Kir

kon

dia

kon

ia- j

a yh

teis

kun

taty

ön

aja

nko

hta

isle

hti

Tam

per

eella

2 2012

Miten toimia viisaasti köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan?Dosentti Matti Rimpelä neuvoo panostamaan perhetyöhön

Suurella Sydämellä 32 / 2012Suurella Sydämellä2 2 / 2012

sisältö pääkirjoitusSuurella Sydämellä 2/2012

Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön ajankohtaislehti Tampereella.

Suurempi kuin sydämemme, suurempi kuin ihmistyö hiljaisuus on rukouksen siinä Luojan sydän lyö.

Virsi 525

Julkaisija: Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymä Diakoniakeskus Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 TAMPERE

Päätoimittaja: Ilkka Hjerppe p. 050 368 4413

Toimitussihteeri: Petri Vilkko, p. 040 5481 006 S-posti: ideatampere@kolumbus.fi

Ulkoasu ja taitto: Heli Salminen / Idea-Tampere Petri Vilkko Oy

Tuottaja: Idea-Tampere Petri Vilkko Oy (03) 222 3322 • www.ideatampere.com

Painopaikka: Hämeen Kirjapaino Oy, Tampere 2012

Kannen kuvassa dosentti Matti Rimpelä. Kuva: Petri Vilkko

Jakelu: Postitse yhteistyökumppaneille, vapaaehtoisille ja luottamushenkilöille.

Lehden tilaukset: Päivi Siltanen, p. 040 804 8130 S-posti: etunimi.sukunimi@evl.fi Lehti on ilmainen.

Lehti ilmestyy 3-4 kertaa vuodessa.

ISSN 1795-7524

Haluatko tämän lehden?

Syrjässä vai syrjään jätettynä!

Menneet presidentinvaalit ja myös niiden jälkeen tapahtuneet monet julkisuuteen nousseet järkyttävät tapahtumat, ovat nostattaneet vilkasta keskustelua syrjäy-tymisestä ja sen ehkäisemisestä. Keskus-

telussa on noussut keskiöön kysymys siitä, kuka on vastuussa. Onko syrjäytyminen ihmisen itsensä, hänen vanhempiensa ja perheensä, vai kenties yhteiskunnan ja sen instituutioiden syytä. Vastaavasti nyt keskustellaan siitä, väheneekö syrjäyty-minen, jos ”asianomainen ottaa itseään niskasta”, vai edellyt-tääkö se yhteiskunnan rakenteellisia muutoksia.

Meillä taitaa olla siis hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mistä puhumme! Käsite syrjäytyminen on koettu varsin yleisesti ongelmalliseksi. Sehän tarkoittaa sananmukaisesti sitä, että henkilö olisi itse ollut tavalla tai toisella viemässä itseään syrjään yhteisöstä. Syrjäytymisen rinnalle on haluttukin nostaa käsite syrjäyttäminen, joka puolestaan korostaa näkemystä, ettei kukaan tietoisesti halua syrjäytyä, vaan yhteisö syrjäyttää hänet syystä tai toisesta.

Keskustelu syrjäytymisen aiheuttajasta ja käytetyistä termeistä on lopultakin aika hedelmätöntä. Siihen, että joku syrjäytyy tai syr-jäytetään, löytyy syitä varmasi molemmista osapuolista. Syyllisten etsiminen ei kuitenkaan ole oleellista, vaan ongelmiin joutuneen ihmisen tukeminen ja auttaminen.

Käsite syrjäytyminen pitää sisällään sen keskeisen viestin, että ihmisen olemukseen kuuluu osallisuus yhteisöön. Jos sitä ei ole, ihminen ei voi hyvin ja myös yhteisö kärsii siitä. Osallisuuden puut-tuminen pitää sisällään myös sen, että syrjäytynyt tai syrjäytetty ei itse pysty omaa tilaansa ratkaisemaan tai muuttamaan. Ensisijainen vastuu on siis yhteisöllä. Yhteisö voi joko jättää syrjäytyneen, tai syrjäytymisvaarassa olevan, oman onnensa nojaan (ja kärsiä seu-raukset), vaatia syrjäytynyttä lakkaamasta olemaan syrjäytynyt (ja kärsiä seuraukset), tai olla välittävä yhteisö. Välittävä yhteisö ottaa syrjään joutuneet tai syrjään laitetut mukaan yhteisöön ja antaa heille tilaa elää ja löytää merkityksen ja arvon omalle elämälleen.

Yhteiskunnassamme vallalla olevat sosiaaliset odotukset ovat mo-nesti ankaria ja kovia. Ne edellyttävät yhteisön täysivaltaiselta jäse-neltä terveyttä ja energisyyttä ja oman elämän hallintaa. Ihanteena pidetään miljonääriä (tai nykyisin oikeastaan miljardööriä), joka on yritteliäisyydellään noussut köyhän kodin lapsesta kaikkien ihailemaksi menestyjäksi.

Välittävä yhteisö lähtee kuitenkin jostain muusta. Sen arvomaa-ilmassa ihmisyys itsessään ja toisista ihmisistä välittäminen ovat arvoja.

Suurella Sydämellä keskittyy tässä numerossa tarkastelemaan sitä, miten välittävä yhteisö toimii tai voisi toimia, ettei kukaan olisi syrjässä. Miten voisimme rakentaa yhteiskuntaa ja lähiyhteisöjäm-me sellaisiksi, missä ihmiset aidosti kohtaavat toisensa Suurella Sydämellä!

Ilkka HjerppeYhteiskunnallisen työn johtaja

Vs. diakoniajohtaja

Kuva

: Han

nu Ju

kola

3

4 – 6

7– 9

10 – 11

12–13

14 –15

16 –17

18 –19

20 – 21

22 – 23

24 –25

26 –28

32

Pääkirjoitus, Ilkka Hjerppe

Matti Rimpelä uskoo perhetyön voimaan

Mielenosoitus köyhyyttä vastaan

Yksinelävät tarvitsevat puolestapuhujan

Raamatun näkökulmia köyhyyteen

Maria Akatemia - ehkäisevää väkivalta-työtä naisille

Kuurojendiakonissa Sirpa Toivo

Miessakit auttaa miestä mäessä

Helmihetkiä pienryhmärippikouluissa

Kouluterveyskyselystä eväitä nuorten syrjäytymisen torjuntaan

Martinus-palvelut auttaa työllistymään

Musta Lammas 30 vuotta

Kolumni: Outi Johansson

Suurella sydämellä -lehti on kirkon diakonia- ja yhteiskunnallisen työn ajankohtaislehti Tampe-reella. Lehden julkaisija on Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymän Diakoniakeskus. Lehti on tilaajille ilmainen. Jos haluat lehden jatkossa postitse kotiisi, ilmoita osoitteesi Päivi Siltaselle Diakoniakeskukseen. S-posti: etunimi.sukuni-mi@evl.fi. Lehti ilmestyy 3-4 kertaa vuodessa.

Suurella Sydämellä 52 / 2012Suurella Sydämellä4 2 / 2012

“"Täytyy olla riittävästi rohkeutta mennä sinne, missä lasten, nuorten ja perheiden tuska on kaikkein suurin."

Jo lääkäriopinnoissaan sosi-aalilääketieteen kysymysten parissa työskennellyt Rimpelä sanoo, että parhaimmillaan perhetyö on jatkumo, joka al-

kaa neuvoloissa ja jatkuu varhaiskasva-tuksen kautta kouluihin.

- Se on jalkatyötä siellä, missä perheiden arki näkyy. Siinä terveydenhoidon, sosiaali-toimen ja opetustoimen peruspalvelut voi-daan valjastaa tukemaan perheitä.

Rimpelän mukaan näin esiin tuleviin on-gelmiin puuttumisen kynnys saadaan ma-talammaksi, jolloin mahdolliset vauriotkin jäävät usein pienemmiksi.

Hän toteaa, että kaiken kaikkiaan lasten ja nuorten hyvinvointi Suomessa on paran-tunut, ja maatamme pidetään maailman-laajuisena menestystarina lasten hyvinvoin-nin lisääntymisessä.

- Meillähän 1980-luvun puolivälin jäl-keen syntyneet lapset ovat syntyessään maa-ilman terveimpiä, dosentti muistuttaa

Rakenteet aikansa eläneitä

Huolestuttavana Rimpelä puolestaan pitää sitä, että lasten ja nuorten palveluiden sekä tukijärjestelmien kehittäminen pysähtyi sa-maisella 1980-luvulla.

- Ne rakenteet ja toiminta-ajatukset, jot-ka olivat viime vuosisadalla hyviä eivät ole uudistuneet vastaamaan tämän hetken yh-teiskuntaa. Ja se on ehkä suurin huolenai-he tällä hetkellä.

Suurimpana ongelmana Rimpelä pitää rakenteiden siilomaisuutta.

- Meillä ei kehitetä lasten, nuorten ja per-heiden tukea, vaan meillä kehitetään var-haiskasvatusta, perusopetusta, lastensuoje-lua, mielenterveyspalveluja.

Dosentti Matti Rimpelä:

Perhetyö vie avun parhaiten perillenen poislähettämisen kulttuuri. Se tarkoit-taa sitä, että heti kun havaitaan että joku tarvitsee tukea, niin sitten nopeasti mieti-tään, että minne vastaanotolle hänet voi-daan lähettää.

- Poislähettämisen kulttuuri toimii si-ten, että kun esimerkiksi lapsi alkaa jolla-kin tavalla oirehtia, niin sitten häntä ruve-taan hoitamaan sen yhteisön ulkopuolella.

- Sen sijaan meidän nimenomaan pitäi-si opettaa lapset siihen, että jos on ongel-mia, niin ne kyetään ratkaisemaan siinä ryh-mässä eli kotona, päiväkodissa, koulussa tai harrastuksissa.

Rimpelän mukaan lasten useimmat on-gelmat ovat vuorovaikutustilanteiden on-gelmia. Siksi lasten vieminen vastaanot-tohuoneelle useimmiten vain pahentaa ti-lannetta.

Ryhmän kesken Rimpelä kehottaa sel-vittämään esimerkiksi koulukiusaamista-paukset.

Yläkoulujen ongelmana Rimpelä pitää sitä, että niissä ei ole ketään aikuista niin lähellä lasta, että voisi nähdä lapsen sisällä olevaa pahaa oloa.

- Tämä rakenne on minusta nyt hyvin vaarallinen, koska yläasteiästä lähtien ni-menomaan näitä kelkasta putoamisia sit-ten sattuu.

Poikien sosiaaliset taidot kehittyvät hitaammin

Rimpelän mukaan merkittävä osa poikien huonommasta koulumenestyksestä tyt-töihin verrattuna johtuu siitä että pojat kehittyvät tyttöjä hitaammin. Hän on to-dennut, että kouluikään tultaessa poikien sosiaalinen osaaminen ei ole kehittynyt yhtä paljon kuin tyttöjen, jolloin pojat osaavat toimia kouluympäristössä tyttöjä huonommin.

- Kun pojat eivät osaa toimia oikein, he alkavat häiriköidä. Poikien sosiaalisten taitojen puuttumisen seurauksena on noi-dankehään joutuminen, josta seuraa ran-gaistuksia.

- Usein aikuiset eivät osaa toimia näissä tilanteessa viisaasti, Rimpelä sanoo.

Varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa pitäisi hänen mukaansa kiinnittää nykyis-tä enemmän huomiota hyvinvointioppimi-seen, josta sosiaaliset taidot ovat yksi osa.

- Erityisesti poikien pitäisi ensin oppia hyvinvointia ja hyvinvointiosaamista ja sit-ten he voivat menestyä koulun oppiaineissa-kin. Tytöillä hyvinvointioppiminen on val-miimpaa, ja siten he voivat keskittyä parem-min varsinaisiin kouluaineisiin

Teksti ja kuvat: Petri Vilkko

Perhe- ja lastensuojelutyön asian-tuntija, dosentti Matti Rimpelä on tehnyt elämäntyönsä lasten ja nuor-ten hyvinvointipalvelujen sekä kun-tien hyvinvointistrategioiden parissa. Perhetyöhön panostaminen on hänen mukaansa lääke myös nuorten syr-jäytymiskehityksen katkaisemiseen.

Hän havainnollistaa asiaa puhumal-la kuntapalvelujen säätyrakenteesta, jossa terveydenhuolto on aatelisto, sivistystoimi papisto ja sosiaalitoimi talonpojat.

- Ja niiden väliset rajat on todella jyrk-kiä, yhtä jyrkkiä kun aikanaan säätyjen vä-lisiä rajoja kuvattiin Kaari Utrion kirjoissa.

Rimpelän mukaan eri palvelujen siilo-mainen rakenne hajottaa lapsen ja nuoren sekä perheen lukemattomiin näkökulmiin ja tietojärjestelmiin

- Tuossa rakenteessa yhtä lasta koskevat asiat hajotetaan jopa kymmeneen eri tieto-järjestelmään, jotka pelaavat sitten tätä tie-tosuojapeliä keskenään. Perusongelma on siinä, että kehitetään järjestelmiä eikä lasten ja nuorten ja lapsiperheiden tukea.

Uransa varrella Rimpelä sanoo huoman-neensa, että lasten ja nuorten asiat kyllä kel-paavat mainiosti pyhäpuheenaiheiksi, joissa puhutaan hyviä asioita lapsista ja nuorista.

- Mutta lopulta todelliset investoinnit menevät pääasiassa näihin häiriöpalvelui-hin. Eli meillä on pistetty varsin paljon lisää rahaa lastensuojelun sijaishuoltoon, mielenterveyspalveluihin ja erityisopetuk-seen - ei niinkään ongelmia ennalta ehkäi-sevään perhetyöhön.

Imatra rohkaiseva esimerkki

Rimpelän mukaan perheiden tukeminen silloin, kun mitään isoja ongelmia ei vielä ole päässyt tapahtumaan, kehittyy meillä hyvin hitaasti.

- Kunnat ovat tässä asiassa vetureina ja myös valtionhallinto on edelleen erittäin jyrkästi jakaantunut näihin siiloihin. Jopa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksellakin on sama ongelma, jossa eri yksiköt jakavat lapsen ja perheen palasiksi.

Rimpelän mukaan Suomessa on kuiten-kin joitakin kuntia, jotka kulkevat kehityk-sen kärjessä kehittämällä perhetyötä, jos-sa sitä ei jaeta eri sektoreihin. Esimerkkei-nä hän mainitsee Imatran, Hämeenlinnan ja Lempäälän.

- Minusta Imatra on tällä hetkellä se

paikkakunta, jossa ollaan pisimmällä tässä. Imatra on Rimpelän mukaan menestynyt

nimenomaan sillä, että siellä tehtiin vuonna 2009 sellainen hyvin yksinkertainen ratkai-su, jossa kaupunginhallituksen investointi-rahoista palkattiin kuusi perhetyöntekijää neuvolaan terveydenhoitajan työpareiksi.

- Näille uusille työntekijöille ei varattu vastaanottohuoneita, sillä he pelkästään te-kevät kotikäyntejä ja vetävät erilaisia ryh-miä. Siitä on käynnistynyt koko palvelujär-jestelmän uusiminen. Sen sijaan että istut-taisiin päivät pitkät vastaanottohuoneissa ja moniammatillisissa työryhmissä, mennään suoraan koteihin, päivähoitopaikkoihin ja kouluihin hoitamaan näitä asioita.

Rimpelä summaa, että jo kolmessa vuo-dessa on Imatralla saavutettu konkreettisia tuloksia. Hänen mukaansa Imatran tulok-sista näkyy selvästi, että paikkakunnalla on esimerkiksi lastensuojelun kuormitus sel-västi vähentynyt.

- Yksi sijaishuoltokoti voidaan nyt lopet-taa ja sen henkilökunta voidaan siirtää per-hetyöhön, Rimpelä sanoo.

- Pitää samalla muistaa, että Imatra ei ra-kennemuutospaikkakuntana ja rajakuntana ole mikään helppo ympäristö työskennellä. Kyse on siis todellisesta menestystarinasta.

Tamperetta Rimpelä pitää hyvänä esi-merkkinä siitä, että täällä on kyllä pystytty tekemään uudistuksia keskushallinnossa.

- Mutta kun mennään toiminnan tasol-le, niin hyvin vähän on tapahtunut edisty-mistä. Palvelurakenne ja toimintamalli pi-täisi uudistaa niin, että lähdetään lapsesta ja perheestä ja tuetaan sitä. Sitten katsotaan, millaista osaamista ja millaisia tietojärjes-telmiä tarvitaan.

