Terve Kunta -päivät - Julkari

S T A K E S I N T Y Ö P A P E R E I T A 1 / 2 0 0 8

Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus

postimyynti: Stakes / Asiakaspalvelut PL 220, 00531 Helsinki puhelin: (09) 3967 2190, (09) 3967 2308 (automaatti)

faksi: (09) 3967 2450 • Internet: www.stakes.fi

maija ritamo (toim.)

Terve Kunta -päivät

22.–23.1.2008, Paasitorni, Helsinki

© Kirjoittajat ja Stakes

Taitto: Leena Nuorteva

ISBN 978-951-33-2075-1 (nid.)ISSN 1795-8091 (nid.)ISBN 978-951-33-2076-8 (PDF)ISSN 1795-8105 (PDF)

Stakes, Helsinki 2008

Kuntatalon painoHelsinki 2008

Stakes, Työpapereita 1/2008 XI Terve Kunta -päivät

3

Tiivistelmä Maija Ritamo (toim.): Terve Kunta -päivät 22.–23.1.2008, Paasitorni, Helsinki. Stakes, Työpapereita 1/2008 Helsinki. 137 sivua, 22 euroa. ISBN 978-951-33-2076-8 Terve Kunta -päivien tavoitteena on tehdä kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyö näkyväksi. Päivät tarjoavat keskusteluja kokemustenvaihtofoorumin kuntien eri hallinnonalojen johtaville viranhaltijoille ja työntekijöille, luottamushenkilöille, kehittäjille, tutkijoille ja kouluttajille sekä järjestöjen edustajille. XI Päivien teemana on lasten ja nuorten hyvinvointi. Aihetta käsitellään mm. palvelurakennemuutoksen, ehkäisevän työn ja varhaisen puuttumisen kautta. Vaikka hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä kuntien tehtävänä ja mahdollisuutena on korostettu vuosia, ovat vastuut ja sitoutuminen tehtävään edelleen epäselviä. Nyt kasvaviin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeisiin etsitään ratkaisuja siirtämällä painopistettä hyvinvointia ja terveyttä edistävään toimintaan ja ehkäiseviin palveluihin. Samalla kunnat ja yhteistoiminta-alueet joutuvat pohtimaan käytäntöjä ja malleja terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen rakenteisiin, strategioihin, johtamiseen ja seurantaan. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes ja Suomen Kuntaliitto järjestävät yhdessä XI Terve Kunta -päivät. Päivien esitelmät ja tiivistelmät on koottu tähän julkaisuun ja ne löytyvät myös osoitteesta www.stakes.fi/FI/Julkaisut/verkkojulkaisut/index.htm. Avainsanat: hyvinvointi, kunnat, laatu, lapset, nuoret, päätöksenteko, strateginen johtaminen, terveyden edistäminen.


5

Hyvät Terve Kunta -päivien osallistujat Stakes ja Kuntaliitto järjestävät Terve Kunta -päivät yhdennentoista kerran, teemana tällä kertaa lasten ja nuorten hyvinvointi. Terve Kunta -päivät ovat käsitelleet hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä kuntien tehtävänä ja mahdollisuutena jo kymmenen vuoden ajan. Vastuut ja sitoutuminen tehtävään ovat edelleen epäselviä. Uudessa hallitusohjelmassa terveyden edistäminen on saanut näkyvän aseman. Terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa kiinnitetään huomiota rakenteiden kehittämiseen, lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen sekä ehkäisevän työn vastuiden jaon ja resursoinnin kehittämiseen. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma painottaa myös terveyden edistämisen teemaa, lapsilähtöistä yhteiskuntaa, hyvinvoivaa lapsiperhettä sekä syrjäytymisen ehkäisemistä. Valmisteilla olevassa Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa kehittämisohjelmassa tavoitellaan erityisesti hyvinvoinnin ja terveyden lisääntymistä ja terveyserojen kaventumista. Tavoitteeseen aiotaan päästä mm. ennalta ehkäisevällä työllä, varhaisella ongelmiin puuttumisella sekä sosiaali- ja terveydenhuollon eheällä kokonaisuudella ja vaikuttavilla toimintamalleilla. Vaikka terveyden edistäminen on valtion, aluehallinnon, kuntien ja järjestöjen yhteistyötä, yksilöiden omavastuuta unohtamatta, kuntien vaikutusmahdollisuus tässä työssä on merkittävä. Uuden lastensuojelulain (417/2007) mukaan ehkäisevän lastensuojelun tehtävät sisältyvät kunnan lähes kaikkien toimialojen tehtäviin. Laki velvoittaa kunnat laatimaan valtuuston hyväksymän lastensuojelusuunnitelman, jossa kuvataan lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin tilannetta. Hyvinvoinnin edistäminen lähtee tiedosta. Kuntalaisten hyvinvointitarpeet on tunnistettava ja palvelujärjestelmän pitäisi kyetä vastaamaan tarpeisiin ja ongelmiin. Suomalaisten lasten ja nuorten hyvinvointi on pääsääntöisesti parantunut. Osa lapsista, nuorista ja heidän perheistään elää kuitenkin pahoinvointia lisäävissä olosuhteissa. Polarisoituvan kehityksen syyt eivät ole selviä, vaikka tiedämmekin paljon elinolojen ja hyvinvoinnin yhteyksistä. Lapsiperheiden tuloerot ovat kasvaneet. Myös lastensuojelun tarve on lisääntynyt, mikä viittaa vaikeimmassa asemassa olevien lasten ja nuorten olojen entistä vaikeampaan tilanteeseen. Ennalta ehkäisevä työ ja varhainen ongelmiin puuttuminen ovat keinoja vahvistaa lasten ja perheiden hyvinvointia ja sitä kautta kaventaa terveyseroja. Palvelujärjestelmät on viritetty hoitamaan ongelmia, sairauksia ja sosiaalista pahoinvointia. Nyt koneistoa olisi viritettävä entistä herkemmin vahvistamaan ihmisten omia, hyvinvointia tukevia voimavaroja, havaitsemaan uhkatekijöitä yksilö- ja yhteisötasoilla ja tarttumaan niihin tukea antaen. Varhainen puuttuminen tarkoittaa ehkäiseviä toimenpiteitä ja syrjäytymisen torjumista, avointa yhteistyötä. Palvelurakenneuudistuksen myötä on syntymässä yhteistoimintamalleja, joissa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tarjotaan kuntien yhteisinä ratkaisuina, joskus pilkkoen palvelut eri kunnissa toteutettavaksi. Miten horisontaalinen, ammattirajat ylittävä ehkäisevä työ toteutuu niissä käytännöissä, joissa eri alojen ammattilaiset sijoittuvat eri kuntien organisaatioihin? Tässä vaiheessa on huolellisesti mietittävä hyväksyttäviä käytäntöjä ja niiden toimivuutta, jotta eri hallinnonalojen osaamista edellyttävät terveyden edistämisen rakenteet ja johtaminen eivät ajautuisi käytännön mahdottomuuteen. Yhteistoiminta-alueilla tarvitaan eri hallinnonalat ja kuntarajat ylittävää terveyden edistämisen johtamista, johon kuuluu vastuu suunnittelusta, seurannasta ja tavoitteiden toteutuksesta. Hyvinvointitavoitteiden pitää sisältyä kuntien strategioihin ja tavoitteiden toteutukseen tarvitaan osaava yhteispeliä pelaava joukkue. XI Terve Kunta -päivät tarjoaa tietoa ja koeteltuja malleja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ratkaisuista erilaisissa palvelurakenteissa. Tervetuloa XI Terve Kunta -päiville! Stakes ja Suomen Kuntaliitto


6

OHJELMA Tiistai 22.1.2008 Puheenjohtaja: Ylijohtaja Mauno Konttinen, Stakes 10.00 - 10.20 Terveyden edistäminen – kaikkien hallintokuntien tehtävä - Valtiosihteeri Risto Volanen, Valtioneuvoston kanslia 10.20 - 10.35 Terveyden edistämisen politiikkaohjelma – rakenteet keskiössä - Ohjelmajohtaja Maija Perho, STM 10.35 - 12.00 TERVEYDEN EDISTÄMINEN KUNNISSA JA YHTEISTOIMINNASSA - TEEMANA LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTI Käytäntöjen ja ratkaisumallien yleisesittely ja keskusteluun johdattelu - Kehittämispäällikkö Kerttu Perttilä, Stakes Vastuut ja rakenteet – strategiat, johtaminen, resurssit ja seuranta - Kaupunginjohtaja Erkki Kukkonen, Järvenpää - Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kaarina Wilskman, Järvenpää Käytännön toteutus – organisointi, yhteistyö, toteutus ja osaaminen - Terveysjohtaja Keijo Koski, Oulu - Palvelutuotantojohtaja Päivi Sillanaukee, Tampere Yhteistoimintamallien sudenkuopat ja terveyden edistämisen ratkaisut -keskustelu 12.00 - 13.15 L o u n a s t a u k o j a n ä y t t e l y y n t u t u s t u m i n e n 13.15 - 15.00 Rinnakkaisohjelmat (vastuuhenkilö)

A Voimmeko tuotteistaa terveydenedistämisaktiivisuuden kunnan strategisessa johtamisessa? (Matti Rimpelä, Stakes)

B Varhainen puuttuminen ja tuki – malli yhteistyön edistämiseksi (Soile Paahtama, Kuntaliitto)

C Varhaiskasvatus NYT (Eeva-Liisa Kronqvist, Stakes) D Kouluterveyskyselyn hyödyntäminen: Tietoa on – entä sitten?

(Minna Pietikäinen, Stakes) E Vertailun viehätys – vanhuspalvelujen johtaminen vertailutiedon tuella

(Anja Noro, Stakes) F Väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen käytännössä

(Eila Linnanmäki, STM) 15.00 - 15.30 T a u k o Puheenjohtaja: Kaupunginjohtaja Petteri Paronen, Kuopio 15.30 - 16.30 HYVINVOINTIPALVELUT MUUTOKSESSA Toimiiko terveydenhuoltoalue? - Tulosaluejohtaja Maijaliisa Junnila, Stakes Kunnan näkökulma palvelujen uudistamiseen - Kunnanjohtaja Mauri Heinonen, Vilppula


7

Keskiviikko 23.1.2008 Puheenjohtaja: Ryhmäpäällikkö Timo Ståhl, Stakes 9.00 - 10.15 TIETOA JA HYVIÄ KÄYTÄNTÖJÄ Perheet eriytyvät, kasvavatko lasten ja nuorten hyvinvointierot? - Erikoistutkija Sakari Karvonen, Stakes Hyvinvoivat lukiolaiset - pahoinvoivat ammattikoululaiset? - Erikoistutkija Minna Pietikäinen, Stakes Nuoret miehet ja hyvinvointi Asevelvollisten kertomaa - Tutkija Minna Nikula, Stakes Time Out! Aikalisä! Elämä raiteilleen – tukipalvelu nuorille miehille - Kehittämispäällikkö Eija Stengård, Stakes 10.15 - 10.45 T a u k o 10.45 - 12.30 Rinnakkaisohjelmat (vastuuhenkilö)

F Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointipalvelut – vastaavatko perhekeskusmallit käytännön tarpeisiin? (Kerttu Perttilä, Stakes)

G Opiskeluhuolto näkyväksi tuotteistamalla ja tunnusluvuilla (Kirsi Wiss, Stakes)

H Lasten ja nuorten diabetes ja diabeteksen ehkäisy (Soile Paahtama, Kuntaliitto)

I Nuorten seksuaaliterveyden edistäminen (Minna Nikula, Stakes)

J Varhainen puuttuminen päihteiden käyttöön sosiaali- ja terveydenhuollossa (Airi Partanen, Stakes)

12.30 - 13.45 L o u n a s t a u k o j a n ä y t t e l y y n t u t u s t u m i n e n Puheenjohtaja: Johtaja Jussi Merikallio, Kuntaliitto 13.45 - 14.45 LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTI Avoin yhteistyö ja varhainen puuttuminen - Kehittämispäällikkö Esa Eriksson, Stakes Lasten ja lapsiperheiden psykososiaalinen tuki - Kehittämispäällikkö Tytti Solantaus, Stakes 14.45 - 15.00 Sosiaalista pääomaa kaikille! Pääjohtaja Vappu Taipale, Stakes


8

RINNAKKAISOHJELMAT

Tiistai 22.1.2008 A Voimmeko tuotteistaa terveydenedistämisaktiivisuuden kunnan strategisessa johtamisessa? (Siltasaari -sali, ala-aula)

Puheenjohtaja: Tutkimusprofessori Matti Rimpelä, Stakes

B Varhainen puuttuminen ja tuki - malli yhteistyön edistämiseksi (Juho Rissanen -sali, 1½ krs.) Puheenjohtaja: Erityisasiantuntija Soile Paahtama, Kuntaliitto

Varhaisen puuttumisen strategiset lähtökohdat ja poikkisektorinen johtaminen Perhe- ja sosiaalipalveluiden päällikkö Mervi Herola Varhaisen puuttumisen malli Nurmijärven peruspalveluissa Verkostotyön koordinaattori Olli Laiho C Varhaiskasvatus NYT (Sali 305–306, 3. krs.)

Puheenjohtaja: erikoissuunnittelija Eeva-Liisa Kronqvist, Stakes

Vaikuta Vanhempi -kysely ja sen tuloksia Erikoissuunnittelija Eeva-Liisa Kronqvist, Stakes Varhaiskasvatuksen kansainvälisiä näkökulmia Erikoissuunnittelija Päivi Lindberg, Stakes D Kouluterveyskyselyn hyödyntäminen. Tietoa on - entä sitten? (Tarja Halonen -sali, 1½ krs.) Puheenjohtaja: erikoistutkija Minna Pietikäinen, Stakes Kouluterveyskyselyn hyödyntämisen mallit ja menetelmät THM Tiina Tervaskanto-Mäentausta, Oulun seudun ammattikorkeakoulu Kouluyhteisön hyvinvointi ja oppilaan osallisuus THM Leena Lerssi, Kajaanin ammattikorkeakoulu Terve Tulevaisuus -toimintamalli Ylilääkäri Seppo Voutilainen, Oulun sosiaali- ja terveystoimi


9

E Vanhuspalvelujen johtaminen vertailutiedon tuella (Sali 307–308, 3. krs.) Puheenjohtaja: tutkimuspäällikkö Anja Noro, Stakes Johdattelua vertailuun Tutkimuspäällikkö Anja Noro, Stakes Kuntouttava hoitotyö vertailutiedon valossa Erikoissuunnittelija Pia Vähäkangas, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius Kilpailuttaminen, henkilöstön hyvinvointi ja laatu Erikoistutkija Timo Sinervo, Stakes F Väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen käytännössä (Sali 302–304, 3. krs) Puheenjohtaja: erikoissuunnittelija Eila Linnanmäki, Sosiaali- ja terveysministeriö Terveyserojen kaventamisen toimintaohjelman esittely Erikoissuunnittelija Eila Linnanmäki, Sosiaali- ja terveysministeriö Millaista alueellista tietoa terveyseroista on saatavilla ja kehitteillä Asiantuntija-tutkija Risto Kaikkonen, Kansanterveyslaitos Terveyttä edistävän kuntapäätöksenteon kehittäminen terveyserotietoa hyödyntämällä Erikoissuunnittelija Tytti Tuulos, Oulun lääninhallitus ja ohjelmapäällikkö Ilpo Tapaninen, Pohjois-Pohjanmaan liitto Perusterveydenhuollon haasteet ja mahdollisuudet terveyserojen kannalta Johtava lääkäri Timo Peisa, Ranua Voimavarojen kohdentaminen terveyserojen kaventamiseksi Kehittämisjohtaja Riitta Simoila, Helsingin kaupunki


10

RINNAKKAISOHJELMAT

Keskiviikko 23.1.2008

G Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointipalvelut - vastaavatko perhekeskusmallit käytännön tarpeisiin? (Sali 302–304, 3. krs.) Puheenjohtaja: kehittämispäällikkö Kerttu Perttilä, Stakes Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelukonseptien kehittäminen Stakesissa Kehittämispäällikkö Kerttu Perttilä, Stakes Jämsän seudun perhepalvelukeskus - suunnitelmista toimintaan Hankepäällikkö Virpi Merikallio, Jämsän seudun terveydenhuollon kuntayhtymä Miten monitoimijainen perhepalveluverkosto toimii Espoossa Projektipäällikkö Aino Ruotsalainen ja päivähoidon asiantuntija Liisa Ollikainen, Espoo H Opiskeluhuolto näkyväksi tuotteistamalla ja tunnusluvuilla (Sali 307–308, 3. krs.) Puheenjohtaja: Tutkimusprofessori Matti Rimpelä, Stakes Mitä tarkoittaa opiskeluhuollon tuotteistaminen? Esimerkkinä kouluterveydenhuollon käynnit ja laatu Matti Rimpelä, Stakes Laaja terveystarkastus Tutkija Hanna Happonen, Tampereen yliopisto Henkillöstövoimavarat Tutkija Kirsi Wiss, Stakes I Lasten ja nuorten diabetes ja diabeteksen ehkäisy (Sali 305–306, 3. krs.) Puheenjohtaja: erityisasiantuntija Soile Paahtama, Kuntaliitto Dehko, Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma Dehkon vs. pääsihteeri Maria Aarne, Diabetesliitto Lasten lihavuuden ehkäisy on tyypin 2 diabeteksen ja verisuonisairauksien ehkäisyä Ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka, Diabetesliitto 'Tervehet mukulat sairahas maailmas' Aluekoordinaattori Arja Hyytiä, Dehko, Etelä-Pohjanmaa, Diabetesliitto Diabeetikkolapsi päiväkodissa ja koulussa Sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Riitta Koivuneva, Diabetesliitto


11

J Nuorten seksuaaliterveyden edistäminen (Tarja Halonen -sali, 1½ krs.) Puheenjohtaja: tutkija Minna Nikula, Stakes Seksuaalinen riskikäyttäytyminen ja riskien kumuloituminen LT, dosentti Elise Kosunen, Tampereen yliopisto NUSKA - Seksuaalinen kaltoinkohtelu Sairaanhoitaja Kirsi Porras, Väestöliitto Turun nuorten foorumi -malli Osastonhoitaja Katriina Bildjuschkin, Turun ehkäisyneuvola

K Varhainen puuttuminen päihteiden käyttöön sosiaali- ja terveydenhuollossa (Juho Rissanen -sali, 1½ krs.) Puheenjohtaja: kehittämispäällikkö Airi Partanen, Stakes Mini-intervention juurruttaminen perusterveydenhuoltoon Aluekoordinaattori Irmeli Ahola ja aluekoordinaattori Jaana Malinen, VAMP-hanke Audit -testi. Alkoholinkäytön puheeksiotto sosiaalialalla Johtava erityissuunnittelija Marja Heinänen ja suunnittelija Leena Alho, Sosiaalivirasto, Helsinki Kokemuksia terveysaseman päihdehoitajatoiminnasta Vantaalla Projektikoordinaattori Lauri Kuosmanen, Sateenvarjo-projekti, Vantaa


13

SISÄLLYS ESITELMÄT Terveyden edistämisen politiikkaohjelma – rakenteet keskiössä …………………………………………… 16 Käytäntöjen ja ratkaisumallien yleisesittely ja keskusteluun johdattelu…………………………………….. 18 Vastuu ja rakenteet – strategiat, johtaminen, resurssit ja seuranta………………………………………... 22 Terveyden edistämisen toteuttamisen malli Oulussa………………………………………………………. 25 Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen Tampereen uudessa toimintamallissa………………………… 27 Perheet eriytyvät, kasvavatko lasten ja nuorten hyvinvointierot?................................................................... 29 Hyvinvoivat lukiolaiset – pahoinvoivat ammattikoululaiset?......................................................................... .30 Seksikäyttäytyminen ja elämäntavat nuorten miesten keskuudessa, Suomessa 1998–2005……………….. 31 Time out! Aikalisä! Elämä raiteilleen – tukipalvelu nuorille miehille ………………………………………. 32

Avoin yhteistyö ja varhainen puuttuminen ………………………………………………………………... 33 Lasten ja lapsiperheiden psykososiaalinen tuki …………………………………………………………… .34 RINNAKKAISOHJELMIEN ESITELMÄT

A VOIMMEKO TUOTTEISTAA TERVEYDENEDISTÄMISAKTIIVISUUDEN KUNNAN STRATEGISESSA JOHTAMISESSA 35 Väestön terveyden edistäminen kuntajohdon haasteena - onko "tuotteistaminen" mahdollista?..................... 35 B VARHAINEN PUUTTUMINEN JA TUKI - MALLI YHTEISTYÖN EDISTÄMISEKSI …………………………… 42 Varhaisen puuttumisen strategiset lähtökohdat ja poikkisektorinen johtaminen Nurmijärvellä……………. 42 Varhaisen puuttumisen malli Nurmijärven peruspalveluissa ………………………………………………. 44 C VARHAISKASVATUS NYT. ………………………………………………………………………………45 Vaikuta vanhempi -kysely ja sen tuloksia…………………………………………………………………. .45 Varhaiskasvatuksen kansainvälisiä näkökulmia……………………………………………………………. 46 D KOULUTERVEYSKYSELYN HYÖDYNTÄMINEN: TIETOA ON - ENTÄ SITTEN?........................................ 47 Kouluterveyskyselyn hyödyntäminen – johdatusta malleihin ja menetelmiin………………………………………. 47 Kouluterveyskyselystä toimintaan mallin kehittäminen Kajaanissa…………………………… ……………48 Terve, tulevaisuus! -toimintamalli………………… ……………………………………………………….50 E VANHUSPALVELUJEN JOHTAMINEN VERTAILUTIEDON AVULLA….…………………………………..52 Johdattelua vertailuun………………… …………………………………………………………………52 Kuntouttava hoitotyö vertailutiedon valossa………………………………………… ……………………. 53 Kilpailuttamisen, kumppanuus vai oma toiminta vanhuspalveluissa…………… …………………………...54 F VÄESTÖRYHMIEN VÄLISTEN TERVEYSEROJEN KAVENTAMINEN KÄYTÄNNÖSSÄ……………….. …..55 Kunnallisen perusterveydenhuollon haasteet ja mahdollisuudet terveyserojen kautta……………… ………55 G LASTEN, NUORTEN JA LAPSIPERHEIDEN HYVINVOINTIPALVELUT– VASTAAVATKO PERHEKESKUSMALLIT KÄYTÄNNÖN TARPEISIIN?............. …………………………………………...57 Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelujen kehittäminen Stakesissa perhepalvelukeskusmallien mukaan….57 Jämsän seudun perhepalvelukeskus………………………………………………………………………....61 Miten monitoimijainen perhepalveluverkosto toimii Espoossa?................................................... …………...62 H OPISKELUHUOLTO NÄKYVÄKSI TUOTTEISTAMALLA JA TUNNUSLUVUILLA………………….. ……63 Kouluterveydenhuollon laatu terveyskeskuksissa……………………………………………. ……………..63 Peruskouluikäisten lasten lääkärikäynnit 2006……………………………………………… ……………..65 Kouluterveydenhuollon muut käynnit vuosina 1994–2006 kuntaryhmityksen mukaan…. …………………..66 Laajojen terveystarkastusten tuotteistaminen ja kuvaaminen opiskeluhuollon tunnuslukuna…………… ….67 Opiskeluhuollon henkilöstömitoitus peruskouluissa………………………………………………. ………..69 I LASTEN JA NUORTEN DIABETES JA DIABETEKSEN EHKÄISY………………………………… ………..70 Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma ……………………………. …………………………70 Diabeetikkolapsi päiväkodissa ja koulussa…………………………………………………… ……………71 J NUORTEN SEKSUAALITERVEYDEN EDISTÄMINEN……………………………………. ………………73 Seksuaalinen riskikäyttäytyminen ja riskien kumuloituminen……………………… ………………………73 NUSKA – Nuorten seksuaalinen kaltoinkohtelu – kokemuksia kohtaamis- ja verkostoitumismallista…… ….74 Nuorten seksuaaliterveyden edistäminen Turussa…………………………………………………. ……...75 K VARHAINEN PUUTTUMINEN PÄIHTEIDEN KÄYTTÖÖN SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLOSSA……. .76 Varhainen puuttuminen alkoholinkäyttöön – Audit - työ Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa…………..…76


14

TIIVISTELMÄT

TERVEYDEN EDISTÄMINEN KUNNISSA JA ALUEILLA.......................................................................................... …..78 Lapsi ja nuorisopoliittinen ohjelma terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen linjaajana Kuopiossa… …………..78 Kuusiokunnat ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu terveyden ja hyvinvoinnin edistäjinä……………………. …80 Kuntakumppanuudella terveyttä edistämään……………………………………………………………. ...81 Terveysvaikutusten ennakkoarviointikoulutuksella tuloksia…… ……………………………………………82 Terve Lappi -hanke…………………………………………………………………………………………83 Terve Kuopio -ohjelma……….. ……………………………………………………………………………84 Tutkimusyksikkö Kuopion sosiaali- ja terveyskeskuksessa……………. ……………………………………85 Muuramen menestyksen ja hyvinvoinnin strategia käytäntöön kuntapäättäjien valmennuksen tuella ……….86 Alueellinen asiakas/potilasohjauksen kehittämishanke AAPO…… ………………………………………….87 Terveyden edistämisen käytännöt ja keinot perusterveydenhuollossa……… ……………………………….88 InnoELLI Senior -ohjelma yhdistää käytännön osaamisen ja teknologian ikääntyneiden palveluissa… ……….89 Terveyttä ja hyvinvointia kulttuurista senioreille…………….. ……………………………………………..90 Artu - työväline paikallisen turvallisuussuunnitelmatyön tueksi…………….. ………………………………91

LASTEN JA LAPSIPERHEIDEN HYVINVOINTI........................................................................................................ 92

Väestöliiton perheverkko ja neljän pöydänjalan malli………… …………………………………………….92 Väestöliiton parisuhdeprojekti……………………………… ............................................................... …93 Arki Haltuun - Väestöliiton perhetyö-projekti…………… …………………………………………………94 Lapsen ja nuoren aggressio itsenäistymisen voimavarana…… …………………………………………….95 Varhaislapsuudessa alkanut sydän- ja verisuonitautien ehkäisy (STRIP)… ..…………………………………96 Neuvokas perhe – liikunta- ja ravitsemusohjausmenetelmä äitiys- ja lastenneuvolaan………………………97 Ravitsemusneuvonnan ja -koulutuksen haasteet neuvoloissa…… ………………………………………….98 Vauvojen värikylpy - koko perheen taidekasvatusta…… ……………………………………………………99 Väestöliiton Kotipuu…… …………………………………………………………………………………100

KOULULAISTEN JA OPISKELIJOIDEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN 101

Lääkärivastaanotolla käyneiden 7–14-vuotiaiden osuudet väestöstä terveyskeskuksittain 2004–2006..........101 Kouluterveyskysely laajentuu ammatillisiin oppilaitoksiin…………………………………………… …….103 Nuorten terveystapatutkimus (NTTT)…………………………………………………………… ……….104 Pääkaupunkiseudun kouluhyvinvoinnin parametriton monitasoanalyysi………………………………… …105 Nuorten miesten tapaturmat ja väkivalta Suomessa ………………………………………………………106

SEKSUAALITERVEYDEN EDISTÄMINEN 107

Seksuaaliterveyden edistäminen osana ehkäiseviä palveluja………………………………………………..107 SEKSPRO 2006, seksuaalineuvonnan toimintamallin luominen TAYS:n naistenklinikkaan ……. …………...108 Internetpalvelu ammattilaisille nuorten seksuaaliterveydestä…………………… ………………………..109 NUSKA - Nuorten Seksuaalinen kaltoinkohtelu……………………….. ………………………………….110 Seksi on sydämen asia…………………………………………………………. ………………………...111 Nuorten seksuaaliterveyden edistäminen - suomalaisia ja virolaisia menetelmiä, työtapoja ja materiaaleja. ………………………………………….112

EHKÄISEVÄ PÄIHDETYÖ 113

Vanhempien ja perheen merkitys lasten tupakoinnin ehkäisyssä (VANTU)………………… ……………..113 No Smoke - Savuttomuutta toisen asteen oppilaitoksiin …………………………………….…………….114 Tehoa tupakasta vieroitukseen terveydenhuollossa……………………………………………. ………….115 Nuorten päihdemittari ja varhaisen puuttumisen malli………………………………………….…………116 Preventiimi - nuorisotoimialan ehkäisevän päihdetyön kehittäjä………………………………… ………...117 Neliveto vai etukeno? Alkoholihanke ammattikorkeakoululaisille………………………………… ……….118 HUUGO-projekti – alkoholinkäyttö on koko työyhteisön asia……………………………………………...119 Kännikapina………………………………………………………………………………………. ……..120

TYÖTTÖMIEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN 121

Toimivat terveyspalvelut työttömille………………………………… ……………………………………121 Koulutusinterventio työttömän henkilön terveyden edistämisen välineenä………… ……………………..122


15

Työttömän työnhakijan terveystarkastus perusterveydenhuollossa………………………………….. …….123 Palveluohjauksellinen työote terveysalan ammattilaisen työssä…………………………………… ………124

MUUT 125

Ympäristö ja kansanterveys……………………………………………………………………… ……….125 Terveysvaikutusten arviointi, mallina kestävän kehityksen arviointimittaristo ……………………………..126 Kustannusvertailut päätöksenteossa…………………………………………………………….. ……….127 Sosiaali- ja terveydenhuollossa asioinnin esteettömyyden laatuluokitus………………………….. ………..128 Sosiaaliset yritykset hyvinvointipalvelujen tuottajina…………………………………………….…………129 Sydänmerkkiateria tekee terveelliset lounasvalinnat helpoiksi………………………………… …………..130 Liikuntavammojen ehkäisy ………………………………………………………………….. …………..132 Miten pysyisimme pystyssä? -kampanja……………………………………………………….. …………132 Väestöryhmien välisten kuolleisuuserojen seuranta Suomessa…………………………………. ………….133

TEE EHDOTUS TERVE SOS -PALKINNON SAAJASTA ............................................................................................ …134 TULEVIA VALTAKUNNALLISIA KOULUTUSTILAISUUKSIA .................................................................................. …135


16

ESITELMÄT

Terveyden edistämisen politiikkaohjelma – rakenteet keskiössä Maija Perho, ohjelmajohtaja Sosiaali- ja terveysministeriö [email protected] Hallitusohjelman mukaan politiikkaohjelmassa on kiinnitettävä huomiota terveyden edistämisen rakenteiden kehittämiseen. Selkeitä rakenteita ja vastuusuhteita tarvitaan halutaanpa sitten vaikuttaa kansansairauksien ehkäisyyn, lasten ja nuorten hyvinvointiin ja terveyteen, työssä jaksamiseen tai fyysisen ympäristön terveellisyyteen. Terveyden edistäminen ei kuulu vain terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluista vastaaville tahoille, vaan se on poikkihallinnollista toimintaa. Tämä on terveyden edistämisen politiikkaohjelman toiminnallinen lähtökohta. Terveyden edistämiseen ja sairauksien ennaltaehkäisemiseen vaikutetaan pääasiassa muilla keinoin kuin terveyspalveluilla. Politiikkaohjelman keskeinen tehtävä on edesauttaa ja vahvistaa terveysnäkökohtien ottamista huomioon yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja palvelujärjestelmässä – niin valtion-, alue- ja paikallishallinnossa – sekä elinkeinoelämässä, työpaikoilla, järjestöissä ja yksilötasolla. Kansanterveyden neuvottelukunta on ollut foorumi, jossa on edustettuna eri ministeriöt sekä järjestöt. Neuvottelukunnan työ on luonut pohjaa terveyden edistämisen poikkihallinnollisen luonteen ymmärtämiselle, jota nyt politiikkaohjelma toivon mukaan onnistuu sekä syventämään että laventamaan. Kansanterveys 2015-ohjelman tavoitteet mm. alkoholinkäytön, tupakoinnin ja ylipainon vähentämisestä ovat edelleen tärkeitä tavoitteita. Kansanterveyslain 14§ puolestaan edellyttää kunnan seuraavan asukkaiden terveydentilan ja siihen vaikuttavien tekijöiden kehitystä väestöryhmittäin, huolehtivan terveysnäkökohtien huomioon ottamista kunnan kaikissa toiminnoissa sekä tekevän yhteistyötä terveyden edistämiseksi muiden kunnassa toimivien julkisten ja yksityisten tahojen kanssa. Kunnissa tehtävän terveyden edistämisen tueksi vuonna 2006 valmistui terveyden edistämisen laatusuositus, joka tähtää mm. siihen, että kunnan sisällyttäisivät terveyden edistämistä koskevat tavoitteet ja niiden seurannan osaksi kuntastrategiaansa, kuntasuunnitelmaansa ja/talous- ja toimintasuunnitelmaansa. Terveyden edistämisen toteutus kunnissa ja alueellisesti edellyttää joka tapauksessa toimivia rakenteita ja käytäntöjä. Taustatueksi tarvitaan velvoittava ja vastuusuhteet määrittävä lainsäädäntö, kattava tietopohja, johtamisjärjestelmä ja osaavat henkilöstöresurssit.

Uusi terveydenhuoltolaki ja Paras-hanke

Politiikkaohjelman keskeisimmät strategiset painotukset ovat seuraavat: - terveyden edistämisen yhteiskunnallisen ja taloudellisen merkityksen omaksuminen eri päätöksentekotasoilla ja terveyttä edistävän tiedon levittäminen - terveyden edistämisen rakenteiden vahvistaminen uudistettavassa lainsäädäntötyössä ja kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä - olemassa olevan tiedon, parhaiden käytäntöjen ja tuloksellisimpien hankkeiden kokoaminen, tuotteistaminen, levittäminen ja juurruttaminen, avainhenkilöiden kouluttaminen - osaamisen vahvistaminen.


17

Ohjelmassa todetaan, että terveyden edistämisen hallinnollinen sijoittaminen ja status uusissa rakenteissa on ratkaistava uudessa, erikoissairaanhoitolain ja kansanterveyslain yhdistävässä terveydenhuoltolaissa sekä Paras-hankkeen sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevan säädösvalmistelun yhteydessä ja tarpeen mukaan kuntalakia uudistamalla. Mikäli kuntalakiin saataisiin velvoite, jonka mukaan kuntien tulee sisällyttää kuntastrategiaan hyvinvointia ja terveyttä edistävät tavoitteet ja niiden seuranta, viestitettäisiin vielä nykyistä selvemmin kuntien korkeimmalle luottamushenkilö- ja virkamiesjohdolle sen vastuuta ja poikkihallinnollisen sitoutumisen merkitystä. Terveyden edistämisen johtamisen kannalta ihanteellisin ratkaisu olisi se, että terveyden edistämisen yksikkö, työryhmä tms. olisi kunnan johdon tukiyksikkö tai kunnan johtoryhmä terveyden edistämisen vastuutahon esittelystä käsittelisi määräajoin keskeiset kehittämislinjaukset. Ohjelmassa em. tavoite on kirjattu seuraavasti: Terveyden edistämiseksi suositetaan, että kaikissa kunnissa asetettaisiin hyvinvointia ja terveyttä koskevat strategiset tavoitteet ja terveyden edistämisen johtaminen kytkettäisiin olennaiseksi osaksi kunnan johtamisjärjestelmää. Selkeintä terveyden edistämisen vastuiden määrittely on peruskunnissa. Kysymys on tahdosta ja sen oivaltamisesta, että johdonmukainen ja määrätietoinen terveyden edistäminen, ennaltaehkäisevä työ sekä varhaisen puuttumisen toimintamalli ovat osavastauksia kustannusten hillinnän ja työvoiman vaikeutuvan saannin kysymyksiin. Haasteellisempi tilanne on yhteistoiminta-alueilla, kuntayhtymissä ja isäntäkunta-malleissa ja erityisesti tilanteissa, joissa palvelukokonaisuus muodostuu eri tahoilta – naapurikunnista, yksityiseltä palveluntuottajalta, järjestöiltä ym. hankittavista palveluista. Yhteistoimintamallissa on sovittava kuntayhtymän tai muun alueellisen organisaation terveyden edistämisen vastuuhenkilöiden ja jäsenkuntien selkeästi määritellystä yhteistyöstä. On luotava rakenteet ja pelisäännöt sille, miten peruskunnan liikuntatoimesta, maankäytöstä ja rakentamisesta. liikenteestä, kevyen liikenteen väylistä, koulutoimesta jne. vastaavat tahot osaltaan sitoutuvat ja yhteistyössä suunnittelevat terveyttä edistävien toimien kokonaisuuden. Myös järjestöyhteistyö vaatii omat selkeät toimintakanavat. On tärkeää, että sosiaali- ja terveydenhuollon yhteydet kunnan muuhun toimintaan eivät katkea. Isäntäkuntamallissa tilaajakunnan vastuulla on huolehtia, että terveyden edistäminen ei hajoa ja pirstoudu, pahimmillaan näivety. Kunta- ja palvelurakenneuudistusta koskevan puitelain 6§ määrittää laajan väestöpohjan kuntayhtymän (sairaanhoitopiiri) uudeksi tehtäväksi terveyden, toimintakyvyn ja sosiaalisen turvallisuuden edistämisen tukemisen. Nämä velvoitteet tulee terveydenhuoltolaissa täsmentää ja määritellä selkeä työnjako perusterveydenhuollon/peruskuntien ja kuntayhtymän välillä, jotta terveyden edistämistä ei ”ulkoisteta”. Sairaanhoitopiiri voi antaa tärkeää erityisosaamistaan jäsenkunnilleen, tuottaa tietoa ja huolehtia myös siitä, että erikoissairaanhoidon yhteydessä terveyden edistämiseen liittyvät kysymykset ja ohjaus ovat vahvasti mukana.


18

Käytäntöjen ja ratkaisumallien yleisesittely ja keskusteluun johdattelu Kerttu Perttilä, kehittämispäällikkö Stakes [email protected]

Terveyden edistämisellä kunnassa tarkoitetaan kaikkea sitä toimintaa, jonka tarkoituksena on väestön terveyden ja toimintakyvyn lisääminen, kansantautien, tapaturmien ja muiden sairauksien ja terveysongelmien vähentäminen sekä väestöryhmien välisten terveyserojen vähentäminen. Panostaminen terveyden edistämiseen on tietoista voimavarojen suuntaamista niihin tehtäviin, joilla on vaikutusta kuntalaisten hyvinvointiin ja terveyteen. Tehtävät ovat erilaisia eri hallinnonaloilla ja -tasoilla. Kunnan johdossa ne ovat hyvinvointistrategista suunnittelua ja terveyttä tukevien rakenteiden ja johtamiskäytäntöjen vahvistamista. Sosiaali- ja terveydenhuollossa terveyttä edistävät tehtävät painottuvat ehkäisevän työn hyviin käytäntöihin. Muilla hallinnonaloilla terveyttä edistävät tuotokset syntyvät oman toiminnan 'sivutuotteina', erityisesti silloin kun suunnittelussa ja päätöksenteossa otetaan terveysnäkökohdat huomioon, esimerkkejä työllisyystilanteen ja koulutusmahdollisuuksien parantaminen, liikenneturvallisuuden lisääminen, kouluviihtyvyyden parantaminen ja oppimisvaikeuksien vähentäminen tai harrastamisen tasapuolinen mahdollistaminen. Päätöksenteon ja johtamisen sitoutuminen terveyttä edistävään ajatteluun näkyy kuntastrategiaan ja toiminta- ja taloussuunnitelmaan kirjatuista tavoitteista, niihin osoitetuista voimavaroista, seurannan ja arvioinnin systemaattisuudesta sekä terveyden edistämisen johtamisen käytännöistä. Palvelujärjestelmässä terveyden edistämisen tärkeys näkyy eri toimialojen perustyössä, ehkäisevän työn resursoinnissa, terveysnäkökohtien huomioon ottamisessa kaikkien hallinnon alojen päätöksiä tehtäessä ja yhteistyössä silloin kun tarvitaan voimavarojen yhdistämistä. Kunnissa terveyttä edistävä työ käynnistyy usein pohdinnasta, miten palvelujärjestelmää tulisi kehittää, jotta se vastaisi parhaiten kuntalaisten hyvinvointitarpeisiin ja/tai miten pitkällä aikavälillä alati kasvavaa hoitopalvelujen tarvetta voitaisiin vähentää, jotta kunnan voimavarat riittäisivät tarvittavien palvelujen järjestämiseen. Lähtökohdat Lasten ja nuorten hyvinvoinnin vahvistaminen tulisi kunnassa nähdä investointina, ei kustannuksina. Investoinnin tuotto syntyy vuosikymmenien kuluessa ja vaikutukset ulottuvat useiden vuosikymmenien ajalle. Tulokset ovat osoitettavissa pitkällä aikavälillä uusiutuvana työvoimana ja hyvinvointipalvelujen, hoidon ja korjaavan työn tarpeen vähenemisenä. Kun lapsiin ja nuoriin sijoitettujen investointien tuotto-odotukset realisoituvat ehkä vasta vuosien ja vuosikymmenien kuluttua, on päättäjien epäröivä sitoutuminen ymmärrettävääkin. Jos lapsiin ja nuoriin sijoitetut voimavarat tuottavat mitattavaa hyvinvointia vasta uusien päättäjien astuessa vastuullisiksi, sijoittaminen lasten ja nuorten hyvinvointiin voi olla vaikeaa. 'Pahimmassa tapauksessahan' hyöty saattaa siirtyä naapurikuntaan, jos perheillä on hyvinvointitilanteen parantuessa tapana muuttaa naapurikuntaan esimerkiksi parempien asumisolosuhteiden vuoksi. Lasten ja nuorten hyvinvointi tai sen vaje ilmenevät monella tavalla. Usein käytettyjä indikaattoreita ovat perherakenne (lapsiperheet ja yksinhuoltajaperheet), lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon tarve arvioituna lääkkeiden ja palvelujen käytöllä, kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten lukumäärä, koulukiusaamisen kokemukset, päihteiden käyttö, koulupoissaolot ja koulutuksen ulkopuolelle jääneiden nuorten määrä. Mitä nämä tiedot kertovat? Usein yksikin indikaattori kertoo kasaantuneista vaikeuksista; toimeentulon vajeesta, koulutuksen puutteesta, perheen mielenterveys- tai päihdeongelmista,


19

vanhemmuuden avuttomuudesta ja vaikeudesta, laiminlyönneistä ja väkivallasta, työttömyydestä, sairaudesta ja tukiverkostojen puutteesta. Ehkäisevien palvelujen käyttöä kuvaavat tunnusluvut osoittavat viime vuosina palvelujen käytön vähentyneen esimerkiksi kouluterveydenhuollossa, oppilashuollossa, neuvoloissa tai perusterveydenhuollon lääkärikäynneissä. Syynä ei ole palvelujen tarpeen väheneminen vaan useimmiten palvelujen tarjonnan vähentyminen voimavarojen puutteessa tai priorisoinnin muuttuessa. Lasten ja nuorten palvelut jakaantuvat useille hallinnonaloille ja koostuvat monien ammattiryhmien tehtävistä ja osaamisesta. Lasten ja nuorten palveluja tarjoavat muun muassa;

- terveydenhuollossa äitiys- ja lastenneuvola ja avosairaanhoito - sosiaalitoimessa varhaiskasvatus ja lastensuojelu - koulussa opetustoimi, kouluterveydenhuolto ja oppilas-/opiskelijahuolto - vapaa-aikatoimessa nuorisotyö ja harrastustoiminnasta vastuussa olevat - erikoissairaanhoidossa erikoislääkärit (esim. lasten- ja nuorisopsykiatrit ja lastenlääkärit) ja terapeutit (esim. puhe-, toiminta- ja fysioterapeutit) sekä - rakennetusta ympäristöstä vastuussa olevat tekninen- ja ympäristötoimi

Jokainen ammattiryhmä tarkastelee lasten ja nuorten hyvinvointia oman professionsa, oman 'siilonsa' näkökulmasta. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kannalta olennainen kysymys on, miten siirtyä sektorikohtaisista palveluista lapsiperheiden palveluihin, niin että palveluja tarjottaessa eri ammattiryhmien osaaminen yhdistyy lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelujen tarpeen mukaan. Miten vahvistetaan lapsiperheiden hyvinvoinnin tukemista hoidon ja korjaavien palvelujen sijaan? Toimintakenttä laajenee (hoito)palveluista lasten, nuorten ja lapsiperheiden kehitysympäristöksi ja siinä tarjottavaksi tueksi. Lasten ja nuorten kehitysympäristöön kuuluu mm. koti ja perhe, varhaiskasvatus, koulu, harrastusympäristöt, media ja fyysinen kasvuympäristö (piha, katu, leikkikaverit jne.). Tärkeä kysymys on, miten tätä kokonaisuutta vahvistetaan lasten, nuorten ja lapsiperheiden tarpeiden kannalta suotuisasti erilaisissa kunta- ja palvelurakenteissa? Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rakenteista kunnassa Jotta lasten ja nuorten hyvinvoinnin vahvistaminen kehitysympäristössä ja hoitopalveluissa toteutuisi, tiettyjen rakenteellisten tekijöiden olisi oltava kunnossa. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rakenteellisia kysymyksiä ovat mm. seuraavat: 1. Kunnassa/alueella on toimiva hyvinvoinnin tietojärjestelmä (johdon tietojärjestelmä),

joka tuottaa tietoa suunnittelun ja seurannan tarpeisiin; 2. hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tavoitteet on kirjattu kuntastrategiaan,

konkretisoitu kunnan eri hallinnonalojen toiminnan ja talouden suunnitelmiin ja tavoitteiden toteuttamiseen on osoitettu voimavarat;

3. hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vastuut on määritelty, johtamisjärjestelmä tukee hallinnonalat ylittäviä tehtäviä ja toimeenpanoprosesseja ja toiminnan koordinoinnista on sovittu;

4. hyvinvointia ja terveyttä edistävistä hyvistä käytännöistä muodostuu yhteiset toimintakäytännöt ja eri hallinnonalojen välinen yhteistyö on joustavasti tehtävien mukaan järjestettävissä;

5. voimavaroista - henkilöstön riittävyydestä ja osaamisesta - on huolehdittu ja 6. kunnassa on käytössä yhteisesti hyväksytyt toiminnan ja vaikuttavuuden seuranta- ja

arviointikäytännöt.


20

Toteutus Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rakenteiden vahvistaminen ja hyvien käytäntöjen tunnetuksi tekeminen käynnistyy kunnissa eri tavoin, erilaisista kehittämistarpeista lähtien. Tärkeä lähtökohta on tiedon tarve. Päättäjien tulee tietää miten heidän kunnassaan lapset, nuoret ja lapsiperheet voivat. Kuntapäättäjillä on käytettävissään runsaasti erilaista tutkimus- ja tilastotietoa, mutta systemaattista seurantajärjestelmää varten tarvitaan johdon tietojärjestelmä, joka tuottaa seuranta- ja arviointitietoa helposti luettavassa ja tulkittavassa muodossa väestön hyvinvoinnista ja terveydestä sekä palvelujärjestelmän toimivuudesta ja taloudesta.

Terveys- ja hyvinvointitiedon tuottaminen kannattaa organisoida useiden kuntien kanssa alueellisesti yhdessä, esimerkiksi sairaanhoitopiirissä tai maakuntahallinnossa. Valtakunnallista ja kuntakohtaista vertailutietoa väestöstä, kunnallistaloudesta, perheistä, asumisesta, sairastavuudesta, lääkkeiden käytöstä, kuolleisuudesta, palvelujen käytöstä ja terveydenhuollon laitos- ja avohoidosta saa Stakesin SotkaNet verkkopalvelusta (http://www.stakes.fi/FI/tilastot/sotkanet/index.htm). Toimipaikkakohtaista tietoa palvelujen käytöstä ja palvelujen sisällöstä, johtamisesta ja toiminnan organisoinnista tulee kerätä toimipaikoittain yhteiseen rekisteriin (tietosisällöistä ja vertaistiedon analyysista meneillään Stakesin kehittämishanke, TedBM).

Laajasta tietopohjasta on tarpeen kunnassa/alueella koota eri hallinnonalojen asiantuntijoiden yhteinen näkemys. Kunnanvaltuusto ja -hallitus tarvitsevat strategisen suunnittelun tausta-aineistoksi hyvinvointikertomuksen, joka valmistellaan kunnanhallituksen toimeksiannosta kerran valtuustokaudessa laajempana ja vuosittain tilinpäätöksen yhteyteen liitettävänä suppeampana asiakirjana. Kertomuksen valmisteluprosessissa kehitetään kunnan ja eri hallinnonalojen yhteiset hyvinvoinnin seurantaindikaattorit, jotka valtuusto hyväksyy toiminta- ja taloussuunnitelman yhteydessä. Esimerkkejä hyvinvointikertomuksen valmisteluprosessista ja kertomuksista löytyy Stakesin Raportteja 4/2007 tai osoitteesta http://info.stakes.fi/hyvinvointikertomus/FI/index.htm

Terveyden edistämisen tavoitteet voivat toteutua vain jos ne nähdään kunnan toiminnassa strategisesti tärkeiksi. Kunnan valtuusto hyväksyy toimintansa painoalueet kuntastrategiassa sekä toiminnan ja talouden suunnitelmassa ja osoittaa toiminnalle voimavarat talousarviossaan. Terveyttä edistävien tavoitteiden tulee sisältyä kuntastrategiaan. Tavoitteiden toteutuminen (esim. lapsiperheiden syrjäytymisen ehkäisy ja varhainen puuttuminen) edellyttää sitoutumista useilta hallinnonaloilta. Hallinnonalat ylittävä työ tarvitsee myös johtamista. Vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä määritellään kunnanhallituksessa. Ylin vastuu kuuluu kunnan johdolle, jolloin kunnan johtoryhmä toimii myös terveyden edistämisen johtoryhmänä. Joku johtoryhmän jäsenistä (esim. perusturvajohtaja) nimetään operatiiviseksi johtajaksi, joka vastaa asioiden valmistelusta, esittelystä ja toimeenpanon seurannasta. Asioiden valmistelua ja toimeenpanoa varten tarvitaan poikkihallinnollinen terveyden edistämisen ohjausryhmä, joka koostuu eri hallinnonalojen vastuuhenkilöistä/ toimialajohtajista ja tarvittaessa muista toimijoista. Puheenjohtajana toimii johtoryhmän nimeämä vastuuhenkilö. Ohjausryhmän tehtävänä on ohjata hyvinvointikertomuksen valmistelua, seurata väestön hyvinvoinnin ja terveydentilan kehitystä ja välittää siitä tietoa, koordinoida terveyden edistämisen poikkihallinnollista toimintaa, valmistella terveyden edistämisen asiat johtoryhmälle, vastata terveyden edistämisen tavoitteiden toteutumisesta sekä nimetä ja ohjata sektoreiden välistä yhteistyötä. Suuremmissa kunnissa ja kuntayhtymissä tarvitaan terveyden edistämisen koordinaattori tai suunnittelija, joka toimii ohjausryhmän sihteerinä. Pienemmissä kunnissa ohjausryhmä koordinoi toimintaa ja jakaa


21

tehtäviä jäsenten kesken. Kunnan terveyden edistämisen johtamisjärjestelmää kuvataan kuviossa 1.

Kuvio 1: Terveyden edistämisen johtamisjärjestelmä kunnassa. Palvelurakenneuudistuksen myötä syntyvillä yhteistoiminta-alueilla terveyden edistämisen vastuu kuuluu luontevasti yhteistoiminta-alueen johtoryhmälle. Johtoryhmän tueksi tarvitaan terveyden edistämisen johtoryhmä/ohjausryhmä, johon jäseniksi kutsutaan peruskuntien johtoryhmien jäseniä (mielellään niin että ohjausryhmä koostuu eri hallinnonalojen asiantuntijoista). Terveyden edistämisen johtoryhmän tehtävänä on valmistella yhteistoiminta-alueiden kuntien yhteinen hyvinvointistrategia tai terveyden edistämisen suunnitelma, jonka on oltava sopusoinnussa peruskuntien kuntastrategioiden kanssa. Terveyden edistämisen johtoryhmän tehtävänä on seurata alueen väestön hyvinvointia ja terveydentilan muutoksia, arvioida palvelujen tarvetta ja yhteen sovittaa toimintasuunnitelman mukaiset tehtävät peruskuntien eri hallinnonalojen kanssa. Terveyden edistämisen johtoryhmä kokoontuu pari kertaa vuodessa, tarpeen mukaan useammin. Kuntayhtymien terveyden edistämisen johtamisjärjestelmää kuvataan kuviossa 2.

Kuvio 2. Terveyden edistämisen johtamisjärjestelmä kuntayhtymässä. Peruskunnissa terveyden edistämisen organisoinnista sovitaan toiminta- ja taloussuunnitelman toimeenpanoa käsittelevässä terveyden edistämisen ohjausryhmässä, jolloin eri toimialojen vastuuhenkilöt arvioivat yhdessä, millaisin keinoin ja millaisilla voimavaroilla asetetut tavoitteet kyetään saavuttamaan. Olennaista on arvioida henkilöstön riittävyys, osaaminen ja yhteistyön muodot, millaisilla 'joukkueilla' terveyttä edistävää työtä tehdään kunnassa. Yhteisiin tavoitteisiin tähtäävät tehtävät hyväksytään yhteisiksi toimintakäytännöiksi, joiden hallinta varmistetaan koulutuksella.

SOS SIV KULT TEK YMP

Kunta 1 KJA+ jory

Kunta n KJA+ jory

SOS SIV KULT TEK YMP

Kunta-yhtymän

terveydenedistämisen

JORY

Jäsenetperus-

kunnistaeri

sektoreilta

Kunta-yhtymän

JORYKunnan TE ohjaus/työryhmä, pja joryssa

Kunnan TE ohjaus/työryhmä, pja joryssa

Kunta-yhtymän

TE:ntyöryhmä

TH SOS YMP TEK SIV&KULT

KUNTA JORY

Kunnan TE ohjaus/työryhmä, PJA joryssa

työryhmä työryhmä työryhmä

TerveydenedistämisenohjausryhmänPJA/prosessinjohtaja


22

Palvelurakenne uudistuksen myötä kunnat ovat suunnitelleet ratkaisevansa monia peruspalveluihin kuuluvia tehtäviä ns. isäntäkuntamallin mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että tietyt tehtävät sovitaan yhden kunnan hoidettavaksi ja tehtävien hoitamista varten perustetaan alueen yhteinen toimielin, lautakunta, johtokunta tai toimikunta. Mikäli kuntien välille syntyy useita isäntäkuntakäytäntöjä, se tulee vaikeuttamaan ja monimutkaistamaan lasten, nuorten ja perheiden tarpeista lähtevää, kehitysympäristöissä annettavaa hyvinvointitukea ja palvelujen järjestämistä. Jos esimerkiksi kuntien lastensuojelu tai oppilas- ja opiskeluhuolto tai ehkäisevä päihdetyö sovittaisiin järjestettäväksi isäntäkuntaperiaatteella, peruskuntien perheen tarpeista lähtevä hyvinvointituen järjestäminen sektoroituisi entisestään. Miten uuden lastensuojelulain mukaiset ehkäisevän työn suunnitelmat tällöin yhteen sovitetaan kirjavissa käytännöissä ja miten riittävästä tiedon välityksestä kyetään pitämään huolta? Palvelurakenneuudistuksissa tulisi tehokkuusvaatimusten lisäksi muistaa koko ajan kuntalaisten hyvinvointitarpeet ja palvelujen kokonaisvaltaisuus. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen saralla on paljon tehtävää ja siihen on tarpeen panostaa. Suuria tulevaisuuden haasteita ovat hyvinvointitarpeiden analyysi, toiminnan tuotteistaminen, toimintakäytäntöjen/hyvien käytäntöjen kuvaaminen, johtamisjärjestelmän selkiyttäminen sekä toiminnan vaikuttavuuden arvioiminen. Lähteet: Perttilä Kerttu ja Uusitalo Minna (toim.) 2007. Terveyden edistämisen paikalliset rakenteet ja johtaminen. TEJO -hankkeen väliraportti 2003–2005. Stakes. Raportteja 4/2007. Perttilä Kerttu 2007. Terveyden edistäminen tarvitsee rakenteita - Parasta painottaen. EST Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lehti. Nro 2/2007.

Vastuu ja rakenteet – strategiat, johtaminen, resurssit ja seuranta Erkki Kukkonen, kaupunginjohtaja & Kaarina Wilskman, valtuuston puheenjohtaja Järvenpään kaupunki [email protected] On olemassa monenlaisia polkuja, joita pitkin terveyden edistäminen voi löytää tiensä kunnan strategiaan. Kuvaamme Järvenpään useita samanaikaisia polkuja, joiden kohtaaminen johti siihen, että kaupungissa on menossa pilottihanke nimeltä Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi -prosessi ja sen johtaminen. Strategia- ja ohjelmatyö perustana Polku 1. Kaupungin strategia uudistettiin valtuustokauden ensimmäisenä vuonna 2005. Vaikuttavuutta ja palvelukykyä tarkasteltaessa kriittiseksi menestystekijäksi määriteltiin: Järvenpää mahdollistaa hyvän elämänlaadun. Sen osa-alueita ovat: Kaupunkilaisten hyvinvoinnin edellytykset; arviointikriteerinä hyvinvointianalyysi Kuuma-kunnissa (Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Tuusula) sekä ennaltaehkäisyyn tähtäävän toimenpidesuunnitelman laatiminen ja toimenpiteiden käynnistys. Lasten ja nuorten turvallisuus ja hyvinvointi; arviointikoriteerinä toimenpidesuunnitelman laatiminen ja toimenpiteiden käynnistyminen.


