JUTTA URPILAISEN NOUSU HUIPULLE S. 6 PUOLUESIHTEERIN RESEPTIT VAALIVOITTOON S. 10 VALLAN-KUMOUS SDP:SSÄ S. 14 PERUSTULO: UUSI TYÖ VAATII UUDEN SOSIAALITURVAN S. 20 ECOSY SUMMER-CAMP 2012 S. 24 POHJOISEN PUHUREITA S. 28

OLL

I UR

PE

LA

sä kone, joka tuodaan esiin ennen vaaleja ja rassaamalla se kuntoon päihitetään pahinkin porvaripuolue? Näin ainakin politiikan toimittajat antavat ymmärtää yksipuolisilla kuva-uksillaan puolueiden kampanjatoiminnasta.

Totuus on kuitenkin toisenlainen, aivan varmasti jokai-selle paikallistoimijalle tuttu – kampanjakonetta ei ole. On vain joukko aktiivisia ja eri-ikäisiä kansalaisia, joita yhdistää usko yhteiseen asiaan ja parempaan huomiseen. Todellinen kampanjakone on yhteistyötä ystävien ja tuttujen kanssa turuilla ja toreilla, kotona ja konttorissa sanoman eteenpäin viemiseksi. Kyse on pienistä teoista, joita tekemällä ympäri Suomea luodaan se todellinen vaalikampanja. Esittei-den jakoa, ihmisten kanssa juttelua, puheluiden soittelu, yksittäisten ihmisten yhteisiä tekoja – siitä on todellinen kampanjakone tehty.

Kampanjakoneen on synnyttävä aina uudelleen ennen vaaleja ja siksi on hyvä olla ajoissa liikkeellä. Mitään ei kuitenkaan tarvitse synnyttää tyhjästä, sillä liikkeemme yh-teinen tietotaito elää. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, kun puolue ja nuorisoliitto, nuoret ja vanhemmat toimijat, tekevät lujaa ja rakentavaa yhteistyötä. Tämän me sosiali-demokraatit olemme aina osanneet.

On siis aika jälleen ryhtyä toimeen. Jos et ole itse ehdok-kaana, niin ehdit vielä hyvin mukaan vaalikampanjointiin. Ota yhteyttä alueesi paikallisosastoihin ja ehdokkaisiin ja kysy rohkeasti, mitä voit tehdä kampanjoinnin eteen. Mu-kavaa tekemistä riittää kaikille!

Tässä lehdessä perehdytään tuleviin kunnallisvaaleihin, mutta myös moneen muuhun ajankohtaiseen teemaan. Toi-vottavasti Lippu onnistuu tarjoamaan sinulle onnistuneita lukuhetkiä ja ajattelemisen aihetta!

Toukokuu oli sosialidemokratialle erityisen hieno kuukausi, sillä viikon päässä toisistaan järjestettiin kaksi sosialidemokraattisen liikkeen avaintapahtu-ma: Demarinuorten liittokokous ja SDP:n puolue-

kokous. Tapahtumia yhdisti vahva usko yhteiseen asiaan, sosialidemokratian tulevaisuuteen ja vastuunkantoon sekä maantieteellinen sijainti. Suomen pääkaupungissa Helsin-gissä pidetyt kokoukset onnistuivat lujittamaan ja vahvista-maan niin nuorten kuin vähän vanhempienkin demareiden uskoa siihen, että liikkeellämme on tulevaisuus. Tämä ”Helsingin henki” näkyi vahvasti myös mediassa ja viesti meni perille monen kotitalouden olohuoneeseen. Sosiali-demokratia ei totisesti ole menneisyyden aate.

Toukokuun koitosten jälkeen saimme rauhoittua ja ren-touttava kesä antoi varmasti meille kaikille eväitä syksyn koitoksiin. Kesän ja syksyn aikana uutta puhtia sai myös SDP:n kannatus. Jo pitkälti huhtikuusta lähtien nousussa ol-lut kannatus hipoi elokuussa Kokoomusta vain hiuksenhie-non 0,1 prosenttiyksikön erolla. Kannatuksen nousu ei voisi saapua otollisempaan aikaan, sillä lokakuussa on edessä syksyn suurin koitos sosialidemokraattiselle liikkeelle – kuntavaalit.

Lähestyviin vaaleihin on tämän lehden ilmestyessä aikaa enää reilu kuukausi. Vaikka ehdokaslistat ovatkin jo lukkoon lyötyjä, riittää tekemistä silti jokaiselle vapaalle käsiparille.

Mediassa levitellään usein kuvaa puolueiden tarun-hohtoisista kampanjakoneista. Ennen vaaleja politiikan toimittajat analysoivat ja spekuloivat kenen ”kampanjakone on ajoissa rasvattu” ja ”ovatko kampanjakoneen rattaat edellisvaalien tasolla”. Olen paikallistoiminnassa omalla kotiseudullani Järvenpäässä usein miettinyt, mitä kyseisellä kampanjakoneella tarkoitetaan. Onko Hakaniemen kätköis-

KOHTI SYKSYN UUSIA KOITOKSIA

JULKAISIJA Sosialidemokraattiset Nuoret ry www.demarinuoret.fi

PÄÄTOIMITTAJA Eemeli Peltonen, eemeli.peltonen@hotmail.com

TOIMITUSSIHTEERI Elisa Selinummi elisa.selinummi@demarinuoret.fi

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA Olli Urpela / Pintaliitodesign

TOIMITUSKUNTA Nelli Baran, Tapio Bergholm, Antti Elsilä, Maria-Riitta Järvelä, Miikka Lönnqvist, Reijo Paananen, Joona Räsänen, Mikko Suomalainen, Eero Vainio

PAINOPAIKKA Kirjapaino Uusimaa, Porvoo

PAPERI kansi G-print 150g, sisäsivut G-print 90g

4/2012 ILMESTYY JOULUKUUSSA Aineistopäivä: 12.11.2012 Ilmoitusvaraukset ja -hinnat Miikka Lönnqvist, 050 542 0160 miikka.lonnqvist@demarinuoret.fi

PÄÄKIRJOITUS LIPPU 3/ 2012 3

EEMELI PELTONEN

päätoimittaja

YHDYSVALTAIN PRESIDENTINVAALIHUUMA NOUSEE

Meren takana Yhdysvalloissa taistelu maan presiden-tin paikasta kiihtyy. Demokraattien Barack Obamalla on vastassaan republikaanien ehdokas Mitt Romneyn ja tämän aisapari Paul Ryanin. Vaikka lehdistössä on pitkään spekuloitu Obaman varmalla voitolla, voi yllätyksiä seurata, kun kyseessä on Yhdysvaltain presidentinvaalit. Jo nyt voidaan kuitenkin sanoa, että amerikkalaisilla on edessään valinta konservatiivisen ja liberaalin linjan väliltä. Ketä sinä äänestäisit?

EUROOPPALAISEN SOSIALIDEMOKRATIAN NOUSU JATKUU

Eurooppalaisesta perspektiivistä katseltuna sosialide-mokraattien tilanne ei voisi näyttää paremmalta. Pitkään jatkunut keskustaoikeistolainen hegemonia näyttää saaneen päätöksensä ja vaaleja kohti ollaan menossa useassa valtiossa sosialidemokraattinen vasemmistopuo-lue ennakkosuosikkina. Esimerkkejä sosialidemokraattien paluusta vallankahvaan voidaan pitää sosialistien Francois Hollanden voittoa Ranskan presidentinvaaleissa ja Ruotsin demareiden nopeaa kannatusnousua länsinaapurissa.

TASAVALLAN PRESIDENTTI SYRJÄYTYMISTÄ KITKEMÄSSÄ

Sauli Niinistön vaalilupaus nuorten syrjäytymiseen puuttu-misesta sai hataran alun syyskuussa, kun Niinistön vetämä “Ihan tavallisia asioita”-kampanjakirjanen julkaistiin. Tärke-ään ongelmakohtaan puututtiin kirjasen vinkeissä pikku-konservatiivisin linjauksin, jotka jättävät paljon toivomisen varaa. Suuria odotuksia herättänyt vaalilupaus lässähti kuin keväthanki räystäältä kesän lämmössä. Lippu jää odotta-maan, mitä todellisia toimenpiteitä tasavallan presidentti on valmis ajamaan nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

EEMELI PELTONEN VALITTU LIPUN UUDEKSIPÄÄTOIMITTAJAKSI

Demarinuorten liittohallitus valitsi Lipun uudeksi päätoi-mittajaksi kaudelle 2012-2014 järvenpääläisen Eemeli Pel-tosen. Eemeli on 18-vuotias demariaktiivi, joka valmistuu Järvenpään lukiosta keväällä 2013. Eemeli on aikaisemmin toiminut niin piirinsä jäsenlehden toimitussihteerinä kuin kotikuntansa nuortenlehden toimituksessa. Eemeliin voit olla yhteyksissä koska tahansa sähköpostitse tai puheli-mitse, jos kirjoittaminen lehteen kiinnostaa tai sinulla on muuten vain ideoita lehden kehittämiseen.

4 LIPPU 3 /2012

AJANKOHTAISTA

SDP SEILAA GALLUPNOSTEESSA

Aurinkoinen kesä toi SDP:n kannatukseen uutta puhtia ja puolue on seilannut jo huhtikuusta lähtien vahvassa gal-lupnosteessa. TNS Gallupin elokuussa Helsingin Sanomille toteuttamassa kannatuskyselyssä SDP:n ero kokoomukseen oli enää vain hiuksenhieno 0,1 prosenttiyksikköä.

Uutta tuulta kannatukseen ovat tuoneet muun muassa vahva vastuunkanto hallituksessa, erinomaisesti onnistu-nut ja pirteä jäätelökesä-kampanja sekä puolueen vahva kenttätyö ympäri Suomea. SDP:llä on nyt myös galluppien valossa erinomaiset asetelmat ponnistaa lokakuun vaaleis-sa Suomen suurimmaksi kuntapuolueeksi!

LIPPU-LEHTI TÄYTTÄÄ 40-VUOTTA

Vuonna 2012 tulee kuluneeksi tasan 40 vuotta Dema-rinuorten nykyisen pää-äänenkannattaja Lippu-lehden perustamisesta. Jo vuonna 1906 perustetulla järjestöllä on ehtinyt toimia lukuisia erinimisiä äänitorvia, mutta niistä Lippu on toiminut kaikkein pisimpään yhtäjaksoisesti.

Juhlavuoden kunniaksi saamme lukea vuoden 2012 viimeisestä lehdestä Lipun vaiheista ja tuulista nuorisopo-litiikan tyrskyissä. Lipulle pitkää ikää toivottaessa voi hyvin todeta lehtemme vuoden 1980 sloganin mukaisesti, että ”elämä ilman Lippua on kuin elämä ilman sosialidemokra-tiaa”.

KUNTAVAALIT OVAT OVELLA

Loppuvuoden suurin koitos niin Demarinuorille kuin SDP:lle ovat lokakuun kuntavaalit. Vaalikampanjoiden val-mistelut ovat ehdokkaiden ja puolueiden kesken jo kovassa vauhdissa, mutta vielä ehtii mukaan kampanjointiin. Jos et itse ole ehdolla, ota rohkeasti yhteyttä alueesi puolue-osaston toimijoihin ja kysy, miten voit olla avuksi kam-panjoinnissa. Uudet aktiivit ovat aina tervetulleita mukaan vaalityöhön – tekemistä riittää kaikille!

NUORISON VALLANKUMOUS SDP:SSÄ

Toukokuussa SDP:n 43. puoluekokoukseen Helsinkiin kokoontui suuri joukko demariaktiiveja linjaamaan puo-lueen agendaa ja tekemään henkilövalintoja kahdelle seuraavalle vuodelle. Nuorten erinomainen osanotto näkyi ja kuului – kokouksessa edustajina toimi ennätyssuuri määrä Demarinuorten aktiiveja. Hienon kokousviikonlopun huipennus koettiin varapuheenjohtajaäänestyksessä, kun kaksi Demarinuorten aktiivia vantaalainen Antti Lindtman ja lahtelainen Eero Vainio nousivat SDP:n varapuheenjoh-tajistoon. Puoluekokouksen hieno tunnelma tulee vielä kantamaan pitkälle!

Minulta kysyttiin toukokuun liittokokouksessa valintani jälkeen, mikä on ykköstavoitteeni Demarinuorten johdossa. Sanoin, että tulevat vaalit, niin kunnallisvaalit kuin eurovaalit, ovat seuraavat näytönpaikkamme, mutta katse on keväässä 2015.

Kaikki mitä teemme tulevina vuosina tähtää siihen, että tuona keväänä eduskuntavaaleissa lunastamme asemamme vaikuttavimpana, nä-kyvimpänä ja vetovoimaisimpana poliittisena

nuorisojärjestönä. Nuo vaalit ovat totta kai tärkeät kansallisesti, mutta vielä tärkeämmät liikkeemme nuorisolle. Silloin on seuraavan lipunkantajasukupol-ven noustava esiin valtakunnanpolitiikan tasolla.

Sosialidemokraattista nuorisoa on aina silloin tällöin moitittu siitä, että meillä ei ole konkreettisia tulevaisuu-teen tähtääviä tavoitteita. Tavoitteita, joiden vuoksi muut asiat tehdään. Nyt liittohal-litus on linjannut meille yhdeksän erit-täin kunnianhimoista mutta saavutet-tavaa tavoitetta. Lähtökohtana olivat liittomme vaikuttavuus, näkyvyys ja vetovoimaisuus. Nämä siksi, koska vaikuttavuudella saavutetaan näkyvyyttä, näkyvyys synnyttää vetovoimaa ja vetovoimaisuus tuo lisää massaa ja massa on se mikä vaikuttaa. Kaikki nämä tavoitteet on tarkoitus saavut-taa maanantaihin 20.4.2015 mennessä.

Demarinuorten vaikutus-valta yhteiskunnassa nojaa pitkälti siihen, millainen asema meillä on SDP:ssä, mutta eritoten siihen, millainen asema SDP:llä on yhteiskunnassa. On sanomattakin selvää, että vaikutusvaltamme on suurempi silloin kun oma puolueemme on hallituksessa eikä oppositiossa. Tämän takia Dema-rinuorten kannalta on tärkeää, että SDP menestyy vaaleissa. Kun saamme omia poliittisia kantojamme puolueen kannoiksi,

LIPPU 3 /2012 5

KATSE KEVÄÄSEEN 2015

on niiden toteutuminen todennäköisempää, jos puolue on vallassa. Vaikuttavuuteen liittyvät tavoitteemme ovat seuraavat: SDP on suurin puolue eduskuntavaaleissa, SDP on suurin puolue kuntavaaleissa ja SDP on suurin puolue eurovaaleissa.

Demarinuorten näkyvyyden lähtökohta on se, mitä po-litiikkaa teemme, millaisia asioita nostamme esille ja ketkä näitä asioita nostavat esille. Tarvitsemme demarinuoria yh-teiskunnallisesti merkittäville paikoille. Tarvitsemme aktii-vitoimijoitamme niille areenoille, joissa asioista päätetään. Näkyvyyteen vaikuttaa, millaisessa asemassa asian sanoja on. Tämän takia on tärkeää, että kunnallisvaalien jälkeen nostamme ennakkoluulottomasti nuoria näkyville paikoille paikallisesti, jotta asemia voi hyödyntää tulevissa koitok-sissa. Näkyvyyteen liittyvät tavoitteemme ovat seuraavat:

Meillä on viisi demarinuorta kansanedustajana, Demari-nuorten puheenjohtaja on kansanedustaja ja meillä on

demarinuori edustajana Euroopan parlamentissa. Demarinuorten vetovoimaisuutta mitataan

tietenkin jäsenmäärämme ja aktiiviemme määrän kasvulla. Mikäli jäsenmäärämme ja aktiiviemme määrä kasvaa, vaikuttaa se heti positiivisesti vaikut-

tavuuteemme ja näkyvyytemme niin paikallisella, alueellisella kuin valtakunnallisella tasolla. Mikäli

haluamme saada itsestämme vetovoimaisen järjestön ja järjestön, josta nuoret ovat

kiinnostuneet, on meidän oltava lähel-lä ihmisiä, ruohonjuuritasolla. Tämä vaatii sen, että meillä on aktiivista toimintaa koko maan alueella. Veto-voimaamme liittyvät tavoitteemme ovat seuraavat: Demarinuoriin liittyy 500 jäsentä vuosittain, meillä on aktiivisia jäseniä jokaisessa Suomen kunnassa ja jäsenistöstämme vähintään 20 prosenttia toimii aktiivisesti.

