INGALILL ÖSTERBERG

KUVIA PUOLASTA

Varsovan vanhalle torille, Flynek StaregoMiastalle, kokoontuu - paradoksisesti -uusi Puola. Runsaasti koristellut keskiaikai-set talot olivat vuonna 1945 raunioina -seurauksena kaupungin hävittämiseenmaailmankartasta tähdänneestä suunnitel-masta. Kilvet olivat jo valmiit rakennettavaasaksalaista kaupunkia varten. Hävitys oliuseilla alueilla miltei täydellinen. Vuosien1939-45 sotatoimissa kaatui 650000 puo-lalaista eli 1,9 0/e 35-miljoonaisesta kansas-ta. Suomessa kaatuneita oli 83 000 eli n. 2,2o/s maan tuskin 3 700 000 asukkaasta. Muttakokonaismenetykset nousevat Puolassa 220/e:iin väestöstä eli kymmenkertaisiksi suo-malaisiin tappioihin verrattuina. Kuoleman-leireillä tapahtuneen järjestelmällisen hävi-tystyön sekä teloitusten johdosta tappiotylittivät kaikkiaan kuusi miljoonaa henkeä.

Ristiriitaisuuksia alkoholin suhteen

Alkoholiongelmia tutkimaan kutsuttu suo-malainen valtuuskunta 1) seisoi helteisenä

1) A-klinikkasäätiön valtuuskuntaa,n osallistuivatPuolan kansalliskomitean kutsumina seuraavat hen,ki-löt: A-klinikkasäätiön toiminna,njohtaja, valtiot. tri K.E. Lanu valtuuskunn,an johtajana sekä toimistopäällik-kö Paavo Ahokas la'kisääteisestä alkoholistihuollosta,Turun A-klinikan johtaja Paavo Pitkänen, varatuomariKeijo Virkkunen Sosiaaliministeriöstä ja fil.kand. ln-galill Osterberg A-klinikkasäätiöstä.

ALKO H O LI PO LITI IKK A 247

toukokuun päivänä kansallisen protestiÄjälleenrakentamassa vanhassa kaupungis-'sa. "Tuolla on 400-vuotinen viinikellari Fu-kier", sanoi valtion Orbis-nimisen matkailu-toimiston lähettämä opas. Hän osoitti lähel-lä kellariravintola Krokodyliä sijaitsevaataloa lisäten, että paikka oli tunnettu huna-javiinistään. Mutta sitten hän katui sano-jaan, sillä eihän "alkoholinvastainen" val-tuuskunta voinut olla kiinnostunut tästä! Tä-mä suhtautuminen alkoholistien hoitajiin ontavallinen Suomessakin. Puolassa iunnut-tiin olevan epävarmoja sen suhteen, oli-siko vastustettava alkoholia vaiko alkoho-Iismia. Kansalliskomitean puolalaisen ni-men mukaan - Glowny Spoleczny KomitetPrzeciwalkoholowy - toiminta on suun-nattu alkoholia vastaan. Virallisesti ei tun-nuta uskallettavan työskennellä kohtuulli-suusihanteiden puolesta. Ankarasta täys-raittiudesta ei kuitenkaan ollut juuri jälkeä-kään maassa, josta raittiusliike on käytän-nöllisesti katsoen puuttunut.

Alkoholistihuolto toimi i terveydenhoitomi-nisteriön alaisena. Jellinekin hengessä tä-hän päämäärään pyritään aina silloin, kunalkoholismiin ei liity mitään rikollista. Kuu-luisat selviämisasemat, joita on 22:ssa kau-pungissa, ovat sisäasiainministeriön alaisia.Monessa yhteydessä ilmeni, että haluttiin

248 ALKOHOLI POLITI I KKA

saada kokonaiskuva tilanteesta, että koe-tettiin liittää alkoholikysymys suurempiinmielenterveydellisiin ohjelmiin. Alkoholis-tien hoito on kuten kaikki muukin sai-raanhoito maksutonta.

