liryhmänsä asenteita, ja hänen mielipiteensä tässä asiassa mukaile-vat tuon ryhmän intressejä. Hän saattaa itsekin olla maanomistajatai hänellä voi olla osakkeita yhtiössä, joka palkkaa työväkeä. Tie-toisesti tai tiedostamatta hänen tunteensa ja ennakkoluulonsa vä-rittävät käsitystä oikeudenkäynnissä annetuista todisteista, ja hä-nen tuomionsa on sen mukainen.

Sitä paitsi näiden kahden oikeusriidan osapuolen ulkonäkö, pu-hetapa, käytös ja erityisesti heidän mahdollisuutensa palkata tai-tava avustaja vaikuttavat huomattavasti tuomarin vaikutelmiin jasiten myös hänen päätökseensä.

On siis selvää, että tällaisissa jutuissa tuomio riippuu enemmän-kin asianomaisen tuomarinmielenlaadusta ja luokkatietoisuudestakuin juttuun liittyvistä tosiasioista.

Tämä kokemus on niin yleinen, että kansan parissa on synty-nyt sanonta ”ei köyhä saa oikeutta rikasta vastaan”. Silloin tällöinvoi olla poikkeuksiakin, mutta yleisesti tämä pitää paikkansa, eikämuuten voi ollakaan niin kauan kuin yhteiskunta on jakautunutluokkiin, joilla on eri intressit. Niin kauan kuin näin on, oikeuson väistämättä yksipuolista, luokkaoikeutta; se on siis epäoikeuttatoisen luokan puolesta toista luokkaa vastaan.

Tämän voi nähdä vieläkin selkeämmin jutuissa, jotka suoraankäsittelevät luokkakysymyksiä, luokkataistelun oikeustapauksis-sa.

Otetaan esimerkiksi työläisten lakko suuryritystä tai rikasta työ-nantajaa vastaan. Miltä puolelta löydät tuomarit ja oikeuslaitok-sen? Kenen intressejä suojelevat laki ja hallitus? Työläiset lakkoi-levat parempien elinolojen puolesta; heillä on kotona vaimot jalapset, joille he yrittävät hankkia hieman isompaa osaa tuottamas-taan vauraudesta. Auttavatko laki ja hallitus heitä tässä arvokkaas-sa asiassa?

Mitä oikeasti tapahtuu? Jokainen hallinnon ala tulee pääomanavuksi työväenluokkaa vastaan. Oikeusistuimet antavat kieltotuo-mion lakkolaisille, ne kieltävät lakkovartioinnin tai tekevät sen te-hottomaksi kieltämällä lakkolaisia taivuttelemasta ulkopuolisia, et-

60

Anarkismin aakkosetMitä on kommunistinen anarkismi?

Alexander Berkman

1929

millaankin tuomari voi olla suhteellisen riippumaton sellaisissa ta-pauksissa, joissa hänen omat tunteensa tai intressinsä – yksilönätai tietyn sosiaaliryhmän jäsenenä – eivät ole millään tavoin osal-lisina. Sellaisissa tapauksissa on jopa mahdollista saada oikeutta.Nämä tapaukset ovat kuitenkin useimmiten vähäpätöisiä eikä niil-lä ole merkittävää osaa oikeuslaitoksen toiminnassa yleensä.

Otetaanpa esimerkki. Oletetaan, että kaksi liikemiestä kiisteleetietyn omaisuuden hallinnasta, eikä asiaan liity minkäänlaisia po-liittisia tai yhteiskunnallisia seikkoja. Sellaisessa jutussa tuomari,sikäli kun hänellä ei liity siihen mitään henkilökohtaisia tunteitatai intressejä, voi tehdä päätöksensä objektiivisesti. Mutta silloin-kin hänen asenteensa riippuu merkittävästi hänen terveytensä jaruoansulatuksensa tilasta sekämuista ensikatsomalta vähäpätöisis-tä ja asiaankuulumattomista mutta silti hyvin vaikuttavista inhi-millisistä tekijöistä.

Tai oletetaan, että kaksi työmiestä käräjöi kanalan omistuksesta.Sellaisessa jutussa tuomari voi tuomita oikeudenmukaisesti, koskatuomio suuntaan tai toiseen ei vaikuta mitenkään hänen asemaan-sa, tunteisiinsa tai intresseihinsä.

Mutta oletetaanpa, että tuomarin eteen tulee juttu, jossa työmie-hellä on oikeusriita maanomistajaa tai työnantajaa vastaan. Sel-laisessa tapauksessa tuomarin koko luonne ja persoonallisuus vai-kuttavat hänen päätökseensä. Ei sillä, että päätös olisi välttämättäepäoikeudenmukainen. Sitä en yritä väittää. Yritän kiinnittää huo-miosi siihen, että annetussa jutussa tuomarin asenne ei ole eikävoi ollakaan puolueeton. Hänen ajatuksensa työläisistä yleensä, hä-nen henkilökohtaiset mielipiteensä maaisännistä ja työnantajistasekä hänen yhteiskunnalliset näkemyksensä ylipäätään vaikutta-vat hänen päätökseensä, joskus jopa hänen tietämättään. Hänentuomionsa voi olla oikeudenmukainen tai voi olla sitä olematta;joka tapauksessa se ei perustu yksinomaisesti todistusaineistoon.Henkilökohtaiset, subjektiiviset tunteet ja hänen työtä ja pääomaakoskevat näkemyksensä vaikuttavat päätökseen. Hänen asenteen-sa vastaavat yleensä hänen ystävä- ja tuttavapiirinsä, hänen sosiaa-

59

Tämä tarkoittaa sitä, ettei työläinen voi palkkaorjuudessa saadasitä minkä hän tuottaa, hän ei voi saada omaa osaansa eikä näinmuodoin myöskään oikeutta.

”Jos näin on”, huomautat, ”hän voi vedota lakiin ja oikeusistui-meen”.

Mitä ovat oikeusistuimet? Mitä tarkoitusta ne palvelevat? Neovat olemassa lain ylläpitämiseksi. Jos joku on varastanut päällys-takkisi ja voit todistaa sen, oikeusistuin päättää asian sinun edukse-si. Jos syytetty on rikas tai hänellä on taitava asianajaja, onmahdol-lista, että tuomiolauselmassa sanotaankin koko jutun olleen vää-rinkäsitystä tai satunnaisesta mielenhäiriöstä johtuvaa, ja syytettypääsee todennäköisesti vapaaksi.

Jos taas syytät työnantajaasi siitä, että hän on ryöstänyt sinultasuurimman osan työsi arvosta, riistänyt sinua omaksi henkilökoh-taiseksi hyödykseen ja voitokseen, voitko saada oikeudenmukai-sen osasi oikeussalissa? Tuomari hylkää sellaisen syytteen, koskaei se ole lainvastaista, että pomosi tekee voittoja sinun työlläsi. Mi-kään laki ei kiellä sitä. Et ikinä saa oikeutta sillä tavalla.

Sanotaan, että ”oikeus on sokea”. Tällä tarkoitetaan, ettei se teeeroa ihmisten välille aseman, vaikutusvallan, rodun, uskonnon taiihonvärin mukaan.

Tuo lause täytyy vain sanoa ääneen, jotta huomaa sen olevanläpeensä väärä. Sillä oikeutta harjoittavat ihmiset, tuomarit ja lau-tamiehet, ja jokaisella ihmisellä on omat intressinsä, muista henki-lökohtaisista tuntemuksista, mielipiteistä, mieltymyksistä, vasten-mielisyyksistä ja ennakkoluuloista puhumattakaan, joista hän eipääse eroon pelkästään pukemalla ylleen tuomarin kaavun ja istu-malla oikeussalissa. Koulutus ja kasvatus, elinympäristö, tunteet,mielipiteet ja eritoten omat ja oman sosiaaliryhmän intressit mää-räävät tuomarin – kuten kenen tahansa muunkin – suhtautumista-van asioihin, tietoisesti ja tiedostamatta.

Kun otat yllä olevan huomioon, oivallat varmasti, että oikeusis-tuimien oletettu riippumattomuus onkin tosiasiassa psykologinenmahdottomuus. Sellaista asiaa ei ole eikä voi ollakaan. Parhaim-

58

Sisältö

Esipuhe . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5Johdanto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71. Mitä sinä haluat elämältäsi? . . . . . . . . . . . . . . . 102. Palkkajärjestelmä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 153. Laki ja hallinto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 204. Miten järjestelmä toimii . . . . . . . . . . . . . . . . . 275. Työttömyys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 356. Sota . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 407. Kirkko ja koulu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 518. Oikeus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 549. Voiko kirkko auttaa sinua? . . . . . . . . . . . . . . . . 7610. Uudistaja ja poliitikko . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8011. Ammattiliitto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9312. Kenelle valta kuuluu? . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10613. Sosialismi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11214. Helmikuun vallankumous . . . . . . . . . . . . . . . . 13015. Helmikuun ja lokakuun välissä . . . . . . . . . . . . . 13616. Bolsevikit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14317. Vallankumous ja diktatuuri . . . . . . . . . . . . . . . 15518. Diktatuuri toiminnassaan . . . . . . . . . . . . . . . . 16019. Onko anarkismi väkivaltaa? . . . . . . . . . . . . . . . 17020. Mitä anarkismi on? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17921. Onko anarkia mahdollista? . . . . . . . . . . . . . . . 18322. Toimiiko kommunistinen anarkismi? . . . . . . . . . 19223. Muut kuin kommunistiset anarkistit . . . . . . . . . . 20924. Miksi vallankumous? . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21225. Ideasta lähdetään . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 218

3

26. Valmistautuminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22527. Työväen järjestäytyminen vallankumousta varten . . 24028. Periaatteet ja käytäntö . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26029. Kulutus ja vaihto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26630. Tuotanto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27531. Vallankumouksen puolustus . . . . . . . . . . . . . . 286

4

koko elämämme muovautuvat, tietoisesti ja tiedostamatta, intres-siemme mukaan.

Puhun nyt tavallisesta ihmisluonteesta, keskivertoihmisestä.Siellä täällä voit tavata ihmisiä, jotka vaikuttavat olevan poikkeuk-sia tästä säännöstä. Esimerkiksi suurella aatteella tai ihanteella voiolla ihmiseen sellainen ote, että hän omistautuu sille kokonaan jatoisinaan jopa uhraa sille elämänsä. Tällöin voi näyttää siltä, et-tä ihminen toimii vastoin intressejään. Mutta tämä on virhe – asiavain näyttää siltä. Todellisuudessa nimittäin se aate tai ihanne, jolleihminen elää ja jonka puolesta hän uhrautuu, on hänen tärkein int-ressinsä. Ainoa ero idealistin ja keskivertoihmisen välillä on siinä,että idealistin pääasiallinen intressi on elää jonkun aatteen puoles-ta, kun taas keskivertoihmisen voimakkain intressi on tulla maail-massa toimeen ja elää rauhassa tyytyväisenä. Molempia kuitenkinohjaavat heidän hallitsevat intressinsä.

Ihmisten intressit vaihtelevat, mutta siinä me kaikki olemme sa-manlaisia, että meistä jokainen tuntee, ajattelee ja toimii omien int-ressiensä ja käsitystensä mukaisesti.

Voitko sitten odottaa, että pomosi tuntisi ja toimisi vastoin omiaintressejään? Voitko odottaa kapitalistin ohjautuvan työntekijöi-den intressienmukaisesti? Voitko odottaa kaivoksen omistajan hoi-tavan liiketoimiaan kaivosmiesten intressien mukaisesti?

Olemme nähneet, että työnantajilla ja työntekijöillä on eri int-ressit; niin erilaiset, että ne ovat toisilleen vastakkaiset.

Voiko heidän välillään olla oikeutta? Oikeus tarkoittaa, että jo-kainen saa hänelle kuuluvan osan. Voiko työntekijä saada osansatai oikeutta kapitalistisessa yhteiskunnassa?

Jos hän saisi, ei kapitalismia olisi olemassakaan: koska sillointyönantaja ei voisi tehdä voittoja työntekijän työstä. Jos työntekijäsaisi osansa – siis tuottamansa tavarat tai niitä vastaavan määrän– mistä ihmeestä kapitalistin voitot sitten tulisivat? Jos työväestöomistaisi tuottamansa varallisuuden, ei kapitalismia olisi.

57

Oletetaan, että näet Juhan hakkaavan ja potkivanmaassa makaa-vaa Pekkaa.Molemmat voivat olla sinulle tuntemattomia, mutta joset pelkää Juhaa, käsket hänen lopettaa maassa makaavan kaverinpotkimisen.

Kun taas näet poliisin tekevän samoin jollekin kansalaiselle, mie-tit kahdesti ennen kuin sekaannut asiaan, koska poliisihan saattaisihakata sinutkin ja sitten vielä pidättää sinut. Hänellä on auktori-teettia, valtaa.

Juha, jolla ei ole tällaista auktoriteettia, ja joka tietää, että jokusaattaa tulla väliin, jos hän toimii epärehellisesti, varoo – säännön-mukaisesti – mitä tekee.

Poliisi, jolla on auktoriteettia ja joka tietää, ettei ole kovinkaantodennäköistä, että kukaan puuttuisi hänen tekemisiinsä, toimii to-dennäköisemmin epärehellisesti.

Jopa tämän yksinkertaisen esimerkin kautta voit havaita aukto-riteetin vaikutuksen: sen vaikutuksen siihen, jolla sitä on, ja niihin,joihin sitä käytetään. Auktoriteetilla on taipumus tehdä omistajas-taan epäoikeudenmukainen ja omavaltainen; sen kohteet alistuvatvääryydelle, nöyristelylle ja orjuudelle. Auktoriteetti turmelee hal-tijansa ja alentaa uhrinsa.

Sikäli kun tämä pätee yksinkertaisimmissa olemassaolon suh-teissa, niin kuinka paljon paremmin se päteekään suuremmassamittakaavassa teollisessa, poliittisessa ja yhteiskunnallisessa elä-mässämme?

Olemme nähneet, miten taloudellinen riippuvaisuutesi pomosta-si vaikuttaa toimintaasi. Aivan samoin se vaikuttaa muihin, jotkaovat riippuvaisia hänestä ja hänen hyvästä tahdostaan. Heidän int-ressinsä ohjaavat siis heidän toimiaan – silloinkin, kun he eivät olesiitä tietoisia.

Entä pomo? Eikö myös häneen vaikuta hänen intressinsä? Eivät-kö hänen sympatiansa, asenteensa ja käytöksensä olekin tiettyjenintressien seurausta?

Tosiasia on, että jokainen ihminen on pääasiassa intressiensäohjailtavana. Meidän tunteemme, ajatuksemme, toimintamme ja

56

Esipuhe

Minulle anarkismi on kaikkein rationaalisin ja käytännöllisin yh-teiskuntaelämän, vapauden ja harmonian käsitys. Olen vakuuttu-nut siitä, että sen toteutuminen on todellakin inhimillisen kehityk-sen suunta.

Tuon toteutumisen hetki riippuu kahdesta seikasta. Ensinnäkinsiitä, kuinka pian olemassa olevista olosuhteista tulee henkisesti jafyysisesti sietämättömät riittävän suurelle osalle ihmiskuntaa, eri-tyisesti työväenluokalle. Toiseksi siitä, missä määrin anarkistisetnäkemykset saavat ymmärrystä ja hyväksyntää.

Yhteiskunnalliset instituutiomme perustuvat tietyille ideoille.Niin kauan kuin noihin ideoihin uskotaan yleisesti, niiden varaanrakennetut instituutiot ovat turvassa. Valtio pysyy vahvana, kos-ka ihmiset ajattelevat poliittisen auktoriteetin ja laeilla pakottami-sen olevan välttämätöntä. Kapitalismi jatkuu niin kauan kuin ky-seistä talousjärjestelmää pidetään sopivana ja oikeudenmukaisena.Nykypäivän pahoja ja sortavia olosuhteita tukevien ideoiden heik-keneminen tarkoittaa lopulta valtion ja kapitalismin romahtamis-ta. Edistys lakkauttaa aikansa eläneen ja korvaa sen sopivammallaympäristöllä.

Satunnaisellekin tarkkailijalle on selvää, että yhteiskunnan pe-rustavimmissa käsityksissä on käynnissä radikaali muutos. Maail-mansota ja Venäjän vallankumous ovat sen tärkeimpiä syitä. Sotapaljasti kapitalistisen kilpailun iljettävän luonteen ja valtioiden ve-renvuodatukseen johtavan kyvyttömyyden sovitella riitoja kansa-kuntien tai pikemminkin hallitsevien finanssiklikkien välillä. Ihmi-siltä on katoamassa usko vanhoihin keinoihin ja tästä syystä suur-valtojen on nyt pakko keskustella asevarustelun rajoituksista ja jo-pa sodan tekemisestä laittomaksi. Ei ole kovinkaan kauan siitä, kuntuollaisenmahdollisuuden ehdottaminenkin sai osakseenmitä suu-rinta pilkkaa ja ivaa.

Samoin on hajoamassa usko muihin vakiintuneisiin instituutioi-hin. Kapitalismi ”toimii” yhä, mutta epäluuloisuus sen tarkoituk-

5

senmukaisuudesta ja oikeudellisuudesta kaivelee kasvavien yhteis-kuntapiirien mieliä. Venäjän vallankumous on lähettänyt ilmoilleideoita ja tuntemuksia, jotka murtavat kapitalistista yhteiskuntaa,erityisesti sen taloudellista perustaa ja yksityisomistuksen pyhyyt-tä sosiaalisen olemassaolon keinona. Lokakuu ei muuttanut asioitapelkästään Venäjällä: se on vaikuttanut massoihin ympäri maail-man. Tarkoin vaalittua taikauskoa, jonka mukaan kaikki olemassaoleva on pysyvää, on ravisteltu eikä se tule enää toipumaan ennal-leen.

Sota, Venäjän vallankumous ja sodanjälkeinen kehitys ovat kaik-kiaan myös karistaneet monilta illuusiot sosialismista. On kirjai-mellisesti totta, että aivan kuten kristinusko onmyös sosialismi val-loittanut maailman mutta pettänyt itsensä. Sosialistipuolueet ovatnykyisin useimpien Euroopan hallitusten johdossa tai niiden apu-puolueina, mutta ihmiset eivät enää usko, että ne mitenkään eroai-sivat porvarillisesta hallinnosta. Heistä tuntuu, että sosialismi onepäonnistunut ja että se on romahduksen partaalla.

Samaan tapaan bolsevikit ovat onnistuneet osoittamaan, etteivätmarxilainen oppi ja leninistiset periaatteet voi johtaa muuhun kuindiktatuuriin ja taantumukseen.

Anarkisteille tässä ei ole mitään yllättävää. He ovat aina väit-täneet, että valtio tuhoaa yksilön vapauden ja yhteiskunnan har-monian, ja että vain sortavan auktoriteetin ja aineellisen epätasa-arvon lakkauttaminen voivat ratkaista poliittiset, taloudelliset jakansalliset ongelmamme. Heidän argumenttinsa, olkoonkin että neperustuvat pitkään inhimilliseen kokemukseen, vaikuttivat kuiten-kin pelkältä teoretisoinnilta nykysukupolvelle, kunnes viimeistenkahden vuosikymmenen tapahtumat ovat osoittaneet anarkistisetnäkemykset tosiksi myös oikeassa elämässä.

Sosialismin ja bolsevismin kaatuminen on avannut tietä anarkis-mille.

Anarkismista on kirjoitettu varteenotettava määrä kirjallisuut-ta, mutta suurin osa keskeisistä teoksista on kirjoitettu ennen maa-ilmansotaa. Lähihistorian kokemus on ollut elintärkeää ja tehnyt

6

sa osoittavat, että heillä on eri yhteiskunnallinen asema, sääty, vai-kutusvalta ja varallisuus.

Pyykkäri on saattanut raataa raskaasti koko ikänsä, olla yhtei-sönsä mitä tuotteliain ja hyödyllisin jäsen. Lady ei ehkä koskaanole pannut tikkua ristiin, ei ehkä koskaan ole ollut yhteiskunnallemitenkään hyödyksi. Kaikesta tästä huolimatta nimenomaan rikaslady on se, joka toivotetaan tervetulleeksi ja häntä pidetään toivot-tavampana ihmisenä.

Valitsin tämän kotoisan esimerkin, koska se kuvaa niin tyypilli-sesti koko yhteiskuntamme luonnetta, koko sivilisaatiomme luon-netta.

Tässä maailmassa ei mikään muu merkitse kuin raha ja sen tuo-ma vaikutusvalta ja auktoriteetti.

Ei oikeus, vaan omaisuus.Laajenna tätä esimerkkiä omaan elämääsi, niin huomaat oikeu-

den ja tasa-arvon olevan vain sananhelinää, sinulle opetettuja val-heita, kun taas raha ja valta ovat aitoja asioita, varsinaista todelli-suutta.

Ihmiskunnassa elää yhä kuitenkin syvään juurtunut oikeudentunto, ja parempi luontosi panee aina pahakseen, kun näet vääryyt-tä tehtävän kenellekään. Raivostut ja tunnet suuttumusta: me kaik-ki tunnemme vaistonvaraisesti sympatiaa lähimmäistämme koh-taan, sillä olemme luonnostamme ja tavoiltamme sosiaalisia olento-ja. Jos taas sinun intressisi tai turvallisuutesi liittyvät asiaan, käyt-täydyt eri tavoin; sinä jopa tunnet silloin eri tavoin.

Oletetaan, että näet veljesi tekevän vääryyttämuukalaiselle. Käs-ket veljeäsi miettimään tekosiaan ja torut häntä.

Kun näet pomosi tekevän vääryyttä jollekin työtoverillesi, sinäpaheksut sitäkin ja haluaisit esittää vastalauseesi. Todennäköisestikuitenkin pidättäydyt tunteidesi ilmaisusta, koska saattaisit menet-tää työpaikkasi tai joutua pomosi kanssa hankaluuksiin.

Sinun intressisi tukahduttavat sinun luontosi paremmat pyrki-mykset. Sinun riippuvaisuutesi pomostasi sekä taloudellinen valta,joka hänellä on sinuun, vaikuttavat käytökseesi.

55

valhetta, jonka tarkoituksena on ollut ainoastaan pitää sinut orjuu-tettuna niin henkisesti kuin fyysisesti, niin että jaksaisit raataa jakärsiä ja pysyä hiljaa.

Sellainen herääminen sinun puoleltasi olisi totta vieköön suurinmahdollinen katastrofi kirkon ja koulun kannalta kuin myös her-ran ja hallitsijan kannalta.

Mutta jos olet seurannut minua tähän saakka, jos olet alkanutajatella itse, jos ymmärrät että kapitalismi ryöstää sinua ja että hal-litus auttaa sitä siinä ”lain ja järjestyksensä” avulla; jos oivallat, ettäinstitutionalisoituneen uskonnon ja koulutuksen edustajat johta-vat sinua vain harhaan ja pitävät sinut kahleissa, niin saatat alkaatuntea oikeutettua vihaa ja huutaa: ”Eikö maailmassa ole minkään-laista oikeutta?”

8. Oikeus

Ei, ystäväiseni, niin kauheaa kuin se onkin, niin onmyönnettävä,ettei maailmassa ole mitään oikeutta.

Mikä vielä pahempaa: oikeutta ei voi olla niin kauan kuin eläm-me oloissa, joissa yhden on mahdollista hyötyä toisen tarpeesta,muuttaa se voitokseen ja riistää lähimmäistään.

Oikeutta ei voi olla niin kauan kuin ihminen hallitsee toista ih-mistä, niin kauan kuin jollakin on auktoriteetti ja valta pakottaatoinen vastoin hänen tahtoaan.

Ei voi olla oikeutta herran ja palvelijan välillä.Eikä tasa-arvoa.Oikeus ja tasa-arvo voivat olla olemassa vain samanarvoisten vä-

lillä. Onko köyhä kadunlakaisija sosiaalisesti tasa-arvoinen Morga-nin kanssa? Onko pyykkäri tasa-arvoinen Lady Astorin kanssa?

Oletetaan, että pyykkäri ja Lady Astor menevät johonkin paik-kaan, yksityiseen tai yleiseen. Saavatko he osakseen samanlaisentervehdyksen ja kohtelun? Jo heidän ulkoasunsa määrittävät kuin-ka heidät vastaanotetaan. Koska nykyoloissa jopa heidän vaatteen-

54

välttämättömäksi uudistaa tietyllä tavalla anarkistien suhtautumis-ta ja perusteluita. Vaikka peruslauseet säilyvätkin samoina, lähihis-toria aiheuttaa tiettyjä muutoksia käytännön sovelluksiin. EritotenVenäjän vallankumouksen opetukset vaativat uutta lähestymista-paa moniin keskeisiin kysymyksiin, joista tärkein on yhteiskunnal-lisen vallankumouksen luonne ja toiminta siinä.

Lisäksi anarkistinen kirjallisuus on muutamaa poikkeusta lu-kuun ottamatta vaikeasti ymmärrettävää keskivertolukijalle. Tämäongelma on yhteinen useimpien yhteiskunnallisia kysymyksiä kä-sittelevien kirjojen kohdalla. Ne on kirjoitettu sillä oletuksella, et-tä lukijalla on jo valmiiksi riittävät perustiedot asiasta; näinhän eiuseinkaan asian laita ole. Tästä seuraa, että on olemassa vain har-voja yhteiskunnallisia ongelmia käsitteleviä kirjoja, jotka olisivatriittävän yksinkertaisia ja silti älyllisesti haastavia.

Yllä olevasta syystä minusta on tällä hetkellä erittäin tarpeenmuotoilla uudelleen anarkistista näkemystä ja tehdä se niin yksin-kertaisin ja selkein termein, että jokainen voi sen ymmärtää. Tämätarkoittaa anarkismin aakkosia.

Tämä mielessä seuraavat sivut on kirjoitettu.Pariisissa 1928 Alexander Berkman

Johdanto

Haluan kertoa sinulle anarkismista.Haluan kertoa sinulle mitä anarkismi on, koska mielestäni sinun

olisi hyvä tietää siitä. Anarkismista tiedetään aivan liian vähän, jasekin mitä tiedetään on yleensä kuulopuhetta ja vieläpä enimmäk-seen paikkansa pitämätöntä.

Haluan kertoa sinulle siitä, koska uskon anarkismin olevan hie-noin ja tärkein asia mitä ihminen on luonut; ainoa asia, joka voi an-taa sinulle vapauden ja hyvinvoinnin sekä tuoda rauhan ja onnenmaan päälle.

7

Haluan kertoa sinulle siitä niin yksinkertaisesti, ettei sitä voi vää-rin käsittää. Suuret sanat ja korkealentoiset fraasit vain hämmen-tävät. Looginen ajattelu tarkoittaa suoraa puhetta.

Mutta ennen kuin kerron sinulle mitä anarkismi on, kerron si-nulle mitä se ei ole.

Tämä on tarpeen, sillä anarkismista liikkuu niin paljon vääräätietoa. Älykkäilläkin ihmisillä on siitä usein aivan väärät käsitykset.Jotkut ihmiset puhuvat anarkismista tietämättä siitä mitään. Jotkutvalehtelevat anarkismista, koska he eivät halua sinun tietävän to-tuutta siitä.

Anarkismilla on lukuisia vihollisia; eivätkä he kerro sinulle sii-tä totuutta. Miksi anarkismilla on vihollisia ja keitä he ovat, sentulet huomaamaan tämän kirjoituksen kuluessa. Sen voin kertoanyt heti, ettei sen enempää poliittinen johtajasi kuin työnantaja-si, ei kapitalisti eikä poliisi puhu anarkismista rehellisesti. Suurinosa heistä ei tiedä siitä mitään ja he kaikki vihaavat sitä. Heidänlehtensä ja julkaisunsa – kapitalistinen lehdistö – ovat myös sitävastaan.

Jopa useimmat sosialistit ja bolsevikit valehtelevat anarkismista.On totta, ettei suurin osa heistä juuri anarkismia tunne. Mutta he-kin, jotka siitä jotain tietävät, useinkin vain valehtelevat ja puhuvatsiitä ”epäjärjestyksenä ja kaaoksena”. Voit itse nähdä, kuinka epäre-hellisiä he tässä ovat: sosialismin merkittävimmät opettajat – KarlMarx ja Friedrich Engels – opettivat anarkismin syntyvän sosialis-mista. He sanoivat, että meillä täytyy ensin olla sosialismi, muttaettä sosialismin jälkeen tulee anarkismi, ja se taas on sosialismia-kin vapaampi ja kauniimpi yhteiskuntamuoto, jossa elää. Kuiten-kin Marxin ja Engelsin nimeen vannovat sosialistit kutsuvat anar-kismia alituiseen ”kaaokseksi ja epäjärjestykseksi”, mikä osoittaasinulle sen miten tietämättömiä tai epärehellisiä he ovatkaan.

Bolsevikit toimivat samoin, vaikka heidän suurin johtajansa Le-nin kertoikin, että bolsevismin jälkeen tulee anarkismi, jolloin elä-minen on helpompaa ja vapaampaa.

Siksi minun täytyy ensin kertoa sinulle mitä anarkismi ei ole.

8

rikkaiden puolella. Jälleen ne uhkasivat kansaa Jumalan vihalla, josnämä uskaltaisivat ryhtyä kapinallisiksi ja kieltäytyä tottelemastaherrojaan ja isäntiään. Jälleen ne langettivat kirouksensa ”rauhan-rikkojien” ja harhaoppisten päälle, jotka uskalsivat uhmata lakiaja saarnata suuremman vapauden ja hyvinvoinnin ilosanomaa. Jäl-leen noita ”kansanvihollisia” vainottiin, jahdattiin ja murhattiin –tuli kuitenkin päivä, jolloin maaorjuus lakkautettiin.

Maaorjuus antoi sitten sijaa kapitalismille palkkaorjuuksineen,ja jälleen kirkko ja koulu ovat herrojen ja hallitsijoiden puolella.Jälleen ne jyrisevät ”harhaoppisia” vastaan, noita jumalattomia vas-taan, jotka haluavat kansan elävän vapaana ja onnellisena. Jälleenkirkko ja koulu saarnaavat sinulle ”Jumalan tahtoa”: ne kertovatsinulle kapitalismin olevan hyvää ja tarpeellista; että sinun täytyytotella johtajiasi, koska ”se on Jumalan tahto”, että aina on olevaköyhiä ja rikkaita, ja joka sitä vastaan nousee on syntinen, häpeä-mätön anarkisti.

Näet siis kuinka kirkko ja koulu ovat yhä herrojen puolella orjiavastaan, aivan kuten aiemminkin. Leopardin tavoin ne voivat kyllävaihtaa täplänsä, mutta eivät luonnettaan. Yhäkin kirkko ja kouluasettuvat rikkaiden puolelle köyhiä vastaan, vallanpitäjien puolelleheidän uhrejaan vastaan, ”lain ja järjestyksen” puolelle vapautta jaoikeudenmukaisuutta vastaan.

Nyt kuten aiemminkin ne opettavat ihmisiä kunnioittamaan jatottelemaan johtajiaan. Kun tyrannina oli kuningas, kirkko ja kou-lu opettivat kunnioittamaan ja tottelemaan kuninkaan ”lakia ja jär-jestystä”. Kun kuningasvalta lakkautettiin ja tilalle tuli tasavalta,kirkko ja koulu opettivat kunnioittamaan ja tottelemaan tasaval-lan ”lakia ja järjestystä”. TOTTELE! on kirkon ja koulun ainainenhuuto, ihan sama kuinka alhainen tyranni on, ihan sama kuinkasortava ja epäoikeudenmukainen on ”laki ja järjestys”.

TOTTELE! Koska jos et tottele esivaltaa, saatat alkaa jopa aja-tella itsenäisesti! Sehän olisi kaikkein vaarallisinta ”laille ja järjes-tykselle”, se olisi kirkon ja koulun suurin epäonni. Koska silloinvoisit huomata, että kaikki mitä ne ovat sinulle opettaneet on ollut

53

Kansa uskoi ja pysyi orjina.Vähitellen ilmaantui kuitenkin ihmisiä, jotka olivat huomanneet

orjuuden olevan väärin: ei ollut oikein, että yksi piti alamaisinaankokonaista kansaa ollen heidän elämänsä ja uurastuksensa herraja isäntä. Ja nämä ihmiset menivät kansan keskuuteen ja kertoivatmitä ajattelivat.

Silloin tyrannin hallinto rankaisi näitä ihmisiä. Heitä syytettiinmaan lakien rikkomisesta; heitä nimitettiin yhteiskuntarauhan häi-ritsijöiksi, rikollisiksi ja kansan vihollisiksi. Heitä tapettiin, ja kirk-ko ja koulu opettivat tämän olevan oikein; että he ansaitsivatkinkuolla, koska he olivat kapinoineet Jumalan ja ihmisen lakeja vas-taan. Ja orjat uskoivat.

Totuutta ei voi tukahduttaa ikuisesti. Yhä useammat ihmiset tu-livat vähitellen siihen tulokseen, että ”kansankiihottajat” olivatkinolleet oikeassa. He alkoivat ymmärtää orjuuden olevan väärin japahasta, ja heidän lukumääränsä kasvoi kaiken aikaa. Tyranni sää-ti ankaria lakeja heitä vaientamaan: hallinto teki kaikkensa pysäyt-tääkseen niin heidät kuin heidän ”pahat suunnitelmansakin”. Kirk-ko ja koulu julistivat heille tuomiotaan. Heitä vainottiin, jahdattiinja teloitettiin tuon ajan tapojen mukaisesti.

Joskus heidät pantiin suurelle puuristille ja naulattiin siihen taisitten heidän kaulansa katkaistiin kirveellä. Toisina aikoina heitäkuristettiin kuoliaiksi, poltettiin roviolla, paloiteltiin tai sidottiinhevosiin, jotka repivät heidät hitaasti kappaleiksi.

Tämän tekivät kirkko, koulu ja laki, useinkin myös harhaanjoh-dettu väkijoukko eri maissa. Nykyään voit yhä nähdä museoissa ki-dutuksen ja murhaamisen välineitä, joita käytettiin rankaisemaanniitä, jotka yrittivät kertoa kansalle totuuden.

Huolimatta kidutuksesta ja tappamisesta, huolimatta laista jahallinnosta, huolimatta kirkosta, koulusta ja lehdistöstä orjuus kui-tenkin vihdoin lakkautettiin, vaikka ihmiset olivatkin kiven ko-vaan väittäneet, että ”näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan”.

Myöhemminmaaorjuuden aikana, kun aateliset hallitsivat taval-lista kansaa, kirkko ja koulu olivat jälleen kerran hallitsijoiden ja

52

Se ei ole pommeja, epäjärjestystä tai kaaosta.Se ei ole varastamista ja murhaamista.Se ei ole kaikkien sotaa kaikkia vastaan.Se ei ole paluuta barbariaan tai villi-ihmisyyteen.Anarkismi on nimenomaan kaiken tämän vastakohta.

Anarkismi tarkoittaa, että sinun tulisi olla vapaa; ettei kukaansaisi orjuuttaa sinua, komennella sinua, ryöstää sinua tai petkuttaasinua.

Se tarkoittaa, että sinun tulisi olla vapaa tekemään niitä asioitamitä haluat tehdä; ja ettei sinua saisi pakottaa tekemään sellaistamitä et halua tehdä.

Se tarkoittaa, että sinulla tulisi olla mahdollisuus valita mitenhaluat elää ja elää niin kenenkään siihen puuttumatta.

Se tarkoittaa, että lähimmäiselläsi tulisi olla samat vapaudet kuinsinulla, että jokaisella tulisi olla samat vapaudet ja oikeudet.

Se tarkoittaa, että kaikki ihmiset ovat veljiä ja sisaria ja että hei-dän tulisi veljellisesti elää, rauhassa ja sopusoinnussa.

Tämä tarkoittaa sitä, ettei tulisi olla sotaa, ei väkivaltaa ihmis-ryhmien välillä, ei monopoleja, ei köyhyyttä, ei alistamista eikä lä-himmäisen hyväksikäyttöä.

Lyhyesti anarkismi tarkoittaa tilaa tai yhteiskuntaa, missä kaik-ki naiset ja miehet ovat vapaita ja missä he kaikki nauttivat tasa-arvoisesti järjestyneen ja järkevän elämän eduista.

”Voiko näin olla?” sinä kysyt; ”ja kuinka?””Ei ennen kuin meistä kaikista tulee enkeleitä”, ystäväsi huo-

mauttaa.Mietitäänpä asiaa yhdessä. Ehkä voin osoittaa sinulle, että voim-

me olla rehtejä toisillemme, elää rehdisti eikä meidän tarvitse edeskasvattaa siipiä itsellemme.

9

1. Mitä sinä haluat elämältäsi?

Mitä jokainen haluaa eniten elämässään? Mitä sinä haluat eni-ten?

Loppujen lopuksi me kaikki olemme samanlaisia ihomme alla.Olipa ihminen kuka tahansa – mies tai nainen, rikas tai köyhä,aristokraatti tai kulkuri, valkoinen, keltainen, punainen tai musta,mistä tahansa maasta, minkä tahansa kansallisuuden tai uskonnonedustaja – meistä jokainen tuntee samalla lailla kylmää ja nälkää,rakkautta ja vihaa; meistä jokainen pelkää katastrofeja ja tautejayrittäen välttää harmeja ja kuolemaa.

Se, mitä sinä haluat eniten elämältäsi ja mitä eniten pelkäät, onpääosin totta myös lähimmäisesi kohdalla.

Oppineet ovat kirjoittaneet useita paksuja kirjoja sosiologiasta,psykologiasta ja monista muista ”logioista” kertoakseen sinulle mi-tä sinä haluat, mutta eipä löydy kahta teosta, jotka olisivat asiastasamaa mieltä. Ja minä luulen, että sinä kyllä tiedät varsin hyvinilman niitä kirjojakin, mitä haluat.

Oppineet ovat tutkineet, kirjoittaneet ja spekuloineet niin pal-jon tästä heille niin vaikeasta aiheesta, että sinä, yksilö, olet täysinkadonnut heidän filosofioistaan. Lopulta he ovat tulleet siihen tu-lokseen, ettei sinulla, ystäväiseni, ole lainkaan merkitystä. Se mi-kä on tärkeää, he sanovat, et ole sinä, vaan ”kokonaisuus”, kaikkiihmiset yhdessä. Tätä ”kokonaisuutta” he kutsuvat ”yhteiskunnak-si”, ”tasavallaksi” tai ”valtioksi”. Nämä rikkiviisaat ovat itse asiassapäättäneet, ettei sillä ole mitään väliä jos sinä, yksilö, olet onneton,kunhan ”yhteiskunnalla” on kaikki hyvin. Jotenkin he unohtavatselittää, miten ”yhteiskunnalla” tai ”kokonaisuudella” voi kaikki ol-la hyvin, jos sen yksittäiset jäsenet ovat hajalla.

Niinpä he jatkavat filosofisten verkkojensa kutomista ja tehtai-levat paksuja opuksiaan keksiäkseen, missä sinä oikeastaan astutkuvaan mukaan tähän elämäksi kutsuttuun asioiden järjestykseenja mitä sinä todella haluat.

10

Mieti tätä, ystäväiseni, ja ymmärrä mitä pääoma ja hallitus teke-vät sinun puolestasi, mitä ne tekevät sinulle.

Pian ne taas kutsuvat sinua ”puolustamaan isänmaatasi”.Rauhan aikana sinä paiskit orjantöitä maalla tai tehtaassa, sodan

aikana sinä olet tykin ruokaa – ja kaikki tämä herrojesi suuremmankunnian tähden.

Siltikin sinulle kerrotaan, että ”kaikki on hyvin”, että se on ”Ju-malan tahto” ja että niin ”täytyykin olla”.

Etkö näe, ettei kyse ole lainkaan Jumalan tahdosta, vaan pää-oman ja hallituksen tekosista? Etkö näe, että näin on ja näin ”täy-tyykin olla” vain siksi, että sinä sallit poliittisten ja teollisten herro-jesi huijata itseäsi, niin että he voivat elää yltäkylläisyydessä, jokaon sinun raadantasi ja kyyneltesi tulosta, ja samaan aikaan kohdel-la sinua ”tavallisena” kansana, ”alempina kansankerroksina”, jokaei muuhun kelpaakaan kuin tekemään heille orjantöitä?

”Näinhän se on aina ollut”, huokaat alistuneesti.

7. Kirkko ja koulu

Kyllä, ystäväni, näin on aina ollut. Laki ja hallitus ovat aina olleetherrojen puolella. Rikkaat ja mahtavat ovat aina huumanneet sinut”Jumalan tahdolla” ja tässä he ovat käyttäneet apunaan kirkkoa jakoulua.

Täytyykö tämän kuitenkaan aina olla näin?Menneinä aikoina, kun ihmiset olivat jonkun tyrannin orjina –

tsaarin tai muun itsevaltiaan – kirkko (jokaisen uskontokunnan jalahkon) opetti orjuuden olevan olemassa Jumalan tahdosta, siksiettä se oli hyvää ja tarpeellista ja ettei muuten voisi ollakaan, jaettä jos joku sitä ryhtyi vastustamaan hän toimi Jumalan tahtoavastaan ollen jumalaton, harhaoppinen, pilkkaaja ja syntinen.

Koulu opetti olevan oikein ja oikeudenmukaista, että tyranni hal-litsee ”Jumalan armosta” eikä hänen auktoriteettiaan sovi kyseena-laistaa, vaan häntä on palveltava ja toteltava.

51

Erikoislakeja runnottiin läpi tukahduttamaan kaikki vapaa mieli-piteen ilmaisu. Kieltäytyjille langetettiin mitä ankarimpia rangais-tuksia. Murhanhimoisen isänmaallisuuden humalluttamat patrioo-tit levittivät kauhua Atlantilta Tyynellemerelle. Kokonainen kansatuli hulluksi kiihkoisänmaallisesta raivosta. Maanlaajuinen milita-ristinen propaganda pyyhkäisi Amerikan kansan viimein verilöy-lyn kentille.

Wilson oli ”liian ylpeä taistelemaan”, muttei liian ylpeä lähettä-mään toisia taistelemaan taloudellisten tukijoidensa puolesta. Hänoli ”liian ylpeä taistelemaan”, muttei liian ylpeä auttaakseen Yhdys-valtain raharikkaita lyömään rahoiksi niiden seitsemänkymmenen-tuhannen amerikkalaisen elämillä, jotka jäivät Euroopan taistelu-kentille.

”Sota demokratian puolesta”, ”sota joka lopettaa sodan” osoittau-tui historian suurimmaksi huijaukseksi. Itse asiassa se aloitti koko-naisen ketjun uusia sotia, jotka eivät ole vieläkään loppuneet. Sit-temmin on myönnetty, jopa itsensä Wilsonin toimesta, ettei sotapalvellut mitään muuta tarkoitusta kuin sitä, että Iso Bisnes käärimittavat voitot. Sota mutkisti Euroopan asioita enemmän kuin mi-kään aiemmin. Se saattoi Saksan ja Ranskan puutteeseen ja ajoi nekansallisen konkurssin partaalle. Se sysäsi Euroopan kansat suun-nattomiin velkoihin ja kuormitti niiden työväenluokkia sietämät-tömillä taakoilla. Jokaisen maan talous oli kireällä. Tieteen kehi-tys valjastettiin uusien tuhokeinojen kehittelyyn. Kristillistä käs-kyä noudatettiin moninkertaisella murhaamisella ja sopimukset al-lekirjoitettiin ihmisverellä.

Maailmansota tuotti valtavia voittoja raharikkaille – ja hautojatyöläisille.

Entä tänään? Tänään olemme jälleen uuden sodan kynnyksellä,paljon edellistä verilöylyä suuremman ja kauheamman sodan kyn-nyksellä. Kaikki hallitukset valmistautuvat siihen ja ottavat itsel-leen työläisten hiellä ja verellä tuottamat miljoonat sijoittaakseenne tuleviin ruumiskasoihin.

50

Mutta sinähän itse tiedät varsin hyvin mitä haluat, ja niin kyllätietää lähimmäisesikin.

Sinä haluat olla terve ja hyvinvoipa; sinä haluat olla vapaa etkäpalvella jotain johtajaa, et halua madella ja nöyryyttää itseäsi ke-nenkään toisen ihmisen edessä. Sinä haluat hyvinvointia itsellesi,perheellesi ja muille läheisillesi ja rakkaillesi. Etkä halua ahdistuatai murehtia huomista peläten.

Voit olla varma siitä, että kaikki haluavat samaa. Joten koko asianäyttäisi olevan tässä:Sinä haluat terveyttä, vapautta ja hyvinvointia.Jokainen on tässä suhteessa kaltaisesi.Joten me kaikki tavoittelemme elämässä samaa asiaa.Miksipä emme siis tavoittelisi sitä yhdessä, yhteistyöllä, toinen

toisiamme siinä auttaen?Miksi meidän pitäisi huijata ja varastaa, tappaa ja murhata toi-

siamme, jos me kaikki tavoittelemme samaa asiaa? Etkö sinä oleoikeutettu haluamiisi asioihin siinä missä kuka tahansa muukin?

Vai onko niin, että voimme turvata terveytemme, vapautemmeja hyvinvointimme paremmin, kun taistelemme ja teurastammetoisiamme?