Nämä tavoitteet ovat erittäin kunnianhimoisia, mutta niiden saavuttaminen on mahdollista. Se vaatii raakaa työtä, hikeä ja kyy-neleitä meiltä jokaiselta. Sinulta ja minulta. Se vaatii meiltä aktiivi-suutta, uskoa omaan tekemiseem-

me, mutta ennen kaikkea rohkeutta. Toivon, että näiden tavoitteiden eteen

tehdään yhteisesti töitä. Niin keskustoi-mistolla, mutta eritoten piireissä ja paikallis-

osastoissa, koska alhaalta ylöspäin tapahtu-va liike on aina vaikuttavampi. LIPPU

PUHEENJOHTAJALTA

JUTTA URPILAINEN – SDP:N PUHEEN-JOHTAJAN MATKA MYRSKYN SILMÄSTÄ VALTAPOLITIIKAN KÄRKIPAIKALLETEKSTI: Eemeli Peltonen KUVAT: Olli Urpela ja SDP

LIPPU 3 /2012 7

Vuonna 2007 SDP eli murroskautta. Keskusta oli muodostanut yhdessä Kokoomuksen kanssa nel-jän puolueen porvarihallituksen ja vasemmisto oli ajettu oppositioon. Kansa ja Suomen poliitti-

nen kenttä oli tottunut näkemään SDP:n ikuisena hallitus-puolueena. Nyt tilanne oli kuitenkin täysin toisenlainen – puolueen kannatus oli laskussa ja eri lehtien toimittajat arvioivat kilvan sosialidemokratiaa menneisyyden aatteek-si. Spekulaatiot uuden puheenjohtajan valinnasta yltyivät viimeistään, kun Eero Heinäluoma ilmoitti, ettei hae jatko-kautta puolueen johdossa eduskuntavaalitappion jälkeen. Koko liike eli hämmennyksen vallassa ja vuoden 2008 puoluekokoukseen latautui syystäkin suuria odotuksia.

Sitten SDP teki historiaa. Puolueen 41. puoluekokous nosti liikkeen johtoon sen historian ensimmäisen nais-puheenjohtajan, kokkolalaisen Jutta Urpilaisen. Kansan-edustajaksi vuonna 2003 noussut pohjalainen opettaja ja entinen nuorisopoliitikko oli suurelle yleisölle tuiki tuntematon hahmo politiikan kentällä. Urpilaisen haasteita SDP:n puheenjohtajana ei epäillyt kukaan – edessä olisi paitsi SDP:n valta-aseman palauttaminen maan johtavaksi vastuunkantajaksi myös suuren yleisön vakuuttaminen siitä, että sosialidemokratialla on tulevaisuus.

Jos puheenjohtajavalintaa seuranneiden vuosien aika-na iltapäivälehtien toimittajille olisi tarjottu aikamatkaa vuoteen 2012, ei moni heistä olisi uskonut näkemäänsä todeksi. Niin kovaan kurimukseen oli puheenjohtaja Urpi-lainen joutunut mediassa heti valintansa jälkeen. Varsinai-nen mediamylläkkä yltyi Urpilaisen esiinnyttyä Iltalehden sivuilla kuuluisissa verkkosukkakuvissaan. Sinällään pieni ja harmiton tempaus sai iltapäivälehdistön riemastumaan – Urpilaista lyötiin mediassa kovaa ja korkealta, usein jopa törkeällä mauttomuudella. Urpilaisesta yritettiin tehdä vitsiä, poliittista epäonnistujaa ja nousukasta. Kaikki mitä Urpilainen sanoi tai esitti, käännettiin häntä vastaan julki-sessa keskustelussa. Eikä tilannetta lainkaan helpottanut lähestyvien kuntavaalien paine ja gallupkyselyissä laskeva kannatus.

VUODEN 2008 PUDOTUS

Vuoden 2008 kuntavaalit eivät menneet SDP:ltä erityi-sen hyvin. Kokoomus nousi kannatusluvuissa ensimmäistä kertaa Suomen suosituimmaksi puolueeksi ja lehdistö ryhtyi jo tituleeraamaan Kokoomuksen Kataista tulevaksi pääministeriksi. Helsingin Sanomien mukaan ”Katainen oli enää askeleen päässä” pääministerin paikasta. Keskusta

onnistui samaisissa vaaleissa säilyttämään asemansa Suo-men suurimpana kuntapuolueena valtuutettujen määrässä. SDP aikaansai torjuntavoiton, joka mediassa kääntyi todis-tusaineistoksi SDP:n lopun alulle.

Kuntavaalien jälkeen Urpilaisen haasteet eivät helpot-tuneet. Vaikka porvaripuolueista lähtöisin ollut vaaliraha-jupakka iski kovaa hallituspuolueisiin, ei SDP juuri päässyt hyötymään porvaripuolueiden heikosta hetkestä. Valtaosa kohusta satoikin aivan toisen oppositiopuolueen, Perussuo-malaisten, laariin. Mediamylläkkä Perussuomalaisten yllä oli alkanut jo kuntavaalien jälkeen, kun puolue oli onnis-tunut kohottamaan merkittävästi kannatustaan. Puoluetta pidettiin nyt SDP:n virallisena korvaajana - työväenpuo-lueena ilman sosialismia, kuten puolueen puheenjohtaja Timo Soini asian ilmaisia. Urpilaisen SDP oli kahden tulen välissä: oikealta uhkasi Kokoomus ja vasemmalta Perussuo-malaiset. Puolue tuntui koko ajan jäävän mediahuomiossa sivuun katseiden kohdistuessa Kokoomuksen ja Perussuo-malaisten välille.

TÄYDELLINEN TORJUNTAVOITTO

Kaikki kuitenkin tulisi muuttumaan hyvin pian. Kevään 2011 eduskuntavaalit olivat jo ovella, kun ensimmäiset eduskuntavaalipaneelit palasivat tv-ruutuun yleisön nähtä-viksi. Jo hyvissä ajoin ennen ensimmäisiä tenttejä speku-laatiot ja ennakko-odotukset valtasivat lehdistön ja kansan syvät rivit. Timo Soinin nousua tenttien kiistattomaksi ku-ninkaaksi pidettiin varmana, hyvänä kakkosena odotettiin seuraavan Kokoomuksen Jyrki Kataisen. Perussuomalaisten eduksi luettiin puolueen pääsy mukaan kolmen suuren puolueen tv-tentteihin, vaikka puolue ei vielä ollut reali-soinut kasvanutta kannatustaan eikä siksi ansainnut tulla puhutelluksi suurena puolueena.

Mutta kun kamerat syksyisenä torstai-iltana vihdoin syttyivät, koki moni sosialidemokraatti positiivisen yllätyk-sen. Tenttien kiistattomaksi voittajaksi nousi SDP:n puheen-johtaja, muutaman kuukauden matalaa profiilia pitänyt Jutta Urpilainen. Urpilainen oli suvereeni, terävä ja monen mielestä näyttäväkin. Urpilainen väitteli kuin kuntavaalien tentit olisivat olleet vain paha uni. Fraasien ja mantrojen toisto oli nyt aivan muiden puoluejohtajien harteilla. Moni muistaa vieläkin lämmöllä, kuinka Urpilainen riisui aseis-ta silloisen pääministerin ja Keskustan puheenjohtajan Mari Kiviniemen. Urpilaisen painostuksen alla Kiviniemi ei pystynyt nimeämään ensimmäistäkään säästökohdetta tulevan hallituskauden ajalle. Tenttien ennakkosuosikkina pidetyn Soinin väittelysuoritukset sen sijaa jäivät vaisuiksi

Jutta Urpilainen on SDP:n historian ensimmäinen naispuheenjohtaja ja Suomen historian ensimmäinen nainen valtiovarainministerin tehtävässä. Urpilainen on taistellut paljosta, kokenut median ylilyönnit ja halveksunnan, kohdannut eurokriisin ja vakuusneuvottelut. Urpilainen on tehnyt ja saavuttanut paljon sellaista, mistä moni eurooppalainen valtionpää voi vain haaveilla. Mutta millainen oli Suomen kiistattoman rautarouvan tie Suomen vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi?

– Soini pysytteli yksinkertaistuksissa ja asetteli lippalakkeja melonien päälle.

Vaalitenteistä alkoi uskomaton loppukiri, jonka aikana Urpilaisen johtama SDP nousi ja taisteli. Vaalikampanja oli hieno ja värikäs. Vaalien suurimmaksi häviäjäksi enteilty SDP oli voimiensa tunnossa. Soppatykit jauhoivat soppaa kansan syville riveille ja kansanedustajaehdokkaat kiersivät kenttää. Myös media alkoi hiljalleen muuttaa asennettaan Urpilaiseen, joskin hyvin vähitellen. Tehokkaan eduskun-tavaalikampanjan loppukirin ja Urpilaisen erinomaisen profiloitumisen ansiosta SDP välttyi siltä, mitä moni oli pitänyt ilmiselvänä – putoamiselta kolmanneksi tai jopa neljänneksi suurimmaksi puolueeksi.

Vuoden 2011 eduskuntavaalien lopputulema oli kuitenkin täydellinen torjuntavoitto. Ero Kokoomukseen oli hiuksenhieno ja sa-moin Perussuomalai-siin. Jos kampanjaa olisi kestänyt vielä kuukausi, olisi SDP todennäköisesti ohit-tanut Kokoomuksen maan suurimpana puolueena. Perus-suomalaisten jytkyn ohella mediassa nos-tettiin vahvasti esille SDP:n torjuntavoitto. Pahin oli vältetty ja Jutta Urpilainen nostettiin syystäkin puolueen torjunta-voiton arkkitehdiksi. ”Kiitos voitosta kuuluu Jutalle”, julisti SDP:n silloinen puoluesihteeri Mikael Jungner.

VAKUUTTAVA VASTUUNAKANTAJA

Eduskuntavaaleja seurasi ennennäkemättömän pitkä karttaharjoitus uuden hallituksen koostumuksesta. Puolu-eita tuli ja meni samaan aikaan, kun Euroopan yllä vellova finanssikriisi keräsi satoaan. Perussuomalaisten pelkuri-mainen vetäytyminen ja äänestäjien totaalinen pettäminen hallitusvastuun pakoilulla avasi viimeiseksi vaihtoehdoksi Kokoomuksen ja SDP:n varaan rakentuvan sixpack-koaliti-on. Hallituksen syntymätuskat olivat kovat, mutta lopulta säätytalolta ulos marssi yhtenäinen hallitusrintama.

Entäpä jutun päähenkilö Jutta Urpilainen? Hallitusneu-vottelut merkitsivät Urpilaisen asemalle elintärkeää vaihet-ta. SDP oli hänen johdollaan palannut jälleen hallitusvas-tuuseen ja sai läpi paljon sellaista, mitä etukäteen pidettiin epätodennäköisenä. Tämä ei näkynyt vain hallitusohjelman kirjauksissa, vaan myös ministerisalkkujen jaossa. SDP oli selvästi hallitusneuvottelujen suurin voittaja.

Urpilainen itse otti hallitusneuvottelujen salkunjaossa painavan ja raskaan salkun. Valtionvarainministerin salkun sijaan Urpilaisen oli enteilty ottavan hänen oman poliittisen historiansa kannalta läheisemmän ulkoministerin salkun. Olihan Urpilainen aikanaan profiloitunut juuri Eurooppa- ja ulkopoliitikkona eikä niinkään talouspoliitikkona. Tästä taustasta kertoo muun muassa Urpilaisen nuorisopoliitik-koaikojen pesti Eurooppanuorten puheenjohtajana.

Urpilainen otti vastuulleen jälleen suuren haasteen. Valtionvarainministerin salkkuun liittyi nyt kenties maan

8 LIPPU 3 /2012

historian suurin vastuu ja torjuntaoperaatio – Euroopan unionin pelastaminen täydeltä katastrofilta. Painetta lisäsi SDP:n linjaus siitä, että yhtäkään senttiä ei maasta lähde ilman kunnollisia vakuuksia. Taas media pääsi valloilleen ja Urpilaisen suunnitelmista vakuuksien hakemiseksi maalail-tiin tehokkaasti kuvaa varmana epäonnistumisena. Toisin kuitenkin kävi.

Siinä missä eurokriisi on heikentänyt lukuisia valti-onpäämiehiä ympäri Eurooppaa, on se vain vahvistanut Urpilaisen asemaa. Urpilainen onnistui siinä, mitä kukaan ei pitänyt varmana. Kaiken lisäksi hän teki sen kahdesti, ensin Kreikan vakuusneuvotteluissa ja myöhemmin Espanjan tukineuvottelujen yhteydessä. Vakuusneuvottelujen vah-

vistama Urpilainen oli nyt tehnyt läpimurtonsa. Jopa kotimainen media lämpeni Urpilaisen ansi-oille ja lisänimi ”euroop-palainen rautarouva” nousi suosioon monien politiikan toimittajien artikkeleissa.

PÄÄMINISTERIYS HÄÄ-MÖTTÄÄ

Jutta Urpilainen on erin-omainen esimerkki siitä, kuinka kritiikin ei kos-kaan saa antaa lannistaa omaa tekemistä. Kok-kolalaisesta opettajasta ja innokkaasta musiikin

harrastajasta kasvoi neljässä vuodessa täysiverinen polii-tikko, joka kerää arvostusta myös Suomen ulkopuolella. Urpilaisen selkeä ja käytännönläheinen lähestymistapa on-gelmiin on vihdoin vakuuttanut myös kotimaiset äänestäjät. SDP seilaa positiivisessa kannatusvireessä, joka on ansaittu ennen kaikkea kovalla työllä ja aherruksella. Suuri osa saa-vutuksista lukeutuu ansiokkaasti Jutta Urpilaiselle.

Kun ennen muita puoluejohtajia vertailutettiin siinä, miten he pärjäävät televisiotenteissä Kataiselle tai Soinille, arvioidaan nyt sitä, miten puoluejohtajat pärjäävät Urpilai-selle. Urpilainen on paitsi onnistunut lujittamaan asemansa suomalaisen politiikan kentällä myös lunastanut paikkansa Suomen naisten kunniakkaassa historiassa. Urpilainen on nimittäin rikkonut monia lasikattoja, joihin kukaan ei olisi vielä kymmenen vuotta sitten uskonut tulevan yhden aino-atakaan säröä. Urpilainen ei ole vain Suomen vanhimman vasemmistopuolueen ensimmäinen naispuheenjohtaja, vaan myös maamme historian ensimmäinen naisvaltionva-rainministeri. Yhdysvaltain Hillary Clintonkin olisi kateelli-nen näistä saavutuksista.

Urpilaisen curriculum vitae odottaa kuitenkin vielä yhtä merkintää, joka viimeistään nostaa hänet SDP:n suurten nimien joukkoon. Suomen tasavallan 64. pääministerin paikka on avoinna vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Jutta Urpilaisella on puolueensa ja Suomen kansan tuella kaikki mahdollisuuksien avaimet nousta maamme historian en-simmäiseksi sosialidemokraattiseksi naispääministeriksi. Ja olen varma, että hän tekee sen. LIPPU

LIPPU 3 /2012 9

Lippu: Olette ehtinyt tehdä poliittisella urallanne paljon. Ehditte aikanaan toimia muun muassa Eurooppanuor-ten puheenjohtajana. Olisitteko tuolloin uskonut, että myöhemmin tienne politiikassa veisi suoraan Euroopan ytimeen, eurokriisiä setvimään? Jutta: En olisi. Enkä kyllä olisi toivonut, että juuri tämä asia tuo minut ytimeen. Eurokriisi on aikamme vakavin kriisi uhaten koko integraation tulevaisuutta. Nyt on erityisen tärkeää, että Euroopassa tehdään ratkaisuja, jotka saavat eurooppalaisten kansalaisten luottamuksen ja jotka autta-vat maanosamme takaisin kasvun ja hyvinvoinnin polulle. Lippu: Eurokriisi on tuonut mukanaan poliittisen keskuste-lun koko Unionin tulevaisuudesta. Mihin suuntaan uskotte EU:n kehittyvän, jos kriisistä selvitään? Jutta: Taloudellinen yhteistyö varmasti tiivistyy ja Euroo-passa tullaan aiempaa tiukemmin valvomaan sitä, ettei kukaan lipsu yhteisistä säännöistä. Toivon tietysti, että kriisistä nousisi entistä vahvempi Eurooppa, joka menestyy vahvalla sosiaalisella mallillaan ja ihmisten osaamisella. Minusta meidän tulisi myös vielä entistä tukevam-min kyetä ankkuroimaan EU-ratkaisut kansalli-seen demokraattisen päätöksentekoon vahvis-taaksemme yhteistyön oikeutusta kansalaisten silmissä. Lippu: Kesän tiukkojen vakuusneuvot-telujen jälkeen mediassa on useampaan otteeseen kutsuttu teitä ”Eurooppalaiseksi rautarouvaksi”. Koetteko, että median suh-tautuminen teihin on muuttunut tultuanne valtionvarainministeriksi? Jutta: En ole itse paras arvioimaan median suhtautumista itseeni. Oppositioaseman muuttuminen ministerisalkkuun on tietysti muuttanut paljon ihan käytän-nössä. Minulla ei ole mitään kritisoitavaa. Lippu: SDP:n 43. puolueko-kouksessa nähtiin varsinainen nuorison esiinmarssi. Millai-sena te koitte tapahtumarik-kaan puoluekokouksen? Jutta: Se oli mahtava! Minusta laaja kansanliikkeemme esiintyi puoluekoko-uksessa itsetuntoisena, vahvana ja uu-distuvana. Uskon kaikkien kokoukseen osallistuneiden saaneen valtavasti lisää energiaa yhteisestä kokoontumisesta. Kokouksen tekemät valinnat ja päätök-set ohjaavat nyt seuraavat kaksi vuotta työtämme.

