Villi - ihmisille nuorisotyössä 1 2016

1V I L L I IhmIsILLe nuorIsotyössä numero 1 / 2016

V I L L IIhmIsILLe nuorIsotyössä numero 1 / 2016

nu

ori

soty

ön

tek

ijä

V I L L I IhmIsILLe nuorIsotyössä numero 1 / 20162

V I L L I

Päätoimittaja

eero Jokela 0400 630 430

[email protected]

toimitussihteeri

Jaakko Kaartinen Villi / Jaakko Kaartinen

sammatintie 6-8 b 20, 00550 [email protected]

toimitus

eija Kallinen [email protected]

Johanna hirsto [email protected]

sirpa syrjä [email protected]

julkaisijat

Kirkon Kasvatus ja perheasiat, KKP

nuorten Keskus ry, nK

PtK – poikien ja tyttöjen keskus

kustantaja

Kirkon kasvatus ja perheasiat

PainoPaikka

Kirjapaino Kari Ky, Jyväskyläpuh. 020 155 5590

ilmoitusmyynti

markku Autio, 0400 301 618, [email protected]

tilaukset / osoitteenmuutokset

Lehti toimitetaan seurakuntien varhais-nuoriso- ja nuorisotyön työntekijöille

sekä julkaisijoiden yhteistyökumppaneille veloituksetta.

mikäli et saa omaa lehteä, tilaa se lomakkeella osoitteessa www.villi.fi,

sähköpostitse [email protected] tai puhelimitse 0400 630 430.

issn 1237-3516

1/2016 SISÄLTÖ

22kirkkohallitus,

kasvatus ja Perheasiat (kkP)

24nuorten keskus (nk)

26

Ptk – Poikien ja tyttöjen keskus

4 annos rohkaisua huomiseen

9 kolumni: nuorisotyö, siis mikä ihmeen ”työ”?

10 ei voi tietää ennen kuin kokeilee

12 #ihantavallistatyötä

14 kohdataan ja otetaan mukaan!

15 Piplia: seurakunnan nuori kaitsija

16 kasvatus kasvaa yhteen

18 rippikoulu uudistuu nuoret edellä

19 sarjakuva

20 neukkareilta 2016

”hölmöimpiä ajatuksia on, että aikui-silla ei olisi verkkomaailmassa mitään annettavaa. Päinvastoin, aikuinen on verkossa älyttömän hyvä tuote. nuoret pohtivat siellä jatkuvasti ky-symyksiä siitä, ’kuka minä olen ja mi-hin minä uskon.’ sinne pitää aikuise-na mennä mukaan keskustelemaan. Ja sitä varten pitää kehittää omaa ammattitaitoaan.”

mikael Westman sanoo suoria sanoja

verkkonuorisotyöstä ss. 12–13.

jaa

kko ka

artine

n


22kirkkohallitus,

kasvatus ja Perheasiat (kkP)

24nuorten keskus (nk)

26

Ptk – Poikien ja tyttöjen keskus

Nuoret ensin ja edelläViimeisen kahden vuoden aikana olen muuttanut tapaani tehdä työtä. Kun pohdimme tulevaa rippikoulusuunnitelmaa, järjestimme kaksi nuorten leiriä. Kun teimme isostoiminnan linjausta, työskentelimme nuorten ja työntekijöi-den kanssa kolmessa seminaarissa. Tämä on vaatinut vähän säätöä, koska kirk-kohallitus ei toimi suoraan nuorten kanssa. Ja kuitenkin voi toimia, jos haluaa.

Syntyykö silloin parempaa jälkeä, kun nuoret otetaan mukaan toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen? Ei välttämättä. Saavutetaanko säästöjä, vapau-tuuko työntekijän aikaa jollekin muulle? Tuskinpa. Saavatko nuoret enemmän mukaan toisia nuoria kuin työntekijä? Voi olla, tai sitten ei.

Lapset, nuoret ja perheet ovat seurakunta. Sellainen yhteisö, jossa on mo-nenlaisia osaajia ja tekijöitä. Kuuleminen, kunnioittaminen, yhdessä tekemi-nen ja vastuun jakaminen ovat itsessään tärkeitä asioita. Niiden arvoa ei voi mi-tata sillä, kuinka tehokasta tai tavoittavaa työ on. Ihminen sitoutuu helpommin sellaiseen, johon on voinut itse vaikuttaa. Työntekijä on mahdollistaja. Kyse on enemmän elämästä kuin työelämästä.

Dialogisuus on yksi kivijalka, jolle kirkon työ yhä selvemmin voi perustua. Siinä keskeistä on moniäänisyys, jossa kaikki äänet ovat tärkeitä ja ansaitsevat tulla kuulluksi. Jos asiantuntijan ääni on ensimmäinen, eivät muut äänet ehkä uskaltaudu kuuluville. Asiantuntijan, työntekijän, ääni on tärkeä, mutta se voi odottaa sitä, että nuoren ääni on ensimmäinen.

jarmo kokkonen kkP

[email protected]

PS. Nuorisotutkimusseuran tutkimusjohtaja Leena Suurpää esitti Allianssi-päi-vässä 3.2 raikkaan ehdotuksen:

”Tarvitaan “Nuorisotyöntekijät ilman rajoja” -verkosto. Sellainen aktiivinen globaalia(kin) kansalaisvastuuta kantava joukkovoima, joka paitsi muistuttaa siitä, että nuoria on maapallolla enemmän kuin koskaan ja suurin osa heistä elää globaalissa etelässä, myös tekee konkreettisia tekoja nuorten elämän ja ase-man sekä nuorisotoiminnan eteen. Meillä ja muualla. Jos lääkärit ja opettajat, niin miksei myös nuorisotyöntekijät? Mitä tuumaatte, nuorisotyön joukot?”

ALuKsI


Annos rohkaisua huomiseenKirkon kasvatus- ja nuorisotyötä pitää uudistaa ja kehittää rohkeasti maailman muuttuessa, sanoo Rexi Takamaa. Muutokset voivat pelottaakin, mutta matkakumppanuus tukee. Teksti ja kuvat: Jaakko Kaartinen


Annos rohkaisua huomiseen


”minä näen seurakuntien lapsi- ja nuorisotyön tu-levaisuuden vahvana, mo-

nistakin syistä”, sanoo Rexi Takamaa, eläkkeellä oleva nuorisotyönohjaaja ja hiippari, opetusneuvos.

”Tämä työ todella palvelee lapsiper-heitä. Se on hyvä sanoa ääneen. Lasten ja nuorten saamat turvan, hyväksynnän, huomaamisen ja yhteisöllisyyden koke-mukset kantavat aikuisuuteen. Me olem-me keskeinen osa suomalaista perustur-vaa ja koulujen kehysverkkoa – työmme rakenne on sama kautta maan, ja se on lähes ilmaista. Jos meidän musiikki-, lii-kunta-, partio- ja järjestötoimintaamme ei olisi, nuorilla menisi huonosti.”

Tulevaisuus elää myös siitä, että työn perusta on vapaaehtoisuudessa ja seu-rakuntalaisuudessa: partionjohtajissa, isosissa, kuorolaisissa, kerhonohjaajis-sa, pyhäkoulunohjaajissa, saapaslaisissa, bändien jäsenissä ja niin edelleen. Tämä lasten ja nuorten ja perheiden joukko on jo seurakunta ja kirkko. Ilman lap-si- ja nuorisotyötä kirkko olisi iloton ja torso. Jos kristillinen kasvatus katoaisi, se olisi kirkon kuolinisku.

”Ja työntekijöiden ammatillinen osaa-minen on todellista”, Takamaa miettii.

Sanalla sanoen seurakuntien kasva-tus- ja nuorisotyö on arvokasta. Siinä on paljon korvaamatonta. Sillä on tulevai-suus, mutta muutosten läpi suodatettu.

optimismi rintaan, realismi rinnalle

Takamaa jäi talven korvalla eläkkeel-le virasta Lapuan kapitulista. Eläkejuh-lienkin teemana oli ”Huomen” – Taka-maata miellyttää katsella ennemmin tu-

levaan kuin taaksepäin. Juhlissaan Takamaa esitteli kolme

ideaa vähän kuin läksijäislahjaksi: kirk-kovuoden mukaan vaihtuvat alttariku-vat, kastekellon soittaminen kirkollis-ten ilmoitusten yhteydessä ja virrenvärs-syjen ja kuvien heijastaminen kirkon ul-kopintaan, esimerkiksi Lakeuden Ristin torniin Seinäjoella.

”Kiinnostaa, miten me voisimme ai-na uudistaa työtä kohtaamaan tämän päivän ihmistä.”

Huominen on erilainen kuin eilinen. Kasvatus- ja nuorisotyö elää niiden vä-lissä. Mitä enemmän se onnistuu elä-mään huomista kohti, sitä paremmin se voi kohdata lapset, nuoret ja perheet ja luoda edellytyksiä toiminnalle.

Kirkon tulevaisuudesta kuitenkin kannetaan paljon huolta – erityisen pal-jon juuri huolipuhetta on Takamaakin työnsä parissa kuullut. Ja viime vuosi-na huolia on tuntunut nousevan yhä enemmän.

”Kirkon jäsenyyden muutokset, ta-louden heikkeneminen ovat huolestut-tavia, kipeitä asioita myös työntekijöille. Mutta toisaalta näin asiat nyt vain ovat, eikä elämä tähän lopu. Minä olen ajatel-lut, että jospa sen huolipuheen kääntäisi realismipuheeksi”, Rexi miettii.

”Pistäisin pessimismin pöydän alle. Optimismi rintaan ja realismi rinnalle. Nämä kaksi käsikkäin on kuljettava vai-keinakin aikoina”, Takamaa toteaa.

niukkuus tuo toisenlaista rikkautta

Vaikka lapsi- ja nuorisotyö elää edel-leen vahvana, työntekijöitä kirkossa tu-lee olemaan vähemmän. Väheneminen

ja siihen liittyvät järjestelyt tulevat jat-kumaan monien vuosien ajan.

”Seurakunnan virat eivät ole työnte-kijän, ne ovat seurakunnan. Meillä on paha tapa alkaa pitää virkaamme omana omaisuutenamme. Virkoja on nyt kak-sinkertainen määrä 1970-lukuun ver-rattuna – ne eivät enää lisäänny vaan vä-henevät. Mutta kirkko on aina etsinyt ja löytänyt tavat toimia ja elää yhteisönä. Tulevaisuuden kirkossa on entistä vä-hemmän palkallisia toimijoita ja entis-tä enemmän aktiivisia seurakuntalaisia.”

Realiteettien kanssa operoiminen auttaa näkemään, ettei kannata hakea syyllisiä tai jäädä pelkäämään. Kun työ-tä järjestellään, pitää huolehtia omasta jaksamisesta. Jos yksi ovi sulkeutuu, toi-nen on jo raollaan. Säästämistä varten pitää olla itse aloitteellinen ja etsiä yh-dessä yhdessä parhaita tapoja uudistaa työtä. Laihat vuodet tuovat erilaista rik-kautta kuin lihavat.

”Suurissa seurakunnissa ollaan tu-lossa samaan tilanteeseen, joka pienissä on ollut todellisuutta jo pitkään: kun ei enää ole niin paljoa resursseja, että voi-taisiin olla ehdottoman itsellisiä, saa-daan hakea kumppaneita: Kun resurssit pienenevät niin yhteydet laajenevat. On hyvä suunta, että seurakunta, koulu, ur-heiluseurat ja järjestöt toimivat yhteis-työssä. Nuoret ovat aina paikkakunnan, eivät jonkin yhden toimijan omia.”

uudistetaan, ei revitä

Tulevaisuudessa ei hyödytä pessimismi, ei myöskään menneessä roikkuminen.

”Kaiken työn keskeinen asia on ke-hittyminen. Samalla kun ylläpitää on uudistettava. Itselleni se tarkoittaa si-

Katse tulevassa.


tä, että kyseenalaistaa olemassa olevaa ja uskaltaa heittäytyä kysymään, mik-si näin toimitaan nyt ja miten muuten voisi toimia.”

Työtä kehitetään uteliaana, sinnik-käästi.

”Niin, pitää kokeilla ja kokeilla. Jos ei onnistu tänään, niin huomenna. Jos ei tällä viikolla, niin seuraavalla. Monta kertaa pitää lyödä pää mäntyyn! Uuden toimintamuodon rakentaminen menes-tykseksi voi vaatia kymmenen vuotta ahkeraa työtä.”

Takamaat asuvat vuonna 1860 ra-kennetussa pohjalaistalossa. Kun van-haa taloa asuu, sen rakenteita ja mate-riaaleja pitää kunnioittaa, ei pilata vää-rillä uusilla ratkaisuilla. Sama juttu on kirkon työnkin kanssa. Ei kaikkea van-haa pidä suin päin poistaa eikä vähek-syä. Mutta koko työn kenttää pitää toh-tia katsella avoimesti. Kelvottomaksi mennyt pitää korjata.

”Oleellista on esittää laajalti tuota ”mitäs nyt tehtäisiin” -kysymystä. Sitä pitää kysyä erityisesti seurakuntalaisilta, lapsilta, nuorilta ja luottamushenkilöil-tä. Kun jatkuvaa inventaariota tehdään työntekijöiden ja seurakuntalaisten kes-ken, työ uusiintuu koko ajan.”

mahdollistaminen vapauttaa ideat

Kumppanuuksien ja verkostojen kans-sa toimiminen, nuorten ja vanhempi-en seurakuntalaisten kanssa yhdessä ke-hittäminen heijastavat työntekijän ja vi-ranhaltijan roolin suurta muutosta. Var-haisnuoriso- ja nuorisotyössä työnäky voi tarkentua. Emme ole ”vain kerho-ja ja leirejä” varten, vaan kaikkia paik-

kakuntamme tyttöjä, poikia ja perhei-tä varten.

”On tärkeä ajatella mitä teemme, mutta vielä tärkeämpää on ajatella, mi-ten teemme.”

Työntekijöiden määrän vähetessä vapaaehtoisten määrä kasvaa. Samalla työntekijä kehittyy mahdollistajaksi.

”Me mahdollistamme, että tapahtuu yhtä ja toista, emme tee itse kaikkea. Ja kun annetaan omista käsistä toisille nii-tä mahdollisuuksia, mahdollistetaan ja syntyy ideoita ja uutta. Hyvä esimerkki on Ruskagospel, jota Evijärven, Kortes-järven ja Ylihärmän nuoret itse järjestä-vät”, Rexi sanoo.

”Istuin siellä viimeksi vieraana juma-lanpalveluksessa, jossa nuori muusikko räppäsi synnintunnustuksen ja ihailin, miten nuorten kokeilujen ja tekemisen on annettu nousta rikkaana esille.”

kohtaamisia varten kirkossa

Tärkeämpää kuin työntekijät on seura-kuntalaisuus. Kun puhutaan kristillises-tä kasvatuksesta, se tarkoittaa, että lap-set ja nuoret ovat jo tässä hetkessä seura-kunta ja arvokas, Takamaa muistuttaa.

