Maakunnan mainiot 2/2010

Päijät-Hämeen maakunta- ja aluetaidemuseon tiedotuslehti 2/2010Maakunnan mainiot

60-vuotias Lahden taidemuseo juhlii joulukuussa s. 14

Lahden arkkitehtuuripoliittinen ohjelma valmistui s. 36

Tuore museonjohtaja Timo Simanainen haastattelussa s. 4

Rakennuskonservaattorit unelmatöissä Urajärven kartanolla s. 26Wellamo-opisto kotiseutumuseoiden aarteita etsimässä s. 44

49

10

18222634

14

Museonjohtaja suuntaa tulevaisuuteenHaastattelussa museonjohtaja Timo Simanainen.

Huippugrafiikkaa Lahden taidemuseossaSeitsemäs kansainvälinen pienoisgrafiikan triennaali esillä Lahden taidemuseossa 27.11.2010–30.1.2011.

Kuvataiteilija Maaria Wirkkala Lahden historiallisessa museossaLahden historiallinen museo järjestää 5.11.2010–3.4.2011 kokoel-miaan luotaavan näyttelyn Jokaisella on oma aikansa.

60-vuotias Lahden taidemuseo juhliiLahden taidemuseon täyttää tänä vuonna 60 vuotta ja Juliste-museo 35 vuotta.

Lahden kulttuuriohjelmaOhjelma tarjoaa kulttuurin perusteita peruskoululaisille.

Löytyykö kartalta?Lahden kaupunginmuseon karttakokoelmat.

Unelmatöissä Urajärven kartanollaToimitus tapasi kaksi nuorta konservaattoria Asikkalan Urajärvellä.

Muinaisjäännös Hollolan Tiirismaan laellaMitä Tiirismaan laki kätkeekään sisäänsä?

Käyttökelpoista, kestävää, kaunistaLahden arkkitehtuuripoliittinen ohjelma on valmistunut.

Helteinen kaivauskesä Hollolan ParinpellossaLahden kaupunginmuseon arkeologian yksikön väki ahersi arke-ologisilla kaivauksilla Parinpellossa.

Kotiseutumuseoiden aarteita etsimässäWellamo-opisto mukana kehittämässä kotiseutumuseoiden ko-koelmien hyödyntämistä.

Maakunnan mainiot

36

Sisällys

40

4

10

26

36

40

44

Maakunnan mainiot toimituksesta vastaavat

PäätoimittajaVille-Matti RautjokiamanuenssiLahden taidemuseo / Päijät-Hämeen aluetaidemuseo

Riitta NiskanentutkijaLahden kaupunginmuseo / Päijät-Hämeen maakuntamuseo

Päivi SiikaniemitutkijaLahden kaupunginmuseo / Päijät-Hämeen maakuntamuseo

Hannu TakalaamanuenssiLahden kaupunginmuseo / Päijät-Hämeen maakuntamuseo

Anna-Riikka VadentutkijaLahden kaupunginmuseo / Päijät-Hämeen maakuntamuseo

KuvatTiina Rekola, Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto, muut lähteet mainittu valoku-vien yhteydessä

Graafinen suunnitteluVille-Matti Rautjoki

Julkaisija

Maakunnan mainiot

s. 18Kuva: Juha Tanhua

Toim

itus

4 Maakunnan mainiot

Elokuun alussa 2010 Timo Simanainen aloitti työnsä Lahden kaupunginmuseon johtajana. Lahteen muse-onjohtaja siirtyi Riihimäen taidemuseosta, jossa hän

työskenteli 15 vuoden ajan. Simanainen haluaa kääntää Lahden museot uuteen nousuun ja suunnata ajatukset

menneisyyden sijasta tulevaisuuteen.

Lahden kaupunginmuseon uusi johtaja Timo Simanainen esittelyssä

MMuseonjohtaja suuntaa

tulevaisuuteen

teksti Ville-Matti Rautjoki

kuvat Tiina Rekola

5Maakunnan mainiot

F ilosofian maisteri Timo Simanainen aloitti elokuun alussa 2010 Lahden kau-punginmuseon johtajana. Lahteen hän siirtyi Riihimäen taidemuseosta, jossa

työuraa ja kokemusta karttui 15 vuoden ajan. Simanainen valmistui vuonna 1986 Helsingin yliopistosta pääaineenaan taidehistoria. Yliopis-to-opintonsa hän aloitti kuitenkin Jyväskylässä, missä taidehistorian lisäksi opintoihin kuului-vat yleinen kirjallisuus, kansatiede, filosofia ja yhteiskuntapolitiikka.

Riihimäen taidemuseon jälkeen Lahden kau-punginmuseo vaikuttaa varsin erilaiselta orga-nisaatiolta. Miksi hän sitten päätti hakea Lah-teen?- Tein töitä Riihimäen taidemuseossa 15 vuotta, mikä on pitkä aika samassa työpaikassa, Sima-nainen toteaa.

6 Maakunnan mainiot

Maakunnan mainiot 7

- Siinä ajassa on jo ehtinyt antaa itsestään paljon yhdessä työympäristössä. Näin Hesaris-sa ilmoituksen ja päätin, että on aika kokeilla jotain uutta. Ajattelin, että pystyn Lahdessa käyttämään omia kokemuksiani ja osaamistani paremmin kuin silloisessa työpaikassani. Haluan saada täällä jotain näkyvää aikaan ja sen pitää olla laadukasta.

Harrastuksena perehtyminen asioihinVapaa-aikaa ei Simanaisen mukaan Lahteen tu-lon jälkeen ole paljon jäänyt käytettäväksi, paitsi viikonloppuisin. - Harrastan hidasta liikkumista eli joogaa ja ulkoilutan koiraa maisemissa. Vapaa-aikana pyrin lukemaan ja kirjoittamaan kaikenlaista. Varsinkin lukeminen, tutkiminen ja kaiken uuden opiskelu on tärkeää. Pyrin perehtymään erilaisiin asioihin ja pääsemään syvälle niiden ytimeen, Simanai-nen kertoo.- Perhe ja koti ovat tietenkin tärkeitä asioita ja niihin menee luonnollisesti iso osa vapaa-ajasta.

Museotyön lisäksi myös mainosmaailmaa kiinnostaaUravalinta on aina kiinnostava asia, mutta jos siltä pitäisi poiketa jonnekin, Simanainen valit-sisi mainosalan.- Jos en olisi museoalalla niin olisin töissä mainostoimistossa, ehdottomasti. Mainosten suunnittelu ja tekeminen ovat luovaa työtä, jossa saa käyttää apinanaivoja eli älyä ja nokke-luutta. Mainosten tekemiseen liittyy taiteellinen prosessi, vaikka mainonnan tavoitteista voikin olla montaa mieltä. Museotyö ja mainosala ovat siinä mielessä samankaltaisia, että niiden avulla voi avata ihmisten silmiä. Hyvistä mainoksista näkee, että jollain on välähtänyt. Hyvät tv-mai-nokset ovat kuin lyhyitä elokuvia.

Lahden kaupunginmuseo suuntaa tulevaisuuteenLahden kaupunginmuseo on Simanaisen

mielestä joustava ja monipuolinen, useilla eri sektoreilla asiakkaitaan palveleva organisaatio. Osaava henkilökunta on myös ehdoton vah-vuus. Kaupunginmuseossa täytyisi kuitenkin museonjohtajan mielestä kehittää organisaatio-ta suhteessa siihen, missä tilanteessa kaupunki on ja mihin suuntaan se tulevaisuudessa on kehittymässä. - Oma näkemykseni on, että varsinkin Lahden keskusta tulee kehittymään entistä kaupun-kimaisempaan suuntaan. Museon pitää kyetä tarjoamaan muutoksessa olevalle kaupungille sellaisia toimintoja ja palveluita, jotka Lahdelle sopivat, visioi Simanainen.- En korosta tässä niinkään menneisyyden tallentamista, mikä sinällään on itsestään selvä tehtävä, vaan suuntautumista tulevaisuuteen. Varsinkin nuoriin aikuisiin täytyy panostaa, että heidät saadaan jäämään kaupunkiin, työsken-telemään täällä ja viihtymään. Kulttuurimyön-teinen kaupunki on sellainen, johon halutaan jäädä.

Uudet tilat Lahden taide-museolle ja JulistemuseolleLahdessa on vuosikymmenien ajan keskusteltu uusista tiloista taidemuseolle. Tulevassa kes-kustelussa on hyvä muistaa myös Julistemuseo, jolta puuttuvat asianmukaiset varastotilat sekä kokonaan omat näyttelytilat. Taidemuseon ja Julistemuseon tilaongelma on Simanaisen mu-kaan akuutti:- Taidemuseolle ja Julistemuseolle on vält-tämättä saatava asianmukaiset tilat. Lahden imagolle ei ole hyväksi, että näiden museoiden toimintaympäristö on sellainen kuin se nyt on. Museoammattilaiset, jotka työskentelevät tai vierailevat siellä, näkevät tarpeen suoraan ja heti. Tavalliselle kaupunkilaiselle, joka harvoin museoissa käy, ei ongelma yleensä näyttäydy näin selvänä. Asiasta täytyykin käydä laajaa yhteiskunnallista keskustelua ja selvitystä niin, että jossain vaiheessa vain todetaan asian to-della olevan näin.

Lahti on Espoon, Kauniaisten ja Vantaan ohella mukana Helsingin Maailman designpääkaupun-ki 2012 -hankkeessa. Simanaisen mielestä juuri nyt on Lahdella etsikkoaika taidemuseoasiassa.

Seuraavan kahden vuoden aikana tulisi hänen mukaansa päästä asiassa napakasti eteenpäin.- Kyllä uskon, että uudet tilat taide- ja juliste-museolle jossain vaiheessa saadaan, Simanai-nen ennustaa. - Huono taloudellinen tilanne on tietenkin kitkatekijä asiassa, mutta se ei saa olla esteenä pitkän tähtäimen toiminnalle. Mikään tietty sijaintipaikka ei ole oleellinen. Merkittävää on ainoastaan se, että tilat sijoittuisivat kaupungin keskustaan torin lähistölle, johon matkailijatkin helposti löytävät.

Pelkän uuden taidemuseon sijasta Simanainen yhdistäisi kokonaisuuteen taiteen lisäksi muo-toilua ja teknologiaa. - Taidemuseon pitäisi tulevaisuudessa olla täl-lainen citymuseo, joka toisi näytille aivan uusia

asioita ja uudella tavalla. Tähän toteuttamiseen tarvitaan ehdottomasti asianmukaiset tilat.