Lippu: Uskotteko, että puolueen jäsenistön ikärakenne nuorentuu lähitulevaisuudessa? Jutta: Kyllä uskon. SDP tekee vahvaa tulevaisuuspolitiik-kaa. Toteutamme nuorten yhteiskuntatakuun, torjumme eriarvoisuutta kouluissa ja vahvistamme sukupolvien välistä luottamusta. Joukkueessamme on nuoria ja ko-keneita kasvoja, naisia ja miehiä, pääkaupunkiseudulta ja maakunnista. Meissä on tarttumapintaa nuorelle, joka haluaa edistää työtä ja oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja kohtuullisuutta Suomessa ja maailmalla.

Lippu: Syksyn kuntavaalit ovat sosialidemokraattisen liikkeen kannalta tärkeä koitos. Miksi on tärkeää, että juuri nuoria SDP:n ehdokkaita nousee kuntien valtuustoihin? Jutta: Valtuustoissa tarvitaan kaiken ikäisiä osaajia. SDP:n ehdokkaat ovat arjen asiantuntijoita. Yksi tuntee nuoriso-työn, toinen opetuspuolen. Valtuustojen on hyvä heijastaa yhteiskuntaa laajasti ja myös sen nuorempia jäseniä. Lippu: Millä keinoin SDP nousee syksyllä Suomen suurim-

maksi kuntapuolueeksi?

Jutta: Keräämme loistavat ehdokaslistat, teemme hyvän vaaliohjelman selkeillä kärjillä ja annamme

tekojen puhua puolestamme. Työn ja oikeuden-mukaisuuden teot kasvattavat ihmisten luot-tamusta meihin. Nuorten yhteiskuntatakuu, perusturvan korotus, paluu sopimiseen ja vero-tuksen oikeudenmukaisuuden lisääminen. Tällä tiellä jatkamme, päättäväisesti ja nöyrästi.

Lippu: Olitte itse vuonna 1996 21-vuotiaa-na ensimmäistä kertaa ehdolla kunnal-lisvaaleissa. Millaisia neuvoja antaisit nuorille demariehdokkaille kuntavaa-leihin? Jutta: Raha ei ratkaise, vaan työn määrä. Kerää ympärillesi hyvä porukka. Tee selkeä suunnitelma kampanjan toteuttamiseksi, äläkä yritä hotkaista liian suurta palaa. Kohdista voimavarasi oikein. Pro-filoidu erityisesti sinulle tärkeän teeman avulla. Tapaa ihmisiä ja

kuuntele. Kampanjoi, kampanjoi ja kampanjoi. LIPPU

Jutta Urpilainen vastasi Lipun kysymyksiin valtiovarainministerin pestistä, syksyn kuntavaaleista ja mediasta. Lue mitä Jutta vastasi lehtemme kysymyksiin.

10 LIPPU 3 /2012

Sosialidemokraatit ovat asettaneet tavoitteekseen olla taas suurin kuntapuolue lokakuun lopun vaalien jälkeen. Tuon paikan menetimme neljä vuotta sitten – ja jäljet ovat näkyneet mm. siinä, että kansalaiset ovat entistä tyytymättömämpiä saamiinsa kuntapalveluihin. Sillä siitähän tässä on kyse; millaisia palveluita kunta asukkailleen tuottaa, miten ne tuotetaan ja mikä on niiden laatu.

Demarit ovat lähdössä vaaleihin jatkamaan jo aloitettua työtä. Lupasimme vuoden 2007 eduskuntavaalien alla lisää käsipa-reja erityisesti hoivaan ja koulutukseen.

Tuolloin olimme hoitaneet hallituksessa valtiovarain-ministerin tehtävää, ja jäljiltämme Suomella oli kol-men miljardin euron ylijäämä. Lupauksemme olisi siis voitu toteuttaa. Vaan kuinkas kävikään: saimme maahan porvarihallituksen, joka jakoi valtion liik-kumavaran erilaisina verohelpotuksina. Kun tähän lisää onnettoman talouskehityksen, tultiin edus-kuntavaaleihin 2011 kahdeksan miljardin alijää-mätilanteessa. Meidän mielestämme lupaukset on silti lunastettava ja niinpä valmistaudumme tätä kirjoittaessani kaivamaan nyt budjettiriihestä ne lisäpanostukset, joita vanhusten hoiva edellyttää.

Ensimmäinen kolmesta voittoreseptini ainek-sesta on siis lupausten pitäminen. Eduskunta-vaalikampanjamme keskeiset lupaukset olivat työllisyysmäärärahojen lisääminen, pääomatulo-verojen korottaminen sekä se, ettemme leikkaa

MITEN KUNTAVAALIT VOITETAAN?

LIPPU 3 /2012 11

työeläkkeitä vaikeassakaan taloudellisessa tilanteessa. Näitä toteuttaaksemme olemme saaneet hyväksytettyä nuorisotakuun, joka takaa kaikille alle 25-vuotiaille sekä vastavalmistuneille kolmekymppisillekin työ-, harjoitte-lu- tai koulutuspaikan. Myös muita satsauksia työllisty-mismahdollisuuksien parantamiseen on tehty. Erityisellä solidaarisuusverolla keräämme yhteiseen kassaan hieman suuremman osuuden niiltä, joilla on eniten maksukykyä. Ja työeläketaistelussa olemme onnistuneet pitämään niiden puolta, jotka ovat keränneet itselleen turvaa työeläkejär-jestelmässä.

Kansalaiset ovat myös huomanneet, että toimimme johdonmukaisesti ja tosissamme. Tämän näkee esimerkiksi kannatusluvuista, jotka ovat kääntyneet selvään nousuun. Viimeisimmät mittaukset antavat meille 20,3 prosentin kannatuksen – käytännössä siis saman kuin aiemmin yksinäisessä ylhäisyydessään gallupjohdossa paistatel-leelle Kokoomukselle. Meidän eromme Kokoomukseen oli pahimmillaan noin seitsemän prosenttiyksikköä, mutta nyt siis olemme kaksi tasavahvaa puoluetta ja muita selvästi edellä.

VOITON AVAIMET OVAT 20 – 30 – 40

Näin voin esitellä voittoon johtavan lukusarjamme ensimmäisen numeron, 20. Tuo galluplukema voi hyvin vaihtua vaaleissa suurempaan tulokseen, mutta tässä se edustaa luottamusta, jota kansalaiset meidän työllemme osoittavat. Vakaata, nousujohteista luottamusta, jota ei saa pettää puolue eivätkä yksittäiset ehdokkaat.

Siitä pääsenkin toiseen lukuuni, 30:een. Lukema löytyy Kunnallisalan kehittämissäätiön kesällä julkistamasta tutki-muksesta, jonka mukaan peräti 32 prosenttia suomalaisista on valmis asettumaan kuntavaaleihin ehdokkaaksi tai otta-maan niiden jälkeen kunnallisen luottamustehtävän. Tämä tarkoittaa noin 1 700 000 potentiaalista ehdokasta!

Sama tutkimus selvitti myös, mikseivät he jo ole ehdok-kaina. Eikä syy yllätä: kukaan ei ole kysynyt!

Tätä tekstiä kirjoittaessa ehdokaslistat ovat vielä auki ja olemme matkalla kohti tavoitettamme: 7000 ehdokasta niin, että jokaisessa kunnassa voi äänestää sosialidemo- TEKSTI: Reijo Paananen, puoluesihteeri KUVA: Olli Urpela

MITEN KUNTAVAALIT VOITETAAN?kraattia. Demareiden tavoite on saada vähintään 7000 ehdokasta koko maassa niin, että jokaisessa kunnassa voi äänestää sosialidemokraattia. Kuntavaaleissa ehdokas-asettelu – niin määrä kuin laatu ja monipuolisuus – ovat normaaliakin suuremmassa roolissa. Tämä pitää sisällään myös riittävän määrän nuoria ehdokkaita.

SOKERINA POHJALLA NUORET

Lukusarjani – ja samalla reseptini – kolmas osa on kaikkein mukavin. Lukiolaisten liitto julkisti heinäkuussa tutkimuksensa, jonka mukaan 41 prosenttia lukiolaisista on valmis äänestämään demareita. Kokoomuksen ja Vihrei-den potentiaali on meitäkin suurempi, mutta tämä onkin tulevaisuuden lukema. Emme pitkään aikaan ole ollut näin hyväksyttävä nuorten keskuudessa, mutta nyt olemme varteenotettava vaihtoehto. Ei varmaan vähiten sen vuoksi, että toteutamme nuorisotakuun. Tai sen vuoksi, että olem-me vastustaneet kokoomuspoliitikoiden toistuvia vaati-muksia nuorten palkka-alesta. Olemme siis toimillamme osoittaneet, että välitämme tosissamme nuorten edellytyk-sistä elää omaa elämäänsä.

Siinä se voittoresepti on. Vakaa ja lisääntyvä kannatus, joka pohjaa luottamukseen. Hyvä ehdokasasettelu ja po-sitiiviset näkymät tulevaisuuteen. Näiden tueksi ei tarvita temppuja, vaan lupaus siitä, että jatkamme hyvin alkanutta työtämme niin valtion kuin kuntien tasolla.

Sillä voiton me tarvitsemme. Emme voiton makeuden vuoksi, vaan varmistaaksemme laadukkaat ja kuntalaisten tarpeisiin vastaavat palvelut. Tässä tukenamme on lupauk-semme, että kuntia kehitetään vapaaehtoisuuden pohjalta. Tavoitteemme ovat elinkelpoiset kunnat, jotka eivät ole markkinoiden vietävissä, vaan joilla on ohjat omissa käsis-sään. Ja nyt valittavat valtuutetut tekevät päätöksiä, jotka vaikuttavat useiden kymmenien vuosien päähän.

Tehdään vaalikampanja iloisin mielin ja toisiamme tuki-en. Siten saamme voimaa myös niihin vaikeisiin päätöksiin, joita tulevalla kaudella varmasti on edessä. LIPPU

12 LIPPU 3 /2012

TEKSTI: Eemeli Peltonen KUVA: Olli Urpela

KANSANVALLAN SANKAREITATARVITAAN NYT!

Demarinuorten XXIV liittokokous kokoontui toukokuussa linjaamaan liikkeen poliittista agendaa ja valitsemaan järjestölle uuden johdon. Uudeksi puheenjohtajaksi kaksivuotiskaudelle valittiin lohjalainen 25-vuotias demariaktiivi Joona Räsänen. Lippu haastatteli Räsästä pian valinnan jälkeen tulevan kauden haasteista.

SDP:n puoluetoimistoa reunustavat punaliput lie-huvat kesäisessä tuulessa. Alkuvuosi on ollut sekä nuorisoliitolle että puolueelle erittäin tapahtu-marikas. Demarinuorten liittokokous ja SDP:n 43.

puoluekokous ovat pitäneet puoluetoimiston väen kiirei-senä, mutta nyt toimistolla vallitsee hiljaisuus. Muutaman ovisummerin painalluksen jälkeen lujatekoinen ovi avautuu ja Demarinuorten tuore puheenjohtaja Joona Räsänen raottaa ovea. Aivan kaikki eivät sentään ole kesälomilla.

Demarinuorten toimiston yhteydessä sijaitsevan pu-heenjohtajan työhuoneen seiniä koristavat aikaisempien kampanjoiden julisteet ja löytyypä seinustalta myös legen-daarinen pahvi-Paavokin.

– Yllättävintä uudessa pestissäni on ollut työtehtävien moninaisuus. Myös toimintakenttä on hyvin laaja, aina mi-nistereistä muiden nuorisojärjestöjen edustajiin, Räsänen

kuvailee alkaneen kautensa tunnelmia. Yllättävää on ollut Räsäsen mielestä myös se, miten suurta aitoa kiinnostusta media osoittaa Demarinuoria kohtaan.

– Median kiinnostus näkyy muun muassa siinä, että toimittajat seuraavat aktiivisesti verkkosivujamme. Monet toimittajat ovat soittaneet minulle kyselläkseen lisätietoja nettisivuillamme ilmestyneistä uutisista ja kannareista, Rä-sänen kertoo. Hyväksi esimerkiksi median kiinnostuksesta Räsänen nostaa SDP:n uuden tunnuskappaleen etsintäkil-pailun. Toimittajat löysivät oma-aloitteisesti Demarinuorten uutisen aiheesta ja kilpailu onnistui saamaan osakseen laajaa huomiota mediassa.

Alkutunnelmista keskustelu siirtyy pian puheenjohta-jan työtehtäviin. Räsäsen päivä alkaa yhdeksän tienoilla mediaseurannalla, sähköpostin tarkastamisella ja erilaisten tapaamisten kalenteriin sovittamisella.

LIPPU 3 /2012 13

– Erityisesti kansalaisjärjestöt ja eduskunta työllistävät tavallisena työpäivänä, Räsänen vastaa kysyttäessä työ-päivän työllistäjistä. Samoin aikaa vie tulevien tapahtumien ja tulevan vuoden suunnittelu työntekijöiden kanssa. Reis-saamista ja seminaareja riittää, jolloin puhelin on Räsäselle tärkein työkalu. Kaikkea tätä yhdistää kuitenkin yksi asia:

– Sosialidemokratian viestin eteenpäin vieminen on kuitenkin aina mielessä, työtehtävistä riippumatta, Räsä-nen tiivistää.

VAIKUTTAVIN, NÄKYVIN, VETOVOIMAISIN

Räsänen puhui valintaansa edeltäneessä kampanjassa Demarinuorten nostamisesta Suomen vaikut-tavimmaksi, näkyvimmäksi ja vetovoimaisim-maksi poliittiseksi nuorisojärjestöksi. Tavoite on kova ja siksi onkin kysyttävä miten tavoite saavutetaan.

– Tavoite kulminoituu vuoteen 2015. Kai-kessa tekemisessä on tähdättävä vuoden 2015 eduskuntavaaleihin. Äänestyspäivän jälkeisenä maanantaina Demarinuorilla on oltava useita alle 30-vuotiaita kansanedustajia ja vähintään yksi euro-parlamentaarikko, Räsänen vastaa.

Vuoden 2015 tulee puheenjohtajan mielestä olla täh-täimessä myös paikallistasolla. Suomen vaikutusvaltaisim-man, näkyvimmän ja vetovoimaisimman poliittisen nuori-sojärjestön aseman saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä onnistuu vain, jos kaikki tekevät töitä sen eteen.

– Suurin haaste on tietenkin porukan sitouttaminen tavoitteen taakse. Meistä kaikista ei voi tulla kansanedusta-jia mutta se ei tarkoita sitä, ettei jokainen tekijä liikkeessä olisi tärkeä. Nousevia kykyjä tukemaan tarvitaan paljon kampanjaväkeä ja tukiryhmiä, Räsänen vastaa.

Toiseksi isoksi haasteeksi uusi puheenjohtaja nimeää taloudellisen tilanteen. Vähäiset resurssit on osattava kohdentaa oikein, jotta niillä mahdollistetaan laadukas toiminta kaikilla tasoilla.

– Esimerkiksi tapahtumatoiminnassa laadun on korvat-tava määrä. Liitto järjestää vähemmän mutta paremmin. Samalla ajatuksella piirien on otettava enemmän vastuuta isompien tapahtumien järjestämisestä koko piirin jäse-nistölle tai yhteistyössä muiden piirien kanssa, Räsänen kertoo. Näistä esimerkkeinä Räsänen mainitsee Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen yhteisen Spede –tapahtuman tai Uuden-maan Punaisen Juhannuksen.

KASVUA YHTEISTYÖLLÄ

Keskustelun liikkuessa järjestöllisessä kehittämisessä esiin nousee ikuisuuskysymys järjestön jäsenmäärän kas-vattamisesta. Liittokokouksesta toiseen asiasta puhutaan, joten kysymystä on vaikea jättää sivuuttamatta.

– Jäsenmäärä korreloi vahvasti puolueen näkyvyyteen. Nyt kun puolue on ollut hyvässä julkisuudessa, on myös Demarinuorten jäsenmäärä kasvanut. Jäsenmäärästä puhuttaessa on kuitenkin hyvä muistaa, että jokaisesta uu-desta jäsenestä tulisi saada aktiivitoimija, Räsänen vastaa. Tarkkaa lukua tiedusteltaessa Räsänen määrittelee tavoit-teeksi 500 jäsenen nettolisäyksen jokaista vuotta kohden.

