SYNSYGUS
2/13SUOL RY
pääkirjoitus
2 Pääkirjoitus
3 Puheenjohtajan tervehdys
4 Tulevia tapahtumia
6 Raamatun marginaalissa
8 Seppo Nyyssönen on Vuoden uskonnonopettaja
9 AASIA / Kastisyrjintä – Etelä-Aasian apartheid?
12 AASIA / Dosentin päivityksiä: Ganges virtaa kaikkialla
13 AASIA / Henkisen tien letkajenkka – Taavi Kassilan tulkinta Bhagavad-Gitasta
16 AASIA / Töihin Nepaliin – vuosien haave toteutui
18 AASIA / Muutto Suomeen pakottaa sikhit pohtimaan uskonnollista identiteettiään
20 AASIA / Kelluva silta hyytelömeren yllä
22 AASIA / Henget kuuntelevat – Mongolia on Julia Leijolalle toinen koti
26 AASIA / Vahvuuksina seesteisyys ja suvaitsevaisuus
27 AASIA / Aasian kasvava ja nälkäinen taloustiikeri
28 AASIA / Kiinalaisten keittiöjumala
29 AASIA / Vatikaanin seurapiiripalsta: Vatikaani ja vaikea Kiina
30 AASIA / Tärkeintä on ymmärtää ihmistä
32 Elämän ja kuoleman kuvat
34 Upin palsta: Ei-niin-luterilainen uskonnonopetus
36 Opetusvinkki: Action Angels pistää tuulemaan
38 Uskonnonopetus tarjoaa tikapuut menneiden jättiläisten harteille
39 Lukion tulevaisuus mietityttää
40 Yhteystiedot
41 Paikalliskerhot
42 Uskonto on innovatiivinen oppiaine
43 Hallituksen pöydältä / Helmiä sioille
Kannen kuva: Julia Leijola, Mongolia
2/13
Toimituksen osoite [email protected]
Osoitteenmuutokset tms. [email protected]
Päätoimittaja Kati Mikkola
Toimittajat Kristiina Holm, Annukka Kalske,
Elina Majava, Jarno Parviola,
Outi Raunio-Hannula, Anna Saurama,
Marja Tanhuanpää ja Elisa Vehmanen
Taitto Sari Väkelä, [email protected]
Ilmoitushinnat 1/1 530 €, takakansi 1/1 600 e,
keskiaukeama 1200 €, keskiaukeama nelivärisenä
1500 €, 1/2 350 €, 1/3 250 €, 1/4 220 €, 1/8 150 €
Painatus Ecapaino oy
Julkaisija Suomen uskonnonopettajain liitto ry
Suomen uskonnonopettajain liitto ry:n
jäsentiedote
MAAILMANUSKONTOJEN
YHTEINEN NIMITTÄJÄ
Aamuyön hetki Jerusalemin Jaffa-portilla. Yön kulkijoita ei näy, kunnes ortodoksi-juutalainen mies astuu portista Vanhankaupungin puolelle. Hänen perässään tu-lee toinen, hetken kuluttua kolmas, sitten neljäs. On aamurukouksen aika. Mää-rätietoiset askeleet suuntaavat Itkumuurille.
Vanha mies istuu portaalla ja katsoo kiviä. Istuu hievahtamatta ja katsoo. Ryoan-jin zen-temppelin kiviä on viisitoista. Tämä mies ei näe kuin neljätoista, ei ole koskaan nähnyt.
Ihmiset tungeksivat alttarin edessä, hakevat parempaa paikkaa. Bramiini heilut-taa tuliastiaa pyörivin liikkein. Musiikki yltyy. On päivän viimeinen hetki katsoa Chidambaramin tanssivaa Shiva Natarajaa silmästä silmään. Viimeinen hetki tul-la nähdyksi.
Mieleen tulvii tuokiokuvia tiloista ja ihmisistä, jotka huokuvat omistautumista ja sen hedelmiä – harmoniaa tai hengellistä intohimoa. Aasia on maanosa, jossa kaikki suuret maailmanuskonnot ovat syntyneet. Niiden vaikutus näkyy edelleen vahvana alueen maissa. Puhe henkisyyden suurvalloista on kuitenkin politiikkaa, näkökulmakysymys.
Mieleen saa vaivatta myös tyystin toisenlaisia kuvia.
Heti Itkumuurin ja Kalliomoskeijan kupeesta avautuu basaarien humu. Kankaita, laukkuja, arabipoppia. Kovaäänistä tinkaamista. Pikkupoika ampuu vesipyssyllä kohti ja katoaa nurkan taa.
Akihabaran katujen mainostaulut kirkuvat, neonvalot välkkyvät loputtomasti. Pe-lihallin sisäänheittäjänä on teinityttö, jonka hame loppuu ennen kuin reisi alkaa. Liukovet avautuvat, kaoottinen äänimaisena vyöryy päälle. Nuoren miehen ilme on keskittynyt. Käsi tekee nopean liikkeen, tuhoaa lähestyvän avaruusaluksen.
Nuori mies liimautuu seuraan jo parkkipaikalla, riittävän matkan päässä Taj Maha-lin portilta. Kun osaa käydä kauppaa, voi näiden metrien aikana myydä vastentah-toisellekin mitä vain, aluksi vaikka päivän opaskierroksen. Portin edustalla kiemur-televa jono on pitkä, tuntien mittainen. Mutta kun tuntee vartijat, voi asiakkaan-sa taluttaa sisään saman tien. Siistillä nipulla rupioita, kätellessä kädestä käteen.
Tämänkertainen Synsygus kiertää Aasiaa – yhdeltä puolelta henkistä, syvällistä ja askeettista, toiselta puolelta materialistista, pinnallista ja yltäkylläistä. Sellaista kuin elämäkin on – kaikilla mantereilla.
Kati Mikkola
Synsyguksen päätoimittaja
HUOM! Jäsensivujen salasana on vaihtunut!
JÄSENSIVUJEN UUSI SALASANA
Käyttäjätunnus: juniaSalasana: juniaLiiton internet-sivut löydät osoitteesta: www.suol.fi
Maailmanuskonnot, uskonto-
dialogi, arvokasvatus, suo-
malainen uskontoperinne ja
katsomuksellinen tilanne, työelämätai-
dot, uskontojen kulttuurinen ja yhteis-
kunnallinen merkitys… Tällainen lista
syntyy yleensä hetkessä, kun uskonnon-
opetusympyröissä aletaan pohtia ope-
tuksen sisältöjä ja merkitystä. Niitä mie-
titään tällä hetkellä etenkin peruskou-
lun opetussuunnitelmatyöryhmässä. Us-
konnon ryhmässä on evankelisluterilai-
sen opetuksen opettajien ja tutkijoiden
lisäksi myös muun muassa ortodoksisen
uskonnon ja islamin opettajia.
”Millaisen lukion sinä haluaisit tule-
vaisuudessa?” Tähän kysymykseen pyy-
simme vastauksia talvipäivien osallis-
tujilta. Mäkelänrinteen lukion seinälle
kertyneissä vastauksissa esitettiin muun
muassa huolta ylisuurista oppilasryh-
mistä ja koulukeskuksista. Lisäksi toi-
vottiin lisää resursseja tieto- ja viestin-
tätekniikkaan. Kahvipöytäkeskusteluissa
puolestaan esitettiin huolta YTL:n kaa-
vailemasta nopeasta aikataulusta yliop-
pilaskokeen sähköistämisen osalta. Tä-
män hetken tiedon mukaan sähköinen
koe aloitetaan vuonna 2016, ja koko tut-
kinto on sähköinen keväällä 2019. Kyse
ei ole kuitenkaan siitä, että tietokoneet
toimisivat jatkossa vain kirjoituskonei-
na. Kokelaiden käytössä on myös inter-
net, mikä muuttaa kokeiden luonnetta
soveltavaksi.
Kysyimme myös: ”Miten katsomus-
opetus tulisi järjestää tulevaisuuden lu-
kiossa?” Katsomusopetuksen osalta mo-
net seminaarilaiset ottivat kantaa ope-
tuksen malliin. Opetuksen järjestämises-
tä esitettiin kolmea vaihtoehtoa: nykyistä
mallia, kaikille yhteistä uskontotietoa se-
kä näiden yhdistelmää. Mikään malleista
ei ole ongelmaton, jokaiseen liittyy hyö-
tyjä ja ongelmia. On myös syytä muistaa,
että lukio on kokonaisuus. Katsomusai-
neiden sisältöjen ja mallin lisäksi tarvi-
taan kokonaisnäkemystä lukion tulevai-
suudesta. Ja mitä katsomusaineisiin tu-
lee, niin on osattava katsoa nykyisiä si-
sältöjä riittävän kriittisesti: voisiko jotain
poistaa, mitä pitäisi lisätä ja miten ope-
tusta voisi kehittää?
Talvipäiviemme luennot käsitteli-
vät ajankohtaista eksegetiikkaa. Asian-
tuntevat luennoitsijat käsittelivät köy-
hyyttä, naisia ja sukupuolivähemmistö-
jä Raamatussa. Koulutuspäivä oli onnis-
tunut, kiitos järjestäjille! Vuosikokouk-
sessa hallitukseemme tuli uutena Vesa
Soikkeli. Erovuorossa olleet Outi Rau-
nio-Hannula ja vuosi sitten mukaan tul-
lut Jaana Tahvanainen valittiin jatkokau-
delle. Koko hallituksen kokoonpano on
nähtävissä liittomme sivuilta. Itse jat-
kan puheenjohtajan tehtävässä. Kiitän
tuesta ja luottamuksesta. Viime vuosi
oli antoisa ja mielenkiintoinen mutta
myös haastava. Tukenani on hyvä hal-
litus, toimihenkilöt ja paljon kannusta-
via jäseniä.
Hannu Koskinen luopui hallituspai-
kastaan, ja hänet kutsuttiin liittomme
kunniajäseneksi. Kunniakkaan työn hän
onkin tehnyt uskonnonopetuksen hy-
väksi. Minulla pyörii Hannua ajatelles-
sani mielessäni kolme sanaa: verkos-
toitunut, lempeä ja asiantunteva. Han-
nu tietää aina, kenelle kannattaa soit-
taa. Hän hoitaa asiat ystävällisesti, ja li-
säksi hänellä on näkemystä kysymyk-
seen kuin kysymykseen.
Ehkä voisin sanoa vielä muutaman
sanan tämän lehden teemasta eli Aasias-
ta. Tammikuun puolen välin jälkeen uu-
tisoidut thaimaalaisen elintarviketuo-
tantolaitoksen ihmisoikeusrikkomukset
herättivät kiivaita keskusteluja oppitun-
neilla. Osa oppilaista oli selvästi valveutu-
neita ja keskustellut asiasta myös kotona.
Toiset eivät lainkaan ymmärtäneet, mik-
si opettaja vouhottaa ”jossain tuolla kau-
kana” tapahtuvista asioista. Keskuste-
lut kääntyivät ananasmehukohusta ku-
luttamiseen yleisemmin sekä ihmisten
velvollisuuksiin tulevia sukupolvia koh-
taan. Viime vuonna Maailman ylikulu-
tuspäivää vietettiin 22. elokuuta, tänä
vuonna sitä vietetään todennäköisesti
aiemmin. Onneksi meillä on mahdolli-
suus tuoda oppilaiden arkeen myös hen-
kisiä arvoja ja pohtia heidän kanssaan,
kuinka pitkälle materian tuoma onni lo-
pulta kantaa sen jälkeen, kun perustar-
peet on tyydytetty. Maasait ovat erään
onnellisuustutkimuksen mukaan yhtä
onnellisia kuin kaksikymmentä rikkain-
ta amerikkalaista.
Onnellisuutta kevääseenne!
Saara Mäkelä [email protected]
PS. Laadimme pisteytysohjeita entiseen
tapaan. Myös pistekokous-chat on tar-
jolla. Seuraa ilmoittelua!
PPS. Järjestämme kevätseminaarin yh-
dessä filosofian ja elämänkatsomustie-
don opettajien kanssa 13.4.2013 Helsin-
gissä, tulethan mukaan.
TAAS TÄHYSTELLÄÄN TULEVAISUUTEEN
puheenjohtajan tervehdys
3
tulevia tapahtumia
Uskonnon preliminäärikoe 2013 ja peruskoulun päättökoe. Voit tilata niitä osoitteesta [email protected]. Hinta 35€ / koe.
MAALISKUU
22.3.2013 Uskonnon ylioppilaskirjoitukset. Pisteytysohjeet saatavissa liiton internet-sivuilla viimeistään koetta seuraavana aamuna. Chat-pistekokouksen ajankohdasta tiedotamme nettisivuillamme www.suol.fi.
HUHTIKUU
13.4.2013 Kevätseminaari Kallion lukiossa yhteistyössä FETOn kanssa. Teemana ”Väitä vastaan! Radikaali ja kriittinen katsomusopetus.” Tarkemman ohjelman löydät tämän lehden sivulta 5. Seminaarin yhteydessä järjestetään paikalliskerhojen edustajien vuotuinen tapaaminen.
TOUKOKUU
9.–12.5.2013 opintomatka ”Reformoitu Hollanti” yhdessä Espoon kerhon kanssa. Asiantuntijaluennoitsijana Liisa Väisänen.
KESÄKUU
SUOL ry. palkitsee ylioppilaskokeissa parhaiten menestyneet kokelaat kunniakirjoin ja stipendein.
5.–14.6.2013 Opintomatka Etelä-Saksaan. Asiantuntijaluennoitsijana Esko M. Laine.
10.–23.6.2013 Villa Lanten kurssi valituille hakijoille.
ELOKUU
21.–24.8. European Forum for Teachers of Religious Education (EFTRE) järjestää seminaarin Malmössä teemalla ”Religion and Relationships: Dealing with Differences”.
SYYSKUU
14.–15.9. Syysseminaarin järjestää Etelä-Pohjanmaan paikalliskerho yhdessä SUOL ry:n kanssa.
LOKAKUU
12.–19.10.2013 Opintomatka Tunisiaan. Asiantuntijaluennoitsijana Silja Tuominen.
EUROPEAN FORUM FOR TEACHERS OF RELIGIOUS EDUCATION
Triennial conferenceReligions and Relationships: Dealing with Diversity
University of Malmö, August 21st to 24th, 2013
PROGRAMME [provisional]
WEDNESDAY, August 21stup to 14:00 Arrival and Registration: Tea, Coffee and Cake
14:00 – 14:30 Welcome and Practical Information and Conference Opening
14:30 – 15:15 Lecture I: "Religions and Relations", Johanna Gustafsson
15:15 – 15:45 Questions and Dialogue with the speaker
15:45 – 16:15 Coffee 16:15 – 17:00 Lecture II: "If you wish to enter into – not step out of – LIFE",
Roger Burggraeve
19:00 – Reception at the Mayor's
THURSDAY, August 22nd09:00 – 09:45 Lecture III: "Relations in Islam", Sonja Sherefai
09:45 – 10:15 Questions and Dialogue with the speaker and information on the visit
10:15 – 10:30 Information on the visits to Copenhagen
10:30 – 10:45 Coffee 10:45 – 12:00 Workshops I
12:15 – Departure for Copenhagen – packed lunch at the Human Rights House
13:00 – 16:00 Theme visit (lectures) at Human Rights house in Copenhagen, see
www.menneskeret.dk. Free afterwards, list provided with suggestions for visits on
own. Coach taking us there, back on own. Those who would like to return with
others can meet at Hovedbanegården/ Central Station at 2000. There will be
some theme walks provided, some might include additional fee.
FRIDAY, August 23rd09:00 – 09:45 Lecture IV: "Gender in the Classroom", Frederick Bondestam
09:45 – 10:15 Questions and Dialogue with the speaker
10:15 – 10:30 Coffee 10:30 – 11:45 Workshops II
12:00 – 18:00 Field Trips to Theme visit Religion at a cross road Ale Stones, Dalby church:
information will be given in the coaches
18:00 General Assembly and Board meeting for EFTRE members
19:00 Mingling and Buffet – the Malmö festival will be taking place with lots of things
happening in town
SATURDAY, August 24th09:00 – 10:15 Workshops III
10:00 – 10:30 Coffee10:45 – 11:30 Workshops IV
11:30 – 12:00 Questions and Dialogue – considering ways ahead
12:00 – 12:30 Evaluation of the conference – David Francis
12:30 – 13:00 Coffee and Close of the conference
After the confernence there is the offer of themed walks in Malmö,
some free and some with a small fee.
COSTS AND CANCELLATION POLICY
The conference fee will be SEK2700 (see below for what this includes). The final date for booking
will be the 15th of July, 2013. Cancellations after this date due to exceptional circumstances will be
given a refund at the discretion of the executive.
There is also the possibility of coming for any one of the day sessions, the costs are:
Wednesday 21st SEK300
Thursday 22nd SEK300 Friday 23rd SEK300
These tickets do not include meals, excursions or bags
Students (ID required) have a reduction of SEK2000 for the whole conference
and SEK150 for the day tickets
WHAT THE CONFERENCE FEE INCLUDES
The conference fee covers the following:
The conference pack Lunches on Thursday and Friday
Reception on Wednesday and the buffet meal on Friday
All visits, including museum entry fees, guides and transportation
Refreshments Lectures and Workshops
WHAT THE CONFERENCE FEE DOES NOT INCLUDES
Dinner on Thursday evening (this is free time to spend in Copenhagen)
Accommodation: see the accommodations page for details of some possibilities
Travel to the conference
Application form and additional information about the conference is available at www.eftre.net.
JÄSENSIVUJEN UUSI SALASANA
Käyttäjätunnus: juniaSalasana: juniaLiiton internet-sivut löydät osoitteesta: www.suol.fi
Suomen uskonnonopettajain liitto SUOL ry:n ja Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat FETO ry:n yhteinen kevätseminaari
PAIKKA: Kallion lukio, Porthaninkatu 15, 00530 helsinkI
OHJELMA
9.30 Ilmoittautuminen
Aamukahvi
10–10.15 Avaus ja ajankohtaiskatsaus
SUOLin puheenjohtaja Saara Mäkelä ja FETOn puheenjohtaja Ukri Pulliainen
10.15–11.30 Olimmeko jo maallistuneita? Perityn vision hämärtyminen ja uudet kertomukset
Teemu Taira (dosentti, FT), uskontotieteen tutkija, Turun yliopisto
11.30–12.45 Kansakunta, uskontomme
Anu Koivunen (dosentti, FT), media- ja elokuvatutkija, Tukholman yliopisto
12.45–14.15 Lounas (omatoiminen)
14.00–15.30 Argumentaatio ja väittely katsomusopetuksessa
Tuukka Tomperi, filosofian ja kasvatustieteen tutkija, Tampereen yliopisto
15.15–16.45 Uusateismi klassisen kristinuskon haastajana
Esseisti ja suomentaja Antti Nylén
16.45 Päivän päätös
SUOLin paikalliskerhojen edustajien tapaaminen klo 17.
VÄITÄ VASTAAN! Radikaali ja kriittinen katsomusopetus 13.4.2013
Yhteistyössä
SUOLin ja FETOn seminaarin hinta noin 30 €, muut kuin jäsenet noin 50 €.Lopulliset hinnat tarkentuvat myöhemmin, seuraa ilmoittelua! Varaathan rahan mukaan käteisenä.
Ilmoittautumiset 31.3.2013 mennessä mieluiten e-mail: [email protected] tai puh. 040 5411 275. Ilmoita samalla, oletko SUOLin tai FETOn jäsen.
Peruutukset 5.4. mennessä. Muuten veloitamme osallistumismaksun. Oikeudet ohjelman muutoksiin pidätetään.
V ilkas puheensorina täytti koulun
ruokasalin aamulla, kun opetta-
jat tapasivat toisiaan seminaa-
rin aamukahveilla. Varsinainen ohjelma
auditoriossa alkoi liiton puheenjohtajan
alkusanoilla. Saara Mäkelä kertoi ajan-
kohtaisista asioista ja aktivoi kuulijat mu-
kaan ideoimaan tulevaisuuden lukiota.
Seminaarisalin ulkopuolelle kiinnitetyille
ideapapereille ilmestyikin päivän aikana
kiitettävä määrä näkemyksiä sekä lukion
että katsomusopetuksen tulevaisuudesta.
Avauspuheenvuoron jälkeen oli vuo-
rossa vuoden uskonnonopettajan, Sibe-
lius lukion lehtori Seppo Nyyssösen pal-
kitseminen. Lisää Seposta voitte lukea tä-
män lehden sivulta 8.
HAGAR – UHRI VAI JUMALAN VALITTU?
Ensimmäisenä luennoitsijana salin eteen
asteli akatemiatutkija Hanne von Weissen-
berg. Esityksensä alussa hän totesi, että tä-
nä päivänä Raamattua luetaan vähemmän,
tunnetaan vähemmän ja ymmärretään vä-
hemmän kuin ennen. Tähän koko semi-
naaripäivä tarjosi oivaa lääkettä, ja Weis-
senbergin esitelmän osalta perehdyimme
kahteen, toisilleen lomittaiseen teemaan:
köyhyyteen Raamatun maailmassa sekä
kontekstuaaliseen Raamatun tulkintaan.
Weissenberg kävi läpi Raamatun suh-
tautumistapoja köyhyyteen Deuterono-
miumista Paavalin kirjeisiin. Hän osoit-
ti muun muassa sen, miten historiallinen
ajankohta on vaikuttanut Raamatun kir-
joittajien maailmankuvaan, ihmiskuvaan
ja sitä myöten myös tulkintaan köyhyy-
destä. Esimerkiksi Sananlaskut suhtautu-
vat köyhyyteen toteavasti, tarjoten ahke-
ruutta siihen aseeksi – niiden maailman-
kuva on optimistinen, siinä vallitsee syyn
ja seurauksen laki (ks. esim. Sl. 10:4). Mut-
ta tämä viisauskirjallisuuden perinteinen
ajattelu ei kestänyt eksiilin katastrofia: sen
jälkeisellä ajalla kirjoitetussa Jobin kirjas-
sa näkökulma on jo tyystin toinen. Syytön,
hyvä mies, itsekin köyhien auttaja, joutuu
kärsimään järjettömiltä tuntuvat menetyk-
set. Siksi Jobin kirja on inspiroinutkin juu-
ri vapautuksen teologiaa.
Esityksensä toisella puoliskolla Weis-
senberg käsitteli kontekstuaalista teolo-
giaa. Se on yleisnimi monille teologian ala-
lajeille vapautuksen teologiasta post-kolo-
nialistiseen teologiaan. Havainnollistava-
na esimerkkinä oli egyptiläisen Hagarin eli
Aabrahamin vaimon Saaran orjan tarina
(ks. Gen. 16 ja 21). Eksegetiikan “grand old
man” Gerhard von Rad (1901–1971) tul-
kitsi Genesiksen kommentaarissaan kaik-
ki kertomuksen osapuolet syyllisiksi heik-
koon uskoon: he puuttuivat tapahtumien
kulkuun eivätkä luottaneet Jumalan huo-
lenpitoon. Feministiteologi Phyllis Triblen
kriittisessä tulkinnassa orja Hagar näyttäy-
tyy tarinassa hyväksikäytön uhrina. Weis-
senberg kertoi eräästä eronneiden nais-
ten ryhmästä, jossa taas vaimo Saara näh-
tiin yksimielisesti uhrina, petettynä naise-
na. Kontekstuaalinen teologi Boyung Lee
on puolestaan korostanut sitä, että Hagar
on ensimmäinen nainen Raamatussa, jolle
Jumala antaa lupauksen jälkeläisistä. Nä-
mä esimerkit osoittavat hyvin, että tutki-
mus on aina väistämättä myös tulkintaa.
Weissenbergin mukaan tullaan kysy-
mykseen siitä, kuka tulkitsee Raamattua
tai tekee teologiaa. Onko se akateemisesti
koulutettujen teologien tehtävä? Vai näh-
däänkö se kaikkien kristittyjen tehtävänä?
Kontekstuaalinen teologia liittyy tiiviisti
käsitykseen kokemuksellisesta oppimi-
sesta, jossa oppimisen agenda nousee op-
pijoilta itseltään. Teologia näyttäytyykin
sen valossa käytännöllisenä oppiaineena.
JUNIA – MIES VAI NAINEN, APOSTOLI VAI EI?
Uuden Testamentin eksegetiikan dosent-
ti Outi Lehtipuun esityksen aiheena olivat
sellaiset Raamatun naiset, joiden rooli on
viimeaikaisessa tutkimuksessa arvioi tu
uudestaan. Hän muistutti yleisöä alkuun
siitä, että sukupuolten välinen tasa-arvo
sellaisena kuin sen tänään ymmärräm-
me, on verrattain nuori konsepti. Suo-
meenkin ensimmäinen naisjärjestö pe-
rustettiin vasta vuonna 1884.
Naistutkimuksen kehittymisen myö-
tä myös Raamatun tutkimuksessa naiset
RAAMATUN MARGINAALISSASUOL ry:n talvipäivillä Helsingin Mäkelänrinteen lukiossa
perehdyttiin ajankohtaiseen eksegetiikkaan. Tarkastelussa olivat
köyhät, naiset ja sukupuolivähemmistöt Raamatun teksteissä.
Vuoden 2012 hallitus päätti kautensa
vuosikokoukseen: Eija Suokko (vas.), Hannu Koskinen,
Saara Mäkelä, Outi Raunio-Hannula ja
Jaana Tahvanainen. Hannua lukuun
ottamatta muut jatkavat
hallitustyöskentelyä vuonna 2013.
Hannu Koskisen panos SUOLin toiminnassa
on ollut vertaansa vailla. Hallitustyön päätyttyä hän on
luvannut olla tukena taustajoukoissa.
6
ovat nousseet marginaalista keskiöön.
Uudessa Testamentissa mainitaan lukui-
sia naisia, joiden kodeissa seurakunnat
ovat kokoontuneet kristinuskon varhai-
sissa vaiheissa, esimerkiksi Foibe (Room.
16:1-2) ja Lyydia (Ap.t. 16:40). Kotiseura-
kunnissa vietettiin jumalanpalveluksia,
organisoitiin lähetys- ja hyväntekeväi-
syystyötä sekä annettiin kristillistä kas-
vatusta. Foibesta Paavali puhuu diakon-
oksena, samaa kreikankielen sanaa hän
käyttää puhuessaan itsestään ja muista
miehistä. Priscasta ja Aquilasta Paavali
puhuu tasavertaisina työtovereinaan, kr.
synergos, joiden kodissa niin ikään ko-
koontui seurakunta (Room. 16:3-5). Leh-
tipuu kysyikin: jos Foiben ja Priscan kal-
taiset naiset, joiden kodeissa kristityt ko-
koontuivat, olivat mukana kaikissa näis-
sä seurakunnan tehtävissä, olisivatko he
todella vaienneet – omassa kodissaan?
Paavali on monitulkintainen. Yhtäältä
hän siis sallii naisten toiminnan seurakun-
nissa ja arvostaa sitä, mutta toisaalta hän
ei sanoudu irti vallitsevasta patriarkaali-
sesta järjestyksestä (esim. 1.Kor. 11:3). Täs-
tä on seurannut monimuotoinen kristilli-
nen perinne suhteessa naisen asemaan.
Merkillinen on ollut myös apostoli Ju-
nian (Room. 16:7) kohtalo keskiaikaisten
tutkijoiden käsissä. Hänen nimensä esiin-
tyy alkuperäistekstissä genetiivimuodos-
sa, joka “salli” ajatusta naisapostolista ka-
vahtaneiden tutkijoiden kehittää selityk-
sen miehen nimeltä Junias, hypoteesin jol-
le ei löydy päteviä perusteita. Kun filolo-
giset ynnä muut argumentit ovat kumon-
neet mahdollisuuden, että Junia olisi mies,
vaihtoivat ajatusta naisapostolista kavah-
tavat tutkijat kritiikkinsä kohteen. Junia oli
kyllä nainen, mutta hän ei ollutkaan apos-
toli. Näin tuli jälleen harvinaisen selväk-
si asia, jota opiskelimme menneellä vii-
kolla lukiolaisten kanssa: Raamatun luki-
ja ei pääse koskaan aloittamaan ns. puh-
taalta pöydältä, hänellä on aina jokin esi-
ymmärrys asioista, josta voi olla hyvinkin
vaikea päästää irti.
MARGINALISOITU MASKULIINISUUS
Viimeisenä luennoitsijana puhui Van-
han Testamentin eksegetiikan professori
Martti Nissinen, jonka otsikkona oli ”Su-
kupuolivähemmistöt Raamatun margi-
naalissa”. Nissinen muistutti, että vähem-
mistöt ovat aina enemmistöjen määritte-
lemiä. Joka kerta kun puhumme vähem-
mistöistä, on peiliin katsomisen paikka
– marginalisoitu kertoo kaikista eniten
marginalisoijastaan. Johdatukseksi Nis-
sinen tiivisti kuulijoille LGBTIQ -kate-
gorioiden (lesbian, gay, bisexual, trans-
gender, intersex, questioning) historian ja
merkityksen. Hän alleviivasi, että tällaiset
kategoriat olivat luonnollisesti Raamatun
kirjoittajille tuntemattomia.
Luennon aihe oli kuitenkin legitimoi-
tu, sillä jotkut kyllä ovat Raamatussa mar-
ginaalissa johtuen seksuaalisesta erilai-
suudestaan. Seksuaalinen erilaisuus si-
nänsä on marginaalinen ilmiö Raama-
tussa, mutta se havainnollistaa tärkeällä
tavalla sukupuolentulkintaa Raamatussa.
Modernissa yhteiskunnassa oletetaan,
että ihmisellä on seksuaalinen orientaatio,
joka korreloi hänen sukupuoli-identifikaa-
tionsa kanssa. Raamatun teksteissä oletus
on, että ihminen käyttäytyy sukupuoliroo-
linsa mukaisesti. Nissinen nosti esimerkik-
si eräänlaisesta Raamatussa ilmenevästä
seksuaalivähemmistöstä eunukit. Heillä
oli tietty rooli yhteiskunnassa, mutta suh-
tautumistapa siihen poikkeaa Raamatun
tekstistä ja näkökulmasta riippuen.