Miltä Lahden museot näyttävät tulevaisuudessa?Tulevaisuudessa Simanainen haluaisi kaupun-ginmuseosta entistä avoimemman toimijan, jonka tekemisistä puhutaan ja luetaan laajas-ti. Museoiden näkyvyyttä tulisikin lisätä sekä kaupungissa että kansallisella tasolla. Joitain asioita täytyy hänen mukaansa tehdä uudella tavalla. Tulevaisuudessa Lahden museoissa py-ritään pääsemään pois vanhasta museotoimin-tamallista eli ei enää panna pelkästään purkkiin menneisyyttä vaan luodaan oman toiminnan kautta uutta tulevaisuutta tähän kaupunkiin.

8 Maakunnan mainiot

Maakunnan mainiot 9

Huippugrafiikkaa ympäri maailmaa

Kansainvälistä pienoisgrafiikkaa esittelevä Miniprint Finland -triennaali on esillä Lahden taidemuseossa 27.11.2010–30.1.2011. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Lahden Taidegraafikot ja Lahden taidemuseo. Kesäkuussa 2010 kansain-välinen jury valitsi ehdolle lähetettyjen, vuosina 2007-2010 valmistuneiden, teosten joukosta esille tulevat työt. Kilpailuehdotuksia tuli yhteensä 2419, joista 214 valittiin mukaan näyttelyyn. Esillä on teoksia 152 taiteilijalta 33 eri maasta.

Jury myöntää kilpailussa Grand Prix -palkinnon, kolme tunnustuspalkinota ja kaksi kunniamainin-taa.

Miniprint Finland 2010 tapahtuman suojelija on taidegraafikko Outi Heiskanen.

Miniprint Finland 2010 jury

Loit Jöekalda (Viron Taidegraafikoiden puheenjohtaja)Pekka Hokkanen (Lahden Taidegraafikot ry)Maria Kausalainen (Suomen Taidegraafikot ry)John Rasimus (Ruotsi)Ville-Matti Rautjoki (Lahden taidemuseo)Tom Thijsse (Alankomaat, 2007 Grand Prix -palkittu)

Miniprint Finland 20107. kansainvälinen pienoisgrafiikan triennaaliLahden taidemuseossa 27.11.2010-30.1.2011

Seitsemännen kerran jär-jestettävä kansainvälinen pienoisgrafiikan triennaali Miniprint Finland tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen nykygrafiikkaan. Näyttely on esillä Lahden taidemuseossa 27.11.2010–30.1.2011.

Cleo

Wilk

inso

n (A

ustr

alia

): Si

tten

, mez

zotin

ta

10 Maakunnan mainiot

– Tähän näyttelyyn kuuluu liike. Voi pysähtyä. Ei voi ymmärtää. Voi vain yrittää ymmärtää. Hetkiä ei voi toistaa.

Ruumisvaunut 1910-luvulta. Lahden historiallisen museon kokoelmat.

Lahden historiallinen museo järjestää 5.11.2010–3.4.2011 kokoelmiaan

luotaavan näyttelyn Jokaisella on oma aikansa, jonka teemana on kuolema.

Tavoitteena oli rakentaa näyttelystä kokonaistaideteos, jonka ääressä voi

pohtia ihmisen ja hänen esineympäristönsä elämänkaarta, ajan kulkua. Museo

kutsui näyttelyä kokoamaan Maaria Wirkkalan, lukuisissa koti- ja ulkomaisissa

näyttelyissä ansioituneen taiteilijan. Suomessa hänen tunnetuimpia töitään

lienee Turun akatemian muistomerkki vuodelta 2003, kansainvälisiin

meriitteihin sisältyvät muun muassa esiintymiset Venetsian biennaleissa.

11Maakunnan mainiot

teksti Riitta Niskanen ja Terhi Willman

kuvat Maaria Wirkkala ja Tiina Rekola

– Tähän näyttelyyn kuuluu liike. Voi pysähtyä. Ei voi ymmärtää. Voi vain yrittää ymmärtää. Hetkiä ei voi toistaa.

Jokaisella on oma aikansa

Maakunnan mainiot pyysi Maaria Wirkkalaa kertomaan ajatuksistaan näyttelyn äärellä:

Kuolemaa on kuvattu taiteen historiassa lukemat-tomin symbolein. Antiikissa se esitettiin esimerkiksi vetenä, johon kuoleva sukeltaa. Keskiajan ruttoepi-demioiden aikaan kirkkojen seinille maalattiin Danse macabre -kuvia, joissa viikatemies kutsuu tanssiin jokaisen ihmisen yhteiskuntaluokasta välittämättä. Kuolema oli arvaamaton mutta tasapuolinen. Baro-kin aikana asetelmataiteeseen tulivat tyhjyyden ja turhuuden vertauskuvat, kuten pääkallot, sammuvat kynttilät ja lakastuneet kukat. Suomalaisen kuvatai-teen Tuonelan virta -kuvaukset ja Hugo Simbergin toimeliaat luurangot ovat kaikille tuttuja. Millainen vertauskuva puhuttelee Sinua, millainen on kuole-man kuva vai onko sitä?

- Kuolemaa voi kuvata ja eri kulttureissa sen kuvat toi-mivat omilla tavoillaan. Olen itse työskentelyni alusta asti kopioinut muistikirjaani satunnaisesti Eeva-Liisa Mannerin Tyhjyyden määritelmiä. Kesti aikansa ennen kuin ymmärsin ne kuolemaksi.

Osallistuit vuodenvaihteessa 1999–2000 New Yor-kissa Sigmund Freudin Die Traumdeutung -teoksen (suom. Unien tulkinta) julkaisemisen satavuotisjuhla-näyttelyyn työllä, joka käsitti suorakaiteen muotoisen alueen hiilimursketta. Tämä työ oli yhtenä lähtökoh-tana museomme taiteilija- ja teemavalinnalle suunni-tellessamme kokoelmanäyttelyämme. Voitko kertoa tämän moniulotteisen, hienon teoksen syntyvaiheista ja siihen liittyvistä ajatuksistasi - kyseessähän on eräänlainen kuoleman kuva?

- Tässä työssä tekotapa on tärkeä. Minä puhallan hiilipölyn suoraan seinään. Hengitän. Työn nimi on Dream Screen. Uni - unohdus: Valko-kangas on musta. Voin kääntää selkäni kaikelle ja tehdä työtäni. Olen tehnyt tämän työn muutaman kerran. Työhön on aina liittynyt pelko ja olen ajatellut, että selviän vain hengittämällä. – Tekeminen on aika rankkaa... Osa hiilestä jää myös keuhkoihin. Ensimmäi-nen ajatukseni oli puhaltaa Dream Screen Lahteen, mutta epäilen, että konservaattorit olisivat antaneet minulle porttikiellon museoon loppuelämäksi. Oli onni, että New Yorkissa Chagallit ja Magrittet olivat vielä tiiviissä laatikoissa, kun työskentelin. Puhaltama-


Olen itse työskentelyni alusta asti kopioinut muistikirjaani satunnaisesti Eeva-Liisa Mannerin Tyhjyyden määritelmiä. Kesti aikansa ennen kuin ymmärsin ne kuolemaksi.

13Maakunnan mainiot

ni hienon hieno pöly menee ja leviää kaikkialle. Kun työ on valmis olen itsekin musta ja minusta näkyvät vain silmänvalkuaiset.

Oletko muissa teoksissasi kuvannut kuolemaa?

- Vastasin intuitiolla Lahden museon kutsuun myön-tävästi. Jälkeenpäin ihmettelin itseäni, koska itse en voisi valita Kuolemaa aiheeksi. Mutta kun haastatte-lin psykoanalyytikko Pirkko Siltalaa tämän Lahden näyttelyn yhteydessä hän sanoi havainneensa, että kaikissa töissäni on ollut läsnä kuolema. – Joskus aavistan sellaisen, mutta en tietoiseti tee sitä työssäni. Minulle oli tärkeää, että tämän näyttelyn niemessä ei ilmene sana kuolema.

Näyttelyä työstettäessä on käynyt ilmi, että hetki, het-kellisyys ja pysähtyminen ovat merkityksellisiä asioita Sinulle. Miksi?

- Olen ihan työskentelyni alusta asti tehnyt hetkiä ja paikkoja. Työtapaani kuuluu reagoiminen tilantee-seen. Ja siihen vaikuttaa sekä henkilökohtainen, että yleinen. – Tähän näyttelyyn kuuluu liike. Voi pysähtyä. Ei voi ymmärtää. Voi vain yrittää ymmärtää. Hetkiä ei voi toistaa.

Olet näyttelyäsi valmistellessasi keskustellut kuole-man kanssa tekemisiin joutuvien ihmisien, kuten palomiesten ja poliisien kanssa. Mikä heissä ja heidän työssään on vaikuttanut Sinuun?

- Olen saanut nähdä rohkeutta, haavoittuvaisuutta, kärsivällisyyttä … inhimillisyyttä.

Millä tavoin näyttelysi Jokaisella on oma aikansa ilmentää Lahden historiallisen museon kokoel-mia? Mitä halusit nostaa kokoelmistamme esille?

- Muistan, kuinka ensimmäisessä kokouksessa, jo-hon tulin nähdäkseni kokoelmia, sainkin pelkän koneella kirjoitetun numeroidun listan esineistä. Olin hämmentynyt. Minun tapani on koskettaa, käännellä, katsella ja käyttää esinettä. Lukemisen perusteella valitsin itselleni luettelosta tärkeim-mät esineet ja ne ovat näkemisen jälkeenkin minulle merkittävimmät: ruumisvaunut ja hauta-jaiskaramelli.

Olen itse työskentelyni alusta asti kopioinut muistikirjaani satunnaisesti Eeva-Liisa Mannerin Tyhjyyden määritelmiä. Kesti aikansa ennen kuin ymmärsin ne kuolemaksi.



kuvat Tiina Rekola, Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto ja

Lahden kaupunki

Lahden taidemuseon avajaisjuhlasta tulee 11.12. 2010 kuluneeksi 60 vuotta. Taidemuseon lisäksi Vesijärven-katu 11:ssä juhlitaan joulukuussa myös 35-vuotiasta Julistemuseota. Luvassa on monenlaista toimintaa ja

ohjelmaa kaikenikäisille.

Lahden taidemuseo

60 vuottaJulistemuseo 35 vuotta


kuvat Tiina Rekola, Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto ja

Lahden kaupunki

15Maakunnan mainiot

Juhlaviikon ohjelma Taidemuseossa 10.-17.12.2010Vapaa sisäänpääsype 10.12.• Joulutorttukahvit yleisölle klo 10-15 • Arvontaa la 11.12. • Lahden Taidegraafikoiden ja Taideinstituutin joulumyyjäisetklo 11-16su 12.12. • Lahden Taidegraafikoiden ja Taideinstituutin joulumyyjäiset klo 11-16

• Miniprint Finland 2010 -näyttelyn yleisöopastus klo 12 • Hektinen hetkinen taiteessa - kuvataiteilija Pekka Purhosen performanssi klo 13

ma 13.12. • Lucian päivän kulkue, esiintyjänä Lotilan koulun 3. luokkien pitkän ruotsin lukijoita sekä ruotsinkielisen koulun oppilaita klo 11.00 ti 14.12.

