Suurella Sydämellä 1/2014

Tomi Metsäketo- laulaminen väline tehdä hyvääRakkauden tekojaMummon Kammarissa25 vuotta

Sosiaalipalvelutja diakoniatyöyhteistyössä

Vapaaehtoisiatarvitaan saattohoitoon

Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön ajankohtaislehti Tampereella 1/2014

2 Suurella Sydämellä 1 / 2014 3Suurella Sydämellä 1 / 2014

Julkaisija Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymä Diakoniakeskus, Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 TAMPERE

Päätoimittaja Matti Helin p. 050 309 3888

Toimitussihteeri Petri Vilkkop. 040 5481 006 [email protected]

Ulkoasu ja taitto Tuija Lautiainen / Idea-Tampere Petri Vilkko Oy

Tuottaja Idea-Tampere Petri Vilkko Oy (03) 222 3322 www.ideatampere.com

Painopaikka Hämeen Kirjapaino Oy, Tampere 2014

Jakelu Postitse yhteistyökumppaneille, vapaaehtoisille ja luottamushenkilöille

Lehden tilaukset Päivi Siltanenp. 040 804 8130 [email protected] Lehti on ilmainen.

Lehti ilmestyy 3-4 kertaa vuodessa

ISSN 1795-7524

Kannen kuvassa Laulaja Tomi MetsäketoKuva Petri Vilkko

Haluatko tämän lehden?

Välittämisessä sanoista tekoihin!Lasten heitteillejättö on puhuttanut suomalaisia jo useampia vuosia. Julki-suudessa esillä olleet traagiset tapaukset olisi helppoa ajatella olevan vain yksittäisiä tapahtumia, mutta valitettavasti ilmiö on laajempi.

Lastensuojelun asiakasmäärät kasvavat kaikkialla, pääkaupunkiseudulla jo-pa jo joka kymmenes lapsi on lastensuojelun piirissä. Asiakasmäärien kasvu ei johdu väkiluvun kasvusta, vaan siitä, että yhä useammat lapset tarvitsevat suojelua vanhemmiltaan tai vanhemmuuden puutteelta.

Lastensuojeluun joudutaan Suomessa käyttämään enemmän verovaroja kuin esimerkiksi poliisin toimintaan. Lastensuojelun palvelut aiheuttavat yhteiskunnalle vuosittain yli 20 miljardin euron kustannukset.

Yhden sosiaalityöntekijän asiakasmäärät ovat niin suuria, että lainkin edel-lyttämiä asiakassuunnitelmia ja ennalta ehkäisevää työtä ei ehditä tehdä. Työn kuormittavuus aiheuttaa työntekijöiden tiheän vaihtumisen, joka väis-tämättä laskee toiminnan laatua.

Selvää on, että nykyinen tapa yrittää ratkaista ongelmaa on tullut tiensä päähän. Tätä mieltä ovat myös useat asiantuntijat. Julkiset hyvinvointipal-velut on saatava toimimaan aiempaa kokonaisvaltaisemmin ja yhteisölli-semmin tilanteessa, jossa käytettävissä olevat resurssit eivät lisäänny. Palve-luntuottajat joutuvat miettimään toimintatapansa ja työkäytäntönsä uudel-leen. Apua tarvitsevaa ei voi kohdata vain yhdestä ongelmasta käsin, vaan huomioon on otettava hänen koko elämäntilanteensa. On siirryttävä sanois-ta tekoihin pian, sillä lapset eivät odota.

Mutta asiassa ei ole kyse vain lastensuojelun toimintatapaongelmista, vaan niistä syistä, jotka aiheuttavat tarpeen lastensuojelulle. Ja siinä ei ole kysy-mys vain sellaisista asioista, jotka voisimme ulkoistaa itseltämme yhteis-kunnalle. Jos haluamme turvata lastemme tulevaisuuden, meidän jokaisen on toimittava. Kyse on useimmin pienistä teoista, välittämisestä.

Raamatun alkulehdillä Jumala kysyy ihmiseltä: ”Missä olet?” ja hieman myöhemmin: ”Missä on veljesi?” Kaksi yksinkertaista ja kohti tulevaa kysy-mystä, jotka vaativat vastausta ja toimintaa meiltä jokaiselta.

Kirkon ja sen jäsenten tehtävänä on suunnata apua sinne, missä hätä on suurin ja niille, joita ei muilla tavoin auteta. Tänään avun tarvitsijat ovat mi-tä suurimmassa määrin lapsia.

Kirkon toiminnassa, erityisesti diakonia- ja yhteiskunnallisessa työssä sekä lapsi- ja nuorisotyössä, huomaamme nopeasti yhteiskunnalliset muutokset. Tämä palaute meille kantautuneena ei useinkaan ole erityisen myönteistä. Mutta haasteen koosta tai miellyttävyydestä riippumatta tehtävämme edel-lyttää meitä kantamaan oman vastuumme.

Kirkkoa on aiheellisesti moitittu siitä, että puheista tekoihin on tavattoman pitkä matka. Toisinaan niin onkin, toisinaan ei. Siksi on erityisen hienoa, että olen saanut olla viime vuosien aikana mukana kehittämässä kirkkoon perhe- ja nuorisodiakoniaa. Sillä saralla tamperelainen perhediakonia tul-laan tuntemaan jatkossakin, sillä valmistelussa on uuden perhediakonian vertaistukeen keskittyvän toimintakeskuksen perustaminen.

Tomi Metsäketo nauttii kirkkokonserttien erityisestä tunnelmasta ............................. 5

Matin vaiherikkaat vuodet diakoniajohtajana........................................ 8

Liisa Hoikkanen on uusi vammaistyön työalajohtaja ..................... 12

Tampereen kaupungin sosiaalipalvelut ja diakoniatyö yhteistyössä ............................................... 15

Rakkauden tekoja Mummon Kammarissa jo neljännesvuosisadan ajan ....................... 17

Vapaaehtoisia potilasystäviä tarvitaan lisää saattohoitoon .................. 22

Auttamistoiminta pitää tamperelaisia kirkon jäseninä ................. 23

Euroopan uudet asunnottomat? ............. 24

Rakkauden kirkko on kohtauspaikka kaikille .............................. 26

Diakonian yhteystietoja............................ 29

Suurella sydämellä -lehti on kirkon diakonia- ja yhteiskunnallisen työn ajankohtaislehti Tampereella. Lehden julkaisija on Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymän Diakoniakeskus. Lehti on tilaajille ilmainen. Jos haluat lehden postitse kotiisi, ilmoita osoitteesi Päivi Siltaselle Diakoniakeskukseen. S-posti: [email protected]. Lehti ilmestyy 3-4 kertaa vuodessa.

PÄÄKIRJOITUSSuurempi kuin sydämemme, suurempi kuin ihmistyö hiljaisuus on rukouksen siinä Luojan sydän lyö.

Virsi 525

SISÄlTöt

t

Matti HelinKirjoittaja on Tampereen diakoniajohtaja

Laulaja Tomi Metsäketo esiintyy mielellään kirkoissa. Uransa alussa hän lauloi kymmenen vuoden ajan Cantores Minores -poikakuorossa, jonka kotiestradina toimi Helsingin tuomiokirkko. Tampereen tuomiokirkossa komeaääninen mies esiintyy maaliskuussa, Mummon Kammarin 25-vuotiskonsertissa.

Tomi Metsäketonauttii kirkkokonserttien erityisestä tunnelmasta

Mummon Kammarin 25-vuotisjuhlakonsertti tuo pidetyn laulajan tuomiokirkkoon

5Suurella Sydämellä 1 / 20144 Suurella Sydämellä 1 / 2014

t

Sympaattinen laulaja Tomi Metsäketo sanoo arvostavansa korkealle vapaaehtoistyötä lähimmäisten hyväksi.


Kirkot eri puolilla Suomea ovat tulleet Tomi Metsäkedolle tutuiksi jo perinteeksi muo-dostuneiden joulukonserttikiertueidensa myötä. Konserttisaleihin verrattuna kirkot poikkeavat esiintymistilana Metsäkedon mukaan ensinnäkin siinä, että kirkot paik-kana asettavat erityiset vaatimukset ohjel-mistolle.

- Lisäksi kirkkokonserttiin saapuvat ihmiset ovat jo valmiiksi tietyssä mielentilassa, kun he tulevat pyhään paikkaan, ”Herran huonee-seen”. Se asettaa kuulijat otolliseen, hartaa-seen mielentilaan, Metsäketo toteaa.

- Siihen kun lisää vielä kirkon omat akustii-kat, niin se on oikein hyvä paikka oman genre-ni musiikille - tällaiselle ”semi-klassiselle” mu-siikille, joka on kirkkoon sopivaa mutta ei kui-tenkaan ihan pelkkää kailotusta.

Kirkoilla tärkeä paikka sydämessä

Tampereen kirkoista Tomi Metsäkedolle on tullut tutuimmaksi Aleksanterin kirkko, jos-sa hän on usein poikennut konsertoimassa erilaisissa tilaisuuksissa.

Tampereen tuomiokirkko on hänelle uusi tuttavuus, jonne hän sanoo menevänsä esiin-tymään avoimin mielin.

- Rakastan arkkitehtuuria, ja erilaisia kirk-koja on aina kiva nähdä. Kun jollain pienemmälläkin paikkakunnal-la on ollut joku konsertti, niin jos päivällä on ollut aikaa, niin olen usein vähän kävellyt kyläl-lä ja käynyt katsasta-massa kunkin paik-kakunnan kirkon. Kirkko on kuitenkin joka kylän ja kau-pungin sellainen tär-keä paikka, joka ku-vastaa sitä kaupungin fiilistä.

Hänen omia suosikki-kappaleitaan kirkkoesiinty-misissä ovat edelleen tietyt hen-gelliset kappaleet kuten Ave Maria ja César Franckin sävellys Panis Angelicus.

- Se sopii kirkkoihin todella oivasti. Joulun aikaan tietysti myös esimerkiksi Walking in the Air (Lumiukko), jonka melkein joka jou-lu esitämme hyvän orkesterin kanssa, kaikuu kyllä kirkoissa mukavasti.

Konserttiesiintymisten ohella Helsingin tuomiokirkon Cantore Minores -kuoro toimi usein avustajana jumalanpalveluksissa. Tomi Metsäketo sanoo, että kymmenen vuotta jat-kuneella mukana ololla kirkollisessa kuoros-sa oli vaikutusta myös hänen hengelliseen elä-mänkatsomukseensa.

- Totta kai se tuli siinä bonuksena, vaikkei sitä ikinä oikein ajatellutkaan. Kirkosta tuli sellainen suhteellisen normaali asia, jopa ar-kinen asia, johon se hengellisyys kuuluu mu-kaan.

Metsäkedon mukaan sitä ei ole tarvinnut toitottaa tai mitenkään erityisemmin koros-taa, mutta hengellisyys oli luonnollisesti mu-kana poikakuoron toiminnassa ja myös hänen

omassa nuoruudessaan. - Äitini on ollut Kannelmäen seurakunnan

kirkkoherranvirastossa seurakuntasihteeri-nä ja kanslistina. Aholansaaressa olen käynyt rippileirin, meidän omilla sukujuurilla eli Paa-vo Ruotsalaisen kotiseuduilla.

Kuorovuosista mieluisia muistoja

Cantores Minores -poikakuoroon musiikilli-sesti lahjakas nuori mies liittyi 8-vuotiaana.

- Ala-asteella koulussa jaettiin kerran sel-laisia pieniä keltaisia lappuja, joissa luki, että kuoroon haettiin uusia laulajia. Vein sellaisen lapun kotiin ja sanoin, että ”haluaisin tänne”.

Kuorosta muodostui hänelle tärkeä harras-tus lähes vuosikymmenen ajaksi.

- Viimeiset vuodet tosin olin lähinnä mie-säänenä avustamassa suurissa passioissa ja sellaisissa.

Tomi Metsäketo sanoo, että poikakuoro on ollut erittäin tärkeä osa hänen omaa kasva-mistaan ja kasvatustaan.

- Se kuorohan on yhteisönä sellainen, että se kasvattaa todella hyvin. Oppii kunnioitta-maan vanhempia kuorolaisia; se on sellainen oma armeija, joka toimii itsejärjestyksellä ja -kurilla.

Kuoron johtajana tuolloin oli saksalainen Heinz Hofmann, ja kuoron esikuvana toimi

itäsaksalainen Dresdenin Kreuz-kuo-ro.

- Kuoromme oli aikamoi-nen koneisto. Ainoa tapa,

miten se toimi oli ni-menomaan niin, että vanhemmat kuoro-laiset ottivat vastuu-ta ja pitivät huolta pienemmistä, Tomi Metsäketo muiste-lee.

Hän kertoo, että hyvä järjestys piti olla

kaikessa.- Se oli niin kuin armei-

jassa, eli ei saanut hötkyillä rivissä. Kansiosta tuli takarivis-

tä heti päähän, jos joku möykkäsi. Se oli oikein hyvä koulu.

Kovasta kurista ja järjestyksestä huolimatta Tomi Metsäketo sanoo, että hänelle jäi kuoro-ajoista lähes pelkästään positiivisia muistoja.