Vai eikö meillä ole vaihtoehtoja?Mietitäänpä.Eikö olekin järkeenkäypää, että jos me kaikki haluamme elämäl-

tä samaa asiaa, jos meillä kaikilla on sama päämäärä, niin tällöinmeidän intressimmekin ovat samat? Siinä tapauksessameidän tulisielää veljellisesti, rauhassa ja ystävyydessä; meidän tulisi olla hyviätoisillemme ja auttaa toisiamme siinä missä vain pystymme.

Tiedät kyllä, ettei elämä ole sellaista. Tiedät, ettemme elä kuinveljet. Tiedät, että maailma on täynnä riitaa ja sotaa, kurjuutta, epä-oikeudenmukaisuutta ja vääryyttä, rikoksia, köyhyyttä ja sortoa.

Miksi näin siis on?Näin on siksi, että vaikka meillä kaikilla onkin sama tavoite elä-

mässämme, meidän intressimme ovat erilaisia. Tämä aiheuttaa kaik-ki ongelmat maailmassa.

11

Ajattele tätä asiaa itse.Oletetaan, että haluat parin kenkiä tai hatun. Menet kauppaan

ja yrität ostaa haluamasi mahdollisimman halvalla ja järkevästi. Seon sinun intressisi. Kauppiaan intressi on kuitenkin myydä se si-nulle niin kalliilla kuin suinkin, koska silloin hänen voittonsa onsuurempi. Tämä johtuu siitä, että kaikki elämässämme perustuuvoiton tekemiselle, tavalla tai toisella. Me elämme voiton tekemisenjärjestelmässä.

Nyt on selvää, että jos meidän täytyy tehdä voittoa ja hyötyätoisistamme, niin meidän intressimme eivät voi olla samoja. Niidentäytyy olla erilaisia ja usein jopa toisilleen vastakkaisia.

Voitontekijöitä, toisista hyötyjiä löytyy joka maasta. Ne, jotkatekevät suurimmat voitot, ovat rikkaita. Ne, jotka eivät voi tehdävoittoa, ovat köyhiä. Ainoat ihmiset, jotka eivät voi tehdä lainkaanvoittoa, ovat työläisiä. Voit näin ollen ymmärtää, etteivät työläis-ten intressit voi olla samat kuin muiden ihmisten. Siksi jokaisestamaasta löytyy useita ihmisluokkia, joiden intressit ovat täysin eri-laisia.

Kaikkialta löydät:(1) suhteellisen pienen joukon ihmisiä, jotka tekevät suuret voi-

tot ja jotka ovat hyvin rikkaita, kuten pankkiirit, teollisuusmiehetja maanomistajat – ihmisiä, joilla on paljon pääomaa ja joita siksikutsutaan kapitalisteiksi. He kuuluvat kapitalistien luokkaan.

(2) enemmän tai vähemmän hyvin toimeentulevien ihmisten luo-kan, joka koostuu liikemiehistä ja heidän edustajistaan, kiinteistö-välittäjistä, keinottelijoista ja erilaisista ammattilaisista kuten lää-kärit, lakimiehet, kehittäjät ja niin edelleen. Tämä on keskiluokkatai porvaristo.

(3) suuren joukon työläisiä eri tuotantoaloilla – kutomoissa jakaivoksissa, tehtaissa ja kaupoissa, kuljetuksessa ja maatöissä. Tä-mä on työväenluokka, jota kutsutaan myös proletariaatiksi.

Porvaristo ja kapitalistit kuuluvat oikeastaan samaan kapitalis-tiseen luokkaan, koska heillä on suurinpiirtein samat intressit, ja

12

nestäneet Wilsonin presidentiksi juuri siitä syystä, että tämä oliantanut niin selkeän lupauksen pitää Yhdysvallat sodan ulkopuo-lella?

Menneinä aikoina, yksinvaltaisten monarkkien vallan alla, ala-maiset yksinkertaisesti pakotettiin tottelemaan kuninkaan käskyä.Siihen kylläkin usein liittyi vastarinnan ja kapinoinnin vaara. Ny-kyaikana on olemassa varmempia ja turvallisempiakin keinoja saa-da kansa palvelemaan johtajiensa etuja. Riittää, että heidät saadaanuskomaan, että he itse haluavat sitä mitä heidän johtajansa heiltähaluavat; että se on heidän omaksi hyväkseen, maan hyväksi ja ih-miskunnan hyväksi. Tällä tavoin ihmisten jalot ja hienot vaistotvaljastetaan tekemään kapitalistisen herraluokan likaiset työt, hä-päisemään ja haavoittamaan ihmiskuntaa.

Modernit keksinnöt auttavat tässä pelissä ja tekevät siitä san-gen helppoa. Painettu sana, lennätin, puhelin ja radio ovat kaikkitakuuvarmoja apukeinoja tässä asiassa. Ihmisen nerokkuus, jokaon tuottanut nuo suurenmoiset keksinnöt, joutuu näin riistetyksija halvennetuksi rahan ja sodan jumalten vaatimuksesta.

PresidenttiWilson keksi uuden keinon, millä vetää Yhdysvaltainkansa mukaan Ison Bisneksen sotaan. Woodrow Wilson, joka olientinen yliopistoprofessori, keksi ”sodan demokratian puolesta”,”sodan joka lopettaa sodan”. Tuon tekopyhän tunnuslauseen voi-min aloitettiin maanlaajuinen kampanja, mikä herätti alhaisimmatsuvaitsemattomuuden, vainon ja murhanhimon vaistot amerikka-laistenmielissä; täyttäen heidät kostolla ja vihalla kaikkia niitä koh-taan, jotka rohkenivat esittää rehellisen ja riippumattoman mieli-piteensä; mukiloiden, vangiten ja karkottaen maasta ne, jotka us-kalsivat sanoa kyseessä olevan kapitalistien sota voittojen puolesta.Aseistakieltäytyjiä kohdeltiin julmasti ja brutaalisti ”pinnareina” jaheitä tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin; miehiä ja naisia, jot-kamuistuttelivat kristittyjämaanmiehiään Nasaretilaisen käskystä”Älä tapa”, nimiteltiin pelkureiksi ja suljettiin vankilaan; radikaale-ja, jotka julistivat sodan olevan vain kapitalismin etujen mukaista,kohdeltiin ”vihamielisinä muukalaisina” ja ”vihollisen vakoojina”.

49

tannosta” ja muuta humpuukia. Ja kun kapitalistinen kilpailu voi-toista sitten synnyttää sotatilan, kapitalistit käskyläisineen – po-liitikot ja lehdistö – kajauttavat ilmoille huudon ”Pelastakaa isän-maanne!” jotta työläisissä heräisi väärä isänmaallisuus ja heidätsaataisiin taistelemaan sotaa kapitalistien puolesta.

Isänmaallisuuden nimissä sinun täytyy lakata olemasta kunnol-linen ja rehellinen. Et saa olla oma itsesi, vaan sinun täytyy tukah-duttaa oma harkintakykysi ja luovuttaa koko elämäsi. Sinusta täy-tyy tulla tahdoton osamurhanhimoista koneistoa ja totella sokeastikäskyä tappaa, ryöstää ja tuhota; sinun täytyy jättää isäsi ja äitisi,vaimosi ja lapsesi ja kaikki mikä on sinulle rakasta ja lähteä teu-rastamaan lähimmäisiäsi, jotka eivät ole koskaan tehneet sinullemitään pahaa – he ovat vain aivan yhtä epäonnisia ja harhaanjoh-dettuja johtajiensa uhreja kuin sinäkin.

Carlyle osui aivan oikeaan sanoessaan ”isänmaallisuuden olevanroistojen turva”.

Huomaatko, miten ihmisiä huijataan ja petkutetaan?Otetaan esimerkiksi suuri maailmansota. Mieti, miten amerikka-

laiset juksattiin mukaan. Eivät he halunneet sekaantua Euroopanasioihin. He tiesivät niistä kovin vähän eivätkä välittäneet joutuavedetyksi mukaan murhanhimoiseen rähinään. He äänestivät val-taan Woodrow Wilsonin, jonka vaalilauseena oli ”hän piti meidäterossa sodasta”.

Yhdysvaltain raharikkaat näkivät kuitenkin sodassa mahdolli-suuden tienata suunnattomia omaisuuksia. He eivät olleet tyytyväi-siä niihinmiljooniin, jotka he olivat käärineet myymällä ammuksiaja muita sotatarvikkeita Euroopan taistelijoille. Yhdysvaltain kal-taisen suuren maan – yli satamiljoonaa asukasta – mukaansaami-nen tuottaisi mittaamattomasti suuremmat voitot. Presidentti Wil-son oli kyvytön vastustamaan tätä painetta. Loppujen lopuksihanhallitus on vain rahavaltain palvelija: se on toteuttamassa vain ra-han käskyjä.

Mutta kuinka kummassa saada Yhdysvallat sotaan, kun sen kan-salaiset olivat niin selkeästi sitä vastaan? Eivätkö he olleetkin ää-

48

tästä syystä porvaristoon kuuluvat ihmiset usein asettuvatkin ka-pitalistiluokan puolelle työväenluokkaa vastaan.

Huomaat, että työväenluokka on aina köyhin luokka joka maas-sa. Ehkä sinä itsekin kuulut työläisiin, proletariaattiin. Silloin tie-dät, ettet tule palkallasi koskaan rikastumaan.

Miksi työläiset ovat köyhin luokka?Hehän työskentelevät enem-män ja ankarammin kuinmuut luokat. Johtuuko tämä siitä, etteivättyöläiset ole kovin tärkeitä yhteiskuntaelämälle? Ehkä voisimmetulla toimeen ilman heitä?

Katsotaanpa. Mitä me tarvitsemme elääksemme? Me tarvitsem-me ruokaa, vaatteita ja asuntoja; kouluja lapsillemme; kulkuneuvo-ja ja junia matkustamiseen ja yhtä sun toista sen sellaista.

Katsopa ympärillesi. Voitko osoittaa ainuttakaan asiaa, joka olisitehty ilman työtä? Kas, jalassasi olevat kengät ja kadut joilla käve-let, ovat työn tulosta. Ilman työtä ei olisi muuta kuin paljas maa, jainhimillinen elämä olisi täysin mahdotonta.

Tämä siis tarkoittaa, että työ on luonut kaiken sen mitä meilläon – koko maailman varallisuuden. Se kaikki on maahan ja luon-nonvaroihin kohdistetun työn tulosta.

Mutta jos kaikki varallisuus on työn tulosta, niin miksei se kuulutyön tekijöille? Siis niille, jotka ovat käyttäneet käsiään tai aivojaansen luodakseen – fyysisen ja henkisen työn tekijöille.

Jokainen hyväksyy ajatuksen, jonkamukaan ihmisellä on oikeusomistaa se, minkä hän itse on tehnyt.

Mutta kukaan yksittäinen ihminen ei ole tehnyt eikä voi tehdäkaikkea itse. Tarvitaan monia ihmisiä eri aloilta ja ammateista jon-kin luomiseen. Esimerkiksi puuseppä ei voi tehdä yksinkertaisinta-kaan tuolia tai penkkiä aivan itse; ei vaikka hän itse kaataisi puunja tekisi laudatkin itse. Hän tarvitsee sahan ja vasaran, nauloja jatyökaluja, joita hän ei voi tehdä itse. Ja vaikka hän tekisi nekin itse,hänellä täytyisi ensin olla raaka-aineet – terästä ja rautaa – joitamuiden täytyisi hänelle tarjota.

Tai otetaan toinen esimerkki – vaikkapa tieinsinööri. Hän ei voi-si tehdä mitään ilman paperia, kynää ja mittausvälineitä, ja mui-

13

den täytyy nämä tavarat hänelle tuottaa. Puhumattakaan siitä, et-tä tieinsinöörin täytyy ensin oppia ammattinsa ja opiskella useitavuosia, jolloin muut mahdollistavat hänen elämänsä. Tämä päteejokaiseen ihmiseen tämän päivän maailmassa.

Huomaat siten, ettei yksikään ihminen voi täysin itse tuottaaolemassaolonsa tarpeita. Varhaisina aikoina alkukantainen luolaih-minen pystyi tekemään kivestä vasaran tai valmistamaan jousenja nuolen ja elämään niiden turvin. Mutta nuo ajat ovat menneet.Nykyään kukaan ei pysty elämään omalla työllään: hän tarvitseemuiden työtä avukseen. Siksi kaikki mitä meillä on, kaikki varalli-suus, on monien ihmisten ja jopa monien sukupolvien työn tulos-ta. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki työ ja kaikki työn tulokset ovatsosiaalisia, yhteiskunnan kokonaisuutena valmistamia.

Mutta jos kaikki meillä oleva varallisuus on sosiaalista, niin onjärkeenkäypää, että sen pitäisi myös kuulua yhteiskunnalle, ihmi-sille kokonaisuudessaan. Miksi sitten on niin, että maailman va-rallisuus on joidenkin ihmisten eikä koko kansan omistuksessa?Miksei se kuulu niille, jotka ovat sen vuoksi uurastaneetkin – mas-soille, jotka työskentelevät käsillään tai aivoillaan, työväenluokallekokonaisuutena?

Tiedät hyvin, että nimenomaan kapitalistinen luokka omistaasuurimman osan maailman varallisuudesta. Eikö tuosta voikin ve-tää sen johtopäätelmän, että työläiset ovat menettäneet luomansavaurauden tai että tavalla tai toisella se on riistetty heiltä?

Työläiset eivät menettäneet sitä, koska he eivät koskaan omista-neetkaan sitä. Täytyy siis olla niin, että se on riistetty, viety heiltä.

Tämä alkaa näyttää vakavalta. Koska jos sanotaan, että varalli-suus on viety pois niiltä, jotka ovat sen luoneet, niin sehän tarkoit-taa, että se on varastettu heiltä, heidät on ryöstetty, sillä kukaan eivarmasti ole koskaan vapaaehtoisesti suostunut siihen, että hänenvarallisuutensa viedään häneltä.

Tämä on hirvittävä syytös, mutta tosi. Työläisten luokkana luo-mat rikkaudet on todellakin varastettu heiltä. Ja samaan tapaan hei-tä ryöstetään heidän elämänsä jokaisena päivänä, tälläkin hetkellä.

14

tömiä töitä, sitä helpompaa se on jokaiselle, koska sitä vähemmänitse kukin joutuu työskentelemään.

Sama pätee yhteisöön tai maahan, joka on vain perhe suurem-massa mittakaavassa. Mitä enemmän yhteisössä on ihmisiä tarvit-tavia töitä tekemässä, sitä helpompaa se on jokaisen yksittäisenjäsenen kannalta1.

Jos nykyisessä yhteiskunnassamme asia on päinvastoin, se todis-taa pelkästään sitä, että olosuhteet ovat väärät, barbaariset ja per-verssit. Ja enemmänkin: ne ovat täysin rikolliset, jos kapitalistinenjärjestelmä voi menestyä jäseniään teurastamalla.

On siten selvää, että työläisille sota merkitsee vain raskaampiataakkoja, lisää veroja, kovempaa raatamista ja elintason laskua.

Mutta on yksi osa kapitalistista yhteiskuntaa, jolle sota tekee hy-vää. Se on se osa, joka lyö sodalla rahoiksi ja rikastuu sinun ”isän-maallisuudestasi” ja itsesi uhraamisesta. Siihen kuuluvat asetehtai-lijat, ruoalla ja muilla tarvikkeilla keinottelijat, sotalaivojen raken-tajat. Lyhykäisyydessään sanottuna sodasta hyötyvät ainoastaanrahamaailman, teollisuuden ja kaupan suurpohatat.

Heille sota on siunaus. Siunaus useammallakin kuin vain yhdel-lä tavalla. Sota nimittäin on omiaan myös siihen, että se harhauttaatyöläismassat pois heidän jokapäiväisistä kärsimyksistään ja kiin-nittää heidän huomionsa kohti ”korkeampaa politiikkaa” ja ihmis-teurastusta. Hallitukset ja johtajat ovat usein julistaneet sodan vält-tääkseen kansannousun tai vallankumouksen. Historia on täynnänäitä esimerkkejä. Sota on tietysti kaksiteräinen miekka. Usein sevuorostaan johtaa kapinaan. Mutta se taas on toinen tarina, johonpalaamme, kun pääsemme käsittelemään Venäjän vallankumousta.

Jos olet pysynyt kärryillä tähän asti, ymmärrät, että sota on ai-van yhtä suora ja väistämätön kapitalistisen järjestelmän seurauskuin mitä ovat sen rahamarkkinoiden ja teollisuuden säännöllisetkriisitkin.

Kun kriisi tulee, siinä mielessä kuin olen sen työttömyyksineenja vaikeuksineen kuvannut, sinulle kerrotaan, ettei se ole kenen-kään syytä, että ”ajat ovat huonot”, että se on seurausta ”liikatuo-

47

ei halua ryhtyä murhaajaksi, tarvitsee rohkeutta. Mutta tarvitaan-ko paljonkin rohkeutta siihen, että tottelee käskyjä, tekee mitä sa-notaan ja järjestyy riviin tuhansien muiden kanssa yleisen hyväk-synnän ja Tähtilipun tahtiin?

Sota lamaannuttaa rohkeuden ja tappaa ihmisyyden todellisenhengen. Se alentaa ja tyhmentää sinut vastuuttomuuden tunteella,jossa ”ei ole sinun tehtäväsi miettiä ja kysyä miksi, vaan tehdä jakuolla”, niin kuin ei ole satojentuhansien muidenkaan laillasi tuo-mittujen. Sota tarkoittaa sokeaa tottelevaisuutta, ajattelematontatyperyyttä, julmaa tunteettomuutta, tarpeetonta tuhoa ja edesvas-tuutonta murhaamista.

Olen tavannut ihmisiä, jotka sanovat sodan olevan hyvästä, kos-ka siinä kuolee paljon ihmisiä, joten henkiin jääneille riittää enem-män työtä.

Mieti, miten kauhistuttava syyte tämä on nykyjärjestelmää koh-taan. Kuvittelepa asiaintila, jossa yhteisön jäsenille on hyväksi se,että osa heistä tapetaan, jotta muut voisivat elää paremmin! Eikötämä ole pahimmanlaatuinen ihmistä tuhoava järjestelmä, pahim-manlaatuista kannibalismia?

Sitä juuri on kapitalismi: kannibalistinen järjestelmä, jossa on jo-ko syötävä tai tultava syödyksi. Tämä pätee kapitalismiin niin so-dan kuin rauhankin aikana, paitsi että sodan aikana sen todellinenluonne on riisuttu ja selvemmin nähtävillä.

Järkevässä, inhimillisessä yhteiskunnassa näin ei voisi olla. Päin-vastoin, mitä suurempi tietyn yhteisön väkimäärä on, sitä parempise on kaikille, koska jokaisen työmäärä näin kevenee.

Tässä mielessä yhteisö on samanlainen kuin perhe. Jokaisessaperheessä täytyy tehdä tiettymäärä työtä tarpeiden tyydyttämisek-si. Mitä enemmän perheessä on jäseniä tekemään näitä välttämät-

1 Maapallon liikakansoituksen ei tarvitse koskaan olla mikään uhka. Luon-to tarjoaa siihen oman kontrollimekanisminsa. Tarvitsemme kuitenkin järkeväm-pää väestön jakaantumista, tehokasta maataloutta ja älykkäämpää syntyvyyden-säännöstelyä.

46

Tuosta syystä yksi maailman suurimmista ajattelijoista, ranskalai-nen filosofi Proudhon, totesi rikkaiden omaisuuden olevan varas-tettua omaisuutta.

Nyt pystyt helposti ymmärtämään, miten tärkeää on, että jokai-sen rehellisen ihmisen tulisi tietää tästä. Ja voit olla varma, että jostyöläiset tietäisivät tämän, he eivät hyväksyisi sitä.

Katsotaanpa sitten kuinka heitä ryöstetään ja keiden toimesta.

2. Palkkajärjestelmä

Oletko koskaan pysähtynyt ja kysynyt itseltäsi seuraavaa kysy-mystä: miksi juuri sinun vanhempasi synnyttivät sinut eivätkä jot-kut muut?

Huomaat tietysti, mihin pyrin kysymykselläni. Tarkoitan, ettäsinun suostumustasi ei kysytty. Sinä vain yksinkertaisesti synnyit;sinulla ei ollut mahdollisuutta valita synnyinpaikkaasi tai vanhem-piasi. Se oli vain sattumaa.

Niin siinä sitten kävi, ettet sinä syntynyt rikkaaksi. Ehkä van-hempasi ovat keskiluokkaa; todennäköisemmin he kuitenkin kuu-luvat työläisiin, ja niinpä sinä sitten olet yksi noista miljoonista,massoista, joiden on työskenneltävä elääkseen.

Ihminen, jolla on rahaa, voi pistää rahansa johonkin liiketoi-meen tai teollisuuteen. Hän sijoittaa rahansa ja elää niiden tuot-tamilla voitoilla ja koroilla. Sinulla ei kuitenkaan ole rahaa. Sinullaon vain työkykysi, sinun työvoimasi.

Oli aika, jolloin jokainen työntekijä työskenteli itselleen. Silloinei ollut tehtaita eikä suurteollisuutta. Työntekijällä oli omat työka-lunsa ja oma pieni työpajansa, ja hän osti itselleen tarvitsemansaraaka-aineet. Hän työskenteli itselleen ja häntä kutsuttiin käsityö-läiseksi.

Sitten tulivat tehtaat ja suuret teollisuuspajat. Vähä vähältä neajoivat tieltään itsenäisen käsityöläisen, koska tämä ei kyennyt val-mistamaan tavaroita yhtä halvalla kuin tehtaassa – hän ei kyennyt

15

kilpailemaan ison tehdastuotannon kanssa. Niinpä käsityöläinenjoutui luopumaan pienestä työpajastaan ja menemään tehtaaseentöihin.

Tehtaissa ja suurissa laitoksissa valmistetaan suuria määriä tava-roita. Sellaista suuren luokan tuotantoa kutsutaan industrialismiksi.Se on tehnyt työnantajista ja tehtaiden omistajista todella rikkaita,niin että teollisuuden ja kaupan herrat ovat keränneet hyvin paljonrahaa, paljon pääomaa. Siksi tätä järjestelmää kutsutaan kapitalis-miksi. Nykyään me kaikki elämme tällaisessa järjestelmässä.

Kapitalistisessa järjestelmässä työläinen ei voi työskennellä it-selleen, toisin kuten vanhoina aikoina. Hän ei kykene kilpailemaansuurten tuottajien kanssa. Joten jos sinä olet työläinen, täytyy si-nun löytää itsellesi työnantaja. Sitten sinä työskentelet hänelle; tä-mä tarkoittaa sitä, että annat hänelle työvoimaasi niin ja niin mon-ta tuntia päivässä tai viikossa ja hänmaksaa sinulle siitä. Sinä myythänelle työvoimaasi ja hän maksaa sinulle palkkaa.

Kapitalistisessa järjestelmässä koko työväenluokka myy työvoi-maansa työnantajaluokalle. Työläiset rakentavat tehtaat, valmista-vat koneet ja laitteet ja tuottavat hyödykkeet. Työnantajat pitävättehtaat, koneet, välineet ja tavarat itsellään omana voittonaan. Työ-läiset saavat vain palkkaa.

Tätä järjestelyä kutsutaan palkkajärjestelmäksi.Oppineet ovat laskeneet, että työläinen saa palkkanaan vain

noin kymmenesosan tuottamastaan varallisuudesta. Loput yhdek-sän kymmenesosaa jakautuvat vuokraisännän, tehtaanomistajan,rautatieyhtiön, tukkukauppiaan, keinottelijan jamuiden välikäsienkesken.

Tämä tarkoittaa sitä, että:Vaikka työläiset luokkana ovat rakentaneet tehtaat, osa heidän

päivittäisen työnsä tuloksesta otetaan heiltä maksuna etuoikeudes-ta käyttää noita tehtaita. Siinä on vuokraajan voitto.

Vaikka työläiset ovat tehneet työkalut ja koneet, toinen osa hei-dän päivittäisen työnsä tuloksesta otetaan heiltä maksuna etuoi-

16

ja myymällä sotatarvikkeita ja ammuksia. Mutta miten sinä tähänasiaan liityt?

Pysähdypä miettimään, miten Eurooppa maksaa velkaansa taisen korkoja Amerikalle. Se tekee sen teettämällä työläisillä lisäätyötä ja kiristämällä työläisistä enemmän voittoja. Maksamalla ma-talampia palkkoja ja tuottamalla tavaroita halvemmalla eurooppa-laiset valmistajat voivat myydä tuotteensa halvemmalla kuin ame-rikkalaiset kilpailijansa, ja siksi myös amerikkalaisten työnanta-jien täytyy laskea kustannuksia. Siinä amerikkalaistyönantajan ”ta-lous” ja ”rationalisointi” astuu kuvaan, ja sen seurauksena sinä teetpidempiä päiviä tai saat pienempää palkkaa, tai sitten sinut potki-taan kokonaan työstä pois. Huomaatko, miten Euroopan matalatpalkat vaikuttavat suoraan sinun omaan tilanteeseesi? Tajuatko et-tä sinä, amerikkalainen työläinen, maksat amerikkalaisille pankeil-le korkoa heidän Euroopan lainoistaan?

Jotkut ihmiset väittävät, että sota on hyvästä, koska se kehittääfyysistä rohkeutta. Tämä on typerä väite. Sitä käyttävät vain ne,jotka eivät itse ole koskaan olleet sodassa ja joiden sodat toiset hoi-televat. Se on epärehellinen väite, jonka tarkoituksena on houku-tella hölmöt ressukat sotimaan rikkaiden etujen puolesta. Sodissaoikeasti taistelleet ihmiset osaavat kertoa, ettei nykyaikaisella so-dalla ole mitään tekemistä henkilökohtaisen rohkeuden kanssa: seon joukkotaistelua kaukana vihollisesta. Henkilökohtaiset taistelut– joissa paras mies voittaa – ovat äärimmäisen harvinaisia. Nyky-aikaisessa sodassa ei tarvitse nähdä vastapuoltaan: taistelet sokea-na, kuin kone. Lähdet sotimaan ja pelkäät kuollaksesi, että hetkenäminä hyvänsä sinut ammutaan kappaleiksi. Lähdet vain, koska etuskalla kieltäytyä.

Todella rohkea on mies, joka pystyy kohtaamaan parjaamisen jaepäsuosion, joka pystyy nousemaan yleistä mielipidettä vastaan –jopa ystäviään ja maataan vastaan – tietäessään olevansa oikeas-sa; joka pystyy vastustamaan niitä joilla on valta hänen suhteensa,joka pystyy ottamaan rangaistuksen ja vankilan vastaan ja pysy-mään järkkymättömänä. Se, jota haukutaan ”pinnariksi”, kun hän

45

Et suinkaan taistele maasi puolesta, kun lähdet sotimaan. Taiste-let johtajien, käskynhaltijoiden ja kapitalistiherrojen puolesta.

Ei sinunmaasi eikä ihmiskunta, et sinä eikä sinun luokkasi – työ-läiset – hyödy sodastamitään. Sodasta hyötyvät vain suursijoittajatja kapitalistit.

Sota on pahasta sinulle. Se on pahasta työläisille. Heillä on me-netettävänään kaikkensa eikä mitään voitettavaa. He eivät saa siitäedes kunniaa, sillä kunnia kuuluu merkittäville kenraaleille ja up-seereille.

Mitä sinä saat sodasta? Sinä saat täitä, sinua ammutaan, hengi-tät myrkkykaasuja, menetät raajasi tai kuolet. Siinä on kaikki mitäminkään maan työläiset saavat sodasta.

Sota on pahasta maallesi ja pahasta ihmiskunnalle: se levittääteurastusta ja tuhoa. Kaikki se minkä sota tuhoaa – sillat ja satamat,kaupungit ja laivat, pellot ja tehtaat – täytyy rakentaa uudelleen.Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisiä verotetaan, suoraan tai epäsuo-rasti, jälleenrakentamisen rahoittamiseksi. Loppujen lopuksi kaik-ki tulee kuitenkin kansan kukkarosta. Sota on heille siis materi-aalisestikin huono asia, puhumattakaan sodan julmentavasta vai-kutuksesta ihmiskuntaan yleensä. Äläkä unohda, että tuhannestasodassa kuolleesta, sokeutuneesta tai vammautuneesta 999 kuuluutyöväenluokkaan, he ovat työläisten ja viljelijöiden poikia.

Nykyaikaisessa sodankäynnissä ei ole voittajia, koska voitta-va osapuoli menettää lähes yhtä paljon kuin voitettukin osapuo-li. Joskus jopa enemmän, kuten Ranska viimeisimmässä taistelus-sa: Ranska on nykyään köyhempi kuin Saksa. Molempien maidentyöläisiä verotetaan nälkärajoille asti, jotta sodasta aiheutuneet va-hingot saataisiin paikattua. Työläisten palkat ja elintaso ovat nytmaailmansotaan osallistuneissa Euroopan maissa paljon alempanakuin mitä ne olivat ennen tätä suurta katastrofia.

”Mutta Yhdysvallathan rikastui sodasta”, esität vastalauseen.Tarkoitat varmaankin, että muutama mies kääri miljoonia ja et-

tä suurkapitalistit tekivät valtavia voittoja. He tosiaankin rikastui-vat: suursijoittajat lainaamalla Eurooppaan rahaa korkealla korolla

44

keudesta käyttää noita työkaluja ja koneita. Siinä on tehtailijanvoitto.

Vaikka työläiset ovat rakentaneet rautatiet ja pyörittävät nii-tä, osa heidän päivittäisen työnsä tuloksesta otetaan heiltä heidänvalmistamiensa tuotteiden kuljettamiseen. Siinä on rautatieyhtiönvoitto.

Ja niin edelleen, mukaan lukien pankkiiri, joka lainaa tehtailijal-le toisten ihmisten rahoja, tukkumyyjä, keinottelija ja muut välikä-det, jotka kaikki saavat siivunsa työläisen raadannasta.

Mitä siitä jää jäljelle – yksi kymmenesosa työläisen työn todelli-sesta arvosta – on sitten hänen osuutensa, hänen palkkansa.

Osaatko nyt arvata, miksi viisas Proudhon sanoi, että rikkaidenomaisuus on varastettua? Se on varastettu tuottajalta, työläiseltä.

Eikö tunnukin kummalliselta, että tuollainen toiminta sallitaan?Kyllä todellakin, se on hyvin kummallista; ja oudointa tässä kai-

kessa on se, että koko maailma vain katselee eikä tee asialle mitään.Mikä pahinta työläiset itse eivät tee asialle mitään. Kas kun useim-mat heistä luulevat kaiken olevan hyvin ja kapitalistisen järjestel-män olevan hyvä.

Tämä johtuu siitä, etteivät työläiset näe mitä heille tapahtuu. Heeivät ymmärrä, että heitä ryöstetään. Muukaan maailma ei ymmär-rä tästä juuri mitään, ja kun joku rehellinen yrittää heille kertoasiitä, he huutavat hänelle ”anarkisti!”, tukkivat hänen suunsa taipistävät hänet vankilaan.

Tietysti kapitalistit ovat hyvin tyytyväisiä kapitalistiseen järjes-telmään. Mikseivät olisi? Hehän rikastuvat sen avulla. Joten turhaodottaa heidän sanovan, etteikö järjestelmä olisi hyvä.

Keskiluokat ovat kapitalistien apulaisia ja hekin elävät työväen-luokan työstä, joten miksipä heidänkään pitäisi valittaa? Tietystiaina silloin tällöin voit tavata jonkun keskiluokkaisen miehen tainaisen, joka yltyy puhumaan totuuden koko asiasta. Sellaiset per-soonat vaiennetaan kuitenkin nopeasti ja leimataan ”kansan vihol-lisiksi”, hulluiksi häiriköiksi ja anarkisteiksi.

17

Voisi kuitenkin ajatella, että työläiset vastustaisivat ensimmäisi-nä kapitalistista järjestelmää, koska heitähän siinä ryöstetään ja hesiitä eniten kärsivät.

Niinhän sen kuuluisi olla. Mutta niin ei ole, mikä on hyvin su-rullista.

Työläiset tietävät, että jostakin se kenkä puristaa. He tietävät,että he raatavat koko elämänsä ja saavat siitä juuri tarpeeksi tur-vatakseen olemassaolonsa, eikä aina sitäkään. He näkevät, kuinkaheidän työnantajansa ajavat hienoissa autoissaan ja elävät ylelli-syydessä, vaimonsa puettuina kalliisiin vaatteisiin ja timantteihin,samalla kun työläisen vaimolla on tuskin varaa uuteen halpamek-koon. Niinpä työläiset pyrkivät parantamaan asemaansa vaatimal-la parempaa palkkaa. Se on sama kuin jos heräisin keskellä yötäasunnossani ja huomaisin, että murtomies on kerännyt kaikki ta-varani ja on juuri aikeissa poistua niiden kanssa. Oletetaanpa, ettäsen sijaan että yrittäisin pysäyttää varkaan minä sanoisinkin hä-nelle: ”Olkaa ystävällinen, hra Murtomies, ja jättäkää minulle edesyksi vaatekerta, että minulla olisi jotain päälle pantavaa”, ja sittenkiittäisin häntä, jos hän jättäisi minulle yhden kymmenesosan mi-nulta varastamistaan tavaroista.

Mutta nyt menen asioiden edelle. Palatkaamme takaisin työläi-seen ja katsokaamme, kuinka hän yrittää parantaa olosuhteitaanja kuinka huonosti hän onnistuu siinä. Nyt haluan kertoa sinul-le miksi työläinen ei ota tätä murtomiestä niskasta kiinni ja heitähäntä pellolle; toisin sanoen miksi hän kerjää kapitalistilta vähänlisää leipää tai palkkaa, miksei hän heivaa tätä kertakaikkisesti jalopullisesti harteiltaan.

Tämä johtuu siitä, että työläinen, kutenmuukinmaailma, on saa-tu uskomaan, että kaikki on hyvin ja että kaiken täytyy pysyäkinsellaisena kuin on. Ja jos jotkut asiat eivät olekaan aivan kuten pi-täisi, niin se johtuu vain siitä, että ”ihmiset ovat pahoja”, ja lopultakuitenkin kaikki järjestyy, jotenkin.

Mietipä itseksesi, eikö näin vain olekin. Sinulle kerrottiin kotonalapsena, kun kyselit monia kysymyksiäsi, että ”kaikki on hyvin niin

18

Siihen sinun isänmaallisuuttasi, sinun maatasi kohtaan tunte-maasi rakkautta käytetään. Suuri englantilainen ajattelija Carlylekirjoitti toden sanoja näin:

”Mikä on, aivan epävirallisesti puhuttaessa, sodan merkitys jalopputulos? Esimerkiksi brittiläisessä Dumdrudgen kylässä asus-taa ja työskentelee noin viisisataa henkeä. Ranskan sodan aikananäistä ranskalaisten ”luontaisista vihollisista” valitaan kenties kol-mekymmentä hyväkuntoista miestä. Dumdrudge on omalla kus-tannuksellaan hoivannut ja kasvattanut heidät; se ei ilman suruaja vaivaa ole ruokkinut heitä aikuisuuteen ja opettanut heille am-mattia, niin että yksi heistä osaa ommella, toinen rakentaa, kolmasvasaroida ja heikoinkin heistä pystyy kannattelemaan kahdensa-dan kilon painoa. Suuren itkun ja kiroamisen keskellä heidät sittenvalitaan; heidät puetaan punaiseen ja viedään yhteiskunnan mak-samana laivalla pois, muutaman tuhannen kilometrin päähän, sa-notaan vaikka Etelä-Espanjaan; siellä heitä ruokitaan kunnes heitätarvitaan.

Tuolla eteläisen Espanjan mailla on samaan aikaan vastaavastikolmekymmentä käsityöläistä ranskalaisesta pikkukylästä samaantapaan varustettuina; kunnes lopulta suunnattomien ponnistelujentuloksena nämä kaksi osapuolta päätyvät todellakin kohtaamaantoisensa; ja kolmekymmentä miestä seisoo kolmeakymmentä mies-tä vastaan aseet kädessään.

Ilmoille kaikuu sana ”Tulta!” ja he pamauttavat toisiltaan hen-gen, ja niin maailmassa on kuudenkymmenen riskin ja hyödylli-sen työläisen sijasta kuusikymmentä kuollutta raatoa, jotka täytyyhaudata ja joiden vuoksi pian vuodatetaan kyyneliä. Olivatko nä-mä miehet riidoissa keskenään? Eivät mitä pienimmässäkään mää-rin. He elivät kaukana toisistaan ja olivat toisilleen täysin vieraita.Ei, laajassa maailmankaikkeudessa heidän välillään oli jopa tiedos-tamaton auttamisen suhde vaihdon ja kaupankäynnin kautta. Mi-tä varten sitten? Tomppeli! Heidän johtajansa riitaantuivat; ja sensijaan että he olisivat ampuneet toisensa, he kierouksissaan lähet-tivät nämä köyhät pölkkypäät sijastaan ammuttaviksi.”

43

takin voimakkaasta kapitalistisesta ryhmittymästä voi tulla maail-manlaajuinen ja kansainvälinen konserni, trusti. Mutta siihen saak-ka teollisuusmaiden kapitalistien intresseissä on taistella vieraistamarkkinoista ja kilpailla toisiaan vastaan. Ne pakottavat jonkin hei-komman maan antamaan niille erikoiskohtelua, suosimaan niitäerioikeuksilla. Tämä herättää kateutta kilpailijoissa, jotka joutuvatvaikeuksiin toimilupiensa ja voittojen saamisen kanssa, ja nämä sit-ten vuorostaan pyytävät omia hallituksiaan puolustamaan etujaan.Amerikkalainen kapitalisti vetoaa omaan hallitukseensa, jotta tä-mä suojelisi ”Yhdysvaltain etua”. Ranskan, Saksan ja Englannin ka-pitalistit toimivat samoin: he pyytävät omia hallituksiaan suojele-maan heidän voittojaan. Sitten nämä eri hallitukset vetoavat kan-saan, jotta se ryhtyisi puolustamaan maataan.

Näetkö, miten tätä peliä pelataan? Sinulle ei kerrota, että sinuapyydetään puolustamaan joidenkin kapitalistien etuoikeuksia javoittoja jossain vieraassa maassa. He tietävät, että jos he sen si-nulle kertoisivat, sinä nauraisit heille päin naamaa ja kieltäytyisittulemasta ammutuksi raharuhtinaiden voittojen takia. Mutta ilmansinua ja muita kaltaisiasi he eivät voi käydä sotaa! Niinpä he kajaut-tavat ilmoille huudon ”Puolusta maatasi! Lippusi on häpäisty!” Jos-kus he jopa palkkaavat roistoja loukkaamaan maasi lippua tuossavieraassa maassa tai tuhoamaan siellä olevien maanmiestesi omai-suutta, ja tällä he varmistavat, että ihmiset kotimaassa myös hur-jistuvat ja liittyvät kiireellä armeijaan ja merivoimiin.

Älä luule, että liioittelen. Amerikkalaisten kapitalistien tiede-tään aiheuttaneen jopa vallankumouksia vieraissa maissa (erityi-sesti Etelä-Amerikassa) saadakseen valtaan ”ystävällismielisem-män” hallituksen ja turvatakseen näin haluamansa voitot.

Yleensä heidän ei kuitenkaan tarvitse mennä aivan niin pitkälle.Heidän tarvitsee vain vedota ”isänmaallisuuteesi”, imarrella sinuahieman, kertoa sinulle kuinka sankarillinen ja pystyvä sinä olet-kaan, ja niin he saavat sinut pukeutumaan univormuun ja teke-mään heidän tahtonsa mukaisesti.

42

kuin on”, että ”näin täytyy olla”, että ”Jumala on luonut näin” ja ettäkaikki on hyvin.

Ja sinä uskoit isääsi ja äitiäsi, niin kuin hekin olivat uskoneetomia isiään ja äitejään, ja siksi sinä nyt ajattelet aivan kuten isoisä-si.

Myöhemmin koulussa sinulle kerrottiin samat asiat. Sinulle ope-tettiin, että Jumala loi maailman ja että kaikki on hyvin; että täytyyolla olemassa rikkaita ja köyhiä, että sinun tulee kunnioittaa rik-kaita ja tyytyä omaan osaasi. Sinulle kerrottiin, että maasi edustaaoikeutta ja että sinun täytyy totella lakeja. Opettaja, pappi ja saar-naaja juurruttivat kaikki sinun mieleesi, että elämäsi on Jumalansäätämää ja että ”Hänen tahtonsa tapahtukoon”. Ja kun sitten näit,kuinka köyhää miestä raahattiin vankilaan, he sanoivat sinulle, et-tä mies oli paha, koska hän oli varastanut jotain ja että sellainenon suuri rikos.

Se mitä sinulle ei koskaan kotona, koulussa eikä missään muu-allakaan kerrottu on, että se on rikos, kun rikas ryöstää työläisentyön tuloksen; tai että kapitalistit ovat rikkaita siitä syystä, että heovat omineet itsellensä työläisten luoman varallisuuden.

Ei, sitä sinulle ei koskaan kerrottu, eikä kukaanmuukaan ole kos-kaan kuullut sellaista missään kouluissa tai kirkoissa. Miten sittenvoisi olettaa työläisten tietävän asiasta mitään?

Päinvastoin sinun mielesi on – lapsena ja myöhemminkin – tun-gettu niin täyteen vääriä ajatuksia, että kun kuulet yksinkertaisentotuuden, ihmettelet onko se todella mahdollista.

Ehkä sinä nyt ymmärrät, miksi työläiset eivät tajua, että heidänluomansa varallisuus on varastettu heiltä ja että heiltä näin jatku-vasti varastetaan.

”Mutta laki”, sinä huudahdat, ”ja hallitus – salliiko se tuollaisenvarkauden? Eikö varastaminen olekin lailla kiellettyä?”

19

3. Laki ja hallinto

Kyllä, olet oikeassa: laki kieltää varkauden.Jos varastan sinulta jotain, voit kutsua poliisin ja minut pidäte-

tään. Laki rankaisee varasta ja hallinto palauttaa sinulle, jos se vainon mahdollista, sinulta varastetun omaisuuden, koska laki kieltäävarastamisen. Lain mukaan kenelläkään ei ole oikeutta ottaa sinul-ta mitään ilman suostumustasi.

Mutta työnantajasi ottaa sinulta sen mitä sinä tuotat. Kapitalistitottavat kaiken työllä tuotetun varallisuuden ja pitävät sen itselläänomaisuutenaan.

Lain mukaan työnantajasi ei varasta sinulta mitään, koska tämätapahtuu sinun suostumuksellasi. Sinä olet sopinut työskenteleväsipomollesi tiettyä korvausta vastaan, ja hänellä on siten oikeus kaik-keen tuottamaasi. Koska olet suostunut siihen, lain mukaan hän eivarasta sinulta mitään.

Mutta suostuitko sinä siihen todella?Kun maantierosvo pitää asetta ohimollasi, luovutat hänelle ar-

voesineesi. Sinä kyllä ”suostut”, mutta teet niin siksi, ettei sinullaole vaihtoehtoja, koska sinut pakotetaan siihen aseella uhaten.

Etkö sinä olekin pakotettu työskentelemään työnantajallesi? Si-nun tarpeesi pakottavat sinut siihen, siinä missä maantierosvonpyssykin. Sinun täytyy elää ja niin täytyy myös sinun vaimosi jalapsiesikin. Et voi työskennellä itsellesi; kapitalistisessa teollisuus-järjestelmässä sinun täytyy työskennellä työnantajalle. Tehtaat, ko-neet ja työvälineet kuuluvat työnantajien luokalle, joten sinun täy-tyy vuokrata itsesi tuolle luokalle voidaksesi tehdä työtä ja elää.Teit sitten työksesi mitä tahansa ja kuka tahansa olikaan työnanta-jasi, kaikki päätyy lopulta samaan: sinun täytyy tehdä työtä hänelle.Et voi auttaa asiaa. Sinun on pakko.

Tällä tavoin koko työväenluokka on pakotettu työskentelemäänkapitalistiluokan hyväksi. Näin työläiset on pakotettu luopumaankaikesta siitä vauraudesta minkä he tuottavat. Työnantajat pitävättuota vaurautta omana voittonaan, kun taas työläinen saa ainoas-

20

Sinä kyllä tiedät mitä sota tarkoittaa. Vaikket itse olisikaan ollutrintamalla, tiedät ettei ole suurempaa kirousta kuin sota: miljooniakuolleita ja raajarikkoisia, suunnattomia ihmistappioita, särkynei-tä elämiä, tuhottuja koteja, sanoinkuvaamatonta surua ja kurjuut-ta.

”Onhan se kamalaa”, sinä myönnät, ”mutta kun ei sille voi mi-tään.” Ajattelet, että sotia täytyy käydä, että on aikoja, jolloin so-dalta ei voida välttyä, että sinun täytyy puolustaa isänmaatasi senollessa vaarassa.

Mietitäänpä sitten, puolustatko todella maatasi lähtiessäsi so-taan.Mietitään,mitkä ovat sodan syyt ja onko siitä hyötyämaallesi,jonka puolesta sinun käsketään pukeutua univormuun ja osallistuateurastukseen.

Mietitään, ketä ja mitä sinä puolustat sodassa: kuka siitä hyötyyja kuka kerää voitot.