23

Lisäksi Asuminen viihtyisässä ja turvallisessa kaupunkiympäristössä ja Keskustan kehittäminen. Näihin on sovittu seurattavat kehitysindikaattorit, joista raportoidaan kerran vuodessa valtuustolle osana johdon raporttia. Polku 2. Kaupungissa on tehty laaja-alaista ohjelmatyötä: Yhdessä elämään ja Kasvatus tulevaisuuteen -projektit (2001–2005) sekä Lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma (2004), jonka laatimisessa olivat mukana vanhemmat, järjestöt, luottamushenkilöt ja ammattilaiset. Ohjelmalla on edelleen seurantaryhmä. Johtamisessa "huolen harmaa vyöhyke" Polku 3. Kaupungin toimintaa arvioitaessa havaittiin "huolen harmaa vyöhyke". Aloimme kiinnittää huomiota jatkuvasti kasvaviin lastensuojelun kustannuksiin sekä lisääntyvään lasten- ja nuorisopsykiatrisen avun tarpeeseen. Henkilöstön työhyvinvoinnissa ei ollut dramaattisia ongelmia, mutta ilmassa alkoi olla heikkoja signaaleja, jotka ilmenivät monin tavoin. Keskiössä olivat odotukset esimiestyöskentelyn kehittämiseen ja toiminnan sujuvuuden ongelmat. Pääsimme mukaan TYKESin rahoittamaan johtamisjärjestelmän kehittämishankkeeseen vuosiksi 2005–2007. Ulkopuolista rahoitusta on saatu myös lääninhallituksen hankerahoituksena. Edellä kuvatut polut kohtasivat vuonna 2005, kun Johtamisjärjestelmän kehittämishankkeen toiseksi pilottiprojektiksi valittiin Lasten, nuorten ja perheiden palvelut. Hankkeen ohjausryhmässä on mukana kaupungin johtoryhmä ja kaksi kaupunginhallituksen nimeämää edustajaa: hallituksen ja valtuuston puheenjohtajat. Keskeisinä toimijoina ovat olleet osastopäällikkö Jouko Ranta (lasten ja perheiden palvelut) sosiaali- ja terveystoimesta ja opetuspäällikkö Seppo Rantanen sivistystoimesta. Työssä on mukana ulkopuolinen konsultti sekä prosessijohtamisen osalta että työn substanssin osalta. Ongelmana seurantajärjestelmien kehittymättömyys Työn taustaksi tehtiin selvitys silloisesta nykytilasta. Käytössä oli Kuuma-kuntien yhteistyössä teettämä tutkimusraportti Hyvinvointi, palvelut ja elämänlaatu KUUMA-kunnissa (Sosiaaliturvan Keskusliitto 2005). Vuonna 2006 valmistui selvitys KUUMA-kuntien nuorten hyvinvointipalveluista ja työllisyyden edistämisestä. Järvenpääläisten sosiaaliekonomisesta tilasta ja hyvinvoinnista kertoo myös Sosiaalitaito Oy:n selvitys vuodelta 2007. Kuntakohtaisen tilanteen tarkastelussa havaittiin, että tietojärjestelmät eivät tukeneet sektorirajat ylittävää näkökulmaa. Seuranta noudattaa linjaorganisaatiota eikä tuota tarvittavaa tietoa asiakasnäkökulmasta. Toimintaa ja suunnittelua ohjaavien tietojen saaminen yhtenäiseen muotoon oli todella hankalaa ja tiedot oli kerättävä käsin. Seuranta kohdistui pääosin talouteen ja suoritteisiin. Opetuksen osalta oli käytettävissä pääosin hallinnollista tietoa. Sosiaali- ja terveystoimi oli yhdistetty kauan sitten ja toiminta on yhteistä, mutta tiedot olivat erillään. Oli pohdittava ja pohditaan edelleen, mitä on lapsiperheen hyvinvoinnin seuranta ja mitä on vaikuttavuuden seuranta. Vertailutiedon saaminen oli hankalaa verrokkikuntiin nähden, koska käsitemäärittelyt ja tietojen tallennukset vaihtelevat kunnittain. Tarkastelutapa havainnollisti kuitenkin sen, että resurssit ohjautuvat kohtuuttomasti ongelmien hoitoon. Tuli myös selvästi esiin, että käytössä oleva linjaorganisaatio taipuu huonosti asiakkaan palvelujen näkökulmaan. Tieto ei kulje, palveluprosesseissa on katkoksia ja tapahtuu toiminnan osaoptimointia. Tavoitteena lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiprosessi Selvityksen pohjalta ohjausryhmässä nimettiin 23 kehittämishaastetta (31.3.2006). Hankkeessa päädyttiin tarkastelemaan ja kehittämään palveluita asiakkaan kannalta prosessina. Siitä muodostettiin ydinprosessi, joka prosessina tulee voimaan 2009 alusta. Sille luodaan seuranta- ja johtamisjärjestelmä ja määritellään aliprosessit. Tavoitteena on


24

palveluprosessin parantaminen, työhyvinvoinnin parantaminen ja näiden kautta terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja asiakasnäkökulman vahvistaminen. Kaupunginhallitus teki päätöksen pilotin kehittämisestä ajalla 1.10.2006 – 31.12.2007. Kaupunginjohtajan päätöksellä sosiaali- ja terveystoimen osastopäällikkö nimettiin projektivastaavaksi (oto). Hän on toimialoista riippumaton ja suoraan kaupunginjohtajalle vastuullinen. Raportointivastuu osoitettiin kaupunginjohtajalle, kaupungin johtoryhmälle ja johtamisjärjestelmä -hankkeen (Tykes) ohjausryhmälle. Työ jatkuu valtuuston marraskuussa 2007 hyväksymän talous- ja toimintasuunnitelman mukaisesti. Toiminnan painopistettä päätettiin siirtää ennaltaehkäisevään toimintaan ja varhaiseen puuttumiseen. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen nähdään osana perustyötä. Sitä ei vastuuteta keskitetysti vaan sen pitäisi olla kaikkien toimintaa. Asiakkaana nähdään pienen lapsen perhe (-9kk–2 vuotta), leikki-ikäisen perhe (3–5 vuotta), kouluun lähtijän perhe (6–7 vuotta), koululaisen perhe (8–12 vuotta), murrosikäisen lapsen perhe (13–18 vuotta) ja aikuistuvan nuoren perhe (18–25 vuotta). Prosessin kehittäminen on suunniteltu ja vaiheistettu vuoteen 2013 asti. Johtamisella pidettävä langat käsissä Lapsiperheiden terveyden edistäminen edellyttää osaamisen kehittämistä usealla eri alueella. Työtä ollaan muuttamassa yksilötyöstä perhetyöksi, jota toteutetaan monen toimialan yhteistyönä. Työn painopistettä siirretään terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Jokaisen perinteinen perustehtävä muuttuu, samoin johtamisvaatimukset. Suunnittelua ja kehittämistä varten on irrotettu arkityöstä pienryhmiä ja esimerkiksi osastonhoitaja joksikin aikaa. Toimintatapojen muutos on vaatinut kouluttautumista toisaalta työn sisällön osalta ja toisaalta prosessimaisen työskentelyn kannalta. Koulutusta on tapahtunut hankkeen edetessä koko ajan, mutta kaikkia henkilöstöryhmiä ja luottamushenkilöitä koskeva koulutussuunnitelma valmistuu 31.5.2008. Järvenpää on liittynyt mukaan sellaisiin valtakunnallisiin hankkeisiin, joista saadaan osaamista ja apua uudenlaiseen työskentelyyn, esimerkiksi Varhainen puuttuminen (Varpu) ja Terveyden edistämisen vertaistietojärjestelmän kehittäminen (TedBM). Neuvolatoimintaa kehitetään valtakunnallisen Perhe-hankkeen mukaisesti hyvinvointineuvolaksi ja se alkaa 2009. Se tulee olemaan osa perhekeskustoimintamallia. Olemme mukana Kansallisessa väkivallan vähentämisen hankkeessa pilottikaupunkina ja toimimme isäntäkuntana Lapsuuden hyvinvoinnin kehittämishankkeessa (Sosiaalitaito ja 15 kuntaa). Paljonko on paljon -hankkeessa on tehty esiselvitys sosiaalipalvelujen taloudesta ja vaikuttavuudesta. Koulutussäätiön Cooper-hankkeessa on kehitetty tiedonsiirtolomaketta nivelvaihetta varten, kun siirrytään perusopetuksesta toiselle asteelle. Hyvä olo -projektilla on tuettu 5–6 -luokkalaisten vanhempien tapaamista ja Päihteettömyyttä edistävän lähiyhteisö -hankkeen avulla on pyritty vähentämään nuorten alkoholin käyttöä ja kokeiluja. Hankkeiden avulla on saatu paljon uutta osaamista, mutta liian moni asia on toteutettu eri hankkeilla. Jatkossa niitä on koordinoitava keskitetysti. Uuteen toimintatapaan ei voida siirtyä, elleivät kaupungin omat toimintaedellytyksiä luovat tukipalvelut ole kunnossa. Prosessimainen ajattelutapa pyritään viemään nyt uudistettaviin talous- ja tietohallintojärjestelmiin. Sama koskee asiakastietojärjestelmiä. Resursseja on suunnattava uudelleen Resursseja on suunnattu uudelleen. Terveydenhoitajien ja lääkäreiden työpareiksi on palkattu kaksi perhevalmentajaa. Kokeiluluontoisena aloitettu intensiiviperhetyö on vakinaistettu. Siinä on mukana kaksi sosiaalityöntekijää. Vuonna 2008 aloittaa lapsiperheiden tueksi


25

palkattava kodinhoitaja. Perhetyöhön mukaan tulevia sosiaalityöntekijöitä aloittaa kaksi vuonna 2008. Kouluavustajien määrää on lisätty ja pitkään olleita vakinaistettu. Koulukuraattoreita on palkattu lisää yksi, työtä on organisoitu uudella tavalla ja ulotettu myös alakouluihin. Järvenpää perustaa uuden vastaanottoyksikön, johon palkataan 8 työntekijää. Yksikön tehtävänä on ehkäistä huostaanottoja perheitä tukemalla. Nuorisoneuvolan työtä on kehitetty nyt aluksi nykyresursseilla. Toiminnan painopiste on tähän asti ollut lähinnä sosiaali- ja terveystoimen ja opetustoimen sisällä ja välillä. Jatkossa myös muiden toimialojen merkitys vahvistuu. Seuraavaksi on mukaan tulossa tekninen toimi ja sieltä nimenomaan liikunta. Strategiaa uudistetaan Ohjelmatyö jatkuu. Vuoden 2008 aikana tehdään lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointisuunnitelma. Se sisältää myös mm. seksuaaliterveyden suunnitelman. Työ on käynnistymässä myös Varhaiskasvatuksen suunnitelman osalta. Toisen asteen oppilasterveydenhuollon tarpeista ja tilanteesta tehdään selvitys. Vähitellen käynnistetään myös koko kaupungin Terveyden edistämisen suunnitelmatyö. Kaupunginvaltuustolle valmistellaan maaliskuuksi esitystä, jonka mukaan kaupunki siirtyy toiminnassaan prosessijohtamiseen vuonna 2013. Tätä siirtymävaihetta varten johtamisjärjestelmään tehdään tarvittavat muutokset jo 2009 alusta. Kaupungin strategiatyötä uudistetaan samaan aikaan. Terveyden edistäminen, ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen tulevat olemaan edelleen mukana. Isot muutokset eivät toteudu lineaarisesti ja tasaisesti edeten vaan mukana on myös etsimistä ja "poukkoilua", onnistumisia ja epäonnistumisia, pelkoa ja voittoja. Yksi voitto on se, että työhyvinvointitutkimuksessa syksyllä 2007 olivat kaikki asiat kehittyneet suotuisasti edelliseen tutkimukseen verrattuna. Terveyden edistämisen toteuttamisen malli Oulussa Keijo Koski, terveysjohtaja Oulun kaupunki [email protected]

Hyvinvointi ja terveys ovat perustarpeita, joiden saavuttamista ja ylläpitoa kunnan tulee edistää. Oulun kaupungin strategian yhtenä keskeisenä tavoitteena on turvallinen, houkutteleva ja viihtyisä elinympäristö maan terveimmälle ja parhaiten voivalle väestölle. Kuntalaisille halutaan järjestää heidän tarpeistaan lähtevät maan kehittyneimmät palvelut yhdistettynä tasapainoiseen talouteen. Kunnan tehtävänä on seurata kuntalaistensa terveydentilaa ja arvioida omaa toimintaansa. Terveyden edistymisen seurantaa varten Oulussa on kehitetty Hyvinvointibarometri. Sen parametrit muodostavat mittarit hyvinvoinnin edistämisen seurannalle ja osoittavat kohteet sekä niiden pohjalta tavoitteita eri toimintasektoreiden spesifisten sekä poikkihallinnollisten terveyttä ja hyvinvointia edistäville toimenpiteille. Konkreettinen osoitus hyvinvointi-barometrin tulosten jalkauttamisesta ja jatkokehittämisestä on Oulussa toteutettu ”Terve, tulevaisuus” toimintamalli:


26

YMPÄRISTÖ

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tiimit:

TEJO-seurantaryhmäeli palvelujohtoryhmä ja

TEJO-ohjausryhmähankkeen ajan

SOTE

OPETUS

NUORISO

TEKNINEN

LIIKUNTA

KULTTUURI

Alueelliset moniammatilliset tiimit

PalvelujohtoryhmäPoikkihallinnollinen TE -yhdyshenkilö

Projektipäällikkö/pjoryn sihteeri

Hallintokuntien työntekijät, viranomaiset

Apulaiskaupunginjohtaja

Kaupunginhallitus, -valtuusto, lautakunnat

Vastuu tahot

Budjetointi sektorikohtaisesti

Johto- ja työryhmä

TEJO-OULU hanke;Poikkihallinnollinen/soten sisäinen

Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen toteuttamisen malli Oulussa perustuu ajatukselle, että kaikki hallintokunnat ovat vastuussa toiminnasta ja sitä johtaa kaupunginhallitus:

Luottamus-henkilöt

Viranomaisjohto ja työntekijät

hallintokunnista

Hallintokuntien strategiat Erillisstrategiat

Kaupunkistrategia

Hyvinvointibarometri

Toiminta- ja taloussuunnitelmat

Palvelujen kehittäminen

Toimintakertomukset

tiedottaminen, vaikuttaminen, jalkauttaminen, hyödyntäminen, kehittäminen, käytäntöihin vaikuttaminen

24Lasten ja nuorten osalta vastaus Terve, tulevaisuus! –toimintamalli ( www.ouka.fi/tejo )

Liite 1

Tavoitteet2008-2011

Tavoitteet 2006-2009 * Suvaitsevaisuus lisääntyy * Vanhemmuus vahvistuu * Ravintotottumuk-set paranevat * Väsymys, niska- ja hartiasäryt vähenevät

Fyysiset ja psyykkiset

oireet

Vanhemmuuden puute ja elämäntavat

Elinolot Koulutyö

Terveys Terveystottumukset

Liikunnan vähäisyys

Riittämätön uni, lepo

Koettu fyysinen uhka

Väärät ravintotottumukset

Päihteiden, tupakan ja huumeiden käyttö

Koulun fyysiset ja psyykkiset olosuhteet

Opiskeluvaikeudet ja rasittavuus

Koulukiusaaminen

Kouluterveys –kyselyyn pohjautuvat kehittämishaasteet

2005

2011

2009

2007

Toimijat Tavoitteet ja päämäärä

Päämäärä * Lasten ja perheiden fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen terveys ja hyvinvointi lisääntyy * Elämänhallinnan, osallisuuden ja välittämisen kulttuuri voimistuu * Yhteinen vastuu ja monialainen yhteistyö vahvistuu

2013

2015

Kouluterveys-kysely

Tavoitteet 2010-2013

Tavoitteet 2012-2015

Terveyden aktiivinen edistäminen Per-heet

Muut toimi-jat

Sosiaali- ja terveys-, opetus-, nuoriso-, liikunta-, kulttuuri- ja ympäristötoimi sekä tekninen toimi

Nuoret


27

Johtamisen operatiivinen vastuu on Oulussa palvelutuotannosta vastaavalla apulaiskaupunginjohtajalla ja palvelujohtoryhmällä.

YMPÄRISTÖ

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tiimit:

TEJO-seurantaryhmäeli palvelujohtoryhmä ja

TEJO-ohjausryhmähankkeen ajan

SOTE

OPETUS

NUORISO

TEKNINEN

LIIKUNTA

KULTTUURI

Alueelliset moniammatilliset tiimit

PalvelujohtoryhmäPoikkihallinnollinen TE -yhdyshenkilö

Projektipäällikkö/pjoryn sihteeri

Hallintokuntien työntekijät, viranomaiset

Apulaiskaupunginjohtaja

Kaupunginhallitus, -valtuusto, lautakunnat

Vastuu tahot

Budjetointi sektorikohtaisesti

Johto- ja työryhmä

TEJO-OULU hanke;Poikkihallinnollinen/soten sisäinen

Terveyden edistämisen näkökulma on pyritty juurruttamaan kaikkien hallintokuntien työhön ja samalla on vahvistettu luottamushenkilöiden ja viranomaisten toiminnan ja päätöksenteon terveysvaikutusten huomioimista ja hyvinvointivastuun tiedostamista.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen Tampereen uudessa toimintamallissa

Päivi Sillanaukee, palvelutuotantojohtaja Tampereen kaupunki [email protected]

Lasten ja nuorten hyvinvointia edistetään tehokkaimmin tukemalla perheitä ja vanhemmuutta. Tampereen kaupungin uutta toimintamallia suunniteltaessa tavoitteeksi asetettiin organisaatio, joka kykenisi perinteistä sektorihallintoa paremmin toimimaan kuntalaislähtöisesti ja jossa kuntalaisten palvelutarpeita kyettäisiin käsittelemään kokonaisuuksina. Lasten ja nuorten palveluilla on oma lautakuntansa ja oma kokopäivätoiminen luottamushenkilö, apulaispormestari, sitä johtamassa. Kullekin lautakunnalle asiat valmistelee tilaajapäällikkö yhteistyössä apulaispormestarin kanssa. Lautakunnat toimivat palveluiden tilaajina ja niiden tehtävänä on arvioida kaupunkilaisten palvelutarpeita, vertailla


28

eri tuottajia ja päättää kuka palvelut tamperelaisille tuottaa jatkossa konsernin omistajapoliittiset linjaukset huomioiden. Terveyden edistäminen ja hyvinvointi on haluttu saada näkyviksi kaupungin organisaation ylätasoilla. Yksi lautakunnista on nimetty terveyttä ja toimintakykyä edistävien palveluiden tilaajaksi ja kaupungissa on myös terveyden edistämisen koordinaattori. Kaupungin omassa palvelutuotannossa ovat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä sivistys-, kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelut kiinteämmässä yhteistyössä kuin aikaisemmin. Niitä johdetaan yhteisen hyvinvointipalvelujen johtoryhmän kautta, jossa puhetta johtavat molempien sektoreiden palvelutuotantojohtajat. Tämä yhteistyö on koettu myönteiseksi asiaksi ja auttaa suunnittelemaan ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen menettelytapoja aikaisempaa tehokkaammin. Esimerkkejä hyvistä käytännöistä Tampereella on kehitetty vuodesta 2002 lähtien hyvinvointineuvola-toimintatapaa. Neuvolan perinteisen raskauden ja äidin ja lapsen terveyden seurannan lisäksi kartoitetaan ja tuetaan koko perheen psykososiaalista tilannetta ja pyritään tunnistamaan ongelmat, kuten masennus tai päihteiden käyttö, mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Isät halutaan mukaan neuvola-asiakkaiksi aktiivisina toimijoina. Mallilla halutaan vahvistaa tuen antamista parisuhde- ja vanhemmuusasioissa sekä taata nopea ja oikea-aikainen apu kriiseihin niille perheille, jotka sitä tarvitsevat. Peruspalvelujen tietotaidon hyödyntäminen sekä vertaistuen tarjoaminen perheille vähentää erityispalvelujen tarvetta. Perheen tilanteesta on kyetty rakentamaan aikaisempaa paremmin kokonaiskuva, vaikeiden asioiden esille ottaminen onnistuu luontevammin ja toimintatapa aktivoi pariskuntia puhumaan keskenään. Tiimiin kuuluvat terveydenhoitaja, lääkäri, perhetyöntekijä, sosiaalityöntekijä ja neuvolapsykologi. Moniammatillinen tiimityö ei suju itsestään, vaan tarvitaan motivaatiota, tietoa, yhteistyömenetelmiä ja pitkäjänteistä harjaantumista. Tavoitteena on, että hyvinvointineuvolaverkosto kattaa koko kaupungin vuonna 2011. Perusopetuksen ja päivähoidon yhdistämisen Peppi-hanke oli merkittävä osa kaupungin uuden toimintamallin valmistelua. Hanke käynnistettiin vuoden 2004 alussa pilotoimaan uutta toimintamallia. Peppi-hankkeessa syntyi paljon uusia innovaatioita, käytäntöjä ja näkemyksiä siitä, miten toimintaa pitää edelleen kehittää. Hankkeen suurimmiksi hyödyiksi koettiin esi- ja alkuopetuksen siirtymävaiheen yhteistyömallien sekä moniammatillisen yhteistyön kehittyminen. Hankkeella oli vaikutusta palvelujen laatuun ja sen myötä syntyi pysyviä, uusia yhteistyömalleja. Tampereella rakennetaan vahvaa ja laajaa kulttuuriohjelmaa lapsille ja nuorille. Tavoitteena on ehjä taidekaari, joka ulottuu esikoulusta peruskoulun viimeiseen luokkaan asti ja tutustuttaa koululaiset monipuolisesti eri taiteen lajeihin. Kaari rakennetaan TAITE-toiminnan pohjalta yhteistyössä Tampereen kulttuuripalvelujen, perusopetuksen sekä koulujen, lastenkulttuuriorganisaatioiden, kulttuuri- ja taidelaitosten, yhdistysten ja yhteisöjen kanssa sekä Pirkanmaan kuntien kanssa. Taidekaari käynnistettiin syksyllä 2006 keskitettyä erityisopetusta antavista kouluista. Kouluille vietiin 13 monitaiteista kokonaisuutta, joissa pääpainona ovat taiteeseen tutustuminen, oma tekeminen ja omien teosten esille tuominen. Työpajojen ja kokonaisuuksien suunnittelussa otetaan huomioon ikäluokalle tehdyt opetussuunnitelmat. Toiminta on ryhmille maksutonta ja siinä ovat mukana kaikki tamperelaiset esikouluryhmät, 1. ja 2. luokat, 50 % 6.-7.-luokista sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten ryhmiä eri ikäluokista. Tampereen kaupunki ja Tampereen ev.lut. seurakunnat ovat solmineet pitkän tähtäimen strategisen kumppanuuden lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi Tampereella. Systemaattisen yhteistyön tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kasvua muun muassa vanhemmuutta ja yhteisöllisyyttä vahvistamalla. Strategisen kumppanuuden avulla on


29

tarkoitus synnyttää pysyviä yhteisiä hyviä käytäntöjä. Vuosittain valitaan painopistealue, johon yhteiset kehittämistoimet erityisesti suunnataan. Toiminnallisessa yhteistyössä tiivistetään käytännön toimijoiden yhteydenpitoa ja yhteistyötä, kokeillaan uusia yhteisiä toimintamuotoja sekä käydään arvokeskustelua lapsia ja nuoria koskevista asioista. Hallinnollinen yhteistyö sisältää mm. asiakastarvetta kuvaavien tietojen vaihtoa ja yhdistelyä sekä resurssien, kuten tilojen, yhteiskäyttöä. Vuoden 2008 yhteistyön painopistealueeksi on valittu parisuhteen tukeminen nuorissa perheissä.

Lopuksi Organisaatiolla on vaikutusta siihen, miten palveluita kyetään suunnittelemaan, seuraamaan ja arvioimaan. Ensimmäisen toimintavuoden perusteella Tampereen malli tuntuu pääpiirteittäin toimivalta. Joitakin kehittämistarpeita on todettu ja niitä arvioidaan sekä muutoksia tehdään kuluvana vuonna. Perheet eriytyvät, kasvavatko lasten ja nuorten hyvinvointierot? Sakari Karvonen, erikoistutkija Stakes [email protected] Suomalaislasten ja nuorten enemmistön hyvinvointi on kasvanut tasaisesti. Silti osa lapsista, nuorista ja heidän perheistään elää olosuhteissa, jotka ruokkivat pahoinvoinnin yleistymistä. Pieni vähemmistö ilmentää kasautunutta vaikeaa pahoinvointia. Tämän polarisoituvan kehityksen syyt, samoin kuin eriytymisen laajuus ovat kuitenkin epäselviä. Onko kyse elinolojen tasaisesta rapautumisesta joidenkin lasten kohdalla? Käyn alustuksessani läpi keskeisiä lasten ja nuorten elinoloja ja hyvinvointieroja kuvaavia tietolähteitä sen selvittämiseksi, näkyykö elinolojen kasvava eriytyminen myös hyvinvointierojen kasvuna. Lapsiperheiden elinoloja kuvaavat tiedot osoittavat, että perheet ovat muutoksessa, mutta julkisuudessa muutoksia liioitellaan. Esimerkiksi yksinhuoltajaperheiden osuus on viime vuosina pysynyt jokseenkin vakiona. Yksinhuoltajien taloudellinen tilanne näyttää parina viime vuonna jopa parantuneen hiukan. Uusperheet yleistyvät, mutta muutos ei ole kovin dramaattinen. Edelleen on niin, että kaksi kolmesta teini-ikäisestä asuu molempien vanhempiensa kanssa perheessä, jossa ei ole sisar- tai velipuolia. Sen sijaan lapsiperheiden tuloerot ovat kasvaneet viimeksi kuluneen 15 vuoden aikana. Voimakkaimmin on kasvanut pienimpien lasten pienituloisuusaste. Lasten iästä riippumatta kuitenkin isien työllisyysaste on korkea. Alustavien tulosten mukaan eriytyvä kehitys ei kuitenkaan näy lasten ja nuorten hyvinvoinnissa. Esimerkiksi nuorten työttömyys on vähentynyt voimakkaasti, samoin toimeentulotuen saanti. Rikoksista epäiltyjen osuuksissa on viime vuosina ollut vain vähäistä kasvua eräissä ikäryhmissä. Myös alueelliset erot ovat kaventuneet. Selvimmin hyvinvointiongelmien kasautumisesta kertoo lastensuojelutapausten tasainen yleistyminen 1990-luvun alusta. Lastensuojelussa myös alueiden väliset erot näyttävät kasvaneen. Nämä tiedot viittaavat kuitenkin kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien lasten ja nuorten olojen tasaiseen rapautumiseen. Ei näy merkkejä nopeasta suunnanmuutoksesta, joka olisi


30

johtanut perheiden kuormituksen äkilliseen kasvuun. Kehityksen tasaisuus viittaa pikemminkin monisyiseen prosessiin, joka muodostuu haurastumista hyvinvoinnin eri osa-alueilla. Hyvinvoivat lukiolaiset – pahoinvoivat ammattikoululaiset? Minna Pietikäinen, Stakes, [email protected]

Stakesin valtakunnallista Kouluterveyskyselyä on tehty vuodesta 1995 alkaen peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisille ja lukioiden 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoille. Vuoteen 2000 saakka mukana oli myös osa ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista. Vastausprosentti oli kuitenkin ammattiin opiskelevilla alhainen ja kyselyn jatkaminen olisikin vaatinut lisäresursointia. Tämän vuoksi päätettiin keskittyä yläluokkalaisten ja lukiolaisten hyvinvointitiedon keräämiseen ja ammattiin opiskelevat jätettiin kyselyn ulkopuolelle. Viime vuosina on kuitenkin virinnyt uudelleen tarve saada systemaattisesti kerättyä valtakunnallista tietoa myös ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden hyvinvoinnista. Niinpä syksyllä 2007 toteutettiin ammatillisten oppilaitosten opiskelijoille Kouluterveyskysely pilottitutkimuksena, jonka tarkoituksena oli luoda pohjaa ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden liittämiselle uudestaan Kouluterveyskyselyn piiriin. Pilottitutkimusta varten päivitettiin kysymyslomake ja suunniteltiin käytännön toteuttaminen yhteistyössä pilottiin osallistuvien ammatillisten oppilaitosten, opiskeluhuollon ja kuntien edustajien kanssa.

Pilottitutkimus toteutettiin Kainuun maakunnan ja Oulun seudun (Oulu, Haukipudas, Kempele, Liminka ja Muhos) ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoilla syys-lokakuussa 2007. Vastausprosentti oli 74 %. Kyselyyn vastasivat kaikki kyselyaikana (kolme viikkoa) oppilaitoksissa paikalla olleet opiskelijaryhmät. Tutkimustulokset raportoitiin Kainuun maakunnalle ja Oulun kaupungille sekä kaikille oppilaitosten yksiköille. Koko tutkimusalueen tulokset julkaistiin erillisessä raportissa, jossa myös verrattiin ammattiin opiskelevien ja lukio-opiskelijoiden hyvinvointia.

Lukiolaiset olivat vastanneet kyselyyn keväällä 2007 ja ammattiin opiskelevat syksyllä 2008. Tämän vuoksi vertailussa käytettiin ainoastaan lukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita ja ammattiin opiskelevia 2. vuosikurssin opiskelijoita. Tällöin molemmilla oli takana noin vuosi opiskelukokemusta ko. oppilaitoksissa. Ammatillisten oppilaitosten 1. vuosikurssin opiskelijoiden vastauksia ei käytetty sen vuoksi, että heillä oli ainoastaan kuukausi opiskeluaikaa takana, eivätkä he näin ollen pystyneet vastaamaan kaikkiin kysymyksiin parhaalla mahdollisella tavalla. Aineisto rajattiin lisäksi alle 21-vuotiaisiin. Näin saatiin mahdollisimman hyvin toisiaan vastaavat ryhmät tarkastelun kohteeksi. Vastaajia oli lukioiden 1. vuosikursseilla 2439 ja ammatillisten oppilaitosten 2. vuosikursseilla 1327. Tuloksissa tarkastellaan elinoloja, kouluoloja, terveyttä, terveystottumuksia sekä terveysosaamista ja opiskelijahuoltoa.

Ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden elinolot, terveys, terveystottumukset ja terveysosaaminen ja joidenkin indikaattoreiden osalta myös kouluolot ovat selkeästi huonommat kuin lukiolaisilla. Erityisiä ammatillisten oppilaitosten poikia koskevia huolen aiheita olivat fyysinen uhka ja toistuvat rikkeet, koulukiusaaminen ja lintsaus, ylipainoisuus, hampaiden harjaamattomuus, arki-iltaisin myöhään valvominen ja päihteiden, erityisesti alkoholin käyttö sekä huonot tiedot seksuaaliterveydestä ja päihteistä. Ammattiin opiskelevien tyttöjen erityisiä huolenaiheita olivat koulun työilmapiirin huonoksi kokeminen, lintsaus, runsas fyysinen ja psyykkinen oireilu sekä päihteiden käyttö. Tulosten pohjalta voidaan hakea painopistealueita mm. opiskeluterveydenhuollon työhön sekä oppilashuoltotyöhön. Ammattiin


31

opiskelevien nuorten hyvinvointitieto tulee oppilaitoskohtaisen työskentelyn lisäksi liittää myös kunta- ja maakuntatasoa tehtävään pitkäjänteiseen, suunnitelmalliseen ja moniammatilliseen hyvinvoinnin edistämistyöhön seurantavälineeksi. Koko 14–18-vuotiaiden ikäluokan hyvinvointitiedon parantunut saatavuus antaa aiempaa paremmat mahdollisuudet seurata erityisesti kuntatasolla mutta myös maakunnan- ja koko valtakunnan tasolla terveyden edistämistyön toteutumista ja väestöryhmittäisiä terveyseroja. Koko raportti on julkaistu sähköisessä muodossa sivulla http://info.stakes.fi/kouluterveyskysely/FI/tulokset ja paperiversiona Stakesin raportteja sarjassa.

Vuodesta 2008 alkaen Kouluterveyskyselyä laajennetaan uudestaan koskemaan yläluokkalaisten ja lukiolaisten lisäksi myös ammattiin opiskelevia 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoita. Tutkimusalueena on tällöin Lapin-, Itä-Suomen ja Etelä-Suomen läänien kunnat.

Seksikäyttäytyminen ja elämäntavat nuorten miesten keskuudessa, Suomessa 1998–2005 Minna Nikula, tutkija Stakes [email protected] Nuorten miesten terveys ja elämäntavat ovat keskeisesti esillä Terveys 2015 -kansanterveysohjelmassa. Elämäntapojen yhteydessä on puhuttu paljon päihteidenkäytöstä, väkivallasta ja tapaturmista, sekä näiden yhteydestä toisiinsa ja nuorten miesten sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Viimeaikoina keskustelussa on nostettu esiin ravitsemus ja liikunta, mutta harvemmin seksuaalikäyttäytyminen. Seksuaalikäyttäytyminen, kuten muutkin elintapoihin liittyvät tottumukset ovat osa nuoren psykososiaalista kehitystä ja pitkälti riippuvaisia siitä lähiympäristöstä missä nuori varttuu. Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedämme, että nuoria osallistavalla, psykososiaalista kehitystä kokonaisuutena tukevalla terveyskasvatuksella on saatu positiivisia vaikutuksia. Seksuaalikäyttäytymiseen liittyvät riskit tulisi olla integroitu osa nuorille suunnatuissa interventioissa ja heidän terveytensä edistymisen seurannassa. Kouluterveyskyselyistä on saatu tietoa alle 18-vuotiaiden seksikäyttäytymisestä, mutta sitä vanhemmista nuorista aikuisista tutkimustietoa on vähän. Erityisen haasteellista on saada kattavaa tietoa nuorten aikuisten miesten seksuaalikäyttäytymisestä. Päihteidenkäyttöä on Suomessa tutkittu laajasti, mutta päihteidenkäytön ja riskiseksin yhteyksiä meillä ja muualla Euroopassa on tutkittu niukasti, vaikka Yhdysvalloissa tähän liittyvä tutkimus alkoi pian HIV-epidemian ilmaannuttua. Suomessa pakollinen asepalvelus tarjoaa erinomaisen kontekstin sekä kerätä tietoa nuorten aikuisten terveyskäyttäytymisestä kuin myös jakaa terveystietoutta ja edelleen identifioida armeijan ulkopuolelle jäävät nuoret, jotka usein ovat vaarassa syrjäytyä ja jäädä vaille tukipalveluja. Varuskunnissa toteutetaan vuosittain alokkaiden terveyskysely, jossa vuodesta 1998 lähtien on ollut mukana seksuaalikäyttäytymiseen liittyviä kysymyksiä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vuosien 1998–2005 kyselyaineistoja käyttäen riskiseksin yleisyyttä 2000-luvulla, siihen liittyviä sosioekonomisia taustatekijöitä ja päihteidenkäytön ja riskiseksin yhteyttä 18–25 vuotiailla miehillä. Tuloksista käy ilmi, että


32

seksuaalisen riskikäyttäytymisen esiintyvyydessä on tapahtunut vain niukasti muutoksia vuosina1998-2005. Kondominkäyttö vaikutti selvemmin liittyvän raskauden kuin sukupuolitautien ehkäisyyn. Kondominkäyttöä ennusti parhaiten parisuhteen laatu, kun taas partnereiden määrää ennusti parhaiten koulutus. Riskiseksillä oli voimakas yhteys päihteidenkäyttöön. Time out! Aikalisä! Elämä raiteilleen –tukipalvelu nuorille miehille Eija Stengård, kehittämispäällikkö Stakes [email protected]

Time out! Aikalisä! Elämä raiteilleen on nuorten miesten syrjäytymiskehityksen ehkäisemiseen tähtäävä toimintamalli, joka perustuu kuntien, puolustusvoimien ja siviilipalveluskeskuksen yhteistyölle. Toimintamallin avulla halutaan edistää nuorten miesten hyvinvointia, ehkäistä elämäntilanteeseen liittyvien ongelmien vaikeutumista sekä auttaa ongelmien ratkaisemisessa. Toiminnassa hyödynnetään kutsuntojen tarjoamaa mahdollisuutta tavoittaa miesten koko ikäluokka. Kohderyhmänä ovat erityisesti varusmies- tai siviilipalveluksen ulkopuolelle jäävät sekä palveluksen keskeyttävät miehet. Varusmies- tai siviilipalveluksen ulkopuolelle jäävien nuorten miesten tuen tarve havaittiin Itsemurhien ehkäisyprojektissa (1986–1996). Tuen järjestäminen ei kuitenkaan ole ollut minkään tahon vastuulla. Toimintamalli on kehitetty tähän haasteeseen vastaamiseksi Time out! Aikalisä! Elämä raiteilleen -hankkeessa (2004–2007). Kutsunnoissa ja palveluksen keskeytyessä miehille tarjotaan tukipalvelua, jossa asiakas saa • oman nimetyn ohjaajan, • tukea elämäntilanteen selvittelyssä, • apua parhaiden ratkaisujen löytämiseen ja • tietoa palveluista. Tukipalvelun toteuttavat kuntien sosiaali- ja terveysalan työntekijät, jotka ovat saaneet tehtävään koulutuksen. Yhdessä ohjaajan kanssa asiakas voi käydä läpi ajankohtaisia asioitaan, jotka liittyvät esimerkiksi opiskeluun, asumiseen, ihmissuhteisiin ja terveyteen. Ohjaaja tarjoaa henkilökohtaista tukea, tietoa ja rohkaisua asioitten hoitamiseen. Tarvittaessa asiakas saa ohjausta myös sopivien palveluiden löytämiseen. Hankkeen arviointitutkimus osoitti, että tukipalvelu tavoitti erityisesti psyykkisesti oireilevia nuoria miehiä. Tukisuhteet kestivät keskimäärin 6 kuukautta ja tapaamisia oli tavallisimmin kaksi. Tukipalvelulla oli vaikutusta miesten psyykkiseen kuormittuneisuuteen sekä siihen, kuinka tyytyväisiä miehet olivat ihmissuhteisiinsa. Tukipalveluun osallistuneiden miesten psyykkinen kuormittuneisuus väheni ja tyytyväisyys ihmissuhteisiin koheni enemmän kuin vertailuryhmään kuuluvilla miehillä. Tukisuhteeseen kiinnittyneistä 67 % arvioi, että tukiohjelmasta oli ollut vähintään jonkin verran hyötyä ja 58 % arvioi elämäntilanteensa parantuneen tukiohjelman ansiosta. Pienelläkin tuella ja avulla voidaan ehkäistä nuorten miesten ongelmien vaikeutumista ja kasautumista ja näin ollen saavuttaa kauaskantoisia vaikutuksia suotuisan elämänkulun kannalta. Toimintamalli on otettu käyttöön yli 50 kunnassa pääkaupunkiseudulla, Kainuussa, Pohjanmaalla ja Itä-Suomessa. Toimintamalli on tarkoitus ottaa käyttöön koko maassa. Hanke on toteutettu osallistuvien kuntien, puolustusvoimien, työministeriön ja Stakesin yhteistyönä pääosin Sosiaali- ja terveysministeriön myöntämillä määrärahoilla. Toimintamalleja koskeva raportti sekä tukiohjelman vaikuttavuutta koskevat tutkimusraportit julkaistaan vuonna 2008.


33

Avoin yhteistyö ja varhainen puuttuminen Esa Eriksson, kehittämispäällikkö Stakes [email protected] Yleisesti määritellen varhaisella puuttumisella tarkoitetaan hyvinvointia uhkaavien ongelmien varhaista tunnistamista, niihin puuttumista, ehkäiseviä toimenpiteitä ja syrjäytymisen torjumista. Kansainvälisessä keskustelussa käsite (early intervention) on vakiintunut koskemaan lähinnä lasten ja nuorten varhaista auttamista ja tukitoimia. Tavoitteena on turvata lasten ja nuorten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia. Se merkitsee siten avun, tuen tai palvelujen tarjoamista ja välittämistä lapselle ja perheelle varhain kaikkialla missä pulmia vain havaitaan. Varhainen puuttuminen voi tarkoittaa myös aikuisväestön selviytymisen tukemista, kuten sairauksien varhaista havaitsemista sekä ennaltaehkäiseviä toimia, joiden taustalla on oletus pulmien kasautumisriskeistä. Stakesin Varpu-toiminnassa varhainen puuttuminen on mielletty varhaiseksi avoimeksi yhteistyöksi. Sektorijakoisessa palvelujärjestelmässä ilmenee yhtä aikaa päällekkäisyyttä ja väliinputoamista. Vastuurakenteet "pulverisoituvat". Asiantuntijakeskeinen palvelukulttuuri laiminlyö kansalaisten läheisverkoston voimavaroja. Varhaisessa avoimessa yhteistyössä on olennaista toimia silloin, kun toimintamahdollisuudet ovat avarat. Arjen pulmat voivat esiintyä huolina millä toimintasektorilla tahansa (sosiaali, terveys, koulu, poliisi jne.). Lasten, nuorten ja perheiden palveluissa tulee aktivoitua varhain suhteessa huolten kasvuun, pulmien kasautumiseen, lapsen tai nuoren ikään sekä kriiseissä aukeaviin mahdollisuuksiin. Ytimenä on perheiden osallisuus ja joustava sektorirajat ylittävä yhteistyö. Stakes on kehitellyt kuntatoimijoiden kanssa verkostodialogisia toimintakäytäntöjä, joilla on koetellusti ja tutkitusti laaja sovellettavuus varhaiseen puuttumiseen. Näiden toimintakäytäntöjen periaatteina ovat voimavarakeskeisyys, verkostomaisuus, tulevaisuuteen suuntautuminen ja dialogisuus. Toiminnasta koottu palaute on ollut erittäin myönteistä ja seurannan perusteella se koetaan hyvin selkeyttävänä ja hyödyllisenä. Toimintakäytäntöjen arvioinnista ks. Kokko R-L. Tulevaisuuden muistelu - ennakointidialogit asiakkaiden kokemina. Helsinki. Stakes 2006 Kokko R-L, Koskimies M. Ennakointidialogit moniammatillisena yhteistyömuotona - dialogisten verkostopalaverien välitön palaute. Stakes Raportteja 17 / 2007


34

Lasten ja lapsiperheiden psykososiaalinen tuki Tytti Solantaus, tutkimusprofessori Stakes [email protected] Jokainen aika tuottaa omat haasteensa lasten kasvulle ja kehitykselle. 1900-luvun alkupuolella korostuivat fyysinen kasvu ja kehitys, sotien jälkeen ravitsemus ja hygienia, kun taas 2000-luvun suuria kysymyksiä ovat lapsen tunne-elämän, tietojen ja taitojen sekä sosiaalisen kehityksen harmonisuus: lasten hyvinvointi ja hyvä mielenterveys. Vasta toisen maailmansodan jälkeen alettiin ylipäätään vakavasti puhua lasten mielenterveydestä, ja vasta aivan viime vuosina ovat lasten mielenterveys ja sen ongelmat nousseet yhteiskunnalliseen keskusteluun. Suomen sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat 2015 -ohjelmassa korostetaan lasten kehityksen tukemista ja ongelmien ennaltaehkäisyä. Se heittää haasteen sekä tutkimukselle lasten kehityksestä ja kehitykseen vaikuttamisesta että palvelujen tutkimukselle, kehittämiselle ja toteuttamiselle: mitä tiedetään ja mitä ei, mitä osataan ja mitä ei, mitä tehdään ja mitä voidaan tehdä. Nyt jos koskaan on eri lähteistä tulevien tietopolkujen yhdistyttävä käytännön toiminnaksi. Se ei kuitenkaan vielä riitä, vaan katseen on siirryttävä tulevaisuuteen. Lasten kasvun tukeminen edellyttää työn lähtökohtien pohtimista sekä palveluissa että perheiden kohtaamisessa. Esityksessä tullaan pohtimaan seuraavia teemoja: Miten lapsen kehitys voidaan ymmärtää suhteessa erilaisiin palveluihin? Mitä tietoa lapsen kehityksen tutkimus on tuonut tullessaan? Miten kehityksen tukeminen merkitsee palveluissa? Psykososiaaliset palvelut ja tarve remonttiin?


35

RINNAKKAISOHJELMIEN ESITELMÄT

A Voimmeko tuotteistaa terveydenedistämisaktiivisuuden kunnan strategisessa johtamisessa

Väestön terveyden edistäminen kuntajohdon haasteena - onko "tuot-teistaminen" mahdollista? Matti Rimpelä, tutkimusprofessori Stakes [email protected]

Johdanto

Terveyden edistämisen vertaistieto (TedBM) -hankkeen tehtävänä on kehittää vertailukel-poisia menettelyjä ja tunnuslukuja, joilla voidaan kuvata kuntien ja niiden erilaisten yksi-köiden toimintaa väestönsä terveyden lisäämiseksi ja väestöryhmien välisten terveyserojen vähentämiseksi. Vertailukelpoista tietoa voidaan tuottaa ainoastaan sellaisista toiminnoista, jotka ovat kohtuullisesti samanlaisia. Kirjallisuudessa puhutaan systemaattisista (geneerisis-tä) toimintamalleista, laatusuosituksista, yhteisistä - mielellään hyvistä - käytännöistä ja myös tuotteistamisesta. Hyvinvointiammattilaiset ovat usein vierastaneet tuotteistamista. Näin siksi, että tuotteistaminen on tullut hyvinvointipalvelujen arkeen pääosin ulkoisena pakkona ja siinä on nähty teknistä tuottavuutta korostava "kamreeritalouden" uhka.

Hyvinvointipolitiikan kehyksessä tuotteistamista ei tulisi erottaa laatusuosituksista, geneeri-sistä toimintamalleista eikä myöskään yhteisistä hyvistä käytännöistä. Tuotteistaminen voi-daan nähdä kehittämistyön eräänlaisena päätepisteenä, jota edeltää systemaattisen toiminta-mallin selkiyttäminen, hyvän laadun määrittely ja yhteisen hyvän käytännön kuvaaminen. Tämän prosessin päätteeksi toiminta tuotteistetaan niin, että sen toteutumista, kustannuksia ja vaikutuksia voidaan suunnitelmallisesti seurata.

Tässä esityksessä pohditaan edellä kuvatussa kehyksessä kuntajohtamisen haasteita, kun ta-voitteena on kaikessa kunnan toiminnassa lisätä väestön terveyttä ja poistaa väestöryhmien välisiä terveyseroja. Lähtökohtana ja aineistona ovat terveyden edistämisen vertaistieto-hankkeessa kahden ensimmäisen toimintavuoden aikana kertyneet aineistot ja kokemukset.

Viitekehys uudistuu

Kuntien toimintaa kuvaavan terveyden edistämisen vertaistietojärjestelmän perustana ovat lainsäädäntö, laatusuositukset ja muut hyvien käytäntöjen suositukset ja oppaat. Samalla vertaistietojärjestelmän tulisi tukeutua vakiintuneisiin laadunhallintamenetelmiin. Kun näitä tarkastellaan yhdessä, varsin pian havaitaan, että runsaasta tausta-aineistosta ei suoraan voi johtaa terveyden edistämisaktiivisuuden näkökulmasta olennaisia ydintietoja:


36

• Säännökset, suositukset ja oppaat jäävät useimmiten niin yleiselle tasolle, että toiminnan yhteismitallinen kuvaaminen ei ole mahdollista. • Monille eri hallinnonaloille ja tasoille suunnatut säännökset, suositukset ja oppaat eivät rakennu yhteiseen viitekehykseen. • Hyvinvointia ja terveyttä edistävien toimintojen vertailukelpoista kuvaamista on harras- tettu varsin vähän ja yleisemminkin tämän alueen tutkimus- ja kehittämistoiminta on sekä kansainvälisesti että Suomessa vasta viriämässä. • Kuntien tietojärjestelmät tukevat toistaiseksi varsin huonosti toiminnan seuraamista ja tietojen raportoimista kuntien johdolle.

Yhdessä nämä havainnot ovat johtaneet siihen, että olemme joutuneet tarkistamaan vertais-tietojärjestelmän kehittämistyön painotuksia.

Kuntajohtaminen ja kuntalaisen intressi ensisijaiseksi

Terveyden edistämisen vertaistietojärjestelmän kehittäminen käynnistyi sosiaali- ja terve-ysministerin toimeksiannosta. Lähtökohtana oli ensisijaisesti valtakunnallinen tiedontarve: Olisi kerättävä koko maasta vertailukelpoista tietoa, joka mahdollistaisi nykyistä paremman kokonaiskuvan muodostamista kuntien toiminnasta väestönsä terveyden lisäämiseksi ja ter-veyserojen poistamiseksi. Kehittämistyön edetessä valtakunnallisen tiedon tarpeen rinnalle ja jopa ensisijaisiksi ovat nousemassa kuntajohtamisen ja erityisesti kunnan asukkaiden tar-ve saada vertailukelpoista tietoa oman kuntansa toiminnasta.

Tilaaja-tuottajamallien soveltaminen ja vaikuttavuuden korostaminen ovat molemmat nosta-neet esiin toiminnan kuvaamisen haasteet. Tilaajan ja tuottajan välisessä sopimuksessa tulisi kuvata toimintaa niin selkeästi, että sen sisällöstä ja määrästä on riittävä yhteisymmärrys. Olennaista myös on toiminnan toteutumista jatkuva seuraaminen. Vaikuttavuuden arvioin-nissa välttämätön edellytys on toiminnan tekeminen näkyväksi. Nämä molemmat haasteet yhdistyvät tuotteistamisessa. Hyvinvointipalvelujen ja laajemmin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tuotteistaminen on väistämättä edessä kaikissa kunnissa. Tuntuu varsin aiheelli-selta pyrkiä tuotteistuksen ja siihen perustuvien seurantajärjestelmien kehittämisessä valta-kunnallisesti yhtenäiseen kuvaus- ja tunnuslukujärjestelmään.

Kuntalaisten tarvetta saada toiminnan näkyväksi tekevää tietoa korostaa lukuisten selvitys-ten yhteinen tulos kuntien toiminnan erilaistumisesta. Kuntalaisen kannalta ainoastaan ver-tailukelpoinen toiminnan kuvaus antaa mahdollisuuden seurata ja arvioida kunnan toimintaa ja sen laatua. Organisaatioiden kasvaessa edustuksellisen demokratian mahdollisuudet välit-tää kunnan asukkaiden kokemuksia ja mielipiteitä kuntien johtoon vähenevät. Kunnan ve-ronmaksajina ja palveluihin oikeutettuina asukkaina kuntalaisilla tulisi olla mahdollisuus ar-vioida, miten hyvin palvelut ja muut toiminnat terveyden edistämiseksi vastaavat kansallisia suosituksia. Tämä edellyttää toiminnan vertailukelpoista kuvaamista ja tietojen julkistamista niin, että ne olennaisilta osiltaan ovat kunnan kaikkien asukkaiden käytettävissä.

Molemmissa katsannoissa olennainen haaste on tarkastella terveyden edistämistä kunnan ja sen hallinnollisten yksiköiden johtamisen kannalta. Terveyden edistämisen vertaistiedon tuottaminen yhdistyy kunnan johtamisen tietojärjestelmiin. Terveydenedistämisaktiivisuutta kuvaavan vertaistiedon tulisi pääosin kertyä niin, että se on välittömästi hyödynnettävissä


37

kunttajohtamisen kaikilla tasoilla kehityskeskusteluista toiminta- ja taloussuunnitteluun ja -seurantaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että toimintakertomusvuoden vertaistiedot ovat seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Merkittävä osa vertaistiedoista tulisi olla käytettävissä samoissa jaksoissa kuin talousarvion toteutumista seurataan.

Valtakunnallisen vertaistiedon kerääminen tulee mahdolliseksi, kun kunnissa omaksutaan yhteisesti sovitut hyvät käytännöt toiminnan kuvaamisessa, vertaistiedon tallentamisessa se-kä tietojen tulostamisessa ja raportoinnissa. Toiminnan vertailukelpoinen kuvaaminen ei ra-joita kuntien itsehallinto-oikeutta, mutta tekee toiminnan läpinäkyväksi kuntalaisille, työn-tekijöille ja johdolle. Kun kansallisiin suosituksiin perustuva vertaistieto kertyy ensin kun-nan tasolle, voidaan se siitä edelleen melko vaivattomasti kerätä koko maan kattaviin tieto-kantoihin.

Vertaistiedolle yleistettävä rakenne

Kun lähdetään vastaamaan edellä esitettyihin haasteisiin, olisi ensimmäiseksi löydettävä käytännössä toimiva, mutta myös teoreettisesti perusteltu viitekehys systemaattisen toimin-tamallin rakentamiseen. TedBM-hankkeessa olemme päätyneet soveltamaan kansainvälisen kirjallisuuden "capacity building" ja täsmällisemmin "health promotion capacity building"1 kehystä. Olemme yhdistäneet tähän kehykseen yleisempää johtamisen/hallinnon näkökul-maa ja laatujohtamista erityisesti sellaisena kuin sitä on sovellettu esimerkiksi Maailman Terveysjärjestelmän Health Promoting Hospitals -verkoston laaturaportissa2. Näin on kitey-tynyt kehikkö, jota kutsumme kunnan/terveyskeskuksen/peruskoulun "terveydenedistä-misaktiivisuudeksi" (=TEA). Tässä kehitysvaiheessa olemme jakaneet TEA:n kuuteen osi-oon. Seuraavassa osiot tiivistetysti:

1. Strateginen sitoutuminen 2. Vastuuväestöjen tunnistaminen ja niiden hyvinvointi/terveystilanteen seuranta ja siitä johdettu tarve-analyysi 3. Johtamisrakenteet ja organisaatiokulttuuri 4. Yhteiset hyvät käytännöt 5. Toimeenpanorakenne 6. Pysyvyys

Tavoitteena on, että vertailukelpoinen ydintieto määritellään tässä samassa rakenteessa eri hallintokunnissa ja toimintayksiköissä.

Erityisestä yleiseen

Terveydenedistämisaktiivisuuden yleinen kuvaaminen on osoittautunut - ainakin kehitys-työn tässä vaiheessa - liian vaativaksi haasteeksi. Vain harvoissa toiminnoissa on valmiina kehitystyö systemaattisesta toimintamallista tuotteistamiseen. Tässä vaiheessa tuotteistami-seen, siis riittävän täsmälliseen toimintojen, mittareiden ja tunnuslukujen määrittelyyn, pääs-tään rajaamalla toiminta-alueet mahdollisimman selkeästi. Yleisempi koko kuntakentän kat-

1 http://heapro.oxfordjournals.org/cgi/content/abstract/21/suppl_1/91; http://heapro.oxfordjournals.org/cgi/content/extract/21/suppl_1/1 http://heapro.oxfordjournals.org/cgi/content/abstract/22/2/170 2 http://www.euro.who.int/healthpromohosp


38

tava kehitystyö tulee mahdolliseksi sen jälkeen, kun muutamille rajatuilla alueilla on päästy yhteiseen tulkintaan ydintietojen sisällöstä, mittaamisesta, tallentamisesta ja tulostamisesta.

Tavoitteena on tunnistaa ne toiminnan alueet, jotka riittävät antamaan kohtuullisen yleisku-van kunnan ja sen hallinnollisten yksikköjen terveydenedistämisaktiivisuudesta. On mahdol-lista, että muutamien keskeisten asioiden kuvaaminen antaa riittävän yleiskuvan kyseisen hallinnollisen kokonaisuuden toiminnasta. Esimerkkinä tällaisesta ydinalueesta on perus-koulujen oppilashuolto ja erityisesti psykologi- ja kuraattoritoiminta yhdessä koulutervey-denhuollon kanssa. Niissä on yhdistettävä usean eri hallinnonalan toimintaa ja sen lisäksi vielä yhteistyötä kotien kanssa. Kunnan talousarviossa näiden toimintojen kustannukset kui-tenkin muodostavat marginaalisen pienen osuuden. Tästä seuraa, että voimavarojen osoitta-minen oppilashuoltoon ja kouluterveydenhuoltoon ei tosiasiassa riipu ratkaisevasti kunnan taloudellisesta tilanteesta, vaan ilmaisee enemmän sitoutumista ja panostamisesta terveyden edistämiseen. Kun kunta on ottanut tämän haasteen menestyksellisesti vastaan, on varsin to-dennäköistä, että kyseisen kunnan johtamisessa on myös muissa hallinnollisissa yksiköissä ymmärretty terveyden edistämisen merkitys.

TedBM -hankkeen kehitystyö on edennyt pisimmälle neljässä osahankkeessa. Kuntajohta-minen ja erikoissairaanhoito tai paremminkin sairaanhoitopiiri, edustavat suuria hallinnolli-sia kokonaisuuksia, joissa terveydenedistäminen jakautuu lukuisiin hallinnollisiin yksikköi-hin ja tasoihin. Perusopetus toteutuu peruskouluissa, mutta yhdistää neljän hallintokunnan (tekninen, sivistys, sosiaali ja terveys) ja useiden ammattiryhmien yhteistyön ja myös yhteis-työn kodin kanssa keskeisiksi tehtäviksi. Kouluterveydenhuolto on vakiintunut kansanterve-ystyön/terveyskeskuksen toiminta, joka kuitenkin toteutuu toisella hallinnonalalla ja jonka toimintaympäristö on nopeasti muuttunut.

Kun yhdistetään osahankkeet ja TEA:n kuusi teemaa, saadaan seuraava tarkastelukehikko:

TOIMINTA-ALUE TERVEYDEN-EDISTÄMIS-

AKTIIVISUUS

(TEA)

Kunta-johta-minen

Erikois-sairaan-hoito

Perus-opetus

Koulu-terveyden-huolto

… …

YKSIKKÖ

VASTUUVÄESTÖT

TEA-ULOTTUVUDET

Sitoutuminen

Tarveanalyysi

- seuranta (monito-rointi)

- päätelmät

Johtamisrakenne

Hyvät käytännöt

Toimeenpanora-kenne


39

Yhteiset käytännöt

TedBM -hankkeen vaikeimmaksi haasteeksi on noussut kuntien toiminnan eriytyminen mo-nessa suunnassa. Ylintä hallintoa lukuun ottamatta kunnilla ei enää ole yhteistä sisäistä ra-kennetta. Kasvava osa kunnista soveltaa eri tavoin jäsentyvää elämänkaarimallia perinteisen sektorihallinnon sijasta. Hallintorakennetta eriyttävät myös tilaaja-tuottaja -mallien monet sovellutukset ja hyvinkin erilaisten yhteistoimintajärjestelyt kuntayhtymistä isäntäkuntiin ja edelleen yksittäisiä toimintoja koskeviin sopimuksiin/liikelaitoksiin ja toimintojen ulkoista-miseen. Toistaiseksi on melko vähän kiinnitetty huomiota kaiken tämän hallintaan johdon tietojärjestelmissä niin, että päättäjät voisivat taloustiedon rinnalla saada vertailukelpoista tietoa myös toiminnasta puhumattakaan sen vaikutuksista.

Kyselyissä kuntajohdolle, terveyskeskuksille ja peruskouluille on todettu, että varsin yksin-kertaisissakin toiminnoissa löytyy lukuisia kuntakohtaisia sovellutuksia toiminnan sisällön määrittelyissä. Esimerkiksi perusopetuksessa ei ole valtakunnallista suositusta myöhästymi-sen ja poissaolon määrittelystä. Toinen vastaava esimerkki on kouluterveydenhuollon laaja terveystarkastus. Siitä on yleinen valtakunnallinen suositus, mutta kuntien käytännöissä laa-jaksi terveystarkastukseksi kutsutaan varsin erilaisia toimintoja.

Kunnissa yhteiset käytännöt vahvistetaan vain harvoin samalla tasolla kuin voimavaroista päätetään. Silloinkin kun näin tehdään, vain harvoin on riittävän yksityiskohtaisesti selvitet-ty yhteisen käytännön vaatimuksia suhteessa voimavaroihin. Kuitenkin yhteisen käytännön toteutumisessa ratkaisevaa on, että voimavarat sen mahdollistavat. Siksi tärkeimmät yhteiset käytännöt tulisi vahvistaa samanaikaisesti ja samalla päätöksenteon tasolla, jossa voimava-roista päätetään. Kyselyissä tulee toistuvasti vastaan tilanteita, että tietystä toiminnasta on yhteiseen käytäntöön ohjaava päätös tai suositus, mutta perustason työntekijöille ei ole käy-tännössä mahdollisuutta toteuttaa tätä päätöstä/suositusta. Tästä seuraa, että kukin työntekijä soveltaa suositusta omalla tavallaan. Päätös/suositus yhteisestä käytännöstä ei siksi sinänsä kerro muuta kuin että päätös/suositus on tehty.

Tietojärjestelmät

Kuntien käytössä olevat tietojärjestelmät (esim. kouluhallinto-ohjelmat, asiakastietojärjes-telmät) tarjoavat teknisesti huomattavasti enemmän toiminnan seuraamisen mahdollisuuk-sia, mitä on hyödynnetty. Vain yksittäiset kunnat käyttävät hyväkseen näitä mahdollisuuk-sia. Valtakunnalliset suositukset yhteisiksi käytännöiksi ja niiden kuvaamiseksi puuttuvat. Kunnat, terveyskeskukset ja koulut kehittävät ja ottavat käyttöön omia erityisiä sovellutuk-sia. Kun niiden valmisteluun ja käyttöön ottoon on kulunut merkittävä työpanos, siirtyminen vertailukelpoiseen kuvaukseen ja tiedonkeruuseen kohtaa melkoista muutosvastarintaa.

Tuotteistaminen on tullut kuntiin taloushallinnon kautta. Vakiintuneen perinteen mukaan hyvinvoinnin ja terveyden ammattilaiset ovat varsin itsenäisesti päättäneet työtavoistaan. Toiminnan yhteiseen kuvaamiseen ja varsinkin tuotteistamiseen suhtaudutaan usein kriitti-sesti. Kuntien johtamisessa vastaava jännite nousee esiin, kun pyritään keräämään vertailu-kelpoista tietoa. Oman toiminnan kuvaaminen vertailukelpoisella tiedolla koetaan usein it-sehallinnon rajoittamiseksi, vaikka toisaalta pidetään tärkeänä toiminnan tuotteistamista.

Laadunhallinta on kuntajohtamisessa ja kunnallisten toimijoiden sisäisessä hallinnossa jää-nyt useimmiten perustason ja keskijohdon työntekijöille käytännössä vieraaksi. Laadunhal-linta koetaan enemmän ulkoa tulevaksi lisäkuormaksi kuin oman työn arvioinnin ja kehittä-misen mahdollisuudeksi.


40

Terveyden edistämisen vertaistietojärjestelmän välttämätön edellytys on yhteinen käytäntö toiminnan kuvaamisessa ja mittaamisessa. Tältä osin tilanne on kuitenkin Suomessa varsin sekava: Kansallinen käytäntö yhteisten käytäntöjen määrittelyssä on hyvinkin vaihteleva. Kuntien ja valtionhallinnon kesken ei ole selvää työnjakoa/yhteistyötä. Erityisen vaikeaa on edetä silloin kun hallinnonalojen yhteistyö on välttämätöntä. Esimerkkeinä nykypulmista ovat oppilas/opiskelijahuollon tilastointijärjestelmän ja lasten ja nuorten terveysneuvonnan. Molemmissa tapauksissa kehitystyötä hidastaa valtakunnallisten vastuiden epäselvyys, hal-lintorajat ja myös kuntien ja valtion erilaiset käsitykset siitä, missä määrin yhteiset käytän-nöt ovat tarpeellisia.

