TULEVAISUUDEN SOTE-OSAAMINEN

Deduktiivis-induktiivinen sisällönanalyysi sote-asiantuntijoiden haastatteluista

Kati Komulainen

Pro gradu -tutkielma

Hoitotiede

Terveystieteiden opettajankoulutus

Itä-Suomen yliopisto

Terveystieteiden tiedekunta

Hoitotieteen laitos

Toukokuu 2019

SISÄLTÖ

TIIVISTELMÄ

ABSTRACT

1 JOHDANTO ...................................................................................................................... 1 2 SOTE-OSAAMINEN ........................................................................................................ 2

2.1 Ammatillinen osaaminen ............................................................................................. 2 2.2 Osaamistarpeiden määrittämisen ajankohtaisuus sote-aloilla ..................................... 3

2.3 Tulevaisuudessa vaadittava sote-osaaminen ............................................................... 5 2.3.1 Tiedonhaun kuvaus .................................................................................................... 5 2.3.2 Kliininen, näyttöön perustuva ja vaikuttavuusosaaminen ......................................... 8 2.3.3 Vuorovaikutus- ja moniammatillisuusosaaminen .................................................... 10 2.3.4 Kulttuurillisuus- ja kansainvälisyysosaaminen ........................................................ 12

2.3.5 Ekologisuus- ja teknologiaosaaminen...................................................................... 13 2.4 Sote-osaamisen edistäminen ...................................................................................... 14

2.5 Yhteenveto teoreettisista lähtökohdista ..................................................................... 16

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET .......................... 17 4 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄ ................................................................ 18

4.1 Aineisto ja sen keruu ................................................................................................. 18 4.2 Aineiston analyysi ..................................................................................................... 19

5 TUTKIMUSTULOKSET ............................................................................................... 20 5.1 Sote-osaamisen alueet ja ajankohtaiset haasteet ........................................................ 20

5.1.1 Kliininen ja vaikuttavuusosaaminen ........................................................................ 21 5.1.2 Vuorovaikutus- ja moniammatillisuusosaaminen .................................................... 26 5.1.3 Kulttuurillisuusosaaminen ....................................................................................... 28

5.1.4 Teknologinen osaaminen ......................................................................................... 29 5.2 Sote-osaaminen tulevaisuudessa................................................................................ 29

5.2.1 Kliininen, näyttöön perustuva ja vaikuttavuusosaaminen ....................................... 30

5.2.2 Moniammatillisuusosaaminen ................................................................................. 32

5.2.3 Asiakaslähtöisyys ..................................................................................................... 33 5.2.4 Kulttuurillisuus- ja kansainvälisyysosaaminen ........................................................ 34

5.2.5 Ekologisuus-, teknologia- ja innovaatio-osaaminen ................................................ 35 5.2.6 Yrittäjyysosaaminen ................................................................................................ 36

5.2.7 Itsensä johtamisosaaminen ja työntekijyystaidot ..................................................... 37 5.3 Sote-osaamisen kehittämisen haasteet ....................................................................... 38 5.4 Yhteenveto tuloksista ................................................................................................ 41

6 POHDINTA ..................................................................................................................... 43 6.1 Tulosten tarkastelua ................................................................................................... 43

6.2 Tutkimuksen eettisyys ja tietosuoja ........................................................................... 49 6.3 Tutkimuksen luotettavuus.......................................................................................... 50

6.4 Johtopäätökset, suositukset ja jatkotutkimusaiheet ................................................... 51

LÄHTEET............................................................................................................................... 55

LIITTEET

Liite 1. Taulukko tiedonhausta

Liite 2. Taulukko tutkimuksista.

Liite 3. Esimerkki deduktiivisesta analyysistä.

Liite 4. Teemahaastattelurunko.

Liite 5. Tiedote tutkimukseen osallistuneille sote-asiantuntijoille.

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ

Terveystieteiden tiedekunta

Hoitotieteen laitos

Hoitotiede

Terveystieteiden opettajankoulutus

Komulainen, Kati Tulevaisuuden sote-osaaminen-

Deduktiivis-induktiivinen sisällönanalyysi sote-

asiantuntijoiden haastatteluista

Pro gradu -tutkielma, 74 sivua, 5 liitettä (15 sivua)

Ohjaajat: Professori Arja Häggman-Laitila ja

professori Leena Salminen

Toukokuu 2019

Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamista on suunniteltu Suomessa yli 10 vuotta. Uu-

distustarpeiden taustalla on terveyserojen lisääntyminen, väestön ikääntyminen ja työllisyyden

muutos, kustannusten kasvu ja palvelujen saatavuus. Palvelujärjestelmän uudistus edellyttää

uudenlaista osaamista sote-alan ammattilaisilta.

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kuvata tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista sosiaali- ja ter-

veysalalla toimivien asiantuntijoiden näkökulmasta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa sote-alojen

osaamistarpeista, osaamisalueiden sisällöistä ja vaatimuksista tulevaisuudessa. Lisäksi tavoit-

teena oli tutkia, kuinka osaamista voidaan edistää.

Tutkimuksen aineisto saatiin Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus tut-

kimushankkeesta vuonna 2017. Tämä tutkimus oli deduktiivis-induktiivinen sisällönanalyysi

sote-aloilla johtamis-, kouluttamis- ja asiantuntijatehtävissä toimivien asiantuntijoiden ryhmä-

haastatteluista. Aineisto kuvaa 26 asiantuntijan näkökulman. Asiantuntijat kuvasivat sote-

aloilla tarvittavan tulevaisuudessa laaja-alaista, monitahoista ja vahvaa osaamista, jotta sote-

palveluja käyttävät kansalaiset saisivat tasalaatuista, näyttöön perustuvaa ja yhdenvertaista pal-

velua ja hoitoa.

Tulevaisuuden sote-osaaminen pohjautuu vankalle kliiniselle osaamiselle, jota tulee saada har-

joitella käytännön työtehtävissä. Kliiniseen osaamiseen liittyy laaja tietoperusta, ammattieetti-

nen- ja vuorovaikutusosaaminen sekä palvelujärjestelmän tuntemiseen liittyvää ohjausosaa-

mista. Sote-osaamiseen kytkeytyy myös uusia osaamisen alueita, joita ei aiemmin ole ajateltu

kuuluvan sote-aloille. Ekologisuus-, yrittäjyys-, innovointi- ja itsensä johtamisenosaaminen

ovat osaamisen alueita, jota tulevaisuudessa sote-aloilla myös tarvitaan.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tulevaisuudessa sote-aloilla vaaditaan joustavia moniosaa-

jia, joilla on laaja tietoperusta ja vahva kliininen osaaminen. Teknologian kehittyminen muovaa

osaamistarpeita koko ajan ja siihen haasteeseen voi olla vaikea koulutuksella vastata, koska

teknologisen osaamisen sisältöjä on vaikea ennustaa. Osaamiseen saattaa tulevaisuudessa koh-

distua muutospaineita muun muassa ilmastonmuutoksen tai kansainvälistymisen myötä. Tutki-

muksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää koulutuksen kehittämisessä ja työssäoppimispaikko-

jen ohjaajien kouluttamisessa. Sote-osaamiseen ja sen kehittämiseen tulisi kohdentaa lisätutki-

muksia, sillä esimerkiksi digitalisaation vaikutuksia siihen on vielä vaikea ennakoida.

Asiasanat: ammatillinen osaaminen, sote-uudistus, sote-palvelut ja tulevaisuus.

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT

Faculty of Health Sciences

Department of Nursing Science

Nursing Science

Nurse Teacher Education

Komulainen, Kati Future competences in Healthcare and Social Wel-

fare - A Deductive-inductive Content Analysis of

Interviews of Experts Working in Healthcare and

Social Welfare

Master’s thesis, 74 pages, 5 appendices (15 pages)

Supervisors: Professor Arja Häggman-Laitila and

professor Leena Salminen

May 2019

Reform of Finnish healthcare and social welfare services has been planned for over 10 years.

Growing health differences, aging population, shifting trends in employment, increasing costs

and unequal access to services are the main reasons why a comprehensive reform is necessary.

Such reform of a service system requires new skills and competences from the professionals of

the field.

The purpose of this study was to describe the competences required in the future from profes-

sionals working in healthcare and social welfare services. The aim was to describe the essential

areas of expertise in the future, their qualities, as well as the larger needs of the field. Further-

more, the aim was to examine how these competences can be developed.

Researched material was received from a 2017 research project named “Optimised education

and competence reform for professionals in health and social services”. This study is a deduc-

tive-inductive content analysis of group interviews of experts working in administrative, train-

ing, and specialist roles in the field of healthcare and social welfare services. The material is

comprised of the views of 26 different experts. According to the interviewed experts, broad,

complex and high-level competences are required in order to ensure consistent, evidence-based,

and equal service and care.

The future competences required in the field of healthcare and social welfare services are based

on robust clinical expertise that must be developed through practical work. Clinical expertise

includes a broad knowledge base, understanding of ethical guidelines, interaction skills, and

leadership skills applicable to service systems. Additionally, new skills that have not been pre-

viously considered a part of the healthcare and social welfare field are necessary; ecological,

entrepreneurial, innovation and self-management skills are crucial in the future.

In conclusion, future professionals of the healthcare and social welfare field are adaptive and

versatile and they must possess broad-ranging knowledge and clinical expertise. The develop-

ment of technology further impacts these needs, which will make education challenging as it is

difficult to predict a person’s level of technological competence. In addition, climate change

and globalization may further shape the requirements of the field. The results of this study can

be used to develop education and train instructors of on-the-job learning. Competences and

their development in healthcare and social welfare services should be studied further in order

to accurately assess the impacts of digitalization on the field.

Key words: Professional competence, healthcare and social welfare service reform, healthcare

and social welfare services, future.

1 JOHDANTO

Suomessa on valmisteltu sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän (sote) rakenneuudistusta yli 10

vuotta (HE 15/2017). Uudistuksen taustalla vaikuttavat väestön ikääntyminen, terveyserojen

kasvaminen, julkisen rahoituksen kestävyysvaje ja rahoituksen monikanavaisuus sekä yhden-

vertaisten palvelujen saatavuuden vaarantuminen. Sote-uudistuksen valmistelu päättyi tois-

taiseksi 8.3.2019. Sosiaali- ja terveysministeriö aikoo jatkaa sote-palvelujen uudistamista ny-

kyisen lainsäädännön puitteissa, koska ongelmat palvelujen saatavuudessa ja kustannusten kas-

vussa eivät ole hävinneet. (Alueuudistus 2019.)

Toimintaympäristöjen muuttuessa sekä kansallisesti että kansainvälisesti muuttuvat myös sote-

alan ammattilaisten osaamistarpeet. Suomessa sote-uudistuksen tarkoitus oli luoda palvelujär-

jestelmän muutos niin, että asiakas saisi palvelun ja hoidon ns. yhden luukun periaatteella. Uu-

distukseen liittyvä valinnanvapauden mahdollisuus ja palvelujen tuottajien monipuolistuminen

ja monimuotoistuminen asettavat haasteita sote-alojen osaajille. (Kangasniemi ym. 2018.)

Tulevaisuudessa sote-osaamiseen vaikuttavat yhteiskunnalliset tekijät, kuten globalisoitumi-

nen, maahanmuutto, ympäristöongelmat ja ilmastonmuutos. Teknologian ja robotisaation ke-

hittyminen sekä ikärakenteen ja työllisyyden muutos haastavat sote-alojen ammattilaiset. (STM

2010.) Sote-aloilla osaamisen tarpeet voivat olla erilaisia eri puolilla Suomea. Lisäksi sote-

osaamiseen vaikuttaa ammatteihin liittyvät osaamisen odotukset tietoperustasta ja taidoista.

(Kangasniemi ym. 2018.)

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata sote-aloilla tulevaisuudessa tarvittavaa ammatil-

lista osaamista sosiaali- ja terveysalalla toimivien asiantuntijoiden näkökulmasta. Tutkimus on

deduktiivis-induktiivinen analyysi haastatteluaineistosta, joka on koottu Optimoitu sote-am-

mattilaisten koulutus- ja osaamisuudistushankkeessa 2017 (Kangasniemi ym. 2018). Tavoit-

teena tässä työssä on lisätä ymmärrystä sote-alojen tulevaisuuden osaamistarpeista ja siitä miten

ne saavutetaan. Tuloksia voidaan hyödyntää sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa ja työssäop-

pimisen ja täydennyskoulutusten suunnittelussa.

2

2 SOTE-OSAAMINEN

2.1 Ammatillinen osaaminen

Osaamisella tarkoitetaan tässä työssä ammatillista osaamista, joka muodostuu tiedoista, tai-

doista, asenteista, arvoista ja minäpystyvyyden tunteesta (McMullan ym. 2003, Kang ym. 2013,

Kangasniemi ym. 2018). Arkikielessä osaamisella tarkoitetaan tehtävästä suoriutumista. Osaa-

misen käsitettä käytetään suomen kielessä viitatessa tietoon, taitoon, pätevyyteen tai oppimis-

tuloksiin. Käsitettä tarkastellaan niin yksilön osaamisena (esimerkiksi koulutuksen tavoitteena),

kuin esimerkiksi ammatillisen koulutuksen järjestäjän tehtävänä tuottaa osaamista. (Mäkinen

& Annala 2010.) Sosiaali- ja terveysalalla ammatillinen osaaminen nähdään yksilöllisenä ky-

kynä käyttää tietojen, taitojen, asenteiden, arvojen ja minäpystyvyyden muodostamaa kokonai-

suutta (McMullan ym. 2003, Kang ym. 2013, Cardona-Cardona ym. 2017, Kangasniemi ym.

2018).

Tiedollinen osaaminen tarkoittaa kognitiivista osaamista, teoriatietoa, käsitteitä ja kriittistä ajat-

telua sekä alan hiljaista, kokemukseen perustuvaa tietoa erilaisissa, vaihtelevissa tehtävissä

(Kang ym. 2013, Dijkman ym. 2016). Työtehtävissä suoriutuminen vaatii alakohtaista teoreet-

tista tietoa (McMullan ym. 2003, Kang ym. 2013), jota opiskellaan tai hankitaan kokemuksien

kautta ja saatua tietoa sovelletaan tilannekohtaisesti (Sipilä 2011, Kangasniemi ym. 2018).

Taidot ovat motorisia, sosiaalisia tai kognitiivisia. Taidoilla tarkoitetaan kykyä tehdä työssä

vaadittavia tehtäviä, kykyä ymmärtää kuinka tehtävä tulisi tehdä ja taitoa ymmärtää soveltaa

teoriatietoa käytäntöön. (McMullan ym. 2003.) Tiedot, taidot ja kokemus muodostavat myö-

hemmin, ammattialan osaamisen kehittyessä, hiljaisen tiedon käsitteen (Sipilä 2011).

Ammatillinen sote-osaaminen sisältää vaatimuksen itsensä johtamisesta, kyvystä toimia vaati-

vissa tilanteissa ja asenteista (Dijkman ym. 2016). Asenteilla tarkoitetaan sosiaali- ja terveys-

alalla kunnioittavaa suhtautumista ihmiseen tai asiaan (Kang ym. 2013). Osaamiseen liittyy

eettinen osaaminen, jolla tarkoitetaan kykyä ilmentää arvoja ja eettisiä taitoja, sekä taito tehdä

päätöksiä ja kantaa vastuuta (McMullan ym. 2003, Dijkman ym.2016). Minäpystyvyys on kä-

site, jonka voi ajatella säätelevän muita osaamisen alueita. Minäpystyvyys on yksilön oma kä-

sitys kyvyistään tehdä valintoja tai toimia tehtävissään. Se on ammatillisen osaamisen osa-alue,

3

johon sisältyy kyky itsearviointiin toisilta saadun palautteen perusteella. (Cardona-Cardona ym.

2017.)

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten osaamisvaatimukset perustuvat lainsäädäntöön ja

molempien alojen osaamisvaatimuksia on katsottu toisistaan erillisinä (Kangasniemi ym.

2018). Sosiaaliala pohjautuu erilaisiin ihmisten toimintakyvyn ja hyvinvoinnin tukemiseen liit-

tyviin tehtäviin (Nikander 2016), kun taas terveysala sairauksien hoitoon ja terveyden edistä-

miseen (Erikson ym. 2015). Sosiaalityön kliininen osaaminen on asiakas- ja asiantuntijatyötä,

jossa yksilöä tai yhteisöä ohjataan, tuetaan ja seurataan. Asiakkaiden tarpeita sovitetaan sosiaa-

lisen tuen ja palvelujen pariin. Tavoite on yksilöiden tai yhteisöjen tai perheiden hyvinvoinnin

ja osallisuuden edistäminen ja elämäntilanteiden vaikeuksien lieventäminen. (Nikander 2016.)

Terveysalan kliininen osaaminen on osaamista, jossa eri toimintaympäristöissä hoidetaan poti-

laita näyttöön perustuvalla tiedolla, edistetään terveyttä ja hyvinvointia, käytetään kuntouttavaa

ja parantavaa ja sairauksia ehkäisevää työotetta (Erikson ym. 2015, Kangasniemi ym. 2018).

2.2 Osaamistarpeiden määrittämisen ajankohtaisuus sote-aloilla

Tulevaisuuden muutokset sosiaali- ja terveysalan rakenteissa ja palveluissa vaativat osaamisen

uudistamista ja vahvistamista. Tulevaisuuden sote-organisaatioiden muutokset eivät onnistu,

jollei siihen osallistuvien ammattilaisten osaaminen ja asenteet muutu. (Holli & Saloranta

2016.) Hollin ja Salorannan (2016) mukaan tulevaisuuden sote- ammattilaisten on siirryttävä

professiokeskeisyydestä asiakaskeskeisyyteen, hallittava hyvät viestintä-, vuorovaikutus- ja

työelämätaidot ja tunnettava sote-palvelujärjestelmä ja sen toiminta muidenkin ammattilaisten

kannalta. Suomessa sosiaali- ja terveyssektorit ovat olleet toisistaan erillään ja ammattiryhmä-

toiminta vahvaa. Muutosten onnistumisen edellytyksenä on, että sektoriajattelusta pyritään

eroon, kuitenkin huomioiden molempien alojen erityisosaamistarpeet. Tulevaisuuden sote-alo-

jen johtajat tarvitsevat strategisen ja tiedolla johtamisen taitoja sekä kykyjä hahmottaa uudis-

tuksia ja hallita taloutta. (Holli & Saloranta 2016.)

Sosiaali- ja terveysalojen muutoksissa on huomattu, että aloilla on yhteisiä osaamistarpeita,

koska työ asiakkaiden kanssa on moniulotteista ja rajoja ylittävää. Sote-ammattilaisilla on yh-

teneväisiä rooleja asiakastyössä, ammattiryhmästä riippumatta. Asiantuntijana, viestijänä, yh-

teisöntekijänä, järjestäjänä, terveyden ja hyvinvoinnin edustajana, uuden oppijina ja ammatti-

laisina sote-ammattilaiset kohtaavat asiakkaan hänen lähtökohdistaan ja palvelutarpeistaan

4

oman alakohtaisen osaamisen rajoissa. (Dijkman ym. 2016.) Suomessa yksi sote-uudistuksen

päätavoitteista on ollut asiakaslähtöinen kokonaisuus, samalla sosiaali- ja terveysmenoja hillit-

semällä. Tämä asettaa molemmille ammattiryhmille uudenlaisia osaamisen vaatimuksia.

(Alueuudistus 2019, Kangasniemi ym. 2018.)

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta julkaisi toukokuussa 2018 selvityksen ”Opti-

moitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus” (jatkossa Optimoitu sote-osaaminen

hanke) (Kangasniemi ym. 2018), joka perustui kolmivaiheiseen tutkimushankkeeseen. Siinä

kuvattiin millaisia osaamistarpeita Suomen sote-uudistus saa aikaan. Tutkimushankkeessa käy-

tettiin tutkimusmenetelminä systemaattista kirjallisuuskatsausta sote-osaamisesta, meta-ana-

lyysiä sote-koulutusinterventioista ja dokumenttianalyysiä. Hankkeessa oli verkkokyselyitä

sote-koulutuksen asiantuntijoille sekä sote-asiantuntijoiden ja työntekijöiden haastatteluja sote-

aloilla tarvittavan osaamisen kartoittamiseen. Lisäksi Optimoitu sote-osaaminen hanketyö-

ryhmä kartoitti kansallisia sote-osaamisen kehittämishankkeita. (Kangasniemi ym. 2018.)

Sote-uudistuksessa tarvittava sosiaali- ja terveysalojen ammattilaisten osaaminen on määritelty

aiemman tutkimuksen mukaan kahdeksaan osaamisalueeseen. Nämä on kuvattu erilaisissa

STM:n ja OKM:n ohjaavissa dokumenteissa. (Kangasniemi ym. 2018.) Osaamisalat ovat: 1)

asiakaslähtöisyys, 2) palvelujärjestelmän ja sen toiminnan tunteminen, 3) robotiikka ja digita-

lisaatio, 4) moniammatillinen ja monitieteinen yhteistyö, 5) ohjaus ja neuvonta, 6) tutkimus- ja

kehittämisosaaminen, 7) vaikuttavuus sekä kustannus- ja laatutietoisuus sekä 8) ammattiala-

kohtainen substanssiosaaminen. (Kangasniemi ym. 2018, 16.)

Asiakaslähtöisyys on asiakkaan ja potilaan ihmisoikeuksien toteutumista, valinnanvapautta, tar-

peiden tunnistamista ja osallisuutta ja vaikuttamisenmahdollisuuksien edistämistä. Palvelujär-

jestelmän ja sen toiminnan tunteminen tarkoittaa taitoa ohjata asiakas oikean hoidon pariin,

järjestelmän rakenteen tuntemista, yksityisen sektorin roolia palvelujen tuotannossa ja toimin-

nan prosessien ohjaamista. Robotiikalla ja digitalisaatiolla tarkoitetaan digitaalisuutta asiak-

kaiden palvelussa ja ohjauksessa, koneen ja ihmisen välistä yhteistyötä ja digitaalisuutta am-

mattilaisten työssä ja työympäristössä. Moniammatillinen- ja tieteellinen yhteistyö on verkos-

tomaista työtapaa, tieteiden välisen osaamisen kehittämistä, työn päällekkäisyyksien välttä-

mistä ja eri ammattiryhmien osaamisen yhteensovittamista. Ohjaus ja neuvonta määritellään

asiakkaan ja potilaan ohjaamiseksi ja neuvonnaksi, jossa huomioidaan asiakkaan roolin ja vas-

5

tuun muuttuminen. Tutkimus- ja kehittämisosaaminen on oman työn ja työyhteisön kehittä-

mistä, tietoon perustuvaa toimintaa ja kehittämistarpeiden tunnistamista. Vaikuttavuus sekä

kustannus- ja laatutietoisuus on ammattiryhmän, työyhteisön ja oman työn vaikuttavuuden,

kustannusten ja laadun arviointia, osaamisen tunnistamista, yrittäjyyttä sekä julkisella että yk-

sityisellä sektorilla, työntekijyystaitoja ja joustavuutta. Ammattialakohtainen substanssiosaa-

minen on oman asiantuntijuuden tietoa ja menetelmiä, päätöksentekoa ja laadukkaan hoidon

toteuttamista sekä asiakkaan ja potilaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. (Kangasniemi

ym. 2018, 16.)

Sosiaali- ja terveysalat vaativat vahvaa ammattialakohtaista osaamista. Kangasniemen ym.

(2018) selvityksen mukaan, sote-alojen välillä olisi oltava jaettua osaamista, jotta valinnanva-

pauden mahdollisuus ja asiakaslähtöisyys voi toteutua. Lisäksi sosiaali- ja terveysalojen välillä

on mahdollistettava keskinäinen yhteistyö. Aikaisemman tutkimustiedon perusteella on tietoa

sosiaalityön osaamisesta terveydenhuollossa, mutta ei niinkään terveydenhuollon osaamisen

linkittymisestä sosiaalityöhön. (Kangasniemi ym. 2018.)

2.3 Tulevaisuudessa vaadittava sote-osaaminen

2.3.1 Tiedonhaun kuvaus

Tutkimuskirjallisuuden haun ydin tässä työssä on kokonaiskuvan muodostuminen siitä, mil-

laista sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten osaamista tarvitaan tulevaisuudessa. Tutki-

mukseen haettiin aikaisempaa tutkimustietoa sosiaali- ja terveysaloilla vaadittavasta tulevai-

suuden osaamisesta neljästä kansainvälisestä tietokannasta: CINAHL, Soc Index ja PubMed

Medline ja Web of Science sekä kotimaisesta tietokannasta Medic. Haku tietokantoihin tehtiin

maaliskuussa 2018 ja päivitettiin helmikuussa 2019. Sisäänottokriteereinä olivat: 1) artikkeli

käsitteli tulevaisuuden osaamista joko sosiaali- tai terveysalalla tai molemmissa, 2) artikkeli oli

tieteellinen tai teoreettinen katsaus, joka oli julkaistu vertaisarvioidussa lehdessä, 3) artikkeli

oli englannin- tai suomenkielinen, 4) maksuttomasti saatavilla ja 5) julkaistu vuosien 2008 ja

2019 välillä. Aikarajauksessa otettiin huomioon Suomessa aloitettu sote-valmistelutyö. Pois-

sulkukriteereinä oli, ettei artikkeli vastannut tutkimuskysymyksiin, ei käsitellyt osaamista tai

siihen liittyvää koulutusta sote-aloilla tai artikkeli oli maksullinen. Katsaukseen on hyväksytty

tulevaisuuden sote-osaamiseen kantaa ottavat pääkirjoitukset tai katsaukset, jos tieteellistä läh-

deaineistoa oli käytetty, se oli julkaistu vertaisarvioidussa lehdessä ja se tuotti sisällöllistä tietoa

6

tulevaisuuden sote-osaamiseen. Otsikkotasolta tarkempaan tarkasteluun päätyi 73 artikkelia.

Tiivistelmätasolta valikoitiin artikkelit, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin. Lopulliseen kir-

jallisuuskatsaukseen valikoitui 37 artikkelia (liite 2).

Tiedonhakuun käytettiin samoja hakulausekkeita, joita Optimoitu sote-osaaminen (Kangas-

niemi ym. 2018) tutkimushankkeessa oli muodostettu sote-alan osaamisen kartoittamiseen.

Hakulausekkeet olivat: ("professional competence" OR knowledge OR "self-efficacy" OR at-

titude OR skills OR competence OR competencies OR competency OR competent) AND ("so-

cial worker"). Tämän tutkimuksen tiedonhakuun lisättiin tulevaisuuteen viittaavat sanat: (future

OR forthcoming OR coming OR expectation OR approaching OR prospective OR impending).

Hakufraasit olivat samat kaikilla hakukerroilla. Tiedonhaku on kuvattu liitetaulukossa 1. Li-

säksi tutkimuksessa haettu manuaalisesti tietoa (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2015),

jotka koostuvat artikkelien ja kirjallisuuden lähdeluetteloissa esiin tulleista aiheeseen liittyvistä

pääkirjoituksista, tutkimuksista tai artikkeleista.

