Kes

ä 2

010

POHJOIS-SAVON MAASEUDUN MAKASIINILEHTI

Mmm…Uusiainnovaatioitamaaseudunkehittämiseen

MaalaisserkutYlä-Savosta

Metsolan intiaanistatuli isona rokkikukko

Maitoa musiikkia maaseutuasumista

moninaisetkasvot

Mitä maaseutu

merkitsee Sinulle?

Maaseutuyrittäjän

Pohjoissavolainen maaseutu tunnetaan meillä ja maailmalla korkealaatuisesta maidon-tuotannosta ja -jalostuksesta, naudanlihantuotannosta, marjan- ja vihannesviljelystä sekä metsätaloudesta. Elinkeinojen kannattavuutta ja kilpailukykyä on mahdollista lisätä jatko-jalostuksen, uuden tuotantoteknologian ja yhteistyön avulla. Maaseudulla on tilaa myös uusille ja kasvaville toimialoille: matkailu, metalli, puuala, elintarvikkeiden jatkojalostus, hoivapalvelut, koneyrittäjyys ja bioenergia.

uskalla!Katso maalaismaisemaa ja…

Kolme ämmää – maito, marja ja metsä – muodostavat

Pohjois-Savon maaseudun elinvoimaisuuden perustan. Nyt ja tästä eteenpäinkin.

Tuemme intoa, uskallusta ja kovaa työtä

Pohjois-Savon ELY-keskus rahoittaa maakunnallisia kehittämishankkeita sekä maaseudun mikroyritysten investointeja ja kehittämistä.

www.ely-keskus.fi

Elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri –vastuualueKäsityökatu 41, 70100 Kuopio PL 2000, 70101 KuopioPuh. 020 63 60080 (vaihde)PS

.MAA

SEU

TUTI

EDOT

US

Elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri –vastuualueKäsityökatu 41, 70100 Kuopio PL 2000, 70101 KuopioPuh. 020 63 60080 (vaihde)

Maaseudun kehittämiseen on varattu rahoitusta viime vuosien aikana runsaasti. Pulaa

on pikemminkin ideoista kuin rahasta. Kehittämistyön ideat tahtovat pyöriä perinteisiä

ratoja. Pitäisi kuitenkin löytää aivan uudet ideat ja ajatukset maaseudun kehittämiseen.

Maaseudun kehittämisen keskiössä ovat viime vuosien ajan olleet kylien aktiiviset

ihmiset sekä erityiset toimintaryhmät. Myös kunnalliset toimijat sekä viranomaistahot

ovat olleet aktiivisesti liikkeellä. Uusia läpilyöntejä ei kuitenkaan ole tullut niin usein kuin

hyvässä pesäpallopelissä pitäisi tulla. Joskus tuntuu siltä, että on pelattu liiaksi virka-

miespesäpalloa. Junnataan oppikirjan mukaan ja haetaan sitä ainoaa juoksua.

Vaikka maaseudun ikärakenne onkin pahasti vino ja vaikka yleinen asenne erityisesti

nuorten osalta ei ole maaseudun kannalta kovinkaan rohkaiseva, on kuitenkin nähtä-

vissä heikkoja signaaleja asenteiden muuttumisesta. Yhä useammat pitävät luontoar-

voja entistä tärkeämpinä. Myös elämänlaatuun ollaan aikaisempaa valmiimpia

panostamaan.

Maaseudun kehittämisessä kannattaa haja-asutusalueiden rinnalla panos-

taa entistä voimakkaammin kirkonkylien kehittämiseen. Kirkonkylät pitää

pystyä säilyttämään lähipalvelupisteinä varsinaiset haja-asutusalueen ihmi-

sille. Toivoisin, että maaseuturahastosta voitaisiin tehdä entistä useammin kir-

konkylien kehittämissuunnitelmia, hakea keinoja kirkonkylien pal-

velujen säilyttämiseen ja toimeliaisuuden lisäämiseen.

Toinen asia mihin varoja tulisi entistä useammin suunnata,

ovat yhteisölliset hankkeet. Liikuntaan, nuorisotyöhön, kult-

tuuriin ja muihin yhteisiin asioihin satsatut eurot eivät mene

hukkaan. Taloudet menevät ja tulevat mutta kulttuurit py-

syvät.

Tärkeintä kuitenkin on, että rahoitusta suunnataan en-

tistä useammin yritystoiminnan kehittämiseen. Ja ennen

kaikkea eri toimijoiden työpanosta on suunnattava uusien

yrityshankkeiden ja aihioiden löytämiseen. Maaseutu tar-

vitsee uusia ja hyviä innovaatioita. Meidän on kyettävä

luomaan rakenteita, jotka tukevat maaseudun uudistu-

mista. Oppilaitoksiin – lukioihin, ammattikorkeakoului-

hin, ammattikouluihin sekä seudullisiin yrityspalveluor-

ganisaatioihin on kyettävä kokoamaan entistä tiiviimmin

maaseutuosaamista.

Uusien innovaatioiden, uusien yritysideoiden ja uuden-

laisten toimintatapojen esiin kaivaminen on iso haaste. Työ-

muotojen uudistaminen on välttämätöntä, jotta maaseudun

tulevaisuuden kuva voi olla myönteinen.

maaseudun kehittämiseen

Kari Virranta ylijohtaja, Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Kenelle…Yritystukea maatalousyrityk-

sille, maaseudun mikroyrityksille

(jotka työllistävät alle 10 työnte-

kijää) ja yrittäjiksi aikoville. Han-

ketukea erilaisille yhteisöille mm.

kehittämisorganisaatioille, oppilai-

toksille, yhdistyksille ja kunnille.

Mihin…Yritystukea tuotannollisen toi-

minnan laajentamiseen tai palve-

lujen tuottamiseen. Tuki voi olla

investointitukea kone- ja laite-

hankintoihin tai rakentamiseen.

Se voi olla kehittämistukea tuote-

kehitykseen, markkinointiin sekä

yhteistyöhön tai käynnistystukea

ensimmäisen työntekijän palk-

kaamiseen. Hanketukea maaseu-

tuelinkeinojen toimintaedelly-

tysten kehittämiseen ja monipuo-

listamiseen tai maaseutualueiden

elämänlaadun parantamiseen.

Hanke voi olla luonteeltaan elin-

keinoja kehittävä tai koulutus-

hanke. Se voi olla asukkaiden

harrastus- tai kulttuuritoimintaa

edistävä tai sen avulla voidaan

toteuttaa yhteisöllinen investointi.

Mistä…Rahoitusta voi hakea joko Pohjois-

Savon ELY-keskuksen tai Leader-

toimintaryhmien kautta. ELY-kes-

kuksen rahoitus on pääosin suun-

nattu yritysten kehittämiseen.

Lisäksi se rahoittaa maakunnal-

lisia ja alueiden välisiä kehittä-

mishankkeita. Toimintaryhmät

myöntävät rahoitustukea paikal-

listen kehittämishankkeiden lisäksi

pienille ja alkaville yrityksille.

Maaseutu-ohjelmasta rahoitusta

POHJOIS-SAVON MAASEUDUN MAKASIINILEHTIJulkaisijat: Pohjois-Savon ELY-keskus & Pohjois-Savon Leader-toimintaryhmät

Vastaava toimittaja: Jari Sihvonen [jari.sihvonen@psmaaseututiedotus.fi]

Ulkoasu ja taitto: Jari Sihvonen, puh. 0440 760 710

Kannen kuva: Antti Karppinen, Alias Studiot

Painopaikka: Offsetpaino L. Tuovinen Ky, Kuopio

Rahoitustukea on

edelleen hyvin tarjolla

Ohjelmakauden 2007–2013 ensimmäisellä puo-

liskolla maaseutuohjelman yritystukea on hyö-

dyntänyt Pohjois-Savossa yli 300 yritystä toimin-

tansa kehittämisessä ja yli 100 yhteisöllistä han-

ketta on jo toteutettu tai käynnissä. Ohjelma-

kauden toisella puoliskolla rahoitustukea on

edelleen hyvin tarjolla. Maaseutuohjelman koko-

naisrahoituksesta (EU:lta ja valtiolta tuleva osuus)

lähes 50 milj. eurosta on ‘sidottu’ kesäkuun al-

kuun mennessä hieman yli 20 milj. euroa.

Uusia innovaatioita

POHJOIS-SAVON MAASEUDUN MAKASIINILEHTI • 3

Maitomarkkinoilla kuohui kuluneen

kevään aikana enemmän kuin vuo-

siin. Maito oli kaikkien huulilla alkupe-

rän ja tuottajahintojen ympärille syn-

tyneen kohun vuoksi.

