TOIVO PÖYSA

SOKERIPONTIKKAASuomalaiset ovat poltelleet keloja ja ter-

vaksia pontikkapannujen alla jo runsaat vii-sisataa vuotta. Paloviinan tuntemus saatiinSuomeen 1500-luvun alkupuolella ltämereneteläpuolelta. Paloviinaa käytettiin aluksipääasiassa lääkkeeksi ja ruudinvalmistuk-seen, mutta 1500-luvun loppupuolella mai-nitaan tapahtuneen rikoksia, joihin viinannauttimisella oli osuutta. Viinan käyttö olikuitenkin melko vähäistä vielä 1600-luvunalkupuolellakin, jolloin olutta juotiin aikarunsaasti. Vasta Venäjän sotaretkien aika-na kerrotaan suomalaisten sotilaiden oppi-neen valmistamaan paloviinaa viljasta, jol-loin sen käyttö alkoi myös yleistyä.

Viinan kotitarvepoltto kiellettiin lopulli-sesti v. 1866. Paloviinan valmistusta oli yri-tetty rajoittaa ja kieltää jo useita kertoja ai-kaisemmin, mutta huonoin tuloksin. Talon-pojat pitivät sitkeästi kiinni kerran saamis-taan oikeuksista. Salapolttajat ovat jatka-neet toimintaansa edelleenkin - runsaatsata vuotta - lain voimaantulosta piittaa-matta. Seuraavassa on tarkoitus luoda kat-saus pontikan keitossa tapahtuneeseen ke-hitykseen 1900-luvulla sekä tarkastella ko-kemusperäisten esimerkkien valossa, millätavoin nykyajan pontikkamiehet toimivat jamitkä tekijät antavat virikkeitä vanhan pe-rinteen säilymiselle. Lähteenä on Alkoholi-poliittisen tutkimuslaitoksen keräämä ai-neisto pontikan vuosituotannosta, jolloin

ALKOHOLIPOLITIIKKA 75

mm. haastateltiin 59 väkijuomien laittomas-ta valmistuksesta tuomittua miestä maam'me vankiloissa. Lisäksi on käytetty pontik-ka-alueiden viranomaisilta ja entisiltä pon'tikkamestareilta kerättyä julkaisematontaaineistoa.

Pontikka on lyhyesti sanottuna viljasta,sokerista, hiivasta ja vedestä käymisen ja

tislaamisen avulla valmistettua kotitekoistapaloviinaa. Kerätyn aineiston perusteellavoidaan todeta, että 1960-luvun Suomessaon edelleenkin eräitä perinteellisiä pontik-ka-alueita. Laajin ja merkittävin on Jyväs-kylän ympäristön eli Keski-Suomen pontik-ka-alue. Myös Lounais-Suomessa, Sata-kunnassa, Pohjanmaalla, Oulun tienoilla ja

Itä-Suomessa esiintyy pontikan valmistus-ta. Poikkeukselliset ajanjaksot, kuten kiel-tolakikausi, sota-ajat, taloudelliset lamat,joihin liittyy pitkällinen työttömyys, sekämaaseutua hylkivä laillistettujen alkoholijuo-mien jakelu lienevät eniten vaikuttaneet sii-hen, että vanha perinne edelleenkin elää.

Kalusto ja raaka-aineet

Pontikkakalustoon kuuluu ainakin rankki-astia, keittoastia, putket, hattu, torvet jajäähdytysastia. Vielä'1930-luvulla rankki-eli käymisastia rakennettiin suurehkoja pa-

noksia varten metsässä itse paikalla. As-tian teki taitava kirvesmies kuivista keloistakäsityönä. Kalusto oli muutenkin raskaste-

76 ALKOHOLIPOLITIIKKA

koista ja painavaa, mistä syystä tehdassaattoi toimia samalla paikalla pitkähkönaikaa. Raaka-aineena käytettiin tällöin vil-jaa. Fluis, vehnä, kaura, ohra, maltaat, pe-runa jopa leipäkin kelpasi pontikkamiestenrankkiastiaan. Viljapontikan keitto vaati pal-jon aikaa ja hyvää ammattitaitoa. Keitossaattoi herkästi palaa pohjaan tai kuohuayli, ellei tulen käsittely ollut ta,rkkaa. Tisleenjäähdytykseen käytettyä vettä piti myösahkerasti vaihtaa, muutoin tuli huononma-kuista'laiskanmiehen' pontikkaa. Viljapon-tikka tislattiin yleensä kolmeen kertaan. Vä-kevyys saattoi tällöin kohota 6180 paino-prosenttiin. Sen mainitaankin olleen sitä oi-keaa 'maapolttia', joka jätti suun selälleenmikäli naukku otettiin sellaisenaan.