”Se on jo kirkko itsessään. Me emme vain kasvata lapsia johonkin varsinai-seen seurakuntaan, vaan se on jo. Ajat-telen myös, että lapsen pitää saada ko-kea osallisuus nimenomaan omanikäis-tensä seurakunnan elämään, eikä vain aikuisten rakentamaan seurakuntaan. Ajatelkaapa vaikka Partaharjun suur-ta iltanuotiota tai leirijumalanpalvelus-ta. Siinä on läsnä oleva Kristuksen seu-rakunta ja piste”, sanoo Rexi Takamaa

”Työntekijä on onnistunut silloin, kun nuori kokee, että tämä on minun

elämääni, eikä noiden työ. Parhaimmil-laan lapsi- ja nuorisotyö on sitä, että sii-nä voi tunnistaa tulevansa kohdatuk-si nimenomaan oman ikänsä vaatimal-la tavalla.”

”Kohtaaminen kasvokkain, kulke-minen rinnakkain, liikkuminen – näi-tä minä arvostan. Lapsi- ja nuorisotyös-sä tärkeintä on kohdatuksi tuleminen. Minulle itselleni merkitykselliset koh-taamiset olivat se polku, jota itse kuljin tähän työhön: evästetyksi, haastetuksi, kohdatuksi tuleminen.”

Leena ja Reijo Takamaa antoivat Re-xin eläkejuhlassa lahjan äitikirkolle ka-pituliin: Valamon luostarissa maala-tun ja siunatun Kristus ja Menas iko-nin. Koptilainen 500-luvulta oleva iko-ni tunnetaan myös Ystävyyden ikonina. Erityistä siinä on, että Jeesus pitää kät-tään Menaksen olkapäällä. Käsi ei pai-na, vaan siunaa kulkijaa. Kapitulikaan ei ole tuomion vaan kanssakulkemisen talo. Kohtaamisen talo.

”Kohtaaminen on lopulta se, jota meidän on vaalittava. Kirkon ja seura-kuntien lapsi- ja nuorisotyö on matka-kumppanuutta. Onhan se huikeata, et-tä saamme kulkea kuin Kristus ja Me-nas toisiamme tukien ja siunaten. Kris-tuksen sijaisina ja häneltä voimaa saavi-na”, Takamaa sanoo.

”Haluan tämän haastattelun yhtey-dessä lausua iloni ja kiitokseni kirkon lapsi- ja nuorisotyölle. Olen kulkenut sen polun pyhäkoulusta partioon, rip-pikoulusta leirielämään ja yli 40 vuotta nuorisotyön ammatissa. Tuhansia koh-taamisia, joilla on ollut merkitystä mi-nulle, toivottavasti myös sinulle. Voi hy-vin, ole siunattu!”

”Pistäisin pessimismin pöydän alle.

optimismi rintaan ja realismi rinnalle.”


1 12

3

1 17

9

1 20

7

1 21

4

1 24

5

1 27

4

1 35

0

1 36

8

1 37

3

1 40

8

1 35

5

1 40

31

424

1 39

3

1 28

6

1 27

2

1 27

7

1 30

3

1 39

0

1 21

6

–20

v. 20–2

4 v.

25–2

9 v.

30–3

4 v.

35–3

9 v.

40–4

4 v.

45–4

9 v.

50–5

4 v.

55–5

9 v.

60–6

4 v.

65 v

. –

nuorisotyö, henkilöstön ikäjakauma 2014

7 54 219 181 140 162 140 105 34 1173

nuorisotyö, henkilöstön määrä 1995–2014

naisia 772 63,5%miehiä 444 36,5%(Vuonna 2004 naisten osuus oli 60,3%)

vakituisten osuus 81,2%

keskimääräinen kokonaisansio 2570enuorisotyön osuus seurakuntien palkkasummasta 7,1%

l 2000-luvulla tehtyjen kyselytytki-musten mukaan nuorisotyötä teh-dään ennen kaikkea kutsumukses-ta.

nuorisotyöntekijät ovat kuitenkin muuta hengellistä työtä tekeviin ver-rattuna tyytymättömämpiä työhön-sä. nuorisotyönohjaajat ovat epä-varmimpia uravalinnastaan, tyy-tymättömimpiä työnjohtoon, työ-aikoihinsa ja työn määriin. tyytyväi-syys kasvaa työvuosien ja iän myö-tä. Alle 40-vuotiailla on alempi kut-sumustietoisuus ja ja motivaatiotaso.

Kaikkein tyytyväisimpiä työhön-sä ovat 10 000-20 000 jäsenen seu-rakunnissa työskentelevät. Pienissä seurakunnissa aihetta tyytymättö-myyteen on eniten.

työssä pysymisen syistä tärkeim-mät ovat lapset ja nuoret itse, työn vapaus, luovuus ja vaihtelevuus, se-kä työn tarpeellisuus ja haasteellisuus.

Varhaisnuorisotyössä työskente-levät ovat muita tyytyväisempiä työhönsä sekä palkkaukseensa ja odottavat jatkavansa työtään elä-keikään saakka.

Kadonneet 139?Kirkon viimeisimpien tilastojen mukaan nuorisotyössä oli vuonna 2014 1216 henkeä. Luvussa on erikoista muutos vuodesta 2013 – yhteensä 174 henkeä: nuorisotyössä olevan henkilöstön määrä alentui 12,5%. Samaan aikaan muutos koko seurakuntatyössä oli vain -1,3%.

”Me olemme ihmetelleet samaa lu-kua täällä liitossa”, sanoo Kirkon nuo-risotyöntekijöiden liiton toiminnanjoh-taja Arja Lusa.

”Tilastointitavan muutoksilla selittyy osa tuosta luvusta, muttei kaikki.”

Joka tapauksessa, vuodesta 2005 työn-tekijöiden määrä on pudonnut 139:llä.

”Nuorisotyössä liikkuvuus on suur-ta ja sellainen ’luonnollinen poistuma’ saattaa olla yhtenä tekijänä selittämässä tuota muutosta. Kun seurakunnat ovat säästäneet, uutta työntekijää ei välttä-mättä olekaan nyt palkattu vanhan ti-lalle.”

”Liittoon ei kuitenkaan ole tullut sellaista viestiä, että nuorisotyö erityises-ti olisi säästöjen kohteeksi valittu.”

Nuorisotyössä olevien määrä oli kor-keimmillaan 2000-luvun alussa. Lasku-suuntaan kääntyminen sattuu samaan kohtaan jossa talous alkoi yskiä. Seura-kuntien talouteen vaikuttaa jäsenmää-rän kehitys, mutta lyhyellä aikavälillä vielä enemmän yleinen taloudellinen ti-lanne. Kun verokertymät kasvavat, sääs-töpaineet vähenevät.

”Varmastikaan nuorisotyöntekijöi-den määrä ei seurakunnissa enää tule kasvamaan. Toivomme, että seurakun-nat kuitenkin pitävät kiinni nykyisistä viroista, vaikka ne olisivatkin väliaikai-sesti säästömielessä jäädytettyinä.”

Ehkä kadonneet 139 palaavat vielä?

1995 1996 1998 20071999 20082000 20092001 20102002 20112003 20122004 20132005 20141997 2006


Nuorisotyö, siis mikä ihmeen ”työ”?

TYÖ ON SITÄ ETTÄ KÄDET tulevat likaisiksi. Sen sijaan työtä ei ole se, että herrat pyöriskelevät kädet lanteilla, puuskassa tai taskuissa sinne tänne, siirtelevät hiirtä, pures-kelevat kynää tai soittelevat toisilleen. Ja sama ajatus nuorisotyöhön sovitettuna: työtä ei ole se, että pysähtyy kysymään kuulumisia tai kutsuu pihan mopoparkista peremmälle; ei-kä työtä ole se, että sytyttää keskilattialle kynttilän, siinä pohdiskelee ihmisten elämää ja vähän kyselee/vastailee Jumalaa, ja yhdessä rukoillaan. Työtä on se, että kädet likaantu-vat ja tulee hiki.

HUUMORI ON VAIKEA laji. Niinpä en ole saanut kaikilta ihmisiltä ymmärrystä, kun olen kehdannut väittää, että ylempien toimihenkilöiden tai seurakunnan hengellisen työn palkollisten niin sanotusta työajasta vain pieni osa on oikeaa työtä. Erityisen vaikeaksi asi-an tekee se, että kantani on vain puoliksi huumoria. Kun näen putkimiehen pakkailevan lauantaiaamuna pakettiautoaan, minä en samaan aikaan nuorten retkelle lähtiessäni keh-taa sanoa meneväni työhön. Putkiasentaja menee avaamaan jonkun ihmisen jäätynyttä ve-sijohtoa. Se on oikeaa työtä. Minä taas menen toimittamaan jotain muuta, sinänsä tärke-ää asiaa.

MINULTA KYSYTÄÄN, mihin sitten sanon meneväni, kun lähden hoitamaan virkaa. Minne menen, jos en mene työhön? – Tähän on helppo vastata. Sanon meneväni nuoria tapaamaan, lähden rippileirille, käyn hoitamassa pari asiaa, poikkean ottamassa kontak-tia yhteen ihmiseen. Ei minun tarvitse niputtaa niitä tekemisiä sanan “työ” alle, eikä tämä suinkaan tarkoita sitä, etten joutuisi välillä ponnistelemaan. Sitä paitsi vaikuttaa siltä, ettei myöskään Lionel Messi kutsu pelaamistaan työksi, vaikka saa kieltämättä paljon aikaan. Hän kertoo: “Aina kun lähden kotoani, kolmen vanha poikani suuttuu ja kysyy, että isä, lähdetkö taas tekemään maaleja.”

EI OLE KOVIN TÄRKEÄÄ, millä sanoilla tekemisiään kutsuu, ei tietenkään. Jos joku sanoo niitä työksi, ei se minua haittaa. Silläkin tavoin ihminen voi vahvistaa heikkoa itsetuntoaan. Joskus on vain hyvä miettiä asioita. Suurikaan työmäärä ei nimittäin takaa sitä, että edes jotain olisi tehty oikein. Kirkon tärkeimmän metodin Luther määritteli sanoessaan, että seurakunnan palvelijoiden on pidettävä taloa ihmisten keskellä.

arto köykkä

KoLumnI


Nuorten tehtävä on haastaa vanhemmat sukupolvet, ja tätä haluaa toteuttaa myös Lauri Koivisto.

Pari vuotta sitten nuorisotyönohjaa-jaksi valmistautunut Koivisto, 26,

kaipaa alalle halua kokeilla uutta.“Asioita voi tehdä toisella tavalla, ja

pitäisi tasaisin väliajoin pohtia, onko ta-pa tehdä niitä paras mahdollinen. Jos on, niin jatketaan. Mutta ei jatketa sik-si, että niin on ennenkin tehty. Pitää ol-

la rohkeutta unelmoida paremmasta, se on alku maailman muuttumiseen. Pi-tää elää onnistumisen toivossa”, Koivis-to kiteyttää.

Koivistoa ajaa halu nähdä asiat mah-dollisimman laajasti. Hänen mukaansa se on myös kehityksen edellytys. Hän toivoo, että nuorisotyössäkin asiat näh-

ei voi tietääennen kuin kokeilee

Lauri Koivisto uskoo, että nuorisotyössä verkostojen merkitys tulee vain kasvamaan. Hänen mielestään onkin parempi kohdata nuoret yhdessä kuin erikseen.


ei voi tietääennen kuin kokeilee

täisiin mieluummin mahdollisuutena kuin pakkona.

“Ei voi tietää ennen kuin kokeilee. Kuullaan nuoria ja tehdään sen mu-kaan. Ja annetaan nuorten itse tehdä, ollaan me niitä mahdollistajia. Nuoret tässä ovat parhaita nuorisotyön asian-tuntijoita, eivät palveluiden asiakkaita.”

ei turhia raja-aitoja

Lapsuutensa Porissa viettänyt Koivis-to on ollut pienestä asti kirkon piirissä. Omat vanhemmat olivat enemmän tai vähemmän aktiivisia seurakuntalaisia, ja Koivistokin kävi ennen riparia päivä-kerhossa, perhekerhossa, pyhäkoulussa ja varhaisnuorten kerhoissa. Saappaan toimintaan hän lähti mukaan heti kun se oli mahdollista.

“Yläasteella nuorisotyönohjaajaksi hakeutuminen ei silti ollut itsestäänsel-vyys. Silloin oli vielä muitakin suunni-telmia. Se varmistui vasta, kun huoma-sin, että lukioaikana kaikki illat meni-vät seurakunnan toiminnassa tai nuori-sovaltuustossa.”

Nuoresta iästään huolimatta Koivis-to on ehtinyt työskentelemään mones-sa paikassa. Tutuksi ovat tulleet oman alan työt Helsingissä, Turussa ja Espoos-sa. Lisäksi hän on jo Porissa ollut ohjaa-massa leirejä pienistä lapsista diakonia-leirien erityisryhmiin. Hän on työsken-nellyt myös seurakunnan tiedotuksessa sekä vahtimestarina. Näkemystä on siis ehtinyt karttumaan.

“En ajattele, että työ on tarkkaan rajattu. Tehdään yhdessä yhteistä työ-tä. En halua edes luokitella, että koh-taan vain nuoria. Nuoret ovat osa per-hettä, eikä perheitä saa unohtaa. Tyk-kään myös tehdä työtä erilaisten ihmis-ten kanssa. Aina kun tekee töitä uusien ihmisten kanssa, myös oppii erilaisia ta-poja tehdä.”

mennään sinne missä ihmiset ovat

Mutta millaisia ajatuksia Koivistolle on syntynyt nuorisotyöstä? Miten sitä pi-täisi tehdä ja toteutuvatko ideaalit?

“Ensinnäkin on tärkeää, että men-nään sinne missä ihmiset ovat - kaduil-le, nuorisotaloihin, kouluihin... Nuoret kaipaavat paikkaa, missä voi olla ja il-man pakkoa. Kuullaan heitä siellä - se tarve ei ole kadonnut mihinkään. So-siaalinen media on myös tärkeä, mut-

ta tarve kasvokkain kohtaamiseen ei ole kadonnut.”

Koiviston mukaan jalkautuminen on toki paljon työpaikastakin kiinni. Asioi-ta tehdään eri paikoissa eri tavalla. Tär-keintä olisi taloudellisesti vaikeinakin aikoina säilyttää mahdollisuus kahden-keskiseen kontaktiin.

“Kaikilla ei ole turvallista aikuista ky-symässä, mitä kuuluu ja vielä niin, et-tä haluaa kuulla sen vastauksen. Ikinä ei osaa arvata, kenelle tulee sellainen tilan-ne, että haluaa ajan kanssa jutella turval-lisen aikuisen kanssa. Nuoret tulee koh-data yksilöinä. Etukäteen ei voi tietää, mitä kohtaamisesta nousee. Jokaisessa kohtaamisessa on mahdollisuus toivon tuojaksi tai valonkantajaksi”, Koivisto muistuttaa.

mikä muuttuu?

Koivisto on ollut aktiivisesti mukana nuorten tulevaisuusseminaari Kirkko 2020:n suunnitteluryhmässä. Sitä kaut-ta on tullut paljon uusia kontakteja ja virikkeitä.

