Älykkäillä sovelluksilla ja sivuvirtojen hyödyntämi-sellä saadaan tehoa ja kestävyyttä ruoantuotantoon. Teema-artikkeleissa tarkastellaan ruoantuotannon alihyödynnettyjä osia.

Hintavaihtelu vaikuttaa satovaihteluita enemmän viljojen hehtaarituloihin. Hintavaihtelulta suojautuminen ei toistaiseksi ole viljelijän näkökulmasta hou-kuttelevaa, mutta tulevaisuudessa markkinariskeiltä suojautumisesta voi tulla ajankohtaista.

Sivu 3

Viljojen hintavaihtelu on lisännyt markkinariskejä

Liite 2/2013 | 5.6.2013

Lantatilavuudet päivitetään nykytasolleKotieläinten lannantuotot ovat nousseet, ja lantaloiden vanhentu-neet vähimmäistilavuudet kaipaavat päivittämistä Sivu 4

Lantafosfori voisi hyödyttää koko maataSuomen koko fosforin tarve voitaisiin kattaa lantafosforilla. Tämä vaatisi annostelun optimoimista. Sivu 5

Pakurin tuotantoa käynnistellään Suomessa pakurituotteiden suosio kas-vaa, mutta kotimaiset luonnonesiinty-mät eivät riitä vastaamaan kysyntään. Viritteillä onkin pakurin suunnitelmalli-nen tuotanto. Sivu 12

Tulevaisuuden traktori käy biokaasullaLiikennebiokaasun tuotantoa kehite-tään Suomessa. Ongelmana on saada maatilan biokaasulaitos kannattavaksi. Sivu 15

Risteytyksillä kannatta-vuutta lihantuotantoonLiharoturisteytysten käyttö parantaa eläinainesta ja tehostaa lihantuotantoa maidontuotantotiloilla. Sivu 17

Kartanopuutarhojen aarteita vielä inventoimattaSuomessa ja Virossa on useita inven-toimattomia kartanopuutarhoja, joista löytyy häviämisuhan alla olevaa kasvilli-suutta. Sivu 19 Uusi järjestelmä sikojen rehuarvojen laskentaan… S. 2

Metsänreunan avartaminen luo elintilaa pölyttäjille… S. 9

Villivihannekset ovat terveellinen lisä ruokavalioon… S. 20

Älykkäillä ratkaisuilla sivuvirrat käyttöön

MarjuKKa DahL / POrVOOn MuSeO

Suomesta löytyy useita historiallisesti merkittäviä kartanopuutarhoja.

Hintavaihtelu on vaikuttanut viljoista saatuihin tuloihinsatovaihteluita enemmän vuodesta 2006 lähtien.

uLLa jauhiainen/MTT:n arKiSTO

Tuotanto muuttui ympärivuoti-seksi, kun Timo Juntti Oy:lle val-mistui kuusi vuotta sitten uusi älykasvihuone.

Sitä ennen tuottamatonta aikaa oli liki viisi kuukautta vuodes-sa. Nyt kasvusto vaihdetaan len-nosta: uusia varsia kasvaa vanhan kasvuston alla. Se onnistuu, kun kasvuston päällä olevien lamppu-jen lisäksi valoja on myös vanhan kasvuston välissä.

Jo ulkoa kasvihuoneessa näkyy uutta: se ei ole pitkä halli, vaan hehtaarin kokoinen neliö, sata metriä kantiltaan.

Neliössä seinämittaa on sisäne-liötä kohti vähemmän kuin van-hassa mallissa. Se säästää energiaa, mikä on yksi älykkään tuotannon keskeisistä tavoitteista. Keskeisiä ovat myös suljettu ravinnekierto ja biologinen kasvinsuojelu, jos-sa kemiallisia torjunta-aineita ei tarvita.

Juntin naapurissa MTT:n Piik-kiön aseman kasvihuoneissa tut-kitaan jo seuraavia, entistä älyk-käämpiä menetelmiä. Jäähdytys pisaraseinämän avulla on jo tarjol-la uusiin kasvihuoneisiin. Turpeen korvaaminen sammalkasvualustal-la on tuotekehitysvaiheessa.

Sivut 10-11

Älykasvi-huoneessakahdenkerroksenkurkkuja

Kari SaLOnen

Tero Juntti tarkastelee uutta kurkkukasvustoa, joka korvaa

vanhan lähiviikkoina. Uudet varret saavat valonsa Juntin

pään korkeudella olevasta lamppurivistöstä.

2

Liite 2/2013

Sanonnan MUKaan se joka murehtii etukäteen, murehtii kahdesti. Neuvo voi olla hyvä sellaiselle, joka jännittää asioi-ta kovasti etukäteen, mutta ihmiskunnan yleisohjeeksi se ei oikein sovi. Ihmisellä on paha tapa toimia siten, että ongelmia rat-kotaan sitä mukaa, kun niitä tulee eteen.

JÄTeHUoLLon KeHiTTÄMinen on men-nyt historiassa tätä rataa. Keskiajan kau-pungeissa ei ollut viemäriä eikä jätehuoltoa, vaan jätteet ja jätevedet viskattiin kadulle. Väen keskittyessä tietyille alueille törmät-tiin tietysti ongelmiin ja ruvettiin kehittä-mään jätehuoltoa ja viemäröintiä. Kiinteät jätteet kuljettiin kaatopaikalle ja nestemäi-set kaadettiin viemäriin. Viemäröinti vir-taavaan jokeen oli kätevää, koska joki vei jätteet mennessään. Järven ja meren rannal-la oli tietysti hankalampaa. Kun ranta alkoi haista liikaa, rakennettiin pidempi putki.

VaLiSTUneeMMaSSa VaiHeeSSa jät-teitä ruvettiin hyödyntämään ja jätevesiä puhdistamaan. Jäteveden puhdistus ei ole ihmiskunnan historiassa kovin vanha jut-tu, esimerkiksi Itämeren alueella jäteveden puhdistuksessa on tehtävää monissa suuris-sakin kaupungeissa.

nyKyaiKainen VeSien puhdistaminen-kaan ei ole ongelmatonta. Tavoitteenahan on ”puhdistaa” jätevesi riittävästi, jotta se voidaan ”puhtaana vetenä” johtaa luon-toon. Oheen jää kuitenkin aina puhdis-tuksen tulos: jätevesiliete, joka sisältää arvokkaita ravinteita ja monenlaisia ainek-sia, joista osa on enemmän tai vähemmän haitallisia väärään paikkaan toimitettuna. Tämä liete on edelleen pääosin hyödyntä-mätön luonnonvara, josta yleensä sekoitel-

laan viherrakentamiseen sopivia materi-aaleja. Viherrakentaminen on oiva keino loppusijoittaa materiaalia, jonka ei haluta päätyvän elintarvikeketjuun eikä luontoon. Käytännössä kumminkin tällä keinolla le-vitetään ympäristöön aineksia, joilla olisi arvoa ja käyttötarvetta.

JÄTeHUoLLon LiiKeToiMinTaLogii-Kan ei tulisi perustua määräysten mukai-sen puhdistustason saavuttamiseen, vaan toimialaa tulee rohkaista panostamaan lii-ketoimintaan, jonka tavoitteena on ravin-teiden ja jätteiden muiden arvo-osien kier-rätys. Sivutuotteena myös vesi on puhdasta ja kierrätettävissä.

MaaTaLoUden LanTa on edelleen sa-mantyyppinen tuote kuin jätevesiliete; päätarkoitus on usein päästä siitä säädös-ten mukaisesti eroon. Pellolle levitettä-essä ravinteet toki päätyvät sinne, minne ne kuuluvat, mutta usein tarpeen kannal-ta väärään paikkaan. Menetelmät, joiden avulla lannan ja yhdyskuntajätteiden ravin-teet saadaan kestävästi ja turvallisesti kier-toon ovat MTT:n Älykkäästi uusiutuvista luonnonvaroista -tutkimuksen kohteena. Teknologiat eivät vielä etene markkinaeh-toisesti, vaan tarvitaan myös yhteiskunnan tukea ja sääntelyä ylimenokaudelle.

MaRKKU JÄRVenPÄÄ, MTT Tutkimuspäällikkö

Lisätiedot: markku.jarvenpaa@mtt.fi, puh. 029 531 7285

Sikojen nykyisen rehuarvojärjestelmän energia- ja valkuaisarvojen laskentape-rusteet ovat vanhentuneet. MTT selvitti vaihtoehtoja sikojen rehuarvojärjestelmän uudistamiseksi ja kuuli myös elinkeinon toimijoiden mielipiteitä ja toiveita uu-distuksesta. Selvityksen pohjalta MTT:n rehuarvotyöryhmä valitsi ranskalaisen INRA-ANZ:n järjestelmän. Se on yksi parhaista sikojen rehuarvojärjestelmistä ja vapaan saatavuuden vuoksi myös laajalti käytetty.

Uusi rehuarvojärjestelmä otetaan käyt-töön vuoden 2014 aikana. Ajankohta so-vitaan elinkeinon toimijoiden kanssa, kun rehutaulukoihin on päivitetty uuden järjes-telmän mukaiset rehuarvot ja ruokintasuo-situkset.

oMa LaSKenTa KaSVaViLLe Ja aiKUiSiLLe INRA-ANZ:n rehuarvojärjestelmässä rehun energia-arvo perustuu nettoenergiaan, jo-ka lasketaan rehuaineen sisältämien ravin-toaineiden eli valkuaisen, rasvan, kuidun, tärkkelyksen ja sokereiden pitoisuuksien perusteella. Energia-arvon yksikkönä on me-gajoule, joten rehuyksikkö poistuu käytöstä.

Nettoenergia-arvon laskenta on mo-nivaiheinen, ja se sisältää erilaisia rehuai-nekohtaisia yhtälöitä ja kertoimia. Lisäksi energia-arvo lasketaan erikseen kasvaville

ja aikuisille sioille. Näin otetaan huomioon aikuisten sikojen parempi kyky sulattaa re-hun ravintoaineita, erityisesti kuitua.

Uuden järjestelmän etuna on valku-aisruokinnan tarkentuminen. Sulavuus ei enää riipu rehun valkuaispitoisuudesta, sillä valkuaisarvo lasketaan rehun amino-happokoostumuksen ja aminohappojen standardoitujen ohutsuolisulavuuksien pe-rusteella. Sulavuuskertoimien standardointi tarkoittaa sulavuuden korjaamista eläimes-tä peräisin olevien aminohappojen perus-hävikin suhteen.

Kirsi Partanen ja hilkka Siljander-rasi, MTT

Lisätiedot: hilkka.siljander-rasi@mtt.fi, puh. 029 531 7750

Lannan ja jätteiden tuotteistaminen luo liiketoimintaa – ja maailma pelastuu

Uusi järjestelmä helpottaa sikojen rehuarvojen laskentaaSikojen uusi rehuarvojärjestelmä evaPig® tarkentaa ja helpottaa rehuarvojen laskentaa, ja esimerkiksi valkuaisruokinta pystytään optimoimaan entistä paremmin. uusi järjestelmä otetaan käyttöön ensi vuoden aikana, kun rehu-taulukot saadaan päivitettyä.

ToiMiTTanUT:johanna Leppänen, MTT

70. vuosikertaiSSn 1796-8763 (painettu)iSSn 1796-8771 (verkko)www.mtt.fi/julkaisut/ maaseuduntiede/haku.html

yHTeiSTyöSSÄ: ToiMiTUSKUnTa:MTT: jyrki aakkula,Markku järvenpää,juha-Matti Katajajuuri,johanna Leppänen,Pekka uimari,hilkka VihinenMaaseudun Tulevaisuus: heikki Vuorela

MaaSeUdUn TiedeMaa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskushumppilantie 9 a31600 jokioinen029 5300 700www.mtt.fi

MTT on johtava ruokajärjestelmän vastuullisuutta ja kilpailukykyä kehittävä tutkimuskeskus. Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yhteistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Uudessa rehuarvojärjestelmässä ener-gia-arvo lasketaan erikseen kasvaville ja aikuisille sioille.

Yrjö Tuunanen/MTT:n arKiSTO

FaktaRehuarvot on helppo ja nopea las-kea evaPig®-ohjelmalla, jonka voi ladata ilmaiseksi osoitteesta www.evapig.com. ohjelma on käännet-ty useille kielille ja nyt myös suo-meksi.

ohjelmassa on yli sadan rehuaineen koostumustiedot ja rehuarvot. nii-den pohjalta voi laskea omien re-huaineiden, kuten viljojen rehuar-vot. Laskennan pohjaksi kopioidaan vastaava vilja ohjelmasta, muute-taan siihen oman viljan analyysitie-dot, ainakin valkuainen ja tärkke-lys, ja ohjelma laskee rehuarvot.

evapig®-ohjelmalla voi myös las-kea rehuseoksen rehuarvon sen raaka-ainekoostumuksen tai ra-vintoaineiden analysoitujen pitoi-suuksien perusteella.

evaPig®-ohjelman pikaopas ja käyttäjän ohjekirja ovat saatavil-la MTT:n Rehutaulukot-verkkopal-velussa: www.mtt.fi/rehutaulukot niiden avulla voi tutustua ohjel-man ominaisuuksiin ja rehuarvo-jen laskentaan.

3

Viljojen hintavaihtelu on lisännyt maatalo-ustuotannon markkinariskejä. Ensimmäi-nen viljojen hintapiikki koettiin vuoden 2007 puolivälissä. Tämän jälkeen hinnat laskivat melko nopeasti entiselle tasolle. Vuoden 2010 puolivälin jälkeen viljojen hinnat lähtivät jälleen nopeaan nousuun. Vuodesta 2010 lähtien hinnat ovat olleet aikaisempia vuosia korkeammalla tasolla. Hintojen vaihtelusta näyttää kuitenkin tul-leen pysyvä piirre viljamarkkinoilla.

Satovaihtelu oli pitkään merkittävin net-totulojen vaihteluun vaikuttanut tekijä Suo-messa. Hintavaihtelun vahvistuminen on lisännyt viljelyn markkinariskejä.

Viljelyn tuotot muodostuvat sadon mää-rästä ja viljan hinnasta. Kun tuotoista vä-hennetään viljelykustannukset, saadaan vil-jelyn nettotulot hehtaarilta. Nettotulojen vaihtelu voidaan jakaa osiin ja selvittää eri tekijöiden merkitys tulovaihtelun aiheutta-jana. Tämä tieto antaa viitteitä siitä, mitkä keinot ovat tarpeellisia maatalouden tuloris-kien hallinnassa.

MTT:n kirjanpitotila-aineistosta on las-kettu tulojen vaihteluun vaikuttaneiden te-kijöiden merkitys. Hehtaarituottojen vaih-telua selittävät tekijät laskettiin kahdelle eri aikajaksolle vehnän, ohran sekä rypsin ja rapsin viljelyssä.

VeHnÄLLÄ HinTaVaiHTeLUn MeRKiTyS on SUURiVuosina 2000–2005 vehnänviljelyn heh-taarituottojen vaihtelusta yli puolet selittyi vuosien välisellä satovaihtelulla, kun nel-jäsosa tulojen vaihtelusta johtui hintavaih-telusta. Sen sijaan noin neljäsosa tulojen-vaihtelusta oli seurausta vuosien välisestä viljelykustannusten vaihtelusta. Tarkastelus-sa ei ole otettu huomioon tukitasoissa ta-pahtuneita vaihteluita.

Vuosina 2006–2011 vehnän viljelyn hintariski lisääntyi merkittävästi. Hehtaa-rituottojen vaihtelusta peräti 61 prosent-tia johtui hintavaihteluista. Sadon merki-tys tulovaihtelusta oli enää noin kolmannes. Kustannusten merkitys tulojen vaihtelua selittävänä tekijänä on pienentynyt. Vehnän viljelytulojen vaihtelussa kustannusten mer-kitys oli vuosina 2006–2011 enää noin 9 prosenttia.

oHRaLLa Ja öLJyKaSVeiLLa SaToVaiHTeLU KeSKeinenOhran viljelyssä satovaihtelun merkitys tulojen vaihtelun lähteenä on vehnää suu-rempi. Vuosina 2000–2005 satovaihtelu selitti yli puolet vuosien välisestä tulojen vaihtelusta. Hintojen vaihtelun merkitys oli ainoastaan 14 prosenttia. Yli neljän-nes tulojen vaihtelusta johtui kustannusten vaihtelusta.

Vuosina 2006–2011 satovaihtelu selitti edelleen 39 prosenttia ohran viljelyn heh-taarituottojen vaihtelusta. Hintojen mer-kitys oli kuitenkin noussut 45 prosenttiin. Näin ollen kustannusten merkitys tulo-vaihtelujen selittäjänä pienentyi ohran vil-

jelyssä eri jaksojen välillä 29 prosentista 16 prosenttiin.

Rypsin ja rapsin viljelyssä satovaihte-lu selitti vuosina 2000–2005 noin 57 pro-senttia tulovaihtelusta. Hintavaihtelun merkitys oli samalla ajanjaksolla ainoastaan 23 prosenttia. Vuoden 2006 jälkeen hin-

tavaihtelun merkitys on kasvanut. Lähes 40 prosenttia hehtaarituottojen vaihtelus-ta johtui hintavaihtelusta, kun satovaihte-lun merkitys oli pienentynyt 49 prosent-tiin. Myös rypsillä ja rapsilla kustannusten merkitys tulovaihteluiden selittäjänä on pienentynyt. Vuosina 2000–2005 kustan-

nusten vaihtelu selitti tulovaihtelusta noin viidenneksen, kun vuosina 2006–2011 merkitys oli enää noin 11 prosenttia.

TUeT PienenTÄVÄT TUoTToRiSKeJÄViljan hintavaihtelun merkitys tulovaihte-lun selittäjänä on lisääntynyt. Se ei suoraan tarkoita, että hintavaihtelulta suojautumi-sen tarve olisi noussut viljanviljelijän nä-kökulmasta satovaihtelulta suojautumista tärkeämmäksi. Toistaiseksi hintashokit ovat olleet pitkän aikavälin hintakehitykseen ver-rattuina positiivisia. Hintashokeilta suojau-tuminen ei ole ollut viljanviljelijän näkö-kulmasta houkuttelevaa. Lisäksi suuri osa peltoviljelyssä tulevista tuotoista maksetaan viljelijälle erilaisina tukina, mikä osaltaan pienentää viljelyn tuottoriskejä. Toisaalta merkittävät viljan ostajat, kuten suuret ko-tieläintilat, ovat hyötyneet hintavaihtelulta suojautumisesta.

Mikäli vuoden 2010 jälkeen on siirryt-ty pysyvästi korkeammalle tasolle viljojen hinnoissa, myös negatiivisten hintashokki-en mahdollisuus on aikaisempaa suurempi. Tällöin markkinariskeiltä suojautuminen on entistä ajankohtaisempaa myös viljatilojen taloudessa.

Petri Liesivaara ja Sami Myyrä, MTT

Lisätietoja: petri.liesivaara@mtt.fi, puh. 029 531 7465

Viljan hintavaihtelu vaikuttaa satovaihtelua enemmän hehtaarituloihinViljanviljelyssä satovaihtelu oli pitkään merkittävin hehtaarituottojen vaihteluun vaikuttava tekijä. Viljojen hintavaihtelut ovat kuitenkin lisääntyneet viime vuosina, ja vuoden 2006 jälkeen hintavaihtelu on vaikuttanut satovaihtelua enemmän hehtaaritulojen vaihteluun. Toistaiseksi hintashokit ovat olleet pitkän ajan keskiarvoon nähden positiivisia, eikä markkinariskien hallintaan ole ollut kannustimia.

