Upload
risto-ruuth
View
239
Download
5
Embed Size (px)
DESCRIPTION
I think we are ready soon. Take another look!
Citation preview
1
2
Kartanon mailla...
3
...ja miten se sai alkunsa Näitä kuvia ja tekstejä ei olisi olemassa ilman niitä ihmisiä jotka saivat minut osallistumaan matkalle tuntemattomaan.Kokemaan sellaista, josta en olisi uskonut koskaan kiinnostuvani.Minulle luonto on näyttäytynyt tähän asti pääosin neljänä vuo-denaikana ja lämpötilojen muutoksina ilmassa, vedessä, lumen tulona, niiden sulamisena, räntänä, sateena, sekä lehtien ilmesty-misenä puihin ja voikukkien alkukesän värikkäänä kukoistuksena. Nämä alkusanat syntyivät spontaanisti poutapilvisenä hei-näkuun perjantaina, arvuutellesani miten kasvini voivat palstalla edellispäivän runsaahkon sateen jäljiltä. Tunsin kiitollisuutta ja onnistumisen tunnetta, jota olen kokenut ajoittain hyvin vähän. Palsta ja sen hoito on tehnyt hitaasti ja huomaamattomastiomaa tehtäväänsä, hoidamme nyt molemmat toisiamme.Mieleni liikkeet ovat paljolti fokusoituneet palstaan – se onvain hyväksi. Tunnen ja aistin uudenlaisia sävyjä elämässäni.Maa, sen ikiaikainen merkitys ihmisille konkretisoituu minulle uudella ja hyvällä tavalla. Kaikkinensa se on antanut energiaa, voimaa ja merkityksellisyyttä. Kaikki uudistuu ja kasvaa luonnon ikuisessa kierrossa ja me ihmiset saamme hetken olla tässä ajassa kiinni. Matka kohti satoa on kesken, mutta molemmat, sekäPäivi Jalonen että Erika Zidbeck ansaitsevat jo nytkiitokset hyvin tehdystä työstä. He saivat aikaiseksimielenkiintoni heräämisen, vaikka ilmoittautuessani olinvielä hitusen ymmälläni mihin ihmeeseen olin sitoutumassa.
Ihmeeseen – kyllä, toden totta!
Sidoin oheen kiitokseksi virtuaalisen kukkaseppeleenkuvaamistani aidoista palstan kasveista.
Kiitos!
Suuren suuri kiitos myös kaikille osallisille puutarhureille.
Helsingissä perjantaina 13.7.2012.
-Risto-Kaikki valokuvat: ©Risto Ruuth
4
Puotilassa oli 1500-luvulla kahdeksan tilaa ja
1700-luvulla enää neljä. Yksi tiloista oli Rånsin
ratsutila, johon 1750- luvulla yhdistettiin Klåvus
ja Domars, ja PUOTILAN KARTANO
(Botby gård) sai alkunsa.
Sen vaiheikkaasta ja kulttuurihistoriallisesta
menneisyydestä antaa tuulahduksen myös ny-
kyinen Rantakartanontie, joka toimi kartanon
lehmuskujana. Apteekkari Elgin rakennuttama
yksikerroksinen puinen, mansardikattoinen
päärakennus on peräisin 1800-luvun alusta.
Pihapiiriä rajanneista rakennuksista on jäljellä
ainoastaan toinen, 1700-luvun lopulla rakennet-
tu tilanhoitajan asunto. Sen vieressä on pitkä ja
matala klassistinen kellarirakennus 1800-luvun
alusta. Pihapiirin lounaiskulmassa, Puotilantien
varressa, on 1859 rakennettu luonnonkivinen,
kaksikerroksinen ja goottilaishenkinen viljama-
kasiini. Se on muutettu Vartiokylän seurakun-
nan kappeliksi vuonna 1963.
Kartanon pihapiiri rajautuu Vartiokylänlahden
puolella kiviaitaan, jossa on toinen kartanon
porteista. Pihapiirin ja meren välisellä rinteellä
on sijainnut kartanon rantaniitty. Nyttem-
min niitty on muuttunut Puotilan asukkai-
den viljeypalsta-alueeksi. Nykyisen Puotilan
uimarannan kohdalla oli vielä 1900-luvun alussa
kartanon laituri uimakoppeineen. Sen eteläpuo-
lella ennen sotia sijainnut laivalaituri toimi kau-
an reittiveneen pääteasemana. Puotilan kartanon
kukoistuskausi kesti 1700-luvun lopulta 1800-lu-
vun lopulle. Tuolloin tilaa hallitsivat Elgien ja
Lindroosien suvut. Molemmat isännät olivat
elinkeinoelämän palveluksessa yrittäjinä, mutta
kehittivät samalla Puotilan kartanon maatalout-
ta. Kartanoon kuului 1800- luvun alussa kuusi
torppaa, joista Högkullan paikalle on syntynyt
nykyinen Puotinharju ja Maraksen luo Marja-
niemen alue. Vielä 1900-luvun alussa kartano-
alueella toimi oma meijeri. Maiden pinta-ala oli
tuolloin yli 500 ha.
Päärakennuksessa toimi sotien aikana kansakou-
lu. 1960- luvulla se oli pahasti huonokuntoinen
ja sitä uhkasi purkaminen. Rakennus kuitenkin
pelastui ja nykyisin siinä toimii suosittu ravinto-
la. (Tällä hetkellä myynnissä. Kaksi vakavasti otet-
tavaa ostotarjousta tehty)Viljamakasiinin kappeli
on erityisen haluttu itähelsinkiläisten vihkikap-
pelina.
Vaikka KARTANON PUISTO on rapistunut
loistonsa päivistä, siellä on jäljellä paljon vanhoja
hyöty- ja koristekasveja. Kasvistoa on inventoitu
vuonna 1965, jolloin kookkaiden puiden ja pen-
saiden arvioitiin olevan 1860-luvulta Lindroosin
ajalta. Perennakasvien ikäsuhteet sen sijaan ovat
epävarmempia; varmuudella tiedetään, että ne on
tuotu vuosien 1860 ja 1933 välisenä aikana.
Viimeksi mainittuna vuonna kartano siirtyi kau-
pungin omistukseen. Vuoteen 1965 mennessä ei
puistossa ollut tehty minkäänlaisia uusistutuksia.
Tämän jälkeen on poistettu huonokuntoisia pui-
ta (mm. hedelmäpuita) ja kiviaitaa on korjattu.
Kasvillisuutta on paikoin uudistettu ilmeisesti
melko äskettäin, esim. viljamakasiinin portaiden
vieressä. Puutarha-alueelta löytyy yhä iso joukko
1965 mainittuja kasveja. Lehmukset, vaahterat,
vuorijalavat ja muutamat laakeripoppelit muo-
Kartanon historiaa
dostavat pääosan kartanopuiston vanhimmasta
puustosta. Pensaslajistossa on runsaasti ns. van-
hanaikaisia lajeja. Viljelyjäänteiksi tai -karku-
laisiksi katsottavat yrtit, kuten saksankirveli,
idänsinililja ja konnantatar sekä rohto- raunio-
yrtti ja japanintatar, voivat hyvinkin olla peräisin
puutarhan alkuajoilta.
5
JUORUMÄKI (Skvallerbacken)
on ollut merkittävä osa Johan Henrik Lindroo-
sin 1860-luvun alkupuolella perustamaa puistoa.
Puistometsään johtivat Puotilan kartanon kasvi-
tarhan lounaispäädystä lähteneet kaarevat käy-
tävät. Huolellisesti rakennetut soratiet halkovat
vuosikymmenten kuluessa taas luonnonmetsäksi
muuttunutta metsää. Itäreunassa on runsaasti
jaloja lehtipuita. Metsäisen kukkulan keskiosan
vanhin puusto koostuu männyistä, koivuista
sekä muistomerkin ympärille istutetuista lehti-
(Lähde: http://www.sll.fi/uusimaa/helsy/tulemukaan/vartiokylanlahti-luontopolku )
kuusista. Mäen päällä oleva Helsingin neljännek-
si vanhin ulkoveistos on ilmeisesti kauppaneuvos
LINDROOSIN MUISTOMERKKI. Puiston
historian mieleen palauttava muistomerkki on
koottu luonnonkivistä, joiden päällä on musta
graniittijalusta ja uurna. Alustassa on teksti:
”d. 9 juni 1862”. Kauppaneuvoksen kuolinpäivä
oli 6. kesäkuuta 1862, ja omaiset ovat muistojuh-
lina kokoontuneet tälle paikalle. Perimätiedon
mukaan kivien alle on haudattu kauppaneuvok-
sen lemmikkikoirat ja hevonen.