“On tosi hienoa nähdä, että nuoret tulevat eri puolilta Suomea ja heillä on paljon ajatuksia ja halua nähdä asioita.

Tapaamisista tulee olo, että meillä on toivoa”, Koivisto naurahtaa.

Koivisto näkee, että erilaisen yhteis-työn merkitys tulee nuorisotyössä vain kasvamaan – niin kirkon sisällä kuin verkostoissakin. Eikä se ole suinkaan huono juttu.

“Jos on kateutta, se pitää unohtaa. On yksi Suomen evankelisluterilainen kirkko, ja pitää tehdä yhteistyötä. Vir-koja on tulevaisuudessa vähemmän ja entistä enemmän tullaan tekemään työ-tä myös verkostoissa. Näen verkostot

vain hyvänä asiana.”Koiviston mukaan yhteistyötä pitäi-

si tehdä enemmän jo nyt. Ei ole esimer-kiksi järkevää, että useat tahot kohtaavat peräkkäisinä iltoina saman nuoren toi-sistaan tietämättä. Mieluummin kohda-taan yhdessä kuin jokainen erikseen tai ainakin pitäisi olla tieto, mitä toinen te-kee.

“Kohdataan yhdessä kaduilla ja kou-lussa. Mennään erilaisiin tapahtumiin, missä ihmiset ovat jo valmiiksi koolla. Esimerkiksi kirkkokahvit on hyvä brän-di. Kahvin ääressä on aina helpompi pu-hua – viedään sitä tapahtumiin. Näin onkin jo jossain onnistuneesti tehty.”

Mutta kaiken ei tietenkään tarvitse muuttua, eikä kaikkea tarvitse muuttaa. Koivisto muistuttaa seurakunnan isos-toiminnan poikkeuksellisuudesta. Siitä kannattaa pitää kiinni tulevaisuudessa-kin. Sama pätee leirien asemaan.

minne maailma miestä vie?

Tällä hetkellä Lauri Koiviston tulevai-suus on auki. Edellinen pesti nuori-sotyönohjaajan sijaisena Turun Kata-riinanseurakunnassa päättyi marras-kuun lopussa, ja nyt hän on taas val-mis tarttumaan uusiin mielenkiintoi-siin työmahdollisuuksiin. Harrastuksil-le, kuten teatterille, runojen kirjoitta-miselle, pitkille kävelylenkeille ja säm-pylöiden leipomiselle on jäänyt enem-män aikaa. Samalla on ehtinyt mietti-mään, onko kirkon nuorisotyö vastan-nut odotuksia?

“On vastannut. Minulla tosin vai-kuttaa, että olin tehnyt työtä jo en-nen opiskeluja. Työ on muutakin kuin nuorten kohtaamista – on suunnittelua, tilastointia ja kehittämistä. Mutta on tärkeää ajatella, että nuorille tätä teh-dään. Nuori on aina ykkönen.”

Mieluisinta Koivistolle on työssä ol-lut ihmisten kohtaaminen. Erityisesti leirityö pysyy lähellä sydäntä.

“Leireillä puhelimet unohtuvat ja nuoret löytävät toisistaan voimaa ja rau-haa. Kiireetöntä olemista kesäiltoina kauniissa luonnossa, ja jokainen saa ol-la sellainen kuin on. Se on vahvuus, mi-tä ei saisi kadottaa. Jokainen meistä ha-luaa tulla kuulluksi ja nähdyksi. Kutsu-taan nimellä ja katsotaan silmiin. Siitä se lähtee.”

teksti ja kuva: tomi kangasniemi

”nuoret tässä ovat

parhaita nuorisotyön

asiantuntijoita,

eivät palveluiden

asiakkaita.”


”Kun nuorilta kysytään, kuin-ka paljon käytät nettiä päi-vittäin, he eivät osaa vasta-

ta. He ovat siellä nimittäin koko ajan. 98 prosenttia alle 25-vuotiaista nuoris-ta on mukana sosiaalisessa mediassa. Se tarkoittaa nuorisotyön näkökulmas-ta sitä, verkossa potentiaalisesti jokai-nen nuori on tavoitettavissa. kaksi mil-joonaa nuorta. Nuorisotalolla saa kon-taktin ehkä 150 nuoreen”, Mikael West-man luettelee.

Kaksi miljoonaa nuorta verkossa. Seurakunnissa pohditaan, kuinka pal-jon työajasta voi käyttää verkkoon ja ke-nen sitä työtä pitäisi tehdä.

”Tavallaan juna jo ajoi ohi seurakun-nan verkkotyöstä, vaikka monessa pai-kassa tosi hyvää työtä tehdäänkin. Mut-ta viimeistään nyt sinne pitäisi lähteä perään.”

verkkoon pitää vaikka pakottaa

EHYT ry:ssä ennaltaehkäisevää päih-detyötä verkossa tekevä Mikael on vir-kavapaalla Olarin seurakunnan nuori-sotyöstä. Verkkokuviot tulivat tutuik-

si jo Olarissa, missä Mikael sai käyttää työaikaansa nettiin. Hän opiskeli me-diatekniikkaa ja teki lopputyönsä Ver-kessä, joka kehittää digitaalista nuori-sotyötä Suomessa. (Verke on uudista-nut omaa tiedottamistaan, eikä käytä enää tuota pitkää nimihirviötä. Käyt-tää siis pääasiassa vain nimitystä Verke ja verkkonuorisotyön sijasta termiä di-gitaalinen nuorisotyö, tai digitaalinen työote)

Mikael on verkkonuorisotyön am-mattilainen. Mutta hänen mielestään tulevaisuudessa mitään nuorisotyötä ei voi tehdä kokonaan ilman verkkoa. Jo-kaiselle seurakunnan nuorisotyönteki-jälle pitää antaa riittävät välineet – äly-puhelin – koulutusta ja työaikaa, jotta verkkotyöhön voi tarttua.

”Ja jos ei muuten suostu, niin sitten pitää pakottaa siihen”, Mikael naurah-taa.

Kun Mikael haki vuonna 2014 Seu-rakuntaopistolle nuorisotyön täydentä-vään koulutukseen verkkonuorisotyön moduuliin, koulutus peruttiin, kos-ka osallistujia ei ollut tarpeeksi. Mika-el puistelee päätään.

”Kasvokkain tehtävän työn arvolla

perustellaan sitä, ettei haluta käyttää ai-kaa verkkoon. Kasvokkaisuus onkin tär-keää, mutta eivät nämä olekaan vastak-kaisia asioita. Sen sijaan verkkojuttujen pitää kuulua osana kaikkeen työhön, jo-ta nuorisotyöntekijä tekee, jos noudate-taan sitä periaatetta, että mennään sin-ne, missä nuoret ovat. Sillä nuoret ovat jatkuvasti myös siellä verkossa. Ja siksi ainakin jonkun työntekijän työyhteisös-sä pitää myös saada keskittyä tekemään työtä verkossa kaikella ajallaan ja innol-laan.”

yksinkertaista kuin napin painaminen

Verkkonuorisotyö on nimenomaan ja erityisesti nuorten kohtaamista verkos-sa. Se ei ole verkkosivun yläpitämistä tai blogin kirjoittamista, vaan kaikenlaista vuorovaikutusta nuorten kanssa verkko-kanavia käyttäen.

Kirkossa tuntuu olevan monella ku-va verkkotyöstä sellaisena kuin se oli kymmenen vuotta sitten. Sitä ei enää ole. Kaikki on muuttunut, koska nuor-ten tapa käyttää verkkoa mobiilisti, kaikkialla, kuvien ja videoiden kautta,

Ping, Mikael Westman, mitä verkko vaatii nuorisotyöntekijältä? Vastaus: koko tyypin.

#Ihantavallistatyötä


on muuttunut.Mitä se työntekijältä vaatii? Mikael

luettelee pitkän liudan esimerkkejä.Periscope-lähetys päälle, kun on

nuortenilta, niin että kuka tahansa voi osallistua samaan hartauteen. Videoi-daan ensimmäinen riparitapaaminen ja postataan verkkoon niitä varten, jotka eivät päässeet mukaan. Striimataan isos-koulutus kotoa katsottavaksi niille, jot-ka eivät ole paikalla. Otetaan itsestä sel-fie koulun pihalla Instagramiin, kun ol-laan menossa pitämään aamunavausta ja puhutaan Snapchatiin kolmen sekun-nin viesti kameralle, kaikille seuraajille kuunneltavaksi.

”Tai esimerkiksi tämä, että moni työntekijä pitää kännykkää päällä sil-tä varalta, että siihen soitettaisiin illal-lakin. Yhtä lailla on syytä pitää passii-visesti auki WhatsApp, FB-ilmoituksia, Instaa, niin että nuoretkin saavat työn-tekijään yhteyden – he eivät soita. Minä saan itse tällä hetkellä eniten yhteyden-ottoja Snapchatin kautta.”

”Mikään näistä ei tarvitse mitään muuta kuin älypuhelimen ja kyvyn pai-naa nappia. Se on äärimmäisen yksin-kertaista. Eikä tämä ole vain nuoriso-työntekijöiden juttu. Nuoriakin saattai-si kiinnostaa, jos pappi ottaa selfien sa-kastissa ja postaa verkkoon että ’messu alkaa puolen tunnin kuluttua, tervetu-loa mukaan.’”

Pitää käyttää kuvaa, pitää uskal-taa avata suunsa videolla, pitää antau-tua kommentoimaan ja ottamaan kom-mentteja vastaan.

loputtomia mahdollisuuksia aikuisille ja nuorille

Mikael sanoo painokkaasti, että verk-ko on täynnä mahdollisuuksia, ei uhkia. Etenkin nuorille se on paikka, jossa saa olla oma itsensä ja sitten toisaalta aivan kuka tahansa.

”Tämä nimettömänä olemisen mah-dollisuus laskee ratkaisevasti nuoren kynnystä ottaa yhteyttä aikuiseen ja käydä keskusteluja aiheista, joita ei kas-vokkain kykenisi käymään.”

Tai laskisi sitä kynnystä, jos aikuisia

olisi saatavilla verkossa.”Hölmöimpiä ajatuksia on, että ai-

kuisilla ei olisi verkkomaailmassa mi-tään annettavaa. Päinvastoin, aikui-nen on verkossa älyttömän hyvä tuo-te. Nuoret pohtivat siellä jatkuvasti ky-symyksiä siitä, ”kuka minä olen ja mi-hin minä uskon. Sinne pitää aikuisena mennä mukaan keskustelemaan. Ja si-tä varten pitää kehittää omaa ammat-titaitoaan.”

”Toisaalta nuoret tarvitsevat myös omia paikkojaan, joissa ei ole aikuisia. Verkossa on paljon sellaisia koloja, joissa nuoret ovat vain keskenään. Mutta nii-den kolojen liepeillä tarvitaan aikuisia, joihin nuori voi ottaa kontaktin, kun siltä tuntuu.”

Mikael kertoo Pienempikuinkolme ry:stä, jonka nuoret tubaajat perusti-vat vastatakseen nuorilta tuleviin hätä-huutoihin. Videobloggarit, joilla on sa-tojentuhansien yleisö, ovat törmänneet vlogiensa keskusteluissa ja muissa yh-teydenotoissa lukemattomiin nuoriin, jotka tarvitsisivat apua. Yhteydenotto tulee nuorelle vloggarille, koska kanavaa aikuisiin ei ole löytynyt, eivätkä vlogga-ritkaan ole tienneet, keihin ja mihin ot-taa yhteyttä.

”Verkossa ei ole ruuhkaa aikuisis-ta ammattilaisista, jotka olisivat siel-lä nuoria varten ja joihin ottaa yhteyt-tä. Olisipa hienoa, jos siellä olisi sato-ja. Seurakunnan nuorisotyöntekijöillä on välittömästi tuttujen nuorten ylei-sö, joka on kiinnostunut seuraamaan vaikkapa heidän YouTube-videoitaan, jos sellaisia on.”

”Verkkotyön tiellä on enemmän itse-luotuja esteitä kuin mitään oikeita estei-tä. Maailman huonoin tekosyy on, et-tä se on tekniikkaa ja siksi vaikeaa. Jos osaa esimerkiksi käyttää sähköpostia ja omistaa älypuhelimen, on kaikki tarvit-tavat tekniset valmiudet aloittaa”, West-man sanoo.

”Mutta kirkossa on keskitytty aivan liikaa juuri tähän tekniseen puoleen. Annetaan koulutusta siitä, kuinka pe-rustetaan facebook-sivu, minkä jokai-nen osaa tehdä kokeilemallakin, sen si-jaan, että puhuttaisiin siitä, mitä verkos-

sa pitäisi tehdä ja mihin niitä välineitä käytetäisiin.”

uskallusta kokeilla, oppia, tehdä virheitä

”Minua harmittaa monia asia siinä, mi-ten kirkon verkkotyössä, mutta resur-sointi on ehkä suurin harmi. Sen lisäksi, että kaikkien pitäisi tehdä osansa, niitä, joilla on intoa, pitäisi hyödyntää parem-min. Moni yksittäinen työntekijä tekee erinomaista työtä verkossa. Pitäisi antaa heille mahdollisuus tehdä sitä niin, että se hyödyttäisi kaikkia. Seurakuntayhty-mässä annettaisiin innostuneelle tyypil-le mahdollisuus tehdä työtä kaikille seu-rakunnille. Rovastikunnallisesti palkat-taisiin yksi asiaan erikoistunut tytönte-kijä, joka kävisi kouluttamassa ja tuke-massa paikallista työtä seurakunnissa”, Mikael Westman miettii.

Kirkon suurin ongelma verkossa on, ettei se oikeastaan näy verkossa. Siitä ei keskustella. Se pitäisi nostaa sinne, mutta ketään ei kiinnosta seurata Kirk-koa. Sen sijaan Kaisa-pappia monikin on kiinnostunut seuraamaan. Sekä sitä paikallista nuorisotyöntekijää, joka te-kee Star Wars -videoita. Persoonien, eli työntekijöiden ja seuraavassa vaiheessa vapaaehtoisten kautta kirkon työn sisäl-löt ja merkitys voi verkkotyössä kasvaa.

”Pitää rohkaista tähän työhön, pois-taa kynnyksiä. Työtä pitää johtaa niin! Verkkotyö vaatii uskallusta kokeilla, op-pia, tehdä virheitä ja oppia niistä. Ekat 200 tuntia videolla tuntuvat hirveiltä. Kaikki mokaavat verkossa, koko ajan. Mutta joskus niistä mokista tulee me-nestyksiä.”

”Kirkon työn jarruna on varovai-suus. Halutaan ylläpitää jonkinlaista virheettömyyttä. Sitten ei lopulta uskal-leta koettaa tarpeeksi. Nimittäin ylei-sön saaminen edellyttää tavallista, jat-kuvasti tehtävää työtä, ei suurisuuntai-sia ja hiottuja yksittäisiä tuotantoja. Pi-tää tehdä päivästä toiseen duunia monta vuotta, ihan tavallista duunia.”

jaakko kaartinen


■ www.piplia.fi

Pvoimasanoja

IPLiA.

Bible JournalingLeveämarginaalinen

Uusi testamentti ja Psalmit skräppäilyyn ja värittämiseen.

