1

2

Kartanon mailla...

3

...ja miten se sai alkunsa Näitä kuvia ja tekstejä ei olisi olemassa ilman niitä ihmisiä jotka saivat minut osallistumaan matkalle tuntemattomaan.Kokemaan sellaista, josta en olisi uskonut koskaan kiinnostuvani.Minulle luonto on näyttäytynyt tähän asti pääosin neljänä vuo-denaikana ja lämpötilojen muutoksina ilmassa, vedessä, lumen tulona, niiden sulamisena, räntänä, sateena, sekä lehtien ilmesty-misenä puihin ja voikukkien alkukesän värikkäänä kukoistuksena. Nämä alkusanat syntyivät spontaanisti poutapilvisenä hei-näkuun perjantaina, arvuutellesani miten kasvini voivat palstalla edellispäivän runsaahkon sateen jäljiltä. Tunsin kiitollisuutta ja onnistumisen tunnetta, jota olen kokenut ajoittain hyvin vähän. Palsta ja sen hoito on tehnyt hitaasti ja huomaamattomastiomaa tehtäväänsä, hoidamme nyt molemmat toisiamme.Mieleni liikkeet ovat paljolti fokusoituneet palstaan – se onvain hyväksi. Tunnen ja aistin uudenlaisia sävyjä elämässäni.Maa, sen ikiaikainen merkitys ihmisille konkretisoituu minulle uudella ja hyvällä tavalla. Kaikkinensa se on antanut energiaa, voimaa ja merkityksellisyyttä. Kaikki uudistuu ja kasvaa luonnon ikuisessa kierrossa ja me ihmiset saamme hetken olla tässä ajassa kiinni. Matka kohti satoa on kesken, mutta molemmat, sekäPäivi Jalonen että Erika Zidbeck ansaitsevat jo nytkiitokset hyvin tehdystä työstä. He saivat aikaiseksimielenkiintoni heräämisen, vaikka ilmoittautuessani olinvielä hitusen ymmälläni mihin ihmeeseen olin sitoutumassa.

Ihmeeseen – kyllä, toden totta!

Sidoin oheen kiitokseksi virtuaalisen kukkaseppeleenkuvaamistani aidoista palstan kasveista.

Kiitos!

Suuren suuri kiitos myös kaikille osallisille puutarhureille.

Helsingissä perjantaina 13.7.2012.

-Risto-Kaikki valokuvat: ©Risto Ruuth

4

Puotilassa oli 1500-luvulla kahdeksan tilaa ja

1700-luvulla enää neljä. Yksi tiloista oli Rånsin

ratsutila, johon 1750- luvulla yhdistettiin Klåvus

ja Domars, ja PUOTILAN KARTANO

(Botby gård) sai alkunsa.

Sen vaiheikkaasta ja kulttuurihistoriallisesta

menneisyydestä antaa tuulahduksen myös ny-

kyinen Rantakartanontie, joka toimi kartanon

lehmuskujana. Apteekkari Elgin rakennuttama

yksikerroksinen puinen, mansardikattoinen

päärakennus on peräisin 1800-luvun alusta.

Pihapiiriä rajanneista rakennuksista on jäljellä

ainoastaan toinen, 1700-luvun lopulla rakennet-

tu tilanhoitajan asunto. Sen vieressä on pitkä ja

matala klassistinen kellarirakennus 1800-luvun

alusta. Pihapiirin lounaiskulmassa, Puotilantien

varressa, on 1859 rakennettu luonnonkivinen,

kaksikerroksinen ja goottilaishenkinen viljama-

kasiini. Se on muutettu Vartiokylän seurakun-

nan kappeliksi vuonna 1963.

Kartanon pihapiiri rajautuu Vartiokylänlahden

puolella kiviaitaan, jossa on toinen kartanon

porteista. Pihapiirin ja meren välisellä rinteellä

on sijainnut kartanon rantaniitty. Nyttem-

min niitty on muuttunut Puotilan asukkai-

den viljeypalsta-alueeksi. Nykyisen Puotilan

uimarannan kohdalla oli vielä 1900-luvun alussa

kartanon laituri uimakoppeineen. Sen eteläpuo-

lella ennen sotia sijainnut laivalaituri toimi kau-

an reittiveneen pääteasemana. Puotilan kartanon

kukoistuskausi kesti 1700-luvun lopulta 1800-lu-

vun lopulle. Tuolloin tilaa hallitsivat Elgien ja

Lindroosien suvut. Molemmat isännät olivat

elinkeinoelämän palveluksessa yrittäjinä, mutta

kehittivät samalla Puotilan kartanon maatalout-

ta. Kartanoon kuului 1800- luvun alussa kuusi

torppaa, joista Högkullan paikalle on syntynyt

nykyinen Puotinharju ja Maraksen luo Marja-

niemen alue. Vielä 1900-luvun alussa kartano-

alueella toimi oma meijeri. Maiden pinta-ala oli

tuolloin yli 500 ha.

Päärakennuksessa toimi sotien aikana kansakou-

lu. 1960- luvulla se oli pahasti huonokuntoinen

ja sitä uhkasi purkaminen. Rakennus kuitenkin

pelastui ja nykyisin siinä toimii suosittu ravinto-

la. (Tällä hetkellä myynnissä. Kaksi vakavasti otet-

tavaa ostotarjousta tehty)Viljamakasiinin kappeli

on erityisen haluttu itähelsinkiläisten vihkikap-

pelina.

Vaikka KARTANON PUISTO on rapistunut

loistonsa päivistä, siellä on jäljellä paljon vanhoja

hyöty- ja koristekasveja. Kasvistoa on inventoitu

vuonna 1965, jolloin kookkaiden puiden ja pen-

saiden arvioitiin olevan 1860-luvulta Lindroosin

ajalta. Perennakasvien ikäsuhteet sen sijaan ovat

epävarmempia; varmuudella tiedetään, että ne on

tuotu vuosien 1860 ja 1933 välisenä aikana.

Viimeksi mainittuna vuonna kartano siirtyi kau-

pungin omistukseen. Vuoteen 1965 mennessä ei

puistossa ollut tehty minkäänlaisia uusistutuksia.

Tämän jälkeen on poistettu huonokuntoisia pui-

ta (mm. hedelmäpuita) ja kiviaitaa on korjattu.

Kasvillisuutta on paikoin uudistettu ilmeisesti

melko äskettäin, esim. viljamakasiinin portaiden

vieressä. Puutarha-alueelta löytyy yhä iso joukko

1965 mainittuja kasveja. Lehmukset, vaahterat,

vuorijalavat ja muutamat laakeripoppelit muo-

Kartanon historiaa

dostavat pääosan kartanopuiston vanhimmasta

puustosta. Pensaslajistossa on runsaasti ns. van-

hanaikaisia lajeja. Viljelyjäänteiksi tai -karku-

laisiksi katsottavat yrtit, kuten saksankirveli,

idänsinililja ja konnantatar sekä rohto- raunio-

yrtti ja japanintatar, voivat hyvinkin olla peräisin

puutarhan alkuajoilta.

5

JUORUMÄKI (Skvallerbacken)

on ollut merkittävä osa Johan Henrik Lindroo-

sin 1860-luvun alkupuolella perustamaa puistoa.