Nykyajan pontikkamies on teknistynyt jakehittynyt aikansa myötä. Sokeri on yleisty-nyt raaka-aineena. Sokerilla on viljaan ver-rattuna monia etuja. Sitä on helppo hankkiaja kuljettaa. Monet vanhempaa polveaedustavat pontikkamiehet mainitsivat kui-tenkin edelleenkin käyttävänsä osaksi vil-jaa sokerin ohella, koska pelkästä sokeristaei tule heidän mielestään täysin hyvää pon-tikkaa. Kalustoa on nykyisin vähemmän jase on kevyttä ja helposti siirrettävää. Monetpontikkamiehet mainitsivat, että ainoastaantorvet ja hattu ovat sellaisia välineitä, joitaon syytä piilotella. Nykyisin käytetään sekärankki- että keittoastiana 200 litran pelti-tynnyriä. Tynnyreitä on helposti saatavissa,ja jäähdytysastia tehdään kätevästi kovale-vystä. Sokeripontikan rankki §psyy läm-pötilasta riippuen 3-6 vuorokaudessa; vil-japontikassa saattoi vastaava aika olla pa-rikin viikkoa. ltse keittäminenkin sujuu en-tistä nopeammin. Keskikokoinen panos, 15

-20 litraa, hurahtaa läpi 2-4 tunnissa, kos-ka tislaus suoritetaan vain yhden kerran hil-jaisella tulella. Poliisi tapaakin - vihjeenkinsaatuaan - melko usein vain lämpimän tu-lisijan keittopaikalta. Pontikan väkevyydes-tä kerrotaan mahtavia tarinoita. Valtion al-koholikemistin suorittaman laskennan mu-

kaan vuoden 1968 aikana 49:n pontikaksitodetun näytteen alkoholipitoisuuden keski-arvo oli 40,5 painoprosenttia. Voimme siistodeta, että pontikka saattaa olla jonkin ver-ran alkoholipitoisempaa kuin valtion kirk-kaat viinat.

Pontikassa on useimmiten erilaisia siku-na-aineita ja epäpuhtauksia, jolloin sen ma-kukin on erikoisen voimakas ja sen vuoksialkoholipitoisuuden kuvitellaan olevan to-dellista korkeamman.

Lienee sanomattakin selvää, että salapol-ton laajuudesta ja tuotantoon liittyvistä sei-koista oli vaikea saada luotettavaa aineis-toa. Pontikkamiehet eivät ole vaivautuneetilmoittamaan tuotantolukujaan Tilastollisellepäätoimistolle. Puuttumatta enemmälti var-sinaisen tutkimusaineiston selvittelyyn, lie-nee paikallaan kuitenkin esittää pieni väli-aikatiedotus sekä aineiston keruusta ettämieskohtaisista tuotantoluvuista. Pitäjä- elikuntakohtaisissa tuotantoarvioissa oli vai-kea todeta eroja eri paikkakuntien välillä.Koska oli ilmennyt, että sokeri ja hiiva ovateniten käytettyjä raaka-aineita pontikan val-mistuksessa, oletettiin pontikkaa tuottavanpitäjän kuluttavan mainittuja tarvikkeitaenemmän kuin vastaavasti pontikasta va-paa kunta. Tämän mukaisesti suoritettiintutkimus sokerin ja hiivan kulutuksesta kah-den samaa elintasoa edustavan pitäjän kes-ken. Pontikkapitäjää A edustamaan valittiinkunta, jossa virallisten tietojen ja viran-omaisten näkemyksen mukaan esiintyi mel-ko yleisesti pontikankeittoa. VertailupitäjäB valittiin vastaavasti alueelta, jossa selvi-tysten mukaan ei ollut pontikkaa. Tutkimusosoitti, että pontikkapitäjässä oli sokerin jahiivan kulutus huomattavasti suurempi kuinvertailupitäjässä. Niinpä keskisuuren pon-tikkapitäjän tilille kertyi henkikirjoitettuaväestöä kohti vuosikohtaisen kulutuksenmukaisesti laskettuna sokeria noin 12000kiloa ja hiivaa runsas 1 300 kiloa enemmänkuin vertailupitäjän kulutusarvot osoittivat.Ei voitane pitää täysin sattumana sitä, että

