- IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ 1·09villi.fi/images/lehdet/VILLI1_2009.pdf · VVILLI 1-2009 - 28s - lopullinen.indd 3ILLI 1-2009 - 28s - lopullinen.indd 3 99.2.2009 22:28:40.2.2009 22:28:40

VILLI- I H M I S I LLE N UORI SOT YÖS SÄ 1· 09

VILLI 1-2009 - 28s - lopullinen.indd 1VILLI 1-2009 - 28s - lopullinen.indd 1 9.2.2009 22:27:489.2.2009 22:27:48

Kansi: Teijo Kurkinen / Kuvaario

2 - I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ | 1 · 09

Kristillisen nuorisotyön tiedotus- ja ajankohtaislehti. Ilmestyy kuusi kertaa vuodessa.

Päätoimittaja: Eero Jokela, puh. 0400 629 765, [email protected]

ToimitussihteeriJuhani Huttunen

ToimitusKari Kanalapuh. 09 - 6229 6723, [email protected] Peitsopuh. 050 - 438 [email protected] Tukevapuh. 09 - 1802 212 [email protected]

Toimituksen osoite:Villi / Juhani HuttunenPuistokaari 15 C 39, 00200 [email protected]

OsoitteenmuutoksetPTK ry, Partaharjuntie 361, 76280 Partaharjupuh. 020 7769 560, faksi 020 7769 561sähköposti: [email protected]

JulkaisijatKirkon kasvatus ja nuorisotyö, KKNNuorten Keskus ry, NKPTK – poikien ja tyttöjen keskus

KustantajaKirkon kasvatus ja nuorisotyö

PainopaikkaAO-Paino, Mikkelipuh. 015 151 111

IlmoitusmyyntiJaana Savio, 0400 705 195, [email protected]

TilauksetLehti toimitetaan seurakuntien varhaisnuoriso- ja nuorisotyön työntekijöille sekä julkaisijoiden yhteis-työkumppaneille veloituksetta. Mikäli et saa omaa lehteä, tilaa se lomakkeella osoitteessa www.villi.fi, sähköpostitse [email protected] tai puhelimitse 0207 769 560.

ISSN 1237-3516

- I H M I S I LLE N UORI SOT YÖS SÄ 1· 09

T ä s s ä n u m e r o s s a

Suomi voitti viime syksynä salibändin maailmanmestaruuden. Laji tuli Suomeen seurakuntien kautta Ruotsista. Alkuun pelattiin jääkiekkomailalla ja tennispallolla. Sählykerhoista lisää sivulla 10.

Juk

ka

Jy

lh

ä

Mikko Malkavaaran

ajatuksia osattomuudesta 5

Raamattu 9

Ajasta lyhyesti 10

Espoolaista osallisuutta 12

Kolumni 13

Tuomas Kurttilan lääkkeet 14

Partiolaiset uudistuivat 16

Keitä ne on ne kolumnistit? 18

Tampereen neukkareitten kuvasatoa 19

Ateistikasvatukse saaneiden uskonto 20

Kirja-arvioita 21

Nuorten Keskus (NK) 22

PTK – poikien ja tyttöjen keskus 24

Kirkon kasvatus ja nuorisotyö (KKN) 26


3- I H M I S I L L E N U O R I S OT YÖ S SÄ1· 09 |

Oikeutta puuttuu – osattomuutta ilmassaKirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäiville, Kasvatuksen foorumiin Tam-

pere-talolle, kokoontui tammikuussa noin 1200 lapsi- ja nuorisotyön ammat-

tilaista kuulemaan ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista.

Kolmipäiväisen foorumin keskiössä oli lapsen oikeudet. Samalla avattiin

YK:n lapsen oikeuksien juhlavuotta 2009. Oikeus kasvaa minuksi, oikeus tu-

levaisuuteen ja oikeus osallisuuteen. Kaikki teemoja, joiden pitäisi olla kirkon

nuorisotyössä läsnä. Miten vaikutamme siihen, että nuori voi osallistumisen

lisäksi tuntea osallisuutta ja yhteisöllisyyttä? Miten nuori tulee kuulluksi seu-

rakunnassa? Miten hän voi vaikuttaa? Edistänkö näitä asioita vai olenko jar-

runa?

Näihin kysymyksiin hakee vastauksia päivillä avattu Tyttöjen ja poikien oi-

keudet kirkossa -hanke.

Se tekee tunnetuksi YK:n lapsen oikeuksien sopimusta arjen työssä. Sil-

le lienee tarvetta, sillä foorumin osanottajista 25 prosenttia sanoi tuntevansa

sopimuksen huonosti. Hanke etsii lasten ja nuorten näkökulmaa päätöksen-

tekoon sekä vahvistaa nuorten osallisuutta ja vaikuttamista niin 2010 seura-

kuntavaaleissa kuin kaikessa muussakin seurakunnan toiminnassa. Ja yhtenä

alueena se etsii välineitä yhä kasvavaan uskontodialogin tarpeeseen.

Kun puhutaan lasten ja nuorten oikeuksista, niiden pitäisi olla kaiken lä-

päiseviä. Läsnä työssä ja rakenteissa. Ei niin, että ne ovat yhden asialle sytty-

neen työntekijän vastuulla ja toteutuvat epätasaisesti seurakunnan sisällä. Lä-

hes puolet osanottajista oli sitä mieltä, että heidän seurakunnassaan lasten ja

nuorten ääni kuuluu huonosti. Töitä on siis tehtävä.

Kaikki edellä mainitut teemat ovat myös yhteiskunnallisia kysymyksiä.

Siksi olikin tärkeää, että kirkollisten toimijoiden rinnalla päiviä olivat suun-

nittelemassa ja toteuttamassa Suomen Kuntaliitto, Opetusministeriö, Suo-

men nuorisoyhteistyö – Allianssi ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Koke-

mus oli, että yhteistyöstä päästiin yhteiseen työhön. Yhteisen työn mallia on

sovellettu myös monissa seurakunnissa. Laadukkaasti toteutetulle nuoriso-

työlle löytyy kyllä kumppaneita.

Kirkon kasvatus ja nuorisotyö kiittää kaikkia Tampereen päivien osallistu-

jia, yhteistyötahoja sekä ohjelmansuorittajia.

Pekka Tukeva

[email protected]

PÄ Ä K I R J O I T U S



”Merkittävä kynnys muodostuu siitä, että yhteiskuntaa määritellään demokratian pelisäännöillä. Se merkitsee, että pelataan enemmistön säännöillä, ja silloin juuri keskiluokka päättää”, snoo Mikko Malkavaara.



uomi on vauraampi kuin kos-

kaan, mutta köyhät ja huono-

osaiset sillä on edelleen kes-

kuudessaan. Talouden ja mah-

dollisuuksien kasvun myötä

yhteiskunnallinen osattomuus

on suhteellisesti syventynyt

1990-luvun lama-ajoista.

Samalla suomalainen

osallisuus on sisällöllises-

ti muuttunut. Se määrittyy

yhä enemmän kulutusyh-

teiskunnan taloudellisen ke-

hyksen kautta ja vähemmän

perinteisen kansallisuuden,

saatikka kansankirkon kautta.

Samaan aikaa kirkolla on kä-

sissään käsitteellinen ongelma, Mik-

ko Malkavaara sanoo. Se on valinnut

uudeksi iskusanakseen osallisuuden,

mutta nyt näyttääkin siltä, ettei kir-

kon johto eivätkä seurakuntalaiset-

kaan osaa sanoa, miten tämä osalli-

suus tarraa maailmaan.

”1990-luvun lopussa kirkko muo-

toili uuden sosiaalioppinsa. Sitä on

sittemmin uskollisesti noudatettu.

Nyt vain näyttää, että sitä pitäisi jäl-

leen uudistaa ja tarkistaa”, Malkavaa-

ra sanoo.

”Kirkolla on sanomansa, jota on

kautta aikojen tulkittu uudestaan ja

uudestaan. Entä nyt, vuonna 2009 –

kuunnellaanko kirkon puheita? Esit-

tääkö joku kirkon johtajista tuoretta

tulkintaa, joka muistettaisiin?” Mal-

kavaara kysyy.

Kirkosta ei ole taistelemaan osat-

tomuutta vastaan, ellei se kykene pu-

huttelemaan ihmisiä. Se ei puolestaan

onnistu, ellei sanomaa viritetä vas-

taanottajien mukaan. Kuka Suomes-

sa on osaton? Mitä on suomalainen

osattomuus? Malkavaara sanoo, et-

tä suomalaiselle luokkayhteiskunnalle

on ollut ominaista suuri liikkuvuus.

”Suomi kävi läpi pitkällisen kes-

kiluokkaistumisprosessin. Se alkoi

1800-luvulla maaseudun talonpoi-

kaisväestön ja kaupunkien pienpor-

variston keskuudessa. Keskiluokan

kasvu eteni pikku hiljaa, kunnes se

1970–1990-luvuilla nopeasti lave-

ni niin, että alkoi viritä väite siitä, et-

tä mehän olemme kaikki samanlaisia

keskiluokkaisia.”

Kohti rakkauden ja lähimmäisyyden kirkkoa?Diakonia-ammattikorkeakoulun tutkimusyliopettaja Mikko Malkavaara seuraa jännittyneenä, mihin suuntaan kirkko on menossa. Voisiko nouseva sukupolvi rakentaa rakkauden kirkon, joka ei hae hyväksyntää kaikilta mutta jossa on tilaa kaikille?



Vasta tuloerojen kasvu ylimmän

osan ja muiden välillä 2000-luvulla

on tehnyt siitä käsityksestä lopun.

”Edellisen laman jälkeisestä rajusta

kehityksestä on vielä puhuttu oikeas-

taan aika vähän”, Malkavaara miettii.

”Vapaan kilpailun nostaminen

luonnonlain kaltaiseksi välttämättö-

myydeksi on vuosikymmenessä syn-

nyttänyt meille nopeasti rikastunei-

den luokan. He eivät ole yläluokkaa

perinteisessä mielessä, mutta omai-

suutensa perusteella tämä noin sa-

dantuhannen hengen joukko on ir-

taantunut keskiluokasta tavoittamat-

tomiin.”

Rajat rikkaimman kahden prosen-

tin ja keskiluokan välillä eivät kuiten-

kaan ole jäykkiä. Eroja ja samankal-

taisuuksia muodostetaan pitkälti yk-

silöllisillä kulutustavoilla.

”Muut tulevat sitten houkutelluiksi

samanlaisiin elämänvalintoihin, käyt-

täytyäkseen kuin rikkaat. Uskoa sii-

hen, että yksilö voi menestyä, vahvis-

tetaan. Samalla syödään pois yhteisön

ja yhteiskunnan osallisuusajattelua.”

Osattomat tarvitsevat puolustajaa

Suuresta keskiluokasta on irtautu-

nut rikkaiden lisäksi myös osattomi-

en joukko.

”Nykysuomalaiset pitävät alimpi-

na huonoiten yhteiskuntaan integ-

roitunutta joukkoa. Kaikkein alin

joukko on Itä-Euroopasta tullei-

ta mustalaisia. He voittavat somalit-

kin”, Malkavaara toteaa. Kantaväes-

tössäkin on näkökulmasta riippuen

esimerkiksi koulutuksellista alaluok-

kaa, käytöksellistä alaluokkaa, talou-

dellista alaluokkaa.

”Vankilat täyttyvät nuorista, jotka

ovat jo päiväkodeissa saaneet diag-

noosin käyttäytymisvaikeuksista,

joutuneet erityisryhmään, eivät sel-

vittäneet peruskoulua, jääneet työ-

markkinoiden ulkopuolelle. Ovatko

he muita pahempia – todennäköi-

sesti eivät. Mutta heidän osattomuu-

tensa historia altistaa heidät”, Malka-

vaara kuvailee.



Osattomia on aina ollut. Sosiaa-

lihistoriallisen aineiston perusteel-

la voi todeta, että erityistä tukea tar-

vitsevien suomalaisten määrä on lä-

pi vuosisatojen yllättävän samanko-

koinen. Väestössä näyttää olevan ai-

na vähintään 3–5 prosentin suurui-

nen joukko, joka tarvitsee rajua tu-

kea. Vaikeina aikoina apua tarvitse-

via on enemmän.

Voidaanko sitkeää osattomuutta

korjata poliittisesti? Malkavaara us-

koo, että osallisuuden esteitä on pois-

tettavissa ja niitä pitää poistaa, mut-

ta jossain määrin kysymys jää yhteis-

kunnassa ratkaisemattomaksi.

”Merkittävä kynnys muodostuu

siitä, että yhteiskuntaa määritellään

demokratian pelisäännöillä. Se mer-

kitsee, että pelataan enemmistön

säännöillä, ja silloin juuri keskiluok-

ka päättää. Yhteiskunta jäsentyy kes-

keltä, keskimäärin.”

”Sosiaali- ja terveysala kamppailee

näiden kanssa jatkuvasti, koska kun

puhutaan vaikeista sosiaalisista kysy-

myksistä, puhutaan aina yksittäisistä

oireista ja ongelmista. Jos ne koskisi-

vat enemmistöä, ne hoituisivat kun-

toon pikaisesti.”

