TUNTEIDEN SOSIAALIHISTORIAA

5

....................................................................................................................................................

TUNTE IDEN SOS IAAL IH ISTOR IAA▼

ANU KORHONEN

Kiehuva veri –vihaisuus uuden ajanalun EnglannissaAnu Korhonen etsii artikkelissaan vihai-suuden merkityksiä 1500-luvun ja 1600-lu-vun Englannissa ja väittää, että tunteidenkontrolli oli niin mieheyttä kuin naiseutta-kin määrittävä kulttuurinen ja moraalinenvaatimus. Tästä huolimatta uuden ajan ihmi-set suuttuivat tämän tästä ja joutuivat siiskäsittelemään epätoivottujen reaktioidensasyitä ja seurauksia. Tunnediskurssit toimivat-kin yksilöä kulttuuriin sijoittavina kontrolli-mekanismeina, mutta antoivat myös ihmisil-le välineet ymmärtää ja rakentaa tunteikas-ta minuutta.

■ Vihaisuus oli uuden ajan alun ihmiselleongelma. Esimerkiksi kääntäjänä tunnettuElisabetin ajan valtiomies Geoffrey Fentonkuvasi vuonna 1575 Golden Epistles -kirjas-saan sitä näin:

Vihaisuus ei ole muuta kuin ilkeää koston-himoa, se on kaiken ymmärryksen viholli-nen, jokaisen hyvän päätöksen pilaaja. – –Ihminen, joka on vihainen, ei usko ystävi-ensä neuvoa eikä huoli omasta asemastaan:hän epäilee kaikkia ja on äkkinäinentoimissaan, hänen kasvonsa ovat kuintulessa ja hänen kätensä kohotetut iskuun,hänen ajatuksensa ovat pahantahtoisia ja

hänen kielensä harjoitettu kaikkiin häijyyk-siin ja moitteisiin: häneltä on hävinnytpitkämielisyys, vaatimattomuus, järki, ja hänjuoksee kuin olisi pahan hengen vallassavalmis kaikkeen julmuuteen, vahingoittami-seen ja tyranniaan. Vihaisuus kantaamukanaan näitä pahoja mielenlaatuja, ja josvain kerran avaamme sille mielemme, setulee aina olemaan kaikkien toimiemmeherra ja tekee kaiken mitä haluaa vastenparempaa tietoamme. Kaikki ihmiset ovatvihan vallassa kuin lamppuja, jotka eivätliian öljyn takia kykene antamaan valoa,vaan pärskivät vain liekkejä ja savua.1

Vihaisuus oli uhka, joka vaani ihmistä hä-nen omasta ruumiistaan käsin ja aiheuttiikävyyksiä kaikille hänen ympärillään ole-ville. Jokainen vihaisuutta kommentoinutkirjoittaja suhtautui siihen Fentonin tapaannegatiivisesti. Vihaisuutta piti kontrolloida,analysoida ja tukahduttaa. Mistä tässä olikysymys? Miksi vihaisuus oli niin pahasta?

Tarkastelen tässä artikkelissa vihaisuudenmerkityksiä 1500-luvun lopun ja 1600-luvunalun englantilaisessa kulttuurissa erityisestiopas- ja mietelmäkirjallisuuden valossa.Tavoitteenani on etsiä vihaisuuden laajaamääritelmää: mitä vihaisuudella tarkoitettiin,miten siihen suhtauduttiin, kenen vihaisuu-desta oli kysymys, miten vihaisuus uudenajan alun kulttuurissa ymmärrettiin? Tuonajan vihaisuus ei ollut samaa kuin meidänvihaisuutemme, sillä sitä säätelivät erilaisetnormit ja selitysmallit ja se asettui heidänajattelussaan toisenlaiseen kontekstiin.

1. Geoffrey Fenton (1575) Golden Epistles, London,fol. 147r–147v.

brought to you by COREView metadata, citation and similar papers at core.ac.uk

provided by Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto

TUNTEIDEN SOSIAALIHISTORIAA

6

Uuden ajan alun ihminen on perinteisestiesitetty affektiivisena, alttiina tunteidensavälittömään ilmaisemiseen. Pentti Renvallkuvaa uuden ajan alun affektiivista ihmistäalkukantaiseksi ja lapsenomaiseksi. Lawren-ce Stone taas toteaa, että uuden ajan alus-ta on vaikea löytää positiivisia affekteja, silläihmiset eivät olleet valmiita tunteikkaisiinsuhteisiin tai affektiiviseen sitoutumiseen,kun taas negatiivisia affekteja, kuten vie-raantuneisuuden tunnetta, vihamielisyyttä jaepäluuloa, löytyi riittämiin. Carol ja PeterStearns väittävät, että modernit vihaisuudenhallintastandardit ja ymmärtämistavat syn-tyivät 1600-luvun loppupuolelta lähtien jaettä tunnenormisto oli tätä ennen varsinepämääräistä ja negatiivisten tunteiden il-maisua suosivaa.2 Kaikki nämä kannat kai-paavat suhteellistamista. Uuden ajan alunihmiset eivät olleet sen enempää lapsek-kaan tunteikkaita kuin kykenemättömiäemotionaalisiin suhteisiinkaan. Ei kuiten-kaan ole yksinkertaista antaa heistä tilallejotakin muuta luonnehdintaa. Varmaa onvain se, että heidän tunne-elämänsä oli ai-van yhtä kompleksista kuin meidänkin.

Suuttumuksen syntyUuden ajan alussa tunteet esitettiin nega-tiivisessa valossa usein siksi, että niidenkoettiin häiritsevän ihmistä ja houkuttele-van häntä syntiin. Esimerkiksi elisabetinai-kaisen kirkonmiehen John Wooltonin mu-kaan sydän oli kuin kiivaitten affektien rai-voava meri, joka ajaisi ihmisen suurempiinsynnin haaksirikkoihin kuin aikoinaan Skyl-la ja Kharybdis, ellei sitä pyhän hengenvoimalla saatettaisi tyyneksi ja hiljaiseksi.3

Vihaisuus esitettiin usein voimallisimminhäiritsevänä kaikista äkillisistä tunteista eliperturbaatioista.4

Ajatus liittyi sekä arkikokemukseen ettäklassiseen traditioon: olihan vihaisuus yksipuhtaista tunteista jo Platoninkin luokitte-lussa. Kuten muutkin tunteet, myös vihai-suus näyttäytyi hyvän ja pahan, halun jatorjunnan akselilla sijaitsevana tuntemukse-na. Siinä missä rakkaus oli halua omistaajotakin miellyttävää ja pelko yritystä paetavaraa, vihaisuus oli reaktio paikalla olevaanpahaan. Se määriteltiin varsin konkreettisek-

si pyrkimykseksi taistella haluamansa saa-vuttamiseksi tai vastenmielisen torjumisek-si.5 Vihaisuudessa oli siis selkeä moraalinenaspekti. Kun taistelu havaittua pahaa vas-taan kuitenkin saattoi periaatteessa ollahyvä asia, vihaisuuden tunteen hankaluut-ta uuden ajan ihmiselle joudutaan hake-maan muualta.

Negatiivinen käsitys tunteista sidottiinusein kertomukseen niiden alkuperästä.Kuten kaikki ihmisessä, tunteetkin olivatolleet täydellisen sopusointuisessa tilassaennen syntiinlankeemusta, jolloin ne kor-ruptoituivat ja tulivat ongelmallisiksi. Esi-merkiksi vihaisuudesta kokonaisen traktaa-tin vuonna 1609 julkaissut puritaani JohnDowname kutsuu näitä varhaisia tunteita”luonnollisiksi” ja toteaa, että Jumala loi netehdäkseen ihmisestä täydellisen. Aatami oliollut täysin tasapainoinen; vasta syntiinlan-keemus teki hänestä epätäydellisen ja vää-rällä tavalla tunteikkaan. Näin vihaisuuskuten muutkin negatiiviset tai ylettömät tun-teet liitettiin perisyntiin. Downame toteaa-kin: ”Ymmärtäkäämme vielä, että tämä paheon yleisesti tyypillinen kaikille luonnollisenrappiomme takia, joten ei siis ole yhtäänniin nuorta eikä vanhaa, ei niin viisasta eikä

2. Pentti Renvall (1949) Suomalainen 1500-luvun ih-minen oikeuskatsomustensa valossa, Turku: Turun yli-opiston julkaisuja sarja B osa 33, 43, 182–184; Law-rence Stone (1977) The Family, Sex and Marriage inEngland 1500–1800, Penguin Books: Harmondsworth,77–78, 80; Carol Zisowitz Stearns & Peter N. Stearns(1986) Anger. The Struggle for Emotional Control inAmerica’s History, Chicago & London: University ofChicago Press, 18. Stearnsit epäilevät edelleen, ettäamerikkalaisissa siirtokunnissa tunnekontrolli saattoiolla tiukempaa kuin Euroopassa, mutta tästä on vai-kea löytää todisteita. Ks. Stearns & Stearns (1986) 20.3. John Woolton (1576) A Newe Anatomie of wholeman, aswell of his body, as of his soule, London, fol.34v.4. Juan Luis Vives (1544) An Introduction to Wised-ome, London, sig. F3r.5. Juan Luis Vives (1538/1990) The Passions of the Soul.The Third Book of De Anima et Vita, engl. Carlos G.Noreña, Lewiston: The Edwin Mellen Press, 1–2; Law-rence Babb (1951) The Elizabethan Malady. A Studyof Melancholia in English Literature from 1580 to1642, East Lansing: Michigan State College Press, 4;J. B. Bamborough (1952) The Little World of Man, Lon-don: Longmans, Green and Co, 42. Antiikin ja keskia-jan tunnefilosofiasta ks. Simo Knuuttila (2004) Emo-tions in Ancient and Medieval Philosophy, Oxford:Clarendon Press.

TUNTEIDEN SOSIAALIHISTORIAA

7

niin tyhmää, ei miestä eikä naista, joka eikantaisi tätä tulta rinnassaan.”6 Tunteet ei-vät olleet pahoja sinänsä – ne tulivat pa-hoiksi ja hankaliksi ihmisen alennustilanyhteydessä. Pyrkimys tunteiden kontrolliinja negatiivisten tunteiden minimoimiseen olisiis samalla pyrkimystä ”prelapsaariseen”tilaan, ihmisen parempaan ymmärrykseenitsestään ja maailmasta.

Eedenin ihmisellä oli ollut täydellineninhimillinen ymmärrys ja sen seurauksenakyky hallita luontoa. Tämä järki sijaitsi hä-nen sielussaan, joka oli samalla hänen ylinosansa ja yhteytensä Jumalaan. Syntiinlan-keemus antoi lisää painoa sielun alemmil-le osille, ja samalla vähensi järjen painoar-voa. Kun järki väistyi, myös luonnon hal-linta kävi hankalammaksi. Näin syntyi in-himillisen sielun täyttävä jatkuva valtatais-telu rationaalisen ja sensitiivisen, henkisenja ruumiillisen, järjen ja tunteen välillä.7

Kun passiot syntyivät uuden ajan aluntunneteorian mukaan hyvän ja pahan väli-sellä moraalisella akselilla, ne perustuivatjonkin ulkoisen tekijän havaitsemiseen. Vi-haisuudessa tämä havainto koski jotakinikäväksi ja vältettäväksi määriteltävää; sensyynä oli ylenkatse, pahanteko, kiittämät-tömyys tai epäoikeudenmukaisuus. Tunteenajateltiin aina johtavan myös toimintaan.Vihaisuuden seurauksena oli halu rangais-ta tai kostaa havaittu vääryys. Viha ja vi-haisuus olivat ajan määritelmissä kaksi eriasiaa. Vihainen saattoi olla vihaamatta,mutta viha vaati myös vihaisuutta, totesiChristine de Pisan.8 Vihaisuus oli hetkittäistäja lyhytaikaista. Ärtymys syttyi joskus niinnopeasti, ettei järki millään ehtinyt väliin.Viha taas kesti pitkään ja oli siksi vaaralli-sempaa. Usein ajateltiin, että viha syntyivihaisuudesta; niillä saattoi olla selkeä syy-yhteys. Siinä missä vihaisuuteen auttoi kos-to tai aika, vihaa ei hellittänyt mikään.9

Vaikka suuttumuksen syynä nähtiinkinvääryys, joko todellinen tai kuviteltu, se eitehnyt vihaisuudesta täysin hyväksyttäväätunnetta. Vihaisuus ei ollut oikeutettu reak-tio, vaikka sen saattoikin tältä pohjalta ym-märtää. Se nimittäin johtui rohkeuden vä-häisyydestä ja järjen köyhyydestä. Se saat-toi johtua myös ylisuurista luuloista ja itse-

rakkaudesta, jotka saivat ihmisen tulkitse-maan loukkauksiksi asioita, jotka eivät suin-kaan olleet sellaisia.10 John Downame kir-joitti paheksuen, että jotkut suuttuivat josnaapuri ei tervehtinyt heitä, vaikka siihensaattoi olla aivan viaton syy, kuten että naa-puri ei vain nähnyt suuttujaa tai oli omissaajatuksissaan. Toiset suuttuivat jonkun ol-lessa seurassa liian iloinen, koska luulivathänen naureskelevan heidän puutteilleen;kolmannet taas jonkun ollessa liian surulli-nen, koska luulivat, ettei heidän seuransamiellytä tätä.11

Ne, joilla ei ollut epäilyksiä rohkeudes-taan, järjestään tai asiansa oikeutuksesta,uskoivat toki suuttuvansa vain aiheesta javälttämättömyyden pakosta. Linda Pollockon tulkinnut, että englantilainen eliitti erot-teli hyväksytyn ja paheksutun suuttumisentoisistaan. Kun vihaisuus oli vastaus louk-kaukseen tai epäoikeudenmukaisuuteen,suuttumustaan ei tarvinnut välttämättä edespyytää anteeksi – varsinkaan jos sattui ole-maan kiistan osapuolista asemaltaan kor-keampi. Se oli ennen kaikkea tapa pakot-

6. John Downame (1609) A Treatise of Anger, Lon-don, 1–2, 5, 24.7. Babb (1951) 18; Peter Harrison (1998) ’Reading thepassions. The Fall, the passions, and dominion overnature’, teoksessa Stephen Gaukroger (toim.) The SoftUnderbelly of Reason. The Passions in the SeventeenthCentury, London & New York: Routledge, 50.8. Christine de Pisan (1524/1971) The Body of Poly-cye, engl. John Skot, Amsterdam & New York: Da CapoPress & Theatrum Orbis Terrarum., sig. G5v.9. Edmund Bonner (1555) A profitable and necessar-ye doctrine, with certayne homelyes adioyned thervn-to, London, sig. Bbb3r; Robert Greene (1590/1881–1883) ’The Royal Exchange’, teoksessa Alexander B.Grosart (toim.) Life and Complete Works in Prose andVerse of Robert Greene VII, London, 280; Nicholas Ling(1597) Politeuphuia. Wits Common wealth, London,fol. 107r; Joseph Hall (1603) The Anathomie of Sinne,London, sig. E5r; John Davies of Hereford (1603) Mi-crocosmos. The Discovery of the Little World, London,sig. Cc4v; Downame (1609) 2–3, 37; Nicolas Coeffe-teau (1621) A Table of Humane Passions,with theirCauses and Effects, engl. Edward Grimeston, London,550–552, 558–559; Helkiah Crooke (1615) Microcos-mographia. A Description of the body of man, London,276. Vihaisuuden määrittelemisen traditiosta ks. esim.Maureen Flynn (1998) ’Taming Anger’s Daughters:New Treatment for Emotional Problems in RenaissanceSpain’, Renaissance Quarterly 51:3, 865–866.10. Vives (1538/1990) 67; William Baldwyn (1547) ATreatise of Morall Phylosophie, London, sig. O4v; Ling(1597) fol. 107r.11. Downame (1609) 33.