Puistometsään johtivat Puotilan kartanon kasvi-

tarhan lounaispäädystä lähteneet kaarevat käy-

tävät. Huolellisesti rakennetut soratiet halkovat

vuosikymmenten kuluessa taas luonnonmetsäksi

muuttunutta metsää. Itäreunassa on runsaasti

jaloja lehtipuita. Metsäisen kukkulan keskiosan

vanhin puusto koostuu männyistä, koivuista

sekä muistomerkin ympärille istutetuista lehti-

(Lähde: http://www.sll.fi/uusimaa/helsy/tulemukaan/vartiokylanlahti-luontopolku )

kuusista. Mäen päällä oleva Helsingin neljännek-

si vanhin ulkoveistos on ilmeisesti kauppaneuvos

LINDROOSIN MUISTOMERKKI. Puiston

historian mieleen palauttava muistomerkki on

koottu luonnonkivistä, joiden päällä on musta

graniittijalusta ja uurna. Alustassa on teksti:

”d. 9 juni 1862”. Kauppaneuvoksen kuolinpäivä

oli 6. kesäkuuta 1862, ja omaiset ovat muistojuh-

lina kokoontuneet tälle paikalle. Perimätiedon

mukaan kivien alle on haudattu kauppaneuvok-

sen lemmikkikoirat ja hevonen.

Ajatus palstan kuvaamisesta taisi syntyä jo

ensimmäisellä kerralla, kun nappasin yleis-

kuvan maanantaina 7. toukokuuta. Juhan-

nuksen jälkeisenä maanantaina 25.6. ja sen

jälkeisen viikon olin poissa, mutta sen jälkeen

olen kuvannut säännöllisesti jokaisen käynti-

ni yhteydessä palstaa. Olen kuvannut omien

puuhastelujeni jälkiä, sekä muiden ”tarhurien”

kasveja. Katsellessani palstalta otettuja kuvia

heinäkuun toisella viikolla, minulle syntyi

ajatus koostaa otokset aikajärjestykseen ja

tehdä niistä ”jonkinlainen” esitys.. Tämä on

tuonut lisää syvyyttä ja perspektiiviä palstalla

käyntiin. Samalla on pitänyt selvitellä kasvien

sekä ötököiden nimiä ja omat hatarat tietoni

molemmista lajimaailmoista ovat lisääntyneet

huomattavasti sitten toukokuun.

KUVAAMINEN

6

ALOITUS

Toukokuisena maanantaina. Lapio käteen ja maata

kääntämään. Iskin pistolapioni tiukaksi pakkaan-

tuneeseen maahan. Miten syvältä tätä pitää kään-

tää? Rikkaruohot juurineen mullasta pois, kuulin.

Sohin lapiolla päämäärättömästi, vilkuilin mitä

muut tekivät ja yritin ymmärtää mitä ja miten oi-

kein pitäisi tehdä. Vähitellen logiikan hammasrat-

taat osuivat päässäni kohdalleen ja ymmärrykseni

lisääntyi siinä määrin että lapioni liikeradat saivat

jotain hyödyllistä aikaiseksi. Ähinä ja puhinani

kielivät itselleni fyysisestä rasituksesta jollaista

en ollut tuntenut kuukausiin. Takki tuntui liialta

ylläni, hikikarpalot pusertuivat ohimoiltani valuen

poskipäiltä alas - huh!

Saimme vihdoin monen lapion käännön ja talikon

väännön avulla muokattua maan oheiseksi näky-

mäksi.

7

8

RUOHOSIPULI

eli ruoholaukka (Allium schoenoprasum) on

sipuleiden sukuun kuuluva monivuotinen maus-

tekasvi. Se kasvaa noin 30 cm korkeaksi. Sillä

on sileät, putkimaiset lehtivarret, joiden päähän

puhkeaa violetit tupsumaiset kukat, joiden hal-

kaisija on noin yhden sentin.

Ruohosipulia kasvaa villinä Venäjällä ja meren-

rannoilla Länsi-Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-

Amerikassa.

Suomessa ruohosipulilla on kaksi alalajia,

kallioruoholaukka (Allium schoenoprasum ssp.

schoenoprasum) ja ruijanruoholaukka (Allium

schoenoprasum ssp. alpinum), jota tavataan vain

Utsjoen kyläkedoilla ja rannoillaja Inarissa. Rui-

janruoholaukka on luokiteltu silmälläpidettäväk-

si lajiksi (Wikipedia)

Punajuurikkaan siemeniä

9

10

MANSIKKA

Kukki loistokkaasti ja teki raakileita, mutta ei

tuottanut marjoja.

Eli oli ostettava mansikat kaupasta.

Maanantaina sadepäivänä, 16.7.

Ostin oheisen 2 Kg:n laatikollisen

mansikoita jaettavaksi Juorumäellä.

Sade tuli ja perui mansikanjaon!

11

12

KESÄKURPITSA

Alta maan, ylös mullasta, valoa kohti!

13

14

VESI

Kaikki kaikessa. Ilman sitä ei ole mitään.

Kesä ei tähän mennessä ole ollut liioin helteinen.

Tänään maanantaina, 16.7. on satanut aamuyöstä

lähtien miltei koko päivän, jatkuen pitkälle iltaan.

Kastelukannu saa olla rauhassa velvollisuuksiltaan

muutaman päivän.

Kehäkukka

P inaa t t i

AvomaankurkkuPeruna

Naur i s

Per s i l j a

Bas i l i k a

T i l l i , 1 . s a t o nä i v e t t y i

Babyporkkana

Kesäkurp i t s a

Puna juur i ka s

Omat kasvit

Naapurin kasvit

NAAPURINPENKKI

Peruna

15

16

PÄIVÄNKAKKARA

Individualisti? Näitä erikoisia luonnonoikkuja

oli useita.

17

JÄLKI

Kengänpainallus kosteassa

savimaassa.

Joku jätti jalanjäljen

jälkeensä?

18

AVOMAANKURKKU

Partenokarppinen, tekee ainoastaan emikukkia.

Tuleekohan tämä toimeen perunan kanssa? Onko

peruna hedekukkainen? Eipä tullut

otettua selvää kylvövaiheessa. Täytyy vain

toivoa, jospa noviisitumpelolla kävisi tuuri?

ainakin ötökkä viihtyy lehdellä.

19

20

HARVAINVALTAA

Eläköön harvainvalta! Rikkaruohoista moni haluaa

elintilaa, mutta valitettavasti ne ovat tässä

tapauksessa ei toivottuja. Ne saivat yhteisestä penkis-

tä häädön. (luultavasti).

21

22

KEHÄKUKKA

Vanhoina aikoina salaatin sekaan laitettiin usein

kukkia ja lisäksi keskiajalla ruokaa haluttiin

usein värjätä. Kehäkukan terälehtiä on

Etelä-Euroopassa käytetty riisin, voin ja leivon-

naisten värjäämiseen. Parhaimmillaan kehä-

kukasta saatu väri vastaa voimakkuudeltaan

sahramia.

(Wikipedia)

UUSI YRITYS

Kyhäsin kotini lähistöllä löytämistäni ja vuolemis-

tani oksankappaleista kehikon suojaksi uudelleen

istuttamilleni kahdelle tillilajikkeelle.

Edellinen, Mammut -tillilajike kuihtui pois

minulle tuntemattomasta syystä.

Sain suojaamiseen vinkin naapuripalstan pitäjältä,

joka kertoi pitävänsä tillit koko kasvukauden

harson alla.

23

KESÄKURPITSA

Sammakko- tai etanaperspektiivistä.

24

Tuin naapuripenkin perunanvarret kurotta-

masta avomaakurkkujeni ylle.

Samalla tein kehikon kurkkukasvuston ylle ja

peitin sen harsolla.

Avomaakurkkku ei viihdy hedekukkaisten

kasvien lähistöllä ja kasvuharson voi poistaa

kun kurkku alkaa kukkimaan.

