Turun kaupungin ympäristöjulkaisuja 1/2017

Turun seudun jäkäläkartoitus 2015

Jukka Limo

Turun seudun jäkäläkartoitus 2015

Jukka Limo

Toimitus ja taitto: Raisa Murtovaara

Kannen kuva: Sormipaisukarve © Jukka Limo

Turun kaupungin ympäristöjulkaisuja 1/2017ISSN 2343-0222 (painettu)ISSN 2343-0710 (verkkojulkaisu)

SisältöTiivistelmä 41. Johdanto 52. Menetelmät 63. Tulokset 8

Kartoitustulokset 8Mallinnustulokset 12

Pohdinta 20Lähteet 22

4

Turun seudun

Tiivistelmä

Vuonna 2015 tehdyn jäkäläkartoituksen tulosten perusteella Turun seudun kokonaisvaltainen il-manlaatu on hiukan heikentynyt. Tähän viittaa myös jäkälälajien esiintyvyyden heikkeneminen koko tutkimusalueella.

Tulokset viittaavat vahvasti asteittaiseen ilman-laadun heikkenemiseen ja kuormituksen run-sastumiseen Turun keskustaa lähestyttäessä. Heikentyvän ilmanlaadun rajavyöhyke voidaan havaita 3–4 kilometrin etäisyydellä Turun kes-kustasta. Heikon ilmanlaadun keskittymät si-joittuvat enimmäkseen yhtäläisiin alueisiin kuin edellisessä tutkimuksessa vaikkakin eroavai-

suuksia on sekä huonompaan että parempaan suuntaan.

Pahimmat alueet näyttävät keskittyvän Turun seudun valtateiden ja ruuhkaliikenneväylien tuntumaan sekä Naantalin teollisuuskeskitty-män ja Orikedon jätteenpolttolaitoksen laskeu-ma-alueille. Laivaliikenteellä saattaa myös olla merkittävä vaikutus Ruissalon ja Airiston alueen ilmanlaatuun. Rikin ja typen päästöt ovat pysy-neet suhteellisen tasaisina tutkimusten välisenä aikana, mutta liikenteen määrä on saattanut Tu-run seudun alueella lisääntyä ja siten vaikuttaa ilmanlaadun heikkenemiseen.

5

jäkäläkartoitus 2015

1. Johdanto

Puiden oksilla ja rungoilla kasvavien epifyyttis-ten jäkälien herkkyys erilaisille epäpuhtauksille vaihtelee (Nash 1976). Jäkälälajien esiintyvyy-den vaihtelua suhteessa eri saastepitoisuuk-siin käytettiin ilman laadun seurannan apu-na jo 40 vuotta sitten (Skye & Hallberg 1969; Kunze 1972). Ilmanpuhtausindeksimenetelmän (IAP-menetelmä) kehittelyn myötä oli mahdol-lista tehdä alueellisesti rajattuja ilmanlaatututki-muksia. IAP-menetelmässä jäkälälajiyhteisöjen rakenteellisia muutoksia vertaillaan suhteessa ilmansaastepitoisuuksien vaihteluihin (LeBlanc & DeSloover 1970).

Ympäristönsuojelulain mukaan kunnan on alueellaan huolehdittava paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ympäristön tilan seurannasta. Turun seudulla on seurattu ilman-saasteiden vaikutuksia bioindikaattoreilla vuo-desta 1990 lähtien (Jussila ym. 1991; Jussila 1996; Jussila & Ojanen 2002; Limo 2010). Ilman epäpuhtaudet vaikuttavat muun muassa puiden rungoilla kasvaviin jäkäliin aiheuttaen niihin sil-min havaittavia muutoksia sekä muuttavat myös rungoilla kasvavaa jäkälälajistoa.

Valtakunnallisella tasolla Turku sijoittuu alueel-le, jossa lajien esiintymistiheys (frekvenssi) ja il-manpuhtausindeksi (IAP, index of atmospheric purity) ovat verrattain matalia. Paikallisolosuh-teet ja kaukokuljetus vaikuttavat kuitenkin laji-en frekvenssien vaihtelevuuteen merkittävästi. Yleinen trendi näyttää olevan, että ilmanpuh-tausindeksit ovat lähteneet uudelleen laskuun 2000-luvun puolella, kuten Pyhäjärven ja Po-rin-Harjavallan tutkimukset osoittavat (Jussila 2003; Jussila 2004). Rikkipäästöjen vähenemi-nen on vaikuttanut aluksi jäkälien toipumiseen. Typpipäästöt eivät ole kuitenkaan varsinaises-ti vähentyneet. Teollisuuden typpipäästöt ovat pysyneet jokseenkin tasaisina vaikka liikenteen typpipäästöt ovat saattaneetkin vähentyä. Tä-tä ilmentää myös ympäristön saasteita kestä-vien sormipaisukarpeen, keltatyvikarpeen, kel-taröyhelön ja etenkin viherlevän esiintyvyyden lisääntyminen.

Suomen standardoimisliiton standardin SFS 5670 lajeista sormipaisukarve, keltatyvikarve ja

seinäsuomujäkälä sietävät tai jopa hyötyvät jos-sain määrin ilmansaasteista, kun taas hanka-karve, harmaatyvikarve ja harmaaröyhelö ovat herkkiä lajeja (Poikolainen ym. 1998; van Dob-ben & ter Braak 1999). Jäkälistä herkimpiä ovat naava- ja luppolajit, tosin eri lajien välillä esiin-tyy eroja (Kuusinen ym. 1990). Viherlevä sietää korkeita typen ja rikin oksidien määriä ja esiintyy hyvin tällaisilla alueilla (Poikolainen ym. 1998).

