Akavalainen 3/2013

Akavalainen3 | 2013

Pätkätyöntekijä elää projekti kerrallaan

Ostovoima on turvattava

Akavalainen siirtyy verkkoon

�

Päätoimittaja Marjo OllikainenToimituspäällikkö Jaana ParkkolaToimituksen sihteeri Tarja PaajonenTaitto Grafiaalto / Aija Aalto

Aikakauslehtien liiton jäsenPainopaikka Kirjapaino PunaMustaISSN-L 1795-8822, ISSN 1795-8822 (painettu)ISSN 2242-0983 (verkkolehti)

Ilmestymispäivä: 7.6.2013Kuvaaja: Laura Vesa Kuvassa: Wilhelmina Karikko

AkavalainenJärjestö- ja tiedotuslehti, jonka osoitteellinen jakelu kattaa keskusjärjestö Akavan hallinnon ja aluetoimijat, akavalaiset luottamushenkilöt ja työsuojeluvaltuutetut, akavalaisten liittojen hallitusten ja hallinnon jäsenet sekä Akavan yhteistyökumppanit ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon osallistuvat intressipiirit.

Painos 11 000 kplLehti verkkojulkaisuna: www.akavalainen.fi

Julkaisija ja kustantajaAkava ryRautatieläisenkatu 600520 Helsinkipuhelin 020 7489 [email protected]

��

1�

�4

Luku 1%

11

Akavalainen 3| 2013

Palkansaajien ostovoima laskee ensi vuonna prosentin, kun laskelmissa ote-taan huomioon kunnallisverotuksen kiristyminen ja eläkemaksujen korotus. Lue lisää ostovoiman kehityksestä sivulla 6.

Akavalainen 3 | 2013

4 Jaksaako pätkää pitkään?

6 Ei kasvua ilman ostovoimaa

7 Kolme vastausta

8 Lyhyet

10 Reaalipalkat on turvattava yleiskorotuksella

1� Akavan uusi ilme yhdistää perinteitä ja muutosta

13 LakiWoman

14 Akavalainen-lehti siirtyy verkkoon

16 Tyhmentääkö työ?

18 Vastavalmistuneiden työttömyyden kasvu seis

19 Kolumni: Valmistuvalle

20 Pidä huolta tekijänoikeuksista

�� Ryhtiä hommiin, kokousväki!

�4 Vaihto-oppilaana omassa työpaikassa

26 Johtaja, katse budjetista asiakkaaseen

28 Eurooppa tarvitsee yhteiset työelämän pelisäännöt

29 ”Menestymme yhdessä tai emme ollenkaan”

30 Huomenta, olet Euroopassa

31 Alueiden Akava on yhteinen ponnistus

32 Paras kesäduuni ikinä

34 Tutkittua

35 Nytt från Akava

”Perinteinen näkemys on, että julkisella sektorilla työskentelevien leipä on kapea,

mutta pitkä. Kapea se on edelleen, mutta pituus vaihtelee.”

JUKOn neuvottelujohtaja Risto Kangas

PuheenjohtajaltaPäätoimittajalta

�

Ay-liikkeen on siirryttävä 2030-luvulle

Ammattiyhdistysliikettä arvostellaan nykyään vasemmalta ja oikealta. Yhteiskuntakriitikot syyttävät työttömyyden lisäämi-sestä, media demokratiavajeesta ja nuoret ryöstömentali-teetista. Meteli yltyy ja järjestäytymisaste laskee.

Ay-liikkeen arvostelu menee jo kohtuuttomuuksiin. Mutta ei aivan aiheetta. Me emme ole saaneet siirrettyä ay-liikettä ketterästi edes 2000-luvulle, kun valmiina pitäisi jo olla stra-tegia 2020-luvun palkansaajaliikkeelle.

Pohjoismaisen ay-liikkeen saavutukset 1900-luvulla ovat upeita, mutta emme voi enää paistatella niiden lämmössä. Meidän on ymmärrettävä globalisaation ja pohjoismaisen hy-vinvointiyhteiskunnan haasteet paremmin ja otettava huomi-oon, millaisen maailman rakennamme tuleville sukupolville. On uskallettava kyseenalaistaa järjestelmiä ja lainsäädäntöä, joita on tehty teollisuusyhteiskunnan aikana. Meidän pitää tehdä nykyistä tiiviimpää yhteistyötä sekä liittojen että kes-kusjärjestöjen tasolla ja uudistaa rakenteita niin, että kaikki järjestöt ovat tasavertaisia.

Miksi olen näin jyrkkä? Siksi, että palkansaajat tarvitsevat turvaa, hyviä työehtoja, ostovoimaa, työn ja perheen yhteen-sovittamista sekä hyvää työllisyyttä vielä 2030-luvullakin. He tarvitsevat vahvaa ja yhtenäistä ay-liikettä.

Ei riitä, että vain ay-liike uudistuu. Myös työnantajaliikkeen ja erityisesti ruohonjuuritason työnantajien on uudistuttava. Työllisyyden lisääntyminen edellyttää pitkäjänteistä ja sitou-tunutta työnantaja-ajattelua, eikä vain taloudellisen hyödyn maksimointia.

On eräs asia, jota ay-liikkeen historiasta ei ole syytä muut-taa: solidaarisuus. Solidaarisuus on sitä, että kaverillakin on töitä, nyt ja tulevaisuudessa. Sinun ja minun on osattava sa-noa ”me”.

Sture Fjäder

Jotakin uutta, jotakin vanhaa ja jotakin sinistä

Olin toukokuisena lauantaina lähes satavuotiaan kyläkoulun päätösjuhlassa. Appeni on opettanut kahden joen risteykses-sä seisovassa keltaisessa puutalossa 37 vuotta ja mieheni sis-koineen käyneet siellä koulua. Nyt koulu lakkautetaan.

Minun ala-asteeni on Suomi-neidon vastakkaisella kyljellä, ra-dan varrella ja yhä uhmakkaana. Silti tuona toukokuun ilta-na tarvittiin vain suvivirsi ja itkin suloisen kyläkoulun puolesta kuin vesiputous.

Mekin lakkautamme nyt jotakin perinteikästä ja arvokasta. Si-nulla on kädessäsi viimeinen painotuotteena julkaistava Aka-valainen. Lehtemme alkoi toukokuun lopulla ilmestyä verkko-lehtenä, osana Akavan verkkopalvelua.

Nykyaika on muutosta. Uskon, että Akavalainen-lehden siir-tyminen verkkoon on hyvää muutosta. Vapaudumme paino-aikatauluista ja saamme kerrottua Akavan ja työelämän ajan-kohtaisista asioista liittojen jäsenille ja aktiiveille saman tien. Taustoittavat ja syventävät artikkelimme ovat helpommin me-dian, mahdollisten uusien jäsenten tai muuten vain uteliaiden luettavissa. Avaamme lukijoille mahdollisuuden ideoida ja kes-kustella Akavalaisen artikkeleista reaaliajassa.

Lisäksi Akava on uudistanut logonsa, visuaalisen ilmeensä ja verkkopalvelunsa. Sininen logomme palaa juurilleen, tuttuun seppele–pylväs-kuvioon. Uusi ilme perustuu ajatukseen, että meillä akavalaisilla on sekä rohkeutta uudistua että rohkeutta kunnioittaa niitä perinteitä, jotka olemme hyviksi havainneet.

Kaikki muuttuu. Ay-liikkeen on muututtava mukana. Turhau-tumisen hetkinä vilkaisu uuteen logoon muistuttaa, että me akavalaiset haluamme olla aktiivisia yhteiskunnan uudistajia, mutta ajoittain on hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä on syytä uudistaa ja mitä säilyttää.

Kohta pysähdymme keräämään energiaa ensi talvea varten. Toivotan kaikille suloista ja rentouttavaa kesää.

Marjo Ollikainen



W ilhelmina Karikon, 32, erityisosaamisalueeksi voisi nimetä liikkuvaan junaan hyppäämisen.

Karikko on kolmen viime vuoden ai-kana työskennellyt määräaikaisena kolmessa eri projektissa Tampereen kaupungilla.

– Projektityön tekeminen vaatii heittäytymistä ja päättäväisyyttä. On osattava tarttua heti toimeen ja unoh-taa edellinen projekti. Turhia liikkeitä ei sallita, muuten aikataulu menee uu-siksi, Karikko kertoo.

Tällä hetkellä Karikko työskente-lee projektisuunnittelijana Tampereen Ikäkaste-hankkeessa. Hänen työhönsä kuuluu kaksi kokonaisuutta: ikäihmis-

Teksti: Jaana Parkkola n Kuva: Laura Vesa

Jaksaako pätkää pitkään?

Pätkätyöntekijä elää usein projekti kerrallaan.

ten perhehoitoa koskevan palvelumal-lin suunnitteleminen ja Ikäkampus-pilotti, jossa kehitetään ikäihmisten palveluita.

Lisäksi Karikko muun muassa järjestelee seminaareja, tiedottaa sekä laatii toimintaohjeita ja sopimuksia. Kuulostaa valtavalta työmaalta. Mi-ten Tampereen kaupunki voi pärjätä ilman Karikkoa, kun hänen työnsä lokakuussa loppuu?

– Projektityöntekijän tavoite on teh-dä itsestään tarpeeton siihen mennessä, kun projekti loppuu. Olenkin projektin alusta asti kirjoittanut itseäni siitä ulos. Kun projekti päättyy, sen tuottama pro-sessi siirtyy osaksi kaupungin normaa-lia toimintaa, Karikko kuvaa.

Elämän suunnittelu vaikeaaEpävarmuus ja tulevaisuudesta huo-lehtiminen ovat pätkätyöläisen ar-kea. Määräaikaisen on haettava ak-tiivisesti töitä ennen työsuhteen päättymistä.

– Työttömänä työn hakeminen on aina vaikeampaa, Karikko toteaa.

Kun tulevaisuudesta ei ole var-muutta, on elämän suunnittelu hanka-laa. Edes sitä, missä asuu, ei voi suun-nitella etukäteen.

– Se ei ole perheellisenä enää mi-tenkään jännittävää, sanoo pienen po-jan äiti.

Lisäksi esimerkiksi lomat on pi-dettävä pois ennen projektin loppu-mista.

Wilhelmina Karikko on projektityön ammattilainen.

Akavalainen 3 | 2013 �

– Aina lomia ei ehdi pitämään tai niitä on pidettävä ihmeellisiin aikoi-hin, mikä voi olla joskus lapsiperheelle hankalaa.

Epäilyttävä kolmekymppinenKarikko valmistui vuonna 2010 Lapin yliopistosta naistutkimuksen maiste-riohjelmasta. Perheenlisäystä tuli vuon-na 2008, kun molemmat vanhemmat olivat vielä opiskelijoita.

– Lapsen saaminen opiskeluaika-na toimi hyvin, koska molemmilla oli mahdollisuus hoitaa lasta.

Entä miten Karikko kokee äitiyden vaikuttavan nyt työnsaantiin?

– Naistutkijana ei voi olla ajatte-lematta, miltä naimisissa oleminen ja yksi lapsi näyttävät työnantajan silmis-sä. Lisäksi kun ikää on 30 ja risat, saa-tan olla jonkun silmissä varsin epäilyt-tävä hakija, Karikko naurahtaa.

– Joskus perheen lisäyssuunnitel-mista on työhaastattelussa kysyttykin, vaikkei saisi.

Takataskussa monipuolista osaamistaMääräaikaisuuksissa on Karikon mieles-tä ollut paljon myös myönteisiä puolia.

– Olen saanut projekteista moni-puolista työkokemusta ja kerryttänyt osaamista. Lisäksi kaupungin määräai-kaisuuksissa on se hyvä puoli, että uutta työtä voi hakea sisäisiltä markkinoilta.

Karikko on päässyt Tampereen kaupungilla kehittämään itseään mo-nipuolisesti määräaikaisista tehtävis-tään huolimatta. Hän on suorittanut muun muassa projektipäällikkökou-lutuksen ja kahden viikon harjoittelun Brysselissä Tampere Pirkanmaan EU-toimistossa.

Karikko ei sulje uuden projektityön mahdollisuutta pois. Mutta.

– Projektityötä olisi vielä mielek-käämpää tehdä, jos projektin jälkeen olisi vakituinen paikka mihin palata. Vakituiset paikat ovat kuitenkin ison kiven alla. Esimerkiksi Tampereen kau-pungilla auki olleen vakituisen suunnit-telijan paikkaa haki 142 hakijaa.

�0 vuotta pätkätöissäPetteri Suominen, 49, on työskennel-lyt määräaikaisissa virka- ja työsuhteis-sa koko työuransa eli noin 20 vuotta. Hän valmistui Tampereen yliopistos-ta vuonna 1995 pääaineenaan valtio-oppi.

– Määräaikaisuudet pitävät pään virkeänä, kun yhteen hommaan ei ehdi

turtumaan. On ollut pakko luovia ja pysähtyä välillä miettimään, mitä ha-luaa tehdä, Suominen kertoo.

Suominen työskentelee parhaillaan Asumispalvelusäätiö APSAssa viisivuo-tisessa projektissa, joka päättyy 2016. Sen jälkeistä elämää Suominen ei ole vielä miettinyt tarkemmin.

Suominen myöntää määräaikais-ten töiden haitanneen oman talou-den suunnitelmallisuutta. Esimerkik-si vuoden 2010 aluehallintouudistus murskasi Suomisen omakotitalosuun-nitelmat.

– Työskentelin silloin sijaisena lää-ninhallituksen poliisiosastolla. Sijais-tamani henkilö irtisanoutui, mutta en voinut hakea paikkaa, koska uudistuk-sen takia määräaikaisia työntekijöitä ei saanut vakinaistaa. Enkä ollut ainoa määräaikainen, joka koki uudistuksen yhteydessä saman kohtalon.

Ketjutukset maan tapaSekä Karikko että Suominen ovat Yh-teiskunta-alan korkeakoulutettujen jäseniä. Yhteiskunta-alan korkeakou-lutettujen toiminnanjohtajan Simo Pöyhösen mukaan määräaikaisuuksil-la on joskus myös sijansa, mutta pe-rusteettomista määräaikaisuuksista on tullut muun muassa julkishallinnossa ikävä tapa.

– Erityisesti nuoria naisia palka-taan määräaikaisiin palvelussuhteisiin perhevapaakustannusten pelossa ja ket-jutettavien sijaisuuksien takia. Määrä-aikaisuudet hankaloittavat perheen perustamista ja esimerkiksi asunnon hankintaa, Pöyhönen huomauttaa.

Hänen mielestään perusteettomat määräaikaisuudet ovat muodostuneet vääristyneen henkilöstöpolitiikan väli-neeksi, jolloin työuransa alkuvaiheessa olevat toimivat henkilöstöpolitiikan joustonvarana.

– Määräaikaisuus on kätevä keino pidentää koeaikaa, se on helppo tapa päästä työntekijästä irti, sitä käytettä-essä saa harrastaa lyhyen tähtäyksen henkilöstösuunnittelua ja sen avulla pidetään työntekijä nöyränä, Pöyhö-nen summaa.

Liitto on vienyt ilmitulleet tapauk-set usein oikeuteen asti, jolloin ne on todettu laittomiksi.

– Valitettavan usein tapaukset ovat olleet julkisella sektorilla, ja jotkut vi-rastot ovatkin niiden myötä vakinais-taneet henkilöstöään. Paljon on vielä tehtävää, vaikka esimerkiksi luotta-musmiesten tiedonsaantioikeus henki-löstön määräaikaisuuksista on paran-tunut.

Jatkuvat pätkät uhka terveydelle ja tasa-arvolle

TJS Opintokeskuksen kehittämisasiantunti-ja Sikke Leinikki väitteli korkeasti koulu-tettujen pätkätöistä vuonna 2009. Leinikin mielestä viime vuoden tilastot osoittavat, että työmarkkinoilta otetaan nyt löysät pois.

– Osa-aikainen työ on romahtanut ja mää-räaikaiset työt lisääntyneet. Lisäksi vuokra-työtä esiintyy yrityksissä, joissa on päällä yt:t, Leinikki sanoo.

Ennen määräaikaisuudet olivat Leinikin mukaan pidempiä. Nyt ne ovat lyhentyneet ja niiltä odotetaan enemmän. Vaatimukset ovat kasvaneet.

– Työnantajan ei tarvitse kantaa taloudel-lista vastuuta projektien välisestä ajasta. Vastuun kantaa pätkätyöntekijä itse.

Leinikki muistuttaa, että pitkään jatkuneet määräaikaisuudet aiheuttavat tutkimusten mukaan terveysongelmia.

– Kannattaa miettiä, mitä jatkuvat pätkät tekevät omalle terveydelle ja jaksamiselle.

Julkisella sektorilla on säästötalkoot ja virkojen täyttökiellot, jolloin lakisääteisiä tehtäviä tekemään tarvitaan määräaikai-sia. Yleensä he ovat naisia, jotka lykkäävät määräaikaisuuksien takia perheen perus-tamista.

– Määräaikaisuudet kohdistuvat edelleen tiettyyn sukupuoleen ja ikäryhmään. Suurin epäkohta on se, että määräaikaisuudet sy-ventävät epätasa-arvoa naisten ja miesten välillä.

Puolet määräaikaisista työsuhteista ketjutettuja

48 prosenttia akavalaisista määräaikai-sista tekee työtään ketjutetussa määrä-aikaisessa työsuhteessa, kertoo Akavan tuore jäsenkysely. Keskimäärin vastaa-jat olivat toisessa peräkkäisessä määrä-aikaisuudessaan, mutta pahimmillaan peräkkäisiä pätkäsuhteita oli kertynyt useiden vuosien ajalta kymmeniä.

Lue lisää: www.akava.fi/akavalaiset_tyoelamassa

Akavalainen 3 | 2013�

V aara ohi vai pahin edessä? Suomen talous on kamp-paillut lamaa vastaan jo viisi vuotta. Akavan pää-

ekonomistin Eugen Koevin mielestä talouskriisistä on selvitty suhteellisen hyvin 1990-luvun mustiin vuosiin ver-rattuna – tähän saakka.

– Työttömyys ei ole räjähtänyt kä-siin, vaikka teollisuudella ja viennillä on mennyt heikosti useamman vuoden ajan, Koev sanoo.

Teollisuudesta on hävinnyt työ-paikkoja ja uutta työtä on syntynyt eri-laisissa liike-elämän palveluissa. Koev muistuttaa, että palvelusektorille ei synny uusia työpaikkoja, ellei suoma-laisten ostovoimasta huolehdita.