Rypsillä hintavaihtelun merkitys tulovaihteluihin on kasvanut vuoden 2006 jälkeen.

Vehnän ja ohran hinta viikoittain vuosina 2000–2013 (TiKe).

0

50

100

150

200

250euroa / tonni

VehnäOhra

MTT:n arKiSTO

4

Lannantuoton nousu selittyy ruokinnan ja tuotannon muutosta seuranneella erittyvän sonnan ja virtsan määrän kasvulla. Nousua havaittiin kaikissa lantatyypeissä (lietelanta, kuivalanta ja virtsa sekä kuivikelanta).

Julkisella rahoituksella tuettavien lan-taloiden mitoittamista säädellään nykyisin maa- ja metsätalousministeriön rakentamis-määräyksillä ja -ohjeilla kotieläinrakennus-ten ympäristönhuollosta Suomessa (MMM RMO C4). Lantavarasto pitää mitoit-taa siihen varastoitavan lantamäärän mu-kaan. Lisäksi on huomioitava nitraattiasetus (931/2000), jonka mukaan lannan ja virt-san varastointitilavuuden on riitettävä 12 kuukauden lantamäärälle lukuun ottamatta laidunlantaa.

LannanTUoTTo KaSVanUT KaiKiLLa eLÄiMiLLÄSonnan- ja virtsantuotto on kasvanut kai-killa eläimillä, eniten naudoilla ja sioista li-hasioilla ja karjuilla. Esimerkiksi lypsyleh-millä lisäys on 44 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 2012. Tämä selittää pääosan erois-ta vanhoihin RMO:n mukaisiin lantamää-riin. Osa erosta selittyy vanhan RMO-arvon epätäsmällisyydellä. RMO:ssa on hiehoille, emolehmille ja sonneille käytetty samoja ar-voja. Uudet laskelmat osoittavat, että eläin-ten välillä on suuria eroja lannantuotossa.

Karjuille ja emakoille sekä broilereil-le, kalkkunoille ja turkiseläimille on ollut RMO:ssa uusia laskelmia selvästi pienem-mät lantamäärät. Ero johtunee siitä, että RMO:ssa on suoraviivaisesti oletettu jouti-laiden emakoiden ja karjujen lannantuoton

olevan lähellä lihasikaa ja siitä, että lannan-tuottoluvut ovat yleensäkin tarkentuneet.

LanTaLaTiLaVUUKSien PÄiViTTÄMinen edeSSÄKäytettävät kuivikemäärät vaihtelevat eläin-lajeittain. Hevosella kuivikkeiden osuus on 26 prosenttia kokonaislantamäärästä. Lyp-sylehmillä, sioilla ja siipikarjalla se on kor-keimmillaan kuivikelannassa, silloinkin 3–5 prosenttia. Käytettävä vesien määrä on suu-rin lypsylehmillä ja emakoilla, 9 prosenttia lietelannan kokonaismäärästä. Muilla lan-tatyypeillä vesien osuus on pienempi, koska kuivikkeiden suhteellinen osuus kasvaa.

Lannantuotot on luotettavinta arvioida ruokinnan ja erityksen mukaan, vaikka kui-vikkeiden ja vesien määrät vaihtelevat. Täl-lä laskentatavalla myös lantalatilavuuksien ajoittainen päivittäminen on selkeää. Kun laskentaperusteet ovat tiedossa, on helpom-paa tehdä tarvittaessa myös perusteltuja, ti-lakohtaisia lantalamitoituksia.

MMM aikoo päivittää vanhentuneet lantaloiden vähimmäistilavuudet nykyisen tarpeen mukaiselle tasolle. Lantaloiden vä-himmäistilavuuksien säädösten päivityksis-sä otetaan jatkossakin huomioon tilapäinen varastointi kouruissa ja kestokuivikepohji-na. Lisäksi kiinteästi katettujen lantavaras-tojen tilatarpeessa ei huomioida sadevettä.

LÄHTöTieTona eLÄinTen RUoKinTaEläinkohtaiset sonnan ja virtsan eritysmää-rät laskettiin rehutaulukoiden ruokintasuo-situsten pohjalta keskimääräisessä tilan-teessa. Esimerkiksi lypsylehmien sonta- ja

virtsamäärät on laskettu tuotostasojen 5 000–12 000 l/v keskiarvona (8500 l/v). Kuivikkeiden ja vesien käyttömäärien arvi-oinnissa käytettiin parasta saatavilla olevaa tietoa kirjallisuudesta ja eri tutkimuksista.

Nykyiset MMM:n rakentamismääräys-ten ja -ohjeiden (MMM RMO C4) mu-kaiset lantavarastojen vähimmäistilavuudet perustuvat alun perin MTT:n Erkki Kemp-paisen ja muihin pohjoismaisiin lantatutki-muksiin 1980-luvulta. Vähimmäistilavuu-det on tarkastettu ja päivitetty 1996, jolloin ainoa muutos oli emakkorenkaiden huomi-oiminen lantalamitoituksissa.

Maarit hellstedt, jouni nousiainen, Sari Luostarinen, MTT, juha Grönroos, Suomen ympäristökeskus SYKe, Kjell Brännäs, Maa- ja metsätalousministeriö MMM

Lisätietoja: maarit.hellstedt@mtt.fi, puh. 029 531 7203

Kotieläinten lannantuotot nousseet – miten käy lantatilavuuksien? rakennusohjeiden lantalatilavuuksia ei ole päivitetty vuosiin. uudet laskelmat osoittavat kotieläinten vuosittaisten lannantuottojen nousseen tuotoksen kasvaessa. Maa- ja metsätalousministeriö aikoo päivittää vanhentuneet lantaloiden vähimmäistilavuudet nykyisen tarpeen mukaiselle tasolle.

Teema

Faktanyt laskettuja lannantuottoja ver-rattiin Saksan lannantuottoihin (LfL 2011). ne vastaavat suurelta osin uusia Suomen lannantuottoja.

esimerkiksi lypsylehmän lietelan-nantuotto vaihtelee sen kuiva-ai-nepitoisuudesta riippuen välillä 22–45 m3/eläin/v, kun Suomessa uusi keskimääräinen arvo on 25,8 m3/eläin/v.

Broilereilla lannantuotto on jota-kuinkin sama, 0,045 m3/eläin/v Suomessa, 0,04 m3/eläin/v Sak-sassa.

Lihasialla Saksan lietelannantuot-to vaihtelee välillä 1,8–3,8 m3/eläin/vuosi, kun Suomessa uusi arvo on 2,4 m3/eläin/vuosi.

0

0,01

0,02

0,03

0,04

0,05

RMO 1990 2012

Broileri: kuivikelanta

0

0,5

1

1,5

2

2,5

3

RMO 1990 2012

Lihasika: lietelanta

0

5

10

15

20

25

30

RMO 1990 2012

Lypsylehmä: lietelanta

2 palstaa

Kotieläinten vuosittainen lannantuotto (m3/eläin/vuosi) on noussut.

LANTA / LANNANTUOTTO RMO 1990 2012

Lypsylehmä, lietelanta 24,0 18,3 25,8

Lypsylehmä, kuivikelanta 24,0 22,7 35,8

Emolehmä, kuivikelanta 15,0 21,2 25,5

Sonni, kuivikelanta 15,0 10.7 16,1

Lihasika, lietelanta 2,0 2,0 2,4

Emakko ja porsaat, lietelanta 7,0 9,1 9,3

Broileri, kuivikelanta 0.015 0,03 0,04

Munituskana, kuivikelanta 0,05 0,05 0,05

Kotieläinten vuosittainen lannantuotto (m3/eläin/vuosi) nykyisen lantalan vähimmäis-tilavuuden (RMo) sekä vuosien 1990 ja 2012 erityksen mukaan.

MMM aikoo päivittää vanhentuneet lantaloiden vähimmäistilavuudet nykyisen tarpeen mu-kaiselle tasolle.

TaPiO TuOMeLa/MTT:n arKiSTO

Selitys löytyy tuotostasoistaVuodesta 1990 useiden eläinryhmien elopai-not ja tuotostasot ovat nousseet. Selkeintä tä-mä on nautakarjan kohdalla; esimerkiksi lyp-sylehmä tuotti maitoa 5 547 litraa vuonna 1990 ja 7 859 litraa vuonna 2011. Munivan kanan vuosituotos oli vuonna 1990 noin 16 kg ja vuonna 2011 lähes 20 kg. Teuraspainot ovat nousseet kaikilla eläinryhmillä.

Koska kotieläinten ravinnontarve perus-tuu niiden tuotantoon ja elopainoon, niiden tarvitsemat rehumäärät ovat myös kasva-neet. Rehujen sulamattomat osat mene-vät sontaan ja osa sulaneista ravintoaineista

ja aineenvaihduntatuotteista virtsaan. Kun molemmat ovat positiivisessa yhteydessä re-humäärään ja sen ravinteisiin, myös sonnan ja virtsan määrät ovat kasvaneet. Rehumääri-en kasvu ei kuitenkaan ole ollut suoraviivais-ta varsinkaan yksimahaisilla kotieläimillä, joiden rehuhyötysuhde on parantunut.

Maarit hellstedt, jouni nousiainen, Sari Luostarinen, MTT, juha Grönroos, Suomen ympäristökeskus SYKe, Kjell Brännäs, Maa- ja metsätalousministeriö MMM

5

Lannan tehokkaalla käsittelyllä fosfori kiertoon ja ympäristövaikutukset minimiin

Lue Maaseudun Tieteet juttuarkistostawww.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html

Teema

Fosfori on välttämätön kasvinravinne, ja sen helposti hyödynnettävät varannot ovat rajal-liset. Fosforivarojen ehtyminen johtaa väistä-mättä mineraalifosforin hintojen nousuun.

Tulevaisuuden fosforihuoltoa varten on tunnettava Suomen maatalouden alueellinen fosforikierto. Erityisen kiinnostava on muo-dostuvan lantafosforin määrä, sillä tätä osaa fosforikierrosta ei tarvitse louhia maan uu-menista eikä ostaa kansainvälisiltä yhtiöiltä.

LanTaFoSFoRin TaRVe VaiHTeLeeSuomessa lähes koko fosforilannoitus voitai-siin tällä hetkellä kattaa lantafosforilla, jos fosfori kyettäisiin annostelemaan optimaali-sesti. Tulevaisuuden fosforihuolto edellyttää pitkälle kehittynyttä lantateknologiaa, jotta lantafosfori hyödyttää tasapuolisesti maan eri osien maataloutta.

Lannan muodostumista voidaan verrata kunnittain kasvien fosforilannoitustarpee-seen. Tarkastelun taustaksi tarvitaan tieto peltomaiden helppoliukoisen fosforin pitoi-suudesta ja siihen perustuvasta lannoitustar-peesta. Suomessa fosforilannoitustarve on suurin sisämaan kuntien peltoalalla (Kuva 1). Rannikkoalueella fosforilannoituksesta hyötyvä peltoala on selvästi pienempi.

Samalla voidaan laskea, missä Suomen kunnissa lantafosforia muodostuu yli tai alle fosforilannoitustarpeen (Kuva 2). Suurimmat kuntarajat ylittävät ylimäärät syntyvät Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla sekä Varsinais-Suomen ja Satakunnan rajan molemmin puolin.

Lannan oPTiMaaLiSeLLa KÄyTöLLÄ yMPÄRiSTöHyöTyJÄFosforin lisäksi lannan muut ravinteet ja energiasisältö voidaan hyödyntää ympäris-tön kannalta tehokkaasti. Uusiutumatonta energiaa voidaan korvata esimerkiksi tuotta-malla lannasta biokaasua.

Typen haihtumisen minimointi vähentää haitallisia ympäristövaikutuksia ja parantaa lannan lannoitusvaikutusta. Lannoitekäytön optimointia tarvitaan sekä käsitellyllä että käsittelemättömällä lannalla.

Sari Luostarinen, eila Turtola, Kari Yli-vainio, Minna Sarvi ja Markku järvenpää, MTT, juha Grönroos, Suomen ympäristö-keskus SYKe

Lisätiedot: sari.luostarinen@mtt.fi, 029 531 7483, www.balticmanure.eu

Kotieläinten lannan arvokkaita ravinteita ja energiasisältöä tulee hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Samalla vähennetään lannan ympäristövaikutuksia. Lan-tafosforilla voitaisiin kattaa Suomessa lähes koko fosforilannoitus, jos annostelu saataisiin optimoitua.

JanneLeHTinen

FaktaLannan käyttöä voidaan tehostaa seuraavasti:

• Suositaan suurissa yksiköissä kuivalantaa ja virtsaa helpommin käsiteltävää lietelantaa o estetään lietelannan turha laimeneminen pesuvesillä

• Jäähdytetään lanta lietekanavis-sa ja hyödynnetään saatava läm-pöenergia

• Johdetaan lanta nopeasti varas-toon ja varastoidaan se tiiviisti ka-tetussa säiliössä ammoniakki- ja hajupäästöjen minimoimiseksi ja sadevesien lantaan sekoittumisen estämiseksi

• Käsitellään lanta biokaasupro-sessissa yhdessä muiden elo-peräisten materiaalien kanssa, korvataan kaikella biokaasusta saatavalla lämmöllä ja sähköllä uusiutumatonta energiaa, paran-netaan lannan typen liukoisuutta ja vähennetään haju- sekä metaa-nipäästöjä

• Jakeistetaan biokaasuprosessin jäännös fosforia tehokkaasti erot-tavalla laitteella, jos on tarpeen käyttää typpipitoinen nestejae ja fosforipitoinen kuivajae eri pelloil-la ja/tai jos halutaan kuljettaa lan-taa pitkiä matkoja

• Varastoidaan nestejae tiiviisti ka-tetussa säiliössä ja peitetään kui-vajaeauma ammoniakki- ja haju-päästöjen minimoimiseksi

• Hyödynnetään lannan ravinteet tehokkaasti ja lannoitussuositus-ten mukaan, jotta vähennetään ravinnehävikkejä sekä uusiutu-mattomia raaka-aine- ja energia-panoksia kuluttavien mineraali-lannoitteiden käyttöä: o Jakeistamaton lietelanta tai bio- kaasuprosessin jäännös sijoite- taan tai muokataan maahan levityksen jälkeen keväisin o nestejae sijoitetaan maahan kasvukauden alkupuolella, jotta helposti huuhtoutuva liukoinen typpi saadaan suoraan kasvien käyttöön o Kuivajae muokataan maahan keväisin mahdollisimman nope- asti, jotta estetään pintahuuh- touma ja ammoniakkipäästöt. Fosfori ja orgaaninen typpi huomioidaan lannoituksessa.

Lantaravinteiden hyödyntäminen – kannustimia kestäviin ravinnekiertoihinMaaperän fosforitila ja lantafosforin hyö-dyntäminen ovat vahvasti kytköksissä. Ko-tieläinvaltaisten alueiden fosforiylijäämät ovat vuosien saatossa kertyneet maaperään mineraalilannoitteista ja lannasta eikä va-rastoja pureta hetkessä. Kertyminen on saatava pysähtymään, ja tämä saavutetaan levittämällä fosforia vain kasvien tarpeen mukaisesti.

Lannan levitysalan tarve kasvaa tule-

vaisuudessa, mikäli jatkossa lannan ko-konaisfosforista otetaan huomioon sata prosenttia, kuten mineraalilannoitteilla, ja lantapoikkeus poistetaan. Täten on tar-peen kehittää myös kannustimia ja kom-pensaatiota ympäristöystävällisten mene-telmien käyttöönotolle. Niitä ovat muun muassa lannankäsittelyn investointien ja prosessoitujen tuotteiden ravinnekäytön tuet sekä lanta- tai lantaperäisten ravinne-

tuotteiden markkinoiden edistäminen.

Sari Luostarinen, eila Turtola, Kari Yli-vainio, Minna Sarvi ja Markku järvenpää, MTT, juha Grönroos, Suomen ympäristö-keskus SYKe

Lisätiedot: sari.luostarinen@mtt.fi, 029 531 7483

Suomessa fosforilannoitustarve on suurin sisämaan kuntien peltoalalla. Rannikkoalueella fosforilannoituksesta hyötyvä peltoala on selvästi pienempi.

Kuva 1: Suomen kuntien peltopinta-alan fosforilannoitustarve.

Kuva 2: Suomen kuntien lantafosforin määrä suhteessa lannoitustarpeeseen. negatiivinen luku osoittaa, että kunnassa olisi käyttöä myös muualta tuotavalle fosforille. Positii-vinen puolestaan kertoo lannan ylimäärän suhteessa tarpeeseen. Laskelmaan ei ole sisällytetty mineraalifosforia.

6

MTT:ssätutkittua

PUHdiSTaMoLieTePoHJaiSTa pellettiä voidaan käyttää syysrukiin fosforilannoitukseen. Lietepelletti on varastoitava oikein ja käyttäjäl-le on annettava eräkohtainen tuo-teseloste.

MÄdÄTeTySTÄ puhdistamoliet-teestä valmistettua pellettimäistä raetta käytettiin syysrukiin fosfori-lannoitukseen Ylistarossa (hiesui-nen savi, P tyydyttävä). rae an-nosteltiin koelohkolle suurimmalla mahdollisella fosforin varastolan-noituksen tasolla (60 kg P/ha/5 v). rakeessa lisätty liukoisen typen määrä täydennettiin syksyllä ta-soon 30 kg/ha. Vertailuna oli syk-syinen nPK-lannoitus (30–12–35) sekä lannoittamaton kontrolli.

Kevätlannoituksessa rukiille lisät-tiin 0, 50 tai 100 kg typpeä hehtaa-rille. Todellisuudessa rakeen liukoi-nen n oli alhaisempi ja kokonais-n korkeampi kuin ennakkotiedoissa. rakeen metallipitoisuudet ja pel-toon kohdistunut kuormitus olivat säädösten mukaisissa rajoissa.

RUKiin JyVÄSadoSSa ei ollut eroja: lannoitetut sadot olivat 5 120–6 030 kg/ha ja lannoitta-maton 5 090 kg/ha. jyvän typpipi-toisuus oli korkeimmillaan suu-rella kevään typpilannoituksella, eikä syksyllä annettu raelannoitus muuttanut typpipitoisuuksia. erit-täin lämmin ja kostea kasvukausi saattoi edesauttaa maan luontaista typen vapautumista, jolloin kokees-sa käytetty kevätlannoitus (100 kg n) saattoi olla liian suuri.

Kun täysin lannoittamattoman rukiin sato oli yli 5 000 kg, lan-noitusten vaikutusta oli hankala määrittää. Kesäkuussa myös lan-noittamattoman rukiin lehtivihreä oli varsin korkea (38–40 spad), vaik-ka suurimpien kevätlannoitusten lehtivihreä olikin kahdessa ajankoh-dassa vielä korkeammalla.

SadonKoRJUUn jälkeen maas-ta mitattu nitraattitypen määrä oli enimmillään 9,7 kg/ha suurimmalla mineraalikontrollilla. Lannoituksilla ei ollut vaikutusta pintamaan vilja-vuusfosforiin sadonkorjuun aikaan. Pintamaan rikkipitoisuus oli korkein raelannoituksella, johon keväällä oli lisätty 100 kg n/ha.

RaeTUoTTeen varastoinnin kesto ja olosuhteet vaikuttavat tuotteen liukoisen typen määriin. Termises-sä rakeistuksessa voi haihtua suuri osa ammoniumtypestä, joten rae toimii pääosin fosforilannoitteena. Valmis raetuote kannattaa säilyt-tää suljetussa tilassa tai peitettynä. Viljelijän tulee saada ajantasainen tuoteseloste käyttämästään erästä.

