PALUU KOLMEN SUUREN AIKAAN S. 6 VAALIT OHI - MITEN KÄY KUNTAUUDISTUKSEN S. 10 ISLANTI TALOUSKRIISIN JÄLKEEN S. 14 ITSE AIHEUTETTU EUROKRIISI S. 16 KANSANTALOUDEN KURSSIA KÄÄNTÄMÄSSÄ S. 18 LIPUN TAIVAL DEMARINUORTEN PÄÄ-ÄÄNENKANNATTAJANA S. 22

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET 4/2012

Olli

Urp

ela

toissa kuin kuntiemme valtuustoissa. Tästä saamme olla yhdessä ylpeitä, kukin toinen toisistamme.

Kuntavaalien valtakunnallinen tulos ei ehkä ollut vallankumouksellinen, mutta meidän nuorten kannalta se sisälsi ilon pilkahduksen. Nuorten demarivaltuutettu-jen määrä kasvoi kolmanneksella Suomen valtuustoissa. Tähän lukuun ei vielä sisälly varavaltuutettujen ja muiden luottamustehtävien saavien määrää. Puhumattakaan siitä joukosta eri-ikäisiä nuoria, jotka osallistuivat kampanjoin-tiin kaduilla, kouluissa ja sosiaalisessa mediassa. Tämän lokakuisen ponnistuksemme tulos on ollut näkyvää ja pysyvää – kun ajattelee niitä nuoria, jotka ovat omasta työstämme ja ponnistuksistamme inspiroituneet ja pohti-neet demarinuoriin liittymistä, voimme olla ylpeitä aikaan-saamastamme. Uskon, että nyt vaalien jälkeen liikkeemme tulee taas houkuttelemaan yhä enemmän uusia toimijoita ympäri maata. Piirijärjestöjemme haasteelliseksi tehtäväksi jääkin näistä nuorista kopin ottaminen. Kaikille uusille löy-tyy varmasti mielekästä tehtävää järjestömme parissa.

Minulle itselleni kulunut vuosi on ollut antoisa ja haas-teita täynnä. Sitä se on varmasti ollut myös monelle muulle järjestömme toimijalle. On ollut ilo saada toimia päätoimit-tajana ja nähdä se innostus, joka nuorilla demariaktiiveilla on ollut lehden tekoon. Nyt on kuitenkin joulutauon aika ja vihdoin hetki levähtää ja miettiä tulevaa. Entäpä jos istah-taisit sohvalle ja nappaisit vaikka tämän lehden ja lasillisen höyryävää glögiä mukaasi?

Tämänkertaisessa numerossa palaamme kuntavaaleihin ja analysoimme tuloksia meidän nuorten kannalta. Lisäksi mukana on taas paljon muutakin; asiaa euron kriisistä, Is-lannin nykytilasta ja monesta muusta polttavasta kysymyk-sestä. Lipun seuraava numero ilmestyy taas ensi vuonna ja silloin luvassa uusia kujeita ja juttuja maailman menosta.

Antoisia hetkiä Lipun parissa, nähdään taas ensi vuonna!

Havahduin eräänä lokakuun harmaana aamuna huomaamaan, että vuosi olisi pian ohi. Kyseinen aamu ei ollut aivan mikä tahansa maanantai-aamu, vaan vaalien jälkeinen maanantai. Kaiken

vaalikiireen ja jännityksen loputtua oli hämmentävää huomata, että vuosi olisi pian pulkassa. Oli aika palata jäl-leen päiväjärjestykseen arkisine askareineen. Arjen pienet teot tuntuivat erityisiltä, kun ei enää tarvinnut huolehtia mainosten jakamisesta tai muusta vaalitouhusta. Mutta koko ajan mielessä pyöri ajatus siitä, kuinka paljon on taas ehtinytkään tapahtua vain yhden vuoden sisällä.

Kulunut vuosi oli tapahtumarikas niin meillä kuin muuallakin. Historiankirjat tulevat varmasti korjaamaan minua myöhemmin, kun nyt totean vuoden olleen varmasti yksi vuosikymmenen tapahtumarikkaimmista. Eurokriisi, äärioikeiston nousu ja Barack Obaman uudelleenvalinta ovat vain esimerkkejä niistä tapahtumista, joita olemme saaneet – ja toisinaan myös joutuneet tahtomattamme – todistamaan. Meillä Suomessa hallituskriisit, kuntauudistus ja menneet vaalit olivat vuoden ehdottomia ykkösaiheita. Vauhti on ollut kovaa ja monelle on varmasti helpotus, kun jouluna voi sulkea uutiset, sammuttaa tietokoneen tarjo-aman tolkuttoman uutisvirran ja vetäytyä omaan rauhaan ilman jatkuvaa tietotulvaa. Se joulun mahdollisuus kannat-taa käyttää.

Jos vuosi on ollut tapahtumarikas allekirjoittaneelle, on se ollut tapahtumarikas myös sosialidemokraattiselle liik-keelle. Vielä on vaikea sanoa, miten paljon vuosi 2012 on vaikuttanut meihin liikkeenä, mutta se voidaan kuitenkin jo nyt sanoa, että nuorison esiinmarssi on kuluneena vuonna ollut pitkästä aikaa suurta SDP:ssä. Demarinuoret on ollut näkyvillä paikoilla vaikuttamassa ja tekemässä ratkaisuja, jotka ovat vaikuttaneet koko yhteisen liikkeemme tilaan. Enkä nyt puhu vain puoluekokouksesta – aktiivista ja näky-vää työtä nuorten nousun eteen puolueen ja yhteiskuntam-me eri tasoille on tapahtunut niin paikallisissa puolueosas-

PALUU PÄIVÄJÄRJESTYKSEEN

JULKAISIJA Sosialidemokraattiset Nuoret ry www.demarinuoret.fi

PÄÄTOIMITTAJA Eemeli Peltonen, eemeli.peltonen@hotmail.com

TOIMITUSSIHTEERI Elisa Selinummi elisa.selinummi@demarinuoret.fi

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA Olli Urpela / Pintaliitodesign

TOIMITUSKUNTA Tommi Heino, Anniina Ihamäki, Kirsi Lamberg, Antti Lindtman, Petra Peltonen, Jacob Storbjörk, Pekka Suhonen, Mikko Suomalainen

PAINOPAIKKA Kirjapaino Uusimaa, Porvoo

PAPERI kansi G-print 150g, sisäsivut G-print 90g

1/2013 ILMESTYY HELMIKUUSSA Ilmoitusvaraukset ja -hinnat Miikka Lönnqvist, 050 542 0160 miikka.lonnqvist@demarinuoret.fi

PÄÄKIRJOITUS LIPPU 4/ 2012 3

EEMELI PELTONEN

päätoimittaja

LIETTUAN VAALEISSA VALLANVAIHDOS

Liettua äänesti lokakuun parlamenttivaaleissa vallanvaih-doksen puolesta. Paikallinen sosialidemokraattinen puolue nousi selkeästi vaalien voittajapuolueeksi ja on matkalla kohti hallitusvastuuta oppositiokauden jälkeen. Alustavien tietojen mukaan hallituskoalitio olisi syntymässä sosialide-mokraattien ja kahden populistisen kansanpuolueen ympä-rille. Vasemmistolaisen politiikan puolesta puhuu hallitus-rintaman yhteinen tavoite minimipalkkojen nostamisesta.

SUOMEN SEURAAVA NOKIA VASTATUULESSA Talvivaaran kaivos nousi jälleen otsikoihin haitallisten jätevesivuotojen tultua ilmi. Talvivaaran esimerkki osoittaa karmaisevalla tavalla kaivosteollisuuden laiminlyönnit ja niiden seuraukset. Presidentti Sauli Niinistön tituleeraa-ma kaivosteollisuus, ”Suomen seuraava Nokia”, näyttäisi olevan pahasti vastatuulessa. Ainakin nyt näyttää siltä, että Talvivaaran kaivos muistuttaa enemmän Nokian kunnan taannoista vesivahinkoa kuin porskuttavaa pörssiyhtiötä.

BARACK OBAMA VALITTU JATKOKAUDELLE

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama voitti itselleen jatkokauden presidenttinä 6.11. järjestetyissä Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Tiukka kisa demokraattien Obaman ja republikaanien Mitt Romneyn välillä päättyi varhain aamu-yöllä Suomen aikaan yllättävänkin selkeään vaalitulokseen. Ennakkoon oli jo spekuloitu, että tiukka kisa saattaisi johtaa vuoden 2000 vaalien kaltaiseen hämmennystilaan. Niin ei kuitenkaan käynyt Obaman onnistuttua voittamaan taak-seen keskeisten vaa’ankieliosavaltioiden valitsijamiehet. Lippu toivottaa Obamalle menestystä jatkokaudelle!

4 LIPPU 4 /2012

AJANKOHTAISTA

ISLANNIN ILMAVALVONTA PUHUTTAA Suomen osallistuminen yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa yhteiseen operaatioon Islannin ilmavalvonnan takaamiseksi on herättäny vilkasta keskustelua. Sinänsä yksinkertainen päätös lähettää koneita Islantiin on taipunut Suomalaisella mittakaavallakin perin kummalliseksi sana-harkaksi. Oppositio toitottaa operaation olevan askel kohti NATO-jäsenyyttä, kun taas eripurainen hallituskoalitio ei näytä olevan edes itsensä kanssa yksimielinen operaatioon osallistumisesta. Jää nähtäväksi, viittaako Suomi jälleen kintaalla pohjoismaiselle yhteistyölle vai ottaako Suomi rohkeasti vastuuta valtioperheen yhteisestä asiasta.

KOKOOMUSNUORET SUOMEN TEEKUTSULIIKE? Oikeistoakselilla tanner tömisee jälleen – tällä kertaa kokoomusnuorten aktiivien tulilinjalla ovat lapsilisät. Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Saul Schubak esitti facebook-sivuillaan lapsilisien poistamista ”heikommal-ta ainekselta”. Schubakin argumentaatioharjoituksella ei tietenkään liiton johdon tukea ole, mutta kannanotto kertoo selkeää viestiä kokoomusnuorten radikalisoitumi-sesta. Liitto pyyhältää yhä kovempaa tahtia kohti äärioi-kestolaisuutta – verot alas ja tuet pois on pääsanoma liiton kannanotoissa. On mahdollista, että emäpuolueestaan pesäeron tehneestä nuorisoliitosta on tulossa Suomen ikioma teekutsuliike.

KUNTAVAALEISSA PALUU KOLMEN SUUREN AIKAAN Lokakuun kuntavaalit palauttivat Suomen poliittisen kartan tutuille uomilleen. Perussuomalaisten jytkyvoitto jäi toteu-tumatta ja puolue kohosi vain keskisuuren kuntapuolueen kastiin kokoomuksen, SDP:n ja keskustan tehdessä irtiottoa puolueesta. Kuntavaalitulos on selkeä viesti paluusta kol-men suuren puolueen aikaan, josta vuoden 2011 eduskun-tavaaleista uskottiin jo päässeen pysyvästi eroon. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa näemme, siirtyykö vanha mars-sijärjestys puolueiden kannatuksissa myös valtakunnan-tasolle. Jos näin tulee käymään, pääsemme todistamaan perussuomalaisten orastavaa auringonlaskua Suomen poliittisella kentällä.

PRESIDENTILLISTÄ KIRJALLISUUTTA TARJOLLA Loppuvuoden kirjauutuudet ovat täällä taas. Pukin kontista saattaa monen kirjallisuuden ystävän toiveissa pilkistää ainakin kaksi presidentillistä teosta. Sekä presidentti Tarja Halosesta, että Tasavallan presidentti Sauli Niinistöstä kertovat kirjat saapuvat myyntiin loppuvuodesta. Jotakin kirjojen päähenkilöistä kertoo se, että vain Tarja Halonen suostui haastatteluihin kirjan koonneen toimittajan pyyn-nöstä. Niinistö sen sijaan kieltäytyi raottamasta presiden-tinlinnan ovia ja jätti toimittajaparan kokoaamaan teostaan vanhojen haastattelujen pohjalta.

Työn ja oikeudenmukaisuuden viestin ympärille on rakennettu hyvä pohja, josta on meidän on ponnistettava vielä pidemmälle. Todellisena työväenliikkeenä meidän sosialidemokraattien tavoitteena on oltava täystyöllisyys ja sitä kautta rakennettu hyvinvointi. Varmistamalla, että kaikilla on mahdollisuus elättää itsensä työllä, luodaan edellytykset tasa-arvoiselle yhteiskunnalle, jossa ihmisillä on todellinen vapaus toteuttaa itseään ja elää haluamaansa elämää.

Työ ei synny tyhjästä. Täystyöllisyys on tavoite, jonka saavuttamiseksi on löydettävä oike-at keinot. Talous- ja veropolitiikan keskeisenä tehtävänä on oltava

elinkeinorakenteen muutoksen ja työllisyyden tukeminen sekä tuloero-jen kaventaminen. Olemassaolevaa teollisuutta on tuettava ja erityisesti sen kehittämistä eteenpäin. Me emme pärjää enää perinteisel-lä tuotannolla, vaan yrityksiä on tuettava, jotta Suomessa voidaan tulevaisuudessa luoda pitkälle jalostettuja teollisuu-den tuotteita. Vanhan rinnalle on luotava jotain aivan uutta: vihreä teollisuus, palvelualan uudet innovaatiot, tietotekniik-ka ja kaivosteollisuus. Kaikissa näissä Suomella on mahdolli-suus olla edelläkävijä.

Löytääksemme uusia inno-vaatioita, meidän on laitettava huomattavasti enemmän re-sursseja pienten ja keskisuurten yritysten tukemiseen, jotta niissä uskalletaan ottaa ratkaisevat aske-leet. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen on laitettava lisää rahaa ja uusille teollisuuden aloille koulutettava enemmän osaavaa

LIPPU 4 /2012 5

AATTEELLA VOITTOON

työvoimaa. Tieto ei nykymaailmassa ole enää yksittäisten ihmisten ase valtaan, vaan enemmän voimavara, jonka tulee olla mahdollisimman helposti saatavilla. Julkisten tietovarantojen vapauttamisella ja patentti- ja tekijänoike-usjärjestelmiä tarkastelemalla voidaan avata aivan uusia mahdollisuuksia.

Suomi tarvitsee uusia avauksia, uuden suunnan ja sosia-lidemokraattien on oltava eturintamassa. Samat ajatukset, samat linjat on nostettava myös Euroopan tasolle, kun ennen eduskuntavaaleja kisataan parlamenttipaikoista ke-sällä 2014. Siellä suunta on vielä enemmän hukassa ja me olemme aina vain kauempana sosiaalisesti oikeudenmukai-sesta ja tasa-arvoisesta Euroopasta.

Euroopassa nuorisotyöttömyys on räjähtänyt käsiin, tuloerot jatkavat kasvuaan ja talouskriisi ruokkii epävar-muutta ihmisten arkeen. Koko Euroopan unionin alueella tarvitaan vielä kipeämmin uusia ajatuksia ja innovaatioita.

Meidän on muistettava ja palautettava alkuperäinen ta-voite yhtenäisyydestä ja ihmisten vapaudesta liikkua.

Meillä on mahdollisuus muuttaa Euroopan unioni vapaaksi ja yhtenäiseksi. Tavoitteena on oltava eurooppalainen nuorisotakuu, vastuullinen ja eettinen markkinatalous sekä oikeudenmukainen tulonjako. Ihmisten ja tiedon liikkuvuus on turvat-

tava ja samoin demokratiaa on vahvistettava niin parlamentin, komission kuin Euroopan keskuspan-

kin osalta. Näiden isompien kokonaisuuksien

tulee olla tavoitteena ja sosialide-mokraattisen liikkeen on löydettävä vastaukset siihen, miten ne voidaan nykytilanteessa ja -maailmassa saavuttaa. Europarlamentti- ja eduskuntavaaleihin on vielä aikaa ja silloin äänestäjillä on mahdolli-suus muuttaa politiikan suuntia. Heillä pitää kuitenkin olla jotain, jonka pohjalta tehdä päätöksensä. Sosialidemokraattisen liikkeen on luotava ja tarjottava äänestäjille selkeä kokonaiskuva siitä, miten me haluamme kehittää Suomea, Eurooppaa ja maailmaa. Vuoden 2013 aikana on mahdollisuus luoda uutta ja vahvistaa poliittisia sisältöjä, jotta olemme oikeasti val-

miita eurovaaleihin ja ennen kaik-kea eduskuntavaaleihin, sillä torjun-

tavoittoja on saatu aivan tarpeeksi. Työ- ja oikeudenmukaisuus tarvitsevat arvoisensa

sisällön ja sosialidemokratia arvoisensa suunnan sekä vaalivoiton kautta todellista valtaa saavuttaakseen ne. LIPPU

PUHEENJOHTAJALTA

6 LIPPU 4 /2012

TEKSTI: Eemeli Peltonen

PALUU KOLMEN SUUREN PUOLUEEN AIKAAN

Lokakuun kuntavaalit kruunasivat pitkän ja tapahtumarikkaan vuoden Suomen poliittisella kentällä. Ennakko-odotuksia runsaasti herättänyt ja tiukaksi enteilty vaali kääntyi äänestyspäivänä kuitenkin kaikkien osapuolien kannalta tasapaksuksi tulokseksi – kansa päätti jäädä kotiin. Äänestysprosentti tippui ennätysalas, eikä yksikään puolue päässyt tavoitteisiinsa. Muuttuiko vaaleissa oikeastaan yhtään mitään?

PITI TULLA MUUTOSVAALIT, MUTTA MITÄÄN EI JUURI TA-PAHTUNUTKAAN

Ennakko-odotukset lokakuun kuntavaaleista olivat monenkirjavat – perussuomalaisten tukijat odot-tivat jytkyvaaleja ja keskusta pelkäsi romahdusta samalla, kun suurimmat hallituspuolueet taisteli-

vat suurimman puolueen tittelistä. Piti tulla muutosvaalit, mutta mitään ei juuri tapahtunutkaan. Kokoomus säilytti ykköspaikkansa pienestä takapakista huolimatta, SDP säi-lytti asemansa ja keskusta onnistui torjumaan romahduk-sensa. Perussuomalaisten kannatus jäi kauas tavoitteista, vaikka puolue silti oli vaalien ainoa yksiselitteinen voittaja. Pienpuolueiden osalta muutokset olivat olemattomia. Miksi lokakuun kuntavaaleissa ei monella tapaa tuntunut tapah-tuvan yhtään mitään?

