Maaseudun Tiede 1/2013

Ennen kuin uusi kasvilajike on edennyt ja-lostajan ideasta viljelyyn, taustalla on kym-menen vuotta työtä ja valtava määrä sen ai-kana tuotettua numerodataa.

Suomalainen Boreal Kasvinjalostus tuot-taa vuosittain useita uusia viljelykasvilajik-

keita markkinoille. Yleensä jalostustyön läh-tökohtana on esimerkiksi viljaa jalostavan teollisuuden esittämät toiveet siitä, millai-sia ominaisuuksien yhdistelmiä lajikkeisiin toivotaan.

Sen jälkeen jalostaja valitsee risteytettä-

vät lajikkeet, jotka kylvetään kasvihuonei-siin.

Itse risteytys on yksinkertainen tapahtu-ma mutta työläs: siitepölyä töpötetään käsi-työnä hedelmöitettävän kasvin emiin.

Sivut 10–11

Paikallisiin olosuhteisiin sopivat lajikkeet ovat sadon onnistumisen tae. Viralliset lajikekokeet auttavat viljelijöitä tekemään oikeita valintoja.

Koko 2000-luku on ollut poikkeuksellisten säiden aikaa kui-vuus- ja hellejaksoineen. Viime kasvukaudella ongelmia tuotti sa-teinen sää, ja sateet katkaisivat kylvöt pariksi kolmeksi viikok-si. Viime kesänä aikaiset lajikkeet toivat tuotantovarmuutta.

Sivu 3

Oikuttelevat säät varjostivat viime kasvukautta

Liite 1/2013 | 22.3.2013

Tuomikirvat vähissä keväälläSyksyn munalaskenta ennustaa pientä tuomikirvakantaa kevääksi. Tarkkailua ei kuitenkaan kannata unohtaa.

Sivu 8Tattarin suosio kasvaa SuomessaTattarin viljelyn suosio on kasvanut noin kolminkertaiseksi muutamassa vuodessa. Satovaihtelut ovat vielä suuria.

Sivu 9

Jalostuksella saadaan kestävyyttäTaudinkestävyyden saavuttaminen on kilpajuoksua taudinaiheuttajia vastaan. Työ vaatii pitkäjänteisyyttä.

Sivu 15

Valkuaista kokonaan kotimaisin voiminRehuissa käytetty tuontivalkuainen voi-daan tulevaisuudessa korvata kokonaan kotimaisella tuotannolla.

Sivu 16

Osa elämän kiertokulkuaLaboratoriomestari Leena Puura haluaa selvittää, miten fosforia voitaisiin kier-rättää tehokkaammin.

Sivu 18

Ruisleipäviljassa satoisuutta on haettu hybridilajikkeista… S. 5Jo ensimmäinen vuosi vaikuttaa kuminan satoon… S. 14

Suussa sulavan suklaakakun voi koris-tella makeisilla.

Sivu 20

Kaakaon polyfenolit voivat edistää terveyttä… S. 20

Varmuutta viljelyyn uusilla lajikkeilla

Ongelmat tuleentumisessa eivät välttämättä aiheuta korjuuvaikeuksia.TaPio TuomeLa/mTT

oLga PihLman/mTT

MTT:n laboratorioissa tutkitaan monen-laisia näytteitä.

SePPo SamuLi

Kumppani tositarkoituksella

Jalostustyöntekijä Sari Jaaksi on poistanut rypsin kukasta sen siitepölyä sisältävät heteen. Sen jälkeen hän töpöttää sitä vasten toisen rypsila-jikkeen kukkaa. Tavoitteena on yhdistää siitepölyssä oleva perimä siemenen kasvattavan kukan perimään.

uusia lajikkeita kehitetään risteyttämällä haluttuja ominaisuuksia perimässään kantavia lajikkeita toisiinsa. Käytännössä se tehdään siirtämällä siitepölyä kukinnosta toiseen.

Raija TahVonen

2

Liite 1/2013

ViRaLLiSTen LaJiKeKOKeiden koe-paikkaverkko muuttuu vuonna 2013. Jotta lajikekokeiden jatkuvuus voidaan turvata, kokeiden kenttätöistä yhä suurempi vastuu siirtyy MTT:n ulkopuolelle. Nyt tehdyillä järjestelyillä pyritään saamaan 15 prosentin alennus tilaajilta perittäviin testausmak-suihin.

Osasta MTT:n koeasemia jouduttiin luopumaan 1990- ja 2000-luvulla kiintei-den kustannusten alentamiseksi. Har-ventunutta koepaikkaverkkoa paikattiin ulkoistamalla kokeita neuvonnan ja liike-laitosten koetiloille.

VuOden 2012 aLuSSa lajikekokeiden suorittamisesta perittävää korvausta ko-rotettiin 30 prosenttia, jotta lajikekokeet eivät olisi muodostuneet MTT:lle voi-makkaasti tappiollisiksi. Suuret hinnanko-rotukset olisivat lopulta johtaneet viljojen ja nurmien lajikekokeiden tilausten loppu-miseen Suomessa, kuten oli käynyt jo ai-emmin avomaan vihannesten lajikekokei-den kanssa.

LaJiKeKOKeiden KuSTannuSTen alentamiseksi MTT:llä Piikkiössä tehtä-vät lajikekokeet loppuvat ja siirtyvät Boreal kasvinjalostukselle. Viljalajikkeiden testaus loppuu Mikkelissä, ja Maaningalta ne siir-tyvät Jyväskylän seudulle Boreal Kasvinja-lostuksen tekemiksi. Maaningalla jatkavat nurmikasvien lajikekokeet. Mahdollisia uusia MTT:n ulkopuolisia kokeita ovat myös Borealin järjestämät rypsikokeet Ou-lun ja Jyväskylän seudulla.

Kevätvehnän ja kauran kokeet tule-

vat jakautumaan lyhyen ja pitkän kasvu-ajan kokeisiin. Lyhyen kasvuajan kokeessa Ruukki tulee kevätvehnällä uudeksi koe-paikaksi. Rapsin testaus keskittyy enem-män I- ja II-vyöhykkeille ja III-vyöhyk-keen koe jää pois.

JOTTa LaJiKKeeSTa olisi uusia koetu-loksia saatavilla, neuvonnallisia lajikkeita yritetään saada takaisin kokeisiin virallisia lajikkeita 30 prosenttia alhaisemmalla tes-taushinnalla. Neuvonnallisten lajikkeiden mukanaolo parantaa koesarjojen luotetta-vuutta ja koetulosten käyttökelpoisuutta viljelijöiden ja neuvonnan tarpeisiin.

uLKOpuOLiSeLLa hankerahoituksella tehtäväksi suunniteltuja pilottikokeita uu-silla koepaikoilla ei pystytä näillä näkymin aloittamaan keväällä 2013, sillä lajikeko-keiden kehittämistyö on jäänyt ilman han-kerahoitusta osana suurempaa hankekoko-naisuutta. Alkanutta kehitystyötä jatketaan kuitenkin vielä tulevina vuosina.

anTTi Laine, MTT

Lisätiedot: [email protected], puh. 029 531 7431

Viljelijöiden valmius muuttaa viljelykäy-täntöjä on tärkeää sopeuduttaessa ilmas-tonmuutokseen. Valppaudella voidaan parhaiten hyötyä ilmastonmuutoksen mah-dollisuuksista, mutta välttää siihen liittyvät mittavat riskit.

Kasvilajivalikoiman ennakoidaan mo-nipuolistuvan, kun kasvukausi pitenee. Toisaalta kasvukausillemme tyypilliset sää-vaihtelut voivat entisestään yleistyä ja ääre-vöityä. Tämä saattaa hillitä kiihkeintä intoa lisätä uusien lajien ja myöhäisten lajikkei-den viljelyä.

Kasvinviljely on kohdannut 15 viime vuoden aikana monia ilmastonmuutokselle tunnusomaisia sääilmiöitä. Viljelijät hyö-dyntävät kasvukauden aikana kertyneen kokemuksen seuraavan vuoden viljelypää-töksien teossa.

Sääilmiöihin reagointi näkyy, vaikka yleiset viljojen markkinanäkymät vaikut-tavatkin suuresti eri lajien viljelyhalukkuu-teen. Alhainen sertifioidun siemenen käyt-töaste osaltaan jarruttaa muutosherkkyyttä.

aiKaiSeT LaJiKKeeT Ja OhRa SuOSiOSSa Vehnän viljelyala on kasvanut viimeisen 15 vuoden aikana, kun taas ohra- ja kaura-alat ovat hivenen pienentyneet. Lisäksi viljelijät ovat siirtyneet 2–3 päivää myöhemmin tu-leentuviin ohralajikkeisiin. Myöhäisyyden suosiminen näkyi myös vehnällä ja kaural-la, joskin ohraa lievempänä. Tämä selvisi, kun MTT:n virallisten lajikekoeaineistojen lajikkeiden aikaisuuseroja kuvaavat tiedot kytkettiin maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen viljalajien ja -lajik-keiden viljelyn alueellisiin yleisyystietoihin.

Sateinen tuleentumis- ja korjuukausi li-säsivät seuraavan vuoden ohra-alaa, kuten myös aikaisimpien vehnälajikkeiden suo-siota. Ohran osuus alasta kasvoi vehnän kustannuksella myös, jos edellisellä kasvu-kaudella kului paljon päiviä kylvöistä tu-

leentumiseen. Toisaalta viljelijät suosivat myöhäisiä kauralajikkeita, jos lämpösum-maa kertyi edellisenä kesänä runsaasti ja korjuille päästiin aikaisin.

Ohran sekä aikaisten kaura- ja vehnä-lajikkeiden voi olettaa olevan suosiossa tu-levana kasvukautena. Siemenen saatavuus heikentänee kuitenkin viljelijän valinta-mahdollisuuksia. Olihan korjuukausi 2012 varsin haasteellinen siementavaran laadulle.

Pirjo Peltonen-Sainio, Lauri jauhiainen, mTT


Lajikekokeiden koepaikkaverkko muuttuu

Viljelijöillä hyvä valmius sopeutua ilmastonmuutokseenVaikka viljelykasvivalikoimamme on rajallinen, viljelijät vaihtavat ketterästi aikaisista myöhäisiin viljalajeihin ja -lajikkeisiin tai päinvastoin edellisen kasvukauden kokemusten perusteella.

Lajien ja lajikkeiden aikaisuuserot parantavat viljelyn riskienhallintaa ja ilmastonmuutok-seen sopeutumista.

uLLa jauhiainen/mTT

TOiMiTTanuT:johanna Leppänen, mTT

70. vuosikertaiSSn 1796-8763 (painettu)iSSn 1796-8771 (verkko)www.mtt.fi/julkaisut/ maaseuduntiede/haku.html

YhTeiSTYöSSä: TOiMiTuSKunTa:mTT: jyrki aakkula,markku järvenpää,juha-matti Katajajuuri,johanna Leppänen,Pekka uimari,hilkka Vihinenmaaseudun Tulevaisuus: heikki Vuorela

MaaSeudun Tiedemaa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskushumppilantie 9 a31600 jokioinen029 5300 700www.mtt.fi

MTT on johtava ruokajärjestelmän vastuullisuutta ja kilpailukykyä kehittävä tutkimuskeskus. Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yhteistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

FaktaTarkastelu lajien ja lajikkeiden vaihtamisherkkyydestä täydentää aiempia MTT:n tekemiä tutkimuk-sia viljelijöiden muutosvalmiudes-ta. niiden mukaan viljelijät ovat muun muassa taipuvaisia aikais-tamaan kevätkylvöjä termisen kasvukauden aikaistuttua erityi-sesti 2000-luvulla sekä vähentä-mään syysvilja-alaa pahojen tuho-talvien jälkeen.

uusien lajien ja lajikkeiden vilje-lyyn ottaminen on eräs keskei-simpiä keinoja monimuotoistaa viljelyä ja sopeutua ilmastonmuu-tokseen. Myös tulevaisuudessa viljelijöiden käytössä tulee olla eri aikaisuusluokan lajikkeita tasa-painoiltaessa hyötyjen ja riskien välillä.

3

Viime kasvukausi oli poikkeus 2000-luvul-la, muttei laajemmassa tarkastelussa. Säät oikuttelivat eivätkä kasvustot käyttäytyneet totutulla tavalla. Lämpösummaa kertyi kes-kiarvojen mukaan, mutta ilman 2000-lu-vulle tyypillisiä helteitä.

Kylvöt käynnistettiin tavanomaiseen aikaan, joskin 2000-luvulla kylvöille on yleensä päästy hyvin aikaisin. Sateet kat-kaisivat kylvöt 2‒3 viikoksi. Juuri sateet ja niiden jakautuminen tekivät kasvukaudesta haasteellisen, ja haasteet kasvoivat korjuu-kautta kohti.

VuOTuiSeT pOiKKeaMaT OVaT SuuRiaKylvöjen siirtyminen myöhemmäksi voi viivästyttää puinneille pääsyä. Viralliset la-jikekoeaineistot kuitenkin paljastavat, että viivästys kylvöissä ei keskimäärin kostau-du viivästymänä tuleentumisessa. Jos ohran kylvöille päästään viisi päivää myöhässä, kasvusto on puintikypsää neljä päivää jälki-junassa. Vehnällä ja kauralla viivästymä kor-jaantuu ohraa vähemmän.

Mitä enemmän kylvöt viivästyvät, sitä lämpimämmissä oloissa kasvustot kehitty-vät. Tämä antaa kylvöjen myöhästymistä anteeksi, joskin sadosta tinkien.

Vuotuiset poikkeamat ovat kuitenkin suuria eikä viime kesä mennyt keskimääräis-ten nuottien mukaan. Kesällä 2012 ei esiin-tynyt puintikypsyyteen jouduttavia lämpö-jaksoja. Ensimmäisen kerran 2000-luvulla kylvöjen myöhästyminen kostautui yhä suu-rempana tuleentumisen viivästymänä. Satei-set ja viileät olot pitivät kasvustot vihreinä.

ei aina KORJuuOngeLMiaTuleentumisessa ilmenee suurta vuotuis-ta vaihtelua riippuen lämpötilasta, muista säätekijöistä sekä viljelytoimista. Tuleentu-misaika vaihtelee enemmän kuin kylvöjen ja tähkälle tulon ajoittuminen.

Tuleentumisen viivästyminen ei väistä-mättä johda korjuuongelmiin, joskin se li-sää riskejä. Vuosikymmenet eroavat suuresti toisistaan, kun tarkastellaan tuleentumisen jälkeisiä oloja virallisten lajikekoeaineistojen perusteella.

Esimerkiksi kauralla suuria korjuuongel-mia ilmeni reilulla kolmanneksella 1970- ja 1980-luvun vuosista, mutta ainoastaan kahdesti 2000-luvulla ja kerran 1990-lu-vulla. Toisaalta 1970- ja 1980-luvuilla alle viidennestä vuosista voitiin luonnehtia kor-juuoloiltaan ongelmattomiksi. 2000-luvulla niitä oli reilu kolmannes ja 1990-luvulla liki puolet vuosista.

MYöhäiSTen LaJiKKeiden aiKa TuLOSSaAikaisuus olisi ollut kiistaton valttikortti viime kesänä. Aikaisuuden tuomaa tuotan-tovarmuutta ei ole kuitenkaan tarvittu mer-kittävässä määrin muina 2000-luvun kesinä ‒ eikä itse asiassa 1990-luvullakaan.

Äärimmäistä myöhäisyyttä tulee kuiten-kin näin pohjoisissa tuotanto-oloissa kavah-taa, varsinkin vehnällä. Myöhäisten lajikkei-den aika koittaa ilmaston yhä lämmetessä.

Tuleentumattomia ja myös tuleentunei-ta kasvustoja jäi puimatta. On vaikea sanoa, syntyikö ongelma kylvöjen myöhästymisen

ja myöhäisten lajikkeiden käytön tuloksena vai siksi, että viimeiset 20 vuotta ovat tuu-dittaneet meidät kärsivällisesti odottelemaan puintipoutien ilmaantumista. Taustalla lie-nevät kaikki nämä syyt yhdessä.

Pirjo Peltonen-Sainio ja Lauri jauhiainen, mTT


Viime kasvukausi oli poikkeus poikkeusten joukossaVuosi 2012 oli poikkeuksellisten haasteiden kasvukausi, jota erityisesti sateet varjostivat. Koko 2000-luvulla on koettu ilmaston lämpenemiselle tyypillisiä piirteitä, kuten helle- ja kuivuusjaksoja mutta myös puintipoutia. Kesän 2012 oloissa lajikkeiden aikaisuuserojen merkitys korostui pitkästä aikaa.

2 palstaa

Kevätviljalajikkeilla on merkittäviä eroja kasvuajassa kylvöstä tuleentumiseen. Aineisto: MTT Viralliset lajikekokeet.

Päivien lukumäärä Tehoisa lämpötilasumma (°C)

Kevätvilja Aikaisin kolmannes

Myöhäisin kolmannes

Aikaisin kolmannes

Myöhäisin kolmannes

Ohra 83–91 96–102 784–866 913–961Kaura 91–98 102–106 872–921 952–991Vehnä 96–102 104–110 932–973 990–1050

1970----

19791980 19891990 19902000 2012

2012

Poikkeama kylvöjen käynnistymisessä (päiviä)

Poik

keam

a tu

leen

tum

ises

sa (

päiv

iä)

-20 -10 0 10 20

40

20

0

-20

-40

1987

Aikaisten lajikkeiden viljely on eräs tärkeim-piä riskienhallinnan keinoja lyhyen kas-vukauden oloissa. Myöhäisten lajikkeiden suosio on kasvanut. Lajikkeen myöhäisyys on riskitekijä, mutta tuotanto-olomme ovat muuttumassa.

Virallisten lajikekokeiden mukaan ai-kaisimmat ohrat kypsyvät 83 päivässä, kun myöhäisimmillä kypsyminen kestää lähes 20 päivää pidempään. Kauralla ja vehnällä pelivara jää pienemmiksi, noin 15 päivään.

Kasvukauden pituus vaihtelee alueelta toiseen, mutta myös alueen sisäiset vuosi-vaihtelut ovat suuria. Maan eteläosissa ker-tyy kahdesti vuosikymmenessä 1200 asteen lämpösumma kylvöistä syyskuun puoliväliin. Kahdesti on tyytyminen 900 asteeseen. Poh-janmaalla päästään kerran kymmenessä vuo-

dessa 1100 asteen kertymään, kun taas 800 asteen kertymä koetaan keskimäärin kahdesti.

Laji- ja lajikevalinnalla on merkitystä tuleentumisen varmistamisessa. Todennä-köisyys tuleentua 92 päivän kuluessa kyl-vöistä on aikaisilla ohrilla suuri (79‒100 % kylvöajasta riippuen), myöhäisillä ohrilla kohtuullinen (30‒76 %), aikaisilla vehnillä vähäinen (17‒22 %) ja myöhäisillä vehnillä olematon (4‒5 %).

Pirjo Peltonen-Sainio, Lauri jauhiainen, mTT

Lisätiedot: [email protected], puh. 029 5317610

aikaisuus on viljelyvarmuuden turva

Mitä enemmän kylvöt viivästyvät, sitä lämpimämmissä oloissa kasvustot kehittyvät. Tämä antaa kylvöjen myöhästymistä anteeksi, mutta sato voi jäädä pienemmäksi.

Viime kesän kylvöt käynnistyivät pitkän keskiarvon mukaisesti, joskin 2000-luvulla totuttua myöhemmin. Tämä viivästytti tuleentumista. Tilanne oli kuitenkin hankalin, jos sateet katkaisivat kylvöt. Vuosi 1987 on lähihistorian pahin katovuosi. aineisto: MTT Viralliset lajikekokeet 1970-2012

4

Aikaisuus ja lujakortisuus ovat tärkeitä te-kijöitä valittaessa kauralajikkeita maan kes-ki- ja pohjoisosiin. Myöhäiset lajikkeet ovat satoisampia, mutta silloin myös riskit sadon-korjuun epäonnistumiselle ja laadun heikke-nemiselle lisääntyvät.