Tutkimukseen valitut artikkelit analysoitiin sillä perusteella, että ne luovat kuvat tulevaisuuden

sote-osaamisen alueista tai niiden saavuttamisesta. Artikkelit kuvasivat sote-osaamista eri tie-

teenalojen näkökulmista, eri palvelujärjestelmissä ja eri maissa. Tutkimusartikkelit olivat kym-

menestä eri maasta. Eniten tutkimuksia oli Yhdysvalloista, josta valikoitui 16 artikkelia. Artik-

kelien julkaisuajankohdat sijoittuivat pääasiassa vuosien 2011-2018 väliselle ajalle. Eniten ar-

tikkeleita on tutkimuksessa vuosilta 2015 ja 2017, molemmilta vuosilta kuusi artikkelia. Vuo-

silta 2008-2010 on yhteensä kolme artikkelia ja vuodelta 2019 on yksi. Kirjallisuuskatsauksia

tai katsauksia oli 14, laadullisia 8, määrällisiä tutkimuksia oli 6, interventiotutkimuksia oli 5,

mixed method tutkimuksia 4, yhteensä 37 artikkelia. Taulukossa 1 on kuvattu artikkelien ja-

kaantuminen maittain.

7

Taulukko 1. Tiedonhaulla valikoituneet tutkimukset maittain (n= 37)

Maa n

Yhdysvallat 16

Suomi 6

Iso-Britannia 4

Australia 3

Kanada 3

Espanja 1

Norja 1

Ruotsi

Uusi-Seelanti

Italia

yhteensä

1

1

1

37

Kirjallisuuden perusteella voidaan sanoa, että tulevaisuuden sote-osaamisalueita ovat: 1) klii-

ninen, ammattialakohtainen substanssiosaaminen (Mirobito 2012), näyttöön perustuva osaami-

nen (Beddoe 2011) ja vaikuttavuusosaaminen (Stanhope ym. 2015), 2) vuorovaikutus- ja mo-

niammatillisuusosaaminen (Pyörälä & Hietanen 2011, Mirabito 2012), 3) kulttuurillisuus- (Ho-

revitz ym. 2013, Jani ym. 2016) ja kansainvälisyysosaaminen (Rowson ym. 2012, Smith &

Cheung 2015), 4) teknologia- (Stanhope ym. 2015, Risling 2017) ja ekologisuusosaaminen

(Kallio ym. 2018). Kirjallisuuskatsauksen yhteenveto on kuvattu kuviossa 1.

8

Kuvio 1. Tulevaisuuden sote-osaaminen kirjallisuuskatsauksen perusteella.

2.3.2 Kliininen, näyttöön perustuva ja vaikuttavuusosaaminen

Kliininen osaaminen on näyttöön perustuvaa työtapaa (Mirabito 2012), asiakaslähtöisyyttä

(Stanhope ym. 2015) ja asiantuntijuutta (Randall & Kindiak 2008). Näyttöön perustuva toi-

minta on päätöksentekoa, joka perustuu tutkimustietoon, työntekijän kokemuksiin, potilaan ko-

kemuksiin, potilaskohtaiseen tietoon ja käytössä oleviin mahdollisuuksiin (Melnyk ym. 2016).

Vaikuttavuus- ja talousosaaminen koostuu tuloksien ja interventioiden vaikuttavuuksien mit-

taamisesta (Mirabito 2012) ja kustannuksia arvioivasta ajattelutavasta (Stanhope ym. 2015).

Näyttöön perustuvien työtapojen käyttö on merkittävä osaamisalue tulevaisuuden sosiaali-

työssä (Beddoe 2011) kuin terveydenhuollossakin (Sredl ym. 2011). Toimintatapa vaatii osaa-

mista, jossa työntekijän on omaksuttava toimintatavat potilaan parhaan hoitotuloksen saavutta-

9

miseksi. Toimintatavalle on määritelty omat osaamisvaatimuksensa, jotka ohjaavat tutkimus-

tiedon hyödyntämiseen ja väärien toimintatapojen kyseenalaistamiseen. (Melnyk ym. 2014.)

Näyttöön perustuva toiminta vaatii sitoutumista työntekijöiltä, mutta myös organisaatiolta, esi-

miehiltä ja hallinnolta (Sredl ym. 2011, Melnyk ym. 2016). Tutkimustietoon perustuva päätök-

senteko kehittää kustannustehokkaita palveluja, parantaa hoidon laatua ja hoitotuloksia (Sredl

ym. 2011, Mirabito 2012, Melnyk ym. 2016), mutta vaatii kykyä kriittiseen ajatteluun, luovaa

uteliasta ja joustavaa osaamista sekä elinikäisen oppimisen mielialaa (Mirabito 2012, Berzoff

& Drisko 2015, Cardona-Cardona ym. 2017). Näyttöön perustuva työskentely vahvistaa ja ke-

hittää ammattilaisen osaamista (Cardona-Cardona ym. 2017) ja ammatti-identiteettiä (Beddoe

2011). Tieteellisen tiedon, kokemuksen ja arvojen yhdistäminen on ammatillisuutta, jota tule-

vaisuudessa tarvitaan yhä enemmän. Lisäksi eri ammattirajoja ylittävä työ vaatii näyttöön pe-

rustuvia ohjeita ja toimintamalleja. (Berzoff & Drisko 2015.)

Sote-aloilla asiakaslähtöinen näkökulma on merkittävä osa kliinistä osaamista. Asiakaslähtöi-

syys on yksilöllistä lähestymistä hoidon suunnittelussa ja tarpeen arvioinnissa, jossa asiakkaan

tausta, perhe, yhteisö ja elämäntilanne otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon. Asiakas on pää-

töksenteossa mukana, mutta saa asiantuntijalta tukea, apua, ohjausta ja hoitoa tarpeidensa mu-

kaan. (Stanhope ym. 2015.) Kriittinen ajattelu ja päätöksentekokyky on tulevaisuuden kliinisen

työn osaamisvaatimus niin sosiaalityössä (Mirabito 2012, Tham & Lynch 2014, Berzoff &

Drisko 2015) kuin terveysalallakin (Bennet ym. 2017). Asiakkaat ovat tulevaisuudessa yhä tie-

toisempia sairauksistaan ja oikeuksistaan. Ammattilaisen on osoitettava asiantuntijuutensa ja

oltava joustava moniosaaja (Randall & Kindiak 2008, Berzoff & Drisko 2015). Taloudellisten

resurssien puristuksessa sote-alojen työntekijät joutuvat sekä varmistamaan että laajentamaan

omaa kliinistä osaamistaan (Randall & Kindiak 2008, Mirabito 2012, Tham & Lynch 2014,

Rine 2018).

Palveluiden ja interventioiden vaikuttavuuden mittaaminen vaatii työntekijältä vahvaa osaa-

mista (Mirabito 2012, Mäkipää ym. 2012). Kirjaamisen on oltava laadukasta, jotta sitä voidaan

hyödyntää vaikuttavuuden ja laadun mittaamisessa, joka on erilaisten maksujen ja korvausten

mittarina (Mirabito 2012). Tulevaisuudessa entistä suuremmat potilasmäärät edellyttävät en-

tistä kustannustehokkaampia palveluja. Kustannustehokkuutta voidaan parantaa toimintatapoja

tehostamalla sekä hoidon vaikuttavuutta ja tuloksia mittaamalla. (Mäkipää ym. 2012.) Sosiaali-

ja terveysalan työ voi muuttua kustannuksia säästäväksi ammattiosaamisen rajoja kunnioitta-

malla ja arvostamalla, mutta myös joustamalla eri toimintaympäristöjen tarpeiden mukaan

10

(Randall & Kindiak 2008). Työnkuvien ja toimintamallien tulee kuitenkin olla selkeitä ja niiden

tulee perustua tutkittuun tietoon, jotta kustannustehokkuuteen voidaan päästä (Mäkipää ym.

2012). Sote-ammattilaisen olisi kyettävä arvioimaan omaa työtään kustannusten näkökulmasta

(Stanhope ym. 2015). Terveydenhuollossa tuottavuuden parantamisessa korostuu työhyvin-

voinnin merkitys, koska voimavarat tuoton parantamiseksi ovat rajalliset. Työn tulisi olla pal-

kitsevaa, työyhteisöjen toimivia ja työntekijällä tulisi olla tunne työn hallinnasta, jotta he kyke-

nevät tehokkaaseen ja tuottavaan työhön. (Mäkipää ym. 2012.)

2.3.3 Vuorovaikutus- ja moniammatillisuusosaaminen

Sosiaali- ja terveysalan muuttuva toimintaympäristö vaatii monenlaista vuorovaikutusosaa-

mista. Hyvät sekä suulliset että kirjalliset vuorovaikutus- ja ilmaisutaidot sekä huolellinen kir-

jaaminen ovat tulevaisuuden osaamisen ytimessä. (Mirabito 2012.) Hyviä vuorovaikutustaitoja

tarvitaan suhteessa asiakkaisiin/potilaisiin ja hallintoon (Granheim ym. 2018). Asiakastyötä

tekevät sosiaalialan (Mirabito 2012) ja terveysalan (Pyörälä & Hietanen 2011) ammattilaiset

kohtaavat yhä monimutkaisempia ongelmia, jotka vaativat hienotunteisia vuorovaikutustaitoja

ja herkkyyttä kuunnella, reagoida ja auttaa. Ikääntyminen, psykiatristen ongelmien määrän li-

sääntyminen, maahanmuutto, siirtolaisuus ja erilaiset kansainvälisten kriisien aiheuttamat on-

gelmat, luonnonkatastrofit tai sodat aiheuttavat monimutkaisia tilanteita yhteiskunnallisesti, or-

ganisatorisesti ja yksilöllisesti kohdattavaksi. Sosiaalityöltä vaaditaan tulevaisuudessa yhä

enemmän neuvottelutaitoja, joustavaa ja luovaa vuorovaikutusta erilaisten ihmisten kanssa eri-

laisissa ympäristöissä toimittaessa. (Mirabito 2012.) Vuorovaikutustilannetta potilaan kanssa

saattaa haastaa erilaiset kulttuurilliset erot sairauden kokemisessa ja terveyskäsityksissä tai

puuttuva yhteinen kieli (Pyörälä & Hietanen 2011). Epäonnistunut vuorovaikutustilanne ter-

veysalan ammattilaisten kesken voi johtaa virhediagnosointiin, hoitovirheisiin ja potilaisiin

kohdistuviin haittatapahtumiin sekä heikentää hoitotuloksia (Foronda ym. 2016, Granheim ym.

2018).

Lakitekstien tai lääketieteellisten lausuntojen selittäminen ymmärrettävään muotoon asiak-

kaalle on osa hyviä vuorovaikutustaitoja (Mirabito 2012). Sote-ammattilaisen tulisi osata oh-

jata asiakasta kustannuksista, korvauksista, etuuksista ja palveluista (Stanhope ym. 2015). Asi-

akkaiden tietoisuuden kasvu omista oikeuksistaan, sairauksistaan tai tilanteestaan (Randall &

Kindiak 2008, Pyörälä & Hietanen 2011, Berzoff & Drisko 2015) haastaa ammattilaisen asian-

tuntijuuden sekä edellyttää työntekijältä hyviä vuorovaikutus- ja kommunikointitaitoja (Pyörälä

11

& Hietanen 2011). Potilas pystyy hankkimaan paljon tietoa itse, mutta tieto on pirstaleista ja

sen tulkintaan potilas saattaa tarvita apua ja ohjausta (Pyörälä & Hietanen 2011).

Vuorovaikutus ja ohjaus voi tapahtua digitaalisilla sovelluksilla, yksilö- tai ryhmäkohtaami-

sissa (Stanhope ym. 2015, Vehko ym. 2018). Sosiaali- ja terveysalan yhteistyö vaatii kommu-

nikointia myös teknologian keinoin. Yhteisiä tietojärjestelmiä ja niiden käytön osaamista vaa-

ditaan yhteisten asiakkaiden hoidossa (Stanhope ym. 2015). Ammattilaiset toimivat myös eri-

laisten ei-ammattilaisten (esim. vertaistukiryhmät) kanssa yhteistyössä, yhteisten potilaiden ja

perheiden tukena, ja tässä yhteistyössä toimiminen asettaa omat vaatimuksensa kommunikoin-

titaidoille (Stanhope ym. 2015). Erilaiset sosiaaliset verkostot internetissä (esimerkiksi tietyn

sairauden ympärille syntyneet nettisovellukset) tai mahdollisuus syöttää omia kotona mitattuja

terveystietojaan terveydenhuoltohenkilöstön käyttöön (kotona seuratut verenpaineet tai syke-

mittarilla mitatut terveystulokset unesta tai liikunnasta), vaativat uudenlaista osaamista tervey-

denhuollossa. Tietojen soveltaminen ja siihen liittyvä vuorovaikutus vaatii asiantuntijuutta eri-

laisista vuorovaikutuksen keinoista. (Griffiths ym. 2012, Stanhope ym. 2015.)

Ammatillinen yhteistyö terveys- ja sosiaalialan asiantuntijoiden kesken on edellytys sote-alojen

integraatiolle (Luzi ym. 2018). Moniammatillinen yhteistyöosaaminen perustuu hyviin kom-

munikointitaitoihin, eettisiin päätöksentekotaitoihin ja yhteistyökykyihin (Holt ym. 2010). Mo-

niammatillisuus voidaan nähdä sekä terveydenhuoltojärjestelmien sisällä (eri ammattiryhmien

kesken), perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisenä yhteystyönä tai terveyden-

huollon ja sosiaalityön kesken tapahtuvana yhteistyönä (Vehko ym. 2018). Yhteistyötä eri tie-

teenalojen välillä on kuitenkin opetettava ja sen osaamista vahvistettava. Eri ammattialojen

vahva oman alan ammatillisuus voi olla myös este yhteistyölle, jota kuitenkin yhteisten asiak-

kaiden hoito vaatii. Sidosryhmien on tehtävä paljon yhteistyötä päästäkseen tasavertaiseen yh-

teistyöhön. (Korazim-Korösy ym. 2014.) Asiakkaan ja moniammatillisen ryhmän kanssa yh-

teistyössä tehty hoitosuunnitelma, välttää päällekkäisyyksiä hoitopoluissa ja varmistaa hoidon

jatkuvuutta (Stanhope ym. 2015, Vehko ym. 2018, Luzi ym. 2018). Asiakasta voidaan ohjata

erilaisiin tukipalveluihin esimerkiksi A-klinikalle (Vehko ym. 2018) tai yhteistyötä tehdään ko-

kemusasiantuntijoiden (Stanhope ym. 2015) kanssa. Vapaaehtoistyöntekijöiden, järjestötoimi-

joiden tai hyväntekeväisyysorganisaatioiden kanssa tehtävä asiakastyö vaatii ammattilaisilta

uudenlaista osaamista moniammatillisesta yhteistyöstä (Stanhope ym. 2015, McLaughlin ym.

2015).

12

Ammattilaisilta odotetaan onnistunutta kommunikointia myös toisten ammattiryhmien, organi-

saation ja johdon kanssa (Mirabito 2012). Monitasoinen yhteistyö sekä terveydenhuollon sisällä

että toisten alojen välillä, tukee erityisesti paljon tukea tarvitsevia potilaita ja asiakkaita ja per-

heitä (Stanhope ym. 2015, Luzi ym. 2018). Tulevaisuudessa tarvitaan osaamista, jonka avulla

sote-alojen ammattilaiset pystyvät yhdessä kohtaamaan hyvinvointiin liittyvät ongelmat ja

haasteet (Ray ym. 2015). Esimerkiksi McCormack (2008) ja Ray ym. (2015) nostavat esille

gerontologisen hoidon määrän lisääntymisen. Ikääntyneiden määrän lisääntyessä lisääntyy

tarve yhteisille osaamisalueille kuten pitkäaikaissairauksien hoito, omaishoidon tukeminen tai

elämän loppuvaiheiden kohtaaminen (Ray ym. 2015). Kognitiivisten sairauksien määrän lisään-

tyminen ikääntymisen myötä johtaa eettisen osaamisen tai lainsäädäntöön liittyvien asioiden

osaamiseen (McCormack 2008).

Euroopan Unioni on julkaissut vuonna 2016 moniammatillisen yhteistyöosaamisen viitekehyk-

sen (Dijkman ym.2016). Viitekehys keskittyy seitsemään yhteiseksi määriteltyyn osaamistar-

peeseen sote-aloilla. Nämä ovat nousseet esille sote-alojen yhteisissä moniulotteisissa rooleissa

yhteisten asiakkaiden asioiden hoidossa. Asiantuntijuus rooli keskittyy palvelun- tai hoidontar-

peen arvioinnin ja hoidon toteutumisen arviointiin. Viestijän rooli korostaa suullisia ja kirjalli-

sia vuorovaikutustaitoja. Tiimityökyky sekä omaisten että asiakkaiden ja kollegoiden ja sidos-

ryhmien kanssa on oleellinen sote-alan yhteisenä osaamisvaatimuksena. Hoidon jatkuvuus pe-

rustuu kykyyn koordinaattorina ja järjestäjänä. Sote-alan ammattilainen edustaa terveyttä ja

hyvinvointia ja edistää siinä roolissaan asiakkaan parasta mahdollista terveyttä. Oppijan roo-

lissa sote-alan asiantuntija etsii näyttöön perustuvaa tietoa. Eettinen päätöksenteko ja toiminta

sekä ammatillinen sitoutuminen ohjaa ammattilaisen roolia. (Dijkman ym. 2016.)

2.3.4 Kulttuurillisuus- ja kansainvälisyysosaaminen

Kulttuurillinen osaaminen pitää sisällään yksilöiden ja yhteisöjen kielen, kulttuurin ja historian

tuntemista sekä yksittäisen ammattilaisen taholta että myös sosiaali- ja terveysorganisaatioiden

taholta (Horevitz ym. 2013). Yksittäisen työntekijän tulisi tunnistaa oma ymmärryksensä toi-

sista kulttuureista (Horevitz ym. 2013, Hall & Rammell 2017), mutta myös organisaatioissa

tulisi olla kyky palkata vähemmistöryhmien työntekijöitä (Horevitz ym. 2013). Asiakaslähtöi-

nen kohtaaminen perustuu ymmärrykseen ihmisten erilaisuudesta, ihmisten erilaisista etnisistä

taustoista, eikä niin, että työntekijä kohtaa ihmisen välittämättä hänen kulttuurillisesta taustas-

13

taan (Hall & Rammell 2017). Kulttuurillinen osaaminen on käyttäytymistä, asenteita, toiminta-

käytäntöjä, arvoja, normeja ja traditioita (Hall & Rammell 2017, Rine 2018). Asiantuntijan

kulttuurillista osaamista on kyky aloittaa ja ylläpitää vuoropuhelua erilaisista taustoista tulevien

ihmisten kanssa (Jani ym. 2016). Kulttuurillinen osaaminen ymmärretään kehittyvänä ominai-

suutena, eikä niinkään kertaalleen opittuna taitona (Horevitz ym. 2013, Jani ym. 2016, Rine

2018). Kulttuurien tuntemuksella ja siihen liittyvällä osaamisella on yhteyttä terveyserojen ka-

ventamiseen. Etnisellä taustalla on yhteys sairastavuuteen ja terveyseroja kasvattaa sosiaaliset

taustatekijät, esimerkiksi altistuminen syrjinnälle, alhainen koulutustaso ja työttömyys. (Hore-

vitz ym. 2013, Stanhope ym. 2015.) Moninainen kulttuurillinen osaaminen, niin yksilö- kuin

organisaatiotasolla, on tulevaisuudessa huomioitava laajemmin jo koulutusvaiheessa (Horevitz

ym. 2013).

Globalisaatio muuttaa tiedon, kaupan, talouden, mutta myös ihmisten ja sairauksien siirtymistä

rajojen yli maista toisiin (Rowson ym. 2012, Smith & Cheung 2015). Lisääntyvä kansainvä-

listyminen asettaa haasteita sekä sosiaalityölle (Smith & Cheung 2015) että terveydenhuollolle

(Rowson ym. 2012). Eri tieteenalojen välinen yhteistyö on välttämätöntä, että kansantervey-

delle uhkaavien riskien huomioiminen ja sairauksien ennaltaehkäisy ja hoito onnistuu. Maail-

manlaajuisesti olisi opetuksessa otettava huomioon globalisaation tuomat terveysuhat, myös

muilla aloilla kuin terveydenhuollossa. Kansainvälistymisen myötä osaamisen vaatimukset

kohdistuvat muun muassa köyhyyden ja epätasa-arvoiseen terveyden jakaantumisen huomioi-

miseen, trooppisiin sairauksiin tai matkailulääketieteeseen. (Rowson ym. 2012.) Psyykkisten

ongelmien määrän kasvu muun muassa sotien, poliittisen konfliktien ja turvattomuuden tai siir-

tolaisuuden vuoksi aiheuttaa uudenlaisen osaamistarpeen sosiaalityölle. Kansainvälistyminen

edellyttää eettistä ja kulttuurillista osaamista, mutta myös lainsäädännöllistä ja poliittista ym-

märrystä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmien tuntemista. (Smith & Cheung 2015.)

2.3.5 Ekologisuus- ja teknologiaosaaminen

Ympäristön huomioiminen, kierrätys, ilmastonmuutoksen hidastaminen ja kestävän kehityksen

periaatteet ovat tulevaisuuden osaamista hoitotyössä. Terveysalalla on niukasti huomioitu ym-

päristöasioita, vaikka yleinen tietoisuus ekologisesta ajattelusta onkin lisääntynyt. (Kangas-

niemi ym. 2014.) Julkinen terveydenhuolto on suuri yhteiskunnallinen palveluntuottaja, joka

käyttää paljon sekä energiaa että materiaaleja (Kangasniemi ym. 2014). Terveydenhuollossa

14

tulisi yhä enemmän kiinnittää huomiota sähkön ja veden kulutukseen, kertakäyttöisten tavaroi-

den käytön tarpeellisuuteen ja erilaisten jätteiden lajitteluun. Kierrätykseen olisi sekä henkilö-

kunnan että potilaiden osallistuttava. Hallinnon tehtävä puolestaan on mahdollistaa kierrätys ja

energiaa säästävät toimet. Ekologinen vastuullisuus tulevaisuudessa vaatii koulutusta, moniam-

matillista yhteistyötä ja poliittista ohjausta. (Kangasniemi ym. 2014.) Osaamista on varmistet-

tava monella eri tasolla ja eri ammattiryhmissä, että ympäristövastuullinen asenne ja toiminta

vahvistuu (Kallio ym. 2018).

Tulevaisuuden sote-osaajilta vaaditaan vahvaa kliinistä osaamista, johon liittyy teknologinen

osaaminen (Mirabito 2012). Teknologian osaamista vaaditaan etähoitomenetelmien käytössä,

hyvinvointisovellusten ohjaamisessa ja käytössä sekä erilaisten digitaalisten välineiden ja sosi-

aalisten alustojen ja verkkojen hyödyntämisessä ammattilaisten päätöksenteon tukena (Griffiths

ym. 2012, Sinclair ym. 2013). Sote-alojen yhteisten asiakkaiden hoidossa vaaditaan yhteisten

tietojärjestelmien käytön osaamista (Stanhope ym. 2015). Teknologinen osaaminen voidaan

yhdistää kliiniseen osaamiseen, kuten seurantalaitteiden käyttöön (Mirabito 2012, Stanhope

ym. 2015), mutta myös sosiaalisen median (Griffiths ym. 2012) tai telelääketieteen sovellusten

käyttöön tai tekstinkäsittelytaitoihin (Stanhope ym. 2015). Terveysalan ammattilaisten on sekä

osattava itse käyttää, mutta myös osattava ohjata potilaita käyttämään erilaisia sovelluksia

(Guise & Wiig 2017). Työnkuvan ja toimintakulttuurin muutos vaatii uudenlaista suhtautumista

sekä asiantuntijalta että hänen asiakkaaltaan (Guise & Wiig 2017, Risling 2017). Hoitotyössä

hoitaja tarvitsee kykyä kriittiseen ajatteluun ja itsearviointiin myös teknologian kehittymisen

kannalta. Potilaan kannalta on otettava huomioon potilaan kyvyt ja mahdollisuudet digitaalisten

laitteiden saatavuuteen, käyttöön ja hyödyntämiseen omassa hoidossaan. Teknologisten ratkai-

sujen epätasainen jakautuminen voi johtaa palvelujen epätasa-arvoiseen jakaantumiseen. (Ris-

ling 2017.)

2.4 Sote-osaamisen edistäminen

Lisääntyvät osaamistarpeet eri palvelusektoreilla haastavat koulutuksen ja organisaatiot kehit-

tämään opiskelijoiden ja työntekijöiden osaamista (Mirabito 2012, Rine 2018). Tulevaisuu-

dessa tarvitaan yhä enemmän näyttöön perustuvaa tietoa ja siihen liittyvää ohjausta ja koulu-

tusta kliinisen osaamisen varmistamiseksi. Lisäksi perehdyttämiseen ja täydennyskoulutusmah-

dollisuuksiin ammatillisuuden ja osaamisen varmistamiseksi on kiinnitettävä huomiota. (Tham

15

& Lynch 2014, Cardona-Cardona ym. 2017.) Potilasturvallisuus ja hoidon laatu edellyttävät,

että ammattilaisten osaaminen on vaadittavalla tasolla (Craig ym. 2017).

Kliinisten taitojen harjoitteluun tarvitaan käytännön harjoittelujaksoja autenttisissa ja erilaisissa

työpaikoissa (Tham & Lynch 2014, McLaughlin ym. 2015). Sote-alojen työtehtävät lisääntyvät

ja muuttuvat, taloudelliset resurssit pienenevät ja samaan aikaan työntekijöiden tulisi toimia

opiskelijoiden ohjaajina. Työpaikkaohjaajina heillä on suuri merkitys alan kliinisen osaamisen

kehittymiseen ja opitun teoriatiedon käytäntöön soveltamiseen opiskelijoille. (Tham & Lynch

2014).

Ympäristövastuullinen toiminta vaatii osaamisen varmistamista, koulutusta ja ohjeita. Sairaa-

loissa ympäristöä huomioiva työ kuuluu kaikille: hallinnolle, työntekijöille, potilaille ja omai-

sille. (Kangasniemi ym. 2014.) Uudet teknologian mahdollisuudet saattavat vaatia tietojen, tai-

tojen ja asenteiden muutosta ja kehittymistä sosiaali- ja terveysalalla, varsinkin iäkkäämpien

työntekijöiden keskuudessa, joille digitaaliset laitteet eivät ole niin tuttuja, kuin nuorille ikä-

luokille (Ting ym. 2014, Guise & Wiig 2017). Etälaitteiden käyttöönottoon on koulutettava

(Guise & Wiig 2017).