• Kutsuvierastilaisuus klo 18-21

ke 15.12. • Tiernapojat esiintyvät klo 14 ja klo 15 • Yleisöluento klo 16-17 tutkija Kari Savolainen: Julistemuseon aarteita

to 16.12. Kaikkien lasten päivä• Teatteri Helmi esittää: “Muotkatunturin Kesukka” klo 10 ja klo 12 • Työpaja aiheeseen liittyen klo 12 alkavan esityksen jäl-keen (kesto 45 min). Työpajamaksu 5 e/hlö.

Tervetuloa juhlimaan pyöreitä vuosia Lahden taidemuseoon!


Lahden taidemuseo on toiminut perustamisestaan lähtien samassa kiinteistössä Vesijärvenkadun var-rella, aivan kaupungin keskustassa.

Vuonna 1949 avattiin Vesijärvenkatu 11:n uuden virastotalon 6. kerrokseen Lahden taidehalli, ja loppuvuodesta 1950 juhlittiin jo uutta taidemuseota. Osa entisen Viipurin taidemuseon kokoelmista sijoitettiin sa-malla vasta vihittyyn museoon. Yhä vieläkin nämä Viipuri Säätiön 73 teosta muodostavat taidehistoriallisesti merkittävimmän osan Lahden taidemuseon kokoelmia. Säätiön kokoelmaan kuuluu useita Suomen taiteen kultakauden ajan taiteilijoita kuten Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Juho Rissanen ja Ferdinand von Wright.

Lahden taidehallin tilat valmistuivat vuonna 1949uuden virastotalon 6. kerrokseen.

17Maakunnan mainiot

Juhlitaanko seuraavaksi uusia tiloja?Keskustelu uudesta taidemuseorakennuksesta on Lahdessa nostettu vuosikymmenestä toiseen aika ajoin takaisin pöydälle. Erilaisia suunnitelmia piirustuksineen ja pienoismalleineen on esitetty, samoin tontteja tulevalle museorakennukselle. Tulokset ovat jääneet valitettavan laihoiksi, eikä ajanmukaisia museotiloja ole taidemuseolle ja Julistemuseolle vieläkään saatu rakennettua. Nyt juhlinnan lomassa on tarkoitus ajaa asiaa jälleen eteenpäin. Viime vuosien aikana on esiin noussut ajatus taide- ja muotoilukeskuksen muodostami-sesta, joka ratkaisisi taidemuseon ja Julistemuse-on tilaongelmat sekä yhdistäisi kokonaisuuteen yhden kaupungin strategisista painopisteistä - muotoilun. Mahdollinen taide- ja muotoilukeskus tulisi toteutuessaan korostamaan Lahden imagoa muotoiluun kokonaisvaltaisesti ja pitkällä tähtäi-mellä panostavana kaupunkina.

Ennen tämän asian ratkeamista Lahden taidemu-seo ja Julistemuseo toivottavat kuitenkin kaikki juhlimaan pyöreitä vuosia Lahden taidemuseoon.

Koko 60 toimintavuotensa aikana Lahden tai-demuseo on sijainnut samassa rakennuksessa siitäkin huolimatta, että museon tilat tarkoitettiin alun perin väliaikaisiksi. Vuonna 1975 Lahden taidemuseon yhteyteen perustettiin Julistemu-seo, ja samoihin aikoihin taidemuseon näyttelysali laajeni rakennuksen alakertaan, sähkölaitoksen entiseen kytkinhalliin. Siitä lähtien nämä tilat ovat toimineet erilaisten kotimaisten ja kansainvälisten kuvataide- ja julistenäyttelyiden areenana.

Joulukuussa vietetään juhlaviikkoaJoulukuussa Lahden taidemuseossa pyörähtää käyntiin todellinen juhlaviikko, joka alkaa perjan-taina 10.12. torttukahveilla museovieraille. Siitä seuraavan viikon perjantaihin eli 17.12. saakka on museoon vapaa sisäänpääsy. Viikon aikana on luvassa luentoja, performansseja, opastuksia ja muuta mielenkiintoista ohjelmaa yleisölle.

Ranta-Kartanon kaavaehdotukseen liittyvä havainnekuva kaupungin keskustasta pohjoiseen

kuvattuna. Uutta museokeskusta on ehdotettu sijoitettavaksi nykyisen linja-autoaseman taakse.


Kulttuurin perusteita peruskoululaisilleteksti Susanna Koponen

kuvat Juha Tanhua

Lahden kulttuuriohjelma

Museokäynnin ohjeistusta ja opettajien käyttöön laadittuja materiaaleja testattiin ensin pienemmän oppilasjoukon kanssa.

Kulttuurin perusteita peruskoululaisilleteksti Susanna Koponen

kuvat Juha Tanhua

Lahden kulttuuriohjelma

19Maakunnan mainiot

Syksyllä 2009 on aloitettu Lah-den kaupungin perusopetuk-sen kulttuurikasvatusohjelma. Ohjelman myötä jokainen perusopetuksen vuosiluok-ka tutustuu joka vuosi aina-kin yhteen oman kaupungin kulttuurikohteeseen. Yhteis-työssä ovat mukana Lahden kaupunginteatteri, Sinfonia Lahti, Lahden kaupungin-kirjasto, Kulttuurikeskuksen Nuorisoteatteri sekä Lahden kaupunginmuseon yksiköistä Hiihtomuseo, Radio- ja tv-museo, Historiallinen museo ja Taidemuseo.


21Maakunnan mainiot

Huolellisesti suunniteltu on puoliksi tehty

Kulttuurikasvatusohjelma suunniteltiin ja koottiin yhdessä kaupungin kulttuurilai-tosten kanssa lukuvuoden 2008 – 2009 aikana. Suunnittelun lähtökohtana oli pe-

rusopetuksen opetussuunnitelma, jonka sisällöistä löytyy runsaasti yhtymäkohtia kulttuurilaitosten kanssa. Yksittäisten vuosiluokittain jaettujen oppi-aineiden lisäksi opetussuunnitelmassa on opetusta eheyttäviä aihekokonaisuuksia, joista erityisesti ”Kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys” kehottaa tutustumaan kotiseudun kulttuuriin. Oppiaineista esimerkiksi ympäristö- ja luonnontiedossa kolman-nen ja neljännen luokan tavoitteena on omaan lähiympäristöön ja kotiseutuun tutustuminen. Lah-telaisittain katseet kääntyvät siten luonnollisesti Hiihtomuseoon Salpausselän kupeeseen (3. luokan kohde) ja Radio- ja tv-museoon radiomastojen juu-relle (4. luokan kohde). Jokaiselle vuosiluokalle va-littiin 1 – 2 kohdetta niin, että käynti tukee kyseisen vuosiluokan opetussuunnitelmaa ja käynnin sisältö liittyy kulttuurilaitoksen ydinalueeseen. Kohteet jaettiin myös lukukausittain, osa vakituisesti syys- ja osa kevätlukukaudelle. Siten sekä kouluilla että kohteissa voidaan välttää huonot ajankohdat ja onnettomat yhteensattumat.

Seinistä sisältöönOn tärkeää, että koululaiset pääsevät tutustu-maan aitoon kohteeseen, aistimaan vaikkapa museon tai teatterin ilmapiiriä. Seinien sisäpuo-lelle pääseminen ei vielä kuitenkaan riitä. Kulttuurikäyntien sisältö suunnitel-tiin kulttuurilaitoksen mukaan. Museoissa koululaisryhmän opetuksesta vastaavat opet-tajat itse. Museokäynti on oppitunti koulun seinien ulkopuolella, oppimi-nen ehkä uutta ja eri-laista. Museo on kuin oppikirja, josta opetta-ja valitsee luokalleen sopivan sisällön ja näkökulman. Museo-yksiköiden asiantun-tijat ovat valmistaneet materiaalivaihtoehtoja opettajan tueksi. Materiaali

sisältää esimerkiksi tekstiä, kuvia, tarinoita ja näy-telmiä museoissa tutkittavien vitriinien, esineiden ja rekvisiitan rinnalle. Opettajille on järjestetty myös tutustumisiltapäivät jokaiseen kohteeseen lukukausien alussa.

Ensimmäinen lukuvuosiOhjelman ensimmäinen lukuvuosi sujui hyvin. Ensimmäisten luokkien oppilaat kävivät kirjastossa, toisluokkalaiset konsertissa, kolmasluokkalaiset Hiihtomuseossa ja teatterissa, neljäsluokkalaiset Radio- ja tv-museossa sekä Taidemuseossa. Viides-luokkalaisten kohteena oli Historiallinen museo, kuudesluokkalaisille tarjottiin konsertti, seitsemäs-luokkalaiset kävivät kirjastossa ja Taidemuseossa ja kahdeksasluokkalaiset Nuorisoteatterin esityksessä. Yhdeksäsluokkalaiset hyödyntävät kulttuurikort-tia itsenäisesti. Ensimmäisen lukuvuoden aikana esimerkiksi kaupunginmuseon yksiköissä kävi yhteensä noin 3200 oppilasta. Monille kävijöistä mu-seokäynti oli ensimmäinen mutta tuskin viimeinen. Sekä opettajilta että museon henkilökunnalta kerät-ty palaute oli myönteistä. Käyntejä pidettiin pääosin hyvin sujuvina ja useat mainitsivat oppilaiden todel-la tutustuneen johonkin uuteen ja kiinnostavaan.

Mitä museossa voi oppia?Miten museossa toimitaan ja mitä siellä voi nähdä ja kuulla? Mikä on museo ja kenelle se on tarkoitettu? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin on vastattu ja vastataan museokäynneillä jälleen kuluvan lukuvuo-den aikana. Asiantuntijoiden koostamista näyttelyis-

tä ja materiaaleista pääsevät osallisiksi taas sadat perusopetuksen oppilaat syksyn

ja kevään aikana. Opetussuunni-telmassa mainittujen oppisi-

sältöjen täyttämisen lisäksi toiveena on, että käyntien

jälkeen museot tuntuisivat tutuilta ja luontevilta ympäristöiltä, joihin olisi matala kynnys tutustua uudelleenkin. Muse-oonhan voi mennä kat-selemaan, tunnelmoi-maan, muistelemaan,

oppimaan, kokemaan, kyselemään ja tutkimaan

– oppilaat voivat keksiä ideoita vielä paljon lisää.