Ajatus palstan kuvaamisesta taisi syntyä jo
ensimmäisellä kerralla, kun nappasin yleis-
kuvan maanantaina 7. toukokuuta. Juhan-
nuksen jälkeisenä maanantaina 25.6. ja sen
jälkeisen viikon olin poissa, mutta sen jälkeen
olen kuvannut säännöllisesti jokaisen käynti-
ni yhteydessä palstaa. Olen kuvannut omien
puuhastelujeni jälkiä, sekä muiden ”tarhurien”
kasveja. Katsellessani palstalta otettuja kuvia
heinäkuun toisella viikolla, minulle syntyi
ajatus koostaa otokset aikajärjestykseen ja
tehdä niistä ”jonkinlainen” esitys.. Tämä on
tuonut lisää syvyyttä ja perspektiiviä palstalla
käyntiin. Samalla on pitänyt selvitellä kasvien
sekä ötököiden nimiä ja omat hatarat tietoni
molemmista lajimaailmoista ovat lisääntyneet
huomattavasti sitten toukokuun.
KUVAAMINEN
6
ALOITUS
Toukokuisena maanantaina. Lapio käteen ja maata
kääntämään. Iskin pistolapioni tiukaksi pakkaan-
tuneeseen maahan. Miten syvältä tätä pitää kään-
tää? Rikkaruohot juurineen mullasta pois, kuulin.
Sohin lapiolla päämäärättömästi, vilkuilin mitä
muut tekivät ja yritin ymmärtää mitä ja miten oi-
kein pitäisi tehdä. Vähitellen logiikan hammasrat-
taat osuivat päässäni kohdalleen ja ymmärrykseni
lisääntyi siinä määrin että lapioni liikeradat saivat
jotain hyödyllistä aikaiseksi. Ähinä ja puhinani
kielivät itselleni fyysisestä rasituksesta jollaista
en ollut tuntenut kuukausiin. Takki tuntui liialta
ylläni, hikikarpalot pusertuivat ohimoiltani valuen
poskipäiltä alas - huh!
Saimme vihdoin monen lapion käännön ja talikon
väännön avulla muokattua maan oheiseksi näky-
mäksi.
7
8
RUOHOSIPULI
eli ruoholaukka (Allium schoenoprasum) on
sipuleiden sukuun kuuluva monivuotinen maus-
tekasvi. Se kasvaa noin 30 cm korkeaksi. Sillä
on sileät, putkimaiset lehtivarret, joiden päähän
puhkeaa violetit tupsumaiset kukat, joiden hal-
kaisija on noin yhden sentin.
Ruohosipulia kasvaa villinä Venäjällä ja meren-
rannoilla Länsi-Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-
Amerikassa.
Suomessa ruohosipulilla on kaksi alalajia,
kallioruoholaukka (Allium schoenoprasum ssp.
schoenoprasum) ja ruijanruoholaukka (Allium
schoenoprasum ssp. alpinum), jota tavataan vain
Utsjoen kyläkedoilla ja rannoillaja Inarissa. Rui-
janruoholaukka on luokiteltu silmälläpidettäväk-
si lajiksi (Wikipedia)
Punajuurikkaan siemeniä
9
10
MANSIKKA
Kukki loistokkaasti ja teki raakileita, mutta ei
tuottanut marjoja.
Eli oli ostettava mansikat kaupasta.
Maanantaina sadepäivänä, 16.7.
Ostin oheisen 2 Kg:n laatikollisen
mansikoita jaettavaksi Juorumäellä.
Sade tuli ja perui mansikanjaon!
11
12
KESÄKURPITSA
Alta maan, ylös mullasta, valoa kohti!
13
14
VESI
Kaikki kaikessa. Ilman sitä ei ole mitään.
Kesä ei tähän mennessä ole ollut liioin helteinen.
Tänään maanantaina, 16.7. on satanut aamuyöstä
lähtien miltei koko päivän, jatkuen pitkälle iltaan.
Kastelukannu saa olla rauhassa velvollisuuksiltaan
muutaman päivän.
Kehäkukka
P inaa t t i
AvomaankurkkuPeruna
Naur i s
Per s i l j a
Bas i l i k a
T i l l i , 1 . s a t o nä i v e t t y i
Babyporkkana
Kesäkurp i t s a
Puna juur i ka s
Omat kasvit
Naapurin kasvit
NAAPURINPENKKI
Peruna
15
16
PÄIVÄNKAKKARA
Individualisti? Näitä erikoisia luonnonoikkuja
oli useita.
17
JÄLKI
Kengänpainallus kosteassa
savimaassa.
Joku jätti jalanjäljen
jälkeensä?
18
AVOMAANKURKKU
Partenokarppinen, tekee ainoastaan emikukkia.
Tuleekohan tämä toimeen perunan kanssa? Onko
peruna hedekukkainen? Eipä tullut
otettua selvää kylvövaiheessa. Täytyy vain
toivoa, jospa noviisitumpelolla kävisi tuuri?
ainakin ötökkä viihtyy lehdellä.
19
20
HARVAINVALTAA
Eläköön harvainvalta! Rikkaruohoista moni haluaa
elintilaa, mutta valitettavasti ne ovat tässä
tapauksessa ei toivottuja. Ne saivat yhteisestä penkis-
tä häädön. (luultavasti).
21
22
KEHÄKUKKA
Vanhoina aikoina salaatin sekaan laitettiin usein
kukkia ja lisäksi keskiajalla ruokaa haluttiin
usein värjätä. Kehäkukan terälehtiä on
Etelä-Euroopassa käytetty riisin, voin ja leivon-
naisten värjäämiseen. Parhaimmillaan kehä-
kukasta saatu väri vastaa voimakkuudeltaan
sahramia.
(Wikipedia)
UUSI YRITYS
Kyhäsin kotini lähistöllä löytämistäni ja vuolemis-
tani oksankappaleista kehikon suojaksi uudelleen
istuttamilleni kahdelle tillilajikkeelle.
Edellinen, Mammut -tillilajike kuihtui pois
minulle tuntemattomasta syystä.
Sain suojaamiseen vinkin naapuripalstan pitäjältä,
joka kertoi pitävänsä tillit koko kasvukauden
harson alla.
23
KESÄKURPITSA
Sammakko- tai etanaperspektiivistä.
24
Tuin naapuripenkin perunanvarret kurotta-
masta avomaakurkkujeni ylle.
Samalla tein kehikon kurkkukasvuston ylle ja
peitin sen harsolla.
Avomaakurkkku ei viihdy hedekukkaisten
kasvien lähistöllä ja kasvuharson voi poistaa
kun kurkku alkaa kukkimaan.
25
26
PERSILJA
(Petroselinum crispum) on kaksivuotinen
ruohovartinen yrtti. Persiljan alkuperästä ei
ole täyttä varmuutta, mutta tämän Apiaceae-
heimoon kuuluvan kasvin arvellaan olevan ko-
toisin Välimeren itäosista tai Aasian länsiosista.
Nykyisin persilja kasvaa villinä monin paikoin
Etelä-Euroopassa ja Aasiassa
Alkujaan kreikkalaiset eivät tehneet eroa persil-
jan ja sellerin (Apium graveolens) välillä, vaan
molemmista käytettiin nimeä ’selinon’ ja lati-
nassa vastaavasti apium. Myöhemmin annettiin
sitten persiljalle nimi ’petroselinon’ eli ’kivisel-
leri’. Selityksenä moiselle nimelle voisi olla, että
persiljan siemenet ovat kivikovia ja itävät hyvin
hitaasti.
Antiikin Kreikan olympialaisten voittajan kut-
reille laitettiin persilja- tai selleriseppele.