Valkoinen kansallisjuoma värjään-

tyi milloin sinivalkoiseksi, punavalkoi-

seksi tai sinikeltaiseksi – maitopurkin

väriin katsomatta.

Vaikka suomalaisten kansallisjuo-

maksikin äänestetty maito jää ruo-

kapöydissä usein sivurooliin, myrsky

maitolasissa kertoo sen tärkeydestä.

Suomalaiset juovat maitoa lähes 140

litraa henkeä kohden vuodessa. Se

on seitsemänneksi eniten koko maa-

ilmassa. Kaikkiaan nestemäisiä maito-

valmisteita (maito, piimä, jogurtti, viili,

kerma) hörpitään 180 litraa vuodessa.

Sen päälle höylätään vielä juustoa 18

kiloa vuodessa.

Kahvia Suomessa juodaan vielä

enemmän kuin maitoa. Sitä kuluu

vuosittain noin 150–160 litraa henkeä

kohti. Keski-Eurooppassa kahvinkulu-

tus on puolet vähemmän kuin Suo-

messa, mutta vastaavasti teen kulu-

tus on lähes kolminkertainen. Olutta

maassamme juodaan noin 85 litraa

henkeä kohden.

Tuotantolukujen perusteella mai-

don ja oluen välille on muodostu-

nut Ylä-Savossa jonkinlainen sukulai-

suussuhde. Valion juustola Lapinlah-

della vastaanottaa maitoa pohjoissa-

volaisilta maatiloilta yli 300 miljoonaa

litraa vuodessa. Iisalmelainen Olvi val-

mistaa yli 420 miljoonaa litraa erilaisia

juomia vuodessa viidessä eri maassa.

Olut on niistä suurin tuoteryhmä.

Maidosta

ja oluesta

virtaa

toimeen-

tuloa

Pohjois-

Savon

maaseudulle

Maaseudun näkökulmasta ‘maa-

laisserkkuja’ yhdistää sekin, että oluen

valmistuksessa sivutuotteena syntyvä

kuitu- ja valkuaispitoinen mäski pää-

tyy takaisin maatalouden kiertokul-

kuun. Ei välttämättä takaisin juuri

lypsykarjan käyttöön, mutta monilla

maatiloilla saman katon alle nauta-

karjan rehuksi. Lisäksi käymisproses-

sissa syntyvä ylijäämähiiva toimite-

taan sikaloille porsaiden rehuksi.

Maidosta ja oluesta virtaa merkit-

tävää toimeentuloa Pohjois-Savon

maaseudulle.

”Yksi maitotila työllistää laskennal-

lisesti 2,5 ihmistä. Koko ketju työllis-

tää kymmeniä tuhansia ihmisiä sekä

maalla että kaupungissa. Itä-Suo-

messa maito tuo yli 60 prosenttia

maatalouden myyntituloista”, toteaa

Valion viestintäjohtaja Pia Kontunen.

Oluen merkitys maaseudulle on

yhtä kiistaton. Suomen vilja-alasta

lähes puolet on ohraa. Mallasohran

osuus ohra-alasta on noin 40 pro-

senttia.

Olvin brändi- ja viestintäjohtaja

Olli Heikkilän mukaan Olvi käyttää Ii-

salmen panimollaan kotimaista ohraa

noin 3500 peltohehtaaria vastaavan

määrän vuodessa.

”Joka kymmenes Suomessa vil-

jelty peltohehtaari menee mallasta-

mojen käyttöön. Jos me tehdään Ii-

salmessa vajaa 100 miljoonaa litraa

olutta vuodessa, sen peltopinta-ala

vastaa sadan metrin levyistä kaista-

letta Kuopiosta Helsinkiin. Se on aika

iso pelto.”

Maidolta ja oluelta löytyy mui-

takin yhdistäviä tekijöitä. Taannoi-

sen maitokohun laannuttua Euroo-

pan ruokaturvallisuusviranomainen

EFSA ilmoitti ensimmäistä kertaa

puoltavansa maitoon liitettäviä ter-

Maalaisserkut Ylä-Savosta

teks

ti J

ari

Sih

von

en k

uva

Jar

i Tik

ka

Pia Kontunen ja Olli Heikkilä

4 • Mmm…

TIETOJA SAVOLAISESTA MAIDOSTA

Maidontuotanto maassamme on keskittynyt Pohjois-

Savoon sekä Pohjanmaalle. Pohjois-Savossa on toiseksi

eniten maitotiloja koko maassa, noin 1500 kappaletta.

Suomessa oli viime vuoden lopussa 11 244

maidontuottajaa. Joka viides maatila tuottaa maitoa.

Pohjois-Savossa maitoa lypsetään 300 miljoonaa litraa vuodessa.

Yksi lehmä tuottaa maitoa keskimäärin reilut 8500 litraa vuodessa.

Keskimääräinen tilakoko Pohjois-Savon lypsytiloilla on 23

lehmää. Uudet navetat rakennetaan yleensä yli 50 lypsettävälle.

Pohjois-Savon ELY-keskus on rahoittanut vuosina 2007–

2010 pohjoissavolaista maitotaloutta 15,5 miljoonalla eurolla.

Maakunnan suurimmat maidonjalostajat ovat Valion

Lapinlahden tehdas ja Maitomaan meijeri Suonenjoella.

LÄHDE: Pohjois-Savon maito-osaamiskeskus Maito-Savo

veysväitteitä, jotka koskevat maidon

ravintoaineiden vaikutuksia luuston

terveyteen. Lisäksi uusimpien tutki-

musten mukaan maito on kestävyys-

urheilussa hyödyllisempää kuin ur-

heilujuomat.

Maidon vanavedessä myös oluen

ympäriltä on alettu huuhtoa turhaa

mystiikkaa ja tuoda pintaan jopa sii-

hen liitettyjä terveysvaikutuksia.

Helsingin Sanomat julkaisi keväällä

uutisen, jonka mukaan vaalea olut

vahvistaa luita tummaa tehokkaam-

min. Kalifornian yliopistossa tehdyssä

tutkimuksessa tarkasteltiin oluen si-

sältämän piin vaikutusta osteoporoo-

sin ehkäisyssä.

Heikkilän mielestä on kummal-

lista, että olutta käsitellään julkisuu-

dessa pääsääntöisesti liikakulutuksen

aiheuttamien haittavaikutusten näkö-

vinkkelistä. Vähemmälle painoarvolle

jätetään esimerkiksi tiedot, joiden

mukaan olut on omenan ja perunan

ohella Suomen ekologisin elintarvike.

”Me ei voida tuoda esille oluen

kohtuukäytön terveysvaikutuksia mil-

lään tavalla. Kun kerroimme asiakas-

lehdessämme jälleenmyyjille näistä

asioista, niin Valviralta tuli kirje, että

antipa olla viimeinen kerta.”

Kontusen ja Heikkilän mielestä

maitoa, olutta tai kivennäisvesiä ei ole

syytä asetella millään muotoa vastak-

kain. Eikä panimoja ja meijereitä.

”Me olemme täydellisesti samalla

puolella, koska meillä on täysin yhte-

nevät intressit. Meidän tavoitteena on

pitää suomalainen maaseutu elossa”,

Pia Kontunen vakuuttaa ja virkaveli

Olvilta nyökyttää hyväksyvästi pää-

tään.

Lapinlahdella valmistetaan vuo-

dessa 13 miljoonaa kiloa emmentalia

ja suunnilleen sama määrä edamia.

Savossa tehtyä emmentaljuustoa

myydään muun muassa Yhdysval-

tojen itärannikolla Finlandia Cheese

-tuotemerkillä. Sikäläisestä myynti-

pakkauksesta löytyvät maininnat All

Natural ja No hormones added.

”Amerikkalaiset pitävät suoma-

laista maidontuotantoa verrannolli-

sena luomuun puhtaan tuotannon

ja maidon laadun vuoksi. Lapinlah-

delta lähtenyt emmental on siellä

melkeinpä luomujuustoa. Suomessa

lehmiä ei piikitetä kasvuhormoneilla

maidontuotannon lisäämiseksi”, Pia

Kontunen kertoo.

Kansainvälisestä vientikaupasta

huolimatta sekä maitoa että olutta

voidaan pitää viestintäjohtajien mie-

lestä aitona lähiruokana.

Meijereihin ja juustoloihin kulje-

tettu maito on mahdollista jossakin

määrin jäljittää reittien ja tilojen tark-

kuudella. Panimoalallakin on jo ko-

keiltu jäljitettävyyden toteutumista

valmistamalla pieniä oluteriä tietyn

pellon ohrasta.