Ennätysalhainen äänestysprosentti viestii siitä, että kuntavaalit eivät kiinnostaneet suurta yleisöä. Osin tässä on peiliin katsomisen paikka puoluejohtajilla – lukuisista toimittajien yrityksistä huolimatta puoluejohtajat epäon-nistuivat synnyttämään rakentavaa keskustelua kuntien tulevaisuudesta. Sen sijaan, että vaalien keskeisistä tee-moista olisi käyty avointa ja rakentavaa debattia, jumiu-tuivat puoluejohtajat tuttuihin jo aikaisemmin nähtyihin asetelmiinsa. Televisiotenteissä nähtiin yhden populistin sijaan kahdeksan kilpailevaa populistia, joista kukin pyrki vetämään kotiin mitä pienimpiin yksityiskohtiin tarrautuen. Vaalien turhimman kiistanaiheen tittelin saa keskustelu yksityistämisen ja ulkoistamisen eroista.

ONKO JYTKYSTÄ ENÄÄ MITÄÄN JÄLJELLÄ?

Vaalien mielenkiintoisin asetelma kohdistui perussuo-malaisiin – miten on mahdollista, että suurin voittaja mur-jottaa tulosten jälkeen eniten? Perussuomalaisten tulos oli toki voitollinen, mutta gallupit olivat luvanneet aivan muu-ta. Perussuomalaiset jäivät kauas kolmesta perinteisestä

suuresta puolueesta, jopa keskustasta. Puolueen menestys ei siis ollut aivan toivotunlaista ja sen saattoi vaali-iltana nähdä myös puheenjohtaja Timo Soinin kasvoilta. Vaalien lopputuloksesta on helppoa tehdä se johtopäätös, että poliittinen kenttä on palannut jälleen kolmen suuren puo-lueen aikaan. Se, toistuuko paluu samaan asetelmaan myös tulevissa vaaleissa, on aivan toinen kysymys. Onko jytkystä silloin enää mitään jäljellä?

Miten SDP pärjäsi vaaleissa? On rehellistä myöntää, että 19,6 % tulos oli tappio – gallupit povasivat pitkään ennen vaaleja parempaa. Sosialidemokraattien kampanja oli innokas ja vireä, mutta vesittyi ennakkoäänestyksen loputtua. Kunnonajoitus ei tällä kertaa ollut kohdallaan. Mutta tilanne ei kokonaisuudessaan ole täysin synkkä – esimerkiksi nuorten demarivaltuutettujen määrä kasvoi vaaleissa kolmanneksella. Tätä voidaan pitää voittona siinä suhteessa, että nuoria valtuutettuja valittiin yli puoluerajo-jen valtakunnallisesti vähemmän kuin viime vaaleissa.

LÄHTÖKOHDAT HAASTAA KOKOOMUS SEURAAVISSA VAA-LEISSA OVAT HYVÄT

Mutta myös onnistumisia nähtiin. Monissa kunnissa SDP:n kannatus pysyi samana, kuin viime vaaleissakin tai jopa kasvoi. Esimerkiksi Vantaalla SDP onnistui nousemaan hiuksenhienolla erolla kokoomusta suuremmaksi. Alueelli-sesti vaalit monella paikkakunnalla kääntyivät eräänlaiseksi torjuntavoitoksi, kun asemat muihin puolueisiin nähden pysyivät samoina paikkamenetyksistä huolimatta. Edellisiin kuntavaaleihin verrattuna ero kokoomuksen ja SDP välillä on pienentynyt. Lähtökohdat haastaa kokoomus seuraa-vissa eduskuntavaaleissa ovat hyvät – jos puolue onnistuu löytämään oman tekemisen meiningin ja tahdon, on voiton avaimet mahdollista saavuttaa eduskuntavaaleihin men-nessä. LIPPU

”Sulattelee vaalitulosta, joka kertoo että liike polkee paikallaan.” -Erkki Tuomioja

”Lämmin kiitos kaikille SDP:n äänestäjille, eh-dokkaille ja aktiiveille.”- Jutta Urpilainen

“Piti aamulla mennä nettiin tarkistamaan, että olinko nähnyt vain unta. En ollut. Puolue nousi takaisin suurten sarjaan. ”

- Timo Laaninen

“Vaalit on ohi. Tulos ankara tappio kansanval-lalle. Äänestysprosentti nolon alhainen. Jään odottamaan tutkittua tietoa. Sitä ennen kiitos äänestäneille.”

- Jukka Gustafsson

“Kiitos.”

- SDP

“Kiitos tätäkin kautta 7000 ehdokkaallemme ja kaikille vaalityöhön tavalla tai toisella osallis-tuneille! Kiitos myös kaikille äänioikeutensa käyttäneille. Otan vastaan vinkkejä siitä, miten äänestysaktiivisuuden lasku saadaan käänne-tyksi toiseen suuntaan.”

- Reijo Paananen

“Vaaleista tuli hopeinen työvoitto, hyvältä tun-tuu vauhdikkaiden viikkojen jälkeen.”

- Krista Kiuru

”Kiitos ja kumarrus. Niin se kansa puhuu, ja sitä on kuuleminen.”- Tarja Filatov

KUUKAUDEN FACEBOOK

LIPPU 4 /2012 9

A Perehdy asioihin huolella. Ihan kaikkea ei val-tuustopapereista tarvitse lukea, mutta kokonais-kuva ja keskeiset kysymykset on hyvä hahmot-taa. Lautakunnissa virkamieskoneisto on sinua

varten, kysy, jos jokin asia ei ole ilmaistu selkeästi tai jokin hiertää papereissa. Muista myös yhteistyö ryhmäsi toisten valtuutettujen kanssa – usein kokenut valtuutettu auttaa mielellään. Varaa viikosta jokin hetki valtuustoasioihin syventymiseen, niin saat muodostettua rautaisen rutiinin työskentelylle.

B Yhteistyö, yhteistyö, yhteistyö. Valtuustotyösken-telyssä kaikki lähtevät samalta viivalta – olitpa sitten ääniharava tai viimeinen läpimenijä, on jokainen valtuutettu samanarvoinen. Jokaisella

on vain yksi ääni käytössään. Tärkeää onkin siis asioiden eteenpäin ajamiseksi tehdä yhteistyötä niin omassa ryh-mässä, kuin muidenkin ryhmien kanssa.

C Jalkaudu kautesi aikana. Muista, että äänestäjät eivät katoa valtuustokauden aikana. On hyvä jal-kautua vähintään kaksi kertaa vuodessa lähialuee-si toritapahtumiin tai kouluihin ja ottaa kontaktia

kuntalaisiin. Usein kuntalaisilla on paljon kerrottavaa valtuutetuille – kuuntelemalla myös oma nimesi pysyy muistissa seuraaviin vaaleihin!

D Ota yhteyttä mediaan. Media ei ole vihollinen vaan ystävä. Jos koet, että sinua on kohdeltu väärin tai päätös ei ole kantasi mukainen, ota rohkeasti yhteys paikallislehtiin. Kannanottosi

saatetaan napata mukaan lehden palstoille hyvinkin hel-posti, sillä lehtien tehtävänä on tuoda esiin eriäviä mielipi-teitä. Häiriköimään ei kuitenkaan kannata ruveta.

E Nauti kokouseväitä. Kokouksissa tarjotaan yleensä kahvia, kahvileipää ja pientä makeaa. Muista naut-tia eväitä kokouksen ajan tasaisesti, niin veren-sokeri ei putoa ja mielen vireys pysyy yllä. Muista

myös sopivissa välein venytellä!

F Hankkiudu keskeisille lautakuntapaikoille. Heti vaalien jälkeen on jaossa kunnan keskeiset lauta-kuntapaikat. Valtuutettuna olet pienessä etuajo-oikeudessa lautakuntapaikoissa muihin puolueen

toimijoihin nähden. Hankkiudu siis itseäsi eniten kiinnosta-vaan lautakuntaan ja vaikuta – lautakunnissa tehdään suuri osa valtuustotyöstä.

G Pidetään asiat asioina. Muista aina, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Toisinaan intohimot purkautuvat valtuustosalissa kinasteluna, mutta siitä ei kannata provosoitua. Ole rauhallinen ja

muista, että välien rikkominen toisiin valtuutettuihin ei auta sinua, eikä ketään muutakaan.

H Vaihda kokemuksia. Jos kotikuntaasi koskettaa jokin uusia ja uskomaton uudistus, joka tuntuu ylitsepääsemättömältä, on toisinaan hyvä katsoa kauas nähdäkseen lähelle. Vertaile valtuusto-

kollegoidesi kanssa heidän omien kuntiensa tilanteita ja ongelmia oppiaksesi, mitä oma kuntasi voisi oppia kyseisis-tä esimerkeistä. Vertailu helpottaa ajattelua!

I Vaalit ovat ohi. Muista, että kuntavaalit ovat taas ohitse neljän vuoden ajalta. Kannattaa siis keskittyä tekemiseen ja tekoihin valtuustoissa. Jatkuva kampan-jointi on toki hyvästä katutasolla, mutta sitä ei kannata

ulottaa valtuustototyöhön. Pahimmillaan se voi polttaa siltoja muihin puolueisiin. Kampanjointi jatkuu taas ennen vaaleja.

J Lepää ja rentoudu. Valtuustoissa voi joskus olla rankkoja ja pitkiä kokouksia. Muista siis rentoutua valtuustotyön ohessa – ei ole mitään järkeä polttaa itseään loppuun. Jaksota työskentelyäsi muun teke-

misen kanssa niin, että muodostat eheän kokonaisuuden luottamustoimen, harrastusten ja työn välille. Hyvät yöunet eivät ole pahitteeksi. LIPPU

VALTUUTETUN – MITEN SINÄ VOIT VAIKUTTAA VALTUUTETTUNATEKSTI: Lipun toimitus

Lokakuun 2012 kuntavaaleissa Suomen valtuustoihin valittiin uusia nuoria tekijöitä rakentamaan hyvinvointisuomea. Jotta valtuustotyö olisi mahdollisimman tehokasta ja vaikutusväylät avautuisivat valtuuston penkiltä, kokosi Lippu vinkkejä uusille demarivaltuutetuille. Lue vinkit ja vaikuta!

ABC

10 LIPPU 4 /2012

myös hallitusvastuun vaihtuessa. Tällä kertaan aiheeseen tartuttiin aiempaa määrätietoisemmin ja erilaisista läh-tökohdista. Sinipunainen sateenkaarihallitus linjasi, että kuntia on yhdistettävä suuremmiksi yksiköiksi, kuntien toi-mintaa keskeisesti säätelevä kuntalaki uudistettava ja että sosiaali- ja terveydenhuolto on järjesteltävä rakenteiden ja rahoituksen osalta kokonaan uudelleen. Myös merkittävän osan kuntien rahoituksesta muodostava valtionosuusjär-jestelmä muotoillaan uudelleen. Uudistus on henkilöitynyt kokoomuslaiseen kuntaministeri Henna Virkkuseen, joka tunnetaan määrätietoisena ja kylmähermoisena uudista-jana.

Kuntauudistuksen ytimenä on vahva peruskunta, joka istuvan hallituksen hallitusohjelman mukaan ”muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista ja on riittävän suuri pystyäkseen itsenäisesti vastaamaan peruspalveluis-ta vaativaa erikoissairaanhoitoa ja vastaavasti vaativia

sosiaalihuollon palveluja lukuun ottamatta.” Uudistuksella yritetään selkeyttää hallinnon rakenteita tuomalla yhä useammat asiat peruskunnan päätettäväksi. Nyt monista suurista asioista kuten erikoissairaanhoidosta päätetään kuntayhtymissä, joiden toimintaan ja päätöksentekoon yksittäisten kuntien on usein vaikeaa vaikuttaa monipor-taisten hallintomallien takia.

POLIITTINEN TEMPPU JA MITEN SE TEHDÄÄN

Suomen nykyinen kuntakartta on puoluepoliittisesti pinta-alaltaan eniten Keskustan vihreän kirjomaa. Keskus-tapuolueella on erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä Pohjanmaan maakunnissa ollut määräävä valta-asema

Kuntauudistus on suurin muutos vuosikymmeniin suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Uudistusta on valmisteltu 2000-luvun alkuvuosista asti, poliittisista voimasuhteista riippuen eri puolueiden johdolla ja vaihtelevalla menestyksellä. Aivan aluksi on syytä kerrata, mitä tähän mennessä on tapahtunut.Paras-hanke 2005-2012

Uuden vuosituhannen ensimmäinen kuntauu-distushanke käynnistettiin pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) ensimmäisellä hallituskaudel-la kuntaministeri Hannes Mannisen johdolla.

Tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus eli Paras-hanke oli ensimmäinen suuri yritys ratkaista kuntien ongelmia ja valmistella kuntakenttää kohtaamaan tulevaisuuden haasteita. Hanketta varten valmisteltiin ns. Paras-laki, jossa määriteltiin tavoiteltavimmat palvelujen järjestämis-tavat. Huomattavimpana hankkeen tuloksena on kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden vastuun sälyttäminen vä-hintään 20 000 asukkaan yhteistoiminta-alueille. Osittain hanke on käynnissä päällekkäin nykyisen kuntauudistuk-sen kanssa, sillä hanketta säätelevä ns. Paras-puitelaki on voimassa vuoden 2012 saakka, mihin mennessä hankkeen keskeiset tavoitteet tuli olla saavutettu.

KUNTAUUDISTUS 2011-

Nyt käynnissä oleva kuntaauudistus sai alkunsa ke-väällä 2011 hallitusneuvotteluissa, jolloin todettiin, että kunta- ja palvelurakenteen uudistustyötä on jatkettava

TEKSTI: Pekka Suhonen TEKSTI: Pekka Suhonen ja Janne Suhonen/valtioneuvoston kuvapankki

VAALIT OHI – MITEN KÄY KUNTAUUDISTUKSEN?

KESKUSKAUPUNGIT KYLLÄ SUOSTUISIVAT MUOKKAAMAAN

KUNTARAKENNETTA YHTENÄISEMPÄÄN SUUNTAAN, MUTTA YMPÄRYSKUNNAT

RATKAISISIVAT ONGELMAA ERILAISILLA YHTEISTYÖELIMILLÄ.

LIPPU 4 /2012 11

koko itsenäisen Suomen historian ajan. Asema on edelleen kunnissa vahva, vaikka kuntavaaleissa 2008 ja 2012 Perus-suomalaiset ovat sitä horjuttaneet.

Kuntavaalien vaalitulosten lisäksi kuntien politiikkaa ja uudistumisen mahdollisuuksia määrittelevät lisäksi edus-kuntavaalit. Meneillään olevan kuntauudistuksen on mah-dollistanut hyvin pitkälti Keskustan oppositioasema. SDP ja Kokoomus ovat ainakin jossakin määrin tuloksekkaasti löytäneet yhteisiä linjoja siitä, miten hallinnon rakenteita tulisi yksinkertaistaa ja taata palveluiden saatavuus myös tulevaisuudessakin.

VAALIT OHI – MUUTTUUKO MIKÄÄN?

Kunnallisvaaleissa tällä kertaa suurin voittaja oli nuk-kuvien puolue. Äänestysprosentti jäi paikoitellen hälyttä-vän alhaiseksi, ja valtakunnallinenkin aktiivisuus oli lasku-suunnassa edellisistä vaaleista. Hereillä olevien puolueissa, Perussuomalaiset pois lukien, kannatukset olivat laskevia. Kolme suurinta eli Kokoomus, SDP ja Keskusta menettivät kaikki kannatustaan, kun taas Perussuomalaisten kannatus nousi seitsemällä prosentilla. Soinin puolue sai lisäpaikkoja valtuustoihin kautta maan, mutta on lisätuoleista huolimat-ta valtuustoissa yhä alakynnessä kolmeen suureen nähden. Vasta alkavalla valtuustokaudella nähdään, mitä Perussuo-malaiset saavat kasvaneella kannatuksellaan kuntakentällä aikaan.

Kuntauudistuksen suhteen vaalitulos jättää arvailujen varaa. Kokoomuksen ja SDP:n asema edelleen suurim-pina puolueina osoittaa sen, että uudistuksella on laaja hyväksyntä. Toisaalta Keskustan vahvistuminen eduskun-tavaalitulokseen nähden ja Perussuomalaisten nousu ovat viitteitä siitä, että nykyisen uudistuksen linjat eivät ole kaik-kien mieleen. Keskusta on valtaamassa takaisin vanhoja asemiaan maakunnissa, mikä voidaan tulkita vastalauseek-si hallituspuolueiden suurkuntapolitiikalle.

Kaupunkiseuduilla Kokoomus ja demarit pitivät yhä

pintansa. Vaikka nämä puolueet valtakunnan hallituksessa ovat kuntauudistuksen tekijöinä, ovat näkemykset paikallis-tasolla ja erityisesti suurten kaupunkien ympäryskunnissa monin paikoin eriäviä. Kaupungit olisivat luontevia pohjia peruskunniksi, mutta ympäryskuntien valtuustot pitävät vallastaan itsepintaisesti kiinni ja samalla vesittävät omien emopuolueidensa valtakunnanpolitiikkaa. Kuntauudis-tuksen ja vahvojen peruskuntien yhtenä perusteena ovat maankäytön, asumisen ja liikenteen ongelmat erityisesti kaupunkiseuduilla. Keskuskaupungit kyllä suostuisivat muokkaamaan kuntarakennetta yhtenäisempään suun-taan, mutta ympäryskunnat ratkaisisivat ongelmaa erilaisil-la yhteistyöelimillä.

SOTE – AI MITÄ?

Kuntauudistusta ei voi sivuuttaa puhumatta sosiaali- ja terveyspalveluista, jotka muun muassa vaalitenteissä nou-sivat näkyvästi esille. Uudistuksen tavoitteena on muuttaa ja sopeuttaa palvelurakenne vastaamaan tulevaisuudessa mm. väestön ikääntymisen myötä kasvaviin palvelutar-peisiin antamalla peruskunnille päävastuu väestönsä hyvinvoinnista ja terveydestä. Hallituspuolueet ovat tästä pääsääntöisesti yksimielisiä. Oppositio sen sijaan on tyyty-mätön uudistuksen hitauteen ja sekavuuteen, mikä nähtiin eduskuntakeskustelussa vaalien alla.

MITEN ETEENPÄIN?