– Nuorisoliiton jäsenet on hyvä saada mukaan myös puolueen toimintaan. Uusia nuoria käsipareja tarvitaan puolueessa ja meidän tehtävämme on huolehtia niiden saatavuudesta, Räsänen muistuttaa.

Nuorisoliiton ja puolueen välisestä jäsenten siirtymises-tä keskustelu kulkee luontevasti SDP:n ja Demarinuorten väliseen suhteeseen. Historian saatossa myrskyisissäkin

merkeissä käyneet välit ovat Räsäsen mukaan 2000-luvulla olleet erittäin hyvät.

– Kaksi Demarinuorten aktiivia SDP:n varapuheenjohta-jistossa kertoo paljon välillämme vallitsevasta suhteesta. Luottamus on molemminpuolista eivätkä ajoittaiset poliit-tiset erimielisyydet nakerra tätä suhdetta, Räsänen sanoo. Kehittämistä puolueen ja nuorisojärjestön välillä löytyy enemmän paikallistasolta. Paikallisten työväenyhdistysten ja nuoriso-osastojen yhteistyön tiivistäminen ei ole vielä kaikkialla niin hyvällä tolalla kuin voisi toivoa.

Puolueen ja nuorisojärjestön välisen suhteen lisäksi myös välit ammattiyhdistysliikkeeseen ovat tärkeät. Suhde työmarkkinajärjestöihin on hyvä mutta siinä on tiivistä-

misen varaa. Vuoropuhelua on lisättävä ja nuoria työntekijöitä saatava Demarinuorten jäseniksi.

– Elitismin riski ja yhä useamman vie-raantuminen politiikasta on korkea, jos toimijoinamme on vain korkeakouluopis-kelijoita. Tämä keskustelu ei koske pelkäs-tään Demarinuoria, vaan koko ympäröivää yhteiskuntaamme, Räsänen analysoi.

KUNTAVAALEISSA LUODAAN TULEVAISUUTTA

Haastattelun edetessä kello alkaa lähestyä jo keskipäi-vää. Puoluetoimiston ala-aulassa jauhaa hieman erilainen digitaalikello, joka mittaa aikaa lähestyviin vaaleihin. Kun puhumme, sekunnit vaihtuvat minuuteiksi ja minuutit tunneiksi – syksyn kuntavaaleja ei pysäytä mikään. Kello on hyvä muistutus myös Demarinuorille lähestyvistä vaaleista.

– Meille tärkein tavoite on yhteiskuntatakuun saatta-minen toimintaan kuntatasolla ja ylipäätään työllisyys. Huomiota on kiinnitettävä myös kuntapalveluihin kunta-uudistuksen pyörteissä. Suuri kysymys on, miten kunta-palveluista saadaan kehitettyä käyttäjälähtöisiä, Räsänen vastaa kysymykseen kampanjateemoista. Kohtuuhintainen asuminen on Demarinuorten kolmas päätavoite.

Vuoden 2008 kuntavaaleissa SDP jäi toiselle sijalle Kokoomuksen noustessa kannatusluvuissa suurimmaksi puolueeksi. Nyt vaalin luonne on kuitenkin täysin erilainen kuin neljä vuotta sitten. SDP on Kokoomuksen kanssa sa-massa hallituskoalitiossa ja myös kannatusluvut näyttävät erilaisilta. Syksyn kuntavaalien tärkeys koko sosialidemo-kraattiselle liikkeelle käy hyvin selväksi Räsäsen puheista.

– Kunnissa käydään jo nyt esivaalia vuoden 2015 edus-kuntavaaleihin. Mikäli nuoria halutaan tulevissa eduskun-tavaaleissa saada läpi, tulee heitä nostaa esille kunnissa jo hyvissä ajoin. Uusia kasvoja ei voi olla koskaan liikaa, Räsänen korostaa.

Räsänen on itse ehdolla kotikunnassaan Lohjalla. Hän kertoo olleensa ehdolla myös edellisissä kuntavaaleissa, mutta tuolloin opiskelut veivät huomion vaalityöstä. Mah-taako kokeneella ehdokkaalla olla vinkkejä muille nuorille ehdokkuutta miettiville demaritoimijoille? Vastausta ei tarvitse odottaa pitkään.

– Uskokaa itseenne ja uskaltakaa tehdä asioita. SDP:n 43. puoluekokous osoitti sen, mitä nuoret saivat rohkeu-della aikaiseksi. Kuntavaalit ovat myös minulle itselleni olleet se paras kokemus. Kampanjoidessa oppii kestämään kritiikkiä ja tiivistämään sanomaansa.

– Jos et ole itse ehdolla kuntavaaleissa, mene mukaan ehdokkaiden tukiryhmiin. On hyvä muistaa, että vaaleissa me sosialidemokraatit emme ole mukana vain oman ase-mamme vaan koko liikkeemme puolesta. Tulevia kansan-vallan sankareita tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan, Räsänen linjaa. LIPPU

DEMARINUORTEN NÄKYVYYDEN LÄHTÖKOHTA

ON SE, MITÄ POLITIIKKAA TEEMME, MILLAISIA ASIOITA NOSTAMME ESILLE JA KETKÄ

NÄITÄ ASIOITA NOSTAVAT ESILLE.

Armoitettu päätoimittaja toivoi minun muistelevan menneitä, joten kertaan tässä ensimmäisessä varapuheenjohtajana Lippu -lehteen kirjoittamassani jutussa kevään ja kesän tapahtumia. Tulevat vallankumoukselliset, lukekaa tarkkaan!

Idea varapuheenjohtajakilpaan lähdöstä tuli riihimäke-läisiltä Hämeen puoluekokousedustajien ensimmäisen kokouksen jälkeen. Itselläni on aina ollut kunnian-himoa ja korkeat tavoitteet, mutta en sentään ollut

rohjennut haaveksia SDP:n varapuheenjohtajuudesta näin nuorena.

Riksulaiset olivat kuitenkin tosissaan ideansa kanssa, ja sitten kun tukea löytyi nuorisoliittolaisilta ja muiltakin muu-tosta kaipaavilta puolueaktiiveilta ympäri maan, ajattelin kerätä rohkeuteni. Politiikassa kun toista mahdollisuutta

14 LIPPU 3 /2012

ei välttämättä tule, ja toisaalta puolueen kannatus, eten-kin se nuorisokannatus, oli surkeaa. Siitä se ajatus sitten lähti. Helppo prosessi ei ollut tiedossa, sen tiesin kahden puoluekokouksen kokemuksella. Joensuun ja Hämeenlin-nan puoluekokouksissa voimakkaasti ajamani idea varapu-heenjohtajien valitsemisesta juntan ulkopuolelta oli saanut raivoisan vastustuksen, etenkin omassa piirissäni. Se oli kuitenkin edelleen yksi omista päätavoitteistani osana puo-lueavoimuuden lisäämistä.

ELÄMÄN JA KUOLEMAN PUHE SEKÄ MUUT KRIITTISET SEIKAT

Varapuheenjohtajaehdokkuuden ensimmäinen edellytys oli oman piirin tuen saaminen, ja toisaalta nuorisoliittolaisten tuki. Molemmat leirit empivät, onko ehdokkuudessani mi-tään järkeä. Piirin yksimielinen tuki tuli kuitenkin värikkäi-den vaiheiden jälkeen kevätpiirikokouksessa, jossa pidin elämäni puheen. Se puhe ei ole nauhalla, mutta sen voin sanoa, että varttuneemmat rouvat itkivät.

Toinen kriittinen asia ehdokkuudelleni oli mielestäni nuorten puoluekokousedustajien yhteistyö. Olin aiemmin keväällä perustanut suljetun Facebook -ryhmän nuorille puoluekokousedustajille, jotta piirirajat ylittävä kannan-muodostus ja ennen kaikkea yhteinen avoin keskustelu nuoremman väen kesken olisi mahdollista. Aiemmissa

EERO VAINIO - NUORI DEMARIAKTIIVI SDP:N JOHDOSSATEKSTI: Eero Vainio, SDP:n kolmas varapuheenjohtaja KUVAT: Elisa Selinummi ja SDP

LIPPU 3 /2012 15

puoluekokouksissa nuorten yhteistyö, ja omakin toiminta-ni, oli lähinnä kokoussaliagitoinnin tasolla eikä pohjustavaa laajapohjaista keskustelua ollut. Facebook tarjosi ratkaisun, ja foorumi yhdistettynä runsaaseen nuorten puolueko-kousedustajien määrään sekä ryhmässä käytyyn aktiivi-seen vapaaseen keskusteluun olivat selkänojana uusien puoluekokousedustajien toiminnalle omissa piiriryhmissä. Ilman yhteistä rintamaa emme olisi saaneet vapaata vara-puheenjohtajavaalia. Kolmas merkittävä asia oli Demari-nuorten liittokokouksen kannanotto minun ja senioritoveri Lindtmanin tukemiseksi. Siellä syntynyt tunnelma välittyi puoluekokoukseen.

TAISTELOHON! - EI VAIN NUORET VAAN KAIKKI

Sitten tarvitsikin enää tehdä sellainen kampanja, millaista ei ole SDP:n puoluekokouksissa ennen nähty. Se ei ollut yhden miehen esitys, vaan yhteistä iloista työtä avoimem-man politiikan, SDP:n tulevaisuuden ja vasemmistolaisen vaihtoehdon puolesta. Toki kampanjassa oli ydinnyrkki, jota ilman ainakaan minä en olisi pysynyt kasassa. Eri-tyismaininta kampanjasta kuuluu kaikille tsemppareille mutta ehkä iloisin kulkija oli trubaduuri Pekka Tuuri, joka tempaisi juutuupiin laulun ”Eero ja minä”. Hän esitti sen vielä kannatuspuheenvuoroa pitäessään suuressa salissa. Yhteislauluksihan se meni, ja äänestystulosten tullessa olo oli kuin taklatulla jenkkifutarilla - siinä määrin oli riemuit-sevaa demarilihaa päällä. SDP:ssä jäsenistö on junttaajia vahvempi.

NESTE EI EHDI NOUSTA KIIREESSÄ PÄÄHÄN

Valinnan jälkeen puhelin oli aivan tukossa, median edus-tajat tekivät kaikenlaisia lähestymisiä ja pisin vapaa hetki kahteen päivään oli vessassa. Neste ei ole sittemminkään ehtinyt nousta päähän, kun yhteydenottojen määrä on ollut hillitön, ja kutsuja kentälle satelee. Työtä tai opintoja en ole juuri ehtinyt tehdä ja kesälomaa ehdin viettää noin puolitoista viikkoa.

Palkkiota tästä varapuheenjohtajuudesta ei makseta, joten voinee sanoa, että politiikan huipulla on ainakin yksi ihminen, joka tietää mitä on miettiä mistä elannon saa. SDP:n huipulle voi nousta sukunimestä, tulotasosta tai iästä huolimatta, olkaamme ylpeitä siitä.

Arkeni kuluu nyt viikoittaisissa puoluejohdon, ministe-riryhmän, ja eduskuntaryhmän kokouksissa, sekä haas-tatteluissa ja kaikenlaisissa tapahtumissa kentällä. Loan-heittoakin kestää, kun aate on kirkas. Porvarimedia on jo herännyt näykkimään, ja Uudessa Suomessa perussuo-malaiset tarjoavat sparrausta tulevaa baarikampanjointia varten.

ASTU JOHTOON!

Sosialidemokraattisella aatteella on paljon laajempi kan-natus kuin gallupit osoittavat, ja meidän demarinuorten tehtävänä on tehdä sellaista politiikkaa, jolla saamme ihmisten ja etenkin nuorempien sukupolvien luottamuksen myös puolueelle. Kuntavaaleissa taistelemme työn ja oi-keudenmukaisuuden puolesta kuten ennenkin, ja puolueen kärkinä ovat nuorisotakuu ja vanhuksista huolehtiminen. Itse lisään perään vielä koulujen eriarvoistumiskehitykseen tarttumisen, ja Lahdessa joukkoliikenteen järkeistämisen. Meidän demarinuorten tehtävänä on antaa kuntavaaleissa ja niiden jälkeen Suomen nuorille ääni, ja se on meidän

jokaisen tehtävä. Tekemistä kyllä riittää: pahoinvointi, yksinäisyys, rasismi,

koulujen lakkautukset, koulumurhat, pikavipit, harrastus-ten kalleus… Angstin valtaan ei pidä kuitenkaan antautua tai odottaa taivaan armoa, vaan keksikäämme yhdessä positiivisia ratkaisuja! Väyrynen on kentän mies, niin olen minäkin.

Toivon, että olette aktiivisesti yhteydessä minuun isommissa ja pienemmissä asioissa. Jos esimerkiksi oma kuntavaalikampanja tai elämän tarkoitus askarruttaa, niin minulla on tipsejä. Minut saa kiinni Facebookista, sähkö-postilla (eero.vainio@sdp.fi) ja puhelimitse (041-449 3002).

P.S. Valta on keino arvojen saavuttamiseksi. Valtaa ei anne-ta, se otetaan. Mutta voiman tuo vain yhteistyö. LIPPU

SEN MINKÄ NUORENA OPPII...

Eero Vainio on Lahdessa syntynyt 25-vuotias nuori po-liitikko. Hän asuu nykyään Hämeenlinnassa ja opiskelee Tampereella hallintotieteitä.

Vainio on toiminut Lahden Demarinuorten puheenjohtaja-na ja Etelä-Hämeen Demarinuorissa. Hän oli ensimmäistä kertaa ehdolla eduskuntavaaleissa 2007 ja sen jälkeen kun-nallisvaaleissa 2008 hänet valittiin kaupunginvaltuustoon. Tällä hetkellä hän on Hollolan, Lahden ja Nastolan yhteisen ympäristölautakunnan puheenjohtaja ja Lahden kaupun-ginvaltuuston jäsen.

Eero tunnetaan MacGyverina, tukkajumalana ja oikeana miehenä vasemmalta. Hän haluaa edistää oikeudenmukai-suutta, tasa-arvoa, vapautta ja rohkeutta vakavasti mutta ilolla:

“Huumoria pitää olla mukana kaikessa, myös politiikassa, jottei elämänilo unohdu!”

Lue lisää: http://www.eerovainio.fi

inverkningar. De, som har varit längre tid i skolan blir med mindre sannolikhet inblandade i brottslighet, lever längre och får mer sällan barn i tonårsåldern.

Höjning av läropliktsåldern betyder, att förflyttning från grundstadiet till andra stadiet skall utvecklas. Varenda ung-dom borde erbjudas en studieplats. Att göra tionde klassen obligatorisk skulle också vara ett alternativ, som kunde fun-gera för dem som inte får en studieplats efter grundstadiet. På den tionde klassen skulle ungdomen ha tid att höja sina vitsord och växa psykiskt. Efter detta kunde ungdomens motivation och iver gällande studierna vara helt annan och framgången i inträdesproven gå bättre.

Läroavtalsutbildningen borde också utvecklas, för att den är troligtvis en bättre plats att utföra andra stadiets studier än gymnasiet eller yrkesskolan för de 5 % som inte fortsätter studierna efter grundstadiet. Ungdomar, som inte fortsätter sina studier efter grundstadiet vill ofta arbeta istället för att sitta på skolbänken och då är läroavtalet det bästa möjliga alternativet för dem.

Höjning av läropliktsåldern för många positiva saker med sig. Man borde göra en lagändring på detta så fort som möjligt. Men man borde också tänka på hur vi får vårt skolsystem i det skicket, att varje ungdom skulle ha fortsättningsstudieplats efter grundstadiet. Vi gör ingen-ting med en lagstiftning om det innebär stora problem i praktiken.

Alla ungdomar skall inte tvingas till yrkesskolning eller gymnasieskolning, för en del passar någon sorts läromäs-tare/lärling undervisning bäst. Det är viktigt att skola upp våra ungdomar i arbetslivet, också med hjälp av tvång som t.ex. läropliktsåldern. Viktigast är att observera att varje människa är olik, då man skapar och utvecklar utbildning-skanaler. LIPPU

16 LIPPU 3 /2012

ETT ÅR TILL I SKOLAN ÖKAR INKOMSTERNA I VUXENLIVETTEXT: Anette Karlsson, Socialdemokratiska Yrkeshögskolestuderande - SOMA rf ordförande

Skolplikten i Finland togs i bruk 1921 med skolpliktlagen, som bestämde genomförande av minst sex års studier i grundskolan. Enligt nuvarande lagstiftning befrias finländarna från skolplikten efter att ha genomfört grundskolans läroplan eller senast som 17-åring. Undervisningsminister Jukka Gustafsson framställde i april 2012 att läropliktsåldern kunde höjas till 18 år. Enligt honom skulle läropliktsålderns höjning hjälpa förhindra social utslagning och jag är av samma åsikt som undervisningsministern.