– Suomen talous on pyörinyt viime vuosiin asti lähinnä siksi, että kotimai-nen kulutus on kasvanut. 56 prosenttia bruttokansantuotteesta tulee yksityi-sestä kulutuksesta. Sen merkitys on li-sääntynyt sitä mukaa, kun perinteisen teollisuuden merkitys on pienentynyt.

Yksityisen kulutuksen kasvu on kuitenkin tänä vuonna loppunut ja vienti on sakannut. Koevin mukaan kotimaisen kysynnän lasku jatkuu to-dennäköisesti ensi vuonna ja muuttuu jyrkemmäksi.

– Tässä tilanteessa olisi tärkeintä tukea suomalaisten ostovoimaa.

Ostovoima pohjalukemissaPalkkojen ostovoimaa kuvaavat tilastot ovat karua luettavaa. Vaikka yleinen an-siotaso nouseekin ensi vuonna valtio- varainministeriönisteriön arvion mu-

kaan 2,4 prosenttia, käteen jää vähem-män euroja kuin aiemmin.

– Palkkojen ostovoima laskee tänä vuonna ensimmäistä kertaa 90-luvun laman jälkeen. Ansiotason kehityk-sestä huolimatta ostovoima laskee 0,5 prosenttia. Ensi vuonna ostovoiman syvenee näillä näkymin entisestään. Jos laskelmissa huomioidaan kunnal-lisverotus ja eläkemaksujen korotus, ostovoima laskee prosentin, Koev yn-nää.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että verojen ja hintojen muutosten jälkeen keskivertopalkalla saa tänä ja ensi vuonna vähemmän tavaroita ja palveluja kuin viime vuonna. Tällä ei kotimaista kysyntää lisätä. Mikä neu-voksi?

Koevin mukaan ilmassa on mon-ta kysymysmerkkiä, joista yksi on ensi syksyn palkkaratkaisut.

– Suomen teollisuuden, vientisek-torin ja työllisyyden parantamiseksi olisi tärkeää, että ratkaisu olisi mal-tillinen. Se ei kuitenkaan edistä osto-voimaa, ellei verotusta samaan aikaan kevennetä.

– Ostovoimaa edistävä ratkaisu eli tuntuvat palkankorotukset puolestaan vaikeuttavat teollisuuden kilpailuky-kyä. Tämä kuvastaa, kuinka vaikea tilanne on.

Ansiotuloverotukseen inflaatiotarkistusSyksyn neuvotteluista odotetaan tiuk-koja. Maltilliset palkankorotukset eivät lämmitä palkansaajaa, kun inflaatio, eläkemaksut ja veronkiritykset vievät ostovoiman pakkaselle.

– Jos halutaan sekä ostovoimaa että työllisyyttä vahvistava palkkaratkaisu, sitä on tuettava ansiotuloveron alenta-misella. Akava esittääkin ansiotulove-rotukseen 2,5 prosentin inflaatiotar-kistusta, Koev sanoo.

Toinen lääke on eläkemaksujen kompensoiminen.

– Työmarkkinaosapuolet sopivat ensi syksynä ensi vuoden eläkemak-suista. Jos työntekijöiden eläkemaksut nousevat, ne on kompensoitava aiem-pien vuosien tapaan ansiotuloverotuk-sessa.

Yhteisöveropäätöksellä hitaat vaikutuksetHallituksen yhteisöveropäätöstä Koe kuvailee kaiken kaikkiaan myöntei-seksi asiaksi, jossa palkansaajat kuiten-kin unohdettiin tyystin. Samalla halli-tus muutti verolinjaa, johon aiempina vuosina on totuttu.

– Suomessa on 15 viime vuotta elvytetty matalasuhdanteissa nimen-

Teksti n Jaana Parkkola

Ei kasvua ilman ostovoimaa

Ostovoiman ja työllisyyden turvaamiseksi tarvitaan maltillinen palkkaratkaisu, jota on tuettava ansiotuloveron kevennyksellä. Yhteisöveroalennus vaikuttaa myönteisesti Suomen talouteen, mutta ei riittävän nopeasti.

Palkkojen ostovoima laskee tänä vuonna ensimmäistä kertaa 1990-luvun laman

jälkeen.

�Akavalainen 3 | 2013

Miten nopeasti yhteisövero- leikkaukset kasvattavat

työllisyyttä?

Jutta Urpilainen, valtiovarainministeri

Seppo Kari, tutkimusjohtaja, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus

Vähitellen, kun yritykset alkavat investoida haluk-kaammin ja ovat valmiimpia ottamaan riskejä. Ve-rokannan alentamisella voidaan vauhdittaa uusi-en innovaatioiden keksimistä ja edistää talouden rakennemuutosta, joiden seurauksena syntyy uusia työpaikkoja. Työllisyyden kannalta kaikkein tärkeintä on, että kansainvälinen ja kotimainen kysyntä elpyvät. Yhdessä nämä tekijät voivat kas-vattaa työllisyyttä nopeastikin.

Vaikutusten vähänkään luotettavampi arvioimi-nen vaatisi hyvää makromallia, jossa otettaisiin huomioon työmarkkinat, verotuksen vaikutukset investointipäätöksiin ja pääoman kansainväli-nen liikkuvuus. Kun sellaista ei ole, voi enintään todeta, että yhteisöveroleikkaukset näkyvät työl-lisyydessä vasta vuosien päästä, investointien kasvun seurauksena. Verokannan alentamisella on toki myös nopeampia vaikutuksia, jotka voivat näkyä yhteisöverotuotossa jo lähivuosina.

Jussi Mustonen, johtaja, Elinkeinoelämän keskusliitto

Työllisyys kääntyy kasvuun, jos kykenemme hyödyntämään vientimarkkinoidemme aikanaan vahvistuvan imun. Kasvumahdollisuuksien aue-tessa yhteisöveron alentaminen kiihdyttää in-vestointeja välittömästi ja lisää siten työllisyyttä heti – alkuun varovaisesti, mutta jatkossa kasva-vasti investointien sekä näiden kotimarkkinoille suuntautuvien kerrannaisvaikutusten tahdissa.

Akavan ehdotus ostovoiman turvaamiseksi ja työllisyyden lisäämiseksi:

n 2,5 prosentin inflaatiotarkistus ansiotuloverotukseen

n Työntekijöiden mahdollisten elä-kemaksujen korotusten kompen-soiminen ansiotuloverotuksessa

n Maltilliset palkankorotukset

Arvioita palkkojen ostovoiman kehityksestä

Bruttopalkka 2012 e/kk 2013 2014 a) 2014 b) Nettoreaalipalkan muutos, %, edellisestä vuodesta 1 500 -0,2 -0,2 -0,7 2 000 -0,1 -0,2 -0,7 2 500 -0,4 -0,5 -0,9 3 000 -0,4 -0,5 -0,9 3 500 -0,5 -0,5 -1,0 4 000 -0,4 -0,5 -1,0 4 500 -0,4 -0,4 -1,0 5 000 -0,4 -0,4 -0,9 5 500 -0,3 -0,4 -0,9 6 000 -0,5 -0,7 -1,1 7 000 -0,6 -0,6 -1,1 9 000 -0,7 -0,5 -1,1

Vuodelle 2014 on laskettu kaksi vaihtoehtoaa) ansiotuloverotukseen vaikuttavat vain hallituksen tekemät päätöksetb) lisäksi työntekijän eläkemaksun korotus 0,4 % ja kunnallisverotuksen kiristys keskimäärin 0,1 %

omaan ostovoimaa vahvistamalla. Is-tuva hallitus muutti veropoliittisen linjan kerralla, kun se alensi yhteisö-veroa 4,5 prosenttiyksikköä. Päätös parantaa tuntuvasti yritysten kannat-tavuutta. Ansiotulo- ja kulutusverojen kiristykset sen sijaan nakertavat osto-voimaa.

Koevin mukaan yhteisöveroalen-nus näkyy Suomen taloudessa myö-hemmin, kun taloustilanne Euroo-passa paranee.

– Suhdannepoliittisesti olisi ollut fiksumpaa alentaa ansiotuloverotus-ta, jolla olisi lisätty kotimaista kysyn-tää. Yhteisöveropäätöksellä ei ole vä-littömiä talouden elvytysvaikutuksia tai ne ovat hyvin vähäisiä. Ja toisaal-ta kustannukset näkyvät heti valtion kassassa, Koev huomauttaa.

Lähde: Tilastokeskus, valtiovarainministeriö, Akavan omat laskelmat

Yksityinen kulutusInvestoinnitNettovientiMuu kotimainen kysyntäBKT

8

2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015

%

6

4

2

0

-2

-4

-6

-8

-10

BKT:n muutos ja siihen vaikuttavat kysyntäerät


Lyhyet

www.minna.fi Tasa-arvotiedon keskus Minna kokoaa ja välittää tietoa sukupuolten tasa-arvosta ja siihen liittyvästä tutkimuk-sesta. Verkkopalvelussa on muun muassa tutkimus- ja hankeuutisia, ajankohtaista tasa-arvotietoa sekä puheen-vuoroja alan asiantuntijoilta ja vaikuttajilta.

Linkki

Lainattua

”Miksi lakimies nauraa niin harvoin?”Kysymys LakimiesUutisissa 3/2013 ”Lääketieteen tabuista on hyvä keskustella”Otsikko Lääkärilehdessä 20/2013 ”Jäsenemme on palkattu tekemään työtä kunnassa, talkoot on eri asia.”Simo Kekki, Yhteenveto-lehti 2/2013

TJS aloittaa kielikoulutuksetTJS Opintokeskus laajentaa koulutustarjontaansa kielikou-lutuksiin. TJS tarjoaa syksystä lähtien neljä ammattiliittojen tarpeisiin räätälöityä koulutusta: Viestintävalmiuksia kan-sainvälisiin kokouksiin (englanti), Viestintävalmiuksia poh-joismaisiin kokouksiin (ruotsi) sekä Sujuvuutta vieraskieliseen jäsenpalveluun englanniksi ja ruotsiksi. Koulutukset toteute-taan yhteistyössä Delingua Oy:n kanssa.

Koulutukset on suunnattu liittojen henkilöstölle ja hen-kilöstön edustajille, mutta ne sopivat myös yhdistysaktiiveille – erityisesti jos yhdistyksen jäsenhankintaa tai edunvalvon-taa tehdään muulla kielellä kuin suomeksi.

Lisätietoa: www.tjs-opintokeskus.fi/koulutus n

Jiri

Hal

ttu

nen

]

Syysloma 1. askeleen tahdissa?

Syksyn 1.askel-jaksoille voi jo ilmoittautua. Kurssit on tar-koitettu kaikille akavalaisille ja heidän perheilleen. Jaksoille kannattaa ilmoittautua ajoissa, sillä esimerkiksi kesän jaksoil-le eivät kaikki halukkaat päässeet mukaan. 1.askel-jaksolla on mahdollista muun muassa tutustua uusiin lajeihin.

Lisätietoa: www.pht.fi n

Ay-liikkeen syyllisyys-oikeudenkäynti SuomiAreenalla

Akava on jälleen heinäkuussa mukana Porin SuomiAreenal-la. Tervetuloa seuraamaan Akavan perjantaiproduktiota 19.7. kello 14.00–15.15 Porin teatterin kahvioon.

Akavan tilaisuuden otsikko on “Ay-liikkeen syyllisyys-oikeudenkäynti”. Mukana oikeudenkäynnissä ovat vara-tuomari Seppo Riski, Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder, Akavan opiskelijoiden puheenjohtaja Jouni Markkanen sekä Akavan johtajat Pekka Piispanen ja Maria Löfgren. Tilai-suuden juontaja-tuomarina toimii vapaa kirjailija Kaarina Hazard. n

Akavalainen 3 | 2013 9

Lyhyet

Tutustu tarkemmin ja tee oma ehdotuksesi

20.9.2013 mennessä

www.akava.fi/yrittajapalkinto

Kenelle Akavan yrittäjäpalkinto

tänä vuonna?

Yrittäjäpalkintoilmoitus_Akavalainen3_2013.indd 1 5/22/2013 7:36:39 AM

Yrittäjyys uravaihtoehtona!

perjantaina 13.9.2013 klo 14Rake-sali (Erottajankatu 4 C, Helsinki)

Koulutus on suunnattu Akavan liittojen jäsenille, asiantuntijoille, jotka pohtivat

yrittäjyyttä osana uraansa ja ovat yrittäjyyden alkutaipaleella.

Ilmoittaudu viimeistään perjantaina30.8.2013 osoitteessa:

www.akava.fi/yrittajakoulutus2013

Oletko harkinnut yrittäjäksi ryhtymistä? Oletko siirtymässä palkansaajasta yrittäjäksi?

Oletko yrittäjä, mutta mietit vielä miten parhaiten toteutat ideasi?

Koulutusta yrittäjyyttä suunnittelevalle

Akavalainen 2013 koulutus yrittäjille_ 94x132 mm Yrittäjyys uravaihtoehtona.indd 1 5/28/2013 12:18:48 PM

Osallistu keskusteluun: Millainen on hyvä työelämä vuonna 2020?

Millainen on hyvä työelämä vuonna 2020? Mikä saa sinut viihtymään ja pysymään töissä? Kerro oma mielipiteesi Fa-cebookissa tai otakantaa.fi-verkkosivustolla. Keskustelu on avoinna kaikille 16.6.2013 saakka.

Työelämä koskettaa jokaista suomalaista jollakin tavalla. Suo-men hallitus sekä kaikki keskeiset suomalaiset työelämätoi-mijat haluavat tehdä suomalaisesta työelämästä Euroopan parasta vuoteen 2020 mennessä. Ne tarjoavat osaamistaan ja palveluitaan, mutta muutoksen tekevät työpaikat. Tavoitteen saavuttamiseksi halutaan herättää keskustelua Suomen työelä-män arvoista. Tarkoitus on kirkastaa, mihin arvoihin Euroo-pan parhaan työelämän tulisi perustua vuonna 2020.

Tietoa hankkeesta: www.tem.fi/tyoelama2020Facebookissa: www.facebook.com/SuomenTyoelamanArvot2020 n

Kesätyöntekijöiden oikeudet kuntoonSAK:n, STTK:n ja Akavan Kesäduunari-info palvelee jälleen tänä kesänä nuoria kesätyöntekijöitä. Maksuton palvelu aut-taa nuorten työsuhteisiin liittyvissä asioissa jo yhdeksättä ker-taa.

Vuosien kuluessa palvelussa on vastattu tuhansien nuorten, heidän vanhempiensa ja työnantajien kysymyksiin. Kysyntä on kasvanut: viime kesänä yhteydenottoja oli lähes 530, yli sata enemmän kuin vuonna 2011.

Palvelu neuvoo muun muassa työsopimuksen tekemiseen, palkkoihin ja työvuoroihin liittyvissä asioissa.

Kesäduunari-info palvelee 23.8. asti numerossa 0800 179 279 ja osoitteessa www.kesaduunari.fi. Keskustelua käydään myös Facebookissa osoitteessa www.facebook.com/kesaduunari.

Puhelinpalvelu on avoinna maanantaista perjantaihin kello 9–15. Neuvontaa saa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Pal-veluun voi soittaa nimettömänä. n


T uleva palkkaratkaisu voi aka-valaisten neuvottelujärjes-töjen mukaan sisältää sekä prosentti- että europohjaisia

korotuksia. Reaalipalkat pitää neuvot-telujärjestöjen mukaan ainakin taata, toisin sanoen korotusten pitää pysyä inflaation tahdissa.

Sen sijaan paikallinen sopiminen palkoista jakaa mielipiteet.

Julkisalan koulutettujen neuvot-telujärjestöllä JUKOlla on pitkä ko-kemus paikallisesta sopimisesta kun-tasektorilla. Ylemmät Toimihenkilöt YTN sekä Tekniikka ja Terveys KTN katsovat, että palkoista voisi yksityi-sellä sektorilla sopia ilman paikallisia eriä.

YTN lähtee tavoittelemaan kaikil-le ostovoiman kehittymisen takaavaa yleiskorotusta.

– Paikallisesti neuvotellut palkka-erät eivät sovi korkeasti koulutetuille. Kun jaettavaa on vähän ja sekin paloi-tellaan, voi käydä niin, että joidenkin reaalipalkat laskevat. Se aiheuttaa luon-nollisesti närää työpaikoilla, YTN:n ja Uuden Insinööriliiton puheenjohtaja Pertti Porokari muistuttaa.

– YTN:läiset menevät töihin yleen-sä sopimuspalkoilla. Uran edetessä re-ferenssit ja osaaminen kasvavat, joten palkkojenkin pitäisi nousta.

Tällöin työnantaja vetoaa siihen, ettei paikallisten erien jälkeen jää ra-haa henkilökohtaisten palkkojen ko-rottamiseen. Porokari muistuttaa, että uran alkupalkat eivät vastaa työmäärää ja vastuuta.

Teksti: Birgitta Suorsa, UP-uutispalvelu n Kuva: Ida Pimenoff

Reaalipalkat on turvattava yleiskorotuksella

Akavan neuvottelujärjestöt valmistautuvat syksyllä liittokierrokselle. Jos vastoin odotuksia päädytään keskitettyyn ratkaisuun, sekin kelpaa, jos sisältö on riittävä. Suurin huoli on, ettei korkeasti koulutettuja huomioida palkankorotuksissa.

Työajat ja liittokanne solmukohtiaElinkeinoelämän keskusliiton EK:n tavoitteena on pitäytyä mahdollisim-man alhaisessa palkkaratkaisussa ja jät-tää asiakysymykset sikseen. YTN halu-aa työaikapankit käyttöön laajasti. Sen mukaan työajoissa, niiden seurannas-sa ja ylitöissä on noudatettava lakia ja työajan ylitykset tulee voida tallettaa pankkiin.

Toinen merkittävä hanke on am-mattiliittojen kanneoikeus, jota teolli-suusliitot ajavat yhdessä yli keskusjär-jestörajojen.

Porokari muistuttaa, että liittojen kanneoikeus on jo käytössä esimerkik-si Saksassa ja Ruotsissa.

– Se ehkäisisi työnantajan väärin-käytöksiä ja suoranaisia laittomuuksia sekä vähentäisi siten palkansaajapuolen mielenilmauksia, Porokari perustelee.

– Lisäksi se estäisi epäreilua kilpai-lua työehdoilla. Kanneoikeus hyödyt-täisi työnantajaakin.

Teollisuuden palkansaajien neu-vottelukoordinaatio pelasi jo viime

kierroksella SAK:laisen Metalliliiton, STTK:laisen Ammattiliitto Pron ja akavalaisen Uuden Insinööriliiton vä-lillä.