Palatkaamme tehtailijaamme. Kun hän ei pystynyt myymäänkaikkea valmistamaansa voitolla omassa maassaan, hän (muidentehtailijoiden tavoin) etsii markkinoita ulkomailta. Hän meneeEnglantiin, Saksaan, Ranskaan tai johonkin muuhun maahan jayrittää siellä myydä ”ylituotantonsa”, oman ”ylijäämänsä”.

Siellä hän joutuu kuitenkin samaan tilanteeseen kuin omassakinmaassaan. Sielläkin vallitsee ”ylituotanto”; siis työläiset ovat niinriistettyjä ja alipalkattuja, ettei heillä ole varaa ostaa valmistami-aan tavaroita. Niinpä myös Englannin, Saksan, Ranskan jne teh-tailijat etsivät muita markkinoita, aivan kuten amerikkalainenkintehtailija.

Amerikkalaiset tietyn teollisuusalan johtomiehet yhdistyvät yh-deksi suureksi konserniksi, muiden maiden pohatat tekevät sa-moin, ja nämä kansalliset konsernit alkavat kilpailla toisiaan vas-taan. Kapitalistit kaikissa maissa yrittävät saada parhaat markki-nat, erityisesti uusia markkinoita. Sellaisia he löytävät Kiinasta, Ja-panista, Intiasta ja muista samankaltaisista maista; siis maista, jot-ka eivät vielä ole teollisesti kehittyneitä. Sitten kun kaikki maatovat teollistuneita, ei ole enää ulkomaanmarkkinoita, ja silloin jos-

41

(3) työttöminä nuo tuhannet eivät saa palkkaa ja menettävät sik-si ostovoimansa. Tätä kautta sekatavarakauppiaat, teurastajat, rää-tälit ja muutkin menettävät tulonlähteensä. Tästä seuraa luonnol-lisesti lisää työttömyyttä, mikä pahentaa kriisiä.

Kapitalismissa näin tapahtuu jokaisessa teollisuudessa.Tällaiset kriisit ovat välttämättömiä voittoon perustuvassa tuo-

tantotavassa. Niitä tulee aika ajoin; ne seuraavat toisiaan jaksol-lisesti, aina pahentuen. Ne ajavat tuhannet ja sadattuhannet työt-tömiksi, mikä aiheuttaa köyhyyttä, hätää ja sanoinkuvaamatontakurjuutta. Niistä seuraa konkursseja ja pankkikriisejä, jotka syö-vät työläisten vähäisetkin ”hyvinvoinnin” aikana keräämät säästöt.Niistä syntyy puutetta ja tarvetta ja ihmiset ajautuvat epätoivoonja rikollisuuteen, itsemurhiin ja mielisairauteen.

Tällaisia ovat voittoon perustuvan tuotantotavan seuraukset;sellaisia ovat kapitalistisen järjestelmän hedelmät.

Eikä tässä ole kaikki. On vielä olemassa toinenkin tämän järjes-telmän seuraus, joka on vieläkin pahempi kuin kaikki muut yhdes-sä.

Se on sota.

6. Sota

Sota! Ymmärrätkö, mitä se merkitsee? Onko kielessämme kau-histuttavampaa sanaa kuin sota? Eikö se tuokin mieleesi näkyjäteurastuksesta ja verilöylyistä, murhista, ryöstelyistä ja tuhoami-sesta? Etkö kuulekin tykkien paukkeen, kuolevien ja haavoittunei-den huudon ja itkun? Näetkö ruumiiden täyttämän taistelutante-reen? Eläviä ihmisiä räjähtelee kappaleiksi, heidän vertaan ja aivo-jaan roiskuu ympäriinsä, elämää täynnä olevat miehet muuttuvatyhtäkkiä raadoiksi. Ja kotona tuhannet isät ja äidit, vaimot ja tyt-töystävät elävät kauhun vallassa ja toivovat, ettei epäonni kohtaisiheidän rakkaitaan, ja odottavat odottamistaan, että he palaisivat –he, jotka eivät enää koskaan palaa.

40

taan palkan, joka juuri ja juuri riittää hengissä säilymiseen, niin et-tä hänen täytyy jatkaa varallisuuden tuottamista työnantajalleen.Eikö tämä ole huijaamista, varkautta?

Lain mukaan kyseessä on ”vapaa sopimus”. Aivan samoin voisimaantierosvo sanoa, että sinä ”lupauduit” luovuttamaan arvoesi-neesi. Ainoa ero on siinä, että maantierosvon tapaa kutsutaan var-kaudeksi ja ryöstöksi, ja se on lailla kiellettyä. Kapitalistin tapaasen sijaan nimitetään liiketoiminnaksi, teollisuudeksi ja voiton te-kemiseksi, ja se on lailla suojattua.

Mutta tapahtui tämä sittenmaantierosvon tyyliin tai kapitalistintavoin, tiedät että sinut on ryöstetty.

Koko kapitalistinen järjestelmä pohjautuu tähän ryöstöön.Koko lain ja hallinnon rakennelma ylläpitää ja oikeuttaa tämän

rosvouksen.Tätä asioiden tilaa kutsutaan kapitalismiksi ja laki ja hallitus

ovat olemassa suojellakseen sitä.Onko siis ihme, että kapitalistit ja työnantajat ja kaikki tästä

asioiden tilasta hyötyjät ovat kovia ”lain ja järjestyksen” kannat-tajia?

Mutta missä sinä astut kuvaan mukaan? Mitä hyötyä sinä saattällaisesta ”laista ja järjestyksestä”? Etkö näe, että tällainen ”lakija järjestys” vain ryöstää sinua, huijaa sinua ja yksinkertaisesti or-juuttaa sinut?

”Orjuuttaa minut?” sinä ihmettelet. ”Miten niin, minähän olenvapaa kansalainen!”

Oletko sinä todellakin vapaa? Vapaa tekemään mitä? Elämäänkuten haluat? Tekemään mitä sinua miellyttää?

Mietitäänpä. Miten sinä elät? Mikä on vapautesi määrä?Olet riippuvainen työnantajasi maksamasta palkasta, eikö niin?

Ja sinun palkkasi taas määrää sinun elämäntapasi, vai kuinka? Elä-män olosuhteesi, jopa se mitä sinä syöt ja juot, missä käyt ja kenenkanssa seurustelet – kaikki se riippuu sinun palkastasi.

Ei, et sinä ole vapaa. Sinä olet riippuvainen työnantajastasi japalkastasi. Oikeasti olet palkkaorja.

21

Kapitalistisessa järjestelmässä koko työväenluokka on riippuvai-nen kapitalistiluokasta. Työläiset ovat palkkaorjia.

Joten mitä vapaudestasi tulee? Mitä voit sillä tehdä? Voitko teh-dä sillä yhtään enempää kuin mitä palkkasi sallii?

Etkö huomaa, että sinun palkassasi – tuloissasi ja ansioissasi –on kaikki se vapaus mitä sinulla on? Sinun vapautesi ja oikeutesieivät mene yhtään sen pidemmälle kuin mitä palkkasi sallii.

Vapaudesta, joka sinulle annetaan paperilla, se mikä on kirjoitet-tu lakikirjoihin ja perustuslakeihin, siitä sinä et kostu tippaakaan.Sellainen vapaus tarkoittaa vain sitä, että sinulla on oikeus tehdätietty asia. Se ei tarkoita sitä, että sinä voit tehdä sen asian. Kye-täkseen tekemään asian ihmisellä täytyy olla siihen mahdollisuus,tilaisuus. Sinulla on oikeus syödä kolme hienoa ateriaa päivässä,mutta jos sinulla ei ole siihen varaa, mahdollisuutta saada noitaaterioita, niin mitä hyötyä tuosta oikeudesta on sinulle?

Oikeasti vapaus tarkoittaa siis mahdollisuutta tyydyttää tarpei-taan ja halujaan. Jos vapautesi ei suo sinulle tuota mahdollisuutta,niin ei siitä ole sinulle mitään hyötyä. Todellinen vapaus tarkoit-taa mahdollisuuksia ja hyvinvointia. Ellei se sitä tarkoita, niin ei sekyllä mitään tarkoita.

Näet siis kuinka koko tilanne kilpistyy tähän:Kapitalismi ryöstää sinua ja tekee sinusta palkkaorjan.Laki ylläpitää ja suojelee tätä ryöstöä.Hallitus huijaa sinut uskomaan, että olet riippumaton ja vapaa.Tällä tavoin sinua huijataan ja petkutetaan elämäsi jokaisena

päivänä.Mutta kuinka on mahdollista, ettet ole tullut ajatelleeksi tätä ai-

kaisemmin? Kuinka on niin, ettei suurin osa muistakaan ihmisistänäe sitä?

Näin on siksi, että sinulle ja kaikillemuillekin on valehdeltu tästäkoko ajan, varhaislapsuudesta lähtien.

Sinua käsketään olemaan rehellinen samalla kun sinua ryöste-tään koko ikäsi.

22

Ajatellaan kaupunkisi kenkävalmistajaa. Hän ei voi mitenkääntietää, kenellä on tai kenellä ei ole varaa ostaa hänen kenkiään, ku-ten aiemmin osoitin. Hän tekee karkean arvion, hän ”laskelmoi” japäättää tuottaa vaikkapa 50 000 paria. Sitten hän lähettää tuotteen-sa markkinoille. Eli tukkumyyjälle, välittäjälle ja kauppiaalle, jotkapistävät ne sitten myyntiin.

Oletetaan, että vain 30 000 paria saadaan myytyä, 20 000 jää va-rastoon. Valmistajamme, joka ei saanut myytyä kaikkea omassakaupungissaan, yrittää tasoittaa tilit jossain toisessa osassa maa-ta. Mutta siellä olevilla kengänvalmistajilla on sama tilanne. He-kään eivät saa myytyä kaikkea valmistamaansa. Kenkien tarjontaon suurempi kuin niiden kysyntä, he sanovat. He vähentävät tuo-tantoa. Tämä tarkoittaa työntekijöiden irtisanomisia, mikä kasvat-taa työttömien armeijaa.

Tätä kutsutaan ”ylituotannoksi”. Todellisuudessa kyse ei kuiten-kaan ole lainkaan ylituotannosta. Kyse on alikulutuksesta, koskaon monia ihmisiä, jotka tarvitsisivat uudet kengät, mutta heillä eiole niihin varaa.

Tulos? Varastot täynnä kenkiä, joita ihmiset haluavat mutta ei-vät voi ostaa; kaupat ja tehtaat sulkevat ovensa ”ylitarjonnan” ta-kia. Sama tapahtuu muussa teollisuudessa. Sinulle kerrotaan, ettäon ”kriisi” ja että sinun palkkaasi pitää leikata.

Sinun palkkaasi leikataan, joudut osa-aikaiseen työhön tai mene-tät työsi kokonaan. Tuhannet miehet ja naiset ajetaan työttömiksitällä tavoin. Heidän palkanmaksunsa lakkaa eikä heillä ole varaaostaa ruokaa eikä muitakaan tarvitsemiaan tavaroita. Onko niin,ettei noita tavaroita ole saatavilla? Ei, päinvastoin; varastot ja kau-pat ovat niitä täynnänsä, niitä on aivan liikaa, on ”ylituotantoa”.

Siispä kapitalistinen voiton tekemiseen perustuva tuotantotapajohtaa tähän hulluun tilanteeseen:

(1) ihmisten täytyy nähdä nälkää – ei siksi etteikö olisi tarpeek-si ruokaa, vaan siksi että sitä on liikaa; heidän täytyy olla ilmanasioita, joita he tarvitsevat, koska noita asioita on liikaa tarjolla;

(2) koska on liikaa, tuotantoa leikataan, tuhansia irtisanotaan;

39

”Miksi?”Koska kapitalistinen teollisuusjärjestelmä ei tuota kansan tarpei-

den takia; se tuottaa voittojen takia. Tehtailijat eivät tuota tavaroitasiksi, että ihmiset haluavat niitä, eivätkä he myöskään tuota nii-tä siinä määrin kuin tarvitaan. He tuottavat sen, minkä olettavatsaavansa voitolla myytyä.

Jos meillä olisi järkevä järjestelmä, tuottaisimme tavaroita, joitaihmiset tarvitsevat ja senmääränminkä he tarvitsevat. Olettakaam-me, että tietyn kaupungin asukkaat tarvitsevat tuhat paria kenkiä,ja olettakaamme että meillä on viisikymmentä suutaria hommaavarten. Silloin kahdessakymmenessä työtunnissa nuo suutarit oli-sivat valmistaneet kengät koko yhteisömme tarpeisiin.

Nykyajan suutarit eivät kuitenkaan tiedä eivätkä välitä siitä,kuinka monta kenkäparia tarvitaan. Tuhannet ihmiset kaupungis-sasi saattavat olla uusien kenkien tarpeessa, mutta heillä ei ole va-raa ostaa niitä. Mitä hyötyä valmistajalle on siitä tiedosta, kukakenkiä tarvitsee? Hän haluaa vain tietää kuka voi ostaa hänen val-mistamansa kengät: kuinka monta paria hän voi myydä voitolla.

Mitä tapahtuu? No, hän valmistaa suurinpiirtein sen verran ken-kiä kuin olettaa voivansa myydä. Hän yrittää parhaansa valmis-taakseen ne mahdollisimman halvalla ja myydäkseen ne mahdol-lisimman kalliilla, jotta hän saisi hyvän voiton. Siksi hän työllis-tää mahdollisimman vähän työntekijöitä valmistamaan haluaman-sa kenkämäärän, ja hän pistää työläiset tekemään työnsä niin ”te-hokkaasti” ja raskaasti kuin vain onnistuu pakottamaan.

Huomaat, että tuotanto voiton vuoksi tarkoittaa pidempiä työ-päiviä ja pienempää työllistettyjen määrää kuin jos tuotettaisiinkäyttöä varten.

Kapitalismi on järjestelmä voiton tuottamiseksi ja siksi kapitalis-missa esiintyy aina työttömyyttä.

Katsopa lähemmin tätä voiton tuottamisen järjestelmää, niinhuomaat, kuinka sen perustava vääryys tuottaa satoja muita vää-ryyksiä.

38

Sinut määrätään tottelemaan lakia samalla kun laki suojelee ka-pitalistia, joka sinua ryöstää.

Sinulle opetetaan, että tappaminen on väärin, samalla kun halli-tus hirttää ja pistää ihmisiä sähkötuoliin ja teurastaa heitä sodissa.

Sinua käsketään tottelemaan lakia ja hallitusta, vaikka laki ja hal-litus puolustavat ryöstöä ja murhaa.

Siis koko elämäsi sinulle valehdellaan, sinua huijataan ja pete-tään, jotta sinusta olisi helpompaa nylkeä voittoja. Jotta sinua olisihelpompi riistää.

Työnantajat ja kapitalistit eivät nimittäin ole ainoita, jotka sinus-ta voittoa repivät. Hallitus, kirkko, koulut – kaikki ne elävät sinuntyöstäsi. Sinä elätät niitä kaikkia. Siksi ne kaikki opettavat sinuatyytymään osaasi ja käyttäytymään kunnolla.

”Onko todellakin niin, että minä elätän niitä kaikkia?” kysythämmästyneenä.

Katsotaanpa. He syövät ja juovat ja ovat puettuina, puhumatta-kaan ylellisyyksistä joista he nauttivat. Tekevätkö he ne asiat, joitahe käyttävät ja kuluttavat, tekevätkö he viljelykset ja kylvöt, raken-nukset ja niin edelleen?

”Mutta hehän maksavat noista asioista”, ystäväsi esittää vasta-lauseen.

Kyllä, he maksavat. Oletetaanpa, että kaverisi varastaa sinultaviisikymmentä dollaria ja menee sitten ostamaan sillä itselleen pu-vun. Onko tuo puku oikeutetusti hänen? Eikö hän maksanutkinsiitä? No, aivan samoin ihmiset, jotka eivät tuota mitään tai tee mi-tään hyödyllistä työtä, maksavat tavaroista. Heidän rahansa ovatvoittoja, joita he tai heidän vanhempansa ovat puristaneet sinusta,työläisistä.

”Sittenhän on niin, että minä elätän pomoani, eikä päinvastoin.”Tietysti. Hän antaa sinulle työtä eli luvan työskennellä tehtaas-

sa, joka ei ole hänen rakentamansa vaan muiden sinun kaltaistesityöläisten rakentama. Ja tuon luvan takia sinä autat hänen elättämi-sessään koko ikäsi tai niin kauan kuin teet hänelle työtä. Sinä tuethäntä niin anteliaasti, että hänellä on varaa kartanoon kaupungissa

23

ja huvilaan maaseudulla, jopa useampiin, sekä palvelijoihin, jotkahuolehtivat hänen ja hänen perheensä tarpeista, ja lisäksi hänenystäviensä viihdyttämiseen ja hevoskisoihin ja venekisoihin ja sa-toihin muihinkin asioihin. Mutta et ole antelias vain työnantajaasikohtaan. Suoraan tai epäsuorasti verotuksella sinun työlläsi tue-taan koko hallintoa, paikallisia ja kansallisia hallituksia ja valtioitayleensä, kouluja ja kirkkoja ja kaikkia muitakin instituutioita, joi-den tehtävänä on suojella voittoja ja pitää sinut huijattuna. Sinäja työläistoverisi, työvoima kokonaisuudessaan, elättävät ne kaik-ki. Ihmetteletkö siis, että ne kaikki kertovat sinulle kaiken olevankunnossa ja että sinun pitää vain olla kiltti ja pysyä hiljaa?

Heille on hyvä, että pysyt hiljaa, koska he eivät pystyisi huiputta-maan ja ryöstämään sinua, jos avaisit silmäsi ja näkisit mitä sinulletodella tapahtuu.

Siksi he ovat niin kovia kapitalistisen järjestelmän, ”lain ja jär-jestyksen” kannattajia.

Onko tämä järjestelmä kuitenkaan hyväksi sinulle? Onko se mie-lestäsi hyvä ja oikeudenmukainen?

Ellei, niin miksi siedät sitä? Miksi tuet sitä?”Mitä minä voin tehdä?” sanot; ”Olen vain yksi.”Oletko todellakin ainoa? Etkö pikemminkin ole yksi monista tu-

hansista, miljoonista, joita kaikkia riistetään ja orjuutetaan samoinkuin sinua? He eivät vain tiedä sitä. Jos he tietäisivät, he eivät kan-nattaisi sitä. Se on varma. Joten tehtävänä on saada asia heidäntietoonsa.

Jokaista työläistä kaupungissasi, jokaista uurastajaamaassasi, jo-kaisessa maassa ja koko maailmassa riistetään ja orjuutetaan aivankuten sinua.

Eikä vain työläisiä. Myösmaatyöläisiä huiputetaan ja ryöstetäänsamalla tavalla.

Työläisten lailla myös viljelijät ovat riippuvaisia kapitalistiluo-kasta. He raatavat koko elämänsä, mutta suurin osa heidän työs-tään menee trusteille ja monopoleille, jotka omistavat maan, johonheillä ei ole sen enempää oikeutta kuin kuuhunkaan.

24

tämällä enemmän ihmisiä lyhyemmällä työajalla. Siksi on työnan-tajasi intresseissä pitää pikemminkin sata ihmistä kymmenen tun-tia päivässä töissä kuin työllistää kaksisataa ihmistä viideksi tun-niksi päivässä. Kaksisataa ihmistä vie enemmän tilaa kuin sata ih-mistä – tarvitaan suurempi tehdas, enemmän työkaluja ja koneita,ja niin edelleen. Hänen siis tarvitsisi sijoittaa enemmän pääomaa.Suuremman ihmisjoukon työllistäminen lyhyemmällä työajalla toi-si vähemmän voittoja ja siksi pomosi ei johda tehdastaan tai kaup-paansa sillä tavalla. Mikä tarkoittaa sitä, että voiton tekemisen jär-jestelmä ei ole yhteensopiva inhimillisyyden huomioon ottamisenja työläisten hyvinvoinnin kanssa. Päinvastoin, mitä kovemmin ja”tehokkaammin” työskentelet ja mitä pidempiä päiviä teet, sitä pa-rempi työnantajallesi ja sitä suurempia ovat hänen voittonsa.

Ymmärrät siis, ettei kapitalismi ole kiinnostunut työllistämäänkaikkia, jotka haluavat ja pystyvät työhön. Päinvastoin: vähim-mäismäärä ”käsiä” ja maksimaalinen määrä ponnistelua on kapi-talistisen järjestelmän periaate ja voitonlähde. Siinä kaikkien ”ra-tionalisointien” suuri salaisuus. Ja siksi jokaisessa kapitalistisessamaassa löytyy tuhansia ihmisiä, jotka haluavat ja janoavat työtä,mutta jotka eivät sitä saa. Tämä työttömien armeija on jatkuva uh-ka sinun elintasollesi. He ovat valmiina ottamaan sinun paikkasipienemmällä palkalla, koska puute pakottaa heidät siihen. Pomoil-le tämä on tietysti kovin kätevää: se on heidän käsissään oleva ruos-ka, jota heilutetaan jatkuvasti ylläsi, jotta raataisit ankarammin jaolisit ”kunnolla”.

Huomaat itsekin, kuinka vaarallinen ja alentava tällainen tilanneon työläiselle, puhumattakaan muista järjestelmän vioista.

”Miksei vaan lakkauteta työttömyyttä?” sinä vaadit.Kyllä, olisi hyvä lakkauttaa se. Mutta se onnistuisi vain lakkaut-

tamalla kapitalistinen järjestelmä ja palkkaorjuus. Niin kauan kuinon olemassa kapitalismi – tai joku muu työn riistolle ja voiton teke-miselle perustuva järjestelmä – on olemassa työttömyyttä. Kapita-lismi ei voi esiintyä ilman työttömyyttä: se sisältyy palkkajärjestel-mään. Se on menestyksellisen kapitalistisen tuotannon perusehto.

37

tietoinen työttömien armeijan sinulle aiheuttamasta vaarasta, kunolet lakossa parempien olosuhteiden hyväksi. Tiedät, että lakkorik-kureita palkataan työttömistä, joita kapitalistit pitävät aina käsien-sä ulottuvilla pystyäkseen rikkomaan lakkosi.

”Miten kapitalismi pitää työttömiä saatavilla?” kysyt.Yksinkertaisesti pakottamalla sinut tekemään pitkää päivää ja

niin ankarasti kuin mahdollista tuottaaksesi suurimman mahdol-lisen määrän. Kaikki modernit ”tehokkuuden” kaavat, taylorismija muut ”talouden” ja ”rationalisoinnin” järjestelmät toimivat vainsuuremman voiton puristamiseksi työläisistä. Kyse on ainoastaantyönantajan intressien mukaisesta taloudesta. Mutta mitä sinuuntulee, työläinen, tämä ”talous” aiheuttaa mitä mittavimpia saavu-tuksiesi ja energiasi menetyksiä, se on elinvoimasi tappavaa haas-kausta.

Työnantajan kannattaa käyttää sinun voimiasi ja kykyjäsi suu-rimmallamahdollisella teholla. On totta, että se tuhoaa terveytesi jahermostollisen järjestelmäsi, altistaa sinut sairauksille ja taudeille(on jopa olemassa erityisiä köyhälistön sairauksia), vammauttaa si-nut ja ajaa sinut ennenaikaiseen hautaan –muttamitä sinun pomo-si siitä piittaa? Eivätkö tuhannet työttömät odotakin työpaikkaasija ole valmiina sen vastaanottamaan heti, kun sinä vammaudut taikuolet?

Siksi kapitalistin voitoille on hyväksi pitää työttömien armeijavalmiina ulottuvillaan. Se on tärkeä osa palkkajärjestelmää, sen tar-peellinen ja välttämätön ominaisuus.

Kansan intresseissä on, että ei olisi työttömyyttä, että kaikillaolisi mahdollisuus tehdä työtä ja hankkia elantonsa; että kaikkiosallistuisivat voimiensa ja kykyjensä mukaan maan varallisuudenkasvattamiseen, niin että jokaisella olisi mahdollisuus saada siitäsuurempi osa.

Mutta ei kapitalismi ole kiinnostunut kansan hyvinvoinnista. Ka-pitalismi, kuten olen jo aiemmin osoittanut, on kiinnostunut ai-noastaan voitoista. Työllistämällä vähemmän ihmisiä ja teettämäl-lä heillä pidempää päivää syntyy suurempia voittoja kuin työllis-

36

Viljelijä tuottaa maailman ruoan. Hän ruokkii meidät kaikki.Mutta ennen kuin hänen tuotteensa tulevat meille hän maksaa ko-van hinnan luokalle, joka elää tekemällä voittoa toisten työstä, ka-pitalistiluokalle. Viljelijältä viedään suurin osa hänen työnsä tuo-tosta aivan kuten työläiseltäkin. Häneltä kiskovat maanomistajatja panttilainaajat; teräsyhtiöt ja rautatiet. Pankkiiri, tukkukauppias,jälleenmyyjä ja moni muu välistävetäjä puristaa viljelijän työstävoittoa, ennen kuin hänen sallitaan ruokkia sinut.

Laki ja hallitus antavat luvan ja auttavat tässä ryöstössä määrää-mällä, että maa, jota ihminen ei ole luonut, kuuluu maanomistajal-le; että rautatiet, jotka työläiset rakensivat, kuuluvat rautatiepoha-toille; että makasiinit, viljasiilot ja varastot, jotka työläiset pystyt-tivät, kuuluvat kapitalisteille; ja että kaikilla noilla monopolisteillaja kapitalisteilla on oikeus kerätä voittoa viljelijältä rautateiden jamuiden laitosten käytöstä, ennen kuin hän voi saada tuottamansaruoan sinulle.

Huomaat siten, kuinka suurpääoma ja liiketoiminta ryöstää vilje-lijää ja kuinka laki auttaa tässä ryöstössä, aivan kuten työläisenkintapauksessa.

Mutta ei ainoastaan työläistä ja maatyöläistä riistetä ja pakotetaluovuttamaan suurinta osaa työnsä tuotteista kapitalisteille, niillejotka ovat monopolisoineet maan, rautatiet, tehtaat, koneet ja kaik-ki luonnonvarat. Koko maa, koko maailma on pistetty maksamaanveroja kaupan ja teollisuuden kuninkaille.

Pienyrittäjät ovat riippuvaisia tukkumyyjistä, tukkumyyjät ovatriippuvaisia tehtailijoista, tehtailijat ovat riippuvaisia teollisuuspo-hatoista; ja kaikki he ovat riippuvaisia pankeista ja rahaherroista.Suurpankkiirit ja sijoittajat voivat pistää kenen tahansa yrityksennurin yksinkertaisesti kieltämällä häneltä luoton. He toimivat niinaina kun vain haluavat painostaa jonkun ulos markkinoilta. Liike-mies on täysin heidän armoillaan. Jos hän ei pelaa peliä kuten he ha-luavat, heidän intressiensä mukaisesti, niin he yksinkertaisesti vainajavat hänet pelistä pois.

25

Siten koko ihmiskunta on riippuvainen ja orjuutettu sen pienenihmisjoukon toimesta, joka on monopolisoinut lähes kaiken maail-man omaisuuden, mutta joka ei itse koskaan luo mitään.

”Mutta tekeväthän nuokin ihmiset kovasti töitä”, sanot.Tuota noin, jotkut heistä eivät tee työtä lainkaan. Jotkut heis-

tä ovat vain tyhjäntoimittajia, joiden bisneksetkin muut hoitavat.Jotkut taas tosiaan tekevät työtä. Mutta millaista työtä he tekevät?Tuottavatko he jotain, kuten työläiset ja viljelijät? Eivät, he eivättuotamitään, vaikka he ehkä työskentelevätkin. He vain rahastavatihmisiä ja nettoavat heistä voittoa. Hyödyttääkö heidän työnsä si-nua? Maantierosvokin tekee ankarasti työtä ja ottaa suuria riskejä.Hänen ”työnsä”, kuten kapitalistinkin, työllistää lakimiehiä, van-ginvartijoita ja koko joukon muita, jotka kaikki sinun raadantasielättää.

Tuntuu naurettavalta, että koko maailman pitäisi olla orjia muu-taman kapitalistin takia, ja että kaikkien elämänoikeuksien ja -mahdollisuuksien pitäisi riippua heistä. Mutta asia on juuri näin.Tämä on sitäkin naurettavampaa, kunmietit, että työläisten ja maa-työläisten, niiden jotka ovat kaiken rikkauden luoneet, on oltavakaikista yhteiskuntaluokista kaikkein riippuvaisimpia ja köyhim-piä.

Tämä on todella hirvittävää ja surullista. Varmastikin maalais-järkesi kertoo sinulle, ettei tällainen tilanne ole kaukana hulluu-desta. Jos suuret ihmisjoukot, miljoonat ympäri maailman, näkisi-vät kuinka heitä huijataan, riistetään ja orjuutetaan, kuten sinä nytnäet, kannattaisivatko he asiaintilan säilymistä ennallaan? Takuul-la eivät!

Kapitalistit tietävät tämän. Siksi he tarvitsevat hallinnon ja val-tion laillistamaan heidän ryöstötapansa, suojelemaan kapitalististajärjestelmää.

Ja siksi hallinto kapitalismin säilyttääkseen tarvitsee lakeja, po-liisia ja sotilaita, oikeusistuimia ja vankiloita.

Mutta keitä ovat poliisit ja sotilaat, jotka suojelevat kapitalistejasinulta, kansalta?

26

ta ja hiki valuu kapitalistien taskuun voittoina? Kuinka työläisenterveys, hänen henkensä ja ruumiinsa uhrataan teollisuusherrojenahneuden edessä? Kuinka työtä ja elämää haaskataan tyhmän ka-pitalistisen kilpailun ja suunnittelemattoman tuotannon takia?

Niinpä niin, lehdet kertovat sinulle paljonkin rikoksista ja rikolli-sista, ihmisen ”pahuudesta” ja erityisesti ”alempien” luokkien, työ-läisten pahuudesta. Mutta ne eivät kerro sinulle, että kapitalistisetolosuhteet synnyttävät suurimman osan aikamme pahuudesta jarikollisuudesta, ja että kapitalismi itsessään on kaikista suurin ri-kos; että se tuhoaa enemmän elämiä yhdessä päivässä kuin kaikkimuut murhaajat yhteenlaskettuna. Tavallisten rikollisten aikaan-saama elämän ja omaisuuden tuho maailmassa laskettuna ihmi-selämän aikojen alusta lähtien on pelkkää lasten leikkiä verrattu-na niihin kymmeniin miljooniin tapettuihin, kahteenkymmeneenmiljoonaan haavoittuneeseen ja sanoinkuvaamattomaan tuhoon jakärsimykseen, jonka aiheutti yksi ainoa kapitalistinen tapahtuma,maailmansota. Tuo suunnaton verilöyly oli kapitalismin aviolap-si, koska kaikki valloitus- ja ryöstösodat ovat seurausta kansain-välisen porvariston taloudellisten ja kaupallisten intressien ristirii-doista. Kyseessä oli sota voitoista, kuten jopa Woodrow Wilson jahänen luokkansa myöhemmin tunnustivat.

Voitot jälleen kerran, kuten huomaat. Ihmislihan ja -veren muut-taminen voitoiksi isänmaallisuuden nimissä.

”Isänmaallisuus!” sinä huudahdat; ”mutta sehän on jalo aate!””Entä työttömyys”, kyselee ystäväsi, ”onko kapitalismi syyllinen

siihenkin? Onko se pomoni syy, ettei hänellä ole minulle työtä?”

5. Työttömyys

Olen iloinen, että ystäväsi kysyi tuon kysymyksen, koska jokai-nen työläinen ymmärtää, miten tärkeä asia työttömyys on hänelle.Tiedät mitä elämäsi on ollessasi ilman työtä; ja kun sinulla on työ-tä, kuinka sen menettämisen pelko varjostaakaan sinua. Olet myös

35

Kuka on ihmisen suurempi vihollinen: ahne kivihiiliparoni, jokauhraa ihmishenkiä huonosti ilmastoiduissa ja vaarallisissa kaivok-sissa, vaiko epätoivoinen mies, joka syyllistyy pahoinpitelyyn javarkauteen?

Lain rankaisemat vääryydet ja rikokset eivät ole maailmassa ole-van suuren pahuuden syy. Nimenomaan lailliset vääryydet sekärankaisematta jäävät rikokset, jotka ovat lain ja hallituksen oikeut-tamia ja joita ne suojelevat, täyttävätmaailman kurjuudella ja puut-teella, eripuralla ja ristiriidoilla, luokkataistelulla, teurastuksella jatuholla.

Kuulemme paljon rikoksista ja rikollisista, murroista ja varkauk-sista, hyökkäyksistä ihmisiä ja omaisuutta vastaan. Päivälehtienpalstat ovat täynnä sellaisia juttuja. Niitä pidetään ”uutisina”.

Mutta kuuletko juuri mitään kapitalistisen teollisuuden ja liike-elämän rikoksista? Kertovatko lehdet sinulle mitään siitä jatkuvas-ta ryöstöstä ja varkaudesta, joka näkyy matalina palkkoina ja kor-keina hintoina? Kirjoittavatko ne juuri mitään kurjuudesta, jon-ka aiheuttavat pörssispekulaatiot, ruoan turmeleminen ja tuhannetmuut petoksen, kiristyksen ja riiston muodot, joilla bisnes ja kaup-pa pyörivät? Kertovatko ne sinulle vääryydestä ja pahasta, köyhyy-destä, särkyneistä sydämistä, sairauksien ja ennenaikaisen kuole-man tuhoamista elämistä, epätoivosta ja itsemurhista, jotka ovatjatkuvia ja säännönmukaisia seuraamuksia kapitalistisesta järjes-telmästä?

Kertovatko ne sinulle tuhansien työttömien murheesta ja huo-lesta, kun kukaan ei välitä siitä, elävätkö vai kuolevatko he? Ker-tovatko ne sinulle tehtaissamme naisille ja tytöille maksettavistanälkäpalkoista, jotka suoraan pakottavat heidät myymään ruumis-taan hengissä säilyäkseen? Kertovatko ne tuhansien työttömien ar-meijasta, jota kapitalismi pitää varalla ja käyttää heitä ottaakseenleivän sinun suustasi, jos menet lakkoon paremman palkan puoles-ta? Kertovatko ne sinulle, että työttömyys kaikkine suruineen, kär-simyksineen ja kurjuuksineen on suoraa seurausta kapitalistisestajärjestelmästä? Kertovatko ne sinulle, kuinka palkkaorjien raadan-

34

Jos he itse olisivat kapitalisteja, niin olisi aivan järkeenkäypää,että he haluavat puolustaa varastamaansa omaisuutta ja että he ha-luavat pitää pystyssä, jopa väkivalloin, sellaisen systeemin, jokaantaa heille etuoikeuden ryöstää kansaa.

Mutta kun poliisit ja sotilaat, ”lain ja oikeuden” puolustajat, eivätkuulu kapitalistiluokkaan. He ovat kansan alinta luokkaa, köyhiä,jotka maksusta suojelevat juuri sitä järjestelmää, joka pitääkin hei-dät köyhinä. Tämä on uskomatonta, eikö totta? Ja silti se on totta.Asia voidaan tiivistää näin: osa orjista suojelee herrojaan, jotka pi-tävät niin heidät kuin muunkin ihmiskunnan orjuudessa. Samaantapaan esimerkiksi Iso-Britannia pitää Intian hindut alistettuina al-kuasukaspoliisien avulla, jotka siis itsekin ovat hinduja. Samoin toi-mii Belgia Kongon mustien kanssa. Ja samoin toimii mikä tahansavaltio alamaistensa kanssa.

Kyse on samasta järjestelmästä. Tässä on asian ydin: kapitalismiryöstää ja riistää koko kansaa; lait laillistavat ja ylläpitävät tämänkapitalistisen ryöstön; valtio käyttää osaa kansasta auttaakseen japuolustaakseen kapitalisteja siinä kun he ryöstelevät muita.

Koko juttua pidetään yllä opettamalla kansa uskomaan, että ka-pitalismi on oikein, että laki on oikeudenmukainen ja että hallitustatäytyy totella.

Näetkö nyt tämän pelin läpi?

4. Miten järjestelmä toimii

Tarkastellaanpa nyt lähemmin, miten järjestelmä ”toimii”.Ajattele, kuinka elämä ja sen todellinen merkitys on käännetty

ylösalaisin. Kuinka järjettömät olosuhteet ovatmyrkyttäneet sinunolemassaolosi ja tehneet siitä kurjaa.

Missä on elämäsi tarkoitus, missä on sen ilo?Maailma on rikas ja kaunis, kirkkaan auringonpaisteen pitäisi

tehdä sinut iloiseksi. Ihmisen nerous ja työ ovat voittaneet luon-nonvoimat, kesyttäneet ukkosen ja ilman ihmiskunnan palveluk-

27

seen. Tiede ja keksinnöt, inhimillinen tuotanto ja raadanta ovattuottaneet ennennäkemätöntä vaurautta. Olemme ylittäneet aavatmeret, höyrykone on mitätöinyt etäisyydet, sähkö ja polttomoot-tori ovat vapauttaneet ihmisen maan kahleista ja liittäneet jopailmakehän hänen valtakuntaansa. Olemme ylittäneet etäisyyksiäja kaukaisimmatkin pallomme kolkat ovat nyt lähellä toisiaan. Ih-misääni kiertää pallonpuoliskoja ja vasten sinitaivasta lentävät ko-neet kantavat ihmisen viestiä kaikille maailman kansoille.

Silti ihmiset valittavat raskaiden taakkojensa alla eikä heidän sy-dämessään ole iloa. Heidän elämänsä on täynnä kärsimystä ja hei-dän sielujaan kylmää puute ja tarve. Köyhyys ja rikollisuus täyttä-vät jokaisen maan; tuhannet sairastuvat mielen ja kehon sairauk-siin, sota teurastaa miljoonia ja saa aikaan tyranniaa ja sortoa.

Miksi maailmassa on kaikki tämä kurjuus ja murhaaminen, kunmaailma on niin rikas ja kaunis?Miksi on kaikki tämä tuska ja surumaan päällä, joka on niin täynnä luonnonantimia ja auringonpais-tetta?

”Se on Jumalan tahto”, sanoo kirkko.”Ihmiset ovat pahoja”, sanoo lainlaatija.”Niin täytyy olla”, sanoo hölmö.Onko tosiaan näin? Täytyykö todellakin näin olla?Sinä, minä ja kaikki me haluamme elää. Meillä on vain yksi elä-

mä ja me haluamme elää sen parhaalla mahdollisella tavalla – mehaluamme elää oikein. Haluamme hieman iloa ja päivänpaistettaelämäämme. Mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen, sitä emmetiedä. Kukaan ei tiedä. On mahdollista, että kun kerran kuolem-me, pysymme kuolleina. Mutta oli miten oli, silloin kun elämme,koko olemuksemme janoaa iloa ja naurua, päivänpaistetta ja on-nea. Luonto on tehnyt meidät sellaisiksi. Se on saanut sinut, minutja miljoonat muut kaltaisemme janoamaan elämää ja iloa. Onkooikein, että meiltä ne riistetään ja joudumme ikuisesti pysymäänpienen meitä herruuttavan ihmisjoukon orjina?

Voiko se olla ”Jumalan tahto”, kuten kirkko kertoo?

28

vihata köyhyyttään ja miettiä miten hänestä voisi tulla rikas, mitensaada rahaa, ja hän yrittää saada sitä kaikilla osaamillaan keinoilla,käyttämällä muita hyväksi aivan kuten häntäkin on aina käytettyhyväksi, huijaamalla ja valehtelemalla ja joskus jopa rikoksella.

Sitten sinä sanot, että hän on ”paha”. Mutta etkö näe, mikä hä-net teki pahaksi? Etkö näe, että hänen elämänsä olosuhteet tekiväthänestä sen, mikä hän on? Etkö näe, että tällaisia olosuhteita ylläpi-tävä järjestelmä on suurempi rikollinen kuin yksikään pikkurikol-linen? Laki astuu areenalle ja rankaisee pikkurikollista, mutta eikösama laki suojaa noita huonoja olosuhteita ja ylläpidä järjestelmää,joka rikollisia tuottaa?

Ajattele tarkkaan ja katso, eikö itse laki ja hallinto luo rikollisuut-ta pakottamalla ihmiset elämään olosuhteissa, jotka tekevät heistäpahoja. Laki ja hallinto ylläpitävät ja suojelevat kaikkein suurintarikosta, kapitalistista palkkatyöjärjestelmää, ja sitten ne rankaise-vat köyhää rikollista.

Mieti onko sillä eroa, teetkö väärin lain suojaamana vai teetköväärin laittomasti? Asiahan on sama ja samat ovat vaikutuksetkin.Mikä vielä pahempaa, laillinen väärin tekeminen on suurempi pa-ha, koska se aiheuttaa enemmän kurjuutta ja epäoikeudenmukai-suutta kuin laiton vääryys. Laillinen rikollisuus on käynnissä kai-ken aikaa; siitä ei rangaista ja siitä on tehty helppoa, kun taas lai-ton rikollisuus ei ole lainkaan niin yleistä ja se on laajuudeltaan javaikutuksiltaan rajoitetumpaa.

Kumpi synnyttää enemmän kurjuutta: rikas tehtaanomistaja pie-nentämällä tuhansien työläisten palkkoja kasvattaakseen voitto-jaan vai työtön varastaessaan jotain nälkäänsä?

Kumpi tekee suuremman vääryyden: teollisuusporhon vaimokuluttaessaan tuhat dollaria sylikoiransa hopeiseen kaulapantaanvaiko porhon kaupassa työskentelevä alipalkattu tyttö, joka ei voivastustaa kiusausta ja näpistää muutaman korun?

Kumpi on suurempi rikollinen: viljamarkkinoilla keinottelija, jo-ka tekee miljoonan dollarin voitot nostaessaan köyhän miehen lei-vän hintaa vaiko koditon kulkuri, joka varastaa jotain?

33

suhteissa – kaikkialla näet tämän periaatteen toiminnassaan. Jo-kainen yrittää voittaa toisensa. Kilpailusta tulee kapitalistisen elä-män sielu, alkaen ylhäältä miljardööripankkiirista, teollisuuskapi-talistista, läpi koko yhteiskunnallisen ja rahataloudellisen asteikon,alas aina vihoviimeiseen tehdastyöläiseen. Sillä jopa työläisten täy-tyy kilpailla toisiaan vastaan työpaikkojen ja parempien palkkojensuhteen.

Tällä tavoin koko elämästämme tulee kaikkien sotaa kaikkia vas-taan, luokan sotaa toista luokkaa vastaan. Tässä taistelussa käyte-tään kaikkia mahdollisia keinoja kilpailijan kukistamiseksi, hänenyläpuolelleen pääsemiseksi.

On selvää, että tällaisissa olosuhteissa kehittyvät ja jalostuvatnimenomaan ihmisen kehnoimmat ominaisuudet. On yhtä selvää,että laki suojelee vallassa olevia ja vaikutusvaltaisia, rikkaita ja va-rakkaita, olivat nämä sitten saaneet omaisuutensa miten tahansa.Köyhä saa väistämättä vähiten irti näissä olosuhteissa. Hän yrit-tää tehdä samaa mitä rikaskin. Mutta koska hänellä ei ole samojamahdollisuuksia toteuttaa intressejään lain suojelemana, hän yrit-tää usein lain ulkopuolella ja putoaa sen verkkoon. Hän ei kuiten-kaan tehnyt sen kummempaa kuin rikaskaan – käytti toista hyväk-seen, huijasi jotakuta – mutta hän teki sen ”laittomasti” ja niinpähäntä kutsutaan rikolliseksi.

Katso tuota köyhää poikaa tuolla kadun kulmassa. Hän on rää-syissä, kalpea ja nälkäinen. Hän näkee toisen pojan, rikkaasta per-heestä, ja tuolla pojalla on päällään hienot vaatteet, hänet on hyvinruokittu eikä hän suvaitse edes leikkiä köyhän pojan kanssa. Rää-syläispoika on vihainen tuolle rikkaalle pojalle, hän halveksuu javihaa tätä. Ja minne vain köyhä poika meneekin, hän kokee samanasian: hänet jätetään huomiotta ja häntä pilkataan, usein hänet pot-kitaan pois – hänestä tuntuu, etteivät ihmiset pidä häntä yhtä hy-vänä kuin rikasta poikaa, jota kohtaan kaikki ovat kunnioittavia jahuomaavaisia. Köyhä poika muuttuu katkeraksi. Kasvettuaan hännäkee jälleen saman: rikkaita ihaillaan ja kunnioitetaan, köyhiäpoispotkitaan ja katsotaan alentuvasti. Niinpä köyhä poika alkaa

32

Jos Jumala on olemassa, hän on oikeudenmukainen. Sallisikohän meidän joutua huijatuiksi ja sen, että meidän elämämme ja senilot riistetään meiltä? Jos Jumala on, niin hän on meidän isämmeja kaikki ihmiset ovat hänen lapsiaan. Antaisiko hyvä isä joiden-kin lastensa kärsiä ja nähdä nälkää, kun samaan aikaa toisilla onniin paljon, etteivät he tiedä mitä tehdä kaikella omaisuudellaan?Antaisiko hän tappaa ja teurastaa tuhansia ja jopa miljoonia lapsi-aan vain jonkun kuninkaan kunniaksi tai kapitalistin voiton vuok-si? Hyväksyisikö hän vääryydet, häväistykset ja murhaamiset? Ei,ystäväni, et voi uskoa sitä hyvästä isästä, oikeudenmukaisesta Ju-malasta. Jos ihmiset kertovat sinulle, että Jumala haluaa sellaisiaasioita, he vain valehtelevat sinulle.

