Maaseudun tiede 1/2015

Viljelijä saa virallisista lajikekokeista tiedon, mitkä lajikkeet sopivat viljeltäväksi Suomen oloissa. Jos tietoa ei olisi, joutuisi viljelijä kan-tamaan riskin lajikkeen viljelyn onnistumi-sesta, tai uusia lajikkeita ei uskallettaisi ottaa tiloilla viljelyyn tiedon puuttuessa.

Elintarviketeollisuudelle on tärkeää saada lajikekokeista tietoa lajikkeiden laadusta. Ku-

luttaja hyötyy kokeiden ansiosta ruuan laa-dusta ja riittävyydestä.

Keskimäärin kaksi kolmesta lajikkeesta karsiutuu lajikekokeissa eikä niitä hyväksytä lajikeluetteloon.

Viime vuosina säästöpaineet ovat pakot-taneet Luonnonvarakeskuksen etsimään vi-rallisten lajikekokeiden toteuttamiseen uusia

keinoja.Yksi tapa voisi olla viime kesänä kokeiltu

malli, jossa kokeita järjestettäisiin myös viljeli-jöiden pelloilla. Se voisi auttaa myös tiedotuk-sessa. ”Maatiloilla tehtävät kokeet voisivat olla tiedonjakoalueita alueen viljelijöille”, Luon-nonvarakeskuksen tutkijat suunnittelevat.

Sivut 10–11

Viljelykasvien lajikelistalle valikoituu vuosittain par-haiten oloihimme soveltuvia lajikkeita. Yhdistämällä satoisimmat lajikkeet ja muut viljelytoimenpiteet oikein, ravinnontuotanto on lisääntynyt huimasti.

Oman alueen raaka-aineista ja tuotantopanoksista tuotettua ruokaa kutsutaan lähiruoaksi. Voitaisiinko sitä käyttää myös julkisten laitosten ruokahankinnoissa? Kyllä vain, ja nyt lähiruoan ympäristömyöntei-syyttä voidaan myös arvioida mittarein. Tämä toivottavasti lisää sen käyttöä julkisissa hankinnoissa. Sivu 16

Lähiruoka on julkisissa hankinnoissa ympäristöystävällinen valinta

Liite 1/2015 | 23.3.2015

Orgaanisen maanparannus-aineen levityksessä tarkennettavaaOrgaaniset maanparannusaineet ovat lannoitevalmisteita, joita tuotetaan orgaanisesta jätemateriaalista. Kom-postit ja mädätysjäännökset ovat näistä tutuimpia, mutta niiden levittämisessä on vielä tarkennettavaa. Sivu 3Luonnontuotealan toimijat puhaltavat yhteen hiileen Luonnontuotteet ovat tärkeä osa Suo-men biotaloutta. Ne moninkertaistavat maamme luomutuotannon pinta-alan. Luonnontuotteiden pohjoinen ja arktinen puhtaus sekä eksotiikka antavat Suomi-brändille uskottavuutta. Sivu 12Arktiset kasvit ovat pohjoisen biotalouden voimavaraLapin arvokkaita luonnonvaroja voidaan hyödyntää pohjoisen biotaloudessa. Biotalous tuottaa, käyttää, jalostaa ja markkinoi uusiutuvia luonnonvaroja. Se on myös uusiutuvista luonnonvaroista valmistettujen tuotteiden kulutusta. Sivu 13Metsästäjät ja vapaa-ajan-kalastajat kateissaKalastuksen harrastajien määrä on vähentynyt ja metsästäjät ukkoutuvat. Vieläkö vapaa-ajankalastus ja metsästys tuottaa ja ylläpitää tulevaisuudessa maaseudulla aineellista ja aineetonta hyvinvointia? Sivu 15

Kotimaiset tuomikirvat kadoksissa ensi kesänäTuomikirvaennusteen mukaan kirva-tuhojen riski on jäämässä vähäiseksi. Tarkkana kannattaa silti olla, sillä kirvoja voi vielä tulla kaukokulkeumana. Sivu 18Pian vesakoita torjutaan biologisesti s. 9Ilmasto on lämmennyt ja viilennyt monesti s. 14Toisen jäte on toisen raaka-aine s. 17Tuorekasvisten käsittelyyn ohjeet s. 19

Lajikekokeet osa vihreää vallankumousta

Ympäristömyönteinen lähiruoka sopii hyvin myös julkisten laitosten, kuten päiväkotien, koulujen, sairaaloiden ja vanhainkotien, ruokavalinnaksi.

EKOCENTria

Lajikekokeista hyötyy viljelijä ja kuluttajaLajikekokeista saatava tieto vaikuttaa läpi elintarvikeketjun pellolta kuluttajaan saakka.

PixaBaY

Vapaa-ajankalastus tuottaa hyvää mieltä ja toisinaan aimo saaliinkin.

JaaNa KaNKaaNPää

Virallisten lajikekokeiden lisäksi Luonnonvarakeskuksessa tehdään monia muita kokeita. Tutkijat Marja Jalli, Antti Laine ja Marja Kujala tar-kastelevat Luken kasvihuoneessa syyrialaisten ja jordanialaisten maatiaislajikkeiden taudinkestävyyttä. Vanhoja maatiaislajikkeita voidaan hyödyntää uusien lajikkeiden jalostuksessa.

2

Liite 1 /2015

VIrALLISTen LAJIKeKOKeIden tarkoi-tuksena on tuottaa tietoa lajikkeen viljely- ja käyttöarvosta. Tietoa tarvitaan Kasvilajike-lautakunnan päätöksenteon tueksi, jotta la-jike voidaan hyväksyä viralliselle kasvilajike-listalle.

KOKeISSA edeLLYTeTään selvitettävän lajikkeiden ominaisuuksia. Niitä ovat muun muassa sato, laatu, taudinkestävyys, ympä-ristötekijät, vaihtoehtoisuus ja tuotantorytmi mittarilajikkeisiin nähden. Koejärjestelyt py-ritään pitämään selkeinä, jotta edellä mainit-tuja ominaisuuksia pystytään vertaamaan la-jikkeiden välillä. Tästä syystä kokeissa ei ole viljelymenetelmiin liittyviä tutkimuksia.

VILJeLY- JA KäYTTöArVOKOKeIden tu-lokset julkaistaan vuosittain yhteenvedossa, jossa on tuloksia kahdeksan vuoden jaksol-ta. Uusin Virallisten lajikekokeiden tulokset 2007−2014 -julkaisu on luettavissa osoit-teessa www.luke.fi/julkaisut/.

VuOden ALuSTA alkaen lajikkeiden vil-jelyarvon tutkimusta on tehty Luonnonva-rakeskuksessa (Luke), joka on muodostettu yhdistämällä maa- ja metsätalousministeri-ön alaisista sektoritutkimuslaitoksista Metla, MTT, RKTL ja maataloustilastoinnista vas-taava Tike.

VIrALLISIA LAJIKeKOKeITA on tänä vuonna 14 koepaikalla tai tilalla. Lajikeko-keiden nykyisistä koepaikoista ainoat Luken tutkimusasemilla olevat ovat III−V viljely-vyöhykkeillä. Näillä vyöhykkeillä ei vastaa-vaa kenttäkoetoimintaa ole muilla alalla toi-mivilla.

LAJIKeKOKeIden ALueeLLISen katta-

vuuden turvaamiseksi osa kokeista tehdään viljelijöiden pelloilla sellaisilla alueilla, jois-sa ei enää ole tutkimusasemia. Lajikekokeet suorittavat siellä yhteistyötahot. Nykyinen koepaikkaverkosto kattaa välttävästi alueelli-set tarpeet, eikä sitä ole enää varaa karsia ko-keiden laadun kärsimättä.

VILJeLIJöIden PeLLOLLe siirtyvä koetoi-minta vaatii hyvää suunnittelua ja joustoa työaikoihin, jotta työt voidaan suorittaa kus-tannustehokkaasti oikeaan aikaan. Lisäksi tarvitaan ammattitaitoista ja aidosti innos-tunutta viljelijää muun muassa koealueiden muokkaamiseen ja kasvinsuojelun järjestä-miseen. Pellot ovat entistä kauempana ko-keiden tekijöistä, mikä lisää kustannuksia. Niitä aiheutuu etenkin kokeiden kylvöstä, hoidosta, havainnoinnista ja korjuuseen liit-tyvistä kuljetuksista ja matkoihin käytettä-västä ajasta. Myös riski siitä, että kaikkien työvaiheiden oikea-aikainen suorittaminen ei aina toteudu lisääntyy. Tästä syystä koe-lohkojen ja työn tekijöiden olisi pysyttävä lä-hellä toisiaan myös jatkossa. Nyt meneillään olevan lajikekokeiden kehittämishankkeen tuloksena toivotaan löytyvän toteutuskelpoi-sia ratkaisuja näihin haasteisiin.

AnTTI LAIne [email protected] Puh. 029 532 6304

Luke

Lajikekokeet tuottavat tietoa lajikkeiden kasvurytmistä, sadontuotantokyvystä, laa-dusta, laon ja kasvitautien kestävyydestä, sopeutumisesta eri maalajeihin, kasvuvyö-hykkeisiin ja sääolosuhteisiin.

Tämä tieto ei tue ainoastaan lajikkeen hyväksymisprosessia lajikelistalle, vaan on perusta viljelijän suunnitellessa omaa laji-kepalettiaan sekä lajikekohtaisia vaatimuk-sia ympäristölle ja panoksille.

LAJIKeKOKeISIIn OSALLISTuu MOnTA TOIMIJAALajikekoetoimintaa on laajennettu Luon-nonvarakeskuksen (Luke) lisäksi muille toi-mijoille. Mukana ovat myös neuvontajär-jestö Nylands Svenska Lantbrukssällskap (NSL), Boreal Kasvinjalostus Oy, K-ryh-män koetila Hahkiala ja Perunantutkimus-laitos (Petla). Ne tekevät jo tiivistä yhteis-työtä viljelijöiden kanssa.

Nykyinen lajikekokeiden testausverkos-to ei kuitenkaan kata merkittäviä viljojen ja öljykasvien tuotantoalueita Etelä-Savoa ja Kymenlaaksoa. Kymenlaaksossa Anjalassa kevätviljojen lajikekoetestaus päättyi vuon-na 1991. Mikkelistä viimeisimmät kevät-viljatulokset ovat vuodelta 2011.

IITISSä LAJIKeKOKeeT VIeTIIn TILAn PeLLOILLeKasvukautena 2014 testattiin virallisten lajikekokeiden kevätvehnän ja kevätrap-sin koetoimintaa Kymenlaaksossa Iitin Sääksjärvellä sijaitsevalla Petri Lintu-kankaan tilalla. Tavoitteena oli paran-taa koetoiminnan alueellista kattavuutta, lisätä tiedonkulkua viljelijöille ja edistää yhteistyötä neuvonnan kanssa. Iitin ko-keessa kevätvehnällä oli 14 lajikelistalle

pyrkivää uutta lajiketta ja rapsilajikkeita oli 11.

Viljelijä vastasi koealueiden sijainnista, muokkauksesta sekä rikkakasvi- ja tuholais-ruiskutuksista. Kokeet kylvettiin ja puitiin NSL:n toimesta. Kokeista teki havaintoja Hämeen Pro Agrian neuvoja. Tilalla järjes-tettiin heinäkuussa pellonpiennarpäivä, jo-hon osallistui runsaasti alueen viljelijöitä.

TILALLA SuOrITeTuT LAJIKeKOKeeT OnnISTuIVAT hIenOSTIKokeiden sijoittelu lohkoille ja suoritus onnistuivat tilalla moitteettomasti. Sadon osalta koevirhe oli vain 63 prosenttia kaik-kien kevätvehnäkokeiden koevirheestä. Kevätvehnäkokeen laatu oli pääsääntöises-ti keskimääräistä koetta parempi. Oleellis-ta kokeiden onnistumisessa olivat viljeli-jän oma mielenkiinto ja paneutuminen asiaan sekä neuvojan sitoutuminen tiivistä havainnointia vaativaan tehtävään. Myös sääolosuhteet olivat suosiolliset kokeiden toteutukselle viime kesänä. Poutainen hei-näkuu verotti lähinnä kevätvehnälajikkei-den tuhannen jyvän painoa.

Tilalla suoritetut lajikekokeet onnistuivat yhden koevuoden perusteella erinomaises-ti. Myös niille asetetut tavoitteet toteutuivat. Pilottikoetta jatketaan tänä vuonna maa- ja metsätalousministeriön rahoittamana. Jat-kossa keskitytään siihen, miten usean toimi-jan yhteistyönä toteutettavan kokeen kus-tannustehokkuutta voidaan parantaa.

Marja Jalli ja antti Laine, Luke

Lisätietoja: [email protected] Puh. 029 532 6168

Virallisissa lajikekokeissa punnitaan lajikkeiden ominaisuudet

Viljelijät ja neuvonta testaavat yhdessä lajikkeitaLajikekokeet kertovat puolueettomasti lajikkeiden ominaisuuksista. Nyt kokeissa on entistä aktiivisemmin mukana myös tiloja ja neuvojia. Ensim-mäisen vuoden perusteella kokeet onnistuivat erinomaisesti.

LuKEN arKiSTO

LuKEN arKiSTO

Kevätvehnäruutujen puinti alkamassa Petri Lintukankaan tilalla elokuussa 2014. Tilalla viljeltiin virallisten lajikekokeiden kevätvehnä- ja kevätrapsilajikkeita.

MiCaELa STröM/NSL

TOIMITTAnuT:riitta Salo-Kauppinen, Luke

72. vuosikertaiSSN 1796-8763 (painettu)iSSN 1796-8771 (verkko)www.mtt.fi/julkaisut/ maaseuduntiede/haku.html

YhTeISTYöSSä:

Luonnonvarakeskus on tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio, joka tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden edistämiseksi. Maaseudun Tiede –liite kertoo Luonnonvarakeskuksen ja sen yhteistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

TOIMITuSKunTA:Luke: Jyrki aakkula,Sanna Marttinen,Juha-Matti Katajajuuri,riitta Salo-Kauppinen,Harri Huhta,Hilkka VihinenMaaseudun Tulevaisuus: Tiina Taipale

MAASeudun TIedeLuonnonvarakeskus Viikinkaari 400790 HelsinkiP. 029 532 6000www.luke.fi

Nykyinen koepaikkaverkosto kattaa välttävästi alueelliset tarpeet, eikä sitä ole enää varaa karsia

3

Orgaaniset maanparannusaineet ovat biotalo-utta parhaimmillaan. Niiden levitystapoja ke-hitettiin LeviLogo-hankkeessa etsimällä entis-tä parempia ja orgaanisille lannoitevalmisteille sopivia työtapoja. Tutkittavina olivat maan-parannuskomposti, mädätysjäännös, kuivarae tai -jauhe ja kemiallisesti hapetettu puhdista-moliete. Nämä maanparannusaineet sisälsivät puhdistamolietettä, vaikka orgaaniset maan-parannusaineet voidaan valmistaa muistakin raaka-aineista.

KuIVArAKeeT JA -JAuheeT PeLTOOn LeVITTIMILLäTuotteista kuivarakeet ja -jauheet poikkeavat ominaisuuksiltaan selvimmin muista. Niiden kuiva-ainepitoisuus on yli 90 prosenttia ja le-vitysmäärä on vain noin 5 tonnia hehtaarille. Ne levitetään yleensä kalkinlevittimellä, koska niiden levitysmäärä on samaa suuruusluokkaa ja maanparannusrakeen tilavuuspaino vain vähän pienempi.

Kalkinlevitysvaunujen säiliö kapenee alas-päin. Kapea pohjakuljetusmatto siirtää pel-letit vaunun taakse levityslautasille, jotka te-kevät lopullisen levitystyön. Levityskuvion kannalta lautasten pyörimisnopeus, siipien muoto, pituus, korkeus ja heittokulma sekä tuotteen putoamiskohta lautaselle ovat oleel-lisia asioita. Tavalliset mineraalilannoitteen le-vitykseen tarkoitetut keskipakoislevittimet on suunniteltu pienemmille levitysmäärille.

Markkinoilla on myös lannoitteen levit-timen ja kalkinlevittimien yhdistelmiä, jotka saattaisivat sopia kuivarakeiden ja -jauheiden levittämiseen jopa paremmin kuin kalkinle-vitysvaunu. Yhdistelmälaitteissa on panostet-tu enemmän levityskuvion säädettävyyteen. Kalkinlevitysvaunuissa on yleensä kourakuor-main, joka tekee pellolle kipatun tuotteen kuormaamisen levittimeen helpoksi.

MAAnPArAnnuSKOMPOSTI heLPOIn LeVITeTTäVä Muiden tutkittujen tuotteiden kuiva-aine-pitoisuus oli vain noin 30 prosenttia tai pie-nempi. Niitä levitetään yleensä noin 20 ton-nia hehtaarille. Maanparannuskompostin

levitys on helpointa, koska se on suhteellisen hienojakoista.

Kemiallisesti hapetettu puhdistamoliete on hankalin levitettävä, koska siinä on suuria tahmeita kokkareita, joiden rikkominen on haasteellista levittimen hajotinkeloille.

PArAS LeVITYSTuLOS SYnTYY MALTILLALevityslautasilla varustetuilla vaakakelale-vittimillä päästään yleensä parhaaseen levi-tystulokseen, koska niissä levityslautasten pyörimisnopeus voidaan säätää erikseen hajo-tinkelojen pyörimisnopeudesta.

Hyvän levityskuvion saavuttamiseksi levi-tysvaunun pohjakuljettimen nopeus on pi-dettävä maltillisena. Liian suuri nopeus johtaa siihen, että tuote tulvii levityslautasten yli ja levityskuviosta tulee hyvin huipukas. Myös-

kään hyvää levitystasaisuutta ei saavuteta täl-löin millään tehollisella työleveydellä.

Liian suuri nopeus johtuu usein siitä, että levityksestä maksetaan urakoitsijalle yleensä levitettyjen tonnien tai kuutioiden perusteel-la. Tunnissa pystyy levittämään eniten käyt-tämällä mahdollisimman suurta pohjakuljet-timen nopeutta. Tämä on kuitenkin helposti ristiriidassa hyvän työnjäljen kanssa.

LIeTe SOPII SYYSVILJALLePuhdistamolietettä sisältävissä maanparannus-aineissa on tyypillisesti vähän liukoista typpeä suhteessa kokonaistyppeen, runsaasti fosfo-ria ja suhteellisen vähän kaliumia. Ne sopivat erinomaisesti esimerkiksi syysviljakasvustojen perustamiseen.

Kevätlevityksen lähtökohtana on levitys-

määrä, jolla saadaan niin sanotun nitraattiase-tuksen sallima 170 kiloa kokonaistyppeä heh-taarille. Pääosin puhdistamolietettä sisältävien maanparannusaineiden fosforin käyttökel-poisuus kasveille nousee uudessa ympäristö-korvauksessa 60 prosenttiin. Uuden ympä-ristösitoumuksen tekevä tila voi tilakohtaisen toimenpiteen lisäksi valita sopivat lohkokoh-taiset toimenpiteet.

Tiina Tontti ja Petri Kapuinen, Luke


Orgaanisen maanparannusaineen levityksessä kustannukset ja työnjälki ovat ristiriidassaOrgaaniset maanparannusaineet ovat lannoitevalmisteita, joita tuotetaan orgaanisesta jätemateriaalista. Kompostit ja mädätysjäännökset ovat näistä tutuim-pia, mutta niiden levittämisessä on vielä tarkennettavaa.

Vältä viiruista levitysjälkeä maanparannusaineiden levityksessä. Levitystulosta tasataan limittämällä ajolinjoja. Kaaviokuvassa on esimerkki levitysmäärän summautumisesta limityksellä.

PETri KaPuiNEN/LuKE

SäädöksetLannassa ja orgaanisissa lannoite-valmisteissa saa levittää kokonais-typpeä enintään 170 kiloa hehtaa-rille vuodessa (VnA 1250/2014). Keväällä 2015 annettavissa ase-tuksissa ympäristökorvauksesta määritellään sallittu fosforimäärä kasvilajikohtaisesti. Pääosin lie-tettä sisältävien lannoitevalmistei-den kokonaisfosforista lasketaan kasveille käyttökelpoiseksi 60 pro-senttia. Kerralla voi levittää viiden vuoden sallitun määrän fosforia ja haitallisia metalleja. Lannoitteiden ja maanparannusaineiden laatua säätelee lannoitevalmisteasetus (MMMa 24/2011), jossa säädellään myös haitallisten metallien enim-mäismäärät. evira valvoo tuottei-den valmistusta ja laatua.