- Lisämausteena olivat lisäksi lukuisat ul-komaanmatkat. Esimerkiksi Saksassa kävim-me montakin kertaa, ne reissut ovat jääneet hyvin mieleen. Vieläpä vanhassa Itä-Saksassa käytiin, Dresdenissä ja Berliinissä.

Cantores Minores -poikakuoron ohjelmisto on tunnetusti haasteellista varsinkin nuorim-pien kuorolaisten näkökulmasta.

- Eräs sellainen "Mount Everest" tuollaiselle poikakuorolle ja pienille jannuille oli Bachin H-mollimessu. Se oli sellainen kovin perintei-nen, haasteellinen ja varsin raskas teos.

Joulut ja pääsiäiset kuorokonserttien kulta-aikaaKuoron muusta ohjelmistosta ovat To-mi Metsäkedon mieleen jääneet erityisesti kaikki passiot.

- Johannes-passio, Matteus-passio ja Jou-luoratorio, ne olivat aina sellaisia erityisiä. Joulut ja pääsiäiset menivät aina musiikin ja kuorokonserttien parissa.

Tomi Metsäketo kertoo, että hänen lapsuu-denkotinsa arjessa musiikki ei ollut kovin nä-kyvästi läsnä.

- Jonkin verran siellä kuitenkin laulettiin. Mutta kun musiikki oli vanhempien ammat-ti, niin ei sitä välttämättä sillä tavalla tuotu ko-tiin.

Jossain vaiheessa Metsäkedot kuitenkin esiintyivät perheenä.

- Vähän niin kuin ”Laulava Trappin perhe” -tyylisesti. Isä soitti kitaraa, ja lauloimme ne-listään äänissä muutamissa tilaisuuksissa jon-kin aikaa.

Tomi Metsäketo muistelee, että esiintymi-set otettiin positiivisesti vastaan.

- Se oli totta kai monien mielestä hauskaa ja sympaattista, kun perheen kesken esiin-nyimme.

- Esiintymiset tosin muistaakseni loppui-

vat siinä vaiheessa, kun isosiskoni Annika tuli murrosikään. Hän taisi olla vähän näitä perhe-esiintymisiä vastaan. Ei enää sitten jaksettu-kaan esiintyä. Mutta oli siis sellainenkin ajan-jakso.

Vapaaehtoistyöllä hyvää mieltä

Tomi Metsäketo sanoo, että hänelle on ker-tynyt jonkin verran kokemusta myös vapaa-ehtoistyöstä. Mahdollisuuksien mukaan hän on ollut mukana yhteistyössä esimerkiksi Lastenklinikoiden kanssa.

- Lähinnä laulaminen on ollut oma välinee-ni tehdä hyvää mieltä ihmisille.

Myös vierailut vanhainkodissa ovat hänel-le tuttuja.

- Silloin kun äidin äiti oli vielä elossa, niin vanhainkodissa kävimme häntä varsin usein katsomassa. Siellä vanhainkodissa tuli tietys-ti joululaulujakin laulettua.

Vapaaehtoistyössä mukana oloa taiteilija sa-noo arvostavansa korkealle.

- Totta kai se on hieno asia, ja kyllähän sitä

aina mahdollisuuksien mukaan kannattaa itse kunkin tehdä. Tulee hyvä mieli itsellekin sit-ten.

- Mutta nykyään maailma on niin kovin kii-reinen, pitää huolehtia omasta urasta ja leiväs-tä.

Tomi Metsäketo sanoo kuulleensa sanon-nan, että ei ole hyvä ihminen ellei ole kiire. Hän pitää sanontaa vähän hassuna.

- Maailma on kyllä mennyt hektiseksi. En-sin pitää tietysti voida itse hyvin, että voi sit-ten jakaa siitä muillekin. Laulajalle on tieten-kin tärkeää pitää instrumentti kunnossa ja le-vätäkin välillä, ettei tule muotisairauksia, näi-tä burn outeja ja muita.

Tähtenä maailmankuulussa musikaalissaTyörintamalla Tomi Metsäkedolla menee mukavasti. Hän esiintyy vappuun asti Tam-pereen Teatterissa jatkavassa huippusuosi-tussa Les Miserables -musikaalissa.

Yleisön ohella myös kriitikoilta on kerty-

nyt kehuja esityksen onnistumisesta. Henki-lökohtaista suitsutusta on tullut myös Mariuk-sen roolissa naisväkeä hurmaavalle Tomi Met-säkedolle.

Musikaaleissa mukana olon taiteilija sanoo kokeneensa myönteisenä.

- Ne ovat aina mukavia projekteja, kun en-sin kokoonnutaan ennestään ehkä tuntemat-tomien ihmisten kanssa, ja sitten sillä porukal-la aletaan tehdä esitystä ja saadaan se yhdes-sä lentoon.

Hänen mukaansa ison musikaalin harjoitte-lu vaatii paljon työtä.

Lopputulosta Tomi Metsäketo pitää koko-naisuutena erittäin onnistuneena.

- Tämä on kovin hyvä esitys, ja kaiken lisäk-si suomenkielinen. Totta kai ohjaus on hieman erilainen kuin alkuperäisesityksessä Lontoos-sa. Mutta tässä musikaalissa on niin vahva ta-rina ja musiikki, ettei siinä tarvitse lähteä mer-ta edemmäs kalaan, tamperelaisiin ihmisiin ja paikkakunnan suoraan ja rehtiin meininkiin tykästynyt suosikkilaulaja sanoo.

“Kirkko on kuitenkin joka kylän

ja kaupungin sellainen tärkeä paikka, joka kuvastaa sitä kaupungin

fiilistä.”

Tomi Metsäketo ja Mummon Kammarin toiminnanjohtaja Maarit Tammisto kohtasivat Tammerkosken partaalla juhlakonsertin ohjelmiston suunnittelun merkeissä.


Teksti ja kuvat: Petri Vilkko

Tullessaan virkaansa Matti piti tulopuheen. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin puheen keskeiset ajatukset ovat muuttuneet teoiksi. Tässä muutamia lainauksia puheesta:

”Diakonian tehtävä haastaa meidät mietti-mään tapaamme tehdä työtä. Käytämmekö jo-kaisen minuutin ja sentin tehtävämme kannalta parhaalla tavalla? Uskallammeko – todella, ai-dosti ja rohkeasti - arvioida ja tehdä johtopää-töksiä? Työmme rakenteita ja vakiintuneitakin työtapoja on voitava uudistaa, kun tilanne sitä vaatii.”

”Olemme onnistuneet aktiivisten vapaaeh-toisten rekrytoinnissa erittäin hyvin. Samalla se on kuitenkin myös se suunta, jossa voimme toi-mintaamme tehostaa. Meidän tulee edelleen pit-käjännitteisesti lisätä seurakuntiemme jäsenten aktiivista toimintaa lähimmäisten hyväksi. Sillä tavoin voimme moninkertaistaa avun.”

”Ihmisillä on enemmän halua ja kykyä auttaa lähimmäisiään, kuin mitä yleisesti ajatellaan. Meillä on laajaa osaamista tämän kiinnostuk-sen kanavoimiseksi käytännön toimiin lähellä ja kauempana asuvien lähimmäistemme hyväk-si. Meidän tuleekin miettiä kokonaan uusia eri ikäluokille suunnattuja diakonian ja yhteiskun-tatyön osallisuusmalleja.”

”Verkostoituminen sekä viranomaisten et-tä kolmannen sektorin toimijoiden suuntiin on onnistunut meiltä hyvin ja haluamme olla näis-sä verkostoissa edelleenkin aktiivisesti mukana. Uutena haasteena kentällämme on kannustaa tamperelaisia liikeyrityksiä pohtimaan oman yhteiskuntavastuunsa laajentamista.”

Alun organisoituminen

Työnsä alkuvaiheessa Matti ryhtyi kehittä-mään tiimipohjaista organisaatiota, mikä te-ki diakoniakeskuksesta varsin ketterän tart-tumaan tulossa oleviin haasteisiin.

Epilän kehitysvammaisten päiväkeskuksen ja Mummon Kammarin tapaan myös asunnotto-mien päiväkeskus Musta Lammas ja seurakun-tayhtymän yhteinen vammaistyö organisoitiin

Matin vaiherikkaat vuodet diakoniajohtajanaDiakoniajohtajan tehtävät Matti Helin otti vastaan vuoden 2005 alussa. Hän tuli seurakuntayhtymään Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulista, jossa hän oli kuuden vuoden ajan työskennellyt kasvatuksen hiippakuntasihteerinä. Nyt Mattia odottavat uudet haasteet Diakonia-ammattikorkeakoulussa.

t

”Ihmisillä on enemmän halua ja kykyä auttaa lähimmäisiään,

kuin mitä yleisesti ajatellaan.”

Diakoniajohtaja Matti Helin käynnisti tiimeineen Ruoka-Nysse -ruoka-aputoiminnan Tampereella reilut viisi vuotta sitten. Avun piiriin kuuluu noin 3000 tamperelaista taloutta.

Peräkonttikirppis RuokaNyssen hyväksi järjeste-tään yhteistyössä Moro-lehden kanssa kahdesti vuodessa.


toimimaan omissa tiimeissään lähiesimiesten vetäminä

- Vuonna 2006 perustin Tampereen dia-konisen asuntosäätiön (Dias) ja toimin sen asiamiehenä. Sittemmin Dias liitettiin osak-si Martinus-säätiötä. Säätiön avulla pääsimme osaksi Valtioneuvoston pitkäaikaisasunnotto-muuden vähentämisohjelmaa ja onnistuim-me saamaan rahoituksen 68-paikkaiselle ryh-mäkodille Hervantaan. Martinuskoti valmistui vuoden 2011 alussa.

Suurella Sydämellä

Samaan aikaan vuonna 2006 käynnistyi myös SuurellaSydämellä -toiminta, joka on nyttemmin laajentunut valtakunnalliseksi ja toimii lähes 40 paikkakunnalla.

- Oivallus tapahtui, kun ensimmäisen ker-ran varailin itselleni hotellia internetistä. Taju-sin, että aivan vastaavalla tavalla netissä olisi mahdollista saada avun tarvitsijat ja apua an-tavat ihmiset kohtaamaan toisensa.

Diakoniakeskuksekseen oli 15 vuotta aiem-min diakoniajohtaja Matti Koposen toimes-ta perustettu Mummon Kammari, jossa oli sil-loin mukana noin 700 vapaaehtoista ja halusin kaksinkertaistaa tämän vapaaehtoisten autta-jien määrän Tampereen diakoniatyössä.

- Kokosin pienen ryhmän kehittämään kanssani syntynyttä ideaa. Selvittelimme tek-nisiä kysymyksiä, kohderyhmää, yhteistyö-kumppaneita, markkinointia ja piirsimme prosessikuvaa vapaaehtoisesta auttamisesta. Avasimme ensimmäisen version suurellasyda-mella.fi –sivuista.

Suurella Sydämellä -nimisen diakonia- ja yhteiskuntatyön ajankohtaislehden Matti oli perustanut viestintäkanavaksi Tampereelle jo aiemmin.

Tarkoituksena oli alusta alkaen innostaa eri-tyisesti kirkon toiminnasta etääntyneitä nuo-ria aikuisia mukaan seurakuntien vapaaehtoi-seen auttamiseen. Taustalla olivat havainnot ja tutkimustulokset siitä, että nuorilla aikuisil-la on paljon auttamisen halua.

- Havainnot olivat oikeita. Saimme vapaa-ehtoiseen auttamistoimintaan mukaan run-saasti nuoria aikuisia ja onnistuimme näiden vuosien aikana kaksinkertaistamaan vapaa-ehtoisten auttajiemme määrän. Vuonna 2013 vapaaehtoistehtäviimme osallistui 1374 tam-perelaista.

Viime syksynä keskikaupungille avattiin Matin toimesta Suurella Sydämellä Klubi. Se kokoaa diakonia auttamisrinkejä yhteen ja tarjoaa tilan myös vapaammalle yhdessäololle.

Perhe- ja nuorisodiakonia

Tulopuheessaan Matti nosti myös esille lap-siperheiden lisääntyneen köyhyyden. Kir-kon diakoniatyössä oli siihen mennessä kes-kitytty lähinnä vanhuksiin, työttömiin tai päihteiden käyttäjiin, perheiden jäädessä usein jopa kokonaan avun ulkopuolelle. Tä-hän Matti halusi muutoksen.

Vuonna 2007 Matin toimesta perustettiin yhteistyössä Tampereen ammattiopiston, Pir-kanmaan koulutuskonsernikuntayhtymän,

Tampereen ammattikorkeakoulun ja Tampe-reen NMKY:n nuorisotyön kanssa perhe- ja nuorisodiakonian ohjaus- ja toimintakeskus Messi. Kokonaisuuteen yhdistettiin nuoria ammattiin ja koulutukseen ohjaava yksilötyö, joustava lisäopetus sekä opiskelijoiden tervey-denhuollon kanssa läheistä yhteistyötä tekevä oppilaitosdiakonia.

Vuosittain reilut sata erityisen haastavassa tilanteessa olevaa tamperelaista lasta ja nuor-ta on saanut elämänsä aiempaa vahvemmal-le pohjalle perhe- ja nuorisodiakonian eri toi-missa.