I Finland fortsätter ca. 95 % sina studier efter att ha nått läropliktsåldern. Höjandet av läropliktsåldern som undervisningsministern framställde skulle stöda de 5 % att hållas kvar i skolan, som inte fortsätter

sina studier efter att ha nått skolpliktsåldern. Efter ett år till på skolbänken ökas vuxenlivets inkomster med ca. 10 %. Höjandet av skolpliktsåldern inverkar inte enbart på personens inkomster, utom det har också andra positiva

LIPPU 3 /2012 17PUOLUEKOKOUS

KU

VA

T: D

EM

AR

INU

OR

ET

JA S

DP

18 LIPPU 3 /2012

SUURIN VEDOIN TAIVAANRANTA PUNAISEKSITEKSTI: Nelli Baran, kirjoittaja on demarinuorten liittohallituksen jäsen

Kesä on vietetty ja Demarinuorten liittohallitus (eli kaverillisemmin LIHA) on kokoustanut jo useamman kerran. Suuria linjoja on luotu ja taivaanranta on maalattu demarinpunaiseksi.

Olemme herätelleet keskustelua mediassa kan-nareiden kautta muun muassa perusopetuksen luokkakokojen kehityksestä ja Euroopan keskus-pankin passiivisuudesta velkakriisin hoidossa.

Uunituoreen LIHA:n energiataso ja innostus ovat erittäin korkealla, tästä on hienoa lähteä tekemään kunnallisvaa-lityötä ja nostaa SDP jälleen Suomen suurimmaksi puolu-eeksi ja vielä hyvin nuorekkaalla imagolla.

Ensimmäinen kokous järjestettiin kesän alussa liittoko-kouksen jälkimainingeissa Helsingissä punaisessa Haka-niemessä. Kokouksen nakkina oli lähinnä kiireellisimpien juoksevien asioiden sopiminen. Tokihan kokouksessa pääsimme kuuntelemaan tuoreen puheenjohtajamme Joona Räsäsen monipuolista poliittista tilannekatsausta ja innostuimme keskustelemaan turkistarhauksen tarpeelli-suudesta ja tarpeettomuudesta nyky-Suomessa.

Toinen kokous oli hetimmiten heinäkuussa Tampereella ja se houkutteli useampia kuuntelijoita. Lieneekö osateki-jänä mielenkiinnon kasvuun Valkeakoskella juuri päättynyt Työväen Musiikkitapahtuma, joka keräsi runsain mitoin demarinuoria nauttimaan suvesta ja punaisesta musiikista. Kokous oli kutsuttu kokoon valitsemaan uutta poliittista tiedottajaa Demarinuorille. Työryhmä antoi esityksensä ja liittohallitus päätti palkata erinomaisista hakijoista Elisa Selinummen Demarinuorten poliittiseksi tiedottajaksi.

Järjestäytymiskokousta vietettiin pidemmän kaavan mukaan viikonlopun ylitse Helsingin Hakaniemessä. Ohjelmassa oli uuden LIHA:n perehdyttämistä hallitustyö-hön, ryhmäytymistä, vastuualojen jakamista ja ohjeistusta kokeneemmilta aktiiveilta. Edelliset puheenjohtajat toverit Heta Välimäki ja Petteri Oksa kertoilivat värikkäitä tarinoi-ta aikaisempien liittohallitusten ajoilta ja antoivat kullan arvoisia vinkkejä hallitustyöhön.

Keväinen Demarinuorten liittokokous käsitteli yhteen-sä 84 aloitetta aina niin kannabiksen käytön dekrimina-lisoinnista asunnottomuuden poistamiseen ja Suomen liittymisestä Euroopan avaruusjärjestön lentojen ohjel-maan. Todettakoot tässä, että edellä mainituista aloitteista liittokokous ei yhtynyt ensimmäiseen, mutta yhtyi kahteen jälkimmäiseen aloitteeseen. Nähtäväksi jää, kuka on ensim-mäinen sosialidemokraattinen henkilö avaruudessa.

Aloitteista, jotka liittokokous hyväksyi, kumpuaa yhte-neväinen huoli tulevasta ja pelko hyvinvointivaltiomme kohtalosta. Demarinuorten liittohallitus tulee nostamaan nykyisellä kaksivuotiskaudellaan entistä enemmän poli-tiikkaa nuorisomme keskuuteen, vaikuttamaan turuilla ja toreilla käytäviin arvokeskusteluihin ja vaatimaan päättä-jiämme ottamaan myös nuorten asiat merkittävästi esille päätöksenteossa. Nähtäväksi jää, mitä poliittisia ohjelmia LIHA tulee tuomaan hyväksyttäväksi Demarinuorten liittokokoukselle vuonna 2014 aloitteiden velvoittamien ohjelmien lisäksi.

Monissa aloitteissa näkyi myös huoli ympäristöasioista ja luonnonvarojen riittävyydestä täällä Suomessa ja maa-ilmalla. Demarinuoret tulevat ottamaan kantaa energia-poliittisiin kysymyksiin ja keskusteluun mediassa. Suomen hallitus on tekemässä selontekoa mahdollisesta ilmastolais-ta. Nyt meillä demarinuorilla on vielä erinomainen tilanne pyrkiä vaikuttamaan tulevaan ilmastolakiin ja tehdä siitä osaltamme Demarinuorten arvojen mukainen eli oikeuden-mukainen ja kestävä. LIHA pyrkii osaltaan vaikuttamaan globaaleihin ilmastopoliittisiin asioihin kuten maailmalla ta-pahtuvaan pohjavesien yksityistämisbuumiin, johon Suomi omalta osaltaan osallistuu. LIHA on menossa haastelemaan TVO:n virkamiesten kanssa Eurajoelle Olkiluotoon syys-kuussa. Nähtäväksi jää, mitä uutisia Olkiluoto 3 -hankkeesta meille tällä kertaa kerrotaan.

Tällä hetkellä kuntavaalityö on täyttä häkää käynnissä. Demarinuoret on hyvin edustettuina vaalikentillä ympäri Suomenmaan. Demarinuorilla on tarjolla niin ensikertalai-sia kuin jo kokeneempaakin nuoria kuntien ja kaupunkien valtuustoihin ja lautakuntiin. Demarit ovat hyvässä nos-teessa ja tästä kiitos kuuluu oikeudenmukaiselle politiikal-lemme, joka ottaa huomioon jokaisen ihmisen eri elämän vaiheissa. Yleisesti kunnissa yksi tärkeimmistä asioista on sosiaali- ja terveyspalveluiden säilyttäminen ja takaaminen kuntalaisille. Jutta Urpilaisen johdolla olemme keskustelleet vanhuspalvelulaista, joka piirtäisi selkeät linjat inhimilliselle ja arvokkaalle vanhenemiselle. Vanhuspalvelulain uudistuk-sen jaloissa ei olla unohdettu nuorisotakuuta.

Kuntavaaliteemat tulevat kantamaan vaalien jälkeenkin. Juhlistettuamme vaalien voittoa palaamme takaisin aloittei-den, poliittisten ohjelmien ja kokousten pariin. Tervetuloa kuuntelemaan ja osallistumaan liittohallituksen kokouksiin! LIPPU

Nelli Baran valittiin Lounais-Suomen järjestösihteeriksi alkusyksystä eikä toimi enää liittohallituksessa.

LIITTOHALLITUKSEN KUULUMISET

LIPPU 3 /2012 19

KESÄKUU

Viikko 25

To: (Juhannuksen aatonaatto) Kuntauudistuspapereiden läpikäyntiä ja tietokone salkkuun klo 17.30. Kaupan kautta kotiin.Pe-Su: Juhannus Rääkkylässä.

Viikko 26

Ma-Ti: Mökillä. Useita puheluita mm. kuntauudistuksen tiimoilta Helsinkiin.Ke: Aamulla klo 6.00 kohti Helsinkiä. Matkalla jäätelöke-sä ja työpaikkavierailu Savonlinnassa, sekä tutustuminen Nuorten Kotkien leiriin Heinolassa. Kotona klo 22.To-Pe: Puhe veteraanien Masters -yleisurheilukilpailussa, tapaamisia 3kpl, neuvotteluita 2kpl ja rästihommia.La: Koti kuntoon rippijuhlia varten.Su: Vaimon tyttären rippijuhlat.

HEINÄKUU

Viikko 27

Ma: RästihommiaTi: Tutustuminen Pohjantähti -leiriin Raaseporissa.Ke-Su: Mökille. Lomaa.

Viikko 28

Ma-Ke: Mökillä (perehtymistä mm. Talvivaaran ja Itä-Suomi työryhmän asioihin)To: Startti Pohjois-Savon turneelle klo 7.00. Jäätelökesä, haastattelut paikallisille medioille ja paikallisten aktiivien tapaamista. Ylen Kuopion aluetoimituksesta haastattelu Yle uutisille kansalaisten euromielipiteitä koskien. Kiuruvedelle vaaria tapaamaan ja samana iltana takaisin Rääkkylään. Perillä puolen yön aikaan.Pe: Aamuherätys. Viisi vastaamatonta puhelua, 4 tekstaria. Vapaavuori ehdottanut Hesarissa vakuuksista luopumista. Klo 9.00 haastattelu Hesarille, vartti sen jälkeen tiedote maailmalle. klo 10 lähtö Joensuuhun. Jäätelökesä Ilosaa-rirockissa, aktiivien tapaamista ja maakunnan vaikuttajat –tilaisuus. Takaisin Rääkkylässä klo 23.00.La: Kotimatkalle.Su: Pyykinpesua, ruohonleikkuu yms.

Viikko 29

Ma: Juoksevat hommat, valmistautuminen Suomi Areenan keskusteluihin.Ti-Ke: Suomi Areena, Pori. Jäätelökesä Harjavallassa.To: Espanja -paketti eduskunnassa.Pe: Äänestys. Iltapäivällä vantaalaisen valtuutetun 60-v juhla, kaupungin tervehdys.La: Savonlinnaan katsomaan nettiooppera Free Will.Su: Tuttavan mökille.

Viikko 30

Ma: KotiinTi: Haastattelu Maaseudun Tulevaisuudelle, lounastapaa-minen, rästihommia.Ke-Pe: Kotona vapaata.La-Su: Valkeakosken Työväen musiikkijuhla, puhe ay-dema-reiden tapahtumassa.

ELOKUU

Viikko 31

Kokonainen lomaviikko kotona!

Viikko 32

Ma: Synttärihaastattelu + kuvaus Hesariin.Ti: Neljä kokousta 8.00–21.30.Ke-To: Eduskuntaryhmän kesäkokous Savonlinnassa. Kan-salaistapaaminen Mikkelissä, jäätelökesä SulkavallaPe: Kuntajohtajien kanssa asuntomessuilla TampereellaLa-Su: AKT:n kesäpäivät HeinolassaSu: Synttärikahvit sukulaisille

Viikko 33

Ma: Valtuustovaliokunta, Iltakoulu ja kaupunginhallitus.Ti: Sidosryhmätilaisuus + yksi kokous.Ke: Puoluehallituksen seminaarikokous.To: Puoluehallitus.Pe: Synttärikahvit tukijoille + Vantaan Demarinuorten iltamatLa: Myyrmäen maalaismarkkinat, Vuosaaren paikallisfesta-rit, Sauvatie 40-juhlaSu: Marjanpäivän juhla Marja-Vantaalla, puhe.

Viikot 34 ja 35

Kalenterissa ”normaaleja” 8 tunnin työpäiviä: Valtuuston, kaupunginhallituksen yms. kokouksia, tapaamisia, semi-naareja, tilaisuuksia, ministeriryhmän kesäkokous, vaalityö-ryhmän ja oman puolueosaston tapaamisia jne. jne.

SYYSKUU

Kuun alussa Nuorisoasiain neuvottelukunnan matka Inariin ja lakivaliokunnan matka Vaasaan. Syysistuntokausi alkaa 5.9.

Loma päättyy. Teksti on kopio kirjoittajan kalenterista loman ajalta.

LEHTI: KANSANEDUSTAJAT KIRMAAVAT LÄHES KOLMEN KUUKAUDEN KESÄLOMALLE!TEKSTI: Antti Lindtman, ensimmäisen kauden kansanedustaja

20 LIPPU 3 /2012

UUSI TYÖ VAATII UUDEN SOSIAALITURVANTEKSTI: Antti Elsilä KUVA: Barun Khanal

Kaikki hyvinvointi syntyy työstä tai niin ainakin väitetään. 1990-luvun lama toi Suomeen ilmiön, joka kyseenalaistaa palkkatyösuhteen mielekkyyden identiteetin ja elämäntavan määrittäjänä: työllisyyden kasvun ja talouskasvun eriytymisen.

Pohjois-Karjalan maakunnassa tämä näkyi niin, että vuosina 1990–1996 henkilöä kohden laskettu BKT kasvoi, mutta työllisen työvoiman osuus laski kolmannekseen koko väestöstä. Me sosialidemo-

kraatit olemme näkemyksemme mukaan ainoa oikea työn puolue Suomessa. Aikoinaan Karl Marx ei voinut sietää Saksan työväenpuolueen Gothan ohjelman epämääräistä kirjausta ”työstä kaiken rikkauden lähteenä”. Usein unoh-damme tuottavan työn normina toimivan palkkatyösuh-teen olevan suhteellisen nuori historiallinen ilmiö. Mitä on 2010-luvun työ?

MITÄ ON 2010-LUVUN TYÖ?

Teollinen työyhteiskunta perustui fordistiseen tuotan-tomalliin, tayloristiseen työnjohtoon ja keynesiläiseen ta-louspolitiikkaan. Työlle oli tyypillistä, että se tehtiin tietyssä paikassa, tiettyyn aikaan, sekä työn tulokset olivat helposti laskettavissa ja konkretisoitavissa. En tietenkään väitä, että perinteinen teollisuus liukuhihnoineen olisi pelkkää histori-aa. Tieto- ja kommunikaatioyhteiskunnassa perustyöläinen on kuitenkin aktiivinen subjekti, jonka on alistettava koko persoonansa työelämän tarpeille ja oltava alati mukautuva joustavuuteen. Postfordistisessa yhteiskunnassa työn ajalli-set ja tilalliset suhteet hämärtyvät. Kun teollisen työyhteis-kunnan työläinen pystyi nauttimaan vapaa-ajasta selkeänä erotuksena työaikaan, on tietotyöläiselle tuottavuuden lo-giikka tunkeutunut myös reproduktion alueelle. Prekaarilla aikakaudella työ on irronnut kahleistaan, mutta työläiselle tätä etuoikeutta ei ole näköpiirissä.

Jos palkkatyö ”käsiemme, hengenkin” ei enää tehok-kaasti määritä sijoittumistamme maailmassa, asettaa se täystyöllisyyden sosialidemokraattisena tavoitteena uudenlaisen haasteen eteen. Liian usein keskitymme ajattelussamme pelkästään palkkatyön työsuhdekriisin ratkaisemiseen. Vasemmistolaisessa keskustelussa on toisinaan nostettu tavoitteeksi palkkatyön jakaminen. Idea on työväenliikkeelle tuttu, olihan työpäivän lyhentäminen

LIPPU 3 /2012 21

keskeisiä vaatimuksiamme jo 100 vuotta sitten. Tuotannon ja uusintamisen erottelemattomuus saattaa kuitenkin joh-taa tilanteeseen, jossa työn vähenemisen sijasta vähenee pelqqkästään palkkioon oikeuttava aika.

Tuotannon peruspilari ei enää ole ihminen suorittamas-sa konkreettista työsuoritetta, jonka lopputulos on näkyvä. Nykytyöläinen on potentiaalisesti tuottava koko ajan. Hän investoi omaan osaamiseen. Hän on jatkuvan epävar-muuden alla kiinnostunut kaikesta, mutta ei sitoutunee-na mihinkään. Prekarisaatiossa ei ole niinkään kysymys työpaikkaan tai työsuhteeseen liittyvästä ilmiöstä, vaan yksilön ja hänen ominaisuuksiensa nerokkaasta kontrollis-ta. Kognitiivisen kapitalismin aikakaudella lisäarvo ei synny tavaratuotannosta, vaan palkkatyön ulkopuolisen luovuu-den hyväksikäytöllä.

KOHTI UUDISTETTUA SOSIAALITURVAA

Elämä on työ, joten elämästä on saatava palkka. Perus-tulo on sosiaaliturvajärjestelmän malli, jossa kaikille kansa-laisille tai tietyn alueen asukkaille maksetaan säännöllisesti ja ehdoitta rahaa toimeentuloa varten. Perustulo voi olla joko oikeistolainen tai vasemmistolainen. Suomalaista keskustelua kuvaa hyvin se, että oman perustulomallinsa ovat luoneet niin Kokoomusopiskelijat kuin Vasemmisto-nuoret. Matalan veroasteen oikeistolainen perustulo nojaisi kannustavuuteen ja lineaarisen veroasteikon luomiin mahdollisuuksiin. Lähes kommunistinen veroaste puoles-taan mahdollistaisi hyvinkin korkean perustulon tason. Status quo kustannusneutraaliuden suhteen nykyjärjestel-mään liikkuu tällä hetkellä n. 500 euron tietämillä. BIEN (Basic Income Earth Network) Finland -verkosto tavoittelee perusturvan vähimmäisetuudet kattavaa ratkaisua, joka ve-roineen huomioituna tarkoittaa tällä hetkellä n. 540 euroa kuukaudessa.