25

26

PERSILJA

(Petroselinum crispum) on kaksivuotinen

ruohovartinen yrtti. Persiljan alkuperästä ei

ole täyttä varmuutta, mutta tämän Apiaceae-

heimoon kuuluvan kasvin arvellaan olevan ko-

toisin Välimeren itäosista tai Aasian länsiosista.

Nykyisin persilja kasvaa villinä monin paikoin

Etelä-Euroopassa ja Aasiassa

Alkujaan kreikkalaiset eivät tehneet eroa persil-

jan ja sellerin (Apium graveolens) välillä, vaan

molemmista käytettiin nimeä ’selinon’ ja lati-

nassa vastaavasti apium. Myöhemmin annettiin

sitten persiljalle nimi ’petroselinon’ eli ’kivisel-

leri’. Selityksenä moiselle nimelle voisi olla, että

persiljan siemenet ovat kivikovia ja itävät hyvin

hitaasti.

Antiikin Kreikan olympialaisten voittajan kut-

reille laitettiin persilja- tai selleriseppele.

(Wikipedia)

27

28

PÄIVÄNKAKKARA

(Leucanthemum vulgare) on valko-keltakukkai-

nen mykerökukkaiskasvi. Se on läheistä sukua

krysanteemeille, joihin se on aiemmin sijoitettu

nimellä Chrysanthemum leucanthemum. Päivän-

kakkara on Keski-Suomen maakuntakukka

Päivänkakkara kasvaa 20–60 cm korkeaksi. Sen

mykerökukinnossa on valkoteräiset laitakukat ja

heleän keltaiset kehräkukat. Alhaalla on pitkä-

ruotisia liuskahampaisia lehtiä, varsilehdet ovat

pienempiä eikä niillä ole ruotia. Päivänkakkaran

voi sekoittaa peltosaunioon (Tripleurospermum

inodorum).

Päivänkakkaraa tavataan koko Euroopassa sekä

Siperian ja Pohjois-Amerikan keskiosissa lauh-

kealla vyöhykkeellä. Suomessa päivänkakkara on

yleinen Kemin eteläpuolella, Lapissa tulokaskasvi.

Sitä viljellään koristekasvina

(Wikipedia)

29

RUISKAUNOKKI

(Centaurea cyanus) eli ruiskukka on 30–70 cm

korkea sinikukkainen, yksivuotinen mykerö-

kukkainen kasvi. Se on peräisin Italian kuivilta

vuorenrinteiltä. Suomessa se on muinaistulokas,

jota kasvaa pelloilla, puutarhoissa, pientareilla

ja joutomailla maan eteläosissa. Ruiskaunokki

on aikaisemmin kasvanut hyvin yleisenä ruis-

pelloissa, mutta nykyään se on harvinaistunut.

Ruiskaunokki on myös vanha puutarhakasvi. Se

kukkii heinä-syyskuussa

(Wikipedia)

30

KESÄKURPITSA

on ryhmä kurpitsan (Cucurbita pepo) lajikkeita.

Kesäkurpitsa on vihannes ja ulkonäöltään hyvin

samankaltainen kuin kurkku: vihreä tai joskus

keltainen, pitkulainen, joskus pyöreähkö.

Kesäkurpitsa tuli Suomeen 1600-luvulla

Välimeren alueelta. Suomessa kesäkurpitsaa

syödään noin puoli kiloa henkeä kohti vuodessa.

Hedelmän lisäksi myös kesäkurpitsan kukat ovat

syötäviä.

Kesäkurpitsan väitetään olevan erityisen tehokas

kuona-aineiden poistaja. Se edistää ruoansulatusta

ja suojaa suoliston limakalvoja.

(Wikipedia)

31

32

HERNE

(Pisum sativum) on herne kasvien heimoon kuuluva

iki vanha viljelyskasvi. Sitä viljellään sekä ihmis-

ravinnoksi että rehuksi. Siitä käytetään ravinnoksi

yleensä siemenet, mutta joidenkin lajikkeiden palotkin

ovat syötäviä.

Herneestä on olemassa monia muunnoksia, jotka

vakiintuneesti jaetaan kahteen pää ryhmään, tarha-

herneisiin (P. sativum var. sativum) ja pelto herneiseen

(P. sativum var. arvense). Pelto herneen kukat ovat

punaisenkirjavat ja pienehköt, siemenet tuleentunei-

na ruskehtavat tai harmaat. Tarha herneen kukat ovat

valkoiset, siemenet vihreät tai keltaiset. Nykyään nämä

vanhat nimitykset eivät kuitenkaan enää täysin vastaa

käyttö muotoa, sillä esi merkiksi Suomessa viljellään

lähes yksin omaan tarha hernettä sekä puutarha- että

pelto kasvina.

Tarhaherneitä on edelleen monia tyyppejä, kuten

silpo herne, silpo ydinherne, taitto herne ja sokeri herne.

Silpo herneestä valmistetaan muun muassa hernekeit-

toa, kun taas silpo ydin herneitä käytetään enimmäkseen

tuleentumattomina, vielä kirkkaanvihreitä ja makeita, ja

niitä viljellään runsaasti pakaste herneiksi. Taittoherne

ja sokeriherne eroavat muista herneistä siinä, että niiden

palon sisäpinnalla ei ole sitkeää kalvoa, minkä vuoksi

niiden palotkin ovat syötäviä. (Wikipedia)

33

34

35

36

UNIKKO

Unikkokasvit (Papaveraceae) ovat Ranunculales-

lahkoon kuuluvia ruohokasveja. Sukuja on 26 ja

lajeja noin 250, joista suurin osa kasvaa pohjoisella

pallonpuoliskolla.

Suurin osa lajeista sisältää maitiaisnesteitä. Lehdet

ovat sijoittuneet kierteisesti. Kukat ovat säteittäisiä

sekä kaksineuvoisia. Verholehtiä, jotka varisevat

varhain, on kaksi. Terälehtiä kukassa on tavalli-

sesti neljä ja heteitä niissä on paljon. Kukkimisen

jälkeen muodostuva hedelmä, kota, on rei’illä tai

liuskoilla avautuva. (Wikipedia)

Nuokkuva unikko, ennen kuin sen varsi suoristuu

ja verholehdet avautuvat.

37

Horsmakiitäjä(yöperhonen)

lehahti esiin kasvien

seasta kitkiessäni penkkien

välissä rehoittavaa rikkaruohoa.

Taisin napata sitä vahingossa sen

kehosta, liekö vahingoittunut

– en tiedä.

KimalainenNäitä pöristelee paljon

Juorumäellä. Tekevät

tärkeää työtä.

LehtokotiloYlikansoittaa kasvimaata.

Niille on varattuna

valkoinen, suolaa

sisältävä jugurttipurkki

tarvikelaatikossa.

KukkajääräNämä näyttävät

viihtyvän Kehäkukissa.

Kärpänen En ole varma

onko tämä

Sieppokärpänen,

petokärpäsiin

kuuluva laji.

Räkättirastaitalentelee siellä täällä

Juorumäellä. Tämän yksilön

kohtasin tiensä päässä

Vartiokylässä matkalla

palstalle (12.6).

Kettu, Pesä Pehtoorin talos-

sa. Ketunpoika on uskaltau-

tunut ulos kolostaan.

Emon tai uroksen kohtasin

palstalla myöhäisenä iltana,

kun olin menossa kastele-

maan kasveja. Katselimme

hetken toisiamme, kunnes

kettu lähti paremmille saa-

listuspaikoille.