Kuntauudistusta voisi verrata tavarajunaan. Vetureina ovat päähallituspuolueet, matka on pitkä ja taakka raskas. Kaiken lisäksi muutamat vaunut yrittävät jarruttaa. Kun näinkin suuri massa on nyt kuitenkin saatu liikkeelle, ei sitä hevin pysäytetä. Kuntavaalien tulos voi viedä uusille raiteil-le, jotka kuitenkin kulkevat hyvin lähellä edellisiä.

Uudistuksen tarpeesta on Suomessa viime vuosina oltu yksimielisiä, vain puolueiden keinot ja uudistuksen muodot ovat vaihdelleet. Nyt edetään hallitusohjelman mukaisin linjauksin, joita valtio parhaansa mukaan yrittää viedä kuntatasolle. Vaan ryhtyvätkö valtuustot hidasteiksi? Se riippuu pitkälti puolueista. Toivottavasti SDP pitää linjansa, eikä ryhdy jarruttamaan. LIPPU

KUNTAUUDISTUSTA VOISI VERRATA TAVARAJUNAAN. VETUREINA OVAT

PÄÄHALLITUSPUOLUEET, MATKA ON PITKÄ JA TAAKKA RASKAS.

AY-LIIKETTÄ UNOHTAMATTA – DAY-TAPAHTUMAT OVAT TÄÄL-LÄ JÄÄDÄKSEEN 9.-10.3. JA 26.-28.7. DAY-tapahtumat keräävät yhteen ammattiyhdistysliikkees-sä toimivat ja aiheesta kiinnostuneet nuoret sosialidemo-kraatit. Tulevana keväänä huipputapahtuma järjestetään Murikka -opistolla Tampereella. Toinen DAY-tapahtumista on perinteiseen tapaan Työväen musiikkitapahtuma. Älä missaa näitä vuoden huipputapahtumia!

AATTEEN PALOA JA ILOISTA MIELTÄ - POLITIIKKAPÄIVÄT ELOKUUSSA

Koko jäsenistölle tarjotaan järjestöllisen koulutuksen sijaan ajatusten täydeltä poliittista sisältöä ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Politiikkapäivät järjestetään ensimmäistä kertaa elokuussa ja tapahtumassa käydään läpi Demari-nuorten ja Sosialidemokraattisen puolueen ajankohtaisia poliittisia sisältöjä. Tule mukaan vaikuttamaan ja viettä-mään kesän viimeisiä päiviä toverillisessa seurassa!

TYÖTÄ, TYÖTÄ JA VIELÄ KERRAN TYÖTÄ – JÄRJESTÖPÄIVÄ 14.9. Demarinuorten Järjestöpäivään kutsutaan piirien ja osasto-jen puheenjohtajat sekä työntekijät. Yhden päivän koulutus järjestetään Helsingissä. Koulutuksessa tapaa tuttuja piiri-toimijoita ja oppii uutta piirin pyörittämisestä. LIPPU

12 LIPPU 4 /2012

DEMARINUORET YLPEÄNÄ ESITTÄÄ –PUHEENJOHTAJAPÄIVÄT 26.-27.1.

Tammikuussa perinteisten aktiivipäivien sijaan pidetään Demarinuorten Puheenjohtajapäivät, jonne kokoontuvat piirien ja osastojen puheenjohtajat. Tapahtuman tarkoituksena on tutustuttaa piirien vetäjät toisiinsa ja kehittää heidän kykyään organisoida sekä johtaa toimintaa. Piiriaktiivien kouluttamisesta vastaavat piirijärjestöt.

KOULUTUSTA UUSILLE – TULEVAISUUDEN TEKIJÄT JATKUU PERINTEISEEN TAPAAN

Jo aikaisemmilta vuosilta tutuksi tullut Tulevaisuuden tekijät – tapahtumasarja jatkaa Demarinuorten uusien aktiivien kouluttamista. Tulevaisuuden tekijät järjestetään kolme kertaa vuodessa ja agendalla koulutuksissa ovat sosialidemokraattisen liikkeen koukerot ja poliittinen vaikuttaminen – hauskanpitoa ja tovereihin tutustumista unohtamatta. Koulutus sopii erityisesti uusille kasvoille, mutta myös vähemmän toiminnassa olleille koulutukset ovat hyvä tilaisuus aktivoitua uudelleen!

ASIAA JA ASIANTUNTIJOITA – D-TOURILTA AJATTELEMISEN AIHETTA 8.-9.6. JA 16.–17.11.

Demarinuorten D-TOUR -seminaarit kokoavat yhteen tovereita ympäri Suomen. Seminaarit ovat ajankohtaisiin ja haastaviin teemoihin syventyviä seminaareja, joita säestävät huipputason puhujat. D-TOURilta oppii paljon uutta ja tapaa vanhoja tuttuja sekä uusia kasvoja. Kevään D-TOUR -seminaari järjestetään Turussa ja teemana on SNK:n Turun liittokokouksesta 40 vuotta – Kansan valtaa ja aatteen hehkua. Lisätiedot seminaareista tulevat yleisölle julki myöhemmin vuoden kuluessa.

DEMARINUORILLE UUSI VUOSI TUO UUDISTUNEEN TAPAHTUMAKALENTERINUusi vuosi tuo uusia tuulia myös Demarinuorten tapahtumatoimintaan. Tapahtumakalenteri kokee ansaitsemaansa tuuletusta, kun vanhoja pitkään jatkuneita tapahtumaperinteitä uudistetaan. Muutosten pyörteissä laadusta ei kuitenkaan tingitä tippaakaan, vaan Demarinuorten tapahtumatoiminnasta tulee entistä laadukkaampaa ja jäsenlähtöisempää. Mitä kaikkea ensi vuosi tuokaan tullessaan? Lippu otti asiasta selvää.

LIPPU 4 /2012 13

Den 6 november firades Svenska dagen. Det är en dag för allmän flaggning. Svenska dagen som har firats i Finland sedan år 1908, instiftades för att alla svenskspråkiga i Finland skulle känna en

samhörighet med varandra. Med andra ord ses Svenska dagen av oss finlandssvenskar som en symbol för vår rätt att tala svenska i Finland. För det är skäl att påpeka att modersmålet är en del av identiteten. Eller som President Sauli Niinistö uttryckte det på huvudfesten i Esbo: ”moder-målet är en av identitetens hörnstenar”.

Under Svenska dagen ordnas det olika festligheter och evenemang runt om i Finland. President Sauli Niinistö var huvudgäst på Svenska Dagens huvudfest och belönades med Folktingets fört-jänstmedalj. Även presidenterna Martti Ahtisaari och Tarja Halonen har tidigare belönats av Folktinget för sitt lånvariga engagemang och starka stöd för de två nationalspråken. Svenska Finlands Folkting är ett samarbetsorgan som fungerar över de poli-tiska gränserna. Folktinget är också den organisation som ordnar huvudfesterna på Svenska dagen.

Själv firade jag dagen på den lokala Svenska dagen festen i Jakobstad. Festen följde den traditionella dagord-ningen, först en välkomsthälsning som sedan efterföljs av musik och körsång och ett festtal. Festen avslutades givet-vis med Modersmålets sång av J.F. Hagfors.

Svenska dagen väcker varje år en stor och viktig fråga. Hur blir det i fortsättningen, kommer Finland ha två natio-nalspråk? Sauli Niinistö sade i sitt tal att ”Finland är och förblir tvåspråkigt”.

Det svenska språkets överlevnad i Finland kräver att det finns krafter som vill bevara det tvåspråkiga Finland, an-nars riskerar svenskan och den finlandssvenska identiteten att dö ut. Det finns ett litet politiskt parti, Svenska Folk-partiet, som gärna profilerar sig som främsta försvarare

av svenska frågor. Men jag tror inte bästa resultat uppnås bäst genom att samla allt stöd till enbart ett litet parti. För det är trots allt en identitet, ett språk vi vill bevara, inte ett politiskt parti. Här har Folktinget en viktig roll. Att de poli-tiska partierna kan mötas vid samma bord och tillsammans komma på strategier för ett tvåspråkigt Finland är väldigt angeläget. Svenska Folkpartiet kan inte bevaka det svenska språket ensamt utan behöver stöd från andra partier.

För det tål att betonas att en stor del av den finskspråki-ga befolkningen är välvilligt inställd till ett Finland med två nationalspråk, finska och svenska. Det är därför viktigt att sam-la detta stöd via organisationer så som Folktinget.

Socialdemokratin i Finland är och har alltid varit tvåspråkig. Enligt min åsikt kan jag som finlandssvensk försvara mitt

modersmål bättre tillsammans med mina finskspråkiga kamrater i ett starkt tvåspråkigt parti som Socialdemokra-terna. Och bland de finländska politikerna så finns det nog ingen som har arbetet lika målmedvetet för ett Finland med två nationalspråk som tidigare statsministern Paavo Lipponen. Lipponen har för övrigt varit en stor politisk förebild för mig. Dessutom finns det också andra viktiga politiska frågor förutom frågan om det svenska språket. Hur ska till exempel servicen, vården, skolan och ekonomin vara utformad?

Socialdemokraterna spelar en viktig roll i Svenskfin-land. Vi är de som ska erbjuda ett annat alternativ till den mörkblåa borgerliga politik som Svenska Folkpartiet driver. Socialdemokraterna är ett löntagarparti vars politik bygger på arbete och rättvisa. Viktiga dygder för oss är rättvisa, demokrati, frihet, jämlikhet och solidaritet. Jag tror att dessa saker är viktiga för väldigt många finlandssvenskar. LIPPU

MITT MODERSMÅL ÄR SVENSKA, MITT HEMLAND ÄR FINLAND, SOCIALDEMOKRATIN ÄR MITT EGET VALTEXT: Jacob Storbjörk

SOCIALDEMOKRATIN I FINLAND ÄR OCH HAR ALLTID VARIT

TVÅSPRÅKIG

Pieni ja itsepäinen - sellainen todellakin on maa, joka on noin kolmanneksen Suomen pinta-alasta. Islannin suurimpia vientituotteita ovat teollisuus- ja kalatuotteet ja saarta koettelee ympäri vuoden voimakas tuuli ja sade.

Karun luonnon vaikutuksia sai kokea koko Eu-rooppa vuonna 2010 mantereen koko lento-liikenteen seistessä viikkoja Eyjafjallajökullin tulivuoren purkauduttua. Islannissa on historialli-

sen vahva demarikannatus ja luottamus, josta kertoo muun muassa maan ensimmäisen naispääministerin Jóhanna Si-gurdardóttirin pitkä ja arvostettu poliittinen ura. Islanti koki historian suurimman kriisinsä vuonna 2008 ja selvisi. Mikä on kreppa? Ja miten siitä selvittiin? Minulle tuli uskoma-ton mahdollisuus päästä yliopiston kautta vaihtoon tähän maahan ja selvittää, miten tämä kaikki tapahtui ja millaisen jäljen se jätti kansaan.

KRIISIN TAUSTAT

Islantilaisten taloudellinen nousukausi ja hyvinvointi kas-voivat tasaisesti pitkin 2000-lukua. Maahan virtasi ulko-maalaista pääomaa Alcoan alumiininvalmistajan saapuessa Islantiin. Islannin korkotaso oli korkeampi kuin muualla, mikä sai monet ulkomaalaiset luottolaitokset tarjoamaan edullisia lainoja islantilaisille yrityksille ja kotitalouksille. Useat perheet ottivat suuria lainoja, koska eihän mikään voinut mennä pieleen. Vuoden 2008 alussa Islannin

14 LIPPU 4 /2012

pankkisektori oli kasvanut mammuttimaisen suureksi, eikä keskuspankilla ollut varoja kattamaan liian suuria valuut-talainoja. Kupla puhkesi, kun Islannin Glitnir-pankki kaatui ensimmäisenä elokuussa 2008. Odotetusti sijoittajat vetivät rahansa kiireesti Islannista ja aiemmin vahvan kruunun arvo romahti. Vain muutamassa viikossa kaikki oli hajonnut ja seuraavien kahden viikon aikana päivän uutiset kertoivat aina vain alem-masta kruunun arvosta. Kukaan ei vain ollut val-mis tai riittävän rohkea myöntä-mään tätä!

Lokakuussa 2008 taloudel-linen kasvu ja kruunun arvo romahti ennä-tysalhaisiin lu-kemiin muuta-massa viikossa. Tuolloin valtio joutui ottamaan kolme Islannin pankkia hal-tuunsa. Yrityk-set ja yksityiset kotitaloudet eivät enää selvinneet ottamistaan lainoista. Pahimpana päivänä Islannin kruunun arvo putosi jopa kolmanneksen euron arvosta. Kriisi löi kovaa pieneen valtioon, jonka elämä muuttui kerralla. Asuntolainat kasvoivat moninker-taisiksi, mikä aiheutti useita henkilökohtaisia konkursseja. Kriisiä syvensi myös työttömyys, joka nousi vuoden 2007 0.7 prosentista vuonna 2009 8,2 prosenttiin.

Tavallisille ihmisille kriisi tarkoitti asuntolainojen paisu-mista, työpaikkojen menetystä, palkkojen alennuksia sekä perustuotteiden hintojen nousua. Moni koki järjestelmän pettäneen heidät. Kolmannes kansasta kertoi kyselyiden mukaan kriisin alussa harkitsevansa maastamuuttoa. Kansa oli luottanut vaaleilla valittuihin päättäjiinsä. Jokainen uskoi median antamaan kuvaan vilpittömästi siitä, että päättäjät tekivät työnsä, vahtivat pankkeja, turvasivat valuuttavaran-toa, säätelivät korkotasoa ja toimivat yleensäkin pätevästi.

Useat maassa haastattelemani nuoret ihmiset kokivat päättäjiensä pettäneet heidät. Tulevaisuuden suunnitelmat olivat lipsumassa käsistä, työpaikat vähenivät ja eläminen

PIENI JA ITSEPÄINENTEKSTI JA KUVAT: Kirsi Lamberg, liittohallituksen jäsen

TAVALLISILLE IHMISILLE KRIISI TARKOITTI ASUNTOLAINOJEN PAISUMISTA, TYÖPAIKKOJEN

MENETYSTÄ, PALKKOJEN ALENNUKSIA SEKÄ

PERUSTUOTTEIDEN HINTOJEN NOUSUA.

LIPPU 4 /2012 15

kallistui, kun ruoanhinta nousi ennätys korkeaksi. Yleen-sä hyvin rauhallinen kansa koki tulleensa petetyksi, mikä purkautui mielenosoituksina, joihin rauhallisessa Islannissa ei ole totuttu. Kaikenikäiset ihmiset osoittivat turhautumis-taan maan hallitusta kohtaan, joka lopulta nöyrtyi eroa-maan.

Juuri eläköitynyt Islannin ensimmäinen naispääministe-ri Jóhanna Sigurdardóttir sanoi vuonna 2008: ”Yksityiset pankit epäonnistuivat, valvontajärjestelmä epäonnistui, politiikka epäonnistui, tiedotusvälineet epäonnistuivat ja säätelemättömät vapaat markkinat epäonnistuivat täysin.”

Islannin uusi hallitus otti haltuunsa yhteen-sä kolme pankkia ja haki kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä apua kriisiinsä ensimmäisenä län-simaalaisena valtio-na sitten 70-luvun. Hallitus otti haltuunsa muutamia pankkeja, mutta antoi myös usei-den pankkien kaatua. Nobel-palkittu Paul Krugman pitää Islannin tekemään päätöstä oi-keana. Samaan aikaan kun muualla maailmas-sa valtio yritti pelastaa pankkeja, Islanti antoi pankkiensa kaatua ja laajensi jopa sosiaalista turvaverkkoaan, jotta pahasti velkaantuneet kansalaiset eivät jäisi ilman sosiaaliturvaa. Islannin nopeaa toipu-mista on selitetty myös jättäytymisellä euron ulkopuolelle.

Kriisin jälkeen Islannin kansa vaati perustuslain muutos-ta. Tämä perustuslain muutosta suunniteltiin avoimesti ja sen vaiheita pystyttiin seuraamaan tarkkaan. Lokakuussa 2012 uusi perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä. Islannin liittymisestä Euroopan Unioniin järjestetään myös kansanäänestys. Pienen maan demokratia toimii, kun kan-salaisilla on tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin. Ne tuntuvat omilta!

MITÄ OPITTAVAA? Islannin talouden romahtaminen ja sen jälkeinen nousu ta-kaisin jaloilleen on upea esimerkki siitä, kuinka koko maata järisyttäneen kriisiin jälkeen ei jääty tuleen makaamaan. Maa on muuttunut ja kansa sen mukana. Vahvan kansan itsetuntoon syntyi lommo ja palattiin takaisin perinteisten arvojen pariin. Perhesuhteet ovat talouskriisin jälkeen ko-rostuneet, minkä voi huomata kasvavina syntyvyyslukuina. Kaikkien ohjeiden vastaisesti Islannissa ei alettu säästä-mään voimakkaasti kaikista julkisista menoista. Kovia julki-sia leikkauksia tehtiin, mutta niitä pyrittiin tekemään niitä kohdentamatta kaikkein heikoimmassa asemassa oleville.

Tällä hetkellä kaikkien tulot ovat pudonneet, mutta vä-

hiten pienituloisimmalla, joten tuloerot ovat jopa tasoittu-neet. Työttömyys on jatkuvasti laskussa ja maan talous on nousussa. Tämä on mielestäni esimerkki siitä, että hyvin-vointivaltion malli ei ole liian anteliasta tai kallis. Tukemalla julkisia palveluita ja etuisuuksia talouskriisin ja laman aika-na, voi olla suuri voimavara etteivät tuloerot ja sosiaalinen epätasa-arvo kasva kohtuuttomasti.

Islanti ei varmasti ole ainut esimerkki, kuinka talouden romahtamisen jälkeen on noustu takaisin jaloilleen entistä vahvempana. Samalla on säilytetty julkiset palvelut tasok-kaina, joka on hieno esimerkki kaikille muille taantuman

ja laman kanssa taisteleville maille. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion sosiaalipolitiikalla pyritään yhdis-tämään väestöä, eikä jakamaan sitä edunsaajiin ja maksajiin. Tästä periaatteesta ei pidä tinkiä, vaikka esimerkiksi luopuminen varakkai-den oikeudesta lapsilisistä tuntuisi hetkittäin kuinka oikeudenmukai-selta. Koko väestön pitäminen mu-kana etuuksien maksajina ja saajina takaa järjestelmän oikeutuksen ja mahdollistaa toimivat, yhteisesti ra-hoitetut ja järjestetyt palvelut, jotka ovat niin korkeatasoisia ja kattavia, että tarvetta hankkia yksityisiä pal-veluja ei synny.