Entä onko Raamatussa homoja? Nis-
sinen vastaa, ettei Raamattu tunne ho-
moseksuaalisuuden käsitettä eikä ylipää-
tään yksilöllisiä seksuaalisia orientaa-
tioita. Samaan sukupuoleen suuntautu-
neet eivät koskaan esiinny sukupuolivä-
hemmistönä Raamatun teksteissä. Silloin
kun homoerotiikka mainitaan Raamatus-
sa, ei kyseessä ole orientaation mukainen
identiteetti vaan säädetyn sukupuoliroo-
lin vastainen käytös (esim. 1. Moos. 19:1–
11). Raamatusta on siis turha etsiä kom-
menttia homoseksuaalisuuteen sellaise-
na kuin se modernissa yhteiskunnassa
käsitetään, koska sellaista ei yksinkertai-
sesti Raamatusta löydy.
Raamatun marginaalissa on Nissisen
mukaan marginalisoitu maskuliinisuus,
esimerkiksi eunukkien tapauksessa eri-
laisuudesta ja lisääntymiskyvyttömyydes-
tä johtuva marginalisoitu maskuliinisuus.
Mies, joka alistaa toisen miehen seksuaa-
lisesti, marginalisoidaan rikoksentekijä-
nä, koska hän on toteuttanut hegemonis-
ta maskuliinisuuttaan marginalisoimalla
toisen miehen maskuliinisuuden.
Seminaarin päätöspuheenvuoro kuu-
lui itseoikeutetusti väistyvälle SUOL:in
hallituksen jäsenelle ja varapuheenjoh-
tajalle Hannu Koskiselle. Liiton vuosiko-
kous oli aiemmin päivällä kutsunut Han-
nun kunniajäseneksi, ja hänen merkit-
tävän SUOL-uransa kunniaksi nautittiin
seminaarin lopuksi kakkukahvit. Onnek-
si Hannu on luvannut jatkaa liiton lukio-
työryhmässä, että saamme vielä nauttia
hänen asiantuntemuksestaan, vertaansa
vailla olevasta suhdeverkostostaan ja en-
nen kaikkea siitä myönteisyydestä ja läm-
möstä, jolla hän tapaa asioihin paneutua.
Se välittyi Hannun puheesta nytkin, kun
hän rohkaisi liiton jäseniä olemaan luot-
tavaisin mielin myös katsomusopetuk-
sen ajankohtaisten uudistusten edessä.
Teksti: Anna Saurama
Kuvat: Jarno Parviola
Akatemiatutkija Hanne von Weissenberg avasi uuden näkökulman muun muassa Hagariin.
Professori Martti Nissisen mukaan eunukit ovat ainoa Raamatun sukupuolivähemmistö.
Lehtipuu totesi, että toisilla tutkijoilla on maksimaalinen, toisilla minimaalinen tulkinta Uudessa Testamentissa mainittujen naisten roolista kristittyjen yhteisössä.
7
8
Miten päädyit uskonnonopettajaksi?Olen kokenut olevani opettaja jo pienestä
pojasta pitäen. Ylioppilaana hain opiske-
lemaan luokanopettajaksi, biologian opet-
tajaksi ja teologiseen. Teologinen voitti;
sijaitsihan se Helsingissä. Biologia Joen-
suussa ei kiinnostanut. Minulle siis opet-
tajuus oli selvää. Oppiaineen sisältöihin –
ja haasteisiin ihastuin yliopisto-opintojen
aikana. Katunut en ole.
Olet toiminut myös rehtorina. Muuttiko rehtorikokemus sinua opettajana?Rehtorikokemus vahvisti identiteettiäni ol-
la opettaja. Vuonna 2002 yhdeksän rehtori-
vuoden jälkeen oli päätettävä: luovunko Si-
belius-lukion lehtoraatista ja jään rehtoriu-
den kiertoradalle. Valitsin Sibelius-lukion.
Onko uskonnonopettajan työ muuttunut urasi aikana? Millä tavoin?Koen, että opettajuus on muuttunut 28
vuoden aikana. Alussa opetus ja tunnit oli-
vat loputtomien asiasisältöjen esille kan-
tamista; paljon puhetta, satoja sanoja, vä-
hemmän ajatuksia. Nykyisin sanojen si-
jaan on tullut yhdessä pohtiminen ja aja-
tusten leikit.
Mikä on mottosi opetuksessa?Nykyisin se on: oppitunti on yhteinen kohtaa-
misen hetki kiinnostavien aiheiden äärellä.
Vuoden uskonnonopettajan
2013 valinta julkistettiin SUOLin
talvipäivillä. Synsyguksen
haastattelussa Sibelius-lukion
lehtori ja uskonnonopetuksen
monitoimimies Seppo
Nyyssönen kertoo ajatuksiaan
opettajuudesta.
sen puolella, siihen en ota kantaa. Voi ol-
la, että nykyinen järjestelmä toimii siel-
lä hyvin. Sen sijaan lukiossa, joka edustaa
toiseen asteen koulutusta, reaaliaineiden
opetusta voisi kehittää seuraavasti.
Olisi kaksi päähaaraa: luonnontieteet
ja humanistiset tieteet. Terveystieto ja psy-
kologia sijoittuisivat näiden välimaastoon.
Humanistisissa aineissa filosofialla pitäisi
olla sama rooli kuin matematiikalla luon-
nontieteissä: ajattelutaitojen kehittämi-
nen, perusteleminen ja kriittisyys. Hu-
manistiset aineet jakautuisivat kolmeksi:
historia, yhteiskuntaoppi ja kulttuuritieto.
Historia tarkastelisi ilmiöitä ajan funktio-
na, yhteiskuntaoppi puolestaan politiikan
ja talouden ilmiöitä. Kulttuuritieto sisäl-
täisi katsomukset niin omassa kuin muis-
sakin kulttuureissa, arvot ja asenteet, tai-
teet sekä tavat. Selvää on, että kulttuuriti-
etoon olisi resurssoitava sisältöjen runsau-
den vuoksi ainakin 7–8 kurssia.
On kunniakasta omata titteli uskonnon
lehtori. Mutta hienoa olisi olla tulevaisuu-
dessa lukion kulttuuritiedon lehtori! Us-
kontojen opetus ankkuroituisi näin kult-
tuurien olemukseen. Ovathan uskonnot
kulttuurien syvintä rakennetta.
Millaisia ajatuksia valinta Vuoden uskonnonopettajaksi sinussa herättää?Arvostan kovasti liiton myöntämää tun-
nustusta. Näen, että se on myös kiitos, et-
tä olen varsin monesta näkökulmasta seu-
rannut suomalaista uskonnonopetusta:
oppilaana, opettajana, rehtorina, sensori-
na, opetusharjoittelun ohjaajana, oppikir-
jojen tekijänä, liiton varapuheenjohtaja,
yo-kysymysten laatijana ja opetussuunni-
telman perusteiden työstäjänä. Kaikki tä-
mä enemmän tai vähemmän rakkaudesta
opettamiseen, uskonnon opettamiseen!
Haastattelija: Kati Mikkola
Kuva: Jarno Parviola
Jokainen oppitunti on ainutkertainen: se on
hetki NYT, mutta samalla kun se epäonnis-
tuu, se ei toistu koskaan sellaisenaan
Millaiset asiat ylläpitävät motivaatiotasi opetustyöhön?Olen matkustellut ympäri maailmaa. Am-
mennan paljon kertomuksia ja kokemuk-
sia opetuksessani. Perinteeksi on muo-
dostunut vastata tällaiseen kysymykseen:
opiskelijat ovat niin energisoivia. Ei se ai-
na niin mene. Kyllä he vievätkin ener giaa!
Oppimateriaalien työstäminen ja oppikir-
jojen kirjoittaminen on myös yksi innos-
tuksen lähde.
Olet tosiaan ollut myös tuottelias oppikirjailija. Miten oppikirjojen tekeminen on vaikuttanut opetustyöhösi? Entä toisin päin?Vastaus on selkeä: virta käy kahteen suun-
taan. Se mikä toimii tunneilla, sen voi jakaa
muille. Ja sen minkä kirjoihin on kirjoitta-
nut, sen voi hyödyntää omilla tunneilla. Op-
pikirja on minulle työväline. Sibelius-lukio-
laiset ovat oppineet ja hyväksi kokeneet, et-
tä ”Nyyskän” tunneilla oppikirja on kertaal-
leen luettu ennen kuin koeviikko alkaa.
Millaisena haluaisit oppilaidesi muistavan sinut?Hän oli asiansa osaaja. Faktojen lisäksi tun-
neilla oli läsnä myös elämän kirjo: rosoisuu-
desta rakkauteen, uskosta epäilyyn.
Entä kollegoiden?Toivottavasti kollegat olisivat kokeneet
kollegiaalisuuden. Viestin siitä, että rajal-
lisuus ruokkii opettajaa. Siksi en ole työyh-
teisössäni vältellyt puhua omista vaikeista
kohdistanikaan.
Miten näet uskonnon opetuksen tulevaisuuden?Ajatukseni kulkevat seuraavia latuja. Kos-
ka en ole koskaan opettanut perusopetuk-
SEPPO NYYSSÖNEN ON VUODEN USKONNONOPETTAJA
AASIA
K astijärjestelmä tosiaan lakkautet-
tiin lakisääteisesti Intiassa 1950- ja
Nepalissa 1960-luvulla. Hindulai-
suuden pyhien kirjojen oikeuttama kas-
tilaitos vaikuttaa kuitenkin Intian, Nepa-
lin, Sri Lankan ja naapurimaiden todel-
lisuudessa vahvasti. Ihmisen asema yh-
teiskunnassa määrittyy edelleen sen pe-
rusteella, mihin kastiin hän sattuu syn-
tymään. Huonoimmassa asemassa ovat
neljän kastin ulkopuolelle jäävät kastit-
tomat, dalitit.
Kastisyrjintää voidaan pitää ”Etelä-
Aasian apartheidina”, ja se vaatii monen-
laista huomiota niin arkielämän, yritys-
toiminnan kuin kansainvälisen yhteis-
työnkin saralla. Demokratian suurvalta-
na itseään pitävälle Intialle kastisyrjin-
tä on kiusallinen kysymys, jonka se mie-
lellään käsittelisi maan sisäisenä asiana.
Viimeisen kymmenen vuoden aika-
na kastittomat ovat yhdistäneet joukko-
jaan ja dalitien ihmisoikeuskamppailu on
noussut myös kansainvälisen huomion
kohteeksi. Pelkästään Intiassa toimii tu-
hansia ruohonjuuritason dalit-yhdistyk-
siä, jotka pyrkivät parantamaan kastitto-
mien itsetuntoa ja ihmisoikeuksia. Euroo-
passa on toiminut vuodesta 2001 lähtien
kansainvälinen Dalitien solidaarisuus-
Tämän kirjoituksen aiheena on kastiin perustuva syrjintä Etelä-Aasiassa ja
muualla maailmassa. Lukija saattaa pohtia, onko tällaiseen kirjoituksen aihetta
nykypäivänä. Eikö kastijärjestelmä lakkautettu jo yli puoli vuosisataa sitten?
Kuuluuko joku teknologiateollisuudesta tunnetussa, kaupungistuvassa Intiassa vielä
nykyään kasteihin? Eikö eteläaasialaiseen sielunmaisemaan kuulu pikemminkin
uskonnollinen suvaitsevaisuus kuin syrjintä?
KASTISYRJINTÄ – ETELÄ-AASIAN APARTHEID?
verkosto, jonka Suomen osasto perustet-
tiin vuonna 2010.
KOSKETTAMATTOMUUDEN LAKI
Kastisyrjintää on kutsuttu ”jumalalliste-
tuksi diskriminaatioksi”, sillä sen juurina
pidetään hindulaisuuden pyhiä tekstejä.
Niissä esitellään neljään kastiin perustu-
va yhteiskuntajärjestelmä. Jälleensynty-
mien kierto mahdollistaa ihmisen synty-
misen uudelleen nykyistä elämää parem-
paan kastiin, kun taas kastijärjestelmän
ulkopuolisiin, kastittomiin, liittyy rituaa-
Suuri osa daliteista elää yhteiskunnan palvelujen ulkopuolella. Kehitys parempaan alkaa monen kohdalla henkilöllisyystodistuksesta. Sosiaalinen nousu ei kuitenkaan muuta kastiasemaa, joka määrittää ihmisen arvon lisäksi esimerkiksi hänen ammattinsa ja aviopuolisonsa.
9
SEPPO NYYSSÖNEN ON VUODEN USKONNONOPETTAJA
AASIA
lisen epäpuhtauden piirre. Kastijärjestel-
män piirissä eläville opetetaan lapsesta pi-
täen oma paikkansa yhteisössä, jossa kas-
titon on saastunut, koskettamaton. Kas-
titon opettaja ei 2010-luvullakaan pääse
opettajanhuoneessa istumaan muiden
opettajien kanssa samaan teepöytään.
Vaikka kastijärjestelmää perustellaan
hindulaisella ajatusmaailmalla, on se so-
siaalisena järjestelmänä siirtynyt myös
muiden eteläaasialaisten uskontojen
joukkoon. Esimerkiksi kristinusko pyrki
In tiaan rantautuessaan sulautumaan pai-
kalliseen kulttuuriin ja aloitti lähetystyön
sosiaalisesta yläluokasta, papistokastista.
Näin kastijärjestelmän mukainen sosiaa-
linen järjestelmä siirtyi myös kristinuskon
piiriin. Osa kristityistä seurakunnista sul-
kee edelleen dalitit toimintansa ulkopuo-
lelle. Toisaalta osa kastittomista on koke-
nut kääntymisen hindulaisuudesta budd-
halaisuuteen, kristinuskoon tai islamiin
mahdollisuutena sosiaaliseen arvonnou-
suun ja kastijärjestelmästä irtautumiseen.
Nykyisin kastisyrjintä sulkee ainakin
260 miljoonalta ihmiseltä mahdollisuu-
det tasa-arvoiseen elämään. Kylätasol-
la kastittomilta estetään pääsy temppe-
leihin ja vedenottopisteisiin, eikä ylem-
pikastisten ja dalitien yhteinen aterioin-
ti ole suotavaa. Koululaitoksessa dalit-
oppilaat ja opiskelijat eristetään muista
ja dalit-lapset joutuvat siivoamaan koko
koulun käymälän. Daliteille on perintei-
sesti jätetty yhteiskunnan likaiset työt, ku-
ten kuolleiden ja jätteiden käsittely. Dali-
tit jäävät usein poliittisen päätöksenteon
ulkopuolelle ja ajautuvat helposti
velkaorjuuteen tai pakkotyöhön, joka on
kansainvälisen oikeuden näkökulmasta
ihmisoikeusrikos. Suuri osa Aasian
tekstiilitehtaissa työskentelevistä pakko-
ja orjatyöläisistä on juuri daliteja.
Kaupungistuminen ja daliteille suun-
natut koulutuskiintiöt ovat tuoneet da-
liteille vaurastumisen ja kouluttautumi-
sen mahdollisuuksia. Dalitin tunnistaa
kuitenkin helposti sukunimestä, eivätkä
korkea koulutus tai taloudellinen menes-
tyminenkään takaa ylempikastisten kun-
nioitusta. Kastiasema säilyy myös silloin,
kun aasialaiset muuttavat toiseen maa-
han. Esimerkiksi Britanniassa tehdyn tut-
kimuksen mukaan neljä viidesosaa kasti-
maista muuttaneista oli havainnut kasti-
syrjintää uudessa kotimaassaan.
LAIT KUNNOSSA, VAIN TOIMEENPANO PUUTTUU
Daliteille on säädetty kiintiöitä, joilla on
pyritty takaamaan heidän osallisuuten-
sa koulutuksesta ja valtion viroista. Esi-
merkiksi Intiassa valtion virkoihin on sää-
detty 16 prosentin kiintiö dalit-taustaisil-
le työntekijöille. Ylempikastiset virkamie-
het ja oikeuslaitos ovat kuitenkin halut-
tomia huolehtimaan lakien tehokkaasta
täytäntöön panosta. Kun ongelman ole-
massaolo kielletään, sortavaa järjestel-
mää on hankala murtaa. Intialainen da-
litien ihmisoikeusjärjestön puheenjohta-
ja Vijay Parmar kutsuu tätä järjestelmälli-
seksi ”puuttumattomuuden” kulttuuriksi.
Poliisi jättää usein daliteihin kohdis-
tuvat rikokset tutkimatta, ja oikeuksiaan
puolustamaan ryhtyneet dalitit kokevat
mielivaltaista väkivaltaa ylempikastisten
taholta. Raskasta taakkaa kantavat dalit-
naiset, joita raiskataan pelkästään Intias-
sa paikallisen ihmisoikeuskomission mu-
kaan kolme joka päivä. Naisiin kohdistu-
va seksuaalinen väkivalta on alistamista
ja hyväksikäyttöä. Paikoitellen se ymmär-
retään osaksi uskonnollista rituaalia. Toi-
saalta raiskaukset ovat myös rakenteelli-
sen sortamisen muoto, sillä naisia rais-
kaamalla voidaan pelotella dalit-yhteisö-
jä olemaan vaatimatta omia oikeuksiaan.
Kun poliisi jättää tutkimatta dalit-naisiin
kohdistuneet väkivallanteot, välittyy da-
liteille viesti siitä, ettei heillä ole jatkossa-
kaan toivoa tulla kohdelluksi ihmisenä.
Köyhän dalitin asia näkyy harvoin tie-
dotusvälineissä. Syksyllä 2012 Intian Ha-
riyanassa tapahtui kuitenkin törkeä da-
lit-naisen raiskaus, jonka herättämien
laajojen protestien seurauksena Euroo-
pan parlamentti antoi päätöslauselman,
jossa vaadittiin Intialta toimia kastikysy-
myksessä.
Kansainvälinen tiedotus kastin vai-
kutuksesta Etelä-Aasian kysymyksissä on
riittämätöntä. Valtiot eivät myöskään sel-
vitä riittävän tarmokkaasti kastikiintiöi-
Nepalin musharit eli rotansyöjät asuvat joutomailla yläkastisten peltojen tuntumassa. Nepalilaisessa kastijärjestelmässä he ovat ehdotonta pohjasakkaa, myös toisten dalitien halveksimia. Erityisen huonossa asemassa ovat dalit-naiset.
10
AASIA
tua siitä, ettei daliteja syrjitä työhönotos-
sa, tulisi asiaan puuttua johdon ja sijoitta-
jien tasolta. Kansainvälinen Dalitien soli-
daarisuusverkosto on luonut tähän tarkoi-
tukseen työkaluja, esimerkiksi Dalit Disc-
rimination Check Listin, jonka avulla yri-
tyksen toimintakulttuuria voidaan käydä
läpi dalitien syrjinnän ehkäisemisen nä-
kökulmasta.
MITÄ YKSI IHMINEN VOI TEHDÄ?
Dalit-liike kaipaa lisää jäseniä myös Eu-
roopassa, jotta sen vaikuttamistyöllä oli-
si mahdollisimman suuri painoarvo. Suo-
messa dalit-liikettä edustava Dalitien so-
lidaarisuusverkosto tekee Suomen val-
tioon ja kastimaissa toimiviin suomalai-
siin yrityksiin ja järjestöihin kohdistuvaa
vaikuttamistyötä. Verkosto tekee myös
kastikysymystä tunnetuksi suomalaisil-
le. Se on esimerkiksi koonnut laajan tie-
topankin dalit-kysymyksestä verkkosivul-
le dalit.fi. Lisäksi se on tuottanut opetus-
käyttöön sopivan videon ja valokuvanäyt-
telyn kastikysymyksestä.
Verkoston tukijaksi voivat liittyä niin
yksityishenkilöt kuin yhdistyksetkin. Jo-
kainen voi myös levittää tietoa kastikysy-
myksestä omissa verkostoissaan.
Teksti: Minna Mannert
Kirjoittaja on helsinkiläinen uskonnonopettaja (TM),
joka toimii Dalitien Solidaarisuusverkoston hallituksessa.
Kuvat: Kaisa Raittila
AIHEESTA ENEMMÄN:
www.dalit.fi
www.global.finland.fi
Kaisa Raittila: Kastisorto on 2000-luvun apartheidia
(Kirkko ja kaupunki 6.4.2009)
Mikko Malkavaara: Ilman kohua (Kirkko ja kaupunki 14.1.2013)
Mikko Malkavaara: Intialainen dalit-teologia, 1999.
Maid in India. Young Dalit Women Continue to Suffer Exploitative Conditions in India’s Garment Industry, SOMO – Centre for Research on Multinational
Corporations, ICN – India Committee of the
Netherlands, 2012.
http://www.huffingtonpost.com/stalin-k/
den ja -lakien toteutumista. Ruohonjuuri-
tason kansalaisjärjestöjä tarvitaankin toi-
mimaan ihmisoikeuksien vahtikoirina ja
tuottamaan tietoa kastittomien tilanteis-
ta. Erilaisten mediaprojektien avulla on
myös onnistuttu välittämään tietoa kas-
tittomien tilanteesta sekä ulkomaailmal-
le että muiden kastittomien keskuuteen.
Esimerkiksi Nepalissa on Suomen suur-
lähetystön tuella käynnistetty yhteisöra-
diohanke, jossa dalitit tekevät ohjelmia
omasta elämästään ja levittävät näin tie-
toa ihmisoikeuksista myös lukutaidotto-
mien keskuuteen. Intiassa on myös saa-
tu ensi käden tietoa dalitien oloista In-
dia Unheard -projektin kautta, jossa elo-
kuvaohjaaja Stalin K on pikakouluttanut
daliteja kuvaamaan omaa elämäänsä ja
raportoimaan arjen ihmisoikeuslouk-
kauksista. Kansainvälinen Dalitien so-
lidaarisuusverkosto julkaisi hiljattain
12-minuuttisen videon, joka perustuu
pitkälti India Unheard -projektissa teh-
tyihin reportaaseihin.
KASTI JA KULTTUURI-IMPERIALISMI
Kastisortoon perehtyessä tulee joskus
esiin kysymys, onko ulkopuolisen oikeu-
tettua puuttua toisen kulttuurin ikiaikai-
seen järjestelmään ja perinteeseen. Eikö
kastimailla ole oikeus omaperäiseen kult-
tuuriin ja ihmiskuvaan, vaikka minun on-
kin sitä vaikea ymmärtää?
Monet sanovat, että kastijärjestel-
mä myös suojaa ihmistä ja tarjoaa elä-
mään jatkuvuutta ja turvalliset puitteet.
Näin varmasti onkin, niiden kohdalla jot-
ka syntyvät onnekkaasti hyvään kastiin.
Vijay Parmar on todennut, että kulttuu-
rien kunnioituksen nimissä kastisyrjin-
tään puuttumatta jättäminen on maail-
man suurin salaliittoteoria. Dalitien soli-
daarisuusverkostossa toiminta perustuu
aina dalitien omaan pyyntöön ja valtuu-
tukseen, ja näitä avunpyyntöjä on kuulu-
nut viime aikoina monelta suunnalta. Glo-
balisaation myötä arvokeskustelu myös
kansainvälisen vastuun kysymyksistä li-
sääntyy. Dalit-kysymys haastaa histori-
alliseen, yhteiskunnalliseen ja eettiseen
pohdintaan. Kenen arvoja ja ihmiskuvaa
tulisi noudattaa vaikkapa kehitysyhteis-
työssä, kansainvälisessä yritystoiminnas-
sa ja lainsäädännössä. Entä onko olemas-
sa universaaleja arvoja, kuten ihmisoikeu-
det? Dalit-kysymys herättää pohtimaan
esimerkiksi orjuuden olemassaoloa ja oi-
keutusta 2010-luvun maailmassa.
MUUTOKSEN MAHDOLLISUUKSIA
Syntyperään kohdistuvan syrjinnän lak-
kauttaminen on vuodesta 2002 kuulunut
YK:n rotusyrjinnän vastaisen komitean
suosituksiin. Myös Euroopan Unioni on
pyrkinyt puuttumaan sortaviin käytän-
töihin useilla päätöslauselmilla kuluneen
kymmenen vuoden aikana. Durbanin ra-
sisminvastaisessa maailmankonferens-
sissa vuonna 2001 dalit-järjestöt onnis-
tuivat herättämään asialle laajaa kansain-
välistä huomiota ja tuon kokouksen jälki-
mainingeissa syntyi myös kansainvälinen
Dalitien solidaarisuusverkosto, joka pitää
päämajaansa Tanskassa.
Dalit-liikkeen heikkoutena on ollut
sen poliittinen hajanaisuus. Ainoana yh-
teisenä nimittäjänä sillä on Bhimrao Am-
bedkar (1891–1956), dalit-taustainen ju-
risti ja poliittinen johtaja, joka kirjoitti In-
tian perustuslain ja vaati kastijärjestel-
mästä luopumista.
Dalit-kysymys koskettaa myös kan-
sainvälistä yritystoimintaa kastimaissa.
Yhä useampi yritys on sitoutunut erilaisiin
eettisiin sertifikaatteihin ja toimintaohjel-
miin, joista dalit-kysymyksen mainitsee
muun muassa ISO26000-standardi. Olisi
tärkeää, että myös valtiot loisivat yrityksiä
koskevaa lainsäädäntöä, joka vaatii toimia
dalitien syrjinnän ehkäisemiseksi. Muuten
yritysten yhteiskuntavastuu jää vain yritys-
ten sisäisen säätelyn varaan. Monen serti-
fikaatin ja eettisen toimintaohjelman on-
gelmana on niiden vapaaehtoisuus. Moni-
kansallisten yritysten on monesti helppo
ulkoistaa yhteiskuntavastuu paikallisille
toimistoilleen tai alihankkijoilleen, mutta
kansainvälinen painostus voi aikaansaa-
da sen, että nämä työkalut tulevat yhä laa-
jempaan käyttöön. Jos halutaan varmis-
11
AASIA
Kun matkustin ensimmäisen kerran
Intiaan, todellisuus paljastui pian
toisenlaiseksi kuin olin kuvitellut.
Intian henkisyys haihtui hetkessä, kun
riksha-kuskit kävivät Delhin lentokentällä
päälle rupian kiilto silmissään. Kilomet-
rien myötä meditatiivisuus katosi temp-
pelipalvonnan alle ja filosofiset käsitteet
sulautuivat värikkäisiin jumalankuviin.
Matkan hindulaisuuteen joutuu aloit-
tamaan yksipuolisten mielikuvien purka-
misella. Stereotypioilla on oma syntyhisto-
riansa, jonka ymmärtäminen auttaa asiaa.
Hindulaisuutta koskeva tieto muotou-
tui siirtomaa-ajan valtapoliittisessa kon-
tekstissa. Brittiläiset orientalistit tulkitsivat
oman aikansa Intian taantuneeksi verrat-
tuna Vedojen kulta-aikaan. Tämä oikeut-
ti siirtomaahallinnon, joka veisi Intiankin
modernin edistyksen tielle. Nationalistise-
na vastareaktiona kolonialistiselle projek-
tille hindureformaattorit tulkitsivat lännen
”materialistiseksi” ja Intian ”henkiseksi”.
Monitahoisen prosessin tuloksena
syntyi käsitys hindulaisuudesta ”mysti-
senä” ja ”panteistisenä”. Kuvaa määritti-
vät sanskritinkieliset tekstit ja filosofiset
lukutavat. Temppeleillä ja pyhiinvaellus-
paikoilla tapahtuva värikäs uskonnolli-
nen elämä ignoroitiin taikauskona.
Kehityslinja kulminoitui, kun Swami
Vivekananda kuvasi Chicagon uskonto-
parlamentissa 1893 koko hindulaisuuden
atmanin ja brahmanin samuutta opetta-
van advaita-filosofian ehdoilla: vaikka hin-
dulaisuudella ei olisikaan yhtä perustajaa
eikä yhtä pyhää kirjaa, hindu uskoo yksi-
lösielun perimmäiseen jumalallisuuteen.
Vivekanandan konstruoima kuva
hindulaisuudesta perimmäistä ykseyttä
opettavana maailmanuskontona on tul-
lut liiankin hyvin omaksutuksi.
Tosiasiassa se, mitä kutsumme ”hindu-
laisuudeksi”, hajoaa lukemattomiksi tradi-
tioiksi ja pakenee tutkijan luokitteluita. Ra-
dikaaleimmat tutkijat ovatkin esittäneet
koko nimikkeen hylkäämistä, sillä se ni-
puttaa ongelmallisesti yhteen intialaisen
kotoperäisen uskonnollisuuden.
Ehkä hindulaisuudesta puhuminen
on käytännön välttämättömyys. Virheel-
lisiä detaljeja ja yksinkertaistavia mieliku-
via on kuitenkin syytä oikoa.
Mitään tyhjentävää korjauslistaa ei
voine laatia. Pikemminkin kyse on sen
ymmärtämisestä, että hindulaisuudesta
ei voi sanoa oikeastaan mitään ilman, että
löytyy vastaesimerkki tai vaihtoehtoinen
jäsennystapa. Hindulaisuus on ilmiönä
hämmentävän pluralistinen.
Vivekanandan omaksuma advaita on
vain yksi vedanta-koulukunnista. Useim-
miten hindujen jumalakuva on teistinen.
Bhakti-hurskaudessa sanotaan kuvaavas-
ti: ”Maistaakseni sokerin makeuden mi-
nun ei tarvitse muuttua sokeriksi”. Uskon
kohteenakin on yksi Jumala, jolla tosin on
monta muotoa.
Hindulaisuus paljastuu moninaisuu-
den ja ykseyden jännitteiseksi leikiksi.
Erityisen hyvin tämä heijastuu pyhiin-
vaelluspaikkojen kartastossa.
Intiassa maantiede on teologiaa.