Tiina Tontti, MTT

Lisätiedot: tiina.tontti@mtt.fi, puh. 029 531 7825

Biolaitokset käsittelevät huomattavia määriä biomassoja ympäri vuoden, mutta niistä ja-lostettavien lannoitevalmisteiden käyttö on sallittua vain kasvukauden aikana käytän-nössä samoilla ehdoilla kuin lannan käyttö. Orgaanisten lannoitevalmisteiden varastoin-ti levitysalueiden yhteyteen on toteutetta-va ympäristön kannalta kestävällä tavalla ja kohtuullisin kustannuksin.

Orgaanisten lannoitevalmisteiden maa-talouskäytössä haasteena ovat levitysmene-telmät ja oikea annostelu. Levitysmäärää rajoittaa yleensä vuositasolla suurin sallittu kokonaistypen käyttömäärä 170 kg/ha. Liu-koisen typen sopiva annostelu ja levitysta-saisuus ovat orgaanisten lannoitevalmistei-den käytössä tärkeitä.

LeviLogi-hankkeen tavoitteena on määrit-tää erilaisille orgaanisille lannoitevalmistetyy-peille soveltuvat levitystekniikat, käyttötavat ja peltopatteroinnin ratkaisut. Seurattavat tuotetyypit ovat kemiallisesti hapetettu puh-distamoliete, kuivarae, maanparannuskom-posti, kuivattu mädätysjäännös, sekä kuivaa-maton mädätysjäännös.

RaVinnePÄÄSTöJÄ Voi eHKÄiSTÄTilakohteiden ensimmäiset patterointiseu-rannat alkoivat syksyn kevään 2011 aikana. Orgaanisia lannoitevalmisteita sisältäväs-tä peltopatterista syntyvää liukoisen typen huuhtoutumista ympäristöön, erityisesti sen alla oleviin maakerroksiin, on selvitetty en-nen ja jälkeen patteroinnin. Eri syvyyksistä otetuista maanäytteistä määriteltiin liukoi-sen typen pitoisuuksia. Peltomaan typpi-määrät on mitattu patterin paikalta ja eri etäisyyksiltä patterista. Viljelijän valitsemaa levitysratkaisua seurattiin keväällä 2012 ja levitystasaisuutta mitattiin urakoitsijan työ-jakson aikana.

Patterointikohteissa varastokasan alla ol-leiden ylimpien maakerrosten ammonium-typpipitoisuudet olivat purkamisen aikana suuret. Vaikutus on tulosten perusteella pis-temäinen, sillä typen huuhtoutumista pin-taveden mukana ei havaittu.

Patterointipaikalla voidaan tehdä toi-minnallisia ratkaisuja pistemäisten ravinne-päästöjen ehkäisemiseksi. Patterin paikka on mietittävä tarkkaan, eikä sitä saa sijoittaa sa-laojien kohdalle. Varastopatterin koko kan-nattaa pitää kohtuullisena, sillä purkamisen kymmenien ajokertojen aiheuttama pelto-maan tiivistyminen voi olla merkittävä rasite.

TURVeTTa Ja oLKea aLLePatterien alle kannattaa laittaa pohjamate-riaaliksi kosteutta ja ravinteita sitovaa ma-teriaalia. Esimerkiksi turpeen ja oljen seos voi olla hyvä ratkaisu. Pohjamateriaalilla voidaan kohottaa tuotemassa irti peltomaan pinnasta, jolloin kuormaaminen on hel-pompaa ja tarkempaa.

Lannoitevalmiste tulee poistaa varastopai-kalta tarkasti. Normaali orgaanisen lannoite-valmisteen levitysmäärä pellon pinnassa on vain pari millimetriä, joten jo 1–2 cm paksui-nen, varastopaikalle jäävä kerros lisää ravin-nemäärää. Myös keväällä tehtävä massanvaih-to patterin paikalla voi olla toimiva ratkaisu.

LieTeLannoiTTeiSSa RUnSaaSTi FoSFoRiaOhrakokeessa Jokioisissa lietetuotteiden mukana levitettiin kokonaistyppeä 170 kg/ha. Liukoisen typen tavoitetaso oli 90 kg/ha. Jos tuotteessa tuli liukoista typpeä sel-västi alle 90 kg, sen rinnalle lisättiin täy-dennyslannoitettu koejäsen (N-lisä 60 kg N/ha). Täydennyslannoituksella oli tavoite päästä 50–90 kg liukoista N/ha haarukkaan.

Vertailulannoituksen typpiportaat olivat 0, 30, 60, 90, 120, 150 ja 180 (peruskäsit-tely N-P-K 90–42–78 kg/ha). Lietepoh-jaisissa lannoitevalmisteissa tuli runsaasti fosforia, noin kolmen vuoden annos. Lan-noitevalmisteet levitettiin ruutujen pintaan käsin ja mullattiin tunnin kuluttua. Kas-vukauden aikana seurattiin ohran ravintei-den ottoa ja maan liukoisen typen muutosta orgaanisista liukoisista typpiyhdisteistä am-moniumtypen kautta nitraattitypeksi.

LiSÄLannoiTUS TaRPeenLietetuotteiden satovaste vaihteli toistojen välillä selvästi enemmän kuin mineraalilan-noitteen, ja maan ominaisuudet vaikuttavat suuresti lietetuotteiden satovasteeseen. Liete-tuotteiden normisatojen vertailun perusteel-la maitopohjainen kuivarae oli ylivoimaisesti paras, annostusperusteena oli kokonaistyp-piannos (ks. kuva). Se tuotti lannoitustasolla 25 kg N/ha sadon, joka vastasi vertailulan-noituksen tasoa noin 90 kg/ha.

Kun raelannoitukseen lisättiin sallittu liukoisen typen täydennys (60 kg/ha), sato vastasi vertailulannoituksen tasoa 120–150 kg/ha. Lietepohjaisten orgaanisten lannoite-valmisteiden satovasteet olivat yleensä vaati-mattomat ilman täydennyslannoitusta, kos-ka liukoisen typen annokset olivat pieniä.

Tiina Tontti ja Petri Kapuinen, MTT

Lisätietoja: tiina.tontti@mtt.fi Puh. 029 531 7825

Varastoi orgaaniset lannoitteet huolella ja suunnittele levitys hyvinOrgaanisten lannoitevalmisteiden toimiva peltopatterointi vaatii suunnittelua. Myös lannoitteen annosteluun sekä levitystapoihin tulee kiinnittää huomiota. Lietepohjaisten orgaanisten lannoitevalmisteiden satovasteet ovat yleensä vaatimattomia ilman täydennyslannoitusta.

FaktaVuoden 2012 Jokioisten ohrako-keen pohjalta oikea käytännön konsepti on seuraava:

1) Lietetuotetta käytetään määrä joka vastaa 170 kg/ha kokonais-typpeä.

2) Fosforimäärä ja haitallisten me-tallien kuormitus tarkistetaan sa-malla.

3) Liukoinen typpi täydennetään mineraalilannoitteella viljelykasvin tavoitetasoon kylvön yhteydessä.

FaktaHanke: orgaaniset lannoitevalmis-teet lähialueiden tilojen käyttöön (LeviLogi),

Hankkeen toteuttajat: MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimus-keskus ja itä-Suomen yliopisto. Hankkeessa mukana: Proagria ou-lu, Proagria etelä-Pohjanmaa ja Proagria etelä-Suomi sekä viljeli-jäkumppanit ja lannoitetuotteiden valmistajat

Rahoittaja: Manner-Suomen maa-seudun kehittämisohjelma, aluei-den välinen hanke, kesto 2011–2014.

Maakunnat: Kaakkois-Suomi, ete-lä-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa ja Uusimaa

Lisätietoja: Tiina Tontti, Petri Ka-puinen, Marika niemelä, Merja Högnäsbacka (etunimi.sukunimi@mtt.fi)

www.mtt.fi/levilogi

Teema

0 1000 2000 3000 4000 5000

25042097

40374253

51652835

44743647

25762847

30813546

24204616

20974202

6000

Pelletti + N-lisäPelletti

Kuivarae (pelletti) + N-lisäKuivarae (pelletti)

TyppivesiMädätysjäännös (kalkitsematon)

Mädätysjäännös (kalkittu)Mädätysjäännös (kuivattu)

Mädätysjäännös (kuivaamaton)Maanparannuskomposti + N-lisä

MaanparannuskompostiKuivarae (maitoliete) + N-lisä

Kuivarae (maitoliete)KemiCond (P) + N-lisä

KemiCond (P)KemiCond (O)

Annostelulla 170 kg kokN/ha saatu liukoinen N tuotteesta: kg liukN/haKemiCond (O) 90KemiCond (P) 29

Kuivarae (maitol.) 25

Maanparannusk. 41

Mädätysj. 90Mädätysj. (kuivattu) 60Mädätysj. (kalkittu) 58Mädätysj. (ei kalkittu) 63

Typpivesi 90Kuivarae (pelletti) 14

Pelletti 19

Jyväsato kg/ha

Tiina TonTTi/MTT

orgaanisten lannoitevalmisteiden käyttö on sallittua vain kasvukauden aikana käytän-nössä samoilla ehdoilla kuin lannan käyttö.

7

Uudethankkeet

Sian nÄKöKULMaSTa katsottuna sikalan tuotannonhallinta ei aina toimi parhaalla mahdollisella taval-la. jo ensimmäisten elinpäivien ja viikkojen tapahtumat vaikuttavat merkittävästi porsaan selviytymi-seen ja menestymiseen myöhem-min elämässä.

TeRniMaiTo on porsaan elineh-to. Vastasyntyneen energiavarastot ovat pienet. ilman ternimaitoa por-sas kylmettyy nopeasti ja on vaa-rassa menehtyä. Kehon lämpötila laskee useita asteita jo tunnin ku-luessa syntymisestä, mutta nousee ennalleen porsaan saatua ternimai-toa. Lämpimät, vedottomat olosuh-teet ja runsas kuivikkeiden käyttö ehkäisevät myös kylmettymistä.

PoRSaan VaSTUSTUSKyKy muo-dostuu ternimaidon vasta-aineista, joista immunoglobuliini G:n pitoi-suus laskee nopeasti jo 12 tunnin ku-luessa porsimisesta, ja se voi imey-tyä suolesta vain 24–36 tunnin ajan syntymän jälkeen. immunoglobulii-ni a:ta erittyy maitoon pidempään, mutta huonosti imeytyvänä se vai-kuttaa paikallisesti suojaten porsai-ta taudinaiheuttajilta. Ternimaidos-ta porsas saa myös kasvutekijöitä, jotka edistävät suoliston kehittymis-tä ja toiminnallista kypsymistä.

VieRoiTUS STReSSaa porsasta, sillä ravinto, olosuhteet ja sosiaa-linen ympäristö muuttuvat äkis-ti. ensimmäinen viikko on kriittisin varsinkin porsaille, jotka eivät ole imetysaikana oppineet syömään rehua. Viimeistään vieroituksessa hoitajan on hyvä ottaa emon rooli ja opettaa porsaita syömään rehua tarjoamalla sitä aluksi pieniä määriä usein tongittavaksi ja maisteltavak-si. Valoajan pidentäminen edistää myös syömään oppimista. Välikas-vatuksen olosuhteisiin ja porsaiden hyvinvointiin kannattaa satsata, sillä välikasvatuksessa sairastetun ripulin ja saparonpurennan vaiku-tukset voivat näkyä lihasikalassa.

SiKaLan LaiTTeeT eivät aina toi-mi odotetusti ja pahimmillaan il-mastoinnin tai ruokintalaitteen toi-mintahäiriöt heijastuvat eläimiin. usein laitteiden käyttöön ja säätöön ei alkuasetusten ja -ohjeistuksen jälkeen ole saatu riittävää opastus-ta, eikä saatavilla ole neuvontapal-velua. Tämä voi hankaloittaa ongel-mien ratkaisemista. Laitteita tulisi myös huoltaa säännöllisesti.

SiKaLan ToiMiVUUS sian näkö-kulmasta on Proagrian, MTT:n, hel-singin yliopiston ja Työtehoseuran neuvonnallinen hanke.

Kirsi Partanen, MTT ja Maija Yliaho, Proagria

Lisätietoja: maija.yliaho@proagria.fi, puh. 040 5290 832

Maatilakohtaisessa biokaasulaitoksessa lie-telannasta ja kasvibiomassoista tuotetaan energiaa. Samalla muunnetaan orgaanista typpeä liukoiseen muotoon. Tuotettu ener-gia voidaan hyödyntää tilalla, ja jäännöksen orgaaninen aine sekä ravinteet palautetaan peltoon ja navetan kautta takaisin biokaasu-laitokseen.

Lantalaitoksen biokaasutuottoa voidaan parantaa lisäämällä orgaanisen aineen kuor-mitusta lisäsyötteillä. Esimerkiksi MTT Maaningan tilalaitoksessa lypsylehmien lie-telanta (10,2 t/vrk; ka 7,5 %) tuotti metaa-nia 124 Nm3/vrk, eli tuotetun biokaasun energiasisältö oli 1,24 MWh/vrk. Suurempi syötemäärä (11,5 t/vrk) paksumpaa lietelan-taa (ka 8,5 %) tuotti 1,65 MWh/vrk.

Lietelannan biokaasutuotto kasvaa mer-kittävästi säilörehulisällä. Alle 10 prosentin säilörehulisä syötön tuorepainosta lähes kak-sinkertaistaa metaanintuoton. Maaningalla yhteiskäsittely tuotti energiaa 1,87 MWh/vrk melko laihasta lannasta huolimatta (lan-taa 9,9 t/vrk; ka 6,1 % + säilörehua 0,8 t/vrk; ka 23,1 %).

eneRgiaTaSe PaReMMaKSiBiokaasulaitoksen omaa energiankulutusta voidaan vähentää laitoksen oman energian-kulutuksen optimoinnilla. Esimerkiksi se-koitus vie merkittävän osan laitoksen käyt-tämästä sähköstä.

Maaningalla suuremmalla (11,5 t/vrk) lietelantasyötöllä biokaasulaitoksen sähkön omakulutusta vähennettiin ilman kaasun-tuoton heikkenemistä poistamalla yläsekoi-tin käytöstä ja alentamalla alasekoittimen tehoa. Lantakokeissa tuotettiin CHP-yksi-köllä laitoksen ulkopuoliseen käyttöön säh-köä 62–113 MWh/v ja lämpöä 150–231 MWh/v.

Kasvimassa lisäsyötteenä nostaa sekoitus-

tarvetta ja siten sähkön omakulutusta. Maa-ningalla yhteiskäsittelyllä tuotettiin kuiten-kin enemmän sähköä ja lämpöä laitoksen ulkopuolelle kuin pelkällä lannalla

BioKaaSUPRoSeSSi LiSÄÄ LiUKoiSTa TyPPeÄ Naudan lietelantaa käsittelevän biokaasu-laitoksen käsittelyjäännöksessä on 10–20 prosenttia enemmän kasveille suoraan käyt-tökelpoista ammoniumtyppeä kuin raaka-lannassa. Lannan ja säilörehun yhteiskä-sittelyn jäännöksessä liukoista typpeä oli Maaningalla 25–40 prosenttia enemmän kuin syötteessä.

Jäännöksen typpi voi olla lannoitevai-kutukseltaan parempaa kuin raakalannan. Maaningan kolmen vuoden ohranviljelyko-keessa käsittelyjäännöksen liukoisen typen lannoitusvaikutus oli parempi kuin raaka-lietelannalla ja vastasi keskimäärin 98 pro-

senttia väkilannoitteen typen lannoitusvai-kutusta. Nurmen viljelyssä jäännöksen ja raakalannan liukoisen typen lannoitusvai-kutuksissa ei havaittu eroa. Se oli molem-milla noin 95 prosenttia väkilannoitetypen vaikutuksesta.

Ville Pyykkönen, Sari Luostarinen ja Perttu Virkajärvi, MTT

Lisätietoja: ville.pyykkonen@mtt.fi, puh. 029 5317635

Lisäsyötteillä enemmän energiaa maatilan biokaasulaitoksesta

Lietelantaa 4210 t BIOKAASULAITOS Nettosähköä 111-118 MWh

(11,5 t/vrk) Biokaasua 130 t, 602 MWh Nettolämpöä 235-241 MWh

ka 8,5 % Sähkön omakulutus 41-47 MWh Käsittelyjäännöstä 4080 t

Lämmön omakulutus 134-140 MWh ka 5,5 %

Lietelantaa 3720 t BIOKAASULAITOS Nettosähköä 66-72 MWh

(10,2 t/vrk) Biokaasua 90 t, 452 MWh Nettolämpöä 157-164 MWh

ka 7,2 % Sähkön omakulutus 47-53 MWh Käsittelyjäännöstä 3630 t

Lämmön omakulutus 118-124 MWh ka 5 %

Lietelantaa 3620 t BIOKAASULAITOS Nettosähköä 116-122 MWh

(9,9 t/vrk) ka 6,1 % Biokaasua 150 t, 682 MWh Nettolämpöä 292-298 MWh

Rehua 290 t Sähkön omakulutus 53-59 MWh Käsittelyjäännöstä 3760 t

(0,8 t/vrk) ka 23,1% Lämmön omakulutus 116-122 MWh ka 4 %

MTT:n Maaningan biokaasulaitoksen yksinkertaistettu vuotuinen energiatase pelkällä lietelantasyötöllä kahdessa kokeessa sekä lietelannan ja säilörehun yhteiskäsittelyssä. CHP-yksikön sähköhyötysuhde oli 25,6 prosenttia ja lämpöhyötysuhde 60,5 prosenttia.

Lantaa käsittelevän biokaasulaitoksen energiatasetta, jäännöksen lannoitearvoa ja kannattavuutta voidaan parantaa lisäsyötteillä. Myös syötteen operointi vaikuttaa energiataseeseen.

FaktaMTT:n Maaningan biokaasulaitos käsittelee pihattonavetan lietelan-nan ja tilan kasvibiomassaa.

Lietelanta kerätään lietekuilun kautta esisäiliöön, josta se pum-pataan betonirakenteiseen biokaa-sureaktoriin. Kasvibiomassa syö-tetään suoraan reaktoriin erillisellä syöttölaitteella, ja muodostuva biokaasu kerätään reaktorisäiliön katteena toimivaan kaasuvaras-toon.

Halutun viipymän jälkeen käsitte-lyjäännös virtaa vapaasti jälkikaa-sualtaaseen, jossa muodostuva biokaasu kerätään talteen. Lopulta jäännös pumpataan varastoaltai-siin ja käytetään pelloilla.

Teema

Lietelanta ja kasvibiomassa palautetaan peltoon, kun siitä on ensin tuotettu energiaa maatilan omassa biokaasulaitoksessa.

TaPiO TuOMeLa/MTT:n arKiSTO

8

MieLiPide Kari Tiilikkala

PyRoLyySiTeKniiKan kehitys on ollut hurjaa viimeisen kymmenen vuoden ai-kana, ja uusien tuotteiden kehittely on kiihtynyt – jopa ylikuumentunut – koko euroopassa. Myös Suomessa pyrolyy-sitekniikka tulee osaksi biomassojen hyötykäyttöä sekä maaseutuelinkei-nojen kehittämistä, jos niin halutaan. Kaupallistamista hidastavat eu:n sää-dökset, joita pitäisi perata.

