Akavalainen 5/2012

Akavalainen5 | 2012

Eettistä pohdintaa työpaikoille

Isät kotona

Maahanmuuttajien mentorointi palkitsee

Akavalainen 5 | 2012�

4 Isän oma vapaa pitenee

7 Rajoittaako järjestäytyminen yhdenvertaisuutta?

Kolme vastausta

8 Lyhyet

10 Väkivalta pois työpaikoilta

12 Työpaikkaväkivaltaan puututtava lainsäädännöllä

13 Erikoistumiskoulutuksia korkeasti koulutettujen tarpeisiin

LakiWoman

14 Maahanmuuttajien mentorointihanke tarjoaa tukea ja iloa

16 Yrittäjän on siedettävä epävarmuutta

18 Vuoden yrittäjäpalkinto Timo Ropelle

19 Kolumni: Työelämän pessimistit ja optimistit

�0 Työpaikoilla on keskusteltava etiikasta

22 Toimihenkilöliikkeen historia kootaan yksiin kansiin

23 Akavan aluevaikuttaminen uudistuu

24 Pystyykö ETUC muuttumaan?

26 Pohjolan ay-toimijat tiivistävät yhteistyötä

27 Kirja-arvio: Euromyrskyn silmässä

28 Ulla Aitta jää eläkkeelle

29 Suomen paras kesätyönantaja arvostaa nuorten osaamista

30 Järjestäytymisen hyvät puolet tuotava esiin

31 Akavan opiskelijoille ensimmäinen strategia

32 Kuntavaalit esillä Akava-päivillä

33 Nimiä

34 Tutkittua

35 Nytt från Akava

Päätoimittaja Marjo OllikainenToimituspäällikkö Jaana ParkkolaToimituksen sihteeri Tarja PaajonenTaitto Grafiaalto / Aija Aalto

Aikakauslehtien liiton jäsenPainopaikka Kirjapaino PunaMustaISSN-L 1795-8822, ISSN 1795-8822 (painettu)ISSN 2242-0983 (verkkolehti)

Ilmestymispäivä: 14.12.2012Seuraava lehti ilmestyy: 15.2.2013

Kannen kuva: Johanna KannasmaaKuvassa: Sonia Pérez Alemán

AkavalainenJärjestö- ja tiedotuslehti, jonka osoitteellinen jakelu kattaa keskusjärjestö Akavan hallinnon ja aluetoimijat, akavalaiset luottamushenkilöt ja työsuojeluvaltuutetut, akavalaisten liittojen hallitusten ja hallinnon jäsenet sekä Akavan yhteistyökumppanit ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon osallistuvat intressipiirit.

Painos 11 000 kplLehti verkkojulkaisuna: www.digipaper.fi/akavalainen

Julkaisija ja kustantajaAkava ryRautatieläisenkatu 600520 Helsinkipuhelin 020 7489 [email protected]

18

10

�0

Luku 40

5

Akavalainen 5| 2012

akavalaisista alle 35-vuotiaista naispalkansaajista työskentelee määräaikaisessa työsuhteessa.

”Lapsen hoito kotona vastaa rasitukseltaan kunnon työpäivää.”

Lääkäri Sami Soljanlahti, hoitovapaalla viisi kuukautta

PuheenjohtajaltaPäätoimittajalta

�

Yhteisvoimin työpaikkojen, kasvun ja hyvinvoinnin puolesta Puhetta kestävyysvajeesta on riittänyt lähes kyllästymiseen asti, mutta sopua tehokkaista keinoista vielä odotellaan. Yh-tälö on vaikea, mutta on ilmiselvää, että julkisen talouden menot ja tulot pitää saada tasapainoon.

Tasapainon saavuttaminen edellyttää, että talous saadaan kasvuun ja vienti vetämään. Suomeen tarvitaan uusia ja pysyviä työpaikkoja. Työn tarjontaa on lisättävä ja tehtävä rakenteellisia uudistuksia, joilla työuria saadaan aidosti pi-demmiksi. Palkansaajien ostovoima on turvattava, jotta koti-mainen kysyntä elpyy. Akava tekee työtä työllisyyden, tuottavuuden ja talouskas-vun hyväksi. Laadimme parhaillaan Suomen työn linja -oh-jelmaa. Sen lisäksi olemme yhteisessä urakassa tahdolla mukana. Panemme itsemme likoon, kun ratkaisuja kestä-vyysvajeen selättämiseksi haetaan. Kaikkien työmarkkinaosapuolten pitää kääriä hihat ja laatia kiireesti pelastusohjelma Suomelle. Työmarkkinajärjestö-jen on sitouduttava rakentamaan laaja yhteiskuntasopimus – vaihtoehdoksi menoleikkauksille, juustohöylille ja veronko-rotuksille. Tueksi tarvitaan tietenkin valtiovallan toimia. Sopiminen ja rakenteelliset uudistukset vaativat laajaa yh-teistyötä ja sitoutumista. Se, mistä sovitaan yhteisvoimin, viedään yhteisvoimin maaliin. Ei pidä unohtaa, että toimivat työmarkkinat merkitsevät työlainsäädännön noudattamista. Akava haluaa, että mahdollisimman monella on työtä ja että työssä voidaan hyvin. Uskon, että akavalaiset osallistuvat in-nokkaasti ja mielihyvin yhteiseen urakkaamme. Me varmis-tamme omalla osaamisellamme ja työllämme, että muillakin on työtä, kunhan saamme siihen mahdollisuuden.

Sture Fjäder

Valkoinen kaulus ei suojaa työn kuormitukselta

Suomalaiset tekevät liian vähän töitä, luki työnantajien lehdes-sä. Aika monellakin sivulla. Alkoi jotenkin ahdistaa.

Meitä akavalaisia nimitetään valkokaulustyöläisiksi. Olemme niitä, joilla on kuulemma helppo ja siisti sisätyö. Tottahan se on, että saatamme viettää lämmitetyissä huoneissa 7,5 tuntia päivässä. Harvalla duuni kuitenkaan loppuu siihen.

Paperitöitä jatketaan kotona, esimies soittaa kesken Huutos-Matin lumiennusteen, kännykän synkronoidusta sähköpostis-ta kuuluu pling juuri, kun on nukahtamassa. Joku meistä koo-daa unissaankin. Perheiden arjessa alkaa olla vaikea erottaa työn ja vapaa-ajan rajoja.

Vastakkainasettelu eri ammattien välillä on hukkaan heitettyä energiaa. Jokaisen työ on arvokasta ja se voi olla eri tavoin kuormittavaa. Sen sijaan, että korkeasti koulutettuja syylliste-tään hyvistä keskipalkoista ja siististä sisätyöstä, olisi henki-senkin työn kuormittavuus syytä tunnustaa.

Työterveyslaitoksen mukaan joka neljännellä työntekijällä on työuupumuksen oireita: työstressiä, kroonista väsymystä ja loppuun palamista. Akavalaisista 69 prosenttia on sitä mieltä, että kiireen vähentäminen vaikuttaa työssä jaksamiseen.

Työpaikoilla tarvittaisiin aiheesta pelisääntökeskustelua. Sään-nöissä määriteltäisiin tilanteet, joissa tärkeimmät työt hoide-taan kelloon tuijottamatta, kun niiden määräaika on ”heti”. Työnantaja taas soisi työntekijöille joustoa sekä hengähdys- ja ajatustauon, kun työ on saatu kunnialla maaliin.

Sovitaanko ainakin, että puhutaan vastedes vain liian lyhyis-tä työurista. Antakaa palkansaajille sellainen joululahja, ettei meidän enää sanota tekevän liian vähän töitä.

Toivotan ihanaa, rauhallista ja rentouttavaa joulun aikaa, ihan kaiken värisille kauluksille!

Marjo Ollikainen

Akavalainen 5 | 2012


Y ksi raamisopimuksen hedel-mistä päästään poimimaan vuodenvaihteessa, kun isäl-le korvamerkitty vapaa pi-

tenee 54 arkipäivään. Akavan asiantun-tijan Tarja Arkion mukaan isän oman vapaan pidentäminen on esimerkki sii-tä, että työmarkkinakeskusjärjestöiltä löytyy tahtoa ja kykyä sopia asioista.

– Tämä kertoo rohkeudesta katsoa tulevaan myös vaikeina aikoina. On eurooppalaisittain poikkeuksellista, että etuuksia kasvatetaan tiukassa ta-loustilanteessa, Arkio kiittää.

Arkion mielestä perhevapaiden ta-saisempi jakautuminen tehostaa suo-malaisia työmarkkinoita.

– Saamme korkean osaamisen mo-nipuolisemmin käyttöön, kun kou-lutetut naiset ovat tasa-arvoisemmin työmarkkinoilla mukana. Yhtä tär-keää on, että miesten mahdollisuudet olla koti-isiä parantuvat ilman, että heidän työmarkkinakelpoisuutensa heikkenee.

Teksti n Jaana Parkkola

Isä, käytä tilaisuus hyväksesiIsän oma vapaa pitenee vuoden alussa 54 arkipäivään. Vapaan pitäminen yksinkertaistuu ja perheen arjen pyörittäminen helpottuu. Muutos lisää myös työmarkkinoiden tasa-arvoa.

Aki

Rei

nim

äki

Aki ja Severi Reinimäki oppivat joka päivä jotain uutta.

Arkio pitää muutosta askeleena oi-keaan suuntaan myös perheen sisäisen vastuunjaon näkökulmasta.

– Isän pidempi jakso kotona luo tasa-arvoa arjen askareiden jakami-seen.

Isyysvapaan suosio kasvaaIsyysvapaan käyttö on lisääntynyt vii-me vuosina. Kelan mukaan vuonna 1995 vain puolet isistä käytti vanhem-painrahaetuuksia hyväkseen. Vuonna 2011 isyysrahaa maksettiin 73 prosen-tille isistä. Myös isäkuukauden käyttö on yleistynyt: viime vuonna sitä käytti jo 27 prosenttia isistä. Korkeasti kou-lutetut isät käyttävät oikeuttaan vapai-siin muita palkansaajia useammin ja pidempään.

– Isät käyttävät heille korvamer-kittyä vapaata selvästi enemmän kuin molemmille vanhemmille tarkoittetua vapaata. Uudistus lisää varmasti isyys-vapaiden käyttöä, Arkio ennustaa.

Tavoitteena 6+6+6Isyysvapaan pidentyminen on tärkeä kehitysaskel, mutta Akavan tavoite on jakaa perhevapaat vieläkin tasaisem-min: 6 kuukautta äidille, 6 kuukautta isälle ja 6 kuukautta molemmille van-hemmille vapaasti jaettavaksi. Lisäk-si Akava pitää tärkeänä osa-aikatyön mahdollisuuksien lisäämistä.

Arkion mukaan perhevapaiden ta-saisemmalla jaolla voidaan parantaa nuorten korkeasti koulutettujen nais-ten pääsyä pysyviin työsuhteisiin.

– Työanantajat pelkäävät edelleen, että naisen mahdollinen äitiys vie tä-män pitkäksi ajaksi pois töistä. Miehet tulevat yhtä lailla isiksi, mutta koska vastuu pienten lasten hoidosta kasau-tuu naisille, isyyttä ei pidetä samaan tapaan uhkana. Lisäksi naisten pa-rempi työmarkkina-asema vaikuttaa myönteisesti naisen palkkaukseen ja uramahdollisuuksiin.

”Kotona oleminen on elämää

parhaimmillaan”

Kysyimme lapsiaan kotona hoitavilta tai hoitaneilta isiltä, miten vapaa järjestyi työnantajan kanssa ja mitä kotona oleminen heille merkitsee.

1) Miten kauan olet/olit kotona hoitamas-sa lapsia?

�) Miten työpaikalla suhtauduttiin vapaal-le lähtöön?

�) Onko vapaalla olon aikana sovittu pelisäännöistä, esimerkiksi pidetään-kö työpaikalta yhteyttä tai kutsutaanko henkilöstöinfoihin?

�) Mitä kotona oleminen ja lasten hoitami-nen sinulle merkitsee?

Aki Reinimäkiasiamies, Helsinki, lapset 5 v. ja 1,5 v.

1) Olen hoitovapaalla 9 kuukautta.2) Hoitovapaaseen suhtauduttiin hienosti.

Sekä työkaverit että esimiehet ovat tukeneet molempien lasten kohdalla. Työpaikallamme on ollut hoitovapaalla muitakin, mutta minä olen ensimmäi-nen isä. Tilalleni ei palkattu sijaista, ja tehtävieni jako työkaverien kesken on-nistui joustavasti.

3) Kyllä pidetään yhteyttä. Sovimme, että teen jonkin verran töitä etänä ja osallis-tun joihinkin tapahtumiin. Ylipäänsä jär-

Seppo Väisänen ympäristönhoitaja, Joensuu, lapset 1,5 v. ja 1 kk

1) Olen parhaillaan isyysvapaalla, yh-teensä kolme viikkoa.

2) Työnantaja on suhtautunut vapaisiin myötämielisesti. Nämä ovat iloisia perhetapahtumia myös työyhteisöl-lemme.

3) Voin osallistua halutessani työpaikan tilaisuuksiin vapaan aikana. Työtehtä-väni on hyvin itsenäinen, joten pois-saoloni ei aiheuta sijaisjärjestelyjä.

4) Lapset tulevat aina ensimmäisenä. Omat jutut unohtuvat kyllä täysin kotona ollessa. Esimerkiksi metsäs-tyskausi jäi tänä syksynä kokonaan väliin. On hyvä, että isälläkin on mahdollisuus jäädä kotiin. n

Sami Soljanlahti erikoistuva lääkäri, Helsinki, lapsi 2 v.

1) Pidin 5 kuukauden hoitovapaan.2) Vapaalle lähtöön suhtauduttiin hyvin,

jopa kannustavasti, järjestelyissä ei ol-lut ongelmaa.

3) Pelisäännöistä ei varsinaisesti sovit-tu. Sain saman sähköposti-infon kuin muutkin työntekijät ja olisin saanut käydä talossa järjestettävissä koulutuk-sissa ja infoissa.

4) Hoitovapaani oli antoisa kokemus ja se antoi mahdollisuuden olla kokonais-valtaisesti lapsen päivässä mukana. Kokonaisvaltaisuuden huomasi myös iltaisin väsymyksenä – lapsen hoito ko-tona vastaa rasitukseltaan kunnon työ-päivää. On hienoa, että kotihoitoon on mahdollisuus sekä isillä että äideillä. n

Sami ja Sisu Soljanlahti

Seppo ja poika Väisänen

Akavalainen 5 | 2012 5

Korvamerkitty isyysvapaa pitenee 1.1.2013

Ensi vuoden alusta isällä on:

n oikeus 54 arkipäivän vapaaseen (noin 9 viikkoa), joista enintään 18 samanaikaisesti äidin kanssa

n vapaa käytettävissä, kunnes lap-si täyttää 2 vuotta

n lapsikohtainen vapaa: uuden lapsen syntymä ei poista oikeut-ta, tosin rajoittaa kestoa

n mahdollisuus pitää vapaa nel-jässä jaksossa äitiys- tai van-hempainrahakaudella, näiden ulkopuolella kahdessa jaksossa

n oikeus säilyttää päivähoitopaik-ka vapaan ajan.

Kaikki perheet, joissa äiti jää va-paalle 1.1.2013 tai sen jälkeen, ovat uudistuksen piirissä.

Vanhempainrahakaudet kokonai-suudessaan ensi vuoden alusta lähtien: äitiysrahakausi 105 arki-päivää, heti sen jälkeen pidettävä, yhteisesti sovittava vanhempainra-hakausi 158 arkipäivää ja isyys-rahakausi 54 arkipäivää. Näiden päättyessä lapsi on noin 1-vuotias.

jestely on joustava ja mielestäni kaikille osapuolille hyvä. Olen käynyt moikkaa-massa työkavereita jo muutaman ker-ran.

4) Kotona oleminen merkitsee monia asi-oita. Pidän todella paljon siitä, että näen eri tavalla lapseni kehitystä ja meidän suhteemme kehittyy erityisesti. Lisäksi vaimoni saa uusia haasteita työelämäs-sä. Ehkä osaltani autan edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa ja rohkai-sen toisia isiä hoitovapaalle. Mieles-täni on myös mukava ottaa etäisyyttä arkirutiineihin, miettiä omaa työtä ja sen kehittämistä. n

Mai

ja S

olja

nla

hti

Aks

ana

Väis

änen


Jukka Sippolajärjestöpäällikkö, Kerava, lapset 3 v. ja 1 v.

1) Pidin molempien lasteni syntymän jälkeen kolmen viikon isyysvapaan ja lisäksi isäkuukauden eli olin vaimoni si-jaan vanhempainvapaalla viimeiset pari viikkoa, jonka päälle sain korvamerkit-tyä lisäaikaa. Pidin molempien lasteni kohdalla heti isäkuukauden perään kesäloman, joten olin esimerkiksi vii-me kesänä yli 2,5 kuukautta yhtämittai-sesti poissa töistä. Tilalleni ei palkattu sijaista tuoksi ajaksi.

2) Molemmat isäkuukauteni ajoittuivat sattumalta alkukesään, jolloin poissa-oloni työpaikalta aiheutti paljon vähem-män ongelmia kuin vaikkapa talvella. Se varmasti edesauttoi osaltaan työn-antajani myönteistä suhtautumista, joskin ymmärrettävästi ammattiliitto ei työnantajana muutenkaan voisi asettua vastahankaan rikkomatta eettisiä peri-aatteitaan – onhan isäkuukausi asioita, joita ay-liike on ajanut.

3) Sovimme etukäteen, että työpaikalta voidaan olla minuun yhteydessä, jos tulee kysyttävää. Melko harvoin näin kuitenkaan tapahtui. Pidin poissaoloni aikana työmatkapuhelimeni, luin melko säännöllisesti sähköpostiani ja ohjasin yhteydenottajat kääntymään oikean henkilön puoleen. Joitakin kesken jää-neitä asioita hoidin loppuun kotoa.

Jukka, Elli ja Anni Sippola

Kenneth Nylandermittausinsinööri, Espoo, lapset 4 v., 2 v. ja 6 kk

1) Olen ollut kotona nyt kuukauden ajan. Pestiä on vielä kaksi vuotta jäljellä.

2) Työpaikalla ottivat ilmoitukseni asialli-sesti vastaan, mutta toivoivat hieman pilke silmäkulmassa minun tylsistyvän nopeasti kotona olemiseen.

3) Mitään sovittua käytäntöä ei ole, mut-ta ainakin aikaisemmin hoitovapaalla olevat työntekijät on kutsuttu juhliin. Sähköpostiin tulee kaikille työntekijöil-le lähetettyjä tiedotteita, joten pysyn perillä firman toiminnasta. En koe mi-tenkään, että minut olisi jätetty työyh-teisön ulkopuolelle.

