Embed Size (px)
DESCRIPTION
Demarinuorten Lippu -lehti
Citation preview
RÖR INTE MIN KOMPIS ennakkoluuloton kesäkampanja S. 5 MUMMUN MUSTAT SILMÄT S. 10 KOIVUKYLÄSTÄ ARKADIANMÄELLE Antti Lindtman S. 12 ORAS TYNKKYNEN: VIHREÄT OVAT DEMAREILLE PELKKÄPANO? S. 15 KAISA EUROOPAN DEMARINUORTEN JOHTOON S. 19
KU
VA
: OLL
I UR
PE
LA
Kevään aikana moni on antanut jälleen oman ison panoksensa poliittisessa liikkeessä toimimiseen. Eduskuntavaaleissa ehdolla olleet nuoret ehdok-kaamme ovat panostaneet kampanjaansa kuu-
kausia, jotkut jopa vuosia. Kiitos kaikille ehdokkaillemme ja kaikille niille, jotka tekivät oman panoksensa vaalituloksen eteen!
Yhteisten unelmien eteen tehdään vapaaehtoisesti työtä tunteja laskematta. Minulta – kuten monelta muultakin – kysytään usein, että miksi haluamme vapaa-ajalla tehdä työtä ilman korvausta. Mielestäni ensimmäinen syy on halu tehdä asioita yhteisten tavoitteiden eteen. Toinen syy ovat kaikki ne ihmiset, joita politiikan kuvioissa tapaa.
Jääkiekon maailmanmestaruuden myötä suomalaiset saivat tuntea voimakasta yhteenkuuluvuutta. Suomalaisten tunnettu huono itsetunto oli poissa. Yhteenkuuluvuutta omien ystävien, työkavereiden tai harrastuskavereiden kautta saa tuntea päivittäinkin. Kuitenkin kaikkien suoma-laisten yhtenäisyyden tunne on harvinaisempi asia.
YHTEISÖLLISYYDEN MYÖTÄ SURULLISTA onkin ajatella miten samaan aikaan puhutaan niin paljon rasismista. Siitä toki tulee puhua, mutta huolestuttavinta on, että jotenkin pikkuhiljaa rasistiset kommentit ovat ikään kuin tulleet hyväksyttäviksi puhua ääneen. Rumia sanoja sanotaan kadulla yhä useammin päin naamaa sen sijaan, että asiasta puhuttaisiin enää vain netissä nimettömänä. Rasismissa ja kiusaamisessa tulee olla selkeä nollatoleranssi. Aihee-seen paneudutaan kesällä Demarinuorten suvaitsevaisuus kampanjassa.
***
Nuorisotyöttömyys on vaikuttanut viime vuosina myös kesätöiden saantiin. Ilman kesätyötä oleva opiskelija voi joutua karuun todellisuuteen. Mikäli vuoden aikana ei ole nostanut täysimääräisesti opintotukea ja kesällä tuleekin tarve toimeentulotukeen, siitä joutuu vain haaveilemaan. Kevään mittaan uutisissa nostettiin esiin, kuinka nuorten tulot voivat viedä osan koko perheen toimeentulotuesta. Nuoren ei voida olettaa elättävän vanhempiaan tai sisaruk-siaan.
Opiskeluajan huonon toimeentulon voi hyväksyä, jos mieltää opiskelun väliaikaiseksi vaiheeksi. Monella köyhyys polveutuu kuitenkin jo useammassa sukupolvessa. Toi-meentulo voi olla erittäin tiukkaa, vaikka kävisi töissäkin. Köyhyys Suomessa on lisääntynyt ja sen osalta uudella hallituksella riittää työnsarkaa.
NUORTEN TYÖNTEKIJÖIDEN työehtojen polkemista esitetään aika ajoin. Niitä esityksiä ei voida millään tavalla hyväksyä. Omista oikeuksistaan on hyvä huolehtia. Onhan työsopimus allekirjoitettu? Maksetaanhan sinulle työehto-sopimuksen mukaista palkkaa? Työpaikalla on hyvä ottaa selvää kuka on luottamusmies. Työsuhteen päättyessä on muistettava pyytää työtodistus, mikäli pomo ei sitä viimei-senä päivänäsi ole laittanut työlistalleen.
Kesällä tapahtuu paljon kaikkea mukavaa. Vietetään se hyvässä hengessä ja ladataan akkuja talvea varten.
Mansikanmakuista kesää!
IT´S SUMMER TIME!
JULKAISIJA Sosialidemokraattiset Nuoret ry www.demarinuoret.fi
PÄÄTOIMITTAJA Kati Kokkonen, [email protected]
TOIMITUSSIHTEERI Anssi Pirttijärvi, 040 4846772 [email protected]
GRAAFINEN SUUNNITTELIJA Olli Urpela / Pintaliitodesign
TOIMITUSKUNTA Tino Aalto, Susanna Haapalainen, Hanna Isbom, Viljami Kammonen, Timo Kontio, Sanna Marin, Matti Niemi, Jani Ryhänen, Kaarina Sainio, Jacob Storbjörk, Oras Tynkkynen
PAINOPAIKKA Kirjapaino Uusimaa, Porvoo
PAPERI kansi Cyclus 170g, sisäsivut Cyclus 90g
3 / 2011 ILMESTYY SYYSKUUSSA Aineistopäivä: 31.8.2011 Ilmoitusvaraukset ja -hinnat Hanna Isbom 050 413 8299, [email protected]
PÄÄKIRJOITUS LIPPU 2 / 2011 3
441 763 Painotuote
KATI KOKKONEN
päätoimittaja
SOSIALIDEMOKRAATEILLA NOUSUN PAIKKA
Suurimmassa osassa Euroopan maita on vallassa oikeistohallitukset. Demarit ovat hallituksessa EU-maista vain Espanjassa, Kreikassa, Irlannissa sekä Islannissa. Tämä on näkynyt unionimaiden halut-
tomuudessa ratkaista finanssikriisiä pitkäjänteisellä tavalla, joka vähentäisi ylenmääräistä spekulaatiota. Euroopan demarit ovat vaatineet esimerkiksi finanssitransaktioveroa.
Suurissa EU-maissa oppositiossa oleva vasemmisto on voittanut paikallisvaaleja. Saksassa oikeistohallitus on menettänyt enemmistönsä liittoneuvostossa, jossa istuvat osavaltioiden edustajat. Iso-Britanniassa oppositiossa oleva työväenpuolue voitti toukokuussa pidetyt paikallisvaalit. Ranskassa sosialistit johtavat ensi vuoden presidentinvaa-ligallupeja.
Sosialidemokraateilla on mahdollisuus nousta taas joh-toasemaan Euroopassa. Tässä avainasemassa ovat Suomen sosialidemokraatit, jos olemme seuraavassa hallituksessa. Muiden EU-maiden sosialidemokraatit kun edustavat mai-ta, joissa talouskriisi jyllää.
SUOMI ETSII UUTTA ISÄÄ TAI ÄITIÄ
Rakas Suomi etsii uutta johtajaansa. Seuraavat vaalit ovat presidentinvaalit tammikuussa 2012. Kun hallitusneuvot-teluista on päästy, alkaa presidenttipeli kuumeta toden teolla. SDP:n presidenttiehdokkaaksi voi tehdä ehdotuksia elokuuhun asti. Nimitykseen riittää 10 puolueosaston tai 250 äänioikeutetun puolueen jäsenen tuki.
Tähän mennessä peliin on heittäytynyt Lasse Lehtinen. Entiselle kansanedustajalle ja europarlamentaarikolle riit-tää tukea tämän savolaisuudesta huolimatta. Muita nimiä ovat Pentti Arajärvi, Liisa Jaakonsaari, Eero Heinäluoma, Erkki Tuomioja sekä Riitta Myller. Nimien heittely ei pian enää riitä, ehdokkaiksi haluavien tulee heittäytyä kisaan ja panna itsensä peliin.
DEMARINUORILLE YKSI KANSANEDUSTAJA JA VARAPAIKKA
Menneiden eduskuntavaalien tulos oli sosialidemokraateil-le kaksinainen. Toisaalta kakkossija ja vain prosenttiyksikön ero Kokoomukseen oli pelättyä paljon parempi. Toisaalta tulos oli huonoin 50 vuoteen, vuonna 1962 SDP sai 39 paikkaa eduskuntaan. Sekä populistisia että myös selvästi maahanmuuttovastaisia voimia sisältäneet Perussuomalai-set saivat suurvoiton.
Perussuomalaisten voitto ei näytä tulevan yksin. Yleises-tikin hyökkäykset erinäisiä vähemmistöjä, kuten seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjä sekä maahanmuuttajia vastaan ovat lisääntyneet viime vuosina. Demarinuoret on nähnyt ajan merkit ja on lanseerannut kesäkampanjan ”Älä töni mun kaveria – Rör inte min kompis”. Kampanjan on viimek-si 80-luvulla tehnyt Suomessa SONK.
Demarinuoret saivat läpi yhden kansanedustajan, 28-vuotiaan Antti Lindtmanin. Lindtman on toiminut esimerkiksi Demarinuorten varapuheenjohtajana sekä Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Helsin-gin vaalipiiristä varakansanedustajaksi yltänyt 26-vuotias Monika-naisten projektisihteeri Nasima Razmyar jäi lopulta noin 80 äänen päähän kansanedustajan paikasta. Hän on juuri näinä päivänä aloittanut eduskuntatyönsä Mikael Jungnerin avustajana.