Pitkäaikaisia jäkäläkartoituksia, joissa on seu-rattu jäkäläyhteisöjen reagointia ympäristökuor-mituksen vaihteluihin, on tehty useissa koh-teissa Suomessa. Pisin kartoitushistoria löytyy Helsingistä, missä jäkälien esiintymistä on seu-rattu vuodesta 1933 vuoteen 2000. Lyhytaikai-sempia kartoituksia löytyy esimerkiksi Pyhä-järven seudulta, Porin-Harjavallan alueelta ja Turun seudulta.

Turun seudulla on tehty jäkäläkartoituksia vuo-sina 1990, 1995, 2000 ja 2005. Vuosina 1990 ja 1995 ilmanpuhtausindeksi on ollut 14,5 ja 16,1 (Jussila ym. 1991; Jussila 1996). Tuona aika-na jäkälälajisto oli hieman toipunut, mihin on saattanut vaikuttaa rikkipäästöjen vähenemi-nen. Vuonna 2000 tehdyn kartoituksen mukaan keskimääräinen ilmanpuhtausindeksi oli laske-nut hieman, 15,8:aan (Jussila & Ojanen 2002). Vuoden 2005 kartoitus osoitti laskevan trendin edelleen jatkuneen, keskimääräinen ilmanpuh-tausindeksi oli laskenut jopa 5,81:een (Limo 2010). On huomioitava, että tämän tutkimuksen havaintoverkosto oli huomattavasti pienempi ja keskustaorientoituneempi kuin aiempina tutki-muskertoina. Vuoden 2005 tutkimuksessa ha-vaittiin pahimmin kuormittuneilla alueilla tapah-tuneen jäkälien elpymistä, mutta toisaalta lievien vaurioiden ja lievän köyhtymisen alueet olivat hieman laajentuneet. Tämä oli seurausta kehi-tyksestä, jossa suurimpien kuormittajien pääs-töt olivat vähentyneet, mutta muu kuormitus on lisääntynyt laajoilla tausta-alueilla.

Jäkäläkartoitusten jatkamiseen Turun seudul-la oli ilmeinen tarve jotta saataisiin ajantasais-ta ja vertailukelpoista tietoa ilman epäpuhtauk-sien vaikutuksista luontoon. Tästä syystä Turun kaupungin ympäristönsuojelu käynnisti vuon-na 2015 jäkälätutkimuksen, joka oli menetelmil-tään, näytepisteverkostoltaan ja tutkimusalu-eeltaan yhdenmukainen ja vertailukelpoinen 10 vuotta aikaisemmin tehdyn tutkimuksen kanssa.

6

Turun seudun

2. Menetelmät

Havaintoalueverkosto koostui neljästä havain-tolinjasta, jotka leikkasivat tutkimusaluetta täh-tikuviona suunnissa etelä–pohjoinen, itä–länsi, lounas–koillinen ja luode–kaakko (kuva 1). Suu-rimmalta osaltaan näyteverkosto keskittyi Turun alueelle, mutta näytteenkeruu ulottui osittain myös lähikuntiin Kaarinaan, Lietoon, Ruskolle, Raisioon ja Maskuun. Näyteverkosto käsitti kai-ken kaikkiaan 56 näytepistettä.

Jäkäläkartoitus tehtiin standardoidun SFS 5670 -menetelmän mukaisesti. Tutkittavana puulajina oli pääsääntöisesti mänty ja havaintoalueet si-joitettiin mäntyvaltaisille metsäalueille. Havain-

Kuva 1. Jäkäläkartoituksen havaintoalueverkosto (taustakartta © Kiinteistöliikelaitos).

toalueiden sijoittamisessa vältettiin peltojen, teiden ja rakennettujen alueiden reuna-alueita. Huomiota kiinnitettiin myös maaston kaltevuus- ja korkeussuhteiden ja metsän tiheyden yhte-näisyyteen. Hyvin tiheitä metsiä, joiden latvus-peittävyys oli yli 75 %, ei käytetty tutkimuksessa. Mikäli tutkimuskohteen metsikkö oli pieni tai rik-konainen voitiin havaintoaluetta soveltaa piene-nä ja poikkeavan muotoisena.

Havaintoalueelta valittiin satunnaisotannalla vii-den näytepuun otos. Valittujen puiden piti olla rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 20 cm ja eläviä ja oksattomia ainakin 3 m korkeuteen as-ti. Rungon ollessa osin tai kokonaan puiden tai pensaiden peittämä puuta ei hyväksytty. Puun ollessa kulutukselle alttiina, esimerkiksi polun varrella, puuta ei myöskään hyväksytty.

7

jäkäläkartoitus 2015

Havainnoitavien lajien frekvenssihavainto eli la-jin esiintyminen tai puuttuminen näytealalla kir-jattiin. Havainnoitava lajivalikoima sisälsi män-nyn rungoilla yleisimmin tavattavia lajeja. Monet näistä kuten lupot, naavat, hankakarve ja har-maaröyhelö reagoivat erittäin herkästi ilman epäpuhtauksiin. Myös muut lajit toimivat ilman-laadun negatiivisina indikaattoreina. Niissä ha-vaittavat vauriot tai lajin häviäminen kokonaan osoittivat epäpuhtauksien esiintymistä näytealu-eella. Alueilla, joissa altistuminen kuormituksel-le on voimakasta, voi muodostua ns. jäkäläau-tioita, eli täysin jäkälättömiä alueita.