HiTaaSSa PyRoLyySiSSÄ biomassat kuumennetaan hapettomassa tilas-sa, jonka lämpötila nousee noin 450 asteeseen. Prosessin kesto vaihtelee tunneista yhteen vuorokauteen. ulos saadaan kaasua, nesteitä ja hiiltä. Pää-tuotteena on yleensä hiili. Kaikille tuot-teille: biohiilelle, pyrolyysikaasuille ja niistä nesteytetyille yhdisteille tulee jatkuvasti uusia käyttömuotoja. Kaasut menevät energiatuotantoon, nesteet synteettisten kemikaalien korvaajiksi ja biohiili lannoitteiksi ja maanparannus-aineeksi.

SUoMeSSa hitaan pyrolyysin tekniikka oli koko kansantalouden perustana ai-kana, jolloin päätuotteemme oli terva. Myös monien muiden pyrolyysinestei-den käyttö on ollut tunnettua tuhansi-en vuosien ajan ympäri maailmaa. jopa neandertalinihminen osasi hyödyntää puusta kuumentamalla saadun pien. uSa:ssa biomassojen lämpökäsittelyyn perustuva kemian teollisuus oli vahvaa vielä 1930-luvulle saakka. ruoan läm-mityksessä grillihiilellä on aina ollut tärkeä merkitys kehitysmaissa ja suur-keittiöissä.

KaiKKi KaSVi- Ja eLÄinPeRÄiSeT ai-neet sopivat hitaan pyrolyysin raaka-aineiksi. Käytetyin on puu ja puuteol-lisuuden sivutuotteet. ravinnepitoisia biohiiliä on tehty luusta ja eläinjätteis-

tä. Suuri hyppäys raaka-ainesektorilla on tapahtumassa nyt, kun energialai-tosten ja teollisuuden sivuvirrat ohja-taan pyrolyysin kautta hyötykäyttöön sekä hiilen sidontaan ja energian tuo-tantoon. ensimmäinen renkaita pyro-lysoiva laitos aloittanee toimintansa Suomessa lähiaikoina.

HyöTyJÄ Voidaan saavuttaa monil-la tasoilla. Ympäristön kannalta olen-naista on, että maahan lisätty biohiili pitää hiilen poissa ilmasta satoja vuo-sia. Myös kasvien kyky sitoa hiilidioksi-dia paranee. Yhtä tärkeää on mahdolli-suus saada orgaanisten (jäte)aineiden ravinteet kasvien käyttöön. Suuri hyöty kestävässä kasvintuotannossa saadaan peltomaan hiilivarojen ja kasvukunnon lisäämisestä.

PyRoLyySiKaaSUJen hyödyntäminen osana bioenergian tuotantoa on mah-dollista heti, jos toimeen tartutaan. Vaikeinta on pyrolyysinesteiden kau-pallistaminen eu:n säädösviidakossa, jonka raivaamiseen ei ole ollut poliittis-ta tahtoa. nestemarkkinat on luovu-tettu aasian maiden ja uSa:n vallatta-vaksi. Kemiallisten torjunta-aineiden korvaaminen pyrolyysinesteillä edel-lyttää eu-tason muutosta kasviperäis-ten aineiden hyväksynnässä. Biohiilen osalta hiilen valmistukseen ja käyttöön liittyviä päätöksiä tehdään Brysselissä vielä tämän vuoden aikana. Kansallinen säädöstö noudattanee pian eu:n linja-uksia. alue- ja yritystasolla pyrolyysi-tekniikka avaa mahdollisuuden laajalle tuotekehitykselle ja yritysten yhteis-toiminnalle, josta hyötyy koko kansan-talous. Biotaloudessa on aika siirtyä juhlapuheista käytäntöön. Pyrolyysi on yksi mahdollisuus.

Kari Tiilikkala, MTT

Kaikkea, mikä palaa, ei kannata polttaa vaan pyrolysoida

eloperäinen aines lisää savimaiden eroosiokestävyyttä

Eroosion myötä pelloilta poistuu kemial-lisesti aktiivisinta, maan ravinnetalouden kannalta ensiarvoisen tärkeää hienojakois-ta ainesta, minkä seurauksena maa köyhtyy. Maan kuorettuminen puolestaan häiritsee orastumista ja hidastaa veden imeytymistä maahan. Veden kerääntyminen maan pin-taan johtaa pintavirtailun lisääntymiseen ja sitä kautta myös eroosio kiihtyy.

Suomessa eroosio on ongelmallista erityi-sesti Lounais-Suomen savisilla alueilla, koska saveksen suuren ominaispinta-alan vuoksi eroosioaines kuljettaa mukanaan myös siihen pidättyneitä ravinteita. Eteläsuomalaiset savi-maat altistuvat yhä enemmän eroosiolle nur-miviljelyn vähentyessä ja talvikausien muut-tuessa leudommiksi. Suurin osa eroosiosta tapahtuu kasvukauden ulkopuolella, kun sa-teet ja sulamisvedet kuluttavat maan pintaa.

Hienojakoisilla mailla pintamaan muru-rakenteen kestävyys vaikuttaa olennaisesti maan eroosio- ja kuorettumisherkkyyteen. Il-mastonmuutokseen varautuminen edellyttää toimenpiteitä, joilla maan rakenteen kestä-vyyttä voidaan parantaa sekä perinteisin me-netelmin kasvipeitteisyydellä ja tehostetulla kuivatuksella että erilaisten maanparannusai-neiden nykyistä yleisemmän käytön avulla.

KUiVUMinen on RaKenTeen MUodoSTUMiSen PeRUSTaSavimaan kuivuminen on mururakenteen muodostumisen edellytys. Kuivuminen pie-nentää saveshiukkasten ympärillä olevaa vesi-kehää, jolloin hiukkaset pääsevät lähemmäk-si toisiaan ja niiden välille voi muodostua mururakenteen syntyä edistäviä sidoksia. Sa-moin maanesteen suolavahvuuden kasvu ajaa saveshiukkasia lähemmäksi toisiaan.

Laboratoriotutkimusten tulokset osoitti-vat, että maan kuivuminen stabiloi voimak-kaasti savimaan mururakennetta, ja stabii-limpi rakenne säilyy useita viikkoja maan kostuessa uudelleen. Sen sijaan maan py-syminen pitkään vedellä kyllästyneenä on rakenteen kannalta tuhoisaa. Jo viikon kyl-lästysjakson jälkeen maasta irtoavan fosfo-

rikuormituksen kannalta kriittisen hieno-jakoisen aineksen määrä moninkertaistui, mistä edelleen aiheutuu kohonnut fosforin kuormitusriski. Tulokset tukevat aikaisem-pia koekenttähavaintoja siitä, että huonosti toimivan ojituksen kunnostaminen vähen-tää savimaiden eroosioriskiä.

MUoKKaUS HeiKenTÄÄ RaKenneTTaMaan eloperäisen eli orgaanisen aineksen pi-toisuudella on selvä yhteys savimaan murura-kenteen kestävyyteen ja eroosioherkkyyteen. Tutkimuksessa havaittiin, että savimaasta ir-toavan hienojakoisen aineksen määrään vai-kuttaa maan orgaanisen aineksen ja saves-pitoisuuden suhde: mitä savisempi maa sitä enemmän tarvitaan orgaanista ainesta hillit-semään maa-aineksen erodoitumista.

Orgaaninen aines on maan rakenteen parantamisen kannalta tärkeässä asemassa, sillä sen määrään voidaan vaikuttaa viljely-toimenpiteillä. Kokeissa myös biohiililisäys näytti toimivan samoin kuin maan luonnol-linen orgaaninen aines. Biohiilellä käsitel-lyissä maissa oli kolmen viikon inkuboin-nin jälkeen enemmän vedenkestäviä muruja kuin käsittelemättömässä maassa.

Maan muokkaus kiihdyttää orgaanisen ai-neksen hajoamista, ja tämä selittää osaltaan muokattujen maiden heikomman murura-kenteen. Vertailtaessa mururakenteen kestä-vyyttä metsämaissa, monivuotisissa nurmissa sekä säännöllisesti muokatuissa viljelysmaissa havaittiin eroja, jotka eivät selittyneet pelkäs-tään orgaanisen hiilen pitoisuusvaihteluilla.

Tulokset osoittivat, että viljellyt maat ovat eroosioherkempiä, ja fosforikuormi-tuksen kannalta merkittävää hyvin hienoja-koista ainesta irtosi enemmän säännöllisesti muokatuilta pelloilta otetuista näytteistä.

helena Soinne, helsingin yliopisto/MTT, jari hyväluoma MTT ja eila Turtola MTT

Lisätiedot: helena.soinne@helsinki.fi, Puh. +358 9 19158324

Pintamaan huono mururakenne altistaa hienojakoiset maat kuorettumiselle ja eroosiolle. MTT:n ja helsingin yliopiston yhteistutkimuksen mukaan mu-rurakenne kestää maanrakenteen kannalta tuhoisia märkiä olosuhteita sitä paremmin mitä enemmän maassa on orgaanista ainesta ja mitä vähemmän maata häiritään muokkauksella.

0

20

40

60

80

100

120

140

0 5 10 15 20 25 30

Sameus NTU

Saves% / orgaaninen C %

Viljelemättömät Viljellyt

9

Metsän tarjoama tuulensuoja on tärkeää etenkin hyönteisille, ja monet lajit suosivat avoimia, niittymäisiä elinympäristöjä. Usein tiheä metsä alkaa heti pellonreunasta, mikä ei tue monimuotoisuutta parhaalla mah-dollisella tavalla. Metsänreunoilla on suurin merkitys luonnon monimuotoisuudelle sil-loin, kun metsän ja viereisen pellon väliin jää avoin alue.

Maatalouden ympäristötuella pyritään puuttumaan maatalousluonnon köyhty-

miseen ja samalla ylläpitämään tärkeitä ekosysteemipalveluita, kuten viljelykasvien hyönteispölytystä. Metsänreunan avarta-minen on mahdollista luonnon ja mai-seman monimuotoisuuden edistämisen erityistuessa, mutta vaihtoehtoa on toistai-seksi käytetty melko vähän. Metsämaata kannattaa hyödyntää pellon sijaan etenkin silloin, kun kasvinviljelytuotteiden hinta on korkealla. Samalla saadaan hakkuutu-loja.

ReUnaVyöHyKe aVaRaKSiSuomen ympäristökeskuksen ja MTT:n yhteisessä tutkimuksessa tarkasteltiin mah-dollisuuksia edistää kolmea eri monimuo-toisuustavoitetta pellon ja metsän välistä reunavyöhykettä avartamalla. Pölytyspal-veluiden saatavuutta mitattiin kimalaisten yksilömäärällä, lajistollista monimuotoi-suutta kimalaisten ja perhosten kokonais-lajimäärällä ja luonnonsuojelutavoitetta vaateliaiden spesialistipäiväperhosten yksi-lömäärällä.

Tutkimuksen koehakkuut toteutettiin talvella 2009–2010 Vihdissä ja Jokioisissa. Koeruudut olivat kooltaan 25 x 50 metriä. Viisi metriä leveä kaista metsän ja pellon reunassa hakattiin kokonaan avoimeksi, ja tämän takana, 20 metriä leveällä alalla, suo-ritettiin poimintahakkuu. Hyönteisten laji- ja yksilömääriä seurattiin ennen hakkuita kesällä 2009 sekä kahtena kesänä hakkuiden jälkeen.

HaKKUiLLa KUKKia Ja HyönTeiSiÄ Kaikki kolme monimuotoisuustavoitetta hyötyivät hakkuista merkittävästi. Käsitte-lyiden avulla reunavyöhykkeeseen pystyttiin luomaan valoisia, pienilmastoltaan hyöntei-sille suotuisia sekä parhailla paikoilla run-saskukkaisia elinympäristöjä. Kukat ovat tärkeitä ravinnonlähteitä, joista kimalaiset ja perhoset imevät mettä ja kimalaiset keräävät siitepölyä jälkikasvulleen.

Koealoille jätetty hakkuutähde vähen-si kukkien määrää, minkä vuoksi tähde olisi suositeltavaa korjata pois aina, kun se vain on taloudellisesti mahdollista. Lisäksi hakatut alueet etenkin kosteilla metsäaloilla pensoit-tuivat hyvinkin nopeasti. Tämän vuoksi hak-kuut kannattaa kohdentaa paahteisiin, maa-perältään vähäravinteisiin metsänreunoihin.

eeva-Liisa Korpela, Mikko Kuussaari, SYKe, Terho hyvönen, MTT

Lisätiedot: eeva-liisa.korpela@ymparisto.fi, puh. 044 565 5165

Metsänreunan avartaminen luo elintilaa kimalaisille ja perhosilleMetsän ja pellon välisellä avoimella alueella on suuri merkitys luonnon monimuotoisuudelle. Monimuotoisuustavoitteita voidaan edistää avartamalla metsän-reunaa hakkuilla, jotka luovat elintilaa tärkeille pölyttäjähyönteisille.

yksi koealoista ja sen avoimeksi hakattu reunakaista. Metsämaan siemenpankki on tavallises-ti peltomaata monipuolisempi, joten kasvillisuus saattaa kehittyä hyvinkin monimuotoiseksi valon määrän lisääntyessä. avartamalla reunavyöhykettä maltillisesti myös viljelysten, metsi-en ja vesistöjen kirjoma maisema monipuolistuu entisestään.

Peltokimalainen voikukan kukalla. Pölytys-palveluiden saatavuutta mitattiin tutkimuk-

sessa kimalaisten yksilömäärällä. Tarhatun mehiläisen ohella kimalaiset ovat merkittä-

vimpiä pölyttäjiä maatalousalueillamme.

eeVa-LiiSa KoRPeL a

eeVa-LiiSa KoRPeL a

Vanhat koristekasvikannat ovat sopeutuneet pohjoiseen ilmastoon, ja ne sopivat suoma-laiseen kulttuuriympäristöön. Monia niistä on kuitenkin jo menetetty ympäristön ja muodin muuttuessa.

MTT:ssa kerätäänkin nyt tietoa, mistä löytyy vielä vanhoja, kestäviä koristekasveja. Kasvaako pihallasi kestäviä, vanhoja narsis-seja, runsaasti leviäviä lumikelloja, uskolli-sesti vuodesta toiseen kukkivia tulppaaneja, akileijoja, liljoja tai särkynytsydän? Kukois-taako portinpielessä monille sukupolville kukkinut ruusupensas tai kiipeääkö seinällä vanha köynnös? Nyt voit ilmoittaa kasveista MTT:n tutkijoille.

Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat sipulikasvit, pionit, daaliat ja muut peren-nat, joita tiedetään kasvatetun Suomessa jo 1940-luvulla tai sitä ennen. Samoin vanhaa alkuperää olevat koristeköynnökset, -pen-saat ja -puut, kuten köynnöskuusamat, pi-hajasmikkeet, pihasyreenit ja ruusunätkel-

mät, halutaan kartoittaa. Kasvi on voitu siirtää tai jakaa alkuperäiseltä kasvupaikal-taan uuteenkin pihaan. Myös kasveihin liit-tyvät tarinat kiinnostavat, mutta kasvin al-kuperän ei tarvitse olla tarkoin tiedossa.

Tietoja kerätään MTT Puutarhatutki-muksen Avoin Geenivara -hankkeessa. Jat-kossa mietitään, miten taataan kestävien ja kauniiden, pohjoiseen ilmastoomme sopeu-tuneiden koristekasvien säilyminen. MTT huolehtii maatalous- ja puutarhakasvien geenivarojen säilymisestä Suomessa.

Ilmoita vanhaa alkuperää olevista koriste-kasveistasi MTT:n kotisivujen kautta löyty-vällä lomakkeella www.mtt.fi/kasvigeenivarat tai sähköpostilla sirkka.juhanoja@mtt.fi tai eeva-maria.tuhkanen@mtt.fi

Tietosi perinteisistä, vanhoista koriste-kasvikannoista ovat arvokkaita!

eeva-Maria Tuhkanen ja Sirkka juhanoja, MTT

etsintäkuulutus: vanhat hyvät koristekasvitMonet perinteisistä, hyvistä koristekasveista ovat vaarassa kadota. niitä menetetään puutarhojen muuttaessa muotoaan omistajanvaihtojen yhteydessä, ra-kentamisen alle tai ulkomaisten jalosteiden suosion jalkoihin. MTT:ssä laaditaan suunnitelmaa koristekasvien säilyttämiseksi.

MTT etsii vanhoja perinteisiä kasveja. Kuvassa keltapäivänlilja.

eeVa-MaRia TUHKanen

10

KaaRina (MT)Timo Juntti Oy:n uusi kurkkukasvattamo valmistui Piikkiöön 2007. Sellainen, jota MTT:n puutarhatieteen emeritusprofessori Risto Tahvonen nimittää älykasvihuoneeksi.

Juntin kasvihuoneessa se tarkoittaa muun muassa valaistusta, joka mahdollistaa uuden kasvuston vanhan alla, suljettua ra-vinnekiertoa, energiatehokkuutta ja kasvin-suojelua ilman kemikaaleja.

neLJÄ KUUKaUTTa LiSÄÄ MyynTiKaUTTaPuutarhayritystä jatkava Tero Juntti on uu-teen kasvihuoneeseen tyytyväinen. – Viljely-teknisesti en kaipaa vanhasta mitään. Muka-via muistoja siitä kylläkin on.

Suurin muutos on, ettei talvella ole enää lähes viiden kuukauden taukoa myynnissä. Ennen vanha kasvusto poistettiin, uusi istu-tettiin ja sen jälkeen odotettiin, että se alkaa tuottaa satoa.

– Silloin oli lomaakin. No, nyt pitää olla osaavaa henkilöstöä.

Tuottamatonta aikaa jää enää 2–3 viik-koa. Muuna aikana kurkkua kasvaa välillä kahdessakin kerroksessa.

Kuten juuri nyt. Vanhan kasvuston alle istutettu uusi kasvusto tulee satoikään 3–4 viikossa. Pian sen köynnökset yltävät niin korkealle, että vanhat pudotetaan niiden

alapuolelle, ripustetaan kasvualustalavan reunaan. Siinä ne tuottavat kurkkuja vielä viikon ennen lopullista poistamista.

Kahden kerroksen kurkut ovat mahdolli-sia, koska ylhäällä olevien lamppujen lisäksi vanhan kasvuston välissä on toinen lamp-purivi.

KURKKUJen PÄiVÄ KeSTÄÄ 20 TUnTiaKurkkujen päivä kasvihuoneessa on 20-tun-tinen riippumatta auringon nousu- ja las-kuajoista. Juhannusyökään ei sotke rytmiä, sillä yhteyttämiseen tarvitaan auringonvaloa vähintään 50 wattia.

Jos kaikki menee oikein hyvin, neliömet-riltä voi vuodessa tulla kurkkuja jopa 200 ki-loa. Hehtaarisatona se olisi 2 miljoonaa kiloa.

Sellaiseen satoon tarvitaan muitakin temppuja kuin välivalotus: juuri oikea läm-pö, ilman hiilidioksidipitoisuus, kastelu ja ravinteet sekä kasvitautien torjuminen.

KaSViHUone on nyT neLiöEnsimmäinen valinta on kasvihuoneen muoto. Juntilla on blokkihuone, 100 metriä kantti kertaa kantti ja liki 7 metriä korkea.

Neliö säästää energiaa ja rakentamisen kustannuksia, koska seinämetrejä on vä-hemmän kuin pitkässä suorakaiteessa.

Energiatehokkuutta lisäävät kasvihuo-neen tiiviys sekä katto- ja seinäverhot.

Toinen blokkihuoneen etu on, että se helpottaa töiden järjestelyä. Juntti korostaa logistiikkaa: kasvihuoneessa pääsee liikku-maan koneilla, eikä kurkkulaatikoita enää nostella käsin.