Pyhät paikat muodostavat Intian katta-
van verkoston, jossa samasta teemasta
on lukemattomia variaatioita. Logiikka
näyttäisi olevan: jos jokin on pyhä, sii-
tä pitää olla monta versiota! Toisaalta
moninaisuus saattaa tiivistyä yhteen,
sillä kaikista pyhimpien paikkojen us-
kotaan sisältävän muidenkin paikko-
jen pyhyyden.
Ajatellaanpa Gangesia, Jumalallis-
ta Äitiä, joka virtaa läpi Pohjois-Intian ja
laskee Bengalin lahteen. Ganges ei virtaa
vain siellä, missä kartoista voisi päätellä.
Ganges on pikemminkin pyhien vesien
arkkityyppi. Eteläintialainen nainen voi
Gangesin sijaan tehdä pyhiinvaelluksen
Kaveri-joelle. Jos tämäkin on liian kau-
kana, nainen suuntaa läheiselle purol-
le tai temppelialtaalle, jonka vesi on hä-
nelle Ganges.
Diasporassa asuvat hindut ovat vie-
neet pyhän maantieteen mukanaan uu-
siin konteksteihin. Esimerkiksi Mauri-
tiuksella on sisämaan järvi, joka tunne-
taan Gangesina.
Intian maantiede osoittaa hindulai-
suuden avautuvan värikkäänä ja moninai-
sena ruohonjuuritasolta katsoen. Rönsyi-
levistä kertomuksista ja pyhistä paikoista
kutoutuu hämmentävä ykseyden ja mo-
neuden leikki. Koska tietyt yleisintialaiset
ideat ja käsitteet yhdistävät paikallisia tra-
ditioita, voitaneen ainakin jossain määrin
puhua ”hindulaisuudesta”.
Opettajan tärkeä tehtävä on ohjata op-
pilaita näkemään, että suuret uskonto-
perinteet vuosisatoineen ja miljoonine
kannattajineen ovat monimuotoisia. Hin-
dulaisuudessa tämä monimuotoisuus on
korotettu korkeampaan potenssiin. Sik-
si se sopii haastamaan usein yksioikoiset
ajattelutapamme.
Jyri Komulainen
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston dogmatiikan
dosentti, jonka ammatillista uraa on leimannut
myös uskonnonopetus.
GANGES VIRTAA KAIKKIALLA
dosentin päivityksiä
12
AASIA kirja- arvio
Mitä yhteistä on J. K.
Paasikivellä, AA-ohjelman
ensimmäisellä askeleella ja
Bhagavad-Gitalla?
Taavi Kassila tunnetaan Suomessa
elokuvaohjaajana, käsikirjoittaja-
na ja Äiti Amman seuraajana. Kas-
silan käännös ja tulkinta hindujen pyhäs-
tä kirjasta Bhagavad-Gitasta ammentaa
aineksia paitsi hindulaisesta traditiosta
myös länsimaisesta kulttuurista ja eletys-
tä elämästä.
MAAILMANKIRJALLISUUDEN KLASSIKKO
Bhagavad-Gita eli Jumalainen laulu on
tunnetuimpia hindulaisia tekstejä. Se osa
Mahabharata-eeposta, joka on laajuu-
deltaan neljä kertaa Raamatun kokoinen.
Kassilan teoksessa selostetaan alussa Ma-
habharatan henkilöt ja tapahtumat ennen
Bhagavad-Gita-runoelman alkamista. Tä-
män jälkeen seuraa Gitan 28 lukua: jokai-
sen osalta ensin sanksritinkieliset säkeet,
tämän jälkeen niiden suomennos ja lopuk-
si tulkinta. Teoksen lopussa kerrotaan vielä
Gitan jälkeiset Mahabharatan tapahtumat.
Kassila on kääntänyt Bhagavad-Gitan
pääosin englanninkielisten ja suomenkie-
listen käännösten pohjalta. Kielellisenä
taustatukena on ollut dosentti Måns Broo,
joka on tarkistanut käännöksen suhtees-
sa sanskritinkieliseen alkutekstiin. Valtaosa
kirjasta muodostuu kuitenkin pyhän tekstin
tulkinnasta, kommentaarien osuus on noin
90 prosenttia tekstin kokonaismäärästä.
Haastattelin Kassilaa viime vuoden lo-
pulla hänen käydessään Suomessa. Hän
kertoi, että kirja on tarkoitettu yhtä lail-
la joogan harjoittajille ja intialaisesta fi-
losofiasta kiinnostuneille kuin liikemie-
hille, turisteille, koululaisille ja opettajil-
le. Hän antoi myös vinkin Intiaan matkaa-
ville: jos Intiassa kertoo paikallisille lu-
keneensa Bhagavad-Gitan, se tekee aina
vaikutuksen. Moni intialainen ei itse ole
kovinkaan perehtynyt pyhiin teksteihin,
Kassilan havaintojen mukaan intialaisten
käsissä kuluu useammin auto- tai tietoko-
nelehti kuin Jumalainen laulu.
SISÄINEN TAISTELU
Bhagavad-Gita on Krishnan ja hänen
opetuslapsensa Arjunan vuoropuhelu,
jonka he käyvät Kurukshetran taistelu-
tantereella. Runoelma alkaa asetelmas-
sa, jossa Pandavien ja Kauravien armei-
jat, yhteensä kymmenen miljoonaa so-
turia, ovat asettuneet taistelumuodostel-
maan valmiina aloittamaan sodan.
Kun hindulaista tulkintatraditio-
ta tuntematon tarttuu teokseen, nousee
mieleen nopeasti kysymys, miten moi-
nen sotakirja voi olla joogien pyhä kir-
ja. Selitys piilee siinä, että runoelmassa
kuvattua Panda vien ja Kauravien taiste-
lua tarkastellaan ihmisen sisäisenä tais-
teluna oikeudenmukaisuuden ja vääryy-
den, epäitsekkään ja itsekkään toimin-
nan välillä. Tämä näkökulma saa tekstin
puhuttelemaan myös nykyihmistä. Kassi-
lan mukaan koulussa oppilaiden kanssa
runoelmaa voi verrata vaikkapa Taru sor-
musten herrasta -teokseen, jota voi yhtä
lailla tarkastella ihmisen sisäisen taiste-
lun kuvauksena.
Vertauskuvallisuutta on mahdollista
nähdä läpi teoksen myös yksityiskohtien
tasolla. Bhagavad-Gitassa kuvatun kas-
tijärjestelmän tulkinnassa Kassila yhtyy
näkemykseen, jonka mukaan kyse on ih-
misten erilaisista lahjakkuuden laaduis-
ta ja niistä seuraavista työtehtävistä, jot-
ka voivat vaihdella eri elämänvaiheissa
tai jopa saman päivän aikana.
TEKSTI ON TULKITSIJANSA NÄKÖINEN
Bhagavad-Gitan tulkitsemisella on pit-
kät perinteet. Vanhin säilynyt tulkinta
on Shankaracharyan 800-luvun alkuun
ajoitettu tulkinta, jossa viitataan vielä var-
haisempiin tulkintoihin. Kassila mieltää
oman teoksensa osaksi tämän tulkin-
tatradition jatkumoa. Aiemmista tulkin-
noista itselleen tärkeimmäksi inspiraa-
tion lähteeksi hän kuitenkin nimeää Pa-
ramahansa Yoganandan vuonna 1995 il-
mestyneen teoksen The Bhagavad-Gita –
Royal Science of Self-Realization.
Bhagavad-Gitasta on ilmestynyt usei-
ta käännöksiä ja tulkintoja myös suo-
meksi. Kukin versio on väistämättä myös
muotokuva tekijästään ja heijastelee hä-
nen taustojaan. Kassila liittää Bhagavad-
Gitan opetukset omassa tulkinnassaan
niin kristillisen Raamatun, buddhalaisen
Dhammapadan, teosofian, suomalaisen
kansanperinteen kuin AA-kerhojenkin
periaatteisiin. Vertailukohtia Krish nan
ja Arjunan keskustelun teemoille löytyy
muun muassa antiikin Rooman tuhosta,
YK:n siunaamasta rauhaanpakottamises-
ta ja valelääkäreistä.
Bhagavad-Gitan suomennoksissa tut-
kijoiden lähestymistavat ovat luonnolli-
sesti erilaisia kuin traditiota sisältä päin
lähestyvien kirjoittajien. Lisäksi hindu-
HENKISEN TIEN LETKAJENKKA– Taavi Kassilan tulkinta Bhagavad-Gitasta
BHAGAVAD-GITA – JUMALAINEN LAULU. Suomennos ja tulkinta Taavi Kassila. Like 2011. 592 s.
13
AASIA
laisen filosofian suuntaukset vaikuttavat
tulkintojen painotuksiin. Esimerkiksi Ha-
re Krishna -liikkeessä käytössä oleva tul-
kinta Bhagavad-Gita kuten se on edustaa
dvaita-filosofiaa, niin sanottua kaksois-
oppia, jossa korostetaan jumalan ja hä-
nen palvojansa perimmäistä eroa. Sen si-
jaan Kassilan käännös tukeutuu advaita-
filosofiaan eli ykseysoppiin, jonka mu-
kaan maailmansielu brahman ja yksilö-
sielu atman ovat perimmältään samaa.
Myös Amma-liike edustaa advaita-
traditiota, joskin Kassilan käännöksel-
lä ja tulkinnalla ei ole virallista yhteyttä
Amma-liikkeeseen. Kassila selvästi vält-
tää suoraa viittaamista Ammaan, vaikka
hänen näkemyksissään ja kokemuksis-
saan Amman seuraamisella onkin suu-
ri rooli. Lueteltuaan esimerkiksi maail-
maan laskeutuneita jumalan inkarnaati-
oita Krishnasta Buddhaan ja Jeesukseen
hän toteaa: ”Oma käsitykseni on, että täl-
läkin hetkellä maan päällä on ainakin yk-
si jumalallinen inkarnaatio”.
Kassilan argumentaation taustalla on
vakaumus siitä, että uskonnot ovat eri
polkuja samaan päämäärään, joka on ju-
mala – yksi ja sama kaikilla. Hän siteeraa
intialaista pyhimystä Sri Nisargadattaa:
”tiellä ei ole väliä vaan vilpittömyydellä”.
Ajatus ilmenee myös Kassilan pyrkimyk-
sessä osoittaa yhteneväisyyksiä eri uskon-
tojen opetusten välillä. Hän käy yksityis-
kohtaisesti läpi muun muassa raamatun-
kohtia, jotka viittaavat ajatukseen jälleen-
syntymisestä. Hindulaiset kuvaukset luo-
misesta vertautuvat Raamatun luomis-
kertomukseen ja Bhagavad-Gitassa mai-
nittu pyhä fiikus-puu rinnastuu Raama-
tun hyvän ja pahan tiedon puuhun. Kas-
sila korostaa myös sitä, ettei Jeesus puhu-
nut sanaakaan kristinuskosta, eikä Budd-
ha buddhalaisuudesta. Mestarit kertovat
siitä, mikä on tie taivaaseen, sen sijaan us-
konnollisten yhteisöjen oppirakennelmat
ja valtahierarkiat ovat muiden keksintöä.
HENKISEN TIEN TIKO-TIKO
Kassilan tulkinnoissa on vahva henkilö-
kohtainen ulottuvuus. Maailmankaik-
keutta syleilevien pohdintojen rinnalla
hän kertoo yksittäisiä huomioita vuok-
rataloissa näkemistään alkoholisteista ja
narkomaaneista, joogakurssille tullees-
ta anorektikosta ja Intiassa tapaamistaan
pyhimyksistä. Pitkään hindulaiseen tul-
kintatraditioon pohjaavien opetusten yh-
distäminen arkisiin huomioihin on tyylil-
lisesti vaikea laji. Kassilankin tulkinnoissa
hypyt ovat välillä huimia: muutamalla ri-
villä siirrytään Krishnan Arjunalle esittä-
mistä lohdullisista sanoista AA-kerhoon
päätyviin alkoholisteihin.
Arjunan epävarmuutta ja harhailevaa
mieltä tulkitessaan Kassila kertoo omista
epätoivon ja kauhun tunteistaan muutet-
tuaan joitakin vuosia sitten Intiaan ashra-
miin ja siitä, miten tällaisten kriisien kaut-
ta ihminen etenee henkisellä tiellä. Hän
toteaa, ettei itsekään ole aina ollut hyvä
oppilas, mutta hän on ollut sitkeä, eikä
ole koskaan lakannut yrittämästä. Muut-
tuminen on vaikeaa, muttei mahdoton-
ta. Kahdenkymmenen vuoden meditaa-
tioharjoitusten jälkeen hän kertoo eräänä
päivänä saaneensa ”Korkeimman armos-
ta kokea Jumalan, kaikkialla läsnäolevan
jumalallisen tietoisuuden, joka on kor-
keinta rakkautta, rauhaa ja onnellisuutta.”
Kassila vertaa henkisellä polulla kul-
kemista letkajenkkaan, jossa otetaan vuo-
roin askeleita eteenpäin ja taaksepäin.
Toiset ovat verranneet sitä tiko-tikoon,
jossa otetaan myös sivuaskeleita. Taka-
ja sivuaskeleista ei pidä kuitenkaan ma-
sentua, sillä niistä huolimatta matka ete-
nee, jos vain jaksaa ponnistella.
BHAGAVAD-GITA ON PEILI
Bhagavad-Gitan opetusten ohella aina-
kin opettajia kiinnostanee myös se, mi-
ten pyhää tekstiä opetetaan. Haastatte-
lussa Kassila kertoi Intian ashrameissa
olevan tapana, että opettaja resitoi teksti-
kohdan ensin sanskritiksi ja oppilaat tois-
tavat sen. Tämän jälkeen opettaja selos-
taa kunkin sanskritinkielisen sanan mer-
kityksen, kääntää säkeet ja esittää lopuk-
si niistä oman tulkintansa. Kysymyksiä ei
tehdä, eikä varsinaista keskustelua käy-
dä. Sen sijaan oppilaat tekevät puheesta
itselleen muistiinpanoja.
14
Pyysin Taavi Kassilaa valitsemaan itselleen tärkeimmän Bhagavad-Gitan kohdan. Hänen valintansa oli seuraava:
”Oi Bharata, aina kun hyveelli-
syys taantuu ja paheellisuus li-
sääntyy, Minä ilmestyn maail-
maan. Minä synnyn aikakau-
si aikakauden jälkeen näkyväi-
seen hahmoon suojelemaan hy-
veellisiä ja tuhoamaan pahante-
kemistä ja voimistamaan oikeaa
elämäntapaa.”Bhagavad-Gita IV:7–8.
Kassilan perustelu:”Tässä säkeessä Jumala antaa Krish nan suulla vakuutuksen ih-miskunnalle siitä, että Hän ilmes-tyy eri aikakausina ihmisen hah-mossa ihmiskunnan keskuuteen ohjaamaan ihmiskuntaa oikeal-le tielle. Jo 18-vuotiaana ajatte-lin – kuultuani tiedemiesryhmän ennustuksen siitä, että jos ihmis-kunta ei muuta suuntaa, edessä on maailmanloppu – että tarvit-semme Jeesuksen, Buddhan, Kri-shnan ja Sokrateen kaltaisia pyhi-myksiä ohjaamaan meidät oike-alle tielle. Tässä korostuu se seik-ka, että nähdäkseni tarvitsemme tällaisia valaistuneita mestareita selvitäksemme nykyisestä kriisis-tämme, joka uhkaa olemassaolo-amme mm. luonnon saastumisen muodossa. Toinen tärkeä seikka on siinä, että ymmärtääkseni eri uskontojen perustajat, ovat täl-laisia Jumalan ilmentymiä maan päällä, mistä seuraa suvaitsevai-suuden periaate. Ja kolmas tär-keä seikka on siinä, että uskon et-tä Jumala ilmenee myös meidän ajassamme valaistuneitten mes-tareiden kautta, ja uskon olevani tällaisen mestarin oppilas.”
AASIA
Kassila kertoo, että Amman ashramis-
sa Keralassa Amma tulee toisinaan ran-
nalle mietiskelemään ja tekee kysymyksiä
oppilaille. Hän siis opettaa kehottamal-
la seuraajiaan miettimään pyhiä tekste-
jä suhteessa kunkin omiin kokemuksiin.
Kassila korostaakin, että pyhien tekstien
opettamisessa ei ole kyse siitä, että opet-
taja löisi oppilaitaan Bhagavad-Gitalla
päähän. Sen sijaan tavoitteena on itse-
tutkiskelu pyhiä kirjoja lukemalla. Kassi-
lan mukaan Bhagavad-Gita on peili – pei-
li ennen kaikkea itselle, ei toisille.
Omilta kouluajoiltaan Kassila muis-
taa steinerkoulun opettajansa opettaman
vedojen lauseen: ”Alussa on yksi, yksi il-
man toista.” Tämä lause jäi itämään hä-
nen mieleensä. Kassilan mukaan olisi-
kin tärkeää, että pyhien kirjojen opetuk-
sia käsiteltäisiin oppitunneilla. Vaikka
niitä ei määrällisesti käsiteltäisi paljon,
tiettyjä helmiä voisi opetuksessa nostaa
esiin. Kassila uskoo, että jokaisesta tradi-
tiosta ihminen voi saada jotakin. Hän us-
koo myös, että ihminen, joka etenee jon-
kin tradition sisällä todella pitkälle, pys-
tyy ymmärtämään myös muita traditioita.
Uhkana hän pitää ennen kaikkea funda-
mentalistista asennetta: jäykkä dogmaat-
tisuus on vastakohta ymmärrykselle.
Jos mieltäsi jäi askarruttamaan, mitä
yhteistä on presidentti Paasikivellä, AA-
kerhojen periaatteilla ja joogien raama-
tulla, Kassila antaa siihen kirjassaan seu-
raavan vastauksen: tosiasioiden tunnusta-
minen. Tämähän oli J. K. Paasikiven mu-
kaan kaiken viisauden alku. AA-ohjelmas-
sa puolestaan ensimmäinen askel kuuluu:
”Myönsimme olevamme voimattomia al-
koholin suhteen, niin että olimme menet-
täneet elämämme hallinnan.” Arjunakin
etenee henkisellä tiellään vasta kun hän
myöntää rehellisesti tilanteensa eli maal-
liset riippuvuutensa ja niiden aiheuttaman
hämmennyksen, ja kertoo tästä avoimes-
ti opettajalleen Krishnalle. Henkisen tien
kulkijan matka perille on kuitenkin pitkä.
Kassilan mukaan tähän letkajenkkaan ei
yleensä yksi elämä riitä.
Kati Mikkola
15
PERUSKOULUN OPETUSSUUNNITELMANMUKAISESTI LAADITTU KOE
NELISIVUINEN PÄÄTTÖKOETESTAA KOKO YLÄKOULUN OPPIMÄÄRÄÄN LIITTYVIÄ TEEMOJA
SUOL RY:N PERUSKOULUTYÖRYHMÄNTEKEMÄÄ KOETTA EI OLE SIDOTTU KIRJASARJOIHIN
KOKEEN SUOSITUSPÄIVÄMÄÄRÄ22.4.2013 KLO 9-11.
KOKEEN VOI TILATATAMMIKUUSSA 2013.
TULOSSA!PERUSKOULUN
USKONNON PÄÄTTÖKOE
35€SIS. KORJAUS
JA PISTEYTYS-
OHJEET
SUOL RY. PALKITSEE PARHAAT VASTAAJAT
KEVÄÄLLÄ 2013!LISÄTIETOJA
SYNSYGUKSESSA 5/2012
AASIA
TÖIHIN NEPALIIN – Vuosien haave toteutui
Haaveensa toteuttaja: Sara Harju, 34-vuotias
teknisen työn ja tekstiilityön opettaja. Vakituinen
työ opettajana Helsingin normaalilyseossa.
Takana 9 vuotta teknisen työn opetusta.
16
Halusin irtioton arjesta eli matkan
jonnekin kauas tekemään jotain
ihan muuta sekä mahdollisuuden
tutustua uuteen kulttuuriin. Mielessä oli
pitkään Afrikka, mutta Nepal ja Aasia tu-
livat tarjolle kuin tarjottimella, joten tar-
tuin mahdollisuuteen. Nepalissa tulisin
viettämään yhden akateemisen kalente-
rivuoden. Koulun pitkät lomat mahdollis-
tivat trekkeilyreissun Annapurnan perus-
leiriin syyslomalla sekä lomamatkan Suo-
meen joululomalla.
Koulu, jossa olen töissä, on kansainvä-
linen kristillinen koulu KISC, Kathmandu
Opetuksen pohja on edelleen kristillinen.
Arvoiksi on nimetty yhteisöllisyys, rak-
kaus, armo, oikeudenmukaisuus ja erin-
omaisuus. Kristillisyys näkyy esimerkik-
si kaikissa aamunavauksissa ja henkilö-
kunnan kokouksissa, joissa rukoillaan
aluksi ja lopuksi. Koulun henkilökunta ja
oppilaiden vanhemmat ovat tiiviissä yh-
teistyössä ja muun muassa yhteisiä ru-
koushetkiä järjestetään useita joka viik-
ko. Tammikuussa sekä henkilökunnalle
että vanhemmille annettiin mahdollisuus
osallistua yhteiseen rukouspaastoon.
Myös opetukseen odotetaan opetta-
jien integroivan kristillisiä näkökulmia.
Kaikki tämä tapahtuu mielestäni hyväs-
sä järjestyksessä ja toisia kunnioittavas-
sa hengessä. Koulun koko henkilökunta
ei ole kuitenkaan kristittyjä vaan meiltä
löytyy paljon muun muassa hindulaisia
opettajia ja henkilökunnan jäseniä.
BRITTILÄINEN KOULUSYSTEEMI VAATI TOTUTTELUA
Sopeutuminen maahan on ollut yllättä-
vän helppoa, sillä yhteisö, jossa elän, on
hyvin länsimaalainen. Paikalliseen kult-
tuuriin olen saanut tutustua rauhassa il-
man suurempia kulttuurishokkeja. Tämä
on ollut mahdollista, koska asun englan-
tia puhuvien länsimaalaisten kanssa. Ny-
kypäivän teknologia on tehnyt välimat-
kat niin lyhyiksi, ettei koti-ikävää ole eh-
tinyt tulla. Vaikeinta sinänsä on ollut vie-
raalla kielellä puhuminen ja Nepalin kie-
len opiskelu, sillä kielten opiskelu on ol-
lut minulle aina hankalaa.
KOHDEMAA: Nepal
VÄKILUKU: 29.9 miljoonaa (viime kevään väestölaskennan mukaan 26 milj.)
USKONTOKUNNAT: 80 % hinduja, 10 % buddhalaisia, 3,5 % muslimeja, 2,5 % kristittyjä, 4 % muita. Kristittyjä on noin 800 000 ja määrä kasvaa 6 % vuodessa, nopeammin kuin missään muualla.
VALTIOMUOTO: kansalliskokous lakkautti 2008 toukokuussa 240 vuotta kestäneen monarkian ja tilalle tuli Nepalin demokraattinen liittotasavalta.
KASTIJÄRJESTELMÄ: Lakkautettu 1990, mutta näkyy edelleen esimerkiksi korkeiden virkojen täytössä. Nepalissa on edelleen ihmisryhmiä, joka kuuluvat kastien ulkopuolelle ja ovat näin huonoimmassa asemassa.
KEHITYSMAA: Nepal on yksi neljästä köyhimmästä valtiosta maailmassa.
LUKUTAITO: Miehet 62,7 %, naiset 34,9 %
International Study Centre. Koulussa on
luokat 1–13 sekä lastentarha. Koulun li-
säksi samalla tontilla sijaitsee opettajan-
koulutusyksikkö EQUIP, joka on keskitty-
nyt kehittämään nepalilaisten opettajien
koulutusta ja samalla antamaan erilaisia
oppimismalleja opetukseen. Opetus Ne-
palissa on yleensä edelleen hyvin rangais-
tuskeskeistä.
ENSIN PERUSTETTIIN OPPIAINE
KISC:ssä opetan 7.–9. luokkalaisille, rei-
lulle 40 oppilaalle, oppiainetta nimeltä
Design and Technology. Tosin sain en-
siksi perustaa oppiaineeni, sillä sitä ei ol-
tu koulussa opettajan puuttuessa opetet-
tu useaan vuoteen. Työtilani sijaitsee kat-
toterassilla, josta on kirkkaalla säällä nä-
kymät vuorille. Raitista ilmaa tänä vuon-
na on tullut riittämiin.
Koulussa on noin 200 oppilasta. Oppi-
laita on monesta eri kulttuurista. Eniten
on korealaisia ja amerikkalaisia, sitten tu-
levat brittiläiset ja nepalilaiset. Koulusta
löytyy noin 25 eri kansallisuutta. Koulus-
sa toteutetaan suurimmaksi osaksi britti-
läistä opetussuunnitelmaa. Koulu on toi-
minut 25 vuotta, ja viime syksynä kou-
lun merkkivuotta juhlistettiin monin eri
tavoin. Alun perin koulu on perustettu
kristittyjen lähetystyöntekijöiden lapsille.
USKONTO NÄKYY KRISTILLISESSÄ KOULUSSA
Koulun kristillisyys näkyy selkeästi kou-
lun arvoissa ja opetuksen suunnittelussa.
AASIA
Kuvaan on koottu koulussa tänä vuonna korostetut asiat.
17
Mielenkiintoista ja
samalla haastavaa on
ollut sopeutuminen
ja oppiminen britti-
läiseen koulusystee-
miin. Suomalaiseen
akateemiseen vapau-
teen tottuneena esi-
merkiksi kaiken tun-
tityöskentelyn kirjaa-
minen tuntui aluksi
oudolta. Nyt siihen-
kin on jo tottunut. On
ollut hienoa huomata,
miten olen oppinut eri ikäluokkien opet-
tajilta paljon erilaisia opetusmenetelmiä.
Opettajien yhteistyö on täällä hyvin suo-
tavaa.
TARKKANA LIIKENTEESSÄ
Nepalilainen ruokakulttuuri on moni-
puolinen. Kullakin alueella on omanlai-
sensa ruoat. Paikalliset tosin syövät jo-
ka päivä dhalbhaattia, johon kuuluu rii-
siä, linssikeittoa, kasviksia ja mahdollises-
ti lihaa. Turhilta vatsavaivoilta olen tähän
mennessä säästynyt, kun vain olen muis-
tanut puhtauden ruoan ja juoman kanssa.
Nepalin vuodenajat ovat osittain ai-
ka haasteelliset. Täällä on periaatteessa
kaikki vuodenajat. Nyt pahin talvensel-
kä on jo ohitettu, mutta pahimmillaan si-
sälle mentäessä vaatteita tuli lisättyä pa-
ri kerrosta, koska taloja täällä ei lämmi-
tetä ja siksi ne jäähtyvät ja pysyvät kylmi-
nä pitkään.
Liikenne on ihan oma lukunsa. Meni
pitkä tovi, että kokoaikaiseen tööttäilyyn
tottui. Hankittuani pyörän, olen joka ker-
ta tienpäälle lähtiessä rukoillut varjelus-
enkeleitä matkaan, sillä liikenne on todel-
la kaoottista ja vielä vasemman puoleis-
ta. Täällä jos ajaa jonkun päälle ja yliajettu
loukkaantuu pysyvästi, joutuu päälleajaja
maksamaan toisen elättämisen koko tä-
män loppuelämän. Tästä johtuen monen
suusta on kuulunut tarinoita siitä, miten
pienillä vammoilla säästynyt yliajettu on
kuollut, kun yliajaja on maksujen pelos-
sa tappanut loukkaantuneen ajamalla hä-
nen päälleen uudemman kerran. Tästä-
kin johtuen liikennettä tarkkailee ihan eri
tavoin kuin Suomessa.
AAMUISIN KELLOT KILISEVÄT JA SUITSUKKEET TUOKSUVAT
Kathmandu kaupunkina ei ole enää niin
”takapajuinen”, mitä ehkä odotin sen ole-
van. Minulle yllätys oli myös se, että kau-
pasta lähtiessä kädessä on aina kuitti. To-
ki meitä länsimaalaisia veloitetaan enem-
män niin eläintarhassa käynnistä kuin
taksimatkoistakin. Langaton netti toimii
kodissani ympäri vuorokauden, vaikka-
kin tällä hetkellä sähköä ei ole kuin 10
tuntia vuorokaudessa. Yleisesti kaupun-
ki hiljenee suurimmaksi osaksi jo yhdek-
sän aikoihin ja herää päivän työhön vii-
den maissa aamulla. Aamuista heräämis-
tä seuraavat monet palvelusmenot, jotka
voi havaita erilaisten kellojen kilinänä se-
kä suitsukkeiden tuoksuna.
Nepalilaiset ovat hyvin ystävällisiä,
niin kuin aasialaiset yleensä. Apua tarjo-
taan aina ja sana ”ei” ei oikeastaan kuulu
paikallisten sanastoon. Nepalilaiset ovat
myös aina valmiita keskustelemaan ja
heitä kiinnostaa juuri sinun tarinasi. Ih-
mettelin ensimmäisten viikkojen aikana
kieltä opiskellessa, miksi oli niin tärkeää
osata kertoa omien vanhempien ja iso-
vanhempien nimet. Nyt kuuden kuukau-
den jälkeen ymmärrän sen hyvin. Tääl-
lä perheet asuvat saman katon alla ja yk-
sin ei paikallisista asu oi keastaan kukaan.
Muutto tapahtuu yleensä naimisiin men-
täessä. Isovanhempien nimillä on siis
merkitystä, koska he kuuluvat täällä suo-
raan jokapäiväiseen elämään.
REPPUA PAKKAAMAAN!
Minulla kesti yli kymmenen vuotta ennen
kuin sain uskalluksen irtiottoon. Luultavas-
ti en olisi aikaisemmin ollut valmiskaan.
