Akavalainen 2/2009

2 | 2009Akavalainen

Akavan tavoitteena osaajien EurooppaEurovaaliehdokkaat tentissä

Uusia mahdollisuuksia aikuiskoulutukseen

Nuoria patistetaan työuralle

Akavalainen 2 | 2009

2 Akavalainen 2 | 2009

AkavalainenRautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinkipuhelin 020 7489 400www.akava.fi

Päätoimittaja Hannamaija Helander [email protected]

Toimitussihteeri Tarja [email protected]

Toimituksen sihteeri Tarja [email protected]

Taitto Aija [email protected]

Aikakauslehtien liiton jäsen

Painopaikka Kirjapaino PunaMustaISSN 0789-6263

Seuraava lehti ilmestyy 12.6.2009

Kannen kuva: Tuulikki HolopainenKuvassa: Maria Ranta

4 Lyhyet

6 Akavan EU-tavoitteet 2009–2014

8 Suomi ui jatkossakin EU:n valtavirrassa

10 Akavalaisen eurovaaligallup Vastaajina Anna Bertills (r.), Sari Essayah (kd.), Satu Hassi

(vihr.), Ville Itälä (kok.), Anneli Jäätteenmäki (kesk.), Pertti ”V” Virtanen (ps.), Pentti Tiusanen (vas.), Pilvi Torsti (sd.)

14 LakiWoman

15 EU-vaaleista ei puutu keskustelunaiheita – keskustelua kylläkin

16 Aikuiskoulutus uudistuu – akavalaisten kouluttautumis- mahdollisuudet paranevat

18 Akanoita

19 Työntekijän suojeluperiaate ontuu yritysjärjestelyissä

20 Eläkekiistaan sopu

22 Asian laita Akavalainen kysyi opiskelijavaikuttajilta, pitääkö opiskeluaikoja lyhentää.

23 Nuoria patistetaan töihiin

24 Liikaa työn paloa Työ saattaa viedä mukanaan uupumukseen asti

26 Kahta puolta Kuntatyönantajan nollalinja ei kelpaa palkansaajille

27 Uutta puhtia yhteishankintakoulutukseen

28 Kuntien pääluottamusmiehiä kosiskellaan säästösopimuksiin

28 Suomalaiset naiset EU-sisaria koulutetumpia

30 Akava jatkaa kasvuaan

32 Opiskelijatoiminnalla uudet luotsit

33 Lapin akavalaisilla paljon vastuuta

34 Tutkittua

35 Nytt från Akava

Akava rakentaa osaajien Eurooppaa sivu 6

Opiskelija-asiamies Maria Ranta valmistautuu akavalaisten opiskelijoiden EU-seminaariin, joka järjestetään 8.-9.5.

Eurovaalikyselyyn osallistuneet ehdokkaat arvioivat myös Akavan EU-tavoitteet.

EU-vaalit 7.6.2009. Äänestä!

Pääkirjoitus

3Akavalainen 2 | 2009

K oulutusmäärien ja työmarkkinoi-den vetokyvyn välillä on joillain

akavalaisilla aloilla ollut räikeitä epä-kohtia jo toistakymmentä vuotta. Nuo-ria on koulutettu aloille, joilta heille ei löydy työpaikkoja. Ei ole kenenkään etu, että ihmisiä koulutetaan suoraan työttö-myyskortistoon tai koulutusta vastaa-mattomiin töihin.

Onneksi työvoima- ja koulutustar-peen ennakointijärjestelmä on vihdoin-kin muutoksen kourissa. Sen uudistami-sesta on parin viimeksi kuluneen vuoden aikana tehty raportti poikineen. Tuorein kehittämisraportti ilmestyi huhtikuun alussa Työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelmassa. Heti kärkeen voi todeta, että hyvää jälkeä syntyi!

Raportti täyttää suurin piirtein Aka-van ennakoinnista esittämät toiveet. Sii-

Hyvin suunniteltu, puoliksi tekemättä

nä korostetaan ennakoinnin jatkuvuutta ja järjestelmällisyyttä. Myös koordinaa-tion ja keskinäisen vuoropuhelun mer-kitys tunnustetaan. Ennakointijärjestel-mien avoimuus toivottavasti kasvaa, kun läpinäkyvyys ja riippumattomuus noste-taan niiden ansaitsemalle tasolle. Erittäin tärkeää on, että määrällisen ennakoinnin rinnalla tuodaan esiin tarve laadulliseen eli osaamistarpeiden ennakointiin.

Nyt ennakointijärjestelmien uudistuk-sessa onkin näytön paikka: miten suun-nitelmat siirtyvät käytäntöön? Valtion ta-loudellisen tutkimuskeskuksen johdolla pitkän aikavälin työvoimamallin uudis-tustyö on jo lähtenyt lupaavasti käyntiin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mut-ta toisaalta puoliksi tekemättä.

Matti Viljanen

Puheenjohtajan palsta

Hallitus taipui eläkekiistassa. On vähin-täänkin kohtuullista, että järjestelmän

maksajat, palkansaajat ja työnantajat, ovat nyt neuvottelemassa työurien pidentämi-sestä. Tehtävä ei ole helppo. Työuria on kui-tenkin pidennettävä, jotta harmaantuvassa Suomessa voidaan maksaa kohtuullinen toi-meentulo työelämän ulkopuolella oleville.

Akavalaiset pakertavat töissä jo nyt pi-tempään kuin muut. Korkeasti koulutettu-jen 60–64-vuotiaiden työllisyysaste vuonna 2007 oli 57 %, kun kaikkien työssäkäyvien vain 39 %.

Myös nuorisoa patistetaan aloittamaan työuransa aiemmin. Jo nyt välivuosia pahek-sutaan ja opiskelijoita vaaditaan valmistu-maan ripeämmin.

Ei auta, vaikka työntekijä itse haluaisi jat-kaa töissä pitkään, jos työnantaja ei halua häntä pitää. Ikävä kyllä monet työnantajat irtisanovat henkilöstöään vanhimmasta päästä.

Kiire sysää eläkkeelle

Rahaporkkana ei välttämättä motivoi ihmisiä pinnistelemään työuralla pi-tempään. Hyvät työolot sitouttavat-kin enemmän kuin eläkkeen super-karttuma. Tutkimuksen mukaan yli viisikymppisten korkeasti koulutettu-jen työssä viihtymistä lisäävät eniten työn mielenkiintoisuus ja itsenäisyys. Palkan mainitsi vain neljännes vastaa-jista.

Saman ryhmän mielestä kiire tai kireät aikataulut heikentävät viihty-mistä ylivoimaisesti eniten. Kiire ei ainakaan vähenny, jos työkaveri passi-tetaan kilometritehtaalle tai eläköity-vän paikkaa ei tuottavuuden nimissä täytetä, sillä usein lähtijän työt jaetaan jäljelle jääneille. Kiire rapauttaa työ-hyvinvointia, siksi monella on hoppu eläkkeelle.

Hannamaija Helander


Työmarkkinakeskusjärjestöt: Nuorille kesätöitä ja harjoittelupaikkoja

Lyhyet

n – Synkistä talousnäkymistä huolimatta nuorille on tärkeää jär-jestää mahdollisuuksien mukaan kesätöitä ja harjoittelupaikkoja, korostavat työmarkkinakeskusjär-jestöt yhteisessä kannanotossaan.

–Jotta talous saadaan nousuun, tarvitaan osaavia ja innovatiivisia työntekijöitä. Positiivinen koke-mus työelämästä innostaa nuoria töihin. Yhteydet työelämään tule-viin nuoriin tarjoavat työnantajil-le mahdollisuuden saada tulevina vuosina palvelukseensa ammatti-taitoisia työntekijöitä.

Akava pitää muiden keskusjär-jestöjen tapaan tärkeänä sitä, että ammatilliseen peruskoulutukseen liittyvät työssäoppimisjaksot ja korkea-asteen koulutukseen liit-tyvät harjoittelujaksot turvataan. Ne ovat usein edellytyksenä tut-kintojen suorittamiselle, ja niiden puute saattaa jopa estää opiskeli-jan valmistumisen. Myös korkea-kouluissa opiskelevat tarvitsevat tutkimusaiheita opinnäytetöitään varten.

Järjestöt kannustavat jäsenliit-toja ja jäseniä tukemaan yhteisiä tavoitteita.

Vuokratyöstä opas

n Kertyykö vuokratyöstä eläket-tä? Saako vuokratyössä palkallista vuosilomaa ja lomarahaa? Voiko vuokratyöstä jäädä perhevapaalle? Voiko vuokratyöntekijän lomaut-taa?

Muun muassa näihin kysy-myksiin löytyy vastaus työ- ja elinkeinoministeriön julkaisemas-ta Vuokratyöoppaasta. Opas on tarkoitettu vuokratyön tekijöille, henkilöstöä vuokraaville yrityksil-le ja vuokratyötä hankkiville yri-tyksille. Akava osallistui oppaan tekemiseen.

www.akava.fi - Julkaisut

Kuva: Rodeo

YTN:n perusti valmiusrahaston

n Ylemmät Toimihenkilöt YTN harppasi aimo loikan eteenpäin työmarkkinajärjestönä, kun sen valmiusrahaston perustaminen sinetöitiin virallisesti maaliskuun 18. päivänä.

YTN:n puheenjohtaja Sture Fjäder iloitsi siitä, että kaikki 21 jäsenliittoa lähtivät mukaan rahas-toon yksimielisinä.

Liitot maksavat rahastoon val-miusennakkoa tänä ja ensi vuon-na 3 euroa henkilöjäsentä kohti. Vuonna 2011 maksu on 4 euroa henkilöjäseneltä.

Rahastoa on tarkoitus käyt-tää tarvittaessa järjestövalmiuden nostamiseen ja mahdollisten pai-nostustoimien vaatimiin ennak-kokuluihin. Valmiusrahasto ei ole varsinainen lakkokassa.

Jokainen liitto joutuu vastai-suudessakin maksamaan lakko-avustukset itse omille työtaistelus-sa olleille jäsenilleen.

Marketta Harinen

Henkilöstön edustaja kehittäjänä –opas netissä

n Julkaisussa tarkastellaan henki-löstön edustajien toimintaa työ-paikan kehittäjinä. Eri tehtävissä ja erilaisilla työpaikoilla tilanteet vaihtelevat, mutta monet haasteet ovat henkilöstön edustajille yhtei-siä.

Työpaikkojen toimintaympä-ristö on kehittynyt suhteellisen vakaasta jatkuvan muutoksen ti-laan. Sekä työn tekemisen että johtamisenkin käytännöt ovat muuttuneet. Tämän takia luotta-mustehtävien sisältöjä ja tehtäviin valittujen työskentelytapoja on hyvä arvioida säännöllisesti.

www.tyoturva.fi/julkaisut

Akavalainen 2 | 2009 5

Työturvallisuuspäivä 28.4.

Työsuojeluun tarvitaan lisää resursseja

Kännykkään kailottaminen nyppii eniten korkeasti koulutettuja

n – Jos hallitusohjelman tavoit-teet työssä jaksamisen parantami-sesta, työurien pidentämisestä ja ennenaikaisen eläköitymisen vä-hentämisestä halutaan saavuttaa, on työsuojeluhallinnon toimin-taedellytykset turvattava, sanoo Akavan lakimies Paula Ilveskivi. Hän oli mukana työsuojeluhal-linnon resurssityöryhmässä, joka luovutti loppuraporttinsa ministe-ri Liisa Hyssälälle maaliskuussa.

Suomessa vain reilut viisi pro-senttia – noin 13 000 työpaikkaa 240 000 työpaikasta – on työsuo-jeluvalvonnan piirissä. Valtaosa työpaikoista jää siis tarkastusten ulkopuolelle. Valtion tuottavuus-

ohjelma henkilöstöleikkauksineen uhkaa heikentää toimintaedelly-tyksiä.

Akava korosti työryhmän työs-sä työelämässä jatkuvasti tapahtu-vaa muutosta.

–Perinteisen palkkatyön ja yrittäjyyden lisäksi tehdään töitä erilaisilla toimeksiantosopimuk-silla. Myös itsensä työllistävien, liikkuvaa työtä ja etätyötä teke-vien henkilöiden joukko kasvaa. Työpaikan käsite tulisikin arvioi-da työsuojelunäkökulmasta uu-delleen, sanoo Ilveskivi.

Akavalle oli tärkeää myös työ-aikasuojelu ja sen valvonta. Työ-ajan käsitettä hämärtää asiantun-

tijatyössä toimivilla liikkuva työ, matkustaminen ja muu työpaikan ulkopuolella tehtävä työ.

Ilveskivi pitää tärkeänä, että työn psykososiaalinen kuormit-tavuus, joka kohdistuu erityisesti akavalaisiin, otetaan huomioon, kun päätetään työsuojelun val-vonnan painopisteistä.

Työryhmä esitti, että työsuo-jeluviranomaiset käyttäisivät yhä suuremman osan ajasta työpai-koilla tapahtuvaan tarkastustoi-mintaan. Lisäksi kaikkien työ-suojelun alalla toimivien tahojen yhteistyötä on kehitettävä yhte-näisten tavoitteiden saavuttami-seksi.

n Kovaan ääneen kännykkään puhuminen häiritsee eniten kor-keasti koulutettuja, johtavassa ase-massa olevia ja pääkau-punkiseudulla asuvia. Suopeimmin matkapu-helimen käyttöön jul-kisella paikalla

suhtautuvat alle 24-vuotiaat nuo-ret ja opiskelijat. Tiedot käyvät ilmi Viestintäviraston kyselystä.

TNS Gallupilla teetetyn ky-selyn mukaan joka neljäs kan-salainen häiriintyy muiden ihmisten matkapuhelimen käy-töstä julkisilla paikoilla. Vuon-

na 2007 vain noin joka viides katsoi muiden kännykän käytön olleen häiritsevää.

Viestintävirasto järjesti tam-mikuussa Älä kailota -kampanjan,

joka muistutti kän-nykän käyttäjiä huomaavaisesta käytöksestä.

www.ficora.fi

n Maailmanlaajuista työturvalli-suuspäivää vietetään jo 14. kerran 28.4.2009. Mukana on yli sata maata. Päivää koordinoi Kan-sainvälinen työjärjestö ILO, ja sitä vietetään työssä menehtynei-den tai terveytensä menettäneiden

muistolle. Suomessa Työturvalli-suuskeskus TTK huomioi päivän vieton järjestämällä seminaarin Turussa ja Seinäjoella yhteistyössä työsuojelupiirien kanssa.

–ILO:n tilastojen mukaan maailmassa kuolee noin 2 miljoo-

naa ihmistä työtapaturmissa eli 5 000 työntekijää päivässä. Suo-messa kuolee vuosittain 40–50 työntekijää, kertoo kehittämis-päällikkö Tiina-Mari Monni Työturvallisuuskeskuksesta.

Kuva: Rodeo


E uroopan parlamentin vaa-lit ensi kesäkuussa on tär-keä virstanpylväs unionin

toiminnassa. Tulevasta vaalikau-desta on tulossa haastava. Ratkai-suja haetaan niin lamasta selviyty-miseen, globalisaation hallintaan, ilmasto- ja ympäristökysymyk-siin, väestön ikääntymisen haas-teisiin kuin osaamistason paran-tamiseen.

Akava pitää tärkeänä, että Eu-roopan parlamentilla, komissiolla ja Suomen hallituksella on selkeät näkemykset siitä, mihin unionia pitää viedä ja minkälaisiin toi-menpiteisiin sen tulee ryhtyä.

Akavan mukaan EU:n on tär-keätä edistyä etenkin neljällä eri rintamalla: työelämän laatuky-symyksissä, osaamisasioissa, työ-paikkojen muuttamisessa viher-kaulustyöpaikoiksi ja talouden alueella. Nämä asiat on nostettava

polttopisteeseen EU:n lähivuosien toimenpidelistoilla.

Uusia pelisääntöjä työmarkkinoille Työelämän laadun parantamiseksi – myös käytännössä – Akava ha-luaa EU:n työmarkkinoille lisää

yhteisiä vähimmäistasoja luovia pelisääntöjä työoikeutta, työsuoje-lua ja työelämän tasa-arvoa koske-vissa kysymyksissä. Vähimmäista-sot ovat välttämättömiä yhteisillä sisä- ja työmarkkinoilla, jotta kil-pailu jäsenmaiden välillä ei vää-risty esimerkiksi työehtoja polke-malla. EU:n luomat pelisäännöt takaavat sen, että myös työnteki-jät hyötyvät suoraan unionista.

Työaikakysymykset säilyvät ajankohtaisina, myös akavalais-ten ryhmien tulee olla työaika-suojelun piirissä. Globaali osaa-mistalous perustuu luovuuteen ja innovaatioihin, joita ei synny lop-puun palamisen ja työuupumuk-sen leimaamilla työmarkkinoilla. Ylikansalliselle työehtosopimus-toiminnalle pitäisi luoda puitteet, koska elinkeinoelämän kansainvä-listyessä paine sopia työehdoista yli rajojen kasvaa.

Akava haluaa osaajien EuroopanLisää laatua työelämään, vankempaa osaamista, uusia viherkaulustyöpaikkoja ja kestävää talouskasvua. Siinä Akavan keskeiset EU-tavoitteet vuosille 2009–2014.