HALLITUS ON VANKKA
Tässä vaiheessa lehdentekoa ei voida olla vielä varmoja tu-levasta hallituspohjasta. Näyttää siltä, että vaaleissa kuultu hätähuuto eriarvoistumisen pysäyttämiseksi näkyy halli-tusohjelmassa. Lipun mennessä painoon toimii hallitustun-nustelijana vielä Jyrki Katainen. Tosiasiallinen tunnustelija vaikuttaa olevan Timo Soini, joka tenttaa puolueiden eurokantoja. Mikäli tunnustelijan työ siirtyy Jutta Urpilaisel-le, toivoo Lippu-lehti SDP:lle malttia, ettei puolueelle käy ns. Kataiset. -Toimitus
4 LIPPU 2 / 2011
AJANKOHTAISTA
LIPPU 2 /2011 5
Tänä kesänä Demarinuoret ja SONK tekevät yhdessä ennakkoluulottoman ”Älä töni mun kaveria – Rör inte min kompis” –kampanjan, joka jalkautuu tapahtumiin eri puolelle Suomea.
Ensimmäistä kertaa kampanjaa tehtiin jo kahdeksankymmentäluvulla. Sen juuret ovat Ranskassa, jossa se oli alun perin rasisminvastainen kampanja. Ranskasta kampanja levisi Ruotsiin ja Suomeen. Monet vanhemmat toverit muistavat-kin kampanjan parinkymmenen vuoden takaa. Kampanjan tun-nuksena olleita käsirintanappeja on voinut nähdä myöhemminkin. Hyvää kampanjaa ei kannatta-nut täysin unohtaa, jonka vuoksi tänä kesänä tulemme näkemään uusimman version ”Älä töni mun kaveria” -kampanjasta.
Kampanja ei ole menettänyt teräänsä tänäkään päivänä vaan nyt se on ajankohtaisempi kuin aikoihin. Työttömyyden ja eri-arvoisuuden kasvu on lisännyt rasismia niin Suomessa kuin muualla Euroopassa. Ihmiset haluavat purkaa pahaa oloaan erityisesti vähemmistöjä kohtaan. Kampanjan avulla haluamme korostaa ihmisten tasa-arvoisen kohtelun tärkeyttä sekä muistuttaa ihmisiä solidaarisuudesta.
Tänä kesänä kampanja on laajen-nettu koskemaan myös muita tärkeitä teemoja. Kampanjan avulla halutaan muistuttaa, että kaikilla ihmisillä tulisi olla oikeus rakastaa toisiaan huoli-
matta seksuaalisesta suuntautuneisuudesta. Kenenkään ei tulisi tuntea palkoa esimerkiksi samaa sukupuolta olevan tai eri kansallisuutta olevan henkilön kanssa käsi kädessä kulkiessa. Toinen tärkeä uusi teema on väkivallattomuus. Kaikilla tulisi olla oikeus elämään ilman henkistä tai fyysis-tä väkivaltaa. Kampanjan avulla haluamme muistuttaa, että kenenkään ei tarvitsisi pelätä väkivaltaa ja yksi tärkein tapa päästä tähän on tarjota tietoa antavaa asennekasvatusta jo nuoresta lähtien.
ÄLÄ TÖNI MUN KAVERIA –KAMPANJA JALKAUTUU ERI PUOLILLE SUOMEA
Kampanjaa tehdään tänä kesänä ainakin paris-sakymmenessä tapahtumassa ja festareilla eri puolella Suomea. Mukana kampanjatyössä ovat Demarinuorten ja SONK:n aktiivit. ”Kampanjan suunnittelu on ollut todella mielenkiintoista ja hauskaa hommaa. On mahtava tehdä kam-panjaa, jolla on pitkä historia ja kampanjan
tunnuksena käytetty käsi on jo monille tuttu”
sanoo Tino Aalto, Demarinuorten
jäsenhankintatyöryh-män puheenjohtaja.
Kampanjan yhteydessä jaetaan 10 000 kon-
domia, rintanappia sekä kampanjaflyeria.
”Älä töni mun kaveria” –kampanjaa tekevät tyypit
tunnistat kesällä t-paidasta, jonka etumuksesta löydät ison käden
sekä Demarinuorten selkärepus-ta. Kampanja on haluttu viedä sekä
isoimmille maksullisille festivaaleille sekä kesän ilmaistapahtumiin. Kampanjan
kautta halutaan kertoa nuorille vaikuttami-sen tärkeydestä sekä tarjota mahdollisuutta
liittyä Demarinuorten ja SONK:n jäseneksi. Jos siis törmäät kesällä iloisiin kampanjatyyppeihin käy moikkaamassa heitä ja hakemassa kampanjanappi rintaasi. LIPPU
VANHA KAMPANJA KÄYTTÖÖN UUSIN MAUSTEINTEKSTI: Jani Ryhänen
Israelin miehittämillä palestiinalaisalueilla unelmoidaan vapaudesta. Itsenäi-sen palestiinalaisvaltion tiellä on edelleen monta estettä, mutta toivo omasta valtiosta elää. Rauhanneuvotteluiden onnistuminen on vaikeaa ilman muutos-ta USA:n politiikassa.
6 LIPPU 2 / 2011
Yhdysvaltain presidentti Barack Obama piti tou-kokuussa Lähi-itää koskevan puheen, jossa hän linjasi, että Israelin ja Palestiinan valtioiden tulee perustua vuoden 1967 rajoihin. Tällä Obama
viittasi rajoihin ennen kuuden päivän sotaa, jossa Israel miehitti Länsirannan ja Gazan kaistaleen. Näillä alueilla on tällä hetkellä palestiinalaisten itsehallinto, ja jo yli 100 maailman valtiota on tunnustanut nämä alueet Palestiinan valtioksi. Virallisesti Palestiinan valtiota ei kuitenkaan ole olemassa, ja vain pieni osa Länsirannan alueesta on todel-lisuudessa palestiinalaishallinnon alaisuudessa. Länsiranta on jaettu A-, B- ja C-alueisiin, joista A tarkoittaa aluetta täy-sin palestiinalaishallinnon alaisuudessa, johon israelilaisilla ei ole pääsyä, B osittaista palestiinalaisvalvontaa ja C täysin Israelin valvonnassa olevaa aluetta. A-aluetta on vain 2,7 % Länsirannan pinta-alasta.
PALESTIINALAISKYLIÄ TUHOTAAN SIIRTOKUNTIEN TIELTÄ
Israelin armeija miehittää lähes koko Länsirantaa ja ra-kentaa jatkuvasti omia siirtokuntiaan palestiinalaisalueille. Siirtokuntia vartioi tuhansien israelilaissotilaiden joukot. Israelin siirtokuntien tieltä tuhotaan palestiinalaiskyliä ja kansainvälinen rikostuomioistuin onkin todennut Israelin toimet kansainvälisen oikeuden vastaiseksi. Israel ei kuiten-kaan ole allekirjoittanut sopimusta eikä tunnusta tuomiois-tuimen toimivaltaa. Myös YK on todennut siirtokunnat lait-tomiksi. Juuri näihin siirtokuntiin sisältyy Obaman puheen iso mutta. Obama vaati vuoden 1967 rajojen hyväksymistä, mutta sisälsi siihen molempien osapuolten hyväksy-mät aluevaihdot.
Tuntuu epätodennäköiseltä, että Israel ja Palestiina voi-sivat päästä sopuun aluevaihdoista, jos Israelin vaatimukset
VIHDOIN VAPAA PALESTIINA?
ISRAEL ON RAKENTANUT MUURIN LÄNSIRANNALLE. MUURI LOHKAISEE PALESTIINALAISTEN MAITA ISRAELIN PUOLELLE. SE ON TODETTU LAITTOMAKSI NIIN YK:N, EU:N KUIN HAAGIN TUOMIOISTUIMENKIN TAHOLTA. OIK. YLH. PALESTIINALAISMIEHISTÄ SUURI OSA ON OLLUT JOSKUS VANKILASSA. RAMALLAHISSA MUISTETTIIN VANGITTUJA RIPUSTAMALLA HEIDÄN KUVIAAN KESKUSAUKIOLLE.
TEKSTI JA KUVAT: Hanna Isbom
LIPPU 2 /2011 7
ON HYVIN EPÄTODENNÄKÖISTÄ, ETTÄ YHDYSVALLAT RYHTYISI
PAINOSTAMAAN ISRAELIA
koskevat siirtokuntia, jotka on perustettu kaikkein hedel-mällisimmälle maaperälle ja jotka mm. rajoittavat palestii-nalaisten vedensaantia. Toinen ristiriitaa herättävä kohta Obaman puheessa on maininta Israelista juutalaisvaltiona. Tämä ilmaisu herättää pelkoa palestiinalaisten keskuudes-sa, sillä sen katsotaan oikeuttavan Israelin arabivähem-mistön ajaminen ahtaalle oman kotimaansa sisällä. Israel pelkää arabivähemmistön kasvua ja haluaa siksi painottaa Israelin olevan nimenomaan juutalaisvaltio.
MIELIVALTAINEN MIEHITYSVALTA
Näistä lähtökohdista palestiinalaisvaltion synty tuntuu mahdottomalta ilman Israelin totaalista vetäytymistä Länsi-rannalta. Israelin armeija operoi alueella jatkuvasti ja pitää hallussaan suurinta osaa alueesta mm. tarkastuspisteiden avulla. Miehitysvallan alla palestiinalaisten liikkuminen on rajoitettua ja monen elämää varjostaa jatkuvasti mielival-
taisten pidätysten ja talojen tuhoamisen uhka. Suuri osa palestiinalaismiehistä on joskus ollut vankilassa, ja Amnes-ty Internationalin mukaan Israel pitää satoja palestiinalaisia vangittuina hallinnollisten pidätysmääräysten nojalla ilman syytteitä tai oikeudenkäyntiä.