Palkkatyö porttina työyhteiskunnan kunnialliseksi jäseneksi on riittämätön, kun työ on taloudellisesti tuotta-vaa ilman palkkiotakin. Haikailu työn vanhan järjestyksen perään on lopetettava. Jos sosialidemokraattinen työvä-enliike haluaa säilyttää asemansa ainoana oikeana työn liikkeenä myös jatkossa, on uskallettava vaatia autonomiaa ja uusia oikeuksia. Latinan sana precarius tarkoittaa rukoi-lemista, toisen armoilla olemista. Perustulo voisi olla väylä nostaa prekariaatti polviltaan, tarveharkintaisesta avusta riippumattomaan tilaan. Tätä tilaa kuvaa ihmiskuva, joka rakentuu aktiivisuudelle ja oma-aloitteisuudelle. Yhteiskun-nassa tehtävä välttämätön vapaaehtoistyö nousisi aivan toiseen arvostukseen. Perustulo ei ole pelkkä sosiaalitur-van uusi muoto: se voidaan nähdä myös työllistämistukena ja yrittäjyyden starttirahana. Tämä mahdollistaa uudenlai-sen turvan ja toimeliaisuuden palkansaajan ja yrittäjyyden välimaastossa kamppaileville luovan talouden työläisille.

Realismia on, ettei kattavaa vasemmistolaista perustu-lomallia luoda Suomeen pelkästään sormia napauttamalla. Työn ja sosiaaliturvan yhdistämistä koskevia aloitteita on edelleen syytä ajaa voimakkaasti myös nykymallin piirissä. Tarveharkintaisuuden sijaan tässä kehityksessä tulee kuitenkin, perustulon hengessä, vahvistaa työtulojen riippumattomuutta sosiaaliturvasta. Sovitellun päivärahan suojaosuus ja toimeentulotuen suojaosuuden kasvattami-nen voisivat toimia suunnannäyttäjinä tässä yhteensovi-tuksessa. Elämäntilanteiden moninaistuminen on johtanut tilanteeseen, jossa yli sata erilaista Kansaneläkelaitoksen hallinnoimaa etuutta eivät toimi riittävän jouhevasti. Myös tukien maksamisen hetkellinen jatkaminen ilman takaisin-perinnän pelkoa voisi olla perusteltua. On taloudellisesti

ja sosiaalisesti järkevää keskittää voimavarat siihen, että täyden työttömyyden ja osa-työllisyyden välinen kuilu olisi mahdollisimman helppo.

POLITIIKKA ON VALINTOJA

Perustulo ei ole pelkästään taloudellinen kysymys. Kattava malli saattaa jopa vaatia veronkiristyksiä. Selkeitä laskelmia on hankala tehdä, koska muuttujien määrä on pelkkää tulonjakovaikutusta suurempi. Rahoitus on aina poliittinen kysymys. Pohjoismaista hyvinvointivaltiota ei olisi koskaan syntynyt ilman poliittista painetta. Perustulo on ennen kaikkea reformi. Syyperustainen kontrollijär-jestelmä ja elämään riittämätön oikeistoperustulo ovat molemmat osa uusliberaalia hallintajärjestelmää. Va-semmistolainen perustulomalli on mahdollinen, jos koko poliittinen vasemmisto on järkähtämättömänä sen takana. Perustulo ei synny laskemalla, se syntyy taistelulla. Tämän kamppailun päässä on vapaus. Vapaus työstä vapaan tulon muotona, vapaus tiedon jakoon, vapaus liikkumiseen ja vapaus koulutukseen. Jokainen demarinuori voi aloittaa tä-män taistelun melko maltillisinkin keinoin. Jo tänä syksynä kerätään allekirjoituksia kansalaisaloitteeseen perustulosta. Uuden utopian luomiseen voi osallistua jokainen. LIPPU

LÄHTEET:

General Intellect: Vasemmisto etsii työtä. Helsinki: Vasemmistofoo-rumi, 2008.

Jokinen Eeva, Könönen Jukka, Venäläinen Juhana & Vähämäki Jussi (toim.): ”Yrittäkää edes!” Prekarisaatio Pohjois-Karjalassa. Helsinki: Tutkijaliitto, 2011.

Julkunen Raija: Uuden työn paradoksit. Tampere: Vastapaino, 2008.

Vähämäki Jussi: Itsen alistus - työ, tuotanto ja valta tietokykykapi-talismissa. Helsinki: Like, 2009.

PREKARISAATIOSSA EI OLE NIINKÄÄN

KYSYMYS TYÖPAIKKAAN TAI TYÖSUHTEESEEN

LIITTYVÄSTÄ ILMIÖSTÄ, VAAN

YKSILÖN JA HÄNEN OMINAISUUKSIENSA

NEROKKAASTA KONTROLLISTA.

22 LIPPU 3 /2012

HEINÄKUUN 22. PÄIVÄN PAINAJAINENTEKSTI JA KUVAT: Miikka Lönnqvist

Eräänä heinäkuisena perjantai-iltapäivänä vuonna 2011 järkytyin, kun luin netistä Norjassa tapahtuneesta pommi-iskusta, joka oli selkeästi suunnattu Norjan valtiota ja hallintoa vastaan.

Tästä oli kulunut hetki, kun äitini tuli kertomaan, että nyt Norjassa oli hyökätty myös Demarinuor-ten kesäleirille. Illan aikana uutisia Norjasta alkoi tulla enemmän ja koko tapahtumasarjan kulku

alkoi vähitellen seljetä kaikessa karmeudessaan.Seuraavana sunnuntaina osallistuin Demarinuorten

järjestämään hiljaisen kynttilämielenosoitukseen uhrien muistoksi. Tilaisuus keräsi tuolloin valtavan määrän ihmi-siä Norjan suurlähetystön edustalle. Silloin vuonna 2011 ajattelin, että tällainen hirmutyö jättää varmasti ikuisen arven pohjoismaiseen ajattelutapaan, joka on viimeisten vuosikymmenien ajan rakentunut rauhan ja turvallisuuden varaan. Uskoin, että tällaisesta julmasta hyökkäyksestä, joka kohdistui nimenomaan pohjoismaista yhteiskuntamal-lia, vapautta ja demokratiaa vastaan, ei Norjan kaltainen

rauhallinen maa voi mitenkään selviytyä. Tämä käsitykseni kuitenkin osoittautui vääräksi edustaessamme Suomea puheenjohtaja Joona Räsäsen kanssa Utøyan saaren tapah-tumien vuosipäivän muistotilaisuuksissa.

Demarinuorille tulee aina aika-ajoin kutsuja kaiken-laisiin tilaisuuksiin mutta heinäkuun alussa saamamme kutsu Utøyan saarelle herätti meissä suurta kunnioitusta. Koimme kumpikin kunnia-asiaksemme edustaa Suomea kyseisessä tilaisuudessa. Hankalien matkajärjestelyiden antamatta estää osallistumistamme matkasimme viettä-mään yhden heinäkuisen viikonlopun naapurimaassamme Norjassa.

MUISTOJEN KESKELLÄ

Tilaisuudessa näimme, koimme ja kuulimme valtavan tunteiden sateenkaaren. Näimme paljon surullisia ihmisiä, uhrien omaisia ja tovereita, jotka olivat tulleet saarelle suremaan terrori-iskuissa menehtyneitä. Tapasimme myös saarella tuona surullisena heinäkuun päivänä mukana ollei-ta ja sieltä selvinneitä. Kansainvälisille vieraille järjestetyllä kierroksella näimme ruusujen kukittamat tapahtumapaikat ja kuulimme tarinoita vuoden takaisista tapahtumista.

Kaiken sen keskellä oli kuitenkin uskomatonta, miten tulevaisuuteen uskovia ja olosuhteisiin nähden varsin iloisia olivat nuoret norjalaiset, jotka olivat päättäneet, että

LIPPU 3 /2012 23

mikään mahti maailmassa ei horjuta heidän uskoaan va-pauden ja tasa-arvon varaan rakentuvaan pohjoismaiseen yhteiskuntajärjestykseen.

Varsinainen muistotilaisuus oli sekin varsin sykähdyttä-vä ja mieleenpainuva kokemus. Huolella harkitut laulu- ja musiikkiesitykset lomittuivat varsin sulavasti tilaisuudessa pidettyjen puheiden lomaan. Tilaisuus alkoi hiljaisella het-kellä ja Norjan Demarinuorten AUF:n puheenjohtajan Eskil Pedersenin puheella. Hänen jälkeensä puhuivat Norjan pääministeri Jens Stoltenberg sekä Tanskan pääministeri Helle Thorning-Schmidt. Tilaisuuden päätteeksi ruotsalai-sedustuksen tilaisuuteen toi työväenlaulaja Mikael Wiehe, joka puhui muun muassa oikeistoradikalismin nousus-ta Euroopassa. Myös Suomessa laajaa mediahuomiota herättäneessä puheessaan hän viittasi perussuomalaisten nousuun ja heidän harjoittamaansa suomenruotsalaisiin kohdistuneeseen vihamieliseen politikointiin sekä maahan-muuttajille blogiteksteissä kaavailtuihin hihamerkkeihin

SOLIDAARISUUS VOITTAA

Kaikkia tilaisuuden puheenvuoroja sekä koko tilai-suuden tunnelmaa yhdisti vahva viesti siitä, että vuoden 2011 heinäkuun 22. päivän terrori-iskut eivät onnistuneet tavoitteessaan. Paitsi puheet mutta ennen kaikkea ne tuhat paikalle saapunutta AUF:n nuorta jäsentä näyttivät, että pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa ei saatu tuhottua, sosialidemokratian aate ei kaatunut väkivallan edessä, eikä kansalaisten uskoa demokratiaan saatu horjutettua. Kuten pääministeri Stoltenberg asian ilmaisi: ”Pommilla ja luodeilla tähdättiin Norjan muuttumiseen, mutta norjalai-set vastasivat syleilemällä arvojaan. Tappaja epäonnistui, ihmiset voittivat.”

Muistotilaisuus jäi epäilemättä kaikkien siihen osallistu-neiden mieliin. Meissä suomalaisedustajissa tilaisuus ja sen välittämä tunnelma herätti valtavasti ajatuksia. Kotimatkal-la meillä oli hieman aikaa purkaa tuntojamme tilaisuudesta ja sen aikaansaamista ajatuksista. Väkisinkin pohdimme, millaisia reaktioita vastaava olisi Suomessa aiheuttanut sekä sitä, olisivatko suomalaiset toipuneet tämänkal-taisesta hirmuteosta yhtä hyvin. Pohdimme myös sitä,

olisiko samanlainen tapahtumasarja voinut tapahtua myös Suomessa. Toki meillä on kokemusta kouluissa, kadulla ja kauppakeskuksissa tapahtuneista ammuskeluista, joissa on kuollut viattomia nuoria, mutta tämänkaltaista yhteiskun-tajärjestystä ja demokratiaa vastaan suuntautunutta iskua Suomessa ei ole koettu sitten Lapuan liikkeen vuosien.

Tuntuu mahdottomuudelta, että jokin poliittinen ryhmä tai edes yksittäinen henkilö ryhtyisi tällaisiin tekoihin Suo-messa. Silti meidän on hyvä muistaa, että kaikenlaisessa vihapuheessa on olemassa tämänkaltaisen silmittömän väkivallan siemenet. On pelottavaa, kuinka viimeaikoina vihapuheesta on puhuttu entistä useammin samassa yh-teydessä kansanedustajien, kansanvaltamme korkeimpien päättäjien kanssa. Vaikka kuinka haluaisi edistää sanan-vapautta ja huutaa mielipiteensä koko ihmiskunnalle, on syytä muistaa, että nykyään ajatukset ja mielipiteet leviävät internetin välityksellä salamannopeasti ja saattavat riittä-vällä hulluudella varustettuna jalostua vaikka kuinka kama-liksi ideoiksi. Juuri tämänkaltaisen kehityksen vastaisessa työssä meidän Demarinuorten on profiloiduttava. Meidän on näytettävä, ettemme suvaitse minkäänlaista vihapuhetta ja teemme kaikkemme, ettei heinäkuun 22. päivän kaltai-nen painajainen toistuisi missään enää milloinkaan. LIPPU

24 LIPPU 3 /2012

ECOSY SUMMER CAMP 2012TEKSTI: Elisa Selinummi KUVAT: Nelli Baran

Euroopassa sosialidemokraattiset nuoriso- ja opiskelijajärjestöt kokoaa yhteen ECOSY - Young European Socialists. Järjestö täytti tänä vuonna kaksikymmentä vuotta ja sitä juhlistettiin keräämällä yhteen yli tuhat nuorta sosialidemokraattia Kroatiaan perinteiselle kesäleirille.

Suomesta leirille osallistui 34 hengen delegaatio demarinuoria ja -opiskelijoita. Lisäksi mukana oli suomalaisia kouluttajia, alustajia ja puhujia.

- ECOSY:n kansainvälisten tapahtumien suola on globaalin yhteisöllisyyden ja toveruuden saavuttaminen yhdessä tekemällä. Oman panokseni annoin järjestämällä Kroatiassa työpajoja, osallistumalla paneeleihin sekä maa-laamalla banderolleja, kertoo kouluttajana toiminut Aleksej Fedotov.

Nämä ovat esimerkkejä leirin monipuolisesta ja osallis-tavasta ohjelmasta. Seminaarit, luennot, työpajat sekä akti-vismi mahdollistivat kaikille omanlaisensa tavan osallistua poliittiseen keskusteluun, vaikuttamiseen ja oppimiseen.

Aiheet kattoivat laajasti politiikan eri sektorit ja teemat kuten talouden, vähemmistöjen oikeudet, äärioikeiston nousun sekä tasa-arvon. Erityisesti jälkimmäinen aihe nosti esiin asenteita, joita ei toivoisi löytyvän liikkeemme sisältä.

- Leiri oli kasvattava kokemus. Se avasi osaltaan näke-mään, mitä kaikkea olemme saavuttaneet täällä Suomessa tasa-arvotyön saralla. Oli järkyttävää todistaa tilannetta, jossa järjestäjätahon edustajat kielsivät penkkien kantami-sen naisiltamme luokitellen sen miesten työksi, tasa-arvo-työhön osallistunut Nelli Bara kuvailee esimerkkitapausta

Näissä kysymyksissä päästiin kuitenkin eteenpäin jat-kamalla keskustelua sekä ottamalla tasa-arvoasiat vah-vemmin mukaan ohjelmaan. Näkemyseroja löytyi myös poliittisista sisällöistä, kuten asiaan kuuluu. Tästä huolimat-ta leiriläiset muodostivat vahvan yhteisön, jonka sisällä oli hyvä yhteishenki. Lopulta kaikki kuitenkin kuuluvat samaan kansainväliseen liikkeeseen, jota yhdistää kautta maailman yhteiset arvot: tasa-arvo, solidaarisuus, vapaus ja demokra-tia.

OSALLISTUJIEN KOMMENTTEJA

“Osallistuminen ECOSY:n kesäleirille oli upea kokemus. Osallistumismahdollisuuksia riitti vapaasta ajanvietosta matalan kynnyksen toimintaan sekä analyyttisiin keskuste-luihin poliittisista aiheista.”

LIPPU 3 /2012 25

“Aurinkoa, tovereita, politiikkaa ja romantiikkaa - mitä muuta voisi täydelliseltä kesäleiriltä toivoa?”

”Oli mahtavaa olla samana päivänä kahdella marssilla. Fe-minismin puolesta marssittiin päivällä Kroatian paahtavas-sa kuumuudessa ja sitten illemmalla marssittiin sateenkaa-rilipput käsissä koko leiri yhtä rintamaa auringonlaskuun.”

“Suomen delegaatiossa oli aktiivinen meininki. Osallistut-tua tuli workshoppeihin, kulkueisiin, kaljakisaan, rantaelä-mään, leirihommiin ja iltabileisiin. Myös leiriromanssien suhteen oli aktiivisuutta havaittavissa.”

“Leirin tunnelma oli mitä suuremmassa määrin yhteisöl-linen ja vaikka muutama sd-aatteen väärinymmärtäneet yrittivät aiheuttaa pahaa mieltä, niin tunnelma ja rakkaus olivat huipussaan!”

“Leirillä todella tajusi sen, kuinka kansainvälinen aate so-sialidemokratia oikeasti on. Leiri ja toverit ympäri Euroo-pan opettivat elämänmenosta muissa maissa ja he inspiroi-vat omaa työtäni politiikan saralla.”

MIKÄ ECOSY?