TUNTEIDEN SOSIAALIHISTORIAA

8

taa tilanteelle tulkinta, jonka toinenkin ym-märsi: vihaisuus oli kommunikaatiota, jos-sa suuttuja teki oman kantansa voimallisestitiettäväksi ja jossa tapahtuneen merkityk-set järjesteltiin uudelleen.12

Tällaiselle ajatukselle on helppo löytäätukea kirjeistä ja päiväkirjoista, mutta seloistaa poissaolollaan opaskirjallisuudessa.Henkilökohtaisessa materiaalissa uudenajan ihmiset tunnustivat usein suuttumuk-sensa ja arvioivat myös sen oikeutusta. Esi-merkiksi Lady Anne Clifford koki oikeudek-seen käyttäytyä varsin epäkohteliaasti erästäherra Hammeria ja hänen vaimoaan koh-taan: Lady Anne sanoi rouva Hammerilletämän pilkanneen ja nauraneen häntä niin,ettei pariskunta ollut millään lailla tervetul-lut hänen kotiinsa.13 Vihaisuutta käsiteltäes-sä selviteltiin, kumpi osapuoli oli väärässäja kumman arvot ja odotukset saivat suu-remman painon. On selvää, että tällaisetneuvottelut olivat aina riippuvaisia erilaisistasosiaalisista hierarkioista, esimerkiksi sää-dystä ja sukupuolesta, ja myös antoivat niil-le tilannesidonnaisia tulkintoja.14

Suuttuminen ei tietenkään tällöinkäänollut mikään hyvä tapa tulkita hankalia ti-lanteita. Ihmissuhteet eivät siitä varsinaisestihelpottuneet eikä ratkaisua ollut ollenkaanaina löydettävissä pelkkään oikeudenmu-kaisuuteen vedoten. Siksi vihaisuus esitet-tiin moraalioppaissa aina turhana tunteena,myös silloin kun se oli oikeutettua. Se myösjohti ikäviin asioihin: turhaan mielenvai-vaan, itsetuntemuksen puutteeseen, epäoi-keudenmukaisiin tekoihin ja huonoihin rat-kaisuihin.15

Ruumiin passioFysiologiselta kannalta vihaisuuden ominai-suudet näyttivät melko selviltä. Niin tieteel-lisissä kuin populaarilähteissäkin sen kirjoi-tettiin olevan sydämen tienoilla syntyväävoimallista kuumuutta, jonka aiheutti jokinaistein havaittu ulkoinen tekijä. Kiehuvaveri sitten lähetti kohti aivoja kuumia höyry-jä, jotka estivät järkeä toimimasta normaa-lilla tavalla.16 Vihaisena veri siis todellakinkiehui; tämä ei ollut vain metaforinen vaanmyös konkreettiseksi ymmärretty kuvaussuuttumuksen ruumiillisista seuraamuksis-

ta. Vihaisuuden fysiologisessa selittämises-sä näkyy hyvin uuden ajan alun tapa ym-märtää ruumiin ja mielen yhteys erittäinkiinteäksi.

Populaarirunoilija John Davies Herefor-dilainen arvosteli eräässä runossaan anka-rasti vihaisuuteen lankeavia ihmisiä ja to-tesi heidän menettävän niin arvostelu- kuintoimintakykynsäkin, mutta harmitteli hetiperään, ettei itsekään pystynyt tätä vaaral-lista passiota vastustamaan. Syyksi hän esittivertaan vainoavan ”huumorin”, joka päästiärtymyksen liian helposti hänen sydämeen-sä. Sama ongelma oli koleerikko ThomasWhythornella, joka lisäksi arveli, että ”pik-ku pata kuumenee nopeimmin”: lyhyilläihmisillä oli vähäisempi matka kiehuvastasydämestä kielelle, eikä hän itse ”ollut pi-simpiä”.17 Monelle vihaisuuden kontrollituntuikin kilpistyvän luonteeseen: oma tem-peramentti oli liian koleerinen tyyneydensaavuttamiseksi. 1500-luvulla oppi neljästätemperamentista oli vallitseva tapa luokitella

12. Linda Pollock (2004) ’Anger and the negotiationof relationships in early modern England’, HistoricalJournal 47:3, 581–583.13. Lady Anne kirjasi suuttumuksensa toukokuussa1619, Anne Clifford (1992) The Diaries of Lady AnneClifford, toim. D. J. H. Clifford, Stroud: Sutton Pub-lishing, 73.14. Pollock (2004) 581–582. Valtasuhteissa konkreti-soituvan vihaisuuden voi uuden ajan yhteisöissä useinnähdä tulevan esiin suhteissa kirkkoon. David Cressyon tutkinut 1600-luvun englantilaisten pappien ja hei-dän seurakuntalaistensa solvauksia, herjaavaa kielen-käyttöä ja kiukunpuuskia, jotka tuntuvat kaivaneentehokkaasti maata kirkollisen itsehillintää vaativanmoraalin alta. David Cressy (2000) Travesties andTransgressions in Tudor and Stuart England. Tales ofDiscord and Dissension, Oxford: Oxford UniversityPress, 144–147, 157.15. Greene (1590/1881–83) 280; Downame (1609) 35–36.16. Thomas Elyot (1580) The Castell of Health, Lon-don, fol. 64v–66r; Robert Albott (1599) Wits Theaterof the Little World, London, fol. 249r; Hall (1603) sig.E5r; Davies (1603) sig. Cc2r; Downame (1609) 3–4;Babb (1951) 3. Jotkut sijoittivat vihaisuuden synnynsappeen, mutta muuten määritelmä pysyi kutakuinkinsamana, ks. esim. Thomas Rogers (1576) The Anato-mie of the minde, London, fol. 5v, 13v–15v.17. Davies (1603) sig. Cc3r; Thomas Whythorne (1962)The Autobiography of Thomas Whythorne, toim. JamesM. Osborn, London: Oxford University Press, 177; ks.myös Thomas Nashe (1592) ’Pierce Penilesse his Sup-plication to the Divell’, teoksessa Thomas Nashe (1958)The Works of Thomas Nashe, toim Ronald B. McKer-row, Oxford: Basil Blackwell, 187.

TUNTEIDEN SOSIAALIHISTORIAA

9

niin fysiologisia ominaisuuksia kuin yksi-lön emotionaalista laatua.

Humoraalipatologian termein ihmisruu-mista säänteli kuumuuden, kylmyyden jakosteuden tasapaino. Näistä syntyneet tem-peramentit hallitsivat kaikkea, mitä ihmis-ruumiissa tapahtui, myös tunteita. Yleisestiajateltiin, että mitä kuumempi ruumiin tyyp-pi, sitä tulisempi ja tunnekylläisempi oli ih-minen. Sydäntä hallitseva elementti oli kuu-muus; luonteeltaan kuuma ja kuiva vihasyntyi samoin sydämessä. Humoraalipato-logian sääntöjen mukaisesti koleeriset elikuumat ja kuivat ihmiset sortuivat suuttu-mukseen muita helpommin. Kuten loogis-ta on, erilaisia ruumiintyyppejä auttoivatvihaisuuden voittamisessa myös erilaisetapukeinot, kuten ruokavaliot. Kylmien tem-peramenttien, jotka suuttuivat hitaasti mut-ta olivat huonoja antamaan anteeksi, tulisyödä ravitsevaa ruokaa ja nauttia kylmiäjuomia; koleerikkoja auttoivat rasvaisetruoat, runsas uni ja järkevä ruumiinharjoi-tus. Äärimmillään vihaisuuden saattoi näh-dä myös humoraalisen epätasapainon elisairauden oireena, jolloin hoidot piti tieten-kin määritellä kyseisen mielenhäiriön syn-tysyyn ja temperamentin mukaisiksi.18

Humoraalipatologian kuva tunteiden jaruumiin suhteista täydentyy edelleen, kunmuistamme, että tunteet ymmärrettiin ruu-miin ja mielen vuorovaikutuksesta syntyvik-si. Nämä molemmat taas olivat suorassasuhteessa ympäröivään maailmaan ja senantamiin impulsseihin. Tunteet, vihaisuusmukaan lukien, luotiin mielessä ruumiinvälittämän tiedon perusteella ja ne saivatmyös ilmauksensa ruumiissa. Ne olivat siisaina sekä henkisiä että ruumiillisia ilmiöi-tä. Renessanssin psykologia nojasi aina fy-siologiaan.19

Vihaisen ruumiin kuvauksissa toistuivatusein samat elementit: kalpeus, leiskuvat,laajentuneet ja pyörivät silmät, punottavathehkuvat posket, kiristyvät hampaat, vaah-toava suu, kankea tai änkyttävä kieli ja tä-risevät jäsenet. Usein näihin vielä liitettiinenteitä vihaisuuden muuttumisesta väkival-laksi: kädet puristuivat nyrkkiin ja suu avau-tui huutoon.20 John Taylorin kertomassakaskussa eräs töykeä – mutta varsin vitsi-

käs – urho selitti, ettei voinut pitää huo-neessaan lainkaan peiliä, koska hän oli jat-kuvassa vihaisuudessaan liian pelottavaedes itsensä katsottavaksi.21 Tällaiset ku-vaukset eivät suinkaan olleet neutraaleja,vaan niihin liittyi aina paheksuntaa. Kaikkirauhallisesta ja hallitusta ulkonäöstä poik-keavat ruumiin reaktiot nähtiin uuden ajanalun käyttäytymisihanteissa epätoivottuina.Niissä näkyivät oppimattomuus ja kypsy-mättömyys; ihminen joka ei hallinnut ruu-mistaan ja sen reaktioita oli puolinainen,lapsenomainen ja sosiaaliseen kanssakäymi-seen kykenemätön.22 Koko 1500- ja 1600-luvun jatkunut kiinnostus tapojen kehittä-miseen ja niin mielen kuin ruumiinkin hal-linnan vahvistamiseen ei niinkään kerro sii-tä, ettei tapakulttuuri olisi aiemmin ollut tar-kasti määriteltyä, vaan ennemmin siitä, ettäkaiken perustaksi nähtiin ihmisen sijoittu-minen yhteisöönsä. Kaikenlainen erottumi-nen oli pahasta; samoin kaikki ylettömyys.

18. Vives (1538/1990) 3, 72–74; William Bullein (1559)The Governement of Healthe, London, fol. 9r; LadyGrace Mildmayn reseptikirja teoksessa Linda Pollock(1995) With Faith and Physic. The Life of a TudorGentlewoman Lady Grace Mildmay, 1552–1620, NewYork: St Martin’s Press, 119–120. Ks. myös BarbaraDuden (1991) The Woman beneath the Skin. A Doc-tor’s Patients in Eighteenth-Century Germany, Cam-bridge, Mass. & London: Harvard University Press,144–146; Timo Joutsivuo (1999) Scholastic Traditionand Humanist Innovation. The Concept of Neutrumin Renaissance Medicine, Helsinki: The Finnish Acad-emy of Science and Letters, 121–123.19. Vives (1538/1990) 8; Babb (1951) 1; Bamborough(1952) 41–42; Carlos G. Noreña (1989) Juan Luis Vivesand the Emotions, Carbondale & Edwardsville: South-ern Illinois University Press, 151; Duden (1991) 140–142.20. Thomas Elyot (1531) The Book Named the Gover-nor, London, fol. 120r; Vives (1538/1990) 68; Vives(1544) sig. F3v; Bullein (1559) fol. 53r; Fenton (1575)fol. 45r; Elyot (1580) fol. 64v; Davies (1603) sig. Cc1v;Downame (1609) 53. Samat eleet löytyvät myös kes-kiaikaisista vihaisuuden kuvauksista – kuten tietenkinmyöhemmistäkin. Ks. Stephen White (1998) ’The Pol-itics of Anger’, teoksessa Barbara H. Rosenwein (toim.)Anger’s Past. The Social Uses of an Emotion in theMiddle Ages, Ithaca & London: Cornell UniversityPress, 135–136.21. John Taylor (1638/1876) ’Bull, Beare, and Horse,Cut, Curtaile, and Longtaile’, teoksessa Works of JohnTaylor the Water Poet not included in the Folio of 1630III, Manchester: Spenser Society, 40.22. Anu Korhonen (1999) Fellows of Infinite Jest. TheFool in Renaissance England, Turku: Turun yliopisto,146–147, 257–259.

TUNTEIDEN SOSIAALIHISTORIAA

10

Ruumiin kontrolliin kehottavat kuvauksetvihaisen ruumiin epäterveestä punotukses-ta ja kalpeudesta viestittivät vaatimusta it-sehillinnän tarpeellisuudesta, mutta samal-la ne myös antoivat ohjeita sosiaalisesti epä-terveistä passioista.

Vihaisuus rumensi sekä sielua ruumista.Tunnereaktiot olivat suorastaan vaarallisiafyysiselle terveydelle: tunteiden aiheuttamatliialliset ruumiin liikahdukset aiheuttivatsairauksia, ruoansulatusvaivoja ja unetto-muutta. Esimerkiksi Thomas Elyotin terveys-oppaan ja John Hallin varoitusrunon mu-kaan vihaisuus toi muassaan kaikenlaisiakuolemaan tuomitsevia kuumeita, raivohul-luutta, kasvojen epämuodostumia ja hal-vauksia.23 Naisille vihaisuus saattoi aiheut-taa keskenmenoja.24 Hillitty rauhallisuus olitervettä ja kaunista. Liian äkilliset liikkeettai kasvojen ilmeet eivät koskaan olleet ole-massa ilman yhteyttä sisäisiin liikkeisiin.Ruumis ei näyttänyt tunnetta, joka ei olisiraivonnut ihmisen sisuksissa. Tunteidenrumuus ja ulkonäön poikkeamat sitoutui-vat tunneteoriassa yhteen luoden sekä fy-siologisen että psykologisen kokonaiskuvanihmisestä.

