Euro & talous 3 2001 - Suomen Pankki · ollut keskeinen tekijä kasvun hidastumisessa. Varsin yleisesti odotetaan, että maailman ja myös euroalueen talouskasvun hitain vaihe ohi-tetaan

Euro & talous

• Rahapolitiikka ja taloudellinen tilanne

• Makrosokit pohjoismaisten pankkikriisien syinä

• Euroalueen maiden finanssipolitiikka 2000–2001

• Euron kansainvälinen käyttö

• Käteisen euron käyttöönotto –historiallinen rahanvaihto

3 • 2001

3Kansi.p65 11.9.2001, 9:363

Euro & talous 3/2001

Markka & talous -lehden9. vuosikerta / 9:e årgången avMarkka & talous

Euro & talous -lehden3. vuosikerta / 3:e årgången avEuro & talous

Lehti ilmestyyneljä kertaa vuodessa ja julkaistaanmyös Suomen Pankin kotisivulla(http://www.bof.fi/).Tidskriften utkommerfyra gånger per år och publicerasockså på Finlands Banks hemsida(http://www.bof.fi/).

Suomen PankkiFinlands BankPL/PB 16000101 HELSINKI00101 HELSINGFORS

Puhelin/Telefon (09) 1831Faksi/Fax (09) 174 872

ToimitusneuvostoRedaktionsrådAntti Juusela,puheenjohtaja/ordförandeHeikki KoskenkyläAntti SuvantoJuha Tarkka

PäätoimittajaChefredaktörMatti Vanhala

ToimitusRedaktionSuomen Pankin julkaisu- jakielipalvelutFinlands Banks publikations- ochspråktjänster

TilauksetBeställningarPuh./Tel. (09) 183 2566Sähköposti / Elektronisk post:[email protected]

Painopaikka/TryckeriSävypaino, 2001

Lehden aineistoa saa vapaastilainata, mutta lähde on mainittava.Materialet i tidskriften får användasfritt med angivande av källa.

ISSN 1456-4718(painettu julkaisu / tryckt)ISSN 1456-5862(verkkojulkaisu/nätversion)

Euro & talous

Sisällys

Rahapolitiikka ja taloudellinen tilanne 1

Jarmo PesolaMakrosokit pohjoismaisten pankkikriisien syinä 12

Mikko SpolanderEuroalueen maiden finanssipolitiikka 2000–2001 20

Tapio KorhonenEuron kansainvälinen käyttö 26

Urpo Levo – Heli-Kirsti AirisniemiKäteisen euron käyttöönotto –historiallinen rahanvaihto 31

Eurojärjestelmän rahapolitiikan välineet 35

Suomen Pankin uusia tutkimusjulkaisuja 37

Suomen Pankin kuukausitase 44

Kuviot K1

Suomen Pankin organisaatio

3Sisallys.p65 11.9.2001, 9:502

Euro & talous 3/2001 • 1

E

Rahapolitiikka ja taloudellinen tilanne

4.9.2001

uroalueen talouskasvu onhidastunut, ja lähitulevaisuu-den kasvunäkymät ovat hei-kentyneet. Viime aikoina jul-kistettujen ennusteiden1 mu-kaan kokonaistuotannon kas-vun odotetaan jäävän tänävuonna 2 prosentin tuntumaantai jopa sen alle. Euroalueenkotimainen kysyntä hidastui jovuoden 2000 puolivälissä. Ku-luvan vuoden alkupuoliskollamaailmantalouden kehityksen heikkeneminennäkyi selvästi euroalueen viennissä.

Yhdysvaltain talouskasvu on ollut vaimeaakesästä 2000 lähtien. Kasvu on hidastunut myösmuualla maailmassa. Tieto- ja viestintätekniikantoimialojen kehityksen nopea heikkeneminen onollut keskeinen tekijä kasvun hidastumisessa.Varsin yleisesti odotetaan, että maailman jamyös euroalueen talouskasvun hitain vaihe ohi-tetaan tämän vuoden aikana. Riski odotettuaheikommasta kehityksestä on kuitenkin suuri.Käänteen arvioitua ajankohtaa on viime kuu-kausina yleisesti siirretty myöhemmäksi ja myösarvioita elpymisen nopeudesta on muutettu va-rovaisemmiksi.

Euroalueen kuluttajahinnat nousivat alku-vuoden aikana melko nopeasti. Inflaation odo-tetaan kuitenkin hidastuvan vuoden jälkipuolis-

Suomen Pankin tarkistetunennusteen mukaan maammebruttokansantuotteen kasvu jäätänä vuonna 1½ prosenttiin.Myös ensi vuoden kasvunarvioidaan nyt jäävän aiemminennustettua pienemmäksi.Inflaationäkymät ovatmuuttuneet vain vähän.Kasvun heikentymisen myötävaltiontalouden velkaantuminentulee vähenemään selvästihitaammin kuin viime vuosinaon koettu ja aiemmin arvioitiin.

1 Useiden eri ennustajien arvioista lasketun elokuisenkonsensusennusteen mukaan euroalueen kasvu vuonna2001 on 2,0 %.

kolla ja ensi vuonna. Elintar-vikkeiden hintojen nousunkiihtyminen jäänee väliaikai-seksi, ja energian hinnan nou-suvauhti on jo hidastunut. Ta-louskasvun vaimeus vähentä-nee osaltaan inflaatiopaineita.Käteisen eurorahan käyttöön-otolla ei arvioida olevan mer-kittäviä vaikutuksia euro-alueen kuluttajahintainflaa-tioon.

Suomen talous on tänä vuonna kasvanut sel-västi hitaammin kuin vielä keväällä arvioitiin.Myös lähitulevaisuuden kasvunäkymät ovat hei-kentyneet nopeasti. Suomen Pankin tarkistetunennusteen mukaan bruttokansantuotteen kasvuhidastuu tänä vuonna 1½ prosenttiin ja työlli-syyskehitys jää aiempaa heikommaksi. Näky-mien synkentyminen johtuu ennen kaikkea eu-roalueen ja muun kansainvälisen ympäristönmuutoksista heijastusvaikutuksineen.

Kuluttajahintojen nousuvauhti on pysynytSuomessa suhteellisen nopeana, vaikka se on-kin alkukesästä lähtien hidastunut. Kuten euro-alueellakin inflaation odotetaan Suomessa hi-dastuvan edelleen tämän vuoden jälkipuoliskol-la ja vuonna 2002.

Kotimaisten talousnäkymien synkentymisenmyötä valtiontalouden ylijäämä supistuu ja val-tion velkaantuminen tulee vähenemään selvästihitaammin kuin viime vuosina on koettu jaaiemmin arvioitiin. Valtiontalouden vakauttami-sella ja rakenteellisen ylijäämän luomisella on

3VAKIO.p65 11.9.2001, 9:371


pyritty siihen, että suhdanteiden heiketessä voi-daan sallia ns. automaattisten vakauttajien toi-minta. Jotta ikääntymisen aiheuttamiin menoi-hin voidaan varautua, on olennaisen tärkeää,että valtiontaloudessa myös pysyy selvä raken-teellinen ylijäämä. Kun veropohja on huomat-tavan suhdanneherkkä, on menojen mitoitukses-sa noudatettava varovaisuutta.

Maailmantalouden lähiajan kasvunäkymätheikot

Maailmantalouden kasvu on viimeksi kuluneenvuoden aikana hidastunut. Yhdysvalloissa kas-vu on ollut vaatimatonta kesästä 2000 alkaen.Kasvu on hidastunut myös Euroopassa, Japanis-sa ja useissa Aasian kehittyvissä talouksissa (ku-vio 1). Myös maailmantalouden lähitulevaisuu-

den kasvunäkymät ovat heikentyneet, ja tämänvuoden kasvu näyttääkin jäävän selvästi vähäi-semmäksi kuin vielä keväällä yleisesti arvioi-tiin.

Tuotannon kasvun ja kasvunäkymien hei-kentyminen tietoja viestintätekniikassa on ol-lut keskeinen tekijä kokonaistuotannon kasvunhidastumisessa erityisesti Yhdysvalloissa muttaenenevästi myös muualla maailmassa. Viimevuosien suuret investoinnit näiden toimialojentuotteisiin sekä niiden nopeasti kasvanuttuotantokapasiteetti ovat osoittautuneet nykytie-don valossa ylimitoitetuiksi. Osin tästä syystäinvestointien kehitys on heikentynyt ja erityises-ti Yhdysvalloissa yritykset ovat merkittävästisopeuttaneet varastojaan heikkoon kysyntään.

Vuonna 2002 kasvun arvioidaan yleisesti no-peutuvan uudelleen maailman suurissa talouk-

8

7

6

5

4

3

2

1

0 1998 1999 2000 2001

1. Ison-Britannian peruskorko2. Yhdysvaltain fed funds -tavoitekorko3. Ruotsin repokorko4. Eurojärjestelmän perusrahoitusoperaatioiden korko /

minimitarjouskorko(Saksan repokorko ennen vuotta 1999)

5. Japanin diskonttokorko

Lähde: Reuters.

Kuvio 2. Keskuspankkikorkoja

2

1

%

4

3

5

6

5

4

3

2

1

0

-1

-2

-31991 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01

1. Euroalue2. Yhdysvallat3. Japani

Lähteet: Eurostat ja OECD.

Kuvio 1. Kokonaistuotanto

2

Muutos edellisen vuoden vastaavasta neljänneksestä, %

1

3

3VAKIO.p65 11.9.2001, 9:372


sissa. Elpymisen odotetaan olevan vahvinta Yh-dysvalloissa, mutta myös Japanissa ja Euroopas-sa kasvun ennakoidaan nopeutuvan. Näidenodotusten taustalla ovat koronlaskut ja veron-alennukset, joita Yhdysvalloissa ja monissa Eu-roopan maissa on toteutettu (kuvio 2). Arviotkasvun elpymisestä perustuvat myös odotuksiinvarastosopeutuksen päättymisestä ja tieto- javiestintätekniikkainvestointien kasvun alkami-sesta Yhdysvalloissa. Riski odotettua heikom-masta kehityksestä on kuitenkin suuri. Onkinmahdollista, että kasvu pysyy hitaana selvästikauemmin kuin nyt yleisesti odotetaan.

Kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden her-mostuneisuutta ovat kehittyneiden maiden epä-varmojen kasvunäkymien ohella lisänneet myösrahoitusmarkkinahäiriöt Argentiinassa ja Turkis-sa. Pelkona on, että häiriöt leviävät muiden ke-hittyvien maiden rahoitusmarkkinoille. Aasianja Meksikon kriisien aiheuttama varovaisuus si-joittajien keskuudessa samoin kuin aiempaajoustavammat valuuttakurssijärjestelmät pienen-tänevät kriisien leviämisen mahdollisuutta mut-ta eivät poista sitä täysin.

Euroalueella kasvu hidastunutodotettua enemmän

Euroalueen talouskasvu alkoi hidastua jo vuo-den 2000 puolivälissä kotimaisen kysynnän hei-kennyttyä. Erityisesti yksityisen kulutuksen kas-vuvauhti taantui. Tähän vaikutti mm. energian

ja elintarvikkeiden hinnannousu, joka vähensikotitalouksien käytettävissä olevia reaalituloja.Sittemmin maailmantalouden kasvun heikkene-minen on vähentänyt euroalueen vientiä ja edel-leen hidastanut talouskasvua. Lisäksi investoin-nit ovat vaimentuneet.

Euroalueen kasvu näyttää jäävän melko hi-taaksi myös vuoden 2001 jälkipuoliskolla, kos-ka erityisesti vienti- ja investointinäkymät ovatpysyneet heikkoina. Työllisyyskehityksen heik-keneminen rajoittaa vuorostaan yksityisen ku-lutuksen kasvumahdollisuuksia. Kun BKT:nkasvun vielä vuodenvaihteessa yleisesti odotet-tiin koko vuonna olevan 3 %, ovat ennusteet nyt2 prosentin tuntumassa. Tätä hitaampikin kas-vuvauhti on mahdollinen.

Euroalueen inflaation odotetaanhidastuvan

Euroalueen inflaatio oli vuoden 2001 alkupuo-liskolla nopeaa, kun elintarvikkeiden hinnatnousivat voimakkaasti (kuvio 3). Suu- ja sork-katauti sekä hullun lehmän tauti nostivat sekälihan että monien muiden elintarvikkeiden hin-toja. Myös teollisuustuotteiden (ilman energia-tuotteita) sekä palvelujen hintojen nousuvauhtikiihtyi jonkin verran. Viime kuukausina inflaa-tio on kuitenkin hidastunut etenkin energianhinnan laskun ansiosta.

Inflaation odotetaan hidastuvan edelleen tä-män vuoden jälkipuoliskolla ja ensi vuonna.

4

3

2

1

0 1998 1999 2000 2001

1. Euroalue: kokonaisindeksi2. Euroalue: kokonaisindeksi ilman energiatuotteita

ja jalostamattomia elintarvikkeita3. Suomi: kokonaisindeksi4. Suomi: kokonaisindeksi ilman energiatuotteita

ja jalostamattomia elintarvikkeita

Lähde: Eurostat.

Kuvio 3. Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi

2

1

12 kuukauden muutos, %

4

3

3VAKIO.p65 11.9.2001, 9:373


Tähän viittaavat öljyn hinnan vakiintuminensekä se, että elintarvikkeiden hintojen nousu-vauhdin kiihtymisen arvioidaan jäävän väliai-kaiseksi. Myös kasvunäkymien heikkenemisenvoi odottaa vähentävän inflaatiopaineita. Riski-nä kuitenkin on, että inflaation aiempi nopeutu-minen on lisännyt inflaatio-odotuksia, ja tämävoi heijastua tulevassa palkka- ja hintakehityk-sessä esimerkiksi kompensaatiovaatimuksinaseuraavissa palkkaneuvotteluissa. Tämä olisihaitallista sekä inflaatio- että työllisyysnäky-mien kannalta. On syytä huomata, että erityises-ti polttonesteiden hintojen nousu on merkinnytreaalitulojen pienenemistä koko euroalueen ta-loudessa, ei vain kotitalouksissa.

Käteisen eurorahan käyttöönotolla voi ollavähäinen tilapäinen vaikutus kuluttajahintojen

nousuvauhtiin, kun hyödykkeiden hintoja mah-dollisesti pyöristetään ylöspäin. Pyöristyksetkuitenkin vastaavasti vähentänevät hintojennousua vastaisuudessa. Lisäksi monia hintojatodennäköisesti pyöristetään myös alaspäin. Pit-källä aikavälillä euron käyttöönotto joka tapauk-sessa vähentää hintojen nousupaineita, kun hin-tojen vertailtavuus paranee ja kilpailu voimis-tuu.

Euroalueen rahatalouden tilakasvua tukeva

Euroopan keskuspankin neuvosto on laskenutohjauskorkojaan vuoden 2001 aikana kahdesti,touko- ja elokuussa. Yhteensä korkoja on alen-nettu ½ prosenttiyksikköä. Perusrahoitusoperaa-

115

110

105

100

95

90

85

801991 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01

1. Valuuttaindeksi1,tammi-maaliskuu 1999 = 100(vasen asteikko)

2. Euron arvo Yhdysvaltain dollareina2

(oikea asteikko)

1 Ennen vuotta 1999 euromaiden valuuttojenkauppapainoinen indeksi.Euron vahvistuessa käyrä nousee.

2 31.12.1998 asti ecun kurssi.

Lähde: Euroopan keskuspankki.

Kuvio 5. Euron kauppapainoinen valuuttaindeksi ja euron dollarikurssi

2

Indeksi

1

Euro / Yhdysvaltain dollari1,5

1,4

1,3

1,2

1,1

1,0

0,9

0,8

6,0

5,5

5,0

4,5

4,0

3,5

3,0

2,5

2,0 1999 2000 2001

1. 3 kk:n euriborkorko2. 12 kk:n euriborkorko3. 10 vuoden keskimääräinen obligaatiokorko

Lähde: Reuters.

Kuvio 4. Euroalueen korkokehitys

2

1

%

3

3VAKIO.p65 11.9.2001, 9:374


tioiden minimitarjouskorko on nyt 4,25 %. Kor-kopäätösten perusteena oli keskipitkän aikavä-lin inflaatioriskien pieneneminen. Rahamarkki-nakorot ovat alentuneet ohjauskorkojen tavoin,osin ennakoiden korkopäätöksiä (kuvio 4).

Rahatalouden tila on euroalueella kokonai-suudessaan suhteellisen keveä, kun markkina-korot ovat melko matalat ja euron ulkoinen arvoalhainen (kuvio 5). Euroalueen M3-rahamääränkasvu on jonkin verran nopeutunut viime kuu-kausina. Se lienee ollut osin seurausta osake-markkinoiden rauhattomuudesta ja korkojenalenemisesta, jotka kumpikin ovat lisänneet lik-vidien pankkitalletusten kysyntää. Luotonannonkasvuvauhti on sen sijaan edelleen hidastunutalkuvuoden aikana.

Suomen talouskasvu hidastuu enemmänkuin keväällä arvioitiin

Suomen kokonaistuotanto kasvoi vuoden 2001alkupuoliskolla selvästi vähemmän kuin Suo-men Pankki keväällä ennusti, ja myös lähitule-vaisuuden kasvunäkymät ovat heikentyneet (ku-vio 6). Kasvu on hidastunut ensisijaisesti vien-nin kasvun taittumisen takia. Euroalueelle suun-tautuvan viennin arvon kasvu pysähtyi jo vuo-den 2000 puolivälissä. Euroalueen ulkopuolellesuuntautuvan viennin arvo sen sijaan kasvoi no-peasti viime vuoden lopulle asti, minkä jälkeense on supistunut (kuvio 7). Lisäksi varastoja onsopeutettu kysyntätilanteen heikkenemiseen.(Suomen Pankin ennusteen tarkistus esitelläänkehikossa 1.)

28262422201816141210864

1998 1999 2000 2001

1. Koko vienti2. Vienti euroalueen ulkopuolelle*3. Vienti euroalueelle*

* Kesäkuun 2001 tiedot perustuvat Suomen Pankin arvioon.Kreikan tietoja ei ole sisällytetty euroalueen lukuihin.

Lähteet: Tullihallitus ja Suomen Pankki.

Kuvio 7. Suomen tavaranvienti alueittain

2

Mrd. mk, kausivaihtelusta puhdistetut tiedot

1

3

10

8

6

4

2

0

-2 1998 1999 2000 2001

1. Kokonaistuotannon kuukausikuvaaja2. Bruttokansantuote

Lähde: Tilastokeskus.

Kuvio 6. Suomen kokonaistuotanto

2

Muutos edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta, %

1

3VAKIO.p65 11.9.2001, 9:375


Taulukko. Suomen huoltotase vuoden 1995 hinnoin sekä inflaatio ja työllisyys

Kevään 2001 ennuste Tilinpito1 Ennusteen tarkistus2000 2001 2002 2000 2001 2002

Prosenttimuutos edellisvuotisesta

Bruttokansantuote 5,7 3,9 3,3 5,7 1,5 2,4Tavaroiden ja palvelujen tuonti 12,8 6,1 5,3 15,7 –3,4 1,2Kokonaistarjonta 7,4 4,5 3,8 8,1 0,3 2,1Tavaroiden ja palvelujen vienti 17,7 6,1 6,1 18,1 –3,5 1,7Kulutus 2,2 2,8 2,6 2,3 2,2 2,3

Yksityinen kulutus 3,0 3,2 2,8 3,0 2,4 2,5Julkinen kulutus 0,4 1,8 2,0 0,7 1,9 2,0

Kiinteät investoinnit 4,8 4,7 4,2 5,5 4,1 2,6Yksityiset kiinteät investoinnit 5,7 5,3 4,6 7,4 4,5 2,7Julkiset kiinteät investoinnit 0,1 0,9 1,5 –5,4 1,3 1,5

Varastojen muutos ja tilastollinen ero,% edellisen vuoden kokonaiskysynnästä –0,2 0,2 –0,3 0,2 –0,2 0,0

Kotimainen kokonaiskysyntä 2,5 3,6 2,5 3,3 2,3 2,3

Inflaatio2, % 3,0 2,5 1,9 3,0 2,7 1,8Työllisyys 1,7 1,4 0,9 1,7 1,0 –0,4Työttömyysaste, % 9,8 9,2 9,0 9,8 9,4 10,01 Kansantalouden tilinpito 12.7.2001.2 Yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi.Lähteet: Tilastokeskus ja Suomen Pankki.

Kehikko 1. Suomen Pankin ennusteen tarkistus:kasvu muodostumassa selvästi ennakoitua hitaammaksi

Suomen Pankin kevään ennusteessa vuoden 2001bruttokansantuotteen kasvuksi arvioitiin 3,9 %.Myös heikompaa kasvua pidettiin mahdollisena,mikäli maailmantalouden ja erityisesti Yhdysval-tain kasvun elpyminen lykkääntyisi. Muutos Suo-men vientinäkymissä onkin johtanut talouskasvunselvästi ennakoitua tuntuvampaan hidastumiseen.

Kevään ennusteessa viennin arvioitiin kasvavantänä vuonna noin 6 %, mutta nyt alkuvuoden ennus-tettua heikomman vientikehityksen ja loppuvuodennäkymien heikentymisen vuoksi viennin ennuste-taan supistuvan 3,5 % (taulukko). Viennin hidastu-minen on koskenut kaikkia päätoimialoja, mutta eri-tyisen voimakasta supistuminen on ollut elektroniik-kateollisuudessa. Viennin määrän odotetaan käänty-vän lievään kasvuun vasta vuoden 2002 ensimmäi-sellä neljänneksellä.

Yksityisen kulutuksen kasvun arvioidaan tänävuonna jäävän vajaan prosenttiyksikön pienem-mäksi kuin aiemmin ennustettiin eli noin 2,5 pro-senttiin. Viimeaikaiset indikaattoritiedot viittaavatkulutuksen kehittyvän keväällä arvioitua vaimeam-min. Toisaalta mm. korkotason alenemisen, hyvänpalkkakehityksen ja veronkevennysten perusteellayksityisen kulutuksen kasvu säilynee kuitenkinkohtuullisena. Kokonaistuotannon kasvun hiipumi-nen näkyy jonkin ajan kuluttua myös investointienhidastumisena. Varastojen sopeutuksen ennuste-taan jatkuvan siten, että varastojen muutoksen ja

tilastollisen eron osuus edellisen vuoden kokonais-kysynnästä muuttuu negatiiviseksi vuonna 2001toisin kuin keväällä arvioitiin. Kaiken kaikkiaankotimaisen kokonaiskysynnän kasvu supistuneetänä vuonna 2,3 prosenttiin ja bruttokansantuotteenkasvu 1,5 prosenttiin.

Työttömyysaste on jatkanut laskuaan kuluvanvuoden ensimmäisellä vuosipuoliskolla, mutta lop-puvuodesta talouskasvun työllisyyttä kohentavavaikutus heikkenee. Parin prosentin talouskasvu eipysty ylläpitämään työttömyyden vähenemistä.Työttömyysasteen aleneminen onkin jo osoittanutpysähtymisen merkkejä, ja työttömyys alkanee li-sääntyä lähitulevaisuudessa.

Loppuvuoden – ja erityisesti ensi vuoden – ta-louskasvu on voimakkaasti sidoksissa siihen, kuin-ka nopeasti maailmankauppa ja varsinkin kotimai-sen tietoja viestintätekniikkasektorin tuotanto el-pyvät. Mikäli sekä ulkomaankauppa että kotimai-nen lopputuotekysyntä kehittyvät verrattain suotui-sasti ja varastojen sopeutus päättyy vuoden 2001jälkeen, BKT:n kasvu kiihtyy ensi vuonna 2,5 pro-sentin tuntumaan. Nopeampikin kasvuvauhti onmahdollinen, sillä viennin kasvu voi yllättää posi-tiivisesti. Toisaalta, jos viennin elpyminen siirtyypitkälle ensi vuoden puolelle, ovat edellytyksetedellä kuvatun kaltaiseen talouskasvun voimistumi-seen uhatut.

3VAKIO.p65 11.9.2001, 9:376


Suomen viennin viimeaikainen heikkousjohtuu suurelta osin elektroniikkateollisuudentuotteiden viennin vähenemisestä. Se heijastaatieto- ja viestintätekniikan toimialojen kehityk-sen maailmanlaajuista heikkenemistä. Maail-mantalouden laskusuhdanne onkin hidastanutSuomen talouskasvua enemmän kuin monenmuun Euroopan maan. Vientikehitys on kuiten-kin ollut heikkoa myös monilla perinteisillävientitoimialoillamme.

Vientikysynnän supistuminen on johtanutteollisuustuotannon vähenemiseen kevään 2001aikana. Eniten on pienentynyt elektroniikka-teollisuuden tuotanto (kuvio 8). Tuotanto on kui-tenkin supistunut myös metsäteollisuudessa,joka on seisokeilla pyrkinyt tukemaan tuottei-densa hintatasoa.

Kotimainen lopputuotekysyntä pysyi vuodenensimmäisellä neljänneksellä varsin vahvana.Erityisesti kone- ja laiteinvestoinnit olivat vilk-kaita, mutta myös yksityinen kulutus lisääntyi.Tämä ei kuitenkaan estänyt kokonaistuotannonkasvuvauhdin hidastumista, kun vienti ja varas-toinvestoinnit heikkenivät.

Loppukevään ja kesän aikana yksityinen ku-lutus näyttää jatkaneen kasvuaan. Kuluttajienluottamusindeksi on tosin heikentynyt tuntuvas-ti, mutta synkistä talousuutisista huolimatta ku-luttajien luottamus omaan talouteensa on edel-leen vahva. Tämä lienee seurausta siitä, ettätulo- ja työllisyyskehitys on ollut melko suo-tuisaa. Työllisyyden kasvu on kuitenkin tänävuonna ollut pitkälti palvelutoimialojen ja jul-kisen sektorin varassa, kun mm. kunnat ovat

160

140

120

100

80

60 1998 1999 2000 2001

1. Elektroniikkateollisuus2. Metalliteollisuus ilman elektroniikkateollisuutta3. Metsäteollisuus

Elektroniikkateollisuudella tarkoitetaanTilastokeskuksen toimialaluokituksen luokkaa DL(sähköteknisten tuotteiden ja optisten laitteidenvalmistus).

Tiedot on puhdistettu kausivaihtelustaSuomen Pankissa.