ECOSY on Demarinuorten eurooppalainen kattojärjestö, johon kuuluu sosialidemokraattisia nuoriso- ja opiskeli-jajärjestöjä ympäri Euroopan. ECOSY perustettiin vuonna 1992 ja se on Euroopan sosialidemokraattisen puolueen (PES) nuorisojärjestö.

ECOSY edistää sosialidemokraattisia arvoja Euroopassa. Tärkein aihe tällä hetkellä on nuorisotyöttömyyden torjun-ta ja euroopanlaajuisen nuorisotakuun saavuttaminen.

ECOSY:n puheenjohtaja on suomalainen Kaisa Penny. De-marinuorten edustajana järjestössä on Niko Korte.

26 LIPPU 3 / 2012

MIKSI SAK VAATII MIESTEN ASEMAA TUTKIVAN KOMITEAN PERUSTAMISTATEKSTI: Tapio Bergholm, SAK:n tasa-arvo vastaava

Miehet muodostavat äärimmäisen sukupuolen. Heitä löytyy niin yhteiskunnan kuohukermasta kuin pohjamudasta. SAK vaatiikin miesten sukupuolensa perusteella saamien perusteettomien etuoikeuksien ja sukupuolensa vuoksi kohtaamien suurien ongelmien asiallista selvittämistä.

HILJAINEN VALLANKUMOUS NAISEN ASEMASSA

Naisten asemaa tutkivan komitean mietintö (Komiteanmietintö 1970:A 8) avasi monipuo-lisesti näkökulmia suomalaisen yhteiskunnan suuriin tasa-arvo-ongelmiin. Naisten ongelmina

olivat komitean mukaan mm. heikko koulutus, sukupuolen mukaan rajautunut ammatinvalinnanohjaus ja alhainen ansiotyöhön osallistuminen. Olematon päivähoito, yhteis-verotus, naisten alhaisempi palkkataso ja kohtuuttoman

lyhyt äitiysvapaa olivat myös epäkohtia, joita komitea nosti yhteiskunnalliseen keskusteluun

Eduskunta, hallitukset, viranomaiset, työmarkkinajär-jestöt, yritykset ja organisaatiot ryhtyivät päättäväisesti puuttumaan havaittuihin epäkohtiin. Uudet lait, vanhojen lakien muutokset, toimintatapojen sopeuttamiset ja suuret asennemuutokset avasivat yhteiskunnan naisille oikeuden-mukaisemmalla ja tasa-arvoisemmalla tavalla.

Tehty perusselvitys aktivoi myös naisia kaikilla yhteis-kunnan tasoilla – hallituksessa, eduskunnassa, kunnissa, järjestöissä, oppilaitoksissa ja työpaikoilla – vaikuttamaan omaan asemaansa. Tasa-arvoisempi Suomi rakentui laa-dukkaan analyysin pohjalle. Naisille avautui uusia mahdol-lisuuksia niin koulutuksessa kuin työelämässä. Komitea-mietintö vauhditti hiljaista vallankumousta, jonka myötä naisten koulutustaso ja työllisyys nousivat nopeasti. Tämän seurauksena naisten ja miesten suuri työllisyysasteiden ero on käytännöllisesti katsoen kadonnut neljässäkymmenessä vuodessa.

MIESTEN ONGELMAT Vuosikymmenien tasa-arvotyö ei ole muuttanut sitä,

että miesten asema on monilla yhteiskuntaelämän aloilla etuoikeutetussa asemassa. Taloudellinen valta on yhä pää-osin miehillä. Toisaalta useat miehet ovat hyvin heikossa

LIPPU 3 /2012 27

asemassa. Miehet ovatkin äärimmäinen sukupuoli, koska miehiä löytyy niin yhteiskunnan huipulta kuin pohjalta.

Miesten asema liittyy Suomessa samanaikaisesti eriar-voisuuden kasvuun ja sosiaaliseen kestävyyteen. Optio-miljonäärien ja finanssigurujen katveeseen ovat jääneet yhteiskunnan ulkopuolelle joutuneet miehet. Miesten kohtuuttoman suuri osuus pitkäaikaistyöttömistä, alko-holisteista, vangeista ja asunnottomista ei ole vain mies-ten ongelma vaan koko yhteiskunnan ongelma. Miesten keskimääräinen elinikä on selvästi niukempi kuin naisilla. Suomessa elinajan ero on suurempi kuin esimerkiksi naa-purimaassamme Ruotsissa.

SOPEUTUVATKO NAISET PAREMMIN RAKENNEMUUTOK-SEEN?

Naisten ja miesten elämänkulku lähtee eri suuntiin jo

kouluaikana. Peruskoulun päästötodistusta vailla olevista sekä peruskoulun jälkeen työ- ja opiskelupaikkaa vaille jäävistä enemmistö on poikia. Naiset suorittavat todennä-köisemmin loppuun jatkokoulutuksen niin ammatillisissa oppilaitoksissa, ammattikorkeakouluissa kuin yliopistoissa.

Aikuiskoulutuksessa ja ammatillisessa aikuiskoulutuk-sessa on selvästi niukemmin miehiä kuin naisia. Poikien ja miesten koulutusvaje vaikeuttaa työllistymistä, työelä-mässä pysymistä ja koko kansantalouden tuottavuuden nostamista. Naisten ja miesten työllisyysasteen ero ei ole kadonnut vain naisten työllisyysasteen nousun ansiosta. Toinen syy on synkempi. Miesten työllisyysaste on vähitel-len rapautunut usean vuosikymmenen ajan.

Tiedämme, että miesten työttömyys oli vuonna 2010 kaikissa ikäryhmissä suurempaa kuin naisilla. Miksi suku-puoli tuottaa Suomessa erilaiset työllistymismahdollisuu-det? Antaako parempi ja jatkuva koulutus etulyöntiaseman sopeutumisessa jatkuvien rakennemuutoksien työmarkki-noilla. Ovat useat miehet jääneet ansaan, kun perinteisten miesvaltaisten alojen työllisyys laskee ja tieto-, palvelu- ja hoiva-alojen osuus työllisyydestä kasvaa.

YHTEISKUNNAN JA YKSILÖN VASTUU Sosialidemokraattinen työväenliike asetti 1900-luvun

alussa tavoitteeksi yhteiskunnallisen muutoksen, jonka tuloksena syntyisi holhouksesta vapaa omavastuinen yksilö. Tarkoitus oli esimerkiksi vapauttaa miehet ja naiset työnantajien sorrosta, velkakaupan luomasta riippuvuus suhteesta, alkoholin orjuudesta ja köyhyyden kahleista. Tämä tarkoitti yhteistoimintaa osuuskaupoissa ja ammat-tiyhdistysliikkeessä. Yksilön oli opiskeltava uusia tietoja ja taitoa. Oli kehitettävä säästäväisyyttä ja suunnitelmallisuut-ta taloudenpidossa.

Tämä perinne velvoittaa ja naisten esimerkki osoittaa, että yhteiskunnallinen muutos on myös yksilöiden omalla vastuulla. Päätökset ja lainmuutokset jäävät kuolleiksi kir-jaimiksi, jos kansalaiset sitoutuvat niihin vain muodollisesti tai vain pakon edessä.

Miesten ongelmien voittamiseksi tarvitaan monien nuor-ten ja keski-ikäisten miesten yhteiskunnan vuorovaiku-tukseen olennainen muutos. Silloin ei riitä, että valtiovalta päättää muutoksista. Myös miesten on lähdettävä muutok-seen mukaan ja otettava onkeensa Jukkapojan neuvo: ”Älä tyri nyt!

KOMITEA LÄHTÖLAUKAUKSENA MUUTOKSELLE SAK on tehnyt tasa-arvoministeri Paavo Arhinmäelle

esityksen, että valtioneuvosto asetettaisi pikaisesti laaja-pohjaisen komitean, joka selvittäisi monipuolisesti miesten asemaa ja joka myös valmistelisi konkreettisia toimenpide-ehdotuksia suuntaamaan Suomen tasa-arvopolitiikkaa tule-ville vuosille. Perusteellinen selvitys miesten sukupuolensa vuoksi saamista etuoikeuksista ja kohtaamista ongelmista auttaisi suuntaamaan Suomen tasa-arvopolitiikkaa vuosi-kymmeniksi.

Tasa-arvopolitiikka tarvitsee tietoa, tahtoa ja toimintaa myös miesten sukupuolensa vuoksi kohtaamien ongelmien voittamiseksi. Laadukas selvitys saattaisi antaa eväitä myös miesten oman toiminnan, kouluttautumisen ja kulttuurin hiljaiseen vallankumoukseen. Sellainen olisi tarpeen, koska nykyinen miesten koulutusvaje ja työllisyyden rapautumi-nen luovat pysyviä ja vaikeita yhteiskunnallisia ongelmia.LIPPU

28 LIPPU 3 /2012

POHJOISEN PUHUREITA JA PALJON MUUTATEKSTI: Maria-Riitta Järvelä, Pohjois-Suomen demarinuorten puheenjohtaja KUVAT: Pohjois-Suomen demarinuoret

Pohjois-Suomen Demarinuorten PSDN:n eli tuttavallisemmin PuSu:n piiri sijaitsee ruuhka-Suomen ulkopuolella. PSDN:n keskuspaikka on Oulu, missä on piirin toimisto ja puolipäiväisen työntekijän toimipiste.

Jo piirin lempinimi PuSu kertoo sen; Pohjois-Suomen Demarinuoret PSDN on alueellisesti suurin piiri kattaen Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun - eli puolet Suomesta. Sanomattakin on selvää, että täl-

laiseen alueeseen mahtuu paljon kaikkea ja erilaista – kyse ei siis ole yhtenäisestä tai samanlaisesta alueesta. PSDN:llä on aktiivista toimintaa paikallisosastoissa sekä Oulussa että Rovaniemellä. Pisimmän matkan jäseneksi on kulkenut Australian vahvistuksemme – hän osallistuu tapahtumiin, joten Oulun sos.dem. nuoriso-osasto OSNO ry:n kokoukset ja muut keskustelut pidetään osittain englanniksi.

Jo maantieteelliset erot ovat huikeita – mieti hetki, mikä ero on Lapin tuntureilla ja Pohjanmaan lakeuksilla. Kunnatkin ovat erilaisia – Lapin Utsjoki pinta-alaltaan suuri, mutta asukkaita on vain noin 1300. Sen sijaan uusi Oulu pinta-alaltaan suhteellisen pieni, mutta asukkaita siellä on yli 200 000. Alueeltamme voi siis löytää kaikki suomalaiset elämänmuodot parhaimmillaan.

Erikoisuutena on perustuslain mukainen saamelaisten kotiseutualue, joka kattaa Enontekiön, Utsjoen, Inarin ja Sodankylän pohjoisosan. PuSu onkin viime vuosien aikana nostanut esille alkuperäiskansamme oikeuksia ja aseman parantamiseen liittyviä asioita. Poronhoitokin ulottuu Lapin pohjoisosista nykyisen Oulun alueelle. Samoin teollisuus, metsätalous, kaivostoiminta ja matkailu kukoistavat.

Vaikka PuSu onkin pohjoisin ja siten saattaa tuntua kau-kaiselta, täältä on yhtä pitkä matka Helsinkiin kuin sieltä pohjoiseen. Ja kuinka usein pohjoisen tovereita onkaan valtakunnan tapahtumissa! Kuinka usein sinä matkustaisit 9 tuntia päiväjunassa tai odottelisit yhteiskyytiä aamun pik-kutunneilla? Vaikka matkaväsymys saattaa painaa, pienen esteen ei anneta hidastaa. Pelkkä tämä pieni yksityiskohta kuvastaa kuinka sitoutuneita pohjoisen toverit ovat. Me to-dellakin haluamme olla mukana tässä liikkeessä. Mutta mi-ten me saamme mukaan ne ehkä-tyypit, jotka eivät ruukaa kulkea läpi harmaan kiven? Tietysti paikallistoiminnalla!

Oulun Sosialidemokraattinen Nuoriso-Osasto OSNO järjestää matalan kynnyksen toimintaa kuten esimerkik-si poliittisia päiväkahveja vaihtuvilla teemoilla. Samoin peli-illat ja kesäpäivät on muotoutuneet perinteisiksi. OSNO:n kesäpäivillä onkin ollut vuosittain laadukas ja monipuolinen ohjelma, joten sinne on osallistunut toverei-ta eteläisestä Suomesta saakka. OSNO:lla on myös edustus kunnallisjärjestön kunnallistoimikunnassa, jonka kautta se

pystyy vaikuttamaan kunnallisiin asioihin. Oulussa onkin ennätyksellinen määrä nuoria kunnallisvaaliehdokkaita.Rovaniemen Sos.Dem. opiskelijat ja -nuoret ROSO ry järjes-tää monenlaista tapahtumaa suurista wappumarkkinoista illanistujaisiin. ROSO toimii aktiivisesti ylioppilaskunnassa ja kunnallispolitiikassa. ROSOlla on edustus ylioppilaskun-nan edustajistossa ja muissa toimielimissä sekä kunnallis-järjestössä. Uusimpana tapahtumana suunnitellaan ROSO:n talvipäiviä, jotka pyritään järjestämään alkuvuodesta.

PSDN on myös avannut keskusteluyhteyden Ruotsin pohjoisimman piirin, Norrbottenin, kanssa.Pohjois-Suomessa ei pönötetä vaan tehdään politiikkaa hyvässä ja rennossa toverihengessä. Toiset toverit eivät ole vain tovereita ja ylempiä toimijoita vaan kavereita ja ystä-viä, jotka säilyvät elämässä pidempään ja joista pidetään huolta. Solidaarisuutta sanan varsinaisessa merkityksessä. Usein siitä ei puhuta, mutta sen puuttumisen huomaa heti.

Ehkä oletkin huomannut, että pohjoisen toverit tyk-käävät juhlia ja puhua – käydä poliittista debattia. Vaikka keskustelu muistuttaa välillä väittelyä, lopuksi paiskataan aina kättä eikä mennä henkilökohtaisuuksiin. Erilaisuus on todellakin hyväksyttyä – toinen saattaa olla ydinvoiman kannattaja ja toinen täysviherfeministi. Silti tavatessa ei vain paiskata kättä vaan halataan.

Niin, ja ne juhlat. Pohjoisessa järjestetään vuosittain useita piirin yhteisiä tapahtumia. Vähintään yksi viikonlop-pu vietetään kaupunkien ulkopuolella yhteishenkeä nostat-taen – mökkimajoituksessa laadukkaan poliittisen ohjelman siivittämänä. Puhumassa on aina paikallisia toimijoita ja valtakunnan tason poliitikkojakin. Samoin yleiskokoukset pidetään vuoroin keskuspaikassa, muissa kaupungeissa ja vuoroin kaupunkien ulkopuolella. Kokouspäivälle on muu-takin järjestettyä ohjelmaa.

Meille tärkeitä ovat myös ne alueet ja kaupungit, joissa ei ole aktiivista toimintaa. Siksi pyrimme järjestämään tapahtumia muualla ja siellä missä ei ole toimintaa, tai vain muutama aktiivi. Olemme huomanneet tämän hyvin onnistuneeksi tavaksi lisätä alueellista tasa-arvoa, yhteisöl-lisyyttä ja ymmärrystä eri alueita ja ihmisiä kohtaan. Eihän sitä voi ymmärtää, millaista on toimia Taivalkoskella, ennen kuin siellä on käynyt. Kokemuksien kautta on mahdollista saavuttaa ymmärrys, joka puolestaan lisää solidaarisuutta.

Lopuksi, demareilla on täällä äärettömän paljon mahdol-lisuuksia. Etenkin Lapissa perinteisesti Vasemmistoliitto ja Keskusta ovat saaneet suurimman siivun äänistä. Monille kuitenkin vassareissa on liikaa kommunismia ja kepussa liikaa multaa. Juuri siinä välissä on meidän tilaisuus ottaa paikkamme. Mitenkään mahdotonta tämä ei ole – Pohjois-Norjassa on paljon demareita, myös nuoria. Samoin Norr-bottenin varapuheenjohtaja kertoi, että he ovat Ruotsin Demarinuorten suurimpia piirejä. Toimiin siis, pohjoisessa on potkua ja potentiaalia.LIPPU

ALUEIDEN ÄÄNI

LIPPU 3 /2012 29

IN:

Renttumainen lookKesän hämmentävimpiin tilanteisiin kuului kadulla nähty episodi, jossa hyvin pukeutunut neitokainen antoi suudel-man aivan karseisiin rytkyihin pukeutuneelle, rähjäiselle veitikalle (ts. likaiset farkut ja muuten vaan ruma huppari ja epäsiisti habitus). Näin ollen on siistiä olla hampuusi, sillä saa seuraa. Tämän johtopäätöksen seurauksena peseydyn vain viikoittain.