38

PERUNA(Solanum tuberosum) on koisokasvien (Solanaceae)

heimoon kuuluva kasvi, jonka mukulaa käytetään

ravintona. Peruna on yksi eniten käytetyistä ravinto-

kasveista Euroopassa ja Etelä- sekä Pohjois-Ameri-

kassa. Peruna kuuluu niiden yhdeksän viljelykasvin

joukkoon, joiden avulla tuotetaan 75 prosenttia ih-

misravinnosta. Peruna on peräisin Etelä-Amerikasta

Andien alueelta. Siellä sitä on varsinkin vuoristoalu-

eilla viljelty jo tuhansien vuosien ajan. Espanjalaiset

valloittajat toivat 1500-luvulla perunan Eurooppaan.

Ensimmäiset varmasti perunaa tarkoittavat mainin-

nat ovat vuodelta 1588.

Ruotsiin peruna saapui 1655, jolloin lääkäri ja luon-

nontieteilijä Olof Rudbeck istutti perunaa Uppsalan

kasvitieteelliseen puutarhaan. Jonas Alströmer

puolestaan vakiinnutti englannin kielestä lainaa-

mansa sanan potatis perunan nimeksi. Suomessa

perunoita on nähty ainakin 1720-luvun lopulta,

jolloin niitä tuli Inkooseen Fagervikin kartanoon sak-

salaisten peltiseppien mukana. Perunanviljelyä edisti

erityisesti Asikkalan seurakunnan kappalainen Axel

Laurell, joka kehui perunoita jokaisen saarnansa

yhteydessä. Hän julkaisi myös opaskirjan peru-

nan viljelystä vuonna 1773. Peruna vei pian nau-

riin aseman suomalaisten tärkeimpänä viljelys- ja

ruokajuureksena. Naurista on viljelty Suomessa jo

esihistoriallisena aikana. Nykyisin peruna mielletään

suomalaisten perinteiseksi perusravinnoksi.

(Wikipedia)

39

40

LEHTISALAATTI

(Lactuca sativa) on asterikasveihin kuuluva yksi-

tai kaksivuotinen kasvi, jota kasvatetaan

lehtivihannekseksi. Siitä on jalostettu useita

erimuotoisia lajikkeita, mm. keräsalaatti,

bataviasalaatti ja jääsalaatti.

Nuorella kasvilla on lyhyt varsi ja ohuet, laajat

lehdet. Se korjataan yleensä ennen kukkimista, mutta

jos kasvin annetaan kasvaa, se tuottaa liki metrin

korkuisen pönäkän kukkavarren.

Lehtisalaatissa on runsaasti vettä, sillä siinä on sitä

enemmän (95 %) kuin lehmänmaidossa (87 %)

Lehtisalaatti on perinteinen salaatin raaka-aine.

Antiikin aikana sillä uskottiin olevan terveydellisiä

vaikutuksia. Tummissa ja kitkerissä lajikkeissa on anti-

oksidantteja.

(Wikipedia)

41

42

43

44

45

PUNAJUURIKAS

eli punajuuri (Beta vulgaris var. conditiva, syn. Beta

vulgaris var. rubra) on juurikkaan (Beta vulgaris)

muunnos. Punajuurikas on Välimeren maiden vanha

viljelykasvi, joka tuli Pohjoismaihin ja Suomeen mel-

ko myöhään. Ensimmäiset maininnat paksujuurisesta

juurikkaasta ovat 1500-luvulta. Nämä olivat aluksi

väriltään vaaleita tai keltaisia. Punajuurinen muoto

jalostettiin 1600-luvulla.

Punajuurikas muodostaa mehevän mukulan, joka voi

olla pyöreä, litteänpyöreä, munanmuotoinen tai pit-

känomainen lajikkeesta riippuen. Hyvä punajuurikas

on tasainen, voimakkaan tummanpunainen ja pinnal-

taan sileä. Suomessa viljellään myös valko-, kelta- ja

raitajuurikasta, joka on sisältä punavalkoraidallinen.

Punajuuren punaisen värin aiheuttavat betalaiinit

betaniini, betanidiini ja isobetaniini, mutta mukana

on myös keltajuurikkaan värin aiheuttavia betaksan-

tiineja. (Wikipedia)

46

47

RIKKAKASVIT

Itämisen jälkeen kasvien noustessa oli vaikeaa

tunnistaa maasta nousevista hyötykasveista rik-

kakasveja ja päinvastoin. Kasvukauden edetessä

ne oppi erottamaan. Niitä löytyy lukuisia lajeja,

joiden nimistä itselläni ei ole mitään aavistusta.

Kanankaali

Pihasaunio

48

49

50

51

52

BASILIKA

Maustebasilika eli basilika (Ocimum basilicum) on

yksivuotinen pensasmainen ruohovartinen kasvi,

jota käytetään yleisesti mausteena. Basilika kuuluu

huulikukkaiskasvien (Lamiaceae) heimoon, jossa

on monia mintunsukuisia yrttejä. Maustebasili-

kalla on kymmeniä eri alalajeja ja satoja lajikkeita.

Aromien perusteella basilikoja voidaan jakaa esi-

merkiksi aniksen-, kanelin-, timjamin- ja sitruu-

nanmakuisiin lajikkeisiin.

Basilikaa käytetään yleisesti tuoreena, ja se lisätään

keitettävään ruokaan vime hetkellä, koska keittä-

minen heikentää maun nopeasti. Tuoreita lehtiä

voi nyppiä suoraan puskasta, tai lyhyen ajan niitä

voi säilyttää jääkaapissa. Jos basilikaa on tarkoitus

säilyttää kauan aikaa, niin ne voidaan pakastaa

kevyen ryöppäyksen jälkeen. Tuoreet lehdet voi

laittaa lasipurkkiin, ja peittää lehdet oliiviöljyllä

ja ripauksella suolaa. Kuivattu basilika menettää

suuren osan maustaan. (Wikipedia)

53

Kukkajäärä sai seurakseen Kukkakärpäsen

54

LAVENTELI

Tähkälaventeli (Lavandula angustifolia) on sini-

kukkainen ruohovartinen kasvi. Se voi kasvaa yli

metrin korkuiseksi. Se on vihreä ympäri vuoden, ja

kukkii heinäkuusta syyskuuhun.

Se on voimakastuoksuinen yrtti, jota on käytetty

paljon etenkin hajusteena. Roomalaisilla oli tapana

lisätä laventelia kylpyveteensä tuoksuksi. Lääkin-

nällisiin tarkoituksiin joko laventeliöljynä tai yrtti-

teenä sitä ruvettiin käyttämään verraten myöhään,

vasta 1500-luvulla. Tähkälaventelista valmistetun

eteerisen öljyn tärkein yhdiste on linalyyliasetaatti.

Sitä ennen sitä käytettiin kuitenkin tuomaan

tuoksuaromia ruokaan. Lehtiä käytettiin liharuois-

sa ja karamellisoituja laventelin kukkia käytettiin

makeiden ruokien koristeluun. Provencen yrtit

-mausteseoksessa on yleensä mukana tähkälaven-

telia. Laventeli on kuivan maan kasvi, jota esiintyy

luonnonvaraisena läntisen Välimeren alueella,

kuten Provencessa. Se soveltuu myös viljelyyn.

(Wikipedia)

55

PINAATTI

(Spinacia oleracea) on ruohokasveihin kuuluva vi-

hannes. Sen lehdet ovat ”ruttuiset” ja tummanvihreät.