Lisätietoa: www.mavi.fi, www.maaseutu.fi, www.evira.fi > Kasvit >Lannoitevalmisteet.

Orgaaniset maan-parannusaineet• maanparannuskomposti (Metsäpirtin maanparannuskomposti)

• mädätysjäännös (Kymen Bioenergian natural 100 Biovoima)

• kuivaraetai-jauhe (ranu maanparannusrae ja Kemiran termisesti kuivattu lannoiterae)

• kemiallisestihapetettu puhdistamoliete (KemiCond maanparannusaine)

Peukalosäännöt orgaanisten maanparannusaineiden käyttäjälleSuunnittele orgaanisen maanparannusai-neen käyttö huolella, kun teet lannoitus-suunnitelmaa. Mieti myös tuotteen va-rastointi. Tee patterointi-ilmoitus kunnan ympäristöviranomaiselle vähintään kuukau-si ennen suunniteltua patterointia. Tarkista maanparannusaineen saatavuus. Tilaa tuote, kun patteroinnille on edellytykset. Valitse levityskalusto maanparannusaineen raken-teen ja kuiva-ainepitoisuuden asettamien vaatimusten mukaisesti. Selvitä sen saata-vuus ajoissa. Käytä tuotevalmistajan toimit-tamaa eräkohtaista tuoteselostetta suunnit-telun perustana.

Laske levitysmäärä aluksi kokonaistypen pitoisuuden perusteella niin, että sen an-nos on 170 kiloa hehtaarille. Tarkista, että tällä tuotemäärällä peltoon tulevan fosforin

ja haitallisten metallien määrä on sallittu. Huomioi tasausjakso. Pienennä levitysmää-rää tarvittaessa. Laske tällä levitysmäärällä tulevan liukoisen typen määrä. Ota enintään puolet lannoituksen liukoisesta typestä or-gaanisesta tuotteesta. Pienennä levitysmäärää tarvittaessa. Täydennä maanparannusaineen mukana tulevan liukoisen typen määrä ta-voitetasoon mineraalilannoitteella antamal-la se kylvön yhteydessä kylvölannoittimella. Maanparannusaineen mukana tulee tyypilli-sesti 10 – 40 kg liukoista typpeä hehtaarille.

Ratkaise, levittääkö urakoitsija vai vilje-lijä itse. Tarkista käytettävissä oleva levitys-kaluston sopivuus levitettävälle tuotteelle ja suunnitellulle levitysmäärälle. Tutustu myös levityksen käytäntöä ohjeistaviin videoihin (www.mtt.fi/levilogi).

0

10

20

30

40

50

60

-20 -10 0 10 20 30 40

Levitysmäärä, t/ha

Etäisyys ensimmäisen ajokaistan keskilinjalta, m

Vaakakelalevitin levityslautasilla

Tehollinen työleveys 7 m Yksittäinen levityskuvio

4

Talvi koettelee kasvustoja monella tapaa. Pari vuotta sitten syysviljoilla oli jo toinen perättäinen vaikea talvi. Se sai etenkin vä-hälumisilla alueilla talvilepoon asettuneen kasvin talvenkestävyyden murtumaan, kun leuto ja äärimmäisen kylmä lämpötila vaih-telivat äkillisesti.

Myös 2013−2014 talvessa oli samankal-taisia piirteitä. Tuhot kohdistuivat silloin pääasiassa heikoimman talvenkestävyyden

omaaviin lajikkeisiin vähälumisilla alueilla.

KALIuM JA MuuT hIVenAIneeT PArAnTAVAT TALVenKeSTäVYYTTäKaliumlannoituksella on kasvin talvenkes-tävyyteen vaikuttavia tekijöitä. Samalla se myös parantaa kasvitautien vastustuskykyä.

Myös muun muassa mangaanin, kuparin ja sinkin on todettu edistävän syysviljojen talvenkestävyyttä. Kyseisillä hivenaineilla on

erilaisia tehtäviä kasvisoluissa. Moniravinteisia lehtien kautta vaikutta-

via hivenlehtilannoitteita voidaan käyttää perustellusti syksyllä talvenkestävyyden pa-rantamiseksi. Näin etenkin silloin, jos hi-vennäytteissä on todettu pulaa kyseisistä ra-vinteista.

Myös lumihomeen torjunnalla saadaan kasvusto pelastettua suuren lumihomeriskin alueella.

Lajikekokeissa on käytetty kahden eri te-hoaineen ruiskutusseosta lumihomeen tor-jumiseksi. Näin on tehty kahden viimeisen syksyn aikana kaikilla koepaikoilla.

antti Laine ja Marja Jalli, Luke


Vaihtelevat säät koettelevat syysviljojen talvenkestävyyttäEdellisenä vuonna listalle ei tullut yhtään uutta syysruis- ja syysvehnälajiketta. Syynä oli viljojen huono talvehtiminen vuonna 2012−2013.

Syysruiskentillä kasvaneista lajikkeista vain yksi uutuus hyväksyttiin lajikelistalle.

Ainoana uutena ruislajikkeena kotimaisel-le lajikelistalle tuli Dankowskie Agat. Lajike on jo listattu Tanskassa.

SYYSruISuuTuuS KeSTää TALVeA JA On SATOISAUutuuslajike on puolalaisen Dankon jalos-tama perinteinen populaatioruis, jota edus-taa Suomessa S.G. Nieminen Oy. Lajikkeen talvenkestävyys on ollut hyvä. Ainoastaan kotimaisissa lajikkeissa talvenkestävyys on ollut sitä parempi.

Lajikkeen sato on lähes yhtä hyvä kuin kokeissa olleiden hybridilajikkeiden sato. Etenkin Etelä-Suomessa se on ollut satoisin lajike hybridilajikkeet mukaan lukien.

Ruislajikkeet ovat olleet yleensä sa-toisampia karkeilla kivennäismailla kuin sa-vimailla. Tässä suhteessa Dankowskiwe Agat tekee poikkeuksen. Sen sato nimittäin yltää savimailla samalle tasolle kuin karkeilla ki-vennäismailla.

Lajikkeen sakoluku on ollut populaatio-lajikkeiden paras. Lajikkeella on myös hy-vä härmän ja ruskearuosteen vastustuskyky. Lehtilaikkutaudeille se on ollut muita ko-keessa olleita lajikkeita alttiimpi.

SYYSVehnäuuTuuS KeSTää TAuTeJA Rautakesko Oy:n edustama Ceylon on ai-nut listalle tullut uusi syysvehnä. Lajike on ruotsalaisen Lantmännen ek för:in jaloste. Se on listattu aiemmin Liettuassa, Virossa ja Ruotsissa.

Lajike on ollut kokeissa olleista lajikkeis-ta satoisin yhdessä lajikelistalla olevan Olivi-nin kanssa. Urhoon nähden sen sadon suh-deluku on ollut 116.

Lajike on ollut kokeissa talvenkestävin lajike yhdessä Arktikan kanssa. Kasvuajal-taan Ceylon on kaksi ja puoli vuorokautta Urhoa myöhäisempi.

Lajikkeessa ei ole koevuosina havaittu lainkaan lakoa. Lajikkeessa ei ole ollut här-mää ja lumihometta siinä on ollut vähiten. Lehtilaikkutauteja lajikkeessa on keskimää-räisesti ja ruskearuostetta vain hieman.


dankowskie Agat ja Ceylon ainoat uudet syysviljalajikkeetSyysrukiista ja -vehnästä tuli vain yksi uusi lajike listalle.

ruis on aidosti leipävilja, ja sen tuotannon tulisi ylittää sata miljoonaa kiloa, jotta

tuotanto kattaisi kotimaisen kulutuksen. ruisleipäkin leivotaan usein tuontirukiista.

YrJö TuunAnen/LuKen ArKISTO

aNTTi LaiNE/LuKE

5Lue Maaseudun Tieteet juttuarkistosta

http://www.luke.fi/maaseuduntiede

Monitahoisista uusista ohralajikkeista aikai-sin Vertti (Boreal 2015) lukeutuu lajike-luettelon aikaisimpiin ohriin. Laadultaan se on parannus aikaisuusluokassaan. Se kestää verkkolaikkua erittäin hyvin, mutta rengas-laikulle lajike on arempi.

Trym (Graminor 2014) on monitahois-ta mittarilajike Vildeä päivän aikaisempi ja Alvari (Boreal 2015) sitä reilun päivän myö-häisempi. Alvari tuottaa suuren sadon ja on erittäin isojyväinen lajike, jonka korsi on luja. Trym pärjää hyvin Vildelle satovertai-lussa. Alvari kestää erittäin hyvin rengaslaik-kua, kuten myös Trym. Myös Alvarin verk-kolaikun kestävyys on hyvä.

Kaarle (Boreal 2014) on monitahoisten lajikkeiden myöhäisin ja satoisin lajike. Kor-renlujuudessa se pärjää lujakortiselle Vildel-le. Yleisimpiä lehtilaikkutauteja vastaan sen kestävyys on erittäin hyvä.

KAKSITAhOISeT VILgOTT JA LuhKAS LuJAKOrTISIA JA LAAduKKAITA Kaksitahoisia ohrauutuuksia ovat neljä päi-vää mittarilajike NFC Tippleä aikaisemmat lyhytkortinen Vilgott (Lantmännen 2015) ja sitä hieman satoisampi Luhkas (Ragt 2n 2015). Molemmat ovat erittäin lujakortisia ja laadultaan erinomaisia. Luhkas on täysin härmän kestävä ja sillä on hieman parempi rengaslaikunkestävyys kuin Vilgottilla. Mui-den tautien osalta lajikkeissa ei ole suurta eroa.

ruSALKA MeneSTYY SAVIMAILLARusalka (Ackermann 2015) on samaa ai-kaisuusluokkaa edellisten kanssa, mutta niitä selvästi satoisampi lajike. Jyvän paino on suurempi kuin edellä mainituilla lajik-keilla. Lajike on menestynyt erityisesti sa-

vimailla. Verkkolaikkua esiintyy Rusalkalla vähän, mutta rengaslaikulle se on hieman arempi.

Cerbinetta (Ackermann 2014) on Tipp-leä satoisampi ja kolme päivää aikaisem-pi, erittäin lujakortinen ohra. Sadossa se jää Rusalkasta ja jyvän paino on Tipplen luokkaa. Lajike on täysin härmän kestävä ja verkkolaikun verkkotyypin kestävyyskin on erittäin hyvä.

eIfeL JA fOrTunA TäYdenTäVäT uuTuuSLueTTeLOAEifel (Secobra Researches 2015) ja Fortuna (Ackermann 2015) ovat Cerbinettan tavoin kasvuajaltaan kaksitahoisten keskiluokkaa. Molemmat ovat yhtä satoisia. Fortunan jy-vän paino on hieman suurempi ja valkuais-pitoisuus pienempi kuin Eifelin. Eifel on menestynyt hyvin happamissa olosuhteissa. Verkkolaikun verkkotyyppiä ja ohran tyvi- ja lehtilaikkua vastaan kestävyys on hyvä, mutta rengaslaikun kestävyys on hieman heikompi. Fortuna ei ole erityisen altis tau-deille.

Tänä vuonna hyväksytyt Pompe ja Fa-biola ovat saksalaisen Nordsaat:n lajikkeita. Molemmat ovat NFC Tippleä pari päivää aikaisempia. Pompe on näistä satoisampi, suurijyväisempi ja taudinkestävämpi. Kor-renlujuudessa se häviää Fabiolalle.

MeLIuS, geSIne JA MILfOrd OVAT YhTä MYöhäISIä uuTuuKSIA Melius (Syngenta 2015), Gesine (Nordsaat 2015) ja Milford (Saatzucht Josef Breun 2014) ovat kaksi päivää Tippleä aikaisempia uutuuksia. Näistä Melius on satoisin ja suu-rijyväisin. Toiset ovat Fabiolan kanssa yhtä satoisia. Gesine on näistä lujakortisin. Tau-dinkestävyys on Meliuksella hyvä. Gesinel-

lä verkkolaikun ja rengaslaikun kestävyys on hieman keskimääräistä heikompi. Milford on täysin härmän kestävä. Myös verkkolai-kun kestävyydeltään se on hyvin kestävä, mutta rengaslaikun kestävyydeltään keski-kestävä.

Soulmate (2015) on vajaan päivän Tipp-leä aikaisempi, tanskalaisen Nordic Seedin lajike. Sen sato on ollut Meliuksen kanssa samaa luokkaa, mutta jyvän paino on ollut pienempi. Verkkolaikun ja rengaslaikun kes-tävyys jää vähän keskitasosta.

fennICA JA KWS IrInA KeSTäVäT TAuTeJA Tipplen kanssa saman kasvuajan vaativat Fennica (Boreal 2015) ja KWS Irina (KWS 2014). Näistä Fennica on erittäin satoisa, mutta häviää siemenen painossa KWS Iri-nalle. Molemmat ovat erittäin lujakortisia. Fennicalla on verkkolaikun verkkotyyppiä ja rengaslaikkua vastaan hyvä taudinkestävyys. KWS Irina on täysin härmän kestävä. Myös verkkolaikun verkkotyypin kestävyys on sil-lä erittäin hyvä.

Shandy (Secobra Researches 2014) on lajikeluettelon myöhäisin, ja sen kasvuai-ka on vajaan päivän NFC Tippleä pidempi. Sen korsi on lyhyt ja luja. Valkuaispitoisuus on pienin ja jyväkoko hieman NFC Tippleä suurempi. Lajike on härmän kestävä. Verk-kolaikun kestävyydeltään lajike on keski-kestävä.

Merja Högnäsbacka, Luke

Lisätiedot: [email protected] Puh. 029 532 6157

Ohran viljelyyn tarjolla lajikevalikoimaaNeljästä uudesta monitahoisesta ohrasta kolme on kotimaisen Borealin ja yksi norjalaisen Graminorin lajikkeita. uusia kaksitahoisia ohria saatiin lajikelistalle 15 lajiketta.

uusien ohralajikkeiden sadot ja kasvuajat virallisissa lajikekokeissa 2007−2014. Lajikkeet ovat kasvuajan mukaisessa järjes-tyksessä.

Lajike Sato kg/ha

Kasvuaika vrk

Monitahoiset

Vertti 5828 84

Trym 5861 87

Vilde 5334 87

Alvari 6343 89Kaarle 6445 91

Kaksitahoiset

Vilgott 5747 92

Luhkas 5987 92

Rusalka 6356 93

Cerbinetta 5917 93

Eifel 6318 93

Fortuna 6228 93

Pompe 6537 94

Fabiola 5899 94

Melius 6335 94

Gesine 5915 94

Milford 5943 95

Soulmate 6328 96

Fennica 6371 96

KWS Irina 5843 96

NFC Tipple 5661 96

Shandy 6131 97

Kasvilajikelautakunta hyväksyi lajikelistal-le kahdeksan uutta kauralajiketta vuosina 2014−2015. Uudet lajikkeet ovat kotoisin Pohjoismaista ja Saksasta. Suosituimpien viljeltyjen lajikkeiden kärjessä on uudehko

Akseli 20 prosentin viljelyalalla. Sitä seuraa-vat Belinda ja Fiia ovat jo monelle tuttuja. Näiden osuudet koko kaura-alasta ovat 11 ja 7 prosenttia.

AIKAISeT uuTuudeT nIKLAS JA AVeTrOnNiklas (Boreal 2014) ja Avetron (Graminor, Norja 2014) ovat kasvuajaltaan aikaisia ja satoisuudeltaan Akselin luokkaa olevia lajik-keita. Niklas on ollut näistä hieman lujakor-tisempi. Myös sen jyvän koko on suurem-pi. Avetron on näistä ohutkuorisempi lajike. Tautien osalta molemmissa esiintyy jonkin verran lehtilaikkutautia muiden aikaisten la-jikkeiden tapaan. Nämä lajikkeet soveltuvat aikaista uutuutta kaipaavalle.

MYöhäISeMMäT LAJIKKeeT SOPIVAT eTeLäänMuut lajikkeet ovat kasvuajaltaan keski-myöhäisiä tai myöhäisiä. Aikaisin niistä on keltakuorinen Skarnes (Graminor, Norja 2014), joka on kolme päivää Belindaa ai-kaisempi. Uutuuksista myöhäisimmät ovat

Moby (Nordsaat, Saksa 2014) ja Avan-ti (Lantmännen, Ruotsi 2014). Ne vaativat tuleentuakseen yhtä pitkän kasvuajan kuin Belinda. Harald (Bauer, Saksa 2015), Mat-ty (Noordsat, Saksa 2014) ja Obelix (Bauer, Saksa 2014) sijoittuvat näiden lajikkeiden väliin.

Näistä lajikkeista kolme satoisinta ovat olleet Avanti, Matty ja Moby. Harald ja Obelix päihittävät kuitenkin nämä jyvä-koossa. Kolmesta satoisimmasta lajikkeesta Mattyn jyvä on painavin. Ohutkuorisimpia ovat Obelix ja Matty. Korrenlujuudessa ei ole ollut suurta eroa lajikkeiden välillä. Vä-hiten lakoa ja tauteja on esiintynyt myöhäi-simmällä Avantilla. Tauteja lajikkeissa on esiintynyt saman verran kuin Akselilla, joka mittarina edustaa hyvää taudinkestävyyttä.

Merja Högnäsbacka, Luke


Kaurasta saatavilla aikaisia ja myöhäisiä lajikkeita uusista satoisista lajikkeista löytyy valinnan varaa niin pohjoisempien vyöhykkeiden kauramaille kuin myös etelään.

uusien kauralajikkeiden ja mittareiden sadot ja kasvuajat virallisissa lajikekokeissa 2007−2014. Lajikkeet ovat kasvuajan mukai-sessa järjestyksessä.

Lajike Sato kg/ha

Kasvuaika vrk

Niklas 5910 93

Avetron 5819 94

Akseli 5823 95

Skarnes 6192 99

Harald 6302 101

Matty 6684 101

Obelix 6260 101

Moby 6612 102

Avanti 6863 102

Belinda 6247 102

MAgnuS SChArMAnOff/LuKen ArKISTO

6

Öljykasvilajikkeita on ollut parina viime vuotena mukana virallisissa lajikekokeissa ennätysmäärä: kevätrapseja 22 ja syysrap-seja 13. Näistä saatiin lajikeluetteloon nyt myös Clearfield-menetelmällä tuotettuja ke-vätrapseja, joita on aiemmin tunnettu vain kevätrypsillä. Ne kestävät imatsamoksi-te-hoaineen eli Clamox-valmisteen käytön rik-kakasvitorjunnassa.

Vuonna 2014 Kasvilajikelautakunta hy-väksyi lajikeluetteloon ensimmäisinä Clear-field-kevätrapseina lajikkeet DK 7150 CL ja DK 7160 CL.

Ensimmäiset syysrapsin lajikekokeet kyl-vettiin kesällä 2012. Testattavana on ollut hybridilajikkeiden lisäksi tavanomaisia la-jikkeita ja niin sanottuja puolikääpiöiviä hybridejä. Niiden pituuskasvu on syksyllä hillittyä, minkä uskotaan vähentävän talvi-tuhon riskiä.

KeVäTrAPSIT SAAVAT TäYdennYSTä SATOISISTA uuTuuKSISTA Kevätrapsi 7130 CL on uusi Clearfield (CL)-tyypin hybridilajike, joka on ollut vi-rallisissa lajikekokeissa yhtä satoisa kuin mittarilajike Trapper. 7130 CL on aikainen ja sen sadon laatu on hyvä. Varsi lakoutuu hiukan herkemmin kuin Trapperin.

DK 7150 CL hyväksyttiin lajikeluette-loon vuonna 2014. Se on hieman Trapperia myöhäisempi ja CL-lajikkeille tyypillisesti satotasoltaan selvästi heikompi. Satotason vuoksi valkuais- ja öljysadot ovat jääneet merkittävästi heikommiksi kuin Trapperilla. Lisäksi öljysadon laatua huonontava lehti-vihreäpitoisuus on ollut suuri ja varsi Trap-peria heikompi.

Myös DK 7160 CL hyväksyttiin lajike-luetteloon vuonna 2014. Se on ominaisuuk-siltaan DK 7150 CL:n kaltainen. Sadon lehtivihreäpitoisuus on ollut selvästi edellä mainittua pienempi, mutta varsi on laonar-ka.

DK 7175 CL on uusi lujavartinen CL-

tyypin hybridilajike. Sen kasvuaika on Trapperia kaksi päivää pidempi. Satoa se näyttää tuottavan hieman enemmän kuin DK 7160 CL, mutta sadon laatu on sa-mankaltainen.