Tunnissa kaksi henkilöä pakkaa 1 500 ki-loa kurkkuja. Kaikkiaan kokopäiväisiä työn-tekijöitä on viitisentoista. Helpoimmin töi-hin on saatavissa ulkomaalaisia. Varsinaisista puutarha-ammattilaisista on Juntin mukaan pulaa.

Työntekijöiden normaali arkityöpäivä on klo 7–15.30. Lauantaina on vain poimin-taa. Päivystys on kuitenkin kokoaikaista, sil-lä tavaratoimituksia voi tulla mihin aikaan tahansa.

LÄMPöÄ LaMPUiSTa Ja KaaSUn PoLToSTaEnergiatehokkuutta on sekin, että läm-pöä saadaan viljelyn muutenkin vaatimis-ta toimista: katulampun tapaisista kor-keapainenatriumlampuista ja kaasun polttamisesta hiilidioksidin tuottamiseksi. Päivän liika lämpö varastoidaan tankkeihin ja puretaan yöllä, jolloin kasvi ei tarvitse hii-lidioksidilisää.

Valojen ja hiilidioksidin tuottamisen läm-pö riittää kasvihuoneessa tyynellä 5–10 asteen ulkopakkaseen asti, Tahvonen laskee. Vasta sen jälkeen tarvitaan erillistä lämmitystä.

Juntti käyttää propaanikaasua. – Jossain vaiheessa siirrytään biokaasuun, hän uskoo. Toistaiseksi kasvihuoneen mittakaava jää sellaiseen väliin, johon ei ole löytynyt toimi-vaa ratkaisua.

Hakekaasutuksessa erityisenä ongelmana ovat typpioksidit, jotka häiritsisivät kurkun kasvua.

RaVinneVedeT SULJeTUSSa KieRRoSSaYhteyttämisen maksimoimiseksi kasvihuo-neissa on hiilidioksidia 800–1 000 miljoonas-osaa. Ulkona maapallon keskipitoisuus on tä-tä nykyä 400. Pieni osa hiilidioksidista karkaa tuuletuksen mukana ja palokaasuina piipusta.

Älykasvihuone osaa tempun ja toisenkin

KUVaT: KaRi SaLonen

Suljetussa ravinnekierrossa vesi kiertää biologisen puhdistamon kautta. Tero Juntin takana olevissa tankeissa vesi suodatetaan turpeen läpi.

Poiminnassa kurkut irrotetaan kannasta kiertämällä.

11

Sen sijaan ravinnekierto on suljettu. Ra-vinteita poistuu vain kurkkujen mukana sekä vanhan kasvuston ja kasvualustan kom-postissa, joka menee täytemaaksi.

Kasvualustat kastellaan 20 kertaa vuoro-kaudessa. Kurkku haihduttaa vuorokaudessa vettä 5–6 litraa neliöltä. Ellei veden virtaus-ta ole tarpeeksi, kasvi nääntyy kuumuuteen. Samalla kalsiumista ja magnesiumista tulee puute.

Jotta vettä on varmasti kasvualustan jo-ka kohdassa riittävästi, kastelu annostellaan kerralla niin että osa vedestä tulvii keräily-kouruun.

Kouruista vesi kiertää tankkeihin, joissa se suodatetaan turpeen läpi. Samalla tur-peen mikrobit tappavat juuritauteja aiheut-tavia sieniä. Järjestelmän toimivuutta seura-taan koeviljelemällä kauran taimia.

KaSVinSUoJeLU iLMan KeMiKaaLeJaJuntin uudessa kasvihuoneessa kasvinsuo-jelu hoidetaan biologisesti. Kemiallisia tor-junta-aineita ei käytetä.

– Vain lannoitteet erottavat tämän luo-musta, puutarhayrityksen alulle pannut Ti-mo Juntti kehaisee.

– Tämä on selvä valtti suomalaiselle kur-kuntuotannolle, professori Tahvonen myö-täilee. – Etelä- ja Keski-Euroopassa tämä ei ole yhtä hyvin hallussa.

Kurkunviljelyn erityishuoli kaikkialla on mustapistemätä, joka pilaannuttaa kurkun kaupassa. Sen torjunta kasvukauden aika-na tuli mahdolliseksi vasta vuosikymmenen vaihteessa. Nyt suomalaista mikrobituotetta myydään maailmallekin.

heiKKi VuOreLa

Lisää älyä kasvihuoneviljelyyn kehitetään MTT:n Piikkiön kasvihuoneilla. Professo-ri Risto Tahvonen ja erikoistutkija Liisa Särkkä puhkuvat intoa esitellessään uusia, tutkittavana olevia menetelmiä.

Älykasvihuone merkitsee pyrkimystä kohti suljettua kasvihuonetekniikkaa, jossa kasvihuoneen ilmasto voidaan säätää kas-veille edulliseksi valoltaan, kosteudeltaan, lämmöltään ja hiilidioksidipitoisuudeltaan.

KaSVUaLUSTaKSi SaMMaLTaTämä on oikeastaan vielä salaista, ainakin sen kaupallinen sovellutus. Tulevaisuuden kasvualusta on sammalta.

Se on edullista, 30 vuodessa uusiutuvaa ja kierrätyskelpoista. Siitä on ilmahuokosia. Siitä ei huuhtoudu humusta eikä siinä kasva homeet.

Turpeelle on pakkokin löytää vaihtoehto. Hyvälaatuisesta rahkaturpeesta alkaa tulla pula, kun uusia soita otetaan käyttöön enää harvoin.

Hehtaarilta rahkasuota saadaan vuodessa 2–3 tonnia sammalmassaa. Miljoona kuu-tiota kertyy 15 000 hehtaarilta.

Sammal kerätään jo ojitetuilta kitusoilta ja turvesoiden reunoilta. Neitseelliset suot saavat olla rauhassa, Tahvonen sanoo.

Jos sammalkasvualusta lyö itsensä läpi, Suomen kanssa sen tuotannossa kilpailee käytännössä vain Venäjä.

LedeiSTÄ KaSVien MieLiVaLoaNykyisin kasvihuoneissa käytettävien lamp-pujen valon aallonpituudesta vain osa on kasvien tarvitsemaa. Suuri osa energiasta menee lämmöksi.

Ledien aallonpituus voidaan säätää 400–700 nanometriin, joka on otollisin kasvin

yhteyttämiseen. Ledejä voidaan ohjata sen mukaan, paljonko auringonvaloa on. Eri aallonpituuksia antavien ledien syttymistä ja sammumista voidaan lisäksi rytmittää niin, että vältytään sähkönkulutuksen piikeiltä.

Ledit eivät tuota lämpöä kuten esimer-kiksi suurpainenatriumlamput, mutta li-sälämmitys on todennäköisesti halvempaa kuin nykyvalaistuksen vaatima sähkö.

Haittana on vielä toistaiseksi ledien kal-leus.

PiSaRaVeRHo JÄÄHdyTTÄÄKasvihuoneen jäähdytykseen on jo tarjolla laitteisto, jossa suihkutetaan vettä hyvin pie-

nipisaraisena seinämänä. Pienet pisarat sito-vat kasvihuoneen kosteutta ja lämpöä.

Sen jälkeen vesi ohjataan ulos altaaseen jäähtymään uudelleen käyttöä varten. Tar-vittaessa sitä jäähdytetään ulkonakin suih-kuttamalla.

Jäähdytys mahdollistaa tuuletuksen pitä-misen kiinni. Silloin hiilidioksidi ei karkaa, vaan kasvit saavat sitä riittävästi kesäkuu-mallakin.

JUURiSSaKin on ÄLyÄKasvi itsessäänkin on älykäs: jos sille on tar-jolla yhtäällä ravinnepitoista liuosta ja toi-saalla laimeaa vettä, se jakaa juurtensa tehtä-

vät. Yhdet juuret ottavat ravinteita väkevästä liuoksesta. Toiset täyttävät veden tarpeen laimeasta, helpommin otettavasta vedestä.

Kasvi on Särkän mukaan kuin oikukas lapsi. Jos sitä kiusataan tänään, se nukkuu huomenna. Hiilidioksidin puute näkyy vie-lä seuraavana päivänä, veden puutteesta kas-vi ei toivu kunnolla ollenkaan.

Peltoviljelyssä kylvölannoitin on jo van-hastaan sijoittanut lannoitteen vain toiselle puolen kutakin riviä, joka toiseen siemenri-vien väliin.

VeRHoiLLa eRoon HÄRMÄSTÄKasvihuoneissa tautiriskiä lisää veden tii-vistyminen kasvin pinnalle. Niin käy, kun kasvi säteilee yöllä energiaa. Ilma lämpenee, ja lopulta kasvi on sitä viileämpi. Ilman kos-teutta tiivistyy ympäristöään viileämpään pintaan.

Selvästi irti katosta viritettävät verhot muuttavat tilanteen: ne heijastavat lämpöä takaisin alas. Verhojen yläpuolella oleva kyl-mempi ilma ohjautuu seinillä oleviin läm-pöpusseihin.

MTT:n kasvihuoneessa Piikkiössä här-mästä päästiin eroon, kun Tahvosen neuvos-to laitettiin verhot, Särkkä kertoo.

eiKÄ SiinÄ KaiKKiUseita menetelmiä on jo käytössä muun muassa Juntin kasvihuoneessa.

Tämän aukeaman pääjutussa kerrotaan muun muassa välivalotuksesta ja -istutuk-sesta, blokkihuoneesta, lämmönvarauksesta, energiaverhoista, suljetusta ravinnekierrosta sekä biologisesta kasvinsuojelusta ilman ke-miallisia torjunta-aineita.

heiKKi VuOreLa

Uudet älykkäät tuotantomenetelmät kiinnostavat kasvihuoneyrittäjä Tero Junttia ja MTT:n puutarhatieteen emeritusprofessoria Risto Tahvosta.

Juntin kasvihuoneessa pakataan kurkkuja 1 500 kiloa tunnissa. Työ on järjestelty niin, ettei adem gavromovicin ja muiden tarvitse käsin nostaa laatikoita.

Lisää älyä tulossa

Led-valoissa valkoinen ja punainen vuorottelevat, jotta kasvit saavat tarvitsemiaan valon aallonpituuksia.

12

Pakuri on viime aikoina saanut näkyvyyt-tä suomalaisessa mediassa, kun siitä tehty tikkatee palasi vuosikymmenten hiljaiselon jälkeen teen ja kahvin rinnalle. Elintarvike-turvallisuusvirasto Eviran alkuvuodesta 2011 tekemä päätös kieltää pakurin markkinointi sen uuselintarvikestatukseen vedoten ja kiel-lon pyörtäminen saman vuoden lopulla nos-tivat pakurin näyttävästi jälleen otsikoihin.

MTT on aloittanut pakurin viljelyn edel-lytysten ja kannattavuuden selvittämisen yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston metsä-tieteiden osaston kanssa. Tarkoituksena on käynnistää pakurin laajamittainen ja suun-nitelmallinen tuotanto koti- ja ulkomaan markkinoiden tyydyttämiseksi. Ulkomailla pakurin merkittävimpinä markkinointikoh-teina ovat Kiina ja Japani, joissa esimerkiksi pohjoismaisella metsämustikalla on suuri ky-syntä. Pakurin käytöllä on näissä maissa Ete-lä-Korean lisäksi pitkät ja vahvat perinteet.

SUUnniTeLMaLLiSeLLa ViLJeLyLLÄ KiLPaiLUeTUaTerveystuotekauppiaiden liiton tekemän selvityksen perusteella Evira myönsi, että pakuri on jo pitkään kaupallisessa käytössä ollut elintarvike, jonka käyttöä ravintolisis-sä ja niihin verrattavissa tuotteissa ei voida EU:n lainsäädännöllä rajoittaa. Venäjällä, Puolassa ja Baltiassa käyttöhistoria ulottuu 1500-luvulle. Näissä maissa pakuria on käy-tetty etenkin kansanlääkinnässä. Suomes-sa kansanlääkinnällistä käyttöä pakurilla on todennäköisemmin ollut myös samoihin aikoihin, mutta etenkin sota-aikana pakuria käytettiin kahvin korvikkeena.

Eviran asettama väliaikainen kielto häm-mensi kotimaisia luonnontuotealan toimijoi-ta ja hidasti hieman pakurista tehtävien tuot-teiden kehitystä ja tuotteistamista, mutta nyt tilanne on muuttunut. Pakurin kotimaisella kysynnällä on vahva noste sekä kuluttajien keskuudessa luontaistuotteena että tuottaji-en silmissä korkean markkina-arvonsa takia. Kotimaan lisäksi markkinoita on myös Aa-siassa, joka on tällä hetkellä täysin riippuvai-nen Venäjän Kaukoidän luonnonesiintymistä kerätystä pakurista. Pakurilla olisi siis kysyn-tää, jos vain tarjontaa olisi riittävästi.

Kotimaisilla luonnonesiintymillä emme kykene kilpailemaan Venäjän vastaaville, mutta pakurin suunnitelmalliseen viljelyyn ottaminen loisi pohjaa paremmille kilpailu-

asetelmille. Kontrolloitu arvoketju kasva-tuksesta alkaen, hyvän metsäautotieverkos-ton suoma logistiikkaetu sekä aasialaisten mielikuvat Suomen puhtaasta ja erityslaa-tuisesta luonnosta ovat kilpailuvalttejamme.

PaKURiSTa LiSÄTULoJa MeTSÄnoMiSTaJaLLePakurikääpä on viljelykäytössä kiitollinen metsäpatogeeni. Se ei leviä metsässä kuloval-kean tavoin, sillä itiöt infektoivat vain puun vioittumat. Sen tahaton leviäminen on täy-sin estettävissä viljelytoimenpiteillä. Pakuri on kerättävä elävästä puusta hyvän laadun varmistamiseksi. Tällöin puu kaadetaan eikä siihen pääse muodostumaan itiöitä levittävää itiöemää. Kaadetun puun muut osat voidaan hyödyntää esimerkiksi polttopuina.

Kuivatun pakurikasvaimen sisäänosto-hinta vaihtelee 40-100eur/kg välillä. Tuot-teistettuna tai suoraan kuluttajille kuivattu-

na myytynä pakurin myyntihinta on noin 130-150eur/kg. Pakurikäävän tartuttama koivu voi tuottaa kylkeensä useita pakuri-kasvaimia. Näin ollen pakurinkasvatus voi tuoda merkittävän lisäarvon metsänomista-jalle etenkin, kun vedenvaivaamat koivikot, joissa pakuria yleensä esiintyy, soveltuvat huonosti tavanomaisen metsäteollisuuden raaka-ainetuotantoon.

henri Vanhanen, rainer Peltola, MTT

Lisätiedot: henri.vanhanen@mtt.fi, puh. 029 531 7847

Pakurin viljelystä vastaus kasvavaan kysyntäänSuomessa käynnistetään pakurin laajamittaista tuotantoa koti- ja ulkomaan markkinoille. Tällä hetkellä luonnontuotteen kova kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Metsänomistajalle suunnitelmallinen pakurinkasvatus voi tuoda mukavan lisätienestin.

Pakurikäävän aiheuttama kasvain eli pakuri koivun kyljessä.

Kai PULKKinen

Pakurikäävän itiöemän aiheuttama repeämä koivun kyljessä.

HenRi VanHanen

FaktaRahaRääseikkö – pakurikäävän viljelymenetelmät -hankkeessa kehitetään pakurikäävän viljely-menetelmiä ja aloitetaan koetila-toiminta.

Tarkoituksena on edistää met-sätaloudellisesti vajaatuottois-ten alueiden hyödyntämistä sekä tuotteistaa suomalainen pakuri ja rakentaa sille vientiverkosto.

Pakuri on lehtipuiden kasvainPakuri on lehtipuilla esiintyvä hiilimäinen ja lohkeileva kasvain. Sen aiheuttaa yleisenä lehtipuilla ja meillä erityisesti hies- ja rau-duskoivulla esiintyvä pakurikääpä (Inono-tus obliquus). Itse pakuri on käävän ja puun puolustusreaktion muodostama kasvannai-nen puun kyljessä.

Pakurikääpä iskeytyy vioittuneeseen, pakkashalkeaman tai mekaanisen vaurion saaneeseen lehtipuuhun. Aggressiivisena pa-togeeninä se kykenee tappamaan puun syr-jäyttämällä muita vaurioituneeseen puuhun iskeytyneitä patogeenejä. Tartunnasta puun kuolemaan voi kestää yli kymmenenkin

vuotta, joten pakurikääpä ei ole kovin no-pea puun tappaja. Vasta puun kuoltua pa-kurikääpä muodostaa itiöemänsä, joka pal-jastuu vaaleanruskeana halkaisemansa puun kuoren alta.

Pakurikasvaimet alkavat muodostua puu-hun tartunnan jälkeen ja niiden kehitty-minen voi kestää muutamasta vuodesta yli kymmeneen vuoteen. Pakurikääpä muodos-taa puussa elinkaarensa aikana vain yhden itiöemän, mutta pakurikasvaimia voi puussa olla jopa kymmenittäin. Niiden koko vaih-telee aina sormenpään kokoisesta useiden kilojen painoisiin.

13

Mansikan mustalaikun aiheuttaja Colletot-richum acutatum on Keski-Euroopassa man-sikan lisäksi tärkeä hedelmien, kuten ome-nan ja kirsikan, pilaaja. Mansikan marjoihin kehittyvät tummat laikut pilaavat nopeasti satoa kosteassa ja lämpimässä. Tauti leviää helposti taimissa ja viljelyksillä. Se kulkeutui tuontitaimien mukana mansikkaviljelmille Suomeenkin 2000-luvun alussa. Norjassa C. acutatum on tärkein kirsikkasadon pilaa-ja, ja sitä esiintyy myös omenalla.

Mustalaikku ei ole viime aikoina ollut esillä mansikanviljelyn ongelmana. Tähän voi olla syynä taudin parempi torjunta tai-mituotannossa. Suomalaisessa taimiaineis-tossa tautia ei ole tavattu, mutta se tulee varmasti edelleen mansikkaviljelmille tuon-titaimien mukana, jos taimituotannossa ei huolehdita tautivapaudesta. Viljelykierto ja tehokas rikkakasvien torjunta auttavat tor-jumaan tautia.

SÄiLyMiSTÄ SeLViTeTTiin PoHJoiSMaiSSaMustalaikun aiheuttajan säilymistä mansi-kan kasvinjätteessä ja rikkakasveissa tutkit-

tiin Suomessa jo 2000-luvun alussa. Poh-joismainen yhteistyö alkoi vuonna 2008 erilaisissa ilmasto-oloissa Suomessa, Norjas-sa ja Tanskassa. Mustalaikun aiheuttajan säi-lymistä seurattiin keinollisesti tartutetussa mansikan lehti-, rönsy- ja juurakkomassassa kolmen vuoden ajan suomalaisilla ja kahden vuoden ajan muilla koepaikoilla.

Suomessa kokeet olivat MTT:n tutki-muspaikoilla Jokioisilla, Mikkelissä ja Sot-kamossa, Norjassa Oslon lähellä Åsissa ja länsirannikolla Ullensvangissa ja Tanskassa Kööpenhaminassa.Taudinaiheuttajan tartutuskyky testattiin kokeiden aikana vuosittain keväällä ja syk-syllä. Koealueilta otetuilla näytteillä tartu-tettiin pyydyskasveja, joista määritettiin C. acutatum-tartunta PCR-menetelmällä käyttäen lajispesifisiä alukkeita.

