20
TEPPO JOHANSSON/KOTIMAISET KASVIKSET RY Uusiutuvan energian tuotantoa ja käyttöä halutaan lisätä. Metsä tuottaa jo nyt energiaa voimalaitoksille ja kuluttajille. Maatalous puolestaan tuottaa paljon biomassoja, niiden sivutuotteita ja jätteitä, joista saadaan energiaa. Myös kalojen perkeistä saadaan bioenergiaa. Kasvihuoneiden lämmityksessä on siirrytty pois öljystä, mutta valotuksen tehostamisessa on vielä työtä. Myytävälle polttopuulle on määritetty kansainväliset laatuluokat. Ne koskevat sekä tulisijoissa että halkokattiloissa käytettävää puuta. Polt- topuun tärkeimmät määritettävät ominaisuudet ovat raaka-ainelähde, puulaji, mitat, kosteus ja määrä. Sivu 19 Polttopuulle kansainvälinen laatuluokitus Liite 3/2015 | 12.10.2015 Biokaasulaitoksista energiaa maatiloille Maatilojen biokaasulaitosten avulla saa- daan ravinteet kiertoon. Ne voivat myös lisätä maatalouden energiaomavarai- suutta ja vähentää ympäristövaikutuk- sia. Investoinnin kannattavuus on silti pullonkaulana. Sivu 5 Metsien hyvä hoito parasta ilmastopolitiikkaa Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus lisään- tyy ja ilmasto muuttuu. Suomalainen metsätalous voisi osaltaan olla torjumas- sa ilmastonmuutosta. Sivu 8 Yhä useampi kasvihuone lämpiää hakkeella Viime vuonna kasvihuoneyritykset ku- luttivat noin 1 600 gigawattituntia energiaa, josta sähköä kolmannes. Läm- mitysenergiaa tuotettiin eniten uusiutu- valla polttohakkeella. Sivu 9 Kalamassasta potkua biokaasun tuotantoon Kasvatetun kalan rasvaisia perkuu- ja fi- leointijäännöksiä käytetään biodieselin raaka-aineena. Kala tehostaa myös bio- kaasutuotantoa. Sen varaan ei silti kan- nata biokaasulaitosta perustaa. Sivu 15 Sikalietteen fosfori tehokkaasti erilleen s. 6 Energiapuun korjuun oltava ekologisesti kestävää s. 12 Suomalainen bioenergiaosaaminen on vientituote s. 13 Metsähakkeen kuivaus kannattaa s. 16 Bioenergia kasvaa metsissä ja maatiloilla Polttopuu tarvitsee oman laatustandardinsa, koska käyttövalmiin puun kauppa on lisääntynyt suuresti. TUOMAS HEINONEN/RODEO Uusia tuotteita keksitään ja testataan koko ajan Pentin Pajan ykköstuotteella sykeharvesteril- la voi nyt tehdä myös määrämittaista tukkia langattoman mittalaitteen avulla. Samalla koneella hoituvat siis tukit, kuidut ja halot, iloitsevat Pentin Pajan yrittäjät Janne ja Mikko Häikiö. Taimikon perkauksen koneellistaminen on ollut yksi Pentin Pajan tulevaisuuden näkö- aloista, jonka eteen koneiden kehittelyä on tehty jo vuosia. Tien- ja pellonreunojen raivaukseen sekä taimikon kitkentään soveltuviin leukoihin on hiljattain lisätty leikkaava terä. ”Tuotekehittelyä ja lisävarustelua kek- simme koko ajan asiakkaiden palautteen ja omien testikokeilujen pohjalta. Ideoinnin taustalla on vankka käytännön työkokemus”, toimitusjohtaja Mikko Häikiö sanoo. Suomessa taimikonhoidosta on koneellis- tettu vasta muutama prosentti, ja esimerkiksi Ruotsissa tullaan vielä Suomen perässä. Ruotsissakin tosin koneellista Naarva-per- kaajaa jo kokeillaan. Pentin Pajan tavoittee- na on myydä sinne ensi vuonna puolenkym- mentä kitkevää eli lehtipuiden vesat juurineen maasta riuhtaisevaa, järeätä P25-mallista, per- kaajaa. Pentin Paja Oy on vuonna 1982 perustet- tu perheyritys, joka on erikoistunut pienpuun korjuuseen tarkoitettujen laitteiden tuoteke- hitykseen ja valmistukseen. Lisäksi yritys tarjoaa teollisuuslaitoksille huolto-, asennus- ja kunnossapitopalveluita. Pentin Paja Oy myy Naarva-tuotenimellä yli kymmentä erilaista mallia sykeharveste- reita, kaatopäitä, energiakouria ja perkaajia. Naarva-tuoteperheestä löytyy laitteita kaik- kien konevalmistajien alustakoneisiin: trak- toreihin, metsäkoneisiin, kaivinkoneisiin ja kuorma-autoihin. Naarva-tuotteita käytetään muun muassa energiapuun hakkuuseen, ensi- harvennuksiin, ongelmapuiden kaatoon, tai- mikonhoitoon sekä piennarten ja pellonreu- nojen raivaukseen. Naarva-tuotteita on viety yli 30 maahan. Suurimpia vientimaita ovat Ruotsi, Saksa, Norja ja Viro. Sivut 10–11 LARI LIEVONEN JOENSUU (MT) Janne Häikiö, Juha Korhonen ja Mikko Häikiö ovat tyytyväisiä langattoman mittalaitteen toi- mintaan. Sitä on testattu tänä syksynä ahkerasti Joensuun metsissä.

Maaseudun Tiede 3/2015

Embed Size (px)

DESCRIPTION

Maaseudun Tieteeseen on koottu kattava paketti bioenergiatutkimuksen tuoreimpia uutisia. Aihe on ajankohtainen, sillä uusiutuvan energian tuotantoa ja käyttöä halutaan lisätä maassamme. Metsä tuottaa jo nyt energiaa voimalaitoksille ja kuluttajille. Maatalous puolestaan tuottaa paljon biomassoja, niiden sivutuotteita ja jätteitä, joista saadaan energiaa. Myös kalojen perkeistä saadaan bioenergiaa.

Citation preview

1

TEPPO JOHANSSON/KOTIMAISET KASVIKSET RY

Uusiutuvan energian tuotantoa ja käyttöä halutaan lisätä. Metsä tuottaa jo nyt energiaa voimalaitoksille ja kuluttajille. Maatalous puolestaan tuottaa paljon biomassoja, niiden sivutuotteita ja jätteitä, joista saadaan energiaa. Myös kalojen perkeistä saadaan bioenergiaa.

Kasvihuoneiden lämmityksessä on siirrytty pois öljystä, mutta valotuksen tehostamisessa on vielä työtä.

Myytävälle polttopuulle on määritetty kansainväliset laatuluokat. Ne koskevat sekä tulisijoissa että halkokattiloissa käytettävää puuta. Polt-topuun tärkeimmät määritettävät ominaisuudet ovat raaka-ainelähde, puulaji, mitat, kosteus ja määrä.

Sivu 19

Polttopuulle kansainvälinen laatuluokitus

Liite 3/2015 | 12.10.2015

Biokaasulaitoksista energiaa maatiloilleMaatilojen biokaasulaitosten avulla saa-daan ravinteet kiertoon. Ne voivat myös lisätä maatalouden energiaomavarai-suutta ja vähentää ympäristövaikutuk-sia. Investoinnin kannattavuus on silti pullonkaulana.

Sivu 5

Metsien hyvä hoito parasta ilmastopolitiikkaaIlmakehän hiilidioksidipitoisuus lisään-tyy ja ilmasto muuttuu. Suomalainen metsätalous voisi osaltaan olla torjumas-sa ilmastonmuutosta.

Sivu 8

Yhä useampi kasvihuone lämpiää hakkeellaViime vuonna kasvihuoneyritykset ku-luttivat noin 1 600 gigawattituntia energiaa, josta sähköä kolmannes. Läm-mitysenergiaa tuotettiin eniten uusiutu-valla polttohakkeella.

Sivu 9

Kalamassasta potkua biokaasun tuotantoonKasvatetun kalan rasvaisia perkuu- ja fi-leointijäännöksiä käytetään biodieselin raaka-aineena. Kala tehostaa myös bio-kaasutuotantoa. Sen varaan ei silti kan-nata biokaasulaitosta perustaa.

Sivu 15

Sikalietteen fosfori tehokkaasti erilleen s. 6

Energiapuun korjuun oltava ekologisesti kestävää s. 12

Suomalainen bioenergiaosaaminen on vientituote s. 13

Metsähakkeen kuivaus kannattaa s. 16

Bioenergia kasvaa metsissä ja maatiloilla

Polttopuu tarvitsee oman laatustandardinsa, koska käyttövalmiin puun kauppa on lisääntynyt suuresti.

TUOMAS HEINONEN/RODEO

Uusia tuotteita keksitään ja testataan koko ajanPentin Pajan ykköstuotteella sykeharvesteril-la voi nyt tehdä myös määrämittaista tukkia langattoman mittalaitteen avulla.

Samalla koneella hoituvat siis tukit, kuidut ja halot, iloitsevat Pentin Pajan yrittäjät Janne ja Mikko Häikiö.

Taimikon perkauksen koneellistaminen on ollut yksi Pentin Pajan tulevaisuuden näkö-aloista, jonka eteen koneiden kehittelyä on tehty jo vuosia.

Tien- ja pellonreunojen raivaukseen sekä taimikon kitkentään soveltuviin leukoihin on hiljattain lisätty leikkaava terä.

”Tuotekehittelyä ja lisävarustelua kek-simme koko ajan asiakkaiden palautteen ja omien testikokeilujen pohjalta. Ideoinnin taustalla on vankka käytännön työkokemus”, toimitusjohtaja Mikko Häikiö sanoo.

Suomessa taimikonhoidosta on koneellis-tettu vasta muutama prosentti, ja esimerkiksi Ruotsissa tullaan vielä Suomen perässä.

Ruotsissakin tosin koneellista Naarva-per-kaajaa jo kokeillaan. Pentin Pajan tavoittee-na on myydä sinne ensi vuonna puolenkym-mentä kitkevää eli lehtipuiden vesat juurineen maasta riuhtaisevaa, järeätä P25-mallista, per-kaajaa.

Pentin Paja Oy on vuonna 1982 perustet-tu perheyritys, joka on erikoistunut pienpuun korjuuseen tarkoitettujen laitteiden tuoteke-hitykseen ja valmistukseen.

Lisäksi yritys tarjoaa teollisuuslaitoksille huolto-, asennus- ja kunnossapitopalveluita.

Pentin Paja Oy myy Naarva-tuotenimellä yli kymmentä erilaista mallia sykeharveste-reita, kaatopäitä, energiakouria ja perkaajia. Naarva-tuoteperheestä löytyy laitteita kaik-kien konevalmistajien alustakoneisiin: trak-toreihin, metsäkoneisiin, kaivinkoneisiin ja kuorma-autoihin. Naarva-tuotteita käytetään muun muassa energiapuun hakkuuseen, ensi-harvennuksiin, ongelmapuiden kaatoon, tai-mikonhoitoon sekä piennarten ja pellonreu-nojen raivaukseen.

Naarva-tuotteita on viety yli 30 maahan. Suurimpia vientimaita ovat Ruotsi, Saksa, Norja ja Viro.

Sivut 10–11

LARI LIEVONEN

JOENSUU (MT)

Janne Häikiö, Juha Korhonen ja Mikko Häikiö ovat tyytyväisiä langattoman mittalaitteen toi-mintaan. Sitä on testattu tänä syksynä ahkerasti Joensuun metsissä.

2

Bioenergia on uusiutuvaa energiaa vasta-kohtana fossiilisista polttoaineista tuotetulle energialle. Meillä tärkein uusiutuvan energi-an lähde on ollut puu. Nyt myös maatalou-den ja ruuantuotannon sivutuotteita ja jät-teitä on alettu käyttää energiantuotannossa.

Puulla tuotetaan Suomessa vuosittain noin 80−90 terawattituntia energiaa. Puuta käytetään lämmön- ja sähköntuotannossa ja aivan viime vuosina nestemäisten polttoai-neiden tuotannossa.

BIOENERGIAA TUOTETAAN kilpailuky-kyisimmin teollisen biomassan jalostuksen raaka-ainevirroista. Metsätaloudessa teolli-suuden sivutuotteet ovat olleet jo pitkään kannattavia ja siten lähes täyskäytössä.

Puunkorjuun ja metsänhoidon sivutuot-teena syntyvää metsähaketta on alettu hyö-dyntää laajasti vasta tällä vuosituhannella. Metsähakkeen käytön lisääminen lähes nol-lasta noin kahdeksaan miljoonaan kuutio-metriin reilussa vuosikymmenessä on suo-malaisen energiapolitiikan menestystarina.

Matkaa tavoitteeseen eli 12−13 miljoo-naan kuutiometriin kuitenkin vielä on. Ny-kyisenkin tuotannon säilyttäminen on haas-tavaa halpojen fossiilisten polttoaineiden puristuksessa. Puubiomassan kilpailukykyä voidaan edelleen parantaa, kun korjuume-netelmät ja materiaalin varastointi sekä muu laadunhallinta tehostuvat.

MAATALOUDESSA BIOENERGIAN tuo-tanto kytkeytyy lannan ravinteiden kierrä-tykseen ja lannan kierrätettävyyden paran-tamiseen.

Biokaasua muodostuu biomassan hajo-tessa hapettomissa olosuhteissa. Kaasun li-säksi prosessissa muodostuu jäännös, joka

tulisi hyödyntää, jotta ravinteiden kierrätys olisi tehokasta.

Biokaasua voitaisiin tuottaa erilaisista biomassoista arviolta kymmenen terawatti-tuntia. Nykyisin tuotetaan tästä vain kym-menesosa. Suurin osa nykytuotannosta tulee biojätteiden käsittelystä ja kaatopaikoilta ke-rätystä kaasusta. Suurin kasvumahdollisuus onkin maataloudessa, sillä 86 prosenttia biomassoista tulee maataloudesta.

JATKOSSA ERI BIOMASSOISTA, myös metsähakkeesta, täytyy kyetä erottelemaan arvokkaampia jakeita raaka-aineeksi esimer-kiksi kemianteollisuudelle ja lannoitteiden tuotantoon. Vain näin saavutetaan pitkän aikavälin kilpailukyky ja toisaalta kasvava ar-vonlisäys.

Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan se-kä biomassan raaka-ainehankinnan että ja-lostuksen tutkimusta. Myös markkinat ja niiden kehitys on kyettävä ennakoimaan ny-kyistä paremmin.

Biomassa on melko kallis ja niukka uu-siutuva raaka-aine. Siksi on harkittava tar-koin, mihin ja missä muodossa sekä mihin tarkoitukseen biomassaa käytetään, jotta jaettavaa riittäisi koko arvoketjuun. Lisäksi bioenergian tuotannon olisi oltava sekä ta-loudellisesti että ympäristön näkökulmasta kestävää.

Terawattitunti (TWh) = 1 000 GWh = 1 000 000 MWh = 1 000 000 000 kWh.

Antti Asikainen ja Saija Rasi, Luke

Lisätietoja: [email protected] Puh. 029 532 3250

Luken metsäenergiatutkimus on koottu ForestEnergy2020-ohjelmaan, jossa tutki-mus- ja kehitystyötä tehdään yhteistyössä VTT:n kanssa. Ohjelman näkökulma on koko metsäenergian tuotanto- ja käyttö-ketju metsästä voimalaitoksiin ja kuluttajil-le. Jotta tuo kokonaisuus saadaan hoitoon, tarvitaan siihen VTT:n käyttöpään tekno-logia- ja energiajalostusosaamista. Ener-giamuotoina ovat kiinteät, nestemäiset ja kaasumaiset eli kaikkea, mitä puusta ja sen sivutuotteista voi saada.

METSÄ TUOTTAA ENERGIAA VOIMALAITOKSILLE JA KULUTTAJILLEKetjun alkupää on metsä. Siellä kiinnos-tuksen kohteina ovat metsänenergian tuo-tannon ja hankinnan ympäristökysymyk-set, muun muassa tuholaiset, ravinteet sekä vaikutukset metsien kasvuun ja vesistöihin.

Toinen tärkeä kysymys on energiapuun riittävyys ja korjuupotentiaali sekä valta-kunnallisesti että alueellisesti.

Metsäpäässä kehitetään myös uusia ja tehokkaampia keinoja kasvattaa energia-puuta. Erityisesti energiapuun kohdal-la laadultaan korkeatasoisen raaka-aineen korjuu ja kuljetus tuotantopaikoille sekä varastointi ketjun eri vaiheissa ovat kriitti-siä kysymyksiä. Niihin ohjelmassa panos-tetaan.

TARKASTELUSSA TEKNOLOGIAT, UUDET POLTTOAINEET JA KESTÄVYYSKäyttöpäässä avainsanoja ovat muun mu-assa polttotekniikat, yhdistetty sähkön- ja lämmöntuotanto, savukaasun puhdistus, pyrolyysi ja kaasutus. Teknologian kehit-tämisen lisäksi myös uusiin polttoaineisiin

liittyvät liiketoimintaratkaisut ovat tutki-muksen kohteena.

Energiantuotannon kokonaistarkas-telussa ei voi ohittaa kestävyyskysymyk-siäkään liittyen biomassan energiakäytön ilmasto- ja ympäristövaikutuksiin. Uusiu-tuva energia on mitä suurimmassa määrin myös poliittinen kysymys niin kansallisel-la kuin EU-tasolla. Tärkeä osa tutkijoiden työtä ovat erilaisten skenaariotarkastelujen, kestävyysperusteiden ja muun asiantunti-jatyön tekeminen politiikkavalmistelua ja muuta julkisen sektorin kehittämistyötä varten.

TAVOITTEENA ENERGIAOMAVARAINEN MAATILAMaatalous tuottaa paljon biomassoja, nii-den sivutuotteita ja jätteitä, joita voidaan hyödyntää myös energiantuotannossa. Tutkimuksessa keskitytään eri energiaa ja ravinteita tuottavien teknologioiden kehit-tämiseen sekä kannattavuuden parantami-seen eri mittakaavan tuotantoyksiköissä. Näkökulma on maatilakokoluokka, jolloin eläin- ja kasvintuotannosta saatavia energi-aa ja ravinteita käytetään tilalla tavoitteena energiaomavarainen maatila.

Elintarvike- ja eläinrehukäytön lisäksi on tutkittu myös kalan käyttöä bioenergian raaka-aineeksi. Rehevöityneiden kalavesien särkikaloja voidaan käyttää esimerkiksi bio-kaasuprosessin raaka-aineena.

Lue lisää: www.forestenergy2020.org

Timo Muhonen, Luke

Lisätietoja: [email protected] Puh. 029 532 3040

Bioenergian kasvun avaimet

Luken bioenergiatutkimus kattaa lähes kaikki biomassatLuonnonvarakeskuksen (Luke) toimintakenttää ovat metsät, pellot ja vedet. Kun katse siirtyy biomassoihin, on kattaus lähes täydellinen. Elollisen luon-non biomassat ja niiden jalostamisesta syntyvä energia sekä jalostuksen ja käytön sivutuotteet ja jätteet ovat Luken bioenergiatutkimuksen ytimessä.

PASI SUOMI/LUKE

Luken metsäenergiatutkimus on koottu ForestEnergy2020 -ohjelmaan.