– Yhteistyö toimi hyvin, vaikka meillä oli vain vähän aikaa valmiste-luihin. Nyt tavoitteita ja neuvottelu-taktiikkaa on ehditty valmistella pa-remmin, Porokari kertoo.

Kolmen päivän koulutusvapaas-ta jäi kuitenkin hapan maku. Ensin työnantajapuoli vesitti oikeuden vain koulutukseksi.

– Sitten verottaja yrittää vielä ven-koilla asian kanssa. On se kumma, että tätä ei ole vieläkään saatu valmiiksi. Koulutuspaketin toivoisi olevan jo si-vuasia.

Porokarin mukaan neuvotteluku-viot pysyvät selkeinä. Teollisuuden palkansaajilla ja YTN:llä on omat roolinsa. YTN:n teollisuusliitot hake-vat TP-yhteistyöstä sivustatukea vaati-muksilleen.

KTN: “Nollalinja on huijausta”Neuvottelujärjestö Tekniikka ja Terveys KTN:n puheenjohtaja Keijo Houhala muistuttaa, että työnantajapuolen pu-heet nollalinjasta esitetään hämäyksen vuoksi.

– Tosiasiassa työnantajan esittämä nollalinja merkitsisi palkkojen osto-voiman leikkaamista. Jos korotus olisi vähintään inflaation verran, voitaisiin puhua nollalinjasta.

Ostovoiman leikkaaminen poikisi vain lisää työttömyyttä palvelualoil-

Kanneoikeus hyödyttäisi

työnantajaakin.

Akavalainen 3 | 2013 11

le ja lisäkustannuksia yhteiskunnal-le. Siihen ei Houhalan mukaan pidä suostua.

Nollalinja-mielikuvilla yritetään pehmittää palkansaajapuolta säästö-talkoisiin. Kuntapuolella työnantajien esittämä kolmen prosentin säästö hen-kilöstömenoissa tekee neuvotteluista Houhalan mukaan todella vaikeat.

Palkankorotusten ohella KTN haluaa edetä myös asiakysymyksissä. Palkkausjärjestelmissä on paljon pa-rannettavaa.

– Teknisten sopimuksen palkkaus-järjestelmän kehittämistä pitää jatkaa siten, että eri elementit ja kannusta-vuustekijät huomioidaan. Lisäksi ter-veydenhoitajien palkkahinnoitteluliit-teessä on kehitettävää.

Usko raamisopimuksen jatkoon tai uuteen raamiin on Houhalan mukaan olematon.

– Aloitteen pitäisi tulla työnanta-japuolelta. Maaliskuussa palkansaaja-

puolen esitys ei poikinut tulosta, joten pallo on työnantajalla.

“Ei hoppua uusiin sopimuksiin”Julkisalan koulutettujen neuvottelu-järjestön JUKOn neuvottelujohtajan Risto Kankaan mukaan neuvottelu-kierrosta tuskin kiirehditään, vaikka valtiovallalta onkin tullut sellaisia toi-veita.

Nollalinja ei tule kysymykseen.

Korkeasti koulutetut naisvaltaiset alat tarvitsisivat JUKOn mukaan erilliskorotuksen. Esimerkiksi lastentarhanopettajat ovat jääneet yleisessä palkkakehityksessä jälkeen.

– Kuntapuolen sopimukset umpeu-tuvat vasta helmikuun lopussa ja yli-opiston puolella maaliskuun lopussa. Katsotaan ensin hallituksen elokuun budjettiriihi ja mitä sieltä tulee.

Kangas muistuttaa, että keväällä yrityksille annettu yhteisöverohelpotus auttaa työnantajia, mutta palkansaajil-le ei tullut mitään.

Liittokierroksesta voi hänen mu-kaansa tulla varsin työläs. Palkkakil-pailu voi äityä hankalaksi.

– Liitoilla on aina alakohtaisia ky-symyksiä ratkaistavana, patoutumia on myös aiemmilta kierroksilta. Ne voivat vaikeuttaa tilannetta.

Kangas huomauttaa, että työnan-taja pyrkii koordinoimaan sopimustoi-mintaa, mutta liittokierroksella se ei ole helppoa.

– Lisäksi sopimukset päättyvät hy-vin eriaikaisesti.

JUKO hakee uutta palkkaohjelmaaJUKOn sisällä on erilaisia palkkapai-neita. Korkeasti koulutetut naisvaltai-set alat tarvitsisivat Kankaan mukaan erilliskorotuksen. Esimerkiksi museo- ja kirjastoala, lastentarhan- ja luokan-opettajat sekä sosiaalityöntekijät ovat jääneet yleisessä palkkakehityksessä jäl-keen.

– Asian korjaamiseksi on vaikea löytää palkansaajapuolelta riittävää yksimielisyyttä. Naisvaltaisille aloille osoitetut korotukset ovat hyödyntä-neet suhteellisesti enemmän heikosti koulutettuja matalapalkka-aloja.

Kuntasektorille tarvittaisiin uusi palkkaohjelma. Edellinen auttoi sen verran, etteivät alan palkat jääneet muista enempää jälkeen.

– Nollalinja ei tule kysymykseen. Yleiskorotus on oltava.

Jos rahaa jaetaan paikallisesti, erän pitää Kankaan mukaan olla riittävän suuri, jotta sillä voidaan saada jotain aikaan.

– Kannattaa miettiä koko paikal-lisen sopimisen mielekkyyttä, jos jaet-tavaa on vain prosentin kymmenys. Se ei motivoi paikalliseen neuvottelutoi-mintaan, Kangas painottaa.

– Perinteinen näkemys on, että jul-kisella sektorilla työskentelevien leipä on kapea, mutta pitkä. Kapea se on edelleen, mutta pituus vaihtelee.

Lomautukset ja irtisanomisuhat ovat arkipäivää julkisellakin sektoril-la.

– Palkkojen pitää olla kunnolliset, jotta voidaan kilpailla koulutetusta ja osaavasta työvoimasta, Kangas sanoo.


Akavan toissa vuonna hyväk-sytyssä strategiassa lukee, että olemme aloitteellinen uudistaja. Nyt sen näkee

myös Akavan ilmeestä. Vaikka muok-kasimme tunnuksen uuteen uskoon, palasimme samalla juurillemme, kul-jettuamme pitkän matkan kiehkuran kautta tuttuun ja turvalliseen pylväs–seppele-kuvioon.

Uudistus perustuu ajatukseen, että Akavalla on sekä rohkeutta uudistua että rohkeutta kunnioittaa niitä perin-teitä, jotka on hyväksi havaittu.

Otimme uudistuksessa mallia pit-kästä ja arvokkaasta perinteestä, jota toimme nykyaikaan sopivaksi. Uusi ilme viestii tavoitteistamme, joiden mukaan Akava on nykyaikainen ja ak-tiivinen vaikuttaja sekä aloitteellinen uudistaja. Ilme muistuttaa siitä, että uudistumisen ohella akavalaiset jatka-

Teksti n Marjo Ollikainen

Akavan uusi ilme yhdistää perinteitä ja muutosta

Puolen vuoden suuri urakka on nyt valmis. Julkistimme toukokuun lopulla Akavan uuden logon ja ilmeen.

vat perinteitään asiantuntijoina ja vas-tuunkantajina.

Konstailematon ja helposti lähestyttäväAkavan uuden ilmeen suunnittelu läh-ti liikkeelle ennen joulua. Vanha ilme alkoi olla käytännön työssä hankala, koska se oli suunniteltu käytettäväksi lähinnä paperilla. Lisäksi olimme päät-täneet uudistaa verkkosivut, joten il-mettä oli uudistettava joka tapauksessa. Koska ilmettä ei kannata uusia kovin usein, Akavan hallitus päätti, että myös logo laitetaan työn alle.

Hallitus siunasi hankkeen joulu-kuun kokouksessaan, ja tapasimme kilpailutuksemme voittaneen graafisen suunnittelutoimiston Nimiön saman tien. Oli aika pukea sanoiksi, mitä kaikkea Akava on.

Näiden sanojen pohjalta Nimiön graafiset muotoilijat Annukka Saikko-nen ja Matti Uronen ryhtyivät suun-nittelemaan ja toteuttamaan ilmettä. Akavassa hankkeen pääurakoitsijana toimi tiedottaja Jaana Parkkola.

– Meille tuli yllätyksenä, kuinka arkisten asioiden eteen Akavassa teh-dään töitä. Samaa suoraviivaisuutta halusimme ilmeeseen: se on konstai-lematon ja helposti lähestyttävä. Nos-timme ilmeen keskiöön Akavan ta-voitteet, jotka tuodaan esiin selkeällä ja vahvalla typografialla, Annukka Saikkonen kertoo.

Suunnittelussa lähdettiin liikkeel-le Akavan liittojen jäsenistä. Yhteinen merkki ja vahva värinkäyttö tuovat yh-teen Akavan, Akavan opiskelijat ja nii-den julkaisumateriaalin.

Akavan uusi pääviesti on ”Hyvä arki on teh-tävä”. Esitteissä, mark-kinoinnissa ja esitys-aineistoissa käytetään lisäksi lauseita ”Työs-tä hyvää elämää” ja ”Ajatuksenvoimasta tekoihin”.

Akavan uusi logo muodostuu seppeleestä ja doorilaisesta pylväästä. Yhteinen merkki tuo yhteen Akavan, Akavan opiskelijoiden ja Akavalainen-verkkolehden tunnukset.

Akavan logo palaa juurilleen pylväs–seppele-kuvioon. Aiemmin käytössä ollut kiehkuralogo poistuu käytöstä.

Akavalainen 3 | 2013 1�

1

Akavalaisenyhteistoiminnanperiaatteet

Aina kohtiratkaisua

Akavan julkaisuille on suunniteltu yhte-näiset julkaisupohjat, joita hyödynnetään Akavan sisäisissä ja ulkoisissa julkaisuis-sa.

Hyvä arki on tehtävä Akavan strategian missio on yhä ”Me-nestystä ja turvaa yhdessä”. Erilaisissa julkaisuissa käytössä on uusi pääviesti ”Hyvä arki on tehtävä”.

Pääviesti kertoo kahdesta asiasta. Se kuvastaa Akavan sitoutumista hy-vän työn ja arjen kehittämiseen nyt ja tulevaisuudessa. Hyvä arki on tehtävä, joka pitää tehdä. Lisäksi pääviesti hei-jastaa aktiivista asennetta: hyvä työ ei synny itsestään, vaan se on tehtävä.

Tämän lisäksi esitteissä, markki-noinnissa ja esitysaineistoissa käyte-tään nostoina lauseita ”Työstä hyvää elämää”, ”Ajatuksenvoimasta tekoi-hin” sekä Akavan opiskelijoilla ”Työstä hyvä tulevaisuus”. Lauseet ovat copy-writer Jonathan Manderin käsialaa.

Lähemmäs liittoja ja jäseniä verkossaOsana ilmeuudistusta julkaistiin uusi Akavan verkkopalvelu. Sen ansiosta

Akava ja Akavan jäsenliitot pääsevät näkyville entistä paremmin. Verkkosi-vut haluttiin tuoda lähemmäksi jäse-niä, mediaa, mahdollisia uusia jäseniä ja muita kiinnostuneita.

Akavalainen-lehti ilmestyy jatkossa verkkolehtenä osana Akavan verkko-palvelua. Viisi kertaa vuodessa ilmes-tyneen painotuotteen sijaan Akava pystyy nyt kertomaan akavalaiset uuti-set ja ajankohtaiset ilmiöt saman tien.

Yhteistyökumppanina verkkopal-velun kehittämisessä ja toteuttamises-sa toimii yhä Poutapilvi Web Design, joka on myös suunnitellut sivuston ul-koasun. Verkkotiedottaja Ritva Siika-mäki toimi Akavassa laajan hankkeen projektipäällikkönä.

Akavan ilmekokonaisuus ja sen so-vellukset on suunniteltu elämään ajassa siten, että seuraavaa uudistushanketta ei tarvitse laittaa käyntiin muutaman vuoden kuluttua. Nyt meillä on erin-omaiset työkalut Akavan tavoitteista ja uusista avauksista viestimiseen.


T ämä numero on viimeinen painotuotteena julkaistava Akavalainen-lehti. Akavalai-nen ilmestyy jatkossa verkko-

lehtenä osana Akavan verkkopalvelua osoitteessa www.akavalainen.fi.

Verkkoon siirtyminen antaa meil-le mahdollisuuden kertoa Akavaan ja


Akavalainen-lehti siirtyy verkkoon

Akavalainen-lehti ja sen edeltäjät ovat sitoneet akavalaiset aktiivit yhteen vuosi-kymmenien ajan. Verkkoaika antaa yhteisöllisyydelle uudenlaiset mahdollisuudet.

Tuleeko sinulle Akavan uutiskirje?

Välitämme Akavalaisen juttuja sidos-ryhmillemme jatkossa uutiskirjeenä. Jos et vielä saa Akavan uutiskirjettä, voit tilata sen osoitteesta www.akava.fi/uutishuone

Akavan lehden virstanpylväätn 1957 Ensimmäinen Akateeminen-lehti ilmestyy.

n 1976 Lehden nimi vaihtuu Akavaksi.

n 1994 Akava-lehti lakkautetaan vuoden lopussa.

n 1995 Akava-uutiset-tiedotuslehti alkaa ilmestyä vuoden alussa.

n 2005 Lehti alkaa ilmestyä uudelleen. Nyt nimenä on Akavalainen.

n 2013 Akavalainen-lehti siirtyy verkkoon.

akavalaisiin liittyvistä uutisista sekä ajankohtaisista ilmiöistä saman tien. Toivomme myös saavamme heti pa-lautetta lukijoiltamme. Keskustelulle on avattu verkkolehdessä oma osionsa. Käy tutustumassa!

Kuulemme mielellämme lukijoi-demme mielipiteitä ja ajatuksia uudis-

1962 1972 1976

tuksesta. Voit kertoa palautetta verk-ko-Akavalaisen Mielipiteet-osiossa. Voit antaa samalla juttuideoita, mistä haluaisit lukea Akavalaisen sivuilla.

Ollaan yhteydessä!


Äänestä paras kansi

Kokosimme tälle aukeamalle Akavalaisen kansia vuosien varrelta. Voit äänestää omaa kansisuosikkiasi Mielipiteet- sivulla osoitteessa www.akavalainen.fi

Arvomme osallistujien kesken kesäyllätyksen.

Käy äänestämässä suosikkiasi 18.6. mennessä!

1983

1990

1991

2002

2004

2007

2010

2012


Y liopistoista valmistuu mais-tereita enemmän kuin kos-kaan aikaisemmin. Työelä-mä ja yliopisto näyttävät

kuitenkin kulkevan vähän eri latuja, sillä maisterit tuntuvat olevan samaan aikaan sekä yli- että alikouluttautunei-ta. Mistä he kaikki saavat koulutustaan vastaavaa työtä?

Kysyimme neljältä yliopistosta val-mistuneelta, mitä hyötyä opinnoista on ollut heidän työssään ja mitä yllätyksiä työelämä on heidän eteen tuonut.

Museotutkija taistelee hometta vastaanAkateeminen työttömyys sekä työn ja opintojen välinen epäsuhta ovat muita

Teksti: Ville Pekkanen n Kuva: Sakari Kiuru

Tyhmentääkö työ?Yliopistosta valmistuneet kertovat, mitä hyötyä opinnoista on ollut heidän työssään.

aloja yleisempiä niin sanotuilla gene-ralisteilla, jotka eivät ole valmistuneet mihinkään tiettyyn ammattiin. Tyypil-lisiä generalisteja ovat humanistisesta ja

yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnista valmistuneet.

Eero Salmio, 34, luki yliopistos-sa pääaineenaan aate- ja oppihistoriaa sekä sivuaineina muun muassa filosofi-aa ja yhteiskuntahistoriaa. Lisäksi hän opiskeli museologian perusopinnot työn ohessa. Nyt Salmio työskentelee maakuntamuseotutkijana Helsingin kaupunginmuseossa.

Salmion mielestä historian opiske-lu ohjaa ajattelemaan menneestä tie-tyllä tavalla ja ymmärtämään asioiden yhteyksiä.

– Esimerkiksi seminaarityö, esseet ja gradun tekeminen valmistavat pit-käjänteiseen ja suunnitelmalliseen työ-hön. Sen myllyn läpikäyneen pitäisi kyllä osata tuottaa järkevää, ytimekäs-

– Sekä työelämään että opintoihin liittyy mielenkiintoisia ja älyllisyyttä vaativia juttuja. Molempiin kuuluu myös tylsiä, helppoja ja älyttömiä juttuja. Kyllä mä kävin yli-opistolla joskus vain syömässä ja lukemassa lehdet, paljastaa historiaa opiskellut Eero Salmio.

Platonit ja Francis Baconit eivät paljon

auta, jos museon katto vuotaa ja seinät ovat

homeessa.


tä tekstiä ja kyetä hahmottamaan te-kemistään laajemmin kuin vain siinä hetkessä, Salmio summaa.

Hänen työnsä on hyvin kirjavaa nettisivujen suunnittelusta museo-alan käytännön neuvontatyöhön, ku-ten avustushakemuksien tekemiseen. Salmiolta kysytään esimerkiksi, miten tietyn kokoelman esinetiedot pitäisi siirtää sähköiseen muotoon tai mil-laista valaistusta museossa kannattaisi käyttää.

– Ympäristöfilosofian tai 1600-lu-vun eurooppalaisen tieteellisen maail-mankuvan muovautumisen opiskelulla on harvoin suoraa yhteyttä alueellisen maakuntamuseon arkeen. Platonit ja Francis Baconit eivät paljon auta, jos museon katto vuotaa ja seinät ovat ho-meessa.

Musiikkitieteilijä taipuu moneksiMaiju Lempinen, 27, joka on valmis-tunut musiikkitieteestä ja lukenut sivu-aineinaan muun muassa musiikin hal-lintoa ja tuotantoa sekä taloustieteitä, ansaitsee elantonsa nykytanssiryhmä Tero Saarinen Companyn tuotanto-päällikkönä.

– Työssäni olen joutunut opettele-maan paljon uutta muun muassa mat-kustussäännöistä ja asiakirjoista sekä työehtosopimuslaeista ja verotuksesta. Tämä on hyvin konkreettista ongel-manratkaisutyötä, joka on kovin eri-laista yliopisto-opintoihini verrattuna, Lempinen kertoo.

Hän vastaa tanssiryhmän koti- ja ulkomaiden kiertuejärjestelyistä sekä taloushallinnosta. Sointuanalyysillä ja perinnemusiikin tuntemuksella ei ole siis juuri tekemistä jokapäiväisen työn kanssa.