Lopuksi

Terveyden edistämisen vertaistietojärjestelmässä olemme päätyneet tässä vaiheessa koros-tamaan yhteisen kehyksen välttämättömyyttä. Ensinnäkin olisi hyväksyttävä, että kehitys-työssä tarvitaan selkeä rakenne:

1. Systemaattinen (geneerinen) toimintamalli 2. Hyvän laadun määrittäminen 3. Yhteisen hyvän käytännön kuvaaminen 4. Tuotteistaminen

Toiseksi olisi yhteisesti hyväksyttävä myös se kehys, jossa väestön terveyden lisäämiseen ja terveyserojen vähentämiseen pyrkivää toimintaa tehdään näkyväksi (kuvataan) ja sen toteu-tumista ja vaikutuksia seurataan. Tässä suunnassa olemme esittämässä terveydenedistä-misaktiivisuuden yleistä käsitettä sen jakamista kuuteen osioon. Tarkoituksena on soveltaa näitä ajatuksia vuoden 2008 aikana yhdessä Itä-Suomen lääninhallituksen kanssa kuntajoh-tamisen terveydenedistämisaktiivisuuden seuraamismenetelmän kehittämisessä. Seuraava kuva havainnollistaa sovellutuksen nykyvaihetta.


41

Terveydenaktiivisuuden mittaaminen kuntajohtamisessa: Alustavaa sovellutusta

Kuntajohtaminen Erikoissairaan-hoito Perusopetus Koulu-terveydenhuolto

YKSIKKÖ Kunta - Sairaanhoitopiiri tai vastaava

Koulutuksen

järjestäjä

- Terveyskeskus tai vastaava

VASTUU-

VÄESTÖT

- Kunnan asukkaat

- Kunnan henkilöstö

- Asiakkaat

- Omistajakuntien asuk-kaat

- Henkilöstö

- Oppilaat

- Oppilaiden huolta-jat/vanhemmat

- Henkilöstö

- Oppilaat

- Oppilaiden huolta-jat/vanhemmat

TEA-ULOTTU-VUUDET

Sitoutuminen - Kuntastrategia

- Talousarvion yleis-perustelut/tavoitteet

- Kuntakertomus

- Kuntatarkastus

- Strategia

- Talousarvion yleis-perustelut/tavoitteet

- Toimintakertomus

- Opetussuunnitelma

- Opiskeluhuollon suunnitelma ja kerto-mus

- Opiskeluhuollon suunnitelma ja ker-tomus

Tarveanalyysi

- seuranta (moni-torointi)

- päätelmät

Valtuuston hyväksy-mä seurantasuunni-telma ja tarveanalyysi

Valtuuston hyväksymä seurantasuunnitelma ja tarveanalyysi

- Koulutuksen järjestä-jän hyväksymä seuran-tasuunnitelma ja tarve-analyysi

- Lautakunnan tms.

hyväksymä seuran-tasuunnitelma ja tarveanalyysi

Johtamisrakenne - TEA vastuuhenkilö kunnanhallituksessa

-Hallituksen toimeenpano-ohje hallintokunnille

- TEA vastuuhenkilö hallituksessa

- Hallituksen toimeen-pano-ohje tulosalueille

- Opiskeluhuollon vastuuhenkilö johto-ryhmässä

- Opiskeluhuollon suunnitelma ja kerto-mus

- Opiskeluhuollon

vastuuhenkilö johto-ryhmässä

- Opiskeluhuollon suunnitelma ja ker-tomus

Hyvät käytännöt Kunnanhallituksen hyväksymät yhteiset ydinkäytännöt ja niiden toimeenpanon seurantamenettely

Hallituksen hyväksy-mät yhteiset ydinkäy-tännöt/toimeenpanon seuranta

- tupakointi/alkoholi: käytön vähentäminen

- Diab:n ja masentunei-suuden ehkäisy

Koulutuksen järjestä-jän hyväksymät yhtei-set ydinkäytännöt ja niiden toimeenpanon seurantamenettely

- laaja hyvinvointiar-viointi

- poissaoloseuranta

Lautakunnan tms. hyväksymät yhteiset ydinkäytännöt ja niiden toimeenpanon seurantamenettely

- laaja hyvinvoin-tiarviointi

- poissaoloseuranta

Toimeenpanora-kenne

- TE -erityisvoima-varat (E/asukas)

- TE -erityisvoimavarat (€/asukas)

- opiskeluhuoltohenki-löstön mitoitus (tun-tia/vko/100 oppilasta)

- kouluterveyden-huollon henkilöstön mitoitus (oppilas-ta/henkilötyövuosi


42

B Varhainen puuttuminen ja tuki - malli yhteistyön edistämiseksi

Varhaisen puuttumisen strategiset lähtökohdat ja poikkisektorinen johtaminen Nurmijärvellä Mervi Herola Perhe- ja sosiaalipalveluiden päällikkö Nurmijärven kunta

Valtio

Strategia on keskeisimpiä prosesseja, jonka avulla pyritään hallitsemaan jatkuvasti muuttuvaa toi-mintaympäristöä. Viime vuosina on valtion strategialinjausten mukaisia tavoitteita toteutettu mm. toimintatapoja uudistamalla sekä painottamalla laaja-alaista ehkäisevää toimintaa, joka edellyttää paitsi valtion- myös kunnan eri hallinnonalueiden toimintojen yhteensovittamista. Myös uudessa hallitusohjelmassa painotetaan ehkäisevää näkökulmaa sekä lasten, nuorten ja perheiden ongelmiin puuttumista. Neuvoloiden, päiväkotien ja koulujen katsotaan olevan avainasemassa ehkäisevässä työssä.

Kunta Yksittäisissä kunnissa ohjaa kuntastrategia koko kunnan kehittämistä. Siinä on valtuuston tahto ja keskeisimmät päämäärät. Nurmijärven kuntastrategiaa synnytettäessä v.2004 todettiin kunnan nykyti-la hyväksi. Sen ylläpitämiseksi tulee kuitenkin varautua haasteisiin ja erityisesti – kuten valtakunnal-lisissakin linjauksissa – painotetaan yksilön omaa vastuuta ja ennaltaehkäisyä. Kunnassa on nuori ja lapsivoittoinen väestö ja tästä syystä haluttiin painottaa ennaltaehkäisevää työtä lasten ja perheiden parissa. Yksi kunnan vuosien 2004 – 2006 viidestä kärkihankkeesta ”Vanhemmuutta, verkottumista ja yhteisöllisyyttä tuetaan syrjäytymisen ehkäisemiseksi” vastuutettiin sosiaalipalvelualueelle. Jatkuva voimakas lapsiväestön kasvu kunnassa sekä havaitut ”pullonkaulat” sektorien välisessä yhteistyössä ja rajapinnoilla alkoivat 2000-luvulla nousta haasteiksi myös käytännön työssä. Kärkihanke Kärkihanketta toteuttamaan käytännössä tuli yhtenä sosiaalialan kehittämishankkeena ja Stakesin kanssa yhteistyössä toteutettu VARPU- varhaisen puuttumisen hanke siihen liittyvine osahankkei-neen. Hankkeen tavoitteena oli parantaa Nurmijärven peruspalvelujärjestelmän kykyä havaita ja puuttua varhain lasten ja perheiden ongelmiin. Sen lähtökohtana olivat käytännön poikkihallinnolli-sessa ja moniammatillisessa työssä havaitut pullonkaulat sekä osaamisen lisääminen asiakkaan oman asiantuntemuksen hyödyntämisessä.

Hallintokunnat Nurmijärven strategian mukaan tavoitteita toteutetaan mm. tarkastelemalla viranhaltijaorganisaatio-ta sekä kehittämällä palvelualuerajat ylittävää yhteistyötä. Kussakin hallintokunnassa oli strategioi-ta jalkautettu jo hallintokuntien sisällä ylhäältä alaspäin. Strategialinjausten eteenpäin vieminen edellyttää paitsi asioiden - myös ihmisten toiminnan johtamista. Loppujen lopuksi yksittäisten työn-tekijöiden samansuuntainen toiminta on ratkaisevaa linjausten toteutumisessa.

Strategiarosessiin kuuluvat alun toimintaympäristön analyysin ja strategioiden valmistumisen jäl-keen strategian jalkauttaminen. Jalkauttaminen ylhäältä alaspäin (vertikaalisesti) mielletään yleensä


43

helpommin kuin yli hallintokuntarajojen (horisontaalisesti) tapahtuvaksi. Tarvitaan kuitenkin yli sektorirajojen toimivia prosesseja strategiatasolta aina moniammatillisen käytännön yhteistyön to-teutumiseksi.

Varpu haastoi johtamisen

Keskeiseksi kysymykseksi hankkeen alussa nousikin se, miten voidaan tukea eri hallintokunnista tulevien työntekijöiden moniammatillisen työn samansuuntaista toteutumista?

Hankkeen alussa perustettiin poikkisektorisen yhteistyön toteutumiseksi peruspalvelujen tu-losaluepäälliköistä koostuva ohjausryhmä. Jäsenenä olivat myös kasvatus- ja perheneuvolan esi-mies sekä talouspäällikkö. Varpu- ohjausryhmän jäsenten kautta on saatu viedyksi peruspalveluiden talousarvioon kunnan strategioihin pohjautuvia, yhteneväisiä nimenomaan ennaltaehkäisevään toi-mintaan liittyviä tavoitteita. Ohjausryhmän kautta on pyritty varmistamaan, että erilaiset olemassa olevat resurssit toimivat palveluprosessissa samaan suuntaan, varhaisen puuttumisen ja tuen mukai-sesti. Sen toiminnan kautta tuli selväksi, että ohjausryhmässä esiin tulevat asiantuntijuuden yhteen-sovittamiset tulevat esille myös käytännön moniammatillisessa asiakastyössä.

Ohjausryhmän vahvuutena on ollut se, että sen jäsenet pystyvät ohjeistamaan ja tekemään ratkaisuja omaan tulosalueeseensa ja yksikköihinsä liittyvissä henkilöstöasioissa. Tämä on tärkeää mm. uu-denlaisen työotteen vaatimien koulutusten suuntaamisessa ja sijaisten järjestämisessä.

Tavoitteiden eteenpäin viemisessä on johdon lisäksi ollut kaikkien lähiesimiesten sitoutuminen tärkeää. Esimiesten toiminnan ja tuen kautta mahdollistettiin motivoitumista uusien työkäytäntöjen etsimiseen, niihin kouluttautumiseen ja niiden juurtumiseen. Tätä näytti erityisen hyvin tukevan hankkeessa tehty hyvä vuosisuunnittelu. Sen pohjalta esimiehet pystyivät suunnittelemaan omien yksikköjensä toimintoja. Horisontaalista yhteistyötä, sektorirajoja ylittävää toimivaa työprosessia kuvaamaan valmistui v.2005 lopussa ”Nurmijärven Varpu-malli”, varhaisen puuttumisen ja tuen malli neuvoloiden, päi-vähoidon ja koulun työntekijöille. Malli pohjautuu Tom Arnkilin ja Esa Erikssonin ”huolen vyö-hykkeistöön” ja pohjatyön mallin suunnittelussa teki Rajamäen moniammatillinen erityistyönteki-jöiden ryhmä. Lopullinen versio valmistui ohjausryhmän yhteistyönä. Malli ohjaa työntekijää asia-kaslähtöiseen ja moniammatilliseen työhön sekä aitoon vuoropuheluun, dialogiin eri osapuolten välillä. Hankkeessa tehtyjen kyselyjen kautta on jo näkyä siitä, että yhteistyörakenteiden kehittäminen yli hallintokuntarajojen on asiakkaiden kannalta myönteistä. Arviointi-palautteiden mukaan tämä näh-dään myönteisenä myös työntekijöiden taholta. Stakesin ja Nurmijärven kunnan yhteistyönä teh-dään edelleen tutkimusta toiminnan vaikuttavuudesta ja kehitetään välineitä sen arviointiin.

Vuonna 2003 alkanut hanke päättyi v.2007. Tällä hetkellä mallia ja siihen liittyviä toimintatapoja ollaan juurruttamassa jokaisen työntekijän osaamiseksi. Verkostotyön koordinaattorin toimi on vakinaistettu valtuuston päätöksellä ja poikkihallinnollisen ohjausryhmän toiminta kunnanjohtajan päätöksellä. Työtapoihin liittyvät koulutukset ja hyvien käytäntöjen keskustelut yksiköissä ovat toimintasuunnitelmassa.

Hankittua osaamista, osaajia ja aikaa ei haluta hukata. Ennaltaehkäisevä toiminta ja sen johtaminen halutaan kiinnittää pysyvästi organisaation rakenteisiin ja työkäytäntöihin. Toimintatavoista ja käy-tännöistä ollaan kiinnostuneita myös vanhuspalveluissa ja tällä hetkellä terveyspalveluissa käynnis-tyvässä työhyvinvointi- ja rekrytointihankkeessa


44

Varhaisen puuttumisen malli Nurmijärven peruspalveluissa

Olli Laiho, verkostotyön koordinaattori Nurmijärven kunta [email protected] Nurmijärven kunnan varhaisen havaitsemisen ja puuttumisen hankkeessa (2003–2007) luotiin peruspalveluihin varhaisen puuttumisen malli (http://www.nurmijarvi.fi/palvelut/ sosiaalipalve-lut/fi_FI/sosiaalipalvelut/). Malliin pohjana on huolen vyöhykkeistö. Huolen vyöhykkeistö on tutki-musprofessori Tom Arnkilin ja kehittämispäällikkö Esa Erikssonin vuonna 1996 kehittämä työväline lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskenteleville työntekijöille. Huolen vyöhykkeistö auttaa työnte-kijää jäsentämään lasta/perhettä koskevaa huoltansa, omia auttamismahdollisuuksiaan ja lisävoimava-rojen tarvetta liittyen sen hetkiseen tilanteeseen. Malli otettiin käyttöön vuoden 2006 alusta. Malli ohjaa työntekijöitä avoimeen, dialogiseen yhteistyöhön sekä asiakkaiden että muiden viranomaisten kanssa. Keskeisenä lähtökohtana on voimavara-, verkostokeskeinen ja dialoginen ajattelutapa. Tällä pyritään sellaiseen tulevaisuuteen suuntautuvaan jaettuun asiantuntijuuteen, jossa vanhemmat otetaan mukaan yhteistyöhön varhaisessa vaiheessa. Yhteistyössä etsitään sellaisia toimia, jotka mahdollista-vat varhaisen tuen syntymisen.

Varhainen puuttuminen peruspalveluissa -mallia on tehty työntekijöille tutuksi erilaisissa tiedotus - ja koulutustilaisuuksissa ja sitä on käyty läpi tulosalueilla. Marraskuussa 2006 Stakesin kanssa yhteis-työssä työntekijöille tehdyn kyselyn (Varhainen puuttuminen ja yhteistyö lasten, nuorten ja perheiden palveluissa/ peruskartoitus työntekijöille 11/2006)mukaan työntekijät kokevat mallin edistävän yhteis-työtä ja siitä on paljon hyötyä perheille, työntekijöille sekä moniammatilliselle yhteistyölle. Mallia on myös esitelty koulujen ja päivähoidon vanhempainilloissa.

Lähtökohtana avoin ja dialoginen yhteistyö Malli ohjaa työntekijöitä luomaan sellaisen työskentelysuhteen perheiden kanssa, jossa yhdessä luo-daan suunnitelmaa lasten, nuorten ja perheiden pulmallisiin tilanteisiin. Tämä edellyttää avointa, voi-mavarakeskeistä ja kunnioittavaa työtapaa.

Työntekijöitä on koulutettu kunnioittaviin, avoimiin ja dialogisiin kohtaamisiin huoli puheeksi - kou-lutuksissa. Huolen puheeksiottaminen on Stakesissa (Eriksson, Arnkil) kehitetty ennakointimenetelmä jolla tuetaan työntekijöitä tarttumaan huolitilanteisiin varhain ja tukea tarjoten. niin että vuoropuhelu asiasta voi jatkua. Tavoitteena on synnyttää työntekijän ja perheen yhteinen ”liittoutuma” lap-sen/nuoren tilanteen tukemiseksi. Keskeistä puheeksiottamisessa on työntekijän omaan huoleen tart-tuminen. Apuna tässä on huolenpuheeksiottamisen ennakointilomake, joka auttaa valmistautumaan puheeksiottoon. Ennakointilomakkeen avulla tehdään tietoista ennakointia omien tekojen seurauksista, jäsennetään omaa huolta ja omia toimintamahdollisuuksia, kartoitetaan voimavaroja, mietitään tarjot-tavaa tukea sekä pohditaan huolen sanoittamista. Varhaisen puuttumisen hankkeen aikana Nurmijär-ven kuntaan on koulutettu huolen puheeksioton kouluttajia, jotka ovat kouluttaneet kunnan lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelevää henkilöstöä. Koulutuksista kerätyn palautteen ja työnteki-jöille suunnatun kyselyn (Varhainen puuttuminen ja yhteistyö lasten, nuorten ja perheiden palveluissa/ peruskartoitus työntekijöille 11/2006) mukaan koulutusta ja puheeksioton menetelmää pidetään hyö-dyllisenä.

Dialogiset neuvonpidot

Aina hyväkään yhteistyö työntekijän ja perheen kanssa ei ole riittävää, vaan tilanteeseen tarvitaan läheisverkoston ja muiden työntekijöiden voimavaroja, tarvitaan verkostoitumista. Hyvän ja jäsenty-neen verkostomaisen työskentelyn synnyttämiseksi on Nurmijärvellä varhaisen puuttumisen hankeen


45

aikana otettu käyttöön dialogiset verkostopalaverit. Tällaisia ennakointidialogi - palavereja varten kuntaan on koulutettu verkostokonsultteja, joiden tehtävänä on organisoida verkostopalaveria. Verkos-tokonsultit huolehtivat siitä, että jokainen palaveriin osallistuja saa tilaisuuden kuulla muiden ajatuksia ja voi puhua omasta näkökulmastaan.

Verkostopalaverissa ei haeta syyllisiä tai vajavuuksia, vaan pyritään yhdistämään voimavaroja ja ihmi-siä. Palaverien tarkoituksena on yhdessä perheen, lähiverkoston ja työntekijöiden kanssa saada aikaan lasta/nuorta/perhettä tukeva suunnitelma. Palaverit selkiinnyttävät perheen ja työntekijöiden työnjakoa ja antavat monipuolisen perustan jatkosuunnitelman tekemiseen. Suunnitelmaan osallistuvat muodos-tavat tiimin, joka on jatkossa lapsen/perheen tukena.

Verkostokonsulttien tehtäviin kuuluu asiakastilanteisiin suunnattujen palaverien lisäksi alue- ja teema-neuvonpitojen, suunnittelupalaverien vetäminen. Alueneuvonpitoja järjestetään, kun halutaan selvittää, miten tietyn alueen lapset/nuoret voivat. Niissä tarkastellaan kyseisen alueen yhteisiä kehittämiskoh-teita. Teemaneuvonpitoja järjestetään silloin, kun halutaan tarkastella useita koskevaa pulmallista ti-lannetta. Tavoitteena on yhdessä muiden toimijoiden kanssa laatia huolta vähentävä toimintasuunni-telma. Suunnittelupalaveri antaa monipuolisen pohjan toimialan/yksikön/kunnan tms. strategia- tai toimintasuunnitelman laatimiseen. Nurmijärvellä on vuodesta 2003 pidetty reilu sata verkostokonsult-tien ohjaamaa palaveria ja niistä on kerätty välitöntä palautetta. Niissä verkostotapaamiset mielletään mielekkäiksi ja hyödyllisiksi niin työn tekijöiden kuin perheidenkin näkökulmasta.

Keskeisenä yhteistyökumppanina Nurmijärven varhaisen puuttumisen hankkeessa on ollut sosiaali- ja terveysalan kehittämiskeskus Stakes. Siellä on seurattu ja tutkittu dialogisten verkostopalaverien toteu-tumista ja vaikutusta valtakunnallisesti. Palavereista saatu välitön palaute on hyvää ja Riitta- Liisan Kokon tutkimuksen (Tulevaisuuden muistelu – ennakointidialogit asiakkaan kokemana syksyllä 2006) mukaan asiakkaat (perheet) kokevat palaverit erittäin hyödyllisiksi. Palaverit selkeyttävät tilannetta ja niissä tehdyt suunnitelmat ovat konkreettisia ja auttavat arjen sujumista ja luovat toiveikkuutta tulevai-suuteen.

Nurmijärven kunnan ja Stakesin on yhteistyössä tarkoitus kehittää edelleen varhaisen puuttumisen toimintaa sekä luoda toiminnan vaikuttavuuden seurantaan ja arvioimiseen välineitä.

C Varhaiskasvatus NYT

Vaikuta vanhempi -kysely ja sen tuloksia Eeva-Liisa Kronqvist, lehtori Oulun yliopisto [email protected] Varhaiskasvatuksen laadun arviointi ja seuranta on valtakunnallisesti tärkeä tehtävä. Varhaiskasvatuk-sen laatua onkin tutkittu verraten paljon sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla ja sitä on viime vuosina pohjustettu myös useissa Stakesin hankkeissa. Näiden hankkeiden pohjalta on noussut ilmei-seksi säännöllisen laatukatsauksen tarve, jolla voidaan arvioida palvelujen laatua ja ongelmakohtia. Myös valtakunnalliset asiakirjat velvoittavat laadun seurantaan. Laatua voi tarkastella usealla eri tasol-la. Valtakunnallinen näkökulma laatuun voisi seurata laadun toteutumista ohjauksen, linjausten, palve-lujen saannin ja tasa-arvoisuusnäkökulman sekä lainsäädännön että palvelurakenteen kannalta. Kun-nan näkökulmassa korostuu palvelujen tuottaminen ja toteutuminen, voimavarojen jakautuminen sekä tasa-arvoisuus. Varhaiskasvatuksen organisaatioita puolestaan kiinnostaa tavoitteet, toiminnan ohjaus ja organisaation toimivuus. Työntekijän näkökulmasta laatu merkitsee työn tavoitteiden ja tulosten toteutumista ja työn kehittämistä ja asiakkaan laatunäkemyksessä nousevat esille esimerkiksi palvelu-


46

jen saatavuus, palvelukyky sekä ammatillisuus ja kustannukset (Portell & Malin 2007). Vanhempien näkökulma asettuu näiden välimaastoon ja sillä on merkittävä vaikutus varhaiskasvatuksen laadun seurannassa. On todettu, että vanhempien osallisuus edistää hyvää varhaiskasvatusta ja sen avulla voi-daan ennalta ehkäistä lasten myöhempiä sopeutumisvaikeuksia esiopetuksessa ja koulussa. Vanhempi-en näkökulmien kuunteleminen ja kasvatuskumppanuuden ajatus velvoittaa varhaiskasvatuspalvelujen toteuttajia ottamaan vanhemmat entistä paremmin huomioon palveluja suunniteltaessa. ”Vaikuta van-hempi” -kysely on osa varhaiskasvatuksen laatukatsausta ja se fokusoituu palvelujen käyttäjien näkö-kulmiin.

Valtakunnallinen ”Vaikuta vanhempi” -kysely suunnattiin kaikille varhaiskasvatuspalveluja käyttävien lasten huoltajille. Tiedottaminen tapahtui varhaiskasvatusyhdyshenkilöverkoston sekä tiedotusvälinei-den kautta. Kysely toteutettiin internet-pohjaisena kyselynä ja sen laadinnassa hyödynnettiin aikai-sempien laatuhankkeiden teemoja. Teemat liittyivät varhaiskasvatuspalveluihin, niiden toteutumiseen ja tärkeyteen, toimintaympäristöön sekä yhteistyöhön vanhempien kanssa. Vastaajia oli yhteensä yli 3500 ja tulosten mukaan vanhemmat olivat verraten tyytyväisiä varhaiskasvatuspalveluihin. Erityisesti he arvostivat henkilöstön osaamista ja ammattitaitoa. Varhaiskasvatuspalvelujen merkitys nähtiin eri-tyisesti lapsen sosiaalisen kehityksen kannalta tärkeänä. Varhaiskasvatuksen toimintaympäristöä arvi-oitiin myös: ulkoisen ympäristön suhteen oli korjaamisen varaa, mutta lapsen viihtyvyys koettiin hy-väksi sekä päiväkodissa että perhepäivähoidossa. Tuloksia verrattiin myös joidenkin taustamuuttujien suhteen. Tiedottamista ja yhteistyötä arvioitiin sekä kunnan että päivähoitopaikan tasolla. Yhteistyötä ja osallisuutta oman lapsen varhaiskasvatukseen pidettiin tärkeänä ja yli puolet vanhemmista oli samaa mieltä siitä, että he voivat käydä riittävästi keskusteluja ja voivat vaikuttaa lapsensa varhaiskasvatus-suunnitelmaan. Mielipiteitä verkkopalveluista vanhempien tukemisessa tiedusteltiin myös. Kysely keskittyi tällä kertaa varhaiskasvatuspalveluita käyttävien mielipiteisiin laatuun liittyvistä tekijöistä. Tavoitteena on, että jatkossa myös henkilöstön ja kuntatason näkemyksiä varhaiskasvatuksen laatuun ja kehittämiseen arvioidaan säännöllisesti.

Varhaiskasvatuksen kansainvälisiä näkökulmia Päivi Lindberg, erikoissuunnittelija Stakes [email protected]

Kiinnostus varhaiskasvatuspolitiikan ja palvelujen kehittämiseen on kasvanut useissa rikkaissa maissa (OECD maat). Kehittäminen on saanut vauhtia tutkimuksista, joiden mukaan laadukkaalla varhaiskas-vatuksella on todettu olevan huomattavia vaikutuksia lasten kehitykseen ja oppimiseen. Perheraken-teiden muuttuessa ja naisten työssäkäynnin lisääntyessä myös päivähoitoa tarjoavien palvelujen tarve kasvaa. Koska lastenhoito edelleen on pääosin perheissä naisten vastuulla, päivähoitopalveluja organi-soimalla vaikutetaan sukupuolten väliseen tasa-arvoon, erityisesti naisten yhtäläisiin mahdollisuuksiin osallistua työelämään.

Suomi on jo lähes kymmenen vuoden ajan ollut mukana laajassa varhaiskasvatuksen kansainvälisessä verkostossa. OECD:n teematutkintaan (Thematic Review of Early Childhood Education and Care Policy) osallistui yhteensä 20 maata vuosina 1998–2006. Arvioinnin tarkoituksena oli saada vertailu-kelpoista materiaalia eri maiden varhaiskasvatusjärjestelmistä ja varhaiskasvatuspoliittisista ratkaisuis-ta. Tutkinnan kohteena olivat kaikki alle kouluikäisille tarkoitetut hoidon, kasvatuksen ja opetuksen järjestelyt, riippumatta järjestämisympäristöstä, rahoituksesta, aukioloajoista, tai toiminnan sisällöistä. Tarkastelun kohteena olivat myös perheille suunnatut tukimallit sekä terveys-, työllisyys- ja sosiaali-poliittiset ratkaisut. OECD:n verkostosta alkanut työ jatkuu edelleen vuonna 2007 aloitetun kansainvä-lisen Starting Strong -Networkin kautta, jossa myös Suomi on mukana.


47

Varhaiskasvatuksen kansainvälinen vertailu on osoittautunut haasteelliseksi. Politiikka ja järjestelmät ovat sidoksissa kunkin maan yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen kontekstiin. Usein on haasteellista jopa määritellä, mitä asioita tulisi vertailla. OECD:n arviointi on tähänastisista policy-tason vertailuis-ta laajin. Sen pohjalta OECD on tehnyt rohkeasti suosituksia varhaiskasvatusjärjestelmien kehittämi-seksi eri maissa. Lisäksi Starting Strong -raporttien tuloksiin pohjautuen UNICEFin Innocenti -keskus on parhaillaan viimeistelemässä varhaiskasvatusjärjestelmien laatuprofiilia rikkaille maille. Profiilissa arvioidaan kunkin maan järjestelmiä neljään kategoriaan sijoitettujen kriteerien avulla. Jo kriteerien laatimisvaiheessa ongelmaksi muodostuivat maiden erilaiset kontekstit, terminologian määrittely sekä tiedonkeruun eroavaisuudet. Eri maiden varhaiskasvatuksen järjestelmiä voidaan tarkastella joidenkin kriteerien kautta, jotka antavat suuntaa kehittämistyölle, mutta aukotonta kuvaa laadusta nämä vertai-lut eivät tuota.

Hyvin karkeasti eri maiden varhaiskasvatuksen järjestelmät voidaan jakaa kahteen kategoriaan. Pää-osin Pohjoismaissa, mutta joiltain osin myös muutamissa sosiaalipedagogiseen traditioon pohjaavissa Keski-Euroopan maissa varhaiskasvatuksen järjestelmät ovat integroituja, eli sekä esiopetuksessa että päivähoitopalveluissa toteutetaan tavoitteellista varhaiskasvatusta, joka muodostuu hoidon, kasvatuk-sen ja opetuksen kokonaisuudesta. Eriävien järjestelmien maissa hoidolliset ja opetukselliset tehtävät erotetaan toisistaan jo järjestelmätasolla. Useimmiten tämä ero tapahtuu järjestelmässä kolmen vuoden iässä. Eriävien ja integroitujen järjestelmien eroavaisuudet näkyvät kaikilla tasoilla: hallinnossa, palve-lujen järjestämisessä, sisällöissä / opetussuunnitelmissa, sekä laadussa yleensä.

Jokaisen maan olisi tärkeää löytää omaan kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiinsa soveltuvia kehittämisen näkökulmia. Tärkeää on, että varhaiskasvatuksen kehittämistyö perustuu selkeään linjaa-vaan politiikkaan, lainsäädäntöön ja julkiseen rahoitukseen. Vaikka kansainväliset vertailut ja arvioin-nit eivät pystykään tuottamaan objektiivista kuvaa maiden rajat ylittävästä varhaiskasvatuksen laadus-ta, tuovat ne näkyväksi erilaisia järjestelmiä ja nostavat esiin laadukkaan varhaiskasvatuksen merki-tyksen ja kehittämistyön tärkeyden, ja siten vahvistavat varhaiskasvatuksen asemaa eri maissa.

D Kouluterveyskyselyn hyödyntäminen: Tietoa on - entä sitten?

Kouluterveyskyselyn hyödyntäminen – johdatusta malleihin ja menetelmiin

Tiina Tervaskanto-Mäentausta., THM Oulun seudun ammattikorkeakoulu [email protected]

Koululaisten ja nuorten terveyden edistäminen on yhteinen haaste perheille, kouluille, sosiaali- ja ter-veydenhuollolle, nuorisotoimelle ja kaikille nuorten kanssa toimiville tahoille. Yksi toimijataho ei yksin voi vaikuttaa tämän päivän nuorten kasvaviin terveys- ja hyvinvointiriskeihin ja uhkiin. Koulu-laisia ja nuoria ei ole osattu mukaan oman tulevaisuutensa ja valintojensa pohdintaan. Tarvitaan suun-nitelmallista, moniammatillista yhteistyötä. Koululaisten terveydestä on kerätty systemaattisesti tietoa jo vuosia. Tutkittua tietoa ei ole osattu myöskään tehokkaasti hyödyntää kunta- eikä koulutasolla ter-veyttä edistävän toiminnan perustana.


48

Kouluterveyslähettilästoiminnan (Stakes 2003 läht.) tarkoituksena on auttaa ja tukea kuntien ja koulu-jen toimijoita hyödyntämään Kouluterveyskyselyn (KoTeKy) välittämää tietoa sekä kuntatason että koulutason toimintamallien kehittämisessä. Lähettilästoimintaa on pilotoitu vuosina 2005-7 Pohjois-Karjalan, Oulun ja Kajaanin alueilla Kouluterveyskyselystä toimintaan -hankkeessa. Avainhenkilöinä ovat toimineet ammattikorkeakoulujen lehtorit / kouluterveyslähettiläät. Hankkeen tuloksena on syn-tynyt eri tason toimintamalleja ja menetelmiä, joissa on hyödynnetty eri tavoin tutkittua tietoa koulu-laisten ja nuorten terveyttä edistävän toiminnan pohjana.

Kehittymistoiminnan lähtötilanteessa mallinnettiin mahdollisuuksia KoTeKy:n hyödyntämiseksi eri toiminnan tasoilla kunnissa. Malli nimettiin ”munamalliksi”. Eri paikkakunnilla kehittämistoiminta käynnistyi kunkin alueen lähtötilanteen ja aikaisempien kokemusten pohjalta. Kouluterveyslähettiläs oli kehittämistoiminnan koordinaattorina ja asiantuntijana kullakin paikkakunnalla. Jokaisella alueella syntyi koulukohtaisia toimintamalleja ja uusia yhteistoiminnallisia menetelmiä kouluyhteisötason ter-veyttä edistävään toimintaan. Oppilashuoltoryhmä tai vast. oli avainroolissa koulutason toiminnassa. Koulujen kehittämistyössä oli mukana ammattikorkeakoulujen opiskelijoita. Tästä syntyi uusia oppi-misen ja opettamisen malleja. Opiskelijat saivat mahdollisuuden olla mukana alueellisessa kehittämis-työssä, mikä on myös Ammattikorkeakoululain haaste. Hankkeessa toimintaa kehitettiin ja mallinnet-tiin myös kuntatasolla. Nuorten hyvä tulevaisuus oli asia, joka innosti moniammatillisen yhteistyön tiivistämiseen kuntatasolla. Kuntatason toiminta liittyi läheisesti myös terveyden edistämisen johtami-sen kehittämiseen kunnassa.

Kolmen pilottialueen kehittämistyön pohjalta syntyi toimintamalli, joka mallintaa KoTeKy:n tulosten hyödyntämisprosessia eri kunta- ja koulutasojen toiminnassa syklimäisesti kyselystä toiseen. Uusi kysely käynnistää tilannearvion, jonka avulla toimintaa suunnataan ja painotetaan tulosten mukaan. Olennaista on verkostomainen tavoitteellinen toiminta, joka yhdistyy toisaalta kuntatason päätöksen-tekoprosessiin ja toisaalta koulujen ja nuorten arjessa tapahtuvaan terveyttä edistävään toimintaan.

Kouluterveyskyselystä toimintaan mallin kehittäminen Kajaanissa Leena Lerssi, lehtori , kouluterveyslähettiläs Kajaanin ammattikorkeakoulu [email protected]

Hankkeessa edettiin tavoitteiden mukaisesti kouluyhteisön terveydellisen lähtötilanteen kar-toituksesta, tavoitteiden asettamisesta toimintaan ja sen arviointiin. Toimintaa kokeiltiin ja arvioitiin yhdellä koululla, jonka jälkeen toimintaa laajennettiin koko kunnan alueelle. Kehit-tämisen pohjana olivat oppilaille, vanhemmille, opettajille ja oppilashuoltoryhmille sekä oppilaskuntien hallituksille tehtyjen haastattelujen tulokset. Kehittämistyössä olivat mukana perusopetuksen ja nuorisotyön edustajat kunnallisella tasolla. Keskeisinä toimijoina kouluta-solla olivat oppilaat, oppilashuoltoryhmä ja oppilaskunnan hallitus. Toimintaa koordinoi oppilashuoltoryhmä. Kouluterveyslähettiläs ohjasi toimintaa tuoden kouluyhteisön terveyttä edistävään työhön myös ammattikorkeakoulun opiskelijat. Lisäksi Kajaanissa oli painopis-teenä oppilaiden osallisuus. Toiminta eteni Kajaanissa seuraavien vaiheiden kautta. I vaihe: 2005–2006

- Terveyttä edistävän toiminnan tukeminen yhdellä peruskoululla - Arvioinnin tuloksena toimintamallin kehittäminen yhteistyössä alueen toimijoiden

kanssa II vaihe: 2006–2007

- Terveyttä ja osallisuutta tukevan toimintamallin testaaminen alueen neljässä perus-koulussa

- Prosessin ja saavutettujen tulosten arviointi


49

III vaihe: 2007– - Toimintamallin juurruttaminen kouluyhteisön omaksi toiminnaksi kaikkiin alueen

perusopetuksen yläkouluihin Toimintamalli Tarkoituksena on tukea kouluyhteisöjen terveyden ja osallisuuden edistämistä jatkuvaksi ja itsenäiseksi toiminnaksi ja näin edistää kouluyhteisöjen terveyttä (KUVIO 1) Kouluyhteisön hyvinvointi ja osallisuus

KUVIO 1. Kajaanin toimintamalli kouluyhteisön hyvinvoinnin ja oppilaiden osallisuuden edistämiseksi.

Toimijat Keskeisinä toimijoina ovat 7. luokan oppilaat terveystiedon opettajien johdolla. Oppilashuol-toryhmä koordinoi toimintaa osana ennaltaehkäisevää työtä ja tarvittaessa laajentaa toimin-nan näkökulmaa laajempaan kokonaisuuteen. Terveydenhoitaja oppilashuoltoryhmän jäsene-nä tuo yhteisön terveydenhoidon asiantuntemuksen kouluyhteisön käyttöön. Oppilaskunnan hallitus ohjaavan opettajansa johdolla toimii myös osaltaan koordinoivana ryhmänä, jonka tehtävänä on tarkastella 7. luokan toimintaa koko koulun oppilaiden kannalta ja välittää tieto

Kajaanin perusopetuksen tulos- ja tavoitesuunnitelmassa kouluyhteisön terveyden edistäminen ja osallisuus osana terveystiedon oppikurssia 7 lk oppilailla

Kouluterveyskyselyn tulokset ja oppilaiden havainnot koulu-yhteisön hyvinvoinnista toi-minnan lähtökohtana

Info 7 lk oppilaille kouluyhteisön hyvinvoinnin ja osallisuuden kehittämisestä

KOULUYHTEISÖN HYVINVOINNIN

EDISTÄMINEN

Luokka 7a

Kehittämisidea Toiminta Arviointi

Luokka 7b

KehittämisideaToiminta Arviointi

Luokka 7c…

KehittämisideaToiminta Arviointi Kouluterveyslähettiläs/ Opettaja

Kouluterveyskyselyn tulokset ja koulu-yhteisön hyvinvoinnin kehittämisestä tiedottaminen 7lk vanhempainillassa ja vanhempien kuuleminen

Oppilaskunta

Tiedottaa kehittämisideoista kaikille oppilaille.

Esittelee kehittämisideat ja omat näkökulmansa oppilashuoltoryhmälle

Oppilashuoltoryhmä

Koordinoi toimintaa, tiedottaa opettajille ja yhdistää laajemman näkökulman kouluyhteisön hyvin-vointiin, etsii yhteistyötahot, antaa jatkotyöstämisestä ohjeet luokille ja arvioi terveyttä edistäviä prosesseja ja tuloksia sekä osallisuutta

Tiedottaa rehtorille kehittämisideoista ja muusta kouluyhteisön hyvinvointitoiminnasta

Rehtori

Tietoinen kehit-tämisideoista


50

oppilaille sekä oppilashuoltoryhmälle. Rehtorin ja koko muun kouluyhteisön tuki tarvitaan toiminnan toteuttamiseksi. Yhteistyökumppanit voivat vaihdella kulloisenkin teeman mukaisesti. Ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijat tuottavat tarvittaessa erilaisia terveyttä tukevia interventioita kouluyh-teisölle omien opettajiensa johdolla. Rakenne Toiminnan edellytyksenä on sen kytkeminen osaksi perusopetuksen asiakirjoja, jolloin kou-luyhteisön on mahdollista toteuttaa toimintaa osana opetussuunnitelmaa. Toimijoiden ollessa 7. luokan oppilaita ja heidän toimiessaan osana terveystiedon tunteja on ajankäyttö osa heidän opintojaan. Tämä edellyttää terveystiedon opettajalta terveystiedon opetussuunnitelman tarkastelua ja opetusmenetelmien muokkaamista osallisuutta tukeviksi. Lisäksi arvioinnissa tulisi huomioida oppilaiden kokemuksellinen tietotaito. Oppilaskunnan hallituksen ajankäyttöä ei voida kytkeä osaksi opintoja, joten se perustuu edelleen haluun hoitaa yhteisiä asioita välitunneilla. Oppilashuoltoryhmälle toiminta asettaa selkeän vaati-muksen ajankäytön ohjaamiseen myös ennaltaehkäisevään työhön korjaavan työn ohella. Prosessi Oppilaat tarkastelevat terveystiedon oppitunneilla Kouluterveyskyselyn tuloksia. Tutkimus-tulosten ja omien havaintojensa perusteella oppilaat tekevät luokkakohtaisen ehdotuksensa kouluyhteisön terveyden edistämiseksi. Luokkien edustajat esittelevät ehdotuksensa oppilaskunnan hallitukselle, joka tarkastelee ehdotusta koko koulun oppilaiden kannalta. Oppilaskunnan hallitus esittelee ehdotukset edel-leen oppilashuoltoryhmälle. Oppilashuoltoryhmä ja rehtori käsittelevät ehdotukset ja tukevat luokkien jatkotoimintaa ohjein ja neuvoin. Oppilashuoltoryhmän tehtävänä on myös tarkas-tella ehdotuksia suhteessa laajempaan kouluyhteisön terveyttä edistävään toimintaan ja tarvit-taessa käynnistää toimintaa yhteistyökumppaneiden kanssa. Saamiensa ohjeiden avulla luokat tarkentavat toimintasuunnitelmansa ja toteuttavat suunni-tellun toiminnan osana terveystiedon ja luokanvalvojan tunteja. Lukukauden lopussa arvioi-daan prosessin onnistumisesta ja terveystavoitteiden saavuttamisesta. Mallin tavoitteena on tukea kouluyhteisöjä jatkuvaan omaehtoiseen terveyttä ja oppilaiden osallisuutta tukevaan toimintaan.

Terve, tulevaisuus! -toimintamalli Seppo Voutilainen, ylilääkäri Oulun sosiaali- ja terveystoimi [email protected]

Oulu on ollut mukana Stakesin Kouluterveyskyselyssä peruskoulun 8. ja 9. ja lukion 1. ja 2. luokkalaisille vuodesta 1997 lähtien. Kouluterveyslähettilään aloitteesta perustettiin syksyllä 2005 työryhmä, jossa eri hallintokuntien viranomaiset ja yhteistyökumppanit analysoivat vuoden 2005 tuloksia yhdessä ja suunnittelivat toimintamallin tulosten hyödyntämiseksi. Kouluterveyskyselyn kokonaiskuva Oulusta osoitti lasten ja nuorten terveyteen, terveystottu-muksiin, elinoloihin ja koulutyöhön liittyvien seikkojen olevan selkeästi yhteydessä perhee-seen ja vanhemmuuteen, uskallukseen olla aikuinen sekä lasten ja aikuisten väliseen vuoro-


51

vaikutukseen. Tulosten pohjalta rakennettiin lapsille ja nuorille sekä heidän kanssaan toimivil-le aikuisille suunnattu kaikkien hallintokuntien yhteinen toimintamalli.

Terve, tulevaisuus!- toimintamallissa tavoitteena on:

• lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen • nuorten oman terveystietoisuuden ja osallisuuden lisääminen • vastuullisen vanhemmuuden ja aikuisuuden tukeminen • hyvinvointia ja terveyttä edistävän arjen kulttuurin vahvistaminen.

Terve, tulevaisuus! -toimintamallilla haluamme tukea ja vahvistaa lasten ja aikuisten välistä vuorovaikutusta sekä vaikuttaa lasten, nuorten ja perheiden terveystietoisuuteen, terveystot-tumuksiin ja terveyteen. Olennaista on yhteistyö perheiden, eri viranhaltijoiden ja toimijoiden kesken sekä nuorten oman osallisuuden vahvistaminen. Kokoamme hyviä käytänteitä yhteen ja välitämme tietoa nuorille ja heidän kanssaan toimiville sekä tuemme terveystiedon ja oppi-lashuollon suunnittelua ja toimintaa.

Toimintamallilla vahvistamme moniammatillista yhteistyötä lasten ja nuorten hyväksi, jolloin koulu toimii eri toimijoiden kohtaamispaikkana. Olennaista oli suunnitella ja toteuttaa toimin-taa yhdessä alueellisten moniammatillisten tiimien, oppilashuoltoryhmien, yhteistyötahojen ja perheiden kanssa sekä valita toimintamallista alueen tarpeiden mukaisia ja alueelle luontevia teemoja ja toimintoja.

Työryhmä valmisti räätälöidyt tiedotteet 1.-, 3.-, 5.-, ja 6.- luokkalaisten sekä yläkoululaisten vanhemmille. Kussakin tiedotteessa jaettiin tietoa ko. ikäisten lasten kehitykseen liittyvistä asioista sekä vinkkejä vanhemmuuteen ja arjen pyörteisiin. Vinkit liittyivät mm. lasten kuun-telemiseen, yhteiseen aikaan, selkeisiin rytmeihin, rajojen asettamiseen, koulussa tukemiseen, liikenneturvallisuuteen, uneen ja lepoon, murrosiän ja seksuaalisuuden kohtaamiseen, ristirii-tojen käsittelyyn ja päihdekokeiluihin. Työryhmä ja alueelliset moniammatilliset tiimit järjes-tivät myös tilaisuuksia vanhemmille ko. aiheista. Toimintamalli kiinnittyi myös kaupungin kulttuuripääkaupunki Oulu11 -hakemukseen ja Oulun vireään lasten- ja nuortenkulttuuritar-jontaan.

Työryhmä arvioi ja päivittää toimintamallia kouluterveyskyselyn tulosten pohjalta joka toinen vuosi. Koko kunnan hyvinvoinnin kehitystä seurataan ja arvioidaan hyvinvointibarometrilla. Toimintamalli liittyykin TEJO-Oulu -hankkeessa kehitettyyn hyvinvoinnin seurantajärjestel-mään osana strategioiden toteutumisen arviointia ja sen tulosten jalkauttamiseen kuntalaisten, yhteisöjen ja koko kunnan hyvinvoinnin edistämiseksi. Päämäärä on kaupungin strategian mukaisesti maan hyvinvoivin ja tervein väestö vuoteen 2015 mennessä.


52

E Vanhuspalvelujen johtaminen vertailutiedon avulla Johdattelua vertailuun Anja Noro, THT, Tutkimuspäällikkö, CHESS, Stakes [email protected] Suurena haasteena kuntatason päätöksenteossa on kohdentaa henkilöstön ammatillinen osaaminen asiakkaiden tarpeisiin siten, että annettu palvelu on laadukasta ja vaikuttavaa. Vertailutieto asiakkai-den hoidon tarpeesta ja kunnosta, henkilöstön rakenteesta, määrästä ja hyvinvoinnista, sekä hoitokäy-tännöistä että hoidon vaikuttavuudesta antaa tarvittavaa tukea toiminnalle. Asiakkaiden tarpeiden pe-rusteella tehty hoidon kohdentaminen ja hoitopaikan valinta auttaa sekä resurssien kohdentamisessa että asiakkaiden kunnon säilyttämisessä. Hoidon kaikilla tasoilla olisi tarpeen toimia asiakkaiden oma-toimisuutta ja itsenäistä suoriutumista tukevasti. Hyvät käytännöt, toiminnan kehittäminen ja johtaminen edellyttävät tutkittua ja luotettavaa vertailutie-toa. Perustietoa ja kokemuksia vanhustenhuollon vertailukehittämisestä on saatu kahdesta hankkeesta 1) RAI - järjestelmän käyttöönotto ja pitkäaikaishoidon benchmarking, jota on toteutettu vuodesta 2000 alkaen laitoshoidossa, ja 2) RAI-järjestelmän käyttöönotto ja kotihoidon benchmarking, jota on toteutettu vuodesta 2003 alkaen. RAI (Resident Assessment Instrument) on arviointiväline, jonka avulla asiakkaan hoidon tarvetta ja hoidon vaikutuksia voidaan arvioida. RAI-arviointien lisäksi mo-lemmissa hankkeissa kootaan osastokohtaisia henkilöstö- ja toimintatietoja sekä kustannustietoja, joi-den perusteella selvitetään henkilöstörakennetta ja -mitoitusta sekä tuottavuutta. Mitä henkilökunnan pitäisi siis tietää asiakkaistaan, jotta hoitoa pystyttäisiin kohdentamaan oikein? Ajankohtaista tietämystä tarvitaan siitä mitä kaikkea voidaan tehdä asiakkaiden kunnon edistämiseksi tai kunnon ylläpitämiseksi ennallaan. Kuntoutumisen mahdollistava hoitotyö ja sen toteuttaminen edellyttää arviointia siitä keitä ovat ne asiakkaat, jotka siitä voisivat hyötyä. Asiakkaiden arviointi itsessään on tärkeä prosessi, joka vaatii oikeanlaiset ja tarkoituksenmukaiset arviointivälineet vertailu-kelpoisen tiedon tuottamiseksi. Mikäli tieto lähtee asiakkaista ja heidän tarpeistaan voidaan ajatella asiakaslähtöisyyden toteutuvan parhaimmassa muodossaan. Esityksessä käydään läpi muutamia tuloksia vertailukehittämishankkeiden tuottamista muutoksista ja kehittämismahdollisuuksista. Kuinka siis hyödyntää vertailutietoa? Henkilöstö voi kehittää omaa työ-tään ja seurata oman toimintansa vaikuttavuutta sekä yksilö- että osastotasolla. Mitä yksityiskohtai-semmin ja tarkemmin tietoa kootaan, sitä luotettavampaa vertailutieto on käytettävissä ja siten saadaan oma työ näkyväksi. Kun hoidetaan moniongelmaisia ja monisairaita asiakkaita sitä tärkeämpää on tunnistaa asiakkaalla olevat ongelmat ja jäljellä olevat voimavarat, jotta häntä voidaan auttaa. Vertailutietoa voidaan hyödyntää sekä yksikkö/aluetasolla perusteena oman toiminnan vahvistaminen että johtamisessa oikeudenmukaisten ja läpinäkyvien päätösten ja prosessien toteuttamisessa. Vanhus-tenhuollossa vertailutietoa on käytettävissä hoidon laadusta, josta esille nousee mahdollisia ongelmia, joita voidaan lähteä ratkomaan erilaisilla kehittämishankkeilla tai työpaikkakoulutuksella. Kun vertailutiedon tuottaminen on jatkuva prosessi, ajantasainen seuranta asiakasrakenteesta on johta-jien käytettävissä, jotta resurssit voidaan kohdentaa niille yksiköille ja alueille, joissa tarve on suurin. Toisaalta johtajat tarvitsevat myös tietoa siitä, mitä asiakkaille tapahtui palveluihin suunnatuilla re-sursseilla. Luotettavaa ja vertailukelpoista näyttöä tarvitaan myös keskusteluissa kunnan poliittisten päättäjien kanssa. Tilanteessa, jossa koko kunnan vanhustenpalvelut ovat vertailutiedon tuottamisen piirissä, voidaan tarkemmin arvioida vanhuspolitiikan tavoitteiden toteutumista sekä verrata ja suh-teuttaa oman toiminnan toteutumista toisiin kuntiin.


53

Lisätietoa: Finne-Soveri H, Björkgren M, Vähäkangas P, Noro A (toim). 2006. Kotihoidon asiakasrakenne ja hoidon laatu - RAI-järjestelmä vertailukehittämisessä. Stakes.

Noro A, Finne-Soveri H, Björkgren M, Häkkinen U, Laine J, Vähäkangas P, Kerppilä, Storbacka R. 2001. RAI-tietojärjestelmän käyttöönotto ja pitkäaikaishoidon benchmarking. RAI-raportti 1/2000. Stakes. Aiheita 17/2001. Helsinki.

Noro A, Finne-Soveri H, Björkgren M, Vähäkangas P. (toim.) 2005. Ikääntyneiden laitoshoidon laatu ja tuotta-vuus - RAI-järjestelmä vertailukehittämisessä. Stakes.

http://info.stakes.fi/finrai

Kuntouttava hoitotyö vertailutiedon valossa Pia Vähäkangas, erikoissuunnittelija, THM Kokkolan yliopistokeskus Chydenius [email protected]

Ikääntyneiden määrän ennustetaan kasvavan Suomessa lähivuosikymmenien aikana. Vuoden lopus-sa yli 65 -vuotiaita oli 16 % koko väestön määrästä ja määrän ennustetaan nousevan 10%:lla vuo-teen 2030. Yli 65-vuotiaista 4 % hoidetaan laitoksissa, heistä suurin osa on yli 75-vuotiaita. Laitos-hoidossa olevilla on paljon fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn vajeita. Esimerkiksi fyysisen toimintakyvyn alueella kuten syömisen, hygienian hoidon, wc:n käytön ja liikkumisen osalta autet-tavia tai täysin autettavia on vanhainkodeissa 40 % ja terveyskeskuksissa kolme neljäsosaa. Lisäksi hoidettavilla on monenlaisia yhtäaikaisia sairauksia. (SVT 2007).

Kuntoutumista edistävällä hoitotyöllä on tärkeä merkitys laitoshoidossa, sillä sen avulla voidaan tukea monisairaan ikääntyneen päivittäistä selviytymistä, ennaltaehkäistä heikentymistä ja parantaa elämänlaatua. Tässä esityksessä tarkastellaan kuntoutumista edistävää hoitotyötä hoitajan toiminnan näkökulmasta RAI (Resident Assessment Instrument)järjestelmän tuottaman tiedon pohjalta. RAI tietojärjestelmä perustuu asiakaspohjaiseen RAI arviointiin, joka sisältää kysymyksiä eri toi-mintakyvyn osa-alueilta kuten esimerkiksi kognitiosta, fyysisestä suoriutumisesta, ihosta ja sen hoidosta, psykososiaalisesta hyvinvoinnista, inkontinenssista, näöstä, kuulosta, kivusta ja lääkityk-sestä. Samalla myös selvitetään asiakaskohtaisesti kuntoutumista edistävän hoitajan toiminnan mää-rää. Tiedot kootaan kaavakkeelle tai tallennetaan suoraan tietokoneelle. Asiakkaan arvioinnin suo-rittaa sairaanhoitaja tai hoitotiimi. Kerätyn tiedon pohjalta ohjelma tuottaa asiakastasolla RAI mitta-riarvoja, joita voidaan hyödyntää hoidon suunnittelussa. Osasto- tai esimerkiksi myös kuntatasolla voidaan tarkastella mahdollisia hoidon laadun epäkohtia esiintyvyytenä tai ilmaantuvuutena RAI laatuindikaattoreiden avulla.

Kuntoutumista edistävän hoitotyön kehittämisessä on tärkeä arvioida lähtötilanne, määritellä tavoi-tetaso, johon pyritään sekä arvioida muutostarpeet. Vertailutiedon avulla voidaan oppia hyvistä käytännöistä. RAI tietojärjestelmän käyttö mahdollistaa organisaatioiden välisen toiminnan ja hoi-don tulosten vertailun Stakesin tuottaman tiedon pohjalta. Tietoja voidaan verrata verrokkiosastoon tai maan yleisiin keskiarvioihin. Seuraavassa tarkastellaan kuntoutumista edistävän hoitajan toi-minnan määrää, kohdealueita ja yhteyttä hoidon laatuun. Tulokset kuvaavat Suomen yleistä tilan-netta RAI järjestelmää käyttävissä pitkäaikaislaitoksissa vuosina 2002 ja 2004.


54

Kuntoutumista edistävää hoitajan toimintaa tuotettiin vanhainkodeissa ja terveyskeskusten pitkäai-kaisosastoilla keskimäärin vajaana kolmena päivänä viikossa niille asukkaille, joilla hoitajien arvi-on mukaan oli kuntoutumisen mahdollisuus. Toiminta kohdistui pääosin asukkaiden pukeutumisen ohjaamiseen ja tukemiseen (4 päivää viikossa) sekä siirtymisen harjoitteluun ja tukemiseen (3 päi-vää viikossa). Kuntoutumista edistävä hoitaja toiminta kohdistui asukkaisiin, joilla oli keskivaikea kognition alenema ja keskivaikeasti alentunut fyysinen suoriutuminen, virtsainkontinenssi, epäva-kaa terveydentila, yleinen toimintakyvyn heikkeneminen, masennus sekä hoidettaviin, jotka olivat kaatuneet. Myös sosiaalinen aktiivisuus ja hoitajan usko asukkaan kuntoutumisen mahdollisuuteen oli yhteydessä kuntoutumista edistävään hoitajan toimintaan. (Vähäkangas ym. 2006) Päivittäinen kuntoutumista edistävä hoitajan toiminta tuotti osastotasolla (n=52) parempia hoidon laadun tuloksia kuin verrokkiosastoilla (n=204), joilla kuntoutumista edistävää hoitajan toimintaa oli vähemmän. Päivittäistä kuntoutumista edistävää hoitajan toimintaa tuottavilla osastoilla asuk-kaat olivat enemmän sosiaalisesti aktiivisia ja vähemmän vuoteessa kuin verrokkiosastoilla vaikka asukkaat olivat toimintakyvyltään huonompikuntoisia edellä mainituilla osastoilla. Johtamisen käy-täntöjä tutkittaessa voitiin nähdä, että johtamismallit muistuttivat ns. amerikkalaisten magneettisai-raaloiden johtamismalleja niillä osastoilla (n=14), joilla kuntoutumista edistävää hoitajan toimintaa toteutettiin päivittäin. (Vähäkangas ym. 2008) Lähteet SVT. 2007. Ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalvelut 2005. Stakes. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja ke-hittämiskeskus Vähäkangas P, Noro A & Björkgren M. Provision of rehabilitation nursing in long-term carefacilities. (2006) Journal of Advanced Nursing 55(1), 29-35 Vähäkangas P, Noro A, Finne-Soveri H, Björkgren M. (2008) Association between rehabilitation care prac-tices and care quality in long-term care facilities. Journal of Nursing Care Quality, 23(2), in press

Kilpailuttamisen, kumppanuus vai oma toiminta vanhuspalveluissa KILPA-hanke Timo Sinervo, erikoistutkija Stakes [email protected] Yksityisten palveluiden käyttö ja kilpailuttaminen yleistyy nopeasti. Yleensä toiveena on alentaa kustannuksia. Useimpien tutkimusten mukaan vapaa kilpailu alentaa kustannuksia, ainakin aluksi. Mitä tapahtuu seuraavilla kilpailutuskierroksilla tai kun kysyntä ylittää tarjonnan? Kustannuksia seurataan, mutta kuinka usein on otettu huomioon asiakkaiden kuntoisuus kustannuksia vertailtaes-sa. Useimmiten kilpailutuksista huolimatta vanhuspalveluissa yksityisten palveluiden hinnoissa on vaihtelua. Olisiko mahdollista hinnoitella tuotetut palvelut asiakkaan hoidon tarpeen mukaan. Kilpailutuksia on kritisoitu usein siitä, että hoidon laadulla on varsin pieni painoarvo. Voittojen maksimoinnin ja kustannusten leikkaamisen on pelätty johtavan hoidon laadun heikkenemiseen. Toisaalta kilpailun on oletettu parantavan laatua motivoimalla työprosessien kehittämiseen. Ajatuk-sena on, että pärjätäkseen kilpailussa yksityisen yrityksen on jatkuvasti kehitettävä toimintaansa. Laadun arviointi etukäteen on hankalaa, mikä lienee yksi selitys siihen, että kilpailutuksissa paino-arvo on pieni. Entä miten laatumittauksia voisi käyttää jälkikäteen? Valvonta on luonnollinen vaih-toehto, mutta olisiko mahdollista luoda laatuun perustuvia kannustejärjestelmiä? Yksi vaihtoehto on, että kunta ja yksityiset tuottajat tekevät laadun kehittämisestä yhteisen asian. Kun puhutaan kumppanuudesta yksityisten palveluiden ostamisen kohdalla, voisiko laadun kehittäminen olla yksi teema.