Alla on lista jäkäläkartoituksessa havainnoiduis-ta lajeista:

sormipaisukarve Hypogymnia physodeskeltatyvikarve Parmeliopsis ambiguaharmaatyvikarve Parmeliopsis hyperoptaseinäsomujäkälä Hypcenomyce scalarislupot Bryoria spp.naavat Usnea spp.harmaaröyhelö Platismatia glaucakeltaröyhelö Cetraria pinastriruskoröyhelö Cetraria chlorophyllahankakarve Pseudevernia furfuracearaidanisokarve Parmelia sulcataleväpeite Scoliciosporum chlorococcum

Havainnot lajien esiintymisestä näytepuiden rungoilla tehtiin lieriön muotoiselta näytealalta jokaisesta ilmansuunnasta. Sormipaisukarpeen runsaus mitat-tiin pistefrekvens-simenetelmällä puun itä–koillis- ja länsi–lounais-puo-lilta, pistefrek-venssiruudukkoa ja sadan pisteen systemaattista otantaa käyttäen (kuva 2). Sormi-paisukarpeen vau-rioasteen (0–5) havainnointi teh-tiin näytepuiden rungolta lieriön-muotoiselta näy-tealalta vastaa-vanlaisesti kuten havainnot frek-

venssilajien esiintymisestä.

Jäkäläkartoituksesta saatu numeerinen mate-riaali muokattiin tilastolliseen muotoon, joiden tuloksista laskettiin havaintoaluekohtainen il-manpuhtausindeksi, IAP (LeBlanc & DeSloover 1970; Kuusinen ym. 1990). Ilmanpuhtausindek-si laskettiin frekvenssilajien lukumäärän ja run-sauden perusteella oheisen kaavan mukaises-ti, jossa:

n = lajilukumäärä näytealalla,Q = lajikohtainen keskimääräinen seuralaislaji-en lukumäärä näytealalla, jaf = lajin yleisyys näytealalla.

Kuva 2. Sormipaisukarpeen (Hypogymnia physodes) runsauden mittausta pistefrekvenssime-netelmällä (© Miika Meretoja).

Lajin yleisyyden kuvaajana käytettiin niiden pui-den lukumäärää (0–5), joilla laji kullakin havain-toalueella esiintyi.

Tulosten analysointiin ja korrelaatioiden las-kemiseen käytettiin SPSS-ohjelmistoa ja spa-tiaalisen tiedon muokkaamiseen sekä mallin-tamiseen ArcGIS-ohjelmistoa. Mallintaminen suoritettiin ArcMapin Spatial Analyst -sovelluk-sen Spline-intepolointimenetelmällä, jonka avul-la havainnoitiin ilmanpuhtausindeksin (IAP), sor-mipaisukarpeen keskimääräisen peittävyyden, sormipaisukarpeen vaurioasteen sekä viherle-vän runsauden alueellista jakautumista Turun seudun alueella.

8

Turun seudun

3. Tulokset

Jäkäläkartoituksen tuloksista voidaan havaita, että keski- ja mediaaniarvot laskevat keskus-taa lähestyttäessä (taulukko 1). Arvojen lasku ei ole kuitenkaan aivan johdonmukaista, sillä 10, 7, 5 ja 4 kilometrin etäisyyksillä vaihtelevuus on hiukan epäsäännöllistä. Huomioitava yhtenäi-syys arvojen käyttäytymisessä on 3 kilometrin kohdalla tapahtuva verrattain selkeä vertailu-arvojen heikentyminen. Keskustaa yhä lähes-

Kartoitustulokset

tyttäessä arvoissa ilmenee edelleen laskua ja pienimmät arvot esiintyvät aivan kaupungin kes-kusta-alueella.

Ilmanlaadun huonontumisen raja-alue voidaan havaita 3 ja 4 kilometrin kohdalla, missä tämä ilmenee jäkälälajien esiintyvyyden ja runsauden heikentymisenä. Ilmanlaadun asteittaista heik-kenemistä keskustaa lähestyttäessä havainnol-listavat myös etäisyysnäytealojen keskiarvoista johdetut korrelaatiot: ilmanpuhtausindeksi (r = 0,873, p < 0,05), lajimäärä/näyteala (r = 0,958, p < 0,01), lajimäärä/puu (r = 0,916, p < 0,01) ja sormipaisukarpeen pistefrekvenssi (r = 0,967, p < 0,01).