MUUTTUNUT NAINEN

Tätä lukiessanne Suomeen palaa nuori nainen, joka on reilun kolmen kuukauden aikana tullut entistä tietoisemmaksi eurooppalaisuu-destaan, mutta ennen kaikkea mitä tarkoittaa olla pohjoismaalainen. En ehkä vieläkään olisi ensimmäiseksi

avaamassa pankkitiliä Islannissa, mutta ottaisin kuitenkin oppia noista omapäisistä ihmisistä. Kaikkien kokemuksien sekaan mahtuu huikea määrä erilaisia ihmisiä ja hienoja hetkiä, mutta myös niitä rankkoja päiviä. Mieleeni par-haiten on jäänyt osallistuminen väittelyyn oikeistolaisen itäeurooppalaisen lakimiehen kanssa hyvinvointivaltioiden tulevaisuudesta. Täällä ollessani olen oppinut lähes kaiken olevan mahdollista, kunhan on ensin valmis tekemään töitä. Tästä hienona esimerkkinä olen ollut todistamassa muun muassa Islannin talouden elpymistä. Lisäksi olen saanut tavata uskomattomia poliittisia toimijoita, ensim-mäinen Islannin naispääministeri Johanna Sigurdardottirin päättäväisyys sekä Britannian työväenpuolueen poliitikon David Milibandin osaaminen tekivät vaikutuksen.

Joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Saavu-tetun hyvinvoinnin ylläpitäminen sekä julkisen sektorin ke-hittäminen on kaikkien pohjoismaalaisten yhteinen haaste. Palveluita tulee kehittää myös vaikeassa yhteiskunnallises-sa tilanteessa. Samanlainen kulttuuritausta ja pohjoismaa-lainen hyvinvointivaltion malli ripauksineen omanlaisiaan piirteitä on sellainen rikkaus, jossa on tehtävä entistä tiukempaa yhteistyötä Euroopan Unionin laajentuessa. Lisäksi muiden maiden nuorisoliittojen välistä yhteistyötä tulee entisestään tiivistää. Tulevia eurovaaleja ajatellen voin kertoa jokaiselle liikkeemme jäsenelle, että meillä ei ole mitään hävettävää maailmalla oman osaamisemme tai itsemme puolesta. Erästä liikkeemme työntekijää lainaten: nöyriä saadaan olla, mutta ei me nöyristellä! LIPPU

MONI KOKI JÄRJESTELMÄN PETTÄNEEN HEIDÄT.

16 LIPPU 4 /2012

ITSE AIHEUTETTU EUROKRIISITEKSTI: Tommi Heino KUVAT Karim Boulif/Eu audiovicual services press.

Jo syksystä 2008 alkanut maailmantalouden epävarmuus ja kitulias taloudellinen kasvu sekä niistä johtuvat lomautukset ja yt-neuvottelut värittävät suomalaista uutisointia ja yhteiskunnallista keskustelua tulevanakin talvena. Tilauskirjojen ohetessa yritykset lykkäävät investointejaan ja supistavat toimintaansa, mikä näkyy lähes päivittäin uusina irtisanomisina tai lakkauttamisina. Monet talousviisaat ja pankkimiehet ennustavatkin varsin synkkää tulevaisuutta ja uuden taantuman jo kolkuttelevan ovella. Lisävelkaantumisen pelossa poliittiset päättäjät ovat väläytelleet merkittäviä valtion menojen supistamisia ja veronkorotuksia. Elämme monin tavoin suurten valintojen aikaa. Mutta kuinka tähän on tultu ja onko meillä mitään tietä ulos?

JÄLJET JOHTAVAT ATLANTIN TAA

Yhdysvalloissa sijoituskeinottelusta ja asunto-kuplan puhkeamisesta alkunsa saanut rahoitus-markkinoiden kaaos huipentui syksyllä 2008 investointipankki Lehman-

Brothersin kaatumiseen ja siitä seuranneeseen maailmantalouden kaaokseen ja syvään lamaan. Epävar-muuden vallitessa pankkien välinen luotonanto ja rahaliikenne hyytyivät lähes tyystin, minkä reaalitaloudelli-set seuraukset näkyivät varsin pian konkursseina ja joukkotyöttömyy-tenä valtameren molemmin puolin. Yleinen epävarmuus ja kulutuksen voimakas vähentyminen laukaisivat itseään vahvistavan noidankehän, jossa vuorottelivat yri-tysten vähenevät myyntitulot ja niistä johtuvat lomautukset ja irtisanomiset.

Julkinen valta ei kuitenkaan seurannut tilannetta sivusta ja niin Yhdysvalloissa kuin osin Euroopassakin aloitettiin

mittavat talouden elvytysohjelmat, jotka koostuivat halli-tuksien väristä riippuen joko valtion menojen lisäyksistä tai verojen keventämistä. Aktiivinen suhdannepolitiikka näyttikin tuottavan tulosta ja maailma saattoi taas hengit-tää vapaammin suuren laman uhan väistyttyä. Luottamuk-sen elpyminen ja kansalaisten paluu kuluttamaan saivatkin aikaan orastavaa kasvua, ennen kuin valokeilaan nousivat valtioiden paisuneet velkasuhteet, Kreikka etunenässä.

VAPAIDEN MARKKINOIDEN DOGMI VALTASI TALOUSPOLIITTISEN KESKUSTELUN JA TASAISEN

TULONJAON JA TÄYSTYÖLLISYYDEN SIJAAN TAVOITTEIKSI ASETETTIIN

TEHOKKUUS JA KILPAILUKYKY.

TALOUSTIEDE ETSII SUUNTAANSA

Kuten myös kuluva kriisinkin on osoittanut, on taloudellis-ten laskusuhdanteiden ja taantumien taustalla kokonaisky-synnän eli yrityksien ja kotitalouksien kulutuksen mittava väheneminen, vaikka sen voi laukaista eri tekijä, kuten tässä tapauksessa asuntokuplan puhkeamisesta seurannut epävarmuus. Kun yritysten tuotteille ei ole markkinoita ne eivät investoi tai tilanteen pitkittyessä turvautuvat irtisano-misiin, mikä leikkaa edelleen ihmisten ostovoimaa ja uskoa tulevaisuuteen, saaden heidät entistä enemmän kiristä-mään kukkaroidensa nyörejä. Näin kierre onkin valmis.

1930-luvun suuren laman vuosina brittiläinen taloustie-teilijä John Maynard Keynes kehitti kuuluisan talousteori-ansa, jonka keskiössä olivat kokonaiskysynnän vaihtelut. Suurilla julkisilla investoinneilla ja aktiivisilla työllistä-mistoimilla voitiin Keynesin mukaan tehokkaasti taistella taloudellisia taantumuskausia vastaan, vaikka se lyhyellä tähtäimellä merkitsisikin valtion lisävelkaantumista. Toisen maailmansodan jälkeen keynesiläinen suhdannepolitiikka vakiintui monien läntisten sosialidemokraattisten halli-tusten politiikkaan yhdessä hyvinvointivaltio kehityksen kanssa.

1970-luvulla talouden ja pääoma-markkinoiden liberalisointi monetaris-tisten talousoppien myötä kuitenkin painoin aktiivisen suhdannepolitiikan taka-alalle ja vallitseva poliittinen reto-riikka alkoi painottaa valtioin mahdol-lisimman pientä roolia taloudellisessa elämässä, sekä sääntelyn purkamisen välttämättömyyttä. Vapaiden markki-noiden dogmi valtasi talouspoliittisen keskustelun ja tasaisen tulonjaon ja täystyöllisyyden sijaan tavoitteiksi

asetettiin tehokkuus ja kilpailukyky. Siirryttiin kysyntää tukevasta talouspolitiikasta tarjonnan politiikkaan.

Aktiivinen suhdannepolitiikka näytti kuitenkin tekevän paluun, niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin syksyn 2008 kaaoksen hillitsemisessä, kun hallitukset vastasivat

LIPPU 4 /2012 17

kriisiin omia menojaan lisäämällä. Kuitenkin lisääntyneet velkaluvut saivat eurooppalaiset päättäjät varsin pikaisesti vaihtamaan elvyttävästä talouspolitiikasta jälleen valtion menojen supistamiseen ja vyönkiristyspolitiikkaan.

MIKSI JUURI EURON KRIISI?

Vaikka syksyn 2008 turbulenssi ja sen seuraukset saivat alkunsa Yhdysvalloista, ovat viimeisen kahden vuoden ajan talouslehtien otsikoissa pysyneet eurooppalaiset taloudet ja niiden ahdinko. Vaikka kriisi on globaali ja sen seura-ukset tuntuvat kaikkialla, on euroalueella monia sellaisia piirteitä ja rakenteita, jotka ovat hankaloittaneet akuutin kriisin hoitoa ja jotka se on nostanut esille. Kriisi ei alun perin ollut eurooppalaista alkuperään, mutta silti voidaan perustellusti puhua juuri euron kriisistä.

Euroopan unioni ja Euroopan talous- ja rahaliitto ovat monin tavoin ainutlaatuisia rakennelmia, niin nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa kuin historiankin valos-sa. Molemmat ovat itsenäisten valtioiden muodostamia poliittisia yhteenliittymiä, joissa valtiot ovat vapaaehtoisesti luovuttaneet omaa suvereniteettiaan ja päätäntävaltaa yhteisen edun rakentamisen nimissä.

Huomionarvoista on myös se, että kummankaan insti-tuution kehitys ei ole millään tavalla ”staattisessa” tilas-sa, vaan ne kehittyvät yhteisten poliittisten valintojen ja kamppailujen kautta. Usein Euroopan Unionin historiassa juuri kriisiajat ovat olleet unionin kehittämisen dynaamisin-ta aikaa. Merkittävä ulkoinen paine saa poliitikot hake-maan kompromisseja vastakkainasettelun sijaan. Nykyisen talouskriisin hoidossa on unioni ja varsinkin talous- ja raha-liitto ottaneet suuria harppauksia yhä tiiviimmän integraa-tion ja yhteistyön suuntaan.

Tällä hetkellä talous- ja rahaliitossa on monia institu-tionaalisia piirteitä, jotka estävät jäsenmaita harjoittamas-ta tehokkaasti elvyttävää talouspolitiikkaa. Sopimukset talouskurista ja budjettialijäämien rajoittamisesta estävät pitkälti jäsenvaltioita laajentamasta julkisia investointeja työllisyyttä kohentavaan suuntaan. Samoin laajan ja hete-rogeenisen valuutta-alueen omaavan euron ulkoinen arvo ei ole joustanut merkittävästi alaspäin, kuten usein taantu-mia kohdanneissa valtioissa tapahtuu. Näin ollen tämä-kään ei ole pystynyt tasaamaan kriisivaltioiden kroonisen negatiivisiksi muodostuneita kauppataseita.

Suurin yksittäinen syy on kuitenkin Euroopan Keskus-pankin, EKP:n, haluttomuus toimia valtioiden viimekätisen maksukyvyn turvaajana, mikä on antanut markkinoille lähes täydellisen vallan spekuloida velkaisten maiden lai-

napapereiden koroilla ja käytännössä ulosmitannut näiden maiden poliittisen päätöksenteon demokraattisesti valituil-ta poliitikoilta markkinavoimille. EKP:n tiukka mandaatti hintavakauden valvojana, onkin asetettu kyseenalaiseksi niin poliitikkojen kuin taloustieteilijöidenkin toimesta.

TIE ETEENPÄIN

Viimeisen kahden kuluneen vuoden aikana euroalueen poliitikot ovat yrittäneet padota kriisiä ja kehittää euroalu-etta vaihtelevalla menestyksellä. Kun Kreikan todellinen velkamäärä selvisi keväällä 2010, saaden sen lainapaperei-den korot nousemaan pilviin, päättivät euroalueen johtajat pikaisella aikataululla tukea Kreikkaan ensin kahdenvälisillä lainoilla ja pidemmällä tähtäimellä perustamalla rahoitus-vakausvälineen, jonka tehtäväksi muodostui rahoitusvaike-uksiin joutuneiden jäsenmaiden tukeminen.

Poliitikkojen taustaoletuksena kuitenkin oli, että kriisi oli vain seurausta valtioiden holtittomasta varainhoidosta ja että ne pystyisivät palaamaan takaisin normaalin markkina-rahoituksen piiriin, kunhan vain saisivat tulonsa ja menon-sa tasapainoon. Tämän vuoksi yhteiseen apuun turvautu-maan joutuneille jäsenmaille on määrätty leikkauslistoja ja lähes epärealistisia säästöohjelmia. Pahimmillaan nämä ovat vain kurjistaneet tilannetta entisestään kokonaisky-synnän yhä pudotessa.

Sen sijaan vähemmän poliittista keskustelua ovat saa-neet osakseen ne keinot joilla luodaan vanhalle mante-reelle uutta kasvua ja työllisyyttä. Yleisen epävarmuuden oloissa ja kuluttajien ostovoiman heiketessä sekä yritysten investointien laahatessa ovat leikkaustoimenpiteen vain kurjistaneet entisestään euroalueen kansalaisten tilannetta kuin parantaneet tilannetta tai edes useimmissa tapauksis-sa vähentäneet velkaantumista. Osin syynä on Eurooppaa tällä hetkellä hallitseva oikeistolainen leikkauspolitiikka, mutta myös vasemmiston omat talousteesit näyttäisivät olevan tällä hetkellä hukassa.

Nyt tarvittaisiin kaikissa jäsenmaissa perusteellinen kes-kustelu kriisin nykyisistä hoitokeinoista ja niiden tuloksista. On uskallettava myötää, että leikkauspolitiikalla tätä kriisiä ei tulla ratkaisemaan, vaan tarvitaan kasvua ja työllisyyttä tukevia sekä sosiaalisesti oikeudenmukaisia keinoja työt-tömyyden voittamiseksi ja kurjistumisen kierteen katkai-semiseksi. Samalla on käytävä kattava keskustelu myös koko euroalueen rakenteen uudistamisesta vakaammaksi ja avoimemmaksi sekä työllisyyttä tukevaksi, sillä vain näin voidaan jatkossa estää nykyisenkaltaisten kriisien toistumi-nen ja rakentaa sosiaalisesti oikeudenmukaista Eurooppaa. LIPPU

EKP:N TIUKKA MANDAATTI HINTAVAKAUDEN VALVOJANA,

ONKIN ASETETTU KYSEENALAISEKSI NIIN

POLIITIKKOJEN KUIN TALOUSTIETEILIJÖIDENKIN

TOIMESTA.

18 LIPPU 4 /2012

KANSANTALOUDEN KURSSIA KÄÄNTÄMÄSSÄ – LISÄÄ TYÖTÄ, TALOUSKASVUA JA YRITTÄJYYTTÄ?TEKSTI: Lipun toimitus KUVA: Demarinuoret

Onko valtionvelka karannut käsistä? Mitä valtio voi tehdä tukeakseen pienyrityksiä? Romuttaako huoltosuhteen rappiotila pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin? Näihin ja moniin muihin kansantalouden suuriin kysymyksiin haettiin vastausta Demarinuorten D-TOUR: Talous, työllisyys ja yrittäjyys -seminaarista. Asiantuntijaseminaari kokosi yhteen nuoria demariaktiiveja ympäri Suomen keskustelemaan ja ratkaisemaan valtiontaloutta vaivaavia kysymyksiä. Löytyikö vastauksia?

Ammattiliitto Pro:n tiloissa Ruoholahdessa vallitsi marraskuisena aamuna odottava tunnelma – edessä olisi korkeatasoinen asiantuntijaseminaa-ri kansantalouden kipukohdista. Vaaliväsymyk-

sen selättänyt huikea 45 osallistujan joukko sai lämpimän vastaanoton Demarinuorten puheenjohtajan Joona Räsä-sen tervehdyssanoissa. Vaaleista vielä toipuvaa osallistuja-joukkoa Räsänen innosti puheessaan toteamalla, nuorten demarivaltuutettujen määrän kasvaneen kolmanneksella. Koleassa aamussa tieto tuntui lämmittävän monia.

Seminaarissa ei kuitenkaan sen enempää ollut tarkoitus käsitellä kuntavaaleja – ja hyvä niin. Alkuvuoden seminaarit ja tapahtumat olivat keskittyneet niin vahvasti vaaliasiaan ja vaalihurmoksen lietsontaan, että oli miellyttävää jälleen syventyä asiakysymyksiin vaalikampanjoinnin sijaan.

ISOT ASIAT SAIVAT TAUSTOITTAJIKSEEN ISOT NIMET

Alustajajoukko oli seminaarissa korkeatasoinen ja nimekäs. Tapahtuman ohjelmallisen osuuden alkupäästä vastasivat Ammattiliitto Pro:n puheenjohtaja Antti Rinne, palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Seija Ilmakunnas, sekä odotetuin puhuja valtiosihteeri Raimo Sailas. Lisäksi lavalla kuultiin yksityisen sektorin ääntä Suomen yrittäjien varatoimitusjohtajan Timo Lindholmin ja Elinkoeinoelämän keskusliiton PK-johtajan Pentti Mäkisen suilla. Ensimmäi-sen päivän tiukan talousasian huipensi paneeli perustulos-ta, jossa SAK:n ekonomisti Ilkka Kaukoranta ja Helsingin vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Ville Ylikahri mittelivät perustulomallien toimintamahdollisuuksista.

Ammattiliitto Pro:n puheenjohtaja Antti Rinne selvit-ti teollisuuden työllisyysnäkymiä avarakatseisella pu-

heenvuorolla, joka lähti liikkeelle talouden globalisaatio-kehityksestä. Rinne peräänkuulutti suomalaisen elinkeino –ja talouspoliittisen ohjelman tarvetta. Ohjelmassa tulisi määritellä ne painopistealueet, joista löytyy kasvun ainek-sia ja mahdollisuuksia uusille työpaikoille. Tästä esimerkki-nä ovat muun muassa metsäteollisuuden käyttämättömät patentit.