”Maidon kuljetusetäisyydet tuo-

tantolaitokselle ovat pisimmillään

122 kilometriä Oulun meijerissä, joka

kerää kaikki Lapin maidot pohjoisim-

millaan Utsjoelta. Lyhimmillään kul-

jetusmatkat ovat 26 kilometriä Ääne-

koskella”, Kontunen kertoo.

Anttilassa ei uskotamaidon postimyyntiinKiuruveden Osmangin kylällä sijaitsevalla Markus Ha-losen maatilalla eletään uuden aikakauden kynnyksellä.

Lypsytilalla tehtiin sukupolvenvaihdos vuosi sitten isän-

nyyden siirtyessä isä-Hannulta 26-vuotiaalle Markukselle.

Tilan mittava navettainvestointi valmistuu elo-syyskuun

aikana. Kaiken kukkuraksi perheen esikoislapsi syntyi ju-

hannuksen jälkeen. Poeka.

Anttila-tilan tulevaisuus alkoi hahmottua siinä vai-

heessa, kun nuori isäntä aloitti 2003 agrologikoulutuksen.

”Vanhan isännän aikana tilaa kehitettiin peltomäärän

ehdoilla. Sitä oli 30 hehtaaria. Lehmiä oli 16–18 ja nuorta

karjaa reilu kymmenen. Aika tyypillinen peruspientila.”

Pari vuotta myöhemmin lypsylehmien nuppiluku oli

tuplaantunut peltohankintojen vanavedessä neljäänkym-

meneen. Elokuussa maitotila nousee jälleen uuteen ko-

koluokkaan.

”Uudessa navetassa on 140–150 lehmäpaikkaa. Nuorta

karjaa mahtuu noin 60. Kun vanha navetta muutetaan pi-

hattonavetaksi, sinnekin mahtuu nuorta karjaa 70.”

Navettaan asennetaan kaksi automaattista lypsyjärjes-

telmää eli lypsyrobottia. Tekniikka on vimosen päälle.

”Jotkut ovat sanoneet, että olisit sinäkin kokeillut ensin

yhdellä robotilla. Niin, jos mulla olisi 200 hehtaaria loppu-

kypsää mehtää. Mutta kun lähdetään pikkuisesta mökkipa-

hasesta kasvattamaan tällaiseen kokoluokkaan, niin ei ole

vara kokeilla. On onnistuttava! On uskottava siihen, että

maidolla ja suomalaisella ruoalla on tulevaisuutta. Minulla

ei ole ollut missään vaiheessa edes mielessä sitä vaihtoeh-

toa, että tämä ei onnistuisi”, Halonen vakuuttaa.

Hän toivoo, että nykyajan suurtilat eivät vie maaseutua

‘tuhannen hehtaarin yksinäisyyteen’, vaan niiden ympä-

rille syntyy uudenlaista toimeliaisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Sitä ennen suomalaisten maanviljelijöiden on kuiten-

kin huomattava, että he eivät kamppaile toisiaan vastaan,

vaan ovat samalla puolella maailmanlaajuisessa elintarvi-

kekilpailussa.

”Moni suomalainen maanviljelijä kokee, vaikka ei ne sitä

myönnä, suurimmaksi uhkaksi toisen maanviljelijän. Jos

toisella menee hyvin, niin se on paha asia. Se ei saisi olla

niin, vaan meidän pitää puhaltaa yhteiseen hiileen. Tarvi-

taan rohkeutta, mutta myös yleistä kannustusta.”

POHJOIS-SAVON MAASEUDUN MAKASIINILEHTI • 5

”kin

Suomessa

hevi on

hovikelpoista.

Maailmalla

rokkarit

laitetaan

soittamaan

maalle.

teksti Jari Sihvonen kuvat Antti Karppinen

Sel

Suomalaista maaseutua pide-

tään usein iskelmäniittyjen lu-

vattuna kehtona, mutta se voisi

olla mainettaan paljon rokimpi

mesta. Kun meillä rockfestivaa-

lit aidataan miltei keskelle kaupun-

kia, muualla maailmalla ajatellaan,

että mitä syrjempi, sen parempi.

The 69 Eyesin kitaristi Pasi ‘Bazie’ Moilanen on huoman-

nut eron omakohtaisesti 20-vuo-

tisen musiikkiuransa aikana.

”Suomessa me ollaan

mainstream-bändi, mutta Etelä-

Euroopassa rockmusiikki ei ole

niin iso juttu. Siellä sitä ei kuule

missään. Kaikki rockmusiikki

on undergroud-meininkiä.”

Viime vuoden lopulla goottiro-

kin lähettiläät olivat uuden Back in

Blood -albuminsa ilmestyttyä pit-

källä keikkarundilla Pohjois-Ameri-

kassa. Vampyyrirokki puraisi fanien

tärykalvoihin kaukana musiikkivide-

oista tutuista Hollywood-kulisseista.

”Jenkeissä keikkapaikat on vä-

lillä aika ihmeellisissä paikoissa.

Metsolan intiaanista tuli isona rokkikukkoMe on soitettu keskellä Arizo-

nan autiomaata, jossa ei oo mi-

tään. Samoin Italiassa keikka voi

olla keskellä peltoo tai sitten jos-

sakin huoltoaseman yläkerrassa.”

”Portugalissa oltiin kerran soit-

tamassa festivaalilla, jonne men-

tiin vuorenrinnettä pitkin ylös

ylängölle, joka oli keskellä met-

sää. Se oli todellakin ei-missään.”

Yhdeksi mieliinpainuvim-

mista keikkapaikoista hän ni-

meää Highfield-festivaalin, joka jär-

jestetään vuosittain elokuun lo-

pulla itäisessä Saksassa.

”Se on jäänyt mieleen hie-

nona maisemana ja makeena

paikkana. Siellä mennään pel-

tojen läpi järven rantaan.”

Bazie myöntää, että hänellä on

itselläänkin samanlainen kaksija-

koinen suhde maaseutuun. Hän

on syntynyt ja viettänyt lapsuu-

tensa Suonenjoen Metsolassa. Se

oli muutamine kerrostaloineen suo-

nenjokelaisittain urbaania seutua.

Kerrostalon takapihalta Metso-

lan kaupunkilaispojat hiipivät met-

sään intiaanileikkeihin. Pienikokois-

ten punanahkojen heimo sytytti oi-

keita metsäpaloja savumerkkien

lähettämiseksi ja pimensi kokonai-

sia kerrostaloja heittelemällä kei-

häitä voimalinjojen väliin. ;)

”En koe, että olisin asunut maa-

seudulla. Isän suku on kotoisin Na-

ruskan kylästä Sallan itärajalta. Siellä

on sukulaisia vieläkin maanviljeli-

jöinä. Lapsuudessa oltiin kaikki kesät

siellä. Se on minulle todellinen maa-

seutu navettoineen ja lehmineen.”

Bazien mukaan suurkaupunkien

tunnelmia takovan 69-vampyyriro-

kin säveltäminen ei onnistu keikka-

elämän kiihkeässä sykkeessä, vaan

vaatii maaseutumaista rauhaa.

”Kun soittaa rockmusiikkia, on

koko ajan sellaisessa hälinässä ja

metelissä. Mutta kun teen musaa,

haluan olla rauhassa, iisissä tilassa.

Ne ovat hyviä vastapainoja toisil-

leen. Sekään ei olisi hyvä, jos olisi

pelkästään vaan sitä toista.”

Hanke saa LEADER-rahoitusta Mansikka ry:stä

Selvästi Paras etsii nuorillesilkkaa mahtavuuttaMikä saa nuoret viihtymään, jäämään tai kenties jossain vaiheessa pa-

laamaan kotiseudulleen? Hyvät harrastusmahdollisuudet? Fiksut ai-

kuiset, jotka viitsivät puuhata heille jotakin? Kysymyksiin etsitään vas-

tauksia Voima Virtaa ry:n Selvästi paras -hankkeessa. Yhdistys haluaa

edistää elävän musiikin harrastamista Sisä-Savossa ja tarjota nuorille

mielekästä ja ulospäin suuntautuvaa tekemistä.

Voima Virtaa ry ja Vesannon Rock-Klubi tuottivat kesäkuussa Bän-

dileiriltä Stagelle -musaleirin. Leirille osallistui 16 nuorta eri puolilta

Sisä-Savoa. Leiriläiset pääsivät kehittämään omia soittotaitojaan ja

saivat opastusta bändisoittamisen saloihin. Lopuksi leiriläisistä koot-

tiin kolme bändiä, jotka pääsivät soittamaan Savon kauneimmaksi ke-

hutulle festaristagelle. Samalla lavalla oli iisrokannut kaksi viikkoa ai-

kaisemmin mm. Jenni Vartiainen.