Sote-osaamisen edistäminen edellyttää koulutusta muiden ammattiryhmien työnkuvista, työn-

sisällöstä ja rooleista (Banks ym. 2019). Sosiaali- ja terveysala ovat olleet koulutuksellisesti

hyvin eriytyneitä toisistaan. Tämä aiheuttaa sen, että sote-alojen ammattilaisilla saattaa olla hy-

vin vähän tietoa toisista ammattiryhmistä, niiden rooleista ja ammatin vahvuuksista yhteisten

asiakkaiden hoidossa. Vuorovaikutuksen esteitä voi olla alakohtainen kielenkäyttö tai epätie-

toisuus siitä, mistä asioista voidaan sallitusti puhua. (Banks ym. 2019.) Osaamisen edistäminen

vaatii ymmärrystä muiden ammattien toimintakulttuureista. Erilaisten yhteisten koulutusten

myötä tietoisuus toisten työnkuvasta tai asenne eri ammatteja kohtaan saattaa edistää yhteis-

työtä. Ajan ja rahan puute, negatiivinen asenne yhteistyötä tai muita ammatteja kohtaan voi olla

este käytännön yhteistyölle. (Lutz 2018.)

Koko ajan kehittyvät, digitalisaatiota hyödyntävät opetusmenetelmät ovat tulevaisuudessa mer-

kittävä tapa oppia uutta. Opetusmetodeina voi olla case-oppiminen, jossa tapaus on jokin yh-

teinen potilas/asiakas/perhetilanne. Sote-osaamista voi opiskella PBL:n (problem based lear-

ning) avulla, jossa yhteinen potilastilanne muodostaa ”ongelman”. (Luzt 2018.) Hyvin suunni-

tellut ja käsitellyt simulaatiotilanteet voivat tukea eri ammattiryhmien kliinistä osaamista, mutta

16

myös yhteistyötä ja vuorovaikutusta (Banks ym. 2019). Simulaatiossa opiskelijat pääsevät har-

joittelemaan tosielämän tilanteita turvallisessa oppimisympäristössä, ja soveltamaan teoriatie-

toja käytännön harjoituksissa ohjatusti. Simulaatiota on käytetty opetuksessa sekä hoitotyössä

että lääketieteessä kliinisten taitojen opetukseen, mutta myös vuorovaikutustaitojen oppimi-

seen. (Saaranen ym. 2015.) Moniammatillinen simulaatio-opetus saattaa vahvistaa omaa am-

matillisuutta, mutta myös ymmärrystä muista ammateista, jotka hoitavat samaa potilasta. On-

nistunut simulaatio-opetus edellyttää, että opiskelija on tutustunut tutkimustietoon ja opiskellut

teoriaa ennen käytännön harjoittelua. Tämä tukee myös tutkimustiedon ja näyttöön perustuvan

tiedon soveltamisen oppimista käytännön harjoituksissa. (Craig ym. 2017.)

2.5 Yhteenveto teoreettisista lähtökohdista

Tiedonhaku kohdistui sote-alojen tulevaisuudessa tarvittavaan osaamiseen. Kuviossa 1 on esi-

telty sivulla 8 kirjallisuuskatsauksen keskeisemmät tulokset. Katsaus tuotti uutta tietoa tulevai-

suuden osaamisalueiksi STM:n ja OKM:n määrittelemien, tällä hetkellä tarvittavien, osaamis-

alueiden ulkopuolelta (Kangasniemi ym. 2018). Kirjallisuuden perusteella tulevaisuuden osaa-

misalueita ovat: 1) kliininen, näyttöön perustuvuus- ja vaikuttavuusosaaminen, 2) vuorovaiku-

tus- ja moniammatillisuusosaaminen, 3) kulttuurillisuus- ja kansainvälisyysosaaminen ja 4)

ekologisuus- ja teknologiaosaaminen. Tulevaisuuden sote-osaamisen uutena alueena tuli esiin

ekologisuuden ja globalisaatioon liittyvät tekijät. Ekologisen ajattelun sisäistäminen, ympäris-

tövastuullinen ajattelu ja kansainvälistymisen tuomat haasteet ovat tulevaisuuden sote-ammat-

tilaisten osaamisen vaatimuksia.

17

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata tulevaisuuden osaamista sosiaali- ja terveysalalla

siellä toimivien asiantuntijoiden näkökulmasta. Tavoitteena on tuottaa tietoa sote-alan osaa-

mistarpeista, osaamisalueiden sisällöistä ja vaatimuksista. Tutkimus tuottaa tietoa sosiaali- ja

terveysalan opettajille, esimiehille ja työssä tapahtuvan oppimisen ohjaajille. Tietoa voidaan

hyödyntää koulutusten suunnitteluun ja opetusmateriaalien valmisteluun erilaisissa sote-alan

oppilaitoksissa.

Tutkimuskysymykset ovat:

1. Mitä sote-osaamisen alueita ja niihin liittyviä haasteita sote-asiantuntijat tunnistavat?

2. Millaisia sote-osaamisen alueita asiantuntijoiden tarvitaan tulevaisuudessa?

3. Millä tavoin sote-osaamista voidaan kehittää?

18

4 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄ

4.1 Aineisto ja sen keruu

Tämän tutkimuksen aineisto on saatu Optimoitu sote-osaaminen tutkimushankkeesta (Kangas-

niemi ym. 2018). Hankkeen tavoitteena oli kuvata millaisia osaamisvaatimuksia sote-uudistus

tuo, miten vaatimukset saavutetaan ja mitä seuraa, jos vaatimuksiin ei päästä (Kangasniemi ym.

2018, 20). Optimoitu sote-osaamishankkeen yksi tutkimusmenetelmä oli sote-asiantuntijoiden

keskustelut ja asiantuntijatyöryhmätyöskentely. Asiantuntijahaastattelujen tarkoitus oli kuvata

sote-alojen optimaalista osaamista. (Kangasniemi ym. 2018.) Ohjattuja asiantuntijahaastatte-

luja oli kahdeksan eri paikkakunnilla. Ryhmähaastatteluihin osallistui 32 sote-asiantuntijaa, 3-

5 henkilön ryhmissä. Osallistujat olivat sosiaali- ja terveydenhuollon esimiehiä, asiantuntijoita

ja koulutusorganisaatioiden edustajia. Asiantuntijoiden valinnassa oli huomioitu alueelliset erot

ja kattavuus. (Kangasniemi ym. 2018.) Aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu, jonka

runkona oli STM:n ja OKM:n määrittelemät kahdeksan osaamisaluetta (liite 4). Osallistujat

saivat teemahaastattelun teemat noin viikkoa ennen haastattelua. Ryhmäkeskusteluissa he sai-

vat tehtäväkseen pohtia sote-alan osaamisalueiden ajankohtaisuutta teemojen pohjalta ja sen

jälkeen valita omasta mielestään oleellisimmat osaamisalueet syvällisempään tarkasteluun tai

lisätä uusia osaamisalueita. Heillä oli mahdollisuus kritisoida teemoja, muuttaa niiden sisältöjä

tai pohtia käsitteiden tarkoitusta tai merkitystä. (Kangasniemi ym. 2018.)

Tämän tutkimuksen aineisto koostuu Optimoitu sote-osaaminen tutkimushankkeesta vuonna

2017 nauhoitetuista asiantuntijahaastatteluista. Tutkimuksessa on kuuden eri asiantuntijakes-

kustelun ensimmäinen osuus. Kaksi nauhoitetta kahdeksasta ei ollut teknisesti onnistunut. Asi-

antuntijoita on tässä aineistossa 26. Neljässä kuudesta tallennetusta keskustelusta on neljä kes-

kustelijaa tai kahdessa viisi keskustelijaa. Asiantuntijoiden keskustelunaiheena oli ministeriöi-

den määrittämät osaamisalueet ja asiantuntijan mielipide osaamisen alueista. Nauhoitetut haas-

tattelut kirjoitettiin sanatarkasti Word-tiedostoiksi. Haastattelujen pituus oli keskimäärin tunti.

Lyhyin haastattelu oli 43 minuuttia ja pisin 1 h 35 min., yhteensä aineistoa oli 3 h 35 min ja

näistä koostui aukikirjoitettuna 75 A4-kokoista sivua (fontti Times New Roman, kirjaisinkoko

12, riviväli 1,5).

19

4.2 Aineiston analyysi

Tässä työssä käytettiin deduktiivis-induktiivista aineiston analyysiä tutkimuskysymyksiin yksi

ja kaksi, joissa tutkimusaihetta tarkasteltiin aiemmin tutkitun teorian kautta, ja induktiivista

analyysia tutkimuskysymykseen kolme. Tutkimuksen lähtökohtana oli deduktiivinen sisäl-

lönanalyysi, mutta kun aineistoa luettiin useampaan kertaan huolellisesti läpi (Elo &Kyngäs

2008), huomattiin ettei kaikkia luokittelurungon käsitteitä nouse aineistosta esiin. Sen vuoksi

sisällönanalyysimenetelmänä on käytetty deduktiivis-induktiivista analyysia.

Ensimmäinen vaihe teorialähtöisessä, deduktiivisessa, sisällönanalyysissä on analyysirungon

muodostaminen (Kyngäs ym. 2011, Tuomi & Sarajärvi 2018), joka on raportoitu tämän tutki-

muksen teoriaosassa kuviossa 1 sivulla 8. Aineistosta koodattiin värittämällä asiantuntijoiden

ilmauksia, jotka vastasivat tutkimuskysymykseen ja sopivat aiemmasta tiedosta syntyneisiin

luokkiin (Elo & Kyngäs 2008, Burns & Grove 2009). Deduktiivisessa sisällönanalyysissä voi-

daan ensin poimia joko ylä- tai alaluokkaa kuvaavia ilmiöitä ja asetella ne luokittelurungon

mukaisesti. Luokittelurunko oli syntynyt aiemman tutkimustiedon perusteella. (Tuomi & Sara-

järvi 2018.) Tämän tutkimuksen yläluokat muodostuivat aiemmasta tutkimustiedosta synty-

neistä osaamisen sisällöistä. Alaluokat syntyvät pelkistetyistä ilmaisuista. Haastatteluaineis-

tosta etsittiin sisältöjä, joita vertailtiin yläluokkien käsitteisiin, kuten teorialähtöisessä analyy-

sissä luokat määritellään aiemman tiedon perusteella. Rungon ulkopuolelle jäävistä pelkiste-

tyistä ilmauksista on ryhmitelty uusia luokkia. (Tuomi & Sarajärvi 2018.) Tähän analyysiin

otettiin mukaan vain ilmisisällöt, piilosisältöjä ei tulkittu (Elo & Kyngäs 2008). Liitteessä 3 on

kuvattu esimerkki deduktiivisen analyysin etenemisestä.

Induktiivista sisällönanalyysiä käytettiin analyysirungon ulkopuolelle jääviin luokkiin ja tutki-

muskysymyksessä kolme. Tutkimuskysymyksen ohjaamana etsittiin aineistosta ilmaisuja, jotka

yhdisteltiin käsitteiksi. Aineisto luettiin useaan kertaan ja päiväkirja- ja marginaalimerkinnöin

ja värikoodein ryhmittelin alkuperäisilmauksia, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin. Sen jäl-

keen ryhmät luokiteltiin ja nimettiin. (Elo & Kyngäs 2008, Burns & Grove 2009.)

20

5 TUTKIMUSTULOKSET

5.1 Sote-osaamisen alueet ja ajankohtaiset haasteet

Tässä tutkimuksessa asiantuntijat keskustelivat heille annetuista osaamisen alueista, jotka oli

jaettu teemoihin. Osaamisen alueet olivat STM:n ja OKM:n määrittelemiä ja ne ovat esitetty

liitteessä 4. Asiantuntijoilla oli mahdollisuus valita mistä osaamisen alueesta he keskustelivat,

mitä mieltä he niistä olivat tai kritisoida niitä. Asiantuntijat pohtivat osaamisalueiden laajuutta,

syvyyttä ja osaamisvaatimusten kohderyhmiä, sillä haastatteluteemat koettiin sisällöiltään

eriarvoisiksi.

Asiantuntijoiden keskusteluissa sote-osaamisen ajankohtaisista osaamisen alueista, ei esiin tul-

lut kaikkia teemahaastattelurungon teemoja (liite 4). Toisaalta esiin nousi, että ammattieettinen

osaaminen koettiin puuttuvan teemoista. Asiantuntijat pohtivat kliinisen osaamisen käsitteen

sijoittumista. Osittain osaamisen alueet menivät asiantuntijoiden mukaan limittäin tai kietou-

tuivat yhteen. Kuviossa 2 on kuvattu tämänhetkiseen sote-osaamiseen tunnistettuja alueita.

Ammattieettinen osaaminen nähtiin sote-aloille ominaiseksi ja liittyvän tiiviisti kaikkiin osaa-

misalueisiin ja osaamisen sisältöihin. Eettinen osaaminen oli asiantuntijoiden mukaan osaami-

sen alue, jonka tulisi näkyä kaikessa toiminnassa ja sen olemassaolo tulisi sote-aloilla tunnistaa.

Eettinen osaaminen ja kollegiaalisuus yhdistettiin kliinisen osaamisen edellytykseksi. Omaa ja

toisen työtä tulisi arvostaa, ja toisten työnkuvista tulisi olla riittävästi tietoa. Sote-alan asiantun-

tijat kuvasivat terveydenhuollon näkökulmasta, että ammattilaisen on ymmärrettävä omaa ja

muiden ammattiryhmien osaamista.

”Yksi asia on mulla koko ajan mielessä, että mikä tästä puuttuu, niin on ammat-

tieettinen osaaminen ja se on semmoinen minkä pitäis olla läpileikkaavana näissä

kaikissa läsnä noilla kaikilla alueilla ja tunnistaa se koko ajan.” (V26)

”entä onko kliinistä osaamista, edellytys osaamiselle, myös se, että me arvoste-

taan ja ymmärretään meidän osaamista ja mikä on meidän terveydenhuollon am-

mattilaisten perusosaaminen, ja eri ammattiryhmien osaaminen” (V12)

21

Asiantuntijat mainitsivat useimmin ammattialakohtaisen, kliinisen osaamisen yläkäsitteenä

sekä nykyhetkeen liittyvissä osaamisalueissa että tulevaisuuteen liittyen. Kliiniseen osaamiseen

liittyy vaikuttavuusosaamisen. Asiantuntijoiden kuvauksissa tämänhetkinen sote-osaaminen oli

yhteydessä ammattialakohtaiseen kliiniseen osaamiseen, laatu-, talous- ja vaikuttavuusosaami-

seen, vuorovaikutus- ja moniammatilliseen osaamiseen, kulttuurillisuusosaamiseen, ja teknolo-

giseen osaamiseen (kuvio 2).

Kuvio 2. Asiantuntijoiden tunnistamat ajankohtaiset sote-osaamisen osa-alueet.

5.1.1 Kliininen ja vaikuttavuusosaaminen

Asiantuntijoiden mukaan kliininen osaaminen on sote-osaamisen perusta. Haastatteluteemojen

(liite 4) osaamisalueista ajateltiin toisaalta, että ne voisivat kuvata mitä ammattiryhmää tahansa,

mutta kliininen osaaminen on erottaa sote-alat muista ammattialoista. Kuviossa 3 on kuvattu

kliiniseen ja vaikuttavuusosaamiseen liittyvät käsitteet.

”tämä kliininen osaaminen on kaiken osaamisen perusta” (V2)

22

Kuvio 3. Kliiniseen ja vaikuttavuusosaamiseen liittyvät käsitteet.

Kliiniseen osaamiseen yhdistettiin ihmislähtöisyys, lainmukainen toiminta, ammatilliset tiedot

ja taidot, laadukas hoito ja osaamisen johtaminen. Haastattelurungon teemoista yksi oli asia-

kaslähtöisyys, jota asiantuntijat pohtivat (liite 4). Asiakaslähtöisyys-käsitteen koettiin tarvitse-

van tarkennusta ja nimen muutosta ihmislähtöisyydeksi. Asiantuntijat kuvasivat ”asiakkuus”-

käsitettä, ettei järjestötyössä tai kuntatason ennaltaehkäisevässä hyvinvointityössä ole asiak-

kuussuhdetta, vaan on kuntalaisiin tai ihmisiin kohdistuvaa työtä, jolloin ”ihmislähtöisyys”-

sana kuvaa käsitettä paremmin ja laajemmin.

”Asiakkuus”-käsitettä pohdittiin myös asiakkuuden näkökulmasta. Sote-aloilla asiakaslähtöi-

syys tarkoittaa eri asiaa kuin markkinataloudessa. Kaupan alalla ja markkinataloudessa asiakas

on maksava asiakas, joka voi saada ne palvelut, mitkä haluaa tai tarvitsee, mutta sote-aloilla

asiakkaan tarpeet määritellään yhdessä työntekijän, alan ammattilaisen kanssa. Yhdessä määri-

tellyt tarpeet sitten ohjaavat, mitä palvelua tai hoitoa ihminen tarvitsee ja kuinka sen saa. Asi-

23

akkaan hoidon, neuvonnan ja ohjauksen tarve lähtee hänen tarpeistaan, esimerkkinä asiantun-

tijat kuvasivat, että asiakas ohjeiden ja omahoidon turvin pystyy itse toimimaan. Myöskään

sote-alojen sisällä ei käsitteet ole yksiselitteisiä, ja se voi aiheuttaa sekaannusta aloilla työsken-

televille. Asiantuntijat kaipasivat yksiselitteistä käsitteen määrittelyä kaikille asiakkaan ympä-

rillä oleville toimijoille, mitä asiakaslähtöisyys konkreettisesti tarkoittaa, ja ehdottivat sen si-

jaan ihmislähtöisyys-käsitettä.

”soteasiassa mä oon miettinyt sitä, että asiakaslähtöisyys ei ole aina sitä,

että asiakas saa aina ne palvelut mitkä haluaa, vaan se on että se työntekijä mää-

rittelee toki yhdessä sen asiakkaan kanssa että miten se homma etenee ja mihin

mennään ja mitä tavoitellaan ja tämä koskee sekä että sosiaali- ja terveydenhuol-

toa”(V16)

”tän asiakaslähtöisyyden sosiaali- ja terveydenhuollossa tai potilaslähtöisyyden

tai ihmislähtöisyyden et se nimenomaan lähtee sen asiakkaan hoidon tarpeesta,

neuvonnan tarpeesta, ohjauksen tarpeesta, niin että hän pärjää mahdollisimman

pitkälle omahoidon turvin kotona. Nyt näyttää siltä että tähän on ikään kuin se-

koittunut markkinatalouden käsitteenä tämä asiakas, sillä lailla et jos esimerkiksi

kaupan puolella toimitaan, se asiakas on ihan toisenlainen kuin sosiaali- ja ter-

veydenhuollossa, ja sen takia pitäisi olla aika selkeenä kaikille toimijoille se, että

mitä se asiakaslähtöisyys tai potilaslähtöisyys, mitä se konkreettisesti tarkoittaa

ja silloin se tarkoittaa sitä että sitä tarvetta ei luoda esimerkiksi sosiaali- ja ter-

veydenhuollon palvelujen tarjoajien toimesta niille palveluille vaan se tarve tulee

sieltä potilaalta sieltä asiakkaalta siltä joka sitä palvelua hakee ja tässä on näh-

tävissä jo nyt että tässä on käsitteellistä sekamelskaa selkeesti olemassa”(V7)

Sote-aloilla asiantuntijoiden mukaan saattaa olla ajoittain sellaista asennetta, jossa sote-työnte-

kijä nostaa ikään kuin itsensä asiakkaan tiedon yläpuolelle, eikä asiakkaan tuomaa tietoa pidetä

yhtä merkityksellisenä. Suhdetta tietoon, joka tulee potilaalta/asiakkaalta tai työnantajalta ku-

vattiin siten, kuin autoa rakennettaisiin tehtaalla vastoin ohjeita.

”Mä kerron käytännön esimerkin, että jos autotehtaalla autoon kuuluu laittaa

osa, niin se pitää laittaa joka autoon, ei voi soveltaa ja laittaa toisinpäin tai jättää

24

laittamatta, mutta meidän alalla voi, ja tätä on paljon. Että on sovittu tehdä pal-

velusuunnitelma kaikista, niin tolle tehdään ja tolle, mutta nämä jää välistä, että

vaikka on selvät ohjeet- meillä on hirveesti tämmöistä ongelmaa tai vaikka kaksi

yksikköö tuottaa samanlaisia palveluja niin toisella on ihan eri säännöt.” (V14)

Sote-alat ja siihen liittyvät muutokset vaativat asiantuntijoiden mukaan asennetta, jossa haas-

teisiinkin uskaltaa tarttua. Vaikeisiin tilanteisiin puuttuminen tai niissä vaikuttaminen jollain

hoito- tai palveluprosessilla voi olla haastavaa. Ihmislähtöinen ajattelutapa on asiakkaiden/po-

tilaiden tasapuolista kohtelua, asiakkaan/potilaan tilanteen ja näkemyksen arvostamista. Esi-

merkiksi digitalisaatioon voi liittyä vaaroja, joissa asennemuutosta tarvitaan, että hyvää hoitoa

saavutetaan. Asiantuntijat kuvasivat, että sote-ammattilaisen voi olla helpompaa hoitaa kyke-

neviä asiakkaita ja rakentaa uusia palveluita heille, jotka niitä osaa vaatia ja käyttää. Ammatti-

laisen voi olla vaikeaa huomioida ne asiakkaat, jotka eivät digilaitteita tai -palveluita osaa käyt-

tää.

”että on nähtävissä semmoinen, että tää valtavirta, nää kykenevät asiakkaat, mei-

dän on kaikkien kiva palvella heitä, rakentaa uudenlaisia palveluita, mutta ei

meitä kiinnosta ihmiset ketkä ei pärjää tässä digitalisaatiossa ja se on järkyttä-

vää” (V23)

Lainmukaisella toiminnalla kliinisessä osaamisessa tarkoitettiin ihmis- ja perusoikeuksien kun-

nioittamista ja lakien ja asetusten noudattamista. Sekä sosiaali- että terveysalaa sitoo vahvasti

lait ja asetukset, ja siihen liittyy sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Tietosuojaan ja siihen liit-

tyvä lakiosaaminen kuvattiin asiantuntijoiden keskusteluissa sote-aloihin kuuluvaksi.

”molempien puolien lainsäädäntö velvoittaa ammattilaiset” (V17)

”…ja lainsäädäntö et kyllä kliinisen osaamisen on pohjauduttava lakiin ja ase-

tuksiin myös kun mietitään lähihoitoo tai mitä tahansa tai lastensuojelutilanteita

siinä kyllä ne oikeudet korostuu ” (V3)

”onko täällä tietosuojaosaaminen ja laki osaaminen” (V19)

Toisaalta lakien tulkinnassa nähtiin yhteistyön kannalta myös ongelmia. Tiukka lainsäädäntö

eri aloilla saattaa olla este ammattirajoja ylittävälle yhteistyölle tai aiheuttaa tulkintaongelmia

25

etuisuuskysymyksissä. Asiantuntijat kuvasivat, että lakia saatetaan tulkita tiukasti esimerkiksi

asiakkaan tietojen käsittelyä koskien niin, että moniammatillinen yhteistyö asiakkaan edun saa-

vuttamiseksi vaikeutuu.

”lakiosaaminen on tärkee sillä, että lait osataan välillä liiankin hyvin ja ne estää

sitä yhdessä tekemistä kun niitä tietoja ei sitten saisi nähdä, että se ei voi olla niin

ettei sitä osattais ollenkaan, tai sitä tulkitaan liian tiukasti” (V21)

Kliiniseen osaamiseen liittyy ammatillinen osaaminen, ammattialakohtainen tieto ja taito.

Ammatillista osaamista on asiakkaan/potilaan kokonaisvaltaisen tilannearvion tekeminen,

palvelujärjetelmän toiminnan tunteminen ja asiakkaan/potilaan tarpeiden mukaisen

palvelu/hoitoprosessin käynnistäminen. Asiantuntijat toivat esille, että hoitoprosessi

käynnistyy tarpeiden tunnistamisesta ja kohtaamisesta. Ammattillista tietoperustaa on oltava,

että tunnistaminen onnistuu. Toisaalta asiantuntijat kuvasivat, että tarpeita kyllä tunnistetaan,

ja ihminen ohjataan palveluun, mutta kaikki eivät joko sitoudu palveluun tai kiinnittyminen

jostain muusta syystä voi epäonnistua. Hoito- ja palveluketjujen sujuvuus ja ratkaisukeskeinen

työtapa nähtiin sote-alojen kliinisen osaamisen osatekijänä.

Asiakkaan tarpeiden tunnistaminen liittyy kokonaisvaltaiseen tilannearvioon ja esimerkiksi

tämänhetkiseen pirstaleiseen palvelujärjestelmään. Esimerkkinä asiantuntijat kuvasivat

tilanteen, jossa vanhuksen sairaus hoidetaan erikoissairaanhoidossa ja samaan aikaan jokin

toinen sairaus perusterveydenhuollossa. Tarpeiden tunnistamisessa sote-ammattilainen

tarvitsee myös perheiden ja läheisten tietoja ja apua osatakseen toimia. Asiakkaan tarpeiden

tunnistaminen vaatii ammatillista osaamista kaikilta hoitoon osallistuvilta ammattiryhmiltä.

toisen työtä ei voi tehdä. Hoidon tarpeen arviointi ja suunnitelma on tarpeiden tunnistamisen

jatkoa, joka liittyy kliiniseen osaamiseen.

”ammatillinen osaaminen on kummallakin oltava, ei voi tehdä sitä sen toisen

työtä” (V11)

”asiakkaan tarpeiden tunnistaminen -eikö tässä pitäsi olla joku jatko, että me

tunnistetaan asiakkaan tarpeet niin mitä siihen osaamiseen liittyy, koska sitte ku

minä tunnistan tarpeet niin, sitte mun pitää osata hoidon tarve arvioida, tehdä

suunnitelmat ja koko tää prosessi.” (V3)

26

Kliiniseen osaamiseen liitettiin laadukas hoito ja osaamisen johtaminen ja niihin liittyvät vai-

kuttavuusosaaminen ja laatukriteereiden määrittäminen. Asiantuntijat kuvasivat hoidon laadun

liittyvän johtamiseen, kuinka työntekijällä on aikaa, resursseja ja muita mahdollisuuksia käyttää

asiakkaan asioiden hoitoon.

” kotisairaanhoidossa ihminen joutuu priorisoimaan, että mitä minä siellä käyn-

nillä teen--tänä päivänä on, että sinulla on nyt 10 minuuttia aikaa käydä asiak-

kaan luona ja teet nämä ja sillä pitää pärjätä mutta jokuhan senkin määrittää”

(V4)

Sosiaali- ja terveydenhuollossa voi olla haasteita mitata laatua tai vaikuttavuutta tai osaamista.