Männynrunkojäkälistä sormipaisukarvetta esiin-

n keskiarvo mediaani pienin suurin keskihajontailmanpuhtausindeksi10 km 8 5,77 5,06 4,16 8,82 1,807 km 8 7,70 8,37 2,88 12,30 3,125 km 8 4,09 3,49 2,59 7,18 1,604 km 8 4,49 4,59 1,98 6,30 1,643 km 8 3,00 3,37 1,28 4,50 1,202 km 8 2,01 2,19 0,50 2,88 0,911 km 8 2,26 1,98 0,72 4,80 1,25

lajimäärä / näyteala10 km 8 5,50 5,50 4 9 1,697 km 8 5,25 6,00 3 6 1,165 km 8 4,38 4,00 3 7 1,414 km 8 4,25 4,00 3 7 1,493 km 8 3,50 4,00 2 5 1,072 km 8 2,50 2,50 1 4 0,931 km 8 3,00 3,00 2 5 1,00

lajimäärä / puu10 km 8 3,38 3,20 2,60 4,20 0,537 km 8 3,88 4,10 2,40 5,00 0,875 km 8 3,05 3,00 2,40 4,00 0,614 km 8 3,05 3,10 2,00 3,80 0,673 km 8 2,40 2,60 1,60 3,00 0,522 km 8 1,95 2,10 1,00 2,40 0,511 km 8 2,06 2,00 1,20 3,00 0,54

sormipaisukarve (%)10 km 8 15,85 14,55 1,70 41,50 13,977 km 8 14,24 9,40 1,40 31,00 10,955 km 8 12,18 9,50 0,40 33,20 10,124 km 8 5,81 2,95 0,90 22,70 7,553 km 8 5,99 3,50 0,00 22,80 7,462 km 8 2,56 1,90 0,00 7,70 2,631 km 8 2,40 1,80 0,00 7,10 2,70

Taulukko 1. Ilmanpuhtausindeksi, lajimäärä/näyteala, lajimäärä/puu ja sormipaisukarpeen frekvenssi etäisyyksittäin vuon-na 2015.

9

jäkäläkartoitus 2015

tyi selvästi eniten, yli 80 %:ssa näytealoista, keltatyvikarvetta ja seinäsuomujäkälää n. 50 %:ssa, leväpeitettä 40 %:ssa, harmaaröyhelöä ja hankakarvetta alle 20 %:ssa ja harmaatyvi-karvetta, ruskoröyhelöä, luppoa, naavaa ja kel-taröyhelöä alle 10 %:ssa näytealoista (kuva 3). Jäkälälajien esiintyvyydestä tutkimusalueella voidaan huomata, että vuoden 2015 tutkimuk-sen tulokset osoittavat kaikkien tutkittavien jä-kälälajien esiintyvyyden heikentyneen suhtees-sa vuoden 2005 tuloksiin (kuva 4). Epifyyttisten runkojäkälien esiintyminen kuormitetulla alueel-la on perustrendiltään hyvin samanlainen vuo-sien 1990, 1995, 2000 ja 2005 tutkimuksissa, mutta vuoden 2015 tutkimus osoittaa lajimää-

rien esiintyvyyden selkeästi heikentyneen edel-tävistä kartoituksista (kuva 5).

Sormipaisukarpeen esiintyvyyden laskeva tren-di keskustaa lähestyttäessä havainnollistaa hy-vin ilmanlaadun asteittaista heikkenemistä. Le-väpeitteen esiintyvyyden nouseva trendi taas mitä odotettavimmin ilmaisee typpilaskeuman kasvua vallitsevassa ympäristössä (kuva 6).

Aikaisempien tutkimusten mukaan Turun seu-dun kuormitetulla alueella ilmanpuhtausindek-si ei ole keskimääräisesti muuttunut vuosien 1990–2000 välisenä aikana. Vuoden 2005 tut-kimuksen tulokset osoittivat, että ilmanpuh-

Kuva 3. Männyn runkojäkälien esiintyminen (% näytealoista) Turun seudun kuormitetulla alueella vuonna 2015.

0 20 40 60 80 100

Leväpeite (Scoliciosporum chlorococcum)Hankakarve (Pseudevernia furfuracea)

Ruskoröyhelö (Cetraria chlorophylla)Keltaröyhelö (Cetraria pinastri)

Harmaaröyhelö (Platismatia glauca)Naavat (Usnea spp.)Lupot (Bryoria spp.)

Seinäsuomujäkälä (Hypcenomyce scalaris)Harmaatyvikarve (Parmeliopsis hyperopta)

Keltatyvikarve (Parmeliopsis ambigua)Sormipaisukarve (Hypogymnia physodes)

Lajit

Kuormitettu alue (n=56)

Kuva 4. Männyn runkojäkälien esiintyminen (% näytealoista) Turun seudun kuormitetulla alueella vuonna 2005.

0 20 40 60 80 100

Leväpeite (Scoliciosporum chlorococcum)Hankakarve (Pseudevernia furfuracea)

Ruskoröyhelö (Cetraria chlorophylla)Keltaröyhelö (Cetraria pinastri)

Harmaaröyhelö (Platismatia glauca)Naavat (Usnea spp.)Lupot (Bryoria spp.)

Seinäsuomujäkälä (Hypcenomyce scalaris)Harmaatyvikarve (Parmeliopsis hyperopta)

Keltatyvikarve (Parmeliopsis ambigua)Sormipaisukarve (Hypogymnia physodes)

Lajit

Kuormitettu alue (n=56)

10

Turun seudun

n keskiarvo pienin suurin keskihajonta1990ilmanpuhtausindeksi 63 14,50 4,90 27,00 5,22lajimäärä/puu 63 4,00 0,60 7,40 1,65sormipaisukarve (%) 63 12,50 0,10 44,10 10,98viherlevä/yleisyys 63 3,30 0 5 2,05

1995ilmanpuhtausindeksi 88 16,10 6,70 25,80 4,41lajimäärä/puu 88 4,50 1,50 7,40 1,49sormipaisukarve (%) 88 10,80 0,10 35,00 8,69viherlevä/yleisyys 88 3,20 0 5 1,73