vankilassa haastateltu pontikkapitäjä A:nedustaja, joka katsoi tuntevansa erittäin hy-vin pitäjän pontikkatilanteen, arveli vuosi-kohtaisten keitosten kunnan alueella teke-vän noin 10000 litraa pontikkaa. Pontikka-miesten henkilökohtaisessa tuotannossa il-meni melkoista hajontaa. Kertomansa mu-

kaan vain yhden kerran keittäneitä oli yllät-tävän paljon - vieläpä niidenkin joukossa,jotka oli tuomittu useita kertoja aikaisemminsa'lapoltosta vapausrangaistukseen. Osahaastatelluista näytti kuitenkin kertovantäysin rehellisesti ja totuuden mukaisestitoimistaan. Ahkerin ammattilainen ilmoittikeittäneensä 12 viimeisen kuukauden aika-na ennen 'käryämistään' B0 panosta, ä 10

litraa, jolloin yhteistulos mainittunä aikanaoli 800 litraa. Keittopaikkana oli sauna ja

tuotteehsa hän kertoi myyneensä enimmäk-seen tukussa läheiseen kauppalaan. Lähest5 vüotta pontikkaä keitellyt miekkonen ar-vioi panosten yhteismäärän koko elämänsäaikana olevan ainakin kolmendadan panok-sen paikkeilla. Vankilareissut ja työkomen-nukset olivat keskeyttäneet keitokset eräi-nä välivuosina. Osa panoksista oli keitettyporukassa. Valmista pontikkaa arveli mes-tari kertyvän panoksista yhteensä ainakin6 000 litraa.

Miten käytännössä toimitaan

Keittopaikan valinta aiheuttaa'käryämi-sen' pelosta pontikkamiehelle paljon poh-dintaa. Noin 3/4 vankilassa haastatelluistailmoitti keittäneensä metsässä ja noin nel-jännes oli valinnut tiputuspaikaksi raken-nuksen. Ammattilaiset ja asutustaajamienmiehet näyttävät lähinnä suosivan keittä-mistä sisätiloissa. Runsaat metsänhakkuutovat vähentäneet turvallisia kätköpaikkojaulkona. Veden saanti ja näkösuoja ratkaise-vat lähinnä paikan valinnassa: "Ei koskaanpolun varteen eikä aivan rannalle", oli ylei-nen valintaohje. Marjamiesten ja kaiken-laisten metsässä liikkujien mainittiin olevan

ALKOHOLIPOLITIIKKA 77

poliisia suurempi vaara tehtaan löytymiselle."Eihän ne poliisit ehdi metsissä juosta, elleijoku ilmoita", mainitsivat monet pontikka-miehet.

"Oli kevät ja päätin keittää kunnon panoksen hel-luntaiksi. Minulla oli vehkeet metsässä valmiina. Veinyöllä pyörän päällä raaka-alneet. Minulla oli tilavaiankki- ja keittoastia. Laitoin vettä 250 litraa, sokeria50 kg, sitten siihen liemen keskelle muutama kilo jau-hoja ja mallasta, joista tuli hiivalle pesä, lähtee pa-remmin käymään tällä tavoin. Hiivaa laitoin 10 kg, senopeuttaa käymistä kun käyttää hiivaa reilusti. Bankkioli valmista neljän vuorokauden kuluttua. Sen näkee6iitä kun päälle muodostuu kirkas liemi ja sakat las-keutuu pohjalle. Aloin keittää iltayöstä. Siinä oli hy-vä vesipaikka ja kuivat puut lähellä. Vettä pitää vaih-taa melko usein, jäähtyy kunnolla, silloin tulee pon-tikkaan hyvä ja raikas maku. Se on jännin hetki siinäkun se alkaa tippua. Ensimmäiset tipat ovat tavatto-man väkeviä - sikunaviinaa - koska torvista ialaitteista irtoaa tisleeseen sivuaineita. Alkutipat heite-tään maahan tai laitetaan pannuun uudestaan. Kunvähän aikaa juoksee niin sitten alkaa kirka'stua' Pon-tikan pitää juosta kunnolla, tippumalla menisi liian pa!-