Tällä lyhyellä kokemuksella voin kuitenkin
suositella tällaista kaikille, jotka siitä ovat
haaveilleet. Reppu täyteen avointa ja jous-
tavaa mieltä. Sillä pääsee jo aika pitkälle. Ja
myös sana ”ei” on otettava mukaan, sillä va-
paaehtoisenakin saat tehdä töitä niin pal-
jon kuin vain jaksat. Itselläni matkakustan-
nukset tulevat suurimmaksi osaksi omas-
ta pussista sekä muutamien ystävien avus-
tuksesta. Tämä antaa tietynlaisen vapau-
den toimia omien tuntemuksien mukaan
kunnioittaen kuitenkin työnantajaa.
KISC ottaa vastaisuudessakin mie-
lellään vastaan vapaaehtoisia opettajia
Suomesta. Ota yhteyttä ja kysele, jos kiin-
nostuit: www.kisc.edu.np, recruit@kisc.
edu.np Tiettävästi joku suomalainen on
suorittanut myös soveltavan opetushar-
joittelunsa tässä koulussa.
Teksti: Sara Harju
Sara Harju Annapurnan perusleirillä.
AASIA
MUUTTO SUOMEEN PAKOTTAA SIKHIT POHTIMAAN USKONNOLLISTA IDENTITEETTIÄÄN
Laura Hirven etnologian väitöskirja ”Identities in Practice. A Trans-Atlantic Ethnography of Sikhs in Finland and California” hyväksyttiin 18.1.2013 Jyväskylän yliopistossa.
Tessa Horilan haastattelussa
tutkija Laura Hirvi vastaa
kysymyksiin etnografisesta
väitöstutkimuksestaan
sikhien parissa Suomessa ja
Kaliforniassa.
Suomessa asuvia sikhejä ei aiemmin ole juuri tutkittu – mikä sai sinut tarttumaan tähän aiheeseen?Initially, I was interested to explore in
general how people who move from one
country to another have to re-negotiate
who they are in relation to others as a con-
sequence of their migration experience.
Since I had spent eight months in India
during my undergraduate studies, I de-
cided to take Indian immigrants, and in
particular Sikhs, as my case study by the
help of which I sought to examine this
question in more detail.
Mitä pidät tutkimuksesi tärkeimpänä antina?One important aspect that this study
brings to the fore is that Sikhs in Finland
as well as in California are very keen to
become respected members in their new
countries of settlement. For them, howev-
er, this does not mean that they need to
abandon their “traditional” identities. In-
stead, they come up with a body of crea-
tive strategies by the help of which they try
to create for themselves identity positions
Laura Hirvi ja Bhai Ranjodh Singh Helsingin sikhitemppelissä. Singh pitää eri puolilla Eurooppaa kesäkouluja, joissa nuoret sikhit oppivat lisää uskonnostaan ja oppivat lukemaan ja kirjoittamaan punjabia.
different countries, including my own re-
search on Sikhs in California, I expect that
the Sikh community in Finland continu-
ous to grow on a moderate level. Fami-
ly and transnational marriage arrange-
ments are going to continue to play an
important role in fuelling Sikh migration
to Finland. In the long run, I assume that
this will result in a visible fission of the
Sikh community, and most likely the es-
tablishment of a second official Sikh tem-
ple (gurdwara) in Helsinki. At one point
Sikhs will also establish gurdwaras in oth-
er Finnish cities such as Tampere. Once
the Sikh community has the financial
means they will also want to build a Sikh
temple that resembles in its architectur-
al style the gurdwaras in India – provided
they get the official permission to do so.
At one point in the future it can be al-
so expected that the issues arise whether
or not Sikhs are allowed to wear religious
that would be in harmony with the vari-
ous cultural frameworks that feature an
important role in their lives. In this regard
especially the children of Sikh immigrants
are skillful negotiators, who through their
practices, it could be argued, equally to
others living in Finland and in the United
States, work on the continuous process
of re-defining the prevailing definitions
of who Finns / Americans are.
Millainen on sikhien asema suomalaisessa yhteiskunnassa? Millaisina näet heidän tulevaisuuden mahdollisuutensa Suomessa?Sikhs constitute a very small minority in
Finland, and hence they are not very visible
in the Finnish society. Sikhs seem to pre-
fer to keep a low profile to avoid possi-
ble negative comments or reactions re-
lated for example to their cultural, reli-
gious, or ethnic background. At the same
time, however, some of the
Sikhs I talked to in Finland
expressed a feeling of not
having a chance to make
their voice heard in the
Finnish society and media
in more particular. Simi-
larly, I got the impression
that discussions concern-
ing the topic of immigra-
tion are often related to
something that is seen as
“problematic”.
Based on other stud-
ies of Sikh immigrants in
18
AASIA
symbols such as the turban or the kirpan
(little sword) at schools, in the army or at
their workplace. In Norway, for example,
where the Sikh community is fairly big
and where Sikh migration already began
ten years earlier than in Finland, it was
decide in 2012 that soldiers are allowed
to wear a turban as part of their uniform.
As Indians, including Sikhs, put a lot of
emphasize on their children’s education,
it can be assumed that the descendants of
Sikh immigrants will in the long run leave
the bar and restaurant sector behind –
where most Sikh immigrants in Finland
now work in – and move towards jobs that
demand a higher education. Most like-
ly, we are going to see also more Sikhs
participating in Finland’s political land-
scape. One Sikh, who has been already
very active in Finnish politics is Ranbir
Sodhi who was re-elected as a city coun-
cil of Vantaa in the 2012 elections (see:
http://www.ranbirsodhi.fi/).
Tutkimuksesi käsittelee jokapäiväisen elämän käytäntöjen osuutta identiteetin neuvottelemiseen. Millä tavoin sikhien arkipäivä muuttuu heidän muuttaessaan Suomeen?Moving from India to Finland means for
many Sikhs that the logic of their everyday
life is out of a sudden challenged, which
forces them to rethink who they are and
want to be in relation to others. For ex-
ample, many of the Sikhs whom I inter-
viewed for this study explained that while
living in India religion was a thing they
could take for granted, as it was just there
constituting a self-evident part of their
everyday lives. But once they had moved
abroad, Sikhs realized that they had to un-
dertake concrete efforts to maintain their
religious practices. Amongst others, this
meant that they had to establish a place
where they could meet for congregation-
al worship.
Also the arrangement of festivals relat-
ed to important life-cycle events, such as
birth or marriages, for instance, do under-
go considerable changes and often gain
a transnational character. By this I mean,
for example, that if a child is born and the
parents living in Finland wish to give him
or her a name, they may call the grandma
living in India and ask her to perform part
of the ritual there. Some parents I inter-
viewed are also quite concerned about
what names to give their children, as they
fear that the traditional Sikh names such
as Gurinder, Jasjeet etc. (which by the way
are gender neutral) may sound too exotic
for Finnish / American ears and thus ex-
pose their children to teasing and harass-
ments later on in life.
Entä millainen on sikhien yhteisö Suomessa? Liittyykö siihen joitakin erityispiirteitä?Compared to other Sikh communities in
the world, it is interesting to note that the
great majority of Sikh immigrants in Fin-
land, mostly men but also many women,
work in bars and at times also in restau-
rants. In the context of Finland, however,
this is not surprising, as it has been noted
that also many other immigrants are us-
ing work in the restaurant sector as a path
through which they integrate themselves
into the Finnish labor market.
Sikhiläisyys on syntynyt Intiassa, jossa edelleen suurin osa sikheistä asuu. Miten yhteydet Intiaan ja intialaiseen kulttuurin näkyvät suomalaisten sikhien elämässä? Entä yhteydet muualla maailmassa eläviin sikheihin?As my research has shown, many of the
Sikhs living in Finland maintain trans-
national relationships with relatives and
friends who are living in India. Some of
the Sikhs whom I interviewed in Finland
have also Sikh relatives and friends liv-
ing in Canada, the UK, Italy and Germa-
ny. These transnational social ties come
to the fore in the everyday life of Finn-
ish Sikhs when they make daily phone
calls or use Skype to exchange news with
their family, for instance. Thanks to rel-
atively cheap airfares and the relative-
ly short distance between Finland and
India many Finnish Sikhs also visit their
former home country on an annual ba-
sis. These trips are arranged for various
reasons, including the wish of Sikh par-
ents to make their children who are grow-
ing up in Finland more familiar with their
ancestral cultural, religious and linguis-
tic heritage. Others, in particular elderly
Ensimmäiset sikhit saapuivat Pohjois-Intian Punjabista Suomeen 1980-luvun alussa. Nykyään Suomessa asuu arvioilta 600 sikhiä ja heillä on yksi gurdwara eli sikhi-temppeli. Sikhimies lukee pyhää kirjaa Guru Granth Sahibia Helsingin gurdwarassa.
19
AASIA
Sikhs living in Finland, visit India to es-
cape the cold winter. What was interesting
to note is that the celebrations of impor-
tant life-cycle events such as weddings
or birthday parties function as a driving
force that brings together Sikh families
who are spread across different parts of
the world.
With regards to religious practices, it
can be pointed out that in 2009 the Finn-
ish gurdwara received a lot of attention
in the global Sikh community that got re-
flected especially in online discussions.
The reason was that the leaders of the
Sikh gurdwara in Finland had decided
to change parts of a very important reli-
gious prayer, thus following the ideology
of a smaller fraction within Sikhism. What
is interesting about this case study is that
the controversy had its root in Punjab, but
was carried abroad by Sikh preachers who
visited gurdwaras in different parts of the
world promoting their own understand-
ing of Sikhism and its religious authori-
ties. Also the Internet played an impor-
tant role in giving this controversy its cur-
rent transnational character.
Millaista jatkotutkimusmahdollisuuksia aiheeseen liittyy?With regards to Sikhs in Finland more
research is needed that would explore
in more detail the experience of young
Sikhs. In particular, it would be interest-
ing to look into how social networking
sites such as facebook can provide es-
pecially young female Sikhs an oppor-
tunity for playing more freely with their
identities. Future research could also fo-
cus on Sikh immigrant women and their
relationship to religion and spirituali-
ty. It appears Sikh women’s definitions
of where one religion ends and another
starts are more fluid and open. It would
be also interesting to learn more about
the experiences of highly skilled Indian
immigrants living in Finland.
Haastattelija: Tessa Horila
AIHEESTA ENEMMÄN:
For more information, feel free to contact Laura Hirvi
([email protected]), or take a closer look at her
website (http://laura-hirvi.com/Welcome.html)
and the following publications:
(2012) Hirvi, L. ‘Sikhien maahanmuuton historia
ja työllistyminen Suomessa’ in Työväki maahanmuuttajana,
S. Saaritsa, & K. Hänninen (eds.), THPTS 2012.
(2012) Jacobsen, K.A., K. Myrvold, P. Kaur, L. Hirvi
‘Contesting and Confirming Religious Authority in
the Diaspora: Transnational Communication and the
Dasam Granth Controversy in the Nordic Countries’
in Sikhs across Borders: Transnational Practices of European Sikhs, K. Myrvold & K.A. Jacobsen (eds.),
Continuum.
(2010) Hirvi, L. ‘The Sikh gurdwara in Finland:
negotiating, maintaining and transmitting immigrants‘
identities.’ South Asian Diaspora, 2: 2, 219–232.
Oheista haastattelua voi hyödyntää lukio-opetuksessa englannin ja us-konnon opetusta integroivana tehtä-vänä. Monista haastattelu opiskelijoil-le. Anna heille tehtäväksi tiivistää tut-kijan vastaukset lyhyiksi suomenkieli-siksi vastauksiksi. Nopeimmille voi an-taa lisätehtäväksi kysymysten kääntä-misen englanniksi.
Japani on tieteen, tekniikan
ja talouden suurvalta.
Tämän menestyksen pohja
on rakennettu varhaisina
Japanin avautumisen vuosina
1800-luvun lopulla.
Meiji-keisarin aikana Japani
omaksui länsimaisen menes-
tysajattelun aakkoset ja loi sa-
malla kansallisen, hyvin nationalistisen,
historiansa uudelleen. Šintolaisuus, sel-
laisena kuin me sen tunnemme, on tuon
ajan luomus. Tarvittiin jotakin aito-japani-
laista tuontitavaran vastapainoksi. Keisa-
ri ja vanhat myytit nousivat arvoon arvaa-
mattomaan. Samoihin aikoihin muodos-
tettiin Euroopassa kansallisvaltioita ja luo-
tiin kansakuntia tyhjästä. Suomi ja suoma-
laisuus syntyivät Runebergin, Lönnrotin
ja Topeliuksen kirjoituspöydillä. Kaukana
idässä jumalallista alkuperää oleva Japani
sai nationalistisessa hersyttelyssä erityis-
aseman. Tämä asenne huipentui toisen
maailmansodan melskeisiin ja hukkui sen
myötä Tyynenmeren aaltoihin.
MYYTTIEN LÄHTEET
Kojiki (Vanhojen asioiden kronikka) on
yksi vanhimmista säilyneistä japanilai-
sista kirjoista. Kojiki on Japanin kansal-
liseepos. Se on valmistunut vuonna 712
ja siinä kerrotaan Japanin historia maa-
ilman luomisesta 600-luvulle asti. Kro-
nikka luotiin korostamaan keisarin ase-
maa ja jumalallista alkuperää. Se saat-
taa perustua aiempiin, mahdollisesti tu-
KELLUVA SILTA HYYTELÖ- MEREN YLLÄ
opetusvinkki
20
AASIA
houtuneisiin eri heimojen suullisiin ker-
tomuksiin historiastaan. Kojiki jakautuu
kolmeen osaan: ensimmäinen osa käsit-
tää myyttisen luomiskertomuksen, toi-
nen osa käsittelee keisari Jimmua ja viit-
tätoista häntä seurannutta keisaria ja kol-
mas osa seuraavia keisareita.
Nihonshoki (Japanin aikakirjat) on Ko-
jikin jälkeen toiseksi vanhin japanilainen
historiankirja. Se valmistui vuonna 720.
Kirja tunnetaan myös nimellä Nihongi.
Nykyään Nihonshoki on yleisempi nimi-
tys. Kojikin tavoin Nihonshoki alkaa myyt-
tisillä kertomuksilla, mutta jatkuu kirjoi-
tusajankohtansa ajankohtaisiin tapahtu-
miin saakka. Kojikiin verrattuna Nihon-
shoki on laajempi ja sillä on enemmän
historiallista arvoa.
Teollistumisen ihanteiden lisäksi
myös vanhat myytit ovat Japanissa osak-
si tuontitavaraa. Kiinasta ja Koreasta tu-
li Japaniin 500-luvulta alkaen siirtolaisia
ajatuksineen ja myytteineen. Mikä my-
tologiassa on puhtaasti japanilaista lie-
nee arvoitus. Luultavasti sellaista aines-
ta perinteessä on kuitenkin tuon tuonti-
ajankohdan jälkeisiin aikoihin sijoitetut
tapahtumat.
Toisin kuin Kalevala Kojiki ja Nihon-
shoki ovat kokonaisuuksina aitoja, sellai-
senaan säilyneitä ja alun perin sellaisiksi
luotuja. Niiden historiallisesta paikkansa-
pitävyydestä voidaan tietenkin olla mon-
taa mieltä. Sisältäväthän ne kiistatta paljon
myyttistä kerrontaa. Tutkijoille ne ovat kui-
tenkin aarteita Japanin muinaiseen histo-
riaan. Toisin kuin usein kuulee väitettävän,
mitään virallista asemaa šintolaisuuden
pyhinä kirjoina näillä kirjoilla ei ole.
ÖLJYINEN HYYTELÖMERI
Maailmankaikkeus oli alussa pelkkä vel-
lova öljyinen hyytelömeri. Siitä nou-
si esiin kami nimeltä Ame no minaka-
nushi. Yhdessä neljän hänen jälkeensä
syntyneen kamin kanssa he muodosti-
vat viiden alkujumalan ryhmän. Seurasi
seitsemän kamipolvea, jotka kaikki asui-
vat Korkealla taivaankentällä, koska maa-
ta ei vielä ollut. Nuorimmat kamit, Mies-
puolinen-joka-kutsuu eli Izanagi ja Nais-
puolinen-joka-kutsuu eli Izanami, ottivat
vastuulleen maan luomisen. Izanagi ja
Izanami asettuivat Taivaan kelluvalle sil-
lalle ja hämmensivät pyhällä jalokivikei-
häällään alhaalla olevaa pimeää syvyyt-
tä. Kun he nostivat keihään ylös, siitä ti-
pahteli pisaroita, joista syntyi ensimmäi-
nen saari. Saari tunnetaan nimellä Ono-
goro. Sen uskotaan yhä sijaitsevan Japa-
nin sisämerellä.
Izanagi ja Izanami laskeutuivat kel-
luvalta sillalta luomansa maan pinnalle.
Vaikka he olivat sisaruksia, he menivät
naimisiin keksimänsä häärituaalin kautta
ja alkoivat saada jälkeläisiä. Ensimmäise-
nä syntyivät Japanin neljä pääsaarta Hok-
kaido, Honshu, Shikoku ja Kiushu. Syntyi
monia luonnon kameja ja lopulta viimei-
senä tulen kami, joka syntyessään poltti
Itzanamin kuoliaaksi. Lisää kameja syn-
tyi hänen ruumiistaan ja Itzanagin kyy-
nelistä. Yrityksistään huolimatta Izanagi
ei onnistunut saamaan puolisoaan takai-
sin Yomista, vainajien asuttamasta hämä-
rästä manalasta.
Itzanagin palattua tyhjin toimin takai-
sin Yomista hänen ruumiistaan ja vaatteis-
taan muodostui useita kameja. Tärkeim-
piä olivat auringon kami Amaterasu, kuun
kami Tsukiyomi ja myrskyn kami Susano.
Izanagi nimitti Amaterasun Korkean tai-
vaankentän hallitsijaksi. Amaterasu ja Su-
sano kävivät kuitenkin tärkeimmän kamin
asemasta jatkuvaa kamppailua. Lopulta
voittajaksi päätettiin julistaa se, kumpi
pystyisi synnyttämään miespuolisia jälke-
läisiä. Susano ei tyytynyt Amaterasun voit-
toon vaan järjesti Amaterasun harmiksi
erilaisia tempauksia ja katastrofeja. Lopul-
ta kyllästyneenä Susanon temppuiluun
Amaterasu suuttui ja piiloutui luolaan. Ko-
ko maailmankaikkeus vajosi taivasta myö-
ten synkkään pimeyteen.
KELLUVA SILTA HYYTELÖ- MEREN YLLÄ
VALON VOITTO PIMEYDESTÄ
Muut kamit yrittivät houkutella Amate-
rasun luolasta ulos siinä kuitenkaan on-
nistumatta. Ammunsarastuksen kami
Ama no uzume oli tunnettu kauneudes-
taan. Hän nousi kumoon käännetyn rii-
sitynnyrin päälle ja esitti myytin mukaan
sangen rivon tanssin. Muut kamit purs-
kahtivat rämäkkään nauruun. Amatera-
sun uteliaisuus heräsi ja hän kurkisti ulos
luolasta kysyäkseen, mitä oli tapahtunut.
Piiloutuneelle auringon kamille kerrot-
tiin, että muut kamit olivat nähneet hän-
tä kauniimman kamin. Nähdäkseen kil-
pailijansa Amaterasu kurkisti luolasta pi-
demmälle, jolloin eräs kameista nosti hä-
nen kasvojensa eteen peilin ja eräs toi-
nen kami kiskaisi Amaterasun kokonaan
esille luolasta. Muut kamit sulkivat luolan
suuaukon isolla kivellä. Amaterasu palasi
omalle paikalleen taivaaseen ja valo pala-
si maailmaan. Muut kamit rankaisivat ko-
ko jupakan aiheuttamaa Susanoa karkot-
tamalla hänet ikuisiksi ajoiksi manalaan.
Amaterasua pidetään Japanin tär-
keimpänä kamina ja keisarin kantaäiti-
nä. Japanin ensimmäisenä keisarina pi-
detään Amaterasun jälkeläistä neljän-
nessä polvessa. Hänen nimensä oli Jim-
mu tenno. Hänen pyhäkkönsä sijaitsee
Isessä. Kaikkein pyhimmässä Isessä, pe-
rimätiedon mukaan, säilytetään Amate-
rasun luolasta houkutellutta peiliä. Myös
šintoalttarilla on muistutuksena tästä ta-
pauksesta pieni tai isompi peili.
KANSALLISESTA ERINOMAISUUDESTA ERINOMAISUUKSIINNyky-Japanin tutkijat käyttävät uutta kä-
sitettä nihonjinron (teorioita japanilai-
suudesta) kuvaamaan niitä lu-
kuisia teorioita, joita japani-
laiset ja ulkomaisetkin tut-
kijat ovat kehittäneet selit-
tämään japanilaisuuden
syvintä eksoottista ole-
musta muiden silmissä.
Jotkut kutsuvat tätä ja-
panilaiseksi itse-eksoti-
Kuva: K
ati Mikkola
21
AASIA
soinniksi. Hurjimmissa teorioissa ker-
rotaan japanilaisten fyysisistä eroavai-
suuksista ja aivorakenteen erinomai-
suudesta verrattuna muihin kansoi-
hin. Näiden teorioiden heikkoutena pi-
detään niiden kytkeytymistä Meiji-ajan
nationalistisiin ajatuksiin Japanin kan-
sallisesta erinomaisuudesta.
Poliittisista syistä Japanin kansallis-
lippu ja kansallislaulu ovat olleet kauan
varjossa. Jopa niin, että opettajille on
uhkasakon uhalla määrätty valvottavak-
si lipunnostot ja kansallislaulun laulat-
tamiset. Tutkijoiden mukaan nihonjin-
ron-teoriat ovat osaksi korvanneet kan-
salliset symbolit arkipäivässä. Näyttää
siltä, että japanilaiset ovat suomalaisten
tavoin hävettävän paljon kiinnostuneita
siitä, mitä muut kansat heistä ajattelevat.
Vastavetona nihonjinron-tutkimuk-
selle on ilmennyt kilpaileva tieteenlaji.
Nykyään puhutaan yhä useammin ja-
panilaisen kulttuurin sijaan japanilai-
sista kulttuureista. Monikulttuurisuus
tai kulttuurinen monimuotoisuus ovat
myös suomalaisen tutkimuksen ja kes-
kustelun alaisia käsitteitä. Niin Japanis-
sa kuin Suomessakin myytti kansalli-
sesta ainutkertaisuudesta elää ja voi hy-
vin. Molemmissa maissa nationalismi
on kuitenkin muuntautumassa terveeksi
isänmaallisuudeksi. Oma erinomaisuus
ei oikeuta pitämään muita huonompina
tai alempiarvoisina. Kumpujen yöstä ja
kelluvalta sillalta näkee kauas. Millaisia-
han myyttejä ajastamme kerrotaan tule-
vaisuudessa?
Teksti: Jarno Parviola
AIHEESTA ENEMMÄN
Porrasmaa, Raisa 2012, Japani pintaa syvemmältä. Atena, Jyväskylä.
Lompolo, Juhani 2000, Taivaan pojat – Japanin keisarihuoneen erilainen historia. OrientA, Rauma.
Cotterell, Arthur, 2005, Mytologia. Parragon, Bath.
Pieni buddhalainen temppeli ja sen vieressä shamanistiseen perinteeseen kuuluva Ovoo, jossa palvotaan vuoria ja taivasta. Ovoossa suoritetaan myös buddhalaisia rituaaleja.
Julia Leijola on antropologi ja vapaa
toimittaja, jonka sydämen Mongo-
lia vei heti ensimmäisellä matkalla
vuonna 2008. Sen jälkeen Leijola on viet-
tänyt maassa vuosittain vähintään kuu-
kauden. Tällä hetkellä hän työstää mon-
golialaisen tiimin kanssa dokumenttipro-
jektia vaihtoehdoista, joita suurten muu-
tosten keskellä elävällä valtiolla on tule-
vaisuuden suuntaa valitessaan.
LOPUTON LUONTO KOTINA
Kun Julia Leijola täytti 25 vuotta, hän päät-
ti kohdata pelkonsa ja osti yksisuuntaisen
lipun Aasiaan. Matka alkoi Shanghaista
ja eteni välillä suunnitellusti, välillä sattu-
manvaraisesti. Matkustellessaan Tiibetissä
Leijola törmäsi kolmeen mongolialaiseen.
Pariskunta ja heidän munkkiystävänsä oli-
vat matkalla Dalai Laman ohjeen mukai-
sesti: ”Mene ainakin kerran vuodessa paik-
kaan, jossa et ole koskaan ennen ollut.”
Barisaa-puu on pyhäkkö itsessään. Epätavallisesta kasvusta johtuen puulla uskotaan olevan erityisen voimakas henki. Ihmisillä on tapana sitoa nauhoja ja silkkisiä seremoniahuiveja (khata) puuhun ja uhrata puun kunniaksi maitotuotteita, makeisia, rahaa, tupakkaa tai alkoholia.
HENGET KUUNTELEVAT – Mongolia on Julia Leijolalle toinen koti
Mongolialla on pitkä historia uskontojen rauhanomaista
rinnakkaiseloa, mutta sosialistisen hallinnon
valtakaudella uskonto oli kovilla. Viimeaikaisella nopealla
kaupungistumisella, ilmastonmuutoksella ja ulkomaisten
sijoittajien ryntäyksellä maan rikkaiden luonnonvarojen äärelle
saattaa olla kauaskantoisia seurauksia Mongolialle ja sen
ikiaikaisille perinteille.
22
AASIA
Khuvsgul eli Äiti Järvi on täynnä symboliikkaa, ja sen rannoilla elävät ihmiset ovat tunnettuja voimallisesta shamanismistaan.
Vuorenhuippu Ovoo sijaitsee yhdessä planeettamme neljästä ”kulmasta” (E 50°; N 100°). Shamaanit eri puolilta maata kokoontuvat tänne suorittamaan rituaaleja tarkoitusta varten rakennettuun jurttaan.
— Keskustelin pariskunnan miehen
kanssa ehkä viitisen minuuttia ja ker-
roin hänelle, että olin aina unelmoi-
nut matkasta Mongoliaan. Vaihdoimme
meiliosoitteet ja siinä se. Pari kuukautta
myöhemmin sain pariskunnalta kutsun
Mongoliaan: he tarjosivat minulle mat-
kaa perheensä ja ystäviensä kanssa läpi
Mongo lian. Mies, nimeltään Bayar, viit-
tasi omaan buddhalaisuuteensa ja sa-
noi maksavansa koko matkan minulle,
jos vain ostaisin lentoliput ja saapuisin
omin neuvoin lentokentälle. Dalai Lama
on usein puhunut anteliaisuuden positii-
visesta energiasta ja sen kyvystä muuttaa
maailmaa. Lähdin siis pelottomana mat-
kaan tapaamaan tulevaa mongolialaista
perhettäni heinäkuussa 2008.
Maaseudulla luonnon läheisyydessä
varhaislapsuutensa viettäneelle, mutta
sittemmin Helsingissä ja Luxemburgissa
varttuneelle Julialle ensimmäinen matka
Mongoliaan tuntui kotiinpaluulta.
— Kun saavuin Mongoliaan ensim-
mäistä kertaa, luonto tuntui loputtomal-
ta. Katon päänsä päälle löysi vain jos tiesi
minne oli menossa, muuten kattona kävi
taivas ja lattiana maa. Lisäksi ihmiset joi-
den kanssa matkustin suorastaan palvoi-
vat luontoa ja kaikkea sitä, mitä maa on
meille suonut. Ensimmäistä kertaa lap-
suuteni jälkeen tuntui siltä kuin olisin saa-
punut kotiin, viettämään aikaa ihmisten
kanssa, jotka olivat samasta kodista läh-
töisin.
Bayar ja hänen perheensä, vaimo
Oyuna sekä lapset Bobo ja Sunji, ottivat
Julian kyytiinsä ja pitivät hänestä huolta
koko matkan ajan.
— Ajoimme yhteensä noin 5000 kilo-
metriä vähän yli kahdenkymmenen päi-
vän aikana, Ulaanbaatarista (ts. Ulan Ba-
tor) Altai-vuoristolle. Tutustuin Bayarin
ystäviin, jotka olivat samalla matkal-
la. Mongoliassa ei kannata matkustella
yksin. Jos nimittäin tulee ongelma, niin
apua ei muualta ympäristöstä helposti
löydy: suurin osa matkasta ajettiin ole-
mattomilla teillä GPS:n avulla.
EI KIELTEISELLE AJATTELULLE
Keskustellessaan ihmisten kanssa Mon-
goliasta Leijola kertoo törmäävänsä usein
ennakkoluuloihin ja väärinkäsityksiin.
— Useat säälivät nomadeja ajatellen,
että he ovat köyhiä ihmisiä, joilla ei ole
muita mahdollisuuksia kuin elää maal-
la. Todellisuudessa heidän elämäntapan-
sa on yksi vapaimmista maailmassamme
tänä päivänä. He eivät ole sairaita, tyh-
miä ihmisiä, jotka kaipaavat apua, vaan
he elävät luonnon kanssa sopusoinnus-
sa ymmärtäen sen herkän tasapainon, jo-
ka meidän tarvitsee säilyttää, jotta voim-
me elää tällä maapallolla sukupolvi su-
kupolven jälkeen. Heillä on taitoja, ko-
kemuksia ja tietoja, joista me, niin sano-
tut länsimaalaiset, emme ymmärrä pien-
tä osaakaan. Meillä olisi paljon opittavaa
nomadeilta.
— Mongolialaisten ikiaikainen elä-
mäntapa ei istu länsimaiseen globalisaa-
HENGET KUUNTELEVAT – Mongolia on Julia Leijolalle toinen koti
tioon. Valitettavasti – kiitos niin kutsu-
tun kehitystyön ja ulkomaalaisten sijoit-
tajien – monet nomadit joutuvat lähte-
mään synnyinseuduiltaan pääkaupun-
kiin Ulaanbaatoriin pysyäkseen elossa.