TrAPPer JA uudeT hYBrIdIT MuKAnA VALIKOIMASSATrapper on aikainen hybridilajike, johon uusia lajikkeita verrataan. Sen satoisuus ja korrenlujuus ovat keskitasoa. Samoin sadon valkuais- ja öljypitoisuudet ovat keskitasoa,

mutta lehtivihreäpitoisuus on pieni.Brander on uusi erittäin satoisalta vaikut-

tava hybridilajike, jonka kasvuaika on vain pari päivää Trapperia pidempi. Sen varsi on luja ja sadon laatu erinomainen.

Axana on myöhäinen hybridilajike. Sen satotaso on Trapperin luokkaa ja varsi luja, mutta sadon lehtivihreäpitoisuus saattaa jää-dä suureksi.

Dodger on myöhäinen hybridilajike, jonka kasvuaika on noin neljä päivää Trap-peria pidempi. Sen satotaso on hiukan suu-rempi kuin Trapperilla ja korsi on luja. Sen sadon laatu on hyvä ja myös lehtivihreäpi-toisuus on melko pieni.

Builder on erittäin myöhäinen hybridi-lajike, joka on hiukan Trapperia satoisampi. Sen sadon laatu on hyvä, mutta lehtivihreä-pitoisuus saattaa jäädä suureksi.

uudeT SYYSrAPSIT OVAT LAAduLTAAn hYVIäSyysrapsien viljelyarvon testauksessa on uu-sia lajikkeita verrattu pitkään viljelyssä ollee-seen Vectraan. Vaikeiden talvehtimisolosuh-teiden vuoksi tuloksia on ollut käytettävissä niukasti. Oikealla kasvupaikan valinnalla ja viljelytekniikalla voidaan kuitenkin paran-taa syysrapsin talvehtimista vaikeissakin olo-suhteissa.

Syysrapsin hybridilajike PR46W24 vai-kuttaa huomattavasti Vectraa satoisammalta ja sadon laatu on ollut erittäin hyvä. Lajike on talvehtinut yhtä hyvin kuin Vectra.

PR44D06 on puolestaan puolikääpiöivä hybridilajike, jonka korsi on ollut vain hiu-kan Vectraa lyhyempi. Lajike vaikuttaa erit-täin satoisalta ja sadon laatu on ollut Vect-raa parempi. Lajikkeen talvehtiminen on ollut Vectran tasoa.

Marja Kujala, Luke


nyt tulevat Clearfield-kevätrapsit ja satoisat syysrapsitEnsimmäiset Clearfield-kevätrapsit on nyt hyväksytty lajikeluetteloon. uutuudet ovat satoisia ja kestäviä.

Syysrapsin talvehtimista parantaa riittävän aikainen kylvö. Tällöin kasvit ehtivät kasvattaa vähintään kahdeksan lehteä ennen talvea.

YrJö SaLO/LuKEN arKiSTO

Sampo on varsin aikainen lajike. Sen kasvu-aika on ollut lähes viisi vuorokautta Kon-tua lyhyempi. Satotaso on kuitenkin Kontun luokkaa. Lajikkeen aikaisuudesta johtuen tuleentumista on tarkkailtava siementen va-risemisen välttämiseksi. Lajikkeen siemen on ollut huomattavasti Kontun siementä pie-nempää. Siemenen valkuaispitoisuus on ollut suuri ja valkuaissato on ylittänyt Kontu-lajik-keen valkuaissadon.

Louhi on kasvuajaltaan Kontu-lajikkeen luokkaa. Satomäärältään se on ollut yhdek-sän prosenttia Kontua suurempi. Lakoutumi-nen on ollut Kontua vähäisempää. Lajikkeen siemen on suurikokoinen ja valkuaispitoisuus Kontu-lajikkeen luokkaa. Valkuaissato on ol-lut satotasosta johtuen suurempi. Lajike on ollut etenkin II- ja III-vyöhykkeillä Kontua huomattavasti satoisampi.

antti Laine, Luke


Sampo ja Louhi ovat uudet härkäpavun lajikkeetLajikelistalle saatiin uusina härkäpapulajikkeina Borealin jalostamat Sampo ja Louhi. Ne ovat aikaisia ja satoisia uutuuksia.

aNTTi LaiNE/LuKE

uusien kevätrapsilajikkeiden satoisuus virallisissa lajikekokeissa vuosina 2007−2014. Koko-naissiemensadosta on eritelty öljy- ja valkuaissadon osuus.

härkäpapulajikkeiden sato ja valkuaissato. Lajikkeet on esitetty aikaisuusjärjestyksessä

virallisissa lajikekokeissa vuosina 2007−2014.

härkäpapu on vanha ravinto- ja rehukasvi. nykyään härkäpapua viljellään etupäässä rehuksi korvaamaan tuontisoijaa.

0

500

1000

1500

2000

2500

3000

7130 CL Trapper DK 7150 CL

DK 7160 CL

DK 7175 CL

Brander Axana Dodger Builder

Öljysato Valkuaissato Muu siemensato

kg/ha

900

920

940

960

980

1000

1020

1040

3200

3300

3400

3500

3600

3700

3800

3900

Kontu Sampo Louhi

Valkuaissato, kg/haSato, kg/ha

Sato Valkuaissato

7

Ruotsalaista alkuperää oleva englanninrai-heinä SW Birger hyväksyttiin lajikeluette-loon tänä vuonna.

Lajikkeen kokonaissato on 13 prosenttia mittarilajike Riikkaa suurempi. Kevätkasvu on hidasta ja kevätsato on seitsemän pro-senttia Riikkaa pienempi. SW Birgerin jäl-kikasvukyky on erinomainen ja parhaiten se tuottaa satoa syysniitoissa. Lajike säilyy hy-vin nurmissa ja kolmannen vuoden nurmis-sa se on 24 prosenttia Riikkaa satoisampi.

Parhaiten SW Birger menestyy I- ja II-viljelyvyöhykkeellä, jossa se on noin 30 pro-senttia Riikkaa satoisampi. III-viljelyvyö-hykkeellä lajikkeiden välillä ei ole satoeroa.

SW Birgerin sadon laatu on hyvä. Sen sulavuus on ollut ensimmäisessä niitossa 0,3 prosenttia ja toisessa niitossa 0,6 prosenttia Riikkaa parempi.

Etelä-Suomessa SW Birgerin talvenkestä-vyys on Riikan tasoa. III-viljelyvyöhykkeel-lä talvituhot kasvavat lähes 50 prosenttiin, kun vastaavasti Riikan talvituhot jäävät alle 20 prosentin. Parhaiten lajike sopii viljelyyn Etelä-Suomeen sekä III-viljelyvyöhykkeen suotuisimmille alueille.

VALKOAPILA SW heBeLLA LISäSATOA eTeLä-SuOMen nurMIIn Valkoapilalajike Jögeva 4 on ollut lajikelis-talla vuodesta 2000 lähtien.

Ruotsalainen SW Hebe hyväksyttiin luetteloon tänä vuonna. Kokonaissadol-taan lajike ei poikkea Jögevasta. Kevätsa-to on SW Hebella neljä prosenttia Jögevaa suurempi. Kahdella eteläisimmällä vilje-lyvyöhykkeellä se on seitsemän prosenttia Jögevaa satoisampi. III-viljelyvyöhykkeellä Jögeva on puolestaan seitsemän prosent-tia satoisampi. SW Hebe säilyttää hyvin sa-dontuottokykynsä kolmannen vuoden nur-missa, joissa se on ollut seitsemän prosenttia Jögevaa satoisampi.

SW Hebella esiintyy Jögevaa enemmän talvituhoja. Etelä-Suomessa lajikkeiden vä-

lillä ei ole eroa talvenkestävyydessä. III-vilje-lyvyöhykkeellä Jögeva talvehti jonkin verran SW Hebea paremmin. Parhaiten lajike sopii viljeltäväksi I- ja II-viljelyvyöhykkeelle sekä III- viljelyvyöhykkeen suotuisille alueille.

nATOJen SIeMenTuOTAnTO KäYnnISTYY hITAASTI Eevert on uusi kotimainen satoisa ja talven-kestävä nurminatalajike. Sen sato on nel-jä prosenttia suurempi kuin mittarilajike Kasperilla. Satoero kevätsadossa ei ole suu-ri, mutta Eevertin hyvän jälkikasvukyvyn ansiosta toisen ja kolmannen niiton sadot ovat suuria. Eevertin sadontuottokyky säilyy vanhoissa nurmissa, joissa satoero muihin lajikkeisiin on kaikkein suurin.

Eevertissä esiintyy vähän talvituhoja. Hy-vän talvenkestävyytensä vuoksi lajike sopii viljeltäväksi koko nurmiviljelyalueella. Par-haiten Eevert menestyy kolmella eteläisim-mällä viljelyvyöhykkeellä. Lapissa sen sato ei ole ollut aivan yhtä hyvä kuin parhaiden lajikkeiden sato.

Eevertin rehun laatu on hyvä. Erityisesti toisessa ja kolmannessa niitossa sen D-arvo on keskimääräistä suurempi.

Eevertin siementä ei ole vielä saatavil-la käytännön viljelyyn. Uusista nurmina-talajikkeista viisi vuotta sitten lajikelistalle hyväksytyn, laadukkaan ja varsinkin Poh-jois-Suomessa hyvin menestyneen Valtte-rin siementä on saatavilla rajoitetusti käy-tännön viljelyyn. Toisen uuden kotimaisen Klaara-lajkikkeen siementä ei ole vielä saatu siemenlisäykseen.

Vuonna 2013 lajikelistalle hyväksytyn ruotsalaisen SW Minton siementä on saata-villa jonkin verran.

Markku Niskanen, Luke


nurmikasvien lajikevalikoima kasvaaNurmikasveista on saatavissa uusia lajikkeita. Niitä löytyy englanninraiheinästä, valkoapilasta ja nurminadasta.

nurmikasvien valikoima täydentyi tänä vuonna monella uudella lajikkeella.

YrJö TuuNaNEN/LuKEN arKiSTO

Kevätvehnälajikkeet luokitellaan valkuais-pitoisuuden mukaan paljon eli yli 14 pro-senttia valkuaista sisältäviin lajikkeisiin ja päätyypin lajikkeisiin, jotka sisältävät 12−14 prosenttia valkuaista.

runSAASTI VALKuAISTA SISäLTäVäT KeVäTVehnäTLumikki on Boreal kasvinjalostuksen jalos-tama, vuonna 2014 listalle tullut erikoisveh-nä, jonka valkuaispitoisuus on suuri. Lajike on tarkoitettu viljeltäväksi sopimustuotan-tona ja käytettäväksi erikoistuotteissa. Lu-mikin sato on 23 prosenttia pienempi kuin Kruunun, mutta sato on I-vyöhykkeellä yh-tä hyvä kuin Anniinalla. Lajike ei ole erityi-sen altis kasvitaudeille.

Prosa on sveitsiläisen Delleyn jalosta-ma ja Agrimarketin edustama lajike. Se on Kruunua kaksi vuorokautta myöhäisempi, lujakortinen vihneellinen vehnä. Sato on pienempi kuin Kruunun, mutta valkuais-pitoisuus on suuri ja leivontaominaisuudet hyvät. Lajike soveltuu erikoismyllyvehnäk-si. Prosa ei ole erityisen altis härmälle eikä keltaruosteelle. Pistelaikun kestävyys on kes-

kikestävä ja ruskolaikun kestävyys keskikes-tävä −.

PääTYYPIn KeVäTVehnISSä VäheMMän VALKuAISTAherttua on Boreal kasvinjalostuksen jalos-tama lajike, joka on kasvuajaltaan Kruunua aikaisempi. Lajikkeen laonkestävyys on hy-vä. Tuhannen jyvän paino ja hehtolitrapaino ovat Kruunua suuremmat. Keltaruostetta lajikkeessa on enemmän kuin Kruunussa ja lehtilaikkutauteja keskimääräisesti. Lajike soveltuu myllyvehnäksi ja viljelyyn koko ke-vätvehnän viljelyalueella.

Kreivi on Boreal kasvinjalostuksen jalos-tama Kruunua vuorokauden myöhäisempi lujakortinen lajike. Lajikkeen sakoluku on suuri ja leivontalaatu erinomainen. Lajike ei ole erityisen altis härmälle, eikä keltaruos-teelle. Pistelaikun kestävyys on keskikestävä −. Ruskolaikun kestävyys on keskikestävä.

Krabat on 2014 listalle tullut norjalai-sen Graminorin jalostama ja Rautakeskon edustama lajike. Lajike on hieman Kruunua myöhäisempi ja pienempisatoinen. Lajik-keen siemen on pieni. Valkuaispitoisuus on

suuri ja sakoluku erittäin suuri. Lajikkeella ei ole erityistä alttiutta taudeille.

Lennox on Strube Researchin jalosta-ma ja Plantanovan edustama lajike, joka tuli lajikelistalle 2014. Se on yhtä satoisa kuin Kruunu, mutta valkuaispitoisuus on suu-rempi. Lajikkeen sakolukuominaisuudet ovat hyvät. Lajikkeessa ei esiinny härmää ei-kä ruostetta.

Calixo on saksalainen Secobra Saatzuch-tin jalostama ja Nordic Seedin edustama la-jike. Se on kasvuajaltaan ja sadoltaan Ama-retton luokkaa. Lajikkeella ei ole esiintynyt kokeissa keltaruostetta. Lehtilaikkutauteja on ollut vähän.

dafne on tšekkiläisen Selgenin jalostama ja Plantanovan edustama lajike. Lajike on kasvuajaltaan Amarettoa kaksi vuorokautta myöhäisempi. Lajikkeen sakoluku on mata-la, mutta myllylaadun täyttävä. Lehtilaikku-tauteja on kohtalaisesti, mutta keltaruostet-ta ja härmää ei ole ollut.

Wiki on saksalainen Secobra Saatzuchtin jalostama ja Plantanovan edustama lajike, joka tuli lajikelistalle 2014. Se on Amaret-ton satotasoa. Valkuaispitoisuus ja hehtopai-

no ovat hieman suuremmat kuin Amaret-ton. Sakoluvultaan lajike on lähes Kruunun tasoa. Lajikkeessa ei esiinny härmää eikä ruostetta. Lajike ei ole altis piste- ja rusko-laikulle.

Cornetto on saksalaisen Secobra Saat-zuchtin jaloste, jota edustaa Plantanova Oy. Lajike on Amarettoa pari vuorokautta myö-häisempi, mutta sato on selvästi sitä suu-rempi. Valkuaispitoisuus on ollut vähintään samaa tasoa Amaretton kanssa. Lajike sovel-tuu erityisesti voimaperäiseen viljelyyn I- ja II-vyöhykkeillä. Laikkutauteja lajike kestää hyvin. Cornetto ei ole erityisen altis härmäl-le eikä keltaruosteelle.



Kevätvehnälajikkeissa riittää valinnan varaaSuomessa viljellään kahdentyyppisiä vehnälajikkeita, syysvehniä ja kevätvehniä. Maataloustuissa saman kasvin syys- ja kevätmuodot luetaan kuitenkin eri kasveiksi.

8

MIeLIPIde Jukka hollo, [email protected]

Muuttuvassa maailmassa varsin pie-nellä yhteisellä panostuksella lajikeko-keisiin voitaisiin turvata elintarviketuo-tannon tehokkuus lajikenäkökulmasta. Säästövaatimukset ovat kuitenkin koh-dentuneet myös lajikekokeisiin.

Säästöjä on toteutettu vähentämällä kokeiden määrää ja kerranteita. Lisäksi kokeita on ulkoistettu entiseltä MTT:ltä muille tahoille. Tämä on tehty vaaran-tamatta kokeiden luotettavuutta. Sel-vää kuitenkin on, että nyt ollaan kokei-den haavoittuvuuden äärirajoilla. Näin ei voida enää edetä vaarantamatta ko-keiden luotettavuutta.

LAJIKe-eduSTAJILTA PerITTäVIä maksuja on korotettu. uusia lajikkei-ta testataan nyt vähemmän, eikä nii-tä enää välttämättä pidetä kokeissa neuvonnallisina lajikkeina. Positiivista on ollut se, että säästöpaineet ovat sy-sänneet liikkeelle kehitystyön lajike-kokeiden tehostamiseksi. On lähdetty hakemaan keinoja saada enemmän irti vähemmillä kustannuksilla.

Lajikekokeiden kustannusten katta-misessa on ollut tavoitteena vähentää valtion osuutta maksuissa ja lisätä yri-tyksiltä perittäviä maksuja. Jos tämä jatkuu, lisääntyvät yritysten vaatimuk-set tulosten käytöstä. Se joka maksaa, saa päättää, miten tuloksia käytetään. Tämä on taas ristiriidassa tulosten jul-kisen käytettävyyden kanssa.

Jos maksutaakka sysättäisiin kokonaan yrityksille, siirtyisi kustannus lajikkei-den rojaltimaksuissa lajikkeiden käyt-täjille eli viljelijöille. Yritysten maksa-mat lajikkeen testauskustannukset ovat useimmissa Euroopan maissa pie-nemmät kuin meillä. Loppujen lopuksi lajikekokeiden rahoituksessa ei sentään ole kysymys miljoonista euroista.

uudeT LAJIKKeeT ovat tuoneet run-saan prosentin lisää satoa joka vuosi 1900-luvun alusta lähtien. Lajikeko-

keissa mitataan vain lajikkeiden väli-siä eroja ja muut tekijät eliminoidaan. Yhdistämällä satoisimmat lajikkeet ja muut viljelytoimenpiteet oikein, on synnytetty ”vihreä vallankumous”, jon-ka ansiosta ravinnontuotanto on li-sääntynyt huimasti.

Viralliset lajikekokeet selvittävät uu-sien lajikkeiden viljelyarvon. Kokeiden järjestäminen on säädetty asetuksella Luonnonvarakeskuksen tehtäväksi. La-jikekokeiden perusteella uudet lajikkeet liitetään Suomen kasvilajikeluetteloon, jos niiden viljelyarvo on riittävä.

Lajikekokeet tarjoavat tietoa monel-le taholle. Teollisuus arvioi lajikkeiden soveltuvuutta eri käyttötarkoituksiin. Siemenkauppa valitsee tuotantoon ne lajikkeet joiden uskotaan menestyvän. Neuvonnassa käytetään lajikkeiden tie-toja.

LAJIKeKOKeeT OVAT PITKä yhtenäi-nen koesarja, jonka avulla voidaan tut-kia monenlaisia riippuvuussuhteita. ilmastonmuutos vaikuttaa lajikevalin-taan ja kasvitaudit muuttuvat ilmaston lämmetessä. Näiden ilmiöiden hallinta helpottuu, kun meillä on systemaattis-ta tietoa muutoksista. Lajikekokeilla on yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Ne ovat tietoreservi, joka auttaa turvaa-maan ravinnontuotantoa tulevaisuu-den haasteissa.

Kirjoittaja on Tilasiemen Oy:n toimitus-johtaja.

Lajikekokeet ovat osa vihreää vallankumousta

Nyt ollaan kokeiden haavoittuvuuden ää-

rirajoilla. Näin ei voida enää edetä vaaranta-

matta kokeiden luotettavuutta.

TiLaSiEMEN OY

Luomuviljelyyn tarvitaan omia lajikekokeita

Luomulajikekokeita on tehty silloin tällöin, mutta tarvitaan kattavia pitkäaikaisia kokei-ta luotettavien tulosten saamiseksi. Lisää-mällä luomuviljelyn varmuutta ja kannatta-vuutta voidaan päästä Suomen tavoitteeseen luomualan nostamisesta 20 prosenttiin vil-jelyalasta vuonna 2020.

Hyvä sato voidaan saavuttaa uusilla, hy-villä lajikkeilla. Ne on kuitenkin jalostettu tavanomaista viljelyä varten. Hyviä lajikkei-ta ja linjoja pitäisi verrata keskenään luo-muympäristössä. Mukaan pitäisi ottaa myös vanhempaa lajikemateriaalia siltä varalta, että niissä piilee jokin ominaisuus, jota ei ole huomioitu tavanomaisten lajikkeiden ja-lostuksessa.

KASVInSuOJeLu JA LAnnOITuS erILAISTA KuIn TAVAnOMAISeSSALuomuviljelyssä ei käytetä torjunta-ainei-ta eikä kemiallisia lannoitteita. Tästä huo-limatta pitäisi saada kohtuullinen sato. Lannoitteina käytetään luomutuotantoon hyväksyttyjä lannoitteita, kuten viherlan-noitusta tai karjanlantaa. Rikkakasvit torju-taan viljelykierron ja aluskasvien avulla sekä mekaanisesti. Tauteja ja tuholaisia pyritään hallitsemaan muun muassa viljelykierroin ja kylvöajan valinnalla.