Asiantuntijat toivat esille esimerkin, että jos terveydenhoitajalla on aikaa paneutua lapsiperheen

tilanteeseen, se saattaa lisätä lastensuojeluilmoituksia ja lisätä työtä sosiaalipuolelle, jolloin voi

syntyä tilanne, ettei asiakas koe hoitoa hyväksi. Laadun mittaamisen kuvattiin tarvittavan mit-

tareita, sillä hyvä hoito tai hyvä palvelu voi tarkoittaa eri asiaa eri ihmisille, niin työntekijälle

kuin asiakkaallekin. Laadun mittaamisen katsottiin liittyvän johtamisosaamiseen.

5.1.2 Vuorovaikutus- ja moniammatillisuusosaaminen

Vuorovaikutusosaaminen oli asiantuntijoiden mukaan yhteydessä kohtaamiseen ja kohteluun.

Moniammatillisuusosaaminen nähtiin sekä sote-alojen sisäisenä että eri toimialoja ylittävänä

yhteistyönä. Kuviossa 4 on kuvattu sote-osaamisen vuorovaikutus- ja moniammatillisuusosaa-

miseen liittyvät käsitteet.

Kuvio 4. Vuorovaikutus- ja moniammatillisuusosaamiseen liittyvät käsitteet.

Vuorovaikutus- ja moniammatillisuusosaaminen

Kyky kohtaamiseen, empatiaanja hyvään vuorovaikutukseen

Ammattirajoja ylittävä yhteistyö sote-alojen sisällä

Eri toimialoja ylittävä yhteistyö

27

Kohtaamista, ihmisen kokonaisvaltaista huomioimista ja empaattista suhtautumista pidettiin

kliinisen osaamisen merkittävänä osana. Asiantuntijat toivat esille, että asiakkaan hyvä kohtelu

ja hänen tarpeisiin reagoiminen vaikuttaa jatkossa asiakkaan hoitoon sitoutumiseen, hoidon on-

nistumiseen ja laatuun. Huono kohtelu voi johtaa asiakkaan hoitoon sitoutumattomuuteen ja

asiakkaan kokemaan tunteeseen pompottelusta.

”Mä haluaisin nostaa sen ihmisen kohtaamisen ja hyvän kohtelun, että siitä pu-

hutaan liian vähän ja meillä on yhä enemmän aineistoa siitä huonosta kohtelusta

ja se pitäisi kerta kaikkiaan nostaa päivänvaloon” (V15)

”Joku menee jonnekin ja taas seuraavassa paikassa sanotaan, ettei tää asia kuulu

meille ja sitten se on tuolla mielenterveyspalveluiden piirissä 10 vuoden päästä

entistä haasteellisempana” (V 20)

Asiantuntijat kuvasivat, että esimerkiksi kohtaamiselle voidaan asettaa kriteerit niin, että sitä

voidaan opettaa ja arvioida. Lisäksi kohtaamiseen liittyvää osaamista tulee työpaikoilla johtaa.

Hyvä kohtelu tarkoittaa hyviä vuorovaikutustaitoja ja sitä, että asiakkaalle syntyy tunne, että

häntä kuunnellaan. Vuorovaikutukseen, kohtaamiseen kiinnitetään asiantuntijoiden mielestä

liian vähän huomioita. Kuitenkin kohtaaminen asiakkaan kanssa liittyy hoidon tai palvelun tar-

peen arviointiin.

”..vaikka tehdään omana persoonana töitä niin, se ei riitä. Kohtaamiselle voi-

daan määritellä kriteereitä, joita voidaan arvioida ja joita voidaan opettaa ja

oppia mitä se on se hyvä kohtaaminen. Tämä kytkeytyy myös johtamiseen, että jos

se ei toteudukaan niin mitäs sitten- – että kyllä mullakin on työuralla tullu vas-

taan, että no se nyt on semmonen ja semmonen ihminen se on persoona, ja sem-

moinen pitäisi olla taaksejäänyttä elämää, mutta että se ei tarkoita että persoo-

nallisia vahvuuksia voi käyttää, ettei me koneita olla.” (V 14)

” Nyt on aika vahvasti osoitettu kaikkialla se, että hoidon ja muun palvelun tuotto

sillä kuinka se ihminen kohdataan, se vaikuttaa suoraan siihen onnistumiseen

siihen toipumiseen että kuntoutumiseen” (V 5)

28

Sote-alat tekevät moniammatillista yhteistyötä sekä keskenään, mutta myös muiden alojen

kanssa. Tämänkaltainen rajoja ylittävä moniammatillinen osaaminen kuvattiin asiakkaan edun

saavuttamisen edellytykseksi. Moniammatillisuus kuvattiin tällä hetkellä olevan verkosto-

maista työtä, jossa erilaiset asiantuntijat hoitavat vuorollaan asiakkaan tai potilaan asiaa, tai

työparityöskentelynä, jossa kaksi eri ammattiryhmää tekee rinnakkain työtä. Asiantuntijat esit-

tivät, että sote-aloilla työskentelevien olisi muistettava esimerkiksi koulutuksen rooli asiakkaan

edun saavuttamisessa. Sote-alojen ulkopuoliset yhteistyökumppanuudet ovat tärkeitä muistaa

asiakkaan asioiden hoidossa.

”tähän aiheeseen liittyy olennaisesti se, ettei sote elä tyhjiössä vaan on olemassa

muitakin kuten koulutus, jotka on kiinnostunut vaikka nuorisotyöstä, että sote on-

kin ehkä sivuroolissa” (V14)

Moniammatillisuus- käsitteestä on asiantuntijoiden mukaan saattanut tulla sana, joka ei ehkä

näy konkreettisessa käytännön työssä. Moniammatillisuus tulisi olla enemmän monialaista ja

syvempää, käytäntöön liittyvämpää yhteistä tekemistä. Moniammatillisuutta ei ole vain eri am-

mattialojen työparityöskentely.

”se moniammatillinen on semmoinen hokema, että kaikki väittää, että minä teen

moniammatillista yhteistyötä, mutta käytännössä siellä terveysasemalla on sh-

lääkäri-työpari, että se on tässä omassa piirissäni moniammatillista, ei suinkaan

niin että se olisi monialaisesti” (V17)

5.1.3 Kulttuurillisuusosaaminen

Kulttuurillinen osaaminen yhdistettiin kliiniseen osaamiseen, asiakaslähtöiseen työtapaan ja ih-

mislähtöiseen kohtaamiseen. Kulttuurilliseen osaamiseen kuvattiin kuuluvan kielitaidon, us-

kontojen merkitysten ymmärtämisen, perheiden kohtaamisen ja yleisesti erilaisuuden hyväksy-

misenä. Kulttuurillisuusosaamista asiantuntijat eivät pohtineet paljoa.

”mulle tulee mieleen kun miettii tätä muuttuvaa yhteiskuntaa, kaikki maahanmuuttajat

ja kaikki muu, että siitä pitää kyllä tässä asiakaslähtöisyydessä olla, että ymmärtää sen

kulttuuritaustan ja uskonnon merkityksen perheen ja kaiken tämmösen” (V3)

29

5.1.4 Teknologinen osaaminen

Ihmisläheisyys ja kohtaaminen liitettiin sote-osaamiseen, mutta ongelmaksi nähtiin, kuinka

siinä onnistutaan digitalisaation kehittyessä. Sekä kansalaisten että sote-ammattilaisten olete-

taan osaavan käyttää ja kommunikoida sekä digitaalisin menetelmin ja laittein että kasvotusten,

mutta painopiste on ollut digitalisaation teknologisessa kehityksessä. Teknologiseen osaami-

seen liittyy myös kysymys siitä, ettei kaikki hallitse teknologia laitteita ja voivat pudota palve-

lujen piiristä sen vuoksi.

”se digitaalisten palveluiden käyttö, kun me hirveästi ajetaan tätä digitalisointia,

se ihmisläheisyys ja inhimillisyys pitäisi ymmärtää tässä ohjauksessa ja neuvon-

nassa, että sitäkin tarvitaan, ne ei voi olla toistensa poissulkevia” (V3)

5.2 Sote-osaaminen tulevaisuudessa

Asiantuntijat kuvasivat kliinisen osaamisen sote-alojen erityispiirteeksi, mutta ammattieettinen

ja vuorovaikutusosaaminen nähtiin monitasoisena, läpileikkaavana eettisenä toimintana niin

kliinisessä työssä kuin kaikissa osaamisen alueissa. Ammattietiikka kuvattiin pyrkimyksenä

toimia oikein kaikissa tilanteissa, niin potilaskontaktissa aseptisesti kuin päättää paperin kulu-

tuksesta eettisesti kestävällä tavalla. Ammattietiikka kuvattiin myös asiakas/potilasohjauksen

osatekijäksi. Tulevaisuudessa palvelujen tarjoajia on monella eri sektorilla ja ihmisen ohjauk-

sen oikeaan palveluun tulisi perustua hänen tarpeisiinsa. Ohjaaminen voi kohdistua omahoidon

tukemiseen tai jollekin palveluntarjoajalle, jolloin ohjauksen tulisi olla puolueeton. Ammat-

tieettiseksi toiminnaksi kuvattiin kykyä ajatella ihmisen etua eikä työntekijän etua, niin että

asiakas saa parhaimman mahdollisen hyödyn.

Asiantuntijat kuvasivat osaamisen alueiden käsitteet eritasoisiksi ja lisäsivät uusia osaamisen

alueita haastatteluteemojen ulkopuolelta (liite 4). Kuviossa 5 on kuvattu asiantuntijoiden ku-

vaama sote-osaaminen tulevaisuudessa.

30

Kuvio 5. Sote-osaaminen tulevaisuudessa asiantuntijoiden kuvaamana.

5.2.1 Kliininen, näyttöön perustuva ja vaikuttavuusosaaminen

Kliiniseen osaamiseen liittyy ammattieettinen osaaminen, laaja tietoperusta, näyttöön perustuva

osaaminen ja vaikuttavuusosaaminen.

”pitää miettiä mikä on sen ihmisen etu tässä tilanteessa, onko sen etu, että minä

ohjaan sitä tuonne, vai onko se minun työntekijän etu, että minulle on nyt hel-

pompi toimia näin vai ajattelenko minä sen asiakkaan edun näkökulmasta, että

asiakkaalle olisi parempi, mutta sen edun näkökulman tunnistaminen, että mistä

asiakas hyötyy eniten.” (V21)

Vuorovaikutusosaaminen nähtiin osana kliinistä osaamista ja se kuvautuu asiantuntijoiden mu-

kaan myös usealle osaamisen osa-alueelle. Vuorovaikutusosaamista tarvitaan ihmisten välillä

niin sote-alojen sisällä kuin sote-alojen ulkopuolella. Vuorovaikutustaitoja tarvitaan asiakkai-

31

den ja potilaiden kanssa, mutta myös esimiesten, hallinnon ja työkavereiden kanssa. Vuorovai-

kutusosaaminen nähtiin liittyvän kohtaamiseen ja siihen, kuinka palveluprosessi saattaa perus-

tua vuorovaikutuksen onnistumiselle.

”kyllähän nuo vuorovaikutustaidot liittyy tuohon valinnanvapauteen, että jos asi-

akkaalla on 50 eri mahdollisuutta mistä hakea se hoito ja se on kovin tympeä se

ensimmäinen hoitopaikka, niin ei se sinne toista kertaa mene.” (V20)

Kliininen osaaminen vaatii laajaa tietopohjaa, mutta omaa osaamista on tulevaisuudessa tun-

nistettava ja arvioitava. Sote-aloilla on tunnistettava ammattikohtainen lainsäädäntö, mutta

myös eettisesti on tiedettävä omaan osaamiseen kohdistuvat mahdolliset rajoitukset. Omaa

osaamista on kehitettävä ja sen myös nähtiin kehittyvän työyhteisöissä. Asiantuntijat kuvasivat

tulevaisuuden työelämän tarvitsevan jatkuvan oppimisen asennetta, jossa ei pärjää peruskoulu-

tuksen tuomilla tiedoilla.

”elinikäisestä oppimisesta puhutaan eli jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen

velvollisuus on pitää itsensä tiedot päivitettynä.” (V13)

Ohjaaminen oikeaan palveluun tai hoitoon tai asiakkaan tarpeiden tunnistaminen vaatii laajaa

tietoperustaa kliinisten taitojen pohjaksi. Asiantuntijat kuvasivat että, päätöksenteko tulevai-

suuden sote-työssä vaatii tietoa ja oikeanlaista asennetta, että hoito tai palvelusuhde onnistuu.

”oman asenteen ja tiedon pitää olla hallussa, että pystyy sitä päätöksentekoa te-

kemään ja siitä seuraa laadukas hoito ja palvelu” (V4)

Näyttöön perustuva osaaminen nousi kuvauksissa esille osana kliinistä osaamista. Näyttöön pe-

rustuva työtapa kuvattiin perustuvan tutkimustietoon, jota pitäisi yhä enemmän käyttää ja so-

veltaa käytäntöön. Näyttöön perustuva työ kuvattiin liittyvän laatuun, vaikuttavuuteen ja kus-

tannustehokkuuteen sekä tasavertaisuuteen.

”että se ois tasa-arvosta ja oikeudenmukaista, että ne suositukset on semmosia

että ne perustuu näyttöön, koska kaikki laatu tulee tärkeiksi, koska asiakkaalla on

valinnanvapaus” (V3)

32

Kustannustehokkaan ajattelun osaaminen kuvattiin uudenlaiseksi tulevaisuuden osaamisen alu-

eeksi sote-aloille. Kustannustietoudesta pitäisi puhua avoimesti ja sitä tulisi opettaa. Kustan-

nusten muodostuminen tai kulujen läpinäkyvyys on osaamista, joka voi olla sote-aloille haas-

tavaa. Oman työn vaikuttavuuden ja laadun arvioiminen kuvattiin kustannuksiin liittyväksi te-

kijäksi. Asiantuntijat pohtivat laadunmittareita ja niiden kehittämistarpeita. Hyvän hoidon tai

hyvän palvelun kustannustehokkuutta voi olla haastavaa arvioida.

”aina pitäisi pysähtyä miettimään tehdäänkö niitä oikeita asioita onko nämä vai-

kuttavia vai onko nämä ne hyväksi havaitut rutiinit” (V 21)

Asiantuntijat nostivat esiin laadunarvioinnin käsitteet, minkä asian laatua arvioidaan ja miten.

Käsitteenä laadunarviointi voi liittyä hoitoprosessin laatuun yksittäisen potilaan kohdalla tai

koko sairaalan toimintaan. Laatua voidaan asiantuntijoiden mukaan arvioida esimerkiksi hoito-

työn sensitiivisillä mittareilla, joilla mitataan potilaiden kaatumisten määrää, painehaavaumia

tai katetri-infektioita. Näiden katsottiin olevan oman työn vaikuttavuutta, jota voidaan mitata

mutta, myös niitä tekijöitä, jotka aiheuttavat kustannuksia. Hoitotyöllä vaikutetaan hoidon laa-

tuun, esimerkiksi vähentämällä infektioita. Vaikutusten ja niihin liittyvä kustannustietoisuus

vaatii osaamista.

”puhutaanko me potilashoitoprosessiin liittyvästä laadusta ja siihen liittyvästä

indikaattorista vai sairaalan toimintaan liittyvistä laatuasioista vai mistä?” (V3)

”eli ne on just kaatumiset ja painehaavat ja virtsatiekatetriperäset infektiot ja

sentraalisiin katetreihin liittyvät infektiot muun muassa, ja hoitajasensitiivinen

potilaspalaute ja niin edelleen eli ne on semmosia että, hoitotyöllä pystytään

vaikka vähentämään näitä infektioita ja se on iso asia kun näitä seurataan ja sil-

leen se kyllä tärkee asia tämä osaaminen.” (V3)

5.2.2 Moniammatillisuusosaaminen

Tulevaisuudessa työtä tehdään yhä enemmän monien eri ammattiryhmien kanssa ja vuorovai-

kutuksen tulisi olla sellaista, että eri ammattiryhmät voivat pyrkiä samaan päämäärään. Vuoro-

vaikutusosaaminen laajenee digitaaliseen vuorovaikutukseen, jossa asiantuntijan tulisi osata

33

kommunikoida etälaitteiden avulla tai tulkita laitteiden tai sovellusten antamaa tietoa. Digitaa-

lisen vuorovaikutusosamaisen tarve kuvattiin yhä kehittyväksi ja muuttuvaksi, omahoitosovel-

luksiin liittyväksi tai tekoälyn kanssa tapahtuvaksi kommunikoinniksi. Viestintäosaaminen

nähtiin osana vuorovaikutustaitoja, joka kuvattiin yleisellä tasolla tapahtuvaksi organisaation

viestinnäksi, ei henkilökohtaiseksi ohjaukseksi.

Moniammatillisuuden kuvattiin tarvitsevan enemmän syvyyttä ja kykyä nivoutua toisiin am-

mattiryhmiin laajemmin. Sote-alojen ulkopuolinen moniammatillinen yhteistyö nostettiin esille

osana asiakas/ihmislähtöistä näkökulmaa. Oma ammatillisuus ja työ, jota sote-ammattilainen

tekee, on osa asiakkaan/ihmisen elämän kokonaisuutta ja mahdollista palvelun tarvetta. Kolle-

giaalisuus, työnkuvien tunteminen ja arvostaminen ovat yhteydessä moniammatillisuusosaami-

seen. Ilman toisten työnkuvien tuntemista on monialainen yhteistyö vaikeaa. Asiantuntijoiden

mukaan moniammatillisuuden tulisi muuntautuminen monialaisuuteen, joka nähtiin syvempänä

kuin moniammatillinen työ.

”Me on pyritty moniammatillinen sana jättämään pois ja siirtymään monialai-

seen käsitteeseen, koska se tuo sitä työtä enempi yhteen ja jossa ennen kaikkea

haetaan sille asiakkaalle hyötyä hänen tarpeissaan.” (V22)

Moniammatilliseen sote-aloja koskevaan työhön liittyi yhteisten käsitteiden merkitys. Asian-

tuntijat pohtivat, että sosiaalipuolella asiakkaalla voi olla mahdollisuus valittaa itseään koske-

vista harkinnanvaraisista päätöksistä tai etuuksista, verrattuna siihen, että kun sama ihminen on

terveydenhuollon puolella, hänen päätöksensä liittyy ehkä lääketieteelliseen diagnoosiin, ja va-

littaminen on vaikeampaa tai mahdotonta.

5.2.3 Asiakaslähtöisyys

Asiantuntijoiden mukaan asiakaslähtöisyys sote-aloilla on määriteltävä tarkkaan ja sen suhteen

miltä kannalta sote-alaa tarkastelee. Tässä kappaleessa on kuvattu osaamisen alueena asiakas-

lähtöisyys, joka liittyy asiakas/potilassuhteisiin. Asiantuntijoiden kuvausten perusteella kliini-

sen osaamisen tulisi tulevaisuudessa pohjautua ihmisen kohtaamiseen ja pyrkimykseen ratkai-

sukeskeiseen, ihmisen edun mukaiseen toimintaan. Palvelu/hoitosuhteissa asiakkaan/potilaiden

tarpeiden tunnistaminen ja palvelu/hoitoprosessin käynnistäminen on kyky empaattiseen ja ko-

34

konaisvaltaiseen kohtaamiseen ja kyky tehdä päätöksiä. Tarpeiden tunnistaminen vaatii ihmis-

lähtöistä ajattelutapaa ja kykyä suhtautua ihmisiin yhdenvertaisina. Asiantuntijat kuvasivat em-

patian ja ihmislähtöisen ajattelun ja asenteen merkitystä. Asiakkaiden tarpeiden tunnistaminen

vaatii laaja-alaista osaamista ja kokonaisuuksien hallintaa.

”Asiakkaan tarpeiden tunnistamisessa tulee sitä laaja-alaista osaamista, ettei

olla enää niin pirstaleisia, että varmaan sitä kokonaisuutta pitää osata hallita

entistä enemmän” (V4)

Asiakkaan ja asiantuntijan roolit nähtiin muuttuvan tulevaisuudessa tasavertaisemmiksi. Asi-

akkailla on enemmän tietoa, ja hänet tulisi nähdä oman tietonsa omistajana. Sote-asiantuntija

on tiedon tulkitsija, ohjaaja ja tukija. Sote-alan tulevaisuuden asiantuntijuudelta vaaditaan vah-

vaa osaamista, että osaa tulkita asiakkaan yksilöllistä kykyä ja tilannetta hyödyntää itseään kos-

kevaa tietoa. Tämän kuvattiin tarvitsevan asenne muutosta. Asiantuntijat kuvasivat, ettei esi-

merkiksi terveydenhuollon ammattilainen voi asennoitua niin, että hän tietää paremmin, mikä

asiakkaalle on hyväksi tai mikä on asiakkaan etu. Asiantuntijat pohtivat, että sellaista ajattelu-

tapaa tulisi sote-aloilla työntekijöiden pohtia tulevaisuudessa, ettei sote-ammattilainen välttä-

mättä tiedä mikä asiakkaalle on hyväksi, vaan asiakkaan asioiden hoito lähtee asiakkaan lähtö-

kohdista.

”asiakaslähtöisyys sinänsä, kun meillä terveydenhuoltoalan ihmisillä on taipu-

mus olla silleen, että me tiedetään paremmin mikä sille asiakkaalle olisi hyväksi,

että semmoisen ajattelutavan pohtiminen.” (V18)

5.2.4 Kulttuurillisuus- ja kansainvälisyysosaaminen

Kulttuurillisuusosaaminen on asiantuntijoiden mukaan asiakkaan taustan kokonaisvaltaista

huomioimista. Kulttuurillisuusosaamiseen liittyy ihmisen psyykkinen, fyysinen, sosiaalinen ja

hengellinen ulottuvuus hänen omaa kulttuuritaustaansa vasten. Asiantuntijat eivät kuvanneet

tulevaisuudessa tarvittavaa kulttuurillisuusosaamista tai globalisaatioon liittyvää osaamista pal-

joa. Sote-aloilla tarvitaan asiantuntijoiden mukaan hyvää kielitaitoa tällä hetkellä ja tulevaisuu-

dessa. Kansainvälistymisen asiantuntijat kuvasivat yhteistyömahdollisuudeksi. Esimerkkinä he

kuvasivat, että tulevaisuudessa konsultoitava erikoislääkäri voisi olla ulkomailla. Kulttuurilli-

suusosaaminen on monimuotoisten perheiden ja eri kulttuurien tuntemusta.

35

”kulttuuriosaaminen ylipäätään monimuotoisten perheiden ja eri kulttuurin tun-

teminen” (V21)

”muuten onko täällä kielitaitoa kun meillähän on jatkossa yhä enemmän maa-

hanmuuttajia” (V19)

”jos siitä osaamisen näkökulmasta sitä miettii tuo että kansainvälistytään ja että

toimitaan erilaisissa verkostoissa” (V4)

5.2.5 Ekologisuus-, teknologia- ja innovaatio-osaaminen

Ympäristövastuullinen osaaminen, kestävän kehityksen huomioiminen on tulevaisuuden sote-

osaamista. Asiantuntijoiden mukaan ekologinen ajattelu on sote-aloilla muutosvaiheessa ja ke-

hittymässä. Kestävä kehitys on käsitteenä sote-aloilla erilaisten jätteiden lajittelua ja eettisesti

kestäviä päätöksiä esimerkiksi papereiden tulostamisen suhteen tai palavereiden pitämistä il-

man matkustamista. Ilmastomuutoksen huomioiminen kuvattiin tasapainoiluksi esimerkiksi pa-

perin käytön osalta. Osa kuntalaisista ja asiakkaista tarvitsee päätöksiä ja ohjeita edelleen pa-

perilla, eikä pysty siirtymään digitaalisiin ratkaisuihin tai sovelluksiin.

”isoja haasteita on, että kannattaisi lopettaa paperi, mutta suurimmalle osalle

asiakkaita niin se ei ollut hyvä asia ja piti hakee tässä kompromissi, että sillä

lailla asiakaslähtöisyys ja kestävä kehitys saattaa kulkea ihan eri polkua.” (V23)

Ekologisuus osaaminen ei asiantuntijoiden keskustelussa ollut paljoa esillä. Asiantuntijat toivat

esiin sen, että kestävän kehityksen huomioiminen on tulevaisuuden osaamista, joka voi nuorille,

tuleville ammattilaisille olla paljon helpompaa kuin nyt työssä jo oleville ja vanhemmalle ikä-

ryhmälle.

Tulevaisuuden teknologinen osaaminen liittyy digitalisuuden ja robotisaation kehittymiseen ja

muutokseen. Digitaalisten laitteiden tuottaman tiedon tulkintaosaaminen sisältää sellaista osaa-

mista, josta ei kaikkea vielä tiedä. Asiantuntijat kuvasivat sitä koneen ja ihmisen väliseksi yh-

teistyöksi, jossa digitaalinen laite tai kone tuottaa tiedon ihmisen hyvinvoinnista, ja asiantuntija

voi tehdä päätöksiä sen tiedon perusteella. Esimerkkinä voisi olla kotihoidossa olevan potilaan

36

älylakana, joka lähettää tiedon hoitajille, jos potilas ei ole liikkunut tietyssä ajassa, tai omahoi-

tosovellusten (aktiivisuusrannekkeiden ja mittareiden) hyödyntäminen, tulkinta ja ohjaus. Vuo-

rovaikutusosaaminen liittyy laitteisiin, niiden kehittämiseen ja laadunvarmistamiseen, sekä lait-

teiden potilasohjaukseen ja sen tiedon tulkintaan. Digitaalisten laitteiden käyttö ja käytön oh-

jaus voi vaatia hyvin erilaista vuorovaikutusosaamista. Asiakkaiden/potilaiden hoitoon liittyvä

teknologinen osaaminen liittyy potilastietojärjestelmien käyttöön ja dokumentointiosaamiseen.

Tulevaisuudessa tietojärjestelmät saattavat yhtenäistyä, jolloin rakenteinen kirjaaminen ja yh-

teiset käsitteet on tärkeitä osaamisalueita. Vuorovaikutusosaamiseksi kuvattiin sellainen osaa-

minen, jossa asiantuntija tunnistaa, ettei tätä palveluprosessia voi enää jatkaa sähköisesti, vaan

tilanne vaatii kohtaamisen. Asiantuntijat toivat esille myös sen mahdollisuuden, että digitali-

saation myötä asiantuntijoiden on löydettävä tai pidettävä kiinni joistain asiakasryhmistä. Pal-

veluja on tarjottava ja oltava saatavilla myös ilman digitaalisia keinoja.

”digitalisaation vaarana voi olla, että asiakkaita katoaa, että on ihmisiä jotka ei

halua tai ei osaa tai sitten niillä menikin laitteet rikki, mistä etsitään niitä asiak-

kaita, jotka ei vaikka itse niin aktiivisesti sovelluksia käytä tai konetta käytä tai

heillä ei olo niitä.” (V1)

Tulevaisuuden sote-osaajilta odotetaan uudenlaista osaamista työn kehittämisen suhteen. Kyky

kehittää, keksiä ja luoda uusia työtapoja ja menetelmiä on osaamista, joka tulevaisuudessa tulisi

sallia ja sitä tulisi tukea. Työntekijöiltä odotetaan oma-aloitteista kekseliäisyyttä esimerkiksi

laitteiden kehittelyn suhteen.