Vuoden alussa yhdistys järjesti tapahtumajärjestäjän ABC-valmen-

nuspäivän, joka keräsi Iisveden kylälle osallistujia ympäri Suomea.

P69

6 • Mmm…

”kin

Vanhan sanonnan mukaan maaseu-

tua ei voi tuoda. Parin vuoden ajan

Pohjois-Savossa toimineessa Maa-

seutu opettaa -hankkeessa kulunut

tienvarsislogan todistettiin vääräksi:

Maaseutu voidaan tuoda – koulujen

lukujärjestykseen.

Yläkoulussa maa- ja metsätalou-

den opetus on perinteisesti keskit-

tynyt valinnaisiin aineisiin. Maaseu-

tuammatteja ja -yrittäjyyttä esitte-

levässä hankkeessa havaittiin, että

maaseutuaiheella saadaan sopivaa li-

sämaustetta myös esimerkiksi kotita-

louden opetukseen.

”Mielikuvitus on rajana. Äkkiä ei

tule mieleen yhtään sellaista oppiai-

netta, johon maaseutua ei voi integ-

roida”, sanoo hankevetäjä Niina Män-tyniemi.

Hankkeessa mukana olevat seitse-

män pilottikoulua hyödynsivät opis-

kelussa paikallisten kummiyritysten

kokemusta ja osaamista.

Esimerkiksi Vesannolla yhtenäis-

koulun seiskaluokkalaiset pääsivät

seuraamaan lähietäisyydeltä lähi-

ruoan matkaa järvestä ruokapöytään.

”Oppilaat kävivät talvinuotalla Ve-

sannon kalaosuuskunnan kanssa.

Seuraavana päivänä he valmistivat

pyydetystä muikusta ruokaa kotita-

louden tunneilla. Lisäksi he kävivät

tutustumassa paikkakunnalla toimi-

van irtopakastuslaitoksen toimintaan.

Sitten oppilaat tekivät vielä äidinkie-

lessä kalastusreissusta jutun paikallis-

lehteen”, Mäntyniemi luettelee.

Pielavetisen Puustellin koulun op-

pilaat kehittivät teknisen työn tun-

neilla metsäkoneisiin liittyvän uuden

innovaation, sahateräketjutelan. Li-

säksi he saivat opetusta lihankäsitte-

lyssä paikkakunnan omalta lihames-

tarilta.

Juankoskella kotitalouden oppi-

laat osallistuivat paikallisen maaseu-

tumatkailuyrityksen asiakaspalvelu-

työhön. Maaninkajärven yläkoulussa

SE voidaan tuoda sittenkin!Maaseutu-

yrittäjyys

luo kysyntää

uusille

palvelu-

yrittäjille

MAASEUTU

OPETTAA

-HANKE SAA

RAHOITUSTA

POHJOIS-SAVON

KOLMELTA

LEADER-

RYHMÄLTÄ

oppilaat kirjoittivat äidinkielessä maa-

seutuaiheisia haikuja.

”Esimerkiksi kemian opetuksessa

maatalous voisi avata ihan uuden-

laisia mahdollisuuksia”, Mäntyniemi

pohtii.

Hän haluaisi vakiinnuttaa pilotti-

kouluissa hyväksi havaitun toiminta-

mallin kaikkiin Pohjois-Savon koului-

hin. Yläkoulut, ammatilliset oppilai-

tokset ja lukiot tekisivät kunkin paik-

kakunnan omista vahvuustekijöistä

lähtevää yhteistyötä paikallisten maa-

seutuyritysten kanssa.

Pitkällä tähtäimellä yhteistyö voisi

luoda uusia palveluja, työpaikkoja ja

yrityksiä. Maaseutuyrityksille palve-

luja tuottavalle pienyritystoiminnalle

olisi jo tällä hetkellä huomattavasti

enemmän kysyntää kuin on tarjontaa.

Niina Mäntyniemi arvioi sekä

nuorten että opettajien kiinnostuksen

maaseutuammatteja kohtaan olevan

pienoisessa kasvussa.

Viime kevään yhteishaussa luon-

nonvara-alalle oli Pohjois-Savossa

enemmän hakijoita kuin aikaisem-

pina vuosina. Esimerkiksi Savon am-

matti- ja aikuisopiston Toivalan kou-

lutusyksikkö oli metsäalan koulutusta

antavista oppilaitoksista koko maan

suosituin.

teks

ti &

ku

vat

Jari

Sih

von

en

POHJOIS-SAVON MAASEUDUN MAKASIINILEHTI • 7

Heidi Jaatinen on maatilan emäntä,

Sisä-Savon kansalaisopistoon halutaan perustaa eurooppa-

laisena yhteistyönä mustan teatterin esiintyvä ryhmä. Kan-

salaisopisto hakee parhaillaan kahta eurooppalaista vaihto-

partneria mustan teatterin kotiseudulta Tsekin Prahasta.

Mustassa teatterissa yhdistellään poikkeuksellisella tavalla teat-

teri-, elokuva- ja tanssi-ilmaisua. Esiintyjien mustiin asuihin ja kan-

nettaviin esineisiin on maalattu fluorosoivilla väreillä kuvioita, jotka

tulevat esiin ultraviolettivalossa muutoin mustalla näyttämöllä.

Musta teatteri ei edellytä katsojilta puhutun kielen ymmär-

tämistä. Niinpä se soveltuu hyvin sekä kotimaisille että ul-

komaalaisille matkailijoille. Kesäisin teatterin uskotaan hou-

kuttelevan katsomoon erityisesti sisäsavolaisilla marjati-

loilla työskenteleviä ulkomaalaisia marjanpoimijoita.

Musta teatteri -hankkeen koordinaattorina on aloittanut hei-

näkuussa meksikolainen teatteriohjaaja Elihú Galván.

Suomen maitosuurkaupungissa Kiuruvedellä ‘kylttyyri’ kul-

kee käskynkässä maidontuotannon kanssa varsin konkreet-

tisella tavalla. Kun Hulluviima-teatteriryhmän perustajan ja

ohjaajan Heidi Jaatisen perheen lypsytilalla syntyi vasikka

Myrskyluodon Maijan esityksen aikana, hän kutsui kaikki hul-

lut nimikkovasikan kummeiksi.

Heidi Jaatisella on takanaan hengästyttävä vuosi. Maatilan

emännän ja neljän lapsen äidin päätyö on luokanopettajuus

Nivan koululla Kiuruvedellä. Viime kesänä hän istahti itse-

kin pulpettiin päästyään Gummeruksen ensimmäiseen kirjai-

lijakouluun lähes 700 hakijan joukosta. Kirjailijakoulussa yh-

deksän puolituntematonta harrastajakirjailijaa viimeisteli ro-

maanikäsikirjoituksensa valmiiksi esikoisteokseksi.

Jaatisen esikoisromaani Ei saa katsoa aurinkoon julkais-

tiin maaliskuussa. Kirjan kustantaja nosti ‘odotetuksi deby-

tantiksi’ nimittämänsä kiuruvetisen kevätkataloginsa kansi-

kuvatytöksi.

Romaanissa seurataan alakouluikäisen Lennu-pojan,

hänen perheensä ja pienen maalaiskylän elämää Savon

maaseudulla. Vaikka romaanissa käsitellään niinkin kipeitä

aiheita kuten pedofiliaa ja kuolemaa, 350-sivuista romaania

on luonnehdittu kauniiksi, lumoavaksi, lämminhenkiseksi ja

elämäniloiseksi.

”Aihe on tärkeä, sillä poikiin kohdistuvaa seksuaalista hy-

väksikäyttöä ei ole käsitelty suomalaisessa kirjallisuudessa.

Me aikuiset pelkäämme, että lapset särkyvät, jos heitä pe-

lotellaan tällaisilla asioilla. Mutta eihän se niin mene. Lapset

särkyvät, jos aikuiset eivät uskalla puhua näistä asioista. Mei-

dän on realistisesti neuvottava, millaisissa tilanteissa lapsen

pitää uskaltaa sanoa ei ja kuinka uhkaavissa tilanteissa toimi-

taan”, hän kannustaa.

josta piti tulla kirjakauppias, mutta tulikin opettaja, teatteriohjaaja, näyttelijä ja kirjailija

Hanke saa LEADER-rahoitusta Mansikka ry:stä

teksti & kuva Jari S

ihvonen

8 • Mmm…

Heidi Jaatinen on maatilan emäntä,

MAALAISJÄRKEÄ

MAASEUDUN

MARKKINOINTIIN

Pohjois-Savossa selvitetään maaseutumarkki-

noinnin kehittämistä. Maalaisjärki, seutujen kärki

-hankkeessa pyritään etsimään avaimia, joilla

lisätään yhteistyötä ja kokonaisvaltaisuutta alueen

maaseutumarkkinointiin. Lisätietoja: Projekti-

päällikkö Paula Seppänen, puh. 040 1779 335.