Vuosituhansia vanha viisaus haihtuu, ja
jäljelle jää länsimaalainen tietämättö-
myys ja tyhjän mielen viihde. Tällä het-
kellä mongolialaiset pakotetaan sopeutu-
maan länsimaiseen, voiton tavoitteluun
perustuvaan ajatusmaailmaan. Sen seu-
rauksena köyhyys lisääntyy, lukutaito las-
kee ja viha ulkomaalaisia kohtaan kasvaa.
Leijolan mukaan länsimaissa ihmiset
usein ajattelevat olevansa ainoita olen-
toja maailmassa. Mongolialainen maa-
ilmankuva on radikaalisti toisenlainen:
— Henget asuvat puroissa ja kukku-
loilla, metsässä ja takassa – kaikkialla. Nä-
mä henget kuuntelevat tarkasti mitä ih-
miset sanovat ja tekevät, miten he vai-
kuttavat tapahtumien kulkuun. Jos hen-
get kuulevat ihmisten puhuvan pahaa tai
hyvää, juuri niin tulee tapahtumaan. Tä-
mä tarkoittaa siis sitä, että jos jotain pa-
haa tapahtuu, ja joku on siitä aiemmin
puhunut, niin se joka asian ensimmäisek-
si ilmaisi on omalla tavallaan syyllinen ta-
pahtuneeseen. Sen vuoksi ihmiset keskit-
tyvät myönteisiin aiheisiin, eivätkä mie-
lellään keskustele negatiivisista asioista –
varsinkaan ulkomaalaisten kanssa.
Mongolialaiset ovat siis hyvin herk-
kiä kielteiselle puheelle ja ajatuksille, ja
23
AASIA
tämä oleellinen tieto monesti puuttuu niin
ulkomaisilta sijoittajilta kuin kehitystyö-
tä tekeviltä tahoilta.
— Lehdistö, valtiot ja kansalaisjärjes-
töt tuntuvat usein tietävän mistä puhuvat.
Kyse on kuitenkin ihmisistä, kulttuureista,
tavoista, uskonnoista ja historiasta. Kaik-
kien olisikin hyvä lukea antropologista
kirjallisuutta. Antropologeja ei kiinnosta
se, valitaanko heidät uudelleen, saavatko
he tarinansa myytyä tai tukevatko eri ta-
hot heidän hankkeitaan rahallisesti. Ant-
ropologien tavoite on ymmärtää kuinka
me ihmiset toimimme.
SOSIALISMIN PERINTÖ?
Sosialistien valtakausi Mongoliassa mer-
kitsi kovia aikoja uskonnoille. Vuodesta
1937 alkaneet poliittiset vainot koskivat
pääasiassa korkea-arvoisia lamoja sekä
burjaatteja, etnistä vähemmistöryhmää.
Osin nämä kaksi ryhmää olivat myös lo-
mittaisia toisilleen. Erilaisten arvioiden
mukaan 36 000–45 000 ihmistä sai sur-
mansa, josta noin puolet lamoja. Luos-
tarit suljettiin, ja kourallista lukuun ot-
tamatta myös tuhottiin. Luostareiden ar-
kistoja ja perheiden sukupuita tuhottiin,
paljon perinnettä kadotettiin. Uskonnon
harjoittaminen kuitenkin jatkui salassa.
— Sosialistien päämäärä ei niinkään
ollut istuttaa kommunismia kansaan ja
tuhota kaikkia perinteitä. Kuten usein
poliittisissa muutoksissa, kyse oli tietty-
jen ihmisten saattamisesta valtaan, mikä
hyödytti tiettyjä intressitahoja, Mongo-
lian tapauksessa venäläisiä ja heidän liit-
tolaisiaan. Sen vuoksi piti eliminoida ne,
jotka silloin vastasivat maa-alueitten joh-
tamisesta ja vaurauden hallinoinnista, eli
buddhalaiset lamat ja heidän luostarinsa,
joita kiinalaiset tukivat. Kyse ei siis ollut
niinkään uskonnon hävittämisestä kuin
vallan siirtämisestä.
— Myös nomadisen elämäntavan an-
nettiin säilyä. Paimenet, jotka olivat en-
nen saaneet tukea buddhalaisilta luosta-
reilta saivat sitä nyt sosialistihallinnolta,
joka kollektivismin hengessä antoi noma-
disille kotitalouksille kullekin tietyn mää-
rän karjaa hoidettavaksi. Kansallinen tu-
kisysteemi siis uusittiin kollektivistisen
hallinnon tarpeita palvelevaksi, ja lisäksi
luotiin useita käytänteitä nomadien hy-
gienian ja koulutuksen sekä kansallisen
infrastruktuurin parantamiseksi. Myös
kaivostoiminta ja keskuslämmitys kehit-
tyivät kommunistisella valta-
kaudella, Leijola toteaa. Nykyi-
sin tilanne on nomadisen elä-
mäntavan osalta kuitenkin ai-
empaa vaikeampi.
— Mongolian omaksuttua niin sano-
tun demokraattisen poliittisen järjestel-
män länsimaisten hallitusten ja järjestö-
jen tuella, nämä tukijärjestelmät, joiden
avulla mongolialaiset ovat voineet yllä-
pitää nomadista elämäntyyliä satoja, el-
lei jopa tuhansia vuosia, on vedetty kuin
matto heidän jalkojensa alta. Tuhannet
perheet ovat jääneet yhä hurjempien il-
mastollisten muutosten, köyhyyden ja
huonosti johdettujen kehitysprojektien
armoille. Seurauksena on systemaattista
hyväksikäyttöä – jota harjoitetaan niin ko-
timaisten kuin ulkomaisten intressiryh-
mien toimesta – sekä pahimmillaan täy-
dellinen elinkeinon, kulttuuristen arvo-
jen ja tiedon menettäminen.
SHAMAANEJA JA ”SHAMAANEJA”
Leijola kertoo, että perinteisen mongolia-
laisen shamanistisen ajattelun mu-
kaan kaikki uskonnot johtavat samaan
vastauk seen: olemme kaikki yhtä. Nimet
ja tarinat muuttuvat, mutta perussisältö
on aina sama.
— Mongoliassa buddhalaiset ystävä-
ni uskovat, että shamanismi on noituut-
ta, siksi buddhalaiset munkit eivät yleen-
sä ota shamanisteja kovin mielellään vas-
taan. Buddhalaiset kuitenkin elävät so-
puisassa suhteessa shamanistien kans-
sa. Useat buddhalaiset ovat luoneet sopu-
soinnun omassa mielessään eri uskonto-
Naadam-juhlien aikaan ihmiset pukeutuvat perinteisiin asuihin pääkaupungissa Ulaanbaatarissa.
Sekoitus vanhaa ja uutta. Nomadiperheet ovat omaksuneet länsimaisista tuotteista ne, jotka ovat heille hyödyllisiä. Useimmilla perheillä on joko aurinkopaneeleita tai polkukäyttöisiä generaattoreita. Monilla on myös moottoripyörä. Satula ja rattaat auttavat toki myös siirtymisessä paikasta toiseen kahdesti vuodessa.
24
AASIA
— Jopa mongolialainen isäni, buddha-
lainen, uskoo siihen, että shamanismilla
on voimansa. Eihän hän näin voisi ajatella,
ellei uskoisi shamanismiin. Tenger, taivas,
on hyvin tärkeä kaikille. Jopa mongolia-
laiselle buddhalaisuudelle taivas on tär-
kein konsepti. Kun Tiibetissä perinteinen
seremoniallinen liina, khatak, on valkoi-
nen, Mongoliassa se on aina taivaansini-
nen, kuten esimerkiksi shamaanien liinat.
— En ole koskaan tavannut mongo-
lialaista, joka ei harjoittaisi jonkinlaista
hengellisyyttä. Harvemmin olen tosin ta-
vannut mongolialaista, joka uskoisi uskon-
toon. Mongoliassa uskonto, tai pikemmin-
kin usko, ei sijaitse kirjassa tai rakennuk-
sessa, se läpäisee elämän kaikki osa-alueet.
Se ei koske vain meistä kaukana olevia ju-
malia, vaan meidän syvintä olemustam-
me, ajatuksiamme ja tekojamme – olivat-
pa ne miten pieniä tai suuria tahansa.
— Uskonto kietoutuu syvästi moraa-
liin, mongolialaisen sanonnan mukaan
on parempi olla hyväsydäminen ja köy-
hä kuin kovasydäminen ja rikas. Yksilön
kunnioitus toisia ja ympäristöä kohtaan
tekee hänestä moraalisen olennon, jonka
toiminta tulee tuomituksi lukemattomis-
ta näkymättömistä hengistä koostuvan
ympäristön toimesta, Leijola kiteyttää.
Haastattelija: Anna Saurama
Kuvat: Julia Leijola
AIHEESTA ENEMMÄN
Dokumentti kashimirin tuotannosta riippuvaisista
nomadeista Mongoliassa eli esimerkki vapaan
kilpailun, epävakaiden maailmanmarkkinoiden ja
ilmastonmuutoksen vaikutuksesta perinteiseen
elinkeinoon sekä ympäristöön. Sopivaa materiaalia
esim. globaalin etiikan, ympäristöetiikan
tms. oppitunnille (kesto 7min30s, tekstitys
englanniksi):http://vimeo.com/46559502
TedX -video, jolla Julia Leijola esittelee
dokumenttiprojektiaan: http://www.youtube.com/
watch?v=6moH9DPQtLc
Antropologi Chris Kaplonskin nettisivut. Hän on
perehtynyt erityisesti sosialistisen hallinnon
valtakauteen ja sen seurauksiin Mongoliassa:
http://www.chriskaplonski.com
Tietoa siperialaisesta ja mongolialaisesta
shamanismista: http://www.tengerism.org/
Maaseudulta muuttavat päätyvät usein Ulaanbaatarin laitamille, jossa he elävät ilman juoksevaa vettä ja toimivaa sähkö- ja jätteidenkäsittelyjärjestelmää. Taustalla näkyy kivihiililaitoksia, jotka saastuttavat ilman sakeaksi erityisesti talvisin.
jen välillä – he seuraavat sekä buddhalai-
sia että shamanistisia rituaaleja.
— Shamanismi, eritysesti niin sanot-
tu Tshingis Khaan -shamanismi on nou-
sussa. Tähän liittyy voimistuva nationa-
lismi, tuntemattoman pelko, taloudelli-
nen epävarmuus ja identiteetin etsintä.
Monet uskovat, että Mongolian tulevai-
suus on oleva loistava, jos ja kun shamaa-
nit pystyvät kutsumaan Tshingis Khaanin
sielun auttamaan koko maata. Shamanis-
min harjoittajia on nykyään joka paikas-
sa, siis paljon enemmän kuin viralliset lu-
vut antavat ymmärtää.
Shamanismin suosio luo valitettavas-
ti sijaa myös opportunismille, niin sano-
tuille huijarishamaaneille.
— Shamanismi elää uutta tulemista
Mongolian urbaanin nuorison keskuu-
dessa. Vanhan käsityksen mukaan hen-
kilö joutui shamaaniksi, koska henget oli-
vat niin tahtoneet. Tänä päivänä kuka ta-
hansa voi ostaa shamaanipuvun ja kaikki
shamaanin vartusteet ja päättää olevan-
sa shamaani. Kapitalismin myötä uudet
shamaanit pyytävät myös maksua palve-
luistaan. Jos asiakas ei suostu maksamaan,
shamaani saa niin sanotun kohtauksen, ja
esittää näin olevansa suuttuneen hengen
hyökkäyksen kohteena, jopa hengenvaa-
rassa. Asiakas tuntee syyllisyyttä, ja näin
syntyy loukku, josta ei helpolla pääse irti.
— Ne, joille shamanismi on kutsu-
mus, eivät koskaan pyydä rahaa. Kiitos
länsimaisen liikemiesmentaliteetin, sa-
toja tällaisia uusia shamaaneja kuiten-
kin ”herää” joka vuosi. Heille shamanis-
mi on tapa rahoittaa mukavaa itsekeskeis-
tä elämäntyyliä.
Leijolan mukaan tämä kuitenkin il-
mentää sitä, että usko on yhä mongoli-
alaisten elämässä tärkeä asia.
— Eivät ihmiset tietoisesti hakeu-
du ansoihin. He hakevat jotain syvem-
pää merkitystä elämäänsä, ja uskovat sii-
hen, ettemme näe kaikkea vain silmilläm-
me. En ole vielä tavannut yhtään mongo-
lialaista ateistia. Kaikki tapaamani mon-
golialaiset uskovat johonkin yliluonnol-
liseen – tai siis tarkemmin sanottuna jo-
honkin, mikä heille on aivan luonnollista.
HENGELLISYYS LÄPÄISEE
Islamia harjoittava kazakkivähemmistö
asuu maan länsiosassa, hyvin kaukana
etnisistä mongolialaisista.
— Olen käynyt kazakkialueella, ja jotta
sinne pääsee, pitää ylittää merkittävä vuo-
ristoalue – hyvä että edes löysimme tien
perille! Eksyimme noin kolme kertaa en-
nen kuin löysimme vuoriston yli vievän
tien. Kazakkialueella kukaan ei puhu mon-
goliankieltä, ja ystäväni tunsivat itsensä tu-
risteiksi omassa maassaan. Mongolialais-
ten ja kazakkien välinen suhde perustuu
kuitenkin keskinäiselle kunnioitukselle.
— Mongolialaisten keskuudesta is-
lamia ei löydy. Ulaanbaatoriin muuttaa
kuitenkin huomattava määrä turkkilaisia
muslimeja joka vuosi. En ihmettelisi, jos
pääkaupungin keskustassa seisova mos-
keija olisi pian vihdoinkin valmis.
Mongolialaisten usko on Leijolan mu-
kaan hyvin pragmaattista. Hän ei ole ta-
vannut ketään, joka seuraisi satapro-
senttisesti vain yhtä uskontoa, uskomat-
ta muihin uskontoihin samanaikaisesti.
25
AASIA
se, että nuori väestö ei seuraa tv:tä ja ra-
diota informaatiotulvan vuoksi. He ovat
tietämättömiä näistä ohjelmista, joissa
asiaa käsitellään.
Mongolia houkuttelee paljon ulkomaisia sijoittajia. Onko tämä mielestäsi hyvä vai huono asia?Asialla on hyvät ja huonot puolensa. Hy-
vää on se, että ulkomaiset investoinnit
yleensä stimuloivat paikallisen työvoi-
man koulutusta sekä paikallista talout-
ta. Huonoa taas on se, että ulkomaiset in-
vestoinnit yleensä suuntautuvat kaivos-
toimintaan, luonnonvarojen louhintaan,
joka on haitallista ympäristölle.
Mongolia urbanisoituu vauhdilla. Ovatko kaupungistuneet kansalaiset yhä kosketuksissa perinteisiin, vai onko syytä puhua tietynlaisesta juurettomuudesta?Omasta puolestani voin puhua oikeas-
taan vain kaupungissa asuvista, enim-
mäkseen erilaisina toimihenkilöinä
työskentelevistä, 1980-luvulla syntyneis-
tä miehistä, jotka osaavat sujuvasti eng-
lantia tai muuta lingua francaa. Olemme
merkittävästi irtaantuneet perinteistä ja
tunnemme tiettyä juurettomuutta. Olen
kuitenkin tietoinen siitä, että toiset väes-
tönosat – yleensä jurttapiirikunnissa asu-
vat ihmiset – ovat lähemmin yhteydessä
traditioon ja vihamielisempiä ulkomaisia
vaikutteita kohtaan.
Haastattelija: Julia Leijola
VAHVUUKSIA SEESTEISYYS JA SUVAITSEVAISUUSUlaanbaatarilainen nuorimies Narantsogt B.
työskentelee valvonta -ja arviointiasiantuntijana
kehitysyhteistyöprojektissa. Haastattelussa hän kertoo
ajatuksiaan kotimaastaan Mongoliasta.
Millainen merkitys uskonnolla tai hengellisyydellä on elämässäsi?Uskonnolla ei ole samanlaista merkitys-
tä minulle kuin tieteellä. Näen uskonnon
pikemminkin väylänä valaistumiseen ja
psyyken puhtaana pitämiseen.
Onko uskonto aiheena julkisessa keskustelussa Mongoliassa?Kyllä, mitä suuremmassa määrin, erityi-
sesti keski-ikäisen tai vanhemman väes-
tönosan parissa. Tv-ja radio-ohjelmat esit-
televät esi-isiemme luontaista taivaalli-
suutta ja hurskautta. Muita suuria teemo-
ja ovat kosminen valaistuminen sekä alt-
ruismi.
Kuinka eri uskonnot elävät nykyään rinnakkain Mongoliassa?Buddhalaisuus, shamanismi, islam (ra-
joittuen yhteen provinssiin) sekä kristin-
usko ovat läsnä Mongoliassa. Buddha-
laisuus ja shamanismi elävät rinnakkain
erittäin sopuisasti. Yleisesti tiedetään,
että kristinusko on vihamielinen muita
uskontoja kohtaan, vaikkei minulla ole
esittää faktoja tämän väitteen tueksi.
Mikä on henkilökohtainen suhteesi uskontoon?Kasvoin buddhalaisena. Nykyisin en ole
oikeastaan uskonnollinen paitsi kun sai-
raus tai kuolema koskettaa elämääni.
Mitkä ovat mielestäsi Mongolian vahvuudet ja haasteet?Voidaan hyvin sanoa, että ne mongo-
lialaiset, jotka ovat varttuneet enimmäk-
seen maaseudulla, ovat tiettyyn pistee-
seen asti immuuneja stressille, ahdis-
tukselle ja masennukselle. Seesteisyys ja
suvaitsevaisuus maailmanmenoa koh-
taan voisi olla yleinen vastaus. Haastei-
ta taas on täsmällisyydessä, tuottavuu-
dessa, suoraselkäisyydessä korruption
edessä sekä kriittisessä ajattelussa poli-
tiikan saralla.
Ajatteletko, että ajankohtainen kaivos -ja talousbuumi uhkaa perinteistä tasapainoista elämää luonnon kanssa? Käsitelläänkö tätä teemaa mongolialaisessa mediassa?Tästä puhutaan paljon radiossa ja tv-oh-
jelmissa, myös internetissä. Ongelma on
Nuoria mongolialaisia Sukhbaatar-aukiolla Ulaanbaatarissa.
Ulaanbaatar kasvaa kovaa vauhtia. Rakentamiseen liittyvät standardit ovat alhaiset ja rakennusalalla onnettomuuksia sattuu jatkuvasti.
26
AASIA
Nyt alkava lohikäärmeen vuosi sijoit-
tuu keskelle Kiinan kansantasaval-
lan kahdettatoista viisivuotiskautta.
Vuonna 2011 alkaneelle maan viisivuotis-
kaudelle asetetut poliittiset ja taloudelliset
suunnitelmat eivät juuri anna sijaa pysäh-
tymiselle. Kiinan huimalle talouskehityk-
selle odotetaan jatkoa ja pyrkimyksenä on
vahvistaa entisestään Kiinan asemaa mark-
kinoilla sekä kehittyvänä talousmahtina.
Taloudellisen kehityksen tavoittee-
na on kaksinkertaistaa Kiinan bruttokan-
santuote vuoteen 2020 mennessä. Talous-
kasvun tavoittelussa on lisäksi pyrkimyk-
senä ottaa aiempaa paremmin huomioon
myös ihmisoikeudet ja kestävä kehitys. Li-
säksi so siaaliturvan ja terveydenhuollon
kehittäminen, erityisesti ikääntyvä väes-
tö huomioi den, sekä maan avautuminen
enemmän muulle maailmalle ovat Kiinan
kansantasavallan virallisia kehitystavoit-
teita käynnissä olevalle viisivuotiskaudel-
le. Maailmanlaajuisen talouskriisin vaiku-
tukset tuntuvat toki Kiinassakin, mutta ei-
vät niin laajasti kuin olisi mahdollista odot-
taa. Kurinalaisuus ja kova työnteko ovat
varmasti tärkeimpien tekijöiden joukossa
kun mietitään Kiinan talouskasvun ja me-
nestyksen salaisuuksia. Lisäksi alhaiset tuo-
tantokustannukset, jotka halvan työvoiman
saatavuus mahdollistaa, ovat tärkeä tekijä.
Tämä seikka voi tulla muuttumaan, mikä-
li työntekijöillä on tulevaisuudessa mah-
dollisuuksia järjestäytyä paremmin ja vaa-
tia muutoksia palkkatasoon ja työoloihin.
LÄNSIMAINEN KIINA?
Etenkin Kiinan suurissa kaupungeissa
vierailleet kuvailevat usein kaupunkeja
nimenomaan länsimaalaistuneiksi. Suu-
ret kaupungit ovat uuden teknologian ja
modernien rakennusten täyttämiä, maa
kehittyy suurin harppauksin. Kiinalla on
pitkät kulttuuriset ja uskonnolliset perin-
teet, jotka ovat säilyneet yli Maon ajan ny-
kypäivään saakka. Monet kiinalaiset itse
näkevät maansa kehittymisen siten, että
Kiina pysyy Kiinana ja nimenomaan myös
kehittyy juuri omana maanaan, eikä siten,
että siitä tulisi ”länsimaa”.
Kuvaileepa Kiinan kehitystä ja nousua
talousmahdiksi millä nimityksillä tahan-
sa, on totta, että nyky-Kiinassa myös maan
ulkopuolelta tulevilla keksinnöillä on suu-
rempi merkitys kuin koskaan aiemmin.
Suuriin kaupunkeihin on muodostunut
nopeaa vauhtia kasvava keskiluokka, jol-
le uudenlainen kuluttaminen ja uusien
innovaatioiden tuottaminen ovat ensim-
mäistä kertaa maan historiassa mahdol-
lista. Keskiluokan syntyminen ja vauras-
tuminen luo kasvavan kysynnän tavaroil-
le, palveluille ja teknologialle. Kiinan ti-
lanne on kiehtova sikäli, että maa on edel-
leen kansantasavalta mutta samanaikai-
sesti yhteiskunta on osin erittäin kapitalis-
tinen. Kiina on myös avautumassa muulle
maailmalle, hitaasti mutta varmasti.
MAON AIKAKAUDESTA MATERIAN AIKAAN?
Rahasta ja materiasta voi Kiinan kohdal-
la puhua lähinnä suurkaupunkien asuk-
kaiden kohdalla, koska maaseudulle saak-
ka taloudellinen edistys ei vielä ole ulot-
tanut vaikutuksiaan. Uskontojen kannal-
ta rahan ja materian merkityksen kasva-
minen ei välttämättä ole pelkästään uhka.
Viime vuosina on havaittu,
että suurkaupunkien vauras-
tuminen on saanut kiinalai-
set kääntymään kohti vanho-
ja perinteitään. Vaurastumi-
nen ja hyvinvointi mahdol-
listavat perinteen tarkastelun
sekä voiman ammentamisen
menneestä. Yhdessä materi-
aalisten arvon nousun kans-
sa on ainakin osassa kansaa
noussut ylpeys ja kiinnostus
vanhoja traditioita ja perinteisiä us-
kontoja kohtaan. Nykyisin myös harmoni-
sen yhteiskunnan tavoittelussa etsitään
vaikutteita vanhoista perinteisistä kiina-
laisista uskonnoista, kungfutselaisuudes-
ta, taolaisuudesta ja buddhalaisuudesta.
Profetia kungfutselaisuuden unohta-
misesta ja jälleen elpymisestä on esitetty
jo 1960-luvulla. Tällöin kungfutselaisuu-
den arvostuksen ajateltiin nousevan uu-
destaan sen jälkeen kun Kiina on saavut-
tanut uudenlaisen elintason ja kukoistuk-
sen. Nykykiinalaiset ihailevat ja tutkivat
Kungfutsen oppeja enemmän identitee-
tin kuin yhteiskunnan rakennusaineina.
Osa kiinalaisista näkee menestyksen juu-
ret nimenomaan kiinalaisissa perinteissä
ja perinteiset uskonnot, kuten kungfut-
selaisuus ja taolaisuus, ovat kokeneet re-
nessanssin. Erityisesti kungfutselaisuus
on noussut kiinalaisen identiteetin ra-
kennusaineeksi maolaisuuden jälkeen.
Nykyistä Kiina tarkastellessa ei voi yk-
siselitteisesti sanoa, että Kiina olisi palaa-
massa vanhoihin perinteisiin tai länsimais-
tumassa kokonaan. Kiinan kehitys on ai-
nutlaatuista. Osin Kiina on länsimaisempi
kuin länsimaat itse, jos mitataan talouskas-
vua ja nopeaa teknologista kehitystä. Toi-
saalta etenkin suurten kaupunkien ulko-
puolella vanhat perinteet elävät hyvinkin
vahvasti. Onkin mielenkiintoista jäädä seu-
raamaan, mihin suuntaan Aasian ”talous-
tiikerin” seuraavat loikat niin materiaali-
sesti kuin hengellisestikin suuntautuvat.
Elina Majava
AIHEESTA ENEMMÄN:
Suomen suurlähetystö, tietoa Kiinasta www.finland.cn
AASIAN KASVAVA JA NÄLKÄINEN TALOUSTIIKERIUuden kiinalaisen vuoden alkua juhlittiin 9.2.2013 myös
Helsingissä. Helmikuussa alkava lohikäärmeen vuosi on
perinteisesti oman elämän tarkastelulle ja rauhoittumiselle
omistettua aikaa.
Kuva: publicdom
ainpictures.net
27
AASIA
taivaallista mannaa
Alttari on suunnilleen nurin kään-
netyn pöytälaatikon kokoinen ja
punaista lakkatyötä. Se muistut-
taa tavallaan kiinalaisen näyttämön pie-
noismallia. Edessä on kaksi koristeellis-
ta pylvästä, ja kaksi seremoniallista säh-
kökynttilää jotka on tehty kultaisesta ja
punaisesta muovista ja joissa on punai-
set joulukuusenkynttilät liekkeinä. Sivu-
ja kiertää puupanelit joiden koristeena
on kultaisia kiinalaisia kirjainmerkkejä.”
Amerikkalais-kiinalaisen kirjailijan
Amy Tanin teoksessa Keittiöjumalan vai-
mo (suom. 1992) kuvaillaan päähenki-
lön isotädin kotona ollutta keittiöjuma-
lan alttaria. Itse keittiöjumala kuvataan
aika kookkaaksi mieheksi, joka istuu ku-
ninkaallisesti toisessa kädessään sulka-
kynä ja toisessa kirjoituslaatta. Miehellä
on pitkät viikset, ”kuin silkoiset kapene-
vat mustat ruoskat”.
LIEDENJUMALA VALVOO TALONVÄKEÄ
Entisinä aikoina jokaisessa kiinalaisessa
perheessä keittiöjumalan kuva oli keitti-
össä lieden yläpuolella. Se suojeli kotia
ja piti silmällä perhettä, mikä näin vasta-
si lähinnä muinaissuomalaisten talonvä-
keä valvovaa kotitonttua. Keittiöjumala,
toiselta nimeltään Zao Jun tai Tsao Chun,
kuuluu taolaisiin jumaliin, mutta sen kat-
sotaan olevan myös osa kiinalaisten var-
haiskantaista uskontoperinnettä. Juma-
lille, hengille ja esi-isille uhrattiin ruo-
kauhreja ja siten varmistettiin, että luon-
nossa olevat henget ja jumalat pysyivät
tyytyväisinä. Keittiöjumalaa lepyteltiin
tarjoamalla tälle kerran vuodessa ma-
keita herkkuja.
Keittiöjumalan alkuperästä on kiina-
laisessa kansanperinteessä useita kerto-
muksia. Erään tarinan mukaan kauan sit-
ten Kiinassa eli onnellinen Zhang-nimi-
nen mies, jolla oli lempeä ja työteliäs vai-
mo Guo. Eräänä päivänä Zhang kuitenkin
rakastui kauniiseen ja huolettomaan nei-
toon, mistä hetkestä lähtien miestä alkoi
vaivata jatkuva epäonni. Rahat tuhlaan-
tuivat, Zhangin terveys horjui, ja neito-
kin lähti toisen miehen matkaan. Miehes-
tä tuli katujen kerjäläinen, joka oli muiden
ihmisten armeliaisuuden varassa. Kerran
mies sattui menemään entiseen kotiinsa,
jossa kaltoin kohdeltu vaimo tunsi sääliä
miestä kohtaan. Vaikka mies katui teko-
siaan, tarinat kertovat erilaisia syitä, mi-
ten ja miksi Zhang heittäytyi kaikesta huo-
limatta hädissään keittiön lieteen. Vaimo
yritti turhaan pelastaa miehen kuolemal-
ta. Taivaassa taivaan hallitsija Jadekeisa-
ri kuuli Zhangilta koko tämän tarinan, ja
koska Zhangilla oli rohkeutta tunnustaa
väärät tekonsa, Jadekeisari teki miehestä
keittiöjumalan, joka valvoo jokaisen käy-
töstä. Niinpä Zhangin vaimo rakensi ko-
tiinsa lieden yläpuolelle alttarin miehen-
sä muistoksi.
Amy Tanin teoksessa Keittiöjuma-
lan vaimo päähenkilön äiti päättää
oman kertomuksensa keittiöjumalan
Kuva: W
IKIM
EDIA
CO
MM
ON
S
Keittiöjumalan juhlaa vietetään
talvella, juuri ennen kiinalaisten
uuttavuotta.
KIINALAISTEN KEITTIÖJUMALA
tarinasta: ”Siitä asti kiinalaiset ovat tien-
neet Keittiöjumalan tarkkailevan heitä.
Nurkkauk sestaan jokaisessa talossa ja
kaupassa hän näki kaikenlaisten hyvien
ja pahojen tapojen paljastuvan: anteliai-
suuden ja kitsauden, sopuisan ja valitta-
van luonteen. Ja kerran vuodessa, seitse-
män päivää ennen uutta vuotta, Keittiöju-
mala lensi tulisijan kautta kertomaan ke-
nen kohtalo ansaitsi muutosta, huonom-
paan tai parempaan suuntaan.”
