Ihmisen mittainen työura?

1·2012

Ihmisen mittainen työura? SAK:n näkemyksiä työurien pidentämisestä ja kestävästä eläketurvasta

Tammikuu 2012

Lisätiedot:Kaija Kallinen [email protected] puhelin 020 774 0154

Tilaukset: SAK puhelin 020 774 000

SAK · Ihmisen mittainen työura? 1

SISÄLLYS

1 UUSI VAIHE TYÖURANEUVOTTELUISSA ................................................................. 3

Hallitusohjelmassa neuvottelusitoumus ................................................................................. 3

Eläkeneuvottelut aloitettu ........................................................................................................... 4

2 TYÖURIEN PITUUS, ELÄKETURVAN TASO JA ELÄKKEIDEN RAHOITUS LIITTYVÄT YHTEEN ......................................................................................... 5

3 TYÖURIEN PITUUS: TAVOITTEET JA TOTEUTUNUT KEHITYS ................ 6

Eläkeikäkiistasta työurien pidentämiseen ............................................................................. 6

Työurat ovat pidentyneet – myös loppupäästä ................................................................... 6

Ikääntyvien työllisyysasteet nousussa jo pitkään................................................................. 7

Nuorempien ikäluokkien työllisyysasteissa laskua ............................................................. 9

Pitkäaikaistyöttömyys lisää työkyvyttömyysriskiä .............................................................. 9

Elinajanodotteissa isot erot väestöryhmien välillä ........................................................... 10

Opintojen aloittamisessa viiveitä ja koulutuksessa keskeytyksiä .............................. 10

4 MIKSI TYÖELÄKETURVAN RAHOITUKSESTA SOPIMINEN ON TÄRKEÄÄ? ........................................................................................................................................ 11

Mistä rahat eläkkeisiin? ................................................................................................................. 11

Rahastointi ei ole itsetarkoitus ................................................................................................... 11

Työeläkemaksuista tarvitaan sitova sopimus ...................................................................... 13

Miten varmistetaan julkisten alojen työeläkkeiden rahoitus? ...................................... 14

Kaikki työeläkerahastot luetaan osaksi julkista taloutta ................................................. 15

5 SAK:N KEINOT TYÖURIEN PIDENTÄMISEKSI ..................................................... 16

Työllisyys on ykkösasia ................................................................................................................. 16

Kaikille oikeus koulutukseen ja osaamisen päivittämiseen ............................................ 16

Nuorten yhteiskuntatakuu vihdoin todeksi .......................................................................... 17

Työkyvyttömyyttä ehkäistävä varhaisella puuttumisella ................................................ 17

Työterveys on työpaikkojen asia .............................................................................................. 18

Terveyseroja kavennettava ........................................................................................................ 19

Kuntoutusprosessit toimiviksi .................................................................................................... 19

Työttömät työnhakijat ajoissa terveystarkastuksiin ....................................................... 20

Työaika joustamaan työntekijöiden tarpeiden mukaan ................................................ 20

2 SAK · Ihmisen mittainen työura?

Työnantajille enemmän vastuuta työurien pidentämisestä .......................................... 21

Eläkeuudistuksen innovaatiot tuottavat tulosta ............................................................... 22

Miten työurien pidentämisessä pitäisi edetä? ................................................................... 23

6 MITEN SAK PARANTAISI ELÄKETURVAN TASOA? ........................................ 25

Kaikilla ei ole mahdollisuutta jatkaa työssä ......................................................................... 25

Työkyvyttömien eläkkeitä parannettava .............................................................................. 25

Eläke kertymään jo 15-vuotiaana ............................................................................................. 25

Eläkkeiden piiloleikkauksesta luovuttava ............................................................................ 26

7 ELÄKETURVAN LAKISÄÄTEISYYDESTÄ JA KATTAVUUDESTA PIDETTÄVÄ KIINNI .................................................................................................................... 27

8 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA ................................................................................... 28

LIITE 1 Työmarkkinajärjestöjen laajennetun eläkeneuvotteluryhmän kokoonpano ..................................................................................................................................... 32

LIITE 2 Työuraväännön lyhyt historiikki ............................................................................ 33


IHMISEN MITTAINEN TYÖURA? SAK:n näkemyksiä työurien pituudesta ja kestävästä eläketurvasta Tämä puheenvuoro esittelee SAK:n näkemyksiä kolmesta toisiinsa liittyvästä ko-konaisuudesta: • Millä keinoilla työuria voidaan pidentää? • Miksi yksityisten ja julkisten alojen työeläkkeiden rahoituksesta sopiminen on

tärkeää? • Miten työntekijöille voidaan turvata riittävä eläketaso?

1 UUSI VAIHE TYÖURANEUVOTTELUISSA Työmarkkinajärjestöt ovat sitoutuneet työurien pidentämiseen ja keskimääräisen eläkkeelle siirtymisiän myöhentämiseen jo 1990-luvulta lähtien. Työurien piden-tämisen parhaista keinoista ay-liikkeellä ja työnantajajärjestöillä on ollut erilaisia näkemyksiä. Siitä huolimatta työmarkkinaosapuolet ovat tehneet monia yhteisiä esityksiä työurien pidentämisestä. Hyviä esimerkkejä ovat vuoden 2005 eläkeuu-distus ja Ahtelan työelämätyöryhmän esitykset osaamisen ja työkyvyn ylläpitämi-seksi vuonna 2010. Siitä lähtien, kun pääministeri Matti Vanhanen helmikuussa 2009 esitti vaatimuk-sensa joustavan eläkeiän alarajan nostamisesta 63 vuodesta 65 vuoteen, kysymys eläkeiästä on hallinnut työurakeskustelua. Näin siitä huolimatta, että asiantuntijat pitävät työelämän kehittämistä sekä työkyvyn ja ammattitaidon ylläpitämistä työ-urien pidentämisen kannalta ensiarvoisina keinoina. Työnantajapuolelle lakiin kirjatun eläkeiän nostaminen tuntuu olevan tärkein yk-sittäinen kysymys. Ay-liikkeessä katsotaan, ettei yksioikoinen eläkeiän liikuttelu ole ratkaisu työurien pidentämiseen.

Hallitusohjelmassa neuvottelusitoumus Työmarkkinaosapuolet esittivät itse Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan kirjauk-set eläkeasioista. Niinpä hallitusohjelman mukaan ay-liike ja työnantajajärjestöt ovat sitoutuneet neuvottelemaan ratkaisut työurien pidentämisestä, työeläkkeiden rahoituksen turvaamisesta ja riittävän eläketurvan varmistamisesta. Kirjauksen mukaan myös julkisten alojen eläketurvan rahoitus on varmistettava. Hallitusohjelmassa toistetaan jo maaliskuussa 2009 sovittu tavoite keskimääräisen eläkkeelle siirtymisiän (eli 25-vuotiaan eläkkeelle siirtymisiän odotteen) noususta 62,4 vuoteen 2025 mennessä. Sen sijaan lakiin kirjatun joustavan 63–68 vuoden eläkeiän muutoksista ei hallitusohjelmassa sanota mitään. Hallitusohjelmassa katsotaan työurien pidentämistä laajasti ja toistetaan tavoite pidentää työuria alusta, keskeltä ja lopusta. Erityistä huomiota halutaan kiinnittää työkyvyttömyyden syiden torjuntaan ja ammattitaidon kehittämiseen läpi koko työuran.


Hallitusohjelman talouspoliittisessa osassa työeläketurvan rahoituksen vahvista-minen mainitaan useaan otteeseen. Se on kytketty hyvinvointiyhteiskunnan rahoi-tukseen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja julkisen talouden kestävyyteen eli samaan kokonaisuuteen kunta- ja valtiontalouden kanssa.

Eläkeneuvottelut aloitettu Syyskuun 2011 lopulla sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko lähetti kirjeen työmarkkinaosapuolille. Siinä hän esitti, että työmarkkinajärjestöt laatisivat eläke-neuvotteluryhmässään mahdollisimman nopeasti ehdotukset toimenpiteiksi, joilla hallitusohjelman tavoitteet työurien pidentämisestä, eläketurvan riittävyydestä ja sen rahoituksen kestävyydestä toteutettaisiin. Lisäksi ministeri esitti, että tähän eläkeneuvotteluryhmän työhön osallistuisivat myös sosiaali- ja terveysministeriön, valtionvarainministeriön ja kuntien eläkevakuutuksen edustajat. Ministeri Risikon toiveen mukaisesti työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvotteluryh-mä on aloittanut hallitusohjelmassa määritellyn tehtävänsä. Työryhmän koolle-kutsuja on Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Jukka Rantala (ryhmän kokoon-pano liitteessä 1). SAK, STTK ja Akava ovat painottaneet, että eläkeneuvotteluryhmän rinnalla on välttämätöntä edistää määrätietoisesti osaamista, työkykyä ja työelämän kehittä-mistä koskevia työurien pidentämisen edellytyksiä. Näitä asioita koskevia hank-keita sisältyy hallitusohjelmaan ja raamisopimukseen, ja niiden seuranta on sovit-tu tehtäväksi työmarkkinajärjestöjen työelämätyöryhmässä (Ahtelan työryhmä). Lisäksi työelämäryhmässä etsitään uusia, erityisesti työpaikkatason toimia, joilla voidaan parantaa mahdollisuuksia pidentää työuria.


2 TYÖURIEN PITUUS, ELÄKETURVAN TASO JA ELÄKKEIDEN RAHOITUS LIITTYVÄT YHTEEN Työeläke karttuu ja kustannetaan työn tuloksista. Työtä tekemällä työntekijä tie-naa sekä palkkaa että eläkettä. Työeläkettä onkin osuvasti nimetty jatkopalkaksi. Jokainen ansaittu ja työeläkevakuutettu euro kartuttaa työeläkettä. Työeläkkeen tasoon vaikuttaa palkan ohella työvuosien määrä ja se, miten yhtenäinen työhisto-ria on. Mitä useampina vuosina ja mitä vähemmin katkoksin työntekijällä on mahdollisuus tehdä palkkatyötä, sitä paremman työeläkkeen hän saa kartutetuk-si.1) Työntekijällä on siis myös eläketurvansa takia syy tavoitella pitkää ja mahdol-lisimman ehyttä työuraa. Tärkein edellytys työurien pitenemiselle on se, että työtä on tarjolla mahdollisim-man monelle työikäiselle. Työurien pidentäminen ja työikäisten työllisyysasteen nostaminen ovat itse asiassa sama asia. Korkea työllisyysaste ja pitemmät työurat vahvistavat muun muassa julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan rahoitusta: mitä useampi työllinen, sitä enemmän kertyy verotuloja ja sosiaalivakuutusmaksuja. Hyvä työllisyys ja pidemmät työurat ovat siis sekä työntekijöiden että julkisen ta-louden etu. Jos työmahdollisuuksia on kaikille ja jos työhön osallistumisen aika elinajasta lisääntyy, kuntien ja valtion taloutta on helpompi pitää tasapainossa. Työeläketurvan rahoitukselle parantuvat työllisyysasteet ja pitemmät työurat ovat sekä vahvistus että haaste. Jos yhä useampi Suomessa asuva on palkkatyössä ja jat-kaa työuraansa, myös palkkasumma nousee ja sen perusteella maksettava työelä-kemaksutulo kasvaa. Näin ollen lyhyellä aikavälillä työeläkerahoitus vahvistuu. Pidentyvät työurat merkitsevät tekijöilleen myös parempia eläkkeitä, ja aikanaan siis myös kasvavia eläkemenoja. Jos työntekijät laajassa mitassa pystyvät jatka-maan työuraansa täytettyään 63 vuotta, se nostaa pitkällä aikavälillä entisestään työeläkemaksujen kustannuksia ja nousupainetta.