Alkoholi rahoittaa hoidon

Vuosi 1956 oli tärkeä vuosi Puolassa. Pal-jon oli seurauksia siitä jäidenlähdöstä, jon-ka teki mahdolliseksi lokakuussa 1956 Poz-nanissa toimeenpantu kapina "leivän ja va-pauden puolesta". Sinä vuonna annettiinuusi alkoholistilaki, joka tuli voimaan vuon-na 1957. Se perustuu samantapaisiin so-siaalisiin kriteereihin kuin pohjoismainenalkoholistilainsäädäntö. Laki uusittiin vuon-na 1959. Alkoholistien hoito rahoitetaan al-koholinmyyntiä koskevien hintapoliittistentoimenpiteiden avulla. Käytettävissä on n.

10 oÄ siitä korotuksesta, joka määrätäänjokaiselle alkoholijuomaa sisältävälle pul-lolle.

Ensimmäisellä sijalla hallinnollisessa ar-voasteikossa on valtionkomitea, jonka muo-dostavat kaikkien alkoholikysymyksen kä-sittelyyn jossain muodossa osallistuvien mi-nisteriöiden edustajat. Sitten tulee kansal-liskomitea, joka on puoleksi valtiollinen,luonteeltaan neuvoa-antava ja koordinoivaelin. Sillä on tärkeä tehtävä valistuksen,julkaisutoiminnan ja uudistusten alalla. Senpuheenjohtaja on terveydenhoitoministe-riössä toimiva varaministeri, dosentti Jan

Flutkiewicz; pääsihteerinä Jerzy Zielinski.Komitean jäseninä on eteviä asiantuntijoitalääketieteen, lakitieteen, kasvatusopin, jul-kaisutoiminnan ja liikenteen alalla. Esim.

ammattiyhdistysliikkeen piirissä järjeste-tään luentoja ja eri ryhmille kootaan erittäinmonipuolista valistusaineistoa. Julkaistaanyleistajuista tieteellistä aikakauskirjaaProblemy alkoholizmu ja kuukausilehteäZdrowie i Trzezwosc.

Paikalliset kansanneuvostot, niin kaupun-geissa kuin maaseudulla toimivat kunnalli-set hallintoyksiköt, ovat asettaneet sosiaali-

lääketieteellisiä komissioita, jotka lähinnävastaavat meidän sosiaalilautakuntiamme.Niiden tehtävänä on puuttua asiaan, milloinpakkohoito osoittautuu välttämättömäksi.Lopullinen päätösvalta on kuitenkin tuomio-istuimella, jonka tulee ratkaista tapaus kah-den viikon kuluessa. Komissioon kuuluulääkäri, juristi ja mieluimmin myös kansan-neuvoston edustaja. Maallikot hallitsevatkuitenkin kuvaa.

Vapaaehtoisuus ja pakko

Silmäänpistävää on, että niin monet mak-

sutta ja vapaaehtoisesti osallistuvat mm.

tämäntyyppiseen sosiaaliseen työhön. Ensi

sijassa koetetaan soveltaa vapaaehtoisiaavohoitomuotoja. Myös pakollista poliklii-nistä hoitoa esiintyy aivan eri laajuudessakuin meillä. On onnistuttu rakentamaan laa-jahko, suhteellisen korkeatasoisten poli-klinikkojen verkosto. Monet lausuivat tyy-dytyksensä sen johdosta, että laki salliimyös pakkotoimenpiteitä suljetuissa laitok-sissa. Niitä sovelletaan lähinnä mielisairaa-loiden alkoholistiosastoilla ja alkoholisti-huoltoloissa. Mielisairaaloista sopivaksikatsotut potilaat ohjataan tutkintuskaudenjälkeen tosin melko harvalukuisiin huolto-loihin. AA-liikkeen on ollut vaikea saadajalansijaa. Vaikka eri tahoilla tehdyt koke-mukset eivät ole olleet rohkaisevia, on nytkuitenkin saatu perustetuksi AA-ryhmäPoznaniin.