4) Lasten hoitaminen on poikkeukselli-nen mahdollisuus muodostaa lujempi suhde lapsiin. Tässä oppii myös ar-vostamaan kotiäitejä aivan eri tavalla. Matkustavan työni takia tämä oli tällä hetkellä perheellemme humaanimpi vaihtoehto, sillä vaimoni työ ei edel-lytä matkoja. Lisäksi nyt kun pyöri-tän kotia ja kohtaan lasten kanssa aikaisempaa enemmän haasteita, opin siinä sivussa organisointia, luo-vuutta ja psykologiaa. Asioita, joita en insinöörin työssäni juuri ole päässyt kehittämään. Kaiken kaikkiaan hyvin tärkeä kokemus sekä itselleni että perheelle. n

Markus Liikkanenerityisasiantuntija, Espoo, lapset 5 v., 2,5 v. ja 7 kk

1) Olin kotona isäkuukauden ja kesälo-man verran, yhteensä 10 viikkoa.

2) Työpaikalla suhtautuminen on ollut hy-vin positiivista, eikä “vapaalle lähdön” kanssa ollut mitään ongelmia. Pois-saolojaksoni oli verrattain lyhyt, joten rästitöitä ei päässyt kertymään muiden hoidettaviksi. Aion pitää isäkuukauden uudelleen ensi keväänä.

3) Poissaolojaksoni oli sen verran lyhyt ja ajoittui osin kesälomakaudelle, ettei erityisiin järjestelyihin ollut tarvetta.

4) Kotona oleminen on elämää parhaim-millaan, vaikkakin aika ajoin melko raskasta sellaista. Töissä käydessä yh-teinen hereilläoloaika lasten kanssa jää arkisin useimmiten muutamaan tuntiin päivässä. Siinä jää väistämättä iso osa lasten kokemuksista, iloista ja suruista kokematta. Työ on kuitenkin vain työtä, elämä tapahtuu kotona. n

Markus ja Siiri Liikkanen

Su

vi L

iikka

nen

4) Lapset ovat vain kerran pieniä, ja minulle on tärkeää osallistua heidän hoitamiseensa ja seurata läheltä hei-dän varttumistaan. Ehkä asian tekee erityisen tärkeäksi se, että olen saa-nut lapseni vasta keski-iässä. Omalla kohdallani kotiin jäämistä kieltä-mättä helpotti se, että vaimoni oli kesälomalla isäkuukauteni aikana ja saatoimme mm. toteuttaa perheen yhteisen ulkomaanmatkan silloin. On ollut hienoa havaita, kuinka lapsem-me jäävät nyt aivan yhtä mielellään sekä isän että äidin hoitoon. n

An

nik

a N

ylan

der

Kenneth ja Linnéa Nylander

Sar

i Sip

po

la

�

Pitääkö ammattiliitoilla olla oikeus neuvotella työehdoista

vain omille jäsenilleen?

Ammatillinen yhdistymisvapaus on jokaisen perus- oikeus, johon sisältyy muun muassa vapaus kuulua tai olla kuulumatta ammattijärjestöön. Ammattiliitto voi neuvotella ja sopia kollektiivisopimuksen, joka rajataan vain jäsenille. Toisaalta laki velvoittaa työn-antajaa soveltamaan sopimusta niin, etteivät järjes-täytymättömät tai väärän järjestön jäsenet joudu työpaikalla syrjinnän kohteeksi. Pelkkä työehtoso-pimus ei riitä hyväksyttäväksi perusteeksi syrjintä-olettaman kumoamiseen, tarvitaan muita lisäsyitä.

Martti Kairinen, professori, Turun yliopisto

Lähtökohtaisesti ammattiliitto neuvottelee työ-ehdoista omille jäsenilleen. Työehtosopimuslain 4 pykälän 3 momentin perusteella osapuolet voivat myös rajata soveltamisalaa vain sopija-puolena olevan ammattiliiton jäseniin. Jos tämä lainkohta katsottaisiin esimerkiksi Suomen perustuslain, EU-tuomioistuimen ennakkopää-tösten, Suomea sitovien kansainvälisten sopi-musten tai sitoumusten vastaiseksi, lakia olisi tarkistettava.

Juhani Salonius, varatuomari, Salonius Consulting Oy

Ammattiliitoilla on oikeus työehtosopimuslain mukaan solmia sopimuksia, joissa on tällaisia ns. järjestöehtoja. Tällainen oikeus pitää jatkos-sakin olla, mutta sitä ei saa käyttää syrjivästi (toisen järjestön jäseniin tai järjestäytymättö-miin työntekijöihin nähden).

Niklas Bruun, professori, Helsingin yliopisto

Akava järjesti lokakuussa se-minaarin Ammatillinen jär-jestäytymisvapaus perus- ja ihmisoikeutena. Seminaa-

rissa pohdittiin perustavanlaatuisia kysymyksiä ammatillisesta järjestäy-tymisvapaudesta ja siitä, onko työ- ja virkaehtosopimustoiminta ristiriidassa yhdenvertaisuuslainsäädännön ja syr-jintäkiellon kanssa.

Ammatillinen järjestäytymisvapaus on perustuslaillinen oikeus. Jokaisella on oikeus kuulua tai olla kuulumatta ammattiliittoon. Seminaarissa puhu-neen varatuomari Juhani Saloniuksen mielestä järjestäytymisvapaus on osa länsimaista demokratiakäsitystä.

– Järjestäytyneillä työntekijöillä ja työnantajilla on oikeus ajaa etujaan, ja järjestöt neuvottelevat sopimuksia omille jäsenilleen. Sopimuksista hyö-tyvien joukko on kuitenkin usein jä-senkuntaa laajempi työ- ja virkaehtoso-pimusten normaali- tai yleissitovuuden vuoksi, Salonius huomauttaa.

Ammattiliiton jäsenyys yhden-vertaisuuden rajoitteena?Lain mukaan työ- tai virkaehtosopi-muksen piiriin kuuluvan työnantajan on sovellettava samoja työehtoja kaik-kiin samaa työtä tekeviin huolimatta siitä, mihin ammattiliittoon työntekijät kuuluvat tai kuuluvatko mihinkään.

– Liitot voivat kuitenkin sisällyttää sopimuksiin sen soveltamista koskevia rajoituksia.

Esimerkiksi niin sanotun järjestö-ehdon mukaan sopimusta voidaan so-veltaa vain sen tehneen liiton jäseniin, Salonius sanoo.

Järjestöehto voi johtaa tilanteeseen, jossa saman työnantajan palveluksessa oleviin ja samaa työtä tekeviin työnte-kijöihin sovelletaan eri työ- tai virka-ehtosopimuksia. Saloniuksen mukaan järjestöehtoa tarvitaan sopimusten ra-jaamisessa.

– Muuten voisi syntyä monenlaisia soveltamisristiriitoja ja epäselvyyksiä

sellaisilla työpaikoilla, joissa on edus-tettuna useampi ammattijärjestö.

Miten sitten yhdenvertaisuus ja ammattiliittojen sopimusvapaus voi-daan sovittaa yhteen ilman ristiriitati-lanteita?

Saloniuksen mielestä kysymys on käytännössä siitä, loukkaako tiettyyn jäsenistöön rajattu sopimus järjestäyty-mättömiä tai muihin järjestöihin kuu-luvia. Hän haluaa korostaa, että sopi-muksia on käytännössä hyvin vaikeaa verrata keskenään.

– Yksittäisten ehtojen vertaaminen ei kerro, minkä arvon sopimusosapuo-let ja niiden jäsenet ovat kokonaisuu-delle antaneet. Miten esimerkiksi yk-sivuotista ja kolmivuotista sopimusta voidaan verrata keskenään? Entä eri-laisia työaika- ja palkkausjärjestelmiä eri olosuhteissa?

Lisäksi sopimusten solmimistapa on Saloniuksen mukaan otettava tar-kastelussa huomioon.

– Jos esimerkiksi yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja tai kansalais-ten perustuslailla turvattuja oikeuk-sia vaarantanut työtaistelu lopetetaan sopimuksella, jossa sen soveltamisala on rajattu vain jäseniin, onko samalla syyllistytty yhdenvertaisuusperiaatteen rikkomiseen?

Vuonna 2007 kuntasektorin työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluissa pää-dyttiin järjestöehdon sisältävään sovin-toratkaisuun eli niin sanottuun Tehy-pöytäkirjaan. Apulaisoikeuskansleri antoi menettelystä moitteet ja asia on parhaillaan korkeimman oikeuden kä-sittelyssä. Lisäksi apulaisoikeuskans-lerin linjaukset ovat johtaneet kolmi-kantaiseen selvitystyöhön.

– Asia on kaiken kaikkiaan työ-markkinapoliittisesti tärkeä ja siihen sisältyy monenlaista juridisia kysy-myksiä. Toivottavasti asiaan saadaan jossakin vaiheessa linjauksia, jotka tukevat toimivaa neuvottelu- ja sopi-musjärjestelmää ja ovat sopusoinnus-sa perusoikeuksien kanssa, Salonius toteaa.


Rajoittaako yhdenvertaisuus ammattiliittojen neuvotteluvapautta?

Työntekijöiden yhdenvertaisuus on työelämän keskeisim-piä periaatteita. Mutta toteutuuko yhdenvertaisuus ammattiliiton jäsenten työehtojen kustannuksella?



Lyhyet

Linkki

www.tvl.fi Tiedätkö mitä pitää tehdä työtapaturman sattuessa? Tapaturmavakuutuslaitosten liiton uusittu sivusto tarjoaa kattavasti tietoa lakisääteisestä tapaturma- vakuutuksesta.

Muutoksia työttömyysturvaan vuoden alusta

Työttömyysturvalaki muuttuu vuoden 2013 alussa. Työttö-myysturvan vuosilomakorvausten jaksottamisesta luovutaan eli korvausta aletaan maksaa heti omavastuuajan jälkeen. Li-säksi työmarkkinatuen tarveharkinta poistuu eli puolison an-siot eivät enää vaikuta tuen määrään.

Yliopisto-opiskelija ei ole enää oikeutettu työttömyys-turvaan, jos hän keskeyttää opintonsa vähintään vuodeksi. Korkeakouluopiskelija on työttömyysturvalain näkökulmas-ta päätoiminen opiskelija opintojen päättämiseen tai oppilai-toksesta eroamiseen saakka.

Alle 25-vuotiaan ammatillista koulutusta vailla olevan nuoren on haettava ammatillisia valmiuksia antavaan kou-lutukseen kevään haussa, jos hän haluaa säilyttää oikeutensa työttömyysetuuteen. Hakuvelvollisuus laajenee työmarkki-natukea saavista myös työttömyyspäivärahalla oleviin nuo-riin. Sen sijaan syksyn yhteishakuvelvollisuudesta luovutaan. Hakuvelvoitteen täyttäminen on uusien säännöksien myötä aiempaa yksilöllisempää. Esimerkiksi kahteen yliopistotut-kintoon johtavaan koulutukseen hakeutuminen täyttää ha-kuvelvoitteen.

Yrittäjien työttömyysturvaa selkeytetään. Toiminnan kes-keyttämiskäsitteestä luovutaan ja toiminnan lopettamiseen liittyvää rekistereistä poistamista selkeytetään. Esimerkiksi kaupparekisteristä poistamista ei enää edellytetä tuen saami-seksi. Perheyrityksessä työskentelevä yrittäjän perheenjäsen on vastedes oikeutettu työttömyysetuuteen lomautusajalta. Myös palkansaajaan verrattavan yrittäjän asema paranee, kun vaatimus enintään yhdestä toimeksiantajasta poistuu.

– Muutoksen on ajateltu hyödyttävän muun muassa free-lance-journalisteja, joilla on usein monia toimeksiantajia. Muutos helpottaa työttömyysetuuksien saamista töiden vä-hetessä, sanoo Akavan lakimies Jarmo Pätäri.

Lisäksi luovutaan ryhmälomautusmenettelystä. Lomaute-tuille maksetaan työttömyysetuutta 14 kalenteriviikon ajalta ilman, että hän on rekisteröitynyt työnhakijaksi. Tämän jäl-keen työttömyysetuuden saaminen edellyttää työnhakijaksi rekisteröitymistä. Menettelyn arvellaan nopeuttavan työttö-myysetuuksien maksamista. n

Telan koulutustoiminta uudistui

Työeläkevakuuttajat Telan koulutustoiminta on uudistunut. Telan yhteiskunnallisen koulutuksen tavoitteena on varmis-taa, että nykyiset ja tulevat päättäjät ja vaikuttajat tuntevat työeläkealan sekä työeläkejärjestelmän kohtaamat haasteet. Yhteiskunnallisen koulutuksen kohderyhmiä ovat poliittiset päätöksentekijät, työmarkkinajärjestöjen hallinnot ja päättä-jät sekä asiamiehet ja aktiivit.

Tela järjestää muun muassa seminaareja ja työeläkekou-lutuksia sekä asiantuntijaluentoja ja -tapaamisia. Koulutus-tilaisuuksissa kerrotaan työeläkejärjestelmästä ja sen toimin-taperiaatteista sekä kehittämiseen ja kestävyyteen liittyvistä haasteista. Koulutuksissa ei jaeta yleistä tietoutta eläketur-vasta eikä työeläkkeistä. Kansalaisten henkilökohtaiseen työeläketurvaan liittyvissä asioissa paras tietolähde on se työeläkevakuuttaja, jossa henkilö on vakuutettuna. Työelä-kevakuuttajat vastaavat myös työeläkeotteiden jakelusta va-kuutetuille. Lisäksi Eläketurvakeskus ETK tarjoaa kansalai-sille täydentävää tietoa ja neuvontaa.

Lisätietoa: www.tela.fi n

Opiskelijat muuttivat nimensä

Akavan opiskelijatoimijat ovat päättäneet nimenmuutokses-ta. Akavan opiskelijavaltuuskunta AOVA on tästedes Akavan opiskelijoiden valtuuskunta. Ulkoisessa viestinnässä opiskeli-jat käyttävät lyhyttä muotoa Akavan opiskelijat.

Akavan opiskelijat on lähes 108 000 korkeakouluopiske-lijan yhteisö, joka ajaa korkeakouluopiskelijoiden etua toi-mimalla aktiivisena ja aloitteellisena yhteiskunnallisena kes-kustelijana. n

”Hammaslääkäri pitää kielestä kiinni”Otsikko Hammaslääkäri-lehdessä 13/2012

”Strategiadiskurssi on levinnyt jo päiväkoteihin ja kouluihin.”Eero Vaara, Acatiimi 8/2012

”Taustat ja rytmi tekevät sen, ettei Nokkismusan jälkeen kukaan enää halua soittaa Ostakaa makka-raa.”Aki Järvelä, Opettaja-lehti 47/2012

Lainattua

Akavalainen 5 | 2012 �

Lyhyet

Vuokratyöntekijöiden tiedonsaanti paranee

Tilaajavastuu- ja työsopimuslakeihin tulee muutoksia ensi vuoden alussa. Muutokset helpottavat vuokratyöntekijän tie-donsaantia ja mahdollisuuksia arvioida työsuhteensa perus-teita.

– Vuokratyöhön sovelletaan samoja työlainsäädännön säännöksiä kuin muihinkin työsuhteisiin. Esimerkiksi mää-räaikaiselle työsopimukselle tulee olla perusteltu syy, eikä syy voi olla pelkästään se, että kyseessä on vuokratyö, huo-mauttaa Akavan vastaava lakimies Jaana Meklin.

Ensi vuoden alusta lähtien työnantajan on annettava määräaikaisessa työsuhteessa olevalle työntekijälle selvitys määräaikaisuuden perusteista ja sopimuksen päättymisajan-kohdasta tai arvioidusta ajankohdasta, jos se on sopimusta tehdessä tiedossa. Vuokratyöntekijälle on annettava tiedot määräaikaisen sopimuksen taustalla olevasta tilauksen syys-tä ja kestosta tai arvioidusta kestosta.

– Uudet säännökset parantavat työtekijän mahdollisuutta arvioida sitä, onko hänen määräaikaisuutensa lainmukainen ja miten pitkään työsuhde jatkuu, Meklin sanoo.

Lisäksi vuokrayrityksen on liitettävä selvitykseen arvio vuokrayrityksessä tarjolla olevista muista, vuokratyöntekijän työtehtäviä vastaavista tehtävistä. Muutoksen tarkoituksena on parantaa vuokratyöntekijöiden mahdollisuutta arvioida työsopimuksensa määräaikaisuuden perustetta. Se myös li-sää vuokratyöntekijöiden tietoisuutta vuokrayrityksessä tar-jolla olevista muista vastaavista tehtävistä, mikä parantaa hänen työllistymismahdollisuuksistaan vuokratyötilauksen päätyttyä.

Vuokratyötä käyttävän yrityksen on pyydettäessä ilmoi-tettava myös luottamusmiehelle tai muulle henkilöstön edus-tajalle vuokratyön käytön syy. n

Ammattikorkeakoulu-uudistus kaipaa ryhtiä ja suuntaa

Esitys ammattikorkeakoulu-uudistuksesta annetaan eduskun-nan käsiteltäväksi alkuvuodesta 2013. Akava antoi lausun-tonsa uudistuksesta syksyn aikana. Akavan ja jäsenjärjestöjen huolena on, että uudistus jää torsoksi, eikä uudistukselle ase-tettuja rakenteellisia ja laadullisia tavoitteita saavuteta. Myös ammattikorkeakouluissa parhaillaan käynnissä olevat yt-neu-vottelut hankaloittavat uudistustyön etenemistä.

– Toivoa sopii, että jatkotyöstön kohteeksi päätyvät esi-merkiksi sellaiset keskeiset vaatimukset kuten laadullisen työllistymisen ja opiskelija-opettaja-suhteen parempi huomi-ointi rahoitusjärjestelmässä, painottaa Akavan asiantuntija Kristiina Kokko.

Kokon mielestä esitysluonnoksessa on runsaasti hyviä koulutuksen laatuun, alueelliseen vaikuttavuuteen ja työelä-mäyhteistyöhön liittyviä tavoitteita, mutta ne eivät näy esi-tetyssä rahoitusmallissa.

– Laadullinen ohjaus jäänee siis tulevaisuudessa suurim-maksi osaksi korkeakoulukohtaisten neuvotteluiden varaan. Laadukas korkeakoulutus ja koulutusta vastaavan tasoisiin tehtäviin työllistyminen ovat kuitenkin aivan keskeisiä te-kijöitä koulutuksen onnistumista arvioitaessa, Kokko huo-mauttaa. n

Tulos ja ilo yrittäjän arjessaAkavan yrittäjäseminaari 2013

perjantaina 1.2.2013 klo 15Nordean auditorio, Satamaradankatu 5, Helsinki

Seminaariin mahtuu 90 ensimmäiseksiilmoittautunutta.

Lisätietoa seminaarista ja ilmoittuminen viimeistään 18.1.2013

osoitteessa www.akava.fi/yrittajaseminaari2013

2013 Akavan yrittäjäseminaari2 ilman ohjelmaa 94x70 mm Tulos ja ilo yrittäjän arjessa.indd 1 11/26/2012 2:04:58 PM

Liikunnan iloa alkuvuoteen

Tee uuden vuoden lupaus jo nyt! Hae mukaan Palkansaajien hyvinvointi ja terveys PHT:n hyvinvointijaksolle. Alkuvuoden 2013 jaksojen teemana on ”1. askel liikkumaan! Liikunnan iloa etsimässä”. Monen jakson hakuaika jatkuu vielä tammi-kuun puolelle, joten kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi. Koh-teiden talvinen luonto tarjoaa ihanteelliset puitteet ensimmäi-siin liikunnan askeliin.