Akava on edistänyt oman jäsen-

kuntansa etuja EU-tasolla aina

Suomen jäsenyyden alkuajois-

ta asti. Se haluaa olla mukana

vaikuttamassa myös tulevai-

suudessa, ja on siksi linjannut

omat EU-tavoitteensa. Lue lisää

www.akava.fi/eutavoitteet

www.akava.fi/eutavoitteet

6


Työpaikkaväkivallasta pitäisi saada direktiivi, sillä pelkillä EU:n suosituksilla työntekijöiden koke-maa väkivaltaa ei ole saatu kitket-tyä. Tutkimusten mukaan se on jopa kasvanut.

Tasa-arvopolitiikassa on kiin-nitettävä huomiota samapalkkai-suuteen sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Naisten ja miesten väliset palkkaerot eivät ole kaventuneet toivottavalla ta-valla, eikä naisten työllisyysastetta ole saatu nousuun läheskään kai-kissa EU-maissa.

EU on panostanut liian vähän miesten tasa-arvokysymyksiin. Tasa-arvo ei ole vain yhden su-kupuolen asia. Myös miesten ko-kemat tasa-arvo-ongelmat, kuten mahdollisuudet osallistua pienten lasten hoitoon, kaipaavat paran-nuksia.

Osaamiseen rahaa Akavan toinen EU-tavoite on eu-rooppalaisten osaamistason paran-taminen. Se on avain niin lamasta nousemiseen kuin työntekijöiden ja EU-maiden kilpailukyvyn yllä-pitämiseen. Tutkimukseen, kou-lutukseen ja innovaatiotoimintaan varattujen määrärahojen osuus tulisi vähintään kaksinkertaistaa EU:n budjetissa. Nykyisin niiden osuus on vain noin 10 prosent-tia koko budjetista. Lisäksi EU:n tulee edellyttää jäsenmailta, että tutkimuksen osuus niiden brut-tokansantuotteesta nostetaan kol-mesta prosentista neljään.

Luovuuden ja innovaatioiden edistämiseksi on parannettava te-kijänoikeuksien suojaa. EU:n on otettava tiukka kanta sen puoles-ta, että tekijällä on oikeus teok-seensa.

Unionin on varmistettava omilla toimillaan, että osaajat ja osaaminen pääsevät liikkumaan sisämarkkinoilla. Tutkija-, opetta-ja-, opiskelija- ja harjoittelijavaih-to-ohjelmien rahoitus on saatava kuntoon. Maasta toiseen liikku-vien työntekijöiden ammattipä-tevyyksien tunnustamista helpot-tavaa direktiiviä on kehitettävä

louden alamäen syvenemistä. Suo-mi, suomalaisten työpaikat ja hy-vinvointipalvelujen rahoitus ovat riippuvaisia juuri viennistä. Uni-onin tuleekin toimia avoimuuden puolesta rajamuurien pysyttämis-tä vastaan.

EU:n talouspolitiikka ja esi-merkiksi talouskriisin elvytystoi-menpiteet on yhteen sovitettava paremmin. Yhdensuuntaiset toi-menpiteet ovat tehokkaampia ja varmistavat pitkän aikavälin va-kaan talouskasvun nykiviä erillis-toimia tehokkaammin.

Verokysymyksissä EU:n on toimittava aktiivisemmin. On saatava lisää vähimmäistasoja si-sämarkkinoiden toimintaan liit-tyvissä verotuskysymyksissä, ku-ten energia- ja ympäristöveroissa. Myös veroparatiisien toiminta on tehtävä mahdottomaksi.

Akava suhtautuu myönteises-ti eurooppalaiseen yhteistyöhön ja sen kehittämiseen. Euroopan unioni on Suomen tärkein viite-ryhmä, globalisaation vaikutta-miskanava ja yhteistyökumppani. Unionin toiminta on ratkaisevaa Suomenkin menestymiselle.

Unioni voi kuitenkin toimia vain, jos sillä on kansalaisten luot-tamus. Luottamuksen se saa toi-mimalla ihmisläheisesti ja ihmi-siä suoraan koskettavilla alueilla. Työelämä, osaaminen ja opinnot, elinympäristö ja talous ovat kaik-ki sellaisia. Siksi Akavan EU-ta-voitteet ovat myös väline kehittää entistä parempaa Euroopan unio-nia.

Markus Penttinen

Akavan opiskelijavaltuus-

kunta AOVAn seminaarin

teemana 8.-9.5. on EU-vaalit

edelleen. Direktiiviin on sisällytet-tävä uusia ammatteja. Myös työ-markkinajärjestöjä tulee kuulla, sillä niiden esittämät oman alan koulutukselliset vähimmäistavoit-teet ovat osoittautuneet toimiviksi käytännön työelämässä.

Lisäksi EU tarvitsee potilas-liikkuvuusdirektiivin. Terveyden-huollon palveluja toisesta EU-jä-senmaasta hakevien kansalaisten asema on nykyisellään liian heik-ko muun muassa tietojensaannin ongelmien vuoksi.

Viherkaulustyöpaikkoja luomaanKolmanneksi EU:n tulee seuraa-van viiden vuoden aikana luoda edellytykset viherkaulustyömark-kinoiden kehitykselle, sillä ilmas-toja ympäristöongelmat kärjis-tyvät yhä voimallisemmin. Tämä edellyttää, että kaikki työpaikat perustuvat kestävään kehitykseen. Unionin on luotava oma toimen-pidepaketti, joka huomioi niin kestävät lamaelvytyksen keinot, energiatehokkaat työpaikat kuin globaalit ilmastoratkaisutkin.

Unionin tulee olla edelläkävijä ympäristö- ja ilmastokysymyksis-sä. Toiminta tällä alueella maksaa, toimimattomuus vielä enemmän. Passiivisuus on myös haitaksi elin-ympäristöllemme ja työpaikoille. Jos Eurooppa saavuttaa edelläkä-vijän aseman, alalla syntyvät uu-det työpaikat saadaan varmimmin Eurooppaan. Maiden erityisolo-suhteet on silti otettava huomi-oon. On varottava myös sitä, että saastuttavat työpaikat vain siirre-tään esimerkiksi Aasiaan.

Reilua talouskasvua Neljäs Akavan tavoite on avoi-mesti toimiva ja kestävä talous. Ehdoton edellytys lamasta nou-semiselle on kaupankäynnin ja si-sämarkkinoiden toimivuus, jota uhkaa lamasta kumpuava pro-tektionismi. Kotimaisten tuottei-den suosiminen unionimaissa ty-rehdyttää ulkomaisten tuotteiden kysyntää. Viennistä riippuvaiselle Suomelle tämä tarkoittaa reaalita-

7


– Haluan käytännönläheisen unionin, jolla on vahva visio tulevaisuudesta ja joka pureutuu konkreettisiin ongelmiin. Näin luotaa pääministeri Matti Vanhanen Suomen EU-politiikan suuntaa.

M illainen Euroopan unioni on tulevai-suudessa? Mikä Suo-

men asema unionissa on? Mitä Suomi jäsenyydeltään odottaa? Kysymyksiin haetaan parhaillaan vastauksia valtioneuvoston kans-liassa, jossa valmistellaan laajaa EU-selontekoa. Se on ensimmäi-nen laatuaan sitten Suomen lii-tyttyä unioniin.

Pääministeri Matti Vanhanen antoi esimakua tulevasta Finlan-dia-talossa helmikuussa järjeste-tyssä Suomen EU-politiikan tah-totila 2010-luvulla –seminaarissa.

Hän korosti, että EU:n pitää olla uskottava kansalaisten silmis-sä. Mitä paremmin EU kykenee ratkaisemaan kansalaisia kosket-tavia ongelmia, sitä luotettavampi se myös on.

– EU:n pitää muodostua ai-dosti ihmisten Euroopaksi, jossa ei ole kansallisia rajoja arkielämän kannalta.

Suhmurointi seisVanhanen on erityisen tarkka sii-tä, että EU:n virallinen toimielin-järjestelmä – neuvosto, komissio ja parlamentti – on se taho, jossa yhteiset asiat käsitellään. Hän vie-rastaa viime aikoina tutuksi tul-lutta suhmurointia, jossa yhteisiä asioita ryhdytään ratkomaan sul-

jetuissa piireissä, suurten jäsenval-tioiden kesken.

– Pienen maan ääni kuuluu vain silloin, kun on yhteinen pöy-tä, jonka ääressä istumme.

Suomen on jatkossakin pysy-teltävä EU:n valtavirrassa. Parhai-ten se turvataan, kun EU:ta ke-hitetään rakentavalla panoksella. Samalla maksimoidaan mahdol-lisuudet turvata omat erityisint-ressit.

Vahvasti EU:n yhdentymiske-hityksen puolesta liputtava Van-hanen korostaa, ettei Suomella saa olla pidäkkeitä EU:n kehittä-misessä.

– EU:n roolin pitää kasvaa niil-lä sektoreilla, joissa se antaa meil-le selkeää lisäarvoa. Tarvitsemme vahvempaa EU:ta ulkosuhteissa, turvallisuudessa, energiassa, talou-dessa ja oikeus- ja sisäasioissa.

Talouskriisi on osoittanut sen, että EU tarvitsee myös entistä tii-viimpää talouspoliittista koordi-naatiota ja vahvaa yhteistä finans-sivalvontaa.

– Siinä ei ole järkeä, että yh-det elvyttävät ja toiset säästävät. Koordinoimaton politiikka johtaa sekasortoon.

Yhtenäisyyttä vaalittavaToistaiseksi EU:n yhdentymis-kehityksellä on ollut yksi suun-ta. Vaikka osa jäsenmaista etenee muita nopeammin, on päämää-rä yhteinen. Tulevaisuudessa yh-teistyötä saatetaan kuitenkin sy-ventää hajautuneemmin, useaan suuntaan.

Vanhasen mielestä olennaista on, että eriytyvästä yhdentymises-tä ei saa muodostua unionia hajot-tavaa yhteistyötä. Se ei myöskään voi toteutua aloilla, jotka kuulu-vat unionin yhteiseen perustaan, kuten sisämarkkinoihin.

Vanhanen kuitenkin säilyttää Suomelle mahdollisuuden hypätä pois yhteistyön kelkasta, jos poli-tiikan sisällöissä on ongelmallisia kohtia. Vanhanen viittaa perheoi-keuteen liittyvään kiistaan, joka heikentäisi toisen EU-maan kan-salaisen kanssa avioituneen suo-malaisten oikeuksia avioerotilan-teessa.

Tarja Arkio

Suomi ui jatkossakin EU:n valtavirrassa


EU:ssa heräsi vahvan johtajan kaipuuRanskan presidentti Nicolas Sarkozy järjesti viime syk-synä maansa EU-puheenjohtajakaudella kokouksen toisensa jälkeen, mutta ei turhaan. Tätä mieltä on Suo-men EU-suurlähettiläs Jan Store.

Hallituksen EU-tehonyrkki Brysselissä

– Presidentti Sarkozy, joka oli hy-peraktiivinen lähes koko puheen-johtajakautensa ajan, tuli EU:n kannalta kuin tilauksesta. Kun rahoitusmarkkinoiden tilanteen vakavuus paljastui ja muuttui ta-louskriisiksi, hän toimi nopeasti.

Puheenjohtajakauden perin-tönä ihmisten mieliin syntyi kuva siitä, että vaikeina aikoina EU tar-vitsee vahvan johtajan. Tämä hei-jastuu Storen mukaan myös tu-leviin henkilövalintoihin, mikäli Lissabonin sopimus hyväksytään ja Eurooppa-neuvosto saa pysy-vän puheenjohtajan.

– Aikaisemmin katsottiin toi-mitusjohtajan riittävän EU:lle. Nyt ajatellaan todella korkean tason poliittisen johtajan olevan tehtävään soveliaampi.

Eurooppalainen malli työllisyyden hoitoonVaikka unioni pääsi Ranskan pu-heenjohtajuuskaudella alkuun ta-louden taantuman ensihoidossa, on sillä vielä paljon töitä. Rahoi-tusmarkkinoiden romahdus saa-tiin estettyä, nyt paneudutaan

Suomen pysyvä edustusto Euroopan

unionissa on kuin valtioneuvosto pie-

noiskoossa. Sen yli sadan työntekijän

joukkoon mahtuu virkamiehiä kaikis-

ta ministeriöistä. Edustustoa johtaa

suurlähettiläs Jan Store.

– Me edustamme hallitusta

EU:ssa. Neuvottelemme eri tasoilla

neuvostossa, puolustamme Suomen

etua ja viemme EU:ta eteenpäin.

– Käytännössä teemme kaiken

mahdollisimman valmiiksi ja helpok-

si neuvoston kokouksiin tuleville mi-

nistereille. Päätökset toki lyödään luk-

koon vasta poliittisella tasolla.

Edustuston yhteistyö myös komis-

sion suuntaan on tiivistä. Se on teke-

misissä Euroopan parlamentin kans-

sa automaattisesti, kun EU-asioista

päätetään yhteispäätösmenettelyllä

eli parlamentin ja neuvoston kesken.

talous- ja työllisyyskriisin ratkai-semiseen.

– Paras lääke työllisyyskriisiin on talouden saattaminen kuntoon. Työllisyyskriisin hoidossa meillä on käytössä myös eurooppalainen malli. EU:lla ja sen jäsenmailla on koko kirjo toimenpiteitä, joihin kuuluvat esimerkiksi joustoturva, laajat kouluttautumismahdolli-suudet ja työaikajoustot.

Uskottavaa vai ei?Pääministerin (PM) kuusi perus-teesiä Suomen EU-politiikasta Akavan (A) arvioitavana.

Teesien uskottavuus

PM Euroopan unioni on Suomel-le olennainen vaikutuskana-va.

A EU on Suomen tärkein vii-teryhmä.

PM Suomella ei ole pidäkkeitä EU:n kehittämisessä, roolia on kasvatettava Suomelle li-säarvoa tuovilla alueilla.

A Miksi työelämää ei ole mai-nittu? Yhteiset työmarkkinat vaativat yhteisiä pelisääntö-jä.

PM Talous on unionin keskeinen perusta.

A Yhtä lailla EU-kansalaiset ja heidän osaamisensa ja työ-panoksensa on perusta, jo-hon unionin menestys ra-kentuu.

PM EU:n pitää säilyä avoimena yhteisönä.

A Avoimena Euroopan maille.

PM EU:n on toimittava yhtenäi-semmin ulkosuhteissa.

A Erityisesti YK:n ja sen työ-järjestö ILO:n asemaa vah-vistettava.

PM Kansalaisten kannalta EU:n pitää muodostua ihmisten Euroopaksi.

A Kansalaisten näkemysten huomioon ottaminen heil-le tärkeiden asioiden, kuten työaikoja koskevan direktii-vin, valmistelussa EU:ssa on välttämätöntä.

50%

= uskottava = epäuskottava

100% 0%


Anna Bertills politices magisterkulttuuri- ja urheiluministerin erityisavustaja

1 Työmarkkinoille kaivataan uu-sia pelisääntöjä. Taloudellinen integraatio syvenee ja työvoi-ma vähenee ja ikääntyy. Uudet ja yhteiset pelisäännöt Euroo-passa lisäisivät tuottavuutta ja kilpailukykyä, ja olisivat kaik-kien EU-maiden etu. Näki-sin Akavan ehdotusten lisäksi mielelläni joustavammat työ-

Eurovaaligallup

markkinat. Tanskalainen flexi-curity voisi toimia mallina.

2 Akavan ohjelma on konkreet-tinen ja kattava.

3 Yhteisymmärryksen tulee aina toimia perustana mutta on vaikea vetää jyrkkää linjaa siitä, millainen äänestyskäyt-täytyminen on hyväksyttävä, mikä ei. On myös tärkeää, että meppi saa toimia puolueensa ja sen ideologian mukaan.

4 EU-parlamentets omröstning om det omstridda arbetstid-sdirektivet var definitivt en stor seger för löntagarna. Det visar att demokratin fungerar.

5 EU:lla ei ole päätäntävaltaa kielikysymyksiin. Miten kie-leen perustuva puolue voi toi-mia uskottavasti EU: ssa?

5 EU:n alueella on monta vä-hemmistökieltä ja RKP on tunnettu siitä, että se nostaa esiin kielelliset oikeudet Eu-roopassa. Kaksikielisyyttä ja liberalismia tarvitaan koko unionin alueella. RKP on EU:ssa tunnettu myös suvait-sevaisuuden, kansainvälisyy-den ja ihmisläheisten kysymys-ten puolestapuhujana.

EU-parlamentet godkän-de i veckan en resolution som lyfter fram flerspråkighet, SFP:s mep Henrik Lax har jobbat enormt mycket med detta. Med denna resolution kom också en klar signal om att flerspråkighet är ett mervärde som förenar Europa. Euro-parlamentets resolution är ett första steg till att på unions-nivå erkänna att betjäning på sitt eget modersmål hör till de grundläggande mänskliga rät-tigheterna.

1Mitä Akavan EU-tavoitetta olet erityisesti valmis edistämään eu-roparlamentissa, jos tulet vali-tuksi?

2 Mikä Akavan tavoitteista on vai-kein hyväksyä?

4Miten EP on mielestäsi tällä kau-della parhaiten edistänyt euroop-palaisen palkansaajan asiaa?