ERKKI OKSANEN/LUKE

Liite 3/2015

TOIMITTANUT:Riitta Salo-Kauppinen, Luke

72. vuosikertaISSN 1796-8763 (painettu)ISSN 1796-8771 (verkko)www.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html

YHTEISTYÖSSÄ: TOIMITUSKUNTA:Luke: Tuija AronenKatja HolmalaErja Huusela-VeistolaAnna-Kaisa JaakkonenErkki Joki-TokolaKaisa KuoppalaTimo MuhonenPanu Orell

Miia ParviainenMarja PoteriJari SetäläTerhi Suojala-AhlforsTuija SievänenSauli ValkonenJohanna TorkkelRiitta Salo-Kauppinen

Maaseudun Tulevaisuus: Tiina Taipale

MAASEUDUN TIEDELuonnonvarakeskusViikinkaari 400790 HelsinkiP. 029 532 6000www.luke.fi

Luonnonvarakeskus on tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio, joka tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden edistämiseksi. Maaseudun Tiede –liite kertoo Luonnonvarakeskuksen ja sen yhteistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Antti Asikainen ja Saija Rasi selvittävät, miten metsästä ja maataloudesta saataisiin enem-män bioenergiahyötyjä.

3

Puu ja erityisesti metsähake on polttoai-neena haastava. Sen kosteus ja palakoko vaihtelevat ja lisäksi siinä on usein mukana polttoa haittaavia epäpuhtauksia. Siksi polt-toaineen käsittely laitoksilla ja kattilatekno-logia oli aikoinaan kehitettävä sellaiseksi, et-tä poltto onnistuu korkealla hyötysuhteella.

Tässä onnistuttiin varsin nopeasti, sil-lä taustalla oli jo vahva kokemus teolli-suuden sivutuotteiden ja turpeen poltosta. Korjuuteknologian ja logististen ketjujen suurin haaste oli hakkeen hankintakustan-nusten alentaminen ja laadun parantami-nen. Koneita kehitettiin niin olemassa ole-van teknologian kuin uusienkin ratkaisujen pohjalta. Esimerkiksi Ruotsista tuotiin hak-kuutähteiden paalainteknologia Suomeen ja kehitettiin se kaupalliselle tasolle.

KONEELLINEN PUUNKORJUU JA ENERGIAPOLITIIKKAEnergiapuun korjuuseen kehitettiin ja tes-tattiin monenlaisia teknologioita vuosi-tuhannen vaihteessa, mutta vain harvoja ratkaisuja päätyi laajempaan käyttöön. Tek-nologian osalta voikin sanoa, että voitta-jateknologiat ja -menetelmät esiteltiin jo 60−70-luvulla ja niitä virittämällä päästiin parhaaseen tulokseen. Kuitenkin suurin me-nestystekijä oli puunkorjuun täyskoneellis-taminen, joka mahdollisti myös energiaja-keen tehokkaan hankinnan.

Maamme energiapolitiikkaa, ja erityisesti uusiutuvaan energiaan liittyvää politiikkaa, on kritisoitu. Erityyppiset edistystoimet, joita politiikantekijät ovat kehitelleet metsä-energiaan siirtymiseen, ovat kuitenkin olleet yleensä oikeansuuntaisia ja melko maltilli-sia. Varsinkin Suomen rajojen ulkopuolelta katsottuna sekä teknologiakehitys että sitä tukenut politiikka ovat olleet johdonmukai-sia. Lisäksi ne ovat olleet ällistyttävän tehok-kaita. Lisäksi koko suomalainen yhteiskunta tuntuu sitoutuneen metsäenergian edistämi-seen yksissä tuumin.

HAASTEENA LAADUNHALLINTA JA KAUSIVAIHTELU Viime vuosina huomiota on kiinnitetty kahteen metsäenergian haasteeseen. Ne ovat toimitusketjun aikana tapahtuva suuri ma-teriaalihävikki ja hakkeen kysynnän voima-kas kausivaihtelu.

Erityisesti hakkuutähteen hankintaket-

jussa kuiva-ainetappiot voivat muodostua erittäin suuriksi varastossa tapahtuvan bio-massan hajoamisen vuoksi. Tämän estämi-seksi esimerkiksi polttoaineiden varastot ja vuotuisen käytön ajoittaminen ovat avain-asemassa.

Kausivaihtelun hallintaan on kehitet-ty toimintamalleja, joissa heikkolaatuiset ja kaukana sijaitsevat varastot käytetään kesä-kaudella ja talven huippupakkasilla haketta toimitetaan laitosten lähellä sijaitsevista, hy-välaatuisista varastoista sekä terminaaleista.

METSÄHAKKEEN KÄYTÖN KEHITYS JA UUDET TUOTTEETMetsähakkeen käytön kehitys näyttää seu-raavan klassista S-käyrää, joka on tuttu niin populaatiodynamiikasta kuin teknologian kehittämisestäkin.

90-luvulla luotiin edellytykset metsähak-keen käytön kasvulle, mutta kasvu oli vielä hidasta. Vuosituhannen vaihteen jälkeinen reilu kymmenen vuotta on ollut nopean kasvun aikaa, jolloin metsähakkeen mark-kinat ja samalla tuotantokapasiteetti ovat kasvaneet nopeasti. Nyt vaikuttaa siltä, että markkinat ovat kypsyneet ja käytön kasvu on hidastumassa. Tähän ovat vaikuttaneet

lisäksi lauhat talvet, fossiilisten polttoainei-den alentunut hintataso ja Suomen koko-naisenergiankulutuksen väheneminen.

Puupolttoaineiden käyttö kokonaisuute-na tulee lisääntymään edelleen. Sen takaa-vat metsäteollisuuden investoinnit ja niiden seurauksena syntyvät sivutuotteet. Ener-giabiomassan hankinnassa tutkimus ja ke-hitys keskittyvät jatkossakin kilpailukyvyn parantamiseen ja intensiivisen puunkäytön ympäristövaikutusten hallintaan. Lisäksi energiantuotannon rinnalle etsitään muita tuotteita, joita suuresta metsähakevirrasta voisi erottaa ennen kattilan syöttöaukkoa.

METSÄENERGIA ILMASTOPOLITIIKAN PYÖRTEISSÄSuurimpia haasteita energiapolitiikalle on puun energiakäytön hiilineutraaliuteen liit-tyvä keskustelu ja metsien käyttö ilmasto-neuvotteluissa hiilinieluna.

On houkuttelevaa kaupata metsien hiili-nielua, mutta samalla rajataan osa metsien kasvusta pois teollisuuden ja energiantuo-tannon käytöstä.

Vaikka metsiemme hiilivarasto on kas-vanut 30−40 miljoonaa hiilidioksidiekviva-lenttitonnnia vuosittain, on puun energia-

käytön hiilineutraalisuus kyseenalaistettu. Joka tapauksessa sekä biotalouden raaka-aineen ja energiahuollon että ilmaston-muutoksen hillinnän näkökulmasta parasta metsä-, energia- ja ilmastopolitiikkaa ovat sellaiset ratkaisut, joiden seurauksena met-sänomistajat saadaan kiinnostumaan metsis-tään ja hoitamaan ja käyttämään niitä.

Näin metsävaramme edelleen kasvavat mahdollistaen bioenergian ja laajemminkin biotalouden vaatiman massiivisen, kannat-tavan ja kestävän raaka-ainehuollon.

On nimittäin niin, että jos otamme to-sissaan puheet biotaloudesta ja uusiutu-vaan energiaan siirtymisestä, meidän on viritettävä 1960-luvun tehometsätaloudes-ta 2010-luvun versio samoin kuin tehtiin metsähaketeknologialle. En esitä tässä rajuja metsäojituksia, vesakkomyrkytyksiä tai met-sien monokulttuureja, vaan viime vuosi-kymmenten monimuotoisuustietämyksellä terästettyä tai pehmennettyä tehometsätalo-utta, jonka sekä metsäluonto että metsä- ja energiasektorin kukkaro kestävät.

Antti Asikainen, Luke

Lisätietoja: [email protected] Puh. 029 532 3250

Metsäenergian menestys-tarinalle ei näy loppuaMetsistä on aina saatu ja käytetty energiaa, puuta, haketta ja muita puuston osia. Tulevaisuudessa puupolttoaineen käyttö tulee lisääntymään edelleen.

Puupolttoaineiden käyttö kokonaisuutena tulee lisääntymään edelleen. Sen takaavat metsäteollisuuden investoinnit ja niiden seurauksena syntyvät sivutuotteet.

Suurin menestystekijä energiapuun käytössä oli puunkorjuun täyskoneellistaminen. Se mah-dollisti myös energiajakeen tehokkaan hankinnan.

ERKKI OKSANEN/LUKE

ERKKI OKSANEN/LUKE

EnergiapuuTavallisesti energiapuuta korjataan hoitamatta jääneistä nuorista met-sistä, joiden rungot eivät harven-nusvaiheessa vielä täytä puunjalos-tuksen edellyttämiä mittoja.Energiapuuksi kerätään metsis-tä vain puunjalostukseen kelpaa-mattomat rungon osat. Nuorissa metsissä korjataan rungot oksista karsittuina tai kokonaisina. Varttu-neemmissa metsissä energiapuuksi korjataan latvat ja oksat sekä huo-nolaatuiset rungot ja runkojen osat. Uudistushakkuiden yhteydessä metsistä korjataan myös kantoja.

Hakkuutähteen käyttöHakkutähdekasat on sijoitettava avoimiin ja tuulille alttiisiin maas-tonkohtiin. Hakkuutähdehake on käytettävä heti syyskaudella, jol-loin se on vielä suhteellisen kui-vaa ja materiaalihävikki ei ole ollut suurta. Sitten käytetään kokopuu-haketta, edelleen pienpuuhaketta ja erityisesti suurissa laitoksissa huipputehoja haetaan hyvin varas-tointia kestävällä ja kuivalla kan-tomurskeella.

ERK

KI

OK

SAN

EN/L

UK

E

4

Luken tavoitteena on kehittää uusia ympä-ristöteknologian innovaatioita ja käytännön ratkaisuja. Niillä voidaan korvata fossiilisia polttoaineita, tehostaa ravinnekiertoja sekä parantaa kansallista omavaraisuutta ja huol-tovarmuutta.

Selvitettävänä ovat muun muassa biojät-teiden, lantojen, teollisuuden sivuvirtojen ja kasvibiomassojen, hyödyntäminen sekä koko biokaasun tuotantoketjun optimoin-ti. Tutkijat kehittävät sekä hajautettuja että keskitettyjä ratkaisuja, joista molemmilla on oma paikkansa suomalaisessa biotaloudessa.

RAVINNETUOTTEITA MARKKINOILLE JA TEHOKKAASEEN KÄYTTÖÖNBioenergian tuottamisen lisäksi tutkitaan ravinne- ja materiaalikiertoja. Kotieläin-ten lannassa ja muissa biomassoissa kiertää arvokkaita ravinteita, joiden tehokkaam-pi hyödyntäminen vähentäisi mineraalilan-noitteiden käyttöä ja ympäristövaikutuksia. Oikein käsiteltynä ja levitettynä tuotetut ra-vinteet saadaan tehokkaaseen käyttöön.

Lisäksi jatkojalostuksella ja tuotteistamal-la laitosten käsittelyjäännöksistä on kehitet-tävissä lopputuotteita, joiden kuljettaminen niitä tarvitseville alueille on helpompaa ja joilla on jälleenmyyntiarvoa. Ravinteiden tuotteistaminen on tulevaisuudessa tilakoon kasvaessa yhä tärkeämpää. Lukessa tutkitaan muun muassa erilaisia erotus- ja jalostustek-nologioita yhteistyössä yritysten ja maatilo-jen kanssa.

KOKEELLISTA TUTKIMUSTA ERI MITTAKAAVAN LAITTEISTOILLALukessa on jo usean vuoden ajan rakennettu biokaasututkimukseen liittyvää infrastruk-tuuria, jota laajennetaan edelleen. Eri ko-koluokan laitteistoilla vastaamme asiakkai-den erilaisiin tarpeisiin. Jokioisilla tutkitaan materiaalien metaanintuottopotentiaaleja ja jatkuvatoimista biokaasuprosessia laborato-riomittakaavassa.

Maaningalla ja Sotkamossa tutkimus-ta tehdään maatilamittakaavan biokaasulai-toksilla. Maaningan biokaasulaitos otettiin käyttöön vuonna 2009. Laitos on niin sa-nottu perinteinen märkäprosessi. Syötteenä käytetään pääsääntöisesti lehmän lietelantaa ja säilörehua. Käsittelyjäännös hyödynne-tään Luken omilla pelloilla sekä biokaasun energia sähkönä ja lämpönä toimipisteessä.

Kesällä 2015 valmistunut Sotkamon biokaasulaitos rakennettiin konttiratkai-suna. Laitos on niin sanottu kuivaproses-si, jossa käsitellään pääasiassa säilörehua

omilta pelloilta. Tavoitteena on lämmittää tutkimusaseman rakennukset ja käyttää kä-sittelyjäännös pelloilla ravinteena. Lisäksi suunnitelmissa on hankkia biokaasun ja-lostuslaitos ja tankkausasema sekä muuntaa toimipisteen traktori metaanikäyttöiseksi. Metaania polttoaineenaan käyttävä bi-fuel-auto odottelee jo laitoksen pihassa itse tuo-tettua biometaania tankkiinsa.

KANNATTAVUUS JA YMPÄRISTÖ SOPUSOINNUSSATutkimustiedolla pyritään edistämään bio-massojen monipuolista hyödyntämistä te-kemällä teknis-taloudellisia laskelmia ja arvioimalla ympäristövaikutuksia. Kierto-taloudessa biomassojen ja ravinteiden teho-kas käyttö on etusijalla, mutta taloudellista kannattavuutta ei sovi unohtaa. Usein tut-kimuksissa vertaillaankin erilaisia tuotanto-ketjuja ympäristö- ja talousvaikutuksineen huomioiden muun muassa kuljetustarve, laitoksen investointikustannus, toiminnan muuttuvat kulut sekä siitä saatavat hyödyt, kun korvataan muuta energia- ja lannoite-tuotantoa.

Lukessa suunnitellaan myös uusia, rajoja rikkovia tutkimusaiheita, kun vanhojen tut-

kimuslaitosten yhdistyessä metsä- ja maa-talouspuolen energiatutkijat ovat alkaneet tehdä entistä enemmän yhteistyötä. Nimen-sä mukaisesti Energiaratkaisut-tutkimusryh-mämme kehittää kestäviä keinoja hyödyntää Suomen erilaiset biomassat uusina tuottei-na, energiana ja ravinteina.

Saija Rasi, Luke

Lisätietoja: [email protected] Puh. 029 532 6469

Biokaasuntuotanto on paljon enemmän kuin uusiutuvan energian tuotantoa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) biokaasututkijat huomioivat hankkeissaan energi-an tuotannon lisäksi ravinteiden kierrätyksen. Näin koko toimintaketju raaka-aineen tuotannosta lopputuotteiden hyödyntämiseen olisi ympäristölle kestävää ja edistäisi Suomen biotalouden tavoitteita.

Laboratoriossa voidaan tutkia eri raaka-aineiden metaanintuottopotentiaalia.

ELINA TAMPIO/LUKE

VILLE PYYKKÖNEN/LUKE

– Yhdyskuntajätteistä ja maatalouden sivutuotteista voitaisiin tuottaa bio-kaasua Suomessa noin 24 terawatti-tuntia, josta helpoiten tuotettavissa olisi noin kymmenen terawattituntia.

– Biokaasupotentiaalista 86 prosenttia voitaisiin tuottaa maatiloilla: lannois-ta 1,5 terawattituntia sekä oljista ja energiakasveista 7,3 terawattituntia.

– Valtakunnallisen jätesuunnitelman

mukaan kymmenen prosenttia lan-noista tulisi käsitellä biokaasulaitok-sissa vuoteen 2016 mennessä, nyt määrä on noin 1,5 prosenttia.

– Hallitusohjelmassa 2015 tavoitellaan 50 prosenttia lannoista ja puhdista-molietteistä tehokkaan prosessoinnin piiriin vuoteen 2030 mennessä; bio-kaasutuotannon katsotaan sisältyvän tähän.

Maaningan biokaasulaitos otettiin käyttöön vuonna 2009.

Biokaasu – enemmän kuin energiaa

Maaseudulla suurimmat biokaasuvarannot

5Lue Maaseudun Tieteet juttuarkistosta

http://www.luke.fi/maaseuduntiede

Sotkamossa ollaan jo siirtymässä puhtaaseen polttoaineeseen.

JARI LINDEMAN/LUKE

Kotieläintiloilla on rakenteita, jotka istu-vat suoraan osaksi biokaasulaitosta. Tällaisia ovat muun muassa lantavarastot ja lämpö-keskukset varavoimineen. Jos laitos integ-roidaan niihin, investointihintaa voidaan laskea.

BIOKAASUSTA VAI HAKELÄMMÖSTÄ ENERGIAA KARJATILALLE?Luonnonvarakeskuksen (Luke) LantaTe-ko-hankkeessa selvitettiin keskisuomalai-sen karjatilan mahdollisuudet investoi-da biokaasulaitokseen. Tila on uusimassa lämmöntuotantonsa ja pohtii, voisiko biokaasu olla tilalle kannattavampaa kuin hakelämpö ja mitä hyötyjä laitos muutoin toisi.

Alustavien tulosten mukaan biokaasu-laitos on sähkön ja lämmön tuotannossa tilalle kannattava. Se on myös ympäris-töystävällisempää kuin raakalietteen käyt-tö. Lopulliset tulokset raportoidaan syk-syllä 2015.

Tilan sata lypsylehmää ja nuorkarja tuot-tavat vuosittain lietelantaa 2 760 tonnia, il-man laidunlantaa. Lisäksi käytettävissä on vuosittain 150 tonnia hävikkisäilörehua, joka nykyään kompostoidaan. Tilan kah-desta navetasta lietelanta kerätään kolmeen lietesäiliöön, kooltaan 600, 1 500 ja 2500 kuutiometriä. Säiliöistä kaksi pienintä on katettu. Lanta hyödynnetään kiekkomultai-mella nurmille.

NÄIN BIOKAASULAITOS RAKENNETAANSuunnitellussa laitoksessa pienin lietesäiliö muunnetaan biokaasureaktoriksi. Biokaasu johdetaan lämpökeskukseen ja sen hyödyn-tämiselle arvioidaan kaksi vaihtoehtoa. Ne ovat kaasukattila pelkän lämmön tuottami-seksi sekä sähkön ja lämmön yhteistuotan-to (CHP).

Teknisesti ratkaisu on yksinkertainen. Lieteallas eristetään päältä ja puinen laipio kannattelee eristeitä. Lämpöputket, sekoit-timet ja kaasuhuputus kaasun keräämisek-si kiinnitetään säiliön seinämiin. Lietelin-jastoja muutetaan tarpeen mukaan. Säiliön rakenteellinen kestävyys varmistetaan ennen muutostöitä. Tarvittaessa on rakennettava uusi säiliö.

Reaktorin viipymäksi tulee 75 vuoro-kautta. Lanta ja nurmi ehtivät hajota niin, ettei erillistä jälkikaasuallasta tarvita. Käsit-telyjäännös varastoidaan kahdessa suurem-massa säiliössä ja levitetään nurmelle, kuten raakaliete aiemmin.