Ulkoisten merkkien tärkeydestä vakuut-tuneessa uuden ajan alun kulttuurissa pas-siot käsitettiin ulkoisesti ruumiista luettavik-si. Kun passioiden merkkejä kyettiin luke-maan, niitä kyettiin myös hallitsemaan taikäyttämään hyväksi. Passioiden ilmaisutymmärrettiin osaksi luonnon kieltä, jonkataitaminen johti oman minuuden, muidenihmisten ja myös eläinten hallitsemiseen.Sielun alemmalla tasolla syntyneet passiotnimittäin ulottuivat myös eläimiin, ja ihmi-sen oli mahdollista oppia tuntemaan kaik-kia elollisia olentoja. Palaamme siis jälleenajatukseen, että inhimillinen järki mahdol-listi luonnon hallinnan ja järjen korostami-nen liittyi Aatamin paratiisillisen kyvykkyy-den osittaiseen palauttamiseen.25 Uudenajan alun kulttuurissa ihmisten väliset suh-teet nähtiin usein kilpakenttinä. Kunniaanja maineeseen perustuva sosiaalinen arvo-järjestys hankittiin ja säilytettiin antamallaitsestä tietynlainen kuva, jota eivät saaneetrikkoa näkyvät passiot eivätkä emotionaa-liset heikkoudet. Suhteiden poliittisen tais-

ton voitti se, joka parhaiten yhtäältä hillitsiitseään ja peitti omat mielenliikkeensä jatoisaalta luki merkkejä muiden passioista.26

Sosiaalisen hierarkian nähtiin muutenkinheijastuvan erilaisten ihmisten tunnelaaduis-sa. Aikansa huomattavin tunneteoreetikkoJuan Luis Vives totesi, että heikot ihmisetsuuttuvat rajusti ja nopeasti, koska uskovat,että heitä heidän heikkoutensa tähden hal-veksutaan. Hemmotellut ja herkät ihmisetsekä toisaalta itseään vähäisinä pitävät, sel-laiset kuin vanhukset, sairaat, köyhät, al-haista syntyperää olevat tai onnettomat, oli-vat muita alttiimpia vihantunteille. Nykynä-kökulmasta hieman hupaisammalta tuntuuhänen väitteensä, että vettä juovat olivatkiivaita ja ärsyyntyivät heikkouttaan helpos-ti, kun taas viiniä ja olutta juovat olivat va-kaampia eivätkä hermostuneet ollenkaanyhtä vähästä. Älyköt ja oppineet olivat hä-nen mielestään myös vaarassa sortua vihai-suuteen, koska ajattelu kuumensi heidänaivojaan.27

23. John Hall (1565) The Courte of Vertue, London,fol. 88v–89r; Elyot (1580) fol. 64v.24. Duden (1991) 146; Cathy McClive (2002) ’The Hid-den Truths of the Belly: The Uncertainties of Preg-nancy in Early Modern Europe’, Social History of Med-icine 15:2, 224–225.25. Harrison (1998) 55.26. Katharine Hodgkin (1990) ’Thomas Whythorneand the Problems of Mastery’, History Workshop Jour-nal 29, 31; Harrison (1998) 62. Toisaalta myös tuntei-den hallitulla näyttämisellä saattoi olla poliittisia teh-täviä varsinkin vallan ylimmällä tasolla. Gerd Althoffon kirjoittaessaan keskiajan kuninkaiden vihan ilmai-suista todennut, että monet sellaiset maneerit, jotkameistä saattavat näyttää ylitunteikkailta, palvelivat kes-kiajalla demonstratiivista funktiota: niiden tarkoitus olitehdä tiettäväksi ja uskottavaksi poliittisia ratkaisuja,esimerkiksi sotaan käymistä. Samantyyppinen demon-strointifunktio oli mahdollinen myös uuden ajan alus-sa, vaikka maneerit sinänsä olivatkin muuttuneet hil-litympään suuntaan. Tässä vaiheessa oli käynyt tär-keäksi näyttää, kuinka kuningas provokaatioista huo-limatta pystyi järkevään harkintaan ja hillitsi tuntei-taan. Gerd Althoff (1998) ’Ira Regis: Prolegomena toa History of Royal Anger’, teoksessa Barbara H. Rosen-wein (toim.) Anger’s Past. The Social Uses of an Emo-tion in the Middle Ages, Ithaca & London: Cornell Uni-versity Press, 74; ks. myös Paul Hyams (1998),’ WhatDid Henry III of England Think in Bed and in Frenchabout Kingship and Anger?’, teoksessa Barbara H. Ro-senwein (toim.) Anger’s Past. The Social Uses of anEmotion in the Middle Ages, Ithaca & London: CornellUniversity Press, 106–108.27. Vives (1538/1990) 69–70.

TUNTEIDEN SOSIAALIHISTORIAA

11

Vihaisuus, kuten muutkin negatiivisettunteet, asettui sosiaaliselle kentälle sekäkäytänteinä että ideologiana. Sen avulla teh-tiin eroja: suuttumalla tai käyttäytymälläväkivaltaisesti hieman alhaisempi ihminensaattoi häpäistä itsensä, mutta ylemmästäsosiaaliluokasta tulevan taas saatettiin näh-dä vain puolustavan kunniaansa. Tunneil-maisua käytettiin hyväksi hierarkioita luo-taessa, ja hierarkian pohjalta taas lyötiinkokonaisiin ihmisryhmiin heidän tunnelaa-tuaan koskevia leimoja.

Ruumiin merkkien lukemisen avulla py-rittiin muodostamaan käsitys ihmisen luon-teesta. Tunteet ymmärrettiin paitsi sielulli-siksi tapahtumiksi ja teoiksi myös pysyviksiluonteenpiirteiksi.28 Tähän perustui uudenajan taitteessa suosituksi opiksi noussut fy-sionomia, jossa ruumiin merkkien ja mie-lenlaadun lukeminen muokattiin järjestel-mälliseksi kieleksi.29 Samoin kuin ohimene-vät passiot paljastuivat ruumiin reaktioidenkautta, myös koko luonne avautui samojapiirteitä tulkitsemalla. Ihmisen yleistä taipu-vaisuutta vaikkapa iloisuuteen, vihaisuuteentai kateellisuuteen ei käynyt peittäminen,sillä sen ilmeneminen ruumiissa ja sitoutu-minen temperamenttiin ymmärrettiin kokoihmisen ulkoista ilmettä muokkaavaksi.Ruumis kantoi väistämättä mukanaan yksi-lölle tyypillisiä passioita ja mielenlaatua.30

Tällainen käsitys ruumiin ja mielen yh-teydestä ei ollut vain joko oppineiden omai-suutta tai populaarikulttuurin triviaa, vaanulottui läpi uuden ajan alun kulttuurin. Raa-mattua tutkineet saattoivat vedota siihen,että pyhä kirjakin totesi ulkonäön osaavanpuhua: niin viisaus kuin pahuuskin näkyi-vät kasvoista ja katse viestitti niin ylpeyttä,kevytmielisyyttä kuin vihaisuuttakin. Tähäntapaan argumentoi esimerkiksi Robert Clea-ver opettaessaan oikeaan talonpitoon jaavioelämään.31 John Marstonin näytelmäs-sä Parasitaster sama ajatus paljastuu, kunHercules-hahmo opastaa kevyeen sävyyn,miten jokaisen miehen tulisi valita itselleenkumppani oman temperamenttinsa mukai-sesti: saturniiniselle tai melankoliselle sopimustatukkainen ja kalpeakasvoinen kelmeänainen, joviaaliselle ja iloiselle iloluontoi-nen, kevytaskeleinen ja laulavainen nainen,

joka halaukseenkin ryhtyi corantoa tanssien,ja koleerisen, vihaisen miehen taas sopivalita parikseen punatukkainen, hillerin-silmäinen, kapeaposkinen ja terävänenäi-nen nainen.32 Tunteiden dispositio oli et-sittävissä ulkomuodosta, eikä sitä käynytmuuttaminen.

Vaikka lääketieteellisillä ja fysiologisillasyillä saatettiinkin selittää vihaisuutta, uu-den ajan alun kirjoittajat muistuttivat myös,ettei omia heikkouksiaan saanut tällaisillaajatuksilla puolustella. Ihmisen tehtävä olipyrkiä aina parempaan, varsinkin suhtees-sa omiin luonteenpiirteisiinsä. John Dow-name ohjasi lukijoitaan, ettei äkkipikaistaluonnetta saanut käyttää vihaisuuden selit-täjänä, koska yhtä hyvin voisi todeta vainolevansa inhimillinen ja syntinen. Vaikkatämä toki oli totta, se ei riittänyt oikeutta-maan negatiivisia tunteita.33 Fysiologiseentyyppiin vetoamalla ei voinut vapautua psy-kologisen kehittymisen vaatimuksesta.

Kerkeä kieli ja suuttumuksen voimaVihaisuuden tyypillisin ilmaisumuoto olikielellinen: suuttumus purkautui huutami-sena ja harkitsemattomina sanoina, kiroilu-na, manauksina ja jumalanpilkkana. Se saiihmisen suutahtamaan turhasta ystävilleenja jopa kiroamaan heitä.34 Vaikka voidaan-

28. Noreña (1989) 123.29. Varhaisemmista fysionomian oppikirjoista ks. esim.Bartolommeo della Rocca Cocles (1550) Le compen-dion et brief enseignement de Physiognomie et Chiro-mancie, Paris; Johannes Indagine (1558) Briefe intro-ductions, both naturall, pleasaunt, and also delecta-ble vnto the Art of Chiromancy, or Manuell diuina-tion, and Phisiognomy, London.30. Harrison (1998) 57–59.31. R[obert] C[leaver] (1600) A Godlie Forme of House-holde Government, London, 104–105. Erityisesti silmät,sielun peili, viestittivät helposti kaikista passioista,myös suuttumuksesta. Ks. Tommaso Buoni (1606)Problemes of Beautie and All Humane Affections, engl.S. Lennard, London, 7–8.32. John Marston (1606/1856) ’Parasitaster, or theFawne’, teoksessa J. O. Halliwell (toim.) The Works ofJohn Marston II, London: John Russell Smith, 48.33. Downame (1609) 43–44.34. Hall (1565) fol. 89r. Vihaisuuden, kiroamisen jajumalanpilkan yhteys on kiinnostava laajemminkin tar-kasteltuna, sillä sen voi katsoa olevan myös osa eng-lantilaisten harjoittamaa toiseuttamisen politiikkaa. Esi-merkiksi juutalaisten jumalanpalvelustavat saatettiinymmärtää ”huutamiseksi”, hillittömyydeksi ja kristit-tyihin kohdistuvan vihan ilmentymiksi. Ks. Eva Johan-

TUNTEIDEN SOSIAALIHISTORIAA

12

kin todeta, että liukas kieli ja sen kurissapitämisen vaikeus nähtiin uuden ajan alus-sa erityisesti naisten ongelmana, passioidenyhteydessä kielellisen ylettömyyden uhkakoski molempia sukupuolia. Jonkinlaisenaerona voi pitää sitä, että mies saattoi nega-tiivisia tunteita ilmaistessaan helpomminturvautua väkivaltaan kun taas naisen tun-neilmaisun normaaliksi välineeksi nähtiinjuuri kieli.35

Uuden ajan alun populaareissa käsityk-sissä kielen performatiivinen suhde todel-lisuuteen oli suora. Kielellä saatettiin näh-dä olevan jopa maagisia ominaisuuksia.Hyvä esimerkki tällaisesta ajattelusta ovatkiroukset, joilla pyrittiin aiheuttamaan pa-haa kanssaihmisille. Pikaistuksissa kevyes-ti tiuskaistu manaus saatettiin tulkita todel-lista onnettomuutta tuottavaksi ja siksi hy-vin vaaralliseksi. Kirouksen langettanut saat-toi hyvinkin joutua teostaan jopa oikeuteen.Myös pelkkä kiroilu oli vaarallisempaa kuinnykyisin, sillä ajan uskonnollisessa ilmapii-rissä Herran nimen turhaan lausumiseensuhtauduttiin paljon nykyistä vakavammin.Kun vihaisuuden nähtiin aiheuttavan tilan-teita, joissa näihin synteihin harkitsemat-tomasti langettiin, passioista tuli myös po-liittisia ja teologisia kysymyksiä.

Vihaisuus ja sen kielelliset ilmaisut oli-vat poliittisia ja käytännöllisiä kysymyksiämyös siinä mielessä, että ne oli otettavahuomioon epäoikeudenmukaisen, harkitse-mattoman tai järjettömän käyttäytymisensyinä. Maureen Flynnin tutkimissa uudenajan espanjalaisissa jumalanpilkkatapauksis-sa kielen osuus vihaisuuden tulkinnoissanousee kiinnostavasti esiin. Jumalanpilkas-ta syytetyt vetosivat helposti ankaraan suut-tumukseen, joka äkisti esti heidän järkeääntoimimasta ja aiheutti siksi harkitsematto-man kielellisen puuskahduksen. Kysymysoli puheen intentiosta: inkvisiittorit kysyi-vät, oliko mahdollista, että vihaisuus nostiihmisestä esiin tavallaan esirationaalisenpuolen, joka sitoutui myös kielenkäyttöön.Syytetyt taas esittivät varsin kompleksisiatulkintoja kielen luonteesta ja sen suhtees-ta psykologiaan: he puhuivat ironiasta jahuumorista sekä käänteisistä tai kaksitahoi-sista merkityksistä. Molempien tulkintatapo-

jen pohjana oli kuitenkin ajatus siitä, ettävihaisuus ja voimakkaat tunteet yleensäkinsaattoivat ryöstää ihmiseltä hetkeksi järjen.Näin suuttumuksen vallassa tehdyt teot voi-tiin ymmärtää vailla järkevää intentiota suo-ritetuiksi.36

Myös Englannissa vihaisten kielellistenilmausten suhde rationaalisuuteen nousitavan takaa esiin. Jos kerran ihminen pääs-ti suustaan kirouksen tai syytöksen, hän olikaiken järjen mukaan jo jollain tavalla asiaajärjellään käsitellyt, sillä kieli ei suinkaantoiminut automaattisesti, ilman puhujan in-tentiota. Välittäväksi ratkaisuksi tarjottiinmielikuvitusta, joka saattoi purskauttaa esiinkielellisen ilmaisun ennen kuin järki ja mo-raali pääsivät tunteeseen käsiksi. Mieliku-vitus oli sensitiivisessä sielunosassa sijait-seva kyky, joka otti vastaan havaintoja jakäsitteli niiden tuomaa informaatiota, mut-ta jonka oikeastaan olisi pitänyt olla järjenalainen. Vihaisuus ja muut passiot saivatalkunsa samaisessa aistisielussa. Affektiivi-set ja mielikuvituksen synnyttämät reaktiottuntuivat ikään kuin kelluvan rationaalisenjärjen pinnalla ja muuntuivat puheeksi jär-kivoittoisia ajatuksia helpommin ja nopeam-min.37 On tärkeää huomata, että tunteet jajärki rinnastuivat tässä keskustelussa vaih-toehtoisiksi reagointitavoiksi. Kun tunnevaltasi ihmisen, järki lensi tiehensä. Kun taasjärki piti valtaa, tunteet pysyivät kurissa.