(Wikipedia)
27
28
PÄIVÄNKAKKARA
(Leucanthemum vulgare) on valko-keltakukkai-
nen mykerökukkaiskasvi. Se on läheistä sukua
krysanteemeille, joihin se on aiemmin sijoitettu
nimellä Chrysanthemum leucanthemum. Päivän-
kakkara on Keski-Suomen maakuntakukka
Päivänkakkara kasvaa 20–60 cm korkeaksi. Sen
mykerökukinnossa on valkoteräiset laitakukat ja
heleän keltaiset kehräkukat. Alhaalla on pitkä-
ruotisia liuskahampaisia lehtiä, varsilehdet ovat
pienempiä eikä niillä ole ruotia. Päivänkakkaran
voi sekoittaa peltosaunioon (Tripleurospermum
inodorum).
Päivänkakkaraa tavataan koko Euroopassa sekä
Siperian ja Pohjois-Amerikan keskiosissa lauh-
kealla vyöhykkeellä. Suomessa päivänkakkara on
yleinen Kemin eteläpuolella, Lapissa tulokaskasvi.
Sitä viljellään koristekasvina
(Wikipedia)
29
RUISKAUNOKKI
(Centaurea cyanus) eli ruiskukka on 30–70 cm
korkea sinikukkainen, yksivuotinen mykerö-
kukkainen kasvi. Se on peräisin Italian kuivilta
vuorenrinteiltä. Suomessa se on muinaistulokas,
jota kasvaa pelloilla, puutarhoissa, pientareilla
ja joutomailla maan eteläosissa. Ruiskaunokki
on aikaisemmin kasvanut hyvin yleisenä ruis-
pelloissa, mutta nykyään se on harvinaistunut.
Ruiskaunokki on myös vanha puutarhakasvi. Se
kukkii heinä-syyskuussa
(Wikipedia)
30
KESÄKURPITSA
on ryhmä kurpitsan (Cucurbita pepo) lajikkeita.
Kesäkurpitsa on vihannes ja ulkonäöltään hyvin
samankaltainen kuin kurkku: vihreä tai joskus
keltainen, pitkulainen, joskus pyöreähkö.
Kesäkurpitsa tuli Suomeen 1600-luvulla
Välimeren alueelta. Suomessa kesäkurpitsaa
syödään noin puoli kiloa henkeä kohti vuodessa.
Hedelmän lisäksi myös kesäkurpitsan kukat ovat
syötäviä.
Kesäkurpitsan väitetään olevan erityisen tehokas
kuona-aineiden poistaja. Se edistää ruoansulatusta
ja suojaa suoliston limakalvoja.
(Wikipedia)
31
32
HERNE
(Pisum sativum) on herne kasvien heimoon kuuluva
iki vanha viljelyskasvi. Sitä viljellään sekä ihmis-
ravinnoksi että rehuksi. Siitä käytetään ravinnoksi
yleensä siemenet, mutta joidenkin lajikkeiden palotkin
ovat syötäviä.
Herneestä on olemassa monia muunnoksia, jotka
vakiintuneesti jaetaan kahteen pää ryhmään, tarha-
herneisiin (P. sativum var. sativum) ja pelto herneiseen
(P. sativum var. arvense). Pelto herneen kukat ovat
punaisenkirjavat ja pienehköt, siemenet tuleentunei-
na ruskehtavat tai harmaat. Tarha herneen kukat ovat
valkoiset, siemenet vihreät tai keltaiset. Nykyään nämä
vanhat nimitykset eivät kuitenkaan enää täysin vastaa
käyttö muotoa, sillä esi merkiksi Suomessa viljellään
lähes yksin omaan tarha hernettä sekä puutarha- että
pelto kasvina.
Tarhaherneitä on edelleen monia tyyppejä, kuten
silpo herne, silpo ydinherne, taitto herne ja sokeri herne.
Silpo herneestä valmistetaan muun muassa hernekeit-
toa, kun taas silpo ydin herneitä käytetään enimmäkseen
tuleentumattomina, vielä kirkkaanvihreitä ja makeita, ja
niitä viljellään runsaasti pakaste herneiksi. Taittoherne
ja sokeriherne eroavat muista herneistä siinä, että niiden
palon sisäpinnalla ei ole sitkeää kalvoa, minkä vuoksi
niiden palotkin ovat syötäviä. (Wikipedia)
33
34
35
36
UNIKKO
Unikkokasvit (Papaveraceae) ovat Ranunculales-
lahkoon kuuluvia ruohokasveja. Sukuja on 26 ja
lajeja noin 250, joista suurin osa kasvaa pohjoisella
pallonpuoliskolla.
Suurin osa lajeista sisältää maitiaisnesteitä. Lehdet
ovat sijoittuneet kierteisesti. Kukat ovat säteittäisiä
sekä kaksineuvoisia. Verholehtiä, jotka varisevat
varhain, on kaksi. Terälehtiä kukassa on tavalli-
sesti neljä ja heteitä niissä on paljon. Kukkimisen
jälkeen muodostuva hedelmä, kota, on rei’illä tai
liuskoilla avautuva. (Wikipedia)
Nuokkuva unikko, ennen kuin sen varsi suoristuu
ja verholehdet avautuvat.
37
Horsmakiitäjä(yöperhonen)
lehahti esiin kasvien
seasta kitkiessäni penkkien
välissä rehoittavaa rikkaruohoa.
Taisin napata sitä vahingossa sen
kehosta, liekö vahingoittunut
– en tiedä.
KimalainenNäitä pöristelee paljon
Juorumäellä. Tekevät
tärkeää työtä.
LehtokotiloYlikansoittaa kasvimaata.
Niille on varattuna
valkoinen, suolaa
sisältävä jugurttipurkki
tarvikelaatikossa.
KukkajääräNämä näyttävät
viihtyvän Kehäkukissa.
Kärpänen En ole varma
onko tämä
Sieppokärpänen,
petokärpäsiin
kuuluva laji.
Räkättirastaitalentelee siellä täällä
Juorumäellä. Tämän yksilön
kohtasin tiensä päässä
Vartiokylässä matkalla
palstalle (12.6).
Kettu, Pesä Pehtoorin talos-
sa. Ketunpoika on uskaltau-
tunut ulos kolostaan.
Emon tai uroksen kohtasin
palstalla myöhäisenä iltana,
kun olin menossa kastele-
maan kasveja. Katselimme
hetken toisiamme, kunnes
kettu lähti paremmille saa-
listuspaikoille.
38
PERUNA(Solanum tuberosum) on koisokasvien (Solanaceae)
heimoon kuuluva kasvi, jonka mukulaa käytetään
ravintona. Peruna on yksi eniten käytetyistä ravinto-
kasveista Euroopassa ja Etelä- sekä Pohjois-Ameri-
kassa. Peruna kuuluu niiden yhdeksän viljelykasvin
joukkoon, joiden avulla tuotetaan 75 prosenttia ih-
misravinnosta. Peruna on peräisin Etelä-Amerikasta
Andien alueelta. Siellä sitä on varsinkin vuoristoalu-
eilla viljelty jo tuhansien vuosien ajan. Espanjalaiset
valloittajat toivat 1500-luvulla perunan Eurooppaan.
Ensimmäiset varmasti perunaa tarkoittavat mainin-
nat ovat vuodelta 1588.
Ruotsiin peruna saapui 1655, jolloin lääkäri ja luon-
nontieteilijä Olof Rudbeck istutti perunaa Uppsalan
kasvitieteelliseen puutarhaan. Jonas Alströmer
puolestaan vakiinnutti englannin kielestä lainaa-
mansa sanan potatis perunan nimeksi. Suomessa
perunoita on nähty ainakin 1720-luvun lopulta,
jolloin niitä tuli Inkooseen Fagervikin kartanoon sak-
salaisten peltiseppien mukana. Perunanviljelyä edisti
erityisesti Asikkalan seurakunnan kappalainen Axel
Laurell, joka kehui perunoita jokaisen saarnansa
yhteydessä. Hän julkaisi myös opaskirjan peru-
nan viljelystä vuonna 1773. Peruna vei pian nau-
riin aseman suomalaisten tärkeimpänä viljelys- ja
ruokajuureksena. Naurista on viljelty Suomessa jo
esihistoriallisena aikana. Nykyisin peruna mielletään
suomalaisten perinteiseksi perusravinnoksi.