BIOKAASULAITOS VOISI TUOTTAA TARVITTAVAN ENERGIANTila tarvitsee vuosittain lämpöä 171 ja sähköä 200 megawattituntia. Pelkkä lanta kattaa lämmöntarpeen lämpökattilan net-totuotolla 215 megawattituntia vuodessa.

Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa hyö-dynnetään myös hävikkinurmi ja asenne-taan sille reaktoriin syöttöruuvi. Tällöin tuotetaan sähköä 117 ja lämpöä 178 mega-wattituntia. Tila olisi miltei energiaomava-rainen.

Käsittelyjäännöksessä on vain lantaa kä-siteltäessä 41 prosenttia enemmän liukoista typpeä kuin raakalietteessä. Lannan ja nur-men yhteiskäsittelyssä sitä on 53 prosenttia enemmän.

SÄHKÖN JA LÄMMÖN TUOTANTO KANNATTAVAAInvestoinnin hinnaksi arvioitiin yhden laite-toimittajan tarjouksen perusteella 160 000 euroa lämmöntuotannossa ja 227 000 euroa sähkön ja lämmön yhteistuotannossa. Pelk-kä lämmöntuotanto biokaasulla ei ole tilalle hakelämpöä kannattavampaa.

Sen sijaan sähkön ja lämmön yhteistuo-tanto on kannattavaa, jos 35 prosentin in-vestointituki saadaan. Ero hakkeeseen ei ole suuri. Biokaasu ei kuitenkaan ole pelkkää energiaa, kuten hakelämpö. Se tarjoaa kei-non hävikkirehun hyödyntämiseen, tilan ra-vinnekierron tehostamiseen ja ympäristövai-kutusten vähentämiseen.

Biokaasulaitoksen sisältävä lannankäsit-telyketju on nykyistä ketjua ympäristöystä-vällisempi, sillä se vähentää lannan varas-toinnin ja hävikkirehun kompostoinnin kasvihuonekaasu- ja ammoniakkipäästöjä. Liukoisen typen nousu kasvattaa levityksen jälkeistä huuhtoutuma- ja haihtumisriskiä, mutta ne ovat hallittavissa oikeilla levitys-käytännöillä.

Biokaasusta tuotettavalla lämmöllä kor-vataan hakelämpöä ja vältetään hakkeen tuotannon ja kuljetuksen päästöjä. Sähköl-lä korvataan marginaalisähköä, joka tuote-taan Suomessa hiilellä tai muulla fossiilisella polttoaineella. Näin sen korvaamisesta saa-daan ilmastohyötyjä.

Sari Luostarinen, Ville Pyykkönen, Erika Winquist, Pellervo Kässi, Luke sekä Juha Grönroos ja Kaisa Manninen, SYKE

Lisätietoja: [email protected] Puh. 029 532 6346

Yksinkertainen voi olla kaunista maatilojen biokaasulaitoksissaMaatilojen biokaasulaitosten toivotaan edistävän ravinnekiertoja. Lisäksi ne voisivat lisätä maatalouden energiaomavaraisuutta ja vähentää ympäristövaiku-tuksia. Investoinnin kannattavuus on silti pullonkaulana laitosten yleistymiselle.

Karjatilan biokaasulaitos tuottaa lannasta ja hävikkirehusta tilan tarvitseman lämmön ja pääosan sähköstä.

Suunnitellun maatilan biokaasulaitoksen massa- ja energiatase.

SARI LUOSTARINEN/LUKE

Lietelanta 2760 t

Hävikkirehu 150 t

Käsittelyjäännös 2795 t

Sähkö 117 MWh

Lämpö 178 MWh

Ostosähköverkosta83 MWh

Biokaasu 115 t, 558 MWh

CHP-yksikkö

Sähköntuotto 167 MWh

Lämmöntuotto 335 MWh

Sähkönkulutus 200 MWh

Lämmönkulutus 171 MWh

MAATILA BIOKAASULAITOS

Reaktori Laitoksen kulutus:Sähkö 50 MWh

Lämpö 156 MWh

Biokaasua tuotetaan energiakasveistaBiokaasutuotannossa energiakasveista on huomioitava energiantuotannon lisäksi myös ravinteiden käyttö, sillä hyvin suun-niteltu biokaasun tuotanto voi lähialueen peltoviljelyn kanssa muodostaa lähes sulje-tun ravinnekierron.

Ravinteiden hyödyntämisen suunnit-telussa on ohjenuorana nitraattiasetus ja ympäristökorvausjärjestelmä. Energiakas-vipohjainen käsittelyjäännös luokitellaan lannoitevalmisteeksi, joten lannoitus suun-nitellaan analysoitujen pitoisuuksien perus-teella.

Esimerkiksi, jos käytetään nurmea ener-giakasvina, käsittelyjäännöstä ei voida aina hyödyntää täysimääräisesti pelloilla, joi-den fosforin viljavuusluokka on hyvä. Tä-män vuoksi ravinnekiertoon täytyy usein sisällyttää muitakin lohkoja kuin nurmea.

Mahdollisesti ravinnesuhteita täydentä-mään saatetaan tarvita lisäksi muita lan-noitteita.

APILASTA LIIKKUMAVARAAApilaseosten viljely antaa mahdollisuuden hyödyntää tehokkaassa nurmentuotannossa myös ne lohkot, joilla on kohonnut maan fosforimäärä. Apilat sitovat ilmakehän typ-peä, eivätkä siksi tarvitse typpilannoitusta. Apilarehun suuri typpipitoisuus ja nurmea vähäisempi metaanintuotto on kuitenkin huomioitava biokaasuprosessissa.

Apilapitoinen nurmi voi kuitenkin tulla kyseeseen lohkoilla, joille käsittelyjäännös-tä ei voida levittää fosforirajoitusten vuoksi, tai jotka ovat niin kaukana, ettei käsittely-jäännöstä kannata sinne kuljettaa.

6

Lietelannan jakeistamisella voidaan tehostaa lannan hyödyntämistä ja ravinnekiertoja se-kä vähentää lannan haitallisia ympäristövai-kutuksia. Jakeistus voidaan tehdä esimerkik-si lingolla, joka erottaa kuiva-aineen mukana tehokkaasti myös fosforia. Suomessa lietelan-nan linkoamista ei ole juuri testattu.

SIAN LIETELANNAT VERTAILUSSALantaTeko-hankkeessa testattiin kolmen eri-laisen sian lietelannan linkoamista. Lannat olivat peräisin välikasvattamosta, kuiva-ainet-ta 10,1 prosenttia ja kahdesta lihasikalasta, kuiva-ainetta 6,4 ja 2,7 prosenttia.

Lannan kuiva-ainepitoisuus vaikutti fos-forin erotustehoon. Enemmän kuiva-ainetta sisältävissä lannoissa kuivajaetta muodostui 13–25 prosenttia lingon kokonaisvirtaamasta sisältäen 93–96 prosenttia kokonaisfosforista. Nestejakeeseen jäi pienen fosforimäärän, eli 0,05–0,08 kilogrammaa per tonni, lisäksi 44–53 prosenttia kokonaistypestä. Siitä vesiliu-koista typpeä oli 70–80 prosenttia. Kokonais-typen ja fosforin suhde muuttui lietelannan 3,1–4,6:sta nestejakeen 28–55:een.

Polymeerin lisäys nosti nestejakeen määrän 1,1–1,3-kertaiseksi alkuperäiseen lietelanta-määrään verrattuna. Polymeeriä käytetään yleisesti linkoamisen apuaineena, koska se parantaa veden erottumista sitomalla kiinto-ainepartikkeleita toisiinsa suurempien ja pa-remmin erottuvien partikkelikasaumien muo-dostamiseksi.

PIENI KUIVA-AINEPITOISUUS HEIKENTÄÄ FOSFORIN EROTUSTAKun lannan kuiva-ainepitoisuus pienenee, linkouksen hyödyt vähenevät. Sekä kiintoai-neen että fosforin erotusteho heikkenee.

Kokeessa kuiva-ainepitoisuudeltaan 2,7-prosenttisen lannan kokonaisfosforis-ta keskimäärin alle 70 prosenttia erottui kuivajakeeseen. Lisäksi polymeeriä tarvit-tiin enemmän, ja nestejakeen määrä kasvoi 1,6–2,9-kertaiseksi. Typen ja fosforin suhde-kin muuttui vain 7,4:stä 8,5–14:ään.

Lietelannan linkouskokeet tehtiin Biova-kan Vehmaan biokaasulaitoksella VTT:n koe-ajolingolla, jonka merkki oli Vestfalia UCD

205 ja kapasiteetti 0–4 kuutiometriä tunnissa. Lietelannat otettiin tuoreina suoraan sikalois-ta.

Lingon toimintaa ja polymeerin syöttöä

säädettiin jokaisen lannan osalta niin, että saa-taisiin mahdollisimman kirkas nestejae sekä kasalla pysyvä kuivajae. Koeajossa käytettiin kahta nestemäistä polymeeriä, koska lannan linkoaminen ilman polymeeriä on aikaisem-missa kokeissa osoittautunut vaikeaksi.

Teija Paavola, Markus Isotalo, Biovakka Oy ja Sari Luostarinen, Luke

Lisätietoja: [email protected] Puh. 050 466 3022

Näin saadaan sikalietteen fosfori tehokkaasti erilleenSian lietelannan kuiva-ainepitoisuudella on selvä vaikutus fosforin erottumiseen linkoamalla. Kun kuiva-ainepitoisuus oli yli kuusi prosenttia, kokonaisfosforis-ta erottui yli 90 prosenttia lingottuun kiintoaineeseen. Alle kolmen prosentin lietteellä erotusteho oli noin 70 prosenttia.

Sopivaa polymeeriannostusta haettiin muun muassa nestejakeen sameutta silmämääräisesti arvioimalla

ANTTI GRÖNROOS/ VTT

Linkokoe tehtiin Vehmaan biokaasulaitoksen vastaanottohallissa

ANTTI GRÖNROOS/VTT TEIJA PAAVOLA

0

20

40

60

80

100

120

Nestejae Kuivajae Nestejae KuivajaeLanta kuiva-aine 6,4 - 10,1 % Lanta kuiva-aine 2,7 %

Jaka

utum

inen

mas

sata

seen

a (%

)

Kuiva-aine Kokonaistyppi Kokonaisfosfori

Lannan sisältämän kuiva-aineen, kokonaistypen ja kokonaisfosforin jakautuminen neste- ja kuivajakeisiin linkouksessa massataseena tarkasteltuna.

Lingolla lannan levityskustannukset viidesosaan – muita kuluja tilalleEsimerkkitilalla muodostuu vuosittain 5 000 kuutiometriä lantaa, jonka kuiva-ainepitoi-suus on seitsemän prosenttia. Tämän lanta-määrän peltolevitys vaatii noin 500 hehtaaria, jos fosforin levitysmäärä on kymmenen ki-logrammaa hehtaarille. Esimerkkitila päättää hankkia lingon ja luovuttaa kuivajakeen toi-selle tilalle tai biokaasulaitokseen.

Eri kapasiteeteilla toimivia linkoja on saata-villa useilta laitevalmistajilta. Tilamittakaavaan soveltuvan lingon keskimääräinen hinta säh-kö- ja ohjauskaappeineen on noin 80 000 €.

LEVITETTÄVIEN RAVINTEIDEN MÄÄRÄ VÄHENEELingon käyttöönoton myötä tilalle jää vuo-sitasolla 6 450 kuutiometriä nestejaetta, jon-ka levitystä rajoittaa liukoinen typpi. Peltoa tarvitaan 118 hehtaaria, jos liukoista typpeä sallitaan 90 kilogrammaa hehtaarille. Samal-la fosforia tulee 3,2 kilogrammaa hehtaarille.

Tilalle jää omilla pelloilla hyödynnettäväk-si 54 prosenttia lannan kokonaistypestä, 77 prosenttia liukoisesta typestä, mutta levitys-pinta-alan tarve on vain 24 prosenttia alku-peräisestä.

Alkuperäisen lietelannan levityskustannus on isolla sikatilalla levitysetäisyyksien kasva-essa keskimäärin 70 euroa hehtaaria kohden eli 35 000 euroa vuodessa. Nestejakeen levi-tysmäärä hehtaaria kohden nousee suurem-maksi kuin lietelannan, jolloin hehtaarilevi-tyskustannus nousee sataan euroon. Tämä tarkoittaa pienemmästä pinta-alatarpeesta johtuen vuositasolla noin 12 000 euron kus-tannuksia.

Polymeerikustannukset voivat olla vuosita-solla saman verran kuin levityskustannukset. Lisäksi on huomioitava lingon sähkönkulu-tus. Linkohankinnan taloudellinen kannat-tavuus on siis arvioitava tarkkaan tapauskoh-taisesti.

7

Happolisäyksellä alle 6,5:een laskettu lie-telannan pH vähentää tehokkaasti am-moniakin haihtumista. Samalla kasvuston käytettäväksi jäävän typen määrä kasvaa. Rikkihapon annosteluun lietelannan pH:n alentamiseksi kehitettyä laitteistoa testattiin viime kesänä. Laitteisto toimi hyvin käytän-nössä, mutta typen säästymisestä saatavat hyödyt riippuivat lietelannan ja pellon omi-naisuuksista ja levitysajankohdan säästä.

LEVITYKSEN AMMONIAKKIPÄÄSTÖT KURIIN RIKKIHAPOLLALietelannan ammoniumtypestä voidaan menettää kymmeniä prosentteja ammonia-kin haihtumisen seurauksena. Haihtumisen suuruuteen vaikuttavat lietelannan, maape-rän ja sään ominaisuudet sekä levitysmene-telmä.

Happolisäys voi vähentää ammoniakin haihtumista 40–50 prosenttia. Ammoniakin haihtuminen kuluttaa lietelannan ammo-niumtypestä olosuhteista riippuen muuta-masta prosentista jopa 60 prosenttiin.

Kenttäkokeessa ammoniakin haihtumi-nen jäi kuitenkin pieneksi, yhdestä kahteen kiloa typpeä hehtaarilta, myös ilman hapon lisäystä. Ohran oraalle levitetystä 40–60 ki-lon liukoisen typen annoksesta hehtaarille haihtui ammoniakkina alle viisi prosenttia. Ammoniakin haihtumista vähensivät sekä 15–20 senttimetriä korkea kasvusto että vii-leä lämpötila ja vähätuulisuus.

Happolisäys säästi typpeä vain muutamia kiloja kasvuston käyttöön. Koepellon orgaa-nisen typen vapautuminen oli myös run-sasta. Ohrasato kasvoi vain 300–400 kiloa hehtaarilta, kun typpilannoitusta lisättiin yli 60 kilosta hehtaarilla 150 kiloon hehtaarilla. Sen tähden happolisäys aiheutti vain pientä sadon lisääntymistä.

Koepellon viljavuusrikin pitoisuus oli välttävä, ja eri lietteissä annettu rikkilisä oli 18–55 kiloa hehtaarille. Rikkihapon runsas lisäys nosti viljavuusrikin pitoisuutta, mut-tei alentanut pH:ta syksyn maanäytteissä.

LIETELANNAN HAPPAMUUS ALLE 6,5 Lietelannat ovat jossain tapauksissa luontai-sesti happamia. Jotta happokäsittely vähen-täisi tehokkaasti ammoniakin haihtumista, lietelannan yleinen pH 7,0 olisi laskettava alle 6,5:n. Tähän kuluva rikkihappomäärä voi vaihdella alle yhdestä litrasta useaan lit-raan lietekuutiota kohden.

Mädätysjäännökset ovat voimakkaas-ti puskuroituja. Niiden pH:n alentaminen

kuluttaa usein paljon rikkihappoa, jolloin happokustannus kasvaa ja säästyneen typen avulla olisi saatava runsaasti lisäsatoa.

LantaTeko-hankkeessa arvioitiin Varsi-nais-Suomessa tehtyjen levitysten ja tanska-laisten esimerkkien perusteella happolisäyk-sestä muodostuvia kustannuksia.

Jos happoa käytetään tanskalaisten kes-kiarvojen mukaiset 1,5 litraa lietekuutiota kohden, levitettävä lietemäärä on 20 kuu-tiometriä hehtaarille ja levityksen lisäkus-tannus yksi euro kuutiometriltä. Lisäkustan-nuksen kattamiseksi viljelijän olisi saatava lisää jyväsatoa noin 200 kiloa hehtaarilta. Levityslaitteiston kalleuden ja rikkihapon käyttöturvallisuuden vuoksi laitteisto sovel-tuu vain urakointikäyttöön.

Tapio Salo, Sari Luostarinen, Petri Kapuinen, Luke sekä Juha Grönroos, Kaisa Manninen, Katri Rankinen ja Tanja Myllyviita, SYKE

Lisätietoja: [email protected] Puh. 029 532 6516

Happolisäys lietelantaan vähentää ammoniakin haihtumista – hyödyt vaihtelevatRikkihapon lisääminen lietelantaan levityksen yhteydessä vähentää ammoniakin haihtumista. Tanskassa kehitettyä, levityksen aikana rikkihappoa lisäävää SyreN-laitteistoa testattiin Varsinais-Suomessa kesällä 2014. Laitteistosta saatiin hyviä kokemuksia, mutta monet asiat vaikuttavat levityksen yhteydessä teh-tävän hapotuksen kannattavuuteen.

Letkulevittimeen asennetun hapotuslaitteiston happokontti on traktorin edessä.

Letkulevittimet ilman happolisäystä ja hapotuksella Tarvasjoella 14.6.2014.

SARI LUOSTARINEN/LUKE

SARI LUOSTARINEN/LUKE)

Hapolla käsiteltyä lietelantaa nurmen pin-taan levitettynä.

TAPIO SALO/LUKE

Happolisäyksen vaikutus

Suurin hyöty Vaikutus vähenee

Lietelanta

korkea pH alhainen pH

suuri kuiva-ainepitoisuus pieni kuiva-ainepitoisuus

suuri ammoniumtyppipitoisuus pieni ammoniumtyppipitoisuus

Levitys-alusta

huonosti läpäisevä helposti läpäisevä

lietettä ei mullata maahan multaus levityksen jälkeen

ei kasvustoa korkea kasvusto

Sääkorkea ilman lämpötila matala ilman lämpötila

suuri tuulen nopeus alhainen tuulen nopeus

Ympäristövaikutukset puntarissaLantaTeko-hankkeessa arvioitiin lietelannan levitysmenetelmien elinkaarisia ympäristö-vaikutuksia. Ilmastovaikutus oli suunnilleen yhtä suuri letkulevityksellä, happolisäyksel-lä ja sijoittamisella. Happolisäyksellä hapon sekä maatalouskalkin tuotanto ja käyttö ai-heuttivat hieman lisäpäästöjä. Ne olivat le-vitysmenetelmästä aiheutuvaa päästöhyötyä pienemmät.

Levitysajankohta vaikuttaa varsinkin ty-pen huuhtoutumiseen enemmän kuin levi-

tysmenetelmä. Syyslevitystä tulee enenevästi korvata lisäämällä lietelannan levitystä kas-vustoon kesällä kylvön jälkeen.

Kesälevitystä kannattaa suosia myös maan tiivistymisen minimoimiseksi. Kun kesälevityksessä käytetään joko sijoituslevi-tystä tai letkulevitystä happolisäyksellä, am-moniakin haihtuminen vähenee ja lietteen liukoinen typpi saadaan paremmin kasvien käyttöön.