Palkansaajien hyvinvointi ja terveys PHT ry järjestää työikäisille terveyttä edistävää ja hyvinvointia tukevaa 1. as-kel-hyvinvointitoimintaa. Palkansaajalomajärjestöt A-lomat, SAL-lomat ja T-lomat perustivat PHT:n vuonna 2011. n

iSto

ckP

ho

to

1.askel on mukavaa yhdessäoloa muun ryhmän kanssa.


Joka viides lääkäri on kokenut fyysistä väkivaltaa tai päälle-käymisen uhkaa, sanoo Lää-käriliiton tutkija Piitu Par-

manne. Talentian erityisasiantuntijan Marjo Varsan mukaan kolme prosent-tia sosiaalityöntekijöistä kokee fyysis-tä väkivaltaa usein. Opetusalan Am-mattijärjestö OAJ:n työelämäasiamies Riina Länsikallio viittaa tuoreeseen Kunta10-tutkimukseen, jossa rapor-toidaan joka kolmannen erityisopet-tajan kohtaamasta ruumiillisesta häi-rinnästä.

– Pahoinpitelyä tai sillä pelottelua ei pidä hyväksyä mihinkään ammat-

Teksti: Paula Launonen n Kuva: Jussi Partanen

Väkivalta ei kuulu kenenkään työpaikalleParantaminen, auttaminen ja opettaminen ovat tehtäviä, joissa voi saada nyrkin silmään tai hampaanjäljet käsivarteen. Myös uhkaaminen on rikos.

tiin kuuluvana piirteenä, asiantuntijat korostavat.

Kapina vallankäyttöä vastaanVarsan mukaan henkilökuntaa raavi-taan ja potkitaan lastensuojelulaitoksis-sa sekä vanhusten ja vammaisten hoi-topaikoissa.

– Osa asiakkaista ei sairautensa tai vammansa vuoksi kykene hallitsemaan käyttäytymistään. Tämä pitää enna-koida työssä.

Hyökkääjä voi olla esimerkiksi neurologisesti sairas lapsi tai laitok-sessa hoidettavan henkilön läheinen.

Jännitteitä syntyy esimerkiksi sosi-aalitoimistoissa ja asiakkaiden ko-tona.

– Me puutumme yksityisasioihin ja teemme päätöksiä rahankäytöstä ja huostaanotoista. Joudumme käyttä-mään valtaa, jonka asiakas voi mieltää kostoksi ja kiusanteoksi. Sosiaalityön luonteen vuoksi fyysisen väkivallan riski on tosiasia, Varsa toteaa.

Omaiset tulilinjallaLääkäreillä päällekäymisen uhka on suurin terveyskeskuksissa, päivystyksis-sä ja mielenterveysyksiköissä. Parman-

Sosiaalialalla työskentelevä Nina Jerkov on kokenut työssään uhkailuja ja solvaamista. – Kaikkea ei pidä sietää, hän muistuttaa.


teen mukaan lyöjät ja potkijat ovat yleensä jonkun päihteen vaikutuksen alaisia.

– Jos potilas ei hyväksy hoitotoimenpiteitä, hän saattaa ryhtyä muksimaan lääkäriä.

Parmanne sanoo, että naisia uhkaillaan enemmän kuin miehiä ja nuoria enemmän kuin kokeneita.

– Pelkkä uhkailukin on väkivaltaa, vaikka ei joh-taisikaan käsikähmään. Se voi olla erittäin pelottavaa ja kohdistua myös lääkärin omaisiin.

Älä paina villaisellaAkavalaisista liitoista arvellaan, etteivät läheskään kaik-ki ruhjeet päädy tilastoihin. Lääkäriin ei viitsitä mennä paria mustelmaa näyttämään, ja viranomaisraportointi unohtuu arjen kiireissä.

Asiantuntijat kuitenkin painottavat, että niin mi-tätöntä fyysisen koskemattomuuden loukkausta ei ole, että se pitäisi painaa villaisella.

– Väkivaltatilanteiden käsittely esimiehen kanssa on olennaista. Esimiehellä on velvollisuus selvittää ta-pahtuma ja ryhtyä toimenpiteisiin, sanoo OAJ:n Län-sikallio.

Lääkärintodistusta ja työsuojeluilmoitusta voidaan myöhemmin tarvita oikeusturvan vuoksi. Päällekar-kaus voi aiheuttaa sairausloman ja jopa vammautumi-sen. Jos asian dokumentointi on jäänyt puutteelliseksi, korvausten saaminen työnantajan vakuutuksesta saat-taa mutkistua tai osoittautua mahdottomaksi.

– Väkivalta on aina rikos, joka on ilmoitettava po-liisille, painottaa Talentian Varsa.

Tunnusta ja tunnistaParmanne, Varsa ja Länsikallio korostavat työnantajan vastuuta. Väkivallan riski on tunnustettava ja tilanteet tunnistettava. Tosiasioista ei pidä vaieta mahdollisen työnantajamaineen menetyksen vuoksi.

– Työpaikoille on riskianalyysin lisäksi laadittava turvallisuusohjeet. Lisäksi on sovittava siitä, miten ti-lanteet puidaan jälkeenpäin, Varsa sanoo.

Väkivallan uhria ei myöskään pidä syyllistää.– Kollega saattaa sanoa raivon kohteeksi joutuneelle

työkaverilleen, että ei se minun kanssani ikinä noin käyttäydy. Tällaisella mitätöinnillä hän antaa ymmär-tää, että aggression syy onkin uhrissa eikä hyökkääjäs-sä, Varsa jatkaa.

Työnantaja on vastuussaTyönantajan tehtävänä on huolehtia työpaikan tur-vallisuudesta: valvonnasta, hälytyksistä ja pakoreiteis-tä. Toimipisteen kriisisuunnitelmaa on päivitettävä ja harjoiteltava säännöllisesti. Lääkäriliitolla, Talentialla ja OAJ:lla on omat, alakohtaiset suosituksensa ja ohjeensa väkivaltariskien minimoimiseksi.

OAJ:n Länsikallion mielestä opettajat tarvitsevat täydennyskoulutusta uhkatilanteiden hallintaan, mut-ta vieläkin tärkeämpää on huolehtia erityishuolenpitoa tarvitsevista lapsista asianmukaisella tavalla.

– Lasten psykiatriseen hoitoon on satsattava, ja erityisopetusta tarvitseville lapsille on taattava erityis-opettajan antama opetus ja oikeankokoiset ryhmät, Länsikallio painottaa.

Tuomio verkkoräyhääjälle

Solvaaminen ja uhkailu ovat laajentuneet fyysisistä tiloista vir-tuaalimaailmaan.

Kymmenen vuotta sosiaalialalla työskennellyt Nina Jerkov koputtaa puuta ja sanoo, etteivät asiakkaat koskaan ole vahingoitta-neet häntä fyysisesti.

Tappouhkauksia, kiroilua, huorittelua ja haistattelua hän on kuullut sitäkin enemmän. Jerkovin mukaan päihteet ja mielenterve-ysongelmat sekä lasten huostaanoton pelko ovat usein vihanilmaus-ten taustalla.

Jerkov kertoo perheenisästä, joka uhkaili suoraan ja välikäsien kaut-ta. Kerran mies yltyi raivoamaan bussissa.

– Kun hän huomasi minut, alkoi hirveä härdelli. Mies karjui, että aikoo tappaa minut ja huuteli kaikenlaista muutakin. Tein rikosilmoituksen, mutta asia ei edennyt siitä eteenpäin.

Toisen tutkintapyynnön Jerkov teki pariskunnasta, joka järjesti viha-kampanjan sosiaalisessa mediassa.

Mustamaalaajat haukkuivat Jerkovia psykopaatiksi, hulluksi ja rikolli-seksi. He väittivät, että Jerkov oli värvännyt naapurit vakoilemaan perhettä ja aikoi kidnapata heidän lapsensa.

– Julkisessa solvauskampanjassa sosiaalityöntekijä on heikoilla, kos-ka ei voi mitenkään puolustautua. Vaitiolovelvollisuuden vuoksi voim-me vain seurata vierestä, vaikka kuinka pahasti uhkailtaisiin, Jerkov toteaa.

Kun lumipallo kasvoi kasvamistaan, Jerkov pyysi poliisia tutkimaan tapauksen. Toinen huoltajista sai kunnianloukkaustuomion. Käräjäoi-keus määräsi herjaukset poistettaviksi sivustoilta.

Jerkovin mielestä sosiaalityöntekijän etiikkaan kuuluu arkijärkinen toleranssi ja aggressioiden taustojen ymmärrys, mutta mitä tahansa ei pidä sietää.


Väkivallasta vaietaan liian usein

n Lääkäreistä 42 prosenttia kokee väkivaltaa tai sillä uhkailua psykiatrisessa avohoidossa ja päihdehuollossa.

n Odottelu ja kiire lisäävät potilaiden aggressioita.

n Uusi sosiaalityöntekijä voi joutua henkilökunnan vaihtuvuu-teen turhautuneen asiakkaan vihan kohteeksi.

n Nuorisolaitoksissa puukolla uhkaaminen ja esineillä heittämi-nen on tavallista.

n Erityisoppilaiden integrointi tavallisiin luokkiin lisää opettajien riskiä joutua hallitsemattoman raivon uhriksi.

n Vain osa päällekarkauksista näkyy tilastoissa, sillä tapa-uksia ei haluta ilmoittaa esimerkiksi kiireen, vahingon vähäisyyden, maineen menetyksen tai prosessin hanka-luuden vuoksi.


Suomalaisessa työelämässä on EU-tasolla vertailtuna muita maita enemmän väkivallan uhkaa, häirintää ja syrjintää.

Jos suomalaisesta työelämästä halutaan tehdä yhteisten tavoitteiden mukaisesti Euroopan paras vuoteen 2020 mennes-sä, myös työpaikkaväkivaltaan on puu-tuttava nykyistä tehokkaammin.

Akava haluaa, että laissa säädet-täisiin nykyistä tarkemmin muun

Teksti: Tarja Arkio n Kuva: Lehtikuva

Työpaikkaväkivaltaan puututtava lainsäädännöllä

Terveydenhoitajan surma järkytti

Työpaikkaväkivalta on myös akavalainen ongelma, erityisesti sosiaali- ja terveysalalla sekä opetusalalla. Näillä aloilla työskentelee yli 160 000 akavalaista.

maan johtaneita tapauksia kuin kouluterveydenhoitajan surma Jokelan kouluampumisten yhteydessä.

Yhteiskunnassa on suuntaus tarjota hyvinvointipalveluja yhä enem-män asiakkaiden koteihin. Sen seurauksena työturvallisuuteen koh-distuvat riskit kasvavat ja ne on palvelujen tarjoajien, kuten kuntien ja kuntayhtymien, otettava vakavasti huomioon. Terveydenhoitajien työturvallisuuden lisäämiseksi on kehitettävä ennakoivia menetel-miä väkivaltariskien tunnistamiseksi ja estämiseksi.

Lappeenrannassa marraskuussa neuvolan kotikäynnillä olleen terveydenhoitajan surma on järkyttävä ääriesimerkki työssä ta-pahtuvasta väkivallasta. Terveydenhoitajaliitto ilmaisi heti tapah-tuneen jälkeen suuren huolensa hoitajien työturvallisuuteen kohdistuvista riskeistä.

Terveydenhoitajat toteuttavat kotikäynnit yleensä yksin. Tähän mennessä ne on voitu tehdä jokseenkin turvallisesti. Terveyden-hoitajaliiton tiedossa ei ole muita aiempia väkivaltaisia kuole-

muassa väkivaltatilanteisiin varautu-misesta, työntekijöiden perehdytyk-sestä ja tilanteiden jälkihoidosta sekä väkivaltatapausten kirjaamisesta. Nyt työturvallisuuslaki velvoittaa työnan-tajan laatimaan menettelytapaohjeen väkivaltatapausten varalle niissä töissä, joissa uhka on ilmeinen. Käytännössä lakia sovelletaan hyvin eri tavoin, mikä asettaa työntekijät keskenään eriarvoi-seen asemaan.

Onneksi on työnantajia, jotka ot-tavat väkivallan uhan tosissaan ja oh-jeistavat ja kouluttavat työntekijöitään. Valitettavasti on myös ohjeita, joissa asia kuitataan olkaa kohauttaen, kuten ”pyritään ottamaan väkivallan uhka ennalta huomioon”.

Pelkkä hyvien käytäntöjen levittä-minen ei riitä, työnantajavelvoitteita on lisättävä.

Akavalainen 5 | 2012 1�

KUVITUS: SAMULI S I IRAL A © 2012

Opetus- ja kulttuuriministe-riö valmistelee parhaillaan esitystä korkeasti koulutet-tujen erikoistumiskoulu-

tuksesta. Tavoitteena on selkeyttää eri-koistumiskoulutuksen rakennetta ja rahoitusta.

– Erikoistumiskoulutukset on tar-koitettu korkeasti koulutetuille, joilla on perusvalmiudet alaltaan ja yleensä useamman vuoden työkokemus. Eri-koistumiskoulutuksen tarkoituksena on syventää jonkin osa-alueen osaa-mista. Osa koulutuksista tarjonnee myös muodollisen pätevyyden hoi-taa jotain tiettyä tehtävää ja oikeuden käyttää tiettyä ammattinimikettä, ku-ten tälläkin hetkellä, kertoo Akavan asiantuntija Ida Mielityinen.

Mielityisen mukaan työikäisten määrän väheneminen, työn tuotta-

Suomeen tarvitaan lisää perustutkintojen jälkeistä koulutusta


Erikoistumiskoulutus kehittäisi työelämän ja korkeakoulujen yhteistyötä.

vuuden kasvupaineet ja globaali kil-pailu korkean osaamisen työpaikoista tarkoittaa, että sekä työntekijöiden että työnantajien on pidettävä huoli osaa-misen kehittämisestä.

– Akavalaiset työskentelevät asian-tuntijatehtävissä kymmenillä erikois-aloilla, joissa kehitysvauhti on huimaa. Työpaikan varmistaminen edellyttää oman osaamisen kehittämistä läpi työ-uran, Mielityinen muistuttaa.

Erikoistumiskoulutukselle vahva brändiMielityisen mukaan Suomessa on kan-sainvälisesti vertailtuna melko heikko perustutkinnon jälkeinen koulutustar-jonta. Erikoistumiskoulutuksilla voidaan hänen mielestään tiivistää korkeakoulu-jen ja työelämän välistä yhteistyötä.

– Olisi tärkeää, että erikoistumis-koulutus perustuisi korkeakoulujen omaan tutkimus- ja kehittämistoimin-taan. Tämä helpottaisi työelämän ja korkeakoulujen välistä vuoropuhelua.

Mielityisen mielestä koulutusten kehittämisen tulisi tapahtua tiiviissä yhteistyössä korkeakoulujen perustoi-minnan kanssa, jotta ne perustuisivat viimeisimpään tutkittuun tietoon alal-ta. Samalla on huolehdittava koulutuk-sen houkuttelevuudesta.

– Erikoistumiskoulutuksille on luo-tava vahva brändi, joka tunnistetaan työelämässä ja josta koetaan olevan niin paljon hyötyä, että sekä työanta-jat että opiskelijat ovat valmiita mak-samaan siitä.


– Etsimme mukaan korkeasti koulutet-tuja naisia, jotka pystyvät sitoutumaan säännöllisiin tapaamisiin kerran kuu-kaudessa noin vuoden ajan. Aiempaa kokemusta mentoroinnista ei edellyte-tä; me perehdytämme, kertoo suunnit-telija Inka Saarela Väestöliitosta.

Womento-ohjelmaan hyväksytyt aktorit eli valmennettavat ovat asu-neet Suomessa jo jonkin aikaa ja he puhuvat suomea. Kielitaito kohenee samalla, kun naiset saavat mentoreil-ta yksilöllistä perehdytystä työelämän käytäntöihin.

– Mukana olleet mentorit ovat pi-täneet yhteistä työskentelyä antoisana ja innostavana, Saarela kannustaa.

Mentoroinnista hyötyvät molemmatNokia Siemens Networksin Global Se-rivces -yksikön henkilöstöjohtaja Riit-

Teksti: Paula Launonen n Kuva: Johanna Kannasmaa

Nainen, ryhdy maahanmuuttajan mentoriksi

Väestöliitto tarttui ajankohtaiseen haas-teeseen ja käynnisti korkeasti koulutetuille maahanmuuttaja- naisille mentorointi-ohjelman. Jonossa on monta valmennettavaa odottamassa mentoria.

ta Silvennoinen on työuransa aikana toiminut mentorointiohjelman orga-nisoijana ja ollut itsekin sekä aktori-na että mentorina. Tänä syksynä hän ryhtyi Womento-mentoriksi Sonia Pé-rez Alemánille, joka muutti Kanari-ansaarilta vuosi sitten Suomeen. Pérez Alemán on projektipäällikkönä ja yrit-täjänä työskennellyt tietojenkäsittelyn maisteri.

Silvennoinen kiteyttää perusidean:– Mentori on opastaja, joka tarjo-

aa suuntaviivoja ja virikkeitä. Aktori määrittelee tiedontarpeensa ja esittää kysymyksiä. Mentori auttaa löytämään ratkaisuja, mutta ei tee asioita aktorin puolesta.

Silvennoisen mielestä mentorointi on tehokas ja luonteva kehittämisme-netelmä, jossa osapuolet oppivat toi-siltaan. Hän kertoo saaneensa Pérez Alemánilta tuoreita näkökulmia työ-elämään ja omiin asenteisiinsa.

Kielestä juuret– Olen tähän asti ajatellut, ettei suo-mea tarvitse välttämättä osata, jos tekee töitä kansainvälisessä työyhteisössä, Sil-vennoinen sanoo.

Pérez Alemán haluaa kuitenkin katsoa pidemmälle kuin lähimpään mahdolliseen työpaikkaan.

Mentori auttaa löytämään ratkaisuja, mutta ei tee asioita

aktorin puolesta.


Nainen, ryhdy maahanmuuttajan mentoriksi

– Vaikka saisin nyt työpaikan kansainvälisestä it-alan yrityksestä, jossa käyttäisin vain englantia, jat-kaisin suomen opiskelua. Olen tullut Suomeen pysyvästi mieheni ja lasteni kanssa. Kieltä on osattava, mikäli ai-koo kunnolla juurtua osaksi paikallista yhteisöä, Pérez Alemán painottaa.

Silvennoinen ja Pérez Alemán ta-paavat kerran kuukaudessa. Treffien välillä yhteyttä pidetään sähköpostitse. He käsittelevät keskusteluissa ennalta sovittuja teemoja, kuten rekrytointi-haastatteluun valmistautumista.

– Jotta prosessi säilyisi tavoit-teellisena, keskusteluilla on oltava raamit. Liian juhlallisesti agendaa ei kuitenkaan pidä noudattaa, jotta tilaa jää myös vapaalle assosioinnille ja uusille ideoille, Silvennoinen huo-mauttaa.

Silvennoinen ja Pérez Alemán pu-huvat jokaisen tapaamisen päätteeksi

puoli tuntia espanjaa, joka on aktorin äidinkieli.

– Tämä on mainio tilaisuus elvyt-tää aikanaan oppimaani katuespanjaa, Silvennoinen naurahtaa.