Yksi suurimmista kiistoista koskee Jerusalemia, jonka Palestiinalle kuuluvan itäosan Israel miehitti myös kuuden päivän sodassa. Palestiinalaisilla ei ole vapaata pääsyä Jerusalemiin, joka on juutalaisten, kristittyjen ja islamilais-ten pyhä kaupunki. Israel pitää Jerusalemia pääkaupunki-naan, mutta kansainvälinen yhteisö ei ole sitä tunnustanut miehityksen vuoksi. Suuri osa lähetystöistä sijaitseekin Tel Avivissa.
YHDYSVALTAIN LINJAN MUUTUTTAVA
Miehitysvallan alla eläville palestiinalaisille ei Obaman puhe tuonut juurikaan toivoa, vaikka monet näkivätkin sen edistysaskeleena verrattuna USA:n aiempaan linjaan. Puheet rauhasta ovat sanahelinää niin kauan, kuin län-simaat katsovat sormien läpi Israelin toimia, jotka rikko-vat kansainvälistä oikeutta. Suomi esimerkiksi harjoittaa merkittävää asekauppaa Israelin kanssa, ja EU on Israelin
tärkein kauppakumppani. On hyvin epätodennäköistä, että Yhdysvallat ryhtyisi painostamaan Israelia, sillä jo pelkäs-tään Obaman puhe sai aikaan vastalauseiden ryöpyn ja suututti Israelin poliittisen johdon.
Israel on viime vuosina kallistunut poliittisesti vahvasti oikealle, mikä tarkoittaa sitä, että rauhanaloitetta ei siltä suunnalta ole odotettavissa. Israelin hallitus tukee siirto-kuntien rakentamista ja valloittaa näin pikkuhiljaa miehitet-tyä aluetta. Kansainvälinen oikeus tulkitsee tämänkaltaisen toiminnan sotarikokseksi. Yhdysvallat on Israelin merkittä-vin taloudellinen ja poliittinen tuki. Mikäli se ei puutu siir-tokuntien rakentamiseen ja laittomaan miehityspolitiikkaan kuin varovaisissa puheenvuoroissa ilman todellisia tekoja, ei Israelilla ole mitään tarvetta muuttaa linjaansa. Yhdys-vallat osoitti todellisen linjansa viime helmikuussa YK:n tur-vallisuusneuvoston kokouksessa, kun se veto-oikeudellaan kaatoi YK:n päätöslauselman, jossa tuomittiin siirtokuntien rakentaminen miehitetyille palestiinalaisalueille.
PALESTIINALAISVALTIO YK:N TUELLA?
Palestiinalaishallinto asettaa nyt toivonsa YK:n yleiskoko-ukseen syyskuussa. Jos yleiskokous äänestää itsenäisen Palestiinan valtion puolesta, muuttuu tilanne ratkaisevasti nykyhetkeen verrattuna. Israel ei enää miehittäisi pales-tiinalaisalueita, vaan itsenäistä Palestiinan valtiota, YK:n jäsenvaltiota. Sen jälkeen miehityksellä tulisi olemaan kansainvälisiä seuraamuksia, eikä tilannetta voitaisi enää katsoa läpi sormien. Palestiinalaiset ovat siis historiallisen hetken äärellä. YK:n yleiskokouksen päätös on historialli-nen kummassakin tapauksessa. Joko lopputuloksena on itsenäinen Palestiinan valtio tai totaalinen umpikuja, josta rauhanomainen poispääsy näyttää yhä epätodennäköisem-mältä.
Kirjoittaja vieraili Länsirannalla huhtikuussa. LIPPU
RAMALLAH ON YKSI HARVOJA A-ALUEITA LÄNSIRANNALLA. SE ON TÄYSIN PALESTIINALAISVIRANOMAISTEN HALLINNASSA EIKÄ ISRAE-LILLA OLE SINNE PÄÄSYÄ.
Monen nuoren kohdalla kesätyö on ensimmäi-nen kontakti työelämään ja työnantajiin. Am-matillisen puolen opiskelijoille kesätyö usein parhaimmassa tapauksessa täydentää oman
alan opintoja ja lisää ammattitaitoa ja osaamista omal-la alalla. Kesätyöt ovat myös opiskelijoille toimeentulon edellytys. Opintotuen tulisi kattaa elämisen ja opiskelujen kustannuksia opiskeluaikana, mutta eläminen ja asuminen kustantavat yhtä paljon myös kesäkuukausina.
Kaupungit ja kunnat ovat kesän aikana suurimpia työl-listäjiä. Usein kesän aikana tehtävät duunit ovat kausiluon-toisia. Jäätelökioskin hoitaja, puistotyöntekijä, uimarannan valvoja ja kesäkahvilanpitäjä ovat nuorille yleisiä kesätyö-nimikkeitä. Monelle ensimmäinen työpaikka ja kesäduuni löytyvät vanhempien tai sukulaisten kontaktien kautta. Tänä vuonna kuitenkin yhä useampi perhe on kohdannut työttömyyttä ja näin ollen myös nuorten kesätyöpaikat ovat kiven alla.
Ne onnekkaat, jotka löytävät itselleen kesätöitä, koh-taavat harmittavan usein törkeää hyväksikäyttöä ja jopa laittomuuksia työnantajan puolelta. Monella ensimmäistä kertaa työpaikan saavalla nuorella tiedot omista oikeuk-sista ja myös velvollisuuksista ovat varsin heikolla tolalla. Työelämätietous ja valmius puolustaa omia oikeuksiaan ovat pitkälti koulujen ja oppilaitosten tarjoaman työelämä-tietouden varassa. On sanomattakin selvää, että muutaman oppitunnin perusteella saatu tietotaito ei anna valmiuksia toimia valveutuneena työntekijänä eikä kannusta nuoria ottamaan selvää omista oikeuksistaan. Nuori kesätyönteki-jä jää usein yksin työelämään liittyvien ongelmienja kysymysten kanssa.
Suurimmat laiminlyönnit kesätyöntekijöiden osalta koh-
8 LIPPU 2 / 2011
KESÄDUUNIN PIMEÄ PUOLI
distuvat juurikin nuoriin ja kokemattomiin työntekijöihin. Pahimmillaan laiminlyönnit ilmenevät vasta työsuhteen päättymisen jälkeen, jolloin nuori työntekijä kuulee omista oikeuksistaan liian myöhään.
Käsittämättömän monella kesätyöntekijällä ei ole kir-jallista työsopimusta. Suullinenkin on lain edessä sitova, mutta oikeus kirjalliseen työsopimukseen on jokaisella. Tätä eivät kuitenkaan kaikki tiedä.
Kesäajan keikkatyöt aiheuttavat usein nuorten kohdalla myös väärinkäytöksiä esimerkiksi työajan suhteen. Päivät ovat ylipitkiä eikä lakisääteisiin taukoihin ole käytännössä mahdollisuutta, jos työpaikalla ollaan yksin. Harva tuntityö-läinen tietää esimerkiksi oikeudestaan saada työvuorolistat ajoissa tai lakisääteisten lepopäivien määräytymisestä. Palkkojenmaksussa on myös usein epäselvyyksiä ja räikeitä rikkomuksia. Harva nuori osaa lähteä perimään saataviaan.
Näiden väärinkäytösten ja epäselvyyksien estämiseksi oppilaitoksilla ja liitoilla on iso rooli nuorten tavoittamises-sa ja tiedottamisessa. Työpaikan luottamushenkilön kon-takti uuteen työntekijään auttaa usein omien oikeuksien ja työpaikan pelisääntöjen tunnistamisessa. Monen nuoren työntekijän tapauksessa valveutuminen omien oikeuksien huolehtimiseen tapahtuu aktiivisten kavereiden ja tuttujen kautta.
Tulevaisuuden osaavan työvoiman kannalta kesätyön-tekijöihin panostaminen on myös työnantajan etu. Kaikille kesäduunareille: onnea ja menestystä ja pitäkää kiinni oikeuksistanne!
Kirjoittaja on Ammattiin opiskelevat – SAKKI ry:n puheen-johtaja. LIPPU
TEKSTI: Susanna Haapalainen
Kesä tuo tullessaan monelle ajankohtaiseksi kesätyöt. Taantuman jäljiltä nuor-ten työllistymisen ollessa edelleen varsin heikolla tolalla myös kesätyöpaikko-jen saaminen on aikaisempia vuosia nihkeämpää. Samoista kesätyöpaikoista kilpailevat keskenään peruskoulun päättävät, vastavalmistuneet, syksyllä opintojaan jatkavat, sekä iso joukko muita nuoria ja aikuisiakin.
LIPPU 2 /2011 9
Edellisen hallituksen aikana vuonna 2010 nuorista jopa joka neljäs oli työttömänä ja alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita on yhä kymmeniä tuhansia. Miten käy tämän hallituksen aikana?
Nuoriso- ja opiskelijajärjestöt ovat yrittäneet vaikuttaa Helsingissä Säätytalolla koolla olleisiin hallitusneuvottelijoihin, jotta nuorisotyöttömyyt-tä saataisiin vähennettyä Suomessa.
Työttömyyden vähentäminen on keskeinen toimenpide erityisesti siksi, että elämän alkuvaiheessa koettu työttö-myys lisää riskiä syrjäytyä tai jäädä pysyvästi pois työelä-mästä. Se ei ole inhimillisesti oikein eikä yhteiskunnalla ole siihen varaa.
Nuorisojärjestöjen kattojär-jestön Allianssin mielestä nuo-risotyöttömyys ei ole ratkaistavissa yhdellä taikatempulla. Niiden sijaan tarvitaan nopeita rakenteellisia ratkaisuja, joissa koulutus- ja sosiaalipolitiikka kulkevat käsi kädessä. Koko yhteiskunnan pitäisi sitoutua nuorisotyöttömyyden vähentämiseen. Niin merkittävästä asiasta on kysymys.