Kuvio 8. Teollisuustuotannon määrä sektoreittain

2

Indeksi 1999 = 100,kausivaihtelusta puhdistetut tiedot, 3 kuukauden liukuva keskiarvo

1

3

112

110

108

106

104

102

100

98

96 1998 1999 2000 2001

1. Teollisuus2. Palvelut3. Rakentaminen


Kuvio 9. Työllisyyskehitys toimialoittain Suomessa

2

Indeksi 1998 = 100,kausivaihtelusta puhdistetut tiedot, 3 kuukauden liukuva keskiarvo

1

3

3VAKIO.p65 11.9.2001, 9:377


lisänneet työntekijöidensä määrää (kuvio 9). Onodotettavissa, että jatkossa työllisyyskehitys jääaiempaa heikommaksi. Tämä vaimentanee myöskulutuskysynnän kasvua.

Sen lisäksi, että Suomen kokonaistuotantojäi vuoden alkupuoliskolla ennustettua vähäi-semmäksi, ovat myös vuoden jälkipuoliskonkasvunäkymät nyt heikommat kuin kevään en-nusteessa. Koko vuoden kasvu näyttää siten jää-vän 1½ prosentin tuntumaan. Maailmantalou-den nykyisten näkymien sekä mm. teollisuudenluottamusindeksin perusteella myös tätä hei-kompi kehitys on mahdollinen.

Suomen tulevan talouskehityksen arviointiavaikeuttaa tietoja viestintätekniikan toimi-alojen merkityksen kasvu viime vuosina. Näi-den toimialojen kasvunäkymät voivat muuttuanopeasti ja voimakkaasti – kuten viime aikoinaon nähty – mm. teknisen kehityksen myötä. Täl-lä hetkellä erityistä epävarmuutta tuo televies-tintäalalla meneillään oleva tekniikan murros-vaihe, jonka kestosta ja tarkoista seurauksistaei edes alan yrityksillä ole selkeää käsitystä.Lisäksi alan tuotanto liikkuu herkästi maastatoiseen, mikä osaltaan hankaloittaa Suomen ko-konaistuotannon ennustamista. Suuretkin en-nustevirheet molempiin suuntiin ovat mahdolli-sia.

Inflaatio hidastuu myös Suomessa

Inflaatio on pysynyt Suomessa melko nopeana.Loppukeväästä 2001 inflaatiota kiihdytti erityi-sesti elintarvikkeiden hintojen nousu, joka joh-tui lähinnä Euroopassa ilmenneistä eläintaudeis-ta. Myös energia kallistui loppukeväästä. Kesä-heinäkuussa kuluttajainflaatio kuitenkin hidas-tui, kun energian hinta jälleen laski.

Kuten euroalueella myös Suomessa kulutta-jahintojen nousuvauhdin ennakoidaan vähitellenhidastuvan tämän vuoden jälkipuoliskolla jaensi vuonna. Öljyn hinnan vakautuminen, elin-tarvikekriisien vaikutusten odotettu pienenemi-nen sekä talouskasvun hidastuminen vähentävätinflaatiopaineita.

Suomen Pankki ennusti keväällä kuluttaja-hintojen olevan tänä vuonna keskimäärin 2,5 %korkeammat kuin vuonna 2000, kun niitä mita-taan yhdenmukaistetulla kuluttajahintaindeksil-lä. Nykyisen informaation valossa tähän ennus-teeseen ei ole syytä tehdä suuria muutoksia.

Ensi vuonna kuluttajahintainflaatio hidastuneeedelleen ja jäänee alle 2 prosentin.

On mahdollista, että lyhyellä aikavälillä in-flaatio osoittautuu ennustettua nopeammaksi.Energian hinta on tuottanut yllätyksiä jo pit-kään, ja sama pätee elintarvikkeiden hintoihin.Lisäksi aloilla, joilla tuottavuuden kasvu on hi-dasta – erityisesti palveluissa – palkkaratkaisutsaattavat ylläpitää hinnannousupaineita kysyn-nän heikkenemisestä huolimatta. (Työn tuotta-vuuden kehitystä talouden eri toimialoilla tar-kastellaan kehikossa 2.) Myös käteisen euro-rahan käyttöönotto voi kiihdyttää inflaatiotaSuomessa samaan tapaan kuin euroalueella ko-konaisuutena, mutta tämä vaikutus jäänee pie-neksi ja väliaikaiseksi, kunhan tavaroiden ja pal-velujen tarjoajat eivät käytä uuden rahan käyt-töönottoa verukkeena hintojensa kohottamisel-le. Tämänkaltainen toiminta heikentäisi euronmainetta taloutta vakauttavana tekijänä.

Samoin kuin euroalueella myös Suomessalikvidien rahaerien kasvuvauhti on nopeutunutviime kuukausina. Luottokannan kasvuvauhtion puolestaan pysynyt kohtuullisena. Uusienasuntoluottojen nostot ovat lisääntyneet, mikäon osoitus asuntomarkkinoiden vilkkaudestaloppukevään ja kesän aikana talousnäkymienheikkenemisestä huolimatta. On todennäköistä,että tilanne asuntomarkkinoilla rauhoittuu lähi-tulevaisuudessa. Merkittävää asuntojen hintojenlaskua ei kuitenkaan näytä olevan tulossa, silläkorot ovat pysyneet alhaisina. Lisäksi uusienasuntojen rakentamisen väheneminen ylläpitäähintatasoa. Laskusuhdanteen pitkittyminen taisyveneminen sekä työttömyyden ennustettuasuurempi kasvu voisivat kuitenkin vaikuttaa sel-västi myös asuntojen hintakehitykseen.

Yritysten huonontuneet tuloksetsupistavat nopeasti budjettiylijäämiä

Julkisen talouden ja erityisesti valtiontaloudentasapaino on parin viime vuoden aikana kohen-tunut Suomessa ennustettua nopeammin. Yllä-tysten takana on ollut pääasiassa kaksi tekijää:yritysten ennakoitua paremmat tulokset ja pörs-sikurssien noususta syntynyt optiotulojen ja luo-vutusvoittojen nopea lisääntyminen. Nyt kehi-tys on kääntynyt toiseen suuntaan. Kansainväli-sen suhdannetilanteen heikennyttyä julkisen ta-louden veropohja on kaventumassa nopeasti,

3VAKIO.p65 11.9.2001, 9:378


Kehikko 2. Tuottavuuskehityksessä suuria eroja toimialoittain

Suomen talouden kasvuvauhti on ollut viimevuosina nopeaa monien muiden maiden kehi-tykseen verrattuna. Vaikka työpanoksen kas-vu on ollut ripeää, merkittävä osa kasvusta onsaatu aikaan tuottavuutta lisäämällä. Yksityi-sessä sektorissa työn tuottavuus (tuotanto jaet-tuna työtuntien määrällä) kasvoikin vuosina1996–2000 keskimäärin 3,5 % vuodessa. Tuot-tavuuden kasvu ei kuitenkaan ole ollut histo-riallisesti tarkasteltuna erityisen nopeaa, sillävuosien 1981–1985 aikana tuottavuus kasvoikeskimäärin liki 4 % ja 1990-luvun alkupuo-lella keskimäärin 4,5 % vuodessa. Siten työntuottavuuden kasvu on itse asiassa viime vuo-sina hidastunut. Samanaikaisesti toimialojenväliset erot tuottavuuden kasvussa ovat olleetpoikkeuksellisen suuria (taulukko). Onkinniin, että suuressa osassa Suomen taloutta tuot-

Taulukko. Työn tuottavuuden kasvu toimialoittain

1991–1995 1996–2000 1998 1999 2000Prosenttimuutos edellisvuotisestaYksityinen sektori 4,5 3,5 3,7 1,7 5,5siitäTeollisuus 6,9 6,1 5,7 6,3 10,0 Teollisuus pl. elektroniikkateollisuus 6,4 2,5 1,1 2,5 3,3 Elektroniikkateollisuus 10,9 19,2 27,2 16,3 29,2Rakentaminen 0,5 0,0 0,9 –5,8 –2,3Kauppa, ravitsemus ja majoitus 1,5 2,5 5,9 1,9 3,0Rahoitus 1,4 12,5 –3,1 28,9 8,0Posti- ja teleliikenne 6,1 12,9 14,8 17,0 10,1


tavuuden kasvu oli 1990-luvun jälkipuoliskol-la huomattavasti aiempaa hitaampaa (kuvio).

Muutaman kasvutoimialan menestys on si-ten peittänyt alleen muiden toimialojen tuotta-vuuden kasvun hidastumisen. Ensin mainituis-ta erityisesti elektroniikkateollisuuden nousuviime vuosikymmenellä lienee ainutkertainenilmiö Suomen taloudessa. Sen osuus viennistäon kasvanut yli 30 prosenttiin, ja sen vaikutuskokonaistuotannon kasvuun on ollut viimevuosina tuntuva. Toimialan tuottavuuden kas-vu oli 1990-luvulla reilusti yli 10 % vuodessa.Matkapuhelimien käytön laajeneminen onmyös lisännyt posti- ja teleliikenteen tuotan-toa. Teleliikenteessä on huomattavat tuotannonlaajuuteen liittyvät edut, joten kysynnän kas-vu on näkynyt työn tuottavuuden ripeänä li-sääntymisenä. Rahoitus- ja vakuutustoimin-

150

140

130

120

110

100

90 1991 92 93 94 95 96 97 98 99 00

1. Yksityinen sektori2. Yksityinen sektori ilman elektroniikkateollisuutta,

rahoitusta ja posti- ja teleliikennettä


Kuvio. Työn tuottavuus Suomen yksityisellä sektorilla

2

Indeksi 1991 = 100

1

3VAKIO.p65 11.9.2001, 9:379


nassa uuden tekniikan, kuten maksupäätteidenja Internet-yhteyksien, merkitys on huomatta-va. Kun lisäksi erilaisten rahoituspalvelujenkysyntä on lisääntynyt, työn tuottavuus on kas-vanut tälläkin alalla erittäin nopeasti 1990-luvun jälkipuoliskolla.

Hitaasti tuottavuuttaan kasvattaviin toimi-aloihin ovat perinteisesti lukeutuneet erilaisetpalvelut, joissa tekniikan hyödyntämismahdol-lisuudet ovat rajalliset. Myös rakentamisessatyön tuottavuuden kasvu on ollut vaatimaton-ta. Hitaasti tuottavuuttaan kasvattavien alojenjoukkoon on viime vuosina tullut myös useitateollisuuden aloja, erityisesti metalliteollisuu-den alatoimialoja.

Parina viime vuonna tuottavuuden kasvuon vaihdellut suhdanneluonteisesti. Teollisuu-dessa (ilman elektroniikkateollisuutta) Aasianja Venäjän kriisit vaimensivat tuotannon ja sa-

malla tuottavuuden kasvua vuonna 1998. Kokoyksityisen sektorin työn tuottavuuden kasvuoli samaan aikaan selvästi nopeampaa. Tuotta-vuuden kasvun nopeutuminen vuonna 2000johtui ainakin osin siitä, että tuolloin palaudut-tiin aiemmasta heikohkosta kehityksestä. Tilas-tokeskuksen ennakkotietojen mukaan vuosi2000 oli yrityksille erinomainen tuottavuudenkasvettua peräti 5,5 %, ja monet muutkin teki-jät tukivat yritysten kannattavuutta.

Vuonna 2001 yksityisen sektorin tuottavuu-den kasvun arvioidaan hidastuvan tuntuvasti.Tämä johtuu ennen kaikkea muutamasta vien-titoimialasta; elektroniikkateollisuuden lisäksituottavuuden kasvu jäänee vaatimattomaksimyös metsäteollisuudessa. Vaikka tuottavuus-erot toimialojen välillä tänä vuonna kaventu-vatkin, on ilmeistä, että ne kasvavat uudelleenSuomen vientimarkkinoiden elpyessä.

kun pörssikurssit ovat alentuneet ja yritystentulokset huonontuneet.

Vuoden 2001 budjettiylijäämien arvioidaannyt jäävän vain vähän pienemmiksi kuin kevääl-lä ennustettiin, sillä veropohjan muutokset nä-kyvät veronkannossa vasta jonkin ajan kuluttua.Yritysten tuloksien heikkeneminen sekä talous-ongelmien heijastuminen kotimarkkinoille jatyöllisyyteen näkyvät julkisen talouden tasapai-nossa selvemmin vasta ensi vuonna. Kotimaisenkysynnän ja palkkasumman kasvun hidastumi-sella on kuitenkin olennaisesti pienempi vaiku-tus valtiontalouteen kuin yritysten tulosten heik-kenemisellä. Valtiontalouden tasapainon kannal-ta on siten keskeistä, mitä yritysten tuloskehi-tykselle tulee lähivuosina tapahtumaan.

Yritysten tulokset ovat olleet vuoden alku-puoliskolla arviolta keskimäärin 10–20 % edel-lisvuotisia pienemmät. Jos tulokset edelleenheikkenevät loppuvuodesta samaa vauhtia kuinalkuvuodesta eikä tilanne ensi vuonna merkit-tävästi kohene, yritysten tulokset palautuvat 3–4 vuoden takaiselle tasolle. Tämänsuuruinen tu-losten pieneneminen yhdistettynä kasvun jatyöllisyyden heikkenemiseen johtaisi siihen,että valtiontalous suhteessa BKT:hen olisi ensivuonna vain lievästi ylijäämäinen.

Valtiontalouden rakenteellinen ylijäämänäyttää kuitenkin suhteellisen vahvalta. Kunpoikkeuksellisten tekijöiden – yritysten hyvän

tuloskehityksen, optiotulojen ja luovutusvoitto-jen – arvioidaan lisänneen julkisen talouden yli-jäämää vuonna 2000 runsaat 2 prosenttiyksik-köä suhteessa BKT:hen, valtiontalouden raken-teellinen ylijäämä on ollut tällöin noin 2 % suh-teessa BKT:hen. Valtiontalouden rakenteellisenylijäämän on mahdollistanut tiukahkona pysy-nyt menotalous. Viime vuosina budjettimenoteivät tosin ole pysyneet menokehysten mukai-sina, mutta etääntyminen ei ole kuitenkaan ol-lut kovin merkittävää. Tämä on johtunut osittainsiitä, että työllisyyden koheneminen ja korko-menojen pieneneminen ovat antaneet tilaa muil-le menoille.

Hallituksen talousarvioesitys vuodeksi 2002poikkeaa vain vähän keväällä 2001 päivitetystämäärärahakehyksestä. Budjettiesityksen loppu-summaksi muodostui 35,3 mrd. euroa (209,6mrd. markkaa). Valtio suuntaa hieman aiemminarvioitua enemmän varoja investointeihin. Muil-ta osin budjetin painotukset pysyvät määräraha-kehysten mukaisina. Yhteensä budjetin muutkuin velanhoitomenot kasvavat 4,3 % tämänvuoden varsinaisen ja lisätalousarvion mukai-sesta tasosta. Tuloperusteiden muutokset nou-dattavat syksyn 2000 työmarkkinaratkaisun yh-teydessä sovittua linjaa. Palkansaajien verotustaesitetään kevennettäväksi vuositasolla noin 565milj. euroa (noin 3,4 mrd. markkaa). Valtion vel-kaa arvioidaan lyhennettävän 0,7 mrd. euroa.

3VAKIO.p65 11.9.2001, 9:3710


Talousnäkymien muuttumisen myötä valtionvelkaantuminen tulee vähenemään lähivuosinaselvästi hitaammin kuin viime vuosina on koet-tu ja aiemmin arvioitiin. Menossa oleva lasku-suhdanne osoittaa hyvin, mihin ongelmiin val-tiontaloudessa olisi jo nyt jouduttu, jos menojaolisi aikaisempina vuosina kasvatettu ylijäämientilapäisen kasvun myötä. Kun veropohja on huo-mattavan suhdanneherkkä, on menojen mitoi-tuksessa jatkossakin noudatettava varovaisuut-ta. Näin ollen menojen lisäämistä suhdannesyis-tä on nyt syytä välttää. Valtiontalouden raken-teellisen ylijäämän ansiosta menoja ei myöskääntarvitse leikata kasvu- ja vakaussopimuksenedellyttämän tasapainon ylläpitämiseksi. Pitkäl-lä aikavälillä on väestön ikääntymisen aiheutta-miin menoihin varautumisen takia olennaisen

tärkeää, että valtiontaloudessa pysyy selvä ra-kenteellinen ylijäämä.

Väestön ikääntymisen aiheuttamien meno-paineiden lisäksi myös tulopohjan kehityksellätulee olemaan keskeinen merkitys budjettitasa-painon kannalta pitkällä aikavälillä. Lähellä elä-keikää olevien määrän kasvaessa nopeasti ovaterityisen tärkeitä ne toimenpiteet, joilla saatai-siin työikäiset pysymään työmarkkinoilla jatyöllistettyinä mahdollisimman pitkään. Työllis-tämismahdollisuuksia voidaan parantaa mm.pienentämällä jatkuvasti suurena pysyttelevääverokiilaa. ■

• Asiasanat: inflaatio, rahapolitiikka, taloudel-linen tilanne

3VAKIO.p65 11.9.2001, 9:3711


K

Makrosokit pohjoismaisten pankkikriisien syinä

Jarmo Pesolavanhempi ekonomisti

rahoitusmarkkinaosasto14.8.2001

olmessa Pohjoismaassa –Suomessa, Norjassa ja Ruotsis-sa oli syvä pankkikriisi 1990-luvun alussa. Monet pankitjoutuivat rahoitusvaikeuksiin,ja niiden vakavaraisuuden tur-vaamiseksi tarvittiin julkisiapääomatukia. Lopuksi ongel-mapankit sulautettiin muihinpankkeihin tai kansallistettiin.Suomessa julkinen pankkitukioli noin 7 % BKT:stä. Norjassa ja Ruotsissa seoli jonkin verran pienempi.1

Luottotappiot olivat pankkikriisin aikana tär-kein syy pohjoismaisten pankkien tappioiden no-peaan kasvuun ja pääomien vähäisyyteen, koskatuolloin realisoitui paljon suuria luottoriskejä.

määrä oli Ruotsissa 8 % ja Suomessa miltei 6 %luottokannasta (kuvio 1). Pankkien asiakkaidentaloudellisen tilanteen ja luottotappioiden välinentiivis yhteys voidaan nähdä, kun verrataan luot-totappioiden (kuvio 1) ja yritysten konkurssien(kuvio 2) ajoittumisia kussakin maassa.

Tämä artikkeli perustuu tutkimukseen Poh-joismaiden (Islantia lukuun ottamatta) pankki-kriisien syistä. Tutkimuksessa käytettiin ekono-

Tasapainoinen ja ennakoitavissaoleva talousympäristö onrahoitusjärjestelmän vakaudenkannalta ensiarvoisen tärkeä.EMU-jäsenyyden uskotaantukevan myönteistä talous-kehitystä ja auttavan siten tämänpäämäärän saavuttamisessa.Rahoitusjärjestelmän haavoittu-vuuden vähentämiseksi tarvitaanpuolestaan rahoitusmarkkinoidensääntelyä.

metrista mallia, joka selventäämakrotaloudellisten tekijöidenmerkitystä kriisien aiheuttaji-na. Tutkimus tehtiin SuomenPankin tutkimusosastolla syk-syllä 2000.2

Rahoitusjärjestelmänhaavoittuvuuden jataloudellisten sokkienvaikutus toisiinsa

Pankkikriisien makrotaloudellisten syiden tun-nistamiseksi tutkimuksessa käytettiin seuraavaayksinkertaista lähestymistapaa: pankkikriisi –jota mitataan pankkien luottotappioiden määrä-nä suhteessa luottokantaan – syntyy kahden te-kijän yhteisvaikutuksesta siten, että haavoittu-vaan rahoitusjärjestelmään kohdistuu taloudel-linen sokki.

Kriisin puhkeaminen edellyttää kumpaakintekijää. Se, milloin kriittinen piste saavutetaan,riippuu tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Jos esi-merkiksi rahoitusjärjestelmä on erittäin haavoit-tuva, melko lieväkin sokki voi aikaansaada krii-sin.3 Kriisin erilaista todennäköisyyttä eri tilan-teissa on kuvattu taulukossa 1.

1 Koskenkylä 2000 s. 7.2 Pesola 2001.3 Bell ja Pain (2000) esittävät tästä käytännön esimer-kin: Kristallimaljakko on molekyylirakenteensa vuoksihauras. Tämä ei ole ongelmallista (ts. ei aiheuta kriisiäeli maljakon rikkoutumista), ellei maljakkoon osu riit-tävän voimakas isku (sokki).

Taulukko 1. Kriisin todennäköisyys

Rahoitus-järjestelmän Sokki Heikko Voimakashaavoittuvuus

Vähäinen Epätodennäköinen Mahdollinen

Suuri Mahdollinen Todennäköinen

3PESOLA.p65 11.9.2001, 9:3812

Pahimpana kriisivuonna 1992 luottotappioiden


Makrotalouden kannalta rahoitusjärjestel-män haavoittuvuutta voidaan mitata kokonais-velkaantuneisuudella, joksi määritellään pank-kien luottokannan osuus BKT:stä. Pankkienasiakkaiden velkaantuneisuus tai vakavaraisuusolisi parempi rahoitusjärjestelmän haavoittuvuu-den indikaattori, mutta kummastakaan ei olesaatavissa riittävästi tilastotietoja.

Taloudellisen sokin voi aiheuttaa odottama-ton muutos jossakin pankkien asiakkaiden kan-nalta tärkeässä muuttujassa. Tällaisia muuttujiaovat liikevaihto tai tulojen määrä, tuotteiden hin-nat, kustannus- tai korkotaso. Negatiivinen sok-ki voi myös käynnistää velkadeflaation, jossavelan nimellismäärä pysyy ennallaan mutta odo-tettavissa olevat tulot vähenevät.

Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään empii-risesti ne makrotaloudelliset sokit, jotka laukai-sivat kriisejä haavoittuvissa rahoitusjärjestelmis-sä. Tutkimusaineisto käsittää neljän Pohjois-maan eli Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin

tietoja 1980- ja 1990-luvuilta. Ekonometrinenestimointi tehtiin vuotuisia tilastoja ja paneeli-aineistoa käyttäen. Estimoitu malli esitelläänartikkelin lopussa olevassa kehikossa.

Velkaantuneisuus lisääntyi nopeasti1980-luvullaVelkaantuneisuuden lisääntyminen kuvastaarahoitusjärjestelmän muuttumista aiempaa haa-voittuvammaksi. On selvää, että jos pankinasiakas – yritys tai kotitalous – on pahoin vel-kaantunut, se ei kykene sopeutumaan makrota-loudelliseen sokkiin yhtä hyvin kuin vähemmänvelkaantunut asiakas. Kun yritykset menevätkonkurssiin tai kotitaloudet eivät pysty maksa-maan velkojaan takaisin, tämä luottoriskien rea-lisoituminen aiheuttaa pankeille luottotappioita.Talouden velkaantuneisuuden astetta voidaanmyös vertailla eri ajankohtina tai suhteessa mui-den talouksien velkaantuneisuuteen. Kun koko-naisvelkaantuneisuus on suuri, luottoriskien rea-

10

8

6

4

2

0

-2 1982 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98

1. Tanska2. Suomi3. Norja4. Ruotsi

Lähde: Pohjoismaiset keskuspankit.

Kuvio 1. Pankkien luottotappiot suhteessa luottokantaan

%

2

1

3

4

2,5

2,0

1,5

1,0

0,5

0,0 1982 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98

1. Tanska2. Suomi3. Norja4. Ruotsi

Lähde: Pohjoismaiset keskuspankit.

Kuvio 2. Yritysten konkurssit suhteessa maan väkilukuun

konkurssit / 1 000 asukasta

21

3

4

3PESOLA.p65 11.9.2001, 9:3813


lisoitumisen todennäköisyys on suurempi kuinsilloin, kun kokonaisvelkaantuneisuus on vähäi-nen.

Kokonaisvelkaantuneisuus on Pohjoismais-sa vaihdellut huomattavasti (kuvio 3). Se oliyleensä suhteellisen vähäistä 1960- ja 1970-luvulla, mutta 1980-luvulla se alkoi kasvaa(Ruotsissa jonkin verran aikaisemmin).BKT:hen suhteutettu kotimainen luottokantakasvoi Suomessa ja Ruotsissa noin 90 prosent-tiin ja pieneni sen jälkeen nopeasti. Velkaantu-neisuuden muutokset olivat kaikkein voimak-kaimpia Suomessa ja lievimpiä Tanskassa. Kai-kissa Pohjoismaissa velkaantuneisuus on jäänytselvästi suuremmaksi kuin se oli 1980-lukuaedeltävinä vuosina.

Useiden tutkimustulosten mukaan pankkienpoikkeuksellisen nopeasta luotonannon kasvus-ta voi seurata, että luottotappiot lisääntyvät ra-justi. Luottotappioiden nopea kasvu on erittäintodennäköistä etenkin silloin, kun luotonannon

kasvu johtuu luotontarjonnan muuttumisesta si-ten, että pankit ovat aiempaa halukkaampiamyöntämään lainoja. Tällöin pankit saattavatalentaa uusien lainojen korkoja ja löyhentää lai-nanottajille asettamiaan luottokelpoisuuskritee-rejä.4 Näin todennäköisesti kävi myös Pohjois-maissa ennen pankkikriisien alkamista.

Huonosti organisoitu rahoitusmarkkinoidenvapauttaminen eli liberalisointi johtaa laajaltisaatujen kokemusten mukaan usein pankkikrii-siin. Kun rahoitusmarkkinat liberalisoidaanmaassa, jossa pankkiala on ollut erittäin tiuk-kaan säännelty, seurauksena on usein luotonan-non voimakas kasvu. Tiukan sääntelyn maissaluottokanta suhteessa BKT:hen on yleensä huo-mattavasti pienempi kuin maissa, joissa rahoi-

4 Sen sijaan sellainen luotonannon kasvu, joka johtuulainanottajien lainankysynnän tai kannattavuuden muu-toksesta ei välttämättä aiheuta luottotappioiden kasvua(Keeton 1999 s. 61–63).

Kuvio 3. Kokonaisvelkaantuneisuus Pohjoismaissa:pankkien kotimaiset luotot suhteessa BKT:hen

SuomiTanska

% %

RuotsiNorja

% %

100

80

60

40

20

100

80

60

40

20

100

80

60

40

20

100

80

60

40

20

1959 63 67 71 75 79 83 87 91 95 99

Lähde: IMF, International Financial Statistics.