Viime vuonna viljellyimmät lajikkeet oli-vat Belinda, Fiia, Veli, Eemeli ja Peppi. Niitä viljeltiin puolella koko Suomen kaura-alasta. Kauraa viljeltiin viime vuonna 352 600 heh-taarilla. Kauran viljely on ollut yhtä suosittua viimeksi vuonna 2008.

SeiTSeMän LaJiKeTTa LueTTeLOOnVuosina 2011 ja 2012 lajikeluetteloon hy-väksyttiin seitsemän satoisaa kauralajiketta. Wilhelmiina (Boreal 2012) on kasvuajaltaan Fiian luokkaa oleva, merkitsevästi satoisampi lujakortinen lajike. Sen hehtolitran paino on korkea ja kuori ohut. Aikaisena se menestyy hyvin IV-viljelyvyöhykettä myöten. Lajike on tasaisen satoisa kaikilla maalajeilla.

Haga (Graminor, Norja 2012) on kasvu-ajaltaan Roopen luokkaa, mutta satoisuudel-taan parempi. Lajike menestyy erinomaisesti pohjoisemmillakin vyöhykkeillä. Korrenlu-

juudeltaan se on Roopea parempi, Belindan luokkaa. Haga pärjää kaikilla maalajeilla. Ydinsato on korkea, myöhäisempien tasoa.

Vinger (Graminor, Norja 2012) on neljä päivää Belindaa aikaisempi ja yhtä satoisa la-

jike. Se on ollut III-vyöhykkeellä ja karkeil-la kivennäismailla satoisampi. Jyväkoko on isompi kuin aikaisemmilla lajikkeilla, ja ydin-sato on korkea. Vinger on Belindaa pitempi, mutta korrenlujuudeltaan samaa tasoa.

Mirella (Boreal 2011) on korrenlujuudel-ta ja satoisuudeltaan Belindan tasoa, vaikka se on kaksi päivää aikaisempi. Laadultaan la-jike on keskimääräinen. Se soveltuu elintar-viketeollisuuteen muun muassa ohuehkon kuorensa ja hyvän betaglugaanipitoisuutensa ansiosta.

Flocke (Alter, Saksa 2012) on Belindaa päivän aikaisempana ja yhtä satoisana erityi-sesti I–III-vyöhykkeille soveltuva elintarvi-kekaura. Se menestyy parhaiten karkeilla ki-vennäismailla. Lajikkeella on iso jyvä, korkea hehtolitran paino ja erittäin ohut kuori.

Charly (NS, Saksa 2012) on sadoltaan ja kasvuajaltaan Belindan tasoa. Valkuaispitoi-suus on korkeampi, jyvä suurempi sekä kuori erittäin ohut.

Rocky (NS, Saksa 2012) on sadoltaan ja kasvuajalta Belindan tasoa. Rockyn sadon laatu on myös erinomainen, Belindaa pa-rempi.

merja högnäsbacka, mTT

Kasvilajikelautakunta hyväksyi vuosina 2011–2012 kaksi monitahoista ja seitsemän kaksitahoista lajiketta kansalliseen lajike-luetteloon. Luettelossa on moni- ja kaksi-tahoisia ohralajikkeita yli 70. Niistä kym-menen viljellyintä lajiketta vastaa yli 60 prosenttia koko maan ohra-alasta.

SaTOiSaT uuTuudeTRagna (2012) ja Toria (2011) ovat norjalai-sen Graminorin jalostamat lajikeluettelon myöhäisimmät monitahoiset ohrat. Erittäin lujakortinen Ragna polveutuu Vildestä ja on sitä merkittävästi satoisampi. Se on Vildeä kolme päivää myöhäisempi rehu- ja tärkke-lystuotantoon soveltuva lajike kaikille maala-jeille. Lajikkeen laatu on erinomainen. Rag-nan verkkolaikun- ja härmänkestävyys on hyvä, mutta rengaslaikulle se on alttiimpi.

Monitahoisten satoisin ja suurijyväisin la-jike Toria on Ragnaa vajaan päivän myöhäi-sempi, ja sen taudinkestävyys on erittäin hy-vä. Lajike soveltuu rehu- ja tärkkelysohraksi.

Aikaisiin kaksitahoisiin kuuluva ruot-salainen SW Mitja (2012) on kaksi päivää Saanaa myöhäisempi. Lujakortinen lajike on menestynyt hyvin III-viljelyvyöhykettä myöten kaikilla maalajeilla. Satoisuudessa ja laadussa se kilpailee myöhäisten lajikkeiden rinnalla. Tautienkestävyys on hyvä, ja se so-pii hyvin rehu- ja tärkkelystuotantoon.

eTeLäiSen SuOMen ViLJaViLLe KiVennäiS- Ja SaViMaiLLeTanskalaisen Sejet Plant Breedingin Colum-bus (2012) on satoisuudeltaan ja kasvuajal-taan Fairytalen luokkaa. Valkuaispitoisuus on alhainen ja jyväkoko suuri. Korren lu-juus on lujakortisimpia heikompi. Sen tau-tienkestävyys on hyvä.

Sunshine (2011) on lujakortinen, satoi-suudeltaan ja kasvuajaltaan Harbingerin

luokkaa oleva saksalaisen Saatzucht Josef Breun jalostama lajike. Sen siemenkoko on erittäin suuri ja muukin laatu on hyvä. Tau-tienkestävyydessä ei ole heikkouksia.

Grace (2011) on kaksi päivää NFC Tippleä aikaisempi. Se on lajikeluettelon sa-toisimpia Streifin ja Fairytalen ohella. Sak-salaisen Noordsaat Saatzuchtin jalostaman lajikkeen laatu ja tautienkestävyys ovat erit-

täin hyviä.Posada (2011) on saksalaisen Ackerin

jalostama NFC Tippleä reilun päivän ai-kaisempi ja satoisampi lajike, jonka valku-aispitoisuus on alhainen. Lajikkeen tautien-kestävyys on hyvä.

Syngentan jalostamat Propino (2011) ja Scrabble (2012) ovat myöhäisiä lujakorti-sia lajikkeita. Propinon valkuaispitoisuus on

alhainen. Scrabble on näistä satoisampi ja hehtolitran painoltaan parempi lajike. Sie-menen koko on molemmilla erittäin suuri ja tautienkestävyys hyvä.

LaJiKe KäYTTöKOhTeen MuKaanSuurin osa ohralajikkeista palvelee rehu-käyttöä, ja osa menee mallas-, entsyymi- ja tärkkelysohriksi. Mallasohraksi viljellystä alasta vain osa täyttää mallasohralle asetetut laatuvaatimukset.

Kaksi viljellyintä mallasohralajiketta ovat Barke ja NFC Tipple, ja uusimmat mallas-ohrat ovat Harbinger ja Fairytale. Kaikki mallasohrat soveltuvat tärkkelysteollisuuden raaka-aineiksi. Näiden lisäksi on nimetty joukko kaksi- ja monitahoisia lajikkeita suo-situslajikkeiksi. Laadukkaan raaka-aineen tuottaminen eri käyttökohteisiin huomioi-daan jo jalostajien jalostusohjelmissa.

merja högnäsbacka, mTT


Satoisia ja lujakortisia ohralajikkeita viljelyynuudet ohralajikkeet ovat satoisia ja lujakortisia, mikä lisää niiden viljelyvarmuutta. myös uudet, viljelyarvotestauksissa olevat linjat antavat viitteitä hyvän kehityksen jatkumisesta.

Sato

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000

7000

93Kasvuaika vrk

93 94 95 95 96 96 96 96 97 98 98 99 100 101 101 102 102 102 102 102 103 103 103

Sato

0

1000

2000

3000

4000

5000

6000

7000

91Kasvuaika vrk

92 93 94 94 94 94 94 95 95 95 95 95 95 96 96 96 96 96 96 96 96 97 97 98 98

kg/ha

084Kasvuaika vrk

85 85 85 86 89 89 89 89 90 90 91 91 92 92 921000

2000

3000

4000

5000

6000

7000Sato

aikaisuus on kauran viljelyssä valttiaMyöhäisten kauralajikkeiden viljely lisää sadonkorjuun epäonnistumisen riskejä.

magnuS SchaRmanoff

5Lue maaseudun Tieteet juttuarkistosta

www.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html

Syysruis Brasetto on Boreal Kasvinjalostuk-sen edustaman KWS:n jalostama hybridi-ruis, jonka kylvösiemeneen on lisätty pöly-tystä parantavaa populaatiolajiketta. Hyvä pölytys lisää satoa ja vähentää rukiilla tora-jyväriskiä. Brasetton sato on jäänyt keski-määrin hieman alle Evolon satotasoa. Länsi-Suomessa III-viljelyvyöhykkeellä sen sato on ollut huomattavasti Evoloa korkeampi, eikä siinä ole ollut talvituhoja merkittäväs-ti enempää.

Kasvuajaltaan Brasetto vastaa täysin Evo-lon kasvuaikaa. Brasetto on korrenpituudel-taan Evolon luokkaa ja laonkestävyydeltään rukiiden huippuluokkaa Waletin kanssa. Tuhannen siemenen paino on lajikkeiden korkein. Valkuaispitoisuus jää muiden satoi-sien hybridirukiiden tavoin populaatiolajik-keita alhaisemmaksi. Lajikkeen sakoluku on hyvä, mutta jää Evolon sakolukua selvästi alhaisemmaksi.

RuiSLaJiKKeeTSyysruis Caspian on Rautakeskon edusta-man ruotsalaisen Lantmännenin jalostama hybridilajike, joka myydään ilman pölyttä-vää populaatiolajiketta. Caspianin talven-kestävyys ja sato ovat Brasetton luokkaa ja kasvuaika lähes vuorokauden Evoloa ai-kaisempi. Korrenpituudeltaan Caspian on Evoloa pidempi, mutta korrenlujuudelta merkittävästi parempi. Tuhannen siemenen ja hehtolitran painolta Caspian on hieman Evoloa pienempi. Sen sakoluku on korkea

ja sakoluvun kestävyys lajikkeiden keskita-soa. Caspian viihtyy voimaperäisessä vilje-lyssä savimaalla.

Syysruis Kapitän on Plantanovan edus-tama ja saksalaisen Saatzucht Diekmannin jalostama synteettinen ruislajike. Kasvuajal-taan lajike on vuorokauden myöhäisempi kuin satoisin populaatiolajike Reetta. Kapi-tänin korsi on lyhyt ja laonkestävyys on la-jikkeessa hyvä, samaa luokkaa kuin Waletis-sa. Tuhannen siemenen paino ei ole korkea, mutta suurempi kuin kotimaisten populaa-tiolajikkeiden. Hehtolitrapaino on lajikkei-den korkein. Lajikkeen valkuaispitoisuus on yleisesti suurempi kuin hybrideillä, mutta pienempi kuin populaatiolajikkeilla. Lajik-keen sakoluku on keskitasoa, mutta sakolu-vun kestävyys on lähes parhaiden lajikkei-den luokkaa. Hyvän lumihomeenkestonsa ansiosta lajike soveltuu viljeltäväksi hyvin myös Sisä-Suomen lumisille alueille. Tal-vituhoja Kapitänissa on kotimaisia popu-laatiorukiita enemmän, noin 25 prosentin luokkaa.

SYYS- Ja KeVäTVehnäLaJiKKeeTSyysvehnä Janne on Limagrainin Saksas-sa jalostama ja Boreal Kasvinjalostuksen edustama talvenkestävä, korkean satopo-tentiaalin lajike, jonka lumihomeen kesto on erinomainen. Lajikkeella on myös hyvä kesto härmää, ruosteita ja lehtilaikkutaute-ja vastaan. Lajikkeelle tyypillistä on erittäin lyhyt korsi, minkä lisäksi lakoutuminen on

vähäistä. Syysvehnistä Jannen valkuaispi-toisuus on lähes Urhon luokkaa. Suurimo-lekyylisten gluteiiniosien johdosta sen sitko soveltuu hyvin leivontaan.

Kevätvehnä Draco on Nordic Seedin edustama, saksalaisen Secobra Saatzuchtin jalostama lajike. Draco on satoisuudeltaan Amaretton luokkaa, mutta kasvuajaltaan vuorokauden myöhäisempi. Dracon kor-renpituus on samaa tasoa kuin Amaretton, mutta laonkestävyys virallisissa lajikekokeis-sa on ollut huomattavasti parempi. Jyvien tuhannen siemenen paino on Amarettoa merkittävästi suurempi. Valkuaispitoisuu-delta ja sakoluvultaan lajike on hyvin Ama-retton kaltainen.

Kevätvehnä Seance on Plantanovan edus-taman tšekkiläisen Selgenin jalostama satoi-sa lajike. Lajike on Amarettoa hieman sa-toisampi, mutta kasvuajaltaan vuorokauden aikaisempi. Sen korsi on lyhyt, mutta lajik-keista herkimmin lakoutuva, joten korren-sääteen käyttö voi olla suotavaa. Lajikkeen tuhannen siemenen paino on Amarettoa pienempi ja hehtolitrapaino samaa luokkaa kuin Amaretton. Lajike on haettu lajikelis-talle rehuvehnänä.

antti Laine, mTT


uudet leipäviljalajikkeet rantautuvat Suomeenuusissa leipäviljalajikkeissa satoisuutta on haettu rukiilla erityisesti hybridilajikkeista ja vehnillä kasvuajaltaan keski-määräistä myöhäisemmistä keskieurooppalaisista lajikkeista. hybridi- ja synteettisistä ruislajikkeista ei ole markki-noilla suomalaisia jalosteita. Täällä viljellyt saksalaiset ja ruotsalaiset hybridilajikkeet ovat osoittautuneet satoisiksi ja talvenkestäviksi.

YRjö Tuunanen

MTT:ssätutkittua

Kausihuoneessa kasvatettu avo-maankurkku tuotti huomattavasti suuremman sadon kuin avomaalla kasvatettu. Lisäksi kausihuonees-sa päästiin taimien istutukseen ja saatiin ensimmäinen sato aikai-semmin kuin avomaalta.

mTT:n tutkimusasemilla Sotka-mossa, Ruukissa ja Rovaniemellä verrattiin avomaankurkun kasva-tusta kausihuoneessa ja avomaalla. Kokeessa oli mukana kaksi parte-nokarppista lajiketta, corentine ja monolit.

Kausihuoneen taimet kylvettiin 23. toukokuuta ja avomaataimet 6. ke-säkuuta. märän ja kylmän kevään takia istutus venyi pitkälle kesä-kuuhun. Kurkut istutettiin mataliin mustalla kurkkumuovilla katettui-hin penkkeihin. Kastelut ja lannoit-teet annettiin tihkuletkujen kaut-ta. Kausihuoneessa taimet tuettiin pystyasentoon.

ensimmäinen sato saatiin kaikil-la paikkakunnilla eri istutusajasta huolimatta lähes samaan aikaan, kausihuoneesta heinäkuun puolen-välin jälkeen ja avomaalta elokuun alussa. Satokausi jatkui syyskuun puolelle.

Parhaana satoaikana satoa korjat-tiin 2–3 päivän välein. Sotkamossa ja Ruukissa kausihuoneesta saatiin yli kolminkertainen sato avomaa-han verrattuna. Rovaniemellä kau-sihuoneessa päästiin lähes kaksi kertaa suurempiin satoihin kuin avomaalla. Lajikkeiden välillä sato-määrissä ei ollut suuria eroja. Sato-erot kausihuoneessa ja avomaalla johtuvat osaksi koleasta ja märästä kesästä.

Kausihuoneen tuuletus osoittautui haasteelliseksi säiden takia. Kausi-huonekasvustoon ilmestyi satokau-den lopussa pahkahometta.

anu Räty, Vesa järvelin, janne Ylijoki, hanna Kekkonen ja Kaisa Soppela, mTT

Lisätietoja: [email protected], puh. 029 531 7704

uusissa leipäviljoissa satoisuutta on haettu hybridilajikkeista ja keskieurooppalaisista, myöhäisistä lajikkeista.

6

Lähes kaikki porkkanalajikkeet saivat viime kasvukaudella pienemmän kokonaissadon kuin 2011. Poikkeuksena oli Napoli, joka kasvatti satoaan vuonna 2012. Paras pork-kanasato tuli Ruukissa molempina vuosina.

Kasvukaudella 2011 varhaislajikkeista Jerada sai suurimmat kokonaissadot Sot-kamossa, Ruukissa ja Rovaniemellä. Mutta kaudella 2012 lajike ei pärjännyt, vaan sa-toisimmaksi osoittautui Sotkamossa ja Ruu-kissa Napoli. Rovaniemellä myyrät tuhosi-vat osan sadosta vuonna 2011.

Varastolajikkeista Maestro oli paras vuonna 2011 Sotkamossa ja Ruukissa. Ro-vaniemellä Exelso sai parhaimman sadon. Lajikkeet vaihtuivat 2012, ja Sotkamossa paras oli Namdal ja Ruukissa Exelso. Rova-niemellä varasto- ja teollisuuslajikkeiden tu-loksia ei saatu 2012.

ViiLeä KeSä KaSVaTTi KaaLiSaTOJaRuukissa kaalilajikkeilla Campra, Farao ja Amazon kokonais- ja kauppakelpoinen sato olivat korkeampia 2012 kuin 2011.

Rovaniemellä varhaislajikkeilla Campra ja Farao kokonaissato oli viime kaudella pie-nempi kuin 2011, mutta huonoja esiintyi vähemmän, ja käytännössä kauppakelpoisen sadon määrä nousi. Syyslajikkeilla kokonais- ja kauppakelpoiset sadot olivat 2012 lähes yhtä suuria tai suurempia kuin 2011.

Sotkamossa syyslajikkeista Brady kasvatti kokonaissatoaan, ja sen koko sato oli kaup-pakelpoista 2012. Tekila-lajikkeella kaup-pakelpoinen sato nousi, vaikka kokonaissa-to laski.

Talvilajikkeiden sadot laskivat kaikilla paikkakunnilla 2012. Kasvuaika kävi kolea-na kesänä lyhyeksi ja kerät jäivät pieneksi.

paRSaKaaLi phaROS MeneSTYiRovaniemellä parsakaalilajikkeiden sadot

kasvoivat reilusti vuodesta 2011, ja ne oli-vat hyvälaatuisia.

Kasvukaudella 2011 Rovaniemellä ja Ruukissa aikainen lajike Pharos oli ykkö-nen ja Sotkamossa kolmas. Kaudella 2012 Pharos saavutti kaikilla paikkakunnilla parhaimman tuloksen. Sotkamossa ja Ro-vaniemellä sen koko sato oli kauppakel-poista.

Myöhäinen Monaco sai hyvän koko-naissadon, mutta huonoja esiintyi paljon etenkin vuonna 2011.

ViiLeä Sää SuOSi KuKKaKaaLeJaMyöhäiset kukkakaalilajikkeet menestyivät Rovaniemellä. Ne tuottivat sateisena ja vii-leänä kesänä 2012 paremman sadon kuin lämpimänä kesänä 2011. Lajikkeilla Alta-mira ja Jerez kokosato oli kauppakelpoista. Varhaislajikkeista ei saatu kunnon satoa, mikä johtui luultavasti epäonnistuneesta taimikasvatuksesta.

Sotkamossa ja Ruukissa myöhäislajik-keissa selvää ykköstä ei esiintynyt. Satoi-simmat lajikkeet vaihtelivat eri kasvukau-silla.

Sade piiSKaSi VaLKOSipuLeiTaValkosipulilajikekokeessa kokeiltiin yh-deksää kantaa. Sipulit istutettiin lokakuus-sa 2011, ja rivivälinä oli 50 cm. Sadekesä lakastutti naatistoa jo elokuun alussa. Sato korjattiin elokuussa ja se kuivattiin.

Parhaimman sadon kasvatti kainuu-lainen, lievästi lilasävyinen kanta, jonka alkuperä ja oikea nimi eivät ole tiedossa. Toiseksi tuli lila, isokyntinen ja rotevakas-vuinen siperialainen kanta. Kolmanneksi ylsi myös lila Sabadrome.