Jon aikaa. Silloin se juoksee hyvin kun tulee samaavauhtia niinkuin pikku-poika pissisi. Seurasin kerrankellosta kun oikein hyvin juoksi ja litra pontikkaa tulialle viidessä minuutissa. Siitä juoksusta näkee mitentulia pitää hoitaa. Alussa se juoksee pienemmillä tu-lilla kun astia on täysi mutta lopussa vaatii enemmänlämpöä. Minulla on lusikka taskussa ja heittelen ainaloppuvaiheessa sinne tulipesään sitä ainetta ja jos sevielä palaa niin silloin sopii juoksutusta jatkaa, muttamilloin ei pala niin eilloin on syytä lopettaa. Se onmukavaä kun oikein hyvin juoksee. Silloin tulee siinäotettuA joskus pienet. Linnut laulelee kesäyössä jaaika lentää kuin siivillä.

Alussa on joskus sellainen pelon tunne ja kun onlaskenut viisikin litraa niin silloin vie sen jemmaanjohonkin lähistölle piiloon. Loppuaikoina alkaa pelon-tunne kuitenkin hävitä kun kaikki näyttää menevänhyvin. Kantelen ne takaisin siihen keittopaikalle jakäatelen suureen maitotonkkaan. Pitää sekoittaa kaik-ki koska alkupää on vähvempaa. Laskin panoksen läpikolmessa tunnissa, tislasin vain yhteen kertaan, tuleetarpeeksi vahvaa kun keittää hiljaisella tulella. Tästäpanoksesta tuli pontikkaa nbin 35 litraa. Jos keittääsamoilla mäskeillä toisen ja kolmannen panoksen ontaloudellinen tulos parempi kuin ensimmäisellä ker-ralla. Kolmannen panoksen jälkeen on mäskit jo hy-lättävä, alkaa olla liian hapanta. Pullotin osan ponti-kasta, osa jäi tuollaisiin viiden litran astioihin ja pii-lottelin kätköihini. Putket ja laitteet on huolella pestäväkeitoksen jälkeen. Milloin joutuu ottamaan veden jos-takin suon silmäkkeestä, on se keitettävä bakteeritto-maksi, ettei ra,nkki pilaannu."

Kerätyn aineiston valossa näyttää panos-

ten keskimääräinen suuruus olevan yksinkeiiettäessä noin 15 litraa, ja porukan kei-tokslssa kohoaa panos noin puolella eli lä-hes 30 litraan. Sulan maan kauden mainitsi-

78 ALKOHOLIPOLITIIKKA

vat pontikkamiehet olevan suosituinta keit-toaikaa: "Koska silloin ei jää jalanjälkiämetsään ja rankit käy että kuhisee pusi-kossa." Eräässä Keski-Suomen kihlakun-nassa suoritetun tutkimuksen mukaan näyt-tää siltä, että useimmat pontikat keitetäänelo- ja syyskuussa. Järviseuduilla keitel-lään myös nestekaasun avulla moottorive-neissä saariston ja ruohistojen suojassa.Jätteet ja välineet on helppo piilottaa ve-teen ja turvallisen näköetäisyyden vuoksipoliisin on vaikea yllättää.

Miksi keitetään?

"Aloitin pienillä panoksilla ja vain omiksitarpeikseni, mutta siinä herää ahneudenpeikko ja panokset suu,renee kun alkaahuomata että tällähän voi myös ansaita,"kuten eräs ammattikeittäjä asian ilmaisi.Pontikalla on edelleenkin eräänlaista kat-teetonta hohtoa, varsinkin syrjäseudunmiesten keskuudessa. "Se on halvempaa,sitä on lähellä, se on vahvempaa, ei tulepahaa krapulaa; se pontikka on niin tun-teellista juomaa, tytötkin sanoo että läm-mittää niin nopeasti; pontikasta kun ottaahumalan ja aamulla nousee ylös, ryyppääkylmää vettä, niin on kun kukko tunkiollataas." Pontikka on vuosien myötä saanutpaljon kansanomaisia nimikkeitä: korpiro:jua, ponua, kuutamo-v iskiä, kantturaviskiä,metsäviiniä, kotikeitosta, vasenkätistä,maakeittoa, Kiteenkirkasfa, käsinkudottua,lehmänhenkeä, patahassua, korpikuusenkyyneleitä ym.