2000ilmanpuhtausindeksi 88 15,5 6 25 4,49lajimäärä/puu 88 4,4 1,4 7,4 1,43sormipaisukarve (%) 88 10,8 0,1 33,1 8,05viherlevä/yleisyys 88 3,2 0 5 2,02

2005ilmanpuhtausindeksi 56 5,81 0,00 15,68 4,52lajimäärä/puu 56 2,59 0,00 5,60 1,45sormipaisukarve (%) 56 8,84 0,00 43,00 10,11viherlevä/yleisyys 56 2,14 0 5 2,01

2015ilmanpuhtausindeksi 56 4,22 0,50 12,30 2,54lajimäärä/puu 56 2,84 1,00 5,00 0,89sormipaisukarve (%) 56 8,54 0,00 41,50 9,87viherlevä/yleisyys 56 2,05 0 5 2,17

Taulukko 2. Männyn runkojäkälien avulla määritetty keskimääräinen ilmanpuhtausindeksi (IAP), lajimäärä/puu, sormipaisu-karpeen peittävyys ja viherlevän yleisyys Turun seudun kuormitetulla alueella vuosina 1990, 1995 ja 2000 (Jussila & Oja-nen 2002: taulukko 19) sekä vuosina 2005 ja 2015.

tausindeksi, puukohtainen lajimäärä ja sormi-paisukarpeen frekvenssi olivat huomattavasti alhaisemmat kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Vuoden 2015 tutkimuksen tulokset ovat hyvin samansuuntaisia kuin vuonna 2005 (taulukko 2). Puukohtainen lajimäärä, sormipaisukarpeen frekvenssi ja viherlevän yleisyys eivät arvoiltaan juurikaan eroa. Ilmanpuhtausindeksin osalta voidaan havaita, että yleinen ilmanlaatu on hiu-kan huonontunut.

Kaikista herkimpiä lajeja olivat lupot (Bryoria spp.), naavat (Usnea spp.) ja harmaatyvikarve (Parmeliopsis hyperopta), jotka katosivat viiden kilometrin etäisyydellä Turun keskustasta (kuva 7). Keltaröyhelön (Cetraria pinastri) esiintyvyys koko tutkimusalueella oli varsin vähäinen vaik-kakin sitä havaittiin vielä aivan keskusta-alueel-la. Raidanisokarvetta (Parmelia sulcata) ei näy-

Kuva 5 (vasemmalla). Männyn runkojäkälien esiintyminen (% näytealoista) Turun seudun kuormitetulla alueella vuo-sina 1990, 1995 ja 2000 (Jussila & Ojanen 2002: kuva 34).

11

jäkäläkartoitus 2015

Kuva 7. Kunkin jäkälälajin esiintyminen (% sädekehien näytealoista) Turun seudun kuormitetulla alueella vuonna 2015.

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Leväpeite (Scoliciosporum chlorococcum)

Hankakarve (Pseudevernia furfuracea)

Ruskoröyhelö (Cetraria chlorophylla)

Keltaröyhelö (Cetraria pinastri)

Harmaaröyhelö (Platismatia glauca)

Naavat (Usnea spp.)

Lupot (Bryoria spp.)

Seinäsuomujäkälä (Hypcenomyce scalaris)

Harmaatyvikarve (Parmeliopsis hyperopta)

Keltatyvikarve (Parmeliopsis ambigua)

Sormipaisukarve (Hypogymnia physodes)

10 km

7 km

5 km

4 km

3 km

2 km

1 km

tealoilta löydetty. Sormipaisukarve (Hypogymnia physodes), seinäsuomujäkälä (Hypcenomyce scalaris) ja keltatyvikarve (Parmeliopsis am-bigua) esiintyivät läpi koko näyteverkoston ai-van keskustaan asti. Näiden lajien frekvenssit kuitenkin selvästi vähenivät keskustaa lähestyt-täessä. Hankakarve (Pseudevernia furfuracea), harmaaröyhelö (Platismatia glauca) ja ruskoröy-helö (Cetraria chlorophylla) esiintyivät selkeäs-ti runsaammin kauempana keskustasta vaikka-kin pienemmillä kokonaisfrekvensseillä. Näiden lajien esiintyvyys heikkeni selvästi myös viiden kilometrin kohdalla. Leväpeite (Scoliciosporum chlorococcum) runsastui selvästi viiden kilo-metrin etäisyydellä Turun keskustasta ja tästä eteenpäin levän pitoisuudet lisääntyivät.

Kuva 6. Sormipaisukarpeen ja leväpeitteen esiintyminen Tu-run seudun kuormitetulla alueella vuonna 2015.

0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0

1 km

2 km

3 km

4 km

5 km

7 km

10 km

leväpeite sormipaisukarve

12

Turun seudun

Mallinnustulokset

Ilmanpuhtausindeksin alueellisen jakautumisen interpolointimallinnus osoitti Turun suurkeskus-ta-alueen olevan edelleen ilmanpuhtausindek-sin osalta heikoin (kuva 8). Heikoimpien arvojen osalta alueellisuus on kuitenkin hiukan kaven-tunut keskusta-alueella; idässä alue ulottuu Iso-Heikkilään, lännessä Itäharjuun, etelässä Uittamoon ja pohjoisessa Kastuun ja Oriketoon.