55

Uusimmissa kilpailutuksissa on ilahduttavasti otettu yhdeksi laatukriteeriksi henkilöstön hyvinvoin-ti. Onko yksityisen palveluntuottajan henkilöstön hyvinvointi sitten kunnan asia vai eikö? Aiem-masta tutkimuksesta tiedetään, että henkilöstön kannalta kilpailutus on usein merkinnyt lisää epä-varmuutta, lisää kuormitusta, irtisanomisia, alempia palkkoja sekä henkilöstön vaihtuvuutta. Toi-saalta yksityisten organisaatioiden on todettu olevan paremmin johdettuja, työntekijöillä on enem-män vaikutusmahdollisuuksia ja organisaatiot ovat matalampia ja vähemmän byrokraattisia. Tiedetään myös, että henkilöstön hyvinvointi on vanhusten laitoshuollossa jo nyt varsin heikolla tasolla. Voisi todeta, että vanhustenhuollon henkilöstön hyvinvointia ei ole enää varaa alentaa. Uu-tisotsikko Lääkäripäiviltä kertoi, että "Hoitajapulaa hoidetaan unilääkkeillä". Saman päätelmän voi tehdä tuoreesta Laura Pekkarisen väitöskirjasta, joka osoittaa, että niin unilääkkeiden kuin rauhoit-tavienkin lääkkeiden käyttö on yleisempää yksiköissä, joissa kiire on yleisintä ja henkilöstön vaiku-tusmahdollisuudet heikoimmalla tasolla. Sama trendi toistuu muiden laatumittareiden suhteen. Myös johtamisella on selvä yhteys laatuun. Vaikka yksityisen palveluntuottajan henkilöstön hyvinvointi ei suoranaisesti olekaan ostajan vas-tuulla, on selvää, että siitä kannattaa olla kiinnostunut. Pitkällä tähtäimellä henkilöstön pahoinvointi näkyy hoidon laadussa. Siksi myös henkilöstön hyvinvointi kuuluu keskeisenä osana siihen vertai-lutietoon, jota palveluiden ostaja tarvitsee. Ehkä hoidon laadun ja henkilöstön hyvinvoinnin kehit-täminen molemmat ovat hyviä kumppanuuden teemoja. Esityksessä pohditaan sitä, miten vertailutietoja voidaan käyttää yksityisten palveluiden ostamisessa ja esitellään Stakesin ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen keväällä 2007 käynnistynyttä tutkimusta. Tutkimus etsii noin 150 työyksikössä vastauksia siihen, mitä vaikutuksia yksityisten palveluiden ostamisella on hoidon laatuun, tuottavuuteen ja kustannuksiin sekä henkilöstön hyvinvointiin, kun asiakkaiden kuntoisuus otetaan huomioon.

F Väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen käytännössä

Kunnallisen perusterveydenhuollon haasteet ja mahdollisuudet terveys-erojen kautta

Timo Peisa, johtava lääkäri Ranuan terveyskeskus [email protected]

Suomalaisen terveydenhuollon perusrakenteet ovat erinomaiset.

Terveyskeskusjärjestemä toi aikoinaan tasa-arvoiset palvelut sekä kattavan ennaltaehkäisevän toimin-nan koko maahan. Selkeästi porrastettu kunnallinen terveydenhuolto on osoittanut kustannustehok-kaaksi terveyspalveluitten järjestämisessä. Myös terveyskeskusten käyttämä moniammatillinen toimin-tamalli on ollut toimiva kansanterveydellisten ongelmien käsittelyssä. Tästä huolimatta terveyskeskus-ten tilanne on tasaisesti kriisiytynyt julkisen sektorin toiminnan tehostaminen vaateitten ja puutteelli-sen terveyspalveluitten kokonaisohjauksen myötä. Kunnallisessa päätöksenteossa terveydenhuollon säästöpaineet ovat kohdentuneet perusterveydenhuoltoon. Käytännössä kehitys on johtanut kysynnän ja rerurssien kasvavaan ristiriitaan. Ennaltaehkäisevien toimintojen rerursseja on leikattu reippaalla


56

kädellä. Terveydenhuollon niukka kansantaloudellinen panostus ei enää mahdollista väestön odotuksia vastaavien palveluitten tuottamista. Palvelujärjestelmän ongelmien myötä terveyskeskuksen imago on kolhiintunut niin väestön kuin työntekijöitten käsityksissä. Terveyskeskuksista katoaa asiakkaiden ohella myös sitoutuneet osaajat. Kunnallisen perusterveydenhuolto on ajautumassa vastaamaan neuvo-latoiminnan ohella vain raskaimmista velvoitteista; päivystyspalvelut ja kaikkein huonoimmin jaksa-van väestönosan hoitaminen. Riskiksi nousee taloudellisen resursoinnin edelleen kasvava riittämättö-myys aktiiviväestön käyttäessä muita palvelukanavia.

Julkisen terveydenhuollon toimivuutta kannattavat periaatteessa kaikki. Samoin yksimielisyys perus-terveydenhuollon roolin vahvistamisesta on jatkunut vuodesta toiseen. Taustalta löytyy toiminnan kokonaistaloudellisen tehokkuuden ohella myös aitoa halua turvata tasa-arvoiset palvelut kaikille vä-estöryhmille koko maahan. Terveyden edistämisen kannalta julkinen perusterveydenhuolto on keskei-sin palvelujärjestelmän toimija. Terveyskeskusten vahvuutena ovat kaikkiin ikäryhmiin ulottuvat laa-jat asiakaskontaktit. Lisäksi kiinteä yhteys kunnalliseen päätöksentekojärjestelmään mahdollistaa laa-ja-alaisen koordinaattorin roolin terveyden edistämisessä. Terveyskeskustoimintaan keskeisesti liitty-vää terveyden edistämisen väestötason vastuuta ei löydy muista perusterveydenhuollon palvelukana-vista, joitten selkeänä rajoitteena ovat tiukat liiketaloudelliset tulosvastuut.

Suomi on lisääntyvästi eriarvoinen maa ajatellen terveyspalveluitten saatavuutta ja palveluista saata-vaa terveyshyötyä. Tämä näkyy eri väestöryhmien ja maan eri osien välillä. Myös ennaltaehkäisevät palvelut painottuvat väestöryhmiin, joissa sairastavuus ja riskitekijäkasaumat ovat vähäisimmät. Ter-veyskeskuspalveluitten huono saatavuus vaikeuttaa voimakkaasti heikoiten jaksavan väestön terveys-ongelmien hoitamista. Suurin terveyspalveluitten hyöty saavutettaisiin lisäämällä huonosti jaksavan väestön perusterveydenhuollon palveluita. Suurimmat ongelmat väestön terveyden kannalta ovat ter-veydellisten riskitekijöitten kasaantuminen, erityisesti alkoholin lisääntyvä käyttö, syrjäytymisproses-sit ja toisaalta kansansairauksien riittämätön hoito. Kunnallinen perusterveydenhuolto on ainoa nykyi-sistä terveydenhuollon palvelujärjestelmistä, mikä periaatteessa voisi pystyä väestötasolla vastaamaan kattavasti haasteisiin. Väestön epätasa-arvo palveluitten saannin suhteen korostuu taantuvilla haja-asutusalueilla, jossa väestön terveyspalvelut nojaavat korostuneesti terveyskeskuksiin. Kunnallisen perusterveydenhuollon toimintaedellytysten parantaminen on tehokkain ja kattavin tapa edistää ter-veydellistä tasa-arvoa. Voimakkaimmin terveyteen korreloivien koulutustason tai tulojaon muuttami-nen väestötasolla ei valitettavasti toimine käytännön ratkaisuna.

Nykymallinen ohjelmapohjainen ohjausjärjestelmä näyttää tuottavan terveyskeskuksille lisääntyvästi velvoitteita ja tavoitteita irrallaan terveyskeskusten tosiasiallisesta tilanteesta. Päätöksentekojärjes-telmältä odotetaan nyt konkreettisia toimenpiteitä terveyskeskusten toimintaedellytysten parantami-seksi. Kannatan lämpimästi kattavaa ja linjakasta perusterveydenhuollon kehittämisstrategiaa. Strate-giaan tulee sisältyä selkeä linjaus riittävän resursoinnin osoittamiseksi. Tasa-arvopyrkimysten kannalta selkein ja tehokkain olisi julkisen rahoituksen suhteen yksikanavainen perusterveydenhuolto.


57

G Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointipalvelut – vastaavatko perhekeskusmallit käytännön tarpeisiin?

Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelujen kehittäminen Stakesissa perhepalvelukeskusmallien mukaan

Kerttu Perttilä, kehittämispäällikkö, FT & Riitta Haverinen, tulosaluejohtaja, dosentti Stakes [email protected]

Tausta Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointi ja sitä tukevien palvelujen kehittäminen sisältyy halli-tusohjelman3 linjauksiin. Perheiden hyvinvoinnin tuen lisääminen ja palvelujen valinnan mahdolli-suuksien tarjoaminen ovat peruslähtökohtia lapsi- ja perhepoliittiselle toiminnalle. Perheille halu-taan luoda aitoja mahdollisuuksia valita lapsille paras hoitomuoto ja vanhemmuuden tukeminen on keskeinen osa hyvien kasvuolosuhteiden varmistamista. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvin-voinnin politiikkaohjelma4 tähtää lasten ja nuorten terveeseen ja turvalliseen kehitykseen. Perheiden hyvinvointia pyritään parantamaan suuntaamalla työhön eri sektoreiden voimavaroja. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma tähtää samaan tavoitteeseen hallinnonalojen yhteistyötä vah-vistamalla. Myös terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa5 kiinnitetään huomiota lasten ja nuor-ten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Uudessa lastensuojelulaissa korostetaan voimakkaasti ennaltaehkäisyä ja kunnilta edellytetään ehkäisevän työn suunnitelmien laatimista.

Stakes on kokoamassa lasten, nuorten ja lapsiperheiden tutkimus- ja kehittämistyötä tekeviä asian-tuntijoita yhteen kehittämään kuntien ja alueiden kanssa lasten, nuorten ja lapsiperheiden perhepal-velukokonaisuutta. Lanupe -hankkeessa luodaan yhteneviä käytäntöjä erityyppisissä kuntaraken-teissa toimivista palvelukonsepteista. Palvelujen tulee kattaa perheiden hyvinvointituki lasten kehi-tysympäristöissä, ehkäisevät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä hoitoa ja kuntoutusta tarjoavat erityis-palvelut. Kokonaisvaltaisen palvelukonseptista käytämme nimitystä perhepalvelukeskus. Perhepal-velukeskus on käsitteenä laajempi kuin kansallisissa suunnitelmissa ja ohjelmissa usein käytetty perhekeskuksen käsite.

Lapsen kehitysympäristöjä ovat luonnolliset kasvuympäristöt kuten koti, päivähoito, koulu ja har-rastusympäristöt. Kehitysympäristöissä annetun hyvinvointituen tarkoituksena on vähentää korjaa-vien palvelujen tarvetta. Kaikille tarkoitetut peruspalvelut kuten äitiys- ja lastenneuvola, varhais-kasvatuspalvelut ja kouluterveydenhuolto ovat esimerkkejä lapsiperheiden hyvinvointia tukevista ja voimavaroja vahvistavista palveluista. Kyse on lapsen ja perheen tavalliseen kehityskaareen ja elä-mäntilanteeseen liittyvästä tuesta ja voimavarojen vahvistamisesta ja sitä kautta ongelmien ehkäi-semisestä ja niistä johtuvien erityispalvelujen tarpeen vähentämisestä. Hoitopalveluissa työ perus-tuu asiakkuuteen, palvelujen tarpeen taustalla olevaan terveen kasvun ja kehityksen tukemiseen tai jo jonkin tunnistetun ongelman tai häiriön poistamiseen.

Kun puhumme integroidusta lasten, nuorten ja perheiden palvelukokonaisuudesta, tarkoitamme niillä lasten, nuorten ja perheiden lähipalveluja sekä alueellisia ja seudullisia palveluja sen mukaan, miten laajasti palvelut edellyttävät erityisasiantuntemusta. Palvelujen kokonaisuus kattaa lasten, nuorten ja lapsiperheiden kehitysympäristön ja hoitopalvelujen järjestelmään kuuluvat palvelut hyvinvointituesta erityispalveluihin. Integroituun palveluverkkoon voi sisältyä mm. neuvolatyö,

3 Lapset, nuoret ja perheet hallituksen politiikkaohjelma 4 Opetusministeriön tiedote 13.9.2007, Lasten, nuorten ja perheiden arki politiikkaohjelman painopisteenä 5 Terveydenedistäminen hallituksen politiikkaohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote 7.9.2007, Terveys kaikkiin politiikkoihin


58

avosairaanhoito ja erikoissairaanhoito, erityispalvelut (esim. toimintaterapia, puheterapia), suun terveys, kotihoito- ja perhetyö, varhaiskasvatus, kouluja opiskeluhuolto, seksuaaliterveys, lasten-suojelu, sosiaalityö, lasten nuorten ja perheiden mielenterveys- ja päihdetyö sekä vammaispalvelut.

Kehittämishankkeen tavoitteet Stakesin lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelukonseptit (Lanupe) hankekokonaisuuden tavoit-teena on:

1. tuottaa ja välittää tietoa ja kokemuksia hyvistä käytännöistä lasten, nuorten ja perheiden palvelukokonaisuuden rakentamiseen ja kehittämiseen kunnissa ja alueilla;

2. kehittää yhdessä kuntien ja alueiden kanssa toimivia malleja ja käytäntöjä lasten, nuorten ja perheiden palvelukokonaisuuksista erilaisissa palvelurakenteissa (perhepalvelukeskusmal-lit) ja vahvistaa hyvinvointipalvelujen johtamista;

3. arvioida erilaisten palvelurakenteiden ja toimintakäytäntöjen toimivuutta ja vaikuttavuutta; 4. vahvistaa kuntien ja alueiden osaamista lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin ja

terveyden edistämisessä.

Tarkoitus on, että kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti lapsi- ja perhepolitiikkaa linjaavilla, palvelurakenteita ja käytännön työtä uudistavilla toimijoilla on käytössään jäsenneltyjä näkemyksiä lapsia, nuoria ja perheitä hyödyntävästä palvelujärjestelmästä.

Perhepalvelujen lähtökohtia Lasten, nuorten ja perheiden näkökulmasta perhepalvelukeskuksen palvelujen tulee olla arkea tuke-via, ilman asiakkaaksi kirjautumista helposti saavutettavia. Lähtökohtana on vanhemmuuden tuke-minen elämän tavanomaisissa murrosvaiheissa. Palvelujen tarjonnan tulisi lähteä perheiden hyvin-vointitarpeista ja lasten ja vanhempien tulisi voida osallistua toiminnan suunnitteluun ja toteutuk-seen. Asuinalueelta tulisi löytyä tilaa lasten ja vanhempien keskinäiseen kohtaamiseen ja kriisitilan-teiden kohdatessa apua tulisi olla helposti saatavilla.

Perhepalvelukeskuksessa tulee työntekijöillä olla hyvät ammatilliset perusvalmiudet ja osaaminen työskennellä ratkaisukeskeisesti perheiden ja asiakkaiden tarpeista lähtien. Työyhteisöjen monitoi-mijaisuus ja moniammatillisuus rakenteiden luomisessa ja integroitujen palvelujen järjestämisessä ovat olennaisia. Integroitujen lapsi ja perhepalvelujen toimivuus edellyttää koko kuntaa velvoitta-vien lapsi- ja perhepoliittisten tavoitteiden asettamista ja niiden hallinnonalakohtaista määrittelyä sekä hallinnonalat ylittävää johtamista ja toiminnan koordinointia. Perhepalvelukeskuksen toimin-nassa moniammatillinen yhteistyö edellyttää kunkin ammattiryhmän tehtävien ja vastuiden määrit-telyä ja yhteisten toimintakäytäntöjen kuvaamista. Tehtäviä määriteltäessä on arvioitava käytettä-vissä olevat voimavarat ja osaaminen sekä se, millaisella 'joukkueella' tavoitteisiin on mahdollista päästä. Johtamisjärjestelmä sisältää toiminnan seurannan ja vaikuttavuuden arvioinnin.

Perhepalvelujen kehittäminen Perhepalvelukeskuksen kehittäminen tarkoittaa palvelujärjestelmän uudelleen organisointia lasten ja perheiden tarpeista lähtien. Mitä ovat lasten ja perheiden tarpeet? Miltä lasten, nuorten ja perhei-den hyvinvoinnin ja terveyden tilanne näyttää ja mihin suuntaan se on muuttunut viimeisten vuosi-en aikana? Strategisen suunnittelun ja toiminnan seuraamiseksi tarvitaan johdon tietojärjestelmää, joka tuottaa tietoa väestön hyvinvoinnista ja terveydestä sekä palvelujärjestelmän toimivuudesta ja toiminnan taloudellisuudesta seurannan ja vaikuttavuuden arvioinnin pohjaksi.

Perhepalvelukeskusten organisointi on osa palvelurakennekokonaisuutta. Kunnat ja alueet joutuvat ottamaan kantaa siihen, millaista väestöpohjaa varten palvelut organisoidaan? Kuinka suuri alueel-linen kehitysympäristö on samalla alueella toimivien peruspalvelujen ja erityispalvelujen kanssa? Miten kehitysympäristön hyvinvointituki, peruspalvelujen ehkäisevät palvelut ja alueen erityispal-velut yhteen sovitetaan lasten, nuorten ja lapsiperheiden tarpeiden kannalta? Nämä palvelurakennet-ta ja palvelujen järjestämistä koskevat peruskysymykset ovat ensimmäisiä strategisesti ratkaistavia kysymyksiä. Sen jälkeen suunnitelmat ja tavoitteet operationalisoidaan yhteiseksi toiminnaksi ja ammattiryhmäkohtaisiksi tehtäviksi. Yhtenevät toimintakäytännöt varmistetaan kuvaamalla ja do-kumentoimalla hyvät käytännöt.


59

Kuviossa 1 lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin ja terveyden edistymisen tavoitteet ovat toimin-nan ytimessä. Tavoitteisiin pääsemiseksi on varmistuttava riittävästä tietotuotannosta. Käytännössä johdon tietojärjestelmien tulisi tuottaa suunnitteluun ja seurantaan tarvittava tieto systemaattisesti ilman erillisselvityksiä. Palvelurakenteiden selkiyttäminen ja hallinnonalat ylittävien johtamiskäy-täntöjen näkyväksi tekeminen on monitoimijaisessa ympäristössä ja erilaisissa kunta- ja kuntayh-tymäratkaisuissa toimivien palvelukonseptien edellytys.

Palvelukonsepti muodostuu kehitysympäristön hyvinvointituen, peruspalvelujen ja erityispalvelujen kokonaisuudesta. Lähtökohtana on lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointitarpeet ja tavoittee-na hyvinvoinnin ja terveyden edistyminen. Toiminta perustuu kunnassa ja alueella tietoperustaan, toimivaan palvelurakenteeseen, hallinnonalat ylittävään johtamisjärjestelmään ja hyviin käytäntöi-hin pohjaaviin yhteneviin toimintakäytäntöihin.

Erityispalvelut

Peruspalvelut

Kehitysympäristössä tarjottava

hyvinvointituki

Lasten, nuorten ja

perheiden

HYVINVOINNIN JA

TERVEYDEN

EDISTYMINEN

Tietotuotanto Palvelu- Toiminta-

ja johdon rakenne ja mallit ja

tieto- palvelujen hyvät käytännöt

järjestelmät järjestäminen

Kuvio 1. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelukokonaisuus ja palvelukonsepti


60

Tietotuotanto ja johdon tietojärjestelmien kehittäminen

Perhepalvelukeskusten toimintamallien kehittäminen lähtee kunnissa lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointituen ja palvelutarpeen määrittelystä. Seurantajärjestelmiin koottavan rekisteritiedon tulisi kuvata vertailukelpoisella tavalla myös palvelujen sisältöä ja vaikuttavuutta. Tätä varten tarvitaan kunnissa ja kansallisesti hyvinvoinnin ja terveyden seurantajärjestelmän kehittämistä ja ylläpitämistä. Meneillään olevat kehittämishankkeet kuntien ja alueiden kanssa tähtäävät yhteneviin käytäntöihin asiakastiedon keruusta ja käytöstä ja toimipaikkakohtaisen tiedon rekisteröinnistä. Johdon tietojärjes-telmiä varten olisi luotava hyvinvointiarvioinneista lähtevä ja palvelujen käytöstä koostuva seuranta-rekisteri, jossa kustannuslaskenta pohjautuu asiakaskohtaisuuteen, yksikkönä lapsi, nuori tai lapsiper-he. Lanupe -hankkeen tehtävänä on luoda katsaus hyvinvointituen ja palvelutarpeen tietotuotannosta ja seurantajärjestelmien toimivuudesta, tehdä ehdotuksia hyvistä käytännöistä, pilotoida hyviä käytän-töjä kehittämisprosessin kuluessa ja arvioida tietojärjestelmien toimivuutta ja laatua.

Palvelurakenteiden selkiyttäminen ja johtaminen monitoimijaisessa ympäristössä

Perhepalvelukeskuskonseptien kehittämistä varten kuvataan lasten, nuorten ja lapsiperheiden palve-luja tuottavat rakenteet ja niihin sisältyvät sopimus- ym. käytännöt erityyppisissä monitoimijaympä-ristöissä. Rakenteellisia muuttujia ovat mm. kunta- tai kuntayhtymä-, sairaanhoitopiirijohtoiset -, yhteistoiminta- ja liikelaitosmallit sekä sopimuspohjaiset mallit. Perhepalvelukeskuksen kehittämi-selle asettaa erityisiä haasteita palvelurakenneuudistuksen mukanaan tuomat yhteistoimintamallit, joissa terveydenhuoltopalvelut järjestetään useiden kuntien kanssa yhteistoiminnassa. Näissä ratkai-suissa varhaiskasvatus ja sosiaalitoimen erityispalvelut (esim. lastensuojelu) saatetaan toteuttaa samalla alueella eri kuntien kanssa eritavoin; varhaiskasvatus voidaan siirtää sivistystoimen alai-suuteen tai toteuttaa peruskunnassa sosiaalitoimen alaisuudessa ja lastensuojelun palvelut saatetaan toteuttaa peruskunnassa tai pilkkoa ostopalveluihin. Uuden lastensuojelulain mukaisen lastensuoje-lusuunnitelman laatiminen auttaa kokonaiskuvan muodostamisessa mutta sen toteutus saattaa olla pulmallista pirstoutuneissa rakenteissa. Lanupe -hankkeen tehtävänä on kuvata erilaisia palvelura-kenteita ja niiden sovelluksia erilaisissa rakenteellisissa konteksteissa sekä kehittää lasten, nuorten ja perheiden palvelurakenteita ja kuvata palvelurakenteiden toimivia käytäntöjä.

Toimintakäytännöt, -prosessit ja työvälineet

Palvelukonseptit rakentuvat hyviin käytäntöihin perustuvista toimintakäytännöistä. Hyvistä käytän-nöistä kehitetään erilaisiin palvelurakenteisiin soveltuvia muunnelmia. Yhteisesti sovittuja toimin-takäytäntöjä voivat olla esim. hyvinvointitiedon tuottaminen ja raportointi, seulontakäytännöt, var-haisen tuen ja vuorovaikutuksen käytännöt ja käytännöt ongelmatilanteissa kuten perheen mielen-terveys- ja päihdeongelmissa tai lastensuojelu- ja kouluongelmissa. Hankkeen tehtävänä on hyvien käytäntöjen kartoitus ja kehittämistarpeen arviointi,yhteisten toimintakäytäntöjen ja mallien edel-leen kehittäminen, pilotointi, arviointi ja käyttöön ottamisen tuki sekä olemassa olevien työmene-telmien tunnetuksi tekeminen.

Palvelukonsepteihin kuuluu 'työkalupakki', jossa työvälineitä on tarvittavia työvälineitä muun mu-assa johtamiseen, asiakastyöhön, yhteistyöhön, osaamisen ja laadun vahvistamiseen, itsearviointiin sekä suunnitteluun ja kehittämistyöhön. Tarkoitus on, että menetelmät ja toimintakäytännöt/-prosessit yhtenäistyvät alueilla ja kansallisesti vähitellen ja että käytetyt menetelmät ja toimintakäy-tännöt perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan tietoon ja voimassa oleviin laatu- ja hoitosuosituk-siin.


61

Hankkeen toteutus

Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelukokonaisuuden kehittäminen etenee yhteistyössä Stakesin, kuntien, kuntayhtymien sosiaali- ja terveysjohdon sekä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa. Perhepalvelukeskuksen käytäntöjä kehitetään muutamien kuntien ja alueiden kanssa yhdes-sä ja jo kehitettyjä perhepalvelumalleja arvioidaan. Olemassa oleva uusin tieto kootaan hankkeen tutkimusyhteistyöryhmässä. Teemasta järjestetään kehittämistyötä koskevia tutkimusseminaareja sekä palvelujärjestelmää ja toimintakäytäntöjä käsitteleviä kehittämisseminaareja. Kuntien perhe-palvelumalleja esitellään sekä Hyvät käytännöt -sivuilla että Lanupe -hankkeen www-sivuilla.

Hankkeen teoreettiskäytännöllinen kehikko kuvataan ja sen toteutumisen edellytykset arvioidaan. Suunnitelma julkaistaan Stakesin työpapereita sarjassa vuoden 2008 alkupuolella. Hankkeen to-teuttamissuunnitelma jaksotetaan vuosille 2007-2009 ja 2010-2015.

Yhteistyö ja verkostoituminen käynnistetään hankkeen I vaiheessa, ulkopuolisille toimijoille järjes-tettävällä seminaarilla. Olemassa olevat integroitujen palvelujen organisointimallit ja kehittelyt viedään sähköisille sivuille. Sähköiset sivut otetaan vuorovaikutuksen areenaksi.

Hankkeen II (2010-2015) vaiheen painopisteenä on konseptin implementaatio ja tunnetuksi tekemi-nen erilaisissa palvelurakenteissa ja yhteistoimintakäytännöissä sekä toiminnan vaikuttavuuden arviointi.

Jämsän seudun perhepalvelukeskus

Virpi Merikallio, lastenlääkäri, perhepalvelukeskuksen johtaja Jämsän seudun terveydenhuollon kuntayhtymä [email protected]

Länsi-Suomen Lääninhallituksen rahoittama kehittämishanke 1.6.2006 - 31.10.2008

Taustaa Vuonna 2000 seutukunnalla havaittiin, että lasten ja perheiden määrä alueella vähenee, mutta per-heiden parissa työskentelevät näkivät lasten ja perheiden pahoinvoinnin lisääntyvän. Tämä ilmeni myös tilastollisissa määreissä kuten esim. lastensuojelutarpeen ja lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon tarpeen lisääntymisenä. Huoli perheiden hyvinvoinnista oli seutukunnan toimijoiden yhtei-nen. Jo tuolloin nähtiin, että perheille suunnattu palvelukokonaisuus ei vastannut sen hetkistä tar-vetta. Vuosituhannen alussa vakinaistettiin moniammatillista työotetta eri toimijoiden kesken ja samalla vuoteen 2004 mennessä oltiin selvitetty, että yhteiset sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erityispalvelut muodostavat tulevan kehittämistyön lähtökohdat. Kehittämiskohteina nähtiin erityi-sesti ongelmien varhainen tunnistaminen, asiakkaiden arkielämän tukeminen, ennaltaehkäisevän työn selkiinnyttäminen, sosiaalityön orientaation vahvistaminen sekä asiakastyöhön liittyvien työ-prosessien kehittäminen. Vuoden 2005 aikana Jämsän seudun terveydenhuollon kuntayhtymä val-misteli Jämsän ja Jämsänkosken kaupunkien sekä Kuhmoisten kunnan kanssa yhteistyössä suunni-telman, jonka mukaan lapsiperheitä koskevat palvelut järjestettäisiin tulevaisuudessa Jämsän seu-dun terveydenhuollon kuntayhtymän hallinnoimana perhetyön keskuksen kautta = Perhepalvelu-keskus. Kuntien päätöksellä myös kehitysvammaisten avohuolto toteutetaan tätä kautta. Samana vuonna valmistui Lapsipoliittinen ohjelma, jossa esitettiin seutukunnan strategisia linjauksia per-heiden kanssa tehtävään työhön. Perusta Perhepalvelukeskukselle oli luotu ja hanke käynnistyi lää-ninhallituksen rahoittamana 1.6.2006.


62

Jämsän seudun Perhepalvelukeskus:

Perhepalvelukeskus on paitsi fyysinen kohtaamispaikka, myös perhelähtöinen toimintamalli, jota viedään eteenpäin monien työ- ja toimintakäytäntöjen avulla. Perhepalvelukeskukseen on koottu toi-minnallisesti ja hallinnollisesti yhteen lasten ja lapsiperheiden parissa työtä tekevät erityisosaajat (äiti-ys- ja lastenneuvola, perheneuvola ja erityistyöntekijät). Tämä mahdollistaa ongelmien varhaisen havaitsemisen, viiveettömän ja nopean hoidon sekä tarvittaessa kuntoutuksen. Toiminnassa pyritään erityisesti ongelmien ennaltaehkäisyyn ja siihen, että perhe itse löytää omia voimavaroja selvitä arjen haasteista. Perhepalvelukeskuksen tavoitteena on myös, että lapsiperheiden palveluketjut vastaisivat perheiden tarpeita ja seudulle muodostuisi uusia vertaisryhmiä tukemaan lapsiperheitä.

Uutena työntekijänä perhepalvelukeskuksessa toimii perheohjaaja, joka tekee lyhytkestoista, pää-sääntöisesti ennaltaehkäisevää perhetyötä tiiviissä yhteistyössä alueen neuvoloiden terveydenhoita-jien kanssa. Työ tapahtuu pääsääntöisesti kotikäynteinä. Perhepalvelukeskuksen toiminnassa korostuu saumaton yhteistyö sosiaalitoimen, päivähoidon ja koulujen kanssa. Erittäin tärkeänä koetaan yhteistyö mielenterveys- ja päihdetyön kanssa. Yhteis-työtä on tiivistetty myös seudun muiden toimijoiden (nuoriso- ja vapaa-aikatoimi, seurakunnat, järjestöt, poliisi) kanssa, ja tarkoituksena on saada aikaiseksi yhteistyöverkostoja tukemaan lapsi-perheiden voimavaroja. Samalla tavoitteena on, että sujuvan tiedottamisen ja yhteistyön sekä yh-teisten koulutusten myötä seudun kaikki toimijat osaisivat tunnistaa lapsiperheiden huolta aiheutta-via tai ongelmallisia tilanteita ja ohjata heidät tarpeellisen tuen piiriin.

Perhepalvelukeskuksessa järjestetään toistaiseksi myös alueen kehitysvammaisten neuvolapalvelut sekä koordinoidaan heidän tarvitsemansa asiantuntija- ja kuntoutuspalvelut.

Perhepalvelukeskuksen palveluja käyttävien lapsiperheiden seulonta, ohjaus ja seuranta ovat perus-terveydenhuollon ja sosiaalihuollon suunnitelmallista toimintaa ja tulosten seuranta osa seutukun-nan sosiaali- ja terveydenhuollon laadunseurantajärjestelmää.

Miten monitoimijainen perhepalveluverkosto toimii Espoossa? Aino Ruotsalainen, projektipäällikkö & Liisa Ollikainen, päivähoidon asiantuntija Espoon kaupunki [email protected]

Espoo on Suomen toiseksi suurin kaupunki, jossa on paljon lapsiperheitä, väestön koulutustaso on korkea, samoin työllisyysaste. Vuosittain Espoossa on runsaasti muuttotapahtumia, moni solmittu avo- ja avioliitto päättyy eroon, perheistä noin joka viides on yksinhuoltajan perhe ja yksilapsisia perheitä on muuhun maahan verrattuna paljon. Espoossa on viime vuosina kehitetty asukkaiden tarpeista lähtevää ja perheiden osallisuutta vahvistavaa perhekeskustoimintatapaa.

Espoolainen perhekeskus on ajattelu- ja toimintatapa, joka muodostuu perhepalveluverkostoista. Keskeistä toiminnassa on lapsiperheiden osallisuus, ennaltaehkäisevyys, varhainen tuki ja yhteisöl-lisyys. Eheän palveluverkoston tavoitteena on edistää perheiden mahdollisuuksia vertaistukeen, kumppanuuteen sekä vastavuoroiseen oppimiseen työntekijöiden ja asiakkaiden välillä. Tavoitteena on näin myös edistää perheiden asuinalueeseen kiinnittymistä sekä sosiaalista pääomaa ja tätä kaut-ta vahvistaa perheiden terveyttä ja hyvinvointia. Perhekeskuksissa toteutuvat sosiaali- ja terveys-toimen tulosyksikköjen välinen ja eri hallintokuntien rajat ylittävä yhteistyö, moniammatillinen toimintakulttuuri ja kumppanuus eri järjestöjen ja seurakuntien kanssa.

Keskeisen lapsiperhepalvelujen verkoston muodostaa neuvolan, avoimen varhaiskasvatuksen ja päi-vähoidon kokonaisuus. Perhelähtöinen työtapa lähtee neuvoloista, jossa toteutuu tulevan äidin ja isän tasavertainen huomioon ottaminen, heti raskauden alusta alkaen. Jaetun vanhemmuuden on todettu


63

vahvistavan parisuhdetta sekä molempien vanhempien tärkeyttä tulevalle lapselle. Neuvolasta kaikki ensisynnyttäjät kutsutaan monitoimijaiseen perhevalmennukseen, joka sisältää vertaistapaamisia sekä ennen että jälkeen lapsen syntymän. Perhevalmennusta toteuttavat yhdessä perheiden kanssa neuvola, päivähoito, lasten terapiapalvelut, terveyspalvelut, seurakunta ja järjestöt. Perhevalmennus antaa ver-taistukea, tietoa ja ohjaa perheitä heidän tarvitsemiinsa palveluihin ja verkostoihin.

Avoin varhaiskasvatus eli avoimet päiväkodit ja asukaspuistot tarjoavat perheille kohtaamispaikko-ja, joihin koko perhe on tervetullut sekä perhevalmennukseen että päivisin toimiviin vertaisryhmiin. Palvelualueiden eri toimijoiden toteuttama vertaisryhmätoiminta on koottu perheiden toimintaka-lentereihin. Avoin varhaiskasvatus tarjoaa perheille vaihtoehdon lapsen päivähoidolle ja edistää samalla lapsen kotona hoitamista.

Lapsen siirtyessä kotihoidosta päivähoitoon, omahoitajajärjestelmä helpottaa koko perhettä päivä-hoidon aloituksessa. Yhteistyö vanhempien, neuvolan ja päivähoidon kesken jatkuu myös yhteis-työssä toteutettuna lapsen kehityksen seurantana. Katkeamaton palveluverkosto jatkuu lapsen elä-män siirtymävaiheissa edelleen varhaiskasvatuksesta yhteistyössä esi- ja perusopetukseen.

Ehkäisevänä toimintana Espoossa on kehitetty perhetyötä lapsiperheille antamaan varhaista apua esimerkiksi, kun äidin synnytyksen jälkeinen alakulo tai vauvan uniongelmat aiheuttavat huolta koko perheelle ja parisuhteelle.

Huolen lapsen kehityksestä voi yhdessä vanhempien kanssa tuoda moniammatilliseen lasten kun-toutustyöryhmään. Työtapa on verkostomainen, jossa perhe osallistuu lapsen mahdollisen tuen tar-peen suunnittelun ja toteuttamiseen.

H Opiskeluhuolto näkyväksi tuotteistamalla ja tunnusluvuilla

Kouluterveydenhuollon laatu terveyskeskuksissa Matti Rimpelä , tutkimusprofessori., Stakes & Hanna Happonen, tutkija & Vesa Saaristo, tutkija, Tampereen yliopiston terveystieteiden laitos [email protected]

Kouluterveydenhuollon laatusuosituksesta johdettiin 10 laatukriteeriä, joista oli kerätty tietoja terveyskeskuskyselyssä touko-lokakuussa 2007 (Rimpelä ym. 2007). Kyselyyn vastanneista 187 terveyskeskuksesta 60 % vastasi kaikkiin laatukriteereihin, yksi tieto puuttui 20 %:lta, 2 tietoa 10 %:lta ja 3–4 tietoa 8 %:lta. Tämän tutkimuksen aineistona ovat ne 184 terveyskeskusta, joiden vastauksessa oli tieto kuudesta tai useammasta laatukriteeristä.


64

Taulukko. Kouluterveydenhuollon laatukriteerit, kriteerin täyttäneiden osuudet (= kyllä-vastanneet) ja puuttuvien tietojen osuudet.

Laatukriteeri Kyllä- vastanneet

Tieto puuttuu

Koululääkärin työpanos suhteutettuna oppilasmäärään on tiedossa 65 % 0 %

Oppilaalle peruskoulun jokaisella vuosiluokalla terveystarkastus 36 % 2 %

KTH:n laatusuosituksesta keskusteltu/päätetty toimenpiteistä perusturva-/sosiaali-/ terveyslautakunnassa ja/tai johtoryhmässä

35 % 16 %

KTH:n toimintakertomus 2006 hyväksytty johtoryhmässä/lautakunnassa

35 % 2 %

Sosiaali-/terveystoimen viranhaltijat osallistuneet perusopetuksen opetussuunnitelman valmisteluun

35 % 7 %

KTH:n toimintasuunnitelma 2007 hyväksytty johtoryhmässä/lautakunnassa

34 % 2 %

Enintään 600 oppilasta/kokoaikainen kouluterveydenhoitaja 32 % 2 %

Koulujen työolot tarkastetaan suunnitelmallisesti joka kolmas vuosi 26 % 3 %

Terveyskeskuksessa päätös laajojen tarkastusten ajankohtia ja sisältöä koskevista yhteisistä käytännöistä + oppilaille kolme terveydenhoitajan ja lääkärin yhdessä tekemää terveystarkastusta, johon huoltaja osallistuu ja johon pyydetään opettajalta arvio oppilaan hyvinvoinnista.

22 % 3 %

KTH:n laatusuosituksesta keskusteltu/päätetty toimenpiteistä sivistys/opetustoimen lautakunnassa ja/tai johtoryhmässä

10 % 32 %

Toteutuvien kriteerien lukumäärä (0–10) laskettiin terveyskeskuskohtaisesti olettamalla, että tiedon puuttuminen merkitsi ei-vastausta. Seuraavassa esitetään summamuuttujan jakauma:

Summa-pisteet

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

% 5 10 19 23 17 14 7 2 2 1 0

Keskimäärin terveyskeskuksissa toteutui kolme mainituista kriteereistä. Eniten summapisteitä saivat Helsinki (9), Lapinlahti, Oravainen/Vöyri-Maksamaa ja Uusikaarlepyy (8) sekä Janakkala, Naantali, Pertunmaa ja Ylä-Savo (7). Yhdeksän terveyskeskusta ei täyttänyt yhtään kriteeriä. Tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että terveyskeskusten välillä on suuria eroja kouluterveydenhuollon toteuttamisessa.


65

Peruskouluikäisten lasten lääkärikäynnit 2006

Matti Rimpelä, tutkimusprofessori, Stakes & Vesa Saaristo, tutkija, Tampereen yliopisto [email protected]

Lasten lääkärikäyntien määristä kunnittain on saatu tietoja Stakesin avoterveydenhuollon tilastoista (käynnit terveyskeskusten vastaanotolla; kouluterveydenhuollon käynnit) ja Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutustilastoista (käynnit yksityislääkärillä). Terveyden edistämisen vertaistietohankkees-sa (TedBM) on nämä tiedot yhdistetty ja suhteutettu peruskouluikäisten väestöön kunnittain. Kun-nat on jaettu Tilastokeskuksen kuntaryhmityksen mukaan neljään ryhmään. Tuloksia tarkasteltaessa on huomattava, että sairausvakuutustilastot ovat varsin luotettavia, mutta terveyskeskusten ilmoit-tamissa kuntakohtaisissa lukumäärissä saattaa olla virheitä.

Vuonna 2006 oli koko maassa 1,5 lääkärikäyntiä/peruskouluikäinen lapsi, joista 0,9 oli terveyskeskus-ten vastaanotolla (TKVO), 0,4 yksityislääkärillä (YL) ja 0,2 kouluterveydenhuollossa (KTH). Länsi-Suomen läänissä käyntejä oli eniten (1,7) ja Oulun ja Lapin lääneissä vähiten (1,3). YL-käyntejä oli eniten Etelä-Suomen läänissä (0,5; 31 % käynneistä), etenkin Turun seudulla (0,7; 38 %) ja pääkau-punkiseudulla (0,6; 38 %), sekä vähiten Lapin läänissä (0,2; 12 %). Taajamatyyppisissä kunnissa ja kaupungeissa käyntien kokonaismäärä oli yhtä suuri (noin 1,5/lapsi), maaseutumaisissa vain hieman pienempi (1,4). Suurissa kaupungeissa oli YL-käyntejä yli kaksi kertaa enemmän (0,5) kuin maaseu-tumaisissa kunnissa (0,2). TKVO-käynneissä ei ollut suuria eroja kuntaryhmityksen mukaan. KTH-käyntejä oli suurissa kaupungeissa hieman enemmän kuin muissa kunnissa.

Kuntajakauman keskiluku käynneille yhteensä oli 1,45. Puolet kunnista oli välillä 1,17–1,70. TKVO-käynneille vastaavat luvut olivat 1,03 ja 0,82–1,23; KTH-käynneille 0,20 ja 0,14–0,29 sekä YL-käynneille 0,17 ja 0,09–0,30. Käyntityyppien tunnusluvut eivät olleet merkitsevässä yhteydessä keskenään. Suurissa kaupungeissa (Taulukko) käyntejä yhteensä oli eniten Tampereella (1,7) ja vähiten Rovaniemellä (1,1). Rakenne vaihteli paljon. YL-käyntien osuus oli suurin Turussa (44 %) ja pienin Lappeenrannassa (15 %).

Yhteensä Terveys-keskus-

vastaanotto

Koulu-terveyden-

huolto Yksityinen

Tampere 1728 771 380 577

Vantaa 1704 876 149 682

Espoo 1660 734 216 710

Pori 1667 1043 95 529

Turku 1634 660 260 714

Kuopio 1620 1032 262 326

Jyväskylä 1602 1105 220 277

Lahti 1581 971 343 267

Helsinki 1551 730 290 531

Oulu 1467 891 272 304

Lappeenranta 1466 954 290 223

Rovaniemi 1148 779 90 280


66

Taulukko. Peruskouluikäisten lääkärikäynnit/1000 suurissa kaupungeissa käyntityypin mukaan vuonna 2006.

Eniten käyntejä ilmoittaneet kunnat luetellaan seuraavassa: Yhteensä 2,3/lapsi tai enemmän: Parka-no, Pulkkila, Kuhmalahti, Jurva, Pälkäne, Kangasala, Merimasku, Naantali, Masku, Askainen, Ki-tee, Nilsiä, Ypäjä ja Sauvo. TKVO-käyntejä 1,7/lapsi tai enemmän: Parkano, Pulkkila, Jurva, Kuh-malahti, Pälkäne, Ypäjä, Ylitornio, Keitele, Konnevesi, Kangasala, Tervo, Tuusniemi, Pieksämäki. Virrat, Rääkkylä, Parikkala, Uusikaupunki ja Sauvo. KTH-käyntejä 0,4 tai enemmän: Sysmä, Ran-tasalmi, Punkalaidun, Orimattila, Joutsa, Parkano, Kuhmalahti, Nilsiä, Korsnäs, Ikaalinen, Punka-harju, Kerimäki, Kitee, Alavus ja Outokumpu. YL-käyntejä eniten: Merimasku (1,1), Askainen (1,0), Kaarina (0,8), Rusko (0.8), Masku (0,8), Raisio (0,8), (Turku 0,7), Anjalankoski (0,7), Espoo (0,7), Lieto (0,7), Kerava (0,7), Vantaa (0,7), Naantali (0,7).

Kouluterveydenhuollon muut käynnit vuosina 1994–2006 kuntaryhmi-tyksen mukaan Matti Rimpelä, tutkimusprofessori, Stakes & Vesa Saaristo, tutkija, Tampereen yliopisto [email protected]

Kouluterveydenhuollon (KTH) käynnit ilmoitetaan vuosittain avoterveydenhuollon tilastoihin kun-takohtaisesti kahteen ryhmään luokiteltuina: lääkärikäynnit ja muut käynnit. Muut käynnit ovat käytännössä pääosin kouluterveydenhoitajakäyntejä. Tutkimuksessa on tarkasteltu KTH:n muita käyntejä Tilastokeskuksen kuntaryhmityksen mukaan. Kaupunkimaisista kunnista on erotettu suuret kaupungit (yli 50 000 asukasta) omaksi ryhmäkseen (Taulukko). 1990-luvun puolivälissä suurissa kaupungeissa oli KTH:n muita käyntejä selvästi enemmän kuin muissa kuntaryhmissä. Avotervey-denhuollon tilastoon ilmoitetut muut käynnit on suhteutettu kunnan 7–18-vuotiaiden lukumäärään.

Vuodesta 1994 vuoteen 1999 muut käynnit vähenivät (2,11/lapsi -> 1,87/lapsi), mutta ovat sen jäl-keen pysyneet ennallaan (Taulukko). Koko tarkastelujakson aikana maaseutukunnissa muutokset olivat pieniä (1,63 -> 1,62), samoin taajamakunnissa (1,86 -> 1,81). Käyntien väheneminen vuosina 1994–1999 keskittyi kaupunkimaisiin kuntiin ja etenkin suuriin kaupunkeihin, joissa taso oli tarkas-telujakson alussa selvästi muita kuntaryhmiä korkeampi (2,72/lapsi). Kun suuria kaupunkeja tarkas-teltiin erikseen, keskimääräistä suurempi käyntimäärä vuonna 1999 ja merkittävä väheneminen seuraavina vuosina rajoittui neljään kaupunkiin: Turku, Helsinki, Pori ja Lahti. Kuopiossa lähtötaso oli näitä kaupunkeja alempi, mutta väheneminen samaa suuruusluokkaa.

Turussa KTH:n muut käynnit vähenivät rajusti vuoteen 2001 saakka (5,34 -> 2,60), sitten hitaam-min. Viime vuosina Turun muut käynnit ovat pysyneet ennallaan ja edelleen merkittävästi koko maan tasoa suurempina (noin 2,5/lapsi). Helsingissä käynnit vähentyivät aluksi nopeasti (3,64 -> 2,50), nousivat hieman (-> 2,72) ja vähenivät viime vuosina (-> 2,46). Porissa käynnit ovat alun vähenemisen jälkeen viime vuosina vaihdelleet samalla tasolla (2,44–2,67). Lahdessa muut käynnit vähenivät 1994–1999 (3,05-> 2,69), lisääntyivät sitten hieman (-> 2,91) ja vähenivät neljän viime vuoden aikana (-> 2,10). Kuopiossa muut käynnit vähenivät koko ajan ja putosivat viime vuosina muiden suurten kaupunkien tason (1,84/lapsi) alapuolelle (1,60/lapsi). Muissa suurissa kaupungeis-sa käyntien taso ja muutokset olivat samanlaisia kuin kaupunkimaisissa kunnissa.


67

Taulukko 1. Kouluterveydenhuollon muut käynnit/1000 kuntaryhmityksen mukaan vuosina 1994–2006

Kouluterveydenhuollon muut käynnit pysyivät ennallaan maaseudulla ja taajamakunnissa, väheni-vät hieman pienemmissä kaupunkimaisissa kunnissa 1990-luvulla, mutta pysyivät sittemmin ennal-laan. Neljässä suuressa kaupungissa käyntejä oli 1990-luvun puolivälissä selvästi keskimääräistä enemmän. Huomattavasta vähenemisestä huolimatta KTH:n muita käyntejä oli niissä 2006 edelleen keskimääräistä enemmän. Poikkeuksena oli Kuopio, jonka muut KTH-käynnit vähenivät merkittä-västi myös 2000-luvulla ja olivat selvästi keskitason alapuolella 2006.

Laajojen terveystarkastusten tuotteistaminen ja kuvaaminen opiskelu-huollon tunnuslukuna Hanna Happonen, tutkija & Arja Rimpelä, professori & Elise Kosunen, professori, Tampereen yliopisto & Vesa Saaristo, tutkija & Kirsi Wiss, tutkija & Matti Rimpelä, tutkimusprofessori, Stakes [email protected]

Kouluterveydenhuollon laatusuosituksen (Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto 2004) mukaan peruskoulun aikana tulisi tehdä kolme laajaa terveystarkastusta, jonka ydinsisältöjä ovat ter-veydenhoitajan ja lääkärin tarkastukset, huoltajan osallistuminen tarkastukseen ja arvio perheen tilan-teesta, opettajan arvio oppilaan hyvinvoinnista, oppilaan terveydenhoitosuunnitelma ja yhteenveto laajojen tarkastusten tuloksista luokkatasolla. Stakesin kyselyssä (Rimpelä ym. 2007) 39 % terveys-keskuksista ilmoitti kolme laajaa terveystarkastusta peruskoulun aikana ja 33 % terveyskeskuksista edellisen ja lisäksi yhteiseen käytäntöön velvoittavan päätöksen laajojen terveystarkastusten ajankoh-dissa ja sisällöissä. Tulos muuttui huomattavasti, kun laajoiksi hyväksyttiin vain laatusuosituksen mu-kaiset toimenpiteet sisältäneet terveystarkastukset (Taulukko). Kaikki kysytyt peruskriteerit täytti vain 2 % terveyskeskuksista. Kun jätettiin pois luokkatason yhteenveto, laatusuosituksen mukaiset laajat terveystarkastukset toteutti joka kymmenes terveyskeskus.

1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006

KOKO MAA 2111 2033 2070 2018 1908 1867 1837 1888 1893 1881 1847 1867 1852

Maaseutu 1628 1556 1607 1598 1526 1522 1515 1579 1628 1633 1609 1610 1616

Taajamakunnat 1863 1783 1873 1861 1822 1805 1707 1783 1749 1790 1778 1859 1808

Kaupunkimaiset 1947 1879 1937 1930 1855 1794 1798 1798 1751 1734 1781 1769 1768

Suuret kaupungit 2717 2622 2594 2451 2245 2173 2137 2196 2224 2172 2066 2083 2065

- Turku 5344 5049 4451 3850 3819 3183 2806 2601 2729 2760 2497 2529 2533

- Helsinki 3635 3390 3361 3162 2509 2500 2495 2695 2704 2719 2320 2514 2456

- Pori 3118 2738 2899 2949 3017 2737 2708 2793 2894 2668 2444 2478 2656

- Lahti 3047 3011 3086 2793 2710 2691 2830 2874 2909 2751 2702 2331 2108

- Kuopio 2376 2333 2366 2362 2093 1916 1942 1985 1808 1603 1620 1584 1597

- Muut suuret 1974 1971 1991 1920 1847 1842 1820 1855 1891 1833 1865 1842 1841


68

Taulukko. Laajojen terveystarkastusten lukumäärän jakautuminen prosentteina peruskoulun 1.–9. luokkien aikana vuonna 2007, kun vastaukset tarkistetaan laatusuosituksen sisältömäärittelyn mukaan.

Laajojen terveystar-kastusten lukumäärä

Ilmoitetut + sisältö 1*

+sisältö

1-2*

+ sisältö 1-3*

+ sisältö

1-4*

0 10 30 55 79 98

1 20 15 8 4 0

2 32 23 13 6 1

3+ 39 33 24 11 2

Yhteensä 100 100 100 100 100

(N) (168) (168) (168) (168) (168)

Sisältö: 1. Laajojen terveystarkastusten ajankohdista ja sisällöistä tehty yhteiseen käytäntöön velvoittava päätös

2. Laajaan tarkastukseen kuuluu huoltajan osallistuminen, opettajan arvio sekä terveydenhoitajan ja lääkärin tarkastus

3. Huoltajalta pyydetään kuvaus perheen tilanteesta ja arvio oppilaan hyvinvoinnista, terveystarkastuk-sesta annetaan palautetta ja tehdään oppilaalle kouluterveydenhuollon suunnitelma

4. Laajojen terveystarkastusten tuloksista kootaan luokka-asteen oppilaiden terveystilannetta kuvaava yhteenveto

Lähde: Rimpelä ym. 2007

Tulokset osoittavat, että suuressa osassa terveyskeskuksia laajoiksi tulkitaan terveystarkastuksia, jotka täyttävät vain osittain laatusuosituksen kriteerit. Kun halutaan selvittää laatusuosituksen toteutumista tai muuten vertailukelpoisesti tehdä toimintaa näkyväksi, on kysyttävä erikseen jokaista laajan terveys-tarkastuksen keskeistä toimintaa.

Lähteet: Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen kuntaliitto. 2004. Kouluterveydenhuollon laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2004:8. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki.

Rimpelä M, Wiss K, Saaristo V, Happonen H, Kosunen E ja Rimpelä A. 2007. Kouluterveydenhuollon laa-tusuosituksen toimeenpano 2004–2007. Stakes Työpapereita 32/2007. Stakes. Helsinki.


69

Opiskeluhuollon henkilöstömitoitus peruskouluissa

Kirsi Wiss, tutkija; Stakes & Vesa Saaristo, tutkija, Tampereen yliopisto & Matti Rimpelä, tutkimusprofessori, Stakes [email protected]

Opiskeluhuollossa (OH) yhdistyvät kansanterveyslain tarkoittama kouluterveydenhuolto, lastensuoje-lulain mukainen kasvatuksen tuki ja perusopetuslain mukainen oppilashuolto. Kouluyhteisön kaikki aikuiset osallistuvat opiskeluhuoltoon. OH:n erityishenkilöstöllä tarkoitetaan niitä ammattihenkilöitä, joiden päätehtävänä on tukea oppilaiden ja kouluyhteisön hyvinvointia. OH-henkilöstön työpanoksen mittaamisen menetelmiä on kehitetty Stakesin terveyden edistämisen vertaistietohankkeessa (TedBM-hanke). Tunnusluvuksi esitetään "tuntia viikossa 100 oppilasta kohti".

Tutkimuksessa selvitettiin kouluterveydenhuollon laatusuosituksesta ja muista suosituksista johdetun (ks. Taulukko) hyvän henkilöstömitoituksen keskimääräisen tason toteutumista neljässä OH-erityishenkilöryhmässä. Aineistona olivat ne 7.–9. luokkien peruskoulukyselyyn (Rimpelä ym. 2007) vastanneet 265 peruskoulua, jotka ilmoittivat tiedon kaikkien neljän erityishenkilöstön työpanoksesta syyslukukaudella 2006. Vaihtelut koulujen ilmoittamassa henkilöstömitoituksessa olivat suuria koulu-jen (Taulukko) ja läänien (Kuvio) välillä.

Taulukko. Opiskeluterveydenhuollon erityishenkilöstön mitoitus (tuntia viikossa/100 oppilasta) 7.–9. luokkien peruskouluissa (N=265) syyslukukaudella 2006

Suositus Keskiluku 25 %:n poikkeama-arvot

Kouluterveydenhoitaja 6,0 6,3 4,9–8,5

Koululääkäri 1,7 0,5 0,2–0,9

Koulun sosiaalityö 4,0 2,9 0,5–5,8

Koulun psykologitoiminta 4,0 0,4 0,0–1,6

Yhteensä 15,5 9,6

Kuvio. Opiskeluhuollon erityishenkilöstön mitoitus 7.–9. vuosiluokkien peruskouluissa läänin mukaan syyslukukaudella 2006

0 2 4 6 8 10 12 14

Etelä-Suomen

Länsi-Suomen

Itä-Suomen

Oulun

Lapin

Lään

i

PsykologiKuraattoriTerveydenhoitajaLääkäri


70

OH-henkilöstöä tulisi johtaa kokonaisuutena. Työpanosten välillä ei kuitenkaan ollut negatiivista kor-relaatiota: Yhden OH-erityishenkilöryhmän niukkuutta ei korvata lisäämällä toista ammattiryhmää. Tunnuslukua "tuntia viikossa 100 oppilasta kohti" suositellaan henkilöstöjohtamiseen. Se tekee myös näkyväksi opiskeluhuollon erityishenkilöstön mitoituksen myös vanhemmille.

I Lasten ja nuorten diabetes ja diabeteksen ehkäisy Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma Maria Aarne, vs. pääsihteeri Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelma (DEHKO 2000–2010), Suomen Diabetesliitto ry [email protected]

Dehko on Suomen kansallinen diabetesohjelma ja sen tehtävänä on kehittää diabeteksen hoitoa ja hoidon laatua sekä tukea diabeetikon omahoitoa • Dehkoon liittyy myös tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelma, jota toteutetaan Dehkon 2D -

hankkeessa viidessä sairaanhoitopiirissä • Dehko kehittää yhteistyössä terveydenhuollon kanssa diabeteksen hyvien hoitokäytäntöjen

malleja ja tuottaa aineistoa terveydenhuollon, viranomaisten, päättäjien ja kansalaisten käyttöön • Dehkon päärahoittaja on Raha-automaattiyhdistys • Kansainvälisesti arvostettua ja kopioitua Dehkoa koordinoi Suomen Diabetesliitto • Lisätietoja Dehkosta ja Dehkon julkaisuista www.diabetes.fi • Suomessa on tyypin 1 diabeetikoita noin 40 000 ja tyypin 2 diabeetikoita noin 250 000. Diag-

nosoimattomia tyypin 2 diabeetikoita arvellaan olevan noin 200 000.

Dehkon tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelma Ohjelman tavoitteena on kehittää terveyden edistämisen ja ehkäisevän terveydenhuollon toiminta-käytäntöjä niin, että lihavuuden, tyypin 2 diabeteksen ja sekä sydän- ja verisuonisairauksien ehkäi-systä tulee järjestelmällistä, laajaan yhteistyöhön perustuvaa toimintaa. Ohjelma perustuu tieteelli-seen näyttöön, että elintapojen korjaamisella ja tehostetulla neuvonnalla voidaan merkittävästi vä-hentää diabetekseen sairastumista.

Väestöstrategia

• tyypin 2 diabeteksen ja lihavuuden järjestelmällinen ehkäisy sekä terveellisten ruokatottu-musten ja arkiliikunnan edistäminen viestinnän, koulutuksen, elintapaohjauksen avulla

Korkean riskin strategia

• riskiryhmän seulonta ja riskitekijöiden hoito elämäntapaohjauksella Varhaisen diagnoosin strategia

• jo sairastuneiden diabeetikoiden ohjaaminen hoitoon ja seurantaan

Dehkon ehkäisyohjelman toimeenpanohanke D2D 2003–2007

• on tuottanut toimintamalleja terveyskeskuksiin ja työterveyshuoltoon • arvioitavana on ehkäisy- ja hoitokäytäntöjen vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus


71

Lapset ja nuoret

• Lasten lihavuus lisääntyy aikuisten lihavuuden tapaan kaikkialla maailmassa. Tämän seu-rauksena tyypin 2 diabetes yleistyy myös lapsilla.

• Lihavuuden ehkäisy on välttämätöntä, sillä lihavuuden hoito on vaikeaa. Kodin rooli lasten ja nuorten lihavuuden ehkäisyssä on tärkeä, mutta sen ohella päiväkodit, koulut ja oppilai-tokset voivat lisätä tietoutta terveyteen vaikuttavista tekijöistä, ravitsemuksesta ja liikun-nasta. Lastenneuvolan ja kouluterveydenhuollon terveystarkastuksissa huomioidaan liha-vuuden ehkäisy ja perheiden elintavat. Erityistä huomiota kiinnitetään lapsiin, joilla on li-havat vanhemmat ja lapsiin, joiden suvussa tiedetään olevan tyypin 2 diabetesta.

