Vuosikertomus 2013–2014

Helsingin

Vuosikertomus

2013 – 2014kuvataidelukio

PääkouluTorkkelinkatu 600500 HELSINKIPostiosoite: PL 380200099 Helsingin kaupunki

Rehtori Pirkko Majakangas puh. (09) 310 82365pirkko.majakangas(at)hel.fi

Apulaisrehtori Maiju Silénpuh. 050-401 3122maiju.silen(at)hel.fi

koulusihteeri Ines Lukkanenpuh.(09) 310 82367, faksi (09) 310 [email protected]

opinto-ohjaaja Sari Vahterapuh. (09) 310 82368

opinto-ohjaaja Satu Haimepuh. (09) 310 82371

Pääkoulun opettajat puh. (09) 310 82370

kouluisäntä ja toimitilahuoltajatpuh. (09) 310 82369

YHTEYSTIEDoT

HELSINGIN KUVATAIDELUKIOHELSINKI UPPER SECONDARY SCHOOL OF VISUAL ARTSASP-(UNESCO-)KOULUKuvataidepainotteiseen opetussuunnitelmaan perustuva erityinen tehtävä alkoi valtioneuvoston päätöksellä 27.6.1985.

koulun vAIHEET

Helsingin toinen suomalainen lyseoOma koulurakennusHelsingin toinen lyseoTorkkelinkadun lukioTorkkelin lukioHelsingin kuvataidelukio

REHToRIT

Lauri PelkonenViljo LaineVeijo KattainenJouko PalonenAntero KuusistoPäivö SuomelaTaimi ViherketoMailis ArténIlkka ArvasMervi WillmanPirkko Majakangas

1925–4919451950–771977–791979–911991–

1925–301930–471947–501950–741974–841984–851985–881988–991999–20032003–20142014–

TAIDETAloPengerkatu 500530 Helsinki

Taidetalon opettajatpuh. (09) 310 87124Faksi (09) 310 87121

Taidetalon kouluisäntäpuh. (09) 310 72647

Koulun internet-sivut: www.kuvatl.edu.hel.fiMuut sähköpostiosoitteet ovat muotoa [email protected]

Vuosikertomus 2013 – 2014

246789

1012141618182021232324262829313233

Tekstien toimitus Maarit Nopsanen, Minna Nakari, Anne Mattsson, Hanna Vanhanen, Roosa Joensuun, Veronica Koskinen, Zipora Ogola ja Anette Tuominen ulkoasu ja taitto Katja Särkkä kannen kuva Loviisa Kangas Painatus Tornion kirjapaino, Tornio Helsingin kuvataidelukio 2014

SISÄLLYS

Torkkelin vauhdikas ja innovatiivinen lukuvuosi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Opiskelijakunta puuhakkaana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .Torkkelin mediatiimi aloitti ylpeänä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .Svenska möten . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. .Yrittäjäopissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Historiaa mobiilisti Kallion kaduilla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . .Venäjän kulttuurisilla jäljillä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . Historian havinaa ja vanhusten naurua . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. Teatteriin ja takaisin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . .. . .. .NAM – juhlakattaus Annantalossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . .. .Lukiodiplomitöitä ja grafiikkaa Kallion kirjastossa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Mediataidetta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . .Urban Fashion POP UP -workshop Millennium-paviljongissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .Opettaja taiteilijana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .Oi nuoruus! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .Menestystä opetusviraston mukikilpailussa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. .. . . . . . . . .Kansainvälisiä vieraita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .Kauhat huiskivat ja essut hulmusivat espanjalaisten ja suomalaisten kohdatessa . . . . Kestävän kehityksen toimia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .Opettajana Torkkelissa – muuttuuko kaikki? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .Vuoden Tossu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . .. .. . . . . . . . . . . . . .Mervi Willman siirtyi opetuspäälliköksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . .Lehtori Valpuri Suonio jää eläkkeelle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

HELSINGIN KUVATAIDELUKIO

2 Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014

zxzx Helsingin kuvataidelukion, tuttavallisesti Torkkelin, 89. lukuvuosi on ollut vauhdikas. Olen aloittanut reh-torina syyskuussa 2013 ja päässyt te-kemään työtä lukiossa, jossa on lahjak-kaat opiskelijat sekä ammattitaitoiset ja sitoutuneet opettajat. Työn aloittaminen oli helppoa, sillä kouluun ovat myös muo-toutuneet hyvät rakenteet jokapäiväiseen työhön. Olen ollut tavattoman vaikuttunut siitä, miten hyviin tuloksiin opiskelijamme pääsevät taideaineissa ja miten tavoit-teellisesti he työskentelevät myös ylioppi-laskirjoituksia varten.

Kuluneena lukuvuonna olemme kaikki olleet mukana monenlaisessa koko koulun

Torkkelin vauhdikas ja innovatiivinen lukuvuosi

kehittämistyössä. Toimimme toista luku-vuotta kampuksena yhdessä Alppilan, Itäkeskuksen ja Kallion lukion kanssa. Yhteistyömme on tuonut opiskelijoillem-me uusia mahdollisuuksia: he ovat opis-kelleet muun muassa japania Itäkeskuk-sen lukiossa. Henkilöstö on tutustunut paremmin toisiinsa, ja yhteisten hankkei-den toteuttamiselle on luotu hyvä pohja.

Olemme olleet aktiivisesti mukana myös kehittämässä oppimista Stadin eKampuksen hankkeissa. Olemme ko-keilleet mobiilioppimista ja valmistau-tuneet sähköisten ylioppilaskirjoitusten tuloon kokeilemalla sähköisiä kokeita eri oppiaineissa. Saimme myös kouluumme

Kuvataideopettajia ja rehtori Pirkko Majakangas keskustelemassa Annantalolla Helsingin kuvataidelukion kevätnäyttelyssä. KUVA Loviisa Kangas

Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2013–2014 3

3D-tulostimen, ja sillä on tulostettu en-simmäiset esineet. Meillä on myös kam-puksemme yhteinen eKoelaboratorio, jossa kehitetään ja kokeillaan sähköisiä kokeita. On tärkeää, että olemme vah-vasti mukana kehittämässä pedagogiik-kaa, sillä se valmistaa opiskelijoitamme menestykseen jatko-opinnoissa. Ensi lu-kuvuonna käytämme oppimisessa ePort-foliota, jossa opiskelijan lukioaikaiset

työt ja tehtävät kulkevat mukana myös koulun päättymisen jälkeen.

Kansainvälinen toiminta on ollut aktii-vista, sillä toimimme myös tänä vuonna Helsingin kaupungin opetusviraston vie-railukouluna. Olemme ylpeinä esitelleet kouluamme israelilaisille, norjalaisille ja yhdysvaltalaisille vieraille. Yhteistyömme jatkui sekä espanjalaisen että saksalai-sen ystävyyskoulumme kanssa, ja Alp-pilan lukion pietarilaisen ystävyyskoulun opiskelijoita opettajineen kävi tutustu-massa kouluumme.

Erityisiä ilonaiheita on ollut upea ruoka-aiheinen näyttelymme ”NAM” An-nantalossa. Ruokaa on ilmiönä käsitelty eri oppiaineiden yhteydessä ja taidekurs-seilla siitä koottiin monipuolinen näyttely, jossa opiskelijat osoittavat erinomaisesti taitojaan. Saimme myös jo toisen kerran Kestävän kehityksen sertifikaatin kou-luumme, mikä on osoitus sekä opiskeli-joidemme että opettajiemme pitkäjäntei-

sestä työstä ympäristön hyväksi. Koulun verkkolehti on lukuvuoden aikana uudis-tunut: se antaa mainion näytön opiske-lijoidemme osaamisesta ja yhteistyöstä opettajien kanssa.

Olen ylpeä koulustamme. On arvo-kasta, että taideaineissa lahjakkaat ja motivoituneet nuoret voivat lukioaika-naan kehittyä omissa taidoissaan ja saa-da samalla erinomaiset valmiudet mo-

nenlaisiin jatko-opintoihin niin Suomes-sa kuin ulkomaillakin. Koulumme toimii jatkumona taiteen perusopetukselle, ja sillä on tärkeä tehtävä toisen asteen kou-lutuksessa.

Lukuvuoden päätteeksi haluan kiittää koko kouluyhteisöämme erinomaisesta työstä. Haluan erityisesti kiittää lehtori-amme Valpuri Suoniota hänen pitkästä ja ansiokkaasta työurastaan meillä englan-nin kielen opettajana. Kaikki opettajam-me ovat kannustaneet opiskelijoitamme ja auttaneet heitä saavuttamaan omat tavoitteensa. Lämpimät onnittelut luku-vuoden uusille ylioppilaille ja menestystä jatko-opinnoissa.

Aurinkoista kesää!

Pirkko Majakangasvs. rehtori

”Olen ollut tavattoman vaikuttunut siitä, miten hyviin tuloksiin opiskelijamme pääsevät taideaineissa

ja miten tavoitteellisesti he työskentelevät myös ylioppilaskirjoituksia varten.”


zxzx Lukuvuonna 2013–2014 vaikuttivat kahden kauden halli-tuslaiset. Tammikuussa järjestet-tiin vaalit, joissa tämänhetkinen hallitus valittiin ja edellinen sai jäädä historiankirjoihin.

Vuoteen on mahtunut useita merkittäviä kokouksia, juhlia ja tapahtumia. Syk-syn halloween-juhlat keräsivät koulun täyteen zombeja ja vampyyreitä, jotka olivat kaikki yltä päältä veressä. Salape-

opiskelijakunta puuhakkaana

räinen kauhukäytävä houkutteli ihmisiä ja muita olentoja jonottamaan sisään-pääsyä. Valtuuston virittämät pelottavat koristelut saivat monet kiljumaan.