Irti poislähettämisen kulttuurista

Rimpelän mukaan ongelma ei ole siinä, ett-eikö neuvoloiden, päiväkotien ja koulujen piirissä toimivat ammattilaiset havaitsisi perheiden tuen tarvetta. Kyse on siitä, mitä ongelmien havaitsemisen jälkeen tapahtuu.

- Valitettavasti meille on tullut eräänlai-Lääketieteen ja kirurgian tohtori Matti Rimpelä on tutkinut hyvinvointiin liitty-viä kysymyksiä 1970-luvulta lähtien.

Suurella Sydämellä Suurella Sydämellä6 72 / 2012 2 / 2012

Miehet monessa asiassa alakynnessä

Rimpelä sanoo, että usein poikien jälkeen-jääneisyys sosiaalisissa taidoissa tyttöihin verrattuna jatkuu läpi elämän, mieheksi varttumisen jälkeenkin.

Naisten ja miesten asemassa yhteiskun-nassa Rimpelä näkee selkeän kahtiajakoi-suuden.

- Työelämässä naisia on paljon altavas-taajina, mutta sitten kun mennään op-pimiseen, koulutukseen ja sosiaali- ja ter-veyspalveluihin, niin näen niissä kyllä pal-jon miehen kannalta huolestuttavia asioita.

- Myös erotilanteessa, kun on kyse lasten kasvatuksesta ja huoltajuudesta, niin selke-ästi järjestelmä tukee äidin vanhemmuutta ja mies löytää tukea lähinnä juristilta ja po-liisilta ja baareista, mutta ei tästä järjestel-mästä, toteaa Rimpelä, joka 1970-luvulla on itsekin läpikäynyt avioeron.

Miesten näkökulmaa hän on sittemmin tuonut esiin miesjärjestöissä toimiessaan. Hän on ollut yhden kauden Miessakit ry:n puheenjohtaja ja on osallistunut puheen-johtajan roolissa Miesjärjestöjen Keskuslii-ton toiminnan käynnistämiseen. Tosin ku-luvana syksynä hän on luovuttamassa veto-vastuun toisille.

Kasvatustaitoihin kaivataan tukea

Vanhemmuudesta Rimpelä toteaa, että se ei ole, päinvastoin kuin voisi luulla, miten-kään vähentynyt tai rapautunut.

- Vanhemmuus voi itse asiassa paremmin kuin koskaan ennen. Eli valtaosa vanhem-mista, suuri enemmistö heistä, toimii hyvin viisaasti ja järkevästi. Mutta vanhemmuus on tullut paljon vaikeammaksi.

- Ja sitten näitä pahaan houkuttelijoita lasten ympärillä on paljon enemmän kuin ennen. Jos samaan aikaan on se tilanne, että vanhemmat eivät jaksa tai eivät osaa kantaa vastuuta vanhemmuudestaan, lapsen vaa-ra joutua pahoille teille on paljon suurem-pi kuin aikaisemmin.

Pahaan houkuttelijoista Rimpelä pitää merkittävimpinä nettimaailmaa ja kaupun-gistunutta yhteiskuntaa.

- Jos lapsi urbaanissa yhteiskunnassa ir-taantuu kodin kontrollista, niin laumaeläi-minä lapset saattavat liittyä sellaisiin lau-moihin, joissa voi oppia huolestuttaviakin asioita. Lapsia on myös hyväksikäytetään nykyään monella tavalla ja eräällä tavalla kasvatetaan pahan tekoon.

Suurena ongelmana Rimpelä näkee sen, että nimenomaan vanhempia tuetaan huo-

nosti kasvatustaidoissa.- Väittäisin, että tuo vanhempien tukemi-

nen on hukassa täältä järjestelmästä.Rimpelän mukaan nykyisen järjestelmän

huono puoli on se, että järjestelmä ei aidos-ti tue kasvatustaitojen kehittämistä, vaan siinä tavataan mennä liian nopeasti terapi-an puolelle eli ruvetaan terapoimaan lasta.

- Sen sijaan aikuisten kasvatustaitoja pi-täisi vahvistaa, Rimpelä muistuttaa.

- Ja se ei koske pelkästään vanhempia, vaan se koskee myös näitä ammattiaikuisia.

Rimpelä itse on neljän pojan ja yhden tyttären isä, mutta miksikään ihannevan-hemmaksi hän ei suostu julistautumaan.

- Esimerkiksi 1970-luvulla elämäni oli niin työpainotteista, että olisi toki jälkeen-päin ajatellen pitänyt olla enemmän kotona, monessa mukana ollut dosentti myöntää.

- Eli vasta myöhemmin ymmärsin sen, että ei ole olemassa laatuaikaa, että tarvi-taan vaan aikaa.

Diakoniatyössä mennään ihmistä lähelleTampereen seurakuntayhtymän diakonia-työn organisoimaa Suurella sydämellä - toi-mintaa Rimpelä sanoo seuranneensa tyyty-väisellä mielellä.

- Pidän seurakuntaa ja sen tekemää dia-koniatyötä suomalaisen yhteiskunnan suure-

na rikkautena ja ainutlaatuisena perinteenä.Seurakunnan kyky kohdata lapsia ja nuo-

ria sekä lapsiperheitä saa Rimpelältä kiitosta.- Seurakunnan taito antaa heille tilaa ja

olla avoin heidän viesteilleen tuntuu olevan selvästi parempi kuin tällä julkisella palve-lujärjestelmällä.

- Ja minusta juuri tuo on se tärkein point-ti. Täytyy olla riittävästi rohkeutta mennä sinne, missä lasten, nuorten ja perheiden tuska on kaikkein suurin. Parhaiten ihmi-set kohdataan heidän omissa ympyröissään ja ympäristöissään.

Rimpelän mukaan julkisella palvelujär-jestelmällä puolestaan on taipumus sellai-seen toimintatapaan, että pitää ensin tulla asiakkaaksi ja osata sitten toimia asiakkaa-na. Ja jos ei avun tarvitsija osaakaan toi-mia asiakkaana, sitä pidetään hänen oma-na häpeänään.

- Tuon näen vapaaehtoistyön ja palve-lujärjestelmämme suurimpana erona täl-lä hetkellä.

Rimpelä sanoo, että niin kauan kun ih-minen on vahva, hän osaa ratkoa ongelmi-aan lähiympäristössään tai ammattiauttaji-en avulla. Mutta haasteena ovat juuri ne ih-miset ja perheet, jotka ovat heikkoja, arkoja, eivätkä osaa itse lähteä liikkeelle.

- Lisäksi häpeän tunne on usein se syy, miksi ei lähdetä hakemaan apua vaikka avun tarve hyvin tunnistettaisiinkin.

Matti Rimpelän mukaan poikien

jälkeenjääneisyys sosiaalisissa tai-doissa tyttöihin

verrattuna jatkuu usein läpi elämän.

Teksti: Risto Koivisto • Kuvat: Tuomas Koskialho

Koko kansan marssi köyhyyttä vastaan

Mielenosoitus lähellä kirkkoaNyt on koettu sekin kummajainen, että joku järjestää mielenosoituksen, jonka ohjelmaan kuuluu ehtoollis-messu. Tämä tapahtui Tampereel-la syyskuussa, kansan marssiessa köyhyyttä vastaan. Tapahtuma oli lähimmäisvastuun ilmaus. Mitään ihmisryhmää ei julistettu viholli-seksi.

Yksi mielenosoituksen tehtävistä oli valistaa parempiosaisia ymmärtämään, että köyhyys ei ole laiskottelua. Ko-kemusasiantuntija Arto Hell kuvasi puheessaan sitä vaivaa, jonka köyhäkin joutuu näkemään leipänsä eteen. Saa-dakseen sosiaaliturvansa hänen on luo-vuttava jopa osasta perusoikeuksiaan.

Sain kunnian esiintyä Keskus-torilla marssia seuranneen kansalaiskokouksen juonta-jana. Laulaja Jukka Törmä asensi äänentoistolaitteitaan

ja soitteli levyltä torin yli kantautuvaa rokkia. Lavan ääreen käveli vanhempi

rouva kysymään mitä täällä tapahtuu. Kerroin, että on alkamassa köyhyyden vastainen mielenosoitus.

Rouva epäili sopiiko sellainen näin lähellä kirkkoa, viitaten takanani olevaan Vanhaan kirkkoon. Vastasin hänelle, että kirkko jär-jestää tämän mielenosoituksen.

- Kai se sitten sopii, sanoi rouva ihmeis-sään ja lähti jatkamaan matkaansa.

Marssin, kansalaiskokouksen ja messun muodostaman kokonaisuuden järjestivät kirkkoa lähellä olevat Kuule köyhää –toi-mikunta ja itseään kirkkoa oleva Tampereen ev.lut. seurakuntien yhteiskunnallinen työ.

Laulava marssi otti ihmiset mukaansa

Jukka Törmä sai mikrofoninsa kuntoon ja aloitti romanttisen laulun. Se oli merkki siitä, että sadetta ja kylmää tuulta uhman-

Laulava marssi seurasi J-P Ahosen väkevissä käsissä hulmuavaa Suomen lippua. Oltiin paremman isänmaan asialla. Puolustettiin Suomea, jossa kaikilla olisi hyvä olla. Yhteistyö poliisin kanssa sujui erinomaisesti, vaikka Tuomiokirkonkadulla jouduttiin sulkemaan neljä korttelinväliä autoilta marssin ajaksi.

Suurella Sydämellä Suurella Sydämellä8 92 / 2012 2 / 2012 Suurella Sydämellä 92 / 2012Suurella Sydämellä8 2 / 2012 Suurella Sydämellä 9

Avauspuheen Keskus-torin kansalaiskokouk-

sessa piti kaupungin-valtuuston puheenjoh-

taja, professori Irene Roivainen. Puheessaan

hän vaati sosiaalityön inhimillistämistä sa-

noen, että ”palvelujär-jestelmän pitäisi olla niin lähellä ihmisten

arkitodellisuutta, että apua tarjottaisiin sil-

loinkin, kun ihminen ei sitä osaa pyytää”.

Vanhassa kirkossa koettiin jotain ai-nutlaatuista – messu osana mielenosoi-tusta. Tunnelma oli harras ja lämmin. Liturgina toimineen Ilkka Hjerpen nostaessa aidon happamattoman eh-toollisleivän siunattavaksi, moni var-maan muisti Jeesuksen antaneen kiiras-torstaina uuden käskyn: ”Rakastakaa toisianne”.

nut joukko Tuomiokirkon puistossa val-mistautui marssimaan. Tunnelma oli siellä jännittyneen innostunut.

Paikalla oli kitaristien trio, joka koostui pastoreista Ismo Kunnas ja Tarvo Laakso sekä diakoni Antti Kulmalasta. He tree-nasivat laulujaan ja saivat yleisönkin mu-kaan. Iskulausekylttejä ei tarvinnut tyrkyt-tää vaan niitä otettiin mielellään.

– Tuntui hienolta kun kirkko oli muka-na tämmöisessä, kertoi marssin organisoin-nista vastannut pastori Ilmari Karjalainen.

– Marssin alettua oli juhlallista. Sadekin taukosi. Moni kadulla pysähtyi katsomaan. Laulava kulkue herätti ihmisten uteliaisuu-den, jatkoi Ilmari Karjalainen selostustaan.

– Marssia voitiin todella kutsua laulavak-si. Lauloimme kahta aiheeseen sopivaa virt-tä. Säkeitä valitsimme virsistä 598 ja 602, ”Millainen on elämä” ja ”Hämmennys val-taa usein tajuntamme, niin nopeaa on muu-tos maailmamme”, kertoi musiikista vastan-nut Kuule köyhää –toimikunnan puheen-johtaja Antti Kulmala.

Vielä matkan varreltakin kulkueeseen liit-tyi ihmisiä. Ehkä siihen houkuttelivat myös näyttävät julisteet, joiden yhteisen viestin pastori Karjalainen kiteytti sanoilla ”köy-häkin on arvokas”.

Millä yhteisön sivistys mitataan

Torilla olijat odottivat marssijoita kuin lapsi joulua.

Kun Suomen lippu ja sen ryhdikäs kan-taja J-P Ahonen ilmaantuivat teatteritalon kulman takaa, tuli tunnelma täyteen. Juk-ka Törmän rakkauslaulu ja virren sanat sy-leilivät toisiaan.

Alkoi puheiden osuus. Itseoikeutetusti ensimmäisen puheenvuoron sai kaupun-ginvaltuuston puheenjohtaja, sosiaalityön professori Irene Roivainen.

Puheensa aluksi Roivainen muistutti sii-tä miten Tampereen Keskustori on histo-riansa aikana ollut suurten tapahtumien näyttämö. Nyt osoitettiin mieltä sen täh-

den, että Tampereen työttömyysluvut ovat korkeat ja pienituloisia on huomattavasti enemmän kuin maassa yleensä.

Professori Roivainen kertoi yksinhuolta-jaäitejä koskeneen tutkimuksensa paljasta-neen miten äidille ja lapselle jää rahaa vain seitsemän euroa päivää kohden. Se synnyt-tää häpeää siitä, ettei lapselle voi tarjota kunnollisia vaatteita, harrastuksia ja leluja.

– Kaupungilla, jolla on varaa mittaviin hankkeisiin, on oltava varaa huolehtia myös huono-osaisista asukkaistaan, julisti Roi-vainen.

– Kunnallisella tasolla palvelujärjestelmää on kehitettävä niin, että apua saadaan vai-keassa elämäntilanteessa jonottamatta. Toi-meentulotuen määrärahoja ja työntekijöitä sosiaalityön asiakastyössä on lisättävä, vaati Irene Roivainen.

– Yhteisön sivistys mitataan sillä, kuin-ka se kohtelee heikoimmassa asemassa ole-via jäseniään, kiteytti Roivainen ongelman ytimen.

Köyhyys ei ole ihmisen omaa syytä

– Sosiaaliturvansa saadakseen täytyy tehdä täyttä työtä, pamautti puheessaan myynti-neuvottelija Arto Hell, joka on sairasloman-sa tähden joutunut olemaan sosiaalitoimen asiakkaana.

– Olen saanut opiskella sitä byrokratiaa ja monimutkaisuutta, jolla köyhiä kiusataan, Hell jatkoi kokemuksentäyteistä tarinaan-sa. Hän kertoi tavanneensa kahden vuoden aikana sosiaalityöntekijän, elävän ihmisen, vain yhden kerran. Kaikki hoidetaan kas-vottoman postilaatikon kautta.

Arto Hell totesi myös tuoreeseen tutki-mukseen viitaten, että nykyinen perustur-va ei riitä edes kohtuulliseen kulutukseen.

– Nyt riittää. Köyhien ei enää pidä suos-tua olemaan nujerrettuja puolikansalaisia, julisti Hell valmiina taisteluun. Hänen jäl-keensä asteli mikrofonin taakse lähes kaksi vuosikymmentä köyhien auttamiselle uh-rannut Ruokapankin vastaava Seppo Aho-

kainen. Hänellä ei ollut papereita, sillä hän oli valmistautunut puheeseensa vain rukoi-lemalla, että Jumala antaisi oikeat sanat.

Tuloksena oli tunteisiin iskenyt esitys, jossa Ahokainen kuvaili ihmisiä, joilla ei ole mitään vaan heidän elantonsa on kir-kon ruoka-avun varassa. Muistutuksena täs-tä oli torin laidalle pysäköity RuokaNysse.

– Yhteiskunnan olisi paremmin tuetta-va vähäosaisia, sillä köyhyys ei ole ihmisen omaa syytä, julisti Ahokainen.

Hän kertoi myös havainneensa köyhyy-den periytymisen. Tänään on RuokaNys-sen asiakkaina sellaisia, joiden lapsuusai-koina heidän vanhempansa hakivat Ruo-kapankin kasseja.

Vauras Tampere köyhyyden kaupunki

Kaupunginvaltuutettu, sosiaalityön pro-fessori Jari Heinonen kertoi Tampereella olevan poikkeuksellisen paljon köyhyyttä. Koko maan köyhyysaste on 13,3 prosent-tia, mutta Tampereella se on peräti 19 prosenttia.

Viimeiset tilastot ovat vuoden 2010 lo-pulta. Heinonen tiesi Tampereella olleen sil-loin 39 363 köyhyysrajan alapuolella elä-nyttä ihmistä.

– Köyhien määrä on lähes kaksinker-taistunut kymmenessä vuodessa, paljasti Heinonen.