TaUdinaiHeUTTaJa SÄiLyy MaaSSa Ja Maan PinnaLLaColletotrichum acutatum voi säilyä Pohjois-maiden oloissa maassa kasvinjätteessä kaksi vuotta, jopa pitempään. Tanskassa säily-minen oli heikointa, vain yhden talven yli,

Norjan Åsissa sieni säilyi vuoden. Mikkelissä se säilyi elossa kahden talven yli, mutta hävi-si sitten. Sen sijaan Jokioisilla, Sotkamossa ja Ullensvangissa C. acutatum säilyi vähintään kaksi vuotta maassa tai maan pinnalla.

Säilymiseen vaikuttaa kasvinjätteen ha-joaminen sekä sääolot. Aikaisempien ha-vaintojen mukaan taudinaiheuttaja säilyi rikkasvien jätteessä vuoden verran. Tämä aines hajoaa nopeammin ja säilyminen sii-nä on vähäisempää kuin mansikan jätteessä. Pohjoisessa alhaiset lämpötilat lisäävät tau-din säilymisaikaa, ja maan jäätyminen hi-dastaa sen tuhoutumista kasvinjätteestä.

TaRTUnTaa RiKKaKaSVeiHinKahden vuoden aikana koealueille kasvoi vesiheinää, rönsyleinikkiä, piharatamoa ja

kurjenpolvea, joita testattaessa havaittiin piilevää C. acutatum-tartuntaa. Aikaisem-min on todettu valkoapilan ja eräiden mui-den mansikkamailla kasvavien kasvien säi-lyttävän mustalaikkua vuodesta toiseen.

Onkin mahdollista, että tartunta voi jää-dä viljelylohkolle mansikan jälkeen leviä-mällä rikkakasveihin elävistä kasveista tai kasvinjätteestä ja jatkamalla niissä säilymis-tä edelleen.

Päivi Parikka ja anne Lemmetty, MTT

Lisätiedot: paivi.parikka@mtt.fi, puh. 029 531 7598

Mansikan mustalaikku säilyy pohjoisessa ilmastossaKylmyys ei haittaa mansikan mustalaikun aiheuttajaa, joka säilyy maassa kasvinjätteessä jopa yli kaksi vuotta pohjoisissa oloissa. Tauti voi kerran peltoon tul-tuaan siirtyä myös rikkakasveihin ja tartuttaa mansikkaa.

Mustalaikulla tartutettu kasvimassa oli kokeen ajan maan pinnalla verkkopusseissa, joiden ympärille kasvoi heinää ja rikkakasveja. Lämpötilaa mitattiin sekä pinnalta että pussien sijaintisyvyydestä.

MTT

Mustalaikkua torjutaan jo taimituotannossa, eikä mustalaikku ole viime vuosina ollut mansi-kanviljelyn ongelma.

PÄiVi PariKKa/MTT

2 PALSTAA 125 3 PALSTAA 1904 PALSTAA5 PALSTAA

0 pinta 7-9 cm

7-9 cm

7-9 cm

7-9 cm

7-9 cm

7-9 cm

pinta pinta pinta pinta pinta

50

100

150

200

250

300

Mansikan mustalaikun aiheuttajan säilyminen

36 kk 30 kk 24 kk 18 kk 12 kk 6 kk

KööpenhaminaUllensvangÅsSotkamoMikkeliJokioinen

Mustalaikun aiheuttajan säilymistä seurattiin sekä maan pinnalla että 7-9 cm syvyydessä maassa. Pisimmän ajan, 30 kuukautta sieni säilyi Sotkamossa maan pinnalla ja kahden vuo-den ajan maassa Jokioisilla ja Ullensvangissa.

14

Jätehuollosta pyritään saamaan yhä vastuul-lisempaa. Vuoteen 2016 mennessä vähin-tään puolet yhdyskuntajätteistä on tarkoi-tus kierrättää, eikä biojätettä saa enää viedä kaatopaikalle.

Biojätettä syntyy koti- ja suurtalouksien lisäksi elintarviketeollisuudessa ja kaupois-sa. Biokaasutekniikka tarjoaa eloperäiselle materiaalille yhden hyötykäyttömahdolli-suuden. Biojätteitä käsitellään tällä hetkellä kompostoimalla niitä tukiaineen kanssa tai biokaasuttamalla yhteismädätyslaitoksessa yhdessä jätevesilietteen kanssa.

Maatilan biokaasulaitokselle ei voi suo-raan suositella jätemateriaalien vastaanottoa. Niiden vierasaineet tuovat haastetta reak-toritekniikalle, eikä käsittelyjäännös sovellu lannoitteeksi sellaisenaan.

RUoan SeaSSa MUoVia Ja LaSia MTT Sotkamossa syötettiin koereaktoriin kotitalouksista kerättyä biojätettä ja seka-jätteestä seulottua hienojakoista ainesta. Varsinkin biojäte tuotti biokaasua hyvin. Seulan läpäissyt sekajätteen seula-alite tuotti myös jonkin verran kaasua, mutta materiaa-li sisälsi huomattavan paljon muutakin kuin eloperäistä ainesta.

Kotitalouksissa lajiteltu biojäte sisältää melko paljon muovia ja muita pakkausma-teriaaleja. Ruokailuvälineetkään eivät ole harvinaisia. Ellei vieraita kappaleita poisteta ennen biokaasutusta, muovi kiertyy sekoitu-sakseleiden ympäri tai tukkii putkistoja.

Sekajätteestä 40 millimetrin seulalla seu-lottu seula-alite sisälsi monenlaista jätet-tä. Reaktorin pohjalle oli kokeen lopussa kasautunut muovin lisäksi lasia, hiekkaa ja monenlaista muuta materiaalia, ja tyhjentä-minen oli hankalaa.

Seula-alitteen prosessoinnissa synty-vä käsittelyjäännös ei sovellu lannoitteeksi. Se sisältää paitsi vieraita materiaaleja myös mahdollisia raskasmetalleja ja orgaanisia haitta-aineita. Tässä tutkimuksessa biojät-teen raskasmetallipitoisuudet olivat hyvin pieniä, mutta seula-alitteessa raskasmetal-leja oli selvästi enemmän. Nikkelin määrä ylitti raja-arvon ja lyijyn määrä oli lähellä raja-arvoa.

ReaKToRiKoe TUoTTi HyVin BioKaaSUa Biokaasureaktorista poistettu käsittelyjään-nös oli muuttunut vellimäiseksi tummak-si massaksi mikrobien hajotettua orgaanista ainesta. Biojätteen kuiva-ainepitoisuus pie-neni 16:lla ja seula-alitteen 25 prosenttiyk-siköllä.

Reaktorissa oli ennen kumpaakin koetta niin sanottua ymppiä, jota oli pidetty halu-tuissa olosuhteissa ennen massan syöttämis-tä. Biojätekokeessa se oli naudanlannan ja biojätteen seosta ja seula-alitekokeessa biojä-tekokeen jäännöstä. Ympissä on valmiiksi kyseistä syötettä hajottavia mikrobeja. Näin nopeutettiin halutun mikrobikannan lisään-tymistä ja biokaasuntuotannon käynnisty-mistä.

Biojätteen pH oli alhainen. Se ilmeisesti aiheutti syöttösuppilon maalipinnan lohkei-lua ja ruostumista. Kokeen aikana se kohosi 4,0:sta 8,3:een. pH:ta nostivat sekä mik-robien hajotustoiminta että ymppinä ollut

naudanlanta. Kokeet tehtiin 55 celsiusas-teessa, jotta mahdolliset taudinaiheuttaja-mikrobit tuhoutuivat.

Samoista materiaaleista määritettiin me-taanintuotanto laboratorio-olosuhteissa. Niistä muodostui enemmän metaania nel-jän kuutiometrin koereaktorissa kuin la-boratorion pullokokeissa. Tähän saattoi vaikuttaa tutkittava raaka-aine, joka ei ol-lut tasalaatuista. Pieni näyte ei välttämättä edusta riittävän hyvin koko raaka-aine-erää.

Sotkamon tutkimukset tehtiin Biojäte ja hepolanta -hankkeessa, jonka päärahoitta-ja on Euroopan aluekehitysrahasto Kainuun ELY-keskuksen kautta.

elina Virkkunen, MTT

Lisätiedot: elina.virkkunen@mtt.fi, puh. 040 759 9640

Kierrätysyhteiskunnassa ruokajäte on biokaasun raaka-aineMikrobit valmistavat eloperäisestä aineksesta energiaa. ilmattomassa tilassa ne jalostavat ruokajätteistä biokaasua, jonka sisältämä metaani kelpaa polttoaineeksi vaikka lämpökattilaan. Biojätteen tiukkenevat käsittelymääräykset kannustavat kehittämään jätteelle uudenlaista hyötykäyttöä.

Biojätteen metaanintuotanto vastasi vastaa-villa materiaaleilla aiemmin tehtyjä kokeita. Seula-alitteen kaltaisen massan biokaasun-tuotantoa ei tiettävästi ole ennen tutkittu. ympin arvioitu vaikutus metaanintuotan-toon on vähennetty metaanisaannosta.

Reaktoriin syötetty massa

Kuiva-aine,

%

Orgaaninen kuiva-aine,

%

Tilavuus-paino, kg

tuorepaino/m3

Reaktori-kokeen kesto,

vrk

Tuotettu metaani,

m3/t tuorepaino

Biokaasun metaani-pitoisuus,

keskiarvo, %

Biojäte 29,1 24,6 610 141 102,7 57,2

Sekajätteen seula-alite

45,9 31,8 525 119 56,8 55,4

oikealla on erilliskerättyä biojätettä ja vasemmalla sekajätteestä seulottua seula-alitetta ennen reaktoriin syöttämistä

eLina ViRKKUnen

Teema

JulkaisutMTT:n Raportti-sarjassa on ilmestynyt kevään aikana muun muassa: - ympäristöriskien vähentäminen happamilla sulfaattimailla – opas pohjaveden pinnan säätämiseksi- Viljelijöiden suhtautuminen satoriskeihin ja kaupallisiin satovahinkovakuutuksiin- Minskning av miljörisker orsakade av sura sulfatjordar Handbok för reglering av grundvattennivån- Juotto- ja vieroitusstrategioiden vaikutukset maitorotuisten vasikoiden kas-vuun, terveyteen ja hyvinvointiin- Lapin marjapuhelin- Markkinointimahdollisuuksia rannikko- ja saaristoalueen lammastuottajille- RUoKULTU – Haasteita ja keinoja kestävän tuotannon ja kulutuksen edistämi-seksi ruokasektorilla- Modeling, assessments and cost-effectiveness analysis of constructed wetlands and active methods for the treatment of runoff from agricultural areas : Final re-port of the active Wetlands interreg iVa project- active Wetlands – the use of chemical amendments to intercept phosphate ru-noffs in agricultural catchments : Final report of the active Wetlands interreg iVa project- Beräkning av klimatpåverkan av växthusprodukter

15

Biokaasutraktoreille on jo kysyntää monissa maissa, ja markkinat syntyvät, kun polttoai-ne tulee saataville. Suomessa onkin käyn-nissä hankkeita biokaasun tuotannon ja jalostuksen lisäämiseksi, ja esimerkiksi Valt-ra aloittaa tänä vuonna biokaasutraktorin piensarjatuotannon.

Pohjois-Karjalassa on tehty vuosien ajan kehittämistyötä biokaasun käytön lisäämi-seksi. Maakunnan tavoitteena on rakentaa seitsemän vuoden aikana 20–40 maatilan biokaasulaitosta, joista osa tuottaa polttoai-netta autoille ja biokaasutraktoreille. Ilmas-ton lämpeneminen velvoittaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. ProAgria Pohjois-Karjalan Liikennebiokaasua energiatiloilta -hankkeessa tehdään maatiloille selvityksiä ja suunnitelmia ensimmäisten biokaasulai-tosten perustamiseksi. Tutkittua tietoa so-velletaan käytäntöön yhteistyössä biokaasun asiantuntijayritysten ja biokaasulaitteistoja valmistavien yritysten kanssa. Valtra bio-kaasutraktoreineen on yksi hankkeen yri-tyskumppaneista.

Ongelmana on saada ajoneuvokaasua tuottava maatilan biokaasulaitos taloudelli-sesti kannattavaksi. Valmiina tilatut laitok-set eivät mahdu budjetteihin, ja investoin-tituet ovat liian alhaisia. Liikennebiokaasun tuotannolle kaivattaisiin kohdennettuja tu-kimuotoja, kuten Ruotsissa, jotta kehitys lähtisi käyntiin. Yhtenä ratkaisuna kokeil-laan omatoimista, mutta ohjattua rakenta-mista. Toimintamallia kehitetään yhdessä Envitecpolis Oy:n kanssa.

BioKaaSUSTa JaLoSTeTaan LiiKennePoLTToaineTTa Biokaasua syntyy, kun esimerkiksi maati-lan lantaa ja ylimääräistä nurmea mädäte-tään biokaasureaktorissa. Biokaasu koos-tuu metaanista, hiilidioksidista ja pienestä määrästä muita ainesosia. Liikenteeseen käytettävä biokaasu täytyy jalostaa tästä raakabiokaasusta lähes puhtaaksi metaa-niksi. Teollisen mittaluokan biokaasun ja-lostuslaitosten teknologia on jo pitkään ollut kypsää ja kaupallista. Maatilalle so-pivia, pienen mittakaavan laitteistoja ke-hitetään vielä, mutta ensimmäiset ovat jo käytössä.

Metener Oy:n laitteistolla tuotettua lii-kennebiokaasua on tuotettu laukaalaisella maatilalla jo yli kymmenen vuotta. Yritys kehittää myös pienempää laitteistoa, joka tuottaa polttoainetta parinkymmenen hen-kilöauton kulutuksen verran. Metaenergia Oy on valmistanut pienen jalostamon ja tankkausaseman opetuskäyttöön Haapajär-ven ammattiopistolle, jossa kaasua tanka-taan oppilaitoksen biokaasuautoon ja bio-kaasutraktoriin.

BioKaaSUTRaKToRi on iLMaSToySTÄVÄLLinenBiokaasutraktorissa biokaasu syötetään imuilman mukaan ja sytytys tapahtuu, kun sylinteriin ruiskutetaan pieni määrä die-selpolttoainetta. Kyseessä on niin sanottu dual-fuel-teknologia. 70–80 prosenttia te-hosta tulee biokaasusta.

Biokaasutraktori toimii myös pelkällä diesel- tai polttoöljyllä, jos biokaasu loppuu kesken. Jos käytettävissä on biodieseliä ja biokaasua, traktori toimii kokonaan uusiu-

tuvalla energialla. Biokaasutraktorin avulla voidaan minimoida ruoantuotannon ilmas-tovaikutukset.

Valtra on kehittänyt kaksi biokaasutrak-torin prototyyppiä. Piensarjatuotantoon tuleva traktori on maatilojen yleistrakto-ri mallia N101, teholtaan 110 hv. Biokaa-sutraktorin rekisteröinti vaatii vielä erillis-hyväksynnän. Rekisteröinti helpottuu, kun EU:ssa säädetään lähivuosina yhtenäiset päästörajat dual-fuel-ajoneuvoille.

anu Laakkonen, Proagria Pohjois-Karjala

Lisätiedot: anu.laakkonen@proagria.fi, p. 040 301 2467

Lantaloissa muhii maaseudun energiavallankumousnyt maatalous on täysin öljyriippuvaista, mutta lähitulevaisuudessa monella maatilalla on biokaasureaktori ja peltotyöt ajetaan biokaasutraktorilla.

Jos käytettävissä on biodieseliä ja biokaasua, traktori toimii kokonaan uusiutuvalla energialla. Biokaasutraktorin avulla voidaan minimoida ruoantuotannon ilmastovaikutukset.

VaLTRa

Teema

Liikenteen polttoainetta maaseudultaBiometaania liikenteen polttoaineena käyt-tämällä voidaan saavuttaa merkittäviä pääs-tövähennyksiä. W-Fuel-hankeen tulosten mukaan ympäristöhyöty biomassojen lii-kennekäytössä nykykäsittelyihin verrattu-na vastaa yli 130 000 henkilöauton poista-mista liikenteestä hankkeen kohdealueella. Maatalouden biomassat näyttävät määräl-lisesti lupaavimmilta: raaka-ainetta olisi saatavilla runsaasti etenkin kasvattamalla energiakasveja pelloilla, joita ei käytetä ruo-antuotantoon.

Turun ja Salon seuduilla, pääkaupun-kiseudulla sekä Kymenlaaksossa voitaisiin biomassoista tuottaa vuosittain yhteensä yli 3 TWh biometaania, mikä vastaa noin 5–7 prosenttia koko Suomen henkilöautoliiken-

teen vuosikulutuksesta. EU:n tavoitteiden mukaan biopolttoaineiden tai muun uusiu-tuvan energian tulisi vuoteen 2020 mennes-sä kattaa 10 prosenttia tieliikenteessä käyte-tystä polttoaineesta.

LiiKenneKÄyTön ediSTÄMiSeen TUKeaBiometaanin tuottaminen liikennepolttoai-neeksi on taloudellisesti kannattavaa, jos lai-tos voi veloittaa niin sanotun porttimaksun käsittelemistään biomassoista. Myös maa-talouden biomassoja käsittelevät laitokset ovat kannattavia, jos kaasun myyntihinta on 100 €/MWh (vastaa noin 100 snt/l dieselin myyntihintaa ilman arvonlisäveroa) ja valta-osa biometaanista saadaan myytyä liikenne-

polttoaineeksi. Liikennekäytön edistäminen edellyt-

täisikin julkista tukea, jonka tavoitteena olisi luoda biometaanille kysyntää. Kun valtaosa biometaanista saadaan myytyä lii-kennepolttoainemarkkinoille, lisätukea ei enää tarvita.

MTT:n koordinoimaa W-Fuel hanketta rahoitti EU:n Central Baltic INTERREG IV A -ohjelma.

Saija rasi, MTT

Lisätietoja: saija.rasi@mtt.fi, puh. 040 570 1596

16

Maissi tarvitsisi kirjallisuuden perusteella typpeä keskimäärin 140–150 kg/ha. Koti-maiset tukiehdot eivät kuitenkaan mah-dollista tällaisia lannoitemääriä. MTT:n kokeen perusteella ainakin 150 kg/ha typpi-lannoitus olisi suositeltava. Typpitaseet jäi-vät tälläkin lannoitustasolla pääsääntöisesti selvästi negatiivisiksi.

SaToTaSoT VaiHTeLiVaTMaissin menestymistä testattiin Keski-Suo-messa MTT:n Maaningan, Ruukin ja Ylis-taron toimipisteissä vuosina 2010 ja 2011. Ruutukokeissa oli kolme aikaista maissilaji-ketta: Kreel, Kougar ja Kentaurus. Typpi-lannoitustasoina olivat 0, 50, 100, 150 ja 200 kg/ha. Kaliumia koeruuduille annettiin 180 kg/ha ja fosforia 44 kg/ha.

Kuiva-ainesadot vaihtelivat runsaas-ti vuosittain ja paikkakunnittain. Vuonna 2010 saatiin 100 kg:n typpilannoituksella maissisatoa keskimäärin noin 7 000 kg ka/ha. Maaningalla ja Ruukissa paras lajike, Kreel, tuotti 100 kg:n typpilannoituksella satoa yli 9 000 kg ka/ha. Ylistarossa satota-sot jäivät selvästi alhaisemmiksi: Kentaurus-lajike tuotti 100 kg:n typpilannoituksella satoa 4 900 kg ka/ha. Typpilannoittamat-tomilta koeruuduilta saatiin vuonna 2010 keskimäärin satoa noin 5 000 kg ka/ha. Vas-taavasti 200 kg:n typpilannoituksella saatiin Kreel-lajikkeella Maaningalla satoa 10 000 ja Ruukissa 9 500 kg ka/ha.