Kokeet olivat osa MTT Sotkamon vetä-mää ja EU:n maaseuturahaston Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus-ten kautta rahoittamaan Vihannesviljelystä vahva elinkeino Pohjois-Suomeen -han-ketta.

anu Räty, Vesa järvelin, janne Ylijoki, hanna Kekkonen ja Kaisa Soppela, mTT


erilaiset kesät näkyivät pohjoisen sadossaViileä kesä suosi kaaleja Rovaniemellä, ja porkkanat kasvoivat parhaiten Ruukissa. Sotkamon valkosipulikokeissa parhaiten pärjäsivät kainuulainen ja siperialai-nen kanta. Porkkanan, kerä-, kukka- ja parsakaalin lajikkeita kokeiltiin mTT:n pohjoisilla tutkimusasemilla kasvukausina 2011–2012.

isokyntinen, lila valkosipulikanta oli lajikekokeiden toiseksi paras.

anu RäTY

3 palstaa

Keräkaalin lajikekoe, satotulokset (tn/ha) 2011-2012Sotkamo Ruukki Rovaniemi

2011 2012 2011 2012 2011 2012Campra F1 58,8 – 51,6 57,5 64,4 60,3Farao 46,6 – 59,8 84,0 70,9 67,9Nozomi 52,3 – 62,8 70,9 70,2 58,0Amazon 70,6 69,8 60,3 65,8 39,5 60,1Tekila 67,6 58,2 58,3 72,0 46,0 44,8Brady 75,3 80,8 74,4 74,0 49,2 54,1Concul 108,5 89,5 103,1 86,7 43,7 50,9Attraction 66,6 46,1 69,5 49,8 33,1 28,6Sting F1 51,4 27,6 55,4 37,7 22,1 16,7Lennox 78,5 43,0 71,3 50,6 42,4 26,4Paradox 69,9 39,1 65,9 40,3 39,1 25,1

2 palstaa

Parsakaalin lajikekoe, satotulokset (tn/ha) 2011-2012

Sotkamo Ruukki Rovaniemi

2011 2012 2011 2012 2011 2012

Fellow 7,0 5,1 9,0 8,4 4,1 8,9

Pharos 23,5 10,7 19,7 18,5 12,1 18,0

Batavia 22,4 9,2 10,2 11,6 4,2 9,1

Ironman 28,3 5,4 17,8 8,3 6,1 8,1

Kechua 18,1 8,0 11,5 13,5 7,0 11,7

Monaco 35,5 8,5 16,8 15,9 7,4 11,2

1 palstaa

Valkosipulin lajikekoe, satotulokset, Sotkamo 2012

Kanta Kuivatut kg/m²

Aleksandra 0,56

Arno 0,26

Cledor 0,50

Flavor 0,45

Kainuun kanta 0,97

Printanor 0,40

Sabadrome 0,70

Siperialainen kanta 0,93

Suomalainen kanta 0,26

2 palstaa

Kukkakaalin lajikekoe, satotulokset (tn/ha) 2011–2012


2011 2012 2011 2012 2011 2012

Helsinki 34,4 8,5 25,7 20,7 – 17,2

Maybach 13,3 6,0 12,6 8,3 – –

Oviedo 13,5 4,3 3,9 7,7 – –

Chamonix 56,0 26,8 57,7 31,7 23,3 27,8

Altamira 66,1 21,3 49,8 35,4 17,3 21,9

Jeraz 63,1 16,9 50,2 38,5 23,4 26,3

2 palstaa

Porkkanan lajikekoe, satotulokset (tn/ha) 2011–2012


2011 2012 2011 2012 2011 2012

Rosalie 51,5 45,6 64,6 63,9 43,5 31,2

Circeo 60,8 35,4 67,2 61,1 58,2 20,1

Napoli 56,3 59,7 81,3 92,1 44,5 30,0

Norwalk 47,9 46,5 69,1 63,7 40,7 23,4

Jerada 77,2 49,5 109,8 60,4 59,2 29,7

Carboli 49,9 25,9 65,6 32,4 45,6 –

Exelso 61,9 39,1 89,8 66,5 57,7 –

Morelia 63,3 45,7 91,9 59,3 57,4 –

Merida 59,6 44,9 90,5 56,1 47,9 –

Maestro 70,4 40,8 93,6 48,7 47,0 –

Namdal – 50,8 – 64,2 – –

Silvano 78,8 41,9 110,4 86,1 55,4 –

Extremo – 42,5 – 79,3 – –

Olimpo 78,2 – 116,5 – 66,5 –

7

Lajikeluetteloon on saatu paljon uusia, en-tistä satoisampia lajikkeita, kun öljykasvien viljelyala on laajentunut. Uusimmat listal-le hyväksytyt lajikkeet ovat satoisat hybridit Smilla ja Majong. Tämän hetken viljellyim-mät kevätrapsilajikkeet Trapper, Campino ja Tamarin ovat olleet luettelossa vasta muuta-mia vuosia. Vuonna 2012 lajikeluetteloon hy-väksytyt Smilla ja Majong vaikuttavat etenkin II-viljelyvyöhykkeellä selvästi edeltäjiään sa-toisammilta.

hYVäSaTOiSia hYbRidiLaJiKKeiTa Trapper on satoisa hybridilajike. Sen kasvuai-ka ja sadon lehtivihreäpitoisuus ovat nykyisen lajikevalikoiman alhaisimmat. Vastaavasti sen valkuais- ja öljypitoisuudet ovat hyvää kes-kitasoa. Trapperia viljelläänkin jopa III-vilje-lyvyöhykkeellä. Saksalainen Smilla on myös aikainen hybridilajike. Sadon laadussa se ei poikkea merkittävästi Trapperista, mutta sa-totaso on ollut parempi varsinkin eteläisessä Sisä-Suomessa.

Ruotsalainen Majong on erittäin satoisa hybridilajike. Se on menestynyt hyvin myös II-viljelyvyöhykkeellä, mutta pitkän kasvu-ajan vuoksi viljelyn riskit ovat suuret. Viral-lisissa lajikekokeissa sadon lehtivihreäpitoi-suus on ollut melko alhainen. Siemenkoko on selvästi muita lajikkeita suurempi, ja sadon öljypitoisuus on erittäin korkea. Valkuaispi-toisuus on ollut keskitasoa. Majong muistut-taa ominaisuuksiltaan paljon hybridilajike Brandoa.

Campino on yleisimmin viljelty tavan-omainen lajike. Trapperiin verrattuna sen sa-

totaso ja sadon öljypitoisuus ovat samaa luok-kaa, mutta sadon valkuaispitoisuus on selvästi alhaisempi ja lehtivihreäpitoisuus korkeampi kuin Trapperilla.

Tamarin on erittäin myöhäinen tavan-omainen lajike. Sen kasvuaika on kaksi viik-koa myöhäisiä kevätrypsilajikkeita pidempi, mutta silti sadon lehtivihreäpitoisuus on ollut melko alhainen. Sadon öljy- ja valkuaispitoi-suus ovat lajikevalikoiman keskitasoa.

KeVäTRapSiLLa VanKKa aSeMaKevätrapsin viljelyala on pysynyt viime vuosi-na vakaasti noin 15 000 hehtaarissa, samal-la kun kevätrypsin pinta-ala on vaihdellut voimakkaasti. Kevätrapsia viljellään erityi-sesti Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla sekä jonkin verran Hämeessä. Syysrapsin ja syysrypsin viljely lisääntyy rannikkoalueel-la, mutta syysöljykasvien talvehtiminen on epävarmaa. Niistä ei myöskään ole tuloksia

virallisista lajikekokeista eikä lajikkeita kas-vilajikeluettelossa. Toistaiseksi kevätrapsi siis säilyttänee sijansa eteläisten viljelyalueiden öl-jykasvina.

marja Kujala, mTT


Timoteilajikkeet Switch ja Rakel ovat ruotsa-laisen SW seed AB:n jalosteita. Lidar on tans-kalaisen DLF-trifoliumin jalostama norjalais-ta alkuperää oleva lajike. Rubina ja Rhonia ovat kotimaisen Boreal Kasvinjalostus Oy:n uutuuslajikkeita.

Rakelin, Rubinan ja Rhonian kokonaissa-to on Grindstadin tasoa. Lidarin ja Switchin sadot ovat hieman Grindstadia pienemmät. Molempien jälkikasvukyky on Grindstadin luokkaa, mutta kevätsato on selvästi Grind-stadia pienempi. Rakelin ja Rubinan kevätsa-to on korkea. Rakel on luettelon lajikkeista satoisin. Uutuuksien satopotentiaali hyödyn-netään parhaiden kolmessa korjuussa, ja ne ovat satoisia koko maassa.

Rakel, Switch ja Lidar ovat samaa aikai-suusluokkaa Grindstadin kanssa. Rakelin ja Switchin sulavuus ei poikkea Grindstadista ensimmäisessä sadossa yhdenaikaisessa kor-juussa. Lidarin ja hieman myöhäisemmän Rhonian kevätsadon sulavuus on hieman Grindstadia parempi.

uudeT nuRMinadaT OVaT LaaduKKaiTa Swaj on ruotsalainen ruokonatalajike. Sen kokonaissato on muiden ruokonatalajik-keiden tasoa, keskimäärin yli 15 prosent-tia suurempi kuin nurminadoilla. Kevätsato on suurempi kuin Koralla, mutta jälkikas-

vukyky ei ole yhtä hyvä. Swajin talvenkes-tävyys on kotimaisten lajikkeiden Redun ja Karolinan tasoa. Se sato on korkea pohjois-ta Suomea myöten, jossa se menestyy Koraa paremmin.

Sekä kevät- että syyssadossa Swajin sula-vuus on matala. Redun ja Karolinan sula-

vuudet ovat parempia kevätsadossa, mutta syyssadossa lajikkeiden erot sulavuuksissa tasoittuvat.

Valtteri ja Klaara ovat kotimaisia nurmi-natalajikkeita, ja SW Minto on uusi ruotsa-lainen lajike. Valtteri ja Klaara ovat satoisia, SW Minto on hieman Kasperia heikkosatoi-sempi. Klaaran kevätsato on korkein. Sen jälkikasvukyky ei ole aivan Valtterin tasoa, joten Valtterin kokonaissato on suurempi. SW Minton ensimmäisen niiton sato on al-hainen, mutta sen jälkikasvukyky on hyvä.

Valtteri ja Klaara ovat talvenkestäviä la-jikkeita, jotka menestyvät hyvin koko nur-miviljelyalueella. Myös SW Minton talven-kestävyys on hyvä. Lapissa sen satotaso on kuitenkin ollut muita lajikkeita pienempi.

markku niskanen, mTT

Lisätietoja: [email protected]

Kevätrapseissa hybridi- lajikkeiden suosio kasvaaSyysrapsin ja syysrypsin viljely lisääntyy rannikkoalueella, mutta syysöljykasvien talvehtiminen on epävarmaa. Kevätrapsi säilyttänee sijansa eteläisten viljely-alueiden öljykasvina.

Kevätrapsilajikkeiden kasvuajoissa on selviä eroja.

YRjö SaLo/mTT

uusilla nurmilajikkeilla satoa ja laatuanurmilajikkeista on tarjolla tulevina vuosina uusia satoisia lajikkeita. Varsinkin timotein sato on nousussa. myös uudet, laadukkaat ja satoisat nurminatalajik-keet haastavat ruokonatoja.

Kevätrapsilajikkeiden satoisuus ja sadon laatu virallisissa lajikekokeissa vuosina 2007–2012.

Sato viljelyvyöhykkeittäin Kasvuaika Valk.- Öljy Lehtivihreä

I-vyöhyke II-vyöhyke pv % % ppm

TRAPPER 2200 2690 112 23,3 42,5 16

= 100 = 100

SMILLA 102 107 112 23,5 41,9 20

CAMPINO 102 99 113 21,7 42,6 32

TAMARIN 105 96 115 23,4 42,1 22

MAJONG 113 115 115 22,7 44,5 23

8

MieLipide Markku äijälä

KaSVinJaLOSTuS ja sen tuottamat uudet lajikkeet ovat elintärkeä teki-jä maamme kasvintuotannolle ja sen myötä koko elintarviketuotannon me-nestymiselle. Suomen viljelyolot poik-keavat merkittävästi muista maista - jopa lähimmistä naapureistamme. Siksi paikallisen viljelyn tarpeisiin kohdistu-van lajikejalostuksen merkitys on erityi-sen suuri.

KOTiMaiSiLLa bOReaLin jalostamil-la lajikkeilla viljellään noin 2/3 kaikista Suomen pelloista. Kilpailu markkinoil-lamme on kuitenkin kovaa. useat toi-mijat tarjoavat viljelyyn lajikkeita sekä muista Pohjoismaista että Keski-euroo-pasta. Vaikka lajikkeiden maahantuojia on markkinan koko huomioiden suh-teellisen monta, on kovasta kilpailusta myös hyötyä. Se on siivittänyt kotimai-sen jalostajan kehittämään jatkuvasti toimintaansa.

bOReaL MääRiTTeLee lajikkeidensa jalostustavoitteet asiakkaidensa, suo-malaisen viljelijän ja satoa käyttävän teollisuuden, tarpeiden mukaisesti. Vil-jelijän tavoitteena on saada mahdolli-simman suuri ja laadukas sato mahdol-lisimman pienin tuotantokustannuksin ja -riskein. Teollisuus puolestaan tarvit-see eri käyttötarkoituksiin ja erilaisiin valmistusprosesseihin soveltuvia raa-ka-aineita kilpailukykyiseen hintaan ja mieluiten mahdollisimman läheltä tuo-tantolaitoksia. näiden asiakastarpeiden tunnistaminen ja hyvä yhteistyö sekä viljelijöiden että teollisuuden kanssa on tuottanut hyviä tuloksia, uusia entistä parempia lajikkeita.

LaJiKeJaLOSTuKSen elintarvikeket-juun tuomat hyödyt ovat hyvin suuret. ilman jo yli sata vuotta toiminutta koti-maista kasvinjalostusta eivät maamme kasvinviljely ja elintarviketuotanto olisi pystyneet kehittymään nykyiselle tasol-leen, joka kattaa monipuolisesti kulut-tajien tarpeet.

nYKYään KOTiMaiSeSTa lajikejalos-tuksesta vastaavan Borealin jalostusoh-jelmat kattavat kaikki merkittävät pel-toviljelymme kasvilajit. Tämä varmistaa monipuolisen viljelyn edellytysten kehit-tymisen vastaisuudessakin. nykyisten lajiketarpeiden lisäksi arvioidaan koko ajan, antavatko ilmastonmuutos, viljelyn kehittyminen tai esimerkiksi kuluttajien tarpeet aihetta ottaa ohjelmiin mukaan meille uusia kasvilajeja tai lajiketyyppejä.

KaSVinJaLOSTuS eTenee pienehköin, mutta varmoin askelin. uusimpien lajik-keiden ominaisuudet, kuten satoisuus, korrenlujuus, taudinkestävyys sekä sa-don laatu, ovat aivan eri tasolla kuin esimerkiksi kymmenen vuotta vanhojen lajikkeiden. Lajikkeiden kehittyminen tuo viljelijälle jatkuvasti huomattavia li-sätuottoja ja kustannussäästöjä. Paras hyöty lajikejalostuksesta saadaan, kun uudet lajikkeet otetaan mahdollisim-man nopeasti käyttöön.

panOSTuS TehOKKaaSTi toimivaan kasvinjalostukseen on hyvin kannattava sijoitus viljelijälle, elintarviketeollisuu-delle ja koko kansantaloudelle.

markku Äijälä Toimitusjohtaja Boreal Kasvinjalostus oy

Lajikejalostus tuo lisäarvoa elintarvikeketjuun

Kotimainen tuomikirvakanta on syksyl-lä tehdyn munalaskennan perusteella koko maassa hyvin vähissä tänä keväänä. Vii-me kesäksi ennuste lupasi runsaasti kirvo-ja, mutta kesän viileä sää ja sateet lannistivat kirvat. Joillakin seuduilla kirvoja tosin tavat-tiin yli kynnysarvojen meneviä määriä.

Ennuste lupasi kasvukaudelle 2012 reip-paasti tuomikirvoja lähes koko maahan. Suuren tuhoriskin (40 munaa/100 silmua) ylittäneitä munamääriä löytyi yhdeksältä paikkakunnalta eri puolilta maata. Siivellis-ten tuomikirvojen tuomilta orasmaille siir-tymisen aikaan vallitsi kuitenkin viileä ja sa-teinen sää, joka haittasi kotiutumista oraille.

Kirvojen esiintyminen oli yleensä vähäi-sempää kuin ennuste oli luvannut eikä tor-juntaa juurikaan tarvinnut tehdä. Paikalliset erot olivat silti suuria. Uudellamaalla, Etelä-Karjalassa ja Turun seudulla tuomikirvo-ja oli paikoin liiaksikin. Näiltäkään alueilta tulleissa tuomenoksissa ei talvimunia kui-tenkaan ollut.

iTKu piTKäSTä iLOSTaTuomikirvat eivät ole kuolleet sukupuut-toon. Tarkkailuun pitää edelleen varautua ensi keväänä. Jos kevät tällä kertaa on läm-min ja mukavan kostea, pienikin kirvamää-rä lisääntyy nopeasti orailla varsinkin, jos ne jätetään huomiotta. Keltaiset liimapyydyk-set ovat viljelijän paras ystävä viljojen oras-tuessa. Oraitakin voi tutkiskella ja kurkata myös oraan tyveen maan sisään, jos kevät on kuiva.

On myös mahdollista, että tuomikirvoja kulkeutuu kaukaakin ilmavirtojen mukana. Kaikenlaisia hyönteisiä tulee meille vaihte-levin määrin koko kasvukauden ajan. Suuri osa tulijoista on viljelykasveille vaarattomia, kuten monet perhoset tai sääsket. Koivukir-vaa on tullut huomattavan suuria määriä, mutta viljoille ne eivät ole haitallisia.

Tuomikirvaennuste antaa melko hyvän kuvan tulevan kesän kirvatilanteesta, mutta vallitseva sää on aina ratkaisevassa asemassa. Syksyllä saatiin näytteitä 41 eri kohteesta. Useita näytteitä saattoi olla samalta paikka-kunnalta niin läheltä toisiaan, että kartalla ne on yhdistetty. Lohtajan arvoa lukuun ot-tamatta kaikki tulokset olivat välillä 0–3,49 munaa/100 silmua. Lohtajan tulos oli 13,6, mutta sekin pysyttelee pienimmän tuhoris-kin (15 munaa/100 silmua) sisällä.

irmeli markkula, mTT


Onko tuomikirvakanta hiipumassa?

Faktaennuste tehdään laskemalla kun-kin paikkakunnan 3–5 tuomesta kustakin puusta sadasta silmus-ta munien lukumäärä ja näistä keskiarvo. Oksia kerättäessä on varmistettava, että puu on tuomi ja että oksat ovat tuoreita. Oksat leikataan sopivalta tarttumakor-keudelta.

Oksia ovat toimittaneet MTT:n toi-mipaikat, eräät koetilat ja maata-lousalan koulut, muutamat proag-rian neuvojat ja viljelijät. Jokioisilla oksat pätkitään sopi-van kokoisiksi ja munat lasketaan mikroskoopin avulla. Summis-ta vähennetään todennäköinen kuolleisuus, joka vaihtelee Sisä-Suomen 55 prosentista pohjois-pohjanmaan rannikkoalueiden 90 prosenttiin. Munamäärä 1–15 tar-koittaa pientä tuhoriskiä, 15–40 mahdollisia tuhoja ja yli 40 suurta tuhoriskiä.

MTT jatkaa kirvaseurantaa imu-pyydyksillä ja keltaisilla liimapyy-dyksillä. ennustekartta ja tark-kailun tulokset ovat nähtävissä osoitteessa www.mtt.fi/kasper.