Kirkon suuri mahdollisuus osat-

tomien asiassa on, että se voi väke-

västi julistaa moraalista totuutta, jo-

ka on enemmistöpäätöksistä itsenäi-

nen. Suomalaisen diakonian historia

juuri onkin tässä moraalisessa tilassa

toimimisen historiaa.

”Ongelma diakoniatyön perin-

teessä ja kirkon diakonisessa ajatte-

lussa on siihen liittyvä holhoavuus,

yläpuolelta katsominen. Diakonia va-

litsee kohteensa oman arvion perus-

teella, se ei perustu normiin. Siksi se

voi halutessaan sivuuttaa esimerkik-

si halveksitut ja pelottavat. Ehkä sa-

maa on nähtävissä kirkossa muuten-

kin. Sisäpiiri päättää osallisuuden eh-

dot ja rajat.”

Kulutusyhteiskunta pitäisi haastaa

Lamavuosien kannanotoillaan kirk-

ko teki selväksi, että se tukee yhteis-

kunnallisen oikeudenmukaisuuden

ja tasaamisen periaatetta ja kannat-

taa pohjoismaista hyvinvointiyhteis-

kuntaa.

1990-luvulla Malkavaara oli ide-

oimassa menestyksekästä Nälkäryh-

mää, joka sai paljon medianäkyvyyt-

tä ja raporttinsa mukaan Lipposen

toisen hallituksen ohjelmaan. Kirkko

toimi silloin kokoonkutsujana yhdes-

sä puolueiden, työmarkkinajärjestö-

jen ja sosiaalialan tutkijoiden kanssa

köyhyysongelman ratkaisemiseksi.

Kirkolla ei ole sosiaalieettisen

opetuksensa edistämiseksi käytös-

sä Nälkäryhmän kaltaista asetta kuin

äärimmäisen harvoin, Malkavaara

huomauttaa. Lamaa seurannut valta-

va taloudellinen kehitys on palautta-

nut kirkon uudelleen osattomuustal-

koiden lähtötelineisiin.

Hätä aktivoi auttajat. Niin kävi vii-

me laman aikana, ja kirkko oli aut-

tajista kenties näkyvin. Diakonia-

työntekijät ovat kuitenkin toistuvas-

ti muistuttaneet, että he jäivät mel-

ko yksin käytännön lähimmäisenrak-

kauden toteuttajina. Papeilla ja muil-

la työntekijöillä näytti olevan tär-

keämpää puuhaa. Jos tämän hetken

laskukausi syvenee lamaksi, kirkko

epäilemättä toimii taas näkyvästi ja

voimakkaasti ja sen viesti kuullaan.

Kokonaiskirkko tasapainoilee us-

koa ja oppia korostavien konserva-

tiivien ja rakkauden kirkkoa raken-

tavien välillä. Kiistely kirkon sisäl-

lä piirtää omia osallisuuden ja osat-

tomuuden rajalinjoja. Mitä syvempiä

ne ovat, sitä huonommin kirkko ky-

kenee rakentamaan yhteiskunnalli-

sen osallisuuden siltoja.

Osattomuuden rajoja vedetään kirkossakin

”Tarvittaisiin uutta suuntaa. Kirkko

näyttää pikemminkin valinneen toi-

mintamallikseen keskitiellä taitei-

lun”, Malkavaara toteaa. Uudistus-

henkiset haluaisivat liikuttaa kirkkoa

eteenpäin, kirkon johto puolestaan

pitää konservatiivit rauhallisina.

Varovaisuus pitää kirkkoa ainakin

näennäisesti kasassa, mutta sillä on

kova hinta.

”Uskon, että kirkko pystyy vai-

kuttamaan yhteiskunnassa. Toisaalta

näyttää myös siltä, että sen on mah-

dotonta saada viestiään läpi ihmisil-

le sekä saavuttaa sisäistä konsensusta.

Jos kirkko syleilee vain enemmistöjen

mielipiteitä, se ei voi saada yhteiskun-

nassa aikaan toivomaansa muutosta.”

Aito osallisuuden kirkko ei voi sa-

maan aikaan sanoa ”kaikki kelpaa-

vat” ja ”he eivät kelpaa”.

Ketkä kuuluvat kirkon piiriin? Mi-

” Jos ihan maallisin perustein arvioidaan, miksi kristinusko alun perin voitti ja kasvoi, se johtui siitä pelottomasta toisista huolehtimisesta, josta se tuli tunnetuksi”, sanoo Mikko Malkavaara.



”Osattomuus on jon-

kinlaista tunnetta sii-

tä, ettei pysty vaikutta-

maan mihinkään maailmassa”, mää-

rittelee Sodankylän seurakunnan

seurakuntapastori Juha Alander.

Siihen liittyy juurettomuus ja ajeleh-

timinen. Taloudellinen lama voi vie-

dä osattomuuteen. Sen myötä ihmi-

nen saattaa tippua tiettyjen rakentei-

den ulkopuolelle. Nyky-yhteiskun-

nassa ihmistä arvotetaan koulutuk-

sen, työpaikan ja menestymisen pe-

rusteella. Jos tippuu niiden ulkopuo-

lelle tai ei saavuta asetettua rimaa,

menettää sen myötä osallisuutensa.

Turun Henrikin seurakunnan

nuorisotyönohjaaja Iikka Viitanen

pitää osattomuutta sekä yhteiskun-

nallisena että sosiaalisena ilmiönä.

”Osallisuus on sitä, että on normaa-

lit taloudelliset ja sosiaaliset mah-

dollisuudet nauttia yhteiskunnalli-

sista palveluista. Niiden ulkopuo-

lelle ajautuminen on osattomuut-

ta. Usein ongelmat kasautuvat yh-

delle ihmiselle niin, että taloudelli-

set, sosiaaliset ja terveydelliset syyt

aiheuttavat ajautumisen ulos nor-

maalista elämästä. Käytännössä se

voi olla esimerkiksi kouluttamatto-

muudesta, työttömyydestä ja päih-

teiden käytöstä johtuvaa ajelehti-

mista. Kovien arvojen markkina-

talous ja sen pohjalta tehtävät po-

liittiset päätökset ruokkivat omalta

osaltaan osattomuutta.”

”Osattomuus on irrallisuutta”, ki-

teyttää Salon seurakunnan vt. kap-

palainen Suvi Laaksonen. Se on

tunnetta siitä, ettei kuulu joukkoon

ja ettei puhu samaa kieltä kuin muut.

Osattomuus on yksinäisyyttä. Jokai-

sen ihmisen perustarve on tulla hy-

väksytyksi. Jos ei tule hyväksytyksi ja

rakastetuksi, on irrallinen ja osaton.

Laaksonen pohtii osallisuutta myös

kirkollisen kielen kautta.

”Kirkollinen kielikin voi vieraan-

nuttaa. Termistö on vanhaa ja ai-

kaansa sidottua eikä se siksi välttä-

mättä puhuttele nykyaikana.

Helena Paalanne

kä ylipäätään on seurakunta?

”Järkytyin, kun oppilaani Diakissa

esittivät käsityksenään seurakunnas-

ta, että se koostuu työntekijöistä. Nä-

mä opiskelijat ovat kokeneita diako-

neja ja nuorisotyöntekijöitä!” Malka-

vaara huokaa.

Jos kirkko ja seurakunta todella on

jotain muuta kuin jonkinlainen viras-

to ja sen työntekijäjoukko, millainen

yhteisö se on ja miten sitä rakenne-

taan? Luterilaisuus kulkee äidinmai-

dossa suomalaiselle, on totuttu ajat-

telemaan.

”Mihin me täällä olemmekaan osal-

lisia? Kulttuurisesti muotoutuvaan

kansankirkkoon vai uskovien yhtei-

söön?” Mikko Malkavaara kysyy.

”Kirkko on pitänyt oikeutenaan

sulkea ja päästää. Kirkko ja uskonnol-

liset yhteisöt voivat sulkea ulkopuo-

lelleen. Osallisuuden ja yhteyden ko-

rostukset kirkon sanomina ovat herk-

kiä, koska monilla on kokemus päin-

vastaisesta. Vaikka kirkon ihanteena

on nähdä huonot ja halveksitut, tämä

toteutuu lähinnä vain puheissa.”

Lähimmäisenrakkautta vai pelastusoppia osattomille?

Artikkelissa, jonka Malkavaara kir-

joitti kirkon ja köyhyyden suhdetta

luotailevaan, muutaman vuoden ta-

kaiseen Lasaruksesta leipäjonoihin -

kirjaan, hän kuvailee miten Suomen

kirkossa toisen maailmansodan jäl-

keen tasapainoiltiin diakonisen ja

teologisen uudistumisen kanssa: löy-

tyykö kirkon painotus arjen kristilli-

syydestä ja vastuusta Jumalan maail-

massa vai yksilön pelastukseen kes-

kittymisestä.

Kirkossa viljelty puhe osallisuudes-

ta aukeaa hyvin eri tavalla pietistisen

yksilön pelastuksen näkökulmasta

kuin sosiaalisen vastuun kautta.

”Lähimmäisenrakkauden eetos on

kristinuskossa ollut aina totta – vaik-

ka sitä ei kutsuttaisikaan diakoniak-

si. Jos ihan maallisin perustein arvi-

oidaan, miksi kristinusko alun perin

voitti ja kasvoi, se johtui siitä pelotto-

masta toisista huolehtimisesta, josta

se tuli tunnetuksi”, Malkavaara sanoo.

”Minua häkellyttää, miksi kristil-

lisessä uskossa näyttäytyy lähimmäi-

senrakkauden rinnalla niin vahvoina

henkilökohtaisen kokemuksen ja to-

tena pitämisen vaatimus sekä sään-

tökokoelmamaisuus. Ne tietysti kuu-

luvat uskonnollisen yhteisön luon-

teeseen, mutta miksi niiden on tulta-

va niin vahvoiksi, että ne estävät kris-

tillisen suhtautumisen lähimmäiseen

ja kaikkein heikoimpiin?”

Kun puhutaan kirkosta köyhien

ja suojattomien puolustajana, joka

haluaa paremman maailman, ollaan

tekemisissä hyvin aktiivisen kirkon

kanssa. Konservatiivinen aggressio

on puolestaan vanhan pietismin lei-

mahdusta: pitäkää nyt vielä se, mikä

kuului vanhoihin hyviin aikoihin.

”On murheellista, että vanhoilli-

nen ajattelu on kirkossa niin pinnal-

la, että se välittyy myös kirkon joh-

tajien puheista. Vallalla ovat turval-

lisuushakuisuus ja vanhan hyvän kir-

kollisuuden hakeminen, ei heittäyty-

minen uuteen ja osallistumiseen.”

Mikko Malkavaara katselee ympä-

rilleen, eikä näe kirkossa selkeää lii-

kettä, joka tarvittaisiin muutoksen

virittämiseen.

”Mihin uusi sukupolvi kirkon

luotsaa – nämä uudesta tilanteesta

tulevat, uusia ihmisiä kuuntelevat?

Artikuloivatko uuden ajan konteks-

tia? Tekevätkö he sen niin, että kirk-

ko pysyy koossa? Mihin se ohjautuu,

kun väyliä on useampiakin?”

Mikä on kirkon sanoma maail-

massa, jossa kaikki eivät enää ko-

koonnu toukokuussa veisaamaan su-

vivirttä, Malkavaara kyselee. ”Kirkon

tehtävänä olisi nostaa esiin jokin ih-

misten oikea huoli.”

Teksti ja kuvat:

Jaakko Kaartinen-Koutaniemi

Villi gallup: mitä on osattomuus?



Raamattu

Osattomat

Uutiset joukkolomautuksista ja

irtisanomisista kertovat kasvavas-

ta joukosta, joka uhkaa jäädä osatto-

maksi työstä ja toimeentulosta. Al-

kavan ja syvenevän laman uhkakuvat

kertovat myös jotain siitä, että työn

avulla hankittu vauraus ja sen mah-

dollistama kulutus näyttävät määrit-

tävän arvomme yhteiskunnalle. Juu-

ri tämän takia ajatus työn loppumi-

sesta on niin ahdistava. Työn loppu-

minen merkitsee samalla omanar-

von tunteen menettämisestä, minkä

tietää hyvin suuri, jatkuvassa epävar-

muuden tilassa elävä pätkätyöläisten

joukko.

Taloudellisten realiteettien puris-

tuksessa on hyvä muistaa, että kir-

kon julistus toivosta ja Jumalan huo-

lenpidosta pohjautuu Jeesuksen ju-

listukseen, joka aikanaan puhutte-

li nimenomaan niitä, jotka olivat

ajautuneet yhteiskunnan sivuraiteil-

le. Rooman vallan aikana syrjäinen

Galilea liitettiin kansainvälisen kau-

pan piirin. Galilean suurissa keskuk-

sissa, Sepforiksessa ja Tiberiaassa,

Herodes Antipas käynnisti raken-

nusprojekteja, jotka jäljittelivät hä-

nen isänsä Herodes Suuren raken-

nushankkeita. Herodesten hallitsija-

suvun ihanteet olivat peräisin Roo-

masta, jossa Antipas oli saanut kas-

vatuksensa. Näitä ihanteita heijasteli

esimerkiksi stadionin rakentaminen

Tiberiaaseen.