Liitesivuilla inspiroivia värityskuvia ja raamatunkohtia sekä tyhjiä sivuja, joihin voit itse kirjoittaa ja kuvittaa voimaa-antavia aiheita Raamatusta.

Kovakantinen. 14,90 € Hauska tapa syventyä Raamattuun!

Suomen Pipliaseura | myynti 010 838 6520 | [email protected] | www.pipliakauppa.fi

` t ™

Inspiroivat Pipliat

Uudet Rippi– ja kouluraamatut Laajassa valikoimassa on kolme uutta kansivaihtoa.

Värikäs Rajaton riemu, Purppura kangasjäljitelmä sekä lämminhenkinen Taivaanranta.Purppuran kangasjäljitelmän kanteen voi tarvittaessa painattaa kirkonkuvan.

Rippiraamatut sisältävät raikkaat ja monipuoliset liiteosat, jotka sopivat työ- tai lukukirjaksi sekä rippikouluun että uskontotunneille.

Nettikaupastamme löydät myös muut kirjat rippikoulutyöhön!Koko valikoima www.pipliakauppa.fi . Rekisteröitymällä saat tuotteet seurakuntahinnoin!

uutuus!

Tilatessasi isompia määriä, ota yhteys suoraan myyntiin ja pyydä tarjousta: [email protected] tai 010838 6520

uutuuksia!

aV I L L I IhmIsILLe nuorIsotyössä numero 1 / 2016

13.–15.5.2016 TAMPEREELLA

Kirkon Nuorisopäivät

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka

häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi

iankaikkisen elämän. - Joh 3:16 -

#Rapmessu

#Mikaveli

#kls

#RISTIROCK

#NSVjamit

#Raamattuhetket

#Työpajat

#Rippikoulukanava

#Herz

#Jellona

#BROS&SIS

#TERA

yhdenhinnalla.fi#yhdenhinnalla #koskaJeesus

V I L L I IhmIsILLe nuorIsotyössä numero 1 / 2016b

Rap-messuPe klo 21 Tampereen TuomiokirkkoPerjantai-illan päättää huikea Rap-messu. Rap-rytmein messua kuljettelemassa pastori Elise Hasanen ja musii-kista vastaa itseoikeutetusti Daikini.

Koko Suomen NuorteniltaPe klo 18 Tullikamarin PakkahuoneMitä siitä tulee, kun nuoria kokoontuu yhteen eri puo-lilta Suomea yhdessäolon, yhdessä tekemisen ja hyvän musiikin äärelle? Tietysti Koko Suomen Nuortenilta. Ohjelmassa mm. Suomen suurimmat pikadeitit, erilaisia toiminnallisia huoneita, Mikko Vaismaa ja kls.

Yhden hinnalla –tapahtumaa toteutettaes-sa nuorilla on suuri merkitys. Tapahtuman suunnittelu aloitetaan joka vuosi nuorten suunnitteluleirillä, jossa nuoret pääsevät ideoimaan muun muassa ohjelmasisältöjä, esiintyjiä ja viestintää.

Meeri Järvi Tampereelta on ollut mukana suunnittelemassa tapahtumaa kahtena vuo-tena seurakunnan nuorisopastorin innoitta-ma.

- Olen päässyt ideoimaan laajasti tapah-tuman ohjelmaa ja mainostusta. Mieleen jäävin asia, minkä teimme mainostukseen liittyen oli erilaisten valokuvien ja video-pätkien tekeminen, jotka julkaistaan Yhden hinnalla Instagramissa. Meidän mielipiteitä kysytään laajasti ja meitä oikeasti kuunnel-laan. Me saimme esimerkiksi kuunnella eri-laisia musiikkipätkiä ja ehdottaa niistä, kei-

Synttärijuhlat Särkänniemessä Su klo 11 Särkänniemi Juhlimme helluntaita ja seurakunnan synttäreitä Särkän-niemessä musiikkijumiksen merkeissä. Yhteisellä kevät-retkellä mukana myös PTK:n Uudenmaan ja Helsingin sekä Varsinais-Suomen ja Satakunnan piirit. Juhlan jäl-keen mahdollisuus hurvitteluun huvipuistossa, tunnin ajan vapaa pääsy laitteisiin viikonloppulipun lunasta-neille. (Muutoin Särkänniemen laitteet hintaan 5 € / eka tunti tai 28 € / koko päivä.)

Perjantai 13.5.2016

Sunnuntai 15.5.2016

tä haluaisimme mukaan. Tapahtumasta tulee enemmän nuorten näköinen, kun meidän mielipiteet otetaan huomioon, kertoo Meeri Järvi.

Meeri Järvi on ollut mukana tapahtumas-sa osallistujana myös useamman kerran. Hän on kokenut tapahtuman hyvänä paikkana tutustua muihin nuoriin ympäri maata.

- Siellä saa uusia kavereita ja pääsee ko-keilemaan hauskoja asioita. Musiikkia kuulee paljon ja lauantai-illan musiikki-tapahtuma on hyvän tuulinen kokemus. Siellä on paljon hyviä tuttuja esiintyjiä ja myös kiinnostavia uutukaisia. Myös sunnuntain Särkkä-messu on kiva, koska siellä varsinkin saa tuntea yhteisyyden tuntua. Varsinkin jos yöpyy koululla, pääsee tutustumaan hyvin muihin ihmi-

siin. Tule yksin tai kaverin kanssa. Ystä-viä tapahtumassa riittää! Siellä nähdään!, toteaa Meeri Järvi.

Nuorten näköinen ja oloinen tapahtuma

cV I L L I IhmIsILLe nuorIsotyössä numero 1 / 2016

Rap-messuPe klo 21 Tampereen TuomiokirkkoPerjantai-illan päättää huikea Rap-messu. Rap-rytmein messua kuljettelemassa pastori Elise Hasanen ja musii-kista vastaa itseoikeutetusti Daikini.

Koko Suomen NuorteniltaPe klo 18 Tullikamarin PakkahuoneMitä siitä tulee, kun nuoria kokoontuu yhteen eri puo-lilta Suomea yhdessäolon, yhdessä tekemisen ja hyvän musiikin äärelle? Tietysti Koko Suomen Nuortenilta. Ohjelmassa mm. Suomen suurimmat pikadeitit, erilaisia toiminnallisia huoneita, Mikko Vaismaa ja kls.

Yhden hinnalla –tapahtumaa toteutettaes-sa nuorilla on suuri merkitys. Tapahtuman suunnittelu aloitetaan joka vuosi nuorten suunnitteluleirillä, jossa nuoret pääsevät ideoimaan muun muassa ohjelmasisältöjä, esiintyjiä ja viestintää.

Meeri Järvi Tampereelta on ollut mukana suunnittelemassa tapahtumaa kahtena vuo-tena seurakunnan nuorisopastorin innoitta-ma.

- Olen päässyt ideoimaan laajasti tapah-tuman ohjelmaa ja mainostusta. Mieleen jäävin asia, minkä teimme mainostukseen liittyen oli erilaisten valokuvien ja video-pätkien tekeminen, jotka julkaistaan Yhden hinnalla Instagramissa. Meidän mielipiteitä kysytään laajasti ja meitä oikeasti kuunnel-laan. Me saimme esimerkiksi kuunnella eri-laisia musiikkipätkiä ja ehdottaa niistä, kei-

Synttärijuhlat Särkänniemessä Su klo 11 Särkänniemi Juhlimme helluntaita ja seurakunnan synttäreitä Särkän-niemessä musiikkijumiksen merkeissä. Yhteisellä kevät-retkellä mukana myös PTK:n Uudenmaan ja Helsingin sekä Varsinais-Suomen ja Satakunnan piirit. Juhlan jäl-keen mahdollisuus hurvitteluun huvipuistossa, tunnin ajan vapaa pääsy laitteisiin viikonloppulipun lunasta-neille. (Muutoin Särkänniemen laitteet hintaan 5 € / eka tunti tai 28 € / koko päivä.)

Perjantai 13.5.2016

Sunnuntai 15.5.2016

tä haluaisimme mukaan. Tapahtumasta tulee enemmän nuorten näköinen, kun meidän mielipiteet otetaan huomioon, kertoo Meeri Järvi.

Meeri Järvi on ollut mukana tapahtumas-sa osallistujana myös useamman kerran. Hän on kokenut tapahtuman hyvänä paikkana tutustua muihin nuoriin ympäri maata.

- Siellä saa uusia kavereita ja pääsee ko-keilemaan hauskoja asioita. Musiikkia kuulee paljon ja lauantai-illan musiikki-tapahtuma on hyvän tuulinen kokemus. Siellä on paljon hyviä tuttuja esiintyjiä ja myös kiinnostavia uutukaisia. Myös sunnuntain Särkkä-messu on kiva, koska siellä varsinkin saa tuntea yhteisyyden tuntua. Varsinkin jos yöpyy koululla, pääsee tutustumaan hyvin muihin ihmi-

siin. Tule yksin tai kaverin kanssa. Ystä-viä tapahtumassa riittää! Siellä nähdään!, toteaa Meeri Järvi.

Nuorten näköinen ja oloinen tapahtumaAi, mää vai? La klo 9.30 Tampereen Tuomiokirkko Näitkö sä? Huomasitko? Saanko mäkin? Entä jos?Maikin ja ystävien kysymyksiä ja vastauksia tarinassa, jon-ka kertojana Kiisi Isotalo ja Tamperelaisia nuoria.

Pitkät reissuperinteet tapahtumaanYhden hinnalla –tapahtuma kokoaa nuoria Tampereelle ympäri Suomea. Paikalle tullaan pitkästäkin matkasta, jolloin ryhmän yhteinen reissukokemus on vahvana osana tapahtumaa.

Kotkassa Kymin seurakunnalla on pitkät perinteet tapahtumaan osallistumisessa. Kymin seurakunnan nuorisotyönohjaaja Marko Lamminen osallistui itse 80-lu-vulla nuorena tapahtumaan osallistujana, nykyisin seurakun-nan työntekijänä hän tuo itse nuorten ryhmän paikalla.

- Tapahtumassa evankeliumi on elävällä tavalla esillä, mu-siikissa, messuissa, pajoissa, ohjelmissa ja kohtaamisissa. Työntekijänä koen merkittävänä sen, että tapahtumassa on selkeät ohjelmalliset osuudet ja spiritualiteetille jää riittä-västi aikaa. Yhden hinnalla -tapahtumaan kannattaa tuoda nuoria, koska se on selkeästi koko kirkon tapahtuma, toteaa Lamminen.

Yhden hinnalla -tapahtuman ohjelmien sisältö on monipuo-lista ja sisällöltään rikasta. Päivien aikana on mahdollista löytää joko syventävää Sanaa tai toiminnallisempaa sisältöä. Erilaisten esiintyvien bändien joukosta saattaa löytyä hy-vinkin uusia ”helmiä” sekä niitä nuorten fanittamia idoleita. Tapahtumassa erilaisilla kohtaamisilla on suuri merkitys, uu-det tuttavuudet ja oman kaveriporukan tapaaminen, kaverit naapuriseurakunnasta ja kauempaakin.

- Voit tutustua jänniin persooniin, lauluihin, leikkeihin ja ajautua turvallisesti uusien ihmisten joukkoon. Oman lisänsä reissuviehätykseen tulee yhteismajoituksesta, iloitsee Mar-ko Lamminen. Kymin seurakunta on osallistunut vuoden 2016 Yhden hin-nalla tapahtuman suunnitteluun. Mukana suunnittelussa työntekijöiden lisäksi on ollut joukko innokkaita nuoria.

NSV-jamit La klo 15.30 Aleksanterin kirkko Tilkkutäkki, Evankeliumi, Kirkossa, kyllä sä tiedät... Tule mu-kaan jammailemaan Punaisesta veisukirjasta tuttuja lauluja yhteislaulukonserttiin, jossa jokainen on solisti. Esilaulajina mikin ääressä videoskaban nuoret kyvyt. HouseBand tahdit-taa veisut ainutlaatuiseen liitoon.

Sun StageLa klo 11 Monitoimitalo 13Suosittu Sun Stage tarjoaa lavan käyttöösi. Olipa taito-si sitten laulu, soitto, näytteleminen, stand up tai jokin muu, ota lava haltuun yksin tai yhdessä kaverien kans-sa. Paikalla apunasi Houseband, esityksiä kommentoi Mikko Vaismaa.

PajatLa klo 11 ja 13 Monitoimitalo 13 Pysähdy Raamatun äärelle, treenaa käden taitoja, liiku ja osallistu! Tätä ja paljon muuta tarjoavat lauantaipäivän pajatyöskentelyt.

Lauantai 14.5.2016

Ristirock La klo 18 Tullikamarin PakkahuoneRistirockin lavalle nousevat tänä vuonna raikas Herz (pop), nuori lupaus Jellona (rap), ylistysmusiikin uusi tuu-lahdus BROS & SIS (EDM), manserockin jättiläinen TERA (rock) sekä valloittava Mikaveli (rap).

V I L L I IhmIsILLe nuorIsotyössä numero 1 / 2016d

facebook/yhdenhinnallaInstagram: @yhdenhinnallaSnapchat: yhdenhinnalla

Liput, majoitus ja ruokailut Viikonloppupaketin hinta on 53 €, Nuorten Kes-kuksen jäsenseurakunnille 48 € (sis. viikonlopun liput, majoituksen koululla, aamupalat sekä Särkän-niemen laitelipun ensimmäisen tunnin ajan). Muut lippuvaihtoehdot ja hintatiedot löytyvät nettisivuil-ta. Majoitus saatavissa leirikeskuksessa tai koululla. Ryhmillä mahdollisuus tilata ennakkoon lämmin lounas lauantaiksi.

Ilmoittautuminen netissä Lipunmyynti ja varsinainen ilmoittautuminen ta-pahtumaan on 1.–26.4.2016. Tämän jälkeen ei voi enää varata majoitusta eikä ruokailuja. Lippuja ta-pahtumaan myydään tämänkin jälkeen, mutta osa hinnoista nousee 26.4. Ilmoittautumislomakkeet ja tarkemmat ohjeet löytyvät osoitteesta www.yhden-hinnalla.fi

Yhden hinnalla -tapahtuman järjestäjätNuorten Keskus, Tampereen ev.lut.seurakuntayhty-mä, Kuopion ja Mikkelin hiippakunnat, Kirkon kas-vatus ja perhetyö, Suomen Lähetysseura ja Kirkon Ulkomaanapu/Changemaker NSV - Videoskaba: Nuoret

esiintymään ja laulattajiksi NSV-jameihin

Haastamme nuoret tekemään nettivideoita Nuoren seurakunnan veisuista - parhaimmat esitykset pääsevät lavalle NSV-jameissa Yhden hinnalla –tapahtumassa 14.5.2016. Jamien esiintyjiksi ja yhteislaulujen laulat-tajiksi haemme nuoria eri puolelta Suomea, säestyksen hoitaa ammattitaitoinen HouseBand. Nuorten teke-misen videoiden latausaika nettiin on maaliskuussa ja äänestys sekä valinnat tapahtuvat huhtikuussa. Tarkem-mat ohjeet www.yhdenhinnalla.fi

La klo 9-16 Seurakuntien talo, Näsilinnankatu 26

Nuoret uudistavat kirkkoaMitä nuoret ajattelevat kirkosta ja toivovat siltä tule-vaisuudessa? Nuorten tulevaisuusseminaari haastaa nuoret toimimaan seurakunnan ja kirkon uudista-jina. Seminaari toteutetaan Tampereella lauantaina 14.5.2016 Yhden hinnalla –tapahtuman yhteydessä.