Ennuste tuomikirvojen aiheuttamasta tuhoriskistä vuonna 2013

JulkaisutMTT:n Raportti-sarjassa on ilmestynyt talven ja kevään aikana muun muassa:– Maitotilalle kilpailukykyä tuottavuutta ja tehokkuutta kehittämällä. Kilpailukykyä maidontuotantoon -hanke– Biologinen typensidonta fossiilisen energian säästäjänä– Perunan ilmastovaikutukset– Ihmisen ja ympäristön hyvinvointi: terveys ja kestävä kehitys politiikka-asiakirjoissa– Biokaasulaitosten lopputuotteet lannoitevalmisteina– Kasvihuonetuotteiden ilmastovaikutuslaskenta: Loppuraportti– Suomen ruokaturvan ja elintarvikehuollon nykytila ja tulevaisuuden näkymät– Maaseudun palvelut valinkauhassa - markkinoiden toimivuus ja SGEI– Perunan sadetuksen hallinta– Tuorevihannesten tuotantoketjun tavoitteena turvallinen tuote: Tuorevihannesten hygienia: raaka-aineet, tuotteet, vesi ja jätteet” - TUOVI -hankkeen loppuraporttiJulkaisut löytyvät osoitteesta https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/julkaisut

9

Syynä Venäjän ja Kiinan tuotannon romah-tamiseen voivat olla kuluttajien asenteet, jotka ovat muuttuneet suosimaan länsi-maiden tavoin vehnästä tehtyjä tuotteita. Samalla Suomessa ja muualla länsimaissa kiinnostus uusvanhoihin viljelykasveihin on herännyt sekä viljelijöillä että kuluttajilla.

Tattarin viljelyn suosio onkin kasvanut noin kolminkertaiseksi verrattuna muuta-man vuoden takaiseen tilanteeseen, ja viime vuosina viljelyala on ollut noin 1300–1400 hehtaaria. Monien muiden vaihtoehtokas-vien tapaan tattarin satovaihtelut voivat olla suuria. Syitä vaihteluihin on tutkittu MTT:ssä.

SOpiVaT LaJiKKeeT VähiSSäMeille hyvin sopivat lajikkeet olisivat yksi keino taata tasaisempi sadontuotto. Sopi-via lajikkeita on hankala saada ulkomailta viljelyyn, sillä tattaria jalostetaan hyvin vä-hän. Lisäksi maat, joissa jalostusta harjoite-taan, ovat ilmastollisesti hyvin erilaisia kuin Suomi.

Melkoisen työn takana oli saada MTT:n kokeisiin venäläiset lajikkeet Dykul ja De-vyatka, joiden kuljettamiseksi Suomeen jou-duttiin kirjoittamaan useampikin paperi. Verranteeksi saatiin aiemmin testatut Kora- ja Panda -lajikkeet Puolasta.

Sen sijaan valkovenäläisten Anita- ja Kar-men -lajikkeiden saannissa ei onnistuttu, vaan kokeissa käytettiin vuoden 2007 laji-kekokeen satoja. Ristipölytteisenä kasvina siemenmateriaali ei siten ollut lajikeaitou-deltaan puhdasta. Verranteena oli pirkan-maalaisilta viljelijöiltä saatu ja yleisesti Suo-messa viljelty kanta.

paReMpia LaJiKKeiTa SuOMeenLajikkeita testattiin vuosina 2011 ja 2012 Jokioisilla tehdyissä kenttäkokeissa. Tutkit-tavat vuodet erosivat keskisatojen suhteen

selvästi, sillä 2011 lajikkeiden hehtaarisadot ruutusadoista laskettuna jäivät 150–414 ki-loon, kun taas vuonna 2012 eri lajikkeista saatiin satoa 780–1020 kiloa.

Parhaat sadot tuottivat venäläiset Dykul ja Devyatka sekä alun perin valkovenäläiset Anita- ja Karmen-lajikkeet. Suhdeluvuin ilmaistuna näiden sadot olivat 1,17–1,68 kertaa suuremmat kuin yleisesti maassam-

me viljellyn tattarikannan. Myös Kora ja Panda ylsivät vuonna 2012 verrannetta pa-rempaan satoon. Myllytysominaisuuksiin vaikuttava siemenen koko oli muiden pait-si Pandan ja Anitan kohdalla verrannetta suurempi.

Tulokset ovat selvä osoitus siitä, että tat-tarista on mahdollista saada parempia satoja uusilla lajikkeilla ja tuotannon kehittymisen

kannalta olisikin erityisen tärkeää saada näi-tä lajikkeita pikaisesti Suomeen.

marjo Keskitalo ja Timo niemelä, mTT


Lajikejalostuksen puute uhkaa tattarituotannon kehittymistäSuurissa tuottajamaissa, kuten Venäjällä ja Kiinassa, tattarin tuotanto on romahtanut lähes puoleen. Suomessa ja muissa länsimaissa tattarin suosio kasvaa, mutta satovaihtelut ovat suuria. Pohjoiseen sopivat lajikkeet takaisivat tasaisen sadontuoton.

Viljelijät tuntevat tattarin kasvina, joka me-nestyy pienellä lannoitemäärällä. Tutkimus-tuloksia asiasta on kuitenkin ollut vähän saa-tavilla. MTT selvitti kenttäkokeilla, kuinka paljon tattari sitoo typpeä ja fosforia kasvus-toonsa.

Vähäinen NPK-lannoitus (32–4,2–39,2) paransi sadon määrää nollaruutuun verrat-tuna, mutta suuremmalla lannoitemäärä sa-donlisä oli pienempi. Nollaruutujen pähky-

läsadoksi saatiin 1185 kg/ha, ja lannoitusta saaneiden koejäsenten sadot olivat 322 kiloa (32–4,2–39,2) ja 200 kiloa (62–8,4–78,4) suurempia.

Erityisesti varsisato kasvoi lannoituksel-la, sillä lannoitetuissa ruuduissa varsisato oli 1374 kg/ha (32–4,2–39,2) ja 1335 kg/ha (62–8,4–78,4) suurempi kuin nollaruu-duissa (2124 kg/ha). Rehevästä kasvutavasta johtuen tattarissa on runsaasti ravinteita vie-

lä korjuuhetkelläkin, ja kasvuston kokonais-typestä (41–61 kg/ha) ja fosforista (9–13) kg/ha noin puolet oli varsissa. Huomioitavaa on se, että suurimman lannoitemäärän saa-neet ruudut lakoutuivat, mikä todennäköi-sesti vaikutti sekä sadon määrään että kas-vuston ravinteiden ottoon.

Tattarin ravinteiden käytössä tuleekin olla varovainen, sillä ylimääräiset ravinteet siirtyvät varsistoon, mikä ei hyödytä päh-

kyläsatoa. Tämä on huomioitava erityises-ti runsasmultaisilla maalajeilla, joille tattari soveltuu hyvin, mutta joilta myös liukenee kasvukauden aikana luontaisesti ravinteita. Näillä maalajeilla pellon omat ravinnereser-vit riittävät osaksi tattarin lannoitusta, jol-loin ei turhaan kohoteta maaperän ravinne-tilaa.

marjo Keskitalo ja Timo niemelä, mTT

Tattari - mainio kasvi multamaille

Suomen oloihin sopivat tattari- lajikkeet voisivat taata tasaisen sadon.

Pixmac

Lannoituksen (n-p-K) vaikutus tattaripähkylöiden ja varsien typenmäärään (kg/ha) runsaasti humusta sisältävällä maalajilla.

2 PALSTAA 125 3 PALSTAA 1904 PALSTAA5 PALSTAA

0

0,2

0,4

0,6

0,8

1

1,2

1,4

1,6

1,8

Anita Devyatka Dykyl Karmen Kora Panda Viljelty

tattarikanta

2012

2011

Sadon suhdeluku

0

2

4

6

8

10

12

14

0 - 0 - 0 32 - 4,2 - 39,2 64 - 8,4 - 78,4

Fosforia pähkylöissä kg/ha

Fosforia varsissa kg/ha

Fosforia kg/ha

N - P - K -lannoitus


0

10

20

30

40

50

60

70

0 - 0 - 0 32 - 4,2 - 39,2 64 - 8,4 - 78,4

Typpeä pähkylöissä kg/ha

Typpeä varsissa kg/ha

Typpeä kg/ha

N - P - K lannoitus

Tattarin lajikekokeen satotulokset suhdeluvuin ilmoitettuna. Lannoituksen (n-p-K) vaikutus tattaripähkylöiden ja varsien fos-forinmäärään (kg/ha) runsaasti humusta sisältävällä maalajilla.

10

JOKIOINEN (MT)Maaliskuisten rypsikasvustojen ei ole tarkoi-tus tuottaa kotikeittiöön öljyä eikä helpot-taa rehutehtaiden valkuaispulaa.

Kasvuston tehtävänä on tuottaa jälke-läisiä. Jälkeläiset kylvetään kokeisiin, joista jalostaja valitsee parhaat jatkoon. Ketju jat-kuu aina siihen asti, kun noin kymmenen vuoden kuluttua valmiina on uusi, lajike-luetteloon mahdollisesti hyväksyttävä ryp-silajike.

Normaalioloissa rypsikasvusto hoitaisi li-sääntymisensä omin päin pölyttäjien avulla. Kukkien heteiden siitepöly hedelmöittäisi emin, jonka jälkeen hedelmöittynyt emi al-kaisi tuottaa siemeniä.

Siemenillä olisi samankaltainen perimä kuin emokasvilla.

Jotta saadaan uusia uusia lajikkeita, Bo-realin kasvihuoneessa luodaan uutta perin-nöllistä muuntelua kasveja risteyttämällä. Siinä tarvitaan ihmisen apua.

ihMinen pöLYTTää RiSTeYTeTTäVän KuKanKasvinjalostustyöntekijä Sari Jaaksi nyppii pinseteillä rypsin kukasta heteet irti.

Otteet ovat varmat ja nopeat. Pian jäljel-lä on vain kukan paljas keskusta, emi.

Hede on kasvin koiraspuolinen lisäänty-miselin, ja sen poistamista kutsutaan emas-kuloinniksi, kertoo Borealin jalostusjohtaja Merja Veteläinen.

Emaskuloinnin jälkeen Jaaksi nappaa kukan toisesta kasvista, joka on eri lajiket-ta kuin hedelmöitettävä kasvi. Hän näyttää, miten kukasta tippuu keltaista siitepölyä hä-nen kämmenselkäänsä.

Nopeasti Jaaksi töpöttää kukalla paljaak-si nypittyä kukintoa. Emokasvinsa perimää kantava siitepöly on kulkeutunut kasvista toiseen.

Lopuksi hän peittää hedelmöitetyn ku-kinnon pussilla, jotta se ei saa siitepölyä naapurikukinnoilta.

ideaT SYnTYVäT aSiaKKaiden TOiVeiSTaVaikka Jaaksin töpöttäessä siitepölyä kukas-ta toiseen ollaankin vielä aivan uuden la-jikkeen syntytarinan alkumetreillä, alkupis-teeseen päästäkseen täytyy astua vielä pari askelta taaksepäin.

Uusien lajikkeiden tie kohti niitä vilje-leviä maatiloja alkaa yleensä jalostajan ja esimerkiksi viljelykasveja käyttävän teolli-suuden keskusteluista. Myös viljelijöiden kokemuksia kuunnellaan, Veteläinen ker-too.

Esimerkiksi rehuteollisuus saattaa kaiva-ta vaikkapa uutta ohralajiketta, joka vastaa eläimen ruokinnallisia tarpeita. Viljelijät puolestaan odottavat lajikkeilta satoisuutta ja viljelyvarmuutta.

Tavoitteiden perusteella jalostajat kar-

toittavat sellaisia lajikkeita ja jalostuslinjoja, joissa on kaivattuja ominaisuuksia. Kasvit kylvetään Borealin kasvihuoneisiin, ja niistä kasvatetaan sukukypsiä yksilöitä.

Niitä risteyttämällä halutut ominaisuu-det pyritään yhdistämään uuden lajikkeen perimään.

LabORaTORiOTuTKiMuS KaRSii VääRäT peRiMäTLähes jalostusohjelman alusta asti jalostetta-valle aineistolle tehdään erilaisia analyysejä laboratoriossa.

Varhain aloitettavilla laboratorio-analyyseillä pyritään karsimaan pois ne kas-

vit, joiden perimään haluttu ominaisuus ei ole siirtynyt.

– Lisäksi heti koeruutuviljelyn ensim-mäisestä sadosta lähtien tehdään laatu-analyysejä, joilla selvitetään esimerkiksi lei-vonta-, mallastus- tai rehun ruokinnallisia omaisuuksia, Veteläinen luettelee.

Nurmikasveista tutkitaan erikseen myös niiden biomassan koostumus.

Joka kesä Borealilla on 30 000–40 000 koeruutua. Jokaisesta korjatusta näyttees-tä tehdään useita analyysejä. Vaikka osa ruuduista hylätään jo ennen sadonkorjuu-ta, vuosittain tehtävien laboratoriokokeiden määrä on suuri.

daTaMääRä On VaLTaVaKasvinjalostuksessa jalostajien ja heidän apunaan kasvihuoneissa, koeruuduilla ja laboratorioissa ahertavien työntekijöiden lisäksi tärkeässä roolissa on Veteläisen mu-kaan data.

Kokeet tuottavat valtavan määrän nu-meromuodossa olevaa dataa, jota jalostajat hyödyntävät erityyppisten tilastoanalyysien avulla.

– Eri data-analyysien avulla kasvinjalos-taja pystyy tekemään valintoja eri kandi-daattien välillä.

KYLVöiLLä KaiKen SuJuTTaVa ViRheeTTöMäSTiParaikaa Borealin siemenhallissa pakataan kiireellä siemenpusseja runsaan kuukauden päästä alkaville kylvöille. Kaiken pitää su-jua sutjakasti ja virheettömästi, kun kylvöt alkavat.

– Siinä ei ole aikaa ruveta miettimään, mitä mihinkin pannaan, Veteläinen toteaa. Jokaisen kokeen jokaisen ruudun sieme-net punnitaan grammalleen ja ne pakataan omiin pusseihinsa. Pussit puolestaan paka-taan laatikoihin etukäteen tarkasti suunni-tellussa järjestyksessä sen mukaan kuin ruu-dut kylvetään.

Kylvöjen lisäksi kaikki muutkin työt ovat tarkkaan suunniteltuja. Koko kasvin-jalostuksen parissa työskentelevä joukon on noudatettava tarkkaa vuosikelloa, jotta kaik-ki asiat valmistuvat ajallaan ennen seuraavaa työvaihetta.

– Esimerkiksi linjariveille kylvettävien siemenien on ehdittävä kypsyä kasvihuo-neissa ajoissa ennen kylvöjä.

ViRaLLiSeT LaJiKeKOKeeT pääTTäVäT VuOSien TYönKun lajikekandidaatit ovat käyneet läpi mo-nivaiheisen ja vuosia kestävän prosessin en-sin kasvihuoneissa ja sen jälkeen pellolla, jäljellä ovat enää kaikkein tiukimman seulan läpäisseet lajikekokelaat.

– Vuosittain kustakin jalostettavasta kas-vilajista muutama päätyy MTT:n virallisiin

9. vuosi

Lajike voidaan hyväksyä kansalliseen lajikeluette-loon.

11.–13. vuosi

Siemenliikkeet viljelyttävät kantasieme-nestä ensimmäisen sukupolven perussiementä siemenluokka (B1). Seuraavina vuosina siitä tuotetaan2. ja 3. sukupolven perussiementä(B2 ja B3).

15. vuosi

Viljelijä ostaa ja kylvää sertifioidun siemenen.

3. vuosi 5.–6. vuosi

Lajikkeen tie jalostajan ideasta kylvökoneeseen

Geeniperimän selvitys laboratoriossa.1. vuosi 2. vuosi 4. vuosi

Valittuja lajikkeita kasvatetaan kasvi-huoneessa ja ne risteytetään keskenään.

Niiden tuottamista siemenistä kasvatetaan uusi sukupolvi, josta korjataan siemensadon sijaan talteen jo siitepöly.

Esimerkiksi teollisuusesittää jalostajalletoiveen uutuuslajikkeesta. Jalostaja päättää haluttujen ominaisuuksien mukaan risteytettävät lajikkeet.

Siitepölystä kasvatetaan laboratoriossa uusia kasvi- yksilöitä. Ne kasvatetaan kasvihuoneessa. Jokaisesta kasviyksilöstä korjataan siemenet erikseen.

Korjattujen linjarivien tuottamista siemenistä kylve- tään ensimmäiset koe- ruudut. Niistä valitaan jäl- leen osa jatkoon, loput karsiutuvat.

Keväällä siemensato kylvetään ulos. Jokaisen kasvin tuottamasta siemensadosta kylvetään oma linjarivi. Kasvukauden aikana jalostaja valitsee ominaisuuksien perusteella ne linjarivit, joiden sato korjataan talteen.Muut hylätään.

Ensimmäinensatotestikahdellakoepaikalla.

Useille koepaikoille kylvetään koeruutu-viljelmät.

7.–8. vuosi

Lajike viedään viralliseen lajike- kokeeseen. Osa lajike-ehdokkaista karsiutuu vielätässä vaiheessa.

10. vuosi

Jalostajayritys viljelyttää uutta lajiketta kanta- siemeneksiomilla sopimus-viljelijöillä.

14. vuosi

Kolmannesta pol- vesta (B3) tuotetaan ensimmäinen sertifioitava siemensukupolvi (C1).

Laatuominaisuuksien selvitys laboratoriossa.

Kymmenen vuotta jalostajan ideasta lajikkeeksiKuVaT: SePPo SamuLi

Tämän kevään koeruutukylvöjen valmistelut ovat hyvässä vauhdissa. Jokaista 30 000-40 000 koeruutua varten tehdään oma siemenpussi, jossa on tarkasti punnittu määrä testattavan lajikkeen siementä.

Boreal Kasvinjalostuksen kasvihuoneessa tuoksuu samalle kuin rypsipellon laidalla lämpimänä heinäkuisena päivänä. Vastassa on lavoittain kukkivia rypsikasvustoja, jotka on erotettu toisistaan muoviseinillä.

11

lajikekokeisiin. Kahtena peräkkäisenä vuon-na uusia lajikkeita verrataan muihin kilpai-leviin uutuuslajikkeisiin ja markkinoilla jo oleviin lajikkeisiin eri puolilla maata sijaitse-villa koeruuduilla. Vasta sen jälkeen kun ne ovat läpäisseet viralliset lajikekokeet, ne voi-daan hyväksyä kansalliseen lajikeluetteloon.

Tullakseen hyväksytyksi luetteloon uu-den lajikkeen pitää täyttää kolme sille ase-tettua ehtoa: lajikkeen pitää olla selvästi aiemmista lajikkeista erottuva, sen ominai-suuksien pitää olla pysyviä ja sen eri yksi-löillä pitää olla keskenään yhtenäiset omi-naisuudet.

Kun lajike on hyväksytty, vuorossa on siemenlisäys ensin Borealin omilla sopimus-viljelmillä, sen jälkeen lajikkeen valikoi-miinsa ottavan siemenedustajan sopimusvil-jelmillä.

juhani ReKu

9. vuosi

Lajike voidaan hyväksyä kansalliseen lajikeluette-loon.

11.–13. vuosi

Siemenliikkeet viljelyttävät kantasieme-nestä ensimmäisen sukupolven perussiementä siemenluokka (B1). Seuraavina vuosina siitä tuotetaan2. ja 3. sukupolven perussiementä(B2 ja B3).

15. vuosi

Viljelijä ostaa ja kylvää sertifioidun siemenen.

3. vuosi 5.–6. vuosi

Lajikkeen tie jalostajan ideasta kylvökoneeseen

Geeniperimän selvitys laboratoriossa.1. vuosi 2. vuosi 4. vuosi

Valittuja lajikkeita kasvatetaan kasvi-huoneessa ja ne risteytetään keskenään.

Niiden tuottamista siemenistä kasvatetaan uusi sukupolvi, josta korjataan siemensadon sijaan talteen jo siitepöly.

Esimerkiksi teollisuusesittää jalostajalletoiveen uutuuslajikkeesta. Jalostaja päättää haluttujen ominaisuuksien mukaan risteytettävät lajikkeet.