- On laskettu, että yksi pysyvästi syrjäyty-nyt nuori tulee maksamaan yhteiskunnalle elämänsä aikana jopa noin 1,2 miljoonaa eu-roa. Olemme näiden vuosien aikana tehneet erittäin tuottavaa työtä, inhimillisistä vaiku-tuksista puhumattakaan.

Sittemmin toimintakokonaisuus on täyden-tynyt työpajoilla, nuoria rikoksettomaan elä-mään ohjaavalla Ankkuri-toiminnalla sekä vankiperheiden lapsia tukeva Tarinoiden maa -toiminnalla. Perhe- ja nuorisodiakonian tiimi on edelleen ainoa laatuaan kirkossa.

Matti on idean isä myös Pirkanmaan Yrittä-jien Nuorille töitä -hankkeessa. Nuorilletoita.fi -sivustolla työnantajien on mahdollista antaa nuorille työllistämislupauksia. Sivujen kautta on keväästä 2012 lähtien saanut yli 1500 pir-kanmaalaista nuorta itselleen työ- tai harjoit-telupaikan.

RuokaNysse

Tampereella oli diakoniajohtaja Antti Lem-metyisen toimesta aloitettu EU-elintarvike-apua antava ruokapankkitoiminta marras-kuussa 1995. Taloudellisesti hyvinä vuosina mietittiin ruokapankin lakkauttamista, kun-nes 2008 alkoi taantuma.

- RuokaNysse sai alkunsa kahdesta puhe-linsoitosta. Ensimmäinen soittaja oli tampere-lainen rouva, joka oli perheineen asunut Sak-sassa. Hän kertoi, että siellä on niin sanottuja köyhien kauppoja, joihin vain ruoka-avun tar-vitsijoilla on pääsy. Hän toivoi vastaavanlaisia kauppoja myös Tampereelle.

- Toinen soitto tuli Pirkanmaan osuuskau-pasta. He kysyivät diakoniakeskuksen mah-dollisuuksia ottaa vastaan ja jakaa edelleen myymättä jääviä kelpoisia elintarvikkeita.

Diakoniakeskuksessa kehitettiin edelleen köyhien kauppa -ajatusta pitäen mielessä se, etteivät kaikkein pienituloisimmat pysty käyt-tämään julkisia liikennevälineitä ruoka-apua hakeakseen. Niin syntyi ajatus käyttää kaup-pa-autoa, jonka avulla apu saadaan sen tarvit-sijoiden luo ja myös elintarvikkeiden vaatima kylmäketju saadaan pidettyä rikkoutumatto-mana. Sopiva auto löytyi Teiskosta.

- Huomasimme pian, että RuokaNysse teki mahdolliseksi hyvin erilaisten yritysten mu-kaantulon diakonian tukijaksi. Elintarvikealan yritysten lisäksi RuokaNyssen toimintaa ovat taloudellisesti tukeneet muun muassa raken-nusliike NCC, Nokian renkaat sekä Aamuleh-den kaupunkilehti Moro.

Yhteistyö Moron kanssa on ollut erittäin tu-loksellista.

- Olemme kahdesti vuodessa järjestäneet Keskustorille Moron Peräkonttikirppikset ja saaneet myyntipaikkojen ja kahvilatoimin-nan varsin merkittävän tuoton RuokaNyssen hyväksi. Peräkonttikirppis on suosittu: paikal-la on yleensä lähemmäs 10 000 tamperelaista.

Moro on myös säännöllisesti kertonut si-vuillaan RuokaNyssen kuulumisia. Viime syk-synä tehdyn diakonian tunnettuustutkimuk-sen mukaan joka toinen tamperelainen tuntee RuokaNyssen ja sen toiminnan. Ideaa pide-tään edelleen hyvänä, eikä syyttä, sillä Tampe-reella ei ole leipäjonoja.

- RuokaNysse on logistisesti tehokas järjes-telmä, jolla on mahdollista vastata suurenkin asiakasmäärän elintarvikeavun tarpeisiin huo-mioiden kaikki elintarvikkeisiin liittyvät vi-ranomaismääräykset. Se tarjoaa hyviä mah-dollisuuksia vapaaehtoiseen auttamiseen se-kä kaupoille ja muille yrityksille luotettavia ja helppoja mahdollisuuksia toteuttaa yhteis-kuntavastuutaan. Järjestelmän avulla elintar-vikeliikkeiden ylijäämää on mahdollista hyö-dyntää eettisesti kestävällä tavalla.

Vuonna 2013 viisi vuotta täyttänyt Ruoka-Nysse jakoi yli 75 000 kiloa elintarvikkeita vä-hävaraisille tamperelaisille.

Diakonia-ammattikorkeakoulu

Uudet haasteet odottavat Mattia, sillä hä-net on nimitetty maaliskuun alusta lähtien johtajaksi Diakonia-ammattikorkeakoulun Kirkko ja yhteiskunta -osaamisalueelle.

Diakonia-ammattikorkeakoulu on valtakun-nallinen ammattikorkeakoulu, jolla on kou-lutusta Helsingissä, Järvenpäässä, Kauniaisis-sa, Porissa, Turussa, Pieksämäellä ja Oulussa. Pääkaupunkiseudun oppilaitokset muuttavat vuoden 2016 alussa saman katon alle Kalasa-tamaan. Diakonia-ammattikorkeakoulussa on hieman alle 3000 opiskelijaa ja 220 työnteki-jää.

Uudessa tehtävässään Matti vastaa muun muassa kirkon nuoriso- ja diakoniatyönteki-jöiden koulutuksesta.

- Olen erittäin innostunut tästä mahdolli-suudesta. Työurani on ollut sillä tavalla kah-talainen, että minulla on ollut toisaalta kasva-tukseen ja koulutukseen ja toisaalta diakoni-aan ja sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyviä tehtäviä, enkä ole milloinkaan ennen tätä aja-tellut voivani joskus yhdistää näitä polkuja.

- Uudessa tehtävässäni pääsen keskeisesti vaikuttamaan kirkon nuoriso- ja diakoniatyön tulevaisuuteen. Nämä kirkon työmuodot ovat erittäin merkityksellisiä kirkon jäsenille, sillä useimmat nimeävät kysyttäessä juuri ne kir-kon jäsenyytensä syyksi.

Koska ihmiset ovat erilaisia, on luontevaa, että myös seurakunnallisissa yhteisöissä on omia erityispiirteitään.

- Yhteisöjä syntyy tai yhteisö kasvaa aina, kun onnistutaan luomaan uusia tapoja liittää ihmisiä ja heidän osaamistaan yhteen.

Matin mukaan kyse on isosta kirkkoa koske-vasta muutos- ja koulutustarpeesta.

- Seurakunnan toivotaan olevan paikka yh-dessä elämiselle ja tämä näkemys tulee lähi-vuosina korostumaan.

Keväällä 2010 Matti Helin organisoi Kes-kustorille tukikonsertin Haitin maanjäristyksen uhrien auttamiseksi. Yksi konsertin nimek-käistä esiintyjistä oli Pate Mustajärvi.

12 Suurella Sydämellä 1 / 2014

Ensi kosketuksen tamperelaiseen diakonia-työhön Liisa Hoikkanen kertoo saneensa työskennellessään 1990-luvun loppupuolel-la kuurojendiakonissa Terttu Riihimaan osa-aikaisena työparina

- Helmikuussa 2003 sain sitten vakituisen pestin osa-aikaisena erityisdiakonian viran-haltijana kuurojentyössä Tertun jäädessä osa-aikaeläkkeelle. Omat lapset olivat sen verran pieniä, että tämä järjestely sopi minulle oikein hyvin.

Kollega kannusti vammaistyöhön

Vuonna 2006 diakoniakeskuksessa tapahtui rakennemuutos, jossa yksi erityisdiakonian viroista muutettiin johtavan erityisdiakoni-an viraksi.

- Olin tehnyt jonkin aikaa siihen liittyviä työtehtäviä ja viihdyin työssä, joten päätin ha-kea virkaa. Prosessi oli mielenkiintoinen haas-tatteluineen ja soveltuvuusarviointeineen. Lopputuloksena oli, että kyseisen vuoden syk-syllä aloitin virallisesti johtavana erityisdiako-nina.

Liisa Hoikkanen sanoo kiinnostuneensa vammaistyöstä jo opiskeluaikoinaan.

Kehitysvammatyö tuli hänelle tutuksi ke-sätyössä Ylisen keskuslaitoksella sekä hänen suorittaessaan opiskeluaikaista harjoitteluaan Turussa kehitysvammaisten diakoniatyössä.

Hän kuitenkin toteaa, että ilman kollegansa Terttu Riihimaan kannustusta lähteä kuuro-jentyöhön, hän ei varmaan olisi päätynyt ny-kyiselle uralle.

- Olin aina sanonut, että minusta ei koskaan

tule kuurojentyöntekijää. Pidin itseäni koti-kutoisena viittojana, enkä ajatellut pärjääväni sillä työelämässä.

- Tänne kuitenkin siis tulin ja tänne jäin.

Diakoniatyötä muutosten keskellä

Liisa Hoikkanen sanoo, että diakonian työ-ympäristössä on hänen työuransa aikana ta-pahtunut isoja muutoksia.

- Silloin vielä perustettiin uusia virkoja ja sijaisuudet olivat julkisesti haussa. Diakonia-työn pääpaino oli kotikäynneissä ja ryhmis-sä, järjestettiin retkiä ja leirejä. Taloudellista avustamista oli hyvin vähän.

Laman tultua diakoniatyön luonne muuttui. Ihmisten hätä ja taloudellinen avustaminen li-sääntyivät räjähdysmäisesti.

Kuitenkin moni asia on vuosien varrella muuttunut myös hyvään suuntaan.

Liisa Hoikkasen mukaan vammaistyös-sä muutos positiiviseen suuntaan näkyy mm. kuljetus- ja tulkkipalveluiden sekä viittoma-kielisen kotihoidon kehittymisenä. Tieto- ja viestintätekniikan kehittyminen on helpotta-nut yhteydenpitoa niin liikuntarajoitteisten kuin viittomakielisten kanssa.

- Kuurojentyöhön tulessani muistan käy-neeni asiakkaiden kanssa esimerkiksi lääkä-rissä, jossa toimin tulkkina kahden kielen ja kulttuurin välillä. Lääkärikäynnin jälkeen huolehdin asiakkaalle lääkkeet ja muusta jat-kohoidosta. Kävimme vielä hoito-ohjeet läpi niin, että kaikki tuli varmasti ymmärretyksi.

Tänä päivänä kuurot käyvät tulkkien kanssa asioimassa. Diakoniatyön painopiste on muut-

13Suurella Sydämellä 1 / 2014

Myötätuuli ja Epilän toimintakeskus yhteisen johdon alle

Liisa Hoikkanen on uusi vammaistyön työalajohtaja

Johtavana erityisdiakonian viranhaltijana Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymässä työskennellyt Liisa Hoikkanen on kuluvan vuoden alusta lukien nimitetty työalajohtajaksi. Uudessa tehtävässään hän vastaa sekä Myötätuulen että Epilän toimintakeskuksen toiminnasta.

Diakoniatyössä pitkään mukana ollut Liisa Hoik-kanen otti vuoden alussa innostuneesti vastaan uuden tehtävänsä työala-johtajana.


tunut käytännön toiminnasta enemmän ih-misten hädän kohtaamiseen ja sielunhoitoon.

Työalojen rajat joustavat tarpeen mukaanLiisa Hoikkanen kertoo harkinneensa hyvän tovin, kun häneltä kyseltiin kiinnostusta ot-taa työalajohtajan pesti vastaan. Hän sanoo ensin kieltäytyneensä tarjouksesta, mutta vihdoin toimenkuvan selkeytyessä tehtävä alkoi kiinnostaa häntä.

- Nyt olen innoissani uudesta tehtävästä-ni. Kaikki seurakuntien yhteinen vammaistyö on nyt saman johdon alla. Se antaa uudenlai-sen mahdollisuuden tarkastella kokonaisuut-ta, miettiä toimintaympäristön tarpeita ja työ-alan resursseja.

Seurakuntayhtymän vammaistyö pitää si-sällään kaksi yksikköä eli Myötätuulen ja Epi-län toimintakeskuksen.

Myötätuuli toimii kahdessa toimipisteessä. Iidesrannan seurakuntakodilla on vammais-työn toimisto ja esteetön kokoontumistila. Varsinaisessa Myötätuulessa, näkövammais-työn keskuksessa Tammelantorin laidalla, ko-koontuu lähinnä vammaistyön ikä-ihmisten ryhmiä sekä Kalevan seurakunnan ryhmiä.

Myötätuulessa on viisi työntekijää. Näkö- ja kuulovammaisten diakonissa Helena Kuisma vastaa työstä näkövammaisten ja huonokuu-loisten parissa sekä sotaveteraanien kuntou-tustoiminnasta.

Kuurojendiakonissa Sirpa Toivo vastaa kuu-rojen ja kuurosokeiden seurakuntatyöstä. Nuorisodiakoni Mari Tuomisen työalana on vammaisten lasten ja nuorten parissa tehtävä työ, joka pitää sisällään koulutyön, rippikoulu-työn sekä perhetyön.

Omaishoitajatyön ohjaaja Paula Kontron vastuulla on omaisten ja läheisten kohtaami-nen.