Katso takasivu!

Maa-

seudulla

aika

menee

ihan

omilla

siivillään

Maailmanmatkaajien haaveesta tuli tottaJanne ja Jaana Paanasen kodin tu-

pakeittiön ikkunasta avautuu nä-

kymä Honkajärvelle. Järven yläpuo-

lella kaartelee kaksi kookasta lintua,

jotka isäntä tunnistaa nopeasti hiiri-

haukoiksi. Ne ovat kuulemma palan-

neet kotikonnuilleen kaksi päivää ai-

kaisemmin.

Keittiön seinään nojaa kookas kau-

koputki. Se on hankittu pimeiden ilto-

jen ratoksi tähtien tarkkailuun. Täällä

se onnistuukin hyvin, kun katuvalot

eivät ole haittaamassa harrastusta sa-

malla tavalla kuin kaupungissa. Edes

naapurin lypsykarjatilalta kajastava

valokaan ei häiritse astrologista har-

rastusta. Päinvastoin, se on omiaan

luomaan turvallisuuden tunnetta ja

yhteisöllisyyttä.

Kaukoputki on valmiudessa myös

siltä varalta, jos joku Honkajärven toi-

sessa päässä patoa rakentavista ma-

javista sattuisi eksymään tälle puo-

lelle järveä.

Taimipurkit saavat kevätaurinko-

hoitoa ruokapöydän päässä. Niistä

on nousemassa basilikaa, sitruuna-

melissa, oreganoa ja kurpitsaa. Yrtin-

viljelyyn hurahtanut Janne tunnustaa

haaveilevansa uuden harrastuksensa

parissa siitä, että rantaan laskeva ke-

santopelto olisi täynnä viivasuoria vii-

niköynnösrivejä.

Jaanalla on kesantopellon suh-

teen omat, Koillis-Savon ilmastoon

paremmin soveltuvat suunnitel-

mansa. Tämän suven aikana pellolle

rakennetaan aitaus lampaita varten.

Samalla kylällä asuvalta maatalous-

lomittajalta on jo kysytty leasinglam-

paita maisemanhoitoon. Saa nähdä,

kehkeytyykö Paanasten koirista, Til-

likasta ja Ujopiimästä, ajan mittaan

lammaskoiria.

Pihapiirissä olevaan navettaankin

tulee uutta eloa. Alakertaan muut-

tavat maatiaiskanat tuskin aikovat

hautoa isäntäväelle pahoja ajatuk-

sia, vaikka navetan ylisillä pidettäisiin

edellisen kesän malliin karaokeiltoja –

kukonlauluun asti. Kunhan yövieraat

osaavat hiipiä hissukseen aittamajoi-

tukseensa.

”Se on vastikkeetonta maaseutu-

matkailua”, isäntä naurahtaa.

Kaikesta voi päätellä, että Janne ja

Jaana Paanasen pitkäaikaisesta unel-

masta on tullut täyttä totta. He muut-

tivat maalle.

Paanaset asettuivat viime kesänä

vuokralaisiksi – tai talonpojiksi kuten

he itse sanovat – Tuusniemen koti-

seutuyhdistyksen omistamalle Hon-

kajärven tilalle. Ympärillä on Tuus-

järvi-Hiidenlahden tiivis ja aktiivinen

kyläyhteisö, jossa asuu noin 300 asu-

kasta. Savolainen satelliittikylä sykkii

Kuopion kupeessa Tuusniemellä.

Ennen maallemuuttoa kuopiolais-

jyväskyläläinen pariskunta oli viettä-

nyt matkalaukkuelämää välillä Gal-

way-Helsinki-Järvenpää-Kuopio.

”Ihan työn perässä on menty eikä

olla aikaisemmin pystytty toteutta-

maan niitä haaveita, joita meillä on

ollut asumisen suhteen. Kaiken va-

paa-ajan vietimme vanhempien ke-

sämökillä tuossa naapurissa. Silloin

tuli aina sunnuntaiaamuisin herä-

tessä ensimmäisenä mieleen, että

voi ei, taas on pakko lähteä takaisin

kaupungin kaksioon. Nyt on nau-

tittu siitä, että kun on sunnuntai-ilta,

Jaana aloittaa, niin ei tarvitse lähteä

mihinkään, Janne täydentää lauseen

loppuun.

Paanasten mielestä maallemuutto

oli hyvä vastaisku hektiseksi muuttu-

neelle elämänmenolle.

”Maaseudulla ajantaju on ihan eri-

lainen. Täällä ei tarvitse katsoa kelloa.

Aika menee ihan omilla siivillään.”

Jaana työskentelee kehittämisyh-

distys Kalakukko ry:n toiminnanjoh-

tajana Muuruvedellä. Janne tekee

Tuusniemeltä käsin etätöitä Profiz

Business Solutionsille, jonka pääkont-

tori on Helsingissä.

teks

ti &

ku

va J

ari

Sih

von

en

Maaseudunkasvottutuiksi

POHJOIS-SAVON MAASEUDUN MAKASIINILEHTI • 9

Menestyvän

naisyrittäjän

takana on

kannustava

mies, joka

tarvittaessa

potkii

vaikka

persuuksille

Kirsi Tikkanen, Iltalypsy, Kiuruvesi

Mervi Juuti, Monialapalvelu Juuti Ky, Leppävirta

Yrittäjäksi ei moni ala, mutta monesta voisi olla monialayrittäjäksi

Leppävirtalainen Mervi Juuti perusti

Monialapalvelu Juuti Ky:n parisen

vuotta sitten. Yrittäjäura sai alkunsa

Savon Sanomissa julkaistusta lehti-

ilmoituksesta, jossa luki ”myytävänä

teroituskoneet”.

”En olisi ehkä itse kiinnittänyt

huomiota lehti-ilmoitukseen, mutta

isäntä potki minua persuuksille”,

Mervi tunnustaa.

Monitoimi- ja metsäkoneiden ket-

jujen teroittaminen muodostaa yri-

tyksen toiminnasta noin 60 pro-

senttia. Teroituspalvelujen rinnalla

Juutien perheyritys tarjoaa mökki-

talkkari-, metsuri-, siivous- ja järjes-

tyksenvalvontapalveluja. Lisäksi sii-

vouskeikkojen yhteyteen voidaan tar-

vittaessa liittää esimerkiksi vanhusten

ulkoilutuspalveluja.

Mervin aviomies Ahti toimi ensim-

mäisen vuoden ajan yrityksessä työn-

tekijänä, mutta viime syksynä hänestä

tuli täysivaltainen yhtiökumppani.

”Lähtökohtana oli, että yrityksessä

pystytään hyödyntämään meidän

kummankin ammattitaitoa. Teroitus-

toiminta on ykkönen ja muuta teh-

dään sen verran kuin keretään.”

Valkosuklaaleivoksista tulee lypsykarjatilan leipä

Kirsi Tikkanen emännöi miehensä

Jarin kanssa lypsykarjatilaa Kiuru-

veden Rapakkojoella. Monen muun

suomalaisen maatilan tavoin he laa-

jensivat yritystoimintaansa 2000-

luvun puolivälissä maatilamatkailun

pariin.

Pitkään kytenyt ajatus Tikanrannan

matkailupalvelujen painopisteen siir-

tämisestä yhä enemmän ruokapalve-

luihin sai tulta alleen, kun Kiuruveden

uuteen kulttuuritaloon etsittiin kah-

vila- ja ravintolayrittäjää.

Maaseutu-Suomen pääkaupungin

yhteisenä olohuoneena mainostettu

kulttuuritalo avattiin viime vuoden

alussa. Samalla Kirsi toteutti aamu-

ja iltalypsyillä kypsyneen unelmansa

perustamalla ‘kyökin puolelle’ kah-

vila-ravintolan.

Iltalypsy on tuonut paikkakunnalle

tuulahduksen nykyaikaisesta ruoka-

ja kahvilakulttuurista yhdistämällä

hyvällä maulla maalaisromantiikkaa

ja kaupunkilaiskulttuuria. Porstuassa

asiakkaat otetaan vastaan heinän ja

juuttikankaan tuoksulla.