KunnallisrytkytyksetKuten poliittisissa piireissä on ehkä hitusen ollut mahdolli-sesti puhettakin, tässä olisi jonkinlaiset pienimuotoiset vaa-liloiset ovella. Ne uljaat ja korskeat, jotka ovat ehdokkaina, kaipaavat muista meikäläisistä tukijoukkoja tiimellykseen. Valitkaahan siis pikapikaa ehdokas, jonka takana seisotte ja painakaa hulinoissa loppuun saakka, niin saadaan vihdoin se valtakunnan ykköspuolueen mantteli niskaan. Ei saa jäädä seinäruusuksi!

PekoniittiVaikka lihansyönti onkin ilmastolle ilmeisesti hiukan huo-nompi juttu, sitä voi silti harrastaa ihan pikkuriikkisen ja salaa. Pekoniitti on tolkuttoman hyvää ja toimii erityisesti kokousviikonlopun jälkeisellä aamiaisella. Pekoniitti tuok-suu puhtaalta synniltä ja suonitukoksilta, herkun kruunaa ulkonäkö, joka on niin hyvä, että minunkin on annettava maistaa.

OUT:

HipsteritPaljon hehkutettu Flow-festari paljastui ylihinnoitelluksi elitistihumputteluksi, perustan tämän syväluotaavan arvion kuulopuheisiin ja mutu-tuntumaan. Hipsteriys on nyt aina-kin väliaikaisesti pois muodista, ainakin väliaikaisesti siis down muttei ehkä vielä ihan out. Keksikäähän jotain uutta vaihteeksi. Puheiden pitäminen puheiden pitämisen vuoksiJos on asiaa, puhu, jos on pakottava tarve kuunnella omaa ääntään, tee se mieluummin yksin, äläkä terrorisoi ko-kouksia tai tapahtumia turhalla leukojen louskutuksella. Maailma on turhaa puhetta pullollaan, mikäli puhut, pidä huoli siitä että puheenvuorossa on jotain substanssia äläkä siis jorise tyhjänpäiväisiä. PekoniittiLihansyönti on ilmastolle pahempi juttu ja varsinkin pekoniitillä mässäily tekee samaan aikaan vahinkoa myös valtiontaloudelle, kun pekoniitti tukkii suonet, pistää porukan huonoon kuntoon ja ennenaikaisesti eläkkeelle. Pekoniitissa erityisen pahaa on sen herkullinen tuoksu ja maku yhdistettynä täysin vitamiinittomaan ja muutenkin kaikin tavoin epäterveelliseen sisältöön. Näillä perusteilla totean pekoniitin olevan kiellettyä hedelmää vaarallisim-massa muodossaan.

TOIMISTOJYYRÄN TYYLITUOMIOISTUINTässä artikkelissa julkaistavat mielipiteet ja näkemykset eivät edusta liiton tahi minkään muun osapuolen

näkemyksiä, vaan ovat anonyyminä pysyttelevän kirjoittajan omia käsityksiä maailmanmenosta.

Johtuen kulisseissa kyteneestä keskustelusta siitä, onko tämän palstan kirjoittaja suomen kieltä osaamaton saapas kun ei osaa kirjoittaa edes palstansa otsikkoa oikein, koen velvollisuudekseni selventää asiaa hieman. Otsikossa lukee tarkoituksella jyyrä, eikä kirjoittaja ole siis jyrä. Jyyrä on, noh, jyyrä, ja tämä jyyrä sattuu vaan jyyräämään toimistossa. Simple as that. Esimerkiksi tietyömaalla työskentelevät henkilöt eivät ole jyyriä.

30 LIPPU 3 /2012

PERUSTULOA EI VOI OHITTAA!TEKSTI: Li Andersson, Vasemmistonuorten puheenjohtaja

Vastalause-palstalla sosialidemokraattisen liikkeen ulkopuoliset toimijat kirjoittavat ajankohtaisista aiheista. Tällä kertaa vuorossa on vasemmistonuorten puheenjohtajan Li Anderssonin analyysi perustulosta.

Perustulo on saanut paljon julkisuutta viime vuoden aikana, muun muassa Vasemmistonuorten Massit mas-soille -kampanjan ja Bien-verkoston

kansalaisaloitteen ansiota. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (20.8.) kirjoitetaan osuvasti, ettei pe rus-tu losta kuitenkaan vielä ole tullut aito poliittinen kiistaky-symys.

Ongelmana on, että kun perustulon kannattajat kehit-tävät malleja ja vievät keskustelua eteenpäin, vastustajat keskittyvät ohittamaan koko kysymyksen mahdottomuute-na. Perustulo saa kuitenkin jo sen verran laajaa kannatusta, että sitä ei enää ole mahdollista ohittaa julistamalla se “kal-liiksi, turhaksi tai kauheaksi”, kuten SAK:n ekonomisti Ilkka Kaukoranta blogissaan teki.

Perustulon vastustajilta puuttuu oma visio. Kukaan ei ole esittänyt vaihtoehtoista tapaa puuttua sosiaaliturvan rakenteellisiin ongelmiin. Sata-komitean epäonnistumisen jälkeen todistustaakka on nykymallin puolustajilla. Suo-malainen sosiaaliturva on yksi vasemmiston tärkeimmistä saavutuksista, mutta nykymuodossaan se ei enää täytä tehtäväänsä. Monimutkainen ja yhä useammin alentava tilkkutäkkijärjestelmä estää paradoksaalista kyllä ihmisiä niin työnteosta kuin kunnon toimeentulon saamisesta silloin kun elämäntilanne estää työnteon. Perustulon vastustaminen ilman ehdotusta perusturvajärjestelmän kokonaisuudistuksesta on vastuutonta.

Perustulon vaikutuksista pätkä- ja matalapalkkatöihin on SAK:n suunnasta esitetty perusteltuja huolia. Monen oi-keistolaisen perustulokannattajan ajatteluun sisältyy ajatus työehtosopimusjärjestelmän heikentämisestä ja palkkata-son alentamisesta. Jotta perustulosta ei tulisi osa-aikatyö-hön pakottava tai sosiaaliturvaa heikentävä uudistus, on sen ankkuroitava vasemmistolaiseen analyysiin ihmisten itsemääräämisoikeuden parantamisesta, työnteon sujuvoit-tamisesta sekä tuloerojen tasaamisesta. Poliittinen taistelu perustulon määrittelystä käydään nyt. Tästä syystä SDP:tä ja ay-liikkettä tarvitaan mukaan perustulorintamaan, peri-aatteellisen vastustuksen sijasta.

Perustuloaloitteeseen on syytä liittää vaatimus minimi-palkasta. Viime eduskunta-vaaleissa niin SAK, SDP kuin Vasemmistoliittokin vaati samantasoista minimipalkkaa, vaikkakin hieman eri perustein. Lakisääteinen minimipalkka perustulon rinnalla on paras tapa varmistaa, että uudistus ei johda palkkojen polkemi-seen. Kaikissa perustulomal-leissa veroaste luonnollisesti myös nousee, mistä johtuen minimipalkka on looginen lisä perustuloon. Veroasteen nousu ei kuitenkaan tarkoita, että se automaattisesti olisi kan-nattamatonta palkansaajille. Veroton perustulo-osuus tulee

kaikille, josta johtuen perustulo pikemminkin pitää nähdä lisänä työntekijöiden bruttopalkkaan. Vasemmistoliiton 620 euroa/kuukausi-mallissa keskituloisten nettotuloissa ei tapahdu muutoksia. Pienituloisten nettotuloja perustulo kasvattaisi, kun suurituloiset joutuisivat maksamaan nykyis-tä enemmän veroja.

Perustulon käyttöönotto tarkoittaisi myös kiistattomia hyötyjä monelle pienituloiselle. Nykyinen sosiaaliturvajär-jestelmä perustuu ajatukseen siitä, että ihminen on joko kokonaan töissä tai kokonaan työmarkkinoiden ulkopuo-lella. Työmarkkinat eivät kuitenkaan enää toimi näin. Jo kolmannes työvoimasta hankkii elantonsa vaihtelevissa pätkä- ja silpputöissä. Ammatti- tai alakohtaiset työnkuvat hämärtyvät ja mikroyrittäjyys yleistyy. Suomen sadoista tuhansista työttömistä suuri osa tekisi luultavasti mielellään lyhyitäkin työpätkiä, jos se olisi mahdollista toimeentulotu-kea menettämättä. Nykyinen sosiaaliturva estää tehokkaas-ti työttömän lyhytaikaisen työllistymisen. Työttömyydestä on tullut rakenteellinen ilmiö. Perusturva ei voi rakentua täystyöllisyyteen, jonka tavoittelu on vähintään yhtä utopis-tista kuin reilun tuhannen euron perustulojärjestelmä.

Perustulo voisi myös olla tervetullut keino uudistaa ay-liikettä. Pätkätöitä tekevien ja itsensätyöllistävien sekä vakituisessa palkkatyössä olevien välille on syntynyt kuilu, jota ay-liike ei ole pystynyt kuromaan umpeen. Työelämän epävarmistuminen on rakenteellinen ilmiö, jota ei ole mah-dollista säätää lailla pois. Yhden työntekijäryhmän etujen puolustamisen sijaan ay-liikkeen pitäisi ajaa perustuloa tämän kasvavan kuilun ylittävänä uudistuksena, jolla pa-rannetaan kaikkien duunareiden asemaa. Vasemmiston on lähdettävä hakemaan uusia voittoja, vanhoista saavutuksis-ta ylpeilemisen sijaan.LIPPU

VASTALAUSE

Facebookissaperheväkivaltaa vastaan

Osana yhteiskuntavastuutamme olemme tukeneet Ensi- ja turva-

kotien liiton toimintaa vuodesta 2007 lähtien. Tänä vuonna Osuus-

kunnan tuella uudistetaan liiton Facebookissa ylläpitämän netti-

turvakodin toimintaa. Jatkossa nettiturvakodissa päivystää entistä

useammin väkivaltatyön ammattilainen, jolta saa anonyymisti ja

ilman rekisteröitymistä neuvoja

ja apua omaan tai läheisensä

tilanteeseen. Facebookin ja

muun sosiaalisen median roolia

tehostetaan myös perheväki-

valtaa ja auttamisen keinoja

koskevassa tiedonvälityksessä.

www.turvakoti.net

www.tradeka.fi

Kunnallisvaalit 28.10.2012

Ennakkoäänestys 17.-23.10.2012

Kunnallisvaalit 28.10.2012

Ennakkoäänestys 17.-23.10.2012

KU

VA

ELI

SA S

ELI

NU

MM

I

3.-4.11.2012

D-TOUR - SEMINAARITYÖLLISYYS, TALOUS JA YRITTÄJYYS

Demarinuoret järjestää tasokkaan seminaarin työllisyydes-tä, taloudesta ja yrittäjyydestä marraskuussa Helsingissä. Tule mukaan oppimaan, haastamaan ja tapaamaan muita demarinuoria!

Puhujina seminaarissa mm. Raimo Sailas, Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Seija Ilmakunnas, Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajaAntti Rinne, Ammattiliitto PRO:n puheenjohtajaIlkka Kaukoranta, SAK:n ekonomisti

Ilmoittaudu tapahtumaan 21.10. mennessä netissä:http://www.demarinuoret.fi

LIITON TOIMISTON YHTEYSTIEDOT:

Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki Fax: (09) 712 752/demarinuoret

PUHEENJOHTAJA Joona Räsänen 050 547 5590 joona.rasanen@demarinuoret.fi

PÄÄSIHTEERI Miikka Lönnqvist 050 542 0160 miikka.lonnqvist@demarinuoret.fi

JÄRJESTÖSUUNNITTELIJA Mikko Suomalainen 050 410 9935 mikko.suomalainen@demarinuoret.fi

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT:

HELSINKI Toimisto: Kaarlenkatu 3-5, 00530 Helsinki, (09) 763 990, helsinki@demarinuoret.fi Toiminnanjohtaja: Kati Oksman 045 633 2636, kati.oksman@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Stella Qin, 044 089 3289, stella.qin@wippies.com

UUSIMAA (UUDENMAAN JA HÄMEEN VAALIPIIRIT): Järjestösihteeri: Taina Viikari, 044 523 4937, taina.viikari@demarinuoret.fi Varapuheenjohtaja: Eemeli Peltonen, 050 557 9092, eemeli.peltonen@hotmail.com

LOUNAIS-SUOMI (SATAKUNNAN JA VARSINAIS- SUOMEN VAALIPIIRIT) Toimisto: Eerikinkatu 30, 20100 Turku, (02) 414 5200 Järjestösihteeri: Nelli Baran, 045 121 3284, nellibaran@gmail.com Puheenjohtaja: Petra Peltonen, 050 371 3920, petrapelt@gmail.com

LÄNSI-SUOMI (KESKI-SUOMEN, PIRKANMAAN JA VAASAN VAALIPIIRIT) Toimisto: Hämeenpuisto 28, 33100 Tampere, Järjestösihteeri: Maija Kuntsi, 040 679 2270, maija.kuntsi@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Matias Mäkynen, 040 509 4409, matias.makynen@gmail.com

KYMI Puheenjohtaja: Ninni Taavitsainen, 050 376 7895, ninni.taavitsainen@kotka.fi

ITÄ-SUOMI (POHJOIS-KARJALAN, ETELÄ-SAVON JA POHJOIS-SAVON VAALIPIIRIT) Toimisto: Kauppakatu 32, 80100 Joensuu, Järjestösihteeri: Anniina Ihamäki, 040 484 6774, anniina.ihamaki@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Eveliina Reponen, eve.reponen@gmail.com

POHJOIS-SUOMI (OULUN JA LAPIN VAALIPIIRIT) Toimisto: Pakkahuoneenkatu 28, 4 krs. 90100 Oulu, piiri-hallitus@osdn.fi Järjestösihteeri: Paulus Toropainen 040 484 6773, paulus.toropainen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Maria-Riitta Järvelä, 040 849 5532, marjarve@ulapland.fi

FSUD (SVENSKSPRÅKIG DISTRIKT) Ordförande Daniel Liljekvist, 050 595 3902, liljekvistdaniel@hotmail.com

Kaikki yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta www.demarinuoret.fi. Tutustu myös piirien ja liiton facebook-sivuihin ja ryhmiin!

JAOSTOJEN JA TYÖRYHMIEN YHTEYSTIEDOT:

Liittohallitus päättää jaostojen ja työryhmien perustamisesta liittokokouskaudelle. Mikäli sinulla on idea työryhmästä tai jaostosta, voit esittää ne pääsihteerille sähköpostitse paasihteeri@demarinuoret.fi. Ideat viedään eteenpäin liittohallitukselle.

KANSAINVÄLINEN JAOSTO Jaosto järjestää kaikille avoimia seminaareja, keskustelutilaisuuksia sekä vierailuja jaoston jäseniä kiinnostaviin kohteisiin. Jaosto on Demarinuorten ja SONK:n yhteinen ja se koordinoi nuorten demareiden toimintaa kansainvälisissä kattojärjestöissä.

33

KU

VA

T: J

AN

I MA

LIN

EN

DE

MA

RIN

UO

RE

T

10 LOKAKUU

5.-7.9 Tulevaisuuden Tekijät 3

11 MARRASKUU

16.-18.11 D-TOUR työllisyys, talous ja yrittäjyys -se-minaari ja pikkujoulut

12 JOULUKUU

4.12 Glögit

Liityn jäseneksi demarinuoriin

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demarinuorista

Liityn jäseneksi demariopiskelijoihin

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demariopiskelijoista

Osoitteenmuutos (täytä myös kohta vanha osoite)

Nimi

Osoite

Postinumero ja -toimipaikka

Puhelinnumero

Syntymäaika

Sähköpostiosoite

(Vanha osoite)

(Vanha postinumero ja -toimipaikka)

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET RY

TUNNUS 5005170

00003 VASTAUSLÄHETYS

demarinuoret maksaa

postimaksun

TULEVAT TAPAHTUMAT

1 TAMMIKUU

26.-27.1 Puheenjohtajapäivät

2 HELMIKUU

15.-17.2 Tulevaisuuden Tekijät 1

3 MAALISKUU

9.-10.3. DAY-seminaari

Tykkääthän jo meistä Facebookissa?

Demarinuoret - Sosialidemokraattiset Nuoret ry

WWW.TSL.FI • 020 745 7600020 745 7611

Opi rakentamaan työhyvinvointia l 

Medialukutaito ja sosiaalisen me-

dian käyttö  l  Ennakkoluuloista

kohtaamisiin  l  Kaverit kasaan -

nuorten ammattiyhdistystoiminta  

l Aikaa itselle - ajankäytön valin-

nat  l  Hyvä kokous - valtaa ja vas-

tuuta  l  Jaksaminen ja hyvinvointi

vapaaehtoistoiminnassa  l  Pipo

kiristää vai kiristääkö? Työn iloa et-

simässä  l  Nyt, kun aikaa on - kurssi

liittojen työttömille

TSL:n syksyn kurssit ovat

käynnistyneet.

Tutustu ja ilmoittaudu

www.tsl.fi/koulutus

Tervetuloa!

www.demarinuoret.fi