Koevuonna 2011 maissi tuotti yli kak-sinkertaisen sadon verrattuna vuoteen 2010. Keskimäärin satotaso oli tällöin 14 400 kg ka/ha. Kreel-lajikkeella saavutettiin Maa-ningalla jopa yli 20 000 kg ka/ha satotaso. Vuonna 2011 myös typpilannoittamatto-mat ruudut kasvoivat yllättävän hyvin tuot-taen keskimäärin satoa noin 12 000 kg ka/ha. Tulos johtui todennäköisesti koepaikko-jen multavista kasvualustoista, joista vapau-tui tehokkaasti typpeä, kun kasvukausi oli lämmin ja kostea.

ReHUaRVoT LÄHeLLÄ KoKoViLJaSÄiLöReHUaMaissin D-arvo vaihteli kokeessa välillä 630–678 g/kg ka ja raakavalkuaispitoisuus välillä 57–111 g/kg ka. Tämä vastaa suoma-laisten kokoviljasäilörehujen keskimääräi-siä rehuarvoja. Maissisäilörehua voitaisiin todennäköisesti käyttää nautojen ruokin-nassa kokoviljasäilörehun tapaan, jolloin se soveltuisi ainoaksi karkearehuksi emolehmil-le ja kasvaville lihanaudoille. Lypsylehmil-le maissisäilörehua ei voi suositella ainoaksi karkearehuksi.

Sääolosuhteet olivat kokeen aikana hyvät, joten satotulokset olisivat voineet olla kylmä-

nä vuonna vuotta 2010 heikommat. Toisaal-ta vuoden 2011 sadot ovat selvästi nurmi-rehusatoja korkeammat, mikä houkuttelee maissin viljelyyn Keski-Suomessakin.

arto huuskonen, essi Saarinen, Markku niskanen, raija Suomela ja Perttu Virkajärvi, MTT

Lisätietoja: perttu.virkajarvi@mtt.fi, puh. 029 531 7901

Kokeen tulokset ovat luettavissa kokonai-suudessaan MTT Raportti -sarjan sähköi-sestä julkaisusta osoitteessa: http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti77.pdf

onnistuuko maissisäilörehu Keski-Suomessa?Maissisäilörehu sopii ainoaksi karkearehuksi emolehmille ja kasvaville lihanaudoille. rehun määrä ja laatu voivat vaihdella paljon vuosittain. MTT:n kokeiden perusteella runsas maissisato käyttää typpilannoitusta tehokkaasti.

Kreel-lajikkeen kuiva-ainesato (kg ka/ha) Maaningalla (Maa), Ruukissa (RUU) ja ylistarossa (yLi) eri typpilannoitustasoilla vuosina 2010 ja 2011.

2 PALSTAA 125 3 PALSTAA 1904 PALSTAA5 PALSTAA

0

5 000

10 000

15 000

20 000

25 000

30 000

MAA 2010

RUU 2010

YLI 2010 MAA 2011

RUU 2011

YLI 2011

0 kg N/ha

50 kg N/ha

100 kg N/ha

150 kg N/ha

200 kg N/ha

Kaikkiaan kahtakymmentä jatkuvasatoista lajiketta testattiin MTT Piikkiössä tunnelis-sa pöytäviljelynä. Taimet istutettiin keväällä turvesäkkeihin yksivuotiseen viljelyyn, ja kas-vit kasteltiin ja lannoitettiin tippukastelulla. Useimpien lajikkeiden kokonaissato oli istu-tusvuonna 400–800 grammaa tainta kohden.

Lajikkeista englantilaiset Malling Opal ja Malling Pearl olivat lajikekokeessa lupaavia sekä sadontuotoltaan, kooltaan että laadul-taan. Maailmalla paljon viljelty Selva sekä Tango eivät tuota kukkia pitkän päivän olo-suhteissa tunnelissa eivätkä sovellu jatkuva-satoiseen viljelyyn Suomessa.

Viljelyvarmempina jatkuvasatoiseen tuo-tantoon maapohjalla suositellaan lajikkeita Flamenco ja Elan. Yksiselitteisen lajikesuo-situksen tekeminen kahden vuoden lajike-koetulosten pohjalta on ongelmallista, sillä satoisilla lajikkeilla on myös marjanlaatuun tai taudinkestävyyteen liittyviä huonoja ominaisuuksia. Laadultaan hyvät Malling Opal ja Malling Pearl ovat erittäin arkoja mansikan tyvimädälle.

LiSÄÄ HÄRMÄÄ Ja TUHoLaiSiaHärmää esiintyi MTT Piikkiön viljelyolo-suhteissa marjoissa paljon, eikä yksikään

lajikkeista ollut täysin taudinkestävä. Har-maahome on kuitenkin tunneliviljelyssä vä-häisempi ongelma kuin avomaalla.

Vihannespunkki on merkittävä mansikan tuholainen erityisesti tunneliviljelyssä. Sen biologinen torjunta ripsiäispetopunkilla on mahdollista, kun torjunta aloitetaan ajoissa. Jos vihannespunkin oireita on jo nähtävissä, tarvitaan ansaripetopunkkeja.

Ripsiäisten torjuntatarve on suurempi tunnelissa, mutta biologisen torjunnan teho on epävarmaa. Hyönteisverkoilla voidaan vähentää tuholaisten leviämistä, mikä hel-pottaa biologista torjuntaa. Kasvintuhooji-en tarkkailua on jatkuvasatoisella mansikal-la tehtävä koko kasvukauden ajan erityisesti tunneleissa, joissa suotuisat olosuhteet hou-kuttelevat tuholaisia.

Pitkä sadontuotto vastaa paremmin ku-luttajien vaatimuksia. Useat sadonkorjuu-kerrat lisäävät poimintakustannuksia, siksi erityisesti marjojen kokoon on lajiketta va-littaessa kiinnitettävä huomiota. Tunneli-viljelyn vaikutuksesta sadon säilyvyyteen ei saatu selvää tulosta, sillä lajike vaikutti enemmän kuin viljelytapa. Rita säilyi yleen-sä paremmin kuin Rondo tai Malling Opal. Sen marjakoko jäi kuitenkin pieneksi. Tun-nelissa kohonnut lämpötila pehmensi ajoit-tain erityisesti Rondon marjoja, ja myöhään syksyllä lisääntyvä kosteus heikensi sadon laatua. Vähäisempi harmaahometartunta voi parantaa marjojen kauppakestävyyttä.

Päivi Parikka, Saila Karhu, Tarja hietaran-ta, Tuomo Tuovinen, riitta Kemppainen ja isa Lindqvist, MTT

Lisätiedot: paivi.parikka@mtt.fi

Kypsyykö tunnelissa laadukkaampia mansikoita?Viljely tunnelissa vaikuttaa mansikan sadon kehittymiseen sekä tautien ja tuholaisten esiintymiseen. jatkuvasatoisia lajikkeita käyttämällä satokauden pitene-minen voidaan hyödyntää. Marjojen maku lajikkeilla on kuitenkin usein vaatimaton ja taudinkestävyyskin heikko. ennaltaehkäisevä ja biologinen kasvinsuojelu ovat tarpeen pitkän satokauden aikana.

Viljely tunnelissa vähensi marjojen vioituksia verrattuna avomaaviljelyyn, suhteellisesti suurin vaikutus oli tautivioituksiin, lähinnä harmaahomeeseen.

2 PALSTAA 125 3 PALSTAA 1904 PALSTAA5 PALSTAA

Marjojen vioitukset, Jokioinen 2008

% kokonaissadosta

0

5

10

15

20

25Avomaa

Tunneli

MuutTuholaisetTaudit

17

Liharotusiemennysten määrää on suoma-laisilla maitotiloilla suositeltu pidettävän 10–20 prosentin tasolla. Käytännössä toteu-tuma on ollut viime vuosina vain noin 5–6 prosentin luokkaa. Osuus voitaisiin uusia tekniikoita hyödyntämällä nostaa ainakin 25 prosenttiin siemennyksistä. Karjakoon kasvu, genominen valinta ja siittiöiden su-kupuolilajittelu mahdollistavat tulevaisuu-dessa tehokkaan karjansisäisen jalostussuun-nittelun.

Savonia-ammattikorkeakoulun hallin-noiman MAILI-hankkeen tavoitteena on lisätä liharotusiemennysten osuutta lypsy-karjatiloilla. Hankkeessa selvitettiin ristey-tyseläinten kasvu- ja teurasominaisuuksia puhtaisiin maitorodun nautoihin verrat-tuna.

Tutkimusaineistona käytettiin valtakun-nallista nautojen teurasaineistoa, johon yhdistettiin eläimen rotutieto. Aineistoa oli käytössä vuodesta 2007 lähtien, ja se si-sälsi 268 895 teurastettua sonnia. Lisäksi MTT:n tekemässä kasvatuskokeessa selvi-tettiin risteytyssonnien rehunkäyttökykyä puhtaisiin maitorotuisiin sonneihin ver-rattuna.

RiSTeyTyKSeLLÄ LiHaKKaaMMaT RUHoTRotujen välillä on selkeitä eroja kasvu- ja teurasominaisuuksissa. Liharoturisteytys-ten käyttö paransi sonnien kasvua, lisäsi teuraspainoa ja paransi ruhojen lihakkuut-ta puhtaisiin ayrshire-rodun (ay) sonnei-hin verrattuna. Suurimmat teuraspainot ja korkeimmat nettokasvut saavutettiin cha-rolais-, simmental- ja blonde d’Aquitaine -roduilla risteytettäessä. Ruhojen lihak-kuus parani eniten, kun käytettiin blonde d’Aquitaine -, limousin- ja charolais-rodun risteytyksiä.

Valtakunnallisen teurasaineiston kes-keisimmät tulokset ayrshire-rodun (ay) sonneilla esitetään taulukossa 1. Myös holstein-friisiläisten osalta tulokset olivat hyvin samansuuntaisia. Limousin on tällä hetkellä eniten käytetty rotu maitotilojen liharotusiemennyksissä. Aineiston liharo-turisteytyksistä 43 prosenttia oli limou-sin-risteytyksiä. Seuraavaksi eniten oli käytetty aberdeen angus (19 %) ja blonde

d’Aquitaine (13 %) rotuja. Charolais- ja simmental-risteytyksiä oli noin 10 pro-senttia aineiston eläimistä ja herefordeja 6 prosenttia.

ReHUn SyönniSSÄ ei eRoJaKasvatuskokeeseen valittiin kolme tällä het-kellä yleisintä liharoturisteytystä: ay× aber-deen angus, ay× limousin ja ay× blonde d’Aquitaine. Vertailuryhmänä olivat puh-taat ay-sonnit. Sonnit olivat kokeen alkaessa kuuden kuukauden ikäisiä, ja ne teuras-tettiin 18 kuukauden iässä. Kokeen aikana sonnit saivat vapaasti seosrehua, joka sisälsi nurmisäilörehua ja litistettyä ohraa; mo-lempia 50 prosenttia seoksen kuiva-ainees-ta laskettuna. Kokeessa käytetty säilörehu oli kohtuullisen hyvin sulavaa (D-arvo 672 g/kg ka) ja säilönnälliseltä laadultaan hy-vää. Sonnien saama seosrehu sisälsi energiaa 11,8 MJ/kg ka.

Sonnit söivät rehua keskimäärin 9,41 kg ka/pv kokeen aikana. Rotujen välillä ei ollut merkitseviä eroja rehun syöntimää-rissä. Ay-sonnien teuraspaino oli kokeessa keskimäärin 364 kg, ja liharoturisteytyk-set kasvatettiin koesuunnitelman mukaises-ti hieman tätä suurempiin teuraspainoihin. Teuraspainot olivat kokeessa jonkin verran valtakunnallisen teurasaineiston keskimää-räisiä teuraspainoja suuremmat. Koesonnien rehunsyönti sekä kasvu- ja teurastulokset on esitetty taulukossa 2.

RiSTeyTySTen KÄyTTö nÄKyy TiLiTySHinnaSSaLimousin on tällä hetkellä eniten käytetty rotu maitotilojen liharotusiemennyksissä. Tämä on tulosten pohjalta varsin perustel-tua, sillä limousin-risteytyksillä saavutetaan hyvät kasvutulokset ja ruhot luokittuvat hyvin. Myös blonde d’Aquitaine -rotu so-pii erinomaisesti maitotilojen liharotusie-mennyksiin, sillä se on aineiston perusteella selkeästi vähiten rasvoittuva rotu. Myös kas-vu- ja lihakkuusominaisuudet ovat risteytys-käytössä hyvät.

Liharoturisteytysten paremmat teura-sominaisuudet näkyvät naudanlihantuot-tajan saamassa tilityshinnassa. Laskelmien perusteella blonde d’Aquitaine-, charolais-, limousin- ja simmental-risteytyksillä eläin-

kohtainen teurastili on 19–23 prosenttia suurempi puhtaisiin ay-sonneihin verrattu-na. Aberdeen angus - ja hereford-risteytyk-sillä teuraspaino ja ruhojen lihakkuus olivat suuria rotuja matalammat, joten myös ti-lityshinta jää matalammalle tasolle, mutta kuitenkin 11–12 prosenttia suuremmaksi kuin puhtaalla ay-sonnilla.

Kasvatuskokeen perusteella rehujen syönnissä ei ole merkitseviä eroja rotuyhdis-telmien välillä. Saadut erot teurastilityksessä kuvaavatkin hyvin rotujen välistä taloudel-lista eroa loppukasvattajan kannalta. Ristey-

tysvasikan hieman korkeampi hinta puhtaa-seen maitorotuiseen vasikkaan verrattuna pienentää jonkin verran teurastilityksen yh-teydessä saatua taloudellista hyötyä.

arto huuskonen ja Maiju Pesonen, MTT, hilkka Kämäräinen ja risto Kauppinen, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lisätietoja: arto.huuskonen@mtt.fi, puh. 029 531 7237

Maito- ja liharodun risteytyksillä tehoa naudanlihantuotantoonLiharotusiemennyksiä lisäämällä voidaan tehostaa lehmävalintaa ja parantaa eläinainesta maidontuotantotiloilla. Lihantuotanto tehostuu maitotiloilta peräi-sin olevien risteytysvasikoiden avulla. Paremmat teurasominaisuudet näkyvät myös tuottajan saamassa tilityshinnassa.

Blonde d’aquitaine-rodulla on hyvät kasvu- ja lihakkuusominaisuudet.

MaiJU PeSonen, MTT

2 palstaa

Taulukko 1. Risteytyssonnien kasvu- ja teurastulokset valtakunnallisessa teu-rasaineistossa puhtaisiin ayrshire-sonneihin verrattuna.

Rotu AY × AY AY × AB AY × BA AY × CH AY × HF AY × LI AY × SI

Eläinmäärä, kpl 164 812 2 329 1 466 1 044 782 5 293 1 270

Kasvatusaika, pv 592 596 583 586 588 590 583

Nettokasvu, g/pv 532 576 616 629 580 605 628

Teuraspaino, kg 330 357 374 383 356 372 381

Lihakkuusluokka, 1-15 4,7 6,0 7,4 7,1 5,8 7,3 6,4

Rasvaisuus, 1-5 2,4 3,1 2,2 2,5 3,2 2,6 2,7

Rotukoodit: AY = ayrshire, AB = aberdeen angus, BA = blonde d’Aquitaine, CH = charo-lais, HF = hereford, LI = limousine, SI = simmental.Lihakkuusluokka (EUROP): 4 = O-, 5 = O, 6 = O+, 7 = R-, 8 = R.Rasvaisuusluokka (EUROP): 1 = rasvaton, 5 = erittäin rasvainen.

2 palstaa

Taulukko 2. Kasvatuskokeen keskeisimmät tulokset.

Rotu AY × AY AY × AB AY × LI AY × BA

Eläinmäärä, kpl 9 9 9 9

Rehun syönti, kg ka/pv 9,40 9,56 9,21 9,44

Rehun syönti kokeen aikana, kg ka 3 375 3 384 3 343 3 351

Elopaino, kg

Kokeen alussa 224 239 226 236

Kokeen lopussa 685 697 696 703

Nettokasvu, g/pv 708 742 765 797

Teurastulokset

Teuraspaino, kg 364 381 387 398

Teurasprosentti 53,1 54,6 55,6 56,7

Lihakkuusluokka, 1-15 5,7 6,7 7,9 8,1

Rasvaisuusluokka, 1-5 3,1 4,3 3,5 3,0

Rotukoodit: AY = ayrshire, AB = aberdeen angus, BA = blonde d’Aquitaine, LI = limou-sine.Lihakkuusluokka (EUROP): 4 = O-, 5 = O, 6 = O+, 7 = R-, 8 = R.Rasvaisuusluokka (EUROP): 1 = rasvaton, 5 = erittäin rasvainen.

18

Työhuone on omassa kodissa Jyväskyläs-sä. Siellä MTT:n erikoistutkija Saija Rasi kirjoittaa tutkimusartikkeleja ja laatii uusia hankehakemuksia, joiden aiheet liittyvät ravinteiden kierrätykseen. Niihin Rasi tuo mukaan energianäkökulmaa.

Rasin tutkijanura alkoi yliopistolla, jon-ne hän jäi työskentelemään tohtoriksi väitel-tyään. MTT:n tutkimusaiheet ja tekemisen käytännönläheisyys vetivät puoleensa. Kaksi vuotta sitten MTT:llä aloittanut Rasi pääsi mukaan sisällöntuottajaksi W-Fuel-hank-keeseen, jossa tutkittiin liikennebiokaasun käyttömahdollisuuksia. Biokaasua hän oli tutkinut jo väitöskirjaa tehdessään.

– Olen väitellyt biokaasun koostumuk-sesta ja sen puhdistamisesta biometaaniksi. Uusiutuvan energian ja bioenergian tutki-mus kiinnostaa.

TieToiSUUS on LiSÄÄnTynyTRasin mukaan ihmisten tietoisuus uusiutu-vista energiavaroista on lisääntynyt. Enää ei kysellä, mistä asiassa on kyse. Maailman-parantajalle tietoisuuden lisääntyminen on mieluista.

– Fossiiliset energiavarat ovat rajattuja ja saastuttavia. On mielenkiintoista tutkia muitakin vaihtoehtoja.

Biokaasu on yksi tapa edistää uusiutu-vien luonnonvarojen energiakäyttöä. Bio-kaasun käytön tulevaisuus riippuu yleisesti energian hinnan kehityksestä. Nyt Suo-messa on muutama biokaasulaitos, samoin puhdistuslaitteistoja, joissa voidaan tuottaa biometaania, ja maakaasuverkon yhteyteen kehitetään tankkausasemia.

– Jos asiat menevät eteenpäin, ja inves-tointien hinnat alkavat laskea, maanviljeli-jöiden on helpompi perustaa biokaasulai-toksia. Investointikustannukset ovat vielä aika korkeita.

RUTiiniT RyTMiTTÄVÄTRasi päätyi uusituvan energian pariin sat-tuman kautta. Luonnontieteet kiinnosti-vat, mutta oli vaikeaa löytää oikea ala. Hän opiskeli aluksi fysiikkaa, joka oli turhan teo-reettista.

– Yliopistolla selasin opinto-oppaita ja löysin ympäristötieteen. Siinä pääsi yhdistä-mään eri luonnontieteen aloja. Se on sopiva sekoitus, kun on vähän kaikesta kiinnostunut.

Energiakysymysten setviminen kotitoi-mistossa on sujunut Rasin mukaan hyvin.

– Pidän rutiineista kiinni, lapset menevät hoitoon, ja olen töissä kello 8, syön lounaan ja lapset tulevat kello 16 jälkeen kotiin. Yk-sin työskennellessä tulee pidettyä vähem-män kahvitaukoja.