Diabeetikkolapsi päiväkodissa ja koulussa Riitta Koivuneva, sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntija Diabetesliitto [email protected]

Päivähoidossa ja koulussa tapahtuvalla diabeteksen hoidolla on suuri merkitys lapsen diabeteksen kokonaishoidossa. Tasaiset verensokerit auttavat lasta jaksamaan päivähoidossa olon ja koulupäivän ajan. Päiväkodin ja koulun aikuisten suhtautuminen diabetekseen on lapselle metaviesti, siitä kuinka hyväksyttävä ja tärkeä eri ominaisuuksineni olen. Lasten diabetes on pääosin tyypin 1 diabetesta. Vuonna 2006 Suomessa oli 4185 alle 15-vuotiasta diabeetikkoa. Alle 15 -vuotiaita sairastuu tyypin 1 diabetekseen vuosittain yli 600. Diabeteksen hoidon osatekijät päivähoidossa ja koulussa ovat

• verensokerin mittaaminen

• insuliinin oikean määrän annostelu

• insuliinin pistäminen

• hiilihydraattien arviointi

• ylimääräinen(set) välipala(t)

• näiden kaikkien elementtien yhteensovittaminen liikunnan kanssa

Verensokeri voi joskus laskea liikaa (alle 4 mmol/l). Liian alhainen verensokeri voi johtaa tajunnan menetykseen ja insuliinishokkiin. Ilman asianmukaista apua tajuton lapsi voi altistua aivovaurioille ja tajuttomuus voi johtaa hengen menetykseen. Liian korkeat verensokerit huonosti hoidetussa diabetek-sessa voivat puolestaan aiheuttaa lapselle vuosien saatossa vammauttavia lisäsairauksia (silmänpohja-muutoksia, munuaismuutoksia ja hermostomuutoksia). Diabetekseen liittyvien hoitotoimien vastuun-jakoon päiväkodissa tai koulupäivän aikana ei ole yksiselitteistä juridista ratkaisua. Päivähoidon osalta lainsäädäntö turvaa lapsen aseman koulua paremmin. Relevanttia lainsäädäntötaustaa ja informaatio-ohjausta ovat:

• Perustuslaki 6§, 7§, 16.1§, 19.1§ ja 19.3§

• Päivähoitolaki ja -asetus

• Perusopetuslaki 4§, 15 §, 29 §, 31 a §

• Kansanterveyslaki 14 § 1. mom. 5-kohta, 14.6 §

• Potilaslaki 2 § 1 mom. 2-kohta

• Stakesin kouluterveyden ohjeistus 2002 ja STM:n laatusuositus 2004


72

• Ohjeet käytännön vastuunjaosta STM:n oppaassa: Turvallinen lääkehoito, Valtakunnallinen opas lääkehoidon toteuttamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa, STM, Oppaita 2005:32

Viimemainitut ohjeet koskevat myös ympäristöjä, joissa ei tyypillisesti toteuteta lääkehoitoa, kuten päiväkodit ja koulut. STM:n suosituksen mukaan jokaiselle päivähoidossa tai koulussa olevalle dia-beetikolle tulisi laatia henkilökohtainen lääkehoitosuunnitelma, jonka myötä päivähoidossa ja koulussa toteutettavasta diabeteksen hoidosta tulee turvallista sekä hallittua niin henkilökunnan kuin lapsenkin kannalta. Vastuu lapsen diabetekseen liittyvistä toimista on aina aikuisella. Koska Diabetesliittoon tulee jatkuvasti yhteydenottoja erityisesti koulupäivän aikaiseen diabeteksen hoitoon liittyviin ongel-miin, Diabetesliitossa päätettiin laatia STM:n ohjeiden pohjalta suunnitelma lapsen diabeteksen hoi-dosta koulupäivän aikana. Yhteyttä ottavat rehtorit, opettajat, lääkärit sekä lasten vanhemmat. Van-hemmat ja koulut voivat halutessaan käyttää suunnitelmaa apuna sopiessaan lapsen diabeteksen hoi-dosta koulussa. Lomake on tulostettavissa osoitteesta: http://www.diabetes.fi/tiedos-ton_katsominen.php?dok_id=777 ja sitä voi soveltaa myös päivähoitoon. Ennen suunnitelman laati-mista liitto kartoitti pienimuotoisen tutkimuksen avulla lasten koulupäivän aikaisen diabeteksen hoi-don ongelman yleisyyttä ja kipupisteitä.

Tulokset vahvistivat yhteydenottojen luomaa käsitystä siitä, että lapset ovat koulukohtaisesti hyvin eriarvoisessa asemassa keskenään. Tulosten mukaan:

• suurin osa lapsista tarvitsee aikuisen apua koulupäivän aikana

• kolmasosalla 2- tai 3-pistoshoidolla olevista lapsista oli lapsen lääkehoidon tarpeisiin huonosti vastaava hoitomuoto, koska insuliinipistos ei järjestynyt koulussa

• 16 % lapsista oli täysin yksin vastuussa diabeteksen hoidosta koulupäivän aikana, vaikka oli-sivat tarvinneet aikuisen apua

• osalla luopumista leirikoulusta tai luokkaretkestä, koska diabeteksen hoitoa ei saatu järjestettyä

• osalla vanhemmista oli vääristynyt rooli hoitotoimiin osallistujina koulupäivän aikana

• kouluterveydenhoitajien puute: välitön terveydenhuollon ammattilaisen apu tai konsultointi ei ole yleensä mahdollista. Diabetekseen liittyvistä toimista ja mahdollisista erityistilanteista on pääsääntöisesti voitava selviytyä koulun muiden ammattiryhmien taidoin.

• puolella lapsista on ollut joko oma tai muiden kanssa yhteinen koulunkäyntiavustaja diabetek-seen liittyviä toimia varten

• vain 63 % kouluista on sovittu, missä säilytetään ensiapuannos

Tilanne on edennyt toimiin opetushallituksessa, jossa on keväästä 2007 lähtien kokoontunut yhteistyö-ryhmä, jonka tehtävänä on kartoittaa tilannetta ja suunnitella tarvittavia toimia (OPH, OPM, STM, Stakes ja Diabetesliitto). Omalta osaltaan uuden, lasten asemaa paremmin turvaavan lainsäädännön kehittymistä edistänee tuore kansanedustajan tekemä kirjallinen kysymys (kk 342/2007 vp): ”Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä diabetesta sairastavien koululaisten turvallisuuden takaamiseksi ja asiaa koskevan lainsäädännön parantamiseksi?” Opetusministerin vastauksen mukaan diabeteksen tai oppilaan muun sairauden hoitamisen vastuusta koulupäivän aikana ei ole nimenomaisesti säädetty ja tarkoituksena on saada vastuunjakoon liittyvät periaatteet ja säännökset nykyistä täsmällisemmiksi. YK:n Maailman Diabetespäivänä 14.11.2007 julkaistu Diabetesliiton suunnitelma on saanut myönteis-tä kansainvälistä huomiota. Ruotsissa se otetaan käyttöön tänä vuonna.


73

J Nuorten seksuaaliterveyden edistäminen Seksuaalinen riskikäyttäytyminen ja riskien kumuloituminen

Elise Kosunen, professori Tampereen yliopisto [email protected]

Seksuaalisen riskikäyttäytymisen käsite ei ole yksiselitteinen, sillä riskikäyttäytymisen tulkinta vaihtelee yhteiskunnallisesta ympäristöstä riippuen. Erityisen selvästi erot tulevat esiin suhtautumi-sessa nuorten seksuaalisuuteen. Varhaisemmassa kirjallisuudessa, josta valtaosa on peräisin Yh-dysvalloista, seksuaaliseksi riskikäyttäytymiseksi luettiin ylipäätään nuorten ryhtyminen seksisuh-teisiin ennen avioliittoa. Länsieurooppalaisessa ja etenkin Pohjoismaisessa ympäristössä suhtautu-minen nuorten seksuaalisuuteen on ollut sallivampaa, ja riskikäyttäytymisen tulkintakin on ollut erilainen. Nykyisellään riskikäyttäytymisellä ymmärretään tavallisimmin seksuaalikäyttäytymistä, josta aiheutuu terveydellisiä haittoja: ei toivottuja raskauksia, raskauden keskeytyksiä ja sukupuoli-tauteja. Tutkimuksissa se usein operationalisoidaan mittaamalla sukupuolikumppaneiden määrää ja suojaamattomia yhdyntöjä.

Varhain alkava sukupuolinen aktiivisuus on yhteydessä biologiseen maturaatioon: varhain kypsyvät nuoret aloittavat seksikokeilut aikaisemmin kuin myöhään kypsyvät. Aikuistyyppisen elämän ko-keiluihin liittyvät myös muut kokeilut. Lukuisissa ulkomaisissa tutkimuksissa on todettu, että var-haisella iällä seksin aloittavat tupakoivat ja käyttävät päihteitä enemmän kuin ne, jotka eivät ole ryhtyneet seksisuhteisiin. Seksielämän jatkuminen tiheään vaihtuvien kumppaneiden kanssa on elämisen tyyli, joka puolestaan on yhteydessä sekä varhaiseen aloittamiseen että päihteiden käyt-töön. Suojaamattoman seksin harrastamisessa yhteydet ovat niin ikään samansuuntaisia, joskin tulokset yhteydestä alkoholin käyttöön ovat ristiriitaisempia. Tätä selittänee se, että alkoholinkäyt-tötapoja ei ole tutkimuksissa yleensä riittävästi eritelty.

Edellä esitetty tarkastelukulma on siis varsin fyysinen tai biologinen. Kuva muuttuu entistä moni-mutkaisemmaksi, kun huomioidaan myös psykososiaaliset tekijät. Tästä näkökulmasta asiaa on tutkittu maailmanlaajuisestikin huomattavasti vähemmän. Suomalaisten Kouluterveyskyselyn ai-neistoihin perustuvassa tutkimuksessa 14-16 –vuotiailla tytöillä monet seksikumppanit ja pojilla ylipäätään seksin aloittaminen varhaisella iällä oli yhteydessä depressiivisyyteen. Ehkäisemättä jättäminen oli yhteydessä depressiivisyyteen molemmilla sukupuolilla. Tutkimus ei anna vastausta siihen, johtaako depressiivisyys seksuaaliseen riskikäyttäytymiseen vai aiheuttaako varhain aloitettu seksi depressiivisyyttä. Vai onko koko vyyhden taustalla yhteinen tekijä, joka liittyy nuoren perhe- ja elinolosuhteisiin?

Esityksessä käsitellään suomalaisia tutkimustuloksia nuorten seksuaalisen riskikäyttäytymisen yh-teyksistä ja pohditaan yhteyttä seksuaaliterveyden sosioekonomisiin eroihin, joista Suomessa on edelleen varsin vähän tutkimukseen perustuvaa tietoa.


74

NUSKA – Nuorten seksuaalinen kaltoinkohtelu – kokemuksia koh-taamis- ja verkostoitumismallista Kirsi Porras, projektikoordinaattori Väestöliitto [email protected]

Väestöliiton seksuaaliterveysklinikalla toimii Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama Nuska- koh-taamisprojekti. Projekti on kehittänyt kohtaamis- ja verkostoitumismallin seksuaalisesti kaltoinkoh-deltujen nuorten auttamiseksi. Projektin tavoitteena on lisätä tietoa seksuaalisesta kaltoinkohtelusta, löytää yhteistyötahoja, verkostoitua, järjestää koulutuksia kohtaamis- ja verkostoitumismallista läpi Suomen sekä kehittää materiaalia ammattilaisille ja nuorille.

Tutkimukset lasten ja nuorten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ovat osoittaneet ilmiön esiintyvän kaikissa yhteisöissä ja yhteiskuntaluokissa. Vuonna 2006 tehtiin 1055 rikosilmoitusta liittyen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Eräiden arvioiden mukaan seksuaalirikosten todellinen määrä on noin nelinkertainen rikosilmoituksiin verrattuna. Seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuvat sekä tytöt että pojat. Väestöliiton tutkimuksen mukaan (2006) jopa 11 % suomalaisista 8.-luokkalaisista on kokenut seksuaalista kaltoinkohtelua, joka sisältää intiimialueiden fyysistä kosket-tamista ja / tai seksiin pakottamista. Pojat ilmoittivat tyttöjä enemmän kokeneensa seksiin pakotta-mista.

Kohtaamis- ja verkostoitumismallia on pilotoitu kuudessa pisteessä, viidellä eri paikkakunnalla. Pilottipisteiden koulutuksiin on osallistunut opettajia, terveydenhoitajia, nuorisotyöntekijöitä, polii-seja, sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä ja kirkon työntekijöitä. Koulutuksessa on käsitelty seksuaalista kaltoinkohtelua, sen erilaisia ilmenemismuotoja sekä esiintyvyyttä Suomessa. Lisäksi koulutus on antanut tietoa normaalista seksuaalikehityksestä sekä ammattilaisille keinoja, joiden avulla voi madaltaa omaa kynnystään puuttua kaltoinkohteluun ja kohdata seksuaalisesti kaltoin-kohdeltu nuori.

Verkostoitumismallia voi hyödyntää tekemällä omalle työpaikalleen kaavion oman kunnan verkos-toista, jotka ovat mukana epäilyn tai jo tapahtuneen seksuaalisen kaltoinkohtelun selvittelyssä, hoi-don järjestämisessä ja hoidossa. Kaaviosta on kätevästi nähtävillä oman alueen yhteistyökumppa-neiden yhteystiedot sekä valtakunnalliset auttavat tahot. Ammattilaisten verkostojen lisäksi on tär-keää kartoittaa nuoren omat verkostot sekä läheisten aikuisten tuki.

Pilotointipisteissä on koulutuksen jälkeen alettu kartoittaa seksuaalisen kaltoinkohtelun mahdolli-suutta mm. nuoren terveystarkastuksessa ja asiakaskontakteissa, herätetty laajempaa keskustelua työyhteisön sisällä seksuaaliväkivallasta, järjestetty vanhempainiltoja ja oppitunteja ilmiön ehkäi-semiseksi. Lisäksi on laajennettu ja kehitetty yhteistyötä eri toimijoiden välillä, arvioitu jo olemassa olevia toimintaohjeiden toimivuutta sekä mietitty verkostojen laajentamista.

Toimiva verkostoituminen mahdollistaa seksuaalisesti kaltoinkohdellun nuoren ja hänen läheistensä auttamisen. Verkostoitumisesta hyötyvät lisäksi nuorten parissa joko suoranaisesti tai välillisesti toimivat työntekijät.

Omassa työyhteisössä on hyvä miettiä verkostojen toimintaa ja kehittymistarpeita, joiden avulla verkostot pystyvät kitkattomasti auttamaan ja tukemaan seksuaalisesti kaltoinkohdeltua nuorta ja hänen läheisiään. Mikä on sinun roolisi ja panoksesi tässä verkostossa?

http://www.vaestoliitto.fi/seksuaaliterveys/nuorten_seksuaalinen_kaltoinkoht/


75

Nuorten seksuaaliterveyden edistäminen Turussa

Katriina Bildjuschkin, oh, klö, seksuaalikasvattaja Turun Ehkäisyneuvola [email protected] Nuorten seksuaaliterveyden edistäminen Turussa on ollut Ehkäisyneuvolan erityisen huomion koh-teena viime vuosina. Kehittämistyötä on tehty yhdessä Terveyden edistämisen yksikön, kouluter-veydenhuollon ja nuorisotoimen kanssa.

Keskitettyjä perhesuunnittelupalveluita on Turussa ollut vuodesta 1974. Erityistä Turulle on ollut se, että perhesuunnittelu- ja sittemmin ehkäisyneuvolan lopettamisesta tai integroimisesta väestövastuu-seen ei ole edes keskusteltu. Ehkäisytyö on nähty arvokkaana ja on pidetty tärkeänä, että se pysyy oman alansa asiantuntijoiden käsissä. Ehkäisyneuvolan kaikilla hoitajilla on oman ammattitutkinnon (klö/th) lisäksi myös seksuaalineuvojan (30 op.) koulutus. Lääkärit ovat kaikki gynekologeja.

Lukuja taustatiedoksi

Turussa ikäluokka on n. 1800 henkilöä. Peruskouluja kaupungissa on 51 kpl, lukioita 14 ja ammat-tikouluja 6 kpl. Jokaiselle koululla on oma kouluterveydenhoitaja. Tosin pienissä kouluissa tervey-denhoitajan työhön voi kuulua myös neuvolatyötä.

Kouluterveyskyselyn mukaan seksuaaliterveystiedot ovat huonot n. joka viidennellä oppilaalla. Raskauden keskeytyksiä alle 19 -vuotiaille tehdään vuosittain n.70–90 kpl (vuodet 2000- 2006).

Alle 14 -vuotiaille keskeytyksiä tehdään 0-4 vuosittain (vuodet 2000- 2006). Alle 19 -vuotiaita synnyttäjiä on vuosittain n. 50. Sukupuolitauti tilanne on samankaltainen kuin muissa suurissa kau-pungeissa.

Periaatteet Kaupungin strategisten menestystekijöistä yksi on lasten, nuorten ja lapsiperheiden aseman kehit-täminen. Seksuaaliterveyden edistämisen periaatteet ovat ennaltaehkäisy, varhainen puuttuminen, vaikuttavuuden lisääminen, nuorten oma osallistuminen ja palvelujen helppo saatavuus.

Turun oma malli seksuaalikasvatuksessa Kattavien palveluiden lisäksi on viime vuosina haluttu kehittää myös kouluterveydenhuollon seksu-aalikasvatustyötä. Kouluhoitajat pitävät opettajien lisäksi kouluissaan tunteja oppilaille. Kouluhoi-tajien tueksi on, heidän omasta aloitteestaan, alettu valmistaa materiaalia sekä järjestetty koulutusta sekä hoitajille, koululääkäreille että opettajille.

Turun oma materiaali sisältää seksuaalikasvatusrungon tuntipohjineen. Opetusrungon pohjana on paikallinen ja tutkittu tieto. Runko on toistaiseksi vain kansimuodossa ja se on jaettu kaikkiin kou-luihin. Kansion lisäksi on kirjoitettu viidestätoista eri aiheesta esite, jonka kouluhoitaja voi jakaa oppilaille asian käsittelyn jälkeen. Esitteissä on turkulaiset yhteystiedot niistä paikoista joihin nuo-ret voivat hakeutua saamaan lisäohjausta ja -palveluita. Tuntien pitämisen tueksi on kerätty alakou-luille materiaalipaketti hygienian hoidosta ja yläkouluille/ lukioille ehkäisyvälineistä. Lisäksi kou-luhoitajilla on mahdollisuus käyttää Ehkäisyneuvolan tuottamia opetuselokuvia tytön ja pojan sek-suaaliterveyden hoidosta. Elokuvat ovat: Ensimmäinen gynekologinen tutkimus ja Nuoren miehen seksuaaliterveys.

Koululuokkien vieraileminen Ehkäisyneuvolassa on myös mahdollista. Kouluterveydenhuollolle ja opettajille järjestetään vuosittain yhdestä kahteen koulutusta nuorten seksuaaliterveyden edistämi-sestä ja hoidosta.


76

Kaupungin palvelut nuorille Turussa ehkäisyn aloituksen ja jälkiehkäisyn voi saada koulu – ja opiskeluterveydenhuollon kautta, Ehkäisyneuvolasta tai Lasten ja Nuorten poliklinikan gynekologiselta vastaanotolta. Sukupuolitau-tien poliklinikka palvelee TYKS:ssä kaikkia kaupunkilaisia.

Sähköisesti seksuaaliterveyteen ja sen hoitoon voi tutustua nuorten omien internetsivun kautta. Kaupungin sivuilta pääsee nuortenturku -sivustoille, joissa seksuaaliterveys on oman aihekokonai-suutenaan. Sivuilta on mahdollisuus päästä suoraan kysymään omaa asiaa Ehkäisyneuvolasta. Li-säksi sivuille on usein kysyttyä osio. Ohjaus palveluihin löytyy tietysti myös samoilta sivuilta.

Nuortenturku foorumi on 13–17-vuotiaille nuorille mahdollisuus vaikuttaa tekemällä toiminnan ja ympäristön viihtyvyyden parannusehdotuksia kouluissa ja nuorisotaloilla. Hankkeet kouluissa ja nuoritaloissa suunnitellaan niin, että kaikki koulun oppilaat vaikuttavat hankkeen valintaan esim. äänestämällä.

Tähän asti hankkeet ovat painottuneet ympäristön viihtyvyyteen ja yksi hanke oli vuonna 2007 suunterveydenhuollosta; terveet hampaat projekti. Osallisuusidean mukaisesti kehitettävän asian pitää lähteä nuorista. Nähtäväksi jää koska nuoret itse nostavat seksuaaliterveyden edistämisen omaksi hankkeekseen.

K Varhainen puuttuminen päihteiden käyttöön sosiaali- ja terveydenhuollossa Varhainen puuttuminen alkoholinkäyttöön – Audit - työ Helsingin kau-pungin sosiaalivirastossa Marja Heinänen, johtava erityissuunnittelija & Leena Alho, suunnittelija Sosiaalivirasto, Helsingin kaupunki [email protected]

Audit-testin tekeminen Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa aloitettiin 1990–luvun puolivälissä. Audit–testin ohella mitattiin maksa–arvoja, kysyttiin viikkokulutusarviota sekä käytiin palautekeskus-telua. Kampanjoita tehtiin mm toreille, kirjastoihin ja sosiaalikeskuksiin.

Vuonna 2007 Audit - opas toimitettiin sosiaalialalle, Helsingin kaupungin ehkäisevän työn toimesta. Audit – oppaan alkuperäisteos on WHO:n aineistoa.

Opasta tullaan hyödyntämään sosiaaliviraston henkilökunnan kouluttamisessa. Ehkäisevän työn yk-sikkö ja sosiaaliviraston eri yksiköt suunnittelevat koulutukset yhdessä ja ne tullaan toteuttamaan vuo-den 2008 aikana.

Koulutuksen tavoitteena saada sosiaalityön ammattilaiset käyttämään työvälineenään Audit-testiä, joka on jo pitkään terveydenhoitoalalla käytetty vaikuttava ja kustannustehokas menetelmä. Menetel-män tavoitteena on saada asiakas tiedostamaan alkoholinkäyttönsä taso ja riskit sekä saada mahdolli-simman varhainen kohdennettu tuki ennen ongelman syntyä.


77

Menetelmän käytöstä on tarkoitus tehdä tutkimuksia, joissa kuvataan Audit-testin sopivuutta sosiaa-lialalle ja joissa hyödynnetään työntekijöiden ja asiakkaiden kokemuksia Auditista sekä tilastollista seurantaa.

Lauri Kuosmanen, projektikoordinaattori & Liisa Pajula, päihdehoitaja & Maria Vuorilehto, projekti-päällikkö

Kokemuksia terveysaseman päihdehoitajatoiminnasta

Sateenvarjo-projekti on vuonna 2005 käynnistynyt Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama seudulli-nen mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämishanke. Hanke toteutetaan Vantaan ja Keravan kau-punkien sekä HYKS-sairaanhoitoalueen yhteistyönä. Projektin tavoitteena on vuoteen 2009 mennessä kehittää seudullinen mielenterveys- ja päihdepalveluiden kokonaismalli, jossa palvelujen painopiste on peruspalveluissa, ja ongelmien tunnistaminen ja matalan kynnyksen hoidon aloittaminen kaikissa ikä-ryhmissä toteutuu nykyistä aikaisemmin.

Vuosina 2005–2007 Sateenvarjo-projektissa on kehitetty ja mallinnettu uudenlaisia työtapoja perusta-son mielenterveys- ja päihdetyöhön. Yhtenä esimerkkinä uusista työtavoista on päihdehoitajan työn-kuvan kehittäminen osaksi terveysaseman toimintaa. Keskeistä tässä mallissa on alkoholin suurkulut-tajien tunnistaminen terveyskeskustyössä Audit-kyselyn systemaattisella käytöllä ja Mini-intervention toteuttamisella. Sateenvarjo-projektissa on Vantaan kahdella terveysasemalla toiminut osa-aikainen päihdehoitaja, joka on sairaanhoitajan vastaanotolla systemaattisesti seulonut alkoholin suurkulutusta ja toteuttanut mini-interventiota sekä päihdeongelmaisten potilaiden seurantakäyntejä. Päihdehoitaja on toiminut yhteyshenkilönä Yleislääkäriyhdistyksen alkoholin suurkulutuksen laatuverkostoon ja koonnut yhteistyössä muun henkilöstön kanssa oman terveysaseman seulontasäännöstön. Tämä työ-malli näyttää sopivan terveysasemien työkulttuuriin hyvin. Aluksi päihdehoitajan vastaanotolle ohja-tuilla potilailla on näyttänyt olevan jo melko vaikea päihdeongelma, ja tavoitteena onkin edelleen var-haistaa ongelmien tunnistamista ja niihin reagointia. Työnkuvan kehittämistä jatketaan Sateenvarjo-projektissa vuosien 2007–2009 aikana nykyistä preventiivisemmäksi. Tavoite vuoden 2009 loppuun mennessä on, että jokaisella terveysasemalla toimii osa-aikainen päihdehoitaja, joka fasilitoi suurkulu-tuksen tunnistamista, mini-intervention käyttöä ja toimii yhteyshenkilönä päihdepalveluihin. Toimin-nan arviointi toteutetaan yhdessä Yleislääkäriyhdistyksen Alkoholin suurkulutuksen laatuverkoston kanssa auditoimalla toteutettujen seulontojen ja mini-interventioiden määrää; tavoitteena on saavuttaa epidemiologisten tietojen valossa valtaosa terveysasemalla käyvistä suurkuluttajista.


78

TIIVISTELMÄT Terveyden edistäminen kunnissa ja alueilla

Lapsi ja nuorisopoliittinen ohjelma terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen linjaajana Kuopiossa Marjatta Pirskanen, terveyden edistämisen suunnittelija, Kuopion sosiaali- ja terveyskeskus, Pirjo Varjoranta, koulutuspäällikkö, Petteri Paronen, kaupunginjohtaja, Kuopio [email protected] Kuopion lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma 2006–2012 on valmistunut kaupunginhallituksen nimeämän neuvottelukunnan ja valmistelevan työryhmän yhteistyönä. Lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma perustuu kaupungin strategiaan, edelliseen lapsi- ja nuorisopoliittiseen ohjelmaan (2000) ja sen seurantaraportteihin sekä Kuopion Hyvinvointikertomukseen 2005. Lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma on yhtenevä myös Terve Kuopio -ohjelman tavoitteiden kanssa. Kuopion lapsi ja nuorisopoliittinen ohjelma 2006–2012 sisältää neljä painopistealuetta: 1. vanhemmuuden vahvistaminen, 2. lasten ja nuorten fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden turvaaminen, 3. nuorten työllistyminen ja elintason turvaaminen ja 4. hyvien käytäntöjen jatkaminen, levittäminen ja kehittäminen. Jokaiselle painopistealueelle on valittu tavoitteet ja useita toimenpiteitä, joilla mahdollistetaan asetettujen tavoitteiden saavuttaminen ohjelmakauden aikana. Lapsi- ja nuorisopoliittisesta ohjelmasta laaditaan vuosittaiset toimintasuunnitelmat ja -kertomukset kaupungin talous- ja toimintasuunnitelman valmistelun yhteydessä. Ohjelman tarkoituksena on suunnata kaupungin eri hallintokuntien ja luottamushenkilöiden toimintaa ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Ohjelman toivotaan tukevan myös lapsiperheiden, kansalais- ja vapaaehtoisjärjestöjen, yritysten ja muiden yhteistyö-kumppaneiden toimintaa lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä. Lapsi ja nuorisopoliittinen neuvottelukunta on arvioinut vuoden 2007 toimintasuunnitelman toteutumista ja asettanut tavoitteita vuodelle 2008. Neuvottelukunta priorisoi kaksi tärkeintä toimintaa vuodelle 2008. Nämä ovat avohuollon tukitoimien kehittäminen vanhemmuuden vahvistamiseksi ja SIHTI -projektin jatkuminen nuorten mielenterveyden tukemiseksi. Vuoden 2008 alusta voimaan astuva lastensuojelulaki edellyttää kuntakohtaisen 4-vuotisen lastensuojelun suunnitelman tekemistä. Siinä tullaan kartoittamaan kaikki kunnan käytössä olevat avohuollon voimavarat, muutkin kuin vain lastensuojelun, joiden avulla voidaan ehkäistä lastensuojelun kasvavaa tarvetta. Ehkäisevä lastensuojelu on ymmärrettävä koko kuntaa ja kaikkia hallintokuntia koskevana toimintana. Lastensuojelun voimavaroista sitoutuu tällä hetkellä liian suuri osa tilanteisiin, joissa lastensuojelun tarve on jo syntynyt. SIHTI -projektin jatkumisen lisäksi tärkeä kehittämiskohde on 13–14-vuotiaiden nuorten mielenterveyden edistäminen ja hoitopolun laatiminen masennusriskissä oleville nuorille. Hoitopolku otettiin käyttöön syksyllä ja stressinhallintakurssit masennusriskissä oleville 13–14-vuotiaille ovat alkamassa. Stressihallintakurssien vetäjiksi koulutettiin


79

kouluterveydenhoitajia, koulukuraattoreja sekä kaupungin ja ev.lut. seurakunnan nuorisotyöntekijöitä. Kehittämistoimintaan liittyy kaksi tieteellistä tutkimusta. Tavoitteesta hyvien käytäntöjen levittämiseksi toteutuu mm. verkostokonsulttitoiminnan uudelleen käynnistäminen. Verkostokonsultit koulutettiin v. 2004 Stakesin VARPU- hankkeessa, mutta toiminta keskeytyi välillä resurssien puutteen vuoksi. Verkostokonsulttitoiminnan tavoitteena on edistää moniammatillista työtä ja varhaista puuttumista. Edellä kuvattujen lisäksi lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman toimintakertomukseen ja -suunnitelmaan on kirjattu lukuisa joukko eri toimialojen terveyttä ja hyvinvointia edistävää toimintaa. Näistä mainittakoon koulu-, kulttuuri- ja vapaa-aikatoimen Aktiivinen lapsuus ja nuoruus -hanke sisältäen kulttuuripolun ja liikuntapolun, HarrasteHaku -ohjelma, Kuopion poliisin Who Cares -ehkäisevä toiminta, Turvallisuussuunnitelman päivittäminen ja sosiaalisen työllistämisen kehittäminen.


80

Kuusiokunnat ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu terveyden ja hyvinvoinnin edistäjinä

Eija Kyrönlahti, yliopettaja Seinäjoen ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö [email protected]

Kuusiokunnat (Alavus, Kuortane, Lehtomäki, Soini, Töysä ja Ähtäri) ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikkö ovat olleet vuodesta 2004 lähtien mukana valtakunnallisessa TEJO (Terveyden edistämisen paikalliset rakenteet ja johtaminen) -hankkeessa. Tavoitteena on kuusiokuntalaisten terveyserojen kaventaminen sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen näkökulman laajentaminen kaikkiin kuntien politiikkoihin.

TEJO -hanketta on kunnissa vienyt eteenpäin Tejo -ohjausryhmä, jossa on edustaja kustakin kuntayhtymän jäsenkunnasta, terveyskuntayhtymästä, ammattikorkeakoulusta ja lääninhalli-tuksesta. Ohjausryhmä on poikkihallinnollinen ja siinä ovat edustettuina sivistys-, sosiaali- ja tekninen toimi sekä terveydenhuolto. Lisäksi TEJO -hankeen toimintaa suunnittelee ja toteuttaa Tejo -tiimi, joka koostuu terveydenhuollon ja ammattikorkeakoulun edustajista. Tejo -tiimin jäsenet ovat osallistuneet Stakesin järjestämiin koulutuspäiviin ja työkokouksiin. Vuonna 2005 kerättiin ensimmäistä kertaa kuntalaisten hyvinvointitietoa ja 2006 kirjoitettiin ensimmäinen hyvinvointikertomus, jonka indikaattoreiden valinnassa otettiin huomioon Terveys 2015 -kansanterveysohjelman tavoitteet. Kerättyä tietoa on esitelty vuoden 2007 aikana kunnissa viranhaltijoille ja luottamushenkilöille. Tieto on mahdollistanut osaltaan kuntalaisten terveyserojen tunnistamisen. Vuoden 2007 aikana on kehitetty seutukunnallinen terveyden edistämisen johtamismalli, jonka terveyskuntayhtymän hallitus on hyväksynyt. Kuusiokunnissa järjestettiin IVA (Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi) -koulutusta, johon ohjausryhmän lisäksi osallistui myös muita asiasta kiinnostuneita henkilöitä. IVA -menetelmän avulla on terveyden edistämisen näkökulma pyritty ottamaan huomioon kunnallisessa päätöksenteossa. Ammattikorkeakoulusta on viisi lehtoria suorittanut IVA -kouluttaja-koulutuksen. He ovat vieneet kyseisen menetelmän myös sosiaali- ja terveysalan yksikön koulutusohjelmiin. Kunnissa on toteutettu ammattikorkeakoulun opiskelijoiden ja lehtoreiden toimesta erilaisia kampanjoita, joiden tarkoituksena on ollut konkretisoida Terveys 2015 -kansanterveysohjelman tavoitteita. Sosiaali- ja terveysalan yksikön opiskelijat ovat laatineet työelämälähtöisiä opinnäytetöitä, joiden aiheet liittyvät Terveys 2015 -kansanterveysohjelman tavoitteisiin ja terveyden edistämisen laatusuosituksiin. Näiden avulla laaditaan eri ikäisille terveyden edistämisen toimintaohjelmat. Lisäksi on tehty yksi kehittämistyö, jossa tarkasteltiin vanhusväestön terveyden ja hyvinvoinnin asioita. Kehittämistyö tuotti vanhuksia koskevan haastattelulomakkeen, jonka avulla voidaan laatia vanhuksia koskeva hyvinvointiprofiili kunnallisen päätöksenteon pohjaksi ja toimintojen priorisoinnin tueksi. Toimintatapa otetaan käyttöön vuonna 2008. Vuoden 2007 aikana on käynnistynyt yksi väitöstutkimus, jonka päämääränä on aktivoida erityisesti nuoria kuntalaisia osallistumaan ja vaikuttamaan hyvinvointirakenteiden suunnitteluun. Vuoden 2007 aikana keskusteltiin seudullinen terveyden edistämisen koordinaattori tarpeesta. Tätä kokeillaan vuonna 2008 ja tehtävänkuva suunnitellaan yhteistyössä hankkeen eri tahojen kanssa. Samoin nimetään hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtoryhmä sekä terveyden edistämisen toimintaryhmä. Lisäksi saadaan kokemuksia terveyden edistämisen johtamismallin toimivuudesta. TEJO -hanke on tukenut terveyden edistämisen näkökulman ottamista kunnalliseen päätöksentekoon. Poikkihallinnollinen toiminta ja eri organisaatioiden osallistuminen hankkeeseen on mahdollistanut erilaisten näkökulmien esille tulemista.


81

Kuntakumppanuudella terveyttä edistämään Pia Ahonen, yliopettaja Turun ammattikorkeakoulu Vappu Syrjälä, Ritva Laaksonen-Heikkilä [email protected] Hankkeessa kehitettiin toimintamallia, jossa kunnan ja ammattikorkeakoulun kumppanuus-sopimuksen pohjalta yhdistetään kunnan tarpeet ja asiantuntijuus sekä AMK:n asiantuntijuus tehokkaaksi ja vaikuttavaksi toiminnaksi. Toimintamalliin sisältyy alueellisen yhteistyön edistäminen kuntien välillä. Tavoitteena on ollut edistää Varsinais-Suomen saaristo- ja rannikkoseutua edustavien pilottikuntien terveyttä ja hyvinvointia. Hanke on toteuttanut Turun AMK:n aluekehitysstrategiaa. Osa hankkeen tuloksellisuudesta on kytketty terveysalan ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetöihin, osasta on vastannut hanketta toteuttava opettajista muodostettu projekti-ryhmä. Opiskelijoiden kuntiin tekemien kehittämishankkeiden tavoitteena on ollut tuottaa välillisiä positiivisia vaikutuksia kunnan väestön terveyteen, hyvinvointiin ja palvelu-rakenteiden muutoksiin. Sen avulla on pyritty luomaan kuntatasolla poikkihallinnollisten terveyttä ja hyvinvointia edistävien toimintaprosessien kuvauksia ja prosessien kehittämis-suunnitelmia sekä asiantuntijuuden lisäämistä. Osaprojektit ovat kohdentuneet mm. eri asuinalueiden väestön koetun terveyden ja hyvinvoinnin kartoituksiin, väestön palvelu-tyytyväisyyden kartoituksiin, kunnan työntekijöiden terveyden ja hyvinvoinnin kartoituksiin, vanhusten ennakoivien kotikäyntien toteutuksen mallintamiseen, vanhusten terveyttä ja hyvinvointia kehittäviin interventioihin ja uusien toimintamallien luomiseen laitos- ja avo-puolella sekä palvelurakenteita koskeviin selvityksiin ja toimintatapojen muuttamiseen. Hanke on toiminut projektioppimisen ympäristönä. Tutkimuksellinen mielenkiinto on kohdentunut kehittämishankkeiden soveltavan tutkimuksen lisäksi aikuisopiskelijoiden opetussuunnitelmien linkittymiseen projektiin, sekä siinä tiedon ja kokemuksen lisääntymiseen projektipedagogiikasta osana aikuispedagogiikkaa. Alueellisen strategian hyödyntämistä on evaluoitu opinnäytetöiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Valmistuneet tai alkuvuoden 2008 aikana valmistuvat kehittämishankkeet: Nauvo: 1. Voimaantuminen työhyvinvoinnin mahdollistajana Nauvon sosiaali- terveystoimessa. (2007) Sauvo: 2. Sauvon ala-asteikäisten perheiden elämänlaatu (2006) 3. Sauvon kunnan vanhenevan väestön kotona asuminen ja toimintakyky (2007) 4. Sauvon kunnan työntekijöiden hyvinvointi (2007) 5. Maatalousyrittäjän työhyvinvointi ja työturvallisuus Sauvossa (valmistuu 2008) Piikkiö: 6. Kuntouttavan hoitotyön kehittäminen vanhainkodissa (2007) 7. Piikkiön vanhainkodin uuden asukkaan fyysisen toimintakyvyn kartoitus (2007) 8. Ikääntyvien ravintokäyttäytyminen osana terveyden edistämistä (2007) 9. Ikääntyvien omaehtoisen toiminnan tukeminen avopalvelutoiminnassa (2007) 10. Kotihoitoprosessit henkilökunnan kuvaamana Kaarina-Piikkiön kunnassa Velkua: 11. Vanhenevan velkualaisen terveys ja hyvinvointi- kehittämistyö Velkuan vanhustyön strategian perustaksi (2006) 12.Vanhenevan velkualaisen kotona asuminen ja toimintakyky (2007) Tutkimusosio: 13. Projektioppiminen moniammatillisessa tiimissä (2007) 14. Ahonen P. (toim.) 2007. Kuntakumppanuudella terveyttä edistämään – SARAKE- hanke aikuisopiskelijoiden oppimisympäristönä. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 61.


82

Terveysvaikutusten ennakkoarviointikoulutuksella tuloksia Tiina Blek, tutkija-kehittäjä & Leena Liimatainen, koulutuspäällikkö & Katri Ryttyläinen, yliopettaja Jyväskylän ammattikorkeakoulu [email protected] STM:n rahoittamassa IVATEKO -hankkeessa (2005-2007) koulutettiin vuosien 2006 ja 2007 aikana terveysvaikutusten ennakkoarviointiosaajaksi noin 80 korkeakoulujen opettajaa, 16:sta eri puolella Suomea sijaitsevasta koulutusorganisaatiosta. Kokonaistavoitteena oli terveysvaikutusten ennakkoarviointiosaamisen tunnustaminen yhdeksi korkeakouluissa tuotettavista terveyden edistämisen ydinosaamisalueista. Tavoitteiden saavuttamisen arvioimiseksi hankkeelle laadittiin arviointisuunnitelma. Suunnitelman mukaista tietoa kerättiin eri tavoin koko kolmevuotisen hankkeen ajan. Tässä tiivistelmässä raportoidaan hankkeen alustavia, koulutukseen osallistuneilta kerättyjä tuloksia. Palautekysely hankkeessa kouluttautuneille (N=67) lähetettiin sähköisen tutkimus- ja palautejärjestelmän avulla. Kyselyyn vastasi 32 henkilöä, joten vastausprosentiksi saatiin 46 %. Suurin osa vastaajista (78 %) työskenteli ammattikorkeakouluissa. Vastaajien työtehtävät koostuivat pääasiassa opetuksesta (69 %) ja projekti- tai muusta kehittämistyöstä (19 %). Terveysvaikutusten arviointiosaamista heillä oli ennen koulutusta jonkin verran (47 %) tai vähän (34 %). TVA-osaamista ei oman ilmoituksensa mukaan ollut lainkaan 16 % vastaajista. Kyselyyn vastanneista 58 % (n=18) ilmoitti, että TVA -menetelmä on sisällytetty osaksi koulutusohjelmien opetussuunnitelmia. Ennakkoarviointiosaaminen oli muun muassa otettu osaksi perustutkintoja (terveydenhoitaja ja sairaanhoitaja -tutkinnot), ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja sekä yliopistojen englanninkielisiä maisteriopintoja. Kolmasosa (33 %) vastaajista kertoi täydennyskoulutuksessa hankitun osaamisen tuoneen muutoksia opetuksen sisältöön. Uusi osaaminen oli muokannut muun muassa verkkokurssien, terveydenhoitajaopintojen sekä kehittämistoiminnan sisältöjä. Vastaajia pyydettiin arvioimaan täydennyskoulutuksen vaikutusta omaan osaamiseensa asteikolla 1 (täysin eri mieltä) – 5 (täysin samaa mieltä). Keskiarvoksi koulutuksen vaikuttavuudelle saatiin 4.5 (n=32). Koulutuksen voidaan todeta onnistuneen uuden osaamisen tuottamisessa. Verkkokurssina toteutetun koulutuksen kehittämiskohteeksi nousivat ohjauksen (ka 3.55) ja palautteen antamisen (ka 3.23) tehostaminen ja lisääminen. Koulutusorganisaatioissa opettajien sekä tutkimus- ja kehittämistyöntekijöiden osaamisen lisääminen on avain tiedon nopeaan leviämiseen sosiaali- ja terveysalan eri tasoilla ja sektoreilla. Avoimessa verkko-oppimisympäristössä toteutetulla täydennyskoulutuksella voidaan tehokkaasti vaikuttaa ennakkoarvioinnin osaamisen kehittymiseen eri puolilla Suomea. Hankkeen toteuttajana oli Terveyden edistämisen korkeakouluverkosto, johon kuuluvat: Jyväskylän, Kuopion, Tampereen ja Turun yliopistot sekä Diakonia-, ja Laurea AMK, Etelä-Karjalan-, Kymenlaakson-, Oulun, Turun, Tornio-Kemi ja Rovaniemen AMK. Hankkeen koordinoijana oli Jyväskylän AMK.


83

Terve Lappi -hanke Tuula Kokkonen, projektipäällikkö & Inkerelli Vieltojärvi, ravitsemuskoordinaattori Terve Lappi -hanke [email protected] Terve Lappi -hanke on kaikkien Lapin kuntien yhteinen terveyden edistämisen hanke. Hankkeen taustalla on tyypin 2 diabeteksen raju yleistyminen sekä sepelvaltimotaudin yleisyys Lapissa. Tupakointi on Lapissa muuta maata yleisempää ja yhtenä hankkeen kohteena ovat tupakoinnista johtuvat keuhkosairaudet. Tavoitteena on ehkäistä diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin sekä tupakoinnista johtuviin keuhkosairauksiin sairastumista. Hanke saa rahoituksen Lapin lääninhallitukselta ja Lapin kunnilta. Sitä hallinnoi Rovaniemen kaupunki. Ohjausryhmän alaisena toimivat projektipäällikkö ja ravitsemus-koordinaattori sekä yhteistyötahojen edustajista kootut neljä työryhmää. Mallina on käytetty Diabetesliiton Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelmaa DEHKO:a. Hankkeessa on neljä strategiaa. Väestöstrategian kohteena on Lapin väestö. Tavoitteena on lappilaisten liikunnan, ravitsemussuositusten mukaisen ruokailun ja savuttomuuden lisääntyminen sekä suun terveyden paraneminen. Terve Lappi -hanke herättelee lappilaisia miettimään omia elintapojaan haastekampanjalla, yleisötilaisuuksissa ja tiedotusvälineiden kautta. Korkean riskin ja varhaisen diagnoosin ja hoidon strategioiden tavoitteena on löytää Lapin väestöstä suuressa sairastumisvaarassa olevat ja vastasairastuneet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja antaa heille tehokasta elintapaohjausta. Terve Lappi -hanke kehittää kuntien kanssa toimintatapoja seulontoihin ja elintapojen ohjaukseen ja järjestää aiheeseen liittyvää koulutusta ammattihenkilöstölle. Terveyden edistämisen rakenteet -strategian tavoitteena on selkiyttää terveyden edistämisen johtamista ja organisointia Lapin kunnissa. Hanke kehittää toimintatapoja yhdessä kuntien terveyden edistämisen yhdyshenkilöiden ja -työryhmien kanssa ja järjestää koulutusta. Hankkeessa on tehty kartoitus kuntien terveyden edistämisen tilanteesta ja organisoinnista sekä hankkeen kohteena olevien sairauksien hoidosta ja ohjannasta. Kartoitukseen saatiin vastaukset kaikista kunnista ja hanke tuki kartoituksen tekoa palkkaamalla vastaajalle sijaisen. Hanke järjesti yhteistyössä Lapin lääninhallituksen kanssa jokaisessa Lapin kunnassa poikkihallinnollisen terveyden edistämisen työkokouksen. Kokouksissa suunniteltiin tulevaa toimintaa kunkin kunnan terveyden edistämisen toimintaympäristön analyysien pohjalta. Hankkeelle on tehty omat www-sivut www.tervelappi.fi ja hankkeen toimijoille intranet. Haastekampanjalla haastettiin lappilaiset edistämään omaa terveyttään tekemällä pieniä muutoksia elämäntapoihinsa. Lapin Radiossa oli haastekampanjan ajan 1.4.-30.11.2007 viikoittain haastattelu terveyden edistämisestä. Hanke on järjestänyt yhteistyökumppaneiden kanssa koulutuksia ammattilaisille sekä yleisötilaisuuksia. Terve Lappi -hanke haluaa nostaa esiin terveyden edistämistä kunnissa poikkihallinnollisesti. Se suosittelee, että kuntien terveyden edistämisen yhdyshenkilöille määritellään työaika ja tehtävät. On tärkeää, että terveyden edistämisen työryhmissä on kaikkien hallinnon alojen edustus ja että työryhmän asema ja tehtävät kunnan organisaatiossa määritellään. Terveyden edistäminen tulisi näkyä kunnan strategioissa ja ottaa huomioon kaikessa kunnan päätöksenteossa. Liikuntaan, ravitsemukseen, suun hoitoon ja savuttomuuteen liittyvää ohjausta ja kirjaamiskäytäntöjä tulisi yhtenäistää ja lisätä yhteistyötä. Monessa Lapin kunnassa taloudellinen tilanne on tiukka, terveydenhuollon henkilöstöä on vaikea saada ja painotus on sairauden hoidossa. Ehkäisevään työhön kannattaa panostaa, sillä pitkällä aikavälillä se maksaa itsensä takaisin.


84

Terve Kuopio -ohjelma Petri Kervola, ohjelmapäällikkö & Petteri Paronen, kaupunginjohtaja Kuopion kaupunki [email protected] Terve Kuopio on ohjelma, jonka tavoitteena on tehdä Kuopion seudusta merkittävä eurooppalainen hyvinvointiosaamisen kehitysympäristö vuoteen 2012 mennessä. Terve Kuopio keskittyy terveyttä edistävien pysyvien toimintatapojen ja hyvien käytäntöjen verkostotyöhön. Ohjelman kautta Kuopio osallistuu WHO:n Healthy Cities -verkoston sekä kansallisen Terve kunta -verkoston toimintaan. Keskeisenä painopistealueena on lasten ja nuorten hyvinvointi. Muita ovat terveellinen ikääntyminen, terveysvaikutusten arviointi ja terveellinen kaupunkisuunnittelu. Ohjelman strategisista linjauksista vastaa ohjausryhmä, johon kuuluvat mm. Kuopion yliopiston, Kuopion yliopistollisen sairaalan ja Savonia -ammattikorkeakoulun johtohenkilöt. Ohjausryhmän puheenjohtaja on kaupunginjohtaja Petteri Paronen. Terve lapsuus arjessa -hankkeen päämääränä on tuottaa asiakaslähtöisesti kohdentuvia palveluja alle 10-vuotiaille lapsille ja heidän perheilleen. Tavoitteena on luoda ja ottaa käyttöön malli, joka keskittyy asiakaslähtöiseen toimintaan uudistamalla työnjakoa ja parantamalla tiedottamista. Siinä erikoissairaanhoito sekä perus-, erityis- ja täydentävät palvelut toimivat saumattomasti yhteen lapsen parhaaksi. Terve lapsuus -hanke koordinoi-daan kaupungin sosiaali- ja terveystoimessa, vetäjänä projektipäällikkö Jaana Lappalainen. Pienet lapset liikkeelle -käsikirjan ovat toteuttaneet kaupungin vapaa-ajankeskus, päivähoito ja avohoito. Käsikirjassa kannustetaan niin ammatikseen lasten kanssa työskenteleviä kuin perheitäkin haastamaan lapset arjen liikuntaan. Liikuntamyötääjäverkoston tavoitteena on luoda toimintatapoja joiden avulla päivähoidon työntekijät voivat lisätä lasten liikunnan laatua ja määrää. Jokaisella alueella on yksi vastaava liikuntamyötääjä, jonka tehtävä on koordinoida ja kehittää lasten liikuntaa eri alueilla. Päivähoidon verkoston liikuntakoordinaattorina toimii lastentarhanopettaja Päivi Kurvi. Aktiivinen lapsuus ja nuoruus Kuopiossa on toimenpidekokonaisuus, joka muodostuu Kulttuuri- ja Liikuntapolusta. Toimintamallin tavoitteena Kuopiossa on saada koulut ja koululaiset uudella tavalla aktivoitua kulttuurin ja liikunnan avulla ja turvata jokaiselle lapselle aktiivinen lapsuus ja nuoruus. Toimintamallin kehittämisestä vastaavat Kuopion koulutuspalveluiden, vapaa-ajankeskuksen ja kulttuuripalveluiden toimialajohtajat. Liikunta-polun tavoitteena on liikunnan lisääminen erityisesti niiden lasten ja nuorten kohdalla, jotka eivät muutoin liiku terveen kasvunsa kannalta riittävästi. Liikuntapolussa on tällä hetkellä mukana kahdeksan pilottikoulua. Kouluille toimitetaan jokaiselle luokalle välituntikorit, jotka sisältävät välituntiliikuntaan aktivoivaa välineistöä. Tavoitteena on, että vuoteen 2010 mennessä Liikuntapolkukouluina olisivat kaikki Kuopion peruskoulut. Huomiota kiinnitetään lasten ns. arkiliikuntaan. Liikunta-annos täyttyy koulun liikuntatuntien lisäksi pitkin päivää tapahtuvista tuokioista; mm. pihaleikeistä, koulumatkoista, välituntiliikunnasta, perhe-liikunnasta sekä liikuntaharrastuksista. Kulttuuripolun tavoitteena on tehdä kaupungin kulttuuripalvelut tutuiksi ja saavutettaviksi jokaiselle Kuopion peruskoululaiselle koulun sijainnista riippumatta sekä liittää kulttuuri-tarjonta opetussuunnitelmaan eri luokka-asteet huomioiden. Tarkoituksena on myös kehittää verkkopalveluita ja suunnitella oppimateriaalia ja malleja. Kulttuuripolkua voi syventää Kulttuurikarusellissa, joka on moniaistinen taidekasvatusmalli erityisesti alle kouluikäisille. Karuselli luo kokonaisuuksia, joiden avulla lapsi voi perheensä tai opetusryhmänsä kanssa siirtyä taiteenalasta ja kulttuurilaitoksesta toiseen monipuolisen ja yhtenäisen teeman avulla.


85

Tutkimusyksikkö Kuopion sosiaali- ja terveyskeskuksessa Varjoranta Pirjo, koulutuspäällikkö & Anna-Maija Pietilä, professori & Tuomo Meriläinen, sosiaali- ja terveysjohtaja Kuopion sosiaali- ja terveyskeskus [email protected] Terveyden edistäminen nähdään arvoihin perustuvana tavoitteellisena toimintana väestön terveyden ja hyvinvoinnin aikaansaamiseksi ja sairauksien ehkäisemiseksi. Kuopion sosiaali- ja terveyskeskus profiloituu strategiansa mukaisesti väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Tämä keskeisin tehtävä edellyttää toiminnan lähtökohdaksi ajantasaista ja näyttöön perustuvaa tietoa. Tiedon tuottamiseen tarvitaan nykyistä systemaattisempaa terveyden edistämisen tutkimusta ja tutkitun tiedon soveltamista ehkäisevään työhön. Näin palveluja voidaan kehittää entistä laadukkaammiksi ja vaikuttavammiksi yhteiskunnan, eri toimijoiden ja erityisesti asiakkaiden näkökulmasta. Edellä esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi Kuopion sosiaali- ja terveyskeskukseen on perustettu tutkimusyksikkö 1.1.2006. Tutkimusyksikön johtajana on sosiaali- ja terveysjohtaja ja ohjausryhmänä toimii sosiaali- ja terveyskeskuksen johtoryhmä. Koulutuspäällikkö vastaa toiminnan koordinoinnista. Ehkäisevän työn ja terveyden edistämisen tutkimus- ja kehittämistyön lähtökohtana on ollut Kuopion yliopiston ja sosiaali- ja terveyskeskuksen välinen yhteistyö. Tutkimusyksikön keskeisinä tehtävinä ovat: 1. Tiedon tuottaminen kuntalaisten terveydestä, palvelurakenteista ja terveyttä edistävästä

toiminnasta. 2. Toimintamallien, työmenetelmien ja vaikuttavuuden sekä tuloksellisuuden arviointi. 3. Ehkäisevän työotteen vahvistaminen ja arviointi. 4. Tutkimusyhteistyötä edistävän toimintakulttuurin kehittäminen. 5. Tutkimustoiminnan koordinointi ja tutkimuslinjausten suuntaaminen. 6. Tutkimusedellytyksistä huolehtiminen (mm. rahoituksen hankkiminen, tutkijat ja

tutkimusapulaiset, ohjaus- ja tukijärjestelmät, tutkimuslupakäytännöt). 7. Tutkimusmenetelmäosaamisen kehittäminen. Tutkimusyksikön toiminnan myötä

perusterveydenhuollon työn laatu ja profiili vahvistuvat ja vetovoimaisuus lisääntyy (rekrytointi). Palvelujen suunnittelu perustuu tutkittuun tietoon. Myös työntekijöiden osaaminen ja työssä kehittyminen paranevat sekä urakehitys mahdollistuu.


86

Muuramen menestyksen ja hyvinvoinnin strategia käytäntöön kuntapäättäjien valmennuksen tuella Maija Jääskeläinen, hankesuunnittelija & Leena Liimatainen, koulutuspäällikkö & Katri Ryttyläinen, yliopettaja & Kari Jaatinen, sosiaalijohtaja & Sami Niemi, hallintojohtaja & Pirkko Vuorinen, ylihoitaja Jyväskylän ammattikorkeakoulu [email protected] Muuramen kunta ja Jyväskylän ammattikorkeakoulu ovat mukana Stakesin valtakunnallisen TEJO-hankkeen jatkohankeessa (2006–2009). Siinä jatketaan v. 2004–2005 käynnistettyä terveyden edistämisen johtamiskäytäntöjen, -mallien ja työvälineiden kehittämistä arvioiden niiden soveltuvuutta Muuramen kunnassa. Muuramen kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tavoitteet sisältyvät kuntastrategiaan. Hyvinvointitavoitteet esitetään strategiassa kaikkia hallinnonaloja koskevina yleisinä tavoitteina, jotka on tarkoitettu avattaviksi toimialojen strategioihin, palvelustrategioihin ja sektorikohtaisiin suunnitelmiin konkreettisiksi tavoitteiksi ja mitattavissa oleviksi tehtäviksi. Muuramen kunnan menestyksen ja hyvinvoinnin strategiassa 2008–2015 on painopistealueina vuosille 2008–2010 lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointi, vuosina 2008–2009 palvelustrategian luominen ja hyvinvointikertomuksen päivittäminen vuonna 2008. Kehittämistyön toteutuksen lähtökohtana ovat Muuramen kunnan hyvinvointijohtamisessa tunnistetut kehittämistarpeet. Hankkeessa on suunniteltu ja käynnistetty vuonna 2007 kuntapäättäjille tarkoitettu valmennus, johon osallistuvat kunnan johtoryhmä, valtuustoryhmien ja lautakuntien puheenjohtajat sekä Muuramen – Korpilahden terveydenhuollon kuntayhtymän johtoryhmä. Valmennuksen tavoitteena on johtamisjärjestelmän kehittäminen sekä menestyksen ja hyvinvoinnin strategian että hyvinvointikertomuksen vieminen käytäntöön. Sillä tuetaan päätöksentekoon liittyvää vuoropuhelua, kunnan luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden rooleja strategisessa päätöksenteossa ja kehitellään yhteistyössä mallia tehokkaaseen päätöksentekoon eri sektoreilla. Valmennus muodostuu neljästä teemasta: 1. Hyvä johtaminen ja johtajuus -strategian merkitys johtamisessa 2. Arviointi ja mittaaminen 3. Yhteiskuntavastuullinen hyvinvointijohtaminen 4. Uusien valtuutettujen valmennus ja perehdytys Jyväskylän ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysala toimii hankkeen koordinoijana, kouluttajana ja prosessin ohjaajana. Hankkeen alueellisessa yhteistyöryhmässä ovat mukana Muuramen kunnanjohtaja, terveydenhuollon kuntayhtymän, Jyväskylän kaupungin, JAMK:n, lääninhallituksen, Keski-Suomen liiton, Jyväskylän yliopiston ja Stakesin edustajat. Hankkeessa tehdään yhteistyötä vuonna 2008-2009 seutukunnallisesti/ maakunnallisesti Keski-Suomen kansanterveyden edistämiskeskus Kantereen kanssa.


87

Alueellinen asiakas/potilasohjauksen kehittämishanke AAPO Pirkko Kujala, KM, lehtori, projektipäällikkö & Tuija-Leena Kylänpää, esh & Anne-Maria Kanerva, TtT, yliopettaja & Anne Vertainen-Hiironen, TtM, osastonhoitaja Satakunnan ammattikorkeakoulu [email protected] Satakunnan ammattikorkeakoulu, Satakunnan sairaanhoitopiiri, Rauman kansanterveystyön kuntayhtymä, Rauman kaupunki ja alueen potilasjärjestöt ovat yhteistyössä vuodesta 2005 olleet toteuttamassa Aapo -hanketta (= asiakas/potilasohjauksen kehittämishanke). Hankkeen tavoitteena on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon asiakkaiden terveydenedistämisvalmiuksien lisääntyminen ja asiakasohjauksen kehittyminen. Hanke on tarkoitettu tukemaan potilas/asiakasohjauksen kehittämistä tutkittuun tietoon perustuen. Lisäksi tavoitteena on turvata hoitavan henkilöstön mahdollisuuksia tukea asiakkaiden/potilaiden ja heidän läheistensä tiedonsaantia. Hankkeessa on perustettu Raumalle perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteinen poti-lasohjauskeskus Tietotorni lokakuussa 2006. Tietotornin toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä on tehty valtakunnallista yhteistyötä muiden potilasoppimiskeskusten kanssa: Hyvinkään aluesairaalan potilas-oppimiskeskus Soppi, Turun yliopistollisen keskussairaalan potilasinformaatiokeskus Tietolähde sekä Jyväskylän keskussairaalan terveystietokeskus Palanssi. Potilasohjauskeskuksen palveluja voivat käyttää Satakunnan sairaanhoitopiirin asukkaat sekä sosiaali- ja terveysalan henkilöstö ja alan opiskelijat. Potilasohjauskeskuksen toimintaa ohjaavat terveyspoliittiset tavoitteet, jotka korostavat terveyden edistämistä, asiakkaan osuuden vahvistamista, työmenetelmien kehittämistä ja yhteistyön lisäämistä eri toimijoiden välillä. Hankkeessa on potilasohjauskeskuksen tueksi kehitetty asiakaslähtöinen ja saumattoman tiedonkulun takaava toimintamalli. Malli perustuu moniammatilliseen yhteistyöhön yli sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiorajojen. Toiminta hyödyntää viestintä- ja tietoteknologiaa asiakas/potilaslähtöisesti. Potilasohjauskeskus Tietotornin toiminta-ajatuksena on edistää Satakunnan sairaanhoitopiirin alueen väestön terveyttä, hankkimalla, tuottamalla ja järjestelemällä tutkittua tietoa potilasohjauskeskukseen. Lisäksi on tarkoitus edistää monimuotoista potilasohjausta ja toteuttaa aiheeseen liittyvää tutkimus- ja kehittämis-toimintaa yhteistyössä henkilöstön ja opiskelijoiden sekä potilasjärjestöjen kanssa. Tietotornin toiminta lisää potilasjärjestöjen ja terveydenhuollon välistä yhteistyötä. Lisäksi eri yhteistyötahojen kesken on kehitetty asiakas/potilasohjauksen malli, ohjauksen laatukriteerit ja -indikaattorit sekä laatukriteereiden seurantatapa. Lisäksi on kehitetty ohjetietopankin sisältöä yhteistyössä SALPA -hankkeen toimijoiden kanssa (SALPA = Satakunnan aluetietojärjestelmä, jossa on mukana SalpaNet -informaatioportaali). Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisia ja opiskelijoita on koulutettu uuteen tietoteknologiaa hyödyntävään toimintamalliin. Hankkeen aikana on kehitetty moniammatillista yhteistyötä asiakas/potilasopetuksen ja -ohjauksen tutkimisessa ja koulutuksessa. Hankkeessa toteutettavat käytännöt ja toiminnat on tarkoitus siirtää osaksi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistä palvelujärjestelmää. Lisäksi tehdään ehdotus toiminnan laajentamisesta.