Ehkä sanot, että Jumala on hyvä, mutta ihmiset ovat pahoja, jasiksi asiat ovat niin väärin maailmassa.

Jos ihmiset ovat pahoja, kuka heidät sellaisiksi teki? Et varmasti-kaan usko, että Jumala teki heistä pahoja, koska siinä tapauksessahän olisi siitä vastuussa. Niinpä se tarkoittaa, että jos ihmiset ovatpahoja, joku muu on tehnyt heistä pahoja. Niin saattaa hyvinkinolla. Katsotaanpa sitä tarkemmin.

Katsotaanpa millaisia ihmiset ovat, mitä he ovat ja miten he elä-vät. Katsotaan miten sinä elät.

Varhaislapsuudestasi saakka sinuun on iskostettu ajatus, että si-nun täytyy menestyä ja että sinun täytyy ”tehdä rahaa”. Raha tar-koittaa mukavuutta, turvaa ja valtaa. Sillä ei ole mitään merkitys-tä kuka olet, vaan sinut arvotetaan varojesi mukaan, pankkitilisisaldon mukaan. Niin sinut on kasvatettu ja kaikille muillekin onopetettu ihan sama asia. Voiko sitä sitten ihmetellä, että jokaisenelämästä tulee rahajahtia, dollarin saalistusta, ja koko olemassao-lostasi tuleekin taistelua omistamisesta, varallisuudesta?

Rahan nälkä kasvaa siitä, mistä se elää. Köyhä taistelee elanton-sa puolesta, saadakseen hieman mukavuutta. Hyvinvoiva haluaasuurempia rikkauksia, jotka turvaavat ja suojelevat häntä huomi-sen pelkoa vastaan. Ja kun hänestä tulee suurpankkiiri, ei hän suin-kaan voi ottaa rennosti, vaan hänen täytyy pitää tarkasti silmällä

29

kilpailijoitaan, koska aina on olemassa vaara hävitä kilpailu toisel-le.

Niinpä jokaisen on pakko ottaa osaa tähän villiin saalistukseen,ja omaisuuden nälkä saa yhä tiukemman otteen ihmisestä. Siitä tu-lee elämän tärkein osa; jokainen ajatus koskee rahaa, kaikki ener-giat keskitetään rikastumiseen ja pian rikkauden janosta tulee ma-niaa, hulluutta, joka ottaa valtaansa sekä omistavat että omistamat-tomat.

Näin elämä onmenettänyt aidon ilon ja kauneudenmerkityksen-sä; olemassaolosta on tullut mieletöntä, villiä tanssia kultaisen vasi-kan ympärillä, pähkähullua Mammona-jumalan palvontaa. Tuossatanssissa ja palvonnassa ihminen on uhrannut kaikki sydämensäja sielunsa hienoimmat ominaisuudet – hyväntahtoisuuden ja oi-keudenmukaisuuden, kunnian ja ihmisyyden, laupeuden ja myötä-tuntoisuuden toisia kohtaan.

”Jokainen itsensä puolesta ja pirulle heikot” – näissä olosuhteis-sa tuosta pakosta tulee väistämättä monien ihmisten halu ja pe-riaate. Onko sitten mikään ihme, että tässä hullussa rahajahdissakehittyvät ihmisen huonoimmat luonteenpiirteet – ahneus, kateus,viha – ja halpamaisimmat himot? Ihminen korruptoituu, turmeltuuja muuttuu pahaksi; hänestä tulee ilkeä ja epäoikeudenmukainen;hän turvautuu petokseen, varkauteen ja murhaan.

Katso tarkemmin ympärillesi ja näe kuinka monet kaupungissa-si, maassasi ja koko maailmassa tehdyt vääryydet ja rikokset ontehty rahan, omaisuuden ja omistamisen vuoksi. Katso miten täyn-nä maailma on köyhyyttä ja kurjuutta; kuinka tuhannet joutuvatsairauksien ja hulluuden, mielettömyyden ja väkivallan, itsemur-han ja murhan uhreiksi – ja kaikki vain siksi, että elämme epäinhi-millisissä ja raaistavissa olosuhteissa.

Viisaat ovat todellakin sanoneet, että raha on kaiken pahan alkuja juuri. Katsoit sitten mihin tahansa, huomaat rahan, omistamisenja haalimisen manian syövyttävän ja alentavan vaikutuksen. Jokai-nen haluaa hulluna saada enemmän, keinolla millä hyvänsä, kerätä

30

niin paljon kuin vain voi, jotta voisi nauttia tästä päivästä ja turvatahuomisen.

Voitko kuitenkaan tämän perusteella sanoa, että ihminen on pa-ha? Eivätkö olemassaolomme olosuhteet ja tämä hullu järjestelmä,jossa elämme, muodostakin hänelle pakon osallistua tähän rahajah-tiin? Vaihtoehtoja ei ole – täytyy kilpailla tai kuolla.

Onko sitten sinun syysi, että elämä pakottaa sinut olemaan jatoimimaan niin? Onko se veljesi tai lähimmäisesi tai kenenkäänsyy? Eikö pikemminkin ole niin, että me kaikki synnymme tähänhulluun asiaintilaan ja että meidän on siihen sopeuduttava?

Mutta eikö sellainen järjestelmä ole itsessään väärä, joka saamei-dät tekemään niin? Mietipä, niin huomaat, ettet sisimmässäsi olelainkaan paha, vaan olosuhteet usein pakottavat sinut tekemäänasioita, jotka tiedät vääriksi. Olisit mieluummin tekemättä niitä.Kun sinulla on varaa, haluat olla hyvä ja auttavainen toisia koh-taan. Mutta jos seuraat näitä taipumuksiasi, tulet laiminlyöneeksiomat intressisi ja olet kohta itse puutteessa.

Niinpä olosuhteet tukahduttavat ja vaientavat meissä kaikissaolevat hyväntahtoisuuden ja inhimillisyyden vaistot ja kovettavatmeidät lähimmäistemme puutetta ja kurjuutta kohtaan.

Näet tämän kaikessa olemassaolossa, kaikissa ihmisten välisis-sä suhteissa, kaikkialla sosiaalisessa elämässämme. Tietysti jos int-ressimme olisivat samoja, kenelläkään ei olisi mitään tarvetta yrit-tää hyötyä toisesta. Koska se mikä on hyvää Jarmolle olisi hyväämyös Jukalle. Aivan varmasti meillä ihmisinä, saman ihmiskun-nan lapsina, on todellakin samat intressit. Mutta hullun ja rikolli-sen yhteiskuntajärjestyksen jäseninä, nykypäivän kapitalistisessajärjestelmässä, meidän intressimme eivät ole samat. Itseasiassa eriyhteiskuntaluokkien intressit ovat toisilleen vastakkaiset; ne ovatvihamieliset ja antagonistiset, kuten olen osoittanut edellisissä lu-vuissa.

Tässä on syy, miksi näet ihmisten pyrkivän hyötymään toisista,kun he saavat siitä voittoa, kun se on heidän intressiensä mukais-ta. Liike-elämässä, kaupassa, työntekijän ja työnantajan välisissä

31

joissakin osittain. Ja kaikkialla, ilman ainuttakaan poikkeusta, heovat seuranneet samaa tietä; kaikkialla he ovat ensin vannoneetihanteidensa nimeen, hämänneet massat ja kääntäneet sitten po-liittisen menestyksensä omaksi voitokseen ja kunniakseen.

”Nämä ihmiset, jotka nousivat valtaan työväenluokan tukeminaja sitten pettivät työläiset, ovat lurjuksia”, kuulen sinun sanovan oi-keutetun närkästyksen vallassa. Totta, mutta ei tässä vielä kaikki.Tällä jatkuvalla ja säännöllisellä petturuudella on syvempi syyn-sä, tällä lähes yleismaailmallisella ilmiöllä on suurempi ja merkit-tävämpi syynsä. Sosialistit eivät olennaisesti poikkea muista ihmi-sistä. He ovat ihmisiä siinä kuin sinä ja minä. Eikä yhdestäkäänihmisestä tule lurjusta tai petturia yhdessä yössä.

Valta korruptoi! Tietoisuus siitä, että sinulla on valtaa, on itses-sään pahinta myrkkyä, joka pilaa hienoimmankin ihmisen. Politii-kan likaisuus ja turmeltuneisuus kaikkialla on todiste tästä. On vie-lä niinkin, että sosialistit ovat parhaimpine aikomuksineenkin täy-sin kyvyttömiä lainsäädäntö- ja hallintoelimissä saamaan aikaanmitään sosialismin tapaistakaan, mitään mikä hyödyttäisi työläisiä.Sillä ei politiikka olemikään keino parantaa työväen olosuhteita. Eise ole sitä koskaan ollut eikä se voi sitä koskaan ollakaan.

Turmeltuminen ja rappio tapahtuvat pikkuhiljaa, niin vähitellen,että sitä tuskin itse huomaa. Ajattelepa hetki esimerkiksi kongres-siin valitun sosialistin tilannetta. Hän on aivan yksin satojen mui-den eri puolueiden edustajien joukossa. Hän vaistoaa, että he ovathänen radikaaleja ajatuksiaan vastaan, ja huomaa ympärillään ou-don ja ynseän ilmapiirin. Mutta siellä hän on, ja hänen täytyy osal-listua asioihin, joita siellä ajetaan. Suurin osa noista asioista – esite-tyt ehdotukset ja ehdotetut lakimuutokset – ovat hänelle täysin vie-raita. Niillä ei ole mitään tekemistä niiden asioiden kanssa, joihinsosialistimme uskoo, ei mitään yhteyttä hänet valinneiden työväen-luokkaisten äänestäjien intresseihin. On vain lainsäädännön rutii-nia. Vain silloin, kun ehdotetaan jotakin mikä koskee työväenluok-kaa tai esille tulee jokin tilanne, joka liittyy teollisuuteen tai talou-teen, voi sosialistimme todella ottaa asiaan kantaa. Hän tekeekin

120

teivät nämä veisi leipää heidän suustaan; poliisi hakkaa ja pidät-tää lakkovahdit, tuomarit antavat heille sakkoja ja lähettävät hei-dät junalla vankilaan. Koko hallintokoneisto on kapitalistien pal-veluksessa hajottamassa lakkoa, murskaamassa mahdollisuuksien-sa mukaan liittoa ja saattamassa työläiset alistumaan. Joskus osa-valtion kuvernööri kutsuu jopa nostoväkeä apuun tai presidenttikomentaa avuksi tavalliset sotavoimat – kaikki pääoman puolestatyöväestöä vastaan.

Sillä välin lakon kohteena oleva trusti tai yritys häätää työnte-kijänsä pois työsuhdeasunnoista, heittää heidät perheineen pakka-seen ja korvaa heidät kutomossa, kaivoksessa tai tehtaassa lakko-rikkureilla. Tämä tehdään poliisin, oikeusistuinten ja hallituksentuella, joita kaikkia rahoitetaan sinun työlläsi ja veroillasi.

Voitko puhua oikeudesta näissä olosuhteissa? Voitko olla niinnaiivi, että uskot oikeuden olevan mahdollista köyhien taistellessarikkaita vastaan, työn taistellessa pääomaa vastaan? Etkö näe, et-tä se on katkera taistelu, vastakkaisten etujen kamppailua, kahdenluokan sotaa? Voitko odottaa oikeutta sodassa?

Kyllä kapitalistiluokka tietää, että kyseessä on sota, ja se käyttääkaikkia käytössään olevia keinoja voittaakseen sen. Mutta työläiseteivät valitettavasti näe tilannetta yhtä selkeästi kuin herransa, janiin he jaksavat yhä typerästi höpistä ”oikeudesta”, ”tasa-arvostalain edessä” ja ”vapaudesta”.

Kapitalistiluokka hyötyy siitä, että työläiset uskovat tuollaisiinsatuihin. Se takaa herrojen vallan jatkumisen. Siksi he käyttävätkaikkia keinoja ylläpitääkseen tätä uskoa. Kapitalistinen lehdistö,poliitikot ja virkapuhujat eivät koskaan jätä käyttämättä tilaisuuttahyväkseen painaakseen sinun mieleesi, että laki tarkoittaa oikeut-ta, että kaikki ovat tasa-arvoisia lain edessä, että jokainen on vapaaja että jokaisella on samat mahdollisuudet elämässä. Koko lain jajärjestyksen koneisto, kapitalismi ja valtio, koko sivilisaatiommeperustuu tälle jättiläismäiselle valheelle, ja sen jatkuva propagoin-ti kouluissa, kirkoissa ja lehdistössä pitää huolen siitä, että olosuh-teet säilyvätkin ennallaan, että palkkaorjuuttasi ylläpitäviä ”pyhiä

61

instituutioita” suojellaan ja että sinä pysyt kuuliaisena laille ja esi-vallalle.

He pyrkivät kaikin tavoin juurruttamaan massoihin tämän val-heen ”oikeudesta”, ”vapaudesta” ja ”tasa-arvosta, koska he tietävätvarsin hyvin, että koko heidän valtansa ja herruutensa pohjaa tä-hän uskoon. Tätä pajunköyttä he syöttävät sinulle jokaisessa sopi-vassa ja sopimattomassakin tilanteessa; he ovat jopa luoneet eri-tyisiä päiviä, jolloin tätä oppia julistetaan sinulle vieläkin painok-kaammin. Itsenäisyyspäivänä heidän juhlapuhujansa täyttävät si-nut tällä krääsällä, ja tällöin sinulla on lupa ampua pois kärsimyk-sesi ja tyydyttymättömyytesi ilotulitteilla ja unohtaa palkkaorjuu-tesi hirveän mekkalan ja riehan ympäröimänä. Mikä loukkaus suu-ren tapahtuman muistoa kohtaan, siis Amerikan vallankumoustakohtaan, joka lakkautti Yrjö III:n tyrannian ja teki Amerikan siirto-kunnista itsenäisen tasavallan! Nyt tämän tapahtuman vuosipäivääkäytetään peittämään orjuutesi maassa, jossa työläiset eivät ole senenempää vapaita kuin itsenäisiäkään. Ripotellakseen suolaa haa-voihisi he ovat antaneet sinulle kiitospäivän, jolloin saat osoittaaharrasta kiitollisuutta siitä, mitä sinulla ei ole!

Niin suurta on herrojesi varmuus sinun typeryydestäsi, että heuskaltavat tehdä tällaista. He tuntevat olonsa turvalliseksi onnistut-tuaan huijaamaan sinut läpikotaisin ja kutistamaan luontaisen ka-pinahenkesi sellaiseksi ”lain ja järjestyksen” säälittäväksi palvon-naksi, ettet enää edes unelmoi avaavasi silmiäsi ja antavasi sielusiuhmakkaana huutaa vihaista vastalausettaan.

Pienimmästäkin kapinoinnin ilmauksesta saat koko hallinnon,lain ja järjestyksen paineen niskoillesi, alkaen poliisin pampus-ta, putkasta ja vankilasta, päätyen hirsipuuhun tai sähkötuoliin.Koko kapitalismin ja hallinnon järjestelmä pannaan liikekannallemurskaamaan kaikki tyytymättömyytesi ja kapinointisi ilmenty-mät; kyllä, jopa kaikki yrityksesi parantaa omia olojasi työläisenä.Herrasi nimittäin ymmärtävät tilanteen varsin hyvin ja tiedostavattäysin sen vaaran, mikä sinun todellisuuteen heräämiseesi sisältyy,siis siihen että ymmärtäisit tosiasiassa olevasi orja. He ovat tietoi-

62

keudet. Tästä syystä Saksan vallankumous ei saavuttanut mitäänmuuta kuin sen, että se ajoi keisarin pois maasta. Aatelisto säilyttikaikki arvonimensä, omaisuutensa, erikois- ja etuoikeutensa; soti-lasluokka säilytti saman vallan mikä sillä oli ollut monarkiassakin;porvaristo on vain vahvistunut, ja rahaherrat ja teollisuuspohatathallitsevat Saksan raatajia tänään entistäkin itsevaltaisemmin. Sak-san sosialistinen puolue onmiljoonien äänien tukemana todellakinonnistunut – nimittäin pääsemään valtaan. Työläiset ovat orjia jakärsivät kuten ennenkin.

Sama kuvio toistuu muissa maissa. Ranskassa sosialistinen puo-lue on vahvasti edustettuna hallituksessa. Ulkoasiainministeri Aris-tide Briand, joka aikaisemmin oli pääministerinä, kuului muinoinpuolueen kirkkaimpiin johtotähtiin. Nykyään hän on kapitalisminja militarismin vankin puolustaja. Monet hänen aiemmista sosia-listitovereistaan ovat hänen kollegoinaan hallituksessa, ja monetmuut tämän päivän sosialistit ovat Ranskan parlamentissa ja muis-sa tärkeissä viroissa. Mitä he tekevät sosialismin hyväksi? Mitä hetekevät työläisten hyväksi?

He auttavat puolustamaan ja ”vakauttamaan” Ranskan kapita-listista hallintoa; heillä on kiire hyväksyä lakeja, joissa korotetaanveroja, jotta hallinnon korkeat virkamiehet saavat parempaa palk-kaa; he vaativat sotakorvauksia Saksalta, jonka työläisten selkä-nahasta ne revitään. He työskentelevät kovin ankarasti ”kasvat-taessaan” Ranskaa, ja erityisesti sen koululaisia, vihaamaan Saksankansaa; he rakentavat lisää sotalaivoja ja sotilaskoneita seuraavaasotaa varten, jota he itse valmistelevat lietsomalla kiihkoisänmaal-lista koston ilmapiiriä naapurimaitaan vastaan. Uuden lain, jonkanojalla jokainen ranskalainen mies ja nainen voidaan kutsua ase-palvelukseen sodan syttyessä, esitteli huomattava sosialisti PaulBoncour, ja se hyväksyttiin edustajainhuoneen sosialistijäsententuella.

Itävallassa ja Belgiassa, Ruotsissa ja Norjassa, Hollannissa jaTanskassa, Tsekkoslovakiassa ja monissa muissa Euroopan mais-sa sosialistit ovat nousseet valtaan. Joissakin maissa kokonaan ja

119

ja lukuisat muut korkean tason virkamiehet armeijassa ja laivas-tossa ovat kaikki Saksan vahvan sosiaalidemokraattisen puolueenjohtajia. Mitä he ovat tehneet proletariaatin hyväksi, jonka asiaapuolue on ajavinaan? Ovatko he aikaansaaneet sosialismin? Ovat-ko he lakkauttaneet palkkaorjuuden? Ovatko he tehneet yhtäänmitään näiden tavoitteiden eteen?

Vuoden 1918 työläisten kansannousu pakotti keisarin pakene-maan maasta ja Hohenzollernien suvun valtakausi päättyi. Kansaantoi luottamuksensa sosiaalidemokraateille ja äänesti heidät val-taan. Heti valtaan päästyään sosialistit kääntyivät kuitenkin kan-saa vastaan. He liittoutuivat Saksan porvariston ja sotilasjohdonkanssa, ja heistä itsestään tuli kapitalismin ja militarismin pönkit-täjiä. He eivät ainoastaan riisuneet kansaa aseista ja nujertaneetraatajia, vaan he ampuivat ja vangitsivat jokaisen sosialistin, jokauskalsi protestoida heidän petturuuttaan vastaan. Noske, joka olisosialistinen armeijan päällikkö vallankumouksen aikana, määräsisotilaansa työläisiä vastaan ja murhasi heitä joukoittain – samojatyöläisiä, jotka olivat äänestäneet hänet valtaan, hänen omia so-sialistiveljiään. Hänen käsissään kuolivat Karl Liebknecht ja RosaLuxemburg, kaksi omistautuneinta ja uskollisinta vallankumouk-sellista, jotka armeijan upseerit murhasivat kylmäverisesti sosialis-tisen hallituksen salaisella hyväksynnällä Berliinissä 16. tammikuu-ta 1919. Anarkistirunoilija ja ajattelija Gustav Landauer ja monettyöväenluokan parhaista ystävistä jakoivat saman kohtalon kaik-kialla Saksassa.

Haase, Ebert, Scheidemann, Noske ja heidän sosialistiset luut-nanttinsa eivät sallineet vallankumouksen saavuttaa mitään elin-voimaista. Välittömästi kun he saivat vallan, he käyttivät sitä kapi-nallisen työväen murskaamiseen. Todellisten vallankumouksellis-ten sekä avoin että salainen murhaaminen oli vain yksi keino, jotasosialistihallitus käytti vallankumouksen tukahduttamiseen. Kau-kana siitä, että sosialistipuolue olisi tehnyt mitään muutoksia työ-läisten hyväksi, siitä tulikin kapitalismin kiihkomielisin puolusta-ja, joka säilytti kaikki aristokratian ja herraluokan edut ja etuoi-

118

sia intresseistään, luokkansa intresseistä. He ovat luokkatietoisia,kun taas työläiset hortoilevat sekaisin ja sekopäisinä.

Teollisuusherrat tietävät, että heidän kannattaa pitää sinut jär-jestäytymättömänä ja epäjärjestyneenä tai yksinkertaisesti rikkoaliittosi, kun siitä tulee vahva ja militantti. He vastaavat väkivallal-la kaikkiin luokkatietoisena työläisenä saamiisi edistysaskeliin. Hevihaavat kaikkia työolosuhteiden parantamiseen pyrkiviä liikkeitäja taistelevat niitä vastaan kynsin ja hampain. He kuluttavatmiljoo-nia sellaiseen koulutukseen ja propagandaan, jonka tarkoituksenaon vain säilyttää heidän valtansa, sen sijaan että he parantaisivatsinun olojasi työläisenä. He eivät säästele rahaa tai vaivaa hyökä-tessään sellaista ajatusta tai ideaa vastaan, joka saattaisi vähentääheidän voittojaan tai uhata heidän herruuttaan.

Tästä syystä he pyrkivät murskaamaan jokaisen yrityksenkinparantaa työläisten olosuhteita. Mieti esimerkiksi liikettä kahdek-santuntisen työpäivän puolesta. Se on verraten läheistä historiaa,ja luultavasti muistat, millä ankaruudella ja tarmokkuudella työ-nantajat tuota työläisten tavoitetta vastustivat. Vieläkin tuo taiste-lu jatkuu monissa Euroopan maissa kuin myös joillakin amerikka-laisilla tuotannonaloilla. Yhdysvalloissa taistelu alkoi vuonna 1886,ja pomot käyttivät siinä todella julmia keinoja pakottaakseen työ-läisensä takaisin tehtaisiin työskentelemään vanhoihin olosuhtei-siinsa. Johtajat turvautuivat työsulkuihin irtisanoen tuhansia, heturvautuivat väkivaltaan työväenkokouksia ja niiden aktiivijäseniävastaan palkkaamiensa roistojen ja Pinkertonin agenttien avulla, jahe turvautuivat liiton päämajojen ja kokouspaikkojen hävitykseen.

Missä oli ”laki ja järjestys”? Kummalla puolella hallitus taisteli?Mitä tekivät oikeuslaitokset ja tuomarit? Missä oli oikeus?

Paikalliset, osavaltioiden ja liittovaltion auktoriteetit käyttivätkoko heidän hallinnassaan olevaa valtakoneistoa auttaakseen työ-nantajaosapuolta. He eivät kavahtaneet edes murhaamista. Työ-väenliikkeen aktiivisimmat ja osaavimmat johtohahmot saivatmaksaa hengellään työläisten yritykset vähentää raadantansa tun-tien määrää.

63

Tästä taistelusta on kirjoitettu niin monta kirjaa, ettei minun tar-vitse tässä mennä yksityiskohtiin. Mutta lyhyt yhteenveto tapahtu-mista virkistänee lukijan muistia.

Liike kahdeksantuntisen työpäivän puolesta alkoi Chicagossa 1.toukokuuta 1886, leviten vähitellen koko maahan. Sen alkua osoit-tavia lakkoja oli useimmissa suurissa teollisuuskeskuksissa. Chica-gossa 25 000 työläistä lopetti työnteon heti ensimmäisenä lakko-päivänä, ja kahden päivän kuluttua heidän lukumääränsä oli kak-sinkertaistunut. Toukokuun 4. päivään mennessä kaupungin läheskaikki liittoon kuuluva työväki oli lakossa.

Lain aseistettu nyrkki kiirehti välittömästi työnantajien tueksi.Kapitalistinen lehdistö raivosi lakkolaisia vastaan ja vaati, että hei-tä vastaan oli käytettävä lyijyä. Poliisin hyökkäykset lakkolaistenkokouksiin seurasivat välittömästi. Kaikkein pahimmat hyökkäyk-set tapahtuivat McCormickin tehtaalla, jossa työolot olivat niin sie-tämättömät, että työläiset olivat olleet lakossa jo helmikuusta läh-tien. Siellä poliisit ja Pinkertoninmiehet ampuivat tahallaan yhteis-laukauksen kokoontuneiden työläisten joukkoon tappaen neljä jahaavoittaen lukuisia muita.

Tämän vastalauseeksi järjestettiin tapaaminen Haymarket Squa-relle 4. toukokuuta 1886.

Se oli hyvin järjestetty tilaisuus, jollaisia järjestettiin Chicagossatuohon aikaan päivittäin. Kaupungin pormestari Carter Harrisonoli läsnä; hän kuunteli useita puheita ja myöhemmin oikeudessaantamansa todistuksen mukaan hän sen jälkeen palasi poliisilai-tokselle ja ilmoitti poliisipäällikölle kaiken sujuvan tilaisuudessahyvin. Alkoi tulla myöhä – kello oli noin kymmenen illalla; tum-mat pilvet täyttivät taivaan; näytti siltä, että alkaa sataa. Yleisö al-koi hajaantua, kunnes paikalla oli enää noin kaksisataa ihmistä. Sil-loin yhtäkkiä sadan poliisin joukko ryntäsi paikalle komisario Bon-fieldin johtamana. He pysähtyivät puhujakärryjen kohdalla, jostakäsin Samuel Fielden oli juuri puhumassa koolla vielä olevalle ylei-sölle. Komisario määräsi kokouksen hajaantumaan. Fielden vasta-si: ”Tämä on rauhanomainen kokoontuminen.” Ilman eri varoitus-

64

Heidän asenteensa muuttui pikkuhiljaa. Sen sijaan, että vaalitolisivat olleet vain kasvatuksellinen apukeino, niistä tulikin vähi-tellen heidän ainoa päämääränsä saada poliittista valtaa, tulla va-lituiksi lainsäädäntöelimiin ja muihin hallinnollisiin asemiin. Tä-mä muutos johti luonnollisesti siihen, etteivät sosialistit enää huu-delleet suureen ääneen vallankumouksen perään; se pakotti hei-dät pehmentämään kapitalismin ja hallinnon kritiikkiään, millä hevälttyivät vainolta ja turvasivat itselleen enemmän ääniä. Tänä päi-vänä sosialistisen propagandan pääpaino ei ole enää politiikan kas-vatuksellisissa arvoissa vaan sosialistien tosiasiallisessa äänestämi-sessä valtaan.

Sosialistipuolueet eivät enää puhu vallankumouksesta. Nyt neväittävät, että sitten kun ne saavat enemmistön kongressiin tai par-lamenttiin, ne saattavat sosialismin voimaan lainsäädännöllä: netulevat laillisesti ja rauhanomaisesti lakkauttamaan kapitalismin.Toisin sanoen sosialistit ovat lakanneet olemasta vallankumouk-sellisia; heistä on tullut uudistajia, jotka haluavat muuttaa asioitalakien avulla.

Katsotaanpa sitten,mitä he ovat saaneet aikaanmuutaman viimevuosikymmenen aikana.

Melkein jokaisessa Euroopan maassa sosialistit ovat saavutta-neet suuren poliittisen vallan. Joissakin maissa on nyt sosialistinenhallitus; toisissa sosialistipuolueilla on enemmistö; ja edelleen jois-sakin maissa sosialistit ovat saaneet haltuunsa valtion korkeimpiaasemia, ministerin ja jopa pääministerin virka-asemia. Tutkikaam-me, mitä he ovat aikaansaaneet sosialismin hyväksi ja mitä he te-kevät työläisten hyväksi.

Saksassa, jossa sosialistinen liike sai alkunsa, sosiaalidemokraat-tisella puolueella on hallussaan lukuisia hallinnollisia virkoja. Senjäseniä on kunnallisissa ja valtakunnallisissa edustajistoissa, tuo-mareina ja hallituksessa. Kaksi Saksan presidenteistä, Haase jaEbert, ovat olleet sosialisteja. Nykyinen valtakunnankansleri toh-tori HermanMüller on sosialisti. Herra Loebe, Reichstagin puheen-johtaja, on myös sosialistisen puolueen jäsen. Scheidemann, Noske

117

päätös. Pysähdypä miettimään: Yhdysvaltain raharikkaat, trustit,porvaristo ja kaikki ne voimat, jotka hyötyvät kapitalismista; istui-sivatko ne vain toimettomina sallien perustuslakiin tehtävän muu-toksia, jotka veisivät heiltä heidän varallisuutensa ja etuoikeuten-sa? Onko tämä uskottavaa? Muistatko mitä Jay Gould sanoi, kunhäntä syytettiin siitä, että hän oli saanut omaisuutensa laittomastija perustuslain vastaisesti? ”Hitot perustuslaista”, hän vastasi. Näinajattelee jokainen raharikas, vaikkei olisikaan yhtä suorapuheinenkuin Gould. Oli meillä sitten perustuslaki tai ei, kapitalistit tulevattaistelemaan viimeiseen veripisaraan asti omaisuuksiensa ja etuoi-keuksiensa puolesta. Ja juuri tätä tarkoitetaan vallankumouksella.Voit itse arvioida, voidaanko kapitalismi lakkauttaa äänestämälläsosialistit valtaan tai voidaanko sosialismi ylipäänsä saada äänes-tämällä vaaleissa. Ei ole vaikea arvata, kuka voittaa taistelun äänes-tyslippujen ja luotien välillä.

Aiemmin sosialistit tajusivat tämän varsin hyvin. Sitten he väit-tivät, että he aikoivat käyttää politiikkaa vain propagandan väli-neenä. Noina aikoina sosialistinen agitaatio oli kiellettyä, erityises-ti Saksassa. ”Jos te äänestätte meidät Reichstagiin” (Saksan parla-mentti), sosialistit tuolloin sanoivat työläisille, ”niin me voimmesieltä käsin julistaa sosialismia ja kasvattaa ihmisiä.” Asiassa olitietty järki, koska sosialistisen agitaation kieltävät lait eivät ulot-tuneet Reichstagiin. Niinpä sosialistit alkoivat suosia poliittista toi-mintaa ja osallistuivat vaaleihin, jotta saisivat mahdollisuuden ajaasosialismin asiaa.

Tämä voi näyttää harmittomalta, mutta se osoittautui sosialis-min tuhoksi. Koska mikään ei ole enemmän totta kuin se, että kei-noista, joita käytetään päämäärän saavuttamiseksi, tulee itsessäänpian päämäärä. Niinpä esimerkiksi raha, joka on pelkkä olemassao-lon säilymisen väline, on muuttunutkin itsessään elämämme pää-määräksi. Samoin on hallinnon kanssa. Primitiivinen yhteisö valit-si ”vanhimman” hoitamaan jotain kylän asiaa, mutta ”vanhimmas-ta” tulikin kaiken herra ja hallitsija. Juuri näin kävi sosialisteillekin.

116

ta poliisit hyökkäsivät väkijoukkoon pamputtaen ja hakaten mie-hiä ja naisia aivan säälittä. Silloin jokin singahti ilman läpi. Räjähtikuin pommin jäljiltä. Seitsemän poliisia kuoli ja noin kuusikym-mentä haavoittui.

Koskaan ei ole varmistettu, kuka pommin heitti, eikä hänen hen-kilöllisyyttään tiedetä vielä tähänkään päivään mennessä.

Poliisien ja Pinkertonien väkivaltaisuudet huomioon ottaen eiole yllättävää, että joku tekee protestiksi jotain sellaista. Kuka hänoli? Chicagon teollisuusjohtajat eivät olleet kiinnostuneita sellai-sesta yksityiskohdasta. He olivat päättäneet murskata kapinallisentyöväenliikkeen, painaa kahdeksan tunnin työpäivää vaativan liik-keen alas ja vaientaa työläisten tärkeimmät puhemiehet. He julis-tivat avoimesti tavoitteekseen ”antaa näille ihmisille opetus”.

Tuon ajan työväenliikkeen eräs aktiivisimmista ja älykkäimmis-tä johtajista oli Albert Parsons, vanhaa amerikkalaista sukua, jon-ka esi-isät olivat taistelleet Amerikan vallankumouksessa. Hänenmukanaan lyhyempää työpäivää vaatimassa olivat August Spies,Adolf Fischer, George Engel ja Louis Lingg. Chicagon rahapiiritja Illinoisin osavaltio päättivät ”saada heidät kiinni”. Heidän ta-voitteenaan oli rangaista ja pelotella työväenliikettä murhaamallasen omistautuneimmat johtohenkilöt. Oikeudenkäynti näitä mie-hiä vastaan oli helvetillisin pääoman salaliitto työväenliikettä vas-taan koko Amerikan historiassa. Väärennettyjä todisteita, lahjottu-ja valamiehiä ja poliisin kostotoimia – näistä tekijöistä tehtailtiinheidän tuomionsa.

Parsons, Spies, Fischer, Engel ja Lingg tuomittiin kuolemaan,Lingg teki itsemurhan sellissään; Samuel Fielden ja MichaelSchwab tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ja Oscar Neebe sai vii-sitoista vuotta vankeutta. Sen suurempaa oikeuden irvikuvaa ei ole-kaan kuin oikeudenkäynti näitä Chicagon anarkisteina tunnettujamiehiä vastaan.

Millainen oikeusmurha onkaan kyseessä? Sen voit lukea Illinoi-sin myöhemmän kuvernöörin John P. Altgeldin tutkimuksesta, jos-sa hän huolella oikeuden kulun tarkastettuaan julistaa, että teloite-

65

tut ja vangitut miehet olivat työnantajien, oikeusistuimien ja polii-sin salaliiton uhreja. Hän ei saanut oikeusmurhia enää tekemättö-miksi, mutta rohkeasti hän vapautti vielä vangittuina olleet anar-kistit tuoden samalla julki, että hän yrittää vain hyvittää kaikin val-lassaan olevin keinoin heitä vastaan tehdyn kammottavan rikok-sen.

Riistäjät menivät kostossaan jopa niin pitkälle, että he rankaisi-vat Altgeldiä hänen rohkeudestaan ja eliminoivat hänet Amerikanpoliittisesta elämästä.

Haymarketin tragedia on hätkähdyttävä esimerkki siitä ”oikeu-desta”, mitä työläiset voivat johtajiltaan odottaa. Se on osoitus oi-keuden luokkaluonteesta sekä niistä keinoista, joita pääoma ja val-tio käyttävät murskatakseen työläiset.

Amerikan työväenliikkeen historia on täynnä näitä esimerkkejä.Tämän kirjan alaan ei kuulu katsastaa niitä kaikkia. Niitä käsitel-lään lukuisissa kirjoissa ja julkaisuissa, ja kehotankin lukijaa lu-kemaan ja tutustumaan tarkemmin tähän Amerikan proletariaatinkärsimyshistoriaan. Chicagon oikeusmurhat on toistettu pienem-mässä mittakaavassa kaikissa työväenluokan taisteluissa. Riittää,että mainitsen muutamia: kaivosmiesten lakot Coloradon osaval-tiossa ja siihen liittyvä pirullinen Ludlow”n luku, kun valtion ase-voimat ampuivat tarkoituksellisesti työläisten telttoihin sytyttäenniitä tuleen ja aiheuttaen useiden naisten, lasten ja miesten kuole-man; Kalifornian Wheatlandissa tapahtuneet humalapeltojen lak-kolaisten murhat kesällä 1913; lakkolaisten murhat WashingtoninEverettissa 1916; Oklahoman Tulsassa; Virginiassa ja Kansasissa;Montanan kuparikaivoksissa, ja lukuisissa muissa paikoissa ympä-ri maata.

Mikään ei niin nostata herrojen vihaa kuin yritykset valistaa hei-dän uhrejaan. Tämä on yhtä totta tänään kuin orjuuden ja maa-orjuudenkin aikoina. Olemme nähneet, kuinka kirkko on vainon-nut ja kiduttanut arvostelijoitaan, ja kuinka se on pitänyt jokais-ta tieteen edistysaskelta uhkana auktoriteetilleen ja vaikutusvallal-leen. Samoin jokainen despootti on pyrkinyt tukahduttamaan kai-

66

On erittäin tärkeää nähdä tuo ristiriita selkeästi ymmärtääkseen,miksi sosialismi on epäonnistunut, miksi sosialistit ovat ajautuneetumpikujiin eivätkä voi johtaa työläisiä vapautumiseen.

Mikä on tuo ristiriita? Se on tämä: Marx opetti, että ”vallanku-mous on sen uuden yhteiskunnan kätilö, jota kapitalismi kantaa si-sässään”; eli kapitalismia ei voi muuttaa sosialismiksi muuten kuinvallankumouksella. Kommunistisessa manifestissa Marx toisaaltaväitti, että proletariaatin täytyy ottaa haltuunsa poliittinen koneis-to, hallinto, voittaakseen porvariston. Hän opetti, että työväenluo-kan on otettava käsiinsä valtion ohjakset sosialististen puolueidenavulla ja käytettävä tätä poliittista valtaa alkuna sosialismin saa-vuttamiseksi.

Tämä ristiriita on aiheuttanut sosialistien keskuudessa suurtahämmennystä ja se on hajottanut liikkeen moniin kuppikuntiin.Niiden enemmistö, siis tavalliset sosialistiset puolueet kannatta-vat nyt poliittisen vallan haltuunottoa ja sosialistisen hallituksenperustamista, jonka tehtävänä sitten on lakkauttaa kapitalismi jasynnyttää sosialismi.

Mietipä itse, onko sellainen mahdollista. Ensinnäkin sosialistit-han itse väittävät, ettei omistava luokka luovu varallisuudestaanja etuoikeuksistaan ilman katkeraa taistelua, ja että tästä seuraavallankumous.

Toiseksi onko se lainkaan käytännöllistä? Otetaan esimerkiksiYhdysvallat. Yli viidenkymmenen vuoden ajan sosialistit ovat yrit-täneet saada puolueensa jäseniä kongressiin sillä tuloksella, ettäpuolen vuosisadan poliittisen työn jälkeen heillä on nyt yksi jäsenedustajainhuoneessa Washingtonissa. Montakohan vuosisataa täl-lä vauhdilla (ja vauhti on pikemminkin lasku- kuin kasvusuunnas-sa) kestää, että kongressiin saadaan sosialistinen enemmistö?

Oletetaan nyt kuitenkin, että sosialistit vielä jonakin päivänäsaavat enemmistön hallituksessa. Voivatko he sitten muuttaa ka-pitalismin sosialismiksi? Se vaatisi Yhdysvaltain perustuslain kor-jaamista ja muuttamista, samoin kuin osavaltioiden lakien muut-tamista, ja siihen tarvitaan aina kahden kolmasosan enemmistö-

115

Nämä sosialismin näkemykset ovat täysin yhtäpitäviä myös mo-nien anarkistien ajatusten kanssa.

Nykyiset omistajat – sosialistit jälleen meitä opettavat – eivätluovu omaisuuksistaan ilman taistelua. Tämän osoittaa koko histo-ria ja kaikki menneisyyden kokemukset. Etuoikeutetut luokat ovataina pitäneet kiinni eduistaan ja ne ovat aina vastustaneet kaikkiayrityksiä heikentää omaa valtaansa. Tänäkin päivänä ne taistele-vat armotta jokaista työväen olojen parantamiseen tähtäävää pyr-kimystä vastaan. Siksi on varmaa, että tulevaisuudessa, aivan ku-ten menneisyydessäkin, rahavaltiaat vastustavat, jos heiltä yrite-tään viedä pois heidän yksinoikeutensa, erityisoikeutensa ja etuoi-keutensa. Tämä vastustus aiheuttaa katkeran kamppailun: vallan-kumouksen.

Todellinen sosialismi on siten radikaalia ja vallankumouksellista.Se on radikaalia, koska se pureutuu yhteiskunnallisten ongelmienjuuriin (radix tarkoittaa juurta latinan kielessä); se ei usko näennäi-suudistuksiin ja hätäratkaisuihin, vaan haluaa muuttaa asiat juuri-aan myöten. Se on vallankumouksellista, ei siksi että se haluaisiverenvuodatusta, vaan siksi, että se näkee selkeästi ennalta, ettävallankumous on väistämätön; tiedetään, ettei kapitalismista pääs-tä sosialismiin ilman väkivaltaista taistelua omistavan luokan jaomistamattomien massojen välillä.

”No jos he haluavat vallankumousta”, sinä kysyt, ”niin miksisosialistit sitten haluavat minun äänestävän heitä edustajistoihin?Niissäkö se vallankumous tehdään?”

Kysymyksesi osui naulan kantaan. Jos kapitalismi lakkautetaanvallankumouksella, niin miksi sosialistit pyrkivät valtaan, miksi hehaluavat päästä mukaan hallintoon?

Juuri tässä on marxilaisen sosialismin perustava ristiriitaisuus;ristiriita, joka on ollut kohtalokas kaikkien maiden sosialistiliik-keille ja joka on tehnyt niistä tehottomia ja voimattomia, jotta nevoisivat olla mitenkään hyödyksi työväenluokalle.

114

ken protestoinnin ja kapinoinnin. Samassa hengessä tämän päivänpääoma ja valtio käyvät käsiksi ja repivät kappaleiksi jokaisen, jokauskaltaa ravistella niiden vallan ja intressien perusteita.

Otetaan kaksi viimeaikaisinta tapausta esimerkiksi tästä vallanja omistajuuden muuttumattomasta asenteesta: tapaukset Mooney& Billings ja Sacco & Vanzetti. Edellinen tapahtui lännessä ja jäl-kimmäinen idässä, niiden välillä on vuosikymmen ja koko mante-reen leveys. Silti ne vastaavat tarkasti toisiaan osoittaen sen, ettäriippumatta siitä ollaanko idässä vai lännessä, missä ja milloin, her-rat kohtelevat orjiaan samalla tavalla.

Mooney ja Billings istuvat kalifornialaisessa vankilassa elinkau-tista. Miksi? Jos vastaisin tähän muutamalla sanalla, sanoisin täy-sin totuudenmukaisesti: koska he olivat älykkäitä ammattiliitonmiehiä, jotka yrittivät valistaa työläistovereitaan ja parantaa hei-dän olojaan.

Ja nimenomaan tästä syystä, eikämistäänmuusta, heidät tuomit-tiin. San Franciscon kauppakamari, Kalifornian rahavalta, ei voinutsietää näiden kahden energisen jamilitantinmiehen toimintaa. SanFranciscon työväestö oli muuttunut hankalaksi, puhkesi lakkoja jaesitettiin vaatimuksia, joiden mukaan työläisten kuului saada suu-rempi osuus tuottamastaan varallisuudesta.

Rannikon teollisuusporhot julistivat sodan järjestäytyneelle työ-väenluokalle. He julistivat ”villejä työpaikkoja”, jotka olivat am-mattiyhdistystoiminnan vastaisia, sekä päättäväisyyttään tuhotaammattiliitot. Se oli ensi askel siinä, että työläiset saataisiin takai-sin avuttomuuden tilaan, jonka jälkeen voitaisiin pienentää heidänpalkkojaan. Teollisuuspomojen vaino ja viha kohdistui ensisijassatyöväenliikkeen aktiivisimpiin jäseniin.

Tom Mooney oli auttanut San Franciscon raitiovaunutyöläisiäjärjestäytymään – rikos, jota kuljetusliike ei voinut antaa hänelleanteeksi. Mooney oli yhdessä Warren Billingsin ja muiden työläis-ten kanssa osallistunut aktiivisesti myös useisiin lakkoihin. Heidättunnettiin ja heitä ihailtiin heidän omistautumisestaan ammattilii-ton asialle. Tämä riitti työnantajille ja San Franciscon kauppaka-

67

marille yrittää raivata heidät pois tieltään. Heidät oli jo moneenotteeseen pidätetty kuljetusliikkeen ja muiden yhtiöiden tekaistu-jen syytteiden nojalla. Syytteet olivat niin hataria, että ne oli ollutpakko hylätä. Kauppakamari jäi odottamaan tilaisuutta saada nuokaksi työväen miestä kiikkiin, kuten heidän toimijansa olivat avoi-mesti uhanneet tekevänsä.

Tilaisuus tuli, kun San Franciscossa 22. heinäkuuta 1916 järjeste-tyssä sotilasparaatissa räjähti. Kaupungin ammattiliitot olivat päät-täneet olla osallistumatta paraatiin, koska kyse oli vain Kalifornianpääoman voimainnäytöksestä järjestäytynyttä työväkeä vastaan,jonka kauppakamari halusi tuhota. Kamari oli ilmoittanut selväksikannakseen ajaa ”villejä työpaikkoja” eikä se millään tavoin salan-nut katkeraa vihamielisyyttään ammattiliittoja kohtaan.