KEITTIÖJUMALAN LEPYTTELYPÄIVÄ
Vanhan kansanuskomuksen mukaan
keittiöjumala käy siis vuoden lopussa
taivaassa raportoimassa perheen puu-
hat ja edesottamukset Jadekeisarille, jo-
ka antaa ihmisille palkintoja tai rangais-
tuksia kunkin ansioiden mukaan. Tam-
mi-helmikuun vaihteessa ennen kiina-
laisten uuttavuotta vietetään keittiöjuma-
lan juhlaa, xiao nian -päivää.
Kyseisenä päivänä keittiöjumalan ku-
va otetaan pois seinältä ja jumalan huu-
liin sivellään viiniä ja hunajaa. Keittiöju-
malan suu voidellaan makealla, jotta hän
olisi hyvällä tuulella ja kertoisi Jadekeisa-
rille vain hyviä ja onnellisia asioita per-
heestä. Lopuksi keittiöjumalaa esittävä
”
28
AASIA
Suomen Kulttuuriperintökasva-tuksen seura on julkaissut e-kir-jan Kestävä kasvatus – kulttuuria etsimässä, jossa eri alojen asian-tuntijat kirjoittavat artikkeleissaan kulttuuri-identiteetistä, kulttuuri-sista oikeuksista, kulttuurin muu-toksista sekä kulttuuriperinnöstä. Teoksessa kerrotaan myös, mitä kulttuurisesti kestävä kehitys tar-koittaa kasvatuksen näkökulmas-ta. Teoksen yhtenä kirjoittajana on Synsyguksen ruokatoimittaja Marja Tanhuanpää, jonka artikke-li ”Ruokakulttuurin tuntemus kult-tuurisena taitona” käsittelee ruo-kakulttuurin merkitystä ihmiselle. Suomen Kulttuuriperintöseura > Opetuksen tueksi > Kestävä kas-vatus -kulttuuria etsimässä e-kirja http://www.kulttuuriperintokas-vatus.fi/opetuksen-tueksi/kesta-va-kasvatus-kulttuuria-etsi/
VATIKAANI JA VAIKEA KIINA
Vatikaanin seurapiiripalsta
Aasiassa, jossa asuu noin puolet maapallon 6 miljardista ihmisestä, katolilaiset
ja yleensäkin kristityt ovat selkeä vähemmistö. Kyseinen vähemmistö on usein
vainottu eikä juuri koskaan integroitunut pääkulttuuriin. Ainut selkeä poik keus
on Filippiinit, vanha Espanjan alusmaa, jonka väestöstä 65 miljoonaa on katolilaisia.
Aasian suuret jättiläiset ovat sen sijaan jääneet välinpitämättömiksi Paavin lähettiläil-
le. Indonesian 320 miljoonasta asukkaasta vain 6 miljoonaa on katolilaisia, Intian miljar-
dista asukkaasta kristittyjä on 17 miljoonaa ja Kiinassa miljardista ja 300 000 asukkaasta
vain 10 miljoonaa tunnustaa kristinuskoa. Suhteessa kristittyjä on selkeästi enemmän
Vietnamissa, jossa heitä on 5 miljoonaa 81 miljoonasta. Siitä huolimatta Hanoillakaan
ei ole virallista suhdetta Vatikaaniin.
Aasian maiden politiikka, kulttuuri, filosofia ja paikalliset traditiot ovat ehkäisseet
tehokkaasti kristinuskon leviämistä. Kovin usein Vatikaanin lähetystyöntekijät on koet-
tu valloittajiksi. Tulivathan he useimmiten seuranaan sotilaat. Aasian maiden kulttuu-
ri ja valtiohistoria on kuitenkin vanhaa ja vahvaa. Lisäksi niiden kulttuurit ovat usein ol-
leet suljettuja ulkopuolisilta.
Paavi Johannes Paavali II vieraili toki Kiinassa. Kommunistisen puolueen yli 50 vuotta
johtamassa valtiossa ei kuitenkaan aiota yli miljardin hengen kansaa laittaa vieraalle vai-
kutusvallalle alttiiksi. Pekingissä Paavi, oikean opin edustaja, ei ole Kiinan kommunistiselle
puolueelle edes hengellinen johtaja. Hänet nähdään valtiollisena hallitsijana, joka pyytää
omalle, heidän näkökulmastaan käsittämättömälle puolueelleen, uskollisuutta kansalta.
Vatikaani ja Kiina eivät ole koskaan pitäneet toisistaan. Eivätkä he myöskään ole kos-
kaan ymmärtäneet toisiaan. Jesuiittojen mielipiteen mukaan Vatikaani menetti Kiinan,
kun se 400 vuotta sitten kieltäytyi noudattamasta Matteo Riccin ohjeita. Hän ohjeisti, et-
tei kirkon kannata tuomita esi-isille pidettyjä riittejä pakanallisena epäjumalanpalvonta-
na. Tuolloin lähetyssaarnaajat karkotettiin Kiinasta, ja vasta 1800-luvulla Ranska lähetti
heitä sinne uudestaan. Ranskalaiset onnistuivat neuvottelemaan heikon Qing-dynasti-
an kanssa saaden luvan lähetystoiminnalle.
1900-luvulla boksarikapinassa lähettiläät otettiin silmätikuksi ja heitä syytettiin nä-
länhädästä, korruptiosta ja tyytymättömyydestä. Satoja katolilaisia lähetystyöntekijöitä
sekä kristittyjä kiinalaisia naisia ja lapsia kidutettiin ja surmattiin. Vuonna 2000 Paavi Jo-
hannes Paavali II kanonisoi 120 pyhimystä boksarikapinan marttyyreinä suutut taen Pe-
kingin johtajat ylistämällä näitä rikollisia. Vatikaanin ja Kiinan jo ennestään viileät vä-
lit kylmenivät entisestään.
Kiinaa ärsytti myös Paavin läsnäolo Taiwanin presidentin Chan Shui-bjanin hauta-
jaisissa. Vatikaani onkin yksi maailman 25 valtiosta, jotka tunnustavat saaren itsenäisyy-
den. Kiinahan pitää Taiwania omana omaisuutenaan.
Kiinan katolinen kirkko on jakautunut Kiinan kommunistisen puolueen valvomaan
kirkkoon sekä epäviralliseen ja laittomaan kirkkoon, jota vainotaan, koska se vannoo us-
kollisuutta Paaville. Kiina ei hyväsky virallisia suhteita Vatikaaniin eikä anna Paavin ni-
mittää kirkonmiehiä.
Paavi Ratzingerin vaikea tehtävä on yrittää saada aikaiseksi edes jokseenkin siedet-
tävät suhteet Kiinan kanssa. Katolisen kirkon asiaa Aasiassa nimitettiin 2012 lokakuussa
ajamaan uudet kardinaalit Manilan arkkipiispa Luis Antonio Tagle, Libanonin maroniit-
ti patriarkka Bechara Rai sekä Intiaan nimetty kardinaali Thottunkal.
Liisa Väisänen
Synsyguksen Vatikaanin kirjeenvaihtaja
paperikuva poltetaan ja siten juma-
la lähetetään taivaaseen. Tämän jäl-
keen tilalle laitetaan uuden vuoden
kun niaksi uusi keittiöjumalan kuva, ja
näin perheen suojelu ja tarkkailu alka-
vat uudestaan.
Marja Tanhuanpää
Synsyguksen ruokatoimittaja
Juuri Synsyguksen mennessä pai-noon toimituksen tavoitti shokki-uutinen: paavi Benedictus XVI il-moitti jättävänsä tehtävänsä hel-mikuun lopussa. 85-vuotias paa-vi perusteli päätöstään sillä, et-tei hänellä ole enää voimia jatkaa tehtävässään. Päätös oli yllättä-vä, sillä edellisen kerran paavi erosi tehtävästään yli 400 vuot-ta sitten. Nyt siis myös suhteet Kiinan kanssa jäävät seuraavan paavin huoleksi.
29
AASIA
Sukutaustaltaan Suomen juutalai-
nen Simon Livson syntyi vuonna
1982 Jerusalemissa. Hänen isänsä
oli muuttanut sinne Helsingistä vuonna
1970 arkeologian opintojensa vuoksi, äi-
ti seurasi perässä vuosikymmenen kulut-
tua. Vuonna 1989 perhe palasi Suomeen:
arkeologi-isä tahtoi viljellä maata ja elää
lähempänä sukulaisiaan. Sopiva maati-
la löytyi Korpijärveltä, Pohjois-Savosta.
VARTIJA SYVENTYY KIRJOIHIN
Seitsemänvuotias Simon ei osannut suo-
mea aloittaessaan koulutiensä. Nuori op-
pii nopeasti, ja muutamassa kuukaudessa
uusi kieli jo taittui, Savon murteella totta-
kai. Valitettavasti samalla unohtui heprea.
Siitä olisi myöhemmin ollut hyötyä Livso-
nin opiskellessa rabbiksi, mutta eipä en-
nätetä asioiden edelle. Pysytään koulu-
tien alkutaipaleella vielä hetki.
— Alkuvuosina olin mukana suunnil-
leen kaikessa missä muutkin lapset, eli
ihan tavallisilla uskonnontunneillakin.
Muistan muun muassa olleeni kirkossa
kun olin pieni poika, lauleskelemassa vir-
siä. Olin kai kolmannella tai neljännel-
lä luokalla, kun tilanne muuttui. Kerroin
vanhemmilleni, että ohjelmassa on myös
elämänkatsomustiedon opetusta, ja he
ajattelivat, että on ehkä parempi järjes-
tää minulle tässä mielessä hieman neut-
raalimpi pohja. Siitä eteenpäin osallis-
tuin elämänkatsomustiedon opetukseen.
Lapsuudenkodissa juutalaisuus ilme-
ni kiinnostuksena juutalaiseen kulttuu-
riin ja historiaan sekä Israeliin. Hanu-
kan ja pesach’n viettoa lukuun ottamatta
uskonto ei kotona juuri näkynyt. Livson
varttui aikuiseksi Korpijärvellä, ja opis-
keli sen jälkeen tradenomiksi Porvoossa.
Valmistuttuaan ammattikorkeakoulusta
hän työskenteli Helsingissä, synagogan
portinvartijana.
— Tämä ehkä kuvastaa hieman huo-
noa vartiointia, mutta luin paljon siellä
kopissa portilla. Olin kiinnostunut jo ai-
ka vahvasti juutalaisuuden historiasta, ja
hiljalleen aloin myös lukea juutalaista la-
kia ja sain siten vähän uskonnollisempaa
pohjaa. Oman seurakunnan jäsenet näki-
vät minut portilla aina kirja kädessä. Osal-
listuin myös seurakunnan rukoushetkiin
ja olin koko ajan enenevässä määrin mu-
kana seurakuntani toiminnassa. Se on va-
litettavan harvinaista täällä.
Seurakunnassa kiinnitettiin huomi-
ota poikkeuksellisen aktiiviseen nuoru-
kaiseen. Lopulta Livsonia lähestyttiin,
ja häneltä tiedusteltiin halukkuutta tulla
rabbiksi seurakuntaan. Muutaman päi-
vän, ehkä viikon verran asiaa pohdit tuaan
Livson vastasi myöntävästi. Seurakunnan
tuel la hän lähti Israeliin, Efratin kaupun-
kiin alkaakseen rabbin opintonsa.
LÄNSIRANNALTA ISOON OMENAAN
Ennen kuin Livson saattoi syventyä itse
opiskeltavaan asiaan, hänen oli opitta-
va lukemaan tekstejä. Pari ensimmäistä
vuotta kuluivat siksi heprean ja aramean
kielten opiskelussa.
— Toorakoulun ideana on, että saam-
me työkalut omien perinnetekstiemme
tulkitsemiseen omalla kielellämme. Mo-
nesti teksti menettää osan voimastaan,
kun sen kääntää toiselle kielelle. Alkupe-
räiskielessä on tiettyjä vivahteita, jotka
voidaan kadottaa tekstiä käännettäessä.
Rabbin opintojen pohjana on kirjal-
linen perinne eli heprealainen Raamat-
tu, erityisesti Toora. Opiskelussa kuiten-
kin painottuu Talmud, jonka käsittelemi-
seen käytetään eniten aikaa.
— Kirjallisen perinteen lisäksi meillä
on suullinen traditio eli Talmud pääasial-
lisesti. Se on hyvin vaikeaa tekstiä, jonka
tarkoituksena on selventää ja selkeyttää
viittä Mooseksen kirjaa. Joskus Raama-
tussa on avonaisia lauseita ja merkityk-
siä, joita ei aina pysty tulkitsemaan ilman
mitään apua. Esimerkiksi mitä tarkoittaa
silmä silmästä, hammas hampaasta? Tar-
koittaako se, että kun minulta puhkais-
taan silmä, minunkin pitää puhkaista jol-
takulta silmä? Vai tarkoittaako se, että va-
hingon aiheuttajan tulee korvata kärsijälle
TÄRKEINTÄ ON YMMÄRTÄÄ IHMISTÄHelsingin juutalainen seurakunta
sai viime kesänä ensimmäisen
suomenkielisen rabbin, Simon
Livsonin. Hänet vihittiin koko Suomen
ylirabbiksi tammikuun 13. päivänä. Simon Livson on Helsingin synagogan rabbi ja koko Suomen ylirabbi.
30
AASIA
jokin rahallinen arvio, lääkärikustannuk-
set ja työmenetykset? Yksinkertaisuudes-
saan tämä on esimerkki siitä, millaisiin
kysymyksiin Talmud vastaa.
Kun opinnot Efratissa päättyivät, Lis-
von jatkoi koulutustaan New Yorkissa.
Kummassakin kaupungissa hän opiske-
li samankaltaisia asioita, opinnot olivat
toisiaan täydentävät. Livsonilla on mo-
lemmista opinahjoista rabbin tutkinto.
Tekstien opiskelun lisäksi rabbin koulu-
tukseen kuuluu toki myös käytännölli-
sen puolen opintoja, kuten sielunhoitoa.
— Monenlaiset ihmiset tulevat rab-
bille kertomaan iloistaan, suruistaan ja
ongelmistaan, kyllä siinä täytyy hieman
psykologi olla. Näihin asioihin oli aiheel-
le omistautuneet opettajansa esimerkik-
si New Yorkissa. Opettelimme miten pu-
hutaan eri tilantessa, ja teimme tapaus-
tutkimuksia. Vähän samaan tapaan kuin
palomiehen on tiedettävä, mitä tehdä
mennessään palavaan taloon, tulee mei-
dänkin osata toimia eri tapauksissa. Sen
vuoksi näyttelimme oikeita tilanteita läpi,
koetimme miettiä ja tuntea, mitä henkilöt
kulloinkin käyvät läpi.
— Rabbi on rabbi yhteisössään, ja yh-
teisö koostuu ihmisistä. Tottakai rabbin
tulee tuntea juutalaista lakia, tietää mitä
tehdään, kun liha tippuu maitoon, mitä
tehdään eri juhlapyhinä, missä tilanteis-
sa pitää pukea päähine ja niin edespäin.
Kaikista tärkeintä on kuitenkin se, että
ymmärtää ihmistä, ymmärtää ihmismiel-
tä ja on herkkä ihmisluonteelle.
Entä onko rabbin opinnoissa mahdol-
lisuutta valinnaiselle erikoistumiselle?
— Rabbin tutkinnossa on ympä-
ri maailmaa periaatteessa kolme aihet-
ta: lait liittyen kosheriin, sapattiin ja per-
heen puhtauteen. Toki rabbin pitää tietää
monia muitakin asioita, mutta nämä ovat
ne perusteemat. Sen jälkeen voi erikois-
tua. Esimerkiksi jos haluaa toimia rabbi-
na kaupungissa, tulee suorittaa Israelis-
sa kaupunkirabbeille tarkoitettu koe. Voi
myös tulla tuomariksi, mikä vaatii rabbin
tutkinnon lisäksi useita vuosia sosioeko-
nomisten lakien opiskelua. Itse olen pe-
rehtynyt erityisesti kosherasioihin sekä
kääntymiseen.
JUUTALAISTA FIILISTÄ
Rabbin opinnot olivat Livsonin mukaan
vaikein asia, mitä hän on elämässään teh-
nyt.
— Se on aika intensiivistä opiskelua,
kymmenen tuntia päivässä kun ollaan
kirjan edessä. Asuin myös kolme vuotta
opinnoistani karavaanissa, eräänlaises-
sa metallihökkelissä, tai oikeastaan puo-
likkaassa sellaisessa. New Yorkissa oli toi-
senlaista, asuimme vaimoni kanssa Ri-
verdalessa, Bronxissa. Lapsemme syntyi
siellä, ja oli oikein mukavaa olla osana
juutalaista yhteisöä Bronxissa. Juutalai-
suus New Yorkissa poikkeaa hieman siitä,
mitä se on Israelissa tai Suomessa. Suo-
meen verrattuna yhteisö on värikkääm-
pi. Spontaaniutta on ja kenties enemmän
innovatiivisuuttakin. Amerikkalaiset ovat
niin sanotusti showkavereita, ja se näkyy
melkein kaikessa mitä he tekevät. Joskus
se on hyvä, joskus huono asia, mutta täs-
sä tapauksessa ihan hyvä asia.
Helsingin synagogan rabbina Livson
on luonnollisesti tekemisissä Helsingin
juutalaisen yhteiskoulun kanssa, joka toi-
mii synagogan viereisessä seurakunta-
keskuksessa. Erityisen merkittävänä hän
näkee roolinsa nuorten juutalaisen iden-
titeetin vahvistamisessa.
— Opetan koulussa jonkin verran, ja
tarkoitus on opettaa enemmän ylempiä
luokkia, saada heille vähän enemmän
juutalaista fiilistä opintoihin. Meillähän
on vain yhdeksänteen luokkaan asti kou-
lua. Monet lähtevät lukioihin, ja saatta-
vat hiukan unohtaa tai eivät pidä enää
niin tärkeinä oman uskontonsa perintei-
tä. Toki meillä on keinoja, joilla koetam-
me saada heitä aikuisiällä innostumaan
ja olemaan osa yhteisöämme, mutta kou-
lun merkitys on suuri. Mitä aikaisemmas-
sa vaiheessa lapselle opetetaan, että hä-
nen perinteensä on tärkeä, sitä parempi
lopputulos on oman identiteetin säilyttä-
misen kannalta.
— Assimilaatio ympäröivään yhteis-
kuntaan on aika vahva Suomessa. Minul-
la on monia ikätovereita, jotka ovat kas-
vaneet seka-avioliitossa, ja heillä on hy-
vin ristiriitaiset tunteet siitä, mitä he ovat.
Onko heillä joulukuusi jouluna vai ha-
nukka-kynttilät samaan aikaan, onko se
mummin joulukinkku pöydässä vai bo-
ben matza-pullat kenties pääsiäisenä?
Käytän vahvoja sanoja, mutta ehkä se
auttaa ymmärtämään assimilaation va-
kavuuden: ihminen menettää kytköksen
omaan uskontoonsa.
Livson painottaa arjen merkitystä juu-
talaisuudessa. Juuri eläminen juutalaise-
na takaa perinteen jatkuvuuden. Jos juu-
talaisuutta ei eletä, se kuihtuu.
— Ainoa syy miksi me juutalaiset
olemme säilyneet 4000 vuotta Aabraha-
min ajoista lähtien on se, että me annam-
me traditiomme lapsillemme. Juutalai-
suus uskoo perheeseen ja perhearvoihin,
siihen että kaiken minkä isä tietää, hänen
tulee kertoa lapselleen. Traditio siis pitää
antaa lapselle – lapsella on oikeus siihen.
Simon Livson on luonteeltaan opti-
mistinen ja uskoo tulevaisuuteen. Uusi
rabbi tuo uutta virtaa yhteisöönsä.
— Olemmehan me olleet täällä jo 150
vuotta juutalaisina Suomessa, ettei tässä
ihan äkkisältään näy loppua läsnäolol-
lemme. Jos jonnekin päin mennään, se
on kasvusuuntaan.
Evankelis-luterilaisen uskonnon op-
pilasryhmät vierailevat usein synagogas-
sa, mistä Livson on iloinen. Hän pyrkii
myös aina pääsemään paikalle, jos saa
kutsun puhumaan. Toiveissa onkin mah-
dollismman paljon yhteistyötä ja dialo-
gia, keskinäisen kunnioituksen henges-
sä luonnollisesti.
— Perinteillämme on eronsa, mutta
usko ihmisarvoon ja ihmisen vapauteen
on yhteinen. Elämme kenties erilaista elä-
mää, mutta elämme samassa yhteisössä.
Yhteinen päämäärämme kasvattajina on
yksityiskohtia tärkeämpi.
Anna Saurama
31
Oppikirjan avatessaan lukija ei
ole enää ainoastaan kirjallisen
materiaalin äärellä. Oppikirjat
ovat viime vuosikymmenien ajan olleet
runsaasti ja värikkäästi kuvitettuja, eivät-
kä uskonnonkirjat muodosta poikkeus-
ta tähän sääntöön. Puhuttaessa yleises-
ti nykykulttuurista viitataan usein niin
sanottuun visuaaliseen kulttuuriin, sil-
lä kuvallisuus on läsnä jokapäiväisessä
elämässämme ehkäpä kokonaisvaltai-
semmin kuin koskaan aikaisemmin. Yhä
enemmän kuvallisuuteen nojaavan maa-
ilman myötä myös ihmisiltä edellytetään
uudenlaista visuaalista lukutaitoa. Tällä
tarkoitetaan esimerkiksi kaikenlaisen vi-
suaalisen kommunikaation edellyttämää
kuva- ja medianlukutaitoa.
Nämä huomiot johtivat minut uskon-
totieteen graduni aihetta valitessani mie-
lenkiintoisten kysymysten äärelle: Minkä-
laisia kuvia evankelis-luterilaisen uskon-
non oppikirjoissa käytetään? Mitä kuvat
kertovat uskonnonopetuksesta ja millai-
nen arvomaailma kuvista heijastuu paitsi
yksittäisinä elementteinä myös suhtees-
sa käsillä olevan oppikirjan verbaaliseen
materiaaliin? Aiheen valinta sai lisää tu-
kea omista kokemuksistani paitsi uskon-
non myös muiden oppiaineiden opetta-
jana. Ekskursioni uskonnon oppikirjojen
kuvalliseen maailmaan on ollut vahva osa
oman ammatti-identiteettini muodostu-
mista, ja kuvallisuudesta on näin muo-
dostunut myös olennainen osa omia ope-
tusmenetelmiäni.
ABORTIN KUVITTAMINEN OPPIKIRJOISSA
Opinnäytetyöni aiheen rajasin evankelis-
luterilaisen uskonnon etiikan opetukseen
yläkoulun yhdeksännellä vuosiluokalla se-
kä lukion kolmannella pakollisella uskon-
non kurssilla. Laveista lähtökohdista aloi-
tettu työ rajautui kuin itsestään kuoleman
teemaan ja edelleen abortin eli aktiivisen
raskaudenkeskeytyksen käsittelyyn Suo-
men kolmen suurimman kustantajan toi-
mittamissa evankelis-luterilaisen uskon-
non oppikirjoissa. Tutkimusaineistonani
toimivat Editan, Otavan ja WSOY pro:n ylä-
koulun ja lukion etiikan opetukseen suun-
nittelemat oppikirjat ja niin ikään yhteen-
sä neljäntoista värikuvan sarja.
Tiivistetysti oppikirjojen ja niiden ku-
vituksen analyysia määrittää työssäni ky-
symys siitä, millä tavalla abortin teema on
kuvitettu evankelis-luterilaisen uskonnon
oppikirjoissa. Tämän lisäksi tutkin, min-
kälaista kuvaa oppikirjoissa rakennetaan
abortin teemasta sekä sitä, minkälainen
arvomaailma kuvituksen kautta muodos-
tuu ja millä tavoilla kuvat toimivat oppi-
kirjoissa merkityksien välittäjinä. Analyy-
sissani keskityin kuvista välittyvään pyhit-
tämisen logiikkaan: mikä oppikirjojen ku-
vissa esitetään pyhänä ja mikä taas ei? Tut-
kimustyöni taustalla oli myös kysymys sii-
tä, millainen suhde oppikirjojen verbaali-
sen ja visuaalisen materiaalin välillä on.
Työni teoreettinen viitekehys raken-
tuu ensinnä Turun yliopiston uskonto-
tieteen professori Veikko Anttosen pyhä-
teorian varaan, jossa pyhyyden nähdään
rakentuvan ennen kaikkea kategorisen
rajanvedon kautta. Uskontotieteen tutki-
ja Salome Tuomaalan väitöskirja abortti-
kerronnasta toimii puolestaan oppikirja-
materiaalista tekemäni analyysin pohja-
na. Analyysissani ammennan myös kuvan
ja sanan suhdetta tutkineen Helsingin yli-
opiston yleisen kirjallisuustieteen dosen-
tin Kai Mikkosen näkemyksiä.
ABORTTI JA PYHÄ ELÄMÄ
Keskustelu abortista nostaa vahvasti esille
kysymyksen kristinuskon opista sekä käsi-
tyksen siitä, että ihminen on luotuna olen-
tona Jumalan kuva ja sen vuoksi arvokas.
Käsitys luomisesta ja elämää kunnioittava
ajatusmaailma johtavat elämän ymmärtä-
miseen pyhäksi. Myös oppikirjoissa abort-
tiin liittyvässä kerronnassa pyhitetään elä-
mää – kysymykseksi jää, kenen elämää: äi-
din, molempien vanhempien, syntynei-
den lasten vai sen syntymättömän lapsen,
jonka henki on abortissa kyseessä?
ELÄMÄN JA KUOLEMAN KUVAT – Visuaalisia näkökulmia uskonnonopetukseen
Etiikan opetuksessa oppilaat ja opettajat joutuvat jatkuvasti
elämän suurien kysymyksien äärelle. Abortti on yksi
kipeimmistä ja ajatuksia herättävimmistä etiikan kurssien
aiheista. Millä tapaa abortin teemaa voidaan kuvittaa
oppikirjoissa? Mitä kuvat kertovat tästä aiheesta?
graduesittely
32
Tutkimassani aineistossa olevat kuvat
toimivat nähdäkseni kahdella tavalla: toi-
saalta kuvat tulkitsevat ja tukevat tekstiä
ja toisaalta ne taas asettuvat tekstin rin-
nalle muodostaen siitä kokonaan oman
näkökulmansa. Vaikka kuvituksen toimi-
vuudesta ja merkityksestä voidaankin olla
montaa eri mieltä, oman tutkimukseni
valossa kuvat näyttäytyvät merkittävänä
osana oppikirjojen verbaalisen ja visuaa-
lisen materiaalin muodostamaa kokonai-
suutta, johon oppikirjojen tarjoama tie-
dollinen anti sijoittuu.
Tutkimieni oppikirjojen abortin tee-
man kuvitus voidaan kuvien aiheiden,
sisältöjen ja niistä välittyvien merkityk-
sien kautta jakaa neljään ryhmään, jot-
ka myös Salome Tuomaala on erotellut
omassa aborttia koskevaa argumentaa-
tiota käsittelevässä väitöskirjassaan. Op-
pikirjojen kuvissa näkyy ensinnäkin se-
kä miehinen että naisellinen asiantun-
tijuus suhteessa aborttiin sekä aikuisten
ihmisten toimiminen erinäisiin auktori-
teetteihin, kuten esimerkiksi Raamattuun
tai lääketieteeseen, vetoavina julistajina.
Toisista kuvista välittyy puolestaan
vahvasti lapsen ääni ja niin ikään jo synty-
neen tai syntymättömän ihmisen näkökul-
ma aborttiin. Tämä näkökulma kuitenkin
vaihtelee vahvasti eri oppikirjojen välillä.
Joissain oppikirjoissa lapsen ääni on sel-
keästi aborttia vastustava ja vetoaa sikiön
inhimillisyyteen. Toisissa puolestaan luki-
ja ja katsoja haastetaan toisenlaiseen ajat-
teluun: Entä jos lapsi ei olekaan haluttu?
Vahvasti lapsen haluamiseen ja toivo-
miseen liittyy myös kysymys vanhempien
oikeudesta toisaalta omaan ruumiiseen-
sa ja toisaalta omaan elämäänsä. Abortti
sinänsä ei milloinkaan tapahdu tyhjiös-
sä, vaan päätökseen vaikuttavat lukuisat
eri tekijät.
Neljäs kuvaryhmä liittää kiinteästi yh-
teen uskonnollisuuden ja toiminnan nä-
kökulman lääketieteen mahdollisuuksien
sekä erityisesti vanhempien abortin jälkei-
seen aikaan liittyvän toiminnan ja muis-
tamisen kautta. Ryhmän kuvien asemoi-
tuminen suhteessa aborttiin on kaksija-
koinen, ja nostaa esille erityisen poikke-
avan näkökulman suhteessa muuhun ku-
valliseen materiaaliin ja samalla myös elä-
mään ja kuolemaan. Tässä aborttia ei näh-
dä yksinomaan pahana ja syntisenä asiana,
vaan kuolleen lapsen vanhemmilla on oi-
keus paitsi surra myös muistella menetet-
tyä lastaan riippumatta siitä, minkä vuok-
si tämän elämä ei voinut jatkua.
Oppikirjoissa rakentuva kuva abortis-
ta on siis hyvin moninainen. Arvomaail-
maltaan kuvat sijoittuvat tiiviisti kristilli-
sen etiikan näkemyksien piiriin, vaikka
poikkeuksia aineistostani löytyykin. Nä-
mä poikkeukset eivät kuitenkaan tule esil-
le totuuksina, vaan lähinnä lukijan ja kat-
sojan haastavina vaihtoehtoisina ajattelun
ja mielipiteen muodostuksen malleina sii-
nä missä niin sanottu oikea tapa suhteu-
tua aborttiin löytyy Raamatusta, kristilli-
sestä etiikasta ja ajatuksesta erityisesti syn-
tymättömän lapsen elämän pyhyydestä.