Kirjoittamisen lisäksi työpäivät täyttyvät neuvotteluista ja kokouksista. Kerran viikossa Rasi matkustaa Jokioisille. Ne päivät täytty-vät yleensä ihmisten tapaamisesta. Jokioisissa on mahdollisuus myös laboratoriotöihin.

– En työskentele säännöllisesti laborato-riossa, ennemminkin suunnittelen kokeita.

LaKiKieMURoiden SeTViMiSTÄRasin mukaan teknisiä ratkaisuja uusiutu-van energian hyödyntämiseksi on olemassa.

– Kulloiseenkin tilanteeseen sopivien rat-kaisujen löytäminen on vaikeaa niin, että energiantuotanto ja elinkaari ovat tehok-kaita. Energian tehokas hyödyntäminen on ongelma myös fossiilisilla energiamuodoilla. Myös sitä pitää tehostaa.

Haasteisiin liittyvät myös poliittiset ja la-kisääteiset asiat: kun tehdään uusi sovellus, pitää usein setviä poliittisia ja lakisääteisiä

kiemuroita. Hajautetuissa energiamuodoissa kustannukset kohdistuvat usein yksityisille henkilöille. Jos on lisäksi lakisääteinen este, kynnys muutokseen voi olla korkea.

– Lakiasiat eivät sinänsä kuulu tutkijan työhön, mutta ne kulkevat rinnalla. Tutki-muksella todistetaan, että uusi teknologia on turvallista, halvempaa ja ympäristöystä-vällisempää kuin vanha.

johanna Leppänen

Sopiva sekoitusTutkija Saija rasin haaveissa on maailma, jossa uusiutuvat paikalliset ja kansalliset energiavarat saadaan valjastettua hyötykäyttöön. hän etsii työkseen vaih-toehtoja fossiilisille polttoaineille.

erikoistutkija Saija Rasin mukaan ihmisten tietoisuus uusiutuvista luonnonvaroista on lisääntynyt.

JoHanna LePPÄnen

Biokaasu on esimerkki uusiutuvien energiavarojen hyödyntämisestä. MTT:n Maaningan toimi-pisteen biokaasulaitos otettiin käyttöön vuonna 2009.

Sari LuOSTarinen/MTT:n arKiSTO

Saija Rasierikoistutkija MTT:llä, filosofian tohtori

opiskeluaikoina ajautui Jyväsky-lään, opiskeli välillä Helsingissä, mutta kotiutui uudelleen Jyväsky-lään. Kotoisin Kinnulasta, Keski-Suomesta. Kaksi lasta.

Harrastaa perheen kanssa uintia ja pyöräilyä sekä pihanlaittoa: ”Meil-lä on uusi talo. Tiedän mitä teen ensi kesänä.”

19Seuraava Maaseudun Tiede -liite

ilmestyy 28.10.2013

KoLUMni

TaLon RaKenTaMinen on riitti, jonka läpikäytyään mies on kokonainen. Vä-hintään yksi talo mieselämässä on vält-tämätön osoittamaan sen, että on ky-keneväinen rakentamaan tulevaisuuden vakaalle pohjalle.

näistä lähtökohdista olen vuoden ajan painanut vuorokaudenajasta riippumatta työmaalla, joka antaa, ottaa ja erottaa.

RaKenTaMinen kaikessa filosofisuu-dessaan on raakaa työtä. Talopaketit kaukaa kiertävä ei saa avaimia käteen yön yli. Maailmaan on syntynyt monta mutkaa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.

rakentamisesta on tullut säädeltyä ja toisaalta mahdollisuuksien rajat on le-vitetty niin lavealle, että kaiken tieto-taidon omaksuminen on kova pala edes siihen pisteeseen asti, että osaa arvioida yhteistyössä toimivien ammattilaisten ehdotuksia. Pitkän tavaran äärellä joutuu miettimään, miksi jokin tietty asia teh-dään aina juuri näin?

Valmistalojen maailmassa erityisesti sertifikaatit ovat kilpailuvaltti. Sertifi-kaatti kertoo, että tietty tuote täyttää tietyn tutkitun laatuvaatimuksen. Ser-tifikaatteja ei tarvittaisi, jos materiaalin tai tuotteen käyttäytyminen eri olosuh-teissa olisi maallikolle ymmärrettävää. Kun materiaali on teollisesti tuotettu, sertifikaatti on ainoa, johon voi luottaa. Muu saattaa olla yhtä hepreaa kuin ure-taanipullon sisältö.

eneMMÄn KUin LaadUSTa, sertifi-kaatti kertoo luontosuhteen katoami-sesta, siitä ettemme pysty enää luot-tamaan käyttämiimme materiaaleihin, koska emme tunne niitä. rakentamises-

sa asia kärjistyy, sillä tarjolla on mah-dollisuus hyvin luonnollisiin ja toisaalta täysin teolliskemiallisiin ratkaisuihin.

ekologisuuden ollessa rakentamista oh-jaava nykytrendi, herää tärkeä kysymys suhteessa käytettyihin materiaaleihin, rakennuspaikkaan ja -tapaan. juuri nyt tuijotetaan talojen energiatehokkuutta, vaikka todellisuudessa koko rakennus-prosessin ekologisuus tulisi olla tarkas-teltavana. Ongelma on, että kokonais-ekologinen ratkaisu ei ole erityisen teollinen, eikä siten tavaranvalmistajien kassavirtaa kasvattava. ainakaan vielä.

MiTÄ SiTTen on kokonaisekologinen ra-kentaminen? Vanhanaikaisia juttuja: kui-vakäymälät, jotka nykyään ovat enem-män hajuttomia, kuin mauttomia, ovat tärkeä näkökulma. Oikea rakennuspaikka on vähällä muokkauksella soveltuva ja si-ten säästeliäs. Sijainti on tietenkin kau-kana kaupungista, jotta katupöly ja saas-teet eivät syövytä sitä, mitä porkkanoilla on saavutettu. Lähilautaa pitää saada naapurista. Puurakentaminen, eristämi-nen luonnonmateriaaleilla, tuulettuva alapohja ja mahdollisimman vähän beto-nin käyttäminen säästävät sekä luon-toa että rahapussia. ekologia onkin usein myös ekonomiaa.

RaKenTaMiSen hiilijalanjälki tulisikin tuoda energiatodistuksen rinnalle ja si-ten kehittää luotettavaa rakennuskult-tuuria. Sertifioinnin kanssa pitää olla varovainen, sillä esimerkiksi vaatimus puutavaran sertifioinnille on vain yritys tappaa pienyrittäjyys ja luonnonmukai-sen rakentamisen perusteet. Maalaisjär-jellisesti ymmärrettävän rakentamisen avulla voidaan myös ehkäistä muutama syntymässä oleva homekoulu jo ennen aikojaan. Siihen eivät sertifikaatit auta.

Miehen kuuluu rakentaa talo

aapo Korkeaoja aapo.korkeaoja@gmail.com

LaMPaiTa

Suomen kartanopuutarhoissa on vielä paljon inventoitavaa

MTT on koonnut yhteen kartoituksia suo-malaisten ja virolaisten historiallisten puu-tarhojen rakennuksista ja rakenteista sekä historiasta, maisemakokonaisuudesta, suun-nitteluhistoriasta ja puutarhan historiasta. Erityinen kiinnostus kohdistui jo tehtyihin kasvillisuusinventointeihin.

SUoMen TiedoT HaJaLLaanTietous häviämisuhan alla olevasta vanhas-ta kasvillisuudesta on erittäin oleellista, jotta historiallisten puutarhojen omistajat ym-märtävät vaalia biologista kulttuuriperintöä ja näin ylläpitää puutarhojen biodiversiteet-tiä. Kansallinen kasvigeenivaraohjelma on perustettu tukemaan näiden tavoitteiden saavuttamista.

Suomesta ja Virosta löytyi lukuisia inven-toimattomia kohteita, vaikka Viron histori-allisia puutarhoja onkin inventoitu useiden vuosikymmenten aikana johdonmukaises-ti ja keskitetysti. Sen sijaan Suomessa tieto historiallisten puutarhojen inventoinneista on hajallaan, ja ne ovat useiden tahojen ja henkilöiden tekemiä.

Kartanopuutarhat olivat merkittävin puutarhatyyppi kummassakin maassa. In-ventointiaineiston perusteella suurimmasta osasta puutarhakohteita löytyy vanhaa kasvil-lisuutta. Joukossa on sellaisia historiallisesti merkittäviä puutarhoja, joissa on vielä jäljellä erityisen vanhaa puutarhakasvillisuutta.

TUnnUSKaSVi oPaSTaa Kasvigeenivaraohjelman myöntämillä his-toriallisen puutarhan tunnuskasvistatuksel-

la halutaan lisätä vanhan puutarhakasvilli-suuden arvostusta Suomessa. Ensimmäiseksi tunnuskasviksi nimettiin vuonna 2012 Hel-singin Vanhakaupungissa Annalan puutar-hassa kasvava jalosyreeni A-20.

Kasvigeenivaraohjelma myöntää hake-muksesta julkisten historiallisten puutarho-jen kasveille tunnuskasvistatuksia. Valittava tunnuskasvi edustaa kohdepuutarhan alku-peräistä tai ainakin 50 vuotta vanhaa kasvi-kantaa. Valinnan perusteena käytetään saa-tavilla olevia selvityksiä ja dokumentteja.

Kohdepuutarha saa käyttöönsä tunnus-kasvista tehdyn selvityksen ja esitteen, joita voi hyödyntää puutarhamatkailussa. Tun-nuskasvinimitystä voi anoa kasvigeeniva-rojen verkkosivulta osoitteesta www.mtt.fi/kasvigeenivarat.

Maarit heinonen ja Merja hartikainen, MTT

Lisätiedot: merja.hartikainen@mtt.fi, p. 029 531 7185

Suomessa ja Virossa on monia, jopa euroopan mittakaavassa merkittäviä his-toriallisia puistoja. Tähän mennessä näiden puutarhojen tilasta on hajanaisia tietoja, esimerkiksi siitä, mitä ja kuinka paljon puutarhakohteita Suomessa ja Virossa on inventoitu.

FaktaMTT kokosi inventointitiedot yh-teensä 1 075 historiallisesta puutar-hasta puistomatkailua ja vanhojen puistojen kunnostusta edistävässä eU-rahoitteisessa devepark-hank-keessa. Puutarhoista 455 sijaitsee Suomessa ja 620 Virossa.

Viron tiedot ovat sangen kattavat itä-Viron maakunnasta. Suomen osalta tiedot keskittyvät etelä-Suo-men historiallisiin puutarhoihin. Suomen tiedot koottiin 70 asian-tuntijalta, joilla on joko henkilö-kohtaista tai asemansa puolesta saatua tietoa inventoinnista ja his-toriallisista puutarhoista. Viron tie-dot kokosi dendrologi Urmas Roht.

Raportti historiallisten puutarho-jen inventoinneista: http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraport-ti88.pdf

ilmianna MTT:lle kartanoiden kasviaarteetOmistatko hämäläisen kartanon tai oletko työskennellyt kartanopuutarhassa? Millais-ta kasvillisuutta kartanopuutarhassa kasvaa? MTT kerää tietoja Kanta- ja Päijät-Hämeen kartanopuutarhojen vanhasta puutarhakas-villisuudesta.

Tutkimuksessa kerätään perustietoa puu-tarhoista ja luetteloidaan puutarhojen alku-peräinen tai yli 50 vuotta vanha kasvillisuus ja niihin liittyvä perimätietous. Kasveista kerätään myös valikoidusti näytteitä jatko-tutkimuksia varten. Tutkimus liittyy Karta-nokasvit-hankkeeseen, jota rahoittaa Suo-men kulttuurirahaston Hämeen rahasto.

Tutkimus täydentää Historiallisten puu-tarhojen ja puistojen inventoinnit Suomessa -selvitystä, ja tiedot lisätään valtakunnalli-seen historiallisten puutarhojen inventoin-titieto -tietokantaan. Tutkimuksen aikana osalle julkisten kartanopuutarhojen merkit-tävistä vanhoista kasvikannoista myönne-tään historiallisen puutarhan tunnuskasvi -status. Statuksen myöntää Kansallinen kas-vigeenivaraohjelma.

Vanhasta kasvillisuudesta voi kertoa säh-köisellä lomakkeella: www.mtt.fi/kasvigee-nivarat

Lisätietoa ja yhteydenotot: merja.hartikainen@mtt.fi, p. 029 531 7185

20

Maistele villivihanneksia kerätessäsi, sillä niidenkin maku vaihtelee perimän ja kasvupaikan mukaan. Voikukan ma-kua voit miedontaa peittämällä nuo-ren ruusukkeen esimerkiksi kukkaruu-kulla viikoksi.

Nokkoskeitto neljälle1 l nuoria nokkosen versoja tai nokko-sen lehtiä1 l maitoa4 rkl vehnäjauhoja1 tl suolaapippuria myllystä

Huuhtele nokkosen versot hyvin. Kei-tä niitä vedessä muutama minuutti ja hienonna ne. Sekoita vehnäjauhot 2 dl:aan maitoa. Kiehauta loput 8 dl:aa maitoa teflonkattilassa ja lisää maito-vehnäjauhoseos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.

Keitä edelleen noin 10 minuuttia hyvin sekoittaen. Lisää loppuvaiheessa hienonnetut nokkoset ja kiehauta. Lisää suola ja ripaus vastajauhettua pippuria.

Voit kokeilla mausteena myös kur-kumaa. Siinä tapauksessa voit valmis-taa keittopohjan mittaamalla ensin kattilaan ruokalusikallisen öljyä ja tee-lusikallisen kurkumaa. Kiehauta kur-kuma öljyssä, jatka sitten kuten edellä.

Tarjoa keiton lisäkkeenä keitettyjä kananmunia

Roomansalaattia ja villivihanneksiaPieni roomansalaatti

Puoli litraa villivihanneksia: nuoria voikukan, vuohenputken, poimuleh-den, ahomansikan ja horsman lehtiä/versoja.

Lisäksi saksanpähkinöitä, öljyä (rypsi-, saksanpähkinä- tai oliiviöljyä) ja halutessa viinietikkaa.

Huuhtele villivihannekset huolel-lisesti, samoin salaatinlehdet ja linkoa ne kuiviksi. Hienonna ainekset, säästä muutamia kokonaisia lehtiä koristeeksi.

Reseptit

MTT on mukana Farmarissa 3.-6.7.2013Tule tapaamaan asiantuntijoitamme Seinäjoki Areenan sisäosastoille, kotieläinkentälle, energiaosastolle sekä erikoiskasvien luokse.

Tervetuloa vierailemaan myös Ylistaron toimipisteeseemme.

Lue lisää Farmarissa esillä olevista MTT:n teemoista: www.mtt.fi/farmari

Kasvivoittoinen ruokavalio on hyväksi ter-veydelle. Perinteinen Välimeren ruokavalio sisältää jopa kilon verran kasviksia, marjoja ja hedelmiä päivässä. Välimeren ruokavali-oon kuuluu myös, että osa kasviksista kerä-tään luonnosta, ja luonnonkasvisten keräily on ollut tärkeä osa ruokakulttuuria.

Toki pohjoisessakin luonnonkasveja on hyödynnetty, mutta keräilyperinne hiipui viime vuosisadalla meillä lähes kokonaan. Nokkoskeitto sentään kuuluu vanhempien ikäluokkien ruokamuistoihin.

RUnSaaSTi FLaVonoideJaLähiruokatrendi on lisännyt villivihannes-ten keräilyä ja käyttöä. Suomessa villivihan-neksia ei viime vuosina ole systemaattisesti tutkittu, mutta monien kasvisten tiedetään sisältävän runsaasti välttämättömiä ravinto-aineita suhteessa niiden sisältämään energia-määrään. Villivihannekset ovat siis hyvä lisä suomalaiseenkin ruokavalioon. Välimeren maissa villivihannekset ovat muun muassa tärkeä omega-3-rasvahappojen lähde.

Elintarvikkeiden koostumustietopank-ki Finelin mukaan esimerkiksi kotoisessa nokkosessa ja ruohosipulissa on alfalinolee-nihappoa 101 mg/100 g. Nokkonen tun-netaan myös tärkeänä kivennäis- ja hiven-aineiden lähteenä. Lapissa väinönputki on ollut tärkeä kasvis. MTT:n tutkimusten mukaan metsämarjojen varvut ja lehdet, kuusenkerkät ja koivun lehdet sisältävät runsaasti flavonoideja ja muita polyfenoleja.

Villivihannekset sisältävät runsaasti mui-takin bioaktiivisia yhdisteitä. Väinönputki on lääkeluettelossa, koska sen eri osia on käytet-ty rohdoksina. Viikingeillä ahomansikka oli tärkeä lääkekasvi.

TUnniSTa Ja TUnne KeRÄÄMÄSi KaSViTVillivihanneksia kerätessä ja syödessä on hy-vä muistaa varovaisuus. Opettele tuntemaan kasvit, joita aiot kerätä. Helppoja löytää ja tunnistaa ovat esimerkiksi nokkonen, vuo-henputki, poimulehti, vadelma ja koivu. Useimmat villivihannekset ovat parhaim-millaan nuorina versoina ja pieninä lehtinä.

Jos innostut villiyrteistä, voit kevään ja kesän kuluessa merkitä karttoihin tai GPS:lle hyviä keruupaikkoja, joilta olet tunnistanut vaikkapa horsman, jota ei eh-kä nuorena versona ole helppo huomata. Älä kerää villivihanneksia läheltä valtatei-

tä liikenteen saasteiden takia tai peltojen pientareilta, joilla voi olla torjunta-aineita. Juurien, oksien, kokonaisten varpujen, leh-tipuiden silmujen ja kuusenkerkkien kerää-miseen tarvitaan maanomistajan lupa.

Ota selvää, miten keräämistäsi villivihan-neksista valmistetaan ruokaa turvallisesti. Muutamia voidaan käyttää tuoreena sellai-senaan salaateissa. Osa tarvitsee ryöppäyk-sen tai pidemmän kypsennyksen. Välimeren maissa ja Keski-Euroopassa suosittuja käyt-tötapoja ovat olleet kypsennys keittämällä ja kypsän massan käyttäminen sellaisenaan tai

kastikkeella höystettynä. Ryöpättyjä yrttejä käytetään myös erilais-

ten piirakoiden täytteinä. Yrteistä voi myös valmistaa teen tapaisia juomia, joko tuoreis-ta yrteistä sellaisenaan, kuivatuista yrteistä tai hiostetuista yrteistä.

raija Tahvonen, Pirjo Mattila MTT

Lisätiedot: raija.tahvonen@mtt.fi, puh. 029 531 7791

Syö villivihanneksia ja kevennä ruokavaliotasi, hiilijalanjälkeäsi ja kauppalaskuasiLähiruokatrendi tuo villivihannekset takaisin ihmisten lautasille. ravinteikkaat villivihannekset ovatkin terveellinen lisä suomalaisten ruokavalioon.

Villivihannekset ovat hyvä lisä suomalaisten ruokavalioon, mutta ne on osattava valmistaa oikein.

jOhanna LePPÄnen

FaktaLisätietoja ja käyttövinkkejä löytyy esimerkiksi seuraavilta internetsivuilta:

http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/yrtit/

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/MKn_SiVUSTo/12_KotitalousJaRuo-ka/03_VinkitarkeenJaJuhlaan/Villivihannekset/PerustiedotKasveista

http://www.martat.fi/piirit/uusimaa/tapahtumakalenteri/villivihannekset/

elintarvikkeiden koostumustiedoista: (http://www.fineli.fi/)