Oltiin tietoisia siitä, että tulokset ainakintähän asti ovat olleet myönteisempiä va-paaehtoisia avohoitomuotoja sovellettaes-sa. Puolan kansa kammoksuu suuresti kaik-kea leireihin verrattavaa. Kielteisten miel-leyhtymien välttämiseksi käytetään esim.sanaa "hospitaali" laitoksen asemesta. Täy-sin ei ole pystytty eliminoimaan kielteistäleimaa. Kysyttäneen kuitenkin, eikö käy-tännössä vieläkin - kuten joillakin tahoillaPohjolassa - ole kysymys vain siitä, ettäpakkotyötä nimitetään työterapiaksi. Halut-tiin kuulla mitä kokemuksia laitoshoidosta

ja follow up -tutkimuksista oli saatu Suo-messa. Puolassa toivottiin päästävän sel-vyyteen katamneeseista n. kolmen vuodenkuluessa. Avohoidon suhteen tällaisia tie-toja sairauden jälkeisestä tilastä on jo ole-massa, ja erikoisesti mainittiin tri TadeuszKulisiewiczin tutkimus. Follow up -tutkimuk-sia vaikeuttaa se, että potilaat ovat hajal-laan niin suurella alueella.

Hoitoaika ja tuloksetAvohoidosta mainittiin - raittiuskriteerin

perusteella - että n. 10 o/s potilaista pa-

rani, joskaan ei tiedetty, miten pysyviä tu-lokset olivat. Hoidon tuloksena voidaanuseinkin rekisteröidä, ettei tilanne ole huo-nontunut siinä määrin, että potilas esim. tar-vitsisi hoitoa mielisairaalassa. Vaikkei AAtoimikaan, on ainakin ideologinen käsityselinkautisesta raittiudesta alkoholistin pää-

määränä saanut kannatusta. Mutta tuotiinmyös julki mielipide, että potilaan elämässäpitäisi koittaa aika, jolloin ei enää tarvitsisihuolehtia hänen alkoholiongelmistaan. Peri-aatteessa tunnuttiin toivovan entistä pitem-piä hoitoaikoja. Mutta tajuttiin, ettei nykyi-sin apukeinoin ole mahdollista "käsitelläkoko ihmistä koko hänen elämänsä ajan".

Pakkomomentin sanotaan sisältyvän la-kiin sen johdosta, että alkoholiongelmat so-dan jälkeen ovat tavattomasti lisääntyneet.Alkoholinkulutuksen kasvu saatiin pysäh-tymään vuonna 1957. Viime vuodesta ku-lutus on kuitenkin taas noussut. Virallisestilasketaan n. 350 000 henkilöllä olevan alko-holiongelmia ja 1112 mtioonan väitetäänjuovan liikaa.

Meillä kiinnitetään ehkä liiaksi huomiotatyöhypoteesiin, joka koskee estojen mer-kitystä alkoholismin synnyssä. Vedotaanehkä myös kli§eehen, että puolalainen ontemperamentikas ja välitön. On vaikea sel-vittää alkoholitapojen perustana olevaa so-siologista etiologiaa. Virheellisten johtopää-tösten vaara kasvaa, kun ei ole mahdollistakäydä syvällisiä ideologisia keskusteluja.

ALKOHOLI POLITI I KKA 2'i9

Syntyy ehkä lähinnä vain yksinpuheluja. Onsen vuoksi varottava sellaista valikoivaakiinnostusta, joka vain hakee vahvistustaennakko-odotuksilleen. Tämän lisäksi käsit-teillä on erilainen merkitys eri kulttuuriym-päristöissä.

Miksi puolalainen juo

Puolalaiset väittävät natsien aikoneen al-

koholisoida koko kansan. Tämä oli osanasiinä hävitystyössä, joka tahdottiin suorit-taa demoralisoinnin avulla. Talonpojillemaksettiin sen vuoksi luonnossa - anta-malla heille alkoholia. Monet alkoholistitovat tietenkin sodan vahingoittamia. Milteijoka perhe on kärsinyt henkilökohtaisia me-

netyksiä. Kollektiivisesti koettu kärsimyssaattaa tietenkin johtaa inflaatioon, niin ettäseuraelämässä kilpaillaan kertomalla "kukaon menettänyt eniten". Kertaakaan en kuul-lut väitettävän, että alkoholismi olisi jään-

nös kapitalistisesta yhteiskunnasta. Näin-hän kansandemokratiassa tavallisesti sano-taan kehityksen kulkiessa kohti sosialismia.Yhteiskunta vaatii kuitenkin, että alkoholi-ongelmat on pystyttävä ratkaisemaan.