8

MIELIPIDE Hannu Ilvesniemi, [email protected]

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus lisään-tyy ja ilmasto muuttuu. Suomalainen metsätalous voisi osaltaan olla torju-massa ilmastonmuutosta.

Maapallon ilmakehän hiilidioksidipi-toisuuden kasvua ei voi pysäyttää, jos fossiilisten polttoaineiden käyttöä ei vähennetä todella merkittävästi tai kek-sitä massiivisia menetelmiä savukaa-sujen hiilidioksidin sitomiseen. Mitään merkkejä kummastakaan ei ole havait-tavissa.

SUOMALAISILLA ON VAIN marginaali-nen rooli ilmastonmuutoksen aiheutta-jana tai sen torjunnassa.

Löytyisikö suomalaisesta metsätalou-desta kuitenkin apua ilmastonmuutok-sen torjumiseen? Metsät sitovat ilma-kehästä hiilidioksidia omaan kasvuunsa. Näin ne pystyvät hillitsemään ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvua ja ilmas-tonmuutosta. Samalla puuston kasvu tuottaa raaka-aineita teollisuudelle ja energian tuotannolle.

SUOMALAINEN METSÄTALOUS on mainio esimerkki lähes ikiliikkujaan ver-rattavasta keksinnöstä. Hyvällä met-sänhoidolla eli metsien oikea-aikaisilla hakkuilla ja tehokkaalla uudistamisella pystypuihin varastoituneen hiilen määrä on kasvanut 1 500 miljoonasta 2 500 mil-joonaan kuutiometriin.

Samanaikaisesti metsiemme vuotuinen kasvu on kaksinkertaistunut 50 miljoo-nasta yli sataan miljoonaan kuutiomet-riin. Tämä muutos on tapahtunut samal-la, kun puuta on käytetty teollisuuden tarpeisiin 3 500 miljoonaa kuutiometriä. Huikeita lukuja kaikki. Osa käytetystä puusta on siirtynyt melko pysyvästi il-

makehän luontaisen hiilen kierron ulko-puolelle, esimerkiksi talojen rakenteisiin.

PITKÄLLÄ AIKAVÄLILLÄ fossiilisista polttoaineista luopuminen on maail-manlaajuisesti ainoa ratkaisu ilmaston-muutoksen hidastamisessa. Metsien kestävästä kasvusta huolehtiminen on tärkein meidän omissa käsissämme ole-va ilmaston muutosta ehkäisevä asia.

Metsiemme nykyiseen hyvään kasvuun on vaikuttanut menneisyyden metsä-politiikka ja sitä tukevat taloudelliset houkuttimet puuntuotannon lisäämi-seen. Tämä hyvä tilanne tulee säilyttää jatkossakin metsäpolitiikan keskiössä. Mitä suurempi puun kestävä vuo metsis-tä tuotteiksi ja energiaksi on, sitä enem-män voimme korvata fossiilisia poltto-aineita. Tai korvata materiaaleja, joiden valmistuksesta aiheutuu fossiilisen hii-len päästöjä. Näin voimme myös ylläpi-tää kestävästi mahdollisimman suurta hiilivarastoa kasvavassa pystypuustossa.

HYVÄÄ TARKOITTAVAT SÄÄDÖKSET, kuten metsien käytön rajoitukset lyhyen ajan hiilitaseperusteilla, vähentäisivät todennäköisesti halukkuutta huolehtia metsien tuotosta. Siitä seuraisi käytän-nössä metsien pienentynyt hiilinielu.

Suomalaiset voisivat torjua globaalia il-mastonmuutosta viemällä metsätalo-uden toimintaedellytyksien ylläpitoon soveltuvaa metsäpolitiikkaa sekä met-sänhoito- ja metsien käyttöketjuja mui-hin maihin. Näin voisimme jalkauttaa suomalaisen metsätalouden ihmeen, eli mitä enemmän syöt, sitä enemmän tie-naat, myös muihin maihin.

Kirjoittaja työskentelee professorina Lu-kessa.

Metsien hyvä hoito on parasta ilmastopolitiikkaa

ERKKI OKSANEN/LUKE

Mallit kertovat energiapuun kosteudenEnergiapuun kosteusmallien avulla voidaan arvioida varastoitujen puukasojen kosteus. Mitä kuivempaa puu on, sitä korkeampi on sen lämpöarvo. Myös energiapuun kuljetuk-sia ja varastointiaikoja voidaan paremmin optimoida, kun varastojen kosteus tiede-tään. Kuivumismallien avulla voidaan myös antaa suosituksia varastointiajoista energia-puun eri tavaralajeille, eri puulajeille ja eri-laisille kuivumisolosuhteille.

Energiapuun kosteus on yksi tärkeim-mistä laatutekijöistä kasvavilla energiapuu-markkinoilla. Polttoaineen lämpöarvo ja lämpölaitoksen tehokkuus paranevat, pol-ton päästöt vähenevät ja metsähakkeen kul-jetuskustannukset pienenevät, kun polttoai-ne on kuivaa.

PUUTA EI KANNATA VARASTOIDA TIENVARSILLA PITKÄÄN Energiapuuta välivarastoidaan usein tienvar-silla, joista sitä kuljetetaan lämpölaitoksil-le tarpeen mukaan lämmityskauden aikana. Energiapuuta ei kannata varastoida tienvar-sivarastoissa tarpeettoman kauan. Varsinkin hakkuutähteillä kuiva-ainetappiot ovat suu-ret, kun varastointiaika on pitkä. Kuiva-ai-netappioita syntyy, kun hakkuutähteet alka-vat kompostoitua ja lahota kasassa.

Rankapuuvarastoissa tappiot eivät ehdi muodostua kovin suuriksi, jos varastointi-aika ei veny vuotta pidemmäksi. Hakkuu-tähdettä ei pitäisi kasata isoihin tienvarsika-soihin aivan tuoreena, vaan sen pitäisi antaa ensin kuivua palstalla.

Ihannetilanne olisi, että hakkuutähteen annetaan olla palstalla niin kauan, että osa neulasista varisee maahan. Neulasissa on nimittäin suurin osa ravinteista. Näin hak-kuutähteiden varastoinnin kuiva-ainetappi-ot jäävät pienemmiksi ja osa ravinteista jää metsään.

Kosteuden lisäksi polttoaineen kloori-pitoisuus pienenee, kun neulaset varisevat maahan. Kloori aiheuttaa ongelmia, kuten korroosiota, lämpölaitosten tulistimiin. Sen takia vihreitä neulasia ei pidäkään viedä pol-tettavaksi.

Oikeilla menetelmillä korjuussa, palsta-kuivatuksessa, tienvarsivarastoinnissa, hake-tuksessa ja kuljetuksessa voidaan vaikuttaa merkittävästi metsähakkeen laatuun ja koko ketjun kannattavuuteen.

MALLIT APUNA ENERGIAPUUN KOSTEUDEN ARVIOINNISSALuonnonvarakeskus (Luke) ja Itä-Suomen yliopisto ovat selvittäneet energiapuun kui-vumista Ilomansissa Mekrijärven tutkimus-asemalla. Energiapuujakeet ovat kuivumassa kuivumiskehikoissa, joiden painoa mitataan jatkuvasti. Tutkimusasemalla on yhteensä kymmenen kehikkoa, joista kaksi on pie-nempiä ”palstalavitsoja”. Lisäksi alueen sää-asemalta saadaan säätiedot.

Tarkan painonseurannan ja säätiedon avulla energiapuun kuivumiselle on laadittu malleja. Kuivumismallin avulla voidaan en-nustaa energiapuukasan kosteutta. Kasa voi-daan hakettaa ja kuljettaa lämpölaitokselle, kun se on riittävän kuivaa.

Mallissa käytetään Ilmatieteenlaitoksen hiladataa, jota on saatavilla kaikkialle Suo-meen. Mallin avulla voidaan siis ennustaa energiapuun kosteus kaikkialla Suomessa.

Kuivumismalleja on laadittu eri puula-jeille sekä hakkuutähteelle että runkopuulle, palsta- ja tienvarsikasoille. Kokeen avulla on tutkittu myös kuiva-ainetappioiden synty-mistä, erilaisten peittomateriaalien vaiku-tusta ja varastopaikan pienilmaston vaiku-tusta.

Energiapuun varastopaikan sijainti on-kin hyvin tärkeää kuivumisessa. Kasa pitäisi aina sijoittaa mahdollisimman aukealle ja aurinkoiselle paikalle. Energiapuukasat kan-nattaa peittää varsinkin, jos niitä joudutaan varastoimaan talven yli.

Johanna Routa, Luke

Lisätietoja: [email protected] Puh. 029 532 5045

Mekrijärven tutkimusaseman kuivumiskokeessa selvitetään energiapuun kuivumista.

MARJA KOLSTRÖM/ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Kuivumiskehikoissa on kuivumassa sekä hakkuutähteitä että energiarankaa.

Palstalavitsoilla on hakkuutähteitä pienissä kasoissa, kuten palstakasat metsässä. Kerätyn datan avulla voidaan laatia palstamalli hakkuutähteelle.

JOHANNA ROUTA/LUKE

JOHANNA ROUTA/LUKE

Suomalainen metsätalous on

mainio esimerkki lähes ikiliikkujaan

verrattavasta keksinnöstä.

9

Osa kasvihuonetuotannosta on kausivil-jelyä, kuten kesäkukkia ja avomaavihan-nestentaimia. Silti yli seitsemän kuukautta käytössä olevaa lämmitettävää alaa oli viime vuonna 270 hehtaaria. Tästä lähes ympäri-vuotisessa vihannesviljelyssä, eli viljelyaika yli kymmenen kuukautta, oli 85−90 hehtaa-ria. Viljelyssä oli lähinnä tomaattia, kasvi-huonekurkkua ja ruukkuvihanneksia.

Tämän lisäksi oli Kauppapuutarhaliiton arvioiden mukaan valotettua koristekasvi-tuotantoa neljästä viiteen hehtaarin alalla. Kaikkein aktiivisimmin viljellyn kasvihuo-nealan voidaan siten arvioida olevan noin 90 hehtaaria.

ÖLJYKATTILAT OVAT VAIHTUNEET KIINTEISIIN POLTTOAINEISIINKasvihuoneyritysten energian kulutusta on seurattu pitkään osana puutarhatilastointia. Entisajan kauppapuutarhoissa kasvihuonei-den kattilat lämpenivät haloilla. Öljykattilat helpottivat lämmitystyötä ja suuret kasvi-huoneyritykset lämpenivät raskaalla polt-toöljyllä sekä jopa kivihiilellä. Maakaasua otettiin käyttöön siellä, missä kaasulinja oli sopivasti saavutettavissa.

Viimeisen kahdeksan vuoden aikana siir-tyminen öljystä kiinteisiin polttoaineisiin on ollut merkittävää. Muutosta ovat tuke-

neet öljyn hinnan nousu, lisääntynyt ym-päristötietoisuus ja investointituet. Raskas-ta polttoöljyä käytti vuonna 2014 enää 150 yritystä, kun vuonna 2006 sitä käyttäviä yrityksiä oli reilusti tuplaten. Vielä merki-tyksellisempää on ollut raskaan polttoöljyn käyttömäärän väheneminen 46 miljoonasta litrasta kahdeksaan miljoonaan litraan.

KOLMANNES LÄMMITYSENERGIASTA PUUPOHJAISTAKasvihuoneiden lämmityksessä käytettävän polttohakkeen määrä, 281 gigawattituntia, ohitti vuonna 2014 palaturpeen käytön, jo-ka oli 185 gigawattituntia. Puun ja puupel-letin käyttö oli selvästi hakkeen käyttöä vä-häisempää. Toisaalta kiinteän polttoaineen laitoksissa on mahdollista polttaa hakkeen ohella esimerkiksi turvetta ja peltoviljelyn sivutuotteita, kuten viljan lajittelujätettä.

LÄMMITYSJÄRJESTELMÄN MUUTTAMISEN HAASTEETKiinteän polttoaineen, kuten hakkeen, käyttöön liittyy myös taloudellisia haasteita. Vaikka itse energia olisikin öljyä halvempaa, on kattilan vaihtaminen suuri investointi.

Jos kasvihuoneissa ei viljellä ympäri vuo-den, lämmön tarve on vähäinen tai yri-tyksen jatko on epävarma, ei investoinnin kannattavuus ole välttämättä riittävä. Esi-merkiksi monet kesäkukkaviljelmät ovat sel-laisia, joissa ei ole vaihdettu lämmitystapaa.

Lisäksi kasvihuonetuotannossa tarvitaan varajärjestelmä kovien pakkasten ja käyttö-häiriöiden varalle. Se on usein öljypoltin.

Lisätietoja: stat.luke.fi

Anna-Kaisa Jaakkonen, Luke

Lisätietoja: [email protected] Puh. 029 532 6787

Yhä useampi kasvihuone lämpiää hakkeellaKasvihuonetuotanto on yksi maa- ja puutarhatalouden intensiivisimmistä tuotantomuodoista. Tuhatkunta kasvihuoneyritystä viljelee puutarhakasveja vajaan 400 hehtaarin alalla. Viime vuonna kasvihuoneyritykset kuluttivat noin 1 600 gigawattituntia energiaa, josta sähköä kolmannes. Lämmitysenergiaa tuotettiin eniten polttohakkeella.

TEPPO JOHANSSON/KOTIMAISET KASVIKSET RY

Kasvihuoneiden valotuksen tehostamisessa vielä tehtävääKasvihuoneiden lämmityksessä on siirrytty selvästi ja pysyvästi pois öljystä, mutta valo-tukseen liittyvissä kysymyksissä on vielä pal-jon tekemistä. Tehostunut ympärivuotinen viljely vaatii lisävalojen käyttöä, mutta pe-rinteisten suurpainenatriumlamppujen teho on huono. Merkittävä osa näiden lamppu-jen energiasta muuttuu lämmöksi kasveille käyttökelpoisen valon sijaan.

Kun kolmannes kasvihuoneiden energi-ankulutuksesta tulee sähkön käytöstä, on erityisesti valotukseen liittyvät parannukset tärkeä osa kasvihuonetuotannon tehosta-mista. Joissakin kasvihuoneyrityksissä on myös omaa sähköntuotantoa tuulimyllyistä tai vesivoimasta, mutta hajautettu sähkön-tuotanto on Suomessa vielä lapsenkengissä.

Viljelykasvi Sato, t/haViljat 10Peruna 70Tomaatti 800Kasvihuonekurkku 1900

Satovertailut.

ANNA-KAISA JAAKKONEN/LUKE

Polttohake on tärkein lämmönlähde kasvihuonetuotannossa.

Kasvihuonekurkun talviviljely edellyttää lisävaloa.

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

2014

2011

2008

2006

Uusiutumaton

Sähkö

Turve

Puu-ja peltoenergia

Kaukolämpö

Kasvihuoneyritysten energian kulutuksen jakautuminen Suomessa energiamuodoittain vuosina 2006, 2008, 2011 ja 2014.

Uusiutumaton

Sähkö

Turve

Puu-ja peltoenergia

Kaukolämpö

0 200 400 600 800 1000 1200 1400 1600 1800

2014

2011

2008

2006

GWh

Kasvihuoneyritysten energian kulutus Suomessa vuosina 2006, 2008, 2011 ja 2014.

1 GWh = 1 000 MWh = 1 000 000 kWh

10

JOENSUU (MT)Joensuulaiset Häikiön veljekset ovat pait-si yrittäjiä myös keksijöitä – tai toisin päin. Pentin Pajan Joensuun konehallin pihassa tulijaa tervehtii heti uutuus: leikkaava kit-kentäleuka.

Sen ideoitsija ja prototyypin tekijä, yh-tiön toimitusjohtaja Mikko Häikiö kertoo, että aiempien kitkentäleukamallien käyttä-jiltä saadun palautteen pohjalta laitetta on parannettu ja siihen on lisätty leikkausterä.

”Kuusen taimen juurelta lehtipuuveso-ja nostettaessa, joskus kuusikin lähtee vaik-kapa pihlajan juuripaakun mukana. Nyt leikkaavan terän ansiosta joka paikassa ei tarvitse käyttää paakkuineen nostavaa kit-kentätoimintoa. Katkaisu on myös hyvä li-sätoiminto: käsittelyn jälkeen hahmottaa heti, mistä taimikko on perattu”, Häikiö selventää.

Järeämmässä, ammattikäyttöön suunni-tellussa, perkaajassa taimea painetaan maa-han samalla, kun ympäröivät lehtipuun alut napataan pois juurineen.

Kevyt kitkentäleukamalli sopii yksittäiselle metsänomistajalle edullisena maataloustrakto-riin kytkettävän harvesterin lisälaitteena.

SAHATUKIT SYNTYVÄT SYKEHARVESTERILLAPentin Paja yhdistetään usein juuri taimi-konhoitoon ja energiapuunkorjuuseen,

mutta tällä kertaa kitkentäleukojen luota matkataan tukkimetsään.

Yrittäjäveljeksistä Janne Häikiö on kuunnellut sykeharvesterin käyttäjien toi-

veita: isäntien tekisi mieli tehdä sahatukkia-kin metsissään.

Ensin harvesteripäähän työstettiin giljo-tiinikatkaisun rinnalle saha, joka pystyy kat-kaisemaan 30-senttistä runkoa.

Pitkälti Jannen päässä on syntynyt idea käyttää bluetooth-yhteyttä mittalaitteessa ja yhdistää se harvesterikouraan. Mittalait-teen avulla harvesteria voi ohjailla traktorin hytistä.

”Puhelin tai tabletti toimii vain näyttönä. Mittalaite on asennettu harvesteripäähän. Sen voi sinne lisätä jälkiasennuksenakin”, Janne Häikiö esittelee.

ENSIMMÄISENÄ MAAILMASSAMittalaitetta on tänä syksynä testattu ja koekäytetty työmailla. Markkinoille se esi-tellään lokakuussa.

”Olet maailman ensimmäinen ihminen tekemässä bluetooth-mittalaitteen ja har-vesterikouran yhdistelmästä juttua”, Janne Häikiö hymyilee.

Pienen koneyrityksen etuna hän pitää juuri sitä, että tuotekehittelystä voidaan ker-toa avoimesti – eikä keksijänä koskaan voi tulla lopullisesti valmiiksi.

Häikiöt sanovat ideoiden kumpuavan isänsä geeneistä ja siitä, että he ovat tehneet paljon työtä metsissä.

”Olen ollut tuotekehittelyssä mukana

pikkupojasta saakka isän kanssa konepajalla. Keksimisen ajatusmaailmasta en haluakaan vapaalle. Se on hyvin palkitsevaa”, Mikko Häikiö kertoo.

Langaton mittalaite sopii harvesterikouraan

Yrittäjä Janne Häikiö iloitsee Naarva-tuotteiden uutuudesta: nyt tukit saadaan kaadettua mittaan langattoman mittalaiteohjauksen avulla.

Hytissä on tabletin avulla helppo säätää tukille mittoja.

Bluetoothin avulla langattomuus onnistuu, ja mikä tahansa älypuhelin tai tabletti toimii ohjailunvälineenä.

Taimikonhoitovälineistä ja energiakourista tunnettu Pentin Paja puskee nyt myös tukkimetsään. Harvesteripäähän liitettävällä langattomalla mittalaitteella puut saa helposti haluttuun pituuteen.