5Extra

3 Pääministeri Vanhanen paheksui sitä, että suomalaiset mepit ää-nestivät vastoin hallituksen kan-taa työaikadirektiivin käsittelyssä EP:ssä. Pitääkö mepin äänestää hallituksen mielipiteiden mu-kaan työelämäkysymyksissä?

Akavalainen-lehti valitsi eurovaaligallupiin yhden korkeakoulututkinnon suorittaneen ehdokkaan kustakin eduskuntapuolueesta. He vastasivat neljään yhteiseen ja yhteen kullekin erikseen räätälöityyn kysymykseen. Ehdokkaita pyydettiin myös tutustumaan Akavan EU-tavoitteita käsittelevään artikkeliin.


Sari Essayahkauppatieteiden maisteripuoluesihteeri

1 Työelämän laatukysymyksiä, sillä reilujen ja oikeidenmu-kaisten työmarkkinoiden ta-kaaminen on vastuullisen ta-louskasvun ja hyvinvoinnin perusta.

2 Tavoitetasolla kaikki ovat hy-väksyttäviä ja tärkeitä. Vä-himmäistasojen määrittelyssä on oltava tarkkana, sillä niis-tä tulee monille tavoitetaso. Pohjoismaille tämä tarkoittaisi monissa työelämän kysymyk-sissä takapakkia.

3 Mepit toimivat kansalaisten poliittisen luottamuksen va-rassa, heitä ei valitse kulloin-kin istuva hallitus. EP:ssa he edustavat poliittisia ryhmit-

Satu Hassidiplomi-insinööri, tekniikan lisensiaatti Euroopan parlamentin jäsen

1 Kannatan kaikkia Akavan ta-voitteita. Erityisen läheisiä ovat viherkaulustyöpaikat, tutkimusrahat, sukupuolten tasa-arvo sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen.

Ainoa tie ulos talous- ja ilmastokriisistä on kehittää osaamista ja investoida ilmas-toystävällisiin ratkaisuihin. Tämän osaamisen maailman-markkinat kasvavat väistämät-tä.

tymiä. Kansallisesti tärkeissä kysymyksissä suomalaisten tu-lisi muodostaa yhtenäisempiä kantoja ja lisäksi strategia asi-oista, joita EU:ssa tulisi Suo-men kannalta edistää.

4 Kaikki se sääntely, jolla on pyritty ehkäisemään työehto-jen polkeminen ja ns. kaksien työmarkkinoiden syntyminen unionin alueelle, on ollut tär-keää. Parlamentin periaat-teellinen lausunto ”Vapaata liikkuvuutta ei voida tulkita painavammaksi periaatteeksi

EU on toiminut ansiok-kaasti ilmastonsuojelun edel-läkävijänä, mutta tutkimus- ja kehitysrahoitus on roimasti USA:a jäljessä. Tämä on kor-jattava, EU:n budjetin raken-ne on muutettava vastaamaan nykyajan tarpeita - minkä olen sanonut myös komission pu-heenjohtaja Barrosolle.

2 Tavoitteet ovat kaikki kanna-tettavia. Potilasliikkuvuus on toteutettava tavalla, joka ei vaaranna jäsenvaltioiden jul-kisen terveydenhuollon rahoi-tusta.

3 Vanhaselta menivät puurot ja vellit sekaisin. Jos mepit vain tottelisivat maansa hallitusta, mihin ylipäänsä tarvitsisimme vaaleilla valittua Europarla-menttia?

4 Työaikadirektiivi, palveludi-rektiivi ja uusi kemikaalilain-säädäntö.

5 Euroopan vihreät tuki EP:n palkansaajia puolustavia nä-kemyksiä työaikadirektiivistä. Työministeri Tarja Cronberg on edistänyt päinvastaista lin-jaa. Miksi vihreiden työaika-linjaukset ovat näin ristiriitai-sia?

5 Viittaan kysymykseen 3. Ei ole tavatonta, että poliittisella ryhmällä on vivahde-eroja jä-senmaiden hallituksissa ja EP:ssä. Tarja Cronberg vastaa itse puolestaan, mutta Suomen hallituksen linjan työaikadi-rektiiviin näyttää sanelleen val-tiovarainministeriö. En tosin ymmärrä miten päivystyksen laskeminen työajaksi vaaran-taisi terveyspalvelut, kun par-lamentti kuitenkin hyväksyy passiivipäivystyksen tuntien laskemisen toisella tapaa kuin aktiivityöajan, mikäli lasken-taperiaate on määritelty kan-sallisessa laissa tai työehtosopi-muksessa.

kuin työntekijöiden neuvot-teluoikeutta” on keskeinen ja toivottavasti näyttää suuntaa jatkossa palkansaajien aseman turvaamisessa.

5 Kristillisdemokraattien enem-mistö äänesti eduskunnassa EU:n uudistussopimusta vas-taan. Sopimus kuitenkin pa-rantaa työntekijöiden perus-oikeuksia. Miksi ne halutaan uhrata?

5 Lissabonin sopimus ja sen tuo-mat toimivaltasuhteiden muu-tokset ja määräenemmistö-päätöksenteon lisääntyminen eivät paranna työntekijöiden oikeuksia Pohjoismaissa. Työ-ehdot, työlainsäädäntö ja ay-oikeudet ovat jo nyt kansalli-sen lainsäädännön yläpuolella olevan EY-tuomioistuimen tulkittavina. Perussopimusta on katsottava kokonaisuutena, samoin sen mahdollistamia muutoksia sekä sitä, kenen eh-doilla ne tehdään.


Ville Itäläoikeustieteen kandidaatti, varatuomariEuroopan parlamentin jäsen

1 Työelämän kysymykset ja osaamisen kehittäminen ovat molemmat tärkeitä. Toimivat sisämarkkinat ovat yksi EU:n menestystarinoista. Raha, tava-ra ja palvelut liikkuvat, kuten työvoimakin. Kaikki tämä vaa-tii yhteisiä pelisääntöjä. Työn-tekijöiden eduista tulee pitää huolta eikä heidän oikeuksiaan ja sosiaaliturvaansa saa polkea.

2 Voin hyvin tukea kaikkia.3 Ei pidä. Itse äänestin työaika-

direktiivissä vastoin Suomen hallituksen kantaa. Päämi-nisteri kysyi, kenen asialla ol-

Anneli Jäätteenmäkioikeustieteen kandidaatti, varatuomari Euroopan parlamentin jäsen

1 Tuen kaikkia tavoitteita. Olen iloinen, että tavoitteisiin on otettu mukaan naisten ja mies-ten välinen palkkatasa-arvo sekä viherkaulustyömarkkinoi-den kehittäminen.

2 Kannatan tavoitetta, mutta en usko, että tutkimuksen, koulu-tuksen ja innovaatiotoiminnan määrärahojen osuus kaksin-kertaistetaan EU:n budjetissa lähiaikoina.

laan. Vastaus on, että ihmisen, työntekijän ja inhimillisten työaikojen. EU:n on jatkos-sakin vahvistettava sosiaalista ulottuvuutta. Työolojen huo-nontaminen ei voi olla kenen-kään etu.

4 Kaksi palkansaajille tärkeää direktiiviä, palveluja työaika-direktiivit, on tällä kaudella hyväksytty sisällöltään työn-tekijöille myönteisinä, samoin vuokratyö- ja yritysneuvosto-direktiivit. Lisäksi EP on hy-väksynyt oma-aloitemietintöjä

mm. työehtosopimusten haas-teista ja tilaajavastuusta. Niillä yritetään vaikuttaa komissi-oon, jotta se käyttäisi aloiteoi-keuttaan palkansaajille merkit-tävissä asioissa.

5 EP:n konservatiiviryhmästä löytyy yleensä suurin vastus-tus, kun parlamentti yrittää parantaa työntekijöiden oi-keuksia. Miksi?

5 Tämä ei aina pidä paikkaan-sa. On totta, että käytännöt monissa maissa ovat kovin erilaiset, eivätkä näkemykset aina kohtaa. Esimerkiksi Eng-lannin ja Suomen näkemyk-set ovat usein melko kaukana toisistaan. EPP on parlamen-tin suurin ryhmä, joten sinne mahtuu paljon mielipiteitä. Siksi on tärkeää, että ryhmään valitaan kokoomuksesta asian-tuntevat henkilöt, jotka jat-kossakin huolehtivat siitä, että päätökset ovat oikeanlaisia.

3 Äänestys työaikadirektiivistä nosti pintaan keskustelun sii-tä, keiden asiaa suomalaisme-pit ajavat europarlamentissa. Minä ajan suomalaisten asi-oita. Meppi ei ole hallituksen, vaan kansalaisten asioiden aja-ja.

Työaikadirektiiviäänes-tyksessä olin palkansaajien oi-keuksien puolella.

4 Parlamentti äänesti sosiaalisen Euroopan puolesta, kun työ-aikadirektiivistä äänestettiin.

Vuokratyöntekijöille par-lamentti ajoi saman palkan ja ehdot kuin vastaaville vakitui-sille työntekijöille.

EU:n globalisaatiorahas-tolle myönnetty 500 miljoo-

naa euroa auttaa ihmisiä pa-laaman töihin.

Tiettyjen ammatinhar-joittajien on helpompi tehdä työtä ulkomailla, kun esim. Suomesta hankittu pätevyys tunnustetaan muissa EU-mais-sa. Tuen Akavaa siinä, että ko. direktiiviä kehitetään.

5 EU myöntää runsaasti verova-roin rahoitettavia maatalou-den ympäristötukia. Tuilla ei näytä olevan käytännön vai-kutuksia maatalouden päästö-jen vähentämiseen. Mitä aiot tehdä, jotta tuet käytettäisiin oikealla tavalla?

5 EU:n on vähennettävä maa-talouden päästöjä samalla tavalla kuin muitakin pääs-töjään. Valvontaa on paran-nettava Itämerta saastuttavis-sa suurissa maatalousmaissa kuten Puolassa. Puhdas Itä-meri on sydämenasiani, jon-ka puolesta taistelen myös tulevalla parlamenttikaudel-la, mikäli tulen valituksi.


Pertti Virtanenpsykologi, yhteiskuntatieteiden maisterikansanedustaja

1 Luovuuden ja innovatiivisuu-den edistämistä ja tekijänoi-keuksien suojan parantamista. Kaikki lähtee motivaation säi-lymisestä - ja sen parantami-sesta. EU:n tulisi lisätä sitä, ei viedä eikä masentaa voimat-tomuuden tuntein valtavas-sa koneistossa. Tämä liittyy laajemmin työelämän laadun parantamiseen eli eroon ra-

Pentti Tiusanenkirurgian erikoislääkäri kansanedustaja

1 Ilmasto- ja ympäristöongel-mien ratkaiseminen on EU:n tärkein tehtävä. Haaste on globaali ja EU:n asema on kes-keinen. EU on edelläkävijä ja muiden aktivoija.

Lama voi olla mahdol-lisuus, jos saamme talouden nousun kestävään kehitykseen, ilmastonmuutoksen hillintään ja raaka-aineiden säästävään käyttöön pohjautuen.

Siksi tutkimuksen BKT–osuutta on nostettava, ja se on suunnattava esimerkiksi uu-siutuvan energian ja energiate-hokkuuden kehittämiseen.

Akavan tavoitteet asiassa ovat kohtuullisen myönteisiä.

2 Työpaikkaväkivallan kieltävä direktiivi voi olla hyvä ajatus,

hastuskonsulteista ja takaisin työn tekemiseen motivoiviin perusarvoihin.

2 Hyväksyn kaikki - hyviä ta-voitteita!

3 Ei! Eikä hallitus voi muissa-kaan kysymyksissä sanella yk-sittäisten meppien mielipiteitä

4 Korkopolitiikallaan! Se on aika hyvin reagoinut tilanteisiin - toisaalta, mitä muuta se voi?

5 Perussuomalaiset vastustavat kaikkea mikä liittyy EU:hun, mutta tarjoavat harvoin us-kottavaa vaihtoehtoa tilalle. Mikä olisi vaihtoehto esimer-kiksi eurovaluutalle nyt talou-den taantumassa?

5 Sinänsä naurettava väite akava-laiselta taholta, että “perussuo-malaiset vastustavat kaikkea”. Luulisi olevan jo muutakin tietoa kuin iltapäivälehtitasois-ta ennakkoasenteellista pro-pagandaa!? Ruotsihan antaa “pelottavankin hyvää mallia” siitä kuinka olisi tullut toimia - pitää oma markka - ja jos mahdollista euron kera! Oma valuutta kun sallii rahan arvon kellumisen, vanhan kunnon devalvoitumisenkin hätätilan-teissa!

mutta tarvitaanko väkivallan kitkemiseksi direktiiviä? Yli-kansallinen työehtosopimus-toiminta voi olla ongelmallis-ta, jos se ei ole minimisäädös. Yleisesti Akavan tavoitteet ovat positiiviset.

3 Ei tietenkään, kuten ei muis-sakaan asioissa. EP:n jäsen on vastuussa äänestäjilleen.

4 Hylkäämällä työaikadirektii-vin

5 EP:n vasemmistoryhmä vas-tustaa usein ”vastustamisen

vuoksi” ja eristää näin itsensä todellisesta päätöksenteosta. Miten aiot muuttaa tilannet-ta?

5 Ei esimerkiksi MEP Esko Sep-pänen ole eristettynä päätök-senteosta.

Hän laatii parhaillaan ra-portoijana valiokuntansa kan-taa.

Kompromissien teko ja oman linjan vesittäminen ei ole aina mahdollista. USA:n ja yleensä markkinatalouden nykytila kertoo, mihin “mark-kinatalouden konsensus” yh-teisen ahneuden siivin on joh-tanut.

Yhteistyötä on tehtävä suomalaisten, Pohjois-Euroo-pan ja erityisesti Saksan mep-pien kanssa. Tavoitteena on sosiaalinen oikeudenmukai-suus, ympäristöongelmien ja Itämeren pelastaminen. EU:n yhteistyötä USA:n, Venäjän ja Afrikan suuntaan on aktivoi-tava. Myös Pohjoinen ulottu-vuus vaatii verensiirtoa tullak-seen iskuun!

14

Pilvi Torstivaltiotieteiden tohtoritutkijatohtori

1 Kaikki tavoitteet nivoutuvat minulle tärkeään ”Missä EU, siellä mahdollisuus” – sloga-niin. Viherkaulustyömarkkinat edellyttävät ekoinnovaatioihin kannustavaa toimintaympäris-töä, jonka ydin on kestävä ta-louskasvu. Ekoinnovaatioita ei puolestaan synny ilman van-kempaa osaamista. Työelämän laatu taas on keskeistä, kun EU-maat kilpailevat eko-osaa-jista esimerkiksi USA:n ja osan Aasian maista kanssa.

2 Kaikki tavoitteet ovat lähtö-kohtaisesti hyväksyttäviä.

3 EP edustaa kansalaisia eli me-pit ovat äänestäjiensä asial-la ja toimivat parlamentissa eurooppalaisissa puolueissa. Äänestys työaikadirektiivistä osoitti, ettei EP:n enemmistö halua heikentää työntekijöiden oikeuksia. Se myös kertoo, että parlamentin työssä politiikalla on merkitystä.

4 Työaikadirektiivin lisäksi ko-rostaisin perhepoliittisia ky-symyksiä. Nähdäkseni EP on ollut tasa-arvo- ja perhepoli-tiikassaan johdonmukainen ja edistänyt kannanotoillaan pal-kansaajien tasa-arvoa.

5 EP:n demariryhmä suhtautuu epäillen direktiiviehdotuk-seen, joka parantaisi potilai-den oikeuksia näiden haki-essa terveydenhoitoa toisesta EU-maasta. Eivätkö demarit halua parantaa kansalaisten mahdollisuuksia päästä hoi-toon?

5 Kaikkien tavoitteena on, että kansalaiset saavat hyvää hoi-toa ja että potilaiden liikku-vuuteen EU:n sisällä liittyvät epäselvät käytännöt korjataan. Demarit kuitenkin haluavat, että direktiivi valmistellaan huolella. Hätiköiden syntyy li-sää ongelmia. Terve kriittisyys on tarpeen tällaista periaatteel-lisesti ja toimeenpanon näkö-kulmasta valtavaa lainsäädän-töaloitetta työstettäessä. Näin varmistetaan, että ihmiset ko-kevat ”Missä EU, siellä mah-dollisuus”, ei ”Missä EU, siellä ongelma”.


Suomalaiseen perinteiseen tapaan eurovaalikeskuste-lua on käyty lähinnä siitä,

mistä saa keskustella ja mistä ei. Tällä menolla voi tulevien vaalien äänestysaktiivisuutta verrata lii-kenneruuhkaan Saharassa.

Pulaa ei todellakaan ole aiheis-ta. Sosiaalinen Eurooppa on yksi vallan hyvin vaaliteemaksi kelpaa-va kokonaisuus. Rakennetaanko EU:n yhteismarkkinoita vain ta-louden ja markkinavoimien eh-doilla, vai onko myös työnteki-jöillä osansa tässä?