Evankelis-luterilaisen uskonnon op-
pikirjojen abortin teeman kuvitus kitey-
tyy tulkintani mukaan käsitykseen pyhäs-
tä elämästä. Elämän pyhyys määräytyy
kuitenkin monilla eri tavoilla. Toisaalta se
rakentuu teologisen semantiikan ja kris-
tinuskon etiikan oppien varaan, toisaalta
kyse taas on nähdäkseni Veikko Anttosen
pyhäteorian kaltaisesta rajanvedon kaut-
ta tapahtuvasta pyhittämisen logiikasta.
Oppikirjojen kuvitus on kuvitusta pyhä-
nä koetusta elämästä ja kuolemasta; avoi-
meksi kuitenkin jätetään usein se, kenen
elämästä tai kuolemasta on kyse. Vaaka-
laudalla ovat sekä lapsen että aikuisen,
nykyisen tai tulevan elämä sekä toisaalta
lapsen kuolema ja aikuisen symbolinen
kuolema hänen rikottuaan omaa ruumis-
taan, tahtoaan ja itsemääräämisoikeut-
taan vastaan. Painopiste elämän pyhyy-
den välillä painottelee äidin tai vanhem-
pien – yleisesti ottaen kohdun ulkopuo-
lella odottavan perheyhteisön – sekä ke-
hittyvän ja kasvavan ihmisyksilön välillä.
POLKUJA TULEVAISUUTEEN
Kokonaisuudessaan graduprojektini tar-
josi valmistuvalle uskonnonopettajalle
lukuisia uusia näkökulmia paitsi uskon-
toon oppiaineena, myös sen opetukseen.
Visuaalisuus opetuksessa ja oppikirjojen
visuaalinen anti tarjoaa monia erilaisia
lähestymistapoja opetukseen, se inspi-
roi sekä opettajaa että oppilasta. Visuaa-
lisuuden tarkastelu tarjoaa lähtökohtia
myös mediakasvatukseen.
Oppikirjojen syvällisen tutkimuksen
myötä myös kirjoittajalle on rakentunut
erilainen käsitys siitä, millä tavoin tiet-
tyä aihekokonaisuutta voidaan kuvata
ja kuvittaa. Kauneus on katsojan silmis-
sä, sanotaan, ja sama pätee oppikirjojen
tarkasteluun. Oppikirjojen materiaaleis-
ta osa oli mitäänsanomattomampia kuin
toiset, ja osasta puolestaan olisi helposti
riittänyt sanottavaa omaksi työkseen. Toi-
saalta aihetta olisi voinut lähestyä myös
monista muista näkökulmista.
Kaiken kaikkiaan abortin käsittely ai-
heena koskettaa syvästi nuoria: se, mi-
ten abortti koetaan ja millaisia tunneko-
kemuksia siihen liittyy, ovat tärkeitä seik-
koja nuorten naisten ja miesten, mahdol-
lisesti tulevien vanhempien maailmas-
sa. Päätös abortista ei ole yksiselitteinen,
vaan vaatii aina vaihtoehtojen punnit-
semista, ajattelua sekä toisten ihmisten
mielipiteiden kuuntelua ja huomioon ot-
tamista. Ei ole siis yhdentekevää, kuinka
näitä aiheita käsitellään julkisuudessa ja
oppikirjojen sivuilla tai oppitunneilla.
Niina Sikilä
Kirjoittaja on humanististen tieteiden kandidaatti ja
uskontotieteen pääaineopiskelija Turun yliopiston
historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen
laitoksella. Hän valmistuu uskonnon, psykologian ja
elämänkatsomustiedon opettajaksi lähitulevaisuudessa.
AIHEESTA ENEMMÄN:
Sikilä, Niina (2012): Elämän ja kuoleman kuvat. Analyysi evankelis-luterilaisen uskonnon etiikan oppikirjojen abortin teeman kuvituksesta. Pro gradu -tutkielma,
uskontotiede, Turun yliopisto.
Anttonen, Veikko (2010): Uskontotieteen maastot ja kartat. Helsinki: SKS.
Mikkonen, Kai (2005): Kuva ja sana. Kuvan ja sanan vuorovaikutus kirjallisuudessa, kuvataiteessa ja ikonoteksteissä. Helsinki: Gummerus.
Tuomaala, Salome (2011): Keskeytyksiä elämässä. Naisten toimijuudet aborttikertomuksissa. Helsinki:
Helsingin yliopisto.
33
T ämä mies on vain yksi niistä kym-
menistä helluntailaisista, jotka
ovat vastanneet kyselytutkimuk-
seemme. Osana opettajan opintoja teem-
me ystäväni kanssa selvitystä helluntai-
laisten kokemuksista evankelis-luterilai-
sessa uskonnonopetuksessa. Halki suo-
malaisen uskonnonopetuksen historian
helluntaiseurakuntiin kuuluvat ovat ni-
mittäin opiskelleet uskonnon oppimää-
ränsä vieraalla maaperällä.
Helluntailaiset eivät suinkaan ole ai-
noita, joiden kokemus on kiinnostava.
Evankelis-luterilaisissa opetusryhmis-
sä saattaa nimittäin olla oppilaita muis-
ta vapaakirkollisista liikkeistä, kristillis-
peräisistä liikkeistä, uushenkisyyden vai-
kutuspiiristä ja joskus jopa muiden us-
kontojen parista. Tyypillinen luterilai-
nen oppilaskaan ei ole monoliitti. Hänen
ajatusmaail mansa saattaa olla ateistinen,
uskonnoton, karismaattinen, lestadiolai-
nen, viidesläinen, evankelinen, herännäi-
nen tai rukoilevainen.
HAASTEINA OLETUKSET JA TOISEUS
Uskonnonopettajan pahimpia vihollisia
ovat oletukset. Oletukset siitä, että oppi-
laat ovat rippikoulun käyneitä. Oletukset
siitä, että oppilaat on kastettu vauvana.
Oletukset siitä, että oppilaat osaavat us-
kontunnustuksen ja tuntevat luterilaisen
messun. Oletukset siitä, että oppilaiden
kotona vietetään suomalaisidyllistä jou-
lua. Kaikenlaiset oletukset.
Muistan oman lukion uskonnonopet-
tajani, eläkkeen kynnyksellä olevan sy-
dämellisen naisen, joka antoi luokkam-
me vapaakirkolliselle oppilaalle mah-
dollisuuden esitellä omaa liikettään. Poi-
kaa selvästi jännitti. Nyt viimeistään kä-
visi selväksi, että hän on erilainen. Hä-
nen päänsä sisällä liikkuivat monet voi-
mat: toisaalta nuoruuden tarve kuulua
ryhmään, toisaalta mahdollisuus toteut-
taa hänen liikkeensä evankelioivaa nä-
kyä. Omakohtainen esitelmä upotuskas-
tevideoineen oli rohkea välähdys uskon-
nollista moninaisuutta arjen opetuksen
keskellä.
Kristillisestä vähemmistöliikkeestä
tulevalle opetusryhmän kirkollinen ta-
vallisuus onkin toiseutta. Hänelle evan-
kelis-luterilainen kirkko on valtarakenne,
jonka piirissä usko ei ole aina puhdasta.
Vaikka uskontoa opetettaisiin kuinka ob-
jektiivisesti, on luterilainen painotus niin
valtava, että oppilas joutuu joskus väis-
tämättä vastahankaan opetuksen kans-
sa. Tuossa vastahangassa oppimiskoke-
mus voi olla rikastuttava tai tukahdutta-
va, riippuen opettajan suhtautumisesta
uskonnolliseen toiseuteen.
TILAA MONIÄÄNISYYDELLE
Kun muutospaineet jylläävät suomalai-
sen uskonnonopetuksen mallin ympä-
rillä, on luterilaisen uskonnon opettajan
ja oppijan pidettävä silmänsä auki oman
uskontonsa opetusryhmässä. Evankelis-
luterilainen kirkko on suomalaisessa yh-
teiskunnassa profiloitunut yhä moniääni-
semmäksi ja kirjavammaksi hengellisek-
si kodiksi. Tuo moniäänisyys on koulun
opetusryhmässä moninkertaista, kun op-
pilaat tai jopa opettaja saattavat itse edus-
taa toista kristillistä perinnettä.
Opettajan taidot moniäänisen ope-
tusryhmän keskellä ovat samoja, joita jo-
kainen kipeästi tarvitsee 2000-luvun yh-
teiskunnassa. Ei-niin-luterilainen ope-
tusryhmä antaa oikein oivallettuna op-
pilaille mahdollisuuden harjoitella samo-
ja taitoja. Eväät toiseuden kohtaamiseen
ovat lopulta yksinkertaisia: kunnioita, an-
na tilaa ja kuuntele. Uskalla kohdata eri-
laisuutta ja oppia siitä.
Ville Mäkipelto
UPIn harjoittelija, Uskonnonopettajaksi opiskeleva
EI-NIIN-LUTERILAINEN USKONNONOPETUSKaikille oman uskonnon opetus ei ole oman uskonnon
opetusta. Tämän tietää reilu parikymppinen mies, jota edelleen
harmittaa se, että peruskoulun uskonnonopettaja ei puhunut
mitään pelastuksesta. Yläkoulussa opetettiin jopa meditoimaan,
mikä oli selvästi ristiriidassa sen kanssa, mitä kristillinen
pelastava usko hänen ymmärryksessään oli.
Upin palsta
Kuva: sxc.hu
34
Uskonnonpedagoginen instituuttilehtori Mari Kallio-Tihilä, puh. 040 528 2570,mari.kallio-tihila(at)seurakuntaopisto.filehtori Raili Keränen-Pantsu, puh. 044 906 0652,raili.keranen-pantsu(at)seurakuntaopisto.fi
Innostusta uskonnonopetukseen!
Uskonnonopetus kulttuurisena kansalaistaitona hankkeen koulutuksia vuonna 2013:
Uskonnolliset juhlat kulttuuriperintönä ja kansalaistaitonaKouluvuotta rytmittävät monet perinteiset juhlat, joiden takana on kiehtova maailma suomalaista kulttuuriperintöä. Monikulttuuristumisen myötä elämänpiiriimme on tullut yhä uusia tapoja, perinteitä ja juhlia. Sisällön ymmärtämisessä auttaa, kun tuntee niiden kulttuurisen ja historiallisen viitekehyksen. Koulutus tarjoaa näkökulmia opettajan ja koulun arkityöhön niin, että meille uusista ja vanhoista juhlista voidaan synnyttää koulun elämää rikastuttavia pedagogisia elementtejä.Turku 9.-10.4.2013
Lattiakuvat ja Raamatturäppi uusina uskonnonopetuksen työskentelytapoinaRaamatturäpin avulla Raamatun kirjallisuusluontoisesta sisällöstä muodostuu kokonaiskuva, johon on helppo palata myöhemmillä oppitun-neilla ja syventää kertomusten sisältöä. Liikkeiden, avainsanojen, leikkien ja musiikin avulla Raamatun keskeinen sisältö tulee tutuksi nopeassa tahdissa. Raamatturäpissä ei siis nimestä huolimatta tarvitse räpätä, vaan se on monipuolinen oppimismenetelmä, jonka ideaa voi soveltaa muihinkin oppiaineisiin.Raamatturäppi: Oulu 14.-15.3.2013Lattiakuvat on uskonnonpedagoginen menetelmä, jossa Raamatun kertomukset liitetään osaksi tavallisen ihmisen arkea ja kokemusmaailmaa. Toisiinsa liittyvien harjoitusten avulla osallistujat johdetaan yhteiseen ihmettelyyn ja pohdintaan. Menetelmässä käytetään kaikkia aisteja, liikettä, musiikkia, visuaalista ilmaisua ja kerrontaa. Kertomuksen edetessä lattialle syntyy kuva, jonka ryhmä yhdessä rakentaa. Samaa mene-telmää voi soveltaa kaikkeen kerrontaan.Lattiakuvat: Järvenpää 3.-4.4.2013 | Tampere 11.-12.3.2013
Ilmoittautuminenwww.uskonnonopetus.fi
Uskonnonpedagogineninstituutti (Upi)
Haemme Uskonnonpedagogiseen instituuttiin Erityispedagogisesti suuntautuneen uskonnonopetuksen –hankkeeseen määräaikaiseen tehtävään
kouluttajaa ja kehittäjääEdellytämme hakijalta peruskoulun luokanopettajan, aineenopettajan tai lukion opettajan pätevyyttä. Arvostamme hyvää koulumaail-man, erityispedagogiikan ja uskonnonopetuksen monipuolista osaamista. Uuden kehittäminen vaatii itsenäistä, innovatiivista ja määrätietoista työskentelyä. Työsuhde on 1 vuoden mittainen alkaen 1.4.2013 tai sopimuksen mukaan. Hakemukset 1.3.2013 klo 16:00 mennessä: www.seurakuntaopisto.fi/hakeminenLisätietoja: lehtori Raili Keränen-Pantsu, p. 0400 9060 652 ja koulutusjohtaja Asteri Saarikkomäki, p. 040 834 8090
Action Angels -diakoniarastiradan,
oppituntisuunnitelman ja vink-
kien sekä tietokilpailun lisäksi
tarjolla on kaksi eri kilpailuvaihtoehtoa,
johon voi osallistua myös uskonnonryh-
män kanssa. Materiaalit ja kilpailut so-
pivat paitsi yläkoululaisille myös lukio-
laisille, sillä materiaaleja voi muokata ja
soveltaa ja rastiradasta voi valita omalle
ryhmälle sopivat rastit.
Yhteisvastuun Action Angelsiin 2013
voi osallistua kolmella eri tavalla:
1) ÄKSÖNIÄ OPPITUNNEILLE
Toteuta Yhteisvastuun Action Angels
-oppituntisuunnitelma, vinkit ja diako-
niarastirata! Oppituntivinkkien avulla
kerrot diakoniasta, Yhteisvastuusta ja eri
tavoista osallistua lähimmäisenrakkau-
den kansanliikkeeseen. Rasteilla tutus-
tutaan esimerkkien kautta diakoniatyö-
hön ja lähimmäisten auttamiseen. Mi-
tä se käytännössä tarkoittaa? Mikä on jo-
kaisen ihmisen vastuu toisia ihmisiä koh-
taan? Entä mitä jokainen meistä voi tehdä
heikommassa asemassa olevien auttami-
seksi? Mukana on myös kansainväliseen
diakoniaan liittyviä rasteja. Rasteja voi
käyttää myös yksinään, ottamalla yhden
oppitunnin aiheeksi yhden rastin. Voit la-
data tai tulostaa aineistot itsellesi osoit-
teesta www.yhteisvastuu.fi/actionangels.
2) TOIMINTAKISA
Keksikää porukalla tosielämän eettinen
teko lähimmäisten auttamiseksi, toteut-
takaa se ja osallistukaa kisaan! Vaikutta-
vin, kekseliäin ja hauskin teko palkitaan.
Kisaan voi osallistua koko uskonnonryh-
män kanssa tai myös yksin, pareittain tai
pienissä ryhmissä.
1. Kerätkää kasaan luova tiimi. Haasta-
kaa mukaan myös naapurikoulu, -seura-
kunta, -nuorisotalo tai partiolippukunta.
2. Ideoikaa yhdessä keitä haluaisitte aut-
taa ja miten. Luovuus on tässä kisassa eh-
dotonta plussaa. Yhdistäkää ennakkoluu-
lottomasti musiikkia ikkunanpesutalkoi-
siin tai taidetta haravointiurakkaan. Ai-
noa vaatimus on, että hyvä teko on konk-
reettista toisten ihmisten auttamista.
3. Valitkaa sopiva ajankohta. Kilpailussa
on kevät- (8.1.–30.4.), kesä- (1.6.–15.8.)
ja syyssarjat (1.9.–30.11.).
4. Toteuttakaa hyvä teko ja dokumentoi-
kaa se esimerkiksi videoimalla tai valo-
kuvaamalla. Myös haastattelu tai vaikkapa
lehtijuttu käy dokumentista. Pyytäkää lupa
videon tai valokuvan esittämiseen jokai-
selta siinä esiintyvältä. Ladatkaa tuotok-
senne saman tien, viimeistään kevät-, ke-
sä- tai syyssarjan päättymispäivään men-
nessä, lyhyen kuvauksen kera osoitteeseen
facebook.com/actionangels2013. (Ota yh-
teyttä, mikäli sinulla ei ole mahdollisuut-
ta käyttää Facebookia. Tuotokset ladataan
myös Yhteisvastuun nettisivuille eli kaikki
voivat osallistua.) Haastakaa kaverit, per-
he, sukulaiset ja tuttavat tykkäämään te-
ostanne. Yleisön suosikki valitaan peu-
kuttamalla, joten teko kannattaa ladata
heti muiden nähtäväksi ja hehkuttaa sitä
Facebookissa.
Kilpailun voittajan valitsee Yhteisvas-
tuun palkintoraati. Hyvän mielen ja jalon
maineen lisäksi voittajille on luvassa yllä-
tyspalkinto!
3) KERÄYSKISA
Kerätkää varoja apua tarvitseville lähim-
mäisille!
1. Kootkaa tehokas ja innostunut poruk-
ka. Kilpailuun voi osallistua myös yksin
tai kaksin. Tavoitteena on kerätä Yhteis-
vastuulle mahdollisimman paljon rahaa
kilpailuaikana 3.2.–30.4.2013.
2. Hiokaa keräystaktiikka kuntoon. Voit-
te kerätä perinteisemmin keräyslistoilla
tai -lippailla tai ideoida hulvattoman va-
rainhankintatapahtuman, haasteen tai
kilpailun ja pitää samalla hauskaa ystä-
vien kanssa. Keksikää täysin uusi kerä-
ystapa tai hyödyntäkää vanhoja hyväksi
havaittuja konsteja! Viralliset Yhteisvas-
tuun keräyslippaat ja -liivit saat lähiseu-
rakunnan kautta.
3. Ilmoittakaa sähköisen kilpailulomak-
keen kautta joukkueenne koko ja kerää-
männe rahasumma 30.4. mennessä. Lo-
make löytyy osoitteesta yhteisvastuu.fi/
actionangels.
ACTION ANGELS PISTÄÄ TUULEMAAN– Oppimateriaalia ja kilpailuja etiikan kursseille ja diakoniakasvatukseen
opetusvinkki
Yhteisvastuukeräys on laatinut etiikan kursseille sekä diako niaa ja seurakuntaa käsitteleville uskonnon oppitun-neille sopivaa materiaalia yhdessä uskonnonopettajien, seurakunnan työntekijöiden ja nuorten kanssa.
36
YHTEISVASTUU PÄHKINÄNKUORESSA
Yhteisvastuu on evankelis-luterilaisen kirkon suurkeräys, joka auttaa hädänalaisia syntype-rään, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta Suomessa ja kehitysmaissa. 60 % tuotosta menee Kirkon Ulkomaanavun välityksellä kehitysyhteistyöhön ja katastrofi-apuun, 20 % käytetään vuosittain valittavaan kohteeseen Suomessa ja 20 % kirkon ja seura-kuntien tekemään avustustyöhön. Joka kevät Yhteisvastuun reilut 35 000 va-paaehtoista arkienkeliä lähtevät liikenteeseen keräyslistojen ja -lippaiden kanssa. Keräyksen suojelijana toimii tasavallan presidentti. Tänä vuonna 3.2. käynnistynyt keräys on jo historian 64. Yhteisvastuu 2013 auttaa yksinäi-siä vanhuksia Suomessa ja Kambodžassa. Yhteisvastuumateriaalit: www.yhteisvastuu.fi. Materiaaleja voi tilata myös suoraan Yhteisvas-tuutoimistosta, [email protected], p. 040 700 9902. Nettisivujen Seurakunnille-osiosta löydät mm. Yhteisvastuun powerpoint-esityksen sekä virikeaineiston, jossa on esimer-kiksi päivänavauk sia ja ideakilpailu nuorille. Käyttäjätunnus: yhteisvastuu, salasana: 2013 (vaihtuu vuoden mukaan).
Piia Junkkari osallistuu Action
Angelsiin 9. luokkalaisten
kanssa.
Kuva: A
ki Hiltunen.
Kuva: R
asmus V
ilén.
Yhteisvastuukeräyksen vahvuutena ovat noin 35 000 vapaaehtoista talkoolaista eli arkienkeliä. Vuosittain Yhteisvastuukeräys tuottaa noin 4–5 miljoonaa euroa hädänalaisten auttamiseksi Suomessa ja kehitysmaissa.
NEROKKAITA AJATUKSIA ILMOILLE
P iia Junkkari opettaa ev.lut. uskontoa ja historiaa Helsingin Suomalaisen Yh-
teiskoulun 6.–9.-luokkalaisille. Haastattelussa hän kertoo, miksi innostui
Action Angelsistä.
Miksi päätit lähteä mukaan Yhteisvastuukeräyksen Action Angelsiin? Jo ennen kuin kuulin tästä kampanjasta ja ideasta, olin pohtinut vastaavaa itsekin.
Minusta on tärkeää, että koulussa opetettavat asiat yhdistyvät muuhunkin arkeen ja
tuovat hyvää elämään myös koulun seinien ulkopuolella. Etiikan opiskelu on kiin-
nostavaa myös koulunpenkissä, mutta parasta on jos voimme toteuttaa sitä käytän-
nössä. Action Angels on siihen hieno mahdollisuus. Samalla se tuo oppilaille tietoi-
suutta yhteiskunnassamme tehtävästä eettisestä järjestötyöstä.
Miten aiot hyödyntää Action Angelsiä omassa opetustyössäsi? Osallistumme 9. luokkalaisten uskonnontuntien puitteissa toimintakilpailuun. Nuo-
rilla syntyi heti mahtavia ideoita. 9. luokalla opiskellaan etiikkaa, siksi toimintakisa
sopii siihen mainiosti. Nuoret pohtivat muutenkin elämän tärkeitä kysymyksiä, sik-
si etiikan opettaminen on antoisaa. Siihen soisi vain olevan enemmän aikaa. Nuor-
ten keskustelut ovat todella hienoja. Diakoniarasteihin ei ainakaan tänä keväänä ai-
ka riitä millään, valitettavasti.
Miksi kannustaisit muita uskonnonopettajia lähtemään mukaan?Lapsilta ja nuorilta tulee takuuvarmasti aina joku idea, joka itsellä ei olisi tullut mie-
len viereenkään. Se on virkistävää! Esimerkiksi eettisten tekojen kautta hyvinkin eri
ikäpolvet saattavat kohdata, ja se on hyvin tärkeää, eikä enää nyky-yhteiskunnas-
samme mikään itsestäänselvyys.
Miksi eettinen ja diakoniakasvatus on tärkeää? Mitä mahdollisuuksia se tarjoaa? Me ainakin saimme heti myötämielisyyttä ja apua
lähiseurakunnalta. Katsotaan mitä ideoita toinen
ryhmä saa myöhemmin keväällä, ehkä saamme
muitakin yhteistyötahoja mukaan. Nuorten ideois-
ta päätellen he haluavat nimenomaan huomioida,
auttaa ja jakaa tietoisuutta.
Yhteisvastuun ja seurakuntien kannattaa yhä
enemmän ottaa nuoria mukaan ideointiin, sillä
heidän voimavaransa ovat suurenmoisia. Vaikka
homma ei salamana lähtisi käyntiin, ennen pit-
kää nerokkaita ajatuksia on varmasti ilmoilla.
Haastattelija: Laura Hytti
Kilpailussa jaetaan kaksi kivaa palkin-
toa. Voittajiksi kruunataan suurimman
summan kerännyt tiimi sekä suurimman
henkilöä kohti jaetun summan kerännyt
tiimi. Näin pienelläkin porukalla on yhtä
hyvät mahdollisuudet voittaa kuin isolla.
Lisätietoja: www.yhteisvastuu.fi/
actionangels ja Yhteisvastuutoimistosta,
[email protected], p. 040 700 9902.
Teksti: Laura Hytti
Kirjoittaja on koulutukseltaan TM ja uskonnonopettaja.
Hän työskentelee Yhteisvastuun keräystoimistossa vs.
seurakuntayhteyksien suunnittelijana.
37
MITÄ ON DIAKONIAKASVATUS?
Diakoniakasvatus tarjoaa luontevia mahdollisuuksia yhteistyöhön yli työpaik-karajojen. Esimerkiksi IB-lukio ja Kuopion tuomiokirkkoseurakunta järjestävät yhdessä lähimmäispalvelun kurssia. Nuoret ovat toimineet muun muassa atk-taitojen opettajina vanhuksille.
Diakoniakasvatus tukee parhaimmillaan nuoren oman persoonan kehitty-mistä ja kasvua sekä osallisuutta yhteiskunnassa ja ns. kolmannella sektorilla. Se edistää nuorten osallistumista vapaaehtoistoimintaan ja tarjoaa mahdollisuuksia muiden auttamiseen ja vastuun kantamiseen omalla paikkakunnalla ja globaa-listi. Lisäksi se antaa tilaisuuden pohtia oman kokemuksen kautta, onko oman edun tavoittelu ainut keino pärjätä elämässä, miltä tuntuu, kun pystyy autta-maan toista tai millaista on pyytää apua ja tulla autetuksi. Nuori saa valmiuksia erilaisuuden ja itselle vieraiden asioiden kohtaamiseen, ja omasta tutusta piiris-tä ulospäin suuntautuva toiminta auttaa laajentamaan näkökulmia. Diakonia-toiminnassa nuori saa kokemusta siitä, että hänen toiminnallaan on merkitystä
ja hän voi osaltaan muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi elää.
Lähde: Yhteisvastuukeräyksen ja Nuorten Keskuksen laatima materiaali ”Kohtaamisia - Nuorten lähimmäispalvelun kurssi”. Materiaalin voi ladata Action Angelsin sivuilta www.yhteisvastuu.fi/actionangels.
Kuka olet ja mistä olet kotoisin? Missä vaiheessa opiskelusi ovat vai oletko jo työelämässä?Olen Mikkelistä lähtöisin, mutta opiske-
luvuosien myötä huomaan kotoutunee-
ni melkoisesti pääkaupunkiseudulle. Val-
mistuin viime joulukuussa uskonnon- ja
filosofianopettajaksi, mutta tämän vuo-
den täydennän vielä tutkintoani erillisil-
lä psykologian opinnoilla. Ohessa pyrin
keräämään työkokemusta. Ottakaa roh-
keasti yhteyttä, jos tarvitsette sijaista ;)
Miten ja miksi päädyit opiskelemaan uskonnonopettajaksi?Vastustin uskonnonopettajaksi opiskele-
mista itse asiassa varsin pitkään, koska
minua hieman ärsytti se, että kaikille lä-
hipiirissäni tuntui aina olleen niin selvää,
että minusta tulisi opettaja. Onneksi tulin
kuitenkin järkiini, koska tämä on työ jos-
sa olen hyvä ja jossa minulla on annetta-
vaa, ja jonka koen palkitsevaksi.
Mikä uskonnonopettajan työssä tuntuu sinusta antoisimmalta? Entä mikä on haastavinta?Parasta uskonnonopettamisessa on se,
että voin työkseni keskustella aidosti tär-
keistä ja mielenkiintoisista kysymyksistä
nuorten kanssa ja olla osaltani avaamas-
sa heille uusia maailmoja ja ajatteluval-
miuksia. Elämänkatsomuksellisille kysy-
myksille ei ole samanlaista mahdollisuut-
ta missään muussa aineessa.
Suuret maailmanuskonnot ovat ih-
misen historiassa vanhimpia ja pisim-
pään kehittyneitä ajatteluperinteitä, jot-
ka ovat pyrkineet vastaamaan kysymyk-
siin ihmisen paikasta maailmassa. Esi-
merkiksi kristinusko on puhutellut ihmi-
siä jo kahden tuhannen vuoden ajan ja on
pystynyt kautta koko historiansa vaikutta-
maan itseään ympäröiviin kulttuureihin
ja hyvin erilaisissa tilanteissa eläviin ih-
misiin. Työssä haastavimpana koen ehkä
sen, miten tämä historiallinen perspektii-
vi tuntuu hämärtyneen niin monella. Ym-
märrän hyvin, etteivät uskonnot puhut-
tele samalla tavalla kaikkia ihmisiä, mut-
ta sitä en ymmärrä, miten kaikki uskon-
tojen kautta kertynyt tietämys ollaan val-
miita heittämään täysin menemään. Ei
mikään tiedekään kehity niin, että se al-
kaisi aina tehdä pyörää alusta uudelleen
jokaisen sukupolven myötä.
Jokainen ihminen joutuu elämässään
jollakin tavalla käsittelemään kysymyksiä
elämän merkityksellisyydestä, oikeasta
ja väärästä. Uskonnonopetuksen anti ja
haaste on tarjota tikapuita osittain niitä
haluamattomille, jotta tälläkin tietämyk-
senalalla pystyttäisiin kiipeämään ”men-
neiden jättiläisten harteille”.
Millaisia ammatillisia haaveita sinulla on?Tällä hetkellä haluaisin eniten päästä te-
kemään ihan uskonnonopettajan perus-
työtä.
Mitä harrastat?Olen harrastanut monipuolisesti musiik-
kia ja urheilua. Nykyään laulan Suomen
Lähetysseuran Jakaranda-musiikkiryh-
mässä ja kamppailulajien puolelta mi-
nulla on musta vyö Kashima Shinryussa.
Ystävien kanssa pelaamme paljon lauta-
pelejä.
Millaisia ajatuksia uusi tehtäväsi SUOLin taloudenhoitajana sinussa herättää?Minua jännittää hieman, koska joudun
varmasti opettelemaan paljon uusia
asioi ta tämän vuoden aikana, mutta toi-
saalta myös odotan juuri sitä. Vaikuttaa,
että elämme (taas kerran) erittäin mie-
lenkiintoista aikaa katsomusaineiden tu-
levaisuuden kannalta. Minusta on hienoa
ja tärkeää, että voin omalta pieneltä osal-
tani olla tässä tilanteessa mukana kasvat-
tamassa tietoisuutta siitä, miten tärkeää
yhteiskunnallista tehtävää uskonnonope-
tuksessa täytetään.