Kysymys nuorisotyöttömyydestä on ollut monien puo-lueiden huulilla jo ennen vaaleja. Niinpä jo Säätytalon neuvotteluiden ensimmäisen viikon aikana julkisuuteen tihkutettiin tietoa, että alle 25-vuotiaille olisi tulossa jonkin-lainen yhteiskuntatakuu.
SDP:n ajamassa mallissa kaikille alle 25-vuotiaille taat-taisiin työ- tai koulutuspaikka kolmen kuukauden sisällä työttömäksi jäämisestä. Malli olisi hyvä, varsinkin jos sitä tuetaan lisäämällä koulutusmäärärahoja, säilyttämällä maksuton koulutus ja tekemällä työpaikkoja luovia taloudellisia ratkaisuja.
Säätytalon hallitusneuvottelut ovat osoittautuneet aiem-paa odotettua vaikeammaksi, eikä tätä tekstiä kirjoittaessa ollut varmuutta siitä tuleeko hallitusta ylipäätään tai halu-aako se torjua nuorisotyöttömyyttä.
Kruununhaassa koolla olevat puoluejohtajat yrittävät sovittaa yhteen toistensa erilaisia näkemyksiä ja oman lusikkansa soppaan laittavat myös Allianssin kaltaiset etu-järjestöt.
Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoita edustavat SYL ja SAMOK ovat raahanneet Säätytalolle jopa saunan, vaikka Allianssi on pitänyt neuvottelijoihin yhteyt-
tä perinteisesti lähinnä puhelimella.
Säätytalon uumenista kantautuvat viestit ovat olleet työttömille nuorille tähän mennessä positiivi-
sia. Pitää kuitenkin muistaa, ettei maailma lopu vaaleihin tai edes hallituksen muodostamiseen, vaan vasta tulevat vuodet näyttävät onnistuttiinko työssä vai ei.
Siihen tarvitaan kaikkia, sekä lobbareita että hallitusta.
Kirjoittaja on Allianssin varapuheenjohtaja ja helsinkiläinen demariaktiivi. LIPPU
ALLIANSSI HALUAA NUORISOTAKUUNTEKSTI: Matti Niemi
Euroopan kulttuuripääkaupungissa Turussa vieraillut ruotsalainen näytel-mä Mormors svarta ögon käsittelee Suomessa pelottavan ajankohtaista aihetta.
Tukholmalaisen Dramaten- teatterin näyttelijä Tan-ja Lorentzon käsittelee monologissaan esimerkiksi maahanmuuttoa, maahanmuuttajien kotouttamis-ta, kielipolitiikkaa ja äidinkielen merkitystä lapsen
kasvulle ja identiteetille. Uutta ja erilaista tarinassa on se, ettei se käsittele Ruotsin maahanmuuttopolitiikan tämän-hetkisiä ongelmia vaan tapahtumien ydin on 60-luvulla. Omaelämäkerrallinen monologi kertoo Tanjan äidin, työn perässä Ruotsiin muuttavan suomalaisen tarinan.
Puolitoistatuntisen näytelmän juoni on varsin yksin-kertainen. Alussa Tanjan isoäiti Mirjam odottaa miestään ja lapsiensa isää Hemmiä kotiin rintamalta, mutta mies ei koskaan palaa talvisodasta. Mirjam jää yksin keskelle met-sää, synkäksi kuvattuun taloon kasvattamaan kahta pientä lastaan. Kun lapset kasvavat, nuorempi lapsista, Terttu, lähtee leveämmän leivän ja parempien puitteiden toivossa perheineen Ruotsiin. Eletään kuusikymmenlukua, ja uuden kerrostalolähiön juokseva vesi on ylellisyyttä. Hyvästä työtilanteesta ja kauniista kodista huolimatta Terttu tuntee jatkuvaa kaipausta kotia ja äitiä kohtaan. Hän uskottelee it-selleen vuosia, että muutto on vain tilapäisratkaisu. Tertun tytär Tanja kasvaa aikuiseksi kahden kielen ja kahden kult-tuurin ristipaineessa. Kiusaamista, syrjintää ja väheksyntää pelkäävä äiti kuvittelee auttavansa lastaan, kun lopettaa suomen puhumisen tyttärelleen tämän ollessa neljävuotias. Kadottamalla Suomen kielen tytär kadottaa myös yhteyden
10 LIPPU 2 / 2011
MUMMUN MUSTAT SILMÄT TEKSTI: Kaarina Sainio Kuva: Roger Stenberg
isäänsä, josta äiti on eronnut ja mummoonsa, jonka metsä-mökissä kyläillään kesälomilla.
Kielen merkitystä ihmisen identiteetille on vaikea ym-märtää teoriassa, mutta kun se otetaan monologin päätee-maksi ja rakennetaan katsojan silmien eteen omakohtaisen kokemuksen kautta, asia tuntuu itsestäänselvältä. Tanjan kuulee lähiön pihalla jatkuvasti peräänsä huudeltavia ”jävlä finne”- huutoja, mutta kielitaidon täydellisen puutteen vuoksi hän ei voi liittää itseään myöskään suomalaisten joukkoon. Kesälomalla mummolassa hän on ulkopuolinen, eivätkä leikit serkkujen kanssa onnistu yhteisen kielen puutteen vuoksi. Äiti tekee kovasti töitä tarjotakseen lapsil-leen paremman elintason kuin itse sai, mutta tekee ymmär-tämättömyyttään hirveää hallaa tyttärelleen. Haastattelussa Tanja Lorentzo kertoo, että hänen vanhemmat sisaruksensa katsoivat vuosia jääkiekko-otteluita epätoivon vallassa, sille he eivät tienneet kumpaa joukkuetta, Suomea vai Ruotsia, kannattaa.
Sitä voisi kuvitella, että olisimme viisastuneet sitten 1960-luvun. Tietäisimme paremmin ja osaisimme parem-min auttaa heitä, jotka apua tarvitsevat. Olisimme kykene-väisempiä toimimaan erilaisten ihmisten kanssa ja otta-maan heidät osaksi porukkaa. Näin ei valitettavaksi taida kuitenkaan olla, vaan maahanmuuttajat kokevat edelleen helposti saman juurettomuuden ja mihinkään kuulumat-tomuuden tunteen kuin suomalaiset maahanmuuttajat aikoinaan Ruotsissa. Tämän omakohtaisen kokemuksensa Lorenzo konkretisoi hienosti.
Tanja Lorenzon monologi Mormors svarta Ögon jatkaa Dramaten-teatterin ohjelmistossa Tukholmassa jälleen syksyllä.
Kirjoittaja on Demarinuorten liittohallituksen varajäsen. LIPPU
Reilua kauppaa myös vuonna 2011
ww
w.t
radeka
-yhty
ma.f
i
an yhteiskuntavastuuta Osana Osuuskunna
kaupan toimintaa mm.edistämme reilun k
suus säätiön Pohjoistukemalla Solidaaris -
jely- ja käsityöläisNicaraguan pienvilj -
avaa projektia. Sen osuuskuntia avusta
istää näiden osuustarkoituksena on edi -
upan jakeluverkkoikuntien yhteyksiä kau -
uotteiden myyntikahhin ja reilun kaupan tu -
näitä osuuskuntia vavavavaanaviin sekä tukea n
ttämään tuotteita nninin iiden pyrkiessä kehit
ja reilun kaupanpppapappp reremmm in länsimaiden
. Yhteistyömme mamaamarkrkrkrkkikikikinononn ilillele sopiviksi.
kuu edelleen.alaaa kokooi i vuvuvuvuononononnnannanan 2 2009 ja jatk
OSK_Lippulehti_A4.ai 1 16.2.2011 10.28
12 LIPPU 2 / 2011
KUNNALLISVAALEISSA 2004 ALKOI KOTIKAUPUNGISTA LÖYTYÄ LUOTTAMUSTA.
MITEN ANTTI LINDTMANISTA TULI KANSANEDUSTAJA? TEKSTI: Viljami Kammonen KUVA: Olli Urpela
Antti käy yläastetta Vantaalla. Edessä on luokkaretki, josta palataan vasta myöhemmin illalla. Antti on kiinnostunut, kuten nykyisestä fyysisestä olemuksesta voi todeta, ruokapuolen järjestymisestä. Opettaja ei anna välipalaan lupaa. Antti ei lannistu, vaan pyytää audienssin rehtorin luo ja taivuttelee rehtorin järjestämään retkelle välipalamahdollisuuden. Ei siinä vielä kaikki: tämän jälkeen kouluun vakiinnutetaan välipalakäytäntö. Vaikuttamisen palo on syttynyt.
Eletään joulukuuta 2009 ja Antti on kutsunut parikymmentä keskeistä tukijaa PAM:in saunalle. Kampanja polkaistaan käyntiin. Kampanjapääl-likkö astuu esiin, vastuualueita mietitään, Antin
vahvuuksia ja heikkouksia käydään avoimesti läpi. Miten valtuuston puheenjohtajuutta hyödynnetään? Onko vantaa-laisuus vahvuus vai heikkous? Miten lähiötausta tuodaan esiin? Kampanjasta halutaan tehdä pitkä, mutta nousujoh-teinen. Antti on ehtinyt jo syksyn aikana jalkautua vaikka kuinka monilla markkinoilla ja tapahtumissa.
Vaali-ilta 17.4.2011 on käsillä. Koivukylän ravintola Tee-maan alkaa valua porukkaa. Antti on kalmankalpea. Jänni-tyksen ja väsymyksen yhdistelmä on kaameaa katseltavaa. Pariin kertaan Antilta pääsee tokaisu: ”Tällaisia päiviä ei ihminen montaa elämässään kestä.” Viimein ennakkoäänet tulevat. Antti on listan viides, ääniä yli 1900. Läpimeno alkaa näyttää todennäköiseltä. Lopulta läpimeno varmistuu.