Koskaan ei ole varmistettu, kuka asensi paraatissa räjähtäneenhelvetinkoneen, mutta eipä San Franciscon poliisi tosissaan edesyrittänyt löytää syyllistä tai syyllisiä. Välittömästi tämän traagisentapahtuman jälkeen Thomas Mooney ja hänen vaimonsa Rena pi-dätettiin, samoin kuin Warren Billings, konetyöläisten liiton jäsenEdward D. Nolan ja pienbussien kuljettajien liitosta I. Weinberg.

Billingsin ja Mooneyn oikeudenkäynti on yksi Amerikan oikeus-historian pahimmista skandaaleista.

Syyttäjän todistajat esittivät ainoastaan vääriä todistuksia, kos-ka poliisit olivat lahjoneet ja uhkailleet heidät siihen. Mooneyn jaBillingsin syyttömyyden toteennäyttävät todisteet jätettiin täysinhuomiotta. Mooneya syytettiin pommin asettamisesta samaan ai-kaan, kun hän todistettavasti oli ollut ystäviensä kanssa talon ka-tolla yli kahden kilometrin päässä räjähdyspaikasta. Tästä on to-disteena filmiyhtiön paraatista ottama valokuva, jossa Mooney sel-västi näkyy katolla, taustalla näkyvän kellon ilmoittaessa ajaksi14.02. Räjähdys tapahtui kello 14.06, ja on selvä fyysinen mahdotto-muus, että Mooney olisi voinut olla molemmissa paikoissa samaanaikaan.

Kyse ei kuitenkaan ollut todisteista, syyllisyydestä tai syyttö-myydestä. Sanfranciscolainen pääoma vihasi Tom Mooneya sydä-

68

kauttamisen kannalla. Yhtä hyödytöntä olisi lähteä käsittelemäänsellaisia näennäisen sosialistisia ehdotuksia, kuten ”oikeudenmu-kaisempi varallisuuden jako”, ”tulojen tasaaminen”, ”yksinkertai-nen verotus” tai muut vastaavat. Ne eivät ole sosialismia; ne ovatpelkkiä uudistuksia. Pelkkä salonkisosialismi, kuten esimerkiksi fa-bianismi, ei myöskään tarjoa massoille mitään merkityksellistä.

Tutkikaamme siis sellaista sosialismin suuntausta, joka tarkaste-lee perusteellisesti kapitalismia ja palkkatyöjärjestelmää, joka kä-sittelee työläisiä ja osattomia ja joka tunnetaan sosiaalidemokraat-tisena liikkeenä.2 Se pitää kaikkia muita sosialismin muotoja epä-käytännöllisinä ja utooppisina; se pitää itseään ainoana järkevänäja tieteellisenä todellisen sosialismin teoriana, kuten Karl Marx onasian muotoillut teoksessaan Pääoma, joka on kaikkien sosiaalide-mokraattien raamattu ja opaskirja.

Mitä siis ehdottavat nämä Karl Marxin sosialistiset seuraajat, jot-ka myös marxilaisina sosialisteina tunnetaan, mutta joita nyt ly-hyemmin kutsumme yksinkertaisesti sosialisteiksi?

He sanovat, etteivät työläiset voi koskaan vapautua ja turva-ta hyvinvointiaan, elleivät he lakkauta kapitalismia. Tuotantovä-lineet ja jakelu on otettava yksityisistä käsistä, he opettavat. Tämätarkoittaa sitä, ettei maata, koneita, kutomoja, tehtaita, kaivoksia,rautateitä ja muita yleishyödyllisiä laitoksia saisi omistaa yksityi-sesti, koska sellainen omistusmuoto orjuuttaa niin työläiset kuinihmiskunnan yleensäkin. Ihmiskunnan olemassaololle välttämät-tömien asioiden yksityisomistuksen on näin ollen lakattava. Tuo-tantovälineiden ja jakelun tulisi olla yhteisomistuksessa. Mahdolli-suus niiden vapaaseen käyttöön hävittäisi monopolit, korot ja voi-tot, riiston ja palkkaorjuuden. Yhteiskunnallinen epätasa-arvo jaepäoikeudenmukaisuus häviäisivät, kaikki luokat lakkautettaisiinja kaikki ihmiset olisivat vapaita ja tasa-arvoisia.

2 Sosiaalidemokraattinen liike on järjestäytynyt useiden nimien alle, kuten”sosiaalidemokraattinen puolue”, ”sosiaalidemokraattinen työväenpuolue” tai ”so-sialistinen työväenpuolue”.

113

näin myös tapahtuu? Eikö hänen oman järjestönsä, hänen etujaanajavan liiton, tulisi auttaa häntä tässä tehtävässä?

Miten?

13. Sosialismi

Kun kysyt tämän kysymyksen, sosialisti sanoo sinulle:”Anna äänesi sosialistille. Äänestä puoluettamme. Me lakkau-

tamme kapitalismin ja perustamme sosialismin.”Mitä sosialisti haluaa ja miten hän aikoo sen saada aikaan?On monenlaisia sosialisteja. On sosiaalidemokraatteja, fabiaani-

sosialisteja, kansallissosialisteja, kristittyjä sosialisteja ja muitakinsosialisteja. Yleisesti ottaen he kaikki uskovat köyhyyden ja epä-oikeudenmukaisten yhteiskunnallisten olosuhteiden poistamiseen.Mutta he ovat hyvin erimielisiä siitä, mitä ”oikeudenmukaiset” olo-suhteet tarkoittavat ja vieläkin erimielisempiä sen suhteen, mitensellaiset saavutetaan.

Nykyisin ”sosialismiksi” kutsutaan usein pelkkiä yrityksiäkinkapitalismin parantamiseksi, vaikka todellisuudessa niissä on kysevain uudistuksista. Uudistuksia ei voida pitää sosialistisina, koskaei todellinen sosialismi tarkoita mitään kapitalismin uudistamistatai ”parantamista” vaan sen kokonaan lakkauttamista. Sosialisminmukaan työväen oloja ei voi olennaisesti parantaa kapitalismin val-litessa; päinvastoin työläisten kohtalona on vääjäämättä kurjistuateollisen kehityksen edetessä, jolloin yritykset ”parantaa” tai ”uu-distaa” kapitalismia ovat täysin sosialismin vastaisia ja vain viivyt-tävät sen toteutumista.

Olemme aiemmissa luvuissa nähneet, kuinka työläisten orjuu-tus, epätasa-arvo, epäoikeudenmukaisuus ja muut yhteiskunnalli-set ongelmat ovat seurausta monopoleista ja riistosta, ja kuinkahallinnoksi kutsuttu poliittinen koneisto ylläpitää tätä järjestelmää.Tämän vuoksi olisi aivan hyödytöntä keskustella niistä sosialisminkoulukunnista, jotka eivät ole kapitalismin ja palkkaorjuuden lak-

112

mestään. Hänet oli saatava pois tieltä. Mooney ja Billings tuomit-tiin, edellinen kuolemaan ja jälkimmäinen elinkautiseen vankeu-teen.

Häpeällinen tapa, jolla oikeudenkäynti vietiin läpi, syyttäjän to-distajien selvät väärät valat ja tehtailijoiden kädenjälki koko syyte-prosessissa kuohuttivat koko maata. Lopulta juttu vietiin kongres-sin eteen. Se määräsi työministeriön tutkimaan tapausta. Valtuutet-tu John B. Densmore lähetettiin San Franciscoon tutkimaan tapaus-ta ja hänen raporttinsa paljastaa salaliiton, jossa Mooneyn hirttä-minen on yksi kauppakamarin keinoista murskata Kalifornian jär-jestäytynyt työväki.

Tämän jälkeen suurin osa syyttäjän todistajista, jotka eivät ol-leetkaan saaneet heille luvattuja palkkioita, tunnusti antaneensaväärän todistuksen CharlesM. Fickertille, silloiselle San Francisconpiirisyyttäjälle ja Kauppakamarin tunnetulle kätyrille. Kaupunginpoliisit Draper Hand ja R.W. Smith ovat molemmat allekirjoittaneetvalaehtoisen todistuksen, jossa he kertovat kuinka piirisyyttäjä olialusta loppuun tehtaillut todisteet ja lahjonut todistajikseen länsi-rannikon alimman luokan edustajia.

Tapaus Mooney-Billings sai maanlaajuista ja jopa kansainvälis-tä huomiota. PresidenttiWilson koki velvollisuudekseen ottaa kah-desti yhteyttä Kalifornian kuvernööriin pyytäen tapauksen uudel-leenkäsittelyä. Mooneyn kuolemantuomiomuutettiin elinkautisek-si vankeudeksi, mutta uutta oikeudenkäyntiä ei ole edes yritettyjärjestää.

Kalifornian rahavalta suuntautui pitämään Mooney ja Billingsvangittuina. Osavaltion korkein oikeus kieltäytyi kauppakamarillekuuliaisena ja teknisiin seikkoihin vedoten ottamasta uudelleenkä-sittelyyn oikeudenkäynnin todistajanlausuntoja, joiden valapattoi-suudesta oli tullut yleinen sananparsi Kaliforniassa.

Tämän jälkeen kaikki elossa olevat valamiehet ovat antaneetlausunnon, että jos tapauksen todelliset faktat olisivat olleet hei-dän tiedossaan, eivät he koskaan olisi tuominneet Mooneya. Jopa

69

oikeudenkäynnin tuomari Fraser on pyytänyt Mooneylta anteeksi,samoilla perusteilla.

Silti sekä TomMooney ettäWarren Billings istuvat yhä vankilas-sa. Kalifornian kauppakamari on päättänyt pitääkin heidät siellä, jasen valta on suurempi kuin oikeusistuinten ja hallituksen.

Voitko siis vieläkin puhua oikeudesta? Luuletko, että työväen-luokka voi saada oikeutta kapitalismin vallitessa?

Chicagon anarkistien oikeusmurha tapahtui monta vuotta sitten,vuonna 1887. Aikaa on kulunut myös Mooneyn-Billingsin tapauk-sesta, jota käytiin 1916-1917. Myöhempi tapaus tapahtui vieläpäkaukana Tyynenmeren rannoilla sotahysterian aikoihin. Noin tör-keää epäoikeudenmukaisuutta saattoi tapahtua vain tuollaisina ai-koina, toteat kenties; sama tuskin voisi toistua enää nykypäivänä.

Siirrytäänpä siis ajassa lähemmäksi ja mennään Yhdysvaltainytimeen, Massachusettsin Bostoniin, ylvääseen kulttuurin keh-toon.

Bostonin mainitseminenkin tuo eteemme kuvan kahdesta prole-taarista, Nicola Saccosta ja Bartolomeo Vanzettista; toinen köyhäsuutari ja toinen kalakaupustelija, joiden nimet ovat tänään tun-nettuja ja joita kunnioitetaan maailmanlaajuisesti jokaisessa sivis-tyneessä maassa.

He jos ketkä ovat ihmisyyden marttyyreita. Kaksi miestä, jotkaantoivat henkensä antaumuksestaan ihmiskuntaa kohtaan, uskolli-suudestaan emansipoituneen ja vapaan työväenluokan ihanteelle.Kaksi syytöntä miestä, jotka urheasti kärsivät kidutusta seitsemänvuoden ajan, ja kuolivat karmean kuoleman sellaisella mielen tyy-neydellä, johon harvoin ovat yltäneet edes kaikkien aikojen jaloim-mat marttyyrit.

Tarina näiden kahden uljaan miehen oikeusmurhasta, Massac-husettsin osavaltion rikoksesta, jota ei tulla unohtamaan eikä an-teeksi antamaan niin kauan kuin valtio on olemassa, on liian tuo-reena jokaisen muistissa, jotta sitä tarvitsisi tässä kerrata.

70

Se ei myöskään riipu laeista ja säännöistä, lainsäätäjistä tai oikeus-saleista, se ei riipu poliitikoista eikä rahavaltiaista. Se on täysin jaainoastaan teollisen ja agraarisen proletariaatin aivoissa ja lihak-sissa, tehdas- ja maatyöläisten kyvyssä tehdä työtä, luoda, tuottaa.

Se on työläisten tuottava voima – se on auraa ja työkalua käyt-tävän ihmisen, mielen ja lihaksen, massojen, koko työväenluokanvoima.

Tästä siten seuraa, että työväenluokka kaikissa maissa on väes-tön tärkein osa. Se on itse asiassa ainoa elintärkeä osa. Lopuistaon hyötyä sosiaalisessa elämässä, mutta tarvittaessa voisimme tul-la toimeen ilman heitäkin, kun taas emme voisi elää päivääkäänilman työläistä. Hänellä on tuikitärkeä taloudellinen valta.

Valtion ja pääoman valta on ulkoista, se on niiden itsensä ulko-puolella.

Työväen valta ei ole ulkopuolista. Se on siinä itsessään, sen ky-vyssä työskennellä ja luoda. Se on ainoa todellinen valta.

Silti työväki pidetään alimmaisena yhteiskunnan arvoasteikolla.Nurinkurinen tämä kapitalismin ja valtion maailma. Työläisil-

lä, jotka luokkana ovat yhteiskunnan olennaisin osa, joilla ainoinaon todellinen valta, ei ole valtaa nykyisissä olosuhteissa. He ovatköyhin luokka, vähiten vaikutusvaltainen ja vähiten kunnioitettu.Heitä katsotaan alentuen. He ovat kaikenlaisen sorron ja riistonkohteita, saaden vähiten arvonantoa ja kunniaa. He elävät kurjis-sa olosuhteissa, rumissa ja epäterveellisissä vuokrataloissa, kuollei-suus on korkeinta heidän joukossaan, vankilat ovat heitä täynnä,hirsipuut ja sähkötuolit ovat heitä varten.

Siinä on työläisten palkka hallinnon ja kapitalismin yhteiskun-nassamme; tuon kaiken sinä saat ”lain ja järjestyksen” järjestelmäl-tä.

Ansaitseeko tällainen laki ja järjestys elää? Pitäisikö tällaisen yh-teiskuntajärjestelmän saada jatkua? Eikö se pitäisi muuttaa joksi-kin muuksi, joksikin paremmaksi, ja eikö nimenomaan työläisenenemmän kuin kenenkäänmuun pitäisi olla kiinnostunut siitä, että

111

leen. Millään Venäjän porvareiden rahalla ja ”vallalla” ei voinut os-taa edes leivänpuolikasta, kunmassat kieltäytyivät sitä tarjoamastaelleivät nämä tehneet rehellistä työtä.

Mitä tämä kaikki todistaa?Se todistaa sen, että niin sanottu poliittinen, teollinen ja finans-

sivalta, koko valtion ja kapitalismin auktoriteetti on todellakin kan-san käsissä. Se todistaa sen, että ainoastaan kansalla, massoilla, onvalta.

Tämä valta, kansan valta, on todellista: sitä ei voi ottaa pois, ku-ten pois voi ottaa hallitsijan, poliitikon tai kapitalistin vallan. Sitäei voi ottaa pois, koska siinä ei ole kyse omaisuudesta vaan kyvyk-kyydestä. Se on kykyä luoda, tuottaa; se on valtaa, joka ruokkii javaatettaa maailman, antaa meille elämän, terveyttä ja hyvinvointia,iloa ja nautintoa.

Tämän vallan suuruuden ymmärrät, kun kysyt itseltäsi:Olisiko elämä lainkaan mahdollista, jos työläiset eivät raataisi?

Eikö kaupungeissa olisi nälänhätä, jos maanviljelijät eivät tuottaisiheille ruokaa?

Toimisivatko rautatiet, jos rautatietyöläiset lopettaisivat työn-teon? Voisiko yksikään tehdas, kauppa tai mylly jatkaa toimintaan-sa, entäpä hiilikaivokset?

Voisiko kaupankäynti jatkua, jos kuljetustyöläiset menisivät lak-koon?

Olisiko teattereissa ja elokuvateattereissa, toimistossasi tai koto-nasi valoa, jos sähköteknikot eivät hoitaisi sähkönjakelua?

Runoilija on puhunut totuuden sanoja:

”Kaikki pyörät seisahtuvat,kun vahvat kätesi niin tahtovat.”

Siinä on työväenluokan tuotannollinen, teollinen voima.Se ei riipu politiikasta, ei kuninkaista, presidenteistä, parlamen-

teista tai kongresseista. Se ei riipu poliisista, ei armeijasta eikä me-rivoimista – sillä ne vain kuluttavat ja tuhoavat eivätkä luo mitään.

110

Mutta miksi Saccon ja Vanzettin täytyi kuolla? Tämä on hyvinajankohtainen kysymys; se vie suoraan käsiteltävien asioiden yti-meen.

Jos Sacco ja Vanzetti olisivatkin olleet pelkkiä rikolliskumppa-neita, kuten syyttäjä yritti uskotella, olisiko heidät niin armotto-masti päätetty teloittaa huolimatta koko maailman vetoomuksista,adresseista ja vastalauseista?

Entä jos he olisivat olleet todella murhaan syyllisiä rahavaltiaita,eikä heitä olisi syytetty mistään muusta, olisiko heidät teloitettu?Olisiko vetoomukset korkeampiin oikeusistuimiin tällöin kielletty,olisiko liittovaltion korkein oikeus kieltäytynyt tutustumasta jut-tuun?

Olet usein kuullut, että joku rikas kaveri on tappanut ihmisentai että rikkaiden perheiden poikia on tuomittu ensimmäisen as-teen murhasta. Mutta tiedätkö ainuttakaan, joka heistä olisi joutu-nut teloitetuksi Yhdysvalloissa? Istuvatko monet heistä edes van-kiloissa? Eikö laista löydykin aina sopivasti porsaanreikiä, kuten”mielenhäiriö” tai ”syyntakeettomuus”, joihin vedotaan näissä rik-kaiden jutuissa?

Mutta vaikka Sacco ja Vanzetti olisivatkin olleet vain tavallisiakuolemaantuomittuja rikollisia, niin eikö silti kaikilla elämänaloil-la huomionarvoisten ihmisten, hyväntekeväisyysjärjestöjen ja sa-tojentuhansien ystävien ja tukijoiden vetoomukset olisi taanneetheille armahduksen kuolemasta? Eikö epäily heidän syyllisyydes-tään, mikä esitettiin korkeimpien lain edustajien taholta, olisikin ai-kaansaanut uuden oikeudenkäynnin, vanhojen todistusten uudel-leenarvioinnin ja heidän puolestaan esitettyjen uusien todisteidenhuomioon ottamisen?

Miksi tämä kaikki evättiin Saccolta ja Vanzettilta? Miksi ”lakija oikeus”, kaikki asteet paikallispoliisista ja liittovaltion agenteis-ta alkaen aina tunnustetusti väärintuominneeseen tuomariin, osa-valtion korkeimpaan oikeuteen, kuvernööriin ja liittovaltion kor-keimpaan oikeuteen asti osoittivat niin suurta päättäväisyyttä pis-tää heidät sähkötuoliin?

71

Koska Sacco ja Vanzetti olivat vaarallisia pääoman intresseil-le. Nämä miehet antoivat äänen työläisten tuntemalle tyytymät-tömyydelle orjuuden olosuhteita kohtaan. He ilmaisivat tietoises-ti sen, mitä työläiset monesti tuntevat tiedostamattaan. Koska heolivat luokkatietoisia miehiä, anarkisteja, he olivat suurempi uh-ka kapitalismin turvallisuudelle kuin kokonainen lakkolaisten ar-meija, joka ei ole selvillä luokkataistelun todellisista tavoitteista jakohteista. Herrat tietävät, että kun sinä menet lakkoon, niin sinävaadit vain korkeampaa palkkaa tai lyhyempää työpäivää. Muttaluokkatietoinen työväen taistelu pääomaa vastaan on paljon vaka-vampi asia: se tarkoittaa koko palkkatyöjärjestelmän lakkauttamis-ta ja työväenluokan vapauttamista pääoman vallasta. Näin on siisymmärrettävää, miksi herrat näkivät suuremman vaaran Saccossaja Vanzettissa kuin suurimmassakaan lakossa, joka vaatii pelkkääolojen parantamista kapitalismin sisällä.

Sacco ja Vanzetti uhkasivat koko kapitalismin ja valtion raken-netta. Kyseessä eivät olleet nuo kaksi köyhää proletaaria yksilöi-nä. Ei, vaan pikemminkin se, mitä nuo kaksi miestä edustivat –olemassa olevien riiston ja sorron olosuhteiden vastaisen tietoisenkapinoinnin henkeä.

Tuon hengen pääoma ja valtio halusivat hengiltä tappamalla nuomiehet. Ne halusivat tappaa tuon hengen ja työläisten vapautusliik-keen iskemällä pelkoa kaikkien niiden sisimpään, jotka saattaisivatajatella ja tuntea kuten Sacco ja Vanzetti; ne halusivat tehdä näis-tä kahdesta miehestä esimerkin pelotellakseen ja pitääkseen muutpoissa työväestön liikehdinnästä.

Tästä syystä eivät sen enempää Massachusettsin oikeusistuimetkuin hallituskaan voineet myöntää Saccolle ja Vanzettille uuttaoikeudenkäyntiä. Siihen sisältyi vaara heidän vapauttamisestaanyleisen oikeudentunnon heräämisen takia; siihen sisältyi pelko, et-tä salahanke heidän murhaamisekseen tulisi ilmi. Siksi liittovaltionkorkeimman oikeuden tuomarit kieltäytyivät kuulemasta asiaa, ai-van kuten Massachusettsin korkein oikeus oli kieltänyt uuden oi-keudenkäynnin uusista merkittävistä todisteista huolimatta. Täs-

72

On itsestään selvää, että heidän valtansa on heidän pääomas-saan, omaisuudessa. He omistavat teollisuuslaitokset, kaupat, teh-taat ja maat. Tämä omaisuus ei tuota heille mitään, vaan sen tekeeainoastaan kansan halukkuus tehdä heille työtä ja osoittaa heillekunnioitustaan. Entä jos työläiset sanoisivatkin kapitalistille: ”Meolemme kyllästyneet tekemään sinulle voittoa. Emme ole enää si-nun orjiasi. Et sinä ole luonut maata, et sinä ole rakentanut tehtai-ta, kaivoksia tai kauppoja. Me ne rakensimme ja tästä lähtien mekäytämme niitä työhömme, ja se mitä tuotamme ei ole sinun vaankuuluu kansalle. Sinä et saa mitään eikä meidän tarvitse antaa si-nulle edes ruokaa rahaasi vastaan. Sinusta tulee yksi meistä ja saattyöskennellä leipäsi eteen kuten me muutkin.”

Mitä tapahtuisi? Kapitalistit kutsuisivat tietysti valtion avuk-seen. He vaatisivat intressiensä ja omaisuutensa suojelemista. Joskansa taas kieltäytyisi tunnustamasta valtion auktoriteettia, se olisiitsessään voimaton.

Saatat sanoa, että tuohan on vallankumous. Ehkä se onkin. Kut-suit sitä millä nimellä tahansa, se johtaisi tähän: valtio ja kapita-listit – poliittiset ja taloudelliset hallitsijat – huomaisivat kaikenkerskaillun voimansa ja valtansa kadonneen, kun kansa kieltäytyi-si tunnustamasta heitä herroiksi ja kieltäytyisi alistumasta heidänherruuteensa.

Voiko tällaista tapahtua, ihmettelet. No, on se tapahtunut montakertaa aiemminkin eikä kovinkaan kauan sitten Venäjällä, Saksas-sa ja Itävallassa. Saksassa mahtavan sotaherran, keisarin, piti paetamaasta, koska massat päättivät, etteivät he enää tarvitse häntä. Itä-vallassa monarkia kaadettiin, koska kansa kyllästyi sen tyranniaanja korruptioon. Venäjällä mitä mahtavin tsaari luopui ilolla valtais-tuimestaan säilyttääkseen päänsä, minkä menetti sitten kuitenkin.Hän ei omasta pääkaupungistaan löytänyt ainuttakaan rykmenttiäitseään suojelemaan, ja koko hänen suuri valtansa haihtui savunailmaan, kun kansa kieltäytyi kumartamasta sitä. Samoin olivat Ve-näjän kapitalistit avuttomia, kun kansa ei enää työskennellytkäänheille, vaan otti maat, tehtaat, kaivokset ja tuotantolaitokset itsel-

109

tajia, ilman raatavien massojen tukea ja hyväksyntää, Yhdysval-tain hallituksen olisi ollut täysin mahdotonta toteuttaa finanssi-,teollisuus- ja kauppaherrojen toiveet.

Entäpä sitten tapaus Sacco ja Vanzetti. Olisiko Massachusettsinosavaltio voinut teloittaa heidät, jos Yhdysvaltain järjestäytyneettyöläiset olisivat olleet sitä vastaan ja toimineet sen estääkseen?Oletetaan, että Massachusettsin työväenluokka olisi kieltäytynyttukemasta osavaltion hallitusta sen murhanhimoisissa suunnitel-missa: oletetaan, että työläiset olisivat boikotoineet kuvernööriäja hänen virkamiehiään, lakanneet varustamasta heitä ruoalla, kat-kaisseet heidän puhelinlinjansa ja kaikki viestinnän keinot, lopetta-neet sähkönjakelun Bostonin ja Charlestonin vankiloihin. Hallintoolisi ollut täysin voimaton toimimaan.

Jos tarkastelet tätä asiaa avoimin ja ennakkoluulottomin silmin,huomaat, ettei kansa ole riippuvainen hallituksesta, kuten yleisestiuskotaan, vaan asia on täysin päin vastoin.

Mitä tapahtuu, kun kansa vetää tukensa hallitukselta, kun sekieltäytyy tottelemasta ja maksamasta veroja? Hallitus ei pysty yl-läpitämään virkakoneistoaan, se ei voi maksaa poliisivoimille palk-kaa, se ei voi ruokkia armeijaansa. Se on varaton, vailla keinojapanna käskyjään täytäntöön. Se on toimintakyvytön. Hallinnok-si itseään kutsuva pieni ihmisjoukko muuttuu avuttomaksi – hemenettävät kaiken valtansa ja auktoriteettinsa. Jos he pystyvät ke-räämään tarpeeksi apujoukkoja, he voivat yrittää taistella kansaavastaan. Jos he eivät siihen kykene tai jos he häviävät taistelun, hei-dän on vain luovutettava. Heidän ”hallinnointinsa” on tullut tiensäpäähän.

Tämä tarkoittaa sitä, että voimakkaimmankin hallintovallan val-ta lepää täysin kansan, sen tuen ja tottelevaisuuden varassa. Tästäseuraa, ettei hallinnolla itsellään ole minkäänlaista valtaa. Sillä het-kellä, kun kansa kieltäytyy kumartamasta sen auktoriteettia, hal-linto lakkaa olemasta.

Mitä valtaa kapitalismilla sitten on? Onko kapitalistien valtaheissä itsessään, vai mistä se tulee?

108

tä syystä myöskään Yhdysvaltain presidentti ei puuttunut asiaan,vaikka se olisi ollut paitsi hänen moraalinen myös laillinen velvol-lisuutensa. Moraalinen velvollisuus oikeuden vuoksi; laillinen vel-vollisuus, koska presidentti oli vannonut puolustavansa perustus-lakia, joka takaa jokaiselle puolueettoman oikeudenkäynnin, mitäSacco ja Vanzetti eivät suinkaan saaneet.

Presidentti Coolidgella oli riittävä ennakkotapaus, jonka perus-teella hän olisi voinut puuttua asiaan ja toimia oikeuden puolesta,olihan Woodrow Wilson näyttänyt esimerkkiä Mooneyn tapauk-sessa. Coolidgella ei kuitenkaan ollut rohkeutta tehdä sitä, koskahän oli täysin suurpääoman palveluksessa. Epäilemättä tapaustaSacco ja Vanzetti pidettiin myös luokkaetujen vuoksi tärkeämpä-nä ja merkittävämpänä kuin Mooneyn tapausta. Kaikilla tasoillaniin pääoma kuin hallinto sopivat, että Massachusettsin oikeusis-tuinten tuomiot pidetään voimassa hinnalla millä hyvänsä ja ettäNicola Sacco ja Bartolomeo Vanzetti uhrataan.

Herrat päättivät ylläpitää tarua ”tuomioistuinten oikeudesta”,koska heidän valtansa perustuu yleiselle uskolle tällaiseen oikeu-teen. Tuomareita ei toki väitetä erehtymättömiksi. Jos niin väi-tettäisiin, ei tuomareiden päätöksistä voitaisi vedota eikä ylempiäoikeusistuimia tai korkeinta oikeutta tarvittaisi. Oikeuslaitoksenerehtyväisyys tunnustetaan, mutta sitä, että oikeusistuimet ja kaik-ki valtion instituutiot toimivat vain tukeakseen herrojen valtaa työ-orjiinsa – että heidän oikeutensa ei ole mitään muuta kuin luokka-oikeutta – sitä ei voida myöntää edes hetkeksi. Koska jos ihmisethuomaisivat niin olevan, kapitalismi ja valtio olisivat tuhon omia.Juuri tästä syystä Saccon ja Vanzettin tapauksessa ei voitu salliatodistusaineiston puolueetonta uudelleenkäsittelyä eikä heille voi-tu sallia uutta oikeudenkäyntiä, koska sellainen olisi paljastanutheidän syyttäjiensä todelliset motiivit ja kohteet.

Siksi päätökseen ei annettu muutosoikeutta eikä uutta oikeu-denkäyntimahdollisuutta. Oli vain kuuleminen kuvernöörin karta-nossa suljettujen ovien takana, ja siihen osallistui ainoastaan mie-hiä, joiden uskollisuus hallitsevalle luokalle oli kaiken epäilyn ylä-

73

puolella; miehiä, jotka koulutuksensa, perinteidensä ja etujensa ta-kia olivat sitoutuneet säilyttämään oikeusistuimet ja puhdistamaanSaccon ja Vanzettin tuomion kaikista luokkaoikeusviittauksistakin.Siksi Saccon ja Vanzettin täytyi kuolla.

Massachusettsin kuvernööri Fuller vahvisti ja julisti heidän tuo-mionsa. Viimeiseen hetkeen asti oli tuhansia, jotka toivoivat, ettäkuvernööri pidättäytyisi tekemästä tätä kylmäveristä murhaa. Heeivät joko tienneet tai muistaneet sitä, että vuosia aiemmin, vuon-na 1919, samainen Fuller sanoi puheessaan kongressissa, että jokai-nen ”radikaali, sosialisti, IWW:läinen tai anarkisti pitäisi hävittäälopullisesti”; siis jokainen, joka haluaa vapautta työläisille, tulisimurhata. Voitko mitenkään järkevästi olettaa, että tällainen miesolisi voinut antaa oikeutta Saccolle ja Vanzettille, kahdelle vannou-tuneelle anarkistille?

Kuvernööri Fuller toimi mielipiteidensä mukaisesti pitäen kiin-ni asenteestaan ja intresseistään hallitsevan luokan jäsenenä, läpi-kotaisen luokkatietoiseen tapaan. Samoin toimi tuomari Thayer jakaikki syyttäjän toimiin osalliset, unohtamatta niitä ”kunnianar-voisia herrasmiehiä”, jotka Fuller nimitti komissioonsa ”tarkastele-maan juttua uudelleen” suljettujen ovien takana. Luokkatietoisinaheidän etuihinsa kuului vain kapitalistisen ”oikeuden” ylläpitämi-nen, niin että säilytettäisiin se ”laki ja järjestys”, josta he saavatelantonsa ja voittonsa.

Voiko työväki saada oikeutta kapitalismin ja valtion sisällä? Voi-ko oikeutta olla lainkaan niin kauan kuin nykyinen järjestelmä onolemassa? Päätä itse.

Tässä mainitsemani jutut ovat vain harvoja niistä monista tais-teluista, joita amerikkalainen työväenluokka on käynyt pääomaavastaan. Samaa voidaan kertoa jokaisesta maasta. Ne osoittavat sel-västi, että

(1) pääoman sodassa työväenluokkaa vastaan on vain luokkaoi-keutta; työväenluokka ei voi saada oikeutta kapitalismissa.

(2) laki ja hallitus, kuten muutkin kapitalistiset instituutiot (leh-distö, koulut, kirkko, poliisi ja oikeusistuimet) ovat aina pääoman

74

puolella”. Jos amerikkalaiset olisivat pitäneet tiukasti kiinni asen-teestaan, olisiko hallitus voinut viedä meidät mukaan verilöylyyn?

Kuinka asia sitten hoidettiin? Kuinka hallitus pystyi houkutte-lemaan Yhdysvaltain kansan sotaan, jota vastaan se oli äänestänytvalitsemallaWilsonin presidentiksi? Tämän olen jo selittänyt aikai-semmassa luvussa. Sodasta hyötyjät aloittivat massiivisen propa-gandakampanjan sodan puolesta. Propagandaa levitettiin lehdissä,kouluissa ja saarnastuoleissa; sitä levitettiin sotilasparaateilla, isän-maallisilla juhlapuheilla ja huutamalla ”demokratiaa” ja ”sotaa jokalopettaa sodan”. Miten iljettävä tapa huijata kansa uskomaan, ettäsotaa käytäisiin jonkin ”ihanteen” puolesta eikä kapitalistien voit-tojen puolesta, kuten kaikkia nykyaikaisia sotia käydään. Miljoo-nia dollareita käytettiin tuohon propagandaan, kansan rahoja tie-tenkin, koska loppujen lopuksi kansahan se kaikenmaksaa. Luotiinkeinotekoista kiihkomieltä, jossa työläisille luvattiin mitä ihmeelli-simpiä asioita mitä he sodasta saisivatkaan. Kyse oli mitä suurim-masta huijauksesta ja humpuukista, mutta Yhdysvaltain kansa us-koi ja lähti sotaan, ei tosin vapaaehtoisesti vaan yleisten kutsunto-jen seurauksena.

Entä työläisten omat puhemiehet ja johtohenkilöt? Kuten taval-lista he osoittautuivat mitä parhaimmiksi ”patriooteiksi” ja suo-rastaan vaativat jäseniään lähtemään sotaan ja tapattamaan itsen-sä Mammonan suureksi kunniaksi. Mitäpä teki nyt jo edesmen-nyt Samuel Gompers, joka tuohon aikaan oli Amerikan työväen-liiton puheenjohtaja? Hänestä tuli presidentti Wilsonin oikea käsi,tämän johtava värvääjäluutnantti. Hänestä toimihenkilöineen tulipääoman kersantteja, jotka kokosivat työväkeä teuraaksi vietäväk-si. Muiden maiden työväenjohtajat toimivat samoin.

Jokainen tietää, ettei ”sodan lopettava sota” oikeasti lopettanutmitään. Se on päinvastoin aiheuttanut enemmän poliittisia ristirii-toja kuin mitä koskaan aiemmin Euroopassa on ollut ja se on val-mistanut tietä uudelle edellistäkin kauheammalle sodalle. Tämä eikuitenkaan ole varsinainen kysymyksemme tässä. Otin aiheen esil-le vain osoittaakseni, että ilman Gompersia ja muita työväenjoh-

107

Tarkastelemme tätä seuraavaksi.

12. Kenelle valta kuuluu?

Ihmiset puhuvat maansa suuruudesta, hallituksensa vahvuudes-ta ja kapitalistisen luokan vallasta. Katsotaanpa mistä tuo valta oi-keasti koostuu, missä se on ja kenellä se todella on?

Mikä on maasi hallinto? Se on kuningas ministereineen tai pre-sidentti hallituksineen, eduskuntineen tai kongresseineen sekä eri-näisine valtiollisine ja kunnallisine virkamiehineen. Joka tapauk-sessa kyse on pienestä ihmisjoukosta verrattuna koko väestöön.

Milloin sitten tuo hallinnoksi kutsuttu ihmisjoukko on vahva jamistä sen vahvuus koostuu?

Se on vahva silloin, kun kansa on sen takana. Silloin kansa tu-kee hallintoa rahallisesti, armeijalla ja laivastolla, totellessaan sitäja mahdollistaessaan sen toiminnan. Toisin sanoen hallinnon vah-vuus on täysin riippuvaista sen saamasta tuesta.

Voiko mikään hallinto pysyä pystyssä, jos kansa on aktiivisestisitä vastaan? Voisiko vahvinkaan hallinto ryhtyä mihinkään toi-meen vailla väestön tukea, ilman massojen ja maan työläistenapua?

Voiko mikään hallinto pysyä pystyssä, jos kansa pelkästään vas-tustaa sitä? Hallinto voi tehdä vain sellaista, minkä ihmiset hyväk-syvät tai vähintäänkin sallivat.

Otetaan esimerkiksi maailmansota. Amerikkalaiset finanssimie-het halusivat Yhdysvallat mukaan sotaan, koska he tiesivät saavan-sa sillä tavoin valtavia voittoja, kuten sitten saivatkin. Työväenluo-kalla ei kuitenkaan ollut sodastamitään saatavaa, koskamitäpä työ-läiset hyötyvät toisten maiden työläisten teurastamisesta? Yhdys-valtain massat eivät kannattaneet sekaantumista Euroopan mels-keisiin. Kuten aiemmin olen jo maininnut, he äänestivät WoodrowWilsonin presidentiksi, koska hän lupasi ”pitää meidät sodan ulko-

106

palveluksessa työväenluokkaa vastaan, täysin riippumatta tapauk-siin liittyvistä tosiasioista. Pääoma ja valtio ovat naimisissa ja niilläon yhteinen intressi.

(3) pääoma ja valtio käyttävät mitä tahansa ja kaikkia keinojapitääkseen proletariaatin alistettuna: ne terrorisoivat työväenluok-kaa säälimättä ja murhaavat armotta sen kaikkein älykkäimpiä jaomistautuneimpia jäseniä.

Toisin ei voisi ollakaan, koska pääoman ja työn välillä on elämänja kuoleman taistelu.

Aina kun pääoma ja sen palvelija, laki, hirttävät sellaisia mie-hiä kuin Chicagon anarkistit, tai istuttavat sähkötuoliin Saccot jaVanzettit, he julistavat ”vapauttaneensa yhteiskunnan pahasta”. Hehaluavat sinun uskovan, että teloitetut olivat sinun vihollisiasi, yh-teiskunnan vihollisia. He haluavat sinun uskovan myös sen, ettänäiden ihmisten kuolema saattoi asian päätökseen, että kapitalisti-nen oikeuslaitos on osoittautunut oikeaksi ja että ”laki ja oikeus”ovat voittaneet. Mutta asiaa ei ole viety päätökseensä ja herrojenvoitto on vain väliaikaista. Taistelu jatkuu, niin kuin se on jatku-nut kautta ihmiskunnan historian, työn ja vapauden esiinmarssinkautta. Yhtäkään asiaa ei ole viety loppuun ennen kuin se on vietyloppuun oikein. Ihmisen luontaista vapauden ja hyvinvoinnin kai-puuta ei voi tukahduttaa, riippumatta siitä kuinka paljon hallituk-set turvautuvat terroriin ja murhaamiseen. Raatajien vaatimuksiaparemmista oloista ei voi vaientaa. Taistelu jatkuu, ja tulee jatku-maan, riippumatta siitä mitä laki, hallitus ja pääoma tekevät. Jot-ta työläiset eivät kuitenkaan haaskaisi energiaansa ja ponnistuk-siaan väärään suuntaan, heidän täytyy selkeästi ymmärtää, ettei-vät he voi toivoa oikeutta oikeusistuimilta, laeilta ja hallituksilta,sen enempää kuin he voivat odottaa herrojen itsensä lakkauttavanpalkkaorjuuden.

”Mitä sitten pitäisi tehdä?” kysyt. ”Miten työläiset voivat saadaoikeutta?”

75

9. Voiko kirkko auttaa sinua?

Mitä tulisi tehdä?Miten lakkauttaa köyhyys, sorto ja tyrannia? Miten poistaa vää-

ryys ja epäoikeudenmukaisuus, repiä korruptio juurineen ja tehdäloppu rikollisuudesta ja tappamisesta?

Miten päästä eroon palkkaorjuudesta?Miten taata vapaus ja hyvinvointi, onni ja auringonpaiste kaikil-

le?”Käänny Jumalan puoleen”, käskee kirkko; ”vain kristillinen elä-

mä voi pelastaa maailman.””Säädetään uusi laki”, sanoo uudistusmielinen; ”ihminen täytyy

pakottaa hyvään.””Äänestä minua!” sanoo poliitikko; ”Minä pidän huolen sinun

eduistasi.””Ammattiliitto”, neuvoo työläisystäväsi; ”siinä on toivosi.””Vain sosialismi voi lakkauttaa kapitalismin ja tehdä lopun palk-

kaorjuudesta”, väittää sosialisti.”Olen bolsevikki”, toinen julistaa; ”vain proletariaatin diktatuuri

vapauttaa työläiset.””Me olemme orjia niin kauan kuin meillä on johtajia ja herroja”,

sanoo anarkisti; ”vain vapaus voi vapauttaa meidät.”Protektionistit ja vapaan kaupan kannattajat, fabianistit, tolstoi-

laiset ja mutualistit ja koko joukko muita yhteiskunnan tohtoroijiatarjoavat kaikki omia lääkkeitään parantaakseen yhteiskunnan sai-raudet, ja voit miettiä kuka on oikeassa ja mikä todellinen ratkaisuvoisi olla.

Et voi tehdä suurempaa virhettä kuin hyväksyä sokeasti tämäntai tuon neuvon. Silloin joudut varmasti harhaan.

Vain omalla järjellään ja kokemuksellaan voi päättää, missä oi-kea tie kulkee. Tutki erilaisia ehdotelmia ja päätä oman järkesi mu-kaan, mikä niistä on kaikkein järkevin ja toimivin. Vain silloin tie-dät, mikä on parasta sinulle, työläiselle ja ihmiskunnalle.

Katsokaamme siis erilaisia suunnitelmia.

76

johtajat kykene taistelemaan tehokkaasti kapitalismia vastaan. Neeivät pysty edes johtamaan lakkoja menestyksekkäästi. Ne eivätpysty edes parantamaan materiaalisia elinolojasi.

Ne vain pitävät työläiset jaoteltuina erilaisiin ja useinkin vas-takkaisiin organisaatioihin. Ne opettavat työläiset uskomaan, ettäkapitalismi on oikein. Ne halvaannuttavat työläisten aloitekyvynsekä kyvyn ajatella ja toimia luokkatietoisesti. Siksi työväen johta-jat ja vanhoilliset liitot ovat vallassa olevien instituutioiden vankintukipylväs. Ne ovat kapitalismin ja valtion selkäranka, ”lain ja jär-jestyksen” parasmahdollinen pönkittäjä sekä syy siihen, miksi sinävieläkin elät palkkaorjuudessa.

”Mutta itsehän me valitsemme liiton johdon ja toimihenkilöt”,esität vastalauseen, ”ja jos nykyiset eivät kelpaa, niin voimme ää-nestää toiset.”

Tokihan voit äänestää uudet johtajat, mutta onko sillä mitäänväliä kuka johtajasi on, onko johtajasi tämä henkilö tässä vai tuoseuraava tuossa, onko hän nimeltänsä Gompers vai Green, Rans-kassa asuva Jouhaux vai Englannissa asuvaThomas. Mitä väliä silläon, kuka liittoasi johtaa, niin kauan kuin se pitäytyy samoissa höl-möissä ideoissa ja samoissa väärissä keinoissa, niin kauan kuin seuskoo kapitalismiin ja tukee ”intressien sopusointua”, jakaa työläi-set ammattijärjestöihin ja näin vähentää heidän voimaansa, sitootyöläiset sopimuksilla työnantajiinsa ja näin tekee heistä toverei-densa lakkojen rikkureita? Mitä väliä sillä on niin kauan kuin semonin tavoin pitää sinut systeemin kahleissa?

”Siispä ammattiliitto on huono asia?” tiedustelet.Liitossa on voimaa, mutta liiton täytyy olla todellinen, aito työ-

väen järjestö, koska työläisillä kaikkialla on samat intressit riip-pumatta siitä mitä työtä he tekevät tai mihin ammattikuntaan hekuuluvat. Sellainen liitto perustuu työväen yhteisille intresseille jasolidaarisuudelle maailmanlaajuisesti. Sellainen liitto on tietoinenomasta mahtavasta vallastaan varallisuuden luojana.

”Vallasta!” sinä väität vastaan. ”Olet sanonut, että olemme orjia!Mitä valtaa orjilla voi olla?”

105

neen poliisia tai armeijaa puolustamaan sinun etujasi lakossa? Eris-kummallista, eikö? Pomosi sen sijaan voi saada poliisin suojelema-na paljonkin rikkureita käyttöönsä hajottaakseen lakkosi, koska si-nä olet työskennellyt niin pitkää päivää, että työttömien armeija onaina käsillä valmiina ottamaan paikkasi. Yleisesti ottaen häviät lak-kosi, koska liittosi johto ei salli sinun järjestäytyä oikealla tavalla.

Olen nähnyt esimerkiksi New Yorkin pilvenpiirtäjien muurarei-den heittävän rukkasensa santaan samalla kun rakennuksen kir-vesmiehet ja metallimiehet ovat jatkaneet töitään. Heidän liittonsamukaan lakko ei koskenut heitä, koska he kuuluivat eri ammatti-kuntiin; tai he eivät voineet liittyä lakkoilijoihin, koska se olisi rik-konut sopimuksen, joka heidän järjestöllään oli työnantajan kans-sa. Niinpä he jatkoivat työtään rakennuksella, jossa heidän veljes-liittolaisensa olivat lakossa. Näin ollen he tosiasiassa toimivat lak-korikkureina auttaen murtamaan muurareiden lakon. Ja näin siksi,että he kuuluivat eri ammattikuntiin, eri aloille! Ikään kuin pää-oman vastaisessa taistelussa olisi kyse ammattikunnista eikä kokotyöväenluokan yhteisestä asiasta!