Ilmanpuhtausindeksi 2015

Kuva 8. Ilmanpuhtausindeksin (IAP) jakautuminen Turun seudun alueella vuonna 2015 (taustakartta-aineistot © Kiinteis-töliikelaitos).

13

jäkäläkartoitus 2015

Kokonaisvaltaisesti matalamman ilmanpuh-tausindeksin alueet ovat kasvaneet koko tut-kimusalueella. Matalia arvoja esiintyi Raision eteläosissa, valtaosassa Turun saaristoa, Kaa-rinassa sekä Liedossa. Korkeampia arvoja tut-kimusalueella ei enää esiintynyt niin kuin vuo-den 2005 tutkimuksessa (kuva 9).

Ilmanpuhtausindeksi 2005

Kuva 9. Ilmanpuhtausindeksin (IAP) jakautuminen Turun seudun alueella vuonna 2005 (taustakartta-aineistot © Kiinteis-töliikelaitos).

14

Turun seudun

Kuva 10. Sormipaisukarpeen keskimääräisen peittävyyden (pistefrekvenssi, %) jakautuminen Turun seudun alueella vuon-na 2015 (taustakartta-aineistot © Kiinteistöliikelaitos).

Somipaisukarpeen peittävyys 2015

Sormipaisukarpeen keskimääräinen prosentu-aalinen peittävyys (pistefrekvenssi) oli pienim-millään Turun suurkeskustan alueella (kuva 10). Yhtenäinen jäkäläaution alue löytyi ydinkeskus-ta-alueen pohjoisosan ja Iso-Heikkilän sekä Pitkämäen väliseltä alueelta, myös Orikedolta löytyi jäkäläaution alue. Yleisilmeeltään piste-

15

jäkäläkartoitus 2015

Sormipaisukarpeen peittävyys 2005

Kuva 11. Sormipaisukarpeen keskimääräisen peittävyyden (pistefrekvenssi, %) jakautuminen Turun seudun alueella vuon-na 2005 (taustakartta-aineistot © Kiinteistöliikelaitos).

frekvenssin jakautuminen tässä tutkimuksessa on hyvin samanlainen kuin vuoden 2005 tutki-muksessa (kuva 11). Parannusta on tapahtunut Raision eteläosissa ja Turun saaristossa, vuo-rostaan heikentymistä on tapahtunut Raision pohjoisosissa, Kaarinassa ja Liedossa.

16

Turun seudun

Sormipaisukarpeen vaurioaste 2015

Kuva 12. Sormipaisukarpeen vaurioasteen jakautuminen Turun seudun alueella vuonna 2015 (taustakartta-aineistot © Kiin-teistöliikelaitos).

Sormipaisukarpeen vaurioaste oli suurimmillaan koko Turun suurkeskustan alueella sekä yksit-täisinä alueina Pernossa ja Orikedolla (kuva 12). Heikon vaurioasteen levinneisyys on selkeäs-ti kaventunut vuoden 2005 tutkimukseen ver-rattuna, parannusta on tapahtunut Kaarinassa, Naantalissa sekä Etelä-Raisiossa (kuva 13).

17

jäkäläkartoitus 2015

Sormipaisukarpeen vaurioaste 2005

Kuva 13. Sormipaisukarpeen vaurioasteen jakautuminen Turun seudun alueella vuonna 2005 (taustakartta-aineistot © Kiin-teistöliikelaitos).

Orikedon jätteenpolttolaitoksen välittömässä lä-heisyydessä vaikutus on edelleen havaittavis-sa, mutta laitoksen sulkemisen myötä parannus-ta laskeuma-alueen vaurioasteissa on varmasti odotettavissa. Pernon alueen heikot arvot ole-tettavasti aiheutuvat Naantalin teollisuusalueen laskeumista.

18

Turun seudun

Viherlevän runsaus 2015

Kuva 14. Männynrungoilla esiintyvän viherlevän määrän jakautuminen Turun seudun alueella vuonna 2015 (taustakartta-ai-neistot © Kiinteistöliikelaitos).

Korkeita viherleväarvoja esiintyi Turun suurkes-kustan alueella jatkuen selkeänä voimakkaana esiintyvyytenä itään Raision eteläosiin ja Naan-talin tuntumaan (kuva 14). Orikedon jätteenpolt-tolaitoksen välittömässä läheisyydessä vaikutus on myös selkeästi vielä havaittavissa. Leväpitoi-

19

jäkäläkartoitus 2015

Viherlevän runsaus 2005

Kuva 15. Männynrungoilla esiintyvän viherlevän määrän jakautuminen Turun seudun alueella vuonna 2005 (taustakartta-ai-neistot © Kiinteistöliikelaitos).

suuden levinneisyydessä on selkeästi tapahtu-nut kaventumista Etelä-Turussa, Kaarinassa ja Ruskolla (kuva 15). Liikenteen, Naantalin teol-lisuusalueen ja laivaliikenteen vaikutus on ole-tettavasti suurin tekijä viherlevän levinneisyyden jakautumisessa.

20

Turun seudun

Pohdinta

Jäkäläkartoituksen perusteella kokonaisvaltai-nen ilmanlaatu on Turun seudulla jonkin verran huonontunut. Aikaisempaan tutkimukseen näh-den keskiarvot eivät kuitenkaan ole ilmanpuh-tausindeksiä lukuun ottamatta konkreettisesti muuttuneet puukohtaisen lajimäärän, sormipai-sukarpeen frekvenssin ja viherlevän yleisyy-den kohdalla. Ilmanpuhtausindeksin matalam-pi keskiarvo viittaa yleisesti huonontuneeseen tilanteeseen. Myös tutkimuksessa käytettyjen jäkälälajien esiintyvyyden heikentyminen koko tutkimusalueella tukee tätä johtopäätöstä.