Suhde jatkuuViestintäalan yrittäjä Sari Selkälä ja Alycja* ystävystyivät vuoden mittaisen Womento-mentoroinnin aikana. Luot-tamus syntyi jo ensimmäisellä tapaami-sella, eikä keskusteluissa arasteltu kipei-täkään asioita.

Alycja on Krakovan taideakatemi-asta valmistunut graafinen suunnitte-lija ja hän on tarvinnut Selkälän tukea työmarkkinoiden tutkimiseen. Mo-lempien mielestä suomalaisyrityksissä voitaisiin hieman höllätä kielitaitovaa-timuksia.

– Tuntuu omituiselta, etteivät hyvä suullinen ja välttävä kirjallinen kielitai-to riitä mainosalan graafikolle. Eihän hän työssään tarvitse muodollisesti oikeaa kirjallista ilmaisua, vaan visu-aalista osaamista. Alycjalle on sanottu, että jäit kakkoseksi vain siksi, että tar-jolla oli ammatillisesti yhtä hyvä suo-malainen, Selkälä kertoo.

Ainutlaatuista kannustustaAlycja kiittää mentoriaan neuvoista ja kannustuksesta, joita ei olisi voinut saada mistään muualta.

– Kun olen tehnyt freelancetöitä, Sari on auttanut hinnoittelussa. Hän on myös ollut korvaamaton apu, kun olen täyttänyt erilaisia viranomaiskaa-vakkeita, esimerkiksi henkilötunnusta hakiessani, Alycja kertoo.

Selkälä ihmettelee ylimielisyyttä, jolla suomalainen työelämä suhtautuu tänne muuttaneisiin korkeasti koulu-tettuihin ihmisiin.

– Korkeasti koulutettu maahan-muuttaja voisi työpaikallaan toimia kollegoidensa kansainvälistämismen-torina, hän ehdottaa.

Maahanmuuttajat tarvitsevat tietoa edunvalvonnastaAkavan työvoimapoliittinen asiamies Heikki Taulu tervehtii ilolla Väestölii-ton Womento-hanketta ja kannustaa

Womento-hanke tarjoaa tukea, pelisääntöjä ja yhteyksiä

n Väestöliiton Womento-hankkeessa luo-daan yhteyksiä maahan muuttaneiden ammattilaisten ja saman alan suoma-laisten naisten välille.

n Vapaaehtoiset mentorit tukevat Suo-meen muuttaneiden naisten kotoutu-mista, kielitaitoa ja työllistymistä.

n Keskusteluissa hahmotetaan aktorin tavoitteita ja mentori tukee aktoria näi-den tavoitteiden saavuttamisessa.

n Mentori voi tukea aktoria koulutus-, harjoittelu- tai työpaikan etsimisessä omien verkostojensa avulla ja auttaa esimerkiksi ansioluettelon ja hakemuk-sen laatimisessa.

n Aktori ja mentori voivat keskustella myös suomalaisesta kulttuurista ja työelämän tavoista. Aktori voi kertoa oman maansa elämästä. Näin molem-mat oppivat uutta.

n Mentori-aktori-pareille järjestetään ly-hyt valmennuskoulutus.

n Valtakunnalliseen hankkeeseen etsi-tään jatkuvasti mentoreita eri ammatti-aloilta.

Lisätietoja: www.vaestoliitto.fi

Mentorointipari Riitta Silvennoinen (vas.) ja Sonia Pérez Alemán ovat saaneet yhteisistä tapaamisista paljon iloa ja hyötyä.

akavalaisia naisia mentoreiksi. Taulun mukaan viralliset kotouttamisvalmen-nukset ovat lähtöviiva, jolta maahan-muuttajia pitäisi opastaa eteenpäin.

– Kansalaisjärjestöjä ja vapaaeh-toisia tarvitaan perehdyttäjiksi. Maa-hanmuuttajille on kerrottava heidän oikeuksistaan ja esimerkiksi ammat-tiliittojen toiminnasta. Työelämän pe-lisäännöt vaihtelevat maittain ja kult-tuureittain. Tänne muualta muuttanut ei voi automaattisesti tietää, mikä edunvalvontajärjestöjen asema on suo-malaisessa työelämässä.

Taulu toteaa, että maahanmuutta-jien järjestäytymisaste on todella mata-la ja työttömyys kolminkertainen kan-taväestöön verrattuna.

– Suomalainen työelämä tarvitsee maahanmuuttajia tulevaisuudessa yhä enemmän. On koko yhteiskunnan etu, että huolehdimme heidän kotouttami-sestaan mahdollisimman hyvin.

*Alycja ei halunnut esiintyä jutussa omalla nimellään.


Teksti: Birgitta Suorsa, UP-uutispalvelu n Kuva: Lehtikuva

Yrittäminen on haastavaa, mutta antoisaa

Epävarmuuden sietokyky ja pitkäjänteisyys ovat ominaisuuksia, joita tarvitaan yrittäjäksi ryhtyvältä. Sen lisäksi oma osaaminen pitää hinnoitella oikein, neuvovat akavalaiset yrittäjät.

M yynnin ja markkinoin-nin am-mattilaisten SMKJ:n jäsen, ra-kennusinsinööri Jukka Kokkonen on ollut yrittäjä koko työikänsä.

Pari kertaa hän oli pestautumassa palkansaajak-si, mutta tuli kuitenkin toisiin aatoksiin. Vapaus valita työajat painoi vaa’assa.

– Kello ei ohjaa, vaan työ ohjaa, Kokkonen toteaa.

Hän on yrittäjäperheen lapsi, jonka syliin perheyritys kaatui kesken opintojen. Muut suunnitelmat saivat jäädä. Nykyisin Kokko-nen toimii ammatinharjoittajana oman osake-yhtiönsä Rakennusliike Raksakulman turvin.

– On minulla välillä ollut työntekijöitä. Nyt olen vastuussa vain itsestäni ja voin pitää lomani, kuten haluan.

Yli puolet Kokkosen ansioista tulee taloedus-tuksesta, loput rakennusinsinöörin työstä. Kaik-

ki kolme meneillään olevaa rakennusprojektia päättyvät ennen vuodenvaihdetta.

– Sitten ei ole tiedossa mitään, mutta pitää luot-taa, että jotain tulee. Yrittäjyydessä pitää oppia sietä-

mään epävarmuutta.

Hiljaisempiin aikoihin varauduttavaKokkonen on kerännyt hyvinä vuosina puskuria hiljaisem-

pia aikoja varten. Liki 40 vuotta yrittäjänä toiminut Kokko-nen muistaa 1990-luvun laman, jolloin tarjolla ei ollut min-

käänlaisia toimeksiantoja.– Siitä opin, että pitää laittaa sivuun aina jonkin verran. Pitkä-

jänteinen suunnittelu on hyvä ominaisuus yrittämisessä.Kun rakennusinsinöörille ei ole tarjolla suunnittelua, valvontaa, ra-

kennuttamista tai projektin johtamista, Kokkonen edustaa Teri-Talot -talotehdasta. Talomyyntiin jää aikaa myös projektien välissä. Kilpailu asiakkaista on kovaa, sillä talotehtaita on paljon. Kokkonen kertookin ver-tailleensa ennen sopimuksen tekoa perinpohjaisesti eri firmoja.

Akavalainen 5 | 2012 1�

– Katsoin, että tuotteiden laatu on riittävän korkea, markkinanimi tun-nettu ja ehdot asialliset. Kokonaisuus ratkaisi, hän toteaa.

– Talon ohella myyn asiakkaalle myös muuta osaamistani, esimerkiksi suunnittelua ja projektin käynnistä-mistä. Tämä ei ole tylsää työtä, jos-kaan ei helppoakaan.

Muiden töiden hinnoittelusta Kok-konen sanoo, että välillä ansiot jäävät palkkatyösuhdetta pienemmäksi, toisi-naan ne nousevat selvästi yli.

– Teen välillä niin spesiaalihom-mia, että kilpailu on vähäistä. Keski-määrin pysyn hyvin palkatun raken-nusinsinöörin tasolla.

Yksin yrittämisessä riskinä on sai-rastuminen. Kokkonen suhtautuu tä-hän rauhallisesti.

– Minulla on hyvä verkosto. Meitä on 2-3 miestä, jotka tuuraamme tar-vittaessa toisiamme esimerkiksi lomil-la.

Liitolta tukea yrittäjyyden alkuunLääkäriliiton hallituksen ja edunval-vontajaoksen jäsen, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Marjut Lau-rikka-Routti suosittaa yrittäjiksi aiko-ville lääkäreille liiton tarjoamaa yrit-täjäkoulutusta. Myös Lääkäriliiton ammatinharjoittajan oppaaseen kan-nattaa tutustua.

– Meillä on koulutusta amma-tinharjoittamisen aloittamiseksi ja osakeyhtiön perustamiseksi. Lisäksi joillakin erikoisaloilla on omia koulu-tustilaisuuksiaan. Liitto tarjoaa jäse-nilleen myös juristin palveluja.

Aloittavan yrittäjän kannattaa Lau-rikka-Routin mukaan muistaa, että asiakaskunta kasvaa vähitellen. Isolla lääkäriasemalla potilaita tulee ajanva-rausjärjestelmän kautta helpommin, mutta varminta on aloittaa yrittäjyys muun lääkäritoimen ohella.

– Tavallisinta on, että julkisen sek-torin päivätyön lisäksi pidetään iltaisin omaa vastaanottoa. Kun aloittaa yksi-tyislääkärinä toimimisen, potilasmää-rät voivat jäädä alkuun pieniksi ja an-siot sen mukaisiksi.

– Yrittäminen ei ole koskaan help-poa. Potilaskunta joudutaan ansaitse-maan.

Laurikka-Routti suosittaa, että yrittäjäksi siirrytään vähitellen.

– On hyvä omata työkokemusta, sillä yksityislääkärillä ei ole tukiver-kostoa tai kouluttajia, kuten julkisissa sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Lää-käriyrittäjä vastaa itse potilaastaan. Tämä pitää osata hoitaa hyvin.

muut pakolliset kulut. Lisäksi pitää muistaa, että työaikaa on keskimäärin 42 viikkoa vuodessa lomat ja koulu-tukset huomioiden.

Työn hinta vaihtelee myös lääkä-reittäin.

– Ala täytyy tuntea. Meillä on sel-viä hintaeroja keskenämme, jokainen päättää hintansa, Laurikka-Routti to-teaa.

Omat verkostot käyttöönKulttuurialan yrittäjä Merja Isotalo ke-hottaa aloittavaa yrittäjää käyttämään hyväksi olemassa olevia verkostoja. Iso-talo on Taide- ja kulttuurialan ammatti-järjestön TAKUn jäsen ja toimii Akavan Erityisalojen ammatinharjoittajien yrit-täjien toimikunnan puheenjohtajana.

– Perustin yritykseni 13 vuotta sit-ten, ja ensimmäisiä asiakkaitani olivat aiemmat työnantajani.

Isotalo on aktiivinen erilaisissa yh-distyksissä, ja töitä poikii myös sitä kautta.

– Omat verkostot kannattaa pi-tää kunnossa ja käydä ne läpi. Aluksi kannattaa markkinoinnin sijaan pitää markkinointi mielessä, eli kun tilai-suus tulee kohdalle, ei saa arkailla tuo-da osaamistaan sopivalla tavalla esille.

Yrittäjän pitää Isotalon mukaan olla valmis kehittämään omaa osaa-mistaan ja laajentamaan sitä. Tieto- ja taidekirjojen lisäksi Isotalo on laatinut selvityksiä, vetänyt EU-hankkeita ja ollut mukana muun muassa maaseu-tumatkailun kehittämisessä.

Turhia murheita ei yrittäjän kan-nata hänen mukaansa ottaa. Hyvä kir-janpitäjä säästää aikaa ja vaivaa. Kol-legoilta voi kysyä, mikä toimisto osaa hyvin omaa alaa.

– Aikansa voi käyttää omaan osaa-miseensa. Jos kirjanpidon tai mainos-tamisen hoitaa huonosti, se valitetta-vasti näkyy koko yritystoiminnassa.

Isotalo toimii toiminimellä. Hänen mukaansa se on hallinnoltaan kevyt ja muistuttaa eniten palkkatyösuhdetta.

– Osa asiakkaista haluaa edelleen, että työskentelen heille työsuhteessa verokortilla. Sen voi helposti yhdistää ammatinharjoittamiseen.

”Kello ei ohjaa, vaan työ ohjaa.”

Hinnoittelu pitää osataAlkavan yrittäjän pitää päättää toimia-ko ammatinharjoittajana, perustaako osakeyhtiön vai mennäkö osakkaaksi yhtiöön. Laurikka-Routti huomauttaa, että hallinnon määrä vaihtelee eri yri-tysmuodoissa. Hallinnon voi aina tie-tenkin ulkoistaa.

– Yrittäjäriskin voi jakaa työsken-telemällä useammalla eri lääkäriase-malla.

Laurikka-Routti on toiminut pää-toimisena yrittäjänä 17 vuotta. Hän tietää, että paras mainos ovat tyyty-väiset asiakkaat, sillä viidakkorumpu toimii hyvin. Nykyisin myös oman osaamisen mainostaminen esimerkiksi lääkäriaseman sivuilla on mahdollista. Yksityislääkäri voi mainostaa itseään myös Lääkäriliiton Etsi lääkäri -palve-lussa.

Toimipa lääkäriyrittäjä omalla vas-taanotollaan tai lääkäriasemalla, työ pitää osata hinnoitella oikein. Laurik-ka-Routti muistuttaa, että asiakashin-noista vain osa jää lääkärille.

– Vastaanottomaksuun pitää sisäl-lyttää vastaanoton kulut, esimerkiksi lääkäriasemalle maksettavat vuokrat, eläkevakuutusmaksut, muut vakuu-tukset, työvälineet, koulutuskurssit ja


Kokenut ja laajasti ver-kostoitunut Timo Rope on tehnyt moni-puolisesti töitä yrittä-

jänä: koulutusta, konsultointia ja yritysvalmennusta kahdessa omassa yrityksessä. Hän on kir-joittanut reilun kolmekymmentä myynnin ja markkinoinnin tieto-kirjaa joko yksin tai yhteistyössä muiden kanssa. Rope on lisäksi edistänyt yrittäjien asemaa jär-jestötoiminnassa. Hän on toista kertaa Helsingin ekonomiyhdis-tyksen hallituksessa, koska se on hänen mielestään rikastuttavaa puuhaa.

Tämä tuli ihan puskistaVaikka takana on pitkä taival monipuolisia töitä yrittäjänä ja aktiivista toimintaa akavalaises-sa järjestökentässä, Rope yllättyi tunnustuksesta.

– Tekipä työtään yrittäjänä tai palkansaajana, sitä toivoo, että saa jotain merkityksellistä aikaan. Tuntuu hienolta, että oma työ on jättänyt jonkin jäl-jen. Jotain on varmaan tullut tehtyä oikein. Palkinto merkitsee tunnustusta ekonomiyhteisölle-kin, hän iloitsee.

Harmikseen Rope ei kuiten-kaan saanut järjesteltyä aikatau-luaan uudelleen niin, että olisi voinut käydä pokkaamassa vas-taan palkinnon Akavan liittoko-kouksen yhteydessä.

– Tämmöistä se yrittäjän elä-mä on. Harmittaa, mutta pidän kiinni siitä, mitä on sovittu. Ja voihan olla parempi kaikille, että

Teksti: Ritva Siikamäki n Kuva: Ritva Siikamäki

Työn merkityksestä voimaa ja iloa

Vuoden 2012 Akavan yrittäjäpalkinnon saaja on kauppatieteiden maisteri, ekonomi Timo Rope. Hän on eteenpäin katsova, aktiivinen, innostava ja yrittäjähenkinen, todetaan perusteluissa.

vaimoni hakee tunnustuksen. Halusin kuitenkin olla mukana tilaisuudessa videotervehdyksel-lä.

Pitkä ura viisasteluaEnnen yrittäjäksi siirtymistään Rope teki rehellisiä töitä – niitä-kin konsultoinnissa, jota hän ni-mittää viisasteluliiketoiminnaksi.

– Tuli mieleen, että miksei tätä voisi tehdä omissa nimis-säänkin. Aloitin vuoden 1984 alussa oman yritykseni. Silloin ei tietenkään ollut tietoa, mitä kaikkea edessä on, mutten lähte-nyt tyhjän päälle. Jonkinlainen elintaso järjestyi, tosin kaukana ruhtinaallisesta. Vaikka olen no-pea käänteissäni, en ole mikään uhkapeluri, hän kuvailee.

Rope on tyytyväinen ratkai-suunsa.

– Yrittäjyys sopii minulle, vaikka se ei alkuun ollut mikään maailman tärkein asia. Nyt en vaihtaisi enää palkkatyöhön. Teen työtä, josta pidän ja jossa saan käyttää osaamistani. Ra-kenteet ja ripustus eivät ratkaise, vaan se, että saa tehdä merkityk-sellistä työtä.

Yrittäjyysosaamista voi kehittääYrittäjätaidot on Ropen mielestä oma osaamisen laji.

– Loistava alansa asiantunti-ja voi olla yrittäjänä ulkona kuin Mustin koppi. Jos on huonot yrittäjävalmiudet, ei voi menes-tyä. Mitä syvällisempää erikois-

Yrittäjäpalkinto jaettiin nyt toista kertaa

Akavan yrittäjäpalkinto jaettiin tänä vuonna toista kertaa. Palkinnolla halutaan nostaa esiin yrittäjyyttä sekä muistuttaa, että Akava toimii korkeasti koulutettujen yrittäjien ja ammatinharjoittajien edunvalvontajärjestö-nä. Akavan liitoissa on noin 24 000 yrittäjä-nä ja ammatinharjoittajana toimivaa jäsentä.

– Myyn itseäni asiakkaille päivän paketteina, Timo Rope naurahtaa.

1�

Kolumniosaamista tuotteeseen tai palveluun kuuluu, sitä vaikeampaa on usein hy-väksyä, että asiakas tekee hankinta-päätökset emootion pohjalta, hän ku-vailee.

– Yrityksen vakiinnuttaminen vie keskimäärin kolmisen vuotta. Jos ra-hoitus ja muut perusedellytykset eivät ole kunnossa, yritys tuskin lähtee len-toon siinä ajassa. Jos yrittäjäksi joutuu pakosta, lähtökohta on huono. Yrittä-jyys vaatii halua ja intoa toimia yrit-täjänä.

Kirjoittaminen on Ropelle tärkeä keino kehittää omaa osaamista.

– Jos osaamistaan ei kehitä, voi lait-taa lapun luukulle. Kirjoittaminen on minun tapani työstää asioita, opetella ja kehittyä. Uusi teos on juuri tullut painosta. Seuraavaa kirjaa varten on jo ajatuksia, mutten vie niitä pidemmälle ennen kuin olemassa on kustannusso-pimus.

Neljäkymmentätuhatta yksinyrittäjää

elää köyhyysrajan alapuolella. Siinä

on vapaus ja luksus kaukana.

Yrittäjälle samat ehdot kuin muilleRopen mukaan yrittäjyyden yksi hyvä puoli on, että pärjääminen on enem-män omissa käsissä kuin toisen palkka-listoilla työskennellessä.

