1 Esposti toukokuu 2015

2 Esposti toukokuu 2015 3 Esposti toukokuu 2015

Mitä vapaus on?

Toukokuu. Tiedän, että tämä on viimeinen. Viimeinen kuukausi, viimeinen lehti. Minulle.

Olen pian vapaa raatamisesta ja aikatauluista sekä keskeneräisten töiden puur-tamisesta. Mutta mitä se todella tarkoittaa? Onko vapaus yhtä kuin sitä, ettei

yhtäkkiä ole enää velvollisuuksia, palveluksia tai välttämättömyyksiä? Onko vapaus sitä, ettei yhtäkkiä ole enää mitään?

Jos sivuja kääntelee eteenpäin, huomaa lisää pohdintaa aiheesta, jota aion sivuta. Kävimme teatterissakävijän kurssin oppilaiden kanssa vierailulla teatterikorkeak-oulussa, jossa pääsimme seuraamaan tulevien näyttelijöiden harjoituksia. Se heit-täytyminen, jota sain katsella, symboloi minulle todellista vapautta. Vapaus sai

ruumiin suoraan edessäni, ja oma mieleni sai vapauden siitä, mihin laskin silmäni ja mitä tunsin. Vapaus ei ole vain rohkeutta, vaan myös pelkoa.

Mutta rohkea on se, joka uskaltaa kohdata pelkonsa.

Jokaisella meistä on mielessään kuva siitä, mitä on vapaus. Minulle se on sitä, että tekee tilanteesta kuin tilanteesta itselleen helpon hengittää. Keinot ovat meille kai-kille erilaiset, mutta minän pitäisi meillä kaikilla olla korkealla tärkeysjärjestyk-

sessä. Tuli eteen mitä tahansa, tai vaikka siellä ei juuri nyt olisi mitään… Hengitä. Olet tässä. Ja pelkosi on vain päässäsi, rohkeus sydämessäsi.

Jäähyväisetkö? Ehkä vielä kuulette minusta.Viimeistä kertaa, mutta aina teidän.

Venla

2 Esposti toukokuu 2015 3 Esposti toukokuu 2015

Elämä koostuu mahdollisuuksista. Ilman mahdollisuuksia ei ole elämää. Mah-dollisuudet ylettyvät kaikkeen. Mahdollisuus saada ruokaa ja vettä mahdollistaa elämän ylläpidon. Mahdollisuus suojaavan kotiin ja terveydenhuoltojärjestelmään mahdollistaa turvallisen ja terveen elämisen. Mahdollisuus ilmaiseen koulutukseen antaa hyvät mahdollisuudet tulevaisuuden rakentamiseen. Mahdollisuuksia täytyy osata pitää silmällä. On monia mahdollisuuksia, joita pidämme itsestäänselvyyksinä sekä välillä mahdollisuudet osuvat kohdallemme

selvinä ja osaamme tarttua tilaisuuteen. Usein tilaisuuksia ei kuitenkaan tule ja mahdollisuuksia ei tunnu olevan monia. Elämässä on luotava itse mahdollisuutensa ja tilaisuutensa. Ihmisen on osattava myös nähdä pienetkin mahdollisuudet. Ihmisen on tartuttava tilaisuuteen vaikka se vaikuttaisi mität-tömältä, jos siinä on pienikin mahdollisuus, että se vie jotak-in elämässä eteenpäin. Elämä koostuu tarinoista ja mitä enemmän tarinoita ih-minen kerää, sitä pidemmältä ja mielenkiintoisemmalta elämä vaikuttaa. Jokaisessa tilaisuudessa on mah-dollisuus uudelle tarinalle ja siksi jokaisen ihmisen pitäisi olla valmiina sanomaan: ”kyllä”, paljon useam-min. Suuri osa ihmisistä ei lähde uusiin tilanteisiin mukaan, koska uusi ja tuntematon pelottaa, mutta loppujen lopuksi nämä pelot ovat pitkälti turhia ja vain esteitä. Loppujen lopuksi kaikki elämässämme on joskus ollut uutta. Nykyään se ei vaikuta siltä, koska monet asiat ovat olleet edessämme koko elämämme ajan, mutta syntyessä nekin olivat uusia ja tuntemattomia. Näin tuntematon muut-tuu tutuksi joko ajan kanssa tai silloin, kun vain annamme sille mahdollisuuden.

Tilaisuuksien ja mahdollisuuksien käsittely on helpompaa, jos tietää omat määrän-päänsä. Mitä haluaa tehdä isona, mitä haluaa opiskella ja miten haluaa ylipäätään elää. Määrätietoisuus vie pitkälle ja määrätietoinen ihminen osaa paremmin päättää mihin sanoa ”ei” ja mihin sanoa ”kyllä”, koska määrätietoinen ihminen tietää mihin nämä vastaukset johtavat ja mitkä tilaisuudet sekä mahdollisuudet ovat tärkeämpiä, kuin toiset. Vaikka määrätietoisuus ja tulevaisuuden haaveet eivät olisi ihmisessä valmiiksi, tilaisuuksiin tarttuminen ja uuden kokeileminen voi auttaa. Tämä voi lopulta synnyttää positiivisen kehän, jossa tilaisuuksin tarttumisesta syntyneet tari-nat luovat pidempää elämää ja parantavat määrätietoisuutta, joka puolestaan auttaa tarttumaan tilaisuuksiin. Kaikkien kannattaisi vähintäänkin pyrkiä tähän ja parantaa elämän laatua hivenen verran.