AUKEAMAN KUVAT: LARI LIEVONEN

11

”Näkemys tekemiseen tulee siitä, että on itse ajanut koneita ja hitsaaminenkin onnis-tuu.”

KONEELLINEN PERKAUS ON TULEVAISUUTTAPentin Pajalla on jo kolmas sukupolvi Häi-kiöitä töissä. Insinööriksi opiskellut Mikon poika Joonas Häikiö vastaa markkinoin-nista.

Koneellisen taimikonhoidon tulevaisuu-teen uskotaan lujasti.

”Suomessa taimikonhoidosta on koneel-listettu vasta muutama prosentti ja Ruotsis-

sa sitäkin vähemmän”, Joonas Häikiö ker-too.

Holmen Skog -suuryrityksellä kuiten-kin on jo Häikiöitten Naarva P25 -perkaaja koekäytössä Ruotsin metsissä.

Ennustettavissa on, ettei raivaussahan varteen riitä tulevaisuudessa halukkaita, li-säksi vesojen katkaisu poikii aina monta

uutta vartta nopeasti – toisin on juurineen kiskaistun taimen jäljiltä.

”Viimeiset viisi vuotta kitkevä taimikon-hoitolaite on ollut markkinoidemme paras laite. Sen avulla isojen alueiden perkauksen tuntikustannus jää huomattavasti käsityötä alhaisemmaksi. Samalla hoituu boorin levi-tys”, Häikiöt iloitsevat.

Ensi vuodelle odotetaan pariakymmen-tä kauppaa Suomeen ja puolenkymmentä Ruotsiin.

Muutosvastarintaankin on törmätty. Esi-merkiksi Ruotsissa halutaan tehdä omat tut-kimukset perkauksen kannattavuudesta.

Suomessa Luonnonvarakeskus Luke on todennut, että peratussa metsässä harvennus tulee edullisemmaksi kuin perkaamattomas-sa. Myös kasvun nopeutumista on tutkittu perkauksen kannalta positiivisin tuloksin.

Mikko Häikiö esittelee kuusitaimikkoa, jossa on itse ollut äskettäin töissä kitkentä-leukojen kanssa. Ero kitkemättömään pö-heikköön on melkoinen.

”Kyseessä on apulaite isännille silloin, kun raivaussahatöihin ei ehditä tai jakseta mennä. Tuotteemme ovat investointeja tu-levaan.”

Liisa Yli-Ketola

Harvesteripäähän mittalaitteen saa myös jälkiasennuksena. Puhelin tai tabletti toimii näyttönä, jonka avulla hytistä voi ohjailla katkaisumittoja.

Toimitusjohtaja Mikko Häikiö on itse valmistanut mallikappaleen kitkentäleuoista, joihin on lisätty katkaisuterät. Katkaisu auttaa taimikon-perkauksessa silloin, kun juurakot uhkaavat nostaa taimenkin ylös maasta.

Sykeharvesterit erilaisine lisävarusteineen ovat Pentin Pajan myydyimmät tuotteet.

Halkaisukiilan ja nyt uusimman mittalaitteen ansiosta samalla koneella voi tehdä tukit, kuidut ja halot.

Pentti Häikiö perusti autokorjaamon 1964 Ilomantsin Naarvassa.

Yhtiöstä tuli kommandiittiyhtiö Pentin Paja Ky 1982.

Osakeyhtiöksi muututtiin 1999.

1980-luvulla alkoi suunnittelu ja ali-hankinta.

1990-luvulla syntyivät ensimmäinen Naarva-kaatopää ja Naarva-syke- harvesteri.

Pentin poika Mikko palasi yritykseen isä Pentin kuoleman jälkeen 1996.

Koneinsinööriksi opiskellut Pentin

poika Janne Häikiö siirtyi yritykseen vuonna 2003.

2000-luvulla on vuosittain esitelty uusia tuotteita.

Outokummun Metalli liittyi omistajien joukkoon vuonna 2009.

Tänä vuonna Farmi Forest alkoi markkinoida kaatopäitä, energiakouria ja sykeharvestereita omalla tuotemerkillään.

Liikevaihto on 2 miljoonaa euroa.Työntekijöitä 15.

Vientiä 33 maahan, viennin osuus myynnistä 30 prosenttia.

Pentin Paja Oy

12

Luonnonvarakeskuksessa (Luke) selvitetään, miten hakkuutähteiden korjuu ja kantojen nosto vaikuttavat pitkän ajan kuluessa puus-ton kasvuun, metsien ravinne- ja hiilitaseisiin sekä maassa elävien eläinten ja mikrobien toi-mintaan. Tavoitteena on luoda vahva tieteel-linen perusta ekologisesti kestäville energia-puun korjuumenetelmille.

ENERGIAPUUN KORJUU VAIKUTTAA METSÄEKOSYSTEEMIIN Kun metsäenergiana korjataan runkopuun lisäksi myös neulasia ja oksia, metsistä pois-tuu paljon kasveille käyttökelpoisia ravintei-ta ja helposti hajoavaa kariketta. Kantojen noston seurauksena metsistä poistuu lisäksi monimuotoisuuden kannalta tärkeää laho-puuta ja puubiomassaan sitoutunutta hiiltä.

Kantojen nosto sekoittaa maan pintaosi-en kerroksia toisiinsa, mikä voi vaikuttaa se-kä maan hiilivarastojen pysyvyyteen että ra-pautumiseen ja muihin maassa tapahtuviin kemiallisiin reaktioihin.

Energiapuun korjuun ja kuljetuksen seu-rauksena uudistusalalla ajetaan metsäko-neilla useammin kuin pelkän runkopuun korjuun yhteydessä. Koska hakkuutähteiden maastokuljetus tapahtuu pääasiassa sulan maan aikana, tämä lisää maanpinnan painu-mista, urittumista ja tiivistymistä.

KENTTÄKOKEET KERTOVAT KORJUUN SEURAUKSISTAMonet kokopuun korjuun vaikutukset ovat luonteeltaan pitkäaikaisia. Tällaisten vaikutusten tutkiminen ei olisi mahdollis-ta ilman pitkään seurattuja kenttäkokeita. Niiden lisäksi Lukessa on perustettu uusia kenttäkokeita, joiden avulla voidaan seura-ta kokopuun korjuun, kantojen noston ja tuhkalannoituksen vaikutuksia ravinteiden huuhtoutumiseen, metsäekosysteemien toi-mintaan ja metsien kasvuun.

Energiapuun korjuun ympäristövaiku-tusten tutkimusta varten perustettiin vuon-na 2007 intensiivisesti seurattuja kokeita Anjalankoskelle, Längelmäelle ja Palta-moon. Nämä koealat valittiin siten, että ne vastaavat käytännön kantojennostokohteita. Lisäksi Koillismaalla sijaitsee valuma-aluei-ta, joilla seurataan kokopuun korjuun vesis-tövaikutuksia.

Pohjaveden laadun seurannassa havait-tiin, että viiden ensimmäisen seurantavuo-den aikana ravinteiden huuhtoutuminen pohjaveteen lisääntyi vuosi vuodelta. Sen jälkeen huuhtoutuminen kääntyi laskuun. Pohjaveden ravinnepitoisuudet olivat sitä pienemmät, mitä enemmän kohteelta oli poistettu hakkuutähteitä. Myös valuma-alueilta purkautuvan pintaveden ravinnepi-toisuudet lähtivät hakkuiden jälkeen nou-suun.

MAAHENGITYS VÄHENEE AVOHAKKUISSA Maasta vapautuu juuriston ja mikrobien hen-gityksen seurauksena hiilidioksidia. Tämä maahengitys on yksi luontainen ilmakehän hiilidioksidin lähde. Maahengitys on kasva-van metsän alla selvästi runsaampaa kuin avo-hakatuilla alueilla vielä useita vuosia hakkuun jälkeen, vaikka hakkuun jäljiltä maassa on enemmän hajoavaa orgaanista ainesta. Tämä ero johtuu lähinnä siitä, että avohakkuualoilla ei ole yhtä paljon ilmaan hiilidioksidia hen-gittävää juuristoa.

Perinteisen avohakkuun ja hakkuutäh-teiden korjuun välillä ei havaittu maahengi-tyksessä merkittäviä eroja. Suurimmat erot maahengityksessä näyttävät johtuvan enem-mänkin puunkorjuuseen ja maanmuokka-ukseen liittyvistä maan pinnan rikkoutumi-sista ja sekoittumisista kuin hakkuutähteiden korjuusta.

Myöskään maaperäeläinten määrässä ei ha-vaittu eroja eri voimakkuudella tehtyjen hak-kuutähteiden korjuun seurauksena.

HAKKUUTÄHTEIDEN VÄHENEMINEN HELPOTTAA MUOKKAUSTAUseimmiten kokopuun korjuu ei ole vaikut-tanut merkittävästi harvennushakkuissa jäl-jelle jäävän puuston tai avohakkuun jälkeen syntyvän taimikon kehitykseen ja kasvuun.

Avohakkuuseen yhdistetyn energiapuun korjuun jälkeen syntyvien taimikoiden kas-vussa ei myöskään ole havaittu muutoksia.

Avohakkuualoilla hakkuutähteiden vähene-minen ja niiden mukana helposti vapautuvi-en ravinteiden määrän väheneminen voi olla jopa positiivista uudistettavan puuston kan-nalta.

Maanmuokkaus on helpompaa tehdä hyvin, kun kohteella ei ole paksua mattoa hakkuutähteitä. Myös pintakasvillisuuden kilpailu on vähäisempää, jos helposti saa-tavilla olevia ravinteita on hieman vähem-män.

HAKKUUTÄHTEET KUIVIKSI JA RAVINTEET TALTEENKun huolehditaan siitä, että hakkuutähteet saavat kuivua palstalla riittävän pitkään, suuri osa erityisesti kuusen neulasissa olevista ravin-teista jää kasvupaikalle. Jos lahopuun määrä vähenee merkittävästi, tämä vaikuttaa laho-puusta riippuvaisten lajien määrään ja samalla metsäekosysteemien monimuotoisuuteen.

Hannu Ilvesniemi, Luke

Lisätietoja: [email protected] Puh. 029 532 2440

Energiapuun korjuun pitää olla ekologisesti kestävääEnergiapuun korjuu, ja erityisesti avohakkuiden yhteydessä tehtävä hakkuutähteiden ja kantojen korjuu, vaikuttaa kasveille helposti käytettävissä olevien ra-vinteiden määrään ja karikkeen hajoamiseen. Nämä vaikuttavat puolestaan puuston kasvuun, ravinteiden huuhtoutumiseen sekä kasvupaikan hiilitaseeseen ja ekologiseen monimuotoisuuteen.

Hakkuuaukolle jätetyt hakkuutähdekasat muuttuvat nopeasti. Kesän yli seisottamisen seu-rauksena suuri osa kuusen neulasista varisee maahan.

Energiapuun korjuu, ja erityisesti avohakkuiden yhteydessä tehtävä hakkuutähteiden ja kantojen korjuu, vaikuttaa ravinteiden määrään ja karikkeen hajoamiseen.

Metsien käyttöhistoria näkyy maaperän humuskerroksen hiilivaraston koossa. Humuksessa oleva hiili on poissa ilmakehästä. Vasemmanpuoleisessa kuvassa nähdään, että itäisessä Suo-messa, jossa kaskeamiseen perustuvaa maataloutta on harrastettu pisimpään, metsämaan humuskerroksen hiilivarasto on pienin.

JOS HELMICH

REIJO SEPPÄNEN/LUKE

Humus (C, kg/m2) 0-40 cm (C, kg/m2) Humus +0-40 cm (C, kg/m2)

Metsäenergian käyttö kaksinkertaiseksi Metsäenergian käyttö on lisääntynyt Suo-messa ja myös monissa muissa maissa ko-ko 2000-luvun ajan. Metsähaketta käyte-tään tällä hetkellä noin seitsemän miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Metsien teknis-ta-loudellinen tuotantopotentiaali on noin 16 miljoonaa kuutiometriä.

EU:n uusiutuvan energian käytön lisää-mistavoitteiden saavuttaminen edellyttää Suomessa, että käytämme metsäenergiaa ny-kyiseen verrattuna kaksinkertaisen määrän. Tämä on suuri muutos aiempaan verrattuna. Metsäluonnonvaroja hyödynnetään siten tu-levaisuudessa todennäköisesti yhä enemmän.

13

Puun käyttö energiaksi on monessa maas-sa hyvin yleistä, mutta sitä ei mielletä moderniksi liiketoiminnaksi. Puuta palaa paljon kamiinoissa ja takoissa, mutta mo-dernit paikallisenergiaratkaisut ovat usein vieraita.

BIOENERGIAOSAAMISELLA KYSYNTÄÄ MAAILMALLAKysyntä uusille ratkaisuille täytyy synnyt-tää tutkimus- ja kehityshankkeilla. Luken tutkijat ovat olleet mukana luomassa edel-lytyksiä metsäbiomassaa käyttäville pai-kallisille energiaratkaisuille tähän mennes-sä Puolassa, Saksassa, Italiassa, Espanjassa, Portugalissa, Iso-Britanniassa, Irlannissa, Kanadassa, Venäjällä, Thaimaassa, Laosissa ja Australiassa.

Luken ensimmäinen bioenergiateknolo-gian kansainvälisestä osaamisen ja teknolo-gian siirrosta väitellyt tutkija Dominik Rö-ser ostettiin heti väittelyn jälkeen Kanadaan edistämään sikäläistä biotaloutta.

KOKONAISUUS HAHMOTTUU JA KRIITTISET ELEMENTIT TUNNISTETAAN Kokonaisuuksien hahmottaminen on uusi-en järjestelmien luomisessa erittäin tärkeää. Jos koko arvoverkkoa ei ymmärretä, saate-taan jotakin osaa optimoimalla luoda koko-naisuutena toimimaton ratkaisu.

Suomalaisten tutkijoiden tärkein osaami-nen on monien eri maissa tehtyjen projek-tien perusteella syntynyt taito hahmottaa kokonaisuus ja tunnistaa kriittiset elemen-tit.

Niitä ovat esimerkiksi biomassan saata-vuus, kysynnän koko ja kehittyminen sekä biomassan korjuun koneketjujen toimi-vuus kokonaisuudessa. Parhaassa tapauk-sessa ulkomainen toimija ostaa suomalaiset koneet ja laitteet kokonaisuuden rakenta-miseen.

SKOTLANNISSA HYÖDYNNETTY SUOMALAISTA ENERGIAOSAAMISTAVuonna 2004 EU rahoitti yhteishankkeen, jossa etsittiin ratkaisua Skotlannissa Wickin kaupungin kaukolämpöverkon ja viskitis-laamon energian tuotantoon. Suomalainen metsävaralaskenta ja korjuuketjujen suun-nittelu vakuuttivat kaupungin ja paikallisen metsähallinnon päätymään metsähakkeen käyttöön. Vuonna 2015 alkaa järjestykses-sään jo kuudes EU:n rahoittama uusiutuvan energian kehityshanke Ylämaan alueella.

YRITTÄJÄT TUOTTAVAT HAKKEEN KUNTIEN LÄMMITYSVERKKOON Suomalaiset kunnat ja metsänomistajat ovat luoneet yhdessä lämpöyrittäjämallin, jossa kuntien isot öljykattilat on korvattu hake-kattiloilla ja polttoaineen hankinta on pai-kallisten yrittäjien vastuulla. Tämä on lois-tava menestyskonsepti, jolla on kysyntää maailmalla.

Malli on yhteisöllisyydessään ja verkot-tuneisuudessaan edistyksellinen, mutta sen siirto muihin toimintaympäristöihin maail-malla ei ole mutkatonta.

Julkisen sektorin rooli varmuuden luoja-na ja yrittäjien avoimuus verkostojen raken-tamisessa ovat monessa maassa epätavallisia toimintatapoja.

Siitä huolimatta malli on saatu yhteis-ten tutkimus- ja tuotekehityshankkeiden kautta otettua käyttöön muun muassa Ka-nadassa ja Iso-Britanniassa sekä yllättäen Islannissa.

KANADASSAKIN KAIVATAAN BIOENERGIAOSAAMISTAKanada on tällä hetkellä lupaavimpia koh-demaita suomalaisen bioenergiaosaami-sen viennille. Uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaa paikallista yrittäjyyttä halutaan lisää. Yhteisöt haluavat kehittyä ja perintei-sen metsäteollisuuden kuihduttua korvaavaa puun käyttöä etsitään kuumeisesti.

Kanadalainen asiakas ei kuitenkaan vie-lä tiedä, mitä pitäisi haluta ostaa, eikä suo-malaisen konemyyjän tehtävä ole hahmot-taa monitahoisia kokonaisuuksia sekalaiselle asiakaskunnalle.

Suomalaisten asiantuntijoiden kannattaa olla kehityksessä mukana yhdessä suoma-laisten kone- ja laitekauppiaiden kanssa.

Lauri Sikanen, Luke

Lisätietoja: [email protected] Puh. 029 532 2464

Suomalaisen bioenergiaosaamisen vienti kasvaa ja hakee muotoaanMetsäbiomassan käyttö energiaksi lisääntyy maailmalla monessa paikassa. Kasvua tuetaan tutkimus- ja kehityshankkeilla uusien markkina-alueiden toimijoi-den kanssa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijoilla on pitkä kokemus teknologian ja osaamisen siirron tukemisesta tutkimuksella.

Bioenergiaosaamisen vienti edellyttää projektien syntyä kohdemaissa. Projektit syntyvät yhteistyöllä, jossa on ymmärrettävä kokonaisuus ja eri osapuolten rooli prosessin eri vaiheissa.

Uudet, mielenkiintoiset yritykset ponnista-vat maailmalle kansainvälisen yhteistyön nosteessa. Esimerkiksi Volter Oy on päässyt hyvään vauhtiin Iso-Britanniassa yhdistetyl-lä sähkön ja lämmön tuotannon teknologi-allaan.

VOLTER OY

MaanomistajatKiinteistöjen omistajatT&KKonsultit

Bioenergian lisäämisen alkusysäys

Todellisten käytännön ratkaisujen muotoilu

PolitiikkaTalous”Muoti””Ismit”

Todellisten projektien synty Investoinnit

Jälkiseuranta Hyödyntäminen uusissa projekteissa

Laitetoimittajat Palvelutoimittajat

Rahoittajat

Volter tuottaa sähköä ja lämpöä puuhakkeestaKempeleläinen Volter Oy kertoo nettisivuil-laan näin: ”Olemme suunnannäyttäjä ja edel-läkävijä puunkaasutusteknologian kehittä-misessä. Sähkön tuottaminen uusiutuvista energialähteistä ei tarkoita luopumista kodin totutuista käyttömukavuuksista – tästä meillä on kokemusta Kempeleen ekokorttelissa.”

Volter on esimerkki suomalaisesta huip-puosaamisesta, selkeästä strategiasta ja us-kalluksesta ponnistaa maailmalle, kun aika on oikea. Pienessä kokoluokassa tapahtuval-le sähkön ja lämmön yhteistuotannolle on maailmalla paljon kysyntää, mutta luotettavat laitteet vaativat valmistajiltaan huippuluokan

osaamista. Huonoilla laitteilla maailmalle ei kannata

lähteä. Volterin omasähkö-yksiköillä muute-taan puuhaketta sähköksi ja lämmöksi ekoho-tellien ja edistyksellisten yhteisöjen tarpeisiin Euroopan lisäksi jo Amerikan ja Australian mantereilla.