– Nykyisin palkansaajan asemaa leimaa epävarmuus. Oma työpanos ja osaaminen eivät välttämättä merkitse mitään, kun leikkuri iskee. Mutta kyllä yrittäjänä saa painaa duunia lujaa, kun kaikesta vastaa itse. Ihannoiva puhe yrittäjän vapaudesta on aikamoista li-turgista potaskaa. Noin neljäkymmen-tätuhatta yksinyrittäjää elää Suomessa köyhyysrajan alapuolella. Siinä on va-paus ja luksus tosi kaukana.

Rope vihaa ruikuttamista, joten ihan ruikuttamatta hän toteaa, että yrittäjän asemaa pitää parantaa. Moni unohtaa, että on eri asia tienata euro yrittäjänä kuin palkansaajana. Etujär-jestöjen on tehtävä lujasti töitä yrittä-jän aseman kohentamiseksi. Rope kui-tenkin toivoo, että yrittäjä on jonain päivänä tasavertainen palkansaajan kanssa.

Risto Tanskanen

Vanhassa vitsissä pessimisti toteaa menevän niin huonosti, ettei enää huonom-min voi mennä, johon optimisti vastaa luonteensa mukaisesti: kylläpäs voi. Jut-tu tulee mieleen, kun seuraan työkseni työelämän muuttumista. Ennen puhut-tiin hallitusta muutoksesta, nyt elinkeinoelämän rakennemuutoksesta.

Suomesta siirtyy muille maille – tai loppuu – keskimäärin 400 työpaikkaa päiväs-sä. Toistaiseksi uusia työpaikkoja syntyy päivittäin melkein saman verran, muttei enää rahasampoomme vientiteollisuuteen. Uusi ministeri sanoi, että suomalai-silta puuttuu kriisitietoisuus, ja siltähän tämä meno on näyttänyt.

Apu ei tule pessimistiltä. Tosiasiat on todettava: emme pysty kilpailemaan yksinkertaisilla tuotteilla tai palveluilla puolalaisten kanssa, emmekä pärjää Viron 1,5 euron vähimmäistuntipalkalle. On otettava vahvuutemme käyttöön. Meillä on maailman parhaat osaamisresurssit. Työvoimamme koulutus on huippua. Pi-dämme Euroopan ykköstilaa työpaikkaoppimisessa.

Uusia Nokioita ei ole tulossa, mutta onneksi meillä on nokialaisia. Positiiviset ilmiöt liittyvät useissa tapauksissa entisten nokialaisten insinöörien, maisterei-den, ekonomien ja muiden kehittäjien perustamiin uusyrityksiin. Ohjelmistot ja niihin liittyvät palvelut työllistävät lisääntyvässä määrin, nyt jo yli 60 000 henki-löä.

Insinöörien ja biologien taidot ovat puntarissa bioteknologian kehittämishank-keissa, joissa osaamisemme on huippuluokkaa. Toivottavasti alan innovaatiot saadaan pidettyä Suomessa, etteivät ne liu’u liian halvalla Amerikan mantereel-le. Lisäksi mahdollisuutemme ovat valtavat ympäristöteknologian ja bioenergian alueilla, joissa voidaan puhua kokonaisesta kasvun klusterista.

Viisautta on kehittää työpaikkojen tuottavuutta ja löytää tehokkaampia tapoja luoda innovaatioita, joita ei heti kopioida ulkomaille.

Positiiviseen pakettiin kuuluu ehdottomasti myös yhteiskunnan korsi keossa. Työelämän strategia on kansallinen yhteishanke, jonka tavoitteena on kehittää Suomeen Euroopan paras työelämä vuoteen 2020 mennessä. Strategia on suu-ri mahdollisuus, jonka suunnittelussa työmarkkinakeskusjärjestöillä on ollut ja on tulevaisuudessakin merkittävä rooli. Tekesille on sen puitteissa annettu säkil-linen rahaa työpaikkojen innovaatiotoiminnan kehittämishankkeita varten.

Optimismi perustuu koulutustaustamme, tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoi-minnan sekä työelämän kehittämisstrategian yhdistämiseen. Lisänä on suo-malainen erityisyys: tiukan paikan tullen työnantajien ja palkansaajien edustajat ovat aina lyöneet kättä päälle ja laittaneet paikat kuntoon.

Kirjoittaja toimii Työturvallisuuskeskuksen asiantuntijana, vastuualueenaan tuottavuusasiat.

Työelämän pessimistit ja optimistit

Sam

i Ku

lju


Akavalainen 5 | 2012�0

Etiikka on pohdittua eli reflek-toitua näkemystä oikeasta ja väärästä. Arvot, etiikka ja eet-tisyys ovat välttämätön osa in-

himillistä elämää ja työtä. Työtehtävissä pohditaan vaihtoeh-

toja, työyhteisössä punnitaan alaistai-toja, lojaalisuutta, esimiestaitoja sekä yhteisöllisyyttä. Oikein toimimista saatetaan pitää itsestäänselvyytenä ja

Teksti: Minna Rauas n Kuvitus: Juha Saari

Ammattietiikkaa on harjoiteltava Eettinen pohdinta auttaa ymmärtämään omaa ja muiden toimintaa. Se lisää työpaikan avoimuutta ja luottamusta.

kyseenalaistamista vältellään. Totutut tavat ja traditiot ohjaavat helposti työ-päivän arkea. Oikean ja väärän erotta-minen on ensimmäinen askel eettisessä tarkastelussa.

Onpa kyse työntekijöistä tai yri-tyksen toiminnasta, sen tulisi perus-tua eettisesti kestäville periaatteille. Oikean ja väärän määrittäminen ei ole helppoa. Ammattietiikka tarkoit-

taa sitä, että työhön liittyvien eettisten kysymysten ratkaisu perustuu pohdit-tuun näkemykseen oikeasta ja vääräs-tä.

Ammattietiikka rakentuu monestaArvot ja arvostukset ohjaavat toimin-taamme ja käyttäytymistämme. Näke-

Akavalainen 5 | 2012 �1

myksemme oikeasta ja väärästä rakentuu koko elämämme ajan. Yleismaailmal-liset standarnit, kuten ihmisoikeudet sekä lait, ohjeistukset, tavat ja normit ohjaavat eettistä näkemystämme, mut-ta siihen vaikuttavat myös kasvatus, elä-mänkokemus ja koulutus.

Ammattilainen ei voi toimia työ-elämässä pelkkänä yksilönä. Yhteisö ja organisaatio, jossa hän toimii, vaikut-

tavat hänen arvoihinsa, hyveisiinsä ja vastuuseensa.

Ammattietiikassa voidaan erottaa kaksi tasoa: henkilö-

kohtainen ammattieettinen toimintatapa ja ammatti-

kunnan yhteiset normit. Ammattiliitot ovat jul-

kaisseet omille aloil-leen ammattieettisiä ohjeistuksia. Ne il-maisevat ammatin edellyttämää asen-netta, vastuuta ja suhtautumista-paa työhön. Niitä käsitellään usein

alalle opiskeltaessa, mutta ohjeistusten tarkoitus ja hyö-

dyntäminen avautu-vat useimmiten vasta

työvuosien kertyessä. Oman alan ohjeistus tu-

kee työn eettistä puolta, mutta se ei ratkaise ongelmia, eikä vapauta poh-dinnalta. Ammattietiikka edellyttää harkintaa ja päätöksenteon vaikeuksien havaitsemista. Ammattilaisen on uskal-tauduttava vuoropuheluun erilaisten näkökulmien kanssa.

Eettistä herkkyyttä voi harjoitellaEettisellä herkkyydellä tarkoitetaan ky-kyä tunnistaa eettinen jännite tai ky-symys. Se on kykyä nähdä asioiden ja tekojen eettinen ulottuvuus. Siihen liittyy taito tunnistaa tilanteessa olevi-en henkilöiden erityispiirteet, tarpeet, oikeudet ja velvollisuudet – sekä omat tunteet, asenteet ja ennakkoluulot. Eet-tinen herkkyys on tilannesidonnaista ja persoonakohtaista. Esimerkiksi velvol-lisuudentuntoa ei voi tuoda ulkoapäin, vaan se nousee ihmisen sisältä. Uinuvaa velvollisuudentuntoa voidaan kuitenkin herätellä.

Eettistä herkkyyttä voi kohdentaa toimintoihin, käyttäytymiseen ja jopa ajatteluun. Varastaminen lienee kaikki-en mielestä väärin. Esimerkiksi työpai-kalta on väärin viedä tavaraa kotiin. Li-

Etiikan näkökulmia pieniin ja isoihin asioihin

Työpaikan kahvihuoneesta löytyy 10 euron seteli. On löytäjästä kiinni, miten rahan käy. Joku laittaa rahan kahvikas-saan, toinen noudattaa ”löytäjä saa pitää” -sääntöä ja kolmas laittaa hyvän kiertä-mään ja pudottaa rahan pelastusarmeijan pataan.

Toimintojen taustoja voidaan tarkastella etiikan eri näkökulmista. Niiden tunte-minen ei ole edellytys eettiselle pohdin-nalle, mutta taustojen avaaminen auttaa ymmärtämään omaa toimintaa ja eettisen pohdinnan jäsentymistä.

n Hyve-etiikka kuvaa ihmisiä, joille hy-veet ovat tärkeä eettiseen toimintaan motivoiva tekijä. Hän pyrkii kaikilla tie-doillaan ja valinnoillaan toteuttamaan hyvää. Hyveellisessä toiminnassa korostuvat tietäminen, harkinta, järke-vyys ja tahto.

n Velvollisuusetiikassa oikein tekemisen velvollisuus motivoi ihmisiä. Teon eetti-nen arviointi ei perustu teon seurauk-seen vaan tekoon itseensä. Velvolli-suusetiikka perustuu yleispäteviin tai hyväksi havaittuihin normeihin, jolloin ihminen toimii velvollisuuksien ja sopi-muksien mukaan.

n Hyötyetiikan mukaan koko yhteisön hyöty on yksilön hyötyä tärkeämpää. Näin ollen yksilöllistä hyötyä pitää ra-joittaa yleisen hyödyn nimissä, jos ne ovat vastakkain. Hyötyetiikan mukaan ihmisen pitää toimia tavalla, joka mak-simoi yleisen hyödyn.

Usein oma toiminta on perusteltavissa nopeasti. Jos pysähtyy hetkeksi mietti-mään, perusteluja tulee yleensä mieleen lisää ja samalla voi keksiä vaihtoehtoisia-kin toimintatapoja.

Löydät kahvihuoneen lattialta kympin se-telin, mitä teet?

Uinuvaa velvollisuudentuntoa

voidaan herätellä.

säksi voidaan ajatella, että työpaikalta voi “varastaa” aikaa, hyvää ilmapiiriä, työhyvinvointia ja työssä viihtymistä. Niitä ei voi omia itselleen, mutta nii-hin voidaan omalla toiminnalla vai-kuttaa.

Eettisen herkkyyden taito kehittyy ja syventyy. Epäkohtien huomaaminen voi olla aluksi helpointa, mutta hyvien ja oikeiden toimintojen havainnointi on myös tärkeää. Tavoitteena tulisi olla jatkuva eettisen tarkastelu. Eettisesti perustellut ratkaisut luovat oikeam-min ja reilummin toimivia työtapoja ja -yhteisöjä.

Olenko minä aina oikeassa?Eettistä pohdintaa pitää harjoitella. Se onnistuu helpoiten omasta arjesta nou-sevalla esimerkillä. Aluksi tulisi pohtia ainoastaan onko teko oikein, eikä esi-merkiksi omaa toimintaa vastaavassa ti-lanteessa. Oma toiminta ei välttämättä ole oikein, vaikka emme itse sitä vää-räksi mieltäisikään. Ihmisellä on luon-tainen tarve pitää omaa toimintaa oi-keutettuna.

Eettinen pohdinta on hyvä aloittaa yksittäisen, asiayhteydestä irrotetun teon arvioinnista. Kun teon perim-mäinen luonne on selvillä, voidaan tarkastella tekoon vaikuttavia tekijöi-tä ja pohtia, miten ne mahdollisesti muuttavat teon vääräksi tai oikeute-tuksi.

Eettisiä näkökulmia tulisi käsitellä työpaikoilla yhteisesti. Ratkaisuja voi-daan etsiä esimerkkien avulla. Esimer-kiksi koulutuspäivässä voidaan peilata oman alan ohjeistusta työn haasteisiin. Olennaista on tuoda eettinen tarkas-telu lähelle käytännön työtä ja osaksi arkea. Eettinen pohtiminen lisää työ-paikan avoimuutta ja yhteisöllisyyttä sekä lisää toimintojen läpinäkyvyyttä. Lisäksi se parantaa työn laatua ja edis-tää työssä jaksamista.

Akavalainen 5 | 2012��

Historiantutkija Ilkka Levä löytää Toimihenkilöarkiston kätköistä jotakin mielenkiin-toista – Akavan työvaliokun-

nan kokouspöytäkirjoja vuodelta 1956! Levän kiinnostusta pöytäkirjoihin voisi pitää hieman omituisena, jos ei tietäisi, mikä hänen motiivinsa on.

Levä ja sosiologi Anu-Hanna Ant-tila tutkivat nimittäin suomalaisen toimihenkilöliikkeen historiaa. TJS Opintokeskuksen tutkimushankkeen tavoitteena on selvittää, miten ja miksi toimihenkilöiden ammattijärjestötoi-minta on syntynyt, millaiseksi se on muodostunut ja miten se on vaikutta-nut yhteiskuntaan.

Kyseessä on monivuotinen tieteel-linen tutkimus, joka ei keskity yhteen liittoon tai yhden keskusjärjestön liit-toihin, vaan tarkastelee toimihenkilö-kenttää kokonaisuutena.

– Suomalaista toimihenkilöliiket-tä ei ole aiemmin tutkittu näin katta-vasti ja monitieteisesti kuin mitä me nyt teemme. Historiallinen tarkastelu

Teksti ja kuva n Jaana Parkkola

Toimihenkilöliikkeen historia yksiin kansiin

Ainutlaatuisessa tutkimushankkeessa kerätään tietoa myös arkikokemuksista.

tieteen keinoin aut-taa liittoja ymmärtä-mään menneisyyttä ja nykyisyyttä sekä hahmottamaan tule-vaa, sanoo hankkeen vastuullisena tutkija-na työskentelevä Ant-tila.

Anttila ja Levä aloittivat työnsä muu-tama kuukausi sitten. Tutkijoiden ensim-mäisenä etappina on kirjoittaa tieteellinen artikkeli toimihen-kilöliikkeen itseym-märryksestä. Artik-kelissa analysoidaan naisvaltaisen hoiva-alan ja miesvaltaisen teknisen alan liitto-

jen historiikkeja. Täydellä teholla tut-kimustyö alkaa ensi vuoden puolella, mikäli hankkeelle myönnetään pidem-piaikainen rahoitus.

– Tavoitteenamme on laatia yksi teos toimihenkilöliikkeen järjestäyty-misen syistä ja historiasta. Alustavan aikataulun mukaan valmista pitäisi olla vuonna 2016, Levä kertoo.

Anttilan mukaan tutkimuksessa yhdistetään historiantutkimuksen, so-siologian ja sukupuolentutkimuksen teorioita ja menetelmiä. Lähdeaineisto koostuu erilaisista arkistoaineistoista, aikaisemmista tutkimuksista, histo-riikeista ja juhlakirjoista, haastattelu-aineistoista sekä paraikaa kerättävästä muistitiedosta.

– Olemme erittäin kiinnostuneita myös toimihenkilötyön kokemukselli-sesta puolesta. Millaista arki toimihen-kilötyössä on? Miten arki on muuttu-nut? Toivomme, että saisimme liittojen jäseniltä vapaamuotoisia kertomuksia omista työkokemuksista. Siitä olisi meille paljon hyötyä, Levä kannustaa.

Toimihenkilön sukupuolittuminenToimihenkilöliikkeen synty liittyy Ant-tilan ja Levän mukaan kiinteästi kan-sallisvaltion rakentamiseen, koulutason nousuun, kaupungistumiseen, keski-luokkaistumiseen ja naisten aseman muutokseen.

– Voidaan sanoa, että toimihenki-löliikkeen historia on pitkälti naisten vapautumisen historiaa, Levä kuvaa.

Anttilan mielestä naisten vapautu-minen on suhteellista, kun asiaa tar-kastellaan lähemmin.

– Yhä nykyisinkin koulutus, toimi-alat ja ammatillinen järjestäytyminen toteutuvat pitkälti sukupuolitetusti. Toki tasa-arvoistumista on tapahtu-nut, mutta näistä syistä esimerkiksi naisten ja miesten palkkaero on säily-nyt, Anttila huomauttaa.

Unelmia ja lapiohommia Tutkijoilla on edessään historiantutki-muksen ”lapiohommat” arkistoissa ja tieteellisissä tietokannoissa.

– Ensin on käytävä läpi valtava määrä aineistoa, jotta saa jonkinlai-sen yleiskuvan kokonaisuudesta. Vasta sitten voi tehdä lopullisia valintoja ja rajauksia. Mutta kokemukseni on, että tarkka lapiointi tuottaa hyvän loppu-tuloksen, Anttila toteaa.

Kerro tutkijoille oma tarinasi!Millaista arki toimihenkilötyössä on? Onko arki muuttunut? Kerro oma vapaa-muotoinen tarinasi ja auta tutkimushank-keen tekijöitä muistitiedon keruussa. Lyhyetkin kertomukset ovat tervetulleita!

Lisätietoa tutkimuksesta ja tutkijoiden yhteystiedot: www.tjs-opintokeskus.fi/kulttuuri/historiatutkimus

Ilkka Levä on tehnyt jo löytöjä Toimihenkilöarkiston uumenissa.

Akavalainen 5 | 2012 ��

Akavan hallitus hyväksyi mar-raskuussa ehdotuksen alue-toiminnan uudistamises-ta. Muutoksia valmisteltiin

koko kuluvan vuoden aikana. Akavan työvaliokunta nimesi aluevaikutta-mistyöryhmän tekemään uudistuksen pohjatyötä, johon osallistui sekä liitto-jen että alueiden edustajia. Nykyisten aluetoimikuntien palaute oli tärkeää uudistuksen suunnittelussa.

Akavan aluevaikuttaminen edistää Akavan keskeisten tavoitteiden toteut-tamista eri toimintalohkoilla, kuten koulutukseen, elinkeino- ja työlli-syyspolitiikkaan, sosiaali- ja terveys-palveluihin sekä työelämän laatuun liittyvissä kysymyksissä. Aluetoimijat varmistavat, että korkeasti koulute-tuille tärkeät näkökulmat pysyvät esil-lä alueellisessa päätöksenteossa ja jul-kisessa keskustelussa.