Koska luomusiementä ei peitata eikä pel-toja ruiskuteta tauteja vastaan, tautipaine voi luomussa olla huomattava. Luomuvilje-lyyn tulisikin valita sellaisia lajikkeita, jotka ovat mahdollisimman taudinkestäviä.

Tavanomainen kasvinjalostus tuottaa jatkuvasti yhä taudinkestävämpiä lajikkei-ta. Jalostajien parhaiden lajikkeiden valinta luomuun on hyvä alku, mutta luomuvilje-lyyn parhaiten sopivat löytyvät vain, kun ne testataan luomuoloissa.

rAVInTeeT hYödYnneTTäVä TehOKKAASTITavanomainen kasvinjalostus tuottaa uusia lajikkeita, jotka käyttävät ravinteita yhä pa-remmin. Kemiallinen lannoitus perustuu kuitenkin helppoliukoisiin ravinteisiin, kun taas luomussa ravinteet vapautuvat hitaasti. Ei ole varmaa, saako tavanomaisessa vilje-lyssä menestynyt kasvi riittävästi ravinteita myös luomussa. Parhaista ravinteiden otta-jista olisikin vielä valittava luomuun parhai-

ten sopivat, jotka pystyvät hyödyntämään maan ja luomulannoitteiden niukkaliukoi-sia ravinteita tehokkaasti. Tähän voi vai-kuttaa se, miten lajike pystyy yhteistyöhön maaperän mikrobien kanssa, jotka voivat auttaa kasvia ravinteiden otossa.

PITKä KOrSI On VALTTIA TAISTeLuSSA rIKKAKASVIen KAnSSATavanomaisessa viljelyssä on pitkään pyrit-ty jalostamaan lyhytkortisia lajikkeita, jol-loin sadon osuus kokonaismassasta kasvaa. Yleensä lyhyempi korsi tuottaakin hyviä jy-väsatoja, kunhan se ei ole liian lyhyt.

Ulkomaisen tutkimuksen mukaan syys-vehnän luomu- ja tavanomaisessa viljelys-sä kannattaa suosia erilaisia lajikkeita, jotta ravinteiden otto olisi tehokkainta. Tavan-omaisessa viljelyssä korren ihannepituus oli-si noin 80 cm, luomussa noin 95 cm. Syynä tähän on se, että pidempi kasvusto kilpailee paremmin rikkakasvien kanssa. Esimerkiksi vehnä saa enemmän ravinteita maasta, kun ne eivät mene rikkakasveille. Pitempi kor-si on siis luomussa hyvä, mutta liian pitkä korsi huonontaa jyväsatoa luomussakin.

TehOKAS JuurISTO OTTAA rAVInTeeT TALTeenViljelykasvilla on väitetty olevan sitä pi-demmät juuret, mitä pidempi varsi sillä on. Tällöin pidempi korsi tuottaisi paremman veden- ja ravinteidenottokyvyn. Viime ai-koina tämä näkemys on suurelta osin ku-mottu. Lyhyempi varsi saattaa tuottaa jopa suuremman juuriston, kun yhteytystuot-teita ei kulu varren kasvattamiseen. Jos taas varresta jalostetaan liian lyhyt, myös juuris-ton laajuus kärsii.

Luomuviljelyyn parhaiten sopivilla lajik-keilla tulisi olla tehokkaasti ravinteita ottava juuristo, joka hyödyntää niukat ja hidasliu-koiset ravinteet hyvin.

Lisätietoja: http://luomuinstituutti.fi/http://luomu.fi/

Kaija Hakala, Luke ja Jukka rajala, Helsingin yliopisto, ruralia-instituutti


Luomuviljelyyn sopivat sellaiset lajikkeet, jotka ovat taudinkestäviä ja hyödyntävät ravinteet tehokkaasti.

YrJö TuuNaNEN/LuKEN arKiSTO

Luomuviljely eroaa tavanomaisesta sekä lannoituksen että kasvinsuojelun osalta. Nyt tarvitaan tietoa siitä, mitkä ja millaiset lajikkeet sopivat parhaiten luomuun.

9

Vesakontorjuntaan on Suomessa jo vuosia ke-hitelty biologista asetta. Hyvin saatavilla ole-vasta purppuranahakkasienestä valmistettu liuos on jo antanut hyviä tuloksia. Erityises-ti koivun vesat ovat saaneet liuoskäsittelyssä kylmää kyytiä. Tuotteen kaupallistamisesta innostunut Verdera Oy on valmistautumassa torjunta-aineen rekisteröintiin EU:ssa.

PurPPurAnAhAKKA TuhOAA VeSAKOITAVesakoiden hallintaan kuluu pelkästään met-sänuudistamisessa yli 60 miljoonaa euroa vuodessa. Biologisen vesakontorjunnan teho-eliöksi valittu purppuranahakka esiintyy ylei-sesti lehtipuiden kantosienenä. Ensin pyrittiin löytämään vesakontorjujina mahdollisimman tehokkaita sieniyksilöitä, joista valittiin paras jälkeläinen hyödynnettäväksi.

Myös purppuranahakan käytön turvalli-suutta selvitettiin ikävien yllätysten varalta. Tähän mennessä mitään sellaiseen viittaavaa ei ole löytynyt.

Samalla on kehitetty molekyylibiologinen sormenjälkitesti kaupallistettavan sienikannan ja sen jälkeläisten tunnistamiseksi luonnosta. Sen avulla voidaan varmistaa, ettei biologinen vesakontorjunta aiheuta ongelmia myöskään käytännössä.

KOIVuT JA PIhLAJAT herKKIä, PAJuT SITKeäMPIäAluksi pyrittiin torjumaan pienikokoisten havupuutaimikoiden seassa kasvavia koivu-ja. Luonnosta eristetyt sienikannat kyllä tap-poivat jopa yli 80 prosenttia sähkölinjojen alla kasvavista suuremmista koivuista, mutta pienempien koivujen kannoista lähes puo-let tuotti vesoja. Sen sijaan risteytysten avulla synnytetty sieniyksilö tappoi noin 80 prosent-tia myös pienemmistä kannoista.

Purppuranahakkakäsittelyn vaikutusta tes-tattiin myös pihlajan, pajujen ja haavan ve-sakonmuodostukseen. Pihlaja reagoi siihen selvästi, mutta haavalla ja pajulla vaikutuk-set olivat pienet. Koska nämä kokeet oli teh-ty luonnonkannoilla, testattiin myös pienille koivuille tehokkaan sienikannan kykyä haa-van vesojen torjunnassa. Tulos oli odotettua parempi, sillä myös haavan kannoista noin 80 prosenttia jäi ilman vesoja ja juurivesojenkin määrä pieneni. Paju sen sijaan näytti kestävän hyvin myös tätä sientä.

Jarkko Hantula ja Leena Hamberg, Luke


Pian vesakoita voidaan torjua biologisesti Lehtipuuvesakot valtaavat ahnaasti taimikoita, sähkölinjojen alla olevia alueita ja teiden varsia. Nyt niiden torjumiseen on luvassa biologinen torjuntamenetel-mä, purppuranahakka.

Biologisen vesakontorjunnan edellytyksenä on kustannustehokas levitysmenetelmä. Olli use-nius levitti biologista torjunta-ainetta vesakkoon koneellisella taimikonhoitolaitteella.

KuVaT: JarKKO HaNTuLa/LuKE

Kotieläintilojen määrä pienenee vuoteen 2020 mennessä 10 000 tilaan. Maitotilojen määrä vähenee 39 prosenttia ja muiden nau-takarjatilojen 36 prosenttia. Sikatilojen määrä pienenee noin 20 prosenttia ja erityyppisten kasvinviljelytilojen lukumäärä keskimäärin 14−15 prosenttia. Siipikarjatilojen ja lammas-tilojen lukumäärä puolestaan lisääntyy 8−9 prosenttia.

C-tukialueilla tilamäärä vähenee 21−25 prosenttia ja AB-tukialueella 16 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Tilamäärä pienenee maakunnittain eniten Pohjois- ja Itä-Suomes-sa.

MALLI ennuSTAA TILAMääräT rYhMITTäInPerusaineistona ennustemallissa on Luken vuoteen 2013 ulottuvat maatila- ja puutar-hayritysrekisteritiedot. Aineistoon on liitetty alueluokittelutiedot sekä kullekin tilalle tuo-tantosuunta- ja tilakokoluokittelut EU:n niin sanotulla standardituotosjärjestelmällä. Siinä tuotantosuunta perustuu siihen, mikä on ti-lan tärkein tuote.

Rakennekehitysennusteet tuottava lasken-tamalli perustuu oletetukseen, että tilamäärät

vähenevät jatkossa samoin kuin tähänkin asti. Lopettamispäätöksiä ei ennusteta tilakohtai-

sesti, vaan kunnittain ja kunkin kunnan sisäl-lä tuotantosuunnittain ja niiden sisällä edel-leen eri tilakokoluokkaryhmille.

TuOTAnTOMääräT eIVäT VäLTTäMäTTä Vähene Tuotannon lopettavat tilat ovat keskimääräis-tä pienempiä. Tilamäärän pieneneminen ei tarkoita välttämättä tuotantomäärien vähe-nemistä. Se riippuu jatkavien tilojen laajen-tamispäätöksistä, mihin vaikuttaa muun mu-assa tuotteiden ja panosten hintasuhteiden ja tukien kehitys.

TIedOT TALOuSTOhTOrI-VerKKOPALVeLuSSATilamäärän kehitysennusteet ovat nähtävissä Luken Taloustohtori-sivuston Rakenne-en-nuste-palvelussa osoitteessa www.mtt.fi/talo-ustohtori.

arto Latukka, Luke


Maatalousyritysten määrä vähenee voimakkaastiMaatalousyritysten määrä vähenee vuoden 2013 noin 54 400 tilasta 44 000 tilaan vuonna 2020 eli 19 prosenttia. Eniten tilamäärä pienenee Pohjois- ja itä-Suo-messa. Maitotilojen ja muiden nautakarjatilojen määrä vähenee lähes 40 prosenttia.

Maatalousyritysten lukumääräennusteet tuotantosuunnittain.

0

10 000

20 000

30 000

40 000

50 000

60 000

70 000

80 000

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

E20

15E

2016

E20

17E

2018

E20

19E

2020

E

Tilamäärä Siipikarjatalous

Sikatalous

Kasvihuonetilat

Lammas ja vuohitilat

Avomaatilat

Sekamuotoinen tuotanto

Muu nautakarja

Lypsykarja

Muu kasvinviljely

Viljanviljely

Tulevaisuuden vesakontorjunnan vaihtoehdotBiologinen vesakontorjunta ei ole ainoa uu-si menetelmä lehtipuiden vesakontorjun-taan metsänuudistuskohteilla. Toinen kehit-teillä oleva vaihtoehto on kitkevä torjunta, jossa lehtipuut revitään maasta juurineen. Molemmilla menetelmillä on hyvät ja huo-not puolensa. Siinä missä kitkentä saattaa aiheuttaa havupuun taimiin ja maaperään paljon vaurioita, jää biologisen torjunnan jäljiltä aina jonkin verran eläviä vesoja.

Näistä torjuntavaihtoehtoisista käytän-töön päätyykin todennäköisesti se, jolla vesakot pystytään torjumaan kustannuste-hokkaammin. Tai sitten molemmille me-netelmille löytyy omat erityiset käyttökoh-teensa.

Tärkeintä on kuitenkin se, että kemialli-sen torjunnan päättymisen jälkeen villiin-tyneiden vesakoiden torjuntaan on tulossa uusia tehokkaita vaihtoehtoja.

Purppuranahakka on hyvin tavallinen Suo-messa. Sieni pystyy lahottamaan kannon, jolloin vesominen vaikeutuu tai loppuu kokonaan. Vaurioitumattomille lehtipuille tai havupuille sienestä ei ole haittaa.

10

JOKIOINEN (MT)Tulevaisuuden uhkakuvana on, pystytään-kö kokeiden luotettavuus säilyttämään kus-tannuspaineissa. Huolena on etenkin, onko koepaikkoja jatkossa riittävän kattavasti eri-puolilla Suomea.

Säästöt ovat ajaneet sulkemaan muuta-man koepaikan ja virallisten lajikekokeiden kesto on lyhennetty kolmesta kahteen vuo-teen. Nurmikasveilla koeaika on edelleen kolme vuotta.

”Kaksi vuotta on tosi lyhyt aika, kun Suomen vaihtelevia kesiä miettii. Jokainen kesä on poikkeuksellinen”, tutkija Marja Kujala sanoo.

Koepaikkoja tarvitaan eripuolilta maata, sillä kasvuolot voivat vaihdella paljon eri-puolilla Suomea.

Yksi keino säilyttää alueellisuus ja riittävä kokeiden määrä voisi olla virallisten lajike-kokeiden järjestäminen viljelijöiden pelloil-la. Siitä saatiin viime vuonna hyviä koke-muksia, kun pilottihankkeessa lajikekokeita järjestettiin Iitissä maanviljelijä Petri Lintu-kankaan pelloilla.

Kokeet järjestetään Iitissä myös tänä ke-sänä.

Talousseikkojen lisäksi lajikekokei-siin on vaikuttanut viime vuosien aikana muun muassa se, että vehnän ja öljykasvi-

en viljely on laajentunut aiempaa pohjoi-semmaksi.

KOKeISTA hYöTYY KOKO KeTJu”Lajikekokeet nähdään helposti vain osana hyväksyntää viralliselle lajikelistalle”, eri-koistutkija Marja Jalli toteaa.

Kokeista saatava tieto vaikuttaa kuiten-kin loppukädessä läpi elintarvikeketjun pel-lolta kuluttajaan saakka.

Kokeiden tärkein tehtävä on antaa luo-tettava tieto, mitkä lajikkeet sopivat viljel-täväksi Suomen oloissa. Jos tietoa ei olisi, joutuisi viljelijä kantamaan riskin lajikkeen viljelyn onnistumisesta, tai uusia lajikkeita ei uskallettaisi ottaa tiloilla viljelyyn tiedon puuttuessa.

Elintarviketeollisuudelle on tärkeää saa-da lajikekokeista tietoa lajikkeiden laadusta. Kuluttaja hyötyy kokeiden ansiosta ruuan laadusta ja riittävyydestä.

Kokeiden tärkeydestä kertoo paljon jo se, että virallisissa lajikekokeissa keskimää-rin kaksi kolmesta lajikkeesta karsiutuu eikä niitä hyväksytä lajikeluetteloon.

TIedOT SAATAVA PAreMMIn KäYTTöönYksi haaste lajikekokeille on, kuinka saada kokeiden tulokset paremmin viljelijöiden tietoon ja siten käytäntöön pelloilla.

Malli, jossa kokeita järjestetään viljelijöi-den pelloilla, voisi auttaa myös tiedotukses-sa. ”Maatiloilla tehtävät kokeet voisivat olla tiedonjakoalueita alueen viljelijöille”, tutki-jat suunnittelevat.

Tiedon levittämistä edistäisi myös, jos paikallinen kasvinviljelyneuvoja olisi muka-na havainnoimassa kokeita ja voisi siten ker-toa havainnoista alueen viljelijöille.

LuKeSSA KATSOTAAn uuSIn SILMInMTT:n siirtyminen vuodenvaihteessa osak-si Luonnonvarakeskusta ei ole juuri tuonut muutosta lajikekokeisiin, tutkijat kertovat.

”Hallinnollisella puolella muutoksia on ollut, mutta kokeiden parissa työskentelevät edelleen samat ihmiset. Positiivista on, että asioita katsotaan nyt uusin silmin. Lukessa nähdään kokeiden arvo ja lisäarvo suomalai-selle maataloudelle.”TuurE KiViraNTa

Lajikekokeita tehostetaan ja tiedonjakoa uudistetaanSäästöpaineet ovat pakottaneet Luonnonvarakeskuksen (Luke) etsimään virallisten lajikekokeiden toteuttamiseen uusia keinoja. Kokeiden tavoitteet ovat en-nallaan, kokeissa testataan uusien lajikkeiden viljelyarvo Suomen oloissa.

Virallisissa lajikekokeissa ei haeta maksimi-satoja. Tällöin viljelijällä on hyvät mahdolli-suudet yltää tilallaan lajikekokeita parempiin satotasoihin.

Lajikekokeissa lannoitteita annetaan ym-päristökorvauksen sallimissa rajoissa. Kasvin-suojeluaineilla torjutaan rikkakasvit, mut-ta tautiaineita ja korrenvahvisteita ei käytetä.

Kun tautiaineita ei käytetä, nähdään lajikkei-den kestävyyserot.

Aiemmin on tehty vertailukokeita, joissa samasta lajikkeesta on ollut sekä tautiaineil-la käsitellyt että käsittelemättömät ruudut, mutta kustannussyistä vertailuja ei voida enää tehdä.TuurE KiViraNTa

Kokeissa ei haeta maksimisatoa

JaaNa KaNKaaNPää

Ohran lentonokikokeita tutkimassa Marja Kujala, Antti Laine ja Marja Jalli.

11

Viljelijä hyötyy lajikekokeiden tuomasta tie-dosta monin tavoin. Luotettava tieto uusista lajikkeista auttaa valitsemaan viljelyyn lajik-keet, joiden viljelykustannukset ovat vanho-ja lajikkeita pienemmät ja satotaso aiempaa parempi.

”Ravinnemääriä tiukennetaan politiikalla ja lannoitteiden hinnat nousevat. Silloin on tärkeää, että lajikekokeista saa tietoa, mit-kä lajikkeet pystyvät käyttämään ravinteet tehokkaimmin”, sanoo maanviljelijä Petri Lintukangas.

Vanhojen lajikkeiden viljelyä ei voi pe-rustella taloudellisesti. Uudella lajikkeella samalla lannoitemäärällä saa suuremman sa-don kuin vanhaa lajiketta viljelemällä.

Kokeet antavat tietoa myös tautiherk-kyyksistä ja korrenlujuudesta. Niiden pe-rusteella voi valita lajikkeita, jotka tarvitse-vat vähemmän tautitorjuntaa sekä lajikkeita, jotka eivät lakoonnu helposti ja ovat siten korjuu- ja kuivauskustannuksiltaan edulli-sempia.

PuOLueeTTOMuuS SäILYTeTTäVäLintukankaan huolena on, säilyvätkö viralli-set lajikekokeet tulevaisuudessa puolueetto-man tutkimuslaitoksen työnä vai siirtyvätkö kokeet kaupallisten yritysten tekemiksi.

Kustannuspaineet ovat viime vuosina vähentäneet virallisten lajikekokeiden koe-paikkoja ja kokeiden järjestämistä on mie-titty uudelleen.

Yksi tapa järjestää kokeita voisi olla, että osa kokeista perustettaisiin yhteistyössä vil-jelijöiden kanssa viljelijöiden pelloille. Vii-me kesänä Lintukankaan tilalla Iitissä ideaa kokeiltiin pilottihankkeena. Koeruuduilla

kasvoi vehnää ja öljykasveja.

YhTeISTYöSTä LISäArVOALintukangas kertoo kokeen onnistuneen hy-vin. Kesän sää oli suosiollinen, esimerkiksi rajuja sateita ei osunut koepaikalle.

Viljelijän pelloilla tehtävien kokeiden parhaaksi puoleksi Lintukangas näkee yh-teistyön ja sen kautta tulevan lisätiedon ja -hyödyn.

Kokeet suunnitteli ja raportoi MTT, joka on nykyisin osa Luonnonvarakeskus Lukea. Koeruudut kylvi ja pui neuvontajärjestö Nylands Svenska Lantbrukssällskap ja kesän aikana ruutuja havainnoi Pro Agria.

”Kylvö- ja puintiajankohtien valinnassa viljelijän paikallistiedoista on hyötyä kokeel-le”, Lintukangas sanoo.

”Kylvöajasta soiteltiin NSL:n Patrik Er-lundin kanssa ja sovitettiin ajankohdat kas-vien kannalta parhaimmaksi.”

Koeruutujen syys- ja kevätmuokkaukset Lintukangas hoiti normaaliin tapaan osa-na peltolohkoa. Vehnien koeruudut saivat myös rikkaruiskutukset samalla tapaa kuin lohkoilla viljelyssä olevat kasvit ja öljykasvi-kokeista torjuttiin kirpat.

PALJOn uuTTA OPPIALintukangas suosittelee mukaan lähtemistä, jos tulevaisuudessa päädytään järjestämään virallisia lajikekokeita viljelijöiden pelloilla.

”Viljelijällä on kuitenkin oltava mielen-kiintoa kokeeseen, muuten siitä ei saada hyötyä irti. Kokeen vaatima työpanos ei ole kohtuuton ja siitä oppii paljon.”

