatin ja ammattitaidon ke-hittämiseen. Vuosien myötä haluttiin yhä enemmän myös yhdistää käytäntöä ja tutki-musta. Sosiaalityöntekijä muuttui 70 vuo-den aikana kontrolloijasta auttajaksi ja la-kia toimeenpanevasta kunnan virkamie-hestä omaa osaamistaan ohjaavaksi kehit-täjäksi.

Anu Kuikka

Leena Hausbrandt ja Varpu Tavi: Nai-nen parasta vuosikertaaTeos 2007

Leena Hausbrandtin ja Varpun Tavin teos Nainen parasta vuosikertaa on suun-nattu naisille, joille vaihdevuodet ovat ajan-kohtaisia. Viisikymppisten naisten, joista toinen on lääkäri, gynekologi ja toinen va-paa kirjoittaja, joka on ollut tekemässä mm.

ruok avalio-oppaita, luulisi tietävän mis-tä he puhuvat. Vire teoksessa on vahvas-ti kannustava ja naisten omia päätöksiä ja valintoja tukeva, ohjeet nousevat perintei-sen lääketieteen sijasta elämäntavoista ja luonnollisuuden kunnioituksesta.

Vaikka teoksessa kuvataan vaihde-vuosien biologinen prosessi, enemmän keskitytään ohjeisiin ja vinkkeihin hormo-nitasapainon vakauttamiseksi. Laajasti kä-sitellään ruokavalion vaikutusta hormoni-toimintaan. Ruokavalio-osuudessakaan ei sorruta saarnaamaan yhden ainoan totuu-den puolesta, vaikka pääteesit sitoutuvat luonnolliseen ruokaan, hiilihydraattitietoi-suuteen ja proteiinin ja rasvan määrään ja laatuun. Keskeinen viesti on, että tärkein-tä on löytää itselle sopivat ruoka-aineet ja ruokailutavat.

Liikuntaa ei voi nykyään unohtaa mis-sään itseään arvostavassa oppaassa ja täs-sä teoksessa osuus aloitetaan sauvakäve-lyn ylistyksellä. Jotenkin itsestäänselvyyk-siä tässä kohtaa luetellaan ja lukijalle jää mielikuva, että osuus on tehty täydellisel-le sohvaperunalle ja koululiikunnasta iki-aikaisen trauman saaneelle. Suurimman ryhmän mm. jumppaseuran tunneilla kä-vijöistä muodostavat kuitenkin keski-ikäi-set naiset.

Varsinaisia hormoni- ja muita hoitoja kä-sitellään kolmen luvullisen verran eli n. 50 sivua. Luontais- ja luonnollisten hoitojen lisäksi käsitellään myös synteettiset hoito-muodot eli hormonikorvaushoidot.

Tekijät ovat johdantopuheensa lupauk-sen mukaisesti poimineet tarkasteltavak-si kaikkea sitä, mitä naisen ikääntymises-tä julkisuudessakin käsitellään. Tämä toi-mii perusteluna niin ihoa kuin näköäkin käsittelevälle luvulle. Kumpaankin tar-jotaan luonnolliset ”ylläpitomenetelmät” ikuisen nuoruuden tavoittelemisen sijaan. Loppuun on vielä koottu muutamat hy-vän olon vinkit.

Teoksen arvoa tietokirjana kohottavat maltilliset lisätiedot, lukijaa ei johdatel-la liiallisilla linkkivinkeillä vaan laatu on korvannut määrän. Ansiokasta teoksessa ovat myös tuoreet ja monipuoliset lähteet, joukossa on niin kirjallisuutta, tutkimusta kuin artikkeleitakin ja pääosin 2000-luvul-ta. Luettavuutta helpottaa selkeä ja pehmeä taitto, tekstiä elävöittävät nettikeskuste-lun poiminnat, Hausbrandtin vastaanotol-ta kerätyt tapauskertomukset ja vinkit si-vun laidassa.

Mervi Leivo


Pekka Hämäläinen: Rennosti vastuul-linen työssä ja elämässäMinerva 2007

Elätkö vai suoritatko elämää? Rennos-ti vastuullinen työssä ja elämässä -kirjan tekijä terapeutti ja kouluttaja Pekka Hä-mäläinen kysyy sitä johdantokappaleessa. Osaatko nauttia siitä, mitä sinulla on, mi-ten laadukkaita ovat ihmissuhteesi ja onko elämässäsi intohimoa? Hämäläinen kehoit-taa lukijoita lopettamaan jatkuvan suoritta-misen ja elämän tuhlaamisen ja siirtymään rennon vastuulliseen ajattelutapaan.

Hämäläinen kuvaa tyypillisiä tilanteita työpaikoilla. Osa työntekijöistä tekee vain sen, mikä on välttämätöntä ja selkeästi teh-täväksi annettu, mutta ei yhtään enempää. Osa taas ottaa vastuuta toistenkin puolesta ja tekee koko ajan vähän ylimääräistä. Pa-ras tekemisen taso olisi jotain näiden ääri-päiden väliltä.

Kaikki työnantajat peräänkuuluttavat työntekijöiltään vastuunottoa. Hämäläinen kehoittaa työyhteisöjä keskustelemaan, mi-kä on riittävä työsuoritus. Vastuun käsit-teen purkaminen auki on kuin hyvä arvo-keskustelu työyhteisön sisällä. Jos niiden sisältöjä ei käydä yhdessä läpi, ne jäävät kauniiksi sanoiksi vailla merkitystä.