Tilaisuuden ehdottomasti kiinnostavin ja odotetuin puheenvuoro tuli valtiosihteeri Raimo Sailakselta. Työl-lisyyden vaikutuksista valtiontalouteen puhunut Sailas korosti esityksessään erityisesti Suomen huoltosuhdetta ja sitä kuvaavaa kehityskäyrää. ”Jos haluat testata hermojasi, katso ennen nukkumaanmenoa tätä kuvaajaa”, Sailas to-kaisi ja nauratti osallistujia. Suorasanainen Sailas ei omien sanojensa mukaan halua pelotella ketään, mutta tosiasiat on hyvä tunnustaa. Talouden vaikeita aikoja eivät jättäneet korostamatta myöskään muut tilaisuudessa puhuneet.

OHJELMALLISEN OSUUDEN JÄLKEEN OLI AIKA JUHLIA

Ensimmäisen päivän haastavan, mutta kiinnostavan oh-jelmallisen osuuden jälkeen oli aika juhlia. Demarinuorten kuntavaalien kiitosbileet kokosivat seminaariin osallistujien lisäksi suuren joukon muita demariaktiiveja. Kiitosbileiden aikana saattoi bongata vanhan punanutun juhlakansan jou-kosta. Antoisan tilaisuuden päätti kiitosbileiden jälkeisenä aamuna keskustelu viikonlopun annista. Kaikkiin kansanta-louden kohtalonkysymyksiin ei ehkä saatu vastauksia, mut-ta ainakin alkuun päästiin. D-TOUR –seminaari jäi varmasti kaikkien osallistujien mieliin onnistuneena ja antoisana tapahtumana. Näitä lisää, kiitos! LIPPU

LIPPU 4 /2012 19

Kunnallisvaaleissa SDP otti takapakkia viime vaaleihin verrattuna, mutta puolueen puheenjohtajaa lainatakseni, ”hoppee ei oo häppee”. Joillakin paikkakunnilla puolue kuitenkin saavutti lisäkannatusta. Tampere on tästä hyvä esimerkki.

Myös Vantaalla vaalit sujuivat erinomaisesti. Kannatus nousi 0.4 prosenttiyksikköä ja SDP nousi suurimmaksi puolueeksi ohi Kokoo-muksen. Vaikka vaalitulos vantaalaisittain oli

hieno, vieläkin mahtavampi tosiseikka on se, että SDP:n 18 valtuutetusta neljä on demarinuoria eli kolmekymppisiä tai sitä nuorempia. Eikä tämä ole edes mitenkään poik-keuksellinen tilanne Vantaalla. Yhtä monta demari-nuorta valtuustoon valittiin viimeksi vuoden 2004 kunnallisvaaleissa. Itse asiassa Vantaan valtuustoon on valittu nuoria demareita kaikissa kunnallisvaa-leissa tällä vuosituhannella. Miten tämä on ollut mahdollista?

Ensinnäkin, demarinuorten perustoiminta ja jäsenhankinta on hoidettu hyvin. Tämä on taannut sen, että uusia nuoria vaikuttajia on tullut mukaan. Toiseksi, ukkopuolueen väki on ymmärtänyt, että nuo-rille kannattaa myös antaa vastuuta. Tällä on ollut ratkaiseva merkitys Vantaan Demarien menes-tykselle ja sille, että jatkuvuus on pystytty turvaamaan.

Kunnallisvaalien ehdokasasettelussa asetettiin tavoitteeksi, että vähintään viidennes ehdokkaista on nuoria. Tavoitteessa on onnistuttu jo neljä kertaa peräjälkeen. Parhaimmillaan lähes kolmannes ehdokkaista on ollut demarinuoria, kiitos jäsen-äänestyksen. Määrä ei tietenkään korvaa laatua, mutta listoilla on hyvä olla erilaisia ja monipuolisia ehdokkaita. Nuorilla on monen-laisia verkostoja ja esimerkiksi luontaista osaamista kampanjoin-tiin sosiaalisissa medioissa. Tämä pääoma ja osaaminen on hyödyn-nettävä. Nuoret ja kokemattomat ehdokkaat eivät välttämättä heti taida kampanjoinnin kaikkia saloja, mutta jos-tain on aloitettava. Sitä paitsi, innokkuus saattaa usein nuorten kohdalla korvata pienet mokat kampanjoinnissa.

Usein on esitetty huoli siitä, että nuoret nostetaan vain mannekiineiksi ehdokas-listoille ja sen jälkeen heidät unohde-taan. Vantaalla toimitaan toisin. Heille, jotka laittavat itsensä vaaleissa likoon

on annettava myös vastuuta. Vantaalla on pyritty siihen, että jokaiseen lautakuntaan valitaan vähintään yksi nuori demari. Nuoret pääsevät vastuupaikolle kasvamaan korkoa seuraaviin vaaleihin ja haasteisiin. Heille annetaan vastuuta kunnallisen päätöksenteon ’kovimpia’ paikkoja myöten.

Olin itse ensimmäistä kertaa ehdolla vuoden 2000 kun-nallisvaaleissa. Toimin silloin Vantaan nuorisovaltuuston puheenjohtajana ja ajattelin, että näkyvyys riittäisi val-tuustopaikkaan. Se jäi kuitenkin haaveeksi ja pettymys oli tietenkin suuri. Pääsin kuitenkin lautakuntatyöhön mukaan, joten motivaatio kantoi seuraaviin vaaleihin ja sittemmin valtuustopaikkaan asti.

On tärkeää, ettei valtaa keskitetä liikaa. Politiikka on joukkuepeliä. Mahdollisimman monelle on annettava mah-dollisuus kehittyä ja näyttää kyntensä. Siksi vanhemmilta ja kokeneemmilta tovereilta on syytä odottaa ymmärrystä. Olen taannoin kuullut esimerkkejä siitä, kuinka joillakin

paikkakunnilla vanhemmat toverit ovat halunneet haalia itselleen kaikki paikat, eivätkä ole antaneet nuorille

mahdollisuutta kasvaa. Tällaista toimintaa vastaan kannattaa hieman kapinoidakin, sillä liikkeen tulevaisuus on nuorissa. Onneksi mo-nilla paikkakunnilla demarinuoria ollaan nyt nostamassa jopa valtuustojen ja hallitusten johtopaikoille.

Vaikuttamistyö on pitkäjänteistä; olen itse oppinut sen kantapään kautta. Vinkki kaikille

teille, joille valtuustopaikka ei vielä irronnut: rohkeasti mukaan lautakuntiin ja vaikut-

tamistyöhön, näyttäkää kyntenne, oppikaa ja asettakaa tähtäin

seuraaviin vaaleihin! Tämä vaatii ymmärrystä koke-neemmilta tovereilta,

mutta myös nuorten omaa halua. Vaikutta-

mistyö vaatii kovaa tahtoa ja loputonta työtä. Lannistua ei kannata, vaan asettaa tähtäin aina eteenpäin. Ei kan-nata jäädä odotte-lemaan seuraavia kunnallisvaaleja, jotka ovat neljän

vuoden päästä. Nyt kannattaa tehdä

kaikkensa niissä tehtävissä, joita jo nyt on

ja joita tulee seuraavaksi saamaan. Kannattaa perehtyä asioihin, tutustua ihmisiin, oppia ja kokea. Kyllä ne seu-raavat vaalit sieltä tulevat ja silloin olet jo paljon valmiim-pi. Tähän kannustamisen il-mapiiriin kannustan kaikissa kunnissa! LIPPU

NÄIN SE TEHTIIN VANTAALLATEKSTI: Antti Lindtman, ensimmäisen kauden kansanedustaja

20 LIPPU 4 /2012

YHDESSÄ PYSTYMME KAIKKEEN, YKSIN EMME MIHINKÄÄN!TEKSTI: Eemeli Peltonen KUVA: Pasi Järvenpää

Lokakuun 2012 kuntavaaleissa Sastamalan kunnassa pamahti - nuori kunnallisvaaliehdokas Ilmari Nurminen valittiin kaupunginvaltuustoon äänivyöryllä. Lippu haastatteli Ilmaria ja otti selvää, miten huikea äänisaalis mahdollistui.

Tarkastuslaskennan jälkeen Ilmari Nurmisen lopulliseksi äänisaaliiksi varmistui 812 ääntä. Tulos on järisyttävän hyvä ja samaisella äänimäärällä olisi päässyt läpi myös maamme

suurimmissa kaupungeissa. Tulos oli paitsi korkea, myös historiallinen - Nurmisen 812 ääntä on koko kaupungin ääniennätys ainakin 35-vuoteen. Vertailun vuoksi on hyvä todeta, että esimerkiksi kokoomuksen paikallinen istuva kansanedustaja Arto Satonen sai 360-ääntä.

”ENNAKKOÄÄNTEN TULTUA TUNNELMA RÄJÄHTI KATTOON”

Aivan aluksi onkin syytä kysyä, miltä tuntui kun tulos

varmistui? Tulos taisi olla ainakin läpimenon osalta selvä jo ennakkoäänien selvittyä.

- Olin perheeni ja lähisukulaisteni kanssa jännittämässä illan tuloslähetystä kotonamme. Ennakkoäänten tultua tun-nelma räjähti kattoon ja olimme suunnattoman hämmenty-neitä, mutta samalla niin iloisia saamastani luottamuksesta. Osasin odottaa, että voisin mennä läpi, koska olin tehnyt hyvän mielestäni onnistuneen kampanjan ja olin edellisten seurakuntavaalien ääniharava, mutta tulos veti silti nöyräk-si ja yllätti kaikki odotukseni, Ilmari kuvailee tulosiltaa.

Ensikertalaisena mukana vaaleissa ollut Nurminen on ol-lut jo aikaisemmin kiinnostunut politiikasta, eikä into lähteä mukaan syttynyt vasta vaalien alla. Aikaisempaa vaikuttaja-taustaa Nurmiselta löytyy paljon.

- Olen ollut pienestä pojasta lähtien kiinnostunut yhteis-kunnallisista asioista: olen toiminut jo yläkoulussa oppilas-kunnan puheenjohtajana, lukioaikanani nuorisovaltuuston

MINUA ON OHJANNUT AITO HALU VAIKUTTAA MEIDÄN

YHTEISIIN ASIOIHIN.

LIPPU 4 /2012 21

puheenjohtajana ja myöhemmin aktiivisesti demarinuoris-sa. Minua on ohjannut aito halu vaikuttaa meidän yhteisiin asioihin.

MIKSI JUURI SDP? Ilmarin taustasta puhuttaessa on pakko nostaa esille se

kaikkein perinteisin kysymys. Vastausta ei toimittaja joudu kauaa odottamaan.

- Demarien hyvinvointipolitiikka veti puoleensa ja oli minulle muutenkin luonnollinen vaihtoehto jo pienestä pitäen, Nurminen vastaa ammattilaisen varmuudella.

Vaalien alla nähtiin jos jonkinlaisia vaaliteemoja. Oli työtä ja turvallisuutta, kotiin tuloa ja kristillisyyttä. Tärkeät sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistävät teemat toimivat vaalivoittajalla:

- Terveyspalvelut on säilytettävä lähellä ihmistä ja niiden ajautuminen monikansallisten yhtiöiden haltuun on estet-tävä. Meidän on taattava vanhuksille hyvä ja laadukas hoito rahapussiin katsomatta sekä yksinäisyys ja syrjäytyminen on todellisuutta, johon on puututtava.

EI PERINTEISEN JALKATYÖN VOITTANUTTA Uusille valtuustoihin yrittäville pyritään aina toitotta-

maan, että pyörää ei kannata keksiä uudelleen kampanja-työssä. Hyväksi jo aikaisemmin todetut kikat toimivat usein myös toisellakin kerralla. Nurminen kuvailee oman kam-panjansa tapoja ja taktiikkoja realistisesti mutta tarkasti.

- Perinteinen jalkatyö oli mielestäni kaikista tärkeintä. Tapasin hyvin paljon ihmisiä toreilla, kävin kertomassa teemoistani erilaisissa keskustelutilaisuuksissa, kirjoitin ahkerasti lehtiin ja yritin profiloitua ajamieni teemojen kautta ihmisten mieliin. Käytin jonkin verran myös face-book-markkinointia ja minulla oli omat nettisivut, joita voin erittäin lämpimästi suositella.

TERVEYSPALVELUT ON SÄILYTETTÄVÄ LÄHELLÄ IHMISTÄ

JA NIIDEN AJAUTUMINEN MONIKANSALLISTEN YHTIÖIDEN

HALTUUN ON ESTETTÄVÄ

Erityisesti Nurminen korostaa muutamien aihekokonai-suuksien jatkuvaa toistamista. Sen avulla nuori jää ihmisten mieliin eikä äänestäjälle jää liian epäselvää kuvaa.

Suuren ehdokasmäärän vuoksi kuntavaaleihin piirtyy aivan omaa paikallista väriä ja kommervenkkien loistoa.

- Mieleenpainuvin muisto kampanjani ajalta oli, kun mummuni valjastettiin hänen siskonsa kanssa jakamaan mainoksiani ympäri Sastamalaa. Mielikuva: mummuni ajaa autoa ja siskonsa tiputtaa ikkunasta käsin mainoksiani postilaatikkoihin ympäri Sastamalaa. Toki myös toreilla tapahtuneet keskustelut ovat piirtyneet mieleeni, mutta pointti: yhdessä pystymme kaikkeen, mutta yksin emme mihinkään!

REALISTISIA TAVOITTEITA JA AATTEEN PALOA

Tulevan valtuustokauden aikana Suomi tulee koh-taamaan uusia muutoksen tuulia kaikissa maan osissa.

Kuntauudistus muovaa Suomen kuntakarttaa uusiksi ja on oletettu, että uusiin kuntakokonaisuuksiin mentäisiin aikaisintaan vuonna 2017. Päivämäärä on vielä kaukana ja paljon ehtii tapahtua ennen sitä. Paljon riippuu myös edus-kuntavaaleista ja on päivänselvää, että keskusta tavoittelee pääministeriyttä päästäkseen murskaamaan sinipunahalli-tuksen kuntauudistusaikeet. Ja sitten on vielä se SOTE-uu-distus ja kuntien kurjistuva taloustilanne. Hyvältä ei näytä juuri missään.

Uudistusten varjoja ei pääse karkuun yksikään kuntien valtuutettu varsinkaan peruskuntien läheisyydessä. Monen valtuutetun toivomuslista oli vaalien alla pitkä kuin joulu-lahjalista –hyvää ja kaunista lupailtiin olan takaa. Nurminen ei lahjalistoja luonut, vaan hän aikoo edistää konkreettisia tavoitteita. Oikeudenmukaiset terveys- ja vanhuspalvelut on turvattava ja riittävällä henkilöstömitoituksella ediste-tään henkilöstön työhyvinvointia.

- Aion olla edistämässä nuorten vaikutuskanavia pää-töksissä ja puuttua syrjäytymiseen. Paikallisesti aion olla edistämässä myös uimahallin rakentamista paikkakunnalle, Nurminen kertoo.

KÄYKÖ ASKEL JO KOHTI EDUSKUNTAA?

Kuntavaalit ovat monelle työn alku, mutta vasta vä-lietappi niille, jotka pyrkivät valtakunnanpolitiikan kärkipai-koille.

- Omana haaveenani on olla joku vuosi eduskunnassa, mutta siitä päättävät kuntalaiset ja pirkanmaalaiset sosia-lidemokraatit. Aitoa kiinnostusta ja halua toimia näiden asioiden puolesta kyllä on, Nurminen tiivistää vaatimatto-masti.

Vaikka vaaleista on jo tovi, on helppo uskoa, että Ilmari Nurmisesta kuullaan varmasti myös valtuustokauden aika-na, eikä hän huku rivivaltuutettujen harmaaseen massaan. Ja mitä valtuustokauden jälkeen seuraakaan, on taivas vain rajana. Ilmari Nurmisen nimi kannattaa painaa mieleen, kun miettii tulevien vuosien nousevia demarinimiä. LIPPU

VIISI POINTTIA ILMARISTA

1. Ilmari Nurminen valittiin lokakuun 2012 Sastamalan kau-punginvaltuutetuksi 812 äänen turvin.

2. Ääniharavuus ei ole Nurmiselle täysin uutta, sillä hän menestyi erinomaisesti myös edellisissä seurakuntavaaleis-sa, saaden kaupungin suurimman äänimäärän.

3. Ikää Nurmisella on 21-vuotta ja Nurminen opiskelee par-haillaan Tampereen yliopistossa hallintotieteitä.

4. Nurminen on toiminut aikaisemmin muun muassa nuo-risovaltuustossa ja erilaisissa järjestöissä. Vaikuttaminen ei ole siis Nurmiselle ihan vieras asia, vaan kokemusta löytyy reilusti!

5. Ilmari Nurminen valittiin Demarinuorten XXIV liittoko-kouksessa Demarinuorten liittohallitukseen, varsinaiseksi jäseneksi.

Lue lisää ja seuraa Ilmarin matkaa politiikassa ja maailmalla Ilmarin kotisivuilta www.ilmarinurminen.fi. Ilmarin löydät myös facebookista!

22 LIPPU 4 /2012

VANKILATUOMIOISTA JÄRJESTÖUUTISIIN – LIPUN TAIVAL DEMARINUORTEN PÄÄ-ÄÄNENKANNATTAJANATEKSTI: Eemeli Peltonen

Sosialidemokraattiset Nuoret ry:n pää-äänenkannattaja Lipun perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta. Vuodesta 1972 ilmestynyt julkaisu on kokenut vuosien varrella muutoksia ja uudistuksia ja ehtinyt aiheuttaa pahennusta niin puolueen kuin nuorisoliitonkin piirissä. Ja löytyypä lehden värikkäästä historiasta eräskin kommellus, jonka seurauksena lehden lukijakuntaan liittyivät myös maamme suurlähetystöjen diplomaatit.

MITEN LIPUSTA TULI LIPPU? SDP:n nuorisoliiton jäsenlehtien pitkässä historiassa Lippu ei kuitenkaan ole ensimmäinen. Jo ennen Lipun perus-tamista liitolla oli ollut monia erinimisiä jäsenlehti nimis-sään. Voidaankin sanoa, että niin kauan, kun nuorisoliitto ylipäätään on ollut olemassa, on sillä ollut jonkinasteinen jäsenlehti julkaistavana. Miten siis Lippuun päädyttiin?

