”Sydämen pedagogiikkaa”

Suomalaisen Freinetkoulun opettajien unelmia

tulevaisuuden koulusta Nora Mutanen

Kasvatustieteen proseminaaritutkielma

Kevätlukukausi 2015

Opettajankoulutuslaitos

Jyväskylän yliopisto

TIIVISTELMÄ

Nora Mutanen. 2015. SYDÄMEN PEDAGOGIIKKAA – Suomalaisen Freinetkoulun

opettajien unelmia tulevaisuuden koulusta. Kasvatustieteen proseminaaritutkielma.

Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos.

Tässä laadullisessa tutkimuksessani tarkastelen suomalaisen Freinetkoulun opettajien unelmia

tulevaisuuden koulusta. Freinet-pedagogiikan on kehittänyt ranskalainen

progressiivipedagogi, Celestin Freinet. Freinet-pedagogiikkaan liittyy vahvasti

lapsikeskeisyys, työn ja vapauden pedagogiikka. (Lange 2000, 210.) Teoriataustani pohjautuu

Freinet-pedagogiikkaan ja pedagogiikan kehittäjään, Celestin Freinetiin.

Tutkimukseni aineisto on kerätty yksilöhaastatteluina. Haastattelumetodeista käytin

puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Millaisia visioita

Freinetkoulun opettajilla on tulevaisuuden koulusta? Millä tavalla Freinet-pedagogiikka

näkyy opettajien unelmissa tulevaisuuden koulusta? Lisäksi pohdin, mitä annettavaa Freinet-

pedagogiikalla voisi olla perusopetukselle opettajien esittämien ajatusten perusteella.

Molemmat opettajat korostivat tulevaisuuden koulu -unelmissaan mm. oppilaan

aktiivista osallisuutta koulussa sekä oppilaan sosiaalisten ja metakognitiivisten taitojen

oppimista. Oppiminen tulee tapahtumaan projektien ja oppiaineiden integroinnin kautta ja

perinteinen 45 minuutin oppituntijako jää historiaan. Unelmien koulussa tehdään enemmän

käsillä ja opitaan tutkimalla. Koulussa syödään itse tehtyä, osittain oppilaiden valmistamaa

lähellä tuotettua luomuruokaa. Freinet-pedagogiikka eli vahvasti molempien haastateltavien

opettajien unelmissa. Uusi opetussuunnitelma 2014 näyttää mahdollistavan hyvinkin monta

Freinet-opettajan unelmaa.

Freinet-pedagogiikka on vähän tunnettu, tutkimusta ja lisätietoa aiheesta tarvitaan.

Näen, että Freinet-pedagogiikka voi tarjota hyviä vaihtoehtoja nykyiselle peruskoululle ja sen

kehittämiselle. Suomalaisten lasten kouluviihtyvyydessä on parannettavaa. Kun verrattiin

kansainvälisesti oppilaiden koulusta pitämistä, Suomi sijoittuu alimpaan kolmannekseen

samalla, kun kaikki muut Pohjoismaat olivat suunnilleen kärkikymmenikössä (Kämppi,

Välimaa, Ojala ym. 2012, 27). Freinet-pedagogiikan hyödyntäminen suomalaisessa

perusopetuksessa voisi parantaa mm. kouluviihtyvyyttä ja lisätä oppimista.

Hakusanat: Freinet-pedagogiikka, Celestin Freinet, tulevaisuuden koulu, unelmien koulu,

perusopetus

SISÄLTÖ

1 JOHDANTO ....................................................................................................................... 1

2 FREINET-PEDAGOGIIKKA ............................................................................................ 3

2.2. Aktiivinen ja demokraattinen koulu............................................................................ 3

2.3. Työn pedagogiikka...................................................................................................... 4

3 CELESTIN FREINET ........................................................................................................ 5

3.1. Celestin Freinetin elämästä ......................................................................................... 5

3.2. Celestin Freinetin aikalaiset ja taustavaikuttajat ......................................................... 6

3.3. Tuottelias koulu-uudistaja ........................................................................................... 7

4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN ............................................................................. 8

4.1. Tutkimuksen konteksti ja tutkimuskysymykset .......................................................... 8

4.2. Lähestymistapa, tutkittavat ja tutkimuksen eteneminen ............................................. 8

4.3. Tutkimusmenetelmät................................................................................................. 10

5 TULOKSET .......................................................................................................................... 11

5.1. Oppilaan tiedot ja taidot ............................................................................................ 11

5.2 Opetuksen toteutus ja opettajan rooli ......................................................................... 12

5.3 Arviointi ja palaute .................................................................................................... 13

5.4 Oppimisympäristöön liittyvät unelmat ...................................................................... 14

5.5 Ruokailu ..................................................................................................................... 15

5.6 Esikuvat ja vaikuttajat ................................................................................................ 16

5.7 Mikä nykyisessä Freinetkoulussa vastaa unelmien koulua ........................................ 17

5.8 Freinet-pedagogiikka opettajien unelmissa ................................................................ 18

6 POHDINTA .......................................................................................................................... 20

LÄHTEET................................................................................................................................ 23

Liitteet .................................................................................................................................. 25

1

1 JOHDANTO

Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos. Tähän ajatukseen peilaten pohdin, kuinka asiat

lähtevät muuttumaan – usein ajatuksesta. Ensin syntyy ajatus tai idea, jonka jälkeen voi

pohtia, kannattaako se toteuttaa. Jos idean päättää toteuttaa ja se on sen arvoista, on aika

ryhtyä tekoihin. Monet asiat yhteiskunnassa voivat muuttua. Laitkin muuttuvat ja

muovautuvat. Niin myös koulu muuttuu. Mutta muuttuuko koulu tarpeeksi?

Minua on kiinnostanut vaihtoehtoiset pedagogiikat siitä asti, kun aloin opiskella

luokanopettajaksi. Minua innostaa koulumaailman kehittäminen ja uudistaminen, ihmisten

unelmat ja unelmointi ylipäänsä. Olen usein pohtinut miten asiat voivat olla paremmin

koulumaailmassa, mitä asioita tulee muuttaa ja mitä voi tehdä toisin. Innostuin Freinet-

pedagogiikasta, kun huomasin, kuinka paljon oma pedagoginen ajatteluni ja ihanteeni

täsmäsivät Celestin Freinetin näkemyksiin. Celestin Freinet itse kannusti opettajia

kehittämään omaa pedagogiikkaansa. Olen monta vuotta pohtinut ja unelmoinut ystävieni ja

läheisteni kanssa, millainen tulevaisuuden koulu parhaimmillaan olisi. Millaisen koulun

perustaisin ystävieni kanssa? Olen esittänyt myös vieraille seuraavaa kysymystä: Millainen

on sinun ihannekoulusi? Päätin yhdistää mielenkiintoni Freinet-pedagogiikkaan sekä

unelmien kouluun. Tästä kiinnostuksesta jalostui aiheeni tutkia juuri Freinetkoulun opettajien

unelmia ja visioita tulevaisuuden koulusta.

Leena Kurki (2009) avaa unelman ja haaveen käsitettä Nykysuomen sanakirjaan (Sadeniemi

2002) pohjaten: ihmisen unelma voi liittyä esimerkiksi kotiin, parempiin päiviin, lempeen tai

onneen. Unelma voi olla esimerkiksi ”salainen, kaunis, puhdas, ruusuinen”. Kurki (2009)

syventää unelman käsitettä Synonyymisanakirjan (Jäppinen 1999) avulla seuraavasti:

unelman synonyymeiksi luokitellaan ”seuraavat termit: haave, toive,

pilvilinna, tuulentupa, päiväuni, utopia, illuusio. Tällainen käsitteiden kirjo luo vaikutelman

siitä, ettei unelman ilmiö olekaan aivan yksinkertainen.” (Kurki 2009, 1.)

Tässä laadullisessa tutkimuksessani tarkastelen, minkälaisia tulevaisuuden kouluun liittyviä

unelmia suomalaisen Freinetkoulun opettajilla on. Tutkimuksessani haastattelin kahta

suomalaisen Freinetkoulun opettajaa. Aineistoni olen kerännyt yksilöhaastatteluina.

2

toukokuussa 2014. Aineisto litteroitiin ja luokiteltiin haastattelukysymysten ja -vastausten

pohjalta löytyvien teemojen perusteella.

Tulevaisuuden koulu on erityisen ajankohtainen aihe uuden Perusopetuksen

opetussuunnitelman perusteiden (2014) käyttöön ottamisen vuoksi. On mielenkiintoista

seurata, kuinka POPS 2014 tullaan tulkitsemaan ja toteuttamaan. Mielestäni koulun

kehittäminen ja tulevaisuuden koulusta unelmointi on aina ajankohtaista. Uuden

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) julkaisun myötä on hyvä tarkastella

millaisia mahdollisuuksia, toimintatapoja ja ratkaisuita vaihtoehtopedagogiikat voivat

tarjoavat suomalaiselle koululaitokselle ja sen kehittämiselle. Mitä annettavaa Freinet-

pedagogiikalla on peruskoululle?

Teoriaosiossa esittelen Freinet-pedagogiikan pääsuuntauksia ja avaan itse pedagogiikan isän,

Celestin Freinen elämää ja näkemyksiä. Tämän jälkeen kuvaan, miten olen tehnyt

tutkimukseni ja raportoin tulokset. Lopuksi esitän ehdotuksia jatkotutkimuksiin. Halusin sitoa

haastattelemani Freinetkoulun opettajien unelmat kiinni todellisuuteen. Valitsin

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 vertailupohjaksi voidakseni peilata

opettajien visioita ja unelmia tulevaisuudesta Perusopetuksen opetussuunnitelman

perusteisiin 2014. Olin utelias vertailemaan, miten paljon opettajien visiot tulevaisuuden

koulusta vastaavat uutta Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita 2014.