Tutkijat ovat hankkineet jo riittävästi tietoa.

– Nyt tarvitaan tekoja, huudahti Jari Hei-nonen, tähdentäen sitä, että kaikille pitäisi turvata osallisuus yhteiskunnassa.

– Köyhä on se, jolla ei ole mitään annet-tavaa toiselle ihmiselle, kiteytti diakonia-pastori ja kappalainen Rainer Backström.

Hän kuvaili yksityiskohtaisesti työtä, jota kirkko tekee köyhien parissa.

– Kirkon diakonia ei ole vain kaupun-gin sosiaalityön jatke. Diakonian punaise-na lankana on auttaa koko ihmistä – hen-kistä ja hengellistä puolta unohtamatta. Sii-nä työssä apua tarvitseva ihminen saa tulla

kohdatuksi ja näkyväksi myös vuorenkor-kuisten taloudellisten vaikeuksiensa kanssa kamppaillessaan, selkeytti Backström kir-kon missiota.

Tuleeko Tampere-lisä toimeentulotukeen?

– Tapahtuman ydinviesti välittyi – on ihmi-siä ja kirkko, jotka välittävät köyhästä, tilitti puheenjohtaja Antti Kulmala tuoreeltaan mielenosoituksen antia.

– Uskoa huomiseen valetaan ennen muu-ta turvaamalla kaikille lämmin ruoka, vaat-teet ja asunto; konkreettisella avulla ja ih-misarvoisella tavalla, kartoitti diakoni Kul-mala tilannetta.

Eikä köyhyyden vastainen mielenosoitus jäänytkään pelkiksi puheiksi ja lauluiksi. Kansalaiskokous teki myös tuntuvan aloit-teen, lähettäen kaupungin päättäjille kan-nanoton, jossa esitetään toimeentulotukeen 75 euron Tampere-lisää ”sosiaalisen turval-lisuuden ja toimintakyvyn edistämiseksi”.

Jo seuraavalla viikolla jättivät kaupungin-

valtuutetut Jari Heinonen (skp), Aila Dun-dar-Järvinen (sdp) ja Irene Roivainen (vih) asiasta valtuustoaloitteen.

Messussa tuntua alkukirkosta

Miten kirkollinen taho olisi voinutkaan järjestää mielenosoitusta kirkon edustalla, ellei tilaisuus olisi jatkunut kirkossa. Siellä vietettiin lopuksi kansalaiskokouksen eh-toollismessu.

Liturgina toiminut seurakuntien yhteis-kunnallisen työn johtaja Ilkka Hjerppe kertoi, ettei ollut ennen kokenut vastaavaa. Hän arveli, ettei Suomessa ole aiemmin jär-jestetty mielenosoituksen messua.

– Vahvasti koin, että tunnelmassa oli jo-tain samaa kuin alkukirkossa, kommentoi pastori Hjerppe lyhyellä kaavalla toteutetun messun korutonta juhlallisuutta.

Hjerppe uskoi, että koko tapahtuma, marsseineen ja messuineen, oli yksi säie eu-rooppalaisen vapautuksen teologian orasta-vaan kudelmaan.

“"Nykyinen perusturva ei riitä edes kohtuulliseen

kulutukseen."

Suurella Sydämellä10 2 / 2012 Suurella Sydämellä 112 / 2012

IlmoIttaudu viim. to 8.11. www.suurellasydamella.fiKliKKaa: Tampere/ Vapaaehtoistyöpaikat/ ilmoittaudu pikadeiteille 10.11.

IlmoIttaudu viim. ti 13.11. www.suurellasydamella.fiKliKKaa: Tampere/ Vapaaehtoistyöpaikat/ ilmoittaudu Pikadeiteille 15.11.

tiedustelut pikadeitit@evl.fi p. 050 3817177

Aleksanterin kirkon alasali/kryptaKirjastotalo Metsoa vastapäätä

LA 10.11. klo 14 30–45 v.

klo 17 20–30 v.

TO 15.11. klo 14 Seniorideitit 60+ v.

klo 17 45–60 v.

Hinta 10 € sis. ohjelman ja tarjoilut

Sydänystävää

vailla?

www.tampereensinkut.fi

Suurella Sydämellä10 2 / 2012

Yksin asuvista 31 prosent-tia elää alle köyhyysrajan. Parisuhteessa elävien vas-taava luku on 7 prosent-tia (Tilastokeskus 2008).

Yksinasuvilla on muihin väestöryhmiin

verrattuna eniten terveyteen liittyviä ongelmia (Joutsenniemi 2007). Yksin-eläville ei kohdisteta palveluja, vaikka he ovat lukuisten palveluiden suurin käyt-täjäryhmä ja vaikka heidän arkensa on muita ryhmiä kalliimpaa. Yksinelävien

Yksinelävät ovat yhteiskunnassamme näkymättömiä ja heihin suhtaudu-taan usein välinpitämättömästi. He ovat Suomen suurin vähemmistö, joka ei tunnu kiinnostavan ketään. Yksinelävistä puhutaan harvoin ja vielä harvemmin heille löytyy puolestapuhujia, vaikka he ovat suurin köyhien ja pienituloisten ryhmä.

Mihin tarvitaan yksinelävien yhdistystä?

Näkymättömät näkyviksi

elämästä on hyvin vähän tutkittua tietoa, eikä yksin elämisen haasteita tunnisteta yhteiskunnassamme.

Näkymättömät eivät kiinnosta ketään

Yksinelävät ovat kuin huomaamaton tausta kuvassa tai kirjoituksessa. He ovat läsnä, mutta heitä ei huomaa. Kuvaan ja teks-tiin kiinnittyy kaikkien huomio, vaikka se olisi pienen pieni yksityiskohta taustaan verrattuna. Jos yksinelävät eivät koskaan pääse esille vaan heidät pidetään aina taus-talla tai taustana, johtaa tällainen käytäntö epäoikeudenmukaisuuksien syntymiseen ja ryhmän syrjintään yhteiskunnassamme.

Taustalle siirtäminen ja siitä johtuvat epä-oikeudenmukaiset toimintatavat muuttu-vat helposti kaikkien hyväksymiksi käytän-nöiksi, jotka ikään kuin oikeuttavat välinpi-tämättömän suhtautumisen. Yksineläville muodostuu toissijaisuuden asema. Siitä seu-raa, ettei heitä mainita edes yhteyksissä, jois-sa he ovat suurin ryhmä. He ovat muuttu-neet näkymättömiksi.

Näkymättömyydellä on monia seurauk-sia. Yksi näkymättömyyden seurauksista on se etteivät yksinelävät saa riittävästi tietoa tilanteestaan eivätkä siten voi tiedostaa epä-tasa-arvoista yhteiskunnallista asemaansa eivätkä siksi voi toimia parantaakseen hy-vinvointiaan. Näkymättömyys johtaa myös siihen, etteivät yksinelävien kanssa työsken-televät virkamiehet tai poliittiset puolueet kiinnostu yksin asuvien kohtalosta yhteis-kunnassa, mikä näkyy erittäin hyvin näin vaalien alla.

Suomen Yksinelävät ry on perustettu te-kemään näkymättömät näkyviksi. Yhdis-tyksen tarkoituksena on nostaa esille yk-sineläviä ja heidän tarpeitaan sekä vähentää

yksinelävien ja muiden yhteiskunnallisten ryhmien välistä epätasa-arvoa. Yhdistyk-sellä on suuri työsarka muuttaa erityisesti asenteita ja arvoja, jotka johtavat yksinelä-vien syrjintään.

Yhdysvalloissa on tehty paljon tutkimus-ta yksinelävien yhteiskunnallisesta asemas-ta. Siellä on ryhdytty puhumaan singelmis-mistä, yksinelävien syrjinnästä. Stereotyyp-piset ajatukset ovat syrjinnän taustalla ja välinpitämättömyys toisen ryhmän kohta-losta johtaa syrjiviin käytäntöihin.

Yhdistys erityisesti syrjäytymisvaarassa

olevien tukena

Omaa asennoitumista yksineläviin voi tes-tata vaikkapa esittämällä itselleen kysymyk-sen, mitä tulee mieleen sanasta yksinelävä ja mitä sanasta perhe. Parisuhdekeskeinen yhteiskunta kantaa huolta kyllä yksinelä-vien parisuhteen puutteesta, mutta jättää huomiotta esimerkiksi taloudelliset vaike-udet, joilla on todettu olevan yhteyttä mm. yksinäisyyteen.

Yhdistys pyrkii ajamaan kaikkien yksin-elävien etuja, mutta huomioi ja pyrkii pa-rantamaan erityisesti niiden yksinelävien asemaa, jotka ovat vaarassa syrjäytyä yh-teiskunnasta sosiaalisesti tai taloudellises-ti. Yhdistys seuraa yksinelävien aseman ke-hitystä yhteiskunnassa. Tekee aloitteita ja antaa lausuntoja. Yhdistyksen tarkoituk-sena on kehittää yksinelävien sosiaalista, terveydellistä, taloudellista ja oikeudellis-ta asemaa. Voidakseen tehdä tätä työtä yh-distys joutuu tekemisiin yksinelävien itse-tiedostamisen kanssa.

Moni yksinelävä kokee itsensä perheel-liseksi, vaikka olisikin yksin asuva, jos hä-nellä on aiemmin ollut perhe. Lisäksi yk-sinelävät ovat arvoiltaan usein hyvin pari-suhde- ja perhekeskeisiä eivätkä tohdi sen vuoksi ajaa oman ryhmänsä etua, koska tuntevat niin tehdessään sisäistä ristiriitaa. Yksinelävien yhteiskunnallinen ryhmä on vasta muotoutumassa ja vaatii yksinelävil-tä uudenlaista ajattelua, kaikkien oikeutta voida hyvin ja olla arvostettu.

Kansalaisaktiivisuutta tarvitaan

Yksinelävien määrä kasvaa vuosi vuodelta. Tällä hetkellä joka neljäs aikuinen on yk-sinelävä (Tilastokeskus 2010). Tyypillisin yksinelävä on keski-ikäinen, jonka elämässä vuorottelevat yhä useammin kaksin ja yksin elämisen vaiheet. Yksin elämisen yleisty-

Kutsu kaikille kiinnostuneille10 vuotta seurakuntien sinkkutoimintaa TampereellaLauantaina 17.11.2012 Seurakuntien talo, Näsin Sali, Näsilinnankatu 26, Tampere Ohjelma: klo 13.00 lohikeittolounas (vaihtoehtona kasviskeitto) klo 14.00 juhlatilaisuus: Tervetuliaispuhe: Ilkka Hjerppe, yhteiskunnallisen työn johtaja, Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymä

Juhlapuhe: Raija Eeva, diakoni, Turun tuomiokirkkoseurakunta, Suomen Yksinelävät ry

Juhlavieraiden tervehdykset

Musiikkia: Kahden maan kansalaiset, Jyväskylä, Anu Lehtonen, Tampere

Juhlan päätteeksi kakkukahvitarjoilu. Ilmoittautuminen: viimeistään 9.11. Anita Kuuselalle, s-posti anita.kuusela@evl.fi tai p. 050 420 7788

www.tampereensinkut.fi

essä yksin asumisen kokemukset tulevat lähemmäksi yhä useamman elämää. Siksi olisi tärkeää pyrkiä lisäämään yksin asuvien kansalaisaktiivisuutta ja keskinäistä yhteis-toimintaa sekä jakaa tietoa yksinelävien elämästä järjestämällä koulutus- ja esitel-mätilaisuuksia.

Suomen Yksinelävät ry on valtakunnal-linen yhdistys. Se poliittisesti ja uskonnol-lisesti sitoutumaton. Jäseneksi voi liittyä kuka tahansa, joka kokee asian tärkeäksi.

Ensimmäinen nuoren yhdistyksen eteen-päin viemä asia oli alkuaan kotitalouskoh-taiseksi suunniteltu Yle-maksu. Kotitalo-uskohtaisena Yle-maksu olisi kohdellut yhden hengen asuntokuntia epäoikeuden-mukaisemmin kuin pariskuntia. Osittain yhdistyksen poliittisen vaikuttamisen myö-

tä kotitalouskohtaisesta Yle-maksusta tuli henkilökohtainen Yle-vero. Muutos tiesi yk-sineläville huomattavaa taloudellista helpo-tusta aikaisempaan käytäntöön verrattuna.

Yksinelävien asema ei kuitenkaan parane yksinomaan Suomen Yksinelävät ry:n ja yk-sinelävien omalla toiminnalla, vaan siihen tarvitaan myös tiedostavia parisuhteessa elä-viä ihmisiä sekä ammattietiikan vakavasti ottavia työntekijöitä ja tutkijoita.

Kaiken kirkon toiminnan lähtökohtana on jokaisen ihmisen yhtäläinen ihmisarvo, mutta toteutuuko yhtäläinen ihmisarvo ar-vojen muuttuessa käytännöiksi?

Raija EevaKirjoittaja on diakoni, joka toimii Suo-men Yksinelävät ry:n puheenjohtajana.

Suurella Sydämellä Suurella Sydämellä12 132 / 2012 2 / 2012

Tampereen keskustassa järjestetty mielenosoitus köyhyyttä vastaan antoi vähä-osaisten äänen tulla kuuluviin.

Viime aikojen voimak-kain lukukokemukseni on ollut Kari Latvuk-sen, Sakari Häkkisen ja Hanne von Weissen-

bergin kirja Köyhien Raamattu (Kirjapa-ja, Helsinki 2010). Kirjassa on esitelty ja kommentoitu keskeiset vähäosaisuuteen ja yhteiskunnalliseen epäoikeudenmu-kaisuuteen liittyvät Raamatun tekstit.

Vakuutuin sii-tä, että tässä on vastaus monesti esitettyyn popu-listiseen kritiik-kiin, että 'kir-kon perussano-ma' unohtuu diakonian ja yh-teiskuntatyön puurtajilta. Ei se suinkaan ole jää-nyt sivuun. Köy-

hien, syrjittyjen, valtaa vailla olevien asiat ovat kautta Raamatun Jumalan erityisessä suojeluksessa. Sanoman ydin koskee juuri heitä ja suhdettamme heihin.

Juutalaisten kokemukset Egyptin pakko-työssä ovat Vanhan testamentin mukaan pe-ruste sille, että tuli erityisesti muistaa elä-mässä vähälle jääneitä. Jumalan lahjoittama vapautus, oma maa ja identiteetti perustu-vat armoon, eivät israelilaisten omiin saa-vutuksiin. ”Lahjaksi olette saaneet, lahjak-si antakaa,” kehotti Jeesus.

Sama perusvire jatkuu koko Uudessa tes-tamentissa. ”Paavalin mukaan Jumalan va-linta kohdistuu heikkoon, vähäpätöiseen ja halveksittuun. Jeesuksen seuraajat pyrkivät osoittamaan tämän todeksi laupeudentyös-sään ja hyväksymällä yhteyteensä yli etnis-ten ja muiden rajojen ihmisiä, jotka haki-vat seurakunnalta apua hätäänsä,” kirjoit-taa Häkkinen.

Raamattu syntyi köyhien keskellä

Kirjan tekijät viittaavat kirjassa uusimpaan raamatuntutkimukseen ja avaavat uudel-leen Raamattua yhteiskunnallisen oikeu-denmukaisuuden näkökulmasta. Lisäksi

Raamatun näkökulmia köyhyyteen

Unohdetut Jumalan lempilapset

hyys aiheuttaa häpeää ja nöyryytystä. Sosi-aalitoimistossa yhteistä kieltä ei aina löydy. Asiakkaan pallottelu ja palvelun kieltämi-nen on tyypillistä.

Yllättäen syrjäytyneet miehet ovat tyyty-väisiä seurakunnan palveluihin, Mustaan Lampaaseen ja ruokakasseihin. Diakonia on ilmeisesti löytänyt vuorovaikutuskana-van. Mutta varmaan yhteiskuntatyöllä on vielä tekemistä, ennen kuin kaupungin so-siaalitoimi alkaa kohdella kaikkia köyhiä sa-manarvoisina ihmisinä.

"Miltä tuntuu olla köyhä?"

”Köyhyys on monimuotoinen ilmiö sekä kehittyvissä maissa että länsimaissa ja vaatii siksi monenlaisia tarkastelutapoja. Parhaita köyhyyden asiantuntijoita ovat kuitenkin köyhyydessä elävät ihmiset itse.