– Suurimmat muutokset ovat liit-tyneet kiireiseen työtahtiin, joka poikkeaa huomattavasti yliopistoajan opintoaikataulusta. Mutta eipä tuo syventäviä opintoja suorittavan huma-nistin elämä kolmetuntintisine työpäi-vineen ehkä ihan realistista ollutkaan, Lempinen naurahtaa.

Filosofia erityisluokan- opettajan vahvuutenaNoin joka kolmas humanisteista ja suuri osa yhteiskuntatieteilijöistä val-mistuu aineenopettajaksi. Valtteri Ris-tilä, 32, toimii erityisluokanopettajana vantaalaisessa yläkoulussa.

– Ensimmäiset kaksi tuntia suju-vat yleensä oppilaiden kanssa suhteel-lisen rauhallisesti opiskeltavaan asiaan

keskittyen. Ensimmäisen välitunnin jälkeen kyky keskittyä opiskeltavaan asiaan on 10–15 minuuttia. Muu aika menee huutelemisessa ja vaeltelussa ympäri luokkaa. Oppituntien lisäk-si aikaa kuluu paljon yhteydenpitoon vanhempien kanssa, kokouksissa, op-pimissuunnitelmien laatimisessa sekä byrokraattisessa paperinpyörityksessä, Ristilä kertaa arkirutiiniaan.

Koulutusalaluokittelussa hänet voitaisiin määritellä puoliprofessio-luokkaan, sillä varsinaista erityisopet-tajan pätevyyttä hänellä ei ole. Ristilä suoritti aineenopettajan pedagogiset opinnot, mutta pääaine oli filosofia ja sivuaineina muun muassa psykologia ja elämänkatsomustieto.

– Psykologian opintoni ovat autta-neet ymmärtämään erityislasten kehi-tystä, mutta erilaisiin diagnooseihin olen perehtynyt paremmin vasta työn lomassa. Olen painottanut filosofian opinnoissani ihmistutkimusta ja yh-teiskuntafilosofiaa. Siitä ei ole ollut ainakaan haittaa tässä työssä, jossa ollaan alati ihmisenä olemisen proble-matiikan äärellä, Ristilä sanoo.

– Suuntauduin opinnoissani me-diatutkimukseen, jossa käydään läpi median toimintaa yhteiskunnassa teoreettisella ja jopa korkealentoisella tavalla. Opinnot ovat toki auttaneet ymmärtämään median roolia laajem-min, mutta suoraa yhteyttä niillä ei ole työtehtävääni ollut, Kairesalo pohtii.

Katoaako tietopääoma töissä?Salmion, Lempisen, Ristilän ja Kaire-salon kokemukset ovat linjassa aihetta käsitelleiden tutkimusten kanssa. Nii-den mukaan valmistuneet näyttävät työllistyvän ammatteihin, joissa oppi-aineiden erityisten tietojen hallinnalla on harvoin merkitystä.

– Tunnen oman alani varmasti paljon huonommin nyt kuin esimer-kiksi gradua tehdessäni. Tiedonsaanti omasta alastani on nykyisin kirjastos-ta satunnaisesti lainaamieni kirjojen ja opiskelukaverieni kanssa käymieni keskustelujen varassa, historiaa opis-kellut Salmio arvioi.

Samaa mieltä on filosofiasta val-mistunut Ristilä.

– Varsinkin yksityiskohtainen tie-tämys hiljalleen unohtuu – vain suu-ret linjat pysyvät mielessä.

Musiikkitieteilijä Lempinen pitää opintokokonaisuutta ratkaisevampa-na kuin esimerkiksi yksittäisen aineen opintoja.

– Musiikkitiede on itsessään hy-vin teoreettinen aine, mutta tutkin-toa pystyi räätälöimään sivuaineiden avulla hyvin oman kiinnostuksensa mukaan.

Työelämä on tarjonnut mahdolli-suuden uusien asioiden oppimiseen, Kairesalo muistuttaa.

– Viestinnän teoriaa en varmasti hallitse niin hyvin kuin opintojen ai-kana, mutta sen tilalle on tullut run-saasti käytännön ammattitaitoa.

Tyhmentääkö siis työelämä? Luul-tavasti ei, koska töihin päästyäm-me näemme vihdoin oikeasti ja käy-tännössä, miten yhteiskunta toimii. Opimme tulemaan toimeen eriikäis-ten, eritaustaisten ja erilaisten intressi-en ohjaamien ihmisten kanssa.

Jokin osa ajattelustamme kuiten-kin kuihtuu vääjäämättä. Yliopistos-sa opiskellut teoriat eivät ole todelli-suudesta vieraantuneita abstrakteja ajatuskulkuja. Ennemminkin niillä pyritään kertomaan mahdollisim-man tarkasti, millainen todellisuus on. Suuria kysymyksiä pohdittaessa ei tarvitse välittää yrityksen brändistä, projektin deadlinesta tai tilaajan tar-peiden tyydyttämisestä.

Suuria kysymyksiä pohdittaessa ei tarvitse

välittää yrityksen brändistä.

Viestinnän osaaminen hankitaan töissäRaha-automaattiyhdistyksen avustus-toiminnan viestintäpäällikkönä työs-kentelevä Liisa Kairesalo, 31, valmistui Vaasan yliopistosta pääaineenaan vies-tintä. Sivuaineina hän luki nykysuo-mea ja kansainvälistä markkinointia.

Kairesalo toimii työssään muun muassa avustustoiminnan asiakasleh-den toimituspäällikkönä, hoitaa yhtey-denpidon mediaan sekä suunnittelee viestintäkampanjoita ja avustusohjel-mia, joihin RAY:n tuotot ohjataan. Hän kokee oppineensa viestinnän ja tiedottajan ammattitaidon nimen-omaan työssä, ei koulun penkillä.


Vastavalmistuneiden korkeas-ti koulutettujen työttömyys kasvaa hälyttävällä vauhdilla. Huhtikuussa kasvua vuoden

takaisesta tilanteesta oli 35 prosenttia. Vuoden alussa voimaan tulleesta nuo-risotakuusta ei ole ollut apua korkeasti koulutetuille.

– Nuorisotakuun piiriin kuuluvis-ta 25–29-vuotiaista noin 60 prosen-tilla on korkeakoulututkinto, mutta heidän tilanteensa on jäänyt liian vä-häiselle huomiolle. Edistysaskelia on toki otettu, mutta työllistämistoimista puuttuvat yhä korkeasti koulutetuil-le räätälöidyt palvelut, sanoo Akavan asiantuntija Miika Sahamies.

Hän pitää erityisen huolestuttava-na ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyyttä, joka on lisääntynyt vuodessa 45 prosentilla.

– On sanomattakin selvää, etteivät peruskoulun päättäneen 16-vuotiaan nuoren ja yliopistosta valmistuneen 29-vuotiaan aikuisen uraohjauspalve-lut voi olla samanlaisia.

Nuorisotakuu lupaa jokaiselle alle 25-vuotiaalle sekä alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle koulutus-, työko-keilu-, työpaja- tai työpaikan kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoit-tautumisesta. Tästä huolimatta nuori-sotakuun palveluvalikoimasta ei löydy riittävästi työkaluja nuorten korkeasti koulutettujen työllistämiseksi.

Akavan asiantuntijan Ida Mielityi-sen mukaan yksi olennaisimmista epä-kohdista ovat TE-toimistojen heikot palvelut korkeasti koulutetuille.

– TE-toimistoissa korkeasti kou-lutettujen työmarkkinoita ja erilaisia työllistymismahdollisuuksia tunne-taan huonosti. Lisäksi korkeasti koulu-tetuille räätälöityjä työvoimapalveluja on vähennetty, esimerkiksi Helsingis-tä Kluuvin palvelupiste lakkautettiin, Mielityinen huomauttaa.

Opinto- ja uraohjaukseen resurssejaTyöttömyys kohtelee eri aloja kovin eri tavoin.

– Työttömyyden korkea taso tie-tyillä koulutusaloilla suhdanteista riip-


Vastavalmistuneiden työttömyyden kasvu on pysäytettävä

Nuorisotakuun toimet on räätälöitävä korkeasti koulutettujen tarpeisiin.

pumatta kertoo siitä, että koulutus-määriä tulee näillä aloilla maltillisesti vähentää ja huolehtia sisäänotettujen mahdollisimman laadukkaasta koulu-tuksesta ja ohjauksesta.

Korkeakouluilla pitäisi Mielityisen mielestä olla enemmän vastuuta kas-vateistaan. Opiskelijoiden siirtyminen työelämään helpottuisi huomattavasti, jos korkeakoulut ja TE-toimistot teki-sivät tiiviimpää yhteistyötä.

– Opinto- ja uraohjauksen pitäisi limittyä toisiinsa läpi opintojen. Am-matti-identiteetin kehittyminen on hi-

Vastavalmistuneet 2012/4 2013/4 Muutos, lkm Muutos %Perusaste 556 582 26 4,7Keskiaste 6 777 8 587 1 810 26,7Alin korkea-aste 246 275 29 11,8Korkeasti koulutetut:Alempi korkeakouluaste 1 457 1 883 426 29,2Ylempi korkeakouluaste 881 1 281 400 45,4Tutkijakoulutus 56 66 10 17,9Korkeasti koulutetut yhteensä 2 394 3 230 836 34,9Kaikki työttömät yhteensä 10 098 12 836 2 738 27,1

*) Työttömät ilman lomautettuja Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön tilastot 21.5.2013

Vastavalmistuneiden työttömien määrä �01� ja �01�

das prosessi ja sitä tulee tukea tavoit-teellisesti opintojen ensimetreistä asti. Korkeakouluopintojen tavoite on aina päästä työmarkkinoille hyödyntämään tietoja, taitoja ja sivistystä.

Sen sijaan erityisesti opintojen lop-pupuolella ura- ja rekrypalveluiden sekä työvoimatoimiston palveluiden pitäisi Mielityisen mukaan linkittyä saumattomasti toisiinsa.

– Uran alkuvaihe ja työmarkkinoil-le kiinnittyminen on kriittinen kohta koko työuran kannalta. Vastavalmis-tuneiden työttömyyteen on tarttuva

Työttömien osuus työvoimasta tutkinnoittain

*) Työttömät ilman lomautettuja Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön tilastot 23.4.2013

Kaikki työttömätTaideaineet (ylempi korkea koul.tutk.)

Ekonomi, alempi kkHumanististen tieteiden kand.

Filosofian maist. (hum.)Luonnontieteiden kand.

Filosofian maist. (luonnont.ala)Alempi korkeakouluasteYlempi korkeakouluaste

Insinööri (ml.amk&rak.arkkitehdit)Valtiot./yhteiskuntatiet. maist.

Ekonomi, ylempi kkLisensiaattiTradenomi

ArkkitehtiAgronomi, maa- ja metsä. maist.

Diplomi-insinööriTeologian koulutus (yl. korkeakoul.tutk.)

Sosionomi, sosiaalialan AMKKasvatustieteiden maist.

TohtoriOikeustieteiden kand.Lastentarhanopettaja

FarmaseuttiLääkäri

Hammaslääkäri

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10%

19Akavalainen 3 | 2013

Kolumni

Työ. Että miten sen lapsilles esittelet. Joskushan se oli helppoa: Se on se paikka, jonne joka aamu samaan aikaan menet, samat ihmiset tapaat, samoja tekoja päivän teet, ja josta sitten iltapäivällä samaan aikaan aina lähdet pois. Ja loppuaika, se on sitten sinun. Ikävaiheestas riippuen joko kujertelet elo-kuvissa, menet baariin, haet lapset tarhasta tai suuntaat työväenopistoon. Semmoista on elämä. Helppoahan se tuolloin oli. Että panosta koulutukseen. Mieti etukäteen mitä haluat tehdä, koska sitä sinä sitten lopun aikaa teetkin.

Nauti nuoruudesta, koska siihen se nauttiminen sitten jääkin. Jos oikein jää työstäsi ylimäärää, ehkä pädet Lionseissa tai kuka tietää, alat junnuja jossakin lajissa valmentaa. Valokuvat sinun vuosistasi otetaan samoilla pihoilla, samas-sa metsikössä, jossa vain mäntyjen ja hiusrajasi korkeus kertoo kuluneesta ajasta. Muutoin on kaikki samaa. Jos ei tule luonnonmullistusta, jos ei Neu-vostoliitto hajoa, jos ei ydinsota ala. Tämmöistä se silloin oli. Ja nyt sitten.

En minä arvostele. Tätä nykyaikaa. Ai että näin sanomalla just arvostelen? No pakkohan se on myöntää, että vähän leikiltä tämä tuntuu. Mutta samalla kuitenkin sanon, että voi olla hyväkin asia, että ihmisten elämä on muuttunut leikiksi. Ehkä se onkin elämän tarkoitus. Mutta tuosta rahasta kun kysyit, en kyllä osaa sanoa. Katsos, ei sitä enää millään logiikalla makseta. Sitä tulee miten sattuu.

Keksi peli. Se kai olis se varma neuvo. Kuka tietää, miljoonat voi oottaa. Tai hyvä hokema, jonka pystyy johonkin tarraan ja karkkipaperiin laittamaan, niin se voi olla kassahuolet ohi kerralla. Mutta muista kuitenkin, että jollakin voi aina olla koreammat powerpointit ja noin se suhahtaa kovaa ja oikealta ohi, ja oikein räväkästi kun se teesinsä latoo, niin se voi mennä täydestä ihan silkan ällistyksen takia.

Että älä sitten mihinkään järkees tässä laske. Laske tuurin varaan, lykyn. On-nen. Tilannetajun ja ajoituksen. Varminta tietenkin olis, että osuisit paikalle oikeaan aikaan, että jollakin olis kamera, ja kohta sinut kaikki haluaisivat kilvan tuntea ja pyytäisivät: tule meille, me maksetaan. Aika lailla tässä ne minun neuvoni olivat.

Sen verran ehkä uskallan arvata, että vesi ja sähkö, niistä tuskin heti luovu-taan. Putket rikkoutuu ja ihmiset haluavat edelleenkin siirrellä lamppujensa paikkoja, että näihin jos keskityt, aika varma ja tasainen bisnes, voisin uu-moilla. Tai sitten ryhdyt kakuntekoon. Makea miellyttää ja koreus tulee aina muotiin. Ja mitä täältä minun muinaisuudestani voisit mukaasi ottaa, niin pol-kupyöräily, sanoisin että hyvä tapa. Uimahallissa käyminen kannattaa. Ja jos oikein ymmälläs oot, kirjaston tädit tietää.

Kaarina Hazard toimii vapaana kirjoittajana. Hän juontaa Akavan tilaisuuden “Ay-liikkeen syyllisyysoikeudenkäynti” SuomiAreenalla 19. heinäkuuta.

Kaarina Hazard

Valmistuvalle

kaikin mahdollisin keinoin erityisesti nyt, kun työvoiman kokonaiskysyntä laskee, Mielityinen sanoo.

Koulutuksen tarjottava työllistymisen eväätVastavalmistuneiden työllisyyteen voi-daan Mielityisen mukaan vaikuttaa kustannustehokkaasti ja nopeasti ke-hittämällä opintoja, opetusta ja opiske-luympäristöjä.

– Korkeakoulutuksen on reagoitava voimakkaammin siihen kehitykseen, että tulevaisuudessa suuri osa korkeas-ti koulutettujen työpaikoista syntyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Vas-tavalmistuneet tarvitsevat työllistyäk-seen erilaisia valmiuksia kuin kaksi-kymmentä vuotta sitten.

Mielityisen mielestä suomalaisopis-kelijat kiinnittyvät työmarkkinoille hyvin jo opiskeluaikana pitkälti oma-ehtoisen työssäkäynnin ansiosta.

– Tosin tätä halutaan hiukan suit-sia, jotta opiskelijat keskittyisivät enemmän opiskeluun ja opintoajat ly-hentyisivät. Lyhyemmät opiskeluajat eivät saa kuitenkaan johtaa siihen, että vastavalmistuneiden työllisyys heik-kenee. Silloin joudumme ojasta allik-koon. Opintoja ja koulutusta kehittä-mällä voidaan ratkaista tätä yhtälöä. Kehitystyöhön tarvitaan kuitenkin enemmän resursseja ja sitä on arvostet-tava enemmän korkeakouluissa.

Yrittäjävalmiuksia korkea-koulun penkiltäYhä useampi tarvitsee työllistyäkseen yrittäjämäistä asennetta tai muita yrit-täjävalmiuksia. Tämä on otettava huo-mioon korkeakouluopintojen sisällös-sä.

Mielityinen ei sysäisi vastuuta yleis-ten työelämävalmiuksien, työelämätie-touden ja yrittäjyystaitojen lisäämises-tä erillisille kursseille.

– Jok’ikisellä kurssilla on oltava omat tavoitteensa ja menetelmänsä. Jo-kaiseen korkeakoulututkintoon on li-säksi kuuluttava hyvin ohjattu, tavoit-teellinen ja laadukas työelämäjakso.

Korkeakouluissa on jo nyt Mieli-tyisen mukaan lukuisia hyviä käytän-teitä, asenteita ja osaamista näiden val-miuksien edistämiseksi.

– Tällaisia ovat esimerkiksi projek-tipohjaiset opetussuunnitelmat, työelä-män toimijoiden haastattelut, työelä-mässä olevien vierailut, tavoitteelliset ja monipuolista ryhmätyöskentelyt, sosiaalisen median käytännöt sekä yri-tysten tai muiden alojen opiskelijoiden kanssa yhteistyössä toteutetut kurssit.

Akavalainen 3 | 2013�0

T ekijänoikeus syntyy sille, joka luo kirjallisen tai taiteellisen teoksen. Tavallisia tekijänoi-keussuojaa nauttivia teoksia

ovat muun muassa kaunokirjallisuus, visuaaliset taideteokset, musiikki ja liikkuva kuva.

Tekijänoikeussuojan vaatimuksena on teoksen alkuperäisyys ja omape-räisyys. Teoksen tulee siis olla uusi ja sellainen, mihin kukaan muu samaan työhön ryhtyessään ei olisi päätynyt.

Tekijänoikeus on voimassa Suomen lain nojalla 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen, ja se antaa teosten tekijöille mahdollisuuden hyötyä työstään talou- dellisesti. Tekijä voi siirtää oikeutensa eteenpäin joko kokonaan tai osittain. Pääsääntöisesti oikeudet eivät kuiten-kaan siirry automaattisesti.