88

Terveyden edistämisen käytännöt ja keinot perusterveydenhuollossa Erja Toropainen, tutkija & Minna Aittasalo, tutkija & Leila Lehtomäki, tutkija & Riitta Luoto, vanhempi tutkija & Olavi Paronen, erikoistutkija UKK-instituutti [email protected] UKK-instituutti on terveysliikunnan tutkimus- ja asiantuntijalaitos, joka edistää terveyttä ja fyysisesti aktiivista elämää tuottamalla, välittämällä ja soveltamalla uutta tietoa terveysliikunnasta. Terveyden edistämisen käytännöt ja keinot – tutkimus- ja toimintaohjelma (2005–2008) toteutuu vuorovaikutteisessa yhteistyössä perusterveydenhuollon organisaatioiden ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Ohjelmassa on hankkeita terveyden edistämisen kolmelta tasolta. Sosiaali- ja terveysministeriö on tukenut seuraavien hankkeiden rahoitusta: Terveysneuvonnan keinot asiakkaan ja työntekijän vuorovaikutuksessa Liikkumisreseptin vaikuttavuus Neuvonta, elintavat ja liikunta neuvolassa Terveyden edistämisen käytännöt organisaatiossa tai palveluyksikössä Liikuntaneuvonnan kehittäminen terveyskeskuksessa - hankkeen pysyvyysarviointi Terveysneuvonnan käynnit perusterveydenhuollossa Terveysliikunnan toteuttamisen hyvät käytännöt työterveyshuollossa Valtakunnallisesta hoitosuosituksesta talon tavaksi terveyskeskuksessa Terveyden edistäminen kunnassa tai yhteiskunnassa Hoitosuositusten valinnan priorisointi -työkalu Käypä Hoito-suositusten arviointiin Liikuntaneuvonta palveluketjuksi Ohjelman tehtävänä on tukea terveyskeskusten kehittämistyötä väestön terveyden edistämisessä: - tutkia ja kehittää kansansairauksia ja elintapoja koskevien hoito- ja toimintasuositusten toimeenpanoa ja terveyskasvatuksen keinoja, erityisesti liikuntaneuvontaa - kehittää perusterveydenhuollossa toteutettavia terveyden edistämisen käytäntöjä ja niitä koskevia toimintasuosituksia yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa - vahvistaa paikallisia yhteistyöverkostoja sekä terveydenhuollon organisaatioiden ja ammattilaisten osaamista terveyden edistämistyössä antamalla täydennyskoulutusta - tarjota tutkimus- ja asiantuntija-apua yhteisötasoisissa terveys- ja hyvinvointiselvityksissä, arvioinneissa ja kehittämistutkimuksissa - tuottaa em. tehtäviä tukevaa aineistoa perusterveydenhuollon työntekijöille ja asiakkaille. Lisätietoja: www.ukkinstituutti.fi


89

InnoELLI Senior -ohjelma yhdistää käytännön osaamisen ja teknologian ikääntyneiden palveluissa Heli Pajuvirta, viestintäpäällikkö Tietomaakunta eKarjala Oy [email protected] InnoELLI Senior -ohjelma 2006–2008 on Etelä-Suomen maakuntien liittouman alueella (Etelä-Karjala, Itä-Uusimaa, Kanta-Häme, Kymenlaakso, Päijät-Häme, Uusimaa ja Varsinais-Suomi) toteutettava Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tukema innovatiivisten toimien ohjelma. Ohjelman avulla kehitetään yhteistyössä julkisten, yksityisten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa uusia, innovatiivisia toimintamalleja ikääntyneiden hyvinvointi-palveluiden tuottamiseksi laadultaan ja kustannuksiltaan tehokkaasti. Ohjelman toteutustapa on perushanketyöhön verrattuna erilainen. Hankkeissa on isoja konsortioita, joiden sisällä on erillisiä osahankkeita. Konsortioissa on mukana vähintään kolme maakuntaa. Tämä edistää osaltaan osaamisen ja hyvien käytäntöjen välittymistä. Ohjelman hankkeet: - DISKO – dementoituneen itsenäinen selviytyminen kotona. Päätavoitteina on kehittää ja kokeilla käyttäjälähtöisiä ja helppokäyttöisiä teknologiaa hyödyntäviä toimintamalleja, jotka tukevat dementoituneen ihmisen ja hänen omaisensa kotona selviytymistä ja hyvää elämän laatua. Lisäksi tavoitteena on parantaa dementoituneiden ihmisten ja heidän omaistensa sekä sosiaali- ja terveysalan toimijoiden osaamista ja yhteistyötä siten, että teknologiasovellusten kehittäminen ja käyttöönotto helpottuu ja monipuolistuu. - KOTIIN. Hankkeen päätavoitteena on tuottaa ohjaus-, neuvonta- ja tukipalvelukonsepti, joka on levitettävissä kansallisesti ja kansainvälisesti. Hanke keskittyy erityisesti sairaalasta kotiin palaaville ikääntyville suunnattujen palvelujen kehittämiseen. Lähtökohtana on Well Life Centerissä pilotoitu interaktiivinen Hyvinvointi-TV. - Meri, Saaristo ja Saimaa ELLI, teknologialla tuetut hoiva- ja hoitopalvelut ikääntyneen arjen apuna – monitoimijamalli. Tavoitteena on kehittää yksityisen ja julkisen sektorin monitoimijamallia ja hyödyntää uudenlaisia palvelukonsepteja aikaisemmista hankkeista saatujen hyvien käytäntöjen mukaisesti. Hankkeessa pilotoidaan tekniikalla tuettuja kotiin suunnattuja asumis-, hoiva- ja hoitopalveluja. - Monikulttuurista hyvinvointia vanhustyöhön. Tavoitteena on vahvistaa ikääntyneiden maahanmuuttajien hyvinvointia tukemalla heidän kulttuurista identiteettiään ja edistää monikulttuurista vuorovaikutusta, verkostoitumista ja yhteistyötä vanhustyössä sekä luoda integroivia toimintamalleja vanhustyöhön. - Teknologia-avusteisia asumissovelluksia senioreille, TAAS. Hankkeen tavoitteena on tuottaa uusia teknologiapainotteisia toimintamalleja, jotka vaikuttavat positiivisesti vanhuspalveluiden rakenteiden, kustannusten ja laadun kehittymiseen. Lähtökohtana on ajatus, että arjen onnistuminen syntyy asukkaan ja avustajan vaatimusten toteutumisesta. - SeniorHaavi. Tavoitteena on koota Etelä-Suomen alueen kattava asiakaslähtöinen ikäihmisille ja heidän omaisilleen suunnattu palveluja verkottumisportaali yhteistyössä kuntien, yrittäjien ja kolmannen sektorin kanssa. Kokoavasta portaalista löytyvät myös ammatilliset asiantuntijayhteisöt. SeniorHaavi-hanke vastaa myös koko InnoELLI Senior -ohjelman valtakunnallisesta viestinnästä ja verkostoitumisesta. - EuroSenior – Eurooppalaiset verkostot. Hanke auttaa InnoELLI-hanketoimijoiden verkostoitumista eurooppalaisten toimijoiden kanssa sekä vahvistaa ohjelman hankkeisiin kytkeytyvien hyvinvointialan yritysten liiketoimintamahdollisuuksia. Lisätietoja: InnoELLI Senior-ohjelmasta nettisivuilta www.innoellisenior.fi.


90

Terveyttä ja hyvinvointia kulttuurista senioreille Minna Taipale, projektikoordinaattori Socom Oy [email protected] Vuoden 2005 alussa Socom aloitti yhdessä Haminan, Kotkan, Lappeenrannan ja Kuusankosken kanssa Terveyttä ja hyvinvointia kulttuurista senioreille -verkostohankkeen. Vajaa kaksi vuotta myöhemmin Joutseno liittyi mukaan toimintaan. Lisäksi hankkeessa on mukana Humanistisen ammattikorkeakoulun Joutsenon yksikkö, joka vastaa hankkeeseen liittyvän opintokokonaisuuden suunnittelusta ja toteutuksesta. Sosiaali- ja terveysministeriön Terveyden edistämisen määrärahoilla rahoitettava hanke päättyy vuoden 2007 loppuun. Mukana olevat kunnat ja paikallisyhdistykset rahoittavat hankkeessa tarvittavia toimitiloja ja antavat hankkeelle työpanoksia. Hankkeessa tutkitaan taiteellisen ja kulttuurisen osallistumisen merkityksiä sekä mahdollisuuksia ennaltaehkäisevässä ja kuntouttavassa vanhustyössä sekä kehitetään sosiokulttuurisia työmenetelmiä ikäihmisten psykososiaaliseen kuntoutukseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Hankkeen tärkein päämäärä on ollut perustaa kuhunkin mukana olevaan kaupunkiin kulttuurikahvila, jossa järjestetään mm. taidepienryhmätoimintaa, taidenäyttelyitä ja musiikkiesityksiä. Tavoitteena on tarjota ikäihmisille mahdollisuus taiteen tekemiseen sekä esittämiseen ja tämän kautta lisätä senioreiden kulttuurista tasa-arvoa. Hankkeen alussa toteutettiin ikäihmisille kysely kussakin kaupungissa, minkä avulla kartoitettiin tarpeita ja toiveita. Ottamalla seniorit mukaan suunnitteluun jo alkuvaiheessa varmistettiin, että toiminta vastaa todellisia tarpeita. Kahviloista pyritään tekemään pysyviä toimintarakenteita – paikkoja, joihin vanhukset tulevat mielellään tapaamaan oman ikäisiään ja samalla osallistumaan mm. kulttuuritoimintaan. Hanke julkaisi myös Katsomosta estradille - ikäihmiset kulttuurin tuottajina -artikkelikokoelman, joka avaa sosiokulttuuristen työmenetelmien käsitteitä sekä antaa vinkkejä käytännön työhön.


91

Artu - työväline paikallisen turvallisuussuunnitelmatyön tueksi Riitta Molarius, tutkija VTT [email protected] Vuonna 2004 käynnistyi sisäasiainministeriön johdolla valmisteltu sisäisen turvallisuuden ohjelma. Ohjelman tavoitteena on, että Suomi on vuonna 2015 Euroopan turvallisin maa. Turvallisuustyö tulee perustumaan hyvin toimivaan julkiseen sektoriin, joka panostaa voimakkaasti ennalta ehkäisevään työhön. Ohjelmassa korostetaan niin viranomaisten ja sidosryhmien kuin yksityisen sektorinkin välistä yhteistyötä. Paikallisella tasolla sisäisen turvallisuuden ohjelman tavoitteita viedään eteenpäin paikallisten (kunta, seutukunta tai kihlakunta) turvallisuussuunnitelmien kautta. Turvallisuussuunnitelmassa vahvistetaan toimenpiteet, joilla vaikutetaan sekä paikallistasolla merkittävimmiksi arvioituihin turvallisuusuhkiin että toteutetaan valtakunnan tasolla määritellyt tärkeät linjaukset. Turvallisuus nähdään laajana kokonaisuutena, jossa rikollisuuden torjuminen on yksi merkittävä osa. Muita uhkia aiheuttavat esimerkiksi onnettomuudet, erityisesti koti- ja vapaa-ajan tapaturmat, sekä syrjäytyminen ja siihen liittyvät ilmiöt. Turvallisuussuunnitelmien esittämien toimenpiteiden toteuttaminen parantaa kansalaisten turvallisuutta arkiympäristössä ja vähentää turvattomuuden tunnetta. Toimenpiteiden toteuttajina ovat pääasiassa samat tahot, jotka osallistuvat suunnitelman laatimiseen. Töitä siis riittää niin kunnille, poliisille, pelastuslaitoksille, seurakunnille kuin vapaaehtoisjärjestöillekin (MLL, SPR, RIKU, Pelastakaa Lapset ry, Liikenneturva ym.). Jotta kaikki vapaaehtois- ym. järjestöt saadaan toimimaan yhdessä viranomaisten kanssa turvallisuuden parantamiseksi, ne tulee ottaa voimallisesti mukaan jo suunnitelman laatimisvaiheeseen. Turvallisuussuunnitelman laatimisen avuksi on Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen VTT:n johdolla kehitetty uusi www-selain-pohjainen ohjelma (ARTU). Ohjelman avulla on esimerkiksi mahdollista laatia uhka-analyysi, jossa tunnistetaan jo olemassa olevia uhkia sekä mahdollisesti tulevaisuudessa toteutuvia uhkia. Analyysissä mahdolliset uhkat on jaoteltu kahdeksaan eri pääkohtaan eli turvallisuusalueeseen. Näitä ovat haavoittuvuus, järjestyshäiriöt, onnettomuudet, peruspalvelujen saanti, rikollisuus, syrjäytyminen, tapaturmat sekä muu turvattomuus. ARTU-ohjelman tavoitteena on tunnistaa ne keskeisimmät alueelliset uhkatekijät, joihin tulee varautua tai joiden hallitsemiseksi tulee suunnitella toimenpiteitä. Uhkien tunnistamisen lisäksi ohjelman avulla voidaan määritellä uhkien suuruus sekä suunnitella toimenpideohjelmia merkittävimpien uhkien poistamiseksi tai niiden hallitsemiseksi. Toimenpideohjelmien etenemistä voidaan seurata ohjelman avulla. Ohjelmaan syötettyjä tietoja voidaan myös koota erilaisiksi yhteenvedoiksi. Koska ARTU-ohjelma on www-selain-pohjainen, ei ohjelman käyttö ole sidottu tiettyyn paikkaan. Ohjelmaa voidaan käyttää kaikkialla, missä internet-yhteys on saatavilla. Tämä on hyödyllistä esimerkiksi silloin, kun turvallisuussuunnitelmaa laaditaan kihlakunta- tai seutukuntatasolle. Yksittäisissä kunnissa voidaan tehdä uhka-analyysiin ja turvallisuussuunnitelmaan liittyvää työtä, ja kihlakunnan muodostavien kuntien tiedot voidaan yhdistää kokonaisuudeksi.


92

Lasten ja lapsiperheiden hyvinvointi Väestöliiton perheverkko ja neljän pöydänjalan malli Minna Oulasmaa, projektikoordinaattori ja Anja Saloheimo, koulutussuunnittelija, Väestöliiton Perheverkko [email protected] Perheverkko toimii alle kouluikäisten lasten vanhempien sekä lasta suunnittelevien ja odottavien parien tukena. Kohderyhmänä ovat sekä vanhemmat että heitä työssään kohtaavat ammattilaiset. Perheverkko aloitti toimintansa vuonna 1998 ensin kolmevuotisena projektina ja pysyvänä toimintamuotona Raha-automaatti-yhdistyksen tukemana. Moniammatilliseen työryhmään kuuluu tällä hetkellä yhteensä viisi jäsentä. Perheverkon keskeisiä toimintamuotoja ovat vaikuttaminen, neuvontapalvelut, kouluttaminen ja aineiston tuottaminen. Asiakas voi varata ajan työntekijämme neuvontavastaanotolle tai nettivastaanotolle, soittaa neuvontapuhelimeen tai lähettää kysymyksen sähköpostilla. Palvelemme antamalla tukea lastenkasvatuksessa, parisuhdeasioissa ja arjessa jaksamisessa. Perheverkko järjestää koulutuspäiviä perheiden kanssa työskenteleville ammattilaisille. Keskeisiä koulutusaiheita ovat alle kouluikäisten lasten parisuhteen tukeminen ja lapsiperheiden tunnehaasteiden kohtaaminen. Perheverkko tukee lapsiperheitä kirjoittamalla sekä ammattilaisille että lapsiperheiden vanhemmille suunnattuja julkaisuja. Työntekijät antavat haastatteluja ja kirjoittavat artikkeleita lehtiin ja muihin julkaisuihin. Pyrimme tekemään mahdollisuuksien mukaan yhteistyötä Väestöliiton eri työmuotojen ja muiden järjestöjen kanssa. Neljän pöydänjalan malli Konkreettinen työkalu lapsiperheen vanhempien elämäntasapainon hallinnassa on neljän pöydänjalan malli. Elämää voi hahmottaa neljänä eri osa-alueena, neljänä pöydänjalkana: minä itse, parisuhde, vanhemmuus ja yhteisöllisyys. Malli auttaa pohtimaan kunkin osa-alueen vahvuuksia. Miten pidän huolta omasta hyvinvoinnistani? Onko parisuhde minulle ilon ja voiman lähde? Iloitsenko vanhemmuudestani? Onko minulla yhteisöä, johon kuulun ja joka kannattaa minua? Jokaisen tulisi huolehtia siitä, että kaikki neljä pöydänjalkaa ovat vahvoja. Silloin pöytälevy on suorassa ja tukevana paikallaan, eivätkä kriisitilanteet saa pöytää horjumaan. Edes yhden jalan katkeaminen ei ole katastrofi, vaan muut vahvat jalat kannattavat pöytää. Perheverkko toimii myös netissä: www.vaestoliitto.fi/pikkulasten_vanhemmat.


93

Väestöliiton parisuhdeprojekti Marika Finne, projektityöntekijä Väestöliiton Parisuhdeprojekti [email protected] Suomalaiset arvostavat parisuhdettaan ja perhettään elämänsä tärkeimpinä asioina. Yhteiskunnan käydessä yhä monimutkaisemmaksi ja vaativammaksi myös parisuhteiden haasteet lisääntyvät. Euroopan avioerotilastoissa Suomi on kolmen kärjessä: v. 2006 avioeroon päättyi 13 255 avioliittoa. Kun avioeroihin lisätään myös avoerot, luku on vieläkin suurempi. Eroilla on monia inhimillisiä seurauksia niin eronneille pareille kuin erossa mukana olleille lapsillekin, joita arvioidaan olevan vuosittain noin 30 000. Eroilla on myös laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen (2007) arvion mukaan yksinhuoltajille maksetut tuet ovat vuodessa noin 420 miljoonaa euroa. Väestöliiton Parisuhdeprojektin (2004–2007) päätavoitteena oli edistää parien ja perheiden hyvinvointia sekä vähentää avioeroja ja niistä aiheutuvia haittoja. Hankkeessa keskityttiin ongelmia ennalta ehkäisevien toimien suunnitteluun, kokeiluun ja mallittamiseen. Taustalla oli ajatus siitä, että parit hyötyvät helposti saavutettavasta parisuhdetiedosta, -taidosta ja avusta. Näin saavutettaisiin myös kansantaloudellisesti merkittävä kustannussäästö: Ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen ovat edullisempia kuin raskaat, korjaavat toimen-piteet. Hankkeessa painotettiin ennaltaehkäisevää osaamista ja tiedonhallintaa, neuvontaa, koulutusta, tiedotusta ja materiaalin tuotantoa sekä kehittämistä ja yhteistyötä. Lisäksi pyrittiin herättämään julkista parisuhdekeskustelua, osallistumaan siihen ja kehittämään matalan kynnyksen palveluja kaikille niitä tarvitseville pareille. Tavoitteet toteutuivat pääosin. Koulutusmallien kehittäminen ja levittäminen vaativat jatkotyöskentelyä. Parisuhdeprojekti kohdistui sekä kansalaisille suunnattuihin parisuhdetta tukeviin toimen-piteisiin että ammattilaisten ja päättäjien parisuhdetta koskevan tietotaidon lisäämiseen ja vahvistamiseen. Parisuhdeprojektin keskeisimmät tulokset olivat: • Toimiva parisuhde -internetsivut, • Valtakunnallinen kansalaisille ja ammattilaisille suunnattu parisuhdeneuvontapuhelin • Parisuhdeongelmia ennaltaehkäisevien ja varhaisen puuttumisen mallien kehittäminen ja mallittaminen ammattihenkilöstölle ja kansalaisille • Käsikirjojen tuottaminen ja näiden pohjalta suunniteltujen koulutusten toteuttaminen • Parisuhdeneuvonnan ja -hoidon tilannetta Suomessa kuvaavan valtakunnallisen kartoitustutkimuksen käynnistäminen • Valtakunnallisen Parisuhdekeskuksen perustan rakentaminen. Parisuhdeprojektin toiminta on ollut tarkoituksenmukaista, luotettavaa ja näkyvää. Koulutusten ja asiakaspalveluiden palautteet sekä yhteistyökumppaneilta saadut arviot ovat olleet positiivisia ja vahvistaneet käsitystä projektin oikeasta suunnasta. Projektin tarkoituk-senmukaisuutta ja toteutuksen onnistumista sekä toimien tuloksia ja vaikutuksia arvioitiin eri tavoin. Palveluiden vahvuudeksi koettiin mm. ammatillisuus, asiantuntemus ja nyky-aikaisuus. Myös verkkoaineisto sai myönteistä palautetta. Sen määrätietoista kehittämistä ja hyödyntämistä tulee jatkaa. Toiminnan vakiinnuttamiseksi haetaan jatkorahoitusta RAY:n kohdennettuna toiminta-avustuksena. Tulevan Parisuhdekeskuksen toiminta mahdollistaisi pitkäjänteisen suunnittelun sekä kehittämis- ja yhteistyön muiden toimijoiden kanssa. Valtakunnallisen Parisuhdekeskuksen tavoitteena on edistää väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä ehkäistä hyvinvointierojen syntymistä ja syrjäytymistä kehittämällä osaamista ja menetelmiä parisuhdeongelmien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Parisuhdekeskus toimii osaamis-, kehittämis- ja resurssikeskuksena sekä matalan kynnyksen palvelujen tuottajana.


94

Arki Haltuun - Väestöliiton perhetyö-projekti Antero Kupiainen, projektikoordinaattori, Mona Jonsson, osastopäällikkö Väestöliiton lastenhoitopalvelu [email protected] Väestöliiton lastenhoitopalvelu on pitkään tehnyt yhteistyötä eri kuntien sosiaalitoimien kanssa auttaakseen yhteiskunnasta syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia lapsiperheitä. Yhteistyö on osoittanut, että näiden perheiden joukossa on lapsiperheitä, jotka eivät pysty tarjoamaan lapsilleen turvallista kasvuympäristöä, koska vanhemmilla ei ole resursseja oman arjen hallintaan. Arkipäivän eteenpäin viemisestä puuttuu säännöllinen rakenne, kodissa ajaudutaan ennakoimattomasti tilanteesta toiseen eli perheen arkielämä ns. ”kelluu”. Vanhemmilla ei ole keinoja havaita toiminnan ongelmallisuutta lasten kannalta. Heiltä puuttuu keinoja muuttaa toimintaa, heillä ei ole omia tukiverkostoja eikä omasta kasvuperheestä ole välttämättä saatu mallia arjen hallintaan. Lapsiperheissä tehdään kotiin vietyä perhetyötä kuntien toimeksiannosta joko kuntien itse järjestämänä tai ostopalveluna. Palvelutarjonta on nykyään hajanaista, eikä palvelun ostaja välttämättä tiedä mihin perhetyön vaikuttavuus perheessä perustuu. Perhetyön toimintamuodot ovat pirstaleisia. Perhetyölle saatetaan asettaa selkeät tavoitteet, mutta keinot tavoitteisiin pääsemiseksi jäävät tavallisesti määrittelemättä. Nykyisen perhetyön puutteellisten työmenetelmien puutteen pohjalta kehitetään uutta ja innovatiivista työotetta kodissa tehtävään perhetyöhön. Arki Haltuun -hankkeessa (2007–2009) perheen ja työntekijöiden huomio keskittyy ajankäyttöön sekä perheen toiminnan rakenteeseen ja rytmiin. Tavoitteena on arjen sujuvuuden kautta vapauttaa perheen voimavaroja muihin asioihin. Hankkeessa työvälineeksi kehitetään sekvenssikartta, joka perustuu FT Pirjo Korvelan tutkimuksessaan esittelemään ajatteluun, jossa perheen toiminnot yhden päivän aikana voidaan eritellä erilaisiin vaiheisiin eli sekvensseihin. Perheen kanssa tehdään eräänlainen päivälukujärjestys, jota kutsutaan sekvenssikartaksi. Sekvenssikartan avulla hahmotetaan yhdessä päivän vaiheita, kiinnittämällä huomio siihen, minkälainen arki on ja minkälainen sen toivotaan olevan. Kirjallisen hahmottamisen avulla perheen arkeen luodaan säännöllistä rakennetta. Työote on vahvasti toiminnallinen. Perhetyöntekijän huomio suuntautuu arkipäivän toiminnalliseen sujuvuuteen. Päähuomio ei kohdennu perheiden ongelmiin. Sekvenssikartan käyttö välineenä helpottaa asioiden puheeksi ottamista. Sekvenssikartan käytön avulla perhetyöhön tuodaan läpinäkyvyyttä: perhe, perhetyöntekijät ja sosiaalityöntekijät tietävät, mitä asioita arvioidaan ja rakennetaan, ja miten työssä edistytään. Toiminta on kustannustehokasta, koska työssä edistymistä voidaan konkreettisesti seurata ja arvioida sekvenssikarttojen muuttumisen avulla. Työtä ja menetelmää arvioidaan säännöllisin väliajoin asiakasneuvotteluissa, jolloin kaikki osapuolet saavat antaa palautetta työn vaikuttavuudesta. Hanke pohjautuu Väestöliiton asiantuntijuuteen ja siinä yhdistyvät teoreettinen tutkimustyö ja konkreettinen, käytännönläheinen arjen rakentaminen. Projektin kokemukset, tutkittu ja kehitetty aineisto sekä työkalut juurrutetaan kouluttamalla muita alan ammattilaisia ja opiskelijoita.


95

Lapsen ja nuoren aggressio itsenäistymisen voimavarana Raisa Cacciatore, lastenpsykiatri, asiantuntijalääkäri Väestöliitto [email protected] ”Coping aggression is preventing violence” Aggression portaat on osa Väestöliiton kansainvälisen yhteistyöprojektin ”Aggression hallinnalla väkivallan ehkäisyyn” tuottamaa koulutusmateriaalia. Projekti tuotti aineiston, joka tarjoaa ennaltaehkäiseviä aggressionhallintamalleja lastenkasvatukseen ja parisuhteeseen etenkin koulujen ja perhevalmennuksen ammattilaisten käyttöön. Daphne II -ohjelma on tarkoitettu tukemaan eurooppalaisia hankkeita, jotka pyrkivät ennaltaehkäisemään väkivaltaa. Aggression portaat -materiaali tuo ammattikasvattajien käyttöön positiivisen tavan nähdä lapsen ja nuoren itsenäistyminen, uhma ja haastavat tunteet. Mallissa ei ole kyse väkivaltaisten lasten ja nuorten hoidosta, vaan portaittaisesta, lapsen ja nuoren kehitysvaiheeseen soveltuvasta ja jatkuvasta väkivallan ennaltaehkäisystä kasvatuksen keinoin. Opetushallitus julkaisee mallin varhaiskasvatukseen ja peruskoulun terveystietoon. Väestöliitto julkaisee aiheesta erikseen vanhemmille suunnatun oppaan. Lapsi ja nuori aggression portailla Aggression portaat -ajattelun lähtökohtana on ihmisen terve tunnekehitys ja sen portaittaisuus. Erityisen haastavia ovat aggressioon liittyvät tunteet, mutta nekin ovat oikein ohjattuina kehitykselle voimavara. Ilman haasteellisia tunteita lapsuudessa ja murrosiän kuohuntaa nuori ei itsenäistyisi vanhemmistaan ja turvallisesta kodistaan. Irtiottoja myös koulun säännöistä ja ystävyyssuhteista saattaa tapahtua. Näiden kaikille rankkojen tunteiden avulla lapsi ja nuori rakentaa identiteettiään ja itsenäistymistä, sisäistää normeja ja oppii suojaamaan itseään. Sisuuntumisesta saa myös puhtia, jos vain haasteelliset tunteet oppii hallitsemaan ja kanavoimaan rakentavasti. Aggression voi kanavoida rakentavasti Aggressio positiivisena voimavarana tarkoittaa itsensä arvostamista ja turvataitoja. Tämän kasvun tueksi on perinteisesti ollut erittäin niukasti menetelmiä ja perinteiset kasvatusmallit ovat aika niukkoja. Tiedetään, että lasta pitää rajoittaa, mutta tiedetäänkö miten se tapahtuu ilman väkivaltaa, häpeää ja nöyryyttämistä? Vanhemmat ja kasvattajat tarvitsevat positiivisen tavan nähdä lapsen ja nuoren itsenäistyminen, uhma ja haastavat tunteet voimavarana, joita aikuinen voi opettaa ohjaamaan rakentavasti. Kyse on portaittain, lapsen ja nuoren kehitystä seuraten ja alusta asti tapahtuvasta aggressiokasvatuksesta ja väkivallan ennaltaehkäisystä. Riittävän pysyvä, vankka ja turvallinen aikuinen antaa lapselle tai nuorelle mahdollisuuden tuoda kipeät tunteet pintaan ja opetella pärjäämään niiden kanssa. Toimiva ja kuunteleva suhde lapseen kannattaa rakentaa jo varhain, silloin luodaan paras pohja aikuistumiselle. Ne nuoret, jotka arvostavat aikaa vanhempiensa kanssa, eivät ole yhtä alttiita negatiiviselle ryhmäpaineelle eivätkä ole yhtä miellyttämishaluisia kuin ne, joille aikuiset ovat etäisempiä. Myös koulun aikuissuhteilla ja niiden pysyvyydellä sekä kannustavalla ja yksilöitä arvostavalla ilmapiirillä on suuri merkitys lapsen ja nuoren kehitykselle. Väestöliitto ja Opetushallitus 2007: R Cacciatore: Aggression portaat. Aggressiokasvatusmalli haasteellisten tunteitten hallinnasta kasvattajille ja kouluille. Toteutettu EU-projektina Daphne II hankkeessa väkivallan ennaltaehkäisyyn. Lisätietoja Opetushallitus: Susanna Lehtonen Lisätietoja Väestöliiton Perheverkosta: [email protected].


96

Varhaislapsuudessa alkanut sydän- ja verisuonitautien ehkäisy (STRIP) Olli Simell, professori, ylilääkäri, TYKS, Lastenklinikka & Maarit Laurinen, ravitsemustutkija & Minna Aromaa Dosentti, Turun terveystoimi & Paula Hakala FT, KELA:n tutkimuskeskus & Eero Joki, professori [email protected] Sepelvaltimotauti on tärkeimpiä sairastuvuuden ja kuolleisuuden syitä Suomessa. Siihen johtava tapahtumaketju alkaa varhaislapsuudessa. Tärkeät riskitekijät liittyvät elintapoihin, ylipainoon ja vyötärölihavuuteen ja niihin usein kytkeytyvään insuliiniresistenssiin ja tyypin 2 diabetekseen, tyydyttyneen rasvan runsaaseen saantiin, seerumin suureen LDL-kolesteroli- ja triglyseridi-pitoisuuteen ja matalaan HDL-kolesteroliin, korkeaan verenpaineeseen ja tupakointiin. STRIP-projekti on Turussa toteutettava maailmassa ainutlaatuinen, varhaislapsuudessa alkanut pitkäkestoinen satunnaistettu kohorttitutkimus. Projektin tavoitteena on pienentää interventioryhmään kuuluvien lasten ja heidän perheidensä altistumista sydän- ja verisuonitautien ympäristöperäisille riskitekijöille säännöllisen ravitsemusneuvonnan, tupakkaprevention ja liikunta-aktiivisuuteen kannustavan ohjauksen avulla. Intervention vaikuttavuutta on viime vuosina seurattu myös mittaamalla ultraäänellä valtimoiden elastisuutta ja seinämäpaksuutta. Kohorttilasten ikä on nyt 16-18 vuotta; tiivis varhais-lapsuudessa alkanut ja iänmukaiseksi viritetty ravitsemus- ja elämäntapaneuvonta ja lasten ja perheiden tieteellisen tarkka seuranta jatkuvat kunnes tutkittavat täyttävät 20 vuotta. Projektin strategia on osoittautunut toimivaksi ja tarkoituksenmukaiseksi. Alle yksivuotiaana aloitettu, lapsen koko perheelle tarkoitettu, toistuva elämäntapa-neuvonta vaikuttaa suotuisasti erityisesti poikien seerumin lipidiarvoihin ja vähentää ylipainoisuuden esiintymistä tytöillä. Projektin aikaisempien tulosten perusteella on Suomessa mm. otettu yleiseen käyttöön suositus rasvattoman maidon ja kasviöljylisän käytöstä 12 kuukauden iästä alkaen. Nykykäsityksen mukaan nämä ravitsemus- ja elämäntapamuutokset johtavat pitkällä aikavälillä sydän- ja verisuonisairastavuuden ja siitä aiheutuvien sairauskustannusten vähenemiseen. Projektissa kertynyt maailmassa ainutlaatuinen datan ja biologisen materiaalin biopankki muodostaa arvokkaan pohjan intervention toimivuuden ja vaikuttavuuden analysoinnille. Projektin tuloksia on esitelty sen 18 toimintavuoden aikana lukuisissa kotimaisissa ja kansainvälisissä kokouksissa ja yli 100 alkuperäisjulkaisussa, joista merkittävä osa on ilmestynyt korkeatasoisissa kansainvälisissä tieteellisissä sarjoissa (mm. Lancet, JAMA, Circulation). Tuloksia on sovellettu ja sovelletaan laajasti kehitettäessä neuvoloiden, koulujen ja muun terveydenhuollon neuvontamenetelmiä ja optimoitaessa niiden vaikuttavuutta.


97

Neuvokas perhe – liikunta- ja ravitsemusohjausmenetelmä äitiys- ja lastenneuvolaan Kati Kuisma, Suunnittelija & Johanna Koskenkorva & Suunnittelija Suomen Sydänliitto [email protected] Suomen Sydänliiton Neuvokas perhe -ohjelman päämääränä on edistää lasten ja lapsiperheiden hyviä liikunta- ja ravitsemustottumuksia sekä ehkäistä ylipainoa. Alle kouluikäisten lasten perheet tavoitetaan parhaiten neuvoloiden kautta, sillä lähes 99 % äideistä ja yhä useammat isät käyvät siellä. Neuvoloilla on tärkeä tehtävä sosio-ekonomisten terveyserojen, kuten lihavuuden, kaventamisessa. Tässä ohjelmassa on kehitetty perhekeskeinen liikunta- ja ravitsemusohjauksen menetelmä osaksi normaalia äitiys- ja lastenneuvolatoimintaa; myöhemmin menetelmää sovelletaan kouluterveydenhuoltoon. Ohjelma perustuu STM:n suosituksiin neuvolatyöstä sekä turkulaiseen lapsiperheiden elintapojen interventiotutkimukseen (STRIP), joka on antanut vankan näytön siitä, että varhainen puuttuminen lasten ja lapsiperheiden elintapoihin kannattaa. Perhekeskeisellä ohjauksella tuloksiin - työvälineitä terveydenhoitajille. Menetelmä tukee ja selkeyttää terveydenhoitajan ohjaustyötä sekä helpottaa liikunta- ja ravitsemusasioiden puheeksi ottamista. Se auttaa toimimaan perheiden yksilöllisiä ratkaisuja kunnioittaen ja voimavaroja tukien. Perheen liikunta- ja ruokatottumukset -kortti. Perheen kortti toimii ohjausmenetelmän perustana. Siinä on kysymyksiä äidin, isän ja lapsen liikunta- ja ruokatottumuksista. Vastauksia havainnollistaa helppo liikennevalojärjestelmä. Kortit kulkevat perheen mukana Äitiyskortin ja Lapsuusiän terveyskortin välissä koko neuvola-ajan. Kuvakansio.Havainnollista materiaalia perheen kortin aihepiireistä yksilöllisen ohjauksen tueksi. Tietokansio.Terveydenhoitajien tietokansio, josta löytyvät liikunta- ja ruokakysymyksiä koskevat suositukset, taustat ja tietoa sekä perhekeskeisten ohjausmenetelmien soveltamisvinkit liikunta- ja ravitsemusohjaukseen. Täydennyskoulutus terveydenhoitajille tukemaan ja helpottamaan työvälineiden käyttöönot-toa. Koulutuspäivä sisältää ajankohtaista ja suositusten mukaista tietoa liikunnasta ja ravitsemuksesta. Neuvokas perhe -työvälineiden hyödyntämistä ohjaustyössä harjoitellaan. Ohjelmasta valtakunnalliseksi ohjausmenetelmäksi. Neuvokas perhe -ohjausmenetelmää kokeiltiin puoli vuotta kymmenessä kunnassa: Halikko, Hattula, Helsinki, Jyväskylä, Joensuu, Kotka, Nivala, Noormarkku, Savonlinna ja Seinäjoki. Jokaisesta kokeiluun osallistui terveydenhoitaja yhdestä äitiysneuvolasta ja lastenneuvolasta.Terveydenhoitajat pitivät työvälineitä hyödyllisinä, tarpeellisina ja työtään tukevina. Erityisesti he korostivat ohjausmenetelmän helpottavan ylipainoisten lasten ja perheiden ohjausta. Terveydenhoitajien työvälineet valmistuvat keväällä 2008 ja ohjausmenetelmän käyttöä laajennetaan jo kokeiluun osallistuneiden kuntien alueelle 2008. Tavoitteena on, että ohjausmenetelmästä tulee valtakunnallinen neuvolatyön apuväline ja täydennyskoulutus- mahdollisuuksia laajennetaan ympäri Suomen 2009. Neuvokas perhe -ohjelma on osa Suomalaisen Sydänohjelman (2006–2011) ja sen suunnittelussa ovat mukana Turun yliopiston STRIP-projekti, Sosiaali- ja terveysministeriö, Kansaterveyslaitos, Neuvolatyön kehittämis- ja tutkimuskeskus, Suomen Terveydenhoitajaliitto ja Suomen Osteoporoosiliitto. Neuvokas perhe -ohjelma on tuotettu Raha-automaattiyhdistyksen ja STM:n tuella.


98

Ravitsemusneuvonnan ja -koulutuksen haasteet neuvoloissa Kirsi Laitinen, yliassistentti & Johanna Ilmonen, tutkija & Erika Isolauri, professori Turun yliopisto [email protected] Ravitsemus vaikuttaa sairauksien riskiin ja on useiden sairauksien keskeinen hoito. Muuttamalla ruokatottumuksia voidaan pienentää sairastuvuutta tyypillisiin kansansairauksiin, kuten lihavuuteen ja tyypin 2 diabetekseen. Tällöin yksilölle aiheutuvan hyvinvoinnin lisäksi saavutetaan kustannussäästöjä myös terveydenhuollossa. Suomalaisissa neuvoloissa lapsiperheet kohdataan kattavasti ja neuvonnassa tarjoutuu mahdollisuus vaikuttaa perheenjäsenten ruokatottumuksiin. Valtakunnallisessa sähköisesti toteutetussa kyselytutkimuksessa selvitettiin neuvoloiden hoitajien ravitsemuskoulutusta ja -neuvonnan käytäntöjä sekä niiden kehittämistarpeita. Kyselyyn vastasi 327 neuvoloiden hoitajaa (50 % lähetetyistä) kaikista sairaanhoitopiireistä. Vaikka hoitajien koulukseen oli kuulunut ravitsemusopetusta, hoitajat toivoivat koulutuksen, erityisesti ravitsemusneuvontataitojen opetuksen, lisäämistä peruskoulutukseen. Myös täydennyskoulutukseen toivottiin ravitsemuskoulutusta. Erityisesti ehdotettiin koulutusta erityisruok-avalioista, ravitsemuksen merkityksestä sairauksien ehkäisyssä, yleisesti ravitsemustietoudesta ja ravitsemusneuvontataidoista. Ravitsemusneuvonta koettiin neuvolatyössä tärkeäksi ja ajankohtaiseksi, mutta haasteelliseksi. Hoitajat olivatkin antaneet ravitsemusneuvontaa useisiin erityisruokavalioihin, muun muassa ruoka-allergioihin, kasvisruokavalioihin, ja syömishäiriöihin. Hoitajat ehdottivat neuvonnan kehittämiseksi koulutustarjonnan ja osallistumisresurssien lisäämistä. Myös yhtenäisten ohjeistusten saatavuutta ja ammattiryhmien yhteistyötä peräänkuulutettiin. Erityisesti havaittiin myönteinen suhtautuminen internetin välityksellä tapahtuvaan koulutukseen ja tiedon välittämiseen. Neuvoloiden välityksellä on mahdollista vähentää elämäntapasairauksien riskiä väestössä. Elämäntapoihin vaikuttaminen on kuitenkin haasteellista ja ravitsemusneuvonta edellyttää paitsi ajankohtaista tietämystä ravitsemuksesta ja sen yhteydestä terveyteen ja sairauksiin myös taitoa ohjata asiakkaita yksilöllisesti. Uusia teknologiamahdollisuuksia ja terveydenalan asiantuntijoiden yhteistyötä voitaisiin hyödyntää laajemmin neuvolahenkilökunnan täydennyskoulutuksessa. Tämä voisi toteutua ajankohtaisen tutkimustietoon perustuvan jatkokoulutusmateriaalin tuottamisella internetin kautta. Kirjallisuutta: Ilmonen J, Isolauri E, Laitinen K. Ravitsemusneuvonta koetaan tärkeäksi neuvolatyössä. Suomen Lääkärilehti 2007;62:3661-3666.


99

Vauvojen värikylpy - koko perheen taidekasvatusta Eija Juuti, tutkija-kulttuurituottaja Porin lastenkulttuurikeskus - Satakunnan lastenkulttuuriverkosto [email protected] Vauvojen värikylpy on vauvaperheille tarkoitettu maalaustyöpaja. Tarkoituksena on rohkaista vauvoja vanhempineen ja sisaruksineen visuaaliseen ilmaisuun ja moniaistiseen leikkiin eri materiaaleilla turvallisessa ympäristössä ja turvallisin materiaalein. Työpajat etenevät värikylpy-ohjaajan opastuksella värin tarkastelusta ja erilaisten materiaalien tunnustelusta itse tuotettuun jälkeen. Vauvojen värikylpy -työpajat antavat vanhemmille tietoa, ideoita, intoa, rohkeutta ja konkreettisia työkaluja vauvan kanssa toimimiseen. Tavoitteena on kannustaa vanhempia kuvalliseen ilmaisuun sekä virikkeelliseen vuorovaikutukseen ja kommunikointiin lasten kanssa. Työpajat luovat uusia toimintamuotoja vertais- ja yhteistyöverkostoihin. Vanhemmuuden ja vuorovaikutuksen tukemisen lisäksi työpajojen tärkeä funktio on tarjota kulttuuripalveluita ja taidekasvatusta niistä helposti paitsioon jääville kotihoidossa oleville alle kouluikäisille vanhempineen. Vauvojen värikylvyn toiminnasta Vauvojen värikylpy -työpajan toiminnassa painottuu vanhemman ja lapsen välinen avoin ja luottamuksellinen vuorovaikutussuhde ja sen merkitys lapsen varhaiselle kehitykselle. Työpajat ovat avoimia koko perheelle vanhemmat, sisarukset ja esimerkiksi isovanhemmat mukaan lukien. Työpaja huomioi perheen kokonaisena yksikkönä nuorimmasta vanhimpaan sekä lapsen täysivaltaisena osallisena sosiaalisessa yhteisössään. Metodi toimii positiivisesti yli kulttuuristen ja kielellisten rajojen keskittyen perheeseen ja yksilöön. Se kannustaa luovuuteen ja taiteelliseen prosessiin kiireettä, ilman suorittamisen paineita. Moniaistisuutta korostava työskentely perustuu turvallisiin, vauvaystävällisiin materiaaleihin ja ympäristöön. Porin lastenkulttuurikeskus – Satakunnan lastenkulttuuriverkostossa kehitetyssä työpajakonseptissa vauvaperheet tutustuvat värien maailman ohella myös Porin taidemuseon näyttelyihin. Näyttelykierrosten ja teosesittelyiden tarkoituksena on taiteen tarkastelun ohella tehdä taidemuseo mahdollisimman helposti lähestyttäväksi ja avoimeksi myös pikkulapsiperheille. Vauvojen värikylvyn tausta Vauvojen värikylpy -työpajaidean ja konseptista syntyneen Vauvojen värikylpy -metodin on kehittänyt Porin lastenkulttuurikeskuksen – Satakunnan lastenkulttuuriverkoston toiminnanjohtaja Päivi Setälä yhdessä työpajaohjaajien kanssa. Ensimmäiset 3-12 kuukauden ikäisille vauvoille suunnatut Vauvojen värikylpy -maalaustyöpajat järjestettiin loppuvuodesta 2003 Porin lastenkulttuurikeskuksen – Satakunnan lastenkulttuuriverkoston ja Porin taidemuseon yhteistyönä. Suurta suosiosta ja kysyntää seuraten toimintaa on laajennettu ja kehitetty myös 1-3-vuotiaille. Keväällä 2008 Porin taidemuseossa toimii säännöllisesti neljä alle 1-vuotiaiden työpajaa, kolme yli 1-vuotiaiden työpajaa sekä yksi 2-3-vuotiaiden työpaja. Vauvojen värikylpy -metodi on saanut laajasti julkisuutta ja työpajakonsepti on levinnyt ympäri Suomen, sekä herättänyt kiinnostusta myös ulkomailla. Metodin mukaisen ammattimaisen, tavoitteellisen ja sisällöllisen toiminnan leviämisen takaamiseksi Porin lastenkulttuurikeskus – Satakunnan lastenkulttuuriverkosto on antanut täydennyskoulutusta Vauvojen värikylpy –työpajojen ohjaamisesta kiinnostuneille kuvataiteen ja taidekasvatuksen ammattilaisille vuodesta 2006. Seuraava koulutuskokonaisuus käynnistyy keväällä 2008. www.sakulaku.fi, www.taikalamppu.fi


100

Väestöliiton Kotipuu Anne Alitolppa-Niitamo, monikulttuurisuusasioiden päällikkö, Väestöliiton Kotipuu Väestöliitto [email protected] Väestöliiton Kotipuu on osaamis- ja resurssikeskus, joka toimii maahanmuuttajien perhe-elämään, lastenkasvatukseen ja vanhemmuuteen liittyvien kysymysten alueella. Perhe on maahanmuuttajan kotoutumisen kannalta tärkeä voimavara. Sosiaalisten suhteiden katkeaminen, nopea kulttuurinen muutos ja uusi kieli ovat haasteita perheiden hyvinvoinnille. Perheen ja vanhemmuuden tukeminen edistää sopeutumista uuteen yhteiskuntaan ja ylläpitää perheenjäsenten hyvinvointia. Kotipuussa kehitetään ja tehdään monikulttuurista perhelähtöistä työtä, joka tähtää ongelmien ennaltaehkäisyyn. Vaikuttamistyö on tärkeä osa Kotipuun toimintaa. Toiminnan tavoitteena on maahanmuuttajataustaisten lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin ja kotoutumisen edistäminen. Julkisen sektorin toimijoille ja järjestöille Kotipuu tarjoaa koulutusta, alustuksia ja luentoja, konsultaatiota, toimintamalleja ja kumppa-nuutta. Tuotamme myös materiaaleja ja julkaisuja monikulttuurisen työn tueksi. Maahanmuuttajaperheille Kotipuu tarjoaa neuvontaa perheen ihmissuhteisiin ja lastenkasvatukseen liittyvissä kysymyksissä puhelimitse ja sähköpostin välityksellä. Järjestämme vertaisryhmiä vanhemmille yhteistyössä maahan-muuttajien omien yhdistysten, julkisen sektorin ja järjestöjen kanssa. Julkaisemme myös lastenkasvatusta tukevia oppaita eri kielillä. Kotipuussa toimii erikielisiä monikulttuurisuuden asiantuntijoita. Kotipuu verkossa: www.vaestoliitto.fi/monikulttuurinen_tyo.


101

Koululaisten ja opiskelijoiden terveyden edistäminen Lääkärivastaanotolla käyneiden 7–14-vuotiaiden osuudet väestöstä terveyskeskuksittain 2004–2006 Matti Rimpelä, tutkimusprofessori & Vesa Saaristo, tutkija Stakes [email protected] Terveyskeskusten avohoitotilastoa varten kerätään vuosittain mm. lääkärin potilaiden lukumäärät ikäryhmittäin vuosilta 2004–2006 (http://www.stakes.fi/FI/tilastot/tausta/Aineistokuvaukset/terveyskeskusavotoimintatilasto.htm). Tätä tutkimusta varten on poimittu kunnittain 7–14 -vuotiaiden potilaiden lukumäärät ja vastaavien ikäryhmien väestötiedot SOTKAnetistä. Kuntakohtaisista tiedoista on yhdistetty terveyskeskusten tiedot vuoden 2007 terveyskeskusrakenteen mukaan. Näistä tiedoista on laskettu potilaiden prosenttiosuudet samanikäisestä väestöstä. Avohoidon lääkärivastaanotolla käyneiden potilaiden osuus pysyi 2004–2006 samana (59 %, 62 % ja 61 %). Terveyskeskusten väliset erot olivat suuria. Terveyskeskuskohtaisten prosenttiosuuksien keskiluvut (jakauman keskimmäinen arvo) olivat 64 %, 65 % ja 64 %. Poikkeama-arvot (25 %), joiden väliin jäivät puolet terveyskeskuksista, olivat vuosittain 55–71 %, 57–74 % ja 55–72 %. Suurten kaupunkien tulokset pysyivät pääosin samalla tasolla. Poikkeuksena olivat Kuopio ja Vaasa, joissa prosenttiosuus laski huomattavasti. Tasoerot näiden kaupunkien välillä olivat suuria: Terveyskeskuksen nimi 2004 2005 2006 Erotus 06-04 Lahden terveyskeskus 70 % 71 % 70 % 0 Joensuun terveyskeskus 70 % 68 % 67 % -3 Jyväskylän terveyskeskus 63 % 63 % 64 % 0 Kuopion sosiaali- ja terveyskeskus 72 % 64 % 60 % -12 Tampereen terveyskeskus 59 % 59 % 59 % 0 Oulun terveyskeskus 59 % 60 % 58 % -1 Porin terveyskeskus 59 % 57 % 57 % -2 Helsingin terveyskeskus 55 % 55 % 54 % -1 Turun terveyskeskus 50 % 51 % 50 % 0 Vaasan terveyskeskus 61 % 52 % 49 % -12 Kotkan terveyskeskus 47 % 46 % 47 % 0 Espoon terveyskeskus 51 % 51 % 47 % -4 Rovaniemen terveyskeskus 52 % 52 % 46 % -6 Vantaan sosiaali- ja terveyskeskus 43 % 42 % 42 % -1 Yli 80 % osuuksia melko pysyvästi ilmoitti kymmenkunta terveyskeskusta, mm. Uusikaupunki, Keski-Karjala, Pieksämäki, Sodankylä, Virrat, Mäntän seutu ja Parikkala. Toisaalta noin yhtä monessa osuudet olivat alle 50 %. Neljän suuren kaupungin lisäksi tässä joukossa olivat mm. Mustasaari, Maalahti ja Korsnäs, Kiiminki, Liminka, Malmin terveydenhuoltoalue, Hanko ja Rautavaara.


102

Tuloksia tarkasteltaessa on otettava huomioon epätarkkuudet tietojen ilmoittamisessa. Seuraavaan on poimittu esimerkkejä terveyskeskuksista, joiden tulokset vaihtelivat paljon:

Terveyskeskuksen nimi 2004 2005 2006 Imatran terveyskeskus 23 % 61 % 7 % Tammisaaren tk / Ekenäs hälsovårdscentral 49 % 74 % 0 % Keravan terveyskeskus 53 % 36 % 0 % Ylämaan terveyskeskus 51 % 5 % 40 % Itä-Savon sairaanhoitopiiri SOSTERI 61 % 54 % 21 %

Avoterveydenhuollon tilastoja on hyödynnetty vähän. Aineiston jatkuva analyysi parantaisi todennäköisesti sen luotettavuutta. Tulokset viittaavat suureen eriarvoisuuteen kuntien lapsille tarjoamassa perusterveydenhuollossa. Keskeinen kysymys on, tulisiko lasten tarpeita monissa kunnissa priorisoida nykyistä enemmän talous- ja/tai henkilöstötilanteen pakottaessa päättäjät valitsemaan.


103

Kouluterveyskysely laajentuu ammatillisiin oppilaitoksiin Minna Pietikäinen, erikoistutkija & Pauliina Luopa, tutkija & Riikka Puusniekka, tutkija & Hanna Harju, tutkija & Annikka Sinkkonen, projektisihteeri, Stakes & Jukka Jokela, suunnittelija, Jyväskylän yliopisto [email protected]

Kouluterveyskysely tuottaa koulujen ja kuntien käyttöön tietoa 14–18-vuotiaiden nuorten ter-veydestä ja hyvinvoinnista. Kysely tehdään peruskoulun 8. ja 9. luokille sekä lukion 1. ja 2. vuosikurssille samoissa kunnissa vuorovuosina parillisina vuosina Etelä-Suomen, Itä-Suomen ja Lapin läänien kunnissa ja parittomina vuosina Länsi-Suomen ja Oulun läänien sekä Ahve-nanmaan kunnissa. Lisäksi syksyllä 2007 Kouluterveyskysely toteutettiin ammattiin opiske-leville 1. ja 2. vuosikurssien opiskelijoille pilottitutkimuksena. Tutkimusalueena oli Kainuun maakunta ja Oulun seutu. Kouluterveyskysely on vuoden 2008 alusta alkaen laajennettu kos-kemaan peruskoulun yläluokkien ja lukioiden lisäksi myös ammatillisia oppilaitoksia koko tutkimusalueella.

Vuonna 2007 Kouluterveyskyselyyn vastasi 362 peruskoulua ja 203 lukioita, yhteensä 206 kunnassa Länsi-Suomen ja Oulun läänissä ja Ahvenanmaalla. Vastaajia oli 73 717, joista 50 470 oli peruskoulun 8.- ja 9.-luokkalaisia ja 23 247 lukion 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoita. Kouluterveyskysely onnistui Kainuun maakunnan ja Oulun seudun ammatillisissa oppilaitok-sissa erinomaisesti. Vastaajia oli 3698, eli 74 % oppilaitosten opiskelijoista. Lukiolaisten ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden vertailu todensi ammattiin opiskelevien lukiolaisia huonommat elinolot, terveyden, terveystottumukset ja terveysosaamisen. Kainuun maakun-nassa ja Oulun seudulla on lähdettykin aktiivisesti kehittämään Kouluterveyskyselyn tulosten hyödyntämistä ammatillisissa oppilaitoksissa ja niiden sijaintikunnissa. Raportti ammattiin opiskelevien Kouluterveyskyselystä on tulostettavissa Kouluterveyskyselyn nettisivuilta http://info.stakes.fi/kouluterveyskysely/FI/tulokset.

Useissa kunnissa voidaan nyt seurata jo kymmenen vuoden aikana tapahtunutta kehitystä. Kunnista 73 % tilasi kuntakohtaiset tuloksensa vuonna 2007. Tulosten tilaaminen on lisään-tynyt noin viisi prosenttiyksikköä vuodesta 2005. Tulokset tilaaviin kuntiin toimitetaan nyt 1) kuntaraportti ja siihen sisältyvät kuntakohtaiset indikaattorikuviot, 2) koulukohtaiset indikaat-torikuviot kaikille kunnan kouluille ja 3) kaikkien kysymysten kunta- ja koulukohtaiset ja-kaumataulukot. Internetissä on maksuttomasti saatavilla valtakunnalliset ja maakuntakohtai-set tulokset ja SOTKAnet -indikaattoripankista löytyvät keskeiset indikaattorit kuntakohtai-sesti. Kouluterveyskyselyn perusraportoinnin lisäksi olemme tehneet joitakin erillisraportteja. Kauniaisille teimme selvityksen suomenkielisten ja ruotsinkielisten päihteidenkäytön eroista, opetusministeriölle selvityksen koulukiusaamisesta ja yhteistyössä Kansanterveyslaitoksen kanssa selvityksen kouluruokailusta. Raportit löytyvät Kouluterveyskyselyn nettisivuilta vii-meistään maaliskuun aikana.

Valtakunnallisten tulosten avulla voidaan seurata nuorten hyvinvoinnin muutoksia ja Terveys 2015 -kansanterveysohjelman tavoitteiden toteutumista. Paikallistasolla Kouluterveyskyselyn tuloksia voi hyödyntää mm. koulukohtaisten tavoitteiden määrittelyssä, oppilas- ja opiskelija-huollon suunnittelussa sekä kunnan hyvinvointistrategian ja -ohjelman laadinnassa. Vuoden 2003 lopulla perustetun Kouluterveyslähettiläsverkoston tavoitteena on edistää tulosten hyö-dyntämistä paikallistasolla. Tällä hetkellä lähettilästoiminnassa on mukana 53 sosiaali- ja ter-veydenhuollon ammattilaista, joista osa toimii hyvinkin aktiivisesti. Kouluterveyskyselystä toimintaan -kehittämishankkeen kouluterveyslähettiläät ovat ideoineet vuosina 2005-2007 Kouluterveyskyselyn tulosten hyödyntämistä kunta- ja koulutasolla (ks. lisää hankkeen omis-ta tiivistelmistä). Kehittämishankkeen loppuraportti julkaistaan Stakesin raportteja -sarjassa vuoden 2008 alussa. Hankkeen kunta- ja koulukohtaiset mallit ovat edelleen hyödynnettävis-sä muissa kunnissa ja kouluissa.