TuurE KiViraNTa

Ilmastonmuutos näkyy virallisissa lajikeko-keissa. Jalostajat ja kauppiaat tuovat nyky-ään keskieurooppalaisia lajikkeita kokeisiin kasvavissa määrin. ”Keski-Euroopasta tulee etenkin rapseja ja vehniä”, vanhempi tutkija Antti Laine kertoo.

Samaan aikaan rapsin viljely on laajentu-nut rannikolta sisämaata kohti.

Edelleen on kuitenkin vankka kysyntä varmoille aikaisin valmistuville lajikkeille.

Koska tarjolla oleva valikoima on laajen-tunut, on lajikekokeissa nykyisin kevätveh-nät ja kaurat jaettu aikaisiin ja myöhäisiin lajikkeisiin. Aiemmin kaikki olivat samassa ryhmässä.

Monelle syyskylvöiselle tuontilajikkeelle Suomen talvi on liikaa eivätkä ne siten lä-päise kokeita.

KOKeIden MerKITYS KOrOSTuuMaanviljelijä Petri Lintukangas katsoo, et-

tä virallisten lajikekokeiden tärkeys koros-tuu, jos keskieurooppalaisten lajikkeiden osuus valikoimassa kasvaa. Pelkkä kasvukau-den pituus ei takaa lajikkeen menestymistä, vaan kasvuun vaikuttavat myös esimerkiksi maalajit, jotka ovat Suomessa erilaiset kuin Ruotsissa ja Keski-Euroopassa.

Lintukangas on tyytyväinen, että kasvin-jalostajat tarjoavat uusia lajikkeita ahkerasti. ”Jalostajat näkevät suomalaisen maatalou-den houkuttelevana. Jos markkinat eivät ja-lostajia kiinnostaisi, pitäisi viljellä vain van-hoja huonompia lajikkeita.”

Siemenviljelyä harjoittava Lintukangas näkee tässä myös mahdollisuuksia siemen-viljelijöille. ”Suomessa on maailman tiu-kimmat hukkakaurasäännöt. Suomalaisille siemenille voisi olla hyvin kysyntää ainakin Pohjoismaissa ja Virossa.”

TuurE KiViraNTa

Ilmastonmuutos näkyy jo

KuVaT: JaaNa KaNKaaNPää

JaaNa KaNKaaNPää

Marja Jalli sumuttaa kauran punahomekokeessa taudinaiheuttajia koekasveihin.

Vanhat maatiaislajikkeet näyttävät hiukan erikoisilta. Vanhat lajikkeet ovat sopeutu-neet kestämään hyvin stressiä.

uusiin lajikkeisiin etsitään kestävyyttä van-hoista lajikkeista.

Viime kesänä Petri Lintukankaan tilalla oli vehnän ja öljykasvien virallisia lajikekokeita. Veh-näruutuja tutkimassa Marja Jalli ja Petri Lintukangas.

Viljelijä hyötyy puolueettomista lajikekokeista

Kari SaLONEN

12

uudethankkeet

Tavoitteena puutarhakasvien taloudellinen fosforilannoitusPuuTArhAKASVIen fOSfOrI-LAnnOITuKSen tarve puhuttaa, sillä tutkittua tietoa aiheesta on niukasti. Kasvien vaatimusten mu-kainen fosforilannoitus on tarpeen paitsi hyvän kasvun, myös vilje-lyn talouden ja ympäristön kannal-ta. Järkevän lannoituksen tarpeelli-suutta korostaa myös mahdollinen fosforin hinnan vaihtelu. Kevääl-lä 2014 alkaneessa tutkimuksessa tuotetaan tietoa fosforilannoituk-sen vaikutuksesta tärkeimpien vi-hanneslajien ja mansikan satoon.

KeräKAALIn, SIPuLIn, porkkanan ja sellerin fosforilannoitusta tutkit-tiin viime kesänä Luonnonvarakes-kuksen (Luke) Piikkiön ja Mikke-lin toimipaikoilla ja vihannestiloilla yhteensä 12 kenttäkokeessa. Maan fosforiluokat vaihtelivat koepaikoil-la välttävästä arveluttavan korke-aan.

enSIMMäISISSä VIhAnneSKO-KeISSA fosforilannoituksen vaiku-tus satoon oli hyvin vähäinen. Pork-kanakokeissa kuitenkin havaittiin viitteitä lannoituksen hyödyistä. Kolmella koepaikalla neljästä loh-kon normaali fosforilannoitus tuot-ti noin 10 prosenttia suuremman kokonaissadon kuin viljely ilman lisättyä fosforia. Yhden koevuoden perusteella ei voida arvioida luotet-tavasti eri lajien lannoitustarvet-ta, joten kokeita jatketaan kahtena seuraavana kasvukautena.

MAnSIKAn fOSfOrILAnnOI-TuSTA tutkitaan Luken Sotkamon toimipaikkaan viime kesänä pe-rustetussa kenttäkokeessa. Fosfo-rilannoitus ei vaikuttanut ensim-mäisen vuoden marjasatoon, mutta tulevat satovuodet kertovat, millä fosforimäärällä saadaan paras ta-loudellinen tulos.

LAuKAALLA SeLVITeTään sie-nijuuren eli mykorritsan mahdolli-suuksia tehostaa mansikan fosforin ottoa. Viime kesänä toteutettu as-tiakoe osoitti, että sienijuuri saat-taa edistää mansikan kasvua ja fosforin ottoa etenkin silloin, kun kasvualustan fosforipitoisuus on pieni. Lannoitefosforin määrä vai-kutti kasvuun kuitenkin enemmän kuin sienijuuriaymppäys. Tutkimus-ta jatketaan tulevana kasvukau-tena.

Lue lisää: www.luke.fi/puutarhanp

Terhi Suojala-ahlfors, Luke


Luonnontuotealaan kuuluvat luonnontuot-teiden talteenotto ja niihin liittyvä yritys-toiminta. Luonnontuotteita ovat luonnos-ta jokamiehenoikeudella tai maanomistajan luvalla kerättävät luonnonvaraiset ja puolivil-jellyt marjat, sienet, yrtit ja erikoisluonnon-tuotteet.

Suomen biotalousstrategian mukaan luonnontuotteet tarjoavat biotaloudelle uu-sia liiketoimintamahdollisuuksia. Niiden tuotteistamista ja vientiä voidaan kasvattaa merkittävästi uusien kuluttajatrendien ansi-osta.

LuOnnOn hYVää TeKeVä VOIMA YhdISTääLuonnontuotteiden, etenkin sienten ja marjo-jen, taloudellinen hyödyntäminen on lisään-tynyt, mutta toivottua hitaammin. Terveelli-syyttä, puhtautta ja luonnollisuutta korostavat trendit lisäävät luonnontuotteiden kysyntää ja pohjoismaista, suomalaista tai arktista alkupe-rää arvostetaan. Juuri nyt on kysyntää etenkin villiruoalle.

Luonnontuotteita hyödyntäviä toimijoita yhdistää kolme asiaa. Meillä on tutkimukseen nojaava luottamus suomalaisiin luonnonraa-ka-aineisiin. Uskomme maaseudun pienyrit-täjyyden rohkeuteen tarttua uusiin innovaa-tioihin. Lisäksi näemme, että yhteistyö on ainoa tapa toimia.

rAJA-AIdAT KuMOOn JA YhTeISTYö KäYnTIInMetsissä piilevät miljoonat voidaan hyödyn-tää vasta, kun sektoreiden raja-aidat kaatuvat. Luonnontuotteille on kysyntää monella toi-mialalla, elintarvikkeissa, lisäravinteissa, kos-metiikassa, hyvinvointi- ja matkailupalveluis-sa sekä taideteollisuudessa.

Lapin toimialat löivät hynttyynsä yhteen ja luonnontuotealan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnalle asetettiin yhteiset pää-määrät. Niitä lähdettiin toteuttamaan moni-vuotisella Lappi luo -työohjelmalla, jota en-tinen MTT, nykyinen Luonnonvarakeskus (Luke) hallinnoi. Luonnontuotealaan uskovat lappilaiset aluerahoittajat antoivat työohjel-malle tukensa.

Lappi onkin toiminut alan suunnannäyt-täjänä monessa asiassa. Sellainen on esimer-kiksi luomukeruujärjestelmä. Lapin luo-mukeruukelpoisen metsän pinta-ala on nyt yhdeksän miljoonaa hehtaaria, mikä on maa-ilman suurin luomutuotantoalue.

nOPeuS On VALTTIA YrITYSMAAILMASSATyöohjelmassa on törmäytetty eri toimialojen yrittäjiä ja tehty useita selvityksiä yrittäjien,

neuvonnan ja koulutuksen aloitteista. Jousta-va työohjelma on voinut reagoida pyyntöihin ja hulluiltakin tuntuneisiin ideoihin nopeasti.

Hankkeistaminen on osoittautunut köm-pelöksi ja hitaaksi työkaluksi innovoinnissa. Kun vihdoin päästäisiin tositoimiin, yritys-tä askarruttanut asia ei ole enää ajankohtai-nen. Tämä on tyypillistä yritysmaailmassa, kun muuttuvat tilanteet ja mahdollisuudet on hyödynnettävä nopeasti. Siksi yrittäjien kiin-nostus yhteistyöhön kehittäjätahojen kanssa kuivuu nopeasti kasaan. Yrityskumppanimme ovatkin kokeneet työohjelman toimintamal-lin hyväksi. Töihin on päästy ketterästi ilman aikaa vieviä valmisteluja.

hArTIAVOIMIn TYöTä KOKO SuOMen eTeenTyöohjelma on auttanut myös Lapin ulko-puolella toimivia yrityksiä. Olemme nähneet, että tässä ollaan koko Suomen asialla. Luon-nontuotealan kehittämistyö ei ole vain Lapin, vaan koko Suomi-brändin tukena.

Tutkimusorganisaatioiden pitkäaikaisseu-rannat on esimerkiksi koottu työohjelmassa suomen- ja englanninkieliseksi infopaketiksi

Euroopan puhtaimmasta uusiutuvien luon-nonvarojen tuotantoympäristöstä. Julkaisun nettilatauksia on kertynyt toistatuhatta vuo-den aikana.

rAAKA-AIneIden TuOTAnTOA JA TuOTeKehITYSTä Lappi luo -työohjelman parhaat käytännöt on otettu osaksi alan kansallista toimintaohjel-maa 2020. Kansalliseksi tehtäväksi on nostet-tu raaka-ainetuotanto luonnosta ja erikoisvil-jelmiltä sekä tuotekehitys. Sillä tavoitellaan kansainvälisesti tunnettuja luonnontuotepoh-jaisia tavaramerkkejä, mihin tarvitaan huip-pututkimusta ja -osaamista yritystoiminnan tukena.

Toivomme, että pitkäjänteinen työmme luonnontuotealan kehittämiseksi poikii kan-sallisen koordinaatiohankkeen. Se saisi luon-nontuotealan toimijat eri puolilla Suomea pe-laamaan samaan maaliin.

rainer Peltola ja Marja uusitalo, Luke


Luonnontuotealan toimijat puhaltavat yhteen hiileenLuonnontuotteet ovat tärkeä osa Suomen biotaloutta. Ne moninkertaistavat maamme luomutuotannon pinta-alan. Luonnontuotteiden pohjoinen ja arktinen puhtaus sekä eksotiikka antavat Suomi-brändille uskottavuutta.

hannu Peltokankaan tarhamehiläiset tarjoavat tärkeää ekosysteemipalvelua, pölytystä. Tarhamehiläiset voivat turvata myös luonnonmarjojen satoja samalla kun ne tuottavat erin-omaista lajikukkahunajaa.

OiVa HaKaLa/LuKE

28 %

1 %

19 %17 %

35 %

Lappi

Muu Suomi

BrasiliaSambia

Muu maailma

Tilastoitujen luomukeruupinta-alojenjakautuminen maailmassa

Suomi ja Suomen Lappi ovat luomukeruun suurvaltoja.

Terveellisyyttä, puhtautta ja luonnollisuutta korostavat trendit lisäävät luonnontuottei-den kysyntää. esimerkiksi Lapin mustikka kelpaa hyvin japanilaisille kuluttajille.

raiNEr PELTOLa/LuKE

13

Pohjoinen biotalous tuottaa monimuotoi-sia hyödykkeitä. Monialaisuus on tyypil-listä Suomen syrjäisten maaseutualueiden biotalousyrityksille. Siten osa toimialoista, kuten luonnontuoteala, jää yritysten liitän-näiselinkeinoiksi, mikä jarruttaa toimialojen kehitystä. Vahvojen yritysten ja verkostojen puuttuessa ala ei pysty täysmääräisesti hyö-dyntämään syrjäisyyden tuomia mahdolli-suuksia.

VAhVuuKSInA PuhTAuS, KOOSTuMuS JA runSAuSLapissa on kuitenkin tiettyjä ylivoimateki-jöitä. Niitä ovat esimerkiksi raaka-aineen hygieeninen ja kemiallinen puhtaus, suuret terveysvaikutteisten yhdisteiden ja aromiai-neiden pitoisuudet sekä laajat valtion maat luomukeruualueina. Lisäksi raaka-aineen tasalaatuisuus on tärkeä kilpailuetu. Laadun todentamiseksi tarvitaan kemiallista analy-tiikkaa.

Lapin luonnontuotealaa kehitetään kas-vikemian kehityshankkeen (Luoke) avulla Rovaniemen Lynet-laboratoriossa. Tämä luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yh-teenliittymän laboratorio sijaitsee Luonnon-varakeskuksessa (Luke). Siellä toimivassa laboratoriossa tutkitaan Pohjois-Suomen ja Barentsin alueen kasvien ja luonnon raaka-aineiden erityisominaisuuksia ja pohjoista laatua. Laboratorio keskittyy arktisen kasvi-kemian ja yhteistyöverkoston tarpeisiin.

LAPPI On POhJOInen LABOrATOrIOLapissa tehdään EU:n pohjoisinta ja mo-nimuotoisinta luonnonvaratutkimusta ja biotaloutta. Metsä-, poro-, maa- ja puutar-hataloutta sekä kalanviljelyä harjoitetaan Euroopan puhtaimmassa ja edellä mainittu-ja erityisominaisuuksia tuottavassa ympä-ristössä.

Arktiset kasvit ja eläimet ovat sopeutu-neet pimeään, kylmään ja lyhyeen kasvu-kauteen eri tavoin. Esimerkiksi kasvit käyt-tävät auringon säteilyn erittäin tehokkaasti hyväkseen Lapissa. Ne tuottavat lyhyen kas-vukauden aikana suurempia määriä tervey-delle hyödyllisiä yhdisteitä kuin lämpimis-sä kasvuolosuhteissa. Yrttien, marjojen ja erikoiskasvien viljely voi siis tuoda korvaa-van tai lisäelinkeinon vähenevän maatalou-den tilalle.

Lappi on myös tuotantojärjestelmien ja politiikkatoimien pohjoinen laboratorio.

Siellä uusien käytäntöjen ja ilmastonmuu-toksen vaikutukset tulevat yleensä näkyviin nopeammin kuin muualla.

Rovaniemen Lynet-laboratoriossa on tutkittu pitkään arktisia luonnonvaroja eli arktista jäätä, vettä, kasvi- ja maanäytteitä. Käytännössä erikoistuminen Arktiseksi la-boratorioksi tarkoittaa menetelmiä ja osaa-mista, joilla pystytään todentamaan pienet pitoisuudet ja puhtaus erilaisista näytteistä.

Pohjoinen puhtaus on kansallinen arvo. Rovaniemellä arktisen ominaislaadun käsi-tettä viedään biotalouteen ja erikoiskasvei-hin kehittämällä kasvikemian menetelmiä.

ArKTISTA VOIMAA VILLISTä LuOnnOSTAArktiset olosuhteet synnyttävät poikkeavat vuorokausittaiset lämpötilaerot, valorytmin ja valon spektrin. Niillä on vaikutuksia alu-een elinkeinoelämälle tärkeiden erikois- ja

puutarhakasvien aromiainepitoisuuksiin ja sekundaarimetaboliikkaan. Näistä toissijai-sista aineenvaihduntatuotteista muodostu-vat monet terveysvaikutteiset yhdisteet.

Luonnontuotealan raaka-aineiden puh-taus ja aromiainepitoisuudet on tärkeä to-dentaa. Niillä on iso kaupallinen merkitys, sillä maailmalla on paljon tuoteväärennök-siä. Myös lääkeaineita todennetaan luon-nontuotteista yhä enemmän perinteisen lää-ketieteen ja eläinlääketieteen rinnalla. Näin saadaan tietoa myös ympäristön tilasta, kos-ka analyysit kertovat kasvupaikan vaikutuk-sesta raaka-aineen laatuun.

KAnSAInVäLISeT YhTeISTYöVerKOSTOT KOhTAAVAT Rovaniemen yhteislaboratoriosta on muo-

dostunut Lukessa Arktisen biotalouden osaamiskeskittymä läheisten yhteistyö-kumppaneiden ansiosta. Mukana ovat muun muassa Lapin Ely-keskus, Lapin yli-opisto ja Arktinen keskus, Lapin ammatti-korkeakoulu sekä ProAgria Lappi.

Lynet-laboratorio on vahvasti verkostoi-tunut Eurooppaan. Se toimii järjestäjänä kansainvälisen metsien terveydentilan seu-rantayhteistyöohjelman (ICP Forests) Eu-roopan laajuisessa vertailukokeessa maa- ja laskeumavesien osalta.

Tiedon ja teknologian siirto yhteistyö-kumppaneilta ja tutkijoilta Lynet-laborato-rioon on onnistunut erittäin hyvin. Labo-ratorio on tuotteistanut analyysipalvelunsa ja menetelmänsä Luken tutkijoiden lisäksi myös koko verkostolle. Yhteistyöverkostoa vahvistetaan ja laajennetaan luonnontuote-alalla.

Susan Kunnas, Luke


Arktiset kasvit ovat pohjoisen biotalouden voimavaraLapin luonnossa on monia arvokkaita luonnonvaroja, joita voidaan hyödyntää pohjoisen biotaloudessa. Biotalous on uusiutuvia luonnonvaroja tuottavaa, käyt-tävää, jalostavaa ja markkinoivaa tuotantoa sekä uusiutuvista luonnonvaroista valmistettujen tuotteiden kulutusta.

Susan Kunnas ja Pasi Korkalo analysoivat arktisia kasvinäytteitä rovaniemen Lynet-laborato-riossa.

Puolukka sisältää polyfenoleja, joiden terveysvaikutuksia tutkitaan.

JOuNi HYVäriNEN/LuKE

Barentsin alueen kasveista etsitään arvokkaita yhdisteitäBarentsin alue on yksi maailman laajim-mista luonnontilaisista ekosysteemeistä. Sen uhkana on ilmastonmuutos ja kiihty-vä luonnonvarojen käyttö. Arktisen luon-non monimuotoisuuden ymmärtämiseksi, luonnon suojelemiseksi sekä luonnontuo-tealan vahvistamiseksi vahvat tutkimus- ja laboratorioverkostot ovat erittäin tärkeitä. Barentsin alueella muun muassa biotalou-den kehittäminen, laadukkaat ja terveys-vaikutteiset raaka-aineet ja tuotteet avaavat uusia mahdollisuuksia paikallisille yrittäjille. Parhaimmillaan raaka-aineiden arvo yli sa-takertaistuu erikoistuotteessa.

Barentsin alueen tutkimusyhteistyöllä on

pitkät perinteet. Lukessa selvitetään Barent-sin alueen erikois- ja nurmikasvien omi-naisuuksia yhdessä norjalaisen Bioforskin, venäläisen Kuolan tiedekeskuksen ja Vavi-lov-instituutin kanssa. Tutkittavina lajeina ovat pohjanarnikki, vuorenkilpi, voiton-laukka, persilja ja kaura.

Kasveja viljellään viidellä Barentsin alu-een tutkimusasemalla, joiden paikallisilmas-tot poikkeavat toisistaan suuresti. Kasvien toissijaisia aineenvaihduntatuotteita ana-lysoimalla pyritään selvittämään paikallis-ilmaston vaikutusta kasvien erityisominai-suuksiin. Analyysit tehdään suurelta osin Rovaniemen Lynet-laboratoriossa.

Yhteis- laboratorio tutkii pohjoista luontoaLuonnonvarakeskuksen rovanie-men laboratorio on niin sanottu Lynet-laboratorio. Se on luonnon-vara- ja ympäristötutkimuksen yh-teenliittymän (Lynet) pilottihanke. Siinä yhdistettiin Metlan ja Lapin ely-keskuksen vesilaboratoriot se-kä MTT:n rovaniemen kasvituo-tannon laboratorio. Laboratorion tietyt ympäristötutkimuksen ve-sianalyysimenetelmät ovat fInA-Sin eli Suomen kansallisen akkre-ditointielimen päteväksi toteamat (pätevyysalue luettavissa, www.finas.fi, T203).