Kirjoittaja on jakanut minämme kahteen.

Minä 1 edustaa ulkoista kontrollia, sään-töjä, lakeja, pykälien ja normien mukaan elämistä. Sillä tavalla elämä tuntuu halli-tulta ja turvalliselta. Minä 2 taas hyväk-syy meidät juuri sellaisina kuin me olem-me. Kirjoittaja suosittelee lukijoita valit-semaan Minä kakkosen ja jättämään oman itsensä piiskaamisen vähemmälle. Minä 2 osaa elää nykyhetkessä, eikä koko ajan val-mistaudu seuraaviin tehtäviin tai ruoski it-seään tehdyistä virheistä.

Hämäläinen haastaa ajattelemaan elä-mää ilman aikatauluja. Hämäläisen viesti on, että raha, materia, urakehitys ja saavu-tukset eivät tuo pidempiaikaista onnea.

Pekka Hämäläisen teos sopii oravan-pyörässä oleville ihmisille, jotka vaativat itseltään koko ajan lisää. Oma suhtautu-mistapamme ratkaisee, millaista elämää me elämme.

Satu Marjakangas

UUTUUS!

Onnistunut projekti. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton projektikäsikirja. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton projektikäsikirja on laadittu projekti- ja kehittämis-toiminnasta kiinnostuneille. Käsikirjassa kuvataan liiton toimintatavat projektityös-kentelyssä. Liiton projektitoiminnan prosessikuvaus on osa liiton laadunhallintaa. Prosessikuvaus koostuu projektinhallinnan keskeisistä osioista eli projektin aloituk-sesta, suunnittelusta, toteutuksesta, arvioinnista ja päättämisestä. Projektikäsikirja on tarkoitettu työvälineeksi liiton ja yhteistyökumppaneiden väliseen yhteistyöhön. Kirja sisältää paljon hyödyllistä projektitietoa. Hinta 12 €. Tilaukset, joihin lisätään postikulut: [email protected] tai puh. (09) 7745 900

Marjatta Cronvall: Seitsemäs miesEdita 2007

Toimittaja ja tuottaja Marjatta Cronvall tutki liki kolmenkymmenen vuoden ajan isoisänsä teloitukseen johtaneita tapahtu-mia. Pietarsaaressa vuonna 1918 tapahtu-neeseen teloitukseen liittyy paljon kansa-

laissodalle ominaisia piirteitä, joista on ha-luttu vaieta. Vaieta ei kuitenkaan halunnut seitsemännen miehen, Johannes Jääske-läisen vaimo, Karin Jääskeläinen. Vuon-na 2005 menehtyneen Marjatta Cronval-lin työn ovat hioneet viimeiseksi jääneestä käsikirjoituksesta hänen tyttärensä Emilia Cronvall ja vävy Janne Mäkelä.

Varatuomari ja insinööri Johannes Jääs-keläinen työskenteli Vaasan läänin läänin-sihteerinä vuodesta 1916. Lääninsihteerin tehtävälle antoi ohjeet mm. kielilaki, jos-sa ruotsin ja suomen tasavertaisuus viral-lisina kielinä taattiin. Johannes oli innokas suomalaisuusmies ja edistyksellinen niin ajatuksissaan kuin teoissaankin. Johannes Jääskeläinen teloitettiin maaliskuussa 1918 epäiltynä osallisuudesta salaliittoon yhdes-sä kuuden muun teloitetun kanssa. Poik-keuksellisen asiasta teki se, että Johannes oli viikkoa aiemmin liittynyt vapaaehtoi-sena valkoisten joukkoihin, muun kuuden ollessa työväenyhdistyksen johtomiehiä. Irtisanoutuminen lääninsihteerin virasta ja muutto Keski-Suomeen olivat jo todelli-suutta, kun Johannes Mannerheimin kuu-lutuksesta liittyi Pietarsaaren tykistöön ku-kistamaan kapinaa.

Teos yhdistää historiankirjoitusta ja tut-kimusta sekä hyödyntää kaunokirjallisia aineksia. Keskeisessä osassa ovat Johan-neksen lesken, Karin Jääskeläisen kirjeet ja dokumentit, joissa hän käy taistelua vi-ranomaisten kanssa selvittäessään tapah-tumien kulkua rankan arjen keskellä. Tun-temukset ja kuvaukset kertovat karua kiel-tään, kuinka politiikalla ja vallalla on ai-na myös inhimilliset kasvot ja traagiset-kin seuraukset. Koskettavaa on, että Ka-rin Jääskeläisen sinnikkyys ja selviytymi-nen kahden pienen pojan ja häpeän kans-sa välittyvät sukupolvien tarinana. Marjat-ta Cronvallin sitkeys ja aktiivisuus palki-taan kauniilla tavalla julkaistussa teokses-sa ja samalla osoitetaan kunnioitusta inhi-milliselle selviytymiselle.

Mervi Leivo


Ristikko 2/2008 oikea ratkaisu.