Mukaan seminaariin kutsutaan kaksi alle 18-vuotiasta konfirmoitua nuorta/seurakunta. Päivän aikana nuoret visioivat kirkon tulevaisuutta ja keskustelevat siitä kirkolliskokousedustajien kanssa.Seminaarista nuoret tuovat terveiset sekä oman seurakunnan että koko kirkon päättäjille. Seminaaria edeltää sen aihepiireihin liittyvä ennakkotyöskentely, joka toteutetaan yhdessä seurakunnan muiden nuorten kanssa. Materiaali tähän sekä lisätietoa www.nuortenkeskus.fi/kirkko2020 . Ilmoittautumisaika seminaariin 17.2.–22.4.2016.

Info

yhdenhinnalla.fi#yhdenhinnalla #koskaJeesus


PIPLIA

”Kenenkään ei pidä halveksia sinua nuoruutesi vuok-si” (1. Tim. 4:12). Tämä nuorelle seurakunnan kaitsijal-le suunnattu kehotus heijastelee niitä ristiriitaisia asen-teita, joita varhaisessa kristillisyydessä liitettiin nuoruu-teen. Sekä juutalaisessa että kreikkalais-roomalaisessa perinteessä samastettiin usein viisaus ja vanhuus. Jos-kus meidän keski-ikäisenä pitämäämme kolme- tai ne-likymmenvuotiasta saatettiin vielä puhutella nuorukai-seksi. On siis ymmärrettävää, että nuori kristillinen seu-rakunnan johtohahmo herätti hämmennystä.

Myös muista kristillisistä lähteistä käy ilmi, että en-simmäisen vuosisadan lopulla ja toisen vuosisadan alus-sa seurakunnissa oli johtavissa asemissa nuorina pidetty-jä henkilöitä: ”Teille on myös sopivaa, ettette pyri käyttä-mään hyväksenne piispanne nuorta ikää. Päinvastoin ot-taen huomioon Isän Jumalan voiman osoittakaa hänelle kaikkea arvonantoa. Niinhän olen saanut todetakin, ett-eivät pyhät presbyterit ole yrittäneet hyötyä hänen kaik-kien silmille nuoresta olemuksestaan vaan taipuvat älyk-käinä Jumalassa hänen tahtoonsa.” (Ignatios, Kirje Mag-nesialaisille 3:1). Seurakunnat saattoivat olla pakotettuja valitsemaan nuoria ja melko kokemattomia viranhaltijoi-ta, koska vanhempia, tehtävään sopivia henkilöitä ei vält-tämättä ollut tarjolla. Toisaalta Jeesus, hänen serkkun-sa Johannes Kastaja ja Jeesuksen opetuslapset tarjosivat kaikki esikuvia verrattain nuorista Jumalan lähettiläistä.

Monissa lähteissä tulee ilmi nuoria kohtaan tunnet-tu epäluulo, ja olikin yleistä kehottaa nuoria tyytymään asemaansa seurakunnan vanhimpien alaisuudessa (1. Piet. 5:5). Ensimmäisen vuosisadan taitteessa kirjoite-tun Ensimmäisen Clemensin kirjeen kirjoittajan huo-lenaiheena on se, että seurakunnan johtajien arvovalta on uhattuna, kun arvottomat ovat nousseet arvokkai-ta vastaan, kunniattomat kunnianarvoisia, mielettömät järkeviä ja nuoret vanhempia vastaan. Kirjoittaja käskee lukijoitaan luopumaan kapinasta seurakunnan vanhim-pia kohtaan ja nuoria sopeutumaan ”hillittyyn ja arvok-kaaseen ajatustapaan” (1. Clem. 1:3; 3:3; 47:6). Myös muissa lähteissä nuoria kehotetaan olemaan alamaisia seurakunnan johtohenkilöille ja pyrkimään nuhteetto-muuteen, tapojen puhtauteen ja kaikista maailman hi-moista pidättäytymiseen (Polykarpoksen kirje filippiläi-sille 5:3). Varoitusten taustalla on eittämättä huoli siitä, että nuoret ovat luonnostaan uteliaita kaiken sen suh-teen, mikä liittyy sukupuolisuuteen. Nuorien samoin kuin naisten katsottiin myös olevan vastaanottavaisem-

Seurakunnan nuori kaitsijapia uusille ja mahdollisesti vaarallisille opetuksille.

Tunnemme antiikin ajalta myös myöhäisempiä tapa-uksia, joissa nuoria, alle parikymppisiä miehiä on valit-tu seurakunnan viranhaltijoiksi. Nämä tapaukset herät-tivät kuitenkin yleensä kiivasta vastustusta. 300-luvulta lähtien yleistyivät seurakunnallisten viranhaltijoiden vir-kauraa määrittelevät säädökset, jollaisia käytettiin aiem-min roomalaisten virkamiesten uran säätelyssä (cursus honorum). Näissä säädöksissä pyrittiin määrittelemään ikärajat kunkin seurakunnallisen viran hoidolle. Alle 14-vuotiaat tai joidenkin lähteiden mukaan alle 18-vuo-tiaat lapset ja nuoret saivat lukea liturgisia tekstejä juma-lanpalveluksissa, minkä jälkeen he saattoivat hoitaa apu-laisdiakonin tehtäviä 25-vuotiaaksi asti. Diakonin pi-ti olla vähintään 25 tai 30-vuotias, kun taas papiksi pää-si 30- tai 35-vuotiaana ja piispaksi 35- tai 45-vuotiaana.

Syntyvän luostarilaitoksen piirissä suhtauduttiin ihmi-sen ikään toisella tavalla ainakin ihanteiden tasolla. Luos-tareissa oli ainakin joitain lapsia ja nuoria, ja joskus ihmi-sen ikä alettiin laskea siitä hetkestä, kun hän saapui luos-tariin. Näin iältään nuorempaa luostarin asukasta saatet-tiin pitää vanhempana kuin sitä, joka oli tosiasiassa hän-tä vanhempi mutta tullut luostariin myöhemmin. Tällai-selle ajattelulle saatettiin löytää perustelut Vanhan testa-mentin apokryfikirjoihin kuuluvasta Viisauden kirjasta: ”Ei vanhuuden arvo ole pitkässä iässä, ei sitä mitata vuo-sien mukaan. Ymmärrys on harmaiden hapsien vertaista, nuhteettomuus vastaa korkeaa ikää.” (Viis 4:8–9). Antii-kin maailmassa eli myös ihannekuva nuoresta pojasta, jol-la on vanhuksen viisaus (puer senex). Kuvaus sopii hyvin kaksitoista vuotiaaseen Jeesukseen, joka herätti temppe-lissä ihmetystä ymmärryksellään (Luuk. 2:41–52).

Raamatun suuressa kaaressa ei ole yllättävää, että Ju-mala valitsee palvelijoikseen nuorukaisia. Jaakob huija-si viekkaudella itselleen isänsä Iisakin siunauksen, joka olisi kuulunut hänen isoveljelleen Esaulle (1. Moos. 27). Jaakobin suosikki oli hänen nuorin poikansa Joosef, mi-kä herätti katkeruutta hänen veljissään (1. Moos. 37). Daavid oli veljessarjansa nuorin, mutta kukisti Goljatin (1. Sam. 17). Näiden nuorten miesten nouseminen Ju-malan suosikeiksi havainnollistaa koko Raamatun läpi-kulkevaa punaista lankaa, jonka mukaan Jumala arvioi ihmisiä toisin kuin mihin on totuttu. Nuoren ihmisen valinta voi johtaa ylilyönteihin ja harha-askeliin mutta siinä voi myös piillä uudistumisen alku.

raimo hakola


Joustavuus, laaja-alaisuus, osallistaminen ja yhteistyö – kasvatuksen kenttä venyy

seurakuntatyön sisäiset rajat murtu-vat, vanhoista toimintamuodoista ja

työaloista on päästettävä irti. Uusia työ-tapoja ja uutta toimintaa luodaan yh-dessä kuntien ja järjestöjen kanssa yhä enemmän. Yhteiskunnan tukirakentei-den kuten päivähoito-oikeuden heike-tessä seurakunnat myös halutaan kasva-tusyhteistyöhön yhä laajemmin ja mo-nimuotoisemmin.

Tällaiseen seurakuntien tulevaisuu-teen uskoo monien muiden lailla Seu-rakuntien Lapsityön Keskuksen varhais-kasvatuskouluttaja Tiina Haapsalo.

Talous kutistuu, monikulttuurisuus lisääntyy, seurakuntien on tavoitetta-va paremmin ne, jotka eivät itse ilmoit-taudu leireille ja kerhoihin. Seurakunta-laiset on kutsuttava työtovereiksi, luo-maan toimintaryhmiä, tekemään aluet-ta paremmaksi paikaksi kasvaa.

Tammikuussa Helsingin seurakun-tien luottamushenkilöille luovute-tut lapsi- ja nuorisotyöntekijöiden tee-sit heijastavat omalla tavallaan ajatuk-sia tulevasta. Mutta miten tämä kaikki tehdään?

tulevaisuus on yhteistyössä

Resurssien pienentyessä ja haasteiden kasvaessa moni haaveilee entistä mut-

kattomammasta yhteistyöstä niin seu-rakuntien sisällä kuin seurakuntien vä-lilläkin ja muiden toimijoiden kans-sa. Lapsityö ja nuorisotyö voisivat teh-dä enemmän yhteistä, tokaistaan usein.

Ratkaisisiko perhetyöstä puhuminen asian? Jossakin on jo siirretty työvoima-resursseja työajattomiin perhetyön vir-koihin. Unelmana on silloin joustavuus ja laaja-alaisuus: eri-ikäisten toiminnan ohjaamista, päiväkotiyhteistyötä, perhe-kerhoja, kotikäyntejä, vapaaehtoistoi-minnan koordinointia, yhteistyöverkos-tojen rakentamista kunnan kanssa.

Lastenohjaajien virkojen muuttami-nen perhetyön viroiksi tarkoittaisi käy-tännössä myös ilta- ja viikonlopputoi-minnan laajentamista perheille. Ja työn-tekijälle työajan muutoksia.

Lastenohjaajien liiton puheenjohta-ja Merja Forsmanin mukaan lastenoh-jaajien virkojen tilalle ei voi yksinkertai-sesti perustaa työajattoman perhetyön-tekijän virkoja. Lastenohjaajan palkka ja koulutus ei hänestä riitä hengelliseen työajattomaan työhön.

Forsmanin mukaan olisi erikoinen tilanne myös nuorisotyöntekijöiden, diakonien ja lapsityönohjaajien näkö-kulmasta, jos lastenohjaaja puolestaan voisi saada työajatonta työtä vastaavan palkkaluokan viran.

Iltatyötä hänen viikkoonsa kuuluu jo nyt, mutta siitä neuvotellaan ja nii-nä päivinä työpäivä alkaa vasta puolil-tapäivin. Turun Mikaelinseurakunnas-sa on kokeiltu iltamuskareita ja iltaper-hekerhoa, koska kiinnostuneet vanhem-mat olivat enimmäkseen työssäkäyviä.

Ilta-aikaan osallistujia on ollut hiukan enemmän.

suunniteltaisiinko kasvatusta kokonaisuutena?

“Lapsi- ja varhaisnuorisotyö on jo siinä mielessä itsessään perhetyötä, että se kos-kee koko perhettä. Perhekerhot, isä-poi-kakerhot ja erilaiset leirit meillä jo on. Nuorisotyössä perhe ei ole fyysisesti mu-kana, eivätkä nuoret sitä haluaisikaan. Mutta kyllä kristillisen kasvatuksen tu-keminen koskettaa aina koko perhettä ja kaikki kasvatustyömme on perhelähtöis-tä”, pohtii Tuusulan seurakunnan johta-va nuorisotyönohjaaja Juha Pitkä.

Tuusulan seurakunnan alue on laaja ja kerhoja pyörii useilla alueilla.

“Tässä on muistettava aina seura-kuntien erilaisuus. Meillä esimerkiksi on 3-4 nuorteniltaa joka viikko ja per-hekerhoja sekä varkkakerhojakin monia rinnakkain. Lapsityössä on kädet täyn-nä työtä.”

Tuusulassa lapsityön ja nuorisotyön suunnitteluryhmiin kuuluu molempiin nuoria ja luottamushenkilöitä. Mutta myös Pitkä kaipaa kasvatuksen kentäl-le enemmän yhteistyötä.

“Olisi ihan hyvä joskus suunnitella kasvatustyötä kokonaisuutena. Ehkä se on tulevaisuutta”, hän miettii.

Varhaisnuoriso- ja nuorisotyötä teh-dään yhdessä kunnan kanssa samassa nuorisotilassa, mukana on myös MLL.

“Onhan meillä yhteinen tavoite tar-jota mahdollisimman hyvä kasvupaik-ka. Seurakunnalla on sen lisäksi vielä

Kasvatus kasvaa yhteen


kirkon sanoma. Osa nuorista käy vain seurakunnan illoissa, jotkut ainoastaan kunnan, mutta on niitäkin jotka käyvät molemmissa.”

Tuusulassa suunnitellaan yhden las-tenohjaajan työn muuttamisesta työ-ajattomaksi. “

Lapsityössä on hyviä ammattilaisia, mutta hiihtoloma- ja kesäleirien osalta työ käy aika kalliiksi”, Pitkä sanoo.

työalat ja työajat repeilevät, mutta mihin suuntaan?

Haapsalon mukaan kasvatuksen kentän painopiste siirtyy kohti perhetyötä.

“Ei voi enää lähteä siitä, että seura-kunnat kokoavat lapsia kerhoihin”, hän sanoo.

Lapsityön määrä ei varsinaisesti vä-hene. On kuitenkin katsottava paikal-lisia tarpeita kullakin alueella. Jossakin päiväkerholaisten määrä on vähentynyt, toisaalla kasvanut. Perhekerhot pikem-minkin pullistelevat.

Haapsalon mukaan seurakuntien kasvatustyö kehittyy siihen suuntaan, että koko nuoren kasvun kaari otetaan paremmin huomioon ja tämä tarkoit-taa myös työalarajojen ylittämistä. Esi-merkiksi seurakunnan ja kunnan tai jär-jestöjen yhdessä ylläpitämä perhekes-kus avoimine ovineen ja mahdollisuuk-sineen on tulevaisuutta.

“Ohjaajien osaaminen on laaja-alais-ta. Tällä hetkellä työ on kallista. Lapsi-ja nuorisotyöstä ei kuitenkaan voi tin-kiä, vaan on mietittävä miten se parhai-ten palvelisi kokonaisuutta. Osaamis-

ta on. Tärkeintä olisi tehdä nyt rohkeita avauksia. Esimerkkinä tästä on vaikka-pa lapsidiakoniatyö, jonka tapaiset yh-distelmät varmasti tulevat lisääntymän”, hän kuvailee.