Vuonna 1906 perustettu Suomen Sosialidemokraatti-nen Nuorisoliitto ryhtyi jo taipaleensa alussa julkaisemaan omaa lehteä. Lehti sai nimen Tuohus ja sen ensimmäinen numero, joka toimitti näytenumeron virkaa, ilmestyi vuon-na 1907. Lehden taival oli kuitenkin kivinen, sillä vuoteen 1908 mennessä vain kuusi Tuohusta näki päivänvalon, vaikka lehden oli alunperin tarkoitus ilmestyä joka kuukau-si. Vuodesta 1910 eteenpäin lehden julkaisu ja tekeminen pääsi kuitenkin kunnolla vauhtiin, kun liitto onnistui suoriu-tumaan kirjapainoveloistaan. Vuodesta 1911 eteenpäin lehti alkoi ilmestyä uudella nimellä Työläisnuoriso.

PÄÄTOIMITTAJA JOUTUI KYMMENEKSI KUUKAUDEKSIVANKEUTEEN

Työläisnuoriso oli omana aikanaan jyrkkä ja radikaali julkaisu. Sen teräväkieliset kirjoittajat antoivat huutia niin kirkolle, kuin valtaa maassa pitäneelle Venäjän keisari-

kunnalle. Suomen suuriruhtinaskunnan virkamiehet eivät suvainneet lehteä ja sen jyrkän kriittistä linjaa ja sille langetettiin yhteensä yksitoista syytettä. Näihin syytteisiin lukeutuivat muun muassa syyllistyminen majesteettirikok-seen, syyllistyminen yllyttämiseen valtiovaltaa vastaan, sekä syyte jumalanpilkasta. Vielä pidemmälle mentiin, kun vuonna 1914 lehden päätoimittaja joutui kymmeneksi kuukaudeksi vankeuteen lehdessä julkaistujen kriittisten tekstien takia. Vankeustuomio johti pian lehden lakkautta-miseen kokonaan.

Työläisnuoriso teki vaikean alun jälkeen paluun itsenäis-tyneeseen Suomeen, kun nuorisoliitto nyt vapautuneim-missa olosuhteissa ryhtyi julkaisemaan lehteä uudelleen. Helppo ei lehden suhde valtiovaltaan ollut kuitenkaan 1920-luvullakaan, sillä jo toisen kerran lehden päätoimitta-jaa odotti vankeustuomio. Nyt päätoimittaja joutui lusi-maan kuukauden kakun syyllistyttyään keskusrikospoliisin halventamiseen pääkirjoituksessaan.

PALUU JÄRJESTÖUUTISIIN JA PUOLUEKRITIIKKIIN

1930- ja 1940-luvuilla lehti otti opiksi ja kevensi sisäl-töään koskemaan enemmän järjestön sisäisiä uutisia ja jäsenten omia kolumneja. Järjestöuutisten lisäksi lehti pyrki aktiivisesti kommentoimaan SDP:n sisäisiä muutoksia ja tapahtumia. Kriittisiä sanankäänteitä ei tarvinnut säästel-lä, kun oli kyse ukkopuolueesta, jonka halventamisesta ei ainakaan toistaiseksi ole tuomittu ketään vankeuteen.

1950-luvulla Suomi ja koko läntinen maailma oli jälleen uusien tuulien kohteena. Työläisnuoriso vaihtoi nimensä Nuorin siivin -lehdeksi ja sen sisältöön alkoi voimakkaasti vaikuttaa uudet nousevat nuorisokulttuurit. 1970-luvulla lehti koki toistaiseksi pitkäaikaisimmaksi jääneen nimen-vaihdoksen, kun uusi liittojohto muutti lehden nimen Lipuksi. Nimellä Lippu jäsenlehti onkin kulkenut aina tähän päivään asti.

LIPPU SAA TUULTA PURJEISIINSA Lippu-lehti palasi osittain lehden aikaisemman historian mukaiseen radikaaliin aatteelliseen kommentointiin. Lehti pilkkasi puolueen järjestökulttuuria ja julkaisi värikkäitä ta-rinoita ryyppyreissuilta liiton tapahtumissa. Asiapuoltakaan ei kuitenkaan unohdettu, sillä Lipussa haastateltiin monia puolueen kantavia voimia, muun muassa istuvaa pääminis-teriä Kalevi Sorsaa.

Liiton nykyisen jäsenlehden nimen valinta ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Lehden nimeksi tulikin aluksi Kuriiri,

1906 Sosialidemokraattinen Nuoriso perustetaan

1906 Tuohus perustetaan

1911 Lehti saa nimen Työläisnuoriso

1914 Päätoimittaja saa 10 kk vankilatuomion (Venäjän loukkaaminen)

1900 1910 1920 19301914 Lehti lakkautetaan Venäjän vastaisena

1920 Päätoimittaja kuukaudeksi vankeuteen keskusrikospoliisin halventamisesta

1930 Paluu järjestöuutisiin, sisältö kevenee

LIPPU 4/2012 23

mutta nimestä jouduttiin luopumaan, sillä maassa jo jul-kaistiin toista samannimistä lehteä. Niinpä lehden nimeksi tuli kompromissien kanssa Lippu, viitaten työväenliikkeen kantavaan tunnukseen – punalippuun.

”SOSIALIDEMOKRAATTEJA ON LYÖTÄVÄ JOKA PÄIVÄ”

Alun perin Lippu ilmestyi tabloidkokoisena sanomaleh-tenä ja nykyiseen aikakauslehtiasuun päästiin vasta myö-hemmin. Lehden jutut jatkoivat keskustelun herättämistä – muun muassa Neuvostoliitto kommentoinut Neukku-Lippu sai osakseen kovaa kritiikkiä Neuvostoliiton suurlähetys-töstä. Aikana, jolloin itänaapurin kritisoiminen oli harvojen herkkua, pidettiin Lipun kritiikkiä pöyristyttävänä. Lehden sisältöä kommentoivat jopa yli puoluerajojen valtakunnan-tason poliitikot. Hilpeyttä joissakin lukijoissa herätti lehden takakanteen painettu sitaatti Josef Stalinilta, ”Sosialidemo-kraatteja on lyötävä joka päivä”. Lehdellä jos ei muuta, niin onnistuttiin ainakin tekemään pesäeroa kommunismiin ja kommunisteihin.

Lipun ulkopoliittinen anti ei kuitenkaan loppunut Neu-vostoliiton kommentointiin – osansa sai myös länsi ja ”va-paan maailman johtaja”. Lipun Yhdysvaltoja kommentoinut Jenkki-Lippu otti edeltäjänumeronsa tavoin kärkkäästi kan-taa länsinaapurin sisäpoliittisiin ja erityisesti ulkopoliittisiin toimiin. Latinalaisen Amerikan sananvapaustilanteesta kovaa ääntä pitänyt numero syytti Yhdysvaltoja imperialis-mista etelänaapurissaan.

SDP IRTISANOUTUU LIPUN VAALINUMEROSTA

Suuren kansan tietoisuuteen Lippu ponnahti nopeasti vuonna 1987, kun silloisia eduskuntavaaleja markkinoinut Vaali-Lippu julkaistiin. Lehti ristittiin uudelleen Porno-Lipuksi iltapäivälehdissä, sillä sen sisältämä korttikampanja alastomine malleineen oli aikanaan hyvinkin radikaalia. Joutuipa puolueen silloinen puoluesihteeri Erkki Liikanen-kin kommentoimaan lehden numeroa ja irtisanoi puolueen

täysin kyseisestä lehdestä. Lehden korttikampanjan legen-daarisia sloganeja olivat muun muassa lause ”Nukkuvien puolue ei nai” ja ”Asuminen on perusoikeus. Asu vuokralla, maksat luonnossa”. Pilke silmäkulmassa tehty vaalima-teriaali peitti alleen pääasialliset kampanjateemat, kuten kohtuuhintaisen asuntojentuotannon. Vaikutti lehti vaalien tulokseen tai ei, kärsi SDP vuoden 1987 vaaleissa tappion

Lipun oma tunnuslause nousi 1980-ja 1990 – luvuilla uu-destaan lehden kansiin. Lippu on kulkenut demariaktiivien postilaatikoihin monien tunnuslauseiden alla, joista muis-tettavimpia ovat ”Suvaitsevien nuorten ykköslehti”, ”Elämä ilman Lippua on kuin elämä ilman sosialidemokratiaa” sekä ”Ikuisten epäilijöiden aikakauslehti”.

KRITIIKKIÄ ATLANTIN TAKAA

Lehden sivuilla ilmestyi aatteellisten tekstien ja uutisten lisäksi myös julisteita. Vuonna 1983 Lipun välistä saattoi löytää ”Tuulen viemää” –elokuvaa parodioivan julisteen Ronald Reaganista ja Margaret Thatcherista. Julisteen markkinointiteksti kuului näin ”Nainen lupasi seurata häntä maailman loppuun – ja mies lupasi järjestää sen!” Kuvassa Yhdysvaltain presidentti kantaa britannian pääministeriä ja kaihoisan auringonlaskun sijaan heidän taustallaan räjäh-tää ydinpommi. Julisteesta tuli myös kaupallinen menestys, sillä julistetta sai tilata nuorisoliitolta 15 markan hintaan – ja kaupaksi se kuulemma menikin!

Värikkäät vaiheet ovat sävyttäneet nuorisoliiton lehden taivalta aina 1900-luvun murrosvaiheista 2000-luvun ja uuden vuosituhannen taitteeseen saakka. Ronald Reaganin uudelleenvalinnan vastustaminen julistekampanjalla ja Eu-roopan Unioniin liittymisen puoltaminen omalla nimikko-lehdellä ovat vain esimerkkejä lehden värikkäistä vaiheista. Menneitä muistellessa voi vain toivoa lehdelle pitkää ikää jatkossakin. LIPPU

LIPUN KUULUISIA NUMEROITA Lipun teemanumerot ovat aina herättäneet mielipiteitä. Lippu listasi historiansa kohutuimmat numerot. Puoluekokous-Lippu (1972) Nostatti kritiikkiä puolueen toimintatapoja kohtaan

Neukku-Lippu (1985) Kritisoi reaalisosialismin muotoja

Jenkki-Lippu (1985) Pilkkasi länsinaapurin ulkopolitiikkaa ja kulttuuria

Vaali-Lippu (1987) Julkaisi runsasta alastomuutta sisältä-neen korttikampanjan

EU-Lippu (1994) Puolusti väkevin sanankääntein EU-jäse-nyyttä, mutta osaltaan kritisoi järjestelmää

1990 2012

1970

1980

1970-luvulla Lippu palaa radikaaleille linjoilleen

1972 Lehden nimi vaihdetaan Lipuksi

1985 Jenkki-Lippu ja Neukku-Lippu ilmestyvät

1985 Suomen-Neuvostoliiton suurlähettiläät ärähtävät lehden sisällöstä

1987 Vaali-Lippu kohauttaa ja herättää pahennusta

1987 Puoluesihteeri Liikanen irtisanoutuu Vaali-Lipun sisällöstä

1980-luvulla Lippu ottaa askeleen kohti nuorisokulttuureja

1980 Jukka Halonen päihittää Eero Heinäluoman päätoimittajavaalissa yhdellä äänellä

1994 Lippu tukee EU-jäsenyyttä 2012 Lippu täyttää 40-vuotta

24 LIPPU 4 /2012

JÄÄVUOREN HUIPULLA – LIPUN ENTISET PÄÄTOIMITTAJAT MUISTELEVATTEKSTI: Eemeli Peltonen

Lippu-lehti on seilannut 40 vuoden

ajan monenlaisilla vesillä. Ajoista ja

keskustelunaiheista huolimatta pää-

vastuu lehden linjasta on aina ollut

päätoimittajalla. Lippu haastatteli

lehden kahta entistä päätoimittajaa

lehden teon vaiheista.

JUKKA HALONEN - LIPUN PÄÄTOIMITTAJANAVUOSINA 1980–1983

Lippu lehden päätoimittajana aivan vuosikymme-nen alusta toimi Jukka Halonen. Halosen valinta uudeksi päätoimittajaksi ei ollut itsestäänselvyys, sillä Halosella oli myös vastaehdokas. ”Valinnastani

äänestettiin liittotoimikunnassa, voitin yhdellä äänellä Eero Heinäluoman. Se oli hyväksi molemmille – Eerosta tuli erin-omainen poliitikko, minusta toimittaja”, Halonen muistelee täpärää valintaansa.

Halonen kiinnostui lehden tekemisestä aikanaan monen mutkan kautta. ”Aloitin journalistin urani Pohjolan Työn elokuva-arvostelijana vuonna 1975. Ongelma oli, että pääs-

syt katsomana K18-elokuvia, joita silloin oli paljon. Lippu-lehteen aloin kirjoittaa punk-juttuja. Lukion jälkeen mietin, että parempi olla pelkkä toimittaja kuin tyhjäntoimittaja.,” Halonen kuvaa uransa alkua.

1980-luvun Lippuja selaillessa mieleen tulee väistämät-tä viimevuosisadan nuorisolehdet, sillä nuorisokulttuurien näkyvyys on lehden numeroissa suuri. Mutta mikä on silloi-sen päätoimittajan näkemys? ”Suurin avaus oli, että yritin muuttaa Lippua kirkasotsaisesta vallankumousretoriikasta ja dialektiikan ylistyksestä hieman nuorisoa kiinnostavam-maksi. Lippu siirtyi ainakin muodollisesti punk-aikaan, parhaat sosialidemokratian aatteelliset tarinat säilyttäen”, Halonen vastaa kysymykseen.

Halonen kertoo mieleenpainuvimman muistonsa päätoimittajavuosiltaan liittyvät Lipun ”Tuulen viemää” – julistekampanjaan. ”Ensimmäisen päätoimittamani Lipun

kanteen vedettiin komeasti ensimmäisen Tuuliajolla –kier-tueen juliste. Se oli kirjapainollekin liikaa. Jälki oli kama-laa suttua. Juice Leskistä, Eppuja ja Hassisia ei erottanut etsimälläkään. Siitä saivat runsaasti riemua nuorisoliiton toverit, jotka syyttivät minun yrittävän tehdä SNK:n äänen-kannattajasta uutta Suosikkia.”

HANNA KUNTSI – LIPUN PÄÄTOIMITTAJA VUOSINA 2000-2003

Kaksituhatluvun ensimmäisenä Lipun päätoimittajana

toimi Hanna Kuntsi. Hieman vajaan kolmisen vuotta päätoi-mittajana työskennellyt Kuntsi ei aloittanut lehdessä ilman aikaisempaa kokemusta. ”Olin toiminut aiemmin Pirkan-maan piirin Piiri- Kairamon päätoimittajana ja ajatus koko liiton tiedotuksen kehittämisestä houkutti. En kyllä kovin-kaan hyvin tiennyt mihin ryhdyin, mutta kannatusta silti tuli ja toimitussihteeri Anu Ginström oli ammattitaitoineen onneksi suurena apuna”, Kuntsi taustoittaa.

Myös 2000-luvulla lehti koki suuria sisällöllisiä uudistuk-sia. ”Luovuin heti teemanumeroista ja siirryimme perus-järjestöviestinnän ja -tiedottamisen suuntaan. Ajatuksena oli luoda Lipulle selkeämpi oma ilme, monipuolistaa juttutyyppejä ja käyttää lehteä tehokkaammin toiminnan markkinoinnissa. Keskiaukeama erotettiin ”keskustoimisto tiedottaa” osioksi, lehdelle tilattiin oma sarjakuva ja viimei-selle sivuille paikkansa vakiinnutti kevyempi pakina.”

Myöskään Kuntsi ei säästynyt hauskoilta sattumuksilta lehteä tehdessä. ”Eduskuntavaalien lähestyessä teimme Hakaniemessä kevyen katugallupin, eli kysymme neljältä kohdalle osuneelta nuorelta aikovatko he äänestää ja onko puolue jo tiedossa. Juttu kuvineen oli kiva kevennys. Kaksi vastaajista kuitenkin oli tarkentanut äänestyspäätöstään kertomalla puolueen ihan nimeltä, eikä julkaisupäivänä mennyt montaa tuntia, kun minuun otettiin yhteyttä aika korkealta taholta SAK:sta ja tivattiin olenko menettänyt arvostelukykyni, kun lehdessä julkaisemme tukipuheen-vuoroja Vihreille”, Kuntsi kuvailee. LIPPU

SAK:STA TIVATTIIN OLENKO MENETTÄNYT

ARVOSTELUKYKYNI, KUN LEHDESSÄ JULKAISEMME

TUKIPUHEENVUOROJA VIHREILLE.

LIPPU SIIRTYI AINAKIN MUODOLLISESTI PUNK-AIKAAN.

LIPPU 4 /2012 25

Rohkea keskustelija vai itsepintainen jankuttaja? Koko kansan presidentti vai vasemmistoeliitin viimeinen edustaja? Presidentti Tarja Halonen jos kuka on kokenut miltä tuntuu käydä läpi politiikan myötä – ja vastatuulet. Uusi teos Halosesta paljastaa presidentin uran valot ja varjot – ketään säästämättä, vähiten itseään.

Hannu Lehtilä on kirjoittanut kattavan teoksen pre-sidentti Tarja Halosen elämästä. Kirja nojaa Lehtilän ja Halosen käymiin keskusteluihin ja haastatteluihin vuosien varrelta. Lehtilän asiantuntemus Halosen uran käännekoh-dista juontaa juurensa jo pitkään jatkuneeseen yhteistyö-hön, jonka tuloksena syntyi henkilökuva ”Tarja Halonen – yksi meistä”, joka julkaistiin vuonna 2005. Lehtilällä on siis ollut käytössään laaja lähdemateriaali – ja hyvä niin.

Olen lukenut paljon muistelmateoksia ja yleensä ne heikoimmasta päästä olevat ovat joko haamukirjoittajan tai vapaan toimittajan tekeleitä ilman, että itse kirjan päähen-kilö on niihin kirjoittanut merkkiäkään. Hannu Lehtilän ja Tarja Halosen yhteistyön tulos ”Tarja Halonen – paremman elämän puolesta” on positiivinen yllätys juuri siksi, että se ei ole Halosen itsensä kirjoittama.

Kirja kattaa Halosen uran päävärit aina lapsuusajoista Karjalohjalla ja Helsingissä aina toisen kauden tavoitte-luun vuoden 2006 presidentinvaaleissa. Kirja on tarkka, muttei liian tarkka – usein elämäkerralliset teokset sortuvat pikkutarkkuuksiin, mutta Lehtilä on onnistunut välttämään tällaiset sudenkuopat. Lehtilä kokoaa taitavasti aikalais-kuvausta ja Halosen haastattelukommentteja eheäksi kokonaisuudeksi. Suurta plussaa on Lehtilän mainio taito palauttaa Halosen läpikäymien vaiheiden tilanteet niin, että lukija pääsee helposti kartalle vaikkapa niistä asetelmista, jotka vallitsivat Halosen pyrkiessä presidentiksi.