− Tänä vuonna olemme toimittaneet lai-toksia Suomeen, Ruotsiin ja Skotlantiin. Täl-lä hetkellä laitoksia on rakenteilla Englantiin ja Walesiin. Loppuvuonna ovat odotettavissa myös ensimmäiset kaupat Japaniin ja Italiaan, kertoo toimitusjohtaja Jarno Haapakoski, Volter Oy:stä.

Bioenergia-alan osaajilla on kysyntää maailmalla. Luken tutkijat ovat olleet mukana luomassa edellytyksiä metsäbiomassaa käyttäville paikallisille energiaratkaisuille jo monessa maassa.

PIXABAY

14

Biojalostamo- ja bioenergiasektoreilla on me-neillään voimakas tutkimus- ja tuotekehitys-vaihe. Sen tavoitteena on luoda edellytyksiä erilaisten uusien tuotteiden valmistukselle. Lisäksi testataan kehitettyjen menetelmien toimivuutta pienessä ja isommassa mittakaa-vassa.

BIOJALOSTEIDEN TUOTANTO EDELLYTTÄÄ MARKKINOITAOikeiden tuoteyhdistelmien avulla voidaan hyödyntää lähtömateriaali kokonaisvaltaisesti ja taloudellisesti kannattavasti.

Biojalosteiden tuotanto voidaan aloittaa, jos tuotteille tai tuoteyhdistelmille on ole-massa markkinat. Tämä takaa taloudellisen toiminnan perusedellytykset.

Yleensä tämä edellytys täyttyy, jos bio-massasta jalostettavista bulkkituotteista yksi tai useampia ovat sellaisia, että niiden mark-kina-arvo on riittävä tuotantokustannusten kattamiseksi.

BIOJALOSTEIDEN KANNATTAVUUS JA HOUKUTTELEVUUS NOUSUSSAÖljyn ja kaasun reaalihinnat ovat viimeisten vuosien aikana nousseet ja laskeneet erilaisten sotien ja suurvaltapolitiikan seurauksena.

Fossiilisten polttoaineiden käyttö aihe-uttaa ilmastonmuutosta, jota pyritään hil-litsemään kansainvälisillä sopimuksilla. Ne tähtäävät uusiutuvan energian osuuden kas-vattamiseen energian kokonaistuotannosta.

Tuontienergian saatavuuteen liittyy aina epävarmuutta. Lisäksi hajautetussa energi-antuotannossa tarvitaan huoltovarmuutta ja aluetaloutta. Nämä tekijät lisäävät sellaisten biojalostamoiden, jotka tuottavat muiden ja-losteiden ohella myös energiatuotteita, kan-nattavuutta ja houkuttelevuutta.

Liikenteen biopolttoaineiden ja erityisesti etanolin kansainvälinen kauppa on kehitty-nyt erittäin voimakkaasti. Markkinoilla vallit-see tilanne, jossa kaikki saatavilla oleva etanoli menee kaupaksi. Öljyn hinnan lasku ja etano-lituotteiden melko korkeat valmistuskustan-nukset muodostavat kuitenkin etanolin kil-pailukykyiselle tuotannolle suuria haasteita.

LISÄÄ BIOHIILTÄ LÄMPÖLAITOKSIINKivihiiltä polttoaineena käyttävien lämpölai-tosten laitostekniikka puolestaan on sellais-ta, että niissä ei voi polttaa haketta. Monet olemassa olevat laitokset eivät ole teknisen käyttöikänsä lopussa. Niinpä biohiili on ainoa sopiva vaihtoehto, jotta uusiutuvien energian-lähteiden käyttö lisääntyisi näissä yksiköissä.

Tutkimus- ja kehitystyöllä voidaan tuot-

taa tietoa uusien biojalostamokonseptien käyttöönottoa varten. Se myös auttaa tuote-valikoiman ja laitoskokonaisuuksien suun-nittelemista siten, että biojalostamoiden tuo-tantokustannukset pysyvät kurissa.

METSIEN JA SOIDEN BIOMASSAT ENERGIATEHOKKAITAMetsistä ja myös soilta saatavien biomassojen yksi hyvä puoli biojalostamon raaka-aineena on, että metsien kasvatuksessa ei käytetä juu-rikaan lannoitteita tai muita ulkopuolisia pa-noksia.

Lisäksi metsäbiomassan korjuussa käyte-tään vähän energiaa suhteessa korjatun puu-biomassan energiaan.

Siksi metsäbiomassa on tulevaisuudessa entistä kilpailukykyisempi raaka-aine bio-polttoaineiden ja muiden biojalostamotuot-teiden valmistuksessa.

UUSIA VAIHTOEHTOJA BIOJALOSTEIDEN TUOTANTOONLuonnonvarakeskuksessa (Luke) selvitetään muihin käyttötarkoituksiin vähän kilpailtujen uusiutuvien raaka-aineiden, kuten sahanpu-run, metsähakkeen, turpeen, rahkasammalien ja oljen hyödyntämistä kemian teollisuuden, erilaisten sokereiden, selluloosan, biohiilen, etanolin ja rehujen raaka-aineina.

Käsiteltävä biomassa voidaan esimerkiksi fraktioida eli pilkkoa kaksivaiheista paineistet-tua kuumavesiuuttoa käyttäen hemiselluloo-saksi, selluloosaksi ja ligniiniksi. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää uusia erotusmenetel-miä, joissa haluttujen jalosteiden tuottami-seen ei tarvita perinteisiä, usein ihmiselle ja ympäristölle haitallisia liuottimia, vaan aino-astaan vettä ja hiilidioksidia.

TUOTEVALIKOIMAN MUUNNELTAVUUS TÄRKEÄÄTeollisen tuotantolaitoksen tuotevalikoimaa pitää pystyä muuntelemaan kysynnän ja hintasuhteiden mukaan. Tutkimus tuottaa yrityksille erotusteknologioita ja jatkojalos-teiden tuotannon menetelmäkehitystä.

Näin voidaan tuottaa tuotteita, joilla on korkea jalostusarvo. Lisäksi pystytään hyö-dyntämään biomassoja tehokkaasti.

Hemiselluloosasta saatavia erikoissokerei-ta, käymisen avulla tuotettuja alkoholeja ja biohiiltä voidaan valmistaa samassa tuotanto-laitoksessa. Tämä mahdollistaa biojalostamo-jen tuotevalikoiman optimoinnin niin, että kaikki prosessin sivutuotteena syntyvä energia voidaan hyödyntää joko kaupallisina energia-tuotteina tai valmistettavien tuotteiden pro-sessienergiana.

Erikoissokereiden, kuten arabinoosin ja ramnoosin, sekä sokereista fermentoimalla valmistettavien alkoholien ja muiden yhdis-teiden tuotanto voidaan aloittaa teollisessa mittakaavassa ilman suuria viiveitä.

Saatavilla on valmiita teollisia laitteisto-ja erikoissokerien puhdistukseen ja sokerien fermentointiin sekä syntyvän etanolin ero-tukseen ja väkevöintiin. Myös biohiilen ja öl-jyjen valmistukseen soveltuvia laitteistoja on saatavilla.

Hannu Ilvesniemi, Luke

Lisätietoja: [email protected] Puh. 029 532 2440

Metsien, peltojen ja soiden raaka-aineista syntyy uusia biojalosteitaBiojalostamot käyttävät uusiutuvaa biomassaa fossiilisten raaka-aineiden sijasta energian, kemikaalien ja materiaalien valmistukseen. Tällaisia uusia tuotteita ovat esimerkiksi bioetanoli, -hiili ja muut -polttoaineet sekä erilaiset kemian teollisuuden tuotteet.

Kuusen sahanpurun sisältämät uuteaineet, ligniini, hemiselluloosa ja selluloosa sekä näiden jakautuminen uutteeseen ja uutossa jäljelle jää-vään kiintoaineeseen paineistetussa kuumavesiuutossa.

Yksi mahdollinen biojalostamon tuoteketju on valmistaa sahanpurusta liukoista hemisellu-loosaa joka kuivataan ja käytetään pakkausmateriaaleissa filmeinä ja pinnoitteina. PHWE tarkoittaa paineistettua kuumavesiuuttoa.

Uutettusahanpuru

704 kg

Uute236 kg

Kuusen sahanpuru 1000 kg

Hemiselluloosa 230 kgSelluloosa 420 kg

Uuteaineet 16 kgLigniini 40 kgHemiselluloosa 180 kg

Uuteaineet 14 kgLigniini 220 kgHemiselluloosa 50 kgSelluloosa 420 kg

Uuteaineet 30 kgLigniini 260 kg

PHWE Saostusetanolilla

Filmin valmistus

Sahanpuru Uute Hemiselluloosa Filmit ja kalvot

Kuumavesiuutto erottaa biomassasta arvoaineitaBiomassojen sisältämiä uuteaineita voidaan eristää esimerkiksi ylikriittistä hiilidioksi-diuuttoa käyttäen. Paineistetun kuumave-siuuton avulla biomassasta voidaan erottaa hemiselluloosaa sekä osa ligniinistä ja uute-aineista.

Kuumavesiuutossa jäljelle jäävä kiinto-aine voidaan jakaa edelleen selluloosaksi ja ligniiniksi, kun liuottimena käytettävään paineistettuun kuumaan veteen lisätään emästä.

Vaikka selluloosakuitujen lujuus heikke-nee kuumavesiuutossa, syntyvää selluloos-ajaetta voidaan käyttää eräiden paperi- tai kartonkilaatujen sekä viskoosin ja lyhytkui-tuisen nanoselluloosan raaka-aineena.

Ligniiniä voidaan käyttää monien sellais-ten yhdisteiden ja tuotteiden valmistukseen, joiden raaka-aineena nykyään käytetään öl-jypohjaisia tuotteita. Siitä voidaan jalostaa myös bioöljyjä tai -hiiltä.

15

Luonnonvarakeskus (Luke) arvioi yhdes-sä Turun Ammattikorkeakoulun, Biovak-ka Oy:n ja Sybimar Oy:n kanssa jäteveden-puhdistamon lietteen (osuus 95 prosenttia) ja hapotetun kalan (osuus viisi prosenttia) yhteismädätystä Turun Topinojan jätekes-kuksessa.

KALABIOMASSA TEHOSTAA BIOKAASUN TUOTTOABiokaasutuotannossa jätevesilietteen pieni hiilipitoisuus rajoittaa metaanintuottoa. Ka-labiomassan lisääminen lietteeseen paransi jätevedenpuhdistamon metaanituottoa 174 prosenttia teollisen mittaluokan biokaasu-prosessissa. Myös laboratoriomittakaavassa kalaperäisten syötteiden metaanintuotto oli

runsasta ja moninkertaista pelkkään liettee-seen verrattuna.

Kala käytetään pääosin ihmisravinnok-si tai eläinrehuksi. Kalaa tai kalateollisuu-den sivuvirtoja voidaan käyttää bioenergian lähteenä silloin, kun sitä ei voida kannatta-vammin hyödyntää. Kalan hyödyntämätön potentiaali on muihin raaka-aineisiin, kuten lantaan tai yhdyskuntajätteisiin nähden vaa-timaton. Näin ollen tämän raaka-aineen va-raan ei kannata rakentaa biokaasulaitoksia.

KALAMASSA KÄYTTÖÖN TARPEEN MUKAANKalamassalla voi kuitenkin olla merkitystä paikallisena syötteenä tai yhteismädätyslai-toksissa syötteen koostumuksen optimoin-

nissa, kun biokaasulaitoksen taloudellista kannattavuutta halutaan parantaa kaasutuo-tantoa maksimoimalla.

Kalamassaa voidaan säilöä hapottamalla ja käyttää silloin, kun se on biokaasulaitok-sen toiminnan kannalta otollista.

Myös biodieseltuotannossa syntyvää gly-serolia voidaan muiden sivutuotemassojen kanssa käyttää biokaasutuotantoon.

Susanna Airaksinen, Jari Setälä, Luke, Anne Norström ja Juha Nurmio, Turun ammattikorkeakoulu

Lisätietoja: [email protected] Puh. 029 532 7688

Kalamassa antaa lisäpotkua biokaasun tuotantoonKasvatetun kalan rasvaisia perkuu- ja fileointijäännöksiä on jo pitkään käytetty biodieselin raaka-aineena. Kala tehostaa myös biokaasutuotantoa.

– Kaikki alkoi, niin kuin monet muutkin in-novaatiot, autotallista. Olen pienestä pitäen työskennellyt kalankasvatuksen ja kalanjalos-tuksen parissa. Halusimme löytää rasvaisille kalan perkuujäännöksille hyötykäyttöä. Ra-kensimme kaverin kanssa autotalliin erilaisia koelaitteistoja ja lopulta onnistuimme saa-maan aikaiseksi bioöljyä ja käyttökelpoista biodieseliä, muistelee toimitusjohtaja Rami Salminen toiminnan alkuvaiheita.

Kokeilujen siivittämänä syntyi kymme-nisen vuotta sitten Rovina Oy, joka alkoi valmistaa kalanperkeistä biodieseliä. Lou-nais-Suomen kalankasvattajat säilöivät kalan perkeet muurahaishapolla kontteihin, joilla yritys keräsi raaka-aineen tuotantoon.

Myöhemmin Rovina Oy:n ja laitteisto-ja toimittavan Ramirakenne Oy:n perustal-le syntyi nykyinen turkulaiseen Auramare Group -konserniin kuuluva Sybimar Oy.

KALAA KASVATETAAN SULJETUN KIERRON JÄRJESTELMÄSSÄSybimar Oy jatkaa kestävän elintarvike- ja energiatuotannon kehittämisen edelläkävijä-nä. Yritys luo vanhaa ja uutta osaamista en-nakkoluulottomasti yhdistäen uusia ratkaisuja suomalaisen ruoan tuotannon kehittämiseen. Malliesimerkkinä toimii yrityksen suljetun kierron järjestelmä Uudessakaupungissa.

– Kasvatamme kalaa kiertovesilaitoksessa. Perkeistä teemme biodieseliä, jota käytämme laitoksen työkoneissa ja konsernin laivoissa polttoaineena. Biodieselin tuotannosta jää-vää proteiinipitoista massaa sekä paikallisen maatalouden ja elintarviketeollisuuden si-vuvirtoja hyödynnetään biokaasulaitoksessa, kuvailee Salminen kierrätyskonseptia.

Biokaasusta tuotetaan sähköä ja lämpöä kalankasvattamon ja muiden laitosten pyö-rittämiseen. Prosessissa syntyvä hiilidioksidi ja kalankasvatuksen ravinteikas vesi hyödyn-netään järjestelmään kuuluvassa kasvihuo-neessa.

Jari Setälä, Luke

Lisätietoja: [email protected] Puh. 029 532 7682

Itämeren laivatkin kulkevat kalallaSybimar Oy on Uudessakaupungissa toimiva monialayritys, joka on bioenergiaratkaisujen edelläkävijä Suomessa.

Biodieselin valmistuslaitteistoja.

RAMI SALMINEN/SYBIMAR OY

Sybimar Oy:n toimitusjohtaja Rami Salminen.

PÄIVI SALMINEN/SYBIMAR OY

Kaladieseliä.

RAMI SALMINEN/SYBIMAR OY

Taustaa tutkimukselleHanke toteutettiin Tekesin Biorefi-ne-ohjelman ja edellä mainittujen yritysten rahoituksella. Tarkempaa tietoa hankkeen tuloksista on net-tijulkaisussa Vähäarvoisen kala-materiaalin jalostus lisäarvotuot-teiksi – liiketoimintanäkymät.

16

Hakkeen kosteuden vaikutusta metsähak-keen hankintakustannuksiin lämmöntuo-tannossa selvitettiin laskemalla kustan-nukset kahdelle eri hankintaketjulle. Niitä kutsutaan tässä osa- tai kokonaistoimituk-seksi.

HAKKEEN ERI HANKINTATAVAT VERTAILUSSAOsatoimituksessa raaka-aine ostetaan tien varressa, jonka jälkeen se haketetaan ja kul-jetetaan laitokselle eri urakoijien toimesta. Tällöin lämpöyrittäjä maksaa kustakin vai-heesta erikseen kyseiselle toimijalle, tässä ta-pauksessa pääsääntöisesti hakkeen tilavuu-den mukaan.

Kokonaistoimituksessa hake sen sijaan toimitetaan valmiina perille ja siitä makse-taan energiasisällön mukainen hinta.

On selvää, että mitä useampi hankinta-vaihe hinnoitellaan tilavuuden tai painon mukaan, sitä enemmän puun kosteus vai-kuttaa kokonaishankintakustannukseen suhteessa kattilasta saatavan lämmön mää-rään.

KANNATTAAKO HAKETTA KUIVATA? Kannattavuustarkastelua varten laskettiin aluksi hakkeen kuivauskustannukset meri-kontista tehdylle esimerkkikuivurille.

Kyseisen panoskuivurin investointikus-

tannukset arvioitiin 35 000 euroksi ja ker-takuivauskapasiteetti 25 irtokuutiometriksi. Kuivauksen kustannuksiksi tuli 6,5 euroa ja 4,8 euroa hakekuutiota kohti, kun loppu-kosteus oli 20 prosenttia ja lähtökosteudet 55 ja 45 prosenttia. Kuivauslämmön hin-tana käytettiin 24 euroa megawattituntia kohden.

Jos kuivauslämmön hinta on 40 euroa megawattitunnilta, nousevat kuivauskus-tannukset vastaavasti 9,3 ja 6,6 euroon ha-kekuutiota kohti.

Esimerkkitapauksissa hake haluttiin kui-vata 20 prosentin loppukosteuteen, jotta se

varmasti säilyisi varastoituna koko lämmi-tyskauden. Näin se soveltuisi myös pienim-piin hakekattiloihin.

Sitten selvitettiin kuivauksen kannatta-vuutta. Esimerkkinä käytetyn kuivurin in-vestointia verrattiin saavutettuihin hyötyi-hin, kun hakkeen hankintakustannukset olivat edellä esitettyjen suuruiset.

Laskelmat tehtiin vuosituotannoltaan 1 500 megawattitunnin lämpölaitoksen ti-lanteeseen sopiviksi, jolloin kuivuriksi sopii kapasiteetiltaan 25 irtokuutiometrin panos-kuivuri.

KUIVAUSILMAN LÄMMITYS SUURIN KULUKuivaus saadaan helpoimmin kannattavak-si, kun käytettiin kuivattua haketta omassa lämpölaitoksessa. Kuivauksen suurin kus-tannus aiheutuu kuivausilman lämmityk-sestä.

Jos hakkeen raaka-aine ostetaan ja sen prosessoinnista maksetaan pääasiassa tila-vuuden mukaan (osatoimitusmalli), kan-nattaa lämpöyrittäjän kuivata käyttämän-sä hake lämpölaitoksen yhteydessä. Näin siinä tapauksessa, jos lämmöstä ei tarvitse maksaa enempää kuin polttoainekustan-nusten verran. Tällöin yrittäjällä olisi varaa myös investoida suurempaan varastoon, jossa kuiva hake säilyisi koko lämmitys-kauden.

Toisaalta kokonaisurakointimallissa hak-keen kuivaus oli kannattavaa ainoastaan kuivattaessa kaatotuoretta haketta halvem-malla lämmöllä ilman lisävarastokustannuk-sia.

Käytettäessä kuivaa haketta, voidaan kat-tilalla tuottaa selvästi enemmän lämpöä ja siten lisätä myyntiä, jos lämmölle löytyy ky-syntää.