Tekijänoikeuksista on sovittavaTekijänoikeuksien siirron laajuudesta tulee sopia erikseen mahdollisimman tarkasti ja yksiselitteisesti. Joissakin ti-lanteissa tietyt oikeudet voivat siirtyä ilman sopimusta työnantajalle tai työn tilaajalle, mikäli tämä on olosuhteis-ta selvästi pääteltävissä. Esimerkiksi työnantajalla katsotaan olevan oikeus käyttää työntekijän työn lopputulosta oman normaalin toimintansa edellyttä-mässä laajuudessa.

Luovan työn tekijä joutuu nyky-päivänä usein tilanteisiin, joissa hänen tekijänoikeutensa ovat koetuksella. Teoksia kopioidaan ja käytetään lu-vatta. Lisäksi töiden hinnoittelussa ja

Teksti: Ville-Veikko Järvilehto n Kuva: Lehtikuva

Pidä huolta tekijänoikeuksista

Iso osa tekijänoikeuksien väärinkäytöksistä johtuu siitä, ettei oikeuksista tiedetä riittävän hyvin.

luovan työn tekijän neuvotteluasemas-sa on ongelmia. Tekijänoikeuksien li-säksi työn teettämisen tavat ja muodot ovat muuttuneet monilla aloilla. Työtä teetään lyhyemmissä pätkissä, mikä ai-heuttaa luovan työn tekijöille epävar-muutta.

Tietoa kaivataan lisääTekijänoikeuksiin liittyviä haasteita tutkittiin osana TJS Opintokeskuk-sen ja STTK:n toteuttamaa Unelmia uudesta työstä -hanketta. Tutkimuk-sessa selvitettiin luovan työn tekijän tekijänoikeudellisia ongelmia sekä keinoja niiden ratkaisemiseksi. Sel-vitystä varten haastateltiin luovan työn tekijöitä eri aloilta: valokuvaa-jia, graafisia suunnittelijoita, laulaja-lauluntekijää, säveltäjää, av-kääntäjää sekä arkkitehtiä.

Tutkimuksen perusteella tekijänoi-keuksien loukkaukset ovat tyypillisiä etenkin valokuvaajien ja muiden digi-taalisten sisällöntuottajien työssä. Luo-van työn tekijöiden mielestä tekijänoi-keuksista on tiedotettava kuluttajille nykyistä paremmin, jotta tietämättö-myyden ja väärinkäsitysten aiheutta-mat tekijänoikeuden loukkaukset saa-taisiin karsittua. Esimerkiksi valokuvia levitetään verkossa ilman oikeudenhal-tijan lupaa. Lisäksi erilaiset kuvapankit hämärtävät rajaa laillisen ja laittoman kuvan hankkimisen välillä.

Joissakin tilanteissa tekijä voi itse ennaltaehkäistä tekijänoikeuksiensa loukkauksia kertomalla selkeästi omi-

en teostensa käyttöoikeuksista työn ti-laajalle ja sisältöjen käyttäjille. Verkko-ympäristössä oikeuksia on kuitenkin usein lähes mahdotonta valvoa.

Erikoistumalla enemmän vaihtoehtojaSuuriin toimijoihin verrattuna yksit-täisillä luovan työn tekijöillä on heik-ko neuvotteluasema. Muun muassa lehtitalojen avustajia ja av-kääntäjiä vaaditaan allekirjoittamaan heidän epäreiluiksi katsomiaan sopimuksia. Työpaikan menettämisen pelko on to-dellinen, kun tekijöitä on enemmän kuin vapaita työpaikkoja. Tekijänoike-uslain tunteminen ja taito tuotteistaa omaa luovuutta auttavat tekijöitä neu-vottelemaan käyttöoikeuksista ja kor-vauksen suuruudesta.

Itsensä työllistävä luovan työn te-kijä voi parantaa neuvotteluasemaansa erikoistumalla. Tällöin hän erottuu ja kilpailee pienemmän tekijäjoukon kanssa toimeksiannoista. Joissakin tilanteissa luovan työn tekijä joutuu kuitenkin ottamaan vastaan töitä ydinosaamisensa ulkopuolelta, mikä vie keskittymistä muualle ja häiritsee luovuutta.

Ammattiliitot luovan työn tukenaOman työn hinnoittelu on usein han-kalaa luovan työn tekijälle. On vaikea arvioida, mistä työn vaiheista asiakasta voi laskuttaa.

Akavalainen 3 | 2013 �1

Ammattiliitoilta odotetaankin tuotteiden ja palveluiden yhdenmu-kaistamista edistäviä raameja, kuten minimipalkkioita. Toisaalta liian al-haiseksi koettu ammattiliiton määrit-tämä minimipalkkio voi vaikeuttaa neuvotteluita, kun tilaaja vetoaa siihen palkkiosta sovittaessa.

Parhaimmillaan ammattiliitot pa-rantavat luovan työn tekijän neuvot-teluasemaa merkittävästi. Esimerkiksi radio- ja tv-työn freelancereiden mini-mipalkat määrittelevä Yhtyneet-sopi-mus antaa työntekijöille tukea neuvot-teluihin, ja alan yhteiset pelisäännöt auttavat muun muassa av-kääntäjiä neuvottelemaan palkkioista ulkomais-ten käännöstoimistojen kanssa.

Osa ammattiliitoista myös valvoo jäsentensä tekijänoikeuksia. Lisäksi ammattiliitot voivat tukea luovan työn tekijää tarjoamalla heille tekijänoike-uskoulutusta tai tekijänoikeusneuvon-taa.

Vertaistuki luovan työn tekijöiden kesken on tärkeää, jotta tekijä on tie-toinen alansa yleisistä käytännöistä. Järjestäytyneinä tekijöillä on myös pa-remmat edellytykset huolehtia omista eduistaan ja oikeuksistaan. Esimerkik-si av-kääntäjillä on verkossa oma kes-kustelupalsta, jonka avulla he voivat keskustella muun muassa työnantajiin,

tekijänoikeuksiin ja hinnoitteluun liit-tyvistä asioista.

Omia oikeuksia on valvottavaTekijänoikeusosaaminen ja tekijänoi-keuksien hallinta ovat keskeisiä luovan työn tekijän menestymiselle. Tämän on tunnettava tekijänoikeuslaki, ym-märrettävä yrittäjyyden periaatteet ja osattava tuotteistaa luovuutensa, jotta hän kykenee muodostamaan toiminta-kustannuksiin nähden riittävän määrän säännöllistä tuloa.

Lisäksi luovan työn tekijän on ky-ettävä valvomaan oikeuksiaan. Luo-van työn tekijän on tiedettävä ja tun-nistettava, mistä kanavista raha tulee, jotta hän osaa tehdä oikeita valintoja sen suhteen, miten käyttää teoksiinsa syntynyttä tekijänoikeutta. Hänen on sopeutettava oma toimintansa toimin-taympäristön muutoksiin tinkimättä taiteellisesta kunnianhimostaan. Luo-van työn tekijän haasteena on omak-sua tämä ajatusmalli ja toteuttaa sitä menestyksekkäästi.

Kirjoittaja työskentelee tekijänoikeus-kouluttajana ja -tutkijana sekä tutki tekijänoikeuksia TJS Opintokeskuksen hankkeessa vuonna 2012.

Luovan työn tekijä, muista nämä, kun teet työsopimusta:

n Tekijänoikeus ei siirry työnantajalle automaattisesti.

n Työnantaja saa käyttää työtehtävissä syntyneitä teoksia normaalissa toimin-nassaan. Pyri neuvottelemaan palkka sen mukaisesti.

n Työsopimuksessa voidaan tarvittaessa määritellä laajempi tekijänoikeuksien siirtyminen. Lue sopimus tarkasti.

Mitä oikeuksia luovutat? Mille ajalle? Mihin käyttöön? Saatko riittävän

korvauksen?

n Sovi mahdollisimman tarkasti ja kirjallisesti tekijänoikeuksista välttyäk-sesi epäselvyyksiltä tulevaisuudessa.

Tekijäjärjestöt osoittivat mieltään Sanoma Newsin free-sopimusta vastaan toukokuussa 2009.

Akavalainen 3 | 2013��

Siellä se taas pitää yksinpuhe-lua – ja etupäässä asian vieres-tä. Ei ihme, että kaikki näp-räävät kännyköitään.”

”Jaahas, meillä ei ole asialistaa. Eipä silti, ei kukaan näytä edes valmistautu-neen mitenkään.”

”Miksi me olemme täällä, vaik-ka kenelläkään ei ole mitään asiaa? Ja juuri nyt, kun olisi sata deadlinea päällä!”

Teksti: Anssi Kaarlo Koskinen n Kuva: Juha Saari

Ryhtiä hommiin, kokousväki!

Kehnot ja turhat kokoukset syövät kallisarvoista työaikaa.

Kuulostaako tutulta? Mietteitä ko-kouksissa, kenties?

Huonot kokouskäytännöt nousivat esiin Jyväskylän yliopiston vararehto-rin, professori Kaisa Miettisen Jyväs-kylän yliopiston rehtoraattiblogissa. Hänen mukaansa kehnoja kokouksia ei tarvitse sietää, eikä kallisarvoista työaikaa pidä uhrata kaikkiin mah-dollisiin kokouksiin. Miettisen kirjoi-tus herätti huomiota.

– On tullut palautetta, että onko siinä mitään järkeä, kun on kokouk-sia kokousten perään niin, ettei ehditä edes muistiota tehdä, Miettinen ker-too.

Muka-kokoustaminen pannaanMiettinen vaatii kokoustamiseen jä-mäkkyyttä. Kokous on valmisteltava huolella ja materiaalin on tultava ajois-

Akavalainen 3 | 2013 ��

sa osallistujille. Jos ei tule, kokous pe-rutaan. Osallistujille on tehtävä selväk-si päätetäänkö kokouksessa jotain vai onko tarkoitus vain vaihtaa näkökan-toja. Osallistujienkin on valmistaudut-tava. Lisäksi heidän on ennen kaikkea oltava varmoja, että kokous on oikeasti heitä varten. Ettei tule kesken kaiken tarvetta näprätä kännykkää tai tablet-titietokonetta.

– Moinen muka-kokoukseen osal-listuminen pitäisi laittaa mielestäni pannaan. Jos kokous ei kiinnosta ke-tään, miksi se pidetään? Miettinen ky-syy.

Kun kaikki ennakkovalmistelut on tehty huolella, on keskityttävä itse ko-kouksen sujuvuuteen. Puheenjohtajan on vietävä keskustelua eteenpäin ja pi-dettävä puhujat aiheessa. Hän kokoaa asiat selkeästi yhteen. Kokousta ei pidä pitkittää tarpeettomasti. On tärkeää sopia miten päätöksiä seurataan ja mi-ten ne käytännössä toteutetaan.

Kokouksen jälkeen laaditaan pöy-täkirja. Muuten saattaa käydä niin, että samat asiat ovat esillä uudestaan seuraavassa kokouksessa.

– Se, että kerrasta toiseen puhutaan samoista asioista, on epämotivoivaa, eikä mikään kunnolla kehity, Mietti-nen sanoo.

Hän on joutunut urallaan ajoittain huonoihin kokouksiin. Ne voivat yllät-tää milloin vain.

– Kun olin aikanaan opiskelijajäse-nenä laitosneuvoston kokouksissa, pöy-täkirjasta piti lukea jälkikäteen, mitä kokouksessa päätettiin. Vilkasta kes-kustelua ei mitenkään vedetty yhteen. Monesti olen poistunut kokouksesta miettien, että ajan olisi voinut käyttää paljon paremmin. Suurella joukolla on pähkäilty asiaa, joka olisi etukäteisval-mistelulla ollut helposti hoidettavissa, Miettinen kertoo.

Työryhmiin tehokkuuttaMiettinen arvelee ahkeran, mutta te-hottoman kokoustamisen olevan ajan henki. Kokouksista tulee illuusio, että jotain oikeasti syntyisi, mutta tosiasi-assa kaikki vaan turhautuvat. Työajan hukkaaminen kokouksissa istumiseen on myös kallista. Miettinen ihmettelee, miten aikana, jolloin yliopistojen pitää karsia kuluja, isopalkkaisia professo-rejakin on varaa istuttaa kokouksissa, joissa ei synny mitään hyödyllistä.

Hallintoon liittyvät pakolliset kokoukset ovat yliopistomaailmassa Miettisen mukaan vähentyneet viime vuosina, kun esimerkiksi laitosneuvos-tot on lakkautettu. Tilalle on tullut

lukematon määrä erilaisia työryhmiä kokouksineen ja tapaamisineen. Vie-däänkö työryhmien työtä loppuun vai jääkö asia vain loppuraporttiin?

– Toisinaan vaikeat asiat poistetaan päiväjärjestyksestä ainakin hetkeksi nimeämällä työryhmä pohtimaan nii-tä. Aina ei muisteta palata työryhmän tuloksiin, vaan asia ikään kuin hauda-taan työryhmän nimeämisen jälkeen. Työryhmä ei välttämättä edes kokoon-nu ja saattaa kestää aikansa ennen kuin se huomataan, Miettinen sanoo.

Turhaa näennäisdemokratiaaTurhia kokouksia järjestetään mones-ta syystä, motiivina voi olla esimerkik-si näennäisdemokratia. Tällöin asiat on käytännössä jo päätetty, mutta kokouk-sella osallistujille annetaan näennäinen tilaisuus vaikuttaa. Mitään palautetta ei kuitenkaan oikeasti oteta vastaan.

Kokouksissa turhautuminen voi Miettisen mukaan olla osaltaan kult-tuurinen ongelma. Kokouksissa saat-taa istua eritaustaisia ihmisiä, eikä toisen tapa kommunikoida ja työsken-nellä tunnu luontevalta. Miettinen on matemaatikko, ja nämä ovat hänen mukaansa luonnostaan napakoita. Asioiden hoitaminen pitkällisten kes-kustelujen kautta saattaa tuntua heistä turhalta.

Miten tällaisen hölmöilyn sitten saisi loppumaan? Mitä pitää tehdä, että joutava istuminen turhissa koko-uksissa loppuisi?

– Jos kukaan ei mene huonosti val-misteltuun kokoukseen, luulisi sillä ole-van jotakin vaikutusta. Työmotivaatio on tärkeää. Kokoukset voivat olla antoi-sia ja hyödyllisiä tilaisuuksia, jolloin nii-hin osallistuu mielellään. En siis julista pannaan kokouksia vaan huonot koko-ukset, Miettinen painottaa.

Saa tapellaSisäministeriön ylitarkastaja Panu Ar-temjeff on ahkera kokoustaja. Hänellä kuluu kokouksissa joka työpäivä kah-desta kolmeen tuntiin.

– Kokousten muoto vaihtelee. Pal-jon on sellaisia kokouksia, joissa työs-

Hyvän kokouksen tuntomerkit

n Materiaali ajoissa.

n Tarkoitus on ilmaistava – päätetäänkö vai keskustellaanko.

n Paikalle, jos läsnäolo on tarpeellinen.

n Kaikki osallistujat valmistautuvat hyvin.

n Alkamis- ja päättymisaika ilmoitettava. Ei liian pitkä.

n Puheenjohtaja on tärkeä – hän johtaa keskustelua, pitää kokouksen asiassa ja tekee yhteenvedot.

n Lopuksi sovitaan jatkotoimenpiteistä.

n Tehdään pöytäkirja.

Huonoa kokousta ei tarvitse tiivistää. Sen kyllä huomaa ja tuntee nahoissaan.

Jos kokous ei kiinnosta ketään, miksi se

pidetään?

tetään yhdessä jotain prosessia, kuten tekstiä, Artemjeff kertoo.

Kehnojakin kokouksia sattuu koh-dalle. Artemjeff mietiskelee erilaisia esimerkkejä.

– Jos kokouksen syy on vain muo-dollinen, sillä ei ole relevanttia tarvetta. Tai jos käsiteltävien asioiden määrää ei ole osattu hahmottaa, jolloin niitä on liikaa tai liian vähän.

Kokouksen ei tarvitse aina olla tiukka ja päämäärätietoinen. Artemjeff huomauttaa, että työnteolla on sosiaa-linenkin puoli. Ihmisten on pystyttä-vä vaihtamaan ajatuksia keskenään, ja kokous mahdollistaa dialogin.

Menestyvä kokouskulttuuri voi olla monen muotoista. Artemjeff ker-too esimerkin Kosovosta, jossa hän oli hiljattain työmatkalla.

– He kutsuvat yhteiskuntaansa ”macchiato societyksi”, nimitys viittaa kahviin. Kun väki tulee työpaikalle, se lähtee usein saman tien kahville. Epä-muodollisissa kahvilatiloissa voi puhua suoraan, siellä asiat päätetään.

Artemjeffin määritelmä huonosta kokouksesta on myös sellainen, jossa ihmiset eivät keskustele. Hyvässä ko-kouksessa ihmiset vaikka suuttuvat asiansa puolesta.

– Jos kokouksessa oikein tapellaan, asia on tosi merkityksellinen. En kui-tenkaan kannata tappelua. Ja jos ih-miset puhuvat kokouksessa koko ajan asian ohi, puheenjohtaja on epäonnis-tunut tehtävässään.


Miten käy viestintäasian-tuntijalta junien liiken-neohjaajan työ? Muun muassa ulkoisen viestin-

nän suunnittelusta ja toteutuksesta vas-taava VR:n viestintäasiantuntija Tiina Rytky pääsi tutustumaan liikenneoh-jaajan tehtäviin ollessaan mukana VR:n vaihto-oppilasohjelmassa. Vaihto-oh-jelma kuljetti hänet Helsingin pääkont-torista Ouluun.

– Nyt ymmärrän paremmin esi-merkiksi junien myöhästymisten taus-toja. Noin 90 prosenttia Suomen rata-verkosta on yksiraiteista. Jos juna jää jossakin kohdassa jumiin, sillä saattaa olla huomattavat heijastusvaikutukset lähes koko junaliikenteeseen, Rytky selvittää.

Rytky aloitti työt VR:llä maalis-kuun loppupuolella. Hän on mieles-

tään vielä perehdytysvaiheessa ja tart-tui siksi heti mahdollisuuteen päästä katsomaan työpaikkaansa eri näkö-kulmasta.

– Minun on tärkeä ymmärtää kon-sernimme liiketoimintaa. Junaliiken-teen ohjauspalvelut ovat siirtyneet uu-den Finrail Oy:n hoidettavaksi, joka kuuluu VR:ään vielä hetken. Yhtiö irrotetaan myöhemmin valtion omis-tajaohjauksen alaiseksi yhtiöksi. Tämä taitekohta tarjosikin minulle hyvän mahdollisuuden päästä tutustumaan VR:n bisnekseen.