Iltapäivälehdet ehtivät riepotella kirjaa otsikoissaan melkoisella tavalla - lehtijuttuihin liitetyt skandaalimaiset lainaukset kirjasta eivät tuntuneet siltä tutulta Haloselta, jonka olemme tottuneet televisiossa näkemään. Osin näi-den kommenttien kummeksuttamana päätin lukea Lehtilän kirjan. Teoksen lukeminen paljastaa eittämättä iltapäivä-lehtien lainaukset kontekstista irrotetuiksi ja siksi harhaan-johtaviksi. Eli toisin sanoen, jos odotat kirjalta skandaali-maisuutta, jätä se lukematta. Skandaalimaisuus on pelkkä iltapäivälehtien illuusio.

Halosen kirja on toki paljastava, muttei skandaalimai-nen. Keskeisintä ainesta kirjassa on Halosen ensimmäinen ja toinen kausi presidenttinä. Teoksessa kuvataan tarkasti Halosen suhdetta kautensa pääministereihin. Keskeisellä

sijalla ovat myös Ha-losen kauden ulkomi-nisteri; Kanerva, Stubb ja Tuomioja. Halonen toteaa kirjassaan Tuo-miojan olleen etäinen ja itsenäinen –ehkä liikaakin. ”Ulkoministeri tekee mitä lystää, eikä ole kovin kiinnostunut yhteydenpidosta presi-dentin kanssa”, Halonen kritisoi. Kanervaa ja Stubbia Halonen kehuu sosiaalisesti osaaviksi, mutta etenkin Stubbia taidoiltaan heikoksi.

Ison osan kirjasta viekin Halosen ja hänen kriitikkojensa välinen

vuoropuhelu. Lehtilä antaa Halosen vastata kirjassaan liikaakin kriitikoidensa tölväilyihin, jopa niin paljon, että Halosesta välittyy hieman katkera vaikutelma. Mauno Koiviston sanat ”ei pidä provosoitua jos provosoidutaan” näyttävät tältä osin unohtuneen.

Mutta onko ”Tarja Halonen – Paremman maailman puo-lesta” lukemisen arvoinen kirja? Kyllä on. Teos on kattava analyysi niistä kahdestatoista vuodesta, joina Halonen johti Suomea keulakuvana. Laaja-alainen kuvaus Halosen uran vaiheista tarjoaa kiinnostavia näkökulmia Suomen ensim-mäisen naispresidentin vaiheisiin. Kohuja kirja ei tarjoa, mutta sitäkin enemmän aineksia rakentavaan pohdintaan nyky-Suomen tilasta. LIPPU

TARJA HALOSEN SANOMAA

”Olen oman tieni kulkija” ”Bushin ja Putinin vitsit olivat yhtä suorasukaisia kuin koto-na Kalliossa. Tulin heidän kanssaan hyvin juttuun.” ”Ongelmana on ollut se, että puolustusministerit ovat koet-taneet kasvattaa valtaansa.” ”Suomen etu on maailman etu. Maailmalle on luotava pelisäännöt, että Suomikin pärjää. Eihän Suomi voi pärjätä maailmassa, jossa vain isoilla valtioilla on oikeuksia.” ”En pitänyt arvojohtajuudesta, koska arvojohtajaksi ei voida valita, eikä siihen voi palkata. Olin luja ja laillinen, ja käytin presidentinvaltaa.” ”Olen tyytyväinen ja vapautunut, että homma on nyt ohit-se.”

OMAN TIENSÄ KULKIJAN TARINATEKSTI: Eemeli Peltonen KUVA: Demarinuoret

26 LIPPU 4 /2012

TYÖ TEKIJÄÄNSÄ KIITTÄÄTEKSTI: Eemeli Peltonen KUVA: Pohjois-Suomen Demarinuoret

Demarinuorten palkkalistoilla tapahtuu loppuvuodesta muutoksia, kun liiton pitkäaikainen järjestösihteeri Paulus Toropainen siirtyy uusiin tehtäviin SDP:n puolelle. Lippu-lehti haastatteli Paulusta työuran huippuhetkistä, hauskoista sattumuksista ja työskentelystä Demarinuorissa.

Lippu: Milloin aloitit työsi Demarinuorten leivissä? Paulus: Aloitin marraskuussa 2007, kun sain Demarinuor-ten tiedotussihteerin paikan. Samalla se tiesi muuttoa Vaa-sasta Helsinkiin ja tietenkin ihan uutta vaihetta elämässä. Lippu: Mikä sai sinut aikanaan hakemaan töihin Demari-nuoriin? Paulus: Eduskuntavaalit 2007 oli demareilta aikamoinen pohjakosketus. Olin opiskeluaikanani Vaasassa ollut vähän mukana VSDO:n toiminnassa ja Punavihreän ryhmän jäsen ylioppilaskunnan edustajistossa. En kuitenkaan opiske-luaikana halunnut lähteä mukaan toimintaan laajemmin, koska halusin suorittaa opintoni loppuun. Vaalit saivat minut toisiin ajatuksiin ja pikkuhiljaa kyti ajatus aktiiviksi ryhtymisestä. Sopivan työn tarjoutuessa päätin hakea. Oma roolinsa tietenkin on isällä, joka aktiivisesti ottaa Oulussa osaa paikallisen työväenyhdistyksen toimintaa. Lippu: Olet varmasti järjestöurasi aikana kokenut monia vaaleja. Mitkä vaalit sinulle jäivät parhaiten mieleen liitossa työskennellessäsi? Paulus: Aika monet vaalithan tässä on käyty. Parhaiten on mieleen jääneet kunnallisvaalit 2008, jolloin Demarinuo-ret teki unelmien kampanjan tien päällä. Keskustoimisto jalkautui minibussilla itään, länteen ja pohjoiseen. Pitkillä automatkoilla oppii paljon muista ihmisistä, ja kun viikon viettää hotellielämää, on kotiinkin aika kiva tulla. Kaiken kruunasi paikallisten nuorten ehdokkaiden into. Vielä näinä päivinäkin tulee tuon ajan työntekijöiden kanssa mietittyä matkalla tapahtuneita kommelluksia ja keskusteluja siitä,

mihin se teltta pystytetään, vai pystytetäänkö sitä ja milloin on sopiva aika pitää vessatauko. Lippu: Mitä uutta työ Demarinuorissa on sinulle opettanut? Paulus: Työ Demarinuorissa, niin kuin järjestötyö yleen-säkin opettaa sosiaalisia taitoja, suurten linjojen hahmot-tamista. Tässä työssä pitää olla lehmän hermot, asiat pitää ottaa tosissaan, mutta ei liian tosissaan. Täytyy muistaa pitää ero työn ja vapaa-ajan välillä, sekä iloita, kun on sen aika. Lippu: Kerro yksi hauska kokemus tai ikimuistoinen hetki uraltasi. Paulus: Hauskoja kokemuksia on vaikea lähteä yksilöi-mään. Ehkä ikimuistoisinta oli, kun olimme Lippu-lehden lukijamatkalla Liettuassa Vilnassa ja nukuin silloisen kou-lutussihteeri Jani Ryhäsen kanssa samassa huoneessa. Olin ollut tuolloin töissä vasta muutaman viikon, mutta tuon matkan jälkeen opin Janista ja elämästä aika paljon. Jani voinee joskus tätä asiaa selvittää. Lippu: Kenelle suosittelisit työskentelyä poliittisessa nuori-sojärjestössä? Paulus: Poliittiseen nuorisojärjestöön kannattaa hakeu-tua töihin, jos tuntee arvot omikseen ja itsensä avoimeksi persoonaksi. Pitkää pinnaa pitää olla ja valmiutta pistää itsensä likoon. Virkamiehenä tänne ei kannata pyrkiä. Lippu: Mikä on suuntana seuraavaksi? Paulus: Seuraavaksi suuntana on Rovaniemi, Napapiiri ja Lappi. Sain työpaikan 1/3 Suomen Sos.Dem. piirin toimin-nanjohtajana ja vastuulle tulee pohjoisimman Suomen SD-toiminta. LIPPU

LIPPU 4 /2012 27

Viime keväänä valittu liittohallitus ei ole levännyt laakereillaan. Keskustoimisto uudistuu vauhdikkaasti ja tuli tuossa pyöräytettyä yhdet kunnallisvaalitkin. Ne menivät miten menivät, nyt katse suunnataan reippaasti tulevaisuuteen. Kiinnekohtana on jo vuosi 2015.

MIKSI LIITTOHALLITUS TÄHYILEE PITKÄLLE ETEENPÄIN?

Puolueen kannatuksen lasku on otettava tosissaan myös nuorisoliitossa. Tulevaisuudessa me olemme se puolue. Syksyn kunnallisvaaleissa vaalityön alku lupaili hyvää. Ensi kerralla ei olekaan muita mahdollisuuksia kuin vielä peli voitokkaasti loppuun asti.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja valmistautuminen on avain menestykseen. Pyrkimyksemme on olla Suomen suurin ja vaikutusvaltaisin nuorisoliike muutamassa vuo-dessa. Valmista vaan ei tule yhdessä yössä. Kuten useasti kuulee todettavan, vain sanakirjassa menestys tulee ennen työtä. Siksi liittohallitus alkaa välittömästi tehdä töitä me-nestystä ja sitä konkretisoivia seuraavia eduskuntavaaleja varten.

Liittohallitus ottaa tehtävänsä liikkeemme johdossa vakavasti. Jäsenistölle on tarjottava innostavaa ja ennen kaikkea kehittävää toimintaa. Meidän tehtävämme on tarjottava nuorille sosialidemokraateille mahdollisuus kehittyä, jotta vuoden 2015 eduskuntavaaleissa on ehdolla asiansa osaavia, itsevarmoja sosialidemokraattisen nuo-rison edustajia. Nämä pyrkimykset mielessä uskallamme tehdä liikkeessä suurempiakin muutoksia.

MITEN LIITTOHALLITUS TOTEUTTAA TÄMÄN?

Vuosi 2013 on mitä mainioin aika tehdä työtä tulevai-suuden menestyksen eteen. Meillä ei ole valtakunnallisia vaaleja eikä edes puolue- tai liittokokousta. Koko Suomen laajuudella sd-tahot pyrkivät käyttämään ensi vuoden hyö-dykseen. Niin myös Demarinuoret.

Tällä hetkellä työn alla on keskustoimiston resurssien

uudelleenjärjestelyt. Toimiston työntekijäkaarti on voi-makkaasti uudistunut ja sen myötä myös työnimikkeitä on muutettu. Suurin muutos on varmasti talousasioiden siirto kokonaan täysipäiväiselle talouspäällikölle. Panostamme entistä enemmän myös viestintään sekä tietysti tapahtumi-en laatuun.

Toimintaa kehitetään niin alueen, piirin kuin liitonkin tasolla. Ensi vuoden toiminnan suunnitteleminen on jo pitkällä. Marraskuun D-TOUR: Talous, työllisyys ja yrittäjyys – seminaari oli ensimmäinen taidonnäyte kovan luokan tapahtumasta, jollaisia liikkeemme tarvitsee lisää.

Perinteisen järjestökoulutuksen kohdalla vastuu on annettu piireille. Lounais-Suomen piirin puheenjohtajana voin todeta, ettei tämä ole mikään pieni vastuu. Paikallis-toiminnan aktivoiminen on kuitenkin avain jäsenmäärän kasvattamiseen. Demarinuoret eivät kehity pelkästään sillä, että pieni joukko liittohallituslaisia keskustelee ongelmista keskenään. Jalkatyö tehdään alue- ja piiritasolla.

NUORIA ON NOSTETTAVA ESILLE

Kenties haastavin tehtävämme seuraavien vuosien aikana on nuorten poliitikonalkujen esille nostaminen. Aatteemme kannatuksen nousu nuorten keskuudessa edel-lyttää sitä, että meillä on näkyviä, asiansa tuntevia nuoria demareita. Puolueen johdossa nuorennusleikkausta on jo tehty, mutta emme voi tyytyä nykyiseen tilanteeseen.

Nuorien kykyjen esille tuominen edellyttää myös nuor-ten omaa panosta. Jos tunnet palavasi halusta vaikuttaa yhteiskuntaan, avaa suusi. Nuorille riittää paikkoja puolu-eessa kaikilla tasoilla, kunhan osoitamme halukkuutemme kantaa vastuuta. Meidän on otettava rohkeasti paikkamme sosialidemokraattisessa liikkeessä.

Rauhallista loppuvuotta koko liittohallituksen puolesta. Nyt kannattaa levätä, sillä ensi vuonna Demarinuoret tulee suurempana ja mahtavampana kuin koskaan aiemmin! LIPPU

VAIN SANAKIRJASSA MENESTYS TULEE ENNEN TYÖTÄTEKSTI: Petra Peltonen

JÄSENISTÖLLE ON TARJOTTAVA INNOSTAVAA JA ENNEN KAIKKEA

KEHITTÄVÄÄ TOIMINTAA.

LIITTOHALLITUKSEN KUULUMISET

28 LIPPU 4 /2012

KALAKUKKOJA, KARJALANPIIRAKOITA JA KAPPALE KAUNEINTA SUOMEATEKSTI: Anniina Ihamäki, Itä-Suomen Demarinuorten järjestösihteeri KUVAT: Itä-Suomen demarinuoret

Itä-Suomen Demarinuoret ry on yksi Sosialidemo-kraattiset Nuoret ry:n piirijärjestöistä. Se syntyi Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Etelä-Savon piirien yhdistyessä vuoden 2010 alussa. Aktiiviset paikal-

lisosastot löytyvät tällä hetkellä Joensuusta ja Kuopiosta. Piirin toimisto sijaitsee Joensuussa, jossa sijaitsee siis myös piirin järjestösihteerin työpiste.

Itä-Suomen piiri on maantieteellisesti laaja alue, jonka rajojen sisäpuolelle mahtuvat hyvin niin savolainen kuin pohjoiskarjalainenkin kulttuuri. Joidenkin mukaan Savossa ollaan, tulet ymmärretyksi sanoessasi ”piärynäjiätelö”. Ja kaikkihan tuntevat Leevi and the Leavings’in sanat, joiden mukaan Pohjois-Karjalaan tultaessa voi farkut vaihtaa ren-nosti ihan verkkarihousuun. Laajalle alueelle mahtuu myös paljon demareita! Puolueen kannatus alueella on mukiin-menevä: kaikissa kolmessa alueella toimivassa vaalipiirissä SDP oli esimerkiksi kunnallisvaaleissa 2012 kannatuksel-taan toisiksi suurin puolue. Jollain paikkakunnilla, esimer-kiksi Joensuussa ja Varkaudessa, demarit saivat vaaleissa puolueista suurimman kannatuksen.

Kolmen maakunnan rajojen sisäpuolelle mahtuu tietysti myös monenlaista toimijaa ja mielipidettä. Tämä koe-taan Itä-Suomessa suureksi rikkaudeksi! Toinen toistaan arvostavassa, yhteenkuuluvuutta henkivässä ilmapiirissä on kaikkien mukavaa toimia ja vaikuttaa. Monesti itäsuo-malaisista puhuttaessa kuuleekin lausahduksen ”Hyvä meininki!” Usein myös sanotaan, että ihminen voi lähteä Itä-Suomesta, mutta Itä-Suomi ei voi lähteä ihmisestä. Vaikka esimerkiksi joensuulaisista aktiiveista iso osa on niin sanotusti ”junan tuomia”, on kaikkiin tarttunut tietynlainen itäsuomalainen asenne – ja se ei hevillä katoa. Vaikka piiri onkin iällisesti melko nuori, on sille ehtinyt kehittyä myös jo yhteisiä perinteitä, joita yhdessä toteutetaan esimerkiksi liittokokouksissa.

Itäsuomalaiset käyvätkin hyvin ahkerasti ja isolla poru-kalla liiton järjestämissä valtakunnallisissa tapahtumissa. Myös kansainvälisyys on todella lähellä itäsuomalaista sydäntä. Tämä näkyi esimerkiksi kesällä 2012 järjestetyn sosialidemokraattisten nuorisojärjestöjen euroopanlaa-juisen katto-organisaation, ECOSY:n kesäleirillä. Suomen hieman yli 20 henkilön kokoisessa delegaatiossa oli muka-na kuusi itäsuomalaista. Itäsuomalaisia on myös mukana Demarinuorten kansainvälispoliittisessa työryhmässä. Yksi mielenkiintoinen ja luonteva suunta itäsuomalaisen kan-sainvälisyyden tulevalle kehittämiselle voisi olla esimerkik-si lähialueyhteistyö rajan takaiseen Karjalaan.

Piiri järjestää jäsenilleen myös omaa toimintaansa. Esimerkiksi vuonna 2013 on tarkoitus kokoontua yhteen kolmena eri viikonloppuna kokoustamisen, asiaohjelman ja rennon yhteisolon merkeissä. Luvassa on myös yhdessä pohjoissuomalaisten kanssa toteutettava, Suomen perife-rioilla vaikuttavien Demarinuorten perinteinen ja mai-neikas SPeDe-viikonloppu. Toimintaa järjestetään paljon myös paikallistasolla. Paikallistoiminta voi olla kaikenlaista toimintaa yhteisestä juhannusgrillailuista pikkujouluihin ja keilailusta leffailtoihin. Esimerkiksi Joensuussa järjeste-tään myös perinteisesti ”Kipinä-klubi” –nimellä kulkevia keskustelutilaisuuksia. Vuonna 2012 Kipinä-klubeissa on jo keskusteltu esimerkiksi työelämän murroksesta ja moni-kulttuurisuudesta.

Tapahtumien ja toiminnan järjestämisen lisäksi Itä-Suo-men Demarinuorilla on luonnollisesti myös toinen tärkeä tehtävä: koko Suomen, mutta aivan erityisesti Itä-Suomen alueen asioihin vaikuttaminen. Vuonna 2012 Itä-Suomen Demarinuoret on ottanut kantaa muun muassa alueen nuo-risotyöttömyyteen liittyen. Itä-Suomen keskeisiä haasteita ovatkin jo pitkään olleet väestön väheneminen ja toisaalta korkea työttömyysaste. Itä-Suomen Demarinuorten mie-lestä alueella toimivien työnantajien – kuntien, yritysten ja kolmannen sektorin – on herättävä nuorisotyöttömyyteen. Toimijoiden on kartoitettava omia mahdollisuuksiaan toi-mia nuorten työllistäjinä sekä nuorisotakuun toteuttajina. Kysymys on alueellisesti tärkeä, sillä nuoria työllistämällä mahdollistetaan myös nuorten pysyminen maakunnissa.