1959 63 67 71 75 79 83 87 91 95 99

1959 63 67 71 75 79 83 87 91 95 99 1959 63 67 71 75 79 83 87 91 95 99

3PESOLA.p65 11.9.2001, 9:3814


tusmarkkinoiden sääntely on löyhempää. No-peasta liberalisoimisesta seuraa, että pankkienasiakkaat pyrkivät lisäämään lainanottoaan ri-peästi kohti muuttunutta optimaaliseksi katso-maansa määrää. Pankkijärjestelmä on näin ol-len riskialtteimmillaan silloin, kun rahoitus-markkinoiden sääntelyn purku ja makrotalou-dellinen ympäristö yhdessä luovat edellytyksetluotonannon kestämättömän voimakkaalle kas-vulle. Pohjoismaissa rahoitusmarkkinat libera-lisoitiin 1980-luvulla ennen 1990-luvun pank-kikriisejä ja juuri ennen maailmanlaajuista ta-louden nousukautta. Tanskassa liberalisointi ta-pahtui jonkin verran aikaisemmin kuin muissaPohjoismaissa.

Monet pohjoismaiset pankit kokivat, että nii-den oli pakko kasvattaa luotonantoaan aggres-siivisesti, jotta ne pystyisivät säilyttämään kil-pailuasemansa uudessa liberalisoidussa ympä-ristössä. Aggressiiviseen luotonantoon liittyi ris-kinoton huomattava lisääminen. Sääntelyn pur-kamisen alkaessa suomalaisten, norjalaisten jaruotsalaisten pankkien omat pääomat olivat suh-teellisen vähäiset, joten niiden kyky kestää ne-gatiivisista taloudellisista sokeista aiheutuvialuottotappioita oli huono. Tämä seikka yhdistet-tynä talletussuojajärjestelmien asiakkaille tar-joamaan turvaan kannusti pankkeja lisäämäänriskinottoaan.5

Talletussuojajärjestelmillä (joita oli Suomes-sa ja Norjassa) ei kuitenkaan ollut varaudutturiittävien resurssien laajan, koko rahoitusjärjes-telmään vaikuttavan kriisin eli systeemikriisinaiheuttamien tappioiden kattamiseen. Näin ol-len implisiittinen (mutta ilmeinen) valtion takuupankkitoiminnalle saattoi olla lisäkannustin vie-lä suurempaan riskinottoon ja moraalikatoon.

On näyttöä siitä, että suomalaisten pankkienasiakkailleen asettamien luottokelpoisuusvaati-musten löyhentäminen mahdollisti velkaantu-neisuuden nopean kasvun ainakin osittain.Useissa tutkimuksissa on todettu, että yksi kes-keinen syy vuosien 1992–1994 valtaviin luotto-tappioihin oli pankkien aiempi kova kilpailumarkkinaosuuksista. Tässä kilpailussa riskin-oton lisääminen oli suureksi osaksi tarkoituksel-

lista.6 Norjassa luottotappioita kasvatti todennä-köisesti rahoitusmarkkinoiden liberalisointi yh-dessä pankkien hallintojärjestelmien puutteidenkanssa. Lisäksi pankkien riskinotto oli huomat-tavaa ja luotonantoon liittyi toisinaan suoranai-sia petoksia.7

Talouden taantumaa ja pankkikriisejä edel-tänyt tilanne Pohjoismaissa täyttää lisääntyvänluotontarjontahalukkuuden tunnusmerkit. Täl-laisen vaikutuksen riittää aikaansaamaan jo yk-sin se, että pankkien luotonanto perustui kestä-mättömiin vakuusarvoihin. On myös viitattu va-rallisuuskuplaan, joka sai aikaan vakuusarvojenhuomattavan nousun Pohjoismaissa.8 Tässä yh-teydessä vakuusarvot kasvoivat kestämättömänsuuriksi ja romahtivat lopuksi.

Vakavia makrotaloudellisia sokkeja1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussaTutkimusmallissa käytettiin rahoitusjärjestel-män haavoittuvuuden mittarina viivästettyä ko-konaisvelkaantuneisuutta. Velkaantuneisuudenkatsottiin lisäävän luottotappioita.

Talouden toimijoiden suunnitelmat perustu-vat vallitseviin oloihin, talousnäkymiin ja odo-tuksiin. Tutkimuksessa oletettiin, että BKT:nkasvunäkymät edustavat yleisesti ottaen odotet-tavissa olevia tuloja. Odotettavissa olevat tulotpuolestaan vaikuttavat investointi- ja lainanot-tosuunnitelmiin eli tulevaan velkaantuneisuu-teen. Tutkimuksessa oletettiin edelleen, ettäaiempi velkaantuneisuus oli päätöksiä tehtäes-sä tiedossa.

Odotukset ovat erittäin keskeinen tekijä tut-kimuksessa käytetyn yllätysmuuttujan kannal-ta. Yllätykselliset makrotaloudelliset sokit joh-tavat siihen, että toteutunut kehitys poikkeaaodotuksista. Vaikka talouden toimijat yrittäisi-vät sopeutua sokkeihin muuttamalla toimintaan-sa ja suunnitelmiaan, sokkien vaikutukset näky-vät konkurssien ja luottotappioiden määrissä.

Tutkimuksessa sovelletussa ekonometrisessamallissa käytettiin Pohjoismaita koskeviaOECD:n ennusteita kuvaamaan odotuksiaBKT:n määrän ja hinnan prosenttimuutoksista.OECD:n ennusteiden voidaan katsoa edustavan

5 Drees ja Pazarbasioglu (1998, s. 15–21) esittävät yh-teenvedot pohjoismaisten pankkikriisien keskeisimmis-tä syistä.

6 Esim. Vihriälä 1997 s. 130–133 ja Nyberg ja Vihriälä1994 s. 12.7 Ongena, Smith ja Michalsen 2000 s. 6.8 Koskenkylä 2000 s. 4.

3PESOLA.p65 11.9.2001, 9:3815


yleisiä odotuksia. Ennusteet julkistetaan hyvis-sä ajoin ennen ennusteperiodin alkua, ja asian-omaisten maiden tiedotusvälineet ja asiantunti-jat siteeraavat ja kommentoivat niitä laajalti.

Ekonometrisessa analyysissä käytettiin(makrotaloudellisena) yllätysmuuttujana kunkinmuuttujan odotetun ja toteutuneen arvon erotuk-sesta muodostettua aikasarjaa. Tässä tapaukses-sa odotettua arvoa edustaa OECD:n edellisenävuonna julkistama ennuste ja toteutunutta arvoaedustavat kunkin maan toteutuneet BKT-luvut.

Kuviosta 4 havaitaan, että OECD ennustiBKT:n kasvun suurimmat muutokset huonosti.BKT:n voimakasta supistumista Suomessa jaRuotsissa 1990-luvun alussa ei kuitenkaan ylei-sestikään kyetty ennakoimaan, joten OECD:nennuste ei suinkaan ollut ainoa epäonnistunut.

Tutkimuksessa oletettiin edelleen, että posi-tiivinen BKT-yllätys (BKT:n toteutunut kehityson odotettua parempi) vähentää luottotappioi-den määrää, sillä silloin tulot kehittyvät odotet-tua suotuisammin. Negatiivinen yllätys puoles-taan lisää luottotappioita.

BKT:n kasvun lisäksi korot, valuuttakurssitja ulkomaankaupan vaihtosuhde ovat muita odo-tuksien muodostumisen kannalta merkittäviämuuttujia. Näistä muuttujista ei kuitenkaan olesaatavissa säännöllisiä, julkistettuja ennusteita.Jos oletetaan, että näiden muuttujien käyttäyty-minen noudattaa satunnaiskulkua, voidaan kui-tenkin väittää, että on rationaalista odottaa nii-den pysyvän ennallaan, mistä seuraa, että mitkätahansa muutokset muuttujien arvoissa tulevatyllätyksenä. Tällä perusteella tutkimuksessa ole-tettiin, että korkojen nousu tai valuutan arvontai ulkomaankaupan vaihtosuhteen heikkenemi-nen kasvattaa luottotappioita.

Tiukan sääntelyn oloissa korkojen ja valuut-takurssien voidaan odottaa pysyvän ennallaan.Sääntelyn aikana korot olivat Pohjoismaissaerittäin jäykät ja valuuttakurssit oli yleensä si-dottu valuuttakoreihin. Odotusten muodosta-mistapa ei yleensä muutu kovin nopeasti. Korotvapautettiin sääntelystä Suomessa, Norjassa jaRuotsissa 1980-luvun jälkipuoliskolla. Samojenmaiden valuutat sidottiin ecuun vuosina 1991 ja

Kuvio 4. Toteutunut BKT:n muutos ja OECD:n ennuste

SuomiTanska

RuotsiNorja

8

4

0

-4

-8

8

4

0

-4

-8

8

4

0

-4

-8

8

4

0

-4

-8

1982 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98

1. BKT:n muutos, %2. OECD:n ennuste

Lähde: OECD:n taloudelliset katsaukset.

1982 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98

1982 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 1982 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98

1

2

1

2

2

1

1

2

% %

% %

3PESOLA.p65 11.9.2001, 9:3816


1992 ennen kuin maat siirtyivät kelluvan valuu-tan järjestelmään vuoden 1992 loppupuolella.Kun jännitys valuuttamarkkinoilla kasvoi 1990-luvun alussa, korot nousivat huomattavasti –mikä oli sokki monille velkaantuneille – eten-kin Ruotsissa ja Suomessa.

BKT:n kasvunäkymien vaihteluiden ei nor-maalisti pitäisi vaikuttaa luottotappioiden osuu-teen luottokannasta. Ripeän talouskasvun aikoi-na luottokelpoisuusvaatimuksia saatetaan kui-tenkin löyhentää, mikä voi johtaa luotonannonvoimakkaaseen kasvuun ja luottotappioiden li-sääntymiseen. On mahdollista, että jos vallitseehuomattava informaatioepäsymmetria (pankeil-la heikommat tiedot kuin niiden asiakkailla), jopelkät odotukset poikkeuksellisen vahvasta ta-louskasvusta saattavat panna alulle luotonannonvoimakkaan kasvun. Kun pankkien luottokel-

poisuusselvitysresurssit joutuvat lujille, lainojasaatetaan myöntää sellaisillekin lainanottajille,joilla ei ole aikomustakaan maksaa niitä takai-sin. Tällaisissa tapauksissa luottotappioidensyntymiseen ei tarvita aitoja sokkeja. Tämänkaltaisia luotonannon poikkeuksellisen voimak-kaita kasvuedellytyksiä edustavana muuttujanamallissa käytettiin viivästettyä BKT:n kasvu-vauhtia. Pankkikriisiä edeltänyt luotonannonkasvu oli erityisen voimakasta Suomessa ja Nor-jassa (kuvio 3).

Vakavassa taloudellisessa taantumassa voisyntyä noidankehä, jossa konkurssit ja luotto-tappiot aiheuttavat yhä uusia konkursseja jaluottotappioita, kunnes lopputuloksena on pank-kikriisi. Viivästetty selitettävä muuttuja (luotto-tappiot) voi sisältää tietoa joistakin tällaisistanoidankehävaikutuksista. Selitettävän muuttu-

Kehikko. Malli ja estimointitulos ajanjaksolta 1983–1998

DYLRQ

YLYSYQLLLL

**)4.4(1

11

**)4.5(1

1**)1.6(

5**)6.3(

1**)9.8(

0.1)(3.0)(2.01.05.0 ��

�

�

�

�

�

��

Seuraavassa esitetään Pohjoismaita koskevaavuotuista paneeliaineistoa käyttäen estimoituluottotappioyhtälö (t-testisuureet suluissa ker-toimien alla). Estimoinnissa on käytetty SUR-

tekniikkaa (seemingly unrelated regression).Siinä on maakohtaisesti kullakin selitettävällämuuttujalla toisistaan riippumattomat selittävätmuuttujat.

Selitysaste (korrelaatiokerroin) on tyydyttä-vä, viivästettyjen muuttujien kertoimien mer-kit ovat odotetut ja kaikki kertoimet ovat ti-lastollisesti merkitseviä.

Lisäksi paneeliestimoinneissa tulostuvatmaavakiot, jotka lähinnä ottavat huomioonmaakohtaiset erot muuttujien välisissä suh-teissa.

Estimoidut maavakiot ovat

Tanska –0.5Suomi –0.5Norja –0.6Ruotsi –0.1.

Tässä

LL = pankkien luottotappiot suhteessa luottokantaanYQ = BKT:n prosenttimuutosYS = BKT-yllätys (tuloyllätysmuuttuja)L = pankkien luottokantaY = BKTRQ = reaalikoron muutosD = liberalisointidummy.Korrelaatiokerroin: 0,73.

3PESOLA.p65 11.9.2001, 9:3817


jan ja sen viivästetyn arvon välillä oletetaan ole-van positiivinen suhde.

Rahoitusmarkkinoiden sääntelyn purkami-sesta seuranneet regiiminmuutokset, joita Poh-joismaissa oli 1980-luvulla, otettiin huomioonliittämällä malliin maakohtainen dummymuut-tuja (liberalisointidummy), joka alkaa vaikuttaasääntelyn purkamisen kriittisimmässä vaihees-sa kussakin maassa.9 Luottotappioiden määränoletettiin olevan pienempi tiukan sääntelyn ai-koina kuin muulloin.

Empiiriset tulokset:makrotaloudellisilla sokeillaon keskeinen merkitysTässä kuvattujen lähtökohtien perusteella laadit-tiin seuraavanlainen perusmalli luottotappioidenestimoimiseksi (ks. myös kehikko). Lineaarisenyhtälön selittävinä muuttujina ovat viivästetytluottotappiot, viivästetty BKT:n kasvuvauhti,tuloyllätysmuuttuja kerrottuna viivästetyllä vel-kaantuneisuudella, reaalikoron muutos kerrottu-na viivästetyllä velkaantuneisuudella ja libera-lisointidummy. BKT:n kasvuvauhtia viivästet-tiin viidellä vuodella, jolloin 1980-luvun lopunvoimakkaan noususuhdanteen vaikutus tuleeotetuksi huomioon. Kaikkien kertoimien pitäisiolla positiivisia, paitsi tuloyllätysmuuttujan (ker-rottuna velkaantuneisuudella), jonka pitäisi ollanegatiivinen. Estimointijakso on 1983–1998.

Estimoititulosten mukaan sekä noususuh-danteen viivästetty vaikutus että tuloja korko-sokit yhdessä rahoitusjärjestelmän haavoittu-vuuden kanssa vaikuttivat merkittävästi luotto-tappioiden kasvuun Pohjoismaissa rahoitus-markkinoiden liberalisoimisen ja sitä seuraavienpankkikriisien aikoihin. Myös liberalisointi-dummy saa tilastollisesti merkitsevän kertoi-men. Vaikuttaa siltä, että noin 1 prosenttiyksik-kö pankkien luottotappioiden kasvusta ei perus-tu muihin selittäviin muuttujiin, vaan sitä selit-tää liberalisointidummy. Viivästetty selitettävämuuttuja (luottotappiot) on vahva selittävämuuttuja. Tämä viittaa palautevaikutukseen.

Tutkimuksessa tehtiin myös toinen vastaa-vanlainen estimointi, jossa selitettävänä muut-tujana olivat yritysten konkurssit (väkilukuunsuhteutettuina). Tämän estimoinnin tulokset oli-vat suurin piirtein samanlaiset kuin luottotap-pioestimoinnin.

Valuuttakursseja ja ulkomaankaupan vaihto-suhteita käytettiin perusmallin lisämuuttujina.Monet yritykset – jopa suljetulla sektorilla – ot-tivat valuuttamääräisiä luottoja sen jälkeen, kunsääntelyä oli 1980-luvun lopulla purettu. Näintapahtui etenkin Suomessa. Kun kansallisia va-luuttoja sitten devalvoitiin 1990-luvun alussa,monien yritysten velkataakka kasvoi äkillisesti,mikä monissa tapauksissa ajoi yritykset talou-delliseen ahdinkoon. Valuuttakurssien muutok-set saattaisivat siis olla syynä osaan konkurs-seista ja luottotappioista. Niin kutsuttuja kak-soiskriisejä eli samanaikaisia valuutta- ja pank-kikriisejä, on viime aikoina tutkittu intensiivi-sesti etenkin Aasian kriisin yhteydessä.

Pohjoismaissa lisäksi ulkomaankaupan vaih-tosuhde kehittyi 1980-luvulla suotuisasti, mikäsaattoi johtaa liian suuriin investointeihin ja yli-velkaantumiseen sekä myöhemmin konkurssei-hin ja luottotappioihin.

Valuuttakurssi ja ulkomaankaupan vaihto-suhde lisättiin malliin, mutta näiden lisämuut-tujien kertoimet eivät osoittautuneet tilastolli-sesti merkittäviksi. Lisäksi valuuttakurssin ker-roin oli joissakin estimointituloksissa yllättäväs-ti positiivinen. Positiivinen kerroin voisi tieten-kin olla oikeinkin, koska devalvointi kasvattaavientiyritysten tuloja ja siten vähentää konkurs-seja ja luottotappioita. Näin ollen odotukset ker-toimen etumerkistä eivät tässä tapauksessa olevälttämättä itsestään selviä. Se, että valuutta-kurssimuuttuja ei ole tilastollisesti merkitsevä,voi johtua myös siitä, että suurin osa valuutta-kurssin selittävästä vaikutuksesta sisältyy kor-kokehitykseen, joka kuvastaa devalvointiodo-tuksia.

PäätelmätTutkimustulosten mukaan negatiiviset makrota-loudelliset yllätykset velkaantuneissa talouksis-sa selittävät pankkikriisien syntyä Suomessa,Norjassa ja Ruotsissa. Tuloksista ovat myös näh-tävissä rahoitusmarkkinoiden aiemman vapaut-tamisen ja luotonannon voimakkaan kasvun vai-kutukset konkurssien ja luottotappioiden syn-

9 Liberalisointidummy on sääntelyajanjaksona 0 ja muul-loin 1. Tanskassa liberalisointidummy on 1 koko esti-mointijakson ajan. Suomessa muutoksen vuosi on 1987,joten liberalisointidummy on 0 vuoteen 1986 asti ja1 vuonna 1987 ja sen jälkeen. Sekä Norjan että Ruotsinosalta muutoksen vuosi on 1986.

3PESOLA.p65 11.9.2001, 9:3818


tyyn. Ekonometrinen testaus ei antanut viitteitävaluuttakurssin tai vaihtosuhteen suorasta vai-kutuksesta pankkikriisin syntyyn.

Tanska ei kärsinyt pankkikriisistä, koskamakrotaloudelliset yllätykset ja velkaantunei-suus olivat siellä vähäisempiä kuin muissa Poh-joismaissa. Tämä johtuu mm. aikaisemmassavaiheessa toteutetusta rahoitusmarkkinoiden va-pauttamisesta, joka lisäksi sujui tasapainoisem-min kuin muissa maissa, sekä erilaisesta talous-politiikkaregiimistä, joka puolestaan johtuiTanskan kuulumisesta EU:n valuuttakurssime-kanismiin (ERM).

Yleispäätelmä on, että rahoitusjärjestelmänvakauden kannalta on tärkeää, että talouspoli-tiikan avulla saadaan aikaan mahdollisimmanvakaa talousympäristö, jotta yllätyksiltä tai so-keilta vältyttäisiin. Suomelle talous- ja rahalii-tossa (EMU) jäsenyys on yksi tapa saavuttaatämä päämäärä, kuten jäsenyys ERM II -järjes-telmässä on Tanskalle. Toinen huolenaihe on,miten estetään rahoitusjärjestelmän liiallinenhaavoittuvuus. Sen päämäärän saavuttamisessarahoitusmarkkinoiden sääntelyllä on ratkaisevamerkitys. ■

• Asiasanat: rahoitusmarkkinoiden sääntelynpurku, velkaantuneisuus, makrosokit,luottotappiot, pankkikriisi

Lähteet

Bell, J. ja Pain, D. (2000) Leading indicator models ofbanking crises – a critical review. Bank of England Fi-nancial Stability Review, Issue No. 9.

Drees, B. ja Pazarbasioglu, C. (1998) The Nordic Bank-ing Crises, Pitfalls in Financial Liberalisation? IMFOccasional Paper No. 161. Washington DC.

Keeton, W. R. (1999) Does Faster Loan Growth Lead toHigher Loan Losses? Federal Reserve Bank of KansasCity, Economic Review, Second Quarter.

Koskenkylä, H. (2000) The Nordic Countries’ BankingCrises and the Lessons Learned. Suomen Pankin rahoi-tusmarkkinaosaston työpaperi 6/2000.

Nyberg, P. ja Vihriälä, V. (1994) The Finnish BankingCrisis and Its Handling. Suomen Pankin keskustelualoi-te 7/1994.

Ongena, S., Smith D. C. ja Michalsen, D. (2000) Firmsand their distressed banks: Lessons from the Norwegianbanking crisis (1988–1991). Board of Governors of theFederal Reserve System, International Finance Discus-sion papers, No. 686.

Pesola, J. (2001) The role of macroeconomic shocks inbanking crises. Suomen Pankin keskustelualoite 6/2001.

Vihriälä, V. (1997) Banks and the Finnish Credit Cycle1986–1995. Suomen Pankin tutkimuksia E:7.

3PESOLA.p65 11.9.2001, 9:3819


Talous- ja rahaliiton kol-mannessa vaiheessa jäsenvaltiotharjoittavat yhteisen rahapolitii-kan lisäksi yhteistä maatalous-,kauppa- ja kilpailupolitiikkaa.Sen sijaan finanssipolitiikastaanne päättävät edelleen suveree-nisti yksin. Vaikka jäsenvaltioi-den finanssipoliittinen itsenäi-syys on Euroopan unionin pe-rustamissopimuksen mukaanmuodollisesti ehdotonta, perus-tamissopimus määrää, että jä-senmaiden on hoidettava julkis-ta talouttaan kurinalaisesti ja koordinoitava sitäyhteisön tasolla.

Perustamissopimus velvoittaa jäsenvaltiotvälttämään liiallisia julkisen talouden rahoitus-alijäämiä. Liiallisten alijäämien toteamisesta,korjaavien toimenpiteiden suosittelemisesta jatoimeenpanon seurannasta sekä mahdollistenseuraamusten määräämisestä vastaa talous- javaltiovarainministereistä koostuva Ecofin-neu-vosto. Lisäksi Ecofin-neuvosto antaa valtion-päämiehistä koostuvaa Eurooppa-neuvostoakuultuaan suosituksia jäsenvaltioiden ja yhtei-sön talouspolitiikkaa koordinoiviksi talouspoli-tiikan laajoiksi suuntaviivoiksi ja seuraa näidensuositusten toimeenpanoa.

Finanssipolitiikan kurinalaisuuden arvioin-nissa käytetään viitearvoja, jotka on täsmennettyperustamissopimukseen liitetyssä liiallisten alijää-mien menettelyä koskevassa pöytäkirjassa. Senmukaan julkisen talouden ennakoidun tai toteu-

Mikko Spolandervanhempi ekonomisti

kansantalousosasto21.8.2001

Euroalueen maiden finanssipolitiikka 2000–2001

Euroalueen maat päättävätedelleenkin itse finanssi-politiikastaan. Euroopan unioninperustamissopimus edellyttääjulkisen talouden hoidossakuitenkin kurinalaisuutta jakoordinointia yhteisön tasolla.Velvollisuus laatia kansallisiastrategioita ja niiden laadinnanja toimeenpanon seurantaohjaavat kansallisia finanssi-viranomaisia keskittämäänvoimavaransa euroalueenkannalta keskeisten ongelmienratkaisemiseen.

tuneen rahoitusalijäämän suh-de markkinahintaiseen BKT:henei saa olla yli 3 % missään nor-maalin suhdannekierron vai-heessa. Lisäksi BKT:hen suh-teutettu julkisen talouden vel-ka saa olla enintään 60 % taisen tulee lähestyä tätä viite-arvoa riittävän nopeasti.

Perustamissopimuksen mää-räyksiä julkisen talouden hoi-dosta on täsmennetty talous- jarahaliiton kolmannen vaiheenmyötä voimaan tulleessa vakaus-

ja kasvusopimuksessa. Sen mukaan jäsenmai-den on sitouduttava pitämään julkisen taloudenrahoitusasema lähellä tasapainoa tai ylijäämäi-senä keskipitkällä aikavälillä. Vakaus- ja kasvu-sopimus velvoittaa jäsenvaltiot täsmentämäänvuosittain keskipitkän aikavälin finanssipoliit-tiset tavoitteensa ja niiden saavuttamiseksi aiko-mansa toimenpiteet sekä toimittamaan nämä va-kaus- tai lähentymisohjelmat1 Ecofin-neuvos-tolle ja Euroopan komissiolle perustamissopi-muksen mukaista talous- ja finanssipolitiikanmonenvälistä valvontaa varten.

Perustamissopimuksen edellyttämä terve ko-konaistaloudellinen kehitys muodostui varsin-kin talous- ja rahaliiton potentiaalisille jäsen-

1 Maat, jotka ovat ottaneet yhteisen rahan käyttöön, toi-mittavat vakausohjelman ja maat, jotka eivät ole otta-neet yhteistä rahaa käyttöön, toimittavat lähentymisoh-jelman.

3SPOLANDER.p65 11.9.2001, 9:3920


maille ratkaisevaksi kannustimeksi tervehdyttääjulkista taloutta. 1980-luvun lopun perintönäEuroopan unionin jäsenmaiden julkisyhteisöjenrahoitusasema oli pahasti alijäämäinen 1990-lu-vun alussa (kuvio). Alijäämien kasvu saatiinkatkaistua vuonna 1993, ja parin vuoden tasai-sen kehityksen jälkeen alijäämät alkoivat supis-tua nopeasti, kun jäsenvaltiot omaksuivat ehdot-tomaksi tavoitteekseen täyttää vaje- ja velkasuh-dekriteerit, joita osallistuminen talous- ja raha-liiton kolmanteen vaiheeseen sen alusta alkaenedellytti. Joissakin maissa alijäämiä leikattiinkuitenkin suureksi osaksi tilapäisten toimenpi-teiden avulla. Tarkoitus lienee ollut, että talous-ja rahaliiton kolmannen vaiheen alettua talou-den paremmat toimintaedellytykset olisivatmahdollistaneet tilapäisten toimenpiteiden kor-vaamisen kestävämmillä rakenteellisilla toimen-piteillä.