Stereotyyppejä etsivä saattaa ihmetellä,onko puolalaisilla aggressiota ehkäiseviäkasvatusasenteita. Kuulin mielestäni yllät-tävän paljon päihtymykseen liittyvistäaggressioista. Puolalaisten sanotaan ainajuoneen paljon. He ovat tunnettuja alkoho-linsiedostaan ja tämän maineensa mukai-sesti heidän on elettävä. Alkoholistien hoi-tajat saattoivat - ihme kyllä - valittaa,ettei päihtynyttä pidetä vastenmielisenä.Tarkoitettiin, ettei sosiaalinen valvonta suo-si alkoholikulttuuria maassa, jossa votkaon suosituin juoma. Sai sen vaikutelman,että Puolassa suhtaudutaan naisten väke-vien juomien käyttöön suopeammin kuinmeillä.

ldealistiset alkoholipedagogit puhuivat al-koholista sisäisenä vihollisena - vastakoh-tana miehityksen ulkonaisiin. Kaskunomai-sesti mainittiin kuitenkin, ettei puolalainen

250 ALKOHOLIPOLITI IKKA

pelkää vihollistaan. Valitettiin sitä, ettei ylei-nen mielipide aina ymmärrä alkoholistiper-heiden tarvitsevan apua. Suhtautuminenhoitoon ei liioin ole riittävän myönteistä,koska sosiaalilääketieteellisille komissioil-le ilmoitetuista tapauksista vain 5 o/s ontyönantajien ilmoittamia.

Usein mainitaan myös kolea ilmasto. Juh-lapuheissa korostettiin Puolankin olevan'pohjoinen' maa. Sitä paitsi on tietenkinviitattu sodanjälkeisen ajan masennukseen,tavarapulaan, asunto-oloihin ja poliittiseenjännitykseen. Vieraantuneille puolalaisilleeksistentialismi olikin sen vuoksi houkutte-leva filosofia. Vasta myöhemmin kulttuuri-optimismi, luottamus tulevaisuuteen ja uusipuritanismi ovat vakuuttavammin liittyneetkuvaan. Kaupunkilaistuminen ja suuret kan-sansiirrot ovat tietenkin tärkeitä tekijöitä.

Käytettiin myös todisteita, jotka tunsim-me esim. "helposti ansaittuja rahoja" kos-kevista nuorisoväittelyistämme. Huomatta-koon, eitä nuorison prosenttinen osuus onsuurempi Puolassa kuin Skandinaviassa.Alle 18 -vuotiailta nuorilta laki kieltää yli4,5 oÄ alkoholia sisältävät juomat.

Kaupungin ja maaseudun välinen ero eiole mitenkään huomattava, kun on kysy-mys alkoholinkulutuksesta. SosiologiAndrzej Swiecicki kertoi juomisen olevanmaaseudulla vain kausiluonteisempaa. Siel-lä 1B-20 -vuotiaat juovat eniten, kaupun-geissa sitä vastoin 24-30 -vuotiaat. Muu-tamien huomioitsijoiden mukaan Puolassatavataan kollektiivista, piilevää syyllisyy-dentunnetta. Tarkoitetaan passiivisuutta,johon kansa pakotettiin juutalaiskysymyk-sessä. Tämän syyllisyyden taustaa analy-soidaan esim. t§ekkiläisessä elokuvassa"Myymälä pääkadun varrella". Siinä Var-sovan juutalaisen teatterin johtajalla, ldaKaminskalla oli läpimurtonsa elokuvanalalla.

Paikkapula ia demokratia

Aineellisten tappioiden taustaa vasten voi

ymmärtää alkoholistihoidon vaikeudet. Mo-net sairaalat hävitettiin, potilaat surmattiintai karkotettiin maasta. Lähinnä on ollutpakko korjata vanhoja sairaaloita tai käyt-tää entisiä linnoja ja herraskartanoita sai-raaloina. Tilanahtaus ja ylikuormitus ovat-kin tavattomia sairaaloissa. Tavallisten vuo-teiden alla saattoi olla varavuoteita, jotkaotettiin esiin yöksi. Varsovan lähellä sijait-sevan mielisairaalan 30-paikkainen alkoho-listiosasto oli entinen lääkärinasunto - tä-tä seikkaa olisi lääkärin, tri Jerzy Fiutow-skin mielestä korostettava henkilöille, jotkasaamattomuudesta laiminlyövät hoitopaik-kojen perustamisen.