Ajan ja vaivan väärtiLiikenneohjaajan tehtävissä Rytky muun muassa näki, miten routa laittaa junien aikataulut uusiksi. Kun Pendo-lino ajaa routarajoituksissa viittäkymp-

piä, se laittaa junien aikataulut sekai-sin.

Liikenneohjaajan koulutus kestää tavallisesti noin seitsemän kuukautta.

– Sain jo toisena Oulun päivänäni antaa junille kulkulupia. Pääsin kes-kustelemaan perehdyttäjäni kanssa muun muassa ratatekniikasta ja liiken-teen ohjausjärjestelmästä. Mitä enem-män tiedän näistä asioista, sitä hel-pompi minun on esimerkiksi tiedottaa medialle junien kulkua koskevista häi-riötilanteista.

Lisäksi Rytky seurasi, kuinka ra-dan parannustyöt vaikuttavat junalii-kenteeseen ja toisinpäin. Parannustöitä tekeville myönnetään työskentelylupia radoille silloin, kun junien kulussa oli riittävän pitkä tauko. Junaliikennet-tä reaaliajassa kuvaava näyttölaite oli Rytkyn mielestä aiemmin näyttänyt vain sekavalta. Kahden päivän jälkeen se osoittautui loogiseksi ja ymmärret-täväksi.

– Viehän perehdytys opastajalta ai-kaa. Mutta jos toisen työn kunnioitus sekä syy–seuraus-suhteiden ymmärtä-minen kasvaa, on vaihto vain hyväksi, Rytky huomauttaa.

– Olen lisäksi työskennellyt koko työurani päivätöissä ja liikenteen ohja-us on kolmivuorotyötä. Minun työs-säni työni odottavat minua, kun taas vuorotyössä seuraava jatkaa siitä, mi-hin edellinen jäi.

Rytky pääsee pian näkemään vaih-to-ohjelmaa myös toiselta puolelta, koska vaihto-oppilas tulee tutustu-maan viestintäasiantuntijan tehtäviin.

Teksti n Mia Hemming

Vaihto-oppilaana omassa työpaikassa

VR Groupin työntekijät tutustuvat konserninsa sisällä toistensa työhön vaihto-oppilasohjelman avulla. Vaihtokokemus vahvistaa kokonaiskuvaa työpaikasta ja lisää kunnioitusta toisten työtä kohtaan.

Kir

si T

uu

ra/A

lma3

60

Tiina Rytky halusi vaihtoon tehtäviin, joissa saisi mahdollisimman kokonais-valtaisen kuvan VR:n perustehtävistä.


Paljon myönteistä palautettaYli 200 VR:n vaihto-oppilasta on va-linnut vaihtopaikat mielensä mukaan. VR-Yhtymän henkilöstöjohtaja Timo Koskinen kertoo, että halu päästä tu-tustumaan erilaisiin työtehtäviin ja ih-misiin perustellaan monista eri lähtö-kohdista.

– Jotkut haluavat hyötyä kokemuk-sesta ammatillisesti. He esimerkiksi hakeutuvat tehtävään, jonka kanssa ovat jatkuvasti tekemisissä, mutta jota eivät ole käytännössä kokeneet. Toiset taas haluavat tehtävään, jolla ei ole mi-tään tekemistä oman työnsä kanssa, Koskinen kuvailee.

Vaihtopaikat ovat eri puolilta kon-sernia ja sijaitsevat eri pisteissä ympäri Suomea. Vaihtokohteita on niin mat-kustajaliikenteessä, logistiikassa kuin konsernipalveluissakin.

– Kohteet on valittu niin, että vaihtoehdot olisivat mahdollisimman monipuoliset sekä maantieteellisesti että liiketoiminnallisesti. Joukkoon on valittu sellaisia tehtäviä, joiden on ajateltu kiinnostavan muita.

– Vaihtomahdollisuus koskee kaik-kia työntekijöitä. Vaihdossa on ollut myös johtoryhmän jäseniä, itseni li-säksi esimerkiksi toimitusjohtaja Mi-kael Aro, Koskinen kertoo.

Ohjelma on saanut paljon myön-teistä palautetta vaihto-oppilailta, isänniltä ja työpareilta. Osallisilta kerätään kokemuksen herättämiä aja-tuksia.

Työkiertoa kannattaa kokeilla

Tradenomiliitto TRAL ry:n asiamies Johanna Tuovinen pitää VR:n vaihto-oppilasohjelman kaltaisia käytäntöjä hyvinä mahdollisuuksina kehittää omaa osaamista ja tutustua työympäristöön kokonaisvaltaisemmin.

– Kokemus antaa mahdollisuuden tar-kastella omaa työtä toisesta näkökul-masta ja tarjoaahan se toki piristävää vaihteluakin, Tuovinen miettii.

Hänen mielestään VR:n vaihto-oppilas-ohjelma on hyvä keino tukea myönteis-tä työnantajakuvaa. Hän kiittelee myös ohjelman laajuutta.

– Ohjelma vaikuttaa hyvältä välineeltä saada tuntumaa koko organisaatioon ja siihen, miten kaikki ovat kytköksissä toisiinsa.

Henkilöstökulujen leikkaamispuhei-den takia VR:llä onkin syytä kiinnittää huomiota yhteispelin parantamiseen. Huono yhteishenki näkyisi esimerkiksi asiakaspalvelussa.

– Toivomme, että VR:llä etsitään yhdes-sä henkilöstön kanssa vastuulliset rat-kaisut henkilöstövähennyksien toteutta-miseen.

Tuovinen muistuttaa, etteivät vaihto-oh-jelmat automaattisesti kehitä osallistujaa työntekijänä. Jotta osaaminen karttuisi, täytyy kokemusta tarkastella esimerkik-si kollegoiden tai esimiehen kanssa.

– Vaihto olisi hyvä suunnitella osallistu-jien asiantuntemuksen kehittämiseksi ja niin, että toteutus olisi oikeudenmu-kainen.

Kaiken kaikkiaan Tuovinen pitää vaihto-ohjelmia hyvinä välineinä tutustuttaa työntekijöitä työpaikan eri ammatteihin tai tehtäviin. Samalla kontaktit työpaikan muihin työntekijöihin lisääntyvät.

– Osaamisen kehittäminen tukee työn-tekijän hyvinvointia, mikä vahvistaa työs-sä viihtymistä ja työpaikkaan sitoutu-mista.

So

ile L

aaks

on

en/V

R G

rou

p

VR-Yhtymän henkilöstöjohtaja Timo Koskinen kokeili viime vuonna sähköasentajan tehtäviä.

– Viime vuonna kaikille vaihtoon osallistuneille järjestettiin yhteinen ti-laisuus kokemusten purkamiseksi ja jä-sentämiseksi. Yhteenveto tilaisuudesta jaettiin koko henkilöstölle.

Työhyvinvointi on parantunutTänä vuonna vaihto-oppilasohjelmaan oli yli 400 hakijaa, joista 70 valittiin vaihto-oppilaiksi arvalla. Koskinen kertoo, että vaihto-oppilasohjelma to-teutettiin ensimmäisen kerran viime vuonna VR:n 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

– Sitä edelsi muutama aika raskas vuosi. Toteutettiin iso muutosohjelma, oli peräkkäisiä runsaslumisia talvia, ongelmia junaliikenteessä ja siten pal-jon kielteistä julkisuutta. Ryhdyimme hakemaan uudenlaisia tapoja ilmapii-rin kohottamiseksi ja me-hengen pa-lauttamiseksi, Koskinen selvittää.

VR:llä on edelleen haasteita hen-kilöstökulujen leikkaamiseksi, mutta usko tulevaisuuteen on Koskisen mu-kaan vahvistunut henkilökunnan kes-kuudessa. Erilaiset työhyvinvointimit-tarit ovat antaneet lupaavia tuloksia.

– Onnistuimme tänä vuonna erit-täin hyvin lumisesta talvesta huoli-matta ja pystyimme täyttämään asiak-kaiden odotukset. Median huomio ei näin ollen ole ollut yhtä kielteistä kuin aiempina vuosina.

– Työhyvinvointi on parantunut huomattavasti, Koskinen summaa.


Organisaatioita ei voi johtaa niin, että vain talous määrää tahdin. Tätä mieltä on brit-tiläinen johdon konsultti ja

psykologi John Seddon, jonka mukaan vain taloudellisissa vaikeuksissa oleva yritys voi keskittyä kulujen minimoimi-seen.

Perinteinen tapa budjetoida on Sed-donin mukaan melko hyödytön apuvä-line. Budjetti on mittari, joka katsoo taaksepäin. Se kertoo mitä on tapahtu-nut ja miten taloudenpito on sujunut. Johtamisen pitäisi perustua eteenpäin

Teksti: Anssi Kaarlo Koskinen n Kuva: Lehtikuva

Johtaja, katse budjetista asiakkaaseen

Kuluja kyttäävä johtaja on mennyttä maailmaa. Vai onko?

katsoviin mittareihin, jotka perustuvat asiakkaiden tarpeisiin. Lisäksi johtajan olisi tärkeää ymmärtää organisaatios-saan tehtävää työtä. Organisaatio tu-

lisi nähdä kokonaisuutena, eikä vain yksittäisinä toimintoina.

Suuri osa nykyjohtajista toimii Seddonin mukaan väärin. He johta-vat organisaatioitaan käskyttämisen ja kontrolloimisen kautta. Heidän johta-misessaan keskeistä ovat numerot, ta-lous kulkee edellä ja johtaminen kes-kittyy kulujen karsimiseen.

– He tietävät miten tämä tehdään, mutta heillä ei ole mitään käsitystä sii-tä, mikä siinä on pielessä. Jos heidän näkemyksiään haastaa, he pitävät si-nua hulluna, Seddon sanoo.

Budjetti on mittari, joka katsoo taaksepäin.

Onko Seddonin puheissa perää? Voisiko tosiaan olla niin, että yritys voi menestyä ilman tiukkaa kulukuria?

Suomalaiset asiantuntijat ovat Sed-donin kanssa hieman eri linjoilla.

Johtaja tasapainoileeAalto-yliopiston johtamisen professo-rin Janne Tienarin mukaan johtami-nen on tasapainoilua.

– Toisessa vaakakupissa on työn tekemisen mielekkyys, ja toisessa ku-pissa ovat omistajien ja analyytikkojen vaatimukset. He katsovat menestystä numeroiden kautta. Tasapainon löytä-minen on haaste, Tienari sanoo.

Seddonin mukaan organisaation systeemin suunnittelu ja varsinaiseen työhön keskittyminen tuovat lopulta kustannuksetkin matalammalle kuin jos johtajan ensisijaisena tehtävänä oli-si kulujen karsiminen. Eikö tällainen voisi lepyttää osakkaat ja analyytikot-kin?

Tienarin mielestä ajatus kuulostaa hyvältä, mutta hän epäilee, voiko sitä yleistää jokaiseen organisaatioon ja jo-kaiseen tilanteeseen.

– Yleisten väitteiden aika on ohi. Niin monet asiat kuitenkin vaikutta-vat kokonaisuuteen.

Seddon sanoo johtajien keskitty-vän koviin lukuihin, ja jossain määrin tämä on ollut todellisuutta Suomessa-kin. Tienarin mukaan Suomessa on ollut pitkään vallalla teknokraattinen johtaminen, mutta tämä on muuttu-nut viime vuosikymmeninä. Aikai-semmin johtajiksi edettiin useimmiten teknisen koulutuksen kautta ja monet johtajista olivat diplomi-insinöörejä.

– Ulkomaisten omistajien merkitys on lisääntynyt, minkä ansiosta jotkut johtajien erityispiirteet ovat hioutu-neet. Nykyään on enemmän ammat-tijohtajia, Tienari sanoo.

Maailma on hankala ennustettavaVuoden 2008 finanssikriisin jälkeen maailmasta on tullut niin hankala en-nustettava, että budjetti ei voi enää oh-jata toimintaa, sanoo konsulttiyritys Psyconin toimitusjohtaja Tapani Haa-visto.

– Yritysten pitää nykyään reagoi-da mahdollisimman nopeasti, ja bud-jetoinnin merkitys on pienentynyt. Perinteinen budjetti on useimmissa yrityksissä korvattu rullaavalla ennus-tamisella, Haavisto sanoo.

Hänen mukaansa pelkästään kulu-ja kyttäävä johtaja on mennyttä maa-

Tulevaisuuden johtaja on vastuullinen

Ekonomiliiton toiminnanjohtajan Aija Bärlundin mukaan tulevaisuuden johtaja johtaa yritystään vastuullisesti, kestävän kehityksen periaatteiden mukaan. Bär-lund on hiljattain kirjoittanut Sitran tutkijan Susanna Perkon kanssa kirjan ”Kestävä johtajuus”, joka tarkastelee kestävää ke-hitystä liiketoiminnan arvonluonnin näkö-kulmasta.

Bärlundin mukaan Suomessa ollaan tällä hetkellä heräämässä vastuulliseen johta-miseen. Kaikkialla se ei vielä näy.

– Saneeraminen tuntuu olevan johtajien ydinosaamista. He oikein kilpailevat sillä, kuka saneeraa rankimmin. Se on hirveän lyhytnäköistä.

Bärlund peräänkuuluttaa vastuullisuutta yritysten koko toimintaan.

– Palkansaajat maksavat veronsa Suo-meen, mutta yritykset eivät. Yritykset eivät osallistu yhteiskunnan ylläpitoon ja kehittämiseen. Kovin aggressiivinen verosuunnittelu voi vaarantaa yrityksen maineen.

Vaikka Suomessa ollaankin nykyään on-gelmissa talouden kanssa, muutamat yritykset ovat osanneet kääntää tilanteen edukseen. Ne ovat muuttaneet koko an-saintalogiikkaansa kestävämmäksi. Bär-lund toteaa menestystarinoiden poikivan muutosta muuallakin.

– Johtajat oppivat toisiltaan, kun he kerto-vat toisilleen menestystarinoitaan.

Bärlund mainitsee menestyneinä yrityksi-nä muun muassa Outotecin, jonka toimi-tusjohtaja on Pertti Korhonen sekä Ko-necranesin, jonka toimitusjohtajana toimii Pekka Lundmark. Lisäksi hän mainitsee perheyritykset.

– Perheyritysten kvartaali on 25 vuotta. He voivat pitää työntekijöistään kiinni, vaikka menisi hetkittäin huonomminkin.

ilmaa. Tämän päivän palveluorgani-saatio rakentuu asiakkaiden varaan. Yritysten täytyy olla selvillä asiakkaan tilanteesta, tarpeista ja tulevista muu-tostrendeistä, jotta ne kykenevät tuot-tamaan asiakkaalle sopivia ratkaisuja.

Taloudellisia laskelmia toki tarvi-taan, että voidaan analysoida liiketoi-minnan kannattavuutta ja palvelujen hinnoittelua. Talouden on oltava tasa-painossa.

– Kulut ovat aina suhteessa johon-kin eli pystytäänkö palvelua tai tuotet-ta tuottamaan niin, että siinä on kan-nattavan liiketoiminnan edellytykset. Jos kysyntä putoaa, kuluja joudutaan karsimaan.

Haaviston mukaan kustannuksista puhuminen on tälle ajalle ominainen piirre. Talouden alavireisyys tuo pai-netta kustannusten karsintaan. Tämä näkyy vahvasti julkisessa keskustelus-sa.

– Kulujen karsinta on arkea, kun kysyntä romahtaa ja tilanteeseen yri-tetään reagoida mahdollisimman no-peasti.

Asiantuntija hallitsemaan kokonaisuuttaSeddon painottaa, että johtajien on hallittava organisaationsa varsinainen työ. Haaviston mukaan tämä on nykyi-sin yleinen käsitys. Nykyjohtajalla on erityisesti asiantuntijaorganisaatioissa oltava vankka tuntemus toimialasta ja toimialan logiikasta.

– Toisaalta, ei aivokirurgeja joh-tamaan tarvita aivokirurgia, Haavisto huomauttaa.

Syvä asiantuntemus ei aina tue ko-konaisuutta, vaan saattaa saada aikaan sen, että johtaja ei näe kokonaisuutta ja hän korostaa jotain kohtaa liikaa.

– Jos johtaja tietää paremmin kuin muut, hän ei käytä porukan asiantun-temusta riittävästi, eikä osaa tehdä rat-kaisuja, joita häneltä odotetaan.

Ei aivokirurgeja johtamaan tarvita

aivokirurgia.



EU-maiden pääministerit kokoontuvat kesäkuussa huippukokoukseen keskus-telemaan talous- ja rahaliiton sosiaali-sesta ulottuvuudesta. Viime vuosina unionissa on pakostakin keskitytty ta-louteen, mutta nyt työmarkkina- ja so-siaaliset kysymykset ovat nousseet ta-lousasioiden rinnalle. Akava on yhdessä SAK:n ja STTK:n kanssa tehnyt esityk-set siitä, mitä huippukokouksessa pitäi-si tehdä talous- ja rahaliiton eli EMU:n vahvistamiseksi.

Työelämäaloitteita pöytäänEuroopan unioni on yhtenäinen työ-markkina-alue ja EMU:n vaikutuk-set ulottuvat kaikkialle. Siksi yhteiset eurooppalaiset työelämän pelisäännöt ovat välttämättömiä. Niiden puute johtaa sisämarkkinoiden kilpailun vää-ristymiseen. Osana talous- ja rahaliiton sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamista tulee vahvistaa perusoikeuksia. Sosiaa-lisia oikeuksia ei saa alistaa sisämarkki-noiden talouskysymyksille.

Yksimielistä EU-päätöksentekoa vaativat työelämän asiat tulee siirtää määräenemmistöpäätöksentekoon, ku-ten esimerkiksi työntekijöiden suojelu työsopimuksen päättymisen yhteydes-sä. Kaikkien jäsenmaiden tulee hyväk-syä unionin perusoikeusasiakirja. Se koskee myös Iso-Britanniaa ja Puolaa.

Komission aloiteoikeuden käyttö sosiaalisen ulottuvuuden asioissa on ollut viime vuosina vähäistä. Komissi-

Teksti n Markus Penttinen, kansainvälisten asioiden päällikkö

Eurooppa tarvitsee yhteiset työelämän pelisäännöt

Talous- ja rahaliiton sosiaalista ulottuvuutta on terästettävä.

on tuleekin antaa esityksiä esimerkik-si työsuojelustrategiasta, ay-järjestöjen joukkokanteesta sekä uusi työaikadi-rektiivi Euroopan parlamentin aiempi-en linjausten pohjalta. Parlamentti on ottanut kantaa muun muassa direktii-vin ylempiä toimihenkilöitä koskevan porsaanreiän poistamiseksi.