Mittavat rakennushankkeet toi-

vat vaurautta joillekin yhteiskunnan

jäsenille. Mutta samalla kuilu hyvin

toimeentulevien ja kelkasta putoavi-

en välillä syveni. Perinteisesti vahvan

isän johtama perhe oli tuonut turvan

suvun jäsenille, mutta nyt Galilean

kaupungeissa ja maaseudulla vael-

teli yhä kasvava toimettomien jouk-

ko, joka kärkkyi lyhytaikaisia pätkä-

ja vuokratöitä (vrt. Matt. 20:1–16).

Tässä tilanteessa Jeesus alkoi julistaa

sanomaansa Jumalan valtakunnasta.

Jeesus ei julistanut sosiaalista tai

poliittista uudistusohjelmaa. Jee-

suksen sanoman saama suosio ei pe-

rustunut siihen, että hän olisi luvan-

nut seuraajilleen taloudellista hyvin-

vointia tai oikeudenmukaisempaa

yhteiskuntaa. Jeesuksen sanoma he-

rätti vastakaikua, koska hän käänsi

päälaelleen ne arvot, joilla ihmisten

arvoa oli totuttu mittaamaan. Roo-

malaisen maailman arvot perustui-

vat selvään ja tiukkaan yhteiskunnal-

liseen arvojärjestykseen. Yhteiskun-

nassa menestyminen vaati sitä, et-

tä ihminen tunnusti oman aseman-

sa ja alistui niiden tahtoon, jotka oli-

vat hänen yläpuolellaan. Näin ih-

minen saattoi säilyttää maineensa,

kunniansa ja omanarvon tunteen-

sa. Se, joka käyttäytyi toisin kuin hä-

nen asemansa edellytti, oli vaarassa

menettää kaiken ja ajautua suureen

osattomien joukkoon.

Jeesus käänsi päälaelleen aikansa

arvot. Jeesuksen julistama Jumalan

valtakunta kuuluu köyhille ja nälkäi-

sille (Luuk. 6:20-21, 24-25), siellä vii-

meiset tulevat ensimmäiseksi (Matt.

19:30), valtakunnan esikuva on orja

tai lapsi (Mark. 10:13-16, 10:35-45)

ja valtakunnan aterialle kutsutaan

yhteiskunnan vähäosaiset (Luuk.

14:16-24). Markkinat, joilla etsitään

mammonaa, ihmisten ihailua ja mai-

netta ovat jossain muualla kuin siel-

lä, missä etsitään Jumalan valtakun-

taa (Matt. 6:19–24). Maailman ja ih-

misten silmissä osattomat pääsevät

osallisiksi tästä valtakunnasta, kun

taas ne, jotka luulevat jotain omista-

vansa, joutuvat pettymään.

Jeesuksen julistus Jumalan valta-

kunnasta ei ollut vaaratonta haavei-

lua hänen aikansa vallanpitäjien sil-

missä. Lopulta roomalainen väkival-

takoneisto teloitti osattomien osal-

lisuutta julistaneen saarnaajan. Var-

haiskristityille tämä ei ollut kuiten-

kaan loppu vaan uuden alku. Ylös-

nousemuksessa he näkivät Jumalan

sitoutuneen Jeesukseen ja hänen ju-

listukseensa. Tämän takia kirkolla

on vieläkin annettavaa oman osat-

tomuutensa ja ulkopuolisuutensa

kanssa kamppaileville.

Raimo Hakola



Viime syksynä urheiluihmis-

ten mieltä lämmitti suoma-

laisten ensi kertaa voittama

salibandyn maailmanmestaruus. Ot-

telu oli niin kutkuttavan jännittävä,

että MM-finaali ja Suomen voitto va-

littiin ”Vuoden sykähdyttävimmäksi

urheilutapahtumaksi” vuonna 2008.

Monelle penkkiurheilijalle on kui-

tenkin uutta se, että seurakunnat ovat

lajin edelläkävijöitä tuoden aikanaan

salibandyn Suomeen rakkaasta naa-

puristamme Ruotsista.

”Lajin esivaiheina ainakin Kera-

valla ja Hyvinkäällä pelattiin 1970-lu-

vulla ’pilleriä’ lätkämailalla ja tennis-

pallolla. Maalivahdilla oli jääkiekko-

molarin varusteet. Mukana peleissä

oli tyttöjä ja poikia”, kertoo saliban-

dystä aina innostunut PTK:n aluesih-

teeri Jukka Jylhä.

”Sitten seurakuntien sählykerhoi-

hin tuli Ruotsista tilattuja painavia

umpinaisia palloja ja sähköputkista

väsättyjä mailoja. Pian myös Poikien

Keskuksesta sai punakeltaisia sähly-

mailasettejä ja pelejä pelattiin niin si-

sällä luokka- tai kerhohuoneessa kuin

ulkona”, muistelee niin valmentajana,

ohjaajana kuin pitkään salibandyoh-

jaajien kurssejakin vetänyt Jukka.

Sähly ja salibandy, joilla molem-

milla on eri säännöt, nousivat lajeina

pikkuhiljaa kori- ja lentopallon rin-

nalle ja – ohikin. Ajan kanssa syntyi

seurakuntien kerhoista lukuisia seu-

rojen salibandyn juniorijoukkueita,

joilla on seurakuntien tekemä kasva-

tustyö pohjana ja tukena. Yliopisto-

kaupungeissa syntyivät myös naisten

ja miesten sarjat. Suomen Salibandy-

liitto ry perustettiin 1985.

”Esimerkiksi nykyään 1. divisi-

oonassa pelaava helsinkiläinen M-

Team syntyi aikanaan Meilahden

seurakunnan ”Meikun” ja vantaalai-

sen Martin Pääskyjen pelaajista”, to-

teaa Jukka itse M-Teamia synnyttä-

mässä olleena.

”Nostan hattua muun muassa mit-

tavan työn salibandyn parissa teh-

neelle Lappeenrannan kappalaiselle

Reijo Moilaselle. Hänen aikoinaan

perustamansa Lappeenrannan Nak-

kisormet, nykyisin NST, on tällä het-

kellä liigajoukkue!” hehkuttaa Jukka.

”Seurakuntien sählykerhot eivät

ole turhaa puuhastelua, vaan niis-

sä on kasvatuksellinen ote. Kerhois-

sa tärkeää on, että lapset saavat on-

nistumisen kokemuksia, kannustus-

ta ja liikunnan iloa”, muistelee erilai-

sissa salibandyn asiantuntijatehtävis-

sä toiminut Jukka.

Tänä päivänä salibandy on toisek-

si suurin palloilulajeista jalkapallon

viedessä ykköstilan.

Pirjo Riipinen

Lisätietoa: www.ssbl.fi

Sählykerhoista salibandyn maailmanmestaruuteen

SSBL lyhyestiSuomen Salibandyliitto ry on vuonna 1985 perustettu liikun-ta- ja urheilujärjestö. Saliban-dya ja sählyä harrastaa yli 350 000 henkilöä Suomessa. Suomen Salibandyliitolla on noin 850 jä-senseuraa, joissa on n. 43 000 li-senssipelaajaa. Salibandyliiton palveluksessa on tällä hetkellä 24 henkilöä. Myllypuron toimi-pisteessä Helsingissä työskentelee samoissa toimitiloissa myös Sa-libandyliiga ja Kansainvälinen Salibandyliitto (IFF).

Keravalaiset pelaajat odottamassa vuoroaan kentälle JiiPeen salibandyturnauksessa.

Pe

tr

i T

oiv

an

en



Kirjakaupoista ja KotimaakaupastaHietalahdenranta 13, Helsinki (ma-pe klo 9–17) | www.kirjapaja.fi Sisältöä elämään.

Nuorisotyön uutuuskirjojaANTTI VUORI (TOIM.)

Elämän siivilleVeisukirja

Uudistettu Elämän siiville – Veisukirja sisältää kaikkiaan 108 yhteislaulua nuoren seurakunnan käyttöön. Kirja on rikas sekoitus klassikoita ja parhaita uutuuksia. Laulut ovat varustettu sointumer-kein. Ovh. 12,90

HANNELE NUOJUA – JONI KUMLANDER

Isosen eväsreppuKirja, jonka jokainen isonen tarvitsee. Teos sisältää kolme erilaista ryhmämateriaalia rippi-koulukäyttöön. Lisäksi kirjassa on paljon muuta käytännönläheistä tietoa isoselle. Ovh. 15,90

TERHI PAANANEN

eKr.-jKr.Polkuja Raamattuun

Naseva perustietopaketti kaikille Raamatusta kiinnostuneille. Esit-telee keskeiset faktat ja teemat kustakin Raamatun kirjasta sekä niiden merkityksen kristinus-kolle ja yksittäisille ihmisille. Ovh. 13,90

CHARLES M. SCHULZ

Ressun pusukirjaRiemastuttava kirja on täynnä Tenavien hykerryttäviä oival-luksia ja syvää viisautta elämän perustotuuksista. Ovh. 12,90

Kirkon nuorisotyöntekijät siirtymässä Akavaan?

Kirkon nuorisotyöntekijät ry. (KNT) päät-

ti 14.1. pitämässään vuosikokouksessaan

käynnistää jäsenyysneuvottelut akava-

laisten ammattijärjestöjen kanssa. Akavaan kir-

kon hengellisistä työntekijäryhmistä ovat jär-

jestäytyneet Diakoniatyöntekijöiden liitto sekä

pappien ja kanttoreiden Akavan kirkolliset am-

mattiliitot (Aki).

Päätöksen taustalla on KNT:n tahto tehostaa

ja kehittää jäsenistönsä edunvalvontaa sekä pyr-

kiä löytämään nuorisotyönohjaajien tarpeisiin

parhaiten vastaava ammattijärjestö. KNT hakee

ratkaisua, jossa kirkon suurimmat hengellisen ja

työajattoman työn työntekijäryhmät olisivat sa-

massa ammattijärjestössä.

Kirkon nuorisotyöntekijöillä on 1750 jäsentä,

jotka työskentelevät seurakunnissa, kristillisis-

sä järjestöissä, tuomiokapituleissa ja kirkkohal-

lituksessa. KNT on tällä hetkellä STTK:n kuu-

luvan Kirkon alan ammattiliiton (SVTL) jäsen,

jonka jäsenistöstä kirkon nuorisotyöntekijöiden

osuus on noin 20 prosenttia.

Lisätietoja asiasta antaa Kirkon nuoriso-

työntekijät ry:n puheenjohtaja Arja Lusa puh.

0503392894 tai [email protected]



Lapsen oikeuksien sopi-

mus täyttää tänä vuonna

20 vuotta. Sopimus sitoo

kaikkia sen allekirjoitta-

neita maita – myös kirk-

koja ja seurakuntia. Lapsenoikeuk-

sien sopimus velvoittaa siihen, että

kaikissa lasta koskevissa toimenpi-

teissä ja päätöksissä arvioidaan nii-

den vaikutukset lapseen, otetaan

huomioon lapsen etu ja kuunnellaan

lapsen mielipidettä. Lapsella tarkoi-

tetaan kaikkia alle 18 – vuotiaita.

Lapsen oikeuksien sopimus voi-

daan kiteyttää kolmeen pääkoh-

taan: lapsella on oikeus 1. suojeluun;

2. riittävään osuuteen käytettävissä

olevista resursseista; 3. ilmaista mie-

lipiteensä. Lapsen oikeuksien sopi-

mus tähtää lasten kokonaisvaltaisen

hyvinvoinnin parantamiseen. Vastuu

lapsen oikeuksien toteutumisesta on

aikuisilla.

Espoon seurakunnissa otettiin

varaslähtö Lapsen oikeuksien sopi-

muksen esille nostamisessa. Viime

vuonna ryhdyttiin etsimään mene-

telmää, jonka avulla lapsivaikutusten

arviointi voidaan ottaa osaksi pää-

töksentekoa. Työryhmä, joka läh-

ti asiaa pohtimaan, otti kopin paljon

isommasta asiasta kuin mitä alkuun

ymmärsikään.

Hyvin pian työskentelyn alussa

kävi selväksi, että Lapsen oikeuksi-

en sopimuksen sisältö haastaa pal-

jon muuhunkin kuin lapsiin kohdis-

tuvien vaikutusten arviointiin viral-

lisessa päätöksenteossa. Jos sopimus

otetaan vakavasti, niin seurakuntien

on tarkasteltava kaikkea toimintaan-

sa siitä näkökulmasta, miten se tukee

lapsen kokonaisvaltaista hyvinvoin-

tia: kenen ehdoilla rakennukset ja

toimitilat suunnitellaan, miten lap-

sia ja heidän mielipiteitään kuullaan,

millä tavoin he saavat osallistua toi-

minnan suunnitteluun, miten lapsil-

ta ja heidän vanhemmiltaan kerätään

palautetta, miten lapset huomioi-

daan kirkollisissa toimituksissa ja ju-

malanpalveluksissa jne.. Lyhyesti sa-

nottuna: miten työssämme näkyy se,

että lapsen paras on etusijalla.