Siitepölystä kasvatetaan laboratoriossa uusia kasvi- yksilöitä. Ne kasvatetaan kasvihuoneessa. Jokaisesta kasviyksilöstä korjataan siemenet erikseen.

Korjattujen linjarivien tuottamista siemenistä kylve- tään ensimmäiset koe- ruudut. Niistä valitaan jäl- leen osa jatkoon, loput karsiutuvat.

Keväällä siemensato kylvetään ulos. Jokaisen kasvin tuottamasta siemensadosta kylvetään oma linjarivi. Kasvukauden aikana jalostaja valitsee ominaisuuksien perusteella ne linjarivit, joiden sato korjataan talteen.Muut hylätään.

Ensimmäinensatotestikahdellakoepaikalla.

Useille koepaikoille kylvetään koeruutu-viljelmät.

7.–8. vuosi

Lajike viedään viralliseen lajike- kokeeseen. Osa lajike-ehdokkaista karsiutuu vielätässä vaiheessa.

10. vuosi

Jalostajayritys viljelyttää uutta lajiketta kanta- siemeneksiomilla sopimus-viljelijöillä.

14. vuosi

Kolmannesta pol- vesta (B3) tuotetaan ensimmäinen sertifioitava siemensukupolvi (C1).

Laatuominaisuuksien selvitys laboratoriossa.

Aina uuden lajikkeen kehittäminen ei vie jalostajalta kymmentä vuotta. Hyvä esi-merkki siitä on Boreal Kasvinjalostuksen jalostusjohtajan Merja Veteläisen mukaan härkäpapu.

Kiinnostus härkäpavun viljelyyn heräsi kolmisen vuotta sitten, kun tuontivalkuai-selle haluttiin kotimainen vaihtoehto.

Koska härkäpavun kysyntä oli ollut pien-tä, meneillään ei ollut myöskään uusiin la-

jikkeisiin tähtääviä jalostusohjelmia.Borealin geenipankissa oli kuitenkin va-

rastoituna härkäpavun aiempien jalostuslin-jojen siemeniä, joiden avulla pystyttiin uu-sien lajikkeiden jalostuksessa hyppäämään monta vuotta yli. Uusi kotimainen lajike saattaa olla virallisissa lajikekokeissa jo ensi vuonna, Veteläinen arvelee.

juhani ReKu

Joskus aikaa voidaan säästää

Kymmenen vuotta jalostajan ideasta lajikkeeksi

Tavoitteellista kasvinjalostusta on harjoitet-tu Suomessa sadan vuoden ajan.

Hankkijan kasvinjalostuslaitos perustet-tiin sata vuotta sitten vuonna 1913, ja Maa-talouden tutkimuskeskuksen (tuolloin MT-TK) kasvinjalostuslaitos 1924.

Kun Hankkija ajautui konkurssiin, sen hallussa olleet lajikkeiden geenivarat pe-lastettiin perustamalla uusi kasvinjalostus-ta harjoittava yritys, Boreal, vuonna 1994. Siihen yhdistettiin Hankkijan lisäksi myös MTTK:n ja Jokioisten siemenkeskuksen toiminnot.

Alkuun kasvinjalostus oli valintajalostus-

ta: maatiaislajikkeista valittiin parhaat yksi-löt viljelyyn.

Valinnalla ei vielä saatu kehitettyä koko-naan uusia lajikkeita. Sen avulla voitiin kui-tenkin hitaasti karsia kasvista joitain omi-naisuuksia ja vahvistaa toisia.

Vähitellen valintajalostuksen tilalle alkoi tulla risteytysjalostus. Siinä eri lajikkeiden yksilöitä pölytetään toistensa siitepölyllä. Näin voidaan kehittää kokonaan uusia kas-vilajikkeita, joilla joko on tai ei ole aiempi-en lajikkeiden ominaisuuksia.

juhani ReKu

Lajikejalostusta tehty Suomessa sata vuottaJalostusjohtaja Merja Veteläinen tarkastaa rypsin risteytyksen onnistumista.

ennen risteytettävän kasvin pölyttämistä kukinnosta nypitään pois sen omat heteet. heteiden poistamisen jälkeen kukintoon töpötetään siitepölyä sen kasvin kukasta, jonka kanssa kasvi halutaan risteyttää.

Kasvi on nyt pölytetty. Jotta kasvin oma siitepöly ei pääse leviämään kukkaan, se suojataan pussilla.

12

Uudet mustaherukkalajikkeet Mikael ja Marski tuottivat huippusatoja Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan korkeuksilla. Rova-niemellä Mikael oli selvästi Marskia kestä-vämpi ja satoisampi.

Mikaelia ja Marskia suositellaan Pohjois-Suomessa uusiksi mustaherukan päälajik-keiksi. Mikael sopii ammattiviljelyn pääla-jikkeeksi pohjoisimmille viljelyalueille sekä esimerkiksi vähälumisuuden vuoksi talveh-timisen kannalta vaikeille kasvupaikoille. Marski sopii tuoremarjamyyntiin sekä pääla-jikkeeksi pohjoiseen Järvi-Suomeen ja talveh-timiseltaan varmemmille kasvupaikoille.

VaLKOiSiSTa VanhaT paReMpiaViherherukoista Vilma oli Venny-lajiketta sa-toisampi kaikilla koepaikkakunnilla. Vilma oli myös talvenkestoltaan hieman parempi. Venny kykeni kuitenkin kohtalaiseen sadon-tuottoon myös Rovaniemellä.

Viherherukoista Pohjois-Suomen pääla-jikkeeksi suositellaan Vilmaa varmemman sadontuottonsa vuoksi. Vilma sopii ammat-tiviljelyyn Pohjois-Pohjanmaata ja Kainuu-ta myöten ja Etelä-Lappiinkin, jos hyväk-sytään mahdolliset talvivauriot ja niiden

aiheuttamat satotappiot.Valkoherukoiden uusimmat lajikkeet Le-

paan Valkea ja Piikkiön Helmi eivät kyenneet enää Pohjois-Pohjanmaalla kuin heikkoon sadontuottoon. Kainuussa uutuuslajikkeita ei ollut kokeissa mukana.

Valkoherukoista Pohjois-Suomessa suosi-tellaan pitäytymään vanhoissa lajikkeissa Val-koinen suomalainen ja Valkoinen hollanti-lainen. Näistä Valkoinen suomalainen lienee

viljelyvarmempi. Nämä lajikkeet menestyvät hyvin Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Lapissa Valkoinen suomalainen kykenee sa-dontuottoon, mutta on muita herukoita her-kempi talvivaurioille.

KOLMe KOepaiKKaa, 14 LaJiKeTTaMTT on testannut suomalaisia ja norjalaisia herukan uutuuslajikkeita Pohjois-Suomessa Sotkamossa ja Rovaniemellä vuodesta 2008 alkaen sekä Ruukissa vuodesta 2009 alkaen. Mukana ovat olleet uutuudet Marski, Mika-el, Kristin, Håkan, Venny, Vilma, Piikkiön Helmi ja Lepaan Valkea. Verranteina ovat ol-leet vanhat valiotaimituotannossa olevat la-jikkeet Öjebyn, Mortti, Hedda, Ola, Valkoi-nen suomalainen ja Valkoinen hollantilainen.

Taimet istutettiin mustaan muoviin tihey-dellä 5600 tainta/ha. Kokeissa käytettiin tih-kukastelua ja rakeista lannoitusta suositusten mukaisilla lannoitustasoilla. Kemiallista kas-

vinsuojelua käytettiin vain Ruukissa. Lajike-testaus rahoitettiin Euroopan maaseuturahas-tosta Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan ely-keskusten kautta.

Koepaikoista Sotkamo edustaa pohjois-ta Järvi-Suomea, ja se on runsasluminen ja talvehtimisen kannalta helppo. Ruukki on vähälumista pohjoista rannikkoseutua, mis-sä talvehtiminen on yleensä heikompaa kuin Sotkamossa. Rovaniemen Apukka on etelälap-pilaisittain karu kasvupaikka, ja siellä talvehti-misen suhteen jyvät karsiutuvat akanoista.

Kalle hoppula, Kati hoppula, Kaisa Soppela, hanna Kekkonen, Vesa järvelin ja janne Ylijoki, mTT


uusilla herukkalajikkeilla huippusatoja pohjois-Suomessa mustaherukat mikael ja marski sekä viherherukka Vilma tuottivat erinomaisen sadon pohjoisessa. Valkoherukoilla vanhat lajikkeet olivat selvästi uusia satoisampia.

Mustaherukka Mikael on lajikkeista talvenkestävin. Se tuottaa vielä Rovaniemelläkin lähes 10 tn/ha sadon. Mikael on hyvänmakuinen ja marjakooltaan keskinkertainen. Kasvutavaltaan se on pystykasvuisempi kuin Öjebyn.

Mustaherukka Marski sopisi suurimarjaisuutensa vuoksi tuoremyyntiin. Sotkamossa se on ollut uusista lajikkeista pystykasvuisin ja satoisin. Ruukissa ja Rovaniemellä satotaso on ollut Mikael-lajiketta pienempi, mutta vanhoja lajikkeita parempi. Marski on erittäin pystykasvuinen.

Mustaherukat Kristin ja Håkan ovat uusia suurimarjaisia, norjalaisia lajikkeita. Kasvutavaltaan ne ovat pystyjä. Kristin ja Håkan istutettiin kokeisiin muita lajikkeita vuotta myöhemmin ja pienemmistä taimista. Taimien ikään suhteutettuna sadot ovat lupaavia, mutta lajikkeet tarvitsevat vielä seurantaa. Lajikkeita ei myydä Suomessa.

Viherherukat Venny ja Vilma ovat pystykasvuisempia kuin vanha Vertti, mutta lamoavampia kuin uudet mustaherukat. ´Vilma´ on lajikkeista satoisampi ja talvenkestävämpi. Kypsät marjat ovat hieman punertavia. Vilma tuotti hyvän sadon vielä Rovaniemellä. Venny on sadoltaan keskinkertainen Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla ja kohtalainen vielä Lapissakin. Marjat ovat väriltään vihreämpiä kuin Vilma-lajikkeella. Molemmat viherherukat voivat saada ankarina talvina jonkin verran talvivaurioita.

Valkoherukat Piikkiön Helmi ja Lepaan Valkeaovat pystykasvuisia ja kooltaan melko pieniä. Molemmat lajikkeet ovat pohjoisessa heikkosatoisempia kuin vanhat lajikkeet. Sateisena kesänä ne ovat myös alttiita harmaalaikulle ja varistetaudille. Emme suosittele niitä viljelyyn enää Pohjois-Suomessa.

2010

2011

2012

Rovaniemikg/ha

2 PALSTAA 125 3 PALSTAA 190

0

2000

4000

6000

8000

10000

Valk.Suom.MorttiVennyÖjebynMarskiVilmaHeddaOlaMikael

201020112012

Rovaniemikg/ha

0

2000

4000

6000

8000

10000

Valk.Suom.

MorttiVennyÖjebynMarskiVilmaHeddaOlaMikael

2010

2011

2012

Ruukkikg/ha


0

3000

6000

9000

12000

15000

Piikkiön Helmi

Lepaan Valkea

VennyKristinHåkanÖjebynVilmaValk. Holl.MorttiMarskiMikael

201020112012

Ruukkikg/ha

0

3000

6000

9000

12000

15000

Piikkiön Helmi

Lepaan Valkea

VennyKristinHåkanÖjebynVilmaValk. Holl.

MorttiMarskiMikael

0

3000

6000

9000

12000

15000

KristinHåkanVennyVilma

2010

2011

2012

ÖjebynHeddaMikael

Sotkamokg/ha

Valk.Suom.MorttiOlaMarski


0

3000

6000

9000

12000

15000

KristinHåkanVennyVilma

201020112012

ÖjebynHeddaMikael

Sotkamokg/ha

Valk.Suom.

MorttiOlaMarski

SaTOTaSOT paiKKaKunniTTain 2010–2012

Marski-lajiketta suositellaan Mikaelin kanssa pohjoisille kasvualueille.

KaLLe hoPPuLa

13

Satoisimpia olivat Stiora, Borgunn ja Orion. Sotkamossa suurimarjainen Stiora talvehti pa-remmin kuin Glen Ample ja oli myös sitä sa-toisampi. Pohjoisella rannikkoseudulla Ruu-kissa norjalaisten lajikkeiden satokehitys oli lupaavaa, mutta hitaampaa kuin Sotkamossa.

Norjalaiset uutuudet Stiora, Borgunn, Orion, Balder ja keltainen Varnes ovat vielä tuntemattomia lajikkeita Suomessa. Suuri-marjaisia ja satoisimpia niistä olivat Stiora ja Borgunn. Orion tuotti myös hyvän sadon, mutta oli maultaan vaatimattomampi.

Balder oli sadoltaan keskinkertainen ja maultaan melko hapan. Varnes tuotti mel-ko vaatimattoman sadon, mutta oli makea ja kauniin oranssinkeltainen sekä talvenkestä-vyydeltään parempi kuin keltainen vadelma Fallgold.

VanhaT LaJiKKeeT VaRMOJaVuosina 2010–2012 lajikkeet Ottawa, Jenkka, Maurin makea ja Muskoka tuottivat varmim-min satoa Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Muskoka oli satoisampi Ruukissa ja Ottawa Sotkamossa. Jenkka oli hieman satoisampi, mutta maultaan Maurin makea oli makeampi ja marjakooltaan suurempi kuin Jenkka.

Muista lajikkeista skotlantilainen Glen Ample, unkarilainen Vertödi venusz ja venä-läinen Kolokolsik olivat ensimmäiset vuodet satoisia ja talvehtivat hyvin. Vuonna 2012 Glen Ample - ja Vertödi venusz -lajikkeiden satotasot kuitenkin romahtivat Ruukissa. Sot-kamossa sato laski jonkin verran vain Glen Amplella.

äKäMäpunKKi KiuSanaÄkämäpunkki aiheutti eniten oireita lajik-keille Glen Ample, Vertödi venusz, Heisa ja Ville. Jonkin verran oireita oli myös Stiora- ja Balder-lajikkeilla. Melko vähän oireita oli Borgunnilla ja Orionilla. Muissa lajikkeissa ei ollut äkämäpunkin oireita nähtävissä.

Vadelma on haastava viljelykasvi pohjoi-sessa. Vaihtelevat talvet aiheuttavat aina riskin vadelman talvehtimiselle. Täysin talvenkes-tävää lajiketta Pohjois-Suomeen ei ole vielä löytynyt. Jonkin verran talvivaurioita ja sato-vaihtelua ilmenee aina myös kestävimmillä lajikkeilla.

Vuodet 2010–2011 olivat vadelmien kan-nalta suotuisia ja useat lajikkeet tuottivat

huippusatoja. Vuonna 2012 Ruukissa vadel-malajikkeiden satotasot kuitenkin romahtivat kaikilla muilla paitsi norjalaisilla lajikkeilla. Sotkamossa yleistä notkahdusta lajikkeiden sadoissa ei ollut havaittavissa.

Kati hoppula, Vesa järvelin, janne Ylijoki, Sirkka Luoma ja hanna Kekkonen, Kaisa Soppela, mTT

Lisätiedot [email protected], puh. 029-5317228

uudet, satoisat vadelma-lajikkeet tulevat norjastanorjalaiset vadelmalajikkeet tuottivat Sotkamossa erittäin hyvän sadon vuonna 2012 ja lupaavan sadon myös Ruukissa. Lajikkeiden todellinen kestävyys ja satoisuus pohjoisessa varmistuvat kuitenkin vasta muutaman vuoden seurannan jälkeen.

FaktaMTT:n Lajikekokeet pohjois-Suomessa

MTT on testannut vadelmalajik-keita Sotkamossa ja Rovaniemellä vuodesta 2008 alkaen sekä Ruukis-sa vuodesta 2009 alkaen. Mukana on ollut yhteensä 24 lajiketta, joista osa on ollut vain havaintoruutuina. Rovaniemellä talvivaurioita esiintyi vadelmilla niin paljon, että lajikeko-keet lopetettiin jo vuonna 2010.

Koepaikoista Sotkamo on pohjoista Järvi-Suomea, runsasluminen, se-kä talvehtimisen kannalta helppo. Ruukki on vähälumista pohjois-ta rannikkoseutua, missä talvehti-minen on yleensä heikompaa kuin Sotkamossa.

Taimet istutettiin mustaan muoviin 50 cm taimivälillä ja tavallista ti-heämmällä 2 m rivivälillä. Kokeissa käytettiin tihkukastelua ja kaste-lulannoitusta suositusten mukai-silla lannoitustasoilla. hometta ja tuhoeläimiä torjuttiin kemiallisesti. Lajiketestaus oli osa marjanviljely-hanketta, jota rahoitettiin euroopan maaseuturahastosta Kainuun, La-pin ja pohjois-pohjanmaan ely-kes-kusten kautta.

Sateisesta kesästä huolimatta MTT:n uu-sin pensasmustikkalajike Jorma tuotti Sot-kamossa erinomaista satoa. Sato oli myös laadultaan lajikkeiden parhaita. Muita sa-toisia lajikkeita olivat Aino ja Siro. Suuri-marjainen North Blue tuotti satoa, mutta kärsi heikosta marjanlaadusta.

Paras pensasmustikkalajike Jorma tuot-ti kesällä Sotkamossa lähes 1,5 kg/pensas, ja kauppakelpoisen sadon määrä oli noin 7000 kg/ha. Jorma-lajikkeen sato vasta-si jo lähes Etelä-Suomen satomääriä ja oli muihin lajikkeisiin verrattuna ylivoimai-nen.

Hyvän sadon tuottivat myös Aino ja Si-ro, joilla satoa kertyi noin 800 g/taimi ja kauppakelpoista satoa noin 3700 kg/ha.

Siro oli laadultaan jonkin verran Aino-laji-ketta parempaa.

Suurimarjainen North Blue tuotti Ruu-kissa noin 700 g/taimi, mutta Sotkamossa sen satomäärät jäivät heikoiksi. Sato oli osin huonolaatuista, sillä marjat pehmenivät liian nopeasti pensaissa.

OnKO SineSTä ainOn haaSTaJaKSi? Sine paransi satoaan lupaavasti. Jatko näyt-tää, onko siitä Aino-lajikkeen haastajaksi. Puolikorkea Saani ja varpumustikat Hele ja Tumma olivat pienisatoisia, mutta koris-tearvoa ja kestävyyttä niillä olisi kuitenkin

riittävästi harrastekäyttöön.Alvar ja Arto olivat heikkosatoisia ja lii-

an myöhäisiä Kainuuseen ja Pohjois-Poh-janmaalle. Vakavista talvivaurioista kärsivä Patriot kykeni vain hyvin heikkoon sadon-tuottoon.

Kokeet olivat osa marjahanketta, jota ra-hoitetaan EU:n maaseuturahastosta Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan ely-keskusten kautta.

Kati hoppula, Kalle hoppula, Vesa järvelin, janne Ylijoki, Sirkka Luoma, hanna Kekkonen, Kaisa Soppela, mTT

Lisätiedot: [email protected], puh. 029-5317228

pensasmustikat yllättivät satoisuudellaan

Ottawa-lajike oli satoisa Sotkamossa.

KaTi hoPPuLa


0

5000

10000

15000

20000

25000kg/ha Sotkamo

2010

2011

2012

pensasmustikka Jorma oli satoisin Sotkamossa.

14

Rikkakasvien torjunta on keskeinen en-simmäisen vuoden sadon vakuudeksi tehty toimenpide. Sen rinnalla ehkä vähemmän huomiota saanut tekijä on kuminansieme-nen itävyys, jolla on myös merkitystä tasai-sen kasvuston aikaansaamiseen. Joinakin vuosina saatavilla on ollut siemeneriä, joiden itävyydet ovat olleet vain noin 50 prosentin luokkaa.

Kylvö hyvin heikosti itävällä siemenellä on epävarmaa ja tuo merkittäviä lisähaastei-ta heti alkumetreillä. Hitaasti ja epätasaisesti taimettuneen kasvuston rikkakasvien tor-junta on myös erityisen haasteellista.