Freinet-kirjallisuuden löytäminen oli haastavaa. Yllätyin, kuinka vähän Celestin Freinetistä

oli englanninkielistä tai suomenkielistä kirjallisuutta, ottaen huomioon, kuinka

mielenkiintoista ja lapsilähtöistä ajattelua hän edustaa. Celestin Freinet on hyvin tuntematon

pedagogi, Victor Acker (2000) toteaa artikkelissaan A Most Unappreciated Educator in

Anglophone World.

Omalla tutkimuksellani halusin tuoda esiin tällä hetkellä vähän tunnettua Freinet-

pedagogiikkaa ja siksi rajasin näkökulmani erityisesti siihen. Suomessa on tällä hetkellä vain

kaksi Freinetkoulua. Koska haastateltavat opettajat olivat Freinet-opettajia, koin luontevaksi

esitellä heidän kasvatusteoreettista taustaansa.

3

2 FREINET-PEDAGOGIIKKA

Freinet-pedagogiikalla tarkoitetaan ranskalaisen Celestin Freinetin kehittämää lapsikeskeistä

pedagogiikkaa. Freinet-pedagogiikkaan liittyy vahvasti käsitteet työn pedagogiikka sekä

vapauden pedagogiikka. (Lange 2000, 210.) Hytönen (1997) toteaa lapsikeskeisen

pedagogiikan juurten ulottuvan valistuskirjailija Jean Jaques Rousseaun näkemyksiin

kasvatuksesta. ”Lapsesta käsin lähtemisen pedagogiikka” ja sen teoriat alkoivat kehittyä

1900-luvun alkupuolella. (Hytönen, 1997, 9, 15.)

2.2. Aktiivinen ja demokraattinen koulu

Lange (2000) toteaa, että Celestin Freinetin päämäärä oli ”demokraattinen ja pasifistinen

yhteiskunta, jossa ihmistä ei sorreta eikä käytetä hyväksi”. Päämäärä saavutetaan vain, jos

koko yhteiskunta osallistuu toimintaan. Demokraattisessa koulussa opitaan tasa-arvoisesta

yhteiskunnasta. (Lange 2000, 2014.) Freinet-pedagogiikkaan kuuluu olennaisena osana

demokraattinen koulu: koulussa käytetään demokraattisia menetelmiä, esimerkiksi pidetään

luokkakokouksia. (Temple 1995, 164; Lange 2000, 214). Stark (1996) kertoo Freinetin

tehneen työtä ”tasa-arvoisen, oikeudenmukaisen ja solidaarisen yhteiskunnan puolesta”. Stark

jatkaa avaamalla Freinetin ajatuksia seuraavasti: ”Lapsi voi oppia tasa-arvoiseksi ja

yhteisvastuulliseksi vain osallistumalla näin toimivan yhteisön elämään. Koulun

jokapäiväinen elämän tulee olla demokraattisten käytänteiden ohjaamaa.” (Stark, 1996, 95.)

Temple (1995) mukaan Freinet avaa teoksessaan 'Pedagogical Invariants' pedagogiikkansa

kulmakiviä aktiivisesta ja demokraattisesta koulusta. Freinetin mukaan lapsiin on luotettava:

jos tarkoituksena on muodostaa luokkahuone, jossa lapset ovat vapaita tekemään päätöksiä,

opettajan täytyy luottaa lapsien kykyyn olla vastuullisia. Demokraattisessa koulussa opettaja

on pikemminkin ohjaaja, joka helpottaa yhteistoiminnallista ja yksilöllistä oppimista.

Demokraattisessa luokassa opettajat kunnioittavat lasta. Opettajien ja vanhempien tulee

laittaa itsensä lapsen asemaan. (Temple 1995 165.)

Freinet näki, että siinä vaiheessa, kun oppilaat astuvat koulun ovista sisään, opettajat eivät saa

katkaista oppilaiden yhteyttä oikeaan maailmaan. (Temple 1995, 165) Langen (2000) mukaan

Freinet vastusti voimakkaasti koulumaailman ”elämänvierautta”. Freinet totesi koulun

omaksi eristyneeksi maailmaksi, jonka yhteys yhteiskuntaan ja koulun ulkopuolella olevaan

4

elämään oli katkaistu. (Lange 2000, 212.)

Temple (1995) kirjoittaa Freinetin ehdottaneen opettajille, että opettajat antaisivat lapsien itse

päättää mitä he haluavat oppia, millä tahdilla ja missä muodossa, joko yksin tai ryhmässä.

Kun oppilaalle antaa valinnanvapauden, heidän työnsä saa uuden merkityksen. Pääasia, ettei

lapsia pakoteta. Freinetin mukaan lapsia pitää rohkaista tutkimaan, keksimään ja tekemään

virheitä. Freinetin mukaan kukaan, lapsi tai aikuinen ei pidä kontrolloinnista tai

rangaistuksista. Kontrollointi tai rankaiseminen on hyökkäys ihmisen arvokkuutta,

koskemattomuutta kohtaan. Freinet kyseenalaisti arviointia ja punakynän käyttöä. Hänen

mielestään arvosana on pelkästään tapa, jolla aikuinen mittaa arvostusta lapsen työstä.

Arviointi korostaa opettajan ja lapsen välillä olevaa valtakuilua ja se aliarvioi lapsen oma-

aloitteisuutta. (Temple, 1995, 166.)

2.3. Työn pedagogiikka

Freinetkoulussa työntekoa ja yhteyttä koulun ulkopuoliseen maailmaan pidetään tärkeänä.

Freinet koulussa saatetaan esimerkiksi siivota yhdessä koulua ja kouluympäristöä, toimia

koulun lemmikkien hoitajana, rakentaa näyttelyitä, siivota koulun pihaa tai vaikkapa auttaa

vahtimestaria. (Lauriala & Karonen 1988, 119.) Koska Freinet perusti ensimmäisen koulunsa

1920-luvulla esiteolliseen maalaisymäristöön, työn pedagogiikka oli luonteva menetelmä

Freinetille (Stark 1996, 41). Freinet-pedaogogiikassa ennakko-oletuksena on lapsen kyky ja

halu tehdä työtä (Suominen & Korsström 1983, 244).

Teoksessaan ”Ihmisten koulu” Freinet näkee, että lapsi työskentelee mielellään, mikäli

aikuisten säännöt sekä ympäristöolosuhteet antavat siihen luvan. Freinet kirjoittaa

käsitteestään ”työleikki”, jolla hän tarkoittaa sitä, että lapsi harjoittelee elämän taitoja

luonnostaan ilman opettamista. (Freinet 1987, 48.) Freinetin mukaan lapsi ei väsy tekemään

työtä, mikä on hänelle mielekästä (Stark 1996, 28). Nowak-Fabrykowskin mukaan Freinet

luokittelee kouluikäisen toiminnan leikkityöksi ja työleikiksi (Nowak- Fabrykowski 1992,

65).

Puotniemen (1988) mukaan Freinetkoulut ovat perinteisesti avoimia vierailijoille.

Esimerkiksi vanhemmat voivat tulla kouluun kertomaan työstään, myös lapset voivat mennä

vanhempien työpaikolle. Vierailuiden tarkoituksena on aktivoida oppilaita seuraaviin

koulutöihin. (Puotniemi 1988, 124.) Temple (1995) toteaa, että Freinet piti erittäin tärkeänä

5

asiana maailmaa koulun ulkopuolella. Freinetin mielestä opettajat eivät saaneet katkaista

yhteyttä muuhun maailmaan, kun oppilaat astuivat sisään koulun ovista. Freinet näki, että

elämykset ja kokeilu palvelevat elämää. Koulun ja “ulkoisen maailman” tuli yhdistyä.

(Temple 1995, 165.) Nowak- Fabrykowski mainitsee Freinetin opetusfilosofiaksi seuraavaa:

onnellinen elämä saavutetaan elämällä harmoniassa maailman kanssa ja koulutuksen tulee

olla yhteydessä elämään ja luontoon (Nowak- Fabrykowski 1992, 61). Nowak-

Fabrykowskin mukaan Freinetkoulu auttaa lasta valmistautumaan maailmaan opettamalla

sosiaalisaatiota itsenäisen työskentelyn ja itsesäätelyn kautta. Niin kutsutuissa viikkotöissä

(ks. s. 13) lapset oppivat suunnittelemaan ja toteuttamaan omaa työskentelyään. Yksi

opettajan tärkeimmistä tehtävistä on auttaa oppilasta saavuttamaan positiivinen,

voimaantunut ja tyytyväinen asenne työntekoon. (Nowak- Fabrykowski 1992, 64 - 65.)

Starkin (1996) mukaan Freinet näki, että lapsen paras oppimisen voimanlähde on spontaani

kiinnostus ja että oppilaan on saatava kokeilla ja tutkia itse. Opettajalla ei voi olla liian

tiukkaa ennakkoon määriteltyä näkemystä oppimisprosessin etenemisestä. Opettajan

tehtävänä on mahdollistaa oppimistilanteita, joissa oppilas etenee itsenäisesti kohti omaa

päämääränsä. ”Kokeilevaksi hapuiluksi” Freinet nimittää kehittämäänsä opetusmenetelmää,

jossa oppilaat tekevät omaehtoisia kokeiluja ja oppivat onnistumisten ja erehdysten kautta.