Kannatettiin periaatetta, että mahdollisim-man useita olisi autettava. Tämä demo-kraattinen perusnäkemys ilmenee jo Wila-now-palatsin vanhassa intarsialattiassa ole-vasta latinalaisesta tunnuslauseesta. Yksiomistajista, kreivi Potocki, oli sitä mieltä,että kauneus kuului kaikille, ja hän formu-loi väitteensä "cunctis patet ingressus".Kaikilla on todella vapaa pääsy taidenäyt-telyihin, konsertteihin ja museoihin, ja uusiaetuja käytetään myös hyväksi.

Tätä nykyä erikoislaitoksissa ja alkoho-listisairaaloissa on n. 600 paikkaa alkoho-listeille, ja mielisairaaloiden alkoholistiosas-toilla paikkaluku on n. tuhat. Suljettuja lai-'toksia on yhdeksän ja mielisairaalaosasto-ja 30. Hoito on siis desentralisoitua. Paikka-pula on ts. suuri.

Vuoden 1965 aikana 25000 henkilön sa-nottiin joutuneen ensi kerran avohoidonkohteeksi. Varsovan piirin selviämisasemaodotti saavansa kuluvana vuonna hoitoonyhteensä 24000 tapausta. Alkoholistien hoi-tamiseen mielisairaaloissa ei suinkaan oltuyksinomaan tyytyväisiä. Osaksi katsottiinhoidon tällöin vaikeutuvan, koska syntyi as-sosiaatio, että alkoholismi on mielisairaus,osaksi mielisairaaloissa vallitseva ilmapiiriei aina ole terveellinen. Näissä sovellettu it-sehallinto on kuitenkin ratkaissut monta ku-rinpidollista ongelmaa.

Sairaus vai sosiaalinen poikkeavuusPsykiatrisia näkökohtia - lähinnä neu-

rologisia - korostettiin alkoholismin koh-dalla. Käsitettiin kuitenkin, etteivät mahdol-lisuudet lääkärinhoidon järjestämiseen oleriittävät. Sitäpaitsi alkoholismia halutaanensi sijassa hoitaa resosialisointi- ja kun-nostamisongelmana.

Alkoholistien hoitoon osallisturvat tuntui-vat pääasiassa olevan lääkäreitä. lnnostuk-sen ja tehtävään kohdistuvan mielenkiin-non merkitystä korostettiin. Tällaisestaisänmaallisesta innosta emme tiedä mitääntäällä Suomessa, jossa terapeutti pikem-minkin haluaa välttää termiä "kutsumus".Itsestään selvää on, etteivät kaikki lääkärittahdo olla tekemisissä alkoholistien kanssa.Sellaista lääkärinpulaa kuin Suomessa eltunnettu. Joskin psykiatri huolehtii hoidosta,ei tämän suinkaan tarvitse merkitä sitä, ettäolisi kysymys psykoterapiasta sellaisenakuin me sen ymmärrämme. Käsitteitä psy-koterapia ja ryhmäterapia käytetään Puo-lassa ehkä liian herkästi.

Psykologejakin oli ja heidän sanottiin so-veltavan sekä testausta että terapiaa, muttahe tuntuivat myös varsin yleisesti hoitavansellaisia tehtäviä, jotka meillä uskotaan so-siaal ityöntekijöi I le. Myönnetti i nkin psykote-rapian olevan vasta alussaan. Monet lää-kärit eivät liioin olleet perehtyneet ryhmä-terapiaan. Joskin aktiivinen kielitaito on vä-häistä meidän päiviemme Puolassa, kerrot-tiin hoitohenkilökunnan seuraavan ulko-maista ammattikirjallisuutta. Yhteys itäblo-kin maihin saattaa olla vilkasta alkoholisti-hoidonkin alalla. Usein viitattiin myös ruot-salaisten kokemuksiin. Neurologisilla tut-kimuksilla on luonnollisesti nimenomaansairaalahoidon piirissä keskeinen paikka.Sai sen vaikutelman, että mielisairaaloidenpotilaskunta muodostaa sosiaalisesti varsinrappeutuneen aineiston. Otaksuttavasti ta-pahtuu kielteistä valintaa selviämisasemien-kin suhteen.

lnhotuskuureilla ei enää ole samaa mer-

ALKOHOLI POLITIIKKA 251

kitystä kuin aikaisemmin. Niitä käytetäänkuitenkin tietyssä määrin. Sosiaalityönteki-jä, joka 1950-luvun lopulla aloitti toimintan-sa alkoholistihoidon alalla Suomessa, ta-pasi niin ollen vasta täällä potilaita, joilleannettiin apomorfiinikuuri. Huomautettiinkuitenkin, ettci sovelleta yhtä ankaria sys-teemejä kuin De Morsier tai Feldmann.