Näillä kolmella tilannekuvauksella haluan kuvata sitä, ettei Antista tullut kansanedustajaa railakkaan eduskunta-vaalikampanjan ansiosta, vaan menestykseen johtaneiden syiden hahmottamiseksi on tarkasteltava asiaa paljon laa-jemmasta perspektiivistä. Ensimmäisen ja toisen tilanteen
välillä on yli kymmenen vuotta, toisen ja kolmannen välillä puolitoista vuotta. Kymmenen vuoden aikana Antti loi it-selleen pohjan, jonka turvin puolentoista vuoden kampanja johti kansanedustajuuteen. Tavallinen itä-vantaalaisten lähiöiden kasvatti voi nousta kansanedustajaksi, mutta se vaatii kovan, intohimoisen ja ennen kaikkea pitkäjänteisen työn, jossa edetään askel kerrallaan. Pikavoittojen saanti on politiikassa äärimmäisen vaikeaa. Sitä voi olla vaikeaa hyväksyä ”kaikki heti, mulle, nyt!” –yhteiskunnassa.
Antin pitkäjänteinen työ on keskittynyt erityisesti kotikaupunkiin, joka myös näkyi 2011 vaalien äänija-kaumassa. Antti pääsi Vantaan ensimmäiseen nuorisovaltuustoon vuonna 1999, hänet va-littiin arvalla nuorisovaltuuston puheenjoh-tajaksi. Ensimmäisissä kunnallisvaaleissaan vuonna 2000 juuri 18 vuotta täyttänyt Antti kokeili onneaan vuonna 2000. Tu-loksena oli ensikertalaiseksi hyvä reilusti yli sadan äänen saalis. Valtuustoon ei siis vielä päästy, mutta vaikuttaminen alkoi ympäristölautakunnassa.
Kunnallisvaaleissa 2004 alkoi kotikaupungista löytyä luottamusta. Lähiöiden äänestäjät olivat löytäneet nuoren miesdemarin, josta jo jotkut alkoivat puhua tulevaisuuden nime-nä. Takana oli myös hyvähenkinen eduskuntavaalikampanja vuonna 2003. Valtuustopaikka aukeni lähes 600 äänellä ja saman tien Antti valittiin Vantaan kaupunginhallituk-seen, kunnallispolitiikan ytimeen. Tämän jälkeen tähtäin oli vahvasti eduskuntavaaleissa 2007. Vaalien eteen tehtiin jo tuolloin valtaisa työ ja tukijoina oli myös nimekkäitä ihmisiä,
kuten Vantaan entinen kaupun-ginjohtaja Erkki Rantala. Tulos – 1750 ääntä – oli pettymys.
Noina vuosina Antti toimi aktiivisesti eri järjestöissä. Antti toimi Demarinuorten vara-puheenjohtajana, Tarja Halosen presidentin-vaalikampanjan kiertuevastaavana sekä mm. Allianssin hallituksen jäsenenä. Syksyllä 2003 Antti valittiin oppisopimuksella töihin SAK:öön. Työn kautta yhteiskunnallista osaamista pystyi
LIPPU 2 /2011 13
AAMUJAKELUISSA JAETTIIN LOPPU VIIMEIN N. 300 KILOA MANDARIINEJA.
kehittämään ja samalla suhdeverkosto laajeni. Luottamus Anttiin lisääntyi myös ay-kentässä.
Kunnallisvaaleihin 2008 lähdettiin sata lasissa. Eduskun-tavaalien pettymys oli sulateltu ja poispyyhkäisty. Koti-kaupungin asioihin vaikuttamista oli takana käytännössä jo kymmenisen vuotta ja kaupunginhallituksessakin oli vaalien alla istuttu jo nelisen vuotta. Antin nimi oli monelle vantaalaiselle tuttu; olihan vaalikampanjoitakin takana jo neljä. Nyt luottamus puhkesi kukkaan ja tuloksena oli yli tuhannen äänen potti. Vaalien jälkeisessä luottamuspaik-kajaossa Antti nousi valtuuston johtoon voittaen täpä-rästi kokeneen Markku J. Jääskeläisen. Vantaalainen demariväki antoi luottamuksen Antille ja nuori mies noteerattiin vahvasti myös medioissa.
Tämän jälkeen alkoi aktiivinen valtuuston pu-heenjohtajuus. Itse vaalikampanjoinnista pidettiin kuitenkin noin vuoden mittainen tauko. Antin kristallinkirkas tähtäin oli eduskuntavaa-
leissa 2011. Kampanjaa kypsyteltiin kahden hengen ideointiriihessä syksyn ajan ja polkaistiin
lopullisesti käyntiin joulukuussa 2009. Pohjatyö oli valmis, nyt oli lop-
pusilauksen vuoro. Luottamus-ta tuntui löytyvän, mutta se
piti realisoida ääniksi. Kan-tavaksi voimaksi otettiin
positiivinen ilmapiiri, jota haluttiin välittää ulospäin kaikessa tekemisessä. Siitä tehtiin kampanjan ydin.
Kampanjan ympä-rille muotoutui niin kutsuttu johtoryhmä, joka vastasi kam-panjasta, suunnitteli kampanjan kulkua ja vei asioita eteen-päin. Johtoryhmä
kokoontui elokuusta 2010 alkaen joka
ikinen viikko välillä laajennetulla ja välillä
supistetulla kokoonpa-nolla 1-3 tunnin lounaspa-
lavereihin. Tällä varmistet-tiin, että asiat etenevät ja että
porukka – etenkin ehdokas itse – saa purkaa tuntojaan. Sessioita kertyi yhteensä yli 40. Tämä kuvaa kampanjan suunnitelmallisuutta. Kaikki strategiset valinnat, kohde-ryhmät, mainonta, tapahtumat, ulostulot, teemat ja kampanjan rytmitys olivat tarkkaan harkit-tuja.
Erityisesti kampanjan alku-vaiheessa tukiryhmän kasvat-
taminen koettiin ykkösasiaksi. Kampanjaa tekevät ihmiset, ja vain ihmiset. Kampanjan loppuvaiheessa listalla oli yli 300 nimeä. Tukiryhmäläisiä kutsuttiin useampaan yhtei-seen tilaisuuteen, joiden tarkoituksena oli hengennostatus ja mahdollisuus henkilökohtaisiin kontakteihin. Tukiryh-mälle lähetettiin myös säännöllisesti kampanjakirje, joissa kerrottiin kuulumisista ja käytiin ajankohtaiset asiat läpi. Ihmisiä myös aktivoitiin osin erittäinkin menestyksekkäästi joukkotekstiviestein ja soittelukierroksin.
Erilaisia puhe- ja keskustelutilaisuuksia sekä työpaikka-vierailuja, joissa Antti sai näyttää osaamistaan, oli valtavasti (n. 70). Tämän lisäksi jalkautumisia oli yli 100. Näissä jaet-tiin n. 200 ruusua, 250 annosta kaurapuuroa, 400 suklaa-pusua, 1000 tuubipuristinta ja 10 000 nenäliinapakettia. Vantaalaisiin pientaloihin jaettiin n. 25 000 kukkasipulipus-
sia jo syksyllä 2010. Esitteitä meni n. 80 000. Erityisenä projektina toteutettiin laajamittainen asemajakelu
parilla viimeisellä viikolla, joissa ”vallattiin” 12 eri asemaa tai pysäkkiä 31 eri jakelussa 7 eri aamuna. Aamujakeluissa jaettiin loppu viimein n. 300 kiloa mandariineja. Aamunä-kyvyyttä nostettiin myös pitelemällä aamuruuhkassa Tuu-sulan väylällä, Hämeenlinnan väylällä ja Lahden väylällä ihmisvoimin kolmea kylttiä joissa luki ”tietulli tähän?”, ”ei kiitos!” ja ”Antti Lindtman 388”. Henkeä pidettiin myös yllä rintanapein, kampanjaliivein, numerotarroin ja autotarroin.
Toki Antti näkyi myös medioissa, eikä valtuuston pu-heenjohtajuuden tuomaa arvoa voi vähätellä. Henkilökuvat mm. Suomen Kuvalehdessä ja Helsingin Sanomissa, vahva esillä olo Helsingin ja Vantaan liitoskamppailussa ja jatkuva näkyminen Vantaan Sanomissa kasvattivat Antin näkyvyyt-tä ja uskottavuutta. Medianäkyvyyden eteen tehtiin myös töitä.
Rahaa paloi tv-, radio-, netti-tv-, lehti-, mobiili-, face-book- ja google-mainontaan. Näiden vaikutusta on vaikea arvioida. Kampanjassa lähdettiin siitä, että menestyminen mainonnassa perustuu aina monesta suunnasta tulevaan näkyvyyteen. Näkyvyyden hakemisessa yksi plus yksi on siis enemmän kuin kaksi.
Kampanja oli iso, laaja ja organisoitu. Lopputuloksesta kuitenkin näkee, että äänet tulivat valtaosaltaan sieltä, jossa luottamus oli ansaittu erittäin pitkäjänteisellä työllä. Tämä teksti antaa pintaraapaisun siitä, mitä kaikkea kam-panjan aikana tapahtui, mutta toivottavasti teksti valottaa sitä, että uupumaton työ, usko itseensä ja intohimo vai-kuttamiseen ei koskaan ole hukkaan heitettyä aikaa. Olen myös äärimmäisen iloinen siitä, että kampanja aktivoi mo-nia lahjakkaita, innokkaita ja aktiivisia nuoria Uudenmaan alueella. Tämä tulee antamaan potkua myös tulevaisuuden toimintaan.