HAKKEEN HANKINTATAPA VAIKUTTAA KUIVAUKSEN KANNATTAVUUTEENHeikoimmin kannattavassa tapauksessa eli kokonaistoimituksessa, jossa investoitaisiin kuivurin lisäksi hakevarastoon kuivausläm-mön hinnan ollessa 40 euroa megawattitun-nilta, bruttotuloja tarvittaisiin noin 9 000 euroa enemmän vuodessa, jotta yrittäjän kannattaisi investoida.

Käytännössä tämä tarkoittaisi noin puol-ta lisääntyneestä lämmöntuotantokapasitee-tista ja 200 ylimääräisen hakekuution kui-vaamista lämmöntuotantoon.

Vastaavasti osaurakointimallissa kannat-tavuuteen riittäisi 3 000 euron vuotuinen bruttomyynnin lisäys, mikä saadaan kuivaa-malla 50 hakekuutiota ja myymällä niistä saatava määrä enemmän lämpöä kuin pe-rustapauksessa.

Metsähakkeen kuivaus voi parantaa lämpölaitosten käyttöastetta ja kannattavuuttaSuurimman osan vuotta lämpölaitokset toimivat varsin alhaisella teholla, keskimäärin vain 20−40 prosentilla nimellistehosta. Tuottamallaan lisälämmöllä läm-pöyrittäjä voisi kuivata kaiken tarvitsemansa hakkeen omaan käyttöön tai myydä sitä.

Hakkeen ja pilkkeen kuivaukseen soveltuu hyvin niin sanottu kamarikuivuri.

VELI-PEKKA KAUPPINEN, METSÄKESKUS

Metsähakkeen hankintakustannukset osaurakointi- ja kokonaistoimitusmalleissa lämpölai-toksella, jonka vuotuinen lämmöntuotanto on 1 500 megawattituntia.

Metsähakkeen hankintakustannukset osaurakointi- ja kokonaistoimitusmalleissa lämpölai-toksella, jonka vuotuinen lämmöntuotanto on 5 000 megawattituntia.

Kuivauslämpö 40 €/MWh

Kuivauslämpö 24 €/MWh

Kuivauslämpö 40 €/MWh ja lisävarasto

Kuivauslämpö 24 €/MWh ja lisävarasto

Hakkeen alkukoteus

Osaura-kointi

Kokonais-toimitus

Osaura-kointi

Kokonais-toimitus

Osaura-kointi

Kokonais-toimitus

Osaura-kointi

Kokonais-toimitus

55 % 14 792 -36 170 60 196 9 234 -775 -51 738 46 683 -6 334

45 % -8 159 -37 222 19 407 -9 655 -23 727 -52 789 5 894 -25 223

0

5

10

15

20

25

30

35

55 50 45 40 35 30 20

Kust

annu

s, €

/MW

h

Kosteus, %

Hankintakustannus, €/MWh osatoimitus

Hankintakustannus, €/MWh kokonaistoimitus

0

5

10

15

20

25

30

35

40

55 50 45 40 35 30 20

Kust

annu

s, €

/MW

h

Kosteus, %

Hankintakustannus, €/MWh osatoimitus

Hankintakustannus, €/MWh kokonaistoimitus

Kuivausinvestointien nettotuottojen nykyarvojen erotukset osaurakointi- ja kokonaistoimintamalleissa kuivattaessa kosteudeltaan 55-pro-senttista ja 45-prosenttista haketta 20 prosentin loppukosteuteen eri investointivaihtoehdoilla.

17KUIVUREIDEN KÄYTTÖÖNOTTOON KAIVATAAN OPASTUSTA JA LAITETOIMITTAJIAKäytännössä kuivureiden käyttöönottoa hidastaa neuvonnan ja osaavien laitetoi-mittajien puute. Viljan- tai sahatavaran-kuivaukseen käytetyt kuivausratkaisut eivät sinällään sovellu kustannustehokkaaseen metsähakkeen kuivaamiseen. Oikealla mi-toituksella ja sopivilla säätölaitteilla kama-ri- ja panoskuivureista saadaan kuitenkin edullisia metsäpolttoaineille sopivia kui-vureita.

Lämpölaitoksissa käytettävän hakkeen osalta on perusteita niin sanotulle laatuhin-noittelulle eli kuivemmasta hakkeesta voisi maksaa paremman hinnan energiayksikköä kohti.

Muun muassa Keski-Suomessa toimiva

OK-Yhtiöt on ottanut tämän hinnoittelu-mallin käyttöönsä toimittaessaan parempi-laatuista haketta sitä tarvitseville.

Jyrki Raitila, VTT

Lisätietoja: [email protected] Puh. 040 719 5117

Mutta onko kantojen korjuusta, jonka en-sisijainen päämäärä on tuottaa hyvälaatuista energiapuuta, todellista apua juurikäävän tor-junnassa? Asiaa selvitettiin Luonnonvarakes-kuksen (Luke) ForestEnergy2020-tutkimus- ja innovaatio-ohjelmassa.

KANTOJEN KORJUUN JÄLKEEN JÄÄ RUNSAASTI JUURIKÄÄPÄLAHOASelvitimme viidellä eri kohteella, kuinka pal-jon tautia levittäviä juuren osia jää uudis-tusalalle kantojen korjuun jälkeen. Etelä-Suomen kuusikoiksi tutkimuskohteet olivat suhteellisen lievästi lahovikaisia, sillä vain noin kymmenen prosenttia päätehakkuun kuusista oli juurikäävän lahottamia.

Alustavat tulokset osoittavat, että juurikää-pä siirtyy uuteen puusukupolveen kantojen korjuusta huolimatta. Uudistettaessa juuri-käävän lahottamaa kuusikkoa puulajin vaihto tai runsas sekapuusto on suositeltavaa myös kantojen korjuun jälkeen.

Mahdollisia tautia levittäviä juurenkappa-leita, jotka olivat läpimitaltaan vähintään 1,5 senttimetriä, oli jäänyt kannonnostokohteille keskimäärin 19 000 kappaletta hehtaarille.

Vaikka vain yksi prosentti näistä tartun-talähteistä onnistuisi infektoimaan seuraa-van puusukupolven taimen, syntyisi seuraa-van kuusisukupolveen keskimäärin 15 uutta tautipesäkettä hehtaarille. Mitä enemmän edellisessä puusukupolvessa on juurikääpä-lahoa, sitä suuremmaksi taudin leviämisris-ki kasvaa.

Verrattuna aiempiin tutkimustuloksiin näyttäisi nuorissa, alle kymmenvuotisissa kuusen taimikoissa taimien tartuntariski ole-van samaa suuruusluokkaa riippumatta siitä,

nostetaanko kannot vai ei. Myöhemmin ero voi kasvaa nostoalueen taimikoiden eduksi, sillä irralliset juuret menettävät tartutusky-kynsä nopeammin kuin maahan jätetyt kan-not.

Tarkempaa tietoa juurikääpälahon kehi-tyksestä kannonnostokohteilla saadaan, kun vuosina 2003−2007 perustetut kokeet har-vennetaan.

KANTOKASAT LISÄÄVÄT ITIÖTARTUNNAN RISKIÄ Vaikka kantojen pilkkominen noston yhtey-dessä nopeuttaa kantojen kuivumista, kasan alimmat kannot säilyvät riittävän kosteina juurikäävän itiöemien eli kääpien kehittymi-selle.

Ensimmäiset käävät ilmestyivät lahoihin kantoihin kahden vuoden kuluessa. Verrattu-na nostamatta jätettyihin päätehakkuukantoi-hin kääpien muodostuminen oli runsaampaa varastokasan kannoissa.

Syynä tähän on se, että kantojen pilkkomi-nen kasvattaa kääpien kasvualustana toimi-van lahon pintapuun pinta-alan moninkertai-seksi kokonaisiin kantoihin verrattuna. Myös kosteusolosuhteet kääpien kehittymiselle ovat suotuisammat kantokasan alaosassa kuin au-rinkoisella avohakkuualalla.

Varastoinnista aiheutuva tartuntariski voi-daan välttää kuljettamalla lahot kannot pois tienvarsivarastosta viimeistään kahden vuo-den kuluessa.

Tuula Piri ja Leena Hamberg, Luke

Lisätietoja: [email protected] Puh. 029 532 2453

Kantojen korjuu ei katkaise kuusikoiden lahokierrettäJuurikääpäsienet ovat pohjoisen havumetsävyöhykkeen vahingollisimpia lahottajia. Kasvupaikoilla, joilla sieni on päässyt pesiytymään puiden juuristoon, kan-tojen korjuu on ainoa toimenpide, mikä voi vähentää seuraavan kuusisukupolven tartuntariskiä.

Tutkituilla eteläsuomalaisilla kannonnostokohteilla juurikääpälahoa levittävien juurenpätkien yhteenlaskettu pituus vaihteli 2,9:stä 7,3 kilometriin hehtaarilla.

Lahoja kuusen kantoja ei tulisi varastoida yli kahta vuotta runsaan itiötuotannon vuoksi.

TUULA PIRI/LUKE

MICHAEL MÜLLER/LUKE

Juurikääpä säilyy sitkeästi pienissäkin juurenpaloissa…Selvitimme juurikääpärihmaston elossa säily-mistä erikokoisissa, pintamaahan peitetyissä lahoissa kuusen juuripaloissa. Lisäksi tutkim-me, miten rihmasto leviää vieressä kasvaviin kuusen taimiin. Nämä tartutuskokeet kestivät lähes seitsemän vuotta.

Juurikäävän kuolleisuus juurenpaloissa oli runsasta ensimmäisen vuoden aikana, jolloin sieni oli hävinnyt noin 60 prosentista juuria. Alkuvaikeuksien jälkeen sieni sinnitteli juu-rissa kuitenkin pitkään. Vielä kuuden vuoden kuluttua juurikääpä oli elossa ja tartuntaky-kyinen 18 prosentissa juuria.

Vaikka todennäköisyys juurikäävän elossa säilymiselle kasvoi juuripalan tilavuuden kas-vaessa, pienetkin juurenpalat voivat olla pit-käaikaisia tartuntalähteitä. Pienin juuri, jossa sieni säilyi elossa yli kuusi vuotta, oli läpimi-taltaan vain 1,5 senttimetriä.

Parhaiten juurikääpä säilyi juurissa, joiden tilavuudesta se oli vallannut yli puolet. La-hoasteella ‒ oli kyseessä alkava kova laho tai pitkälle edennyt pehmeä laho ‒ ei ollut vaiku-tusta sienen säilymiseen. Sen sijaan juurikää-pä pärjäsi paremmin hiekkapitoisessa kuin sa-vipitoisessa maassa.

… JA TARTUTTAA LÄHELLÄ KASVAVAN KUUSEN TAIMENEnsimmäinen kuusen taimi sai tartunnan viereen haudatusta juurikäävän lahottamasta juurenpalasta 4,5 vuotta kokeen perustamisen jälkeen. Taimien tartunnat painottuivat lähes seitsemän vuotta kestäneen kokeen loppuun. Kuuden vuoden jälkeen kahdeksan prosenttia taimista oli saanut tartunnan. Todennäköises-ti uusia tartuntoja olisi ilmaantunut, jos koet-ta olisi jatkettu pidempään.

Hakkeen kuivaamisesta on monia hyötyjäJotta hakkeen tai pilkkeen kuivaus olisi kan-nattavaa, tulee saavutettujen hyötyjen kattaa kuivauksen suorat kustannukset. Niitä ovat kuivaukseen tarvittava lämpö ja sähkö sekä materiaalin lisäsiirrot ja lisäksi investoinnit kuivauslaitteistoon.

Kuiva hake mahdollistaa merkittäviä sääs-töjä lämmöntuotannossa. Käytettäessä kuivaa haketta hakkeen kulutus laskee merkittävästi.

Kun polttoaineen kosteus laskee kymme-

nen prosenttia, kuluu haketta 15 prosenttia vähemmän. Alle yhden megawattitunnin kat-tiloissa kattilan hyötysuhde voi nousta useita prosenttiyksiköitä. Sähköä säästyy siirtoruuvi-en ja ilmapuhaltimien vähäisemmän käytön takia. Kuiva polttoaine parantaa laitoksen toi-mintavarmuutta ja vähentää häiriöitä sekä va-rajärjestelmän käyttöä. Tämä puolestaan tuo säästöjä varapolttoaineen käytössä.

Tutkimuksen taustaaTutkimus oli osa kolmivuotista Bio-lämpöliiketoiminnan laatu ja kan-nattavuus -hanketta, jota koordinoi Suomen metsäkeskus. Muut toteut-tajat olivat Jyväskylän ammattikor-keakoulu ja Pohjoisen Keski-Suomen oppimiskeskus sekä VTT, joka vastasi hankkeen tutkimusosuudesta. Han-ke kuului Manner-Suomen maaseu-tuohjelmaan ja sitä ovat tukeneet EU;n ja valtion lisäksi useat keskisuo-malaiset yritykset.

18

Hieskoivun vesametsäkasvatus suonpoh-jilla voi olla kannattavaa ilman tukia. Jopa Pohjois-Suomessa sillä päästään yhtä suuriin biomassatuotoksiin kuin käytännön energia-pajuviljelmillä Ruotsissa eli kolmesta neljään kuivatonniin vuodessa. Tuotantokustannuk-set ovat kuitenkin paljon pienemmät. Viljelyn kiertoajan tulisi olla vähintään 20 vuotta.

Tiheä hieskoivikko syntyy suonpohjalle luontaisesti, jos maan ravinnetila on kunnos-sa. Koivikon syntyminen voidaan varmistaa hajakylvöllä ja tuhkalannoitus sopii hyvin ra-vinnetilan tasapainottamiseen. Ojitusmätäs-tys on lannoituksen vaihtoehto. Uusi puusto saadaan aikaan vesottamalla avohakkuun jäl-keen.

NÄIN KANNATTAVUUTTA ARVIOITIIN Teimme kannattavuuslaskelmat kuudelle en-tiselle turvesuolle luontaisesti syntyneelle hies-koivikolle. Lehdetöntä biomassaa oli kertynyt 42–75 kuivatonnia eli noin 90–160 kuutio-metriä hehtaarille 15–26 vuoden aikana.

Kannattavuuden mittarina käytimme pal-jaan maan arvoa, joka laskettiin tuottojen ja kustannusten erotuksena käyttäen kolmes-ta viiteen prosentin korkokantaa. Laskentaan sisällytettiin kaikki tuotantokustannukset maanmuokkauksesta tai tuhkalannoituksesta aina hakkeen toimitukseen käyttöpaikalle 60

kilometrin päähän. Hakkeen hinnaksi käyttöpaikalla oletettiin

21 euroa megawattitunnilta. Koivun toistuva vesottaminen on epävarmaa, joten puustojen uudistuminen varmistettiin maanmuokkauk-sen ja hajakylvön avulla neljännestä puusuku-polvesta eteenpäin. Vesasyntyisten ja kylvet-tyjen puustojen kiertoajat oletettiin vuotta lyhyemmiksi kuin esimerkkimetsiköiden iät olivat mittaushetkellä.

Kokopuukorjuu alentaa pieniläpimittaisen puuston korjuukustannuksia ja lisää hakkuu-

kertymää. Tavanomainen kalusto ei sovellu nuorimpien tiheikköjen hakkuuseen. Ener-giapuuviljelmien korjuukoneilla voisi kaataa läpimitaltaan kuudesta seitsemään senttimet-rin runkoja, järeimmillä 15-senttisiä.

Koneiden vaatimat korjuukäytävät puut-tuvat luontaisesti syntyneistä metsiköistä.

Kokopuuhakkuun tuottavuus laskettiin mallilla, jonka laadinta-aineisto oli peräisin ruotsalaisella Bracke C16.b-bioenergiakoural-la tehdystä kokeesta. Kouraa kokeiltiin myös käytännössä, ja mitatut tuottavuudet vastasi-

vat laskelmissa käytettyjä arvioita.

KORJUU JOUSTAVASTI MARKKINOIDEN MUKAANEnergiapuun kasvatus oli kannattavaa lukuun ottamatta vaihtoehtoa, jossa kiertoaika oli 14–15 vuotta. Paljaan maan arvot olivat kor-keita, esimerkiksi kahdessa vanhimmassa koi-vikossa ne olivat viiden prosentin korolla sa-maa suuruusluokkaa kuin eteläsuomalaisessa lehtomaisen kankaan istutuskuusikossa. Tulos perustuu pienempiin metsikön perustamis-kustannuksiin ja lyhyempään kiertoaikaan.

Ensimmäisessä puusukupolvessa kolmen prosentin korkokannalla energiapuusta voi-tiin maksaa kantohintaa parhaalla kohteella jopa seitsemän euroa kuutiometriä kohden, vaikka puun kasvatus ja energiapuun korjuu tehtiin ilman valtion tukia.

Hieskoivu voidaan korjata myös kuitu-puuksi. Suometsien harvennuskokeissa hies-koivun harvennusvaste on ollut usein heikko. Siten päätös korjuutavasta ja -ajasta voidaan tehdä joustavasti markkinatilanteen ja hinta-suhteiden mukaan.

Paula Jylhä, Jyrki Hytönen ja Anssi Ahtikoski, Luke

Lisätietoja: [email protected] Puh. 029 532 3432

Energiakoivua kannattaa kasvattaa suonpohjallaMetsähakkeen käyttöä on tarkoitus lisätä vuoteen 2020 mennessä yli 60 prosentilla. Metsähakkeen raaka-ainevarat käytetään tehokkaasti jo nyt sellaisilla alueilla, joilla on paljon turvesoita. Turvetuotannosta poistuu vuosittain noin 2 500 hehtaaria, josta osa soveltuisi energiapuun intensiivituotantoon.

Pohjaturpeessa on yleensä niukasti fosforia ja kaliumia, minkä vuoksi maa pysyy pitkään paljaana. Vasemmalla käsittelemätön ja oikealla tuhkalannoitettu sekä kylvetty alue kolme vuotta kokeen perustamisen jälkeen. Olli Reinikainen on mittamiehenä. Koivuntaimia on hehtaarilla yli 100 000 kpl. KUVAT: JORMA ISSAKAINEN

25-vuotiaan hieskoivikon hakkuuta.

PAULA JYLHÄ/LUKE

Luonnonvarakeskuksen (Luke), Itä-Suo-men yliopiston ja Valtimon ammattioppi-laitoksen järjestämä koulutus on nimeltään Parempaa laatua metsähakkeen tuotantoon. Koulutus tarjoaa uusinta tietoa metsähak-keen laatuun vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi esitellään laadunhallinnan keinoja metsä-energian toimitusketjuissa toimiville yrittä-jille, työntekijöille ja alan opiskelijoille.

TILAA RÄÄTÄLÖITY KOULUTUSTavoitteena on lisätä metsäenergia-alan yrit-

täjien ja työntekijöiden tietoisuutta laadusta ja laadun merkityksestä. Koulutuksia järjes-tetään asiakaslähtöisesti ja yritykset voivat tilata koulutuksen Lukesta haluamanaan ajankohtana, omien tarpeidensa mukai-sesti.

Koulutuksissa on useita teemoja. Nii-tä ovat energiapuun työmallit sekä niiden vaikutus korjuun tehokkuuteen ja laatuun. Lisäksi käsitellään lähikuljetuksen ja varas-toinnin merkitystä toimitusketjun laadun hallinnassa. Tarkastelussa ovat myös varas-

toinnin vaikutus tuotettavan metsäener-gian laatuun sekä metsähakkeen laadun vaikutus lämpö- ja voimalaitosten toimin-taan.