Vähemmän lääkkeitä

Lääkehoito, joka ei tapahdu myönteises-sä ilmapiirissä, on tuloksetonta. Niinpä an-tabuksenkin käyttö on vähentynyt. Sitä an-netaan kuitenkin poliklinikoissa sekä laitos-hoidossa oleville potilaille näiden lähtiessälomalle. Lomia pidettiin merkkinä siitä, ettäsairaala toimii menestyksellisesti. Melkousein saimme kuulla ranskalaisesta Espa-ral-nimisestä antabusvalmisteesta, jotaruiskutetaan ruumiisen kirurgisesti. Käsitte-ly tapahtuu potilaan vastuulla, ja siihen voi-daan ryhtyä vasta potilaan kirjallisen ano-muksen perusteella. Tällaisiin anomuksiinsuhtauduttiin myös pidättyvämmin suljetunhoidon ollessa kysymyksessä. Suggestio-takin näytti sisältyvän tähän hoitoon, jostapotilaat itse ovat luoneet myytin, että seedellyttää jopa vuoden kestävän täydelli-sen pidättymisen alkoholista.

Yleensä lääkäri tuntui käyttävän persoo-nallisuuttaan ja arvovaltaansa aktiivisesti.Tiedotustoiminta oli esimerkiksi melko in-tensiivistä ja pysytteli tasolla, joka ehkä lä-hentelee oppimispsykologiaa ja käyttäyty-mistutkijoiden toimintaa Länsimaissa. Kor-jausterapiassa oltiin kuitenkin otaksuttavas-ti sidottuja liian siloteltuun käsitykseenihmisestä. Useinkin lääkäri käyttää it-seään esimerkkinä halutessaan osoittaa po-tilaalle raittiin elämän mahdollisuutta. Kaik-ki alkoholistien hoitajat eivät kuitenkaan oleabsolutisteja. Kuten tunnettua, psykoana-lyysia ei hyväksytä, mikä ei kuitenkaan mer-kitse sitä, että kieltäydyttäisiin tunnusta-masta yksilön ristiriitaisia vaikuttimia taiettei oltaisi vaikutuksille alttiita. Haluttiin

252 ALKO H O LI PO LI TI I KKA

tähdentää eroa materialistisen ja länsimai-sen psykiatrian välillä.

Myönteiset työnantajat ja'pakkohoidetut

Suljetussa hoidossa hoitoaika on lain mu-kaan enintään kaksi vuotta. Minimiaikaa ei

ole vahvistettu. Käytännössä hoitoaika su-pistuu kuitenkin usein kolmeen kuukauteen.Syynä tähän on se, ettei työnantajalla oleoikeutta sanoa irti työntekijää tällaisenajan kuluessa. Tavallisesti työnantajat suh-tautuvat kuitenkin asiaan myönteisesti, joslääkäri suosittelee pitempää hoitoaikaa.Kun jälkihoitoa ei ole riittävästi kehitetty,halutaan pitää potilas pitemmän ajan vai-kutuksen alaisena. Tänä vuonna toivottiinlainmuutosta, joka oikeuttaisi kuuden kuu-kauden poissaoloon toimesta alkoholisti-hoidon takia. Jälkihoitoa vaikeuttivat huo-not liikenneyhteydet ja pitkät matkat. Avo-hoidossakin edellytetään pitkiä hoitoaikoja.Lähinnä on kuitenkin kysymys pitemmänajan vaativasta hoidosta, joka ei ole tyy-piltään intensiivistä. Halutaan säilyttää kos-ketus aikaisempiin potilaisiin, ja muutamatsairaalat asettavat ensi sijalle sellaiset al-koholistit, jotka tulevat entisten potilaidenkehotuksesta.