Miltä tuntuu kun rahat eivät koskaan rii-tä? Miltä nälkä maistuu?” kyselee Weissen-berg ja viittaa suomalaiseen tutkimukseen ”Työttömän tiistai”, jossa tungettelevaan kysymykseen saatiin tyly vastaus: ”Miltä

ruuanhaku tuntuu? Miltä sen pitäisi tun-tua? Hyvä vaan kun saa syödäkseen!”

Sitkeästi kirjassa yritetään siirtää Jeesuk-sen esikuvaa nykyaikaan. Kun Jeesus lähetti oppilaansa saarnaamaan kansan joukkoon, hän kielsi heitä ottamasta mukaan muuta kuin sauvan. Ei siis ruokaa, ei rahaa, eikä edes laukkua näitä varten. Nämä saarnaajat paransivat sairaita ja tekivät muita rauhan tekoja. He olivat kokonaan vastaanottavi-en, usein köyhien ihmisten varassa - ruo-kaa, vaatteita ja yösijaa myöten.

Voisiko tällainen toteutua nykyisinkin? Ei olisi enää auttajaa ja autettavia. Kaikki oli-sivat yhtä köyhiä avun tarvitsijoita niin Ju-malan kuin toistensakin edessä. Kenties sil-loin huomattaisiin, että jakaen luomakun-nan annit riittäisivät erinomaisesti kaikille.

"Kunnioituksen menettäminen

pahempi kuin köyhyys"

Häkkinen vie lukijan Tansaniaan, keskuste-lemaan Masukanzin kylän köyhien kyläläis-

ten kanssa. Hän kysyi heidän mielipidettään Jeesuksen vertauksesta, jossa kerrotaan up-porikkaasta miehestä, joka aikoi rakentaa omaisuudelleen suuremmat varastot ja nauttia elämästä. Hullua ahneutta, sillä mies kuoli seuraavana yönä.

Tansanialaiset keskustelukumppanit huomauttivat ensin, että rikkaan kuolles-sa köyhtyivät myös köyhät, jotka olivat ol-leet hänestä riippuvaisia. Kukaan ei ole maailmassa yksin, he sanoivat. Rikas mies myös menetti kunnioituksensa tansania-laisten mielessä, koska oli ahne ja itsekäs.

”Kunnioituksen menettäminen oli näi-den maailman köyhimpiin kuuluvien ih-misten mielestä pahempi asia kuin köy-hyys,” Häkkinen kirjoittaa.

Masukanzin kyläläiset antoivat vertauk-selle vielä yhden haastavan tulkinnan: Hul-lu rikas mies edustaa länsimaita. Euroop-pa ja Pohjois-Amerikka luovat rikkautensa toisten kustannuksella. Ylikansallisten yh-tiöiden ylivallan takia Tansania ei saa oman maansa tuotoista suurtakaan hyötyä.

Jumalan läsnäolo ihmisten keskelle

Yksi kirjan kertoma tapaus on Suomesta, missä egyptiläisen isoäidin ei sallittu jäädä maahan, vaikka hänellä oli täällä kolme lasta ja lapsenlapsia. Säännöt ovat tällaisia, eivätkä 'inhimilliset syyt' riitä poikkeuslu-paan. Ei ainoastaan Israelille, vaan myös Suomelle kirja muistuttaa Vanhan testa-mentin ohjeesta: ”Älä tee muukalaiselle vääryyttä! Olethan itsekin ollut muukalai-sena Egyptissä.”

Millaista uskonnollisuutta meiltä odo-tetaan ilmenee väkevästi profeetta Jesajan kirjan luvusta 58:

”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.”

Latvus kommentoi: ”Säälimättömän kriittisesti Jesajan kirjan luku 58 nostaa esiin kysymyksen uskonnonharjoituksen kääntymisestä itseään vastaan silloin, kun lähimmäisen tilanne unohdetaan. Sellai-nen usko, joka unohtaa köyhän ja syrjään työnnetyn, muuttuu irvikuvakseen. Vas-taavasti Jesajan kirjan mukaan köyhimmis-tä huolenpitäminen tuo Jumalan läsnäolon ihmisten keskelle.”

Seppo Kjellberg

he soveltavat Köyhien Raamatun löytöjä kriittisesti nykyaikaan.

Sorrettujen puolelle asettuva Jumala on vain yksi Raamatun painotuksista, muistut-taa Weissenberg. Hänen mukaansa erilaiset olosuhteet tuottavat erilaista teologiaa paitsi Raamatun sisällä, myös Raamattua nykyai-kana tulkittaessa. Kaikki Raamatun kirjoit-tajat eivät itse edustaneet köyhiä ja heidän asenteensa eriarvoisuuteen vaihteli. Raama-tussa vilahtaa toisinaan köyhistä piittaama-tonkin arvomaailma.

Köyhien Raamatun keskeinen anti on kuitenkin se, että se muistuttaa unohde-tusta asiasta: köyhillä on keskeinen asema Raamatussa. Raamattu on syntynyt ja kir-joitettu köyhien keskellä.

Valitsiko Jumala köyhät olemaan aina köyhiä? Ei toki. Läpi Raamatun pätee tul-kintaeroista huolimatta se, ettei köyhyys ole tavoiteltava ihanne. Jumalan valtakunnas-sa päinvastoin kaikilla on riittävästi mitä tarvitsevat.

Miksi Raamattu sitten erikseen korostaa köyhien tarpeita? Köyhien Raamattu vastaa vaatimalla syrjityille kaikille ihmisille kuu-luvia oikeuksia. Vanhan testamentin sää-dökset tähtäsivät siihen, ettei köyhtyvän ih-misen tilannetta käytetä hyväksi. Nykyisin köyhien oikeuksien kunnioittaminen mer-kitsee heidän kuuntelemistaan ja heille vas-taamista sekä sanoin että teoin.

Tampereella 2011 tehty tutkimus ”Köy-hä byrokratian rattaissa” kertoo, että köy-

Köyhien Raamatussa on esitelty ja kommentoitu keskeiset vähäosaisuuteen ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuteen liittyvät Raamatun tekstit.

Kuva

: Har

tti Ah

ola • K

uvau

spaik

ka: M

usta

Lam

mas

Kuva

: Pet

ri Vilk

ko

Suurella Sydämellä14 2 / 2012

Marjo-Riitta Karhunen (vas.) ja

Annikka Poussu-Pyykkönen

Suurella Sydämellä 152 / 2012

Maria Akatemiassa on pitkään tutkit-tu naisen väkivallan juurta ja dynamiik-kaa psykoterapeut-

ti Britt-Marie Perheentuvan johdolla. Hänen työnsä seurauksena ja RAY:n tukemana syntyi Maria Akatemian De-meter-työ kantasuomalaisille naisille sekä MaSu-projekti maahnamuuttaja-taustaisille naisille, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa. De-meter- ja MaSu -työ toimivat myös Tampereella Demeter-työn koordinaat-tori, kouluttaja Marjo-Riitta Karhusen johdolla. Työparina hänellä Tampereella on Maria Akatemian vastaava psykote-rapeutti ja kouluttaja Annikka Poussu-Pyykkönen.

Kun nainen on väkivaltainen tai pelkää

satuttavansa toistaNainen voi oireilla elämässään monin ta-voin. On tärkeä ymmärtää, että henkinen ja/tai fyysinen väkivaltaisuus on vain yksi

syvän pahoinvoinnin oire. Väkivallan tun-nistaminen, kohtaaminen ja ehkäiseminen on yhteiskunnallinen haaste ja yhteisvas-tuullinen asia. Ihmissuhdealoilla työtään tekevien ihmisten tärkeä tehtävä on pystyä kohtaamaan omassa työssään monin tavoin ilmenevää väkivaltaa. Mikä vaikuttaa siihen, miten hyvin ammattilainen tunnistaa mie-hen tai naisen tekemää väkivaltaa? Työnte-kijän oma itsetuntemus ja tietoisuus omasta sisäisestä käsikirjoituksestaan on ehdoton ammatillinen laatutekijä.

Asiakkaamme ovat hyvin erilaisista taus-toista tulevia naisia, jotka ovat havahtuneet elämäntilanteeseensa ja pelästyneet väkival-taisia ajatuksiaan tai tekojaan. Tämä herät-tää yleensä häpeän, syyllisyyden, ahdistuk-sen, kauhun ja masennuksen tunteita. Ti-lanteessa on erittäin tärkeää saada kontakti auttajatahoon, joka osaa kohdata naisen haavoittuvuutta.

Asiakastyö ja kouluttautuminen

Demeter-työn asiakkaaksi pääsee Maria Akatemian valtakunnallisen Avoin linja

– puhelinpäivystyksen kautta, josta oh-jataan kartoitusluonteisiin yksilökeskus-teluihin sekä mahdolliseen ammatillisesti ohjattuun vertaisryhmään. Tukimuotojen kautta nainen voi saada välineitä jäsentää omaa elämäänsä ja naiseuttaan koko laa-juudessaan. Näin hän pääsee kosketuksiin omien tunteiden kanssa, ja voi ottaa ne tietoisen työskentelynsä kohteeksi. Deme-terissä luotetaan naisyhteisön voimaan ja ryhmäprosessiin ammattilaisen ohjaukses-sa; naiseuden vahvistamiseen ja yhteyden kaipuuseen tarvitaan toisen naisen tukea.

Ammattilaisille tarjoamme koulutusta (räätälöidysti tai ammatillinen täydennys-koulutus ”Väkivalta on ehkäistävissä" ih-missuhdetyötä tekeville naisille ja miehil-le) työnohjausta ja konsultointia väkival-takysymyksissä.

Maria Akatemia on ihmisen ja yhteisö-jen hyvinvoinnin ja sisäisen kasvun keskus, joka etsii ja vahvistaa moniarvoisempaa ja eheämpää ihmiskäsitystä. Yhdistyksen visio on edistää ihmisen ja yhteisöjen henkistä hy-vinvointia ja sisäistä kasvua, jotka ovat vält-tämätön pohja kansallisen ja globaalin eet-tisen kulttuurimuutoksen toteutumisessa.

Väkivaltatyön kentällä on tehty työtä ansiokkaasti naiseen kohdis-tuvan väkivallan vähentämiseksi. Naiseen kohdistuvan väkivallan lisäksi on kuitenkin huomioitava katvealueeseen jäänyt naisen oman väkivaltaisuuden problematiikka ja väkivaltaisten naisten avun ja tuen tarve.

Maria Akatemia ry:n ehkäisevä väkivaltatyö Tampereella:

Kun nainen lyö tai pelkää lyövänsä – apua on tarjolla

Avoin linja - päivystävä puhelin Päivystysajat: tiistaisin ja torstaisin klo 16-18, perjantaisin klo 12-14Päivystysnumero: 09 7562 2260

Palvelukielinä: suomi, ruotsi ja englantiVoit keskustella luottamuksellisesti asiantuntijan kanssa tilanteestasi.

Nainen – pelkäätkö lyöväsi?

Ilmainen koulutuspäivä seurakuntien, kuntien ja järjestöjen työntekijöille ja vapaaehtoisillePaikka: Tampereen Seurakuntien talo, Näsin Sali (2.krs)Aika: Ti 27.10.2012 klo 9-12

TavoiteVahvistaa naisen väkivaltaan puuttumista ja sen tunnistamista antamalla lisäymmärrystä naisen väkivallan dynamiikasta ja sen ehkäisystä sekä työntekijän omasta itsetietoisuudesta

Koulutuksen aihe ja teematNaisen väkivaltaisuuden dynamiikka ja juuri• kasvuperheenalkuyhteydenvaikutukset;yhteysitseenjamuihin• tunteidenmerkitys

Naisen väkivallan tunnistaminen, kohtaaminen, ehkäiseminen• MariaAkatemiankokemusjaasiantuntemus

Työntekijän ja vapaaehtoistyötekijän itsetuntemus• työntekijänomasisäinenkenttätunteina,kokemuksinasuhteessaomaantyöhönja (väkivalta)asiakkaisiin• työssäjaksaminen

KouluttajatMarjo-RiittaKarhunen;kouluttaja,Demeter-työnkoordinaattori(Tre)AnnikkaPoussu-Pyykkönen;kouluttaja,vastaavapsykoterapeuttiIlmoittatumiset 5.11. mennessä: ville.aalo@evl.fi

JärjestävätTampereenev.lut.seurakuntienYhteiskunnallinentyöjaMaria-Akatemia

KUN NAISEN PAHOINVOINTI NÄYTTÄYTYY VÄKIVALTAISUUTENA

Koulutamme ja keskustelemme, teemme yh-teistyötä eri tahojen kanssa. Ota yhteyttä ja tiedustele lisää:

Marjo-Riitta Karhunen, Demeter-työn koordinaattori, kouluttaja, p. 045 118 7811 Annikka Poussu-Pyykkönen, kouluttaja, Demeter-/MaSu-työ, vastaava psykoterapeuttip.050 405 3399Hatanpään valtatie 34 E. Tamperewww.maria-akatemia.fi

Suurella Sydämellä Suurella Sydämellä16 172 / 2012 2 / 2012

Varsinaisena lähtölauka-uksena Sirpa Toivon työuralle kuurojen pa-rissa oli viittomakie-len ammattiopintojen

käynnistyminen Kuopiossa Pohjois-Savon opiston viittomakielen linjalla.

Sittemmin uuttera nainen opiskeli sai-raanhoitajaksi ja myöhemmin vielä dia-konissaksi. Opintojen jälkeen hän toimi lukuisissa eri tehtävissä kuurojen parissa muun muassa erilaisissa järjestöissä sekä viittomakielisessä kotihoidossa, Kuurojen palvelusäätiössä ja sairaanhoitajana Kuu-rosokeiden toimintakeskuksessa.

Terttu Riihimaan viitoittamalla tiellä

Tampereen seurakuntayhtymässä Sirpa Toivo työskenteli osapäivätoimisesti jo edeltäjänsä, viime keväänä ansaituille elä-kepäiville siirtyneen Terttu Riihimaan aisa-parina. Elokuussa Sirpa Toivo sitten aloitti kokopäiväisenä kuurojendiakonissana.

Arvostamaltaan edeltäjältään Sirpa Toi-vo kertoo oppineensa tärkeitä työhön liit-tyviä asioita.

- Erilaisten ihmisten kohtaamisia, seu-rakuntalaisten kuuntelemista sekä avointa, tulevaisuuteen suuntautuvaa työnäkyä, Sir-pa Toivo luettelee.

Hän sanoo ihailevansa Terttu Riihimaan elämäntyössä erityisesti sitä, miten tämä asettui aina kuurojen asemaan ja ajatteli asioita heidän kannaltaan.

Kuurojendiakonissa Sirpa Toivo rohkaisee seurakuntalaisia osallistumaan

Teksti ja kuvat: Petri Vilkko

- Terttu eli tälle työlle koko sydämellään. Hän piti diakonissana toimiessaan tiukasti kiinni kuurojen oikeuksista.

Niiden ajamisen myös Sirpa Toivo kokee tavoitteekseen.

- Kieli on ihmisille niin tärkeää, hän sa-noo ja viittaa siihen, miten osa vanhemmis-ta kuuroista ihmisistä on elänyt aikaa, jol-loin viittomakieli oli vielä kouluissa kiel-lettyä. Kouluissa ei opeteltu viittomakieltä - siellä opeteltiin puhumaan.

Sirpa Toivo kertoo, että 1970-luvun jäl-keen viittomakieleen alettiin suhtautua myönteisemmin ja sen käytöstä kouluis-sa tuli sallittua. Myöhemmin viittomakiel-tä alettiin myös laajasti opettaa kouluissa.

Oma ilmaisun kieli tärkeä Viime vuosina viittomakielisten oppilai-den osuus kuurojen kouluissa on kuitenkin lähtenyt jyrkkään alamäkeen. Lasku on seurausta siitä, että puuttunutta kuuloa on ruvettu entistä enemmän korvaamaan

lääketieteellisin keinoin muun muassa si-säkorvaimplanteilla.

Sirpa Toivo on sitä mieltä, että tästä ke-hityksestä huolimatta viittomakieltä tulisi edelleen opettaa kuuroille lapsille:

- Entäs sitten, kun lapsi menee saunaan, uimaan tai nukkumaan? Tällöinhän kone joudutaan ottamaan pois, ja sitten yhtäk-kiä kuuloa ei enää olekaan. Miten lapsi sil-loin ilmaisee itseään ja kommunikoi mui-den kanssa, ellei viittomakielellä?