Talvilajikkeiden väri on tosin hieman vaaleampi. Se

on tullut Eurooppaan Persiasta 1000-luvulla, kun

arabit valloittivat Espanjan. Persiassa sitä on viljelty

ainakin jo neljännellä vuosisadalla. Arabialainen

kirjailija Ibn al-Awam totesi pinaatista 1100-luvulla,

että se on ”vihannesten prinssi”. (Wikipedia)

Pinaattikasvatukseni taisi mennä hukkaan, sillä en

pysynyt kukinnon perässä. Kukinto pitää poistaa,

sillä ne vievät pinaatista maun. Lehdet tulisi poimia

nuorina, ennen kukintoa. Ehkä minulla on vielä

toivoa.

Kukinto tulee pinaatinvarressa lehden tyveen.

56

57

58

59

60

LISÄÄ TILAA!

Avomaankurkku haluaisi tunkeutua harson

läpi kohti taivasta, mutta se ei ole vielä alkanut

kukkimaan, joten täytyy odottaa varmaankikn

muutama päivä.

61

PUOTILAN UIMARANTA

Osuin rannalle palstalta lähtiessäni oikeastaan

ensimmäisen kerran tarkoituksella koko kesänä.

Kello oli n. 20:30. Hetkeä aikaisemmin olivat kai-

konneet rannan ainoat ihmiset, rantalentiksen

pelaajat alkaneen sateen alta. Tunsin rannalla sateen

keskellä yksinäni jostain syystä samanlaista kaihoa

kuin syksyisin, kesäisten laitumien hiljennyttyä

lasten riemukkaista äänistä.

Olen asunut Vuosaaressa kahteen otteeseen, mutta

en ole uinut tälla rannalla koskaan. Ehkä sitten, jos

saamme vielä kunnon helteen tälle kesälle?

62

63

LEPOPÄIVÄ?

Luonnossa ei ole lepopäiviä. Kaikkialla kuhisee

ja pörisee. On tehtävä se minkä osan luontoäiti on

kullekin luodulle antanut.

Pistepirkko tallusteli kasvuharson seinämällä

etsien kaiketi kirvoja.

Nokkosperhonen ja mehiläinen kohtasivat saman

kukan terälehdillä

64

65

66

67

68

69

TUULI, TAITEILIJA

Tuuli loi sunnuntaina Puotilan ylle pilvistä näyttä-

vän näköistä grafiikkaa.

70

71

SATEINEN MAANANTAI

Jo toinen sateinen maanatai perätysten. 16.7.

maanantaina vetttä tuli paljon. Palstalle tulo perut-

tiin. Nyt vettä tuli ensin tihkusateena ja sitten ta-

saisena virtana. Saimme kuitenkin putsattua yhden

penkin rikkaruohoista. Porkkanat pääsivät rikka-

ruohojen varjosta valoon.

72

73

74

75

76

77

KURPITSAT KUKKIVAT

Kesäkurpitsat kukkivat hieman eri tahtiin eri pen-

keissä. Vasemman puoleisen kurpitsan kukinto alkoi

aiemmin kuin oikella puollella olevan, yhteisen

penkin kesäkurpitsa. Se on tuottanut vasta yhden

kukan, mutta lisää on tulossa.

78

PAPU

Pavut (Phaseolus) on hernekasvisuku, johon kuuluu

noin 80 köynnöstävää ruohovartista lajia, jotka kas-

vavat luonnonvaraisena Keski- ja Etelä-Amerikassa.

Lehdet ovat kolmisormiset, kärhettömät ja kukinto

isokukkainen terttu.

Eurooppaan amerikkalaisia papuja tuotiin jo

1500-luvulla. Suomeen niitä tuotiin hiukan myö-

hemmin, 1600-luvulla, puna- tai valkoteriöinen

tarhapapu (Phaseolus vulgaris), jolla on sileä vihreä,

keltainen tai violetti, 8–16 cm pitkä palko. Sen

viljelysmuotoja ovat muun muassa pensasmaisesti

kasvava pensaspapu ja salkomainen salkopapu, joista

kummastakin on olemassa useita lajikkeita. Pyöreä-

palkoisista tarhapavuista käytetään nimeä taitepapu

ja litteäpalkoisista leikkopapu. Pavut ovat yleensä

pensaspapujen siemeniä, niitä on valkoisia, punai-

sia ja ruskeita. Punakukkainen, 3–4 metriä korkea

ruusupapu on Suomessa yleinen koristekasvi, jonka

pavut ovat myös syötäviä. (Wikipedia)

79

HERNEENVARSI

Ojentautuu kohti hämärtyvää iltataivasta.

80

PERINNE-ASE KÄYTTÖÖN

Kuulin vasta eilen kaljan voimasta taistelussa eta-

noita vastaan. Siispä ostin pullon Perinne -kaljaa,

tein pienoisen kuopan Kesäkurpitsalehtien

alle multaan, johon upotin lasipurkin ja kaadoin kal-

jaa purkkiin. Aika näyttää toimiiko tämä ja teinkö

sen oikealla tavalla?

81

82

AVOMAANKURKKU

Kasvaa miltei silmissä. Se on jo alkanut kukkimaan

ja kukinnon myötä se on saanut aikaiseksi pieniä

kurkun alkuja. Luin tänään netistä ettei

peruna ole kurkun hyvä kumppani kasvimaassa.

Erikseen ei kyllä mainittu avomaankurkkua, mutta

elän sen oletuksen varassa, että näin on.

Punajuurikas on hyvä kumppani kurkulle.

Hip, hip, hurraa, aloittelijalla kävi puoliksi tuuri.

Avomaankurkkujeni toisella puolella kasvaa peruna,

toisella puolen punajuurikas. Olen suojannut kurk-

kukasvustoa harsolla, mutta nyt se kasvanut siitä

”yli”.

83

YLLÄTYS

MITÄ IHMETTÄ! Kuvasin iltahämärässä harson

alle sokkona avomaankurkun kukintoa, enkä pysty-

nyt katsomaan kameran etsimestä osuinko oikeaan

kohteeseen. Räiskiin useita otoksia perä perään ja

ajattelin, että sain varmaankin pari otosta pienistä

kurkun hedelmistä ja kukinnosta jos kävisi hyvä

tuuri. Ihmetykseni oli melkoinen kun katsoin tie-

tokoneelle ladattuja kuvia. Sammakko! Se oli ollut

hievahtamatta, vaikka ähelsin minuuttikaupalla

äänekkäästi vaikeassa kuvausasennossa liki maan

pinnassa kameran linssi n. 20 cm:n päässä samma-

kosta. Sammakko popsii myös etanoita, eli toivotan

sen tervetulleeksi. Mutta sykö se kotiloita, en tiedä.

84

85

86

87

88

ENSIPOIMINTA

Poimin ensimmäisen kesäkurpitsan. Seuraavanapäivänä, lauantaina 28. 7 se pääsi samaan pöytään palstalta pomittujen ruohosipulin, lehtisalaatin sekä paistamieni ahvenfileiden kanssa.Kesäkurpitsan makua kehuttiin paremmaksi kuin ulkomailta tuotujen. Onni on jakaa palstalla kasvatettuja vihanneksia nau-tittavaksi yhteisellä aterialla muiden kanssa.

10cm

30cm

89

90

91

HELLE!

Helteisenä lauantaina oli taas yksi unikko

puhjennut kukkaan. Tällä kerralla punainen.

Näissä kuvissa samainen kukka vastakkaisilta puo-

lilta kuvattuna ja sattumoisin eri hyönteisellä.

92

VALOA, KASVUA

Nostin harson avomaakurkkujen yltä ja vapautin

ne täydelle päivänpaisteelle. Nyt odotan miten

hedelmät kehityyvät hedekukkaisten kasvien

ympäröiminä.

Tsemppiä pikkukurkut!

93

94

95

LISÄÄ KUKINTOA!