(Stark 1996, 61- 62.)

3 CELESTIN FREINET

3.1. Celestin Freinetin elämästä

Celestin Freinet oli kasvatusfilosofi, koululaitoksen uudistaja ja luokanopettaja. Celestin

Freinetiä voidaan kuvata yhdeksi 1900-luvun tärkeimmistä progressiivipedagogeista. Hän

suunnitteli ja muotoili uuden koulumuodon, jota hän alkoi toteuttaa omassa koulussaan.

(Temple 1995, 164.)

Celestin Freinet (15.10.1896 - 8.10.10.1966) syntyi Garsin kylässä meri-Alpeilla, lähellä

Nizzan ja Italian rajaa (Acker, 2000, 11). Hänen perheellään oli maatila, mutta hänen isänsä

oli myös suutari ja sekatavarakauppias. Suurin osa Garsin asukkaista oli käsityöläisiä,

maanviljeliöitä ja seppiä. Lapsuuden ajan maalaisympäristöllä oli suuri vaikutus Freinetiin.

(Acker 2000, 22 - 23.)

6

Vuonna 1912 Freinet aloitti opettajaksi opiskelun Nizzassa. Freinet ehti opiskella kaksi

vuotta, kun ensimmäinen maailmansota pysäytti opettajaopinnot ja hän joutui sotarintamalle.

Kaksi vuotta sodassa oltuaan vuonna 1917 Celestin Freinet haavoittui vakavasti keuhkoihin

Chemis De Damesin taistelussa. (Acker 2000, xi.) Yhteensä neljä vuotta Freinet vietti eri

keuhkoparantoloissa lukien eri kasvatusajattelijoiden teoksia ja muovaten omaa

kasvatuksellista teoriaansa (Acker, 2000, 21; Stark 1996, 16).

Parantumisen loppupuolella vuonna 1920 Freinet sai opettajan viran Bar-sur-Loupin

kyläkoulusta. Keuhkojensa haavoittumisen vuoksi hänen oli kehitettävä opetusmenetelmiä,

joissa oppilas on pääosassa, opettaja toimii ohjaajana ja sivustaseuraajana. Freinet halusi

oppilaiden kokevan onnistumista ja oppimisen iloa arvostelun sijaan. (Puotniemi 1988, 108;

Legrand 1993, 1.) Vuonna 1928 Freinet alkoi johtaa koulua meri-Alpeilla Saint-Paul de

Vencessä. Toisen maailmansodan alkaessa vuonna 1938 Freinet joutui sulkemaan koulunsa.

Lähes kaksikymmentä vuotta opettajana toimittuaan Freinet vangittiin keskitysleirille

saksalaisten miehitettyä Ranskan toisen maailmansodan aikana. (Acker 2000, xii; Stark 1995,

17.) Vuonna 1946 Celestin Freinet avasi uudelleen Freinetkoulunsa päästyään vankeudesta

(Acker, 2000, xii). Vuonna 1957 Freinet perusti FIMEM:n (Féderation Internationale des

Mouvements d’École Moderne), kansainvälisen Freinet-pedagogikkaan perustuvan

kasvatusjärjestön. FIMEM- järjestyön kautta opettajat ja kasvattajat loivat kontakteja,

vaihtoivat tutkimuksia ja tekivät yhteistyötä Freinet-ajatteluun pohjautuen (Acker, 2007, 8;

Suominen & Korström 1983, 255.) Freinet ylläpiti ja johti kouluaan Vencessä kuolemaansa

saakka vuoteen 1966 (Stark, 1996, 160). FIMEM on järjestönä edelleen toiminnassa ja se

järjestää yhä kansainvälisiä kongresseja Freinet-kasvattajille.

3.2. Celestin Freinetin aikalaiset ja taustavaikuttajat

Freinetin pedagogiseen ajatteluun ja käytäntöihin vaikuttivat useat eri kasvatusfilosofit ja

pedagogit; muun muassa Ovide Decorly (jonka kanssa hän kävi kirjeenvaihtoa), Jean Piaget,

Adolphe Ferrière sekä Pierre Bovet. Freinet perehtyi Jean-Jaques Roussau'n teokseen Émile

ou de l'éducation, 1762. (Acker 2000, 4; Stark 2000, 206.) Freinet koki sielullista veljeyttä

kasvatusajattelija Paul Robiniin (1837–1912), joka kannatti. mm demokraattista koulua ja

lehtipainojen tuontia kouluun (Acker 2000, 30–31). Freinet luki myös Maria Montessorin

teoksia ja kävi hänen kanssaan kirjeenvaihtoa. Lisäksi hän perehtyi laajalti myös John

Deweyn, Jan Lighthartin sekä William Sandersonin teoksiin. (Acker 2000, 4.)

7

3.3. Tuottelias koulu-uudistaja

Ackerin (2000) mukaan Celestin Freinetin kokemukset, ideat ja kirjoitukset kasvatuksesta

uudistivat koulutusta Ranskassa ja maailmalla. Freinetin johdosta lapsikeskeinen

pedagogiikka alkoi saada sijaa opettajajohtoiselta opetukselta. Celestin Freinetin älyllinen,

kasvatuksellinen ulosanti on ollut mittava: Vuosien 1920 ja 1954 välillä oman koulun

perustamisen ja siellä opettamisen lisäksi hän kirjoitti yli 3000 artikkelia lukuisiin eri lehtiin

ja kuusitoista kirjaa. Lisäksi hän järjesti konferensseja ja esitti kasvatuksellisia ideoitaan yli

kolmenkymmenenviiden vuoden ajan. (Acker 2000, 1.) Freinet kirjoitti paljon mm.

demokraattisesta koulusta, moraalikasvatuksesta, lapsikeskeisestä oppimisesta sekä

innovatiivisista matematiikan, lukemisen ja tieteen opetustekniikoista (Temple 1995, 164).

Celestin Freinet oli vannoutunut proletariaatin, eli työväenluokan opettaja, "proletariaattisen

pedagogiikan" puolestapuhuja (Acker 2000, 4). Jokaisessa lehtikirjoituksessaan hän kannatti

tasa-arvoista, kaikille yhteiskuntaluokille yhtenäistä koulua. Freinet ajoi voimakkaasti

köyhien lasten oikeuksia saada samanarvoista koulutusta kuin ylempien yhteiskuntaluokkien

lapset. (Lange 2000, 210.) Freinet kritisoi kasvatusministereiden ohjeistuksia, sillä ne eivät

vastanneet köyhistä oloista tulevien oppilaiden tarpeita. Freinetin oppilaskeskeinen

opetusmetodi sekä opetuksensa ja pedagogiikkansa kommunistiset vaikutteet herättivät paljon

keskustelua hänen elinaikanaan. (Acker 2000, 6.)

Celestin Freinet oli myös antaumuksellinen koulussa käytettävän lehtipainon puolestapuhuja.

Freinet kirjoitti 55 artikkelia lehtipainon käytöstä koululuokassa, joista ensimmäisen hän

kirjoitti vuonna 1925 Clarté- lehteen ja viimeisimmän L'educateur:iin vuonna 1939 (Acker

2007, 19). Ackerin (2007) mukaan Freinet halusi antaa lapsille täyden vapauden ilmaista

itseään kirjallisesti kirjapainon avulla. Hän näki myös, että lehtipainon käyttäminen luokassa

lisää oppilaiden omaa aktiivisuutta. (Acker 2007, 13.) Osittain Freinetin ansioista kirjapainot

alkoivat lisääntyä kouluissa ympäri maailman (Stark, 2000, 206).

8

4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN

4.1. Tutkimuksen konteksti ja tutkimuskysymykset

Tutkimukseni aiheena on suomalaisen Freinetkoulun opettajien unelmat ja visiot

tulevaisuuden koulusta. Tausta-ajatuksena tutkimuksessani toimi seuraavat kysymykset:

Millainen unelmien koulu olisi, jos sinä saisit vapaasti päättää millainen se on, välttämättä

opetussuunnitelmasta tai muista säännöistä. Kohdistaen katseet tulevaisuuteen, millaisesta

koulusta sinä haaveilet. Tutkimukseni tarkoituksena oli siis selvittää millaisia visioita

Freinetkoulun opettajilla on tulevaisuuden koulusta.

Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat:

1. Millaisia visioita Freinetkoulun opettajilla on tulevaisuuden koulusta?

2. Millä tavalla Freinet-pedagogiikka näkyy opettajien unelmissa tulevaisuuden koulusta?

4.2. Lähestymistapa, tutkittavat ja tutkimuksen eteneminen

Tutkimukseni on kvalitatiivinen eli laadullinen. Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran (2004)

mukaan kvalitatiivinen, eli laadullinen tutkimus määritellään holistiseksi tiedonkeruutavaksi.

Laadulliselle tutkimukselle tyypillisesti tutkimussuunnitelma muovautuu tutkimuksen

edetessä. Tutkimustapaukset tarkastellaan uniikkeina ja aineisto tulkitaan sen mukaan, eikä

yleistyksiä voida tehdä. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, 155.)

Aineistonkeruutapani on puolistrukturoitu teemahaastattelu. Hirsjärvi ja Hurmeen (2001)

mukaan mm. Robson (1995) näkee, että puolistrukturoidulle haastattelulle on tyypillisesti

kysymykset on määritelty etukäteen, mutta haastatteluhetkellä haastattelija voi vaihdella

sanamuotoja. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 36, 47.) Haastatteluhetkellä muotoilin välillä

kysymyksiä omin sanoin. Se voi jossakin määrin vaikuttaa tutkimuksen luotettavuuteen.