”tähän tutkimus- ja kehittämisosaamiseen tuli mieleen että, niin tulevaisuuden

osaajissa pitäisi korostua tämmöinen innovaatio osaaminen, että keksii jonkun

laitteen tai jonkun, jolla voi parantaa sitä työtään.” (V3)

5.2.6 Yrittäjyysosaaminen

Asiantuntijoiden mukaan uudenlainen sote-osaamisen alue on sisäinen yrittäjyys käsite, jolla

tarkoitetaan oman osaamisen markkinointia ja oman osaamisen kehittämistä. Sisäinen yrittä-

jyys on tulevaisuuden osaamisen alue riippumatta siitä, onko sote-työntekijän työnantaja julki-

nen, yksityinen tai kolmas sektori. Omaa osaamistaan tulisi osata kuvata tarkasti, ja kertoa

37

kuinka osaa omaa osaamistaan soveltaa. Yrittäjyysosaaminen on myös palvelujen tuotteista-

mista ja markkinointia kuntalaisille ja asiakkaille. Yrittäjyysajatteluun liittyy asiakkaiden kiin-

nittyminen ja sitoutuminen palveluun. Tulevaisuuden sote-murroksessa ei työntekijä voi pitää

asiakkaita itsestään selvyytenä, vaan asiakkaista kilpaillaan enemmän. Asiantuntijat toivat

esille, että se on uudenlaista ajattelua sote-aloille. Mitä enemmän sote-aloilla on toimijoita ja

palvelun tarjoajia, on työntekijöiden osattava tuotteistaa ja markkinoida omaa osaamistaan ja

toimintaansa ja pitää asiakkaista kiinni.

”jos julkinen alkaa pienentyä ja tulee enemmän niitä toimijoita, niin markkinoin-

tiosaaminen, että pitää osata tuotteistaa sitä omaa toimintaa, ei riitä odottaa asi-

akkaita tulee-niistä asiakkaista on osattava pitää kiinni eri tavalla.” (V1)

”tähän sisältyy minun mielestä ymmärtäminen kilpailusta ja mikä merkitys on

sillä, että me ollaan mukana toiminnassa, josta kilpaillaan eli tuottajat kilpailee

ja kohteena on kaikki nämä kuntalaiset.” (V 22)

5.2.7 Itsensä johtamisosaaminen ja työntekijyystaidot

Itsensä johtamisosaaminen on asiantuntijoiden mukaan tulevaisuuden osaamista. Työntekijän

kyky johtaa itseään ja ohjautua työssään kuvattiin ominaisuudeksi, jota voi oppia ja kehittää.

Työntekijyystaito nähtiin joustavuutena ja osaamisena, jossa monialainen ja yhteen nivoutunut

päämääräsuuntautunut yhteinen työntekeminen onnistuu, mutta työntekijä myös jaksaa tehdä

työtä. Työhyvinvointiosaaminen kuvautui sote-alojen osaamisenalueena. Työntekijän on osat-

tava pitää itsestään huolta, että pystyy työskentelemään muutoksissa ja joustavasti erilaisissa

toimintaympäristöissä ja työyhteisöissä.

”On hyvä, että on joustava mutta, pitäisi olla työntekijyystaitoja, että ymmärtää

rajallisuuden ja oman jaksamisen ja työhyvinvoinnin, että ei se auta että joustat

ja joustat aina, kun sitten ei jaksa.” (V3)

” tulevaisuuden osaamisessa työhyvinvointi korostuu, jos meillä on palvelujär-

jestelmä 24/7 niin pakko siihen on kiinnittää huomiota

ja itseohjautuvuus- ja itseopiskelun taitoon” (V19)

38

Muutosvastarintaprosessin ymmärtäminen nähtiin osana tulevaisuuden osaamista. Sote-aloilla

muutos ja siihen liittyvät haasteet ovat uutta, josta asiantuntijoiden mukaan voisi ottaa oppia

teollisuudesta. Tulevaisuus sote-aloilla sisältää monenlaisia muutoksia, joka vaatii työntekijältä

uutta asennetta ja ymmärrystä.

”tuo muutosvastarintajuttu niin, pitäisi ottaa teollisuudesta mallia, kun teollisuu-

dessahan on aina tullut muutoksia jatkuvasti, mutta sote-alalla ei niin hirveästi

ole ja nyt kun tulee iso muutos, niin meillä ei ole niin hirveästi osaamista tähän

että ymmärretään se.” (V20)

5.3 Sote-osaamisen kehittämisen haasteet

Sote-osaamisen kehittäminen jakaantuu asiantuntijoiden mukaan kysymyksiin, jotka liittyvät

opetussuunnitelmien sisältöihin, kliinisen osaamisen saavuttamiseen ja työelämässä jo olevien

osaamisen vahvistamiseen. Kuviossa 4 on kuvattu sote-osaamisen kehittämiseen tunnistettuja

haasteita.

Kuvio 6. Sote-osaamisen kehittäminen ja siihen liittyviä haasteita asiantuntijoiden kuvaamana.

Tulevaisuuden osaamisen kaikkia sisältöjä ei tiedetä, kuten kuinka palvelujärjestelmän muu-

tokset tai teknologian kehitys muuttaa osaamisen vaatimuksia ja kuinka niitä taitoja voi opettaa.

Sote-alojen muutokset tuovat uusia kokonaisuuksia tai toimintaympäristöjä, joita tulee hallita,

Sote-osaamisen kehittäminen

Opetussuunnitelmien sisältöTulevaisuudessa tarvittavien

taitojen tarpeiden epätietoisuus

Kliinisen osaamisen saavuttamiseen liittyvät haasteet

Käytännön harjoitelupaikkojen saatavuus

Itsenäisen opiskelun ja verkko-opetuksen määrän lisääntyminen

Työelämässä olevien osaamisen vahvistaminen

Täydennys- ja toimipaikka- ja jatkokoulutusten järjestäminen

Asenteiden ja työpaikkakulttuurien muutos ja

sen johtaminen

39

ja niiden opettamiseen liittyy haasteita, kun ei tiedetä mitkä seikat muuttuvat tai vaativat osaa-

mista uudella tavalla. Koulutuksessa korostetaan sote-ammattilaisen omaa osaamista ja kliinis-

ten taitojen merkitystä, mutta samaan aikaan tulisi hahmottaa sote-alojen laaja kokonaisuus asi-

akkaana tai kohdattavana olevan ihmisen kannalta.

” koulutuksellisesti nyt nostetaan sitä omaa osaamista niin se saattaa mennä öve-

riksi ja unohtaa ne muut, eikä ymmärräkään enää sitä kokonaisuutta, kun se pitää

kuitenkin se jokaisen ammattilaisen nähdä, että en ole yksin, nämä on aika moni-

mutkaisia asioita osaamisen opettamisen kannalta” (V25)

Digitalisaatio muuttaa työnkuvia ja osaamisen vaatimuksia, mutta varautuminen muutoksiin on

vaikeaa. Osaamisen opettaminen kuvattiin haasteeksi, kun ei ole tiedossa mitkä palvelut siirtyy

esimerkiksi robotin tai digisovelluksen hoidettaviksi. Asiantuntijat kuvasivat, että suunnitelma

jossa 30-50 % sellaisista palveluista, joissa ammattilainen kohtaa kasvotusten asiakkaan, muut-

tuu jonkinlaiseen digitaaliseen muotoon. Kun ei tiedetä mitkä nämä muuttuvat palvelut ovat, ei

tiedetä kuinka niitä voidaan opettaa.

”mistä palveluista mitä meillä nykyisin on, näistä live tai face to face palveluista

30- 50 % siirtyisi tulevaisuudessa johonkin digimuotoon, niin se on iso osaamis-

tarve niin kouluille.” (V24)

Koulutusorganisaatiot ovat siirtäneet opetusta yhä enemmän verkkoon, jolloin oppimisen ja

osaamisen varmistaminen on yhä enemmän opiskelijan itsensä ja käytännön ohjaajan vastuulla.

Inhimillisyyden, ihmislähtöisyyden, empatian ja ihmisen kokonaisvaltaisen kohtaaminen näh-

tiin haasteena opettaa verkossa. Osaamisen varmistaminen ja tasalaatuisuus nähtiin kehittämi-

sen kohteena. Koulutus- ja opetusvastuun jakaantumisesta tulevaisuudessa julkisen ja yksityi-

sen sektorin välille ei ole tiedossa. Keskusteluissa nousi esille huoli, kuinka osaaminen voidaan

turvata. Harjoittelu ja työssäoppiminen käytännön työpaikoilla koettiin tärkeäksi kliinisten tai-

tojen oppimisen kannalta. Harjoittelupaikkojen saaminen saattaa olla haaste. Yksityissektori on

kasvattanut osuuttaan sote-aloilla, ja yksityisellä sote-organisaatiolla ei ole koulutusvastuuta,

joissa sote-alojen opiskelijat voisivat käytännön harjoitteluaan suorittaa.

40

”meillä on se opetusvastuu ja mitä sille käy, jos yksityispuoli nappaa niin ottaako

se millä lailla sen opetusvastuun, me ei saa mitään kompetenssia aikaan opiske-

lijoille, jos ne ei saa kunnon ohjausta, jos ne ei saa kunnon harjoittelupaikkoja”

(V8)

Sote-aloilla tarvitaan kapeaa ja syvää erikoisosaamista ja laaja-alaista moniosaamista. Kliinistä

osaamista kuvattiin sosiokonstruktivistisena prosessina, ei niinkään yksilön omana kehittymi-

senä. Kliinistä osaamista on ylläpidettävä sekä käytännön työntekijän, joka on jo työelämässä,

mutta myös uuden opiskelijan on siinä kehityttävä. Osaaminen muotoutuu ja kehittyy toisten

kanssa työskennellessä.

”kliininen osaaminen ei ole vain yksilöllinen prosessi vaan sosiokonstruktivisi-

tinen prosessi, käytännön ylläpidossa ja kehittämisessä – että näistä tulee mie-

leen, että se oma osaaminen on joku tämmöinen laatikko, vaan se on semmoinen

muotoutuva ja koko ajan kehittyvä.” (V15)

Sote-ammattilaisen osaaminen rakentuu työyhteisön sisällä ja sen avulla, sosiaalisia työyhtei-

söjä ja tiimejä on ohjattava ja tuettava kasvuun, muutoksiin ja yhdessä tekemiseen. Asiantunti-

jat nostivat esille koulutuksen ja johtamisen merkityksen osaamisen vaatimusten muutoksissa.

Asiantuntijat esittivät, että koulutusorganisaatiot ovat muutoksessa, kun tulevaisuuden osaami-

sen alueita suunnitellaan, että aloille saadaan uusia työntekijöitä. Toisaalta kuvastuu haaste,

kuinka jo työelämässä olevien osaamista voidaan kehittää. Sote-aloilla kuvattiin tarvitsevan

asenne- ja ajattelutavan muutosta, että toimintaympäristöjen muutoksessa pystyy ja jaksaa jat-

kuvasti oppia uutta ja muuntautua monialaiseen työhön. Joissakin työyhteisöissä on suuntau-

duttu yleisosaamiseen, että esimerkiksi hoitajat pystyvät jouhevasti siirtymään yksiköistä toi-

siin. Erikoisalojen yksiköissä kuitenkin tarvitaan täsmällistä aihealueen osaamista, jota on vai-

kea saada, jos siirtyy paikasta toiseen toimien hyvin monialaisesti. Työelämässä olevien osaa-

mista tulisi vahvistaa ja varmistaa. Erilaiset lääkelaskukokeet tai tietoturvatentit eivät anna

koko kuvaa kaikesta työelämässä olevan sote-työntekijän osaamisesta. Kuitenkin osaamisen

saavuttamiseen liittyvä epävarmuus sai asiantuntijat pohtimaan, olisiko tarpeen ottaa käyttöön

jonkinlainen lopputentti sote-tutkinnon saamiseksi peruskoulutuksen jälkeen. Elinikäinen op-

piminen kuvattiin velvollisuutena, eli jokaisen ammattilaisen tulee huolehtia oman osaamisensa

jatkuvasta päivittämisestä.

41

”elinikäisestä oppimisesta puhutaan eli jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen

velvollisuus on pitää itsensä tiedot päivitettynä.” (V13)

Asiantuntijat toivat esille myös huolen siitä, ettei muutoksissa ja siihen liittyvässä poliittisessa

päätöksenteossa pitäisi unohtaa ennakoivaa, preventiivistä terveyden ja hyvinvoinnin edistämi-

sen työtä. Sote-osaaminen vaikutti ajoittain asiantuntijoiden mielestä teemahaastattelurungon

teemoissa (liite 4) näyttäytyvän enemmän korjaavina toimenpiteinä, sairauksien hoitamisena

tai parantamisena tai sosiaalipalveluina ja tukimuotoina, kuin ennaltaehkäisevänä ja koko kun-

taan kohdistuvana ennakoivana työnä.

”itse olen huolissani, jos puhutaan soteosaamisesta niin että se ei pysy liikaa

siellä korjaavalla puolella vaan siinä on tosiaan tää preventio ja se olis näkyvänä

ja sille olis aikaa ja resursseja” (V 19)

Sote-osaaminen tarvitsee tulevaisuuden osaamisen onnistumiselle asiantuntijoiden mukaan yh-

teiset termit ja käsitteet. Asiantuntijat kuvasivat, että sosiaali- ja terveydenhuollon integroitu-

minen toisiinsa ja muuntautuminen asiakkaasta lähtöisin olevaksi palveluksi on uudenlainen

paradigma. Paradigma muutoksella tarkoitettiin käsitteiden yhdenmukaisuutta ja termien jäsen-

telyä.

5.4 Yhteenveto tuloksista

Tämän tutkimuksen tulosyhteenvetona voidaan todeta, että tulevaisuuden sote-osaaminen pe-

rustuu ammattieettiselle ja vuorovaikutusosaamiselle. Osaamisen alueita sote-aloilla tulevai-

suudessa ovat: 1) kliininen, näyttöön perustuva ja vaikuttavuusosaaminen, 2) moniammatilli-

suusosaaminen, 3) asiakaslähtöisyysosaaminen, 4) kulttuurillisuus- ja kansainvälisyysosaami-

nen, 5) ekologisuus-, teknologia- ja innovaatio-osaaminen, 6) yrittäjyysosaaminen sekä 7) it-

sensä johtamisosaaminen. Tässä tutkimuksessa nousi esille käsitteiden määrittelyn tärkeys.

Läpileikkaavana osaamisena läpi kaikkien osaamisen alueiden on ammattieettinen ja vuorovai-

kutusosaaminen.

Sote-ammattilaisen on tarjottava tulevaisuudessa asiakkaan/potilaan edun mukaista ohjausta,

palvelua tai hoitoa, onpa palvelun tarjoaja julkinen, yksityinen tai kolmas sektori ja sote-työn-

42

tekijän palkanmaksaja joku toinen organisaatio. Yhteistyö yhteisten asiakkaiden kanssa eri sek-

toreilla vaatii nivoutunutta ja päämääräsuuntautunutta tekemistä ja ratkaisuja sote-ammattilai-

silta. Jaetut asiakkuussuhteet vaativat osaamista yhteistyöstä, hyviä vuorovaikutustaitoja ja ky-

kyä ymmärtää toisten työnkuvia. Sote-alojen perustyö katsottiin niin nykyisin kuin tulevaisuu-

dessa perustuvan ihmisen kohtaamiseen ja siinä olevaan asenteeseen ja vuorovaikutukseen.

Kohtaaminen vaatii monenlaista osaamista niin, että asiakkaan palvelutarpeen määrittely ja oh-

jaus onnistuu muuttuvissa palvelujärjestelmissä. Kuitenkin palveluntarpeen määrittelyn lähtö-

kohtana on, että asiakkaan tarpeet ohjaavat palveluihin ohjaamista ja sitouttamista. Asiakkuu-

den rooli nähtiin muovautuvan aktiiviseksi oman tietonsa omistajaksi, jossa sote-ammattilainen

on enemmän rinnalla kulkija kuin ylhäältä ohjeita tai määräyksiä saneleva.

Asiantuntijat kuvasivat sote-alojen tulevaisuuden olevan käännekohdassa, vaikka rakenteellista

sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota ei tulisikaan, sillä osa muutoksista liittyy muuhun

yhteiskunnalliseen kehitykseen, kuten digitalisaation kehittymiseen. Työnkuvat muuttuvat toi-

mintaympäristöjen muuttuessa ja sote-aloilla tulisi pyrkiä monialaiseen ja tiiviiseen yhteistyö-

hön. Muutoksista ja siihen liittyvästä muutosvastarinnasta tulisi asiantuntijoiden mielestä puhua

avoimesti, niin että siihen voidaan varautua. Kustannuksia arvioivan työtavan omaksuminen

sote-aloille kuvattiin haasteelliseksi, mutta välttämättömäksi.

43

6 POHDINTA

6.1 Tulosten tarkastelua

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata tulevaisuuden sote-osaamista sote-aloilla työsken-

televien asiantuntijoiden näkökulmasta. Sote-asiantuntijat keskustelivat osaamisesta STM:n ja

OKM:n dokumenteista poimittujen kahdeksan osaamisvaatimuksen pohjalta (Kangasniemi ym.

2018, liite 4). Saadut tutkimustulokset vahvistivat osittain aiempaan tutkimustietoa tulevaisuu-

den sote-osaamisesta ja osittain tuovat uutta tietoa. Tulosten tarkastelussa pohditaan käsitteiden

merkitystä tutkimuksen tuloksille, sillä asiantuntijat nostivat käsitteiden merkityksen esille kes-

kusteluissa. Lisäksi tarkastellaan sote-osaamisen ajankohtaisuutta, tulevaisuutta ja kehittämistä.

Käsitteet ja niiden merkitys

Tässä tutkimuksessa asiantuntijat puhuivat käsitteiden määrittelyn tärkeydestä. Käsitteiden yh-

tenäistäminen tuli esiin myös aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa, muun muassa kulttuurilli-

suuden osalta (Horevitz ym. 2013, Jani ym. 2016). Tämän tutkimuksen tulosten mukaan kliini-

nen osaaminen nähtiin yläkäsitteenä ja samaa oli nähtävissä kansainvälisessä tutkimusaineis-

tossa (Mirabito 2012, Stanhope ym. 2015). Aiemmissa tutkimuksissa kliiniseen osaamiseen si-

joitettiin kulttuurillisuusosaamista ja vuorovaikutustaitoja (Mirobito 2012), mutta kulttuurilli-

suusosaaminen nähtiin myös omana osaamisen alueenaan (Horevitz ym. 2013, Hall & Rammel

2017). Kulttuurillisuusosaamisen esiintyminen erilaisena voi selittyä sillä, että Suomessa on

ollut vähemmän erilaisia etnisiä kulttuureja, uskontoja tai kieliä verrattuna esimerkiksi Yhdys-

valtoihin, joista kulttuuriin liittyvät tutkimukset olivat kuten Horevitz ym. (2013). Asiantuntijat

eivät tässä tutkimuksessa merkittävästi korostaneet kielitaitoa tulevaisuuden osaamisen alu-

eena, kun taas tutkimusaineistossa sen osuus oli suurempi (Horevitz ym. 2013). Kulttuurilli-

suusosaamista ja kielitaitoa ei käsitteenä ollut kirjattu teemahaastattelurungon teemoihin (liite

4), vaan kulttuurien tuntemiseen liittyvä osaaminen tuli esiin pohtiessa asiakaslähtöisyys-käsi-

tettä. Käsiteltävät sote-osaamisen alueet olivat laajoja kokonaisuuksia, jolloin keskustelu saat-

toi ohjautua ryhmissä laajoihin ja monimutkaisempiin käsitteisiin. Kielitaito sote-aloilla on sel-

keämpi ja täsmällisempi osaamisen alue, jolloin ryhmäkeskusteluissa se ei ollut syvällisem-

mässä tarkastelussa.

44

Asiantuntijat pohtivat tässä tutkimuksessa asiakaslähtöisyyden käsitettä ja sen käyttöä. Asia-

kaslähtöisyys nähtiin erilaisena sosiaali- ja terveysaloilla kuin markkinatalouden käsitteissä.

Sote-aloilla asiakaslähtöisyys kuvataan asiakkaan tarpeesta lähtevänä, johon yhdistyy lääketie-

teellinen diagnoosi tai terveydenhuollon asiantuntijan määrittämä hoidon tarve tai sosiaalityön-

tekijän arvioima palvelu tai etuus. Sote-palveluissa asiakas ei välttämättä saa sitä palvelua, mitä

itse haluaa, vaan palvelun tarpeen sanelee joku toinen, sote-alan ammattilainen. Asiantuntijat

halusivat käyttää asiakaslähtöisyyden sijasta ihmislähtöisyyden käsitteestä, kuten Stanhope ym.

(2015) aiemmissa tutkimuksissa. Stanhope ym. (2015) kuvasi ihmislähtöisen lähestymistavan

yksilön kokonaisvaltaiseksi huomioimiseksi, joka on hoitosuunnitelman pohjana (Stanhope

ym. 2015). Asiakkuuteen liittyi asiantuntijoiden mukaan myös ajatus, ettei sote-ala aina sisällä

asiakkuus-suhdetta lainkaan, kuten kunnan hyvinvointi- tai terveyden edistämisen työ. Toi-

saalta sote-alojen sisällä voi olla käsitteellistä epäselvyyttä esimerkiksi asiakkuus-käsitteestä.

Asiantuntijat pohtivat asiakkuutta ja sen eroa sosiaalipalveluissa tai terveyspalveluissa, suh-

teessa asiakkaan mahdollisuuteen valittaa palvelusta. Valittamismahdollisuus nähtiin osin liit-

tyvän harkinnanvaraisuuteen, kuten sosiaalityön päätökset voivat olla harkinnanvaraisia. Ter-

veydenhuollossa päätökset taas ovat sidoksissa potilaan terveydentilaan tai diagnoosiin, jolloin

valittaminen on vaikeampaa. Asiakkuus-suhde sote-palvelujen eri sektoreihin saattaa olla eri-

lainen saman ihmisen kohdalla. Päätöksien valittamiseen liittyviä kysymyksiä tai käsitteitä ei

kansainvälisissä aineistoissa tullut esille, joka johtunee Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujär-

jestelmän erilaisuudesta suhteessa esimerkiksi Yhdysvaltoihin.

Tässä tutkimuksessa asiantuntijat kuvasivat kansainvälistymisen, globalisaation, verkostomai-

sena työskentelymahdollisuutena tulevaisuudessa. Kansainvälistymisellä viitattiin työ- ja har-

joittelumahdollisuuksien joustavaan liikkuvuuteen tai erikoisosaamisen saatavuuteen digitali-

saatiota hyödyntäen. Aiemmissa tutkimuksissa kansainvälistyminen, globalisaatio nähtiin ta-

louden, kaupan ja ihmisten liikkumisen lisääntymisenä. Vapaa liikkuminen maasta toiseen voi

lisätä erilaisten terveysuhkien määrää, joihin sote-aloilla tulisi varautua (Rowson ym. 2012,

Smith & Cheung 2015). Tämä käsitteellinen ero johtunee siitä, että globalisaation terveysuhat

eivät ole näyttäytyneet Suomessa siinä mittakaavassa, että se olisi tässä tutkimuksessa asian-

tuntijoiden keskusteluissa tullut esiin, niin kuin kansainvälisissä aineistoissa.

45

Sote-osaamisen ajankohtaisuus ja tulevaisuus

Ammattieettinen osaaminen on asiantuntijoiden mukaan merkittävä, läpileikkaava osaamisen

vaatimus kaikilla osaamisen alueilla. Ammattieettinen näkökulma oli aiemman kirjallisuuden

mukaan eettisten ongelmien tunnistamista (McCormack 2008) ja kykyä tehdä päätöksiä (Holt

ym. 2010). Tässä tutkimuksessa eettinen osaaminen ja vuorovaikutusosaaminen olivat asian-

tuntijoiden mukaan laajoja ja kaikkeen toimintaan ulottuvia osaamisen alueita. Aiemman tutki-

mustiedon mukaan sekä nykyisin että tulevaisuudessa tarvitaan hyviä vuorovaikutustaitoja ja

kommunikointikykyä (Pyörälä & Hietanen 2011), joka tukee myös tämän tutkimuksen tuloksia.

Asiakkaat ovat tulevaisuudessa tietoisempia oikeuksistaan ja omasta tilastaan, ja se haastaa

sote-työntekijän (Randall & Kindiak 2008, Pyörälä & Hietanen 2011, Berzoff & Drisko 2015).

Sote-työntekijältä odotetaan tulevaisuudessa tasavertaisuutta asiakkuus-suhteisiin, joka vaikut-

taa vuorovaikutusosaamiseenkin. Sote-asiantuntija kokoaa asiakkaan tiedon ja ohjaa ja auttaa

asiakasta tiedonhallinnassa ja palvelujen ohjauksessa (Pyörälä & Hietanen 2011). Asiantunti-

joiden mukaan tarvitaan sote-alojen työntekijöiden asennemuutos, etteivät he ole asiakasta kos-

kevan tiedon omistajia, vaan asiakas/potilas on oman tietonsa omistaja, jota sote-ammattilainen

hyödyntää, käyttää ja täydentää asiakkaan/potilaan edun, palvelun tai hoidon saavuttamiseksi.

Vuorovaikutukseen liittyi sekä tässä tutkimuksessa että aiemmassa tutkimustiedossa monipuo-

liset kommunikointi- ja vuorovaikutustaidot organisaatioiden eri tasoilla (Granheim ym. 2018)

sekä digitaalisuus ja siihen liittyvä vuorovaikutusosaaminen (Griffiths ym. 2012).

Kliininen osaaminen kuvattiin sote-alojen osaamisen perustaksi sekä tässä tutkimuksessa että

aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa. Kliininen osaaminen on ajankohtainen ja tulevaisuuden

merkittävin osaamisen alue (Randall & Kindiak 2008, Mirabito 2012, Bennet ym. 2017). Klii-

ninen osaaminen vaatii asiakkaan tarpeiden tunnistamista ja siihen liittyvää ihmislähtöistä nä-

kökulmaa, laajaa tietoperustaa ja ammattieettistä osaamista. Aiemmissa tutkimuksissa esitet-

tiin, että kliininen osaaminen vaatii käytännön harjoittelua aidoissa ja autenttisissa työpaikoissa

(Tham & Lynch 2014), joka tukee tämän tutkimuksen tuloksia. Tässä tutkimuksessa asiantun-

tijat puhuivat paljon kliinisen osaamisen osatekijöistä, kuten empaattisuudesta, ihmislähtöisestä

ajattelutavasta ja inhimillisestä ihmisen kohtaamisesta. Kliinisen osaamisen tekijäksi kuvattiin

laaja ammattialakohtainen tietoperusta ja aiemmissa tutkimuksissa tuotiin esille samansuuntai-

sia tuloksia. Asiakaslähtöinen kohtaaminen ja työtapa, jossa perhe ja läheiset otetaan mukaan

asiakkaan kanssa tapahtuvaan palveluntarpeen arviointiin (Stanhope ym. 2015), asiantuntijuus

ja laajatietopohja (Randall & Kindiak 2008, Berzoff & Drisko 2015, Bennet ym. 2017) ovat

46

kliinisen osaamisen sisältöä. Kliinisen osaamisen saavuttamiseksi tarvitaan aidoilla työpai-

koilla tapahtuvaa oppimista. Sekä aiempi tutkimustieto että tämän tutkimuksen asiantuntijat

osoittavat, että työssäoppiminen koulutuksen aikana on merkittävä osa kliinisen osaamisen saa-

vuttamista. Tulevaisuudessa työnkuvien muuttuessa ja työtehtävien lisääntyessä on työpaikoilla

tapahtuvalla ohjauksella ja ohjaajilla tärkeä rooli (Tham & Lynch 2014, McLaughlin ym. 2015).