1) Myös joidenkin työnteon katkosten kuten sairaus- ja työttömyyspäivärahakausien ajalta

karttuu eläkekettä, mutta ei täyden palkan mukaan. Äitiys- ja vanhempainvapaat, joilta maksetaan ansiosidonnaisia päivärahoja, eivät nykyisin heikennä eläketurvaa.


3 TYÖURIEN PITUUS: TAVOITTEET JA TOTEUTUNUT KEHITYS Ratkaisua työurien pidentämisen ja keskimääräisen eläkkeelle siirtymisiän nousun keinoista on etsitty jo useassa työryhmässä. Tavoite on kaikkien tahojen hyväksy-mä, mutta keinoista väännetään edelleen. Työryhmien työn aikana työurat ovat edelleen pidentyneet, todellinen eläkkeelle siirtymisen ikä noussut ja työkykyisten halu jatkaa töissä vahvistunut. Mutta vielä riittää parannettavaa.

Eläkeikäkiistasta työurien pidentämiseen Keväästä 2009 jatkunut työuravääntö ei ole mennyt hukkaan, päinvastoin. Ensin-näkin keskustelu työurien pidentämisestä on laajentunut: nyt ymmärretään, että työurien pidentämisen avaimet ovat työelämän kehittämisessä sekä työkyvyn ja ammattitaidon ylläpitämisessä ja että työuran viimeiset vuodet ja eläkeikä ovat lii-an kapea näkökulma työura-asiassa. Toiseksi on syytä huomata, että työkykyä ja osaamista koskevissa asioissa on myös tehty konkreettisia muutosesityksiä, joista osa on edennyt lainsäädännöksi ja osan jatkovalmistelu on käynnissä hallitusohjelmaan pohjautuen. Myös raamisopimuk-seen sisältyy useita työurien pidentämistä edistäviä hankkeita. Kolmanneksi on tärkeää, että eläkeneuvotteluihin on työurien pidentämisen ja keskimääräisen eläkkeelle siirtymisiän rinnalle nostettu tavoitteeksi varmistaa riit-tävä eläketurva ja työeläkkeiden rahoitus.

Työurat ovat pidentyneet – myös loppupäästä Kun eläkeikäkeskustelu lähes kolme vuotta sitten alkoi, keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä (oikeammin 25-vuotiaan eläkkeelle siirtymisiän odote) oli 59,4 vuotta. Vuonna 2010 se oli 60,4 vuotta. Kehitys on siis ollut ennakoitua suotuisampaa. Kuvassa 1 on 25-vuotiaalle lasketun eläkkeelle siirtymisiän odotteen kehitys vuo-den 2010 loppuun. Todellinen eläkkeelle siirtymisiän odote on viime vuosina ke-hittynyt odotuksia ja tavoitteita paremmin. Eläkkeelle siirtymisiän odote voidaan laskea minkä ikäiselle tahansa. Vuonna 2008 50-vuotiaan odote oli 61,4 vuotta ja vuonna 2010 jo 62,3 vuotta.


Kuva 1 Eläkkeelle siirtymisiän odote on kehittynyt odotettua paremmin 58,058,559,059,560,060,561,061,562,062,563,0

2002 05 08 11 14 17 20 23 26 29 32 35 38 41 44 47 2050

25‐vuotiaan odotteenarvioitu nousu vuoden 2005 uudistuksessa (sininen viiva)

Vuoden 2009 yhteisymmärrys: tavoitteeksi 62,4 vuoteen 2025 mennessä (punainen viiva) 25‐vuotiaanodotteen

nousu (musta viiva):

2008 59,4 v. 2010 60,4 v.

Lähde: Työuratyöryhmän raportti, Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 4/2011 Tilastokeskuksen työvoimatutkimusten perusteella on mahdollista laskea eri-ikäisten miesten ja naisten niin sanottu työajan odote, jolla mitataan työmarkki-noilla olon pituutta. Eläketurvakeskuksen mukaan Suomessa on tapahtunut 2000-luvun taitteessa merkittävä käänne työurien pidentymisessä. Vuosituhannen alusta lähtien työajan odotteet ovat pidentyneet sekä naisilla että miehillä, mutta erityisesti 40 vuotta täyttäneillä naisilla ja 50 vuotta täyttäneillä miehillä. Vuosina 2000–2009 eliniän odote piteni miehillä 2,6 vuotta ja naisilla 2,4 vuotta. Samaan aikaan työssäolovuosien määrä lisääntyi miehillä kaksi vuotta 35,2 vuoteen ja naisilla 3,6 vuotta 34,6 vuoteen (ks. Finnish Centre for Pensions, Wor-king Papers 06/2011).

Ikääntyvien työllisyysasteet nousussa jo pitkään Ikääntyvien, yli 55-vuotiaiden ikäryhmissä työllisyysasteet ovat nousseet selvästi jo 1990-lvun puolivälistä lähtien. Edes vuosien 2008–2010 taantuma ei juuri tuonut takapakkia ikääntyvien hyvään työllisyyskehitykseen.


Kuva 2 Ikääntyvien työllisyysasteet ovat nousseet vuosina 2000–2010

Lähde: Eläketurvakeskus Kuva 3 Ikääntyvien työllisyysasteet ovat kehittyneet paremmin kuin kaikkien työikäisten

Lähde: Eläketurvakeskus


Nuorempien ikäluokkien työllisyysasteissa laskua Vaikka ikääntyneiden työllisyysaste on noussut, alusta ja keskeltä työurat ovat ly-hentyneet. On huolestuttavaa, että nuoremmissa ikäluokissa työllisyysasteet ovat laskeneet selvästi vuodesta 1989 (kuva 4). Osa laskusta selittyy sillä, että koulutusajat ovat pidentyneet ja työntekijät päivit-tävät osaamistaan myös myöhemmin työurallaan sekä hoitavat aiempaa enemmän lapsiaan ja muita omaisiaan. Yksi syy on myös 1990-luvun lamavuosista lähtien korkeaksi jäänyt pitkäaikaistyöttömyys. Tarkempi tutkimus ja analyysi työlli-syysasteiden laskun syistä olisi enemmän kuin tarpeellinen. Kuva 4 Ikääntyvien työllisyysaste on noussut – alusta ja keskeltä työurat ovat

lyhentyneet

n sairauksien sekä mielenterveyden äiriöiden perusteella eläkkeelle siirtyneillä.

26/2011. Tutkimusaineisto muodostui vuonna 2004 työkyvyttömyyseläkkeelle jääneistä.

Pitkäaikaistyöttömyys lisää työkyvyttömyysriskiä Joka neljättä työkyvyttömyyseläkettä edeltää pitkäaikainen työttömyys. Tämä käy ilmi Eläketurvakeskuksen ja Kelan rekisterien pohjalta tehdystä tutkimuksesta.2) Pitkäaikainen työkyvyttömyyseläkepäätöstä edeltänyt työttömyys on yleisintä 35–45-vuotiaiden ikäryhmässä ja harvinaisinta yli 55-vuotiaiden ikäryhmissä. Työt-tömyystaustaisten osuus oli suuri hermostoh

2) Kelan tutkimusosasto, nettityöpapereita


Elinajanodotteissa isot erot väestöryhmien välillä Kokonaisuutena Suomessa asuvan väestön terveydentila on parantunut, ja keski-määräinen elinikä on pidentynyt. Ei pidä kuitenkaan sulkea silmiä siltä, että väes-töryhmien väliset terveyserot ovat viime vuosikymmenien aikana jopa kasvaneet. Elinajan odote on alhaisin työntekijämiehillä. Kun 35-vutoiailla ylemmillä toimi-henkilöillä oli 1980-lvuun puolivälissä odotettavissa elinaikaa lähes viisi vuotta enemmän kuin työntekijämiehillä, ero oli vuoteen 2005 mennessä kasvanut kuu-teen vuoteen. Samana ajanjaksona ylempien toimihenkilönaisten ja työntekijä-ryhmään kuuluvien naisten ero kasvoi runsaasta kahdesta vuodesta lähes kolmeen ja puoleen vuoteen. Elinajan odotteiden erot näkyvät vielä selvemmin vertailtaessa eri tuloryhmiä. Ylimpään tuloviidennekseen kuuluvalla 35-vuotiaalla miehellä oli vuonna 2007 odotettavissa 12,5 vuotta pitempi elinaika kuin samanikäisellä alimpaan tulovii-dennekseen kuuluvalla miehellä. Naisilla vastaava ero oli lähes seitsemän vuotta.

Opintojen aloittamisessa viiveitä ja koulutuksessa keskeytyksiä Suomessa korkeakouluopinnoista valmistutaan myöhemmin kuin monissa vertai-lumaissa. Yksi syy on se, että opintojen aloittaminen viivästyy. Reilusti alle puolet (40 %) ylioppilastutkinnon suorittajista aloittaa samana vuonna tutkintoon johta-vassa koulutuksessa. Lisäksi aloitettuja opintoja keskeytetään, kun opiskelijat saa-vat mieleisensä opiskelupaikan vasta usean yrityksen jälkeen. Myös ammatillisissa opinnoissa keskeyttäminen on iso ongelma, ja sekin johtuu usein siitä, että opiskelija ei ole päässyt ensisijaisesti haluamalleen opintolinjalle. Vuosittain ammatillisen koulutuksen keskeyttää lähes 10 000 opiskelijaa, mikä on johtanut siihen, että noin 17 prosentilla 25-vuotiaista ei ole mitään perusasteen jälkeistä tutkintoa.


4 MIKSI TYÖELÄKETURVAN RAHOITUKSESTA SOPIMINEN ON TÄRKEÄÄ?

Mistä rahat eläkkeisiin? Suomessa on etuusperusteinen eläketurva. Se tarkoittaa, että eläketurvan sisältö on laissa määrätty, ja sitä varten on kerättävä riittävä rahoitus. Työeläkkeet rahoite-taan työeläkevakuutusmaksuilla. Työ- ja virkasuhteen palkkojen perusteella suori-tettava työeläkemaksu jakautuu nykyään työnantajan ja työntekijän osuuteen. Työeläketurva rahoitetaan siis työn tuloksista. Suurin osa vuosittain kerättävästä työeläkemaksusta käytetään jo eläkkeellä olevi-en työntekijöiden eläkkeisiin. Yksityisillä aloilla on 1960-luvun alkupuolelta lähti-en toteutettu niin sanottua osittaista rahastointia. Se tarkoittaa, että osa työnteki-jän palkan mukaan kerättävästä työeläkemaksusta rahastoidaan ja sijoitetaan hä-nen tulevaa eläkettään varten. Rahastoinnin takia eläkemaksuina on kerätty enemmän kuin jo maksussa oleviin eläkkeisiin on tarvittu. Lähivuosina eläkemeno näyttäisi ylittävän maksutulon, eli rahastojen purkaminen on kiihtymässä. Osittainen rahastointi muodostaa yksityisen sektorin työntekijöiden työeläkkei-den rahoitukseen jatkumon, jossa jokainen työtä tekevä sukupolvi rahoittaa sekä jo eläkkeellä olevien että oman sukupolvensa eläketurvaa. Tämä merkitsee myös sitä, että rahastoja sekä kartutetaan että puretaan koko ajan. Tällä hetkellä noin neljäsosa maksussa olevista eläke-euroista rahoitetaan rahastoista ja kolme neljäs-osaa kunakin vuotena kerättävillä työeläkemaksuilla Yksityisten alojen palkansaajien eläketurvassa ei merimiesten eläketurvaa lukuun ottamatta ole valtion rahoitusosuutta. Sen sijaan yrittäjien ansioeläkkeiden rahoi-tukseen valtio on osallistunut alusta saakka. Julkisten alojen eläketurva rahoitettiin pitkään kädestä suuhun eli niin sanotulla jakojärjestelmällä. Siinä kunakin vuotena kerättiin maksuja niin paljon, että mak-sussa olevat eläkkeet saadaan kustannetuksi. Valtio- ja kuntatyönantajien työelä-kemaksuosuudet kustannetaan viime kädessä verovaroin. 1980-luvun lopulta lähtien myös kuntien ja valtion eläketurvan rahoittamiseksi ryhdyttiin keräämään rahastoja. Julkisten alojen työeläkkeissä rahastointi on kui-tenkin erityyppistä kuin työntekijän eläkelaissa (TyEL). Kuntien ja valtion eläke-järjestelmissä rahastot ovat vain puskureita, joiden avulla maksukehitystä voidaan tasoittaa.