Unelmien kouluun liittyviä haastattelukysymyksiä oli yhteensä kymmenen. Jaottelin

kysymykset erilaisiin teemoihin pohjautuen. (Liite 1.) Haastattelut tehtiin toukokuussa 2014.

Soitin suomalaisen Freinetkoulun rehtorille ja kysyin, onko mahdollista tulla tekemään

haastatteluita kouluun. Rehtori antoi luvan ja lupasi tiedustella koulunsa opettajilta, ketkä

9

olisivat halukkaita tulemaan haastatteluuni. Löydettyään haastateltavat, rehtori antoi kahden

opettajan yhteystiedot minulle. Otin molempiin opettajiin yhteyttä ja kerroin tutkimuksen

tarkoituksesta. Kaksi päivää ennen haastattelua muistutin haastateltavia puhelimitse

sähköpostiin lähettämistäni kysymyksistä ja pyysin heitä tutustumaan kysymysrunkoon

etukäteen.

Haastattelin kahta suomalaisen Freinetkoulun opettajaa puolistrukturoidulla

teemahaastattelulla. Valitsin tutkimusaineiston keruumenetelmäksi yksilöhaastattelun siksi,

että halusin kohdata kasvotusten tutkimuskohteenani olevat opettajat ja oppia

haastattelutilanteesta. Valitsin haastattelupaikaksi haastateltavien arkiympäristön, eli Freinet

koulun. Haastattelut tehtiin koulun opettajanhuoneen vieressä olevassa neuvotteluhuoneessa.

Samalla sain mahdollisuuden tutustua suomalaiseen Freinetkouluun.

Kysyin molemmilta haastateltavilta luvan äänitykseen. Toinen haastateltavista opettajista,

Merja (nimet muutettu), oli ollut Freinetkoulussa opettajana yli kymmenen vuotta. Toinen

opettajista, Johanna (nimi muutettu) oli vastavalmistunut ja hän oli työskennellyt

Freinetkoulussa noin vuoden. Haastatteluhenkilöiden anonymiteetin takaamiseksi en paljasta

haastateltavien sukupuolia tai ikää.

Ennen haastattelun alkua kerroin, mikä tutkimukseni tavoite on: haluan kysyä tulevaisuuden

kouluun liittyvistä unelmista. Painotin jo aluksi, että haastattelussa on vapaus visioida ja

unelmoida. Säännöistä ei tarvitse välittää. Myöhemmin haastattelun aikana minun piti

muistuttaa uudestaan vapaasta unelmoinnista, sillä välillä opettajat alkoivat arvioida, millaisia

tarpeita yhteiskunnalla ja työelämällä tulevaisuudessa on koulun suhteen. Se on täysin eri

asia kuin unelmointi.

Haastateltavan opettajan, Merjan, haastattelu oli pituudeltaan 65 minuuttia ja Johannan

haastattelu oli 66 minuuttia. Haastattelujen jälkeen litteroin molemmat haastattelut.

Litteroitua materiaalia kertyi yhteensä 31 sivua. Litteroinnin jälkeen luin useita kertoja

haastatteluja erikseen ja rinnakkain. Pyrin löytämään yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia sekä

suurempia, kattavia teemoja, jotka toistuvat haastatteluissa. Hirsjärvi ja Hurme (2001)

toteavat, ettei kaikkea aineistoa ole tarpeellista analysoida eikä kaikkea haastattelumateriaalia

pysty hyödyntämään (Hirsjärvi & Hurme 2001, 135).

Seuraavaksi avaan haastattelua teoreettisena käsitteenä. Hirsjärven ja Hurmeen (2001)

mukaan haastattelussa kerätään informaatiota ja se luokitellaan ennalta suunnitelluksi

10

tavoitesuuntautuneeksi toiminnaksi. Haastattelussa haastattelija ohjaa haastattelutilannetta ja

sen tavoitteena on saada luotettavaa tietoa, joka vastaa tutkimusongelman alueisiin. (Hirsjärvi

& Hurme 2001, 42, 43.)

Hirsjärvi ja Hurme (2001) toteavat haastattelun eduiksi mm. seuraavia seikkoja: vastauksia

voidaan selventää ja tarkentaa tarpeen tullen ja tietoa voidaan syventää kysymällä

mielipiteille perusteita. Haastateltava nähdään subjektina tutkimustilanteessa. (Hirsjärvi &

Hurme 2001, 35.) Haastatteluita tehdessäni pyysin haastateltavaa tarkentamaan vastausta tai

kysyin lisäkysymyksiä.

Creswell ym. (1994) Hirsjärven ja Hurmeen (2001) mukaan näkevät haastattelun

ominaisuuksina menetelmän joustavuuden ja mahdollisuuden vaihdella aiheiden järjestystä.

Haastattelussa on myös mahdollista motivoida haastateltavaa. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 36.)

Haastattelun aikana kysymysten järjestys vaihteli. Välillä minun täytyi rohkaista

haastateltavia unelmoimaan rohkeammin ja korostaa, että säännöistä ei tarvitse välittää

unelmoinnin kontekstissa. Annoin haastateltaville mahdollisuuden päättää itse missä

järjestyksessä he haluavat vastata haastattelukysymyksiin. Kysymykset olivat paperilla

näkyvillä koko ajan haastateltaville.

4.3. Tutkimusmenetelmät

Aineiston analyysitapani on aineistolähtöinen. Hirsjärven ja Hurmeen (2001) mukaan

laadullisessa tutkimuksessa ei ole pelkästään yhtä ja ainoaa oikeaa analyysitapaa (Hirsjärvi &

Hurme 2001, 136). Olen valinnut tuloksiin haastatteluista mielenkiintoisimmat ja

keskeisimmät teemat. Tulososion teemat olen rakentanut osittain haastattelukysymysten ja

-vastausten pohjalta nousseiden teemojen mukaisesti tutkimuskysymyksiäni noudattaen.

Halusin laittaa opettajien suoria lainauksia tuloksiin, sillä uskon niiden tuovan opettajien

äänen vielä paremmin kuuluviin. Teemani ovat seuraavat:

1. Millaisia visioita Freinetkoulun opettajilla on tulevaisuuden koulusta?

2. Millä tavalla Freinet-pedagogiikka näkyy opettajien unelmissa tulevaisuuden koulusta?

11

5 TULOKSET

Tässä luvussa vastaan molempiin tutkimuskysymyksiin. Ensimmäisessä

tutkimuskysymyksessäni selvitän, millaisia visioita Freinetkoulun opettajilla on

tulevaisuuden koulusta. Toisessa tutkimuskysymyksessäni tarkastelen millä tavalla Freinet-

pedagogiikka näkyy opettajien visioissa tulevaisuuden koulusta.

5.1. Oppilaan tiedot ja taidot

Seuraavaksi avaan oppilaan rooliin, tietoihin ja taitoihin liittyviä visioita. Millaisia tietoja ja

taitoja unelmien koulun oppilaat tarvitsevat? Molemmat opettajat pitivät erittäin tärkeinä

ajattelun taitoja, metakognitiivisia taitoja sekä kykyä hahmottaa asioita laajemmassa

mittakaavassa. Molemmat opettajat painottivat oppilaan aktiivista osallisuutta sekä

nykyisessä että tulevaisuuden koulussa.

– – opitaan hahmottamaan asioiden laajempia merkityksiä. Ajattelun taidot, sellaiset että ymmärtää

asioita maailmasta, ja just jossakin matematiikassa, että oppii sitä matemaattista ajattelua.– –

kaikki toimita siellä koulussa tähtää siihen, että oppilas on se aktiivinen toimija. (Merja)

– – tärkeetä olis ajattelun taidot. ylipäänsä metakognitiiviset taidot. Miten sä opiskelet, miten sä

säätelet sun omaa oppimista, miten säätelet sen etenemistä. (Johanna)

Merja piti ala-asteella tietojen oppimisen sijaan tärkeämpinä sosiaalisten ja

kommunikaatiotaitojen oppimista, pari- ja ryhmätyötaitoja, tiedonhankinta- ja käsittelytaitoja

sekä oppimaan oppimisen taitoja. Hän painotti myös kykyä soveltaa tietoa käytäntöön ja

kykyä ymmärtää, mitä milläkin tiedolla voi tehdä. Tulevaisuuden koulussa opitaan

hahmottamaan elämää ja etsimään mistä tietoa löytyy kun sitä tarvitsee.

Johanna painotti oppilaan oma-aloitteisuutta ja sitä, ettei opettaja voi kertoa kaikkeen

valmiita vastauksia, sillä opettaja ei tiedä kaikkea. Hän toivoi, että tulevaisuuden koulussa

oppilaat ottavat itse selvää, tekevät itse, ovat aktiivisia ja lähtevät tutkimaan.

Merja näki, että yhä vain monikulttuurisemmassa maailmassa kielitaidot korostuvat. Hän piti

tärkeänä että tulevaisuuden koulussa lisätään oppilaan ymmärrystä ja tietämystä omasta ja

muista kulttuureista.

12

Merja visioi, että tulevaisuuden koulussa tullaan painottamaan myös tunnetaitoja ja

ilmaisutaitoja. Hänen mukaansa hankalien tilanteiden käsittelyä tulee harjoitella, sillä se ei

tule itsestään. Freinetkoulussa itseilmaisu on yksi oppiaine muiden joukossa.