”Mitä kaupunkilaisempi, niin sitä

paremmin tämä kolahtaa”, Kirsi sanoo.

Asiakkaat voivat poimia lautasel-

leen palan rengin suklaakakkua, as-

sistentin leivoksen tai piian omenapii-

rakkaa. Kahvilan kysytyimmäksi tuot-

teeksi on noussut karjakon mukaan

nimetty valkosuklaaleivos.

”Tämä on just sitä työtä, mitä ha-

luan tehdä. Siitä huolimatta, että yrit-

täminen on tuonut känsiä käsiin, ryp-

pyjä naamaan, lisäkiloja ja harmaita

hiuksia”, hän helähtää nauramaan.

Kirsin mielestä on tärkeää, että

naisyrittäjän takana seisoo kannus-

tava aviomies. Sitäkin tärkeämmäksi

taustavoimaksi hän kuitenkin nimeää

siistin kodin – etenkin, jos nämä kaksi

asiaa eivät kulje käsi kädessä. Siis mies

rätti kädessä…

”Siivousrinki on käynyt meillä ko-

tona pari kertaa kuussa siivoamassa.

Kun lapset olivat pieniä, kaikki energia

ei mennyt enää ikkunoiden pesemi-

seen ja legokaaoksen siivoamiseen,

vaan pystyin toteuttamaan itseäni”,

hän pohtii tyytyväisenä.

teks

ti &

ku

vat

Jari

Sih

von

en

Maaseutuyrittäjänmoninaiset kasvot

10 • Mmm…

TÄMÄN

AUKEAMAN

NAISYRITTÄJÄT

OVAT SAANEET

YRITYSTUKEA

MAASEUDUN

KEHITTÄMIS-

YHDISTYKSILTÄ.

Mervi Juuti, Monialapalvelu Juuti Ky, Leppävirta

Minna Suuronen, Design Minna Suuronen, Kuopio

Monialapalvelu Juuti toimii koko

Suomen alueella. Suurin osa asiak-

kaista tulee Itä-Suomen alueelta sekä

Keski-Suomesta.

Maassamme toimii arviolta alle

kymmenen ammattimaisesti teroi-

tuspalveluja tarjoavaa yritystä. Mer-

vin mukaan hän on luultavasti ainoa

nainen miehisellä alalla, joten hän on

eittämättä alansa terävintä kärkeä!

Leppävirran Itä-Soisalossa toimi-

van yrityksen tuotantotiloissa on seit-

semän automaattista teroituskonetta.

Parhaimmillaan ketjuja teroitetaan

120–130 kappaleen päivävauhdilla.

”Ketjut pestään ennen teroitusta

ultraäänipesurissa. Varttitunnin pesun

jälkeen ketjut huuhdellaan ja kuiva-

taan, minkä jälkeen ne ovat valmiita

teroitukseen”, Mervi kuvailee laseroh-

jauksen avulla tapahtuvaa millintark-

kaa teroitusta.

”Jos motokuski on löytänyt hyvän

kivikon, niin puhutaan kymmenestä

ketjusta päivässä. Parhaimmat kivi-

pusut saaneet terät joudutaan teroit-

tamaan useampaan kertaan eri ko-

neilla.”

Mervin mielestä yrittäjyydessä pa-

rasta on paljon mainostettu yrittäjän

vapaus. Yrittäjä ei ole sidoksissa kel-

loon.

”Ovessa lukee, että olemme pää-

sääntöisesti paikalla kello 9–16, mutta

monesti ollaan paikalla jo viideltä tai

kuudelta ja jopa 24:een asti. Ai niin, ja

monesti ollaan paikalla myös viikon-

loppuisin.”

Maanläheiset hatut luovat väriä Suomi-kuvaan

On jotenkin sopivaa, että Minna Suu-ronen esittelee itsensä hulluksi ha-

tuntekijäksi Kuopion Kurkimäestä.

Yrittäjyyteen kuuluu hänen mieles-

tään hatullinen hulluutta, jääräpäi-

syyttä ja päämäärätietoisuutta. Toi-

saalta yhden naisen yrityksessä, joka

on kovassa kasvuvauhdissa, on osat-

tava pitää pää kylmänä.

Värikkäät ulkoiluhatut ovat valloit-

taneet muutamassa vuodessa mat-

kailijoiden sydämet ja päät Lapin las-

kettelukeskuksissa. Hatuista iso osa

menee turistien matkalaukuissa ulko-

maille. Jossain vaiheessa Minna ha-

luaisi markkinoida tuotteitaan myös

Ruotsin ja Norjan Lappiin.

Minnalle tärkeitä arvoja ovat eko-

logisuus ja maanläheisyys. Kaikkein

eniten häntä hatuttaa kertakäyttö-

kulttuuri sekä huonolaatuiset, puoli-

raakilemaiset tuotteet.

”Olen miettinyt, miksi teen tätä

työtä, kun maailma on jo täynnä ta-

varaa. Miksi teen vielä lisää tuotteita?

Haluan tehdä tuotteita, joita ihmi-

set voivat pitää vuosia puhki asti tai

laittavat vielä kiertoon. Silloinhan

minä olen tehnyt korvaavan tuotteen

yhden talven kestävälle tuotteelle.”

Minna niiasi toukokuussa Pohjois-

Savon Taito-käsityöyrittäjäpalkinnon

esimerkillisestä käsityöyrittäjyydestä.

Lisäksi hän sai Suomen Kulttuuri-

rahaston kokovuotisen taiteilija-apu-

rahan, joka mahdollistaa villavaattei-

den suunnittelun ja markkinoinnin.

Yrityksen uudet tuotantotilat val-

mistuivat viime syksynä Etelä-Kuo-

piossa sijaitsevaan Kurkimäkeen.

”Haluan tehdä työtä maalla ja

omassa pihapiirissä.”

POHJOIS-SAVON MAASEUDUN MAKASIINILEHTI • 11

Neljänkymmenen yrityksen muo-

dostama Vesannon Yrittäjät ry on ke-

rännyt sosiaalisessa mediassa pal-

jon ystäviä. Suomen Yrittäjät on Fa-

cebookissa odotetusti listan kärjessä

2600 kaverilla. Vesannon Yrittäjät on

maan yrittäjäyhdistysten kärkikolmi-

kossa yli 160 ihailijalla. Yrittäjien yl-

läpitämään Reiska- ja Aino MM-fu-

tis -nimiseen ryhmäänkin on liittynyt

peräti yli 600 fania!

Vesannon Yrittäjien isot fanilau-

mat selittyvät yhdistyksen kehittä-

mishankkeella, jossa yritetään löy-

tää uusia keinoja kahden kodin, maa-

seutuasumisen sekä etätyön yhdistä-

miseen.

Hankevetäjänä toimivan Antti Tu-lilan mukaan Vetovoimainen Vesanto

-hanke voidaan kiteyttää sanontaan,

jonka hän kertoo kuulleensa appiu-

koltaan jo vuosikausia sitten: Maaseu-

dun tulevaisuus tulee kaupungista.

”Kesäasukkaat ajattelevat Vesan-

nosta joskus positiivisemmin kuin

paikalliset. Monissa paikallisissa jär-

jestöissä kaikkein aktiivisimpia ovat

ne, jotka ovat tulleet muualta. Täällä

on aika paljon ihmisiä, joilla ei ole ai-

kaisempia siteitä. Maaseudun rauhaa

haetaan jopa ilman sukujuuria”, hän

pohtii.

Vesannon Yrittäjät -nimen alta löy-

tyvä Facebook-sivusto on ollut pys-

tyssä puolisen vuotta. Ihailijalau-

maan on liittynyt niin nykyisiä asuk-

kaita, poismuuttaneita kuin vapaa-

ajanasukkaitakin.

”Aluksi pyörittiin pitkään 40 fanin

tasolla. Sitten lähetettiin sähköpos-

tia pariin kertaan niille kesäasukkaille,

joiden sähköpostiosoite meillä on.

Kerralla rytkähti viisikymmentä uutta

fania. Nyt on pikkuhiljaa päästy sadan

yli, mutta kyllä meidän pitäisi saada

faneja saman verran kuin Vesannolla

on mökkitalouksia”, hän kertoo.

Vesannolla on arvion mukaan

500–600 toispaikkakuntalaisen omis-

tamaa mökkitaloutta. Kaikista vapaa-

ajan asukkaista neljännes tulee Kuo-

pion seudulta, neljännes Jyväskylän

suunnalta, neljännes pääkaupunki-

seudulta ja loput ympäri Suomea.