Tunnuttiin myös pelkäävän potilaiden se-koittamista avohoidossa, toisin sanoen eihaluttu, että pitemmälle ehtineet, jo hoitoa

- esimerkiksi sairaalassa - saaneet poti-laat joutuisivat kosketuksiin uusien, kypsy-mättörnämpien potilaiden kanssa. Meilläon sitä vastoin lähinnä pelätty sitä, etteikosketus laitoshoidossa olleisiin potilaisiinolisi uusille potilaille hyödyksi.

Niistä hoitopaikoista, joissa kävimme,voin mainita Zimnowodan alkoholistisairaa-lan lähellä Poznania. Potilaat ovat tulleetpakosta, he ovat sosiaalisesti vakavastistigmatisoituja, ja heidät on ohjattu sairaa-laan mielisairaalan alkoholistiosastolta. Sil-määnpistävää oli vallitseva myönteinen il-mapiiri ja pitkälle kehittynyt demokratia ja

itsehallinto. Yleisin hoitomuoto oli ryhmä-

terapia. Ylilääkäri lrena Florkowskan hen-

kilökohtainen osuus myönteisten tulostensaavuttamisessa on ilmeisesti ratkaiseva.Hän selitti haluavansa jopa mieluumminhoitaa tällaisia potilaita kuin vapaaehtoi-sesti hoitoon hakeutuneita. Vapaaehtoises-ti tullut ei aina syvenny asiaan riittävästija hän tuntee olevansa vapaa keskeyttä-mään hoitonsa.

Aviovaimon näkökulmasta

Alkoholistivaimon auttamiseksi ei ollutriittäviä resursseja, joskin oltiin tietoisia sii-tä, että hän tarvitsi apua. Alkoholistivaimo-jen sanottiin tulevan mielellään poliklinik-koihin. Ainakin sosiaalilääketieteellisissäkomissioissa haluttiin lähinnä pyrkiä yh-

teistyöhön vaimon kanssa ja katsoa on-gelmaa hänen näkökulmastaan. Kuulustelu,jota meillä oli tilaisuus seurata, tuntui vai-kutuksiltaan ja haastattelutekniikaltaan liiandemagogiselta ja ankaralta - skandinaa-visen maan sosiaalityöntekijän näkökulmas-ta. Oltiin vielä kaukana siitä objektiivisuu-desta, jota esim. ruotsalainen kirjailija P.O.

Sundman kaipaa romaanissaan "Undersök-

ningen" (Tutkimus).Alkoholistivaimoa tuskin pidettiin'poti-

laana'. Kansandemokratiassa nainen ehkäpystyy paremmin pitämään kiinni tasaver-taisuudestaan - näin uskovat sukupuoli-rooleista väittelevät. Varsovassa sanotaan64 o/s:n naisista olevan ansiotyössä. Luon-nollisesti kaikki yhteiskunnan rakentajatkoettavat vaalia perhe-elämään liittyviä ar-voja. Niinpä alkoholistin vaimo voi odot-taa ymmärtämystä, jos perheen toimeentu-lo ja lasten elatus on vaarassa. Tosin so-siaalista virkavaltaa voidaan syyttää siitä,että se katselee maailmaa "vihkisormuksenahtaasta näkökulmasta". Tiettyjä despera-dojen elämänarvoja ei ole mahdollista to-teuttaa. Sen sijaan koetetaan maksaa al-koholistin palkka aviovaimolle, antaa osto-kortteja rahan asemesta jne. Tulokset ei-vät kuitenkaan ole rohkaisevia. ,Alkoholis-

tilla sanottiin aina olevan liian monta puo-lustajaa. Aviovaimo saattaa vastustaa täl-laisia toimenpiteitä, samoin työnantaja. Ja

alkoholisti voi vaihtaa ostokortit rahaan.

Terapia ja pöytätavat

Kun suljettuun hoitoon on turvauduttu,yritetään antaa alkoholistin vaimolle työtämiehen työpaikalla. Alkoholistien lapsetpääsevät ennen muita päiväkoteihin ja ke-säsiirtoloihin.