Löytyykö kartalta? Lahden kaupunginmuseon

karttakokoelmat


Silloin tällöin museosta kysellään, löytyisikö Lahden kaupun-ginmuseon kokoelmista kysyjän tarkoitukseen sopivaa karttaa.

Useimmiten asiakas joudutaan ohjaamaan maakunta-arkis-toon tai maanmittauslaitoksen arkistoon, sillä museon kartta-

kokoelmat ovat kovin suppeat, mutta kiinnostavaa historiaakin kokoelmiimme sisältyy.

tekstikuvat& Päivi Siikaniemi

23Maakunnan mainiot

Viipurin museon kartat

FT Hannu Takalan äskettäin julkaistu tut-kimus ”Karjalan museot ja niiden tuhou-tuminen talvi- ja jatkosodassa” valaisee kiintoisalla tavalla luovutetussa Karjalassa

tehtyä museotyötä sekä kokoelmien kohtaloita sotien aikana ja niiden jälkeen. Viipurin historial-linen museo oli kokoelmiensa perusteella suurin luovutetussa Karjalassa toimineista museoista. Sen kokoelmiin kuului noin 16 500 esinettä, joista noin 3 143 esinettä eli 19,4 % on säilynyt näihin päiviin. Ennen talvisodan syttymistä vain murto-osa museon kokoelmista pystyttiin evakuoimaan turvaan. Suurin osa tuhoutui tai katosi sodan kaaoksessa. Pelastetuista Viipurin historiallisen museon esineistä pääosa päätyi eri vaiheiden jälkeen Lahden historialliseen museoon.

Viipurin museon kokoelmat oli jaoteltu 12:een erikoisryhmään A - M, joista I-ryhmään oli luet-teloitu kirjoja, asiakirjoja, rakennuspiirustuksia, karttoja ym. yhteensä 674 numeroitua hankintaa ja näissä oli luettelosta laskettuna 2 457 yksittäis-tä esinettä. Vain 251 ryhmän esineistä onnistuttiin pelastamaan. Lahden museon Antikvaria-luet-telointiohjelmaan on I-ryhmästä tallennettu 53 numeroitua hankintaerää karttoja ja rakennus-piirustuksia, näissä on 39 karttaa. Kuten arvata saattaa säilyneessä karttakokoelmassa pääpaino on Viipuria, sen linnoitusta ja Viipurin ympäristöä mm. Saimaan kanavaa kuvaavissa kartoissa. Mu-kana on myös C.W.Gyldenin 1840-luvulla julkaise-mia asemakaavakarttoja Suomen kaupungeista. Oman ryhmänsä muodostaa sarja 1930-luvulla näyttely- ja opetuskäyttöön Kansallismuseossa teetettyjä karttoja Viipurin ympäristön varhaishis-toriasta ennen ajanlaskumme alkua.


Muuta Suomea kuvaavia karttoja Viipurin museon kokoelmassa edustavat Hermelinin kartat 1798 - 1799. Ruotsin Kuninkaallisen Vuorikollegion johtajaksi nimitetty vapaaherra Samuel Gustaf Hermelin julkaisi 1796 - 1812 Ruotsin valtakunnan kartaston, joka koostui 33 osakartasta. Suomea koskevat viisi osakarttaa toimitti suomalaissyntyi-nen C. P. Hällström ja ne julkaistiin vuosina 1798 - 1799. Nämä maantieteelliset kartat olivat ensim-mäiset yksinomaan Suomea esittävät painetut kartat. Suomesta julkaistiin Oulun, Vaasan, Kuo-pion, Turun - Porin ja Uudenmaan - Hämeen sekä Kyminkartanon maaherrakuntien kartat. Tukevalle lumppupaperille painetut Hermelinin kartat ovat säilyneet suhteellisen hyvin, sillä ne on aikanaan sidottu suurikokoiseksi kirjaksi.

Historiallisen museon kartatLahden historialliseen museoon karttoja on saatu pääosin lahjoituksina ja muiden esinekokoelmien

yhteydessä yhteensä 37 karttaa. Tästä syystä koko-elma on hajanainen. Kokoelmien kartuttamisessa museota kiinnostaa erityisesti toimialueensa Päijät-Häme ja alueen kuntia kuvaavat kartat. Lahden kaupungin ensimmäinen värillinen opaskartta laadittiin kaupungin rakennustoimiston geodeetti-osastolla 1938. Sen jälkeen vastaavia seinäkarttoja on kaupungin laajennuttua julkaistu ainakin joka vuosikymmenellä. Viime vuosina opaskarttoja on painettu 2-3 vuoden välein. Lahden kaupungin teknisen ja ympäristötoimialan maankäytössä van-hempien vuosikymmenten osoitekarttoja on ku-vattu digitaaliseen muotoon ja nämä kopiokartat ovatkin helpommin tarkasteltavissa kuin museon kokoelmiin tallennetut hauraat yksilöt.

1800-luvulla sisävesiväyliä ryhdyttiin mittamaan purjehdusväyläkarttojen laatimiseksi. Kaikista suu-rimmista vesistöistä kuten Päijänteestä on tehty purjeväyläkartat. Ajan mittaan kartat tarkentuivat ja niistä otettiin uusia painoksia. Lahden museos-

Osasuurennos S.G. Hermelinin julkaisemasta kartasta 1799. Viipurin historiallinen museo / Lahden historiallinen museo.

25Maakunnan mainiot

sakin on Päijänteen karttoja 1880-luvulta ja 1920-luvulta.

Vanhat paperille ja ohuelle kartongille käsin piir-retyt tai painetut kartat ovat arkoja repeytymään. Ne on aikanaan usein kierretty rullalle ja niiden oikominen voi olla pulmallista. Niinpä museos-sakin ylimääräistä karttojen käsittelyä pyritään välttämään. Edellä mainittu digitaalinen kuvaus helpottaa kartta-aineiston käyttöä tutkimuksessa. Suomen hyvin hoidettu arkistolaitos: kansallisar-kisto, maakunta-arkistot ja maanmittauslaitoksen arkisto pystyvät parhaiten auttamaan kartta-asi-oissa yksittäisiä sukunsa ja paikkakuntansa histori-asta kiinnostuneita asiakkaita.

Kirjallisuutta:Harri Rosberg, Vanhojen karttojen Suomi. Historiallisen kartogra-fian vertaileva tarkastelu. Jyväskylä 1984.

Hannu Takala, Karjalan museot ja niiden tuhoutuminen talvi- ja jatkosodassa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 2010.

Urajärven kartano Asikkalassa on tarjonnut unelmatyöpaikan kahdelle vastavalmistuneelle nuorelle konservaattorille. Ta-pasimme Museoviraston palkkalistoilla olevat Nanna Kymä-läisen ja Katariina Sommarbergin kartanon avoimien ovien päivänä elokuussa 2010. Molemmilla on menossa toinen kesä kartanon mittavan kunnostusprojektin parissa, joka on näillä näkymin tarkoitus saada päätökseen kesään 2013 mennessä.


kuvat Tiina Rekola, Kerttuli Hoppa ja Nanna Kymäläinen


UnelmatöissäsUrajärvenskartanolla

Museoviraston ylläpitämä Urajärven kartano sijaitsee Asikkalan kunnassa Urajärven kylässä, reilut 20 kilometriä Lahdesta koilliseen. Jo 1920-luvun

lopulta lähtien museokäytössä ollut kartano on kuitenkin viime vuodet ollut suljettuna mittavan kunnostusprojektin johdosta. Elokuun 17. päivä oli kuitenkin yleisöllä tilaisuus saapua seuraa-maan, mitä rakennuskokonaisuuden parissa työskentelevät museoihmiset ovat saaneet aikaan. Museoviraston henkilökunnalla oli samal-la mahdollisuus kuulla vierailta henkilökohtaisia

kokemuksia kartanoon ja sen historiaan liittyen. Tämä oli sopiva päivä myös lehden toimitukselle ottaa selvää, mitä paikan päällä on tapahtunut.

Suomen vanhin kartano-museoUrajärven kartano on toiminut jo pitkään museo-na. Kartanon viimeiset yksityisomistajat, sisaruk-set Lilly von Heideman (1849–1917) ja Hugo von Heideman (1851–1915) lahjoittivat kokonaisuu

UnelmatöissäsUrajärvenskartanolla

27Maakunnan mainiot

den puistoineen Suomen Muinaismuistoyhdis-tykselle vuonna 1917. Kartanomuseona kohde avattiin 1928, mistä lähtien se on ollut kesäisin avoinna vierailijoille. Kun kohde aikoinaan testa-mentattiin Muinaismuistoyhdistykselle, oli yhtenä ehtona se, että vieraat pääsevät tutustumaan kesäisin Urajärven luonnonkauniiseen kartano-alueeseen. Museovirastolle kohde siirtyi vuonna 1986. Rakennuksia ja ympäröivää puistikkoa on tämän jälkeen kunnostettu parin viime vuosikym-menen aikana muutamaan otteeseen, mutta nyt meneillään oleva vaihe on laajin ja perusteellisin.

Savannitunnelmaa suomalaisessa kartanossaKonservaattori Nanna Kymäläinen ihastui karta-noon ja sen ympäristöön heti ensivierailulla. Hän on valmistunut Metropolia ammattikorkeakou-lusta Vantaan Tikkurilasta, ja koulutus painottui historiallisten interiöörien konservointiin. Kymä-läisen opinnäytetyö käsitteli Urajärven kartanon vintiltä löytyneitä alkuperäisiä tapettimalleja. Myös työssään Urajärvellä hän on keskittynyt erityisesti paperipintojen kuten tapettien ja boor-dien eli koristenauhojen konservointiin. Vanhojen tapettikerrosten ohella hän pitää hyvin säilynyttä kokonaisuutta ainutlaatuisena.- Kartano on autenttisuudessaan varsinainen aarreaitta sekä tutkijoille että konservaattoreille, kertoo Kymäläinen tyytyväisenä.- Täällä on säilynyt kalustus ja muutkin tavarat paikoillaan, aina herrasväen matkamuistoista kirjeisiin ja päiväkirjoihin. Voisi melkein kuvitella, että omistajat ovat vain pyörähtäneet Heinolaan käymään.

Erityisesti erilaisten tapettien kirjo ja niiden säily-neet hankinta-asiakirjat ilahduttavat Kymäläistä.- Tämä on nyt tällaista konservaattoreiden ha-patusta, mutta on hienoa, että kartanossa on

säilynyt hyvin nimenomaan teollisen ajan vanhoja tapetteja. Usein on ollut tapana palvoa kaikkea käsintehtyä ja uniikkia. Mutta juuri näitä vanhoja teollisesti tuotettuja tapetteja on säilynyt varsin vähän.