Samuli Reunanen

Määrätietoisuus

4 Esposti toukokuu 2015 5 Esposti toukokuu 2015

Huhtikuun lopulla, vappuviikolla, syksyn alusta saakka työstetty musikaaliprojekti saatiin päätökseen. Koulumme oppilaat jär-jestivät jälleen hulppean show´n; tänä vuonna musikaalin tapahtumat sijoittuivat omaan lukioomme Jyllaan. Yleisö innostui ideasta ja otti sen avosylin vastaan. Jyllan väen sekä muiden katsojien lisäksi myös musikaalin tekijät olivat hyvinkin tyytyväisiä lopputulok-seen. Haastattelimme neljää musikaalissa esiin-tynyttä jyllalaista: laulajia Inga-Leena Juu-järveä, Sofia Hägerströmiä, Ingo Tõnnovia sekä tanssija Ella Toimelaa. Kaikki heistä olivat tyytyväisiä paljon harjoittelua vaatinee-seen esitykseen. ”Esitys sujui erinomaisesti, varsinkin kun olin jo viime vuonna mukana tässä. Ei enää jännittänyt niin paljon, minkä vuoksi pystyi keskittymään paremmin näyt-telemiseen ja laulamiseen”, toteaa Sofia. Myös Inga-Leena kehuu ”All of us”- musi-kaalia: ”Meni mielestäni jopa paremmin kuin edellisen vuoden musikaali, ja hauskaa oli.” Myös Ella ja Ingo muistelevat musi-kaalia hyvillä mielin. ”Kun illalla tulin koti-in harkkojen jälkeen, olin aina ihan puhki. Yhteishenki oli huikea, mikä teki harjoittelus-ta mukavaa ”, sanoo Ella. ”Harjoittelu oli tosi kivaa ja lopputulos sitäkin parempi!”, kom-mentoi Ingo. Kaikki musikaalilaiset olivat samaa mieltä siitä, että harjoittelu oli rankkaa mutta näytös oli työnteon arvoista. Myös me katsojat tyk-käsimme todella!Edellisistä musikaaleista voi muuten lukea jokaisen lukuvuoden viimeisestä Espostista. Ja vuosien perinne jatkuu: mitäköhän huikeaa saamme eteemme ensi keväänä…

Anna-Meeri ja Erika

Musikaali 2015

Espoonlahden lukiossa järjestettiin tänä keväänä ensimmäistä kertaa lukujärj-estyksetön viikko, jolle kukin oppilas val-itsi haluamansa kurssin. Kurssien valiko-ima vaihteli laidasta laitaan. Eräs ryhmä kokkaili koulussa maukkaita ranskalaisia herkkuja samaan aikaan kun toiset taas kiertelivät Pietarin nähtävyyksiä tai po-rautuivat psykologian mutkikkaaseen maailmaan. Koulupäivät olivat päivittäin keskivertoa pidemmät, mutta sitäkin kiin-nostavampia. Monet oppilaat ja opettajat pit-ivät ajatusta viikon kestävästä kurssista hyvänä. Monipuolinen opiskelu oli mo-nen mieleen. Joustoviikolla opiskelu oli käytännönläheistä ja monipuolista. Suurin osa oppilaista piti joustoviikosta. Jotkin oppilaat kuitenkin pitivät esimerkiksi haastavan lukuaineen oppimista viikon verran liian rankkana. Myös opettajien keskuudessa joustoviikko sai positiivista mutta rakentavaa palautetta: Susanna Akkila kehui vetämäänsä teatterissakävijän kurssia: ” Olen odot-tanut joustoviikon kaltaista opetusmah-dollisuutta jo kauan! Se haastaa sekä opettajan että oppijan aivan eri tavalla kuin normikurssi: voi siirtyä rajoittavas-ta luokkaympäristöstä ajan kanssa oik-eastaan minne vain ja sukeltaa, heittäytyä sisältöihin kunnolla!” Hänen mielestään kurssi silti sopisi paremmin pidettäväksi parin - muutaman normaalin jakson aikana.

Ranskaa keittiön kautta - kurssin to-teuttanut kieltenopettaja Elina Ruuska oli tyytyväinen kurssiin. Hänen mielestään joustoviikon markkinoiminen lomana laskee oppilaiden innostusta. Opettajana hänen mielestänsä joustoviikon kurssin laatiminen ja toteuttaminen oli hieman hankalaa, varsinkin kun osa oppilaista oli ranskantaitoisia ja osa ei. ”Haastavaa mutta kivaa!” Kuvataiteen opettaja Outi Im-mosen mielestä hänen laatimassaan valokuvauskurssissa oli hiomisen varaa. Siitä huolimatta myös hän innostui jou-stoviikosta ja toivoo sen järjestymistä myös tulevina vuosina. Yhteenvetona voi siis todeta, että joustoviikko oli positiivinen kokemus niin oppilaille kuin opettajillekin. Joustoviikko onkin luvassa taas ensi vuonna, ja samaan aikaan muutaman muun espoolaislukion kanssa – kurssitar-jonta siis paranee entisestään.

Anna-Meeri ja Erika

Joustoviikko

6 Esposti toukokuu 2015 7 Esposti toukokuu 2015

Sara Matikka ja Elsa UittoEspoonlahden lukio

Joustoviikko on Espoonlah-den lukiossa käyttöön otettu uusi tapa korvata kokeiden-palautuspäivät. Normaalisti lukioissa on koeviikon jälkeen yksi päivä, joka käytetään kokeiden palauttamiseen. Espoonlahdessa se kuiten-kin koettiin turhaksi ja nämä päivät korvattiin kokonaisel-la viikolla, joka sijoitettiin viimeisen jakson puoliväliin. Tarjolla on monia erilaisia kursseja viikolle, ja niistä opiskelijat saavat valita itsel-leen mieluisimman. Espoon-lahden lukiossa joustoviikolla voi keskittyä kieliin, äidinkiel-en luoviin kursseihin, luon-nontieteisiin tai jopa tehdä lyhyen matkan ulkomaille. Joustoviikosta saa yhden kurssin.

Espoonlahden lukiosta kaksi ensimmäisen vuoden opiske-lijaa kertoi omista kokemuk-sistaan joustoviikosta. Ken Riippa ja Emma Silvennoinen valitsivat ruotsin kertauskurs-sin.

”Tosi paljon olen tykännyt. Oppii tosi paljon, mutta vähän pitkästyttävää välillä”, Emma miettii. ”Siinä pystyy keskittymään yhteen ainee-seen koko viikon. Siinä oppii hyvin, mutta unohtaa vähän ne muut asiat”, Ken lisää vii-taten viimeisen jakson muihin opintoihin.

Molemmat ovat kuitenkin sitä mieltä, että joustoviikko on hyödyllinen, eivätkä halu-aisi vaihtaa sitä takaisin ko-keenpalautuspäiviksi. Emma sanookin, ettei olisi oppinut ruotsia näin hyvin ilman joustoviikon tiivistä opiskelu-tahtia.