Alueverkostojen johdossa aluejohtoryhmätAlueverkostot toteuttavat jatkossa Aka-van aluevaikuttamista eri puolilla maa-ta. Alueverkosto on kevytrakenteinen, joustava toimintatapa. Sen vastuul-lisena toimijana on aluejohtoryhmä, jonka jäsenten vastuualueet määräy-tyvät sisällöllisen tehtävän mukaan. Tavoitteena on saada alueverkoston toimintaan mukaan laajasti eri alojen asiantuntemusta. Asiantuntemusta on kaikenkokoisissa Akavan jäsenliitoissa. Aluejohtoryhmään kuuluu 6–11 jäsen-tä, joista yksi on Akavan opiskelijoiden

Teksti n Pekka Piispanen, johtaja

Akavan aluevaikuttaminen uuteen aikaan

Akavan aluetoiminta uudistuu ensi vuoden alussa aluevaikuttamiseksi. Tavoitteena on tehostaa Akavan vaikuttamista kaikkialla Suomessa ja edistää akavalaisille tärkeitä asioita alueellisten erityispiirteiden mukaan.

edustaja. Aluejohtoryhmän toimikausi on neljä vuotta.

Verkostomaiseen toimintaan kuu-luu, että kullakin alueella toimii Aka-van liittojen verkosto. Jokainen Aka-van jäsenliitto voi nimetä edustajansa tähän neuvottelukuntamaiseen eli-meen. Alueverkostot voivat muodostaa tarpeen mukaan erilaisia alaverkostoja, joiden toiminta voi sijoittua vaikkapa sosiaaliseen mediaan.

Alueverkostojen toiminta käynnis-tyy vuoden 2013 alussa aluejohtoryh-mien johdolla. Ne valitaan kuluvan vuoden lopulla ja lisäksi nimitetään edustajat Akavan liittojen verkostoi-hin. Akavan jäsenliitot tekevät ehdo-tuksensa näihin toimielimiin.

Yhteistyötä tarvitaan enemmänAlueverkostot, joita on yhteensä viisi-toista, muodostuvat maakuntapohjalle. Akava kannustaa alueverkostoja lisää-mään keskinäistä yhteistyötään. Eri-tyisen tärkeää on, että ne alueverkostot tekevät kiinteää yhteistyötä, jotka toi-mivat saman eduskuntavaalipiirin alu-eella. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa yhdistetään Kymen ja Etelä-Savon sekä Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaa-lipiirit. Yhteistyön toimivuutta arvioi-daan kokemusten perusteella.

Kun toiminta saadaan käyntiin vuoden alkupuolella, päästään toteut-tamaan uuden aluevaikuttamisen ta-voitteita. Näkyvä toimintamuoto ovat Akava-päivät, joita järjestetään kai-

killa alueilla. Akava-päivät yhdistävät vaikuttamisen, medianäkyvyyden ja yhteisöllisyyden näkökulmat.

Aluevaikuttamisen tavoitteet toteu-tuvat, kun alueverkostojen ja Akavan toimiston yhteistyö on kiinteää. Tähän panostetaan eri tavoin: ensi vuoden al-kupuolella järjestetään koulutusta sekä huolehditaan siitä, että aluejohtoryh-millä on käytössään aluevaikuttamis-ohjeistus. Aluevaikuttamistyöryhmä jatkaa työskentelyään ainakin vuoden 2013 ajan. Aluevaikuttamisen tuki ja käytännön järjestelyt määritellään tar-kemmin myöhemmin.

Akavan uudet alueverkostot toimivat aiemman aluejaon mukaan:

Akava UusimaaAkava Varsinais-SuomiAkava SatakuntaAkava PirkanmaaAkava HämeAkava Kaakkois-SuomiAkava Etelä-SavoAkava Pohjois-SavoAkava Pohjois-KarjalaAkava Keski-SuomiAkava Etelä-PohjanmaaAkava PohjanmaaAkava Pohjois-PohjanmaaAkava KainuuAkava Lappi


Euroopan ay-keskusjärjestöllä ETUCilla on ongelma. Sen markkinoima visio sosiaalises-ta Euroopasta ei juuri saa vas-

takaikua työnantajissa, EU-instituuti-oissa tai jäsenvaltioissa. Lisäksi koko sosiaalinen Eurooppa -käsite on mo-nelle hämärä. Kansalaisjärjestötkään eivät koe pönäkän ammattijärjestön toimintatapoja omakseen.

Onko ETUC siis jäänyt yksinäi-seksi ei-linjan järjestöksi?

Työmarkkinaosapuoli vai yhteiskuntaliike?Yhteiskuntatieteiden tohtorin Kari Kulovaaran väitöskirja Euroopan am-

Teksti: Jenni Karjalainen, asiantuntija n Kuvitus: Juha Saari

Väitöskirja-analyysi

Eurooppalaisesta ei-liikkeestä tehokkaaksi edunvalvojaksi?

Ei kasinokapitalismille. Ei työvoiman polkumyynnille. Ei sääntelyn purkamiselle. Ei leikkauksille. Kyllä sosiaaliselle Euroopalle!

matillinen yhteistyöjärjestö EAY ja stra-tegiset valinnat, identiteetit, ideologiat ja diskurssit erittelee EAY:n eli ETUCin strategisia valintoja diskurssianalyysin keinoin. Aineistoksi on valittu koko-elma puheita ja kannanottoja vuosil-ta 2004−2009, Lissabonin strategian hyväksymistä seuranneista vuosista fi-nanssikriisin puhkeamiseen.

Väitöskirjassaan Kulovaara pohtii, onko ETUC irrottautumassa perintei-sestä työmarkkinaosapuolen roolistaan ja valitsemassa uudenlaisen, yhteiskun-nalliseen liittoutumiseen perustuvan strategian muiden vaihtoehtoliikkei-den kumppanina.

Kulovaaran analysoimat puhetavat auttavat hahmottamaan ETUCin toi-

mintaa ohjaavia perusoletuksia ja -ase-mointeja, mutta strategia tuntuu juhla-valta sanalta kuvaamaan tutkimuksen löydöksiä.

Taitaa nimittäin olla niin, että Ku-lovaaran luettelemat globaalit ja EU-tason yhteiskunnalliset ja työmarkki-napoliittiset muutokset ovat ajaneet ETUCin tilanteeseen, jossa vanha strategia ei enää toimi, eikä uutta vielä ole.

Mennyt aika ei palaaKulovaara esittelee kattavasti ay-liik-keen toimintaympäristön muutosta: globalisaatio ja koveneva kansainvä-linen kilpailu, työmarkkinoiden ra-


kennemuutos, työsuhteiden pirstou-tuminen sekä puoluepoliittisen vallan painopisteen siirtyminen vasemmalta oikealle. Näiden lisäksi Kulovaara mai-nitsee ay-liikkeen jäsenmäärän laskun, jonka voisi tulkita paitsi muutosten syyksi, myös seuraukseksi.

Perinteinen ay-liike on syntynyt ai-kaan, jota ei enää ole. Suomalainen ay-liike ei voi keskittyä vain suomalaisten asioiden hoitamiseen, koska ulkomaa-ilmalta suljettua kokonaisuutta nimel-tä Suomi ei ole. Työelämän sääntelystä yli kolme neljäsosaa tulee Euroopan unionista. Talous- ja työmarkkinaky-symyksissä pieni avoin talous on täysin riippuvainen kansainvälisistä suhdan-teista.

Miten siis pärjätä? Joustona mark-kinoitua työntekijöiden aseman hei-kentämistä ei pidä hyväksyä. Toisaalta varma tie tuhoon on sekin, että piste-tään pää pensaaseen ja leikitään, että eläisimme yhä 1960-luvulla.

Ay-liikkeen luotava omat metaforatTyömarkkinaosapuolten vuoropuhelu toistaa yleensä tuttua kaavaa: työnanta-jat haluavat keventää sääntelyä ja työn-tekijät säilyttää sen. Neuvottelu typis-tyy uuvuttavaksi jankkaukseksi, jossa ammattiyhdistysliikkeen saavutukset jäävät usein torjuntavoittojen tasolle.

Kulovaara ehdottaa, että ammat-tiyhdistysliikkeen tulisi irrottautua työnantajan luomista kielellisistä ke-hyksistä ja luoda tilalle omia. Kun ay-liike torjuu työnantajien esittämät metaforat joustoista ja tehostamisesta, muttei kykene esittämään vaihtoehto-ja, on vaarana ei-liikkeen leima. Tästä on helppo olla samaa mieltä.

Sen sijaan suhtaudun varauksella Kulovaaran ajatukseen, että ETUC voisi vahvemmin irtautua sosiaalisen kumppanuuden toimintamallista eli perinteisestä työmarkkinatoimijuu-desta. Kulovaara esittää ETUCille uu-denlaista ”poliittista strategiaa, joka tähtäisi organisaation poliittisen vallan vahvistamiseen”.

Väitöskirjan mukaan ETUC on jo nyt pyrkinyt luomaan itselleen po-liittista identiteettiä uusliberalismin haastajana. Kysymys kuuluu, mikä on tämän identiteetin kautta syntyvä toi-mintamalli.

Kun ammattiyhdistysliikkeen tär-kein tehtävä on jäsenten edunvalvonta, mitä uusliberalismin vastustaminen ja sosiaalisen Euroopan utopian tavoite

tuo ETUCin jäsenistölle? Vastustus on vaatimuksena tyhjä.

Jäsenten etu ja yhteinen hyväETUCin käyttämä kieli on retorises-ti värikästä ja ideologian sävyttämää: puhutaan polkumyynnistä, vyönkiris-tyksestä, vääryydestä ja työntekijöiden kurittamisesta. Vastapuoli, työnantaji-en BusinessEurope puolestaan koros-taa, kuinka sen tarjoamilla näennäisen epäpoliittisilla, rationaalisilla ja teknis-henkisillä ratkaisuilla turvataan kaik-kien yhteinen hyvä. Tässä asetelmassa ETUCille lankeaa usein BE:n ajaman ”järkevän yhteisen hyvän” vastustajan rooli.

Kulovaaran mielestä ETUCilla oli-si mahdollisuus parantaa asemiaan, jos se muuttaisi puheenparttaan kuvaa-maan paremmin organisaation omia etuja ja päämääriä. Miksi tätä ei ole jo tehty?

Väitän, että ETUCin heikkoudet johtuvat siitä, ettei agendaa ole. Työn-antajien retoriikkaa ei voida haastaa ennen kuin on luotu kokonaiskuva siitä, mikä on ETUCin ja eurooppa-laisen ammattiyhdistysliikkeen oma strategia. Kumppanuuksia voi etsiä työmarkkinapöydistä ja niiden ul-kopuolelta, mutta ensiksi pitää tietää päämäärät.

Ay-liike tienhaarassaAy-liikkeiden kollektiiviset identiteetit ovat eräänlaisia ”historiallisia perintöjä”, jotka ohjaavat organisaatioihin kuuluvi-en ihmisten käsitystä siitä, mitä heidän organisaationsa edustaa, minkälaista po-liittista toimintaa heidän tulee harjoit-taa ja minkälaiset poliittisen toiminnan muodot ovat organisaatioille ylipäätään mahdollisia (Kulovaara, s. 207).

Perinteinen ay-liike on syntynyt aikaan,

jota ei enää ole.

Isolla osalla ay-liikkeestä on raskas historiallinen perintö kannettavanaan. Korkeasti koulutettujen ay-liike on puolestaan ilmiönä nuori.

Korkeasti koulutetuille liiton jäse-nyys merkitsee edunvalvontaa: jäsenet ostavat liitolta edunvalvontapalvelut ja kylkiäisenä usein työttömyysturvan. Harva jäsen haluaa kaupan päälle yh-teiskunnallista ideologiaa tai puolueen jäsenkirjaa.

Osassa ay-liikettä puolestaan poh-ditaan yhä, ovatko ammattiliitot pal-veluorganisaatioita vai yhteiskunnalli-sia kansanliikkeitä. Usein toiminnassa näkyy jälkiä molemmista. Ikävä kyllä 2000-luvun rivijäsenen on vaikea il-man taustatietämystä ymmärtää kan-sanliikkeen historiasta kumpuavia toi-mintatapoja.

Oma näkemykseni on, että ammat-tiliittojen tulisi päivittää toimintaansa ja ainakin osin luopua kansanliike-roolistaan. Sen sijaan työmarkkina-osaamiseen, neuvottelujärjestelmän kehittämiseen ja työelämän asiantun-temukseen tarvittaisiin aiempaa enem-män panostuksia.

Ammattiliittojen tehtävä on jä-senten edunvalvonta ja työmarkkina-osapuolena toimiminen. Poliittisten ideologioiden välissä venkoilu ja tren-dikkäiksi koettujen toimintatapojen harjoittelu hämärtää perimmäistä ta-voitetta.

Kohti parempaa tulevaisuuttaETUCin toimintakyky on suomalais-ten ammattiliittojen jäsenille ratkai-sevan tärkeä. Puutteistaan huolimatta järjestö on ainoa työntekijöiden Eu-rooppa-tason etujärjestö. Kattavan Euroopan laajuisen verkoston ja osaa-vien kansallisten jäsenjärjestöjen työn-tekijöiden voimin ETUCilla on kaikki edellytykset kasvaa vahvaksi EU-tason työmarkkinavaikuttajaksi.

Uuteen nousuun tarvitaan Kulo-vaaran diskursseista jäljittämä strate-gia, joka järjestöltä tällä hetkellä tun-tuu puuttuvan.

ETUCin seuraavaan kongressiin on lähes kolme vuotta aikaa. Jäsenjär-jestöissä kannattaisi jo pohtia, mihin suuntaan ETUCia pitäisi muuttuvas-sa Euroopan unionissa rakentaa. Yksi avainkysymyksistä on johdon henki-lövalinnat. Niin kauan kun valinnat tehdään monimutkaisten edustavuus-kriteereiden eikä pätevyyden mukaan, ETUCin tiikerinloikka nykyaikaan antaa odottaa itseään.


– Kriisiaikoina pohjoismaisen yhteis-työn merkitys korostuu. Olemme teh-neet kestävää talouspolitiikkaa, panos-taneet osaamiseen ja hyvinvointiin. Pohjoismaat voivat toimia mallina Eu-roopalle ja muulle maailmalle, sanoo Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder. Hän toimii Pohjolan ammatillisen yh-teisjärjestön PAY:n hallituksen puheen-johtajana vuonna 2013.

Pohjolan palkansaajajohtajat ha-luavat tiivistää yhteistyötään ja tarjo-ta päättäjille ratkaisuja työllisyyden ja kilpailukyvyn edistämiseksi nykyistä aktiivisemmin. Ay-liike valmistelee esi-merkiksi omat esityksensä Pohjoismai-den ministerineuvoston ensi kevään työllisyyshuippukokoukseen.

Pohjoismaista yhteistyötä tiivistetäänPAY haluaa lähettää hallituksille vahvan viestin siitä, että työmarkkinaosapuolet on pidettävä tiiviisti mukana työllisyy-destä ja työmarkkinoista keskusteltaes-sa. Työmarkkinaosapuolia ei ole tavattu kutsua pohjoismaisiin ministerikoko-uksiin. PAY on nyt vaikuttanut tiiviisti osallistumisen puolesta, ja ainakin PAY:n pääsihteeri ja puheenjohtaja ovat mu-kana huippukokouksessa.

– Pohjoismainen yhteistyö ei ole vain viranomaisten projekti, vaan kan-salaisyhteiskunnalla ja ay-liikkeellä on siinä tärkeä merkitys. Yhdessä tekemis-tä esimerkiksi työmarkkina-asioissa pi-tää vahvistaa, Fjäder linjaa.

Akava panostaa puheenjohtajakau-dellaan pohjoismaisen kolmikantayh-teistyön kehittämiseen, kilpailuky-kyyn, työllisyyteen ja osaamiseen.

Työmarkkinoiden sopimus- pohjaa halutaan vahvistaaPAY:n pääsihteerin Loa Brynjulfsdot-tirin mukaan laaja sopimuspohja on pohjoismaisen työmarkkinamallin tär-

Teksti: Ritva Siikamäki n Kuva: Ida Pimenoff

Pohjolan palkansaajat tiivistävät yhteistyötäSture Fjäder toimii PAY:n puheenjohtajana vuonna 2013.

keä ja poikkeuksellinen piirre. Pohjois-maille on yhteistä, että työmarkkinat eivät rakennu vain lainsäädännön poh-jalta. Maiden välillä on toki eroja.

Brynjulfsdottirin mielestä kansa-laisjärjestöjen pohjoismaista yhteistyö-tä on vahvistettava, jotta se saadaan todella nivottua osaksi kansalaistoi-mintaa.

PAY keskittyy ensi vuonna aiempaa vahvemmin pohjoismaiseen edunval-vontaan ja se on ottanut vahvan otteen Pohjoismaiden ministerineuvostoon vaikuttamisessa. Toiminnan kolme tärkeintä painotusta ovat pohjoismai-nen työehtosopimusmalli, liikkuvuus ja kestävä työelämä.

Työmarkkinoille lisää liikkuvuutta ja kestävyyttäMinimipalkat ja sosiaalisten oikeuksi-en polkeminen ovat viime vuosina ol-leet eurooppalaisten työmarkkinoiden kuumia kysymyksiä. Pohjoismaat ovat puolustaneet työehtosopimuksiin pe-rustuvaa mallia, johon ei istu lakisää-teisen minimipalkan ajatus.

Työvoiman liikkuvuus on ollut vil-kasta Pohjoismaiden välillä jo pitkään, mutta työmarkkinoiden niin sanotut rajaesteet, kuten erilaiset sosiaalitur-vakysymykset, tekevät sen hankalaksi. PAY haluaa poistaa rajaesteitä liikku-vuuden edistämiseksi.

PAY:n tavoitteena on edistää yh-teiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävää työelämää, jossa ympäristö-näkökulmat ovat kunniassa. PAY:n pääsihteerin Brynjulfsdottirin mielestä työehtosopimuksia on kehitettävä vih-reämmäksi eli ympäristöasiat on sisäl-lytettävä niihin.

Perustiedot PAY:stä

n Pohjolan ammatillinen yhteisjärjestö PAY (Nordens fackliga samorganisation NFS) on Pohjolan ammattiliittojen keskusjärjes-töjen yhteistyöelin.

n Tehtävänä on edistää pohjoismaista yh-teistyötä ja työmarkkinamallia sekä toi-mia jäsenjärjestöjen yhteistyöfoo- rumina.

n PAY on puoluepoliittisesti sitoutumaton organisaatio. Siihen kuuluu 16 palkansaa-jakeskusjärjestöä, jotka edustavat lähes yhdeksää miljoonaa palkansaajaa.

n Suomen palkansaajakeskusjärjestöt Aka-va, SAK ja STTK kuuluvat PAY:hyn.


Komissaari Olli Rehnin vene ei ole päässyt viime vuosina nauttimaan tasaisesta myötätuulesta. On pikemminkin vallinnut jatkuva myrsky, joka on tä-risyttänyt euron kurssia sekä Euroopan unionin ta-

lous- ja rahaliiton perusteita. Näitä asioita Rehn käsittelee uu-simmassa teoksessaan Myrskyn silmässä.

Yksi kirjan pääviesteistä on, että eurosta on ollut hyötyä kilpailukyvystään huolehtineille maille, kuten Suomelle. Suomen talouskunnosta hän kiittää osaksi ay-liikkeen uu-distuksia. Muille maille euro on ollut kaksiteräinen miekka. Esimerkiksi Etelä-Eurooppa on voinut euron suojissa päästää itsensä rapakuntoon.