Osa tapeteista on pystytty ostokuittien avulla sijoittamaan vuonna 1907 tapahtuneeseen isoon remonttiin, jonka Lilly ja Hugo von Heideman täällä teetättivät. Yhdestä kuitista näkee vielä senkin, että mihin huoneisiin mitäkin tapettia on ollut tarkoitus laittaa.

Ruokasalissa Kymäläinen on itse ollut puhdista-massa kattoa, boordeja ja seinäpintoja. - Värityksen ja boordin kuvioinnin puolesta ruoka-salissa on lähes savannitunnelma. Tällaiset boor-dit ovat olleet oman aikakautensa muodikkaita malleja, eivät välttämättä tyypillisiä suomalaisissa kartanoissa.

Von Heidemanien käden-jälki näkyy sisällä ja ulkonaUrajärven kartanon päärakennus on alun perin vuodelta 1806, jolloin se rakennettiin yksiker-roksiseksi ja mansardikattoiseksi. Rakennusta korotettiin 1840-luvulla ja samalla mansardikatto muutettiin aumakatoksi. Heidemanien aikana tapahtui paljon muutoksia rakennusten sisällä, mutta myös puistoa kehitettiin paljon. Hugo von Heideman suunnitteli vapaamuotoisen maisema-puiston rakennusten ympärille. Samalla puisto-maista ympäristöä jatkettiin järven rantaan ja lähi-metsikköön, johon on sijoitettu maisemapaikkoja ja historiallis-romanttisia rakennelmia. Nykyisin metsäpuistossa sijaitsee myös von Heidemanien sukuhauta.


29Maakunnan mainiot

Nanna Kymäläinen esittelee sisäoven pinnastalöytyneitä värisävyjä. Kuva Tiina Rekola.


Heidemanit olivat avarakatseisia ja seurasivat kiin-teästi oman aikansa ilmiöitä ja kulttuurielämää. Nanna Kymäläinen kuvaakin heitä monipuolisiksi kulttuuripersooniksi:- Heidemanit matkustivat paljon. He kävivät 1800-luvun lopulla muun muassa Israelissa ja Egyptissä. Käytännön järjestelyt menivät niin, että he ottivat yhteyttä Göteborgissa toimivaan matkatoimistoon ja ilmoittivat missä haluaisivat vierailla. Samalla reissulla olikin sitten kokonainen matkaseurue pohjoismaisia turisteja. Matkamuis-toina he toivat muun muassa Jordanvirran vettä. Matkamuistot ja Lillyn pitämä matkapäiväkirja ovat edelleen tallessa.

Urjajärven kartanon sisustusta katsoessa tulee väistämättä mieleen, että kyse on jostain todella omalaatuisesta kokonaisuudesta. Tapetit näyttä-vät ainakin asiaan vihkiytymättömän silmään mel-ko räväkän värisiltä. Myös niissä käytetyt kuviot ovat mielenkiintoiset.- Esimerkiksi salissa oleva boordi on ehkä meillä Suomessa vähän oudompi valinta, mutta muualla Euroopassa tämä tyyli ei ole tavaton, Kymäläinen kertoo.- Iso-Britanniassa tällaiset kuosit ja värit ovat ol-leet varsin yleisesti käytössä. Kyse on ehkä parem-minkin siitä, mitä meille tällaisissa kartanokohteis-sa tai museoissa yleensä halutaan näyttää. Lilly ja Hugo ovat joka tapauksessa mielestäni olleet oman tien kulkijoita mitä sisustukseen tulee. He ovat muiden mielipiteistä huolimatta tehneet oman makunsa mukaisen kodin.

Nyt meneillään olevan projektin tarkoituksena on tuoda sisätiloissa enemmän esiin juuri sitä ilmettä, jonka von Heidemanit kartanoon loivat. Konservointityössä pyritään tekemään mahdolli-simman vähän isompia muutoksia ja keskitytään säilyttämään vanhoja pintoja ja rakenteita.

Veitsi heiluu sivurakennuksessaUrajärven kartanon sivurakennukseen mentäessä ensin kuuluu rapsutusta, vasta sisään saliin tulta-essa kohtaamme myös äänen lähteen. Katariina Sommarberg on juuri poistamassa vaaleasta takasta päällimmäistä pintamaalia veitsen avulla. Sommarberg on Kymäläisen tapaan ensimmäi-sessä oman alansa työpaikassa. Hän valmistui keväällä Seinäjoen ammattikorkeakoulusta rakennuskonservaattoriksi. Myös Katariina kokee työmaansa konservaattorin unelmaksi. Hän on tämän ja edelliskesän aikana tehnyt paljon väri- ja

Irrotettua pinkopahvia taivuttamalla päästiin tarkas-telemaan pahvin alla näkyviä kerroksia. Tapettiker-

roksia tutkimassa konservaattori Nanna Kymäläinen. Kuva Museovirasto/Kerttuli Hoppa.

Kaakeliuunin lohkeamat täytettiin ja retusoitiin. Työssä konservaattori Katariina Sommarberg.

Kuva Museovirasto/Nanna Kymäläinen.

31Maakunnan mainiot

Katariina Sommarberg raaputta sivurakennuksen takasta esiin vanhempaa koristemaalauskerrosta. Kuva Tiina Rekola.


Pääsisäänkäynnin portaikkoa viimeisteltiin avoimien ovien päivänä. Portaikon kaiteita kokoamassa Juha Toivio. Kuva Tiina Rekola.

Tapetteja ihmettelemässä oikealta vasemmalle museonhoitaja Kerttuli Hoppa, Museoviraston arkkitehti Marja Ivars ja Restaurointimestari Elina Wirkkala. Kuva Museovirasto/Nanna Kymäläinen.

pintatutkimuksia sekä kunnostustöitä lähinnä päärakennuksessa. Parhaillaan työn alla olevan takan vaikutteet on Hugo von Heideman luulta-vasti saanut Norjan Holmenkollenissa sijaitsevasta takasta. On mahdollista, että takan malliin on vaikuttanut myös arkkitehti Walter Thomé, joka teki suunnitelmaehdotuksia päärakennuksen laajennus- ja muutostöiksi 1906–1907.

Sommarberg on ollut mukana tekemässä sivura-kennuksen ajoitukseen liittyvää dendrokronolo-gista tutkimusta:- Talven aikana valmistui dendrokronologinen tutkimus sivurakennuksesta. Tutkimuksen myötä paljastui, että rakennuksen alakerta on raken-nettu aikaisintaan vuonna 1788. Yläkerran osalta hirrestä otetut näytteet osoittautuivat olevan vuodelta 1792. Rakennus on siis rakennettu eri vaiheissa. Olin mukana tutkimuksessa, jonka teki Joensuun yliopiston Dendrokronologian labo-ratorio. Näytteet otettiin täältä ja analyysivaihe tehtiin Joensuussa.Sivurakennus on siis vanhempi kuin päärakennus?- Pitää paikkansa. Se on aikaisemmin toiminut mm. meijerinä, väentupana ja myöhemmin von Heidemanien suvusta kertovana museona, Som-marberg vastaa.- Tämän rakennuksen toisessa päässä eli tuvassa on asunut palvelusväkeen kuulunut Simolinien pariskunta vuosina 1908-1915, kunnes he muut-tivat päärakennuksen keittiöpäätyyn. Simolinit huolehtivat museosta ja kartanoalueesta. Von Heidemanien museoinnostuksen johdosta sali on vuonna 1913 muutettu 1700-lukua edustavaan asuun värityksineen ja huonekaluineen. Myös toi-nen puoli eli tupa on Muinaismuistoyhdistyksen 30-luvulla ideoima lavastus. Sinne on kerätty eri-laista esineistöä torpista niin, että tunnelma olisi kuin talonpoikaistuvassa. Myös hirsien sisäpintoja on käsitelty pigmenteillä tummemmaksi, jolla on luultavasti pyritty kuvaamaan savutuvan tummia seiniä.

Sommarbergin mukaan sivurakennuksen kimp-puun konservaattorit ehtivät paremmin vasta ensi kesänä. Tänä kesänä on vuorossa vasta parasta aikaa työn alla olevan takan koristemaalauksen esille otto. Myös tämä rakennus on tarkoitus avata yleisölle 2013.

Sivurakennuksesta poistuessamme on vielä tunti aikaa siihen, kun varsinainen avoimet ovet -ta-

Mikä dendro-kronologia?Dendrokronologinen tutkimus on tie-dettä, jonka avulla selvitetään vanhojen puurakenteiden, kuten esimerkiksi hirsirakennusten ikää. Dendrokrono-logiassa puurakennuksen rungon eri kohdista otetaan poraamalla muutamia näytteitä, joista tutkitaan puun vuo-silustojen määrä ja kasvuolosuhteet. Uloin vuosilusto juuri kaarnan alla on tärkein, koska siitä tiedetään milloin puu on kaadettu. Tuloksia verrataan tämän jälkeen aiemmin kerättyyn tutki-mus- ja arkistomateriaaliin. Näin pysty-tään hyvinkin tarkasti saamaan selville rakenteessa käytettyjen puiden ikä. Tämän perusteella voidaan määrittää rakennuksen pystytysvuosi tai -vuodet.

Joensuun yliopiston Dendrokronolo-gian laboratorion esimies kvartääri-geologi Pentti Zetterberg kertoo, että yhden rakennuksen tai rakennusosan iän määrittäminen perustuu tavallisesti neljän esitutkimuksessa valitun hirren tutkimiseen. Näytteiden otosta kestää noin kolme kuukautta tulosten kirjalli-seen raportointiin.

pahtuma alkaa. Vieraita tulee kuitenkin jo puis-tossa vastaan ja yksi koululuokkakin jo samoilee metsässä Hugo-herran polulla. On hienoa, että kartano ja siellä tehtävät entisöintityöt kiinnosta-vat myös suurempaa yleisöä. Ennustan, että kun museon ovet aukeavat taas yleisölle seuraavan kerran, lähtevät ihmiset jälleen liikkeelle. Urajärvi rakennuksineen ja puistoineen on unelmapaikka siellä työskentelevien ihmisten lisäksi myös ta-valliselle kulttuurimatkailijalle. Allekirjoittanutkin voisi mielellään perustaa maakunnallisen etätyö-pisteen Urajärven kartanon upeisiin maisemiin.

33Maakunnan mainiot

tekstikuva& Hannu Takala

MuinaisjäännösHollolan

Tiirismaanlaella

Salpausselän reunamuodostuma eli kansanomai-semmin Salpausselän harju Hollolan Tiirismaalla on tunnetusti Etelä-Suomen korkein kohta. Retkeilijät, ulkoilijat, kuntoilijat ja eri lajien kilpaurheilijat ovat-

kin kauan nauttineet, mutta yhtä lailla tuskailleet Tiirismaan rinteillä. Maisemallisesti kauas erottuva harjanne on myös kasvustoltaan poikkeuksellinen koko maamme mittakaavassa. Kaiken tämän lisäksi

Tiirismaan laki kätkee sisäänsä yhden erikoisimmista muinaisjäännösalueista koko Päijät-Hämeessä.