Johanna painotti oppilaan kriittistä ajattelua: on tärkeää, että oppii arvioimaan tietoa

kriittisesti ja keskustelemaan, esittämään omia näkemyksiä. Kriittisen ajattelun lisäksi hän

mainitsi tulevaisuuden koulun oppilaan taitoihin yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja

kansalaisena olemisen. Kansalaisena olemisen hän määritteli rohkeutena vaikuttaa asioihin,

kykynä ymmärtää vastuun ja oikeudet. Johanna mainitsi myös luovuuden, oivaltamisen ja

keksimisen.

5.2 Opetuksen toteutus ja opettajan rooli

Yleisesti Merja piti tärkeänä että tulevaisuuden koulussa rajoitukset ja struktuurit tulevat

lievenemään. Hän korosti oppilaan ja opettajan tavoitesuuntautuneisuutta. Sekä opettajan ja

oppilaan pitää ymmärtää, mitä ja miksi ollaan opiskelemassa ja mitä yhdessä tavoitellaan.

Opettajan roolin Merja näki enemmän ohjaajana, joka tukee oppilaita. Johanna haaveili, että

tulevaisuuden koulussa tehdään enemmän käsillä ja opitaan tutkimalla. Joustavasta ryhmiin

jakamisesta Merja kertoo alla olevassa sitaatissa:

Niin se tulevaisuuden, unelmien koulu.... että meillä olis flexiibeliä ryhmiinjakoa, eli mikä ei

ole että tämä luokka, tämä luokka, vaan meillä on joukko oppilaita, jota voidaan yli

luokkarajojen tarveharkintaisesti yhdistellä. Et nyt neljäks viikoksi muodostetaan tällainen

matematiikan ryhmä, missä on tällaisia ja tällaisia oppilaita. Siellä voi olla oppilaita vaikka

ykkösestä kuutoseen, jos heillä on samanlaiset tarpeet. Eli päästäis sellaseen hyvin joustavaan

ajatteluun – –

Merja painotti, että tulevaisuuden koulussa oppilaan omia vahvuuksia ja kiinnostuksen

kohteita otetaan paremmin huomioon, sillä hänen mielestään niiden huomiointi nopeuttaa

oppimista ja lisää oppilaiden motivaatiota. Myös vanhempien osaamista haluttiin hyödyntää

tulevaisuuden koulussa nykyistä enemmän. Merja unelmoi, että tulevaisuudessa

– – vihdoin viimein päästäis irti siitä luennoivan opettajan ja oppikirjan johdatuksesta, että ota

seuraava sivu oppikirjasta.

Tulevaisuuden koulussa opiskellaan avoimena maailmalle ja tiedostetaan, että oppikirja on

vain yksi oppimistyökalu muiden joukossa. Merja visioi, että tulevaisuuden koulussa yhä

enemmän eheytetään ja integroidaan oppiaineita toisiinsa. Hänen unelmien koulussa opetus

keskittyy enemmän kokonaisuuksiin. Sirpalemainen, ”pikkunippelitiedon” opetus jää

13

historiaan. Tälläkin hetkellä Freinetkoulussa, jossa Merja työskentelee, toteutetaan paljon

projektioppimista. Merja totesi, ettei hän enää edes kykene ajattelemaan, että hän pitäisi

perinteisiä oppitunteja perinteisellä oppituntijaolla.

– – mä en pysty näkemään ollenkaan, että nyt on 45 minuuttia matikkaa ja nyt on jotakin 45

minuuttia. Se on nyttenkin aivan käsittämätön ajatus etten mä voi ajatellakkaan sellasta enää.

Oppituntien sijaan hänellä oli oppilaiden kanssa viikkotyöt, joiden sisällä oppilaat saivat itse

valita, miten työskentelevät. Viikkotöiden tekeminen kehittää oppilaan vastuullisuutta ja

oma-aloitteisuutta. Viikkotyöt on Freinet-pedagogiikan yksi oppimismenetelmä. Viikkotöillä

tarkoitetaan Celestin Freinetin (1987) mukaan oppilaan henkilökohtaista työsuunnitelmaa,

joka tehdään yhdeksi viikoksi kerrallaan. Viikkosuunnitelmaan tai työsuunnitelmaan oppilas

saa merkitä haluamansa työtehtävät ja joiden tekemisestä hän on itse vastuussa. (Freinet

1987, 67.)

5.3 Arviointi ja palaute

Arviointi nousi haastatteluissa yhdeksi eniten pohdintaa herättäväksi teemaksi. Millaista

arviointi unelmakoulussa olisi, vai olisiko sitä laisinkaan? Haastatteluissa tuli ilmi, että

molemmat opettajat kokivat nykyisen arvioinnin ongelmallisena ja haasteellisena. Merjan

mielestä arviointia tarvitaan. Hänen mielestään ihmiset tarvitsevat palautetta muilta, pelkkä

itsearviointi ei riitä. Arvioinnin pitää olla samaan aikaan kannustavaa, rehellistä, realistista ja

rohkaista jatkamaan opiskelua. Arvioinnin tulee osoittaa oppilaan vahvat alueet sekä

kehityskohteet. Molemmat opettajat kuitenkin kyseenalaistavat numeerista arviointia ja

pohtivat numeerisen arvioinnin vaikutuksia oppilaisiin. Merja toteaakin:

Numerohan sinänsä ei kerro paljon mitään.

Merja kyseenalaisti voimakkaasti paperisen numeroarvioinnin toivoen sen rinnalle uusia

tapoja arvioida: tulevaisuudessa oppilailla on paljon uusia keinoja näyttää osaamistaan

projekteissa ja muissa töissä. Hän ehdotti numeroarvioinnin tilalle oppilaiden omien töiden

kansioita, jotka sisältäisivät esimerkiksi videoleikkeitä. Merja näki myös, että keskustelevaa

arviointia oppilaan ja vanhemman kanssa pidetään tärkeänä tulevaisuudessa. Samalla Johanna

pohti, että arviointi voisi olla enemmän jatkuvaa, että "oppilas tietää, mitä se korjaa pitkin

vuotta”.

14

Kumpikin opettajista puhui yksilöllisestä arvioinnista, missä jokaista oppilasta verrataan

oppilaan omaan edistymiseen ja omiin tavoitteisiin.

Jos mä näkisin, että oppiminen on yksilöllistä, niin silloin se arviointi olis suhteessa omiin

taitoihin, omaan kehittymiseen, et oli se sitten suullista, sanallista tai kirjallista. Mä jotenki en

välitä niistä numeroista, se on liian rankkaa. (Johanna)

Elikkä jokaista verrataan siihen omaan edistymiseen, ja omiin tavoitteisiin, jotka kuitenkin pitää

olla yhteisen sateenvarjon alla. Elikkä mitkä on ne yleiset tavoitteet mihin pyritään, ettei siitä

tule sellaista sillisalaattia, sellaista puuhastelua. Että oppilasta pitää verrata hänen itsensä

edistymiseen. (Merja)

Molemmat opettajat pohtivat paljon arvioinnin tasapuolisuutta tukiopetuksen näkökulmasta.

He ihmettelivät, miten oppilasta, joka on tukiopetuksessa ja joka etenee eri tahdissa kuin

perusopetuksessa olevat oppilaat, voidaan arvioida samoilla kriteereillä. Jos tukiopetuksessa

ollut oppilas ei ole opiskellut samoja asioita mitä perusopetuksessa olevat oppilaat ovat

opiskelleet, kuinka arviointikriteerit voivat heille olla samat. Johanna:

Kun keskustellaan siitä, mikä on matikan numero todistuksessa (tarkoittaen oppilasta, joka on

”matematiikkaa tukevassa klinikka-ryhmässä”, eli tukiopetuksessa) ja sit (tukiopetuksessa

olevaa oppilasta) pitää verrata siihen porukkaan, joka etenee siellä oman opettajan tunneilla

haastavammissa tehtävissä, jotka etenee pidemmälle matikassa, niin miten se on ees reilua

arvioida sitä, kun he ei oo ees opiskellu sitä asiaa. Että kun heitä ei voi verrata lainkaan siihen

porukkaan, mut sit se on epäreiluu antaa ysi tai kasi, jos muut sillä luokalla saa tietyn standardin

mukaisesti. Tuntuu hankalalta ja epäreilulta se arviointi, et sit pitää suhteuttaa siihen hyvän

normiin. (Johanna)

Yks Freinetläinen ajatus on, että eihän se ole reilua, että oletetaan joltain oppilaalta joka tulee

miinukselta näin paljon, et sillon kotiasiat vähän sekasin ja oppimisvaikeuksia ja vähän

kaikenlaista, että me odotettas samaa ku tältä toiselta oppilaalta, täältä toisesta päästä tätä janaa,

jolla perhe tukee, vanhemmat jaksaa auttaa tehtävissä, ei ole oppimisvaikeuksia, kaikki on

hyvin. Niin miten näiltä kahdelta voidaan odottaa samaa? Miten heitä vois verrata keskenään?