Työssäolevien täydennyskoulutukseen ja hyvään perehdytykseen on kiinnitettävä huomiota

(Cardona-Cardona ym. 2017), joka tukee tämän tutkimuksen tuloksia.

Korazim-Korösy ym. (2014) esitti, että vahva ammatillisuus voi olla este yhteistyölle, ja samaa

asiantuntijat toivat esille. Yhteisten asiakkaiden asioiden hoito vaatii moniammatillista yhteis-

työtä. Yhteistyö ja moniammatillisuus ei onnistu, jollei toisiin ammattiryhmiin luoteta. (Kora-

zim-Korösy ym. 2014.) Asiantuntijoiden mukaan moniammatillista osaamista on laajennettava

ja syvennettävä, ja se vaatii tietoa toisten ammattiryhmien työnkuvista ja ymmärrystä toisten

työtä kohtaan.

Kirjallisuuskatsauksessa tuli esiin, että näyttöön perustuva työtapa on uudenlaista ajattelua so-

siaalialoille (Beddoe 2011), toisin kuin terveysaloilla näyttöön perustuva toiminta on ollut tut-

kimuskohde jo aiemmin (Melnyk ym. 2016). Näyttöön perustuvan toiminnan soveltaminen

käytännön työhön kuvattiin olevan haasteellista sekä kirjallisuudessa (Beddoe 2011, Melnyk

ym. 2016) että tämän tutkimuksen perusteella. Näyttöön perustuva toiminta ja sen osaaminen

nähtiin tulevaisuuden keinona parantaa laatua, kehittää osaamista ja kustannustehokkaita pal-

veluja tutkimustiedon perusteella (Srdl ym. 2011, Melnyk ym. 2016), asiantuntijat tässä tutki-

muksessa korostivat toimintatapojen jalkauttamista käytäntöön ja näytön vahvuutta palvelujen

laatuun.

Asiantuntijat tässä tutkimuksessa toivat esiin, että digitaalisuuteen ja teknologian kehitykseen

liittyy paljon osaamisen alueita, joiden vaikutusta työnkuviin ei voida ennustaa. Digitalisaatio

nähtiin sekä yhtenä työmenetelmänä että uutta osaamista vaativana osaamisen alueena. Tekno-

logian suhteen saattaa olla vaikea päivittää uutta tietoa ja osaamista työssä jo oleville (Ting ym.

2014), tämä tukee myös tämän tutkimuksen tuloksia. Uuden tiedon vieminen ja soveltaminen

työpaikoille saattaa olla haasteellista, vaikka peruskoulutuksessa jo saataisiin opetettua digita-

lisuuteen liittyvää osaamista. Teknologiaan ja digitalisuuden kehittymiseen saattaa asiantunti-

joiden mukaan liittyä riski, että asiakkaita katoaa. Sote-alojen digitalisaatiossa tulisi huolehtia

siitä, että kaikkea palvelua on saatavissa myös ilman digilaitteita tai sovelluksia. Palveluja tulee

47

olla tarjolla myös niille, jotka eivät pysty käyttämään teknologisia ratkaisuja tai palveluja. Tek-

nologisten palvelujen tai laitteiden epätasainen saatavuus voi johtaa sote-palvelujen epätasa-

arvoiseen jakaantumiseen (Risling 2017).

Kustannustehokkaat palvelut, pyrkimys saavuttaa asiakkaan etu ja oman työn vaikuttavuus näh-

tiin osana talous-, laatu-, ja vaikuttavuusosaamista ja tämä nähtiin olevan yhteydessä kliiniseen

osaamiseen. Tulevaisuudessa tulisi puhua avoimesti kustannuksista ja kustannuksiin ja talou-

teen liittyviä tekijöitä tulisi opettaa koulussa. Samaa toi esille Mäkipää ym. (2012). Lisäksi

laadunarviointiin käytettäviä mittareita tarvitaan tulevaisuudessa vaikuttavuuden mittaamiseen

(Mäkipää ym. 2012). Asiantuntijat kuvasivat, että kustannuksista, taloudesta ja asiakkaista kil-

pailu on uudenlaista ajattelua sote-aloille. Aiempi tutkimustieto toi esille, että kirjaaminen on

keino laadun ja vaikuttavuuden mittaamiseen (Mirabito 2012), mutta tässä tutkimuksessa eivät

asiantuntijat pohtineet kirjaamista tältä kannalta. Rakenteinen kirjaaminen on asiantuntijoiden

mukaan merkittävä yhteisissä tietojärjestelmissä tai päätöksenteon välineenä, mutta ei niinkään

laadun mittaamisen keinona. Mirabito (2012) esitti, että sote-ammattilaisen tekemä laadukas

kirjaaminen on yhteydessä asiakkaan maksuihin tai korvauksiin. Tämä suuntaus voidaan nähdä

tutkimuksessa, että pyritään saavuttamaan asiakkaan etu häntä koskevissa päätöksissä. Asiak-

kaan etuun liittyvästä tiedon merkityksestä, asiantuntijat nostivat esiin omahoitosovellusten

tuottaman tiedon merkityksellisyyden. Sovellusten tieto ei koske maksuihin tai korvauksiin liit-

tyviin etuihin, mutta asiakkaalle tärkeän tiedon näkeminen hänen etunsa saavuttamisena.

Haastatteluteemojen ulkopuolelta (liite 4) asiantuntijat nostivat esille tulevaisuuden osaamis-

alana ekologisuusosaamisen. Asiantuntijat kuvasivat ekologisuutta kestävänä kehityksenä,

mutta eivät nostaneet sitä erityisesti tarkempaan analyysiin. Kestävällä kehityksellä viitattiin

siihen, ettei papereita tulosteta turhaan tai jätteet lajitellaan oikein. Samoin matkustamisen vä-

hentäminen siirtämällä palavereita verkossa tapahtuviksi. Ekologiseen toimintaan liitettiin eet-

tinen ajattelu, että pyritään kaikissa toimissa tekemään oikein. Silloin voidaan sote-aloilla jou-

tua ristiriitaan. Esimerkkinä asiantuntijat kuvasivat, että joskus on tulostettava paperia saavut-

taakseen asiakkaan edun tai hyödyn, vaikka digitaalinen versio olisi saatavilla. Aiempi tutki-

mustieto toi ekologisuutta esiin laajemmin ympäristövastuullisena toimintana koko organisaa-

tion kannalta (Kangasniemi ym. 2014). Kallio ym. (2018) kuvaa, että osaamista ekologisuuden

osalta on vahvistettava kaikissa ammattiryhmissä. Asiantuntijat kuvasivat tässä tutkimuksessa

kestävän kehityksen käytäntöön liittyvänä toimintana, ja asennemuutoksiin liittyvänä tekijänä.

48

Asiantuntijat esittivät tulevaisuuden osaamisalueeksi innovointiosaamisen, jolla tarkoitetaan

sitä, että työntekijällä on luovaa ajattelua, mutta myös mahdollisuus keksiä ja luoda työpaikal-

laan uutta. Työntekijälle tulisi sallia vapaus kehittää työtään, menetelmiä ja jopa laitteita. Tule-

vaisuudessa tarvitaan myös uudenlaista osaamista yrittäjyydestä, ja asiantuntijat nostivat esiin

sisäisen yrittäjyyden käsitteen, jolla tarkoitetaan elinikäistä oppimista, itsensä kehittämistä ja

osaamisen markkinointia. Aiempi tutkimustieto kuvasi tulevaisuudessa tarvittavan luovaa ajat-

telua ja joustavaa moniosaajuutta (Randall &Kindiak 2008, Berzoff & Drisko 2015) ja kykyä

toimia erilaisissa toimintaympäristöissä (Mirabito 2012, Vehko ym. 2018). Innovointiosaami-

nen liitettiin aineistossa teknologiseen kehitykseen, mutta myös kykyyn soveltaa ja kehittää

opittuja työtapoja tai menetelmiä.

Sote-osaamisen kehittäminen

Asiantuntijat toivat esille, ettei sote-alojen työssä ole ollut keskeistä ajatus, että sote-palveluja

käyttävistä ihmisistä tulisi kilpailla. Palvelujen tuotteistaminen ja markkinointiosaaminen sosi-

aali- ja terveyspalveluissa vaatii asiantuntijoiden mukaan uudenlaista johtamistapaa. Aiem-

missa tutkimuksissa esitettiin, että tulevaisuuden terveydenhuollon vetovoimaisuuteen voidaan

vaikuttaa toimivalla johtajuudella, johon kuuluu moniammatillinen ja henkilöstöä kuulevalla

päätöksenteko (Mäkipää ym. 2012). Asiantuntijoiden mukaan tässä tutkimuksessa, johtamisella

tuetaan osaamisen vahvistamista ja työntekijöiden hyvinvointia, sekä mahdollistetaan uusien

asioiden innovointiosaaminen. Tulevaisuudessa hoidon tuloksiin voidaan vaikuttaa johtamisen

keinoin (Stanhope ym. 2015). Tuottavuuden parantamiseen liittyy työssä jaksaminen, tunne

työn hallinnasta ja henkilöstön voimavarojen johtaminen (Mäkipää ym. 2012).

Tämän tutkimuksen asiantuntijat toivat esille haasteita, joita sisältyy sote-alojen koulutukseen,

opetus/ohjausvastuuseen tai opetusmenetelmiin. Suomessa on ollut julkisella terveydenhuol-

lolla laaja opetusvastuu kaikilla sote-aloilla. Opetusvastuuta ei yksityisillä terveyspalvelujen

tuottajilla ole ollut. Tämän kaltainen huoli koulutusvastuun jakaantumisen suhteen ei tullut tä-

män tutkimuksen kansainvälisissä artikkeleissa esiin. Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujärjes-

telmä ja siihen liittyvä koulutus on erilainen verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin, josta aiem-

paa tutkimustietoa tuli eniten.

Tutkimukseen osallistuneet asiantuntijat pohtivat koulutusta, ja sen järjestämistä, erityisesti

kliinisten taitojen oppimisen osalta. Työpaikoilla tapahtuva oppiminen on tärkeää (Tham &

49

Lynch 2014), mutta opetusmenetelmänä simulaatio antaisi opiskelijoille mahdollisuuden har-

joitella kliinisen työn tapoja ja menetelmiä koulutuksessa (Banks ym. 2019). Aiempien tutki-

musten mukaan moniammatilliset simulaatio-oppimistilanteet (Saaranen ym. 2015, Banks ym.

2019) tai case-oppiminen (Lutz 2018) saattaisivat tukea moniammatillisen yhteistyön omaksu-

mista. Simulaatio-opetuksen avulla tutkimustiedon ja näyttöön perustuvan tiedon soveltaminen

käytäntöön saattaa olla tehokkaampaa (Craig ym.2017). Tässä tutkimuksessa asiantuntijat ko-

rostivat käytännön harjoittelupaikkojen merkitystä. Asiantuntijat eivät puhuneet paljon opetus-

menetelmistä tai niiden eroista, mutta kuvasivat haasteelliseksi verkko-opintojen määrän li-

sääntymisen, jolloin kohtaamisen opettelu tai sen arviointi on vaikeaa. Opiskelijoiden tulee

saada työelämän harjoittelupaikkoja, joissa he oppivat kliinisiä taitoja työpaikkaohjaajien oh-

jauksessa.

6.2 Tutkimuksen eettisyys ja tietosuoja

Tutkimuksessa noudatettiin tutkimusprosessin kaikissa vaiheessa hyvää tieteellistä käytäntöä

(TENK 2012) ja hoitotieteellisen tutkimuksen eettisiä ohjeita (Kankkunen & Vehviläinen-Jul-

kunen 2015). Asiantuntija-aineistonkeruulle oli saatu tutkimusluvat asiantuntijahaastattelun yh-

teydessä hankkeeseen osallistuneilta organisaatioilta. Tässä tutkimuksessa ei muodostunut tut-

kimussuhdetta potilaiseen eikä asiantuntijoihin, joten tutkimuseettisen toimikunnan lausuntoa

ei ole tarvittu. (TENK 2012.) Tutkimusaineisto on säilytetty sähköisessä ja salasanalla suoja-

tussa muodossa (Kuula 2006). Tutkimuksen materiaali on tallennettu yhdelle tietokoneelle, jo-

hon kirjautumiseen vaaditaan salasana. Aineisto on varmuuskopioitu salasanalla suojatulle

muistitikulle.

Tutkimusaineiston muodostaneet asiantuntijahaastattelut olivat nauhoitettuja videotallenteita,

jotka sisälsivät äänen ja kasvot, mutta ei nimiä, ammatteja eikä paikkakuntia. Nauhoitteet eivät

sisältäneet henkilökohtaisia tai arkaluonteisia tietoja. Keskusteluihin osallistuneet olivat aikui-

sia täysivaltaisia henkilöitä, he olivat antaneet suostumuksensa tutkimuskäyttöön ja heitä oli

informoitu haastattelujen käytöstä tutkimusta varten. Aineiston litteroinnin jälkeen, ei aineis-

tossa ollut tunnistetietoja asiantuntijoista. Tutkimusaineisto ei ole muodostanut henkilörekiste-

riä. Tutkimusaineiston omistaa tutkimushankkeen johtaja dosentti Mari Kangasniemi, jolle ai-

neisto on palautettu analyysin jälkeen. (Tietosuojalaki 1050/2018.)

50

6.3 Tutkimuksen luotettavuus

Deduktiivislähtöinen sisällönanalyysi sopii tutkittavaan aiheeseen hyvin. Tulevaisuuden sote-

osaamisesta oli tietoa kansainvälisesti ja kansallisestikin jonkin verran, mutta tämän tutkimuk-

sen sote-asiantuntijoiden näkökulma on nyt testattavissa aiempaan tietopohjaan juuri Suomen

oloihin. (Elo & Kyngäs 2008.) Laadullisessa tutkimuksessa täydellistä objektiivisuutta on mah-

dotonta saavuttaa (Hirsjärvi ym. 2004), sillä tutkijan oma subjektiivisuus liittyy käsitteiden va-

lintaan ja käyttöön, havaintoihin ja tulkintoihin (Elo & Kyngäs 2008, Tuomi & Sarajärvi 2018).

Aineiston kerääminen ja sen analyysi suhteessa tutkimuksen tarkoitukseen on keskeistä tutki-

muksen luotettavuuden arvioinnissa (Graneheim & Lundman 2004, Polit & Beck 2017). Alku-

peräinen aineisto oli kerätty teemahaastattelumenetelmällä, joka mahdollisti sote-alan asiantun-

tijoille itselle tärkeiden asioiden esiin nostamisen ja keskustelun pysymisen tutkimusaiheessa

(Kallio ym. 2016, Polit & Beck 2017). Keskusteluihin osallistuneilla oli paljon tietoa tutkitta-

vasta aiheesta, jolloin saatiin hyvä aineisto (Kankkunen &Vehviläinen-Julkunen 2015). Itse en

osallistunut aineistonkeruuseen, enkä näin ollen ole voinut vaikuttaa tutkimukseen osallistunei-

den asiantuntijoiden valintoihin, haastattelukysymyksiin tai tutkimustilanteisiin (Graneheim &

Lundman 2004). Tässä tutkimuksessa tulosten luotettavuutta vahvistaa alkuperäisotteet teks-

tissä (Elo & Kyngäs 2008, Polit & Beck 2017) ja tulokset on kuvattu niin, että lukija voi tehdä

oman tulkintansa tuloksista (Graneheim & Lundman 2004).

Analyysivaiheen luotettavuutta arvioidaan tulosten tulkinnan ja kuvailun kautta (Elo ym.2014).

Tässä työssä kuviot ja esimerkki deduktiivisen analyysin etenemisestä kuvaavat tulosten tul-

kintaa (liite 3). Analyysissä alkuperäisilmaukset alleviivattiin aineistosta ja tiivistettiin säilyt-

tämällä niiden keskeisin sanoma. Alkuperäisilmaukset säilyttämällä, siirtyi analyysiin asiantun-

tijoiden haastatteluissa tuoma tieto, eikä aineistoa tulkittu liikaa. (Elo & Kyngäs 2008.)

Luotettavuuden saavuttamiseksi olen luonnehtinut ja kirjoittanut kaikki tutkimusprosessin vai-

heet selvästi ja totuudenmukaisesti tutkimuksen kulusta ja toteutuksesta (Hirsjärvi ym. 2004).

Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta voidaan Kylmä & Juvakan mukaan (2007) arvioida kri-

teereillä: vahvistettavuus, uskottavuus, refleksiivisyys ja siirrettävyys, ja näitä käytetään tämän

tutkimuksen luotettavuuden arvioinnissa (Kylmä & Juvakka 2007).

51

Vahvistettavuudella tässä tutkimuksessa tarkoitetaan sitä, että aineistoa käsitellessä olen tehnyt

muistiinpanoja ja merkintöjä, joilla tehtyjä valintoja ja päätöksiä voi perustella (Kylmä & Ju-

vakka 2007). Aineistosta muodostuneet käsitteet hyödyntävät asiantuntijoiden omia ilmauksia.

Itse tehty litterointityö helpotti aineistoon perehtymistä ja sitä kautta sen analyysiä. (Kylmä &

Juvakka 2007.)

Uskottavuudella tarkoitetaan, että sote-asiantuntijoiden ääni on saatu aineistosta kuvattua.

Tämä näkyy tutkimustuloksissa siinä, että deduktiiviseen runkoon muodostui uusia osaamisen

alueita. Uskottavuutta tässä työssä vahvistaa riittävä aika, joka on käytetty aineistoon perehty-

miseen ja ilmiön ymmärtämiseen. Tutkimuksen uskottavuutta vahvistaisi se, että tulokset olisi-

vat voineet tutkimukseen osallistuneet asiantuntijat lukea ja arvioida. Aikarajoitteiden takia tätä

ei ole tehty. (Kylmä & Juvakka 2007.)

Aikaisempi tutkimustieto ja pitkä kokemus sote-alalta saattaa vaikuttaa kirjoitusvaiheessakin

valintoihin tiedostamatta, tämä on tutkijana tiedostettava reflektiivisyyden näkökulmasta

(Kylmä & Juvakka 2007). Tutkimuksen tuloksien siirrettävyyttä heikentää tutkimukseen osal-

listuneiden asiantuntijoiden valintojen ja taustojen kuvauksen vähyys (Graneheim & Lundman

2004). Tutkimuksen asiantuntijoiden tietoja on kuvattu niin paljon, kuin se on ollut mahdollista

ilman tunnistettavuutta. Muodostetut käsitteet mahdollistavat aiheen tarkastelun kontekstin ul-

kopuolelta. (Kylmä & Juvakka 2007.) Asiantuntijoita oli tässä tutkimuksessa 26. On mahdol-

lista, että suuremmalla joukolla sote-asiantuntijoita, olisi saatettu saada enemmän uutta tietoa.

Luotettavuudelle voidaan esittää kritiikkiä saturaation näkökulmasta, sillä asiantuntijat eivät

nostaneet keskusteluihin kaikkia osaamisen alueita yhtä paljon. (Graneheim & Lundman 2004,

Burns & Grove 2009.)

6.4 Johtopäätökset, suositukset ja jatkotutkimusaiheet

Tässä tutkimuksessa tuotettiin tietoa tulevaisuudessa vaadittavasta osaamisesta sote-aloilla. Ai-

kaisempi tutkimuskirjallisuus ja asiantuntijahaastatteluaineiston tulokset ovat samansuuntaiset,

mutta koska aiempi tutkimusaineisto on pääosin kansainvälistä ja koottu ulkomailta, on tulok-

sien vertailuun suhtauduttava kriittisesti. Aiempi tutkimus koostui pääasiassa Yhdysvalloista,

jossa tulevaisuuden osaamiseen liittyvät tekijät ovat monikulttuurillisuuden ja globalisaation

kaltaisissa teemoissa, jotka eivät merkittävästi korostu tässä tutkimuksessa.

52

Tutkimuksen tuottamaa tietoa kliinisen osaamisen merkityksestä ja varmistamisesta voidaan

hyödyntää sote-alojen koulutuksessa. Saadun tutkimustiedon perusteella voidaan todeta että,

vaikka koulutusorganisaatiot siirtävät opetusta verkkoon ja itseopiskelu ja -ohjautuvuus opin-

noissa painottuu, on tulevaisuudessa huolehdittava, että sote-työpaikkojen on mahdollista edel-

leen järjestää kliinisen osaamiseen tarvittavia työssäoppimispaikkoja. Työssäoppimisen ohjaa-

jien koulutusta voidaan kehittää tämän tutkimuksen perusteella, heidän ohjaustaitojaan vahvis-

tamalla ja työssäjaksamista tukemalla. Simulaatio-oppiminen ja case-oppiminen opetusmene-

telminä, käytännön työharjoittelujen ohella, voivat olla tehokkaita tapoja oppia kliinisiä taitoja

ja näyttöön perustuvaa työtapaa. Myös moniammatillista osaamista voidaan lisätä erilaisten

opetusmetodien avulla, kuten yhteisillä potilastapauksilla case- oppimisessa tai moniammatil-

lisissa simulaatioissa.

Tutkimustuloksia tarkasteltaessa voidaan todeta että, työelämässä jo olevien osaamista on vah-

vistettava ja kehitettävä. Sote-alojen johtamisessa ja tutkimuksessa on kiinnitettävä huomio

sote-alojen ammattilaisiin ja työntekijöihin. Työhyvinvointi ja työssä jaksaminen on merkittävä

osa tulevaisuuden sote-osaamista, joka vaatii johtamista työpaikoilla. Työntekijöihin kohdistuu

osaamispaineita työn muuttuessa, asiakkuuksien roolien muuttuessa, teknologian kehittyessä ja

opiskelijoiden ohjauksen korostuessa. Työntekijältä vaaditaan tulevaisuudessa itsensä johtami-

sen osaamista. Siihen kytkeytyy tämän tutkimuksen tulosten mukaan työssä jaksamisesta huo-

lehtiminen ja työhyvinvointiosaaminen. Sote-aloilla tarvitaan vahvaa johtamista, että työnteki-

jät pystyvät muutoksiin ja jaksavat työssään.

Asiantuntijahaastattelujen johtopäätöksinä ja suosituksena esitetään seuraavaa:

1. Ammattialakohtainen kliininen osaaminen on tulevaisuuden perusta sote-aloilla. Kliiniseen

osaamiseen sisältyy laaja tietopohja, näyttöön perustuva työtapa ja ihmislähtöinen toimintatapa

ja asenne.

Suositus: Kliiniseen ammattialakohtaiseen osaamiseen on kiinnitettävä huomiota sekä opetus-

metodein koulutusorganisaatioissa että käytännön työssäoppimisen ja harjoittelun työpaikoissa.

Työssäoppimisen käytännön harjoittelupaikkojen saaminen on turvattava tulevaisuudessa ja

käytännön osaaminen varmistettava.

2. Kliiniseen osaamiseen liittyy kiinteästi ihmislähtöisyys, empaattisuus, kokonaisvaltainen

kohtaaminen ja vuorovaikutusosaaminen.

53

Suositus: Koulutuksessa on kiinnitettävä huomiota siihen, että opiskelija pääsee oppimaan ja

harjoittelemaan kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen liittyviä taitoja.

3. Digitalisaatio muuttaa sote-alojen osaamistarpeita monin eri tavoin, joista kaikkea ei vielä

tiedetä. Jatkuva kehitys vaatii kykyä sietää muutoksia ja elinikäisen oppimisen asennetta.

Suositus: Sote-alojen koulutuksessa on varmistettava, että opiskelija saa teknologian ja digita-

lisaation perustaidot ja osaamisen tason.

4. Moniammatillinen yhteistyö on merkittävä tekijä tulevaisuuden työelämässä. Sote-aloilla yh-

teisten asiakkaiden asioiden hoitaminen edellyttää yhteisten käsitteiden käyttöä, monialaista,

nivoutunutta yhteistä ja päämääräsuuntautunutta työskentelyä sekä sote-alojen sisällä että eri

toimialojen kanssa.

Suositus: Sote-aloille tulee järjestää yhteistä koulutusta, lisätä tietoa toisten ammattiryhmien

työnkuvista ja töistä. Moniammatillisuuteen ja sen kouluttamiseen tulisi linkittää sote-alojen

ulkopuoliset yhteistyökumppanit, kuten koulutus ja vapaaehtoistoiminta.

5.Yrittäjyysosaaminen kytkeytyy sote-aloihin tiiviisti tulevaisuudessa.

Suositus: Sote-koulutukseen tulee lisätä yrittäjyysopintoja, markkinointia ja liiketaloudellista

osaamista. Koulutuksessa tulisi opettaa sisäistä yrittäjyyttä, oman osaamisen markkinointia ja

elinikäisen oppimisen ajattelutapaa.

6. Sote-aloilla on merkittävä vastuu ympäristöstä palvelujen tuottajana.

Suositus: Koulutuksessa ja työpaikoilla on vahvistettava ja lisättävä ekologisuusosaamista ja

ympäristövastuullista työtapaa. Työpaikoille tarvitaan toimipaikkakoulutuksia kierrätyksestä,

veden ja sähkön kulutuksesta ja kestävän kehityksen periaatteista. Työpaikoilla tarvitaan väli-

neet, välineet ja edellytykset toimia ympäristövastuullisesti.

7. Itsensä johtaminen, työhyvinvointi ja työssä jaksaminen on uudenlaista osaamista, joka tule-

vaisuuden sote-aloilla on huomioitava.

Suositus: Työssä jaksamiseen liittyvistä tekijöistä on puhuttava sekä koulutuksessa että työpai-

koilla. Johtamisella on tuettava ja varmistettava työntekijöiden työssä jaksamisen perusedelly-

tyksiä.

54

Jatkotutkimuksen aiheeksi voi tämän tutkimuksen tulosten perusteella esittää, että sote-osaami-

nen tarvitsee lisätutkimuksia, sillä digitalisaation vaikutuksia osaamiseen on vaikea ennakoida.