14

Ilmastonmuutoksen dramatisoimiseksi luotua lätkämailamallia tulokset eivät tue. Mallilla on kuvattu lämpötilan jatkuvaa viilenemis-tä 900 vuoden ajan keskiajan lämpökaudelta 1800-luvun lopulle ja yhtäjaksoista lämpene-mistä koko 1900-luvun ajan.

KeSIen LäMPöTILA On VAIhdeLLuT 6,4 ASTeTTAKoko 1200-vuotisen historian korkein kesän keskilämpötila, 14 astetta, vuonna 1092 on ollut todella korkea, sillä muulloin vain kuu-desti kesän keskilämpötila on ylittänyt 13 astetta. Näin tapahtui vuosina 1091, 1761, 1826, 1934, 1937 (13,7 astetta) ja 1960.

Alin keskilämpötila, 7,6 astetta, ajoittui vuoteen 1601. Keskilämpötila oli alle 8 as-teen myös kesinä 1680 ja 1837. Niin ikään huomiota herättävän kylmiä kesiä oli vuosina 865, 961, 1130, 1453, 1812, 1892, 1900 ja 1903–1904.

TuLIVuOreT SääTeLeVäT ILMASTOASuurten tulivuorten purkaukset viilentävät il-mastoa merkittävästi jopa 10 vuoden ajan.

Nopein keskilämpötilan pudotus, 4,3 as-tetta, sattui vuosina 1450–1453. Vanuatussa Australian itäpuolella sijaitsevan Kuwaen tuli-vuoren valtava purkaus oli osasyy lämpötilan pitkäaikaiseen romahdukseen.

Kesän 1816 sanotaan Keski-Euroopassa olleen kesä ilman kesää. Indonesialaisen Tam-bora-tulivuoren purkaus oli vuonna 1815. Pohjoisessa kesä 1816 ei kuitenkaan ollut eri-tyisen kylmä (10 astetta).

ILMASTO VAIhTeLee JAKSOLLISeSTIIlmasto on vaihdellut merkittävästi ja jaksol-lisesti koko 1200-vuotisen tarkastelujakson ajan. Pitkä sarja sisältää niin lyhyttä, keskipit- kää kuin pitkää jaksollisuutta, jotka ovat yhte-

ydessä maapallon ulkopuolelta tulevaan sätei-lyyn. Keskeinen ulkopuolisen säteilyn lähde on aurinko.

Kesälämpötilojen sarjaan sisältyy parikym-mentä jaksoa, jolloin lämpötila nousee 30–50 vuoden ajan lähes yhtäjaksoisesti.

Kesälämpötila vaihtelee huomattavan sa-malla tavalla lähes koko Pohjois-Euroopassa, mutta lämpötilan tasot poikkeavat toisistaan.

Maapallon ilmastomallit eivät kyenneet

kuvaamaan kesälämpötilasarjan jaksollisuutta. Myös alailmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutosten ja lämpötilan vaihtelun välinen yhteys jäi osoittamatta.

VuOdenTArKAT LuOnnOnArKISTOT OVAT huIPPuArVOKKAITATulokset valmistuivat EU:n ilmastonmuutos-hankkeessa nimeltään Millennium. Lämpö-tilan vaihtelun osalta tulokset on julkaistu ar-vostetussa The Holocene -tiedelehdessä.

Millenniumin kesälämpötila on rakennet-tu yhdeksästä 950–1200-vuotisesta männyn vuosiluston leveyden, vuosiluston kesäpuun maksimitiheyden ja pituuskasvun aikasarjasta.

Millennium-lämpötilasarja perustuu Poh-jois-Norjasta, Pohjois-Ruotsista, Pohjois-Suo-mesta ja Luoteis-Venäjältä koottuun mänty-materiaaliin.

Aineiston käsittelyssä ja menneen ilmaston lämpötilamallin rakentamisessa käytettiin kes-keisiä dendrokronologisia ja -klimatologisia menetelmiä.

risto Jalkanen ja Markus Lindholm, Luke


Ilmasto on lämmennyt ja viilennyt viimeisen 1200 vuoden aikana parikymmentä kertaailmaston vaihtelu 1200 vuoden aikana näkyy männyn vuosikasvuissa. Vuosikymmenten pituisia lämpeneviä vaiheita on ollut tänä aikana parikymmentä. Kesä-lämpötila on vaihdellut samaan aikaan yli kuusi astetta. 1900-ja 1000-luku ovat olleet yhtä lämpimiä.

Inarilaisen järven pohjamudasta tutkimusta varten nostettuja männyn runkoja.

riSTO JaLKaNEN/LuKE

Inarilaisen männyn rungon poikkileikkauk-sesta voi havaita, kuinka vuosilustot ovat leveitä vuoteen 915 saakka ja sen jälkeen runsaan kymmenen vuoden ajan kapeita vuonna 915 honshun saarella Japanissa sattuneen Kuwadan-tulivuoren purkauksen seurauksena.

PEKKa NärHi/LuKE

Terminologiaadendrokronologia on tieteenala, jo-ka tutkii puiden vuosittain toistuvi-en rakenteiden ominaisuuksia. nii-tä ovat esimerkiksi vuosirenkaat.

Vuodentarkkaa tietoa saadaan ta-kautuvasti muun muassa vuo-siluston leveydestä, kesäpuun maksimitiheydestä ja hiili-isotoop-pisuhteista, pituuskasvusta sekä solujen ominaisuuksista, kuten so-luseinien ja -ontelon mitoista.

Pitkien aikasarjojen avulla selvite-tään puiden kasvuun ja kehitykseen vaikuttaneita tekijöitä.

dendroklimatologia rakentaa kuvaa menneestä ilmastosta ja sen vaih-telusta pitkien puuperäisten aika-sarjojen ja mitatun ilmastotiedon avulla.

Pisimmät puuperäiset aikasarjat ulottuvat Keski-euroopassa 14 000 ja Pohjoismaissa lähes 8 000 vuoden päähän nykyajasta.

Pohjoisen mänty on erinomainen ilmastoarkistoPuiden vuosirytmi voidaan jakaa aktiiviseen jaksoon, syyshorrokseen ja talvilepoon. Osalla aktiivista jaksoa eli kasvukaudella puut kasva-vat fyysisesti luomalla uutta solukkoa kaikki-alle, missä kasvupisteet ovat elossa.

Syyshorroksen aikana valmistaudutaan tal-vilepoon, joka turvaa hyvän menestymisen talvioloissa.

LäMPöSuMMA KuVAA KASVuKAuTTAMännyn on sisällytettävä jokainen kasvu-vaiheensa eli koko fenologinen kehityksensä vallitsevan kasvukauden pituuteen. Sen ku-vaamisessa taas kasvukauden tehoisa lämpö-summa on erinomainen.

Lämpösumma viiden asteen kynnysarvolla

vaihtelee männyn metsänrajan 600 lämpö-summayksiköstä lähes 1400 yksikköön Kaak-kois-Suomessa. Niinpä männyn on kyettävä toteuttamaan jokainen kasvuvaiheensa sitä lyhyemmässä ajassa, mitä pohjoisempana se kasvaa. Muuten käy tuho.

VuOSILuSTOn LeVeYS KerTOO ILMASTOSTAMitä lyhyemmässä ajassa esimerkiksi vuo-siluston pitää muodostua suhteellisesti, sitä enemmän vuotuinen luston leveys vaihtelee.

Männyn metsänrajalla erityisesti lämpöti-la vaikuttaa keskeisesti vuosiluston leveyteen. Siten lyhyen kasvukauden lyhyisiin kasvuvai-heisiin taltioituu erittäin voimakas ilmastosig-

naali muun muassa lämpötilan vaihtelusta.

MänTY On ILMASTOn TIeTOPAnKKIIlmastosignaalin ohella metsänrajaseudun mänty on erinomainen luonnonarkisto, kos-ka mänty on laajalle levinnyt puulaji. Sitä on tarjolla lähes loputtomasti viimeisen 8 000 vuoden ajalta. Toistettavuus on siten erin-omainen.

Jokainen mänty voidaan ajoittaa täydelli-sesti, mikä mahdollistaa vuoden tarkan tiedon tuottamisen. Kaikki nämä ominaisuudet luo-vat erinomaiset edellytykset pitkien aikasarjo-jen rakentamiselle, esimerkiksi ilmastotutki-muksen tarpeisiin. risto Jalkanen ja Markus Lindholm

1

10

100

1000

10000

1000006789

10111213141516

800 900 1000 1100 1200 1300 1400 1500 1600 1700 1800 1900 2000

Lämpötila, °C Tulivuoren purkauksen voimakkuus

Kesä–elokuun keskilämpötilan vaihtelu vuosina 800–2000.

15

Vapaa-ajankalastajien määrä Suomessa on laskenut puolella miljoonalla viimeisen vuo-sikymmenen aikana. Myös aktiivimetsästä-jien määrä on vähentynyt, vaikka riistanhoi-tomaksun maksaneiden määrä on pysynyt ennallaan.

MeTSäSTYKSeLLä JA KALASTuKSeLLA MOnenLAISIA hAASTeITAVaikka metsästys ja kalastus säilyttänevät suo-sionsa, suuret harrastajamäärät eivät tule-vaisuudessa ole itsestään selviä. Monenlaiset ajanvietteet kilpailevat ihmisten vapaa-ajasta. Toisaalta kalastus- ja metsästysmahdollisuuk-sia voi nykyään olla aikaisempaa vähemmän.

Metsästyksen ja kalastuksen tulevaisuu-den haasteina ovat harrastajakunnan ikään-tyminen, maaseudun väestön väheneminen ja uusien harrastajaryhmien tunnistaminen. Yhteiskunnan kaupungistuessa uusilla suku-polvilla ei ole enää välitöntä yhteyttä maaseu-tumaisiin harrasteisiin.

eI Se SuurI SAALIS, VAAn hYVä MIeLIMotiiveiltaan kalastus ja metsästys ovat var-sin yhteneviä. Saaliin taloudellinen merki-tys on vähentynyt ja harrastuksen tuottamat virkistysarvot ovat korostuneet. Molemmissa harrastuksissa myös sosiaalistuminen on osa motivaatiota. Varhaislapsuuden kalastus- ja metsästyskokemukset vaikuttavat harrastunei-suuteen.

Sekä metsästäjien että vapaa-ajankalasta-jien lapsuuden asuinympäristönä on usein maaseutu. Harrastusten taustalla on usein yh-teisöllisyys. Kalastusta ja metsästystä harras-tetaan mielellään perheen tai kaveriporukan kanssa, mutta kalaan ja metsälle mennään to-ki yksinkin.

Kosketus kalastukseen ja metsästykseen syntyy entistä useammin maaseudun virkis-tyskäytön, kuten kesämökkeilyn vaikutuk-sesta.

uudeT PALVeLuT JA VäLIneeT JYLLääVäTMolempiin harrastuksiin on tulossa enem-

män eriytyviä ryhmiä. Siksi tarvitaan tietoa harrastusvaatimusten muuttumisesta, jotta voidaan luoda uusia palveluja sekä nykyi-sille että mahdollisille uusille harrastajaryh-mille.

Lisäksi välineellistyminen on lisäänty-

nyt, kuten monissa muissakin harrastuksissa. GPS-satelliittipaikantimia ja VHF-puhelimia käytetään sekä metsästyksessä että kalastuk-sessa. Metsästäjän apuna ovat riistakamerat ja etäisyysmittarit ja kalastajalla kaikuluotaimet ja karttaplotterit.

MITen nuOreT SAAdAAn MuKAAn KALAAn JA MeTSäLLe?Nuorten kiinnostus vapaa-ajankalastusta ja metsästystä kohtaan on vähentynyt. Va-paa-aika jakaantuu useammin eri ulkoilu-harrastuksiin, jotka vaativat erityistaitoja ja -välineitä. Myös perinteiset aktiviteetit, kuten marjastus ja sienestys sekä kesämök-keily, ovat säilyttäneet asemansa nuorten keskuudessa. Siksi on tarvetta tarkastella vapaa-ajankalastuksen ja metsästyksen hou-kuttavuutta ja esteitä, jotta harrastuksien tulevaisuus voidaan turvata ja niitä tukevia palveluja pystytään kehittämään.

Toiseksi kalastuksen ja metsästyksen tule-vaisuus kytkeytyy yhä kiinteämmin uusien käyttäjäryhmien kokemuksiin ja toiveisiin. Naisharrastajien määrä on lisääntynyt sa-malla, kun nuorten miesten osallistuminen kalastukseen ja metsästykseen on vähenty-nyt.

uLKOMAALAISIA KIInnOSTAVAT MYöS OheISTuOTTeeTMyös koti- ja ulkomaiset kalastus- ja met-sästysmatkailijat ovat kasvava harrastajaryh-mä. Varsinaisen saaliin ohella uusia harrasta-jia kiinnostavat erilaiset oheistuotteet, kuten mahdollisuus liikkua luonnossa, valmistaa ruokaa ja käyttää erilaisia muita matkailu- ja opaspalveluita. Palveluntarjoajien on hyvä ot-taa huomioon myös se seikka, että kalastusta harrastaa peräti neljä viidestä metsästäjästä.

Niin kalastus- kuin metsästysmatkailua ke-hitetään määrätietoisesti, mutta tulokset ovat sidoksissa maailmantalouden tilaan. Se vai-kuttaa ulkomailta Suomeen suuntautuvaan matkailuun ja yritysten halukkuuteen ostaa kalastus- ja metsästysmatkailupalveluja. Niitä suunniteltaessa on huomioitava kaikki har-rastajaryhmille tärkeät seikat, jotta palvelujen tarjonta vastaisi kysyjien tarpeita.

Eila Seppänen ja Leena Forsman, Luke


Metsästyksen ja vapaa-ajankalastuksen harrastajajoukot hupenevatKalastuksen harrastajien määrä on vähentynyt ja metsästäjät ukkoutuvat. Vieläkö vapaa-ajankalastus ja metsästys tuottaa ja ylläpitää tulevaisuudessa maa-seudulla aineellista ja aineetonta hyvinvointia?

Vapaa-ajankalastus Metsästys

Kalassa tai metsällä käyneiden määrä 1,5 miljoonaa 0,2 miljoonaa

Kalastuksen- tai riistanhoitomaksun maksaneiden määrä 300 000 300 000

Harrastajissa eniten vähiten

45–64-vuotiaita (28 %)18–24-vuotiaita (7 %)

45–64-vuotiaita (45 %)alle 21-vuotiaita (5 %)

Naisten osuus harrastajakunnasta 36 % 6 %

Pyyntipäivien määrä 16 miljoonaa 4 miljoonaa

Saaliin arvo (€) 51 miljoonaa 63 miljoonaaLähde: Luke Tilastot

Arvioita vuoden 2012 vapaa-ajankalastuksesta ja metsästyksestä.

Maalla asuvat ovat onnellisempia Maaseudun kehitys on monin tavoin sidok-sissa yleiseen yhteiskuntakehitykseen, kuten globalisaation, nopean kaupungistumisen, virtualisaation ja verkottumisen kaltaisiin il-miöihin. Kaupungistumisen kasvavat ongel-mat suuntaavat kiinnostusta maaseutuun.

On ensisijaisen tärkeää ymmärtää maaseu-dun luontopääoma syvällisesti ihmisten arvoi-hin ja elämäntapoihin liittyväksi kokonaisuu-deksi, jolla voi oikein hoidettuna olla myös taloudellista arvoa maaseudun asukkaille. Tuoreiden tutkimusten mukaan maaseudulla asuvat ovat onnellisempia kuin kaupungeissa ja taajamissa asuvat.

MAASeuduLLe TArVITAAn VeTOVOIMAAPeruskysymys on, miten maaseudun puut-tuvaa vetovoimaa voidaan lisätä, kun työn ja toimeentulon edellytykset siirtyvät kaupun-keihin. On selvää, ettei maaseutu voi enää

menestyä pelkän maatalouden varassa. Maa-seutualueille on luotava muita toimintoja ja palveluja.

Yksi lupaavimmista kehityssuunnista on tietoyhteiskunnan rakentaminen ja siihen liit-tyvien etätoimintojen yleistyminen. Etätyö-mahdollisuus voi lisätä maaseudulla asuvien määrää ja siten myös kiinnostusta kalastusta, metsästystä ja etenkin niiden oheispalveluja kohtaan.

MAASeuTu KIInnOSTAA nuOrIAKolme neljäsosaa nuorista sijoittaisi unel-matulevaisuutensa maaseudulle. Heitä kiinnostaa erityisesti kaupunkien läheinen maaseutu. Perusteluina mainitaan luonnon-läheisyys ja yksityisyys. Maaseutuun luon-tevasti liittyvien harrastusten ja maaseudun elinkeinotoiminnan kannalta tämä on erin-omainen näkymä.

KarL SuNdMaN/LuKE

ja toisinaan aimo saaliinkin.

Vapaa-ajankalastus tuottaa hyvää mieltä

15

16

Molemmat pääravinteet, typpi ja fosfori, täy-tyy ottaa huomioon ruokajärjestelmän ravin-nejalanjäljessä. Jos fosforia käytetään tehot-tomasti, ravinnevarat niukkenevat. Jos taas typpeä käytetään tehottomasti, se kuormittaa ympäristöä. Resurssitehokkuus on avainsana ja ravinnejalanjälki on resurssitehokkuusjalan-jälki, toisin kuin hiilijalanjälki.

Typpi ja fosfori ovat elintarvikeketjussa toistensa vastakohtia. Fosfori sitoutuu vah-vasti maaperään, on helposti vedestä talteen otettava ja helposti hyvin vaikealiukoiseen muotoon sitoutuva. Tämän ravinteen kerta-luontoinen käyttö ajaa väistämättömään fos-forivarojen niukkuuteen.

Typpi on kasvualustoissa erittäin liikku-

va, eikä sen talteen otto valumavedestä ole kustannustehokasta. Typestä ei todellakaan ole niukkuutta ja sellaisenaan se on haitaton-ta. Reaktiiviset typpiyhdisteet ovat kuitenkin erittäin haitallisia. Lisäksi typen käyttöönotto vaatii paljon energiaa.

rAVInneJALAnJäLKI PALJASTAA rAVInTeIden YLIKuOrMITuKSenFosforilla tiedetään ainakin neljä eritasoista sitoutumisastetta. Kun kaikki sitoutumiskoh-dat ovat täyttyneet, maa alkaa vuotaa. Fosfo-rivaranto täydentyy salakavalasti ja purkautuu hitaasti.

Ravinnejalanjälki olisi hälyttänyt ajoissa myös fosforiyliannoksista 1970−80-luvuilla.

Nykytilanteessa ravinnejalanjälki kuvaa, millä tehokkuudella fosforiylijäämää puretaan.

KIerräTeTTäVäT rAVInTeeT TehOKKAASTI KäYTTöönMyös kierrätysravinteiden käytön resurssite-hokkuus on tärkeää, yhtä lailla kuin neitseel-listen ravinteiden. Molempien päästöt aiheut-tavat yhtä lailla ongelmia. Kierrätysravinteet samoin kuin luomussa käytetyt fosforilisäyk-set muuttuvat lannoitteita hitaammin käyt-tökelpoiseen muotoon. Näiden ravinteiden käyttöönotto joudutaan ravinnejalanjäljen laskennassa arvioimaan enemmän kuin yhden satokauden ajalle.

Ravinnejalanjäljen kehittämisessä esimerk-

kinä olleen kauraryynin tuotantoketjussa fos-forin hyötykäytön aste on 99 prosenttia ja typen 71 prosenttia. Eläinperäisissä tuotteissa hyötykäytön aste on selvästi heikompi, mutta sitä ei ole vielä määritetty.

Ravinnejalanjälkeä on kehitetty Lappeen-rannan teknillisen yliopiston (LUT) ja Luon-nonvarakeskuksen (Luke) yhteishankkeessa, jota rahoitti Tekesin Green Growth -ohjelma.

Lisätietoa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-008-5Sirpa Kurppa, Yrjö Virtanen, Jenni Ypyä, Luke ja Kaisa Grönman, LuT


ravinnejalanjälki kertoo ravinteiden käytön tehokkuudestaravinnejalanjäljen avulla mitataan erilaisten tuotanto- ja kulutusketjujen ravinteiden käytön tehokkuutta. Se kertoo, kuinka paljon ketju ottaa käyttöön ravin-netta, ja kuinka paljon niistä saadaan hyötykäyttöön.