Yksi Itä-Suomen alueen erityispiirteistä sekä alueen nuo-ria yhdistävistä tekijöistä on myös alueella toimiva yliopis-to, jolla on kampuksensa Joensuussa, Kuopiossa ja Savon-linnassa. Itä-Suomen yliopisto syntyi Joensuun ja Kuopion yliopistojen yhdistyessä vuonna 2010. Se on yksi Suomen suurimmista ja monialaisimmista tiedeyliopistoista. Kuten yliopistokin, myös yliopiston ylioppilaskunta – opiskelijoi-den edunvalvoja – vaikuttaa kolmella eri paikkakunnalla. Ylioppilaskunnan ylintä päätäntävaltaa käyttävässä edusta-jistossa istuu tällä hetkellä kolme Demariopiskelijaa. Dema-rinuoret tekevätkin Itä-Suomessa myös paljon yhteistyötä sosialidemokraattisen opiskelijaliikkeen kanssa.

Tiivistetysti ilmaistuna Itä-Suomesta löytyy siis rutkasti raikasta toimintaa, huipputyyppejä ja tahtoa vaikuttaa! LIPPU

ALUEIDEN ÄÄNI

OUT:

Lahkeiden kääriminen polviin marraskuussa

Näin marraskuun alkupuolella henkilön pyöräilevän Helsin-gin keskustan liepeillä kylmällä kelillä. Henkilön housunlah-keet oli kääritty polviin ja minua A) puistatti, koska ulkona oli kylmä ja satoi räntää, B) puistatti, koska kaveri näytti kohtuullisen typerältä käärittyine lahkeineen ja C) puistatti, koska kenelläkään ei pitäisi muutenkaan olla syytä kääriä lahkeita tuolla lailla ikinä missään. Sitä varten on keksitty shortsit.

Haastavuus

Tässä yhteydessä ei ole kyse siitä, etteikö elämä saisi olla haastavaa, sillä elämän täytyy olla jossain määrin rankkaa, jotta tietää elävänsä. Sen sijaan sana haastava on pannas-sa, koska media-alan ammattilainen sanoi, että nykyään on typerää kun sanalla haastava korvataan tarpeettomasti sana vaikea. Jokainen, joka jatkossa käyttää kyseistä sanaa, joutuu kärsimään Hammurabin laissa tästä määrätyn rangaistuksen, joka tarkoittaa tässä yhteydessä sanalla lyömistä.

Kumisaappaat kaupunkikäytössä

Kumisaappaat ovat ilmeisesti virallisessa trendivirtauksessa hyväksyttäviä asusteita urbaanissa toimintaympäristössä, mutta itsehän en sorru tälläiseen koskaan. En, vaikka heit-täisi millaisen vedenpaisumuksen kadulle. Se ei vaan ole tyylikästä. Kas kun eivät rupea kurahaalareita ja -hanskoja käyttämään, siitähän se riemu vasta repeäisi. Se mikä toimii päiväkerholaisella, ei todennäköisesti toimi aikuisella.

LIPPU 4 /2012 29

IN:

ViiksetYksi hyvän myyntimiehen tärkeimpiä ominaisuuksia on viikset, vaikka jotkut viiksiä omaamattomat saattavatkin väittää, että hyvät puheenlahjat, asiakkaan kuuntelutaito ja miellyttävä olemus vaikuttaisivat enemmän. Kunnon viikset tuovat mieheen isällistä uskottavuutta. Tosin jos erehtyy nuoruuden testosteronihöyryissä kasvattamaan viiksiä, eikä saa aikaiseksi kuin hennot maitohaivenet, lähtee se vähäkin uskottavuus pois. Viiksienkasvatus on kirurgintark-ka laji.

Riittävä vaalikampanjointipukeutuminen

Vaalikampanjoidessa tuppaa tulla kylmä, joku älypää kun on aikanaan keksinyt, että vaalit kuin vaalit pitää järjes-tää mahdollisimman hankalaan vuodenaikaan, ettei vaan vahingossakaan pääsisi liian helpolla. Tähän auttaa yleensä se, että pukeutuu riittävästi. Ilmasto antaa pikaisesti muis-tiaisen, jos ei ole tarpeeksi vaatetta päällä. Omana vinkkinä pitkät seslarit housujen alle, villasukat jalkaan, paksumpi takki niskaan ja hanskat käteen. Pipoa saa käyttää vasta kun hypotermia alkaa iskemään kunnolla päälle.

Pikkujouluilut

Vaikka loppusyksy onkin yleisesti ottaen iljettävää aikaa johtuen vetisestä ja kylmästä säästä sekä yleisestä pimey-destä, vuodenajan pelastaa pikkujoulumeiningit, jotka saat-tavat toisaalta lipsahtaa ylilyöntien puolelle paremmissakin piireissä. On hyvä kuitenkin huomioida, että nämä elämän vuoristoradan alamäkikohdat ovat hienoja juonenkään-teitä isossa tarinassa ja siksi ne ovat osaltaan tarpeellisia. Pikkujouluihin tulee suhtautua asianmukaisella hartaudella ja ottaa ilo irti omista ja muiden tössimisistä.

TOIMISTOJYYRÄN TYYLITUOMIOISTUINTässä artikkelissa julkaistavat mielipiteet ja näkemykset eivät edusta liiton tahi minkään muun osapuolen

näkemyksiä, vaan ovat anonyyminä pysyttelevän kirjoittajan omia käsityksiä maailmanmenosta.

30 LIPPU 4 /2012

TYÖ, OIKEUDENMUKAISUUS JA ETELÄ-AFRIKKATEKSTI: Lipun toimitus KUVAT: Rami Lindström

Matias Mäkynen ja Rami Lindström osallistuivat Globaalikouluun Etelä-Afrikassa. Globaalikoulu on pohjoismaisten työväen sivistysjärjestöjen yhteistyössä järjestämä projekti, johon Matias osallistui Demarinuorten ja Rami SONK:n eli demariopiskelijoiden edustajana. Kurssiin kuului muun muassa koulutusta ja työharjoittelua eteläafrikkalaisessa, namibialaisessa tai zimbabwelaisessa ammattiyhdistyksessä tai kansalaisjärjestössä. Lippu-lehti seurasi Matiaksen ja Ramin matkaa heidän bloginsa välityksellä ja kokosi yhteen otteita matkan varrelta.

TULOEROJEN LUVATTU MAA

”Etelä-Afrikassa tuloeroja pääsee katsomaan sil-mästä silmään. Korkeilla aidoilla ja piikkilangalla suojattujen luksustalojen vieressä seisoo hökke-likylä, joissa ihmiset asuvat ilman toivoa parem-

masta. Neljännes ihmisistä on työttömiä, sosiaaliturva on mitätön ja pienimmät palkat ovat 300 randia, noin 30 euroa kuukaudessa ja ihmiset suojautuvat toisiltaan asein. Elokuussa poliisi ampui Marikanan platinakaivoksen 34 työntekijää, jotka osallistuivat lakkoon vaatiessaan 1200 euron kuukausipalkkaa itselleen.” 6.11.

RIKOS JA RANGAISTUS

”Etelä-Afrikassa rikosvastuulla ei ole alaikärajaa, joten nuorimmat tuomitut ovat alakouluikäisiä. Vasta muutaman vuoden ajan alaikäisten vankilatuomioille on ollut vaihto-ehto, Youth Care Center. Kaikki yli 18-vuotiaat kuitenkin

joutuvat poikkeuksetta vankilaan. Pahimmat esimerkit ker-tovat ryöstöön osallistuneista nuorista, jotka voivat joutua lähemmäs kymmeneksi vuodeksi vankeuteen, kun Suomes-sa henkirikoksesta voi selvitä puolella siitä.” 8.11.

TYÖLÄINEN ON TYÖLÄINEN KAIKKIAL-

LA MAAILMASSA

”Neljän kurssipäivän jälkeen olem-me saaneet huomata, että ongelmat ja keskustelunaiheet Etelä-Afrikassa ja Suomessa ovat hämmästyttävän samanlaisia. Sosiaaliset kysymykset ja ay-liikkeen haasteet ovat yhtene-viä ympäri maailman. Se on yksi syy, miksei liike saa jämähtää oman maan rajojen sisälle, vaan sen tulee olla valtioiden rajat ylittävää. Työläinen on työläinen kaikkialla maailmassa.” 8.11.

KULTTUURIA JA MEDIAA

”Tänään saimme tutustua Etelä-Afrikkalaisen Workers World Media Production -nimisen järjestön toimin-taan. WWMP:n tarkoitus on tarjota työväestölle tietoa ja mahdollisuuksia median hyödyntämiseen. Yhdistys tuottaa työelämää ja sen ongelmia käsitteleviä tv- ja radio-ohjelmia, joita esitetään paikallisilla kanavilla ja internetissä. Yhdistyksen tuottama työelämää koskeva keskusteluohjelma on Etelä-Afrikan katsotuin paikallisesti tuotettu tv-ohjelma.” 8.11.

AY-LIIKKEELLÄ ON TULEVAISUUS

”Ammattiyhdistysliike on lakkojen ja palkkavaatimuksien ansiosta vahvistumassa, kun ihmiset ymmärtävät voivansa vaikuttaa toimivalla yhdessä yhteis-ten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä olisi hyvä muistaa myös meillä Suomessa, kun tuskailemme työelämän vaike-uksien kanssa.” 15.11. LIPPU

KIINNOSTUITKO?

Lue lisää Ramin ja Matiaksen blogista ”Umuntu ngumuntu ngabantu - kokemuksia eteläafrikkalaisesta työstä, elämäs-tä ja työelämästä”.

Blogi avartaa hämmästyttävällä tavalla näköalaa Etelä-Afrikan todellisuuteen ja ihmiskohtaloiden laajuuteen. Matkakertomuksen lukeminen ei ole vain kokemus, se on opettavainen elämys.

Blogin löydät osoitteesta: http://blogit.demari.fi/ygap/

Facebookissaperheväkivaltaa vastaan

Osana yhteiskuntavastuutamme olemme tukeneet Ensi- ja turva-

kotien liiton toimintaa vuodesta 2007 lähtien. Tänä vuonna Osuus-

kunnan tuella uudistetaan liiton Facebookissa ylläpitämän netti-

turvakodin toimintaa. Jatkossa nettiturvakodissa päivystää entistä

useammin väkivaltatyön ammattilainen, jolta saa anonyymisti ja

ilman rekisteröitymistä neuvoja

ja apua omaan tai läheisensä

tilanteeseen. Facebookin ja

muun sosiaalisen median roolia

tehostetaan myös perheväki-

valtaa ja auttamisen keinoja

koskevassa tiedonvälityksessä.

www.turvakoti.net

www.tradeka.fi

Toverillista joulua!– Antti Lindtman

Yksi teko on enemmän kuin tuhat sanaa.

WWW.TSL.FI • 020 745 7600020 745 7611

Opi rakentamaan työhyvinvointia l 

Medialukutaito ja sosiaalisen me-

dian käyttö  l  Ennakkoluuloista

kohtaamisiin  l  Kaverit kasaan -

nuorten ammattiyhdistystoiminta  

l Aikaa itselle - ajankäytön valin-

nat  l  Hyvä kokous - valtaa ja vas-

tuuta  l  Jaksaminen ja hyvinvointi

vapaaehtoistoiminnassa  l  Pipo

kiristää vai kiristääkö? Työn iloa et-

simässä  l  Nyt, kun aikaa on - kurssi

liittojen työttömille

Ilmoittaudu vuoden 2013

TSL -kursseille osoitteessa

www.tsl.fi

LIITY JÄSENEKSI

Löydät meidät myös Facebookista www.facebook.com/sosialidemokraatit

www.tuomioja.org

Jos sosialidemokratia ei ole kehittämässä ja vahvistamassa pohjoismaista hyvinvointivaltiota ja tekemässä työtä maailmanlaajuisen kestävän kehityksen saavuttamiseksi, niin kuka muu sen tekisi?

LIITON TOIMISTON YHTEYSTIEDOT:

Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki Fax: (09) 712 752/demarinuoret

PUHEENJOHTAJA Joona Räsänen 050 547 5590 joona.rasanen@demarinuoret.fi

PÄÄSIHTEERI Miikka Lönnqvist 050 542 0160 miikka.lonnqvist@demarinuoret.fi

TALOUSPÄÄLLIKKÖ Mikko Suomalainen 050 410 9935 mikko.suomalainen@demarinuoret.fi

POLIITTINEN SIHTEERI Elisa Selinummi 0400 671 203 elisa.selinummi@demarinuoret.fi

TIEDOTTAJA (7.1.2013 ALKAEN) Sara Salomaa sara.salomaa@demarinuoret.fi

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT:

HELSINKI Toimisto: Kaarlenkatu 3-5, 00530 Helsinki, (09) 763 990, helsinki@demarinuoret.fi Toiminnanjohtaja: Kati Oksman 045 633 2636, kati.oksman@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Lauri Väänänen, 040 701 2339, lauri.vaananen@helsinki.fi

UUSIMAA (UUDENMAAN JA HÄMEEN VAALIPIIRIT): Toimisto: Asematie 11 B, 01300 Vantaa Järjestösihteeri: Taina Viikari, 044 523 4937, taina.viikari@demarinuoret.fi Varapuheenjohtaja: Juha Häkkinen, 040 772 4636, juha.hakkinen@helsinki.fi

LOUNAIS-SUOMI (SATAKUNNAN JA VARSINAIS- SUOMEN VAALIPIIRIT) Toimisto: Eerikinkatu 30, 20100 Turku, (02) 414 5200 Järjestösihteeri: Nelli Baran, 045 121 3284, nellibaran@gmail.com Puheenjohtaja: Petra Peltonen, 050 371 3920, petrapelt@gmail.com

LÄNSI-SUOMI (KESKI-SUOMEN, PIRKANMAAN JA VAASAN VAALIPIIRIT) Toimisto: Hämeenpuisto 28, 33100 Tampere, Järjestösihteeri: Maija Kuntsi, 040 679 2270, maija.kuntsi@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Milla Granlund granlund.milla@gmail.com

KYMI Puheenjohtaja: Ninni Taavitsainen, 050 376 7895, ninni.taavitsainen@kotka.fi

ITÄ-SUOMI (POHJOIS-KARJALAN, ETELÄ-SAVON JA POHJOIS-SAVON VAALIPIIRIT) Toimisto: Kauppakatu 32, 80100 Joensuu, Järjestösihteeri: Anniina Ihamäki, 040 484 6774, anniina.ihamaki@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Eveliina Reponen, eve.reponen@gmail.com

POHJOIS-SUOMI (OULUN JA LAPIN VAALIPIIRIT) Toimisto: Pakkahuoneenkatu 28, 4 krs. 90100 Oulu, piiri-hallitus@osdn.fi Järjestösihteeri: Paulus Toropainen 040 484 6773, paulus.toropainen@demarinuoret.fi Puheenjohtaja: Linda Venetkoski, 044 571 4177, linda.venetkoski@gmail.com

FSUD (SVENSKSPRÅKIG DISTRIKT) Ordförande Jacob Storbjörk, 050 407 4233, jacob_331(a)@hotmail.com

Kaikki yhteystiedot löytyvät myös osoitteesta www.demarinuoret.fi. Tutustu myös piirien ja liiton facebook-sivuihin ja ryhmiin!

JAOSTOJEN JA TYÖRYHMIEN YHTEYSTIEDOT:

Liittohallitus päättää jaostojen ja työryhmien perustamisesta liittokokouskaudelle. Mikäli sinulla on idea työryhmästä tai jaostosta, voit esittää ne pääsihteerille sähköpostitse paasihteeri@demarinuoret.fi. Ideat viedään eteenpäin liittohallitukselle.

KANSAINVÄLINEN JAOSTO Työryhmä koordinoi Demarinuorten toimintaa ja politiikkaa kansainvälisissä kattojärjestöissä. Ryhmän puheenjohtajana toimii Ossi Ollikainen (ossi-pekka.ollikainen@cimo.fi) ja häneen voi olla yhteydessä kansainvälisissä asioissa. Työryhmän sihteerinä toimii poliittinen sihteeri Elisa Selinummi (elisa.selinummi@demarinuoret.fi).

Työryhmän jäsenet valitaan liittokokouskaudeksi. Jäseniä ovat: Tino Aalto, Nina Castén, Hanna Hylkilä, John Kaye, Serveh Khalili, Jussi Kukkola, Roby Mountrakis ja Jannina Viljakainen.

33

1 TAMMIKUU

26.-27.1 Puheenjohtajapäivät

2 HELMIKUU

15.-17.2 Tulevaisuuden Tekijät 1

3 MAALISKUU

9.-10.3. DAY-seminaari

5 TOUKOKUU 10.-12.5. Tulevaisuuden tekijät 2

6 KESÄKUU

8-9.6. D-TOUR: SNK:n Turun Liittokokouksesta 40 vuotta - Kansan valtaa ja aatteen hehkua

Liityn jäseneksi demarinuoriin

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demarinuorista

Liityn jäseneksi demariopiskelijoihin

En vielä liity, mutta haluan lisätietoa demariopiskelijoista

Osoitteenmuutos (täytä myös kohta vanha osoite)

Nimi

Osoite

Postinumero ja -toimipaikka

Puhelinnumero

Syntymäaika

Sähköpostiosoite

(Vanha osoite)

(Vanha postinumero ja -toimipaikka)

SOSIALIDEMOKRAATTISET NUORET RY

TUNNUS 5005170

00003 VASTAUSLÄHETYS

demarinuoret maksaa

postimaksun

TULEVAT TAPAHTUMAT

7 HEINÄKUU

Politiikkapäivät

26.-28.7. DAY-tapahtuma

10 LOKAKUU

11.-13.10. Tulevaisuuden Tekijät 3

11 MARRASKUU

16.-17.11. D-TOUR -seminaari

12 JOULUKUU

5.12. Glögit

Tykkääthän jo meistä Facebookissa?

Demarinuoret - Sosialidemokraattiset Nuoret ry

www.demarinuoret.fi