Julkisyhteisöjen rahoitusasema 2000–2001Vuonna 2000 euroalueen julkisyhteisöjenBKT:hen suhteutettu keskimääräinen rahoitus-alijäämä ilman kolmannen sukupolven matka-puhelinten (UMTS) toimilupien myynneistäsaatuja kertaluonteisia tuloja oli 0,7 % eli 0,5prosenttiyksikköä pienempi kuin vuonna 1999(taulukko 1). Euroopan komission kevään 2001ennusteen mukaan rahoitusalijäämä kasvaa 0,1prosenttiyksikköä eli 0,8 prosenttiin tänä vuon-na. Kun matkapuhelinten toimilupien myynneis-tä saadut tulot otetaan huomioon, BKT:hen suh-teutettu julkisyhteisöjen keskimääräinen rahoi-tusasema osoitti 0,4 prosentin ylijäämää vuon-na 2000 ja sen ennustetaan osoittavan 0,7 pro-sentin alijäämää tänä vuonna.

Vuonna 2000 BKT:hen suhteutettu julkisyh-teisöjen rahoitusasema parani edellisvuotisestakaikissa euroalueen maissa. Julkisyhteisöjen

80

70

60

50 Lähde: Euroopan komissio.

Julkisyhteisöjen velka

% BKT:stä

0

-1

-2

-3

-4

-5

-6 1990 91 92 93 94 95 96 97 98 99 2000 01

Lähde: Euroopan komissio.

Kuvio. Euroalueen julkinen talous

Julkisyhteisöjen ylijäämä (+) / alijäämä (–)

% BKT:stä

1990 91 92 93 94 95 96 97 98 99 2000 01

3SPOLANDER.p65 11.9.2001, 9:3921


velasta maksettujen korkomenojen BKT-osuu-den supistuminen paransi rahoitusasemasuhdet-ta keskimäärin 0,2 prosenttiyksikköä ja perus-rahoitusylijäämän BKT-osuuden kasvu keski-määrin 0,3 prosenttiyksikköä. Perusrahoitusase-malla tarkoitetaan julkisyhteisöjen tulojen japerusmenojen erotusta ja perusmenoilla julkis-yhteisöjen menoja ilman korkomenoja. Euro-alueen perusrahoitusasema on ollut ylijäämäi-nen viime vuosina.

Euroalueen maiden perusrahoitusylijäämänBKT-osuuden kasvu johtui Portugalia ja Suo-mea lukuun ottamatta siitä, että julkisyhteisöjen

perusmenojen BKT-osuus supistui enemmänkuin tulojen BKT-osuus. Suomessa perusrahoi-tusylijäämän BKT-osuutta kasvattivat sekä pe-rusmenojen BKT-osuuden supistuminen että tu-lojen BKT-osuuden kasvu, kun taas Portugalis-sa sitä kasvatti yksinomaan tulojen BKT-osuu-den kasvu. Julkisyhteisöjen velka suhteessaBKT:hen pieneni kaikissa euroalueen maissa jaoli 69,9 % vuonna 2000.

Kevään 2001 ennusteessaan Euroopan ko-missio arvioi, että vuonna 2001 kehitys kohtijulkisyhteisöjen rahoitustasapainoa pysähtyyuseassa euroalueen maassa (taulukko 2). Kor-

Taulukko 1. Euroalueen julkisyhteisöjen rahoitusasemat ja velat 2000, % BKT:stä1

Jäämä Suhdannekorjattu Jäämän Suhdannekorjatun Suhdannekorjatun Velkajäämä2 muutos jäämän muutos perusjäämän

muutos3

BE 0,0 –0,2 0,7 –0,1 –0,3 110,8DE –1,0 –0,8 0,4 –0,1 –0,3 60,3ES –0,4 –0,8 0,7 0,4 0,2 60,7FR –1,4 –1,4 0,2 0,0 –0,1 58,0IE 4,5 3,1 2,4 1,7 1,4 38,9IT –1,5 –1,3 0,2 –0,2 –0,4 110,3LU 5,3 4,3 0,6 –0,9 –0,9 5,3NL 1,3 0,7 0,4 0,0 –0,5 56,2AT –1,5 –1,5 0,6 0,4 0,4 62,9PT –1,7 –2,1 0,4 0,3 0,2 54,1FI 6,7 5,1 4,9 3,9 3,6 44,0EUR –0,7 –0,7 0,5 0,1 –0,1 69,9GR –0,9 –0,8 0,9 0,6 0,3 103,9

Taulukko 2. Euroalueen julkisyhteisöjen rahoitusasema- ja velkaennusteet vuodeksi 2001,% BKT:stä4

Jäämä Suhdannekorjattu Jäämän Suhdannekorjatun Suhdannekorjatun Velkajäämä2 muutos jäämän muutos perusjäämän

muutos3

BE 0,5 0,2 0,5 0,4 0,0 104,4DE –1,7 –1,6 –0,7 –0,8 –0,9 58,7GR 0,0 –0,3 0,9 0,5 0,0 99,9ES 0,1 –0,2 0,5 0,6 0,5 58,1FR –1,1 –1,2 0,3 0,2 0,0 56,9IE 3,9 2,8 –0,6 –0,3 –0,6 33,1IT –1,3 –1,3 0,2 0,1 –0,3 105,7LU 4,0 3,2 –1,3 –1,1 –1,1 5,1NL 0,8 0,2 –0,5 –0,5 –1,2 51,9AT –0,7 –0,7 0,8 0,8 0,8 61,6PT –1,5 –1,8 0,2 0,3 0,3 53,0FI 5,3 3,9 –1,4 –1,2 –1,3 41,7EUR –0,8 –0,9 –0,1 –0,2 –0,4 67,4

1 Jäämissä ei ole mukana UMTS-huutokaupoista saatuja tuloja. Muutokset edellisvuotisesta.2 Suhdannekorjattu jäämä = jäämä – jäämän suhdannekomponentti.3 Perusjäämän muutos = jäämän muutos – korkomenojen muutos. Suhdannekorjatun perusjäämän muutos = perusjäämän muutos – perusjäämän suhdannekomponentin muutos.4 Komission kevään 2001 ennuste. Jäämissä ei ole mukana UMTS-huutokaupoista saatuja tuloja. Muutokset edellisvuotisesta.

Lähde: Public Finances in EMU – 2001. European Economy. Reports and studies, No 3, 2001. Euroopan komissio.

3SPOLANDER.p65 11.9.2001, 9:3922


komenojen BKT-osuuden ennustetaan supistu-van edelleen ja parantavan rahoitusasemasuh-detta keskimäärin 0,2 prosenttiyksikköä. Kunperusrahoitusylijäämän ennustetaan samaan ai-kaan pienenevän keskimäärin 0,3 prosenttiyk-sikköä, euroalueen rahoitusalijäämä suhteessaBKT:hen kasvaa vuonna 2001 ensimmäisenkerran sitten vuoden 1993. Edellisvuosien ta-paan perusmenojen BKT-osuuden supistumisenennustetaan jatkuvan Portugalia lukuun ottamat-ta kaikissa euroalueen maissa. Perusrahoitus-ylijäämän pienenemisen arvioidaankin tällä ker-taa johtuvan siitä, että useassa maassa veron-kevennykset supistavat julkisyhteisöjen tulojenBKT-osuutta tätä enemmän. Komissio ennustaajulkisyhteisöjen BKT:hen suhteutetun velan su-pistuvan edelleen 67,4 prosenttiin vuonna 2001.Kansallisten budjettiviranomaisten tuoreimpienarvioiden perusteella euroalueen julkisen talou-den tilanne tulee kuitenkin olemaan komissionkeväällä ennustamaa heikompi vuonna 2001.

Asetetuista vakautumistavoitteistajäädään jälkeen useissa maissaEuroalueen maiden julkisen talouden hoitoa oh-jaavat yhteisesti sovitut tavoitteet ja menettely-tavat. Näin ollen vuosien 2000 ja 2001 saavu-tuksia on arvioitava siitä näkökulmasta, mitenhyvin toteutunut ja ennustettu finanssipolitiik-ka on sopusoinnussa perustamissopimuksensekä vakaus- ja kasvusopimuksen velvoitteiden,vakausohjelmien keskipitkän aikavälin tavoittei-den ja talouspolitiikan laajojen suuntaviivojensuositusten kanssa. Euroopan unionin rahako-mitean eli nykyisen talous- ja rahoituskomiteanmukaan jäsenvaltioiden keskipitkän aikavälintavoitteiden sopivuutta ja noudattamista arvioi-taessa aikavälinä on suhdannesykli ja yhtenä tär-keänä tavoiteindikaattorina näin ollen julkisyh-teisöjen BKT:hen suhteutettu suhdannekorjatturahoitusasema. Euroalueen ja -maiden julkisyh-teisöjen harkinnanvaraisen finanssipolitiikansuuntaa tarkastellaan tässä artikkelissa komis-sion laskemien suhdannekorjattujen perusrahoi-tusaseman BKT-osuuksien muutosten avulla si-ten, että osuuden kasvu tulkitaan finanssipoli-tiikan päätösperäiseksi kiristymiseksi ja sen pie-neneminen vastaavasti keventymiseksi. Suhdan-nekorjatulla rahoitusasemalla tarkoitetaan jul-kisyhteisöjen rahoitusasemaa ilman taloudensuhdannekierron mukaan automaattisesti muut-

tuvia tuloja ja menoja. Suhdannekorjatulla pe-rusrahoitusasemalla tarkoitetaan puolestaansuhdannekorjattua rahoitusasemaa ilman julkis-yhteisöjen korkomenoja. Tarkastelun ulkopuo-lelle jätetään siis ne budjetin tuloja menoerät,joita budjettiviranomaiset eivät voi suoraankontrolloida.

Vuoden 2000 talouspolitiikan laajoissa suun-taviivoissa annettiin kolme suositusta. Jäsenval-tioiden tulisi käyttää hyväkseen ennakoitua no-peamman talouskasvun luomat mahdollisuudetvahvistaa julkisyhteisöjen rahoitusasemasuhdet-ta vakausohjelmien vuoden 1999 päivityksissäasetettuja tavoitteita enemmän. Jäsenmaiden pi-täisi pyrkiä saavuttamaan keskipitkän aikavälintavoitteen mukainen lähes tasapainoinen tai yli-jäämäinen rahoitusasema vakausohjelmien päi-vityksissä asetettuja tavoitteita aiemmin ja mie-lellään jo 2001. Jäsenmaiden tulisi pyrkiä va-kauttamaan rahoitusasemaansa vakaus- ja kas-vusopimuksen vähimmäisvelvoitteita enemmän.

Suotuisa kokonaistaloudellinen tilanne – eliennakoitua nopeampi BKT:n kasvu ja edullinenkysynnän rakenne – lisäsi julkisen talouden tu-loja ja vähensi suhdanneluonteisia menoja en-nakoitua enemmän vuonna 2000. Portugalia lu-kuun ottamatta julkisyhteisöjen rahoitusasema-suhteet olivatkin vähintään vakausohjelmienvuoden 1999 päivityksissä asetettujen tavoittei-den mukaisia kaikissa euroalueen maissa. Jul-kisyhteisöjen suhdannekorjattu rahoitusasemaparani komission arvion mukaan kuitenkin vainhiukan ja oli varsin kaukana tasapainosta Sak-sassa, Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Itäval-lassa ja Portugalissa. Lisäksi suhdannekorjatunperusylijäämän BKT-osuus pieneni Saksassa,Ranskassa ja Italiassa, mikä kielii siitä, että näis-sä maissa ei käytetty hyväksi suotuisaa suhdan-netilannetta ja kiristetty finanssipolitiikkaa jul-kisyhteisöjen rahoitusaseman vakauttamiseksikohti tasapainoa suunniteltua nopeammin.

Vuoden 2001 talouspolitiikan laajoissa suun-taviivoissa annetaan myös kolme suositusta. Jä-senmaiden olisi pyrittävä saavuttamaan keski-pitkän aikavälin tavoitteen mukainen lähes ta-sapainoinen tai ylijäämäinen rahoitusasemavuonna 2001 ja pitäytyä tiukasti vakausohjel-mien vuoden 2000 päivityksissä asetetuissa ra-hoitusasematavoitteissa. Laatiessaan vuoden 2002budjettia jäsenmaiden tulisi pyrkiä säilyttämäänlähes tasapainoinen tai ylijäämäinen rahoitus-

3SPOLANDER.p65 11.9.2001, 9:3923


asema, välttämään myötäsyklistä finanssipoli-tiikkaa ja tarpeen mukaan vahvistamaan rahoi-tusasemansa pitkän aikavälin kestävyyttä. Jä-senmaissa, joissa talous uhkaa ylikuumentua jainflaatiopaineet kasvaa, tulisi olla valmiutta ki-ristää finanssipolitiikkaa ja nopeuttaa taloudenrakenteiden uudistamista.

Komission kevään 2001 ennusteen mukaanjäsenmaiden rahoitusasemasuhteet jäävät vuo-den 2000 vakausohjelmien päivityksissä asetet-tuja tavoitteita heikommiksi Saksassa, Kreikas-sa, Ranskassa, Irlannissa, Italiassa ja Portuga-lissa sekä myös koko euroalueella keskimäärin.Euroalueen julkisyhteisöjen suhdannekorjatunrahoitusaseman ennustetaan heikkenevän jonkinverran ja olevan edelleen kaukana tasapainostaSaksassa, Ranskassa, Italiassa ja Portugalissa.Talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen suosi-tusten vastaisesti nämä maat eivät kyenne saa-vuttamaan keskipitkän aikavälin rahoitusasema-tavoitetta vuonna 2001. Kun verrataan Saksan,Ranskan, Italian ja Portugalin vuoden 2000 va-kausohjelmien päivityksissä esitettyjä tavoittei-ta ja toimenpiteitä niiden saavuttamiseksi tämänhetken näkymiin talouden kasvusta lähivuosina,on hyvin todennäköistä, että näiden maiden jatätä myötä koko euroalueen suhdannekorjatturahoitusasema ei ole tasapainossa saatikka yli-jäämäinen edes vielä vuonna 2004.

Komission laskelmien mukaan suhdannekor-jatun perusylijäämän BKT-osuus pienenee Sak-sassa, Irlannissa, Italiassa, Luxemburgissa,Alankomaissa ja Suomessa sekä koko euro-alueella vuonna 2001. Suuret kertaluonteiset tu-lot selittävät merkittävän osan suhdannekorjat-tujen lukujen voimakkaasta vaihtelusta erityi-sesti Suomessa. Veronkevennykset, jotka toteu-tetaan ilman, että niistä aiheutuvia tulonmene-tyksiä kompensoidaan menojen leikkauksilla,ovat kuitenkin suurin syy päätösperäisen finans-sipolitiikan kevenemiseen useissa euroalueenmaissa vuonna 2001.

Ilman uusia toimenpiteitävakautuminen kohti tasapainoaon hidastaOn hyvin mahdollista, että euroalueen maidenjulkisyhteisöjen rahoitusasema heikkenee tänävuonna ja että sen vakautuminen kohti tasapai-noa hidastuu lähivuosina aiemmin ennakoituaenemmän. Ensiksikin euroalueen maiden talou-

den kasvun on viime aikoina ennustettu jäävänroimasti komission keväällä ja jäsenmaidenvuoden 2000 vakausohjelmien päivityksissäennustamaa heikommaksi. Toiseksi joissakinmaissa perusrahoitusylijäämän viime vuosienkasvu saattaa osoittautua aiemmin arvioituasuuremmalta osin suhdanneluonteiseksi. Kol-manneksi toteutetut veronkevennykset saattavatleikata verokertymiä aiemmin arvioitua enem-män. Jotta vakaus- ja kasvusopimuksessa esite-tyistä ja talouspolitiikan laajojen suuntaviivojensuosituksissa täsmennetyistä tavoitteista kyettäi-siin pitämään kiinni tässä tilanteessa, jäsenmai-den tulee olla valmiita ryhtymään korjaaviin toi-menpiteisiin keskipitkän aikavälin rahoitustasa-painon saavuttamiseksi.

Vakaus- ja kasvusopimuksen hengen mukai-sesti niissä maissa, joissa julkisyhteisöjen suh-dannekehityksestä riippumaton rahoitusasemaon lähellä tasapainoa tai ylijäämäinen, suhdan-teiden mukaan automaattisesti heiluvien budje-tin tuloja menoerien tulisi antaa muuttua javakauttaa kokonaistaloudellista kehitystä. Näis-sä maissa riski rahoitusjäämäsuhteen 3 prosen-tin alijäämäkaton ylittymisestä normaalin suh-dannevaihtelun aikana on olematon. Sen sijaanmaissa, jotka eivät vielä ole saavuttaneet keski-pitkän aikavälin tasapainotavoitetta, automaat-tisten vakauttajien vaikutusta saatetaan joutuarajoittamaan, jos riski 3 prosentin alijäämäkatonylittymisestä käy ilmeiseksi suhdannekierronaikana.

Käytännössä vakaus- ja kasvusopimuksenvelvoitteiden ja talouspolitiikan laajojen suun-taviivojen suositusten noudattaminen edellyttää,että Saksan, Ranskan, Italian ja Portugalin täy-tyy löytää uusia keinoja kiristää finanssipolitiik-kaansa lähivuosina. Näissä maissahan suhdan-nekorjatut rahoitusalijäämät ovat komission –nyttemmin optimistisiksi osoittautuneiden – en-nusteidenkin mukaan vähintään 1 % BKT:stävuonna 2002. Keinojen pitäisi näkyä konkreet-tisina ehdotuksina maiden laatiessa vuoden2002 budjettejaan ja päivittäessä vakausohjel-miaan syksyllä 2001. Sen sijaan vuoden 2001talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa nähtyhuoli siitä, että päätösperäinen finanssipolitiik-ka uhkaa keventyä maissa, joissa talous jo muu-tenkin ylikuumenee ja inflaatiopaineet kasva-vat, osoittautunee talouskasvun hidastuttua tur-haksi.

3SPOLANDER.p65 11.9.2001, 9:3924


Rahoitustasapainoa uhkaaviinpitkän aikavälin haasteisiin ryhdyttävävastaamaanSen lisäksi, että euroalueen maiden tulee turva-ta kestävä kehitys kohti julkisen talouden rahoi-tustasapainoa lyhyellä ja keskipitkällä aikavälil-lä, niiden tulee myös varautua vastaamaan haas-teisiin, joita väestön ikääntyminen aiheuttaa jul-kisen talouden rahoitusaseman kestävyydellepitkällä aikavälillä. Komission laskelmien2 mu-kaan julkisten eläkemenojen BKT-osuus kasvaa3–5 ja terveydenhoitomenojen BKT-osuus noin3 prosenttiyksikköä useimmissa Euroopan unio-nin jäsenmaissa vuoteen 2050 ulottuvan tarkas-teluajanjakson aikana.

Vuoden 2001 talouspolitiikan laajojen suun-taviivojen suositusten mukaan ikääntymisen ai-heuttamien rahoituspaineiden purkaminen edel-lyttää työllisyysasteen nostamiseen, julkisyhtei-söjen velkasuhteen nopeaan pienentämiseen jaeläkejärjestelmien rahoitusperustan vahvistami-seen nojaavan strategian täsmentämistä kaikis-sa Euroopan unionin jäsenmaissa. Lisäksi Eco-fin-neuvosto on ilmoittanut ryhtyvänsä seuraa-maan maittaisten strategioiden laatimista ja toi-meenpanoa osana vakaus- ja lähentymisohjel-mien monenvälistä valvontaa.

Ecofin-neuvoston linjaus tulee viitoittamaaneuroalueen maiden finanssipolitiikan valintoja

pitkälle tulevaisuuteen. Keskipitkän ja pitkänaikavälin tavoitteiden yhteensovittaminen edel-lyttää, että vero- ja sosiaaliturvajärjestelmiä uu-distetaan nykyistä kannustavammaksi, eläkejär-jestelmän rahoitus turvataan ja julkiset inves-toinnit suunnataan kasvua tukevaan koulutuk-seen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen tinki-mättä julkisen talouden keskipitkän aikavälinrahoitustasapainotavoitteesta. Julkisyhteisöjentulojen pienenevän BKT-osuuden vastapainoksimyös julkisyhteisöjen perusmenojen BKT-osuu-den tulee pienentyä, mikä tarkoittaa, että perus-menojen reaalikasvun tulisi pysyä mahdollisim-man vähäisenä. Lisäksi Belgiassa, Kreikassa jaItaliassa tulee pyrkiä ylläpitämään kohtuullistajulkisyhteisöjen rakenteellista rahoitusylijäämääusean vuoden ajan, jotta julkisyhteisöjen vielätällä hetkellä hyvin huomattava velkasuhde pie-nenisi nopeasti.

Velvoittamalla jäsenmaat laatimaan kansal-lisia strategioita ja sitoutumalla seuraamaan nii-den laadintaa ja toimeenpanoa ohjataan kansal-lisia finanssiviranomaisia keskittämään voima-varansa euroalueen kannalta keskeisten ongel-mien ratkaisemiseen. Strategioiden sisällön ar-vioiminen edellyttää kuitenkin, että on olemas-sa yleisesti hyväksytyt kriteerit, joiden täyttyes-sä strategian voidaan todeta turvaavan julkisentalouden kestävyyden pitkällä aikavälillä. Työtällaisten kriteerien määrittämiseksi on parhail-laan käynnissä Euroopan unionin piirissä. ■

• Asiasanat: julkinen talous,finanssipolitiikka, euroalue

2 The Contribution of Public Finances to Growth andEmployment: Improving Quality and Sustainability.Euroopan komissio. Joulukuu 2000.

3SPOLANDER.p65 11.9.2001, 9:3925


E

Euron kansainvälinen käyttö

Tapio Korhonenneuvonantaja

kansantalousosasto 2.7.2001

Euro on odotetusti ottanutpaikkansa maailman toiseksitärkeimpänä kansainvälisenävaluuttana. Euro on olemassa-oloaikanaan joiltakin osinlisännyt osuuttaan kansain-välisillä markkinoilla, muttamonilla keskeisillä alueillaYhdysvaltain dollari on yhähallitsevin valuutta.

urosetelistöön siirtymi-nen on vielä edessä, muttaeuroa on käytetty euroalueenrahana (tilivaluuttana) ja kan-sainvälisenä valuuttana jo ylikaksi ja puoli vuotta. Euronsuurimmat vaikutukset johtu-vat euroalueen sisäisistä muu-toksista, mutta myös sen käytöllä euroalueenulkopuolisissa toiminnoissa on oma merkityk-sensä.

Euro kilpailee kansainvälisillä markkinoillalähinnä dollarin ja jenin kanssa. Yleisesti on läh-detty siitä, että euron käytön lisääntymineneuroalueen ulkopuolella on euroalueen taloudenkannalta myönteistä. Siihen liittyy kuitenkinmyös ongelmia. Euron kansainvälisen käytön –siis euroalueen ulkopuolisen käytön – hyödyt jahaitat ovat hyvin monitahoinen ja hankalastiarvioitava, mutta ei ehkä kuitenkaan euroalueentalouden kannalta erityisen tärkeä kysymys.Ilmeisesti sekä hyötyjä että haittoja helpostiliioitellaan.

Euron osuudesta kansainvälisissä toiminnois-sa on mahdollista luoda pääpiirteittäinen kuvanykyisten tilastojen pohjalta. Tämä yleiskuva riit-tää moniin tarkoituksiin, mutta jos halutaanarvioida analyyttisemmin euron kansainvälisenkäytön merkitystä euroalueen yrityksille, rahoi-tusmarkkinoille ja rahapolitiikalle, ovat tilas-tolliset puutteet merkittäviä. Tärkein, jo perintei-nen tilastolähde on Kansainvälisen järjestelypan-kin (BIS) tilastoaineisto kansainvälisistä arvopa-perimarkkinoista ja pankkien eristä. Myös eräät

muut järjestöt, Euroopan kes-kuspankki (EKP) ja EU:n ko-missio julkaisevat tilastoai-neistoa valuuttojen osuuksista.Euron käyttöön liittyy niinmonia näkökohtia, ettei laajaakäytön tilastointia varmaan-kaan kannata rakentaa. Lisä-

tietojen keruussa olisi syytä keskittyä erityiskoh-teisiin, esimerkiksi tiettyihin ulkomaankaupanalueisiin.

Euro ulkomaankaupassaEuron käytöstä maailmankaupassa ei ole syste-maattisia tilastoja. Euroopan komissio kerääpankeilta karkeita indikaattoritietoja yritystenkansainvälisistä maksuista. Nämä tilastot, jotkasisältävät kaupan maksujen ohella myös mm.pääomanliikkeitä, viittaavat siihen, ettei euronosuus ulkomaankaupan maksuissa ole euronolemassaoloaikana kovin paljon muuttunut. Seon ehkä vähän kasvanut.

Ulkomaankaupan tilastointi valuuttaehdonmukaan onkin hankalaa, ja vielä vaikeampaa ontilastojen tulkinta, sillä tilastoista ei näy se, mikämerkitys kaupan valuuttaehdolla kaupan osa-puolien valuutta-asemaan tosiasiassa on. Kaup-pa on voitu esimerkiksi suojata valuutanvaihto-sopimuksella. Tilastoinnissa on myös se ongel-ma, että ulkomaankauppa voidaan hinnoitella,laskuttaa ja maksaa eri valuutalla. Kaikilla näil-lä on oma merkityksensä, ja yleensä ne tilastoin-nissa sekaantuvat. Jotkin euromaat tilastoivatulkomaankauppaansa valuutan mukaan. Myös

3Korhonen.p65 11.9.2001, 9:4026


Suomi teki näin aikaisemmin, mutta edellä mai-nittujen ongelmien vuoksi käytännöstä luovut-tiin.

Yleinen käytäntö maailmankaupassa on, ettälaskutusvaluuttana käytetään viejän valuuttaa,paitsi niissä tuotteissa, lähinnä raaka-aineissa,joissa dollari on hinnoitteluvaluutta. Jos käyte-tään euroa hinnoitteluvaluuttana, euroalueenyritykseltä jää valuuttakurssiriski pois. Kuiten-kin euroalueen ulkopuolisessa kaupassa valuut-tariskin tai sen suojauskustannukset joutuu jokukantamaan. Valuuttaehto on vain yksi kaupanehdoista, ja se hinnoitellaan markkinoilla. Kus-tannusten jako riippuu kaupan osapuolten neu-votteluasemasta.