Hänen mukaansa kuurojen lasten iden-titeetin kannalta on erityisen tärkeää, että heillä on kansakunnan yhteisen, puhutun kielen lisäksi myös oma ilmaisun kieli.

Kun Sirpa Toivo opiskeli viittomakieltä 1980-luvulla, hänen opinahjollaan oli ta-pana pitää niin kutsuttuja hiljaisia päiviä. Tuolloin hän vasta opetteli viittomakielen saloja eikä vielä pystynyt kommunikoimaan ilman puhuttua kieltä. Nämä hiljaiset päi-vät olivatkin hänelle turhauttavia.

- Olin hirveän vihainen, kun en pystynyt ilmaisemaan itseäni, Sirpa Toivo muistelee.

Tampereella Myötätuulessa uutena kuurojendiakonissana aloittanut Sirpa Toivo näki viittomakieltä ensimmäisen kerran television Toi-votaan toivotaan -musiikkiohjel-massa 1970-luvulla. Kipinä viitto-makielen opetteluun hänellä syttyi 16-vuotiaana, kun hän sai ikänsä puolesta osallistua kansalaisopiston viittomakielen kurssille.

Samalla hän sanoo oppineensa ymmär-tämään paremmin, miltä kuurosta mahtaa tuntua olla kuulevien ryhmässä se ainoa, joka ei kuule eikä pysty ilmaisemaan itseään.

- Arkielämän tilanteissa tulkista on kuu-roille korvaamatonta apua. Tulkin käyttö voi edistää kuuron ihmisen sopeutumista kuulevien ryhmään ja ehkäistä ulkopuoli-seksi tulemisen tunnetta.

Hän kertoo tavanneensa hiljattain hen-kilön, joka kertoi ottaneensa kylpyläreis-sulle ensimmäistä kertaa tulkin mukaan.

- Aiemmin kuulevien porukassa hänestä oli tuntunut, että hän on aina se hidas, jolle kaikki pitää kirjoittaa. Kun hänellä nyt oli tulkki kertomassa, missä milloinkin men-nään, hän tunsi kerrankin olevansa tasaver-tainen muiden kanssa.

- Tulkin avulla hän pystyi olemaan itse tilanteen tasalla ja toimittamaan omat asi-ansa.

Viittomakieli haastaa oppijaa

Sirpa Toivon mielestä viittomakielen hie-nous on siinä, että se haastaa kielen oppijaa jatkuvasti. Vaikka hän sanoo tiedostavansa-kin sen, ettei koskaan voi oppia täydelliseksi viittomakielen taitajaksi, kielellä kommu-nikoidessaan hän huomaa koko ajan uu-denlaisia nyansseja ja pieniä yksityiskohtia.

- Mitä enemmän kommunikoin viitto-makielisten kanssa, sitä enemmän havait-sen viitotussa kielessä uusia sävyjä ja ilmeitä.

- Hauki ei olekaan pelkästään kala, vaan hauki on esimerkiksi 'hidasliikkeinen kala', 'limainen kala', ja niin edespäin.

Kuurojendiakonissana Sirpa Toivon yh-tenä pyrkimyksenä on kannustaa ihmisiä aktiivisempaan toimintaan seurakuntayh-teisön sisällä.

Kuurojendiakonissan säännöllisiin viik-korutiineihin kuuluu muun muassa vas-taanottojen pitäminen tiistaisin ja keski-viikkoisin. Vastaanotoilla kuulovammai-set seurakuntalaiset asioivat monenlaisten kysymystensä kanssa.

Kerran kuukaudessa on viittomakieli-nen jumalanpalvelus, joka pidetään vaih-televasti eri kirkoissa. Jumalanpalveluksis-sa sekä Hervannassa järjestettävässä kuu-rosokeiden raamattu- ja keskustelupiirissä ovat mukana myös alueen kuurojen pap-pi Marja Saukkonen sekä sairaalapappina TAYSissa toimiva Taru Varpenius.

Lisäksi säännöllistä toimintaa kuuroille ovat viittomakieliset perhekerhot ja Myö-tätuulen seurakuntapiirit. Diakonissa te-kee myös yhteistyötä viittomakielisen ko-tihoidon kanssa.

- Vireillä on lisäksi Aktiivinen seniori -niminen projekti. Sen tarkoituksena on resursseja yhdistelemällä virittää nimen-omaan sellaista toimintaa, joka yhdistäi-si kaikkia viittomakielen puhujia ja viitto-makielen kanssa työskenteleviä.

Lisää yhdessä tekemistäSirpa Toivo haluaisi saada kuurojen yhtei-söön myös sellaista toimintaa, joka lähtee yhteisön jäsenistä itsestään.

- Viittomakielisyys yhdistää monia ihmi-siä, ja diakonissa toivoisi että ihmiset löy-täisivät enemmän yhteyksiä toisiinsa esi-merkiksi erilaisten aktiviteettien merkeissä.

Myös vapaaehtoisille toiminta kuuro-jen parissa voi parhaimmillaan olla hyvin-kin avartavaa. Viittomakielisiä vapaaehtoi-sia on jo nyt mukana toiminnassa ja uusille kuuleville vapaaehtoisille diakonissa lupaa tarvittaessa opettaa viittomakielen alkeita. Viittomakieltä voi oppia myös Viittovas-sa olohuoneessa, joka on vapaamuotoinen kohtaamispaikka. Viittomakieliset ovat lu-vanneet opettaa kuulevia halukkaita kom-munikoimaan viittoen.

- Kansalais- ja työväenopistojen iltakurs-seilla taitoja voi sitten kiinnostuksen mu-kaan syventää.

Virkatehtävässään Sirpa Toivo kokee tär-keimmäksi tavoitteekseen rohkaista ihmisiä löytämään itsensä.

- Parhaimmillaan seurakunta voi olla juu-ri se taho, joka voi tarjota mahdollisuuksia tällaiseen rohkaistumiseen erilaisten aktivi-

teettien ja yhdessä tekemisen kautta. Etenkin ikääntyneiden joukossa on pal-

jon yksilöitä, joiden itsetunto on kokenut kolhuja sen vuoksi, etteivät he ole kuurou-tensa vuoksi saaneet kaipaamaansa hyväk-syntää ja arvostusta esimerkiksi sukulaisil-ta. Myös heitä tuore diakonissa haluaa par-haansa mukaan kannustaa.

- Toivoisin, että nämä ihmiset ymmär-täisivät, että he ovat olemassa omina itse-nään ja sellaisina täysin arvokkaita ja päte-viä. Heillä on yhtä lailla kyky ohjata omaa elämäänsä kuin keillä tahansa muillakin.

Nettiyhteydellä varustettu älypuhelin ja tietokoneen Skype-yhteys helpottavat yhteydenpitoa diakonissa Sirpa Toivon ja kuurojen seurakuntalaisten välillä.

Viittomakielinen lähihoitaja Sari

Pirinen (oik.) on Sirpa Toivon yhteis-työkumppani Koti-polulla ja kuurojen

perhekerhossa.

Viittova olohuoneIidesranta 5, Iidesrannan srk-kotikeskiviikkoisin klo 13-15

Viittomakielistä kohtaamista ilman sen kummempaa ohjelmaa.

Voi tulla ja katsoa - ja jäädä jos haluaa.

Pannukin on kuumana.

Suurella Sydämellä18 2 / 2012 Suurella Sydämellä 192 / 2012

Miessakit ry:n erotyöntekijä Kari Vilk-ko (vas.) ja Tampereella Miesryhmätoi-mintaa vetävä Pekka Huttunen tekivät yhdistystä tunnetuksi Suomi Mies -tapahtumassa Keskustorilla.

Miessakit kokoaa mie-hiä ryhmiksi ja ver-kostoiksi, järjestää miehille kriisi- ja tukipalveluja, kou-

luttaa ja luennoi, osallistuu aktiivisesti julkiseen keskusteluun, harjoittaa tut-kimus- ja julkaisutoimintaa sekä toimii samoja tavoitteita ajavien miesryhmien valtakunnallisena yhdyssiteenä.

Miessakeilla on toimipiste myös Tampe-reella, ja yhdistys on yksi Tampereen Mies-päivien järjestäjätahoista.

MiesryhmätoimintaYhdistys kehittää miesten yhteisvastuun ja keskinäisen auttamisen rakenteita kokoa-malla miehiä pienryhmiin, joissa keskustel-laan miehenä olemiseen liittyvistä kysymyk-sistä ja haetaan aineksia omaan henkiseen kasvuun. Miesryhmätoiminta voi toimia myös tärkeänä ennaltaehkäisevänä sosiaa-li- ja terveyspoliittisena toimintamallina, jonka yhtenä tavoitteena on estää miesten syrjäytymistä. Ryhmien vetäjinä toimivat vapaaehtoiset vertaisohjaajat, jotka koulu-tetaan tehtäviinsä.

Miessakkien vertaistuki ja pienryhmä-työskentelyistä ovat vuosien saatossa hyö-tyneet tuhannet suomalaiset miehet heidän elämänkriiseissään ja kasvuprosesseissaan.

Erosta Elossa -erokriisi-toiminta

Erosta Elossa –palvelu tarjoaa miehille tu-kea ja opastusta eroon liittyvien ongelmien käsittelyssä ja niistä selviämisessä. Miehille tarjoutuu tilaisuus henkilökohtaiseen kes-kusteluapuun, neuvontaan ja vertaistukeen niissä moninaisissa kysymyksissä, joita nou-see esiin parisuhteen päättymisen uhatessa varsinaisessa eroprosessissa ja eron jälkeises-sä ajassa. Neuvonnassa pyritään antamaan tukea ja ohjausta myös huoltajuus- ja tapaa-misasioissa sekä vanhemmuuteen ja isyyteen liittyvissä kysymyksissä. Miesten eroryhmis-sä miehet voivat jakaa kokemuksiaan toisten kanssa ja saada uusia näkökulmia haastavaan elämäntilanteeseen. Erotilanteessa mies voi saada tuekseen myös Erosta Elossa –tuki-henkilön, EETU:n.

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammat-tijärjestö Talentia ry myönsi Miessakit ry:n eroryhmätoiminnalle Hyvät Käytännöt –kunniamaininnan 2011.

Lyömätön Linja -lähisuhde-

väkivaltatoiminta

Lyömätön Linja –palvelu tarjoaa apua miehille, jotka ovat käyttäneet fyysistä tai

Yhtenä tavoitteena miesten syrjäytymisen ennaltaehkäisy

Miessakit auttaa miestä mäessäVuonna 1995 perustettu Miessakit ry on miesten psyykkistä ja sosiaalista kasvua ja kokonaisvaltaista hyvinvointia tukeva ja parantava kansalais- ja asiantuntijajärjestö. Yhdistys täydentää toiminnallaan miehille ja heidän ja perheilleen tarjolla olevia palveluja sekä edistää perheiden sisäistä vuorovaikutusta ja väkivallatonta perhe-elämää. Toimintaa rahoittaa Raha-automaattiyhdistys.

henkistä väkivaltaa läheisiään kohtaan. Yksilötyöskentelyssä pyritään auttamaan asiakasta luopumaan väkivallan käytöstä. Psykoterapeuttinen työskentely tarjoaa mahdollisuuden löytää väkivallan käytön kannalta olennaisia tunne-elämän ja toi-minnan välisiä yhteyksiä. Toiminta perus-tuu asiakkaan omaan haluun työskennellä eroon väkivaltaisuudesta.

Isyyden Tueksi -isätoiminta

Isyyden Tueksi -isätoiminta keskittyy isyy-den moninaiseen tukemiseen. Tukea oman isyyden vahvistamiseksi tarvitaan erityisesti ensimmäisen lapsen kohdalla jo raskaus-ajasta alkaen. Tähän tarpeeseen Miessak-kien isätoiminta vastaa kehittämällä ja to-teuttamalla koulutuksia ja tukirakenteita. Miehille tarjotaan mahdollisuus osallistua isien vertaistukiryhmiin yleisen kunnallisen synnytysvalmennuksen yhteydessä tai oma-ehtoisen toiminnan muodossa.

Vieraasta Veljeksi -maa-hanmuuttajatoiminta

Suomessa asuu runsaasti muista kulttuu-reista lähtöisin olevia miehiä. Yhdistyksen

Vieraasta Veljeksi –toiminta tukee heidän kotoutumistaan luomalla miespuolisten maahanmuuttajien ja syntyperäisten suo-malaismiesten välille uusia kanssakäymisen ja yhteistoiminnan muotoja. Vieraasta Vel-jeksi on rakentanut toimintamallin, jossa kotoutumista edistetään kaksisuuntaisesti tukihenkilötoiminnan, oppimisryhmien, harrastustoiminnan ja vaikutustyön avulla.

Miestyön OsaamiskeskusMiestyön Osaamiskeskus on kehittämis- ja koulutustoimintaan erikoistunut yksikkö, joka tutkii ja kehittää miesten kanssa teh-tävää työtä ja vahvistaa eri toimijoiden osaamista tällä alalla. Toiminta perustuu miestyön ja mieserityisyyden tutkimukseen ja tästä saadun ymmärryksen välittämiseen järjestämällä koulutuksia, seminaareja ja luentoja.

Osaamiskeskuksen tavoite on vahvistaa sosiaali-, terveys-, opetus- ja nuorisotyön sektorien miestyöhön liittyvää osaamista. Keinoja tähän ovat eri yhteistyöverkosto-jen kanssa toteutettavat koulutukset ja ke-hittämishankkeet.

Miesjärjestöjen keskusliittoMiessakit ry kuuluu perustajajäsenenä vuonna 2011 toimintansa aloittanee-seen Miesjärjestöjen keskusliittoon, jon-ka tarkoituksena on edistää hyvinvoin-nin ja sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista miesnäkökulmasta.

Liiton toiminnasta vastaavan hallituk-sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin dosentti Matti Rimpelä. Hän toteaa liiton perustamisesta seuraavaa:

"Yhteiskunnan nopea muutos on tuonut esiin uusia miesnäkökulmia, joiden tie-dostamista, ymmärtämistä, tutkimista ja huomioonottamista perheiden arjessa, koulutuksessa, työelämässä ja poliit-tisessa päätöksenteossa olisi vahvistet-tava. Nyt miesjärjestöt ovat sitoutuneet tiiviimpään yhteistyöhön voidakseen yhdessä vastata näihin haasteisiin."

Perjantaina 9.11. kello 12 - 16

Jouko Karjalainen: Mies sosiaalisena ongelmanaJari Heinonen: Minne miestyöt kadonneetTimo Mäkelä: Pojan polku maailmalle

Perjantai-iltana kello 19 Vihtorin kirjastossa hotelli Tammerissa Jussi Lähde juontaa kolmen väittelyn erän, mukana mm. Marko Kulmala ja Antti Örn.

Lauantaina 10.11. klo 11 - 17

Tapio Bergholm: Mieskomitea asetettava!Matti Rimpelä: Oman onnensa nojassa?

Paneelissa Tero Karvinen, Juha Mäki-Ketelä, Miika Lehtonen, Joonas Kekkonen ja Tuula Tuominen

Tampereella on järjestetty Miespäiviä vuodesta 1997. Tulevan isänpäivän alla tapahtuma järjestetään 15. kerran. Tällä kertaa puheenaiheena on ajankohtainen kysymys poikien ja nuorten miesten tilanteesta. Koulusta, työelämästä, elämässä mukana pysymisestä.

TAMPEREEN 15. MIESPÄIVÄT 9.-10.11.2012 Työväenopistolla Sampolassa

Lisätietoja: www.miessakit.fi

Suurella Sydämellä 212 / 2012Suurella Sydämellä20 2/ 2012

Teksti ja kuvat: Petri Vilkko

Erityisryhmien rippikoulu-toiminnasta Tampereella vastaava Mari Tuominen sanoo, että pienryhmärip-pikoulussa ihanteellinen

ryhmäkoko on nuorten tuen tarpeesta riippuen 8-10 nuorta.

Kuluvana vuonna pienryhmärippikoulu-ja oli viisi. Määrä vaihtelee vuosittain haki-joiden määrän mukaan.

- Tänä vuonna järjestimme vaikeavam-maisten rippikoulun yhteisyössä Kalevan-puiston koulun ja nuorten perheiden kans-sa. Suuren ikäluokan vuoksi päivärippikou-lu järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa, Mari Tuominen sanoo.

Tavallisesti kullekin erityisryhmälle jär-jestetään omat pienryhmärippikoulut.