Toinen esimerkki: Pennsylvanian hiilikaivostyöläiset ovat lakos-sa, ja Virginian hiilikaivostyöläiset keräävät keskuudestaan rahaaavustaakseen lakossa olevia. Virginian mainarit pysyvät työssä,koska ”sopimus sitoo” heitä. He jatkavat hiilen kaivamista, jotenhiilipohatat voivat tyydyttää markkinoiden tarpeet eivätkä menetämitään Pennsylvanian lakkolaisten takia. Joskus pohatat jopa hyö-tyvät lakosta, koska lakkoa voi käyttää tekosyynä hintojen nosta-miseen. Onko sitten ihme, kun Pennsylvanian kaivostyöläiset hä-viävät lakon työläistovereidensa toimiessa rikkureina? Jos työläi-set ymmärtäisivät todelliset intressinsä, jos he eivät järjestäytyisiammatin tai ammattikunnan mukaan vaan teollisuuden alan mu-kaan, niin että koko teollisuudenala – ja tarpeen vaatiessa kokotyöväenluokka – olisi lakossa yhtenäisenä, voisiko yksikään lakkoepäonnistua?

Palaamme vielä tähän aiheeseen. Juuri nyt haluan painottaa si-nulle, ettei sinun liittosi sellaisena kuin se nykyään on eivätkä sen

104

Voiko kirkko auttaa sinua?Olet ehkä kristitty tai jonkin muun uskonnon edustaja – juuta-

lainen, mormoni, muhamettilainen, buddhalainen ja mitä kaikkianiitä onkaan.

Sillä ei ole väliä. Ihmisellä pitäisi olla oikeus uskoa, mihin halu-aa. Pointti ei ole siinä, mikä on sinun uskontosi, vaan siinä voikouskonto poistaa ne pahuudet, joista kärsimme.

Kuten aikaisemmin olen jo sanonut, meillä on vain yksi elämäelettävänä maan päällä, ja me haluamme siltä parasta. Emme tie-dä mitä tapahtuu kuolemamme jälkeen. On mahdollista, ettemmekoskaan saa sitä tietää, ja siksi sitä on turha miettiä.

Tässä on kysymys elämästä, ei kuolemasta. Elävistähän tässä ol-laan kiinnostuneita; sinusta ja minusta ja muista kaltaisistamme.Voiko maailmasta tehdä meille paremman paikan elää? Sen me ha-luamme tietää. Voiko uskonto tehdä sen?

Kristinusko on noin 2000 vuotta vanha. Onko se poistanut mi-tään pahaa? Onko se lakkauttanut rikollisuuden ja murhaamisen,onko se päästänytmeidät köyhyydestä ja kurjuudesta, despotismis-ta ja tyranniasta?

Sinä tiedät, ettei se ole. Tiedät, että kristillinen kirkko on mui-den kirkkojen lailla ollut aina herrojen puolella kansaa vastaan. Jaenemmänkin: kirkot ovat aiheuttaneet pahempaa epäsopua ja ve-renvuodatusta kuin kaikki kuninkaiden ja keisareiden sodat. Us-konto on jakanut ihmiskunnan vastakkaisiin lahkoihin, ja verisim-mät sodat on sodittu uskonnollisten erimielisyyksien vuoksi. Kirk-ko on vainonnut ihmisiä heidän mielipiteidensä takia, vanginnutja tappanut heitä. Katolinen inkvisitio terrorisoi kokonaista maa-ilmaa, kidutti niin sanottuja vääräuskoisia ja poltti heitä elävältä.Muut kirkot ovat tehneet samaa, kun niillä on ollut valta. Ne ovataina pyrkineet orjuuttamaan ja riistämään kansaa, pitämään heidättietämättömyydessä ja pimeydessä. Ne ovat tuominneet jokaiseninhimillisen yrityksen kehittää omaa mieltään, kehittyä ja paran-taa olojaan. Ne ovat tuominneet tieteen ja hiljentäneet ne, jotkaovat tietoa janonneet. Näihin päiviin asti institutionalisoitu uskon-

77

to on toiminut oletetun Vapahtajan Juudaksena. Se hyväksyy mur-haamisen ja sodan, palkkaorjuuden ja kapitalistisen rosvouksen jase on aina sen ”lain ja järjestyksen” puolella, joka ristiinnaulitsiNasaretilaisen.

Mietipä tätä: Jeesus halusi, että kaikki ihmiset olisivat veljiä kes-kenään, eläisivät rauhassa ja että vallitsisi hyvä tahto. Kirkko yllä-pitää epäoikeudenmukaisuutta, kansallisia ristiriitoja ja sotaa.

Jeesus tuomitsi rikkaat kyykäärmeiden sikiöinä ja köyhien sor-tajina. Kirkko kumartaa rikkaiden edessä ja kerää suunnattomiaomaisuuksia.

Nasaretilainen syntyi seimeen ja oli koko elämänsä köyhä. Hä-nen väitetyt maanpäälliset edustajansa ja puhemiehensä elävät pa-latseissa.

Jeesus julisti nöyryyttä ja laupeutta. Kirkon ylimykset ovat yli-mielisiä ja ylpeitä rikkauksistaan.

”Sen minkä te teette yhdelle näistä pienimmistä, sen te teette mi-nulle”, sanoi Kristus. Kirkko puolustaa kapitalistista järjestelmää,joka orjuuttaa pieniä lapsia ja saattaa heidät ennenaikaiseen hau-taan.

”Älä tapa”, käski Nasaretilainen. Kirkko hyväksyy teloitukset jasodan.

Kristinusko on suurinta tiedossa olevaa tekopyhyyttä. Sen enem-pää kristilliset kansakunnat kuin yksilötkään eivät noudata Jee-suksen ohjeita. Varhaiskristityt noudattivat – ja heitä ristiinnaulit-tiin, poltettiin roviolla tai heitettiin leijonille roomalaisten areenoil-la. Myöhempi kristillinen kirkko teki kompromissin vallanpitäjienkanssa; se sai rahaa ja vaikutusvaltaa asettumalla tyrannien puolel-le kansaa vastaan. Se hyväksyi kaiken, minkä Kristus tuomitsi, javoitti siten kuninkaiden ja herrojen hyvän tahdon ja tuen puolel-leen. Nykyään kuningas, herra ja pappi ovat yksi kolminaisuus. Neristiinnaulitsevat Jeesuksen päivittäin; ylistävät häntä huulillaan japettävät hänet hopeakolikoista; ne julistavat hänen nimeään ja tap-pavat hänen henkensä.

78

hin, nurkkakuntaiseen nahinointiin, hallinnollisiin asioihin, toimi-henkilövaaleihin, konferensseihin ja kokouksiin. Sinä tietysti mak-sat tämän kaiken, ja siitä syystä toimihenkilösi suosivat liiton suur-ta varallisuutta, mutta mitä sinä siitä saat? Sinä jatkat työtäsi teh-taassa tai kaivoksessa jäsenmaksujasi liitolle maksaen. Liittosi joh-to ei välitä tuon taivaallista ankarasta raadannastasi tai elinoloista-si, ja sinun täytyy tehdä suuri numero asiastasi liittosi kokoukses-sa, jotta saisit huomion kääntymään sinun tarpeisiisi ja valituksenaiheisiisi.

Kun aletaan puhua lakosta, huomannet, kuten olen aikaisemminmaininnut, että johtajat ovat yleisesti sitä vastaan, koska he ha-luavat pomojen ja hallitsijoiden lailla ”rauhaa ja sopua” taistelunepämukavuuksien sijaan. Liittojohtajat yrittävät saada sinut luo-pumaan lakkoilusta aina kun vain voivat, ja joskus he suorastaanestävät ja kieltävät sen. He julistavat osastosi laittomaksi, jos me-nette lakkoon ilman liiton suostumusta. Sen sijaan jos paine on lii-an suuri heidän vastustettavakseen, he armollisesti ”hyväksyvät”lakon. Ajattele – sinä teet työtä ja tuet pienistä tuloistasi liittositoimihenkilöitä, joiden pitäisi olla sinun palveluksessasi, mutta joi-den lupaa sinä saat kerjätä parantaaksesi olojasi! Tämä johtuu siitä,että sinä olet tehnyt heistä järjestösi pomoja aivan kuten olet teh-nyt hallituksesta herrasi sen sijaan, että se olisi sinun palvelijasi;tai aivan kuten sallit poliisin, joka saa palkkansa sinun veroistasi,käskyttää sinua sen sijaan, että sinä antaisit käskyjä hänelle.

Oletko koskaan ihmetellyt, että miten sattuukin niin olemaan,että kun olet lakossa (ja tämä pätee kaikkiin muihinkin aikoihin),laki ja koko hallintokoneisto on aina pomojen ja herrojen puolel-la? Vaikka lakkoilijoita olisi tuhansia ja pomoja vain yksi, ja kaik-kien oletetaan olevan tasavertaisia kansalaisia – niin kumma kyllähallitus on aina pomon palveluksessa. Hän saa oikeuslaitoksen tuo-mitsemaan sen, että sinä ”häiritset” hänen liiketoimintaansa. Hänsaa poliisin pamputtamaan sinua lakkomielenosoituksessa ja hänvoi saada sinut pidätetyksi tai tuomituksi vankilaan. Oletko kos-kaan kuullut pormestarin, poliisipäällikön tai kuvernöörin käske-

103

Tavallinen, vanhoillinen liitto kannattaa kuitenkin kapitalismiaja kaikkea siihen liittyvää. Se ottaa annettuna sen, että sinä olettyöläinen ja pysytkin työläisenä ja että asioiden täytyy pysyä sel-laisina kuin ne ovat. Se väittää, ettei liitto voi tehdä muuta kuin aut-taa sinua saamaan vähän parempaa palkkaa, lyhentää vähän työ-päivää ja parantaa vähän työolosuhteita. Se pitää työnantajaa bis-neskumppaninaan, jonka kanssa se voi tehdä sopimuksia. Koskaanse ei kyseenalaista sitä, miksi toinen osapuoli – pomo – rikastuutuosta sopimuksesta, kun toinen osapuoli, työläinen, pysyy ainaköyhänä, työnsä raskauttamana ja palkkaorjana kuollen. Jotenkintämä ei vaikuta tasavertaiselta kumppanuudelta. Pikemminkin sevaikuttaa joltain silmänkääntötempulta, eikö totta?

Sitähän se onkin. Siinä toinen puoli ottaa ensin kaikki kastanjattulesta ja sitten toinen osapuoli ottaa ne itselleen. Sangen epätasa-veroista kumppanuutta, ja kaiken työläisten lakkoilun tarkoitus onvain kerjätä tai pakottaa kapitalistikumppani antamaan edes muu-tama kastanja isosta kasastaan. Tämä on silkkaa huijausta, silloin-kin kun työläinen onnistuu saamaan muutaman kastanjan lisää.

Ja silti he puhuvat sinulle arvokkuudestasi, ”työn arvokkuudes-ta”. Voitko ajatella suurempaa loukkausta? Sinä olet herrojen orjakoko elämäsi, palvelet heitä, tuotat heille hyvinvointia ja ylellisyyt-tä, annat heidänmäärätä sen sinun tehtäväksesi; ja sydämessään henauravat sinulle ja halveksivat typeryyttäsi – ja sitten he puhuvatsinun ”arvokkuudestasi”!

Jokainen työväen johtaja ja poliitikko, jokainen riistäjä ja ryös-täjä ylistää ”työn arvokkuutta” saarnastuoleista ja puhujakorok-keilta, kouluissa ja luentosaleissa, istuen samalla mukavasti selkäsipäällä. Etkö näe, kuinka sinua vedetään nenästä?

Mitä ammattiliitto tekee asialle? Mitä liittosi johtajat tekevät li-havan palkkapussinsa eteen, jota sinäkin maksat? Heillä on kiire”organisoida” sinua, heillä on kiire kertoa sinulle kuinka hieno ka-veri oletkaan; kuinka suuri ja mahtava sinun liittosi onkaan ja kuin-ka paljon sen toimihenkilöt tekevätkään sinun hyväksesi. Muttamitä he tekevät? Heidän aikansa menee kaikenlaisiin pikkuasioi-

102

On selvää, että kristinusko on ihmiskunnan suurin huijaus ja hä-peän aihe ja täysin epäonnistunut, koska kristillisyyden kutsu onvalhetta. Kirkot eivät elä niin kuin opettavat. Lisäksi ne saarnaavatsinulle evankeliumia tietäen, ettet voi elää sen mukaan; ne vaativatsinua tekemään ”parannuksen” tarjoamatta mahdollisuutta tehdäsitä. Päinvastoin kirkot ylläpitävät olosuhteita, jotka tekevät sinus-ta ”pahan”, samalla kun ne käskevät sinun olla ”hyvä”. Ne hyötyvätmateriaalisesti olemassa olevasta hallinnosta ja niiden taloudellis-ten etujen mukaista on pitää sitä pystyssä. Katolinen kirkko, pro-testantit, anglikaanit, kristillinen tiede, mormonit ja muut kirkko-kunnat ovat rikkaimpien organisaatioiden joukossa tämän päivänmaailmassa. Niiden omaisuus edustaa työläisten verta ja lihaa. Nii-den vaikutusvalta on osoitus siitä, kuinka harhaanjohdettuja ihmi-set ovat. Uskonnon profeetat ovat kuolleita ja kuopattuja; jäljelläon enää vain voitot.

”Mutta jos me todella eläisimme kristillistä elämää”, sinä huo-mautat, ”maailma olisi toisenlainen.”

Olet oikeassa, ystäväiseni. Mutta voitko elää kristillistä elämäänykyisissä olosuhteissa? Salliiko hallitus sinulle sen? Antaako edeskirkko sinulle mahdollisuutta elää kristillistä elämää?

Kokeilepa sitä yksi päivä ja huomaa mitä sinulle tapahtuu.Kun aamulla poistut kodistasi, päätä olla kristitty sen päivän ja

puhu vain totta. Kun kadunkulmassa kuljet poliisin ohi, muistutahäntä Kristuksesta ja Hänen käskyistään. Käske hänen ”rakastaavihollistaan niin kuin itseään” ja taivuta hänet heittämään pamp-punsa ja aseensa pois.

Ja kun tapaat sotilaan kadulla, tähdennä hänelle sitä, että Jeesussanoi ”Älä tapa”.

Kaupassa tai virastossa puhu koko totuus työnantajallesi. Kerrohänelle Nasaretilaisen varoitus: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hänvoittaa omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa?” Mai-nitse, että Hän käski jakaa viimeisen leivän köyhien kanssa; et-tä Hän sanoi, että helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpikuin rikkaan päästä taivasten valtakuntaan.

79

Ja kun sinut viedään käräjille kunnon kristittyjen häiritsemises-tä, muistuta tuomaria: ”Älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi”.

Sinua pidetään houkkana tai hulluna ja he pistävät sinut jokomielisairaalaan tai vankilaan.

Näet siis millaista tekopyhyyttä on taivaan lähetille saarnata si-nulle kristillistä elämää. Hän tietää aivan kuten sinäkin, ettei ka-pitalismin ja valtion alaisuudessa ole mahdollista elää kristillistäelämää, sen enempää kuin kamelin on mahdollista mennä sen kuu-luisan neulansilmän läpi. Kaikki ne muka hyvät kristityt ovat vaintekopyhiä, jotka saarnaavat sitä mitä ei voi harjoittaa, minkä mu-kaan ei voi elää, koska he eivät anna sinulle mitään mahdollisuuttaelää kristillisesti. Ei, ethän voi edes elää normaalia kunnollista ja re-hellistä elämää, vailla huijausta ja petkutusta, vailla teeskentelyä javalehtelua.

On totta, että jos voisimme seurata Nasaretilaisen opetuksia, tä-mä olisi toisenlainen maailma. Silloin ei olisi murhia eikä sotia; eihuijaamista eikä valehtelua eikä voiton pyyntiä. Ei olisi orjia eikäherroja, ja me kaikki eläisimme veljinä, rauhassa ja sopusoinnus-sa. Ei olisi rikkaita eikä köyhiä, ei rikoksia eikä vankiloita, muttasitähän kirkko ei halua. Se on sitä mitä anarkistit haluavat, ja siitäpuhumme myöhemmin.

Siis, ystäväni, et voi odottaa mitään kristilliseltä kirkolta tai mil-tään muultakaan kirkolta. Kaikki edistys ja parannukset maailmas-sa on tehty vastoin kirkon tahtoa ja toiveita. Voit uskoa mihin us-kontoon haluat, mutta älä aseta mitään toiveitasi yhteiskunnalli-sesta parannuksesta kirkkoon.

Katsotaanpa sitten, josko uudistaja tai poliitikko voisi auttaameitä.

10. Uudistaja ja poliitikko

Kuka on uudistaja ja mitä hän ehdottaa?

80

eikä sinulla ole mahdollisuutta olla mitään muuta kapitalistisessajärjestelmässä.

Nyt voit oikeutetusti kysyä: ”Mitä hyötyä ammattiliitoista on?Mitä liiton johtajat tekevät asian hyväksi?”

Totuus on, etteivät liittosi johtajat tee asialle mitään. Päin vas-toin he tekevät kaikkensa, että sinä pysytkin palkkaorjana. He te-kevät sen saamalla sinut uskomaan kapitalismin hyvyyteen ja tu-kemaan olemassa olevaa järjestelmää hallituksineen ja ”lakineenja järjestyksineen”. He huijaavat sinua sanomalla, ettei toisin voiolla, aivan kuten pomot, koulut, kirkot ja valtiotkin tekevät. Tosia-siassa liittosi johtaja tekee samaa työtä kapitalismin hyväksi kuinpoliittinen johtajasi tekee hallituksen ja valtion hyväksi: kumpikintukee ja saa sinutkin tukemaan nykyistä epäoikeudenmukaista riis-ton järjestelmää.

”Entä ammattiliitto?” kysyt, ”miksei se muuta asioita?”Ammattiliittohan voisi muuttaa asioita. Mutta mikä on ammat-

tiliitto? Liitto olet vain sinä, toverisi ja muut toverinne – jäseniäja toimihenkilöitä. Ymmärtänet nyt, etteivät toimihenkilöt, johta-jat, ole kiinnostuneita asioiden muuttamisesta. Se on siis jäsententehtävä, eikö vain?

Näin on. Mutta jos jäsenistö – työläiset yleisesti – ei näe, mistäkaikessa on kysymys, ei liitto voi tehdämitään. Tämä tarkoittaa siissitä, että jäsenistö on saatava ymmärtämään todellinen tilanne.

Tämän pitäisi olla ammattiliittojen todellinen tarkoitus. Liitto-jen pitäisi valistaa jäsenistöään tilanteesta, näyttää heille miksi jamiten heitä ryöstetään ja riistetään sekä löytää tapoja ja keinojapäästä siitä eroon.

Se täyttäisi ammattiliittojen todellisen tarkoituksen työläistenetujen suojelijana. Kapitalistisen järjestelmän ja sen hallinnon jalakien lakkauttaminen on ainoa todellinen keino puolustaa työläis-ten intressejä. Ja kun liitto valmistautuu sitä varten, sen pitäisi sa-malla pitää huoli myös työväenluokan välittömistä tarpeista, pa-rantaa nykyisiä olosuhteita niin pitkälti kuin se kapitalismissa onmahdollista.

101

kauden korkeammalla palkalla työskentelyn jälkeen olet omillasi.Mutta miten paljon elinkustannukset ovat nousseet tuona aikana?Sinähän et ole ainoastaan tuottaja, olet myös kuluttaja. Ja kun me-net ostamaan tavaroita, huomaat niiden olevan kalliimpia kuin en-nen. Korkeammat palkat tarkoittavat kohonneita elinkustannuksia.Koska sen, minkä työnantaja häviää maksamalla sinulle korkeam-paa palkkaa, hän saa takaisin nostamalla tuotteidensa hintaa.

Voit siis huomata, miten koko korkeampien palkkojen idea ontodellisuudessa harhaanjohtava. Se saa työläisen ajattelemaan, et-tä hänelle on oikeasti hyötyä saada korkeampaa palkkaa, mutta to-dellisuudessa on niin – jos ajatellaan koko työväenluokkaa – ettäsen minkä työläinen saa korkeampina palkkoina hän menettää ku-luttajana, ja pidemmän päälle tilanne pysyy samana. Vuoden ”pal-kankorotusten” jälkeen työläisellä ei ole sen enempää kuin vuoden”matalapalkkaisuuden” jälkeen. Joskus tilanne on jopa huonompi,koska elinkustannukset ovat voineet nousta nopeammin kuin pal-kat.

Tämä on yleinen sääntö. On toki muitakin tekijöitä, jotka vai-kuttavat palkkaan elinkustannusten tavoin, kuten materiaali- taityövoimapula. Meidän ei kuitenkaan tarvitse mennä erikoistapauk-siin, sen enempää teollisuus- tai finanssikriisien aikoihin kuin poik-keuksellisen hyviinkään aikoihin. Meitä kiinnostaa tavallinen ti-lanne, työläisen normaalit olosuhteet. Ja normaaleissa olosuhteissatyöläinen pysyy aina työläisenä, palkkaorjana, joka tienaa juuri tar-peeksi säilyäkseen hengissä ja jatkaakseen työntekoaan. Poikkeuk-siakin tapahtuu aina silloin tällöin, kuten jos työläinen perii tai saamuuten haltuunsa sen verran rahaa, että hän voi aloittaa oman lii-ketoimensa tai keksiä jotain, joka voi tuoda hänelle varallisuutta.Tuollaiset tapaukset ovat kuitenkin poikkeuksia eivätkä ne muu-ta sinun tilannettasi; siis keskivertoraatajan, miljoonien maailmantyöläisten tilannetta.

Kun ajattelemme noita miljoonia ja kun ajattelemme sinua yh-tenä heistä, pysyt palkkaorjana työstäsi ja palkastasi riippumatta,

100

Uudistaja haluaa saada aikaan ”uudistuksia ja parannuksia”. Hänei ole varma siitä, mitä hän varsinaisesti haluaa muuttaa. Toisinaanhän sanoo, että ”ihmiset ovat pahoja” ja heitä pitää siksi muuttaa;toisinaan hän taas sanoo, että olosuhteita pitää parantaa. Hän eiusko, että pahasta voitaisiin hankkiutua eroon kerralla. Mädännäi-syyden poistaminen kokonaan olisi hänelle ”liian radikaalia”. ”Tai-vaan tähden”, hän varoittaa, ”älkää olko liian hätäisiä!” Hän haluaamuuttaa asioita vähitellen, vähän kerrallaan. Otetaan esimerkiksisota. Uudistusmielinen myöntää tietenkin sodan olevan paha asia;se on silkkaa murhaamista ja sivilisaatiomme häpeäpilkku. Muttaettäkö sotimisesta pitäisi luopua? Ei nyt sentään! Uudistusmieli-nen haluaa ”uudistaa” sodan. Hän haluaa esimerkiksi ”aserajoituk-sia”. Vähemmällä aseistuksella tappaisimme hänen mukaansa vä-hemmän ihmisiä. Hän haluaa ”inhimillistää” sodankäynnin, tehdäteurastuksesta niin sanoaksemme kunniallisempaa.

Jos soveltaisit tällaista ajattelua yksityiselämääsi, et antaisi pois-taa mätää hammasta suustasi kerralla. Sitä pitäisi vetää irti vähäntänään, vähän lisää ensi viikolla ja niin edelleen kuukausien ja vuo-sien ajan, ja vasta sitten olisit valmis sen kokonaan poistamiseen,joten ei kai se sitten enää niin paljon sattuisi. Juuri tämä on uudis-tusmielisen logiikka. Älä ole liian hätäinen, älä vedä mätää ham-masta kerralla.

Uudistaja ajattelee, että hän voi lakien avulla tehdä ihmisistä pa-rempia. ”Säädetään uusi laki”, hän sanoo aina kun jokin menee pie-leen. ”Pakotetaan ihmiset olemaan hyviä.”

Hän unohtaa kokonaan, että jo satojen ja jopa tuhansien vuosienajan on säädetty lakeja, joilla on yritetty pakottaa ihmiset olemaan”hyviä”, eikä ihmisluonto ole muuttunut siitä miksikään. Meillä onniin paljon lakeja, että parhaita yliopistoja käyneet asianajajatkineksyvät niiden viidakkoon. Tavallinen ihminen ei enää pysty sano-maan, mikä on lain edessä oikein ja mikä väärin, mikä on oikeu-denmukaista, mikä totta ja mikä valhetta. Erityinen tuomareidenluokka päättää mikä on rehellistä ja mikä epärehellistä; milloin onoikein varastaa ja millä tavalla; milloin huijaus on laillinen ja mil-

81

loin ei; milloin murhaaminen on oikein ja milloin se taas on rikos;millainen univormu antaa oikeuden tappaa ja millainen ei. Tämänkaiken määrittämiseen tarvitaan paljon lakeja; ja niitä lainsäätäjätovat säätäneetkin jo vuosisatoja (hyvällä kuukausipalkalla). Ja siltime tarvitsemme aina vain lisää uusia lakeja, koska mitkään edelli-set lait eivät ole vielä onnistuneet tekemään meistä ”hyviä”.

Yhä vain lainsäätäjä yrittää pakottaa ihmiset olemaan hyviä. Josolemassa olevat lait eivät ole tässä onnistuneet, pitää säätää uusiaja ankarampia lakeja. Kovemmat rangaistukset ehkäisevät ja vä-hentävät rikollisuutta, sanoo lainsäätäjä. Ja näiden rangaistustentoteuttamiseksi hän on valmis nojaamaan juuri niihin ihmisiin, jot-ka ovat varastaneet kansalta koko maapallon.

Jos joku on tappanut toisen liike-elämässä tapahtuneiden erimie-lisyyksien vuoksi, rahaa tai jotakin muuta etuisuutta koskevien, eiuudistusmielinenmyönnä, että raha ja rahanhimo nostaisivat ihmi-sissä esiin näiden pahimmat puolet ajaen ihmisiä rikokseen ja mur-haan. Sen sijaan hän väittää, että toisen ihmisen tahallinen tappa-minen ansaitsee kuolemanrangaistuksen, ja on samantien valmisauttamaan hallitustaan lähettämään aseistettuja joukkoja johonkinvieraaseen maahan toteuttamaan siellä joukkoteurastuksen.

Uudistaja ei kykene ajattelemaan selkeästi. Hän ei ymmärrä, ettäjos ihmiset käyttäytyvät huonosti, se johtuu siitä että he uskovathyötyvänsä siitä jotenkin. Uudistajan mukaan uusi laki muuttai-si kaiken. Hän on synnynnäinen kieltolakiuskovainen: hän haluaajulistaa pahuuden laittomaksi. Jos joku esimerkiksi menettää työ-paikkansa, masentuu sen vuoksi ja alkaa ryypätä unohtaakseen on-gelmansa, ei uudistusmielisen mieleen juolahda auttaa häntä löytä-mään työtä. Ei, vaan ryyppääminen pitäisi kieltää, hän väittää. Hänuskoo tehneensä sinusta paremman ihmisen, kun et enää ryyppääavoimesti kapakassa, vaan teet sen salaa kuunvalossa kellarissa. Ai-van samalla tavalla hän haluaa tehdä sinusta paremman ihmisensitä kautta mitä syöt, miten vietät aikaasi, mitä ajattelet ja mitätunnet.

82

ovat niitä, jotka ensimmäisinä huutavat ”ristiinnaulitkaa!” ja ajat-telemattomat työläiset huutavat valitettavasti siinä kuorossa mu-kana.

Sellaiset ihmiset ristiinnaulitaan, koska pääoma ja valtio tunte-vat olonsa turvallisiksi tehdessään niin, kunhan kansa on teon puo-lella.

Ymmärrätkö nyt, mitä ajan takaa, ystäväni? Näyttääkö sinustasiltä, että työväen johtajasi haluavat saattaa sinut asioiden ääreen,että he haluaisivat saada sinut ymmärtämään olevasi palkkaorja?Eivätkö he todellisuudessa palvele herrojen etuja?

Ammattiliittojen johtajat ja poliitikot, älykkäämmät heistä, tietä-vät kyllä millainen valta työväenluokalla olisi maailman kaikkienrikkauksien ainoana tuottajana. Mutta he eivät halua sinun tietä-vän sitä. He eivät halua sinun tietävän, että asianmukaisesti järjes-täytyneet ja valistuneet työläiset voisivat tehdä lopun orjuudestaanja alamaisuudestaan. Sen sijaan he kertovat sinulle, että ammat-tiliitto on olemassa siksi, että sen avulla voidaan saada parempiapalkkoja, vaikka he varsin hyvin tietävät, etteivät sinun olosi juuriparane kapitalismin alla; ja että sinun täytyy aina pysyä palkkaor-jana riippumatta siitä millaista palkkaa pomosi sinulle maksaa. Hetietävät varsin hyvin, että silloinkin kun lakkoilulla onnistut saa-maan palkankorotuksen, häviät sen taas kohonneina elinkustan-nuksina, puhumattakaan lakkoaikana menettämästäsi palkasta.

Tilastot osoittavat, että suurin osa merkittävistä lakoista hävi-tään. Mutta oletetaanpa, että olet onnistunut lakossasi ja että lak-ko kesti vain muutaman viikon. Tuona aikana menetit kuitenkinenemmän palkkoina kuin voit tienata takaisin kuukausissa uudellakorotetulla palkallasi.

Otetaan yksinkertainen esimerkki. Ajatellaan, että tienasit 40dollaria viikossa ennen lakkoa. Oletetaan paras lopputulos: sano-taan, että lakko kesti vain kolme viikkoa ja että sait viiden dollarinkorotuksen. Kolmen viikon lakon aikana menetit 120 dollaria palk-kaa. Nyt saat viisi dollaria viikossa enemmän, ja sinulta kestää 24viikkoa saada tuo menetetty 120 dollaria takaisin. Eli kuuden kuu-

99

sin hyvin, mutta korkeapalkkaisina ja vaikutusvaltaisina ammatti-liiton virkamiehinä he hyötyvät kapitalistisen järjestelmän säily-misestä. He tietävät, että jos työläiset näkisivät koko jutun läpi,he vaatisivat johtajansa vastuuseen heidän harhaanjohtamisestaanja petkuttamisestaan. Työläiset nousisivat kapinaan orjuuttaan jaharhaanjohtajiaan vastaan – saattaisi syttyä vallankumous, kutenon tapahtunut usein historiassa. Eiväthän työväestön johtajat väli-tä vallankumouksesta; heistä on parempi antaa asioiden olla niinkuin ne ovat, koska asiat ovat heillä varsin hyvin.

Työväen harhaanjohtajat eivät totta tosiaan kannata vallanku-mousta; he ovat jopa lakkoja vastaan ja yrittävät estää ne jos vainvoivat.

Sitten kun lakko alkaa, he katsovat päältä, ettei siinä ”mennä lii-an pitkälle”, ja he tekevät parhaansa sovitellakseen erimielisyyksiätyönantajan kanssa ”neuvottelulla”, josta työläiset yleensä saavathuonoimmanmahdollisen ratkaisun. He pitävät kokouksia työnan-tajien kanssa ja anovat heiltä pieniä myönnytyksiä; ja aivan liianusein he tinkivät lakkolaisten vaatimuksista ammattiliiton tappiok-si – mutta kaikissa tapauksissa he kehottavat työläisiä ”säilyttä-mään lain ja järjestyksen”, pysymään vaiti ja olemaan kärsivällisiä.He istuvat samassa pöydässä riistäjien kanssa, juovat viiniä ja syö-vät heidän laskuunsa, ja vetoavat sitten hallitukseen, jotta se ”tu-lisi väliin” ja rauhoittaisi ”levottomuudet”, mutta he varovat visus-ti koskaan mainitsemasta työväestön levottomuuksien varsinaistalähdettä tai hipaisseeksi palkkaorjuutta sinänsä.

Oletko koskaan nähnyt yhdenkään työväen johtajan, esimerkik-si Amerikan työväenliitosta, nousevan julistamaan, että koko palk-katyöjärjestelmä on silkkaa ryöstöä ja huijausta, ja vaatimaan työ-läisille työnsä täyttä tulosta? Oletko koskaan kuullut yhdenkään”tavallisen” työväen johtajan yhdessäkään maassa tehneen niin?Minä en ainakaan ole eikä ole kyllä kukaan muukaan. Päin vas-toin, kun joku kunnollinen ihminen uskaltaa niin tehdä, niin juurityöväen johtajat ovat ensimmäisinä julistamassa hänet rauhanhäi-ritsijäksi, ”työläisten viholliseksi”, sosialistiksi tai anarkistiksi. He

98

Hän kieltäytyy tajuamasta, että hänen ”parannuksensa” luovatpahempia ilmiöitä kuin niiden oletetaan poistavan; että ne aiheut-tavat vain petosta, korruptiota ja moraalittomuutta. Hän pistää ih-miset vakoilemaan toisiaan ja uskoo näin parantaneensa ”yleistämoraalia”. Hän uskoo tehneensä sinusta paremman pakotettuaansinut tekopyhäksi.

En halua pidätellä sinua enää kauempaa tässä uudistajassa. Ta-paamme hänet uudelleen poliitikkona. Haluamatta mitenkään ollajulma häntä kohtaan, voin suoraan sanoa, että kun uudistaja onrehellinen, hän on hölmö; ja kun hän on poliitikko, hän on rois-to. Kummassakaan tapauksessa, kuten tulemme näkemään, hän eikykene ratkaisemaan ongelmaamme eli kuinka tehdä maailmastaparempi paikka elää.

Poliitikko on uudistajan lähisukulainen. Uudistaja sanoo: ”Sää-detään uusi ja laki ja pakotetaan ihmiset olemaan hyviä.” Poliitikkosanoo: ”Antakaa minun säätää se laki, niin asiat muuttuvat parem-miksi.”

Poliitikon erottaa aina hänen tavastaan puhua. Useimmissa ta-pauksissa hän on huijari, joka haluaa vain kiivetä sinun kauttasivaltaan. Sinne päästyään hän unohtaa juhlalliset lupauksensa jaajattelee vain omaa kunnianhimoaan ja omia etujaan.

Ollessaan rehellinen poliitikko johtaa sinua yhtä harhaan kuinkuka tahansa muukin huijari. Ehkä enemmänkin, koska olet aset-tanut toivosi häneen, ja pettymys on sitä suurempi kun hän ei on-nistukaan saamaan aikaan mitään hyvää.

Uudistaja ja poliitikko ovat molemmat väärillä raiteilla. Yritysmuuttaa ihmisiä laeilla on kuin yrittäisi muuttaa naamaansa muut-tamalla peiliä. Sillä ihmiset tekevät lait eivätkä lait ihmisiä. Lakipelkästään heijastaa ihmisiä sellaisina kuin he ovat, aivan kutenpeili heijastaa naaman sellaisena kuin se on.

”Mutta laki estää ihmisiä tulemasta rikollisiksi”, uudistaja ja po-liitikko väittävät.

Jos näin olisi, jos laki todellakin estäisi rikoksia, niin mitä enem-män lakeja sen parempi. Lopulta meillä olisi niin paljon lakeja, ettei

83

enää olisi rikoksia lainkaan. No, miksi hymyilet? Koska tiedät, ettäse on hölynpölyä. Tiedät, että laki voi vain rangaista rikoksista, eiestää niitä.

Jos joskus tulisi aika, jolloin laki pystyisi lukemaan ihmisenmiel-tä ja löytämään sieltä hänen aikomuksensa tehdä jokin rikos, niinsilloin se saattaisi pystyä estämään sen. Sellaisessa tapauksessa lail-la ei kuitenkaan olisi poliiseja apunaan toimittamassa tätä estämis-tä, koska he olisivat itse vankilassa. Ja jos lain toimeenpano olisirehellistä ja puolueetonta, ei myöskään olisi sen enempää tuoma-reita kuin lainsäätäjiäkään, koska he olisivat pitämässä seuraa po-liiseille.

Mutta vakavasti puhuen, kuinka laki voi nykytilanteessa ehkäis-tä rikollisuutta? Sen se voi tehdä vain silloin, kun aikomus tehdärikos on julistettu julki tai se on muutoin tullut tietoon. Sellaiset ta-paukset ovat hyvin harvinaisia. Kukaan ei mainosta rikollisia suun-nitelmiaan. Siten väite, jonka mukaan laki estäisi rikoksia, on täy-sin perusteeton.

”Entä rangaistuksen pelko”, esität vastalauseen, ”eikö se estäkinrikoksia?”

Jos niin olisi, rikollisuus olisi kadonnut jo aikoja sitten, koska la-ki on varmasti rangaissut aivan tarpeeksi. Koko ihmiskunnan koke-mus osoittaa epätodeksi ajatuksen, että rangaistus estäisi rikoksia.On sen sijaan huomattu, etteivät kaikkein kovimmatkaan rangais-tukset pelota ihmisiä ja estä heitä lähtemästä rikoksen teille.

Englannissa, niin kuin muissakin maissa, oli tapana rangaistapaitsi murhasta niin myös monista pienemmistä rikoksista kuole-malla. Se ei silti estänyt muita tekemästä aivan samoja rikoksia.Sitten ihmisiä teloitettiin julkisesti hirttämällä, teräksisellä renkaal-la kuristamalla tai giljotiinilla, tarkoituksena herättää suurempaapelkoa. Silti kaikkein pelätyimmätkään rangaistukset eivät onnis-tuneet estämään tai vähentämään rikollisuutta. On havaittu, ettäjulkisilla teloituksilla on ihmisiin raaistava vaikutus, ja on kirjal-lisia merkintöjä tapauksista, joissa teloituksia seuraamassa olleetovat välittömästi lähteneet itse tekemään saman rikoksen, jonka

84

tiiviset ammattiliitot, julistavat kaikki intressien yhteneväisyyttätyöväen ja pääoman välillä. Silti kuten olemme nähneet, jo niidenolemassaolo, niiden lakot ja taistelut kaikki todistavat tuon ”yhte-neväisyyden” olevan harhaa ja valhetta. Kuinka sitten on niin, ettänämä liitot teeskentelevät uskovansa intressien yhteneväisyyteensamaan aikaan kun niiden olemassaolo ja toiminta todistaa sitä vas-taan?

Näin on siksi, ettei keskivertotyöläinen pysähdy miettimään asi-aa itse. Hän luottaa siihen, että liiton johtajat ja sanomalehdet teke-vät sen hänen puolestaan, ja ne taas pitävät huolen siitä, ettei hänajattele lainkaan. Sillä jos työläiset alkaisivat ajatella omilla aivoil-laan, he näkisivät piankin koko sen huijaukseen, petokseen ja ryös-töön perustuvan järjestelmän läpi, jota kutsutaan valtioksi ja kapi-talismiksi, eivätkä enää tukisi sitä. He tekisivät sen, minkä ihmi-set ovat eri aikoina tehneet aiemminkin. Heti kun he ymmärsivätolevansa orjia, he tuhosivat orjuuden. Myöhemmin kun he huoma-sivat olevansa maaorjia, he poistivat maaorjuuden. Ja kunhan hehuomaavat olevansa palkkaorjia, he lakkauttavat myös palkkaor-juuden.

Huomaat siis, että on pääoman intressissä estää työläisiä tajua-masta sitä, että he ovat palkkaorjia. Huijaaminen puheella ”yhtä-läisistä intresseistä” on yksi keino tämän tekemiseksi.

Ei kuitenkaan ole vain kapitalistien intresseissä petkuttaa työläi-siä. Kaikille palkkaorjuudesta hyötyville on edullista säilyttää tämäjärjestelmä, ja kaikki he luonnollisesti pyrkivät estämään työläisiäymmärtämästä tilannetta.

Olemme jo aiemmin nähneet keiden etuihin kuuluu säilyttääasiat niin kuin ne ovat: hallitsijoiden ja hallinnon, kirkkojen, kes-kiluokkien ja kaikkien niiden, jotka elävät työväenluokan raadan-nasta. Jopa työväestön omilla johtajilla on kiinnostusta palkkaor-juuden säilyttämiseen. Heistä monetkin ovat aivan liian tietämät-tömiä nähdäkseen huijauksen läpi, ja niinpä he todella uskovat, et-tä kapitalismi on ihan hyvä järjestelmä emmekä voi tulla toimeenilman sitä. On muitakin, älykkäämpiä, jotka tietävät totuuden var-

97

ditaan uskomaan, että sinulla on samat intressit riistäjiesi ja ros-voajiesi kanssa! Voiko ketään muuta kuin täydellistä hölmöä vetäänoin pahasti höplästä?

On selvää, että työläisenä sinulla on eri intressit kuin kapitalis-tiherroillasi. Eivätkä vain erilaiset: ne ovat täysin vastakkaiset; it-se asiassa ne ovat toistensa vastakohdat, keskenään antagonistiset.Mitä parempaa palkkaa pomosimaksaa sinulle, sitä vähemmän hänitse tekee voittoa. Tämän ymmärtäminen ei vaadi monimutkaistafilosofiaa. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, eikä minkäänlainen kie-murtelu ja saivartelu voi muuttaa tätä ilmiselvää totuutta.

Ammattiliittojen olemassaolo on jo itsessään osoitus tästä, vaik-ka useimmat liitot ja niiden jäsenet eivät sitä ymmärräkään. Jos työ-väen ja pääoman intressit olisivat samat, mihin liittoja tarvittaisiin?Jos pomosi todellakin uskoo, että se mikä on hyvää hänelle pomo-na, on myös hyvää sinulle hänen työntekijänään, niin varmastikinhän kohtelee sinua oikein; ja hän maksaa sinulle suurinta mahdol-lista palkkaa, joten mihin sinä sitä liittoa tarvitset? Mutta sinähäntiedät, että tarvitset liittoa: tarvitset sitä auttamaan taistelussa pa-rempien palkkojen ja parempien työolojen puolesta. Taistelussa ke-tä vastaan? Tietenkin pomoasi, työnantajaasi, kapitalistia vastaan.Mutta jos sinun täytyy taistella työnantajaasi vastaan, niin ei kyllänäytä siltä, että sinulla ja hänellä olisi samat intressit, eihän? Mis-tä sitten tulee tämä vaalittu ”intressien yhteneväisyys”? Tai ehkäsinä taistelet pomoasi vastaan saadaksesi parempaa palkkaa, kos-ka hän on niin typerä, ettei hän ymmärrä omaa etuaan? Ehkei hänymmärrä, että hänelle olisi hyväksi maksaa sinulle enemmän?

Huomannet, millaiseen hölynpölyyn ”intressien yhteneväisyy-den” idea johtaa. Ja silti keskiverto ammattiliitto on perustettutämän ”intressien yhteneväisyyden” pohjalle. On tietysti olemas-sa muutamia poikkeuksia, kuten Industrial Workers of the World(IWW), vallankumoukselliset syndikalistiset ammattiliitot ja muutluokkatietoiset työväen järjestöt. Ne tietävät miten asiat ovat. Mut-ta tavalliset liitot, kuten ne jotka kuuluvat Amerikan työväenliit-toon tai Englannin, Ranskan, Saksan ja muiden maiden konserva-

96

rangaistusta he ovat juuri olleet todistamassa. Tästä syystä julkisetteloitukset lakkautettiin: niistä oli enemmän haittaa kuin hyötyä.Tilastojen mukaan rikollisuudessa ei ole tapahtunut kasvua niissämaissa, joissa kuolemanrangaistuksesta on kokonaan luovuttu.

Tietysti voi ollamyös tapauksia, joissa rangaistuksen pelko estäärikoksen, mutta yleisesti ottaen se tekee rikollisesta vain varovai-semman, niin että hänen kiinnisaamisensa on vaikeampaa.

Yleisesti ottaen on kahdentyyppisiä rikoksia. Toiset tehdään vi-han tai tunnekuohun vallassa, eikä silloin pysähdytä miettimäänseurauksia. Näihin rikoksiin ei siis rangaistuksen pelolla olemitäänvaikutusta. Toiset rikokset tehdään kylmän harkitsevasti, usein am-mattimaisesti, ja näissä tapauksessa rangaistuksen pelko saa rikol-lisen vain olemaan jättämättä johtolankoja. On ammattirikollisentunnettu luonteenpiirre uskoa, että hän on riittävän ovela välttääk-seen pidätyksen, riippumatta siitä kuinka usein hän on jäänyt kiin-ni. Hän syyttää aina erityisiä olosuhteita, jotain sattumanvarais-ta seikkaa tai ”huonoa onnea” kiinnijäämisestään. ”Ensi kerrallaolen varovaisempi”, hän sanoo; tai ”toista kertaa en luota kave-riini”. Mutta juuri koskaan hänellä ei ole pienintäkään aikomustajättää rikosta tekemättä hänelle siitä kiinnijäätyään langetettavanrangaistuksen takia. Olen tuntenut tuhansia rikollisia, joista tuskinyksikään on koskaan ottanut huomioon mahdollisesti seuraavaarangaistusta.