No ei mitenkään! Elikkä jokaista verrataan siihen omaan edistymiseen, ja omiin tavoitteisiinsa,

jotka kuitenkin pitää olla yhteisen sateenvarjon alla. Elikkä mitkä on ne yleiset tavoitteet mihin

pyritään, ettei siitä tule sellaista sillisalaattia, sellaista puuhastelua. Että oppilasta pitää verrata

hänen itsensä edistymiseen. (Merja)

5.4 Oppimisympäristöön liittyvät unelmat

Molemmat opettajat toivoivat, että tulevaisuuden koulussa voitaisiin hyvin joustavasti

ryhmitellä oppilaita sen mukaan, mitkä heidän sen hetkiset haasteensa on, missä he

tarvitsevat ohjausta. Molemmat opettajat myös haaveilivat, että tulevaisuuden koulussa on

siirrettävät, muovautuvat tilat.

Tiloina jos sais oikeesti päättää, niin sellaset liikkuvat tilat olis ihanat, et pystyis sermeillä tai

liikkuvilla seinillä muokkaamaan niitä tiloja itselle sopivaksi. (Johanna)

15

Pitää olla sellaisia tiloja, mihin mahtuu paljon oppilaita kerralla, esimerkiksi instruktion ajaksi

tai jonkin opetustuokion ajaksi. - - Täytyy olla erilaisia tiloja, paikkoja parityöskentelyyn ja

ryhmätyöskentelyyn muunneltavia. Pöytien pitää olla siirrettäviä, pitää olla väliovia,

kaikenlaisia erilaisia tiloja olis hyvä olla. Etenkin kun puhutaan haaveista. (Merja)

Johanna piti ylipäänsä tärkeänä, että oppilailla on paikka, jossa kokoontua. Hänen mielestään

erityisesti pienet oppilaat tarvitsevat oman luokan. Johanna haaveili, että koululla olisi

riittävästi rahaa toteuttaa erilaisia hankintoja, mm. tekniikkaa.

Ja en mä sano, et ipadit olis kaiken ratkaisu, mut olishan se hienoo, et olis varaa johonki

hienoon. Et olis rahaa tehdä mitä haluaa, oli ne värit tai sit joku muu. Ja ettei aina tartteis siirtyy

atk-luokkaan jos haluu tietokoneita käyttää. (Johanna)

Johannan mukaan kouluun ”tarvitaan valtavasti konkreetteja välineitä”. Välineillä hän

tarkoitti esimerkiksi matematiikkavälineitä ja välineitä, joilla voi tehdä tieteellisiä

tutkimuksia.

5.5 Ruokailu

Yksi haastattelukysymyksistäni koski ruokaa, ravintoa ja sen tuotantoa unelmien koulussa.

Millaista ravintoa koulussa olisi? Missä ruoka olisi tuotettu? Opettajilta löytyi useita yhteisiä

näkemyksiä ja ajatuksia kouluruokaan liittyen. Molemmat opettajat haaveilivat siitä, että

oppilaat voisivat olla ruuan teossa mukana jollakin tavalla.

- - Ehdottomasti ruoka laitettas koulussa ja oppilaat saisivat olla osallisia sen ruuan

valmistamiseen jollain tavalla. Se, mikä on niin freinetläinen ajatus on se, että osallistut itse

johonkin asiaan, niin siitä tulee sulle merkityksellinen. - - olis mahtavaa, jos (oppilaat) sais olla

leipomassa leipää tai leipomassa pullaa tai tekemässä salaatteja tai tällasta. (Merja)

Mun unelmien koulussa lapset olisivat mukana myös ruuan teossa jossain määrin. (Johanna)

Merja piti tärkeänä oppilaan osallisuutta, osallisuuden tunnetta ja vastuullisuuteen

kasvattamista. Hän näki, että käsillä tekeminen on hyvin terapeuttista, tärkeää ihmisen kasvun

kannalta ja se voi vaikuttaa myönteisesti oppimiseen. Johannan mukaan Merja haaveilee

koulussa itse tehdystä ruuasta.

- - että se ruoka laitettais täällä, niin sehän olis aivan ihanaa. Eli saatais sitä omassa keittiössä

valmistettua ruokaa, joka on tietenkin enemmän kotiruokatyyppistä, se on maukkaampaa.

(Merja)

Molemmat opettajat näkivät myös, että tulevaisuuden koulussa ruoka olisi lähellä tuotettua.

No tietysti kyllähän sellainen läheltä tuleva ruoka olis ihanaa (Merja)

16

- - luomulähiruoka olis semmonen haave. (Johanna)

Johanna haaveilee, että oppilaat näkisivät ruuan koko prosessin. Ihanteena olisi luomutila,

jossa oppilaat voisivat vierailla ja oppia karjan elämästä pohtien eettisyyttä ja tehotuotantoa.

– – tajuis sen, mistä se ruoka tulee ja kun ne heittää sitä pois, että ymmärtää, että joku kana on

antanut turhaan henkensä sen takia et sä voit heittää sitä roskikseen.

5.6 Esikuvat ja vaikuttajat

Yksi haastattelukysymyksistäni koski esikuvia ja ajattelijoita, jotka ovat vaikuttaneet

haastateltavien unelmiin tulevaisuuden koulusta. Tutustumalla haastattelemani opettajien

esikuviin, ymmärtää enemmän heidän toimintaperiaatteitaan. Yhteisenä esikuvana molemmat

opettajat mainitsevat Celestin Freinetin ja Maria Montessorin. Muita yhteisiä esikuva-

ajattelijoita haastatteluissa ei tullut ilmi.

Merja mainitsee esikuvikseen kasvatuspsykologian professori Kirsti Longan,

yhteisökouluttaja Pasi Sahlbergin, Freinetkoulun rehtorin Päivi Katilan, unkarilaissyntyisen

matematiikkamenetelmän kehittäjän, Varga-Nemenyin ja Varga-Nemenyi –yhdistyksen

puheenjohtaja Anni Lampisen. Merja toteaa Anni Lampisen uudistaneen hänen ajatteluaan

matematiikan opetuksesta hyvin voimakkaasti. Johanna kertoo esikuvikseen Celestin

Freinetin aikalaiset John Deweyn ja Paulo Freiren.

OKL:ssä luin Paulo Freireä, kriittistä pedagogiikkaa. Silloin se oli ensimmäinen ajattelija, josta

mä kävin miettimään, että koulu ei oo pelkästään tiedon siirron paikka. Että koululla on

mahdollisuus ikään kuin muuttaa maailmaa ja muuttaa yhteiskuntaa, se ei vaan toista

valtakulttuuria – – (Johanna)

Johanna puhuu myös kasvatusteknologian professori Sugata Mitrasta, jonka esitystä hän oli

ollut vastikään kuuntelemassa. Hän mainitsee Mitran Hole In The Wall –tutkimuksesta.

Johanna kiteyttää Mitran näkemyksiä seuraavasti:

Jos lapsi haluaa tietää jotain, hän pystyy uskomattoman paljon ottamaan itse selvää asioista ja

oppimiaan itse. Että opettaja onkin tavallaan enemmänkin semmonen ohjaaja tai ystävä kuin se

tiedon tuottaja tai siirtäjä. (Johanna)

17

5.7 Mikä nykyisessä Freinetkoulussa vastaa unelmien koulua

Yksi teema haastattelussani oli se, mikä Freinetkoulussa vastaa haastateltavien unelmien

koulua. Haastattelussa kysyin opettajilta mitä nykyisestä Freinetkoulusta he säilyttäisivät

tulevaisuuden koulussa. Seuraavassa vastaan toiseen tutkimuskysymykseeni.

Freinetkoulussa, jossa haastateltavani työskentelevät, tyypillisesti sama opettaja opettaa yhtä

luokkaa kauemmin, mahdollisesti kolmannesta, jopa ensimmäisestä luokasta kuudennelle

asti. Haastattelussa molemmat opettajat kokivat, että heidän unelmien koulussa sama opettaja

opettaisi yhtä luokkaa mahdollisimman pitkään. Syitä he perustelivat seuraavasti: kun

opettaja opettaa pitkään samaa luokkaa, oppilaan tuntemus syvenee vuosi vuodelta ja

asioiden selvittäminen on helpompaa, koska oppilas ja opettaja tuntevat toisensa hyvin.

Freinetkouluissa voi olla usein ikäintegroituja luokkia. Johanna säilyttäisi nykyisestä

Freinetkoulusta ikäintegroidut luokat. Ikäintegroidulla luokalla tarkoitetaan luokkaa, jossa

esimerkiksi 3-4 luokkalaiset ovat samalla luokalla. Johanna perustelee ikäintegroidun luokan

edut seuraavasti:

– – taitavammat ykköset menee siellä kakkosten jutuissa ja vähän heikommat kakkoset voi

tehdä vähän toista ykkösvuotta ja sitten pystyy alkuopetusta pidentämään sinne kakkos-

kolmosellakin. (Johanna)

Tulevaisuuden kouluun Merja veisi oppilaiden viikkotyöt, joita hän tälläkin hetkellä toteuttaa

oppilaiden kanssa. Hän kokee Freinet-pedagogiikasta tutun viikkotyötavan mielekkäänä.

Viikkotyöt ovat hänelle tapa toteuttaa oppiaineiden eheytystä ja integrointia. Perinteistä 45

minuutin oppituntijakoa hän ei voinut kuvitellakaan vievänsä tulevaisuuden kouluun.

Johanna kokee, että Freinetkoulu, jossa hän työskentelee, on hyvin yhteisöllinen paikka ja

hän kokee sen hyvin mielekkäänä. Hän unelmoi, että tulevaisuudessa koulut ovat yhteisöllisiä

monin eri tavoin.

Pyrkimys yhteisöllisyyteen on aivan ihastuttava. Ja mä oon siihen ihan mielettömästi

tykästyny.– – täällä on oikeesti sellasta yhteysöllisyyttä ja sitä vois monin tavoin lisätä.