104

Nuorten terveystapatutkimus (NTTT) Susanna Rainio, tutkija & Arja Rimpelä, professori Terveystieteen laitos, Tampereen yliopisto [email protected] Nuorten terveystapatutkimus (NTTT) on valtakunnallinen tutkimusohjelma, jossa on vuodesta 1977 seurattu 12–18 -vuotiaiden terveystottumusten ja terveyden kehitystä vertailukelpoisin menetelmin joka toinen vuosi. Tieto kerätään postikyselyin valtakunnallisesti edustavilta otoksilta. NTTT tuottaa tietoa nuorten terveyden edistämistyön ja terveyspolitiikan perustaksi sekä terveyspoliittisten tavoitteiden (Terveys 2015) toteutumisen arvioimiseksi. Saatujen tulosten pohjalta on mm. muutettu tupakkalakia ja suunnattu nuorisoon kohdistunutta terveydenedistämistoimintaa. NTTT aloitettiin tupakkalain tavoitteiden seuraamiseksi ja tämä tehtävä on edelleen keskeinen. NTTT seuraa useiden terveys- ja hyvinvointi-indikaattorien muutoksia, niiden jakautumista eri väestöryhmissä ja niitä selittäviä tekijöitä. Kyselyä kehitetään jatkuvasti uusien terveysongelmien ja indikaattorien löytämiseksi. NTTT:n aineistosta tuotetaan terveyden edistämistyötä tukevia suomen- ja englanninkielisiä julkaisuja ja esitelmiä eri aihealueilta. Vuosien 1977–2007 aikana Nuorten terveystapatutkimuksesta on valmistunut yli 400 tutkimusraporttia, abstraktia ja muuta julkaisua. Vuoden 2007 julkaisujen aiheita ovat olleet: Tupakointi ja päihteet: Rimpelä A, Rainio S, Huhtala H, Lavikainen H, Pere L, Rimpelä M. Nuorten terveystapatutkimus 2007. Nuorten tupakkatuotteiden ja päihteiden käyttö 1977-2007. STM Selvityksiä 2007 (painossa) Rainio S, Rimpelä A. Home smoking bans in Finland and the association with child smoking. Eur J Public Health 2007: doi:10.1093/eurpub/ckm098 Rainio S, Rimpelä A, Luukkaala T, Rimpelä M. Family smoking profile – parental and child smoking and their associations from the 1977 to 2005 in Finland. Prev Med (arvioitavana) Lavikainen H. 14-16-vuotiaiden nuorten ilmoittamat alkoholihaitat: Avovastausten ja strukturoitujen vastausten tulosten vertailua. Teoksessa: Tigerstedt C. (ed.) Nuoret ja alkoholi: 2007, 103-20. Alkoholi- ja huumetutkijain seura, Hakapaino Oy, Helsinki. Informaatio- ja kommunikaatioteknologian terveysvaikutukset: Punamäki R.-L, Wallenius M, Nygård C-H, Saarni L, Rimpelä A. Use of Information and Communication Technology (ICT) and adolescents’ perceived health: The role of sleeping habits and waking-time tiredness. Journal of Adolescence 2007:30:569-85 Liikunta: Fogelholm M, Paronen O, Miettinen M. Liikunta – hyvinvointipoliittinen mahdollisuus –raportti: Terveysliikuntaan panostaminen kannattaa. Liikunta ja Tiede 2007:44(1):5-10. Seksuaaliterveys: Falah Hassani K, Kosunen E, Shiri R, Rimpelä A, Emergency contraception among Finnish adolescents: awareness, use and the effect of non-prescription status. BMC Public Health 2007;7:201 Muut: Mattila VM, Parkkari J, Rimpelä A. Adolescent survey non-response and later risk of death – A prospective cohort study of 78 609 persons with 11-year follow-up. BMC Public Health 2007;7:87 Pere L, Vajaranta M, Rimpelä A. Nuorten kahvinkäytön muutokset 1977-2007 ja erikoiskahvien käyttö 2001-2007. Nuorten terveystapatutkimus 2007. Tampereen yliopisto, terveystieteen laitos 2007. Koivusilta LK, Rimpelä AH. Pubertal timing and health-related behaviours in adolescence – socio-economic outcomes in a follow-up study from Finland. IjPH (Italian Journal of Public Health) 2006:3(1):41-52 Tutkimuksen johtaja: Professori Arja Rimpelä, Terveystieteen laitos, 33014 Tampereen yliopisto, puhelin: 03-3551 6802, sähköposti: [email protected]


105

Pääkaupunkiseudun kouluhyvinvoinnin parametriton monitasoanalyysi Vesa Saaristo, tutkija & Matti Rimpelä, tutkimusprofessori, Stakes & Jaakko Nevalainen, tutkija & Hannu Oja, professori, Tampereen yliopisto [email protected] Tampereen yliopiston terveystieteen laitoksella käynnistyneessä Suomen Akatemian rahoittamassa kansainvälisessä hankkeessa (Parametrittomat menetelmät klusteroidun ja hierarkkisen aineiston analyysissä) kehitetään tehokkaita jakaumasta riippumattomia tilastollisia menetelmiä monitasoisen aineiston analyysiin. Hanke toteutetaan yhteistyössä Stakesin ja Montrealin yliopiston (HEC) kanssa. Tutkimuksessa hyödynnetään Stakesin Kouluterveyskyselyn aineistoja Pääkaupunkiseudulta vuosilta 2000, 2002, 2004 ja 2006: Vuosittain kyselyyn on osallistunut 108–115 koulua ja 14409–17078 vuosiluokkien 8–9 oppilasta. Monitasoanalyyseissä yksilötason lisäksi toisena tasona on koulu ja kolmantena koulun sijaintikunta. Pääkaupunkiseudulla on paljon kouluja maantieteellisesti pienellä alueella ja oppilaat saattavat valikoitua kouluihin. Tavoitteena on tarkastella tarkemmin myös koulujen välisiä eroja. Perinteisiin tilastollisiin menetelmiin liittyy oletus havaintojen riippumattomuudesta. Käytännössä havainnot usein esiintyvät klustereissa eli ryppäissä. Ryppäitä voi olla monessa eri tasossa. Esimerkiksi koululuokan oppilaiden mielipiteet voivat olla keskenään samanlaisia. Vastaavaa yhdenmukaisuutta voi olla saman koulun luokkien välillä ja kunnan sisällä koulujen välillä. Mikäli tätä hierarkkista rakennetta ei huomioida analyyseissä, saadaan tilastollisesti liian merkitseviä tuloksia. Hierarkkisen aineiston analyysiin on käytetty normaalijakaumaan perustuvia, parametrisiksi kutsuttuja menetelmiä, kuten sekamalleja. Käytännössä muuttujien jakaumat poikkeavat usein normaalisuusoletuksesta siten, että havainnot keskittyvät jakauman toiseen päähän. Kouluterveyskyselyssä Mielialakyselyyn (RBDI) perustuva masennusmittari sekä WHO:n HBSC-tutkimuksen mukainen kysymys koulukiusaamisesta ovat tyypillisiä tällaisia jakaumaltaan vinoja muuttujia. Keskivaikeaa tai vaikeaa masennusta kuvaavan pistemäärän saa 12 % vastaajista. Viikoittain koulukiusatuksi kokee tulevansa 7 %. Tutkimuksen ensimmäinen teoreettinen julkaisu käsittelee Wilcoxonin järjestyslukutestiä ja valmistuu vuoden 2008 aikana. Kehitettyä menetelmää sovelletaan kouluhyvinvoinnin, mm. juuri koulukiusaamisen ja masentuneisuuden selvittämiseen Pääkaupunkiseudulla.


106

Nuorten miesten tapaturmat ja väkivalta Suomessa Heli Kumpula, tutkija Kansanterveyslaitos [email protected] Posteriesityksen tavoitteena on tuoda esille Terveys 2015 -kansanterveysohjelman tavoitteita ja taustaa nuorten miesten tapaturmien ja väkivallan ehkäisemiseksi. Kansanterveysohjelman yhden tavoitteen mukaan nuorten 15–34-vuotiaiden miesten tapaturma- ja väkivaltakuolleisuus tulisi alentua kolmanneksella 1990-luvun lopun tasosta vuoteen 2015 mennessä. Nuorten miesten kuolleisuus tapaturmiin ja väkivaltaan on yli kolminkertaista verrattuna nuorten naisten kuolleisuuteen. Sosiaalinen syrjäytyminen ennustaa tapaturman ja väkivallan uhriksi joutumista. Riskiryhmässä ovat erityisesti heikosti koulutetut ja työelämän ulkopuolelle jääneet miehet. Kansanterveysohjelman päämääränä on tavoittaa nämä syrjäytymisvaarassa olevat nuoret. Nuorten miesten kuolleisuus kasvoi merkittävästi 1980-luvun loppupuolella. Kuolleisuus kääntyi laskuun 1990-luvulla, mutta 1990-luvun loppupuolella kuolleisuus lisääntyi taas. Suomessa nuorten miesten kuolleisuus on Euroopan Unionin (EU27) keskitasoa korkeampaa. Eniten nuoria miehiä kuolee tieliikennetapaturmiin, itsemurhiin, myrkytyksiin ja väkivaltaan. Päihteillä on osuutta moneen tapaturmaiseen ja väkivaltaiseen kuolemaan. Myös pelkästään huume- ja lääkeainemyrkytyksiin ja alkoholimyrkytyksiin kuolee vuosittain useita nuoria miehiä. Tapaturmille ja väkivallalle altis elämäntapa alkaa muodostua jo lapsen kehityksen varhaisessa vaiheessa. Tapaturmien ja väkivallan ehkäisy tulisikin ottaa osaksi lapsen kasvatusta jo neuvolaikäisestä lähtien.


107

Seksuaaliterveyden edistäminen Seksuaaliterveyden edistäminen osana ehkäiseviä palveluja Maija Ritamo, projektipäällikkö Stakes [email protected] Vuonna 2007 hankkeessa panostettiin Sosiaali- ja terveysministeriön Seksuaali- ja lisäänty-misterveyden edistäminen -toimintaohjelman 2007–2011 viimeistelyyn ja siitä tiedottami-seen. Toimintaohjelma nostaa seksuaaliterveyteen liittyvän neuvonnan kehittämisen yhdeksi kes-keiseksi lähivuosien tavoitteeksi. Sen mukaan seksuaaliterveyden edistämisen näkökulma in-tegroidaan terveydenhuollossa ehkäisevään työhön ja sairauksien hoitoon. Palvelujen järjes-tämisessä otetaan huomioon sukupuolten välinen tasa-arvo sekä erilaisten vähemmistöjen ja erityisryhmien tarpeet. Toimintaohjelman mukaan jokaisessa terveyskeskuksessa tulee olla ainakin yksi seksuaali-neuvojan täydennyskoulutuksen saanut työntekijä ja jokaisessa sairaanhoitopiirissä asiantun-tijoiden hyväksymän erikoiskoulutuksen saaneita työntekijöitä seksuaalineuvontaan, konsul-toitiin ja alueellisen täydennyskoulutuksen koordinointiin. Stakesissa Jukka Lehtonen selvitti seksuaalineuvonnan toteutumista kesällä 2007. Syksyllä 2007 pidetyssä työkokouksessa perustettiin seksuaalineuvonnan verkosto. Siihen on liittynyt yli 50 seksuaalineuvontaa terveydenhuollossa tekevää työntekijää. Verkoston tarkoituksena on tukea neuvontatyön organisointia ja kehittämistä. Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäminen. Toimintaohjelma 2007–2011. STM Julkaisuja 2007:17. www.stm.fi>julkaisut


108

SEKSPRO 2006, seksuaalineuvonnan toimintamallin luominen TAYS:n naistenklinikkaan Salla Järvinen, kätilö, seksuaalineuvoja & Anna-Maija Nylund, osastonhoitaja & Jaana Susi, syöpäsairaanhoitaja, seksuaalineuvoja & Paula Vihtamäki, kätilö, seksuaaliterapeutti Tampereen yliopistollinen sairaala [email protected] Projektin tarkoituksena oli tehtyjen tutkimusten perusteella selvittää lisää gynekologisten syöpäpotilaiden seksuaalineuvontaan liittyviä tarpeita ja pyrkiä vastaamaan niihin. Tavoitteena oli luoda toimintamalli, jossa tuetaan potilasta syöpään sairastumisen aiheuttamassa kriisissä ja avataan keskustelu seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Potilaiden saama seksuaalineuvonta TAYS:n Naistenklinikassa on ollut sattumanvaraista. Käytännön työssä on ilmennyt, että tarvetta seksuaalineuvontaan on, mutta kaikkiin pyyntöihin ei ole pystytty vastaamaan, koska seksuaalineuvojat ovat olleet sijoitettuna toisiin tehtäviin. Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelman (STM 2007:17) mukaisesti seksuaalineuvonnassa on otettava huomioon asiakasnäkökulma, jonka mukaisesti terveydenhuollossa potilaalle tulee kertoa sairauden ja hoitojen vaikutuksista seksuaalisuuteen, parisuhteeseen ja perheiden hyvinvointiin.Yksi projektin tärkeimmistä tavoitteista olikin saada seksuaalineuvonta luonnolliseksi osaksi gynekologisen syöpäpotilaan hoitopolkua.Tällöin kaikilla asiakkailla olisi halutessaan mahdollisuus saada tietoa seksuaalisuuteen liittyvistä asioista sairauteensa liittyen. Potilaille tehdyn alkukartoituksen tuloksena ilmeni muun muassa, että 52 % vastaajista halusi lääkärin aloittavan keskustelun seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Lisäksi nousi esiin, että potilaat toivovat keskustelua hoitojakson tai seurannan aikana. Syntyi tarve luoda organisoitu toimintamalli, missä seksuaalineuvonta kuuluu yhtenä osana gynekologisen syöpäpotilaan hoitoprosessiin. Neuvontaa antaisivat alan asiantuntijat, seksuaalineuvoja tai seksuaaliterapeutti. Sekä lääkäreille että hoitohenkilökunnalle suunnatuissa kyselyissä on noussut esiin tarvittavan koulutuksen ja ammattitaidon puutteellisuus. Tämän vuoksi muun henkilökunnan kouluttaminen on sisällytetty yhtenä osana seksuaalineuvojan toimenkuvaan.


109

Internetpalvelu ammattilaisille nuorten seksuaaliterveydestä Tuulia Aho, projektikoordinaattori, terveydenhoitaja, & Anna Kotiranta-Ainamo, erikoislääkäri & Anne Pelander, kätilö, terveydenhoitaja & Tuija Rinkinen, tutkija Väestöliitto [email protected] Tausta Nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille on avattu uusi internetpalvelu. Linkki palveluun löytyy Väestöliiton etusivulta www.vaestoliitto.fi. Palvelua ylläpitää Väestöliiton seksuaaliterveysklinikan Nuorten Avoimet Ovet (NAO). Seksuaaliterveysklinikka on ainoa lääkärijohtoinen seksologinen klinikka Suomessa. NAO on toiminut jo parinkymmenen vuoden ajan suomalaisten nuorten seksuaaliterveyden edistämiseksi tarjoamalla monimuotoisia palveluita, tuottamalla materiaaleja ja vaikuttamalla yleiseen mielipiteeseen sekä poliittisiin päättäjiin. Www.seksuaaliterveys.org -palvelu käynnistettiin vuonna 2001, jotta nuoret voidaan kohdata heille luontevassa ympäristössä. Palvelu tavoittaa suomenkieliset nuoret asuinpaikasta huolimatta. Ammattilaisten nettipalvelu täydentää seksuaaliterveys.org-sivuston palvelua. Internet tiedetään kustannustehokkaaksi tavaksi antaa seksuaalikasvatusta. Siellä onkin valtavasti tietoa saatavilla, mutta hyvä ja huono tieto sekoittuvat helposti. Haasteita ammattilaisten työhön tuovat erityisesti porno, vääristyneet tiedot ja normaalin seksuaaliterveyden tukeminen. Puutteena on, että internetpalveluihin ei ole kriteerejä, jotka takaisivat tiedon laadun ja oikeellisuuden. Siksi seksuaaliterveyden edistämisen tueksi tarvitaan laadukkaita sivustoja, jossa tiedot ovat oikein ja eettisesti pohdittuja. Nuorten seksuaaliterveyden edistämisen ja seksuaalikasvatuksen osaamisen tarpeet eri ammattikunnissa ovat tuntuvasti lisääntyneet. Tähän vaikuttavat nuorten heikko seksuaali-terveyden tila ja puutteelliset tiedot, terveystieto-oppiaine opetussuunnitelmissa, sekä STM:n Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelma 2007–2011. Uusi ammattilaisille suunnattu sivusto tukee eri ammattiryhmien (mm. opettajat, terveydenhoitajat, lääkärit ja sosiaali- ja nuorisotyöntekijät) seksuaaliterveyden edistämistyötä. Menetelmät ja tuotokset Palvelu tarjoaa Väestöliiton asiantuntijuutta jokaisen ammattilaisen saataville. Palvelusta saa paitsi tietoa yleisesti, myös juuri tietyille ammattiryhmille kohdennettua tietoa, ohjeistusta sekä välineitä käytännön työhön. Sisällön tuottaa Seksuaaliterveysklinikan moniammatillinen työryhmä ja tietoja päivitetään säännöllisesti. Sivustojen sisältö perustuu tutkittuun tietoon ja nuorten kanssa tehtävän käytännön työn kautta saatuun kokemukseen ja asiantuntijuuteen. Sanakirjassa määritellään nuorten seksuaalisuuteen ja seksuaaliterveyteen liittyviä käsitteitä, sekä ohjataan lisätiedon lähteille. Tietopankki sisältää perustietoja, kuten normaalin seksuaalisuuden kehityksen, sen haasteet, sekä huolestuttavat merkit kehityksessä. Työkalupakki sisältää käytännönläheisiä välineitä ja ohjeita nuoren seksuaalikasvatukseen, opetukseen ja kohtaamiseen asiakastyössä. Tilastot-osioon kerätään ajanmukaiset tiedot nuorten seksuaaliterveyden indikaattoreista. Artikkelit-osioon tallennetaan ajankohtaisia asiantuntijoiden kirjoittamia artikkeleita. Palvelussa on mahdollisuus keskusteluun eri teemoista muiden ammattilaisten kanssa, sekä saada Väestöliiton asiantuntijoilta konsultaatiota ja työnohjausta netissä. Myytinmurtaja-osioon kerätään yleisimpiä myyttejä, sekä faktoja liittyen aiheeseen. Lisäksi suositeltavia linkkejä sekä kirjallisuutta. Nuorten seksuaaliterveyden internetpalvelu ammattilaisille tukee seksuaaliterveyden edistämisen ja seksuaalikasvatuksen osaamista. Palvelu tarjoaa asianmukaista yksilö- ja yhteisö- ja yhteiskunnan tason seksuaaliterveyden edistämisen menetelmiä jokaisen nuoren kanssa työskentelevän ammattilaisen ulottuville.


110

NUSKA - Nuorten Seksuaalinen kaltoinkohtelu Kirsi Porras, projektikoordinaattori, Nuorten Seksuaalinen Kaltoinkohtelu Väestöliitto [email protected] Kohtaamis- ja verkostoitumismalli seksuaalista kaltoinkohtelua kokeneiden nuorten auttamiseksi Väestöliiton Seksuaaliterveysklinikalla toimii Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama NUSKA-kohtaamisprojekti. Projektissa on kehitetty kohtaamis- ja verkostoi-tumismalli 12–16-vuotiaiden seksuaalisesti kaltoinkohdeltujen nuorten kohtaamiseen ja tukemiseen. Mallissa keskitytään seksuaalisesti kaltoinkohdeltujen nuorten parissa työskentelevien ammattilaisten tiedon ja kohtaamistaitojen lisäämiseen. Projekti pyrkii myös vaikuttamaan seksuaalisesti kaltoinkohdeltujen nuorten hoidon yhtenäisyyden ja suunnitelmallisuuden parantamiseen. Projektin työntekijät kouluttavat ammattilaisia käyttämään kohtaamis- ja verkostoitumis-mallia. Lapsille ja nuorille tarjotaan turvataito-opetusta ja vanhemmille teemaan liittyviä vanhempainiltoja. Seksuaalisesti kaltoinkohdelluille nuorille on rajoitetusti terapiapalveluja sekä reaaliaikaisia internetissä tapahtuvia vastaanottoja. Ammattilaisilla on mahdollisuus saada tematiikkaan liittyvää työnohjausta. Kohtaamis- ja verkostoitumismalli Kohtaamis- ja verkostoitumismalli on kohdennettu alkuvaiheen psykososiaalisen kriisituen antamiseen ja suunnataan ensisijaisesti julkisen sektorin työntekijöille, kuten koulun työntekijöille, terveydenhuollon henkilökunnalle ja nuorisotyöntekijöille. Tavoitteena on, että nuorten kanssa työskentelevä ammattilainen saa keinoja ja tukea nuorten kohtaamiseen. Mallin avulla nuorelle mahdollistetaan primaariavun saaminen nimenomaan siinä yksikössä, johon hän on ensimmäisenä ottanut yhteyttä ja rohkaistunut kertomaan seksuaalisesta kaltoinkohtelusta. Verkostoitumismallin avulla kartoitetaan kunkin työpisteen tai paikkakunnan omia toimintamuotoja seksuaalisen kaltoinkohtelun selvittämiseksi, tutkimiseksi sekä nuoren jatkohoidon järjestämiseksi. Seksuaalinen kaltoinkohtelu Joidenkin suomalaisten ja kansainvälisten tutkimusten mukaan on arvioitu, että 15-vuotiaista nuorista tytöistä 7–8 % ja pojista 3% on kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä (mm. Sariola 1985; Sariola & Uutela 1994; Sariola & Uutela 1996, Helveg-Larsen & Larsen 2002). 15,6 % naisista on kokenut alle 15-vuotiaana seksuaalisesti uhkaavaa käyttäytymistä tai seksuaaliseen kanssakäymiseen pakottamista (Heiskanen & Piispa 1998). Vuonna 2006 Väestöliiton nuorten seksuaaliterveystietotutkimukseen vastasi anonyymisti noin puolet Suomen 8.-luokkalaisista tytöistä ja pojista eli 33 819 henkilöä. Vastanneista pojista neljä viidesosaa ja tytöistä kolme neljäsosaa ei ole kokenut seksuaalista kaltoinkohtelua. Niitä, joiden vakavimpana kokemuksena oli kehon intiimialueiden koskettelu vasten tahtoa, oli paljon: 6,2 % pojista ja 9,2 % tytöistä. Yhdyntään tai muuhun seksiin pakotettuja oli myös paljon: 4,1 % pojista ja 2,3 % tytöistä (Kontula & Meriläinen 2007). Tulosten valossa kolmensadan oppilaan yläkoulussa on seksuaalisen kaltoinkohtelun uhreja noin 30. Heitä on yli kaksikymmentä kertaa niin paljon kuin diabeetikkoja, viisi kertaa niin paljon kuin astmaatikkoja, yli kaksi kertaa niin paljon kuin huumeita kokeilleita ja suunnilleen yhtä paljon kuin lukivaikeuksista kärsiviä. Väestöliiton kyselyssä vakavinta seksuaalisen kaltoinkohtelun muotoa, seksiin pakottamista, ilmoitti kokeneensa useammin poika kuin tyttö. Lisätietoa projektista www.vaestoliitto.fi/seksuaaliterveys/nuorten_seksuaalinen_kaltoinkoht/.


111

Seksi on sydämen asia Eeva-Liisa Urjanheimo, puheenjohtaja & Eija Kemppainen, kehittämispäällikkö Suomen terveydenhoitajaliitto [email protected] Terveydenhoitajaliiton seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämiskampanja 2007–2008: Seksuaaliterveys on olennainen osa ihmisen kokonaisterveyttä ja hyvinvointia kaikissa elämänvaiheissa. Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten seksuaali- ja lisääntymisterveys on hyvä. Äitiyshuollon perinteiset osoittimet kuten äitiys- ja perinataalikuolleisuus sekä keskosena ja pienipainoisena syntyneiden osuudet syntyneistä ovat maailman alhaisimpia. Raskauden keskeytysten määrä on pysynyt kohtuullisena, eikä HIV-epidemia ole levinnyt. Haasteitakin toki on. Suomalaisen väestön seksuaaliterveys on kääntynyt huonompaan suuntaan 1990-puolivälin jälkeen. Tästä osoituksena ovat mm. alle 25-vuotiaden raskauden keskeytysten, alaikäisten synnytysten ja etenkin nuorilla sukupuoliteitse tarttuvien tautien lisääntyminen. Näillä tekijöillä voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia erityisesti nuorten aikuisten ja työikäisten terveyteen ja palvelujen tarpeeseen. Monet seksuaaliterveyden ongelmat kuten ei-toivotut raskaudet ja sukupuolitaudit ovat suureksi osaksi ehkäistävissä. Seksuaali- ja lisääntymisterveyttä edistävät palvelut ovat tällä hetkellä hajallaan ja osin puutteellisiakin, esim. syrjäytymisvaarassa olevien ja vähemmistö-ryhmien palvelut. Hoidon porrastuksessa, työnjaossa eri ammattiryhmien kesken ja amma-tillisessa osaamisessa on puutteita ja epäselvyyksiä. Teknologiasovellutusten hyödyntäminen on toistaiseksi vähäistä. Kansallisia ohjeita ja suosituksia on vähän tai ne kaipaavat päivittämistä. Koulujen seksuaaliopetus on uusien haasteiden edessä, kun media- ja viihde-kulttuuri muokkaavat voimakkaasti seksuaalisuutta koskevaa tietämystä ja asenneilmastoa. Tilastointi- ja seurantajärjestelmän puutteet vaikeuttavat seurantaa ja tehokasta suunnittelua. Suomalaisten seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäminen edellyttää monialaista yhteistyötä ja toimintojen koordinointia. Tavoitteet 1) Lisätä oikeaa tietoa seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja hälventää virheellisiä uskomuksia ja käsityksiä. 2) Tukea ihmisiä olemaan ”oman seksuaalionnensa seppiä” eli auttaa ihmisiä huomaamaan omat mahdollisuutensa edistää seksuaali- ja lisääntymisterveyttään. Pystyäkseen tekemään itseään ja läheisiään koskevia hyviä valintoja ja ottamaan vastuuta ihmiset tarvitsevat oikeaa tietoa. Erityisesti nuoret ja lapsiperheet tarvitsevat tukea ja tietoa. 3) Vaikuttaa ja osallistua seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen kehittämiseen ja järjestä-miseen. Nämä palvelut on integroitava nykyistä paremmin ja kattavammin osaksi muita terveyspalveluja. Osa palveluista, mm. äitiys- ja lastenneuvolat, ehkäisyneuvonta, nuorten seksuaaliterveysneuvonta on oltava lähipalveluina. Osa on tarkoituksenmukaista järjestää seutukunnan, sairaanhoitopiirin tai muun laajemman alueen yhteisinä palveluina. 4) Vahvistaa terveydenhoitajien osaamista ja tukea heitä tunnistamaan taitonsa ja vahvuu-tensa seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäjinä. Lisätä terveydenhoitajien valmiuksia tunnistaa ja kohdata seksuaaliterveysasioita asiakastyössään. Tämä on haaste koulutukselle (perus-, erikoistumis- ja ylempi ammattikorkeakouluopinnot, täydennyskoulutus). Se on haaste myös terveydenhoitaja-ammattikunnalle. 5) STM:n seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelman 2007–2011 tunnetuksi tekeminen terveydenhoitajille ja ohjelman toimeenpanon edistäminen. Seksi on sydämen asia –kampanjan viesti Seksi on sydämen asia –viesti kehottaa ihmisiä tuntemaan (ja tunnistamaan), aistimaan, välittämään ja nauttimaan omasta seksuaalisuudestaan. Kampanjan aikana tullaan kohdentamaan ns. täsmäviestejä eri ikä- ja väestöryhmille.


112

Nuorten seksuaaliterveyden edistäminen - suomalaisia ja virolaisia menetelmiä, työtapoja ja materiaaleja Tiina Keinänen, projektikoordinaattori & Heini Parkkunen, Terve Kaupunki koordinaattori Itämeren alueen Terveet Kaupungit ry; [email protected] [email protected] Nuorten seksuaaliterveyden edistäminen paikallistason yhteistyönä -hankkeessa on kehitetty materiaaleja ja työtapoja nuorten seksuaaliterveyden edistämiseksi Suomessa (Turku) ja Virossa (Paide, Narva, Kohtla-Järve) yhdeksän kuukauden aikana (1.4.–31.12.2007). Lähtökohtana oli olemassa olevan seksuaaliterveysmateriaalin hyödyntäminen ja edelleen kehittäminen eri hallinnonalojen ja kolmannen sektorin yhteistyönä. Lisäksi tavoitteena oli antaa työvälineitä nuorten parissa työskenteleville. Tausta-ajatuksena oli lähestyä seksuaalisuutta ja seksiin liittyviä kysymyksiä positiivisen viestin ja sanoman kautta ja näin tukea nuoren minäkuvan ja itsetunnon kehittymistä. Nuoret tarvitsevat oikeanlaista tietoa, joka tukee omaan seksuaalisuuteen liittyviä asenteita ja arvoja. Päätavoitteet: - Soveltaa olemassa olevia nuorten seksuaaliterveyden edistämisen materiaaleja ja -malleja sekä kehittää niitä edelleen paikallisten asiantuntijaverkostojen yhteistyönä; ja - Lisätä nuorten parissa työskentelevien (mm. kouluterveydenhoitajat, opettajat ja kolmannen sektorin edustajat) keinoja liittyen sukupuolitautien ehkäisyyn sekä HIV-positiivisten ja Aidsia sairastavien syrjinnän ehkäisyyn Osatavoitteet: - Paikallisten asiantuntijoiden tiedon vaihto Viron ja Suomen seksuaaliterveyden edistämisestä ja mm. HIV/Aids tilanteesta; - Nuorten parissa työskentelevien taitojen lisääntyminen seksuaaliterveyden edistämisestä mm. varhainen puuttuminen; - Virossa ja Suomessa nuorten parissa käytettyjen työmenetelmien soveltaminen; ja - Osallistavien- ja viestintämenetelmien (mm. kouluopetus, festivaalit) käytön edistäminen seksuaali-terveyskasvatuksessa osana mm. HIV/Aids ennaltaehkäisyä Kolmessa suomalais-virolaisessa yhteistyöseminaarissa keskityttiin seksuaalikasvatuksen sisältöihin ja haasteisiin, nuorten HIV/Aids tilanteeseen, osallistaviin työskentelymenetel-miin sekä poikkisektoriaalisen työn merkitykseen nuorten seksuaaliterveyden edistämisessä. Hankepartnerit kehittivät hankkeen aikana materiaaleja paikallisiin tarpeellisiin, kuten - Kondomin käyttöön kannustava ”kirje” raskaana olevalta tytöltä pojalle, joka on lapsen isä ja jolta tyttö on saanut HIV-tartunnan; - Seksuaalisista oikeuksista ja turvaseksistä kertova ’Turvallisen rakastamisen nimeen’ -esite; - Turvaseksistä kertova ’Valkoinen Prinssi’ -esite; - Tyttöjen murrosikää käsittelevä esite; sekä - Oppimateriaalikansio, missä käsitellään mm. perhettä ja perherooleja, seksiä ja seksuaalisuutta, tunteita, rakastumista ja turvaseksiä. Materiaali työstettiin moniammatillisessa yhteistyössä, myös nuoria kuunneltiin. Hankkeeseen osallistuivat Turun kaupunki ja Narvan kaupunki, Paidessa toimiva MTÜ Süda-Eesti Sotsiaalkeskus sekä Kohtla-Järven MTÜ Allium/Madala Lävega keskus. Sitä koordinoi WHO:n yhteistyökeskus Itämeren alueen Terveet Kaupungit ry. Yhteistyökumppaneita olivat Kansanterveyslaitos, Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia, Aids-tukikeskus ja Tervise Arengu Instituut. Hanke toteutti Etelä-Suomen ja Viron INTERREG IIIA -ohjelmaa ja sai rahoitusta Euroopan aluekehi-tysrahastosta (EAKR) sekä Länsi-Suomen lääninhallitukselta.


113

Ehkäisevä päihdetyö Vanhempien ja perheen merkitys lasten tupakoinnin ehkäisyssä (VANTU) Susanna Rainio, tutkija & Arja Rimpelä, professori Tampereen yliopisto, Terveystieteen laitos [email protected] Lasten ja nuorten tupakoinnin ehkäisy ja vähentäminen on suomalaisen terveyspolitiikan tavoite. Tupakoinnin ehkäisy on keskittynyt lakisääteiseen kontrolliin (esim. ikärajoitukset), joukkotiedotukseen sekä terveyskasvatukseen kouluissa. Perheet ovat jääneet usein sivuosaan, vaikka vanhempien ja lasten välinen tupakoinnin voimakas yhteys on tunnettu jo kauan. Perhekeskeisiä nuorten tupakoinnin ehkäisyinterventioita ei Suomessa ole toteutettu. VANTU-hanke käynnistyi vuonna 2004 terveyden edistämisen määrärahan turvin Tampereen yliopiston terveystieteen laitoksella. Yleistavoitteena on selvittää vanhempien ja perheiden roolia ja mahdollisuuksia lasten tupakoinnin ehkäisyssä ja kehittää tätä tavoitetta tukeva perhekeskeinen materiaali. Hankkeen erityinen panos on perhekeskeisen materiaalin ja toimintamallin luominen sekä sen käytettävyyden testaus eri toimintakanavissa (koulut, kouluterveydenhuolto, kansanterveysjärjestöt ym.). VANTU-hanke rakentuu kahdesta erilaisesta aineistosta: 1. Nuorten terveystapatutkimus: Joka toinen vuosi toteutuva, koko maata edustava, postikyselytutkimus 12–18-vuotiaille nuorille (1977–2009). Tutkimuksessa kerätään tietoa lasten ja vanhempien tupakan käytöstä, kodin tupakointikäytännöistä ja niiden yhteydestä lasten tupakointiin sekä näiden muutoksista ajassa. Tärkeimmät löydökset: Vanhempien ja lasten tupakoinnin välinen voimakas yhteys säilynyt lähes muuttumattomana 70-luvulta 2000-luvulle; Kodin tupakointikiellot ehkäisevät lasten tupakointia. 2. Perhekeskeinen materiaali ja toimintamalli: Perheille suunnattu materiaalipaketti ”Perheellä on merkitystä” lasten tupakoinnin ja myös alkoholinkäytön ehkäisyn tueksi. Materiaalia esitestattiin vuonna 2007 kouluterveydenhuollon kautta 11–13-vuotiaiden lasten perheissä Tampereen alueella. Vuonna 2008 materiaalin käytettävyyttä ja soveltuvuutta testataan lisäksi useiden muiden toimintakanavien kautta. Hankkeen tuottamia julkaisuja: - Rainio S, Rimpelä A. Home smoking bans in Finland and the association with child smoking. Eur J Public Health 2007; doi:10.1093/eurpub/ckm098 - Rainio S, Rimpelä A, Luukkaala T, Rimpelä M. Family smoking profile - parental and child smoking, and their associations from the 1977 to 2005 in Finland. Prev Med (submitted). - Rainio S, Rimpelä M, Rimpelä A. Perheen merkitys lasten tupakoinnin alkamisessa. Sos Lääk Aikak 2006;43.


114

No Smoke - Savuttomuutta toisen asteen oppilaitoksiin Sinikka Vainionpää, projektipäällikkö Seinäjoen ammattikorkeakoulu [email protected] No Smoke -hanke käynnistyi Seinäjoen ammattikorkeakoulun SoTe-tutkimusyksikössä maaliskuussa 2006. Hankkeen taustalla on Terveys 2015 -kansanterveysohjelma, jossa on korostettu erityisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämistä. Hanke on kolmivuotinen ja tavoitteena on 1) tupakoinnin vähentäminen tukemalla tupakoinnin lopettamista, 2) savuton oppilaitos, 3) oppilaitosten keskinäinen verkostoituminen sekä 4) kouluterveydenhoitajien ja opetushenkilökunnan tietotaidon lisääminen tupakasta vieroituksessa. Hankkeessa on mukana viisi keskiasteen oppilaitosta: Järviseudun ja Härmanmaan ammatti-instituutti, Kurikan ja Seinäjoen ammattioppilaitokset sekä Seinäjoen palvelualojen oppilaitoksesta liikealan- sekä sosiaali- ja terveysalan yksiköt. Hankkeen toteutusprosessin ytimen muodostavat oppilaitoskohtaiset työryhmät, jotka ovat laatineet savuttomuustoimintasuunnitelmat lukuvuosille 2006–2007. Projektipäällikkö on osallistunut työryhmien työskentelyyn ja syksyllä 2006 on oppilaille tehty tupakointitapa- ja tupakointitottumiskysely, joka on tarkoitus uusia projektin lopussa. Projektin aikana on järjestetty savuttomuuteen ja vieroitushoitoon liittyviä koulutus- ja teemapäiviä. Oppilaitosten terveydenhoitajat ovat myös voineet osallistua nuorten tupakoinnin lopettamisryhmien ohjaajakoulutukseen. Terveydenhoitajat ovat lisäksi ohjanneet oppilaiden yksilöllistä tupakasta vieroitusta, jonka tueksi projekti on mahdollistanut nikotiinikorvaushoitojen aloittamisen. Nikotiinikorvaushoitojen vaikuttavuutta seurataan kyselyn avulla vuonna 2008. Vuoden 2007 aikana on savuttomuusaatetta syvennetty tukemalla oppilaitosten keskinäistä verkostoitumista seminaaripäivän sekä tiedoitustoiminnan avulla. Ehkäisevän päihdetyön laatukriteerien (Stakes 2006) mukaisesti on projektissa pyritty vaikuttamaan tupakointia koskeviin tietoihin ja asenteisiin, tämän lisäksi on kartoitettu tupakointiin liittyviä riskitekijöitä sekä tupakoimattomuutta suojaavia tekijöitä. Toiminnan kohteena ovat olleet opiskelijat yksilöinä, mutta myös heidän lähipiirinsä, johon kuuluvat opiskelijatoverit sekä opettajat. Projektiin kuuluvien oppilaitosten tavoitteellinen yhteistyö on lisäksi käynnistänyt verkostoitumisen muiden savuttomuutta edistävien tahojen kanssa paikallisyhteisöissä sekä kuntatasolla. Tulevan vuoden 2008 haasteena on savuttoman oppilaitoksen toimintamallin kehittäminen ja savuttomuuteen liittyvän kulttuurisen muutoksen eteenpäin vieminen.


115

Tehoa tupakasta vieroitukseen terveydenhuollossa Maria Falkenberg, koordinaattori & Jussi Kauhanen, professori & Jukka Aho, Ttk & Riitta Kortelainen, ma assistentti & Paavo Tanskanen, opetusproviisori, Marja-Leena Hyvärinen, lehtori & Jonna Mönkkönen, lehtori, Kuopion yliopisto ja Kaija Niskanen, lehtori, Savonia -ammattikorkeakoulu ja Patrick Sandström, tutkija & Kristiina Patja, asiantuntijalääkäri, Kansanterveyslaitos [email protected] Miljoona suomalaista tupakoi ja tupakoinnin aiheuttamiin sairauksiin kuolee vuosittain noin 5000 suomalaista. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat tärkeässä roolissa, kun pyritään lisäämään väestön halukkuutta ja valmiuksia lopettaa tupakointi tai olla aloittamatta sitä lainkaan. Kuopion yliopisto ja Kansanterveyslaitos ovat yhteistyössä Savonia ammattikorkeakoulun kanssa kehittäneet Internet-pohjaisen moniammatillisen oppimateriaalin ja opinto-kokonaisuuden tupakan terveyshaitoista, riippuvuudesta ja tupakoinnin lopettamisesta terveydenhuollon ammattilaisille. Tupakka-aiheisen oppimateriaalin taustalla on tupakointiin, nikotiiniriippuvuuteen ja vieroitushoitoihin liittyvä Käypä hoito -suositus. Tuotettua materiaalia löytyy internetsivustosta www.stumppi.fi. Kuopion yliopistossa on järjestetty lääketieteen, farmasian ja terveysalan (AMK) opiskelijoille yhteinen Irti tupakasta -opintojakso, jonka tarkoituksena on lisätä opiskelijoiden ymmärrystä tupakan terveysvaikutuksista ja omasta ammatillisesta roolista sekä mahdollisuuksista tupakoinnin lopettamisen tukemisessa. Myös tietoisuus toisen ammattiryhmän toimintatavoista lisääntyy. Opintojakson suunnitteluun ja toteutukseen ovat osallistuneet Kuopion yliopiston lääketieteen ja farmasian asiantuntijat, puheviestinnän lehtorit, Savonia -ammattikorkeakoulun lehtorit sekä Kansanterveyslaitoksen asiantuntijat. Opintojakson aluksi opiskelijat tutustuvat itsenäisesti Moodle-oppimisalustan tupakka-aineistoon muun muassa yleistietoon tupakasta, tupakkariippuvuuteen ja vieroitukseen. Seminaaripäivänä asiantuntijaluennot käsittelevät lääkärin, farmaseutin ja muun terveysalan henkilöstön roolia tupakoinnin lopettamisen tukena: huomiota kiinnitetään laadukkaan ohjauksen erityispiirteisiin ja moniammatilliseen yhteistyöhön. Luentojen jälkeen opiskelijat harjoittelevat konkreettisesti potilas-/asiakasohjausta caseharjoituksissa pienryhmissä, ja päivän lopuksi oppimiskokemuksia reflektoidaan. Itsenäinen opiskelu jatkuu Moodlessa, ja opiskelija testaa oppimistaan vastaamalla monivalintatentteihin. Koulutukseen osallistuneilta opiskelijoilta kerätään palautetta opintojakson kehittämistä varten: kehitysehdotuksia ja oppimista kartoitetaan kysymällä ohjausharjoitusten, oppimateriaalin, luentojen ja verkko-opiskelun toimivuudesta, soveltuvuudesta sekä kokemuksista moniammatillisesta lähestymistavasta. Myös asiantuntijat arvioivat opintokokonaisuuksia ja materiaalia kehitetään edelleen palautteen pohjalta kaikkien käyttäjäryhmien tarpeita parhaiten vastaavaksi. Hankkeen yleiskoordinaatiovastuu on Kuopion yliopiston Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen laitoksella ja Kansanterveyslaitos toimii asiantuntijana. Oppimiskoko-naisuutta on käytetty lääketieteellisten tiedekuntien perusopetuksessa Helsingissä, Kuopiossa, Turussa ja Tampereella. Terveydenhuoltoalan opetukseen soveltuvaa mallia pilotoitiin vuoden 2007 aikana Seinäjoella, Lahdessa, Savonlinnassa ja Kuopiossa. Pilottikoulutusten perusteella kehitetään malliopetuspaketti muidenkin ammattikorkeakoulujen käyttöön. Hanketta laajennetaan vuonna 2008 ainakin kymmeneen ammattikorkeakouluun, koordinoivana tahona toimii Savonia ammattikorkeakoulu. Kuopion yliopiston Sosiaalifarmasian laitos koordinoi farmasian perusopetuksen oppimiskokonaisuutta.


116

Nuorten päihdemittari ja varhaisen puuttumisen malli Marjatta Pirskanen, terveyden edistämisen suunnittelija, Kuopion sosiaali- ja terveyskeskus & Anna-Maija Pietilä, professori, Kuopion yliopisto ja Kuopion sosiaali- ja terveyskeskus, Eila Laukkanen, va. nuorisopsykiatrian professori [email protected] Terveyserojen kaventaminen on Suomen terveyspolitiikan keskeisiä tavoitteita. Tupakoinnin ja alkoholin riskikäytön tiedetään olevan merkittävin terveyserojen aiheuttaja. Koska humala-juomisen tiedetään olevan yhteydessä tupakointiin ja huumekokeiluihin, on tärkeää kehittää varhaisen puuttumisen menetelmiä nuorten humalajuomisen ehkäisemiseksi ja päihteettö-myyden edistämiseksi. Nuoret ovat esittäneet kaipaavansa tasa-arvoista ja ymmärtäväistä pohdintaa aikuisten kanssa vapaa-ajanvietosta ja ohjeita alkoholin kohtuukäytöstä. Näistä läh-tökohdista käynnistyi tutkimus, jonka tavoitteena oli tuottaa Nuorten päihdemittari ja varhai-sen puuttumisen malli päihteettömyyden edistämiseksi kouluja opiskeluterveyden-huoltoon. Kehittämistyö pohjautui aikuisten alkoholin suurkulutuksen tunnistamisen (AUDIT–testi) ja mini-intervention sekä huolen vyöhykkeistön ja voimavarakeskeisen dialogin periaatteisiin. Tutkimuksessa arvioitiin Nuorten päihdemittarin luotettavuutta ja 14–18-vuotiaiden nuorten (n=326), terveydenhoitajien (n=10) ja yhteistyökumppanien (n=12) näkemyksiä terveyskeskustelusta, jossa testattiin päihdemittarin ja varhaisen puuttumisen toimintamallin soveltuvuutta käytännössä. Aineisto kerättiin Pohjois-Savon neljässä kunnassa monivaiheisesti sisältäen toimintamallin testaamista ja kyselyjä sekä haastatteluja. Nuorten päihdemittarilla arvioituna päihteiden käytössä tunnistettiin neljä tasoa: raittius tai kokeilu 53 %, toistuva päihdekäyttö 22 %, riskikäyttö 9 % ja vaarallinen suurkulutus 16 %. Yli 16-vuotiaista tytöistä 43 % ja pojista 48 % oli humalaan juovia (viisi alkoholiannosta tai enemmän juomakerralla). AUDIT-testillä arvioituna alkoholin suurkulutuksen rajan ylitti 10 % peruskoululaisista, 16 % lukiolaista ja 41 % ammatillisen toisen asteen opiskelijoista. Näin terveyseroja aiheuttava riskikäyttäytyminen voitiin tunnistaa jo 16–18-vuotiaiden ryhmissä. Nuoret suhtautuivat päihteisiin liittyvään keskusteluun myönteisesti. He arvioivat terveyden-hoitajat asiantuntijoiksi, joiden neuvot ja tieto päihteistä olivat hyvät. Nuoret arvioivat oman päihteiden käyttönsä haitattomaksi ja vähäiseksi vaarallisen suurkulutuksenkin vaiheessa. Lähes neljännes nuorista halusi kuitenkin vähentää päihteiden käyttöään, mutta terveydenhoitajan tuki muutoksessa oli vähäistä. Nuorten päihdemittari ja varhaisen puuttumisen toimintamalli arvioitiin soveltuvaksi muu-tamin korjauksin. Terveydenhoitajien mukaan Nuorten päihdemittari nopeutti tilannearvioita ja auttoi priorisoimaan neuvontaa yksilöllisesti. Varhaisen puuttumisen onnistumisen edel-lytys oli luottamuksellisen suhteen saavuttaminen ja yhteinen ymmärrys päihteiden käyttöön liittyvästä huolesta. Tulosten perusteella laadittiin varhaisen puuttumisen malli, jossa nuori ja terveydenhoitaja arvioivat yhdessä nuoren päihteiden käyttöä, elämäntilannetta ja voimava-roja. Yhdessä pohtien toteutuu tarvittava interventio tunnistetun huolen mukaan neljässä ta-sossa promotiivisesti voimavaroja tukien raittiille ja kokeilijoille, preventiivisenä mini-inter-ventiona päihteitä toistuvasti käyttäville, mini-interventiona riskikäytön yhteydessä ja hoidon tarpeen arviointina vaarallisen suurkulutuksen yhteydessä. Malli mahdollistaa yksi-löllisen neuvonnan, mikä voi vähentää humalajuomisesta aiheutuvien terveyserojen kehittymistä. Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon resursoinnissa on tärkeä varmistaa riittävä aika erityisesti ammatillisen koulutuksen nuorten päihteettömyyden edistämisessä yksilö-, ryhmä- ja yhteisötasolla. Nuorten päihdemittari ja varhaisen puuttumisen malli on otettu käyttöön kymmenissä kunnissa. Jatkotutkimusta tarvitaan mallin vaikuttavuuden arvioimiseksi.


117

Preventiimi - nuorisotoimialan ehkäisevän päihdetyön kehittäjä Sanna Pylkkänen Preventiimi koordinaattori Humak / Preventiimi [email protected] Preventiimi on Humanistisen ammattikorkeakoulun (Humak) alaisuudessa opetusministeriön rahoituksella toimiva ehkäisevän päihde- ja huumetyön nuorisotyöverkosto. Eteläisessä Suomessa toimiva ehkäisevän päihde- ja huumetyön nuorisotyöverkosto aloitti toimintansa vuonna 2003. Verkostoon kuuluu kunnallisten nuorisotoimien lisäksi ehkäisevää päihdetyötä tekeviä järjestöjä. Preventiimin jäsenet ovat ehkäisevää päihdetyötä tai päihdekasvatusta nuorten parissa tekeviä ammattilaisia. Kumppanuussopimuksen ovat allekirjoittaneet: 1. Aseman Lapset ry, 2. Elämä On Parasta Huumetta ry , 3. Elämäntapaliitto ry, 4. Espoon kaupungin nuorisotoimi, 5. Helsingin Nuorisoasiainkeskus, 6. Helsingin NMKY ry , 7. Helsingin seudun erilaiset oppijat – HERO ry, 8. Järvenpään kaupungin nuorisopalvelut, 9. Kalliolan nuoret ry, 10. Kauniaisten kaupungin nuorisotoimi, 11. Keravan kaupungin nuorisotoimi. 12. Kirkkonummen kunnan nuorisotoimi, 13. Klaari Helsinki, 14. Lohjan kaupungin nuorisotoimi, 15. Myllyhoitoyhdistys/Selväpää-systeemi, 16. Non Fighting Generation – NFG ry, 17. Nurmijärven kunnan nuorisotoimi, 18. Pornaisten kunnan vapaa-aikatoimi, 19. Porvoon kaupungin nuorisotoimi, 20. Raittiuden ystävät ry, 21. Sammatin kunnan vapaa-aikatoimi, 22. Sipoon kunnan nuorisotoimi, 23. Sininauhaliitto, 24. Terveys ry, 25.Tuusulan kunnan nuorisotoimi, 26.Valtakunnallinen työpajayhdistys – TPY ry, 27. Vantaan kaupungin nuorisotoimi, 28.Vantaan kaupungin ehkäisevän päihdetyön yksikkö, 29. Vantaan NMKY ry, 30. Vihdin kunta nuorisopalvelut ja 31.YAD ry. Preventiimillä on yhteistyötä Etelä-Suomen alueen lisäksi Pietarissa, Tukholmassa sekä Virossa. Vuonna 2008 Preventiimillä on suunnitelmissa laajentaa täydennyskoulutusta valtakunnallisesti koko Suomeen. Tällöin etsimme yhteistyökumppaneita kaikkilta suomesta kehittämään yhdessä toimintaa. Tavoitteena on keskittyä nuorten ehkäisevään päihde- ja huumetyöhön sekä menetelmien kehittämiseen. Lisäksi pyrimme jäntevöittämään ja vahvistamaan nuorisotyön roolia paikallisissa moniammatillisissa verkostoissa. Tämän myötä kykenemme hyödyntämään ja levittämään kunnallisen nuorisotyön sekä järjestöjen piirissä kehitettyjä toimintamalleja ja menetelmiä sekä suuntaamaan nuorisotoimialalle ehkäisevän päihdetyön täydennyskoulutusta. Järjestämme kaikille avoimia ehkäisevän päihdetyön seminaareja ja koulutusta (Ehkäisevän päihdetyön perusteet, Ehkäisevän päihdetyön laatukoulutus, Ehkäisevän päihdetyön erikoistumisopinnot) sekä jäsentemme kesken organisoimme tapaamisia, tapahtumia, menetelmien ja työkalujen vaihtoa sekä vertaistukea. Preventiimi (www.preventiimi.fi) työskentelee myös Humakin (www.humak.edu) sisällä yli koulutusohjelmarajojen toimivana hankkeena. Tämän myötä joka vuosi useat opiskelijat tekevät työoppimista, opinnäytetöitä ja kehittämisprojekteja Preventiimissä tai sen kautta kumppanuusorganisaatioissa. Preventiimillä on omat internet sivut ja kuukausittain ilmestyvä tiedote. Postituslistalla on lähes 100 ehkäisevän päihdetyön ammattilaista Etelä-Suomesta. Lisätietoja: www.preventiimi.fi


118

Neliveto vai etukeno? Alkoholihanke ammattikorkeakoululaisille Reetta Ruokonen, Projektikoordinaattori Elämäntapaliitto ry [email protected] Ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveyden edistämisen selvitys- ja toimintahanke alkoholihaittojen vähentämiseksi (2007–2009) Neliveto vai etukeno? -hankkeen tarkoituksena on vaikuttaa alkoholinkäyttöä koskeviin asenteisiin ja tietoihin sekä ehkäistä alkoholista aiheutuvia haittoja ammatti-korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Kumppanuushankkeessa mukana ovat Elämäntapaliitto, Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten Liitto (SAMOK) ja Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus ry. Hanke toteutetaan yhteisötasolla, kohderyhmään kuuluu kaikkiaan noin 100 000 opiskelijaa ja toiminta on kohderyhmän kanssa vuorovaikutteisesti syntyvää viestintää ja koulutusta. Toiminta-areenoina ovat opiskelijakunnat ja 29 ammattikorkeakoulua, joiden koulutusalayksiköitä on noin 80 paikkakunnalla. Ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntiin on järjestäytynyt keskimäärin 50 % amk-opiskelijoista. Kaikki opiskelijakunnat kuuluvat Suomen Ammattikorkeakoulu-opiskelijayhdistysten Liittoon. Hanke jakaantuu: - Selvitysvaiheeseen (hankkeen toimintakanavat ja sen kannalta relevantit verkostot etsitään ja toimintakulttuureita vastaavat viestintämallit ja -sisällöt tuotetaan yhdessä kohderyhmän kanssa). - Toteutusvaiheeseen, jolloin hanke tukee paikallista toimintaa (2008). - Yhteenvetovaiheeseen (jolloin hankkeen tuotoksia ja vaikutuksia arvioidaan, liitetään hanke ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveyden edistämispyrkimyksiin sekä levitetään kehitettyjä toimintamalleja). Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt rahoituksen tälle kolmivuotiselle terveyden edistämisen selvitys- ja toimintahankkeelle, joka kohdistuu ammattikorkeakoulujen opiskelijoihin. Hanke käynnistyi 1.1.2007.


119

HUUGO-projekti – alkoholinkäyttö on koko työyhteisön asia Antti Hytti, projektipäällikkö Elämäntapaliitto ry, [email protected]

HUUGO on työelämän alkoholihaittojen viestintä- ja koulutushanke, jonka toteuttajana on Elämäntapaliitto. Yhteistyökumppanina on työntekijä- ja työnantajatahojen yhteisorganisaatio Työturvallisuuskeskus, jonka kautta hankkeeseen osallistuvat kaikki työmarkkinakeskusjär-jestöt. Näin hanke koskettaa kaikkiaan 2,5 miljoonaa työssäkäyvää suomalaista. Aiempi työaikana tapahtunut alkoholinkäyttö on vähentynyt merkittävästi, mutta toisaalta va-paa-ajalla tapahtuvan alkoholinkäytön vaikutukset työelämään ovat lisääntyneet. Ne toimijat, joiden vastuulla työntekijän riskirajat ylittävään alkoholinkäyttöön puuttumisen mielletään yleensä olevan – työnantaja ja työterveyshuolto – , saattavat olla hyvinkin kaukana itse työn-tekijästä. Tämä yhdessä sen kanssa, että alkoholinkäyttöä pidetään edelleen vahvasti yksityis-asiana, johtaa usein työpaikoilla ennaltaehkäisyn vähäisyyteen ja alkoholin ongelmakeskei-seen tarkasteluun, johon liittyvät usein erilaiset piilottelun ja salailun elementit. HUUGOn kohderyhmänä on väestön suuri enemmistö, työssäkäyvä väki, sekä tähän ryhmään sisältyvät alkoholin suurkuluttajat. Suuri kohderyhmä pystytään tavoittamaan juuri yhteistyö-kumppaneiden, työmarkkinajärjestöjen, valmiiden viestintäkanavien ja toimijaverkoston kautta. Hankkeen päämääränä on tuottaa sellaista välineistöä, toimintamalleja ja palveluita, joita voidaan käyttää työpaikoilla alkoholihaittojen ehkäisyyn. Tärkeänä osana tätä on ole-massa olevien palveluiden ja verkostojen tuominen työyhteisöjen avaintoimijoiden (luotta-musmiehet, työsuojeluvaltuutetut, henkilöstöjohto ja työterveyshenkilöstö) käyttöön. Lisäksi tavoitteena on, että näillä toimijoilla on riittävät kyvyt toteuttaa työpaikoilla ennaltaehkäise-viä toimia, käsitellä varhaisvaiheen ongelmia ja toteuttaa hoitoonohjaus asianmukaisesti. HUUGOn toimintamuotoja ovat:

- työmarkkinajärjestöjen kanavien kautta toteutettava yleinen ja painotettu alkoholinkäyttöön liittyvä tiedotus, jossa erityishuomion kohteena ovat rajun kertakäytön riskit - mallien kehittäminen ennaltaehkäisevään työpaikkakulttuuriin - välineiden tarjoaminen työntekijöiden alkoholinkäytön omatoimiseen tarkkailuun ja hallintaan - avaintoimijoita palvelevan, alan keskeisen informaation kokoavan nettityökalun tuottaminen ja ylläpitäminen - koulutustoiminta työpaikkojen avaintoimijoille

HUUGO on nimenomaan ennaltaehkäisyä korostava hanke. Pyrkimyksenä on päästä tilantee-seen, jossa aina oltaisiin ongelmia askelen edellä: hoitoonohjaukset on voitava tehdä nope-ammin, orastavat ongelmat on pystyttävä tunnistamaan ja niihin on pystyttävä puuttumaan aikaisemmin, riskirajoja hipovasta alkoholinkäytöstä on voitava käydä keskustelua, ja koko työpaikan toimintamalleja on voitava kehittää sellaiseksi, että alkoholihaittojen todennäköi-syys vähenee. Tämä vaatii koko työyhteisön ja sen kaikkien avaintoimijoiden aktivoimista ennaltaehkäisyn toteuttamiseen, ensinnäkin siksi, että näin kaikki voivat aidosti sitoutua yh-teisiin tavoitteisiin, ja toiseksi siksi, että näin ennaltaehkäisy on aidosti läsnä työpaikan arjes-sa. Tärkeä osa hanketta on myös uusien ratkaisujen ideoiminen ja hyvien käytäntöjen julki-tuominen: on voitava avoimesti pohtia, millainen on ennaltaehkäisyn kannalta hyvä työpaik-ka.


120

Kännikapina Anki Pulliainen, koulutus- ja julkaisusihteeri Raittiuden Ystävät ry [email protected] Ehkäisevän päihdetyön ja yksityisten ihmisten yhteistyönä on käynnistynyt kansanliike Kännikapina. Liike tähtää alkoholikulttuurin muutokseen ja se on avoin kaikille ihmisille ja yhteisöille. Kännikapina kyseenalaistaa alkoholin paikan yhteiskunnassamme. Kapinan tavoitteena on Suomi, jossa täysi-ikäinen voi tehdä itsenäisesti omat valintansa ilman muiden ihmisten, mainosten tai median painostusta. Suomi, jossa on vapaus olla selittelemättä selvin päin. Alkoholista on vallalla kansallinen hegemonia; alkoholia, sen asemaa tai alkoholinkäytön mielekkyyttä ei ole kyseenalaistettu. Alkoholin kokonaiskulutus oli asukasta kohti vuonna 2006 10,3 litraa sataprosenttisena alkoholina (Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus, STTV). Alkoholiperäinen sairaus tai alkoholimyrkytys on 15–64 -vuotiailla naisilla ja miehillä yleisin kuolinsyy (Tilastokeskus). On haastava miettiä sellaista tilannetta, mihin alkoholi ei jossain muodossa kuuluisi. Alkoholi liittyy työelämään (matkoilla, juhlissa, illallisilla) sekä kulttuuri- ja urheilutapahtumiin, juhliin, rentoutumiseen ja sosiaaliseen elämään. Suurin osa alkoholista myydään elintarvikeliikkeissä ja anniskelupaikkojen osuus myynnistä on ainoastaan 15,6 % (STTV). Näin ollen perhe-elämä ja alkoholi liittyvät liian usein yhteen. Kapinan internetsivut löytyvät osoitteesta www.kannikapina.fi. Sivuilta löytyy mm. ihmisten omia tarinoita alkoholikriittisyydestä, henkilögalleria, testi omasta alkoholiasenteesta sekä Päämajan blogi. Sivujen kautta voi myös tilata julisteita ja ”En usko humalaan”- paitaa. Kännikapina osallistuu erilaisiin tapahtumiin ja haastaa kaikenikäisiä toimijoita muuttamaan ja kyseenalaistamaan suomalaista alkoholikulttuuria. Mikä työyhteisö muuttaa omaa päihdekulttuuriaan ja lähtee mukaan Kännikapinaan? Tai mikä puolue, lehti, opiskelijajärjestö tai kaupunki uskaltaa omalla esimerkillään osoittaa että alkoholin aika on ohi? Mikä festivaali, kulttuuri tai liikuntatapahtuma uskaltaa rikkoa alkoholin ylivallan? Nyt on aika niiden, jotka ovat heränneet kansakunnan alkoholifantasiasta, lähteä liikkeelle ja vaatia muutosta.