Oman alueen raaka-aineista ja tuotantopa-noksista tuotettua ruokaa kutsutaan lähi-ruoaksi. Mutta miten ympäristöystävällisiä nämä tuotteet todella ovat? Voitaisiinko lä-hiruokaa käyttää myös koulujen, päiväko-tien, sairaaloiden ja vanhainkotien eli julkis-ten laitosten ruokahankinnoissa?

Luonnonvarakeskuksessa kehitettiin jul-kisten laitosten lähiruokaketjuista tekemien hankintojen ympäristömyötäisyyttä. Lisäksi suunniteltiin menettelytavat, joiden avul-la lähiruoan ympäristömyönteisyys voidaan todentaa.

LähIruOKAKeTJuJen KeSTäVYYS PunTArISSATarkastelussa oli kahdeksan lähiruokatuot-teen kestävyys. Arvioitavina olivat tuottei-den koko tuotantoketjun ilmastovaikutuk-set ja rehevöittävä vaikutus sekä sosiaalinen kestävyys.

Tavoitteena oli kerätä valituista lähiru-oista niiden elinkaaren ajalta tuotantotietoa. Tämä tieto liitettiin julkisen hankintame-nettelyn tueksi. Lisäksi tuotettiin julkiseen hankintamenettelyyn täydennysosa, joka kuvaa hankittavan tuotteen kokonaiskestä-vyyttä.

LähIruOKIA MuKAnA erI PuOLILTA SuOMeA Hankkeessa esimerkkeinä olleet lähiruoka-ketjut sijoittuivat eri puolelle Suomea Es-poosta Kemi-Tornioon asti. Mansikkasose oli Espoosta, ahvenpihvi Varsinais-Suomes-ta, täysjyväruisleipä ja ohrarieska Etelä-Kar-jalasta. Mukana olivat myös kuoripäällinen peruna ruotsinkieliseltä Keski-Pohjan-maalta, mansikkapirtelö Pohjois-Savosta ja luomukaurapuuro Pohjanmaalta, kuoret-tomasta ohrasta tehty karjalanpiirakka Poh-jois-Karjalasta ja pororouhe Kemi-Tornio-alueelta.

Jokaiselta paikkakunnalta oli otettu mu-kaan yksi esimerkinomainen lähiruokaketju, mutta kaikkien kokemukset koottiin yhteen.

LähIruOKAKeTJuJen YMPärISTöVAIKuTuKSeT KurISSATarkastellut lähiruokaketjut saivat ympäris-tövaikutusten arvioinnissa paremman tulok-sen kuin verrokkituotteet. Verrokkeina oli muita volyymituotteita, ei siis välttämättä juuri samoja kuin lähiruokatuotteet.

Lähiruokaketjun paremmuus johtui siitä, että tuotteita ja hankintaketjua kehitettiin yhtä aikaa kuin niiden ympäristövaikutuk-sia arvioitiin. Tieto voitiin ottaa välittömäs-ti käyttöön.

Tuotteita tuotettiin alueilla, jossa nii-den tuotanto on edullista. Esimerkiksi viljat tuottivat Etelä-Karjalassa suuria satoja, peru-nan viljely oli resurssitehokasta ja luomuvil-jan sato ruotsinkielisellä Pohjanmaalla hyvä. Lisäksi mansikan viljely oli tutkituilla tiloilla resurssitehokasta ja ahvenen kalastus Lou-nais-Suomen rannikolla hyvin suunniteltua.

eLInKAArIArVIOInTI KerTOO YMPärISTöMYöTäISYYdeSTäElinkaariarvioinnilla pystytään arvioimaan tuotteiden ympäristömyötäisyyttä. Menetel-män sisäänajovaiheen työ vähenee ratkaise-vasti, kun arviointimenettely vakiintuu.

Ymmärrys ympäristötoimenpiteiden vaikutuksista saatiin heräämään, mutta re-surssitehokkuuden kehittämisessä koko tuotantoketjussa on vielä työtä. Se vaatii ympäristötiedon keruun vakioitumista jul-kisten ruokahankintojen yhteydessä.

Hankkeen toteuttivat Savon koulutus-kuntayhtymä EkoCentria ja Luonnonva-rakeskus. Rahoittajana oli maa- ja metsä-talousministeriön Ruokaketjun toiminnan edistämishanke.

Frans Silvenius, Sirpa Kurppa, Luke, Hanne Husso ja Sari Väänänen, Savon koulutuskunta- yhtymä EkoCentria


Lähiruoka on ympäristöystävällinen valintaLähiruoan ympäristömyönteisyys voidaan arvioida yhteisesti hyväksytyin mittarein sekä paikallisen tuottajan että paikallisen kuluttajan näkökulmasta. Tämä toivottavasti lisää lähiruoan käyttöä myös julkisissa hankinnoissa.

Ympäristövaikutusarvio kiinnitetään tuotteen vertailtavaksi laatukriteeriksi ja sen arvo varmennetaan tuotantosopimuskaudeksi ja viimeistään tässä vaiheessa esitetään tuotekuvauksessa.

Tuote- ja tuotantoketju-kohtaiset serti�oidut ympäristövaikutukset

liitetty sopimuksiin

Tuotekohtainen resurssitehokkuus-tarkastelu herää ja linkittyy suunnitelluksi (älykkääksi) osaksi ketjukohtaista tuotekehitystä.

Tuottajan omien tuotteiden ympäristövaikutukset

määritetty

Ymmärrys tuotantomenetelmien ympäristö-vaikutuksista herää, ja ympäristövaikutustar-kastelu tehdään paikallisena yhteistyönä paikalliseksi referenssiksi.

Alueen tuotteiden yleiset

ympäristövaikutukset määritetty

Ympäristöasiat ovat heränneet tietoisuuden tasolla

Maaseudun ympäristöohjelman mukainen ajattelu

Ympäristövastuullisuus etenee ruokahankinnoissa portaittain. Vaiheissa kaksi ja kolme määritettiin

tuotteiden yleiset ympäristövaikutukset, tutkittiin tuotteiden ympäristövaikutukset ja verrattiin niitä

verrokkituotteisiin. neljännelle portaalle pääsy edellyttäisi, että ympäristökriteerejä käytettäisiin

vakiintuneesti osana elintarvikkeiden hankintaa

17

Lähiruokaketjun ympäristövaikutukset pysy-vät kurissa, kun kaikkiin tuotantovaiheisiin kiinnitetään huomiota. Alkutuotannossa tär-keää on maan kasvukunnon ylläpitäminen, monipuolinen viljelykierto ja lähellä tuotettu-jen kierrätysravinteiden käyttö. Myös hyvä sa-dontuottokyky on tärkeää, koska ympäristö-vaikutukset suhteutetaan sotamäärään.

Lähiruoan jalostamisessa, varastoinnissa ja kuljetuksissa pitää puolestaan pyrkiä energi-aa säästäviin, tehokkaisiin toimintatapoihin ja uusiutuvan energian käyttöön.

Kaiken kaikkiaan lähiruoan ilmastokuor-mitus jakaantuu paljon tasaisemmin läpi tuo-tantoketjun kuin valtavirtatuotteiden. Jokai-sen vaiheen kuntoon laittaminen on tärkeää.

LähIruOKATuTKIMuSTA MAAKunnISSA Lähiruuan ekologista kestävyyttä selvittävässä hankkeessa oli mukana 14 lounaissuomalais-ta, hämäläistä ja keskisuomalaista lähiruo-kaketjua. Näistä tuotantoketjuista kerättiin tietoja vuosina 2013−2014 alkutuotannosta, jalostuksesta, pakkauksista, kuljetuksista ja ja-kelupaikoista.

Tulokset auttavat lähiruoan tuottajia ja kuluttajia tunnistamaan, arvioimaan ja edis-tämään lähiruokatuotteiden ekologista kestä-vyyttä.

YMPärISTöVäITTäMäT ArguMenTTIPAnKKIInHankkeessa ympäristöväittämistä koot-tiin Argumenttipankki. Väittämät koskevat paikallisten luonnonvarojen kestävää käyt-töä, luonnon monimuotoisuutta, paikallisia ekosysteemipalveluja, ilmastovaikutusta, rehe-vöittävää vaikutusta ja torjunta-aineiden aihe-uttamia vaikutuksia.

Tuottaja voi tarkastella tuotteensa ekolo-gista kestävyyttä arvioimalla omaa toimin-taansa väittämien suhteen. Hän voi kehittää tuotantoaan yhden tai useamman väittämän mukaiseksi ja viestiä siitä asiakkaalleen. Vas-taavasti kuluttaja voi edistää lähiruokaketjun

kestävyyttä arvioimalla tarjolla olevia lähiruo-katuotteita väittämien suhteen ja valitsemalla niitä tuotteita, joiden tuotannossa, jalostuk-sessa ja jakelussa on hänelle tärkeät kestävyy-den osa-alueet kunnossa.

Väittämien laadinnassa hyödynnettiin myös kansallista maaseutuohjelmaa ja suo-malaisia ravitsemussuosituksia. Työn tutki-musraportti löytyy osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-538-7.

Sirpa Kurppa, Luke, Leena Erälinna, Turun yliopiston Brahea-keskus, Kati räsänen ja Merja Saarinen, Luke

Lisätietoja: [email protected], Puh. 029 532 6779

Onko lähiruoka ympäristöystävällistä?Lähiruokaa pidetään usein ympäristöystävällisenä. Sen ekologisen kestävyyden arvioiminen ja kehittäminen on kuitenkin vasta aluillaan.

Tutkittujen kasvituotteiden ilmastovaikutus (kg CO2-ekv/kg tuotetta). ruisleivässä näkyy, miten tuotteen ympäristölisäarvo edellyttää viljelyn onnistumista. Tuotteet eivät ole suoraan vertailukelpoisia, koska tuotteiden ravintoarvot vaihtelevat. hankkeessa mukana olleet maakunnan on numeroitu alueiksi 1, 2 ja 3.

0,0

0,5

1,0

1,5

2,0

2,5

3,0

Ruisleipä, alue 1

Ruisleipä, alue 2

Ruisleipä, alue 3

Herne-rouhe

Härkä-papurouhe

Salaatti Porkkana Peruna-sose

Musta-herukkamehu

Hunaja

Kauppa/suurkeittiö(sisältää mahdol-lisen varastoinnin)

Kuljetukset

Pakkaukset

Jalostus (sisältäämahdollisen varastoinnin)

Alkutuotanto (sisältää mahdol-lisen varastoinnin)

Ilmastovaikutus (kg CO2-ekv./kg tuotetta)

Vihreä biotalous pyrkii luonnonvarojen kes-tävällä käytöllä edistämään ympäristön ja ih-misten hyvinvointia sosiaalisesti tasa-arvoi-sella tavalla. Sen ytimessä on pyrkimys päästä resurssitehokkaisiin suljettuihin kiertoihin. Niissä jätettä ei synny lainkaan, koska kaikki raaka-aine kiertää ja energia säilytetään sulje-tussa järjestelmässä.

SuLJeTuSSA JärJeSTeLMäSSä KAIKKI PYrITään KIerräTTäMäänSuljetussa järjestelmässä yritykset täydentävät toisiaan ja tuottavat lisäarvoa toisilleen kier-rättämällä tehokkaasti raaka-aineita, teknolo-giaa, palveluja ja energiaa. Toisen jäte tai si-vuvirta voi olla toisen raaka-aine. Teknologia rakennetaan jo suunnitteluvaiheesta lähtien kierrätettäväksi.

Biomassoista ja luonnonvaroista suurin osa sijaitsee maaseudulla, jolloin maaseutualueet ovat merkittävässä roolissa vihreän biotalou-den toimintaympäristöinä. Vihreässä biota-loudessa hyvinvointi ja talouskasvu luodaan sovittamalla yhteen keskitetyn ja hajautetun järjestelmän edut sekä hyödyntämisen, luon-

non ja ympäristön edut.

VIhreä BIOTALOuS VAATII näKö-KuLMAn MuuTOSTA JA YhTeISTYöTäUudenlaisten hajautettujen ratkaisujen etsi-minen ja mallintaminen ovat keskeisessä ase-massa biomassoja hyödyntävässä vihreässä biotaloudessa.

Energia- ja materiaalivirtoja sekä niihin vaikuttavia tekijöitä on tarkasteltava alueel-lisesta näkökulmasta. Vihreään biotalouteen siirtyminen edellyttää institutionaalisia raken-teellisia muutoksia, uusia toimintatapoja ja hallintosektoreiden ylittävää kokonaisvaltaista tarkastelutapaa päätöksenteossa.

Uuden infrastruktuurin rakentaminen pi-tää suunnitella monikäyttöiseksi. Merkittä-vään rooliin nousevat päätöksenteon seura-usten ja vaikutusten selvittäminen aluetasolla sekä vaihtoehtojen arviointi kokonaiskestä-vyyden näkökulmasta. Tätä työtä on tehtävä ennakoivasti.

Myös näkökulman luonnonvarojen hyö-dyntämiseen ja toimijoiden väliseen vuoro-vaikutukseen on muututtava. Vihreää biota-

loutta ei rakenneta ilman yhteiskunnan eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja vahvoja ver-kostoja.

Pelkästä raaka-aineen alueellisesta tuot-tamisesta pitäisi päästä korkeamman jalos-tusarvon tuotteisiin. Tämä vaatii materiaa-lihierarkian periaatteen, eli arvokkaimpien materiaalien priorisoinnin, noudattamista. Lisäksi tarvitaan yhteistyötä korkean teknolo-gian hyödyntäjien kanssa.

Keskeinen kysymys on myös luonnonva-rojen omistajuus sekä tuotanto- ja jalostus-ketjussa syntyvän arvon jakautuminen eri toimijoiden kesken. Paikallistason vahva yh-teisöllisyys on edellytys uusien vihreän biota-louden toimintamallien jalkauttamisessa.

VIhreä BIOTALOuS On SuOMeLLe MAhdOLLISuuSSuomi on nyt vedenjakajalla siinä, kenen eh-doilla ja miten kestävästi uusiutuvia luonnon-varojamme tulevaisuudessa hyödynnetään. Euroopan unionin alueella lisähyödyntämis-tä mahdollistavat biomassat ovat suurimmilta osin Suomessa ja Ruotsissa, sekä muutamissa

Keski-Euroopan syrjäisemmissä osissa. Suhtautuminen suomalaisiin biomassoihin

voi muuttua kahtiajakoiseksi. Yhtäältä vaa-ditaan metsien suojelua, toisaalta meiltä tul-laan hakemaan biomassoja. Väärin toimimalla hyvä biotalous voi kääntyä kestämättömäksi ryöstöviljelyksi ja Suomi jäädä syrjäisen raaka-aineen tuottajan rooliin globaaleilla markki-noilla.

Nyt onkin aika konkreettisesti tarttua toi-meen ja luoda puitteet sekä toimivat mallit alueellisesti erikoistuneille vihreän biotalou-den toimintamalleille. Maa- ja metsätalous-ministeriön rahoittama sekä Luken, Pro Agria Lapin sekä Sodankylän kunnan yhteishanke antaa suuntaviivoja vihreiden toimintamallien rakentamiseen.

Lisätietoja: www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti168.pdf

anu reinikainen, Karetta Timonen, Sirpa Kurppa ja Hilkka Vihinen, Luke


Vihreässä biotaloudessa toisen jäte on toisen raaka-aineVihreän biotalouden avulla luodaan hyvinvointia kestävällä tavalla. Sen hyödyntäminen edellyttää rakenteellisia muutoksia maaseudulla, jossa suurin osa bio-massoista ja luonnonvaroista sijaitsee. Myös verkostoitumista tarvitaan, jotta tuotannosta syntyvä lisäarvo jäisi alueelle.

hunajan tuotannon tarjoama pölytyspalvelu lisää satoja ja luonnon monimuotoisuutta.

JYri Kiuru/ PrO ruOKaKuLTTuuri -KEHiTTäMiSHaNKE

18

Tuomikirvan talvimunia oli viime marras-kuussa poikkeuksellisen vähän eri puolil-la Suomea. Eniten kirvoja löytyi Lohtajal-ta (9), Haapajärveltä (8), Kuortaneelta (6) ja Urjalasta (6). Näilläkään paikkakunnilla keskiarvo ei ylittänyt edes mahdollisten tu-hojen alarajaa eli 15 kirvaa per sata silmua. Muissa näytepisteissä määrä jäi alle viiden kirvan per sata silmua. Noin joka kym-menennestä näytteestä kirvoja ei löytynyt lainkaan. Onkin epätodennäköistä, että ko-timaisesta tuomikirvakannasta aiheutuisi laajempaa haittaa ensi kesänä.

TäYdennYSTä VOI TuLLA KAuKOKuLKeuMAnA Kotimaisen kannan lisäksi tuomikirvariskiä lisäävät meille maan rajojen ulkopuolelta ilmavirtausten mukana kulkeutuvat kirvat. Niitä onkin viime vuosina tullut etelästä ja itäkaakosta melko säännöllisesti alkukasvu-kaudesta.

Ulkomaisista kirvoista aiheutuvan tu-horiskin suuruus riippuu kaukokulkeuman ajoittumisesta, paikallisista sääolosuhteis-ta ja viljojen kehitysasteesta. Liian aikaisin tulleista kirvoista ei yleensä ole haittaa, kos-ka ravintokasveja on vielä niukasti tarjolla. Jos kirvainvaasio ajoittuu viljojen orasvai-heeseen, tuhoriski on ilmeinen. Suotuisissa oloissa kirvojen lisääntyminen on nopeaa ja kanta voi kasvaa nopeasti. Tarkkailu viljojen orasvaiheessa on tarpeen, varsinkin jos sää-olosuhteet suosivat kirvamigraatiota.

TALVIMunALASKenTA ennuSTeen POhJAnATuomikirvojen runsaus ja niiden aiheut-tamat tuhot vaihtelevat vuosittain paljon. Tulevan kasvukauden kirvariski riippuu talvehtivien tuomikirvojen runsaudesta. Si-tä seurataan talvimunalaskentojen avulla. Näytteenotto valtakunnallista ennustetta varten tehdään edellisvuoden marraskuussa.

Mitä enemmän näytepisteitä on, sitä katta-vampi ja luotettavampi ennuste on. Vuoden 2015 tuomikirvaennusteeseen tuomenoksia kerättiin 50 paikasta.

Tuomenoksanäytteet kerätään pellon lä-heisyydessä kasvavista tuomista. Tuomikir-van kiiltävän mustat talvimunat lasketaan vähintään sadasta silmusta, kustakin puusta erikseen. Munien talvehtiminen ja elossa-säilyvyys vaihtelevat alueittain. Talvimu-nista säilyy kuoriutumiskelpoisina 10−40 prosenttia, mikä huomioidaan ennustetta laadittaessa. Jos kuoriutuvien talvimunien määrä jää alle 15 munaa per sata silmua, tu-horiski on pieni. Jos määrä on 15−40 mu-naa per sata silmua, tuhot ovat mahdollisia. Jos munia löytyy yli 40 per sata silmua, tu-horiski on suuri.

TOrJunTAAn rYhdYTTäVä VAIn TArPeen MuKAAnTuomikirvojen kemiallinen torjunta on

yleensä tarpeen vain kirvavuosina. Sellais-ta ei nyt talvimunaennusteen perusteella ole tulossa. Ilmavirtausten mukana tulevat kir-vat ovat kuitenkin vaikeasti ennustettavissa ja niiden laskeutuminen kasvustoihin sattu-manvaraista. Kirvojen määrä voi vaihdella paljon, joten lohkokohtainen tarkkailu on tarpeen. Tuo-mikirvan torjuntakynnys orastumis- ja ver-sontavaiheessa täyttyy, jos kirvoja löytyy vä-hintään joka viidennestä kasvista. Paras teho saadaan, kun kirvat torjutaan heti niiden siirryttyä kasvustoon ennen kuin ne ehtivät aiheuttaa vioitusta.

Lisää tietoa tuomikirvaennusteesta: www.luke.fi/kasper

Erja Huusela-Veistola, Luke

Lisätietoja: [email protected] Puh: 029 532 6148

Kotimaiset tuomikirvat kadoksissa ensi kesänäTuomikirvaennusteen mukaan kirvatuhojen riski on jäämässä vähäiseksi.

Tuomikirvaennusteen mukaan tuhoriski on pieni koko maassa.

HaNNu OJaNEN/LuKE

Vaarallisia kasvintuhoojia liikkuu kasvikau-passa, ja joskus myös puuaineksessa. Vilje-lijöiden, taimituottajien sekä kasvikaupan toimijoiden valppaus ja tuhoojien tunte-mus auttavat torjumaan haittoja.

Vuonna 2012 todettiin uutena tuhooja-na mansikan punamätä mansikkaviljelmil-lä. Tauti oli levinnyt lukuisille viljelmille saastuneiden taimien mukana jo useam-man vuoden aikana.