Kirjoittaja toimi Antti Lindtmanin eduskuntavaalikampanjan viestinnän vastuuhenkilönä ja on nykyisin hänen eduskun-ta-avustajaan. LIPPU
Olen seurannut kunnallispolitiikan arkea pian kol-men vuoden ajan Tampereen sosialidemokraat-tisessa valtuustoryhmässä. Tulin valituksi vii-me kunnallisvaaleissa varasijalle Tampereen
kaupunginvaltuustoon. Vaalien jälkeisessä paikkajaossa minut nostettiin keskeisille luottamuspaikoille kaupun-ginhallituksen varajäseneksi ja kaupunginhalli-tuksen henkilöstöjaoston jäseneksi. Hallituksen varapaikka avasi ovet niin kaupunginhallitus-ryhmään kuin valtuustoryhmäänkin, joissa tehdään keskeiset päätökset sosialidemo-kraattien kunnallispoliittisesta linjasta ja luottamuspaikkajaoista. Valintaani edesaut-toivat halu nostaa nuoria lupaavia ehdokkaita kunnallispolitiikan päänäyttämölle sekä kunta- ja aluejohtamisen koulutuspohjani Tampereen yliopistosta. Ajan mittaan olen ansainnut luottamuk-seni osallistumalla säännöllisesti ryhmäkokouksiin, hoitamalla omat luottamustehtäväni tunnollisesti ja perehtymällä kunnolla kulloinkin käsiteltäviin asioihin.
Edellä mainittu lista vaikuttaa pintapuolisesti itses-tään selvältä – tietenkin luottamushenkilön tulee olla luotettava ja tunnollinen. Näin ei kuitenkaan käytännön kokemusteni mukaan aina ole. Luottamus rakennetaan perusasioista kuten siitä, että vastaa puhelimeensa sekä
14 LIPPU 2 / 2011
VALMISTAUDU SEKÄ KUNNALLISVAALEIHIN ETTÄ VALINTAAN
sähköposteihinsa ja osallistuu yhteisiin tilaisuuksiin ja ko-kouksiin. Kyse ei siis ole rakettitieteestä. Näiden lisäksi luottamushenkilön tulee pitää päänsä kylmänä ja hyväksyä, ettei oma ryhmä ole aina yksimielinen kai-kista kunnallisista kysymyksistä. Tärkeinä pitämiensä asioiden eteenpäin vieminen vaatii työtä ja aikaa.
Uusilla valtuutetuilla voi olla vaikeuksia so-peutua kunnallispolitiikan rutiineihin: hitaa-
noloiseen virkamiesvalmisteluun, erilais-ten arvostusten ja näkemysten kirjoon, neuvotteluihin ja kompromisseihin eri valtuustoryhmien välillä, uskomattoman
laajoihin kokouspapereihin satojen sivujen mittaisine liitteineen, oman asiantuntemuk-sen puutteeseen sekä kunnallisten elimien hierarkkiseen rakenteeseen ja päätöksenteon
kankeuteen. Kunnallispolitiikassa ei tarvitse tie-tää tai osata kaikkea, muttei myöskään kannata
unelmoida lähtevänsä tai pystyvänsä ajamaan vain yhtä esimerkiksi oman asuinalueensa asiaa.
Kun käsitykset omista kyvyistä, jaksamisesta ja mo-tivaatiosta ovat realistisia, tarjoaa kunnallispolitiikka hyvän vaikuttamisen areenan yksittäiselle kuntalaisel-le edistää oman asuinkunnan ja sosialidemokraattisen liikkeen asiaa. LIPPU
TEKSTI: Sanna Marin, Demarinuorten varapuheenjohtaja
Yksittäisten ehdokkaiden kunnallisvaalityön alkuun on reilu vuosi aikaa. Itse vaalit pidetään lokakuussa 2012, mutta liikkeellä kannattaa olla jo nyt. Ehdol-la on tulevissakin vaaleissa monta ensikertalaista, joista osa tulee valituiksi kuntiensa valtuustoihin, lautakuntiin ja muille luottamuspaikoille. Odotukset kunnallispolitiikan vaikuttavuudesta ovat usein korkealla. On kuitenkin syytä muistaa, että poliittinen vaikuttaminen ja oman osaamisen kartuttaminen vie-vät aikansa.
LIPPU 2 /2011 15
Demarien ja vihreiden välit eivät ole aivan par-haat mahdolliset. Paljon energiaa tuhraantuu keskinäiseen vihanpitoon.
Syitä on monia. Neljä viime vuotta Vihreät on istunut hallituksessa ja SDP oppositiossa. Sitä edeltävät neljä vuotta roolit olivat päinvastaiset.
Sapelien kalistelu voi olla osin vaalitaktista. Osa liik-kuvista äänestäjistä seilaa SDP:n ja Vihreiden välillä. Siksi puolueissa korostetaan toisen puutteita.
Puolueiden välillä on myös poliittisia erimielisyyksiä, isojakin. Vihreitä närästää se, että ydinvoimaluvat myön-nettiin demarien äänten turvin. SDP on vastustanut ener-giaverojen korottamista esittämättä vaihtoehtoisia keinoja saavuttaa sama ympäristöhyöty.
Demarien epäsolidaariset linjat maahanmuutosta ja Euroopan talouskriisistä ovat herättäneet ihmetystä. SDP on myös jarruttanut pelkän perusturvan korottamista, mikä on hidastanut työtä köyhyyden vähentämiseksi.
Suurin syy löytyy kuitenkin asenteista ja toiminta-tavoista.
Moni vihreä kokee, että olemme demareille pelkkä pano. Meistä kiinnostutaan vain silloin, kun meitä voi käyttää hyväksi - ja hankkiudutaan eroon heti, kun demarit ovat saaneet tyydytettyä omat tarpeensa.
Vihreissä inhotaan poliittista peliä ja teatteria, jotka moni yhdistää kokoomusta ja keskustaakin enemmän juuri SDP:een. Demareilla tuntuu olevan erityinen kyky jalostaa asioiden riitely ihmisten riitelyksi.
Olemme vähän väsyneitä siihen, että demarien mielestä heillä on yksinoikeus porvariyhteistyöhön. Vasemmistolai-suudella leijuminen tuntuu SDP:n politiikan valossa usein snadisti falskilta.
Ja epäilemättä moni demari karsastaa vastaavasti vihrei-tä syistä, joita minä en ole paras henkilö kuvaamaan.
Ratkaisu on samalla kertaa yksinkertainen ja vaikea: kunnioitus. Pitkälle pääsee kuuntelemalla, ottamalla huolet vakavasti ja kohtelemalla toista niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan.
Kuvaavaa on, että vaikka Vihreät on kokoomuksen kanssa monesta keskeisestä asiasta reippaasti eri mieltä, puolueen kanssa on usein ollut helppo tehdä yhteistyötä. Kokoomuslaiset kohtaavat meidät ihmisinä ja kumppanei-na erimielisyyksistä riippumatta.
Keskinäinen vihanpito tuskin on sen paremmin dema-rien kuin Vihreidenkään etu. Yhteistyöhön pitää pystyä tilanteen mukaan asiapohjalta, kantamatta kaunaa.
Jos aloitettaisiin vaikka nyt.
Oras Tynkkynen
Kirjoittaja on Vihreiden kansanedustaja ja varapuheenjoh-taja.
VIHREÄT OVAT DEMAREILLE PELKKÄ PANO?
KOLUMNI
16 LIPPU 2 /2011
KATSE EDISTYKSEEN PÄINTIMO KONTIO, puheenjohtaja
Kevään vaalit osoittivat jälleen, miten monimut-kainen asia kansanvalta onkaan. Sosialidemo-kraatit ovat johdonmukaisesti koko olemas-saolonsa ajan vaatineet, että todellinen valta
annetaan kansalaisille. Tämä ei ole ollut itsestäänselvyys aiemmin, eikä ole sitä vielä tänäkään päivänä. Edustuk-sellista demokratiaa kohtaan asetetaan jatkuvasti kehitys-paineita, kritiikkiä ja yhteiskunnan muutoksen mukanaan tuomia haasteita. Nykyinen Suomen kansanedustuslaitos on peruja 1900-luvun alun maailmasta, jolloin oli täysin perusteltua kerätä kansakunnan terävimmät aivot tai ainakin rohkeimmat sydämet Arkadianmäelle keskustele-maan yhdessä yhteiskunnan suunnasta. Nyt 2010-luvulla maailma, teknologia ja kansan sivistystaso ovat erilaisia kuin vuosisata takaperin. Edustuksellinen demokratia silti varmasti osiltaan puolustaa paikkaansa.
Suurimmat kehityspaineet viime vuosina ovat olleet ennen kaikkea suoran demokratian lisäämi-seksi sekä pitkäjänteisen monipuoluejärjes-telmään perustuvan konsensuspolitiikan korvaamiseksi. Näistä edellisen on tuonut keskusteluun voimakkaimmin teknolo-gian kehityksen aallonharjalla surffaava nuoriso, joka ei tahtoisi tyytyä vain äänestä-mään mielestään vähiten huonoja edustajia päättämään asioista puolestaan. Jälkimmäis-tä on vaatinut yhtäältä elinkeinoelämä työnantajien ja varsinkin suuryritysten suulla, toisaalta taas puoluekentän uudet, nousevat voimat. Molemmat kehitysvaatimuksista ovat varmasti ainakin keskustelun arvoisia. Tu-leen ei sovi jäädä makaamaan.