On tehtävä enemmän yhteistyötä esimerkiksi kuntien kanssa ja perhetyön projektien suhteen esimerkiksi Tervey-den ja Hyvinvoinnin Laitos on jo toi-vottanut seurakunnat yhteistyökump-panikseen. Tulevaisuus on yhteistyössä - ja ennen kaikkea lapsissa ja nuorissa, jotka ovat tulevaisuuden kirkko.

Haapsalon mukaan kunnallisen päi-vähoito-oikeuden supistaminen esimer-kiksi tuo seurakunnille haaasteen olla tarjoamassa uutta.

työaikakysymys askarruttaa

Haapsalo uskoo, että vähitellen myös lapsityöstä tulee työajatonta. “Seura-kuntien työaikakysymys tulee nouse-maan esille uudella tavalla.”

Sääksmäen seurakunnan kasvatuksen

toimialajohtaja Ulla-Maija Hutko puo-lestaan uskoo, että tulevaisuudessa ny-kyistä suurempi osa kasvatusalan työs-tä tehdään työajallisista toimista käsin. Hänestä työaikapankki mahdollistaisi hyvin leirivapaiden siirtämisen kesäai-kaan, kun muuta toimintaa ei juuri ole.

“Tosiasia on, että nuorisotyöntekijät tekevät tällä hetkellä aivan hurjia mää-riä vuorokausia ja korvaavat vapaat ovat lyhyitä. Usein ei muisteta, että esimer-kiksi papit pääsevät työssään yöksi ko-tiin. Seurakuntien työntekijät ovat kyl-lä oppineet käyttämään työajattomuu-den myös hyödykseen, mutta perhei-den kannalta työajattomuus on melkoi-nen haaste.”

Hutko uskoo lapsityön tulevaisuu-teen. Hänestä lastenohjaajat tekevät jo nyt perhetyötä.

“Pienten kanssa toimintaan lähdetään lapsi edellä, mutta perhe tavoitetaan si-tä kautta. Myös pienelle lapselle irtau-tuminen kotoa silloin tällöin on tärke-ää. Pienten lasten myötä seurakunta kui-tenkin saa kontaktin koko perheeseen. Asiakastyytyväisyyskyselyjen perusteel-la meillä seurakunnan lapsityön koetaan tukevan kristillistä kasvatusta. Mukana on myös kirkkoon kuulumattomia per-heitä, jotka toivovat että lasten ymmär-rys näistäkin asioista kasvaa. Toisaalta tarvitaan yhdessäoloa. En usko että per-hetyö ja kasvatustyö syövät toisiaan.”

salla ranta

koko kasvun kaari otetaan

huomioon paremmin ja se merkitsee

työalojen ylittämistä.”


Rippikoulusuunnitelmaa valmisteleva työryhmä haluaa nuoret mukaan suunnittelemaan rippikoulua.

mistä riparilla pitäisi puhua? Si-tä kannattaisi kysyä nuorilta, sa-

noo Kirkkohallituksen Kasvatus ja per-heasioiden yksikön apulaisjohtaja Jar-mo Kokkonen.

”Parhaimmillaan rippikoulun käsi-kirjoitus ja toteuttamisen tapa hahmot-tuu vuorovaikutuksesta nuorten kans-sa”, hän visioi.

Kokkonen on mukana työryhmäs-sä, joka valmistelee rippikoulusuunni-telman uudistusta. Työryhmä luo vuo-teen 2017 mennessä ehdotuksen uudes-ta suunnitelmasta, jonka hyväksymises-tä päättää piispainkokous.

Edellinen suunnitelma on vuodel-ta 2001. Sen teologisiin ja pedagogisiin linjauksiin ollaan Kokkosen mukaan ol-tu tyytyväisiä, mutta viidessätoista vuo-

dessa maailma ympärillä on muuttunut. Myös tutkimustietoa nuorista on saa-tavilla enemmän kuin vuosituhannen vaihteessa.

Parin vuoden ajan käynnissä ollutta uudistustyötä ovat ohjanneet kaksi kes-keistä havaintoa. Ensinnäkin digitali-saation synnyttämät uudet mediat yh-distävät nuoria. Siksi rippikoulun tuli-si tapahtua myös Snapchatissa, Instag-ramissa tai missä ikinä 15-vuotiaat ensi kesänä ovatkaan.

Samaan aikaan moni muu asia erot-taa nuoria. Toinen työtä ohjaava ha-vainto on nuorisokulttuurin pirstaloi-tuminen.

”Ei ole olemassa yhtä yhtenäistä nuo-ruutta. Maalla on erilaista kuin kaupun-gissa ja Pohjois-Suomessa erilaista kuin Etelä-Suomessa. Myös saman kaupun-gin sisällä eri kaupunginosien todelli-suudet voivat olla nuorten kokemus-maailmassa erilaisia”, Kokkonen kuvaa.

konkreettisia vinkkejä

Siinä missä edellinen rippikoulusuunni-telma antoi seurakunnille melko väljät

puitteet, uudesta suunnitelmasta halu-taan edeltäjäänsä ohjaavampi. Työryh-mä ottanee suunnitelmassa kantaa esi-merkiksi leirijakson pituuteen (sen pi-täisi olla vähintään seitsemän päivää) ja ehtoollisenviettoon riparilla (pitäisi viettää, mielellään usein).

Tähän mennessä työryhmä on hah-motellut rippikoululle tavoitteet. Niis-tä yksi on nuorten osallisuuden tuke-minen. Työryhmä aikoo ehdottaa, että seurakuntien tulisi luoda rippikoulun paikallissuunnitelma, jonka tekemiseen nuoret osallistuvat.

Se on yksi tapa vastata nuorisokult-tuurin pirstaloitumiseen ja varmistaa, että se mistä riparilla puhutaan ja mi-ten, on nuorten näkökulmasta olennais-ta. Nuorten ottaminen mukaan suun-nitteluun on myös demokratiakasvatus-ta, Jarmo Kokkonen muistuttaa.

”Nuorilta kysyminen kannattaa, vaikka se ei synnyttäisi mitään kovin radikaalia uutta. Sillä on itsessään mer-kitystä, että nuori kokee päässeensä vaikuttamaan.”

Työryhmä on kuullut nuoria myös omassa työssään. Nuorten lisäksi työs-

rippikoulu uudistuu nuoret edellä


kentelyyn ovat osallistuneet seurakun-tien ja järjestöjen rippikoulutyön vas-taavat.

Monet uuteen rippikoulusuunnitel-man kirjattavista käytänteistä ovatkin jo joidenkin seurakuntien todellisuutta.

”Rippikoulua uudistetaan jatkuvas-ti paikallisesti eri puolilla Suomea”, sa-noo uudistusta valmistelevan työryh-män puheenjohtaja, Vantaan Haku-nilan seurakunnan kirkkoherra Hans Tuominen.

Jotta hyvät käytännöt saataisiin kaik-kien ulottuville, niitä aiotaan kirja-ta suunnitelman liitteeksi tai erillisil-le verkkosivuille. Siellä voitaisiin jakaa esimerkiksi Hakunilan seurakunnassa käytössä ollut menetelmä konfirmaatio-messun valmistamiseen.

”Leirijakson aikana päivittäisissä konfispajoissa syntyvät rukoukset, saar-na, draama, juonnot, musiikki, kuvat ja videot. Näin konfirmaatiosta syntyy nuorten kanssa yhdessä suunniteltu ja toteutettu juhla”, Tuominen sanoo.

iloa ja yhteyttäNuorten osallisuuden parantamisen li-säksi työryhmä on hahmotellut viisi muuta tavoitetta. Niistä ensimmäinen on, että nuori kokee rippikoulussa tur-vallisuutta, yhteyttä ja iloa.

”Se on edellytys kaikelle muulle. Jos-sain määrin on itsestään selvää, että näin pitäisi olla, mutta aikaisemmin sitä ei ole kirjattu tavoitteeksi”, Jarmo Kokko-nen sanoo.

Lisäksi nuorten tulisi riparilla oppia huolehtimaan hengellisestä elämästään, kantamaan vastuuta itsestään, toisistaan ja luomakunnasta sekä löytämään mer-kityksiä kristinuskon keskeisten sisältö-jen ja oman elämänsä väliltä.

Sitä, mitä kristinuskon keskeisiä si-sältöjä riparilla opetetaan, uusi suunni-telma määrittelee edeltäjäänsä tarkem-min.

”Kristinuskon perusteiden tuntemus on ohentunut ja tulee ohenemaan enti-sestään. Ei kannata lähteä siitä, että lei-

rijakson tai edes puolen vuoden aikana pitäisi oppia aivan kaikki”, Hans Tuo-minen sanoo.

jäsenyydestä tuli tavoitte

Viimeinen rippikoululle hahmotelluis-ta tavoitteista on jäsenyystavoite. Kun edellistä rippikoulusuunnitelmaa val-misteltiin 1990-luvun lopussa, kirk-koon kuului melkein yhdeksän kymme-nestä suomalaisesta. Nykyään vastaava luku on noin seitsemän.

”Kirkon kannalta on todella iso ky-symys, kuinka aikuistuvat nuoret jäsen-tävät yhteisöön kuulumisensa”, Kokko-nen sanoo.

”Siitä keskusteleminen on työnteki-jöille vaikeaa, koska aikaisemmin mei-dän ei ole tarvinnut sitä tehdä, mutta se on haaste, joka kannattaa kohdata.”

tuija Pyhäranta

u Rippikoulusuunnitelma 2017:sta halutaan tehdä edeltäjäänsä ohjaavam-pi. Entä jos seurakunta ei halua seura-ta tai noudattaa suunnitelman linjauk-xsia?

”Jos seurakunta poikkeaa suunni-telmasta, niin sitten se on ainakin tie-

toinen valinta”, sanoo Jarmo Kokko-nen.

Ohjaavuuden tavoitteena on hänen mukaansa taata rippikoulun tasalaa-tuisuus.

”Meillä on vuosittain noin 2200 rippikouluryhmää. Jos meillä on kir-

kossa sata huippupedagogia, se on hie-noa, mutta rippikouluissa on vähin-tään 3000 opettajaa joka vuosi. Suun-nitelmatasolla halutaan vaikuttaa sii-hen enemmistöön, jolla ei ole aikaa, energiaa tai mielenkiintoa itse lähteä kehittämään työtä.”

Päätösvalta säilyy seurakunnissa

eLämää nuorIsotyössä


1.

2.

3.4.

5.

6.7.

8.

9.10.

11.

12.13.


Kirkon lapsi- ja nuorisotyön kunniap-laketti on myönnetty vuonna 2015Tiina Haapsalo, kouluttaja, Seurakun-tien Lapsityön KeskusRauno Vänskä, nuorisotyön sihteeri, Helsingin srk-yhtymä

Vuoden 2015 aikana seuraaville hen-kilöille on myönnetty Kirkon lapsi- ja nuorisotyön ansiomerkki:Kaustell Gunne-May, Ungdomsarbets-ledare, KCSA; Kortelainen Vuokko, las-tenohjaaja, Liperin srk; Lehtonen Ani-ta, lastenohjaaja, Liperin srk; Liimatai-nen Sirkku, lastenohjaaja, Kirkkonum-men suom.srk; Penttinen Maija, nuo-

risotyönohjaaja, Liperin srk; Rask Ai-la, lapsityönohjaaja, Liperin srk; Peko-la Seija, nuorisotyönohjaaja, Kokkolan suom. Srk; Kosonen Maara, kouluttaja, PTK ry; Surma-aho Kari, nuorisotyön-ohjaaja, Ylä-Savon srk-yhtymä; Nousi-ainen Jari, nuorisotyönohjaaja, Ylä-Sa-von srk-yhtymä; Soudunsaari Helli, las-tenohjaaja, Posion seurakunta; Häkki-nen Urpo, nuorisotyönohjaaja, Varkau-den srk; Boman Paula, vastaava lasteno-hjaaja, Varkauden srk; Haanpää Pekka, nuorisotyönohjaaja, Kannelmäen srk; Laaksonen Jukka, kouluisäntä/vapaa-ehtoistoimija, Helsingin Mikaelin srk; Ojanen Jukka, autonkuljettaja/vapaa-

ehtoistoimija, Helsingin Mikaelin srk; Paasonen Johanna, opiskelija / vapaa-ehtoistoimija, Helsingin Mikaelin srk; Lainela Ami, vientiosaston päällikkö/vapaaehtoistoimija, Helsingin Mikaelin srk; Peltola Tiina, hoitaja / vapaaehtois-toimija, Helsingin Mikaelin srk: Vir-ta Jarkko, tulliylitarkastaja/vapaaehtois-toimija, Helsingin Mikaelin srk; Ku-parinen Ari, leimopotyöntekijä/vapaa-ehtoistoimija, Helsingin Mikaelin srk: Liukkonen Eeva, lastenohjaaja, Pieksä-mäen seurakunta; Jäppinen Marjaana, lastenohjaaja, Pieksämäen seurakunta; Kuhmonen Riitta, lastenohjaaja, Piek-sämäen seurakunta.

1. Kirkon kasvatuksen päivät 2016 pi-dettiin 12-14.1.2016 Jyväskylän Pavil-jongissa. Päivien teemana oli ”Ihmis-ten Kirkko”. Tapahtumaan ilmoittau-tui 968 osallistujaa, 47 näytteilleasetta-jaa henkilökuntineen sekä suuri joukko talkoolaisia ja esiintyjiä.

2. Päivien juontajina toimivat He-li Pruuki vs. rippikoulutyön asiantun-tija kirkkohallituksesta ja nuorisotyön-ohjaaja Pauli Syrjö Helsingin Mikaelin seurakunnasta

3. ”IHMISTEN KIRKKO” on vieraan-varainen, avoin, vastaanottava ja turval-linen kaikille. Meillä jokaisella on jo-takin annettavaa kirkolle. Päivien tun-nuksena olleen kirkkorakennuksen ka-lustuksineen ja ympäristöineen on ra-kentanut Mare Kinanen (erityisnuori-

sotyönohjaaja Snellusta). Kirkon ovel-la seisoo Eevert Taavitsaisen talosta tut-tu Suntio. Suntion ja Eevertin elämään ja tarinoihin voit tutustua osoittees-sa http://nukkekoti.kinanen.fi

4. Tapahtuman housebändin kapelli-mestarina toimi Antti Vuori

5. Avajaismessu ”Saamme taivasta mais-taa”. Pekka Simojen säveltämä ja Anna-Mari Kaskisen sanoittama partiomes-su on saanut vanhojen suosikkilaulujen rinnalle uusia tuulia. Messukuoro koos-tui Järvi-Suomen partiopiirin jäsenistä.

6. Rahasta Kiinni? –kanavassa keskus-teltiin lapsiköyhyydestä Suomessa ja maailman laajuisesti. Keskustelijoina mm. arkkipiispa Kari Mäkinen ja pasto-ri Luis Fernando Blanco Boliviasta.