Verotus syyniinTalous, hyvinvointivaltio ja verotus ovat tiiviissä kytköksissä toisiinsa. Tä-ten EMU:n sosiaalista ulottuvuutta voidaan edistää poistamalla veropara-tiisit, jotka rapauttavat hyvinvointival-tion rahoituspohjaa, sekä puuttumalla harmaaseen talouteen ja vääristävään verokilpailuun EU:n alueella.

Toiseksi verotus on siirrettävä EU-määräenemmistöpäätöksentekoon ja verotusta koskevaa jäsenmaiden välistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa on lisät-tävä. Lisäksi on tärkeää, että sisämark-kinoiden toimintaa lähellä oleviin ve-

rotusmuotoihin, kuten yritysveroon, saadaan vähimmäisprosenttitasot.

Kun rahamarkkina- eli transak-tioverosta on saatu aikaiseksi jonkin-lainen malli, siitä on laadittava vai-kutusarvio Suomen näkökulmasta. Veromallia kehitetään parhaillaan ja siitä käydään kovia kiistoja Suomessa-kin. Vasta kun jokin malli on laadittu, voidaan kunnolla laskea sen vaikutuk-set työllisyyteen.

Suljetut päätöskammarit aukiTyöelämän ja verotuksen lisäksi talous- ja rahaliittoa tulee tehdä avoimemmak-si. EU kuuntelee työmarkkinajärjestöjä työelämän kysymyksissä, mutta talous-politiikan puolella kuuntelu on ollut puutteellista. Työmarkkinajärjestöjä olisi kuultava kaikissa talouspolitiikan asioissa, joissa on työmarkkinakytken-tä.

Euroopan palkansaajien keskusjär-jestön ETUCin laatiman selvityksen mukaan sen jäsenjärjestöjä ei ollut juu-ri kuultu koulutus- ja tutkimustavoit-teita käsittelevän Eurooppa 2020 -pro-sessin tai talouspolitiikan yhteydessä.

Kuulemista ja avoimuutta tulee pa-rantaa yhtä lailla kansallisella tasolla – Suomessakin. Valtioneuvoston kanslia ei ole pitänyt pariin vuoteen yhtäkään huippukokousten valmistelukokousta työmarkkinajärjestöjen kanssa. Tämä toimivaksi osoittautunut menettely on palautettava.

Sosiaalisia oikeuksia ei saa alistaa

sisämarkkinoiden talouskysymyksille.


Eurooppa kärsii yhä finanssi-kriisistä, juopa Etelä- ja Poh-jois-Euroopan välillä syvenee, EU:n päätöksenteko kärsii de-

mokratiavajeesta ja populismi kasvaa miltei samaa vauhtia nuorisotyöttö-myyden kanssa. Mitä pitäisi tehdä?

Eurooppaministeri Alexander Stubb kokosi Nuorisoyhteistyö Alli-anssin avulla 26 nuoren ryhmän poh-timaan EU:n tulevaisuuden visioita. Akavan opiskelijoiden entinen puheen-johtaja Ted Apter oli yksi ryhmän jä-senistä, jotka visioivat eurooppalaisen sukupolven näkemyksiä EU:sta 18 vuotta Suomen EU-kansanäänestyk-sen jälkeen.

Ted Apter, mitä ovat ryhmänne näkemykset EU:n tulevaisuudesta?EU:ta on kehitettävä demokraattisem-maksi ja sosiaalisemmaksi sekä integ-raatiota on syvennettävä. Talous- ja ra-haliiton vahvistumisen myötä syntyy pankki- ja verounioni. Samalla poliit-tisen unionin toiminta muuttuu. Mu-kaan tulee aiempaa enemmän sosiaalisia kysymyksiä. Integraation syveneminen edellyttää, että verotusta yhtenäistetään jossain määrin jäsenvaltioiden kesken. Pohjoismaista hyvinvointimallia pide-tään tavoiteltavana kehityskulkuna.

Kansalaisten hyvinvoinnin mer-kitys päätöksenteossa korostuu. Esi-tämme BKT-mittarin rinnalle uusia mittareita, jotka kertovat kestävän ke-hityksen, ympäristön ja ihmisten hy-vinvoinnin sekä onnellisuuden edisty-misestä.

EU:n päätöksenteon on ulotuttava aikaisempaa enemmän koulutukseen ja työllisyyskysymyksiin. Korkean kil-pailukyvyn perusta on korkea osaa-minen. Harmaantuvan Euroopan on panostettava nuoriin ja koulutukseen.

Teksti: Markus Penttinen, kansainvälisten asioiden päällikkö n Kuva: Ida Pimenoff

”Menestymme yhdessä tai emme ollenkaan”

Nuoret luottavat Euroopan unionin tulevaisuuteen.

Eurooppalaisista tutkinnoista on teh-tävä lähtökohtaisesti yhteismitallisia ja julkisen sektorin on katettava koulu-tusmenot.

Millaista roolia esitätte Suomelle EU:ssa?EU ei ole vain Brysselissä, se on myös Porvoossa, Porissa ja Posiolla. Siksi on siirryttävä pois poliittisesta retoriikas-ta, jossa EU on epäonnistumisten syn-tipukki ja kansalliset poliitikot onnis-tumisten aikaansaajia. Menestymme yhdessä tai emme ollenkaan. Esitäm-mekin, että Suomi täysi-ikäisen EU-jäsenyytensä myötä jättäisi teiniajan uhmaiän taakseen ja siirtyisi EU-pää-töksenteon aallon harjalle rakentamaan EU:ta.

Aikoinaan nykymuotoisen EU:n edeltäjä Euroopan talousyhteisö yh-disti Saksan ja Ranskan taloudelliset intressit niin, että kyseisten valtioiden ei kannattanut tehdä naapurimaastaan pahinta uhkakuvaansa. Samaa menta-liteettia kaivataan nyt yhdistämään EU:n jäsenvaltiot saman katon alle ja pelaamaan yhtenä joukkueena.

Onko olemassa eurooppalaista identiteettiä?On ehdottomasti, eikä se ole päällek-käin kansallisen identiteetin kanssa. Kyseinen identiteetti on ryhmämme mielestä nykynuorilla vaihto-ohjelmi-en, lisääntyneen matkustamisen ja Suo-men EU-jäsenyyden myötä vahvem-pi kuin aiemmilla sukupolvilla. Tämä muutos vahvistuu jatkossakin, jos lin-jauksemme esimerkiksi siitä, että kou-luissa EU-aiheet ulottuvat kaikkiin op-piaineisiin, ottavat tuulta alleen.

Eurooppalainen identiteetti ja arvoperusta näkyvät siinä, miten EU:ssa tehdään päätöksiä. EU:n sisäis-

tä ihmisoikeus- ja oikeusvaltiotilanteen kehittymistä varten on luotava erilli-nen oikeusvaltiodirektiivi. Globaalilla tasolla EU:n on nostettava aktiivises-ti ihmisoikeuskysymykset esiin ja toi-mittava reiluna kumppanina kehitys-yhteistyössä sekä kauppapolitiikassa. Työelämän syrjintäsäännöksiä on vah-vistettava niin, että osatyökykyisten työllistyminen helpottuu.

Julkaisu ”Mikä EU:sta tulee isona? Nuorten näkemys EU:n tulevaisuudesta” on luettavissa valtioneuvoston kanslian verkkosivuilla: www.vnk.fi/julkaisut

Akavan opiskelijoiden entinen puheen-johtaja Ted Apter oli mukana EU:n tule-vaisuutta pohtivassa työryhmässä.

Teksti: Jenni Karjalainen, asiantuntija n Kuva: Lehtikuva

Huomenta, olet Euroopassa

Eurovaalit lähestyvät. Onko nyt eurojytkyn vuoro?


K unnallisvaalit eivät aiheut-taneet jytkyn kaltaista mul-listusta. Silti Suomessa to-tutellaan yhä uuteen, neljän

suuren puolueen muodostamaan po-liittiseen todellisuuteen. Taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia karttoja piirrel-lään uusiksi koko maanosassa.

Britannian populistinen itsenäi-syyspuolue putsasi pöydän paikallis-vaaleissa. Italiassa koomikko Bep-pe Grillon protestiryhmä sai lähes vaa’ankieliaseman parlamenttivaaleis-sa.

Ranskassa äärioikeistolaisena pi-detyn kansallispuolueen nokkanainen Marine Le Pen peittoaa istuvan presi-dentin François Hollanden gallupeissa mennen tullen.

Muutos jossain määrin ahdistaa asemansa vakiinnuttaneita puolueita.

Eurovaaleihin on vuosi aikaa. Mo-nen mielestä tulevat vaalit ovat ratkai-sevan tärkeät. Kotimaassa äänestys vii-toittaa tietä valtiopäivävaaleille. EU:ssa vaalit viitoittavat tietä koko maan-osalle.

Koska Suomi ei ole saari, Suomen ja Euroopan mantereen kohtalot kie-toutuvat yhteen. Avaa päivän Hesari. Kuinka monessa pääkirjoituksessa vii-tataan EU:hun? Avaa Akavan strate-gia. Menestystekijät ovat pitkälti samat kuin EU:n 2020-tavoitteissa.

Avaa ikkuna tai mikä tahansa räp-pänä ja hengitä eurooppalaista ilmaa.

Avaa silmäsi ja katso ympärillesi: Suo-mi ei ole enää pitkään aikaan ollut se 1990-luvun sisäänpäinkääntynyt maa, jota nykyään tapaa lähinnä Kaurismä-en elokuvissa.

EU ei ole tuolla jossain. EU on si-säpolitiikkaa.

Populismin pelko on pöllöyden alkuUnioni hakee suuntaansa. Jos kulunut ilmaisu sallitaan, nyt tarvitaan laajaa kansalaiskeskustelua.

Ongelmana etenkin EU-keskuste-luissa on polarisoituminen. EU:n kan-nattajat keskittyvät toistamaan kuinka EU on hyvä, kaunis ja tärkeä. Hyvin harva haluaa antautua minkäänlaiseen kriittiseen keskusteluun pelätessään, että EU-vastustajat saisivat lisää vettä myllyynsä.

Kahtiajakautunut keskustelu joh-tuu perspektiiviharhasta. Kuvitellaan, että EU:n vastustajat ovat valtaisa joukkio, jotka pienimmästäkin yllyk-keestä rynnivät päätöksenteon kam-mareihin, kaappaavat vallan ja irrotta-vat Suomen EU:sta. Populismin pelko on ajanut poliittisen eliitin nurkkaan. Turhaan.

EU:lla on edelleen kansalaisten vahva tuki. Eurobarometrin mukaan suomalaista 79 prosenttia katsoo, että ihmisten vapaa liikkuvuus tuo etuja maamme taloudelle.

Yhteistä liittovaltiota suomalaiset eivät kuitenkaan taida olla rakenta-massa: vain joka kolmas haluaisi näh-dä ehdokaslistoilla muiden EU-maiden kansalaisia äänestysintoa siivittämässä. Suomalaisia eivät myöskään kiinnosta Eurooppa-puolueet tai komission tule-va puheenjohtaja.

Tärkeimmäksi äänestysinnon nos-tattajaksi suomalaiset mainitsevat pa-remman tiedonsaannin eurovaaleista ja EU:n vaikutuksista kansalaisten elä-mään.

EU-keskustelun aikaEurojytkyäkö tässä odotellaan? No ei.

Nyt on korkea aika vastata kan-salaisten toiveisiin ja aloittaa EU-kes-kustelu, jossa asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. EU ei ole autuaaksi te-kevä hyvä tai äärimmäinen paha, mut-ta äärimmäisen tärkeä se Suomelle on. Mustavalkoisesta jänkkäyksestä pitää päästä eteenpäin, konkretiaan. Pitää osoittaa sormella ja sanoa, että tämä ei ole hyvä. Seuraavassa hengenvedossa pitää kertoa, miten asia korjataan.

Akavassa valmistellaan parhaillaan EU-vaalitavoitteita. SAK, Akava ja STTK julkaisivat keväällä Sampo vai kuiva kai-vo -keskusteluasiakirjan EU:n kehitykses-tä. Se on luettavissa Akavan verkkosivuil-la: www.akava.fi/keskusteluasiakirjat


Sinulla on nyt alle kaksi kuukaut-ta Akavassa takana. Miten työt ovat lähteneet käyntiin?Hyvällä energialla. On ollut hienoa huomata, miten paljon asiastaan innos-tuneita ja aktiivisia akavalaisia ihmisiä on joka puolella Suomea ja täällä kes-kustoimistolla.

Mitä työnkuvaasi kuuluu?Vastaan Akavassa aluevaikuttamisesta. Uudet aluejohtoryhmät aloittivat tänä vuonna työnsä ja suunnittelen yhdessä heidän kanssaan, miten Akava näkyy ja kuuluu eri puolilla Suomea. Lisäk-si vastuulleni kuuluu aluepolitiikan ja ympäristöpolitiikan, yritysten yhteis-kuntavastuun sekä kuluttajapoliittisia kysymyksiä.

Miten voit hyödyntää aiempaa työ-kokemustasi nykyisessä pestissäsi?Toimin Yhteiskunta-alan korkeakoulu-tettujen puheenjohtajana monta vuot-ta, joten Akava on tullut tutuksi sitäkin kautta. Viimeisin pestini vihreän mi-nisteriryhmän erityisavustajana syvensi tuntemustani politiikan, valtionhallin-non ja ministeriöiden toimintatavoista. Siitä on ehdottomasti hyötyä, kun läh-den viemään Akavan tavoitteita eteen-päin.

Politiikan kiemurat tulivat tutuiksi myös toimiessani työministerin erityis-avustajana. Työ Työterveyslaitoksen tutkijana kartutti puolestaan näkemys-täni työn ja perheen yhteensovittami-sen tavoista sekä työelämän tulevaisuu-desta. Opiskelijatoiminta on ollut aina lähellä sydäntäni, sillä toimin opiskelu-vuosina muun muassa Suomen yliop-pilaskuntien liiton SYL:n ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituk-sen puheenjohtajana.

Mitä olet opiskellut?Olen valmistunut kansantaloustietees-tä, Helsingin yliopiston valtiotieteelli-sestä tiedekunnasta. Tein graduni työ-markkinoiden eriytymisestä naisten ja miesten töihin.

Teksti: Jaana Parkkola n Kuva: Ida Pimenoff

Alueiden Akava on yhteinen ponnistus

Elina Moisio aloitti Akavassa aluevaikuttamisen asiantuntijana.

Kerro Akavan aluetoiminnan uudistuksesta.Akavan aluevaikuttaminen uudistui tänä vuonna. Aluejohtoryhmät ja liit-tojen verkosto antavat kasvot Akava-vaikuttamiselle koko Suomessa. Vai-kutamme yhdessä näiden toimijoiden kanssa Akavalle ja erityisesti alueen akavalaisille tärkeissä asioissa. Alue-johtoryhmissä on teemavastaavia, jot-ka pitävät silmällä oman alueensa uu-distuksia tärkeissä kysymyksissä kuten koulutuksessa, elinkeinopolitiikassa, työelämän laadussa ja palveluissa.

Miten uudistus on edennyt?Alkuvuosi on mennyt uudistuksen käynnistämiseen. Pääsääntöisesti pa-laute alueilta on hyvää, ihmiset ovat miettineet yhdessä, mitä uusi toimin-tatapa tarkoittaa. Monet pohtivat, millaisin toimin he voisivat lisätä nä-kyvyyttään. Moni asia mietityttää kui-tenkin vielä. Millaiseksi liittojen ver-kostojen toiminta muodostuu? Miten vaikutetaan tehokkaasti? Miten oman alueen ongelmat saadaan tunnistettua ja niihin puututtua ajoissa? Onneksi Akavan keskustoimistolla on eri alojen asiantuntijoita, jotka pystyvät autta-maan näissä kysymyksissä.

Akava-päivien teemana ”Työhön!”

Akava-päivät kiertävät Suomea jälleen ensi syksynä. Sateenvarjoteemana on ”Työhön!”. Päivien aikana käsitellään työllistymistä, työelämän laatua, työelämän rakenteita, työssä jaksamista ja työyhteisöjen tarpeita.

Syksyn Akava-päivien aikataulu:

n 2.9. Häme, Hämeenlinna n 24.9. Etelä-Pohjanmaa, Seinäjoki n 3.10. Uusimaan 30.10 Etelä-Savo, Mikkeli n 31.10 Kaakkois-Suomi, Lappeenranta n 28.11 Pirkanmaa, Tamperen 29.11. Pohjoisen puolen Suomen seminaari, Oulu

Mitkä ovat tärkeimmät tavoitteesi aluetoiminnassa tällä hetkellä?Toivottavasti osaan tukea ja auttaa alue-toimijoita oikealla tavalla. Yritämme aluksi vakiinnuttaa toimintamallin ja sitten voimme miettiä sen kehittämis-tä. Toiminnan pitää olla oman alueen näköistä ja viedä samalla Akavan yhtei-siä tavoitteita eteenpäin.

Miten palaudut töistä?Perhe auttaa siinä, että iltaisin ei paljon ehdi työasioita pohtimaan. Harrastan kunnallispolitiikkaa ja aina kun on ai-kaa, luen massoittain kirjoja.


Bikinirannan roskapöntöt tyhjennettiin erityisen huolellisesti

Sture Fjäder, Akavan puheenjohtaja:

”Olin 17- ja 18-vuotiaana Hangon kaupungin teknisessä virastossa puis-to-osastolla, jossa hoidin vierasvenesa-tamien ja puistojen roskalaatikoiden ja roskapönttöjen tyhjennyksiä arkipäivi-nä ja viikonloppuisin. Hoidimme myös vierasvenesatamien Baja-majat ja niiden tyhjennykset.

Ajelimme traktorilla ympäri kau-punkia. Me työmiehet istuimme avo-lavalla (huom. työturvallisuus) pelkät shortsit jalassa. Likaisen työn lisän sekä lauantai- ja sunnuntailisien ansioista tienasin aika hyvin. Niinpä viikonlop-puisin tuli bailattua, mutta aina jak-soimme hoitaa duunit. Onneksi tyh-jennykset olivat viikonloppuisin vasta 12:n jälkeen.

Tietenkin traktorinlavalta tiirailtiin kaikki hyvännäköiset typykät. Tyhjen-simme uimarantojen roskapöntöt eri-tyisen tarkasti ja monta kertaa viikos-sa, varmaan jokunen ylimääräinenkin rundi tuli tehtyä.