121

Työttömien terveyden edistäminen Toimivat terveyspalvelut työttömille Leini Sinervo, projektipäällikkö Stakes [email protected] Stakesissa käynnistyi elokuussa 2007 pitkäaikaistyöttömien terveydenhuollon kehittämis-kumppanuushanke. Hankekokonaisuudessa on mukana 17 alueellista osahanketta. Osahankkeen toimijat ovat työvoiman palvelukeskuksia (TYP) ja kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveystoimia. Hankekokonaisuuden tavoitteena on tukea työttömien terveyden-tilan sekä toiminta- ja työkyvyn parantumista. Työttömien terveyskysymys kytkeytyy väestöryhmien välisiin terveyseroihin, jotka ovat maassamme viime vuosina kasvaneet. Erityisesti ne, jotka ovat sekä aineellisten että kulttuuristen voimavarojen suhteen heikossa asemassa, voivat usein myös terveydellisesti huonommin ja saavat vähemmän terveyspalveluja kuin hyvässä sosioekonomisessa asemassa olevat ryhmät. Useissa kansallisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että työttömät sairastavat muuta väestöä enemmän. Pitkään työttömänä olleet kansalaiset ovat myös tyypillisiä terveyspalvelujen alikäyttäjiä. Pitkäaikaistyöttömät ovat lisäksi eriarvoisessa asemassa suhteessa työssäkäyvään väestöön terveyspalvelujen saannissa, sillä he ovat työterveyshuoltoon liittyvien terveystarkastusten ja muiden niihin liittyvien palvelujen ulkopuolella. Terveydentilan ongelmat ja työkyvyssä olevat puutteet ovat monissa tapauksissa esteenä myös työttömän työllistymiselle. Työttömien terveyspalvelujen tehostamiseksi vuoden 2007 talousarvioon lisättiin kuntien valtionosuuksiin 1,5 miljoona euroa käytettäväksi vaikeasti työllistyvien työttömien terveyspalveluihin. Lisävaltionosuus maksetaan osana terveydenhuollon laskennallisia kustannuksia siten, että 7–64 -vuotiaiden painokertoimeen lisättiin rahaa 0,75 euroa kyseistä ikäryhmään kuuluvaa asukasta kohden. Sosiaali- ja terveysministeriö lähetti asiasta kirjeen kunnille keväällä 2007. Kirjeessä korostettiin terveystarkastusten merkitystä ja sitä, että tarkastusten tavoitteena on selvittää muun muassa työllistymistä estäviä tekijöitä. Ministeriön ohjeiden mukaan terveystarkastusten ohessa oli tarkoitus antaa myös tietoja, neuvontaa ja ohjausta terveyteen ja työkykyyn liittyvistä asioita ja terveystarkastusten tulisi liittyä työttömien aktivointitoimintaan ja muodostua osaksi henkilöiden työllistymistä edistävien palvelujen kokonaisuutta. Ministeriössä valmisteltiin lisäksi yhteistyössä Stakesin, Kansaneläkelaitoksen, Työterveyslaitoksen ja Kansanterveyslaitoksen kanssa Pitkäaikaistyöttömien terveyden-huollon kehittämiskumppanuus hanke. Rahoituksen piiriin valittiin 17 osahanketta. Stakes vastaa puolitoistavuotisen hankekokonaisuuden hallinnoinnista, koordinoinnista ja arvioinnista. Hankkeen tavoitteena on koota tietoa toimivista pitkäaikaistyöttömien terveydentilan seurantamalleista ja kehittää uusia toimintamalleja pitkäaikaistyöttömien terveydenhuolto-, kuntoutus- ja aktivointipalveluihin. Terveyttä ja työkykyä, työhön paluuta tukevat sekä kuntouttavat ja lääkinnälliset toimet ovat osa toimintakokonaisuutta. Hankkeessa tuetaan käytännön toiminnan kehittämistä niin, että kuntien perusterveyden-huollon ja työvoimapalveluiden yhteistyötä syvennetään. Työttömien terveystarkastusten toteuttaminen vaatii henkilökunnalta työttömyyden erityiskysymysten, työkyvyn osa-tekijöiden ja moniammatillisen palvelujärjestelmän tuntemusta. Tavoitteena on, että pitkäaikaistyöttömien terveystarkastukset ja muut niiden johdosta järjestettävät terveyden-huollon, sosiaalitoimen, työhallinnon ja kuntoutuksen asiakasyhteistyön toimenpiteet sovitetaan palveluketjuna yhteen.


122

Koulutusinterventio työttömän henkilön terveyden edistämisen välineenä Latva Irene, lehtori & Hakulinen Antti & Oikarinen Raili & Lyytinen Leena & Ottman-Rautio Tarja Jyväskylän ammattikorkeakoulu [email protected] Terveyden edistämisen ammatillinen toiminta edellyttää tietoista käsitystä siitä, mitä terveys on, mitä terveyden ulottuvuuksia on tavoitteena edistää ja millaiset sosiaaliset, ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvät tekijät vaikuttavat terveyden taustalla. Terveyden ja työkyvyn edistämisen suunnitelmallisia toimenpiteitä tarvitaan erityisesti työttömien, puutteellisesti koulutettujen ja nuorten aikuisten keskuudessa. Tämän koulutusintervention tarkoituksena oli tuottaa osaamista, jolla voidaan edistää työttömän henkilön terveyttä ja toimintakykyä sekä osaltaan vähentää terveyden eriarvoisuutta. Koulutusintervention kohderyhmänä olivat työttömiä henkilöitä työssään kohtaavat sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset. Tämä koulutuksen kehittämishanke vastaa osaltaan Jyväskylän ammattikorkeakoulun hallinnoiman WIRE-3 projektin tavoitteisiin ja sen avulla pyritään siirtämään ja juurruttamaan WIRE projektissa kehitettyä kokonaisvaltaista työllisyydenhoidon mallia ja erityisesti siihen liittyvää työttömän terveystarkastusta osaksi perusterveydenhuollon normaalia toimintaa. Koulutuksen tavoitteena oli, että osallistujat tiedostavat työttömyyden vaikutuksen ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Lisäksi tavoitteena oli, että he oppivat työskentelemään ennakoivasti arvioimalla ja tunnistamalla työttömän henkilön voimavaroja ja tuen tarpeita sekä kohtaamaan heitä voimavaralähtöisesti. Edelleen osallistujat perehtyivät koulutuksen aikana työttömiä henkilöitä tapaavaan moniammatilliseen toimijaverkoston toimintaan sekä tiedostavat palveluohjauksellisen työotteen käytön merkityksen työssään. Koulutusprosessin päämääränä oli luoda Wire-projektissa kehitettyjen hyvien käytänteiden pohjalta perusterveydenhuoltoon soveltuva palveluja ohjausmalli työttömän työnhakijan työllisyyden ja terveyden edistämiseksi. Koulutuksen suunnittelu pohjautui konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen sekä kokemukselliseen oppimiseen. Konstruktivistisen ja kokemuksellisen oppimiskäsityksen taustalla on humanistinen ihmiskäsitys, joka näkee ihmisen tavoitteellisena ja aktiivisena tiedon hankkijana ja käsittelijänä. Konstruktivismi korostaa yksiön omakohtaista tiedon rakentamista aikaisempien käsitysten ja tietorakenteiden pohjalta. (Tynjälä 2000, Tynjälä, Heikkinen & Huttunen 2005.) Koulutus toteutettiin monimuoto-opetuksena, joka koostui ennakkotehtävästä, välitehtävästä sekä kahdesta neljä tuntia kestävästä koulutusiltapäivästä, joista käytetään nimitystä workshop-päivä. Workshop-päivien välillä oli kahdesta neljään viikkoon kestävä itsenäisen työskentelyn ajanjakso. Koulutus on toteutettu kevään 2007 aikana kolme kertaa. Koulutuksen arviointi on tapahtunut jatkuvana itsearviointina koulutuksen aikana. Lisäksi koulutuksesta kerättiin koulutuspalaute Jyväskylän ammattikorkeakoulun kehittämisyksikön lomakkeella. Palautteissa koulutukseen kokonaisuutena oltiin hyvin tyytyväisiä ja koulutukselle asetetut tavoitteet todettiin saavutetuiksi. Erityisen tyytyväiset osallistujat olivat koulutuksen käytännönläheisyyteen sekä yhteisiin keskusteluihin.


123

Työttömän työnhakijan terveystarkastus perusterveydenhuollossa Raili Oikarinen, hoitotyön johtaja, Jyväskylän kaupunki & Antti Hakulinen, projektipäällikkö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu & Taina Kukkonen, vastaava sairaanhoitaja, Jyväskylän kaupunki [email protected] Taustaa Jyväskylässä on työttömyysaste huomattavan korkea (11,7 %) ja työttömyys ilmenee nimen-omaan rakennetyöttömyytenä, pitkäaikaistyöttömiä oli yhteensä 1321 marraskuussa 2007. Jyväskylän kaupungissa ja ympäristökunnissa on toiminut WIRE-projekti (Verkostoista Voimaa Inhimillisiin Ratkaisuihin Elämässä) Jyväskylän ammattikorkeakoulun kaupungin ja ympäröivien kuntien yhteisenä hankkeena n.10 vuotta. WIRE 1 ja WIRE 2 - hankkeita seu-rannut, vuoden 2007 lopussa päättyvä WIRE 3 -hanke on Euroopan Sosiaalirahaston rahoit-tama ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun hallinnoima verkostohanke. Hankkeen keskeisin tavoite on varmistaa, että kehitetyt työvoiman saannin turvaamisen ja työllistämisen toimin-tamallit siirtyvät osaksi peruspalvelujärjestelmää. Kehittämistyö on tehty yhteistyössä yritys-ten ja kuntien kanssa. Wire-projektissa on tutkittu työttömien työkykyä ja terveydentilaa ja kehitetty työttömän henkilön terveystarkastusmalli. Vuonna 2005 alkoi suunnittelu siitä, miten työttömien terve-yspalvelut turvataan jatkossa perusterveydenhuollon normaalitoimintana. Tavoitteena oli ke-hittää työtapa, jossa korostuvat työttömyyden erityispiirteiden kartoittaminen vuorovaikutuk-sessa tutkittavan kanssa, työttömän työnhakijan voimavarojen sekä terveysriskien tunnistami-nen ja työttömän henkilön rohkaisu ja kannustaminen aktiivisuuteen ja itsehoitoon sekä sitä kautta parempaan otteeseen omasta elämästään. Kehitystyön toteutus Jyväskylän kaupungin avosairaanhoidon toimintayksikössä päätettiin kehittää WIRE.n terve-ystarkastusmallia mukaillen vastaanottotoimintaan soveltuva, oma terveystarkastusmalli, jos-sa keskeistä on asiakkaan työstatuksen tunnistaminen, voimavaralähtöinen kohtaaminen ja palveluohjauksellinen työote. Keskeisinä toimijoina ovat vastaanottotyössä toimivat sairaan-hoitajat. Terveystarkastusmalli kehitettiin ja testattiin Jyväskylän ammattikorkeakoulun täy-dennyskoulutusyksikön tuella toimintatutkimuksen menetelmin. Kehitystyö toteutettiin kaupungin itäisen alueen, Huhtasuon terveysaseman henkilökunnan kanssa moniammatillisesti. Työttömyys tuo erityisesti tällä alueella haasteita paitsi alueen julkisiin palveluihin, myös kolmannen sektorin toimintaan. Kehitystyöhön haastettiin mukaan terveystoimen lisäksi yhteistyökumppaneita: sosiaalityö, Kansaneläkelaitos, Työvoimahallin-to, seurakunta ja kolmannen sektorin toimijoita. Suunnittelun pohjaksi laadittiin alueella Jy-väskylän ammattikorkeakoulun opiskelijatyönä yhteisöanalyysi. Terveystarkastus sisältää terveyshaastattelun, normaalit perustutkimukset ja fysiologiset mit-taukset , suun terveydentilan arvioinnin ja voimavarojen, elämänhallinnan ja terveysriskien kartoituksen henkilön yksilöllisten tarpeiden mukaan. Elintapaohjaus sisältyy jokaiseen ter-veystarkastukseen ja sitä jatketaan yksilöllisesti. Sosiaalityöntekijöiden kanssa keskustellaan hoidosta aiheutuvista taloudellisista esteistä. Palveluohjauksellinen työote sisältää jatkotoi-menpiteiden suunnittelun. Tarvittaessa työtön henkilö ohjataan eri yhteistyökumppaneille tut-kimuksiin, hoitoon tai erilaisiin aktiviteetteihin. Pohdinta Terveystarkastusmallin kehittämistyö on lisännyt henkilöstön valmiuksia ottaa puheeksi hen-kilön työstatus ja tunnistaa työttömyyden aiheuttamia terveysriskejä ja ymmärtää arkielämän selviytymisen haasteet.


124

Palveluohjauksellinen työote terveysalan ammattilaisen työssä Laura-Emilia Vainio & Marjo Eronen, terveydenhoitajaopiskelija Jyväskylän amk [email protected] Wire- projektin (Verkostoista Voimaa Inhimillisiin Ratkaisuihin Elämässä) päällimmäisenä tavoitteena on ollut pitkäaikais-työttömien henkilöiden työllistyminen, heidän työ- ja toimintakykynsä edistäminen ja elämänhallinnan tukeminen. Yhtenä tavoitteena on lisäksi se, että sosiaali- ja terveysalan työntekijät tiedostavat palveluohjauksellisen työotteen merkityksen työssään. Palveluohjaus on toimintamalli, jossa työskennellään suunnitelmallisesti, jotta asiakas saa tarpeisiinsa vastaavan tuen ja palvelun. Siinä huomioidaan asiakkaan elämäntilanne kokonaisvaltaisesti voimavaroineen. Yksilökohtainen palveluohjaus on asiakaslähtöinen työskentelytapa, jossa tavoitteena on asiakkaan oma elämänhallinnan vahvistuminen, johon pyritään asiakkaan ja työntekijän yhteistyöllä. Olennaista on asiakkaan oma osallistuminen sekä hänen itsemääräämisoikeutensa kunnioittaminen. Asiakkaan kanssa tehtävän työn ohella palveluohjaus on myös asiakkaan saamien palvelujen ja tukimuotojen yhteensovittamista ja koordinointia. Palveluohjauksen keskeisiä piirteitä ovat asiakaskeskeisyys, yksilöllisyys, tarvelähtöisyys, vastuullisuus, asiakas-työntekijä - suhteen jatkuvuus ja asiakkaan osallistumismahdollisuudet. Palveluohjausprosessiin kuuluu viisi vaihetta, joita ovat asiakkaiden valikoituminen palveluihin, asiakkaan palvelutarpeen arviointi, palveluiden suunnittelu ja järjestäminen, palvelutavoitteiden seuranta ja palveluiden korjaaminen ja palvelujen päättyminen. Opinnäytetyömme kuvaa terveysalan ammattilaisten kokemuksia työttömän työnhakijan palveluohjauksesta ja sen kehittämisestä.Tutkimusaineistostamme nousi esiin palveluohjauksen vaiheet ja sen kehittämistarpeet. Palveluohjauksellisen työotteen ja prosessin vaiheita on nähtävissä työntekijöiden kohdatessa työttömiä asiakkaita. Terveysalan ammattilaisten vastauksista ilmeni, että palveluohjausprosessin kaikki vaiheet eivät aina toteudu kovin tietoisesti ja suunnitelmallisesti heidän työskentelyssään. Ehkä parhaiten toteutui asiakkaan tarpeen arviointi. Tarvetta pyrittiin arvioimaan kokonaisvaltaisesti asiakkaan toiveita kuunnellen. Tässä ei kuitenkaan aina onnistuttu, koska usein arviointi kuitenkin painottui fyysisiin asioihin. Lisäksi kiire rajoitti monipuolista arviointia. Vähiten toteutui palvelutavoitteiden seuranta ja palveluiden korjaaminen. Asiakkaan siirtyessä toiseen organisaatioon myös vastuu monesti siirtyi sinne. Työntekijä ei siis useinkaan seurannut palvelutavoitteiden toteutumista tästä eteenpäin. Terveysalan ammattilaiset näkivät palveluohjauksen erilaisten palveluiden tarjoamiseksi ja vaihtoehdoista kertomiseksi. Työntekijät pitivät palveluohjauksellisessa työotteessa tärkeänä kokonaisvaltaista työttömän asiakkaan huomioimista, jossa asiakkaan koko elämäntilanne pyritään selvittämään palvelutarvetta arvioidessa. Tarvetta arvioitiin avointa keskustelua ja havainnointia käyttäen. Asiakkaan kanssa työskentelyssä olennaista työntekijöiden mielestä on yksilöllinen kohtaaminen, tarpeiden kuuntelu, tukeminen sekä asiakkaan mukana oleminen. Työntekijät näkivät omaksi roolikseen olla tukijoita ja kannustajia asiakkaille. Tärkeänä pidettiin asiakkaan vastuuttamista ja kannustamista aktiiviseen rooliin asioidensa hoitamiseksi. Myös asiakkaan itsemääräämisoikeutta pidettiin tärkeänä. Opinnäytetyöstämme nousi esiin neljä keskeistä palveluohjauksen kehittämishaastetta. Näitä ovat koulutuksen tarve palveluohjauksessa, yhteistyön kehittämisen tarve eri organisaatioiden työntekijöiden välillä ja vuorovaikutussuhteen kehittäminen työntekijän ja työttömän välillä. Yhtenä kehittymishaasteena tutkimusaineistosta nousi esiin myös se, että joissakin tilanteissa palveluohjaus on hyödytöntä joko työntekijän tai asiakkaan asenteesta johtuen.


125

Muut Ympäristö ja kansanterveys Kurenniemi, Marja, erikoissuunnittelija Stakes [email protected] Ympäristön terveysvaikutusten hahmottamisessa auttaa terveysvaikutusten jakaminen kol-meen toimintatapaan: - sairauksien ja tapaturmien hoito - sairauksien ja tapaturmien ehkäisy - terveyden edistäminen. Sairauksien ja tapaturmien hoidossa ympäristö merkitsee hoitoympäristöjen laatua niin lai-toksissa kuin kodeissa. Yhdyskuntarakenne määrittelee hoitotilojen sijainnin ja tavoitettavuu-den. Kuntoutuksessa ovat tärkeää laitosten lisäksi arjen ympäristöt niin asunnoissa kuin asuinympäristöissä. Sairauksien ehkäisyssä tehdään runsaasti työtä ympäristöterveysalueella. Ilman, veden, elintarvikkeiden jne. puhtaus ovat näitä tekijöitä. Koti- ja vapaa-ajan, liikenne-, työtapaturmien jne. ehkäisyssä ympäristöllä on tärkeä merkitys. Terveyden edistämistä ovat tämän jaottelun mukaan kaikki ne terveyteen vaikuttavat toimenpiteet, jotka eivät sijoitu kah-teen edellä mainittuun ryhmään, siis sairauksien ja tapaturmien hoitoon tai ehkäisyyn. Ympäristön vaikutuksiin kuuluvat silloin sellaiset asiat kuin virkistävä ja viihtyisä ympäristö, liikunnan mahdollistava ja liikuntaan innostava ympäristö, myönteisiä sosiaalisia suhteita edistävä ympäristö niin lähipiirissä kuin laajemminkin. Lähes kaikilla toimenpiteillä on joi-tain vaikutuksia terveyteen, yhteen tai useampaan edellä mainituista kolmesta ryhmästä. Eräänä esimerkkinä olen tarkastellut niin tavanomaista toimintaa kuin siivous. Hygienia ja järjestys edistävät niin hoitoa kuin ehkäisevät sairauksia ja tapaturmia. Terveyden edistämistä taas on hoidettujen ja siistien tilojen tuottama mielihyvä.


126

Terveysvaikutusten arviointi, mallina kestävän kehityksen arviointimittaristo Kurenniemi, Marja, erikoissuunnittelija Stakes [email protected] Tampereen kaupunki on kehittänyt kestävän kehityksen arviointimittariston, jonka avulla ar-vioidaan laajojen suunnitelmien, ohjelmien ja hankkeiden vaikutusta kestävään kehitykseen. Mittaristo muodostuu neljästä ryhmästä: ekologinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen kestävyys. Mittaristo laadittiin laajan, monialaisen työn avulla. Kukin neljästä mittariston ryhmästä on muodostettu 10–30 arviointikriteeristä, yhteensä kriteereitä on 71. Stakesissa mittaristoa tarkasteltiin sen suhteen, mitä vaikutuksia eri kriteereillä saattaa olla terveyteen ja miten työtapaa voidaan kehittää terveysvaikutusten arvioimisen välineeksi. Ter-veysvaikutukset jaettiin neljään ryhmään: - vaikutukset sairauksien ja tapaturmien hoitoon - vaikutukset sairauksien ja tapaturmien ehkäisyyn - vaikutukset terveyden ja elämänlaadun edistämiseen - vaikutukset terveyden tasa-arvoon. Noin 70 prosentilla kestävän kehityksen arviointikriteereistä oli terveysvaikutuksia. Kaikilla sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden kriteereillä oli terveysvaikutuksia. Hoitoon oli vaiku-tusta 10 prosentilla, ehkäisyyn 35 prosentilla, terveyden edistämiseen 50 prosentilla ja ter-veyden tasa-arvoon 66 prosentilla kriteereistä. Mittaristo on luotu kestävän kehityksen näkö-kulmasta. Jotta se toimisi terveysvaikutusten arvioinnissa, tulee kriteerit kehittää vastaavan-laisella monialaisella yhteistyöllä kuin kestävän kehityksen mittaristo on luotu. Tampereella arviointimallia kehitetään edelleen. Lisätiedot: Kirsi Hämäläinen; sähköposti [email protected]


127

Kustannusvertailut päätöksenteossa Kurenniemi, Marja, erikoissuunnittelija Stakes [email protected] Laskentamallin avulla voidaan vertailla toisiinsa suuria kertakustannuksia, kuten rakennus-hankkeita, jatkuviin kustannuksiin, esimerkiksi palvelukustannuksiin. Tässä esitellään kolme esimerkkiä, 1) Ilomantsin asuntojen korjauksen vaikutus kotipalvelujen tarpeeseen ja kustannuksiin, 2) pesuhuoneen korjauksen vaikutusta palvelukeskuskäynteihin sekä 3) lapsiperheen varhaisen tuen kustannuksia koulukotisijoitukseen. Ilomantsin tulokset perustuvat tapahtuneeseen asuntojen korjaukseen. Kaksi muuta laskenta-mallia esittelevät menetelmän soveltamista erilaisissa tilanteissa. Ilomantsin asuntojen korja-uksen ja pesuhuoneiden korjauksen laskentaesimerkeissä rakennuskustannukset muutetaan vuosikustannuksiksi. Rakennuskustannuksissa on käyttöajaksi otettu viisi vuotta ja korkona käytetty viisi prosenttia. Yksinkertaisimmillaan vuosikustannuksen voi laskea jakamalla ko-konaiskustannus käyttövuosilla, vuosikorko taas lasketaan puolelle kokonaiskustannuksesta. Palveluiden vuosikustannukset Ilomantsin esimerkissä perustuivat sosiaalitoimen tekemään arviointiin. Pesuhuonekorjauksen esimerkissä korjauksen vaihtoehdoksi otettiin viikoittainen saunassa käynti palvelukeskuksessa ja näitä kustannuksia verrattiin keskenään. Lapsiperheen varhaisen tuen malli perustuu kahden työntekijän työpanokseen. Joko panos käytetään yhden lapsen tarvitsemaan tukeen koulukodissa tai sitten useammalle perheelle an-nettavana varhaisena tukena. Tässä esimerkissä vaikeuksia tuottaa sen selvittäminen, mitä vaikutuksia tämän suuruisella tuella on koulukotisijoituksen ehkäisemisessä. Kustannuksia ja laatua ei mallin mukaan lasketa yhteen vaan verrataan keskenään. Vertailu ei tuota vaike-uksia, mikäli parempi vaihtoehto on myös halvempi. Silloin kun parempi vaihtoehto on kal-liimpi, ratkaisun perusteena ovat ainakin arvot, maksuhalukkuus ja pitkän ajan seurausvaiku-tukset.


128

Sosiaali- ja terveydenhuollossa asioinnin esteettömyyden laatuluokitus Sari Valjakka & Matti Ojala & Päivi Nurmi-Koikkalainen & Johanna Peltonen Stakes [email protected] Esteettömät palvelut ovat osa laadukasta ja tasa-arvoista palvelutoimintaa. Palvelutilojen esteettömyys voi olla yksi palvelujen valintaan, suunnitteluun ja hankintaan vaikuttava kriteeri. Stakesin kehittämän Sosiaali- ja terveydenhuollossa asioinnin esteettömyys-luokituksen avulla palveluyksiköt voivat arvioida asiointiin liittyvien toimitilojen esteettömyyttä. Palveluyksikön tiedot kerätään ja koodataan yhtenäisellä ja systemaattisella tavalla. Asioin-nin esteettömyysluokitus ja siihen liittyvät työvälineet ovat käytettävissä pilottitarkoituksiin kansallisen koodistopalvelimen testipuolella (http//:koodistopalvelu.stakes.fi) vuoden 2008 alusta lähtien. Luokituksessa esteettömyyttä arvioidaan seitsemällä eri osa-alueella. Kullekin osa-alueelle on kehitetty kriteerit, joiden avulla esteettömyyttä arvioidaan. Liikkumiseste, näkövammaisuus, kuulon heikkous ja ymmärtämisen ongelmat otetaan huomioon viisiportaisessa asteikossa: 1) esteellinen 2) merkittäviä esteitä 3) määräysten mukainen esteettömyys 4)esteetön 5)esteettömyyden superluokka Esteettömyystiedoista hyötyvät sekä asiakkaat että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset. Palveluyksikköjen esteettömyystiedot voidaan koota perustettavaan sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiorekisteriin. Tietoja voidaan hyödyntää asiakkaille ja ammattilaisille suunnatuissa sähköisissä palveluissa, esimerkiksi kuntien ja palveluyksiköiden verkkosivuilla. Asiakkaat voisivat hakea internetistä tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen esteettömyydestä ja saavutettavuudesta. Kuntien palveluja, ostopalveluja ja asiakkaan jatkopalveluja suunnittelevat ammattilaiset saavat arviointitietoa palvelujen esteettömyydestä päätöksenteon tueksi. Luokitus voi olla myös apuna erilaisissa tila-arvioinneissa esimerkiksi peruskorjausten tai tarkastusten aikana. Lisätietoja: [email protected]


129

Sosiaaliset yritykset hyvinvointipalvelujen tuottajina Eveliina Pöyhönen, projektipäällikkö & Leini Sinervo, suunnittelija Stakes [email protected] Sosiaaliset yritykset tuovat uusia mahdollisuuksia hyvinvointipalveluiden tuottamiseen. Väestörakenteen kehitys ja kasvava työvoiman kysyntä lisäävät tarvetta uudenlaisille palveluvaihtoehdoille ja työvoimareservien käyttöönotolle. Hyvinvointisektorilla palvelujen tarpeen odotetaan tulevaisuudessa entisestään kasvavan. Tämä kehitys tarjoaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia myös sosiaalisille yrityksille. Esimerkiksi tukipalveluiden tuottamisessa kunnat ja sosiaaliset yritykset voivat tehdä yhteistyötä uudella ja innovatiivisella tavalla. Sosiaalisilla yrityksillä onkin mahdollisuus toimia merkittävinä palvelujentuottajina kuntasektorilla, tärkeä tekijä on poliittinen tahto ja tuki. Sosiaaliset yritykset edistävät toiminnallaan yhteiskunnan integraatiota, tasa-arvoa ja hyvinvointia. Sosiaalisten yritysten yhteiskuntavastuu ilmenee näkyvimmin työllistämistoiminnan kautta. Palveluntuotannon lisäksi yritykset työllistävät osatyökykyisiä ja pitkäaikaistyöttömiä henkilöitä. Yhteiskunta maksaa yrityksille palkkatukea, jolla kompensoidaan työllistettyjen henkilöiden alentunutta työkykyä ja tuottavuutta. Sosiaaliset yritykset tuottavat markkinoille tavaroita ja palveluita liiketaloudellisesti kannattavasti. Yritystoiminnan ytimessä on työntekijöiden hyvinvoinnin ja osallisuuden vaaliminen sekä laadukas ja luotettava palveluiden tuotanto. Kunnat voivat ryhtyä yhteistyöhön sosiaalisten yritysten kanssa tai perustaa itse sosiaalisen yrityksen. Kunnat voivat myös tukea sosiaalisia ja muita yhteiskuntavastuullisia yrityksiä ottamalla sosiaaliset kriteerit käyttöön hankinnoissaan hinta-, laatu- ja ympäristökriteereiden rinnalle. Sosiaalisten kriteerien käyttö edistää tärkeiden yhteiskunnallisten päämäärien saavuttamista ja toteuttamista. Hankinnat voivat toimia strategisena työkaluna julkiselle sektorille sen tavoitellessa tuloksia esimerkiksi työllisyyden, paikallistalouden tai syrjäytymiskehityksen hoidossa. Espoon kaupunki on toiminut tässä suhteessa pioneerina ja sisällyttänyt ensimmäisenä kuntana sosiaaliset kriteerit hyvinvointipalveluiden kilpailutukseen. Stakesin koordinoimassa HOT-hankkeessa (2005–2008) on tuettu ja edistetty sosiaalisten yritysten toimintaa hyvinvointisektorilla ja kehitetty uudenlaista kumppanuutta kunnallisen ja yksityisen sektorin välille. Hankkeen yhteydessä on edistetty sosiaalisten kriteerien käyttöönottoa julkisissa hankinnoissa ja kartoitettu sosiaalisten vaikutusten mittaamisen tapoja. Sosiaalisten vaikutusten mittaamisen kautta saadaan näkyviin yritystoiminnan kokonaistaloudellisia hyötyjä sekä inhimilliseltä että kuntatalouden kannalta. HOT-hankkeessa on myös kehitetty sosiaalisen yritystoiminnan koulutusmallia ja luotu eettinen työkalupakki sosiaalisille yrityksille. Hankkeen aikana on perustettu uusia sosiaalisia yrityksiä yhteistyökumppaneina toimiviin kaupunkeihin Espooseen, Helsinkiin, Turkuun ja Ouluun. Hankkeen yhteydessä toimineen Sosiaalisen yritystoiminnan Forum SYFo:n toiminnan vakinaistamiseksi on perustettu Sosiaalisen yritystoiminnan kehittämiskeskus SYFo Oy, joka rakentaa siltaa sosiaalisen ja taloudellisen toiminnan välille. HOT-hanke on osa Equal-yhteisöaloiteohjelmaa, jota rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto (ESR). Lisätietoja: www.hothanke.fi / www.syfo.fi


130

Sydänmerkkiateria tekee terveelliset lounasvalinnat helpoiksi Pirjo Koivisto, ravitsemusasiantuntija & Mari Olli, tuotepäällikkö & Marjaana Lahti- Koski, kehittämispäällikkö Suomen Sydänliitto ry [email protected] Tavoitteena ravitsemuksellisen laadun varmistaminen lounastarjonnassa Maassamme tarjotaan päivittäin noin kaksi miljoonaa suurkeittiöiden valmistamaa ateriaa. Lounasruokailu on väestön terveyden kannalta erityisen merkityksellinen, koska se on suurelle osalle päivän pääateria. Suomen Sydänliiton joukkoruokailun kehittämishankeen tavoitteena on varmistaa, että kaikilla suomalaisilla, jotka päivittäin aterioivat kodin ulkopuolella: työikäisillä, opiskelijoilla, koululaisilla ja päiväkoti-ikäisillä on mahdollisuus aterioida terveellisesti arkipäivän aikana. Hanke tuottaa ammattikeittiöille keinoja ruoan ravitsemuksellisen laadun parantamiseksi. Tavoitteena on myös lisätä valtakunnallisesti terveellisten ruokapalveluiden tarjontaa ja kysyntää. Keinona Sydänmerkki-ateria Sydänmerkki -ateriajärjestelmä on osa tätä hanketta. Joukkoruokailun kehittämishankkeessa luotiin vuonna 2007 terveellisen ateriatarjonnan apuvälineeksi merkitsemisjärjestelmä, jossa ruokailijaa ohjataan tekemään parempia valintoja kodin ulkopuolella ruokaillessaan. Merkiksi valittiin elintarvikepakkauksista tuttu Sydänmerkki. Sydänmerkki-ateria -tunnuksin merkityt pääruoat ja aterian osat auttavat ruokailijaa valitsemaan ja koostamaan entistä helpommin rasvan ja suolan suhteen ravitsemussuositusten mukaisia aterioita ja siten edistämään terveyttään. Ruokapalvelulle Sydänmerkkiateria – järjestelmä tarkkoine ohjeineen antaa helpon tavan valmistaa ravitsemussuositukset täyttäviä aterioita. Kun ateriakokonaisuus täyttää järjestelmään luodut ravitsemussuositusten mukaiset kriteerit, ja hakemus on hyväksytty Sydänliitossa, voi niin ruokailusta päättävä kuin ruoan tarjoajakin olla varma ruoan terveellisyydestä. Merkinnän avulla ruoanvalmistaja voi välittää ruokailijalle paikkansapitävää tietoa maukkaasta ja terveellisestä ateriasta. Ruokapalveluiden tilaajille ja niistä päättäville merkintäjärjestelmä on helppo tapa vaatia laatua sekä keino parantaa ihmisten jaksamista ja hyvinvointia – osoittaa välittämistä. Tavoitteena on saada järjestelmä laajasti käyttöön ammattikeittiöissä ja lisätä samalla kuluttajien tietoisuutta Sydänmerkistä ateriavalintojen perustana. Lisäksi tavoitteena on saada elintarviketeollisuus luomaan ravintosisällöltään parempia ruokaohjeita ja kehittämään ja merkitsemään niihin sopivia Sydänmerkki-suurkeittiötuotteita. Ateriajärjestelmä on testattu vuoden 2007 aikana, ja se on nyt valmis käyttöön. Perustana suurkeittiön ravitsemuksellista tasoa kuvaavat kriteerit Sydänmerkki -ateriajärjestelmä pohjautuu suurkeittiöiden valmistaman ruoan ravitsemuksellisen laadun seurantaan kehitettyihin ”Arkilounas” -kriteereihin. Nämä kriteerit syntyivät Sydänliiton ja Kansanterveyslaitoksen vuonna 2004 tekemän selvityksen pohjalta, jossa kartoitettiin suomalaisissa suurkeittiöissä tarjottavan ruoan ravitsemuksellista laatua ja laatua parantavia tai heikentäviä tekijöitä. Kriteerit laadittiin käytössä olevat ruoanvalmistustavat ja elintarvikevalikoimat huomioon ottaen. Arkilounas -kriteereillä voidaan arvioida ruoan laatua, mutta ei saada tietoa aterioiden ravintoainepitoisuuksista. Kehitetty kriteeristö muodostaa perustason, jonka pitäisi toteutua hyvin jokaisessa keittiössä. Se on sisällytetty mm Valtion ravitsemusneuvottelukunnan uuteen kouluruokailusuositukseen. Sydänmerkki -ateriaa määrittävät kriteerit ovat tarkemmat, niiden täyttyminen lasketaan ruoka- ja ravintoainekohtaisesti, ja niiden avulla voidaan informoida myös asiakasta. Lisätietoja: www.sydanmerkki.fi ; www.sydanliitto.fi/ruokapalvelut


131

Liikuntavammojen ehkäisy Hannele Hiilloskorpi, kehittämispäällikkö & Jari Parkkari, ylilääkäri UKK-instituutti, Tampereen Urheilulääkäriasema [email protected] Liikuntavammojen Valtakunnallinen Ehkäisyohjelma (LiVE) edistää terveellistä ja turvallista liikuntaa. Liikunnan hyödyt terveydelle ovat kiistattomia, mutta liikunnan harrastamisessa piilee myös vaaroja: Liikuntavammat ovat suurin tapaturmaluokka Suomessa. Monet vammoista voidaan ehkäistä, kun liikunnassa ja urheilussa kiinnitetään huomiota oikeisiin asioihin. Tavoitteena terveellinen ja turvallinen liikunta Maaliskuussa 2006 käynnistynyt Liikuntavammojen Valtakunnallinen Ehkäisyohjelma (LiVE) tarjoaa terveys- ja kuntoliikkujille sekä urheilijoille tietoa ja taitoa terveellisestä ja turvallisesta liikunnasta. Ohjelman tavoitteena on edistää hyviä liikuntatottumuksia ja vähentää liikunnasta aiheutuneita tapaturmia ja vammoja. Ohjelmaa koordinoi UKK-instituutti. LiVE -ohjelmassa suunnitellaan, koordinoidaan ja toteutetaan terveelliseen ja turvalliseen liikuntaan tähtääviä toimintamalleja. Ensimmäisenä on käynnistynyt TERVE URHEILIJA -ohjelma, jonka kohderyhmiä ovat urheiluseuroissa liikkuvat lapset ja nuoret, heidän valmentajansa ja ohjaajansa sekä huoltojoukot. Toinen osaohjelma, TERVE LIIKKUJA, tähtää liikuntaa aloittelevien, mutta myös kokeneiden kuntoilijoiden liikuntaturvallisuuden edistämiseen. Ohjelmassa korostuu elämänkaariajattelu, ja pääkohderyhmät ovat perusterveydenhuolto, oppilaitokset sekä työpaikat. Liikuntavammojen ehkäisyyn liittyvässä viestinnässä keskeisenä kanavana toimii www.terveliikkuja.fi -sivusto. Tämän lisäksi ohjelmissa tuotetaan koulutus- ja opasmateriaalikokonaisuuksia. Kohderyhmänä ovat lasten ja nuorten liikunnan ohjaajat ja valmentajat. Kipinä liikunnalliseen elämäntapaan syntyy useimmiten lapsuuden ja nuoruuden liikuntakokemuksista. Kansallisen Liikuntatutkimuksen (2005—2006) mukaan lähes puolet 3—18-vuotiaista lapsista ja nuorista on mukana seurojen toiminnassa. Urheiluseuroilla on siis vahva rooli lasten ja nuorten liikuntatottumusten muokkaajana. Terve Urheilija -ohjelma edistää valmennus- ja ohjauskulttuuria, joka tukee nuorten urheilijoiden ja liikuntaa harrastavien lasten hyvää terveyttä. Ohjelma vie liikuntaturvallisuutta edistäviä käytäntöjä seuroihin, sekä harrasteliikuntaan että kilpailutavoitteisesti harjoittelevien lasten ja nuorten pariin. Tavoite on, että nuorena opitut hyvät tavat tarttuvat ja tottumukset siirtyvät myös aikuisiällä jatkuvaan kuntoliikuntaan sekä mahdolliseen huippu-urheiluun. Liikuntavammojen ehkäisy ei ole yksittäinen niksi vaan ennemminkin tapa toimia. Terve Urheilija -ohjelman sisältö löytyy kymppiympyrästä, josta ohjaajat ja valmentajat voivat ammentaa tietoa ja käytännön taitoja toimintansa tueksi. Kymppiympyrä - tavoitteena terve urheilija Terve Urheilija -ohjelma jalkautuu seuroihin. Elokuun lopussa 2007 alkoi UKK-instituutin ja Varalan Urheiluopiston yhteistyönä Terve Urheilija -ohjelman kouluttajakoulutus. Tähän ”Kymppikouluttajakoulutukseen” osallistui 15 liikunnan ammattilaista kymmenestä lajista. Ensimmäiset ’Kymppikouluttajat’ kouluttavat valmentajia, huoltojoukkoja ja urheilijoita vuoden 2008 alusta seurojen ja lajiliittojen koulutuksissa. Alkuvaiheessa kouluttajia voi rekrytoida UKK-instituutin, Varalan Urheiluopiston ja Hämeen Liikunnan ja Urheilun (HLU) kautta. LiVE-ohjelman kehittämistyössä ovat UKK-instituutin lisäksi mukana KTL, Varalan Urheiluopisto, Valtakunnallinen valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämisohjelma (VOK), SLU, Nuori Suomi, Olympiakomitea, Suomen Valmentajat, Kuntoliikuntaliitto, Jyväskylän Yliopisto, Suomen Urheilufysioterapeutit ja urheilun lajiliitot.


132

Miten pysyisimme pystyssä? -kampanja Vuorenpää Joona, viestintäpäällikkö & Koskinen Mirka, suunnittelija Finanssialan keskusliitto [email protected] Kotitapaturmien ehkäisykampanjan toteuttaa tammi-helmikuussa 2008 Miten pysyisimme pystyssä? -jalankulun turvallisuuskampanjan. Tarkoituksena on kiinnittää väestön, asiantuntijoiden sekä päättäjien huomiota liukastumis- ja kaatumisongelmaan Suomessa. Näkökulma on jalankulun turvallisuutta edistävä. Kaatumalla kuolee vuosittain 1100 suomalaista ja noin 50 000 joutuu hakeutumaan liukastututtuaan sairaalahoitoon. Liukastuminen on jalankulkijoiden yleisin tapaturma talvikelissä. Miten pysyisimme pystyssä? -kampajan myötä esille nostetaan laaja kirjo jalankulun turvallisuuteen liittyviä näkökohtia mm. liukuesteiden, turvallisten jalkineiden ja lonkkasuojainten käytöstä, liikuntakyvyn ylläpidosta, jalankulkusääasiaa, katujen ja pihojen kunnossapitokysymyksiä sekä heijastininfoa. Kampanjassa ovat mukana: Kotitapaturmien ehkäisykampanja, www.kotitapaturma.fi Liikenne- ja viestintäministeriö Sosiaali- ja terveysministeriö Ilmatieteen laitos Työterveyslaitos Finanssialan keskusliitto Liikenneturva Taitavat Suutarit ry.


133

Väestöryhmien välisten kuolleisuuserojen seuranta Suomessa Martikainen Pekka, vt. professori & Remes Hanna, tutkija & Valkonen Tapani, professori emeritus Helsingin yliopisto, sosiologian laitos [email protected] Tausta ja tavoitteet Väestöryhmien välisten kuolleisuuserojen pienentyminen on asetettu yhdeksi Terveys 2015 -kansanterveysohjelman päätavoitteista. Kuolleisuuserojen tehokas seuranta on välttämätöntä arvioitaessa tämän tavoitteen saavuttamista ja kuolleisuuserojen kaventamiseen tähtäävien kansallisten hankkeiden vaikuttavuutta. Kuolleisuustietoja käytetään myös sosioekonomisten terveyserojen alueellisen seurannan kehittämishankkeissa yhteistyössä TEROKA-hankkeen kanssa (www.teroka.fi - toiminta - kuntayhteistyö). Terveys 2015 -ohjelmaan kirjatut sosio-ekonomisia kuolleisuuseroja koskevat tavoitteet on asetettu Helsingin yliopiston sosiologian laitoksella tehtyjen raporttien pohjalta. Vuodesta 2006 laitoksella toimiva tutkimusryhmä on toiminut yhteistyössä KTL:n kanssa STM:n rahoituksella. Kuolleisuuserojen seuranta pe-rustuu yhdessä Tilastokeskuksen kanssa muodostettuun vuodesta 1971 vuoteen 2005 ulot-tuvaan laajaan rekisteriaineistoon. Seurannassa käytetään kuolleisuuslukuja ja elinajan-odotteita, ja sosiaaliryhmien välisiä kuolleisuuseroja tarkastellaan erikseen sukupuolen, ikäryhmän ja kuolemansyyn mukaan. Keskeisiä tuloksia Sosiaaliryhmien väliset elinajanodotteiden erot suurenivat huomattavasti sekä miehillä että naisilla 1980- ja 1990-luvuilla. Tärkein syy tähän oli verenkiertoelintautikuolleisuuden nopeampi aleneminen ylemmillä toimihenkilöillä kuin työntekijöillä, lisäksi alkoholiin liittyvä kuolleisuus lisääntyi työntekijämiehillä mutta ei ylemmillä toimihenkilöillä. Tarkasteltaessa 35-vuotiaiden elinajanodotteita miehillä ylempien toimihenkilöiden ja työntekijöiden elinajanodotteiden ero kasvoi jaksolta 1993–95 jaksolle 1998–2000 0,4 vuodella, ja naisilla 0,2 vuodella. Jaksolta 1998–2000 jaksolle 2003–05 ero pysyi miehillä likimäärin muuttumattomana, mutta naisilla elinajanodotteiden eron kasvu jatkui hieman hidastuneena vielä 2000-luvun alkuvuosina. Verenkiertoelintautikuolleisuuden vaikutus elinajanodote-eron muutokseen oli 2000-luvulla pienempi kuin aikaisemmin, sen sijaan kuolleisuus muihin syöpiin kuin keuhkosyöpään ja rintasyöpään kasvatti sosiaaliryhmien välistä elinajanodote-eroa entistä enemmän. Lasten ja nuorten aikuisten kuolleisuuden seuranta jaksolla 1990–2004 osoitti vanhempien koulutusasteen olevan yhteydessä kuolleisuuteen molemmilla sukupuolilla. Suurimmillaan suhteelliset erot olivat ikäryhmässä 1–4-v., jossa perusasteen koulutuksen saaneiden vanhempien lasten kuolleisuus oli yli kaksinkertainen korkeasti koulutettujen lapsiin verrattuna, ja toisaalta 15–24-vuotiailla miehillä, joilla tapaturmakuolleisuus on erityisen korkealla tasolla. Lasten ja nuorten kuolleisuuseroissa ei havaittu selkeitä muutoksia 15 vuoden aikana. Pohdinta Vaikka kuolleisuuserot eivät ole viime vuosina kasvaneet yhtä voimakkaasti kuin 1980- ja 1990-luvuilla, ovat erot yhä suuret. Sosiaaliryhmien välisten kuolleisuuserojen kehitys ei ole ollut Terveys 2015 -ohjelmassa asetettujen kaventamistavoitteiden mukaista. Tarvitaan sekä kansallisia että alueellisia hankkeita kuolleisuuserojen kaventamiseksi. Julkaisuja: Valkonen T (ym.): Sosiaaliryhmien väliset elinajanodote-erot ovat pysyneet suurina 2000-luvulla. Suomen Lääkärilehti 42/2007, 3891–3896. Valkonen T (ym.): Sosioekonomiset kuolleisuuserot, ilmestyy teoksessa: Palosuo H (ym.) toim. Terveyden eriarvoisuus Suomessa. Remes H (ym.): Mortality Inequalities by Parental Education among Children and Young Adults in Finland 1990–2004. Julkaisematon käsikirjoitus.


134

Tee ehdotus TERVE-SOS -palkinnon saajasta TERVE-SOS -palkinto on Stakesin tunnustus poikkeuksellisen onnistuneelle, esimerkilliselle tai valtakun-nallisesti merkittävälle innovatiiviselle sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus- ja kehittämis- tai kokeilu-hankkeelle. Palkinto luovutetaan TERVE-SOS -tapahtumassa 22.5.2008 Jyväskylässä. Jaossa on 6 000 euroa ja kunnia-kirja. Lisäksi jaetaan yksi erillinen palkinto erityisestä sosiaalisesta innovatiivisuudesta sosiaali- ja terveys-huollossa. Palkintoteema on TERVE-SOS 2008 teemaan "Yhteinen vastuu - muuttuvat rakenteet" liittyvä innovatiivi-suus sosiaali- ja terveydenhuollossa. Terve - SOS 2008 teema liittyy yhteiseen vastuuseen kansalaisten hy-vinvoinnista palvelujärjestelmää kehitettäessä. Palkittavista haemme erityisesti teeman mukaisesti uudenlais-ta yhteisvastuullista toimintatapojen, palvelujen ja palvelurakenteiden kehittämistä. Yhteisvastuullisuudella tarkoitetaan mm. yhteisiä tavoitteita, yhteistyön neuvottelurakenteita ja asiakkaan/kuntalaisten osallistumisen vahvistamista. Tee lyhyt, vapaamuotoinen kuvaus hankkeen ansioista ja perustelut palkitsemiselle. Voit liittää mukaan eh-dotusta esittelevää aineistoa. Lähetä ehdotus 14.3.2008 mennessä www sivulla olevalla hakulomakkeella. Hakulomake on osoitteessa www.stakes.fi/tervesos. Tiedustelut Ritva Teräväinen ritva.teravainen(at)stakes.fi Föreslå mottagare av TERVE-SOS-priset TERVE-SOS -priset delas ut av Stakes till ett särskilt lyckat, förebildligt eller nationellt betydelsefullt inno-vativt forsknings-, utvecklings- eller pilotprojekt inom social- och hälsovården. Priset överlämnas vid TERVE-SOS -evenemanget i Jyväskylä den 22 maj 2008. De som får priset delar på 6 000 euro och får också ett diplom. Dessutom delar man ut ett separat pris för särskild social innovativitet inom social- och hälsovården. Prisbelöningstemat är sådan innovativitet inom social- och hälsovården som hänger samman med TERVE-SOS 2008-temat "Gemensamt ansvar – föränderliga strukturer". Temat för TERVE-SOS 2008 är förknippat med gemensamt ansvar för medborgarnas välfärd vid utvecklingen av servicesystemet. Hos dem som prisbe-lönas söker vi särskilt utveckling av nya tillvägagångssätt, tjänster och servicestrukturer som bygger på gemensamt ansvar. Med gemensamt ansvar avses bland annat gemensamma mål, samarbetets diskussions-strukturer och stärkande av klientens/kommuninvånarens deltagande. Beskriv kortfattat projektets förtjänster och motivera en prisbelöning. Du kan bifoga material som presente-rar den föreslagna mottagaren. Sänd förslaget före den 14 mars 2008 på den blankett som finns på adressen www.stakes.fi/tervesos. Mer information fås av Ritva Teräväinen ritva.teravainen(snabel-a)stakes.fi


135

Tulevia valtakunnallisia koulutustilaisuuksia HYVINVOINTIKUNTA -FOORUMI Aika ja paikka 14.2.2008, Kuntatalo, Helsinki Järjestäjät Kuntaliitto & Kuntalehti ja Huoltajasäätiö & Sosiaaliturva-lehti Lisätietoja www.kunnat.net/hyvinvointikunnat TERVEYDENHUOLLON ATK-PÄIVÄT Aika ja paikka 19. - 20.5.2008, Sibeliustalo, Lahti Järjestäjä Kuntaliitto TERVE-SOS 2008 Sosiaali- ja terveysalan koulutus- ja messutapahtuma Teema Yhteinen vastuu - muuttuvat rakenteet Aika ja paikka 21. – 22.5.2008, Jyväskylä Järjestäjä Stakes ja Jyväskylän kaupunki Lisätietoja www.stakes.fi/tervesos TERVEYDEN EDISTÄMISEN AJANKOHTAISPÄIVÄ Aika ja paikka 28.5.2008, Helsinki Järjestäjät TEKRY ry & KTL & Stakes & STM & UKK -instituutti KOULUTERVEYSPÄIVÄT Aika ja paikka 26. – 27.8.2008, Jyväskylä Järjestäjä Stakes ja Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitos Lisätietoja www.stakes.fi/kouluterveys KUNTAMARKKINAT Aika ja paikka 10. – 11.9.2008, Kuntatalo, Helsinki Järjestäjä Suomen Kuntaliitto ja Kuntalehti Lisätietoja www.kuntamarkkinat.fi

VALTAKUNNALLISET NEUVOLAPÄIVÄT Teema Terveyserojen kaventaminen neuvolatyössä Aika ja paikka 30.– 31.10.2008, Paasitorni, Helsinki Järjestäjä Neuvolatyön kehittämis- ja tutkimuskeskus, Stakes & KTL & STM Lisätietoja: www.neuvolakeskus.fi SAIRAALAPÄIVÄT Aika ja paikka 11.– 12.11.2008, Musiikkitalo, Oulu Järjestäjä Kuntaliitto

Vappu Taipale ja Hannu HämäläinenKertomuksia sosiaalisista innovaatioistaKirja on monipuolinen katsaus sosiaali- ja terveysalan toistaiseksi vähän kartoitettuun ydinalueeseen. Kirjassa arvioidaan alan innovaa- tioympäristöä, pohditaan tietoyhteiskuntakehitystä ja tarkastellaan julkisen sektorin, yritysten, järjestöjen sekä tutkimuksen ja kehityksen yhteistyötä. Kirjan tarina etenee kotoisilta innovaatiovesiltä Euroopan ja maailman merille. Lopuksi raotetaan myös tulevaisuuden verhoa. 2007 227s. 38€ tilausnumeroM247

Sakari Hänninen, Jouko Karjalainen, Kirsi-Marja Lehtelä (toim.) Pääsy kielletty!Poiskäännyttämisen politiikka ja sosiaaliturvaKirjassa tarkastellaan sosiaali- ja terveysalan käytäntöjä, joissa haavoittuvassa asemassa oleva ihminen voidaan apua etsiessään ohjata muualle tai yksinkertaisesti torjua järjestelmän piiristä – joko suoraan tai epäsuorasti. 2007 269s. 29€ tilausnumeroM245

Päivi Topo, Saila Sormunen, Kristiina Saarikalle, Outi Räikkönen ja Ulla Eloniemi-SulkavaKohtaamisia dementiahoidon arjessaHavainnointitutkimus hoidon laadusta asiakkaan näkökulmastaTutkimuksen tavoitteena oli selvittää hoidon laatua dementiaoireisten asiakkaiden näkökulmasta. Tulosten perusteella hahmotettiin dementiahoidon hyviä ja vältet-täviä käytäntöjä.2007 142s. 25€ tilausnumeroT162

Kirsi Nelimarkka ja Tapani KauppinenIhmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioiminenIhmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi (IVA) on suunnittelun ja päätöksenteon työkalu, joka auttaa etsimään keinoja myönteisten vaikutusten vahvistamiseen ja haitallisten ehkäisemiseen. Opas esittelee ennakkoarvioinnin perusteita ja sen eri vaiheita. 2007 55s. 20€ tilausnumeroOp68

Liisa HeinämäkiVarhaista tukea koulun arkeenTyövälineenä kehittämisvalikkoOpas on työväline kouluyhteisöille ja oppilashuollon työn kehittämiseen. Sen avulla voidaan tunnistaa oppilaan tuen tarpeita ja kehittää päivittäistä opetus- ja kasvatustyötä varhaisen tuen suuntaan. Stakes ja Opetusministeriö2007 55s. 23€ tilausnumeroOp67

Matti Rimpelä, Kirsi Wiss, Vesa Saaristo, Hanna Happonen, Elise Kosunen, Arja RimpeläKouluterveydenhuollonlaatusuosituksentoimeenpanoRaportissa arvioidaan miten kouluterveyden laatusuositusta on hyödynnetty ja sen vaikutusta kouluterveydenhuollon toteutumiseen. Lisäksi esitetään alustava ehdotus kouluterveydenhuollon jatkuvan seurannan tunnusluvuiksi.2007 93s. 20€ tilausnumeroT32/2007

Stakesin julkaisuja

www.stakes.fi/kirjakauppa

Tilauksetarkisin klo 9–15 puhelimitse (09) 3967 2190

www.stakes.fi/kirjakauppaToimitusmaksu kotimaassa 6 €

terve_kuntaA4_2.indd 1 13.12.2007 13:49:49

TYÖPAPEREITA-sarjassa aiemmin ilmestyneet

2007

Pasi Moisio. HYPA 2006. Hyvinvointi & Palvelut -kyselyn 2006 aineistokuvausTyöpapereita 33/2007 Tilausnro T33/2007

Matti Rimpelä, Hanna Happonen, Kirsi Wiss, Vesa Saaristo, Elise Kosunen, Arja Rimpelä. Kouluterveyden-huollon laatusuosituksen toimeenpano 2004–2007Työpapereita 32/2007 Tilausnro T32/2007

Riitta Haverinen, Riitta Haahti (red.): Annus Socialis Fenniae 2007. Nordiskt socialdirektörsmöte. Oslo, Norge 24–25 oktober 2007Työpapereita 31/2007 Tilausnro T31/2007

Tarja Heino: Keitä ovat uudet lastensuojelun asiakkaat? Tutkimus lapsista ja perheistä tilastolukujen takanaTyöpapereita 30/2007 Tilausnro T30/2007

Ville Remes, Mikko Peltola, Unto Häkkinen, Heikki Kröger, Juhana Leppilahti, Miika Linna, Antti Malmi-vaara, Keijo Mäkelä, Olavi Nelimarkka, Ilmo Parvinen, Seppo Seitsalo, Jarmo Vuorinen: PERFECT – Tekoni-velkirurgia. Lonkan ja polven tekonivelkirurgian kustannukset ja vaikuttavuusTyöpapereita 29/2007 Tilausnro T29/2007

Harriet Finne-Soveri, Pia Nurme: Tehostetun palveluasumisen asukasvalinta ja palveluohjauksen kritee-riehdotus Porvoossa. Kevät 2007Työpapereita 28/2007 Tilausnro T28/2007

Ritva Teräväinen, Outi Räikkönen, Matti Heikkilä: Laatusuositusten arviointi. Arviointia laatusuositusten ohjausvaikutuksista ja vaikutuksista sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmäänTyöpapereita 27/2007 Tilausnro T27/2007

Mari Pajula: Ongelmapelaajan läheinen: sairas vai selviytyjä? Selvitys rahapeliongelman vaikutuksista läheisiinTyöpapereita 26/2007 Tilausnro T26/2007

Teresa Taskinen: Kaupassa, kioskilla ja kotikoneella. Rahapelit nuorten elämässäTyöpapereita 25/2007 Tilausnro T25/2007

Saaramia Varvio: Katsaus Suomen rahapelijärjestelmäänTyöpapereita 24/2007 Tilausnro T24/2007

Atte Meretoja, Risto O. Roine, Terttu Erilä, Matti Hillbom, Markku Kaste, Miika Linna, Antti Liski, Merja Juntunen, Reijo Marttila, Aimo Rissanen, Juhani Siverius, Unto Häkkinen: PERFECT – Stroke. Hoitoketju-jen toimivuus, vaikuttavuus ja kustannukset aivoverenkiertohäiriöpotilaillaTyöpapereita 23/2007 Tilausnro T23/2007

XII Kouluterveyspäivät. 28.–29.8.2007 Jyväskylän yliopisto. Tiivistelmät ja posteritTyöpapereita 22/2007 Tilausnro T22/2007

Timo M. Kauppinen, Helka Raivio: Toimeentulotuen uusien asiakkaiden jonotilanne 2007Työpapereita 21/2007 Tilausnro T21/2007

Mauno Konttinen, Riitta Haahti (red.): Annus Medicus Fenniae 2007. Nordiskt hälsodirektörsmöte. Sigtu-na, Sverige 22.–23. augusti 2007Työpapereita 20/2007 Tilausnro T20/2007

TYÖPAPEREITA-sarjassa aiemmin ilmestyneet

2007

Pasi Moisio. HYPA 2006. Hyvinvointi & Palvelut -kyselyn 2006 aineistokuvausTyöpapereita 33/2007 Tilausnro T33/2007

Matti Rimpelä, Hanna Happonen, Kirsi Wiss, Vesa Saaristo, Elise Kosunen, Arja Rimpelä. Kouluterveyden-huollon laatusuosituksen toimeenpano 2004–2007Työpapereita 32/2007 Tilausnro T32/2007

Riitta Haverinen, Riitta Haahti (red.): Annus Socialis Fenniae 2007. Nordiskt socialdirektörsmöte. Oslo, Norge 24–25 oktober 2007Työpapereita 31/2007 Tilausnro T31/2007

Tarja Heino: Keitä ovat uudet lastensuojelun asiakkaat? Tutkimus lapsista ja perheistä tilastolukujen takanaTyöpapereita 30/2007 Tilausnro T30/2007

Ville Remes, Mikko Peltola, Unto Häkkinen, Heikki Kröger, Juhana Leppilahti, Miika Linna, Antti Malmi-vaara, Keijo Mäkelä, Olavi Nelimarkka, Ilmo Parvinen, Seppo Seitsalo, Jarmo Vuorinen: PERFECT – Tekoni-velkirurgia. Lonkan ja polven tekonivelkirurgian kustannukset ja vaikuttavuusTyöpapereita 29/2007 Tilausnro T29/2007

Harriet Finne-Soveri, Pia Nurme: Tehostetun palveluasumisen asukasvalinta ja palveluohjauksen kritee-riehdotus Porvoossa. Kevät 2007Työpapereita 28/2007 Tilausnro T28/2007

Ritva Teräväinen, Outi Räikkönen, Matti Heikkilä: Laatusuositusten arviointi. Arviointia laatusuositusten ohjausvaikutuksista ja vaikutuksista sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmäänTyöpapereita 27/2007 Tilausnro T27/2007

Mari Pajula: Ongelmapelaajan läheinen: sairas vai selviytyjä? Selvitys rahapeliongelman vaikutuksista läheisiinTyöpapereita 26/2007 Tilausnro T26/2007

Teresa Taskinen: Kaupassa, kioskilla ja kotikoneella. Rahapelit nuorten elämässäTyöpapereita 25/2007 Tilausnro T25/2007

Saaramia Varvio: Katsaus Suomen rahapelijärjestelmäänTyöpapereita 24/2007 Tilausnro T24/2007

Atte Meretoja, Risto O. Roine, Terttu Erilä, Matti Hillbom, Markku Kaste, Miika Linna, Antti Liski, Merja Juntunen, Reijo Marttila, Aimo Rissanen, Juhani Siverius, Unto Häkkinen: PERFECT – Stroke. Hoitoketju-jen toimivuus, vaikuttavuus ja kustannukset aivoverenkiertohäiriöpotilaillaTyöpapereita 23/2007 Tilausnro T23/2007

XII Kouluterveyspäivät. 28.–29.8.2007 Jyväskylän yliopisto. Tiivistelmät ja posteritTyöpapereita 22/2007 Tilausnro T22/2007

Timo M. Kauppinen, Helka Raivio: Toimeentulotuen uusien asiakkaiden jonotilanne 2007Työpapereita 21/2007 Tilausnro T21/2007

Mauno Konttinen, Riitta Haahti (red.): Annus Medicus Fenniae 2007. Nordiskt hälsodirektörsmöte. Sigtu-na, Sverige 22.–23. augusti 2007Työpapereita 20/2007 Tilausnro T20/2007

Documents

Terve Kunta -päivät - Julkari