Koulutuksen avulla uskotaan saavutet-tavan parannuksia sekä tuotettavan met-sähakkeen laadussa että alalla toimivien yritysten kannattavuudessa ja kilpailuky-vyssä.

Koulutukset järjestetään osana hanketta, jonka nimi on Laatutietoisuus ja osaaminen − koulutuksen avulla parempaa laatua met-

sähakkeen tuotantoon (KOPLA). Hanketta rahoittaa Euroopan unionin sosiaalirahas-to sekä Elinkeino-, liikenne- ja ympäristö-keskus.

Koulutustilaisuudet ovat maksuttomia Pohjois-Karjalassa sijaitseville yrityksille.

Tanja Ikonen ja Karri Pasanen, Luke

Lisätietoja: [email protected] 029 532 2023

Metsäenergia-alalle luvassa laadunhallinnan koulutustaMetsäenergian toimitusketjuissa työskentelevien yrittäjien ja työntekijöiden mukaan suurimmat metsäenergian laatuongelmat liittyvät toimitusketjun hallin-taan ja metsähakkeen vastaanottoon laitoksissa. Energiantuottajien näkökulmasta korostuvat laitokselle toimitettavan metsähakkeen teknisessä laadussa ilmenevät ongelmat. Nyt näihin haasteisiin on tarjolla ilmaista koulutusta Pohjois-Karjalassa.

19Seuraava Maaseudun Tiede -liite

ilmestyy 14.12.2015

KOLUMNI

– Suomalainen viljelijä, mikä mieltäsi painaa?

– Pettymys.

– Mihin?

– Maatalouspolitiikkaan, kaupan mää-räävään asemaan, omaan voimattomuu-teen. Vaikka kuinka on tehnyt asiat oi-kein, rahat on loppu. Miten suomalaiselle viljelijälle on päässyt näin käymään?

– Moni on varmasti samanlaisessa tilan-teessa.

– Kun kerron tästä, sitten toinenkin avaa suunsa ja sanoo olevansa samassa ti-lanteessa. Henkinen paine on valtava. Ja se häpeän tunne. Se on varmasti suurin este, ettemme nouse barrikadeille. Ko-emme epäonnistuneemme. Emme us-kalla rehellisesti sanoa, että tämä ei ole meidän viljelijöiden syytä. Meidän pitäisi vaatia oikeutta, tasapuolista kohtelua muiden kansalaisten kanssa. En koe ole-vani tasapuolisesti samalla viivalla mui-den työtä tekevien suomalaisten kanssa. Meidät aktiiviviljelijät on yhteiskunnan taholta ajettu nurkkaan.

− Niin. Miltä oikeastaan tuntuu olla maatalousyrittäjä Suomessa?

− En tiedä, mikä minä olen. Yrittäjä voi sentään itse hinnoitella tuotteensa, eikä ole riippuvainen tuista. Meiltä viljelijöiltä puuttuu mahdollisuus vaikuttaa omaan toimeentuloomme ja omiin oikeuksiim-me.

− Suomalainen maatalous tuottaa maa-ilman puhtainta ruokaa. Miksi se myy-dään bulkkituotteena? Miksi sille ei an-neta sille kuuluvaa arvostusta? Onko suomalaisen elintarviketeollisuuden ja kaupan etu, että suomalaisen ruuan raa-ka−aineen hintaa poljetaan koko ajan alemmaksi ja alemmaksi.

− Joskus kuulee halveksivia mielipiteitä

liittyen maataloustukiin.

– Me aktiiviviljelijät emme voi tuottaa mitään näillä tuottajahinnoilla ilman tu-kia. Tuki on palkkaa tehdystä työstä. Se, että tuet päätetään maksaa myöhem-min, tarkoittaa sitä, että moni on tällä hetkellä lievästi sanottuna lirissä. Ja tämä tukien maksatuksen myöhästyminen on-nistuu näköjään ilmoitusluontoisena me-nettelynä. Velkojat ovat kimpussa. Osan kanssa pystyy sopimaan maksuajoista, mutta jotakin on maksettava.

– Tukien maksatus ei saisi viivästyä. Vi-ranomaisilla on ollut aikaa ja resursseja riittävästi. Ei ole uskottavaa vedota re-surssipulaan. Viranomaiset saivat valtiol-ta keväällä lisärahoitusta, että pystyvät hoitamaan maksatukset ajallaan – mihin rahat on käytetty? Eikö viranomaisilla ole tulosvastuullisuutta työstään?

− Miten maatalous on mennyt siihen, että kannattavinta on ryhtyä hömppähei-nän viljelijäksi? Nämä niin sanotut vilje-lijät käyvät palkkatyössä, kesälomallaan niittävät peltoa, ja nostavat tuet. Sehän on itse asiassa ihan älyttömän hyvä bis-nes. Tukiehtojen täyttämiseksi ei tarvitse tuottaa mitään. Näiden viljelijöiden naut-tima tuki on pois aktiiviviljelijöiltä.

− Byrokratiaa on varmasti toisinaan vai-kea ymmärtää.

− Byrokratia ja valvonnat on vain kestet-tävä. Ei millään muulla ammattiryhmäl-lä ole tällaista rahallista valvontaa koko ajan päällä. Tukisäädösviidakko on teh-ty sellaiseksi, ettei kukaan hallitse sitä kokonaisuutena. Tarkastajat hallitsevat vain oman alueensa. Viljelijän pitää halli-ta kokonaisuus, eikä katsoa vain tukisää-döksiä. Tuet ovat vain osa kokonaisuutta, mutta niistä ja byrokratiasta on tullut lii-an iso osa tilan pyörittämistä.

− Mutta hei, nyt täytyy mennä. Työt ei-vät odota. Kiitos, että sain purkaa mieltä-ni.

Penni ajatuksistasi

Johanna Räsänen [email protected] maajustiina.blogspot.fi

LAMPAITA

Polttopuu on saanut kansain- välisen laatuluokituksen Myytävälle polttopuulle on määritetty kan-sainväliset laatuluokat. Ne koskevat sekä tulisijoissa että halkokattiloissa käytettävää puuta. Polttopuun tärkeimmät määritettävät ominaisuudet ovat raaka-ainelähde, puulaji, mitat, kosteus ja määrä.

Polttopuu tarvitsee oman laatustandar-dinsa, koska käyttövalmiin puun kauppa on lisääntynyt suuresti. Polttopuun laatuluokitte-lu on määritelty SFS-EN ISO 17225-5 -stan-dardissa, jossa eri laatuluokat ovat A1, A2 ja B. Myyjän on ilmoitettava tuoteselosteessaan myytävän puun laatuluokitus.

Paras tulisijoissa käytettävän polttopuun laatuluokka on A1, jossa raaka-aineena käy-tetään runkopuuta. A2- ja B-laatuluokissa saa raaka-aineena käyttää myös kokopuuta, hak-kuutähteitä tai teollisuuden puutähdettä.

POLTTOPUUN PAKSUUS RATKAISEE KÄYTÖNPolttopuun halkaisijaluokat ovat A1- ja A2-laatuluokissa D2 (alle kaksi senttimetriä, syty-tyspuu), D5 (halkaisija kahdesta viiteen sent-timetriä, hellapuu), D15 (halkaisija viidestä viiteentoista senttimetriä, uunipuu).

Keski-Euroopassa myydään erillisissä pak-kauksissa myös sytytyspuuta. Nämä ovat kuorettomia, koneellisesti uritettuja teollisia kiehisiä. Niiden halkaisija on alle kaksi sent-timetriä, ja sytytyksessä käytetään yleensä sy-tytyspaloja.

Standardi vaatii, että 85 prosenttia poltto-puusta on oltava ilmoitetussa halkaisijaluo-kassa. A1-luokan polttopuussa on oltava vä-hintään 90 prosenttia halkaistuja yksittäisten puiden määrästä eli joka kymmenes puu saa olla halkaisematon.

TULISIJAN KOKO MÄÄRÄÄ PITUUDENPolttopuun pituusluokat alkavat L20:stä (pi-tuus alle 20 senttimetriä, saa olla kaksi sent-timetriä lyhyempi tai pidempi) ja päättyvät metriin. Yleisin laatuluokka on L33 (pituus alle 33 senttimetriä), koska monissa maissa polttopuu valmistetaan metrin haloista.

Jos polttopuut ladotaan vaakaan uunissa, mikä on suositus, niin pienempiin tulisijoihin on yleensä 25 senttimetrin pituinen poltto-puu sopiva. Polttopuun joukossa voi olla 15 prosenttia lyhyempiä puita. Katkaisupinnan pitäisi olla tasainen A1-luokan polttopuussa.

PUU KANNATTAA KUIVATA KUNNOLLAKosteusluokat ovat M20 (korkeintaan 20 prosenttia vettä puun kokonaispainosta) tai

M25 (korkeintaan 25 prosenttia vettä). Polt-topuun tuottajan kannattaa pyrkiä kuivaa-maan puu M20-luokkaan, koska kosteus lisääntyy yleensä varastoinnissa. Tällöin voi-daan välttää myös homehtumista ja vähentää päästöjä polttovaiheessa.

Polttopuun kosteuden suositusarvo on 15–20 prosenttia. Kun kosteutta on vähem-män tai enemmän, päästöt ja erityisesti pöly-päästöt lisääntyvät. A1-luokan polttopuussa ei saa olla näkyvää lahoa tai hometta.

ENERGIASISÄLTÖ RIIPPUU KOSTEUDESTAPolttopuuerän energiasisältö kilowattitun-teina riippuu pääosin puun kosteudesta. Kun tunnetaan polttopuun kosteus, paino ja kuiva-aineen lämpöarvo, voidaan laskea sen energiasisältö standardin liitteessä olevan kaa-van mukaan.

Energiatiheys voidaan määrittää VTT:n kehittämällä menetelmällä, jossa aluksi mää-ritetään puuerän alkukosteus pilkonnassa ja punnitaan puuerän paino esimerkiksi verkko-häkissä ennen kuivausta. Puuerän alkukosteus määritetään sahanpurunäytteistä.

Polttopuun on oltava samaa puulajia ja samasta raaka-aineen toimituserästä. Jos ha-luttu toimituserän kosteus on 19 prosenttia, voidaan VTT:n kehittämän ohjelman avulla laskea, mikä on puuerän paino tässä kosteu-dessa. Polttopuuerän energiasisältö lasketaan toimitusmassan ja -kosteuden sekä puun kui-va-aineen lämpöarvon perusteella.

Tarkemmat ohjeet ovat VTT:n tiedottees-sa: Myy energiaa älä motteja.

VARASTOI PUU OIKEINPolttopuun tuottajan kannattaa antaa ostajal-le myös puun varastointi- ja lämmitysohjeet. Polttopuu säilyttää laatunsa vain oikealla va-rastoinnilla. VTT:llä on tehty tiedotteet polt-topuun varastoinnista ja lämmitysohjeista: Klapia liiteriin ja Pökköä pesään.

Standardit ovat saatavilla Suomen Standar-disoimisliitosta, SFS:stä. Tilaukset voi tehdä SFS-verkkokaupasta: sales.sfs.fi tai asiakaspal-velusta: [email protected] ja puh. 09 1499 3353.

Lisätietoa VTT:n tiedotteista: www.vtt.fi

Eija Alakangas, VTT

Lisätietoja: [email protected] Puh. 0400 542 454

Polttopuun laatuluokitus• taustalla SFS-EN ISO 17225-5 -standardi• koskee tulisijoissa (luokat A1 ja A2) ja halkokattiloissa (luokat A2 ja B) käytettävää puuta• määritettävät ominaisuudet: raaka- aine, puulaji, mitat (pituus ja halkaisija), kosteus ja määrä (kuutiometri, kilogramma)• ilmoitetaan energiasisältö (kilowattituntia per irtokuutiometri tai per pinokuutiometri tai per kilogramma), laho ja home, halkaistujen puiden määrä, katkaisupinnan laatu.

Polttopuun halkaisijan (D) määritys ja pituus (L).

© Jouko Pukkila

20

SALAATTI PAAHDETUSTA PAPRIKASTA JA MOZZARELLASTA (2 ANNOSTA)Tavallisia paprikoita 2 kpl Mozzarellajuustoa n. 125 g Oliiviöljyä Sitruunamehua tai valkoviinietikkaa Tuoretta basilikaa Suolaa, mustapippuria

Pese ja kuivaa paprikat, poista kanta ja siemenet sekä leikkaa paprikat neljään osaan pituussuunnassa. Laita papri-kat uunipellille kuori ylöspäin. Paah-da grillivastuksen alla uunin yläosassa 200−250 asteessa kunnes paprikat vä-hän mustuvat ja pinta kupruilee. Laita paprikat pakastepussiin noin 15 minuu-tiksi ja kuori ne tämän jälkeen sormin. Asettele lautaselle vuorotellen paah-dettua paprikaa, mozzarellaaa ja basi-likan lehtiä. Lorauta päälle hiukan olii-viöljyä ja sitruunamehua sekä mausta suolalla ja mustapippurilla.

TÖLTÖTT PAPRIKA (TÄYTETYT PAPRIKAT UNKARILAISITTAIN) (4 ANNOSTA)ohje: Nora Pap/Luke 8−10 suippopaprikaa (punaisia tai val-koisia) Täyte: 1 keskikokoinen sipuli 1 valkosipulin kynsi 1 rkl rypsiöljyä 400 g jauhelihaa 80 g keittämätöntä riisiä 1 kananmuna 1 tl paprikajauhetta suolaa, mustapippuria Liemi: 1 l tomaattimehua 1 sellerin lehti 1 tl sokeria 1 tl suolaa 3 rkl vehnäjauhoa 2 dl vettä

Pese paprikat, poista niistä kannat ja siemenet. Hukkaan menevän osan voit pilkkoa täytteeseen. Kuori ja pilko sipu-lit, kuullota ne öljyssä pannulla. Sekoita hyvin kaikki täytteen ainekset kulhos-sa.

Täytä paprikat teelusikalla, mutta älä täytä liian tiukkaan, koska tällöin ne voivat mennä rikki keittämisen aikana.

Kaada tomaattimehu kattilaan. Maus-ta mehu suolalla ja sokerilla, lisää kat-tilaan sellerin lehti. Kuumenna kiehu-mispisteeseen ja lisää liemeen täytetyt paprikat. Keitä hiljalleen noin 30−40 min. Älä sekoita keittämisen aikana, vaan liikuttele silloin tällöin kattilaa.

Poista kypsät paprikat kattilasta ja hei-tä sellerin lehti pois. Suurusta liemi 2 dl:aan vettä sekoitetuilla jauhoilla kie-huttaen 5 minuuttia. Laita paprikat ta-kaisin liemeen.

Tarjoile paprikat perunoiden kera. Halu-tessasi voit lisätä lusikallisen ranskan-kermaa paprikoiden päälle.

Reseptit

Paprikat ilmaantuivat suomalaisiin kauppoi-hin 70-luvulla, mutta niiden käyttö on run-sastunut merkitsevästi vasta viime vuosina. Saatavilla on ollut jonkin verran kotimaista-kin paprikaa. Tarjolla on useita värejä taval-lista paprikaa, kuten bell pepper ja eri muo-toisia paprikoita, kuten nimellä sweet chili myytävää pitkänomaista paprikaa.

RUNSAS VÄRIKIRJO JA MUOTOJEN RIKKAUSPaprikoiden värit vaihtelevat valkoisesta mus-tanruskeaan sekä muodot litteästä pyöreään ja pitkänomaiseen. Paprikan värit ovat pääasi-assa karotenoideja eli luonnon pigmenttejä, mutta myös klorofylli eli lehtivihreä ja fenoli-set yhdisteet vaikuttavat väriin.

Kaikki paprikat ovat raakoina vihreitä, mutta värin voimakkuus vaihtelee. Kypsinä useimmat lajikkeet ovat punaisia, mutta myös keltaiset ja oranssit lajikkeet ovat melko ylei-siä. Keltaisten paprikoiden maku on yleensä miedoin ja punaisten voimakkain. Oranssit lajikkeet ovat usein makeahkoja.

Paprikan lajike ja kasvuolosuhteet vaikut-tavat väriin, makuun ja ravintoainepitoisuuk-

siin. Koko vaihtelee muutamasta kymmenes-tä grammasta satoihin grammoihin.

KOKONAISESTA PAPRIKASTA PUOLET PÄIVÄN A-VITAMIINISTA Kuten kaikki vihannekset, paprikakin sisältää runsaasti suojaravintoaineita pienessä ener-giamäärässä. Paprikat sisältävät monenlaisia karotenoideja, joista A-vitamiiniaktiivisia ovat alfa-karoteeni, beeta-karoteeni ja beeta-kryp-toksantiini. Vaikka muilla paprikan karote-noideilla ei olekaan A-vitamiiniaktiivisuutta, ne ovat hyviä antioksidantteja.

Keskikokoinen paprika painaa noin 170 grammaa. Jos aikuinen nainen syö sen koko-naan, hän saa lähes puolet päivittäin tarvit-semastaan A-vitamiinista. C-vitamiinia hän saa riittävästi jo neljänneksestä keskikokoista paprikaa. Antioksidanttitehoa tulee karote-noidien lisäksi myös fenolisista yhdisteistä. E-vitamiiniakin paprikassa on runsaasti.

TERVEELLISIÄ AROMIYHDISTEITÄ VAIKKA MUILLE JAKAAVihannespaprikoista puuttuu lähes kokonaan pistävää makua aiheuttavat kapsaisinoidit,

jotka antavat chilipaprikoille tyypillisen maun. Vihannespaprikoiden aromiyhdisteitä ovat miedomman makuiset kapsinoidit.

Chiliä ja chiliuutteita on käytetty perin-teisessä itämaisessa lääketieteessä monenlai-siin tarkoituksiin. Nyt kapsaisinoidien ter-veysvaikutuksia tutkitaan innokkaasti. Myös vihannespaprikan kapsinoidit näyttävät vai-kuttavan edullisesti ainakin ihmisen rasva-ai-neenvaihduntaan.

Kun muistetaan vielä fenolisten yhdistei-den moninaiset terveysvaikutukset, paprika on todella hyvä lisä vihannesvalikoimaamme.

Paprikaa voi käyttää ruuanvalmistuksessa monipuolisesti. Sitä voi syödä sellaisenaan ja lisätä salaatteihin, mutta se sopii myös mo-nenlaisiin lämpimiin ruokiin. Paahtaminen antaa lisää aromia. Paprika onkin monien unkarilaisten ja itämaisten ruokien aromin salaisuus.

Raija Tahvonen ja Pirjo Mattila, Luke

Lisätietoja: [email protected] Puh. 029 532 6566

Värikkäät paprikat ovat varsinaisia vitamiinipommejaPaprikat eli tarkemmin vihannespaprikat ovat kauppojen vihannestiskien iloisia väriläiskiä. Lisäksi ne sisältävät run-saasti vitamiineja, varsinkin A-vitamiineja. Paprikat sopivat monenlaisten ruokien raaka-aineiksi.

Maistuisiko syksyn piristykseksi töltött paprika eli täytetyt paprikat unkarilaisittain?

KUVAT: PIRJO MATTILA/LUKE

PIRJO MATTILA/LUKE