Vesa Nevalainen: Ihminen ja työ – Työ-elämästä voi selvitä hengissäEdita Prima Oy 2007

Vesa Nevalainen kuvaa Ihminen ja työ – Työelämästä voi selvitä hengissä -kirjas-saan asiantuntevasti työyhteisöjä, jonkin verran johtamista, toimintakulttuuria ja ih-misten tapaa suhtautua työpaikan asioihin. Sisällysluetteloa selatessani tuli mieleen, että eikö tämä ole jo monta kertaa kirjoi-tettu. Itse tekstiin päästyäni sen sisältö an-toi kuitenkin kuvan, että kirjoittaja tuntee työkulttuurimme ja nostaa esiin sen kes-keisiä ominaisuuksia varsin onnistunees-ti. Erilaiset esimerkit ja aidot kertomuk-set työelämästä tuovat tekstin lukemiseen keveyttä. Lukijana ja työelämässä jo itse-

N l i Ih i j t ö T ö

kin jotain tehneenä täytyy todeta, että ei se niin helppoa ole kun on monta tekijää ja jokainen on erilainen. Asiantuntijuut-ta kun löytyy niin monesta osaajasta. Jo-kaista jossain vaiheessa tarvitaan. Neva-lainen antaa tekstissään lukijalle evääksi positiivisuuden ajatuksen. Työstä voi sel-vitä kun keskittyy niihin asioihin joihin voi vaikuttaa ja mihin työsuhteessa kuu-luu vaikuttaa.

Suosittelisin kirjaa työyhteisöjen ohjaa-miseen, johtajille ja miksei työntekijöille-kin yhteisen ymmärryksen tueksi. Uskon, että kirjasta olisi hyötyä johtamistaidon opetuksessa.

Anu Kuikka

Erkki Kujala: Sodan pitkä varjo. Sota-ajan lasten elämäKirjapaja 2007

Erkki Kujala tutki väitöskirjassaan sodan vaikutusta miesten ja poikien tunne-elä-mään. Isyys on vahvasti läsnä myös teeman pohjalta syntyneessä teoksessa, jossa va-

lotetaan väitöskirjaa varten haastateltujen henkilöiden lapsuuden kokemuksia.

Sodan pitkä varjo on jaettu temaattises-ti siten, että kronologia talvi sodan sytty-misestä maan jälleen rakennusvaiheeseen hahmottuu. Toisaalta teemallisesti on kä-sitelty isyyttä orvoksi jääneiden lapsien kertomusten kautta sekä niiden lasten ta-rinoissa, joiden isät ovat palanneet joko fyysisesti tai psyykkisesti tai molemmin tavoin vammautuneina.

Haastateltavat edustavat iältään laajaa kaarta, mukana on niin vuonna 1929 kuin 1941 syntyneitä miehiä. Jotta sodan var-jostaman lapsuuden merkitys havainnol-listuisi, mukaan on otettu myös 1960-lu-vulla syntyneitä pojanpoikia, jotka pohti-vat sodan mahdollista vaikutusta omaan isyyteensä tai parisuhteeseensa.

Teos on kiinnostava jo historiallisen merkityksensä vuoksi. Haastetta on var-mastikin ollut houkuttelemisessa, kuinka sanoittaa ja kuvittaa sitä, mikä on jo ker-taalleen vaiettu, historialliseen perintee-seenkin ja sukupolvien traditioon vedoten. Kuten Kujala toteaa, tuska, mutta myös ilo on purettu työntekoon ja juopotteluun.

Tuloksena on hieman kirjava ja rönsyi-leväkin kooste ja näkökulma isyyteen. Ku-jalan ansioksi on mainittava että vaikka hän keskittyy miesten mahdolliseen heik-koon tunne-elämän ilmaisuun ja vuorovai-kutukseen muiden kanssa, hän nostaa esil-le myös hyvät asiat, kuten raivaaja-hen-gen, jolla maa sotavuosien jälkeen raken-nettiin ja selviytymistarinat. Tarinat, jois-sa isä on sodasta huolimatta jakanut per-heelleen hellyyttä, osoittanut tunteitaan ja joista poika on eväänsä tulevaisuutta var-ten rakentanut.

Mervi Leivo


Ristikko 3-4/2008

Ristikon laatija Tuuli RauvolaOikea ratkaisu seuraavassa numerossa, joka ilmestyy 3.9.2008Virkistäviä hetkiä ristikon parissa!


Esineet kertovat

31

Tinasotilaat –

Keräilyistä kiinnostunut ja niistä lehdel-lemme kertova sosiaalineuvos Aira Hei-nänen perehtyi vastailmestyneeseen kir-jaan Tinasotilas – Käteen mahtuvaa his-toriaa ja haastatteli sen tekijää Helsingin kaupungin entistä kulttuuritoimen johta-ja Yrjö Larmolaa. Kirja on ensimmäi-nen suomalainen tinasotilaista kirjoitet-tu teos.

Poikien lelutKirjallisuuden tohtori Yrjö Larmola sai ensikosketuksen tinasotilaisiin 5-vuotiaa-na monien muiden poikien tavoin. Nämä olivat nimenomaan poikien leluja, nuket tyttöjen.

Larmola on keräilijä, joka paitsi kerää esineistöä, myös hankkii niitä ja niiden taustoja koskevia tietoja eli tallentaa his-toriaa monesta näkökulmasta. Kun hänel-

lä vuonna 2004 oli mainio tilasotilasnäyt-tely Helsingissä Annantalolla, olivat hä-nen oheistarinansa suorastaan mojovia eli yleisö sai kuulla, miten paljon pienet jäy-kät, ensin elottomilta tuntuvat esineet ker-tovatkaan…

Nyt näitä tarinoita on nautittavina Ate-na-kustannuksen julkaisemassa Tinasoti-las -kirjassa hyvin kuvitettuina Larmolan kokoelman ”sotasankareilla”. Tinasotilaat ovat värikkäitä, koska ne kuuluikin maa-lata asepukuja ja aseita myöten. Toki ko-koelmassa on muitakin historiallisia hah-moja, historiallisia vaikuttajia Katariina Suurta myöten. Tinamuotin kaivertajat te-kivät sotilaiden ohella myös eläinhahmoja ja raamatullisia aiheita.