7. Nyt lähtee lapasesta! kanavassa edis-tettiin lasten ja nuorten vaikuttamis-mahdollisuuksia kirkossa.

8. Isoja Ihmeita – isostoiminnan linjaus -kanavassa pohdittiin mikä kaikki isos-toiminnassa voi tukea nuoren kasvua ja yhteisöllisyyden rakentamista. Vasem-malta: Jukka Drugg, (Vuosaari), Mari Vuorisalmi (Nokia), Mari Kaarlenkas-ki (Järvenpää), Riikka Wikström (Kor-so) ja Reija Salovaara, (Allianssi)

9. Verkkotyöskentelijät kommunikoi-vat toistensa kanssa SomeCast-niminen podcast-ohjelmassa. Vas. Markus Lund-

qvist (Verke,) Juha Kiviniemi (Helsin-gin kaupungin nuorisoasiainkeskus), Juho Niemelä, (kirkkohallitus), Han-nu Majamäki (kirkkohallitus) ja Jarno Alastalo (Irc-galleria)

10. Vuoden 2015 aikana kirkon lapsi- ja nuorisotyön ansiomerkki myönnettiin 24:ll työntekijälle ja vapaaehtoistoimi-jalle. Kirkon lapsi- ja nuorisotyön kun-niaplaketti myönnettiin kouluttaja Tii-na Haapsalolle, SLK (ensimmäinen vas.) ja nuorisotyön sihteeri Rauno Vänskälle, Helsingin srk.yhtymä (toinen vas.)

11. kirkon kasvatuksen päivillä neulot-tiin sukkia, lapasia, kaulaliinoja, jne. yhteensä yhdeksän kassillista. Neuleet luovutettiin Jyväskylän seurakunnan lä-hetys- ja kansainvälisen työ kautta Jy-väskylän pakolaiskeskuksiin.

12. Keskiviikkoillan huipennus oli ”Elä-mää suurempaa” –konsertti, jossa Suo-mi-gospelin suuret nimet: Pekka Simojo-ki (vas.), Jippu, Johanna Kultalahti, Dai-kini ja Jaakko Löytty tulkitsivat toistensa tunnetuimpia lauluja. Laulujen sovituk-sesta, säestyksestä ja taustalaulusta vastasi Antti Vuori ja houseband. Illan juontaja-na toimi Raine Haikarainen (oik).

13. Kasvatuksen päivät päättyivät Ih-misten messuun. Liturgina Juhani Hol-ma, avustajina kirkkohallituksen ja seu-rakuntien työntekijöitä sekä lapsia Jy-väskylän Keljonkankaan ja Tikan kou-luista sekä seurakunnan pyhäkoulusta.

u Kirkon kasvatuksen päivät 2016 ko-kosi yhteen lähes tuhat osallistujaa!

Lämpimät kiitokset kaikille osallistu-jille, Antti Vuorelle & Housebändille, ti-laisuuksien ohjelmasisältöjen tuottajille, asiantuntijoille ja esiintyjille, sekä kaikil-le talkoolaisille ja yhteistyökumppaneille.Ensi vuonna tapaamme NUORI 2017

nuoriso- ja kasva-tusalan ammatti-laistapahtumassa Tampereella 27.-29.3.

Ansiomerkkien saajat 2015


K i rkkoha l l i tu s , Kasvatus ja perheas iatPL 210 , ete lä ranta 8 , 0 0131 hel s ink i puh. (09) 1802 1sakast i .ev l .f i

emeritusarkkipiispa John Vikströ-min nimeä kantava Kirkon liikut-tajapalkinto jaettiin erikoispal-

kintona Peace United -jalkapallojouk-kueelle Suomen Urheilugaalassa tiistai-na 12.1.2016.

Palkinnon luovutti John Vikström, ja sen vastaanottivat Peace United -jouk-kueen kapteenit Aki Riihilahti ja Laura Österberg Kalmari sekä kampanjapääl-likkö Eeva-Maria Laakso.

“Tänä aikana on entistä tärkeämpää, että edelleen löytyy urheilun kaltainen voima, joka rakentaa siltoja ja yhdistää ihmisiä. Peace Unitediin kuuluvat kaik-ki, jotka pelaavat yhteiseen hyvään riip-pumatta siitä, voittaako koskaan pokaa-leja”, joukkueen kapteeni Aki Riihilah-ti totesi.

henkinen joukkue rauhan puolesta

Peace United on henkinen joukkue, jo-ka pelaa rauhan puolesta. Joukkueen ta-voitteena on lopettaa vastakkainasettelu kulttuurien ja uskontojen välillä. Peace United on syntynyt osana Kirkon Ulko-maanavun Tekoja-kampanjaa, joka kes-kittyi vuonna 2015 nuorten väkivaltai-sen radikalisoitumisen ehkäisyyn.

Kirkon John Vikström -liikuttaja-palkinnon myöntää kirkkohallitus. Pal-kintoa on jaettu vuodesta 2012. Pal-kinnon myöntämisen perusteita ovat muun muassa eettisten arvojen edistä-minen liikunnassa ja urheilussa, kirkon

liikunta- ja urheiluyhteistyön edistämi-nen, inhimillisyyttä ja ihmisen arvoa edistävä, pitkäjänteinen työ tai uusi in-novaatio liikunnassa sekä syrjäytymisen ehkäisy liikunnan ja urheilun keinoin.

inhimillisyyttä ja ihmisen arvoa edistävää työtä

Kirkon John Vikström -liikuttajapal-kinnon myöntää kirkkohallitus. Palkin-toa on jaettu vuodesta 2012.

Palkinnon myöntämisen perustei-ta ovat muun muassa eettisten arvo-jen edistäminen liikunnassa ja urhei-lussa, kirkon liikunta- ja urheiluyhteis-työn edistäminen, inhimillisyyttä ja ih-misen arvoa edistävä, pitkäjänteinen työ tai uusi innovaatio liikunnassa sekä syr-jäytymisen ehkäisy liikunnan ja urhei-lun keinoin.

Peace united sai palkinnon työstään

”Tässä gaalassa palkitaan tuloksia, jot-ka ovat mitattavissa ja ilmaistavissa se-kunneilla, metreillä, mitaleilla jne.

Hyvä näin. Mutta onhan olemassa myös muunlaisia urheilutuloksia.

Poika tai tyttö, aikuinenkin, joka on vaarassa syrjäytyä, on urheilun kautta löytänyt joukon, johon hän saa tuntea kuuluvansa, jossa häntä arvostetaan ja

kannustetaan. Näin elämä, joka saat-taisi suuntautua kohti marginalisoitu-mista ja yksinäisyyttä, on saanut uu-den suunnan kohti yhteisyyttä, lähei-syyttä ja lämpöä – uuden tulevaisuu-den.

Tämäkin on yksi urheilutulos.Kirkko on perustanut palkinnon,

jolla halutaan antaa tunnustusta ja

rohkaisua tällaiselle urheilutoiminnal-le ja liikunnalle.

Tällä kertaa tämä palkinto on myönnetty projektille, joka ensisijai-sesti tähtää juuri tällaisiin tuloksiin – projektille, jonka nimi on Peace Uni-ted.”

John Vikströmin Kirkon liikuntapalkinto -puhe Urheilugaalassa2016


Elokuussa 1994 Aseman Lapset ry:n ensimmäisen Walkers-nuorisokahvilan avaajia jännitti Helsingin ydinkeskustassa: tulisiko Alkon myymälään remontoituihin tiloihin ollenkaan nuoria?

Kyllä tuli ja paljon. Walkerseja syntyi pian muuallekin. Tikkurilassa Wal-

kers-toiminta käynnistyi tammikuussa 1996, kun seurakunnan uudessa nuori-sotilassa jatkettiin suosittua Jallen Pubin yökahvilatoimintaa Walkersina.

Ulkopuolisuuden ehkäisy on yhtei-nen homma.

osana suurempaa

Ensimmäisenä mukaan lähteneen Tik-sin seurakunnan kanssa tehtiin yhteis-toimintasopimus, joka avasi ovia mui-denkin seurakuntien suuntaan. Sopimus muotoiltiin niin, että vaikka Walkers-toi-minta on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumatonta, taustayhteisön toiminta-ajatukset ja tunnukset voivat tulla esiin.

Tänä päivänä Tikkurilan ohella seu-rakunnat ovat vahvasti mukana Kauha-joen ja Säkylän Walkerseissa. Kauhajo-ella seurakunnan ja kaupungin nuoriso-työt yhdistävät voimiaan esimerkillisesti yhteisessä kahvilassa. Piskuisessa Säky-

lässä puolestaan seurakunta kantaa pää-vastuun kunnan nuorisotilassa toimi-vassa Walkersissa. Monella muullakin Walkers-paikkakunnalla seurakunta on oiva yhteistyökumppani.

osallistavaa kehittämistä

Vuosien mittaan Walkers-toimintaa on kehitetty osallistavasti varsin pitkälle. Yhteinen koulutusohjelma, aineistopal-velu ja vapaaehtoisten rekrytointikam-panja helpottavat arjen tekemistä. Myös toimintavastavien keskinäinen amma-tillinen vertaistuki saa paljon kiitosta.

Kohdennetusta kehittämistyös-tä tuorein onnistuminen on yhteinen Walkers-autopilotti Salon seurakunnan kanssa. Matkailuautosta muunnetulla ketterällä kohtaamisvälineellä “Wautol-la” tuotettiin paljon iloa salolaisille nuo-rille ympäri kaupunkia.

Toiminnallisesti pilotti ylitti odotuk-set. Seurakunta joutui kuitenkin rehdis-ti toteamaan, ettei heiltä valitettavas-ti löytynyt riittävää resurssia toiminnan jatkamiselle.

taitavasti osaten

Matkan varrella osa Walkerseista onkin lopettanut toimintansa. Walkersit ovat toiminnallisesti hyvin erilaisia, ja näin saa ollakin. Onnistuakseen Walkers-toimin-ta tarvitsee kunnollisen taustatuen, koh-tuulliset taloudelliset resurssit ja käytän-nön toimintaa taitavasti ammattimaisel-la työotteella johtavat toimintavastaavat.

Varsinaisen toiminnan ydin muo-dostetaan ryhmästä aikuisia vapaaeh-toistyöntekijöitä, jotka valitaan, koulu-tetaan, ohjataan, huolletaan ja virkiste-tään huolella.

Kun nämä asiat osataan, Walkers-toiminta tarjoaa parastaan – turvalli-sia luottoaikuisia kohtaamassa nuoria reilulla asenteella. Tämä kohtaamisen pinta sykkii elämää ja hyvää fillistä siel-lä missä Walkers-ihmiset ikinä ovatkin – on se sitten kahvila, kohtaamispaikka, katu, kauppakeskus, juna-asema, bussi, auto tai vaikka kirkon eteisaula.

ihmisen osa

Walkers jatkaa kulkuaan kohti uusia kohtaamisia. Ihmisten tarve toistensa kohtaamisen on ikuista, pysyvää. Ihmi-nen tulee todeksi toisten ihmisten kans-sa. Se on ihmisen osa, ja hyvä sellainen.

Lisätietoja: www.asemanlapset.fi www.walkers.fi www.oynuoretab.fi

mauri mujunen johtava Walkers-toimintavastaava

u Jääkiekon Nuorten MM-kisoissa Kirkon ”TaivasVarjele” -piste kohtasi ihmisiä finaaliin asti. Tapahtuma käyn-nisti samalla Liikkuva seurakunta -juh-lavuoden 2016.

Joka kuukausi tullaan julkaisemaan Liikkuva seurakunta -kummi. Ensim-

mäisenä aloittaa tammikuussa Suomen luotettavin mies, Arvi Lind – Youtubessa ja Facebookissa löytyy lisää infoa.

Jokainen seurakunta saa olla Liikku-va seurakunta! Tehdään näkyväksi kuin-ka paljon meillä jo nyt liikutaan ja lii-kutetaan. Lisätään liikettä esimerkiksi

vähentämällä istumakokouksia ja me-nemällä enemmän metsään (fyysisesti). Ehkäistään ulkopuolisuutta ja syrjäyttä-mistä liikunnan avulla. Käytetään vies-tinnässä Liikkuva seurakunta -logoja ja -materiaalia. Maksutta ja helposti saata-villa: www.liikkuvaseurakunta.fi

Kirkon eteisaulasta walkerseihin

Taivas varjele – liikkuva seurakunta!


nuorten keskusLiisankatu 27 A 5, 00170 helsinkipuh. (09) 622 9670www.nuortenkeskus.fi

”olen uusi NAVI-sihteeri, nimeni on Katri ja ammatilliselta iden-

titeetiltäni olen teologi, kulttuurituot-taja ja kaikkea siltä väliltä.

Olen kasvanut muusikkoperheessä ja haaveillut lapsena viulistin ammatis-ta. Tätä polkua seuraten päädyin opis-kelemaan musiikkia jo peruskoulun jäl-keen – päivät kuluivat soitto-opintojen parissa ja illat aikuislukiossa. Jatkoin musiikinopintoja ylioppilastutkinnon suoritettuani, mutta hetken mielijoh-teesta päätin hakea opiskelemaan myös teologiaa Helsingin yliopistoon.

Nyt olen teologian kandidaatti ja pääaineekseni on valikoitunut dogma-tiikka.

Kuluneen vuoden olen työskennel-lyt Espoon kaupunginorkesterin tuotta-jana. Päädyin tehtävään aika sattumalta, olen musiikkitaustani kautta päätynyt tekemään kesäisin töitä klassisen musii-kin festivaaleilla ja tämä polku vei mi-nut Espooseenkin.

Kuitenkin olen kaivannut takaisin teologian pariin, aivan kuten opintojen-kin kanssa kävi, ja onnekseni huomasin hakea ja tulin valituksi NAVI-sihteerik-si Nuorten Keskukselle.

Odotan kovasti alkavaa vuotta, jol-loin pääsen paitsi jatkamaan maiste-

rinopintojani yliopistolla, myös tiiviisti työskentelemään NAVI-ryhmän kans-sa. Mukana on hienoja nuoria aikuisia, joilla on tuoreita ajatuksia, vahvaa näke-mystä ja ennen kaikkea kykyä ja intoa rakentaa yhteistä kirkkoamme sellaisek-

si, että se on myös meidän nuorien nä-köinen ja tuntuinen.

Haluaisinkin jatkaa NAVI-ryhmän iskulauseeksi muodostunutta hokemaa: tulevaisuus on joka tapauksessa meidän – joten sen eteen kannattaa tehdä töitä!”

Katri särkkä nAVI-sihteeriksi

Katri Särkällä on kokemusta orkesterin tuottajan töistä.

u Palveluoperaatio Saapas on jakanut vuonna 2015 seuraaville henkilöille an-siomerkit pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta toiminnasta Saappaan hyväksi.