Välttämättömien korjausten aika on tullut, joten ryske etelässä on kovaa ja heiluttaa koko EU-venettä. Rehnillä on korjauksiin kolme reseptiä: 1) velkaantuneet julkiset talou-det on laitettava kuntoon ja kilpailukyky saatava takaisin, 2) talous- ja rahaliiton ”valuviat” on korjattava ja 3) EU-maiden on yhdistettävä äänensä globalisoituvassa maailmantaloudes-sa.

Valuvikojen korjaukset eivät Rehnin mukaan tee EU:sta liittovaltiota. Hän lisää, että taloussääntöjen vahva valvonta ja laajempi yhteistyö ovat etenkin asiansa hyvin hoitaneiden maiden eduksi.

Entä mitä Rehn kirjoittaa EU:n talouspolitiikasta, joka sisältää myös neuvottelut palkankorotuksista? Hänen mu-kaansa palkkojen nousun on seurattava tuottavuuden kehi-tystä. Hän antaa sapiskaa esimerkiksi Kreikalle, jossa yksik-kötyökustannukset nousivat reippaasti yli EU:n keskiarvon. Toisaalta hän tuo esille Saksan alhaiset palkankorotukset ja kuinka palkkoja olisi varaa nostaa lisää.

Ekonomisteille kyytiäRehn antaa kyytiä ekonomistikunnalle, joka ei muun mu-assa kyennyt ennustamaan Suomen talouden romahdusta 1990-luvun alussa tai euroalueen nykykriisiä. Rehnin mie-lestä niiden, jotka hakevat vaihtoehtoa epäonnistuneille eko-nomistiennustuksille, kannattaa kääntyä taloushistorian ja psykologian oppien puoleen. Myös sokeasti markkinavoimien ”korjaaviin käsiin” uskovat saavat Rehniltä läksy-tystä. Tosin hän sälyttää luottoluoki-tuslaitoksille turhan raskaan syntitaa-kan, kun taas EU-maiden poliitikot hän päästää liian helpolla.

Rehn olisi voinut kirjassaan esi-tellä lisää perusteita julkisen talouden säästölinjalle, jota vastustavat halua-vat palauttaa uskon talouteen inves-toinneilla. Esimeriksi Euroopan palkansaajien keskusjärjestö ETUC edustaa jälkimmäistä linjaa – tosin kertomatta mistä rahat saataisiin.

Rehn korostaa, että euromyrskyssäkin EU ja Eurooppa on nähtävä osana koko maailmaa. Hän muistuttaa, että glo-

Teksti: Markus Penttinen, kansainvälisten asioiden päällikkö n Kuva: Otava

Kirja-arvio

Euromyrskyn silmässä

balisaatio ja väistämätön tarve luoda vihreä, maapallon ny-kyvarojen mukainen talous eivät saa jäädä myrskyn keskellä unohduksiin.

Teos on hyvin kirjoitettu ja avaa maallikoidenkin silmiä siitä, mistä EU:n talouskriisissä on kyse. Keskit-tyminen pääasiassa yhteen aiheeseen on tuonut kirjaan vahvemman sel-kärankamaisen yhtenäisyyden kuin hänen edellisessä kirjassaan Suomen eurooppalainen valinta ei ole suhdanne-politiikkaa (2006). Myrskyn silmässä -kirjan kaltainen avaava aikalaishistoria antaa perustiedot ja taustat eikä juutu

yksityiskohtiin – kuten Suomen julkisessa keskustelussa on viime aikoina käynyt.

Olli Rehn, Myrskyn silmässä – Eurokriisistä eteenpäin, n. 190 sivua, Otava.

Ryske etelässä on kovaa ja heiluttaa koko EU-venettä.


T yöelämä on muuttunut pal-jon 25 vuodessa. Vai onko? Kysymys käy mielessä, kun Akavan asiantuntija Ulla Ait-

ta kertoo ensimmäisestä työtehtäväs-tään Akavassa vuonna 1987.

– Tulin Akavaan tekemään selvi-tystä korkeasti koulutettujen naisten ja miesten tasa-arvotilanteesta. Siihen saakka oli oletettu, että naisten korkea koulutus takaisi heille tasavertaisen aseman työelämässä. Akavan edusta-jakokous halusi selvittää, oliko todella näin, Aitta muistelee.

Selvitys paljasti, että käsitys ei pi-tänyt paikkaansa. Naisten ja miesten tasa-arvo on ollut tiiviisti mukana aka-valaisessa keskustelussa siitä lähtien – vain painopisteet ovat muuttu-neet.

– Naisten oikeudet olivat pitkään lähtökohtana, kun puhuttiin työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. 90-luvulla ryhdyttiin tarkastelemaan miesten asemaa ja sitä, miten he voi-sivat osallistua paremmin lasten hoi-toon. Vasta viime vuosina työelämää on alettu katsoa myös lasten hyvin-voinnin ja oikeuksien näkökulmasta, Aitta kuvailee.

Työn ja perhe-elämän yhteenso-vittaminen on ollut Aitan yksi keskei-simmistä tutkimuskohteista Akava-vuosien aikana. Yhteiskunnalliset ja työelämän muutokset ovat määrittä-neet, mitkä asiat ja keinot ovat painot-tuneet milloinkin.

– Kun naiset alkoivat 1960- ja 70-luvulla siirtyä laajalla rintamalla työ-elämään, ykköskysymykseksi nousi päivähoitopaikkojen riittävyys. Mies-ten asemaa pohdittaessa esiin nousivat työaikakysymykset, erityisesti korkeas-ti koulutettujen pitkät työajat. 1980-luvun lopulla luotiin työaikapankki, jolla saatiin joustoa työn ja perheen yhteensovittamiseen. 2000-luvulla pe-räänkuulutetaan perheystävällisiä työ-paikkoja.

Teksti: Jaana Parkkola n Kuva: Eija Hiltunen

Neljännesvuosisata työelämän kehittämistä

Akavan asiantuntija, työelämätutkija Ulla Aitta jää vuodenvaihteessa eläkkeelle.

Perheiden työnjaossa edelleen petrattavaaAitan mielestä on tärkeää, että suku-puolten tasa-arvoon vaikuttavat yhteis-kunnalliset instituutiot eli koulutus, työelämä ja perheen sisäinen työnjako kehittyvät samassa tahdissa.

– Naiset ovat nykyisin koulute-tumpia kuin miehet. Lisäksi työelämä on kehittynyt niin, että korkeasti kou-lutetuilla naisilla on hyvät mahdolli-suudet edetä vaativiin asiantuntija- ja johtotehtäviin. Sen sijaan tasa-arvo perhevapaaoikeuksien käytössä ei ole edennyt toivotulla tavalla.

Aitta on iloinen, että yhä useampi mies pitää oikeutenaan ja velvollisuu-tenaan osallistua perheen arkeen ja las-ten hoitoon.

– Tilastojen mukaan korkeasti koulutetut miehet käyttävät isyys- ja vanhempainvapaaoikeuksiaan aktiivi-semmin kuin muut miehet. Korkeasti koulutetut naiset käyttävät puolestaan vähemmän kotihoidontukea eli he siirtyvät perhevapailta takaisin työelä-mään nopeammin kuin muut.

Asiantuntijuuden johtaminen kilpailukyvyn edellytysToinen Aitan keskeisistä tutkimuskoh-teista on ollut asiantuntijatyön kehitty-minen sekä asiantuntijatyön vaatimuk-set työntekijöille ja johtamiselle.

– Talouden ja elinkeinorakenteen muutokset ovat johtaneet asiantunti-jatyön lisääntymiseen. Työolosuhteita, työelämän lainsäädäntöä ja sopimuk-sia tulee edelleenkin kehittää asiantun-tijatyön lähtökohdista.

Johtaminen ja esimiestyö ovat Ai-tan mukaan ratkaisevan tärkeitä asian-tuntijatyössä. Parhaita tuloksia syntyy vain, jos työntekijä on aidosti motivoi-tunut ja innostunut työstään.

– Onneksi nyt on maan hallitus-ohjelmaa myöten ymmärretty, että suomalaista esimiestyötä ja johtamista on uudistettava vastaamaan ajan vaa-timuksia.

Aitan mielestä työpaikkojen inno-vointi- ja uudistumiskyvyn kehittämi-nen on Suomen tärkeimpiä menestys-tekijöitä.

– Kilpailukykymme on kiinni siitä, että sekä yksityisillä että julkisilla työ-paikoilla uudistetaan tuotteita, palve-luita ja näiden tuottamistapoja. Tämä ei onnistu, jos työyhteisöjä johdetaan perinteisen autoritäärisesti tai jos arki vedetään äärimmäisen tiukalle.

Luovasta työstä Ulla Aitta ei aio luopua eläkepäivilläkään. Suunnitel-missa on metsänraivauksen ja klapien tekemisen lisäksi muun muassa kirjoi-tuskammarin rakentaminen Kirkko-nummella sijaitsevaan mökkiin.

Siihen saakka oli oletettu, että naisten korkea

koulutus takaisi heille tasavertaisen aseman

työelämässä.


Sisä-Suomen maistraatin Jyväs-kylän yksikkö on valittu vuo-den 2012 Suomen parhaaksi kesätyönantajaksi. Voittajan

valitsi Akavan opiskelijoiden raati, jon-ka puheenjohtajana toimi työministeri Lauri Ihalainen.

Raati painotti valinnassaan esi-miestyön laatua. Raadin mielestä Sisä-Suomen maistraatti erottui edukseen erityisesti siinä, että se on järjestelmäl-lisesti kehittänyt toimintaansa työnan-tajana ja vahvistanut sukupolvien vä-listä yhteistyötä työpaikalla.

– Työnantajien kannattaa hyö-dyntää eri-ikäisten vuorovaikutusta ja varmistaa osaamisen ja kokemuksen siirtyminen uusille sukupolville. Sisä-Suomen maistraatissa on oivallettu, että julkinen sektori voi kilpailla osaa-jista ja tulevaisuuden työntekijöistä ni-menomaan olemalla hyvä työnantaja, Ihalainen korostaa.

Palkinnon vastaanottanut Sisä-Suomen maistraatin päällikkö Auli Peltoniemi on huomionosoituksesta erittäin iloinen.

– Tavoitteenamme on näyttää nuo-rille, miten mielekästä ja palkitsevaa työskentely valtion paikallishallinnos-sa voi parhaimmillaan olla, Peltoniemi kertoo.

Peltoniemi myöntää, että maist-raatti ei pysty kilpailemaan palkoil-la yksityisen sektorin kanssa. Tämän vuoksi maistraatissa on panostettu työnantajana toimimiseen. Tavoittee-na on tarjota nuorille työntekijöille kokonaisnäkemys maistraatin toimin-nasta. Esimerkiksi perehdytysprosessit on koettu puolin ja toisin toimiviksi.

– Toiveemme on, että harjoitteli-jamme hakeutuisivat jatkossakin töi-hin maistraattiin tai muualle valtion-hallintoon.

Teksti: Elina Havu, opiskelija-asiamies n Kuva: Jaana Parkkola

Julkinen sektori haluaa houkutella nuoria

Suomen parhaana kesä- työnantajana palkittu Sisä-Suomen maistraatti arvostaa nuorten osaamista.

Sukupolvien välinen yhteistyö on rikkaus Työelämästä on eläkkeelle siirtyvien mukana vaarassa kadota suuri määrä tietoa ja asiantuntemusta. Organisaati-oiden on tärkeää siirtää hiljaista tietoa uudelle työntekijäsukupolvelle. Raati piti tärkeänä, että Sisä-Suomen maist-raatti haluaa hyödyntää kaikenikäisten osaamista.

– Työntekijöidemme keski-ikä on yli 50 vuotta, joten kesätyöntekijöi-den perehdyttäminen on ollut antoisaa myös iäkkäämmille vakityöntekijöille. Sukupolvien välinen yhteistyö on meil-le erittäin tärkeää, Peltoniemi kuvailee maistraatin toimintatapoja.

Peltoniemi ei epäröi kehua heidän palkkaamiaan korkeakouluopiskelijoi-ta.

– Harjoittelijat kannustavat omal-la esimerkillään meitä hyödyntämään kielitaitoamme ja kehittymään tieto-järjestelmien käytössä. Erityisesti hei-dän innostunut asenteensa työhön, asi-akkaisiin ja työtovereihin tarttuu koko työyhteisöön. Huomaamme itsekin, miten mielekästä työtä teemme.

Maistraatin vastaanotto teki lähtemättömän vaikutuksenOikeustieteen opiskelija Markus Ku-mara työskenteli Jyväskylän maistraa-tissa viime kesänä. Kumaran mukaan ensimmäisen työpäivän vastaanotto oli todella myönteinen ja iloinen. Työtove-rit neuvoivat häntä mielellään ja avusti-vat kaikissa työtehtävissä.

– En ole koskaan aiemmin koke-nut tunnetta, että työpäivät loppuisi-vat liian lyhyeen tai viikonlopun tulo hieman harmittaisi. Tunne on pitkälti seurausta sekä mahtavista työkavereis-ta että haastavista ja opettavaisista työ-tehtävistä, Kumara kertoo.

Kumara suosittelee maistraattia työpaikkana. Hän uskoo, että voisi tu-levaisuudessakin työskennellä valtion-hallinnossa.

– Olen erittäin tyytyväinen mah-dollisuuteeni työskennellä Sisä-Suo-men maistraatissa. Kokemus muutti käsitykseni valtion virastoista täydelli-sesti ja olen innostunut hakemaan val-tiolle töihin tulevaisuudessakin, Ku-mara hymyilee.

Auli Peltoniemen mielestä harjoittelijoiden innostunut asenne tarttuu. Markus Kumaran mukaan innostus on seurausta mahtavista työkavereista.


Järjestäytymisen tulevaisuus pu-hutti Akavan opiskelijoiden järjestämässä paneelissa mar-raskuussa. Mukana olleiden

asiantuntijoiden mukaan ammattiyh-distysliike ei ole kriisissä, vaan järjestäy-tymisellä ja ammattiyhdistysliikkeellä on Suomessa yhä tärkeä merkitys.

Akavan, SAK:n ja STTK:n viime keväänä teettämän Työmarkkinapo-liittinen mielipideilmasto -tutkimuk-sen mukaan 92 prosenttia suomalaisis-ta kokee ammatillisen järjestäytymisen vähintäänkin melko tarpeellisena. Kuitenkin 18–25-vuotiaista vastaa-jista vain 24 prosenttia koki, että jär-jestäytyminen on erittäin tarpeellista. Kokevatko siis nuoret järjestäytymistä enää niin tärkeäksi kuin edeltäneet su-kupolvet?

STTK:n järjestöpäällikön Juska Kiviojan mukaan järjestäytymisen pe-rusteet ovat muuttuneet. Ihmiset ovat jäsenyyttä harkitessaan siirtyneet liit-toon kuuluu liittyä -ajattelusta mui-hin painotuksiin. Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntija Anu Sajavaa-ra korosti, että nuorten asenteet ovat muuttuneet. Tämän seurauksena su-kupolvien välille on vaikeaa rakentaa siltoja tai saada aikaan keskustelua. Asiantuntijat ovat huolissaan myös siitä, että julkisuudessa näkyvät työ-markkinakeskusjärjestöjen väliset rii-dat, mutta eivät ne yhteiset onnistu-miset.

Palvelualojen ammattiliitto PAM:n järjestöasiantuntijan Aki Rouhiaisen

Teksti n Elina Havu, opiskelija-asiamies

Ammattiyhdistysliikkeen katsottava tulevaisuuteen

Akavan opiskelijat haluavat tuoda järjestäytymisen hyvät puolet esiin.

mielestä kaikessa toiminnassa pitäisi tuoda esille yhä enemmän sitä, missä kaikessa ay-liike on ollut mukana ja mitä kaikkea vuosien varrella on saa-tu aikaan. STTK:n Kivioja lisäsi, että vaikka olemme hyvin ylpeitä histori-astamme, nuorille pitää pystyä anta-maan vastauksia siitä, miten pärjätään tulevaisuudessa.

Akavan opiskelijoiden puheenjoh-taja Ted Apter myönsi, että ay-liike kaipaa uudistamista. Hänen mukaansa nuoret toivovat avointa päätöksenteko-kulttuuria, kun esimerkiksi neuvotte-lutoimintaa on perinteisesti harjoitettu pienessä piirissä. Apter kaipasi positii-visempaa kuvaa ay-toiminnasta, jotta mukaan saataisiin uusia toimijoita.

Nuorille on puhuttava heitä kiinnostavista asioistaAkavan opiskelijoiden näkemyksen mukaan järjestäytyminen kaipaa vah-vempaa brändäämistä. Houkuttele-

vuutta edistäisi esimerkiksi raikkaam-pi viestinnällinen ilme ja näkyvämpi edunvalvonta. Opiskelijoiden mieles-tä Akava voisi keskusjärjestönä tuo-da enemmän esiin yhteistä akavalaista identiteettiä.

Akavan opiskelijoiden teettämän jäsentutkimuksen mukaan ay-liik-keen merkitys jää akavalaisille kor-keakouluopiskelijoille etäiseksi. 19 prosenttia vastaajista ei osannut sa-noa, mitä ay-liikkeen merkitykselle tulevaisuudessa tapahtuu. Kysyttä-essä, ajaako Akava nuorten etua, pe-räti 45 prosenttia ei osannut vastata kysymykseen. Akavan opiskelijoiden mielestä Akavan tulisikin edunval-vonnassaan ja viestinnässään tuoda enemmän esille asioita, jotka kosket-tavat korkeakouluopiskelijoita ja vas-tavalmistuneita.

Nuoret toimijat kaipasivat Akaval-ta entistä enemmän räväkkyyttä. Yh-teiskunnallisiin epäkohtiin tulisi ottaa nykyistä vahvemmin kantaa. Esimer-kiksi niin kutsuttuun hyvä veli -järjes-telmään ja ay-liikkeen toiminnan epä-kohtiin puuttuminen nähtiin hyvänä asiana.

Akavan opiskelijat nostivat akava-laisen yhteisön markkinavalteiksi tasa-arvon, poliittisen puolueettomuuden ja kyvyn uudistua nopeasti. Opiskelijat kannustavat akavalaisia toimijoita etsi-mään entistä rohkeammin järjestäyty-misen ja akavalaisuuden hyviä puolia sekä tuomaan niitä vahvemmin esiin nuorille.

Järjestäytyminen kaipaa vahvempaa

brändäämistä.


Akavan opiskelijoiden val-tuuskunta on hyväksynyt Akavan opiskelijatoiminnan historian ensimmäisen stra-

tegian. Akavan opiskelijat haluaa olla entistä vahvempi toimija yhteiskun-nallisessa vaikuttamisessa ja Akavan sisäisessä päätöksenteossa. Käytännös-sä tämä tarkoittaa sitä, että akavalaisen opiskelijatoiminnan resurssit kohden-netaan erityisesti edunvalvontaan.

– Akavan opiskelijoilla on paljon osaamispotentiaalia, jota ei ole vielä osattu hyödyntää riittävän hyvin. Ha-luamme nyt priorisoida vaikuttamis-kohteita, painottaa työelämäasioita ja käyttää aiempaa tehokkaammin tut-kittua tietoa vaikuttamistyön pohjana, Akavan opiskelijoiden puheenjohtaja Ted Apter kuvailee uutta strategiaa.