Tammikuussa koulumme ovet olivat kaikille auki. Koulussamme vieraili tule-via hakijoita perheineen ja ystävineen. Myös entisiä koulun opiskelijoita tuli pai-kan päälle tarkistamaan, miltä meno ny-kyään näyttää. Vierailijoille tarjottiin pe-rinteisiä ja uutukaisia työskentelypajoja, joita vetivät tutorit. Toisen kerroksen au-laan oli pystytetty tuttu taidemyyntinäyt-tely. Rehtori ja opettajat pitivät hakijoille esittelytilaisuuden salissa.

Perinteisiä wanhojen tansseja tans-sittiin helmikuussa. Ensin pyörähdeltiin Alppilan lukion tiloissa ja perjantaina ystävänpäivänä, Helsingin jäähallissa muiden lukioiden kanssa. Perinteises-ti wanhojen päivä on toisen vuosikurs-sin opiskelijoiden kruunajaisjuhla kou-lun vanhimmiksi, mutta tänäkin vuonna seasta löytyi tuoreita ykköspoikia. Uu-tena tanssina tänä vuonna tanssikirjoon tuli folkjam. Useimmiten tanssiharjoi-tukset olivat ilon ja naurun värittämiä, mutta epätoivonkin hetkiä toisinaan oli. Yhteistyöllä ja sinnikkäällä harjoittelulla niistäkin selvittiin, ja tanssit onnistuivat hienosti liikunnanopettaja Lilja Grönroo-sin johdolla. Jäähallilta tanssijat lähtivät illalliselle ravintola Sipuliin. Kovimmat juhlijat suuntasivat suorinta tietä jatkoil-le Käpylän työväentalolle, jonne muut saapuivat illallisen jälkeen.

Hallituksemme ryhmäytyminen pi-dettiin tänä vuonna yhteisenä iltapäivä-nä Megazonessa. Taistelimme samassa


tiimissä ja olimmekin voitokkaita pienen alkuhämmennyksen jälkeen. Kaiken räis-kinnän ja ryminän jälkeen suuntasimme vielä illalliselle ravintolaan. Kaikki pääsi-vät tutustumaan toisiinsa paremmin, ja yhteistyömme haastavassa tilanteessa kävi sujuvasti. Ryhmäytymisestä jäi kai-kille hyvä tunnelma, ja sen jälkeen olem-me kasvaneet vielä tiiviimmäksi joukoksi.

Lukuvuosi 2013–2014 päätettiin pe-rinteisesti brunssiin sekä Kallion ja Tork-kelin väliseen vesisotaan. Brunssi sai koko Torkkelin väen kerääntymään vie-reisen kentän ympäristöön suurpiknikin hengessä mitä mielikuvituksellisimmin teemoin. Tuomaristo kiersi jokaisen ryh-män luona ja pääsi maistelemaan opis-

kelijoiden herkkuja. Osa oli suunnitellut teemaansa jo kuukausia etukäteen.

Vesisota on aina erittäin odotettu kohtaaminen. Tossujen ja kalliolaisten yhteisillä tunneilla oli nälvitty jo luku-vuoden alusta lähtien. Molemmat osa-puolet olivat varustautuneet vesipyssyillä ja -ilmapalloilla ja puolustivat urheasti koulunsa kunniaa. Mutta onhan se nyt selvää, että Torkkeli oli se ainoa oikea voittaja.

TEkSTI Roosa Joensuu, Inka Mattila, Yasmine Rantala ja Ville Väisänen,

opiskelijakunnan halllituksen jäseniäkuvAT Hertta Lehtovirta,

2. vuoden opiskelija

Vappuviikolla eri päivillä oli oma teemansa. Vappuaattoa juhlittiin

high school -henkisesti.


zxzx Tänä vuonna toteutet-tiin vihdoinkin kauan odotettu ja suunniteltu projekti – perustettiin mediatiimi.

Tiimi koostuu vapaaehtoisista opiske-lijoista, jotka tuottavat sisältöä koulun verkkosivustoille: kotisivuille ja Hetkiä ja kuvakulmia -verkkolehteen. Tiimi on jaettu kolmeen ryhmään: videotiimiin, valokuvaustiimiin ja toimittajatiimiin. Opiskelijoita ohjaavat opettajat Maarit Nopsanen, Loviisa Kangas ja Katja Särk-kä. Tiimissä opiskelijat voivat toteuttaa

omaa luovuuttaan ja kehittää media- sekä yhteistyötaitojaan.

Nyt meitä on noin 20 mediatiimiläistä tutkimassa ja tulkitsemassa ympäristö-ämme niin koulussa kuin sen ulkopuolel-lakin ja ilmaisemassa kokemuksiamme toistemme iloksi. Koko mediatiimin idea pohjautuu osallistumisen ajatukseen, ja niinpä kaikille asiasta intoutuville ava-taan mahdollisuus heittää vinkkejä ju-tunaiheista opiskelijajäsenille tai opet-tajille, jopa kirjoittaa blogitekstejä aivan oma-aloitteisesti.

Tänä vuonna blogimme on täyttynyt

Torkkelin mediatiimi aloitti ylpeänä


Svenska mötenzxzx I svenskundervisningen an-vänder vi oss av Svenskanu-nätverket. På besök i vår skola hade vi igen Erk-ki Kuronen som presenterade Sverige och dess rika kulturarv samt Anna-Karin Mellbom som berättade med hjälp av riktiga råvaror vilken mat kroppen mår bra av. Att vara rikssvensk i Finland var i sin tur temat under hennes andra besök hos oss. Vi hade också nytta och nöje av Filmotekets utbud. Vårens höjdpunkt var Tove Janssons jubileumsutställning på Ateneum där vi fick inspirerande guid-ning.

Förutom att ha fortsatt samarbete med våra nordiska gäster från kultur-centret Kulturkontakt Nord har vi detta läsår inlett språkduschverksamhet med Tölö specialiseringsgymnasium.

Vår skola vill ha mer samarbete med andra gymnasieskolor. Vi har redan ge-mensamma kampuslektioner med Kallio, Itäkeskus och Alppila gymnasier, men nu vill vi också ha samarbete med Tölö spe-cialiseringsgymnasium.

upeista opiskelijoiden töistä, ajankohtai-sista tapahtumista ja taidokkaista vide-oista. Esimerkiksi sivuston joulukalenteri saavutti suurta suosiota opiskelijoiden keskuudessa. Uuteen verkkolehteen on yhdistetty vanhojen teksti- ja kuvablo-gien sisältö sekä videokanava. Nyt voim-me luoda yhtenäisen – silti monipuolisen – kuvan Torkkelista!

På torsdag morgon träffade vi våra gla-da, svenskspråkiga vänner från Tölö! En lärare och cirka tjugo studerande kom till vår skola för att höra om specialiteterna i vår skola. Vi som studerar A-svenskan hade också en möjlighet att höra av till exempel Luciatraditionen i deras skola, det var ju Luciadagen följande dag.

Det fanns glögg och lite mat som er-bjöds, och studerandena åt lyckligt frukost medan lärarna och vår rektor pratade med varandra. Elevkåren introducerades och berättade om sin verksamhet för publiken. Vi tog oss en titt på vår nya blogg när vi presenterade vår fina julkalender och nå-gra artiklar där.

Det var en jättemysig morgon med nya vänner. Hoppas att vårt samarbete kom-mer att fortsätta. Alla var pigga och gla-da, eller vad skulle ju svenskläraren Nakari säga!

TEkSTI Minna Nakari ja Marko Skyttä, ruotsinopettajia

Anette Tuominen, toimittajatiimin jäsenkuvAT Iris Haapanen, 2. vuoden opiskelija

TEkSTI Veronica Koskinen ja Anette Tuominen,

toimittajatiimin opiskelijajäseniäkuvA Tuire Kannukene, kuvataideopettaja


Yrittäjäopissa

zxzx Kävin tänä syksynä yhteis-kuntaopin soveltavan yrittäjyyskurssin (YH5). Opettajana oli Anne Mattsson, ja opetus koostui luennoinnin lisäksi pitkälti vierailuista sekä itsenäisistä tehtävistä. Kurssi hyödytti erityisesti opiskelijoita, jotka olivat jo aiemmin harkinneet yrittäjyyttä.

Teimme kurssin aika-na monia vierailuja, jot-ka tarjosivat erilaisia nä-kökulmia yrittämiseen. Tutustuimme muun mu-assa modisti Heli Vää-täisen yritykseen Herné. Heli on entinen torkkelilainen, jonka yrityksessä suunni-tellaan ja valmistetaan ihania asusteita. Kurssin aikana suunnittelimme ja esitte-limme hänelle markkinointikampanjan.

Kävimme myös vierailemassa Kaup-palehdessä, kirjakustantamo AtlasArtissa ja Helsingin yliopiston Tiedekulmassa, jossa saimme seurata kansainvälisten yritysten johtajien keskustelua Kiinan markkinoista ja kulttuurieroista bisnek-sessä.

Vierailujen tarjoama mahdollisuus tutustua yrittäjän arkeen oli harvinaisuu-dessaan arvokas. Pääsimme seuraamaan tavallista työskentelyä ja saimme kuulla käytännön kokemuksia ja ajatuksia yrit-tämisestä sekä tietoa siitä, miten, missä ja milloin Suomessa kannattaa yrittää. Olimme ryhmänä yhtä mieltä siitä, että yrittäjyys vaikuttaa rankkuudestaan huo-limatta palkitsevalta, sillä tapaamamme yrittäjät saavat tehdä juuri sitä mitä ha-luavat.