(Johanna)

Yksi Freinet-pedagogiikan keskeisimmistä teoreettisista käsitteistä ja toimintatavoista on työn

pedagogiikka. Työntekoa arvostetaan Freinet-pedagogiikassa. Tulevaisuuden kouluun

Johanna vie nykyisestä Freinetkoulusta työn pedagogiikan.

18

Mä tykkään tästä työajattelusta. Että ei ajatella, että onko se jostain äikän tai ussan tunnista pois,

jotenkin ei tuijoteta niitä tuntikehyksiä niin tarkkaan että joku lähtee hoitamaan sitä kilpikonnaa

tai joku lähtee kastelee kukkasia. Et se on tärkeetä itsessään se työnteko. Oli se sitten koulun

lehden tekeminen tai kilpikonnan sammaleen rapsuttaminen. Et se on tärkeetä oppimista

itsessään, et opitaan siihen työntekoon. (Johanna)

Johanna puhuu innoissaan myös oppilaiden vapaudesta. Hän kokee, että oppilaat ovat hyvin

vapaita Freinet koulussa. Hän haluaa säilyttää tulevaisuuden koulussa oppilaiden vapauden.

Johanna toteaa, että tulevaisuuden koulussa tehtäisiin paljon retkiä ja opintokäyntejä ja

pidettäisi pajoja kuten myös nykyisessä Freinetkoulussa. Hän myös kertoo, että

Freinetkouluissa käy paljon vierailijoita, jotka voivat olla vanhempia tai muita yhteisön

jäseniä. Hän näkee, että luonnollisesti myös tulevaisuuden kouluissa käy paljon vierailijoita.

Yleisesti molemmat opettajat toivovat, että Freinet-pedagogiikka leviää tulevaisuuden

kouluihin.

Tässä koulussa on tehty jo paljon sellaista, mikä on mun unelmien koulussa. Et vois jatkaa

hyvää kehitystä. (Johanna)

– – me ollaan aika pitkällä jo monissa asioissa, et mä oikeastaan elän jo unelmaani ja meillä on

sellaisia asioita joita mä pidän todella tärkeänä - - Freinetläisyyshän sinällään, aina kun

kysytään miten tähän opiskellaan, niin mä sanon et tää on sydämen pedagogiikkaa. (Merja)

5.8 Freinet-pedagogiikka opettajien unelmissa

Tutkimukseni toisena tutkimuskysymyksenä oli, miten Freinet-pedagogiikka näkyy

Freinetkoulun opettajien unelmissa tulevaisuuden koulusta. Seuraavaksi esittelen, miten

Freinet-pedagogiikka ilmenee Freinetkoulun opettajien unelmissa tulevaisuuden koulusta.

Molemmat opettajat unelmissaan korostivat ajattelun taitoja ja metakognitiivisia taitoja.

Kriittisen ajattelun taitoja painotettiin. Kriittinen ajattelu näkyy selkeästi myös Freinet-

ajattelussa. Herlin (2000) painottaa Freinetin korostaneen kriittistä ajattelua (Herlin 2000,

231). Kriittisen ajattelun lisäksi unelmissa mainittiin oppilaan yhteiskunnallinen

vaikuttaminen ja koulun yhteisöllisyys. Yhteisöllisyyttä haluttiin lisätä koulussa. Kuten jo

luvussa Aktiivinen ja demokraattinen koulu avasin yhteisöllisyyttä Freinet-pedagogiikan

näkökulmasta, Starkin (1996) mukaan koulun arki tulee olla demokraattisten käytänteiden

ohjaama (Stark 1996, 95). Starkin mukaan Freinet-luokka on avoin yhteisölle, ja vanhemmat

saavat tulla seuraamaan opetusta halutessaan (Stark 1996, 98).

19

Toinen opettajista puhui, että opettaja on pikemminkin ohjaaja, joka tulee oppilaita. Nowak

Fabrykowski (1992) esittelee Freinetin ajatuksia progressiivisesta koulusta, jossa opettaja on

enemmänkin opas ja observoija. Freinet kritisoi autoritaarista opettajuutta ja opettajan

”valtaistuinta”. (Nowak Fabrykowski 1992, 66.)

Opettajien unelmien koulussa tehdään enemmän käsillä ja opitaan tutkimalla. Templen

(1995) mukaan Freinetin mielestä lasta pitää rohkaista tutkimaan, keksimään ja tekemään

virheitä. (Temple 1995, 166). Merja korosti unelmissaan projektioppimista ja oppiaineiden

integrointia sekä kritisoi perinteistä 45 minuutin oppituntijakoa. Herlin (2000), Stark (1996)

ja Temple (1995) esittelevät Celestin Freinetin kasvatuksellisen perusväittämän nro 17 Lapsi

ei väsy tekemään työtä, joka on kosketuksissa hänen omaan elämäänsä ja joka on hänestä

mielekästä. Freinetin Les Invariants Pédagogiques -teoksesta (Herlin 2000, 226; Stark 1996,

30; Temple 1995, 166). Merjalla oli oppilaiden kanssa viikkotyöt oppituntien sijasta.

Viikkotyöskentely on yksi Freinet-pedagogiikan keskeisimmistä oppimismetodeista. Celestin

Freinet avaa teoksessaan Ihmisten koulu viikkotyö-menetlemää: viikoksi lapsi suunnittelee

tehtävät, jotka hän haluaa tehdä. Lapsi on itse vastuussa tehtävistä. (Freinet 1987, 67.)

Tulevaisuuden kouluun kuului lapsen omien vahvuuksien ja kiinnostusten kohteiden

huomioiminen. Tämä liittyy Freinen yllämainittuun kasvatukselliseen perusväittämään siitä,

että oppilas jaksaa työskennellä, mikäli se on kosketuksissa hänen kiinnostuksiinsa (Temple

1995, 166). Temple toteaa Freinen osoittaneen, että lasten väsymys on hyvä testi, joka

paljastaa pedagogiikan laadun. (Temple 1995, 166).

Opettajat toivoivat, että tulevaisuuden koulussa oppilaat saavat osallistua ruuan

valmistamiseen. Herlinin (2000) mukaan Freinet näki perinteiset kädentyöt ”tärkeinä lapsen

kehitykselle”. Erilaisia kädentaitoja opeteltiin koulun työpajoissa, joihin kotitalous kuului.

(Herlin 2000, 227.)

Arviointiin suhtauduttiin hyvin kriittisesti. Arviointi nähtiin ongelmallisena ja haasteellisena.

Luvussa Aktiivinen ja demokraattinen koulu avaan Freinetin suhtautumista arviointiin.

Temple (1995) kertoo Freinetin kuvanneen arviointia tavaksi, jolla voidaan mitata aikuisen

arvostuksen määrää lapsen työstä, ja joka korostaa opettajan ja lapsen välistä valtakuilua.

Freinet kritisoi arviointia tehokkaana rangaistusmetodina ja tapana jäljitellä aikuisia. Hän

kyseenalaisti punakynän käyttöä. (Temple 1995, 166.)

20

6 POHDINTA

Tässä laadullisessa tutkimuksessani tarkastelin Freinetkoulun opettajien unelmia

tulevaisuuden koulusta. Tutkin myös, millä tavalla Freinet-pedagogiikka näkyy heidän

unelmissaan. Tutkimukseeni osallistuneet opettajat pohjasivat unelmiaan vahvasti Celestin

Freinetin ajatteluun ja näkemyksiin. He sovelsivat Freinetin ajattelua omiin unelmiin ja

visioihinsa.

Opettajat pitivät tärkeimpinä oppilaan aktiivisuutta, tekemistä, yhteisöllisyyttä ja

koulumaailman joustavuutta. Heidän haaveensa olivat hyvin laaja-alaisia. Ylipäänsä

opettajien unelmissa korostui tutkimalla oppiminen ja käsillä tekeminen. Freinet-

pedagogiikan ja Celestin Freinetin vaikutukset kulkivat vahvasti opettajien unelmien rinnalla.

Yhtymäkohtia oli paljon.

Mielestäni pelkkä unelmointi kuitenkaan ei riitä, vaan tarvitaan konkreettisia tekoja ja työtä

unelmien eteen, jotta ne voivat toteutua. Viitaten johdantoon, unelmoinnista seuraava askel

on unelmien toteuttaminen. Hyödyllistä on kysyä, miten voit toteuttaa unelmat. Pohdinnassa

tarkastelen, millä tavoilla Freinet-opettajien unelmat ovat toteutettavissa uusimman

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 puitteissa. Jatkossa käytän lyhennettä

POPS (2014). Opettajien visiot tulevaisuuden koulusta ja Perusopetutuksen

opetussuunnitelman perusteet 2014 yhtenivät useissa kohdissa hyvinkin paljon. Tämä tuli

hieman yllättävänä ja positiivisena tutkimustuloksena. Voisiko jopa ajatella niin, että POPS

2014 on lähestymässä Freinet-pedagogiikkaa?