Molemmat edellä mainituista vaatimuksista ovat kuitenkin todellinen haaste sosialidemo-kraattien näkökulmasta, aina-kin mikäli katsotaan asioita yhteiskunnan rakenteista kä-sin. Demarit ovat vuosikym-menien aikana olleet mukana
luomassa monimutkaista koneistoa, johon on syntynyt erilaisia mandaattivirkoja, läänityksiä ja virkamiesvaltaisia hallintohimmeleitä. Koneisto on hyödyttänyt demareita monin tavoin. Emme toki ole tässä yksin syyllisiä, vaan valta on ollut helpompi jakaa sopimalla kuin äänestyttää ja riitauttaa jokainen päätös erikseen. Sopimukset on tehty valtaapitävien kesken. Valta on kuitenkin ollut kansan meil-le antamaa. Mikä on meille annettu, voidaan myös ottaa meiltä pois. Vielä demareihin luotetaan, se nähtiin näissä vaaleissa. Uusia, hurjiakin muutosvoimia on kuitenkin liik-keellä, joten ylpistyä ei saa.
Yhteinen vaatimuksemme kansanvallasta voi kääntyä myös meitä vastaan. Mikäli kansa ei katso demareiden olevan luottamuksen arvoisia, ei meille valtaa eikä vastuu-ta suoda. Niin, valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Koska kansalla on meidän mielestämme ja myös perustuslain suomana valta, on sillä myös vastuu päätöksistään ja valin-noistaan. Saimme huhtikuisissa vaaleissa kansalta luot-tamuksen yhteensä 42 kansanedustajan arvoisesti. Tuo
luottamus on muistettava jokaisen päätöksen kohdalla, joka Arkadianmäellä toimestamme tehdään. Sillä osalla kansasta, joka kokee SDP:n pätevimmäksi ja oikeamie-lisimmäksi tätä yhteiskuntaa kehittämään, on korkeat odotukset demareita kohtaan.
Odotukset on täytettävä joka päivä ja tilanteessa. Demarinuoret osana sosialidemokraattista liikettä saa
osansa noista odotuksista kohdalleen. Toisin kuin viimeiset neljä vuotta SDP:n oppositiokaudella,
seurataan meidänkin tekemisiämme silmä kovana ja mielipiteitämme korva herkkänä. Tuodaan siis rohkeasti kantamme ja unel-mayhteiskuntamme ihmisten tietoon. Minä
uskon, että näille unelmille ja ajatuksille on kysyntää tulevaisuudessakin. Nuoriso on aina edustanut edistystä, rohkeutta ja muutosvoimaa. Niitä aion itse edustaa myös seuraavat neljä vuotta. Haastan edistyksen tielle mukaan myös sinut. Tervetuloa mukaan vaatimaan solidaari-suutta, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja tasa-arvoa. LIPPU
LIPPU 2 /2011 17
HEINÄKUUN LOPPULLA SUUNNATAAN KATSE KOHTI VALKEAKOSKEAKesä on täynnä iloista tekemistä muiden demari-nuorten kanssa.
Mitä muuta kesällä voi tehdä kuin nauttia ihanasta säästä, olla kesäduu-nissa tai vain lepäillä? No, osallistua Demarinuorten tapahtumiin! Valkeakos-
kella järjestetään Työväen musiikkijuhlat, jonka yhteydes-sä järjestetään DAY – tulevaisuuden toivot ay-liikkeessä tapahtuma. Tapahtuma kerää yhteen ammattiyhdistysliik-keessä toimivia demarinuoria nauttimaan musiikista sekä kuulemaan asiaa. Ilmoittautua tapahtumaan voi kotisivu-jemme kautta. Lisätietoja musiikkijuhlista löydät tapahtu-man kotisivuilta www.valmu.com/
Pikkuhiljaa alamme myös valmistautua tuleviin koitok-siin. Demarinuorten aktiivipäiville ovat tervetulleita kaikki Demarinuorten järjestöllisestä kehittämisestä kiinnostu-neet aktiivimme: olitpa sitten luottamustehtävissä liitossa, piirissäsi tai osastossasi.
Tule mukaan, lisätietoa liiton järjestösihteeri Pirttijärvel-tä [email protected]. LIPPU
ERKKI TUOMIOJA VILLITSI YLEISÖÄ VAALITAISTELUUN STADIN DEMARINUORTEN JÄRJESTÄMISSÄ SOLIDAARISUUSBILEISSÄ.
18 LIPPU 2 /2011
KULTTUURIA JA URHEILUA DEMARTIN JA DEMSPORTIN MERKEISSÄ
Lounais-Suomen Demarinuorilla on ollut jo vuosien ajan toiminnassaan myös ei-poliittista sisältöä. Tämä toiminta on lähinnä keskittynyt kulttuurin ja urheilun saralle.
DemArt on tapahtumamuoto, jossa piiri järjes-tää tapahtuma, joka liittyy yleisesti kulttuuriin. Olemme käyneet yhdessä mm. paikallisissa teat-tereissa. Lisäksi Turku on tällä hetkellä Euroopan
kulttuuripääkaupunki ja tämän asian tiimoilta kävimme kuulemassa kulttuuripääkaupungin tavoitteista, ideoista ja tähän vuoteen sisältyvistä ohjelmista. Alkuvuodesta olim-me maailman ensimmäisessä hevimusikaalissa, joka oli yksi kulttuuripääkaupunkivuoden keskeisimpiä tapahtumia.
DemArtin kruununjalokivenä on hiljalleen käynnisty-vä oma radio-ohjelma Radio Robin Hoodin taajuudella. Toukokuun aikana saimme perusteet ohjelman tekemistä
varten ja kesän aikana tavoitteena olisi saada nauhoitet-tua ja leikattua oma ohjelmamme. Jos alueellanne toimii sopivia paikallisradioita tai yhteisöradioita, niin suosittelen ottamaan niihin rohkeasti yhteyttä ja kysymään mahdolli-suutta koulutukseen ja oman ohjelman tekemiseen.
Viimeisimpänä esittelyyn tulee konsepti nimeltä DemSport. Yllätysyllätys tapahtuma linkittyy vahvasti urheiluun. Piirimme on varannut kesäksi oman vuoron fu-
tiskentältä ja tarkoituksena on viikoittain käydä potkimassa palloa toveriporukalla. DemSportiin kuuluu myös penkkiur-heilua erilaisissa urheilutapahtumissa.
Kokemuksen syvälle rintaäänellä täten kehotankin muitakin piirejä keksimään aktiviteettejä, jotka eivät suo-ranaisesti liity politiikkaan. Hyvä porukka tovereita ja rento meininki luovat puitteet loistavalle tapahtumalle. LIPPU
TEKSTI: Tino Aalto
DEMARTIN KRUUNUNJALOKIVENÄ ON HILJALLEEN KÄYNNISTYVÄ OMA RADIO-
OHJELMA RADIO ROBIN HOODIN TAAJUUDELLA.
KUVASSA LOUNAIS-SUOMALAISIA AKTIIVEJA KESÄN 2010 KIERTUEELTA
LIPPU 2 /2011 19
EUROOPAN DEMARINUORIA JOHTAA KAISA PENNY
Euroopan demarinuorten (ECOSY) kongressi valitsi huhtikuun alussa uudeksi puheenjohtajakseen suomalaisen Kaisa Pennyn. Kaisa on pitkän linjan aktiivi SONKissa ja Demarinuorissa. Ennen valintaansa eurooppalaisen kattojärjestön puheenjohtajaksi, hän ehti toimia kaksi vuotta sen varapuheenjohtajana. Sitä ennen Kaisa Penny on toiminut mm. SONKin pääsihteerinä sekä Jutta Urpilaisen avustajana eduskunnassa.
ECOSY:n uusi hallitus piti ensimmäisen kokouksen-sa Lapissa toukokuun lopussa. Järjestön päällim-mäisenä poliittisena teemana on tällä hetkellä Eu-rooppaa ravisteleva nuorisotyöttömyys. ”ECOSY:n
nuorisotyöllisyyskampanja pyrkii herättelemään Euroopan tason toimijoita todellisiin toimiin nuorisotyöttömyyden sekä nuorten pätkä- ja osa-aikatyöllisyyden ongelmiin. Kes-kimäärinhän Euroopassa nuorten työttömyys on kaksinker-tainen koko väestön työttömyyteen nähden” Kaisa kertoo.
ECOSY:n kampanjassa keskitytään sekä Euroopan tasolle että jäsenjärjestöjen kautta kansalliselle tasolle. ECOSY on lobannut aktiivisesti esimerkiksi europarlamentaarikkoja
ja Euroopan komissiota, mutta samalla ECOSY:n presidium toivottaa myös kaikki jäsenjärjestöt mukaan kampanjaan. ”ECOSY:lla on esimerkiksi kesän IUSY Festivaalilla luvassa yhdeksän seminaaria, joista suuri osa käsittelee kampanjan aiheita ja joista esimerkiksi Demarinuorten jäsenet voivat käydä hakemassa ideoita omaan työhön ja kampanjoi-hin syksyksi” toteaa Kaisa. Samalla hän iloitsee siitä, että Suomesta lähtee suuri delegaatio Itävallassa pidettäville festivaaleille, joka on vuoden suurin sosialidemokraattinen tapahtuma maailmassa.
Samaan aikaan nuorisotyöttömyyskampanjan kanssa ECOSY käy läpi laajaa organisaatiouudistusta ja vaikuttaa monella tasolla esimerkiksi Euroopan sosialidemokraat-tisen puolueen toimintaan. ”Tarkoituksemme on tehdä ECOSY:stä jäsenistöä paremmin palveleva ja osallistavampi järjestö. Tätä varten olemme avaamassa toimintaamme entistä enemmän sääntömääräisten kokousten ulkopuolel-le, laajentamalla seminaaritoimintaa ja niiden määrää, sekä järjestämällä toimintaa yhä useammassa Euroopan maassa. Tulevia tapahtumia löytyy aina ECOSY:n nettisivuilta, ja niistä saa tietoa myös kv-jaoston kautta ja jäsenviesteistä” muistuttaa Kaisa.