Diakonia-avustaja Maarit Leppänen puo-lestaan osallistuu sovitusti kaikkien työalojen

toimintaan työparina, tekee kotikäyntejä sekä vastaa toimipisteistä.

- Työtä tehdään yhdessä ja työalojen rajat eivät ole kiveen kirjoitettuja, Liisa Hoikkanen korostaa.

Päivätoimintaa ja työvalmennusta

Epilän toimintakeskus tarjoaa työ- ja päi-vätoimintaa tamperelaisille aikuisille kehi-tysvammaisille. Perushoivaa tarvitseville tarjotaan yksilöllistä ja turvallista päivätoi-mintaa.

Tuetun työn ja avotyön tavoitteena on luo-da kehitysvammaisille normaaleja työsuhtei-ta avoimille työmarkkinoille. He saavat työ-valmentajan ohjauksen ja tuen työsuhteen ai-kana. Työ- ja päivätoiminta toimii Tampereen kaupungin ostopalveluna.

- Oma työni työalajohtajana on toimia mo-lempien yksiköiden johtajana. Vastaan toi-minnan sisällöstä ja kehittämisestä, taloudes-ta ja henkilöstöhallinnosta.

Epilän toimintakeskuksen päivittäisen toi-minnan sujuvuudesta vastuu on vastaavalla ohjaajalla, joka on Anni Yli-Hallila. Epilässä työskentelee 15 työntekijää.

Liisa Hoikkanen sanoo, että työajan jaka-minen kahden yksikön välillä vaatii suunnit-telua.

- Näin alkuun olen mahdollisimman paljon Epilän toimintakeskuksessa. Tarkoituksena ei ole laiminlyödä Myötätuulen työntekijöitä, jo-ten pyrin olemaan viikoittain yhtenä päivänä Iidesrannassa.

Liisa Hoikkanen mainitsee yhdeksi suurek-si haasteekseen perehtyä Epilän toimintakes-kuksen kokonaisuuteen ja saada toiminta pyö-rimään taloudellisesti vakaalla pohjalla. Myös vammaispalveluiden saatavuuden varmista-minen kaikissa toiminnoissa on yksi hänen tärkeistä lähiajan missioistaan.

- Onneksi minulla on hyvä porukka pyörit-tämässä toimintaa ja vastaava ohjaaja on ol-

lut talossa jo pitkään. Olen saanut tukea ja pe-rehdytystä heiltä sekä entiseltä johtajalta Pau-la Kontrolta.

Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa hyvääYhteistyötä kaupungin ja vammaisjärjestö-jen välillä Liisa Hoikkanen pitää hyvänä.

- Vammaistyössä verkostoituminen oli van-ha juttu, kun sen merkitystä muilla työaloil-la vasta mietittiin. Yhteistyökumppanit ovat järjestöjen, yhdistysten ja kaupungin työnte-kijöitä.

Liisa Hoikkanen sanoo, että hänen koke-muksensa mukaan seurakuntien vammaistyö on tasavertainen ja arvostettu muiden toimi-joiden keskuudessa.

- Eri tahojen työntekijöiden tapaamisissa on ollut helppo sopia toimintatavoista ja on jär-jestetty monia yhteisiä retkiä, leirejä ja ryh-miä. Seurakunnan järjestämässä toiminnassa oleva hengellinen ulottuvuus ei ole ollut este yhteistyön toteutumiseen.

Ihmisten kohtaamisia työnsä parhaana puo-lena pitävä työalajohtaja sanoo huomanneen-sa, että ihmisten elämäntilanteet ovat haas-teellisempia kuin ennen. Talouden aaltoliike luo työttömyyttä ja hätää perheiden toimeen-tulosta. Odotukset diakoniatyön tarjoamaa apua kohtaan kasvavat.

- Ilman vapaaehtoisia toiminnastamme ei tulisi mitään. Auttavien käsien ja rinnalla kul-kijoiden tarve on jatkuva. Viime vuonna tilas-toimme 44 vapaaehtoista, jotka ovat mukana yhteisessä vammaistyössä.

Näkövammaistyössä vapaaehtoiset toimivat silminä ja ovat mukana avustamassa ryhmis-sä, retkillä ja leireillä. Viittomakielisillä vapaa-ehtoisilla on monilla ystävä, jonka luona he vierailevat. Vapaaehtoisia tarjoilujen järjestä-jiä meillä tarvitaan myös.

- Uusille vapaaehtoisille löytyy tehtäviä, jo-ten tervetuloa mukaan. Odotamme teitä.

- Yhteistyö on ollut erittäin luontevaa ja mutkatonta, viitisen vuotta nykyisessä tehtävässään kaupungin palveluksessa toi-minut Tuula Haapio toteaa.

Tuoreena yhteistyömuotona diakoniatyön ja sosiaalipalveluiden kesken Tuula Haapio mainitsee Euroopan Pakolaisrahaston ra-hoittaman TUPA-hankkeen, jossa sosiaali-palvelut on ollut mukana vuoden 2014 alus-ta lähtien.

- Siinä kehitetään vapaaehtoisten mukana oloa pakolaisten alkuvaiheen vastaanotossa.

Hankkeen tavoitteena on edistää maahan-muuttajien kotoutumista suomalaiseen yh-teiskuntaan ja sitä kautta ehkäistä syrjäy-tymistä. Hankkeessa maahanmuuttajia tu-etaan ottamaan vastuu omasta elämästään Suomessa.

Yhteistyötä nuorten tukemisessa

Uutena alueena, jossa sosiaalipalveluin ja diakoniatyön yhteistyön aloittaminen voi-si tulla kysymykseen, Tuula Haapio mainit-see Martinus-säätiön omistaman M-huol-tamon organisoiman tuetun työkokeilun nuorille.

- M-huoltamon toiminta on herättänyt meillä sosiaalipalveluissa kiinnostusta ja muutenkin nuorten tukemiseen tähtäävä yhteistyö diakoniatyön kanssa.

Huoltamolla tarjotaan nuorille polkuja kohti työelämää. Nuoret voi-vat työskennellä Huolta-molla autoalan ammatti-laisten tukemana työssä oppijoina, työkokeilijoi-na tai palkkatyössä.

Tuula Haapio antaa tunnustusta Tampereen diakoniatyölle, joka pe-rinteisten tehtäviensä ohella on suunnannut palvelujaan myös uusille elämän alueille.

- Diakoniatyö on erit-täin hyvin ajassa muka-na ja kehittää toimin-taansa vastatakseen kas-vaviin tarpeisiin, Tuula Haapio toteaa.

Tampereen kaupungin sosiaalipalvelupäällikkö Tuula Haapio:

Sosiaalipalveluiden ja diakonian yhteistyö on hyvääTampereen kaupungin sosiaalipalvelupäällikkö Tuula Haapio toteaa, että Tampereen seurakuntayhtymän diakoniatyön työmuodot ovat tärkeä osa hädänalaisten kuntalaisten auttamista. Hän sanoo kaupungin sosiaalipalveluiden ja seurakuntayhtymän diakoniatyön yhteistyön sujuneen hyvin.

Tuula Haapion arvioita lyhyestiMummon Kammari Vakiintunut, korvaamaton tuki vanhusten arjessa selviämiselle.

RuokaNysse Matalan kynnyksen tuki pulassa oleville.

Päiväkeskus Musta Lammas Lämminhenkinen matalan kynnyksen paikka, josta saa ruokaa, suihkun ja vaatteita.

Suurella Sydämellä -vapaaehtoistyö Mukana huikeat nettisivut, joiden kautta on helppo tavoittaa avun antajat.

“Ilman vapaaehtoisia toiminnastamme ei tulisi mitään.

Auttavien käsien ja rinnalla

kulkijoiden tarve on jatkuva.”

Myötätuulen kodikkaat toimitilat Tammelantorin laidalla.Tuula Haapiolla on myönteinen kuva diakoniatyöstä Tampereella.


Vapaaehtoisen vanhustyön keskus ja kaikenikäisille avoin kyläpaikka Mummon Kammari juhlii kevään aikana 25-vuotistaivaltaan Rakkauden tekoja -teemalla. Valittu teema sopii erinomaisesti kuvaamaan Mummon Kammarin inhimillistä toimintatapaa lähimmäisten hyväksi. Paikka toimii tukikohtana, josta lähdetään vapaaehtoistyöhön koteihin ja hoitolaitoksiin.

Mummon Kammarilla 25 v. juhlavuosi

Rakkauden tekoja Mummon Kammarissa jo neljännesvuosisadan ajan

Maarit Tammisto on luotsannut Mummon Kammaria sen toiminnan alusta lähtien.

Talkkari pikkaraisten komea vapaaehtoisporukka ottaa joka tiistai vastaan uusia auttamistehtäviä Mummon Kammarissa.

Teksti ja kuvat: Petri Vilkko

Mummon Kammari on osa Tampereen seu-rakuntayhtymän diakoniatyötä. Paikkaa alusta asti tomeralla mutta lämminhenki-sellä otteellaan luotsannut Maarit Tammi-sto kertoo, että Mummon Kammarin toimin-ta alkoi neljännesvuosisata sitten hyvinkin pienestä.

- Paikan menestystekijänä on alusta asti ol-lut se, että ihmiset ovat antaneet meille tuken-sa tässä kaupungissa. Toimintamme on myös valtakunnallisesti lähtenyt leviämään siitä, et-tä olemme pystyneet valamaan uskoa ihmi-siin.

Pienilläkin teoilla paljon hyvääMaarit Tammisto toteaa, että tavallisen ih-misen taidoilla pystytään auttamaan paljon, ja ihmiset ovatkin sankoin joukoin innostu-neet lähtemään mukaan ja tarjoamaan apu-aan.

Hän kertoo päässeensä useasti näkemään, että pienilläkin rakkauden teoilla saadaan ai-kaan suurta.

- Kun kaadat täällä jollekin kahvia tai me-net jonkun kanssa ulkoilemaan. Tai että istut vaikka bussissa jonkun viereen, hiukan jutte-let hänelle ja pidät seuraa. Sellaisia hyvin pie-niä rakkauden tekoja tapahtuu joka päivä, ja ne ovat minuakin auttaneet jaksamaan tässä hommassa. Tämä on se iso teema meillä koko tämän vuoden.

Kun Kammari käynnistyi 25 vuotta sit-ten, terveydenhoitajataustan omaava Maarit Tammisto muistelee ajatelleensa, kuinka hui-kea luottamus ihmisillä oli, kun tällainen uusi paikka avasi ovensa.

- Ikkunassa luki: ”Nyt tarvitaan ihmisiä, jot-ka välittävät toisista”, ja paikan nimi ”Mum-

mon Kammari”. Kauheasti muuta tietoa siitä ei oikeastaan ollut.

Valtava tekemisen meininki

Maarit Tammisto kertoo, että ensimmäis-ten kymmenen vuoden aikana Mummon Kammarissa saattoi kohdata mitä erilaisem-pia ryhmiä, ja siellä otettiin vastaan paljon muitakin kuin vanhuksilta tulleita pyyntöjä.

Kyläpaikan emäntä muistelee, että Mum-mon Kammarissa on pidetty vuosien saatossa odottavien äitien tukiryhmiä, veteraanikah-vilaa, kansainvälistä naisten kammaria, tena-vakammaria, abortin kokeneiden tukiryhmiä, viisikymppisten naisten vaihdevuosi-iltoja ja lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä.

- Aina kun joku on jotain ideaa tarjonnut, niin olen vain miettinyt voiko tämän toteut-taa vapaaehtoisvoimin. Jos voi, niin antaa mennä.

Toiminnanjohtaja sanoo, että ensimmäisen kymmenen vuoden ajanjakson jälkeen Mum-mon Kammarille alkoi muovautua selkeästi nykyinen vanhustentyön linja.

- Mutta se alun vaihe ja valtava tekemisen meininki oli se, joka sai ihmiset innostumaan ja joka teki tämän Kammarin tunnetuksi tässä kaupungissa sekä myös sen ulkopuolella.

Hän sanoo toivovansa, että juhlavuoden vieton yhteydessä tuotaisiin mahdollisimman näkyvästi esiin sitä, miten valtavan paljon ih-miset ovat vuosien aikana antaneet apuaan auttaneet ja kuinka vahva pohja toiminnal-le saatiin luoduksi jo ensimmäisten toiminta-vuosien aikana.

Alussa oli vain kaksi sydänvihkoa

Ansiokkaan päivätyön vanhusten hyväk-si tehnyt ja sosiaalineuvoksen arvonimellä vuonna 2011 palkittu toiminnanjohtaja ker-


too, että neljän ensimmäisen vuoden ajan hän itse oli Mummon Kammarin ainoa pal-kattu työntekijä. Työpäivät tuon tuostakin venyivät pitkiksi.

- Onneksi mies niin paljon hoiti lapsia ja toi-set isovanhemmatkin olivat lähellä. Koska lap-silla oli ympärillä niin hyvä turvaverkko, pää-sin hoitelemaan näitä kammarijuttuja

Maarit Tammisto kertoo, että toiminnan al-kuvaiheessa hänellä oli työkaluina vain kaksi sydämen kuvalla varustettua vihkoa.

- Toisessa luki ”Asiakkaat” ja toisessa ”Aut-tajat”. Ei ollut tietokonetta eikä tainnut ol-la kirjoituskonettakaan, vaan ne kaksi vihkoa olivat minulla aina mukana, siellä oli se tieto. Kaikki muu perustui siihen, että ihmiset aut-toivat.