Omakohtainen tai porukan viinan tarvenäyttää useimmiten antavan virikkeen keit-totouhuille. Joukossa on tietenkin osaksiammattilaisia, jotka aloittavat toimintansaansiomielessä. Vain vajaa kolmannes 59haastatellusta miehestä ilmoitti olleensa täy-sin työllistettyjä viimeiset l2 kuukautta en-nen vankilaan joutumistaan. Noin 14 o/s oliinvalideja tai pysyvästi sairaita. Työttömyys

ja heikko ansiotaso, mikä vaikeuttaa lailli-sia väkijuomahankintoja, näyttää antavanmerkittävän paljon vauhtia pontikankeitolle:'rjos tarjotaan tuollaista heikon tason työlli-syyskohdetta jostakin kaukaa kotoa, ei sitäviitsi lähteä sellaiseen,risusavottaan. Mie-luummin on kotona ja keittelee pontikkaa."Useat pontikkamiehet mainitsivat lähte-neensä ensimmäiselle keitokselle seikkailu-mielessä ja jännitystä etsien. Perinteenosuus ja vaikutus ilmenee melko voimak-kaana monissa yhteyksissä. Niinpä erääs-säkin nimismiespiirissä, jossa alle 20 -vuo-tiaiden osuus keittäjistä oli yllättävän suuri,tämän mainittiin johtuvan siitä, että 'mie-heksikastaminen' tapahtuu ympäristön nor-mien mukaisesti pontikkatulilla. Kerrottiin-pa tapaus, jossa nuori äiti häkellytti kars-kin poliisimiehen suojelemalla tarmokkaastitalon viinakätköä, koska uskoi pyhästi, ettäpäivittäinen annos pontikkaa turvaa hänenvauvalleen runsaan äidinmaidon.

Bunsas kaksi kolmannesta haastatelluis-ta myönsi toiminnan pontikan pa,rissa mer-kitsevän heille myönteistä ja ,romanttistaelämystä. Tervastulien loiste ja ensimmäi-set 'jännät tipat' katkaisevat harmaan arjen.Se on kaikkea sitä mitä parempiosainen et-sii elokuvista, teatterista ja erilaisista har-rastuksista, joihin syrjäseudun eläjällä eiole mahdollisuutta osallistua. Varsinkin ke-vään kerrottiin olleen kohtalokasta aikaa."Silloin ihminen on jo muutoinkin levoton.Se on elämys kesäyössä. Kun oikein mu-kavasti juoksee ja ottaa muutaman kulauk-sen, siinä häviää pelko ja kaikki." Kerrot-tiinpa kuitenkin mitalin toisestakin puolesta:"Kyllä siitä on ,romanttisuus kaukana kunsiellä syksypimeällä touhuaa nenä noessaja saappaat ku,rassa. Keittelin saunassa, jo-kainen myöhäinen kulkija ja risahdus saitukan nousemaan pystyyn. Tuli aina mie-leen, että siellä on poliisi. Pontikka on köy-hän ja kurjan ihmisen juomaa, häpeällistäettä ihminen on pakotettu ny§aikana sel-laiseen ryhtymään. Valtion viinat ovat aina-

kin puhtaita, tietää mitä juo. Pontikka saat-

taa olla mitä hyvänsä."Pontikkamiehen näyttää olevan vaikea ir-

tautua ympyröistään. Hyvät ystävät ja ryyp-pykaverit merkitsevät sitä, että vankilastapalaavalle ammattimiehelle satelee hätäisiäpyyntöjä: "Laske nyt ainakin yksi paukku,päästään nämä pyhät tässä yli. Maksetaansakot porukalla jos ei linnaa tule!" Jos ai-

koo lopettaa, silloin on parasta vaihtaa paik-

kakuntaa. "Siellä kotipuolessa on jatkuvaa

painostusta. Kun on ryyppymies itsekkin,ei sitä kestä kun hyvät kaverit pyytää"'

Pontikkamiesten keskuudessa - kutenmuussakin liiketoiminnassa - on mukana

huijareita ja vilpillistä oman edun tavoitte-lua. Niinpä pontikkaa saatetaan kirkastaaja tehdä vahvemman makuiseksi käyttämäl-lä lipeäkiveä ja erilaisia hyönteismyrkkyjä'Viranomaiset kertoivat myös, että viime ai-koina on pontikkaa väkevöitetty jopa ta-lousspriillä eli liekkiviinalla.