- Pääsääntöisesti Liisanpuiston koulun oppilaille on oma pienryhmärippikoululei-ri, kehitysvammaisille nuorille oma leirinsä sekä pienluokilta ja Saukonpuiston koulus-ta tuleville nuorille oma ryhmä.

Iloa ja yhdessä kokemista

Noin puoli vuotta kestävien pienryhmärip-pikoulujen sisältö poikkeaa joiltakin osin tavanomaisesta rippikoulusta.

- Tapaamiskertoja on vähemmän kuin paikallisseurakunnan rippikoulussa. Myös-kään yksilökäyntejä emme vaadi, vaan ko-koontumisemme tapahtuu yhdessä ryhmä-nä. Erityiskouluissa tekemäni työ on tärkeä reitti oppia tuntemaan tulevia rippikoulu-laisia ja kunkin erityistarpeet, Mari Tuo-minen sanoo.

Leirijakso pienryhmärippikoulussa kes-tää viisi päivää. Leiripäiviin sisältyy peli-

Helmihetkiä nuorille ja heidän ohjaajilleen pienryhmärippikouluissa

tuokioita, rentoutushetkiä, oppitunteja mo-nipuolisin havainnollisen opetuksen mene-telmin, iltaohjelma sekä yhdessä olemista.

Mari Tuomisen mukaan luottamus ja yh-teys rippikoululaiseen syntyy toisinaan het-kessä, toisien kanssa se vaatii pidemmän po-lun ja yhteistyön.

- Oppiminen tapahtuu eri aistien kautta, sanat eivät aina ole oppimisen ja opetuksen kieli. Pienryhmärippikoulun tärkein tavoite on hyväksytyksi tuleminen ja Jumalan tun-teminen ilon sekä yhdessä kokemisen kaut-ta, Mari Tuominen sanoo.

Rippikoulun ulkoläksyt on rajattu uskon-

tunnustukseen, Isä Meidän rukoukseen ja Herran siunaukseen.

- Ulkoa oppinen ei aina ole mahdollista meidän nuorille. Rukoukset ja uskontun-nustus tulevat tutuiksi jokaiselle päivittäi-sessä jumalanpalveluksessa ja joukolla kukin osallistuu niihin omilla taidoillaan.

- Vaikeavammaisten rippikoulussa ei ole tiedollisia tavoitteita, rippikoulu on koke-musta, olemista, tuntemista ja kehon kiel-tä, Mari Tuominen sanoo.

Pienryhmärippikoulussa on seurakun-nasta mukana pappi, diakoniatyöntekijä sekä kesätyöntekijä.

Pienryhmärippikouluista vastaava Mari Tuominen sanoo rippikoulujen olevan rakkain osa hänen työtään.

Näyttelemässä Tuomas ja Roni.

Mika, Elsa ja Tuomas

Ilonan ja Valtterin vuoropuhelu.

Roni, Maaria, Tuomas ja Konsta

Rippikouluun pääsy oli Tuomakselle kesän ehdoton kohokohta.

Perinteisten rippikoulujen ohella Tampereen seurakuntayhtymässä järjestetään muutamia pienryhmä-rippikouluja erityistä tukea tarvit-seville nuorille. Useimmiten niihin osallistuvat nuoret käyvät peruskou-lua erityiskoulussa tai pienluokilla.

Pienryhmärippikouluun ilmoit-taudutaan internetissa osoitteessa www.tampereenrippikoulut.fiPienryhmärippikoulujen numero 56-59. Ryhmäjaot tehdään kou-lun ja tuen tarpeen mukaan.

Lisäksi leirin mahdollistajia ovat ammat-titaitoiset avustajat.

- Heidän lukumäärä määräytyy leiriläis-ten avuntarpeen mukaan. Minimäärä on kuitenkin kolme avustajaa leiriä kohden.

"Rakkain osa työtä" Mari Tuomisen mukaan leiriläinen voi tar-vita jatkuvaa avustajan läsnäoloa opiskelun ja toiminnanohjauksen tukemiseen tai/ ja perushoidollisiin tehtäviin.

- Kokemus ryhmään kuulumisesta, hy-väksynnästä ja näkyväksi tulemisesta on yh-distävä tekijä pienryhmärippikoulun käyn-neillä nuorilla. Riittävä aikuismäärä ja leirin hyväksyvä ilmapiiri antaa tunteen leiriläi-sille, että jokainen heistä on arvokas ja tär-keä omana itsenään.

Seitsemänä vuonna pienryhmärippikou-luja vetänyt Mari Tuominen sanoo rippi-koulujen olevan rakkain ja merkittävin osa hänen työtään. Palaute niistä on ollut pel-kästään positiivista.

- Jokainen ryhmä on ainutlaatuinen ja jokaisen ryhmän kanssa saan kokea helmi-hetkiä jotka kantavat työssäni ja antavat us-koa siihen, että tämä on juuri minulle tar-koitettua työtä.

Vetäjien paras palkinto rippikoulutyös-tä on yhteisen rippikoulumatkan päätteek-si tapahtuva konfirmaatio.

- Nuoret juhlapuvuissaan, hieman jän-nittyneenä, mutta onnellisena alttarilla. Jo-kainen omalla paikallaan ja arvokkaana Ju-malan luomana. Yhteyden ja ylpeyden tun-ne juhlaväen ja Jumalan kasvojen edessä.

- Siinä hetkessä, nuoria siunatessa toivoo, että jokainen heistä löytäisi oman paikkan-sa elämässään.

Petri Vilkko

Kuva

: Pet

ri Vilk

ko

Ripa

rikuv

at: L

iisa j

a Elsa

Hoik

kane

n

Suurella Sydämellä 232 / 2012Suurella Sydämellä22 2 / 2012

Teksti: Petri Vilkko

Suurimmat ja samalla myös haasteellisimmat työtehtävät Nokialla ovat liittyneet tiu-kentuvan kuntatalouden ja lisääntyvien sosiaalisten on-

gelmien yhtälön ratkaisemiseen. Per-heiden tilanteiden vaikeutuminen näkyy peruskoulun arjessa.

- Pelkästään yhden koulun oppilaista otettiin kuukauden sisällä kiireisesti huos-taan yhdeksän lasta. Näissä tapauksissa per-heiden tilanteet poikkesivat toisistaan, mut-ta kaikissa lasten koulunkäynti oli jo suuris-sa vaikeuksissa, Matti Helin sanoo.

Kouluterveyskyselyssä lähes 40 % nokia-laisista yläkoululaisista ilmoittaa vaikeuk-sista opiskelussa. Vaikeudet liittyvät erityi-sesti opetuksen seuraamiseen, omatoimis-ten tehtävien tekemiseen tai liian suurelta tuntuvan työmäärän kanssa pärjäämiseen.

Koulukiusaaminen on Nokialla ollut sel-vityksissä hieman maan keskiarvoa korke-ampaa. Kun tuoreen valtakunnallisen Kiva koulu -raportin mukaan keskimäärin 9 % oppilaista kokee tulleensa ainakin jossain määrin kiusatuksi koulussa, Nokian luke-mat yläkouluikäisillä ovat yhdeksän ja kol-mentoista prosentin välillä.

Tampereen virkavapaalla oleva dia-koniajohtaja Matti Helin on työs-kennellyt virkavapaansa ajan reilun vuoden verran Nokian kaupungin kasvatus- ja opetuskeskuksen vs. johtajana. Hän johtaa kaupungin suurinta palvelukeskusta, jossa on 800 työntekijää ja jonka vuosibud-jetti on 53 miljoonaa euroa. Laajaan työkenttään kuuluvat lasten päivä-hoito, perusopetus, toisen asteen kou-lutus sekä kansalaisopistotoiminta.

Kouluterveyskyselystä toiminnan suuntaviivoja

Nuorten syrjäytymiskehitykseen voidaan puuttua tehokkaalla yhteistyöllä

Myös yläkoulujen erityistä tukea vahvis-tetaan muutamilla vakansseilla, Helin lu-ettelee.

Ongelmiin puututtava ripeästi

Julkisen sektorin toimintatapoja usein vai-vaava hitaus on opetuskeskuksen vs. johta-jankin mielestä lasten ja nuorten kannalta pahasta.

- Useampaan kertaan olemme rehtoriko-kouksissakin puhuneet tärkeydestä tarttua koulupoissaoloihin nopeasti. Jatkuvat pois-saolot kertovat usein lapsen tai nuoren on-gelmista, jotka tulisi ajoissa tunnistaa, jotta nuori voidaan ohjata oikean tuen piiriin.

- Sama pätee myös kiusaamistilanteisiin. Jo kiusaamiselta näyttäviin tilanteisiin on koulun aikuisten toimesta päätetty puuttua. Monet oppilaat eivät uskalla puhua kiusaa-mistilanteistaan tai tuntemuksistaan niihin liittyen kenellekään aikuiselle.

Nokialla on useissa kouluissa otettu käyt-töön kasvatuskeskustelut eli kaket. Siinä sääntöjä rikkonut oppilas itse soittaa van-hemmilleen ja kertoo tekemisistään.

- Kasvatuskeskustelun tavoitteena on saa-da oppilas ymmärtämään tekojensa seura-ukset ja kantamaan vastuu teoistaan, He-lin sanoo.

Helinin mukaan vaikeissa ja pääosin kou-lun ulkopuolella tapahtuvissa kiusaamista-pauksissa ainoa toimiva ratkaisukeino on tehokas ja laaja-alainen yhteistyö koulun, sosiaali- ja terveysviranomaisten, poliisin, perheiden ja muiden osallisten kanssa.

- Kun kaikki osapuolet saadaan ymmär-tämään kiusaamisen vakavuus ja mahdol-liset seuraukset, pitkään jatkuneetkin kiu-saamistapaukset on mahdollista saada lop-pumaan, Helin uskoo.

Lisää samaan suuntaan katsomista

Kaikki asiantuntijat ovat Helinin mukaan yksimielisiä siitä, että mahdollisimman ai-kaisin annettu oikea tuki on sekä vaikutuk-siltaan tehokkainta että inhimillisintä aja-tellen lasten ja nuorten kasvun turvaamista.

- Tällä linjalla olemme Nokiallakin eden-neet, mutta emme ole pysyneet tekemään sitä niin nopein askelin, kuin mitä olisi ol-lut tarpeen.

Työhönsä liittyen Helin toimii puheen-johtajana Nokian kaupunginjohtajan ni-mittämässä Lasten ja nuorten palveluverk-kotyöryhmässä, jossa ovat edustettuina kasvatus- ja opetuskeskuksen lisäksi myös perusturvakeskus ja vapaa-aikatoimi.

- Työryhmän keskeisin tehtävä on hy-väksytyn lastensuojelusuunnitelman poh-jalta tiivistää kaupungin sisäistä työsken-telyä, jotta käyttäisimme aiempaa tehok-kaammin lasten ja nuorten hyväksi olemassa olevat resurssit ja olemassa oleva osaami-nen, Helin sanoo.

- Työryhmässä ja sen neljässä alaryhmässä olemme hyvin konkreettisesti etsineet uu-sia mahdollisuuksia ennaltaehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä sekä miettineet las-ten ja nuorten eri tukimuotojen keskinäis-tä koordinaatiota ja työnjakoa.

Ryhmän työskentely on edelleen käynnis-sä, mutta jo tähän mennessä on jo konk-reettisia tuloksia saatu aikaan.

- Olemme esimerkiksi räätälöineet liikun-

nassa ja kulttuurissa ryhmätoimintaa nuo-rille ja nuorille perheille. Näihin asiakas-ohjaus tapahtuu päivähoidon perhetyöstä, kouluilta ja ehkäisevästä lastensuojelusta.

- Nuorisotyön ja koulun välinen yhteis-työ on myös vahvistunut. Nuorisotyö muun muassa ryhmäyttää kaikki aloittavat seitse-männet luokat.

Matti Helin kertoo, että palveluverkko-työtä on tarkoitus jatkaa ottamalla työsken-telyyn mukaan kaupungin organisaation ul-kopuoliset toimijat.

- Näistä merkittävimmät ovat Nokian seurakunta ja Mannerheimin Lastensuoje-luliitto. Järjestämme verkostopäiviä, joiden avulla pyrimme lisäämään yhteistyötä ja sa-maan suuntaan katsomista.

Asiakokonaisuus, jossa ryhmä ei Heli-nin mukaan ole liiemmin edennyt, liittyy henkilöstön rekrytointiin.

- Tiukan kuntatalouden aikana ei ole ol-lut mahdollista palkata kaikkea tarvittavaa uutta työvoimaa. Nokia on kuitenkin kas-vukunta, mikä tarkoittaa sitä, että uusiakin vakansseja on mahdollista saada, mutta vain aina muutamia talousarviovuotta kohden, Helin toteaa.

Vuoden 2013 budjettiin Nokialla tulee Helinin mukaan kuitenkin useampiakin perheitä tukevia uusia vakansseja.

- Päivähoidon ennaltaehkäisevä perhe-työ laajenee. Nokialle perustetaan valtakun-nallisestikin ainutlaatuinen uusi nivelluok-ka alakoulun ja sairaalaopetuksen väliin.

Tampereen diakoniajohtajan tehtävästä virkavapaalla olevan Nokian kaupungin kasvatus- ja opetuskeskuksen vs. johtajan Matti Helinin laajaan työkenttään kuu-luvat lasten päivähoito, perusopetus, toisen asteen koulutus sekä kansalaisopisto-toiminta.

Kavereiden tasapuolinen kannustaminen liikuntatunneilla edistää hyvän luokka-hengen sekä suotuisan oppimisympäristön syntymistä kouluissa.

“Perheiden tilanteiden

vaikeutuminen näkyy

peruskoulun arjessa.

Kuva

: Mer

ja Oj

ala

Kuva

: Pet

ri Vilk

ko

Suurella Sydämellä Suurella Sydämellä24 252 / 2012 2 / 2012

Ma r t inus -pa l ve lu t omistaa satapro-senttisesti Marti-nus-säätiö. Se on Tampereen evan-

kelis-luterilaisen seurakuntayhtymän hallinnoima organisaatio, joka kehittää diakoniatyön eri muotoja.

Martinus-palveluiden toimitusjohta-ja Merja Kerttula kertoo yrityksen toi-minnan lähteneen liikkeelle suunnitelmi-en mukaan.

- Tällä hetkellä kauttamme on työllisty-nyt neljä henkilöä. Heidän tehtävänsä ovat monipuolisia ja vaativiakin. Yksi toimii ta-lonmiehenä Rajalan leirikeskuksessa, ja toi-nen työskentelee seurakuntien materiaali-palvelussa, Myös Ruokapankkiin ja Tam-pereen kaupunkilähetykseen on meidän kauttamme työllistetty työntekijä.

- Jokainen työntekijä on työsuhteessa Martinus-palveluihin ja saa työehtosopi-muksen mukaista palkkaa.

Merja Kerttula uskoo, että omistajasää-tiön hallituksella riittää malttia katsoa rau-hassa miten toiminta lähtee käyntiin.

- Ensi vuoden lopussa voidaan katsoa tarkemmin tavoitteiden täyttymistä. Stra-teginen linjauksemme on tehty niin, että meidän tulee toimia kannattavasti. Maksi-maalista voittoa ei yrityksemme tavoittele.

Teksti ja kuvat: Vesa Keinonen

Martinus-palvelut avittaa työuralla eteenpäin

Sosiaalinen työllistäminen on lähtenyt hyvin liikkeelleTampereen seurakuntien avaus so-siaalisen työllistämisen saralla on edennyt selvitysvaiheesta käytän-nön toimintaan. Keväällä 2012 perustettu Martinus-palvelut Oy on löytänyt jo useita työpaikkoja heikossa työmarkkina-asemassa oleville. Kyseessä on sosiaalinen yri-tys, jossa työntekijöistä vähintään 30%:n tulee olla osatyökykyisiä tai pitkäaikaistyöttömiä.

Palaute ollut myönteistäTyöntekijöiden osaaminen ja asenne ovat olleet kunnossa.

- Olemme saaneet heistä oikein myön-teistä palautetta. Ja nämä työllistyneet ovat myös itse saaneet vahvan, myönteisen ko-kemuksen. Heitä oikeasti tarvitaan työ-paikallaan.

Merja Kerttula uskoo, että erilaisia teh-täviä löytyy jatkossakin. Seurakunnissa ja muuallakin ollaan oltu hyvinkin kiinnos-tuneita Martinus-palveluiden kautta tule-vasta työvoimasta.

- Esimerkiksi kiinteistöhuollon puolelta voisi löytyä yritykselle sopivia tehtäviä lisää.