Maarit Tammiston mukaan silloin ei kau-heasti mietitty esimerkiksi sitä, mikä kirja-taan Mummon Kammarin viralliseksi toimin-ta-ajatukseksi eikä voimavaroja tuhlattu pal-jon muuhunkaan byrokratiaan, kuten tänä päivänä usein toimitaan.

- Silloin tehtiin ja saatiin paljon aikaiseksi pelkästä tekemisen riemusta. Se into ja yhdes-sä tekemisen meininki oli niin valtava.

Pian yksi palkattu ei toiminnan laajentuessa enää riittänyt, ja Kammarilla onkin ollut suuri ilo saada palvelukseensa osaavaa, työhönsä si-toutunutta henkilökuntaa.

Monitaitoisen henkilöstönsä lisäksi Maarit Tammisto haluaa kiittää myös esimiehinään toimineita diakoniajohtajia sekä seurakun-tayhtymän talousjohtoa vuosien varrella saa-mastaan taustatuesta ja kannustuksesta.

Hyvät yhteistyöverkostot

Kun tänä päivänä tulee vastaan uusia ja eri-laisia vapaaehtoistyön hankkeita, niin en-simmäinen asia, jonka Maarit Tammisto sa-noo aina ottavansa esille, että pohja työlle

tulee tehdä kestäväksi. - Se ei yksin riitä, että innolla autetaan, sillä

ei mennä pitkälle. On se sitten Suurella Sydä-mellä -vapaaehtoistyö tai mikä tahansa. Pitää miettiä, mitä tämä työ on, mitä voimme tehdä, mikä on ammattityötä ja keiden kanssa teem-me, mitä voidaan tehdä yhdessä. On tärkeää, että ne rakenteet ovat vahvat.

Maarit Tammisto sanoo, että 25 vuoden ikään ehtineessä Mummon Kammarissa ra-kenteet ovat lujittuneet vahvoiksi, mikä tar-joaa mahdollisuuden ottaa vastaan yhä uusia haasteita. Myös yhä useammat arvostetut yri-tykset ovat olleet halukkaita yhteistyöhön hy-vämaineisen tahon kanssa.

- On hyvät yhteistyöverkostot ja uusia ih-misiä tulee jatkuvasti toiminnan pariin. Esi-merkiksi heti vuoden alkajaisiksi tammikuus-sa 30 uutta ihmistä ilmoittautui mukaan, Maa-rit Tammisto iloitsee.

Hän muistuttaa, että toisin kuin monet ku-vittelevat, suinkaan aina Mummon Kammaris-sa eivät ole olleet salit täynnä eikä todellakaan ihmisiä ollut tulossa oven täydeltä sisään.

- Siihen on tarvittu nämä kaikki vaiheet.

Jokaiselle lämmin vastaanotto

Maarit Tammisto sanoo, että Kammarin ky-läpaikalla on tietyt tärkeät funktiot.

- Se on ensinnäkin toimintakeskus, jossa vi-reät ihmiset tekevät esimerkiksi käsitöitä. Nii-tä aikaansaannoksia joko lähetetään hyvänte-keväisyyden nimissä Intiaan tai ne sitten me-nevät Mummon puotiin myyntiin, mistä saa-duilla varoilla palkataan nuoria kesätöihin vanhusten ulkoiluttajiksi.

Toiminnanjohtajan mukaan tärkeä funk-tio on myös se, että vireät eläkeläiset tule-vat Kammariin harrastamaan saadakseen elä-määnsä sisältöä ja pysyäkseen edelleen virei-nä.

- Tämä paikka on pystytty pitämään mata-lan kynnyksen paikkana, tänne voi tulla vaik-kapa vaan kahville.

Haastattelua edeltävänä päivänä Maarit Tammisto kertoo saaneensa palautetta asiak-kaalta, joka oli kertomansa mukaan käynyt Kammarilla kolme kertaa.

- Kyseinen henkilö sanoi, ettei ole missään paikassa elämänsä aikana kokenut itseään yh-tä tervetulleeksi. Kolmannella kerralla isäntä ilmeisesti jo tunnisti hänet, ja joka kerta hänet on toivotettu kädenpuristuksen kera tervetul-leeksi, kuten meillä on tapana.

Toiminnanjohtajan mukaan kyläpaikassa onkin koko ajan tavoitteena se, että vastaan-otto on hyvä, vaikka tultaisiin esimerkiksi vain katsomaan näyttelyä.

- Jos niillä ihmisillä on joskus tilaisuus, niin he voivat ehkä joskus tulla auttamaan joihin-kin meidän hommiin, kun kokevat itsensä ter-vetulleiksi meille.

Näyteikkunasomistuksistaan kiitosta saanut vapaaehtoistyöntekijä Kati Lindberg loihti ilmettä myös uudelle Mummon Lahjapuodille. Puodissa myydään mm. vapaaehtoistoimin-nanohjaaja Hanna Vihottulan (kuvassa) esitte-lemiä talkoilla tehtyjä henkareita.

Erityisammattimies Seppo Peräinen on ollut tärkeä apu Muistojen Kammarin teossa.

Maarit Tammisto (vas.) ja Annikki Kytölaakso sisustamassa Muistojen Kammaria.

Askartelijoiden näppärissä käsissä syntyy upeita käsitöi-tä myytäviksi Mummon Lahja-puodissa.


Kirkkosali ja katutason tilat esteettömiä

Esteetön sisäänkäynti Rautatienkadulta. Luiska käytettävissä tilaisuuksien aikana ja tarvittaessa.

Induktiosilmukka kirkkosalissa

*Konsertissa on varattuna eturiveistä paikkoja vanhuksille ja liikuntarajoitteisille.

TampEREEn TuomIoKIRKKo Tuomiokirkonkatu p. 040 804 8765 www.tampereenseurakunnat.fi

SOI KUNNIAKSI LUOJANMUMMON KAMMARIN

25-VUOTISJUHLAKONSERTTI

Rakkauden tekoja vuodesta 1 989

Tuomiokirkossa su 30.3. klo 16

Vapaa pääsy. Tilaisuuden kesto noin tunti. Konsertin päätteeksi ovilla mahdollisuus osallistua kolehtiin nuorten työllistämiseksi vanhusten ulkoiluavuksi.

Tulossa: Jo joutui armas aika - Mummon Kammarin

25-vuotissyntymäpäiväjuhla to 15.5. klo 15 Tuomiokirkossa

TOMI METSÄKETO BRAVADE

PIRKAN POJAT joht. JOUNI RISSANENTOPIAS LAATUHENRI HERSTA

Rakkauden tekoja vuodesta 1989

12.3. Vanha ihminen kansanedustajien puheissa Tutkija Jutta Pulkki 26.3. Sotilaana eläkkeellä Kenraaliluutnantti evp Heikki Lyytinen 9.4. Mikä on hoitotahto? LT Lauri Seinelä 23.4. Miten hoidan asioitani? Testamentti, perintö, asuminen, edunvalvonta Asiamies Ritva Tiainen 7.5. Näyttelijänä eläkkeellä Näyttelijä Tuija Vuolle

Mahdollisuus kysymyksiin.Haastattelijoina Terttu Härkönen ja Simo Lahtinen

Aamukahvivieras Mummon Kammarissa keskiviikkoisin klo 11.00

Mummon Kammari – Vapaaehtoisen vanhustyön keskusOtavalankatu 12 A • p. 03 219 0455 • www.mummonkammari.fi

Asiakkaista vapaaehtoisiksiMaarit Tammisto sanoo, että huomattava määrä Mummon Kammarissa asiakkaana käy-neistä onkin ryhtynyt vapaaeh-toistyöntekijäksi.

- Ihmiset ovat tulleet esimer-kiksi Leskien Klubi -kahvilaan tai yhteislauluhetkeen, ja sitten on he ovat ajatelleet, että oikeastaan hekin voisivat tehdä jotakin mui-den hyväksi.

Kammarin vapaaehtoisten jou-kossa on jopa 80 vuotta täyttänei-tä, jotka ovat lähteneet ulkoilutta-jiksi Koukkuniemeen, jossa kam-marilaiset ovat toimineet auttavi-na käsinä ja kuuntelevina korvina jo Mummon Kammarin toimin-nan alkuajoista lähtien.

- Vapaaehtoisiksi ryhtyneet ovat saattaneet ensin käydä tääl-lä jossakin harrastustuokiossa, ja sitten tajunneet, että vielä hyvä-kuntoisena hekin voisivat jotakin tehdä. Eli hyvin erilaisia tilanteita on ollut vuosien saatossa.

Hyvän mielen lisäksi vapaaeh-toiset voivat Maarit Tammiston mukaan saada itselleen palkkiok-si paljon muutakin.

– Kun on mukana mielekkääs-sä toiminnassa, siirtää omaa raih-naisuuttaan ja vanhuuttaan pi-temmälle.

Koukkuniemen ohella Kam-marin sadat vapaaehtoiset toimi-vat kodeissaan asuvien vanhus-ten ulkoiluapuna, juttukavereina ja "talkkari pikkaraisina".

- Avunvälityskeskuksemme opas- ja saattajapalveluun tulee li-säksi vuosittain kodeista yli 2000 avunpyyntöä, kun saattaja-apua tarvitaan esimerkiksi lääkärissä käyntiä varten.

Lukemattomia tapoja auttaaAktiivisia vapaaehtoisia Mum-mon Kammarilla on tällä hetkel-lä yli tuhat.

Toiminnanjohtajan mukaan Kammarissa on vuosien varrel-la pyritty ottamaan vastaan ai-na sitä, mitä ihmiset haluavat an-taa. On olemassa niin monia ta-paa auttaa.

Kammarin yksi vahva kivijalka onkin se, että aina uudelta ihmi-seltä kysytään, mitä hän haluai-si tehdä.

- Eikä siis sanota niin, että meil-lä on tämä ja tämä tehtävä, ota tai jätä. Ihmisiltä ne ideat tulevat. On se sitten vaikka arkunkanto, kun vanhukset surevat sitä, kuka hei-dät kantaa hautaan, koska ei ole kuin kolme miestä suvussa. Niin

sitten perustetaan arkunkantaji-en talkooporukka.

Työssään esimerkillisesti koko persoonansa peliin panevan Maa-rit Tammiston mukaan Mummon Kammarissa ei perinteisesti kulu-teta aikaa kokouksissa eikä koota suunnitteluryhmiä.

- Meillä kuunnellaan ihmisten odotuksia ja toiveita ja sitten vas-tataan niihin.

Juhlavuotena paljon tapahtumiaJuhlavuoden lukuisten tapahtu-mien saamaa vastaanottoa kol-me vuosikymmentä seurakun-tayhtymän palveluksessa ollut sosiaalineuvos sanoo odottavan-sa mielenkiinnolla.

Maaliskuussa Mummon Kam-marissa käynnistyvä Aamukahvi-vieras-luentosarja tuo viiteen kes-kiviikkoaamuun mielenkiintoisia henkilöitä ja alustuksia elämän eri osa-alueilta.

Mummon Kammarin juhlakon-sertti Soi kunniaksi luojan järjes-tetään juhlavissa puitteissa Tam-pereen tuomiokirkossa. Yksi kon-sertin pääesiintyjistä on suuren suosion eri-ikäisten kuulijoiden keskuudessa saavuttanut laulaja Tomi Metsäketo, jonka haastatte-lu on toisaalla tässä lehdessä.

Varsinainen Mummon Kamma-rin ohjelmallinen syntymäpäivä-juhla järjestetään tuomiokirkossa 15. toukokuuta.

- Taiteilija Annikki Kytölaakson kanssa toteutamme lisäksi toimi-tilojemme alakertaan Muistojen Kammarin, missä on mahdolli-suus vanhojen valokuvien ääressä muistella 25-vuotista taipalettam-me ja juuriamme.

Annikki Kytölaakso on toimi-nut noin 15 vuoden ajan Mum-mon Kammarin auttamishalua täynnä olevana vapaaehtoisena.

- Hän on sisustanut näyteikku-naamme, taiteillut enkelikortteja sekä kutsukorttien kansia ja teh-nyt kaikenlaista taiteellista toi-mintaa muun hyväntekeväisyy-den ohessa. Hän on yksi hyvä esimerkki ihmisistä, jotka ovat antaneet suuren panoksensa tä-män yhteisen Mummon Kamma-rimme hyväksi, Maarit Tammisto kiittelee.

Annikki Kytölaakso puolestaan kertoo, että parasta Mummon Kammarissa on kaikkien muka-naolijoiden ystävällisyys, autta-mishalu ja lämminhenkisyys.

- Saan kokea siellä rakkautta ja yhdessä olemisen tunnetta.

Mummon Kammari on tukikohta, josta vapaaehtoiset lähtevät avun-tarvitsijoiden luokse koteihin ja hoitolaitoksiin.


Vapaaehtoisia potilasystäviä tarvitaan lisää saattohoitoonTeksti: Eva Wäljäs

Kuka istuu kuolevan potilaan vierellä jos omaisia ei ole tai hoitohenkilökunnalla on kiire? Hoitolai-toksiin ja kotisairaanhoitoon kaivataan lisää va-paaehtoisia tukihenkilöitä.