(Wikipedia)
39
40
LEHTISALAATTI
(Lactuca sativa) on asterikasveihin kuuluva yksi-
tai kaksivuotinen kasvi, jota kasvatetaan
lehtivihannekseksi. Siitä on jalostettu useita
erimuotoisia lajikkeita, mm. keräsalaatti,
bataviasalaatti ja jääsalaatti.
Nuorella kasvilla on lyhyt varsi ja ohuet, laajat
lehdet. Se korjataan yleensä ennen kukkimista, mutta
jos kasvin annetaan kasvaa, se tuottaa liki metrin
korkuisen pönäkän kukkavarren.
Lehtisalaatissa on runsaasti vettä, sillä siinä on sitä
enemmän (95 %) kuin lehmänmaidossa (87 %)
Lehtisalaatti on perinteinen salaatin raaka-aine.
Antiikin aikana sillä uskottiin olevan terveydellisiä
vaikutuksia. Tummissa ja kitkerissä lajikkeissa on anti-
oksidantteja.
(Wikipedia)
41
42
43
44
45
PUNAJUURIKAS
eli punajuuri (Beta vulgaris var. conditiva, syn. Beta
vulgaris var. rubra) on juurikkaan (Beta vulgaris)
muunnos. Punajuurikas on Välimeren maiden vanha
viljelykasvi, joka tuli Pohjoismaihin ja Suomeen mel-
ko myöhään. Ensimmäiset maininnat paksujuurisesta
juurikkaasta ovat 1500-luvulta. Nämä olivat aluksi
väriltään vaaleita tai keltaisia. Punajuurinen muoto
jalostettiin 1600-luvulla.
Punajuurikas muodostaa mehevän mukulan, joka voi
olla pyöreä, litteänpyöreä, munanmuotoinen tai pit-
känomainen lajikkeesta riippuen. Hyvä punajuurikas
on tasainen, voimakkaan tummanpunainen ja pinnal-
taan sileä. Suomessa viljellään myös valko-, kelta- ja
raitajuurikasta, joka on sisältä punavalkoraidallinen.
Punajuuren punaisen värin aiheuttavat betalaiinit
betaniini, betanidiini ja isobetaniini, mutta mukana
on myös keltajuurikkaan värin aiheuttavia betaksan-
tiineja. (Wikipedia)
46
47
RIKKAKASVIT
Itämisen jälkeen kasvien noustessa oli vaikeaa
tunnistaa maasta nousevista hyötykasveista rik-
kakasveja ja päinvastoin. Kasvukauden edetessä
ne oppi erottamaan. Niitä löytyy lukuisia lajeja,
joiden nimistä itselläni ei ole mitään aavistusta.
Kanankaali
Pihasaunio
48
49
50
51
52
BASILIKA
Maustebasilika eli basilika (Ocimum basilicum) on
yksivuotinen pensasmainen ruohovartinen kasvi,
jota käytetään yleisesti mausteena. Basilika kuuluu
huulikukkaiskasvien (Lamiaceae) heimoon, jossa
on monia mintunsukuisia yrttejä. Maustebasili-
kalla on kymmeniä eri alalajeja ja satoja lajikkeita.
Aromien perusteella basilikoja voidaan jakaa esi-
merkiksi aniksen-, kanelin-, timjamin- ja sitruu-
nanmakuisiin lajikkeisiin.
Basilikaa käytetään yleisesti tuoreena, ja se lisätään
keitettävään ruokaan vime hetkellä, koska keittä-
minen heikentää maun nopeasti. Tuoreita lehtiä
voi nyppiä suoraan puskasta, tai lyhyen ajan niitä
voi säilyttää jääkaapissa. Jos basilikaa on tarkoitus
säilyttää kauan aikaa, niin ne voidaan pakastaa
kevyen ryöppäyksen jälkeen. Tuoreet lehdet voi
laittaa lasipurkkiin, ja peittää lehdet oliiviöljyllä
ja ripauksella suolaa. Kuivattu basilika menettää
suuren osan maustaan. (Wikipedia)
53
Kukkajäärä sai seurakseen Kukkakärpäsen
54
LAVENTELI
Tähkälaventeli (Lavandula angustifolia) on sini-
kukkainen ruohovartinen kasvi. Se voi kasvaa yli
metrin korkuiseksi. Se on vihreä ympäri vuoden, ja
kukkii heinäkuusta syyskuuhun.
Se on voimakastuoksuinen yrtti, jota on käytetty
paljon etenkin hajusteena. Roomalaisilla oli tapana
lisätä laventelia kylpyveteensä tuoksuksi. Lääkin-
nällisiin tarkoituksiin joko laventeliöljynä tai yrtti-
teenä sitä ruvettiin käyttämään verraten myöhään,
vasta 1500-luvulla. Tähkälaventelista valmistetun
eteerisen öljyn tärkein yhdiste on linalyyliasetaatti.
Sitä ennen sitä käytettiin kuitenkin tuomaan
tuoksuaromia ruokaan. Lehtiä käytettiin liharuois-
sa ja karamellisoituja laventelin kukkia käytettiin
makeiden ruokien koristeluun. Provencen yrtit
-mausteseoksessa on yleensä mukana tähkälaven-
telia. Laventeli on kuivan maan kasvi, jota esiintyy
luonnonvaraisena läntisen Välimeren alueella,
kuten Provencessa. Se soveltuu myös viljelyyn.
(Wikipedia)
55
PINAATTI
(Spinacia oleracea) on ruohokasveihin kuuluva vi-
hannes. Sen lehdet ovat ”ruttuiset” ja tummanvihreät.
Talvilajikkeiden väri on tosin hieman vaaleampi. Se
on tullut Eurooppaan Persiasta 1000-luvulla, kun
arabit valloittivat Espanjan. Persiassa sitä on viljelty
ainakin jo neljännellä vuosisadalla. Arabialainen
kirjailija Ibn al-Awam totesi pinaatista 1100-luvulla,
että se on ”vihannesten prinssi”. (Wikipedia)
Pinaattikasvatukseni taisi mennä hukkaan, sillä en
pysynyt kukinnon perässä. Kukinto pitää poistaa,
sillä ne vievät pinaatista maun. Lehdet tulisi poimia
nuorina, ennen kukintoa. Ehkä minulla on vielä
toivoa.
Kukinto tulee pinaatinvarressa lehden tyveen.
56
57
58
59
60
LISÄÄ TILAA!
Avomaankurkku haluaisi tunkeutua harson
läpi kohti taivasta, mutta se ei ole vielä alkanut
kukkimaan, joten täytyy odottaa varmaankikn
muutama päivä.
61
PUOTILAN UIMARANTA
Osuin rannalle palstalta lähtiessäni oikeastaan
ensimmäisen kerran tarkoituksella koko kesänä.
Kello oli n. 20:30. Hetkeä aikaisemmin olivat kai-
konneet rannan ainoat ihmiset, rantalentiksen
pelaajat alkaneen sateen alta. Tunsin rannalla sateen
keskellä yksinäni jostain syystä samanlaista kaihoa
kuin syksyisin, kesäisten laitumien hiljennyttyä
lasten riemukkaista äänistä.
Olen asunut Vuosaaressa kahteen otteeseen, mutta
en ole uinut tälla rannalla koskaan. Ehkä sitten, jos
saamme vielä kunnon helteen tälle kesälle?
62
63
LEPOPÄIVÄ?
Luonnossa ei ole lepopäiviä. Kaikkialla kuhisee
ja pörisee. On tehtävä se minkä osan luontoäiti on
kullekin luodulle antanut.
Pistepirkko tallusteli kasvuharson seinämällä
etsien kaiketi kirvoja.
Nokkosperhonen ja mehiläinen kohtasivat saman
kukan terälehdillä
64
65
66
67
68
69
TUULI, TAITEILIJA
Tuuli loi sunnuntaina Puotilan ylle pilvistä näyttä-
vän näköistä grafiikkaa.