Valuuttariski kääntyy myös helposti luotto-riskiksi, mikäli euroalueen yritys siirtää riskin

heikolle vastapuolelle heikon valuutan alueelle.Jos taas euro on pelkkä laskutusvaluutta hyö-dykkeissä, jotka markkinoilla hinnoitellaan dol-lareissa, valuuttariski muuttuu hintariskiksi.Mikäli dollari heikkenee, euromääräistä hintaajoudutaan uusissa sopimuksissa alentamaan.Näin voi käydä myös euroalueen sisäisessä kau-passa, vaikka siinä on pääosin vapauduttu va-luuttaongelmista. Euron käyttö maksuvaluutta-na ei välttämättä vapauta euro-osapuolta valuu-tanvaihtokuluista, sillä nekin otetaan periaat-teessa kaupan yhteydessä huomioon.

Euroon siirtyminen on ollut joka tapaukses-sa sikäli edullista, että valuutanvaihto- ja suo-jauskustannukset, kuten termiinisopimustenmarginaalit, ovat suurissa valuutoissa pienem-mät kuin pienissä kansallisissa valuutoissa.

400

350

300

250

200

150

100

50

0

-50 1997 1998 1999 2000

Euroalue*YhdysvallatJapaniMuut maat

*Eurooppa (pl. Itä-Eurooppa) ennen vuotta 1999.

Lähde: BIS Quarterly Review.

Liikkeeseen laskeneen maan mukaan

Mrd. dollaria

400

350

300

250

200

150

100

50

0

-50 1997 1998 1999 2000

Euro*DollariJeniMuut valuutat

*Euroiksi muuttuneet valuutat ennen vuotta 1999.

Lähde: BIS Quarterly Review.

Kuvio 1. Kansainväliset arvopapereiden liikkeeseenlaskut, netto

Liikkeeseenlaskuvaluutan mukaan

Mrd. dollaria

3Korhonen.p65 11.9.2001, 9:4027


Euron käyttö kansainvälisillärahoitusmarkkinoillaEuron kasvavista markkinoista euroalueella jasen ulkopuolella on ilmeistä etua euroalueen ra-hoitustoiminnalle, koska markkinoiden likvidi-teetti paranee ja marginaalit supistuvat. Euro-alueen sisälläkin tosin kansallinen verotus,markkinakäytännöt ym. tekijät yhä jonkin ver-ran erottavat rahoitusmarkkinoita.

Euron osuus lisääntyi kansainvälisissä obli-gaatioemissioissa euron ensimmäisenä vuonnamutta laski vähän viime vuonna (kuvio 1). Dol-larin osuus oli kuitenkin kumpanakin vuonnavähän suurempi, yli 40 %, kun euron osuus jäijonkin verran alle 40 prosentin. Vuonna 1999emissiot ylipäätään lisääntyivät voimakkaastisekä euroalueen että Yhdysvaltain yritystenansiosta, samoin sekä euroina että dollareina,edellisinä siis kuitenkin enemmän (kuvio 1).Viime vuonna emissiotoiminta hiukan vaimeni,ja mm. jeniemissioiden elpyminen vähensieuron osuutta.

Kehittyneiden maiden pankkien ulkomaisis-sa (euroalueen osalta sen ulkopuolisissa) saami-sissa euron osuus näyttää BIS:n mukaan lisään-tyneen, joskin eurovaluutat selvästi lisääntyivätjo vuonna 1998 ennen euron syntymistäkin(kuvio 2). Vuonna 1999 euron käyttö kasvoieuroina jopa dollaria enemmän, vaikka euronosuus vastaavista varannoista on vain kolmas-osa dollarin osuudesta. Viime vuoden kolmenensimmäisen neljänneksen aikana euron osuus

kasvoi edelleen, joskin vaimeammin. Pankkienveloissa dollarin kehitys on ollut vahvempaamm. öljymaiden kasvaneiden sijoitusten vuok-si.

Edellä esitettyihin lukuihin joudutaan suh-tautumaan varauksin, sillä euron syntyminen jasiihen liittyneet institutionaaliset muutokset ovatsekoittaneet tilastointia. Esimerkiksi kansallisenja kansainvälisen toiminnan raja on osittain se-koittunut. Euron osuuden muutoksia ei voimyöskään kytkeä suoraan euron syntymiseen,sillä lainaustoiminta riippuu tietenkin ensisijai-sesti perustekijöistä, lähinnä siitä, ketkä rahoi-tusta tarvitsevat ja mihin tarkoitukseen.

Dollari on monilla alueillayhä hallitsevaMaailmassa on yleensä ollut yksi hallitseva va-luutta, mikä selkeyttää markkinoiden toimintaa.Tämä asema on ollut 1930-luvulta lähtien Yh-dysvaltain dollarilla. Sitä ennen se oli Englan-nin punnalla. Dollarin ylivoimainen asema nä-kyy nykyisin eräillä tärkeillä alueilla, erityisestikeskuspankkien valuuttavarannoissa, valuutta-markkinoiden ”välittäjävaluuttana” (vehiclecurrency), raaka-aineiden hinnoitteluvaluuttanaja ulkomailla olevassa setelistössä. Näissä toi-minnoissa dollari näyttää yhä voittavan euronvähintään suhteessa viiden suhde yhteen.

Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) esit-tää vuosittain maailman valuuttavarantojen va-luuttajakauman. Vuoden 1999 lopussa euron

300

200

100

0

-100

-200

-300

1998 1999 2000

Euro (ilman alueen sisäisiä)DollariJeni

*BIS:lle raportoivat pankit, mrd. dollaria ilman kurssimuutosta.

Lähde: BIS Quarterly Review, maaliskuu 2001.

Kuvio 2. Pankkien kansainvälisten saamisten kasvu keskeisissä valuutoissa*

Mrd. dollaria

(tammi–syyskuu)

3Korhonen.p65 11.9.2001, 9:4028


osuus oli 12,5 % (kuvio 3). Osuus jäi vähän pie-nemmäksi kuin vuotta aikaisempi euroksi muut-tuneiden valuuttojen osuus. Pienentyminen joh-tui euromaiden keskinäisten varantosijoitustenpoistumisesta. Kuitenkin myös pitkällä aikavä-lillä eurooppalaisten valuuttojen osuus on las-kenut ja dollarin kasvanut. Tämä johtunee pal-jolti Aasian maiden hyvin dollaripainotteistenvarantojen voimakkaasta kasvusta. Dollarinosuus oli vuoden 1999 lopussa 66 %.

Valuuttamarkkinoiden ”välittäjävaluutta” hel-pottaa pienten valuuttojen keskinäistä vaihtoa.Esimerkiksi Ruotsin kruunuja Meksikon pesoik-si vaihdettaessa ei suurelle summalle löydy hel-posti vastapuolta. Niinpä markkinat toimivat si-ten, että kruunut vaihdetaan ensin dollareiksi jasitten dollarit pesoiksi. Dollari on tällaisenamaailman valuuttamarkkinoiden vaihdon väli-neenä hallitsevassa asemassa. Vain Euroopassaja lähialueilla eurolla on osittain tällainen ase-ma. Valuuttakaupasta ei kerätä säännöllistä ti-lastoa, mutta BIS tekee kolmen vuoden väleinvaluuttamarkkinoiden laajuutta koskevan kyse-lyn. Uusin tutkimus koskee kuluvan vuodenhuhtikuuta, ja tulokset julkistetaan syksyllä.Valuuttakaupasta saadut osittaistiedot viittaavatsiihen, että euron markkinat vastaavat suunnilleenentisten eurovaluuttojen, lähinnä Saksan markanmarkkinoita. Euron osuus ilmeisesti laski vuon-na 1999, mutta on kasvanut sen jälkeen. Voima-kas markkinoiden muutos tosin tekee tälläkinalueella kehityksen vertailun epävarmaksi.

Maailmankaupan raaka-aineet hinnoitellaanvoittopuolisesti dollareissa. Näillä standardi-tuotteilla voi olla tehokkailla markkinoilla vainyksi hinta. Mikään ei viittaa siihen, että dollarinasema tältä osin horjuisi. Muutamat maat ovatpyrkineet poliittisista syistä irtautumaan öljyndollarihinnoittelusta, mutta ovat törmänneetmarkkinoiden tosiasioihin. Dollarin vahva ase-ma johtunee siitä, että Yhdysvallat on – päinvas-toin kuin euroalue – myös raaka-aineiden suurituottaja, ei vain kuluttaja. Lisäksi vakiintuneettavarapörssit toimivat pääosin Yhdysvalloissa.

Setelistön asema kansainvälisessä rahoituk-sessa on erittäin pieni, mutta konkreettisenamaksuvälineenä siitä ollaan erityisen kiinnostu-neita. Vieraan setelistön käyttö on kiinnostavaindikaattori siitä, minkä valuutan valta-aluee-seen kyseinen maa kuuluu. Dollariseteleitä käy-tetään lähes kaikkialla maailmassa heikkojenvaluuttojen maissa. Arvioidaan, että yli puoletYhdysvaltain seteleistä on maan ulkopuolella.Saksan markoista on arvioitu olevan ulkomailla– lähinnä Itä-Euroopassa ja Turkissa – runsaskolmannes, kun taas muiden euromaiden sete-leitä on ulkomailla varsin vähän. Ulkomainendollarisetelistö on suuruusluokaltaan ainakinviisinkertainen euromaiden ulkomailla oleviinseteleihin nähden. Eurosetelistön vaihto vähen-tää lisäksi ainakin tilapäisesti euron osuutta.Ulkomailta palaava setelistö lienee pääsyy sii-hen, että Saksan setelistö on ollut jo vuoden ver-ran laskussa.

100

90

80

70

60

50

40

30

20

10

0 1990 91 92 93 94 95 96 97 98 99

Yhdysvaltain dollariEuro / euroiksi muuttuneet valuutatJapanin jeniEnglannin punta ja Sveitsin frangiErittelemättömät valuutat

Lähde: IMF, Annual Report 2000.

Kuvio 3. Keskuspankkien valuuttavarantojen valuuttajakauma

%

3Korhonen.p65 11.9.2001, 9:4029


Euron kansainvälisen käytön vaikutusrahapolitiikkaan ja euron kurssiinEuron lisääntyvä käyttö euroalueen ulkopuolel-la laajentaa EKP:n rahapolitiikan vaikutusta,kun korkoratkaisut muuttavat myös euroalueenulkopuolisten eurovaateiden korkoa. NäinEKP:n rahapolitiikka saa tosiasiallista, joskaanei muodollista vastuuta myös ulkopuolisten mai-den talouskehityksestä. Selvimmin politiikkavaikuttaa sellaisiin maihin, jotka ovat sitoneetvaluuttansa tiukasti euroon, kuten esimerkiksiViro. Toisaalta euroon sitoutuneet maat ovat pie-niä, eikä EKP:n rahapolitiikalla ole maailman-talouteen sellaista vaikutusta kuin Yhdysvaltainkeskuspankin korkoratkaisuilla. Setelistön ulko-maisen käytön etuna pidetään usein sen keskus-pankille tuomaa ns. seigniorage-tuloa, joka tuleesiitä, että setelistö on keskuspankin korotontavelkaa, jonka keskuspankki voi laskea liikkee-seen korollisena luotonantona. Euroalueen ulko-puolelta saatavalla seigniorage-tulolla on jonkinverran merkitystä keskuspankeille, mutta suh-teessa euroalueen kansantuloon se on mitätön.

Vaikka euron ulkomaisella käytöllä on hyviäpuolia, siihen liittyy myös ongelmia, eikä sen

edullisuus ole eurojärjestelmän kannalta itses-tään selvää. Kun maailma jakautuu yhä selvem-min muutaman suuren valuutan alueeseen, onepäilty näiden valuuttojen kurssien vaihtelevanentistä voimakkaammin. Euron tähänastinenkehitys tukee tätä näkemystä. Kasvava vaihteluliittyy siihen, että suurissa maissa valuuttakurs-silla on taloudelle pienempi merkitys kuin pie-nissä maissa, jolloin kurssikehityksen paino voijäädä talouspolitiikassa vähäisemmäksi. Euronkasvava osuus ulkopuolisten keskuspankkieninterventiovaluuttana voi osaltaan lisätä epä-toivottavaa kurssivaihtelua. Ongelma keskus-pankin kannalta on myös se, että euroalueen ul-kopuoliset eurovaateet sekoittavat EKP:n raha-politiikan pohjana käytettävien rahan määrientilastointia ja tulkintaa. Näitäkin vaikeuksia onjo ollut lähinnä ulkomaille myytyjen pankki-papereiden ja sijoitusosuuksien tilastoinnin han-kaluuden vuoksi. ■

• Asiasanat: euro, hinnoittelu, valuutat,valuuttakauppa, valuuttavaranto

3Korhonen.p65 11.9.2001, 9:4030


E

Käteisen euron käyttöönotto –historiallinen rahanvaihto

Urpo Levoosastopäällikkö

maksuvälineosastoHeli-Kirsti Airisniemi

tiedottajatiedotusyksikkö

14.8.2001

Vuoden 2002 alussa noin300 miljoonaa ihmistäEuroopassa ottaa käyttöönyhteisen käteisen rahan euron.Koko setelistön ja kaikkienkolikoiden vaihtaminensamanaikaisesti kaikissaeuroalueen 12 maassa onvaltava haaste. Syksyn aikanaeri viranomaiset järjestävättoisiaan täydentäviätiedotuskampanjoita, joidentarkoituksena on perehdyttääkaikki osapuolet eurosetelien ja-kolikoiden käyttöönottoon.

urosetelit ja -kolikot tulevateuroalueen yhteisiksi laillisiksimaksuvälineiksi 1.1.2002. Kan-salliset valuutat vaihdetaan eu-roiksi viimeistään helmikuun2002 loppuun mennessä 12 eu-roalueen maassa1 . Euroalueel-la asuu noin 300 miljoonaa ih-mistä. Siksi rahanvaihto on val-tava haaste tuotannollisesti, lo-gistisesti ja tiedotuksellisesti.

Suomessa rahanvaihtojak-so, jonka aikana sekä markatettä eurot ovat käypiä maksuvä-lineitä, on kaksi kuukautta vuoden 2002 alusta.Maaliskuun 2002 alusta markat menettävät lail-lisen maksuvälineen asemansa, eikä kenellä-kään Suomen Pankkia lukuun ottamatta ole vel-vollisuutta ottaa niitä vastaan maksuna. SuomenPankki lunastaa nykyisiä markkoja vielä 10 vuo-den ajan niiden lakkauttamisesta eli 29.2.2012saakka. Muiden euromaiden kansallisia setelei-tä (ei kolikoita) Suomen Pankki ja muut euro-alueen kansalliset keskuspankit lunastavat maa-liskuun 2002 loppuun asti.

Euroseteleiden ja -kolikoiden valmistusEuroseteleiden ja -kolikoiden suunnittelun jaliikkeeseenlaskun valmistelut aloitettiin kevääl-lä 1992 Maastrichtin sopimuksen allekirjoitta-misen jälkeen.

Ennen varsinaista suunnit-teluvaihetta oli ratkaistavauseita euroseteleiden ja -koli-koiden ulkonäköön ja käyttöönliittyviä keskeisiä seikkoja:

Tulisiko kuva-aiheiden ollaeurooppalaisia, kansallisia vainäiden yhdistelmä? Mitä sete-leihin kirjoitetaan ja miten (la-tinalaisin vai kyrillisin kirjai-min)? Miten eri käyttäjäryh-mien tarpeet otetaan huomioonsetelien koossa, kolikoiden muo-dossa, tekstien ja numeroiden

koossa jne.? Millaisia teknisiä ominaisuuksia la-jittelukoneet, raha-automaatit ja muut laitteetedellyttävät? Mitä aitoustekijöitä valitaan?

Sekä seteleiden että kolikoiden suunnittelus-ta järjestettiin kilpailu. Setelisarjan suunnittelijak-si valittiin Robert Kalina Itävallan keskuspankis-ta. Setelisarja muodostuu seitsemästä eriarvoises-ta setelistä: 5, 10, 20, 50, 100, 200 ja 500 euroa.Euron tunnus on kreikan aakkosten � (epsilon).Euroseteleissä ei ole lainkaan kansallista aihetta,vaan setelit ovat samanlaisia eri maissa.

Euroseteleiden koko kasvaa setelin arvonmukaan keskieurooppalaisen käytännön mukai-sesti. Suomessahan markkasetelit ovat keske-nään samankokoisia. Euroseteleiden tekstinä onainoastaan sana EURO latinalaisen ja kreikkalai-sen kirjoitustavan mukaisesti sekä liikkeeseenlas-kuun luvan antavan Euroopan keskuspankinlyhenne Euroopan yhteisön kaikilla 11 virallisel-la kielellä: BCE, ECB, EZB, EKT ja EKP.

1 Euroalueen maat ovat Belgia, Saksa, Kreikka, Espan-ja, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itä-valta, Portugali ja Suomi.


Euroseteleiden turvallisuuteen on kiinnitet-ty erityistä huomiota. Seteleiden aitoustekijätjulkistettiin 30.8.2001. Paljain silmin havaitta-vien aitoustekijöiden, kuten esimerkiksi vesilei-man, varmuuslangan ja hologrammin lisäksi se-teleissä on erityisvälineillä ja koneilla tunnistet-tavia turvaominaisuuksia.

Kolikoiden yhteisen puolen on suunnitellutLuc Luycx Belgian rahapajasta. Kolikkosarjas-sa on kahdeksan eriarvoista kolikkoa: 1 sentti,2, 5, 10, 20 ja 50 senttiä (kolikoissa lukee EUROCENT) sekä 1 ja 2 euroa. Kolikoissa kansalli-nen puoli on erilainen eri euroalueen maissa.

Suomessa kansallisen puolen suunnittelustaei järjestetty erikseen kilpailua. Aiheet ja ratkai-sut perustuvat 1990-luvulla uudistetun markka-kolikkosarjan suunnittelukilpailun tuloksiin (si-jat 2 ja 3).

Euroseteleitä painetaan 14,6 mrd. kappalet-ta, arvoltaan noin 650 mrd. euroa. Eurokolikoi-ta lyödään vastaavasti 50 mrd. kappaletta. Nii-den arvo on noin 16 mrd. euroa.

Euromaat ovat voineet itsenäisesti päättää,miten ne painattavat ja lyöttävät tarvitsemansaeurosetelit ja -kolikot yhteisesti hyväksyttyjenteknisten erittelyjen mukaisesti. Eurosetelit pai-netaan 15 painolaitoksessa, joista 8 on kansal-listen keskuspankkien omistamia. Kolikot lyö-dään 15 rahapajassa.

Suomen Pankki on tilannut 225 miljoonaaeuroseteliä. Näistä Setec valmistaa valtaosan elikaikki Suomessa painettavat. Sen lisäksi englan-tilainen De La Rue Currency -niminen setelipai-no valmistaa Suomelle pienen erän eurosetelei-tä. Rahapaja valmistaa kaikki Suomen tarvitse-mat kolikot, kaikkiaan noin 1,5 mrd. kappalet-ta. Suomessa euroseteleitä alettiin painaa mar-raskuussa 1999. Eurokolikoiden lyönti alkoiSuomessa jo elokuussa 1998.

RahanvaihtoHistoriallisesti on ennen kokematonta, että yh-teinen käteisraha otetaan samanaikaisesti käyt-töön 12 eri maassa. Poikkeuksellista on jo se-kin, että kaikki setelit tai kaikki kolikot vaihde-taan yhtäaikaisesti yhdessä maassa, saati ettäsetelit ja kolikot vaihdetaan samalla kertaa mo-nessa maassa. Yhteisen hankkeen laajuutta onhavainnollistettu esimerkkilaskelmalla, jonkamukaan peräkkäin asetettujen euroseteleidenjono ulottuisi kuuhun ja takaisin viisi kertaa.

Suomessa keskustelu rahanvaihdon valmis-telusta aloitettiin vuonna 1998. Konkreettisiinsuunnittelukeskusteluihin tulivat Suomen Pan-kin ja pankkien lisäksi mukaan pankkien perus-tama Automatia Oy ja arvokuljetusyhtiöt. Suo-men Pankki ja Suomen Pankkiyhdistys jäsen-pankkeineen julkistivat kansallisen rahanvaihto-suunnitelman 13.10.2000 samanaikaisesti valtio-varainministeriön julkistaman euron käyttöön-ottosuunnitelman kanssa. Rahanvaihtosuunni-telman tarkoituksena oli ja on määritellä raha-huollon ja muiden toimijoiden yksityiskohtaisensuunnittelun pääperiaatteet.

Ennen vuonna 2000 aloitettuja muutoksiaSuomen rahahuoltojärjestelmä perustui vuonna1988 tehtyyn sopimukseen, jossa Suomen Pan-kin ja kaikkien pankkien lisäksi oli mukanaSuomen Posti. Suuri osa postikonttoreista toimimyös pankkikonttoreina silloisen Postipankinlukuun (konttoreita oli 470 vuonna 2000). Li-säksi rahahuollon kuljetukset tukeutuivat mer-kittävästi postin kuljetusjärjestelmään. Vuonna2000 postin ja sittemmin Leoniaksi (ja myöhem-min Sammoksi) nimetyn pankin välinen yhteis-työ päättyi, minkä vuoksi Suomen Posti jäi ko-konaan rahahuollon toimintojen ulkopuolelle.

Vuosien 2000 ja 2001 aikana Suomen raha-huolto on organisoitu täysin uudelleen. Kaupal-linen rahahuolto toimii suurimpien pankkienomistaman Automatia Pankkiautomaatit -yhtiönjohdolla. Arvokuljetusyhtiöt, Falck Cash Servi-ces ja Securitas Arvokuljetus, vastaavat raha-huollon operaatioista. Niillä on yhteensä 21 las-kentakeskusta eri puolilla Suomea. Laskenta-keskusten asiakkaina on noin 1 600 pankkikont-toria, 2 130 pankkiautomaattia ja noin 3 000kohdeasiakasta (kaupan, liikenteen ja hotelli- jaravintola-alan yrityksiä). Automatian hallinnoi-ma, koko maan kattava rahahuoltojärjestelmätietojärjestelmineen saadaan valmiiksi lokakuu-hun 2001 mennessä.

Kysymys pankeille ennakkoon jaettavien eu-rojen edelleenjakelusta2 oli pitkään avoin. Suo-

2 Termit ennakko- ja edelleenjakelu ovat vastineita Eu-roopan keskuspankkijärjestelmän piirissä kehitetyillenimityksille ”frontloading” ja ”sub-frontloading”. En-nakkojakelussa on kyse pankeille ennen 1.1.2002 jaetta-vista euroseteleistä ja -kolikoista, ja edelleenjakelulla tar-koitetaan erityisesti euromääräisen vaihtorahan toimit-tamista kaupalle ja muille käteisrahaa tarvitseville yri-tyksille ennen rahanvaihtojakson alkua.

3LEVO.p65 11.9.2001, 9:4132


malaisten pankkien aiemman arvion mukaanedelleenjakelua ei olisi lainkaan tarvittu. Kau-pan ja liikenteen piirissä kuitenkin katsottiin,että euromääräistä vaihtorahaa on oltava riittä-västi käytössä jo 1.1.2002 lukien, tai muutenrahanvaihto lykkääntyy merkittävästi.

Suomen Pankki teki kesäkuussa 2001 euro-seteleiden ja -kolikoiden ennakkojakelua koske-van sopimuksen jokaisen pankin kanssa. Sopi-muksen liitteenä on edelleenjakelua koskevasopimusmalli ja Suomen Pankin turvaohjeeurojen säilytyksestä, kuljetuksesta ja vakuutta-misesta. Käytännössä euroseteleiden edelleen-jakelu rajoittuu tavarataloihin, suuriin market-teihin ja vastaavankokoisiin liikkeisiin, koskavain niillä on käytössään riittävän turvallisetsäilytystilat.

Euroseteleiden ja -kolikoiden ennakkojake-lu pankkien konttoreihin alkoi syyskuussa. Suo-messa lasketaan liikkeeseen rahanvaihdon aika-na noin 100 miljoonaa euroseteliä ja noin 1 000miljoonaa eurokolikkoa.

Liikkeeseenlaskuun tarvittavista seteleistäyli puolet ja kolikoista merkittävästi yli puolettoimitetaan pankkien konttoreihin ennakkojake-luvaiheen aikana.

Uusien rahojen edelleenjakelu ajoittuu jou-lukuuhun. Logistisesti edelleenjakelu ja mark-kojen palautus ovat vaikeat toteuttaa, koska lii-kuteltavat rahamäärät ovat niin suuria, että kul-jetuksiin tarvitaan rahankuljetusautoja normaa-lia huomattavasti enemmän.

Suomessa seteleistä 85 % lasketaan liikkee-seen pankkiautomaateista. Pankkiautomaattienkäyttö on Suomessa kansainvälisesti vertailtu-na huomattavan runsasta. Euroaikana pankkiau-tomaateista saadaan 20 ja 50 euron seteleitä.Vaihtorahat – kolikot sekä 5 ja 10 euron setelit– yleisö saa kaupoista, kioskeista ja vastaavistapaikoista. Tämän vuoksi on tärkeää suunnitellapankkiautomaattien muunto euroilla toimiviksisamoin kuin vaihtorahatoimitukset paikkakun-takohtaisesti. Ei ole järkevää, että yleisö saisikäyttörahat pankkiautomaateista euroina, muttavaihtorahat edelleen markkoina. Tällöin myöseurokolikoiden käyttö esimerkiksi liikenteessälykkääntyisi.

Rahanvaihtojakso säädettiin Maastrichtinsopimuksessa enintään 6 kuukauden pituiseksi.On ollut mielenkiintoista havaita, kuinka rahan-vaihdolle varattu aika on lyhentynyt. Marras-

kuussa 1999 EU:n talous- ja valtiovarainminis-terien muodostama Ecofin-neuvosto suosittimaksimimääräajaksi 2 kuukautta, johon kaikkieuroalueen maat suostuivat. Suurin osa käteis-maksuista tulisi suorittaa euroina vuoden 2002ensimmäisten kahden viikon aikana.