Tilausta työehtojen sääntelyllePalkansaajien kannalta on selvää, ettei toimivia yhtenäismarkkinoita voi olla ilman toimivia työmark-kinoita, joilla ainakin työsuhteen vähimmäisehdot turvataan Euroo-pan-laajuisesti. Kyseessä on saman kolikon kaksi eri puolta. Tämä merkitsee, että eurooppalaiselle työehtojen sääntelylle on olemassa enemmänkin kuin sosiaalinen ti-laus. Siitä vaan uudistamaan mm. lähetettyjen työntekijöiden direk-tiiviä ja rakentamaan alihankinta-ketjujen sosiaalista vastuuta.

Entä sitten talouspolitiikka yleensäkin? Yhtenäisvaluuttamme

euro on auttanut erityisesti Suo-men kaltaisten pienten kansan-talouksien vakautta. Maailman-laajuisessa talouskriisissä EU on ainakin alkuvaiheessa näyttänyt esimerkkiä muulle maailmalle la-man torjunnassa. Nyt on yhtei-sesti linjattujen toimien kansal-lisen toteuttamisen vuoro. Tämä jos mikä koskettaa meitä jokaista ja on ihme, jollei siitä ole vaalitee-maksi.

Haloo, onko EU:ssa?Lissabonin sopimuksen myö-tä EU:lle tulee yhtenäinen ulko-politiikka ja turvallisuuspoliitti-nen ulottuvuus syvenee. Sopimus näyttäisi olevan menossa läpi to-dennäköisesti lokakuussa pidettä-vässä Irlannin kansanäänestykses-sä. Ja vaikkei menisikään, ulko- ja turvallisuuspoliittisia asioita vie-dään joka tapauksessa eteenpäin ainakin, jos ranskalaislähteitä on uskominen. EU saa vihdoin puhe-linnumeron, jota jo Henry Kissin-

ger aikoinaan kaipasi. Mitkä ovat Suomen tavoitteet EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa? Tästä pi-täisi nyt keskustella eikä tuppisui-suuden syyksi kelpaa ainakaan se, etteikö asia olisi ajankohtainen!

Energia- ja ilmastopaketti on iso, meidän jokaisen elämään vai-kuttava asia. Miten Suomi hoitaa oman sarkansa tässä asiassa? Ener-giapolitiikasta on meillä kyllä si-säsiittoisesti käyty keskustelua, mutta moniko on tullut ajatel-leeksi, että viime kädessä ratkaisut tehdään EU-tasolla.

Aiheita siis näyttäisi riittävän kunnon vaalitaisteluunkin. Sel-laiseen, missä telaketjut kolisevat ja ruuti palaa. Vanhanaikaistako? Yritettäisiin edes. Kävisi se aina-kin piristysruiskeesta.

Ari Åberg

Kirjoittaja työskentelee Palkan-saajajärjestöjen EU-edustuston johtajana Brysselissä.

EU-vaaleista ei puutu keskustelunaiheita

– keskustelua kylläkin

Reilun kahden kuukauden kuluttua pidetään

Euroopan parlamentin vaalit. Kovin moni

Suomessa ei näytä tietävän, mistä niiden

alla pitäisi keskustella.

Työaikadirektiivi sai tuhannet eurooppalaiset palkansaajat osoittamaan mieltään Stras-bourgissa viime joulukuussa.

15


Akavalaisten kannalta uudis-tuksen kaksi tärkeintä esi-tystä ovat korkeakoulujen

tarjoamaan aikuiskoulutukseen li-sääminen ja työssäkäyvien koulu-tuksen aikaisen tuen nostaminen.

Tähän asti korkeasti kou-lutettujen tutkinnon jälkeinen aikuiskoulutus on ollut sattu-manvaraista ja kallista. Varsinkin omaehtoisen eli opiskelijan koko-naan itse maksaman koulutuksen suorittaminen on ollut lähes mah-dotonta. Tästä syystä monet kor-keakoulututkinnon suorittaneet hakeutuvat uudestaan tutkinto-opiskelijoiksi, pelkästään tiettyjen opintokokonaisuuksien suoritta-miseksi. Tämä vie aloituspaikkoja ensimmäistä tutkintoaan suoritta-vilta. Koulutuksen kokonaissuun-nittelu vaikeutuu eivätkä perus-opetukseen suunnatut resurssit ole tehokkaassa käytössä.

Erityispätevyydet käyttöönUudistushankkeen johtoryhmä esittää korkeakouluille uuden-tyyppisiä, tutkinnon suorittami-sen jälkeisiä opintokokonaisuuk-sia. Nämä erityispätevyyksiksi kutsuttavat opintokokonaisuudet olisivat 30–60 opintopisteen laa-juisia ja ne laadittaisiin työmark-kinoiden osaamistarpeiden perus-teella.

Erityispätevyyksien hankkimi-nen oppisopimustyyppisenä täy-dennyskoulutuksena on tarkoitus aloittaa valtion lisätalousarvion yhteydessä myönnetyn miljoonan

euron turvin jo kuluvan vuoden aikana. Korkeakouluilta on pyy-detty esityksiä koulutusmuodois-ta, ja päätökset käynnistettävistä koulutuksista tehtäneen touko-kuussa.

Akavalaisten tukitaso nouseeOmaehtoisen koulutuksen mah-dollisuudet paranevat merkittä-västi, mikäli aikuiskoulutustuen taso nostetaan ansiopäivärahan tasolle ja siirrytään kiinteään tuki-aikaan, kuten johtoryhmä esittää.

Tason nosto tarkoittaa keski-määräisen akavalaisen tukitasossa usean kymmenen prosentin nou-sua. Jatkossa aikuiskoulutustukea saisi kahdeksan vuoden työhisto-rialla enimmillään 18 kuukautta. Akavalaiset eivät juuri ole käyt-täneet aikuiskoulutustukea kou-luttautumiseensa, sillä sen korva-ustaso on ollut vuorotteluvapaan tasoa matalampi.

Samassa yhteydessä esitetään niin kutsutun sovitellun aikuis-koulutustuen luomista, jonka avulla osa-aikainen työn ohessa opiskelu onnistuisi nykyistä pa-remmin.

Työelämän tarpeet moottorinaAikuiskoulutusuudistuksen tar-koitus on rakentaa järjestelmä, joka vastaa 2010-luvun tarpeisiin. Kyseessä ei siis ole kokoelma taan-tumatoimia, vaikkakin hankkeen puitteissa on jouduttu huomioi-

maan myös akuutin taloustilan-teen vaikutukset.

Keskeisiä kehityskohteita ovat työssä ja työn ohella tapahtuva oppiminen, aiemmin ja muualla hankitun osaamisen tunnistami-nen ja tunnustaminen, joustava tutkintojen osien yhdistelymah-dollisuus ja koulutuksen kysyn-tälähtöisyys. Aikuiskoulutusta on pyritty kehittämään kokonaisuu-tena, jossa työelämän tarpeet oh-jaisivat koulutustarjontaa nykyistä paremmin ja joustavammin.

Aluehallinnon kehittäminen ontuuVerrattuna nuorten koulutukseen aikuiskoulutus on paikallisempaa ja useimmiten tutkintokoulutusta lyhytkestoisempaa. Käynnissä oleva aluehallinnon uudistaminen voi pa-rantaa paikallista yhteistoimintaa.

Opetusministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön paikallista-son yhteistyötä halutaan vahvis-taa uusien elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten eli ELY-vi-rastojen kautta. Näille virastoille ollaan siirtämässä vastuuta alu-eellisesta osaamis- ja työvoima-tarveanalyysistä, jonka ne toteut-taisivat yhteistyössä maakunnan liittojen kanssa. ELY-virastoista halutaan yhteistyöelin, joka edis-tää aikuiskoulutuspalveluiden tuottajien välistä yhteistyötä ja suuntaa koulutuspalveluja alueel-listen tarpeiden mukaisesti.

Ongelmana on ministeriöiden välinen hallinnollinen erilaisuus. Työ- ja elinkeinoministeriön ra-hoittaman koulutuksen resurssit ovat vahvasti paikallisia, kun taas opetusministeriö luottaa keski-tetympään toimintatapaan. Siksi esitykset aluehallinnon kehittä-

Aikuiskoulutus uudistuu Akavalaisille uusia mahdollisuuksia parantaa osaamistaan

Korkeasti koulutettujen mahdollisuudet lisäkoulutuk-seen paranevat vihdoinkin, mikäli aikuiskoulutuksen kokonaisuudistusta pohtineen johtoryhmän esitykset toteutuvat.


misestä jäivät kovin abstrakteiksi ja väkinäisiksi.

Ministeriörajat hidasteenaAikuiskoulutuksen kenttä on muuta koulutusta hajanaisempi ja erilaisia rahoitus- ja hallintojär-jestelmiä on mittava määrä. Tämä on ollut uudistushankkeen suu-ri haaste, eikä raja-aitojen mur-tamisessa ole täysin onnistuttu. 1980-luvulla luotu kolmijako opetusministeriön hallinnonalal-le kuuluvaan aikuiskoulutukseen, entisen työministeriön luotsaa-maan työvoimapoliittiseen kou-lutukseen ja entisen kauppa- ja teollisuusministeriön tukemaan yritysten henkilöstökoulutukseen säilyy jatkossakin.

Toivottavaa on, että ministeriö- rajoista huolimatta yhteistyö para-nee ja aikuiskoulutus muodostaa aidon kokonaisuuden. Uudistuk-sessa ehdotetaan kolmikantaisen yhteistyöelimen perustamista työ-paikalla tapahtuvan opiskelun ke-hittämistä varten. Tämä on hyvä askel yhteistyön suuntaan, mutta

sellaisenaan riittämätön. Koko ai-kuiskoulutus kaipaa yhteistä koor-dinaatioelintä, jossa työelämän eri osapuolet ovat edustettuina.

Verokannusteet syyniinAmmatillisesti suuntautuneen ai-kuiskoulutuksen kokonaisuudis-tuksen johtoryhmä (AKKU) jät-ti väliraporttinsa opetusministeri Henna Virkkuselle maaliskuun alussa. Väliraportissa linjattiin hankkeen esityksiä aikuiskoulu-tuksen uudistamiseksi. Aikaa lin-jausten toteuttamiseen on vuoden 2010 loppuun.

Myös AKKU-johtoryhmän toimikausi jatkuu vuoden 2010 loppuun saakka. Jatkossa selvite-tään muun muassa erilaiset vero-tukselliset ja työehtosopimuksiin liittyvät kannusteet, joilla voidaan lisätä koulutukseen osallistumis-ta. Tarkoitus on laatia ehdotuk-set niin yksilön kuin työnantajien kannusteista sekä erilaisista kou-lutusvakuutusmalleista.

Akavalaisten kannalta keskei-simpiä ovat yksilöiden koulutuk-

Kuva:David Trood/GORILLA

Akavalaiset haluavat parantaa osaamistaan erityisesti

edetäkseen työurallaan, eivät vain kehittyäkseen nykyisessä

työtehtävässään.

seen liittyvän verovähennysoikeu-den laajentaminen nykyisestä sekä laajojen koulutuskokonaisuuksien jaksottamisoikeus yritysten tilin-päätöksissä, jolloin pitkiin kou-lutuksiin pääsyä voitaisiin helpot-taa.

Aikuiskoulutusuudistuksen kokonaiskustannukset ovat lasku-tavasta riippuen vuositasolla noin 120–140 miljoonaa euroa. Lisäys-tä ei ole luvassa, joten nähtäväksi jää, kuinka uudistuksessa esitetty-jä asioita priorisoidaan.

Keskeistä on, että koulutuksen tuloksellisuus paranee ja nykyiset resurssit kohdentuvat paremmin toisaalta työelämän tarpeeseen, toisaalta siihen, että yksilöt voi-vat kouluttautumalla parantaa omaa työmarkkina-asemaansa. Akavalaiset eroavat muista työn-tekijäryhmistä usein siinä, että he haluavat parantaa osaamistaan erityisesti edetäkseen työurallaan, eivät vain kehittyäkseen nykyises-sä työtehtävässään.

Simo Pöyhönen

Faustin kotimaassa kolme tohtoria tapasi yliopiston ruokalassa, Mensassa. En-simmäinen kertoi Habilita-

tionsschriftinsä, saksalaisessa yliopisto-järjestelmässä tohtorintutkinnon jälkeen tehtävän opinnäytetyön, olevan kolmen vuoden työn jälkeen pian valmis.

Toinen mainitsi, aivan aiheen vieres-tä sinänsä, pienen purjeveneensä, jol-la jostain sattuman oikusta oli vanhas-taan laituripaikka muutoin miljonäärien suosimalla järvellä. Kävi ilmi, että laitu-ripaikkoihin oli nykyisellään yhdeksän vuoden jono.

“Laituripaikka on siis kolme kertaa niin vaikea saavuttaa kuin Habilitation”, vit-saili kolmas.

“Ainakin se tekee kolme kertaa niin suuren vaikutuksen baaritiskillä”, en-simmäinen arveli kuivasti.

Tohtorin tutkintoa on paras olla mai-nitsematta baaritiskillä ollenkaan.

My name is Bond, doctor Bond

Aka-noita

Suuren yleisön silmissä tohtori on ihmiskuntaa uhkaava vaarallinen hullu. James Bondin vas-tustajana on tohtori Ei, Action Manin viholli-sena taas tohtori X. Tohtori Outolempi kehitteli ydinpommeja, tohtori Frankenstein kursi kuol-leiden ruumiista hirviön, tohtori Jekyllin liemet muuttivat hänet itsensä hirviöksi, tohtori Faus-tus myi sielunsa paholaiselle. Ihme, ettei Dracu-la ole tohtori. Hänenkin nimensä alkukirjaimis-sa on kyllä jotakin epäilyttävää.

James Bond joutui yhdessä elokuvassaan jopa naimisiin, mutta osaatteko kuvitella, että 007 väittelisi? Tuskin.

Osansa lienee sillä, että avioliitosta käsikirjoitta-jat selvisivät ottamalla Bondin vaimon hengiltä jo samassa elokuvassa, mutta tohtorin tittelistä he eivät pääsisi eroon millään… ellei sitten...

Bondista voisi tulla seuraavaksi professori. Eikä edes sellainen sympaattinen höppänä kuin pro-fessori Balthasar ja professori Tuhatkauno, vaan niin kuin Indiana Jones. Ja taas mentäisiin! Elä-mä hymyilisi. Kaikki ovet olisivat auki.

Ehkä populaarikulttuuri on sittenkin ymmärtä-nyt jotakin akateemisesta maailmasta.


Y li 80 % yritysjärjestelyis-tä tehdään kansallisina, oman maan rajojen sisä-

puolella. Niistä yli 50 %, eräiden arvioiden mukaan jopa yli 70 %, epäonnistuu. Liiketaloudellisia ta-voitteita ei saavuteta.

Yritysjärjestelyt johtavat kui-tenkin usein henkilöstön irtisa-nomisiin ja työsuhteen ehtojen heikennyksiin. Tilanne on sama kaikissa tutkimuksen vertailu-maissa Suomessa, Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa.

Firma vahvoillaTyönantajan asema on vahvempi, koska sulatutumistilanteissa sovel-lettavat kauppa- ja työoikeus sään-nöstävät eri alueita. Työoikeuden puolella vaikuttaa lisäksi työnan-tajan liikkeenjohtovalta, jonka nojalla tehtyjä ratkaisuja on vai-kea kyseenalaistaa tuomioistuin-prosessissa.

Juridisesti työntekijät eivät ole osallisia firmojen sulautumises-sa. Osallisen asema on osakkeen-omistajilla, velkojilla ja johdolla. Osakeyhtiöitä koskevaa lainsää-däntöä tulisikin Lamposen mu-kaan tarkastella rinnakkain työ-lainsäädännön kanssa.

– Työntekijöiden aseman ja suojan kannalta osakeyhtiölain-säädännössä pitäisi tarkastella osakeyhtiön tarkoitusta, johdon velvollisuuksia ja erityisesti osa-keyhtiön osallisia, koska sillä on

Työntekijän suojeluperiaate ontuu yritysjärjestelyissä

Akavan Erityisalat ry:n lakimiehen Helena Lamposen väitöskirjan tulokset ovat karua luettavaa. Työntekijällä ei ole juurikaan suojaa irtisanomiselta eikä työehtojen heikennyksiltä yritysten sulautumisissa ja liikkeen luovutuksissa.

vaikutusta työntekijöiden osallis-tumisoikeuksiin.

Omistajien velvollisuudet olemattomatLamponen on huolissaan siitä, että osakkeenomistajilla on oikeuksia, mutta ei juuri velvollisuuksia osa-keyhtiön muihin sidosryhmiin, kuten työntekijöihin, nähden. Työntekijöiden tuotantopanokset ja osakkeenomistajien sijoitukset pitäisi rinnastaa.

– Työntekijöiden työpanok-sessa on pohjimmiltaan kysymys myös taloudellisesta panoksesta, mutta tämä jää usein vaille huo-miota. Osaamiseen perustuvassa taloudessa henkilöstö on avain-asemassa.

Sulautumismenettelyissä työn-tekijöiden rinnastamista osak-keenomistajiin pitäisi harkita. – Osakkeenomistajien vähemmis-tö voi hyväksyä tai hylätä sulautu-missopimuksen yhtiökokouksessa. Tämän menettelyjen laajentamis-ta työntekijöihin pitää pohtia. Esimerkiksi Saksassa henkilöstö osallistuu tietyissä tilanteissa yri-tysjärjestelyjä koskevaan päätök-sentekoon.