Teimme kurssin aikana paljon itse-näisiä tehtäviä ja arvioimme itseämme ja muita yrittäjinä.Yksi tehtävistä oli oman liikeidean kehittäminen. Suunnittelin lii-kuteltavan kioskin, jota työntelemällä voisin kesäisin ansaita elantoni kaupan kassalla työskentelyn sijaan. Osa kurssi-laisista hioi jo etukäteen suunnittelemi-aan ideoita, ja minäkin pääsin kehittä-mään lapsuuden limukojuideaani vähän pidemmälle.

Kysyessäni muilta opiskelijoilta kurs-sin lopussa, voisivatko he harkita yrittä-

jän uraa, sain vastauk-seksi muutaman joon ja ein sekä monta ehdoton-ta ehkää. Yksi kurssilai-sista harmitteli yrittäjyy-den monimutkaisuutta Suomessa. Toinen taas kertoi jo pitkään harkin-

neensa yrittäjyyttä ja tajunneensa kurs-sin myötä, että hänen yritykselleen voisi löytyä markkinarakoa. Kolmas mainitsi, että yrittäjänä tulisi palveltua yhteis-tä hyvää, kun valtiokin saa verorahoja. Suurin osa kurssilaisista oli sitä mieltä, että jos keksisi hyvän liikeidean, voisi mainiosti ryhtyä yrittäjäksi ja että kurs-silla opittiin hyvin, millaista oman yrityk-sen pyörittäminen voisi käytännössä olla.

TEkSTI JA kuvA Aada Eräsaari, abiturientti

”Jos keksisi hyvän liikeidean, voisi mainiosti ryhtyä

yrittäjäksi.”


Historiaa mobiilisti Kallion kaduilla

kuin sotalapsetkin. Tehtävien vastaukset tuotettiin mobiilisovelluksen muistioon joko äänittämällä, kuvaamalla tai videoi-malla. Aurinkoinen mutta kylmä maalis-kuinen iltapäivä sai monen tablettia nä-pyttävän sormet palelemaan. Seuraaval-la kerralla voimme toivottavasti järjestää kierroksen lämpöisempänä ajankohtana.

Lisää tietoa pelistä, sen taustoista ja ko-kemuksistamme voi lukea mobiilioppi-miskokeilua kuvaavasta blogista: http://mobiilioppimista.wordpress.com/

TEkSTI JA kuvA Suvi Ala-Laurila, historianopettaja

Tarja Väntti, kuvataideopettaja

zxzx Maaliskuussa kokeilimme Suomen historian kurssilla jotakin aivan uutta. Lähdimme kiertämään Kallion ka-tuja tabletit käsissä tarkoituksenamme tutustua Kallion kaupunginosan histori-aan sotavuosina. Samaan kierrokseen oli sisällytetty myös taidehistorian oppi-sisältöjä arkkitehtuurista. Kalliossa op-paanamme toimi peliin kehittämämme kuvitteellinen Tyyne, joka opasti opiske-lijat rastilta toiselle ja kertoi omasta elä-mästään.

Pelin alustana käytimme Aris-mobii-lioppimissovellusta, jonka avulla raken-simme kierroksen. Opiskelijoille tulivat kierroksella tutuiksi vuoden 1944 suur-pommitukset ja niiden tuhot sekä siirto-maatavarakaupan tarjonta. Saivatpa he jopa auttaa Tyyneä saamaan miehensä pois ravitsemusliikkeestä. Kierros päät-tyi Torkkelinmäelle juuri valmistuneelle Helsingin toiselle suomalaiselle lyseolle, josta Tyyne haki koulusihteerin toimea.

Siirtyminen koulun seinien ulkopuo-lelle ja uudella tavalla oppiminen herätti-vät innostusta opiskelijoissa, jotka kiersi-vät tarmokkaasti koko kymmenen rastin kierroksen. Ryhmät oli nimetty teeman mukaisesti: kaduilla kulkivat niin desantit


Venäjän kulttuurisilla jäljillä


zxzx Keväällä tarjottiin opiskelijoille upouutta ilmiöpoh-jaista kurssia, jolla kokeiltiin muun muassa Google-alustaa ja verkko-opetusta. Korkeammalle ja syvemmälle -kurssin aiheena oli ajankohtaisesti Venäjän historiaa ja taidetta. Näin opiskelijat itse kertoivat palautetilaisuudessa:

”Tehtiin muotokuvia ja henkilöesitelmiä, tutustuttiin propagandaan ja käytiin mu-seoissa. Parasta olivat varmaankin mu-seovierailut, ne ainakin jäivät mieleen. Huonointa oli, että aikaa ei ollut tarpeek-si tehtävien tekemiseen.”

”Käytiin näyttelyissä, tehtiin omin käsin julisteita ja luovaa työtä sekä tu-tustuttiin venäläisiin henkilöihin. Juotiin teetä venäläiseen tapaan viimeisellä tun-nilla.”

Opettajista he arvelivat: ”Ihan kivo-ja, vaihtelua, ammattitaitoisia. Kyllä osa-sivat asiansa.”

Saara Klintrup selvittää hieman tar-kemmin keskeistä kurssitehtävää: ”Opis-kelijoiden piti valita kuuluisa venäläinen sekä tehdä hänestä pieni esitelmä ja muotokuva oman aikansa tyylisuunnan mukaisesti. Itse valitsin Ivan Aivazovs-kin, tunnetun romantiikan ajan taide-maalarin. Valitsin hänet, koska olen aina ihaillut hänen tarkkaakin tarkempia mer-ta ja myrskyä kuvaavia töitään.”

”Niiden yksityiskohtia, vaahtoisia aal-toja, laivoja, valonsäteitä ja pilviä, tekee mieli tarkastella pitkään. Halusin tehdä muotokuvastani tunteisiin ja mielikuvi-tukseen vetoavan, niin kuin romantiikan aikana oli tavallista. Valitettavasti en saanut maalaustani kokonaan valmiiksi, mutta aloitin sen tekemisen käyttämällä vaaleita ja abstrakteja värejä (esim. vio-lettia parrassa). Olisin vielä tummenta-nut työtäni, lisännyt siihen varjoja ja va-loa. Työstin maalaustani guasseilla, joita

en ole ennen käyttänyt, ja mielestäni on-nistuin niiden käytössä kiitettävästi.”

Kesäheinä Laaksonen kertoo museo-käynnistä: ”Vierailimme Siperiaan!-näyt-telyssä osana monipuolista kurssiohjel-maamme. Tämä näyttely perustui M.A. Castrénin suureen tutkimukseen suo-mensukuisten kielten parissa Siperias-sa. 1800-luvulla Euroopassa myllertänyt nationalismi rantautui myös Suomeen aloittaen merkittävän kansallisromantti-sen aallon. Syntyi kansalliseepos Kaleva-la sekä lukuisia muita teoksia taiteen ja kirjallisuuden piirissä. Castrén itse mat-kusti Elias Lönnrotin kanssa keräämässä Kalevalan taruja, mutta vielä suuremman työn hän teki tutkiessaan suomensukui-sia kieliä.”

”Castrén keräsi aineistonsa tekemil-lään kahdella matkalla Siperiaan. Kielelli-sen materiaalin lisäksi hän toi mukanaan myös kulttuurista aineistoa, jota näytte-lyssä oli esillä. Näimme kauniita pukuja sekä käyttöesineitä: nuolia, jousia sekä pieniä koristeellisia esineitä, kuten suk-kia ja pussukoita tavaroiden säilyttämi-seen. Näyttelyä elävöittivät suuret valo-kuvat sekä huone, jossa kerrottiin näiden kansojen elämästä tänä päivänä. Kuulok-keiden kautta oli myös mahdollista kuun-nella, miltä nämä kielet kuulostavat.”

”Näyttely oli mielenkiintoinen ja to-della hyvin rakennettu, mutta itse raken-nuskin oli vierailun arvoinen. Näyttely oli järjestetty Helsingin yliopiston entisellä kemian laitoksella, joka toimii nykyisin Yliopistomuseona. Rakennuksena se on uskomattoman kaunis. Oli erittäin mie-lenkiintoista ja hauskaa tutustua sel-laisiin kulttuureihin ja kansoihin, joista muuten kuulisi vain vähän tai ei mitään.”

TEkSTI Christian Haratani, Saara Klintrup ja Kesäheinä Laaksonen,

1. ja 2. vuoden opiskelijoita kuvAT Tomi Uusitalo, kuvataideopettaja


Historian havinaa ja vanhusten naurua

zxzx Tammikuisessa kahden kurssin yhteisprojektissa pima-kurssilaiset piirsivät ja historian-kurssilaiset haastattelivat van-huksia tunnin ajan. Syksyllä 2014 avataan Kinaporissa henkilöku-vanäyttely paikan päällä tehtyjen luonnosten pohjalta.

Puoli kahdeltatoista pamppailee jo sy-dän. Olemme lähdössä Suomen histori-an HI4-kurssilta haastattelemaan Kina-porin palvelutalon asiakkaita Sörnäisiin. Tehtävänä oli ottaa selvää, millainen elä-mä haastateltavalla on ollut. Sai keskit-tyä kysymään kysymyksiä itseään kiin-nostavista asioista, kuten haastateltavan lapsuudesta tai sota-ajasta.