Tiirismaa luonto- ja virkistyskohteena

Tiirismaan laki kohoaa hiukan yli 222 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle. Paremmin harjun korkeus tulee kuitenkin ymmärretyksi, kun sitä verrataan lähistön kohteisiin. Korkeus-

eroa eteläpuolella olevan Iso-Tiilijärven pintaan on 78 metriä ja Vesijärven pintaan peräti 140 metriä. Laella kohoaa maamerkkinä 327 metrin korkuinen Digita Oy:n lähetysmasto. Tiirismaa on kasvustoltaan erikoinen: sen rinteillä on useita pähkinäpensaan esiintymispaikkoja ja saarnilehtoja sekä vuorijalavan, metsälehmuk-sen ja vaahteran esiintymisalueita. Laella kiertää luontopolku, jonka varrella voi tutustua alueen kasvustoon. Muuten puusto on iäkästä mänty- ja kuusivaltaista metsää. Aikanaan Salpausselän kisojen kilpaladut ulot-tuivat Tiirismaalle saakka ja alue on ollut pitkään suosittu retkeily- ja ulkoilualue. Tällä hetkellä Tiirismaalla on kaikkiaan yli 200 kilometriä hoidet-tuja ulkoilureittejä ja latupohjia. Idässä, Messilän matkailukeskuksen alueella on myös useita las-kettelurinteitä. Mäen pohjoisrinteellä on umpeen-kasvanut entinen Tiirismaan laskettelurinne, jossa toiminta päättyi 1996. Vain pusikoiden ympäröimät hissilaitteet kertovat enää menneestä.

MuinaisjäännösTiirismaan laelta tunnetaan historiallisen ajan mui-naisjäännös, johon kuuluu useita kivestä tehtyjä ra-kenteita. Ensimmäisen kerran muinaisjäännöksen tarkasti arkeologi Pirkko-Liisa Lehtosalo vuonna 1962. Seuraavan kerran kohde tarkastettiin vuosi-na 2002 ja 2004, kunnes kaupunginmuseo osana Tiirismaan kaavoitustyötä rajasi kohteen vuonna 2009. Talven 2010 paksun lumipeitteen seurauk-sena mäen laen puusto kärsi paikoin pahoja tuhoja, minkä seurauksena alueella oli tarkoitus

toteuttaa puuston korjuu ja harvennushakkuu. Sitä varten muinaisjäännösalueen yksittäiset kohteet käytiin rajaamassa maastossa elokuussa 2010. Vuosien 2009 ja 2010 maastotöiden seurauksena saatiin ensimmäistä kertaa käsitys siitä, kuinka laa-jasta ja jopa poikkeuksellisesta muinaisjäännösalu-eesta on kyse. Alueella sijaitsee jopa yli 200 kivi-rakennetta: kiviaitoja, kiviröykkiöitä, rakennuksen perustus sekä kivettyjä kaivoja ja muita kuopantei-ta. Muinaisjäännösalue sijaitsee Tiirismaan tasaisel-la lakiosalla tai sen reunoilla, laen länsipäässä. Kivistä kasatut röykkiöt ja muut rakenteet liittyvät mitä ilmeisimmin paikalla 1800-luvulla olleeseen Tiirismäen taloon. Osa röykkiöistä on syntynyt talon peltojen raivauksessa, osa lienee vanhem-pia kaskiröykkiöitä. Rakenteiden suuri määrä on kuitenkin poikkeuksellista, samoin niiden sijainti korkean mäen laella. Toisaalta mäen laen suotuisa paikallinen ilmasto, josta on osoituksena muiden muassa pähkinän esiintyminen, kertoo siitä että seutu on ollut sopivaa myös pelto- ja/tai kaskivil-jelylle. Koska laajempaa viljelyä ei paikalle vakiin-tunut, vaan syystä tai toisesta tapahtuneen tilan hylkäämisen jälkeen paikalle on alkanut kasvaa metsää, ovat kivirakenteet myös säilyneet maastos-sa meidän päiviimme saakka. Uusimpiin Tiirismaan kaavoihin muinaisjään-nösalue merkitään suojelumerkinnällä. Sen mu-kaan kivirakenteita ei saa tuhota. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi latu-urien mahdolliset leventämi-set tai uusien rakentaminen eivät saa tuhota yksit-täisiä kohteita. Syksylle 2010 suunniteltu koneel-linen lumituhojen korjuu ja harvennushakkuukin jouduttiin perumaan, koska ei ollut takeita siitä, että hyvin lähellä toisiaan sijainneet kivirakenteet olisi voitu työn aikana turvata. Suunnitteilla on-kin, että harvennus tehtäisiin hevosmetsurityönä. Samalla on alettu suunnitella muinaisjäännösalu-een ottamista muinaisjäännösten hoitotöiden piiriin, jolloin röykkiöt, aidat ja muut maanpäälli-set rakenteet saataisiin ympäristöineen paremmin esiin ja siistittyä.

35Maakunnan mainiot

teksti Riitta Niskanen

kuvat Tiina Rekola

Lahden arkkitehtuuripoliittinen ohjelma eli tuttavallisemmin Apoli kurottaa korkealle. Valtioneuvoston vuonna 1998 julkai-sema Suomen arkkitehtuuripolitiikka ohjenuoranaan Lahden

Apoli tähtää suunnittelun, rakentamisen ja korjaamisen käyttö-kelpoisuuteen, kestävyyteen ja kauneuteen.


Käyttökelpoista, kestävää, kaunistaLahden arkkitehtuuripoliittinen ohjelma valmistui

37Maakunnan mainiot

Käyttökelpoista, kestävää, kaunista

Teknisen ja ympäristötoimialan kaupun-kisuunnittelun arkkitehdit ovat laajan asiantuntijaryhmän avustuksella valmis-telleet Lahden kaupungille arkkitehtuuri-

poliittisen ohjelman, josta toivotaan hyvän raken-tamisen opasta sekä rakentajille että asukkaille. Apolia ovat olleet kaupungin maankäytön, raken-nusvalvonnan, tilapalvelun, liikennesuunnittelun, ympäristötoimialan ja vihertoimen eksperttien ohella laatimassa Hämeen arkkitehdit SAFAn, Lahti Design Boardin ja kaupunginmuseon edus-tajat. Tuloksena on tiivis ja ytimekäs lehtinen,

jonka laadukas kuvitus vahvistaa omalta osaltaan vaikutelmaa Lahden kaupunkikuvan vahvuuksis-ta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista.

Lahti sijaitsee Salpausselän ja Vesijärven liittymä-pisteessä, maiseman solmukohdassa. Erityislaa-tuinen sijainti, tiivis ruutukeskusta, hyppyrimäet, radiomastot, tehtaat, sahat ja liikemiesten var-haiset kaupunkivisiot loivat nuoren kaupungin urbaanin maiseman perustan. Karjalaiset antoivat vahvan panoksen kaupunkikuvaan sodan jälkeen. Arkkitehtonisesti korkeatasoinen lähiörakentami

nen ja uudenlainen rantakaupunki ovat lahtelai-sen rakennushistorian uusia ominaispiirteitä.

Lahden kaupunkihistoria on lyhyt mutta inten-siivinen - Lahti kehittyi kylästä sadan tuhannen asukkaan kaupungiksi vuosisadassa. Lahti on muun muassa muotoilu-, luonto-, urheilu- ja kult-tuurikaupunki. Ympäristöosaaminen on tärkeä osa kaupungin tulevaisuusstrategiaa. Lahti tun-netaan myös maamerkeistään, radiomastoista ja hyppyrimäistä. Hennalan varuskunta, Eliel Saari-sen suunnittelema kaupungintalo ja Sibeliustalo ovat maankuuluja.

Apoli tutkii ympäristöä kolmesta lähtökohdas-ta, maiseman, kaupunkitilan ja yksityiskohtien kautta. Järvien ja harjujen arvo on ymmärretty jo kauan, mutta tiukka rakentaminen ja tiivistä-minen saattaa uhata Lahdelle tyypillisiä pitkiä, avaria näkymiä. Toisaalta Lahti on myös vahvasti vertikaalinen kaupunki. Apoli painottaa kau-punkihorisontin merkitystä: Oululaisen viljasiilo, linja-autoaseman torni, savupiiput ja vesitorni

kuuluvat kiinteästi visuaaliseen ja mielenmaise-maamme.

Kaupunkitilat muodostuvat paljolti jo rakenne-tusta, osin kulttuurihistoriallisesti ja rakennustai-teellisesti arvokkaasta ympäristöstä. Rakennus-suojelu on kokonaisvaltainen prosessi, jota on Lahdessa edistetty viime aikoina monilla teoilla ja tasoilla. On tärkeää, että kaikessa suunnittelussa lähdetään olemassa olevasta rakennuskannasta. Vanhojen rakennusten ja alueiden käyttäminen


niiden arvoa vastaavalla tavalla on yleensä myös sosiaalisesti, ekonomisesti ja ekologisesti perus-teltua.

Varsinkin jalankulkijan kaupunkikuva syntyy suureksi osaksi yksityiskohdista. Kadunkalusteet, mainokset, istutukset, liikennemerkit, melusuo-jat, julkiset taideteokset tai vaikkapa terassiraken-nelmat vaikuttavat olennaisesti siihen, millaiselta tuntuu käyskennellä kaupungin kaduilla. Apoli kannustaa huolelliseen, viimeisteltyyn ja luovaan

suunnitteluun ja toteutukseen sekä esteettömyy-teen.

Maankäyttö- ja rakennuslaissa edellytetään raken-tamisessa tavoiteltavan ympäristön kauneutta ja kulttuuriarvojen säilymistä. Laissa turvataan myös kansalaisten oikeus vaikuttaa omaan elinympäris-töönsä ja sitä koskeviin päätöksiin. Apoli määritte-lee, kuinka lahtelaiset panevat toimeen lain kirjai-men. Kaikki on mahdollista, mikäli kaupunkilaiset ottavat ympäristönsä omakseen, eivätkä pidä sitä luotsaavia ohjelmia vain tyhjyyttään kumisevina toiveiden tynnyreinä.

Apoli-luonnos oli lahtelaisten nähtävillä komment-teja varten koko kesän 2009. Syksyllä sitä korjattiin kansalaisten ehdotusten pohjalta, ja sen jälkeen se eteni tekniseen lautakuntaan, Lahden seudun rakennuslautakuntaan ja kaupunginhallitukseen. Lahden kaupunginvaltuusto hyväksyi Apolin raken-netun ympäristön laatutavoitteet huhtikuussa 2010. Ne velvoittavat meitä kaikkia, niin päättäjiä, virka-miehiä, suunnittelijoita, rakentajia kuin asukkaitakin.