”Valitsin sellaisen kurssin, josta hyötyy eniten. Meinasin aluksi mennä siihen tans-sikurssiin, mutta ruotsini oli niin huono, että valitsin tämän mieluummin”,Ken kommentoi valintaansa. Myös Emma kääntyi itsel-leen hyödyllisimmän kurssin puoleen. Molemmat ovat tyytyväisiä kurssivalintaansa, mutta jos tarjonta olisi ollut erilainen ja omat ruotsin tai-dot paremmat,

he olisivat saattaneet valita toisin.

Ensi vuonna Emma ja Ken toivovat pääsevänsä jous-toviikolla ulkomaille. Tarjolla Espoonlahden kurssitarjotti-mella on esimerkiksi matka Uppsalaan, joka tulee varmas-ti olemaan suosittu.

Jos itse saisi suunnitella jous-toviikolle oman toivekurssin, Emma lähtisi ulkomaille, mieluiten Eurooppaan esim-erkiksi historian parissa Sak-saan tai Italiaan. Myös eng-lannin kieltä kehittävä kurssi ulkomailla olisi mieluinen. Ken taas kaipaisi kurssitarjot-timelle vaihtoehdoksi taval-lisen liikunnan kurssin, sillä tänä vuonna tarjolla oli vain tanssiin painottuva liikun-takurssi.

Ketkä?

-Espoolaiset Ken Riippa ja Emma Silvennoinen, ikä 16 vuotta -Espoonlahden lukion ensim-mäisen vuoden opiskelijoita -Ken ja Emma käyvät molem-mat kuntosalilla 23.4.2015

Ruotsin kertauskurssilla opiskeltiin monipuolisesti käyttäen erilaisia opetus-tapoja. Välillä käytiin ulkona, ja välillä liikuttiin luokassa keskustelemassa luokkatovereiden kanssa. Myös tekniikkaa käytettiin hyväksi, esimerkiksi oman puheen äänittämisessä.

Opiskelijat pohtivat, onko joustoviikko hyödyllinen

Joustoviikon tunnelmia:Ajatuksia teatteripäivästä

Näyttelijät ja näyttelijäopiskelijat ovat täysin järjettömiä. En sano niin loukatakseni heitä, vaan antaakseni heille täydellisen kunni-oitukseni kaikesta työstä, josta sain vain todennäköisesti maistiaisen vieraillessani Teatterikorkeakoulussa. Useammat hakijois-ta tekevät kaikkensa, että pääsisivät opiskel-emaan – ei ainoastaan yhden kerran vaan peräti 9. Tämän jälkeen he tuntuvat pistävän itsensä äärirajoille saakka jatkuvasti: opet-televat sitä, miten säilyttää tunne liikkeessä jatkuvasti, miten kestää tunne siitä, ettei ole tarpeeksi hyvä ja miten muuntaa itsensä ja tunteensa jatkuvasti uusiin rooleihin – eivät-kä nämä asiat ole varmastikaan edes alkua. Kaikki kuitenkin tuntuu kuuluvan ”tait-eilijaksi kasvamisen kipuun” – näin meille kerrottiin. Jos siis kellään tuntuu olevan epäilyksiä tai väärentyneitä ennakkoluuloja näyttelijäopiskelijoista, jotka kaikki olisi-vat vain luonnonlahjakkaita kummajaisia panematta esitykseensä jatkuvaa heittäyty-mistä ja uhrautumista, voin sanoa: käy Teat-terikorkeakoulussa, se murskaa käsityksesi perinpohjaisesti.

Näyttelijäopiskelijoiden heittäytyminen ei ole ainoa asia, joka teki minuun vaikutuksen. Kaikki - aina modernista arkkitehtuurista ke-skeneräisien näyttelijöiden ja ohjaajien käsit-tämättömän hienoihin esityksiin – on aivan omaa luokkaansa. Ihmisten yhteisöllisyys ja hyvä henki oli lähes käsinkosketeltavaa, kun pääsee ainoastaan päiväksi seuraamaan joka ikisen ihmisen omistautumista työlleen sekä sitä, mitä kaikkea ainutlaatuista se saa aikaan – ainakin väittäisin, ettei missään muualla aloitettaisi esitystä kadulla, jotta yleisö saataisiin koukuttumaan ja odottama-an enemmän. Pääsimme katsomaan päivän lopuksi näytelmää ”Hirvimetsä”, joka oli lahjakkaan ohjaajaopiskelijan opinnäytetyö. Esitys oli koskettava kannanotto kahden sukupolven väliseen suhteeseen sekä siihen, etteivät ne erilaisuuksistaan huolimatta eroa paljoakaan toisistaan – joskus vain täytyy lähteä hir-vimetsällä asti nähdäkseen sen. Kaiken lisäksi saimme kurkistaa Teakin kulisseihin, kuulla mahtavia näytteli-jäpersoonia ja maistaa koulun keittiön her-kullista ruokaa; kokonaisuudessaan nähdä, minkälainen päivä teatterikorkea koulussa olisi – ainakin raapaisun siitä. Vaikka päivän jälkeen iskikin uupumus, saimme kaikki muiston päivästä, joka on varmasti koko ryhmälle ikimuistoinen.

Iina

8 Esposti toukokuu 2015 9 Esposti toukokuu 2015

Elisa Hautala ja Veera Luostarinen

Espoonlahden lukiossa on kokeilussa viiden päivän mittainen joustoviikko, jonka aikana on mahdollista suorittaa yksi kokonainen kurssi. Valinnanvaraa on paljon äidinkielestä vieraisiin kieliin. Mahdollista on esimerkik-si opiskella turistivenäjää ja tehdä matka Pietariin, missä opittuja taitoja pääsee heti hyödyntämään. Ensimmäistä vuotta lukiossa opiskele-vat Mikke ja Branvere kertovat mielipiteitään ruotsin kertauskurssista jonka ovat valinneet joustoviikolle. Molempien opiskelijoiden yleinen kuva viikosta on ollut se, että opiskelu on rankkaa ja tehtävää on tosi paljon, mutta se on hyödyllistä ja opiskelijat tuntevat oppiv-ansa paljon. Kurssilla on harjoiteltu kaikkea; kir-joittamista, puhumista, luetunymmärtämistä ja ääntämistä, mutta eniten Mikke ja Bran-vere tuntevat kehittyneensä kirjoittamisessa. Harjoitusten välissä on tehty pieniä kävely-itä aivojen virkistämiseksi. Joka päivä myös pidetään pieni testi, jolla seurataan miten edellisen päivän asiat ovat jääneet mieleen. Tehtävää on siis paljon. ”Tämä kurssi oli hyvä valinta, mutta olisi välillä kiva olla esimerkiksi eri tiloissa”, Branvere sanoo. Mikke täydentää: ”Ensivuodelle opettaja oli esim-erkiksi suunnitellut matkaa Maarianham-inaan, mikä tekisi kurssista vielä monipu-olisemman. Eli juuri toimintaa kaipaa välillä kun koko ajan ollaan saman aineen parissa.”