Suuttumus ja itsehillintäVihaisuus ei ollut uuden ajan sosiaalisissatilanteissa koskaan hyväksi. Giovanni del-la Casan tunnetussa käytösoppaassaan Ga-lateossa yksiselitteisesti ilmaisema neuvo”jos olet vihainen, älä näytä sitä”, oli ohje,joka löytyi kaikista muistakin oppaista. Tun-teet – varsinkin negatiiviset tunteet – näh-tiin inhimillisen kurjuuden pääasiallisenasyynä.38 Ilman tunteiden synnyttämää sur-keaa heikkoutta ei olisi ollut lainkaan vai-keaa hallita edes ruumistaan! Tunteiden tun-nistaminen ja hallitseminen oli siis ihmisenvelvollisuus itseään kohtaan, mutta se olimyös sosiaalinen, moraalinen ja eettinenvelvollisuus.

Kaikki nämä aspektit näkyvät sekä uudenajan alun opettavassa kirjallisuudessa että

TUNTEIDEN SOSIAALIHISTORIAA

13

kansanviisaudessa. Ajan kulttuurille rakkaatsananparret valjastettiin tehokkaasti tunne-järjestelmän moraalisen uusintamisen käyt-töön. Vetoamalla antiikin ja keskiajan auk-toriteetteihin vaatimus tunteiden ja erityi-sesti vihaisuuden kontrollista sai sekä klas-sillista että kristillistä painokkuutta. Muunmuassa Aristotelestä ja Platonia, Senecaa jaCiceroa siteeraamalla toistettiin vihan vaa-rallisuutta ja kehotettiin ihmisiä kärsivälli-syyteen.39 Myös Augustinus ja häntä seuran-neet kirkkoisät, monet pyhimykset ja Raa-matun henkilöt siinä missä Benediktussääntökuntineen esitettiin vihaisuutta vihan-neina ajattelijoina. Keskiajan auktoriteette-ja seurasivat esimerkiksi Petrarca ja Arios-to sekä monet muut vaikutusvaltaiset renes-sanssikirjailijat.40 Siinä missä vielä keskiajallaoli kuitenkin nähty monia tilanteita, joissavihaisuus oli oikeutettua, uuden ajan alus-sa vaatimus vihaisuuden hillitsemisestä ulo-tettiin kaikkialle. Hallitsijat sen enempääkuin perheenisätkään eivät saaneet suuttua,vaan molempien tuli turvautua diplomatiaanja hyväntahtoiseen alistamiseen.41

Sananparsille ominainen didaktinen ajat-telutapa edellytti, että sanonnat opittaisiinulkoa ja että niitä käytettäisiin sopivissa ti-lanteissa niin oman mielen rauhoittamiseenkuin toisten opastamiseenkin. Useampikinkirjoittaja kokosi mietelmiä ja sanontoja kir-joiksi, joista lukija saattoi onkia viisauksiaomaan käyttöönsä. Usein nämä kokoelmatoli järjestetty aiheittain, ja lähes poikkeuk-setta viha ja vihaisuus saivat niissä omatosionsa. Mistä nämä vihaisuuteen liittyvätsanonnat sitten puhuivat? Niiden pää-huomio oli aina vihaisuuden kontrollin vaa-timuksessa, eivätkä ne koskaan esittäneetnegatiivisia tunteita toivottuina. Pikaisenayhteenvetona sanontojen teemoista voisiesittää seuraavaa: vihaisuus myrkytti sydä-men ja tuhosi ihmissuhteet; se saattoi tun-tua oikeutetulta, mutta harvoin oli sitä; seotti mielen omakseen ja ruokki itse itseään.Selittelemällä vihaisuuttaan oikeutetuksi sil-le antoi vain lisää valtaa. Tähän ei ollut syy-tä ryhtyä, vaan suurimmaksi hyveeksi nos-tettiin kärsivällisyys.42

Keskiaikaisen kristillisen opetuksen ko-rostamat kärsivällisyyden ja tyyneyden hy-

veet olivat uuden ajan alkuun mennessäsiirtyneet myös ylempien luokkien kasva-tussisältöihin ja etikettisääntöihin.43 Vihai-suuden vastustaminen liittyi kuitenkin edel-leen selvästi kristilliseen moraaliin ja stoa-laiseen elämänfilosofiaan. Yhteisössä elämi-selle haettiin muotoa negatiivisten tuntei-den hallinnasta. Synniksi ymmärretty tun-ne oli ilmaistuna myös sosiaalisen kanssa-käymisen este. Niinpä Dorothy Osborn saat-toi kertoa sulhaselleen, että oli eronnutedellisenä iltana veljestään täysin riidoissa,mutta niin taiteen sääntöjen ja etiketin mu-kaisesti, että tilanne näytti jopa naurettaval-

na Holmberg (2004) ’Indecent roaring: Reading irre-verence and confusion in Jewish worship in EarlyModern England’, teoksessa Eva Johanna Holmberg& Tom Linkinen (toim.) Practices of Inclusion andExclusion in Premodern Culture, Turku: k&h, 184–187.35. Anu Korhonen (2000) ’Kiivaat perheenpäät, nal-kuttavat äkäpussit: väkivalta uuden ajan alun englan-tilaisessa avioliitossa’, Naistutkimus 4, 21.36. Maureen Flynn (1995) ’Blasphemy and the Playof Anger in Sixteenth-Century Spain’, Past and Present149, 44–45.37. Flynn (1995) 46–47.38. Giovanni della Casa (1576) Galateo, London, 24;Babb (1951) 19.39. Baldwyn (1547) sig. O3v–O5r; Thomas Elyot(1564) The Banket of Sapience, London, fol. 51v–52r;Hall (1565) fol. 92r–92v; William Wrednot (1604) Pal-ladis palatium wisedomes pallace, London, 12–13.40. Ks. esim. James Sandford (1576) Houres of Recre-ation, or Afterdinners, London, 149. Keskiajasta ks.esim. Flynn (1998) 865–866; Geneviève Bührer-Thier-ry (1998) ’”Just Anger” or ”Vengeful Anger”? The Pun-ishment of Blinding in the Early Medieval West’, teok-sessa Barbara H. Rosenwein (toim.) Anger’s Past. TheSocial Uses of an Emotion in the Middle Ages, Ithaca& London: Cornell University Press, 75–76; Lester K.Little (1998) ’Anger in Monastic Curses’, teoksessaBarbara H. Rosenwein (toim.) Anger’s Past. The So-cial Uses of an Emotion in the Middle Ages, Ithaca &London: Cornell University Press, 13–14.41. Keskiajan oikeutetusta vihaisuudesta ks. RichardE. Barton (1998) ’”Zealous Anger” and the Renegotia-tion of Aristocratic Relationships in Eleventh- andTwelfth-Century France’, teoksessa Barbara H. Rosen-wein (toim.) Anger’s Past. The Social Uses of an Emo-tion in the Middle Ages, Ithaca & London: Cornell Uni-versity Press.42. Christine de Pisan (1478/1970) The Morale Prover-bes of Christyne, Amsterdam & New York: Da CapoPress & Theatrum Orbis Terrarum; Robert Cawdray(1600) A Treasurie or Store-house of Similes, London,24–27; Ling (1597) fol. 107r–108v; Wrednot (1604) 12–13; Maurice Palmer Tilley (1966) A Dictionary of theProverbs in England in the Sixteenth and SeventeenthCenturies, Ann Arbor: The University of MichiganPress, 14.43. Little (1998) 33.

TUNTEIDEN SOSIAALIHISTORIAA

14

ta. Päivänpituisen kohteliaan mykkäkoulunjälkeen kärsivät sisarukset selvittelivät asiaaja päätyivät rauhaan koko maailman kans-sa.44 Jos itse tunnetta ei voinut estää, senpaheksuttavat ilmaisut tuli ainakin tukah-duttaa ja sopuun pyrkiä mahdollisimmannopeasti.

On kiinnostavaa huomata, että vihaisuu-den hillitsemiseen liittyi ajatus sellaisten ti-lanteiden tunnistamisesta, joissa suuttumi-nen olisi odotettavaa. Passioita ehkäistiinmyös ennalta. Tunteiden hillitseminen olimerkki moraalista ja vastuuntunnosta, muttasen ei tarvinnut merkitä, että vihaisuus oli-si ollut tuntematon tunne. Päin vastoin suut-tumuksen käsitteleminen oli lähes jokapäi-väistä, ja hyveellisyyteen pyrkivien ihmis-ten päiväkirjoissa näkyy häpeä, jota epä-toivottu vihaisuus yhä uudestaan tuotti. Esi-merkiksi pastori Henry Newcome katui tur-hanpäiväistä kiistaa vaimonsa kanssa ja vat-voi häpeissään jopa unta, jossa hän oli suut-tunut pikkupojalle niin että oli lyönyt tätä.45

Periaatteessa ainoa tilanne, jossa suuttumussaattoi olla oikeutettua, oli vastauksena sel-vään tahalliseen loukkaukseen. Tämäkäänei kuitenkaan oikeuttanut vihaisuuden il-maisemista. Hyvää viha teki vain silloin,kun se kohdistui toisten paheisiin ja ihmi-sen alhaiseen luontoon ja auttoi näin py-symään hyveen kaidalla tiellä.46

”Ken vihansa voittaa, hän voittaa vahvanvihollisen”, totesi Nicholas Ling mietelmä-kirjassaan.47 Mitä vihainen ihminen sittensaattoi tälle viholliselleen tehdä? Uuden ajanalun ihminen varustettiin selkein ohjein,joita noudattamalla suuttumuksesta päästiineroon, tai ainakin se saatiin vaivalla joksi-kin aikaa tainnutetuksi. Näiden ohjeidenytimessä olivat kärsivällisyys ja aika: suut-tumus hälvenisi kun vain jaksaisi hetkenmiettiä ennen leimahdustaan. Kymmeneenlaskemisesta lähteet eivät puhu, mutta kan-natti vaikka lukea rukous, luetella aakko-set tai soittaa hetki jotakin soitinta ennenvastaamistaan. Kristuksen kärsimyksen poh-timinen oli tunnettu rauhoittumiskeino.Tunneterapiaksi kävivät myös nauraminenja hauskat jutut, kylvyt, uni, raikas ilma,hyvät tuoksut ja ennen kaikkea musiikki.48

Muusikko Thomas Whythorne purki kiuk-

kuaan kynään, musteeseen ja paperiin elisäveltämiseen ja kirjallisiin harrastuksiin, javertasi itseään pahantuuliseen tyttölapseen,joka suuttuessaan käveli suoraa päätä kel-lariin ja puri ovenpieltä kunnes sai nieltyäraivonsa.49 Kaikkea liiallisuutta kannatti vält-tää, varsinkin ruoan ja juoman suhteen, silläahneus, täysi maha ja humalatila aiheutti-vat turhaa riitaa ja yllyttivät passioita.50 Ai-van konkreettisen ja kokemuksen sanele-man yhteyden lisäksi uuden ajan alun ih-miset näkivät näissä toisenkin yhteenkuu-luvuuden. Viha ja vihaisuus laskettiin yh-deksi seitsemästä kuolemansynnistä.51 Erisynnin laadut kävivät usein yhtä jalkaa –näin myös ahneuden ja vihan synnit. Yh-delle synnille altistuminen johti helpostitoiseen.

Uuden ajan alun käsitysten mukaan näl-kä ja jano olivat passioita kuten tunteetkin,vaikka syntyivätkin erilaisista sieluntarpeis-ta. Tunteet syntyivät aistimuksista, ruumiin

44. Dorothy Osborn William Templelle 4.2.1653/4:Dorothy Osborn (1928) The Letters of Dorothy Osbornto William Temple, toim. G. C. Moore Smith, Oxford:Clarendon Press, 139.45. Henry Newcome (1899) The Diary of the Rev.Henry Newcome, from September 30, 1661, to Septem-ber 29, 1663, toim. Thomas Heywood, Manchester:The Chetham Society, 60, 195.46. Hall (1605) sig. G5r; Downame (1609) 19–21.47. Ling (1597) fol. 107v.48. Ks. esim. Vives (1538/1990) 73; Elyot (1564) fol.51v–52r; Elyot (1580) fol. 65r–65v; Hall (1605) sig.G6v–G7v. Musiikin epätoivottuja passioita, erityisestivihaisuutta, parantavasta ja toivottuja mielenliikkeitäluovasta voimasta puhui myös John Case (1586) ThePraise of Musicke, Oxford, 56–57, 60. Henkisemmistäharjoituksista vihaisuuuden lieventämiseksi ks. Dow-name (1609) 60–79. Ks. myös Flynn (1998) 874, 879–881.49. Whythorne (1962) 27.50. Baldwyn (1547) sig. O5r; Ling (1597) fol. 249v;Anthony Marten (1589) A Second Sound, or Warningof the Trumpet vnto Judgement, London, fol. 11r–11v;.Ylensyönnin ja juopottelun yhteys vihaisuuteen oli se-litettävissä myös humoraalipatologian termein, ks. TheGenealogie of Vertue [1603, London], sig. C6r. Tun-neterapian menetelmät olivat kiinteässä yhteydessäuuden ajan alun terveydenhoitoon, jonka perusteisiinkuuluivat samoin unen, ulkoilman, kylpyjen, ruumiin-harjoituksen ja ravinnon huomioiminen. Ks. HeikkiMikkeli (1999) Hygiene in the Early Modern MedicalTradition, Helsinki: The Finnish Academy of Scienceand Letters, 54–58.51. Esimerkiksi Edward Bonner, Lontoon katolinenpiispa kuningatar Maryn aikana, käänsi Iran synninsekä vihaksi että vihaisuudeksi. Ks. Bonner (1555) sig.Bbb3r.

TUNTEIDEN SOSIAALIHISTORIAA

15

tuottamista ympäristöä ja ihmisruumistakoskevista havainnoista. Kun otamme tä-män huomioon, näemme että oikeastaankaikki kuolemansynnit asettuvat passioidenkontrollin alueelle.52 Tämä ei ole sattumaa.Ne olivat yksityisiä mutta varsin automaat-tisia reaktioita ulkoisiin ärsykkeisiin. Ne toi-mivat sielun alemmalla tasolla, järjen ala-puolella, ja hallitsivat ihmistä, jonka järkioli liian heikko ruumiin ja mielen houku-tuksia vastustamaan. Kaikki passiot eivätkuitenkaan olleet pahasta, vaan toimiessaanhyvän ja pahan, toivottavan ja vältettävänsignaaleina ne myös suojelivat ja opastivatihmistä.