Saksan leluteollisuuden kehdostaTinasotilaan, kuten monien muidenkin le-lujen teollinen tuotanto juontaa Saksasta, eritoten Nürnbergistä, jossa kaivertajames-tarit 1400-luvulta lähtien tekivät muotteja vaikka koko armeijasta, päälliköstä lähet-tiin, ratsailla taikka marssilla.

Ensin prinssit ja myy ylhäisö, sitten ta-vallinen kansa varojensa mukaan saattoi hankkia lapsilleen tinasotilaita. Nuoret ruh-

tinaat harjoittelivat sodankäyntiä tinasoti-lasarmeijoin. Heitä valmennettiin sotapääl-liköiksi. Tinasotilailla rakenneltiin armei-jan organisaatiokaavioita.

Pian niistä muodostui myös keräily-esineitä. Mitä kalliimpia ne olivat, sitä varmemmin ne asetettiin vitriiniin ja pii-rongin päälle arvoesineinä. Tinalelujen ku-koistuskausi ulottuu 1870-luvulta I maail-mansotaan. 1950-luvulla vastaaviksi leik-kiesineiksi tulivat muovisotilaat.

Katarina II, Venäjän keisarinna (1729–1796), voimakas hallitsija, ke-räsi taidekokoelmia ja perusti tyttökou-luja. Kuva kirjasta Tinasotilas.

Keräilijä Larmola on asettanut Napoleonin (1769–1821) aikalaissoturei-den eteen. Oikealla hänen marsalkkansa, viivyttelytaidon mestari Michel Ney (1769–1815).

Hitlerin lähimiehet Hermann Göring, Heinrich Himmler sekä Italian diktaat-tori Benito Mussolini. Kuva kirjasta Ti-nasotilas.


leikkiä ja historiaa

”Tää hyökkää nyt…”Tinasotilailla leikittiin noin 6-vuotiaasta 12 ikävuoteen. Tuttuja leikkivuorosanoja ovat ”nyt tää tulee täältä kovaa vauhtia”, ”tää hyökkää intiaaneja vastaan”, ”nyt inkkari iskee tomahawkillaan”, ”tää on tämän isä”. Mielikuvitukselliset leikit saattoivat kes-tää tuntikausia. Leikkipaikka saattoi olla hiekkalaatikko, nurmikko, lattia, iso pöy-dän pinta. Lasten leikissä esineet todella liikkuivat, aikuisten harrastuksessa ne ovat tarkkaan harkittuja asetelmia.

Tinasotilaiden keräilijöillä ei ole erityis-tä yhdistystä; itse kukin muodostaa halu-

amansa näköisen ja kokoisen kokoelman. Keskimääräiset hinnat vaihtelevat viidestä eurosta 20 euroon kappaleelta. Mikäli ke-räilijän kokoelma jää perikunnalle, ei sitä pitäisi hajottaa, vaan saattaa se toiselle ke-räilijälle vaalittavaksi tai museolle tai ko-konaisena antiikkiliikkeessä myytäväksi.

Erillistä tinasotilasmuseota ei meillä lii-oin ole. Kenties Sotamuseo tai lelumuseo sekä historialliset maakuntamuseot ja kau-punkien museot ovat kiinnostuneita. Ker-tovathan nämä esineet monta tarinaa men-

Kirjan kannessa on asetelma Venäjän keisari Aleksanteri I:stä (1777–1825) esikuntineen. Vasemmalla lappu sil-män päällä Napoleonin ansaan saatta-nut marsalkka Kutuzov (1745–1813).

Yhdysvaltain sisällissota (1861–1865) jätti syvät jäljet Yhdysvaltain histo-riaan. Jäljet tuntuvat vieläkin. Kuva kir-jasta Tinasotilas.

Yjrjö Larmola piti näyttelyn tinasotilaista Annantalossa neljä vuotta sitten.

neestä historiasta, kuten tämänkin aukea-man hahmot viestivät. Kaikki ne ovat Yr-jö Larmolan kokoelmasta ja hänen kirjas-saan esitellyt.

Aira HeinänenKuvat: Mauri Tahvonen sekä kirjasta Tinasotilas (myös Mauri Tahvosen)


Elämäni – tulevaisuuteni Ikääntymissuunnitelma -kansio Yksilöllinen Ikääntymissuunni-telma on tarkoitettu yli 65-vuo-tiaiden käyttöön kun he pohtivat ja suunnittelevat omaa vanhuut-taan. Kansiomuotoinen suunnitel-ma sisältää viisi osiota, jotka hen-kilö täyttää. Osioissa keskitytään elettyyn elämään, tulevaisuuden suunnitelmiin ja haaveisiin ja nii-hin henkilön voimavaroihin, jotka auttavat häntä selviytymään myös tulevaisuudessa. 10 €

Ikääntymissuunnitelmaryhmän ohjaajan opasIkääntymissuunnitelmaa voidaan käydä läpi myös ryhmissä. Op-paaseen on koottu jokaiseen vii-teen osioon aiheita ja teemoja tu-kemaan ohjaajan työskentelyä si-ten, että ryhmäläiset laativat lo-puksi itselleen omat ikääntymis-suunnitelmansa. 5 €