Rahastointi ei ole itsetarkoitus Eläkerahastot eivät ole itsetarkoitus. Työikään tulevat ikäluokat ovat kuitenkin jo useita vuosia olleet pienempiä kuin työelämästä eläkkeelle siirtyvät ikäluokat. Näin ollen työikäinen väestö supistuu ja vanhuuseläkkeellä oleva väkimäärä kas-vaa ainakin seuraavien parinkymmenen vuoden ajan. Rahastoinnilla on varaudut-tu ikärakenteen muutoksen aiheuttamaan eläkemenon kasvuun.


Toinen haaste työeläketurvan rahoitukselle on se, että suomalaisten naisten ja miesten odotettavissa oleva eläkkeellä oloaika on pidentynyt, ja sen oletetaan pi-dentyvän edelleen. Koska vanhuuseläkkeellä olevien määrä kasvaa ja eliniät pi-tenevät, työeläketurvan rahoittamiseen tarvitaan tulevina vuosikymmeninä rahaa enemmän kuin vielä 10–20 vuotta sitten arvioitiin. Jos rahastojen purkautumista tässä tilanteessa kiihdytetään, kasvatetaan samalla maksunkorotustarvetta pitkällä aikavälillä. Rahastoitavat eläkevarat on lain mukaan sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti. Rahastoissa olevien eläkevarojen sijoitusten tuotolla on mahdollista alentaa tulevi-en eläkemaksujen nousua. Nyrkkisääntö on, että jos sijoitusten reaalituotto pitkäl-lä aikavälillä nousee yhdellä prosenttiyksiköllä, se alentaa työeläkemaksun nousu-painetta kahdella prosenttiyksiköllä. Työeläkevarojen sijoitustoimintaa tulee arvioida useamman kuin yhden vuoden ajanjaksoissa. Pitkällä aikavälillä (vuodesta 1997) työeläkesijoitukset ovatkin tuot-taneet hyvin, mutta väliin mahtuu myös takapakkeja. Esimerkiksi vuonna 2009 työeläkelaitokset saivat sijoituksilleen ennätyshyviä reaalituottoja, ja myös vuonna 2010 sijoitustulokset olivat hyviä. Vuoden 2011 aikana myös työeläkealan sijoituk-set ovat ennen näkemättömän finanssikriisin takia painuneet miinukselle. Tämä ei kuitenkaan vaaranna maksussa olevia eläkkeitä. Kuva 5 Yksityisten alojen työeläkesijoitukset ovat pitkällä aikavälillä tuottaneet hyvin (1997–2011 kolmas kvartaali, % sitoutuneelle pääomalle)

Lähde: Työeläkevakuuttajat TELA


Työeläkemaksuista tarvitaan sitova sopimus Yksityisten alojen työeläkemaksujen kehityksestä vuosina 2011–2014 on sovittu ns. sosiaalitupossa (2009). Sopimuksen mukaan sekä työnantajien että työnteki-jöiden maksuosuus nousee mainittuina vuosina 0,2 prosenttiyksikköä. Näin ollen kokonaismaksu nousee kyseisten neljän vuoden jaksolla yhteensä 1,6 prosenttiyk-sikköä.3) Tämä sopimus koskee myös julkisia aloja sitä kautta, että lain mukaan työntekijän maksuosuus on sama riippumatta siitä, minkä työeläkelain mukaan työntekijä on vakuutettu. Sosiaalitupossa sovittujen maksunkorotusten jälkeen työntekijän ja työnantajan työeläkemaksu on yhteensä 23,6 prosenttia. Ei kuitenkaan riitä, että turvataan jo maksussa olevien eläkkeiden ja lähivuosina alkavien eläkkeiden rahoitus. Myös nuorten, työuraansa vasta aloittavien tulee voida luottaa siihen, että hekin saavat aikanaan laissa nyt luvatun eläketurvan. ETLAn toimitusjohtaja Sixten Korkman esitti muutama vuosi sitten yksityisten alojen työeläkemaksujen (TyEL-maksu) nostamista jopa kertarysäyksellä reip-paammin eli ns. tasapainotasolle. Esityksen perustelu oli järkeenkäypä: rohkealla maksunnostolla ja rahastojen lisääntyvillä sijoitustuotoilla kutistettaisiin pitkän aikavälin maksunkorotustarvetta. Nopeampi eteneminen tulisi näin ollen pitkällä aikavälillä halvemmaksi. Ay-liikkeessä Korkmanin ajatukselle löytyi kannatusta, mutta työantajapuolelta se torjuttiin suoralta kädeltä. Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmien mukaan tasapainotasoinen TyEL-maksu on oletuksista riippuen 25–26 prosenttia. Uusimman, syksyllä 2011 valmistuneen maksulaskelman mukaan maksutaso, joka suurella todennäköisyy-dellä turvaisi nykyiset eläke-edut myös tulevina vuosikymmeninä vuodesta 2012 lähtien, olisi 25,9 prosenttia.

3) Vuonna 2012 alle 53-vuotiaan työntekijän työeläkemaksu nousee yhteensä 0,45 prosent-tiyksikköä. Siitä 0,2 prosenttiyksikköä on sosiaalitupon mukaista korotusta. 0,25 prosent-tiyksikköä taas johtuu siitä, että vuonna 2012 ei enää tehdä pienten ja keskisuurten työn-antajien ja työntekijöiden maksuun tilapäistä maksun alennusta aiempina vuosina liikaa peritystä työkyvyttömyysmaksuosasta. Lain mukaan 53 vuotta täyttäneen työntekijän työeläkemaksu on 19/15 alle 53-vuotiaan maksusta. Näin ollen yli 53-vuotiaiden työntekijöiden maksu nousee vuonna 2012 kuu-desta prosentista 6,5 prosenttiin.


Kuva 6 havainnollistaa maksun etupainotteisen korottamisen vaikutuksia. Katko-viiva kuvaa kehitystä, jossa TyEL-maksun korottamista jatkettaisiin ripeästi vuo-desta 2015 lähtien, ja maksu saavuttaisi näin ollen nopeammin tasapainotason. Ripeät korotukset TyEL-maksuun siis ehkäisisivät tulevaisuuden maksupaineita. Kuva 6 Ripeät korotukset TyEL-maksuun ehkäisevät tulevaisuuden maksupaineita

On tärkeää, että TyEL-maksujen kehityksestä myös vuoden 2014 jälkeiselle ajalle sovitaan sitovasti, ja siten, että maksut nostetaan mahdollisimman pian tasapaino-tasolle. Samalla olisi järkevää tehdä päätöksiä rahastoinnin vahvistamisesta, jolloin sijoitustuottojen avulla voidaan rahoittaa osa maksusta. Näillä keinoilla voidaan ehkäistä eläketurvan leikkauksia ja samalla pienentää pitkän aikavälin maksujen korotustarvetta eli keventää nuorempien ikäluokkien maksuja.

Miten varmistetaan julkisten alojen työeläkkeiden rahoitus? Julkisten alojen kokonaismaksutaso on jo nyt korkeampi kuin työntekijän eläke-lain (TyEL) mukaisessa eläkevakuutuksessa. Kunnallisen eläkevakuutuksen maksutaso on nyt 28,7 prosenttia. Näin korkea maksutaso johtuu muun muassa siitä, että kunnallisessa eläkejärjestelmässä on täl-


lä hetkellä vielä runsaasti maksussa aiemmin voimassa olleita nykyistä parempia eläke-etuja. Kuntien palveluksesta on näinä vuosina siirtymässä eläkkeelle paljon työntekijöitä, eli edunsaajien joukko kasvaa voimakkaasti. Samaan aikaan kuntien työntekijöi-den määrä supistuu myös kuntarakenteiden muutosten ja yksityistämisten takia, joten kuntien eläkevakuutuksen maksupohja rapautuu. Kevan mukaan työnteki-jöiden väheneminen 10 prosentilla nostaisi maksutason lähes 31 prosenttiin, ja väheneminen 20 prosentilla johtaisi jo yli 32 prosentin maksutasoon. Valtion eläkkeiden rahoitusta vaivaa myös vakuutettujen piirin supistuminen: val-tion eläkkeensaajia on jo nyt yli kaksinkertainen määrä vakuutettuihin verrattuna. Valtion eläkkeet maksetaan valtion talousarvion kautta. Valtion eläkerahasto on budjetin ulkopuolinen puskurirahasto. On välttämätöntä, että myös julkisten alojen palveluksessa olevat voivat luottaa siihen, ettei heidän eläketurvaansa heikennetä nykytasosta. Hallitusohjelmassa onkin painotettu, että myös julkisten alojen eläketurvan rahoitus on varmistettava. Voidaanko edelleen luottaa siihen, että julkisten alojen eläkemeno henkilöpiirin kaventuessa kustannetaan kuntien ja valtion talousarvion kautta verovaroista?

Kaikki työeläkerahastot luetaan osaksi julkista taloutta Edellä on todettu, että nostamalla työeläkemaksuja mahdollisimman nopeasti ja vahvistamalla rahastointia myös nuorten sukupolvien eläkkeet pystyttäisiin mak-samaan luvatun tasoisina. Näin vahvistuisi työeläkejärjestelmän kestävyys. Toiseksi työllisyysasteen paraneminen ja työurien pidentyminen parantavat julki-sen talouden kestävyyttä, koska palkkasumman kasvaessa kuntien ja valtion vero-tulot nousevat ja sosiaalivakuutusrahastot vahvistuvat. Yksityisten alojen palkansaajien työeläkkeet eivät suoraan rasita julkista taloutta, koska niihin ei (merimiesten eläkkeitä lukuun ottamatta) käytetä verovaroja. Vä-lillistä vaikutusta on sikäli, että maksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia. Vaikka työeläkemaksut ovat vakuutusmaksuja eivätkä veroja, ne useimmiten rin-nastetaan veroihin ja lasketaan mukaan kokonaisveroasteeseen. Lisäksi työnteki-jän maksuosuus on sama sekä yksityisten että julkisten alojen työeläkemaksuissa, joten työntekijämaksun nousu pienentää julkisten työnantajien maksuosuutta. Työeläkerahastoilla on ollut ja on edelleenkin iso merkitys julkisen talouden kes-tävyyden kannalta. Myös yksityisen sektorin eläkerahastot katsotaan kansantalou-den tilinpidossa julkisen talouden varallisuudeksi. Näin ollen ne on johdonmukai-sesti sisällytetty valtionvarainministeriön tekemiin julkisen talouden kestävyyttä koskeviin laskelmiin. Se merkitsee, että työeläkerahastoinnin vahvistaminen pa-rantaa paitsi työeläkejärjestelmän omaa myös julkisen talouden kestävyyttä.