Kesällä 2014 löytyi vaarallista tulipol-tetta päärynäviljelmältä Ahvenanmaalta. Myös mansikan kulmiolaikku on karantee-nitauti, joka voi levitä pysyvästi Suomeen.

Omenan lisäversoisuustautia esiintyy jo Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla.

Myös Aasiasta tulevassa pakkauspuuta-vara on riski. Siinä voi kulkeutua monille puulajeille haitallisia runkojääriä.

TuhOOJIen TunnISTuSTA JA hALLInTAAMansikan punamädän ja muiden haital-listen tuhoojien torjunnassa terve taimiai-neisto on avainasemassa. Kotimaista tervei-den mansikan taimien tuotantoa pyritään kehittämään vaihtoehdoksi tuontitaimille. Erityisesti keskitytään satotaimien tuotan-toon.

Taudinhallintaan sopivia viljelymenetel-miä, korotettuja penkkejä ja uuden tyyp-pistä kasvualustaa on kokeiltu syksystä 2013 lähtien eri ilmasto-oloissa.

Punamädän määrittämiseksi maasta on kehitetty luotettava testi. Lisäksi tarkastel-

laan punamädän torjuntatoimenpiteiden taloudellisuutta.

Vaarallisten tuhoojien tunnistamista varten on tuotettu neuvontamateriaalia ja tuhoojista on levitetty tietoa viljelijätilai-suuksissa.

Tulipoltteen leviäminen on estettävä ja siksi sen leviämisriski on arvioitava. Ome-nan lisäversoisuustautia esiintyy jo hedel-mäviljelmillä ja sitä levittävien kemppien torjuntaa kehitetään.

VASTuu KASVInTerVeYdeSTä ALAn TOIMIJOILLAViranomaiset torjuvat vaarallisten kasvintu-hoojien leviämistä antamalla hävitys- ja tor-juntamääräyksiä. Erityisesti tulipolte on tark-kailun alla, sillä sen esiintyminen aiheuttaa saastuneella lohkolla puiden hävittämisen.

Valtio ei enää muuttuneen kasvinsuoje-lulainsäädännön mukaan korvaa tuhoojien esiintymisestä ja kasvien hävittämisestä ai-heutuvia haittoja. Vastuu kustannuksista ja

kasvinterveyden ylläpitämisestä jää aikaisem-paa enemmän alan toimijoille eli viljelijöille ja kasvikaupalle sekä taimistoille.

Maa- ja metsätalousministeriö rahoitti kahtena vuonna hankkeita, joilla kehitetään toimijoiden riskinhallintaa. Hedelmä- ja mar-jakasvien tuhoojariskejä selvittävät Tervemar-ja- ja Tervetarha-hankkeet alkoivat 2013 ja 2014.

Päivi Parikka, Luke


Tähtäimessä vaarallisten kasvintuhoojien riskinhallintaSuomessa on viime vuosina havaittu uusia, vaarallisia kasvintuhoojia. Vaikeasti torjuttavina ne aiheuttavat sadonmenetyksiä.

Penkin korkeus voi vaikuttaa mansikan menestymiseen. Tutkimusmestari Tuija rosvall tekee talvehtimishavaintoja erikorkuisilta istutuspenkeiltä Piikkiössä.

SaiLa KarHu/LuKE

Kasvustoon siirtynyt siivellinen tuomikirva alkaa heti tuottaa siivettömiä jälkeläisiä.

Makoisaa mansikkaa kiusaavat uudet kasvi-taudit. Vuonna 2012 todettiin mannsikan pu-namätä mansikkaviljelmillä. Tämä kasvusto on terve.

ErJa HuuSELa-VEiSTOLa/LuKE

TaPiO TuOMELa/LuKEN arKiSTO

19Seuraava Maaseudun Tiede -liite

ilmestyy 8.6.2015

KOLuMnI

Kun näkee munan putoavan kanan pe-räpäästä koriin, on se suuri ihme ja ilon aihe. Munakennon nappaaminen kau-pan hyllyltä ostoskoriin ei herätä sen suurempia tunteita – paitsi jos munan hinta on noussut.

Kuluttajan kosketuspinta maatalouteen on hatara. Se tosiasia, että ruoka tulee maalta, on vaipunut unholaan vuosi-kymmenten aikana. Lapsi on saattanut syödä liharuokia vuosien ajan, kunnes jossakin vaiheessa tulee puhetta ruuan alkuperästä ja piltin suu loksahtaa auki vastauksen kuultuaan. Paljon on valis-tustyötä tehtävänä meillä vanhemmilla.

eI TArVInnuT OLLA kuin tällainen taa-jaman kasvatti ollakseen aivan tietämä-tön, mitä maatiloilla tapahtuu. Kiiltoku-vamainen mielikuva tuulessa huojuvista heinäpelloista ja lettipäisistä elovenaty-töistä elää edelleen.

Kun tuohon romanttiseen yhtälöön saisi liitettyä ruuantuotannon ja kun se vielä vaikuttaisi myönteisesti ostokäyttäyty-miseen, olisimme askeleen lähempänä parempaa huomista.

Parin vuoden maatilalla elämisen ai-kana olen päässyt jyvälle maanviljeli-jän arjesta. Olen nähnyt, miten paljon maalla tehdään töitä suomalaisen ruu-an puolesta aivan törkeän pienellä pal-kalla.

uskallanpa väittää, että harva kahdek-sasta neljään töitä tekevä, vapaisiin vii-konloppuihin ja peruslomiin tottunut suomalainen vaihtaisi arkensa maatalo-ustyöhön.

Extremeloma maatilalla tekisi hyvää it-se kullekin. Jos sillä olisi edes se vaiku-tus, että oma sisäsiisti perusduuni tun-tuu sittenkin ihan kivalta jutulta.

MAAnVILJeLIJän TYö on kutsumus-

ammatti, jota tehdään muista syistä kuin rikastuakseen rahallisesti. Maa-taloustyö on yrittäjyyttä, mutta tulos ei ole verrannollinen työmäärään. Työn sitovuudesta ei ole hajuakaan, ellei sitä näe ja koe itse.

Jos olet viikon poissa lomamatkalla, on paluun jälkeen tilanne navetalla kahta kauheampi. Töitä on paiskittava tupla-ten, jotta tilanteen saa taas hallintaan. Välillä tuntuu, ettei työssä ole mitään järkeä. Toisinaan koko maailma on sii-nä, kun pieni karitsa uinuu sylissä.

Moni maanviljelijä on kasvanut lapsesta asti työhön ja maalaiselämään. raaka-aineita on opetettu tuottamaan teol-lisuudelle ja sitä kautta kaupalle, eikä omasta elinkeinostaan ole ollut tarvetta huudella kuluttajille. Eikä siihen ole ol-lut aikaa.

Tämä on osaltaan syventänyt kuilua ku-luttajan ja tuottajan välillä. Ja moniko kuluttaja miettii ajaessaan sen tietyn maatilan ohi aina töihin menomatkal-laan, että voisiko omalla toiminnallaan tukea lähitilaa.

näIn MAATALOuden ulkopuolelta tul-leena on helppo nähdä ihmeet, mitä maatilan arkeen kuuluu. isäntä tuumasi taannoin, että mitä ihmeellistä nave-tassa on? Sehän on täynnä suuria tun-teita! Tuotantoeläin on jo sinällään suu-relle yleisölle vieras ja kiinnostava asia.

ihmisten tietämättömyys kiteytyy osu-vasti turkulaiseen ihmetipuun, joka kuoriutui kaupasta ostetusta ja haudo-tusta luomukananmunasta viime joulu-kuussa. Että tämä on se ei-maatalous-ihmisten tietämyksen taso.

Kunpa jokainen pääsisi edes kerran elä-mässään poimimaan lämpimän, tuo-reen munan pesästä ja sanomaan kii-toksensa kanalle ja sen hoitajalle.

Jyvälle maanviljelijän arjesta

Johanna räsänen, [email protected], maajustiina.blogspot.fi

LAMPAITA

Tuorekasvisten käsittelyn hyvät käytännöt ohjeeksi

Tuoreena, sellaisenaan syötävä kasvistuote on tärkeä osa terveellistä ruokavaliota. Val-miiksi pilkottujen tuorekasvisten käyttö on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosina. Pil-kottuja kasviksia hankitaan yhä enemmän ammattikeittiöihin ajan, vaivan ja kustan-nusten säästämiseksi. Valmiiksi pilkottujen kasvisten käyttö on lisääntynyt myös kotita-louksissa.

Pilkotut tuorekasvikset ovat helposti pi-laantuvia elintarvikkeita. Valmiin tuotteen turvallisuus voidaan varmistaa hyvälaatuisel-la raaka-aineella ja hyvällä tuotantohygieni-alla. Lisäksi on tärkeä ylläpitää kylmäketjua ja toimia hygieenisesti myös kaupassa ja kas-vistuotteen käyttöpaikassa eli ammattikeitti-össä tai kotona.

TerVeYSVAArAT JA eLInTArVIKeTurVALLISuuS TunneTTAVA Tuorekasviksia prosessoivien yritysten on tunnettava toiminnassaan kemialliset, mik-robiologiset ja fysikaaliset terveysvaarat sekä elintarviketurvallisuuteen liittyvät kriittiset kohdat. Tuorekasviksissa riski ruokamyrky-tyksiä aiheuttavien mikrobien esiintymiselle on suurempi kuin kuumennetuissa kasvik-sissa.

Mikrobiperäiset laatuongelmat ovat usein lähtöisin jo pellolta, mutta hyvillä vil-jelykäytännöillä, tuotantotavoilla ja prosessi-hygienialla voidaan kuitenkin merkittävästi vähentää mikrobien lisääntymistä ja leviä-mistä.

Tuorekasvisten käsittelyketju koostuu ta-varan vastaanotosta, pesusta, pilkkomises-ta, pakkaamisesta, varastoinnista ja kulje-tuksesta. Kasvistuotteen lämpötilan pitää pysyä alle kuuden asteen koko tuotantoket-jun ajan.

OMAVALVOnTA JA hYVäT KäYTännöT TArPeenKoulutettu, työhön perehdytetty ja sitou-tunut henkilöstö on tärkeä osa laadukasta elintarviketuotantoa.

Riskien hallinta toteutetaan omavalvon-nan avulla. Omavalvontasuunnitelmaan si-sältyvät kaikki elintarvikkeiden käsittelyyn kuuluvat asiat ja se on pidettävä ajan tasalla. Apuna voi käyttää toimialalle tehtyä hyvän käytännön ohjetta, joka voi korvata joko kokonaan tai osittain omavalvontasuunni-telman. Ohje julkaistiin Luonnonvarakes-kuksen raporttisarjassa helmikuun lopussa ja se löytyy netistä.

Parhaillaan Eviran arvioitavana oleva Hy-vän käytännön ohje tuorekasviksia pilkko-ville yrityksille on tarkoitettu sellaisenaan syötäviä tuorekasviksia eli tuoreita juureksia, vihanneksia ja hedelmiä pilkkoville yrityk-sille.

TuOreKASVISTen KäSITTeLYn hYVäT KäYTännöT KOOTTu YhTeen Kasvisten jatkojalostusta koskevat monet lait ja vaatimukset, jotka on nyt koottu yh-teen. Julkaisussa on myös käytännönläheisiä toimintaohjeita, joita tukevat liitteiden lu-kuisat mallilomakkeet.

Hyvän käytännön ohje on laadittu Tuo-rekasvisten turvallisuuden parantaminen -hankkeessa, jota rahoitti Hämeen Ely-kes-kus.

Hyvän käytännön ohjeesta järjestetään vuosina 2015–2016 koulutustilaisuuksia Hyviä käytäntöjä tuorekasviksia valmistaviin yrityksiin -hankkeessa, jota rahoittaa Maa-seutuvirasto.

Marja Lehto, Luke, risto Kuisma, Hanna-riitta Kymäläinen, Helsingin yliopisto, maataloustieteiden laitos, Maarit Mäki, Luke


Tuorekasvikset ovat tärkeä osa terveellistä ruokavaliota. Pilkottuja kasviksia käytetään yhä enemmän ammattikeittiöissä ja kotita-louksissa.

riSTO KuiSMa/HELSiNGiN YLiOPiSTO

Tuorekasviksia pilkotaan ja pakataan nykyään monilla kasviksia viljelevillä tiloilla. Jatkojalostus edellyttää tietoa ja käytännön ohjeita tuorekasvisten käsittelystä. Nämä hyvät käytännöt on nyt koottu ohjeistoksi.

hyvän käytännön ohje kattaa tuorekasvisten käsittelyn eri vaiheet. hACCP (hazard Analysis and Critical Control Points) on järjestelmä, jonka avulla ennakoivasti tunnistetaan, arvioidaan ja hallitaan elintarviketurvallisuuden kannalta merkittäviä vaaroja.

TOIMIALA JA LAINSÄÄDÄNTÖ• Lainsäädännön

vaatimukset• Viranomaisohjeet

OMAVALVONTA• Tukijärjestelmä• HACCP

HYVÄN KÄYTÄNNÖN OHJEET• Soveltaminen

KASVIKOHTAISIA ERITYISPIIRTEITÄ• Kirjallisuus

LIITTEET• Lomakkeita ym.

20

Peltileipä

0,5 dl vettä tai maitoa 50 g tuorehiivaa 2 rkl hunajaa 0,5 dl rypsiöljyä 2 dl kaurahiutaleita 1−2 dl kaura-, vehnä-, tai ruisleseitä (tai leseseosta) 4−5 dl sämpylä- tai kokojyvävehnäjauhoa 1 tl suolaa10 aurinkokuivattua tomaattia (kurpitsan- tai pellavansiemeniä)

Lämmitä vesi tai maito kädenläm-pöiseksi ja liuota siihen hiiva. Lisää hunaja, suola ja öljy. Lisää kaura-hiutaleet, leseet ja jauhot ja sekoita kunnolla. Taikinaa saa olla pehmeää. Kaada seos leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja taputtele taikina tasai-seksi jauhojen avulla. ruuduta taiki-na taikinapyörällä pohjaan asti. Pilko tomaatit, ripottele ne taikinan päälle ja painele ne taikinaan. Kohota liinan alla 0,5−1 tuntia. Voitele leipä vedel-lä ja ripottele halutessasi vielä päälle siemeniä tai kaurahiutaleita. Paista uunissa 225 asteen lämpötilassa noin 15 min.

Tattiohratto

1 iso sipuli ohrahelmiä 7 dl vettä kasvisliemikuutio 2 dl pilkottuja pakastettuja herkku-tatteja 1 dl ruokakermaa 1 dl silputtua tuoretta basilikaa suolaa, pippuria

Kuullota pilkottu sipuli kattilassa öl-jyssä. Lisää ohrahelmet ja anna kuul-lottua. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio. Kypsennä noin 15 min välillä sekoitta-en. Ohrahelmien kypsentyessä paista tatit pannulla öljyssä ja mausta suo-lalla ja pippurilla. Lisää tatit ohraton joukkoon kypsennyksen loppupuolel-la. Lisää lopuksi ruokakerma ja basili-ka. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Voit käyttää ohrahelmien sijasta myös täysjyväohraa. Tarkista tällöin purkin kyljestä kypsennysaika.

reseptit

EtsintäkuulutusMissä kasvaa vanhoja hyviä raparpereja?Luonnonvarakeskus etsii tietoja vanhoista raparpereista, joita on viljelty 1940-luvulla tai aiemmin. Käyttötavat ja tiedot kasvin iästä, mausta ja varren väristäovat tärkeitä. Erityisesti toivotaan tietoja sisämaassa ja Pohjanmaalla kasvavista raparpereista. Saatuja tietoja käytetään kasvigeenivarojen säilytyksen suunnitteluun.

Ilmoita vanhasta raparperista: Ilmoita vanhasta raparperista: www.luke.fi/ilmoitakasvi tai [email protected]

Ravitsemussuositusten mukaan naisten pi-täisi syödä noin kuusi ja miesten noin yh-deksän annosta viljavalmisteita päivittäin. Vähintään puolet määrästä pitäisi olla täys-jyväviljaa.

Yksi vilja-annos on yksi leipäpala tai yk-si desilitra keitettyä täysjyväpastaa, ohraa, riisiä tai muuta vastaavaa täysjyvälisäkettä. Lautasellinen puuroa vastaa kahta vilja-an-nosta. Leivän kuitupitoisuuden pitäisi olla vähintään 6 g/100 g ja suolapitoisuuden vä-häsuolainen.

TäYSJYVäVILJALLA MOnIA TerVeYSVAIKuTuKSIATäysjyväviljan suosittelemiseen on vankat perusteet. Tämän vuoden tammikuussa il-mestyi amerikkalainen tutkimus, jonka mu-kaan runsas täysjyväviljan käyttö vähentää kuolleisuutta. Erityisesti sydän- ja verisuoni-tautikuolleisuus väheni, riippumatta muista ruokavalio- ja elintapatekijöistä. Aiemmis-sakin tutkimuksissa on osoitettu täysjyvä-viljan vähentävän riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen, verenpainetautiin ja paksu- ja peräsuolisyöpään sekä vähentävän lihomi-sen riskiä.

Täysjyväviljassa on useita terveyteen myönteisesti vaikuttavia tekijöitä. Energia-sisältöön suhteutettuna täysjyväviljassa on

runsaasti välttämättömiä ravintoaineita. Se sisältää paljon esimerkiksi kuituja, moni-mutkaisia rasvayhdisteitä ja fenolisia yhdis-teitä. Viljojen fenoliyhdisteitä on tutkittu runsaasti muun muassa Luonnonvarakes-kuksessa (Luke).

hYödYLLISeT KuIduT TeKeVäT hYVääUseat tutkimusryhmät ympäri maailmaa sel-vittävät täysjyväviljan vaikutusmekanismeja. Näyttöä on esimerkiksi vaikutuksesta im-muunijärjestelmään, kolesterolin imeytymi-seen ja sokeriaineenvaihduntaan. Ravinto-aineet ja muut bioaktiiviset yhdisteet voivat vaikuttaa suoraan ihmisen geeneihin. Osa vaikutuksista välittyy mikrobien kautta. Vil-jojen kuidut toimivat ravintoaineina hyödyl-lisille mikrobeille, jotka puolestaan tuotta-vat ihmiselle hyödyllisiä yhdisteitä. Viljojen muut yhdisteet näyttävät edistävän hyödyl-listen mikrobien viihtymistä suolistossa.

Koska eri viljojen kuidut ja muiden yh-disteiden pitoisuudet ovat erilaisia, kan-nattaa käyttää monipuolisesti eri täysjy-väviljoja. Sekä rukiin, vehnän että kauran hyödyistä on näyttöjä. Ohraa on tutkittu vähemmän, mutta siitäkin on löydetty hyö-dyllisiä yhdisteitä ja sen kuitu on rakenteel-taan mielenkiintoista.

LeIPäPuSSIn TIedOT KAnnATTAA LuKeA TArKKAAnLeipävalinnoissa kannattaa kiinnittää huo-miota ainesosaluetteloon. Sen pitäisi alkaa täysjyväjauholla (tai -hiutaleilla, -litisteillä, jyvillä). Sataprosenttinen ruisleipä ei aina ole täysjyväruisleipää.

Elintarvikevirasto Evira suosittaa, että sanaa täysjyvä käytetään leivän nimessä tai korostetaan muuten pakkausmerkinnöissä vain, jos viljaraaka-aineesta vähintään puo-let on täysjyvää.

Eviran suosituksen mukaan ruokaleivästä saa käyttää merkintää vähemmän suolaa tai suolaa vähennetty, jos suolapitoisuus on al-le 0,9 prosenttia. Näkkileivästä samoin, jos suolapitoisuus on alle 1,2 prosenttia.

Vähäsuolaiseksi leivän saa merkitä, jos suolapitoisuus on alle 0,3 prosenttia.

Lisätietoa:www.evira.fiwww.kuluttajaliitto.fi/index.phtml?s=811www.leipatiedotus.fi

raija Tahvonen ja Pirjo Mattila, Luke


Täysjyväviljaa – terveydeksi!Nyt kannattaa valita lautaselle maukasta täysjyväpuuroa ja -lisäkkeitä sekä popsia täysjyväviljasta leivottua leipää. Terveys kiittää ja nälkä pysyy loitolla pidempään.

Täysjyväviljan määrää kannattaa lisätä ruokavaliossa vähitellen. näin vatsa tottuu runsaampaan kuidun määrään.

PirJO MaTTiLa/LuKE

Seuraava Maaseudun

Tiede ilmestyy 8.6.

Documents

Maaseudun tiede 1/2015