Epätasapainoa voidaan Lam-posen mukaan parantaa myös lainsäädäntö- ja sopimusmuu-toksilla. Suomessa hyvä esimerkki ovat yt-lainsäädännön henkilöstö-suunnitelmat koulutustavoittei-neen. Niillä voidaan ennakoivasti lisätä työntekijöiden ammatillisia valmiuksia.

Apua EU:sta?EU:n osakeyhtiöoikeudellista har-monisointiohjelmaa on viety eteen-päin tukeutumalla jäsenvaltioissa vakiintuneisiin yhtiöoikeudellisiin käsitteisiin ja rakenteisiin.

– Osakeyhtiöoikeudellisten yleisperiaatteiden uudelleen mää-rittely olisi tarpeen myös EU:ssa. Eräiltä osin hyvinä esimerkkeinä voi viitata jo Ruotsin ja Iso-Bri-tannian tuoreisiin osakeyhtiölaki-uudistuksiin.

EU-tasolla lainsäädännön tar-kennuksia voitaisiin tehdä myös tiedottamisen ja kuulemisen – suomalaisittain yt-menettelyjen – alueella. Lamponen mainitsee myös tiedottamisen läpinäkyvyys-periaatteen, jota jo sovelletaan Ruotsissa.

Lamposen väitöskirja The Principle on Employee Protection in a Merger and a Transfer of an Un-dertaking tarkastettiin Helsingin yliopistossa helmikuussa.

TA


H allituksen ulostulo hel-mikuun viimeisen vii-konlopun politiikka-

riihestä oli kaikkea muuta kuin ennakoitu. Se ilmoitti yksipuoli-sesti korottavansa vanhuuseläk-keen ikärajan 63 vuodesta 65 vuoteen. Akava tyrmäsi päätök-sen.

– Eläkeiän nosto oli hallituk-selta kerta kaikkiaan virheellinen päätös. Työmarkkinajärjestöillä pitää olla oikeus osallistua ansi-osidonnaisen eläkejärjestelmään liittyvään valmisteluun, sillä pal-kansaajat ja työnantajat ovat sen maksajia, puheenjohtaja Matti Viljanen summasi.

Hallituksen luotettavuus so-pimuskumppanina sai koko pal-kansaajaliikkeen silmissä vakavan kolauksen. Palkansaajajärjestöt

pitivät pöyristyttävänä sitä, että hallitus hylkäsi tulokselliseksi osoittautuneen kolmikantaisen valmistelun.

– Näin räikeätä irtiottoa kol-mikantavalmistelusta ei työelä-keuudistusten historiasta löydy, korostettiin Akavan, SAK:n ja STTK:n yhteisessä tiedotteessa.

Sata-boikotti päällePalkansaajajärjestöt jättäytyivät välittömästi hallituksen eläkeil-moituksen jälkeen pois sosiaalitur-van kokonaisuudistusta pohtivan Sata-komitean työstä. Työmark-kinajärjestöt olivat tammikuussa päässeet sopuun sosiaaliturvaso-pimuksesta – tai sosiaalituposta - joka piti sisällyttää sellaisenaan Sata-komitean linjauksiin. Halli-tus kuitenkin vesitti sopimuksen

sisällön omilla ristiriitaisilla linja-uksillaan.

Tuhansien jäsenten yhteyden-otot liittoihin saivat palkansaaja-järjestöt avaamaan 4.3. yhteisen nettiadressin. Se keräsi kahdeksas-sa päivässä yli 173 000 allekirjoi-tusta.

Samoin järjestöt olivat jo val-mistautuneet järjestämään luot-tamusmiestapaamisen 14.3. Hel-singin Finlandia-talossa. Sinne oli kutsuttu 1 800 luottamusmiestä Akavan, SAK:n ja STTK:n liitois-ta. Eläkekiistassa saavutettiin kui-tenkin sopu kolme päivää ennen tapaamista, joten se peruttiin.

Hallitus perääntyiHallituksen eläkepäätös piti vain reilut kaksi viikkoa. Palkansaaja-järjestöt ja hallitus pääsivät 11.3.

Hallituksen yksipuolinen ilmoitus vanhuuseläkkeen ikärajan nostamisesta 65 vuoteen suututti palkansaajajärjestöt ja niiden jäsenet perin pohjin. Reilun kahden viikon mittainen offensiivi kuitenkin puri, ja hallitus perui päätöksensä.


Hallituksen keppi ei kelvannut

– eläkeikää ei nosteta pakolla

Ku

va: P

lug

i

Akavalaisten eläkepäätökseen vaikuttavat terveys ja elämäntilanne

Akavan tutkimusten mukaan aka-

valaisten suunnittelema eläkeikä on

noussut hieman viimeisen kymme-

nen vuoden aikana: vuonna 1997 he

suunnittelivat aloittavansa eläkepäi-

vät keskimäärin 61,2-vuotiaana ja vas-

taavasti 62,8-vuotiaana vuonna 2008.

– Tärkein työssäjatkamispäätök-

seen vaikuttava tekijä on oma terve-

ys ja elämäntilanne sekä oman työn

mielekkyys. Työyhteisön sosiaalisel-

le merkitykselle annetaan yllättävän

vähän painoarvoa, samoin kuin su-

perkarttumalle 63 ikävuoden jälkeen.

Pidemmän työuran myötä karttuva

isompi eläke ei siis yksinään riitä kan-

nustimeksi pysyä pidempään työssä,

kuvailee Akavan tutkija Ulla Aitta.

Valtaosa suomalaisista arvioi jää-

vänsä kokoaikaiselle eläkkeelle keski-

määrin 62,5-vuotiaana. Myös Akavan

jäsenkunnan keskuudessa keskimää-

räinen arvioitu eläkeikä, 62,8 vuotta,

jäi alle tavoitetason eli 63 vuoden. Tie-

dot käyvät ilmi Tilastokeskuksen vuo-

den 2008 työolotutkimuksesta.

Teksti Tarja Arkio ja Ritva Siikamäki

Kansalaiset päätöstä vastaan

Laaja enemmistö suomalaisista,

70 %, vastusti hallituksen päätöstä

eläkeiän nostamisesta 63 vuodesta

65 vuoteen. Kaksi kolmesta oli sitä

mieltä, että hallituksen olisi vedettävä

eläkepäätös pois ja aloitettava neu-

vottelut työmarkkinajärjestöjen kans-

sa. Tiedot käyvät ilmi Akavan, SAK:n

ja STTK:n TNS-Gallupilla teettämästä

kyselystä, johon vastasi 1158 suoma-

laista helmi-maaliskuun vaihteessa.

Eläkepäätös repii päähallitus-

puolueiden kannattajakunnan kah-

tia. Puolet keskustan ja kokoomuksen

kannattajista halusi, että ehdotus ve-

detään takaisin, toinen puoli suositti

esityksen viemistä eduskuntaan. Vih-

reiden kannattajien suuri enemmistö

(71 %) suositteli hallitukselle perään-

tymistä eläkeasiassa.

Kyselyn mukaan vain 15 prosent-

tia suomalaisista luottaa hallituk-

seen kykyyn valmistella eläkeasioita.

Sen sijaan lähes puolet kansalaisista

(48 %) sanoo luottavansa näissä asi-

oissa palkansaajajärjestöihin. Työn-

antajajärjestöihin luottaa ainoastaan

neljä prosenttia.

Tästä sovittiin

- Sosiaalitupon uudistukset toteutetaan työmarkkinajärjestöjen esittämällä tavalla.

- Pyritään nostamaan keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikä kolmella vuodella

2025 mennessä.

- Tähän tähtäävät linjaukset laaditaan 31.12.2009 mennessä Eläkeneuvottelu-

ryhmässä, jossa Akavaa edustaa lakimies Jarmo Pätäri.

- Eläkeiän nostamiseksi työmarkkinajärjestöt yhteistyössä ministeriöiden kanssa

kehittävät toimenpiteitä, jotka edesauttavat muun muassa työhyvinvointia,

työssä jatkamista ja osaamista.

- Kun linjaukset on saatu valmiiksi, niitä edistetään kolmikantavalmistelussa.

- Toimilla haetaan vaihtoehtoisia malleja hallituksen eläkeiän alarajan nostamis-

päätökselle. Hallitus lupaa, ettei se valmistele tai toimeenpane tästä poikkeavia

eläkepoliittisia päätöksiä. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt arvioivat linjausten ja

ehdotusten vaikuttavuutta niiden valmistuttua.

- Kaikki työeläkepolitiikkaa koskevat asiat valmistellaan yhteistyössä keskeisten

työmarkkinajärjestöjen kanssa, kuten hallitusohjelmassa todetaan.

sopuun toimista, joilla työuriin haetaan lisää pituutta. Keinova-likoimaan ei kuulunut vanhuus-eläkkeen ikärajan nosto.

Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen on tyytyväinen saavutet-tuun sopuun:

– Saavutettu yhteisymmärrys korostaa sopimusyhteiskunnan toimivuutta ja varmistaa kolmi-kantaisen valmistelun. Ryhdym-me nyt etsimään kannustimia, jotka pidentävät työuria. Siinä tarvitaan ennen muuta työelämän laadullista kehittämistä.

Puheenjohtaja Viljanen haluaa kiittää kaikkia, jotka olivat muka-na yhteisessä rintamassa.

– Taas tuli näytetyksi, että yh-dessä olemme enemmän.

Keskimääräinen vanhuuseläkeikä 63 vuotta

Eläketurvakeskuksen vuoden

2007 tilastojen mukaan suomalai-

set siirtyivät työuraan perustuval-

le vanhuuseläkkeelle keskimäärin

63-vuotiaana. Työkyvyttömyys-

eläke alkaa keskimäärin 52-vuo-

tiaana. Työkyvyttömyyseläkkeel-

lä oli vuonna 2007 noin 220 000

suomalaista.


Hallituksen keppi ei kelvannut

– eläkeikää ei nosteta pakolla

Maan hallitus etsii parhaillaan keinoja, joilla työuria saadaan pi-dennettyä alku- ja loppupäästä. Työurien alkupäässä huomio koh-distuu nuoriin. Heidät halutaan nopeammin jatko-opiskelemaan ja edelleen työelämään.

Akavalaisten opiskelijavai-kuttajien enemmistö suhtautuu kriittisesti hallituksen esitykseen. Lyhentämistä vastustavat koros-tavat, että opintokokonaisuuksi-en sisällöt ovat vaativia ja niiden omaksumiseksi tarvitaan riittäväs-ti opiskeluvuosia.

– Ihminen ei ole kone, johon voi ladata tietoa niin paljon ja niin lyhyessä ajassa kuin valtio haluaa.

Pahimmillaan opiskeluaikojen pakonomainen lyhentäminen hei-kentäisi yleistä tietotaitoa.

– Suomen kansalta jäisi paljon kehitys-tä eteenpäin vie-vää tietoa pois ja pahimmassa tapauksessa taantuisim-me kehityk-sessä, tiivistää Ympäristöasi-antuntijoiden keskusli itossa vaikuttava Teemu Halttunen.

Välivuosiakin tarvitaanOpintoaikojen lyhentämistä kan-nattavat puolestaan korostivat, että nopeampi valmistuminen on järkevää sekä hyvinvointiyhteis-

Akavalainen kysyi AOVAn jäseniltä ja liittojen opiskelija-asiamiehiltä mielipidettä

opintoaikojen lyhentämisestä. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 26 henkilöä.

Pitääkö opiskeluaikoja lyhentää?Ei! Akavalaisten opiskelijavaikuttajien enemmistö vastustaa opiskeluaikojen lyhentämistä.

kunnan kestävyyden että kansan-talouden kannalta. Suomalaiset korkeakouluopiskelijat valmistu-vat keskimäärin 28-vuotiaana eli huomattavasti myöhemmin kuin EU-maissa keskimäärin.

Myös välivuodet ovat yleisiä. Akavalaiset eivät kuitenkaan ha-lua välivuosista eroon yhtä hana-kasti kuin opetusministeri Henna Virkkunen. Välivuosia pitänyt voi olla motivoituneempi ja val-mistua nopeammin kuin suoraan lukiosta tullut opiskelija, joka yhä ihmettelee, mitä elämällään teki-si.

Tehoa ohjaukseen ja tukiinOpiskeluaikoja saadaan opiske-lijoiden mukaan lyhennettyä pa-

rantamalla opintojen ohjausta ja tukijärjestelmää.

Opinto-ohjauk-sen tehostamista

esitti lähes joka neljäs vastaa-ja. Teknii-kan ylioppi-las Tuomas Telkkä ko-rostaa, että

o p i n t o j e n ohjausta tulisi

lisätä jokaisella koulutusasteella.

– Tämä ohjaisi nuo-ria löytämään oman opiskelu-

paikkansa ja uransa paremmin.Korkeakoulujen oman opin-

to-ohjauksen avulla opiskelijat pystyisivät suunnittelemaan opin-

tonsa tehokkaammin ja tekemään työuran kannalta järkeviä sivuai-nevalintoja. Tämä jouduttaa val-mistumista ja edesauttaa laadul-lista työllistymistä.

Moni vastaajista piti tarpeelli-sena uudistaa opintotukijärjestel-mää. Nykyinen opintotuki ei riitä elämiseen eikä laina ole riittävän houkutteleva vaihtoehto, joten työnteko on osalle välttämätöntä.

Myös muita kannustimia toi-vottiin lisää.

– Valtio voisi maksaa pork-kanaa joka vuosi opintojen ete-nemisen mukaan. Esimerkiksi opintotukipistemäärä-vaatimuk-sen puolitoistakertaisesti ylittä-välle voitaisiin maksa bonuksena puolitoistakertainen opintotuki menestyksekkäältä vuodelta, visi-oi Lääkäriliitossa vaikuttava Petja Orre.

Oman alan työt okSekä opintoaikojen lyhentämistä puolustavat että vastustavat pitivät tärkeänä, että opiskelijoilla säilyy mahdollisuus hankkia oman alan työkokemusta.

– Ei saa unohtaa laadullista työllistymistä ja sitä, että käytän-nön kokemus ja harjoittelu teke-vät osaajan. Jos ei opiskeluaika-na pääse kokeilemaan taitojaan, ei työelämässä pärjää yhtä hyvin kuin ne, joilla kokemusta jo on, sanoo Uuden Insinööriliiton opis-kelija-asiamies Ulla-Mari Pasala.

(TA)

Ei 65%

Kyllä 35%

Asian laita



Viime aikoina on esitetty keinoja nopeamman valmistumisen edis-tämiseksi, mutta yksipuolisesti. Muutosehdotukset liittyvät pää-asiassa opintotukijärjestelmän ke-hittämiseen ja opintojen taloudel-liseen mahdollistamiseen.

Julkisessa keskustelussa on tehtävä tilaa myös tehokkaan opinto-ohjauksen ja työelämän tuntemuksen kehittämiselle. No-peampi valmistuminen ei saa olla itseisarvo, vaan toimivan, opintoja tukevan järjestelmän lopputuote.

Työelämään siirtyminen al-kaa jo perusasteen vahvasta opin-to-ohjauksesta. Sen on autettava opiskelijaa hahmottamaan, miten omat opinnot etenevät perusas-teelta toiselle asteelle ja edelleen korkea-asteelle. Näin opiskelijal-la on valmiudet ymmärtää, mitä opintojen suorittamiseen kuuluu ja millä aikataululla ja toiminta-malleilla niistä voi suoriutua.

Myös pääsykoejärjestelmän tulee tukea oikealle alalle ohjau-tumista ja soveltumista.

Palvelut kuntoonOpiskelijan jaksaminen on var-mistettava riittävillä resursseilla ja palveluilla. Hyvinvointia ja jaksa-mista tukevat kuraattori- ja opin-toneuvontapalvelut, terveyden- ja sairaanhoito, suun terveydenhuol-to ja mielenterveyspalvelut. Myös opiskeluympäristön terveellisyys

Nuoria patistetaan

töihinOpiskelijoita kannustetaan valmistumaan ja siirtymään työelämään nykyistä nopeammin, jotta työuria saadaan pidennettyä.

ja turvallisuus vaikuttavat opiske-lun edellytyksiin. Ennaltaehkäisy on paras tapa varmistaa, että opis-kelijat jaksavat.

Yhteys työmarkkinoille varhainOpinnot valmistavat yksilöä toi-mimaan yhteiskunnassa. Vasta-valmistuneiden työllistyminen on varmistettava: opiskelijan pitää päästä tehtäviin, joihin hänet on koulutettu. Jotta koulutetuille on tarjolla koulutusta vastaavaa työ-tä, työelämätarpeita on ennakoi-tava huolellisemmin.

Kuluneen kymmenen vuoden aikana korkeasti koulutettuja on jäänyt yhä enemmän työttömäk-si valmistuttuaan. Yksi syy on suoritettujen tutkintojen määrän kasvu. Aloituspaikkojen määrä tulee suhteuttaa työmarkkinoiden kykyyn vastaanottaa koulutettua työvoimaa. Myös hyvät harjoitte-lukäytännöt ja osa-aikainen työn-teko opintojen ohessa varmistavat, että opiskelija työllistyy valmistut-tuaan.