Nyt ovat kaikkki palstan kesäkurpitsat heränneet

kukintoon. Lähiviikot tuottavat varmaankin satoa

kaikkiin kurpitsapenkkeihin!

96

97

VETTÄ JANOISILLE!

Kuvatessani avomaakurkkujen kukintoa, huoma-

sin lukuisten hyönteisten, ampiaisten, kärpästen

yms. tulevan juuri kastelemieni kurkkujen ja

punajuurikkaiden lehdille nauttimaan vesipisa-

roista.

98

99

100

101

KOMPOSTI

Tärkeä osa palstan ylläpidossa. Kompostissakin on

omaa elämää. Siellä on muurahaispesä, etanoita ja

tuntematon määrä muita hyönteismaailman jätemön-

kijöitä.

102

PIKAHARVENNUS

Punajuurikkaat saivat maanantaina pikaharven-

nuksen ja maasta nostetut joutuvat pian kattilaan.

Harvennusta tarvitaan vielä lisää.

103

TIIKERIPORKKANA

Yksi vai kolme porkkanaa? Porkkanat kasvavat

todistetusti savipitoisessa maassa myös tällaisiksi.

104

NAURIIN HARVENNUS

Nauriit kasvoivat liian tiiviisti, kylki kyljessä.

Oli suoritettava välttämätön harvennus. Säästin

suurimmat. Iso osa nauriita joutui kompostiin vah-

vempiensa tieltä. Ankara maailma.

105

Pyöreä pala historiaa!Tein tiistai-iltana harvennusta punajuurikkaille

sekä naurisistutuksille. Kastelin omat kasvini

kertaalleen ja tein vielä viimeisen silmäyksen

penkkeihin. Kävelin mansikkaistutusten välitse,

sillä välttelin astumasta penkkien väliin ojentau-

tuvien kesäkurpitsan lehtien päälle. Huomioni

kiinnitti pyöreä esine mansikkapenkkien välissä.

Hm... varmaankin joku mehupullon pahvinen

tiiviste, pudonnut joltakin palstalla käyneistä.

Noukin esineen ylös ja huomasin, sen olevan

metallia. Hei, tämähän näyttää kolikolta? Menin

vesipisteelle huuhtomaan likaa ja multajäämiä

kolikosta pois. Kääntelin huuhdottua kolikkoa,

niin että valo suuntautui viistosti sen pinnalle,

saadakseni lankeavan varjon avulla paremmin

näkyviin pintarakenteita. Hahmotin toiselta

puolelta juuri ja juuri luvun 20. Kolikko oli aika

hapettunut, toiselta puolelta en saanut oikein

selvää oliko sielläkin jokin numero.

Kuvasin kolikon molemmat puolet kotiin tultu-

ani ja mietin oliko se mahdollisesti 2o kopeekan

kolikko. Löysin netistä kuvia 1800 -luvun alun

ja lopun venäläisistä kolikoista, mutta yksikään

ei vastannut löytämääni kolikkoa. Ei myöskään

ruotsalaiset, ei ranskalaiset eikä tuon aikavälin

saksalaisetkaan. Mielenkiintoista?

Luultavimmin tämä kolikko on Suomen suur-

ruhtinaskunnan vuosilta, ajoitttuen johonkin

1800-luvun viimeiselle neljännekselle. En tätä

kirjoittaessani ole vielä saanut täyttä varmuutta,

onko kyseessä 20 markan vai pennin

kolikko. Liekö pudonnut kartanon

väeltä rantaniitylle niitylle muinoin

ja keneltä? Oli hauska tunne pitää

kolikkoa kädessä ja miettiä että se liitti minut

yhteen sen pudottaneeseen tuntemattomaan

ihmiseen ehkä yli yhden vuosisadan! Suomen

Pankista todennäköisesti saa pitävän tiedon koli-

kon nimellisarvosta ja vuosikymmenestä.

106

107

YÖLLISIÄ VIERAITA

Aikoessani kuvata tiistai-iltana avautuvaa Unikon-

kukkaa huomasin yhdessä jo lehtensä varistaneessa

Unikon siemenkodassa viiltoja. Katsoin muitakin

siemankotia, kaikissa oli viiltoja. Joku haluaa siis

kerätä siemenkodan maitinestettä joko lääkinällisiin

tarkoituksiin tai johonkin muuhun...

Käydessäni vesipisteellä huomasin erään toisen pals-

tan Unikonkodissa samanlaisia viiltoja. Enpä olisi

uskonut, että Unikon kasvatus saa liikkeelle tällaista

ulkopuolista”viiltelyharrastusta”. Näin puutarhaelä-

mä opetti minulle taas uuden sivujuonteen.

108

109

110

111

112

113

114

KURKKU

(Cucumis sativus) on kurkkujen (Cucumis) sukuun

kuuluva yleisesti viljelty yksivuotinen ruohovartinen

vihanneskasvi. Sen juuret viihtyvät lähellä maanpin-

taa ja leviävät laajalle. Kasvutapa on köynnösmäinen

ja lehtihangoista kasvaa kärhiä, joiden avulla kasvi

pystyy kiipeämään. Siitä käytetään hyväksi sen he-

delmä, joka kasvitieteellisesti on pohjusmarja.

Tiedetään, että ainakin jo 3000 vuotta sitten Intiassa

viljeltiin kurkkua, Egyptissä kurkku tunnettiin isra-

elilaisten ollessa siellä orjuudessa ja Rooman keisari

Tiberius oli niin mieltynyt kurkkuun, että halusi sitä

päivällispöytäänsä ympäri vuoden.

Kurkku on peräisin Aasiasta, tarkemmin määritel-

len todennäköisesti Himalajan vuoristosta, mutta

sen villimuoto kasvaa harvinaisena myös Intian

eteläosissa. Mahdollisesti se on otettu viljelykseen

kummallakin alueella toisistaan riippumatta.

Ensimmäiset tiedot kurkun käyttämisestä ravintona

on ajoitettu noin 5000 eaa. Roomalaiset ja kreikka-

laiset toivat kurkun jo antiikin aikana Eurooppaan,

missä sitä pidettiin suuressa arvossa jo silloin.

Avomaankurkkujen paras aika on syyskesällä ja

niitä voidaan käyttää säilöntään.[5] Niitä säilö-

täänkin sekä etikkakurkuiksi että suolakurkuiksi.

Muuten kurkkuja voidaan käyttää sellaisenaan esim.

salaatteihin ja leivän päälle, mutta myös keittoihin ja

pataruokiin. Avomaankurkkua käytetään kuitenkin

enemmän suolattuna tai etikkasäilykkeenä kuin

tuoreena. (Wikipedia)

115

116

117

118

LUOVUTTAMINEN?

Päivä päivältä on käynyt mitä ilmeisemmäksi,

etten kyennyt onnistumaan pinaatinkasvatuksessa.

Syy ei ollut kasvissa, vaan kokemattomuudessani.

En osannut nyppiä kukintoa ajoissa pois, joten

varret kasvoivat hurjaa vauhtia pituutta ja kukin-

non myötä pinaatti menettää makunsa. Kukinnon

suhteen olisi pitänyt huolehtia sen poistamisesta

joka käynnin yhteydessä, jota en jaksanut tehdä.

Kiinostava kokemus. Yritänkö uudelleen – en

tiedä.

119

120

TUULEN VOIMA

Tämän viikon aikana on tuullut useana päivänä.

Se näkyi myös palstalla. Herneet ovat saaneet taipua

tuulen voimasta.

121

122

123

124

HAJUHERNE

Lathyrus odoratus) on hernekasvien heimoon

kuuluva lähinnä Välimeren seudulta kotoisin ole-

va yksivuotinen palkokasvi, jota viljellään lähinnä

koristeeksi. Lajista käytetään yleisesti myös nimeä

tuoksuherne.