39Maakunnan mainiot

teksti Anna-Riikka Vaden

kuvat Eetu Sorvali, Anna-Riikka Vaden ja Maija Lehikoinen

Eetu Sorvali piirtää kaivausalueen 1 profiilia. Kuvaaja Anna-Riikka Vaden.

Viime kesänä lämpöennätykset rikkoontuivat ja heinäkuun helteellä hemmoteltiin lomalaisia. Samanaikaisesti Lahden kaupunginmuseon arkeologian yksikön väki ahersi arkeo-logisilla kaivauksilla Hollolan Parinpellossa, jossa tutkittiin kivikautista tai mahdollisesti varhaismetallikautista asuin-paikkaa Vesijärven rannalla.

Helteinen kaivauskesä Hollolan Parinpellossa


41Maakunnan mainiot

Lahden kaupunginmuseon arkeologian yksiköllä on kunniakkaana perinteenä ollut toteuttaa joka kesä vähintään yksi tutkimus-kaivaus. Näin tapahtui myös tänä vuonna

ja kesän 2010 tutkimuskohteeksi valikoitui Hollolan Parinpellossa Vesijärven rannalla oleva Parinpel-lonlahti-niminen kivi- ja/tai varhaismetallikautinen asuinpaikka.

Kaivaus alkaa suunnittelusta ja taustatutkimuksestaEdellisenä kesänä arkeologian yksikkö oli tehnyt kai-vauksia varhaismetallikautisiksi ajoittuvilla asuinpai-koilla. Varhaismetallikaudesta puhuttaessa tarkoi-tetaan sillä sisämaan pronssikautta ja rautakauden

alkua eli 1700–0 eKr. välistä aikaa. Kaivausjohtajan mielenkiinto kyseisen aikakauden asuinpaikkoja kohtaan heräsi ja kevään aikana kartoitettiin tut-kimukselle otollisia kohteita eteläisessä Päijät-Hä-meessä.

Maastokäyntien perusteella kaivauskohteeksi va-likoitui Parinpellonlahden asuinpaikka, joka muu-tamia ulkoilupolkuja lukuun ottamatta oli säilynyt ehjänä Hollolan seurakunnan omistaman Parinpel-lon leirikeskuksen alueella. Parinpellon alueella on asuinpaikan lisäksi useita muita muinaisjäännöksiä ja runsaasti kivikautisia löytöpaikkoja, mikä osaltaan lisäsi mielenkiintoa alueeseen. Leirikeskuksen päära-kennuksen edustalla on rautakautinen kuppikivi ja Parinpellon kylätontti on ainakin 1700-luvulla

Helteinen kaivauskesä Hollolan Parinpellossa


sijainnut kiven välittömässä läheisyydessä. Lähistöl-lä on myös Veselilän rautakautinen asuinpaikka ja lahden vastakkaisella rannalla olevassa niemessä on kivikautinen asuinpaikka. Eikä kirkonkylän Kapa-tuosian linnavuorellekaan ole asuinpaikalta matkaa kuin 1,5 kilometriä.

Parinpellonlahden asuinpaikka oli myös tutkimuk-sellisesti lähes koskematon. Kohde oli löytynyt vuonna 2004 Antti Bilundin tekemässä Hollolan kunnan arkeologisessa täydennysinventoinnissa. Inventoinnissa etsitään systemaattisesti muinais-jäännöksiä esim. tekemällä maaston perusteella sopiville alueille pieniä koekuoppia. Tällaisia kuop-pia myös Bilund teki Parinpellonlahdelle vanhan rantatörmän päällä olevalle tasanteelle ja tuloksena oli kvartsikaapimen katkelma, iskoksia ja varhaisme-tallikautiseksi määriteltyjä saviastian paloja, joiden perusteella kohde tulkittiin asuinpaikaksi.

Saviastian paloja, palanutta luuta ja paarmojaKuukauden pituiset tutkimukset toteutettiin koekai-vauksena, jolla pyrittiin määrittelemään tarkemmin asuinpaikan laajuutta ja sen ajoitusta. Tutkimuksissa asuinpaikalle kaivettiin kahdeksan 1 m²:n suuruista koeruutua ja avattiin kaksi pientä kaivausaluetta, yhteensä tutkittiin 15,5 m². Kaivauksia johti maa-kuntamuseotutkijan sijaisena toimiva Anna-Riikka Vaden ja tutkimusapulaisena oli arkeologian opis-kelija Eetu Sorvali. Neljän kaivajan joukossa oli sekä arkeologian opiskelijoita että Lahden kaupungin kesätyöntekijöitä. Viikkoja jatkunut helle ja paar-mat koettelivat työntekijöitä, mutta pulahtaminen Vesijärven aaltoihin ruokatunnilla helpotti kummasti työntekoa.

Tutkimukset osoittautuivat pienimuotoisuudes-taan huolimatta hyvin antoisiksi, yksittäisiä löytöjä otettiin talteen lähes 1000 kappaletta. Suurimman yksittäisen ryhmän löytöaineistossa muodostavat saviastian palat. Osa niistä edustaa kivikautista kampakeramiikkaa ja niiden pintaa on koristeltu kampaleimoin. Kampakeramiikan lisäksi löytyi paljon erilaista koristelematonta keramiikkaa, jonka tarkempi määrittäminen on vielä kesken. Osa toden-näköisesti edustaa jo aiemmin paikalta löytynyttä varhaismetallikautista keramiikkaa.

Keramiikan lisäksi kaivausten löytöjä olivat kvartsista tehtyjen esineiden katkelmat ja kvartsi-iskokset sekä

Kampakeraamisen astian kylkipala in situ. Kuvaaja Eetu Sorvali.

Palaneista kivistä koostuva liesikiveys kaivausalueella 2. Kuvaaja Eetu Sorvali.

43Maakunnan mainiot

ruokataloudesta kertova palanut luu. Palaneen luun avulla pystytään asuinpaikan ikää tarkentamaan, jahka se lajimäärityksen jälkeen lähetetään radiohii-liajoitettavaksi. Asuinpaikka sijaitsee Muinais-Päijän-teen rantatörmällä, mutta pelkän vesistöhistorian avulla ei paikan ikää pystytä selvittämään sen topo-grafiasta johtuen. Keramiikan perusteella paikalla on oleskeltu ainakin kampakeraamisella ajalla, mutta suotuisa paikka lahden pohjukassa on varmasti hou-kuttanut paikalle leiriytyjiä myöhemminkin.

Kaivauksissa löytyi myös palaneista kivistä koostu-va matala rakenne, joka tulkittiin liesikiveykseksi. Liesikiveys ei näkynyt lainkaan maan pinnalle ja kiveyksestä löytyi kvartsi-iskoksia ja sitä ympäröiväs-tä maasta palanutta luuta. Lähes koko asuinpaikan alueella todettiin pintamaan alla noen värjäämä tumma kerros, joka voi viitata alueella riehuneeseen metsäpaloon tai paikan myöhempään käyttöön kas-kialueena. Alueen myöhemmästä käytöstä kertoo myös yleiskartoituksen yhteydessä löytynyt pieni yksinomaan kivistä koostuva röykkiö.

Kesän kaivauksilla tutkittiin vain pieni osa asuin-paikkaa. Analyysien ja kaivauskertomuksen valmis-tuttua on aika pohtia sitä, jatketaanko tutkimuksia Parinpellonlahdella myös ensi kenttäkaudella tai myöhemmin.

Kampakeramiikan pala KM 38350: 45. Piirtänyt Maija Lehikoinen.


Kotiseutumuseoiden esineet kertovat menneiden sukupolvien taidoista ja arjen askareista. Nykyisin harva kotiseutumuseo on

säännöllisesti yleisölle avoinna. Usein myös museorakennukset on poistettu käytöstä ja kunnasta kerätyt esineet on varastoitu tiloi-hin, joihin yleisöllä ei ole mahdollista päästä tutustumaan. Wella-mo-opiston käsityön opettajat kantoivat huolta siitä, että vuosi-

kymmenten keräystyö hautautuu varastoihin ja esineet ovat vain nimi esineluettelossa. Olisiko kokoelmilla jälleen jotain annettavaa

tänä päivänä?

teksti Merja Kitteläkuvat Mari Keturi, Helena Nokkonen ja Hannu Sundelin

Kotiseutu-museoiden

aarteita etsimässä

45Maakunnan mainiot

Wellamo-opisto ja yhteis-työkumppanit

Wellamo-opisto on Suomen suurin seudullinen kansalaisopisto, joka toimii 10 kunnan alueella. Isän-täkunta on Lahden kaupunki ja

sopimuskuntia ovat Artjärvi, Asikkala, Hollola, Hämeenkoski, Kärkölä, Myrskylä, Nastola, Ori-mattila ja Padasjoki.

Päärahoittajana ”Wellamo-opiston sopimuskun-tien kotiseutumuseoiden kokoelmien hyödyn-täminen” -hankkeessa on Hämeen ELY-keskus ja sen Euroopan maaseudun kehittämisen maata-lousrahasto. Wellamo-opiston kunnat sijaitsevat kolmen Leader-toimintaryhmän alueella: Eteläi-sen Päijät-Hämeen toimintaryhmä ETPÄHÄ ry, Maaseudun kehittämisyhdistys SILMU ry rf ja Päijänne-Leader ry. Lahti kaupunkina ei kuulu ra-hoitettaviin kuntiin, mutta jos yksityisrahoitusta saadaan riittävästi, voi Lahtikin olla mukana. Hanketta koordinoi Wellamo-opiston käsityötii-mi ja yhteyshenkilönä on suunnittelijaopettaja Merja Kittelä. Hankkeen ohjausryhmässä on edustajat Hämeen ELY-keskuksesta, ETPÄHÄ ry:stä, Päijät-Hämeen Maakuntamuseosta ja Wella-mo-opistosta.

Tärkeä kumppani toiminnassa on Päijät-Hä-meen maakuntamuseo. Lisäksi Wellamo-opis-ton kunnista Myrskylä kuuluu Itä-Uudenmaan maakuntamuseoon. Paikallismuseoiden ylläpitä-jien apua tarvitaan museotiloihin pääsemiseksi kokoelmiin tutustumista varten. Joissakin kun-nissa nämä henkilöt myös tuntevat erinomaisesti esineistön. Kaikista kunnista ei löydy riittävästi aineistoa, jolloin etsintää laajennetaan myös yksityishenkilöiden hallussa oleviin esineisiin.