70
71
SATEINEN MAANANTAI
Jo toinen sateinen maanatai perätysten. 16.7.
maanantaina vetttä tuli paljon. Palstalle tulo perut-
tiin. Nyt vettä tuli ensin tihkusateena ja sitten ta-
saisena virtana. Saimme kuitenkin putsattua yhden
penkin rikkaruohoista. Porkkanat pääsivät rikka-
ruohojen varjosta valoon.
72
73
74
75
76
77
KURPITSAT KUKKIVAT
Kesäkurpitsat kukkivat hieman eri tahtiin eri pen-
keissä. Vasemman puoleisen kurpitsan kukinto alkoi
aiemmin kuin oikella puollella olevan, yhteisen
penkin kesäkurpitsa. Se on tuottanut vasta yhden
kukan, mutta lisää on tulossa.
78
PAPU
Pavut (Phaseolus) on hernekasvisuku, johon kuuluu
noin 80 köynnöstävää ruohovartista lajia, jotka kas-
vavat luonnonvaraisena Keski- ja Etelä-Amerikassa.
Lehdet ovat kolmisormiset, kärhettömät ja kukinto
isokukkainen terttu.
Eurooppaan amerikkalaisia papuja tuotiin jo
1500-luvulla. Suomeen niitä tuotiin hiukan myö-
hemmin, 1600-luvulla, puna- tai valkoteriöinen
tarhapapu (Phaseolus vulgaris), jolla on sileä vihreä,
keltainen tai violetti, 8–16 cm pitkä palko. Sen
viljelysmuotoja ovat muun muassa pensasmaisesti
kasvava pensaspapu ja salkomainen salkopapu, joista
kummastakin on olemassa useita lajikkeita. Pyöreä-
palkoisista tarhapavuista käytetään nimeä taitepapu
ja litteäpalkoisista leikkopapu. Pavut ovat yleensä
pensaspapujen siemeniä, niitä on valkoisia, punai-
sia ja ruskeita. Punakukkainen, 3–4 metriä korkea
ruusupapu on Suomessa yleinen koristekasvi, jonka
pavut ovat myös syötäviä. (Wikipedia)
79
HERNEENVARSI
Ojentautuu kohti hämärtyvää iltataivasta.
80
PERINNE-ASE KÄYTTÖÖN
Kuulin vasta eilen kaljan voimasta taistelussa eta-
noita vastaan. Siispä ostin pullon Perinne -kaljaa,
tein pienoisen kuopan Kesäkurpitsalehtien
alle multaan, johon upotin lasipurkin ja kaadoin kal-
jaa purkkiin. Aika näyttää toimiiko tämä ja teinkö
sen oikealla tavalla?
81
82
AVOMAANKURKKU
Kasvaa miltei silmissä. Se on jo alkanut kukkimaan
ja kukinnon myötä se on saanut aikaiseksi pieniä
kurkun alkuja. Luin tänään netistä ettei
peruna ole kurkun hyvä kumppani kasvimaassa.
Erikseen ei kyllä mainittu avomaankurkkua, mutta
elän sen oletuksen varassa, että näin on.
Punajuurikas on hyvä kumppani kurkulle.
Hip, hip, hurraa, aloittelijalla kävi puoliksi tuuri.
Avomaankurkkujeni toisella puolella kasvaa peruna,
toisella puolen punajuurikas. Olen suojannut kurk-
kukasvustoa harsolla, mutta nyt se kasvanut siitä
”yli”.
83
YLLÄTYS
MITÄ IHMETTÄ! Kuvasin iltahämärässä harson
alle sokkona avomaankurkun kukintoa, enkä pysty-
nyt katsomaan kameran etsimestä osuinko oikeaan
kohteeseen. Räiskiin useita otoksia perä perään ja
ajattelin, että sain varmaankin pari otosta pienistä
kurkun hedelmistä ja kukinnosta jos kävisi hyvä
tuuri. Ihmetykseni oli melkoinen kun katsoin tie-
tokoneelle ladattuja kuvia. Sammakko! Se oli ollut
hievahtamatta, vaikka ähelsin minuuttikaupalla
äänekkäästi vaikeassa kuvausasennossa liki maan
pinnassa kameran linssi n. 20 cm:n päässä samma-
kosta. Sammakko popsii myös etanoita, eli toivotan
sen tervetulleeksi. Mutta sykö se kotiloita, en tiedä.
84
85
86
87
88
ENSIPOIMINTA
Poimin ensimmäisen kesäkurpitsan. Seuraavanapäivänä, lauantaina 28. 7 se pääsi samaan pöytään palstalta pomittujen ruohosipulin, lehtisalaatin sekä paistamieni ahvenfileiden kanssa.Kesäkurpitsan makua kehuttiin paremmaksi kuin ulkomailta tuotujen. Onni on jakaa palstalla kasvatettuja vihanneksia nau-tittavaksi yhteisellä aterialla muiden kanssa.
10cm
30cm
89
90
91
HELLE!
Helteisenä lauantaina oli taas yksi unikko
puhjennut kukkaan. Tällä kerralla punainen.
Näissä kuvissa samainen kukka vastakkaisilta puo-
lilta kuvattuna ja sattumoisin eri hyönteisellä.
92
VALOA, KASVUA
Nostin harson avomaakurkkujen yltä ja vapautin
ne täydelle päivänpaisteelle. Nyt odotan miten
hedelmät kehityyvät hedekukkaisten kasvien
ympäröiminä.
Tsemppiä pikkukurkut!
93
94
95
LISÄÄ KUKINTOA!
Nyt ovat kaikkki palstan kesäkurpitsat heränneet
kukintoon. Lähiviikot tuottavat varmaankin satoa
kaikkiin kurpitsapenkkeihin!
96
97
VETTÄ JANOISILLE!
Kuvatessani avomaakurkkujen kukintoa, huoma-
sin lukuisten hyönteisten, ampiaisten, kärpästen
yms. tulevan juuri kastelemieni kurkkujen ja
punajuurikkaiden lehdille nauttimaan vesipisa-
roista.
98
99
100
101
KOMPOSTI
Tärkeä osa palstan ylläpidossa. Kompostissakin on
omaa elämää. Siellä on muurahaispesä, etanoita ja
tuntematon määrä muita hyönteismaailman jätemön-
kijöitä.
102
PIKAHARVENNUS
Punajuurikkaat saivat maanantaina pikaharven-
nuksen ja maasta nostetut joutuvat pian kattilaan.
Harvennusta tarvitaan vielä lisää.
103
TIIKERIPORKKANA
Yksi vai kolme porkkanaa? Porkkanat kasvavat
todistetusti savipitoisessa maassa myös tällaisiksi.
104
NAURIIN HARVENNUS
Nauriit kasvoivat liian tiiviisti, kylki kyljessä.
Oli suoritettava välttämätön harvennus. Säästin
suurimmat. Iso osa nauriita joutui kompostiin vah-
vempiensa tieltä. Ankara maailma.
105
Pyöreä pala historiaa!Tein tiistai-iltana harvennusta punajuurikkaille
sekä naurisistutuksille. Kastelin omat kasvini
kertaalleen ja tein vielä viimeisen silmäyksen
penkkeihin. Kävelin mansikkaistutusten välitse,
sillä välttelin astumasta penkkien väliin ojentau-
tuvien kesäkurpitsan lehtien päälle. Huomioni
kiinnitti pyöreä esine mansikkapenkkien välissä.
Hm... varmaankin joku mehupullon pahvinen
tiiviste, pudonnut joltakin palstalla käyneistä.
Noukin esineen ylös ja huomasin, sen olevan
metallia. Hei, tämähän näyttää kolikolta? Menin
vesipisteelle huuhtomaan likaa ja multajäämiä
kolikosta pois. Kääntelin huuhdottua kolikkoa,
niin että valo suuntautui viistosti sen pinnalle,
saadakseni lankeavan varjon avulla paremmin
näkyviin pintarakenteita. Hahmotin toiselta
puolelta juuri ja juuri luvun 20. Kolikko oli aika
hapettunut, toiselta puolelta en saanut oikein
selvää oliko sielläkin jokin numero.