Ettei tarvitsisi olla yksin kun kuolee. Siinä monen saattohoitopotilaan toive. Vaan entä kun omaisia ei ole ja hoitohenkilökunnalla on kiire. Kuka silloin is-tuu sängyn laidalla, silittää hiuksia ja puhelee rau-hoittavasti? Vapaaehtoisille potilasystäville olisi pal-jon nykyistä enemmän kysyntää, kertoo Mummon Kammarin toiminnanjohtaja Maarit Tammisto.

- Ammattitaitoista henkilökuntaa ei tietenkään korvaa mikään, mutta on paljon mitä vapaaehtoi-set voivat tehdä lievittääkseen kuolevan kärsimystä.

- Jos potilas jaksaa jutella, jutellaan. Jos hän on levoton, voi kädestä pitäminen tuoda rauhan. Avun voi tuoda suun kostuttaminen, jalkojen hierominen, mielimusiikin soittaminen, Raamatun tai jonkun potilaalle tärkeän tekstin lukeminen, hiusten har-jaaminen… Tammisto luettelee.

Monesti hyvin yksinkertaiset asiat ovat potilaalle tärkeitä. Tammisto antaa esimerkin Seposta, joka is-tui neljänä perättäisenä yönä kuolevan vanhuksen vuoteen vierellä.

- Vanhuksen omaiset asuivat toisella puolen maa-ilmaa ja Seppo piti puhelinta vanhuksen korvalla, jotta hän saattoi vielä kuulla rakkaittensa äänen. Yk-sinkertainen teko, jolla oli potilaalle suuri merkitys.

Myös pelkkä toisen ihmisen läsnäolo voi tuoda turvaa ja lohdutusta.

- Muistan yhden nuorehkon potilaan sairaalassa, joka kiitteli yhtä vapaaehtoistamme: "Aina kun yöl-lä heräsin, näin Mummon Kammarin Katin istuvan vieressä. Tuli turvallinen olo…"

Tarve ja todellisuus eivät kohtaa

Mummon Kammari kouluttaa vapaaehtoisia tuki-henkilöitä Tampereen kaupungin hoitolaitoksiin sekä kotisairaanhoitoon yhteistyössä laitosten henkilökunnan kanssa. Maarit Tammiston mieles-tä todellinen tarve olisi paljon nykyistä suurempi mutta hoitohenkilökunta ei aina huomaa tarjota tukihenkilömahdollisuutta potilaalle tai omaisille.

- Pyyntöjä kuolevan vanhuksen vierelle on tul-lut harvakseltaan. Kuoleva potilas tai omaiset eivät useinkaan kykene tai osaa pyytää vapaaehtoista tu-eksi, ellei henkilökunta kerro tästä mahdollisuudes-ta.

Tehostetun palveluasumisen päällikkö Marjut Lin-dell on Tammiston kanssa samaa mieltä.

- Vapaaehtoisia tarvitaan lisää. Yhteiskuntamme rakennemuutokset liikuttelevat palasia myös tääl-lä ikäihmisten palveluissa, eikä tieto vapaaehtoisten osallistumisesta aina kiiri kaikkialle hoitohenkilös-tön vaihtuessa.

Tammisto kannustaa hoitohenkilökuntaa rapor-

toimaan rohkeasti kiireestä ja lisäavuntarpeesta ja välittämään myös omaisille tietoa vapaaehtoisten mahdollisuudesta.

- Myös omainen kaipaa joskus vapaaehtoisen seu-raa ja tukea. Suuri apu omaiselle voi olla, kun pääsee hetkeksi käymään kotona ja voi luottaa siihen, että joku on varmasti koko ajan potilaan kanssa.

Töitä tarjolla tavalliselle ihmiselle

Mummon Kammari haastattelee tarkasti kaikki vapaaehtoisiksi haluavat. Superihmistä ei haeta vaan tavallisen ihmisen taidot riittävät.

- Hyvä potilasystävä on aikuinen ihminen, jonka oma elämä on tasapainossa. Hän on lämmin ja tur-

vallinen lähimmäinen, joka on hienotunteisesti läs-nä ja osaa tarvittaessa vetäytyä taustalle. Rauhalli-suus ja kiireettömyys kuuluvat olennaisesti tähän vapaaehtoistyöhön, Tammisto muistuttaa.

Mummon kammari järjestää jälleen ensi syksynä kurssin kuolevien tukihenkilötoiminnasta. Kurssille valitaan haastattelujen perusteella. Hoitohenkilöstö perehdyttää vapaaehtoiset tehtäväänsä. Vapaaehtoi-seksi ilmoittautuminen ei sido mihinkään vaan aut-taa voi silloin kun se itselle sopii.

- Erinomaisen pohjan kuolevien tukihenkilötoi-mintaan saa olemalla vanhusten ystävänä kodeissa tai potilasystävänä hoitolaitoksissa. Mukaan toimin-taan pääsee jo keväällä, Tammisto kutsuu.

Tiedustelut: Mummon Kammarin toiminnanjoh-taja Maarit Tammisto p. 050-5542431, [email protected]

Lisätietoa myös www.mummonkammari.fi

Kuva

: Pet

ri Vi

lkko

Teksti: Eva Wäljas

Viime vuonna Tampereella lahjoitettiin 75 000 kiloa ruoka-avustuksia, 10 000 eniten apua tar-vitsevaa tamperelaista sai apua ja tukea ongelmiinsa, 25 000 lasta vanhempineen pääsi avoi-miin päiväkerhoihin, asunnottomien päiväkeskus Musta Lammas tarjosi jouluaterian 500 näl-käiselle ja 1000 paria sai apua parisuhteeseensa.

Tämä ja paljon muuta on mahdollista, koska kaksi kolmasosaa tamperelaisista haluaa mahdol-listaa palvelut kuulumalla kirkkoon. Ennakkotilastojen mukaan kirkkoon kuuluu 147 928 tampe-relaisista.

Viime vuonna koko maassa kirkkoon liittyi 15 142 henkilöä, mikä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Myös Tampereella liittyneitä oli keskivertovuotta selvästi enemmän. Alustavien ti-lastojen mukaan kirkkoon liittyi Tampereella 808 ihmistä. Kirkkoon liittyminen on ollut tasaises-sa nousussa vuosittain. Taustalla on usein arvostus kirkon auttamistyötä kohtaan, kertoo yhteisen seurakuntatyön johtaja Timo Takala.

- Ihmiset luottavat kirkkoon organisaationa ja arvostavat kirkon tekemää monipuolista autta-mistyötä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Myös rippikoulu ja kirkolliset toimitukset kuten kas-te, vihkiminen ja hautaus ovat monen syy liittyä kirkon jäseneksi.

Takala uskoo, että viime vuosien vilkas liittyminen kirkkoon kertoo myös ihmisten kaipaukses-ta, johon muu yhteiskunta ei kykene vastaamaan.

- Aika moni meistä kirkon penkissä jouluna istuneista sai huomata, ettei ollut kirkossa yksin. Kauneimpiin joululauluihin, yömessuihin ja adventtiajan tilaisuuksiin osallistuttiin Tampereella-kin runsain joukoin. Uskon, että kirkko antaa tilaa ihmisen syvimmille tunnoille ja ajatuksille, jot-ka tavallisessa arjen tiimellyksessä jäävät helposti jalkoihin.

Vaikka kirkkoon liityttiin ennätyksellisen vilkkaasti, kirkon jäsenmäärä väheni. Tampereella kirkkoon kuuluu nyt 613 jäsentä viime vuotta vähemmän. Jos luku suhteutetaan menetettyihin kirkollisveroihin, se tarkoittaa keskimääräisen veronmaksajan tiedoilla laskettuna noin 150 000 euroa.

- Tuolla summalla noin 150 pariskuntaa tulisi autetuksi perheneuvonnassa, laskee Tampereen seurakuntien perheneuvontatyön johtaja Heikki Syrjämäki.

Perheneuvonta on yksi esimerkki kaikille ilmaisesta palvelusta, jonka kirkollisveronmaksajat mahdollistavat. Vuoden aikana perheneuvonnassa käy liki 1000 asiakasta.

Kuva

: Pet

ri Vi

lkko

Auttamistoiminta pitää tamperelaisia

kirkon jäseninä

Sairaaloiden potilasystäviksi aikoville järjestetään aika ajoin koulutusta.



Eurodiaconian jäsenet toimivat aktiivisesti siirtolaisten asunnot-tomuuskysymyksessä ja pyrki-vät vaikuttamaan yhteiskunnal-lisesti. Yhteensä 27 osallistujaa kymmenestä eri maasta kokoontui teeman äärelle Göteborgin Kaupun-kilähetyksen tiloihin lokakuussa.

Ranskassa asenteet kiristyvät

Lluis Caballé esitteli La Federation de l´Entraide Protestant (FEP) -järjestön toi-mintaa.

Ranskassa kirkot eivät saa tehdä sosiaali-työtä, joten diakoniatyötä tehdään järjestöjen kautta. FEP keskittyy työssään romanivähem-mistön auttamiseen. Ranskassa asuu 15 000–20 000 romania. Caballé kertoi, että erilaisia asutuksia on 400, joista kaksi kolmasosaa on Pariisin alueella. Entinen presidentti Nicolas Sarkozy aloitti näiden asumusten hävittämi-sen.

Nykyinen presidentti Francois Hollande on luvannut lopettaa hävitykset ja tarjota asunto-ja romaneille, mutta muutosta ei ole vielä käy-tännössä tapahtunut. 5000 ihmistä on karko-tettu asumuksistaan viime kuukausina. Kriit-tiset asenteet romaneja kohtaan ovat nousus-sa ranskalaisten poliitikkojen keskuudessa.

FEP on lähettänyt vetoomuksen presidentti Hollandelle, jotta Ranskassa asuvien romani-perheiden häätäminen lopetettaisiin. He ovat järjestäneet mielenilmauksia kahdellasadalla paikkakunnalla ja julkaisseet kirjan.

Esittelyn jälkeisessä keskustelussa pohdit-tiin tarvitsevatko isäntämaan omat asunnotto-mat ja EU:n liikkuva väestö erilliset palvelut. Siirtolaisten joukossa myös eri kansallisuuk-silla on erilaisia tarpeita. Riskinä pidettiin si-

tä, että asunnottomien eri alaryhmät käänty-vät toisiaan vastaan tai että yksi ryhmä ”val-taa” olemassa olevat palvelut.

Toimijoiden tulee avata silmänsä haasteil-le, joita tämä uusi asunnottomien ryhmä tuo. Kööpenhaminasta kerrottiin esimerkki, jos-sa päiväkeskuksen henkilökunta ei kyennyt kommunikoimaan kävijöiden kanssa, joten työntekijät istuivat keittiössä koko päivän.

Ehdotettiin työntekijöiksi ihmisiä, joilla on kulttuurista tietämystä palvelujen piiriin ha-keutujista. Esimerkiksi romanikulttuurin eri-tyisyys tulee huomioida eikä vähätellä sen merkitystä. Tällaisenkin toimintatavan kään-töpuolena on keskittyminen johonkin tiet-tyyn ryhmään vaikka siirtolaisuus on jatku-vassa muutoksessa. Kulttuurinen tietämys ja siirtolaisten eri ryhmien syrjimättömyys voi-vat ajautua konfliktiin.

Eurooppalainen media ei ole kysymyksessä yksimielinen. Toisissa maissa media suhtau-tuu negatiivisesti EU-siirtolaisiin, mutta esi-merkiksi Ruotsissa Kaupunkilähetys on tiedo-tusvälineiden avustuksella nostanut ihmisten tietoisuuteen vaikeuksia, joita siirtolaiset koh-taavat. Media haluaa puolustaa haavoittuvas-sa asemassa olevan ihmisryhmän oikeuksia ja

painostaa poliitikkoja tekoihin.Tukholman Kaupunkilähetyksen

asunnottomien palveluiden johtaja Thomas Bjarke on huomannut, et-tä monet romanit piilottavat iden-titeettinsä Ruotsissa. Romaneilla on taustallaan satojen vuosien vai-non ja syrjinnän historia. Monet haluavat välttää stereotyyppisen kohtelun. Tämän vuoksi kävijöiltä

kysytään miksi he haluavat itseään kutsuttavan. Bjarken mukaan se on

auttanut monessa tilanteessa.

Kriisimajoitusta talvisin Ruotsissa

Claes Haglund esitteli Göteborgin Kaupun-kilähetyksen kolmivuotisen projektin ni-meltään CrossRoads. Keskuksessa työsken-nellään kymmenellä eri kielellä. CrossRoads tarjoaa pääosin informaatiota ja neuvontaa, mutta myös käytännön apua kuten vaattei-ta ja aamiaista sekä ruotsin kielen kursseja kolme kertaa viikossa. Projektissa työsken-telee johtaja Haglundin ja kahdenkymme-nen vapaaehtoisen lisäksi EU-lainsäädän-nön asiantuntija, kaksi sosiaalityöntekijää ja ihmisoikeustyöntekijä.

Projektin kohderyhmänä ovat EU-kansalai-set ja Euroopan ulkopuolelta tulevat paperit-tomat. Monet kävijöistä ovat hyvin koulutet-tuja. Paperittomien osuus on kasvussa, 23 % on naisia. Suurin osa on asunnottomia ja Kau-punkilähetyksellä on vain neljä vuodepaikkaa. Yöpyjät ratkaistaan arvonnalla. Kaupunkilä-hetys perustelee käytäntöä sillä, että muuten paikat menisivät vain vahvimmille yksilöille. Monet nukkuvat autoissa tai teltoissa.