Haastattelija: Kati Mikkola
USKONNONOPETUS TARJOAA TIKAPUUT MENNEIDEN JÄTTILÄISTEN HARTEILLEMiika Lahti on SUOLin tuore taloudenhoitaja.
Synsyguksen haastattelussa selvitetään,
mikä Miika on miehiään.
38
Näyttääkö liiton toiminta erilaiselta toiminnanjohtajan pallilta käsin?Siinä mielessä toiminnanjohtajan tehtä-
viin oli helpompaa tarttua, kun liiton toi-
minta ja vuotuisiin tapahtumiin liittyvät
rutiinit ovat itselleni jo tuttuja. Toimin-
nanjohtaja vastaa kuitenkin koko joukos-
ta erilaisia pienempiä ja suurempia juok-
sevia asioita, missä on paljon muistetta-
vaa ja jotka ottavat oman aikansa.
Sinusta on tullut hiljattain myös pienen tyttölapsen äiti, onneksi olkoon! Miten prinsessan saapuminen valtakuntaan on muuttanut arkeasi?Kiitos! Tämä nyt on se klassinen klisee:
kyllähän lapsi koko elämän mullistaa.
Elämänrytmi ja aikakäsitys muuttuvat.
Mitään ei tehdä minuuttiaikataululla ja
päivän askareet ajoitetaan lapsen rytmin
mukaan. Olen kuitenkin nauttinut tästä
ajasta suunnattomasti!
Toimit SUOLin edustajana EFTREssä, joka kokoaa yhteen uskonnonopetuksen toimijoita eri puolilta Eurooppaa. 21.–24.8.2013 Malmössä järjestetään konferenssi ”Religions and Relationships: Dealing with Diversity”, johon toivotaan
osallistuvan mahdollisimman paljon uskonnonopettajia eri puolilta Eurooppaa. Miksi reissuun kannattaisi lähteä myös Suomesta?Ruotsissa on jo pitkään ollut kokemusta
monikulttuurisuudesta kouluissa ja Mal-
mö on kaupunki, jossa on eniten maa-
hanmuuttajia Euroopassa – noin neljän-
nes kaupungin asukkaista on syntynyt
muualla kuin Ruotsissa ja kansallisuuksia
on yli 150. Siksi on luontevaa, että konfe-
renssi rakentuu erilaisuutta ja monimuo-
toisuutta käsittelevän teeman ympäril-
le. Osansa saavat monikulttuurisuusky-
symykset niin uskontojen, etnisten taus-
tojen kuin sukupuolikysymystenkin osal-
ta. Kannattaa ihmeessä lähteä, koska nä-
mä asiat ovat yhä ajankohtaisempia myös
Suomessa!
Mitä asioita liiton toiminnassa haluaisit tällä hetkellä erityisesti edistää? Minulla ei toiminnanjohtajana ole mi-
tään erityistä agendaa, mutta hallituksen
jäsenenä olen aktiivisesti mukana mm.
miettimässä lukion tulevaisuutta. Tulossa
saattaa olla isojakin muutoksia ja nyt pi-
täisi osata pohtia sekä kokonaisuutta et-
tä katsomusopetusta tulevaisuuden tar-
peisiin.
Mitkä ovat mielestäsi uskonnonopetuksen keskeiset haasteet tulevaisuudessa? Uskonto mielletään Suomessa helposti
yksityisasiaksi eikä osata nähdä sitä, mi-
ten suuresta yhteiskunnallisesta ilmiöstä
maailmanlaajuisesti on kyse. Näen tär-
keänä, että korkeatasoinen uskonnon-
opetus antaa välineitä erilaisten uskon-
tojen ja uskonnollisten ilmiöiden ymmär-
tämiseen. Kuitenkin samalla pitää olla ti-
laa pohtia myös oppilaiden omia ihmi-
syyteen, etiikkaan ja vakaumukseen liit-
tyviä elämänkysymyksiä.
Mikä on mottosi?Mottoni on jo vuosikausia ollut Raama-
tunlause: ”Hullu paljon työtä tekee, vii-
sas pääsee vähemmällä.” Tähän voisi vielä
yhdistää sananparren ”hyvin suunniteltu
on puoliksi tehty”. Pitää osata priorisoida,
organisoida ja keskittyä olennaiseen sekä
jättää turha huiskiminen, muuten palaa
helposti loppuun.
Haastattelija: Kati Mikkola
LUKION TULEVAISUUS MIETITYTTÄÄ
Outi Raunio-Hannula on toiminut SUOLin
hallituksen jäsenenä neljä vuotta ja hoitaa nyt myös
toiminnanjohtajan tehtävää maaliskuun loppuun asti,
jolloin Elina Ruoko palaa Tansaniasta. Synsyguksen
haastattelussa Outi kertoo mietteitään liiton toiminnasta
ja uskonnonopetuksen tulevaisuudesta.
39
yhteystiedot
Suomen uskonnonopettajain liitto ryJäsenasiat: Miika Lahti, Suomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 Helsinki, [email protected]
JÄSENKAAVAKE
Suomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 Helsinkihttp://www.suol.fi
Suomen uskonnonopettajain liitto ry on uskontoa opettavien pedagoginen ainejärjestö. Jäsenet (noin 1000) ovat pääasiassa peruskoulun ja lukion opettajia. Liitto on perustettu vuonna 1938.
Säännöissä määritellään, että Suomen uskonnonopettajain liitto ry• Toimii koulun uskonnonopetuksen sekä eettisen ja sosiaalisen kasvatuksen hyväksi• Edistää jäsentensä ammatillista ja tieteellistä toimintaa• Valvoo jäsentensä yhteiskunnallisia ja taloudellisia etuja
H a l l i t u s
PuheenjohtajaSAARA MÄKELÄAjurinkatu 4 c 27, 02650 Espoop. 040 7424 622 [email protected]
VarapuheenjohtajaHANNU KOSKINENMinkkiläntie 124, 41230 Uurainenp. (014) 811 347, 040 5517 198Suolahden lukio ja yap. (014) 5743 [email protected]
JARNO PARVIOLAOpiskelijankatu 18 A 28, 3720 Tamperep. (03) 3183 087, Etelä-Hervannan [email protected]
OUTI RAUNIO-HANNULAp. 040 5411 275Hyvinkään [email protected]
EIJA SUOKKOPajamäentie 1 A 7, 00360 Helsinkip. 0400 510 503Etelä-Tapiolan [email protected]
JAANA TAHVANAINENPapintie 9, 61600 Jalasjärvip. 040 5929 823Jalasjärven [email protected]
Opiskel i jaedustaja JUSSI [email protected]
H a l l i t u k s e n v a r a j ä s e n e t
MEIRA HAKULINENHarjunrinteen koulu, Riihimäki, [email protected]äki.fi
TITTA KOIVUKOSKI Sysimaa 7 C 9, 02740 Espoop. 050 544 7488Hiidenkiven peruskoulu, Helsinki, [email protected]
EIJA NIIRANENSarakatu 19, 70820 Kuopiop. (017) 3642929Kuopion [email protected]
LAURA PALJAKKAKuusmiehenkaari 2 A 10, 00670 Helsinkip. 050 3562 494Martinlaakson lukio, [email protected]
T o i m i n n a n j o h t a j a
OUTI RAUNIO-HANNULAvt. toiminnanjohtaja 1.1.2013–31.3.2013.p. 040 5411 275
M a t e r i a a l i p a l v e l u
ANNA [email protected]
P ä ä t o i m i t t a j a
KATI MIKKOLAMariankatu 25 B 36, 15110 Lahtip. 040 5144 [email protected]
T a l o u s - j a j ä s e n a s i a t
MIIKA LAHTI Suomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 [email protected]
llmoittaudun SUOL ry:n jäseneksi/ ilmoitan muutoksia:
Nimi: ___________________________________________________________
Osoite: __________________________________________________________
Postinumero ja -toimipaikka: ________________________________________
Puhelin: __________________________________________________________
Sähköposti: _______________________________________________________
Kouluaste: 1 yläkoulu 2 lukio 3 yläkoulu+lukio
4 alakoulu 5 opiskelija 6 eläkeläinen
7 ei opetustyössä
8 muu, mikä _______________________________________
päätoiminen ____ sivutoiminen ____ Päiväys ja allekirjoitus:______________________________________________
Jäsenmaksut:päätoimiset 56 €,eläkeläiset, äitiyslomalaiset, opiskelijat ja työttömät 30 €
Lähettämällä tämän kaavakkeen taloudenhoitajalle, saat postissa jäsenmaksulomakkeen.40
Suomen uskonnonopettajain liitto ryJäsenasiat: Miika Lahti, Suomen uskonnonopettajain liitto ry, PL 335, 00101 Helsinki, [email protected]
JÄSENKAAVAKE
SUOL ry:n paikalliskerhot
41
Mikkelin uskonnonopettajat Nina LiukkoMikkelin yhteiskoulun [email protected]
Oulun seudun uskonnonopettajat Lea PesonenLumilinnantie 11, 90630 Oulu, p. 040 7419 323, [email protected]
Pohjois-Karjalan uskonnonopettajat Anne Riekkinen Laatokankatu 12, 80200 Joensuu p. 045 134 8639, [email protected]
Rovaniemen alueen uskonnonopettajat Antti Paananen Piisamintie 17 96500 Rovaniemi p. 040 7273157 [email protected]
Satakunnan uskonnonopettajat Vesa Nissinen (pj.), [email protected] 10 B, 28400 UlvilaElina Heinonen (siht.) [email protected]
Savonlinnan seudun uskonnonopettajatVirpi Loikkanen, Savonlinnan lyseon lukio ja Savonlinnan [email protected]. 050 5567058
Svenskspråkiga Religionslärare Maria Björkgren-Vikström Hedbergsvägen 3, 25700 Kimito p. 040 5622 585 [email protected]
Tampereen seudun uskonnonopettajat Tuovi Pääkkönen Tampereen normaalikoulu Harppitie 9 33710 Tampere p. 040 7401 626 [email protected]
Vaasan seudun uskonnonopettajat Vesa Neste Rantakatu 8 A 17, 65100 Vaasa p. (06) 3171 974, [email protected]
Varsinais-Suomen uskonnonopettajat Tiina Saarinen Betaniankatu 18 as. 4, 20810 Turkup. 040 7166 738 [email protected]
Espoon ja Kauniaisten uskonnonopettajatEija Suokko, Etelä-Tapiolan lukio, EspooPajamäentie 1 A 7, 00360 Helsinki [email protected]
Etelä-Karjalan uskonnonopettajat Titta KorhonenLauritsalan lukio ja aikuislinja [email protected]. 0500 907238
Etelä-Pohjanmaan uskonnonopettajat Laura Kalliokoski, Seinäjoen lukio Kolmosvaltaus 4B, 60320 Seinäjoki p. 050 351 9479 [email protected]
Helsingin seudun uskonnonopettajat Liisa Franssila-Ylinen, Itäkeskuksen lukio Karppitie 5A, 00640 Helsinki p. 044 305 1062 /työ (09) 3108 2777 [email protected]
Kainuun uskonnonopettajatPuheenjohtaja Raija Väyrynen Piitie 10, 87250 Kajaanip. 050 3309 254, [email protected]
Keski-Pohjanmaan uskonnonopettajat Lea HopkinsLänsipuiston koulu / Yhteislyseon lukio, [email protected]
Keski-Suomen uskonnonopettajat Jukka Hella Tarhakatu 8, 41500 Hankasalmi [email protected] tai [email protected]
Kuopion uskonnonopettajat Sanna Turunen Kuopion klassillinen lukio Opistotie 1, 70200 Kuopio p. 050 559 0773 [email protected] Niiranen (siht), [email protected]
Kymenlaakson uskonnonopettajat Lauri Frosti Ahomutka 7, 45360 Valkealap. 0400 993862
Lahden seudun uskonnonopettajat Mari Ruusuvuori, [email protected]
Koin opettajana pienen urautu-
misen reilun kymmenen vuo-
den työrupeaman jälkeen. Oma
turhautuneisuuteni heijastui oppilaisiin.
Haasteellisimmaksi koin etiikkaa ja dog-
matiikkaa sisältävän kolmannen kurssin.
Piti keksiä jotain. Halusin kehittää jotain
uutta ja samalla halusin järjestää oppilail-
le jotakin erilaista, josta tulisi heille muka-
via lukiomuistoja. Näin syntyi ensimmäi-
nen ns. yökoulu neljä vuotta sitten.
YÖKOULU JA HYVÄ TYÖ
Yökoulussa vietämme yön koulussa tehden
erilaisia tehtäviä etiikan kurssista. Ennen
yökoulua opiskelemme etiikkaan ja dog-
matiikkaan liittyvää teoriaa kolmella luen-
nolla ja verkossa olevien ennakkotehtävien
avulla. Sitten joksikin marraskuiseksi yöksi
pakkaamme makuupussit, karkkia, sipsejä
ja hyvää mieltä ja asumme vuorokauden
koululla. Koulupäivän jälkeen teemme ryh-
missä erilaisia etiikan ja dogmatiikan sy-
ventäviä ja soveltavia tehtäviä, joiden poh-
jana on ennakkoon opiskeltu teoriaosuus.
Tehtävät ovat osin leikkimielisiä, ja iso osa
na vapautuksia muutamalta tunnilta ja
osasta kurssitehtäviä. Kokeilu onnistui,
sillä oppimistulokset olivat hyvät ja nuo-
ret saivat kokea yökoulun.
PALKITTU TYÖ
Lukiomme oppilaat menestyivät syksyl-
lä 2012 järjestetyssä Innolukio-kilpailus-
sa vanhustyön keskusliiton sarjassa, jossa
nuorten tuli keksiä ikäihmisten ja nuor-
ten välille yhteistä toimintaa. Innolukio
on opetushallituksen rahoittama hanke,
jonka tarkoituksena on kannustaa lukio-
laisia luovuuteen ja keksimään uusia ta-
poja tehdä asioita sekä kehittää ongel-
manratkaisutaitoja.
Meidän koulumme opiskelijoiden kil-
pailutyön idea syntyi yökoulussa kehitel-
lyn hyvän työn myötä. Lucia-kulkueen to-
teuttanut ryhmä jatkoi idean kehittelyä
ja loi joukon keinoja, joilla ikäihmisten
elämänkokemusta voisi hyödyntää lu-
kion oppiaineiden opiskelussa ja miten
opiskelijat vastaavasti voisivat ilahduttaa
ikäihmisiä lukion kursseilla tehtävien töi-
den kautta. Koulussamme onkin tarkoitus
toteuttaa ryhmän ideoita ainakin jossain
määrin. Olemme suunnitelleet, että voi-
simme järjestää koulussamme taidenäyt-
telyn, johon kutsuisimme vanhuksia vie-
raaksi. Lisäksi olemme ajatellet historian
tunneilla käydä haastattelemassa ikäih-
misiä ja tuoda siten lisäväriä sekä opetuk-
seen että ikäihmisten arkeen.
Innolukiossa menestyminen osoitti,
että uskonto on oppiaine, joka antaa avai-
mia yhteiskunnallisten haasteiden ratkai-
semiseen. Emme selviä pelkästään tekni-
sellä tietämyksellä, vaan sen rinnalle tar-
vitaan inhimillisiä arvoja.
Teksti: Merja Kukkola
Kuva: Marko Kalmari
Kokeilimme Koulutuskes-
kus Salpauksessa Nastolassa
uudenlaista tapaa toteuttaa
lukion uskonnon kolmas kurs-
si. Yökouluksi nimeämämme
kurssi on antanut uutta hohtoa
uskonnolle oppiaineena. Tänä
vuonna yökoulussa toteut-
tamamme tehtävä palkittiin
Innolukio-kilpailussa.
niistä tehdään ryhmissä. Samalla pidetään
hauskaa ja ollaan yhdessä.
Yökoulun jälkeen ryhmät tekevät vie-
lä ns. hyvän työn. Ideana on toteuttaa lä-
himmäisen rakkauden ajatusta käytän-
nössä. Olemme tehneet projekteja yh-
teistyössä paikallisten vanhainkotien se-
kä Lions-naisyhdistyksen kanssa ja olem-
me saaneet myös seurakunnan diakonia-
työntekijältä. Yleensä oppilaat innostuvat
ensin vähän nihkeästi ajatuksesta, mutta
useimmiten he ovat lopulta innoissaan
kokemuksestaan. Tänä vuonna nuoret
muun muassa ilahduttivat vanhuksia le-
vyraadilla ja Lucia-kulkueella sekä kerä-
sivät rahaa kotikuntamme vähävaraisten
lapsiperheiden joululahjoihin.
Tässä on lainaus erään ryhmän loppu-
raportista: ”Hyvää työtä, eli meidän koh-
dallamme Planin Piilota pulpetti -kam-
panjaa ja Patmoksen Joulun lapsi -kerä-
ystä, oli hauska tehdä. Ryhmämme oli to-
della aktiivinen ja kaikki ryhmän jäsenet
tekivät oman osuutensa moitteettomas-
ti. Kaikin puolin kokemus oli erittäin po-
sitiivinen, ja mielestäni tämä oli ehdot-
tomasti koulun paras pakollisen kurssin
tehtävä. Huonona puolena tekemissäm-
me projekteissa oli se, että työn tulosta ei
henkilökohtaisesti näe. Olisi todella an-
tavaa olla itse lahjoittamassa katulapsille
tai lastensairaalaan valitsemamme tava-
rat. Kuitenkin tällaisen hyvän työn teke-
misestä tuli todella hyvä mieli.”
Yökoulu sopii mielestäni hyvin niille,
joille uskonto on se pakollinen oppiaine
ja joiden motivaatio ei ole niin korkealla.
Olenkin suositellut kaikille uskontoa kir-
joittaville ja oppiaineesta syvällisemmin
kiinnostuneille normaalin kurssin käy-
mistä. Tänä vuonna tosin kokeilimme yö-
koulun ja normaalikurssin yhdistämistä.
Osa uskontoa kirjoittavista osallistui yö-
kouluun ja sai varsinaisen kurssin aika-
USKONTO ON INNOVATIIVINEN OPPIAINE
Innolukion palkintojenjakotilaisuus järjestettiin Helsingin kaupungintalolla. Palkintoa olivat noutamassa Minna Rosenlund (vas.), Elina Kalvio, Inga Varttinen, Samuel Nordström ja opettaja Merja Kukkola.
42
LIITY MATERIAALI-
PANKKILAISEKSI!
SUOL ry:n materiaalipankki tarjoaa muun muassa opettajien tekemiä opetusmateriaaleja, kokeita ja ope-tusvinkkejä. Jäseneksi pääset, kun lähetät yhden sähköisen opetus-materiaalin pankissa jaettavaksi.
Tarkemmat ohjeet käyttöoikeuden saamisesta ja materiaalin lähettä-misestä saat osoitteesta www.suol.fi Materiaalipalvelu.
Lisätietoja saat osoitteesta [email protected]
”
hallituksen pöydältä
”
”
”
T ätä kirjoittaessani olen poikkeuksellisesti kaksois-
roolissa, kun toiminnanjohtajamme Elina Ruoko
lähti kolmeksi kuukaudeksi ulkomaille. Hoidan
siis toiminnanjohtajan tehtäviä tämän ajan. Tähän käy-
tännön järjestelyyn päädyttiin, koska Elinan poissaolo
on sen verran lyhytaikainen, että täysin ”uuden” henki-
lön perehdyttäminen olisi vienyt työtehtävän pituuteen
nähden tarpeettomasti resursseja ja yhdistyksen sään-
nöt mahdollistavat tällaisen ratkaisun.
Tammikuu on aina SUOLissa varsin vilkasta aikaa. Talvipäivät ja siihen liittyvä vuo-
sikokous työllistävät niin toimihenkilöitä kuin hallituksen jäseniä. Tänä vuonna osallis-
tujia talvipäiville oli hiukan edellisvuosia vähemmän. Olemme lähes joka vuosi pohti-
neet, kannattaako tapahtumaa sijoittaa päällekkäin Educa-messujen kanssa. Suo siellä
– vetelä täällä. Monet pidemmän matkan päästä tulevat kiittelevät, jos tapahtumat ovat
samana viikonloppuna, koska silloin ehtii ainakin piipahtamaan molemmissa. Peräk-
käisinä viikonloppuina kahta isompaa reissua harva tekee. Toisaalta, jos molemmissa
on hyvää ohjelmaa tarjolla, ne syövät toinen toisiaan.
Vuosikokouksessa hallitukseen valittiin ”uusvanha” jäsen Vesa Soikkeli. Terve-
tuloa mukaan joukkoomme!
Koulutuspoliittisella rintamalla mietityttää juuri nyt erityisesti kolme asiaa:
perusopetuksen opetussuunnitelmat, lukion uusi tuntijako ja ylioppilaskirjoitus-
ten tulevaisuus. Hallitus seuraa aktiivisesti perusopetuksen opetussuunnitelmien
laatimisprosessia. Lukion suhteen paineita suurempiinkin uudistuksiin näyttäisi
selväsi olevan, sen voi julkisuudessa käydystä keskustelusta ja YTL-kuohunnois-
ta päätellä. Lisäksi lukio on jo vuosikausia jäänyt jalkoihin, kun ammatillista toi-
sen asteen koulutusta on aktiivisesti kehitetty yhä vetovoimaisemmaksi. Olemme-
kin jo SUOLin lukiotyöryhmässä käynnistäneet pohdinnat siitä, millaiseksi lukio-
ta tulisi tulevaisuudessa kehittää. Haastamme jäsenistön tähän mukaan, lähettä-
kää meille ajatuksianne! Vuosikokouksessa toimintasuunnitelmaan myös lisättiin,
että ”liitto muotoilee lukion tuntijakoa koskevan strategian ja julkaisee sen tiedo-
tuskanaviensa kautta. SUOL ry:n jäsenillä on mahdollisuus kommentoida strate-
giaa valmisteluvaiheessa”.
Rikkana rokasssa katsomusopetuskeskustelussa on edelleen julkisuudessa käy-
tävä debatti katsomusopetuksen mallista. Vaikka rakentava keskustelu on terve-
tullutta, liiton hallitus toivoo, että paukkuja riittäisi myös opetussuunnitelmasisäl-
töjen kehittämiseen, jotta opetusta voitaisiin mallista riippumatta ajanmukaistaa
entistäkin laadukkaammaksi.
Eduskunnan oikeusasiamies otti taannoin kantaa YTL:n ja ainejärjestöjen väli-
seen yhteistyöhön ylioppilaskokeiden pisteytysohjeita koskien. Jonkin aikaa olim-
me epätietoisuudessa siitä, voimmeko lainkaan jatkaa pisteytysohjeiden tekoa yh-
dessä YTL:n edustajan kanssa. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että yhteistyö saa jat-
kua, kuitenkin siten, että YTL julkaisee sivuillaan kaikille avoimet hyvän vastauk-
sen kriteerit, joita aineliitot sitten yhdessä YTL:n edustajan kanssa täydentävät.
Myös chat-pohjaiset pistekokoukset jatkunevat entiseen malliin. Kannattaa siis
seurata nettisivujamme.
Kevätseminaarin toteutamme tänä keväänä yhteistyössä FETO:n kanssa. Näh-
däänhän siellä!
Outi Raunio-Hannula
SUOLin hallituksen jäsen
Toiminnanjohtaja (vt. 1.1.2013–31.3.2013)
Sanat ”veljes-” ja ”veljestö” eivät taida kuulua kaikkien yläkoululaisten sanavarastoon.
Oppilas pohti kokeessa alkukertomusten merkitystä ja luetteli vedenpaisumuksen ja luomiskertomuksen lisäksi muun muassa neljäsmurhan.
Oppilaiden oli pitänyt kotitehtävänään ottaa selvä kerjäläisveljestöistä, mutta tehtävän otsikoksi olikin päätynyt kerjäläisviljelijästö.
…
Lähetä ehdotuksesi palstalle osoitteeseen: [email protected]
helmiä sioille
M – Itella Oyj
Lähde mukaan opintomatkalle roomalaisten, varhaisten kristittyjen, berberien ja muslimien
TUNISIAAN 12.–19.10.2013Matkalla on asiantuntijaoppaana legendaarinen Silja Tuominen.
OHJELMA (tarkemmin www.suol.fi)
LA 12.10. HELSINKI–FRANKFURT–TUNIS Tutustuminen Tunisin arabikortteleihin, Medinaan, jonka perustivat Pohjois-Afrikan valloittaneet arabit jo 700-luvulla. Vanha kaupunki on kulttuurihistoriallisesi Välimeren alueen merkittävimpiä. Kevyt lounas ja majoittuminen (hotelli Golden Tulip El Mechteliin, 1 yö, www.goldentulipelmechtel.com). Illallinen.
SU 13.10. TUNIS–BARDO MUSEO–KARTHAGO–KAIROUANTutustuminen Bardoon, yhteen maailman suurimmista arkeologisista museoista. Ajo Kart-hagoon, jossa on säilynyt mm. foinikialaisten hedelmällisyyden jumalattaren kulttipaikka se-kä monumentaaliset kylpylät. Kirkkoisä Augustinuksesta ja Karthagon kristillisestä seurakun-nasta kuulemme matkan aikana. Lounas Sidi Bou Said viehättävässä taiteilijakylässä. Ajo Kai-rouainiin. Majoittuminen vanhaan arabilinnoitukseen, tyylikkääseen hotelli Kasbahiin***** (2 yötä, www.goldenyasmin.com). Illallinen.
MA 14.10. KAIROUANMekan, Medinan ja Jerusalemin jälkeen Kairouan on islamin neljänneksi pyhin kaupunki. Käyn-ti Suuressa Moskeijassa, joka on läntisen islamin maailman vanhin kulttipaikka 600/700-lu-vulta. Siirtyminen bussilla muslimien tärkeään pyhiinvaelluspaikkaan, Sidi Sahabin Moskei-jaan. Näemme myös uskomattomat, 800-luvulla rakennetut, yhä käytössä olevat vesialtaat. Kävelykierros Medinassa, jossa torin kujat sykkivät arkielämää. Lounas. Vapaata aikaa ren-toutua uima-altaalla tai jatkaa vanhan kaupungin kiertelyä. Illallinen.
TI 15.10. KAIROUAN–SBEITLA–TOZEURIN PALMUKEIDASAjo roomalaiskaupunkiin Sbeitlaan, joka joutui ensimmäisenä arabien valloituksen kohteeksi v. 647. Kävelykierroksen aikana näemme roomalaiskylpylät sekä Forumin alueen Jupiterin temppeleineen. Pohjois-Afrikan varhaiskristillisen ajan merkityksestä kertovat useat kook-kaat basilikat ja hyvin säilyneet kastealtaat. Lounaan jälkeen ajo lähes asumattomien aro-maisemien halki kohti Tozeuria, yhtä maailman kuuluisimpiin lukeutuvaa keidaskaupunkia, joka sijaitsee tuhannen hehtaarin palmumetsän keskellä. Majoittuminen hotelli Ras El Ainiin (2 yötä, www.goldenyasmin.com). Illallinen.
KE 16.10. BERBERIKYLÄT TAMERZA, CHEBIKA JA MIDESMaastoautolla puolen päivän retki Tamerzan ja Chebeikan keidaskyliin. Lounas hotellissa, jonka jälkeen halukkaat voivat vierailla hienossa yk-sityisessä berberimuseossa (mikäli se on avattu uudelleen). Illallinen.
TO 17.10. TOZEUR–DOUZ–MATMATA–TOUJANE –METAMEUR–KSARVarhain aamulla (klo 6.30) lähdemme katsomaan auringonnousua maa-gisen suolajärven Chott el Jeridin keskelle. Ajo Douz’in, taatelipalmujen ympäröimään keitaaseen Saharan portille. Ratsastusretki dromedaareilla hiekka-aavikolle. Ajo Kaakkois-Tunisiaan Dahar-vuoriston berberialueel-le, Matmataan. Majoitumme berberikulttuurin tapaan osittain maan alle rakennettuun hotelliin Diar El Barbar, (1 yö www.diarelbarbar.com). Lou-nas. Vierailu berberikodissa ja Toujanen ainutlaatuisessa berberikylässä. Metameurin lähellä näemme erikoiset viljamakasiinit (ksour). Illallinen.
PE 18.10. SFAX–ELI DJEM–SOUSSEAjo meren läheisyydessä Sfaxiin. Lounaan jälkeen matka jatkuu kohti maailman kolmanneksi suurinta amfiteatteria, El Djemeniä ja arkeolo-gista museota. Illaksi saavumme Sousseen, jossa majoittuminen hotelli Kanta (1 yö www.hotel-kanta-tunisie.com). Illallinen.
LA 19.10. LENTO FRANKFURTIN KAUTTA HELSINKIIN.
Opintomatkan hinta: 1595 euroa (25 osallistujaa), 1640 euroa (20 osallistujaa) tai 1695 euroa (15 osallistujaa). Yhden hengen huoneen lisämaksu 120 euroa/hlö. Jos huonejako ei mene tasan, yksin matkustavan on maksettava yhden hengen huoneen lisämaksu.
Hintaan sisältyy: Lufthansan reittilennot turistiluokassa, lentokenttäverot ja arvonlisävero
ohjelmassa mainitut bussikuljetukset, retket ja sisäänpääsymaksut
majoitus ohjelmassa mainituissa hotelleissa aamiaiset sekä ohjelman mukaiset ruokailut juomineen (14 ateriaa)
Silja Tuomisen opaspalvelut
Hinnat on laskettu 4.12.2012 hintojen mukaan. Pidätämme oikeuden hinta-, ohjelma-, hotelli-, ja aikataulumuutoksiin, jotka johtuvat meistä riippumattomista syistä.
Vastuullinen matkanjärjestäjä: HelinMatkat Oy.Tiedustelut ja ilmoittautumiset 5.3.2013 mennessä: [email protected] tai puh. 0400 510 503. Paikkoja voi kysellä myös tämän jälkeen.