”Poliittisella puolella tänä vuonna tärkeää on seuraaviin eurovaaleihin varautuminen. ESP on päättänyt valita yhden yhteisen ehdokkaan seuraavaksi komission puheenjohta-jaksi ja me kampanjoimme sen puolesta, että tämä ehdokas valittaisiin mahdollisimman avoimella ja demokraattisella tavalla. Samalla kampanjoimme myös Euroopan laajuisten ehdokaslistojen käyttöönoton puolesta, jolloin osa mepeis-tä valittaisiin koko Euroopan kattavalta listalta kansallisten listojen lisäksi. Tämä korostaisi selvästi parlamentin kansa-laisia edustavaa roolia ja lisäisi eurooppalaisen yhtenäisyy-den kokemusta” Kaisa valottaa ECOSY:n tavoitteita. LIPPU
En valarbetares vardag, det är grillkorv, kaffe och ballonger förstås. Affischerna ska klistras och trycksakerna delas ut, för det handlar ju om att få ut partiets budskap till väljarna. Och nog vill folk
diskutera – lita på det!Riksdagsvalet 2011 blev det första valet där jag arbetade
som valarbetare. Jag har i många år följt med riksdags-valen med stort intresse, men att arbeta ute på fältet var något helt annat jämfört med att sitta hemma på soffan och följa med valet. Jag har efter det här riksdagsvalet verkli-gen förstått att det där med att ordna en valkampanj är absolut ingen lätt uppgift. Affischer ska klistras och sättas upp, valmaterial ska skaffas och delas ut, valtält ska monte-ras upp, ballonger ska blåsas upp och delas ut, karameller ska skaffas och delas ut, korven ska grillas och delas ut, kaffet ska kokas och delas ut. Valarbetet börjar inte heller en månad före valdagen, utan det är många månader av hårt arbete. Trots att arbetet med valkampanjen varit tungt, så har det varit väldigt roligt och jag har fått många trevliga minnen för livet.
Ett av de roligaste minnen jag har från kampanjen är alla dessa ”ballongkrig” på olika evenemang före valet. Till exempel var det en mässa i Jakobstad där jag fick som uppgift att dela ut ballonger åt intresserade och allra främst barn. Man märkte att föräldrarna kunde tillåta att deras barn fick ballonger från ett parti de i vanliga fall inte sym-patiserar med. Men konkurrensen var hård under de olika evenemangen och det fanns många partier som alla ville se att folk hade deras ballonger. Det kunde bli så intensivt som
det blev under mässan i Jakobstad när jag och en ledande SFP kvinna mötte ett barn som sökte efter en ballong. Vi var båda lika snabba på att agera och kom fram till barnet nästan samtidigt. Barnet tvekade en sekund … För att lösa konflikten, så frågade jag barnet vilken ballong han ville ha. Efter en kort stund av tänkande föll den vita ballongen med den röda SDP logon som jag erbjöd honom i smaken. Vackert så, han hade gjort sitt val. Men SFP kvinnan hade svårt att ta den förlusten och gav sig inte förrän hennes SFP ballong fanns på hans hand bredvid SDP ballongen. Det är vid sådana här tillfällen man undrar om valarbetet går lite för långt för vissa.
Folk uppskattade givetvis att man erbjöd gratis produk-ter och att man försökte sitt bästa för att få dem att lägga just sin röst på vårt parti. Det är säkert smickrande som röstare att bli så uppvaktad före riksdagsvalet. Men alla uppskattade inte vår verksamhet. När vi delade ut korv de sista dagarna före valet på en marknad, kom en argsint torgförsäljare fram och frågade varför vi delar ut gratis korv. Denna torgförsäljare sålde bland annat grillad korv för ett pris på 1 euro endast några få meter bakom vårt tält. Det var säkert svårt för honom att sälja sin korv när det står några typer i röda västar och delar ut korven gratis. Men tur för honom så är det ju riksdagsval endast vart fjärde år.
Jag ser fram emot att kunna hjälpa till också i komman-de val och jag hoppas att jag någon gång i framtiden ska kunna påverka även som kandidat. LIPPU
20 LIPPU 2/ 2011
UTE BLAND FOLK PÅ MÄSSOR OCH TORGTEXT: Jacob Storbjörk, vice ordförande för FSUD
LIITON TOIMISTON YHTEYSTIEDOT:
Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki Fax: (09) 712 752/demarinuoret
PUHEENJOHTAJA Timo Kontio 050 545 2083 [email protected]
PÄÄSIHTEERI Hanna Isbom 050 413 8299 [email protected]
KOULUTUSSIHTEERI Jani Ryhänen 050 537 2348 [email protected]
JÄRJESTÖSIHTEERI Anssi Pirttijärvi 040 484 6772 [email protected]
PIIRIEN YHTEYSTIEDOT:
HELSINKI Toimisto: Kaarlenkatu 3-5, 00530 Helsinki, (09) 763 990, [email protected] Puheenjohtaja: Aleksej Fedotov, 045 318 4665, [email protected] Toiminnanjohtaja: Kati Oksman 045 633 2636, [email protected]
UUSIMAA: Järjestösihteeri: Emma Kuntsi, 044 523 4937, [email protected], Puheenjohtaja: Taina Viikari, 040 5077061, [email protected]
LOUNAIS-SUOMI (VARSINAIS-SUOMEN JA SATAKUNNAN VAALIPIIRIT) Toimisto: Eerikinkatu 30, 20100 Turku, 02- 414 5200 Järjestösihteeri: Mari Lindholm, 040 767 6698, [email protected] Puheenjohtaja: Tino Aalto, 050 574 8713, [email protected]
LÄNSI-SUOMI (PIRKANMAAN, VAASAN JA KESKI-SUOMEN VAALIPIIRIT) Toimisto: Hämeenpuisto 28, 33100 Tampere, Järjestösihteeri: Siina Raskulla, 040 832 0141, [email protected] Puheenjohtaja: Matias Mäkynen, 040 509 4409, [email protected]
ETELÄ-HÄME (HÄMEEN VAALIPIIRI) Puheenjohtaja: Miikka Lönnqvist, 050 542 0160, [email protected]
KYMI Puheenjohtaja: Ninni-Sisko Taavitsainen, 050 376 7895, [email protected]
ITÄ-SUOMI (POHJOIS-KARJALAN, ETELÄ-SAVON JA POHJOIS-SAVON VAALIPIIRIT) Toimisto: Kauppakatu 32, 80100 Joensuu, Puheenjohtaja: Ville Tahvanainen, 050 405 0614, [email protected] Järjestösihteeri: Ilari Nevalainen, 040 484 6774 [email protected]
POHJOIS-SUOMI (OULUN JA LAPIN VAALIPIIRIT) Toimisto: Pakkahuoneenkatu 28, 4 krs. 90100 Oulu, [email protected], 050 381 2230. Puheenjohtaja: Mirva Saarelainen, 040 513 1889, [email protected] Järjestösihteeri / liiton tiedotussihteeri: Paulus Toropainen 040 484 6773, [email protected]
FSUD (SVENSKSPRÅKIG DISTRIKT) Ordförande Nils-Johan Englund, 040 7192721, [email protected].
Yhteystiedot voi tarkastaa myös nettisivuilta osoitteesta: www.demarinuoret.fi
JAOSTOJEN JA TYÖRYHMIEN YHTEYSTIEDOT:
Jos olet kiinnostunut aihealueesta ja haluat osallistua jaostojen ja työryhmien työhön tai sinulla on ideoita näiden toimintaan, ota yhteys jaoston tai työryhmän puheenjohtajaan. Uusiakin jaostoja voidaan perustaa tarpeen mukaan.
KANSAINVÄLINEN JAOSTO Jaosto järjestää kaikille avoimia seminaareja, keskustelutilaisuuksia sekä vierailuja jaoston jäseniä kiinnostaviin kohteisiin. Jaosto koordinoi Demarinuorten toimintaa kansainvälisissä kattojärjestöissä. Puheenjohtaja: Ossi Ollikainen, 040 741 7686, [email protected]
TYÖRYHMÄT Poliittinen ohjelma-työryhmä valmistelee Demarinuorten uutta poliittista ohjelmaa. Ohjelmatyö käynnistyy hiljalleen. Työryhmän puheenjohtajan toimii Sanna Marin, 040 593 5535, [email protected].
Liikuntapoliittinen työryhmä luo Demarinuorten liikuntapolitiikkaa ja valmistelee Demarinuorille liikuntapoliittisen ohjelman. Työryhmää johtaa Ari Reunanen, 050 538 2857, [email protected].
Lisäksi Demarinuorilla on jäsenhankintatyöryhmä, jota johtaa Tino Aalto, [email protected].
21
7 HEINÄKUU 2011
25.-31.7 IUSY:n festarit, Itävalta
28.-31.7 DAY-tapahtuma, Valkeakoski
9 SYYSKUU 2011
10.-11.9
Aktiivipäivät
10 LOKAKUU 2011
7.-9..10 Tulevaisuuden tekijät 3, Ylöjärvi
11 MARRASKUU 2011
12.-13.11 D-TOUR syysseminaari ja pikkujoulut
12 JOULUKUU 2011
1.12 Glögit
Liityn jäseneksi demarinuoriin
En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demarinuorista
Liityn jäseneksi demariopiskelijoihin
En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demariopiskelijoista
Osoitteenmuutos (täytä myös kohta vanha osoite)
Nimi
Osoite
Postinumero ja -toimipaikka
Puhelinnumero
Syntymäaika
Sähköpostiosoite
(Vanha osoite)
(Vanha postinumero ja -toimipaikka)
SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET RY
TUNNUS 5005170
00003 VASTAUSLÄHETYS
demarinuoret maksaa
postimaksun
TULEVAT TAPAHTUMAT
www.demarinuoret.fi