5 SAK:N KEINOT TYÖURIEN PIDENTÄMISEKSI Työurien pidentäminen on laajasti hyväksytty tavoite, mutta tuijottaminen vain työuran loppuvuosiin ja eläkeikään on liian kapea näkökulma. Tämänkin useim-mat tunnustavat. Myös hallitusohjelma toistaa tavoitteen, jonka mukaan työuria on pidennettävä alusta, keskeltä ja lopusta.

Työllisyys on ykkösasia Ensimmäinen ja tärkein edellytys työurien pidentämiselle on se, että työtä on tar-jolla. Jos työvoiman kysyntä taantuu ja työttömyys lisääntyy, se heikentää työpaik-kansa menettäneiden mahdollisuuksia työuriensa pidentämiseen. Erityisen kohta-lokasta työn menettäminen on työuran loppupuolella, jolloin uudelleen työllisty-minen avoimille työmarkkinoille on harvinaista. Yli 55-vuotiaiden ikäryhmissä työllisyysasteet ovat nousseet tasaisesti 1990-lvun puolesta välistä lähtien. Sen sijaan on huolestuttavaa, että kaikissa nuoremmissa ikäluokissa työllisyysasteet ovat selvästi alentuneet. Työurien pidentämisen kan-nalta on tärkeää, että kaikkien työikäisten ikäluokkien työllisyysasteet voisivat nousta nykyisestä. Tärkeintä on, että pitkäaikaistyöttömyyttä ja nuorisotyöttö-myyttä vähennetään ja ehkäistään määrätietoisesti. Jyrki Kataisen hallituksen ta-voitteena on nostaa kokonaistyöllisyysaste 72 prosenttiin. Tavoite on oikea, mutta talouden näkymien ja epävarmuuden oloissa myös hyvin kunnianhimoinen.

Kaikille oikeus koulutukseen ja osaamisen päivittämiseen Työmarkkinoilla on enää hyvin vähän työtehtäviä, joihin ei vaadita vähintään ammattilista peruskoulutusta. Työpaikkoja syntyy ja häviää, toimialoja nousee ja laskee, ja sen seurauksena työelämässä tarvittavat tiedot ja taidot muuttuvat. Suomessa on edelleen yli 400 000 työikäistä aikuista, joilta puuttuu ammatillinen koulutus. Nuoria peruskoulun päättäviä jää ammatillisen koulutuksen ulkopuolel-le, ja lähes 10 000 opiskelijaa keskeyttää ammatillisen koulutuksen joka vuosi. Jokaiselle työikäiselle on saatava ammatillinen koulutus. Se edellyttää niin nuorten kuin aikuistenkin koulutuksessa uusia toimia ja koulutusmahdollisuuksien lisää-mistä. Työelämän muutoksissa on ensiarvoisen tärkeää, että työikäiset voivat huo-lehtia omasta osaamisestaan läpi työuran. Tarvitaan toimia työpaikoilla, riittävästi oppisopimuskoulutusta ja muuta tutkintoon johtavaa koulutusta sekä riittävästi koulutusmahdollisuuksia työttömille. Myös työntekijöiden mahdollisuuksia am-mattitaidon päivittämiseen on parannettava. Raamisopimuksen pohjalta on käynnistymässä uudistuksia, jotka voivat parantaa työikäisten mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen. Pitkällä aikavälillä koulutukseen ja ammattitaitoon liittyvät asiat ovat ratkaisevassa asemassa työurien pidentämisen kannalta.


Nuorten yhteiskuntatakuu vihdoin todeksi Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa luvataan toteuttaa nuorten yhteiskuntatakuu niin, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistu-neelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikkaa vii-meistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Kaikkein tärkeintä on, että jatkossa kaikki nuoret saavat kunnollisen koulutuksen ja ammattitaidon, jotta työllistyminen on mahdollista. On ensiarvoisen tärkeää turvata peruskoulun voimavarat, koska hyvillä perusopinnoilla luodaan pohja elinikäiselle oppimiselle. Jatkossa on huolehdittava siitä, että perusopetuksen päättävät nuoret pääsevät suoraan jatkamaan opintojaan lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Jonkun viranomaisen on kannettava vastuu myös siitä, että nuoret saavat neuvontaa ja oh-jausta, jos opiskelupaikkaa ei löydy. Aivan liian moni nuori myös keskeyttää opin-tonsa ja jää ilman ammatillista tutkintoa. Suunta on nyt muutettava lisäämällä opetusta, ohjausta ja muuta opiskelijoiden tukea ammatillisessa koulutuksessa. Ammattitaidon omaaville nuorille tarvitaan työtä. Nuorille, jotka eivät löydä työtä avoimilta työmarkkinoilta, tarvitaan palkkatukea työllistymisen tueksi. Siirtymistä korkea-asteen opintoihin toisen asteen koulutuksen jälkeen on no-peutettava uudistamalla opiskelijavalintoja. Erityisesti yliopistoissa tarvitaan toimia, joilla edistetään opiskelijoiden valmistu-mista tavoiteajassa. Opintojen ohjausta on lisättävä. Opintotukea on uudistettava tukemaan päätoimista opiskelua ja tavoiteajassa valmistumista. Yksi keino on myös helpottaa mahdollisuuksia koulutusohjelman vaihtamiseen kandidaatintut-kinnon jälkeen.

Työkyvyttömyyttä ehkäistävä varhaisella puuttumisella Työkyvyttömyyseläkkeelle on joutunut 23 000–25 000 työntekijää vuodessa jo keskimäärin 52-vuotiaana. Alkavien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on ollut laskussa, mutta silti liian moni joutuu työkyvyn menetyksen takia syrjään työelä-mästä ennenaikaisesti. Se merkitsee myös eläketurvan jäämistä riittämättömäksi. Työ- ja toimintakyky ja niiden säilyminen ovat yksilöllisiä. Työkyvyttömyysriski vaihtelee kuitenkin ammatin ja sukupuolen mukaan. Terveyden vahvistumiseen tai murtumiseen vaikuttavat vahvasti perimä ja kasvuolot, mutta myös se, millai-sissa oloissa työtä tehdään. Uhka joutua työkyvyttömyyseläkkeelle tuki- ja liikuntaelinsairauksien takia on työntekijäammateissa yli kaksinkertainen verrattuna asiantuntija-ammatteihin. Masennukseen sairastumisen riski on suurin asiantuntija-ammateissa toimivilla naisilla ja toiseksi suurin työntekijäammattien naisilla. Työkyvyttömyyseläkkeitä ei Suomessa myönnetä kevein perustein. Lääketieteelli-sen näytön riittävyys on ratkaisussa tärkein kriteeri, mutta kokonaisharkinnassa


myös muilla tekijöillä kuten iällä ja työn kuluttavuudella on ratkaisua tukevaa merkitystä. Työkyvyttömyyseläkkeiden ratkaisulinjan tai lainsäädännön kiristä-minen eivät ole mahdollisia. Työkyvyttömyyseläkkeiden hakemuksista hylätään jo tällä hetkellä lähes 30 prosenttia. Sen sijaan on tehostettava toimia, joiden avulla työkyvyn heikkenemistä ehkäis-tään ajoissa, jotta pystyttäisiin vähintäänkin lykkäämään joutumista työelämästä pois työkyvyn menettämisen takia. Työterveyshuollon vaikuttavuutta on paran-nettava, ja työnantajien on käytettävä hyväksi työterveyshuollon asiantuntemusta työn ja työaikojen järjestämiseksi ja siten työssä jatkamisen tukemiseksi. Hoitoket-jut on saatava toimimaan siten, että asianmukainen hoito saadaan alkamaan mah-dollisimman nopeasti. Nykyinen hoitotakuuaika julkisessa terveydenhuollossa on liian pitkä, joten sitä olisi lyhennettävä asteittain. Vuoden 2012 kesällä on tulossa voimaan sairausvakuutuslain ja työterveyshuolto-lain muutoksia, jotka tukevat varhaista puuttumista, selkeyttävät työnantajan, työntekijän työterveyshuollon ja Kelan vastuita sekä velvoittavat yhteistyöhön. Esitykset ovat lähtöisin työmarkkinajärjestöjen työelämäryhmästä (Ahtelan työ-ryhmä). Muutosesitykset pähkinänkuoressa ovat seuraavat: • Työnantajan tulee ilmoittaa työntekijän sairauspoissaolosta työterveyshuol-

toon viimeistään silloin, kun poissaolo on kestänyt kuukauden ajan. • Työterveyshuollon tulee arvioida työntekijän jäljellä oleva työkyky. • Työnantajan on selvitettävä yhdessä työntekijän ja työterveyshuollon kanssa

työntekijän mahdollisuudet jatkaa työssä. • Työterveyshuollon velvollisuus on laatia lausunto työntekijän jäljellä olevasta

työkyvystä ja hänen mahdollisuuksistaan jatkaa työssä. • Työntekijän on toimitettava työterveyshuollon lausunto Kelalle viimeistään

silloin, kun sairauspäivärahaa on maksettu 90 päivältä.

Työterveys on työpaikkojen asia Uuden lainsäädännön mukaisen käytännön oikea juurruttaminen on iso tehtävä. Hyvin onnistuessaan se voi parantaa työterveyshuollon laatua ja kattavuutta sekä patistaa työnantajia toimimaan vastuullisesti ja käyttämään työterveyshuollon asi-antuntemusta työntekijän työssä jatkamisen tukemisessa. Ennen kaikkea se voi auttaa ehkäisemään ja lykkäämään työkyvyttömäksi joutumista. Työterveyshuolto on asiantuntija työkyvyttömyyden ehkäisyssä, sairausloman jäl-keisessä työhön paluun tukemisessa ja ammatillisen kuntoutuksen suunnittelussa. Jotta tämän asiantuntijuuden hoitaminen olisi tuloksellista, työterveyshuollon tu-lee tuntea jokainen asiakasyritys, sen työolot, työkyvyttömyysriskit ja henkilöstö. Työterveyshuollon tehtäviin kuuluu työpaikkaselvitysten tekeminen. Ne ovat oleellinen osa työpaikan oloihin perehtymistä. Työterveyshuollon on rohkaistut-tava tekemään konkreettisia korjausesityksiä havaitsemiinsa epäkohtiin ja siten to-teuttamaan ehkäisevää työterveyshuoltoa. Työnantajien taas pitäisi osata vaatia laadukasta työterveyshuoltoa, käyttää työterveyshuollon asiantuntemusta ja tehdä ehdotettuja parannuksia työoloihin.


On kuitenkin muistettava, että työkyvyttömyyden ehkäisyä ei voi ulkoistaa työter-veyshuollolle. Työterveys on ensisijaisesti työpaikkojen asia. Työterveyshuollon järjestäminen on työnantajan vastuulla, mutta se tulee tehdä yhteistyössä työnteki-jöiden kanssa. Työnantajalla tulee olla valmius esimerkiksi työkokeiluihin ja työ-järjestelyihin sairauslomalta työhön paluun tukemiseksi sekä ymmärrys muokata työtä myös vanhempien työntekijöiden jaksamista tukemaan. Tästä on monia hy-viä yritysesimerkkejä, joissa onnistumisen edellytyksenä on ollut ylimmän johdon sitoutuminen, työpaikkatason hyvä yhteistyö ja asiansa osaava työterveyshuolto. Työnantajan kuuluu lain mukaan järjestää työterveyshuolto kaikille työntekijöille alasta ja työn tekemisen muodosta riippumatta. Käytännössä näin ei ole, sillä eh-käisevän työterveyshuollon ulkopuolelle jää iso osa pienillä työpaikoilla työskente-levistä samoin kuin määräaikaisia töitä sekä vuokra-, keikka- ja pätkätöitä tekevis-tä. Uusien työn teon muotojen myötä työterveyshuollon ulkopuolelle jää entistä monimuotoisempi joukko. Heille on luotava oikeus käydä määräajoin jossakin työterveyshuollon yksikössä terveystarkastuksissa, joiden kustannuksista vastaa työnantajien yhteisvastuullisesti rahoittama työterveyshuoltorahasto.