Työpaikka estää syrjäytymistä

Seurakuntayhtymän tai yksittäisten seura-kuntien ydintehtävää ei missään nimessä ole työllistäminen. Miksi on perustettu sosiaalinen yritys?

- Tässä lähdetään strategiatasolta: seura-kuntalaisille halutaan tarjota tukea ja tur-vaa. Työ tuo juuri niitä. Jos on työpaik-ka, niin silloin on mahdollisuuksia raken-taa elämänsä hyvin. Pitää myös muistaa, että syrjäytymisen ehkäisy laajassa mielessä on seurakuntien tehtävää, Kerttula toteaa.

Merja Kerttula on realisti sen suhteen paljonko Martinus-palvelut pystyy määräl-lisesti vaikuttamaan laajaan työttömyyteen. Pelkästään pitkäaikaistyöttömiä on Tampe-reella nelisen tuhatta.

- Työttömyys on tälläkin seudulla mer-kittävää, ja on selvää, että mikään yksittäi-nen toimija tai työllistämismalli ei yksi-nään ratkaise tätä ongelmaa. Mutta pitää tehdä uusia avauksia ja kokeilla eri malleja.

Martinus-palveluihin ohjautuu työnte-kijöitä eri kanavien kautta. Yhteistyö mui-den työllistämistoimijoiden kanssa sujuu oikein hyvin. Päällekkäistä työtä ei tehdä.

- Meidän neljästä työntekijästämme pari on sellaisia jotka ovat aikaisemmista yhteyk-sistä tuttuja, yksi on tehnyt vapaaehtoistyö-tä seurakunnassa. Asiakkaita on tullut meil-

le myös Työvoiman Palvelukeskus TYP:in ja TE-toimiston välittämänä.

Martinus-palveluiden kautta voi työllis-tyä kuka tahansa työtä vailla oleva.

- Emme kysy työhaastattelussa, onko joku aktiivi seurakuntalainen vai ei. Sii-nä tilanteessa ihmiset voivat itse kertoa jos heitä kiinnostavat nimenomaan seurakun-nalliset tehtävät. Ja kyllähän tällaisiin paik-koihin hakeutuu niitä, joilla on myöntei-nen suhtautuminen seurakuntaan, Kerttu-la on huomannut.

Myöskään räväkkä habitus ei sulje ketään pois seurakuntien sosiaalisesta yrityksestä.

- Emme lähtökohtaisesti karsi ketään pois. Henkilöillä pitää kuitenkin olla hyvät edellytykset sopeutua työyhteisöön. Minä teen esikarsinnan ja siellä työyhteisössä voi-daan tehdä sitten toinen haastattelu ja lo-pullinen valinta.

Tavoitteena työllistää jatkossa kymmeniä

Palkkatukityön vaikuttavuus on julkisen- ja kolmannen sektorin puolella ollut kaikkein heikointa. Siihen Martinus-palvelut haluai-si osaltaan tuoda muutosta.

- Aivan keskeistä on se, mitä lisäarvoa me voimme tuoda työskentelyjaksoon. Yrityk-semme tavoitteena ei ole tarjota vakituisia töitä, vaan enemmänkin eväitä jatkotyöllis-tymiseen. Jatkossa meillä voisi olla esimer-kiksi laajempaa työvalmennusta, joka kan-nustaa työntekijää eteenpäin.

Kerttula uskoo Martinus-palveluiden kautta kulkevien työntekijöiden määrän jatkossa kasvavan selvästi.

- Haaveilen siitä, että meillä olisi kolmi-senkymmentä työntekijää. Sadoista emme kuitenkaan puhu. Pitää muistaa, että jos teemme hyvin työmme kymmenien kans-sa, niin silläkin on merkitystä kokonaisuu-

teen. Minusta on merkittävä asia, jos heistä osa löytää uuden suunnan elämälleen, toi-mitusjohtaja muistuttaa.

Merja Kerttula näkee, että Martinus-pal-velut pystyy tarjoamaan aitoa lisäarvoa myös Tampereen seurakuntayhtymälle.

- Mahdollisesti joitakin töitä voitaisiin järjestää uudella tavalla.

- Pitkän tähtäimen tavoitteena on myös säästöjen saaminen. Kun meidän työnte-kijämme hoitaa esimerkiksi yhtymän kiin-teistöpalveluissa jonkun työn, niin vakitui-sen työntekijän ei tarvitse käydä kohteessa. Näin säästetään matka- ja työaikakuluja.

Myös Tampereen ulkopuolella seurataan kiinnostuneena, mitä Martinus-palvelut saa aikaan sosiaalisen työllistämisen vaikealla toimintakentällä.

- Ilman muuta kerromme mielellämme muillekin seurakunnille saatuja kokemuk-sia, ja haastamme heitä mukaan toimintaan, Kerttula kannustaa.

Martinus-palveluiden toimitusjohtaja Merja Kerttula (vas.) ja palvelukoordinaattori Tuija Saarinen uskovat sosiaalisen työllistämisten mahdollisuuksiin.

Marko Simonen on työllistynyt diakoniakeskuksen Ruokapankkiin Martinus-palveluiden kautta. Työ on mielekästä ja mies viihtyy hyvin.

“Työntekijöiden osaaminen ja asenne ovat olleet kunnossa.

Mutta kuitenkin Mustan Lampaan työ pohjautuu sosiaalialan ammatillisuuteen ja sitä tehdään ammatillisen koulutuksen ja pitkän työkokemuksen tuoman käytännön tuntemuksen pohjalta. Henkilöstöresurssit eivät ole päätähuimaavat. On johtava työn-tekijä, päihdetyöntekijä jatkuvassa asiakas-vastaanottotyössä, kotikäynneistä vastaa-va diakoni, kriminaalityön diakoni, vah-timestari, keittäjä ja vaatepalvelun hoitaja.

Matalan kynnyksen palvelussa on se hyvä puoli, että asiakas saa aina apua päiväkes-kuksen aukioloaikoina. Ei tarvitse varata ai-kaa, eikä olla riippuvainen diakoniatyönte-kijän vastaanottoajoista. Se, jos mikä on ta-voittavaa ja kustannustehokasta toimintaa. Kun asiakas järjestelee asioitaan ammattilai-sen kanssa, niin keskeisenä toiminnan sisäl-tönä on palveluohjaustyöskentely, jossa asi-akasta ohjataan kuntouttavien ja toipumis-ta edistävien työskentelysisältöjen äärelle.

Asunnottomille pyritään järjestämään asunto ja tukemaan heidän asumistaan ko-tikäyntityöllä. Kotikäynneillä kartoitetaan asiakkaan asumisen onnistumiseksi tarvit-sema tuki ja järjestetään tukimuodot asiak-kaan yksilölliset tarpeet huomioiden. Tällä palvelulla on suuri merkitys asunnottomuu-den vähentämisen kannalta. Ulkona asu-misen alakulttuuriin tottuneen asiakkaan ei ole aina yksinkertaista muuttaa perin-teiseen kerrostaloasumiseen. Erilaisilla tu-

Suurella Sydämellä Suurella Sydämellä26 272 / 2012 2 / 2012

Eikö se diakoniatyö ole sellaista puuhastelua? Ihan turhaan kirkko mainostaa diakoniatyötä, kun aut-tamistyö on kuitenkin niin vähäistä kunnan tekemään työhön verrattuna. Myös euromääräisesti.

No hei, mietipä esimerkiksi Mustaa Lam-masta. Tampereen kaupungin päihdepalve-luista vastaava suunnittelupäällikkö Maritta Närhi on sanonut julkisesti, että: ”Musta Lammas on ainoa kohderyhmälle tarkoi-tettu päiväkeskus, joka toimii keskustan alueella. Se täydentää merkittävästi tampe-relaista palvelutarjontaa.”

Euromääräisesti noin kolmensadantu-hannen euron vuosibudjetti on iso panos-tus päihdetyöhön kirkolta. Tietysti murto-osa siitä, mitä Tampereen kaupunki käyttää päihdepalveluihin, mutta Musta Lammas tarjoaa paljon sellaistakin, jota ei saada ai-kaiseksi pelkillä euroilla.

Matalan kynnyksen palveluna Musta Lammas tavoittaa muiden palveluiden ul-kopuolelle jääneet kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat tamperelaiset. Huolehdim-me asiakkaiden oikeudesta saada terveyden-huollon peruspalveluita sekä niitä sosiaa-lihuollon ja sosiaalivakuutuksen etuuksia, jotka asiakkaille kulloisenkin elämäntilan-teen perusteella lain mukaan kuuluvat.

Päiväkeskustoiminta tarjoaa yksinäisil-le osallisuutta, sosiaalista kohtaamista sekä vertaistuen muotoja. Mustan Lampaan ruo-ka-, vaatehuolto- ja hygieniapalvelut ovat merkittäviä ennaltaehkäiseviä terveyden-huollon palveluita, joilla edistetään asiak-kaiden hyvinvointia.

No tuossahan on juuri ongelman ydin. Eikö Mustan Lampaan työ olisi nimenomaan kunnan tehtävä? Nyt kun

seurakunnilla on tiukat ajat talo-udellisesti, niin olisi parasta aloit-taa säästäminen karsimalla sellaisia työmuotoja, jotka eivät ole kirkon ydintehtävää.

Kuinka voit väittää, että Mustan Lampaan tekemä työ ei ole kirkon ydintehtävää? Kyllä putoaisi pappien saarnoilta pohja pois, jos kirkko ei tekisi käytännön auttamistyötä. Sanoohan sen jo Sanakin, että usko ilman tekoja on kuollut. Olisihan se jo koomista, jos papit saarnaisivat kaikissa Tampereen kirkoissa joka sunnuntai köyhien ensisijai-suudesta Raamatun tekstien pohjalta eikä kirkko kuitenkaan tekisi mitään köyhien auttamiseksi ja heidän yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi. Ei olisi keisarilla vaatteita.

Kyllä totuus on se, että jokainen ajatte-leva ihminen arvostaa konkreettista autta-mistyötä enemmän kuin siitä puhumista. Jos Mustaa Lammasta ei olisi, niin menisi uskottavuus kirkolta.

Totta kai tämä työ olisi myös kunnan teh-tävä, mutta millä tavalla kunta voisi järjes-tää sen kristillisestä arvopohjasta nousevan välittämisen ja yhteishengen, joka on Mus-talle Lampaalle niin ominaista?

Suurin osa Suomen päihdetyön päivä-keskuksista on toiminut Raha-automaatti-yhdistyksen tuella. Nyt RAY on päättänyt olla tukematta päiväkeskuksia, koska RAY:n mielestä se olisi kunnan tehtävä. Kunnalla ei ole kuitenkaan mitään lakisääteistä vel-vollisuutta järjestää päiväkeskustoimintaa. Vaikkakin on yleisesti tiedossa, että mata-lan kynnyksen palvelut tavoittavat parhai-ten heikoimmassa asemassa olevat.

Pekka Lundin tutkimuksessa Päihdetyön päiväkeskuksista todettiin, että kirkon yllä-pitämien päiväkeskusten (joita on neljä Suo-

MUSTA LAMMAS – USEIN KYSYTTYÄ

messa) toiminnassa on mukana huomatta-van paljon vapaaehtoisia. Mustalla Lam-paalla vapaaehtoisia on viitisenkymmentä. Kirkon on huomattavasti helpompi saada vapaaehtoisia mukaan toimintaansa, kuin järjestöjen tai kunnan toimijoiden.

Vapaaehtoiset tulevat toimintaan mu-kaan, koska kirkon edustamat arvot puhut-televat heitä. Kierrätysvaatteiden ja lahjoi-tusruokien jakamista olisi myös hyvin vai-kea kuvitella kunnan tekemäksi työksi. Sen lisäksi, että tekijöitä ei löytyisi, niin voitai-siin kysyä että lahjoittaisivatko yksityis-henkilöt ja yritykset kaupungin ylläpitä-mälle työmuodolle? Kirkkoa pidetään luo-tettavana toimijana, joka auttaa niitä joita muut eivät auta.

Aivan, mutta jos teillä on kerta niin paljon vapaaehtoisia, niin mihin te niitä työntekijöitä tarvitsette? Palk-kakustannuksetkin on niin hirmuiset.

Meillä on hyviä ja sitoutuneita vapaaehtoi-sia, joita ilman emme selviäisi. Vapaaehtois-ten avulla voimme pitää Lammasta auki viikonloppuisin, vapaaehtoiset auttavat lahjoitusruokien hakemisessa, keittiötöissä, vaatepalvelussa, erilaisten ryhmien, leirien, retkien, juhlien, tempausten ja tapahtumi-en järjestämisessä.

kitoimilla asumissuhteen onnistumista voi-daan merkittävästi edistää.

Minkä takia te muuten aina hyysäätte niitä juoppoja ja narkkareita? Itse-hän he ovat ongelmansa järjestäneet.

Otamme vakavasti kristillisen ihmiskäsi-tyksen, jonka mukaisesti ihmisarvo kuuluu kaikille. Olet siis sitä mieltä, että päih-teidenkäyttäjiä ja mielenterveysongelmaisia ei tulisi auttaa? Tiedätkö mitä se tarkoittaisi yhteiskuntarauhan kannalta? Luuletko, että se vähentäisi rikollisuutta ja sosiaalisia on-gelmia? Luuletko, että Tampereen keskus-tan katukuva puhdistuisi?

Mitkä muut ihmisryhmät päihteiden käyttäjien lisäksi näkisit ”lopetettavien” lis-talla? Oletko kenties laajempienkin ”etnis-ten puhdistusten” kannalla? Onneksi olet mielipiteinesi aika yksin. Yhä useammat ovat oppineet ymmärtämään, että kuka ta-hansa meistä voisi syrjäytyä.

Niin, mutta kyllä lasten ja nuorten auttaminen on ensisijaista. Lasten hätä menee aina edelle. Eikö niin?

Niin, kyllä lasten hätä onkin tärkeää. Mutta entäpäs, jos lastensuojelun toimenpiteet eivät riitä korjaamaan elämän suuntaa, kun lähtökohdat elämälle eivät alun perinkään

ole olleet parhaat mahdolliset. Pitäisikö siinä vaiheessa, kun ihminen tulee täysi-ikäiseksi todeta hänet toivottomaksi tapaukseksi ja tämän jälkeen ammuttaisiin kuula kalloon. Vai vähän myöhemminkö? Mikä olisi sopiva ikä viedä asiakas ”liimatehtaalle”?

Nuorimmat Mustan Lampaan asiakkaat ovat olleet vain 18 vuoden ikäisiä. Ovatko parikymppiset Mustan Lampaan asiakkaat niitä nuoria joita tulisi auttaa? Vai menet-tääkö ihminen ihmisarvonsa siinä vaihees-sa, kun hän kirjautuu Mustan Lampaan asiakkaaksi? Tässäpä pohdittavaa, kyselijä.

Kyllä te tosi paljon hyysäätte. Teidän jakamat ruokakassitkin ovat ihan älyttömän runsaita. Asunnottomat alkoholistit ovat tosi paljon parem-massa asemassa, kuin muut ihmiset. Ja se on tosi väärin!

Totta! En ole itsekään huomannut, kuinka hyvässä asemassa asunnottomat alkoholis-tit ovat yhteiskunnassamme. Heillähän on vaikka minkälaisia etuja. Kannattaisi var-maan alkaa asunnottomaksi alkoholistiksi.

Leikki leikkinä! Tuskinpa sinä tuota tar-koitit, emmekä mekään niin ajattele. Päih-detyön lähtökohta on se, ettei ole toivot-tomia tapauksia. Siksi haluamme tsempata toisiamme ja myös sinua kohtaamaan jokai-sen ihmisen lähimmäisenä.

Mustan Lampaan 30 –vuotisjuhlan kynnyksellä johtava diakoni Marko Ajanki palautteli mieleensä niitä kysymyksiä, joihin hän on törmännyt monta kertaa uransa aikana.Seuraavassa Markon pohdintoja näiden kysymysten äärellä.