Ne kesät olivat iloista ja antoisaa ai-kaa. Tutustuin ja ystävystyin ihmisiin,

Teksti n Marjo Ollikainen

Paras kesäduuni ikinä – vai miten se nyt meni

Akavan ja liittojen toimiston väki on joskus kiertänyt muutakin kuin kenttää. Akavalaisten johtajien ja asiantuntijoiden ansioluettelot voisivat saada merkittävän lisän traktorilla ajelusta, siivoamisesta ja sirkkelöinnistä. Heidän ikimuistoisimmissa kesätöissään oli hauskaa, kamalaa, omituista ja opettavaistakin – mutta vain kaksi soveltui alalle.

jotka ovat vieläkin duunareina tekni-sessä virastossa. Saan tietenkin kuulla, että onko maisteri vieläkin paskaduu-nissa. Olen sanonut, että edunvalvon-tahommissakin on asioita, jotka pitää siivota – aina välillä.”

Partio tarkasti päivittäin Zimmermädchenin työn jäljen

Salla Luomanmäki, Akavan Erityis-alojen toiminnanjohtaja:

”Olin 23-vuotiaana, kesällä 1986, Garmisch-Partenkirchenissä Baijeris-sa Zimmermädcheninä. Päädyin ha-kemaan kesätöitä ulkomailta, kun silloinen työministeriö käynnisti opis-kelijoille kansainvälistä työharjoittelua. Hain kuitenkin työpaikan omia teitä-ni, koska palkka oli merkittävästi pa-rempi.

Lakossa olleelta äidiltäni ei herunut matka-avustusta, mutta pääsin työhar-joitteluun, hienoon Hotel Obermüh-leen Zimmermädchenin työhön.

Syyskuun loppuun saakka kestä-neessä työssä lakaisin, raahasin pyyk-kisäkkejä, tein tehosiivouksia ja leppe-ämmässä iltavuorossa jaoin suklaata. Hotellin omistajaperheen rouvan ja

työnjohtajamme Hausdamen partio tarkasti päivittäin rivissä seisovien Zimmermädchenien työn jäljen.

Päivät olivat pitkiä, aamuseitse-mästä neljään, vain lyhyt ruokatauko välissä. Niinpä menin keskustelemaan päivän tauottomuudesta hotellin esi-miehen kanssa ja esittelemään, kuin-ka Suomessa työoloissa on sitä ja tätä. Minulle todettiin, että ’maassa maan tavalla’.

Kuukausipalkan lisäksi tuloa tuli usein suuristakin tipeistä. Hotellin henkilökunnan silmissä suomalainen opiskelija ei kuitenkaan ollut kovin arvostettava, vaan koin usein olevani Gastarbeiter. Sain tiukan arvioinnin tuloksena työtodistuksen, jonka mu-kaan olin täsmällinen ja ahkera. Tämä kesä olosuhteineen oli hauskin, hir-vein, paras ja omituisin kesätyöni.”

Ida

Pim

eno

ff

Vei

kko

So

mer

pu

ro

Ida

Pim

eno

ff

Hampurilaistyöntekijä kiillotti kynnykset hammasta purren

Kristiina Kokko, Akavan asiantuntija:

”Elettiin laman jälkimaininkeja vuon-na 1994. Olin 16-vuotias lukiolainen Munkkiniemen yhteiskoulussa ja sain sadan hakijan joukosta kesätyön Varis-ton McDonaldsilta Vantaalta.


Työ oli hirvittävän kiireistä, tauot kellotettiin sekuntikellolla ja harjoitte-lijoista otettiin kaikki irti. Lähiesimie-het kyykyttivät, puhuivat törkeästi ja naureskelivat kaikille.

Kuumasta rasvasta tuli monta pa-lovammaa. Kerran oli hiljaisempaa, ja sain heti määräyksen kiillottaa kyn-nyksiä.

Hammasta purren jatkoin kesän loppuun. En soveltunut työkulttuu-riin tai alalle. Minua pyydettiin jatka-maan, mutta oli ihanaa kieltäytyä.”

piirustuksen ulkoa, mistä oli hyötyä myöhemmissä töissä, joita tein samas-sa talossa.”

Alliongelma vei ay-uralle

Lotta Savinko, Suomen Ekonomi-liiton SEFEn edunvalvontajohtaja:

”Työskentelin 80-luvulla kolmena ke-sänä kassahenkilönä Kansallis-Osake-Pankki-vainaan Kokkolan konttorissa.

Kunniatehtävänä oli laskea Kokko-lan Anttilan yösäiliölippaat ruttuisine seteleineen. Pankissa ei ollut seteleille laskijaa, vaan rahat piti omin käsin si-litellä ja sen jälkeen laskea sadan kap-paleen nippuihin. Kolikkolaskijakin oli enemmän rikki kuin kunnossa, jo-ten aika kului rattoisasti laskentahom-missa.

Asiakaskunta oli melko monenkir-javaa. Kun tilinumeron naputteli ko-neeseen, sieltä tuli monenlaisia ohjeita, kuten: Ei Sepolle rahaa, jos humalassa tai Raimon kanssa. Humalatilan pys-tyi jotenkin havainnoimaan, mutta pirustako tiesin oliko kaveri Raimo? Toki asiakaskunta tuli tutuksi ajan mittaan.

Kerran minulle vilautettiin puuk-koakin, kun asiakasryhmä epäili ro-tusyrjintää. Tilanne onneksi laukesi, kun kävi ilmi, että asiakkailla olikin tili Postipankissa.

Uskoin soveltuvani pankkialal-le. Ala tuntui houkuttelevalta, koska naisvirkailijat saivat käydä kampaajal-la työajalla. Tosin kesäkollegan kans-sa kauhistelimme sitä, jos allit olisivat niin vetelät, että ne heiluisivat rahoja tiskiin latoessa. Ajauduinkin sitten ay-liikkeeseen.”

Kai

Wid

ell

Tuu

likki

Ho

lop

ain

en

AJ

Sav

ola

inen

Miesten töitä naisten tuntipalkalla

Simo Kekki, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön JUKOn järjestö-päällikkö:

”Menin ’vieraan töihin’ ensimmäistä kertaa 17-vuotiaana, kesällä 1970. Ko-tikylässäni Launosella Lopen kunnassa oli H.G.Paloheimon Santamäen tiili-tehdas.

Työnjohtaja ilmoitti, että koska en ole 18-vuotias, tuntipalkkani on nais-ten tuntipalkka, 3,92 markkaa. Mies-ten palkka olisi ollut 4,40 markkaa. Koska en ollut 18, en myöskään voisi työskennellä koneella enkä urakka-työssä.

Ensimmäinen työtehtäväni odotti tehtaasta parinsadan metrin päässä si-jaitsevassa halkokatoksessa, jossa sirk-kelöin viikon ajan klapeja metrihalois-ta. Yksin.

Loppukesän tein töitä tehtaan ko-neiden ääressä, miesten tuntipalkalla. Sain myös urakkatöitä. Tienestit olivat siis huomattavasti luvattua suurem-mat.

Tunsin itseni ihan oikeaksi duu-nariksi ja sain ilmeisesti arvostusta sii-täkin, että en vinkunut, vaikka muu-taman kerran tein kaksi työvuoroa peräkkäin.

Pari vuotta kesätyöni jälkeen teh-das lopetti toimintansa ja koneet lähe-tettiin Angolaan kehitysapuna. Liene-vät siellä vieläkin käytössä. Tilalle tuli kissanhiekkatehdas.”

Osa-aikainen talonmies, joka ei osannut mitään

Simo Pöyhönen, Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen toiminnanjohtaja:

”Olin 22-vuotiaana, toisena opiskelu-vuotena, Jyväskylän yliopiston kam-puksella osa-aikaisena talonmiehenä. Työhön kuului könttäpalkkio ja ruo-ka alennetulla hinnalla. Osa-aikaisuus ja koko kesätyö johtui siitä, että olin tullut valituksi ylioppilaskuntaan so- siaalisihteeriksi, mutta sillä ei ollut va-raa maksaa yhden kuukauden ekstra-palkkaa. Olin sitten talonmies ja sivu-toiminen sosiaaliasioissa neuvoja.

Toimenkuvaan kuului muun muassa kylmiöiden lämpötilojen mit-taamista ja jäähdytyslaitteistojen tar-kistamista. En ymmärtänyt niistä mitään. Lisäksi minun kuului kuitata vikai-lmoitukset eri talotekniikan lait-teista. Yhtä vähän ymmärsin niistä-kin, vaikka olin sentään saanut työhön noin kolmen minuutin koulutuksen.

Sovelluin alalle erinomaisesti, kos-ka vaikka mitään en mistään tajunnut, talo ei hajonnut. Opin kyllä pohja-


Tutkittua

�4

Hyvä henkilöstöjohtaminen lisää innovatiivisuuttaTutkimuksen mukaan henkilöstöjohtaja tietää, että yrityksen työntekijöillä on varteenotettavia näkemyksiä, mutta johto ja henkilöstö elävät niin eri maailmoissa, että eivät ymmärrä toistensa kieltä. Liikkeenjohto ei koe arkisen aherruksen maa-ilmaa tarpeeksi merkittäväksi. Innovatiivisuus ei juuri lisään-ny, koska johto ei tiedosta ongelmaa, eikä siksi näe tarvetta satsata henkilöstöjohtamisen kehittämiseen.

JTO-Palvelut Oy:n tutkijat ällistyivät saamastaan tutki-mustuloksesta, koska työntekijät kohtaavat asiakkaat, joiden tarpeita organisaatiot on rakennettu palvelemaan.

Tutkimus on valmistunut Management Institute on Fin-land MIF Oy:n nimissä. Se on Palje-ryhmän hanke, jota auttoivat kumppanuusorganisaatioina Henkilöstöjohdon ryhmä Henry ry ja Palvelualojen ammattiliitto PAM. Tutki-musraportti on saatavissa MIF:stä.

Tutkimuksen mukaan henkilöstöjohtamisen kehittynei-syydellä ja sen tasolla, oikeudenmukaisuudella ja organisaa-tion sosiaalisella pääomalla on selvä yhteys organisaation in-novatiivisuuteen. n

Työkyvyttömyyden ehkäisy olennaisinta työurien pidentämisessäTyöoloissa on tapahtunut myönteistä kehitystä monissa asi-oissa, mutta huoli oman työpaikan säilymisestä on lisäänty-nyt ja ammattien väliset terveyserot ovat yhä suuria, kertoo Työterveyslaitoksen Työ ja terveys Suomessa 2012 -katsaus. Katsauksen on koonnut dosentti Timo Kauppinen yhdessä 70 asiantuntijan kanssa.

Yhä useampi on halukas pidentämään työuraansa, jos vain jaksamista ja terveyttä riittää. Selvityksen mukaan työurien pituuden kannalta keskeistä on työkyvyttömyyden mahdollisimman tehokas ehkäisy. Työn ja työyhteisöjen sir-paloituminen kuitenkin vaikeuttaa tuen saamista.

Uudeksi työn uhkatekijäksi saattaakin nousta ihmisten sosiaalisen kiinnittymisen heikkous, kun työntekijöiden mahdollisuudet sitoutua ja kiinnittyä työnantajaan pitkäjän-teisesti ovat vähentyneet merkittävästi. Nämä tekijät voivat selvityksen mukaan aiheuttaa työntekijöille muun muassa ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta.

Katsauksen tekijöiden mukaan puutteelliseen työhyvin-vointiin liittyvät kustannukset ovat yli 40 miljardia euroa vuodessa. Summa koostuu sairauspoissaoloista, ennenaikai-sista eläkkeistä, työtapaturmista, sairaana töissä olemisesta sekä terveyden- ja sairaanhoidon kuluista. n

Unettomuus ja stressi lisääntyivät 20 vuodessaPsyykkisen oireilun sosioekonomiset erot eivät ole muuttu-neet vuosien 1979–2002 välillä, osoittaa Helsingin yliopis-tossa tarkastettu valtiotieteen maisterin Kirsi Talalan väitös. Masennus ja stressi olivat lisääntyneet kaikissa väestöryhmis-sä. Miehistä 14 prosenttia ja naisista 18 prosenttia kertoi kär-sivänsä masennuksesta. Unettomuutta oli 18–19 prosentilla vastaajista ja stressiä koki 19 prosenttia miehistä ja 16 pro-senttia naisista.

Työttömillä ja alle 65-vuotiailla eläkeläisillä oli enemmän masentuneisuutta, unettomuutta ja stressiä kuin työssäkäy-villä. Lisäksi miehet ja naiset olivat alimmassa tuloryhmässä masentuneempia ja stressaantuneempia kuin muissa tuloryh-missä.

Stressi oli yleisempää korkeasti koulutetuilla kuin vähem-män koulutusta saaneilla, mutta äärimmäisen kova stressi oli yleisempää alemmin koulutetuilla. Tuloihin suhteutettuna vähiten stressiä oli keskituloisilla.

Väestön terveyden kannalta merkittävää oli havaittu unettomuuden ja stressin kasvu, ja tästä tarvitaan lisää tutki-mustietoa. Väitöskirjan voi hakea sivuilta www.julkari.fi n

Leh

tiku

va

OrdförandenNytt från Akava

��Akavalainen 3 | 2013

Fackföreningsrörelsen måste ta steget in i 2030-talet

Fackföreningsrörelsen kritiseras numera från både vänster och höger. Samhällskritiker anklagar rörelsen för den ökade arbets-lösheten, medierna anklagar den för demokratiunderskott och de unga för plundringsmentalitet. Rabaldret blir allt värre och organiseringsgraden sjunker.

Kritiken mot fackföreningsrörelsen går redan till osakligheter. Men den är inte helt utan grund. Det har inte varit lätt att få fackföreningsrörelsen att anpassa sig ens till 2000-talet, när vi redan borde ha en färdig strategi för 2020-talets löntagare.

Den nordiska fackföreningsrörelsen fick fantastiska resultat till stånd på 1900-talet, men vi kan inte längre sola oss i strålglan-sen från dessa. Vi måste få en bättre förståelse av de utma-ningar som globaliseringen och det nordiska välfärdssamhället medför och ta i beaktande vilken slags värld vi bygger för kom-mande generationer. Man måste våga ifrågasätta system och lagstiftning som ska-pats under industrisamhällets tid. Vi måste bedriva ett närmare samarbete på både förbunds- och centralorganisationsnivå och förnya strukturerna så att alla organisationer är jämbördiga.

Varför är jag så drastisk? Därför att löntagarna även på 2030-ta-let behöver trygghet, goda arbetsvillkor, köpkraft, möjlighet att sammanjämka arbete och familj samt hög sysselsättningsgrad. De behöver en stark och enad fackföreningsrörelse.

Det räcker inte att enbart fackföreningsrörelsen förnyar sig. Också arbetsgivarrörelsen och i synnerhet arbetsgivarna på gräsrotsnivå måste förnya sig. För att öka sysselsättningen krävs ett långsiktigt och engagerat tänkesätt hos arbetsgivarna och inte bara en strävan efter att maximera den ekonomiska nyttan.

Det finns en sak i fackföreningsrörelsens historia som vi bör be-vara: solidariteten. Solidaritet innebär att även kamraten har ar-bete – nu och i framtiden. Du och jag måste kunna säga ”vi”.

Sture Fjäde

Hälften av visstids-anställningarna är rullande anställningar

Hela 48 procent av de akavamedlemmar som har visstidsan-ställning arbetar i rullande anställningar, visar en medlemsen-kät som Akava har gjort. När enkäten gjordes pågick minst deras tredje anställning i en kedja av rullande visstidsanställ-ningar hos samma arbetsgivare. I genomsnitt hade de som svarade sin andra rullande visstidsanställning, men i värsta fall hade det under flere år hunnit bli tiotals korttidsjobb.

– När det i praktiken följer minst tre visstidsanställ-ningar på varandra pekar det på att arbetskraftsbehovet är fortlöpande. Då bör grunderna för visstidsanställningen ses över. Om det inte finns godtagbara grunder för korttidsjobb bör anställningen ingås tillsvidare, påpekar forskare Joonas Miettinen.

Enligt enkäten förefaller det som om hela 40 procent av akavalöntagarnas visstidsanställningar inte har grund i lag.

– Dessutom varar korttidsjobbet för hälften av dem 1–3 år, säger Miettinen.

Den ekonomiska recessionen kan locka arbetsgivarna till allt fler olagliga visstidsanställningar. Löntagarna kon-kurrerar om de få arbetsplatserna och har inte möjlighet att kämpa mot de olagliga anställningarna. Akava kräver att de visstidsanställda ges ett bättre förhandlingsläge när arbets-villkoren avtalas. n

Akavas nya grafiska profil förenar tradition och förändring Akava har förnyat sin logotyp och visuella profil. Den nya profilen utgår från tanken att Akava har mod att både förnya sig och att värna om de principer som har visat sig vara bra. Den nya logotypen består av en krans och en dorisk pelare.

– Logotypen är helt annorlunda än den förra, men går tillbaka till de ursprungliga rötterna. Vi vill genom vår nya profil kommunicera våra mål enligt vilka Akava är en mo-dern och aktiv påverkare och initiativkraftig nydanare. Den nya logotypen påminner oss om att Akavas medlemmar vid sidan av förnyelse fortsätter att bära upp traditionen som ex-perter och ansvarstagare, beskriver kommunikationsdirek-tör Marjo Ollikainen.

Det gemensamma märket och de starka färgerna knyter ihop Akava, Akavas studerande och Akavas publikations-material.

Akava tar i bruk en ny slogan, som används bland annat på kuvert och roll-ups.

– Vår slogan ”En bra vardag är vårt uppdrag” består av två element. För det första att Akavas medlemmar är fram-tidsbyggare som tar emot en viktig och utmanande uppgift. För det andra att Akavas strävan är att göra finländarnas vardag ännu bättre när det gäller studier, arbete, familjeliv och fritid, berättar Ollikainen.

Som ett led i den nya profilen öppnas en ny webbtjänst för Akava där även tidningen Akavalainen kommer att ingå som e-tidning. n

Pankki- ja vakuutusasiat?Kun kysyimme ihmisiltä pankki- ja vakuutusasioista, selvisi, että monella ne ovat kuin kuuluisat Ellun kanat – missä sattuu ja siellä täällä sekaisin. Kannattaakin tarkistaa bonuslaskurista, kuinka paljon sinä hyötyisit, jos ne löytäisivät tiensä saman katon alle. op.fi/bonuslaskuri

Documents

Akavalainen 3/2013