Tehtävään valmistautuminen oli vai-keaa: Miten simuloida itselleen aivan vieras ihminen eteen ja sitten esittää kysymyksiä. Millaiset kysymykset eivät loukkaa ketään? Entä jos haastateltavalla on kauhean huono kuulo tai joitain puhe-ongelmia? Entä jos hän on vihainen? Olin todella epävarma tehtävän toteutuksesta ja itsestäni. Kun kysymyksien muotoilu oli niin vapaata, pelkäsin, etten saa tar-peeksi aineistoa tehtävään liittyneeseen haastattelun analysointia ja lähdekriitti-syyden pohtimista käsittelevään osaan.

Kun pääsimme Kinaporiin, käteni oli-vat jäässä ja niin oli sanelimenikin. Se sanoi itsensä totaalisesti irti, joten jou-

duin kirjoittamaan kaiken käsin. Sain haastateltavakseni vanhuksen, joka pu-hui ummet ja lammet tulevasta Ranskan-matkastaan ja tyttärestään ja siitä, kuin-ka he käyvät yhdessä vesijuoksemassa. Kun kysyin, saako sinutella, hän vain nauroi hyväntuulisesti ja totesi, että tot-ta kai saan, ja jatkoi juttuaan. Olin hädin tuskin saanut esiteltyä itseni, kun haas-tateltavani rupesi puhumaan.

Ehdin silloin tällöin sanoa muutaman sanan ja loput ajasta kirjoitin kynä sau-huten yrittäen kuulla ja kirjata kaiken muistiin. Kun haastattelu oli ohi, oloni oli kuin maratonin juosseella. Oikeastaan minun ei tarvinnut kysyä kuin kolme ky-symystä koko haastattelun aikana, sillä loppuihin haastateltava vastasi ennen kuin olin ennättänyt edes kysyä mitään. Kertomuksen aikajärjestykseen saami-sessa kyllä oli myöhemmin aikamoinen työ.

Suuri yllätys minulle oli se, että 91-vuotias mummo muisti kaikki leipo-moiden, kauppojen ja katujen nimet, vuosiluvut ja isänsä työkaverit ja lateli niitä kuin vettä vain, vaikka puhuttiin 80 vuoden takaisista tapahtumista. Minua jäi harmittamaan, kuinka en kehdannut esittää jatkokysymyksiä haastateltavan mielestä ikävistä aiheista, aivan kuin oli-sin halunnut varoa häntä kuin haurasta posliiniastiaa.

Kuulin pelkkää positiivista palautetta


tekemistämme haastattelusta. Vanhuk-set kuulemma olivat odottaneet mei-tä innolla jo aamusta. Onhan se tietysti erilaista kuin normaali arki, kun lauma

lukiolaisia tulee pistämään vipinää pal-velutaloon. Vanhukset tuntevat varmaan olonsa erityisiksi, kun juuri heidän arjes-taan halutaan kuulla ja heitä halutaan haastatella. Se saattaa jopa olla monen vanhuksen viikon kohokohta.

Haastattelun tekeminen oli todella erilaista historian opiskelua. Haastatel-tavani puhe oli kuin informaation tulva-aalto, josta myös jäi enemmän mieleen kuin oppitunneista tai oppikirjan teks-teistä. Sain muun muassa aivan erilaisen kuvan pula-ajan arjesta kuin olisin kos-kaan voinut saada pelkästään lukemalla. Lisäksi minusta tuntuu, että olen saanut hyvän maistiaisen siitä, millaista histori-antutkijan työ on. Haastattelu oli kaiken kaikkiaan hirmu mielenkiintoinen ja olen iloinen, että meille avautui tällainen tilai-suus.

TEkSTI Julia Leskinen, abiturienttikuvA Tomi Uusitalo, kuvataideopettaja

”Olen saanut hyvän maistiaisen siitä, millaista historiantutkijan työ on.”


zxzx Syyskuisena perjantai-iltana minun piti tavata Kampissa opiskelija, joka ei ollut varma, löy-täisikö yksin Q-teatteriin. Yllätyk-sekseni paikalla ilmaantuikin yli kymmenen opiskelijan ryhmä, ja yhdessä sitten kävelimme Kampin Ärrältä Tunturikadulle Töölöön ihaillen matkalla Temppeliaukion kirkon julkisivua.

Olimme menossa katsomaan Q-teatterin viime syksyn uutuutta: Juha Itkosen näy-telmää ”Hämeenlinna”. Yhteensä meitä oli koolla lähes 50 kuvataidelukiolaista, enimmäkseen ykkösvuotisia mutta myös kakkosia ja jokunen opettajakin, sillä lip-purumba oli tällä kertaa tavallista vauh-dikkaampi. ”Hei, en pääsekään teatteriin, kun äiti pakottaa muualle”, eräs opiskeli-

ja valitti vielä perjantaina ruokalassa.Mukana seurueessamme oli myös

eläkkeellä viilettävä äidinkielenopetta-jaguru Vuokko Raivio, joka vei itse vii-meisenä opettajavuotenaan torkkelilaisia 42:een teatteri- ja tanssiesitykseen.

Tunnilla ykkösvuotiset kirjoittivat näytel-män herättämistä ajatuksista.

Taylor: Lempihahmoni oli varmaan se toimittaja Paula Peltonen, koska hän oli niin täynnä itseään alussa. Hän luuli, että hänellä on kaikkea: rahaa ja kuului-suutta. Hän asuu Helsingissä ja on työs-kennellyt kuuluisuuksien kanssa. Päästy-ään Hämeenlinnaan Paula huomaa, kuin-ka yksinäinen hän on ja kuinka hänellä ei ole rakkautta. Hän asuu yksin ja liikkuu yksin. Paula on vähän vinksahtanut ih-minen, joka väheksyy Kehä III:n ulko-

Teatteriin ja takaisin


Vuokko ja Maarit tutussa ympäristössä. Äidinkielenopettajia viehättivät näytelmän vähäeleisyys ja tekstilähtöisyys.

puolella olevia ihmisiä. Häntä oli todella hauska katsoa.

Aino, Jenna ja venla: Pidimme näytelmästä ja sen lavasteista. Ääni- sekä valotehosteet olivat myös hienoja ja korostivat hyvin näytelmän tunnelmia. Hahmot ovat uskottavia ja samaistutta-via. Näytelmän juoni herätti ajatuksia. Vaikka tapahtumat ovat aika masen-tavia, ne ovat realistisia, tätä tapahtuu oikeastikin. Näytelmä kuvaa hyvin myös suomalaisuutta. Esimerkiksi Paula Pelto-nen sanoo: ”Mennään autolla moottori-tien varteen supermarkettiin ja samalla valitetaan, kun keskustan pienet kivijal-kakaupat kuolevat.”

Näytelmä tuntui sopivan hyvin nuorille katsojille: samastumispintaa ja dramaat-tisia tapahtumia on riittävästi. Kuvataan tavallista perhettä, mutta henkilöiden taustalla kummittelee alkoholismia, ri-koksia ja rutiineihin takertumista. Aika paljon näytelmä kuvaa myös yksinäisyyt-tä, sitä, miten vaikeaa on olla hyvä van-hempi tai puoliso.

”Hauskaa teatteri-iltaa!” sanotaan usein, kun kerron meneväni opiskelijoi-deni kanssa teatteriin. Monesti esitykset saattavatkin olla myös hauskoja, mutta kuvataidelukiolaiset odottavat teatterilta paljon muutakin: oivalluksia, pohtimisen aihetta ja taide-elämyksiä.

TEkSTI JA kuvAT ykkösvuoden opiskelijoita sekä Maarit Nopsanen, äidinkielen ja

kirjallisuuden opettaja


zxzx ”Helsingin kuvatai-delukiossa on herkuteltu koko lukuvuosi. On vatkattu, vis-pattu, vaivattu, kuorrutettu, kuohkeutettu, kuullotettu ja tiristetty eri materiaaleilla ja tekniikoilla. Opiskelijoita on graavattu, kylmäpuristettu, hillottu, hapatettu ja imelly-tetty. Ruoka on ollut teemana taidekursseilla koko luku-vuoden 2013–2014. Ruokaa ilmiönä käsiteltiin muissakin oppiaineissa lukuvuoden vii-meisen jakson aikana.”

Tältä näytti esittelyteksti, kun An-nantalon kulttuurikeskuksessa juhlittiin maanantaina 14.4.2014 Helsingin kuvataidelukion näytte-lyn avajaisia. Annantalon toiseen kerrokseeen oli asetettu esille lä-hemmäs 200:n opiskelijan teoksia: maalauksia, piirustuksia, grafiik-kaa, animaatioita, veistoksia, huo-vutuksia ja kattauksia.

Avajaisissa kävi vilinä, kun torkkelilaiset sekä ystävät ja su-kulaiset tutustuivat näyttelyyn. Tilaisuudessa puhuivat Helsingin kulttuurikeskuksen osastopäällik-kö Veikko Kunnas, Helsingin tai-demuseon johtaja Maija Tanninen-Mattila, Helsingin opetusviraston opetuspäällikkö Mervi Willman, Helsingin kuvataidelukion opiske-lija Riikka Iivanainen ja Annanta-lon kulttuurisissi Mimosa Jaskari. Lopuksi Helsingin kuvataidelukion

opiskelijat Raisa Raudas ja Priss Niinikoski valloitti-vat ranskankielisellä laulullaan.