Asteittainen ilmanlaadun heikentyminen Turun keskusta-aluetta lähestyttäessä ilmenee tutki-muksessa varsin selkeästi. Sormipaisukarpeen esiintyvyyden tasainen heikentyminen ja päin-vastaisesti leväpeitteen tasainen runsastumi-nen ilmaisevat vallitsevien olosuhteiden muu-tosta. Sormipaisukarve sietää jonkin verran rikin yhdisteitä ja hyötyy osittain typen lannoittavas-ta vaikutuksesta (Dahlman ym. 2003). Se alkaa hävitä vasta kovemmassa saastekuormitukses-sa, kun taas viherlevä on resistentti rikille ja hyö-tyy erityisesti typen läsnäolosta (Kuusinen 1990; kuva 16). Myös keltatyvikarve ja seinäsuomujä-kälä hyötyvät ilmansaasteista ja osoittavat esiin-tyvyydellään samansuuntaisia taipumuksia kuin sormipaisukarve ja viherlevä. Etäisyysnäytealo-jen keskiarvojen korrelaatiot tukevat myös vah-vasti asteittaista kuormituksen runsastumista ja ilmanlaadun heikkenemistä. Selkeä ilmanlaadun rajavyöhyke voidaan havaita 3–4 kilometrin etäi-syydellä Turun keskustasta. Tällä etäisyydellä jäkälälajistojen esiintyvyydessä tapahtuu sel-keää taantumista. Herkimmät lajit reagoivat jo viiden kilometrin etäisyydellä Turun keskustasta.

Ilmanlaatuparametrien mallintaminen osoitti, et-tä ilmanpuhtausindeksin osalta Turun suurkes-kusta-alue on edelleen ilmanlaadultaan huonoin ja, että heikoimmat alueet näyttäisivät sijoittuvan runsaimmin liikennöityjen teiden läheisyyteen. Ilmanpuhtausindeksin mallinnus havainnollisti myös ilmanlaadun heikentyneen ja matalien ar-vojen lisääntyneen koko tutkimusalueella. Sor-mipaisukarpeen frekvenssin mallinnuksessa jäkäläaution rakenne on hieman muuttunut ja suurentunut edellisestä tutkimuksesta. Matalien

arvojen yleisyys on lisääntynyt itä–länsi-suun-nassa, mutta parannusta on tapahtunut Turun saaristossa ja Raision eteläosissa. Sormipaisu-karpeen vaurioasteen mallinnus osoittaa pahim-man alueen kaventuneen ja keskittyneen erityi-sesti Turun keskustaan, Pernoon ja Oriketoon. Leväpitoisuuden osalta pahimmat alueet sijoit-tuvat Orikedon, keskusta-alueen, Pansion, Per-non ja Naantalin suuntaan. Mallinnusten perus-teella pahimmat alueet näyttävät keskittyvän Turun seudun valtateiden ja ruuhkaliikenneväy-lien tuntumaan sekä Naantalin teollisuuskeskit-tymän ja Orikedon jätteenpolttolaitoksen laskeu-ma-alueille. Laivaliikenteellä saattaa myös olla merkittävä vaikutus Ruissalon ja Airiston alueen ilmanlaatuun.

Turun, Raision, Naantalin, Kaarinan ja Paraisten rikkidioksidipäästöt olivat vuonna 2013 teollisuu-den osalta noin 2700 tonnia ja liikenteen osalta 1,6 tonnia, tästä tosin Naantalin osuus on teol-lisuuden takia selkeästi merkittävin; typen oksi-dien kohdalla päästöt olivat teollisuuden osalta noin 5150 tonnia ja liikenteen osalta noin 1380 tonnia (Turun seudun ilmansuojelun yhteistyö-ryhmä 2014; LIPASTO 2015). Yllä mainittujen

Kuva 16. Typpikuormitusta ilmentävää runsasta leväpeitet-tä koivun rungolla (© Kimmo Savonen).

21

jäkäläkartoitus 2015

päästöarvojen perusteella suurin vaikuttava te-kijä Turun alueen jäkälälajiston esiintyvyyteen ja monimuotoisuuden vaihteluun näyttää ole-van typen oksidit ja rikkidioksidi. Eritoten näiden vahvistava haitallinen yhteisvaikutus, jonka ole-tetaan olevan jäkälälajistolle vahingollisinta, oli-si näin ollen tärkein jäkäläyhteisöjen monimuo-toisuuteen vaikuttava tekijä.