Tulilan mukaan Facebookin räjäh-

dysmäinen suosio sattui oikeaan sau-

maan. Vesannon kaltaisissa pienissä

maaseutukunnissa yhteisöllisyys on

ollut suurella koetuksella, kun van-

hat kohtaamispaikat ovat hävinneet

kyläkoulujen ja kyläkauppojen suljet-

tua ovensa.

”Väki vähenee ja kaikki ohenee.

Palveluja keskitetään kaupunkeihin.

Viimeksi hävisi työvoimatoimisto.

Viinakauppaa ei ole koskaan saatu,

vaikka sen piti tulla Vesannolle jo 20

vuotta sitten. Kuntaliitoksia ei saada

aikaan, kun ei niin sanotusti kelvata

kellekään”, hän kuvailee toisessa ääri-

päässä vallitsevaa luovutusmielialaa.

Toista ääripäätä edustavat hänen

mukaansa kesämökkiläisten romanti-

soidut sunnuntainäkemykset. Kun in-

horealismi ja romantiikka kohtaavat

sulassa sovussa Facebookissa, loppu-

tuloksena voi syntyä ilmapiiri, jossa

maaseutu kerää taakseen uusia voi-

mia. Kansalaisliikettä muistuttavis-

sa yhteisöissä maailmaa ja maaseu-

tua ei pelkästään paranneta, vaan

sitä voidaan myös muuttaa. Sosiaa-

lisessa mediassa onkin noussut pin-

taan sellaisia piirteitä, joiden luultiin

jo hävinneen nyky-yhteiskunnasta.

Talkoohenki ja auttamisen halu ovat

palaamassa.

Antti Tulila ei usko, että Facebook

tulee syrjäyttämään perinteistä kylä-

tai leirituliyhteisöllisyyttä. Uudet yh-

teisöt eivät synny tyhjästä, vaan ne

ovat olleet olemassa jo ennen säh-

köistä kohtaamispaikkaakin. Välimat-

kat ja maantieteellisesti määritellyt

paikat menettävät kuitenkin merki-

tyksensä.

”Jos jostakin tykätään oikeassa elä-

mässä, sitä fanitetaan myös Faceboo-

kissa. Vesannon yhteisöllisin paikka

on ollut Teboil. Kun yrittäjä laittoi

sivun Facebookiin, niin päivässä tuli

sata fania”, Tulila sanoo.

Hänen mielestään vesantolaisuu-

den fanittamiseen saa sisältyä myös

kriittisyyttä.

”On olemassa sanonta, että paikka,

jossa ihmiset ajattelevat samalla ta-

valla, niin kukaan ei ajattele kovin pal-

jon. Toivon, että meidän sivuilla us-

kallettaisiin olla myös eri mieltä asi-

oista.”

Antti, Sari ja Elli Tulila

Facebookissa luodaan uusiasiteitä ja juuria maaseudulle

teks

ti &

ku

va J

ari

Sih

von

enVesannon

yrittäjät

ovat nähneet

sosiaalisen

median

voiman

VETOVOIMAINEN

VESANTO -HANKE

SAA LEADER-

RAHOITUSTA

MAASEUDUN

KEHITTÄMIS-

YHDISTYS

MANSIKKA RY:STÄ.

PARHAAT KÄYTÄNNÖT 2010

Vetovoimainen Vesanto on ehdolla valtakunnalliseksi

Vuoden Leader-hankkeeksi. Se on valittu Maaseutuver-

koston PARHAAT KÄYTÄNNÖT 2010 -kilpailun neljän fi-

nalistin joukkoon. Kilpailun tuomaristo valitsee syys-

kuussa finalistien joukosta voittajan kuudessa eri sar-

jassa. Muut finalistit Pohjois-Savosta ovat Vuoden

maaseutuinvestointi-sarjassa Eläinten koulutushallin ra-

kentaminen (Viiksi-Areena, Kurkimäki, Kuopio) ja Vuo-

den maaseutuinnovaatio-sarjassa Turostin ,  puuperäi-

sen biomassan kaasunjalostus (Turos Team Ay, Karttula).

RautalampiSuonenjoki

Karttula

TervoKUOPIO

[North Savo is Good Ground for Bright Ideas!]

Pohjois-Savon maaseudun kehittämisyhdistykset eli Leader-toimintaryhmät myöntävät rahoitusta paikallisiin kehittämis- ja yrityshankkeisiin.

oivalla!Katso maalaismaisemaa ja…

(suom. kehittämisideoita), joiden avulla voimme yhdessä rakentaa uutta toimeentuloa ja elämänlaatua Sinulle, kotikylällesi ja Pohjois-Savolle. Älä jää odottamaan tai seuraamaan sivusta, että tänne luodaan uusia työpaikkoja, palveluja tai asuinviihtyisyyttä. Tee se itse! Niin se on, että elämä maaseudulla on ihmisen parasta aikaa.

Pohjois-Savon maaseudun monimuotoisuus ja monialaisuus

tarjoavat 2010-luvullakin hyvän maaperän ja positiivisessa

mielessä sopivan älyvappaan ilmapiirin kaikenlaisille ideoille.

Etsimme uusia oivalluksia ja väläyksiä

PS.M

AASE

UTU

TIED

OTUS

www.ylasavonveturi.fi

Ylä-Savo ja Maaningan kunta

www.mansikkary.fi

Sisä-Savo, Karttula, Leppävirta sekä Varkauden maaseutualueet

www.kalakukkory.fi

Koillis-Savo sekä Kuopion ja Siilinjärven maaseutualueet

TIETOJA BIOKAASUSTA

Biokaasu on uusiutuvaa, ympäristöystävällistä energiaa.

Biokaasu on metaania ja hiilidioksidia sisältävä kaasuseos, jota

syntyy eloperäisen aineksen hajotessa hapettomissa olosuhteissa.

Tärkeimpiä biokaasulähteitä ovat jätevedenpuhdistamojen lietteet,

kaatopaikkojen hallittu kaasunkeräys, maatalouden lannat ja helposti

hajoavat biomassat sekä elintarviketuotannon sivutuotteet.

Biokaasua voidaan käyttää lämmön ja sähkön tuottamiseen,

liikennepolttoaineena ja kotitalouksissa kaasuna.

Biokaasusta saatavan energian lisäksi lopputuotteena

syntyvä mädätetty liete on käsittelemätöntä lietettä

parempaa lannoitteena, koska anaerobinen käsittely parantaa

lietteen hygieenisyyttä ja vähentää hajuhaittoja.

LÄHDE: Motiva www.motiva.fi

Yllä kuviteltu näkymä pohjoissavo-

laisella maatilan pihalla voi olla arki-

päivää jo lähitulevaisuudessa. Visio

ei ole kovinkaan utopistinen. Länti-

sessä naapurimaassamme erään suu-

ren meijerin 70 maitoautosta jo kol-

mannes kulkee biokaasulla. Meijerin

pihassa on oma biokaasumaitoau-

tojen tankkausasema. Biokaasuautot

ovat pikkuhiljaa yleistymässä myös

Suomessa.

Maaningalla sijaitsevalla Halolan

tutkimusasemalla visiosta halutaan

tehdä täyttä totta. Maa- ja elintarvi-

ketalouden tutkimuskeskuksen (MTT)

Maaningan toimipisteessä selvitetään

parhaillaan biokaasuteknologian so-

veltuvuutta ja kannattavuutta Poh-

jois-Savon maatiloille.

Tutkimuksen tavoitteena on herät-

tää maatalousyrittäjien ja -yhtymien

kiinnostus investoida ympäristöystä-

Maaningan Halolassa tehdään ympäristö-ystävällistä energiaaSipulin

avulla

lannasta

tuotetaan

biokaasua

lämmöksi,

sähköksi

ja poltto-

aineeksi

välliseen energiantuotantoon.

Biokaasulaitos toimii MTT Maa-

ningan toimipisteen tutkimusnavetan

yhteydessä. Navetan 100–120 lypsä-

vää lehmää tuottavat lietelantaa 3500

kuutiometriä vuodessa.

Biokaasureaktorissa lannasta tuo-

tetaan yhdessä helposti hajoavan

kasvimassan kanssa osa tutkimus-

maatilan tarvitsemasta sähkö- ja läm-

pöenergiasta. Maaninkalaisten leh-

mien lannasta tuotetusta biokaasusta

olisi mahdollista jalostaa myös liiken-

nepolttoainetta.

Kevään aikana biokaasulaitoksella

kokeiltiin lietelannan sekoittamista

siilinjärveläiseltä sipulinviljelijältä tu-

levaan sipulijätteeseen. Lanta-sipu-

lisekoituksesta pystyttiin tuottamaan

nettoenergiaa 350–450 megawatti-

tuntia vuositasolla. Nurmisäilörehua

käyttämällä on päästy jopa 500–600

megawattituntiin. Tulevan syksyn ai-

kana biokaasulaitoksella tehdään

koejakso ruokohelpin kanssa.