Opiskelijoitamme oli toukokuun aikana pitä-mässä pienimuotoisia opastuksia näyttelyssä. Iris Haapanen kertoo näyttelystä ja kokemuksestaan tekijän näkökulmasta:

”Itse en ole ruokateemaa töissäni aiemmin oi-keastaan käyttänyt. Aiheena se on kuitenkin todella laaja, joten siitähän saa vaikka mitä väännettyä, kuten NAM-näyttelyssä pystyi näkemään. Yllätyin ihan, miten monenlaisia töitä näyttelyyn oli saa-tu! Saman kurssin töistäkin tulee myös aivan eri-laisia. Ruoka-aihetta voi tulkita niin monella tapaa! Kokonaisuutena näyttely oli mielenkiintoinen ja sai ajattelemaan oikeastaan jopa ihan arkisiakin asioita aina omasta kulutuksesta kouluruokaan.”

”Kun olin opastamassa näyttelyä, siellä kävi esimerkiksi yksi ryhmä nuoria kuvataidekerholai-sia. Oli hauska kuulla heidän mielipiteitään töistä ja huomasi, kuinka heitä oikeasti kiinnostivat tek-niikat, sommitelmat ja esimerkiksi materiaalit. Yh-teisen näyttelyn kokoaminen on ollut hienoa. Jo se, että saa omia töitä esille, on iso juttu monelle tork-kelilaiselle. Sitä kautta tullut kokemus ja varsinkin palaute kehittävät jokaista taiteen tekijää!”

TEkSTI koonnut Katja SärkkäkuvAT Loviisa Kangas

NAM – juhlakattaus Annantalossa



zxzx Helsingin kuvataidelukion parhaista kuvataiteen lukiodiplomeista koottu näyttely oli esillä Kallion kirjastos-sa 3.3–14.3.2014. Avajaisissa pidettiin keveitä, innostavia puheita sekä tarjot-tiin purtavaa ja virvokkeita. Yleisöä oli ilahduttavan runsaasti paikalla.

Valokuvan ja maalauksen suhde oli aiheena Sofia Vaittisen, Venla Ekebomin ja Saana Volasen teoksissa. Pauliina Lat-tu ja Riikka Iivanainen olivat toteutta-neet työnsä aiheesta ”Ruokaa, ravintoa ja jalosteita”. Tuisku Hiltunen oli ainoana luonut teoksen aiheesta ”Vallan muoto-ja”. Suosituin tämän vuoden tehtävistä oli ”Kaikkivoipa uni”. Sitä olivat diplo-meissaan käsitelleet Valtteri Sarenius, Katariina Haanpuu, Katja Malassu, Toivo Heinimäki ja Anna Tolonen.

”Kallio kipinöi” -viikolla 15.11.–23.11. oli perinteiseen tapaan koottu kuvatai-delukiolaisten grafiikan vedoksista pieni näyttely Kallion kirjaston lastenosastolle.

Mediataidetta

zxzx Koulussamme monet opiskelijat suorittavat kuvataiteen lukiodiplomin. Harvinaisempaa herkkua ovat mediadiplomit, joita tänä vuonna työstettiin neljä. Abi-turientti Jimi Laaksonen on tehnyt molemmat edellä mainitut diplomit, ja häntä pyydettiin kertomaan työs-tään mediadiplomin parissa.

Diplomityönsä aiheen Jimi halusi valita itse, koska hän ei pidä valmiista tehtävänan-noista. ”Jos sellainen on, etsin siitä aina jonkun porsaanreiän, jotta saan tehtyä omannäköiseni työn. En ymmärrä, miksi aina pitää olla tehtävänanto, koska yleensä ne vain rajoittavat luovuutta.” Valmis työ ei vastannut alkuperäistä suunnitelmaa, kos-

Lukiodiplomitöitä ja grafiikkaa Kallion kirjastossa

Saana Volasen kuvataiteen lukiodiplomityö Kallion kirjaston Vintillä.


ka lopullinen aihe oli syntynyt puolivahingossa. Jimi keksi idean työhönsä kokeillessaan uutta kameraansa ja ottaessaan kuvan televisiosta. Tuloksena oli hänen mukaansa surumielinen ja tutun oloinen kuva pitkän valotusajan vääris-tämistä kasvoista.

”Pidin kuvan pehmeästä ja maalauksel-lisesta laadusta sekä tunnelmasta ja päätin ottaa lisää samanlaisia kuvia. Ideana oli, että kuvat vääristyvät niin paljon, että niiden alku-perää ei voi tietää.” Se, että kuvien alkuperä ei ollut tunnistettavissa, teki niistä Jimin omia teoksia. Pelkkä kuvakaappaus ohjelmasta tai mainoksesta olisi voinut aiheuttaa syytöksiä tekijänoikeusrikkomuksesta.

Pitkään valokuvausta harrastaneelle Jimille kuvien ottaminen tuntui luontevalta. Valoku-vaus olikin Jimin työssä keskiössä, mutta se ei jäänyt ainoaksi ilmaisukeinoksi. Työssä mu-kana oli myös musiikkia vahvistamassa tun-nelmaa. ”Lisäksi kuvasin videopätkiä kuvien välisiin siirtymiin ja efekteiksi. Työssä yhdisty-vät siis valokuvaus, musiikki ja elokuva, kolme minulle tärkeintä ilmaisumuotoa.”

Mediadiplomi ei ole pelkkä koriste seinällä. Siitä voi hyötyä tulevaisuudessa, koska sillä saa pisteitä esimerkiksi Aalto-yliopiston kuva-taidekasvatuksen opintoihin hakiessa. Kurssin suorittamiseen Jimillä riitti muutenkin intoa, koska hän motivoituu tekemään taidekurs-seilla asioita, joita ei normaalisti jaksaisi teh-

dä. Kursseilla ei pääse laiskottele-maan, koska niissä on aikarajat.

Tavallisista taidekursseista dip-lomikurssi eroaa siinä, että siellä työskennellään itsenäisesti. Työ-tahti ja toteutus jäävät omalle vas-tuulle. Jimistä kurssilla työskentely oli mukavaa ja rentoa. Kuvaamisen hän sai hoidettua kätevästi koti-sohvalla istuen, mutta äänten ja elokuvaosuuksien kanssa oli toisin. ”Työn äänimaailman suunnittelu oli vaikeampaa ja siihen kului paljon aikaa. Kuvien editoiminen yhteen vei myös aikaa, koska halusin, että työni olisi elokuvamainen eikä pelkkä diashow.”

Valmis diplomityö sai paljon kehuja arvostelijoilta. Jimi oli myös itse tyytyväinen lopputulokseen. Media kulkee mukana hänen arki-päivässään, kuten harrastuksissa juuri musiikin, elokuvan ja valoku-vauksen parissa.

TEkSTI Roosa Joensuu, toimittajatiimin jäsen

kuvAT Jimi Laaksonen


zxzx Helsingin ku-vataidelukion valokuvaa-jat ja vaatesuunnittelijat työskentelivät maanan-taina 5.5. Kansalaistorilla Millennium-paviljongissa. Opiskelijat kuvasivat Kan-salaistorin ympäristössä henkilö- ja muotikuvia. He olivat tutkineet klassisia katuvalokuvia, kuten Hen-ry Cartier Bressonin teok-sia. Opiskelijat ideoivat ja toteuttivat omat työnsä saamiensa vaikutteiden pohjalta. Työskentelyä oh-jasivat kuvataideopettajat Loviisa Kangas ja Tuttu Sil-lanpää.

kuvA (yllä) Sara Alavillamo, valokuvaajatiimin jäsen

Urban Fashion POP UP -workshop Millennium-paviljongissa

KUVA Eemeli Oksanen KUVA Jani Luoma TYYLI Priss Niinikoski


zxzx Taidekasvattajana on tärkeää tehdä omaa luovaa työtä, jotta muistaa ja ymmärtää taiteellisen prosessin vai-keuden, palkitsevuuden ja siihen liittyvät persoonalliset kiemurat. En ollut maalan-nut pitkään aikaan, mutta minulla oli läjä ideoita. Joulun aikoihin sain ajatuksen omasta näyttelystä. Vanhat maalaukseni, ihmiset vuosien varrelta sekä toive maa-laamisesta innostivat, kun aloin maalata ja suunnitella näyttelyäni.

Näyttelypaikaksi varmistui Kallion kirjaston 3. kerros. Aikaa teosten tekemi-seen oli jäljellä enää muutama kuukausi, mutta onneksi kiire oli myös hyvä mo-tivaattori. Tein tarkan ajankäyttösuun-nitelman ja varasin viikonloput ja lomat maalaamiselle. Aluksi oli hankala pääs-tä alkuun, kun edellisestä näyttelystä oli vierähtänyt usea vuosi. Prosessi lähti käyntiin, kun sain hiihtolomalla keskittyä pelkästään maalaamiseen. Työn ja maa-laamisen yhdistäminen ei aina tuntunut mutkattomalta.

Vanhat maalaukseni olivat helppo lähtökohta uusille. Aihe – läheiset ihmi-set – ei aluksi hahmottunut minulle, mut-ta pikkuhiljaa maalaukset alkoivat tulla

selkeämmiksi ja samalla työ helpottui. Näyttelyni akryylimaalaukset syntyivät vanhojen maalauksieni päälle. Hyödynsin jo aiemmin maalaamiani pintoja tuoden niihin lisää kerroksia. Vanhat kerrokset kuulsivat osittain läpi ja toisinaan limit-tyivät uusiin.

Maalausprosessin puolivälissä tuli minulle tyypillisesti pieni henkinen not-kahdus, jossa jouduin määrittelemään työni ja niiden merkityksen uudelleen. Onneksi lopussa teokset näyttivät eheäl-tä kokonaisuudelta. Palkinto oli onnistu-misen tunteessa ja läheisten hyväksyvis-sä kommenteissa.