Terveyseroja kavennettava Kiire, jatkuvat muutokset ja tehokkuusvaatimusten kasvu ovat lisänneet kaiken työn psyykkistä rasitusta. Vakinaisten työsuhteiden ympärille syntyneet uudenlai-set työn teon muodot ovat lisänneet epävarmuutta toimeentulon tulevaisuudesta. Ei pidä kuitenkaan väheksyä fyysisten työolojen vaikutusta työkykyyn. Ruumiilli-sesti kuormittavan työn osuus ei ole Suomessa merkittävästi vähentynyt viimeis-ten vuosien aikana. Edelleen reilu neljännes työntekijöistä kokee työnsä fyysisesti raskaaksi. Suomessa on toteutettu parinkymmenen vuoden aikana mittavia projekteja, joi-den tavoitteena on ollut ehkäistä työkyvyttömyyttä ja edistää erityisesti ikääntyvi-en työssä jatkamista. Suositukset ja toimet ovat kuitenkin jääneet liiaksi yleiselle tasolle ja juhlapuheisiin. Nyt on syytä kohdentaa työkykyä ylläpitäviä ja terveyseroja kaventavia toimia ai-empaa tiukemmin niille aloille ja niihin työpaikkoihin, joissa työn aiheuttama kuormitus- ja altistustekijät, työkyky- ja elintapaongelmat kasaantuvat ja sairasta-vuus on yleisempää kuin muilla aloilla.

Kuntoutusprosessit toimiviksi Työmarkkinasopimukseen perustuen eläkelakeihin säädettiin 2000-luuvun alku-puolella työntekijän oikeus ammatilliseen kuntoutukseen. Tämä oikeus on työnte-kijällä, jolla arvioidaan olevan muutaman vuoden sisällä työkyvyn menettämisen uhka, jos ehkäiseviin toimiin esimerkiksi työjärjestelyissä ei ryhdytä. Ammatillisen kuntoutuksen myöntää ja kustantaa työeläkelaitos. Käytännössä ammatillinen kuntoutus tarkoittaa usein työjärjestelyjen tukemista työkokeilujak-soin, jotka toteutetaan työeläkelaitoksen, työterveyshuollon, työnantajan, työnte-kijän ja työeläkelaitoksen yhteistyönä. Jos entisessä työssä jatkaminen ei kevennet-


tyjenkään työjärjestelyjen avulla ole mahdollista, työeläkelaitos voi kustantaa am-matillisena kuntoutuksena opiskelun uuteen ammattiin. Työeläkelaitosten satsaukset ammatilliseen kuntoutukseen ovat lisääntyneet, ja vaikuttavuus eli työssä jatkaminen tai työhön paluu kuntoutustoimien jälkeen on hyvällä tasolla. Työeläkekuntoutuksen piiriin pääsy edellyttää riittävän vahvaa si-dosta työelämään. Useita vuosia työttöminä olleilla ei ole oikeutta työeläkekuntou-tukseen, mutta Kelan kuntoutusvelvollisuus koskee myös heitä. Ammatillisen kuntoutuksen ohella monet kuntoutujat tarvitsevat myös lääkinnäl-listä ja sosiaalista kuntoutusta, joilla on omat vastuutahonsa. Lisäksi myös työ-voimahallinnolla on omat kuntouttavat toimensa. Kesto-ongelma kuntoutuksen alueella onkin se, että kun kuntoutuksesta vastaava taho vaihtuu, vastuu hajaantuu, kuntoutusprosessi pitkittyy ja pahimmassa tapa-uksessa keskeytyy. Jokaiselle kuntoutujalle pitäisi määrätä hänen kuntoutukses-taan päävastuussa oleva taho, joka huolehtii koko prosessin läpiviennistä ja lop-puun saattamisesta.

Työttömät työnhakijat ajoissa terveystarkastuksiin Työkyvyn heikkeneminen on usein työttömyyden taustalla. Toisaalta työttömyy-den pitkittyminen lisää työkyvyttömyyden riskiä. Ennen työsuhteen päättymistä työterveyshuollon tulisi tehdä terveystarkastus, jos-sa arvioidaan terveys ja työkyky sekä ohjataan tarvittaessa jatkotoimiin. Näin päästäisiin ajoissa selvittämään uudelleen työllistymisen terveydelliset edellytykset. Jos tätä ei ole tehty, on ensiarvoisen tärkeää, että työvoimaviranomaiset ohjaavat tarvittaessa työnhakijan terveystarkastuksiin. Myös tätä asiaa koskeva esitys lähti liikkeelle työmarkkinajärjestöjen työelämäryhmästä. Työvoimaviranomaisille kuuluu vastuu työttömien ohjaamisesta tarvittaviin ter-veydentilaa ja kuntoutustarpeita selvittäviin tutkimuksiin. Toisaalta kyse on usei-den tahojen, kuten työvoimahallinnon, kuntien ja kelan yhteistyöstä. On tärkeää, että terveystarkastuksiin ohjaaminen johtaa ehkäiseviin tai korjaaviin toimiin ja sitä kautta uudelleen työllistymiseen. Keväällä 2011 voimaan tullut uusi terveydenhuoltolaki puolestaan velvoittaa kun-nat järjestämään tarpeelliset terveystarkastukset koko väestölle eli myös työttömil-le. Tämä edellyttää riittäviä määrällisiä voimavaroja ja usein myös moniammatil-lista osaamista.

Työaika joustamaan työntekijöiden tarpeiden mukaan Työaikajärjestelyillä voidaan merkittävästi parantaa työntekijän työssä jaksamista esimerkiksi kuormittavissa elämäntilanteissa. Työntekijällä voi olla tarve lyhentää työaikaansa määräajaksi työn ohessa tapahtuvan opiskelun takia tai lasten ja mui-den läheisten hoivavastuiden takia. Lyhyempi työaika tai siirtyminen vuorotyöstä päivätyöhön saattavat tulla tarpeelliseksi pysyvämminkin terveydellisistä syistä.


Pitkät yhtäjaksoiset työstä poissaolojaksot esimerkiksi hoivavastuiden takia hei-kentävät erityisesti naisten asemaa työmarkkinoilla. Senkin takia osa-aikatyön mahdollisuuksien lisääminen työntekijän haluamissa tilanteissa lisäisi työhön osallistumista ja pidentäisi näin myös työuria. Tutkimuksilla on saatu näyttöä siitä, että työntekijän mahdollisuudet vaikuttaa omaan työaikaansa vähentävät työkyvyttömyysriskiä ja parantavat siten mahdolli-suuksia pidentää työuraa. Vaikutusmahdollisuudet työaikajärjestelyihin vähentä-vät erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksiin sairastumisen riskiä, mutta niillä on selvä suojaava vaikutus myös mielenterveyssairauksiin. Monissa yrityksissä on käytössä erityisesti vanhempien työntekijöiden jaksamista tukevia ns. ikäohjelmia. Usein niistä on sovittu muiden toimien ohella esimerkiksi 55 tai 60 vuotta täyttäneiden oikeudesta ylimääräisiin lomapäiviin tai muualla ta-valla lyhennettyyn työaikaan. Elintarviketeollisuuden sopimuksessa on määräys, jonka mukaan työnantajan on järjestettävä jokaiselle 55 vuotta täyttäneelle tilai-suus lyhennettyyn työaikaan mahdollisuuksien mukaan ansioiden alentumatta. Työntekijäjärjestöt ovat työuraneuvottelujen kaikissa vaiheissa esittäneet työnteki-jöille parempia oikeuksia vaikuttaa työaikoihinsa. Työnantajapuoli on tähän asti torjunut esitykset. Siksi on merkityksellistä, että raamisopimuksessa sovittuun työurien pidentämistä koskevaan jatkovalmisteluun sisältyy myös työntekijöiden tarpeiden mukaisten työaikajärjestelyjen edistäminen.

Työnantajille enemmän vastuuta työurien pidentämisestä Osatyökykyisten työmahdollisuuksien parantamisesta vallitsee laaja yksimielisyys. Asia onkin tärkeä sekä osatyökykyisten itsensä että myös työhön osallistumisas-teiden kannalta. Osatyökykyisten työllistämisessä pitäisi edetä samanaikaisesti kahta linjaa: On tär-keää turvata niiden ihmisten mahdollisuudet jatkaa työelämässä, joiden työkyky on heikentynyt työuran aikana. Toiseksi pitäisi löytää väyliä työelämään myös niille osatyökykyisille ja vammaisille, jotka eivät vielä koskaan ole päässeet työhön. Osatyökykyisten joukko on monimuotoinen, ja myös keinot heidän työllistämi-sekseen ovat erilaisia. Niiden työntekijöiden jatkaminen työssä, joiden työkyky on heikentynyt työuran aikana, työssä jatkamien edellyttää usein työ- ja työaikajärjestelyjä ja työkokeiluja, joiden suunnittelussa työterveyshuolto ja taloudellisessa tukemisessa työeläkelai-tos voivat olla mukana. Ratkaistaessa oikeutta osatyökyvyttömyyseläkkeeseen työ-eläkelaitoksen tulisi myös selvittää, onko työntekijälle todellisuudessa järjestymäs-sä sopiva osa-aikainen työ. Työnantajille tulisi säätää velvollisuus tällaisen osa-aikaisen työn järjestämiseen aina, kun se on mahdollista. Lisäksi työntekijän eläkelain (TyEL) mukaisessa vakuutuksessa tulisi siirtyä me-nettelyyn, jonka mukaan osatyökyvyttömyyseläke ei vaikuta suurempien yritysten suoriin työkyvyttömyyskustannuksiin. Kuntatyönantajilta ei osatyökyvyttömyys-tapauksissa peritä varhaiseläkemaksua, ja tämä on toiminut hyvänä kannusteena järjestää työtä osatyökyvyttömyyseläkeläisille. Kuntasektorilla yli 90 prosenttia


osatyökyvyttömyyseläkkeen saajista on voinut jatkaa työssä, kun yksityisillä aloilla 30–40 prosentilla ei ole sopivaa työtä osatyökyvyttömyyseläkkeen rinnalla. Työvoimahallinnolla on jo nyt olemassa useita mahdollisuuksia tukea työnantajia osatyökykyisten työllistämiseksi, mutta työantajien tietämys näistä tukimuodoista on edelleen riittämätöntä. Suurille yrityksille pitäisi asettaa velvollisuus työllistää henkilökunnan määrään suhteutettu osuus osatyökykyisiä. Velvollisuuden laimin-lyönti johtaisi sanktioon, mutta velvollisuuden täyttämistä tuettaisiin. Ikääntyvien irtisanomisia ns. työttömyysputkeen voidaan ehkäistä, jos suurten työnantajien suoria kustannuksia näistä irtisanomisista nostetaan sekä aikaiste-taan maksun periminen jo irtisanomishetkellä tapahtuvaksi. Nämä työnantajien ns. omavastuumaksut pitäisi käyttää irtisanottujen työntekijöiden täydennyskou-lutukseen tai työllistämiseen. Osatyökykyisten työllistäminen on vahvasti esillä hallitusohjelmassa, ja raamiso-pimuksen mukaan osatyökykyisten työmarkkinoiden kehittämisestä käynniste-tään laaja toimintaohjelma