Jotta yhden kurssin oppimäärä ja kaik-ki asiat ehdittäisiin käydä läpi, ovat päivät pitkiä. Siitä kaikki kurssia käyvät ovat ylei-sesti samaa mieltä ja toivovat ensi vuodelle päivien pituuksien lyhentämistä. Valintaa tehdessään Mikellä ja Bran-verellä oli paljon valinnan varaa ja he pää-tyivät valitsemaan ruotsin kertauskurssin, mistä molemmat ovat hyvin tyytyväisiä. Nyt koulun opettajakunta ja luultavimmin myös oppilaskunta pääsevät vaikuttamaan ensi vuoden joustoviikkoon. Miken ja Branveren mielestä joustoviikko on hyvä idea ja he kannattavat sen jatkamista tulevinakin vuosina.

Ketkä?-Branvere Haxhiu ja Mikke Jonaesso-Ensimmäisen vuoden opiskelijat Espoon-lahden lukiossa-Joustoviikolla ruotsin kertauskurssilla

Viikon verran pelkkää ruotsia

Kuvassa haastattelija Veera, Mikke, Bran-vere ja Jannika joka oli mukana haastat-telemassa.

Vaihto-oppilasvuosi Japanissa

Joustoviikolla keskiviikkona 22.4 puheviestinnän kurssilaiset saivat vieraakseen Nooran, joka piti meille luennon vaihtovuodestaan Japanissa. Luento kiinnosti jokaista kurssilaista, oikeasti! Kuka nyt ei haluaisi kuulla, millaista on asua täysin vieraassa kulttuurissa vuoden. Noora näytti kuvia meille kotikaupungistaan ja koulusta, jota Japanissa kävi. Noora kertoi, että japanilaiset olivat häntä kohtaan hyvin ystävällisiä ja hänen että hänen vaihtovuotensa oli täysin onnistun-ut. Japanilaiset ystävät kehuivat jopa Nooran näyt-tävän Taylor Swiftiltä. Itse en ainakaan ottaisi sitä loukkauksena!

Noora kertoi myös, että jotkut japanilaiset näkivät hänet ensimmäisenä länsimaalaisena ja minä itse kurssilaisten joukossa sain ainakin sellaisen kuvan, että Noora oli siellä tavallaan ”julkkishahmo” tai jonkinlainen ”nähtävyys” paikallisille. Mieleeni jäi myös se, että japanilaisilla naisilla on erikoinen kauneusihanne. He liimaavat luomiinsa jonkinlaisia teipin tai muovin palasia, jotta saavat silmänsä ja luomensa näyttämään pyöreämmiltä. Luento oli todella kiinnostava ja avasi Japa-nin kulttuuria meille kurssilaisille! Suurkiitokset Nooralle, että ehti ja jaksoi tulla kertomaan mielen-kiintoisesta vuodestaan!

Helmi-Lotta

Ansan vuosi latinokulttuurissa

Ansa tuli kertomaan meille hänen vaihtovuodestaan latinokulttuuris-sa. Hän lähti tutustumaan täysin erilaiseen kulttuuriin, jopa Costa Ricaan asti ja kertoi kokemuk-sistaan nyt meille. Suuri kulttuu-riero ei välttämättä sovi kaikille, mutta Ansalle vuosi oli positii-vinen kokemus ja hän sopeutui toiseen kulttuuriin todella hyvin. Hän jakoi kokemuk-sensa menneen vuoden aikana otettujen kuvien avulla. Kuvia oli räpsitty monista eri asioista muun muassa ruoista, paikallisista rakennuksista, koulusta ja muista kulttuurillisista erikoisuuksista. Ensimmäisenä kuvana oli lähes kansallissoittimeksi tituleerattu marimba, Ansa kertoi kokeillensa soittaa marimbaa ja sen osoittau-tuneen melko vaikeaksi. Costa Ricassa naiset käyttivät painavia mekkoja ja tanssivat marimban tahtiin. Ansan kuvat joistakin paikallisista taloista vetivät minut aika hiljaiseksi. Talot näyttivät hylätyiltä taloilta, jossa en kuvit-telisi ihmisten voivan asua. Hän kertoi tällaisista taloista kuitenkin yllättävän usein löytyvän melko hyvä auto ja televisio.

Varsinkin Ansa korosti televisi-ota ja sen vaikutusta perheeseen. Televisio oli Costa Ricalaisessa perheessä suuressa roolissa, ja sitä katsottiin usein perheen kanssa yhdessä. Mieleenpainuvin kuva oli Ansan näyttämä kuva paikallisesta kanalasta, jossa kanoja tapettiin. Laite oli ihmeellinen, johon kanat laitettiin väärinpäin valuttamaan veret suureen vatiin. Ansa asui vaihtovuotensa aikana jopa kolmessa eri per-heessä, joka varmasti toi esille kulttuurin sisäisiä erilaisuuksia. Hän myös vaihtoi koulusta toi-seen. Ensiksi Ansa kävi kato-lilaista koulua, jonka sääntöjä, esimerkiksi pukeutumisesta, Ansa kuvasi hyvin tiukiksi. Tämän jälkeen Ansa siirtyi paikalliseen ”amikseen”. Siellä meno oli pal-jon rennompaa mutta koulupäivät pidempiä. Limonadin ja mehun juominen oli yleisempää kuin veden juonti. Epäterveellisistä ruokatottumuksista kieli myös kouluruoka, joka koostui muun muassa sipseistä ja karkeista. Mieleen pistävää oli ’’limupus-sit’’, eli limulla täytettävät muovi-pussit, joista juotiin itse tehdyn reijän kautta.