Ihminen ei voinut luopua passioistaan;hänen oli vain elettävä niiden kanssa ja tais-teltava niitä vastaan. Sota tunteiden hallit-semiseksi ei ollut mitenkään helppoa; Lin-gin sananparren ajatusta toisti esimerkiksiGeorge Fenton toteamalla, että vihaisuuten-sa hillitseminen tai korjaaminen ei ollut vainhyve, vaan suorastaan yliluonnollisen ar-mon osoitus, sillä maailmassa ei ollut sensuurempaa voittoa kuin oman sydämensävoittaminen.53 Juuri passiot ymmärrettiinsiksi sisäiseksi mekanismiksi, joka houkut-teli ihmistä sensuaalisuuteen sekä moraa-lista, oikeamielisyydestä ja kristillisestä jär-jenkäytöstä luopumiseen.

Kun vihaisuus siis koettiin synniksi, setietenkin asettui niiden tekojen ja ajatustenkentälle, jotka tuli varsinkin katolisessa kult-tuurissa ripin yhteydessä tunnustaa. Kiellet-ty tunne ja yksilön moraali sitoutuivat erot-tamattomasti toisiinsa. Tunteen tuli herät-tää itsetutkiskelua, ja se piti pukea sanalli-seen asuun kertomukseksi yksilön kehityk-sestä. Maureen Flynn on todennut oivalta-vasti, että ripittäytymisen kautta luotiinmerkityksiä, jotka koskivat yksilön emotio-naalista identiteettiä. Flynn liittää ajatuksen-sa Michel Foucault’n ajatuksiin tunnustami-sesta, joka rakensi uutta vaihetta länsimai-sen seksuaalisuuden historiassa. Tunne-kontrollin muokkaaminen toimi samalla ta-voin introspektion ja kulttuuristen normienyhteenkietomisen avulla.54 1500- ja 1600-luvun reformoidussa Englannissa rippiin liit-tyvä introspektio koettiin edelleen tarpeel-liseksi. Juuri tähän ajatukseen liittyi vaati-

mus itsekontrollista ja tunteiden käsittelys-tä järjen avulla. Minuuden luominen tun-teiden tunnistamisen ja tunnustamisen kaut-ta jatkui.

Vihaisuuden tukahduttaminen järjenavulla ei kuitenkaan ollut ainoa keino ir-rottautua pahasta tunnetilasta. Toisen tun-netilan tuottaminen saattoi myös olla sopi-va terapiamuoto. Jos palaamme vielä siihen,millaisia ohjeita vihaisuudesta selviämisek-si annettiin, huomaamme, että tavan takaauskottiin toivotumman tunnetilan pystyväntukahduttamaan vihaisuuden.55 Juan LuisVives korosti, että sielun alemmat osat tuot-tivat suuren osan ihmisen toiminnasta janäki, että tässä ei ollut kysymys vain ratio-naalisesta moraalista ja etiikasta vaan ihmi-sen psykologiasta. Ihmistä ei liikuttanutkaanennen kaikkea hänen järkensä vaan hänenpassionsa, joissa ilmentyivät halu ja rakkaus,vastenmielisyys ja pahan välttäminen. Sa-malla ikävien tunteiden synnillisyys asettuiuuteen valoon: ihminen oli toki rationaali-nen reflektoidessaan tunteitaan ja tämämoraalinen reflektio oli välttämätöntä, muttatunteet itsessään syntyivät rationaalisia aja-tuksia välittömämmin aistihavainnoista.Näin ne olivat suoria vastauksia maailmanhavainnoimiseen.56 Ikäviä tunteita herättä-nyt maailma oli suoraan vastuussa vihaisuu-desta, ja hankkiutuminen pois ikävän re-aktion aiheuttajasta jonkin miellyttävämmän

52. Ks. Jukka Kemppinen (1993) ’Tunteiden historia.Metodista ja materiaalista’, teoksessa Totti Tuhkanen,Elisa Pispala & Keijo Virtanen (toim.) Keskusteluja pro-fessorin kanssa, Turku: Turun yliopiston historian lai-toksen julkaisuja n:o 28, 69.53. Fenton (1575) fol. 147v.54. Flynn (1998) 868.55. Vives (1538/1990) 8. Vives opettaa, että tunteetreagoivat aina myös toisiinsa: jotkut viihtyvät yhdes-sä, jotkut taas tukahduttavat toisiaan. Vivesin mieles-tä stoalainen käsitys järjestä tunteiden synnyttäjänäonkin väärä, sillä hänen mielestään tunteet ovat luon-nollisia ja syntyvät ennen kaikkea ruumiinliikkeinäyksilöllisten mielenlaatujen vaikutuksesta. Näin tun-nekontrollikin on järjestettävissä ainakin osittain tun-nejärjestelmän sisällä ilman tarvetta järjen tiukkaankontrolliin. Jukka Sarjala huomauttaa tällaisen käsityk-sen lähenevän dieteettis-peripateettista affektimallia,kun taas tunteiden kontrolli järjen avulla sitoutuu stoa-laiseen malliin. Jukka Sarjala (1995) ’Renvall ja 1500-luvun ihmisen affektijärjestelmä’, Historiallinen aika-kauskirja 3, 232–233.56. Vives (1538/1990) 3; Flynn (1998) 879–881.

TUNTEIDEN SOSIAALIHISTORIAA

16

pariin oli ihmiselle myös moraalisesti oikearatkaisu. Maureen Flynnin mukaan uudenajan alun ajattelijat – sekä antiikin rationa-lismin että keskiajan kristillisyyden perilli-sinä – päätyivät luomaan kuvan aistillises-ta ja jopa eroottisesta mielestä, jonka ke-syttämiseen tarvittiin sekä järkeä että ennenkaikkea ruumiin vaatimusten huomioon ot-tamista.57

Vihaisuuden sukupuoliUuden ajan alun tunnepuheessa nainen jamies asettuivat edustamaan tunteellisuusak-selin vastakkaisia päitä. Joseph Hallin ver-tauksen mukaan järkeä ja ymmärrystä voi-tiin verrata Aatamiin, aisteja ja tunteita taasEevaan, sillä aivan kuten Eeva houkutteliAatamia syömään kiellettyä hedelmää, niintunteet ja aistit houkuttelivat järkeä alistu-maan valtaansa.58 Tämä kärjekäs vertausjohdattaa hyvin sukupuolten erilaisiin hah-motuksiin uuden ajan alun kulttuurissa.

Oli itsestään selvää, että nainen teoreti-soitiin miestä tunteikkaammaksi ja hänenmielialansa nopeasti vaihteleviksi. Käsityk-selle löydettiin vahvistusta niin Raamatustakuin historiastakin, niin lääketieteestä kuinarkikokemuksesta.59 Miehen tunne-elämäkuvattiin jo fysiologisistakin syistä tasaisem-maksi, ja hänelle asetettiin tiukat vaatimuk-set siitä, miten tunteet ja järki tuli saattaatoistensa kanssa tasapainoon. Koska vihai-suus ja viha ymmärrettiin erilaisiksi tunteik-si, saatettiin myös Helkiah Crooken tapaanluokitella nainen heikon järkensä vuoksihelposti ja nopeasti suuttuvaksi, kun taasmiehelle oli ominaisempaa rohkeuteen jaoikeudenmukaisuuteen kuuluva jalo ja py-syvä viha.60 Nämä sukupuolitetut konstruk-tiot tunteiden, fysiologian ja sosiaalistenrakenteiden vuorovaikutuksesta olivat eri-tyisen tärkeä osa uuden ajan alun yhteis-kuntaihannetta, vaikkei niitä ole aiemmintutkimuksessa sellaisiksi juuri nähtykään.

Tunneteorian sukupuolieroa rakentavatpiirteet kiinnittyivät mieheyden konstruoin-tiin kontrollin vaatimuksen kautta ja naiseu-den kuvaamiseen kontrolliin kykenemättö-mänä, pehmeänä ja epävakaana. Samallatunteet nähtiin miehelle erityisen vaaralli-sina, kun taas naiselle ne näyttäytyivät ”so-

pivampina” (vaikkeivät hyväksyttyinä). Tun-teiden sukupuolittamisen perusajatuksiinkuului myös se, että heikommissa ihmisis-sä, kuten naisissa ja lapsissa, tunneilmaisunäkyi selvemmin ulospäin kuin vahvemmis-sa ja vakaammissa miehissä.61 Uuden ajanalun mieheyden konstruktioissa käy siis ilmiyksi länsimaisen miehen pitkän keston his-torian leimallisimmista piirteistä: tunneilmai-sun määritteleminen epämiehekkääksi jajopa naiselliseksi.

Esimerkiksi Juan Luis Vives selitti kuu-lussa englanniksikin käännetyssä naisen elä-män oppikirjassaan Instruction of a Chris-ten Woman, että nainen oli luonnoltaanheikko ja miehen avun tarpeessa ja että hänsiksi tarvitsi runsaasti itsehillintää välttääk-seen vihaisuuden, riidanhalun ja julmuuden

57. Flynn (1998) 883.58. Hall (1603) sig. I1v.59. Crooke (1615) 272, 276. Crooken argumentoinninongelmista ja siihen sisältyvän sukupuoliteorian pe-rimmäisestä misogyniasta ks. kuitenkin Gail Kern Pas-ter (1998) ’The Unbearable Coldness of Female Being:Women’s Imperfection and the Humoral Economy’,English Literary Renaissance 28:3, 429–430. Naisen alt-tiudesta kaikille tunteille ks. esim. George Puttenham(1589) The Arte of English Poesie, London, 243, häily-vyydestä ja epäluotettavuudesta esim. Preceptes of Catowith annotacions of D. Erasmus of Roterodam (1553),London, sig. H7r; George Whetstone (1582) An Hepta-meron of Civill Discourses, London, sig. L4r–L4v sekänaisen vihaisuudesta kotitalouden kannalta Downame(1609) 28.60. Crooke (1615) 272–276; Gwynne Kennedy (2000)Just Anger. Representing Women’s Anger in Early Mod-ern England, Carbondale: Southern Illinois Universi-ty Press, 7–8; Korhonen (2000) 28.61. Hodgkin (1990) 21; Harrison (1998) 62–63; AnthonyFletcher (1995) Gender, Sex, and Subordination inEngland 1500–1800, New Haven: Yale UniversityPress, 95; Elizabeth Foyster (1996) ’Male Honour, So-cial Control and Wife Beating in Late Stuart England’,Transactions of the Royal Historical Society Sixth Se-ries VI, 215; Elizabeth Foyster (1999) Manhood in EarlyModern England. Honour, Sex and Marriage, London:Longman, 139. Barbara Rosenweinin mukaan keskiajankuvastossa viha ja vihaisuus esitettiin ira-sanan suvunmukaisesti yleensä aina naisena. Sama traditio jatkuiuuden ajan alussa. Gwynne Kennedy on huomautta-nut, että kun vihasta ja vihaisuudesta varoitettiin esi-merkiksi Thomas Lodgen Seneca-käännöksen tapaanfeminiinisen pronominin avulla – ira oli edelleen ’she’– ne identifioituivat entistä voimakkaammin naisenominaisuudeksi ja nainen taas vuorostaan uhaksi mie-hiselle järjelle. Barbara H. Rosenwein (1998) ’Intro-duction’, teoksessa Barbara H. Rosenwein (toim.)Anger’s Past. The Social Uses of an Emotion in theMiddle Ages, Ithaca & London: Cornell UniversityPress, 4; Kennedy (2000) 9.

TUNTEIDEN SOSIAALIHISTORIAA

17

kiroukset. Erityisesti yläluokan naisen olioltava kiltti ja hellä miellyttääkseen miestäja sopeutuakseen yhteisönsä odotuksiin.62

Vastaavassa oppaassaan miehille, The Officeand Duetie of an Husband, Vives esittäävielä kiinnostavan lisäkommentin: koskanainen tietää oman ”debiliteettinsä”, hänuskoo olevansa jatkuvasti halveksittu, jajuuri tästä syystä hänestä tulee niin altis vi-haisuuden tuntemuksille ja turhalle koston-himolle.63

Heikko nainen ja rohkea mies ajautui-vat näin noidankehälle, jossa molempientunteet kuvattiin sosiaalisia odotuksia luo-viksi ja kontrollia vaativiksi. Hierarkiaa pe-rusteltiin esittämällä nainen intellektuaali-sesti kaikin tavoin miestä heikompana; nai-nen perusteltiin heikommaksi vetoamallahierarkiaan ja sen luonnollisuuteen. Toisaal-ta naista vaadittiin hillitsemään tunteitaan;toisaalta hänen todettiin olevan siihen ky-kenemätön ilman miehen jatkuvaa kontrol-lia. Kuten Gwynne Kennedy on todennut,naisten näkeminen tunteikkaina ja samallavihaisuuteen taipuvaisina on itse asiassasuoranainen käsitteellinen sotku: perusteetja argumentointitavat vaihtelevat suuresti,vaikka tavoitteena onkin aina vähentää nai-sen vihaisuuden uhkaavuutta liittämällä sehänen heikkouteensa. Kennedyn osuvankiteytyksen mukaan keinoja naisten suut-tumuksen marginalisointiin oli neljä. Ensik-sikin teoreettisemmissa teksteissä naistenala-arvoinen vihaisuus vaiettiin kuoliaaksi;toisena vaihtoehtona se saatettiin selittääperusteettomaksi ja järjettömäksi; kolman-neksi se voitiin esitettiin vaarallisena, kos-tonhimoisena ja siksi epäoikeutettuna; janeljänneksi naisten vihaisuuden nähtiin ole-van triviaalia ja harmitonta ja siksi vailla sensuurempaa merkitystä. Nämä tulkinta- jaselitystavat ovat tietenkin keskenään risti-riitaisia, mutta siitä huolimatta niihin saa-tettiin viitata jopa samassa tekstissä.64

Kun mies taas määriteltiin vahvemmaksikuin nainen, hänet asetettiin jatkuvaan kil-paan oman sisältä päin uhkaavan tunteik-kuutensa kanssa. Näin kontrollin vaatimusoli miehen kohdalla ehdottomampaa: jokai-nen suuttumuksen puuska oli osoitus hen-kilökohtaisesta – ei miesluonnosta johtuvas-

ta – hillittömyydestä. Toisaalta myöskäänmiehen vihaisuuden käsittelyssä ei oltu joh-donmukaisia, sillä väkivalta hahmotettiin jouuden ajan alussa erityisesti maskuliinisek-si reaktiotavaksi ja kiivaus saattoi olla myösnopean älyn ja peräänantamattoman oikeu-denmukaisuuden merkki. Sukupuolten ja-kaminen psykologisesti eri kasteihin vaikuttimyös arkielämään, ihmisten kokemukseenitsestään ja toisistaan. Naisen odotettiin ko-kevan vihaisuutensa luonnollisena, vähäises-tä järjestä johtuvana puutteena. Näin aina-kin miehet naisen käyttäytymisen selittivät.Naiset itse näyttävät vähät välittäneen heik-koudestaan vaan suuttuvat usein juuri tilan-teissa, joissa heidän käsityksilleen ei anne-ta niille heidän mielestään kuuluvaa arvoa.