Keskeiseksi käsitteeksi työskente-

lyn aikana on noussut osallisuus ja

sen vahvistaminen. Osallisuus tar-

koittaa tässä yhteydessä johonkin

kuulumisen ja mukana olemisen tun-

netta ja kokemusta siitä, että on mah-

dollisuus vaikuttaa itseään, lähiyhtei-

söään tai yhteiskuntaa koskeviin asi-

oihin. Lapsen kannalta tärkeintä on,

että lapsella on mahdollisuus osalli-

suuden kokemukseen hänen omassa

elinpiirissään, kuten kotona, päivä-

hoidossa, koulussa ja harrastuksissa.

Kirkon kannalta katsottuna kastetta

voi pitää osallisuuden lähtökohtana.

Kasteessa lapsesta tulee Jumalan lap-

si sekä kirkon ja seurakunnan jäsen.

Osallisuutta painottavat toimintata-

vat vahvistavat lapsen ymmärrystä

itsestään merkityksellisenä yhteisön

jäsenenä sekä ainutlaatuisena ja ar-

vokkaana Jumalan ihmeenä.

Jotta lasten ja nuorten osalli-

suuden kokemusta voidaan vahvis-

taa, niin se vaatii työntekijöiltä tie-

toisia valintoja menetelmien kehit-

tämistä mm. tiedotuksen, toimin-

nan suunnittelun ja palautteen ke-

räämisen suhteen. Seurakuntien kas-

vatustyössä on paljon olemassa ole-

via osallisuutta vahvistavia käytän-

töjä, joita on syytä kerätä yhteen ja

jakaa toistenkin käyttöön. Esimerk-

keinä voi mainita päiväkerhon alku-

piirissä syntyvät lasten toimintaide-

at, varhaisnuorten leirin valmista-

ma kuvallinen tai draamallinen saar-

na ja rippileirien oppimispäiväkirjat,

jotka mahdollistavat ujojenkin nuor-

ten mielipiteiden ja käsitysten esille

pääsemisen sekä vaikuttamisen lei-

rin ohjelmaan. Toisaalta seurakun-

tien osaavat työntekijät myös valmis-

televat tapahtumat ja tilaisuudet tur-

han valmiiksi paketeiksi, joihin lap-

set ja nuoret tulevat kuin äidin val-

miille aterialle: nauttivat sydämen

kyllyydestä kaikkea sitä hyvää, mitä

heille on lämmöllä valmistettu. Us-

kon, että jotain merkittävää tapahtuu

aikuisen ja lapsen välillä siinä vuoro-

vaikutuksessa, mitä yhdessä tekemi-

nen toisaalta vaatii ja toisaalta antaa.

Se on enemmän kuin osallistumista,

se on osallisuutta.

Jos lapsen oikeudet toteutuvat kir-

kossa, niin se parantaa varmasti las-

ten ja nuorten elämää arjen tasolla,

mutta samalla se johtaa väistämät-

tä myös avoimempaan ja osallisuut-

ta vahvistavaan toimintakulttuuriin

koko kirkossa. Nähtäväksi jää se, löy-

tyykö meiltä tahtoa ottaa tämä inst-

rumentti käyttöön.

Hanna Pulkkinen

Osallisuuden vahvistamisen instrumentti Espoossa



Kolumni

Metallimessu on tuote

Kahdella käynnillä Cannibal Corpsen konsertissa olen miettinyt hevi-

musiikin olemusta. Minulle on syntynyt vaikutelma hieman junttimaisesta mu-

siikista, jonka voima on jonkinlaista traktorin voimaa. Moottori käy lujaa ja ve-

tää isoja kuormia, mutta samalla liikkuminen on kovin hidasta ja kankeaa ja myös

vanhanaikaista. Naisia konserteissa ei näy, ja ikuiselle poikamiehelle Cannibal

Corpsen keikka onkin turvallinen paikka. Ei tarvitse pelätä, että joutuisi tekemään

naisille ehdotuksia, kun naisia ei ole, tai jos on, molemmat ovat jo varattuja. Yleisö

on kohteliasta, ja humalaisia on varmasti vähemmän kuin Seinäjoen tangomarkki-

noilla. Vaikka pukeutuu mustan sijasta siniseen, saa olla aivan rauhassa.

En epäile Metallimessua sen musiikkityylin takia. Mietin kyllä, mahtaako Ju-

malalle otollisinta musiikkia olla sellainen soitto, jossa volyymit ovat kovimmat ja

taukopaikkoja vähimmin ja jossa kaikki tuntuvat soittavan koko ajan, mutta Ju-

malan tiet ovat ihmeellisiä. Tykkäähän joku 1700-luvun virsijollotuksista. En mi-

nä niistäkään pidä, ja minua ne pikemmin karkottavat jumalanpalveluksesta kuin

kutsuvat sinne. Ainoa lohtu on, että niistä saa puheenaiheen, josta voi olla rippi-

koulupoikien kanssa samaa mieltä.

Eniten pohdituttaa vaikutelma tuotteesta. Metallimessun tekijät kertovat,

ettei kyseessä ole konsertti, spektaakkeli eikä keikka. Tapahtuma ei kuitenkaan lak-

kaa olemasta spektaakkeli vain vakuuttamalla, ettei se sitä ole. Kaikesta huolimatta

metallimessu vaikuttaa teokselta, joka käydään suorittamassa. Lähdetään jostain

ja kierretään maakuntia. Messu tuodaan paikkakunnalle jostain ulkopuolelta, koo-

taan hetkeksi ja viedään pois. Mahdollisesti käytetään paikallisia esiintyjiä peittä-

mässä muualta tuomisen tosiasiaa. Metallimessun nettisivuilla kuka tahansa voi

vakuuttua tästä tuotemaisuudesta. Kaikki valokuvat ovat yksinomaan esiintyjistä,

kun taas Jumalan kansa on siivottu näkymättömiin. Pappien, soittajien ja laulajien

nimet ovat siellä ylen tärkeitä, ja se taas ei kuulu oikean messun olemukseen. Ky-

seessä on taka-askel kirkkohistoriaan ja niihin aikoihin, kun pappi ja kanttori oli-

vat kaikki; ikivanhaa pappistähtien maailmaa näennäisen uusissa kuoseissa.

Arto Köykkä



Lapsi- ja nuorisopolitiikan

kehittämisohjelma hyväk-

syttiin Valtioneuvostossa

joulukuussa 2007. Se pyr-

kii varmistamaan lasten ja

nuorten hyvinvointia elämän siirty-

mä-, muutos- ja kriisivaiheissa.

”Pelkän korjaavan toiminnan si-

jaan toiminnan suunnittelussa koros-

tuu ennaltaehkäisevä työote ja var-

hainen puuttuminen ongelmien il-

metessä”, sanoo pääsihteeri Tuomas

Kurttila, joka toimi Lapsi- ja nuori-

sopolitiikan kehittämisohjelmaa val-

mistaneen työryhmän sihteeristössä.

Koulusurmien kaltaiset tragedi-

at ovat herättäneet kysymyksen las-

ten ja nuorten pahoinvoinnista. In-

himillisten kärsimyksien lisäksi pa-

hoinvoinnista aiheutuu yhteiskun-

nalle kustannuksia. Jo pelkät korjaa-

vat toimet ovat taloudellisesti kuor-

mittavia.

Vaikka syrjäytymisen ja pahoin-

voinnin torjuminen perustuu ihmi-

syyden varjeluun ja tukeen, sille löy-

tyy argumentit myös taskulaskimel-

la kustannuksia laskien. Ennaltaeh-

käisevä työ on sekä inhimillisesti että

kansantaloudellisesti oikea ratkaisu.

Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehit-

tämisohjelma on poikkihallinnolli-

nen kansallinen linjaus, jota on val-

misteltu muun muassa paikallis-

hallinnon, järjestöjen, elinkeinoelä-

män ja kirkollisten toimijoiden kans-

sa. Edellisen kerran vastaavanlainen

hanke tehtiin vuonna 1979. Jatkossa

kehittämisohjelma on tarkoitus teh-

dä neljän vuoden välein.

Kurttilan mukaan asiakirja ja sen

päivittäminen on tällä hetkellä eri-

tyisen tärkeä, koska elämme yhteis-

kunnassa, jonka keski-ikä nousee

jatkuvasti. Jos politiikan painopiste

suuntautuu vain eläköityvään kan-

sanosaan, kansakunnan tulevaisuus

on vaakalaudalla. Vanhan viisauden

mukaanhan tulevaisuus on nuorissa.

Yhteisöllisyys myös valvojana

”Nyt tarvitaan uutta yhteisöllisyyt-

tä”, sanoo Kurttila. ”Parasta ennalta-

ehkäisevää työtä on se, että vanhem-

muudelle on tukea”.

Kurttilan mukaan ratkaisut kou-

lusurmien tapaisiin tragedioihin ei-

vät ole pelkästään budjetti- tai lain-

säädäntöperusteisia.

”Ajateltaessa lasten ja nuorten ar-

kea monet kysymykset kietoutu-

vat perheen hyvinvointiin. Tässä on

myös kirkon haaste, jota kaikkien

työalojen tulisi pohtia tiiviisti. Kuin-

ka tuemme vanhempien kasvatus-

työtä? Millä tavalla perheen arjessa

on vanhemmuudelle aikaa?”

Kyse ei ole siis valtavista raha-

summista, vaan arvoista ja esimer-

kiksi työnantajakulttuurista. Kurttila

huomauttaa anekdoottina, että suo-

malaiset isät käyttävät huomattavasti

vähemmän vanhempainvapaata mui-

hin Pohjoismaihin verrattuna.

Perheen merkitys on lapselle val-

tava. ”Perheen hyvinvointi on riip-

puvainen siitä, onko lähiyhteisö kiin-

Yhteisöllisyyden lääkettä syrjäytymiseen

”Vaikka yhteiskuntaa ohjataan rahavirtoja suuntaamalla, niin arvot ja työnantajakulttuuri ovat merkittävässä asemassa, kun puhutaan lasten ja nuorten pahoinvoinnista”, arvioi pääsihteeri Tuomas Kurttila.



nostunut yksittäisen perheen arjes-

ta. Meillä vallitsee kulttuuri, että on

helppo kävellä ohi, vaikka apua tar-

vitseva on lähellä.”

Lastensuojelu on viranomaistoi-

menpide, mutta tarvitaan myös yh-

teisön tukea ja valvontaa. Vaikka

Kurttilan ajatuksesta tulee nopeas-

ti mieleen kyttäyskulttuuri, niin hän

haluaa korostaa, että ihmisten pitäisi

uskaltaa myös puuttua sellaisiin asi-

oihin, jotka sitä vaativat.

Nuorisolaki velvoittaa kuulemaan

Kehittämisohjelmassa käydään koh-

ta kohdalta läpi erilaisia lapsiin ja

nuoriin liittyviä haasteita. Ohjelma

on valtion asiakirjaksi yllättävän-

kin konkreettinen, koska jokaiseen

aihealueeseen on kuvauksen lisäk-

si kirjattu konkreettiset tavoitteet ja

toimenpiteet.

Yksi mielenkiintoinen säie on las-

ten- ja nuorten vaikuttamis- ja kuu-

lemisjärjestelmät. Taustalla on siis

vuonna 2006 voimaan tullut nuori-

solaki, joka velvoittaa kunnat järjes-

tämään alle 18-vuotiaille mahdolli-

suuden osallistua paikallista ja alu-

eellista nuorisotyötä ja -politiikkaa

koskevien asioiden käsittelyyn.

Tavoitteena on, että ensi vuoden

loppuun mennessä kunnissa on 5–

17-vuotiaiden vaikuttamis- ja kuu-

lemisjärjestelmä. Tätä tavoitetta tu-

kee verkkodemokratiavälineiden ke-

hittäminen. Opetusministeriö tukee

järjestelmien luomisessa useita eri

tahoja, joihin kuuluvat muun muassa

Suomen Kuntaliitto, Suomen Nuo-

risoyhteistyö Allianssi ry ja Lasten

Parlamentti.

Erityisenä haasteena ovat alle

kouluikäiset lapset, joiden kuulemis-

järjestelmien kehittäminen on vas-

ta käynnistynyt. Toisaalta kokeilut

pienten lasten osallistumisesta päi-

väkotien toimintojen suunnitteluun

ovat saaneet myönteisiä tuloksia.

Kirkko on ollut eräänlainen edel-

läkävijä sen suhteen, että se on an-

tanut äänioikeuden 16-vuotiaille.

Nyt valtionhallinto on ehkä ottamas-

sa mallia, koska samaa äänioikeuden

ikärajaa harkitaan kuntavaaleihin.