Ansan mukaan paikallinen ruoka koostui pääosin riisistä ja pavuis-ta. Hän myös lisäsi, että toisin kuin Suomessa, juustoa ei myyty kau-poissa juuri lainkaan. Siksi hän oppikin itse tekemään juustoa. Yllätyin kun Ansa kertoi paikallisten huolehtivan todella paljon hygieniastaan. Suihkut olivat todella alkeellisia ja niistä ei tullut aina lämmintä vettä. Silti kaikki huolehtivat ulkonäöstään ja pesivät hampaita jopa aina ruokai-luiden jälkeen. Ulkonäön ohella myös uskonto oli tärkeässä merk-ityksessä nuorten elämässä. Ansa kertoi vierailustaan paikallisessa kirkossa. Hänen mukaansa siellä vallitsi viihtyisä ja lämmin tunnel-ma. kaikki kirkossa olevat ihmiset olivat yhdessä eikä kukaan ollut yksin. Ansa painotti paikallisten ihmisten ystävällisyyttä ja kuinka he ottivat hänet avosylin vastaan. Tällainen on varmasti tärkeää vai-htovuoden onnistumisen kannalta. Hän kertoi meille latinokulttuuris-ta paljon ja sain aivan uuden käs-ityksen siitä. ”Luento” oli todella kattava ja hyvä sekä viihdyttävä.

Matias

10 Esposti toukokuu 2015 11 Esposti toukokuu 2015

Astumme ulos lentokentältä keskelle suurta parkki-hallia. Nopeasti aistimme ilman olevan saastunutta; se haisee palaneelta ja hengittäminen tuntuu vaikealta. Meille oppaaksi on palkattu ystävyyskoulumme hen-kilökuntaan kuuluva George. Hän hymyilee ja viittoo nousemaan tilausbussiin, jonka on määrä kuljettaa meidät perille. Ikkunoista piirtyvät korkeat lähiökerrostalot jat-kuvat harmaina riveinä kauas silmänkantamattomiin. Betoniviidakon ainoat väripilkut ovat sinne tänne pystytetyt peltikyhäelmät, joiden pihat ovat täynnä rojua. Karu maisema kätkee sisälleen varmasti mitä lohduttomampia tarinoita. Tajuamme olevamme lähempänä köyhyyttä kuin koskaan aikaisemmin. Liikenne on yhtä kaaosta. Autot riehuvat toistensa perässä muistuttaen valtavaa, vihaista sonnilaumaa, eikä kukaan tunnu välittävän nopeusrajoituksista. Onko tämä tosiaan se Shanghai jota tu-limme katsomaan? George puhuu tasaisella äänellä kertoen perusfakto-ja Kiinasta. Aikaerorasitus ja kulttuurishokki saavat ai-kaan sen, että emme jaksa kuunnella kovinkaan tarkasti. Havahdumme kuitenkin kun mies ilmoittaa iloisesti meidän majoittuvan ensimmäiseksi yöksi kiinalaisperheisiin -yk-sin. Lähdön on määrä tapahtua parin tunnin jälkeen koululle saavuttuamme. Olo on seka-va ja tunteet heittelevät laidasta laitaan. Emme ole enää lainkaan varmoja millainen viikosta on tulos-sa. Pitäisikö pelätä ja olla varuillaan, vai heittäytyä vapaasti sekä ennakkoluulottomasti kiinalaisen kult-tuurin vietäväksi? Päätämme valita jälkeisen. Haluamme ottaa viikos-ta irti kaiken sen minkä voimme. Tulimme tänne hankkimaan kokemuksia ja niitä tulemme varmasti saamaan. Sisäoppilaitos, eteläisisessä kaupunginosassa, seisoo erään kadun vasemmassa reunassa, liki pank-kiautomaattia. Pääsemme tutustumaan heti kiinalai-seen tapakulttuuriin. Ensimmäinen oppi ei ole vaikea ymmärtää; on aina parempi olla hieman ajoissa kuin vähän myöhässä.

Aikataulut ovat siis tärkeitä, vaikka niistä ei aina oikein kiinni pidetäkään. Niinpä meidät hae-taan huoneistamme ennen perheisiimme lähtöä melkein tuntia aikaisemmin kuin alunperin sovittiin. Heräämme päiväuniltamme oven koputukseen ja äkkiä sullomme laukkumme täyteen erilaisia yöky-lätavaroita, mitä nyt kiireellä satumme edestämme löytämään. Tavattuamme perheemme voimme jo hetken tu-tustumisen jälkeen huoahtaa helpotuksesta. Kaikki vaikuttavat olevan erittäin mukavia sekä ystävällisiä, eikä pelkoon ole todellakaan minkäänlaista syytä. Viikonloppu vietetään iloisissa tunnelmissa kau-punkia kierrellen ja maistellen paikallisia ruokia. Vierailemme muun muassa temppeleissä, ostamme tuliaisia kotiin ja pääsemme jopa kokeilemaan

seinäkiipeilyä. Vanhemmat eivät englantia oikeastaan lainkaan osaa, mutta se ei estä hauskanpitoa. Olomme on kuin olisimme osa perhettä ja ikävä ehtii tulla heti koululle paluun ja pitkien hyvästien jälkeen. Tämä seikkailu onnistuu mu-okkaamaan kuvaamme tavallis-esta kiinalaisesta arkielämästä erittäin paljon positiivisempaan suuntaan. Maa ei ehkä olekaan niin paha kuin kuvittelemme. Seuraavana yönä emme saa unta paria tuntia ene-mpää, kiitos "patjojen" joiden olemassaoloa emme miltei edes

huomaa, niin ohuita ne ovat. Herättyämme olemme kuitenkin suurta intoa täynnä. Viikko on vasta alussa ja nyt pääsemme näkemään millaista elämä koulussa on. George esittelee kampusta, joka koostuu monesta eri rakennuksesta, esimerkiksi opiskelijahotellista ja teehuoneesta. Keskellä kaikkea lepää suuri tekonur-mikenttä, jossa pidetään päivittäin lukuisten liikun-tatuntien lisäksi myös aamuvoimistelu ja silmäjump-pa. Säntäilemme ympäriinsä kuin Jukolan veljekset. Kaikki on niin erilaista ja ihmeellistä. Myös me olemme muille oppilaille eksoottinen näky. Nuoret ovat kuitenkin erittäin kohteliaita ja suhtautuvat mei-hin kiinnostuneesti, aivan kuin olisimme julkimoita.