Miten koetaan tuomiot?

Runsas 3/4 pontikkamiehistä katsoi saa-

miensa tuomioiden olevan liian ankaria.Miltei poikkeuksetta kuitenkin myönnettiin,että pontikan valmistus on rikollista toimin-taa. "Mutta ei tämä nyt sentään ole sitäluokkaa rikos, josta ihminen on syytä sul-kea moniksi kuukausiksi, jopa vuosJksi van-kilaan. Valtio on mielestäni yhtä rikollinenkuin minäkin, toisille annetaan työtä ja lei-pää, toisille vain työttömyyttä, sakkoja ja

vankeutta. Tällainen pitkä tuomio katkeroit-taa siinä määrin, että alkaa suunnitella kos-

toa kun pääsee vapauteen." Monet pontik-kamiehistä tunsivat katkeruutta, koska 'kä-

ry' oli sattunut juuri heidän kohdalleen. Tai-tavien ammattilaisten ja hyvätuloisten isän-tämiesten väitettiin keittelevän vuosikausiakäryämättä koskaan. Varomaton pontikka-juopottelu myönnettiin tekijäksi, joka melkousein johtaa poliisin keittäjän jäljille. HWä-maineinen, raitis ammattilainen, joka mark-

ALKOHOLIPOLITIIKKA 79

kinoi tuotteensa vieraalle paikkakunnalle,

välttää käryt ja menestyy parhaiten. Ponti-kan mainittiin olevan talkoiden, häiden, per-

hejuhlien ja kalaretkien juoma. Yleisilletanssipaikoille ja muihin vastaaviin tilai-suuksiin sitä on varottava viemästä. Melkoyleisesti mainittiin, että nuorille ei parane

myydä pontikkaa. "Ne juovat varomatto-masti ja kun joutuvat kiinni ovat pehmeitäpoikia 'laulamaan' kaikki julki poliisille."

Viranomaisten kanta

Poliisiviranomaisten näkemykset salapol-ton harjoittajista ovat osittain vastakkaisia.Osa on jyrkän tuomitsevia ja ankarien ran-gaistusten kannalla, osa näkee asioidentaustan ja ottaa huomioon ne inhimilliset iasosiaaliset puutteet, jotka vanhan perinteen

ohella antavat keittäjille virikkeitä. Lainat-kaam,me erään nimismiehen lausuntoa Kes-ki-Suomesta: "Pontikkakulttuuri häviääajan kehityksen myötä. Kysymys on van-hasta sitkeästä perinteestä, uskomuksistaja tietämättömyydestä. Tehokas valistustyöonkin asiallisempaa kuin ankarat rangais-tukset." Samainen nimismies puolustikinurheasti pitäjäläisiään: "Annan täyden tu-keni asiallisen tutkimuksen suorittamisellepontikan suhteen. Toivomukseni kuitenkinon, ettei väestöä leimata rikolliseksi kun

näistä asioista kirjoitetaan. Pontikan valmis-tus on monille heistä ainut rikkomus elä-mänsä aikana. He ovat muutoin rehellistä ja

lainkuuliaista kansaa, ahkeria ja vilpittömiäihmisiä, joiden kanssa yhteistyö sujuu mitäparhaimmalla tavalla."

Lähdeaineisto

Tolvo Pöysä - Klaus Mäkelä: Pontikanv uosituotanto. Alkoholipoliittisen tutkimuslaitoksentutkimusseloste n;o 32, joulukuu 1 968

Alkoholipoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisematontaaineistoa laittomien alkoholijuomien valmistukses-ta

O I I i V e h v i I ä i n e n: Raiamäen tehtaat 13S8-1963,Helsinkl 1963

Pontikkanäytteiden analyysln suoritti valtion alkoholi-kemisti Pekka Martimo.