Vihaisuudesta teoreettisesti kertovissateksteissä varsinkaan naisten arkipäivä eikuitenkaan tule esiin. Esimerkiksi Downa-men laajassa Treatise of Anger -teoksessasukupuolta pidetään varsin piilossa, vaik-ka esimerkit koskevatkin pääosin miehiä.Kun vihaisuutta siis käsiteltiin vakavasti,naiset olivat näkymättömiä.65 Kun laskeu-duttiin arkipäivän suuttumuksen tasolle,kuten esimerkiksi arkkiveisuissa ja muissapopulaarilähteissä tehtiin, vihaiset naisetnousevat etualalle.

Suuttumus ja perheen tunteellinenhierarkiaVihaisuuden ymmärtämiseen liittyy uudenajan alun arkipäivässä aina ajatus hierar-

62. Juan Luis Vives (1541) The Instruction of a Chris-ten woman (engl. Richard Hyrde), London, fol. 33v.63. Juan Luis Vives (1550) The office and duetie of anhusband (engl. Thomas Paynell), London, sig. E2r.64. Kennedy (2000) 8, 15–20. Nainen ei kuitenkaanollut ainoa olio, jonka vihaisuudesta esitettiin ristirii-taisia mielipiteitä. Muutkin järjeltään vähäisemmiksiymmärretyt ihmiset saivat saman kohtalon. Hyvä esi-merkki ovat talonpojat ja maalaiset, joiden yletön vi-haisuus kuvattiin naisten tapaan joko koomisena jaturhanpäiväisenä tai vaarallisena ja kapinallisena.Uuden ajan alun kirjallisuudessa vähäisellä järjellä va-rustettujen ihmisten ei katsottu olevan kykeneviä yle-viin tunteisiin, vaikka samat tunteet ”järkevillä” mie-hillä olisivat sellaisia olleetkin. Paul Freedman (1998)’Peasant Anger in the Late Middle Ages’, teoksessa Bar-bara H. Rosenwein (toim.) Anger’s Past. The Social Usesof an Emotion in the Middle Ages, Ithaca & London:Cornell University Press,171–173.65. Ks. Kennedy (2000) 11.

TUNTEIDEN SOSIAALIHISTORIAA

18

kiasta. Suurin velvollisuus hierarkian toimi-vuudesta oli sillä, jonka paikka oli pyrami-din huipulla. Perheessä tämä oli mies jaisä.66 1500- ja 1600-luvun kirjoituksissa va-roitetaan tämän tästä, että perheenisä eisaanut ryhtyä kurittamaan sen enempäävaimoaan, lapsiaan kuin palkollisiaankaanvihan vallassa. Vihaisuus esti häntä arvioi-masta tilannetta oikein, se johti epäoi-keudenmukaisuuteen ja äkkinäisiin rat-kaisuihin ja sai vain aikaan lisää vihaisuut-ta kutsumalla sitä esiin myös kuritettavis-sa.67

Vihaisuuden ja kurittamisen yhteen liit-tymistä pohdittiin eri tahoilla. Monet kas-vatusoppineet näkivät ”isänvaltaa” väärin-käyttävät vihaiset opettajat yhtenä keskei-senä oppimisen esteenä; aiheetta kurittami-nen tai pelottelu sai vain lasten älyn tylsis-tymään. Perheen pään velvollisuuksiin kuu-lui valita lapsilleen opettaja, joka ei kipe-rässäkään tilanteessa suuttuisi heille vaankorkeintaan kurittaisi hillitysti.68 Hierarkiantuli peittyä patriarkaaliseen ihanteeseenkuuluvaan hyväntahtoisuuteen ja oikeamie-lisyyteen; ylettömät tunnereaktiot eivät kuu-luneet miehisen miehen ihanteeseen eivät-kä edistäneet sivistystä tai sosiaalista suju-vuutta.

Juuri hierarkian sekä patriarkaalisen jär-jestyksen ja hyväntahtoisuuden ihanteenrikkomuksista syntyi miehen vihaisuudenideologinen ongelma. Mies, jonka korkeintehtävä oli huolehtia mahdollisimman jär-kevästi koko taloudestaan ja perheestään,ei voinut hoitaa tätä tehtäväänsä kunnialli-sesti, mikäli hän antoi tunteilleen vallan.Oikean miehen tuli suorastaan vihata vihai-suutta, kuten Giovanni della Casa kärjek-käästi totesi:

Jotkut ovat niin raivokkaita, ärtyisiä jaäkkipikaisia, ettei mikään, mitä teet, voiheitä miellyttää: ja mitä vain sanotaankin,he vastaavat kiukuissaan, eivätkä koskaanlakkaa tappelemasta palvelusväkensäkanssa ja sättimästä heitä, ja koko ajanhäiritsevät seuruetta levottomuudellaan – –Nämä ovat sopimattomia ja erittäin kurjiatapoja: sellaisia joita jokainen kunnon miesvihaa kuin kuolemaa.69

Tunnekontrollin vaatimus korostui äärim-milleen, kun se sijoitettiin perheen tai ta-louden sisäisiin sosiaalisiin suhteisiin. Per-heen mikrokosmoksessa vihaisuuden hillit-seminen sitoi talouden jäseniä toisiinsa jaesti konflikteja syntymästä.

yhteisön asiaksi ja naapurusto pyrki hillitsemään vä-kivaltaa juuri tunneohjaukseen nojautuen. Kurittami-sen kontrolli oli uuden ajan alussa tiukkaa paitsi ideo-logisella myös käytännön tasolla. Hyväksytyn väkival-lan taso ja määrä olivat kuitenkin varsin suuria. Su-san Dwyer Amussen (1994) ’”Being Stirred to MuchUnquietness”: Violence and Domestic Violence in EarlyModern England’, Journal of Women’s History 6:2, 82;Frances Dolan (1999) ’Household Chastisements: Gen-der, Authority, and ”Domestic Violence”’, teoksessaPatricia Fumerton & Simon Hunt (toim.) RenaissanceCulture and the Everyday, Philadelphia: University ofPennsylvania Press, 213.68. Elyot (1531) fol. 28r; Erasmus Rotterdamilainen(1550) De Pueris ad Virtutem – – Instituendis. Thatchildren oughte to be taught and brought up gently invertue and learnynge, London, sig. L6v–L7v. Erasmuk-sen mielestä huonoin mahdollinen valinta opettajaksiolisi pahantuulinen viinaan menevä nainen: ensiksi-kin olisi luonnonvastaista asettaa nainen miehen – pik-kupojankin – opettajaksi, ja lisäksi juuri tällaiset ih-miset olivat kaikkein julmimpia ja ajattelemattomim-pia oppilasraukkojaan kohtaan. Kun he suuttuivat,kuten Erasmuksen mukaan yleensä aina kävi, heidänkostonhaluaan oli mahdotonta hillitä.69. della Casa (1576) 21–22.

66. Uuden ajan alun Euroopassa vihaisuuden sosiaa-linen kontrolli näyttäytyy kiinnostavalla tavalla erilai-sena kuin Carol ja Peter Stearnsin tutkimassa moder-nissa Amerikassa, jossa uudet normit asetettiin ensim-mäisenä koskemaan perhe-elämää ja erityisesti mie-hen ja vaimon välistä suhdetta. Uuden ajan alun ajat-telun osalta vaikuttaisi pikemmin siltä, että perhe näyt-täytyy tässäkin suhteessa yhteiskunnan paradigmaat-tisena mallina, ei suinkaan vain yksityisinä ihmissuh-teina. Siksi suurin huomio vihaisuuden kontrollissakohdistettiin sosiaalisen hierarkian rikkojiin sekä yh-teisön hyvää järjestystä muuten uhkaaviin ihmisiin.Käytännössä epäily tietenkin sijoittui perheen sisälle– kiivaisiin vaimoihin ja epäluotettaviin palvelijoihin– mutta sillä nähtiin kovin helposti olevan myös yh-teiskunnalliset implikaationsa. Myös Stearnsit ehdot-tavat, että vihan ja muiden tunteiden avulla voitaisiinpäästä lähelle yksilön ja hänen yhteisönsä välisiä his-toriallisesti muuttuvia siteitä ja muotoja. Ks. Stearns &Stearns (1986) 11–12.67. Antonio de Guevara (1557) The Diall of Princes(engl. Thomas North), London, fol. 106r; Stefano Guaz-zo (1586) The civile Conversation (engl. BartholomewYoung), London, fol. 154r–154v; Elyot (1564) fol. 51v;Ling (1597) fol. 108v; Cleaver (1600) 164. Sekä SusanAmussen että Frances Dolan ovat tuoneet esiin, ettäperheen sisäinen vihaisena kurittaminen kääntyi myös

TUNTEIDEN SOSIAALIHISTORIAA

19

Kontrolli oli kuitenkin vasta yhteisön jä-seneksi kasvamisen merkki. Lapsilla ei ol-lut kykyä ymmärtää sosiaalisia suhteita taihallita niiden muotoja. Heidän ajateltiinsuuttuvan helposti niin kauan kuin heidänjärkensä ei vielä ollut kovin kehittynyttä,mutta aikuisuuteen kasvamiseen liittyi myösoppiminen ulos vihaisuudesta. Tähän har-joitteluun kuului vihaisuuden piilottamisentaito: Erasmus toteaa lasten oppivan vähi-tellen käskettäessä suutelemaan sitä, jollehe olivat syystä tai toisesta vihaisia – lap-set siis oppivat oman tunteensa ja sen sal-litun ilmaisemisen välisen eron. Hän myösvakuuttaa, ettei tällaisissa käytöstapaopeis-sa suinkaan ole kyse tyhjistä muodoista,vaan juuri itsensä hillitsemisen jalosta tai-dosta.70 Erasmuksen pohjalta voikin päätellämyös, että juuri rauhan ja rakkauden elei-siin pakottamalla saattoi kasvattaa lastenkykyä itsekontrolliin. Samalla opittiin myösylempien perheenjäsenten kunnioittamista.

Vanhempien suuttuminen lapsilleen kuu-lui usein omaelämäkertojen aineistoon. Ai-kuisetkin lapset huolehtivat vanhempiensamielipiteistä – erityisen usein kyseessä näyt-tää olleen riita aviopuolison valinnasta, ku-ten äidin mielestä väärin kihlautuneen LadyAnne Halkettin tapauksessa. Lady Annenäiti ei suostunut puhumaan hänelle muu-ten kuin moittiakseen kokonaista 14 kuu-kauteen, ja kerran äiti oli jopa katkerastitodennut vihaavansa Annen näkemistäkin.Epätoivoinen Anne otti äitinsä suuttumuk-sen kovin vakavasti ja mietti, miten parhai-ten vapauttaa hänet taakasta, jonka tytäraiheutti. Hän jopa tiedusteli sukulaiseltaanmahdollisuuksista vetäytyä Hollantiin pro-testanttiseen naisluostariin. Suunnitelma eitoteutunut vaan Anne nai lopulta rakastet-tunsa – ja veti näin päälleen koko sukunsavihat.71

Naisia tietenkin varoitettiin vihaisuudenvaaroista, varsinkin kun heidän nähtiin ole-van hyvin alttiita tunteidensa valloitettaviksi.Erityisen paheksuttavaa oli parisuhde, jos-sa nainen remusi ja raivosi: jo Raamatun-kin perusteella saattoi ymmärtää, että miesennemmin asuisi erämaassa tai pitäisi taloavaikka leijonan tai lohikäärmeen kanssakuin asustaisi vihaisen vaimon seurassa.72

Opaskirjallisuuden kuva vihaisesta naises-ta oli kuitenkin varsin erilainen kuin kuvakiivaasta miehen: tunteita ei esitetty heidänhenkilökohtaisesta älykkyydestään kertovi-na mielenliikkeinä tai reaktioina epäoikeu-denmukaisuuteen kuten miehillä. Ajatusepäoikeudenmukaisuudesta vihaisuudensyynä ei itse asiassa näyttäisi koskevan nai-sia lainkaan (paitsi heidän omissa teksteis-sään). Päinvastoin heidän vihaisuutensa esi-tettiin luonnollistettuna, naisen olemukseenkuuluvana ja syyttä syttyvänä. Naisen kan-nalta patriarkaalinen hierarkia merkitsi sitä,että suuttuminen vaikkapa omalle aviomie-helle oli paitsi hyökkäys miestä vastaan,myös yritys horjuttaa oikeaa järjestystä.Miesten mukaan nainen kuvitteli liikoja it-sestään ja asemastaan, jos koki olevansaoikeutettu nostamaan itsensä miehensäojentajaksi. Suuttuminen sisälsi ylpeydentuottaman haasteen, jonka vallassa nainenluuli olevansa miehen vertainen tai jopa tätäylempänä.73

Paradoksaalista kyllä tämä johti myösNatalie Zemon Davisin ranskalaisista oi-keuslähteistä löytämään tilanteeseen: naiseteivät juuri voineet oikeusnarratiiveissa se-

70. Erasmus (1550) sig. K6r.71. Anne Halkett (1875) Autobiography of Anne LadyHalkett, toim. John Gough Nichols, London: CamdenSociety, 14–15. Lady Grace Mildmay oli puolestaan elä-mänsä lopulla täydellisen turhautunut ihmisten vihai-suuteen ja pahuuteen: lapset ja vanhemmat, miehetja vaimot, isännät ja palvelijat tappelivat keskenäänniin, ettei Grace-rouvalla ollut luottamusta heistä ke-henkään. Grace Mildmayn muistiinpanoista ks. Pol-lock (1995) 39. Vanhempien ja lasten väliset suuttu-miset ovat keskeisiä Linda Pollockin tutkimissa kir-jeaineistoissa, ks. Pollock (2004) passim.72. I.D. (1598) A Hedgerow of Busshes, Brambles, andBriers, London, sig. H2r.73. Kennedy (2000) 13; Pollock (2004) 578–579; AnuKorhonen (2001) ’Äkäpussin kesytys. Uuden ajan alunväkivaltaviihde sukupuolidiskurssina’, teoksessa AnuLahtinen (toim.) Tanssiva mies, pakinoiva nainen.Sukupuolten historiaa, Turku: Turun historiallinenyhdistys, 142–144, 152–153. Naisia ja heidän suuttu-muksensa oikeutusta kyllä joissain harvoissa teksteis-sä myös puolustettiin. ks. esim. Edward More (1560)A lytle and bryefe treatyse, called the defence of women,and especially Englyshe women, London, C3v–C4r;Jane Anger (1589/1996) ’Jane Anger her Protection forWomen’, teoksessa Betty S. Travitsky & Patrick Cul-len (toim.) The Early Modern Englishwoman: A Facsi-mile Library of Essential Works I:4, Aldershot: ScolarPress, sig. B3v.