Koulussa saamme ruokaa joka päivä kolmesti. Se on yleensä oikein maukasta, ei vain kovinkaan ravitsevaa. Iltaisin on mahdollisuus käydä kaupassa sekä kierrellä kaupungilla, mutta ainoastaan aikuisen seurassa. Kiinassa alaikäisten on nimittäin kiellet-tyä liikkua ulkona keskenään, jos heistä kukaan ei osaa puhua paikallista kieltä. Ihan hyvä sääntö, sillä luulemme ettei se tosiaan olisi kannattavaa turval-lisuuden puolesta. Päivät kuluvat todella nopeasti. Ohjelma on aika tarkka, vaikka venyy toisinaan hieman. Me suoma-laiset kun olemme vähän hitaita toimimaan. Yllätyk-siltäkään emme välty. Suunnittelemme esimerkiksi lauluesityksen parin tunnin varoitusajalla. Se ei aivan mene nappiin, mutta hauskaa on. Tuntuu, että kiinal-aiset arvostavat kaikkea mitä ikinä teemmekin.Lisäksi vierailemme erilaisissa turistinähtävyyksissä, joiden kautta ihastumme kaupunkiin sekä kulttuuriin yhä enemmän. Jopa säät ovat meille suotuisat. Eten-kin TV-tornista katsottuna auringossa kylpevä Shang-hai näyttää itsestään parhaat puolensa. Alhaalla mut-kitteleva joki heijastaa säteitä kauniisti kohti taivasta luoden horisontissa siintävien pilvenpiirtäjien väliin sinisen, utuisen valon. Emme voi kuin hymyillä. Rakastamme tätä kaupunkia ja haluamme vain nähdä lisää! Joka ilta saavumme rättiväsyneinä mutta onnel-lisina takaisin koululle. Ajatuksissamme vilisevät Buddha-patsaat, temppelit ja syömäpuikot tahtovat melkein tulla uniin. Muistelemme Vesikaupungin maalauksellisia maisemia, Shanghain yöllisiä valoja jotka loistivat joen toisella puolella, sirkusesitystä sekä kaikkia niitä ihmisiä jotka niin ystävällisesti meitä kohtaan ovat käyttäytyneet. Aivan huomaamatta olemme viettäneet yhdessä melkein seitsemän unohtumatonta päivää ja on aika esittää harjoittelemamme suomalainen kansantanssi sekä toinen lauluesitys. Ensin hieman jännittää, sillä katsojia on yli 1600, eikä esityksemme kuitenkaan aivan ammattilaisten tasoa ole.

Onneksi olemme perinteisesti sisukasta kansaa ja miehen tahto vie läpi vaikka harmaan kiven. Py-stymme siis mihin vain. Yleisö on meistä haltioissaan ja saamme raikuvat aplodit, tottakai. Koittaa jäähyväisten aika. Meille on varattu kabi-netti läheisestä ravintolasta. Paikalle ovat saapuneet muun muassa ystävyyskoulumme rehtori sekä joitakin tärkeitä kaupungin henkilöitä. Georgekin on pukenut päälleen parhaan pukunsa ja siemailee tyytyväisenä viiniä. Syömme kiinalaisen pitkän kaavan mukaan kaikenlaista aina meduusoista linnun kieliin. Kaikil-la näyttää olevan hauskaa ja illalla pääsemme vielä viimeisen kerran pyörähtämään kaupoissa, tällä kertaa ilman aikuisia.Aamulla laahustamme täyteen pakattujen matkalauk-kujemme kera jälleen tilausbussiin. Yritämme skan-nata silmillämme jokaisen pienenkin yksityiskohdan, jotta muistaisimme tämän kaiken puhtaana vuosien-kin päästä. Lentokoneen jättäessä Shanghain taakseen taistelemme unen välimaastossa englannin kokei-demme parissa, kunnes sallimme itsemme nukahtaa. Matkamme on ollut aivan huippu. Melkein parem-pi kuin uskalsimme edes toivoa. Suomen ilmatilaan saavuttuamme tunnemme itsemme väsyneiksi mutta onnellisiksi. Matkustaminen on ihanaa, mutta koti on kuitenkin aina paras. Ikkunasta näkyy tuttu, harmaa kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot. Astumme ulos lentokentältä. Hengitämme syvään puhdasta, raikasta Suomen ilmaa. Vantaa ei taatusti ole koskaan tuoksunut näin hyvältä. Unelmoimme tuoreesta ruisleivästä ja lasillisesta maitoa. Hyväste-lemme toisemme ja kiitämme onnistuneesta reissusta. Viikon aikana syntyneet kokemukset jäävät elämään muistoihimme. Shanghai pysyy aina sydämissämme, eikä katoa sieltä koskaan.

Nea ja Topi

Shanghai-matkakertomus

12 Esposti toukokuu 2015 13 Esposti toukokuu 2015

Kukapa ei olisi Hollannista kuullut. Mutta mitä todellisuudessa tiedämme kyseisestä val-tiosta? Ja mitä meidän pitäisi tietää? Sitä me hollantiprojektilaiset lähdimme selvittämään. Matkan aikana huomasimmekin, että Hollanti ei ole vain Amsterdam kanavineen ja coffee shopeineen, vaan paljon monipuolisempi. Maantieteellisesti Hollanti on alankoa, josta sen toinen nimi, Alankomaat, tulee. Maanpinnan mataluuden huomasikin rannikolla, jossa maata on kohotettu estämään tulvin-ta. Rannalla kiinnostavammaksi kuitenkin osoittautuivat simpukat ja etenkin meritähdet, joita harvemmin kohtaa luonnossa. Yksi kuollut meritähti meinasi jo päästä Suomeenkin, mutta hirvittävän hajun vuoksi ajatuksesta luovuttiin lopulta. Olen ihan tyytyväinen, että muistini ei tallettanut hajua. Jos jotain en ikävöi matkalta on se meritähden lemu hotelli-

huoneessamme… Meritähtien lisäksi bongailimme myös esimerkiksi lintuja, kuten haikaran ja liejukanoja, tuulimyllyjä, tulppaaniviljelmiä ja turistikohteita. Tulppaaneja ja tuulimyllyjä on ihan tosissaan Hollannissa vaikka millä mitalla! Niiden lisäksi pääsimme pällistelemään nähtävyyksiä etenkin Amsterdamissa viet-