VääRä KORJuuaiKa TuO SaTOTappiOiTaMistä kuminansiemenen itävyyserot voi-vat johtua? Asiaa selvitettiin vuonna 2012 MTT:n meneillään olevassa Ylivoimainen kuminaketju -hankkeessa, jossa tutkittavat seitsemän lajiketta korjattiin kolmessa vai-heessa. Korjuut ajoitettiin tuleentumisvaihei-siin, jotka olisivat myös käytännössä järkeviä korjuuaikoja.

Jo ensimmäisessä korjuussa siemenet olivat

ruskean puintikypsiä. Erojen saamiseksi kor-juut tehtiin viikon välein 31. heinäkuuta se-kä 8. ja 15. elokuuta. Sadon lisäksi lajikkeis-ta määritettiin itävyydet heti puinnin jälkeen ennen kuivaamista. Puintikosteudet laskettiin 40 C° asteessa kuivatetuista siemeneristä.

Vuonna 2012 kumina tuleentui satei-sen kesän takia poikkeuksellisen myöhään. Muut lajikkeet paitsi Prochan (1220 kg/ha, 2. korjuu) ja Record (1365 kg/ha, 3. kor-juu) hyötyivät aikaisesta korjuusta. Lajik-keiden satomäärät olivat 700 (Volhouden), 1110 (Konczewicki), 1145 (Niederdeut-cher), 1220 (Sylvia), 1260 (Gintaras) kg/ha. Väärästä korjuuajasta johtuvat satotappiot olivat 170–455 kg/ha lajikkeesta riippuen.

MYöhäiSeLLä KORJuuLLa iTäVäMpää SieMenTäEnsimmäisen ja toisen korjuun itävyydet olivat kaikilla lajikkeilla hyvin alhaiset ja vasta viimeisen korjuun siemenistä osa iti yli 50 prosenttia. Parhaiten itivät Niederdeut-cher ja Gintaras ja heikoimmin Volhouden, Record ja Prochan. Kaiken kaikkiaan melko heikoksi jääneiden itävyysprosenttien taka-

na voi olla jonkinlainen itävyyslepo, mikä tarkoittaisi itävyyksien paranemista jonkin ajan kuluttua korjuusta.

Mistä sitten erot eri puintiaikojen välillä johtuvat? Puintikosteudet laskivat odote-tusti korjuuajan viivästyessä ensimmäises-tä korjuusta (30–45 prosenttia) kolman-teen (12–13 prosenttia). Myös siementen homehtuminen itämisen yhteydessä väheni kosteusprosentin laskiessa.

Aikainen tai jopa kohtuullisen myöhäi-nenkin korjuu saattaa siis johtaa siihen, että siemenen itävyys voi jäädä alhaiseksi. Vielä ei tiedetä, johtuuko heikko itävyys siemenen vioittumisesta puinnin yhteydessä tai jostakin muusta tekijästä. Joka tapauksessa kuminan korjuun ajoitukseen näyttäisi tulevan uusi te-kijä. Jatkossa onkin pohdittava, mitä sadolta haluaa. Aikaisella korjuulla välttyy varisemis-tappioilta mutta myöhemmin korjattaessa sa-to ehtii tuleentua ja siemen on itävämpää.

marjo Keskitalo, mTT

Lisätiedot: [email protected]

aikainen korjuu vaarantaa kuminan itävyyden Kuminan sato määräytyy jo perustamisvuonna, ja alussa tehdyt toimenpiteet vaikuttavat seuraaviin vuosiin.


0

10

20

30

40

50

60

70

31.7.2012. 8.8.2012. 15.8.2012.

Gintaras

Konczewicki

Niederdeutcher

Prochan

Rekord

Sylvia

Volhouden

Siem

ente

n itä

vyys

%

Korjuuaika

MTT:ssätutkittua

KuMina KaSVaa hyvin muokkaa-mattomassa maassa. Savimaan ko-keessa suorakylvetyn kuminan en-simmäinen siemensato oli hieman suurempi kuin muokatun maan, vaikka taimettuminen oli vähäi-sempää.

SuORaKYLVeTYn KuMinan kes-kimääräinen siemensato vuonna 2012 oli noin 1500 kg/ha, lähes sa-ta kiloa suurempi kuin muokatus-sa maassa. Sato riippui kevään 2011 kylvösiemenmäärästä, ja molem-missa kylvötavoissa päästiin par-haimmillaan noin 1700 kg/ha sie-mensatoon.

SuuRiMMaT SadOT tuottanei-siin kasvustoihin tarvittiin kyl-vösiementä 20–25 kg/ha muok-kaamattomassa ja 10–15 kg/ha muokatussa maassa. ero johtui muokkaamattoman maan vähäi-semmästä taimettumisesta.

SuORaKYLVön TaiMiTiheYS jäi kolmasosaan muokatusta maasta. osasyy voi olla kuukauden koleus kylvön jälkeen. Taimettuminen oli hidasta etenkin kylmemmässä suo-rakylvetyssä maassa. Kahden viikon kuivuus ja kuumuus tämän jälkeen saattoi johtaa vastaitäneiden yksi-löiden kuolemaan.

KYLVö SinänSä onnistui molem-milla tavoilla. Suorakylvettykin maa mureni, eivätkä edeltävän viljan ol-jet haitanneet. idätyspaperilla teh-dyn testin perusteella siemenen lähelle mahdollisesti jäävä lannoi-terae ei haittaa kuminan itämistä.

TaiMeTTuMiSen VäheneMinen on tuttu ilmiö toistakymmentä vuotta eri kasveilla jatkuneissa sa-vimaan suorakylvökokeissa. öljy-kasvien taimettuminen on useissa kokeissa vähentynyt lähes puolella.

KuTen öLJYKaSViT, kumina kor-vaa kasvullaan harvempaa kas-vitiheyttä. Suorakylvetty kasvus-to peitti maata yhtä hyvin kuin tiheämmässä kasvava muokatun maan kumina. Kylvövuoden syk-syllä juuret olivat usein suurem-pia muokkaamattomassa maassa, vaikka näytteet oli otettu samasta kasvitiheydestä.

MuOKaTun Maan suurin ensim-mäisen satovuoden siemensato saatiin, kun kasviyksilöitä oli 180–240 neliömetriä kohti. muokkaa-mattoman maan paras kasvitiheys oli 110–130 kpl/m2, ja tätä tiheäm-mässä siemensato jo pieneni.

hannu Känkänen, mTT


Kuminalajikkeiden juurissakin on eroja


0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

50

31.7.2012 8.8.2012 15.8.2012

Gintaras

Konczewicki

Niederdeutcher

Prochan

Record

Sylvia

Volhouden

Korjuuajan vaikutus kuminasiementen itämiseen (%) MTT:n lajikekokeessa Jokioisilla vuonna 2012.

Korjuuajan vaikutus kuminasiementen kosteuteen (%) MTT:n lajike-kokeessa Jokioisilla vuonna 2012.


0

2

4

6

8

10

12

14

Gintaras Konczewicki Nieder-deutcher

Prochan Record Sylvia Volhouden

kukkimattomat

kukkivat

Kukkivien ja kukki-mattomien kumina-lajikkeiden kuivat juurenpainot (g/10 juurta) heinä-kuun alun mittauksis-sa vuonna 2012.

Kumina kasvattaa ensimmäisenä vuotena paalujuuren, joka määrää kasvin talvehti-miskyvyn sekä kukintaan virittymisen. On tärkeää tietää, millaisia kuminan juuret ovat, jotta voidaan paremmin ymmärtää juurten ja maanpäällisen kasvuston riippu-vuutta sadon muodostuksessa. Lajikkeiden maanpäällisessä kasvustossa on havaittu ero-ja muun muassa satoisuudessa, varisemis-herkkyydessä sekä siementen laatutekijöissä.

MTT:n kuminan lajikekokeessa selvitet-tiin mahdollisia eroja myös maan pinnan

alapuolelta. Tutkittavia lajikkeita oli seitse-män, joista jokaisesta nostettiin heinäkuun alussa 10 kukkivan ja 10 kukkimattoman kasvin juurta. Juuret pestiin ja kuivattiin.

Tuloksista nähdään, että juuren painoon vaikuttavat sekä lajike että kasvin kehitysvaihe (kukkiva/kukkimaton). Suurimmat erot ha-vaittiin kukkivien yksilöiden juurissa, ja Konc-zewicki-lajikkeen juuret olivat yli kaksi kertaa painavampia kuin Volhouden-lajikkeen.

eROJa JuuRTen painOSSaKukkivien yksilöiden juuret todennäköises-ti kevenevät tuleentumista kohti mentäessä, jolloin vararavinto siirtyy varsistoon ja kehit-tyviin siemeniin. Tätä puoltaa kuiva-aineis-sa havaittu ero kukkivien (18 prosenttia) ja kukkimattomien (35 prosenttia) välillä.

Voisikin olettaa, että aikaisten lajikkei-den (Gintaras, Konczewicki ja Niederdeut-cher) kohdalla kukkivien yksilöiden juuret olisivat olleet jo heinäkuussa kukkimatto-mia kevyempiä, mutta tulokset osoittavat juuri toisinpäin. Se, mistä näinkin suuret erot juurten painoissa johtuvat ja mikä mer-kitys juurten koostumuksessa on kuminan kasvuun, tullaan selvittämään jatkossa.

marjo Keskitalo, mTT

janne LehTinen

15

Määrätietoisen jalostuksen ansiosta lajik-keiden taudinkestävyys on parantunut, ja markkinoille tuotavat lajikkeet kestävät entistä paremmin tauteja. Tulevaisuudes-sa taudinkestävyyden merkitys kasvaa en-tisestään.

Kasvinjalostus, myös taudinkestävyysja-lostus, perustuu kasvien geenivarojen hyö-dyntämiseen. Kestävyyden aikaansaaminen on pitkäjänteisen työn takana. Sattumalta ei tätä ominaisuutta lajikkeisiin saada.

- Vaikka nykymenetelmillä jalostuspro-sessia on saatu nopeutettua, aikaa tarvitaan edelleen jopa yli kymmenen vuotta, jotta uusi taudinkestävyysperimä saadaan istutet-tua uuteen viljelylajikkeeseen, erikoistutkija Marja Jalli MTT:stä kertoo.

Työssä lähdetään liikkeelle kestävyysläh-teiden eli geenien metsästyksestä. Eri tau-tien kestävyysgeenejä voidaan etsiä maati-ais- tai villilajikkeista tai jo olemassa olevista lajikkeista.

- Pitää varmistua myös siitä, että taudin-kestävyysgeenit toimivat meidän oloissam-me esiintyviä taudinaiheuttajia vastaan, Jalli lisää.

Kun oikeat geenit on löydetty, ne siirre-tään risteytyksen keinoin olosuhteisiimme sopeutuneeseen lajikkeeseen tai jalostuslin-jaan. Sen jälkeen, takaisinristeytysten kaut-ta, saadaan tulokseksi nykylajiketta vas-taava uusi linja, jolla on taudinkestävyys perimässään. Tätä linjaa käytetään edelleen vanhempana uusiin lajikkeisiin tähtäävis-sä risteytysohjelmissa. Takaisinristeytysten määrää on voitu vähentää, sillä nykytekno-logioiden avulla jälkeläisiä pystytään tarkas-telemaan DNA-tasolla ja vertaamaan entistä paremmin vanhemmaislajikkeisiin.

paiKaLLiSeT OLOSuhTeeT Kuten kasvinjalostuksessa aina, myös tau-dinkestävyysjalostuksessa otetaan huomioon paikalliset olosuhteet. Ohra on Suomes-sa tärkein viljakasvi, ja sen merkitys säilyy myös tulevaisuudessa suurena. Ohran tau-dinkestävyysjalostuksessa on keskitytty eri-tyisesti verkkolaikkuun, joka on oloissamme merkittävin ohran tauti. Myös rengaslaikun ja härmän osalta tehdään entistä enemmän töitä.

- Kotimaisen tutkimuksen ja lajikejalos-tuksen yhteiset, pitkäaikaiset panostukset ohran taudinkestävyyden parantamisessa näkyvät uusissa kotimaissa lajikkeissa. Tu-levaisuudessa entistä taudinkestävämmät lajikkeet tulevat valtaamaan markkinoita, kasvinjalostaja Reino Aikasalo Borealil-ta uskoo.

Taudinkestävyyttä parannettaessa ei kui-tenkaan ole tarvinnut tinkiä muista tärkeistä lajikeominaisuuksista, vaan samaan aikaan lajikkeiden satotasoja, korrenlujuutta ja laa-tua on pystytty kehittämään merkittävästi.

Valitsemalla viljelyyn lajikkeen, jolla on hyvä taudinkestävyys, viljelijä panostaa myös sadontuottokykyyn. Samalla tautitor-junnan aine- ja työkustannukset alenevat, mikä osaltaan parantaa viljelyn kustannus-tehokkuutta.

- Mahdollisimman hyvin tautihyökkä-yksiä sietävän kasvuston yhteyttäminen ja ravinteiden käyttö on tehokasta, jolloin la-jikkeeseen jalostettu satoja laatupotenti-aali ovat parhaiten hyödynnettävissä, Aika-

salo muistuttaa. Kestävien lajikkeiden viljely on ympäris-

töystävällistä tautien torjuntaa, ja samalla hillitään torjunta-aineresistenssin kehitty-mistä.

Tunne LaJiKKeeSi Taudinkestävyys on lajikeominaisuus. Kun lajike tunnistaa taudinaiheuttajan iskeyty-misen, se puolustautuu tautia vastaan. Sel-vimmin lajikkeiden väliset kestävyyserot il-menevät voimakkaassa tautipaineessa.

- Viljelijän on tunnettava viljelemänsä la-jikkeet, niiden ominaisuudet; vahvuudet ja heikkoudet, Marja Jalli sanoo.

Hän muistuttaa, että taudinkestävyys ei yleensä tarkoita immuniteettia taudinaihe-uttajan tartuntaa vastaan. Kestäväkin laji-ke saa tautioireita riittävässä tautipaineessa, mutta tauti etenee kasvissa varsin hitaasti eikä välttämättä haittaa kasvua satoa alen-tavasti.

TYöSaRKaa RiiTTääTulevaisuuden olosuhteet ovat osittain vielä hämärän peitossa. Haasteet ovat kuitenkin jo hyvin tiedossa, sillä ilmastonmuutos lisää

tautipainetta ja tautilajisto runsastuu. Tau-dit kehittävät uusia rotuja, ja aiemmin meil-lä harmittomien taudinaiheuttajien merki-tys kasvaa.

Resistenssilähteitä etsitään koko ajan li-sää meillä ja muualla. Vaikka kestävyys jon-kin taudinaiheuttajan osalta olisikin löydet-ty, se saattaa murtua, jolloin tarvitaan taas uusia lähteitä.

- Työ on kilpajuoksua taudinaiheuttajia vastaan, Marja Jalli kuvaa.

anna Perttu, Boreal Kasvinjalostus oy


0

5

10

15

20

25

Rolfi (1997) Wolmari (2010) Bor07533 (2013)

Lajikkeiden alttius verkkolaikkutartunnalle %

0

5

10

15

20

25

Rolfi (1997) Wolmari (2010) Bor07533 (2013)

Lajikkeiden alttius härmätartunnalle %

Lajikkeiden taudinkestävyys vaatii vuosien työnTaudinkestävyys on muuttuvissa ilmasto-oloissa entistä tärkeämpi kasvinjalostuksen osa-alue ja viljelijöiden lajikevalinnan kriteeri.

BoReaL KaSVinjaLoSTuS oY

Ohra on Suomen tärkein viljelyskasvi, ja sen taudinkestävyysjalostuksessa on keskitytty erityisesti verkkolaikkuun.

FaktaTaudinkestävyydellä eli resistenssillä tarkoitetaan kasvin kykyä puolustau-tua taudinaiheuttajaa vastaan.

Tautien hillitseminenerityisesti viime kesän jäljiltä maassa on runsaasti taudinaiheuttajia, koska tautipaine oli kova. Lisäksi korjaamat-ta jääneet kasvustot sekä muokkaa-mattomien lohkojen pinnalle jääneet kasvustojätteet lisäävät tautien esiin-tymisriskiä tulevana kasvukautena olennaisesti.

huolellinen viljelykierron suunnit-telu, taudinkestävät lajikkeet ja ter-veen, peitatun siemenen käyttö ovat tehokkaimmat tautien hallintakeinot. Tautiriskin hallinta on kasvukaudella helpompaa ja taudintorjuntaruisku-tuksissa voidaan siirtyä rutiininomai-sesta käsittelystä tarpeenmukaiseen käsittelyyn. näin säästetään työtä ja rahaa, ja viljelyn kannattavuus para-nee.

16

Suomessa toimitaan rehuvalkuaisen suhteen tuontisoijan sekä tuotavan rapsin ja rapsi-rouheen varassa. Rehuvalkuaisen tuotannon lisääminen ja valkuaisomavaraisuuden ko-hottaminen ovat kotimaisen tuotantoketjun keskeisiä tavoitteita.

Väestönkasvun ja elintason kohoami-sen myötä rehuvalkuaisen maailmanlaajui-sen kysynnän on arvioitu kasvavan noin 50 prosenttia kahden seuraavan vuosikym-menen aikana. Kehitys johtaa vääjäämättä valkuaisen ajoittaiseen niukkuuteen maail-manmarkkinoilla. Ennusteet ilmastonmuu-toksen vaikutuksista soijantuotantoaluei-den kuivuusongelmien lisääntymiseen eivät suinkaan asiaa helpota.

SaTOTaSOT YLöS, haiTTa-aineeT aLaSKotimaisen lisävalkuaisen tuotanto on täl-lä hetkellä pääosin rypsin ja rapsin varassa. Näiden kasvien viljelyä voidaan vielä selvästi lisätä. Lisäksi on mahdollista edistää palko-viljojen viljelyä huomattavasti. Kotimainen

kasvinjalostus on ymmärtänyt keskeisen ase-mansa valkuaisomavaraisuuden parantami-sessa ja lähtenyt entistä vahvemmin jalosta-maan hernettä ja härkäpapua.

Herneellä työ kohdistuu satoisuuden ja valkuaispitoisuuden nostamisen ohella laon-kestävyyden parantamiseen. Härkäpavulla jalostuksen odotetaan tuovan nopeitakin pa-rannuksia erityisesti satoisuuteen. Lajikkeiden kasvuaikaa pyritään samalla lyhentämään.

Merkittävimpänä harppauksena voita-neen lähivuosina nähdä härkäpavun sisältä-mien haitta-aineiden poistaminen kasvin-jalostuksen avulla. Haitta-aineet rajoittavat jossain määrin härkäpavun käyttöä sikojen ja siipikarjan ruokinnassa. Haitta-aineiden poistaminen yhdessä muun lajikekehityksen ja viljely- ja ruokintatutkimuksen kanssa edistävät tulevaisuudessa kotimaisen rehu-valkuaisen käytön läpimurtoa sekä valku-aisomavaraisuuden turvaamista.

KaSVunVaRaa OnViime vuosina herneen ja härkäpavun yh-

teenlaskettu pinta-ala on noussut noin 15 000 hehtaariin, mutta nykyisten pal-koviljojen alan voisi viljelykierto huomioi-den moninkertaistaa. MTT:n OMAVARA-hankkeessa tehtyjen laskelmien mukaan ala pystyttäisiin vuosisadan puoleenväliin men-nessä jopa kymmenkertaistamaan ja nykyi-sin tuotava soijavalkuainen korvaamaan teo-riassa kokonaan kotimaisella valkuaisella.

Herne ja härkäpapu ovat tärkeimmät palkoviljamme. Myös lupiinin ja linssin viljelyä tutkitaan. Herneellä on pitkät pe-rinteet kotimaisena valkuaiskasvina, ja sen viljely osataan. Viljelyvarmuutta herneelle on tuonut nykylajikkeiden suhteellinen ai-kaisuus ja parantunut laonkestävyys. Her-neenviljely nähdään silti vaativana lajina, ja viime vuosina puhtaan herneen viljelyala on jäänyt noin 5000 hehtaariin. Lähivuosina markkinoille tulevien, satoisempien lajikkei-den odotetaan kuitenkin lisäävän herneen kiinnostavuutta.