TUNTEIDEN SOSIAALIHISTORIAA

20

littää väkivaltaisia tekojaan vihaisuudella,kun taas miehille se oli normaali käytäntö.Naisen vihaisuudelle ei haluttu antaa tilaa,vaikka sen nähtiin olevan naisen luonteel-le erityisen ominaista. Fiktiivisissä lähteis-sä taas naisten tunnemaailmalle annetaanenemmän liikkumavapautta. Davis huo-mauttaa, että jopa naisten itsensä kirjoitta-missa tarinoissa vihaisuus saa huomattavanroolin, vaikkei sitä hyväksyttävänä reaktio-na pidetäkään.74 Näissä teksteissä vihaisuu-den ongelma on naistenkin suhteen itse-kontrollin eikä niinkään naisen luonnon taisosiaalisen hierarkian ongelma. Miestenteksteissä esitetty vihainen nainen taas oliaina loukkaus miehen ylemmyyttä kohtaan,mutta vain aniharvoin naisen katsottiin ole-van vihaisuuteen oikeutettu. Tyypillistä kui-tenkin oli, että vihaisuuteen lankeamisestavaroitettiin sekä vaimoja että miehiä ja ettämolempia ohjattiin kärsivällisyyteen myöstoisen suuttuessa. Sovinnon rakentaminenja suuttumuksen tyynnyttäminen oli avio-liitossa erityinen siunaus.75

Miehille annettiin vihaisten naisten kä-sittelemisen ohjeeksi, että näitä tuli mie-luimmin sietää kunnes suuttumuksen puus-ka olisi mennyt hieman ohitse, ja vasta sil-loin mies sai avata suunsa ja lempeästi to-ruen opastaa vaimoaan hyveen poluille.Toisten nähden vaimoa ei saanut ojentaaollenkaan. Riitaan ei pitänyt antautua kos-kaan, eikä varsinkaan avioliiton alkuaikoi-na. Näillä ohjeilla pyrittiin paitsi säilyttä-mään perherauha, myös antamaan nuorel-le vaimolle aikaa kiintyä mieheensä pelkää-mättä ja vihaamatta.76 Naisia neuvottiin hil-jaa sietämään suuttuneiden miestensä ko-rotetut äänet. Jos taas mies suuttuessaanharjoitti mykkäkoulua, vaimon tuli piristäähäntä ystävällisesti puhelemalla. Naisellisensävyisyyden ihanne vaati siis perheenemännältäkin ehdotonta tunteiden kontrol-lia: sen piti olla niin sisäistä kuin ulkoista-kin, niin naisen omaan vihaisuuden tunte-mukseen kuin sen toisille ilmaisemiseenpuuttuvaa.77

Passiodiskurssissa itsehillinnän tarpeelli-suudesta muistutettiin kaikkia, mutta avio-vaimoille sen merkitystä korostettiin erityi-sesti, suhteessa niin aviomiehiin, lapsiin

kuin naapureihinkin.78 Uuden ajan naistenomissa kirjoituksissa näkyy selvästi heidänpyrkimyksensä toimia näiden ohjeiden mu-kaan. He yrittivät ottaa aviopuolisoidensasuuttumuksen huomioon omissa toimissaan,ennakoivat miestensä mielipiteitä ja suos-tuivat joskus vastenmielisiinkin ratkaisuihin,koska sekä puolison että oma suuttumusvaikutti niin epämiellyttävältä.79

Nuori Dorothy Osborn varoitti tulevaamiestään salaisessa rakkauskirjeessä muut-tumisestaan niin tyytymättömäksi ja ärtyi-säksi, että hän vaikutti sukulaisista yhtä eri-laiselta kuin uudet ranskalaiset muotivaat-teensa. Sulhon kannattaisi siis ehkä miettiäuudelleen, halusiko sitoa itsensä moiseenuppiniskaiseen ja kärttyisään neitoon.80

Näissäkin tilanteissa oli kysymys hierarkianvahvistamisesta. Alemman oikeus suuttuaylemmälleen oli hyvin rajoitettua ja suuttu-muksen osoittamisen oikeus vielä rajoite-

74. Natalie Zemon Davis (1987) Fiction in the Ar-chives. Pardon Tales and their Tellers in Sixteenth-Cen-tury France, Cambridge: Polity Press, 107–110. Itse-hillinnän vaatimus ja niin tunteiden kuin käyttäytymi-senkin kontrolli korostuu myös esimerkiksi Tim Stret-tonin laajassa naisten ja miesten välisessä oikeuden-käyntiaineistossa, jossa lähes jokaisessa tapauksessakysymys kontrollista oikean käyttäytymisen muotonaotetaan esiin. Stretton tuo esiin myös näiden rooliensitoutumisen sukupuolijärjestelmään. Tim Stretton(1998) Women Waging Law in Elizabethan England,Cambridge: Cambridge University Press, 201.75. Ks. esim. William Gouge (1622/1976) Of Domes-ticall Duties, Amsterdam: Theatrum Orbis Terrarum,228–229.76. Guevara (1557) fol. 105v; Cleaver (1600) 167; Wil-liam Perkins (1609) Christian Oeconomie, London,123–125.77. Guevara (1557) fol. 88v–89r; Hall (1605) sig. D6r;Geoffrey Fenton (1574) A forme of Christian pollicie,London, 262–263; Ste. B. (1608) Counsel to the Hus-band: to the Wife Instruction, London, 84–85; GervaseMarkham (1615) Countrey Contentments II: The Eng-lish Hus-wife, London, 3.78. Ks. esim. Vives (1550) sig. E2v; Hall (1605) sig.D6r–D6v; Markham (1615) 3; Korhonen (2000) 28.79. Ks. esim. Lady Anne Cliffordin muistiinmerkinnättoukokuulta 1616, Clifford (1992) 32–33, 44. Aviomie-het taas arvostivat tätä: jäätyään leskeksi vuonna 1641Sir Henry Slingsby muisteli päiväkirjassaan miellyttä-vää joskin tunteikasta vaimoaan, joka ryhtyi aina en-simmäisenä sopimaan pariskunnan riitoja: HenrySlingsby (1836) The Diary of Sir Henry Slingsby, toim.Daniel Parsons, London: Longman, Rees, Orme,Brown, Green, and Longman, 74.80. Dorothy Osborn William Templelle 28.1.1653/4:Osborn (1928) 137.

TUNTEIDEN SOSIAALIHISTORIAA

21

tumpaa. Tästä syystä myöskään vaatimustavihaisuuden hillitsemisen tarpeellisuudestaei esitetty miehille ja naisille samoin perus-tein. Naisen tai lapsen viha muuttui absur-diksi, koska he eivät voineet ymmärtääomaa parastaan yhtä hyvin kuin heitä hal-litseva mies. Samalla alempien vihaisuusmarginalisoitiin, siitä tehtiin merkityksetöntäeikä sen olisi pitänyt ansaita paljonkaanhuomiota. Naisen viha oli kuin hyttysenininää: raivostuttavaa ja arkipäivää vaikeut-tavaa, mutta ei juurikaan vaarallista tai yh-teiskuntajärjestystä uhkaavaa kuten miestenvihaisuus.

Stephen Whiten muotoilua lainataksenivihaisuuden ilmaiseminen asettui sosiaali-seen hierarkiaan käytännön tasolla erään-laisen vallan teknologian kautta: kullakinryhmällä oli omat tapansa ilmaista vihai-suuttaan ja näitä ilmaisuja tulkittiin paitsivihaa herättäneen tilanteen myös valtara-kenteiden sanelemien merkityskenttienpuitteissa. Tunteet siis liikkuivat myös po-liittisella tasolla.81 On selvää, että uudenajan alun kulttuurissa vallitsi Catherine Lut-zin modernissa Amerikassakin havaitsemaerityinen sukupuolittamisen mekanismi:naisen vihaisuus oli karakterologista, nais-luontoon yleisellä tasolla liittyvää, kun taasmiehen vihaisuus oli situationaalista, erityi-sestä tilanteesta johtuvaa ja siksi järkeväm-pää.82

Sukupuolten hierarkia oli uuden ajanalun kulttuurissa niin voimakkaasti kaikkiamuita ideologioita läpikäyvä periaate, etteiedes olisi mahdollista ajatella käsitystä ih-misestä ja hänen tunne-elämästään ilmansukupuolijaottelua. Vaikka molemmat suku-puolet toistivat tunteiden kontrollin ihan-netta, arkipäivän strategioiden kannaltamiehet ja naiset suhteuttivat vihansa eri tul-kintakentälle. Kun nykytutkijat ovat tarkas-telleet länsimaisia tunnekonstruktioita suku-puolikysymyksen kannalta, fokus on useim-miten osunut naistutkimukseen ja naistentunteellisuuden rakentamishistoriaan. Voikysyä, onko näin tultu vahvistaneeksi ku-vaa naisen tunteikkuudesta, vaikka tavoiteolisikin ollut päinvastainen. Uuden ajanalun tarkasteleminen tässä artikkelissa käy-tettyjen lähinnä opettavaisten tekstien kaut-

ta antaa kuitenkin aineksia myös toisenlai-seen näkökulmaan: miesten kirjoittama jaenimmäkseen miespuoliselle lukijakunnal-le tarkoitettu kirjallisuus toisti ja rakensikäsityksiä tunteista hyvin energisesti. Vaik-ka näissä teksteissä luotiinkin tunteikastanaista, ne käsittelivät vielä enemmän tun-teikasta miestä. Miestenkin maailmankuvaoli voimakkaan riippuvainen tunteista jatunnekäsityksistä. Tämä on epäilemättä vas-takuva naisellisen emotionalismin rakenta-miselle.

Järki ja tunteetLähes kaikille vihaisuutta koskeville ohjeil-le oli yhteistä järjen korostaminen: tunteetolivat irrationaalisia ja ne saattoi voittaa,kun vaati itseltään kärsivällistä älyn käyt-töä. Tunnetun hokeman mukaan vihan-puuska oli kuin lyhyt hulluus eikä vihai-nen ihminen poikennut hullusta muutenkuin järjettömyytensä keston suhteen.83 Vihaoli pimeyttä, joka peitti järjen valon, sokai-si sielun silmät ja tuhosi harkitsevaisuuden;se asui houkkien povessa.84

Tunne, varsinkin vihaisuuden kaltainennegatiivinen tunne, oli järkeä pakenevanluonteensa takia nimenomaan yksilöllistä.Myös paheksuttavan tunteen tunnistaminenoli luonteeltaan subjektiivista. Vaikka vihai-suus uuden ajan alussa aina ajateltiin yh-teisöllisyyden kentällä ilmeneväksi, sen syn-ty oli sidoksissa yksilön minuuteen ja sie-luun, hänen ruumiiseensa ja järkeensä.85

Mitä järki sitten uuden ajan alun arkiajat-telussa tarkoitti? Järki ja tahto hyvään oli-vat rinnakkaiset ihmisen ylimmässä eli ra-

81. White (1998) 151.82. Catherine A. Lutz (1988) Unnatural Emotions. Eve-ryday Sentiments on a Micronesian Atoll and TheirChallenge to Western Theory, Chicago: University ofChicago Press, 73; Pollock (2004) 578–579.83. Richard Taverner (1539) The Second Booke of theGarden of Wysedome, London, fol. 44v; Greene (1590/1881–83), 280; Hall (1605) sig. E5r.84. Vives (1544) sig. F3r; Preceptes of Cato (1553), sig.F6r; Elyot (1564) fol. 52r; Hall (1565) fol. 92v; Sand-ford (1576) 148–149; Ling (1597) fol. 107v; Downame(1609) 54–55; Stephen Bateman (1569) A christallglasse of christian reformation, London, sig. C3r;Joseph Hall (1609) Salomons Divine Arts, London, 98–99.85. Länsimaisen yksilöllisyyden konstruoinnista tun-teiden avulla ks. Lutz (1988) 70–71.

TUNTEIDEN SOSIAALIHISTORIAA

22

tionaalisessa sielunosassa hallitsevat periaat-teet. Jo lähtökohtaisesti järjen ajateltiin hal-litsevan älyllistä ihmistä, ja kun järki vieläoli se osa ihmisestä, jolla ymmärrettiin ole-van suora suhde Jumalaan – järki, eikä suin-kaan ulkonäkö, oli ihmisessä ensisijaisestiJumalan kuva – sen osaksi tuli kontrollinsäilyttäminen. Järki havaitsi erittelemällä,mikä oli hyvää ja mikä pahaa, joten järkikäsitteli samoja asioita kuin passiot muttajalostuneemmalla tavalla. Järki ja tunne si-jaitsivat eri sielunosassa ja asettuivat näinhierarkkiseen suhteeseen. Ihmisen toimies-sa vastuullisesti järjen nähtiin jopa synnyt-tävän itselleen rinnakkaisen, alemman sie-lun tuottaman tunnereaktion. Tunne ja jär-ki saattoivat kuitenkin myös joutua konflik-tiin: ihminen ei aina ollut sopusoinnussajärkensä välittämien totuuksien kanssa.86

Tämä hierarkkinen suhde muuttui länsi-maisessa ajattelussa jo ennen uuden ajanalkua myös dikotomiaksi: järjestä ja tuntees-ta tuli vastakkaisia toiminnan motiiveja. Sii-nä missä tunne muuttui irrationaaliseksi,feminiiniseksi ja eläimelliseksi toiminta-perusteeksi, järjen käsitettä taas maskulini-soitiin ja glorifioitiin. Järki oli objektiivista;se ymmärrettiin kollektiivisten normien jaarvojen ymmärtämiseksi ja noudattamisek-si. Tunteet ymmärrettiin subjektiivisiksi,yksilön erityisiksi ja ainutkertaisiksi, yhtei-sön etua noudattamattomiksi reaktioiksi.