tämämme päivän aikana. Vierailimme esimerkiksi Anne Frankin talossa ja tuli sitä nähtyä Van Goghin tunnettuja maalauksia ja Tyttö ja helmikorvako-rukin. Biologian, maantieteen ja kulttuurin lisäksi tutus-tuimme myös hieman Hollannin teollisuuteen sekä ruokakulttuuriin. Matka oli ehdottomasti mielekäs ja

monipuolinen, eikä valittamisen aihetta ole helppo keksiä. Tosin jalkapohjat saattavat olla hieman eri mieltä tästä… Vitsailimme-kin, että aikamoinen urheiluloma. Mutta mikäs siinä on hienois-

sa maisemissa päivää paistatella ja hieman (tai vähän enemmänkin) kävellä ympäriinsä, kun aurinko paistaa ja seura on hyvää. Emma Katajisto

Hollanti – tulppaanien ja tuulimyllyjen

luvattu maaViime elokuussa istuin ahdis-tuneena Helsingin yliopiston kirjastossa tuijottaen tyhjällä Word-asiakirjalla vilkku-vaa kursoria. Alkamassa oli viimeinen opiskeluvuoteni yliopistossa ja tyhjään tiedos-toon oli tarkoitus kirjoittaa gradu: sata sivua kielitieteel-listä analyysiä. Nyt jo takana oleva lukuvuodesta oli tulos-sa rauhallinen, pölyinen ja hiljainen. Siinä tietokoneen huminaa kuunnellessani pu-helimeni kuitenkin soi. Eräs Harri Korhonen kysyi, onko minulla suunnitelmia pariksi seuraavaksi viikoksi. Vois-inko tulla opettamaan äidink-ieltä Espoonlahteen? Aloitin seuraavana aamuna. Tuo pari viikkoa venyi vuodeksi. Se vuosi ei ole ollut rauhallinen, pölyinen eikä hiljainen. Olen kulkenut Espoonlahden ja yliopiston väliä painavien kirjakass-ien ja esseepinojen kanssa ja vaihtanut lennosta roolia opettajasta opiskelijaan ja takaisin. Lähipiirini lakkasi yrittämästä hahmottaa, missä milloinkin päiväni kulutin, sillä oli aina koulussa. Kou-

lukoulussa, siis Espoonlah-dessa, oli aina hauskempaa kuin omassa koulussa. Silti ette uskoisi jos kertoisin, kuinka monta kertaa olen aamuisin laahustanut tänne puolikuolleena ajatellen, että tästä päivästä on nyt vain selvittävä hengissä. Monta.

Tämän te kuitenkin uskotte, olettehan itse sen aiheutta-neet: yhtenäkään päivänä en ole lähtenyt kotiin huonolla tuulella. Jotenkin kävi niin, että raskaina päivinä työka-verit olivatkin leiponeet keksejä ja opiskelijat toivot-tivat aurinkoisesti huomenta, aloittivat tunneilla oivaltavia keskusteluja ja sanoivat, että ei se mitään ope, me saadaan nää tekstit kirjoitettua vaikka sä unohdit pohjamateriaalit ja tietokoneet ja luokan valot-kaan ei toimi. Älä stressaa. Tiedän, että tuo vähän ärsyttää teitä. Se on liian siloteltua, liian kritiikitöntä, liian hyväuskoista. Mutta arvatkaapa mitä. Huoli-matta puhelintaisteluista, keskeytyneistä kursseista ja väsyneistä tiuskaisuista tuo on se, mitä teistä muistan.

Jyllassa aloittaessani ajat-telin, että minun täytyy sit-ten pitää langat käsissäni ja kestää työkavereiden ja opiskelijoiden huonot päivät. Kävi kuitenkin niin, että te poimitte pyytämättä maasta minulta pudonneet langat. Työkaverit kertoivat, ettei elämä ole niin vakavaa. Sil-loin kun on, kannattaa sanoa se ääneen ja leipoa sitten sämpylöitä. Opiskelijat opet-tivat minut käyttämään wil-maa, tilaamaan eväitä prelejä varten ja lukemaan lukiolais-illekin satuja. Ennen kaik-kea vuosi Jyllassa sai minut ymmärtämään, että tätä työtä haluan jatkossakin tehdä. Entä se gradu? Se valmistui, ja ohjaaja sanoi sen näyttävän satasivuiselta tekstitaidon vastaukselta. En ihmettele yhtään enkä vaih-taisi päivääkään.

Annika Kettunen

Jäähyväiset Jyllalle

14 Esposti toukokuu 2015 15 Esposti toukokuu 2015

naiseuden haudalla

jos naista pitäisi käyttääminä tekisin sen väärin ja uudestaan kunnolla ja huonommin en ja oikeasti

mut silti

käytän naista kuin kumia käytän naista kumina käytän naista ja olen lyijyä

vilkaise ja unohda pyyhi ja sylkäise et tarvitse et halua

miksi käyttää naista kun voi nähdä unta ja kätellä

ei rikotaan rautaa annetaan maistaa suolaa

koska niin kuutamossa hän sanoi käytä minua laita minua

kuule nyt on päivä ajattele minua!