Sote-alojen johtamisen tutkimuksella voidaan tukea henkilöstön osaamisen vahvistamista. Mo-

nitieteellinen tutkimustyö sote-alojen koulutuksen kehittämiseksi edistää tulevaisuudessa tar-

vittavia yhteisiä osaamisen alueita.

55

LÄHTEET

Alueuudistus. 2019. Hallituksen reformi. Luettu 11.3.2019.

Banks S, Stanley MJ, Brown S & Matthew M. 2019. Simulation-based interprofessional edu-

cation: A nursing and social work collaboration. Journal of Nursing Education 58 (2), 110-115.

Beddoe L. 2011. Investing in the future: social workers talk about research. British Journal of

Social Work (41), 557-575.

Bennett LL, Grimsley A, Grimsley L & Rodd J. 2017.The Gap between nursing education and

clinical skills. The ABNF Journal (Fall 2017), 96-102.

Berzoff J & Drisko J. 2015. What clinical social workers need to know: Bio-psycho-social

knowledge and skills for the twenty first century. Clinical Social Work Journal (43), 263-273.

Burns N & Grove SK. 2009. The practise of nursing research. Appraisal, synthesis and gener-

ation of evidence. Kuudes painos, 361, 528.

Cardona-Cardona J, Montano-Moreno JJ & Campos-Vidal JF. 2017. Definition of intervention

contexts in social casework practise: predictor variables. British Journal of Social Work (47),

343-357.

Craig S, McInroy LB, Bogo M & Thompson M. 2017. Enhancing competence in health social

work education through simulation- based learning: strategies from a case study of a family

session. Journal of Social work Education 53(S1), 47-58.

Davies A, Fidler D, Gorbis M. 2011. Future Work Skills 2020. Institute for the Future for the

University of Phoenix Research Institute. Kalifornia, USA.

Dijkman B, Roodbol P, Aho J, Achtschin-Stieger S, Andruszkiewicz A, Coffey A, Felsmann

M, Klein R, Mikkonen I, Oleksiw K, Schoofs G, Soares C & Sourtzi P. 2016. European Core

Competences Framework for Health and Social Care Professionals Working with Older People,

10-19. Saatavilla http://ellan.savonia.fi/images/ECCF_final_version.pdf.

Elo S & Kyngäs H. 2008. The qualitative content analysis process. Journal of Advanced Nurs-

ing 62 (1), 107-115.

Elo S, Kääriäinen M, Kanste O, Pölkki T, Utriainen K & Kyngäs H. 2014. Qualitative Content

Analysis: A focus on trustworthiness. SAGE Open 1-10.

Erikson E, Korhonen T, Merasto M & Moisio EL. 2015. Sairaanhoitajan ammatillinen osaami-

nen. Sairaanhoitajakoulutuksen tulevaisuus- hanke. Ammattikorkeakoulujen terveysalan ver-

kosto, Suomen Sairaanhoitajaliitto ry. Bookwell Oy, Porvoo, 11-15.

Foronda C, MacWilliams B & McArthur E. 2016. Interprofessional communication in

healthcare: An integrative review. Nurse Education in Practise 19, 36-40.

56

Granheim BM, Shaw JM & Mansah M. 2018. The use interprofessional learning and simulation

in undergraduate nursing programs to address interprofessional communication and collabora-

tion: An integrative review of literature. Nurse Education Today 62, 118-127.

Graneheim UH & Lundman B. 2004. Qualitative content analysis in nursing research: con-

cepts,procedures and measures to achieve trustworthiness. Nurse Education Today 24, 105-

112.

Griffiths F, Cave J, Boardman F, Ren J, Pawlikowska T, Ball R, Clarke A & Cohen A. 2012.

Social networks- The future for health care delivery. Social Science & Medicine 75, 2233-2241.

Guise V & Wiig S. 2017. Perceptions of telecare training needs in home healthcare services: a

focus group. BioMed Central Health Services Research (17) 164, 1-10.

Hall EL & Rammell K. 2016. Racial- and ethnic sensitive practise: from the practitioners`per-

spective. Journal of Social Work 17 (6), 678-694.

HE 15/2017. Hallituksen esitys eduskunnalle maakuntien perustamista ja sosiaali- ja tervey-

denhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen it-

sehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi, 1-18.

Hirsjärvi S, Remes P & Sajavaara P. 2004. Tutki ja kirjoita. 10., osin uudistettu laitos. Gum-

merus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 151-155.

Holli K & Saloranta A. 2016. Osaaminen tulevaisuuden SOTE- maailmassa. TUSO- hankkeen

loppuraportti 21.12.2016.

Holt J, Coates C, Cotterill D, Eastburn S, Laxton J, Mistry H & Young C. 2010. Identifying

common competences in health and social care: An example of multi-institutional and inter-

professional working. Nurse Education Today 30, 264-270.

Horevitz E & Manoleas P. 2013. Professional competencies and training needs of professional

social workers in integrated behavioral health in primary care. Social Work in Health Care 52

(8), 752-787.

Horevitz E, Lawson J & Chow JCC. 2013. Examing cultural competence in health care: impli-

cation for social workers. Health & Social Work 38(3), 135-145.

Jani JS, Osteen P & Shipe S. 2016. Cultural competence and social work education: moving

toward assessment of practise behaviors. Journal of Social Work Education 52(3), 311-324.

Kallio H, Pietilä A-M, Johanson M & Kangasniemi M. 2016. Systematic methodological re-view:

developing a framework for a qualitative semi-structured interview guide. Journal of Advanced

Nursing 72(12), 2954-2965.

Kallio H, Pietilä AM, Johnson M & Kangasniemi M. 2018. Environmental responsibility in

hospital care: findings from a qualitative study. Journal of Hospital Administration 7(5), 56-69.

Kang J, Kim Y, Yoo YS, Choi JY, Koh SJ, Jho HJ,Choi YS,Park J, Moon DH,Kim DY, Jung

Y, Kim WC, Lim SH, Hwang SJ, Choe SO & Jones D. 2013. Developing competencies for

57

multidisciplinary hospice and palliative care professionals in Korea. Support Care Cancer (21),

2707-2717.

Kangasniemi M, Kallio H & Pietilä AM. 2014. Towards environmentally responsible nursing:

a critical interpretive synthesis. Journal of Advanced Nursing 70 (7), 1465-1478.

Kangasniemi M, Hipp K, Häggman-Laitila A, Kallio H, Karki S, Kinnunen P, Pietilä A-M,

Saarnio R, Viinamäki L, Voutilainen A & Walden A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten kou-

lutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja

39/2018.

Kankkunen P & Vehviläinen-Julkunen K. 2015. Tutkimus hoitotieteessä. 3.-4. painos. Sanoma

Pro Oy. Helsinki, 97, 124, 174.

Kylmä J & Juvakka T. 2007. Laadullinen terveystutkimus. Edita Prima Oy. Helsinki, 127-

129.

Korazim-Korösy Y, Mizrahi T, Bayne-Smith M & Gracia ML. 2014. Professional determi-

nants in community collaborations: interdisciplinary comparative perspectives on roles and

experiences among six disciplines. Journal of Community Practice (22), 229-255.

Kuula A. 2006. Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Vastapaino Oy, Tam-

pere, 24, 87.

Kyngäs H, Elo S, Pölkki T, Kääriäinen M & Kanste O. 2011. Sisällönanalyysi suomalaisessa

hoitotieteellisessä tutkimuksessa. Hoitotiede 23 (2), 138-148.

Luzi D, Pecoraro F & Tamburis O. 2018. Modelling levels of collaboration among health and

social care professionals in the management of a mental health plan. Studies in health technol-

ogy and informatics (247) Building Continents of Knowledge in Oceans of Data: The Future of

Co-Created eHealth. European Federation for Medical Informatics (EFMI), IOS Press, 516-

520.

McCormack JT. 2008. Educating social workers for the demographic imperative. Australian

Health Review 32 (3), 400-404.

McLaughlin H, Scholar H, McCaughan S & Coleman A. 2015. Are non-traditional social work

placements second-best learning opportunities for social work qualifying students? British

Journal of Social Work (45), 1469-1488.

McMullan M, Endacott R, Gray M, Jasper M, Miller CML, Scholes J & Webb C. 2003. Port-

folios and assesment of competence: a review of literature. Journal of Advanced Nursing, 41(3),

283, 294.

Melnyk BM, Gallagher-Ford L, Fineout-Overholt E. 2014. The Establishment of evidence-

based practice competencies for practicing registered nurses and advanced practice nurses in

real- world clinical settings: proficiencies to improve healthcare quality, reliability, patient out-

comes, and costs. Worldviews on Evidence-Based Nursing 11(1), 5-15.

58

Melnyk BM, Gallagher-Ford L, Fineout-Overholt E 2016. Implementing the Evidence-Based

Practice Competencies in Healthcare: A Practical Guide for Improving Quality, Safety, and

Outcomes, 9, 21. Saatavilla https://books.google.fi/books?id=4edQDAAAQBAJ&print-

sec=frontcover&hl=fi#v=onepage&q&f=false

Mirabito DM. 2012. Educating a New Generation of Social Workers: Challenges and Skills a

Needed for Contemporary Agency-Based Practise. Clinical Social Work Journal (40), 245-254.

Mäkinen M & Annala J. 2010. Osaamisperustaisen opetussuunnitelman monet merkitykset kor-

keakoulutuksessa. Kasvatus & Aika (4), 41-61.

Mäkipää S, Laaksonen K, Saarinen J & Miettinen M. 2012. Miten terveydenhuoltoalan veto-

voimaisuutta voidaan lisätä? Suomen Lääkärilehti 67 (13), 1060-1063a.

Nikander J. 2016. Sosiaalialan taustaselvitys. Aikuisten parissa tehtävä sosiaalialan työ. Ope-

tushallitus. VOSE- ennakointihanke.

Polit D & Beck 2017. Nursing research: generating and assessing evidence for nursing prac-

tice. 10. painos. Lippincott Williams & Wilkins, Philadelphia, 58, 60, 537-538.

Pyörälä E & Hietanen P. 2011. Vuorovaikutustaidot osana lääkärin ammatillista kehittymistä.

Suomen Lääkärilehti 66 (6), 469- 473.

Ray M, Milne A, Beech C, Phillips JE, Richards S, Sullivan MP, Tanner D & Lloyd L. 2015.

Gerontological social work: reflections on its role, purpose and value. British Journal of Social

Work 45, 1296-1312.

Randall GE & Kindiak DH. 2008. Deprofessionalization or postprofessionalization? reflections

on the state of social work as a profession. Social Work in Health Care, 47 (4), 341-354.

Rine CM. 2018. Is social work prepared for diversity in hospice and palliative care? Health &

Social Work 43 (1), 41-49.

Risling T. 2017. Educating the nurses of 2025: Technology trends of the next decade. Nurse

Education in Practise 22, 89-92.

Rowson M, Smith A, Hughes R, Johnson O, Maini A, Martin S, Martineau F, Miranda JJ, Pollit

V, Wake R, Willott C & Yudkin JS. 2012. The evolution of global health teaching in under-

graduate medical curricula. Globalization and Health 8 (35), 1-8.

Saaranen T, Vaajoki A, Kellomäki M & Hyvärinen ML. 2015.The simulation method in learn-

ing interpersonal communication competence- Experiences of masters`degree students of

health sciences. Nurse Education Today 35, 8-13.

Sipilä A. 2011.Sosiaalityön asiantuntijuuden ulottuvuudet- tiedot, taiot ja etiikka työntekijöiden

näkökulmasta kunnallisessa sosiaalityössä. Dissertations in Social Sciences and Business Stu-

dies (28). Yhteiskuntatieteiden ja kauppatietteiden tiedekunta, Itä-Suomen yliopisto. Kuopio.

Smith DS & Cheung M. 2015. Research note- globalization and social work: influencing prac-

tise through continuing education. Journal of Social Work Education 51, 583-594.

59

Stanhope V, Videka L, Thorning H & McKay M.2015. Moving toward integrated health: an

opportunity for social work. Social Work in Health Care 54(5), 383-407.

STM. 2010. Terve ja hyvinvoiva Suomi 2020. Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskat-

saus. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:23.

Sredl D, Melnyk BM, Hsueh KH, Jenkins R, Ding C & Durham J. 2011.Health care in crisis!

Can nurse executives`beliefs about and implementation of evidence-based practise be key so-

lutions in health care reform? Teaching and Learning in Nursing (6), 73-79.

TENK. 2012.Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkaus-

epäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje. 2012, 6-7.

http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf Luettu 10.9.2018.

Tietosuojalaki 1050/2018. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20181050#Pidp445868800

Luettu 5.5.2019.

Tham P & Lynch D. 2014. Prepared for practise? Graduating social work student`s reflections

on their education, competence and skills. Social Work Education 33(6), 704-717.

Ting L, Sarmiento Mellinger M & Morris K. 2014. Perceived skills, self- efficacy, and attitudes

toward technology: a pilot study of BSW students. The Journal of Baccalaureate Social Work

(19), 65-81.

Tuomi J & Sarajärvi A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Uudistettu laitos.

Tammi, EU, 103, 107, 127-128, 131, 161-162.

Vehko T, Jolanki O, Aalto AM & Sinervo T. 2018. How do health care workers manage a pa-

tient with multiple care needs from both health and social care services? – A vignette study. In-

ternational Journal of Care Coordination 21 (1-2), 5-14.

Liitetaulukko1.Tiedonhaun kuvaus. Liite 1. (1 /2).

Tietokanta Hakusanat Rajaukset Tulos Valikoituneet

tarkasteluun

otsikon perus-

teella

Valikoituneet

tiivistelmän

perusteella

Valikoituneet

koko tekstin pe-

rusteella

Kaksoiskappalei-

den poisto

SocINDEX

15.2.2018

("professional competence" OR knowledge OR

"self-efficacy" OR attitude OR skills OR compe-

tence OR competencies OR competency OR com-

petent) AND ("social worker*") AND (future OR

forthcoming OR coming OR expectation OR ap-

proaching OR prospective OR impending)

Tieteelliset (vertaisar-

vioidut) aikakausjul-

kaisut; Julkaisupäivä-

määrä: 20080101-

20181231; Kieli: Eng-

lish Hakutavat - Boo-

len lauseke

305

32

19 13

4

CINAHL

18.2.2019

("professional competence" OR knowledge OR

"self-efficacy" OR attitude OR skills OR compe-

tence OR competencies OR competency OR com-

petent)AND("health personnel" OR “health profes-

sional*” OR "health care professional*" OR

"healthcare professional*" OR "health practi-

tioner*") AND ("social worker*") AND ( future OR

forthcoming OR coming OR expectation OR ap-

proaching OR prospective OR impending )

Rajoittimet - Ver-

taisarvioitu; Tiivis-

telmä saatavissa; Eng-

lanti; Julkaisupäivä-

määrä: 20080101-

20180131; Tutki-

musartikkeliHakutavat

- Boolen lauseke

68

9

8 5

MEDIC

19.2.2019

“osaaminen” “competence” AND “future” “tule-

vaisuus” “forthcoming”

Kaikki julkaisutyypit,

2008-2019 8 3 3 2

MEDIC

19.2.2019

“osaaminen” ”competence”AND “sote OR uudis-

tus” OR reform

Kaikki julkaisutyypit

2008-2019

3 2 0 0

PUBMED

Medline

19.2.2019

("professional competence" OR knowledge OR

"self-efficacy" OR attitude OR skills OR compe-

tence OR competencies OR competency OR com-

petent) AND ("health personnel" OR “health pro-

fessional*” OR "health care professional*" OR

"healthcare professional*" OR "health practi-

tioner*") AND ("social worker*")AND ("future"

OR "forthcoming" OR "expected")

10 years, English 9

3 2 2 4

Liite 1. (2 /2).

SocIndex

27.4.2018

15.2.2019

(("professional competence" OR knowledge OR

"self-efficacy" OR attitude OR skills OR compe-

tence OR competencies OR competency OR com-

petent)) AND ("health personnel" OR “health pro-

fessional*” OR "health care professional*" OR

"healthcare professional*" OR "health practi-

tioner*")AND ("social worker*") AND ( ( "future"

OR "forthcoming" OR "coming" OR "expectation"

OR "approaching" OR "prospective" OR impend-

ing ) )

Rajoittimet - Tieteelli-

set (vertaisarvioidut)

aikakausjulkaisut; Jul-

kaisupäivämäärä:

20080101-20181231;

Kieli: English

Hakutavat - Boolen

lauseke

28

1 1 1

Web of

Science

19.2.2019

(TS=(health care worker AND future AND compe-

tencies AND social worker))

LANGUAGE: (Eng-

lish) AND DOCU-

MENT TYPES: (Arti-

cle)AND

Timespan: 2008-2019.

Indexes: SCI-EX-

PANDED, SSCI,

A&HCI, ESCI

10

6

5 3

Artikkelien ja kirjallisuuden lähdeluettelot 20 17 16 11

Yhteensä 451 73 52 37 8

Liitetaulukko 2. Tutkimukseen valikoituneet artikkelit. Liite 2. (1/8).

Tekijä (t), maa Tutkimuksen tarkoitus Aineisto/otos Menetelmä Päätulokset

Banks S, Stanley MJ,

Brown S & Matthew M.

2019. Yhdysvallat

Kuvata sairaanhoitaja- ja sosi-

aalityönopiskelijoiden koke-

muksia yhteisestä simulaatiosta

n=16 sh opiskelijaa ja

n=8 sos.opiskelijaa

Interventio (yhteinen

simulaatio yhteisistä

potilaista) ja osallistu-

neiden haastattelu.

Ymmärrys toisten alojen työtä kohtaan li-

sääntyi. Työnkuvat ja roolit selkiintyivät

ja kommunikaatio parani. Opiskelijoilla ei

ollut paljon tietoa toisista ammattiryh-

mistä ja vuorovaikutus tuotti ongelmia.

Beddoe L. 2011.

Uusi-Seelanti

Tutkia koulutuksen vaikutusta

sosiaalityöntekijöiden suhtau-

tumiseen koskien tutkimuspe-

rustuvaa työtapaa

N=40 sosiaalityöntekijää

eri palvelusektoreilta

(lastensuojelu, sairaala,

mielenterveyspalvelut)

Interventio ja puo-

listrukturoitu ryhmä-

haastattelu sosiaalialan

ammattilaisille, jotka

osallistuivat ”näyttöön

perustuva tieto”- koulu-

tukseen.

Näyttöön perustuvuutta pidettiin tärkeänä

ammatti-identiteetille ja asiakasturvalli-

suudelle ja yleisesti sosiaalialan vahvistu-

miselle. Ongelma on rahan, ajan, taitojen

ja itsevarmuuden puute, jolloin kiinnostus

oman alan tutkimustietoon ja sen sovelta-

miseen vähenee.

Bennett LL, Grimsley A,

Grimsley L & Rodd J.

2017.

Yhdysvallat.

Tutkia sairaanhoitajakoulutuk-

sen antamaa valmiutta sairaan-

hoitajan kliiniseen työhön.

N=37 vastavalmistu-

nutta sairaanhoitajaa

Määrällinen kyselytut-

kimus

Vastavalmistuneilla sairaanhoitajilla on

vaikeuksia työssä koulun jälkeen. Käden

taidot puuttuvat ja hoitotilanteet aiheutta-

vat jännitystä ja pelkoa. Koulutuksessa on

vahvistettava kl.osaamista.

Berzoff J & Drisko J.

2015.

Yhdysvallat.

Tunnistaa ja kuvata sosiaali-

työn tulevaisuuden osaamisvaa-

timuksia

86 haettua tutkimusartik-

kelia

Katsaus Ammattialakohtaista sosiaalityönosaa-

mista on vahvistettava peruskoulutuksella

mutta myös tieteellisellä koulutuksella.

Koulutusta on laajennettava ihmisen fyy-

sisiin ja biologisiin ominaisuuksiin. Asi-

akkaiden kohtaamista on koulutettava, että

työ erilaisissa toimintaympäristöissä on-

nistuu.

Tekijä (t), maa Tutkimuksen tarkoitus Aineisto/otos Menetelmä Päätulokset

Cardona-Cardona J,

Montano-Moreno JJ &

Campos-Vidal JF. 2017.

Espanja

Tutkia mitkä tekijät vaikuttavat

sosiaalialanopiskelijoiden am-

matilliseen kasvuun, ammattiin

sitoutumiseen ja kliiniseen

osaamiseen.

N=84 espanjalaista sosi-

aalityöntekijää

Määrällinen kyselytut-

kimus

Kliinista osaamista on vahvistettava val-

mistumisen jälkeen täydennyskoulutuk-

sin. Työntekijältä vaaditaan elinikäisen

oppimisen asennetta ja kykyä antaa ja

saada palautetta osaamisestaan

Craig S, McInroy LB,

Bogo M & Thompson M.

2017.

Kanada.

Kuvata moniammatillisen si-

mulaation merkitystä käytän-

nön taitoihin

N= ? Sosiaalityön opis-

kelijoille luotiin terveys-

teema-

simulaatioita

Tapauskuvaus, inter-

ventio ja haastattelu

Simulaatio-opetus on tärkeää sosiaalityön

ja terveydenhuollon integraatiossa.

Simulaatioiden avulla opetettiin ja arvioi-

tiin osaamisalueita, kuten ammatillisia ar-

voja, kulttuurillista kompetenssia, kriit-

tistä ajattelua ja lakiin liittyviä ongelmia.

Foronda C, MacWilliams

B & McArthur E. 2016.

Yhdysvallat

Tutkia ammattien välistä kom-

munikaatiota

Tiedonhaku 4 tietokan-

taan

Kirjallisuuskatsaus Koulutusvaiheessa tulisi huomioida mo-

niammatillinen kommunikointi ja ammat-

tien välinen yhteistyö. Simulaatio on hyvä

keino yhteistyön oppimiseen.

Granheim BM, Shaw JM

& Mansah M. 2018.

Australia.

Tutkia simulaatio-opetuksen ja

moniammatillisen opetuksen

yhteyttä hoitoalan koulutuk-

sessa

Tiedonhaku 6 tietokan-

taan

Kirjallisuuskatsaus Simulaatiota oli käytetty hoitoalan koulu-

tuksissa lääkäreiden ja sairaanhoitajien

yhteistyön opetuksessa. Simulaatioissa oli

keskitytty kommunikaatioon, yhteistyö-

hön, toisten työnkuvien ymmärtämiseen ja

kl työhön.

Liite 2. (2/8).

Tekijä (t) ja maa Tutkimuksen tarkoitus Aineisto/otos Menetelmä Päätulokset

Griffiths F, Cave J,

Boardman F, Ren J, Paw-

likowska T, Ball R, Clarke

A & Cohen A. 2012.

Yhdysvallat

Tutkia sosiaalisen mediaver-

kostojen ja terveysteknologian

yhteensovittamista ja niiden

vaikutusta ammattilaisten osaa-

miseen

101 haettua tutkimusar-

tikkelia

Katsaus Teknologian yhdistäminen terveydenhoi-

toon vaatii asennemuutosta ja osaamista ja

uudenlaista ajattelua. Asiakkaat saavat it-

seään koskevaa terveystietoa paljon eri-

laisten sovellusten avulla.

Guise V & Wiig S. 2017.

Norja

Tutkia kotihoidon työntekijöi-

den etälaitteiden käyttötaitoja ja

asenteita

N=26 kotihoidon työnte-

kijää

Laadullinen,

ryhmähaastattelut

Etälaitteiden käyttö vaatii koulutusta, oh-

jausta ja asennemuutosta.

Hall EL & Rammell K.

2016.

Yhdysvallat.

Tutkia sosiaalityön tulevaisuu-

den osaamista monikulttuurilli-

suuden näkökulmasta

N= 72 sosiaalityönteki-

jää

Määrällinen kyselytut-

kimus

Kulttuurillista kompetenssia on vahvistet-

tava ja koulutettava sosiaalityöntekijöille

Holt J, Coates C, Cotterill

D, Eastburn S, Laxton J,

Mistry H & Young C.

2010.

Iso-Britannia.

Kuvata sosiaali- ja terveysalan

yhteisiä osaamisalueita ja luoda

arviointimalli

5 yliopistoa, 16 eri am-

mattiryhmää

Yhteistyöprojektin ku-

vaus

Yhteistyössä rakennettiin opetus ja arvi-

ointimalli moniammatilliselle yhteis-

työlle, kommunikointi, etiikka ja tiimityö.

Horevitz E, Lawson J &

Chow JCC. 2013.

Yhdysvallat.

Kuvata kulttuurillisen osaami-

sen käsitettä eri tieteenaloilla, ja

sen yhteyttä terveyserojen ka-

ventamiseen

57 haettua tutkimusartik-

kelia

Kirjallisuuskatsaus Kulttuurillinen osaaminen saattaa vähen-

tää terveyseroja. Kulttuurillinen kompe-

tenssi pitää määritellä, nyt eroja tieteen-

alojen kesken. Sote-integraatiossa erittäin

tärkeää.

Horevitz E & Manoleas P.

2013.

Yhdysvallat.

Kuvata sosiaalityöntekijöiden

osaamista sosiaali- ja terveys-

huollon integraatiossa Yhdys-

valloissa erityisen koulutuksen

jälkeen.

N=84 sosiaalityöntekijää

Määrällinen kyselytut-

kimus

Koulutusta tarvitaan mm. eri ammattien

välillä tehtävästä yhteistyöstä, kulttuurilli-

sesta osaamisesta, kroonisista sairauksista

ja psykotrooppisista lääkkeistä. Tärkeim-

miksi osaamisalueiksi nousi kulttuurilli-

nen osaaminen ja perhetyöosaaminen.

Liite 2. (3/8).

Tekijä (t) ja maa Tutkimuksen tarkoitus Aineisto/otos Menetelmä Päätulokset

Jani JS, Osteen P & Shipe

S. 2016.

Yhdysvallat.

Kuvata mitä kulttuurillinen

osaaminen ja sen arviointi on

sos.alan opiskelijoille ja ohjaa-

jille

N=64 sos.alan opiskeli-

joita ja opettajia ja ohjaa-

jia

Laadullinen puolistruk-

turoitu teemahaastat-

telu

Kulttuurillista osaamista tulee opettaa ja

arvioida. Arviointiin tulee kuulua tiedot,

taidot, asenteet ja käytännön tekeminen.

Arviointimenetelminä roolipelit, keskus-

telut ja päiväkirjatyöskentely.

Kallio H, Pietilä AM,

Johnson M & Kangas-

niemi M. 2018.

Suomi.

Määritellä ympäristövastuulli-

suus sairaaloissa

5 yliopistollista sairaalaa

ja niiden ympäristökoor-

dinaattorit

Laadullinen puolistruk-

turoitu haastattelu ja

dokumenttianalyysi

Ympäristövastuu koskee sairaaloissa kaik-

kia osapuolia. Ympäristövastuullisuutta

pitää opettaa, ja tukea.

Kangasniemi M, Kallio H

& Pietilä AM. 2014.

Suomi.