”Nettoenergiamäärä vastaa 25–40

omakotitalon vuotuista energiatar-

vetta”, tutkija Ville Pyykkönen kertoo.

teks

ti &

ku

va J

ari

Sih

von

en

”Täydessä varastossa on 250 kuutiota kaasua”, Ville Pyykkönen esittelee.

POHJOIS-SAVON

ELY-KESKUS

RAHOITTAA

TUTKIMUS-

HANKETTA

EU:N

MAASEUTU-

RAHASTOSTA

Maitoauto kaartaa maati-

lan pihaan. Kuljettaja peruuttaa

auton perän pihattonavetan mai-

tohuoneen ovelle. Hän vetää au-

tosta letkun maitohuoneeseen.

Samalla kun maito alkaa siir-

tyä säiliöistä keräilyautoon, kuljettaja

tankkaa autoon maatilan pihahuolta-

mon omaa biokaasua. Viereiselle tank-

kauspisteelle kurvaa kylän biokaasu-

koulutaksi, joka on tullut hakemaan

tilan jälkikasvua koulutaipaleelle. Pi-

halla meinaa syntyä ruuhkaa, kun si-

pulijätettä tuova kuorma-auto yrittää

päästä pihan perille.

”Vai että maitoa lehmän jalkovälistä

ja kaasua hännän alta”, viäräleuka tak-

sikuski letkauttaa maitokuskille.

”Elä muuta virka. Olipa hyvä, että

täälläkii on tankkausasema, kun jäi aa-

mulla meijerillä tankkaamatta.”

hännän alta

14 • Mmm…

tulevaisuuteen kasvaa merkkejä entisajalta

Hänen mukaansa biokaasutekno-

logia sinänsä on vanha ja melko yk-

sinkertainen.

”Reaktoriin syötetään päivän ai-

kana kymmenen kuutiota lietelan-

taa ja 800 kiloa kasvimassaa. Mikro-

bit hajottavat sitä vaiheittain pienem-

miksi ja pienemmiksi palasiksi. Lop-

putuloksena syntyy biokaasua. Siitä

55–60 prosenttia on metaania, josta

voidaan tehdä energiaa.”

Biokaasuteknologialla saavutetaan

maatilalla useita hyötyjä. Energian

ohella lopputuotteena syntyvä lie-

temäinen käsittelyjäännös voidaan

hyödyntää lannoitteena. Se on käsit-

telemätöntä lietettä parempaa lan-

noitteena, koska käsittely parantaa

lietteen hygienisyyttä, vähentää ha-

juhaittoja sekä parantaa lannoitevai-

kutusta muuntamalla typpeä kasveille

käyttökelpoiseen muotoon.

”Jos tulevaisuudessa väkilannoi-

teiden hinnat nousevat, biokaasupro-

sessin käsittelyjäännöksen lannoite-

käytöstä voi tulla hyvinkin kannatta-

vaa”, Pyykkönen arvioi.

Hän haluaa korostaa, että biokaa-

sua ei saa haistella yksinomaan ener-

gia- ja lannoitetuotannosta saatavien

taloudellisten hyötyjen toivossa, vaan

se on yksi merkittävä tekijä maapal-

lon ilmastonmuutoksen torjumisessa.

MTT Maaningan toimipisteen ava-

jaisissa viime kesänä esitettiin kansal-

liseksi tavoitteeksi, että vuonna 2020

Suomessa olisi parikymmentä suurta

ja 50 pientä maatalouden raaka-ai-

neita käyttävää biokaasulaitosta.

Matkaa tavoitteisiin on jonkin ver-

ran, sillä tällä hetkellä maassamme

toimii päälle kolmisenkymmentä bio-

kaasulaitosta. Niistä suurin osa on jä-

tevesilaitoksilla, kymmenkunta maa-

taloudessa ja loput teollisuudessa.

Maaningan laitos on ensimmäinen

maatilakohtainen biokaasulaitos Itä-

Suomessa.

Tutkimusnavetan investoinnista

on vastannut Maaningan kunta ja

biokaasulaitoksesta MTT. Navetta on

saanut EU-rahoitusta ja valtion vas-

tinrahaa noin miljoona euroa eli puo-

let kustannuksista. Biokaasututkimus-

hanke kestää vuoden 2011 loppuun

saakka.

Perinnemaisemat ovat näkyvä

osa suomalaista maaseutuympä-

ristöä. Kedot, niityt, ahot, kaski-

metsät, hakamaat, nummet ja lai-

tumet henkivät aitoa maalais-

tunnelmaa ja -kulttuuria entis-

ajoilta, mutta ovat tärkeitä myös

luonnon monimuotoisuuden säi-

lymisen kannalta. Niissä men-

neisyys kohtaa tulevaisuuden.

Perinnemaisemiin on alettu

kiinnittää entistä enemmän huo-

miota, sillä perinnebiotoopit säi-

lyvät vain perinteisiin tukeutuvalla

hoidolla eli laiduntamalla, niittä-

mällä ja kaskeamalla. Tästä syystä

muun muassa maatalousyrittä-

jien on mahdollista saada maata-

louden ympäristötuen erityistukea

perinnemaisemien hoitamiseen.

Yhdistykset voivat saada avus-

tusta perinnebiotooppien alku-

kunnostamiseen ja hoitamiseen,

PERINNEMAISEMAMATKAILUA

POHJOIS-SAVOSSA

• Kestitupa Wanhan Roinilan rantalaitumet, Rautavaara

• Väisälänmäen Anttilan perinnemaisemat, Lapinlahti

• Ahvenisenmäen metsälaitumet ja hakamaat, Kaavi

• Paimensaaren perinnemaisema, Tuusniemi

• Kinahmin Anttilan metsälaitumet, Nilsiä

• Sinisen Helmen rantahaka, Kiuruvesi

• Pajaharjun laitumet, Leppävirta

• Luonto-Savon niityt, Iisalmi

• Riuttalan talonpoikaismuseon

perinnemaisemat, Karttula

LÄHDE: www.ymparisto.fi

maiseman ja luonnon monimuo-

toisuuden edistämiseen sekä kos-

teikkoihin. Parasta aikaa hoitotöi-

den suunnittelulle on kesä, sillä tu-

kien hakuajat ajoittuvat keväälle.

Tervon Hautolahdessa perinne-

maisemien ympärille ollaan suun-

nittelemassa luonto- ja kulttuu-

ripolkua. Hautolahden kyläyhdis-

tys ja Tervon kunta aikovat ra-

kentaa polun vastavalmistuneen

Tervamäen näkötornin ympärille.

16-metrisestä näkötornista näkyy

upeasti seudun luonnonpiirtei-

den monimuotoisuus. Sieltä avau-

tuu näkymä Hautolahden perukoilla

sijaitsevalle Manginniemelle. Ris-

tinmuotoinen niemi laguunimai-

sine hiekkarantoineen on vaikut-

tava paikka sekä läheltä että kaukaa.

Tarkkasilmäisimmät saattavat löy-

tää hauskan erikoisuuden kannak-

sen kapeimmasta kohdasta. Se on

merkattu nykykarttoihinkin veto-

taipaleen nimellä. Nimensä mu-

kaisesti sitä käytettiin takavuo-

sina soutuveneiden vetämiseen

maitse Kolulahdelta Manginnie-

men toiselle puolelle ja toisinpäin.

Näkötornilta luonto- ja kulttuuri-

polun on suunniteltu kiemurtelevan

lasten taikametsäksi ristityn metsikön

läpi entisen niityn reunaan. Sieltä on

löytynyt kyläläistenkin yllätykseksi

toista sataa metriä pitkä, L-kirjai-

men muotoinen kiviaita sekä muita

merkkejä vanhasta asutuksesta.

LisätietoaPro Agria Pohjois-Savo/MKNmaisema-suunnittelija Sinikka Jokela 0400   571   643

Perinnemaisemassa

POHJOIS-SAVON MAASEUDUN MAKASIINILEHTI • 15

Maalaisjärki, seutujen kärki -hanke saa rahoitusta Pohjois-Savon kolmelta Leader-toimintaryhmältä.

NAAPURISSA

KUOPION

Pohjois-Savon maaseudun parhaat puolet löydät

Kuopion asuntomessuilla osastolla Ua13

– rakentajahallin vieressä

Vien Sinut sin

ne missä a

arinko pae

staa,tytöt

on kaaniita

, hyvälle haesta

a!