Teollisuuden ja liikenteen päästökuormituksilla näyttäisi olevan selkeä negatiivinen vaikutus jä-käliin valtaosassa tutkimusaluetta, mutta pääs-töjen vaikutus korostuu erityisesti 3–4 kilomet-rin säteellä Turun suurkeskusta-alueesta, sekä Naantalin teollisuuskeskittymän ja Orikedon jätteenpolttolaitoksen laskeuma-alueilla. Vuo-sien 2005 ja 2015 välisenä aikana rikin ja typen päästöt ovat pysyneet suhteellisen tasaisina, mutta rekisteröityjen autojen ja moottoripyörien määrä on Turun kaupungin alueella kasvanut 86 989:stä 104 842:een (Ajoneuvokantatilastot

2011; Ajoneuvokantatilastot 2016). Tämä saat-taa indikoida sisäisen liikennemäärän kasvua, mutta myös ulkoisen raskaan- ja kauttakulku-liikenteen lisääntymistä Turun seudun alueella, ja sillä on voinut olla vaikutusta ilmanpuhtau-sindeksin kokonaisvaltaiseen heikkenemiseen koko tutkimusalueella. Myös kaukokulkeuman vaikutus jäkälälajistoon ja Turun seudun ilman-laatuun saattaa olla merkittävä, mutta sitä on vaikea arvioida päästöjen laimenemisen johdos-ta.

Tutkimustulokset osoittavat, että vuosien 2005 ja 2015 jäkäläkartoitukset ovat erittäin vertailu-kelpoisia keskenään. Tähän vaikuttaa suures-ti identtinen tutkimusalue ja näyteverkostora-kenne. Saatujen tulosten vertailu vuosien 1990, 1995 ja 2000 jäkäläkartoitusten tuloksiin ei suo-ranaisesti ole suositeltavaa, sillä kahden viimei-sen tutkimuksen havaintoverkosto on huomat-tavasti pienempi ja keskustaorientoituneempi.

22

Turun seudun

Lähteet

Ajoneuvokantatilastot (2011). Ajoneuvokanta 2005. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, http://www.trafi.fi/tietopalvelut/tilastot/tieliikenne/ajoneuvokanta.

Ajoneuvokantatilastot (2016). Ajoneuvokanta 2015. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, http://www.trafi.fi/tietopalvelut/tilastot/tieliikenne/ajoneuvokanta.

Dahlman, L., J. Persson, T. Näsholm & K. Palmqvist (2003). Carbon and nitrogen distribution in the algal lichens Hypogymnia physodes and Platismatia glauca in relation to nutrient supply. Planta 217, 41–48.

van Dobben, H.F. & C.J.F. ter Braak (1999). Ranking of epiphytic lichen sensitivity for air pollution using survey data: a comparison of indicator scales. Lichenologist 31:1, 27–39.

Jussila, I. (1996). Turun seudun ilman laadun seuranta bioindikaattorien avulla vuonna 1995–1996. Sykesarja B 11. 54 s. Turun yliopisto, Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus.

Jussila, I. (2003). Porin-Harjavallan alueen ilman laadun seuranta bioindikaattorien avulla vuosina 2001–2002. Sykesarja B 15. 114 s. Turun yliopisto, Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus.

Jussila, I. (2004). Pyhäjärvi-seudun ilman laadun seuranta bioindikaattorien avulla vuosina 2002–2003. Sykesarja B 16. 89 s. Turun yliopisto, Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus.

Jussila, I. & M. Ojanen (2002). Turun seudun ja Paraisten alueen ilman laadun seuranta bioindikaattorien avulla vuosina 2000–2001. Sykesarja B 14. 92 s. Turun yliopisto, Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus.

Jussila, I., P. Laihonen & V. Jormalainen (1991). Turun seudun ilman laadun seuranta bioindikaattorien avulla vuonna 1990. Sykesarja B 3. 61 s. Turun yliopisto, Satakunnan ympäristöntutkimuskeskus.

Kunze, M. (1972). Mapping of lichen frequencies as a tool in evaluating intensity of pollution. Oecologia 9:2. 123 s.

Kuusinen, M., K. Mikkola & E-L. Jukola-Sulonen (1990). Epiphytic lichens on conifers in the 1060’s to 1980’s in Finland. Teoksessa: Kauppi ym. (toim.). Acidification in Finland, 397–420. Springer-Verlag, Berlin Heidelberg.

LeBlanc, F. & J. DeSloover (1970). Relation between industrialization and the distribution and growth of epiphytic lichens and mosses in Montreal. Canadian Journal of Botany 48, 1485–1496.

Limo, J. (2010). Epifyyttisen jäkälän, Hypogymnia physodeksen, magneettinen suskeptibiliteetti raskasmetallipitoisuuden sekä ilmanlaadun kuvaajana Turun kaupungin alueella vuonna 2005. Julkaisematon Pro gradu -tutkielma. Turun yliopiston maantieteen laitos, Turku.

LIPASTO - Suomen liikenteen pakokaasupäästöjen ja energiankulutuksen laskentajärjestelmä (2015). Suomen tieliikenteen päästöt ja energiankäyttö kunnittain vuonna 2013. Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy, http://lipasto.vtt.fi/liisa/kunnat.htm.

Nash, T.H. III (1976). Lichens as indicators of air pollution. Naturwissenschaften 63:8, 364–367.

Poikolainen, J., M. Kuusinen, K. Mikkola & M. Lindgren (1998). Mapping of epiphytic lichens on conifers in Finland in the years 1985-1986 and 1995. Chemosphere 36:4–5, 1073–1078.

23

jäkäläkartoitus 2015

SFS 5670 (1990). Ilmansuojelu, bioindikaatio, jäkäläkartoitus. 9 s. Suomen standardoimisliitto, Helsinki.

Skye, E., & I. Hallberg (1969). Changes in lichen flora following air pollution. Oikos 20:2, 547–552.

Turun seudun ilmansuojelun yhteistyöryhmä (2014). Turun kaupunkiseudun ilmanlaatu vuonna 2013. 65 s. Turku.