Kuvata ja määritellä ympäristö-

vastuullinen hoitotyö

Tiedonhaku kolmeen tie-

tokantaan, 11 artikkelia

Systemaattinen kirjalli-

suuskatsaus

Hoitotyössä on yhä enemmän otettava mo-

nella tasolla ympäristövastuullinen ajat-

telu-ja toimintatapa huomioon. Ympäris-

tövastuullisessa asemassa ovat hoitajat,

mutta myös hallinto ja potilaat.

Korazim-Korösy Y, Miz-

rahi T, Bayne-Smith M &

Gracia ML. 2014.

Yhdysvallat

Vertailla miten eri ammattiryh-

mät kokevat moniammatillisen

yhteistyön

N=50 kuuden eri ammat-

tiryhmän työntekijää

(hoitaja, sosiaalityönte-

kijä, lakimies, lääkäri,

psykologi ja terveyden-

hoitaja)

Mixed-method

määrällinen ja laadulli-

nen

Tehokas yhteistyö vaatii koulutusta ja har-

joittelua. Toiset ammattiryhmät saattavat

tuntua uhkaavalta omalle ammatti-identi-

teetille. Yhteistyö eri ammattiryhmien vä-

lillä vaatii avoimuutta ja halua yhteiseen

työskentelyyn.

Luzi D, Pecoraro F &

Tamburis O. 2018.

Italia

Kuvata yhteistyön malli eri ta-

soilla so. ja terveydenhuollon

välillä, erityisesti lastensairaan-

hoidon osalta

20 hankevastaavaa eri

EU maista

Määrällinen kyselytut-

kimus

osana isompaa hanketta

Lasten sairauksien osalta yhteistyötä on

tehtävä monella eri tasolla ja monen eri

ammattiryhmän kesken. Yhteistyöhön on

koulutettava ja siihen on oltava toiminta-

ohje. Hoidon kokonaisuuden kannalta on

eduksi koordinoiva henkilö

Liite 2. (4/8).

Tekijä (t) ja maa Tutkimuksen tarkoitus Aineisto/otos Menetelmä Päätulokset

McLaughlin H, Scholar

H, McCaughan S & Cole-

man A. 2015.

Iso-Britannia.

Kuvata ja vertailla käytännön

kokemuksia sos.alan opiskeli-

joilta ja sos.ttohjaajia

hyväntekeväisyyssektorilla ja

arvioida niitä

N=171 opiskelijaa

N=115 opiskelijaa

N=139 sostt.ohjaajaa

Mixed-method,

määrällinen ja laadulli-

nen, 2 erillistä mittausta

Asiantuntijuuden kehittymiselle on

eduksi, että sos.alan opiskelijat harjoittele-

vat erilaisissa paikoissa. Opiskelijoiden

haketumista harjoitteluihin tulee suunni-

tella ja ohjata, että he saavat monipuolista

kokemusta.

McCormack JT. 2008.

Australia.

Kuvata sosiaalityöntekijöiden

tarvitsemaa osaamista ikäänty-

neiden hoidossa Australiassa.

Kuvata opetuskokonaisuus pro-

jektia gerontologiasta sosiaa-

lialalle.

N= 53 sosiaalityönteki-

jää

Laadullinen,

pilottitutkimus

Tulevaisuudessa tarvitaan moniammatil-

lista työtä ikääntyneiden määrän lisäänty-

essä. Tarvitaan erikoistuneita spesialisteja

ja yleisosaajia.

Melnyk BM, Gallagher-

Ford L, Fineout-Overholt

E. 2014.

Yhdysvallat.

Kehittää näyttöön perustuvan

työn osaamisvaatimukset sai-

raanhoitajille

N=7 1.Delphi

N=80 2.Delphi

Delphi paneelitutkimus 13 + 11 kompetenssia määriteltiin sairaan-

hoitajille erilaisiin terveysalan työpaikkoi-

hin.

Mirabito DM. 2012.

Yhdysvallat.

Tunnistaa ja kuvata sosiaalialan

tulevaisuuden haasteita kirjalli-

suuden kautta.

59 haettua tutkimusartik-

kelia

Katsaus

Tulevaisuudessa tarvitaan vahvaa kliinistä

osaamista, kuten tilanteen hallintaa, ryh-

mätyötaitoja, näyttöön perustutuvaa työta-

paa ja kulttuurillista osaamista

Mäkipää S, Laaksonen K,

Saarinen J & Miettinen

M. 2012.

Suomi

Tunnistaa ja kuvata kuinka ter-

veydenhuoltoalan vetovoimai-

suutta voi tulevaisuudessa li-

sätä.

55 haettua tutkimusartik-

kelia

Katsaus

Tulevaisuudessa hoitotyön tuloksia on mi-

tattava tehokkaammin, työn vaikutta-

vuutta on arvioitava ja näihin tarvitaan

näyttöön perustuvaa osaamista.

Liite 2. (5/8).

Tekijä(t) ja maa Tutkimuksen tarkoitus Aineisto /otos Menetelmä Päätulokset

Pyörälä E & Hietanen P.

2011.

Suomi.

Kuvata vuorovaikutuksen mer-

kitystä, opetusta ja vuorovaiku-

tuksen tulevaisuuden muutosta.

61 haettua tutkimusartik-

kelia

Katsaus

Vuorovaikutusta on opetettava perus- ja

jatkokoulutuksessa tavoitteellisesti ter-

veysalalla. Haastavat potilastilanteet, poti-

laiden tietoisuuden kasvu ja monikulttuu-

risuus ovat tulevaisuuden haasteita vuoro-

vaikutukselle.

Randall GE & Kindiak

DH. 2008.

Kanada.

Tunnistaa ja kuvata sosiaalialan

asiantuntijuuden ja ammatilli-

suuden muutosta ja laajentu-

mista.

46 haettua tutkimusartik-

kelia

Katsaus Sosiaali-ja terveysalan intergraatiossa so-

siaaliala joutuu muuttamaan osaamisen

vaatimuksia. Tarvitaan laajaa ja monipuo-

lista osaamista,kun sos.työ laajenee ter-

veydenhuoltoon. Koulutusta on muutet-

tava tukemaan integraatio-osaamista.

Ray M, Milne A, Beech C,

Phillips JE, Richards S,

Sullivan MP, Tanner D &

Lloyd L. 2015.

Iso-Britannia

Kuvata sosiaalialan tulevaisuu-

den osaamisen tarpeiden muu-

tosta gerontologiaan.

85 haettua tutkimusartik-

kelia

Katsaus Ikääntyneiden ja pitkäaikaissairaiden

määrän lisääntyessä sosiaalityö tarvitsee

osaamista ja koulutuksen muutosta näyt-

töön perustuvaan työtapaan.

Rine CM. 2018.

Yhdysvallat.

Tunnistaa ja kuvata sosiaalialan

tulevaisuuden osaamisen tar-

peiden muutosta väestön van-

henemisen ja palvelujärjestel-

mien muutoksissa.

43 haettua tutkimusartik-

kelia

Katsaus Ikääntyneiden määrän kasvaessa, kotihoi-

don lisääntyessä, saattohoidon ja palliatii-

visen hoidonmäärän lisääntyessä, sosiaali-

työn osaamisen on muututtava niitä ym-

märtäviksi. Kulttuurillisuuden osaaminen.

Risling T. 2017.

Kanada

Tunnistaa ja kuvata tekijät,

jotka vaikuttavat tulevaisuuden

hoitotyö osaamiseen teknolo-

gian kehittymisen kannalta.

43 haettua tutkimusartik-

kelia

Katsaus Koulutuksessa on otettava huomioon tek-

nologinen kehitys ja muutoksien vaikutus

tulevaisuuden hoitotyöhön. Osaamista on

laajennettava myös täydennyskoulutuksin.

Liite 2. (6/8).

Tekijä(t) ja maa Tutkimuksen tarkoitus Aineisto /otos Menetelmä Päätulokset

Rowson M, Smith A,

Hughes R, Johnson O,

Maini A, Martin S, Marti-

neau F, Miranda JJ, Pollit

V, Wake R, Willott C &

Yudkin JS. 2012.. Iso-Bri-

tannia.

Tunnistaa ja kuvata kansainvä-

listymiseen liittyviä haasteita,

terveys- ja sosiaaliongelmia.

N= 64 lääketieteen opet-

tajaa/ opetussuunnitel-

masta vastaavaa

Määrällinen kysely Globalisaatioon liittyviä haasteita, ter-

veysongelmia ja tulevaisuus visioita on

opettava lääkäreille, laajasta monitieteelli-

sestä näkökulmasta.

Saaranen T, Vaajoki A,

Kellomäki M & Hyväri-

nen ML. 2015.

Suomi.

Kuvata kuinka vuorovaikutusta

voidaan opettaa simulaation

avulla.

N=47 hoitotieteen opis-

kelijaa

Laadullinen kuvaava

haastattelututkimus

Vuorovaikutusta voidaan opettaa simulaa-

tion avulla. Simulaation onnistumisessa

on opettajalla merkittävä rooli.

Smith DS & Cheung M.

2015.

Yhdysvallat

Tutkia aikuiskoulutuksella to-

teutetun kurssin vaikutusta

sos.tt. tietoihin kansainvälisty-

misen haasteista

N=38, n=32 osallistui

pre ja post kyselyyn

Mixed-method, määräl-

linen,vertaileva koease-

telma ja laadullisesti

analysoituja avoimia

kysymyksiä.

Globalisaatio muuttaa sosiaalityön kuvaa

ja sitä on koulutettava sekä peruskoulutuk-

sessa että täydennyskoulutuksin myöhem-

min.

Sredl D, Melnyk BM,

Hsueh KH, Jenkins R,

Ding C & Durham J. 2011.

Yhdysvallat.

Kuvata sairaanhoitajien usko-

muksia ja asenteita näyttöön pe-

rustuvasta toiminnasta

N=154 sairaanhoitajaa Määrällinen kysely Terveysmenojen kustannusten hillitse-

miseksi ja hoidon laadun parantamiseksi,

tulisi näyttöön perustuvaa toimintatapaa

opettaa, ohjata ja tukea hallinnon osalta

sairaaloissa.

Stanhope V, Videka L,

Thorning H & McKay

M.2015.

Yhdysvallat.

Tunnistaa ja kuvata sosiaali-

työssä tarvittavaa osaamisen

vaatimusten muutosta sosiaali-

ja terveydenhuollon integraati-

ossa (USA)

54 haettua tutkimusartik-

kelia

Katsaus Sosiaalityö muuttuu ja laajenee terveyden-

huoltoon terveyspalvelujärjestelmien

muutoksessa. Muutos vaatii uudenlaista

ajattelua ja osaamista sote-ammattilaisilta.

Tham P & Lynch D. 2014.

Ruotsi

Tutkia kuinka sos.opiskelijat

kokevat teoriakoulutuksen val-

mistavan heitä käytännön työ-

hön.

N=13 sos.alan opiskeli-

jaa

Laadullinen, puo-

listrukturoitu

haastattelututkimus

Käytännön harjoittelua tarvitaan opiske-

lun aikana kliiniseen oppimiseen, asian-

tuntijuuden kehittymiseen, teoriatiedon

soveltamisen oppimiseen.

Liite 2. (7/8).

Tekijä(t) ja maa Tutkimuksen tarkoitus Aineisto /otos Menetelmä Päätulokset

Ting L, Sarmiento

Mellinger M & Morris K.

2014.

Yhdysvallat.

Tutkia sosiaalialan opiskelijoi-

den taitoja, valmiuksia ja asen-

teita teknologiaa kohtaan.

N=215 sos.alan opiskeli-

jaa

Mixed- method,

määrällinen kysely,

interventio, lisäksi

avoimet laadulliset ky-

symykset

Teknologinen muutoskehitys vaati vuoro-

vaikutuksen keinojen muuttumista, asiak-

kuuden osallistamista, tietoturva-asioiden

koulutusta ja ymmärtämistä.

Vehko T, Jolanki O, Aalto

AM & Sinervo T. 2018.

Suomi.

Tutkia kuinka terveysalan am-

mattilaiset hallinnoivat hoito-

polkuja ja kuinka paljon eri ter-

veys tai sosiaalialan työntekijät

osallistuivat hoitoon.

n=31 sh ja n=31 lääkäriä Määrällinen struktu-

roitu kysely

Potilaat, jotka tarvitsevat molempia sote-

palveluja, hyötyisivät koordinoiduista hoi-

topoluista. Kirjalliset hoitosuunnitelmat

ohjaisivat yhteistä, moniammatillista hoi-

toa. Yhteistyötä ja vuorovaikutusta sote

alojen välillä on vahvistettava.

Liite 2. (8/8).

Liitetaulukko 3. Esimerkki deduktiivisen analyysin etenemisestä.

PÄÄKATEGORIA YLÄKATEGORIA ALAKATEGORIA PELKISTETTY ILMAUS ALKUPERÄINEN ILMAUS

TULEVAISUU-

DESSA TARVITTA-

VAN SOTE-OSAA-

MISEN

KLIININEN OSAA-

MINEN

Vuorovaikutusosaaminen

Kyky asennoitua ihmis-

lähtöiseen ja yhdenver-

taiseen ajattelutapaan

” Perustyö on sellainen, että yk-

sittäisen asiakkaan kanssa koh-

dataan ja hänen asiaa lähdetään

viemään eteenpäin.”

” se perustyöhän pitää olla sellanen

että sen yksittäisen asiakkaan kanssa

tehtävä työ se kohtaaminen ja sen

eteenpäin vieminen” (V1)

”Tähän asiakaslähtöisyyteen liit-

tyy yhdenvertaisuus, täällä on

ihmisoikeudet ja perusoikeudet,

mutta yhdenvertaisuuden toteu-

tuminen.”

”tähän asiakaslähtöisyyteen ja täällä

pitäisi olla yhdenvertaisuus täällä on

ihmisoikeudet ja perusoikeudet

mutta yhdenvertaisuuden toteutumi-

nen” (V21)

Kyky ihmisen empaatti-

seen ja kokonaisvaltai-

seen kohtaamiseen

” Ihmisen kohtaamisella on suo-

raan vaikutus onnistumiseen, toi-

pumiseen ja kuntoutumiseen, ja

siksi se kuuluu kliiniseen koh-

taamiseen.”

”sillä kuinka se ihminen kohdataan

se vaikuttaa suoraan siihen

onnistumiseen siihen toipumiseen

että kuntoutumiseen ja sen takia ja

mä mun mielestä lisäisin sen

kliinisen osaamisen alle kun se

pitäis olla aika vahvana” (V5)

Kyky tehdä päätöksiä

”Resurssien niuketessa, on klii-

nisessä työssä tehtävä päätök-

siä.”

”niukkenevat resurssit niin, sun pi-

tää osata tehä kliinisessa työssä pää-

töksiä” (V3)

”Toimia eettisesti kestävällä ta-

valla ja tehdä sellaisia ratkaisuja,

että ne tukevat asiakkaan oi-

keuksien toteutumista ja turvaa

hänen etuaan.”

”että toimii eettisesti kestävällä ta-

valla, tekee sellaisia ratkaisuja, jotka

tukee niiden asiakkaiden oikeuksien

toteutumista ja turvaa asiakkaan

etua” (V26)

Asiakkaan ja asiantunti-

jan roolien muuttuminen

ja sen ymmärtäminen ja

”Perhenäkökulma, perheen ja lä-

heisten neuvominen, kun ikäih-

misten määrä lisääntyy.”

”tää perhe näkökulma koska ikäih-

misten määrä tulee yhä lisäänty-

mään, siinä tulee ne läheiset ja perhe

niitten neuvominen” (V3)

Liite 3. (1/3).

TULEVAISUU-

DESSA TARVITTA-

VAN SOTE-OSAA-

MISEN

KLIININEN OSAA-

MINEN

siihen liittyvä muutos-

osaaminen

”Tulee asiakkaita, jotka tietävät

jo tullessaan, mitä ne haluavat.”

”eli tulee siis asiakkaita, jotka tietää

tulleessaan jo mitä he haluaa” (V1)

Kulttuurillisuus osaami-

nen ja kielitaito

”Kulttuuriosaaminen, monimuo-

toisten perheiden ja eri kulttuu-

rien tunteminen.”

”kulttuuriosaaminen, monimuotois-

ten perheiden ja eri kulttuurin tunte-

minen” (V21)

”Kielitaito” ”niin ja kielitaito” (V19)

Laaja tietoperusta ja

osaaminen

”Toisaalta laaja-alaista osaa-

mista tarvitaan yhä enemmän.”

”toisaalta kun tarvitaan sitä laaja-

alaista osaamista yhä

enemmän”(V7)

”Tulevassa sote-osaamisessa on

valtava tiedonhallinta, miten ne

kaikki toimijat vielä löytäisivät,

saisivat ja toimisivat sen saman

tiedon mukaisesti.”

”tulevassa soteosaamisessa se val-

tava tiedonhallinta, että miten ne

kaikki toimijat vielä toimis sen sa-

man tiedon saa ja löytää ja vielä ym-

märtää toimia sen mukaisesti”

(V14)

”Oman asenteen ja tiedon pitää

olla hallussa, että pystyy teke-

mään päätöksiä ja siitä seuraa

laadukas hoito ja palvelu.”

”oman asenteen ja tiedon pitää olla

hallussa, että pystyy sitä päätöksen-

tekoa tekemään ja siitä seuraa laadu-

kas hoito ja palvelu” (V4)

TULEVAISUU-

DESSA TARVIT-

TAVAN

SOTE-OSAAMISEN

KLIININEN OSAA-

MINEN

Ammattieettinen osaami-

nen

Palvelujen ohjausosaa-

minen ja asiakkaan oma-

hoidon ohjausosaaminen

”Tulevaisuuden osaajilla ja

työssä olevilla on arvoperustai-

nen ajattelutapa, että ne puolu-

eettomasti ohjaavat ihmisiä oi-

keisiin paikkoihin.”

”tulevaisuudessa osaajilla ja työelä-

mässä olevilla ihmisillä on se sem-

monen arvoperustainen ajattelutapa,

että ne puolueettomasti ohjaa ihmi-

siä oikeisiin paikkoihin” (V4)

”Kliinisessä osaamisessa koros-

tuu konkreettisesti se, minkä ta-

soista hoito on- kliinistä osaa-

mista on asiakkaan ohjaaminen

”kliinistä osaamista korostan koska

siihen perustuu konkreettisesti se

minkä tasoista hoitoa-kyllä se on

kliinistä osaamista, että me osataan

sitä asiakasta ohjata neuvoa siihen,

Liite 3. (2/3).

ja neuvominen omatoimiseen it-

sensä hoitamiseen ohjeiden mu-

kaisesti.”

että hän pystyy vaikka omatoimi-

sesti sitten hoitamaan itseään niiden

ohjeiden mukaan” (V 7)

Oman osaamisen tunnis-

taminen ja siihen liittyvä

osaaminen

”Pystyisi astumaan kliinisen asi-

antuntijan spesifisyydestä ihmi-

sen asiantuntijuuteen, niin se

vaatii vahvaa, vankkaa tietoa

omasta osaamisesta ja sen osaa-

misen rajoista.”

”.. pystyisit astumaan myös siitä

kliinisen asiantuntijan spesifii-

sifisyydestä myös semmoseen ihmi-

sen asiantuntijuuteen niin sulla täy-

tyy olla vahva vankka tieto siitä

omasta osaamisesta ja sen osaami-

sen rajoista” (V5)

”On ammattieettisesti tärkeää

tunnistaa oman työnsä rajat, ettei

pidä tekemään sellaista, mitä ei

osaa ja tämä on sellaista mitä

näissä monialaisissa töissä pi-

täisi kehittää.”

”se että tunnistaa ne oman työn rajat

ja se on tärkeetä ammattieettisesti -

ei pidä mennä tekemään mitään sel-

laista mitä ei osaa ja tää on se mikä

näissä monialaisissa töissä pitäis

lähtee kehittämään” (V26)

Näyttöön perustuva osaa-

minen

Kyky toimia näyttöön

perustuvasti

”Osaa toimia näyttöön perustu-

vasti, kliininen osaaminen perus-

tuu siihen, että osaa toimia näyt-

töön perustuvasti.”

”jossain pitäis olla se näyttöön pe-

rustuvuus, että osaat toimia näyttöön

perustuvasti et se kliininen osaami-

nen perustuu et sä osaat toimia näyt-

töön perustuvasti” (V3)

”Mietin aihealuetta nuoret, että

onko meillä riittävästi siitä tutki-

mustietoa, kun nyt on tehty pal-

jon asioita, mutta on kaikki teke-

minen perustunut tietoon.”

”mietin tätä aihealuetta nuoret että

onko meillä riittävästi tutkimustie-

too, että nythän on tehty paljon,

mutta onko se kaikki perustunu tie-

toon” (V15)

” Näyttöön perustuvat hoitosuo-

situkset tulisi jalkauttaa”

”kuitenkin pitäis hankkia ja jalkaut-

taa nämä näyttöön perustuvat hoito-

suositukset” (V18)

Liite 3. (3/3).

Liite 4.

Liite 4. Teemahaastattelurunko.

Osaaminen

Asiakaslähtöisyys

- asiakkaan ja potilaan ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien to-

teutuminen

- valinnanvapaus

- asiakkaan tarpeiden tunnistaminen

- asiakkaan osallisuus sekä vaikuttamismahdollisuuksien edistä-

minen

Palvelujärjestelmän ja

sen toiminnan tuntemi-

nen

- palvelujärjestelmän rakenne ja toiminta - taito ohjata asiakas oikean hoidon ja palvelun piiriin - muuttunut rakenne järjestämis- ja tuottamisvastuista - toiminnan prosessien ohjaaminen - yksityisen sektorin rooli palveluntuottajina

Robotiikka ja digitalisaa-

tio

- digitaalisuus ja robotiikka asiakkaiden palveluissa, etäpalvelut - palvelut, jotka sopisivat digitoitaviksi ja robotisoitaviksi - asiakkaiden ja potilaiden ohjaus ko. palveluiden käyttöön - työ ja työn osat, jotka sopisivat digitoitaviksi tai robotin teke-

miksi - koneen ja ihmisen välinen yhteistyö - digitaalisen ja robotisoidun työympäristön taidot

Moniammatillinen ja –

tieteellinen yhteistyö

- asiakaslähtöisyys moniammatillisen työn lähtökohtana ja ta-voitteena

- verkostomainen toimintatapa, poikkisektoraalinen työ - työn päällekkäisyyksien ja palveluaukkojen välttäminen - ammattiryhmien osaamisen yhteensovittaminen - moniammatillisen toiminnan johtaminen, tiedolla johtaminen,

osaamisen johtaminen - toiminnan prosessien ohjaamis- ja palveluohjausosaaminen - tieteiden välisen osaamisen kehittäminen

Ohjaus- ja neuvonta - asiakkaan ja potilaan ohjaaminen ja neuvonta parhaiten vai-kuttavin keinoin optimaalisen tuloksen saavuttamiseksi

- asiakkaan ja potilaan roolimuutos sekä vastuut ja velvollisuu-det

- asiakkaan ja ammattilaisen tasavertaiset, mutta erilaiset roolit

Tutkimus- ja kehittämis-

osaaminen

- tutkimus- ja kehittämistarpeiden tunnistaminen - oman työn ja työyhteisön kehittäminen - tietoon perustuva toiminta

Vaikuttavuus sekä kus-

tannus ja- ja laatu tietoi-

suus

- oman työn, työyhteisön ja ammattiryhmän vaikuttavuuden, työn kustannusten ja laadun arviointi

- työntekijyystaidot muuttuvassa toimintaympäristössä, jousta-vuus

- oman ja toisten osaamisen tunnistaminen, työn kohdentami-nen

- yrittäjyys sekä julkisella että yksityisellä sektorilla

Kliininen osaaminen - oman asiantuntijuuden tietosisältö ja menetelmät - päätöksenteko omassa asiantuntijuudessa - laadukkaan hoidon ja palvelun toteuttaminen - asiakkaan ja potilaan terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen

Liite 5.

Liite 5. Tiedote tutkimukseen osallistujille.

TIEDOTE TUTKIMUKSEEN OSALLISTUMISESTA 10.10.2017

Hyvä asiantuntija!

Pyydämme Teitä osallistumaan tutkimukseen ”Sote-ammattilaisten osaamisen optimointi:

osaamistarpeet nyt ja tulevaisuudessa”. Tutkimushankkeessa haetaan vastauksia siihen, mitä

osaamistarpeita sote-uudistus synnyttää ja mitä tulisi tehdä, että näihin tarpeisiin voidaan vas-

tata. Hanke on osa Valtioneuvoston kansalian rahoittamaa opetus- ja kulttuuriministeriön ko-

konaisuutta, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa sote-koulutusta ja -osaamista koskevan pää-

töksenteon tueksi. Osallistuminen tapahtuu yhden aamu- tai iltapäivän aikana ohjatuissa asi-

antuntijakeskustelussa marraskuussa 2017. Aihetta on tutkittu kansainvälisesti vähän, ja

saatu tieto auttaa kehittämään sekä sote-ammattilaisten koulutusta että käytännön työ- ja teh-

tävänjakoa.

Mikäli päätätte osallistua tutkimukseen:

- Osallistutte omalla paikkakunnallasi järjestettävään ohjattuun asiantuntijakeskusteluun.

- Keskustelut käydään 3-4 hengen pienryhmissä.

- Hankkeen tutkijat ovat läsnä keskustelutilaisuudessa ja ohjaavat keskustelua haluttuihin tee-

moihin, joihin pääsette perehtymään jo etukäteen. Keskusteluteemat ilmoitetaan Teille noin

viikkoa ennen tapaamista.

- Jokaisen teeman kohdalla Teitä pyydetään keskustelemaan asiasta oman työkokemuksenne

perusteella.

- Keskusteluun on varattu aikaa maksimissaan 4 tuntia.

- Ohjattu keskustelu tallennetaan, videoidaan ja äänitetään. Näin muodostuva aineisto tulee

vain tämän tutkimushankkeen käyttöön eikä sitä luovuteta ulkopuolisille tahoille. Tutkimuk-

sen päätyttyä aineisto hävitetään.

- Tutkimuksen tulokset raportoidaan nimettöminä, eikä niistä voi tunnistaa yksittäistä osallis-

tujaa.

Tutkimushankkeelle on organisaationne lupa ja se on osa Valtioneuvoston kanslian rahoitta-

mia Opetus- ja kulttuuriministeriön tutkimuksia.

Mikäli haluatte osallistua tutkimukseen, voitte ilmoittautua sähköpostitse:

Pirjo Kinnunen; pirjo.kinnunen@savonia.fi

Annamme mielellämme lisätietoja tutkimuksesta!

Pirjo Kinnunen

TtT, lehtori

Savonia-amk, terveysala

pirjo.kinnunen@savonia.fi

Anne Waldén

YTT, yliopettaja

Savonia-amk, sosiaaliala

anne.walden@savonia.fi

Ari Voutilainen, FT, dosentti

Projektitutkija

Itä-Suomen yliopisto

Hoitotieteen laitos

ari.voutilainen@uef.fi