Riitta Husso:OMPAS 2001-2005Omaishoidon palveluseteli-projektiOMPAS-projektin tavoitteena oli kehittää palvelujärjestelmää tuke-maan omaishoitajien kotona sel-viytymistä ja jaksamista asiakas-lähtöisillä sijaishoitopalveluil-la. Projektissa saatiin kokemuk-sia palvelusetelin soveltuvuudes-ta omaishoidon palvelujen järjes-tämisessä. Loppuraportissa kuva-taan projektin tulokset ja toteu-tuminen viidellä mukana olleel-la paikkakunnalla. Kehittyvät vanhuspalvelut julkai-suja 2006:1 12 €

Onnistunut projekti. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton projektikäsikirja. Projektikäsikirjassa kuvataan Va-nus- ja lähimmäispalvelun liiton toimintatavat projektityöskente-lyssä. Prosessikuvaus, joka on osa liiton laadunhallintaa, koos-tuu projektinhallinnan keskeisistä osioista eli projektin aloituksesta, suunnittelusta, toteutuksesta, ar-vioinnista ja päättämisestä. Käsi-kirja on tarkoitettu työvälineeksi liiton ja yhteistyökumppaneiden väliseen yhteistyöhön. Kehittyvät vanhuspalvelut julkai-suja 2008:1. 12 €

Anu Kuikka:ETSIVÄ - Työtä tarjolla työelämään Etsivä-Työtä tarjolla työelämään 2004-2007-projektin tavoittee-na oli työllistää liiton jäsenjärjes-töihin 250-300 pitkäaikaistyötön-tä työnhakijaa vuodessa. Loppu-raportissa esitellään projektin läh-tökohdat, toimintatavat, keskei-set tulokset, työssäolon tukemi-sen menetelmät alueprojekteissa sekä Vanhus- ja lähimmäispalve-lun liiton työllistämismalli. Kehittyvät vanhuspalvelut julkai-suja 2007:1. 12 €

Anne Virkkunen:Ennaltaehkäisevän sosiaa-lisen kuntoutuksen ”Tuottava vanhuus” -projekti ikäihmisille loppuraportti.

Projektin tarkoituksena oli sel-vittää ne henkilön jäljellä olevat voimavarat, jotka kantavat häntä ikääntymisen myötä. Projektissa tuotettiin yksilölle väline suunni-tella omaa vanhuuttaan, laadittiin ns. Ikääntymissuunnitelma, jonka tarkoituksena on kannustaa ikään-tyvää ottamaan vastuuta omasta tulevaisuudestaan ja käyttämään omia voimavarojaan hyvään van-huuteensa.Kehittyvät vanhuspalvelut julkai-suja 2006:2 5 €

Uusimmat julkaisut

LISÄÄ JULKAISUJA JA MUUTA MATERIAALIA WWW.VALLI.FI


MATERIAALILUETTELO

KIRJAT JA RAPORTIT á-hinta kplOnnistunut projekti -Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton projektikäsikirja ................................. 12,- ______Heikki Äyväri: Teknologia ikäihmisen kotona-asumisen tukena (moniste) ................................. 10,- ______Koteja vanhuksille, 50-vuotishistoriikki ....................................................................................... 20,- ______Etsivä - Työtä tarjolla työelämään ............................................................................................. 10,- ______Ennaltaehkäisevä sosiaalisen kuntoutuksen Tuottava vanhuus -projektin loppuraportti ............ 5,- ______Elämäni – tulevaisuuteni Ikääntymissuunnitelma ...................................................................... 10,- ______Ikääntymissuunnitelmaryhmän ohjaajan opas ............................................................................ 5,- ______OMPAS 2001-2005. Omaishoidon palveluseteliprojektin raportti .............................................. 12,- ______Kuntouttavaa dementiahoitoa. Muisti ja kuntoutus -projektin raportti ........................................ 12,- ______Palveluasunnon rakentaminen omaan kotiin ja olemassa olevaan asuinkantaan -raportti ........ 10,- ______Ikäihmisten oma-apuryhmätoiminta -raportti ................................................................................ 5,- ______Pitkää ikää ja kunnon vuosia ........................................................................................................ 5.- ______Oikeus vapaaseen ........................................................................................................................ 5,- ______Dementiahoidon kehittäminen kannattaa ..................................................................................... 5,- ______Vanhuksen mielen ja selviytymisen tukeminen ............................................................................ 5,- ______Palveluverkosto vanhuksen voimavaraksi .................................................................................... 5,- ______Uudet tiet - uudet urat ................................................................................................................... 5,- ______Tiimityö porrastetun hoidon kehittämisen välineenä ..................................................................... 5,- ______Lihasten kestovoimaharjoittelu ikääntyneiden dementikkojen perusliikkumisen tukena .............. 5,- ______Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo .................................................................................... 5,- ______Vanhan ihmisen muutto ja sopeutuminen uuteen ympäristöön ................................................. 5,- ______Dementia, Care and Education .................................................................................................... 5,- ______

JULISTEET: á-hinta kplLiiton juliste UUTUUS! ..................................................... 3,- ______Isovanhempien päivän juliste UUTUUS! ......................... 3,- ______Valloittava vanhuus (pun.) ............................................... 2,- ______Ikä ihmisen elämässä (kelt.) ............................................ 2,- ______Vastuuta ja välittämistä (vihr.) .......................................... 2,- ______Julistesarja (3 kpl)............................................................ 4,- ______ Ikääntymisen ihanuus-lempeä ystävyys ....................... 1,50 ______

LASIESINEET: á-hinta kpl”Valli-Alli” .........................................................................26,- ______”Vallukka” ........................................................................12,- ______