Haastan kaikki opiskelijat mukaan keskusteluun siitä, mit-kä asiat vaikuttavat työurien pi-tenemiseen. Miten sinä jaksaisit paremmin ja pystyisit siirtymään työelämään nopeammin? Mikä on viisasta, mikä ei? Pidä huoli, että opiskelijan äänesi – sinun ää-nesi – tulee kuuluville.

Maria Ranta

Hyvällä opintojen ohjauksella saadaan paljon aikaan

Suomen opinto-ohjaajat ry:n puheen-

johtaja Kari Hernetkoski uskoo, että

opinto-ohjausta parantamalla nuoret

saadaan nykyistä nopeammin koulu-

tukseen ja työuralle.

– Ei opinto-ohjaus kaikkea ratkaise,

mutta se on tärkeä varhaisen puuttumi-

sen väline.

Hyvänä käytännön esimerkkinä hän

mainitsee itäsuomalaisen ammattiop-

pilaitoksen, missä palkattiin opinto-oh-

jaaja ja saatiin keskeyttäneiden määrä

putoamaan yli 10 prosentista neljään.

Opinto-ohjausta ei saada kuntoon

irrallisilla kehittämisprojekteilla, vaan

palkkaamalla riittävästi päteviä ja pää-

toimisia opinto-ohjaajia. Myös suositus

250 oppilaan maksimimäärästä opet-

tajaa kohden sivuutetaan usein ja siksi

oppilasmäärästä pitäisi säätää asetuk-

sella. Erityisen huono tilanne on am-

mattikouluissa, joissa resurssit ovat

Hernetkosken mukaan vielä huonom-

mat kuin lukioissa.

Koulutusjärjestelmän muutokset

ovat tuoneet myös opinto-ohjaukseen

uusia haasteita.

– Luokallisen lukion aikana muut

opettajat ja vanhemmat pystyivät tu-

kemaan nuorta, koska koulutus- ja va-

lintajärjestelmät olivat tuttuja. Luokat-

tomassa lukiossa opiskelijat joutuvat

tekemään valtavasti valintoja. Käytän-

nössä yo-kirjoitusten suunnittelu alkaa

ensimmäisenä vuonna, kertoo Hernet-

koski.

TA


Hakanen on paneutu-nut työyhteisöjen, työn imun ja työuupumuk-

sen tutkimukseen ja on tutkinut muun muassa opettajan työhön liittyvää työhyvinvointia. Hän harmittelee, että työelämästä tun-tuu olevan enimmäkseen kielteis-tä kerrottavaa. Tämä on luonut käsityksen ankeista työoloista työ-elämän perustilanteena.

Esimerkiksi opetusalan ikävät puolet, kuten ylisuuret ryhmä-koot, levottomat oppilaat tai ul-

Liikaa työn paloa Työ saattaa viedä mukanaan jopa uupumukseen asti. Jaksamisesta on puhuttava avoimesti kaikissa työyhteisöissä, korostaa tutkija Jari Hakanen Työ-terveyslaitokselta.

konäköpaineet, ovat toistamiseen esillä. Siitä huolimatta monet opettajat ovat tuoneet esille työn palkitsevuutta ja sisältöä, jotka toimivat vastapainona kuormitus-tekijöille.

Myönteisten asioiden korosta-minen työssä on tärkeää. Se kan-nattelee ja ylläpitää työmoraalia ja -motivaatiota kiperissä paikoissa. Työpaikoilla pitäisi myös vahvis-taa niissä olevia vahvuuksia, eikä pelkästään koettaa selvitä epäkoh-tien kanssa.

Työhyvinvoinnissa monia tekijöitäHakanen korostaa työyhteisöjen voimavaroja ja myönteisiä puolia.

– Työhyvinvoinnin eväitä, jot-ka ovat työuupumuksen vasta-voimia, voi kehittää kaikissa työ-yhteisöissä. Työyhteisöissä tulisi toimia niin, ettei kukaan työn-tekijä joutuisi työuupumuksen vuoksi sairauslomalle. Toimiva työn organisointi ja oikeudenmu-kainen johtamistapa ovat maini-oita työkaluja työuupumuksen torjumiseen.

– Pienillä konsteilla päästään pitkälle työhyvinvoinnin edistä-misessä. Esimiehellä on toki ju-ridinenkin vastuu puuttua, jos alaisten työolot ovat kohtuutto-

Jokainen kaipaa arvostusta – työssäkin!Älä luovu siitä, mikä tuo iloa ja

virkistystä.

Työuupumuksen jälkeen voi löytää työn ilon uudelleen.

Kuva Plugi


man kuormittavat. Hänen on seu-rattava, mitä työyhteisössä tapah-tuu. Arvostus ja sen osoittaminen tekevät ihmeitä työhyvinvoinnille eivätkä maksa mitään, Hakanen muistuttaa.

Työhyvinvoinnin merkitys tuottavuudelle unohdetaan, vaik-ka tuottavuutta muutoin koros-tetaan. Metsään mennään myös, jos oletetaan, että työhyvinvointi edellyttää eriskummallisia joh-tamisoppeja tai pidetään työ-uupumusta trendikkäänä. Työ-uupumukseen liittyy häpeää ja tuskallisia kokemuksia, joten sen kokenut ei kehuskele asialla.

Sen sijaan yksityiselämään liittyvä uupumus, joka aiheutuu esimerkiksi kotielämän kuormit-tavuudesta, on eri ilmiö. Yksityis-elämän kriiseillä on hyvin pieni vaikutus työuupumukseen. Ne altistavat lievästi työuupumusoi-reille, mikäli työolotkin koetaan kuormittaviksi. Sen sijaan työuu-pumus voimistaa kokemusta koti-elämän kuormittavista vaatimuk-sista.

Täytyy palaa, jotta voi palaa loppuunTyöuupumus-keskustelu tuli Suo-meen 1980-luvun lopulla, jolloin puhuttiin loppuunpalamisesta burnout-termin karheana kään-nöksenä. Englanninkieliseen kä-sitteeseen sisältyy ”ovelasti” ajatus työuupumuksen syntymekanis-mista: työn palo sisältää mahdol-lisuuden, että työ vie mukanaan voimien ehtymiseen asti.

Väsymystä joka ei väisty lepäämälläKeskeisiä työuupumuksen merk-kejä ovat jatkuva, uupumusas-teinen väsymys, ammatillisen it-setunnon lasku ja kyynistymisen tunne. Oman työn merkitys ka-toaa ja tavallisistakin tehtävistä on vaikea suoriutua. Työpäivät veny-vät ja voimien ehtyessä suojame-kanismiksi tulee kyynistyminen. Kun virkistävät kokemukset jää-vät pois, väsymys syvenee.

Lisäksi työuupumukseen on liitetty muistin pätkiminen, mielialojen heittelyt, unihäiriöt, päänsärky, oudot iho-oireet tai keskittymiskyvyn puute. Työuu-pumuksella on yhteyksiä masen-nukseen.

”Pillahdin itkuun palaverissa”Elimistö antaa merkkejä uupu-muksesta – valitettavan usein kuuroille korville. Moni havah-tuu vasta romahdettuaan. Hallit-sematon itku kesken palaverin voi kertoa pitkälle edenneestä työuu-pumuksesta.

– Kuka tahansa voi uupua työssään. Ilmiö ei rajaudu tiet-tyyn ammattiin, asematasoon tai ikäryhmään. Eri alojen kuor-mittavuustekijät vaihtelevat toki, esimerkiksi potilastyö on omalla erityisellä tavallaan haasteellista, sanoo Hakanen.

Tinginkö muusta työn takia?– Työelämä on antamisen ja saa-misen välistä tasapainoilua. Työ tuottaa palkitsevia kokemuksia, jos sen voimavaratekijät toimi-vat. Tällöin työssä on imua, joka tuo myönteisiä kokemuksia, ku-ten iloa työssä suoriutumisesta ja sitoutumisesta. Ne voimaannut-tavat. Työn itsenäisyys, esimiehen tuki ja työstä saatu palaute lisäävät työn imua. Oikeudenmukaisuu-den tunne tukee työhyvinvointia.

Korkeasti koulutettujen työ-tehtäviin kuuluu vapautta ja it-senäisyyttä, jotka lisäävät työn mielekkyyden kokemusta, mutta voivat olla myös ansoja. Samaten luottamusmiehen tehtävät ovat toisaalta antoisia, toisaalta kuor-mittavia, mikä on hyvä tiedostaa.

– Jos työ tuntuu jatkuvasti vievän enemmän kuin se antaa, pitää pohtia, missä mennään. Yli 50-tuntinen työviikko kerryttää kroonista väsymystä ja nostaa työ-uupumusriskiä, vaikka työ olisi palkitsevaa. Jokainen tarvitsee le-poa ja palautumista, joten rajoja pitää asettaa innostavassakin työs-sä!

Vastuuta hyvinvoinnista ei voi ulkoistaa

Yksilö on aina viime kädessä vas-tuussa itse omasta hyvinvoin-nistaan. Siksi on hyvä tiedostaa työuupumuksen oireet ja torjun-takeinot. Jos tunnistaa itsessään uupumuksen merkkejä, asia tu-lee ottaa esiin esimiehen kanssa ja hakeutua tarvittaessa työterveys-huoltoon. Myös työsuojeluvaltuu-tetun kanssa voi keskustella.

Toipuminen vaatii aikaaHakasen mukaan työuupumuk-sesta toipumista on tutkittu mel-ko vähän, mutta tiedetään, että se on hidas, monivaiheinen prosessi. Toipuminen voi olla vaikeaa, jos-kus jopa mahdotonta.

– Työuupumuksen aiheutta-nut tilanne pitää katkaista ensin. Hoidoksi tarvitaan riittävästi le-poa sekä tarvittaessa ammattiapua tai lääkitystä. Vasta riittävän irtio-ton ja levon jälkeen on mahdol-lista käsitellä tilannetta, joka johti työuupumukseen. Työhön paluun on tuettava toipumista: on poh-dittava työtehtävää ja työpaikan tilannetta. Muutoksia tarvitaan lähes aina, sillä paluu samaan työ-paikkaan ja tehtävään ei yleensä edistä toipumista.

Asioista kannattaa puhuaHakanen kannustaa suoraan pu-heeseen työyhteisössä. Liiallinen hienotunteisuus työtoveria koh-taan on karhunpalvelus: uupu-muksen partaalla oleva hahmottaa usein huonosti tilanteensa tai kiel-tää uupumuksen eikä jaksa hakea ratkaisuja. Käytöksen muutokset kielivät usein työuupumuksesta: jos seurallinen henkilö eristäytyy tai idearikkaasta ihmisestä tulee työpaikan virallinen vastarannan kiiski, on hyvä ottaa puheeksi jak-saminen.

– Irrallinen heitto jaksamises-ta ei toimi, vaan on oltava valmis keskustelemaan asiasta ja ratkaisu-mahdollisuuksista. Jos haluaa tu-kea työtoveriaan, sävyn on oltava rakentava, muistuttaa Hakanen.

RS

Kahta puolta

27Akavalainen 2 | 200926 Akavalainen 2 | 2009

– Kuntatalouden tilanne on pahassa syöksykierteessä. Kun vuosien 2010–2011 odotetaan olevan kunnille taloudellisesti vaikeimmat, ei näköpiirissä ole tilan-netta, missä olisi varaa palkankorotuksiin, sanoo Ja-lonen.

Nykyiset kuntasektorin sopimukset ovat voimassa vuoden 2010 tammikuun loppuun.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn puheenjohtaja Erkki Kangasniemi ei lähde edes neuvottelemaan nollalinjasta.

– On mahdotonta saada ratkaisua aikaan nollalin-jasta, hän sanoo.

Keväällä vai syksyllä?Myös toiveet julkisen sektorin neuvottelujen aikaista-misesta ensi syksyltä tälle keväälle voidaan Kangasnie-men mukaan unohtaa.

– Kun koko teollisuuden kenttää ja palvelualoja kattavaa ratkaisua ei tule, ei edes teoriassa löydy eväitä siihen, että neuvotteluja voitaisiin varhentaa.

Markku Jalonen pitää todennäköisenä, että neu-vottelut käydään syksyllä. Neuvottelujen aikaistami-nen on kuitenkin työnantajapuolelle mahdollista.

– Jos teollisuuden isot alat saavat sopimukset en-nen kesälomia, kuntatyönantajalla ei ole periaatteel-lista estettä aikaistaa neuvotteluja. Maan hallitushan on vedonnut kunta-alan osapuoliin ja viitannut sii-hen, että varhain tehtyjä maltillisia ratkaisuja voidaan tarvittaessa tukea.

Erkki Kangasniemi arvostelee kovin sanoin halli-tusta veroratkaisujen ja kuntien valtionosuuksien kyt-kemisestä palkkaratkaisuun.

–Toiminta on vastuutonta. Hallitus syyllistää törkeällä tavalla kunnan työntekijöitä, kun kaikkien kuntien saamat valtionosuudet kytketään siihen, mil-laista palkkaa maksetaan kunnan työntekijöille. Hal-litus on koplannut myös veroratkaisut niin, että kai-

Kunta-alan työmarkkinajohtaja Markku Jalonen on

ilmoittanut, ettei kunnilla ole varaa palkankorotuksiin.

JUKOn puheenjohtajan Erkki Kangasniemen mukaan

nollalinjasta ei neuvotella.

kille suomalaisille voidaan antaa veronalennuksia, jos kunnan työntekijät suostuvat pieniin palkkoihin.

Hyvä vai huono palkkataso?Kangasniemi pelkää, että palkankorotusten jäädyttä-minen heikentää entisestään kuntasektorin mahdolli-suuksia houkutella töihin koulutettua väkeä.

– Jo nyt kunnissa on paineita siihen suuntaan, että koulutettu väki siirtyy muualle töihin. Pitkällä aika-välillä kunta ei ole lainkaan kilpailukykyinen työnan-taja koulutetulle väelle. Siitä syystä on myös kuntien edun mukaista, että niillä on kilpailukykyiset palkat.

Markku Jalonen tyrmää Kangasniemen väitteet. – 2000-luvun puolivälin jälkeen kunnissa on ollut useana vuonna paras ansiokehitys koko työmarkkina-sektorilla. Voimassa olevalla sopimuskierroksella tuli isoja lisäpotteja, jotka on kohdennettu naisvaltaisille koulutetuille aloille.

Kunta-alan tulevia neuvotteluja vaikeuttaa vielä Tehyn erillinen pöytäkirja, joka on voimassa vuoden 2011 loppuun. Se takaa tehyläisille palkankorotukset myös tulevina vuosina.

Jalosen mukaan kuntatyönantajan tavoitteena on poistaa erot sovittelulautakunnan ns. Tehy-pöytäkir-jan ja kunta-alan yleisen (KVTES) sopimuksen välil-tä. Hän ei kuitenkaan suostu ottamaan kantaa siihen, miten jo sovittujen Tehyn palkankorotusten ja kunta-työnantajan esittämän nollalinjan erot sovitellaan.

Erkki Kangasniemen mukaan sopimusta on mah-dotonta tehdä, ennen kuin Tehylle löydetään paikka virallisessa neuvottelupöydässä. Toinen vaihtoehto on, että kuntapuolen pääsopijajärjestelmä hajoaa. Te-hyn sopimus ja tuleva sopimus on kuitenkin saatava sovitettua yhteen.

– Koulutettujen naisvaltaisten ryhmien kannalta tilanne on huono, sanoo Kangasniemi.

27Akavalainen 2 | 200926 Akavalainen 2 | 2009 27Akavalainen 2 | 2009

Yhteishankintakoulutuksen käyttö muuttuu aiempaa houkuttelevammaksi sekä työnantajille että siihen osallistuville henkilöille.

Y hteishankinnan kolmen tuotteen – Rekry-Koulutuksen, TäsmäKoulutuksen ja Muutos-Koulutuksen – maksuosuudet työnantajalle

laskevat ja käyttömahdollisuudet lomautustilanteessa laajenevat. TäsmäKoulutuksen 65 päivän enimmäis-kestoraja poistuu. Myös yhteishankinnan käyttöä am-matillisia valmiuksia tukevaan koulutukseen helpote-taan.

Työ- ja elinkeinoministeriö uusi työ- ja elinkeino-hallinnon toimintaa sääntelevän ohjeistuksen yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa alkuvuonna. Ministe-riö osoitti asian valmistelussa ja toimeenpanossa kii-tettävää yhteistyöhalukkuutta sekä ripeyttä.

Uudistuksen tavoitteena on lisätä yhteishankinta-koulutuksen käyttöä. Erityisesti nykytilanteessa sen

toivotaan olevan työnantajille houkuttelevampi vaih-toehto kuin lomautukset tai jopa irtisanomiset. Uu-distuksella tuetaan myös toistaiseksi lomautettujen ja irtisanottujen mahdollisuuksia työllistyä uudelleen.

Korkeasti koulutetulle akavalaisille ryhmille uu-distuksen paras anti on TäsmäKoulutuksen 65 päivän enimmäiskestorajan poistaminen. Näin esimerkiksi kesken jääneet korkeakouluopinnot on mahdollista suorittaa loppuun.

Myös yksittäinen työntekijä voi ehdottaa työn-antajalle koulutuksen järjestämistä yhteishankinnal-la, vaikka lähtökohtaisesti koulutus on työnantajan tarpeita vastaavaa. Työntekijä tai henkilöstön edustaja voi myös olla mukana tekemässä koulutussuunnitel-maa.