Viljelyssä on tavoiteltu ensisijaisesti ruo-kahernelaatua vihreäsiemenisillä lajikkeil-la, mutta rehuvalkuaisen tuotantoon uudet keltasiemeniset lajikkeet tuovat lisää vaih-toehtoja. Valkuaissadon määrä on lajikkeis-sa uudella tasolla ja valkuaisen laatu korkea.

Uusimmat ruokintakokeet osoittavat, että suuri osa soijavalkuaisesta voidaan korvata herneellä ja aminohappotäydennyksellä.

Härkäpapu on noin 10 000 hehtaarin viljelyalallaan noussut tärkeäksi palkoviljak-si Suomessa. Härkäpapu tuottaa herneen ve-roisia satoja, mutta korkeamman valkuaispi-toisuuden (noin 30 prosenttia) ansiosta lajin valkuaissatopotentiaali on suurempi. Käytän-nössä 1000–1200 kg/ha valkuaissadot ovat normaaleja. Merkittävä härkäpavun viljelyä rajoittava tekijä on pitkä kasvuaika. Meillä viljeltävä Kontu-lajike on muutoin viljelyvar-ma eikä lakoontuminen ole ollut ongelma.

Aminohappokoostumus härkäpavulla on hernettä vastaava. Poikkeuksena hernee-seen lajilla on kuitenkin haitta-aineita, joista merkittävimmät ovat visiini ja konvisiini. Kasvinjalostuksella haitta-aineita voidaan vähentää ja tulevaisuuden lajikkeet ovatkin haitta-aineettomia.

Pertti Pärssinen, Boreal Kasvinjalostus oy


Kotimainen tuotanto korvaamaan tuontivalkuaistaKotimainen valkuaistuotanto kattaa ainoastaan runsaat 15 prosenttia kotieläintuotantomme täydennysvalkuaistarpeesta. mTT:n laskelmien mukaan tuontisoi-javalkuainen pystyttäisiin tulevaisuudessa korvaamaan teoriassa kokonaan kotimaisella valkuaisella. Kasvinjalostuksella on tärkeä rooli tavoitteeseen pääsemi-sessä. nyt keskitytään herneen ja härkäpavun satoisuuden lisäämiseen.

bOReaL KaSVinJaLOSTuS OY

2 palstaa

Herneen viralliset lajikekokeet 2005-2012, mittari Karita

Lajike kpl Satokg/ha

Suhde-luku

Kasvuaikapv

Tspg

Valk.-%

Valk.satokg/ha

Karita 33 3526 100 97,7 295 22,4 675

JermuBOR 10 4309 122 *** 98,4 240 *** 21,5 ** 794 ***

RocketBOR 10 4236 120 *** 98,3 242 *** 20,8 *** 765 **

HuldaBOR 12 3708 105 98,4 254 *** 23,6 *** 758 *

Borealin rehuherneen jalostusohjelmasta ensimmäisenä lajikkeena markkinoille tuo-daan satoisa keltasiemeninen Jermu-lajike. Se tuottaa jopa 20 prosenttia suurempia sa-toja kuin nykyiset herneenviljelyn valtala-jikkeet.

Jermu on kasvuajaltaan ja muilta ominai-suuksiltaan hyvin Suomen oloihin soveltuva lajike. Sen siemen on pienikokoinen, mistä on etua oloissamme. Sadon kuivuminen on nopeaa niin pellolla kuin kuivurissakin ja sa-malla myös siemenen rikkoutumisriski pie-nenee. Jermun valkuaispitoisuus on satoisalle lajikkeelle tyypillisesti melko alhainen, mutta korkean satotason ansiosta valkuaisen tuotto hehtaaria kohti on korkea.

Omien hernelajikkeiden rinnalle Boreal toi pari vuotta sitten markkinoille tanska-laisen rehuherneen Rocketin. Borealilla us-kotaan, että tulevaisuudessa rehuherneen viljely yleistyy uusien lajikkeiden tullessa markkinoille.

Keltaiset herneet markkinoille

härkäpavun jalostuksessa panostetaan satoisien ja kasvuajaltaan Suomeen soveltuvien lajikkeiden kehittämiseen. Lisäksi tärkeänä tavoitteena on härkäpavun sisältämien haitta-aineiden poistaminen kasvinjalostuksen avulla.

Kotimaisten palkokasvien herneen ja härkä-pavun viljelyä voidaan lisätä huomattavasti. herneen kohdalla jalostustyö kohdistuu satoisuuden ja valkuaispitoisuuden nostami-sen ohella laonkestävyyden parantamiseen.

17

Lapin keittiömestarit ry arvioi MTT Ro-vaniemen Apukassa kasvatettujen porkka-na- ja valkokaalilajikkeiden soveltuvuutta ammattikeittiökäyttöön aistinvaraisten omi-naisuuksien perusteella. Kaalilla lajikkeet Brady ja Paradox erottuivat selvästi muista lajikkeista. Porkkanalajikkeista Maestro ar-vioitiin parhaaksi.

KeiTTiöMeSTaRiT aRViOinTiTYöSSäAistinvaraisen arvioinnin suorittivat Lapin keittiömestarit ry:n neljä ravintolakeittiöi-den ammattilaiskeittiömestaria Saamelais-alueen Koulutuskeskuksen opetuskeittiön tiloissa Ivalossa. Lisäksi kaksi mestaria val-misti tuotteet ja ruokalajit.

Porkkanasta ja kaalista oli molemmista arvioitavana kahdeksan eri lajiketta. Kusta-kin lajikkeesta valmistettiin vakioreseptillä arvioitavat tuotteet. Porkkanalla arvioitavat tuotteet olivat raaka ja kypsennetty kuutio sekä porkkanatimbaali. Kaalilla arvioitava-na oli raaka ja höyrytetty raaste sekä kaali-kääryle.

Jokaisesta lajikkeesta ja tuotteesta arvioi-tiin maku, tuoksu, rakenne, väri, lajikkeen soveltuvuus kyseisen ruokalajin valmistuk-seen sekä Horeca-käyttöön. Horeca tarkoit-taa elintarvikekaupan suurasiakasryhmää, joka sisältää hotelleja, ravintoloita ja muita ruokapalveluyrityksiä. Hävikkien määrittä-miseksi kustakin tuotteesta mitattiin alku-paino, käsittelyn jälkeinen raakapaino sekä kaalilla myös paino kypsennyksen jälkeen.

pORKKanaLaJiKe MaeSTRO MeneSTYiPorkkanoista varastolajike Maestro sekä teollisuuslajikkeet Extremo ja Silvano sai-vat arvioinnissa lähes samat kokonaispisteet. Neljänneksi tuli varastolajike Namdal.

Maultaan parhaimmiksi arvioitiin Maestro, Namdal ja Silvano. Näistä Maest-ro-lajike oli raadin mielestä myös tuoksul-taan paras. Lisäksi sen rakenne arvioitiin sekä raakana että kypsennettynä parhaaksi. Lajikkeilla Extremo, Maestro ja Silvano väri

säilyi hyvin kypsennyksen aikana. Silvano-lajikkeella myös maku voimistui kypsennet-täessä. Maestro lajikkeella rakenne säilyi hy-vin kypsentämisen aikana. Namdal-lajiketta luonnehdittiin makeutensa ansiosta hyväksi raasteporkkanaksi.

Raadin mielestä porkkanatimbaali onnis-tui parhaiten lajikkeista Extremo ja Maest-ro. Porkkanalajikkeista parhaiten Horeca-käyttöön soveltuivat Extremo, Maestro ja Silvano.

Osalla lajikkeista raakahävikit ovat suu-ria, johtuen lähtöpainossa mukana olleista pienistä ja käyristä porkkanoista.

Kasvukaudella 2011 Maestro-lajike oli kokonaissadoltaan paras Sotkamossa ja Ruukissa noin 90–70 tonnia/hehtaari. Kau-della 2012 satotasot laskivat ollen noin 49–40 tonnia/hehtaari.

VaLKOKaaLiSSa KaKSi YLiTSe Muiden Arvioinnissa parhaiten pärjäsivät talvilajike Paradox ja syyslajike Brady. Nämä lajikkeet saivat korkeimmat pisteet mausta raakana

sekä rakenteesta raakana ja kypsänä. Para-dox-lajike kesti hyvin kypsennyksen. Sen maku parani ja väri voimistui kypsennettä-essä. Sen sijaan Brady-lajikkeella väri vaaleni muuttuen hailakaksi, ja osan mielestä myös maku häipyi kypsennettäessä.

Kaalilajikkeista Paradox ja Brady olivat parhaita valmiina tuotteena eli kaalikäärylei-nä sekä soveltuivat raadin mielestä parhaiten myös Horeca-käyttöön.

Molemmat lajikkeet menestyivät myös MTT Sotkamon, Ruukin ja Rovaniemen viljelykokeissa. Brady-lajikkeen kokonaissa-to kasvukausilla 2011–2012 oli noin 80–50 tonnia hehtaarilta tutkimuspaikkakunnas-ta riippuen. Paradox-lajikkeen kokonaissato vaihteli noin 70–40 tonnia hehtaarilta kau-della 2011.

anu Räty, jussi Veijola ja Kaisa Soppela, mTT


Keittiömestarit testasivat porkkana- ja keräkaalilajikkeitaKaali- ja porkkanalajikkeiden maussa, rakenteessa, tuoksussa ja käyttöominaisuuksissa on eroja.

Syysvalkokaalilajike bradyn väri ja maku hälvenivät kypsennyksessä, mutta esimerkiksi kaali-kääryleihin se sopii mainiosti.

anu RÄTY

FaktaViljelykokeet olivat osa MTT Sot-kamon vetämää Vihannesvilje-lystä vahva elinkeino poh-jois-Suomeen -hanketta. hanketta rahoittaa eu:n maaseuturahasto Kainuun, Lapin ja pohjois-pohjan-maan eLY-keskusten kautta. Yh-teistyössä oli mukana myös Lappi luo ii -työohjelma, jota rahoittaa eu:n maaseuturahasto Lapin eLY-keskuksen kautta.

Aistinvarainen arviointi porkkana

Carboli Exelso Extremo Maestro Merida Morelia Namdal Silvano

Maku 3,0 3,3 3,8 4,0 2,0 1,5 4,0 4,0

Tuoksu 3,3 2,8 3,8 3,8 2,0 1,5 3,5 3,5

Rakenne raakana 2,8 3,3 4,0 4,3 3,0 1,5 3,3 3,8

Rakenne kypsänä 2,3 3,3 3,8 4,3 2,8 2,3 3,5 4,0

Väri raakana 3,0 2,5 3,0 3,3 2,3 2,3 2,8 3,8

Väri kypsänä 2,3 3,3 3,3 3,5 2,5 2,3 3,0 4,0

Valmis tuote 2,8 2,5 3,5 3,5 2,8 3,0 2,3 2,5

Soveltuvuus HORECA -käyttöön

2,5 2,8 3,8 3,8 2,5 2,0 3,0 3,8

Pisteiden keskiarvo 2,7 2,9 3,6 3,8 2,5 2,0 3,2 3,7

Raaka- hävikki % 36,9 27,4 21,4 20,1 38,0 20,1 17,9 21,0

Aistinvarainen arviointi porkkana

Carboli Exelso Extremo Maestro Merida Morelia Namdal Silvano

Maku 3,0 3,3 3,8 4,0 2,0 1,5 4,0 4,0

Tuoksu 3,3 2,8 3,8 3,8 2,0 1,5 3,5 3,5

Rakenne raakana 2,8 3,3 4,0 4,3 3,0 1,5 3,3 3,8

Rakenne kypsänä 2,3 3,3 3,8 4,3 2,8 2,3 3,5 4,0

Väri raakana 3,0 2,5 3,0 3,3 2,3 2,3 2,8 3,8

Väri kypsänä 2,3 3,3 3,3 3,5 2,5 2,3 3,0 4,0

Valmis tuote 2,8 2,5 3,5 3,5 2,8 3,0 2,3 2,5

Soveltuvuus HORECA-käyttöön 2,5 2,8 3,8 3,8 2,5 2,0 3,0 3,8


Raakahävikki % 36,9 27,4 21,4 20,1 38,0 20,1 17,9 21,0

2 palstaa

Aistinvarainen arviointi valkokaali

Amazon Attraction Brady Consul Lennox Paradox Sting F1 Tekila

Maku 3,0 2,5 3,8 2,8 2,3 3,5 3,0 2,0

Tuoksu 2,3 2,0 2,3 1,8 1,5 1,8 2,5 1,5

Rakenne raakana 3,8 3,8 4,0 3,5 3,0 4,0 3,5 2,3

Rakenne kypsänä 3,8 3,8 3,8 3,5 3,5 4,3 3,0 2,5

Väri raakana 2,8 2,3 3,0 3,3 2,3 2,5 3,8 2,0

Väri kypsänä 3,8 2,8 2,3 3,0 3,3 3,8 3,3 2,3

Valmis tuote 3,5 4,0 4,8 3,3 3,8 4,8 3,8 2,3

Soveltuvuus HORECA-käyttöön 3,0 3,5 4,0 2,8 3,0 4,8 3,5 2,0


Raaka- hävikki % 12,2 16,7 9,2 8,8 19,5 10,0 24,3 11,9

Kypsennys- hävikki % 6,4 5,9 4,0 6,8 7,7 7,7 12,5 7,4

Aistinvarainen arviointi valkokaali

Amazon Attraction Brady Consul Lennox Paradox Sting F1 Tekila

Maku 3,0 2,5 3,8 2,8 2,3 3,5 3,0 2,0

Tuoksu 2,3 2,0 2,3 1,8 1,5 1,8 2,5 1,5

Rakenne raakana 3,8 3,8 4,0 3,5 3,0 4,0 3,5 2,3

Rakenne kypsänä 3,8 3,8 3,8 3,5 3,5 4,3 3,0 2,5

Väri raakana 2,8 2,3 3,0 3,3 2,3 2,5 3,8 2,0

Väri kypsänä 3,8 2,8 2,3 3,0 3,3 3,8 3,3 2,3

Valmis tuote 3,5 4,0 4,8 3,3 3,8 4,8 3,8 2,3

Soveltuvuus HORECA -käyttöön 3,0 3,5 4,0 2,8 3,0 4,8 3,5 2,0


Raakahävikki % 12,2 16,7 9,2 8,8 19,5 10,0 24,3 11,9

Kypsennyshävikki % 6,4 5,9 4,0 6,8 7,7 7,7 12,5 7,4

18

Maanäytteitä täynnä olevia pahvilaatikoita on hyllymetreittäin. Näytteiden vastaanottohuo-ne on Laboratoriumin alakerrassa, MTT:n laboratorioiden tiloissa Jokioisilla. Sinne tuo-daan kaikkea maan ja taivaan väliltä: kasveja, elintarvikkeita, maa- ja vesinäytteitä.

Ensikertalainen eksyisi rakennuksen sok-keloisilla käytävillä ilman opasta. Laborato-riomestari Leena Puura on työskennellyt MTT:llä yli 30 vuotta. Hän liikkuu tottu-neesti näytehuoneesta tutkimustiloihin, ohi argonkaasusäiliöiden ja hiilidioksidipommin. Tutkimushuoneen lasikaapeissa pulputtavat harmaanruskeat näytteet.

– Näyte punnitaan, useimmiten muoka-taan liuokseksi uuttamalla tai keittämällä apu-aineen avulla, suodatetaan, otetaan talteen ja mitataan jollain härvelillä, Puura tiivistää työnsä kulun.

Neljän kohdan luettelo kuulostaa yksin-kertaiselta, mutta MTT:n laaja tutkimuskent-tä edellyttää hyvin monenlaisia mittauksia ja laitteiden tuntemusta. Puuralle työn laaja, yhteiskunnallinen näkökulma on tärkeää. Se helpottaa joskus yksitoikkoisilta tuntuvien työvaiheiden suorittamista.

– Tietysti sillä on merkitystä, mihin työ liittyy. Liian vähän näemme laboratoriossa, mikä on työmme tarkoitus ja mihin kokonai-suuksiin se kuuluu.

FOSFORi SYKähdYTTääKemia kolahti heti keskikoulun ensimmäisel-lä oppiaineen tunnilla. Laboratoriotyöt Puura aloitti 17-vuotiaana. Ennen MTT:lle tuloaan vuonna 1982 hän työskenteli Kemiralla fos-forin parissa.

– Kun aloitin Kemiralla, fosforia alettiin saostaa jätevedestä. Nyt olen MTT:llä muka-na hankkeissa, joissa tutkitaan ravinteiden ja myös fosforin hyötykäyttöä. Tuntuu, että ym-pyrä on sulkeutumassa.

Puuran mukaan fosfori on tulevaisuudessa suuri kysymys: louhittavan fosforimalmin on arvioitu loppuvan 50 vuodessa, mikä voi ro-

mahduttaa satotasot. Lannoitteena tarvittavan fosforin irrottaminen jätevedestä sen haaskaa-misen sijasta ja fosforin tehokkaampi kierrät-täminen ovat ratkaisuja ruoan riittävyyden turvaamiseksi.

Toinen Puuraa kiinnostava aihealue on se-leeni. Hän työskenteli Kemiralla, kun seleeniä alettiin lisätä lannoitteisiin. MTT osallistuu seleenitutkimukseen ja sen pitoisuuksien seu-rantaan Suomessa. Perusruoka-aineita seura-taan koko ajan, ja tarpeen mukaan lannoitus-suosituksiin tehdään muutoksia.

uuden eTSiMiSTä– Olen hirveän kiinnostunut kaikesta, mikä liittyy työhön. Seuraan ruokaan ja ihmisten terveyteen liittyviä asioita. Olen saanut tehdä MTT:llä hyvin monenlaisia töitä, ja useaan työpäivään mahtuu uuden oppimista tai on-gelmien ratkeamista.

Puura on MTT:n johtokunnan jäsen. Toi-minta ammattiyhdistyksissä erilaisissa luotta-mustehtävissä ja työsuojelussa ovat luonteva osa hänen työtään. Lisäksi hän on muka-na kunnallispolitiikassa: Puura on Jokioisten

kunnanvaltuuston varavaltuutettu ja ympäris-tölautakunnan jäsen.

– Yhteiskunnallinen aspekti on aina mu-kana siinä, mitä teen. Haluan vaikuttaa työ-ympäristöön. Välillä olen ollut itsepäinenkin ja halunnut kehittää työtä, löytää uutta.

johanna Leppänen

Läpimurtoa etsimässäLaboratoriomestari Leena Puura toivoo, että fosforia voitaisiin kierrättää paremmin. Ympäristön hyvinvoinnista kiin-nostunut Puura ei ole mikroskooppiin tuijottaja. hän katsoo maailmaa avaruusperspektiivistä ja haluaa olla mukana elämän kiertokulussa.

Laboratoriomestari Leena puuran uran kohokohtia on ollut työskentely egypti-hankkeessa. – pääsin Suomessa ja egyptissä kouluttamaan tutkijoita laboratoriotöihin. Työ oli mielenkiintoista ja palkitsevaa, koska sain jakaa tietoa, jota meillä on. egyptissä on yliopistoissa laajaa tutkijakoulutusta, mutta käytännön laboratoriokoulutus puuttuu.

MTT:n laboratorioissa tutkitaan maanäytteitä. 1980-luvulla näytteitä kerättiin ympäri maail-maa, ja nyt näytelaatikoita lähetetään tutkittavaksi Keniaan, missä paikalliset voivat verrata niitä vastakerättyihin näytteisiin.

MTT:ssätutkittua

LaJiKKeen taudinkestävyys on osa viljelyvarmuutta, ja se ilmenee lajik-keissa eri tavoin. Verkkolaikkua hyvin kestävässä lajikkeessa taudinaihe-uttaja tartuttaa kasvin, mutta oireet jäävät altista lajiketta pienemmiksi. Siemenlevintäinen verkkolaikku ete-nee voimakkaammin kuin kasvijät-teestä tai ilmasta tullut tartunta.