Postikulut lisätään lähetyksen tilavuuden ja painon mukaan ______ euroaLisätietoja tuotteista: www.valli.fi

Vanhustenhuollon Uudet Tuulet -lehti__ vuositilaus (7) numeroa 36,-__ kestotilaus 33,-__ ilmainen näytenumero

pvm ____/____.____Tilaaja ______________________________________________________________________________Laskutusosoite _______________________________________________________________________Toimitusosoite ________________________________________________________________________Tilaajan puhelin _______________________________________________________________________

Valli-Alli

Liiton juliste Isovanhempien päivän juliste


Ainala ryNallentie 4, 34800 VIRRATpuh. (03) 485 1550, fax (03) 485 1556Maarit [email protected] , www.ainala.fi

Apuomena rySuurlohjankatu 21-23, 08100 LOHJApuh. (019) 369 5651, fax (019) 369 5650Ulla-Riitta [email protected] www.apuomena.fi

Apuva ryUrheilukentäntie 3, 45700 KUUSANKOSKIpuh. (05) 379 [email protected] http://personal.inet.fi /yhdistys/toimitilaetappi/apuva/

Betesda-säätiöKorutie 1, 01600 VANTAApuh. (09) 56 391, fax (09) 530 [email protected] www.betesda.fi

Elimäen Puustelli ryMeijeritie 1, 47200 ELIMÄKIpuh. (05) 744 4120, fax (05) 744 4122etunimi.sukunimi@elimaenpuustelli.comwww.elimaenpuustelli.com

Enon Vanhusten Tuki ryVälskärintie 9, 81200 ENOpuh. (013) 784 1200, fax (013) 784 [email protected] www.kotiranta.suntuubi.com

Espoon Lähimmäispalveluyhdistys ryPalvelutalo MerikartanoTyrskyvuori 6, 02320 ESPOOpuh. (09) 2606 4200, fax (09) 2606 [email protected] www.elpy.fi

Ex Veteris Nova ryKoivuhovintie 8 B 5, 02750 ESPOOpuh. 040 506 [email protected]

Haukiputaan Kotiapuyhdistys ryKirkkotie 4 A 8, 90830 HAUKIPUDASpuh. (08) 547 [email protected]

Hollolan palvelutaloyhdistys HUILI ryPalvelutalo HuiliTerveystie 25, 15870 HOLLOLApuh. (03) 875 8200, fax (03) 875 [email protected]

Honkalakoti ryHonkalantie 7, 34600 RUOVESIpuh. (03) 472 4400, fax (03) 472 [email protected] www.ruovesi.fi /honkala

Ilmari Helanderin Vanhusten SäätiöMäkipellontie 22 D, 00320 HELSINKIpuh. (09) 4770 3050, fax (09) 4770 3052www.ilmarihelanderinvanhustensaatio.fi Etelä-Haagan Helander-Koti Mäkipellontie 22 D, 00320 HELSINKI puh. (09) 4770 3020, fax (09) 4770 3021 Maunulan Helander-Koti Suursuontie 29, 00630 HELSINKI puh. (09) 724 2944, fax (09) 8775 0830

Vuosaaren Helander-Koti Koukkusaarentie 18, 00980 HELSINKI puh. (09) 341 1495, fax (09) 3285 3522 Itä-Helsingin Lähimmäistyö Hely ryPorttikuja 8, 00940 HELSINKIpuh. (09) 342 4700, fax (09) 3424 [email protected]

Joensuun Hoiva- ja Palveluyhdistys ryRuoritie 1, 80160 JOENSUUpuh. (013) 264 120, fax (013) 264 [email protected] www.kolumbus.fi /joensuunhoivajapalveluyhdistys

Jyväskylän Hoivapalveluyhdistys ryPolttolinja 39, 40520 JYVÄSKYLÄpuh. (014) 641 133, fax (014) 64 [email protected]

Jyväskylän Mathilda-koti ryKyllöläntie 3, 40600 JYVÄSKYLÄpuh. (014) 241 222, fax (014) 24 [email protected] www.elisanet.fi /mathilda_koti

Jyväskylän Vanhainkotiyhdistys rySammonkatu 8 A, 40100 JYVÄSKYLÄpuh. (014) 215 036, fax (014) 215 [email protected]

Kangasalan PalvelutalosäätiöFinnentie 11, 36200 KANGASALApuh. (03) 3136 0201, fax (03) 3136 0205mirja.jussila[at]kangasalanpalvelutalosaatio.fi

Kantti ryHumalistonkatu 4, 00250 HELSINKIpuh. (09) 4342 4833, fax (09) 4342 [email protected] , www.kantti.fi

Keravan PalvelutalosäätiöTimontie 4, 04200 KERAVApuh. (09) 274 3540, fax (09) 2745 [email protected] www.keravanpalvelutalosaatio.fi

Kivipuiston PalvelukotisäätiöSorronrinne 9, 04400 JÄRVENPÄÄpuh. (09) 292 941, fax (09) 2929 [email protected] , www.kivipuisto.fi

Koillis-Helsingin LähimmäistyöMILJA ryLatokartanontie 9, 00700 HELSINKIpuh. (09) 7251 5100, fax (09) 7251 [email protected], www.milja.net

Koivupirtin säätiöMutkakatu 48 A, 33500 TAMPEREpuh. (03) 254 2700, fax (03) 254 [email protected] www.koivupirtti.fi