Kuten molemmat Freinet-opettajat korostivat oppilaan aktiivista roolia, myös POPS:in

(2014) perusteissa korostetaan oppilaan aktiivista toimijuutta ja sen oppimiskäsitykseen

sisältyy käsitys oppilaasta aktiivisena toimijana. POPS (2014) puhutaan oppimisesta,

joka ”tapahtuu vuorovaikutuksessa toisten oppilaiden, opettajien ja muiden aikuisten sekä eri

yhteisöjen ja oppimisympäristöjen kanssa”. Koulussa opitaan yksin, tehdään yhdessä,

ajatellaan, suunnitellaan ja tutkitaan. Opetussuunnitelmassa (2014) korostetaan oppilaiden

sosiaalisten taitojen kehitystä. Yhdessä oppimisen nähdään edistävän oppilaiden luovaa,

kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisutaitoja sekä edellytyksiä ymmärtää erilaisia

perspektiivejä. (POPS 2014, 17.) Molemmat Freinet-opettajat korostivat oppimisen ja

ajattelun taitoja. Myös opetussuunnitelmassa (2014) nähdään, että oppimisen ja ajattelun

21

taidot toimivat perustana elinikäiselle oppimiselle. (POPS 2014, 20.)

Molemmat opettajat näkivät, että arvioinnin tulee olla kannustavaa ja samalla realistista.

Myös opetussuunnitelma 2014 määrää, että arvioinnin tulee olla monipuolisen myönteistä ja

samalla realistista. (POPS 2014, 17.) Uudessa Perusopetuksen opetussuunnitelman

perusteissa (2014) mainitaan, että palautteessa tulee kiinnittää huomio oppilaiden

onnistumisiin ja ”oppimisen edistymiseen suhteessa aiempaan osaamiseen” (POPS 2014, 48).

Merja haaveili oppilaiden joustavasta ryhmittelystä, tarveharkintaisesta järjestelystä. Uudessa

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) myös tämä on mainittu.

Opetussuunnitelmassa puhutaan vuosiluokkiin sitomattomasta, yksilöllisestä opinnoissa

etenemisestä. Joustavaa järjestelyä voidaan hyödyntää koko koulussa, tietyillä vuosiluokilla.

Sillä voidaan tukea yksilöllisesti oppilasta, tukea lahjakkaita ja ehkäistä opintojen

keskeytystä. (POPS 2014, 38.)

Pohdin jälkikäteen, että tulinko esittäneeksi koulun tiloihin liittyvän kysymyksen epäselvästi,

koska sain niin lyhyet vastaukset tiloihin liittyen, enkä kovinkaan luovia vastauksia. Tuntuu,

että ”villi visiointi” oli haastavaa opettajille unelmien koulun tiloihin liittyvässä

kysymyksessä. Jälkikäteen pohdin, että minun olisi pitänyt vieläkin voimakkaammin

kannustaa unelmoimaan haastattelun aikana.

Haastatteluhetkellä kysymysten uudelleen muotoilu omin sanoin saattoi vaikuttaa

tutkimukseni luotettavuuteen. Olisin voinut kysyä kysymyksen suoraan paperista, mikä olisi

vähentänyt mahdollisia väärinymmärryksiä. Hirsjärvi ja Hurme (2001) näkevät haastattelun

huonoina puolina voidaan nähdä esimerkiksi haastateltavan halu vastata sosiaalisesti

suotuisasti. Lisäksi haastattelun haittapuolena voidaan nähdä myös se, että anonymiteettiä

voida taata samalla tavalla kuin lomakkeessa (Hirsjärvi & Hurme 2001, 35 - 36.)

Jatkotutkimuksia ajatellen opettajien unelmien tutkimusta voisi laajentaa moneen eri

suuntaan. Harkitsin Richard M. Ryanin ja Edward L. Decin luomaa itseohjautuvuusteoriaa

osaksi aineiston analyysia ja tulkintaa. Ryanin ja Decin (2000) ihmisen onnellisuuteen,

motivaatioon ja hyvinvointiin liittyvässä teoriassa vaikuttavat kolme psykologista tarvetta:

sisäinen itsenäisyys, kompetenssi ja yhteisöllisyys (Ryan & Deci 2000).

Itseohjautuvuusteoria olisi linkittynyt hyvin Freinet-pedagogiikan kulmakiviin ja Celestin

Freinetin ajatuksiin. Toinen vaihtoehto olisi vertailla keskenään esimerkiksi

22

Normaalikoulun, Freinetkoulun ja Steiner-koulun opettajien unelmia tulevaisuuden koulusta.

Toinen vaihtoehto olisi tutkia oppilaiden unelmien koulua. Mitä jos oppilaat saisivat

vaikuttaa siihen, millainen koulu olisi? Opettajien ja oppilaiden unelmia voisi tarkastella

saman tutkimuksen alla. Ylipäänsä on hyvä pohtia, miten unelmia voidaan tutkia ja mitä

tärkeää tietoa niistä voidaan saattaa esiin.

23

LÄHTEET

Acker, V. 2000. Celestin Freinet. Contributions to the study of education. London:

Greenwood Publishing Group.

Acker, V. 2001. Celestin Freinet (1896–1966): A Most Unappreciated Educator in

Anglophone World. Paper presented at the Annual Conference of the Comparative and

International Education Society. San Antonio, TX, March 8–12, 2000.

http://files.eric.ed.gov/fulltext/ED451095.pdf

Acker, V. 2007. The French Educator Celestin Freinet (1896–1966). An Inquiry into How

His Ideas Shaped Education. Lanham: Lexington Books.

Freinet, C. 1987. Ihmisten koulu. (Alkuperäisjulkaisu 1977: Pour l’ecole du people. Guide

practique pour l’organisation matérielle, technique et pédagogique de l’ecole

populaire). Käännös: Laila Oksanen. Helsinki: Vaasa Oy.

Herlin, T. 2011. Lapsi ja oppiminen – freinetpedagogiikkaa hahmottamassa. Teoksessa J.

Paalasmaa (toim.). Lapsesta käsin. Kasvatuksen ja opetuksen vaihtoehtoja. Juva: PS-

kustannus, 219–236.

Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2001. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö.

Helsinki: Yliopistopaino.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2004. Tutki ja kirjoita. 10., osin uudistettu painos.

Jyväskylä: Gummerus.

Hytönen, J. 1997. Lapsikeskeinen kasvatus. 4.painos. Juva: WSOY.

Kurki, L. 2009. Pilvilinnoja vai ihan oikeita unelmia? Haaveen käsitteen laadullinen

tarkastelu. Jyväskylän yliopisto. Psykologian laitos. Pro gradu -tutkielma.

Kämppi, K., Välimaa, R., Ojala, K., Tynjälä, J., Haapasalo, I., Villberg, J. & Kannas, L.

2012. Koulukokemusten kansainvälistä vertailua 2010 sekä muutokset Suomessa ja

Pohjoismaissa 1994–2010 2012. WHO-Koululaistutkimus (HBSC- Study). Tampere:

Tampereen yliopistopaino.

Lange, K.2011. Pedagogiikkaa vai politiikkaa? Teoksessa J. Paalasmaa (toim.) Lapsesta

käsin. Kasvatuksen ja opetuksen vaihtoehtoja. Juva: PS-kustannus. 210–217.

Legrand, L. 1993. Prospects: the quarterly review of comparative education. Unesco.

International Bureau of Education 2000 23 (1), 403–18.

Nowak-Fabrykowski, K. 1992. Freinet's Concept of Teachers and Theory of Teaching.

McGill Journal of Education 27 (1), 61–66.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus.

24

Puotiniemi, R. 1988. Freinet-pedagogiikka. Teoksessa A. Lauriala & R. Karonen (toim.)

Kokeileva koulu. Kohti eheää kasvua. Rauma: Kirjayhtymä, 108–126.

Ryan, R. M. & D. Edward L. 2000. Self-determination theory and the facilitation of intrinsic

motivation, social development, and well-being. American Psychologist 55 (1),

68–78.

Stark, M. 1996. Kotkat eivät käytä portaita. Käytännön Freinet-pedagogiikkaa. Vammala:

Vammalan kirjapaino.

Stark, M. 2011 Celestin Freinet’n henkilökuva. Teoksessa J. Paalasmaa (toim.) Lapsesta

käsin. Kasvatuksen ja opetuksen vaihtoehtoja. Juva: Ps-kustannus, 205–209.

Suominen, T. & Korsström, T. 1983. Kohti uutta koulua. Juva: WSOY.

Temple, C. R. & Margaret L. 1995. Active learning in a democratic classroom: “The

pedagogical invariants“ of Celestin Freinet. Reading Teacher 49 (2), 164–67.

25

Liitteet

Haastattelurunko

Toukokuu 2014

Unelmat/ visiot tulevaisuuden koulusta. Millainen on unelmiesi koulu? Vapaasti, ilman

opseja/ sääntöjä, oma vapaa visio.

Miten opetus koulussa toteutetaan/ toteutettaisiin? Millä tavalla opetus on koulussa

järjestetty?

Mikä on koulun tavoite / päämäärä? Kenellä on valta määritellä koulun tavoite?

Minkälaisia arvoja koulun käytänteet ilmentävät, ja mitä nämä käytänteet ovat?

Mikä on koulun näkemys arvioinnista ja palautteesta?

Minkälaiset ovat koulun tilat? Millainen kouluympäristö on?

Millaisia tietoja ja taitoja koulussa painotettaisiin ja miten se näkyy koulun toiminnassa/

käytänteissä?

Millaista ravintoa koulussa on? Missä tuotettu/ miten tuotetaan?

Mikä Freinetkoulussa vastaa unelmiesi koulua? Mitä nykyisestä koulustanne haluaisit

säilyttää tulevaisuuden koulussa?

Mitkä esikuvat/ ajattelijat ovat vaikuttaneet käsityksiisi / unelmiisi tulevaisuuden koulusta?

Mitkä pedagogiset suuntaukset ovat vaikuttaneet ajatteluusi?