Hajuherne voi kasvaa noin kaksi metriä pitkäksi.

Sen kukat ovat suuremmat kuin ruoaksi käy-

tettävien hernelajien, väriltään ruusunpunaiset,

valkoiset tai violetinsävyiset, ja tuoksuvat melko

voimakkaasti. Niistä kehittyy karvaisia palkoja,

jotka sisältävät noin 6–12 hernettä. Siemeniä ei

voi syödä ja koko kasvi on myrkyllinen.

(Wikipedia)

125

126

AURINGONKUKKA

Helianthus annuus) on asterikasvien (Asteraceae)

heimoon kuuluva yksivuotinen kasvi. Aurin-

gonkukiksi voidaan kutsua myös monia muita

auringonkukkien (Helianthus) suvun kasveja.

Auringonkukka on kotoisin Pohjois-Amerikasta.

Laji on levinnyt jo varhain Peruun, jossa siitä

tuli auringonjumalan vertauskuva. Auringonku-

kan kuvia on löydetty inkatemppelien seinistä ja

palvontamenoissa käytetyistä esineistä. Vanhaan

maailmaan auringonkukka tuli Perusta ja Meksi-

kosta jo 1500-luvulla ensimmäisten amerikkalais-

ten kasvien joukossa. (Wikipedia)

127

128

129

130

131

132

133

134

KASVA TILLI, KASVA!

Poistin tillien päältä kasvuharson. Tilli ei ole oi-

kein lähtenyt kasvuun. Maa harson alla oli paikka

paikkoin vihreän läikikäs, ehkä olen kastellut

liikaa, en tiedä. Jospa vielä tapahtuisi äkillinen

kasvun ihme?

135

136

KASTEMATO

eli kasteliero (Lumbricus terrestris) tarkoittaa ylei-

simmin suurinta Suomessa esiintyvää lajia lierojen

heimon (Lumbricidae) 14 lajista. Sanalla saatetaan

viitata myös muihin saman heimon lajeihin. Kastelie-

ro on väriltään punertava ja suurehko: kastemato voi

kasvaa 30 cm pitkäksi.

Kastemadot elävät yleensä mullan alla, mutta tulevat

sateella maan pinnalle.

Ne ovat kaksineuvoisia, eli jokaisella kastemadolla on

pienestä pitäen sekä uroksen että naaraan sukupuoli-

elimet. Tilanne muuttuu kuitenkin parittelun jälkeen,

ja naaraan osaa toimittanut menettää naaraspuoliset

sukupuolielimensä ja muuttuu pelkäksi urokseksi.

Kastematoja voi tavata yli puolen metrin syvyydestä

savimaasta kesähelteillä. Talvisin ne todennäköisesti

kaivautuvat routarajan alapuolelle.

Jostain syystä kastematoja ei esiinny kaikkialla, vaikka

maatyyppi olisi silminnähden samanlaista savipitoista

maata. Oletetaan, että maan happamuusarvot vaikut-

taisivat.

Kastemadot ovat tärkeä osa maaperän hajottajaeli-

mistöä. Ne hajottavat kuollutta kasviainesta mullaksi.

(Wikipedia)

137

138

PIENI JA HENTO

Tämä pieni avomaan kurkunvarsi on vain vajaan 10

cm:n korkuinen. Se ei ole jaksanut nousta tämän kook-

kaammaksi taistelussa elintilasta. Silti se kukkii ja on

tehnyt jopa pari hedelmän alkua. Ehkä sekin saa aikai-

seksi riittävän suuret hedelmät poimittaviksi?

139

KURKKUKASVUSTOA

Kurkkuja on ilmestynyt enemmän ja enemmän,.

Luultavasti ne ovat poimintakypsiä elokuun

kahden viimeisen viikon aikana.

140

KURKKU KARHEANA

Poimin ensimmäisen avomaankurkun. Kurkun

pinta tuntui karhealta, siintä työntyvien harja-

maisten piikkkien vuoksi. Ilmeisesti ne suojaavat

sitä sen kasvuaikana ulkopuolisilta

tunkeilijoilta?

141

RAPARPERI

(Rheum rhabarbarum) on tatarkasveihin kuuluva

erittäin hapan vihannes, jonka meheviä lehtiruoteja

käytetään ravinnoksi. Raparperi voidaan käyttää esi-

merkiksi piirakoissa, keitoissa ja hilloissa.

Raparperi luultavasti tunnettiin keskiajalla, mut-

ta sitä ei koskaan käytetty elintarvikkeena, vaan se

luokiteltiin pikemminkin myrkylliseksi tai syötäväksi

kelpaamattomaksi kasviksi. Vuonna 1612 raparpe-

rin lääkinnällisistä ominaisuuksista julkaistiin teos

”De Rhapontico”. Vielä 1700-luvulla kasvia pidettiin

puhtaasti lääketieteellisenä yrttinä eikä sitä käytetty

elintarvikkeeksi.

Raparperin nimi tullee ikivanhasta kauppaväylästä,

jota pitkin sitä vietiin maailmalle. Tehokkaana lää-

kekasvina pidettyä raparperia kasvoi Uralin rinteillä,

ja sitä kuljetettiin Välimeren maihin pitkin Volgaa,

barbaarien jokea - Rha Barbarum.

Raparperi sisältää oksaalihappoa. Oksaalihappo sitoo

elimistön soluista kalsiumia, jos sitä ei ole muuten

saatavilla. Runsaina annoksina raparperia nautittaessa

olisi syytä nauttia samalla kalsiumpitoista ruokaa tai

juomaa, esimerkiksi maitoa. Kalsiumia on eniten luun

soluissa, joten oksaalihaposta voi olla haittaa luustolle.

Oksaalihappo voi pahentaa kihtipotilaan tai niveltu-

lehdusta potevan vaivoja. (Wikipedia)

142

HEINÄSIRKAT

(Caelifera) ovat yleensä kasveja syöviä hyönteisiä,

joilla on pitkät takajalat. Voimakkaiden takajalko-

jensa avulla heinäsirkat pystyvät tekemään pitkiä

hyppyjä. Koiraat sirittävät? hankaamalla takajalko-

jaan siivenreunoihin.

Heinäsirkat elävät miltei kaikkialla maailmassa

lukuun ottamatta kylmimpiä napaseutuja. Hei-

näsirkat suosivat paikkoja, joissa niillä on paljon

syötävää, kuten niittyjä ja metsiä. Jotkut heinäsirk-

kalajit syövät vain tietyntyyppisiä kasveja, toiset

lajeista ovat kaikkiruokaisia.

Merkittävin heinäsirkkakantoja rajoittava tekijä

on sää, mutta alueellisesti heinäsirkkojen luonnol-

liset viholliset voivat rajoittaa populaatiota säätä

enemmän. Heinäsirkkojen suurimpiin vihollisiin

kuuluvat monenlaiset loiskärpäset, jotka laskevat

munansa heinäsirkan munien lähelle tai jopa nii-

den sisään. Jotkut kärpäset voivat laskea munansa

tai toukkansa heinäsirkan sisään. Siten kärpäsen

toukat syövät heinäsirkan sisältäpäin.[1] Muita

heinäsirkan vihollisia ovat kovakuoriaiset, linnut,

jyrsijät, käärmeet ja hämähäkit.

Heinäsirkkoihin lukeutuvista kulkusirkoista muo-

dostuva parvi voi syödä ihmisten viljelykset muuta-

massa minuutissa. Välimeren maissa kuulee usein

heinäsirkkamaista siritystä iltaisin, mutta tämä ääni

ei lähde heinäsirkoista vaan laulukaskaista.