Kotipirtti ryKotipirtin PalvelutaloKäräjätörmä 12, 33310 TAMPEREpuh. (03) 315 331, fax (03) 3153 3623 [email protected] www.kotipirttiry.fi

Käpyrinne ryIlmattarentie 2, 00610 HELSINKIpuh. (09) 728 8800, fax (09) 728 [email protected] www.kapyrinne.fi

Kössi-säätiöParolantie 22, 13130 HÄMEENLINNApuh. (03) 617 9041, fax (03) 617 [email protected]

Lahden Lähimmäispalvelu ryHirsimetsäntie 64, 15200 LAHTIpuh. (03) 875 590, fax (03) 875 [email protected] , [email protected] www.lahdenlahimmaispalvelu.fi Lauttasaaren VanhustentalosäätiöPohjoiskaari 1–3, 00200 HELSINKIpuh. (09) 682 [email protected] www.lauttasaarenvanhustentalo.fi

Leppärengas ryKievarinkatu 7, PL 42, 79100 LEPPÄVIRTApuh. 0400 219 [email protected] www.lepparengas.fi Loviisan seudun palvelutalosäätiöKuningattarenkatu 7, 07900 LOVIISApuh. (019) 517 1519, fax (019) 517 [email protected]

Lähimmäispirtti ryPyhäjärvenkatu 1 A, 33200 TAMPEREpuh. (03) 253 5252, fax (03) 253 [email protected] www.lahimmaispirtti.fi Länsi-Helsingin LähimmäispalveluLeevi ryKlaneettitie 10, 00420 HELSINKIpuh. (09) 2539 1100, fax (09) 2539 [email protected]

Nakkilan Palvelutaloyhdistys ryKirkkokatu 7, 29250 NAKKILApuh. (02) 537 2945, fax (02) 537 [email protected]

Nokian vammaisten ja vanhusten ystävät ryVihnuskatu 7, 37150 NOKIApuh. (03) 342 2668

Oulun Seudun Mäntykoti ryKangastie 11, 90500 OULU puh. 044 550 4801, fax (08) 550 [email protected] www.mantykoti.fi Palvelutaloyhdistys KOSKENRINNE ry Koskenrinteen Koti Närhintie 2 A, 48230 KOTKA puh. (05) 229 7120, fax (05) 228 1003 [email protected] www.koskenrinne.net Kotka-Koti Itäkatu 8, 48100 KOTKA puh. (05) 229 7211 Karhula-Koti Sudenkatu 6, 48600 KARHULA puh. (05) 229 7311 Karhunkulman kohtaamispaikka Karhunkatu 2, 48200 KOTKA puh. (05) 260 6430

VANHUSTENHUOLLON UUDET TUULET 3-4/2008 47VANHUSTENHUOLLON UUDET TUULET 3-4/2008 474747477

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto

internetissä: www.valli.fi

Sähköposti: [email protected]

Sapokan Helmi Gutzeitintie 17-19, 48100 KOTKA puh. (05) 2297 122

Palveluyhdistys Rateva ryKeskustie 5 A49700 Miehikkäläpuh. (05) 7490 401, fax (05) 7490 408rateva[at]kymp.net www.rateva.fi

Parasta elämänlaatua PAELLA ryc/o LaaksonenHolvikaarenkuja 1, 05400 JOKELApuh. 040 707 9639, fax (09) 417 [email protected]

Parhaat Vuodet ryTehtaankatu 14, 08100 LOHJApuh. 0440 [email protected]

Pohjois-Helsingin Lähimmäistyö PULMU ryMäkitorpantie 21 A, 00640 HELSINKIpuh. (09) 754 3854, fax (09) 754 [email protected] www.pulmu.fi

Porin Vanhustenkotiyhdistys ryJuhana Herttuankatu 17, 28100 PORIpuh. (02) 621 6692, fax (02) 621 [email protected]

Pyhtään Vanhustenhuoltoyhdistys ryPalvelutalo MäntyrinneSiltakyläntie 273 D, 49220 SILTAKYLÄpuh. 040 848 [email protected]

Roselius-säätiöKievarinkaari 1, 04300 TUUSULApuh. (09) 275 [email protected]

Ruissalo Säätiö [email protected] www.ruissalosaatio.fi Saga-Seniorikeskus Kaskenpuisto Vähäheikkiläntie 2, 20720 TURKU puh. (02) 445 3500, fax (02) 445 3100 [email protected] Saga-Seniorikeskus Kaskenniitty Vähäheikkiläntie 1, 20720 TURKU puh. (02) 4445 4500, fax (02) 4445 4100 [email protected] Saga-Seniorikeskus Munkkiniemi Dosentintie 12, 00330 HELSINKI puh. (09) 458 560, fax (09) 4585 6565 [email protected] Saga-Seniorikeskus Kanalinranta Aittakarinkatu 19, 26100 RAUMA puh. (02) 833 990, fax (02) 8339 9565 [email protected] Sinisaaren ryhmäkodit Siikapolku 3 B, 26100 RAUMA puh. (02) 533 5553, fax (02) 822 4775

Ruskakodin Palvelutaloyhdistys ryPeräsimentie 5, 28190 PORIpuh. (02) 627 5000, fax (02) 627 [email protected] www.ruskatalot.fi Palvelutalo Ruskakoti Peräsimentie 5, 28190 PORI puh. (02) 627 5000 Palvelutalo Ruskala Asemamestarinkatu 6, 28100 PORI puh. (02) 641 5400