Mustan Lampaan päiväkeskustoiminta tarjoaa yksinäisille osallisuutta, sosiaalista kohtaamista sekä vertaistuen muotoja.Marko Ajanki

Kuva

: Har

tti Ah

ola

Kuva

: Har

tti Ah

ola

Suurella Sydämellä28 2 / 2012 Suurella Sydämellä 292 / 2012

dia

kon

ia ja

yh

teis

kun

taty

ö

Diakoniakeskus Näsilinnankatu 26, 4. krs PL 226, 33101 Tampere

Diakoniajohtaja Matti Helin, virkavapaa 31.12.12 asti

sijaisina: Yhteiskunnallisen työn johtaja Ilkka Hjerppe p. 050 368 4413 ja

Diakoniasihteeri Katariina Mylläri p. 050 329 3060

Diakoniatyöntekijä Marja Seppänen p. 050 593 6452

Toimisto ma - pe klo 9 - 12

Toimistotyöntekijä Päivi Siltanen p. 040 804 8130

Suurella sydämellä -vapaaehtoistoimintaVerkkotuottaja, ympäristösihteeri Ilkka Kalmanlehto p. 050 330 9308

Perhe- ja nuorisodiakonia www.messi.in Satakunnankatu 30 G (porttikongista sisäpihaan) p. 050 406 0494

Anne Kangasniemi johtava diakoni p. 040 761 2925

Anne-Mari Mäkiniemi perhediakoni p. 050 680 76

Veijo Kiviluoma erityisdiakoni p. 050 364 6011

Hanna Kelokaski nuorisodiakoni p. 050 574 4917

Myötätuuli Yhteinen vammaistyö Iidesranta 5 33100 TampereJohtava erityisdiakoni Liisa Hoikkanen p. 050 413 1909

Toimistotyöntekijä Anita Kuusela p. 050 420 7788

Nuorisotyönohjaaja, diakoni Mari Tuominen p. 050 535 1139 vammaistyö lapset ja nuoret

Omaishoitajatyön ohjaaja Kyllikki Kautto p. 050 343 3118

Diakonia ja yhteiskuntatyö Tampereella

Diakoniatyö toteutetaan Tampereella siten, että Diakoniakeskus huolehtii seurakuntien yhteisistä erityisdiakonian tehtävistä. Kunkin yhdentoista paikal-lisseurakunnan alueella on omat seurakuntadiakoniaa tekevät diakoniatyönte-kijänsä.

Ajantasaiset tiedot toiminnasta ja työntekijöistä löydät seurakuntayhtymän internet-sivuilta.

Yhteystiedot sähköposti: etunimi.sukunimi@evl.fi internet: www.tampereenseurakunnat.fi

MUSTAN LAMPAAN 30 v. JUHLAGAALA

Kuva

: Han

nu Ju

kola

ROSKA-GAALA klo 16.00Musta Lammas esittää perinteiseen tapaan syrjäytymisvuoden tärkeimmän juhlan Roska-gaalan suorana lähetyksenä. Syrjäytymisalan arvostetuimpiin tunnustuksiin kuuluvat Rosca-palkinnot jaetaan Mustan Lampaan Gaalaillassa 17.10. klo 16.00 Suomen aikaa. Gaalan juontavat moninkertainen Rosca-voittaja Pilli Kristalli ja tragikoomikko Ellen DeGeneroitunut.

Kello 16.00 alkavat Roska-valvojaiset, joissa seurataan suorana lähetyksenä tähtien saapumista Mustaan Lampaaseen. Tähtien asuja, gaalaetikettiä ja muita tyyliasioita kommentoivat kotimaiset asiantuntijat: nahkuri Karman Kalikka ja Puppulandia-tyyliblogin pitäjä Senni Lutunen. Yhdysvaltain mainoskatkojen aikana gaalan kulkua ja palkintojen osumista kohdalleen kommentoi kotimainen asiantuntijaraati.

Punaisen maton komeimmat miehet ja häikäisevimmät daamit kilpailevat Keskustorin pahimman häirikön Rosca-palkinnosta. Kuka heistä ärsyttää eniten?

Entä kuka älymystön edustaja palkitaan parhaasta katukuvan puhdistukseen johtaneesta ideasta?

Tule nauttimaan Roska-gaalan tähtien loistosta!

Äänestä Mustan Lampaan vuoden näyttelijä!

Osta Iso Numero lehti viralliselta myyjältä.

Asunnottomien ehtoolliskirkko klo 17.30. Reijo Ylimys ja Ilmari Karjalainen

www.tampereenseurakunnat.fi/mustalammas

Valtakunnallinen asunnottomuuspäivä keskiviikkona 17.10.2012, klo 12-18Päiväkeskus Musta Lammas, Pellavatehtaankatu 17

Musta Lammas juhlistaa 30-vuotista historiaansa Gaala-illan merkeissä. Juhlakahvit ja tervehdysten vastaanotto klo 12.00 alkaen. Klo 12.30 Mustan Lampaan perustajat diakonissa Kaija Hakala ja Tampereen entinen diakoniajohtaja Antti Lemmetyinen keskustelevat päiväkeskuksen alkuvaiheista.

Tapahtumassa esillä Maikki Kantolan valokuvia Mustan Lampaan kävijöistä.

Olet sydämellisesti tervetullut!

Tarjolla lihakeittoa, täytekakkua ja kahvia.

Musiikkia

Eila-Sisko Kanerva ja Antti Kulmala • Aimo Kokkola

Taskel-kuoro

Yhteistyökumppaneina mukana Legioonateatteri, Naisten suojakoti, KRIS Tampere, Pro Tukipiste Tampere, Silta-Valmennus, A-Kilta, A-Klinikkasäätiön Matala ja terveysneuvontapiste Nervi, Tampereen selviämis- ja katkaisuhoitoasema, Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ja Videootit ry

Tapahtuma huipentuu näytökseen nimeltään Roska-gaala. Näytös alkaa klo 16.00. Näytöksessä esiintyy Mustan Lampaan asiakkaita, vapaaehtoistyöntekijöitä, Legioonateatterilaisia ja yhteistyökumppaneita. Näytös on täynnä yllätyksiä. Kannattaa tulla paikalle.

Suurella Sydämellä 312 / 2012Suurella Sydämellä 2 / 201230

Kuulovammaistyö/ Näkövammaistyö/ Sotaveteraanit Myötätuuli, näkövammaistyön toi-mintakeskus Ilmarink. 10, 33100 Tampere Erityisdiakoni Helena Kuisma p. 050 561 1027 ma klo 14 - 16, to - pe klo 10 - 12

Kuurojentyö Erityisdiakoni Sirpa Toivo p. 050 561 1028 Vastaanotto ti klo 10 - 12 Myötätuuli Ilmarinkatu 10, ke klo 15 - 16 Iidesranta 5

Epilän toimintakeskus Kehitysvammaisten päivätoimintapaikka Suurmäenkatu 5, 33270 Tampere

Johtaja Paula Kontro p. 050 59 98222

Tuettu työ Jaana Kiviniemi p. 050 530 8664

Mummon Kammari Vapaaehtoisen vanhustyön keskus Otavalankatu 12 A, 33100 Tampere

Kyläpaikka kaikenikäisille ma - to klo 10 - 14

Lähimmäisavunvälitys vanhuksille ma - to klo 8.30 - 10.30 p. (03) 219 0711

Toimisto ma klo 9 - 17, ti - to klo 9 - 14 p. (03) 219 0455

Toiminnanjohtaja Maarit Tammisto p. 050 554 2431

Tutustu myös Mummon Kammarin kotisivuihin www.mummonkammari.fi sähköposti:mummonkammari@evl.fi

Päihdetyö ja kriminaalityö Johtava erityisdiakoni Marko Ajanki p. 050 322 6331

Erityisdiakoni Mari Paija p. 050 366 3213

Erityisdiakoni Salme Asunen p. 050 366 2582

Musta Lammas Päivätoimintakeskus päihdeongel-maisille ja asunnottomille Pellavatehtaankatu 17 H 33100 Tampere Avoinna ma - to klo 7.30 - 13, pe klo 7.30 - 11.30

Päihdetyöntekijä Mirja Vasara p. (03) 389 1841

Vaatepalvelun lahjoitukset p. 040 804 8143

Ruokapankki

Vastaava varastonhoitaja Seppo Ahokainen p. 040 554 1063

Elintarvikejakelun vastaava Petri Ahokainen p. 0500 863625

Yhteiskunnallinen työ Näsilinnankatu 26, 4. krs PL 226, 33101 Tampere

Johtaja, pastori Ilkka Hjerppe p. 050 368 4413

Toimistotyöntekijä Anita Kuusela p. 050 420 7788

Projektikoordinaattori Johanna Pirttijärvi p. 050 364 2953

Aikuiskasvatus, englannin-kielinen seurakuntatyö, ekumeeniset kysymykset, Pastori Ville Aalo p. 050 468 8484

Aluetyö, yhteisötyö, sinkkutoiminta Yhteiskunnallisen työn diakoni Sari Peltonen p. 050 381 7177

Hengellinen ohjaus ja retriittityö Pastori Marjatta Malmberg p. 050 539 3175

Monikulttuurinen työ, maahanmuuttajatyö Yhteiskunnallisen työn diakoni Heidi Repo p. 050 541 5833

Rauhan ja oikeuden- mukaisuuden kysymykset Pastori Ilkka Hjerppe p. 050 368 4413

Työpaikkatyö, työelämän eettiset kysymykset Pastori Juha Mattila p. 050 514 4868

Työttömyystyö, ympäristökysymykset Pastori Ilmari Karjalainen p. 050 530 8670

Paikallisseurakunnat Seurakuntien diakoniatyö tarjoaa seura-kunnan alueella asuville hengellistä, henkistä sekä aineellista apua. Johtava diakoniatyöntekijä tai diakonia-työstä vastaava. Sähköposti: etunimi.sukunimi@evl.fi

Aitolahden seurakunta Eija Heikkilä p. 0500 911 579

Harjun seurakunta Virpi Hannele Kianen p. 050 593 6453

Hervannan seurakunta Jaana Alasentie p. 050 564 4884

Härmälän seurakunta Päivi Weckström p. 050 591 6557

Kalevan seurakunta Anna-Leena Mansukoski p. 050 571 3104

Messukylän seurakunta Hannele Koivisto p. 050 406 7179

Pyynikin seurakunta Marja-Leena Pukema p. 050 553 0455

Ruotsalainen seurakunta Eila-Sisko Kanerva p. 050 527 2290

Teiskon seurakunta Pirjo Torikka p. 050 563 3724

Tuomiokirkkoseurakunta Hanna Välimaa p. 050 329 5336

Viinikan seurakunta Anne Järvinen p. 040 804 8480

dia

kon

ia ja

yh

teis

kun

taty

ö

dia

kon

ia ja

yh

teis

kun

taty

ö

Martinus-säätiö Otavalankatu 12 A 33100 Tampere

Säätiön asiamies Jukka-Pekka Fabrin p. 050 441 3239

Säätiön assistentti Tuija Saarinen p. 050 564 6910

Projektipäällikkö Merja Kerttula p. 050 592 7366

S-postit ovat muotoa etunimi.sukunimi@martinus.fi

Suurella Sydämellä32 2 / 2012

Pikkukylän tyttö muutti peruskoulun päätyttyä kaupunkiin opiskelemaan. Odotus omille sii-ville pääsemisestä oli suuri, mutta ensimmäisen vapauden tunteen hälvennyttyä mielikuva ci-tyelämästä alkoi murentua. Käytännön asioita

laskuineen, Kelan kaavakkeineen ja sähkösopimuksineen oli vaikea hoitaa, eikä uusia kavereitakaan löytynyt.

Ponnistelu arjesta selviämiseksi alkoi uuvuttaa ja masentaa. Jo-kainen uloslähtö vaati valppautta. Se oli kuin astumista tietokone-pelin vaativimmalle tasolle, jossa ihmiset ja liikenne singahtelivat kiihtyvällä vauhdilla ennalta arvaamattomiin suuntiin. Koulupäi-vän jälkeen ei ollut ketään, kenelle olisi purkanut sydäntään. Aa-muisin oli helpompaa vetää vällyt korviin ja sulkea puhelin kuin lähteä kouluun. Poissaolot lisääntyivät, motivaatio oli hukassa ja koulutusalakin alkoi tuntua väärältä. Lopulta koulu keskeytyi ja päivät kuluivat netissä. Siellä tutustui ihmisiin. Ja sieltä tyttö löy-si poikaystävänkin, paljon itseään vanhemman. Syrjäytymisen en-siaskeleet oli otettu.

Puolessa vuodessa tavallisen perheen tavallinen tyttö oli muut-tunut syrjäytymisvaarassa olevaksi nuoreksi. Syrjäytymisen mah-dollisuus vaanii nykyään ketä tahansa pienenkin epäonnistuneen ratkaisun tai vaikka sairastumisen takana. Instituutioiden kelkas-ta putoaa nopeasti ja menestyjä muuttuu luuseriksi.

Syrjäytymiseen on monia polkuja, joista jotkut alkavat jo lap-suudessa ja joiden katkaisemiseen tarvitaan monenlaisia yhteiskun-nallisia toimenpiteitä. Mutta yhä enemmän on niitä, jotka joku

Syrjäytymistarina Pikkukylältätilapäinen elämän kriisi vie sivuraiteelle, eikä sieltä pääse takaisin ellei kukaan nosta. Syrjäytyjät eivät enää ole yksinomaan rajatto-mia ryyppääviä rötöstelijöitä, vaan ujoja, arkoja ja sosiaalisesti es-tyneitä hyväkäytöksisiä nuoria, jotka vaativat itseltään paljon ja hä-peävät syvästi tilaansa. Yksi keino syrjäytymisen ehkäisyyn ei siis päde kaikille. Nopeasti syntyneisiin tilanteisiin kannattaa reagoi-da heti, sillä suhteellisen vähäisillä korjausliikkeillä ja pienillä te-oilla voidaan pelastaa paljon.

Tarinan kaltaisia nuoria kohdataan Ohjaus- ja toimintakeskus Messissä vuosittain lukuisia. He tulevat kuulluiksi ja saavat aikui-sen läsnäoloa sekä turvaa arkensa ja tunne-elämänsä tueksi. Läm-min vuorovaikutussuhde synnyttää luottamuksen ilmapiirin, jonka varassa nuori ottaa vastaan tiukkaakin palautetta ja sitoutuu pon-nistelemaan omien tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Hyväksyvään vertaisryhmään kuulumisen kokemus tuo elämään juurevuutta ja merkitystä, ja hoitaa esimerkiksi koulukiusaamises-ta syntyneitä haavoja. Useimmat palaavat takaisin yhteiskunnan instituutioihin ja syrjäytymisprosessi keskeytyy.

Nämä nuoret ovat onnekkaita, mutta kuinka suurta hintaa mak-savat ne nuoret – tai maksetaan niistä nuorista – joita tämänkal-taiset palvelut eivät tavoita?

Lain mukaan alle 18-vuotias on lapsi. Lapsen oikeuksiin kuu-luu saada turvallinen kasvuympäristö ja mahdollisuus tasapainoi-seen kehitykseen. Nuorille tulisikin taata sellaisia koulutusvaihto-ehtoja ja asumismuotoja, jotka nojaisivat näihin perusoikeuksiin. Isot kouluyksiköt ovat liian haastavia niille nuorille, jotka turval-lisen peruskoulun jälkeen opettelevat uutta tapaa opiskella ja sa-maan aikaan muuttavat pois kotoa ja harjoittelevat itsenäistymistä. Vaikeinta se on persoonallisuudeltaan ujoille ja aroille. Jos pieniä oppilaitoksia syrjäseuduilta lakkautetaan, on todennäköistä, että suuriin yksiköihin on yhä enemmän sellaisia tulijoita, jotka eivät ole itsenäiseen elämään vielä valmiita. Eikä nykytrendin mukai-seen jättikouluun meneminen ole aina sen helpompaa kaupunki-laisnuorellekaan.

Vaikka suurin osa nuorista pärjää hyvin, moni nuori on toivo-ton. Näköalattomuus saattaa syntyä siitä, ettei koe kenenkään vä-littävän tai olevansa kenellekään tärkeä. Nuoret tarvitsevat aikuista ohjaamaan, rajoittamaan ja rakastamaan sekä peiliksi persoonalli-suutensa kasvuun. Jos seisoo kuilun reunalla, on hyvin merkittä-vää, mihin suuntaan ottaa ensimmäisen askeleen.

Pikkukylän tyttö sai jalkojensa alle lujaa maata, josta ponnis-taa uuteen lentoon. Toivon, rakkauden ja armollisuuden näköalan avaaminen voi olla monelle loppuelämän kannalta ratkaisevaa.

Outi JohanssonKirjoittaja on kasvatustieteen maisteri ja opinto-ohjaaja, joka toimii Messinpajan vastaavana ohjaajana.

kolumni

Kuva

: Han

nu Ju

kola