Kaksoishaaste kirkolle

”Kehittämisohjelman yhtenä stra-

tegisena painopisteenä on lapsi- ja

nuorisopolitiikan moniammatilli-

suus ja poikkihallinnollisuus”, Kurtti-

la selittää. ”Tämä on erityinen haas-

te kirkolle. Puhuisin jopa kirkon kak-

soishaasteesta. Toisaalta kirkon tulee

pystyä löytämään paikkansa kunnan

moniammatillisesta lapsi- ja nuori-

sotyöstä sekä toisaalta organisoida

sisäinen elämänsä asettamalla lapsi

ja nuori työalojen näkyvien sekä nä-

kymättömien rajojen edelle.”

Kurttilan mielestä kasvatus on aja-

teltava kokonaisuutena ja elämänkaa-

rena. Muussa tapauksessa energiaa,

osaamista ja taloudellisia resursseja

heitetään hukkaan. ”Onko siis tehtä-

vissä enemmän, jotta esimerkiksi lap-

si-, varhaisnuoriso-, nuoriso-, erityis-

nuoriso- ja rippikoulutyö liittyisivät

tiiviimmin toisiinsa?” hän kysyy.

Teksti ja kuva:

Mikko Huotari

”Ajateltaessa lasten ja nuorten arkea monet kysymykset kietoutuvat perheen hyvinvointiin”, sanoo Tuomas Kurttila.


Partiolaiset uudistuivat

SudenpentujaM

ikk

o H

iet

a


iime syksy oli

uudistusten ai-

kaa Suomen Par-

tiolaiset - Finlands

Scouter ry:ssä. Uu-

si partio-ohjelma otet-

tiin käyttöön ja järjes-

tö uudisti peruskirjansa.

Molempia uudistuksia oli valmistel-

tu pitkään ja uudistukset herättivät

etukäteen paljon keskustelua. Perus-

kirja on tärkeä asiakirja, sillä se mää-

rittelee partiotoiminnan tarkoituk-

sen ja linjaa periaatteita, jotka liitty-

vät partioliikkeen päämäärään, ar-

vopohjaan, tavoitteisiin ja partio-

menetelmään sekä partiokasvatuk-

seen. Edellinen peruskirja oli vuo-

delta 1977. Peruskirjauudistus toteu-

tettiin siten, että partiopiirit ja yksit-

täiset partiojohtajatkin pystyivät an-

tamaan palautetta prosessin eri vai-

heissa. Näin saatiin aikaan asiakirja,

joka hyväksyttiin jäsenkokouksessa

marraskuussa 2008.

Suomen Partiolaiset vastaa partio-

kasvatuksesta Suomessa. Peruskirjan

mukaan lippukunnat, joilla on taus-

tayhteisönä tunnustuksellinen us-

kontokunta, antavat taustayhteisön-

sä tunnustuksen mukaista uskonnol-

lista kasvatusta. Lippukunnat, joilla

ei ole uskonnollista yhteisöä tausta-

yhteisönä, tukevat jäsentensä uskon-

nollista kehitystä sen mukaan, mihin

uskonnolliseen yhteisöön he kuulu-

vat. Suomessa on noin 70 000 partio-

laista ja partiolippukunnista 70 pro-

sentilla on taustayhteisönään evan-

kelis-luterilainen seurakunta. Partio-

toimintaa ohjaa partion maailman-

järjestöjen määrittelemä arvopoh-

ja. Sen lähtökohta on ihmiskuva, jos-

sa ihmisellä on velvollisuuksia suh-

teessa Jumalaan, omaan itseen, mui-

hin ihmisiin, yhteiskuntaan ja ympä-

ristöön.

Peruskirjassa mainitaan, että Suo-

men Partiolaiset – Finlands Scou-

ter ry ja Suomen evankelis-luterilai-

nen kirkko ovat solmineet yhteistyö-

sopimuksen. Vuoden alusta voimaan

tulleen sopimuksen tarkoituksena on

edistää uskontokasvatuksen asemaa

osana partiokasvatusta. Yhdistyksen

jäsenille tarjotaan heidän uskonto-

kuntansa mukaista tunnustuksellista

uskontokasvatusta. Sopimus tarjoaa

seurakunnille hyvän mahdollisuuden

kehittää partiotoimintaa ja vahvistaa

yhteistyötä lippukuntien kanssa. Yh-

teistyösopimuksella edistetään par-

tiokasvatusta yhtenä evankelis-lute-

rilaisten seurakuntien lapsi- ja nuo-

risotyön muotona.

Yhteistyösopimuksessa kuvaillaan

kirkon ja partion yhteistyön periaat-

teita. Partiotapahtumissa tarjotaan

evankelis-luterilaisen kirkon tunnus-

tuksen mukaista uskontokasvatus-

ta. Tapahtumissa huomioidaan osal-

listujien uskonnollinen vakaumus ja

näin ollen tarjolla on myös muiden

uskontokuntien tunnustuksen mu-

kaista kasvatusta. Kirkko tukee Suo-

men Partiolaisten uskontokasvatusta

tekemällä kasvatus- ja koulutusmate-

riaaleja järjestön käyttöön. Osapuo-

let tukevat yhteistyötä ylläpitämäl-

lä seurakuntien partiotyöntekijöil-

le suunnattua seppotoimintaa. Lip-

pukuntia kannustetaan rekisteröi-

tymään ja lippukuntia ja seurakun-

tia vahvistamaan yhteistyön periaat-

teensa solmimalla taustayhteisösopi-

muksia.

Partio-ohjelma on laajentunut ko-

ko nuoruusiän mittaiseksi, kun oh-

jelma päättyy nyt 22-vuotiaana. Uu-

dessa partio-ohjelmassa on viisi ikä-

kautta entisen kolmen sijaan. Uudet

ikäkaudet ovat sudenpennut (7–9-

vuotiaat), seikkailijat (10–12-vuoti-

aat), tarpojat (12–15-vuotiaat), sa-

moajat (15–17-vuotiaat) ja vaeltajat

(18–22-vuotiaat). Uudistetussa oh-

jelmassa on pyritty vahvistamaan ai-

kuisten antamaa tukea ja jokaiselle

ikäkaudelle on laadittu omat kasva-

tustavoitteet.

Lisätietoja aiheesta: www.partio.fi/Suomeksi/Aikuiset/Partiokasva-tus/Peruskirja.iw3 ja www.ohjelma.partio.fi.

Auli Puolanne



ILMO

ITUS

ILMO

ITUS



Pirkkalassa asuva Arto

Köykkä, 51, on kirjoitta-

nut kolumneja Villiin leh-

den ensimmäisestä nu-

merosta, vuodesta 1994

lähtien. Lehti oli tullut tutuksi nuori-

sotyötä tehneelle pastorille jo ennen

kolumnistiksi ryhtymistä.

”Villi on kirkollisen nuorisotyön

korvaamaton ammattilehti, josta nä-

kee, mistä suunnasta tuulee, Köyk-

kä pohtii ja kertoo kirjoittavansa jo-

ka toisen kolumninsa rippikouluun

liittyvistä aiheista. Joka toinen teks-

ti käsittelee kirkon nuorisotyötä jos-

tain muusta näkökulmasta.”

Teksteihin hän kertoo purkavan-

sa oman työn keskellä syntyviä aja-

tuksia.

”Joskus tuntuu hienolta, kun saa

kieli poskella tökkäistä johonkin ja

katsoa, kuinka siihen reagoidaan.”

Miehen perheeseen kuuluvat vai-

mo ja kaksi täysi-ikäistä poikaa. Va-

paa-aikanaan mies pelailee ja seuraa

jalkapalloa, ja hänellä on myös lajiin

liittyviä vastuutehtäviä. Lisäksi hän

nauttii shakin peluusta sekä kirjois-

ta.

”Lukemista en ole koskaan kut-

sunut harrastukseksi, koska sitä voi

verrata hengittämiseen. Niin tärke-

ää se on.”

Kirjoittaminen on mukava haaste

Hanne Kytökangas, 38, on ollut Vil-

lin kolumnisti useita vuosia. Kiteen

seurakunnan erityisnuorisotyönoh-

jaajana työskentelevä Kytökangas pi-

tää kolumnien työstämistä mukava-

na haasteena.

”Kirjoittaminen merkitsee pysäh-

tymistä, oman ajan ottamista, kes-

kustelujen tai kokemuksien ynnää-

mistä sekä niiden saattamista kirjal-

liseen muotoon”, Kytökangas sanoo.

Seurakunnan varsinaiseen missi-

oon sitoutuminen on Kytökankaal-

le helppoa, mutta moni muu asia kir-

kossa ihmetyttää häntä. Kolumneis-

saan hän pohtii kirkossa ja yhteis-

kunnassa kukoistavasta kaksinais-

moralismista, epärehellisyydestä ja

oikeudenmukaisuuden puutteesta.

Iloa Kytökankaan vapaa-aikaan

tuovat matkustelu, lasten kanssa

puuhailu ja kodin sisustaminen. Per-

heeseen kuuluvat aviomies sekä 1- ja

3-vuotiaat sijaiskotityttäret.

”Olen äiti isolla Ä:llä, vaikken ole

yhtään lasta synnyttänyt. Sijais- ja

tukiperhevanhemmuus on hienoin-

ta, mitä olen kokenut.”

Raamatuntutkija pelasi Suomen mestariksi

Villin tuorein palstanpitäjä on jämsä-

läinen Raimo Hakola, 43, joka työs-

kentelee raamatuntutkijana ja opet-

tajana Helsingin yliopistossa. Hän on

kirjoittanut lehden Raamattu-palstaa

vuoden.

”Käsittelen Raamatun kohtia, jot-

ka liittyvät toimituksen valitsemaan

teemaan. Mietin, millaisen näkökul-

man Raamatusta saisi.”

Hakolalla on vaimo sekä kolme

poikaa. Jalkapallo on tämänkin pals-

tanpitäjän sydäntä lähellä, ja pelaa-

misen lisäksi hän on valmentanut

poikiensa juniorijoukkueita. Hakola

haastaa leikkimielisesti Köykän ker-

tomalla yhden saavutuksensa.

”Olen voittanut kirkollisten jal-

kapallojoukkueiden Suomen mesta-

ruuden Gloria Patri -turnauksessa

1990-luvulla helsinkiläisessä Stadi-

papit-joukkueessa.”

Noora Melaanvuo

Keitä ne on ne kolumnistit?Villissä on julkaistu kolumneja lehden syntyajoista alkaen. Keväällä 2008 julkaistiin uusi Raamattu-aiheinen palsta, mutta toimitus unohti esitellä kirjoittajan. Nyt esittelemme kaikki kolumnistit kerralla.

Hanne Kytökangas Arto KöykkäRaimo Hakola


Tampereen neukkareitten kuvasatoa

K u v a t : A l p o S y v ä n e n

1) Mikko Kuustonen ja Jukka Perko yhtyeineen esittivät Kahlil Gibra-nin kulttiteoksen inspiroimaa uut-ta musiikkia.

2) Metallimessussa saarnasi nuo-risotyönohjaaja Mikko Saari.

3) Metallimessun liturgina toimi pastori Henna Hauta-aho Kirkko-hallituksesta

4) Pastori Hans Tuominen avasi osallisuuden käsitteitä.

5) Lapsi- ja nuorisotyön kunniap-laketti annettiin Jukka Salmiselle, Pekka Turtiaiselle ja Kalevi Virta-selle

6) Tampere- talo antoi hienot puit-teet kokoontumiselle

6

12

3

45




Venäjän Novosibirskissä asuva

18-vuotias Anastasia uskoo,

että on olemassa jokin voi-

ma, jota voi kutsua Jumalaksi: ”Tämä

voima ei ole ikoneissa kuvattu ihmi-

nen, vaan jokin energia, jotain valoi-

saa, oikein vahva voima jonka puo-

leen voi kääntyä ja hän auttaa, joka

ohjaa sinua, joka tukee sinua vaikeal-

la hetkellä”. Tutkimuksissa on selvin-

nyt, että venäläiset nuoret uskovat

yleisemmin elämänvoimaan tai hen-

keen kuin persoonalliseen Jumalaan.

Venäläiset nuoret ovat suomalai-

siin verrattuna erilaisessa asemassa

muodostaessa maailmankatsomus-

taan. Vaikka maassa on ollut uskon-

nonvapaus nyt jo lähes kaksikym-

mentä vuotta, ateistinen politiikka

Neuvostoliiton aikana rappeutti ve-

näläisen uskonnollisen perinteen,

kuten tuhatvuotisen ortodoksisen

kirkon. Uskontokasvatus oli neuvos-

toaikana kielletty, josta luonnollinen

seuraus on ollut vähäinen ja pirsta-

leinen tietämys ja kokemus uskon-

nosta Neuvostoliiton jälkeisellä ajal-

la. Venäläisten nuorten uskonnolli-

suutta käsitellyt väitöskirjani vuodel-

ta 2005 osoitti, että harva 1980-lu-

vulla syntynyt nuori on saanut kotoa

uskonnollista kasvatusta.