Palvelutalo Ruskahovi Peräsimentie 3, 28190 PORI puh. (02) 627 5300 Palvelutalo Ruskalinna Kouvonraitti 12 ja 14, 28370 PORI puh. (02) 627 5600

SALVA ry Palvelukeskus IlolansaloIlolankatu 6, 24240 SALOpuh. (02) 721 3350, gsm 044 721 [email protected] www.salva.fi

Seutulanharjun HoivakotiSeutulankuja 33, 96800 ROVANIEMIpuh. (016) 379 7071www.seutulanharjunhoivakoti.com

Sodankylän vanhustenkotiyhdistys ryPL 60, 99601 SODANKYLÄpuh. 0400 391 541 Sisko Kiuru

Suomen vanhusten turvakotiyhdistys SUVANTO ryHitsaajankatu 9 A, 7. krs., 00810 HELSINKIpuh. (09) 726 2422, fax (09) 685 [email protected] , www.suvantory.fi

Tampereen Vanhuspalveluyhdistys ryKauppakatu 9 D, 33200 TAMPEREpuh. 010 400 9000, fax 010 400 [email protected] www.tampereenvanhuspalveluyhdistys.fi Kuuselan palvelukoti Nuolialantie 46, 33900 TAMPERE puh. 010 400 9216 Taatalan palvelukoti Sulkavuorenkatu 6, 33820 TAMPERE puh. 010 400 9312 Kaukaharjun palvelukoti Keskisenkatu 13-15, 33710 TAMPERE puh. 010 400 9511 Keinupuiston palvelukoti Orivedenkatu 28, 33720 TAMPERE puh. 010 400 9711

Tohka SäätiöPastellintie 1, 37600 VALKEAKOSKIpuh. 020 7850 740, fax (03) 576 [email protected] www.tohkasaatio.fi Tohkatalo Pastellintie 1, 37600 VALKEAKOSKI puh. 020 7850 740 Apianpirtti Kangaskatu 21, 37600 VALKEAKOSKI

Turun Lähimmäispalveluyhdistys ryLuolavuorentie 4, 20810 TURKUpuh. (02) 282 0200, fax (02) 282 [email protected] www.kotikunnas.fi Ulvilan Vanhustenhuoltoyhdistys ryPappilanlammen palvelukeskusPappilantie 3, 28450 VANHA-ULVILApuh. ja fax (02) 538 [email protected] www.pappilanlampi.fi

Uudenmaan VanhustenhuollonKannatusyhdistys ryJääskentie 22, 02140 ESPOOpuh. (09) 540 4860, fax (09) 5404 [email protected] www.mantyranta.fi

Vanhusten KotiapusäätiöEteläinen Rastitie 12, 01360 VANTAApuh. (09) 874 141, fax (09) 8741 [email protected] www.vanhustenkotiapu.fi Vanhusten Palvelutaloyhdistys ryLeppäsuonkatu 4 A, 00100 HELSINKIpuh. (09) 5860 1320, fax (09) 5860 [email protected] www.vpty.fi Palvelukeskus Martinpuisto Raappavuorenpolku 1, 01620 VANTAA puh. (09) 2905 0570, fax (09) 2905 0572 Palvelukeskus Merikaari Pohjoiskaari 9 a, 00200 HELSINKI puh. (09) 6124 0120, fax (09) 6124 0122 Palvelukeskus Meriportti Laivalahdenportti 5, 00810 HELSINKI puh. (09) 3285 0080, fax (09) 3285 0081 Palvelutalo Domus Leppäsuonkatu 4 A, 00100 HELSINKI puh. (09) 5860 1320, fax (09) 5860 1324 Palvelutalo Liesitori Vaskivuorentie 12, 01600 VANTAA puh. (09) 4369 3131, fax (09) 4369 3132 Palvelutalo Omenatarha Nelikkokuja 3, 02230 ESPOO puh. johtaja (09) 8194 571, fax (09) 8194 5752

Varkauden VanhaintukisäätiöVattuvuorenkatu 68, 78210 VARKAUSpuh. (017) 555 2152, [email protected]

VihnusrinnesäätiöKorkeemäenkatu 20 C, 37100 NOKIApuh. (03) 3124 0100, fax (03) 3124 0104Raili [email protected]

Viitakodit ryViitaniementie 24 A, 40720 JYVÄSKYLÄpuh. (014) 337 8600, fax (014) 337 [email protected] , www.viitakodit.fi

Yrjö ja Hanna -säätiöAsemapäällikönkatu 12 b, 00520 HELSINKIpuh. 020 7429 888, fax 020 7429 [email protected] www.yrjojahanna.fi

Olethan jo varmistanut,että saat tuoreimman tiedonvanhustenhuollosta?

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry on julkaissut Vanhustenhuollon

Uudet Tuulet -lehteä vuodesta 1993. Monipuolinen lehti sisältää mm.

uusinta tietoa laadukkaasta vanhustyöstä, hyvistä käytännöistä ja tutki-

muksista. Mukana myös asiantuntijoiden ja vanhusten vahvoja näkemyk-

siä, kokemuksia ja mielipiteitä. Vuoden 2008 teemoina mm. teknologia

vanhustyössä, laadukas asuminen ja arjen apuvälineet.

Voit tilata lehden soittamalla: (09) 7745 900 / Eija Uuksulainen tai sähkö-

postitse: [email protected]

Kestotilausvanhustenhuollonammattilaisille!

U k l i i ähkö

neet.

33,- 7 nroa/vuosi

www.valli.fi

Documents

Tässä numerossa teemana tulevaisuus