Eläkeuudistuksen innovaatiot tuottavat tulosta Vuoden 2005 eläkeuudistuksen tavoite oli tukea työurien pidentämistä ja myö-häistää eläkkeelle siirtymistä. Keinoja olivat eläkkeen laskentasäännön uudistami-nen, joustava eläkeikä, iän mukaan nousevat karttumisprosentit ja elinaikakerroin. Eläkkeen laskutavan irrottaminen työsuhdekohtaisuudesta edesauttoi sitä, että työntekijä voi siirtyä työuran loppuvuosina kevyempään työhön tai lyhyempään työaikaan ilman pelkoa siitä, että ansioiden aleneminen loppuvuosina alentaisi kokonaiseläketurvaa kohtuuttomasti. Keskimääräisen eläkkeelle siirtymisiän nostamiseksi vanhuuseläkeikä muutettiin joustavaksi (63–68 vuotta) siten, että työntekijällä on oikeus itse päättää eläkkeelle jäämisestään. Samalla kuitenkin karsittiin kovalla kädellä mahdollisuuksia var-haiseläkkeeseen. Työssä jatkamista tukevat myös iän myötä kasvavat eläkekarttumat. Työn teko sen jälkeen, kun on täyttänyt 53 vuotta, kartuttaa eläkettä 1,9 prosenttia vuodessa. 63-vuotiaille ja sitä vanhemmille karttuu eläkettä peräti 4,5 prosenttia vuodessa. Eläkeuudistuksen iso innovaatio oli työeläkerahoituksen hallintaan kehitetty elin-aikakerroin. Sen avulla ansaittu eläkepääoma muunnetaan vastaaman pidentyvää elinaikaa. Elinaikakerroin määrätään kuulekin ikäluokalle sen mukaan, mitä edel-listen vuosien tilastot kertovat elinajan pidentymisestä. Elinaikakerroin pienentää alkavaa eläkettä, jos elinajan odote kasvaa. Elinajan pidentyessä eläkettä kuitenkin maksetaan yhä useampia vuosia, ja siten keskimääräinen, koko eläkeaikana mak-settavan eläkkeen määrä ei pienene.


Jos työntekijä on säilyttänyt työkykynsä ja työpaikkansa, hän voi korvata elinaika-kertoimen vaikutuksen jatkamalla työntekoa. Elinaikakertoimen toinen tehtävä onkin kannustaa työuran jatkamiseen. Elinaikakerroin tuli voimaan 2010, joten kokemukset sen vaikutuksista ovat tois-taiseksi vähäisiä. Toisaalta Työeläkevakuuttajien kyselytutkimusten mukaan työn-tekijöiden halukkuus jatkaa työssä myös 63 vuoden täyttämisen jälkeen on eläke-uudistuksen voimaantulon jälkeen jatkuvasti lisääntynyt. Jos on työtä ja terveyttä, työssä jatkaminen on luonnollinen valinta. Kuva 7 Esimerkkejä elinaikakertoimen vaikutuksista, jos ennusteet elinajan pidentymisestä toteutuvat

Syntymä - EAK-leikkaus/ Leikkauksen kompensointi vuosi kk-eläke jatkamalla työn tekoa

1950 - 3 % 4 kk 2013*1955 - 6 % 8 kk 2018*1960 - 8 % 11 kk 2023*1965 -11 % 15 kk 2028*1970 -13 % 18 kk 2033*1975 -15 % 22 kk 2038*1980 -17 % 25 kk 2043*

* Vuosi, jolloin henkilö täyttää 63 vuotta, ja tekee päätöksen työnteon jatkamisesta-> Elinaikakerroin on keino nostaa todellista keskimääräistä eläkeikää

-> työeläkelait: joustava eläkeikä 63 – 68 v-> kansaeläkelaki: eläkeikä 65 vuotta, 63-64 v eläkkeelle jääville varhennusvähennys

Lähde: ETK

Miten työurien pidentämisessä pitäisi edetä? Monia edellä käsiteltyjä asioita laitettiin jatkovalmisteluun Ahtelan työelämätyö-ryhmästä talvella 2010, ja osa niistä on jo toteutettu tai toteutumassa. Osa esityk-sistä sisältyy Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan. Myös raamisopimuksessa on useita työurien pidentämistä edistäviä jatkohankkeita. Työurien pitenemistä siis edistetään koko ajan, ja myös tuloksia syntyy. Kaikkien työikäisten osaamisen ja työkyvyn ylläpitämiseen liittyvät toimet piden-tävät työuria varmasti ja kestävästi. Tämä todettiin jo talvella 2010, kun tutkimus-laitokset arvioivat Ahtelan työryhmän esityksiä. Sitä, miten nopeasti kaikki jo pää-tetyt toimet todella pidentävät työuria, on mahdoton arvioida. Tämän takia on välttämätöntä, että työmarkkinaosapuolet arvioivat työurien pi-dentymisen kehitystä vuosittain. Tarkastelun kohteena on oltava koko työura, ja


siinä on huomioitava kulloinkin vallitseva talous- ja työllisyyskehitys. Tarkastelta-via asioita olisivat mm. – nuorten työelämään kiinnittyminen, – opintojen alkamisikä ja koulutusaikojen pituudet, – työikäisten osaamisen kehittäminen, – työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus, – osatyökykyisten työllisyys, – eri-ikäluokkien työllisyysasteiden kehitys, – elinajan odotteen kehitys ja – keskimääräisen eläkkeelle siirtymisen kehitys. Jos osoittautuu, että työurat pitenevät ja eläkkeelle siirtyminen lykkääntyy selvästi vuonna 2009 asetettua tavoitetta heikommin, pitäisi esimerkiksi vuonna 2014 päättää toimista, joilla työurien pidentäminen saadaan sovitulle kasvu-uralle. Sa-malla sovittaisiin seuraavista tarkastelu- ja toimenpide-etapeista. Nopeasti toteutettavia eläkelainsäädännön muutoksia voisi olla luopuminen jous-tavassa eläkeiässä 68 vuoden yläikärajasta. Myös 62–63-vuotiaiden mahdollisuu-desta varhennettuun vanhuuseläkkeeseen voitaisiin luopua, jolloin työttömyystur-van lisäpäivärahaoikeuden piirissä olevien alin eläkeikä nousisi myös 63 vuoteen. Keinovalikoiman työurien pidentämiseksi tulee olla laaja ja monipuolinen. Työ-urien pidentämistavoitetta ei kuitenkaan saa toteuttaa heikentämällä niiden ase-maa, jotka eivät kaikesta huolimatta pärjää työelämässä heikentyneen työkyvyn takia tai jotka työnnetään ilman omaa syyttään työttömiksi. Työkyvyttömyyseläk-keiden ratkaisulinjaa ei ole mahdollista kiristää.


6 MITEN SAK PARANTAISI ELÄKETURVAN TASOA? Riittävän eläketurvan paras tae on se, että työntekijä pystyy tekemään mahdolli-simman tiiviin ja kohtuullisen pitkän työuran. Kun ykköstavoite on työeläkkeiden kestävän rahoituksen turvaaminen ja nuorten eläkelupauksen lunastaminen, rahkeet eivät riitä uusiin mittaviin eläketurvan ta-son parannuksiin. Parannukset on siis kohdennettava selviin epäkohtiin ja moni-mutkaisuuksien oikomiseen.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta jatkaa työssä Elinajanodotteen kehitykseen sidottu elinaikakerroin on pienentänyt alkavaa elä-kettä vuodesta 2010 lähtien. Kertoimen avulla työntekijän kartuttama eläkepää-oma sopeutetaan riittämään odotettavissa olevalle pidemmälle elinajalle. Jos ny-kyiset ennusteet elinajan pidentymisestä toteutuvat, nuoremmille ikäpolville mak-setaan eläkkeitä entistä pitempään. Jotta se olisi mahdollista, kertoimen vaikutus alkavaan eläkkeeseen on sitä suurempi mitä myöhemmin syntyneestä ikäluokasta on kyse. Elinaikakerroin pienentää ajan mittaan eläkkeen suhteellista osuutta palkasta. Elä-keturvakeskuksen laskelmien mukaan eläkkeet kuitenkin euromääräisesti parane-vat tulevina vuosikymmeninä. Lisäksi ne, joilla on mahdollisuus jatkaa työntekoa joustavan eläkeiän puitteissa, pystyvät korvaamaan elinaikakertoimen aiheutta-man kuukausieläkkeen pienennyksen. Kompensaatiomahdollisuuksia ei kuitenkaan ole niillä, jotka eivät työkyvyn me-netyksen takia pysty jatkamaan työtään. Työkyvyttömyyseläkkeiden tasot ovatkin huolestuttavan matalia, vaikka elinaikakertoimen vaikutusta työkyvyttömyyseläk-keisiin on sosiaalitupon (2009) mukaisesti lievennetty.

Työkyvyttömien eläkkeitä parannettava Työeläkelakien mukaisia työkyvyttömyyseläkkeitä tarkistetaan nykyisin vuosittain työeläkeindeksillä, jossa hintojen kehityksen osuus on 80 prosenttia ja palkkojen osuus 20 prosenttia. Lisäksi alle 55-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeisiin tehdään viidennen eläkevuoden alkaessa kertakorotus, joka on sitä suurempi, mitä nuo-rempana eläke on alkanut. Menettely on monimutkainen, ja säädetyn 55 vuoden ikärajan takia suuri osa työ-kyvyttömyyseläkeläisistä ei saa korotusta. Lakia tulisi muuttaa niin, että työkyvyt-tömyyseläkkeitä tarkistettaisiin joustavan eläkeiän alarajan täyttämiseen asti ker-toimella, jossa palkkojen osuus on 80 prosenttia ja hintojen osuus 20 prosenttia.

Eläke kertymään jo 15-vuotiaana Vuodesta 2005 alkaen työeläkettä on kertynyt ja työeläkemaksut on maksettu siitä lähtien, kun työntekijä täyttää 18 vuotta. Työvoimatilastoissa työikäiseksi väestök-si luetaan 15–65-vuotiaat. Koululaisten työssäkäynti opintojen ohessa ja kesäkuu-


kausina on erittäin yleistä. Näistä syistä olisi hyvin perusteltua, että työeläkettä al-kaisi karttua jo 15 vuoden iästä lähtien.

