Voiko lastensuojelu oppia menneisyydestään?

Lastensuojelun sijaishuollon menneisyysselvitys 1937-83

Marjo Kuronen

Valtakunnalliset lastensuojelupäivät

Jyväskylä 28.9.2016

Lastensuojelun sijaishuollon menneisyysselvitys

STM:n tilaama hanke 2014–2016, taustalla ministeriön esiselvitys

Toteuttajana Jyväskylän yliopiston monitieteinen tutkijaryhmä: historian, etnologian ja sosiaalityön tutkijat, vastuullisena johtajana Suomen historian professori Pirjo Markkola

Taustalla vastaavat selvitykset useissa muissa maissa mm. kaikki Pohjoismaat, ja lastensuojelun menneisyyden epäkohtien esiin nostaminen mediassa

Aikarajauksena Suomen ensimmäisen lastensuojelulain aika 1937-83

Loppuraportti Lastensuojelun sijaishuollon epäkohdat ja lasten kaltoinkohtelu 1937–1983. (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:22) julkistettiin huhtikuussa 2016.

Hankkeen tavoitteet ja tehtävät

Tiedollinen tehtävä– Historiallisen tiedon tuottaminen lastensuojelun

epäkohdista

Moraalinen tehtävä– Kaltoinkohtelun tunnistaminen ja tunnustaminen

Oppimis- ja kehittämistehtävä– Kaltoinkohtelua estävien rakenteiden ja käytänteiden

kehittäminen, menneisyydestä oppiminen

Haastatellut299 haastattelua, vapaaehtoiset yhteydenototToteutettiin pääasiassa haastateltavien kotona ympäri Suomea kahden haastattelijan toimesta173 naista, 126 miestäKaltoinkohtelua kokeneet (87%), silminnäkijät, (tekijät)Ikä 35–87 vuottaSuurin osa kokemuksista 1950–1970-luvuilta (synt. 1945–1965)Useita sijoituksia / lapsi, kokemukset useista sijoituspaikoista (perheet ja laitokset)

Haastattelujen lisäksi muina aineistoina vuoden 1936 lastensuojelulaki valmisteluaineistoineen, muut säädökset ja asiakirjat, ammattilehdet ja aikakauden tieteellinen tutkimus (historiallinen konteksti ja lastensuojelujärjestelmän kartoittaminen)

Keskeisiä tuloksia (Kirsi-Maria Hytönen 7.4.2016)

Vuoden 1936 lastensuojelulaki ja viralliset ohjeistukset olivat yllättävänkin moderneja ja lasten tarpeisiin huomiota kiinnittäviä, mutta näiden lasten kohdalla käytännöt eivät sitä olleet

Yhteys biologiseen perheeseen katkaistu: sisarukset saatettiin erottaa toisistaan eikä perheeseen ja sukuun pidetty / saanut pitää yhteyttä

Lapsi ei tiennyt, mitä hänen elämässään tapahtuu ja miksi

Valvonnan tehottomuus laitoksissa, perhehoidossa jopa valvonnan puute

Palauttaminen kotiin saattoi pahentaa lapsen ongelmia

Väkivallan mielivaltaisuus, joka ylitti ajan hyväksyttynä pidetyn ruumiillisen kurituksen rajat

Seksuaalinen hyväksikäyttö pääasiassa miesten mutta myös naisten ja toisten lasten tekemää

Henkinen väkivalta itsetunnon nujertamista: haukkumista, vähättelyä ja nolaamista

Keskeisiä tuloksia (2)”Kaksinkertainen kaltoinkohtelu” – lapsi pyysi apua mutta ei sitä saanut

Laitoksissa lasten ja nuorten keskinäisen väkivallan yleisyys: pelon ilmapiiri ja aikuisten puuttumattomuus (Koulukodeissa väkivalta jatkuvasti läsnä)

Lastenkodeissa huoltoa, muttei hoivaa, lämpöä ja läheisyyttä

Erityisesti koulukodeissa erittäin raskasta työtä

Ongelmat sijoitusperheissä nousevat jopa yllättävässä määrin esiin

Sijoitus sukulaisperheeseen ei välttämättä taannut turvaa

Epätasa-arvo suhteessa sijoitusperheen muihin jäseniin (esim. koulunkäynti, vaatetus) ja kokemus ”työorjuudesta”

Jotkut lapset olivat kokeneet julmaa (sadistista) väkivaltaa sijoitusperheessään

Suositukset selvityksen perusteellaYhtenä selvitystyön tavoitteena oli luoda rakenteita ja käytäntöjä, joilla lastensuojelun sijaishuollossa vältettäisiin aiemmin tehdyt virheet.

Selvityksen perusteella olemme nostaneet esiin ongelmakohtia, joihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota myös tämän päivän lastensuojelussa ja sijaishuollossa

Vaikka lastensuojelu, sitä koskeva lainsäädäntö, käytännöt, ammatillistuminen ja koulutus ovat kehittyneet, emme voi tuudittautua siihen, että selvityksessä esiin tulleet epäkohdat olisivat vain menneisyyttä

Esittämämme suositukset vastaavat paljolti haastateltujen omia suosituksia ja näkemyksiä lastensuojelun ja sen sijaishuollon kehittämiseksi (raportin luku 8)

Lasta on kuultava ja hänelle on kerrottava mahdollisimman avoimesti ja rehellisesti sijoitukseen liittyvistä asioista ja siitä, mitä hänen elämässään tulee tapahtumaan.

Sijoituspaikka on voitava valita niin, että se tarjoaa lapselle turvallisen ja väkivallattoman kasvuympäristön

Perhesuhteiden merkitystä lapsille tulee kunnioittaa ja vanhemmuussuhteiden ohella tulee vaalia sisaruussuhteiden säilymistä

Sijaishuollossa on kehitettävä ja otettava käyttöön systemaattisia väkivallan ja kaltoinkohtelun tunnistamisen ja puuttumisen välineitä ja toimintamalleja

Sijaishuoltopaikkojen valvonnan tulee olla säännöllistä ja tehokasta ja sen tulee mahdollistaa lasten kohtaaminen ja kuuleminen

Riittävän jälkihuollon ja tuen tarjoaminen on oleellista sijoituksen päättymisen jälkeen

Lapsuuden traumaattisten kokemusten käsittelemiseksi tulee olla saatavana ammatillista apua ja vertaistukea

Lastensuojelun ja sen sijaishuollon epäkohtien korjaamista koskevien suositusten toteutumista on säännöllisesti seurattava

Hankkeen loppuraportti

Kirsi-Maria Hytönen, Antti Malinen, Paula Salenius, Janne Haikari, Pirjo Markkola, Marjo Kuronen ja Johanna Koivisto (2016) Lastensuojelun sijaishuollon epäkohdat ja lasten kaltoinkohtelu 1937–1983. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:22. Helsinki: STM.

Saatavana sähköisenä Valtioneuvoston julkaisuarkistossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3806-9