ViRaLLiSiSSa LaJiKeKOKeiSSa verkkolaikkutartunta on ollut kes-kimääräistä alhaisempi conchita-, grace-, jB maltasia -, edvin-, elmeri-, fairytale- ja Toria-lajikkeilla. Suurin osa lajikkeista kestää verkkolaikkua melko hyvin, jolloin taudin voimakas leviäminen edellyttää verkkolaikul-le suotuisia olosuhteita usean kerran kasvukauden aikana.

RengaSLaiKunKeSTäVä lajike voi olla lähes oireeton. erittäin hy-vin rengaslaikkua kestävät Propino ja Quench. muilla ohrilla tartunnan voimakkuutta ohjaa kasvitautipaine. Rengaslaikkutartuntaa on tarkkailta-va, jos ohra on usein lohkon viljely-kierrossa ja sää on sateinen.

Yhä uSeaMMaSSa ohralajikkees-sa on mlo-härmänkestävyysgeeni. Tämä turvaa lajikkeiden puhtauden. härmälle suotuisissa olosuhteissa härmätartunnalle voivat muita her-kemmin altistua jyvä, Polartop, Pilvi, einar, Kunnari, Tiril, aukusti ja Wol-mari.

euROOppaLainen kevätvehnän jalostus on keskittynyt härmän- ja ruostekestävyyden kehittämiseen. Parhaiten härmää kestävät Bombo-na, Demonstrant, amaretto, Zeb-ra, Puntari, Wappu, Bjarne ja epos. Ruosteiden kestävyydestä Suo-messa on toistaiseksi vähän tietoa. Ruoste- ja härmäkestävyys murtuu lehtilaikkuresistenssiä nopeammin, ja tarkkailu on suositeltavaa kaikilla vehnälajikkeilla.

TäYSin LaiKKuTauTien kestä-viä kevätvehnälajikkeita ei Suomes-sa ole viljelyssä. Lehtilaikkutauteja esiintyy hieman vähemmän Serto-ri-, epos-, Wellamo-, Demonstrant-, Bombona-, amaretto- ja Puntari-la-jikkeissa. Laikkutautien etenemis-tä on seurattava kaikissa vehnälajik-keissa.

YLeiSin KauRan LehTiä vioitta-va kasvitauti on siemen- ja lehti-laikkulevintäinen kauranlehtilaikku. Kauranlehtilaikkua kestävät hyvin Rocky-, SW ingeborg -, Steinar-, mi-rella iiris - ja Belinda-lajikkeet.

SuuRin OSa kauralajikkeista on kenttäkestäviä. Peittaus on tehokas kauranlehtilaikun torjuja. Peittaus tehoaa myös tyvi- ja punahomeita aiheuttaviin fusarium-sieniin, joiden kestävyydestä on vasta vähän tietoa.

marja jalli, mTT


Leena puuraKoululukseltaan laboratoriotek-nikko, työskentelee MTT:llä Jokioi-silla laboratoriomestarina. asuu Jokioisilla.harrastaa sulkapalloa, ulkoilua, hiihtämistä, suunnistusta, sienes-tystä ja marjastusta.Olen kehitysmaakauppa-aktivisti: ”Reilun kaupan tuotteet kuuluvat arkipäivääni.”

OLga pihLMan

19Seuraava maaseudun Tiede -liite

ilmestyy kesäkuussa 2013

KOLuMni

SuOMaLaiSeT OVaT hyviä jankkaa-maan itseensä liittyviä tosiasioita: syn-tymälahjaksi saadun lottovoiton jälkeen suomalainen rehellisyys on vertaansa vailla, koska talvisodan hengessä ei vel-jeä jätetä vaan painetaan sisulla läpi har-maan kiven. Vai oliko se päin mäntyä.

ensimmäinen virhe on itsepetos, jota ei tarvitse kaukaa hakea.

äRSYTTäVinTä nykysuomalaisuudes-sa on selkärangattomuus. Törmättyäni viimeisen vuoden aikana suoraselkäisiin huijareihin ja jouduttuani kohtaamaan liian monta matalan moraalin muka-am-mattilaista on aika päivittää suomalai-suuden kuva: olemme petollisia, laiskoja ja omaa etua tavoittelevia juntteja.

RaKennuSaLa on hyvä esimerkki. Ki-sälliperinteen muututtua kustannuste-hokkuuden kilpajuoksuksi ei laadusta ole kukaan välittänyt juuri mitään pit-kään aikaan. Tärkeätä on haalia keikko-ja, oikaista siellä, missä se ei heti näy ja venyttää aikataulupinnaa äärimmilleen. ammattiylpeys on kadonnut yhtä hyvin kuin laadulla ja taidolla kilpailu.

SOSiaaLi- Ja TeRVeYSaLa kokonaisuu-dessaan on murroksen kourissa. Lääkäri-liiton masinoima lääkäripula ja yksityi-seen hoitoon suunnattu Kela-korvaus ovat rappeuttaneet perusrakenteen. hoi-vapalveluiden kilpailuttaminen on pal-jastanut radikaalin ristiriidan laadun ja tehokkuuden välillä: miten mitata välit-tämisen ja huolenpidon laatutekijöitä?

neTTiKaupaSSa pelisäännöt ovat vie-lä täysin hakusessa. huutokaupat.com-palvelusta ostamani maansiirtokärryn kippi ruiski öljyä ja kärryn myyjä, macea oy, vähät välittää, kunhan kauppa käy. Vastuunkanto ei sovi kaikille, mutta silti

on vaikea ymmärtää, miten järjestäyty-nyt, epärehellinen, suomeksi rikollinen, toiminta on osana jotain näinkin arkipäi-väistä.

muutenkin it-ala on suomalaisen rap-piokulttuurin pesämuna. Keskeneräi-set tuotteet myydään tilaajalle hymyssä suin tietäen, että päivitykset työllistävät myyjää koko tuotteen elinkaaren.

MaanViLJeLiJäTKin ovat oppineet, et-tei paperille kannata kirjoittaa sitä, mitä pellolla hommaillaan, koska eu on jo-tain hahmotonta jossain muualla, ja toi-meentulon riippuessa kirjoittajanlahjois-ta ei itse asia aina kiinnosta tarpeeksi.

MiKä SuOMea VaiVaa? Kilpailuttami-nen on kasvattanut ahneutta, joka on johtanut arviointikyvyn pettämiseen. Kun pienet toimijat karsitaan alalta saa-vuttamattomien sertifikaattien tai liian isojen urakoiden myötä, häviää samalla yritysten yhteiskuntavastuu. Pörssiyh-tiö vastaa tuloksestaan omistajilleen, ja kaikki muu on turhaa. Persoonattomassa prosessissa, kuten nettikaupassa tai ali-hankintaketjussa katoaa kuittien lisäksi myös vastuu. onneksi pikkuveljen val-vontamekanismit kehittyvät koko ajan ja esimerkiksi verkkopalvelu puskaradio.net jakaa tietoa kuluttajakokemuksista.

huijareiden maa, perkele.

OMa KOKeMuKSeni On, että maahan-muuttajat ovat ainoa ryhmä, jolla on vie-lä tarve näyttää että täältä pesee. Saat-taa olla, että uussuomalainen rasismi johtuukin turhautumisesta: jos musta mies on tarpeeksi rohkea tarttuakseen mopin varteen, pitäisi valkoisenkin harki-ta paikkaansa sohvalla sosiaalipalvelui-den nojassa.

huijareiden Suomi

aapo Korkeaoja [email protected]

LaMpaiTa

Pensasvalikoima sai huomattavan lisän Suo-messa jalostetuista alppiruusuista ja atsaleois-ta. Alppiruusuja on 20 lajiketta, tosin kaikkia ei ole vielä myymälöissä. Sopivalla lajikeva-linnalla alppiruusujen kukinnasta saa nauttia toukokuun lopusta juhannukseen. Pienille pihoille sopivat parhaiten matalat tiiviit alppi-ruusut Elviira, Kullervo, Vieno, Kaino ja Ven-la. Korkeiksi kasvavat muun muassa P.M.A. Tigerstedt ja St. Michel.

Atsaleat ovat alppiruusujen sukulaisia, mutta ne varistavat lehtensä talveksi, eivätkä ole yhtä herkkiä kevätahavalle kuin ikivihreät alppiruusut. Punaviolettikukkainen kevätat-salea on kestävin, keltakukkaisia kaunottaria edustaa gentinatsalea Kullannuppu. Molem-mat ovat vain noin metrin korkuisia. Atsale-oita tulee FinE-valikoimaan lisää.

peRuSLaJeJa Ja eRiKOiSuuKSiaPeruslajeista kuusamat, jasmikkeet, horten-siat, pensasangervot ja uudemmat tulokkaat pensashanhikit Goldteppich ja Tervola, var-mistavat kukinnan kesäkuusta syksyyn. Pen-sasruusuvalikoimassa on juhannusruusun ja sen vaaleanpunaisten sukulaisten lisäksi vala-monruusu sekä kestävin keltakukkainen, ha-

risoninruusu William’s Double Yellow. Löytö-ruusuja saa nyt myös myymälöistä.

Katseenvangitsijaksi pihalle voi valita japa-ninmagnolian Vanha Rouva, jonka suuret val-koiset, tuoksuvat kukat aukeavat ennen lehti-en puhkeamista. Kookas japaninmagnolia on kestävä Keski-Suomessa saakka. Valkokukkai-nen paratiisiomenapuu Ranetka Purpurovaja ja purppuraomenapuut Marjatta ja Rixi var-mistavat myös omenapuiden pölytystä.

MaKua Ja TeRVeYTTä MaRJOiSTa Viherherukka on suomalainen C-vitamiini-pommi. Makea Vilma ja hapokkaampi Venny korvaavat aikaisemman Vertti-viherherukan. Punaherukoiden happamuutta vierastavan kannattaa istuttaa vanhoja punaherukkalajik-keita makeampi Punahilkka. Valko- ja musta-herukoista on tulossa uusia lajikkeita.

Lisätietoa FinE-kasveista on osoitteessa www.mtt.fi/fine

Sirkka juhanoja, mTT

Lisätiedot: [email protected]

alppiruusut ja atsaleat ovat Fine-kasvien uutuuksia

Rusopäi-vänlilja Sirkku on ensimmäi-nen Fine-perenna.

fine-kasvit ovat Suomessa tuotettuja ja tutkittuja, kestäviä puutarhakasveja. fine-valikoima laajeni viime vuonna, ja siinä on nyt lähes 200 koriste- ja hyö-tykasvia. Samalla fine-logo sai uuden muodon.

Perennoista, koristepensaista ja puista kiin-nostuneen kannattaa suunnata Yltöisten Ar-boretumiin ja puistoon Kaarinan Piikkiöön. EU-rahoitteinen DEVEPARK-hanke toi kasviaarteet esille.

Perennanäytemaalla kokokesäisen kukois-tuksen takaavat 130 erilaista, tutkitusti kestä-vää, tervettä ja hyväkasvuista perennaa. Lajit on varustettu nimikyltein. Puulajipuiston eli arboretumin ja puiston alueelta löydät yli 200 puuvartista lajia. Tutustumista helpottavat nimikyltit, opastaulut ja toimistosta lainat-tava helppokäyttöinen mp3-soitin, josta voit kuunnella selostusta viitoitetun polun varrella.

Avoinna 15.5.–15.9. arkisin klo 8–15, ryhmät sopimuksesta. Tiedustelut 029 5300 700. www.mtt.fi/puistot (Arboretum Yltöinen)

eeva-maria Tuhkanen, mTT


Kukoistavat perennat ja kestävät puut

Yltöisten arboretumissa voi tutustua myös Fine-kasveihin.

eeVa-maRia TuhKanen

20

SuuSSa SuLaVa SuKLaaKaKKu

Taikina150 g oivariinia tai dellariinia (voilla tu-lee kovempi rakenne)4,5 dl sokeria3 kananmunaa1,5 dl vettä1 dl kaakaojauhetta (Van Houten tai vastaava, ei kaakaojuomajauhetta!)1,5 tl ruokasoodaa2 dl piimää tai maustamatonta jogurttia6 dl vehnäjauhoja (voit käyttää täysjy-väjauhoja halutessasi)

Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää siihen kaakaojauhe hyvin sekoittaen ja kiehau-ta vielä niin, että seos sakeutuu. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi ja lisää sitten sooda hyvin sekoittaen. Sekoita pehmeä oivariini ja sokeri sähkövatkaimella. Li-sää kananmunat yksi kerrallaan ja vat-kaa voimakkaasti joka lisäyksen jälkeen.

Lisää jauhoja, piimää ja kaakao-soo-daseosta vuorotellen varovaisesti sekoit-taen (noin neljänä annoksena – aina osa jauhoista ja nesteestä yhtä aikaa).

Kaada taikina voideltuun korppu-jauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteessa 1 t 15 min. Jäähdytä kakkua ensin vuoassa ja kaada sitten ritiläl-le jäähtymään. Yleensä kakku kohoaa keskeltä korkeammaksi ja se kannattaa jäähdyttää niin, että muoto säilyy. Anna kakun jäähtyä hyvin ja halkaise se sitten kolmeen kerrokseen.

Täyte/kuorrute200 g leivontasuklaata tai taloussuk-laata200 g oivariinia tai dellariinia2 kananmunaa6 dl tomusokeria2 tl vaniljasokeria

Sulata voi ja suklaa varovasti mikroaal-touunissa tai vesihauteella. Sekoita vä-lillä huolellisesti. Älä kuumenna liikaa. Vatkaa kananmunat vaahdoksi ja lisää jäähtynyt oivariini-suklaaseos vaahtoon hitaasti kaataen ja samalla vatkaten. Li-sää tomusokeri ja vaniljasokeri ja vatkaa seosta, kunnes se alkaa sakeutua. Levitä osa täytteestä kakun kerrosten väleihin ja säästä reilu kolmannes kuorrutuk-seen. Kuorrutus jähmettyy helpom-min, jos täytetty pohja on kylmä. Jos haluat kuorrutuksesta sileän, voit yrit-tää tasoitella sitä lämpimällä veitsellä.

Koristeeksi sopivat suklaamakeiset tai sulatetusta taloussuklaasta valutetut raidat. Suklaakakun seurana voi tarjota miedosti makeutettua kermavaahtoa.

Reseptit

www.mtt.fi/elonkiertoOjaistentie 44, JokioinenAvoinna kesäkuusta syyskuun puoliväliin

26.6. Luonto elvyttää -teemakierros. Mukana hoiva-alpakka Börje27.7. Eläimellistä menoa -tapahtuma15.8. Teemana leipä - Jokioisten leivän 30-vuotisjuhlakierros

Kesän tapahtumia Elonkierrossa

Suklaasta on tullut viinien kaltainen nautis-kelu-, maistelu- ja ylellisyystuote. Suklaalle on omistettu lehtiä, kirjoja sekä erilaisia ta-pahtumia ja messuja. Shanghaihin Kiinaan on rakennettu jopa kokonainen suklainen teemapuisto ”Suklaan Onnenmaa”.

Vaikka Kiinaan on perustettu suklaapuis-to, kiinalaiset syövät suklaata vähiten maa-ilmassa (0,12 kg/hlö/v), kun taas Irlannis-sa vuosittainen kulutus on noin 12 kg/hlö. Suomalaiset sijoittuvat suunnilleen väli-maastoon 7 kg:n kulutuksellaan. Pääsiäinen on joulun ohella suklaan myynnin sesonki-aikaa.

JuMaLTen RuOKaaKaakaopapuja on osattu hyödyntää erilai-sina ruokina ja juomina jo ennen ajanlas-kumme alkua. Vuonna 1753 Carl von Lin-né antoi kaakaopuulle tieteellisen nimen, Theobroma cacao. Kreikan kielessä theo tar-koittaa jumalaa ja broma ruokaa. Nimi tar-koittaa siis jumalten ruokaa.

Kaakaopavut ovat kaakaopuun hedelmän fermentoituja siemeniä. EU-lainsäädännön mukaan tummassa suklaassa kaakaokui-va-aineen pitoisuus tulee olla vähintään 35 prosenttia. Toisaalta korkealaatuisessa tummassa suklaassa kaakaokuiva-ainepitoi-suus saattaa olla yli 70 prosenttia. Tumman suklaan valmistuksessa käytetään kaakao-

massaa, kaakaovoita ja useimmiten myös sokeria kaakaomassan kitkeryyden vähentä-miseksi. Maitosuklaaseen lisätään nimen-sä mukaisesti maitoa. Valkosuklaa ei sisällä lainkaan kaakaomassaa. Sen perusaineosat ovat kaakaovoi, maito ja sokeri.

TuMMeMpi On TeRVeeLLiSeMpääSuklaa tunnetaan parhaiten lähinnä herk-ku- ja hemmottelutuotteena. Aiemmin sitä kuitenkin käytettiin moniin erilaisiin lää-kinnällisiin tarkoituksiin. Viime vuosina kaakaota ja suklaata koskevissa tutkimuksis-sa on löydetty myös tieteellistä perustaa ter-veysvaikutuksille.

Kaakao sisältää runsaasti flavonoidi-tyyppisiä antioksidantteja (polyfenoleja). MTT:llä tehdyn tutkimuksen mukaan kaa-kaojauhe sisälsi noin 150 tutkitusta kasvipe-räisestä elintarvikkeesta toiseksi eniten näitä yhdisteitä. Suklaalle tyypillisiä polyfenoleja ovat katekiinit, epikatekiinit ja prosyanidii-nit. Nämä kaakaon polyfenolit antavat tum-malle suklaalle tyypillisen kitkerän maun, ja mitä tummempi suklaa, sitä enemmän se si-sältää näitä yhdisteitä. Valkoisessa suklaassa näitä yhdisteitä ei ole lainkaan.

KaaKaOKO SupeRFOOdia?Kaakaon polyfenoleilla ja muilla bioaktiivi-silla yhdisteillä saattaa olla useita terveyttä

edistäviä vaikutuksia. Kaakaolla on tuleh-dusta lieventäviä vaikutuksia, jotka saattavat vaikuttaa positiivisesti sydämen ja verisuon-ten terveyteen. Kaakao saattaa myös vähen-tää diabeteksen riskiä ja parantaa immuuni-puolustusta. Erilaisissa ihovoiteissa kaakao saattaa suojata ihoa esimerkiksi auringon ultraviolettivalolta.

Kaakaolla on myös suotuisa vaikutus mie-lialaan, kognitiivisiin toimintoihin ja kylläi-syyden tunteeseen. Mikäli kaakaomassaa nau-titaan suklaan muodossa, hyvillä vaikutuksilla on myös kääntöpuolensa. Suklaassa on paljon rasvaa ja energiaa, ja sen runsas nauttiminen aiheuttaa painonnousua. Toisaalta suklaan rasva (kaakaovoi), vaikka tyydyttynyttä rasvaa onkin, on terveellisempää kuin esimerkiksi maitorasva runsaan steariinihappopitoisuu-tensa vuoksi. Steariinihappo ei nykytietämyk-sen mukaan nosta veren kolesterolipitoisuut-ta. Tähänastiset tutkimukset osoittavat, että kohtuullisella kaakaon tai tumman suklaan nauttimisella on enemmän hyviä kuin huo-noja puolia.

Pirjo mattila, Raija Tahvonen, mTT

Lisätiedot: [email protected], puh. 029 5317502

Syntisen hyvä suklaa ei ehkä olekaan niin syntistäSuklaan suosio kasvaa maailmalla, ja etenkin tummat suklaat ovat lisänneet suosiotaan. Tutkimuksissa on löydetty myös tieteellistä perustaa kaakaon ja suklaan terveysvaikutuksille.

PiRjo maTTiLa

Suklaadippi hedelmien ja marjojen kera on ihana jälkiruoka. Kuumenna 2 dl kermaa kattilassa ja sulata siihen 200 g suklaata. Sitten vaan dip-pailemaan!

Documents

Maaseudun Tiede 1/2013