Nyttemmin pyritään vieläkin lyhyempäänrahanvaihtoon, koska sen on havaittu olevankustannuksiltaan edullisinta. Lyhyt toteutusjak-so edellyttää luonnollisesti massiivista ennakko-ja edelleenjakelua. Kuitenkaan euroja ei saa las-kea liikkeeseen tai luovuttaa yleisön haltuunennen 1.1.2002. Ennakko- ja edelleenjakeluunliittyy myös riski, että euroseteleitä joutuu rikol-listen haltuun ennen rahanvaihtojakson alkua,jolloin väärennösvaara lisääntyy. Suomessa, ku-ten monessa muussakin euroalueen maassa,yleisöllä on kuitenkin mahdollisuus hankkia eu-rokolikoita tutustumista varten joulukuun 2001puolivälin jälkeen. Yleisöpakkauksissa ovatmukana myös 1 ja 2 sentin eurokolikot, vaikkaniitä ei Suomessa tarvita vaihtorahana käteis-maksujen pyöristämissäännön takia.

EU:n neuvosto, Euroopan komissio sekäEKP:n neuvosto seuraavat kiinteästi euroalueenmaiden rahanvaihtosuunnitelmien edistymistä jaeurokäteisen käyttöönottoa. Euroopan keskus-pankkijärjestelmään on perustettu erityinen ra-hanvaihdon toteuttamista koordinoiva komitea.EU:n neuvoston apuna toimii vastaavasti talous-ja rahoituskomitea.

TiedottaminenViranomaisten eurotiedotusvastuu on Suomes-sa jaettu eri tahojen kesken. Päävastuu on val-tiovarainministeriöllä, Euroopan unionilla, Ku-luttajavirastolla ja Suomen Pankilla. SuomenPankki toteuttaa Euroopan keskuspankin ja eu-roalueen kansallisten keskuspankkien yhtei-sen Euro 2002 -kampanjan lisäksi oman tiedo-tuskampanjansa, jonka sisältö vastaa Euro 2002-kampanjan sisältöä ja tuo siihen asiaa popula-risoivan kansallisen lisän.

Euro 2002 -kampanjan tarkoituksena on ker-toa eurosta käteisrahana sekä suurelle yleisölleettä rahaa ammatissaan käsitteleville. Kampan-jassa keskitytään• euroseteleiden ja -kolikoiden ulkoasuun ja

aitoustekijöihin,• eurojen nimellisarvoihin ja• eurojen liikkeeseenlaskuun 1.1.2002.

3LEVO.p65 11.9.2001, 9:4133


Kampanjaa ohjaa projektiryhmä, joka koos-tuu EKP:n ja kansallisten keskuspankkien edus-tajista sekä Euroopan komission tarkkailijasta.Kampanja on koordinoitu Euroopan unionin jaeuroalueen jäsenvaltioiden kansallisten kam-panjoiden kanssa.

Kampanjan suurelle yleisölle suunnattujoukkotiedotus painottuu loppuvuoteen 2001.Se sisältää mm. TV- ja sanomalehtimainontaasekä esitteen, joka julkaistaan kaikilla euroalueenvirallisilla kielillä marraskuussa. Suomessa esi-te jaetaan niiden noin 65 yrityksen ja yhteisönkautta, joiden kanssa Suomen Pankki on sopi-nut yhteistyöstä eli eurokumppanuudesta.

Eurokumppanuusohjelmaan on valittu lähin-nä käteisrahaa käsitteleviä yrityksiä tai euro-tiedottamisesta kiinnostuneita osapuolia, kutenvähittäiskaupan yrityksiä, pankkeja, matkailu-ja kuljetusalan yrityksiä, julkisen sektorin yh-teisöjä, liike-elämän järjestöjä sekä opetushal-linnon ja poliisin edustajia. Tarkoituksena onhelpottaa kumppanien valmistautumista euro-seteleiden ja -kolikoiden käyttöönottoon.

Euro 2002 -kampanjaan kuuluu myös PR- jalehdistöohjelma. Sitä täydentää laaja verk-kosivusto www.euro.ecb.int, joka avattiin helmi-kuussa 2001. Se palvelee suurta yleisöä kaikilla11 virallisella EU-kielellä.

Suomen Pankin oma kampanja täydentääeuroalueen kampanjaa kansallisin painotuksin.Tavoitteena on välittää kaikille suomalaisille tie-to siitä, miten ja missä aikataulussa eurorahatotetaan käyttöön Suomessa, miten euro vaikut-taa käteisrahalla maksamiseen, miten tunniste-taan uudet rahat ja miten varmistetaan niidenaitous.

Kampanja painottuu syksyyn ja vuodenvaih-teeseen. Syyskuun aikana Suomen Pankki onlähettänyt joka kotiin euro-oppaan, joka kertookäteisrahan vaihtumisen käytännön asioista jaesittelee uudet rahat yksityiskohtaisesti aitous-tekijöineen. Opasta tuetaan lehtimainoksin.Marraskuusta alkaen hanke etenee lehti-, radio-ja TV-mainoksin tammikuuhun 2002 asti.

Suomen Pankki käynnisti syyskuussa 2001euroseteleiden ja -kolikoiden aitoustekijöitäkoskevan koulutuksen noin 1 100:lle eurokump-panien, erityisesti käteisrahaa käsittelevien yri-tysten ja yhteisöjen eurokouluttajalle. Syksynaikana pankki järjestää yhteistyössä muiden ra-hahuoltotahojen kanssa eurojen käyttöönoton

turvallisuutta koskevia tilaisuuksia yli 20 paik-kakunnalla eri puolilla Suomea.

Monien tiedotushankkeiden päällekkäisyyk-sien välttämiseksi perustettiin joulukuussa 1999työryhmä, joka koordinoi eri viranomaisten tie-dotuskampanjoiden sisältöä ja ajoitusta. Siihenkuuluvat Suomen Pankin edustajien lisäksi val-tiovarainministeriön, Euroopan komission, Eu-roopan parlamentin, Kuluttajaviraston, Euroop-pa-tiedotuksen sekä valtioneuvoston kanslianedustajat.

Valtiovarainministeriön ja Euroopan unioninyhteinen, jo vuonna 1998 alkanut eurotiedotus-hanke on nyt nimeltään Euro käyttöön.

Euro käyttöön -hankkeen näkökulma on laa-jempi kuin edellä kuvattujen kampanjoiden.Hanke pyrkii antamaan kansalaisille tiedot sii-tä, miten eurot otetaan käyttöön eri elämän-alueilla. Kampanjan toteutuksessa mukana ole-van Kuluttajaviraston keskeisenä tehtävänä onvarmistaa, että kuluttajien tuntuma hintoihin jarahanarvoon säilyy. Virasto vastaa myös tiedo-tuksesta erityisryhmille, kuten vanhuksille,näkö- ja kuulovammaisille sekä maahanmuutta-jille.

Euro käyttöön -hankkeen näkyvin osa ajoit-tuu lokakuuhun. Joka kotiin jaetaan Suomi siir-tyy euroon -opas, ja oppaan postitusta tuetaanTV-tietoiskuin. Lisäksi tietoa jaetaan lehti-il-moituksin. Hankkeeseen kuuluu myös tilaisuuk-sia toimittajille ja tiedotusmateriaalin tuottamis-ta. Kampanjan verkkosivuilta www.euro.fi löy-tyy perustietoa EMUsta ja eurosta suomeksi,ruotsiksi ja englanniksi.

Kaikkia viranomaisten eurotiedotuskampan-joita tukee ulkoministeriön Eurooppa-tiedotuk-sen valtakunnallinen puhelinneuvonta (puh. 010345 6700), jonka kautta Eurooppa-tiedotuksenaluepalvelut vastaavat kansalaisten kysymyk-siin.

Muut viranomaiset ja yksityinen sektori täy-dentävät näitä suurelle yleisölle suunnattujayleistiedotuskampanjoita oman erityisalueensaasioista tiedottamalla. ■

• Asiasanat: eurosetelit, eurokolikot,rahanvaihto, ennakkojakelu, edelleenjakelu,rahahuoltojärjestelmä, Euro 2002 -kampanja,eurokumppanuusohjelma, eurotiedotus

3LEVO.p65 11.9.2001, 9:4134


Eurojärjestelmän rahapolitiikan välineet 18.5.2001

OhjauskorotEurojärjestelmän1 rahapolitiikan tärkein ohjausvä-line on perusrahoitusoperaatio, jonka koron muu-toksilla eurojärjestelmä viestii rahapolitiikan lin-jasta. Perusrahoitusoperaatioissa sovellettavankoron muutokset heijastuvat voimakkaasti lyhyi-siin rahamarkkinakorkoihin. Vuoden 1999 alustaaina kesäkuun 2000 loppupuolelle saakka euro-järjestelmän perusrahoitusoperaatiot toteutettiinkiinteäkorkoisina huutokauppoina. EKP:n neu-vosto päätti kokouksessaan 8.6.2000, että siitäoperaatiosta alkaen, jonka maksut suoritetaan28.6.2000, eurojärjestelmän perusrahoitusoperaa-tiot toteutetaan vaihtuvakorkoisina huutokauppoi-na monikorkoista huutokauppamenettelyä käyt-täen. Lisäksi EKP:n neuvosto päätti asettaa näis-sä operaatioissa tehtäville korkotarjouksille ala-rajan. Täksi alarajaksi asetettiin aluksi 4,25 % eliedellisten kiinteäkorkoisten huutokauppojen kor-ko. Tämän jälkeen alarajaa on muutettu kolmesti.15.5.2001 alkaen alaraja on ollut 4,50 %. Aiem-man kiinteäkorkoisten huutokauppojen koron sijas-ta rahapolitiikan virityksessä viestii uudessa menet-telyssä korkotarjousten alarajana oleva korko.

Eurojärjestelmä rajoittaa pankkien välisen yönyli -koron vaihteluja maksuvalmiusjärjestelmänkoroilla. Eurojärjestelmä määrittää erikseen sekämaksuvalmiusluottoon että talletusmahdollisuu-teen sovellettavan koron. 11.5.2001 alkaen euro-järjestelmän maksuvalmiusluoton korko on ollut5,50 % ja talletusmahdollisuuden korko 3,50 %.

RahamarkkinaoperaatiotMarkkinaoperaatioilla on keskeinen sija eurojär-jestelmän rahapolitiikassa. Niillä ohjataan kor-koja, hallitaan markkinoiden likviditeettiä javiestitään rahapolitiikan virityksestä. Markkina-operaatiot toteutetaan yleensä EKP:n aloitteesta

kansallisten keskuspankkien välityksellä. Mark-kinaoperaatiot voidaan jakaa neljään ryhmään:

1) Perusrahoitusoperaatiot ovat viikoittaisia lik-viditeettiä lisääviä operaatioita, jotka kansal-liset keskuspankit toteuttavat vakiohuuto-kauppoina ja joissa sovellettava maturiteettion kaksi viikkoa. Perusrahoitusoperaatioillaon keskeinen asema eurojärjestelmän mark-kinaoperaatioiden tavoitteiden täyttämisessä,ja niiden avulla turvataan suurin osa rahoi-tussektorin maksuvalmiudesta.

2) Pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot ovat kerrankuussa toteutettavia likviditeettiä lisääviä va-kiohuutokauppoja. Näiden operaatioiden tar-koituksena on lisätä vastapuolten pitempiai-kaista maksuvalmiutta. Niissä sovellettava ma-turiteetti on kolme kuukautta. Pitempiaikaisil-la rahoitusoperaatioilla eurojärjestelmä ei pyriantamaan rahapoliittisia signaaleja markki-noille, ja sen vuoksi ne toteutetaan normaalis-ti vaihtuvakorkoisina huutokauppoina.

3) Hienosäätöoperaatioita toteutetaan tarpeenmukaan, kun halutaan tasata rahamarkkinoi-den likviditeetin odottamattomista muutoksis-ta johtuvia korkovaihteluita. Kansalliset kes-kuspankit toteuttavat hienosäätöoperaatiotyleensä käänteisoperaatioina, mutta niitä voi-daan tehdä myös suorina kauppoina, valuut-taswapeina tai vastaanottamalla määräaikais-talletuksia. Hienosäätöoperaatiot suoritetaanjoko pikahuutokauppoina tai kahdenvälisinäoperaatioina. EKP:n neuvoston päätöksellä japoikkeavissa olosuhteissa EKP voi keskitetystisuorittaa kahdenvälisiä hienosäätöoperaatioita.

4) Rakenteellisilla operaatioilla pyritään vaikut-tamaan eurojärjestelmän rakenteelliseen ase-maan rahoitussektoriin nähden. Rakenteelli-set operaatiot voivat olla EKP:n sijoitustodis-tusten liikkeeseenlaskuja, käänteisoperaatioi-ta tai suoria kauppoja.

MaksuvalmiusjärjestelmäMaksuvalmiusjärjestelmällä pyritään rajoitta-maan yön yli -koron ylisuuria liikkeitä lisäämäl-

1 Euroopan keskuspankkijärjestelmä (EKPJ) koostuu Euroo-pan keskuspankista (EKP) ja EU-maiden kansallisista kes-kuspankeista. Eurojärjestelmään kuuluvat EKP ja ne EU-maiden kansalliset keskuspankit, jotka ovat mukana EMUnkolmannessa vaiheessa. Eurojärjestelmän ylin päättävä elinon EKP:n neuvosto, jonka muodostavat EKP:n kuusihenki-nen johtokunta ja kahdentoista euromaan kansallisten kes-kuspankkien pääjohtajat.

3Eurojarjestelma.p65 11.9.2001, 9:4135


lä tai vähentämällä rahamarkkinoiden yön yli-likviditeettiä sekä viestimään rahapolitiikanvirityksestä. Maksuvalmiusjärjestelmä koostuumaksuvalmiusluotosta ja talletusmahdollisuu-desta. Maksuvalmiusluoton avulla vastapuoletvoivat saada kansallisilta keskuspankeilta yön yli-likviditeettiä vakuuksia vastaan. Maksuvalmius-luoton korko on samalla pankkien välisen yönyli -koron yläraja. Talletusmahdollisuutta käyt-täen vastapuolet voivat tehdä yön yli -talletuksiakansallisiin keskuspankkeihin. Yön yli -talletuk-sille maksettava korko on pankkien välisten yönyli -markkinoiden koron alaraja. Normaaliolo-suhteissa maksuvalmiusjärjestelmän käytölle eiole määrällisiä rajoituksia.

VähimmäisvarantojärjestelmäEurojärjestelmän vähimmäisvarantojärjestelmääsovelletaan euroalueen luottolaitoksiin, ja sen tar-koituksena on ensisijaisesti tasata rahamarkkina-korkoja sekä lisätä rakenteellisen keskuspankki-rahoituksen tarvetta. Kunkin luottolaitoksen va-rantopohja määräytyy sen taseen varainhankin-taerien perusteella. Varantopohjaan luetaan tal-letukset sekä liikkeeseen lasketut velka- ja raha-markkinapaperit. Siihen ei kuitenkaan lueta va-rantovelvollisen velkoja toisille varantovelvolli-sille. Varantopohjaan kuuluvaan tase-erään sovel-letaan joko 2 prosentin velvoitetta tai se on vapau-tettu velvoitteesta. Varantopohjaan kuuluvia eriä,jotka eivät kartuta varantovelvoitetta, ovat alku-peräiseltä maturiteetiltaan yli 2 vuoden talletukset,repo-operaatiot ja sellaiset velkainstrumentit, joi-den alkuperäinen maturiteetti on yli 2 vuotta.

Eurojärjestelmän vähimmäisvarantojärjestel-mä perustuu keskiarvoistukseen, jotta korkojatasaava vaikutus saavutettaisiin. Varantovelvoit-teen täyttyminen määritetään sen mukaan, mikäon laitoksen keskimääräinen päivittäinen varan-totalletus kuukauden pituisen pitoajanjakson ai-kana. Laitosten vähimmäisvarantotalletuksillemaksetaan korkoa, joka on sama kuin perus-rahoitusoperaation korko. Kun perusrahoitus-operaatiot toteutetaan vaihtuvakorkoisina huuto-kauppoina, vähimmäisvarantotalletuksille mak-settava korko määräytyy kyseisen pitoajanjak-son huutokaupoissa sovellettujen marginaali-korkojen perusteella.

Suomessa vähimmäisvarantovelvollistenjoukko laajeni vuoden 2001 alussa, kun vähim-

mäisvarantovelvollisuus ulotettiin talletuspank-kien lisäksi koskemaan kaikkia instituutioita,joilla on luottolaitoslupa. Menettelyn tarkoituk-sena oli yhdenmukaistaa vähimmäisvaranto-velvollisten määrittely vastaamaan euroalueenmuiden maiden käytäntöä. Lista eurojärjestel-män vähimmäisvarantojärjestelmän alaisistainstituutioista löytyy Internetistä EKP:n koti-sivulta (https://mfi-assets.ecb.int).

Rahapoliittisten operaatioiden vastapuoletEurojärjestelmän vähimmäisvarantovelvoitteenalaisilla luottolaitoksilla on yleensä oikeus käyt-tää maksuvalmiusjärjestelmää. Lisäksi näillä lai-toksilla on mahdollisuus toimia perus- ja pitem-piaikaisten rahoitusoperaatioiden vastapuolina. Sensijaan hienosäätöoperaatioihin osallistuvien vas-tapuolten määrän eurojärjestelmä on rajoittanutrahamarkkinoilla aktiivisesti toimiviin vastapuo-liin. Suorien kauppojen vastapuolien suhteen ei oleasetettu rajoituksia. Valuuttaswapien vastapuoltentulee olla valuuttainterventioiden vastapuolia jaaktiivisia toimijoita valuuttamarkkinoilla.

Rahapoliittisiin operaatioihinkelpaavat vakuudetEKPJ:n/EKP:n perussäännön mukaisesti kaikeneurojärjestelmän luotonannon on perustuttavariittäviin vakuuksiin. Eurojärjestelmä hyväksyyrahapoliittisten operaatioidensa vakuuksiksi laa-jan joukon sekä valtioiden että yksityisten yri-tysten liikkeeseen laskemia arvopapereita. Euro-järjestelmän sisäisistä syistä vakuuskelpoiset ar-vopaperit on jaettu kahteen ryhmään. Ykköslis-taan kuuluvat jälkimarkkinakelpoiset ja EKP:nmäärittämät euroalueen yhteiset kelpoisuusvaa-timukset täyttävät velkainstrumentit. Kakkoslis-ta koostuu jälkimarkkinakelpoisten arvopaperei-den lisäksi ei-jälkimarkkinakelpoisista arvopape-reista, jotka ovat merkittäviä kansallisten rahoitus-järjestelmien kannalta. Kansalliset keskuspankitmäärittävät kakkoslistan kelpoisuusvaatimuksetja EKP hyväksyy ne. Molempien ryhmien arvo-papereita voidaan käyttää eurojärjestelmän raha-poliittisissa operaatioissa vakuutena. Lista vakuuk-siksi kelpaavista arvopapereista löytyy InternetistäEKP:n kotisivulta (https://mfi-assets.ecb.int). Yksi-tyiskohtaista tietoa eurojärjestelmän rahapolitiikanvälineistä löytyy Internetistä Suomen Pankin koti-sivulta (http://www.bof.fi/rhindex.htm).

3Eurojarjestelma.p65 11.9.2001, 9:4136


Suomen Pankin uusia tutkimusjulkaisuja

Täydellinen julkaisuluettelolöytyy Suomen PankinInternet-sivustosta(http://www.suomenpankki.fi/).

Paperiversiota voi tilataosoitteesta Suomen Pankki,Osoiterekisteri, PL 160,00101 Helsinki,puh. (09) 1831.

Sarjajulkaisuja

Sarja EISSN 1238-1691, painetut julkaisutISSN 1456-5951, verkkojulkaisut

E:21Jian-Guang Shen Models of Currency Crises withBanking Sector and Imperfectly CompetitiveLabor Markets. 2001. 160 s. ISBN 951-686-711-1,painettu julkaisu; ISBN 951-686-712-X, verkkojul-kaisu.

Keskustelualoitteita

ISSN 0785-3572, painetut julkaisutISSN 1456-6184, verkkojulkaisut

1/2001Risto Herrala An assessment of alternative lenderof last resort schemes. 28 s. ISBN 951-686-701-4,painettu julkaisu; ISBN 951-686-702-2, verkkojul-kaisu.

2/2001Esa Jokivuolle – Karlo Kauko The new BaselAccord: some potential implications of the newstandards for credit risk. 23 s. ISBN 951-686-703-0,painettu julkaisu; ISBN 951-686-704-9, verkkojul-kaisu.

3/2001Mika Kortelainen Actual and perceived monetarypolicy rules in a dynamic general equilibriummodel of the euro area. 76 s. ISBN 951-686-705-7,painettu julkaisu; ISBN 951-686-706-5, verkkojul-kaisu.

4/2001Martin Ellison Stabilisation bias in monetarypolicy under endogenous price stickiness. 20 s.ISBN 951-686-707-3, painettu julkaisu; ISBN 951-686-708-1, verkkojulkaisu.

5/2001Erkki Koskela – Rune Stenbacka Equilibriumunemployment with credit and labour marketimperfections. 35 s. ISBN 951-686-709-X, painettujulkaisu; ISBN 951-686-710-3, verkkojulkaisu.

6/2001Jarmo Pesola The role of macroeconomic shocks inbanking crises. 61 s. ISBN 951-686-713-8, painettujulkaisu; ISBN 951-686-714-6, verkkojulkaisu.

7/2001Anssi Rantala Does monetary union reduceemployment? 36 s. ISBN 951-686-715-4, painettujulkaisu; ISBN 951-686-716-2, verkkojulkaisu.

8/2001Tuomas Välimäki Fixed rate tenders and theovernight money market equilibrium. 72 s.ISBN 951-686-717-0, painettu julkaisu; ISBN 951-686-718-9, verkkojulkaisu.

9/2001Morten L. Bech – Kimmo Soramäki GridlockResolution in Interbank Payment Systems. 34 s.ISBN 951-686-719-7, painettu julkaisu; ISBN 951-686-720-0, verkkojulkaisu.

10/2001Antti Ripatti – Jouko Vilmunen Declining labourshare – Evidence of a change in the underlyingproduction technology? 43 s. ISBN 951-686-721-9,painettu julkaisu; ISBN 951-686-722-7, verkkojul-kaisu.

11/2001Michael Ehrmann – Martin Ellison – Natacha VallaRegime-dependent impulse response functions ina Markov-switching vector autoregression model.24 s. ISBN 951-686-723-5, painettu julkaisu; ISBN951-686-724-3, verkkojulkaisu.

12/2001Jenni Koskinen Yksityisasiakkaiden maksuliike-palvelujen hinnoittelu Suomessa. 46 s. ISBN 951-686-725-1, painettu julkaisu; ISBN 951-686-726-X,verkkojulkaisu.

3tutkjulk.p65 11.9.2001, 9:4237


13/2001Nico Valckx Factors affecting asset price expecta-tions: fundamentals and policy variables. 42 s.ISBN 951-686-727-8, painettu julkaisu; ISBN 951-686-728-6, verkkojulkaisu.

14/2001Jan Annaert – Marc J. K. De Ceuster – Nico ValckxFinancial market volatility: informative inpredicting recessions. 21 s. ISBN 951-686-729-4,painettu julkaisu; ISBN 951-686-730-8, verkkojul-kaisu.

15/2001Esa Jokivuolle – Samu Peura A value-at-riskapproach to banks’ capital buffers: An applicati-on to the new Basel Accord. 22 s. ISBN 951-686-731-6, painettu julkaisu; ISBN 951-686-732-4,verkkojulkaisu.

BOFIT Discussion Papers

ISSN 1456-4564, painetut julkaisutISSN 1456-5889, verkkojulkaisut

1/2001Igor Vetlov Dollarization in Lithuania:An Econometric Approach. 57 s. ISBN 951-686-944-0, painettu julkaisu; ISBN 951-686-945-9,verkkojulkaisu.

2/2001Malgorzata Markiewicz Quasi-fiscal operations ofcentral banks in transition economies. 39 s. ISBN951-686-946-7, painettu julkaisu; ISBN 951-686-947-5, verkkojulkaisu.

3/2001Ville Kaitila Accession countries’ comparativeadvantage in the internal market: A trade andfactor analysis. 45 s. ISBN 951-686-948-3, painettujulkaisu; ISBN 951-686-949-1, verkkojulkaisu.

4/2001Laura Solanko Fiscal competition in a transitioneconomy. 39 s. ISBN 951-686-950-5, painettujulkaisu; ISBN 951-686-951-3, verkkojulkaisu.

5/2001Alessandra Guariglia – Byung-Yeon Kim TheDynamics of Moonlighting: What is happening inthe Russian informal economy? 31 s. ISBN 951-686-952-1, painettu julkaisu; ISBN 951-686-953-X,verkkojulkaisu.

6/2001Alexei Medvedev International investors, contagi-on and the Russian crisis. 37 s. ISBN 951-686-954-8, painettu julkaisu; ISBN 951-686-955-6,verkkojulkaisu.

7/2001Mark De Broeck – Torsten Sløk Interpreting realexchange rate movements in transition countries.41 s. ISBN 951-686-956-4, painettu julkaisu; ISBN951-686-957-2, verkkojulkaisu.

8/2001Jarko Fidrmuc The Endogeneity of OptimumCurrency Area Criteria, Intraindustry Trade andEMU Enlargement. 28 s. ISBN 951-686-958-0,painettu julkaisu; ISBN 951-686-959-9, verkkojul-kaisu.

Julkaisujen tiivistelmiä

Keskustelualoitteita

Does monetary union reduce employment?Anssi Rantala7/2001

■ Asiasanat: rahaliitto, työllisyys, ammattiliitot,avotalouden ulkoisvaikutukset,keskuspankin konservatiivisuus

Tässä työssä tarkastellaan rahaliiton muodosta-misen makrotaloudellisia vaikutuksia kahdenmaan mallissa, jossa työmarkkinat ovat järjestäy-tyneet ja maiden välillä on ulkoisvaikutuksia.Tarkastelut perustuvat oletukseen, että ammatti-liitot eivät suoranaisesti ole kiinnostuneet inflaa-tiosta, vaan työllisyydestä ja reaalipalkoista, jaettä talouksien rakennetta kuvaavat parametriteivät muutu, kun rahaliitto perustetaan. Työssäosoitetaan, että valuuttakurssijärjestelmä vaikut-taa ammattiliiton havaitsemaan tavoiteristiriitaanpalkan ja työllisyyden välillä. Siten tasapaino-työllisyys määräytyy endogeenisesti ja riippuusiis valuuttakurssijärjestelmästä. Siirryttäessäkelluvien valuuttakurssien järjestelmästä raha-liittoon työllisyys paranee, jos keskuspankki on

3tutkjulk.p65 11.9.2001, 9:4238


riittävän konservatiivinen. Jos keskuspankki taasei ole riittävän konservatiivinen, työllisyys heik-kenee. Inflaatio on rahaliitossa huomattavampikeskuspankin konservatiivisuuden asteesta riip-pumatta. Lisäksi työssä tarkastellaan epäsym-metristä kiinteän valuuttakurssin järjestelmäävaihtoehtoisena alkuasetelmana ennen rahaliittoa.