EU-väestö ei pääse kaupungin ylläpitämiin kriisimajoituksiin, koska kaupunki on lainsää-dännöllisesti vastuussa göteborgilaisista asun-nottomista. Kriisimajoituksen puute johtaa monien velkaantumiseen. Ostetaan halpa au-to, jossa nukutaan. Yllätyksenä tulee, että au-tosta pitää maksaa verot, vakuutukset ja rekis-teröinti.

Ruotsin lain mukaan työnhakijaksi voi re-kisteröityä vietettyään Ruotsissa yhden vuo-den. Sen jälkeen on oikeutettu sosiaalitukiin. 2010 Ruotsin laki muuttui tehden rekisteröi-tymisen vaikeammaksi ja tämä lisäsi asunnot-tomuutta. Monet työskentelevät harmaan ta-louden piirissä. Kun palkka jää maksamatta, niin ei ole mahdollisuutta valittaa.

Maahan tullaan hankkimaan elantoa, ei kriisimajoituksen vuoksi. Keskukseen tullaan suihkuun, aamiaiselle, ruotsin kielen tunneil-le, sosiaaliturvanumeron, terveydenhuollon ja työn etsimisen vuoksi. 90 % on majoituksen tarpeessa. Haglund toivoi, että ruotsin kielen opetusta voitaisiin järjestää joka päivä, koska se on avain ruotsalaiseen yhteiskuntaan integ-roitumisessa.

Diakoniset toimijat ovat etujoukoissa asun-nottomien siirtolaisten auttamisessa. Koko-uksessa vieraillut Göteborgin kaupunginval-tuutettu Dario Espiga on ollut järjestämässä CrossRoads-projektille rahoitusta. Eurodiaco-nian jäsenten toiminta on suurilta osin akuut-tiin hätään vastaamista ihmisen perustarpeis-sa. Tällainen toiminta ei ratkaise ongelmia pit-källä tähtäimellä. Vaarana on luoda uusi asun-nottomien ryhmä.

Dario Espigalta kysyttiin onko poliitikoilla pitkän tähtäimen ratkaisua köyhimpien siirto-laisten yhteiskunnallisen aseman parantami-seksi. Espiga heitti pallon takaisin toimijoille. Harvinaisen rehellisesti hän myönsi, että po-liitikot suunnittelevat vain yhden budjettivuo-den kerrallaan ja että hän toivoo ratkaisujen nousevan tahoilta, jotka työskentelevät asun-nottomien siirtolaisten parissa.

Kaupunkilähetys on päättänyt neuvotte-lut Göteborgin kaupungin kanssa ja kaupun-ki on valmis tarjoamaan kriisimajoitusta talvi-sin. Kyse on 108 päivän periodista, jossa yksi

henkilö voi majoittua kerrallaan korkeintaan viideksi yöksi. Espiga kertoi, että kaupunki järjesti asunnon kahdeksalle perheelle, jotka asuivat lasten kanssa leirissä. Monet pelkäsi-vät, että asunnon antaminen perheille houkut-taa Göteborgiin tuhat siirtolaista. Ei houkutta-nut, Espiga vakuutti.

Neuvontapalveluita Tanskassa

Susannah L. Sønderlund ja Maj Kastanje kertoivat Kööpenhaminan asunnottomille EU-siirtolaisille avatusta uudesta Kompasset -keskuksesta. Keskus on aloittanut toimin-tansa vuoden alussa. Sønderlund ja Kastanje ovat ainoat palkatut työntekijät, loput ovat vapaaehtoisia.

Henkilökunta ja vapaaehtoiset puhuvat kymmentä eri kieltä. Kööpenhaminassa on viisi päiväkeskusta, joissa asunnottomat siirto-laiset saavat peruspalveluita (ruoka, hygienia, vaatetus). Kompasset antaa informaatiota, va-rastotilaa tavaroille ja mahdollisuuden käyttää tietokoneita.

Kompasset tarjoaa apua työn etsimises-sä, neuvontaa tanskalaisen yhteiskunnan toi-minnasta, työnhakijaksi rekisteröitymisestä ja kontaktien saamisesta viranomaisiin. Mui-ta esille nousseita kysymyksiä ovat olleet mm. pankkitilien avaaminen, konfliktit työnanta-jan kanssa, ongelmat poliisin kanssa ja kadon-neet passit.

Siirtolaiset ovat kertoneet joutuneensa vä-kivallan kohteeksi poliisien taholta. Koiria on usutettu heidän kimppuunsa. Työvoimaviran-omaiset kieltäytyvät palvelemasta siirtolaisia. Jos terveydenhuoltojärjestelmä ja työpalvelut eivät syrjisi siirtolaisia, niin Kompassetin toi-minta olisi tarpeetonta.

Kompassetin työntekijät ovat huolissaan

siitä, että heidän palvelunsa löytävät lähin-nä siirtolaisten se osa, jolla on eniten energi-aa ja resursseja. Kysymys on kuinka tavoittaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat. Myös he tarvitsevat työvoimaviranomaisten palveluita.

Kastanje huomautti, että aina täytyy pitää mielessä todellinen ongelma, joka pitää rat-kaista ennen kuin voidaan toimia. Osalla siir-tolaisista on samoja ongelmia, kuin tanskalai-silla asunnottomilla, esim. päihde- ja mielen-terveysongelmia. Nämä ihmiset tarvitsevat sosiaalityön apua työvoimaviranomaisille oh-jaamisen sijasta.

Sønderlundin mielestä poliitikkojen on teh-tävä jotakin tulevaisuudessa, ettemme margi-nalisoi tiettyjä siirtolaisten ryhmiä ja sitä kaut-ta luo uusia asunnottomia. Aiemmin oli poliit-tinen itsemurha puolustaa esim. romanisiir-tolaisia, mutta nyt aivan viime kuukausina monien silmät ovat auenneet. On ymmärret-ty, että jotakin on tehtävä.

Kenen on vastuu? Hajoaako EU ja luodaan-ko eri ryhmille erilaiset säännöt, kysyi Kastan-je. Hänen mielestään meidän diakonisten toi-mijoiden ei tule ratkaista kysymystä. Meidän tulee näyttää ongelman olemassaolo ja tuo-da se esille. Yhteiskunnan tulee ratkaista ky-symys.

Kompassetin työntekijät näkevät että kaik-kien tulisi saada taidoilleen sopivaa työtä. Kou-lutuserot ovat monesti niin suuret, että kilpai-lu työmarkkinoilla on vaikeaa. Toisaalta Tans-ka tarvitsee siirtolaisia pimeän työn markki-noilla. ”Sitten huomataan, että nämä ihmiset eivät tienaa tarpeeksi elääkseen. Onpa yllätys. Pitäisikö heidät nyt sitten lähettää takaisin ko-tiin?”, kysyi Kastanje sarkastisesti.

Lisätietoja: www.eurodiaconia.org

Eurodiaconian kokous Göteborgissa 14.-15.10.2013

Euroopan uudet asunnottomat?

Euroopan sisäinen muuttoliike ja asunnottomuus

Kaikkein köyhimmät EU-kansalaiset etsivät

parempaa elämää itselleen ja perheilleen vaeltamalla

maasta toiseen. Liikkuvuuden seurauksena

on syntynyt uudenlaista asunnottomuutta.

Marko Ajanki, johtava diakoni Tampereen ev.lut. seurakunnat Päihde- ja kriminaalityö Päiväkeskus Musta Lammas

Eurodiaconia-tapahtumassa oli osallistujia kymmenestä maasta. Suomen edustajana oli Marko Ajanki Tampereelta (takarivissä 2. oikealta).


Millainen on

Teksti ja kuvat: Vesa Keinonen

Tampereen seurakuntayhtymän kärkihankekoordinaattori, pastori Jus-si Laine pohtii työkseen tapoja miten kirkko ja tavallinen sukankulutta-ja voisivat kohdata toisensa.

Laineen mukaan tuhdillekin lisäannokselle rakkautta on kirkon piirissä ehdottomasti tarvetta.

- Rakkauttahan ei ole koskaan riittävästi. Kirkon työntekijänä minua mietityttää se, näyttäydymmekö riittävästi välittämisen yhteisönä. Ihmi-set kyllä välittävät toisistaan, mutta siirtyykö se seurakuntien rakenteisiin ja toimintakulttuuriin saakka?

Jussi Laine on ollut suunnittelemassa Tampereen seurakuntayhtymäl-le monenlaisia tapahtumia, niitä ovat muun muassa Aamukaste ja Hääyö. Pastori näkee molemmissa oivallisia mahdollisuuksia tuoda rakkauden sa-nomaa esille.

- Esimerkiksi historiallisella päivämäärällä 12.12. 2012 järjestetty Hää-yö-tapahtuma Aleksanterin kirkossa oli menestys. Vihittäviä pareja oli to-della paljon. Kirkossa palveli myös lukuisia vapaaehtoisia, kanttoreita ja pappeja. Jos jossakin tuntui rakkaudellinen ilmapiiri, niin siellä kyllä, Lai-ne miettii.

Miten rakkaus näkyy tamperelaisissa kirkoissa, vai näkyykö se lainkaan? Voisiko esimerkiksi Aleksanterin kirkosta tulla tamperelaisten oma ”Rakkauden kirkko”?

Tampereen seurakunnat tuottavat sisältöä Love is All Bright -hankkeeseen.

Rakkauden Kirkko?

Teksti: Sari Mäkelä/ Tredea Oy

Tampereen kaupunkiseudun elinkeino- ja kehitysyhtiö Tredea koostaa Tampereen seudulle Love is All Bright -ohjelmaa. Rak-kaudellista ohjelmaa on ainakin maaliskuun lopulta elokuun loppuun ja sitä toteutta-maan on lähtenyt jo yli 20 toimijaa, mukaan lukien Särkänniemi, Tampere-talo, Pirkan-maan festivaalit, Visit Tampere ja Tampe-reen seurakunnat.

- Kaupunkilehti Moro lähestyi meitä ajatuk-

sella tuoda Tamperetta esille rakkauden pää-kaupunkina. Innostuimme ajatuksesta, ja sen taakse lähti kanssamme nopeasti suuri joukko toimijoita, iloitsee Tredea Oy:n markkinointi-päällikkö Karoliina Lehtonen.

Pirkanmaata markkinoidaan rakkaus-tee-malla niin kansallisesti kuin kansainvälises-ti. Erityinen markkinoinnin painopiste on so-siaalisen median hyödyntämisessä. Toimi-jat ovat sitoutuneet viestimään rakkaus-oh-jelmastaan #loveisallbright-hashtagillä omissa sosiaalisen median kanavissaan.

- Käyttämällä yhdessä hashtagia #loveisall-bright saavutamme aivan uudenlaisen näky-vyyden seudullemme sekä kevään ja kesän ohjelmillemme osana normaalia viestintääm-me, toteaa Lehtonen.

Tredea Oy kokoaa Tampereella ja Pirkan-maalla rakkautta eri tavoin ilmentävät eri toi-mijoiden järjestämät ohjelmat www.tampere-allbright.fi -osaamisportaalin alaiselle ohjel-masivulle suomeksi, englanniksi ja venäjäksi. Sivu avataan maaliskuun lopussa.

Seurakunnat mukana Rakkauden Tampereessa


Diakonia ja yhteiskuntatyö Tampereella

Diakoniatyö toteutetaan Tampereella siten, että Diakoniakeskus huolehtii seurakuntien yhteisistä erityisdiakonian tehtävistä.

Kunkin paikallisseurakunnan alueella on omat seurakuntadiakoniaa tekevät diakoniatyöntekijänsä.

Martinus-säätiö on Tampereen seurakuntayhtymän diakoniasäätiö ja se tukee seurakuntien diakonia- ja yhteiskuntatyötä sekä järjestää koulutusta.

Ajantasaiset tiedot toiminnasta ja työntekijöistä löydät seurakuntayhtymän internet-sivuilta www.tampereenseurakunnat.fi

DIAKoNIAKESKUS Näsilinnankatu 26, 4. krs, PL 226, 33101 Tampere seurakuntien puhelinvaihde (03) 2190 111 sähköposti [email protected]

vt. Diakoniajohtaja Ilkka Hjerppe, p. 050 368 4413 Diakoniasihteeri Katariina Mylläri p. 050 329 3060Toimistotyöntekijä Päivi Siltanen p. 040 804 8130

Seurakuntien Lähimmäis avunvälitys ma-pe klo 9-13 p. (03) 219 0711

Suurella Sydämellä –vapaaehtoistoimintaVerkkotuottaja, ympäristösihteeri Ilkka Kalmanlehto p. 050 330 9308www.suurellasydamella.fi

Perhe- ja nuorisodiakonia Satakunnankatu 30 G (porttikongista sisäpihaan) p. 050 406 0494 Johtava diakoni Anne Kangasniemi p. 040 761 2925Perhediakoni Anne-Mari Mäkiniemi p. 050 680 76Erityisdiakoni Veijo Kiviluoma p. 050 364 6011 Nuorisodiakoni Hanna Kelokaski p. 050 574 4917www.messiin.fi

Yhteinen vammaistyö Myötätuuli ja Epilän toimintakeskusTyöalajohtaja Liisa Hoikkanen p. 050 413 1909

Myötätuuli Toimipisteet: Ilmarinkatu 10 ja Iidesranta 5Nuorisodiakoni Mari Tuominen p. 050 535 1139Omaishoitajatyön ohjaaja Paula Kontro, p. 050 343 3118Diakonia-avustaja Maarit Leppänen, p. 050 541 7004

Näkö- ja kuulovammaisten diakonissa Helena Kuisma p. 050 561 1027. Vastaanotto ma klo 14-16 ja to-pe 10-12, Ilmarinkatu 10

Kuurojendiakonissa Sirpa Toivo p. 050 561 1028.