Kuvasin kolikon molemmat puolet kotiin tultu-
ani ja mietin oliko se mahdollisesti 2o kopeekan
kolikko. Löysin netistä kuvia 1800 -luvun alun
ja lopun venäläisistä kolikoista, mutta yksikään
ei vastannut löytämääni kolikkoa. Ei myöskään
ruotsalaiset, ei ranskalaiset eikä tuon aikavälin
saksalaisetkaan. Mielenkiintoista?
Luultavimmin tämä kolikko on Suomen suur-
ruhtinaskunnan vuosilta, ajoitttuen johonkin
1800-luvun viimeiselle neljännekselle. En tätä
kirjoittaessani ole vielä saanut täyttä varmuutta,
onko kyseessä 20 markan vai pennin
kolikko. Liekö pudonnut kartanon
väeltä rantaniitylle niitylle muinoin
ja keneltä? Oli hauska tunne pitää
kolikkoa kädessä ja miettiä että se liitti minut
yhteen sen pudottaneeseen tuntemattomaan
ihmiseen ehkä yli yhden vuosisadan! Suomen
Pankista todennäköisesti saa pitävän tiedon koli-
kon nimellisarvosta ja vuosikymmenestä.
106
107
YÖLLISIÄ VIERAITA
Aikoessani kuvata tiistai-iltana avautuvaa Unikon-
kukkaa huomasin yhdessä jo lehtensä varistaneessa
Unikon siemenkodassa viiltoja. Katsoin muitakin
siemankotia, kaikissa oli viiltoja. Joku haluaa siis
kerätä siemenkodan maitinestettä joko lääkinällisiin
tarkoituksiin tai johonkin muuhun...
Käydessäni vesipisteellä huomasin erään toisen pals-
tan Unikonkodissa samanlaisia viiltoja. Enpä olisi
uskonut, että Unikon kasvatus saa liikkeelle tällaista
ulkopuolista”viiltelyharrastusta”. Näin puutarhaelä-
mä opetti minulle taas uuden sivujuonteen.
108
109
110
111
112
113
114
KURKKU
(Cucumis sativus) on kurkkujen (Cucumis) sukuun
kuuluva yleisesti viljelty yksivuotinen ruohovartinen
vihanneskasvi. Sen juuret viihtyvät lähellä maanpin-
taa ja leviävät laajalle. Kasvutapa on köynnösmäinen
ja lehtihangoista kasvaa kärhiä, joiden avulla kasvi
pystyy kiipeämään. Siitä käytetään hyväksi sen he-
delmä, joka kasvitieteellisesti on pohjusmarja.
Tiedetään, että ainakin jo 3000 vuotta sitten Intiassa
viljeltiin kurkkua, Egyptissä kurkku tunnettiin isra-
elilaisten ollessa siellä orjuudessa ja Rooman keisari
Tiberius oli niin mieltynyt kurkkuun, että halusi sitä
päivällispöytäänsä ympäri vuoden.
Kurkku on peräisin Aasiasta, tarkemmin määritel-
len todennäköisesti Himalajan vuoristosta, mutta
sen villimuoto kasvaa harvinaisena myös Intian
eteläosissa. Mahdollisesti se on otettu viljelykseen
kummallakin alueella toisistaan riippumatta.
Ensimmäiset tiedot kurkun käyttämisestä ravintona
on ajoitettu noin 5000 eaa. Roomalaiset ja kreikka-
laiset toivat kurkun jo antiikin aikana Eurooppaan,
missä sitä pidettiin suuressa arvossa jo silloin.
Avomaankurkkujen paras aika on syyskesällä ja
niitä voidaan käyttää säilöntään.[5] Niitä säilö-
täänkin sekä etikkakurkuiksi että suolakurkuiksi.
Muuten kurkkuja voidaan käyttää sellaisenaan esim.
salaatteihin ja leivän päälle, mutta myös keittoihin ja
pataruokiin. Avomaankurkkua käytetään kuitenkin
enemmän suolattuna tai etikkasäilykkeenä kuin
tuoreena. (Wikipedia)
115
116
117
118
LUOVUTTAMINEN?
Päivä päivältä on käynyt mitä ilmeisemmäksi,
etten kyennyt onnistumaan pinaatinkasvatuksessa.
Syy ei ollut kasvissa, vaan kokemattomuudessani.
En osannut nyppiä kukintoa ajoissa pois, joten
varret kasvoivat hurjaa vauhtia pituutta ja kukin-
non myötä pinaatti menettää makunsa. Kukinnon
suhteen olisi pitänyt huolehtia sen poistamisesta
joka käynnin yhteydessä, jota en jaksanut tehdä.
Kiinostava kokemus. Yritänkö uudelleen – en
tiedä.
119
120
TUULEN VOIMA
Tämän viikon aikana on tuullut useana päivänä.
Se näkyi myös palstalla. Herneet ovat saaneet taipua
tuulen voimasta.
121
122
123
124
HAJUHERNE
Lathyrus odoratus) on hernekasvien heimoon
kuuluva lähinnä Välimeren seudulta kotoisin ole-
va yksivuotinen palkokasvi, jota viljellään lähinnä
koristeeksi. Lajista käytetään yleisesti myös nimeä
tuoksuherne.
Hajuherne voi kasvaa noin kaksi metriä pitkäksi.
Sen kukat ovat suuremmat kuin ruoaksi käy-
tettävien hernelajien, väriltään ruusunpunaiset,
valkoiset tai violetinsävyiset, ja tuoksuvat melko
voimakkaasti. Niistä kehittyy karvaisia palkoja,
jotka sisältävät noin 6–12 hernettä. Siemeniä ei
voi syödä ja koko kasvi on myrkyllinen.
(Wikipedia)
125
126
AURINGONKUKKA
Helianthus annuus) on asterikasvien (Asteraceae)
heimoon kuuluva yksivuotinen kasvi. Aurin-
gonkukiksi voidaan kutsua myös monia muita
auringonkukkien (Helianthus) suvun kasveja.
Auringonkukka on kotoisin Pohjois-Amerikasta.
Laji on levinnyt jo varhain Peruun, jossa siitä
tuli auringonjumalan vertauskuva. Auringonku-
kan kuvia on löydetty inkatemppelien seinistä ja
palvontamenoissa käytetyistä esineistä. Vanhaan
maailmaan auringonkukka tuli Perusta ja Meksi-
kosta jo 1500-luvulla ensimmäisten amerikkalais-
ten kasvien joukossa. (Wikipedia)
127
128
129
130
131
132
133
134
KASVA TILLI, KASVA!
Poistin tillien päältä kasvuharson. Tilli ei ole oi-
kein lähtenyt kasvuun. Maa harson alla oli paikka
paikkoin vihreän läikikäs, ehkä olen kastellut
liikaa, en tiedä. Jospa vielä tapahtuisi äkillinen
kasvun ihme?
135
136
KASTEMATO
eli kasteliero (Lumbricus terrestris) tarkoittaa ylei-
simmin suurinta Suomessa esiintyvää lajia lierojen
heimon (Lumbricidae) 14 lajista. Sanalla saatetaan
viitata myös muihin saman heimon lajeihin. Kastelie-
ro on väriltään punertava ja suurehko: kastemato voi
kasvaa 30 cm pitkäksi.
Kastemadot elävät yleensä mullan alla, mutta tulevat
sateella maan pinnalle.
Ne ovat kaksineuvoisia, eli jokaisella kastemadolla on
pienestä pitäen sekä uroksen että naaraan sukupuoli-
elimet. Tilanne muuttuu kuitenkin parittelun jälkeen,
ja naaraan osaa toimittanut menettää naaraspuoliset
sukupuolielimensä ja muuttuu pelkäksi urokseksi.
Kastematoja voi tavata yli puolen metrin syvyydestä
savimaasta kesähelteillä. Talvisin ne todennäköisesti
kaivautuvat routarajan alapuolelle.
Jostain syystä kastematoja ei esiinny kaikkialla, vaikka
maatyyppi olisi silminnähden samanlaista savipitoista
maata. Oletetaan, että maan happamuusarvot vaikut-
taisivat.
Kastemadot ovat tärkeä osa maaperän hajottajaeli-
mistöä. Ne hajottavat kuollutta kasviainesta mullaksi.