Näyttelyn teokset ovat kurkistus omaan historiaani minulle tärkeiden ih-misten kautta. Inspiroiduin läheisistäni, ja jokaisella teoksella onkin lähtökohtana henkilö tai henkilöitä. Maalaukset ovat kuin abstrakteja muotokuvia. Värimaail-masta tuli keveää ja rauhallista kuin it-sestään. Keveä ja rauhallinen kuvasivat myös tunnelmaani maalausprosessin ai-kana.

TEkSTI JA kuvAT Hanna Pusa, kuvataideopettaja

Opettaja taiteilijana Pieni, pienempi


KUVITUS Linda Pajunen

KUVITUS Anna Tolonen


MENESTYSTÄ opetusviraston MUKIKILPAILUSSA

zxzx Kuvataidelukion opiske-lijat menestyivät hienosti Helsingin opetusviraston järjestämässä ”Op-pia elämää varten” -mukikilpailus-sa.

Helsingin lukioiden ja ammatillisten op-pilaitosten sarjassa voitto jaettiin Hel-singin kuvataidelukion ja Tölö specialise-ringsgymnasiumin kesken. Ensimmäisen sijan jakoivat kuvataidelukion opiskelija Heta Salmisen työ ”Kirjat” ja Tölö spe-cialiseringsgymnasiumin opiskelija Julia Sederholmin työ ”Framtidshopp”. Torkke-lilainen Jasmin Jämsén tuli kilpailussa 3. sijalle työllään ”Kohti uusia ulottuvuuk-

sia”. Kukin koulu sai lähettää kilpailuun kaksi ehdotusta, ja ehdotuksia kilpailuun tuli useita kymmeniä.

Raati luonnehti Heta Salmisen työ-tä perusteluin ”Graafinen koriste, so-pii hyvin mukiin ja teemaan” ja Jasmin Jämsénin työtä ”Huikea tausta-ajattelu ja kaunis visuaalinen toteutus”. Mukit ku-vioidaan voittajien suunnitelmien mukai-sesti ja tuotekehittely on tehty loppuun kevään 2014 aikana yhteistyössä Arabi-an tehtaan kanssa. Mukeja annetaan lah-jaksi opetusviraston ulkomaisille vieraille syksystä 2014 lähtien.

TEkSTI Tuttu Sillanpää, kuvataideopettaja

zxzx Kuvataidelukion abiturientit pääsivät kuvittamaan Oi nuoruus -kirjoituskilpailun tekstejä.

Oi nuoruus!

kirjoittaja-antologian Oi Nuoruus – oma-elämäkerrallisia tekstejä nuoruudesta ei-len ja tänään. Kuvataidelukion opiskeli-joiden kuvitukset ovat mukana kummas-sakin julkaisussa.

TEkSTI Tomi Uusitalo, kuvataideopettaja

Tekstien taustalla oli Nuorisotutkimus-seuran, Nuoren Voiman Liiton ja Suo-malaisen Kirjallisuuden Seuran yh-teistyössä järjestämä kirjoituskilpailu, jossa kerättiin kaikenikäisten suoma-laisten omaelämäkerrallisia kirjoituksia lapsuudesta ja nuoruudesta.

Nuorisotutkimusseura julkaisee ke-säkuussa 2014 kaksi teosta: Nuoruu-den sukupolvet -artikkelikokoelman ja


IsraelistaKuvataidelukio on ollut myös tänä luku-vuonna Helsingin kaupungin opetusviras-ton valitsema vierailukoulu. Joulukuussa koulussamme kävi viisi vierasta israelilai-sesta The Leo Baeck Institute -nimisestä koulutusorganisaatiosta. Heitä kiinnosti-vat erityisesti suomalaisten koulujen pe-dagogiikka, oppimateriaalit, arviointi ja opettajien täydennyskoulutus.

NorjastaMaaliskuussa saimme vieraaksemme 12 Oslon kaupungin opetustoimen virka-miestä. Koulun esittelyn lisäksi he halu-sivat kuulla muun muassa opiskelijahuol-totyöstä ja opettajien täydennyskoulu-tuksesta.

YhdysvalloistaHuhtikuun alussa koulussamme vieraili michiganilaisen Finlandia University -ni-misen yliopiston järjestämän opintomat-kan viisi osallistujaa. He olivat rehtoreita ja opettajia ja halusivat erityisesti tietää, mitä opiskelijat ajattelevat koulustamme ja miten näiden opiskelu sujuu. He ihas-telivat suomalaista koulutusjärjestelmää ja sen suomaa vapautta niin opiskelijoille kuin opettajillekin.

Kansainvälisiä vieraita


Venäjältä ja ulkoministeriöstäToukokuussa Alppilan lukion pietarilaisen ystävyyskoulun opettaja ja viisi opiske-lijaa vierailivat myös meillä ja tutustui-vat erityisesti taideaineiden opetukseen. Ulkoministeriön kansainvälisten asioiden valmennuskurssin opiskelijat kävivät tu-tustumassa kouluumme keväällä. Tule-vassa työssään diplomaatteina he tarvit-sevat tietoa erilaisista kouluista. He myös kertoivat opiskelijoillemme koulutukses-taan.

NepalistaElämänkatsomustiedon maailmankuvaa käsittelevän kakkoskurssin osallistujat saivat marraskuussa harvinaisen mah-dollisuuden tavata nuoria nepalilaisia kansalaisaktivisteja ja vapaaehtoistyön-tekijöitä. Saimme vieraaksemme sekä WWF Suomen ja Nepalin suojelutyön koordinaattoreita että Devi Chaudharyn ja Ramu Ram Chaudharyn Nepalin per-hesuunnittelujärjestöstä.

Perhesuunnittelujärjestö toimii Nepa-lissa yhteistyössä WWF:n kanssa kestä-vän kehityksen ja villieläinten suojelun edistämiseksi. Monissa kohteissa keskei-nen osa työstä liittyy ensinnä ihmisten elinolosuhteiden parantamiseen, jotta tämän jälkeen luonnonsuojelu on mah-dollista.

Devi ja Ramu kertoivat elämästään ja työstään vertaiskouluttajina Nepalin maaseudulla. Opiskelijoitamme askar-ruttivat kysymykset nepalilaisen teinin elämästä kylissä, koulunkäynnistä, seu-rustelusta ja nuorten suhteista vanhem-piinsa. ”Mun kroppa. Mä päätän” -kam-panjassa mukana ollut opiskelijamme Ella Lyytikäinen esitteli koulussamme tehtyä deittipeliä, jonka tarkoitus on lisä-tä nuorten tietoisuutta omista seksuaali-oikeuksistaan.

On hienoa toimia vierailukouluna, sillä kansainväliset vieraat tuovat aina tul-lessaan uusia näkökulmia ja heille on ilo esitellä sekä omaa kouluamme että koko suomalaista koulutusjärjestelmää.

TEkSTI Pirkko Majakangas, rehtoriHanna Vanhanen, filosofian ja

elämänkatsomustiedon opettajakuvAT Samina Purosto

Israelilaiset vieraat tutustuvat koulun toimintaan.


zxzx Helsingin kuvataidelukion kansainvälinen yhteistyöhanke jatkui jo tutuksi tulleen espanjalaisen Huerta Al-tan lukion kanssa. Suomalaisten opiske-lijoiden ryhmä aloitti ”Art is All Around” -projektiin valmistautumisen jo heti lu-kuvuoden alusta syventymällä espan-jalaiseen kieleen ja kulttuuriin, etenkin taiteeseen ja taidehistoriaan. Projektissa hyödynnettiin sähköisiä oppimisympäris-töjä: Fronteria ja espanjalaisten kanssa yhteistä Wiki Space -sivua.

Syyskuussa 2013 kahdeksan opiske-lijan ja kahden opettajan ryhmä suunta-si aurinkoiseen ja lämpimään Malagaan. Kouluvierailun ja taidepajan lisäksi tu-

tustuimme matkalla niin Malagan kuin Cordoban kaupunkeihin, kulttuurikohtei-siin ja taidemuseoihin. Kiipesimme Alca-zaban muurien katveessa linnoituksen korkeimmalle kohdalle tähyämään alas kaupunkiin ja kauas merelle.

Vierailimme myös yliopistolla tutus-tumassa ulkomaisten opiskelumahdolli-suuksiin Espanjassa. Tietysti maistelim-me paikallisia herkkuja, muun muassa churroja ja tapaksia. Virkistystä hikiseen kiertämiseen saimme pulahtamalla me-ressä ja harjoittamalla käytännön kieli-taitoa, kun tilasimme omaa suosikkijää-telöä kymmenien ja kymmenien maku-vaihtoehtojen joukosta. Vapaa-aikaansa

Kauhat huisKivat ja essut hulmusivat espanjalaisten ja

suomalaisten Kohdatessa

Kauhat huisKivat ja essut hulmusivat espanjalaisten ja

suomalaisten Kohdatessa


opiskelijat viettivät rannalla sekä metri-pitsan, keilailun että shoppailun parissa.

Retken ehkä hienoimmat hetket koimme vuorilla. Saimme projektiin osal-listuvan espanjalaisnuoren vanhempien kautta kutsun paikallisen gastronomi-sen seuran kerhotalolle kokkauskurssille. Musiikki raikui, kauhat huiskivat ja essut hulmusivat, kun espanjalaiset perinne-herkut syntyivät tanssin lomassa. Illan päätteeksi vatsat olivat täynnä ja mieli korkealla. Lahjaksi saimme vielä jokai-nen seuran oman keittokirjan, jossa ker-rotaan paikallisten ruokien historiasta.