Espoon Saapas:Juha Ryhänen, 20v. Kultainen kunniamerkki Olli Voima, 20v. Kultainen kunniamerkkiAura Karjalainen, 10v. ansiomerkkiNina Tenhunen, 10v. ansiomerkkiMartiina Lahti, 10v. ansiomerkkiMika Strömman, 10v. ansiomerkkiKaarina Salonen, 10v. ansiomerkki

Nurmijärven Saapas:Mirkka Pellinen, 10v.ansiomerkkiTiina Pihlajamäki, 10v.ansiomerkki

Vaasan Saapas:Jouni Vainio, 10v. ansiomerkkiJarno Högfors, 10v. ansiomerkkiMari Mattila, 10v. ansiomerkkiAnna Malm, 10v. ansiomerkkiJarno Luoma-Aho, 10v. ansiomerkkiEssi Ranne, 10v. ansiomerkki

Snellun Saapas: Santeri Grönlund, 10v. ansiomerkki

Kajaanin Saapas:Laura Kemppainen, 10v. ansiomerkkiJuha Hauhia, 10v. ansiomerkki Mikko Eerola, 10v. ansiomerkki

Rajamäen koulu:ErityiskunniamerkkiTaksvärkin lahjoituksista Saapastoiminnan hyväksi

Onnittelut kaikille ansio-merkin saajille!

Saapas jakoi ansiomerkkejä


Tarvitsisitko työssäsi enemmän osaamista tyttöjen ja poi-kien sekä nuorten sielunhoitoon? Haluaisitko syventyä sielunhoidon kysymyksiin yhdessä kollegojen kanssa? Tässä koulutuksessa syvennytään pohtimaan mm. sie-lunhoitosuhdetta lapsen ja nuoren kasvun tukena, sie-lunhoidon etiikkaa sekä omaa kasvua sielunhoitajana.

Sielunhoito varhaiSnuoriSo-, rippikoulu- ja nuoriSotyöSSä (kek)*

21.–23.9. ja 21.–22.11.2016Järvenpää, Seurakuntaopisto

Lisätietoa ja ilmoittautumiset www.nuortenkeskus.fi/sielunhoito

* Hyväksytään valinnaisena moduulina Kirkon kasvatuksen erityiskoulu-tukseen. Koulutukseen voi osallistua yksittäisenä koulutuksena, vaikka ei suorittaisi erityiskoulutuksen kokonaisuutta.

u Nuorten Keskuksen Moottoripa-ja-hankkeen merkeissä on yhteistyös-sä Oulun ammattikorkeakoulun kanssa tuotettu mm. päihde-, liikenne- ja ym-päristökasvatuksen aihepiireissä liikku-va mobiililaitteissa pelattava autopeli. Moottoripaja Racing -mobiilipeliä voi-vat hyödyntää moottoripajaohjaajien li-säksi myös muut kasvatusalan ammat-tilaiset.

Moottoripajatoimintaan linkittyvä pelisovellus tarjoaa välineen pelikasva-tuksen kentälle ja on osaltaan tukemas-sa toiminnassa mukana olevien nuor-ten mediakasvatuksen kokonaisuut-ta. Moottoripajatoiminnan mobiilipe-lisovelluksen liikkuminen selkeästi toi-mintaan linkittyvien kasvatuskysymys-ten ympärillä tarjoaa välineen keskus-teluun pelissä nousevien kysymysten kautta. Pelin ovat toteuttaneet projek-

tija opinnäytetyöopintoinaan Oulun Ammattikorkeakoulun nuoret IT-tra-denomiopiskelijat Henri Haapala ja Ni-ko Tolonen.

Voit ladata pelin itsellesi Google Play

kaupasta tai ladata työpöytäversion itsel-lesi osoitteesta www.moottoripaja.fi

mobiilipelillä tuetaan nuorten kasvua


PtK – poik ien ja tyttöjen keskusPartaharjunt ie 361, 76280 Partaharjupuh. 0400 630 430 [email protected] i , www.ptk.f i

tero Kettunen kanoottikerhon vetäjänä lähes 40 vuotta

”Maltti ja huumori ovat tärkeimmät kerhonohjaamisessa”, vinkkaa Tero Kettunen lähes 40 vuoden kokemuksella.

”nuorena teki mieleni vesille, kun perheemme oli ostanut kesä-

mökin järven rannalta. Huomattuam-me ilmoituksen seurakunnan kanoot-tikerhosta lähdin 15 - 16-vuotiaana te-kemään ensimmäistä kanoottiani Myyr-mäen koululla Viljo Juvosen ohjaukses-sa”, kertoo Tero Kettunen kanoottira-kentamisensa alkutaipaleesta.

Parin vuoden jälkeen Tero raken-si kotona jo itse toisen kanootin. Pian 1980-luvun vaihteessa nuorisotyönoh-jaaja Seppo Lehtinen tuli kysymään, että alkaisiko hän vetämään kanoottikerhoa.

Tero Kettunen vastasi myöntävästi vapaaehtoistoimintaan ja sillä tiellä ol-laan. Lähes 40 vuoden aikana Tero oh-jannut ainakin yhtä monen kanootin valmistumista. Kanootin piirrokset ovat Reijo Karpion ja ne on julkaistu Joka Poika -lehdessä 3/1953 ja uudelleen Jii-Pee-lehdessä 8/2005.

työkalut opetetaan vaikka kädestä pitäen

”Kaikki ovat kanootin tehneet valmiik-si, jotka ovat kerhoon tulleet, vaikka ka-

nootin teko onkin pitkämielisen hom-maa”, toteaa Tero tyytyväisenä.

Kanootin tekemiseen kannattaa ni-mittäin varata kaksi talvea, tosin jotkut ovat jo seuraavana kesänä vesillä uudel-la kanootillaan.

”Työkalut opetetaan vaikka kädestä pitäen”, sanoo Tero.

”Ja työn jäljen pitää olla sellainen, et-tä kehtaa sanoa, että se on meillä tehty.”

Kerholaisina on ollut niin tyttöjä, poikia, äitejä ja isiä, nytkin äiti-tyttö pa-ri. Teron mielestä on hienoa, kun kaikki ovat arvostaneet omaa työtään, valmista kanoottia. Kerhossa on lisäksi on saanut työstää muita puutöitä, kuten lippaita ja rasioita sekä kaappeja.

”Meidän seurakunnassa on raken-nettu kanootteja ainakin jo 1978, kun

sillä vuosiluvulla ja nimmarilla varustet-tu laho kanootti piti haikein mielin pilk-koa, kertoo nuori-sotyönohjaaja Ve-sa Laukkarinen, jo-ka itsekin rakentaa kanoottia tällä het-kellä omia pian alka-via eläkepäiviä var-ten Vantaankosken seurakunnan tilois-

sa. Siellä on kanootteja rakennettu kir-kon valmistuttua 1984.”

”Tuo Tero on sellainen leppoisa ja lupsakka kaveri”, sanoo Vesa Laukkari-nen lämpimästi lähes 40 vuotta kanoot-tikerhoa ohjanneesta Terosta.

keskustelut tärkeitä

Tärkeitä kerhoilloissa ovat myös kes-kustelut elämän eri alueilta - huumoril-la höystettynä ja välillä vakavamminkin.

”Paras kerta taisi olla sellainen, että vain juteltiin ja työt jätettiin tekemättä, oli niin hyvät keskustelut”, tuumii Tero.

”Meillä ei ole pakkoa, jokainen tekee miltä tuntuu, mitä jaksaa.”

”Tämä on vastapainoa päivätyölle ja antaa hyvän mielen, kun on mukava porukka. Välillä tehdään keskittyneesti töitä ja välillä taas vaihdetaan kokemuk-sia eri asioista. Tämä on vähän niin kuin terapiaa kaikille”, summaa Tero kerhoil-toja.

Tero lupaa jatkaa niin kauan kuin it-sellä on mahdollisuus ja samalla hän ap-rikoi, onkohan kanoottikerhoja muual-la päin Suomea?

kuvat vesa laukkarinen teksti Pirjo riipinen

- Miten tästä jatketaan? Kanoottikerhon tuumaustauolla oikealta ohjaaja Tero Kettunen, Olavi, Maria ja Eerika.


uutuuksiamauno nivala, heli orre, jet-ta vihlman, timo ylitalo: kerhosia vatsassa. kokki-kerhon kirja

Kirja kertoo kai-ken olennaisen, mitä kerhonoh-jaaja tarvitsee kokkikerhon pyörit-tämiseen. mukana on runsaasti eri-laisia reseptejä, hauskoja leikkejä ja askarteluideoita sekä hartauksia. tehtävien avulla voivat kerholaiset myös suorittaa Kokkikerhon mesta-ri -kunniamerkin. sopii niin oppaaksi vasta-alkajalle kuin virikkeeksi koke-neemmallekin ohjaajalle. 108 s. hin-ta 28 e. Jäsenalennus 15 %.

arto nurmi,suvielise nurmielän ja tunnen - tunnekortit eläinkuvin

elän ja tunnen si-sältää 60 eläin-korttia, jotka toimivat apuvälineenä, kun haluamme ilmaista, tunnistaa ja työstää tunteita, sekä opetella tun-netaitoja. eläinkortteja voi käyttää tunteiden tunnistamiseen, erilaisiin tunnetyöskentelyihin sekä itsetunte-muksen ja sosiaalisten taitojen lisää-miseen. Kortit toimivat hyvin esimer-kiksi tutustumisessa, ryhmäytymises-sä sekä tukemassa sanallista ilmai-sua ja pohdintaa. Kuvissa suomen luonnon villit eläimet, kotieläimet ja muun maailman eläimistö. Virikevih-konen sisältää kuvaluettelon. 60 ku-vakorttia. hinta 40 e. netto.

tarja rae: salaisuuslaatikko 2

salaisuuslaatikko on elämyksellinen menetelmä hartaushetkiin. Kirja tar-joaa 56 uutta hartautta kirkkovuo-den pyhiin. hartaudet sopivat eri-tyisen hyvin lapsille ja kouluikäisille. 104 s. hinta 23 e. Jäsenalennus 15 %.

ptk.fi

P O I K I E N J A T Y T T Ö J E N K E S K U S

ELÄN JA TUNNEN– Tunnekortit eläinkuvin –

Kuvaaja: © Arto Nurmi • Toimittaja: Suvielise Nurmi

tunnen_ja_elan_kannet.indd 1 18.12.2015 9.31

u Maire Tamminen aloitti Partaharjul-la vuonna 1990 PTK:n myyntisihteeri-nä edeten pian Itä-Suomen aluesihtee-riksi. Aviomies Pertin siirtyessä Tievatu-van isännäksi myös Mairen tie vei ihai-lemansa Lapin luonnon helmaan ja Tie-vatuvan työntekijäksi. Vuoden vaihtees-sa Maire jäi ansaituille eläkepäiville.

”Työssä parasta on ollut asiakkaiden kohtaaminen yli 20 vuoden aikana”, kertoo Maire.

”Eniten ehkä jään kaipaamaan Parta-harjun rauhallista järvi- ja harjumaise-maa, ystäviä ja työkavereita sekä avanto-uintiharrastustamme.”

Laakereillaan ei Maire eikä lahjak-si saatu aktiivisuusrannekekaan ehdi ol-la, sillä suunnitelmissa on muun muas-sa viettää laatuaikaa lastenlasten kanssa,

tehdä kokopäivän hiihtolenkkejä, lisäk-si kutsuvat pilkkireissut, syksyn tuntu-rivaellukset ja kansalaisopiston harraste-ryhmät.

Mairen motto onkin kiva ohje kai-kille: Pyri tekemään yksi uusi asia kuu-kaudessa!

Maire jäi eläkkeelle

kokouskutsu

suomen Poikien ja tyttöjen Keskus - PtK ry:n yLImääräInen LIIttoKoKous pidetään maanantaina 18.4.2016 klo 15 helsingissä.

esillä päätösasiana suomen ev.-lut. seurakuntien Lapsityön Keskus ry:n, suomen Poikien ja tyttöjen Keskus - PtK ry:n ja nuorten Keskus ry:n yhden-tyminen. Kokouspaperit lähetetään vähintään kaksi (2) viikkoa ennen ko-kousta.

PtK:n hallitus

Aktiiviset eläkepäivät odottavat Tie-vatuvan Maire Tammista.

u Mikä ikä! -täys-kymppinumero pureutuu suoraan ja syvälle 10-vuoti-aiden maailmaan.

Vuoden 2016 JiipeenettiExpress-teemalehti sisältää mm.:

• Jarppi Duudsoni, Patrik Laine ja Su-sanna Tapani kertovat 10-vuotiaana olosta ja muustakin• Tubettaja ja pelivideoiden tekijä Lakko • 10-vuotiaat eri puolilta Suomea kerto-

vat, millaista on olla täyskymppi, mikä on parasta tuossa iässä sekä millaiset ovat unelmasynttärit• Leivo herkulliset riisimurotikkarit• Kari Kuula kirjoittaa, että rohkeakin pelkää• Täyskymppisynttäreitä eri puolilla Suomea• Tule mukaan Jiipeenettiin ja Fisucraftiin• Tehtäviä, virkkausta ym. ym.

Ilmestyy 5.2.2016. 52 sivua, kätevä B5-koko. Hinnat 1,90-5,00 e tilausmääräs-tä riippuen. Tilaukset: puoti.ptk.fi tai [email protected] tai kouluttajalta.

Oiva lahja 10-juhliin: Täyskymppi-teemalehti

1 Jiipeenettiexpress 2016

MIKÄ IKÄ! TÄYSKYMPPINUMERO

• TÄYSKYMPIT jUhlIvaT YMPÄRI SUOMEa • MURROSIÄSSÄ SINUSTa KaSvaa NUORI • MIlTÄ TUNTUU Olla TÄYSKYMPPI? • TESTaa MINKÄ IKÄINEN OlET • ROhKEaKIN PElKÄÄ • TÄYSKYMPIT YöKYlÄSSÄ KIRKOlla • RIISIMUROTIKKaRIT • PIlOTTI • EEvI ON aPPaRI • FISUcRaFT • vIRKaTTU MUSTEKala • TEhTÄvIÄ

PaTRIK laINE S. 4

TÄYSKYMPIT KERTOvaT

YöKYlÄSSÄKIRKOlla S. 22

KUN OlIN 10-vUOTIaS:

jaRPPI S. 2


Tammikuun uutuuksia!

Tilaukset: Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy, puhelin (09) 6877 4530, [email protected]

lastenkeskus.fi • kirjapaja.fi

Taru Hytönen – Siru Valli

Ihanat tytötMenetelmäopas hiljaisten ja ujojen tyttöjen kohtaamiseen

ISBN 978-952-288-396-4Seurakuntahinta 22,50

Käytännön opas koulujen kanssa yhdessä toteutettavaan ryhmätoimintaan, jossa vahvistetaan alakouluikäisten tyttöjen itsetuntemusta ja -luottamusta.

Tarja Rae

Salaisuuslaatikko 2Toiminnallisia hartauksia kirkkovuoteen

56 uutta Salaisuuslaatikko-hartautta kirkkovuoden teemoihin!


Raamattuleikki avaa toiminnallisesti Raamatun kertomusten maailmaa. Draamallisia elementtejä sisältävä menetelmä toimii esimerkiksi alakouluikäisten kerhoissa ja leireillä.


Anita Ahtiainen – Tiina Haapsalo

Raamattuleikki

Menetelmäopas hiljaisten ja ujojen tyttöjen kohtaamiseen

L A S T E N K E S K U S

TARU HYTÖNEN JA SIRU VALLI

20,70

22,50

27,00

Documents

Villi - ihmisille nuorisotyössä 1 2016