(Wikipedia)
137
138
PIENI JA HENTO
Tämä pieni avomaan kurkunvarsi on vain vajaan 10
cm:n korkuinen. Se ei ole jaksanut nousta tämän kook-
kaammaksi taistelussa elintilasta. Silti se kukkii ja on
tehnyt jopa pari hedelmän alkua. Ehkä sekin saa aikai-
seksi riittävän suuret hedelmät poimittaviksi?
139
KURKKUKASVUSTOA
Kurkkuja on ilmestynyt enemmän ja enemmän,.
Luultavasti ne ovat poimintakypsiä elokuun
kahden viimeisen viikon aikana.
140
KURKKU KARHEANA
Poimin ensimmäisen avomaankurkun. Kurkun
pinta tuntui karhealta, siintä työntyvien harja-
maisten piikkkien vuoksi. Ilmeisesti ne suojaavat
sitä sen kasvuaikana ulkopuolisilta
tunkeilijoilta?
141
RAPARPERI
(Rheum rhabarbarum) on tatarkasveihin kuuluva
erittäin hapan vihannes, jonka meheviä lehtiruoteja
käytetään ravinnoksi. Raparperi voidaan käyttää esi-
merkiksi piirakoissa, keitoissa ja hilloissa.
Raparperi luultavasti tunnettiin keskiajalla, mut-
ta sitä ei koskaan käytetty elintarvikkeena, vaan se
luokiteltiin pikemminkin myrkylliseksi tai syötäväksi
kelpaamattomaksi kasviksi. Vuonna 1612 raparpe-
rin lääkinnällisistä ominaisuuksista julkaistiin teos
”De Rhapontico”. Vielä 1700-luvulla kasvia pidettiin
puhtaasti lääketieteellisenä yrttinä eikä sitä käytetty
elintarvikkeeksi.
Raparperin nimi tullee ikivanhasta kauppaväylästä,
jota pitkin sitä vietiin maailmalle. Tehokkaana lää-
kekasvina pidettyä raparperia kasvoi Uralin rinteillä,
ja sitä kuljetettiin Välimeren maihin pitkin Volgaa,
barbaarien jokea - Rha Barbarum.
Raparperi sisältää oksaalihappoa. Oksaalihappo sitoo
elimistön soluista kalsiumia, jos sitä ei ole muuten
saatavilla. Runsaina annoksina raparperia nautittaessa
olisi syytä nauttia samalla kalsiumpitoista ruokaa tai
juomaa, esimerkiksi maitoa. Kalsiumia on eniten luun
soluissa, joten oksaalihaposta voi olla haittaa luustolle.
Oksaalihappo voi pahentaa kihtipotilaan tai niveltu-
lehdusta potevan vaivoja. (Wikipedia)
142
HEINÄSIRKAT
(Caelifera) ovat yleensä kasveja syöviä hyönteisiä,
joilla on pitkät takajalat. Voimakkaiden takajalko-
jensa avulla heinäsirkat pystyvät tekemään pitkiä
hyppyjä. Koiraat sirittävät? hankaamalla takajalko-
jaan siivenreunoihin.
Heinäsirkat elävät miltei kaikkialla maailmassa
lukuun ottamatta kylmimpiä napaseutuja. Hei-
näsirkat suosivat paikkoja, joissa niillä on paljon
syötävää, kuten niittyjä ja metsiä. Jotkut heinäsirk-
kalajit syövät vain tietyntyyppisiä kasveja, toiset
lajeista ovat kaikkiruokaisia.
Merkittävin heinäsirkkakantoja rajoittava tekijä
on sää, mutta alueellisesti heinäsirkkojen luonnol-
liset viholliset voivat rajoittaa populaatiota säätä
enemmän. Heinäsirkkojen suurimpiin vihollisiin
kuuluvat monenlaiset loiskärpäset, jotka laskevat
munansa heinäsirkan munien lähelle tai jopa nii-
den sisään. Jotkut kärpäset voivat laskea munansa
tai toukkansa heinäsirkan sisään. Siten kärpäsen
toukat syövät heinäsirkan sisältäpäin.[1] Muita
heinäsirkan vihollisia ovat kovakuoriaiset, linnut,
jyrsijät, käärmeet ja hämähäkit.
Heinäsirkkoihin lukeutuvista kulkusirkoista muo-
dostuva parvi voi syödä ihmisten viljelykset muuta-
massa minuutissa. Välimeren maissa kuulee usein
heinäsirkkamaista siritystä iltaisin, mutta tämä ääni
ei lähde heinäsirkoista vaan laulukaskaista.
143
144
145
ARGH!Grrrr...Huomasin jonkun ryhtyneen ruohosi-puleihini kataluudella ja väärydellä saksien kera! lisäksi kaksi ruohosipu-li-istutustani oli tuhottu!
Langetkoon yllesi Hergén kapteeni Haddockin verbaliikka todentamaan olemuksesi synkkää kurjuutta:
bandiitti, barbaari, bašši-bazuukki, bazzibazuki, bronto-sauruksen sivupersoona,cercopithechi, cromagnonlai-nen, diplomaatti, diplomaat-tiääliö, dipsomaani, egoisti, ektoplasma, ektoplasman var-jokuva, elikko, epelin kuvatus, eläinrääkkääjä, gangsteri,guanokauppias, gyroskooppi... jne!!
146
147
148
149
SALAATTIHARVENNUS
Hyvin kukoistaneesta penkistä on poistettu salaatin-
lehtiä. Ovatko olleet liiaksi lehtokotiloiden
nakertamia?
150
151
152
MIEKKALILJAT
(Gladiolus) on kurjenmiekkakasvien heimoon
kuuluva suku. Suvun tieteellinen nimi tulee latinan
sanasta ”gladius”, joka tarkoittaa miekkaa. Miekka-
liljat ovat yksivartisia mukulakasveja ja suosittuja
leikkokukkia. Miekkaliljojen korkeus vaihtelee 40–
140 cm välillä. Kukat ovat suppilomaisia ja sijaitse-
vat latvatertussa. Kukat ovat väriltään yksi-, kaksi-
tai monivärisiä. Miekkaliljojen sukuun kuuluu
260 lajia, joista 250 elää luonnonvaraisena Saharan
eteläpuolisessa Afrikassa, pääosin Etelä-Afrikassa.
Kymmenen lajia on luonnonvaraisia Euraasiassa.
Miekkaliljoista 160 lajia on kotoisin Etelä-Afrikasta
ja 76 trooppisesta Afrikasta. Lajit vaihtelevat hyvin
pienistä kasveista, mahtaviin jalostettuihin kukin-
toihin. (Wikipedia)
153
PINAATIN LOPPU
Kitkin sunnuntaina hieman haikein mielin viimei-
sen pinaatinvarren maasta.
No, opiksi ja ojennukseksi mahdollisesti seuraavaa
yritystä varten. Taisn maistaa kokeeksi heinäkuun
alussa yhtä pinaatinlehteä. Se jäi ainoaksi makuko-
kemukseksi tästä runsaasta pinaattikasvustosta.
154
KISSANMINTUT
(Nepeta) on kasvisuku huulikukkaiskasvien (Lamia-
ceae) heimossa. Kissanminttulajeja tunnetaan yhteenä
noin 250 ja niitä esiintyy alkuperäisenä Euraasiassa
ja Afrikassa. Jotkin kissanmintut ovat tuoksultaan
vastustamattomia kissoille.
155
156
SATO MAANANTAI
Ilmassa oli hiven sysksyn tuntua mielestäni.
Aurinko tuli esiin ajoittain. Tänään tuli peruna- ja
porkkanasatoa. Kahdesta lyhyestä perunapenkistä
tuli yllättävän paljon perunaa. Onnittelut!
Omasta penkistäni nostin punajuurekasta, Kesä-
kurpitsan, sekä avomaankurkun.
Mieleeni hiipi palstalta poistuessani pieni haikeus,
jopa tyhjyys?
Olen ollut palstalla hyvin usein kesän aikana.
Ihmisten poistuminen uusin kuvioihin, kasvukau-
den loppuminen, sadonkorjuu, mitä sen jälkeen?
Syksy tulee nyt uudella tavalla, jokin loppuu konk-
reettisesti runsaan, monimuotoisen ja sisältörik-
kaan puuhastelun jälkeen.