Espanjalaisten vastavierailu toteutui huhtikuussa kevätaurinkoisessa Helsin-gissä. Meillä oli vipinää isännöidessäm-me 18 nuoren ja 3 aikuisen ryhmää. Jär-jestimme tutustumisretket Porvooseen,

Nuuksioon ja Suomenlinnaan. Helsinkiin vieraat perehtyivät kahdella opastetulla kierroksella, ja tutustuimme myös Ate-neumin Tove Janssonin juhlanäyttelyyn. Pengerkadun taidetalon tiloissa vietimme saunailtaa nyyttäriperiaatteella. Myös Fa-zer-tehdasvierailu oli menestys, etenkin kun suklaata sai syödä niin paljon kuin jaksoi.

Espanjalaiset vierailivat myös ak-tiivisesti koulumme oppitunneilla. Tar-joamamme ohjelman lisäksi he kävivät päiväretkellä Tallinnassa. Haikeiden jää-hyväisten jälkeen tämänvuotinen projek-ti sai päätöksensä. Toivottavasti saimme solmittua elinikäisiä ystävyyssuhteita.

TEkSTI JA kuvAT Tuire Kannukene, kuvataideopettaja


zxzx Perinteinen ympäris-tötoiminta jatkui tänäkin luku-vuonna aktiivisesti. Syksyllä ym-päristöraatilaiset muun muassa osallistuivat WWF:n #Näytä voi-masi -kampanjaan ja vierailivat Ämmässuon jätteenkäsittelylaitok-sella.

Biojätteen määrän vähentämiseen kiin-nitetään jatkuvasti huomiota. Syntyvään biojätteeseen jokainen koulumme opis-kelija voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Uusia ykkösluokkalaisia on opastettu Torkkelin tavoille tässäkin asiassa. Meillä ei biojätettä juuri synny – onneksi.

Tämän lukuvuoden teemana on ollut yhteisöllisyys. Opiskelijoille teetetyn ky-selyn mukaan yhteisöllistä toimintaa on ja se koetaan tärkeäksi. Tärkeitä tapah-

tumia ovat muun muassa jokakeväinen brunssi kattauskilpailuineen sekä opis-kelijakunnan järjestämät tapahtumat, kuten halloweenjuhla. Täytyypä todeta, että samaa arvokasta yhteisöllisyyttä nautitaan myös opettajainhuoneen puo-lella. Torkkelissa on hyvä henki!

Kestävän kehityksen toimintamme palkittiin tänä lukuvuonna jo toisen ker-ran OKKA-säätiön sertifikaatilla. Saimme myös Vihreä lippu -ohjelman kestävän tason tunnustuksen toisen kerran. Nämä tunnustukset velvoittavat meitä edelleen jatkamaan tärkeää työtämme paremman huomisen puolesta. Torkkelissa tähän haasteeseen on helppo vastata.

TEkSTI JA kuvA Carla Urbano, ympäristö- ja yhteisötiimin vetäjä sekä ympäristöraadin

ohjaava opettaja

kestävän kehityksen toimia


zxzx Muutama vuosi sitten raa-hasin englannin tunnille historiallisen kelanauhurin voidakseni soittaa opiske-lijoille jonkin vain kelanauhalla olevista vanhoista ”helmistä”. Opiskelijoiden re-aktio oli tyrmistynyt: ”Mikä toi on?” Sa-man kysymyksen esitin itse, kun näin ensimmäistä kertaa CD:n tai videon jos-kus 80-luvun alkupuolella. Sen jälkeen laitteita alkoi tulla kiihtyvällä vauhdilla. Muistaakseni oltiin kuitenkin jo hyvän matkaa 80-luvun puolessa välissä, kun ensimmäistä kertaa tutustuin laitteeseen nimeltä tietokone.

Tekniikka muutti maailman ja kieltenope-tuksen. Kelanauhuria seurasi kasettimankka, CD:t, videot, DVD:t, tie-tokoneet, dokumenttika-merat, älytaulut. Onnek-semme kieltenopetuk-sessa muuttui muukin kuin sitä avustava tekniikka. 80-luvulla nimittäin vihdoin keksittiin, että kieltenopiskelun tarkoitus on, että opiskelijat oppivat kommunikoi-maan vieraalla kielellä.

Omasta kouluajastani on muistiini jäänyt opettaja, joka kirjoittaa kielioppi-sääntöjä liitutaululle oppilaiden kopioita-viksi ruutuvihkoihin sekä ruotsinkirjasta joitakin absurdeja lauseita kuten ”Vilken lustig kurre var icke lilla Dick”. Siis to-dellakin ”icke”. (Tiedoksi kiinnostuneille, että ”icke” on -kaan/kään-pääte ja Dick lintu.)

80-luvulla uusiin kielten oppikirjoihin alkoi ilmestyä kommunikatiivisia keskus-teluharjoituksia. Tekstit eivät enää kä-sitelleet Englannin maaseutukartanoita tai Waterloon taistelua vaan käytännön tilanteita, nuorisokulttuuria, ihmissuhtei-

ta. Ensimmäinen ”uudenlainen” englan-nin oppikirja Guys’n Gals musiikkeineen ja piirroskuvineen tuntui raikkaalta ja innostavalta. Opiskelijoita – joita vielä silloin sai kutsua oppilaiksi – rohkaistiin puhumaan vierasta kieltä, ja ihme tapah-tui: puhumattomaksi väitetty suomalai-nen nuoriso alkoi oikeasti puhua englan-tia, vieläpä hyvin.

Opiskelijoiden englannin kielen taito on kehittynyt huimasti niiden runsaan kolmenkymmenen vuoden aikana, jotka olen Torkkelissa ollut opettajana. On päi-vänselvää, että kaiken läpäisevä anglo-

amerikkalainen kulttuuri on suurin tekijä tässä kehityksessä, joskin us-kon, että myös korkea-tasoinen oppimateriaali ja korkeasti koulutetut opettajat ovat edistäneet hyvää kielitaitoa. Eng-

lantia todella osataan Suomessa, mutta samaan aikaan on muiden kielten opis-kelu ja osaaminen vähentynyt.

Itse opiskelin aikanani lukiossa eng-lantia, saksaa, ruotsia, ranskaa ja lati-naa, mikä oli aivan normaali kieliohjelma siihen aikaan. Vielä 80-luvulla oli kou-lumme juhlasali lyhyitten kielten yo-kir-joituspäivänä jokseenkin täynnä ja jot-kut opiskelijat kirjoittivat kaksikin lyhyttä kieltä samalla kertaa. Nykyisin pulpetteja kirjoittajille tarvitaan vuosi vuodelta vä-hemmän ja sellaisia maailmankieliä kuin ranska ja espanja on alettu Suomessa kutsua ”harvinaisiksi” kieliksi. Englannilla pärjää, sanotaan, ja tottahan se on. Sil-ti kehitys on mielestäni surullinen osoi-tus tasapäistymisestä ja viitseliäisyyden puutteesta. Tyydytään aika vähään, kun tyydytään pelkkään englantiin.

Opettajana Torkkelissa – muuttuuko kaikki?

”Puhumattomaksi väitetty suomalainen nuoriso alkoi oikeasti puhua englantia,

vieläpä hyvin.”


Aloitin Torkkelissa 80-luvun alku-puolella vaiheessa, jolloin koulu otti en-simmäisiä askeliaan taidepainotteisena lukiona. Entinen poikakoulu tyttöistyi ja koulun omaleimaisuus, Torkkelin henki, alkoi muotoutua. Tuli kurssimuotoinen lukio, tuli luokaton lukio, tuli uusia ope-tussuunnitelmia, yhä enemmän tyttöjä, yhä vähemmän poikia.

Siirtyminen luokattomaan lukioon oli merkittävä mullistus suomalaisessa luki-ossa. Torkkelissa se tarkoitti muun mu-assa seiniin maalarinteipillä kiinnitettyjä ruutupapereita, joihin oppilaat kirjoittivat nimensä halutessaan jol-lekin kurssille. Heikoim-mat ja pienimmät jäivät vahvempien jalkoihin, kun koulun ovet avautuivat ilmoittautumispäivänä. Koska lukujärjestykset oli lyöty lukkoon ennen il-moittautumispäiviä, syn-tyi mielenkiintoisia kokoonpanoja, kuten matematiikan kursseja kolmelle tai biolo-gian kursseja viidelle opiskelijalle. Sääs-töistä ei vielä silloin taidettu puhua.

Lukio on muuttunut, mutta paljon enemmän on muuttunut maailma ympä-rillämme. Koulussa istutaan yhä luokis-sa, opettaja yhä opettaa, antaa läksyjä ja pitää kokeita. Nyt, kun koko oppimi-sen käsitettä on alettu puntaroida uu-delleen, kun kaikki mahdollinen tieto on löydettävissä muutamassa sekunnissa, on lukionkin aika uudistua. Toistaisek-si uudistussuunnitelmat ovat käsitelleet enemmän teknologiaa kuin oppisisältöjä. Yksimielisyyttä siitä, mitä lukiossa oike-astaan pitäisi tehdä ja oppia, on vaikea saavuttaa.

Tulevaisuuden opiskelijalla ei ole kir-joja, ehkä ei oppitunteja tai aina opetta-jaakaan. Tulevaisuuden opiskelija toimii interaktiivisesti verkon oppimisympä-ristöissä ja virtuaalimaailmoissa, tutkii,

jakaa, vertailee, etsii, löytää, luo. Näin uskovat ainakin lukion kehittäjät, jotka ajattelevat digitalisoitumisen johtavan parempaan lukioon. Itse olen hiukan skeptinen (lue: muutosvastarintainen). Optimistiset suunnittelijat näkevät tule-vaisuuden opiskelijan aktiivisena tietoa janoavana ihanneopiskelijana, joka pel-kästä tutkimisen ja oppimisen riemusta perehtyy syvällisesti eri aiheisiin ja tuot-taa oppiainerajat ylittäviä tutkielmia.