Vastaanotto ti klo 10-12, Ilmarinkatu 10, ke klo 15-16 Iidesranta 5

Epilän toimintakeskus Kehitysvammaisten päivätoiminta Suurmäenkatu 5, 33270 TampereVastaava ohjaaja Anni Yli-Hallila, p. 050 599 8222 Tuettu työ Jaana Kiviniemi p. 050 530 8664


Seuraava tapahtuma, jossa rakkauden sa-nomaa viedään eteenpäin Tampereen seura-kuntayhtymässä, on 1.4. pidettävä Vihkipäi-vä.

- Päivällä seurakuntien talon Lähdekappe-lissa vihitään ihmisiä puolen tunnin välein. Vihkipäivä huipentuu ”Love me tender” -il-taan Aleksanterin kirkossa. Siellä ”Ylöjärven Elvis” eli Aron esittää kauneimpia rakkaus-lauluja hääpareille, ja kaikille muillekin ha-lukkaille.

Ihmisen näköinen kirkko

Pastori Laineen mielestä ripaus Las Vegas –vihkityyliäkään ei vie kirkkomme sanomaa pinnalliseen suuntaan.

-Se että toteutamme tilaisuuden, jossa Aron laulaa Elvistä mukaillen vihkipareille, ei mer-kitse sitä että kaikkien vihkitilaisuuksien pi-täisi olla samanlaisia. Joillekin tämä on kui-tenkin se maailman ihanin tapa mennä nai-misiin, ja kirkon tulee pystyä vastaamaan eri tavoilla ihmisten toiveisiin. Minusta sekin on välittämistä ja rakkautta.

Laine toivoo, että nykykirkko pystyisi ha-vaitsemaan syvällä ihmisessä olevia tarpeita ja toiveita.

-Ehkä pystymme sanoittamaan niitä asioi-ta, ja tarjoamaan haaveille myös jonkinlaisen toteutumisväylän. Entisaikaan kirkko ei vält-tämättä ole joutunut tällaisia pohtimaankaan. Minusta nyt on korkea aika miettiä.

Laine muistuttaa, että ihmiset kaipaa-vat koossapitävää vuorovaikutusta toistensa kanssa.

- Juuri siitä on kysymys Rakkauden kirkos-sakin. Kristushan tuli ihmiseksi meitä varten. Kyllä myös kirkon pitää pystyä tulemaan ih-misen näköiseksi ja kokoiseksi, kun sitä tar-vitaan.

Kynnykset pois ja avaimia jakoon!

Jussi Laine harmittelee sitä että nykyisiä kirkkorakennuksiamme ei ole suunnitel-tu kohtaamisia varten. Vuorovaikutus jää usein kovin yksisuuntaiseksi. Pääseekö rak-kauskaan esille kun yksi puhuu edessä, ja muut kuuntelevat.

- Jos kirkko ei ole täynnä, niin penkissä is-tuvien ihmisten välillähän saattaa olla kym-meniä metrejä! Voitaisiinko väkeä ohjata lem-peästi kirkon etuosaan? Aamukaste-tilaisuuk-sissa olemme hyvällä menestyksellä tätä ko-keilleetkin.

Millainen olisi sitten kirkkorakennus, joka toisi esiin mahdollisimman hyvin välittämi-sen ja rakkauden viestiä?

- Siinä kirkossa olisi käytettävä rohkeas-ti värejä. Ja kynnykset pois! Kirkkotilaan tu-lee päästä vaivatta pyörätuolilla ja lastenvau-nujen kanssa. Kirkkoon tulijaa vastassa pitäi-si myös aina olla ihmisen kasvot, Laine listaa.

Pappismies myös avaisi kirkon ovia erilai-sille tahoille, konkreettisestikin.

- Toimija, joka tekee jollakin tavalla hyvää tamperelaisille voisi käyttää sitä kokoontu-mistilana ja omissa projekteissaan. Olisi kir-kolta suuri luottamuksen ja rakkauden osoi-

tus, että se luovuttaisi tilojensa avaimia vapaa-ehtoisille.

Mutta missä voi enää hiljentyä, kuuluisiko kaikkialta vain puheenpulputusta?

- Unelmakirkossani olisi tietysti myös oma kappelitilansa. Mutta näen pyhyyttä ihmisten kohtaamisessakin. Esimerkiksi vapautunut puheensorina kirkkokahveilla voi olla äärettö-män pyhä tilanne, Laine näkee.

Rakkauden kirkossa tilaa kaikille

Aleksanterin kirkossa on normaalin toimin-nan lisäksi säännöllisesti Hääyön ja Aamu-kasteen kaltaisia erityistilaisuuksia. Mutta pitääkö aina olla tarkkaan brändätty kam-panja, jotta rakkaus voi kirkossa puhjeta kauniiseen kukkaan?

- Minusta rakkaus, hyvyys ja kauneus ovat kirkon tuntomerkkejä. Niiden tulee näkyä kaikessa kirkon elämässä, ei vain joissain eri-tyistapahtumissa, sanoo Tampereen Tuomio-kirkkoseurakunnan kirkkoherra Olli Hallikai-nen.

Hallikaisesta Rakkauden kirkko voisi hei-jastaa ennen kaikkea Jumalan suuren sylin lämpöä.

- Siinä sylissä on tilaa erilaisille ihmisille. Elämän murjomille, mutta myös heille joita on kohdeltu silkkihansikkain.

Kirkko taistelee näkyvyydestä monen muun toimijan kanssa. Jotkut seurakunnat käyttävät mainoskylttejä tai näyttäviä ban-derollejakin kirkon ulkopuolella. Hallikainen ei sellaisia Aleksanterin kirkkoon suuremmin kaipaa.

- Minusta nykyinen malli riittää. Kirkon kai-killa ovillahan on ständi joka viestittää: Kirkko on auki. Tervetuloa, astu sisään.

Pyynikin vastuupappi Ari Rantavaara sen sijaan olisi valmis hieman rohkeampaankin linjaan. Hänestä kirkon ulkopuolisia mainos-kylttejäkin voisi kokeilla.

- Vastaavaa mainontaahan on jo pitkään käytetty esimerkiksi Pispalan kirkolla. Mut-ta mikäli Aleksanterin kirkko lähtisi toteutta-maan ulkomainoksia, niin ne pitäisi kyllä to-teuttaa hyvällä maulla ja tyylikkäästi.

Rantavaaralle Rakkauden kirkosta tulee en-simmäisenä mieleen Aleksanterin kirkossa jo kuudetta vuotta toimiva Avoin kirkko. Siinä vapaaehtoiset päivystävät kirkossa joka arki-päivä tarjoten keskusteluseuraa ja pientä tee-tarjoilua.

- Avoin kirkko ei aseta rajoja tai ehtoja sii-hen, kuka saa astua sisään ja osallistua toi-mintaan. Voit olla juuri sellainen kuin olet. Saat hiljentyä rauhassa itseksesi tai jakaa asi-oitasi keskustelukumppanin kanssa.

Kohtaamiset ovat rakkautta

Heli Koski on yksi Avoimen kirkon kymme-nistä vapaaehtoisista päivystäjistä. Hänestä Aleksanterin kirkko on Rakkauden kirkko erityisesti päivittäisten kohtaamisten ansi-osta. Jokaiselle kirkkoon tulijalle on tarjolla kuulevat korvat ja näkevät silmät.

- Aleksanterin kirkko onkin tässä selvä poikkeus. Muissa Tampereen kirkoissa ei niitä

Pastori Jussi Laine

Vapaaehtoinen Heli Koski

kohtaamisia juurikaan tapahdu. Kun astut si-sään, niin sinua odottaa useimmiten vain tyh-jä kirkkosali.

Avoimen kirkon päivystäjä kannustaa seu-rakuntia rohkeisiin avauksiin. Rakkaus tuli-si saada näkymään ja tuntumaan vieläkin pa-remmin.

- Pitää kehittää ennakkoluulottomasti uu-denlaisiakin toimintatapoja. Ei pyhyys kärsi lainkaan siitä että Aleksanterin kirkossa olisi joskus vaikka edullinen yhteisruokailukin sitä kaipaaville, Koski ehdottaa.


Mummon Kammari Toiminnanjohtaja Maarit Tammisto, p. 050 554 2431

Vapaaehtoisen vanhustyön keskus otavalankatu 12 A, 33100 TampereToimisto ma klo 9 - 17, ti - to klo 9 - 14 p. (03) 219 0455 Kyläpaikka kaikenikäisille ja Mummon Puoti, ma klo 10-18, ti-to klo 10-14 Tutustu myös Mummon Kammarin kotisivuihin www.mummonkammari.fi sähköposti:[email protected]

Päihdetyö ja kriminaalityö Johtava erityisdiakoni Marko Ajanki p. 050 322 6331 Erityisdiakonian viranhaltija Mari Paija p. 050 366 3213

Musta Lammas Päivätoimintakeskus päihde- ja mielenterveyskuntoutujille, Pellavatehtaankatu 17 H, 33100 Tampere Puh. (03) 389 1841. Avoinna ma - to klo 7.30 - 13, pe klo 7.30 - 11.30

RuokaNysseVastaava varastonhoitaja Seppo Ahokainen p. 040 554 1063Elintarvikejakelun vastaava Petri Ahokainen p. 0500 863 625Elintarvikeavun koordinaattori Salme asunen, p. 050 366 2582

Yhteiskunnallinen työ Näsilinnankatu 26, 4. krs., PL 226, 33101 TampereJohtaja, pastori Ilkka Hjerppe p. 050 368 4413 Toimistonhoitaja Anita Kuusela p. 050 420 7788Projektikoordinaattori Johanna Pirttijärvi p. 050 364 2953

Aikuiskasvatus, englanninkielinen seurakuntatyö, ekumeeniset kysymykset Pastori Ville Aalo p. 050 468 8484

Aluetyö, yhteisötyö, sinkkutoiminta Yhteiskunnallisen työn diakoni Sari Peltonen p. 050 381 7177

Hengellinen ohjaus ja retriittityö Pastori Marjatta Malmberg p. 050 539 3175

Monikulttuurinen työ, maahanmuuttajatyöYhteiskunnallisen työn diakoni Heidi Repo p. 050 541 5833

Rauhan ja oikeudenmukaisuuden kysymykset Pastori Ilkka Hjerppe p. 050 368 4413

Työpaikkatyö, työelämän eettiset kysymykset Pastori Juha Mattila p. 050 514 4868

Työttömyystyö, ympäristökysymykset Pastori Ilmari Karjalainen p. 050 530 8670

Martinus-säätiö otavalankatu 12 A 33100 Tampere Säätiön asiamies Merja Kerttula p. 050 592 7366 Palvelukoordinaattori Tuija Saarinen p. 040 804 80353 [email protected] www.martinus.fi

Seurakuntien avunvälitys Seurakuntien avunvälitys toimii arkisin klo 9 – 13 numerossa % (03) 219 0711.

Seurakuntien avunvälityksen kautta voit saada apua kaikissa edellä mainitussa Pyydä Apua -palvelun asioissa sekä Mummon Kammarin palveluissa.

Mummon Kammarin palveluihin liittyvät lääkäriin saatot ja muut kertaluontoiset avunpyynnöt arkisin klo 9 – 11, muut klo 13 asti.

Palveleva Puhelin Saat keskusteluapua elämän kriisitilanteissa myös soittamalla Palvelevaan Puhelimeen suomeksi: 01019-0071 su–to klo 18–01, pe ja la 18–03, på svenska: 01019-0072 varje kväll kl. 20–24

Suurella Sydämellä Pyydä Apua Suurella Sydämellä Pyydä Apua -palvelun kautta voit saada: • elintarvikeapua (RuokaNyssen asiakkuus) • yhteyden Tampereen seurakuntien diakoniatyöntekijään (ammatillista keskusteluapua, taloudellista tukea) • asiantuntijoiden neuvonta-apua raha-asioiden kanssa• vaateapua lapsille (käytettyjä ja uusia hyväkuntoisia vaatteita) • neuvonta-apua television ja digilaitteiden käytön ongelmissa • jättää virtuaalisen Muista minua -pyynnön (elämän vaikeissa hetkissä, yksin, toivon hävitessä)

Pyydä Apua -palvelu toimii Internetin osoitteessa www.suurellasydamella.fi. Valitse paikkakunnaksi ”Tampere” kohdasta ”Pyydä Apua”.

Kuva Jarkko Ylänen. Hän toimii Tampereen diakoniakeskuksen vahtimestarina.

Documents

Suurella Sydämellä 1/2014