Joitakin ylihuolehtivaisia asenteita oli to-dettavissa. Yllättävää oli esim., ettei alko-holistin sallittu luovuttaa verta. Tätä pe-rusteltiin sillä, että hän saattaisi käyttääkorvauksen alkoholin hankkimiseen. Tällai-set kannanotot tulivat esille myös sairaa-loiden järjestyssäännöissä. Pyrittiin kiinnit-tämään erikoista huomiota esteettisiin nä-kökohtiin, henkilökohtaiseen hygieniaan,pöytätapoihin, kohteliaisuuteen jne. Uusienharrastusten merkitystä korostettiin. Sai-raaloissa harjoitettiin esim. kirjallisuustera-piaa, voimistelua ja erilaista ajanvietetoi-mintaa. Näimme mm. joidenkin taiteellistenpotilaiden koristelevan seinää egyptiläisillämaalauksilla, jotka olivat puolalaisen "Faa-rao" -nimisen elokuvan inspiroimia.

Jälkihoito ongelmallistaPuolimatkantalojen perustamiseen johta-

nut aate ei liioin ole vieras. Esim. lähelläVarsovaa sijaitsevassa Ursus-sairaalassaoli osasto, jonka potilaat saivat työskennel-lä sairaalan ulkopuolella mikäli kykenivät.Aloitteentekijänä oli ollut mm. tri JosephBybicki, joka toimii kansalliskomitean jul-kaisutoiminnan päällikkönä. Mutta jälkihoi-don kehittäminen tuottaa vaikeuksia. po-liklinikat haluaisivat järjestää akuuttia hoi-toa myös uusintatapauksille. Selviämisase-mia ei voida käyttää tämän ryhmän hoita-miseen. Vapaaehtoisesti hoitoon pyrkivätpotilaat

- ja nämä ovat enemmistönä -voisivat silloin joutua yhteiskunnan sanktio-järjestelmän alaiseksi, johon kuuluu pakko-

ALKOHOLI POLITI I KKA 253

hoitoa ym. Selviämisasemia ja tiedotustoi-mintaa selostan lähemmin toisessa yhtey-dessä. Usein kävi ilmi, ettei tiedetty, mihintoimenpiteisiin "psykopaattisten" alkoholis-tien suhteen olisi ryhdyttävä. Heitä vartenhaluttiin perustaa työlaitoksia.

Non-konformismi ja innostusAlkoholistihuoltajien esittämät toimenpi-

teet eivät olleet läheskään yhtenäisiä. Olimyönteistä nähdä, miten mielipiteet erosi-vat esim. alkoholipoliittisten rajoitustenkohdalla. Yleisesti oltiin sitä mieltä, että nä-mä iuskin kohdistuvat alkoholisteihin muttakylläkin muihin kuluttajiin. Tuntuu muutenilmeiseltä, että raittiuspolitiikkaa on hel-pompi harjoittaa maassa, jossa raittius eiliity lahkolaisuuteen ja alhaiseen sosiaali-seen asemaan. Vetoomukset kohtuullisuu-den hyväksi esitetään seuraavan tyyppisinäiskulauseina: "Kulttuuri-ihminen ei juo lii-kaa." Kuuluisat julisteet vetoavat myös al-koholistin syyllisyydentunteisiin. psykiatri-sen ja sosiologisen ideologian välillä esiin-tyi samantapaisia ristiriitoja kuin meilläkin.Tunnuttiin kuitenkin yleisesti toivovan, ettäalkoholisti ja hänen ympäristönsä hyväk-syisivät sairausteorian. Mutta tämän väite-tään olevan vaikeaa. Alkoholisti ei haluasitoutua mihinkään ja hän odottaa saavansapassiivisesti turvautua lääkkeisiin. Paradok-sisesti väitettiin myönteisenä koetun farma-kologisen hoidon olevan terapian suurin on-gelma. Puolalaisen sairauskäsitteen merki-tystä on vaikea eritellä. Ainakin terapiassakognitiivisellä, intellektuaalisella toiminnal-la lienee keskeisin asema.

Vieraassa ympäristössä tajuaa parhaiten,miten välttämätöntä on ymmärtää suhde yh-teiskuntaan. Terapeuttina ei voi tyytyä puut-tumaan vain yksityisirn hoitosuhteisiin. Al-koholismi on käsitettävä reaktiona, yksilönja ympäristön välisen vuorovaikutuksen il-mauksena.