Juuri siksi, ettei rangaistuksen pelolla ole mitään pelottavaa vai-kutusta, rikollisuus jatkuu kaikista laeista ja oikeusistuimista, kai-kista vankiloista ja teloituksista huolimatta.

Mutta oletetaan, että rangaistus todella toimisi pelotteena. Eikösilloin pitäisi olla erityisen voimakkaita syitä, jotka saisivat ihmisettekemään rikoksia niistä langetettavista kauheista rangaistuksistahuolimatta?

Mitä ovat nuo syyt?Jokainen vanginvartija osaa kertoa sinulle, että kun on paljon

työttömyyttä, kun eletään kovia aikoja, vankilat ovat täynnä. Tä-mä tosiasia on todettu myös rikosten syitä tutkittaessa. Suurin osa

85

rikoksista johtuu suoraan olosuhteista, tuotannollisista ja taloudel-lisista syistä. Siksi vankien ehdoton enemmistö on peräisin köyhis-tä luokista. On osoitettu, että köyhyys ja työttömyys sekä niidensynnyttämä kurjuus ja epätoivo ovat rikosten pääsyitä. Onko yh-tään lakia, joka estäisi köyhyyttä ja työttömyyttä?

Onko olemassa lakia, joka poistaisi näitä rikollisuuden pääsyitä?Eikö kaikki lait olekin suunniteltu pitämään yllä olosuhteita, jotkatuottavat köyhyyttä ja kurjuutta, ja jotka näin ollen tuottavat kokoajan lisää rikollisuutta?

Ajattelepa, jos talosi vesiputki alkaa vuotaa. Pistät vuotokohdanalle ämpärin keräämään tippuvaa vettä. Voit jatkaa ämpäreidenvaihtamista ja asettelua, mutta ellet korjaa rikkoontunutta putkea,vuoto jatkuu, kirositpa sitä sitten miten paljon tahansa.

Täydet vankilamme ovat näitä ämpäreitä. Säädä niin paljon la-keja kuin haluat, rankaise rikollisia kuin vain pystyt, mutta vuotojatkuu kunnes korjaat rikkoontuneen yhteiskunnan putken.

Haluaako uudistaja tai poliitikko todella korjata tuon putken?Olen sanonut, että suurin osa rikoksista on taloudesta johtuvia.

Ne liittyvät siis rahaan, omistukseen, haluun saada jotakin pienim-min mahdollisin ponnistuksin, turvata toimeentulo tai varallisuusvilpillisin keinoin.

Mutta tämähän juuri on meidän koko elämämme ja koko sivi-lisaatiomme halu. Niin kauan kuin olemassaolomme perustuu tä-män kaltaiselle hengelle, onko edes mahdollista poistaa rikollisuut-ta? Niin kauan kuin yhteiskuntaa rakennetaan ”ota kaikki minkäirti saat” -periaatteella, meidän täytyy jatkaa elämäämme siten. Jot-kut yrittävät elää siten ”lainmukaisesti”; toiset rohkeammat, häikäi-lemättömämmät tai epätoivoisemmat elävät siten lain ulkopuolella.Kaikki tekevät kuitenkin lopulta samaa asiaa, ja se asia on se rikos– eikä se tapa, jolla se tehdään.

Ne, jotka pystyvät ryöstämään lakienmukaan, kutsuvat niitä toi-sia rikollisiksi. Suurin osa laeista on tehty näitä ”laittomia” rikolli-sia – ja mahdollisesti tulevia sellaisia – varten.

86

kuin pomollasi, miksi siis taistella häntä vastaan? Näin he sinullekertovat. Kapitalistinen lehdistö, hallitus, koulu ja kirkko saarnaa-vat kaikki samaa asiaa: että sinä elät rauhassa ja yhteisymmärryk-sessä työnantajasi kanssa. Teollisuuspohatoille on hyvä, että työ-läiset uskovat heidän olevan ”kumppaneita” yhteisessä liiketoimin-nassa: näin työläiset saadaan työskentelemään kovemmin ja uskol-lisemmin, koska se on ”heidän omien intressiensä mukaista”; työ-läiset eivät enää ajattelekaan taistelevansa herroja vastaan olojenparantamiseksi, vaan he odottavat kärsivällisesti, kunnes työnan-tajalla on varaa ”jakaa voittojaan” heidän kanssaan. He ajattelevatmyös ”oman” maansa intressejä ja hyvinvointia, eivätkä ”häirit-se teollisuutta” ja ”yhteiskuntarauhaa” lakoilla ja työnseisauksilla.Kun tottelet riistäjiäsi ja heidän äänitorviaan, olet ”hyvä ihminen”ja mietit vain pomosi, kaupunkisi ja valtiosi intressejä – kukaanei tosin välitä sinun, perheesi, liittosi ja työläistovereittesi intres-seistä. ”Ei pidä olla itsekäs”, he nuhtelevat sinua, ja samalla pomosirikastuu sinun hyvyydestäsi ja epäitsekkyydestäsi. Ja he nauravatpartaansa ja kiittävät luojaa, että olet sellainen idiootti.

Mutta jos olet pysynyt kärryillä tähän saakka, tiedät, etteivätpääoman ja työväen intressit ole samat. Ei ole koskaan keksitty suu-rempaa valetta kuin niin sanottu ”intressien yhteneväisyys”. Sinätiedät, että työväki tuottaa kaiken maailman varallisuuden, ja et-tä pääoma itsessään on vain kasautunutta työtä. Tiedät, ettei voiolla olemassa minkäänlaista pääomaa tai varallisuutta ilman, ettäse olisi syntynyt työstä. Niinpä oikeutetusti kaikki varallisuus kuu-luu työväelle, miehille ja naisille, jotka ovat sen luoneet ja luovatsitä kaiken aikaa aivoillaan ja lihaksillaan; so. maailman teollisuus-,maatalous- ja aivotyöläisille; lyhyesti sanottuna koko työväenluo-kalle.

Tiedät myös, että herrojen omistama pääoma on varastettuaomaisuutta, työväeltä varastettuja tuotteita. Kapitalistinen teolli-suus on jatkuva työn tuotteiden haltuunoton prosessi herraluokanhyväksi. Toisin sanoen herrat ovat olemassa ja rikastuvat pidättä-mällä itselleen sinun raadantasi tuotot. Silti sinua, työläistä, vaa-

95

seen olosuhteitaan, sitä vastaan säädettiin lakeja ja työväen yhteen-liittymät kiellettiin.

Herrat ovat aina vastustaneet palkollistensa järjestäytymistä, jahallitukset ovat auttaneet heitä ehkäisemään ja tukahduttamaanliittoja. Jokin aika sitten Englannissa ja muissa maissa oli todel-la ankaria lakeja estämässä työläisten järjestäytymistä. Yrityksetparantaa yhteisiä olosuhteita yhteisvoimin tuomittiin ”salaliitoksi”ja kiellettiin. Palkansaajilta kesti kauan ennen kuin he saivat tais-teltua itselleen oikeuden järjestyä; ja huomaa, että heidän täytyitaistella sen puolesta. Tämä osoittaa sen, etteivät pomot ole kos-kaan antaneet työläisille mitään, elleivät nämä ole taistelleet senpuolesta ja pakottaneet heitä antamaan periksi. Nykyäänkin mo-net työnantajat vastustavat työntekijöidensä järjestäytymistä. Heestävät sen aina kun vain voivat: he pidätyttävät työläisten orga-nisoijia ja kyyditsevät heitä kaupungin ulkopuolelle, ja laki on ai-na heidän puolellaan ja apunaan. Tai he voivat turvautua muihintemppuihin, kuten muodostaa työväen valeorganisaatioita, keltai-sia ammattiliittoja, joissa määräysvaltaa käyttävät työnantajat.

On helppo ymmärtää, miksi herrat eivät halua sinun järjestäyty-vän, miksi he pelkäävät todellista ammattiliittoa. He tietävät varsinhyvin, että vahva, taisteleva liitto voi pakottaa palkankorotuksiinja parempiin työolosuhteisiin, ja se taas tarkoittaa vähemmän voit-toja raharikkaille. Siksi he tekevät kaiken mikä heidän vallassaanvain on estääkseen työväkeä järjestäytymästä. Silloin kun he eivätkykene estämään sitä, he yrittävät parhaansa mukaan heikentääliittoja tai korruptoida niiden johtohenkilöt, niin ettei liitosta olisivaaraa pomojen intresseille.

Herrat ovat keksineet erittäin tehokkaan tavan halvaannuttaajärjestäytynyt työväki. He ovat vakuuttaneet työläiset siitä, ettäheillä on samat intressit työnantajiensa kanssa; he ovat saaneet työ-läiset uskomaan, että pääomalla ja työväellä on ”yhtäläiset intres-sit”, ja että se mikä on hyvää työnantajalle on sitä myös hänen työ-läisilleen. He ovat antaneet sille hyvältä kuulostavan nimen ”pää-oman ja työn välinen sopusointu”. Jos sinun intressisi ovat samat

94

”Laittomat” rikolliset saadaan usein kiinni. Heidän tuomionsa jarangaistuksensa riippuu pääasiassa siitä, kuinka hyvin he ovat me-nestyneet rikollisella urallaan. Mitämenestyksekkäämpi rikollinenura on ollut, sitä pienempi on tuomion todennäköisyys ja sitä ke-vyempi on rangaistus. Tehdyt rikokset eivät viime kädessä määrääheidän kohtaloaan, vaan heidän kykynsä palkata kalliit asianajajat,heidän poliittiset ja sosiaaliset suhteensa, heidän rahansa ja vaiku-tusvaltansa. Yleensä nimenomaan joku köyhä kaveri, jolla ei oleystäviä, saa kokea lain koko painon harteillaan; hän saa pikaisen”oikeuskäsittelyn” ja raskaimmat rangaistukset. Hänellä ei ole mah-dollisuutta niihin lukemattomiin viivytyksiin, joita laki tarjoaa rik-kaammille rikollisille, sillä vetoomukset korkeampiin asteisiin ovatkallista ylellisyyttä, jota rahaton rikollinen ei voi itselleen suoda.Tästä syystä rikkaita tapaa vain harvoin telkien takana; joskus hei-tä tosin ”todetaan syyllisiksi”, mutta harvoin todella rangaistaan.Et myöskään löydä monia ammattirikollisia vankiloista. He tunte-vat systeemin; heillä on ystäviä ja suhteita; ja usein heillä on myösrahaa millä voidella oikeita ihmisiä päästäkseen läpi lakien viida-kosta. Vankiloistamme ja rangaistuslaitoksistamme löytyvät vainyhteiskuntamme köyhimmät, satunnaiset rikolliset, jotka yleensäovat työmiehiä tai maalaispoikia, jotka köyhyys, epäonni, lakkoilu,työttömyys ja yleinen avuttomuus ovat ajaneet telkien taakse.

Muuttaako laki ja heidän kärsimänsä rangaistus heitä vähimmäs-säkään määrin? Tuskin. He tulevat vankiloista ulos heikossa hen-kisessä ja fyysisessä kunnossa, väärinkohtelun ja vankilassa kär-simänsä tai todistamansa julmuuden kovettamina, kohtalonsa kat-keroittamina. Heidän täytyy palata samoihin olosuhteisiin, jotkatekivät heistä lainrikkojia alunperinkin, mutta nyt heidät on lisäk-si leimattu ”rikollisiksi”, heitä halveksutaan yleisesti ja jopa heidänentiset ystävänsä ylenkatsovat heitä. Lisäksi poliisi vainoaa ja jah-taa heitä nyt, kun heillä on ”rikosrekisteri”. Eipä mene kauan, kunmonet heistä ovat taas telkien takana.

Näin meidän yhteiskunnallinen karusellimme pyörii. Ja kaikenaikaa ne olosuhteet, jotka tekivät noista onnettomista rikollisia, jat-

87

kavat uuden sadon tuottamistaan, ja ”laki ja järjestys” jatkuu kutenennenkin, ja uudistusmielisellä ja poliitikolla pitää kiirettä, kun hei-dän täytyy laatia lisää lakeja.

Tuottoisa bisnes tämä lainsäädäntöbisnes. Oletko koskaan py-sähtynyt miettimään haluavatko oikeuslaitos, poliisi tai koko niinsanottu oikeuskoneisto todella lakkauttaa rikollisuuden? Onko sepoliisin, etsivän, sheriffin, tuomarin, asianajajan, vankilaurakoitsi-joiden, vartijoiden, vahtien, apulaissheriffien ja tuhansien muiden,jotka elävät ”oikeuden jakamisesta”, intresseissä, että rikollisuu-desta päästäisiin eroon? Jos ajatellaan, ettei olisi rikollisia, olisikonoilla ”oikeuden jakajilla” töitä? Voitaisiinko sinua verottaa heidänelättämisekseen? Eikö heidän silloin täytyisi tehdä jotain rehellistätyötä?

Mietipä sitä ja pohdi, eikö rikollisuus olekin tuottoisampi tulon-lähde näille ”oikeuden käyttäjille” kuin mitä se on rikollisille itsel-leen. Voitko perustellusti uskoa, että he todella haluaisivat lakkaut-taa rikollisuuden?

Heidän ”bisneksensä” on vangita ja rangaista rikollisia; sen si-jaan ei ole heidän intresseissään päästä eroon rikollisuudesta, silläse tuo heille leipää ja voita sen päälle. Tästä syystä he eivät tar-kastele rikollisuuden syitä. He ovat varsin tyytyväisiä tilanteeseensellaisena kuin se on. He ovat olemassa olevan ”oikeus ja rangais-tus” -järjestelmän vankkumattomia kannattajia, ”lain ja järjestyk-sen” esitaistelijoita. He ottavat ”rikollisia” kiinni ja rankaisevat hei-tä, mutta rikollisuuden ja sen syyt he jättävät täysin rauhaan.

”Mitä varten laki sitten on olemassa?” vaadit vastausta.Lain tarkoitus on ylläpitää olemassa olevia olosuhteita, säilyttää

”laki ja järjestys”. Uusia lakeja säädetään jatkuvasti ja niiden kaik-kien tarkoitus on puolustaa ja säilyttää nykyinen asiaintila. ”Ihmis-ten kehittämiseksi”, kuten uudistaja sanoo; ”olosuhteiden paranta-miseksi”, kuten poliitikko sinulle vakuuttelee.

Uudet lait jättävät kuitenkin ihmiset silleen ja olosuhteetkin säi-lyvät kokonaisuudessaan samoina. Kapitalismin ja palkkaorjuudenalkuajoista lähtien on säädetty miljoonia lakeja, mutta kapitalismi

88

laista, kun taas kapitalistiset trustit jatkavat kulkuaan ilman häi-riöitä.

Ystäväni, tarvitseeko minun kertoa lahjonnasta ja irstailusta po-litiikassa, tuomioistuinten korruptiosta ja kehnosta ”oikeuden” ja-kamisesta? Tarvitseeko minun muistuttaa sinua suurista öljyskan-daaleista ja tuhansista pienemmistä jokapäiväisistä tapahtumista?Olisi loukkaus sinun älyäsi kohtaan viipyillä liikaa noissa yleisestitiedetyissä aiheissa, sillä ne ovat olennainen osa politiikkaa kaikis-sa maissa.

Suurin vääryys ei ole siinä, että poliitikot ovat korruptoitunei-ta ja lainkäyttö on epäoikeudenmukaista. Jos nämä olisivatkin ai-noat ongelmat, voisimme uudistusmielisen lailla yrittää ”puhdis-taa” politiikan ja työskennellä ”oikeudenmukaisemman hallinnon”puolesta. Mutta kun nämä eivät ole varsinainen ongelma. Ongel-ma ei ole likaisessa politiikassa, vaan siinä että koko poliittinenpeli on mätä. Ongelma ei ole lain toteuttamisen epäkohdissa, vaansiinä että laki itsessään on ihmisten alistamisen ja sorron väline.

Koko lain ja hallinnon järjestelmä on koneisto, joka pitää työläi-set orjina ja ryöstää heiltä heidän raadantansa hedelmät. Jokainenyhteiskunnallinen ”uudistus”, jonka toteutuminen riippuu laista jahallinnosta, on jo täten tuomittu epäonnistumaan.

”Entä liitto”, ystäväsi huudahtaa; ”ammattiliittohan on työläisenparas puolustus.”

11. Ammattiliitto

”Niinpä, ammattiliitto on ainoa toivomme”, myönnät; ”se tekeemeistä vahvoja.”

Todellakin, koskaan ei ole puhuttu todempia sanoja: ammattilii-tossa on voimaa. Työväestöltä on kestänyt kauan ymmärtää tämä,eivätkä vielä nykyäänkään kaikki proletaarit tätä täysin ymmärrä.

Oli aika, jolloin työläiset eivät tienneet järjestäytymisestä mi-tään. Myöhemmin kun he alkoivat kokoontua yhteen parantaak-

93

tit sitten ketä tahansa, hän turvaa varmasti ”lain ja järjestyksen”ja pitää asiat sellaisina kuin ne ovat. Vallanpitäjille tärkeintä on se,että sinä uskot edelleen vallitsevaan järjestelmään ja ylläpidät sitä.Siksi he käyttävät miljoonia kouluihin, oppilaitoksiin ja yliopistoi-hin, joissa sinut ”kasvatetaan” uskomaan valtioon ja kapitalismiin.Politiikka ja poliitikot, kuvernöörit ja lainsäätäjät ovat vain heidänsätkynukkejaan. He pitävät huolen siitä, etteimitään heidän etujen-sa vastaisia lakeja säädetä. Aina silloin tällöin he järjestävät kamp-pailunäytöksen tiettyjä lakeja vastaan ja toisten puolesta, muutoin-han peli menettäisi kiinnostavuutensa sinun silmissäsi. Olivat laitsitten mitä tahansa, herrat pitävät huolen siitä, etteivät ne häirit-se heidän bisneksiään. Ja kuten arkikokemukset osoittavat, heidänhyvin palkatut lakimiehensä kyllä tietävät, kuinka mikä tahansalaki saadaan hyödyttämään suurpääomaa.

Silmäänpistävä esimerkki tästä on kuuluisa Shermanin Anti-Trust laki. Järjestäytyneet työläiset käyttivät tuhansia dollareita javuosikausien energian tämän lain läpiviemiseen. Se oli suunnat-tu kohti kasvavaa kapitalistista monopolia, pääoman voimakkaitakonserneja vastaan, jotka määräilivät lainsäätäjiä ja oikeuslaitos-ta halliten työläisiä rautanyrkillä. Pitkällisen ja kalliin kamppailunjälkeen Shermanin laki saatiin viimein läpi, ja työväen johtajat japoliitikot puhuivat juhlapuheissaan lain myötä alkaneesta ”uudes-ta aikakaudesta”, kuten he innokkaasti asiaa kuvasivat raatajia va-kuutellen.

Mitä se laki on saanut aikaan? Trusteja se ei ole haitannut; neovat turvassa ja hyvinvoipia; ne ovat itse asiassa kasvaneet ja mo-ninkertaistuneet. Ne hallitsevat maata ja kohtelevat työläisiäänkuin alhaisia orjia. Ne ovat voimakkaampia ja menestyksekkääm-piä kuin koskaan aiemmin.

Mutta yhden tärkeän asian Shermanin laki sai aikaan. Se säädet-tiin erityisesti ”työväen etujen” puolustamiseksi, mutta se käännet-tiin työläisiä ja heidän ammattiliittojaan vastaan. Sitä käytetäännyt hajottamaan työväen organisaatioita, koska ne ovat ”vapaankilpailun esteitä”. Ammattiliitot kärsivät nyt jatkuvasti Anti-Trust

92

ja palkkaorjuus ovat yhä olemassa. Totuus on, että lakien tarkoi-tus on vain tehdä kapitalismista vahvempi ja säilyttää työläistenalamaisuus. Poliitikon asia ja ”politiikan tieteen” tehtävä on saa-da sinut uskomaan, että laki suojelisi sinua ja sinun etujasi, kuntosiasiassa sen tarkoitus on vain ylläpitää järjestelmää, joka ryös-tää, huiputtaa ja orjuuttaa sinun ruumiisi ja mielesi. Kaikki yhteis-kunnan instituutiot ovat olemassa vain tämän yhden syyn takia:juurruttaa sinuun kunnioitus lakia ja hallintoa kohtaan, herättääsinussa pelonsekaista kunnioitusta sen auktoriteettia ja pyhyyttäkohtaan, ja siten tukea yhteiskuntarakennetta, joka lepää sinun tie-tämättömyytesi ja tottelevaisuutesi varassa. Asian suuri salaisuuson siinä, että herrat haluavat pitää varastamansa omaisuuden. Lakija hallinto ovat keino, jolla he sen tekevät.

Lakien ja hallintojen asioissa ei ole mitään suurta mysteeriä.Niissä ei myöskään ole mitään pyhää. Lakeja säädetään ja kumo-taan; vanhoja lakeja lakkautetaan ja uusia tehdään niiden tilalle.Se on kaikki ihmisten tekemää, inhimillistä, ja siksi erehtyväistä javäliaikaista. Siinä ei olemitään ikuista tai pysyvää. Säädettiin sittenmitä tahansa lakeja ja muutettiin niitä miten tahansa, niillä on ai-na yksi tarkoitus: pakottaa ihmiset tekemään tiettyjä asioita, estääheitä tekemästä toisia asioita tai rangaista niistä. Tämä tarkoittaasitä, että lakien ja hallinnon ainoa tarkoitus on hallita ihmisiä, estääheitä tekemästä sitä mitä he haluavat ja määrätä heidät tekemäänjotakin, mitä jotkut muut haluavat heidän tekevän.

Muttamiksi ihmisiä täytyy estää tekemästä sitä mitä he haluavattehdä? Ja mitä he oikein haluavat tehdä?

Jos mietit tätä tarkemmin niin huomaat, että ihmiset haluavatelää, tyydyttää tarpeitaan ja nauttia elämästä. Tässä kaikki ihmisetovat samanlaisia, kuten olen jo aiemmin osoittanut. Mutta jos ihmi-siä estetään elämästä ja nauttimasta elämästään, niin joukossammetäytyy olla niitä, joiden intresseissä tällainen on.

Joten tosiasia on tämä: on todellakin olemassa ihmisiä, jotka ei-vät halua meidän elävän ja nauttivan elämästämme, koska he ovatriistäneet siitä kaiken ilon eivätkä he halua antaa sitä meille takai-

89

sin. Kapitalismi on tehnyt tämän ja sen on tehnyt myös hallinto, jo-ka palvelee kapitalismia. Se, että ihmisten annettaisiin nauttia elä-mästään tarkoittaisi sitä, että heidän riistämisensä ja sortamisensatäytyisi loppua. Siksi kapitalismi tarvitsee hallituksen ja siksi mei-dät opetetaan kunnioittamaan ”lain pyhyyttä”. Meidät on saatu us-komaan, että lain rikkominen on rikollista, vaikka lain rikkominenja rikollisuus ovatkin usein täysin eri asioita. Meidät on saatu usko-maan, että jokainen teko lakia vastaan on pahaksi yhteiskunnalle,vaikka se saattaisi olla pahaksi vain herroille ja riistäjille. Meidäton saatu uskomaan, että kaikki mikä uhkaa rikkaiden omaisuut-ta on ”pahaa” ja ”väärin” kuin myös että kaikki mikä heikentäisikahleitamme ja tuhoaisi orjuuttamme on ”rikollista”.

Lyhyesti ilmaistuna aikojen saatossa on kehittynyt tietty ”mo-raalisuuden” muoto, joka hyödyttää vain herroja ja hallitsijoita –luokkamoraali; oikeastaan se on orjamoraalia, koska se pitää mei-dät orjuudessa. Ja kuka tahansa tätä orjamoraalia vastustaakaan,häntä kutsutaan ”pahaksi”, ”moraalittomaksi”, ”rikolliseksi”, ”anar-kistiksi”.

Jos minä ryöstäisin sinulta kaiken mitä sinulla on ja sen jälkeenvakuuttaisin sinulle, että tekoni koituu sinun parhaaksesi ja ettäsinun tulee tästedes suojella ryöstösaalistani muilta, olisi se todel-la ovela jekku minulta, eikö vain? Se takaisi minulle varastamaniomaisuuden hallinnan. Oletetaan vielä, että saisin sinut vakuuttu-maan siitä, että meidän täytyy luoda sääntö, jonka mukaan kukaanei saa koskea minun varastamaani omaisuuteen, ja jonka mukaanminä saan jatkaa sen keräämistä samaan tapaan, ja että tämä jär-jestely on oikeudenmukainen ja todellakin sinun etujesi mukainen.Jos me todella toteuttaisimme tuon hullun suunnitelman, niin meil-lähän olisi sama hallinnon ja kapitalismin ”laki ja järjestys” kuinmikä meillä nytkin on.

Tietenkään laeilla ei ole mitään voimaa, jos ihmiset eivät uskoniihin eivätkä noudata niitä. Niinpä ensin täytyykin saada heidätuskomaan, että lait ovat ”välttämättömiä” ja hyväksi heille. Vieläparempi, jos heidät saadaan uskomaan, että he itse tekevät nuo lait.

90

Silloin he ovat halukkaita ja innokkaita noudattamaan niitä. Tätäkutsutaan demokratiaksi: ihmiset saadaan uskomaan, että he ovatitse omia herrojaan ja että he ihan itse säätävät maansa lait. Tämäon se suuri etu mikä demokratialla tai tasavallalla on suhteessa mo-narkiaan. Entisinä aikoina hallinnoinnin ja ihmisten ryöstämisenbisnes oli paljon vaikeampaa ja vaarallisempaa. Kuninkaan tai feo-daaliherran täytyi pakottaa ihmiset väkivalloin palvelemaan itse-ään. Hän palkkasi aseistautuneita joukkoja saadakseen alamaisen-sa alistumaan ja osoittamaan hänelle kunnioitusta. Tämä kaikki tu-li kalliiksi ja oli vaivalloista. Paremmaksi keinoksi havaittiin väes-tön ”kasvattaminen” uskomaan siihen, että he olivat kuninkaalle”velkaa” uskollisuutensa ja palveluksensa. Hallitseminen tuli näinpaljon helpommaksi, mutta vieläkin ihmiset tiesivät, että kuningasheitä hallitsi ja määräsi. Tasavalta sen sijaan on paljon turvallisem-pi ja mukavampi hallitsijoille, koska siellä ihmiset kuvittelevat itseolevansa valtiaita. Ja täysin riippumatta siitä, kuinka riistettyjä jasorrettuja ihmiset todellisuudessa ovat, ”demokratiassa” he luule-vat olevansa vapaita ja itsenäisiä.

Siksi esimerkiksi keskivertotyömies Yhdysvalloissa pitää itseäänvapaana kansalaisena, vaikkei hänellä ole sen enempää sananval-taa maansa hallitsemiseen kuin nälkiintyneellä maatyöläisellä olitsaarinajan Venäjällä. Keskivertotyömiehemme pitää itseään va-paana, vaikka tosiasiassa hän on pelkkä palkkaorja. He uskoo naut-tivansa ”vapaudesta tavoitella onnea” samaan aikaan kun hänenpäivänsä, viikkonsa, vuotensa ja koko hänen elämänsä on kiinni-tetty kaivoksen tai tehtaan pomolle.

Tyranniassa elävät ihmiset tietävät olevansa orjuutettuja ja ka-pinoivat toisinaan.. Yhdysvaltain kansa on orjia huomaamatta sitäitse. Siksi Yhdysvalloissa ei ole vallankumouksia.

Moderni kapitalismi on viisas. Se tietää menestyvänsä parhaiten”demokraattisten” instituutioiden alla, kun kansa valitsee edusta-jansa lainsäädäntöelimiin ja pääsee epäsuorasti äänestämään jopapresidentistä. Kapitalistit eivät piittaa siitä ketä tai miten äänestät,republikaaneja vai demokraatteja. Mitä väliä sillä heille on? Äänes-

91

ka sekaantuu elämääsi ja pakottaa sinut elämään toisin kuin itsevalitsisit.

Se asia on hallinto.Katsopa sitä tarkkaan niin huomaat, että hallinto on suurin louk-

kaaja; ja enemmänkin, se on suurin rikollinen minkä ihminen onkoskaan tuntenut. Se täyttää maailman väkivallalla, petoksella jahuijauksella, sorrolla ja kurjuudella. Kuten eräs suuri ajattelija ontodennut: ”sen henki on myrkkyä”. Se turmelee kaiken mihin sekoskee.

”Kyllä, hallinto tarkoittaa väkivaltaa ja se on paha”, sinä myön-nät, ”mutta voimmeko tulla sitä ilman toimeen?”

Juuri tästä haluamme nyt puhua. Jos kysyisin sinulta, tarvitsetkosinä hallintoa, olen varma että vastaisit, että ethän sinä sitä tarvitse,mutta että sitä tarvitaankin muita varten.

Jos sinä taas kysyisit keneltä tahansa noista ”muista”, hän vas-taisi kuten sinäkin: hän sanoisi, ettei hän sitä tarvitse, mutta se ontarpeellista ”muita varten”.

Miksi jokainen ajattelee, että hän kyllä osaa olla tarpeeksi kun-nolla ilman poliisiakin, mutta että pamppua tarvitaan niitä ”muita”varten?

”Ihmiset ryöstelisivät ja murhaisivat toisiaan, ellei olisi mitäänhallintoa ja lakia”, sinä sanot.

Jos he todella niin tekisivät, miksi he niin tekisivät? Tekisivätköhe niin vain siitä saamansa nautinnon vuoksi vai joistakin muistasyistä? Jos tutkimme heidän syitään, löydämme niihin ehkä lääk-keen.

Oletetaanpa, että sinä, minä ja joukko muita olisimme joutuneethaaksirikkoon ja ajelehtisimme saarelle, jossa kasvaa kaikenlaisiahedelmiä. Ryhtyisimme tietysti heti toimeen ja lähtisimme kerää-mään ruokaa. Oletetaan, että yksi meidän joukostamme julistaisi-kin sitten, että se kaikki kuuluu hänelle eikä kukaan saa suupalaa-kaan ennen kuin maksaa hänelle siitä jotain korvausta. Me olisim-me varmaankin jotenkin närkästyneitä, vai mitä? Me nauraisimmehänen vaatimuksilleen. Jos hän yrittäisi nostaa asiasta meteliä, me

180

niin, ja hänet jätetään joko täysin huomiotta tai hän joutuu nauru-nalaiseksi asiaa koskevien epäkäytännöllisten ehdotustensa takia.Ja ne tosiaankin ovat epäkäytännöllisiä. Parhaassakin tapauksessa,kun lakiesityksen erityisenä tarkoituksena ei ole myöntää mono-poleille uusia erioikeuksia, esitys koskee joka tapauksessa kapita-listiseen liiketoimintaan liittyviä asioita, jotakin kauppasopimustatai sopimuksia valtioiden välillä. Mutta hänet, sosialisti, valittiinsosialistien äänillä, ja hänen asiansa on lakkauttaa kapitalistinenhallinto, lopettaa kauppajärjestelmä ja voitonpyynti kaiken kaikki-aan, niin että miten hän voi puhua ”käytännöllisesti” käsiteltävistäasioista? Tietysti hänestä tulee kollegoidensa pilkan kohde, ja pianhän alkaa itsekin nähdä, kuinka typerää ja turhaa hänen olonsa la-kiasäätävässä elimessä on. Tästä syystä osa Saksan sosialistipuolu-een parhaista edustajista kääntyi poliittista toimintaa vastaan, ku-ten esimerkiksi JohannMost. Mutta niin rehellisiä ja rohkeita ihmi-siä on harvassa. Säännönmukaisesti sosialisti pysyy asemassaan, jajoka päivä hän tajuaa yhä selkeämmin oman järjettömän roolinsa.Hänestä alkaa tuntua, että hänen on löydettävä jokin keino suh-tautua vakavasti työhönsä, että hänen on ilmaistava järkeviä mieli-piteitä käsiteltävistä asioista ja oltava todellinen tekijä päätöksen-teossa. Tämä kaikki on välttämätöntä, jotta hän säilyttäisi itsekun-nioituksensa, saavuttaisi kollegoidensa kunnioituksen ja näyttäisivalitsijoilleen, etteivät he ole valinneet pelkkää idioottia.

Niinpä hän alkaa tutustua rutiiniin. Hän opiskelee joen ruop-pausta ja rannikon parannustyötä, lukee määrärahoista, tutkii nesata ja yksi käsittelyyn tulevaa lakiehdotusta, ja kun hän sittenjoskus pääsee puhumaan – mikä ei ole kovin usein – hän yrittääselittää ehdotettua lakiesitystä sosialistisesta näkökulmasta, kutenhänen velvollisuuksiinsa kuuluu. Hän ”pitää sosialistisen puheen”.Hän rypee työläisten kärsimyksissä ja palkkaorjuuden rikoksissa;hän ilmoittaa kollegoilleen, että kapitalismi on väärin, että rikkais-ta täytyy päästä eroon ja että koko systeemi pitää lakkauttaa. Lop-puhuipennuksensa jälkeen hän vaikenee ja istuutuu alas. Poliitikot

121

vaihtavat katseitaan, hymyilevät ja vitsailevat, ja kokous palaa päi-väjärjestykseen.

Sosialistimme havaitsee, että häntä pidetään naurun aiheena.Hänen edustajatoverinsa alkavat tympääntyä hänen ”palopuhei-siinsa”, ja hän huomaa olevan aina vain vaikeampaa saada puheen-vuoroa. Hänen käsketään usein palata järjestykseen ja häntä keho-tetaan palaamaan asiaan, mutta hän tietää, ettei sen enempää hä-nen puheillaan kuin hänen äänestyksilläänkään ole pienintäkäänvaikutusta asioiden kulkuun. Hänen puheensa eivät edes tule kan-san korviin; ne hautautuvat kongressin pöytäkirjaan, jota ei kukaanlue, ja hän on tuskallisen tietoinen siitä, että hän on vain yksinäi-nen ja kuulumaton ääni poliittisten vehkeilyjen erämaassa.

Hän vetoaa äänestäjiin, että he valitsisivat enemmän tovereitalakiasäätäviin elimiin. Yksittäinen sosialisti kun ei voi saada mi-tään aikaan, hän kertoo heille. Vuodet kuluvat ja vihdoinkin so-sialistipuolue onnistuu saamaan useampia edustajiaan läpi. Heistäjokainen käy läpi samat kokemukset kuin ensimmäinenkin kollega,mutta nyt he tulevat pikaisesti siihen tulokseen, että sosialististenopinkappaleiden saarnaaminen poliitikoille on turhaakin turhem-paa touhua. Sen sijaan he päättävät osallistua lainsäädäntötyöhön.Täytyyhän heidän osoittaa, etteivät he ole pelkästään ”lietsomassavallankumousta”, vaan että he ovat käytännöllisiä valtiomiehiä jatekevät jotain valitsijakuntansa eteen, puolustavat sen etuja.

Tällä tavoin tilanne pakottaa heidät olemaan ”käytännöllisiä”asiain käsittelyssä, ”puhumaan asiaa”, olemaan linjassa niidenasioiden kanssa, joita lakiasäätävässä elimessä tosiasiallisesti kä-sitellään. He tietävät täysin, ettei niillä asioilla ole mitään tekemis-tä sosialismin kanssa, saatikka kapitalismin lakkauttamisen kanssa.Päinvastoin, kaikki tämä lakien säätäminen ja poliittinen pantomii-mi vain vahvistaa herrojen otetta kansasta. Mikä vielä pahempaa,se harhaanjohtaa työläiset uskomaan, että lainsäädännön avullavoitaisiin tehdä heille jotain hyvää, ja erehdyttää heidät toivomaan,että he voisivat saavuttaa jotain politiikan avulla. Näin se saa heidät

122

Anarkia15 ei siten tarkoita epäjärjestystä ja kaaosta, kuten aiem-min ajattelit. Se on päinvastoin sen täydellinen vastakohta – setarkoittaa ei hallintoa, toisin sanoen se tarkoittaa vapautta ja va-pauksia. Epäjärjestys on auktoriteetin ja pakkovallan jälkeläinen.Vapaus on järjestyksen äiti.

”Kaunis ihanne”, sinä sanot; ”mutta vain enkelit ovat kelvollisiasellaiseen.”

Katsotaanpa sitten, pystymmekö kasvattamaan ne siivet, jotkatarvitsemme tuota yhteiskunnan ihannetilaa varten.

20. Mitä anarkismi on?

”Voitko lyhyesti kertoa meille”, ystäväsi kysyy, ”mitä anarkismioikeasti on?”

Minä yritän. Vähimmin sanoin anarkismi opettaa, että me voim-me elää yhteiskunnassa, jossa ei ole minkäänlaista pakkoa.

Elämä ilman pakkoa tarkoittaa luonnollisesti vapautta. Se tar-koittaa vapautta sorrosta ja alistamisesta, mahdollisuutta elää sel-laista elämää, mikä sinulle parhaiten sopii.

Sinä et voi elää sellaista elämää, ennen kuin lakkautat ne insti-tuutiot, jotka kahlitsevat sinun vapauttasi ja sekaantuvat elämääsi;ennen kuin lopetat ne olosuhteet, jotka pakottavat sinut toimimaaneri tavoin kuin todella haluaisit.

Mitä ovat nuo instituutiot ja olosuhteet? Katsotaanpa, mistä kai-kesta meidän täytyy päästä eroon turvataksemme vapaan ja so-pusointuisen elämän. Kunhan tiedämme, mikä täytyy lakkauttaaja minkä on tultava sen tilalle, löydämme myös keinon sen toteut-tamiseen.

Mitä siis täytyy lakkauttaa taataksemme vapauden?Ensiksi on tietenkin lakkautettava se asia, mikä sinua eniten

loukkaa, mikä nujertaa tai estää sinun vapaan toimintasi; asia, jo-

riaa tai opetusta.

179

Ja kun sinua vastaan hyökätään ja käytetään väkivaltaa, sinä ali-tajuisesti kostat sitä hyökkäämällä ja käyttämällä väkivaltaa sel-laisia vastaan, joihin sinulla on auktoriteettia tai joita kohtaan sinävoit harjoittaa fyysistä tai moraalista pakkoa. Tällä tavoin koko elä-mästä on tullut yhtä hullua auktoriteetin, hallinnan ja alistumisen,käskyjen ja kuuliaisuuden, pakkovallan, alamaisuuden, hallitsijoi-den ja hallittujen, väkivallan ja pakon niiden tuhansissa eri muo-doissaan sekoittamaa sillisalaattia.

Voitko sitten ihmetellä, että jopa idealistit ovat yhä tämän auk-toriteetin ja väkivallan hengen pauloissa ja ajautuvat usein tuntei-densa ja ympäristönsä yllyttäminä käyttämään väkivaltaa täysinheidän aatteidensa vastaisesti?

Me kaikki olemme vieläkin barbaareja ja turvaudumme pakkoonja väkivaltaan ratkaistessamme vaikeuksiamme, velkojamme ja on-gelmiamme. Väkivalta on tietämättömien väline, heikkojen ase. Sy-dämeltään ja älyltään vahvat eivät tarvitse väkivaltaa, koska heovat vastustamattomia tietoisuudessaan siitä, että ovat oikeassa.Mitä kauemmaksi menemme primitiivisestä ihmisestä ja piilukir-veiden ajasta, sitä vähemmän pakkoa ja väkivaltaa tarvitsemme.Mitä valistuneemmaksi ihminen tulee, sitä vähemmän hän käyttääpakkoa ja pakkovaltaa. Todella sivistynyt ihminen riisuu itsestäänkaiken pelon ja auktoriteetin. Hän nousee tuhkasta ja seisoo suo-rana: hän ei kumarra ainuttakaan herraa, ei taivaassa eikä maanpäällä. Hänestä tulee täysi ihminen, kun hän halveksii käskyval-taa ja kieltäytyy tulemasta käsketyksi. Hän on todella vapaa vastasitten, kun ei enää ole herroja.

Anarkismi tarkoittaa sellaisten olosuhteiden ihannetta, yhteis-kuntaa ilman pakkoa ja pakkovaltaa, tilannetta jossa kaikki ihmisetovat tasavertaisia ja elävät vapaudessa, rauhassa ja harmoniassa.

Sana anarkia tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa ilman pakkoa,ilman väkivaltaa tai hallintoa, koska hallinto on väkivallan, pakonja pakkovallan nimenomainen alkulähde.

15 Anarkia viittaa tilaan tai olosuhteeseen. Anarkismi on sitä koskevaa teo-

178

odottamaan laeilta ja valtiolta ”muutoksia asioihin” ja ”parannuk-sia” olosuhteisiin.

Tällä tavoin hallinnon koneisto jatkaa työtään, herrat säilyttävätturvatun asemansa ja työläiset pidetään aisoissa heidän edustajien-sa lupauksilla ”toimenpiteistä” ja uusista laeista, jotka muka tuovattyöläisille ”helpotuksia”.

Tämä prosessi on Euroopassa ollut käynnissä vuosikausia. Sosia-listipuolueet ovat onnistuneet saamaan paljonkin jäseniään edus-kuntiin ja hallituksiin. Vietettyään vuosia siinä ilmapiirissä, nautit-tuaan hyvästä työpaikasta ja palkasta, on valituista sosialisteista it-sestään tullut poliittisen koneiston osia. Heistä on alkanut tuntua,ettei edes kannata odottaa sosialistista vallankumousta kapitalis-min tuhoamiseksi. Onhan paljon käytännöllisempää työskennelläjoidenkin ”parannusten” eteen ja yrittää saada sosialistinen enem-mistö hallitukseen. Koska sitten kun heillä on enemmistö, eivät heenää tarvitse vallankumousta, he nyt sanovat.

Sosialistien muuttuminen on tapahtunut hitaasti ja vähitellen.Saatuaan vaalimenestystä ja poliittista valtaa heistä on tullut yhäkonservatiivisempia ja tyytyväisempiä vallitseviin olosuhteisiin.Työväenluokan elämästä ja kärsimyksistä irtaantuneina he elävätporvarillisessa ilmapiirissä, jossa on hyvinvointia ja vaikutusval-taa, ja niin he ovat muuttuneet siksi mitä he kutsuvat ”käytän-nölliseksi”. Nähdessään aitiopaikalta poliittisen koneiston toimin-taa, tietäen sen irstauden ja korruption, he ovat huomanneet, et-tei sosialismilla ole toivoakaan tuossa petoksen, lahjonnan ja tur-meluksen suossa. Mutta muutamalla, todella harvalla sosialistillaon rohkeutta valistaa työläisiä siitä, ettei politiikasta ole apua työ-väen asialle. Tämän tosiasian tunnustaminen tarkoittaisi kuitenkinloppua sosialistien poliittisille urille palkkioineen ja etuineen. Siksiheidän enemmistönsä tyytyy säilyttämään omat paikkansa ja jättä-mään asiat silleen. Valta ja asema ovat vähitellen vaientaneet hei-dän omantuntonsa äänen eikä heillä ole voimaa eikä rohkeutta uidavastavirtaan.

123

Näin on käynyt sosialismille, joka joskus oli maailman sorret-tujen toivo. Sosialistiset puolueet ovat liittyneet kulkemaan käsi-kynkkää porvariston ja muiden työväenluokan vihollisten kanssa.Niistä on tullut kapitalismin vankimpia tukipylväitä; ne teeskente-levät massoille taistelevansa heidän intressiensä puolesta, kun to-dellisuudessa ne ovat yhteisellä asialla riistäjien kanssa. Ne ovatniin täydellisesti unohtaneet ja pettäneet alkuperäisen sosialismin,että suuren maailmansodan aikana kaikkien Euroopan maiden so-sialistipuolueet auttoivat hallituksiaan johdattamaan työläisiä teu-raaksi.

Sota osoitti selvästi sosialismin rappion. Sosialistipuolueet, joi-den mottona oli ”kaikkien maiden työläiset – yhtykää!”, lähettivät-kin nuo työläiset murhaamaan toisiaan. Oltuaan aiemmin sodan jamilitarismin leppymättömiä vihollisia, niistä tulikin ”maansa” puo-lustajia, jotka vaativat työläisiä pukemaan ylleen sotilaspuvun jatappamaan muunmaalaisia työläistovereitaan.

Todella outoa! Vuosikausia ne olivat kertoneet työläisille, etteiheillä ollut isänmaata, että heidän ja heidän herrojensa intressit oli-vat vastakkaiset, ettei työväenluokalla ollut ”muuta menetettävääkuin kahleensa”; ja sitten heti sodan ensimerkeistä ne vaativat työ-läisiä liittymään armeijaan ja antoivat äänillään tukea ja rahaa hal-litukselle verilöylyn toteuttamiseksi. Näin tapahtui Euroopan jo-kaisessa maassa. Oli toki sosialistisia vähemmistöjä, jotka vastus-tivat sotaa, mutta sosialistipuolueiden hallitseva enemmistö jokotuomitsi heidät tai jätti heidät huomiotta ja asettui teurastuksenkannalle.