Opiskelijoiden ääni kuuluviinAkavan opiskelijoiden mielestä on erit-täin tärkeää, että nuorten ääni kuuluu päätöksenteossa. Tämän päivän ratkai-suilla rakennetaan tulevaisuuden työ-elämää, joten nuoria on kuunneltava entistä paremmin.

Opiskelijoiden edunvalvonnassa halutaan jatkossa painottaa aiempaa enemmän työelämään liittyviä kysy-myksiä. Esimerkiksi nuorten työnteki-jöiden ja vastavalmistuneiden hyvin-vointi on Akavan opiskelijoille tärkeä kysymys.

Apterin mukaan Akavan opiske-lijat tulevat ottamaan aikaisempaa enemmän ja rohkeammin kantaa esi-merkiksi sukupolvien välisen oikeu-denmukaisuuden toteutumiseen.

Teksti: Elina Havu, opiskelija-asiamies n Kuvitus: Samuli Siirala

Parempi työelämä uudelle sukupolvelle

Akavan opiskelijoiden uusi strategia lanseeraa työelämäyleissivistys-termin.

– Keräämme laa-jasti kenttämme toimijoiden nä-kemyksiä ja ko-koamme yhtei-sen vahvan viestin siitä, miten uudelle sukupolvelle luodaan parempaa työelämää. Halu-amme tuoda tulevien su-kupolvien tarpeet ja mie-lipiteet työuria koskevan päätöksenteon ytimeen.

Työelämäyleissivistys on enemmän kuin työelämä tietouttaAkavan opiskelijat lanseeraa stra-tegian myötä työelämäyleissivis-tys-termin. Työelämäsivistystä halutaan rakentaa yhteisesti opis-kelijoiden, oppilaitosten, työnan-tajien ja työntekijöiden kesken.

Ted Apterin mukaan on kaikkien etu, että työelämän pelisäännöt opi-taan jo opintojen aikana.

– Tämän vuoksi työelämätietoutta on opetettava selvästi enemmän kai-kissa koulutusasteissa. Tiedon lisäksi opiskelijoilla on oltava paremmat val-miudet toimia opitun tiedon varassa. Tämä onnistuu esimerkiksi laaduk-kaan harjoittelun sekä opintojen ja työelämän paremman yhteensovitta-misen myötä, Apter huomauttaa.

Lisätietoa Akavan opiskelijoiden strategiasta vuosille 2013–2016: www.akava.fi/opiskelijat/strategia


Syksyn Akava-päiväkierroksella tavattiin akavalaisia ympäri Suomen.


Kuntavaalit esillä Akava-päivillä

Akava-päivien teemana oli tänä syksynä kuntavaalit. Akava järjesti syyskuun ja lokakuun aikana neljä paneelikeskustelua Oulussa, Helsingissä, Kuopiossa ja Tampereella. Tilaisuuksis-sa paikalliset poliitikot esittävät näkemyksiään ajankohtaisista kunta-aiheista. Kiivasta keskustelua saatiin kuulla muun mu-assa kuntarajoista sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituk-sesta. Lisäksi kullakin paikkakunnalla puhututtivat paikalliset kuumat perunat.

Jäsenillä oli tilaisuuksissa mahdollisuus tavata ja jutut-taa myös Akavan johtoa. Tilaisuuksien päätteeksi annettiin esiintymisvuoro paikallisille musiikintaitajille.

Helsingin Akava-päivän paneelissa metropolialueen kehittämisestä kiistelivät Tuula Peltonen (sd., kuvassa vasemmalla), Outi Alanko-Ka-hiluoto (vihr.), Tuomo Puumala (kesk.), Mikaela Nylander (r.) ja Lasse Männistö (kok.).

Kuopion vaalipaneeli pidettiin Technopoliksen tiloissa. Keskustelun pää-teemana oli sosiaali- ja terveyspalvelut. Kiistaa herätti se, voidaanko palvelujen saatavuutta ratkaista kuntarakenteen uudistamisella.

Keskustelu kävi välillä kiivaana, mutta huumoriakin löytyi. Tässä mallia näyttävät Risto Kalliorinne (vas.) ja Tytti Tuppurainen (sd.), jotka olivat mukana Oulun paneelissa.

Rit

va S

iikam

äki

Jaan

a Pa

rkko

la

Oulun Akava-päivä huipentui Teekkarikuoro Teekun esitykseen. Laulujen sanoista pystyi tulkitsemaan teekkareiden näkemyksiä vallitsevaan maailman tilanteeseen.

Ammattikorkeakoulun musiikin opiskelijoiden yhtye Laulava Norsu hurmasi yleisön Tampereella.

Jaan

a Pa

rkko

laJy

rki K

osk

inen

Jaan

a Pa

rkko

la


Nimiä

Akavan Erityisalat valitsi pu-heenjohtajakseen valtiotie-teen maisterin Risto Tolosen kaudelle 2013–2014. Tolo-nen on tällä hetkellä Aka-van Erityisalojen hallituksen varapuheenjohtaja ja liiton suurimman jäsenyhdistyk-sen, Specia – Asiantuntijat ja ylemmät toimihenkilöt ry:n puheenjohtaja. Hän työs-kentelee toiminnanjohtajana Kaarinan Nuoret Pajamesta-rit ry:ssä. n

Kirkon akateemiset AKIn uudeksi puheenjohtajaksi on valittu Alavieskan kirkko-herra Eija Nivala. Kaksivuo-tinen pesti alkoi heti valin-nan jälkeen. Nivala valittiin vuosi sitten Suomen kirkon pappisliiton puheenjohta-jaksi. Sitä ennen hän toimi AKIn valtuuston ja hallituk-sen jäsenenä vuosina 2010–2011 ja luottamusmiehenä vuosina 2007–2010. n

Yhteiskunta-alan korkeakou-lutetut valitsi puheenjohta-jakseen valtiotieteiden mais-terin Mikko Eskolan kaudelle 2013–2014. Eskola on ollut liiton hallituksessa aiemmin vuosina 2007–2010. Pääkau-punkiseudun yhteiskuntatie-teilijöiden yhdistyksen Pää-syn toiminnassa hän on ollut mukana vuodesta 2003. Es-kola työskentelee valtioneu-voston kansliassa tietoasian-tuntijana. n

Kauppatieteiden maisteri Anne Kaitainen aloitti elo-kuun alussa Julkisalan kou-lutettujen neuvottelujärjes-tön JUKOn neuvottelijana. Kaitaisen päävastuualueina ovat kirkon sektorin ja Työ-terveyslaitoksen sopimus- ja neuvottelutoiminta. Kaitai-nen siirtyi JUKOon Julkis-ten ja hyvinvointialojen liit-to JHL:stä. n

Mar

kku

Oja

laM

erja

Laa

ksam

oA

ki R

ein

imäk

i

Lau

ra O

ja

Metson Ylemmät Toimihenkilöt on vuoden yritysyhdistys

Ylemmät Toimihenkilöt YTN on valinnut vuoden yritysyh-distykseksi Metson Ylemmät Toimihenkilöt MYTin. Yhdis-tyksellä on tällä hetkellä noin 1 150 jäsentä ja toimintaa nel-jällä paikkakunnalla: Jyväskylässä, Järvenpäässä, Tampereella ja Turussa. MYT on toiminut pitkäjänteisesti jäsentensä hy-väksi ja huolehtii jäsenistöstään esimerkiksi palkkatutkimuk-silla ja hyvällä tiedottamisella. MYT on aktiivisesti mukana yrityksen arkipäivässä ja ottaa tarvittaessa myös näkyvämmän roolin, jos esimerkiksi työehtosopimusneuvottelut sitä vaati-vat. Yhdistys toimii kiinteässä yhteistyössä yrityksen luotta-musmiesten kanssa ja vaikuttaa oman yrityksensä lisäksi koko YTN-kentässä.

Akavan yksityisen sektorin neuvottelujärjestö Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n piiriin kuuluu yli 150 000 teollisuus- ja palvelualoilla työskentelevää jäsentä. YTN-yhteisössä on 117 yritysyhdistystä. n

Omat eläketietosi aina ajan tasallawww.keva.fi/elaketietosi

Omat eläketietosi aina ajan tasallaOmat eläketietosi -palvelussa tarkistat kätevästi omat eläkkeeseen vaikuttavat työsuhde- ja ansiotietosi sekä tarvit-taessa täydennät tietoja helposti. Voit myös katsoa arvion omasta eläk-keestäsi eri ikävaihtoehdoissa.

Kunta-alalla, valtiolla, kirkossa tai Kelassa työskentelevä: Palvelu on käytettävissäsi, kun olet saanut Kevan lähettämän työeläkeotteen.

Tutkittua

��

Suomessa enemmän naisjohtajia kuin kiintiö-Norjassa Keskuskauppakamarin tekemän selvityksen mukaan naisten osuus pörssiyhtiöiden hallituksissa on kasvanut viime vuoden aikana 18 prosentista 22 prosenttiin. Isoissa pörssiyhtiöissä Suomella on ”EU:n ennätys” eli 28 prosenttia hallitusjäse-nistä on naisia.

Keskuskauppakamarin mukaan tarkastelussa on hyvä ot-taa huomioon nimitysvaliokuntien kokoonpano. Tällä het-kellä 53 yhtiöllä on yhtiön hallituksen valitseva nimitysva-liokunta. Vain 18 yhtiöllä on nimitysvaliokunnassa naisia.

Liiketoimintoja johtavien naisten lukumäärä on myös kasvanut viime vuodesta. Myönteisestä kehityksestä huoli-matta naisjohtajien määrät ovat vaatimattomia, naistoimi-tusjohtajista puhumattakaan. Tällä hetkellä vain yhden suo-malaisen pörssiyhtiön toimitusjohtajana on nainen. Lisäksi selvitys osoittaa, että yaltionyhtiöiden johtoryhmissä on nai-sia vähemmän kuin muissa pörssiyhtiöissä. n

Korkeasti koulutetut naiset eivät huomaa palkkaerojaSvenska handelshögskolanin tutkijan Violetta Khorevanin väitöstutkimuksen mukaan työntekijät ovat tietoisia suoma-laisen yhteiskunnan tasa-arvoon liittyvistä haasteista, mutta eivät usein huomaa, että sama ongelma vallitsee myös työpai-kalla. Mitä korkeampi työntekijän asema on, sitä todennä-köisemmin hän ei havaitse sukupuolten epätasa-arvoa. Tutki-muksen tuloksista käy lisäksi ilmi, että naispuoliset työntekijät eivät usein huomaa tuloeroja, vaan pysyvät omistautuneina organisaatiolleen. n

Ikääntyneet käyvät entistä enemmän töissäIkääntyneiden eli 55–64-vuotiaiden työllisyys on kasvanut vakaasti 1990-luvun lopulta lähtien, selviää työ- ja elinkeino-ministeriön julkaisemasta analyysistä. Ikääntyneet ovat työl-listyneet varsinkin terveydenhuoltoon, sosiaalialalle ja palve-lutyöhön. Ikääntyneet työttömät naiset työllistyvät selvästi miehiä useammin.

55–59-vuotiaiden työllisyysaste on ylittänyt yleisen, kaikkia työikäisiä koskevan työllisyysasteen. Heidän työl-lisyysasteensa on 73 prosenttia, kun kaikilla työikäisillä se on 69 prosenttia. 60–64-vuotiaiden työllisyys on parantu-nut eri ikäryhmistä nopeimmin. Alhaisen lähtötason vuoksi heidän työllisyysasteensa on kuitenkin edelleen matala, 42 prosenttia.

Myönteisestä kehityksestä huolimatta ikääntyneiden työttömyys on suurempaa kuin muiden ikäluokkien. Työ-voimapoliittisiin aktiivitoimiin, kuten koulutukseen, osallis-tuminen on lisääntynyt, mutta on vähäisempää kuin nuo-remmilla työttömillä.

Ikääntyneiden erikoisetuuksia eli työttömyysturvan li-säpäiväoikeutta ja työttömyyseläkettä pidetään usein syinä ikäluokan korkeaan työttömyyteen. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään erityisetuuksien vaikutuksesta vaan siitä, että ikääntyneiden työmarkkinatilanne on edelleen vaikea. Työt-tömyys ja pitkäaikaistyöttömyys alkavat esimerkiksi kasvaa jo 56. ikävuoden jälkeen, vaikka etuuksille pääsy ei ole vielä silloin mahdollista. n

2

3

1Meillä on tutkitusti tyytyväisimmät vakuutusasiakkaat.

Asiakkaidemme mielestä meillä asioiminen on vaivatonta ja nopeaa. Vaalimme asiakassuhteitamme ja palkitsemme pitkäaikaisia asiakkaita alennuksilla. Tervetuloa Turvaan, vanhat ja uudet asiakkaat.

(EPSI Rating Asiakastyytyväisyystutkimus 2011, 2012)

Meiltä saat tutkitustiparasta

palvelua!

Olemme asiakkaidemme omistama keskinäinen vakuutusyhtiö ja teemme yhteistyötä erityisesti ammatti-liittojen kanssa. Palvelemme puhelimitse numerossa 01019 5110 ma-pe 8-18 sekä osoitteessa www.turva.fi

192x132_Akavalainen_EPSI_112012.indd 1 11/28/2012 10:58:57 AM

Nytt från Akava

Lagstiftning behövs för att ingripa i arbetsplatsvåld

Arbetsplatsvåld är ett problem även för Akavas medlemmar, sär-skilt inom social- och hälsovårdssektorn samt undervisningssek-torn. Inom dessa sektorer arbetar drygt 160 000 Akavamedlem-mar.

Enligt Läkarförbundets forskare Piitu Parmanne har var femte läkare upplevt fysiskt våld eller aggressiva hot. Marjo Varsa, specialsakkunnig vid Talentia, säger att tre procent av so-cialarbetarna ofta upplever fysiskt våld. Arbetslivsombudsman Riina Länsikallio vid Undervisningssektorns fackorganisation OAJ hänvisar till den färska Kommun10-undersökningen, där man rapporterar om att var tredje speciallärare har utsatts för fysiska trakasserier.

– Misshandel eller hot om misshandel bör inte accepteras som ett inslag i något yrke, betonar experterna.

Akava vill att man i lagen mer detaljerat än nu ska föreskriva om bland annat hur man förbereder sig för våldssituationer, hur personalen utbildas och tas om hand efter att någonting inträf-fat samt om hur våldsincidenterna registreras. Nu förpliktigar arbetarskyddslagen arbetsgivaren att uppgöra en anvisning för hur man ska förfara i händelse av våldssituationer för de arbe-ten där risken för våld är uppenbar.

– I praktiken ser tillämpningen av lagen mycket olika ut, vilket sätter arbetstagarna i en inbördes olikvärdig ställning, påpekar Akavas expert Tarja Arkio.

Arkio är glad över att många arbetsgivare ser allvarligt på våldshoten och ger sina anställda anvisningar och utbildning.

– Tyvärr finns det också sådana anvisningar som behandlar frågan med en axelryckning, såsom ”vi strävar efter att på för-hand beakta hot om våld”. n

Den nordiska löntagarorganisationen vill främja sysselsättningen och konkurrensförmågan Akavas ordförande Sture Fjäder utsågs till ordförande för Nor-dens fackliga samorganisation för 2013 vid dess styrelsemöte i Helsingfors i november.

Fjäder betonar att medborgarsamhället och fackförenings-rörelsen har en viktig roll i det nordiska samarbetet det – det är inte enbart ett myndighetsprojekt. Samarbetet inom till exem-pel arbetsmarknadsfrågor bör stärkas.

Ledarna för de nordiska löntagarorganisationerna beslöt att intensifiera sitt samarbete och aktivt erbjuda beslutsfattarna lös-ningar som främjar sysselsättningen och konkurrensförmågan. Fackföreningsrörelsen förbereder sina egna framställningar till Nordiska ministerrådets toppmöte om sysselsättning nästa vår.

Under ordförandeperioden kommer Akava att satsa på att utveckla det nordiska trepartssamarbetet, konkurrenskraften, sysselsättningen och kompetensen.

Nordens fackliga samorganisation NFS är ett samarbets-organ för de fackliga centralorganisationerna i Norden. Dess uppgift är att främja nordiskt samarbete och den nordiska ar-betsmarknadsmodellen och att utgöra ett samarbetsforum för medlemsorganisationerna. Sammantaget 16 centralorganisatio-ner som representerar nästan nio miljoner löntagare är med-lemmar i NFS. Finländska medlemmar är Akava, Finlands Fackförbunds Centralorganisation FFC och Tjänstemannacen-tralorganisationen STTK. n

Det har talats till lust och leda om hållbarhetsunderskottet, men vi har ännu inte nått något samförstånd om vilka metoder som skulle vara effektiva för att bekämpa det. Ekvationen är svår, men det är uppenbart att den offentliga ekonomins utgifter och inkom-ster måste fås i balans.

En förutsättning för att en balans ska kunna uppnås är att vi får till stånd en tillväxt i ekonomin och att exporten börjar dra. Vi be-höver nya och permanenta arbetsplatser i Finland. Utbudet av arbete måste ökas och strukturella reformer är nödvändiga för att arbetskarriärerna genuint ska förlängas. Löntagarnas köpkraft måste säkras för att den inhemska efterfrågan ska kunna åter-hämta sig. Akava arbetar för att främja sysselsättning, produktivitet och eko-nomisk tillväxt. Som bäst utarbetar vi programmet Den finska arbetslinjen. Dessutom deltar vi beslutsamt i den gemensamma strävan. Vi engagerar oss helhjärtat för att finna lösningar på håll-barhetsunderskottet. Alla arbetsmarknadsparter måste kavla upp ärmarna och snabbt utforma ett räddningsprogram för Finland. Arbetsmarknadsorga-nisationerna måste förbinda sig till att utarbeta ett omfattande samhällsfördrag – som ett alternativ till nedskärningar, osthyvlar och skattehöjningar. Till stöd för detta behövs naturligtvis även åt-gärder från statsmaktens sida. Överenskommelsen och de strukturella förändringarna kräver ett omfattande samarbete och engagemang. Det som man gemen-samt kommer överens om slutförs också med gemensamma krafter. Man får inte glömma att en fungerande arbetsmarknad innebär att arbetslagstiftningen ska iakttas. Akava vill att så många som möjligt har arbete och att alla mår bra i arbetet. Jag är övertygad om att Akavas medlemmar med iver och gott humör deltar i vår gemensamma strävan. Genom vår kompetens och vårt arbete säkerställer vi att även andra har arbete, om vi bara får en möjlighet till det.

Sture Fjäder

Med gemensamma krafter för arbetsplatser, tillväxt och välfärd

Ordföranden


Onko autovakuutukselle ollut tarvetta? Puun koputtamisen sijaan suosittelemme autoosi mahdollisimman kattavaa jalaadukasta vakuutusta. Sellaisen saat meiltä. Kun keskität sekä pankki- ettävakuutusasiasi OP-Pohjolaan, asioinnistasi kertyvillä OP-bonuksilla saattaakuittaantua isokin osa vakuutusmaksuista.

OP-bonuksia kertyy Osuuspankin omistajajäsenelle ja Helsingin OP Pankin asiakkaalle, jonka oma tai perheen yhteinen pankki- ja/tai vakuutusasiointi on vähintään 5 000 ¤/kk.

Yhdessä hyvä tulee.

Documents

Akavalainen 5/2012