Venäläiset nuoret ovat muo-

dostaneet uskomuksensa ilman us-

konnonopetuksen antamaa tausta-

tietoa. Nuorten uskomusten kirjo on

laaja. He uskovat suuressa määrin

kristinuskolle tyypillisiin uskomuk-

siin: 61 prosenttia uskoo Jumalaan,

65 prosenttia sielun olemassaoloon

ja 60 prosenttia ihmeisiin. Näiden lu-

kujen lisäksi yhtä korkeaa on usko-

minen erilaisiin kansanomaisiin us-

komuksiin: yli puolet uskoo ihme-

parantajiin ja esineiden siirtämiseen

ajatuksen voimalla ja lähes kaikki us-

kovat telepatiaan ja tulevaisuuden

ennustamiseen. Uskomuksia koske-

vat prosenttiluvut ovat merkittävästi

korkeampia venäläisten nuorten kes-

kuudessa kuin Suomessa tai muissa

länsimaissa tehdyissä nuorisotutki-

muksissa.

Venäläiset nuoret yhdistelevät eri

uskonnollisista perinteistä nousevia

uskomuksia varsin ongelmattomas-

ti. Nuorten uskomukset ovat elämää

tulkitsevia. Ympärillä näkyvä epäoi-

keudenmukaisuus saa heidät ajatte-

lemaan, että kuoleman jälkeinen elä-

mä palauttaa maailmassa särkyneen

harmonian ja Jumalan olemassaolo

liittyy oikeudenmukaisuuden ja loh-

dun toteutumiseen. Useat nuoret

pitävät oikeudenmukaisena ajatus-

ta jälleensyntymisestä, jonka kiertoa

Jumala ohjaa.

Luonnollisesti uskonnollisen pe-

rinteen katkeaminen on lyönyt voi-

makkaan leiman nuoren Venäjän us-

konnollisuuteen. Vaikka heillä on pal-

jon uskomuksia, uskonnonharjoitta-

misen perinne puuttuu. Monen nuo-

ren mielestä usko on kuitenkin sitä

aidompaa, mitä enemmän se on itse

muodostettua ja mitä vähemmän us-

konnollisten opettajien ja kirkkojen

valmiiksi pureskelemaa. Useat nuo-

ret kutsuvatkin itseään ”uskovaisik-

si sydämessään”.

Venäläisten nuorten uskomuk-

sissa näkyy yhtä aikaa pitkällinen ve-

näläinen perinne ja toisaalta osat-

tomuus perinteestä. Venäläinen us-

konnollisuus on aina ollut synkretis-

tisempää kuin oppi-keskeinen lute-

rilaisuutemme ja kansan ortodoksi-

suudessa ovat yhdistyneet uskomuk-

set, mystiikka, tunnelma ja tuoksut.

Osattomuus uskontokasvatukses-

ta taas on johtanut oman mielikuvi-

tuksen ja pirstaleisen tiedon mukai-

siin uskomuksiin. Heikko uskonnol-

linen perinne ei siis luo uskonnotto-

muutta, vaan mielikuvituksellisia ja

itse muotoiltuja uskomuksia, jotka

selittävät elämää, lohduttavat ja luo-

vat toivoa oikeudenmukaisuuden to-

teutumisesta.

Maija Turunen

Kirjoittaja on tutkijatohtori Helsingin yliopiston

Katariina-instituutissa

Uskontokasvatuksen puute synnyttää omatekoisia uskomuksia.

Ateistinen kasvatus ei poista ihmisen uskonnollisuutta

Jos lapsi jää osattomaksi tietoisesta uskontokasvatuksesta,

tyhjiö täyttyy itse keksityistä uskomuksista.

Kuva Pöyhölän kansainväliseltä

rippileiriltä.



Cacciatore, Raisa & Koiso-Kanttila, Samuli: Pelasta-

kaa pojat! Minerva 2008.

Väestöliiton Poikien puhelin aloitti

toimintansa syksyllä 2008. Pojat tar-

vitsevat tukea, kertovat monen ar-

kikokemuksen lisäksi erilaiset tut-

kimustuloksetkin. Erityistukea tar-

vitsevista koulun aloittajista 70 pro-

senttia on poikia. Poikaenergiaa yri-

tetään hillitä kouluissa ja muilla jul-

kisilla paikoilla, ja samaan aikaan

nuorten miesten fyysinen ja psyyk-

kinen kunto on hälyttävästi laskenut.

Poikien seksuaaliterveys- ja aggressiokasvatukseen ei

kiinnitetä tarpeeksi huomiota.

Tämän päivän poika kasvaa suoritus- ja yksilökeskei-

sessä yhteiskunnassa. Kasvatuksen asiantuntijat näke-

vät, miten sukupolvien ketjussa arvet periytyvät. Sota

arpeutti isoisovanhempien sukupolven, jonka jälkeläi-

set puolestaan oppivat selviytymään kovalla työllä. Näi-

tä seuraava sukupolvi taas syntyi yhä kiihtyvällä tahdilla

muuttuvaan maailmaan, ja syyllistyvät elämänsä help-

poudesta.

Mutta vinoutuneeseen yhteiskuntaan voi vaikuttaa.

Hyvinvoivista pojista kasvaa hyvinvoivia miehiä. Lap-

sen onnelliseen kasvuun ei tarvita ihmeitä, vaan turval-

lisen aikuisen läsnäoloa.

Pelastakaa pojat! sisältää yksityiskohtaisia neuvoja

erilaisten kasvun vaikeuksien ratkaisemiseksi niin, että

pojan elämä olisi onnellista, iloista ja elämisen arvoista.

Kirja perustuu laajaan tutkimus- ja lähdeaineistoon, jo-

ka on avattu elävällä kielellä hyvin eteneväksi kokonai-

suudeksi. Laajan paketin hahmottamista helpottavat lu-

kujen loppuun kootut tiivistykset.

Tehdäänkö pojille turvallisuuden nimissä hallaa? ky-

selee kirjan lailla moni työntekijä, joka haluaisi kiipei-

lyttää poikia leirillä puihin, mutta joka kipuilee turval-

lisuusasiakirjaa kirjoittaessaan. Miten turvata pojat – ja

tytötkin – haavereilta, mutta antaa silti mahdollisuus

riemulliseen remuamiseen? Sama kysymys laajemmin:

missä kohtaa rajat turvaavat, mutta eivät tukahduta kas-

vua?

Kirjassa viehättää sen raikas ote, joka välttää latte-

an tasa-arvokeskustelun vaarat. Nyt puhutaan nimen-

omaan pojista. Lähtökohtana on sukupuolten erilais-

ten tarpeiden ja käyttäytymisen erojen tunnustaminen.

Vaikka erot tunnustetaan, niiden asettamista arvojär-

jestykseen vältetään. Kaiken aikaa kunnioitetaan yksi-

löä, poikaa ja tyttöä, naista ja miestä, vaikka yleistyksiä

onkin tehtävä.

Erinomaisen suositeltava kirja kaikille kasvattajille ja

vanhemmille. Toivoa sopii, että sukupuolierityinen kes-

kustelu jatkuu.

Aunio, Timo: Aamupaloja.

Päivänavauksia kouluun ja

kerhoihin. Kirjapaja 2008.

Timo Aunio on kirjoittanut

päivänavauksiksi kiireisille

ala-asteen opettajille ja muil-

le käyttäjille. Takakansi hou-

kuttelee yhä monikulttuu-

ristuvan (ja -mutkaistuvan?)

koulumaailman haasteissa

elävää: ”Kristillinen osuus on

selkeästi merkitty sekä teksteihin että musiikki-

vinkkeihin, joten sen voi halutessaan jättää pois ja laa-

jentaa kuulijakuntaa myös niillä oppilailla, jotka eivät

osallistu uskonnonopetukseen.” Näinkö se menee? Mi-

hin loppujen lopuksi tarvitaan tämän lajin kristinuskoa,

joka häiriöksi ollessaan on helposti irrotettavissa pois?

Kati Jansa-Tapio

Heinimäki, Jaakko & Jolkkonen, Jari: Luterilai-

suuden ABC. Synkkä ja harmaa sanakirja. Edita

2008.

Murheellisten laulujen maa. Ihaa-aasi Puolen heh-

taarin metsässä ja Mörkö Muumilaaksossa. Marras-

kuinen maanantai-aamu. Tämmöistähän tämä, lute-

rilaisuus, eikö?

Jaakko Heinimäki ja Jari Jolkkonen käyvät teo-

logian ja huumorin vahvoin asein taistoon luterilai-

suuteen liittyviä ennakkoluuloja kohtaan. Teos avaa

luterilaista ihmiskäsitystä, etiikkaa, teologiaa ja yh-

teiskuntanäkemystä syväluotaavasti mutta ilman lu-

kijan tuskanhikeä. Teoksen hakusanoihin kuuluvat

niin Jumala, ahdistus ja protestantti kuin olut, sek-

si ja körttiläisyyskin. Lyhyisiin kappaleisiin pakattu

salaviisas kirja sopii kohtuullisina annoksina usein

nautittavaksi. Se sopii niin sille, joka luulee jo kai-

ken tietävänsä kuin sille, joka ei oikein haluaisikaan

tietää.

Heinimäen ja Jolk-

kosen kirjan soisi le-

viävän luettavaksi mo-

neen paikkaan. Vaik-

kapa DIAK:in tentti-

kirjaksi ja seurakuntien

lukupiireihin lukemis-

toksi. Rippikouluunkin

tästä löytynee paljon

apua. Hienoa työtä, hy-

vät miehet.

MIHIN TÄMÄ ON HYVÄ?



N u o r t e n K e s k u s ( N K )

otta lapsen oikeudet lukuisine artikloineen eivät

olisi aikuisille pelkkää sanahelinää, Tyttöjen ja

poikien oikeudet kirkossa -hanke pyrkii tuomaan

lasten oikeudet niin lasten kuin aikuistenkin ulot-

tuville selventämällä sitä, mistä oikeuksissa on ky-

symys.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi kaksikymmentä

vuotta Lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymi-

sestä Yhdistyneissä kansakunnissa. Sopimus velvoit-

taa aikuisia lasten yhdenvertaiseen kohteluun. Monien

yhteiskunnallisten tahojen lisäksi myös kirkko kampanjoi

vuoden aikana sopimuksen tunnettuuden edistämiseksi.

Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oi-

keus hyvään elämään. Vaikka hyvän elämän määrittelemi-

nen ei olekaan helppoa, Tyttöjen ja poikien oikeudet kir-

kossa -hanke pyrkii luomaan puitteita, joilla voidaan aut-

taa hyvän elämän toteutumista. Keskeisenä tavoitteena

on rakentaa lapsiystävällistä kirkkoa, jossa myös lapsilla ja

nuorilla on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa.

Tyttöjen ja poikien oikeudet kirkossa -hankkeessa on

neljä eri osa-aluetta. Ensinnäkin vuosi 2009 on YK:n lap-

sen oikeuksien sopimuksen juhlavuosi. Tavoitteena on

lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettavuuden paranta-

minen. Toisena hankkeena on Suomen Poikien ja Tyttöjen

Keskus – PTK ry:n koordinoima Näyn ja kuulun - Tyttöjen

ja Poikien osallisuus kirkossa -hanke. Kolmanneksi vuon-

na 2010 toteutuvat seurakuntavaalit (Kymppivaalit), joissa

16 vuotta täyttäneillä nuorilla on ensimmäistä kertaa ääni-

oikeus. Hankkeen neljäs osa-alue on Suomen Lähetysseu-

ran koordinoima, kulttuurien väliseen dialogiin välineitä

antava Monesa-hanke.

Kaikkia osahankkeita yhdistäviä teemoja ovat osallisuus

ja yhteisöllisyys. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen juh-

lapäivää vietetään 20.11. Seurakuntien toivotaan olevan

paikkakunnallaan taho, joka kutsuu muita mukaan toteut-

tamaan juhlapäivän tapahtumaa. Yhdessä tekemisen kaut-

ta halutaan korostaa yhteisöllisyyden tärkeyttä lasten ja

nuorten arjessa.

Vaikka Tyttöjen ja poikien oikeudet kirkossa -hank-

keen nimi viittaakin alle 18-vuotiaisiin, hankekoordinaat-

tori Kaisa Rantalan mukaan tavoitteena on asennekasvat-

taa aikuisia.

”Aikuisille halutaan korostaa sitä, että on tärkeää nähdä

maailma lapsen silmin eli ymmärtää, millainen maailma ja

elämä on lapselle tärkeä ja suojeltava.”

Tämän vuoden alussa käynnistyneen Kymppivaali-

hankkeen kampanjapäällikkö Kari Kanalan mielestä osal-

lisuuden keskeisimpiä piirteitä on mahdollisuus vaikuttaa.

Kymppivaaleissa aidon osallisuuden määrittää kampanja-

päällikön mukaan ennen kaikkea äänestämisen helppous.

Myös asenne on keskeisessä osassa, kun kirkkoon pyri-

tään luomaan osallisuutta.