Mihin katoavat laiskat ja vastentah-toiset tai paljon apua tarvitsevat opiske-lijat, joille vieressä seisova, patistava ja

kannustava opettaja on liikkeelle paneva voima? Mitä tapahtuu vuorovai-kutukselle? Onko tulevai-suuden opiskelijoilla edes omaa käsialaa? Onko op-pitunteja, joilla voi rau-hassa pitkästyä tai juoru-ta kavereiden kanssa? Ja

mitä tapahtuu niin sanotulle yleissivis-tykselle, jos valinnan vapaus ulottuu lä-hes kaikkiin oppiaineisiin, kuten on suun-niteltu?

Yli kolmekymmentä vuotta on pitkä aika samassa koulussa. Ajan olemukses-ta, sen ristiriitaisuudesta, kertoo se, että vuosikymmenet tuntuvat vilahtaneen ohi miltei huomaamatta mutta yksi iltapäivä ylioppilaskirjoituksia valvoessa, kellon viisareita tuijotellessa, on voinut tuntua ikuisuudelta. Jotain Torkkelista taas ker-tonee se, että kun sinne tullaan töihin, sinne yleensä jäädään, jos voidaan. Enti-set opiskelijatkaan eivät karttele vanhaa kouluaan ja muualle lähtemään joutu-neet opettajat haikailevat takaisin Tork-keliin. Sitä on Torkkelin henki.

Toivottavasti edes se säilyy tulevissa lukiomyllerryksissä.

Valpuri Suonio, englanninopettaja

”Lukio on muuttunut, mutta paljon enemmän on muuttunut maailma

ympärillämme.”


Vuoden Tossu

Vaikea on menestyksen tie, kävi luul-tavasti useiden torkkelilaisten mielessä vuoden 2013 Tossuksi valitun elokuva-ohjaaja Zaida Bergrothin kertoessa mat-kastaan arvostetuksi ja palkituksi elo-kuvaohjaajaksi. Vaikka hän on voittanut useita palkintoja, kuten Gold Hugo -pal-kinnon ja Suomen Elokuvaohjaajaliiton myöntämän Paras ohjaaja 2011 -palkin-non, ei mikään ole tullut kuin taivaalta pudonneena.

Jo 15-vuotiaana ensimmäisen video-kameran saatuaan Zaidalla oli käsitys sii-

tä, mitä hän voisi tulevaisuudessa tehdä. Torkkelin luova ilmapiiri ja taiteesta in-nostuneet torkkelilaiset ystävät vahvisti-vat tätä käsitystä. Niinpä Zaidan matka jatkui kohti elokuva-alaa rennosti viete-tyn välivuoden jälkeen.

Päätös ryhtyä elokuvaohjaajaksi syn-tyi Prahassa vuoden mittaisella elokuva-kurssilla, josta Zaida kiirehti TaiKin pää-sykokeisiin. Pääsykokeiden kolmannessa vaiheessa kompastuskiveksi osoittautui äänisuunnittelutehtävä, jossa Zaidan tuli tehdä äänet erilaisilla esineillä Ju-rassic Park -elokuvan tuttuun kohtauk-seen. Muutamat tirautetut surun kyy-nelkarpalot vaihtuivat kuitenkin silkaksi iloksi hänen päästessään sisään TaiKiin. ”Mahtavimpia hetkiä elämässäni”, Zaida sanoikin ja hymyili muistellessaan koke-maansa onnea.

Vuodet TaiKissa olivat rankat. Zaidan ja hänen työtovereidensa ollessa metsäs-sä sotkemassa nukkuvaa karitsaa erästä lyhytelokuvaa varten Bergroth päätti, että tällaista hän ei tekisi enää ikinä. Näi-hin aikoihin alkoi hänen nyrkkeilyharras-tuksensa, joka onkin ollut inspiraationa hänen päättötyönä tekemälleen lyhytelo-kuvalleen Lasileuka (kuvattu 2003).

TaiKista valmistumisen jälkeen Zaida Bergroth on tehnyt joitakin lyhytelokuvia sekä kaksi pitkää elokuvaa Skavabölen pojat ja Hyvä poika, joista molemmat ovat voittaneet useita palkintoja ja tun-nustuksia. Nykyään hän ohjaa sekä ly-hytelokuvia että pitkiä elokuvia mutta myös mainoksia, joista ohjaaja saakin valtaosan tuloistaan.

Elokuva-alasta kiinnostuneita tork-kelilaisia Zaida kehottaa piirtämään sar-jakuvia: ne opettavat hänen mukaansa mainiosti kuvakerrontaa, joka on myös elokuvissa tärkeässä roolissa.

TEkSTI Virve Ranta, mediatiimin jäsenkuvA Säde Rinne, mediatiimin jäsen

zxzx Vuoden 2013 Tossuksi valit-tiin mainetta niittänyt elokuvaohjaaja Zaida Bergroth. Syksyksi suunniteltu Vuoden Tossun luento siirtyi kevätlu-kukauden puolelle palkitun kiireiden vuoksi. Perjantaina 9.5. koulumme juhlasali oli täynnä kuulijoita, kun Helsingin kuvataidelukiosta vuonna 1995 ylioppilaaksi valmistunut Zaida kertoi tiestään elokuvaohjaajaksi.


zxzx Rehtori Mervi Willman siirtyi uusiin tehtäviin opetusviraston nuoriso- ja aikuiskoulutuslinjan opetuspäälliköksi 1.9.2013. Hän toimi Helsingin kuvataide-lukion rehtorina kymmenen vuoden ajan.

Aloitettuaan työnsä vuonna 2003 huomasimme varsin pian erään seikan uudesta rehtoristamme: hänen lempi-värinsä on vaaleanpunainen. Tämä väri näkyi usein vaatteissa ja kengissä ja työhuoneen uusissa kalusteissakin. Eräs opettaja nimesikin sen sittemmin ”hallin-

non väriksi”. Hempeä mieliväri ei kuiten-kaan – onneksi – merkinnyt hempeilyä johtamisessa. Mervi osoittautui napakak-si ja asiantuntevaksi rehtoriksi, joka loi kouluun selkeää toimintakulttuuria muun muassa perustamalla kehittämistiimejä. Hän oli aina innostunut uusista haasteis-ta, ja koulumme onkin ollut monesti pi-lotoimassa uusia asioita, kuten Fronterin käyttöä.

Rehtorin työhön kuuluu monenlaisia tehtäviä strategisesta johtamisesta käy-

Mervi Willman siirtyi opetuspäälliköksi

Lukuvuoden ensimmäisenä päivänä henkilökunta pukeutui Mervin yllätykseksi vaaleanpunaiseen.

Mediatiimin videotoimitus teki haastattelun jossa Mervi Willman sai kertoa parhaista muistoistaan Torkkelissa. Video on nähtävissä koulun verkkolehden Videokanava-sivulla.


Lehtori Valpuri Suonio jää eläkkeelle

zxzx Kouluumme vuonna 1982 englannin kielen opettajaksi tullut Valpu-ri Suonio on monelle tuttu erinomaisena työtoverina: auttavaisena ja helposti kai-kesta yhteisestä innostuvana. Eläkkeelle jääminen tulikin monille yllätyksenä – niin ikinuorelta ja toisaalta koulun kalus-toon erottamattomasti kuuluvalta Valpuri tuntuu!

Opetustyön ohella Valpuri on ollut mukana monissa kansainvälisissä yh-teistyöhankkeissa, joissa nuoret ovat ta-vanneet yhteisen tekemisen äärellä. Jo 1990-luvulla nuoret oppivat kansainvä-lisyyskerhossa muun muassa tekemään eksoottisia ruokia tai valmistamaan san-daaleita kumista. Projektit suuntautuivat usein itään: esimerkiksi Naapuri tutuksi -hankkeessa seikkailtiin junalla Venä-jän kaupungeissa ja Viipurin katulasten kanssa maalattiin ja painettiin työpajois-sa. Toiminnasta välittyvät arvot, jotka ovat nykyäänkin koulussamme tärkeitä: suvaitsevaisuus ja kulttuurinen kohtaa-minen.

Valpuri on myös ollut opettajainhuo-neen pyöreän pöydän keskustelujen ak-tiivinen osallistuja sekä terävä ja hauska kommentoija. Hän on kiinnostunut kai-kista humaaneista ilmiöistä: niin muodin oikuista kuin yhteiskunnallisista epäkoh-distakin. Tulevina vapaina vuosina ei aika varmaankaan käy pitkäksi, kun hänellä on vihdoin mahdollisuus keskittyä mat-kailu- ja kulttuuriharrastuksiin. Toivom-mekin Valpurille antoisia eläkevuosia!

tännön asioista huolehtimiseen. Mervi hoiti nämä monenlaiset tehtävät nope-asti ja sujuvasti, eivätkä hänen työpäi-vänsä venyneet kohtuuttoman pitkiksi. Vapaa-aikanaan Mervi rentoutuu pelaa-malla golfia ja liikkumalla muutenkin mo-nipuolisesti.

Toivotamme tarmokkaalle Merville kiinnostavaa työrupeamaa opetuspäällik-könä!

Documents

Vuosikertomus 2013–2014