Azma Mohammed

Kypsyyden mittari

Kirjoitin vähän aikaa sitten jutun siitä, mitä odotan ylioppilaskirjoituksilta, mitä luulen niiden olevan ja minkälaisia kokemuksia ne kenellekin ovat. Nyt, kaksi ainetta kirjoitta-neena ja neljä kirjoituskertaa viisaampana kuin viimeksi, ajattelin jakaa ajatuksiani kyseistä ”kypsyyskokeesta”. Ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset olivat kaikkea muuta kuin olin ajatellut – kaikista kertomuksista ja opettajien valmen-nuksista huolimatta. Kaikille kerrotaan siitä, kuinka ajan alkaessa ja tehtävävihkon avau-tuessa tietää kyllä, mitä pitää. Harvoin meitä abeja ohjastetaan siitä, mitä tapahtuu, jos käy toisin – ajatukset on sekaisin, arvostelee jokaista lausetta, jonka on saanut paperille aikaiseksi ja lopuksi huomaa, ettei huolella tehdyistä eväistä ole saanut haukattua edes yhtä suupalaa. Kysymys kuulukin: miksi vaivautua? Miksi panostamme koko lukion ajan yhteen hetkeen, joka voi mennä vain yhden pienen tekijän ansiosta piloille – kaikkien omien mielikuvien vastaisesti? Jos jotain kaiken määrittelevästä kypsyyskokeesta voi oppia, niin sen, ettei kaikki ole siitä kiinni. Sanotaan, että yliop-pilaaksi kirjoittaessaan ihminen on viisaim-millaan – onkin sitten täysin eri asia, mitä kukin meistä pitää viisautena; toisille se merkitsee huippuarvosanoja kokeista, tois-ille taas oman itsensä ylittämistä ja omien rajojen mittaamista – itse kuulun jälkim-mäisiin. Tajusin epäonnistumiseni jälkeen, että vaikka en saisi toivomaani arvosanaa, on jo itsessään voitto osata epäonnistua, oppia virheistään ja yrittää uudestaan. Niin klisei-seltä kuin se kuulostaakin, kuinka moni voi sanoa osaavansa epäonnistua? Jos sen osaa myöntää, on se mielestäni parempi kypsyys-mittari kuin yksikään ylioppilaskoe.

Totuutta ei voi kieltää

Vuoden alussa voimaantullut alkoholin mainontakielto on kiristänyt niin mainostajien kuin tavallisten kansalaistenkin hermoja. Asiasta on väännet-ty jos jonkinlaista pilaakin, mutta yhteisenä mielipiteenä suurin osa jakaa

lakimuutoksen järjettömyyden. Perusteluna moiselle kiellolle on kyseenalain-en huoli siitä, että mainonta lisäisi kansalaisten alkoholinkulutusta.

Viranomaisilla tosiaan tuntuu olevan mielenkiintoinen näkökulma ihmisen psykologiasta. Itse en ole koskaan huomannut ryntääväni kauppaan täysin hallitsemattomasti heti silmieni osuessa jonkin tuotteen mainokseen, mutta

ilmeisesti olen tietämättäni ollut suuressakin vaarassa joutua edellä mainitun ostospsykoosin uhriksi. Samalla logiikalla ihmisen koko toiminta muutenkin

perustuisi vain vietteihin ja ärsykkeisiin, joihin reagoidaan ilman tietoista ajattelua. Metkaa. Onko siis esimerkiksi murhan tai raiskauksenkin todellinen

selitys siinä, ettei ihminen vaan voi vastustaa kiusausta? Emmekös silloin kaikki olisi vain paatuneita eläimiä? Eikö kuulosta loogiselta? Niinpä niin.

Suomea on epäimartelevasti tituleerattu jo useaan otteeseen holhous-valtioksi, ja nyt alkaa jo allekirjoittaneenkin mielestä touhu vaikuttaa

vähintäänkin vainoharhaiselta. Siinä missä todelliset yhteiskunnalliset ongel-mat, joissa on kyse ihmisten hyvinvoinnista, jäävät taka-alalle, keskitytään

yhä pienemmissä ja vähäpätöisemmissä asioissa tekemään rivoja asioita pilkulle. Esimerkiksi ihmisoikeusrikosten tuomiot ovat naurettavan alhaisia,

vaikka niissä jos joissakin pitäisi kovimman kautta rankaista väärästä to-iminnasta. Silti Suomen päätöksentekoa tuntuvat pyörittävän vainoharhainen

Valvira, Päivi Räsänen ja Vladimir Putin.

Alkoholin käyttö Suomessa todella on liiallista, mutta valtio ei edes voi ottaa täyttä vastuuta ihmisten käytöksestä ja kulutustottumuksista. On aika

hyväksyä se fakta, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, mutta tätä tyhmää päätä voi ohjata vain ihminen itse. Jokaisella on valta päättää omista tekemi-sistään, mutta muilla sitä valtaa ei viimekädessä ole. Emme voi kieltää sitä

totuutta, että ihmismieli osaa tehdä päätöksiä eikä ole sokeasti ohjailtavissa - päätösten vain pitäisi suuntautua oikeisiin asioihin.

16 Esposti toukokuu 2015

Jyllan ryhmät kisasivat ohjaajiensa kanssa amazing tavalla jälleen keskiviikkona 13.5. ja aloittivat siten helavapaan vauhdikkaas-ti. "On behalf of all our crew, wish you an enjoyable day!" toivotti oppilaskunnan hallitus! Mittava määrä taitavia ja huolel-la suunniteltuja rasteja siirrettiin aamulla tehokkaasti ulkoympäristöstä sään takia sisätiloihin. Tämänkaltaisia yhteisöllisiä päiviä on nykymaailman kouluilla enää vähän tarjottavanaan - Jyllan tarjoamaa matkaa kannattaa siis jokaisen turistin arvostaa. Kouluyhteisö voi nimittäin hyvin, kun se ymmärtää järjestää opiskelun ohessa myös muuta aikaa yhdessä. Esposti kiittää hauskasta päivästä oppilaskunnan hallitusta ja sen upeita ope-jäseniä Elinaa ja Susannaa!

Elina, Susanna ja osa oppilaskunnan hallituksesta

Teatteriryhmä Red Nose toi 250 jylla-laiselle saliin Kari Hotakaisen kuuluisan Juoksuhaudantien. Kujeilevat klovnit naurattivat yleisöään improvisoimalla tekstiä meille espoolaisille sopivaksi. Herkäksi tunnelma muuttui, kun näyttelijät tulkitsivat surum-ielistä romaania ja sen päähenkilön, per-heensä menettäneen miehen kipuilua. Esi-tystä rytmittivät rock-klassikot, ja klovnit tarttuivatkin kitaraan monta kertaa. Esitys oli taitavaa teatteriklovner-iaa. Katsoja haastetaan monitasoisuudella ja sellaisella intensiteetillä, jota usein jää kaipaamaan laitosteattereissa. Tilaisuuden järjestäneet äikänopet Maikku ja Susan-na olivat erityisen tyytyväisiä siitä, että opiskelijat saivat jälleen yhden uudenlais-en elämyksen ja kokemuksen, joka mieti-tyttää varmasti vielä pitkään.

Yhteistyö Red Nosen kanssa toivottavasti jatkuu ensi lukuvuonna!

Klovneja ja Hotakaista