Fixed rate tenders andthe overnight money market equilibriumTuomas Välimäki8/2001

■ Asiasanat: rahamarkkinahuutokaupat, korot,vähimmäisvarantojen keskiarvoistaminen,keskuspankin toimintakehikko

Tutkimuksessa mallinnetaan pankkien välisten yönyli -likviditeettimarkkinoiden tasapainon määräy-tyminen, kun keskuspankki käyttää kiinteäkor-koisia huutokauppoja jakaessaan likviditeettiänäille markkinoille. Markkinoiden toimintaa tar-kastellaan kolmen vaihtoehtoisen politiikkasään-nön vallitessa. Ensimmäisessä tapauksessa kes-kuspankki hyväksyy kaikki pankkien tekemättarjoukset täysimääräisesti. Muissa kahdessa ta-pauksessa keskuspankki rajoittaa likviditeetintarjontaa tähdäten joko likviditeetti- tai korkota-voitteeseen, mutta jakaa likviditeettiä pankeillesuhteessa niiltä saamiensa tarjousten kokoon.Tutkimus osoittaa, että koron ohjaus on tehok-kainta, jos huutokauppamenettely perustuu tar-jousten täysimääräiseen hyväksymiseen tai jossovelletaan korkotavoitetta. Likviditeettisääntöäsovellettaessa koron kontrolli on tätä löyhempi.Lisäksi osoitetaan, miten pankkien tarjouskäyt-täytyminen riippuu merkittävästi keskuspankinkäyttämästä politiikkasäännöstä.

Gridlock Resolution inInterbank Payment SystemsMorten L. Bech – Kimmo Soramäki9/2001

■ Asiasanat: maksujärjestelmä, likviditeetti, gridlock,algoritmit, katteensiirto

Tässä tutkimuksessa analysoidaan pankkien vä-lisissä ajantasaisesti toimivissa maksujärjestel-missä esiintyvien ns. gridlock-tilanteiden (mak-

sujen lukkiutumien) syntymisen vakavuutta sekäarvioidaan simulointien avulla tutkimuksessaesitetyn gridlock-tilanteiden purkualgoritmin te-hokkuutta. Simulointiaineistona käytetään Suo-men ja Tanskan keskuspankkien RTGS-järjestel-mistä kerättyjä maksutapahtumatietoja. Algorit-mi havaitaan käyttökelpoiseksi reaaliaikaisessaympäristössä sekä tehokkaaksi gridlock-tilantei-den purkamisessa kaikilla likviditeettitasoilla jaerityisesti tilanteissa, joissa pankkien päivänsi-säinen likviditeettitilanne on kireä.

Declining labour share – Evidence ofa change in underlying productiontechnology?Antti Ripatti – Jouko Vilmunen10/2001

■ Asiasanat: tuotantofunktio, tuotantopanostensubstituutiojousto, tekninen kehitys, uusi talous

Palkkojen kansantulo-osuuden pienenemistä eivoida selittää tavanomaisella Cobb-Douglasintuotantofunktiolla (CD), joka nimenomaan pe-rustuu vakioiseen funktionaaliseen tulonjakoon.Tarkasteltaessa syitä palkkojen kansantulo-osuu-den supistumiseen tutkimuksessa nojataan vakioi-seen substituutiojoustoon perustuvaan tuotanto-funktioon (CES), jota täydennetään termeillä,jotka kuvaavat pääoman ja työvoiman tuotta-vuutta lisäävää teknistä kehitystä. Tämän lisäksioletetaan, että kilpailu hyödykemarkkinoilla onepätäydellistä. Tuotantofunktion parametrien,hintamarginaalin ja teknisen kehityksen esti-mointi perustuu yrityksen voitonmaksimointion-gelman ensimmäisen kertaluvun ehtoihin. Saa-dut estimaatit viittavat siihen, ettei CD sovellukuvaamaan Suomen taloutta aggregaattitasolla jaettä tuotantopanokset ovat toisiaan täydentäviä(estimoitu substituutiojousto on 0,6). Estimoidutteknisen kehityksen indikaattorit viittaavat sii-hen, että työn tuottavuutta lisäävän teknisen ke-hityksen kasvuvauhti on hidastunut merkittävästi1990-luvun loppupuolella ja että samaan aikaanesiintyneen kokonaistuottavuuden kasvun kiih-tymiseen on vaikuttanut pääoman tuottavuutta li-säävän teknisen kehityksen poikkeuksellisenvoimakas kasvu. Palkkojen aiempaa pientä kan-santulo-osuutta on pitänyt yllä hintamarginaalienkasvu – erityisesti sähköteknisessä vientiteolli-suudessa.

3tutkjulk.p65 11.9.2001, 9:4239


Regime-dependent impulse responsefunctions in a Markov-switching vectorautoregression modelMichael Ehrmann – Martin Ellison – Natacha Valla11/2001

■ Asiasanat: vektoriautoregressio, regiiminmuutokset,sokit, uusi talous

Tutkimuksessa kehitetään talouden toimintaakuvaavia aikasarjamalleja siten, että niillä voi-daan käsitellä talouden rakenteiden tilamuutok-sia. Tämä tehdään liittämällä identifioivia rajoit-teita markovilaiseen usean tilan vektoriautoreg-ressiomalliin. Kullekin talouden tilalle määritel-lään omat impulssivasteensa, niin että taloudenreaktiot häiriöihin riippuvat tilasta, jossa talouson. Näitä tilasidonnaisia impulssivasteita havain-nollistetaan Yhdysvaltain taloutta kuvaavallamallilla. Tutkimuksessa tunnistettavat taloudentilat vastaavat läheisesti ”vanhan talouden” ja”uuden talouden” regiimejä, jotka ovat tulleetesiin viimeaikaisissa tutkimuksissa. Tulostenmukaan öljyn hintasokkien vaikutukset eivät ny-kyisin ole yhtä kontraktiivisia ja inflatorisia kuinaiemmin. Tutkimuksessa osoitetaan myös, ettäYhdysvaltain talouden aiempaa vähäisempiherkkyys öljyn hintojen vaikutuksille ei riipupelkästään sattumasta, vaan johtuu taloudessatapahtuneista rakennemuutoksista.

Yksityisasiakkaiden maksuliikepalvelujenhinnoittelu SuomessaJenni Koskinen12/2001

■ Asiasanat: maksuliikepalvelut, palvelumaksut,piilohinnoittelu, ristisubventio

Suomessa poistettiin pankkikilpailun esteitä 1980-luvun loppupuolella korkosäännöstelyä purkamal-la, mikä aiheutti kilpailupaineita pankeille. Aiem-min vallinnut, nykyistä korkeampi yleinen korko-taso mahdollisti luottojen ja talletusten korkoeroi-hin sekä maksujenvälityksen reaaliaikaisuudenpuutteeseen perustuvat maksuliiketuotot. Pankeis-sa on hinnoiteltu maksuliikepalveluita näkyvästivasta 1990-luvun alkupuolelta lähtien.

Tässä työssä on selvitetty pankkien kevään2001 hinnastojen mukaisia, yksityisasiakkailtamaksuliikepalveluista perittäviä palvelumaksuja.

Kokonaishinnoittelun selvittämiseksi on luotu ta-pausesimerkkejä, joiden avulla havainnollistetaanmaksuliikepalveluista myönnettyjä alennuksia.Suomessa yksityisasiakkaille maksuliikepalvelu-ja tarjoavista pankeista ovat tutkimuksessa muka-na Aktia Säästöpankki Oyj, Handelsbanken (SHB),Sampo Pankki Oyj, Mandatum Pankki Oyj, Meri-ta Pankki Oyj, Okopankki Oyj ja ÅlandsbankenAbp (ÅAB). Selvityksessä on myös arvioitu ns.piilohinnoittelun laajuutta. Piilohinnoittelustapankeille syntyy tuottoja ja asiakkaille kustannuk-sia, joita asiakkaiden on vaikeaa havaita. Piilo-hinnoitteluksi voidaan katsoa tuotot, jotka asia-kas menettää maksuliikkeen arvopäiväkäytäntö-jen ja viipeen takia. Piilohinnoittelua tapahtuumyös niin kutsutun ristisubvention kautta eli sii-tä, että pankki kattaa osan maksuliikepalvelujenkustannuksista maksamalla alhaista korkoa käyt-telytileille. Toisaalta piilohinoittelu korkomargi-naalin avulla voi olla verotuksellisista syistä edul-lista myös asiakkaan kannalta.

Erilaisten maksuliikepalvelumuotojen kirjoon nykyään laaja. Samantyyppisten palvelujenhinnoittelu eroaa pankkien kesken, mutta onmelko yhtenevää suurimpien pankkien välillä.Eri palvelumuotojen hinnoitteluhierarkia eri pan-keissa sen sijaan on yhtenevä: elektroniset pal-velut ovat edullisempia kuin manuaaliset, kassal-la tapahtuvat maksuliikepalvelut. Hintaerojentehtävänä on ohjata asiakkaita vähentämään tiet-tyjen palvelujen käyttöä ja opettaa käyttämäänvaihtoehtoisia palveluja.

Factors affecting asset price expectations:fundamentals and policy variablesNico Valckx13/2001

■ Asiasanat: osakkeiden hinnat, joukkolainojenhinnat, tuottohajotelmat, perustekijät

Tutkimuksessa tarkastellaan, mitkä tekijät vai-kuttavat hinnanmuutoksiin Yhdysvaltojen ja Eu-roopan osake- ja joukkolainamarkkinoilla, ja sii-nä laajennetaan Campbellin ja Ammerin aiem-paa (1993) tutkimusta tästä aiheesta. Tutkimuk-sessa inflaatiouutiset liitetään osakkeiden jajoukkolainojen hintojen muutosten hajotelmaan.Lisäksi tarkastelussa eriytetään myös eri tekijöi-tä odotusten aikahorisontin pituuden mukaan.Arvopaperien hintojen herkkyyttä politiikka-

3tutkjulk.p65 11.9.2001, 9:4240


muuttujien ja talouden perustekijöiden suhteenarvioidaan. Aineisto on kuukausitasoista, ja eu-roalueen osalta se on uutta, tätä tutkimusta var-ten konstruoitua. Tulokset auttavat arvioimaanuseita arvopaperien hintoihin liittyviä yleisiä us-komuksia ja tukevat ajatusta, että inflaatiouutis-ten volatiilius on olennainen tekijä osakkeidenja joukkolainojen hintojen hajotelmissa.

Financial market volatility:informative in predicting recessionsJan Annaert – Marc J.K. De Ceuster – Nico Valckx14/2001

■ Asiasanat: suhdannevaihtelut, osakemarkkinoidenvolatiilius, korkojen volatiilius, probit-malli

On yleisesti tunnettua, että tietoja osaketuotois-ta ja lyhyiden ja pitkien korkojen erotuksestavoidaan käyttää hyväksi taloustaantumien enna-koinnissa. Tässä tutkimuksessa laajennammetätä koskevia empiirisiä tuloksia tarkastelemallakorkojen ja osakemarkkinoiden volatiiliuttataantuman indikaattorina. Sekä riski-tuottotar-kastelu että teoriat epävarmuuden vaikutuksestainvestointeihin tukevat tätä laajennusta. Yhdys-valtojen, Saksan ja Japanin taloutta koskevat tu-lokset osoittavat, että korkojen ja osakekurssienvolatiilius auttaa merkitsevästi ennustamaan tu-levia taantumia. Tämä pätee erityisesti lyhyenaikavälin ennustamisessa.

A value-at-risk approach to banks’ capitalbuffers: An application to the new BaselAccordEsa Jokivuolle – Samu Peura15/2001

■ Asiasanat: uusi vakavaraisuuskehikko, luottoriski,sisäiset luokitukset, value-at-risk

Baselin pankkivalvontakomitean luottoriskeilleehdottamat uudet vakavaraisuussäännökset pe-rustuvat luottokelpoisuusluokituksiin. Koskatämä saattaa lisätä vakavaraisuusvaatimustenvaihteluita, pankit ehkä joutuvat kasvattamaanminimivaatimukset ylittäviä pääomapuskurei-taan. Tutkimme tätä väitettä simuloimalla kuvit-teellisten pankkiportfolioiden luottokelpoisuus-muutoksia ja luottotappioita. Pankin pääomapus-

kuri määräytyy value-at-risk-tyyppisen rajoitteenmukaisesti. Tulosten mukaan puskurin koko riip-puu pankin luottosalkun riskistä sekä menetel-mästä, jota pankki käyttää minimipääomavaati-muksen laskentaan. Vaikka ns. sisäisten luokitus-ten menetelmä edellyttää luottokelpoisuudeltaanriittävän hyvissä salkuissa pienempää minimi-pääomavaatimusta kuin standardimenetelmä,suhteellisesti suuremman puskurin tarve sisäis-ten luokitusten menetelmässä kuitenkin vähen-tää tätä ”pääomahelpotusta”. Tulosten perusteel-la voidaan otaksua, että puskurien erilainen so-peuttamistarve eri menetelmissä voi vaikuttaapankkien menetelmän valintaan. Puskurien so-peuttaminen voi vaikuttaa myös pääoman koko-naismäärään pankkisektorilla uudistuksen jäl-keen. Näistä syistä Baselin pankkivalvontakomi-tean tulisi ottaa pankkien puskurien tarve huo-mioon määrittäessään pankkien saatavien lopul-lisia riskipainoja.

BOFIT Discussion Papers

Accession countries’ comparativeadvantage in the internal market:A trade and factor analysisVille Kaitila3/2001

■ Asiasanat: EU, itälaajeneminen, suhteellinen etu,panosintensiivisyys

Tässä tutkimuksessa analysoidaan Keski- ja Itä-Euroopan (KIE) maiden ja Euroopan unionin vä-listä kauppaa vuosina 1993–1998. Analyysissakäytetään kolmea eri laskentametodia. Ensinnäkinlasketaan ristikkäiskaupan osuus, josta nähdään,missä määrin kahden maan välinen kauppa käy-dään samanlaisilla tuotteilla. Toiseksi lasketaan si-milariteetti-indeksi, jonka avulla voidaan tarkastel-la, missä määrin yhtenevä rakenteeltaan kahdenmaan vienti johonkin kolmanteen maahan on. Kol-manneksi lasketaan KIE-maiden paljastettu suh-teellinen etu EU:n sisämarkkinoilla ja analysoidaansitä kaksiulotteisessa kehikossa tuotannon osaamis-ja pääomaintensiivisyyden funktiona. Kehikossanäytetään myös, miten suhteellisen edun panosin-tensiivisyys on muuttunut vuodesta 1993. Tämänviimeisen metodin avulla nähdään, että eri KIE-maiden suhteellinen etu on kehittynyt tarkastelu-

3tutkjulk.p65 11.9.2001, 9:4241


ajanjaksona hyvin eri tavoin. Joidenkin maidensuhteellinen etu on muuttunut enemmän osaamis-intensiiviseen suuntaan, kun taas toisissa maissakehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan. Sa-manlainen eriytyminen voidaan havaita pääomain-tensiivisyyden asteessa. Samanaikaisesti eräät KIE-maat ovat pysyneet suhteellisen muuttumattominatässä kaksiulotteisessa kehikossa.

Fiscal competition in a transition economyLaura Solanko4/2001

■ Asiasanat: verokilpailu, fiskaalinen kilpailu,siirtymätalous

Tässä tutkimuksessa analysoidaan verokilpailua,jonka tarkoitus on houkutella liikkuvaa pääomaa,samankaltaisten siirtymätalouksien välillä. Tut-kimuksessa käytetään Keenin ja Marchandin(1997) tutkimuksen kaltaista kehikkoa alueelli-sen kilpailun hyvinvointivaikutusten tutkimisek-si. Osoittautuu, että siirtymän aikaisessa vaihees-sa, jolloin vanhan taloussektorin osuus on hyvinsuuri, kuluttajat siirtymätaloudessa voivat hyö-tyä alueellisesta kilpailusta. Päätöksentekijät ha-luaisivat sen sijaan ennemmin koordinoida fi-nanssipolitiikkansa.

The Dynamics of Moonlighting: What ishappening in the Russian informal economy?Alessandra Guariglia – Byung-Yeon Kim5/2001

■ Asiasanat: kuutamourakointi, harmaa talous,työn tarjonta

Tässä tutkimuksessa analysoidaan Venäjän työ-ikäisen väestön ns. kuutamourakoinnin dyna-miikkaa RLMS-kotitalouskyselyn kierrosten 5 ja8 aineiston perusteella. Tuloksemme osoittavat,että kuutamourakointi on väliaikaista ja liittyynormaalisti uranvaihtosuunnitelmiin. Ne vastaa-jat, jotka aiemmin ilmaisivat halukkuutensa vaih-taa ammattia, osallistuvat keskimääräistä her-kemmin kuutamourakoihin ja vaihtavat tulevai-suudessa uraa keskimääräistä todennäköisem-min. Ammatinvaihto suuntautuu useimmiten yk-sityisyrittämiseen. Nämä tulokset osoittavat, ettäVenäjän normaalien työmarkkinoiden ulkopuo-

liset työmarkkinat, jotka ovat osa epävirallista ta-loutta, voivat olla taloudelle hyödyksi pitkällä ai-kavälillä, koska ne voivat toimia uusien yksityis-yritysten hautomona.

International investors, contagion andthe Russian crisisAlexei Medvedev6/2001

■ Asiasanat: valuuttakriisi, ulkomaiset sijoittajat,Venäjän finanssikriisi, CAP-malli

Tässä empiirisessä tutkimuksessa tarkastellaanyksityiskohtaisesti ulkomaisten sijoittajien roo-lia Venäjän finanssikriisin kehittymisessä vuosi-na 1997–1998. Osoittautuu, että ulkomaiset si-joittajat käyttäytyivät kriisin aikana eri tavoinkuin kotimaiset sijoittajat ja vaikuttivat merkit-tävästi velkakirjamarkkinoiden romahdukseen.Tutkimuksesta käy erityisesti ilmi, että valuutta-kriisien tarttumisen aiheuttama velkapapereidenmyynti Indonesian kriisin aikaan aiheutti markki-noiden voimakkaan laskun toukokuussa 1998. Kui-tenkin tutkimuksessa myös kyseenalaistetaan ylei-nen käsitys, jonka mukaan ulkomaiset sijoittajatolivat vastuussa markkinapaineista elokuun kriisinalussa. Tutkimus sisältää myös vaihtoehtoisen seli-tyksen valuuttakriisien tarttumiseen liittyvään va-luuttojen ulosvirtaukseen. Tutkimuksessa yhdiste-tään CAP-malli sekä aiemman tutkimuksen (For-bes-Rigobon, 2001) havainnot ja osoitetaan, että ul-komaiset sijoittajat ovat kotimaisia herkempiä puh-taasti ulkoisten häiriöiden suhteen.

Interpreting Real Exchange RateMovements in Transition CountriesMark de Broeck – Torsten Sløk7/2001

■ Asiasanat: reaaliset valuuttakurssit, siirtymätalous,Balassa-Samuelssonin vaikutus

Monien siirtymätalousmaiden reaaliset valuutta-kurssit ovat voimakkaasti vahvistuneet. Tässä tut-kimuksessa testataan hypoteesia, jonka mukaantämä vahvistuminen johtuu talouden avoimensektorin tuottavuuden kasvusta. Tulokset, jotkaperustuvat paneeliaineistoon vuosilta 1993–1998,osoittavat, että tuottavuus on selkeästi vaikuttanut

3tutkjulk.p65 11.9.2001, 9:4242


valuuttakurssien liikkeisiin Keski- ja Itä-Euroopanja Baltian maissa. Siirtymätalousmaat ja erityisestine EU-jäsenkandidaattimaat, joiden talous on al-kanut lähentyä EU-maiden talouksia, voivat odot-taa valuuttakurssiensa voimistuvan jatkossakintuottavuuden kohenemisen vaikutuksesta. Muidenkuin siirtymätalousmaiden laaja poikkileikkaus-aineisto osoittaa, että 1 prosentin talouskasvu ai-kaansaa reaalisen valuuttakurssin 0,4 prosentinvahvistumisen.

The Endogeneity of Optimum CurrencyArea Criteria, Intraindustry Trade,and EMU EnlargementJarko Fidrmuc8/2001

■ Asiasanat: optimaalinen valuutta-alue, EMU,kauppa, suhdannevaihtelut, Keski- ja Itä-Eurooppa

Tässä tutkimuksessa testataan optimaalisen va-luuttakurssialueen endogeenisuuskriteerejä (Fran-kel ja Rose 1998) käyttäen OECD-maiden poik-

kileikkausaineistoa vuosilta 1990–1999. Tutki-muksessa osoitetaan, että talouksien suhdanne-vaihteluiden keskinäinen lähentyminen riippuuristikkäiskaupasta. Sen sijaan suhdannevaihte-luilla ja kahden talouden välisen kaupan intensi-teetillä ei ole suoraa yhteyttä. Jos ristikkäiskaup-pa korreloi positiivisesti kaupan kanssa, opti-maalisen valuutta-alueen endogeenisuushypotee-si saa tukea, joskin argumentointi seuraa enem-män Krugmanin (1993) esittämää argumentaa-tiota. Lopuksi osoitetaan, että optimaalisen va-luutta-alueen endogeenisuus aikaansaa merkittä-vää yhdenmukaistumista Keski- ja Itä-Euroopanmaiden ja EU-maiden suhdannevaihteluissa kes-kipitkällä aikavälillä.

3tutkjulk.p65 11.9.2001, 9:4243


Suomen Pankin kuukausitase, milj. euroa

200125.5. 29.6. 27.7. 31.8.

Vastaavaa

Pyöristyksien vuoksi yhteenlaskut eivät välttämättä täsmää.

1 Kulta ja kultasaamiset 463 502 502 502

2 Valuuttamääräiset saamiset euroalueen ulkopuolelta 8 638 9 108 8 834 9 1362.1 Saamiset Kansainväliseltä valuuttarahastolta 780 841 840 8372.2 Pankkitalletukset, arvopaperisijoitukset

ja muut valuuttamääräiset saamiset 7 858 8 266 7 995 8 300

3 Valuuttamääräiset saamiset euroalueelta 856 885 897 786

4 Euromääräiset saamiset euroalueen ulkopuolelta 0 0 0 04.1 Pankkitalletukset, arvopaperisijoitukset ja lainat 0 0 0 04.2 ERM II:n luottojärjestelyihin perustuvat saamiset – – – –

5 Rahapoliittisiin operaatioihin liittyväteuromääräiset saamiset euroalueen luottolaitoksilta 501 2 183 1 192 1 971

5.1 Perusrahoitusoperaatiot 301 1 489 595 1 2505.2 Pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot 200 694 597 6975.3 Käänteiset hienosäätöoperaatiot – – – –5.4 Käänteiset rakenteelliset operaatiot – – – –5.5 Maksuvalmiusluotot – – – 245.6 Vakuuksien muutospyyntöihin liittyvät luotot – – – –

6 Muut euromääräiset saamiset euroalueen luottolaitoksilta 4 4 4 4

7 Euromääräiset arvopaperit euroalueelta – – – –

8 Euromääräiset saamiset julkisyhteisöiltä – – – –

9 Eurojärjestelmän sisäiset saamiset 768 768 768 7689.1 Osuus EKP:n pääomasta 70 70 70 709.2 Valuuttavarantojen siirtoon perustuva saaminen 699 699 699 6999.3 EKP:n sijoitustodistusten liikkeeseenlaskuun liittyvät saamiset – – – –9.4 TARGET-järjestelmään ja kirjeenvaihtajien

pankkitileihin liittyvät saamiset (netto) – – – –9.5 Muihin eurojärjestelmän toimintoihin liittyvät saamiset – – – –

10 Muut saamiset 560 593 571 572

Vastaavaa yhteensä 11 789 14 043 12 768 13 739

3tase.p65 11.9.2001, 9:4344


200125.5. 29.6. 27.7. 31.8.