Elämä palstalla on antanut kuitenkin tunneskaa-
laan uusia, positiivisia sävyjä. Äiti maa, kaiken
perusta, ilman sen anteja olisimme paljosta paitsi.
157
PORKKANOITA
Porkkanat yllättivät taas toisesta penkistä ylös-
nostettuna. Isosta pääjuureksesta kasvoi useita
pienempiä, jota olivat kietoutuneet osin toistensa
ympärille.
158
159
160
VOIHAN VAUVA!
Loistava kontrasti edellisen sivun ja viime viikolla
nostettujen porkanoiden rinnalla tämä kokeeksi nos-
tamani Babyporkkana. Täytyy todeta, että tämä on
vielä vauvojen vauva, niin mitättömän kokoinen se on.
Istutin porkkanat Kesäkurpitsojen viereen, ehkä se on
syönyt porkkanoiden kasvuvoimaa? Siirsin sunnun-
taina muutamia porkkanoita tuhoamieni pinaatti-is-
tutusten tilalle. Luultavasti siirrän niitä lisää tehos-
taakseni niiden kasvua?
161
HEI HULINAA!
Hajuherneet ovat kaatuneet vasten herneistutuksia,
jotka kärsivät jo aiemmin, nelisen viikkoa sitten pu-
haltaneesta voimakkaasta tuulesta
162
163
164
165
AURINKOA MAASTA
Auringonkukat loistivat pilvisienä sunnuntai-iltana.
Palstalla aistin jo alkavan syksyn. Ilmassa ei ollut
kesän tuoreita tuoksuja, ennemminkin kuivuneiden
kasvien tuoksua.
166
TAUON JÄLKEEN
Uskomatonta, olen ollut palstalta poissa liki viikon.
Avomaankurkut kypsyvät ja poimin pari suurinta.
Laskeskelin niitä tulevaksi vielä parisenkymmentä,
mikäli säät pysyvät kohtuullisen lämpiminä.
Aikaa viimeisten poimimiseen menee luultavasti noin
pari viikkoa
167
168
169
LISÄÄ KURPITSOITA!
Näissä kahdessa eri penkissä kurpitsahedelmän kasvu
on hyvässä vauhdissa. Satoa tulee vielä syyskuun puo-
lella. Tästä oikean puoleisesta penkistä oli viety yksi
kesäkurpitsa. Ikävää.
HYVÄSTI SALAATIT!
Salaatinlehdet joutuivat tänään kompostiin yhteisestä
penkistä. Purjosipulit sinnittelevät ja kasvavat hitaas-
ti. Saa nähdä ehtivätkö kypsyä poimittaviksi, jäljellä
olevien viikkojen (5) aikana?
Penkistä oli edellisen viikon aikana viety kurpitsa.
Hmph!
170
TAKAISIN PYSTYYN
Nostimme kaatuneet hajuherneen varret pystyyn ja
laitoimme lisätuen estämään nitää kaatumasta. Varret
tosin sojottavat hieman sinne tänne, mutta parempi,
kuin pitkin pituuttaan maassa.
171
172
173
174
BABYPORKKANAT
Sain kuin sainkin päivän saaliiksi ensimmäiset Ba-
byporkkanat sekä pari avomaankurkkua. Osan liian
tiiviisti yhdessä kasvaneista porkkanoista sijoitin
poistettujen pinaatinvarsien tilalle. Katson syyskuun
puolivälissä, josko ne olisivat silloin riitävän suuria.
175
TURVAPOIMINTAA
Päätin napsaista mukaani persiljaa vaikken heti tar-
vitsekaan niitä. On parempi poimia niitä talteen, kuin
antaa ne vietäviksi palstavarkaille, joita valitettavasti
liikkuu palstoilla.
176
177
YLEISILME HAALENEE
Perunannostojen ja muiden nostojen myötä palstan
ilme ei ole enää niin värikäs. Kuivat multapenkit
valtaavat pikkuhiljaa alaa ja 4:n viikon päästä palstalla
läynti päätttyy taövikuntoon laitolla.
178
179
180
JÄÄNTEET
Perunapenkissä oli vielä jäänteitä nostosta.
181
182
MONTAKOHAN VIELÄ?
Viime viikolla yhteisestä penkistä vietiin yksi kurpitsa
ukkopuolisen toimesta. Laskin tänään, että se tuottaa
vielä ainakin kolme hedelmää ellei enemmän.
183
TORSTAIN SALDO
Poimin täysimittaisen kesäkurpitsan ja yhden avo-
maankurkun. Molempia tulee pomittaviksi vielä arvi-
olta koko syyskuun?
184
185
HAUSKOJA MUOTOJA
Ylös nostamani avomaankurkun varret tekevät pul-
leita, päärynänmallisia hedelmiä. Laskin yhden varren
tuen päältä alas maata vasten.
186
187
NAURISJÄÄMIÄ
Huomasin toisessa penkissä pieneksi jääneitä naurii-
ta, jotka eivät päässeet tämän pidemmälle palstanpi-
täjältä.
188
VIIMEINEN KESÄPÄIVÄ
Ainakin viimeisen kesäkuukauden viimenen päivä.
Aurinkoa ja lämpöä riittää vielä hyönteisille.
Lämpötila on ollut päiväsaikaan +20:n asteen tietä-
millä muutaman päivän ajan.
189
190
191
192
ELONKORJUUTA
Korjasin kolmannen kerran punajuurisatoa. Seuraa-
van ja viimeisen noston suoritan varmaankin syys-
kuun komannella viikolla?
193
VÄRIMUUTOKSIA
Jäljellä olevissa raparperin lehdissä on tapahtunut voi-
makkaita värimuunnoksia. Ne ovat muuttuneet osin
punanaisten läikkien peittämiksi.
Omien kesäkurpitsoiden lehdet ovat vaalentuneet
huomattavasti. Sitä vastoin muiden penkkien kurpit-
sanlehdet ovat vielä rehevänvihreitä. Johtunee siitä,
että kurpitsani kypsyivät ensimmäisinä. Satoa saan
vielä ainakin kuuden hedelmän verran.
194
195
EI KASVUA ENÄÄ?
En ole juurikaan havainnut nauriiden kasvaneen
reilu kuukausi sitten tekemäni harvennuksen jälkeen.
Nostan varmaankin nauriit syyskuun puoliväliin
mennessä. Nauriit ovat kasvattaneet uutta lehvästöä
kuihtuneiden tilalle.
196
197
198
199
200
201
PUHKEAMINEN
Daalian varret ovat tuottaneet nuppuja. Miloin ne
puhkeavat kukkaan?
202
LAKASTUMINEN
Kehäkukat ova jo tehneet parhaan kukintonsa. Suu-
rin osa niistä on lakastuntunut. Muutama harva varsi
luo vielä kukintoa.
203
204
205
206
207
208
209
210
PENKKI TYHJENEE
Tässä palstan vasemmassa peränurkassa olevassa
penkissä ei ole enää juuri muuta kuin ruohosipulit ja
vieressä kesäkurpitsa, joka tekee vileä hedelmää.
211
MITEN KÄY PURJON?
Yhteisen penkin purjo on yrittänyt kasvaa, mutta
ne eivät ole oikein päässeet neljässä kuudaudessa
hädin tuskin puolen pikkurillin paksuisiksi. Pituutta
niillä on enimmillään 25 -30 cm. Tokkopa ne enää
viimeisten kahden viikon aikana intoutuvat hurjaan
kasvuun?
212
HAJUHERNEEN VARRET
Ovat kaatuneet ja kallisteelleet suuntaan ja toiseen
elo- ja syyskuun aikana. Kukintoa se ei ole haitannut
lainkaan.
213
214
215
216
NUUKAHTAMINEN JATKUU
Kesäkurpitsani varret ovat väsähtäneet viikon aikan-
huomattavasti. Ne saattaisivat vielä tuottaa muu-
taman hedelmän, mutta luulen talvikuntoonlaiton
ehtivän niiden turmioksi? Syyskuun kahdella vii-
meisllä viikolla teen varmaankin lopulliset poiminnat,
avomaakurkkujen, porkkanoiden, nauriiden, punajuu-
rikkaiden ja kesäkurpsitsojen osalta.
217