Mallit hyödynnettäväksiTällä hankkeella etsitään ja tuodaan esille nyky-päivään sopivia tai sovellettavissa olevia malleja jokaisesta Wellamo-opiston kunnasta. Hank-keen tuloksena on museoesineisiin pohjautuva käsityömallisto. Mallisto sisältää museoesineiden dokumentit ja työselosteet oheistietoineen. Kansalaisopiston opetus on käsityöperinteen säilyttämisen kannalta avainasemassa ja mallis-ton myötä toivottavasti syntyy kiinnostus oman

alueen perinteeseen ja sen vaalimiseen. Kirjaan valitaan tekstiili-, puu- ja metallitöitä, joita voi valmistaa ohjeiden mukaan tai soveltaa muotoa ja kuvioaiheita muihin tekniikoihin ja muihin materiaaleihin. Kirjaan tulee myös lyhyt katsaus Päijät-Hämeen käsityöperinteestä. Yleisen teks-tiosan laadinnasta vastaavat Wellamo-opiston käsityötiimi ja asiantuntijana tutkija Anna-Riikka Vadén Päijät-Hämeen Maakuntamuseosta.Museoiden kokoelmia tutkitaan 2010 aikana ja julkaisuaineisto kootaan kansalaisopiston työ-kaudella 2010-2011. Kirja on suunniteltu julkais-tavaksi kesäkuussa 2011. Seuraavan lukuvuoden aikana valmistetaan kirjan malleja eri opinto-ryhmissä ja ensimmäiset tuotteet ovat kaikkien nähtävänä kuntien työnäyttelyissä keväällä 2012.

AlkutaipaleellaKaikki paikallismuseot on tutkittu ja saaliina on seinällinen kuvia. Käsityötiimi on valinnut jou-kosta ne, joista he opetuskokemuksen perusteel-la olettavat myös opiskelijoiden olevan kiinnos-tuneita. Kuvausolosuhteet ovat olleet vaativia ja mahdolliset uusintakuvaukset tänä syksynä vielä haastavampia. Joistakin kunnista on löytynyt riit-tävästi mielenkiintoisia esineitä ja malleja, mutta lisähakuja joudutaan myös tekemään. Mikäli Maakuntamuseonkaan kokoelmista ei ole apua, käännytään yksityishenkilöiden puoleen. Tavoit-teena on löytää keskimäärin 5 työtä kustakin kunnasta, jolloin kirjassa olisi 45-50 mallia.Hankkeen antia on myös uusi yhteistyökump-pani, Päijät-Hämeen Maakuntamuseo. Wel-lamo-opiston käsityötiimi sai kutsun Lahden historiallisen museon Adventti alkaa kartanosta-tapahtumaan ja oma joulutuotesuunnittelu on käynnistynyt.

Kotiseutu-museoiden

aarteita etsimässä

46

HEINOLAN KAUPUNGINMUSEO

Osoite: Kauppakatu 14, 18100 HeinolaAvoinna ti, to-su klo 12-16, ke klo 12-20, ma suljettu Tiedustelut: (03) 849 3651 [email protected]

Esillä perusnäyttelyt7.1.–14.5.2011

James päällä joka säällä. Mattisen Teollisuus Oy:n vaiheita Heinolassa ja 1960-70-lukujen ajankuva15.5.–18.9.2011

HEINOLAN TAIDEMUSEO

Osoite: Kauppakatu 4, 18100 HeinolaAvoinna: ti, to-su klo 12-16, ke klo 12-20, ma suljettu Tiedustelut: (03) 849 3656 [email protected]

Arkangeli. Raimo Jaatisen veistoksia, installaatioita ja piirustuksia6.3. –3.4.2011

James päällä joka säällä. Mattisen Teollisuus Oy:n vaiheita Heinolassa ja 1960-70-lukujen ajankuva15.5.–18.9.2011

ORIMATTILAN TAIDEMUSEO

Osoite: Lahdentie 65, 16300 OrimattilaAvoinna: ti-pe klo 12-16, la klo 10-14 ,su klo 12-17 Tiedustelut:( 03) 8881 389, (03) 8881 388

Sarjakuvasukellus28.1.–27.2.2011

Pysyvät näyttelyt: - Taidesäätiö Ilmari ja Toini Wall-Hakalan kokoelmat - Pentti Papinahon kokoelmat - Orimattilan Erkot -näyttely

ITÄ-HÄMEEN MUSEO

Osoite: Koskipää, 19600 HartolaAvoinna: joka päivä klo 12-16, sopimuksesta myös muulloinTiedustelut: (03) 716 1252, 044 0770 149info(at)ihmuseo.fiwww.ihmuseo.fi

Päijät-Hämeen

näyttelykalenteri

TAIDE & MUOTOILUKESKUS ARS AUTTOINEN

Osoite: Keinuhongantie 17, 17610 AuttoinenPuhelin: 045 1283 376 tai 044 2772 [email protected]

Ovi rivoon8.3.–1.5.2010Andy Best & Merja Puustinen, Ari Björn, Maija He-lasvuo, Juha Arvid Helminen, Anni Henriksson, Essi Henriksson, Reima Juhani Hirvonen, Sakari Kannosto, Miss Kompro, Juha Kuosmanen, Kati Nulpponen, Liisa Pesonen, Anna Rikkinen, Janne Räisänen, Anni Sumari, Pekka Syrjälä ja Nick Tulinen

LÄÄNINKIVALTERI ASCHANIN TALO

Osoite: Kauppakatu 3, 18100 HeinolaPuh. (03) 849 3655 Avoinna: ti, to-su klo 12-16, ke klo 12-20 ma suljettu [email protected]

47

Osoite: Urheilukeskus, Salpausselän katu, PL 113, 15111 LAHTI Avoinna: ma-pe 10-17, la-su 11-17 Tiedustelut: (03) 814 4523 museo(at)lahti.fi

Terveiset talvikisoista 16.10.2009–31.8.2012

Suomen naiset ladulla ja mäessä 15.10.2010–31.12.2011

Huipulta - Alppilajien historiaa Suomessa

Perusnäyttely: Selän henkeä ja hohtavia hankia, lumileikkiparvi ja toimintaosasto talviurheilusta

Osoite: Lahdenkatu 4, PL 113, 15111 Lahti Avoinna: ma-pe 10-17, la-su 11-17 Tiedustelut: (03) 8144536 museo(at)lahti.fi

Jokaisella on oma aikansa Taiteilija Maaria Wirkkala Historiallisessa museossa 5.11.2010–3.4.2011 Huipulta haasteisiin – Asko 1970-1990-luvuilla 6.9.2009–20.2.2011

Perusnäyttelyt: Asehuone, Pienoismallisali, Klaus Holman muistokokoelma, Fellman-huone, Vuoden 1939 Lahti-pienoismalli

Osoite: Radiomäenkatu, PL 113, 15111 Lahti Avoinna: ma-pe 10-17, la-su 11-17 Tiedustelut: (03) 814 4512 museo(at)lahti.fi

Radiomäen monet kasvot -näyttely 24.9.2010–31.8.2011

PIPPOLO - Kylli-tädin ohjelmissa esiintyneitä teatterinukkeja

Pysyvä näyttely: Kidekoneesta data-aikaan

Osoite: Vesijärvenkatu 11 A, PL 113, 15111 Lahti Avoinna: ma-pe 10-17, la-su 11-17 Tiedustelut: (03) 814 454 museo(at)lahti.fi

Miniprint Finland 2010 7. kansainvälinen pienoisgrafiikan triennaali 27.11.2010–30.1.2011

Punahilkka 11.2.–25.4.2011 Kaarina Alsta, Anna-Liisa Hakkarainen, Petra Innanen, Pirkko Lepistö, Stiina Saaristo, Heli Tuhkanen ja Katja Tukiainen

Lahden Taideinstituutin opinnäytetyönäyttely 6.–29.5.2011 Jyri Ala-Ruona, Pavel Ekrias, Susanna Haavisto, Suvi Härkönen, Eeva Jauhiainen, Topi Juntunen, Taru Kallio, Kirsi Karppinen, Mari Kasurinen, Mikko Lyytinen, Olli Niskanen, Anni-Leena Raasu, Jenni E. Sormunen ja Lasse Ursin

Lahden 18. kansainvälinen julistebiennale 10.6.–25.9.2011

Päijät-Hämeen

näyttelykalenteri

Kaik

kien

hen

kilö

iden

pos

tioso

ite on PL 113, 15111 Lahti

Ota yhteyttä Päijät-Hämeen maakunta- ja aluetaidemuseotyötä tekeviin toimijoihin

Seuraava Maakunnan mainiot ilmestyy keväällä 2011

MaakuntamuseotyöPäivi Taipale

tutkija (25.2.2011 saakka)Lahden kaupunginmuseo /

Päijät-Hämeen maakuntamuseoLahden kartano, Lahdenkatu 4

Puh. (03) 814 4492, 050 3985 492 Faksi: (03) 814 4535

paivi.taipale[at]lahti.fi

Maakunta-arkeologiaHannu Takalaamanuenssi

Lahden kaupungimuseo / Arkeologian yksikkö

Lahden kartano, Lahdenkatu 4Puh. (03) 814 4497, 050 5594 158

Faksi: (03) 814 4535hannu.takala[at]lahti.fi

KonservaattoritMaija Nisonenkonservaattori

Puh. (03) 814 4532Faksi: (03) 814 4533

maija.nisonen[at]lahti.fi- tekstiilikonservointi

Ritva Suvantokonservaattori

Puh. (03) 814 4498, 050 5184 479Faksi: (03) 814 4533

ritva.suvanto[at]lahti.fi- kovien materiaalien konservointi

AluetaidemuseotyöVille-Matti Rautjoki

amanuenssiLahden taidemuseo /

Päijät-Hämeen aluetaidemuseoVesijärvenkatu 11 B, 6 krs.

Puh. (03) 814 4543, 050 3985 513Faksi: (03) 814 4545

ville-matti.rautjoki[at]lahti.fi

Rakennustutkimus ja -suojeluPäivi Siikaniemi

tutkijaLahden kaupunginmuseo / Rakennuskulttuuriyksikkö

Vuorikatu 27Puh. (03) 814 4506, 050 5184 590

Faksi: (03) 814 4505paivi.siikaniemi[at]lahti.fi

Riitta Niskanentutkija

Lahden kaupunginmuseo / Rakennuskulttuuriyksikkö

Vuorikatu 27Puh. (03) 814 4541Faksi: (03) 814 4505

riitta.niskanen[at]lahti.fi

Kuva-arkistoRiitta Hänninenarkistonhoitaja

Puh. (03) 814 4516 Faksi: (03) 814 4533

riitta.hanninen[at]lahti.fi

Tiina Rekolavalokuvaaja

Puh. (03) 814 4531, 050 3985 531 Faksi: (03) 814 4533

WWW.LAHDENMUSEOT.FI

Documents

Maakunnan mainiot 2/2010