Elinkeinopoliittinen seminaari 2009

Tutkimus ja kehitys – EU:sta lisää tehoa?

7.5.2009 klo 13.00-15.30 Diana-auditoriossa, Erottajankatu 5

Ilmoittautumiset 27.4.mennessä : www.akava.fi/elinkeinopoliittinen_seminaari

Puhujina mm.Puheenjohtaja Matti Viljanen

Akava

Policy Advisor to the Director Bror Salmelin,Tietoyhteiskunta ja viestimet -pääosasto,

Euroopan komissio

Johtaja Hannu KemppainenTEKES

Tervetuloa!

n RekryKoulutus on suunnattu työnantajille, jotka

suunnittelevat uuden työvoiman rekrytointia.

- työnantajan maksuosuus 30 %.

n TäsmäKoulutuksella voidaan kouluttaa työnanta-

jan palveluksessa jo olevaa työvoimaa.

- työnantajan maksuosuus vaihtelee koon ja koulu-

tuksen tyypin mukaan ja on 20–75 %. Pieni työnan-

taja maksaa koulutuksesta suurta vähemmän. Yleis-

koulutus on maksuosuudeltaan erityiskoulutusta

halvempaa.

n MuutosKoulutus kohdistuu erityisesti lomautus-

tai irtisanomisuhan alaisiin henkilöihin.

- työnantajan maksuosuus 20 %.

n Koulutuksen kustantavat työvoimaviranomainen

ja työnantaja yhdessä.

n Yhteishankintakoulutuksen minimikesto on

10 vuorokautta.

Heikki Taulu

Uutta puhtia yhteishankintakoulutukseen


Talouden alamäki on ajanut kun-nat avaamaan kuluvan vuoden ta-lousarvion ja etsimän sopivia sääs-tökohteita. Jo kymmenet kunnat ovat päättäneet säästää henkilös-tömenoista. Säästöjen suunnitteli-joiksi ja kannattajiksi ne haluavat sitouttaa pääluottamusmiehet.

Julkisalan koulutettujen neu-vottelujärjestö JUKOon on alku-

Kuntien pääluottamusmiehiä kosiskellaan mukaan säästösopimuksiin

Kun kuntien paineet säästää henkilöstömenoista kasvavat, yritetään takuumiehiksi värvätä jopa pääluottamusmiehiä. JUKO tyrmää kuntien menettelytavan.

vuonna tulvinut yhteydenotto-ja kunnista, kun hämmästyneet pääluottamusmiehet ihmettelevät kuntatyönantajan toimia.

JUKO pitää toimintatapaa epäreiluna.– Pääluottamusmiehet eivät ole ol-leet mukana budjetin laadinnassa, eikä heitä voi velvoittaa etsimään leikkauskohteita palkkamenoista. Se, joka laatii budjetin, vastaa sii-tä, että siinä pysytään, muistuttaa neuvottelupäällikkö Simo Kekki.

Pääluottamusmiehen tehtäviin ei muutoinkaan kuulu kunnan ta-loudesta huolehtiminen.

Lomautusta myydään vaihtoehtonaPöyristyttävänä Kekki pitää tapaa, jolla kunnat tarjoavat lomautuksia vaihtoehtona muille säästötoimil-le, kuten lomarahan vaihtamiselle tai palkattomalle virkavapaalle.

– Kunnat toimivat pitkälti saman kaavan mukaan. Ensin si-toutetaan pääluottamusmies sääs-tötarpeeseen. Sitten tarjotaan lista eri vaihtoehdoista, ja pyydetään luottamusmiestä valitsemaan nii-den tai lomautusten välillä, ikään kuin lomautukset olisivat valinta-kysymys.

– Lomautukset eivät ole va-linnainen säästötapa, koska niis-tä ei sovita. Lomautus on aina työnantajan yksipuolinen päätös. Työnantajan asia on päättää, onko säästötarve niin suuri, että lomau-tuksia tarvitaan, Kekki muistut-taa.

Kuntien on Kekin mukaan hyvä muistaa, että lomauttami-nen tuo aina kolhun työnantaja-kuvaan. Eikä lomautuksilla talo-utta saada kuntoon.

Kuka työt tekee? JUKOn kanta säästötoimiin on yksiselitteinen: Paikallisia sopi-muksia ei tehdä esimerkiksi loma-rahan vaihtamisesta vapaaseen tai lomarahan lainaamisesta.

Muutamissa kunnissa on tar-jottu säästökohteina vapaaehtoisia palkattomia virka- tai työvapaita. JUKO ei suosittele niidenkään käyttöä.

– Jäsenistöllämme on paljon sellaisia työtehtäviä, joista ei voi olla pois ilman sijaista. Esimer-kiksi sosiaalialalla on tehtävä kii-reellisiä päätöksiä, jotka kaatuvat auttamatta työkaverin päälle. On myös työntekijäryhmiä, kuten psykologit ja lastentarhanopetta-jat, joilla on valmiiksi täyttämät-tömiä virkoja ja kovat työpaineet.

Vaarana on myös se, että esi-merkiksi opetuslainsäädäntöä ei pystytä noudattamaan vajaalla henkilökunnalla.

Pääluottamusmiehiin ei Kekin mukaan ole kohdistunut näin ko-vaa painetta sitten vuoden 1998.

– Se oli edellinen suuri lomau-tusvuosi, toistakymmentä vuotta on ollut melko rauhallista. Nyt on ilmassa pahat merkit.

Tarja Arkio

JUKOn pääluottamusmiesten linja on pitänyt, vaikka työnantajan painostus on ollut kovaa.– Ja pitää jatkossakin, vakuuttaa neuvottelupäällikkö Simo Kekki. Ta

rja

Ark

io


L ähes joka toisella suoma-laisella yli 25-vuotiaalla työssä käyvällä naisella on

korkeakoulututkinto. Muissa Eu-roopan maissa vain joka kolmas työtä tekevä nainen on suoritta-nut korkea-asteen tutkinnon.

Korkeasti koulutettujen nais-ten työllisyysaste oli 85 prosenttia vuonna 2007, kun kaikkien työs-säkäyvien naisten työllisyysaste oli 68 prosenttia.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana naiset ovat kasvattaneet osuuttaan myös johto- ja esimies-tehtävissä. 1990-luvun puolivälis-

sä korkeaa koulutusta vaativissa johto- ja esimiestehtävissä toimi-vista naisia oli joka viides. Nyt joka kolmas on nainen.

Korkeasti koulutettu nainen haluaa yhtä innokkaasti kuin mieskin edetä parempaan ase-maan omalla työpaikallaan. Lähes joka toinen vähintään alemman korkeakoulututkinnon suoritta-nut nainen pitää ura- ja etenemis-mahdollisuuksia tärkeinä. Naisista peräti 65 prosenttia pitää kehitty-mistään nykyisessä työssään erit-täin tärkeänä, miehistä vastaavasti 55 prosenttia.

Suomalaiset naiset voivat olla

ylpeitä osaamisestaan

Korkeasti koulutetuista nai-sista 80 prosenttia ja miehistä 76 prosenttia on viimeisen vuoden aikana osallistunut noin viikon mittaiseen työnantajan kustanta-maan palkalliseen koulutukseen. Miehiä on kuitenkin koulutettu noin päivän enemmän kuin nai-sia.

Lähde: Tilastokeskuksen Työolo-tutkimuksen vuoden 2008 aineis-to ja Työvoimatutkimukset, EU:n Työvoimatutkimus 2007.

Ulla Aitta ja Päivi Knuuttila

Naisten osuudet palkansaajista sosioekonomisen aseman mukaan, %

Yhteensä

Ylemmät toimihenkilöt yht:

Johtotehtävissä toimivat

Valmistelu-, esittely,- tutkimus yms.

Opetustehtävät

Muut ylemmät toimihenkilöt

Alemmat toimihenkilöt yht:

Työntekijät yht:

20071995

51% 51%

45%

30%

33%

66%

54%

44%

21%

28%

63%

55%

73%

33%

74%

30%

Kuinka tärkeää on kehittyä nykyisessä työssä 2008?(Kokoaikatyössä olevat)

Korkeasti koulutetut

Yhteensä

Miehet

Naiset

Erittäin tärkeää Melko tärkeää Ei kovinkaan tärkeää

36%

41%

33%

03%

04%

03%

60%

55%

65%

Vastaajien lkm

986

463

523

100

90

80

70

60

50

40

30

20

10

0Alle 20 20-29 30-39 40-49 50-59 60-64

Korkeasti koulutetut

Kaikki

Työllisyysaste iän mukaan, 2007.(15-64-v. työlliset/väestö)

%


Jäsenistössä on saman verran miehiä ja naisia. Akavalaisten työpaikat sijoittuvat puolik-

si yksityiselle ja puoliksi julkiselle sektorille. Akava on myös merkit-tävä opiskelijajärjestö. Sen jäsen-järjestöissä on kaikkiaan 100 000 opiskelijajäsentä.

Maahanmuuttajataustaisten akavalaisten lukumäärä on kas-vanut lähes kolmanneksella viime vuodesta. Yrittäjäjäsenten määrä lisääntyi 13 prosenttia eli kahdel-latuhannella.

Akavassa on nyt 33 jäsenjärjes-töä. Vuodenvaihteessa alkoi kol-men uuden järjestön – Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset SMKJ, Päällystöliitto ja Kuntien Tekniset KTK – jäsenyys Akavas-sa.

Aktiivinen jäsenhankinta tuo kasvua– Osaltaan lukumäärän kasvua selittää laman uhka, joka kasvoi vuoden 2008 lopussa. Merkittä-vin syy näin suureen kasvuun on kuitenkin uusien liittojen hakeu-tuminen akavalaiseen yhteisöön. Liittojen aktiivista jäsenhankin-taa ei toki voi unohtaa, varsinkin opiskelijoiden keskuudessa. Tä-män päivän opiskelija on huomi-sen palkansaaja, kuvailee johtaja Risto Kauppinen Akavasta.

Perinteinen akavalainen kou-lutus- ja ammattikuntapohjainen järjestäytymisperiaate on osoittau-tunut kestäväksi, mutta sen rin-nalla kulkee asematason mukaan järjestäytyminen.

Liittojen jäsenhankintavas-taavat pitävät yhteisiä tapaamisia kuusi kertaa vuodessa.

– Verkosto on todella hyödyl-linen, koska näin jäsenhankintaa ja -pitoa voidaan kehittää yhdessä

Akava jatkaa kasvuaanAkavalaisten liittojen jäsenmäärä kasvoi 8 % vuodesta 2008. Akavassa on nyt lähes 540 000 jäsentä.

toisilta oppien. Vahvan sysäyksen antoi myös viime keväänä julkais-tu selvitys akavakelpoisten järjes-täytymisestä. Se ohjaa liittojen jäsenhankintaa sinne, mistä po-tentiaalia löytyy, selvittää Kaup-pinen.

koja kierretään Harjoittelumani-festin merkeissä. Jäseniä sitout-tavana kampanjana järjestettiin viime syksynä kuudessa kaupun-gissa Muutoskisa-kampanjatapah-tuma, joka oli tarkoitettu työelä-mässä toimiville akavalaisille.

Lukumääräisesti jäsenmää-räänsä kasvattivat viime vuonna akavalaisista liitoista eniten Tek-niikan Akateemisten Liitto TEK, Akavan Erityisalat ja Tradenomi-liitto. Suhteellisesti suurimman jäsenmäärän kasvun saavuttivat Ympäristöasiantuntijoiden kes-kusliitto YKL sekä Terveystietei-den akateemiset johtajat ja asi-antuntijat. Suurin akavalaisista liitoista on edelleen Opetusalan Ammattijärjestö OAJ yli sadalla-tuhannella jäsenellään. Pienin on Akavan Yleinen Ryhmä AYR, jos-sa on alle 900 jäsentä.

Naisia ja miehiä yhtä paljon koko jäsenkunnassaAkavan koko jäsenkunnassa on yhtä paljon naisia kuin miehiä. Yksittäisen liiton jäsenkunnan joukossa on yhtä paljon naisia ja miehiä esimerkiksi Suomen Laki-

Akavalaiset ovat jo lukumääränsä vuoksi merkittävä

ryhmä suomalaisessa yhteiskunnassa. Akavan

jäsenkunta on tärkeä veronmaksajien joukko ja yhteiskuntavastuun

kantaja.

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ 117 828Tekniikan Akateemisten Liitto TEK 69 881Uusi Insinööriliitto UIL 62 146Suomen Ekonomiliitto SEFE 46 645Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset SMKJ 26 988Tradenomiliitto TRAL 23 117Akavan Erityisalat 22 566Suomen Lääkäriliitto 21 996Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia 19 840Suomen Lakimiesliitto 15 582

Akavan kymmenen kärki – suurimmat jäsenliitot jäsenmäärineen

Kampanjat tukena

Opiskelijoiden suuri yhteinen ponnistus on jokasyksyinen Akava Camp -kierros. Työelämätietou- den lisäksi tarjotaan tietoa järjes-täytymisen tuomista eduista ja turvasta. Keväällä opiskelupaik-

Osaamisen kehittämiseksi Akava-akatemia

miesliitossa ja Suomen Ekonomi-liitossa. Osa liitoista on kuitenkin edelleen naisvaltaisia, esimerkiksi Akavan Erityisalat (naisten osuus 82 %), Diakoniatyöntekijöiden Liitto (95 %), Suomen Työter-veyshoitajaliitto (93 %). Vastaa-vasti miesvaltaisia liittoja ovat Päällystöliitto (miesten osuus 99 %), Upseeriliitto (99 %), Drif-tingenjörsförbundet i Finland (94 %) ja Uusi Insinööriliitto (88 %).

Yrittäjäjäsenten määrä kasvaaAkavan yrittäjäjäsenten määrä li-sääntyi 13 prosenttia eli kahdel-la tuhannella. Akavassa on nyt 18 000 ammatinharjoittaja- ja yrittäjäjäsentä, joista 60 prosent-

– Akavan strategia koros-taa, että Akavan jäsenten edunval-vonta hoidetaan hyvin koko jäse-nyyden ajan. Tärkeintä on toimia jäsenen asialla ja luoda jokaiselle akavalaiselle menestystä ja turvaa yhdessä, tiivistää Risto Kauppi-nen.

Hän muistuttaa, että työuran eri vaiheissa tarvitaan erilaisia pal-veluja, joiden saatavuuteen aka-valaiset liitot ovat panostaneet. Lisäksi eri ammattialojen ja toi-mialojen erityispiirteet tunnetaan hyvin Akavan jäsenliitoissa, mikä on yksittäisen jäsenen kannalta keskeinen etu.

Ritva Siikamäki

Akavan jäsenmäärän kasvu on ollut tasaista.

Akavan jäsenmäärän kehitys 1999-2009

55050045040035030025020015010050

0

1000 jäsentä

1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009

360 375 391 409 424 436 448 461386 498

537

(+13

700

)(+

15 0

00)

(+15

600

)(+

18 5

00)

(+14

600

)(+

12 0

00)

(+12

200

)(+

12 9

00)

(+24

500

)(+

11 9

00)

(+39

300

)

Akavalaisten työnatajat 2009, %

Yksityinen 49 %Seurakunta 1 %Valtio 12 %Kunta 34 %Itsensä työllistävät 3 %

tia toimii päätoimisina ammatin-harjoittajina ja yrittäjinä.

– Akavassa haluamme, että korkeasti koulutettu menestyy työelämässä siihen katsomatta, toimiiko hän palkansaajana vai yrittäjänä, vakuuttaa elinkeino-poliittinen asiamies Mats Nyman. Hän muistuttaa, että on aina tär-keää huolehtia työttömyysturvas-ta joko palkansaaja- tai yrittäjä-kassassa.

Menestystä ja turvaa yhdessäJohtaja Risto Kauppinen pitää Akavan strategiaa merkittävänä yhteisen suunnan näyttäjänä, joka tiivistää akavalaisia rivejä. Se vah-vistaa yhtenäisyyttä ja luo pohjaa jäsenmäärän jatkuvalle kasvulle.

Akava-yhteisössä toimivien pal-kollisten ja vapaaehtoisten osaami-sen kehittämiseksi käynnistetään syksyllä 2009 Akava-akatemian kurssitoiminta. Akava-akatemia tarjoaa tarpeellisia tietoja ja taito-ja kaikille tiedonjanoisille.

Ohjelmassa on sekä peruskurs-seja perehdytykseen että yhteen aiheeseen paneutuvia syventäviä kursseja. Syventävillä kursseilla pureudutaan Akavan tavoittei-

siin eri politiikka-alueilla. Luen-noinnin lisäksi vuorovaikutteinen koulutusmalli lähentää yhteisön eri organisaatioissa toimivia toi-siinsa.

Sisäisten kurssien rinnalla Akava-akatemian kurssilautanen suosittelee ulkopuolisten tarjoaji-en koulutuspaketteja. Yhteistyö-tahoina suunnitteluvaiheessa ovat olleet TJS, Via Group ja Infor. Ideana on, että myös niiden järjes-

tämillä kursseilla ryhmät saadaan täyteen akavalaisia ja siten sisältö olisi vahvasti räätälöity omiin tar-peisiimme sopivaksi.