143

144

145

ARGH!Grrrr...Huomasin jonkun ryhtyneen ruohosi-puleihini kataluudella ja väärydellä saksien kera! lisäksi kaksi ruohosipu-li-istutustani oli tuhottu!

Langetkoon yllesi Hergén kapteeni Haddockin verbaliikka todentamaan olemuksesi synkkää kurjuutta:

bandiitti, barbaari, bašši-bazuukki, bazzibazuki, bronto-sauruksen sivupersoona,cercopithechi, cromagnonlai-nen, diplomaatti, diplomaat-tiääliö, dipsomaani, egoisti, ektoplasma, ektoplasman var-jokuva, elikko, epelin kuvatus, eläinrääkkääjä, gangsteri,guanokauppias, gyroskooppi... jne!!

146

147

148

149

SALAATTIHARVENNUS

Hyvin kukoistaneesta penkistä on poistettu salaatin-

lehtiä. Ovatko olleet liiaksi lehtokotiloiden

nakertamia?

150

151

152

MIEKKALILJAT

(Gladiolus) on kurjenmiekkakasvien heimoon

kuuluva suku. Suvun tieteellinen nimi tulee latinan

sanasta ”gladius”, joka tarkoittaa miekkaa. Miekka-

liljat ovat yksivartisia mukulakasveja ja suosittuja

leikkokukkia. Miekkaliljojen korkeus vaihtelee 40–

140 cm välillä. Kukat ovat suppilomaisia ja sijaitse-

vat latvatertussa. Kukat ovat väriltään yksi-, kaksi-

tai monivärisiä. Miekkaliljojen sukuun kuuluu

260 lajia, joista 250 elää luonnonvaraisena Saharan

eteläpuolisessa Afrikassa, pääosin Etelä-Afrikassa.

Kymmenen lajia on luonnonvaraisia Euraasiassa.

Miekkaliljoista 160 lajia on kotoisin Etelä-Afrikasta

ja 76 trooppisesta Afrikasta. Lajit vaihtelevat hyvin

pienistä kasveista, mahtaviin jalostettuihin kukin-

toihin. (Wikipedia)

153

PINAATIN LOPPU

Kitkin sunnuntaina hieman haikein mielin viimei-

sen pinaatinvarren maasta.

No, opiksi ja ojennukseksi mahdollisesti seuraavaa

yritystä varten. Taisn maistaa kokeeksi heinäkuun

alussa yhtä pinaatinlehteä. Se jäi ainoaksi makuko-

kemukseksi tästä runsaasta pinaattikasvustosta.

154

KISSANMINTUT

(Nepeta) on kasvisuku huulikukkaiskasvien (Lamia-

ceae) heimossa. Kissanminttulajeja tunnetaan yhteenä

noin 250 ja niitä esiintyy alkuperäisenä Euraasiassa

ja Afrikassa. Jotkin kissanmintut ovat tuoksultaan

vastustamattomia kissoille.

155

156

SATO MAANANTAI

Ilmassa oli hiven sysksyn tuntua mielestäni.

Aurinko tuli esiin ajoittain. Tänään tuli peruna- ja

porkkanasatoa. Kahdesta lyhyestä perunapenkistä

tuli yllättävän paljon perunaa. Onnittelut!

Omasta penkistäni nostin punajuurekasta, Kesä-

kurpitsan, sekä avomaankurkun.

Mieleeni hiipi palstalta poistuessani pieni haikeus,

jopa tyhjyys?

Olen ollut palstalla hyvin usein kesän aikana.

Ihmisten poistuminen uusin kuvioihin, kasvukau-

den loppuminen, sadonkorjuu, mitä sen jälkeen?

Syksy tulee nyt uudella tavalla, jokin loppuu konk-

reettisesti runsaan, monimuotoisen ja sisältörik-

kaan puuhastelun jälkeen.

Elämä palstalla on antanut kuitenkin tunneskaa-

laan uusia, positiivisia sävyjä. Äiti maa, kaiken

perusta, ilman sen anteja olisimme paljosta paitsi.

157

PORKKANOITA

Porkkanat yllättivät taas toisesta penkistä ylös-

nostettuna. Isosta pääjuureksesta kasvoi useita

pienempiä, jota olivat kietoutuneet osin toistensa

ympärille.

158

159

160

VOIHAN VAUVA!

Loistava kontrasti edellisen sivun ja viime viikolla

nostettujen porkanoiden rinnalla tämä kokeeksi nos-

tamani Babyporkkana. Täytyy todeta, että tämä on

vielä vauvojen vauva, niin mitättömän kokoinen se on.

Istutin porkkanat Kesäkurpitsojen viereen, ehkä se on

syönyt porkkanoiden kasvuvoimaa? Siirsin sunnun-

taina muutamia porkkanoita tuhoamieni pinaatti-is-

tutusten tilalle. Luultavasti siirrän niitä lisää tehos-

taakseni niiden kasvua?

161

HEI HULINAA!

Hajuherneet ovat kaatuneet vasten herneistutuksia,

jotka kärsivät jo aiemmin, nelisen viikkoa sitten pu-

haltaneesta voimakkaasta tuulesta

162

163

164

165

AURINKOA MAASTA

Auringonkukat loistivat pilvisienä sunnuntai-iltana.

Palstalla aistin jo alkavan syksyn. Ilmassa ei ollut

kesän tuoreita tuoksuja, ennemminkin kuivuneiden

kasvien tuoksua.

166

TAUON JÄLKEEN

Uskomatonta, olen ollut palstalta poissa liki viikon.

Avomaankurkut kypsyvät ja poimin pari suurinta.

Laskeskelin niitä tulevaksi vielä parisenkymmentä,

mikäli säät pysyvät kohtuullisen lämpiminä.

Aikaa viimeisten poimimiseen menee luultavasti noin

pari viikkoa

167

168

169

LISÄÄ KURPITSOITA!

Näissä kahdessa eri penkissä kurpitsahedelmän kasvu

on hyvässä vauhdissa. Satoa tulee vielä syyskuun puo-

lella. Tästä oikean puoleisesta penkistä oli viety yksi

kesäkurpitsa. Ikävää.

HYVÄSTI SALAATIT!

Salaatinlehdet joutuivat tänään kompostiin yhteisestä

penkistä. Purjosipulit sinnittelevät ja kasvavat hitaas-

ti. Saa nähdä ehtivätkö kypsyä poimittaviksi, jäljellä

olevien viikkojen (5) aikana?

Penkistä oli edellisen viikon aikana viety kurpitsa.

Hmph!

170

TAKAISIN PYSTYYN

Nostimme kaatuneet hajuherneen varret pystyyn ja

laitoimme lisätuen estämään nitää kaatumasta. Varret

tosin sojottavat hieman sinne tänne, mutta parempi,

kuin pitkin pituuttaan maassa.

171

172

173

174

BABYPORKKANAT

Sain kuin sainkin päivän saaliiksi ensimmäiset Ba-

byporkkanat sekä pari avomaankurkkua. Osan liian

tiiviisti yhdessä kasvaneista porkkanoista sijoitin

poistettujen pinaatinvarsien tilalle. Katson syyskuun

puolivälissä, josko ne olisivat silloin riitävän suuria.

175

TURVAPOIMINTAA

Päätin napsaista mukaani persiljaa vaikken heti tar-

vitsekaan niitä. On parempi poimia niitä talteen, kuin

antaa ne vietäviksi palstavarkaille, joita valitettavasti

liikkuu palstoilla.

176

177