Vastattavaa

1 Liikkeessä olevat setelit 2 688 2 721 2 717 2 632

2 Rahapoliittisiin operaatioihin liittyväteuromääräiset velat euroalueen luottolaitoksille 1 953 1 822 2 021 2 017

2.1 RTGS-tilit (ml. vähimmäisvarantotalletukset) 1 953 1 822 2 021 2 0172.2 Yötalletukset – – – –2.3 Määräaikaistalletukset – – – –2.4 Käänteiset hienosäätöoperaatiot – – – –2.5 Vakuuksien muutospyyntöihin liittyvät talletukset – – – –

3 Muut euromääräiset velat euroalueen luottolaitoksille – – – –

4 Euromääräiset velat muille euroalueella oleville 1 1 0 14.1 Julkisyhteisöt – – – –4.2 Muut 1 1 0 1

5 Euromääräiset velat euroalueen ulkopuolelle 153 189 255 1

6 Valuuttamääräiset velat euroalueelle – – – –

7 Valuuttamääräiset velat euroalueen ulkopuolelle 137 395 105 2677.1 Talletukset ja muut velat 137 395 105 2677.2 ERM II:n luottojärjestelyihin perustuvat velat – – – –

8 Myönnettyjen erityisnosto-oikeuksien vastaerä 206 210 210 210

9 Eurojärjestelmän sisäiset velat 1 183 2 996 1 755 2 8889.1 EKP:n sijoitustodistuksiin liittyvä velkajärjestely – – – –9.2 TARGET-järjestelmään ja kirjeenvaihtajien

pankkitileihin liittyvät velat (netto) 1 183 2 996 1 755 2 8889.3 Muihin eurojärjestelmän toimintoihin liittyvät velat – – – –

10 Muut velat 264 307 302 321

11 Arvonmuutostili 1 129 1 326 1 326 1 326

12 Varaukset ja oma pääoma 4 076 4 076 4 076 4 076

Vastattavaa yhteensä 11 789 14 043 12 768 13 739

3tase.p65 11.9.2001, 9:4345

Euro & talous 3/2001 • K1

Kuviot

1. Keskeiset tasapainomuuttujat 2. Hintavakaus euroalueella ja Suomessa 3. Rahamäärän kehitys euroalueella 4. Rahamäärän kasvu 5. Eurojärjestelmän korot ja markkinakorkoja 6. Eurojärjestelmän (Suomen Pankin) korot 7. Keskuspankkikorkoja 8. Euriborkorot päivittäin 9. Euriborkorot kuukausittain10. Eräiden euromaiden ja Saksan 10 vuoden korkojen ero11. Kansainvälisiä 3 kk:n korkoja päivittäin12. Pohjoismaiden 3 kk:n korkoja päivittäin13. Kansainvälisiä pitkäaikaisia korkoja päivittäin14. Kansainvälisiä 3 kk:n korkoja kuukausittain15. Pohjoismaiden 3 kk:n korkoja kuukausittain16. Kansainvälisiä pitkäaikaisia korkoja kuukausittain17. Suomen valtion viitelainojen korot18. Suomen valtion 5 ja 10 vuoden obligaatioiden korot19. Suomalaisten pankkien viitekorkoja20. Suomalaisten pankkien talletuskorot21. Suomalaisten pankkien anto- ja ottolainauskorot22. Suomalaisten pankkien uusien kotitalousluottojen korot23. Suomalaisten pankkien luottokanta24. Suomalaisten pankkien talletuskanta korkosidonnaisuuden mukaan25. Suomalaisten pankkien talletuskanta verotuskohtelun mukaan26. Euroalueen rahamääriin sisältyvät

suomalaisten rahalaitosten erät27. Euroalueen ja suomalaisten pankkien ottolainauksen kasvu28. Euroalueen ja suomalaisten pankkien luottojen kasvu29. Euron dollari- ja jenikurssit päivittäin30. Euron dollari- ja jenikurssit kuukausittain31. Euron kurssi Englannin puntaan ja Ruotsin kruunuun nähden32. Euron kurssi Pohjoismaiden kruunuihin nähden33. Euron ulkoinen arvo ja Suomen kilpailukykyindikaattori34. Suomen kilpailukykyindikaattoreita35. Euroalueen osakeindeksejä päivittäin36. Euroalueen osakeindeksejä kuukausittain37. Pörssiosakkeiden markkina-arvo ja ulkomaalaisomistus38. Suomessa liikkeeseen lasketut arvopaperit39. Suomessa liikkeeseen lasketut joukkovelkakirjalainat40. Suomessa rekisteröidyt sijoitusrahastot41. Suomen valtiontalouden tulot ja menot42. Suomen julkisen talouden tasapaino43. Suomen julkisen talouden velka44. Nettoluotonanto sektoreittain45. Suomen kauppatase ja vaihtotase46. Suomen palvelutase ja tuotannontekijäkorvausten tase47. Suomen viennin aluejakauma48. Suomen vienti toimialoittain49. Suomen ulkomaankauppahinnat50. Ulkomaalaisten arvopaperisijoitukset

suomalaisiin osakkeisiin51. Suorat sijoitukset52. Suomen ulkomainen nettovarallisuus53. Teollisuuden luottamusindikaattori54. Kuluttajien luottamusindikaattori55. Suomen BKT ja teollisuustuotanto56. Työttömyysaste57. Teollisuuden ansiotaso58. Suomen varallisuushintoja

3kuviot.p65 11.9.2001, 9:451


1. Keskeiset tasapainomuuttujat

1. BKT, määrän muutosedellisvuotisesta

2. Kuluttajahinnat,muutosedellisvuotisista

3. Työttömyysaste, %4. Julkisyhteisöjen

rahoitusjäämä,% BKT:stä

5. Vaihtotase,% BKT:stä

Lähteet:Tilastokeskus jaSuomen Pankki.

0

5

10

15

202

0

5

10

15

20

3

-10

-5

0

5

10%

1

-10

-5

0

5

10

4

-10

-5

0

5

10

5

60 65 70 75 80 85 90 95 00

k2-k3.p65 10.9.2001, 15:422


2. Hintavakaus euroalueella ja Suomessa

3. Rahamäärän kehitys euroalueella

4. Rahamäärän kasvu

1. Rahamäärä M3:12 kk:nprosenttimuutos

2. M3: 12 kk:nprosenttimuutoksen3 kk:n liukuvakeskiarvo

3. Eurojärjestelmänviitearvo

Lähde:Euroopan keskuspankki.

12 kk:nprosenttimuutos

1. Euroalueen M32. M3:een luettavat

suomalaistenrahalaitostentalletukset ym. erät

Lähteet:Euroopan keskuspankkija Suomen Pankki.

Yhdenmukaistettukuluttajahintaindeksi,12 kk:n prosenttimuutos

1. Euromaat2. Suomi

Lähteet:Eurostat ja Tilastokeskus.0,0

0,5

1,0

1,5

2,0

2,5

3,0

3,5

4,0

1

2

%

1997 1998 1999 2000 2001

3

4

5

6

7%

1

23

1997 1998 1999 2000 2001

-10

-5

0

5

10

15%

2

1

1997 1998 1999 2000 2001

k2-k3.p65 10.9.2001, 15:423


5. Eurojärjestelmän korot ja markkinakorkoja

7. Keskuspankkikorkoja

6. Eurojärjestelmän (Suomen Pankin) korot

1. Maksuvalmiusluotonkorko

2. Perusrahoitus-operaatioiden korko /minimitarjouskorko

3. Eoniakorko4. Maksuvalmius-

järjestelmäntalletuskorko

5. 1 kk:n euribor

Lähteet:Euroopan keskuspankki jaReuters.

Suomen Pankin korotennen vuotta 1999

1. Maksuvalmiusluotonkorko

2. Maksuvalmius-järjestelmäntalletusten korko

3. Perusrahoitus-operaatioiden korko /minimitarjouskorko(huutokauppakorkoennen vuotta 1999)

Lähde:Euroopan keskuspankki.

1. Yhdysvaltain fed funds-tavoitekorko

2. Japanin diskonttokorko3. Englannin peruskorko4. Eurojärjestelmän

perusrahoitus-operaatioiden korko(Saksan repokorkoennen vuotta 1999)

Lähde: Bloomberg.

2,5

3,0

3,5

4,0

4,5

5,0

5,5

6,0%

1

2

3

4

5

IX X XI XII I II III IV V VI VII VIII IX

2000 2001

0123456789

10%

1

2

3

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

0

2

4

6

8

10%

3

4

1

2

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

k4-k5.p65 10.9.2001, 15:434


10. Eräiden euromaiden ja Saksan 10 vuoden korkojen ero

9. Euriborkorot kuukausittain

8. Euriborkorot päivittäin

1. 1 viikko2. 1 kk3. 3 kk4. 6 kk5. 12 kk

Lähde: Reuters.

Ennen vuotta 1999heliborkorot

1. 1 kk2. 3 kk3. 12 kk

Lähde: Reuters.

1. Suomi2. Ranska3. Italia4. Suurin korkoero

Lähde: Reuters.

2

3

4

5

6

7

8%

3

1

2

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

0,0

0.1

0,2

0,3

0,4

0,5Pros.yks.

2

4

3

1

2000 2001IX X XI XII I II III IV V VI VII VIII IX

3,5

4,0

4,5

5,0

5,5

%

2

5

4 3

1


2000 2001

k4-k5.p65 10.9.2001, 15:435


11. Kansainvälisiä 3 kk:n korkoja päivittäin

13. Kansainvälisiä pitkäaikaisia korkoja päivittäin

12. Pohjoismaiden 3 kk:n korkoja päivittäin

Pankkien välisiä korkoja

1. Yhdysvallat2. Englanti3. Japani4. Euroalue

Lähde: Reuters.


1. Ruotsi (stibor)2. Norja3. Tanska4. Suomi

Lähde: Reuters.

Valtion 10 vuodenobligaatiokorkoja

1. Saksa2. Englanti3. Japani4. Yhdysvallat

Lähde: Reuters.

0

1

2

3

4

5

6

7%

1

24

3

IX X XI XII I II III IV V VI VII VIII IX2000 2001

0

1

2

3

4

5

6

7

8%

1

2

3

4


2000 2001

0

1

2

3

4

5

6

7%

1

2

3

4

IX X XI XII I II III IV V VI VII VIII IX2000 2001

k6-k7.p65 10.9.2001, 15:446


16. Kansainvälisiä pitkäaikaisia korkoja kuukausittain

15. Pohjoismaiden 3 kk:n korkoja kuukausittain

14. Kansainvälisiä 3 kk:n korkoja kuukausittain


1. Yhdysvallat2. Englanti3. Japani4. Euroalue

Lähde: Reuters.


1. Ruotsi (stibor)2. Norja3. Tanska4. Suomi (euribor;

heliborkorko ennenvuotta 1999)

Lähde: Reuters.

Valtion 10 vuodenobligaatiokorkoja

1. Saksa2. Englanti3. Japani4. Yhdysvallat

Lähde: Reuters.

0

2

4

6

8

10%

1

2

3

4

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

0

2

4

6

8

10%

1

2

3

4

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

0

2

4

6

8

10%

1

2

3

4

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

k6-k7.p65 10.9.2001, 15:447


17. Suomen valtion viitelainojen korot

19. Suomalaisten pankkien viitekorkoja

18. Suomen valtion 5 ja 10 vuoden obligaatioiden korot

1. 12.11.2003 erääntyvälaina, 3,75 %

2. 15.3.2004 erääntyvälaina, 9,5 %


4. 4.7.2007 erääntyvälaina, 5 %

5. 25.4.2009 erääntyvälaina, 5 %


Lähde: Reuters.

1. 5 vuotta2. 10 vuotta

Lähde: Reuters.

1. Merita-prime2. Sampo-prime3. Osuuspankkiryhmän

prime

Lähde: Pankit.

3,5

4,0

4,5

5,0

5,5

6,0%

23

54

6

1


2000 2001

0

2

4

6

8

10

12%

1

2

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

0

2

4

6

8

10

12%

1

2

3

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

k8-k9.p65 10.9.2001, 15:458


22. Suomalaisten pankkien uusien kotitalousluottojen korot

21. Suomalaisten pankkien anto- ja ottolainauskorot

20. Suomalaisten pankkien talletuskorot

1. Verottoman käyttely-tilin korko (yläraja)

2. Lähdeverollistenmääräaikaistilienkeskikorko

3. Lähdeverollistensekki- ja käyttely-tilien keskikorko

4. Verottomien sekki- jakäyttelytilien keski-korko

Lähde: Suomen Pankki.

1. Uusien luottojenkorko

2. Antolainauksenkeskikorko

3. Talletustenkeskikorko


1. Uudet asuntoluotot2. Uudet kulutusluotot3. Uudet opintoluotot


0

1

2

3

4

5

6

7%

1

2

4

3

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

0

2

4

6

8

10%

1

2

3

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

0

2

4

6

8

10

12

14

16%

12

3

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

k8-k9.p65 10.9.2001, 15:459


23. Suomalaisten pankkien luottokanta

25. Suomalaisten pankkien talletuskantaverotuskohtelun mukaan

24. Suomalaisten pankkien talletuskantakorkosidonnaisuuden mukaan

Korkosidonnaisuudet,prosenttiosuudet

1. Peruskorkosidonnaiset2. Kiinteäkorkoiset3. Euriborsidonnaiset

(ennen vuotta 1999heliborsidonnaiset)

4. 3 ja 5 vuodenviitekorkoon sidotut

5. Pankkikohtaisiinviitekorkoihin sidotut(prime- ja vastaavatpankkien omatviitekorot)

6. Muut


Korkosidonnaisuudet,prosenttiosuudet

1. Peruskorkosidonnaiset2. Kiinteäkorkoiset3. Euriborsidonnaiset

(ennen vuotta 1999heliborsidonnaiset)

4. Pankkikohtaisiinviitekorkoihin sidotut(prime- ja vastaavatpankkien omatviitekorot)

5. Muut


1. Verottomat sekki- jakäyttelytilit

2. Lähdeverollisetsekki- ja käyttelytilit

3. Muut verollisetsekki- ja käyttelytilit

4. Verottomat määräaikais-ja muut tilit

5. Lähdeverollisetmääräaikais- ja muut tilit

6. Muut verolliset tilit7. Valuuttatilit


0

20

40

60

80

100%

12

3

4

5

6

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

0

20

40

60

80

100%

4

2

3

1

5

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

0

20

40

60

80

100%

1

2

3

4

5

67

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

k10-k11.p65 10.9.2001, 15:4610


28. Euroalueen ja suomalaisten pankkienluottojen kasvu

27. Euroalueen ja suomalaisten pankkienottolainauksen kasvu

26. Euroalueen rahamääriin sisältyvätsuomalaisten rahalaitosten erät

12 kk:n prosenttimuutos

1. M1:een sisältyvät erät:käyttelytilit (= yön yli-talletukset)

2. M2:een sisältyvät erät:talletukset paitsiyli 2 vuodenmääräaikaistalletukset

3. M3:een sisältyvät erät:M2:een luettujentalletusten lisäksi eräätarvopaperit ym. erät



1. Euroalueen pankkieneuroalueelta saamattalletukset

2. Suomalaistenpankkien Suomestasaamat talletukset



1. Euroalueen pankkieneuroalueellemyöntämät luotot

2. Suomalaistenpankkien Suomeenmyöntämät luotot


-10

-5

0

5

10

15

20%

1

2

3

1997 1998 1999 2000 2001

-4

-2

0

2

4

6

8

10%

1

2

1997 1998 1999 2000 2001

-5

0

5

10

15%

12

1997 1998 1999 2000 2001

k10-k11.p65 10.9.2001, 15:4611


29. Euron dollari- ja jenikurssit päivittäin

31. Euron kurssi Englannin puntaan jaRuotsin kruunuun nähden

30. Euron dollari- ja jenikurssit kuukausittain

Kun euro vahvistuu,käyrä nousee.

1. Euron arvoUSA:n dollareina(vasen asteikko)

2. Euron arvoJapanin jeneinä(oikea asteikko)

Lähteet:Euroopan keskuspankkija Reuters.

(31.12.1998 asti ecunkurssi)


1. Euron arvoUSA:n dollareina(vasen asteikko)

2. Euron arvoJapanin jeneinä(oikea asteikko)


(31.12.1998 asti ecunkurssi)


1. Euron arvoEnglannin puntina(vasen asteikko)

2. Euron arvoRuotsin kruunuina(oikea asteikko)


0,80

0,84

0,88

0,92

0,96

1,00

1,04

1,08

88

92

96

100

104

108

112

116

1

2


2000 2001

0,80

0,90

1,00

1,10

1,20

1,30

1,40

1,50

90

100

110

120

130

140

150

160

1

2

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

0,55

0,60

0,65

0,70

0,75

0,80

0,85

0,90

7,4

7,9

8,4

8,9

9,4

9,9

10,4

10,9

11,4

1

2

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

k12-k13.p65 10.9.2001, 15:4712


34. Suomen kilpailukykyindikaattoreita

33. Euron ulkoinen arvo jaSuomen kilpailukykyindikaattori

32. Euron kurssi Pohjoismaiden kruunuihin nähden


1. Euron arvoRuotsin kruunuina

2. Euron arvoNorjan kruunuina

3. Euron arvoTanskan kruunuina


Tammi-maaliskuu 1999 =100

Kun euro vahvistuu /Suomen hintakilpailukykyheikkenee, käyrä nousee.

1. Euron efektiivinenvaluuttakurssi

2. Suomen suppeakilpailukyky-indikaattori


Tammi-maaliskuu 1999 =100

Kun Suomen hinta-kilpailukyky heikkenee,käyrä nousee.

1. Suomen Pankin vanhavaluuttaindeksi

2. Suppea kilpailukyky-indikaattori euroalueenmaat mukaan lukien

3. Suppea kilpailukyky-indikaattori


7,0

7,5

8,0

8,5

9,0

9,5

10,0

3

2

1


2000 2001

76

80

84

88

92

96Indeksi

IX X XI XII I II III IV V VI VII VIII

2000

1

2

IX

2001

80

85

90

95

100

105

110

115

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

Indeksi

1

2

3

k12-k13.p65 10.9.2001, 15:4713


35. Euroalueen osakeindeksejä päivittäin

37. Pörssiosakkeiden markkina-arvo ja ulkomaalaisomistus

36. Euroalueen osakeindeksejä kuukausittain

29.12.2000 = 100

1. Koko euroalueenDJ Euro Stoxx-osakeindeksi

2. Saksan DAX-indeksi3. Suomen HEX-

yleisindeksi

Lähteet: Bloomberg jaHelsingin Pörssi.

30.12.2000 = 100

1. Koko euroalueenDJ Euro Stoxx-osakeindeksi

2. Saksan DAX-indeksi3. Suomen HEX-

yleisindeksi

Lähteet: Bloomberg jaHelsingin Pörssi.

1. Kaikkien pörssissälistattujen osakkeidenmarkkina-arvo(vasen asteikko)

2. Ulkomaalaistenomistamien osakkeidenmarkkina-arvo(vasen asteikko)

3. Ulkomaalaistenomistus osakkeidenmarkkina-arvosta, %(oikea asteikko)

Lähteet: Helsingin Pörssi jaSuomen Arvopaperikeskus.

0

20

40

60

80

100

120

140Indeksi

1

2

3

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

0

100

200

300

400

500

0

20

40

60

80

100%Mrd. euroa

1

3

2

1996 1997 1998 1999 2000 2001

20

40

60

80

100

120

140Indeksi

1

2

3

2000 2001IX X XI XII I II III IV V VI VII VIII IX

k14-k15.p65 10.9.2001, 15:4714


40. Suomessa rekisteröidyt sijoitusrahastot

39. Suomessa liikkeeseen lasketut joukkovelkakirjalainat

38. Suomessa liikkeeseen lasketut arvopaperit

1. Osakkeidenmarkkina-arvo

2. Joukkovelkakirja-lainojen kannannimellisarvo

3. Rahamarkkina-instrumenttien määrä

Lähteet: Helsingin Pörssi,Suomen Pankki, Tilasto-keskus ja Valtiokonttori.

Kanta kuukauden lopussa

1. Valtio2. Rahoituslaitokset3. Yritykset4. Muut


1. Osakerahastot(vasen asteikko)

2. Korkorahastot(vasen asteikko)

3. Yhdistelmärahastot(vasen asteikko)

4. Vipurahastot(vasen asteikko)

5. Kaikkien rahastojennettomerkinnät(oikea asteikko)

Lähde: Helsingin Pörssi.

0

100

200

300

400

500

600Mrd. euroa

1

23

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

0

10

20

30

40

50

60Mrd. euroa

1

23

4

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

-4-202468

10121416

-400-20002004006008001000120014001600

Mrd. euroa Milj. euroa

1

2

34

5

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

k14-k15.p65 10.9.2001, 15:4715


41. Suomen valtiontalouden tulot ja menot

43. Suomen julkisen talouden velka

42. Suomen julkisen talouden tasapaino

Lukuun ottamattarahoitustoimia

12 kk:n liukuva summa,% BKT:stä

1. Tulot2. Menot

Lähteet: Valtiokonttori,Tilastokeskus jaSuomen Pankki.

% BKT:stä

1. Julkisyhteisöjenrahoitusjäämä

2. Valtion tulojäämä,12 kk:n liukuva summa

Lähteet: Valtiokonttori,Tilastokeskus jaSuomen Pankki.

% BKT:stä

1. Julkisyhteisöjen velka2. Valtionvelka

Lähteet: Tilastokeskus jaValtiokonttori.

20

25

30

35

40

1

2

%

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

-12-10-8-6-4-202468

-12-10-8-6-4-202468

%

1

2

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

0

20

40

60

80%

1

2

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

1

k16-k17.p65 10.9.2001, 15:4816


46. Suomen palvelutase ja tuotannontekijäkorvausten tase

45. Suomen kauppatase ja vaihtotase

44. Nettoluotonanto sektoreittain

Suomen pääsektoreidenrahoitusylijäämät,% BKT:stä

1. Vaihtotase2. Julkinen sektori3. Yksityinen sektori

Lähteet:Suomen Pankki jaTilastokeskus.

12 kk:n liukuva summa

1. Kauppatase, fob-arvo2. Vaihtotase



1. Palvelutase(tavarakauppafob-arvoinen)

2. Tuotannontekijä-korvausten tase


-10

-5

0

5

10%

1

2

3

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

-30-20-10

0102030405060708090

100Mrd. mk

1 2

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

-30

-25

-20

-15

-10

-5

0

5Mrd. mk

1

2

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

k16-k17.p65 10.9.2001, 15:4817


47. Suomen viennin aluejakauma

49. Suomen ulkomaankauppahinnat

48. Suomen vienti toimialoittain

12 kk:n liukuva summa,% BKT:stä

1. Euroalue2. Muut EU-maat3. Muu maailma

Lähteet:Tullihallitus ja Tilastokeskus.

12 kk:n liukuva summa,prosenttiosuus kokoviennistä

1. Metsäteollisuus2. Metalliteollisuus (ml.

elektroniikkateollisuus)3. Muu teollisuus

Lähde: Tullihallitus.

1990 = 100

1. Vientihinnat2. Tuontihinnat3. Vaihtosuhde


4

8

12

16

20%

1

2

3

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

0

10

20

30

40

50

60%

1

2

3

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

80

90

100

110

120

130

140

150Indeksi

2

1

3

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

k18-k19.p65 10.9.2001, 15:4918


52. Suomen ulkomainen nettovarallisuus

51. Suorat sijoitukset

50. Ulkomaalaisten arvopaperisijoituksetsuomalaisiin osakkeisiin

1. Nettomyynnit2. Myynnit ulkomaille3. Takaisinostot

ulkomailta



1. Suomeen2. Suomesta


% BKT:stä

1. Nettovarallisuus2. Valtion ulkomainen

nettovarallisuus3. Pörssiosakkeet4. Muut erät

(pl. valuuttavaranto)

Lähteet: Suomen Pankkija Tilastokeskus.

-70-60-50-40-30-20-10

01020304050607080

Mrd. mk

1

2

3

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

-20

0

20

40

60

80

100

120

140

160Mrd. mk

1

2

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

-225-200-175-150-125-100-75-50-25

02550

%

1

2

3

4

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

k18-k19.p65 10.9.2001, 15:4919


53. Teollisuuden luottamusindikaattori

55. Suomen BKT ja teollisuustuotanto

54. Kuluttajien luottamusindikaattori

1. Euromaat2. Suomi

Lähde:Euroopan komissio.

1. Euromaat2. Suomi

Lähde:Euroopan komissio.

Prosenttimuutosedellisvuotisesta

1. Teollisuustuotanto2. Bruttokansantuote


-40

-30

-20

-10

0

10

20

30%

1

2

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

-30

-20

-10

0

10

20%

1

2

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

-10

-5

0

5

10

15

20

25%

1

2

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

k20-k21.p65 10.9.2001, 15:5020


58. Suomen varallisuushintoja

57. Teollisuuden ansiotaso

56. Työttömyysaste

1. Euromaat2. Suomi

Lähteet:Eurostat, Tilastokeskusja Suomen Pankki.

Prosenttimuutosedellisvuotisesta

1. Euromaat2. Suomi

Lähteet:Eurostat ja Tilastokeskus.

Tammikuu 1990 = 100

1. Vanhojen kaksioidenvelaton neliöhinta

2. Kantohinnat3. Kuluttajahinnat

Lähteet:Metsäntutkimuslaitos,Huoneistokeskus, Tilasto-keskus ja Tullihallitus.

0

1

2

3

4

5

6

7

8%

1

2

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

50

60

70

80

90

100

110

120

130Indeksi

3

2

1

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

0

4

8

12

16

20%

1

2

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001

k20-k21.p65 10.9.2001, 15:5021

Euro & talous 3/2001

Antti SuvantoKansantalous

Pentti PikkarainenMarkkinaoperaatiot

Antti JuuselaTiedotus

Kjell Peter SöderlundKansainvälinen

sihteeristö

Taina KiveläSisäinen tarkastus

Heikki T. HämäläinenJohdon sihteeristö

Heikki KoskenkyläRahoitusmarkkinatHarry Leinonen*

Raimo HyvärinenMaksuliike

Urpo LevoRahahuolto

Hannu Karppinen vs.Lakiasiat

Arno Lindgren vs.Henkilöstö

Anton Mäkelä*

Terhi KivilahtiKehittäminen ja

budjetointi

Juha TarkkaRahatalouden tutkimus

David Mayes*

Martti LehtonenTilastointi

Esa OjanenHallinto

Antero ArimoJulkaisu- ja kielipalvelut

Armi WestinTietojenkäsittely

Jyrki AhvonenTurvallisuus

*johtokunnan neuvonantaja

Haarakonttorit: Kuopio, Oulu, Tampere ja Turku.

Osastot ja yksiköt

Matti Vanhalajohtokunnan

puheenjohtaja

Matti Louekoskijohtokunnan

varapuheenjohtaja

Sinikka Salojohtokunnan jäsen

Johtokunnan sihteeri Heikki T. Hämäläinen

Johtokunta

Suomen Pankin organisaatio1.5.2001

Pankkivaltuusto

Ilkka Kanerva, puheenjohtaja, Virpa Puisto, varapuheenjohtaja,Olavi Ala-Nissilä, Ben Zyskowicz, Antero Kekkonen, Anneli Jäätteenmäki,

Martti Tiuri, Kari Uotila, Mauri Pekkarinen

Pankkivaltuuston sihteeri Anton Mäkelä

Pekka SutelaSiirtymätalouksien

tutkimuslaitos

Suomen Pankin yhteydessä toimii Rahoitustarkastus, jonka johtaja on Kaarlo Jännäri.

3Organis.p65 11.9.2001, 9:463

SUOMEN PANKKIPL 16000101 HELSINKI

Puhelin: (09) 1831Faksi: (09) 174 872Sähköposti: [email protected]

Euro & talous -lehden tilaus tai jakelun muutosilmoitus

Vanhat yhteystiedot

Yritys ............................................................................................................

............................................................................................................

Nimi ............................................................................................................

Osoite ............................................................................................................

............................................................................................................

Uudet yhteystiedot

Yritys ............................................................................................................

............................................................................................................

Nimi ............................................................................................................

Osoite ............................................................................................................

............................................................................................................

Uusi tilaus KplPeruutus

3Ilmoitus.p65 11.9.2001, 9:473

Documents

Euro & talous 3 2001 - Suomen Pankki · ollut keskeinen tekijä kasvun hidastumisessa. Varsin yleisesti odotetaan, että maailman ja myös euroalueen talouskasvun hitain vaihe ohi-tetaan