Seuraava Akavalainen kertoo lisää Akava-akatemiasta. Kurs-siohjelmasta lähetetään pian lisä-tietoa jäsenjärjestöille. Ajan tasal-la olevan tiedon löydät jatkossa myös Akaverkosta.

Risto Kauppinen

Akavan jäsenet jakautuvat tasai-sesti yksityisen ja julkisen sektorin työpaikkoihin.



Nimityksiä

Opiskelijatoiminnalla uudet luotsit

Akavan emerituspuheenjohta-ja Juhani Salminen menehtyi 22.2.2009. Hän syntyi 1933, opiskeli juristiksi ja teki monta uraa yhteiskunnassa: Akavassa, työeläkejärjestöissä ja historian-kirjoittajana.

Salminen toimi Akavan pu-heenjohtajana 1966–1970 ja va-rapuheenjohtajana 1963–1966. Puheenjohtajana hän neuvotteli Akavalle paikan neuvottelupöy-tiin ja ensimmäisen tulopoliitti-sen sopimuksen allekirjoittajak-si 1968. Tehtävä ei ollut helppo, kun muistaa, että jäsenmäärä oli tuolloin alle 40 000.

Juhani Salmisen ajattelun taustalla oli ajatus yhdessä teke-

Hallinto- ja musiikkitieteiden ylioppilas Maria Ranta aloitti helmikuussa Akavan opiskelija-asiamiehen tehtävässä. Hänen toimenkuvaansa kuuluu mm. opiskelijoiden edunvalvonta, AOVAn sihteerin tehtävät ja akavalaisen opiske-lijatoiminnan koordinointi.

Koulutusta vastaavan työn löyty-minen on asia, jonka merkitystä ei voi Rannan mukaan vähätellä.

– Työllistyminen – nimenomaan laadullinen työllistyminen – onnistuu, kun korkeakoulutus on määrällisesti ja laadullisesti huolellisesti organisoitua. Jokaisen opiskelijan on saatava nauttia aktiivisesta opintoja työelämäohjauk-sesta ja tunnettava sekä opiskelu- että työelämäkentän pelisäännöt.

– Akavalaisten liittojen ja myös minun tehtävänäni on edistää näiden asioiden toteutumista ja edesauttaa opiskelijan arjesta selviämistä. Näin tehdään, jotta opiskelijalla on syytä hymyillä ja pitää huolta itsestään sekä opiskeluaikana että valmistumisen jälkeen.

Ranta on aikaisemmin työskennellyt mm. Sibelius-Akatemian ylioppilaskun-nan pääsihteerinä ja toiminut aktiivises-

Emerituspuheenjohtaja Juhani Salminen in memoriam

misestä. Hän teki Akavassa myös merkittävän työn yhteiskuntasuh-teiden parantamiseksi. Kaiken pe-rustana olivat luottamukselliset henkilökohtaiset suhteet.

Akavan puheenjohtajan toin-ta Salminen hoiti sivutoimisesti, ja työskenteli Työeläkelaitosten liitossa ja Eläketurvakeskuksessa. Hän jatkoi uraansa ansiosidon-naisten eläkejärjestelmien kehittä-jänä Ilmarisen toimitusjohtajana 1975–1991 ja lukuisten eläkeko-miteoiden ja -toimikuntien pu-heenjohtajana.

Juhani Salminen harrasti Suo-men historiaa. Hän keskittyi toi-sen maailmansodan jälkeiseen aikaan ja asioihin, joilla Suomi

säilytti itsenäisyytensä. Aiheesta hän kirjoitti kolme kirjaa. Neljäs, asevelisosialisteista kertova kirja jäi valitettavasti kesken.

Risto PiekkaAkavan emerituspuheenjohtaja

ti opiskelijajärjestöissä. Hänet tavoittaa sähköpostilla [email protected] ja puhelimitse 050 341 4871.

AOVAn uusi puheenjohtaja Tuomas Meriniemi aloitti tehtävässään jo tam-mikuussa. Meriniemi luotsaa valtuus-kuntaa ja sen työjaostoa.

– AOVAn rooli korostuu nykyisessä taloustilanteessa. Opiskelijoiden siirty-minen työelämään on haasteellisempaa kuin aikoihin. Työelämätietouden pitää olla kohdallaan, sanoo Meriniemi.

Hän korostaa, että AOVAn on työs-kenneltävä juuri valmistuneiden ja val-mistumassa olevien korkeakouluopiske-lijoiden ongelmien ratkaisemiseksi.

– Aion pitää huolta siitä, että akava-laisten opiskelijoiden ääni kuuluu sekä Akavan sisällä että sen ulkopuolella, summaa Meriniemi.

Meriniemi on ollut Akava Satakun-nan opiskelijaedustaja vuodesta 2005 ja Tekniikan Akateemisten Liiton opiskeli-jayhdyshenkilö Porissa vuodesta 2006. Hänet tavoittaa sähköpostilla [email protected] ja puhelimitse 050 538 5482.

Maria Ranta

Tuomas Meriniemi


– Lapissa asuvat akavalaiset ovat monialaosaajia, heidän vastuul-laan on useita asioita. Aluetoi-minnan problematiikka on täällä erilainen kuin isoissa kasvukes-kuksissa, missä vastuuta voidaan jakaa, korostaa aluetoimikunnan sihteeri, tutkija Maarit Pallari.

– Samalla toiminta on hyvin haavoittuvaista. Jos esimerkiksi kunnan johtava lääkäri jää virka-vapaalle tai vaihtaa paikkakuntaa, lähtee samalla kaikki Akavan alue-toiminnalle tärkeä tieto ja osaami-nen. Paikkaa ei välttämättä täytä kukaan, joka tuntisi alueen terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseen liittyvät asiat ja taustat.

Myös akavalaisten oman osaa-misen ylläpito ja kehittäminen on pohjoisessa haastavampaa.

– Jos ihmisiä nyt vähennetään tuottavuusohjelman ja muiden päätösten takia, katoaa pohjoises-ta akateeminen pääoma. Samal-la kouluttautumismahdollisuu-det murenevat ja omat verkostot kuihtuvat.

Hallinnon taakka kasvaaResurssien vähenemisen Pallari on kokenut myös työskennellessään tutkijana kotimaassa ja ulkomail-la soveltavan tutkimuskeskuksen palveluksessa ja perustutkimuk-seen keskittyvässä yliopistossa. Tutkijoiden työstä yli puolet ku-luu hallinnollisten töiden suorit-tamiseen, mikä johtaa työajankäy-tön vinoutumiseen.

Päätöksenteon monimutkai-suutta ja haasteellisuutta lisää se, että tutkijoiden työkenttänä on koko Euroopan unioni.

– Meidän tulisi olla vahvem-min mukana muiden EU-maiden viranomaisille tehtävässä yhteis-työssä, joka vaikuttaa tulevaisuu-

dessa myös täällä tehtäviin pää-töksiin. Kaikkea ei tarvitse ottaa annettuna, päätöksiin voidaan vaikuttaa hyvissä ajoin.

Pallari pitää tärkeänä, että myös keskusjärjestö tukee aluetoi-mikuntien toimintaa.

– Pitäisi miettiä, miten aluei-den resurssit saadaan keskusjärjes-tön käyttöön parhaalla mahdolli-sella tavalla. Eri puolilla Suomea asuvat akavalaiset ovat valtava voi-mavara.

TE-toimikunnat aktivoivatUutta potkua Lapin aluetoimi-kunnan työhön on tuonut muun muassa yhteinen seminaarisarja, joka käsittelee arjen, kansalaisen ja esimiehen turvallisuutta. Myös vuoden alussa nimetyt uudet TE-

toimikunnat ovat saaneet ihmisiä toimimaan.

– Akavalaisia saatiin samalla mukaan elinkeinojen kehittämi-seen. Painopiste siirtyi lausunto-jen lukemisesta toiminnan tasolle. Nyt pystymme oikeasti vaikutta-maan. Tällaisia ihmisiä aktivoivia ratkaisuja kaivataan lisää, Pallari korostaa.

Aluetoimikunta on julkaissut myös Laatua Lapin takia –strate-gian, jossa esitetään keinoja turva-ta lappilaisten hyvinvointi. Kulu-vana vuonna on lappilaisten vuoro järjestää Puolen Suomen seminaa-ri. Edunvalvontatyössä keskity-tään mm. korkeasti koulutettujen aikuiskoulutusmahdollisuuksien parantamiseen ja kohtaanto-on-gelman selvittämiseen.

TA

Lapin akavalaisilla paljon vastuuta

Vaikka Lapissa ei ole määrällisesti paljoa akavalaisia, heidän merkityksensä alueen kehittämisessä on suuri.


Pätkätyö ei ole uusi ilmiö

Työajan ennakointi helpottaa perheiden arkea

80-lukulaiset 90-lukulaisia nopeammin työuralle

n – Pätkätyösuhteiden yleisyys ei historian va-lossa ole uusi ilmiö. Kyse on pikemminkin työ-markkinakäytännöstä, joka asettaa sukupuo-let eriarvoiseen asemaan työmarkkinoiden hie-rarkiassa, sanoo aihees-ta helmikuussa väitellyt Anu Suoranta.

Suoranta tutki Hal-vennettu työ –väitös-kirjaansa varten matala-palkka-aloilla Littoisten

verkatehtaalla työsken-nelleiden naisten työsuh-teita 1920- ja 1930-lu-vuilla. Työnantaja kohteli naistyöntekijöitä miehiä selvästi huonommin.

– Palkkaus oli epä-tasa-arvoista, työ oli or-ganisoitu katkonaisesti – aivan kuten nykyisin osa-aikatyö ja pätkätyö. Tuon ajan yhteiskunnan, jossa ei ollut sopimuksia, ja nykyisen sopimusyh-teiskunnan murentumi-

sen yhtäläisyydet ovat liikuttavan suuret, sanoo Suoranta.

Suoranta kyseenalais-taa työmarkkinahistorian tulkinnan, jonka mukaan työmarkkinakäytännöt ovat luoneet kaikille so-pimusten solmimisten myötä turvaa tai vakaat ansiotulot. Pätkätyö kun tuottaa edelleen taloudel-lista ja sosiaalista turvat-tomuutta sekä työtäte-keviä köyhiä. Palkkatyö

ei ole synonyymi hyvälle työlle, joka takaisi teki-jälleen elannon.

Suoranta toimii Tie-teentekijöiden liiton so-siaaliturvatyöryhmän puheenjohtajana. Hän oli vuoden 2009 alusta voimaan tulleen apura-hansaajien sosiaaliturva-uudistuksen keskeinen edistäjä.

n Vuonna 1985 valmis-tuneet kiinnittyivät py-syviin työsuhteisiin no-peammin kuin 1995 valmistuneet. Tämä käy ilmi Anne Rouhelon väitöstutkimuksesta, joka hyväksyttiin Turun yli-opistossa helmikuussa.

Työttömyys tai kou-lutustasoa vastaamatto-mat tehtävät kohtasivat useammin 1995 valmis-

tuneita. Myös heidän liikkuvuutensa oli suu-rempaa ja määräaikaiset työsuhteet yleisempiä myös uran myöhemmis-sä vaiheissa.

Työllistymisvaikeudet kasvoivat 1990-luvulla, koska korkeakoulutettu-ja valmistui enemmän, taantuma vähensi työvoi-man kysyntää ja pinnalle nousi tehokkuusajattelu.

Sen sijaan suhdanneti-lanne 1980-luvulla oli hyvä, työtä oli tarjolla ja työvoiman kysyntä julki-sella sektorilla kasvoi.

Rouhelon väitökses-tä käy ilmi, että vuon-na 1995 valmistuneet työllistyivät useammin organisaation sisäisten työmarkkinoiden kautta, tutun työnantajan kut-sumana tai henkilökoh-

taisen kontaktin kautta. Vaikka sukulaisilla ja ys-tävillä olisi halukkuutta auttaa työnhaussa, työl-listymisen kannalta pa-rempia kontakteja ovat työn ja opintojen kautta muodostuneet kontaktit.

www.utu.fi

n Mia Tammelinin maaliskuussa hyväksyt-ty väitöstutkimus osoit-taa, että mitä paremmat mahdollisuudet työnteki-jällä on vaikuttaa omiin työaikoihinsa, sitä hel-pompaa on työn ja per-he-elämän yhdistäminen. Perheen arkea helpottaa myös se, että työaika on ennakoitavissa.

– Siirtyminen kohti 24/7 yhteiskuntaa ja työ-

ja ei-työajan välisen rajan liudentuminen vaikuttaa siihen, että työajan en-nakointi on jatkossa yhä tärkeämpää työn ja per-heen yhteensovittamisen kannalta, Tammelin sa-noo.

Työ on yhä kiireisem-pää ja vaikutusmahdol-lisuudet työaikaan ovat lisääntyneet, mutta työ-ajan ennustettavuus on hankalaa; työntekijöitä

tavoitellaan usein työasi-oissa työajan ulkopuo-lella. Naiset tekevät yhä useammin vuorotyötä ja työn tahti on kiireinen, yhä useampi miehistä puolestaan tekee pitkää työpäivää.

Tutkimuksesta kävi ilmi, että perheen kalen-teria koordinoi useimmi-ten nainen. Tammelinia kiinnostaa, pysyykö tämä rooli naisilla ja jos pysyy,

niin mitä se merkitsee työelämässä naisten ja miesten väliselle tasa-ar-volle. Uhkana on, että naisten ja miesten väli-nen epätasa-arvo kasvaa.

www.jyu.fi

Tutkittua


Nytt från Akava

Europa måste satsa på kunnande och kompetens

n Bättre kvalitet i arbetslivet, satsningar på kunnande och kom-petens, nya gröna jobb och en hållbar ekonomisk tillväxt. Det är Akavas centrala mål för EU under åren 2009–2014.

Akava anser att kvaliteten i arbetslivet kan förbättras genom spelregler som skapar europeiska miniminivåer för arbetsrätt, ar-betsmiljö och jämställdheten i ar-betslivet.

Akavas andra tyngdpunktsom-

råde är en höjning av kunnandet och kompetensen i Europa. Det är den centrala faktorn båda för att komma ut ur depressionen och upprätthålla kompetenskraf-ten för enskilda arbetstagare och för EU-länderna. Därför bör de medel som reserveras för forsk-ning, utbildning och innovatio-ner i unionens budget åtminstone fördubblas.

För det tredje bör EU befrämja utvecklingen av arbetsmarknaden

för gröna jobb, därför att klimat- och miljöproblemen tillspetsas allt mera. Detta förutsätter att alla arbetsplatser baseras på en hållbar utveckling.

För det fjärde behöver unionen målinriktade stimulansåtgärder för att komma ur depressionen. En rättvis, men öppen ekonomi, som baserar sig på en hållbar ut-veckling, är det absoluta villkoret för arbetsplatserna.

Pensioneringsåldern höjs inte genom tvång

Väl planerat är till hälften ogjort

n Regeringens ensidiga medde-lande om att om att den ämnar höja pensioneringsåldern till 65 år upprörde löntagarorganisationer-na. Akava var helt emot beslutet.

- Att höja pensioneringsåldern var helt enkelt ett felaktigt beslut av regeringen. Arbetsmarknadens parter bör har rätt att delta i be-

redningar som gäller det inkomst-bundna pensionssystemet, för det är löntagarna och arbetsgivarna som står för kostnaderna, sade Akavas ordförande Matti Vilja-nen.

Regeringens pensionsbeslut höll endast i drygt två veckor. Löntagarorganisationerna och re-

geringen enades den 11 mars om åtgärder för att förlänga tiden i ar-betslivet. Valet av medel omfattar inte en höjning av åldersgränsen för pensionering.

Under tiotalsår har det inom en del akavabranscher förekommet uppenbara missförhållanden gäl-lande balanse mellan antalet ut-bildade och efterfrågan på arbets-marknaden. Unga människor har utbildats för branscher där det inte finns arbetsplatser för dem. Det är inte till nytta för någon part om folk utbildas direkt till arbetslöshetsregistret eller måste ta arbete som inte motsvarar deras utbildning.

Lyckligtvis håller man äntligen på att reformera prognossystemet för behovet av arbetskraft och ut-bildning. Under de senaste åren har man arbetat med en rapport och delrapporter gällande reform-behovet. Den senaste utvecklings-

rapporten ingår i politikprogram-met för arbete , företagande och arbetslivet, som utkom i början av april. Man kan omedelbart kon-statera att det är en välgjord rap-port.

De önskemål som Akava fram-ställt gällande prognossystemen är i stora drag uppfyllda i rapporten. Det betonas att prognoserna bör vara kontinuerliga och systema-tiska. Man erkänner även behovet av koordinering och dialog. Vi får hoppas att prognossystemen blir mer öppna, då man lyfter upp faktorer som genomskådlighet och oavhängighet på den nivå de förtjänar. Speciellt viktigt är det att man vid sidan av kvantitativa prognoser lyfter fram behovet av

kvalitativa prognoser , det vill säga behovet av kunnande och kompetens.

Nu får vi se hur den planerade reformen av prognossystemen om-sätts i praktiken. Refor-men av den långsiktiga arbetskraftsmodellen har under ledning av Statens ekonomiska forskningscentral redan fått en lovande början. Väl planerat är till hälften gjort, men å andra sidan även till hälften ogjort.

Matti ViljanenAkavas ordförande

Ordföranden

Documents

Akavalainen 2/2009