”Tavoitteena on luoda puitteita nuoriystävällisen kirkon

luomiseksi. Osin tämä tarkoittaa nuorten aikuisten luot-

tamushenkilöiden määrän kasvua, mutta ennen kaikkea

asennemuutosta, jossa seurakunta ja kirkko ovat olemassa

kaikkia sen jäseniä varten. Tämä on lopulta myös työnte-

kijöiden ja luottamushenkilöiden etu.”

Johanna Haapiainen-Makkonen

Osallisuutta lapsille, asennekasvatusta aikuisille

Juh

a T

uo

mi

/ R

od

eo



Nuorten Keskus Liisankatu 27 A 5,

00170 Helsinkipuh. (09) 622 9670

www.nuortenkeskus.fi

Miina Savolaisen voimauttavis-

ta valokuvista syntynyt kirja “Maa-

ilman ihanin tyttö” ilmestyi ennen

joulua. Nuorten Keskuksen kautta

voi varata paikkoja kursseille, joil-

la tutustutaan voimauttavan valo-

kuvan perusteisiin. Kaksiosaisista

kursseista ensimmäinen pidetään

Keuruulla 26.–27.3. ja 22.–23.4. ja

toinen kurssi Helsingissä 16.–17.9.

ja 12.–13.10.

Voimauttava valokuva -mene-

telmässä on mahdollisuus sekoit-

taa totta ja fiktiota. Silloin kuvat ei-

vät kerro siitä, millaisten mielikuvi-

en kautta ihminen yleensä näkee it-

sensä, vaan siitä, miten hän itse ha-

luaa tulla nähdyksi ja nähdä itsen-

sä. On käänteentekevää saada näh-

dä itsensä kauniina, voimakkaana ja

ehjänä. Omakuvan hyväksyminen

on itsen hyväksymisen metafora.

Voimauttava valokuva -kursseilla

perehdytään menetelmän periaat-

teisiin, voimautumisen ehtoihin ja

valokuvan terapeuttisuuteen. Pai-

nopiste on henkilökohtaisessa voi-

mautumisessa. Koulutuksen aikana

muun muassa kootaan elämäntari-

nallinen työ omista albumikuvista,

tutustutaan valokuvaustilanteen ta-

savertaiseen vuorovaikutukseen ja

omakuvatyöskentelyyn sekä tutki-

taan omia rooleja valokuvaamalla.

Lisätietoja koulutuksesta: Sari

Autio, [email protected], p. 0400-105 072 ja voimauttavasta

valokuvauksesta www.voimautta-vavalokuva.net.

Lapsi- ja nuorisotyön neuvotte-

lupäivät houkuttelivat tammi-

kuun alussa Tampereelle san-

koin joukoin lapsi- ja nuorisotyön

ammattilaisia. Nuorten Keskuksen

väki osallistui näkyvästi neuvottelu-

päivien järjestämiseen.

Tuttuun tapaan neuvottelupäi-

vät tarjosivat mahdollisuuden tava-

ta muita saman alan ammattilaisia.

Tarjolla oli vertaistuen lisäksi myös

uusia lapsi- ja nuorisotyötä varten

suunniteltuja materiaaleja ja ideoi-

ta, joiden tarjoamiseen myös Nuor-

ten Keskus osallistui.

Päivien aikana julkaistiin kolme

kirjaa, joiden julkaisemisessa Nuor-

ten Keskuksella on ollut suuri rooli.

Heli Pruukin toimittamat Usko, Toi-

vo ja Lempi, Ekonistin käsikirja ja

Kerron sinulle tarinan III saivat hy-

vän vastaanoton.

Nuorten Keskuksen väki oli mu-

kana myös kanavien ja workshopi-

en järjestämisessä. Erityistä huomio-

ta sai neuvottelupäivillä virallisesti

käynnistetty hanke Ekonisti – luon-

toriippuvainen. Nuorten Keskus nos-

ti neuvottelupäivillä julkaistua Eko-

nistin käsikirjaa esiin workshopissa,

jossa keskeisenä teemana oli nuorten

halu toimia ympäristön hyväksi in-

ternetin tarjoamilla foorumeilla.

Myös vuoden alussa käynnistet-

ty Kymppivaali-hanke kiinnosti neu-

vottelupäivien osallistujia. Aiheen

ympärille koottu kanava veti pai-

kalle runsaasti väkeä. Kanavaa vetä-

nyt Kymppivaali-hankkeen kampan-

japäällikkö Kari Kanala oli tyytyväi-

nen, että hanke herätti vilkasta kes-

kustelua. ”Keskeistä vaalien onnistu-

misessa ja nuorten esiinmarssissa on

työntekijöiden asenne. Ilahduttavaa

oli, että osallistujat kokivat työnteki-

jällä olevan mahdollisuuksia vaikut-

tamiseen. Nyt täytyy vain löytää yh-

teinen suunta nuorten äänestysmah-

dollisuuden ja osallisuuden helpotta-

miseksi.”

Vaikka neuvottelupäivät ovatkin

tältä vuodelta ohi, Nuorten Keskuk-

sessa aletaan valmistautua jo hyvis-

sä ajoin seuraaviin neuvottelupäi-

viin. Tavoitteena on tarjota myös en-

si vuonna laadukasta materiaalia ja

tuoreita ideoita nuorisotyön ammat-

tilaisille.

Nuorten Keskus näkyi ja kuului neuvottelupäivillä

HenkilöstöuutisiaNuorten Keskuksessa pitkään

palvellut talouspäällikkö Mari-

ta Bergius jäi eläkkeelle tammi-

kuun lopussa. Nuorten Keskus

kiittää Maritaa yhteisistä vuosis-

ta ja toivottaa talouspäällikölleen

Ta

pa

ni

Ro

mp

pa

ine

n Voimauttava valokuva avuksi eheytymiseen

Marita Bergius



ptk.fi POIKIEN JA TYTTÖJEN KESKUS

Myös tytöillä ja pojilla on oikeus kristilliseen lehteen

iiPee, 8-13-vuotiai-

den tyttöjen ja poi-

kien oma lehti, on

uudistunut sekä leh-

den koon että sisällön

osalta. Lehdessä alkoi-

vat vuoden vaihteessa

uudet Ekonisti- ja Valuvikako? -pals-

tat. Mikko Piiroinen laatii raamat-

tuaiheisia tehtäviä, ilmeikkäitä kan-

sikuvia piirtää Joanna Vikström Ek-

löv.

Lehden suosittuina palstoina jat-

kavat TT Kari Kuulan tyttöjen ja

poikien teologiasta, etiikasta ja elä-

mäntaidoista kertovat jutut ja ker-

hohartauksina paljon käytetyt Eero

Jokelan Hmm-palstan pienet pyhät

hetket. Jutut lähetyskentiltä teke-

vät tutuksi koko maailmaa. Seura-

kuntien kerhojuttuja saamme puo-

lestaan eri puolilta koti-Suomea,

voit kirjoittaa itse - tai antaa vinkin!

Suuri voimavara lehdessä on myös

JiiPeen 50 oman reportterin kerho,

jonka jäsenet kirjoittavat ikäisilleen

lehdessä.

Nuorisotyöntekijöiden kokemuksia JiiPeestä

� JiiPeessä kristillinen usko elää las-

ten arjen kokemuksissa. Sitä on ilo

tilata kouluikäisille. Annamme sen

lahjaksi kaikille kymppivuotiaille.

� JiiPee on kerhonohjaajillemme

turvallinen työväline. Lehdessä on

paljon askartelua ja tehtäviä sekä so-

pivia tekstejä kerhohartauksiin.

� JiiPeen teemanumerot ja netis-

tä löytyvät käyttöohjeet ovat vuo-

si vuodelta antaneet hyvin toimivan

materiaalin koulutyöhömme.

� Myös varhaisnuoret tarvitsevat

hengellistä lukemista. JiiPeen ke-

sänumero onkin meidän leireillä va-

kiotavaraa.

� Kaikki viidennet ovat meidän

kummiluokkia. Oppilaat saavat leh-

den ja opet samalla oivan työväli-

neen.

Tilaustiedot ja muut infot netissä

www.ptk.fi -> JiiPee.

Lehteä julkaisevat PTK - poikien ja

tyttöjen keskus ja Suomen Lähetys-

seura.



P T K - p o i k i e n j a t y t t ö j e n k e s k u sP a r t a h a r j u n t i e 3 6 1

7 6 2 8 0 P a r t a h a r j up u h . 0 2 0 7 7 6 9 5 6 0

p t k @ p t k . f i , w w w. p t k . f i

Perinteinen helmikuun erikoisteemanumero

JiiPeenKansainvälisyysnumero,jossa Riemunkirjava-liiteJiiPee juhlii kansainvälisten juttujen merkeissäSuomen Lähetysseuran 150-vuotistaivalta ja

Suomen ev.-lut. kirkon lähetystyön juhlavuotta.

Kansainvälisyysnumeron ilmestyessä runsaatkäyttövinkit netissä: www.ptk.fi -> JiiPee.

Hinnat: 2,50 - 5,00 e/kpl tilausmäärästä riippuen. Hintaan lisätään lähetyskulut.

Lisätietoja sisällöstä: www.ptk.fi -> JiiPee-lehti -> Tarjoukset ja hinnasto

Tilaa hyvä työkalu ja tuliainen koulu-vierailuille, kerhoihin ja leireille!

Ilmestyy 11.2.

U u t u u k s i aKursseja ja tapahtumia

Lehdessä mm.: • Ystävyyttä maa-hanmuuttajan kanssa • Yksi us-ko kaikkialla • Mitä on ystävyys ja kansainvälisyys • Kodin juhlat eri kulttuureissa • Juttuja yli 10 maas-ta, mm. kambodzalaisen Kart-po-jan unelma ja Saran koulunkäyntiä Thaimaassa. • Uudet palstat: Va-luvikako? ja Ekonisti sekä Mikon metkat -raamattutehtävät • Kokki-kerho Leppävaarassa • Pieni pyhä hetki Hmm...-palstalla.

Tytöille ja pojille� Vuotuinen kirkon varhaisnuorisotyön JiiPee-salibandyturnaus seurakuntien salibandyker-hoille 25.4. (huom. aika eräistä ennakkotiedois-ta poiketen!) Fatpipe-basella, Helsingissä.� Kuopion hiippakunnan varhaisnuorten Hiip-pasähly 2009 seurakuntien sählykerhoille 9.5. Pieksämäellä.

Ohjaajille� PTK:n Etelä-Suomen piirien alueellinen varhaisnuorisotyön teemakoulutussemi-naari varhaisnuorisotyön parissa työskentele-ville 12.–13.3. Siuntion kylpylässä.� Youth in Action -koulutuspäivä ryhmäta-paamisten järjestäjille (nuorisotyöntekijät, va-paaehtoiset sekä ryhmätapaamisia suunnitte-levat nuoret) 17.3. Partaharjun toimintakes-kuksessa, Pieksämäellä.� Mikkelin hpk:n varhaisnuorisotyön alu-eellinen koulutusseminaari varhaisnuoriso-työn parissa työskenteleville 18.–19.3. Mikke-lin seurakuntayhtymän kurssikeskus Susinie-messä, Mikkelissä.� Kuka peilistä kurkistaa -koulutus liikun-ta- ja perhetyön parissa toimiville työntekijöille 26.–27.3. Aulangolla, Hämeenlinnassa.� European Fellowship Easter Course 17–25-vuotiaille vapaaehtoisille ohjaajille ja nuor-ten parissa toimiville 5.–12.4. Pöyhölässä, Keuruulla. � PTK:n Itä-Suomen piirin alueellinen var-haisnuorisotyön koulutusseminaari varhais-

nuorisotyön parissa työskenteleville 22.–23.4. Bomballa, Nurmeksessa.

Kesän 2009 leirit� Lähetystyön 150-v. juhlaleiri 10–14-vuoti-aille Lapuan hiippakunnan varhaisnuorille 15.–18.6. Päiväkummussa. � Helsingin ja Espoon hiippakuntaleiri Korp-pi 2009 on varhaisnuorten telttaleiri 22.–24.6. Korpirauhassa, Siuntiossa. � Perinteinen valtakunnallinen Partaharjun harraste- ja raittiusleiri kuntien ja srk:ien var-haisnuorten ryhmille 24.–29.6. Partaharjun leirikylässä, Pieksämäellä. Puu-telttaleiri pi-detään yhdessä Kuopion ja Mikkelin hpk:ien Puu-telttaleirin kanssa.� Kuopion ja Mikkelin hiippakuntien Puu-telt-taleiri seurakuntien varhaisnuorten ryhmil-le 24.–29.6. Partaharjun leirikylässä, Piek-sämäellä. Leiri pidetään yhdessä harraste- ja raittiusleirin kanssa.� Partaharjun 55. puhallinmusiikkikurssi puhallin- ja lyömäsoitinharrastajille 21. –28.7. Partaharjun leirikylässä, Pieksämäellä. � Tampereen hiippakunnan Pihka2-leiri 23.–27.7. Lammasniemessä, Kurussa. � Loiskis-leiri varhaisnuorten ryhmille 28.–31.7. Kunstenniemessä, Rymättylässä.