Ei ole mitenkään itsestään selvää, ettäjärki ja tunne ovat toistensa vastakohtia.Tämä dikotomia on länsimaisen kulttuurinsyvärakenne, jota emme kovin helposti tulekyseenalaistaneeksi, mutta uuden ajan alunkulttuuria tarkastellessa on myös mahdol-lista kysyä, miten tätä eroa luotiin. Yksi senluomisen mekanismeista oli tunteiden mää-rittely irrationaalisiksi ja fysiologisesti eritavalla syntyviksi kuin järkisielun määrää-mät reaktiot. Vaikka järjen piti kontrolloi-da tunnetta, uuden ajan alussa selitettiinmielikuvituksen väliin ryöstävän sen paikan,jolloin tunteet alkoivatkin sijoittua lähem-mäs ruumiin alempia haluja. Järjen vähäi-syys merkitsi välittömästi myös tunteidentavallista hallitsevampaa asemaa.87 Myöstemperamentit, jotka nähtiin täysin ruumiil-lisina ilmiöinä, saattoivat synnyttää ja ruok-

kia passioita ilman minkään ylemmän sie-lullisen periaatteen väliintuloa.88

Tunne ja järki määriteltiin siis vastakoh-taisiksi toistensa ja ruumiillisuuden käsitteel-listämisen avulla. Samalla peliin vedettiinmyös sukupuolikonstruktiot, joiden avullatunteen ja järjen dikotomiaa määriteltiin –ja tunteen ja järjen dikotomia taas kietou-tui erottamattomasti sukupuolieron toden-tamiseen. Naisen tunteenomaisuus ja mie-hen järki olivat uuden ajan alussakin kult-tuurisia: ne perustuivat ideologiaan, popu-laareihin selitysmalleihin, tieteellisiin teo-rioihin ja arkipäivän käytäntöihin, jotkakaikki ruokkivat toisiaan. Oikeastaan läpikoko länsimaisen historian tunteet on re-torisesti ja ideologisesti liitetty ruumiilliseenja intellektuaaliseen heikkouteen sekä alis-tettuihin ihmisryhmiin. Järjen vahvemmak-si ja miehisemmäksi ymmärretty prinsiippion näin saanut hegemonisen aseman ja pe-rustellut jo vallassa olevien oikeutta valtaan.Tunteet sidotaan edelleen ruumiilliisuuteen,jolloin ne muuttuvat järjelle alisteisiksi, vaik-ka tunteen ja järjen vastakkaisuus on sekinkulttuurista konstruktiota.89

Tunteiden historian tutkimisen hankaluusonkin liitoksissa tähän: miten on mahdol-lista irrottautua tutkijan omista historiallisestimuovautuneista ja itsestään selvinä pidetyis-tä kulttuurikonstruktioista ja katsoa, mitätunteista uuden ajan alussa sanottiin? Miksitunteen ja järjen pitäisi olla henkisessä ra-kenteessamme vastapuolia, vaikka omanaikamme populaarikulttuuri niin väittäisikin?Antiikista keskiajalle ja uudelle ajalle jatku-nut tunteen ja järjen voimakas erottamispro-sessi on saanut tuekseen eri aikoina erilai-sia ruumiin ja hengen käsitteellistämismuo-toja, joille kaikille on kuitenkin ominaistakontrollin vaatimus. Ilman kreikkalaisperäis-tä ajatusta sielun hierarkiasta ja humoraali-patologiasta tällainen tunteen ja järjen jakoei olisi ollut mahdollista.

Vihaisuuden historiallistaminenTunteiden kontrollilla oli selkeä tavoite: luo-da sivilisoituneempia, moraalisempia ja so-siaalisilta taidoiltaan parempia ihmisiä.Tämä moraalinen vaatimus tähtäsi sisäiseenuudistumiseen ja tarkkailuun, hallitun mi-

TUNTEIDEN SOSIAALIHISTORIAA

23

nän rakentamiseen. Uuden ajan alun ihmi-selle tunteiden hallinta oli sekä sosiaalisestiladattua kanssakäymisen helpottamista ettäyksityistä identiteetin tuottamista.90 Se olioman minuuden vapauttamista synnistä jaepätoivotusta heikkoudesta. Negatiivisettunteet vihaisuus etunenässään olivat on-gelmia siksi, että ne heikensivät ihmisenotetta itsestään. Identiteetti ei ollut vainpersoonallista, vaan se oli aina sidoksissakristilliseen moraaliin ja Jumalan oletettui-hin vaatimuksiin. Tunnekontrolli oli niinminuuden kuin sen esille tuomisen hallin-taa; tunteiden hallinnan avulla luotiin niinesitettyä kuin koettua minuutta. Uuden ajanalun yksilö oli kontrollimekanismiensa sum-ma, ja itsekontrollin vaatimus oli ainakinyhtä tärkeää kuin ajatus yhteisön kontrol-lista. Moraaliopetuksen mukainen ihminenoli äärimmäisen hillitty ja hallittu niin ul-koisesti kuin sisäisestikin.

Toisaalta minuuden muokkaamista voisinähdä myös suuttumuksessa itsessään jasen ilmaisemisessa. Varsinkin uuden ajanalun määritelmä, jossa vihaisuus nähtiinennen kaikkea vastauksena loukkaukseen,johtaa tulkitsemaan suuttumusta itsellisyy-den manifestina. Ajatus loukkauksesta si-sältää jo sinänsä myös ajatuksen loukatunitseisarvosta ja kunniasta, ja loukkaantumi-nen ja sen vihainen ilmaiseminen näyttäy-tyy tällöin sekä psykologisen että sosiaali-sen minän julistamisena. Uuden ajan aluntunnejärjestelmässä yksilöllisyys näyttäytyysiis monella tavalla. Voisi kenties ajatella,että tunteiden tulkitsemisen avulla yhtäältäluotiin ja määriteltiin sosiaalisia eroja, kun”alempien” ihmisten kuten naisten, lastentai talonpoikien tunteikkuus nähtiin lapsel-lisena, ja toisaalta näitä eroja myös ylitet-tiin, kun vihaisuus esitettiin joko universaa-listi kaikkia vaivaavana ongelmana tai jo-kaisen ihmisen kunniaa puolustavana käy-täntönä.

Stearnsien oletukset uuden ajan alunmyönteisestä suhtautumisesta vihaisuuteenja sen ilmaisemiseen eivät siis ainakaanenglantilaisista lähteistä löydä minkäänlaistatukea. Heidän mielestään vihaisuuden hil-litseminen tai tunnekontrolli yleensä eivätolleet kovin tärkeitä asioita myöskään

uuden ajan alun kasvatuksessa tai moralis-tisessa kirjoittelussa; tämä ei pidä lainkaanpaikkaansa. Suorastaan käsittämätön onheidän väitteensä, etteivät uuden ajan alunihmiset olleet kovin tietoisia tunteistaan,koska heiltä puuttui niiden käsittelyyn tar-vittava sanasto.91 Sekä teoreettinen ja kä-sitteellinen apparaatti tunteiden ymmärtä-miseen että käsitys tunteiden sosiaalisista,uskonnollisista ja sukupuolitetuista merki-tyksistä oli varmasti olemassa.

Mitä sitten pitäisi sanoa siitä ilmeisestäristiriidasta, joka näkyy tunteiden kontrol-lin ihanteen ja uuden ajan alun tunnekyl-läisyyden tai väkivaltaisuuden välillä? Voim-me palata vielä hetkeksi alussa mainittui-hin Renvalliin, Stoneen ja Stearnseihin sekäheidän kuvaansa uuden ajan alun kulttuu-rista, jossa niin naiset kuin miehetkin kävi-vät pikaistuksissaan toisiinsa käsiksi niinsanan säilän kuin nyrkinkin voimalla, jos-sa Eurooppa oli täynnä katutappeluita, kos-ton saarnaamista, kaksintaisteluita, kapinoi-ta ja väkivaltaista ajanvietettä ja jossa lap-sekkaat leikkivät ihmiset jopa tästä kaikes-ta nauttivat.92 Ensimmäinen huomautuksenion, että nämä tutkijat ovat väärässä: uudenajan alun ihmiset eivät olleet huomattavanäkkipikaisia verrattuna nykyihmisiin.

Historiantutkimuksen suuriin linjoihin onpitkään kuulunut oletus siitä, että länsimai-nen ihminen on keskiajalta lähtien edisty-nyt koko ajan järkeä painottavaan suuntaansamalla kun ruumis ja epärationaalisiksikoetut tunteet ovat menettäneet otettaankontrollimekanismien kehittyessä. Tämä aja-tus on vähintäänkin puolinainen, sillä his-torioitsijat eivät ole pystyneet dokumentoi-maan asiaa koskevia argumenttejaan kovin-kaan selkeästi, ainakaan pitkän keston evi-denssiä ajatellen tai suhteessa omaan ny-

86. Babb (1951) 4–5, 12.87. Bamborough (1952) 36–37; Korhonen (2000) 27.88. Babb (1951) 12.89. Lutz (1988) 65–66.90. Hodgkin (1990) 22–24.91. Myöskään mitään vihjettä siitä, että Stearnsit oli-sivat oikeassa väittäessään ihmisten usein arvelleenvihan olevan paholaisen työtä, ei ole löydettävissä. KsStearns & Stearns (1986) 21–23.92. Renvall (1949) 182–184; Stone (1977) 77; Stearns& Stearns (1986) 24.

TUNTEIDEN SOSIAALIHISTORIAA

24

kyaikaansa. Nykyajan tapojen ja tunneilmai-sun kontrolloitua luonnetta on usein yliar-vioitu ja menneisyyden hiomattomat tunne-huumat ovat nekin jääneet kylliksi konteks-tualisoimatta. Ei voi kuitenkaan kieltää, et-teikö tuon ajan kulttuuri olisi ollut väkival-lan kyllästämää, ja tämä osaltaan vaikuttitunteiden hallinnan korostukseen. Uudenajan alussa vihaisuutta paheksuttiin ennem-minkin nykyistä voimallisemmin. Tunteidenkontrolli oli keino tietoisesti sivilisoida yh-teiskuntaa.

Kun esimerkiksi väkivalta oli myös ope-tuksen ja rankaisemisen keino, voi ”viralli-sen vihaisuuden” tarkoituksen nähdä kuri-tuksena ja siten kontrollin vaatimukselle rin-nakkaisena ilmiönä. Molemmat tähtäsivätyhteiskuntajärjestyksen takaamiseen ja yk-silön pitämiseen kurissa ja herran nuhtees-sa. Vaatimus tunteiden hillinnästä ei siis oleristiriidassa yhteiskunnan virallisen tai epä-virallisenkaan väkivaltaisuuden kanssa.Suuttumusta hillitsi kontrollin ihanne ja sii-hen kutoutunut käsitys kunniasta. Oikeu-tetut vihareaktiot olivat aina vastauksia kun-nian jonkinlaiseen loukkaamiseen. Keski-ajalla sallitun reaktion voimallisuus saattoioli suurempi ja keskiajan ihmiset saattavatsiksi vaikuttaa impulsiivisemmilta, muttakunnia sääteli silloinkin vihaisuuden sallit-tavuutta.93 Uuden ajan alun ihanteissa itse-hillintä korostui ja kunnia nousi kautta so-siaalisen asteikon käyttäytymistä määritte-leväksi tekijäksi. Ihmisen sosiaalinen ase-ma ajateltiin pitkälti ennalta määritellyksi,mutta kunnian käsitteen avulla niin talon-poika kuin kuningaskin saattoi vaikuttaaomaan asemaansa ja arvostukseensa yhtei-sössään. Koska suuttumuksen ilmaisu sitou-tui kunniallisuuteen – sekä siinä mielessä,että yletön vihaisuus oli kunniatonta, ettäsiinä suhteessa, että oikeutettuun loukkauk-seen oli kunniallista vastata sopivan suu-ruisella suuttumisella – tunteet ja tunneil-maisu toimivat aktiivisena itsemäärittelynkeinona.

Voisikin ajatella, jälleen Stephen Whitentapaan, että keskiajan ja uuden ajan alunihmiset eivät olleet emotionaalisesti erityi-sen epävakaita, vaan että he käyttivät tun-teita ja tunneilmaisua tehokkaasti hyväk-

seen kulttuurisesti tai yksilöllisesti epäva-kaissa tilanteissa. Näin vihaisuuden tunteetasettuvat poliittiselle kentälle ja poliittisettilanteet saavat emotionaalisen ulottuvuu-den. Tunteet taas näyttäytyvät näin ennenkaikkea kommunikatiivisina välineinä, ih-misten tapana reagoida toisiinsa ja sosiaa-lisiin tilanteisiin.94 Myöskään Renvallille, Sto-nelle ja Stearnseille tämä ei tietenkään oli-si mikään uutinen.

Kysymykseen siitä, oliko uuden ajan alkuylipäänsä tunteellisempaa ja vihaisempaakuin nykykulttuurimme, on hyvin vaikeavastata. Tunteiden ja käyttäytymisen kont-rollin vaatimus toimi silloin kuten nytkinvastavoimana epätoivotulle käyttäytymiselleja paheksutuille tunteenilmaisuille. Suuttu-musta kuvaavien tekstien olemassaolostaemme voi päätellä, että tunteita olisi pal-jastettu nykyistä avoimemmin tai että ma-nauksia päästelevät ihmiset todistaisivathypoteesin kulttuurin lapsenomaisuudestaja välittömyydestä. Pikemminkin voisi sa-noa, että kontrollivaatimuksen voimakaskorostus asettaa kyseenalaiseksi ärhäkänvihakäyttäytymisen syyt ja vaatii, että kai-kenlaiseen suuttumukseen on löydyttäväjärjellinen selitys. Näin hillittyihin tapoihinei tietenkään arkielämässä ole koskaan pää-dytty.

Entä mitä uuden ajan alun ihmiselle mer-kitsi vihaisuuden määritteleminen synnik-si? Vihan lukeminen seitsemän kuoleman-synnin joukkoon saattaa näyttää meistä tri-viaalilta, mutta uuden ajan alun ihmisellesynti oli nykyistä konkreettisempi käsite. Seoli itsestään selvästi pahaa, vältettäväksimääriteltyä ajattelua ja toimintaa. Tämä tuot-ti tilanteen, jossa vihaisuuden määrittelemi-nen oikeutetuksi reaktioksi oli hyvin vai-keaa, ja samalla vihaisuuden perustelemi-nen yksilön reaktiona kävi hankalaksi. Oi-keastaan uuden ajan alun ihmisellä ei ollutlupaa tuntea itseään vihaiseksi; tästä huoli-matta he kohtasivat tunteen tavan takaa.Tämä jatkuva psykologinen konflikti on eri-tyisen leimallista länsimaiselle kulttuurillemyös pitkällä aikavälillä. Synnintunto ja sen

93. Freedman (1998) 172.94. White (1998) 151.

TUNTEIDEN SOSIAALIHISTORIAA

25

tuottama ahdistus, jotka esimerkiksi JeanDelumeau on nostanut yhdeksi päällimmäi-seksi länsimaista kulttuuria määrittäväksitekijäksi, sitoutuvat tunnejärjestelmään sekäsosiaalisella että yksityisellä tasolla.95 Yksi-lön kannalta tunteiden kulttuurinen määrit-tämiskoneisto on tehokkain mahdollinenkontrollimekanismi. Se puuttuu kaikkein

95. Ks. Jean Delumeau (1983) Le péché et la peur. Laculpabilisation en Occident (XIIIe–XVIII– siècles). Paris:Fayard, passim, erit.129.

yksityisimpiin inhimillisiin liikahduksiin jatekee niistä yhteistä omaisuutta. Se myösantaa ihmiselle kulttuuriset välineet tulkitasitä, mitä hänen ”sisässään” tapahtuu. ■

Seuraavalla sivulla: Pyhän Teresan hurmio. Yk-sityiskohta Gian Lorenzo Berninin marmoriveis-toksesta. Santa Maria Vittoria-kirkko, Rooma.Suomen Kuvapalvelu/Corbis (Bettmann).