Eläkkeiden piiloleikkauksesta luovuttava Nykyisen lain mukaan eläkettä kertyy palkasta, josta on ensin tehty vähennys. Jo-kaisen vuoden ansaituista palkoista vähennetään perittyä työntekijän työeläke-maksua vastaava osuus, ja eläke lasketaan siitä. Kun työntekijän työeläkemak-suosuus tulevaisuudessa kasvaa, vähennys rokottaa enemmän nuorempien työn-tekijöiden työeläkettä. Tällaisen säännöksen olemassa olosta ei tiedetä yleisesti, vaan se on jäänyt piiloon. Nekään, jotka tietävät, eivät ymmärrä, miksi maksun nousu pienentää eläkettä. SAK:n mielestä vähennyksestä tuleekin luopua esimerkiksi vuodesta 2013 lähtien. Kuvassa 8 on Eläke-Fennian laskelmiin perustuva esimerkki vähennyksestä luo-pumisen vaikutuksesta. Luopumisesta hyötyisivät erityisesti nuoret ikäluokat. Kuva 8 Työeläkemaksun vähentämisestä luopuminen parantaa nuorten eläkettä


7 ELÄKETURVAN LAKISÄÄTEISYYDESTÄ JA KATTAVUUDESTA PIDETTÄVÄ KIINNI Lakisääteisen työeläketurvan tasoa ei voida heikentää. Suomalaisten eläketurvan taso on kansainvälisesti vertaillen korkeintaan keskitasoa. Pieniksi jääneitä työ-eläkkeitä täydentämään tarvitaan jatkossakin kansaneläkettä. Lakisääteisen eläke-turvan kattavuus on meillä hyvä, ja siitä on pidettävä kiinni. Kilpailu osaavasta työvoimasta on meilläkin lisännyt yritysten mielenkiintoa va-paaehtoisia lisäeläkejärjestelyjä kohtaan. Ala- tai yrityskohtaisesti sovittuja eläke-järjestelyjä sekä yksilöllisiä eläkevakuutuksia suositellaan enenevässä määrin myös kansainvälisiltä foorumeilta nyt, kun eliniän piteneminen ja ikärakenteen muutos ovat lisänneet pakollisten ja lakisääteisten eläkkeiden rahoituspaineita. Pieni- ja keskipalkkaisille työntekijöille lakisääteinen eläketurva on monin verroin turvallisempi ratkaisu kuin ala- tai yrityskohtaisen neuvottelun varaan rakennettu eläketurva. Ala- ja yrityskohtaiset eläkejärjestelyt lisäisivät eriarvoisuutta. Yksilöl-lisiin, itse kustannettuihin ostoeläkkeisiin pienipalkkaisilla osa-aika- ja pätkätyön-tekijöillä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia. Lisäksi on syytä muistaa, että myös lakisääteisen eläketurvan vaihtoehdoiksi ja täydennykseksi tarjoilluilla eläkejärjestelyillä on hintalappunsa. On harhaluuloa, että nykyisestä leikattu työeläketurva ja lisäturva yhteensä olisivat halvempi ratkai-su kuin nykymuotoinen kattava lakisääteinen eläketurva. Epävarmuutta lakisääteisen eläketurvan rinnalle ja sitä korvaamaan tarjoiltuihin vapaaehtoisiin eläkejärjestelyihin lisää se, että niitä suositellaan usein toteutetta-vaksi maksuperusteisina. Maksuperusteisuus tarkoittaa, että maksujen määrä on ennalta kiinnitetty, ja eläkkeen määrä riippuu kokonaan maksujen sijoitustuotto-jen onnistumisesta. Maksuperusteisessa eläkejärjestelyssä riskin kantaa siis koko-naan työntekijä.


8 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA

Miksi SAK haluaa korottaa eläkemaksuja? SAK haluaa, että myös nyt työssä olevat saavat aikanaan ansaitsemansa eläkkeet ilman leikkauksia. Myös nuorten on voitava luottaa siihen, että he saavat nykyla-kien mukaisen eläketurvan. Yksityisten alojen eläkkeiden rahoitus on perusteil-taan kestävällä pohjalla. Ns. sosiaalitupossa vuonna 2009 sovittiin yksityisten alo-jen työeläkemaksujen korotukset vuosille 2011–2014. Jotta nykylainsäädännön mukaiset eläkkeet pystytään rahoittamaan myös tulevaisuudessa, yksityisten alo-jen maksuja tulisi korottaa uusimpien laskelmien mukaan jo sovitun lisäksi 2–3 prosenttiyksiköllä. Näin voitaisiin turvata eläkkeiden rahoitus ilman, että eläke-etuuksia täytyy heikentää tai eläkeikää nostaa.

Jo myönnetyt eläkkeet ovat kaikissa tilanteissa lainsäädännöllä turvatut. Korotta-malla maksuja riittävästi vähennetään uhkia tulevaisuudessa alkavien eläkkeiden leikkauksista.

Kuinka paljon eläkemaksuja on korotettava? Yksityisten alojen työeläkemaksujen tulisi Eläketurvakeskuksen uusimpien las-kelmien mukaan nousta 2020-luvulla runsaaseen 26 prosenttiin palkasta, jotta ke-rätyt maksut ja rahastojen tuotot riittäisivät nykyisen lainsäädännön mukaisten eläkkeiden rahoitukseen pitkällä aikavälillä. Sen jälkeen ei enää tapahtuisi merkit-täviä muutoksia. Vuonna 2012 maksut ovat 22,8 prosenttia palkasta. Vuonna 2014 maksut ovat sosiaalitupossa sovittujen korotusten jälkeen yhteensä 23,6 prosent-tia. Näin ollen niihin jää vielä 2–3 prosenttiyksikön korotustarve.

Yksityisen sektorin työeläkkeiden rahoitus on siis perusteiltaan hyvässä kunnossa. Rahoituksen turvaamiseksi ei tarvitse nostaa eläkeikää, mutta tarvitaan sopimus maksujen korotuksista vuoden 2014 jälkeen. Maksut olisi järkevää nostaa mahdol-lisimman nopeassa tahdissa ns. tasapainotasolle ja samalla vahvistaa rahastointia. Näin menetellen tasapainotasolle päästäisiin myös pienemmillä korotuksilla. Kuntien ja valtion työeläkemaksut ovat kokonaisuudessaan jo nyt korkeammat kuin yksityisillä aloilla. Työntekijöiden maksuosuus on kuitenkin sama kaikilla aloilla. Joka tapauksessa on tärkeää huolehtia siitä, että myös julkisten alojen työn-tekijät saavat heille luvatun eläketurvan.

Mitä tapahtuu, jos mitään ei tehdä? Työeläkkeiden rahoitus ei ole ajautumassa akuuttiin kriisiin, mutta jos maksut jäädytetään jo sovitulle tasolle, rahoitukseen alkaa vähitellen syntyä vajetta. Pitkäl-lä aikavälillä liian alhainen maksutaso johtaisi tulevaisuudessa myönnettävien eläkkeiden leikkauksiin ja rahastojen purkamiseen. Rahastojen nopea alasajo taas kärjistäisi ongelmia, koska silloin myös eläkkeiden rahoitukseen käytettävät sijoi-tustuotot laskisivat.


Nuorten kannalta tällainen kehitys olisi hyvin epäoikeudenmukainen, sillä he ra-hoittaisivat nousevilla maksuilla jo eläkkeellä olevien etuudet mutta saisivat itse leikatun eläketurvan.

Syökö elinaikakerroin 1980-luvulla syntyneiden eläkkeen? Voivatko nuoret luottaa eläketurvan tasoon? Ansaittu työeläke sopeutetaan elinajan muutoksiin elinaikakertoimen avulla. Elin-aikakerroin pienentää kuukausittaista eläkettä, jos suomalaisten elinajat pitenevät tulevaisuudessakin. Elinaikojen piteneminen tarkoittaa sitä, että eläkettä myös maksetaan kauemmin. Näin ollen maksettavaksi tuleva kokonaiseläke pysyy kes-kimäärin samana elinaikakertoimen vaikutuksesta huolimatta. Asia hahmottuu selvimmin esimerkin kautta:

Vuonna 2009, jolloin elinaikakerroin tuli käyttöön, 63-vuotiaan elinajanodote oli 21,4 vuotta. Elinaikakertoimeksi määrättiin 1. Näin ollen vuonna 1947 syntynyt henkilö joka oli ansainnut 2 000 €/kk työeläkkeen, saattoi odottaa saavansa yh-teensä 2 000 €/kk x 1,0 x 12 kk/v x 21,4 v = 514 000 euroa eläkettä. Jos 63-vuotiaan elinajanodote olisi vuonna 2048 esimerkiksi 27,1 vuotta, olisi vuonna 1986 synty-neiden elinaikakerroin 0,809. Näin ollen vuonna 1986 syntynyt, joka on ansainnut 2 000 €/kk eläkkeen, voisi odottaa saavansa yhteensä 2 000 €/kk x 0,809 x 12 kk/v x 27,1 v = 526 000 euroa eläkettä. Koko odotettavissa olevan eläkeajan eläke on siis elinaikakertoimen myötä suurin piirtein sama syntymävuodesta riippumatta.

Elinaikakerroin myös kannustaa pidentämään työuria. Kertoimen vaikutuksen saa kompensoitua, jos on mahdollisuus käyttää työntekoon noin puolet keskimääräi-sen elinajan kasvusta.

Mikä on kestävyysvaje ja miten se liittyy eläkkeisiin? Julkisen talouden kestävyysvajeella tarkoitetaan sitä, kuinka paljon valtion ja kun-tien ennustetut menot ylittävät ennustetut tulot pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Työeläkkeet vaikuttavat valtion ja kuntien talouden kestävyyteen verotulojen kautta. Työssäkäyvät maksavat tuloveroja palkoistaan ja eläkkeelle jääneet työ-eläkkeistään. Näin ollen pidemmät työurat ja suuremmat työeläkkeet pienentävät valtiontalouden kestävyysvajetta. Vaikka työeläkkeiden rahoitus on perusteiltaan kunnossa, myös työeläkkeiden ra-hoituksesta puhuttaessa käytetään kestävyysvajeen käsitettä. Työeläkerahoituksen kestävyysvaje tarkoittaa nykyisten ja sovittujen eläkemaksujen sekä nykylain mu-kaisten etuisuuksien rahoittamiseen tarvittavan maksun erotusta. Tämä eläkejär-jestelmän oma kestävyysvaje on lähivuosien jo sovittujen maksunkorotusten jäl-keen 2–3 prosenttiyksikön suuruinen. Eläkemaksuja pitäisi siis nostaa tämän ver-ran, jotta myös nyt työuransa alkupuolella olevat voisivat luottaa saavansa nykyla-kien tasoisen eläketurvan.


Eläkeyhtiöiden sijoitusten tuotot ovat jääneet alle tavoitteiden. Joudutaanko eläke-etuja leikkaamaan tämän vuoksi? Sijoitustoiminnan tuotot vaihtelevat taloustilanteen mukana, ja työeläkelaitosten sijoitustuottoja pitää tarkastella pitkällä aikavälillä. Eläkevarojen sijoittamisessa kiinnostuksen kohteena oleva kvartaali ei ole neljännesvuosi vaan ennemmin nel-jännesvuosisata. Pitkällä aikavälillä työeläkelaitosten sijoitukset ovat tuottaneet hyvin: esimerkiksi vuosina 2009 ja 2010 tuotot olivat ennätyksellisen korkeita. Vuonna 2011 tuotot painuivat miinukselle kansainvälisen finanssikriisin takia. Tällaiset heilahtelut sijoitusten tuotoissa eivät kuitenkaan vaikuta maksussa ole-viin eläkkeisiin ja jo ansaittuihin eläkkeisiin.

Julkisuudessa on puhuttu siitä, olisiko työeläkesijoitusten oikea reaalituottotavoite 3,5 vai 4 prosenttia. Luvut ovat itse asiassa pitkän aikavälin eläkemeno- ja maksu-laskelmien vaihtoehtoisia oletuksia – eivät tavoitteita. Sijoitusten tuotto-oletuksen lisäksi pitkän aikavälin laskelmissa tehdään oletuksia syntyvyydestä, nettosiirtolai-suudesta, eliniänodotteesta, työllisyysasteesta, eläkkeellesiirtymisiän odotteesta ja ansiotasosta. Uusimmissa laskelmissa esimerkiksi oletetaan naisen synnyttävän keskimäärin 1,85 lasta, mutta se ei tietenkään ole eläkejärjestelmän määräämä synnytystavoite suomalaisille naisille.

Eläkelaitokset tavoittelevat sijoituksilleen parasta mahdollista tuottoa, mutta eivät saa tehdä sitä vakavaraisuuden kustannuksella ja liian suurella riskillä. Hyvää tuot-toa tavoitellaan, koska sen avulla voidaan hillitä eläkemaksujen nousua. Nyrkki-sääntö on, että jos sijoitusten tuotto nousee puolella prosenttiyksiköllä, työeläke-maksun korotustarve alenee yhdellä prosenttiyksiköllä.