Lisätietoja: www.ptk.fi -> PTK:ssa tapahtuu -> Toimintavuosi 2009Katso myös: www.ptk.fi -> piirit

Kaarina HakkarainenHelmeilyäRukoushelmet koulu-ikäisten elämässäRukoushelmien avulla lapset voivat astua si-sälle uskon maailmaan ja käsitellä konkreetti-sesti perimmäisiä ky-symyksiä: Kuka mi-nä olen? Kuka on Ju-mala? Kuinka voimme löytää toisemme?

Kirjan pohjalta voi rakentaa säännöllisesti kokoontuville kouluikäisten ryhmille useita ko-ko toimintakauden kestäviä työskentelykoko-naisuuksia. Lisäksi kirjasta voi poimia ainek-sia jumalanpalveluksiin, tapahtumiin ja leireille. Soveltaen tekstit ja toiminta sopivat myös muil-le ikäryhmille.

Hinta 35 e, jäsenseurakunta-alennus 15 %.

Pauliina Elonen - Lilli Jussila - Hannele Keskitalo - Maija Salmijärvi:Kerho keittiössäKokkikerho-ohjelmistoTämä kerho-ohjel-misto on suunnat-tu erityisesti seura-kuntien kokkikerhoil-le. Kirja on jokaisen kokkikerhonohjaajan oma käsikirja. Se si-sältää reseptit ja har-taudet niin syksyyn kuin kevääseenkin, yhteensä 30 kerho-kokonaisuuteen. Ohjelmistossa on otettu huo-mioon kalenteri- ja kirkkovuoden juhlat, joten si-tä voi käyttää vuodesta toiseen. Hinta 25 e, jä-senseurakunta-alennus 15 %.

Par-As -PropelliKierrä propellia kämmeniesi välis-sä ja propellin len-nätyskisa vaikka-pa kerhossa, 10-synttäreillä tai lei-rillä voi alkaa! Hin-ta 50 kpl:een eris-sä á 1 e, 100- kpl á 0,80 e.

Onnistumisen iloa ja elämyksiä kerhoihin ja lei-reille. Lisää Par-As-askartelumateriaaleja:

www.ptk.fi -> PTK-puoti



K i r k o n k a s v a t u s j a n u o r i s o t y ö ( K K N )

Rippikoulun tavoite on, että

nuori vahvistuu paitsi uskos-

sa, myös rakkaudessa lähim-

mäiseen.

Mitä diakoniakasvatus rippikou-

lussa on: lyhyt opetuskokonaisuus,

jossa esitellään diakoniaa työalana,

vai koko puolivuotisen rippikoulun

läpäisevää asennekasvatusta?

Miltä tuntuu, kun pystyy autta-

maan toista? Millaista on pyytää

apua ja tulla autetuksi? Onko oman

edun tavoittelu ainut keino pärjätä

elämässä? Kenen tehtävä on innostaa

nuorta tukemaan heikkoja ja puut-

tumaan epäoikeudenmukaisuuksiin

Suomessa ja kehitysmaissa? Mitä on

kristittynä eläminen ja mitä sille ta-

pahtuu riparin jälkeen? Nuorilla on

halu tehdä hyvää ja kantaa vastuu-

ta, mutta kuinka löytää ne, jotka tar-

vitsevat apua naapurissa ja kauempa-

na? Millaiseen maailmaan ja asentee-

seen haluamme rippikoululaisia kas-

vattaa?

Näitä kysymyksiä haastamme si-

nut pohtimaan! Aineiston ryhmitte-

ly ja lyhyet luonnehdinnat auttavat

löytämään tilanteeseen ja käytettä-

vään aikaan soveltuvan työskentelyn.

Osioita voi helposti yhdistellä ja so-

veltaa. Sivustoa on tarkoitus täyden-

tää ja omia ideoita diakonian toteut-

tamiseen otetaan nettisivujen kaut-

ta mieluusti vastaan! Jaa omastasi ja

kerro muillekin, miten diakoniakas-

vatusta riparilla voi edistää!

Yhteistyössä mukana: Kasvatus ja

nuorisotyö, Diakonia ja yhteiskunta-

työ, Nuorten Keskus ry, Anna ja Ar-

vo, Kirkon Ulkomaanapu, Suomen

Lähetysseura, Yhteisvastuu ja Mo-

nesa.

Aika tehdä hyvää

rippikoulussa!

Järjestyksessään toiset valtakunnalliset neuvottelu-

päivät pidetään 28.–29.4.2009 Mikkelin seurakun-

takeskuksessa. Päivillä pureudutaan mm. romani-

lasten ja -nuorten asemaan.

Kohderyhmä: seurakuntien työntekijät, romanit se-

kä muut aiheesta kiinnostuneet

Hinta: 50 euroa, osallistuja huolehtii majoitukses-

taan ja matkakuluista

Järjestäjät: Kirkon diakonia ja yhteiskunta-

työ, Romanit ja kirkko -neuvottelukunta, Mikke-

lin hiippakunta ja Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta

Ilmoittautuminen: 3.4.2009 mennessä [email protected]

Tiedustelut: ihmisoikeussihteeri Kati Jääskeläinen,

[email protected]. puh. 09 1802 210

Neuvottelupäivien ohjelma on saatavilla helmikuus-

sa 2009 KDY:n verkkosivuilla: www.evl.fi/kkh/to/kdy.

Romanit ja kirkko -neuvottelupäivät Mikkelissä



Kirkkohallitus, Kirkon kasvatus ja nuorisotyöPL 185 (Satamakatu 11)

00161 Helsinkipuh. (09) 1802 1

www.evl.fi/kkh/to/kkn/

KIRKON TIEDOTUSKESKUS/ AV-TOIMITUSpuh. (09) 1802 321, s-posti [email protected]/av

MINÄKUVANeljä tarinaa nuoruudesta

UUTUUS DVD!

Valintojen edessäKoulutuspaikan valitseminen voi olla monelle peruskoulunsa päät-tävälle vaikea asia.NimimerkilläNuoret käyttävät yhä enemmän aikaansa tietokoneella ja internetissä.Nuori maailmanvalloittajaYksinmatkustaminen muokkaa nuoren kuvaa maailmasta ja omasta itsestään.HuipulleMoni nuori haaveilee malliksi tai julkkikseksi tulemisesta.

Yhden dokumentin kesto noin 5 minuuttia. DVD pitää sisällään myös vinkkejä miten aiheita voi käsitellä nuorten kanssa.

Hinta: DVD 20 €

Kirkon suurimmat ammatilli-

set neuvottelupäivät järjes-

tettiin Tampereella 13.–15.1.

Päiville on kokoonnuttu jo vuodesta

1954. Nyt paikalla oli noin 1200 kas-

vatuksen ammattilaista.

Kirkon kasvatuksen ja nuoriso-

työn toimikunta myönsi lapsi- ja

nuorisotyön ansiomerkin seuraavil-

le henkilöille: Markku Autio, nuori-

sotyönohjaaja, Ähtärin srk, Soile Au-

tio, nuorisotyönohjaaja, Ähtärin srk,

Jussi Kosonen, nuorisotyönohjaaja,

Viinikan srk, Irma Männistö, nuori-

sotoimiston toimistonhoitaja, Tam-

pereen srkt, Pertti Nieminen, kasva-

tustyönsihteeri, Lahden srk-yhtymä,

Irmeli Paalaste, nuorisotyönohjaaja,

Viinikan srk, Sinikka Simola, nuori-

sotyönohjaaja, Pakilan srk, Kaija-Lii-

sa Toivonen, vastaava lastenohjaaja,

Vesilahden srk

Lapsi- ja nuorisotyön kunniapaketti

myönnettiin seuraaville henkilöille:

Jukka Salminen, lauluntekijä, muu-

sikko, Hämeenlinna, Pekka Turtiai-

nen, erityisnuorisotyöntekijä, Jyväs-

kylän seurakunta, Kalevi Virtanen,

pääsihteeri, Seurakuntien Lapsityön

Keskus,.

Kolehdit

Kuninkaan juhlissa kerätty koleh-

ti Kirkon ulkomaanavulle Ugandan

aids-orpojen parissa tehtävään työ-

hön tuotti 1249,25 euroa. Metalli-

messun kolehti Suomen Lähetys-

seuralle Gazan katastrofiaputyöhön

tuotti 1108,75 euroa.

Palautelomakkeen täyttäneiden

kesken arvottiin kolme Kirkon tie-

dotuskeskuksen materiaaleista koos-

tuvaa pakettia. Onni suosi seuraa-

via: Virpi Huttunen, Keminmaa, Päi-

vi Sutinen, Espoo, Risto Luukkanen,

Mikkeli.

Neuvottelupäivillä arvottiin myös

Kirkon tiedotuskeskuksen AV-toimi-

tuksen ständillä Arvaa mitä! T-paito-

ja. Arvonnassa onni suosi: Sanna Jär-

vensivu, Virrat, Johnny Sabbah, Lah-

ti, Olavi Sorva, Sastamala, Sarikka

Vuorenoja, Pori.

Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivät Kasvatuksen foorumi Tampereella


LattiakLattiakLattiakLattiakLattiakuvamenetelmäuvamenetelmäuvamenetelmäuvamenetelmäuvamenetelmäelävöittämään vaikkelävöittämään vaikkelävöittämään vaikkelävöittämään vaikkelävöittämään vaikka rippika rippika rippika rippika rippikoulua!oulua!oulua!oulua!oulua!

TTTTTilaukset:ilaukset:ilaukset:ilaukset:ilaukset: LK-kirjat / Lasten Keskus, p. (09) 6877 450, [email protected]

Uusia menetelmäkirjojaUusia menetelmäkirjojaUusia menetelmäkirjojaUusia menetelmäkirjojaUusia menetelmäkirjoja

Aulikki MäkinenAulikki MäkinenAulikki MäkinenAulikki MäkinenAulikki Mäkinen

LLLLLAAAAATTTTTTIAKTIAKTIAKTIAKTIAKUVUVUVUVUVAAAAAT 2T 2T 2T 2T 2

Toinen kirja Lattiakuvat-menetelmästä sisältää 22 uutta kerto-

musta sekä paljon käytännön kokemusta ja vinkkejä menetel-

män monipuoliseen käyttöön.

Kirjan kertomuksiin tarvitaan suhteellisen vähän materiaalia ja

kestonsa puolesta ne ovat sovellettavissa myös hartauksiksi tai

alustuksiksi. Kirja sopii siis aloittelijankin käsiin. Käytännön

apua tarjoavat myös artikkeli menetelmän soveltamisesta eri-

ikäisten kanssa lapsista aikuisiin sekä kattava osio piiritanssi-

askeleita tuttuihin hengellisiin lauluihin.

Hinta 34 eHinta 34 eHinta 34 eHinta 34 eHinta 34 e ISBN 978-951-627-768-7

wwwwwwwwwwwwwww.lastenk.lastenk.lastenk.lastenk.lastenkeskeskeskeskeskus.fius.fius.fius.fius.fi

Kaarina HakkarainenKaarina HakkarainenKaarina HakkarainenKaarina HakkarainenKaarina Hakkarainen

HELMEILHELMEILHELMEILHELMEILHELMEILYÄYÄYÄYÄYÄRukoushelmet kouluikäisten elämässäRukoushelmet kouluikäisten elämässäRukoushelmet kouluikäisten elämässäRukoushelmet kouluikäisten elämässäRukoushelmet kouluikäisten elämässä

Helmeilyä on kirja rukoushelmistä. Se on suunnattu työhön

kouluikäisten parissa; aamu- ja iltapäivätoimintaan, varhais-

nuorisotyöhön, pyhäkouluun. Kirjan pohjalta voi rakentaa

säännöllisesti kokoontuville ryhmille useita koko toimintakau-

den kestäviä työskentelykokonaisuuksia. Lisäksi kirjasta voi

poimia aineksia jumalanpalveluksiin, tapahtumiin ja leireille.

Hinta 35 eHinta 35 eHinta 35 eHinta 35 eHinta 35 e ISBN 978-951-627-771-7

LattiakLattiakLattiakLattiakLattiakuvamenetelmäuvamenetelmäuvamenetelmäuvamenetelmäuvamenetelmäelävöittämään vaikkelävöittämään vaikkelävöittämään vaikkelävöittämään vaikkelävöittämään vaikka rippika rippika rippika rippika rippikoulua!oulua!oulua!oulua!oulua!

RRRRRukukukukukoushelmetoushelmetoushelmetoushelmetoushelmet varhaisnuorisotyössä! varhaisnuorisotyössä! varhaisnuorisotyössä! varhaisnuorisotyössä! varhaisnuorisotyössä!

RRRRRukukukukukoushelmetoushelmetoushelmetoushelmetoushelmet varhaisnuorisotyössä! varhaisnuorisotyössä! varhaisnuorisotyössä! varhaisnuorisotyössä! varhaisnuorisotyössä!


Documents

- IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ 1·09villi.fi/images/lehdet/VILLI1_2009.pdf · VVILLI 1-2009 - 28s - lopullinen.indd 3ILLI 1-2009 - 28s - lopullinen.indd 3 99.2.2009 22:28:40.2.2009 22:28:40