Miksi eläkeikä on Suomessa alhaisempi kuin muualla Euroopassa? Eläkeiät Euroopassa vaihtelevat. Suomen eläkeiän erikoisuus on joustavuus 63–68 vuoden välillä. Tähän on päädytty, koska ammatit ja työntekijöiden työkyky ovat erilaisia. Kun joustava eläkeikä otettiin käyttöön, mahdollisuuksia varhaiseläkkee-seen vähennettiin samalla. Työntekijä voi jatkaa töissä jo nyt 68-vuotiaaksi saakka, ja SAK on esittänyt yläikärajan nostamista.

Kaikissa Euroopan maissa on kuilu eläkeiän ja todellisen eläköitymisiän välillä. Suomessa todellinen keskimääräinen eläköitymisikä lähti selvään nousuun vuon-na 2005, jolloin joustava eläkeikä otettiin käyttöön.

Miksi työuria pitää pidentää ja työntekijöiden jaksaa pidempään töissä? Suomalaiset elävät keskimäärin pidempään kuin aiemmin. Myös suomalaisten yleinen terveydentila on parantunut. On luonnollista, että osa pidentyneestä elinajasta käytetään työntekoon. Työssäkäyviä tarvitaan, jotta palvelut ja sosiaali-turva saadaan rahoitettua.

Hyvään tavoitteeseen pyrkiessä on kuitenkin huomioitava, että väestöryhmien vä-lillä on suuria eroja terveydessä ja elinajassa. Kaikki eivät pysty jatkamaan työ-uraansa ja siirtymään eläkkeelle myöhemmin.


Mitkä ovat keinot työurien pidentämiseksi? Keinoja on monta, ja ensisijainen niistä on työllisyyden hoito. Ilman työpaikkoja eivät työuratkaan pitene. Samalla on huolehdittava työntekijöiden osaamisesta se-kä nuorten koulutus- ja työmahdollisuuksista. Syrjäytyminen työstä on uhka sekä työurille että työllisyydelle.

Työpaikoilla voidaan tehdä paljon pitkien työurien edistämiseksi. Työssä olevien jaksamisesta on huolehdittava järjestämällä työaikoja ja työoloja elämäntilanteen mukaisiksi. Toimivan työterveyshuollon avulla ja työpaikkatason työsuojelutoi-milla voidaan löytää työn kuormitustekijät ja ratkaisut niihin. Työterveyshuolto auttaa myös ammatillisen kuntoutuksen suunnittelussa.

Hyvässä työpaikassa jaksetaan. Työntekijät haluavat työskennellä yhä pidempään, kunhan heillä on työpaikka, terveyttä ja työkykyä.


LIITE 1

TYÖMARKKINAJÄRJESTÖJEN LAAJENNETUN ELÄKENEUVOTTELURYHMÄN KOKOONPANO Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Jukka Rantala toimii työryhmän koollekutsujana Työmarkkinajärjestöjen edustajat – Lasse Laatunen, johtaja EK – Antti Tanskanen, asiantuntija EK – Kaija Kallinen, eläke- ja työura-asioiden päällikkö, SAK – Nikolas Elomaa, edunvalvontajohtaja, SAK – Markku Salomaa, johtaja, STTK – Jarmo Pätäri, lakimies, Akava Työeläkejärjestelmän asiantuntijat – Matti Vuoria, toimitusjohtaja, Varma – Harri Sailas, toimitusjohtaja, Ilmarinen – Lasse Heiniö, toimitusjohtaja, Eläke-Fennia Hallitusohjelman mukaista neuvottelua varten nimetyt lisäjäsenet – Merja Ailus, toimitusjohtaja, Keva – Outi Antila, ylijohtaja, STM – Jukka Pekkarinen, ylijohtaja VM


LIITE 2

TYÖURAVÄÄNNÖN LYHYT HISTORIIKKI

1 Eläkeikäkiistasta työurien pidentämiseen • Matti Vanhasen hallitus hyväksyy ns. sosiaalitupon osana elvytysneuvottelu-

jaan tammikuun lopussa 2009. Sosiaalitupossa sovittiin eläke- ja työttömyys-turvan muutoksista.

• Pääministeri Vanhanen ilmoittaa hallituksensa politiikkariihen päätteeksi Ma-

tin päivänä 24.2.2009, että (sosiaalitupossa sovitut) osa-aikaeläkettä ja vuorot-teluvapaata koskevat asiat arvioidaan uudelleen ja että joustavan eläkeiän ala-raja tulee nostaa 65 vuoteen. Vanhanen kertoi keksineensä idean hiihtoretkel-lään Rukan lumilla. Tosiasiassa idea oli poimittu valtioneuvoston kanslian Ikääntymisraportista.

• SAK, STTK ja Akava torjuivat Vanhasen yksipuoliset esitykset. Eläkeiän nos-

toa vastustavaan nettiadressiin kertyi parissa viikossa 180 000 allekirjoitusta. • Hallitus ja työmarkkinajärjestöt sopivat 11.3.2009 kahden työryhmän asetta-

misesta: o Eläkeneuvotteluryhmän (pj. Jukka Rantala) ja työelämäryhmän (pj.

Jukka Ahtela) yhteisenä tehtävänä oli etsiä keinot, miten nostetaan 25-vvuotiaan eläkkeelle siirtymisiän odotetta vuoteen 2025 mennessä 62,4 vuoteen.

o Työryhmien tuli toimia yhteistyössä hallituksen edustajien kanssa. o Työryhmien työn määräaika oli vuoden 2009 loppu.

• Työmarkkinaosapuolilla eri painotukset

o EK (+VM ja STM): rakenteellisia leikkauksia eläke- ja työttömyystur-vaan.

o Ay-liike: työkyvyttömyys ja työttömyys syrjäyttävät työstä; työllisyys, terveys, ja osaaminen tärkeitä; koko työura tarkasteluun.

o Näkökulma laajeni ja ryhdyttiin puhumaan työurien pidentämisestä.

• Työelämäryhmän neuvottelut käynnistyivät toden teolla vasta joulukuussa 2009, kun taas eläkeneuvotteluryhmä jumiutui.

• Työryhmät saivat jatkoajan tammikuun 2010 loppuun asti.

• Työelämäryhmä pääsi lopputulokseen tammikuun viimeisenä yönä, mutta eläkeneuvotteluryhmän sovun kaatoi EK:n vaatimus ikääntyvien työttömyys-turvan heikennyksistä.


• Työelämäryhmän lukuisat esitykset osaamisen turvaamisesta sekä työterveys-

huollon kattavuuden ja vaikuttavuuden parantamisesta toimitettiin arvioita-vaksi OECD:lle ja kotimaisille tutkimuslaitoksille (PT, ETLA, PTT, TTL, THL, ETK, Kela). OECD:n arvio oli odotettua miedompi. Kotimaiset arviot olivat suurimmaksi osaksi myönteisiä, mutta työurien pitenemisen määrällinen arvi-ointi todettiin vaikeaksi ja mahdottomaksi.

2 Miten päädyttiin työurien pituuden, eläketurvan riittävyyden ja työeläkkeiden rahoituksen kolmiodraamaan ja hallitusohjelman kirjauksiin? • Kun työelämäryhmän esitysten vaikutusten arviointi ei tuonut ratkaisua, halli-

tus nosti uudelleen esille esityksensä eläkeiän nostamisesta.

• Hallitus ja työmarkkinajärjestöt sopivat 11.3.2010 kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelman (KTT) valmistelusta ja työelämätyöryhmän jatkotöiden käynnistämisestä

o KTT-ohjelmaa valmistelemaan asetettiin kuusi kolmikantatyöryhmää, joilla määräaikaa syyskuun 2010 loppuun.

o Yksi työryhmistä oli työuratyöryhmä, jonka toimeksianto keskittyi elä-keasioihin. Sen päätökset alistettiin hallituksen ja työmarkkinajohtajien kokouksille.

• Hallitus pyrki eläkeasioissa ratkaisuun pikavauhtia, jo huhti–toukokuun aika-na. SAK ja STTK sanoivat, ettei onnistu.

• Toukokuussa 2010 työuratyöryhmän aikataulu irrotettiin muusta KTT-ohjelmasta ja työryhmän toimeksianto kirjoitettiin uudelleen. Siinä muotoil-tiin kolme päätavoitetta: 1) eläke-etuuksien riittävä taso, 2) työeläkkeiden ra-hoituksen kestävyys ja työeläkemaksujen kehitys ja 3) keskimääräisen eläk-keelle siirtymisiän riittävä nousu. Työryhmän tehtäväksi tuli kartoittaa kehit-tämisvaihtoehtoja tavoitteiden saavuttamiseksi ottamatta kantaa mihinkään yksittäiseen vaihtoehtoon. Johtopäätökset alistettiin hallituksen ja työmarkki-najärjestöjen johtajien kokouksille.

• Työuratyöryhmä aloitti työnsä kesäkuussa 2010. SAK, STTK ja Akava esittivät

laajan luettelon selvitettävistä asioista, ja työ käynnistyi sen pohjalta. • Elokuussa 2010 työuraryhmä asetti alaryhmän, jonka tehtävänä oli kartoittaa

TyEL-järjestelmän rahoituksen tehostamisen vaihtoehtoja. • KTT-ohjelman viisi muuta työryhmää luovuttivat raporttinsa syyskuussa, ja

KTT-ohjelma julkistettiin 20.10.2010. Työuratyöryhmä jatkoi työtään, ja asi-antuntijat laskivat kehittämisvaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia eläkkeiden riit-tävyyteen ja eläkemaksujen kehitykseen. Myös vaikutukset sukupolvien väli-seen oikeudenmukaisuuteen otettiin tarkasteltaviksi.


• Työuratyöryhmän raportti valmistui helmikuun 2011 lopussa, ja se luovutet-tiin hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen johtajille 1.3.2011. Samalla luovutet-tiin Ahtelan työelämäryhmän esityksiä jatkovalmistelleen kahden STM:n ja yhden TEMin työryhmän raportit. Hallitus ja työmarkkinajohto päättivät, että

o työmarkkinajärjestöt arvioivat, mitä johtopäätöksiä raporttien pohjalta on tehtävä,

o työmarkkinajärjestöt arvioivat, onko löydettävissä yhteisymmärrys pit-käjänteisestä ratkaisusta työurien pidentämiseksi, työeläkejärjestelmän rahoituksen turvaamiseksi ja riittävän eläketurvan varmistamiseksi,

o arvio jatkotyöskentelystä ja sen suuntaviivoista annetaan hallitusneu-vottelujen yhteydessä.

• Työmarkkinajärjestöt kartoittivat maalis–huhtikuun aikana neuvottelumah-dollisuuksia eläke- ja työura-asioista.

• Työmarkkinajärjestöt valmistelivat yhteisen esityksen työura- ja eläkepolitii-kasta hallitusohjelmaneuvotteluja varten. Tekstin pääsisältö lyötiin lukkoon jo palmusunnuntaina 2011. Lopullinen teksti täydennyksineen oli valmis 10.5.2011.

• Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan tuli työmarkkinajärjestöjen esittämä kir-

jaus, jonka mukaan ne sitoutuvat neuvottelemaan ja toteuttamaan tarpeelliset toimet työurien pidentämiseksi, työeläkejärjestelmän rahoituksen turvaami-seksi ja riittävän eläketurvan varmistamiseksi.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ryHakaniemenranta 1 , PL 15700531 Helsinkipuhelin 020 774 000www.sak.fi

News & Politics

Ihmisen mittainen työura?