Tässä ei kammottavalla tavalla petetty ainoastaan sosialismia,vaan koko työväenluokka, itse ihmiskunta. Sosialismin tarkoituk-sena oli ollut opettaa maailma tietämään kapitalismin pahuus, pat-riotismin murhanhimoiset piirteet, sodan julmuus ja tarpeetto-muus. Sosialismi oli ihmisoikeuksien, vapauden ja oikeuden esi-taistelija, toivo ja lupaus paremmasta huomisesta. Tämä sosialis-mi kääntyi sitten valtion ja herrojen puolustajaksi, siitä tuli milita-

124

takavarikoida ja vangita ei kyseenalaisteta. Jos yksityinen ihminensyyllistyy tekoihin, joita valtio tekee koko ajan, häntä nimitetäänmurhaajaksi, varkaaksi ja roistoksi. Mutta niin kauan kuin väkival-taa tehdään ”laillisesti”, se hyväksytään ja siihen alistutaan. Kysees-sä ei siis oikeasti ole väkivalta, jota vastustettaisiin, vaan ihmiset,jotka käyttävät väkivaltaa ”laittomasti”.

Laillinen väkivalta ja sen pelko hallitsevat koko yksilöllistä jayhteisöllistä olemassaoloamme. Auktoriteetti määrää meidän elä-mämme kehdosta hautaan – vanhempien auktoriteetti, papillinenja jumalallinen auktoriteetti, poliittinen, taloudellinen, yhteiskun-nallinen jamoraalinen auktoriteetti. Oli auktoriteetin luonne sittenmikä hyvänsä, kyseessä on aina sama pyöveli, joka sinua hallitseerangaistuksen pelkosi kauttamuodossa tai toisessa. Sinä pelkäät Ju-malaa ja pirua, pappia ja naapuria, työnantajaa ja pomoa, poliitik-koa ja poliisia, tuomaria ja vanginvartijaa, lakia ja hallitusta. Kokoelämäsi on yhtä pelkoa pelon perään – pelkoa, joka murjoo ruumis-tasi ja raatelee sieluasi. Noihin pelkoihin perustuu Jumalan, kirkon,vanhempien, kapitalistien ja hallitsijoiden auktoriteetti.

Tutkailepa sisintäsi ja sano, ettei se mitä sanon ole totta. Voi, kunlastenkin parissa kymmenvuotias Jaakko määräilee nuorempia si-saruksiaan suuremman fyysisen voimansa tuomalla auktoriteetil-la, aivan kuten Jaakon isä määräilee Jaakkoa omalla ylivertaisellavoimallaan sekä Jaakon riippuvaisuudella isän antamasta elannos-ta. Sinä kannatat papin ja saarnaajan auktoriteettia, koska ajattelet,että he voivat ”langettaa päällesi Jumalan vihan”. Sinä alistut pomo-si, tuomarisi ja hallituksesi ylivaltaan, koska heillä on valta riistääsinulta sinun työsi, tuhota sinun liiketoimesi ja pistää sinut vanki-laan – sen vallan sinä muuten itse olet antanut heidän käsiinsä.

Niin auktoriteetti hallitsee sinun koko elämääsi, menneisyydenja nykyisyyden auktoriteetit, kuolleiden ja elävien auktoriteetit, jasinun olemassaolosi on yhtä jatkuvaa hyökkäyksen ja väkivallankohteena olemista, jatkuvaa alistumista jonkun muun ajatuksiin jatahtoon.

177

Tässä on asian vaikeus. Mitä on tämä yleinen suhtautuminen vä-kivaltaan? Jos osaamme vastata tähän kysymykseen oikein, kokoasia selvenee meille.

Jos olemme rehellisiä, meidän täytyy myöntää, että jokainen us-koo väkivaltaan ja harjoittaa sitä, vaikka hän saattaakin tuomitasen muiden tekoina. Tosiasiassa kaikki tukemamme instituutiot jakoko elämä vallitsevassa yhteiskunnassa perustuu väkivaltaan.

Mitä se on, mitä kutsumme hallinnoksi? Onko se järjestäytynyt-tä väkivaltaa? Laki määrää sinut tekemään sitä ja olemaan tekemät-tä tuota, ja jos et tottele, sinut pakotetaan siihen väkivalloin. Emmeota tässä kantaa siihen, onko se oikein vai väärin, pitäisikö niin ollavai olla olematta. Tässä olemme kiinnostuneita siitä tosiasiasta, et-tä niin on – että kaikki hallinto, kaikki lait ja auktoriteetit nojaavatlopulta pakkoon ja väkivaltaan, rangaistukseen tai rangaistuksenpelkoon.

Kas, kun jopa hengellinen auktoriteetti, kirkon ja Jumalan auk-toriteetti, perustuu pakkoon ja väkivaltaan, koska nimenomaan ju-malallisen vihan ja koston pelko pitää sinua vallassaan, saa sinuttottelemaan ja jopa uskomaan vastoin omaa järkeäsi.

Katsoit sitten minne tahansa niin huomaat, että koko elämäm-me rakentuu väkivallalle tai sen pelolle. Varhaisesta lapsuudestasiolet ollut alttiina vanhempiesi tai vanhempien ihmisten väkivallal-le. Kotona, koulussa, virastossa, tehtaassa, pellolla tai kaupassa –aina jonkun auktoriteetti pitää sinut kuuliaisena ja pakottaa sinuttahtoonsa.

Sitä, että jollakin on oikeus pakottaa sinua, kutsutaan auktoritee-tiksi. Rangaistuksen pelosta on tehty velvollisuus ja sitä kutsutaankuuliaisuudeksi.

Tässä pakon ja väkivallan ilmapiirissä, auktoriteetin, kuuliaisuu-den, velvollisuuden, pelon ja rangaistuksen ilmapiirissä me kaikkikasvamme aikuisiksi; me hengitämme sitä läpi elämämme. Olem-me niin väkivallan hengen kyllästämiä, ettemme edes koskaan py-sähdy miettimään, onko väkivalta oikein vai väärin. Kysymme ai-noastaan onko se laillista, salliiko laki sen. Valtion oikeutta tappaa,

176

ristien ja kiihkonationalistien palvelija. Entisistä sosiaalidemokraa-teista tuli ”sosiaalipatriootteja”.

Näin ei kuitenkaan tapahtunut pelkän petturuuden takia. Josasettuu tuon näkökulman kannalle, hukkaa pääasian ja ymmärtääväärin tarinan varsinaisen opetuksen. Petos se todellakin oli, se-kä luonteeltaan että vaikutuksiltaan, ja tämän petoksen seurauksetovat aiheuttaneet sosialismin konkurssin. Se on haihduttanut mil-joonien siihen vilpittömästi uskoneiden ihmisten haaveet ja täyt-tänyt maailman pimeyden vastaiskulla. Se ei kuitenkaan ollut vainpetos, ei tavanomainen petos. Todellinen syy löytyy paljon syvem-mältä.

Me olemme sitä mitä syömme, on eräs suuri ajattelija todennut.Se tarkoittaa, että elämäntapamme, elinympäristömme, ajatuksem-me ja kaikki tekomme – kaikki ne muokkaavat luonnettamme jatekevät meistä sen mitä olemme.

Sosialistien pitkä poliittinen aktiivisuus ja yhteistyö porvarillis-ten puolueiden kanssa käänsi heidän mielensä ja ajatustottumuk-sensa pois sosialistisesta ajattelutavasta. Vähitellen he unohtivat,että sosialismin tarkoituksena oli valistaa kansaa, saada heidät nä-kemään kapitalistisen pelin läpi, opettaa heille että valtio ja hallintoovat heidän vihollisiaan, että kirkko pitää heidät tietämättömyy-dessä, että heitä huijataan ideoilla, joiden tarkoituksena on vainsäilyttää ne taikauskot ja vääryydet, joiden perustalle nykypäivänyhteiskunta on rakennettu. Lyhyesti sanottuna he unohtivat, ettäsosialismin piti olla Messias, joka ajaa pimeyden ihmisten mielistäja elämästä, nostaa heidät tietämättömyyden ja materialismin suos-ta, ja kannustaa heidän luontaista idealismiaan, pyrkimystä kohtioikeudenmukaisuutta ja veljeyttä, kohti vapautta ja valoa.

He unohtivat sen. He unohtivat sen ollakseen ”käytännöllisiä”,”saadakseen jotain aikaan”, tullakseen menestyviksi poliitikoiksi.Ei voi sukeltaa suohon ja säilyä puhtaana. Heidän oli pakko unoh-taa se, koska heidän tavoitteekseen tuli ”tulosten saaminen”, vaa-lien voittaminen, vallan haaliminen. He tiesivät, etteivät he olisimenestyneet politiikassa, jos he olisivat kertoneet kansalle totuu-

125

den olosuhteista – sillä totuus ei ole pelkästään hallinnon, kirkon jakoulun vastainen; se loukkaa myös massojen ennakkoluuloja. Hei-tä on välttämätöntä valistaa, ja se on hyvin hidasta ja vaikeaa työtä.Poliittinen peli taas vaatii menestystä ja nopeita tuloksia. Sosialis-tien piti varoa joutumasta liian suureen konfliktiin vallanpitäjienkanssa; heillä ei ollut varaa haaskata aikaansa kansan valistami-seen.

Siksi heidän päätavoitteekseen tuli vaalien voittaminen. Sen saa-vuttaakseen heidän piti korjata kurssiaan. Heidän täytyi vähitellenkarsia sosialismista pois kaikki sellaiset osat, jotka saattaisivat ai-heuttaa vainoa esivallan taholta, johtaa epäsuosioon kirkon taholtatai siihen, etteivät ennakkoluuloiset ihmiset liittyisi heidän jouk-koihinsa. Heidän täytyi tehdä kompromisseja.

Ja niitä he tekivät. Ensimmäiseksi he lopettivat vallankumouk-sesta puhumisen. He tiesivät, ettei kapitalismia voi lakkauttaa il-man katkeraa taistelua, mutta he päättivät kertoa kansalle, että hevoisivat saada aikaan sosialismin lainsäädännön avulla, laeilla, jaettä ainoa mitä tarvittiin oli vain saada tarpeeksi sosialisteja halli-tukseen.

He lakkasivat väittämästä valtiota pahaksi; he lopettivat työläis-ten valistamisen valtion todellisesta luonteesta orjuuden ylläpitä-jänä. Sen sijaan he alkoivat väittää, että he, sosialistit, olivatkin”valtion” vankimpia tukipilareita ja sen parhaimpia puolustajia; et-teivät he suinkaan vastustaneet ”lakia ja järjestystä” vaan pikem-minkin olivat niiden parhaimpia ystäviä; että he todellakin olivatainoita, jotka vilpittömästi uskoivat valtioon, paitsi että valtion tuliolla sosialistinen; ja tämä tarkoitti sitä, että sosialistien piti saadasäätää lait ja johtaa hallintoa.

Siis sen sijaan, että sosialistit olisivat heikentäneet väärää ja or-juuttavaa uskoa lakiin ja valtioon, ja heikentäneet sitä niin, ettänuo instituutiot olisi voitu lakkauttaa sorron välineinä, sosialistitalkoivatkin tosiasiassa vahvistaa ihmisten uskoa vahvaan valtioonja auktoriteettiin, niin että tänä päivänä sosialistipuolueiden jäse-net kaikkialla maailmassa ovat valtion hartaimpia uskovaisia, ja

126

Onko siis perusteltua sanoa, että anarkistiset näkemykset ovatsyynä väkivaltaan tai että niillä on vaikutusta sellaisiin tekoihin?

Monet anarkistit, jotka joskus ovat uskoneet väkivaltaan pro-pagandan välineenä, ovat muuttaneet mieltään eivätkä enää suosisellaisia menetelmiä. Oli esimerkiksi aika, jolloin anarkistit käytti-vät yksilöllisiä väkivallan tekoja, jotka tunnetaan ”teon propagan-dana”. Eivät he odottaneet, että sellaiset teot olisivat muuttaneetvaltion ja kapitalismin anarkismiksi, eivätkä he ajatelleet, että hir-muvaltiaan poistaminen lakkauttaisi hirmuvallan. Ei, vaan terroris-mia pidettiin keinona kostaa yleinen vääryys, herättää vihollisessapelkoa ja kiinnittää huomiota siihen epäkohtaan, jota vastaan ter-roriteko oli suunnattu. Useimmat nykypäivän anarkistit eivät kui-tenkaan enää usko ”teon propagandaan” eivätkä kannata sellaisiatekoja.

Kokemus on opettanut heille, että vaikka sellaiset menetelmätovat saattaneet olla oikeutettuja ja käyttökelpoisia menneisyydes-sä, nykyiset elämän olosuhteet tekevät niistä tarpeettomia ja jopahaitallisia heidän ajatustensa leviämiselle. Heidän ajatuksensa ovatkuitenkin pysyneet samoina, mikä tarkoittaa sitä, ettei anarkismiole muokannut heidän suhtautumistaan väkivaltaan. Se osoittaasen, etteivät tietyt ajatukset tai ”ismit” johda väkivaltaan, vaan vä-kivalta on seurausta joistakin muista syistä.

Siksi meidän täytyy hakea oikeaa selitystä jostain muualta.Kuten olemme nähneet, eivät poliittiseen väkivaltaan ole tur-

vautuneet pelkästään anarkistit, sosialistit ja kaikenlaiset vallanku-moukselliset, vaan myös patriootit ja nationalistit, demokraatit jarepublikaanit, suffragetit, konservatiivit ja taantumukselliset, mo-narkistit ja kuningasmieliset, jopa kiihkouskovaiset ja hartaat kris-tityt.

Tiedämme nyt, ettei näiden tekojen vaikuttimena voi olla mi-kään tietty aate tai ”ismi”, koska mitä erilaisimmista aatteista ja”ismeistä” on seurannut samankaltaisia tekoja. Tarjosin syyksi yk-silöllistä temperamenttia ja yleistä suhtautumista väkivaltaan.

175

Kuten jo sanoin, ei anarkisteilla ole minkäänlaista monopoliaväkivaltaan. Anarkismin opetukset päinvastoin julistavat rauhaaja harmoniaa, hyökkäämättömyyttä, elämän ja vapauden pyhyyt-tä. Mutta anarkistitkin ovat ihmisiä, kuten muukin ihmiskunta, jaehkäpä vielä enemmänkin. He ovat herkempiä vääryydelle ja epä-oikeudenmukaisuudelle, he reagoivat nopeasti sortoon eivätkä hesiksi toisinaan voi olla ilmaisematta vastalausettaan myös väkival-lan teoilla. Sellaiset teot ovat kuitenkin yksilöllisen luonteenlaadunilmauksia eivätkä seurausta jostain teoriasta.

Saatat kysyä, eivätkö vallankumoukselliset aatteet luonnostaanajakin ihmistä väkivallan tekoihin. Minä en usko niin, koska olennähnyt myös kaikkein konservatiivisimpien ihmisten käyttävänväkivaltaisia keinoja. Jos täysin vastakkaisia poliittisia näkemyk-siä edustavat ihmiset turvautuvat samoihin keinoihin, on tuskinjärkevää väittää, että nuo aatteet ovat sinänsä syynä noihin tekoi-hin.

Samankaltaisilla seurauksilla on samankaltaiset syyt, mutta nuosyyt eivät löydy poliittisista vakaumuksista; pikemminkin ne löy-tyvät yksilön temperamentista ja yleisestä suhtautumisesta väki-valtaan.

”Voit olla oikeassa temperamentin suhteen”, sanot. ”Ymmärränkyllä, etteivät vallankumoukselliset aatteet ole poliittisen väkival-lan syy, muutenhan kaikki vallankumoukselliset tekisivät niitä te-koja. Mutta eivätkö sellaiset näkemykset jossainmäärin oikeutakintekemään noita tekoja?”

Ensisilmäyksellä saattaa näyttääkin siltä. Jos kuitenkin mietitasiaa tarkemmin, huomaat ajatuksen olevan täysin virheellinen.Paras todiste tästä on siinä, että anarkistit, joilla on täsmälleensamat näkemykset hallinnosta ja sen lakkauttamisen välttämättö-myydestä, ovat useinkin täysin eri mieltä väkivallasta. Niinpä tols-toilaiset anarkistit ja suurin osa individualistianarkisteista tuomit-see poliittisen väkivallan, kun taas muut anarkistit joko hyväksy-vät sen tai ainakin pitävät sitä oikeutettuna.

174

siksi heitä kutsutaankin valtiouskoisiksi. Kuitenkin heidän suurim-mat opettajansa Marx ja Engels ilmaisivat selkeästi, että valtiontehtävänä on vain tukahduttaa, ja että kun kansa saavuttaa todelli-sen vapauden valtio lakkautetaan, se ”häviää”.

Sosialistien kompromissit poliittisen menestyksen haalimiseksieivät jääneet tähän. Ne menivät pidemmälle. Saadakseen ääniä so-sialistipuolueet päättivät olla valistamasta ihmisiä järjestäytyneenuskonnon vääryydestä, tekopyhyydestä ja vaarallisuudesta. Tie-dämme, millainen kapitalismin ja orjuuden tukipilari kirkko ins-tituutiona on aina ollut ja on edelleen. On selvää, että ihmiset jot-ka uskovat kirkkoon, vannovat papin nimeen ja kumartavat hänenauktoriteettiaan, ovat luonnollisestikin hänen ja hänen käskyjensäseuraajia. Nämä tietämättömyyden ja taikauskon kyllästämät ihmi-set ovat herrojen helpoimpia uhreja. Saavuttaakseen suuremmanmenestyksen vaalikampanjoissaan sosialistit päättivät kuitenkinpoistaa valistuksellisen uskonnon vastaisen propagandan, etteivättulisi loukanneeksi yleisiä ennakkoluuloja. He julistivat uskonnon”yksityisasiaksi” ja poistivat agitaatiostaan kaikenlaisen kirkon vas-taisen kritisoinnin.

Se, mitä henkilökohtaisesti uskot, on todellakin yksityisasiasi;mutta kun kokoonnut muiden ihmisten kanssa yhteen ja te järjes-täydytte tyrkyttämään muille omia uskomuksianne, pakottamaanmuut ajattelemaan teidän tavallanne ja vallassanne olevien mah-dollisuuksien mukaan rankaisemaan heitä, jos he uskovat toisin, eikyseessä ole enää mikään sinun ”yksityisasiasi”. Muutoinhan voi-taisiin väittää inkvisitiotakin, joka kidutti ja poltti ”harhaoppisina”ihmisiä elävältä, ”yksityisasiaksi”.

Uskonnon julistaminen ”yksityisasiaksi” oli yksi pahimmista so-sialistien vapauden asialle tekemistä petoksista. Ihmiskunta on hi-taasti kasvanut ulos pelokkaasta tietämättömyydestä, taikauskos-ta, ennakkoluuloisuudesta ja suvaitsemattomuudesta, jotka mah-dollistivat uskonnollisen vainon ja inkvisition. Tieteen ja teknii-kan kehitys, painettu sana ja viestintävälineet ovat tuoneet valis-tusta, ja nimenomaan tuo valistus on jossain määrin vapauttanut

127

ihmismielen kirkon tiukasta otteesta. Eipä sillä, että kirkko olisikokonaan lakannut tuomitsemasta kadotukseen niitä, jotka eiväthyväksy sen opinkappaleita. Tuota vainoa on yhä riittämiin, mut-ta tiedon kehitys on riistänyt kirkolta sen aiemman absoluuttisenvallan ihmisen mieleen, elämään ja vapauteen; samoin kuin edis-tys on riistänyt hallituksilta vallan kohdella ihmisiä absoluuttisinaorjinaan ja palvelijoinaan.

Voit siis helposti nähdä, miten tärkeää on jatkaa sitä valistustyö-tä, joka on historiassa osoittautunut ihmisille niin vapauttavaksisiunaukseksi; jatkaa sitä työtä, niin että jonakin päivänä se vapaut-taa meidät täysin taikauskosta ja tyranniasta.

Vaan sosialistit päättivät luopua tästä mitä tarpeellisimmastatyöstä ja julistivat uskonnon ”yksityisasiaksi”.

Nämä kompromissit ja sosialismin todellisten tavoitteiden hyl-kääminen olivat jokseenkin kannattava kauppa. Sosialistit saivatpoliittista voimaa uhraamalla ihanteensa. Tuo ”voima” vain pitkäl-lä aikavälillä tarkoittaa heikkoutta ja tuhoa.

Mikään ei ole sen korruptoivampaa kuin kompromissi. Yksi as-kel siihen suuntaan vaatii toisen, tekee sen tarpeelliseksi ja houkut-televaksi, ja valtaa lopulta voimalla, joka tekee vierivästä lumipal-losta lumivyöryn.

Yksi kerrallaan sosialismin todella merkittävät, kasvatuksellisetja vapauttavat piirteet uhrattiin politiikan hyväksi, yleisen mieli-piteen miellyttämiseksi, vainon vähentämiseksi ja ”jonkin käytän-nöllisen” saavuttamiseksi; siis siihen, että saataisiin enemmän so-sialisteja valtaan. Tässä prosessissa, joka on ollut käynnissä vuo-sikaudet joka maassa, Euroopan sosialistipuolueet ovat saaneet jä-senikseen miljoonia. Eivät nämä miljoonat mitään sosialisteja ole;he ovat puolueen seuraajia, joilla ei ole sosialismin todellisesta hen-gestä ja tarkoituksesta minkäänlaista käsitystä; he ovat vanhojenennakkoluulojen ja kapitalististen näkemysten kyllästämiä miehiäja naisia; porvarillishenkisiä, ahdasmielisiä nationalisteja, kirkonjäseniä, jumalalliseen auktoriteettiin uskovia ihmisiä, jotka tämänseurauksena uskovat myös ihmisten hallintoon, toisen ihmisen yli-

128

Nuo kostajat olivat enimmäkseen mitä jaloimpia tyttäriä ja poi-kia, idealistisia nuoria, jotka rakastivat vapautta ja kansaa. Kunkaikki muut tiet oli suljettu, heistä tuntui, että heidän oli pakko tart-tua pistooliin ja dynamiittiin yrittäessään helpottaa maansa kurjiaolosuhteita. Heidät tunnettiin nihilisteinä ja terroristeina. He eivätolleet anarkisteja.

Nykyisinä aikoina yksilöiden poliittiset väkivallanteot ovat käy-neet jopa yleisemmiksi kuin entisinä aikoina. Esimerkiksi Englan-nissa naisten äänioikeuden puolesta taistelleet turvautuivat niihinvarsin usein yrittäessään levittää ja toteuttaa vaatimuksiaan tasa-vertaisista oikeuksista. Sodanjälkeisessä Saksassa kaikkein konser-vatiivisimpia näkemyksiä edustaneet ihmiset ovat käyttäneet näi-tä keinoja yrittäessään palauttaa kuningaskunnan valtaan. Nime-nomaan monarkisti tappoi Karl Erzbergerin, Preussin talousminis-terin; ja ulkoasiainministeri Walter Rathenau joutui myös samanpoliittisen puolueen edustajan uhriksi.

Kas, jopa suuren maailmansodan alkuperäinen syy, tai ainakintekosyy, oli Itävallan kruununperillisen tappaminen serbialaisenpatriootin toimesta, joka ei ollut koskaan kuullutkaan anarkismis-ta. Saksassa, Unkarissa, Ranskassa, Italiassa, Espanjassa, Portuga-lissa ja kaikissa muissakin Euroopan maissa mitä erilaisimpia po-liittisia näkemyksiä edustaneet ihmiset ovat turvautuneet väkival-lantekoihin, puhumattakaan täysimittaisesta poliittisesta terroris-ta, jota harjoittavat senkaltaiset järjestäytyneet ryhmittymät kutenfasistit Italiassa, Ku Klux Klan Yhdysvalloissa ja katolinen kirkkoMeksikossa.

Huomaat siis, ettei anarkisteilla ole mitään yksinoikeutta poliit-tiseen väkivaltaan. Anarkistien tekemien poliittisten väkivallan te-kojen määrä on äärettömän pieni verrattuna muiden poliittistensuuntien edustajien tekemiin.

Totuus on, että väkivalta on ollut taistelun osa jokaisessa maas-sa ja kaikissa yhteiskunnallisissa liikkeissä jo ammoisista ajoista.Jopa Nasaretilainen, joka julisti rauhan ilosanomaa, turvautui vä-kivaltaan ajaessaan rahanvaihtajat pois temppelistä.

173

Antiikin Kreikassa oli aika, jolloin despootin tappamista pidet-tiin korkeimpana hyveenä. Nykyaikainen laki tuomitsee sellaisetteot, mutta ihmisten myötätunto näyttää säilyneen samanlaisenakuin ennenkin tämän asian suhteen. Maailman omatunto ei suin-kaan joudu suunniltaan tyrannin murhasta. Vaikkei sitä julkises-ti hyväksyttäisikään, ihmiskunta antaa sen sydämissään anteeksija usein jopa salaa iloitsee sellaisista teoista. Eivätkö muka tuhan-net isänmaalliset amerikkalaisnuoret olleetkin valmiita salamur-haamaan Saksan keisarin, jota he pitivät syyllisenä maailmanso-taan? Eikö Ranskan tuomioistuin äskettäin vapauttanutkinmiehen,joka tappoi Petljuran kostona tuhansien miesten, naisten ja las-ten murhaamisesta tämän juutalaisvastaisissa pogromeissa Etelä-Venäjällä?

Tyranneja on murhattu jokaisessa maassa ja kaikkina aikoina.Siis miehet ja naiset ovat rakastaneet maataan niin paljon, että heovat olleet valmiit uhraamaan jopa henkensä sen puolesta. Yleensähe ovat olleet ihmisiä, jotka eivät ole kuuluneet mihinkään poliitti-seen puolueeseen tai aatteeseen, vaan he ovat vain yksinkertaisestivihanneet tyranniaa. Toisinaan he ovat olleet uskonnollisia fanaa-tikkoja, kuten harras katolinen Kullmann, joka yritti salamurhataBismarckin14 tai harhaanjohdettu kiihkoilija Charlotte Corday, jo-ka tappoi Marat”n Ranskan vallankumouksen aikana.

Yhdysvalloissa on murhattu kolme presidenttiä. Lincolnin am-pui John Wilkes Booth, joka oli Etelän demokraatti, vuonna 1865;Garfieldin ampui republikaani Charles Jules Guiteau vuonna 1888;ja McKinleyn ampui Leon Czolgosz vuonna 1901. Vain yksi näistäkolmesta oli anarkisti.

On luonnollista, että maassa, jossa on pahimmat sortajat, onmyös eniten tyrannien murhia. Otetaan esimerkiksi Venäjä. Kuntsaarit tukahduttivat täysin sanan- ja lehdistönvapauden, ei hirmu-hallinnon hillitsemiseksi ollut muita keinoja kuin ”pistää Jumalanpelkoa” suoraan tyrannin sydämeen.

14 Heinäkuun 13. päivänä 1874.

172

valtaan toisen kustannuksella, valtioon ja sen riiston ja sorron ins-tituutioihin, välttämättömyyteen puolustaa ”omaa” maataan ja senhallitusta, kiihkoisänmaallisuuteen ja militarismiin.

Onko siis mikään ihme, että suursodan syttyessä joka maan so-sialistit, joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, tarttuivataseisiin ”puolustaakseen isänmaataan”, siis heidän hallitsijoidensaja johtajiensa isänmaata? Saksan sosialistit taistelivat itsevaltaisenkeisarinsa puolesta, itävaltalaiset sosialistit Hapsburginmonarkianpuolesta, venäläiset sosialistit tsaarin puolesta, italialaiset sosialis-tit kuninkaansa puolesta, ranskalaiset sosialistit ”tasavallan” puo-lesta. Ja niin nämä kaikkien maiden ”sosialistit” seuraajineen läh-tivät teurastamaan toisiaan, kunnes heistä kymmenen miljoonaamakasi kuolleina maassa ja kaksikymmentä miljoonaa oli sokeutu-nut tai vammautunut.

Oli väistämätöntä, että poliittisen, parlamentaarisen toiminnanomaksuminen johti tällaisiin tuloksiin. Sillä tosiasiassa niin kutsut-tu poliittinen ”toiminta” on, sikäli kun työläisten asia ja todellinenedistys on kyseessä, paljon pahempaa kuin toimimattomuus. Poli-tiikan ydinolemus on korruptiota, takinkääntämistä sekä ihantei-den ja rehellisyyden uhraamista menestyksen vuoksi. Katkeriltamaistuvat tuon ”menestyksen” hedelmät maailman massojen, jo-kaisen rehellisen miehen ja naisen suussa.

Tämän suorana seurauksena miljoonat työläiset kaikkialla maa-ilmassa ovat menettäneet rohkeutensa ja toivonsa. Oikeutetusti hekokevat, että sosialismi on johtanut heitä harhaan ja pettänyt hei-dät. Viidenkymmenen vuoden tai pikemminkin lähes vuosisadanmittainen sosialistinen ”työ” on johtanut sosialistipuolueiden täy-delliseen vararikkoon ja massojen pettymykseen sekä aikaansaa-nut reaktion, joka nyt hallitsee koko maailmaa kuristaen työläisiärautaisella otteella.

Vieläkö luulet, että sosialistipuolueet vaaleillaan ja politiikallaanvoisivat auttaa proletariaattia pääsemään palkkaorjuudesta?

Hedelmistään te heidät tunnette.

129

”Mutta bolsevikit eivät pettäneet työläisiä”, esität vastalauseen;”Venäjällä on nykyisin sosialismi!”

Puhutaanpa sitten Venäjästä.

14. Helmikuun vallankumous

Venäjän valtiota johtavat bolsevikit, jotka tunnetaan myös kom-munistisena puolueena. He pääsivät valtaan vuoden 1917 lokakuunvallankumouksen seurauksena3.

Tuo vallankumous oli tärkein tapahtuma maailmassa sittenRanskan vallankumouksen 1789 – 1793. Sen merkitys oli sitäkinsuurempi, koska se pureutui paljon syvemmälle yhteiskunnan pe-rustuksiin. Ranskan vallankumous haki poliittista vapautta ja tasa-arvoa, uskoen sen myötä takaavansa veljeyden ja hyvinvoinninkaikille. Se oli mahtava harppaus eteenpäin edistyksen tiellä ja semuutti lopulta koko Euroopan poliittiset kasvot. Se lakkautti mo-narkian Ranskassa, muodosti tasavallan ja antoi kuoliniskun feoda-lismille, kirkon ja aateliston absoluuttiselle vallalle. Sen vaikutuk-set ulottuivat kaikkiin edistyksellisiin Euroopanmaihin ja edistivätniiden demokratian henkeä.

Pohjimmiltaan se ei kuitenkaan muuttanut mitään. Se oli poliit-tinen vallankumous, jonka tarkoituksena oli taata poliittiset vapau-det ja oikeudet. Nepä se tosiaankin takasi. Ranska on nykyään ”de-mokratia” ja sen motto ”vapaus, veljeys, tasa-arvo” on kirjoitettujopa joka ikisen vankilan seinään. Se ei vapauttanut ihmistä riistos-ta ja sorrosta; ja sitä kuitenkin loppujen lopuksi eniten tarvittaisiin.

Ranskan vallankumous antoi hallintovallan aristokratian ja aate-liston sijaan keskiluokille, porvaristolle. Se antoi tiettyjä perustus-laillisia oikeuksia viljelijöille ja työläisille, jotka siihen asti olivat ol-leet pelkkiä orjia. Porvariston valta, sen hallinta teollisuudesta, tekikuitenkin viljelijästä sen alhaisen alamaisen ja muutti kaupunkientyöläiset palkkaorjiksi.

3 Venäjän vanhan kalenterin mukaan. Uuden, länsimaisen kalenterin mu-

130

Juuri siitä aiomme nyt puhua. Ensin kuitenkin ystäväsi vaatiisaada tietää, eivätkö anarkistit sitten koskaan ole heitelleet pom-meja tai käyttäneet väkivaltaa.

Kyllä, anarkistit ovat heitelleet pommeja ja turvautuneet joskusväkivaltaan.

”Siinä sitä ollaan!” ystäväsi huudahtaa. ”Niinpä arvelinkin.”Mutta eipäs hätiköidä. Jos anarkistit ovat joskus käyttäneet väki-

valtaa, tarkoittaako se väistämättä sitä, että anarkismi on väkival-taa?

Kysy itseltäsi tämä kysymys ja yritä vastata siihen rehellisesti.Kun kansalainen pukee ylleen sotilaan univormun, hän saattaa

joutua heittämään pommeja ja käyttämään väkivaltaa. Sanotko sit-ten, että kansalaisuus tarkoittaa pommeja ja väkivaltaa?

Sinä tietysti närkästyneenä kiistät tuollaisen väitteen. Sehän tar-koittaa vain sitä, vastaat, että tietyissä olosuhteissa ihminen saattaajoutua käyttämään väkivaltaa. Tuo ihminen voi olla demokraatti,monarkisti, sosialisti, bolsevikki tai anarkisti.

Huomaat, että tämä pätee kaikkiin ihmisiin kaikkina aikoina.Brutus tappoi Caesarin, koska hän pelkäsi ystävänsä pettävän ta-

savallan ja ryhtyvän kuninkaaksi. Ei sen vuoksi, että Brutus ”Caesa-ria vähemmän rakasti, vaan sen vuoksi että enemmän rakasti Roo-maa”. Brutus ei ollut anarkisti. Hän oli uskollinen tasavallalleen.

Wilhelm Tell ampui kansanperinteen mukaan tyrannin kuoli-aaksi vapauttaakseen maansa sorrosta. Tell ei ollut koskaan kuul-lutkaan anarkismista.

Mainitsen nämä esimerkit osoittaakseni sen tosiasian, että jo am-moisista ajoista lähtien hirmuvaltiaat ovat kohdanneet kohtalonsavapauden rakastajien käsissä. Nämä ihmiset ovat kapinoineet ty-ranniaa vastaan. Yleensä he ovat olleet patriootteja, demokraatte-ja tai tasavaltalaisia, toisinaan sosialisteja tai anarkisteja. Heidäntekonsa ovat olleet osoituksia yksilön kapinasta vääryyttä ja epä-oikeudenmukaisuutta vastaan. Sillä ei ole ollut mitään tekemistäanarkismin kanssa.

171

On vain vapauden tie eikä sitä ole vielä kokeiltu.En tiedä, haluatko lähteä sille tielle: useimmat ihmiset pelkää-

vät vapautta. Tiedän kuitenkin sen, että ellei sitä tietä yritetä, el-lei yritetä vapauden, oikeuden ja järjen tietä, vallankumous johtaaväistämättä diktatuuriin, epäonnistumiseen ja kuolemaan.

Diktatuuri, oli se sitten punaista tai valkoista, tarkoittaa aina sa-maa asiaa: se tarkoittaa pakkoa, sortoa ja kurjuutta. Siinä on senluonne ja syvin olemus. Ei se voi olla mitään muuta. Diktatuurion hallintoa, joka hallitsee eniten. Mutta kuten Thomas Jeffersonviisaasti lausui: ”Se hallinto on paras, joka hallitsee vähiten.”

Tätähän anarkistit väittävät, joten kääntykäämme pois sosialis-mista ja bolsevismista, pois Marxista ja Leninistä, ja tarkastelkaam-me mitä anarkismilla on meille tarjota.

19. Onko anarkismi väkivaltaa?

Olet kuullut, että anarkistit heittelevät pommeja, että he uskovatväkivaltaan ja että anarkia tarkoittaa epäjärjestystä ja kaaosta.

Ei ole yllättävää, jos ajattelet niin. Lehdistö, saarnastuoli ja jokai-nen vallassaolija pauhaa sitä jatkuvasti sinun korviisi. Useimmatheistä jopa tietävät asian olevan toisin, vaikka heillä onkin syynsäolla kertomatta sinulle totuutta. Nyt sinun on kuultava se.

Aion puhua sinulle rehellisesti ja suoraan, ja voit ottaa sananitodesta, koska minä olen yksi niistä anarkisteista, joita nimitetäänväkivallan ja tuhon levittäjiksi. Minun siis pitäisi tietää eikä minul-la ole mitään salattavaa.

”Siis tarkoittaako anarkismi todellakin epäjärjestystä ja väkival-taa?” ihmettelet.

Ei, ystäväiseni, kapitalismi ja hallinto edustavat epäjärjestystäja väkivaltaa. Anarkismi on juuri niiden vastakohta: se tarkoittaajärjestystä ilman hallintoa ja rauhaa ilman väkivaltaa.

”Onko sellainen mahdollista?” sinä kysyt.

170

Toisin ei voisi ollakaan, koska vapaus on pelkkä tyhjä sana niinkauan kuin sinua pidetään taloudellisessa riippuvaisuudessa. Ku-ten olen jo aiemmin huomauttanut, vapaus tarkoittaa että sinullaon oikeus tehdä tietty asia; mutta jos sinulla ei ole mahdollisuuttatehdä sitä, on tuo oikeus pelkkää pilkantekoa. Mahdollisuus taasriippuu taloudellisesta tilanteestasi, oli poliittinen tilanne sittenmi-kä hyvänsä. Ihminen, joka on pakotettu elinikäiseen orjuuteen pi-tääkseen itsensä ja perheensä hengissä, ei hyödy mitään poliittisis-ta oikeuksista.

Niin mahtava kuin Ranskan vallankumous olikin askeleena koh-ti vapautumista kuninkaan ja aateliston itsevallasta, se ei kyennytsaavuttamaan mitään todellista vapautta koska se ei taannut ihmi-sen taloudellisia mahdollisuuksia ja itsenäisyyttä.

Tästä syystä Venäjän vallankumous oli paljon merkittävämpikuin mikään aiempi mullistus. Se ei ainoastaan lakkauttanut tsaa-rin absoluuttista valtaa; se teki jotakin paljon tärkeämpää: se tuhosiomistavien luokkien, maaherrojen ja teollisuuskapitalistien talou-dellisen vallan. Tästä syystä se on koko historian suurin tapahtuma,ensimmäinen ja ainoa kerta kun mitään sellaista on yritetty.

Ranskan vallankumous ei olisi kyennyt tätä tekemään, koskatuohon aikaan ihmiset vielä uskoivat, että poliittinen vapautumi-nen riittäisi tekemään ihmisistä vapaita ja tasa-arvoisia. He eivätvielä käsittäneet, että kaiken vapauden lähtökohtana on talous. Tä-män tarkoituksena ei ole millään muotoa vähätellä Ranskan vallan-kumousta; aika ei vain vielä ollut kypsä perustavampaan taloudel-liseen muutokseen.

Venäjän vallankumous oli tältä osin valistuneempi tapahtues-saan 128 vuotta myöhemmin. Se pureutui ongelmien juuriin. Tie-dettiin, ettei mikään poliittinen vapaus hyödyttäisi mitään, ellei-vät talonpojat saisi maita ja työläiset tehtaita haltuunsa, niin etteiheidän tarvitsisi pysyämaanomistajien ja teollisuuskapitalistien ar-moilla.

kaan vallankumous tapahtui marraskuussa.

131

Venäjän vallankumous ei saavuttanut tätä tietenkään yhdessäyössä. Vallankumoukset, kuten kaikki muukin, kasvavat: ne alka-vat pienestä, kasvattavat voimaansa, kehittyvät ja leviävät.

Venäjän vallankumous alkoi sodan aikana kansan ollessa tyyty-mätöntä kotona ja armeijan rintamalla. Maa oli väsynyt taistelemi-seen; se oli uupunut nälästä ja kurjuudesta. Sotilaat olivat saaneettarpeekseen verilöylyistä; he alkoivat kysellä, miksi heidän täytyytappaa tai tulla tapetuiksi – ja kun sotilaat alkavat esittää kysymyk-siä, ei yksikään sota voi jatkua enää pitkään.

Tsaarin hallinnon hirmuvalta ja turmeltuneisuus lisäsivät öljyätuleen. Hovi oli julkisen skandaalin kourissa Rasputinin irstailles-sa keisarinnan kanssa ja hoidellessa valtion asioita tsaaripariinkohdistuvan vaikutusvaltansa kautta. Vehkeily, lahjonta ja kaiken-lainen turmelus rehottivat. Armeijan rahoja kavallettiin korkea-arvoisten upseerien toimesta ja sotilaat joutuivat taisteluihin ilmanammuksia ja tarvikkeita. Heidän saappaansa olivat puhki kulunei-ta eikä monilla ollut jalkineita lainkaan. Osa rykmenteistä kapinoi;osa kieltäytyi taistelemasta. Yhä useammin sotilaat alkoivat veljeil-lä ”vihollisen” kanssa – kaltaistensa nuorten miesten kanssa, joil-la oli ollut epäonni syntyä eri maahan; ja jotka venäläisten laillaoli määrätty sotaan ilman että he tiesivät, miksi heidän täytyy am-pua tai tulla ammutuiksi. Suuret joukot laskivat aseensa ja palasi-vat koteihinsa. Siellä he kertoivat ihmisille rintaman hirvittävistäolosuhteista, järjettömistä verilöylyistä, kurjuudesta ja surkeudes-ta. Tämä lisäsi massojen tyytymättömyyttä, ja pian alkoi kuuluaääntä tsaaria ja hänen hallintoaan vastaan.

Tunteet kasvoivat päivä päivältä; veronkorotukset ja valtava pu-la ruoasta ja elintarvikkeista lietsoivat tätä tyytymättömyyttä ilmi-liekkeihin.

Vallankumous puhkesi helmikuussa 1917. Kuten tällaisissa ta-pauksissa on tavallista, vallanpitäjät olivat tilanteelle täysin sokei-ta. Yksinvaltias ministereineen ja aristokraatit neuvonantajineenuskoivat kaikki kyseen olevan vain pienistä katulevottomuuksista,lakoista ja leipämellakoista. He kuvittelivat olevansa turvassa ja

132

ongelma on siinä, mitä halutaan saavuttaa ja millä keinoilla nämätavoitteet parhaiten saavutetaan.

Jos Venäjän vallankumouksen tavoitteena oli perustaa diktatuu-ri, niin bolsevikkien keinot olivat siihen omiaan ja niitä voitiin siinäonnistuneesti käyttää.

Jos taas vallankumouksen päämääränä oli lakkauttaa sorto ja ala-maisuus, niin silloin bolsevikit ja heidän menettelytapansa epäon-nistuivat surkeasti.

Kaikki riippuu siitä, kuten huomaat, mikä on tarkoituksena, mi-tä halutaan saavuttaa. Päämäärien täytyy määrittää keinot. Oikeas-taan keinot ja päämäärät ovat todellisuudessa yhtä: niitä ei voi erot-taa. Nimenomaan keinot muokkaavat päämääriä. Keinot ovat sie-meniä, jotka puhkeavat kukkaan ja kantavat hedelmää. Hedelmäs-tä tulee aina siemenensä kaltainen. Ei ruusua voi kasvattaa kaktuk-sen siemenestä. Eikä myöskään vapauden satoa voi korjata pakko-vallasta; diktatuurista ei voi korjata oikeudenmukaisuutta ja inhi-millisyyttä.

Tämä läksy kannattaa opetella hyvin, koska vallankumouksenkohtalo riippuu siitä. ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää”on kaiken inhimillisen viisauden ja kokemuksen huipentuma.

Sairasta ei voi parantaa juoksuttamalla hänen verensä pois. Val-lankumouksen elämännesteenä onmassojen vapaa toiminta. Jos seestetään tai tukahdutetaan, vallankumouksesta tulee aneeminen jase kuolee.

Tämä tarkoittaa sitä, että vallankumouksen päämäärien täytyymukailla sen menetelmiä. Vallankumouksen päämäärinä ei voi ollaminkäänlainen pakkovalta ja diktatuuri, vaan ainoastaanmassojenvapaus ja vapaa ilmaisu voivat palvella sen päämääriä. Kuten ei ta-vallisessa elämässäkään niin ei vallankumouksessakaan ole mitäänkeskitietä: vallitsee joko pakko tai vapaus.

Diktatuuria ja terroria on nyt kokeiltu Venäjällä. Tuon kokeilunantamat opetukset ovat selkeitä ja vakuuttavia: käytetyt menetel-mät merkitsevät vallankumouksen tuhoa. On löydettävä uusi tie.

”Onko olemassa toista tietä?” sinä kysyt.

169

kehitti näitä ihmisissä uinuvia taipumuksia, erityisesti sorron vas-taisia tuntemuksia, vapaudennälkää, keskinäisen avunannon ja yh-teistyön henkeä. Diktatuurilla taas on ollut taipumus nujertaa nä-mä piirteet ja tuoda niiden sijaan pelkoa ja vihaa, suvaitsematto-muuden henkeä ja vainoamista. Bolsevikkien menetelmät ovat sys-temaattisesti heikentäneet ihmisten moraalia; ne ovat rohkaisseetnöyristelyä ja tekopyhyyttä, luoneet pettymystä ja epäluuloa, jane ovat kehittäneet sen hännystelyn ilmapiirin, joka Venäjällä nytvallitsee.

Sellainen on tilanne tänään tuossa onnettomassa maassa. Tätäkaikkea on seurannut siitä bolsevikkien ajatuksesta, jonka mukaanihmiset voidaan vapauttaa pakolla, ja siitä heidän opinkappalees-taan, jonka mukaan diktatuuri voi johtaa vapauteen.

”Sinä siis ajattelet, että vallankumous epäonnistui diktatuurin ta-kia?” sinä kysyt. ”Eikö Venäjä ollut liian takapajuinen, jotta se olisivoinut onnistua?”

Vallankumous epäonnistui bolsevikkien ideoiden ja menetel-mien takia. Eiväthän Venäjän massat olleet liian ”takapajuisia” lak-kauttaakseen tsaarinvallan, päihittääkseen väliaikaishallituksen,tuhotakseen kapitalismin ja palkkajärjestelmän, antaakseen maatmaalaisille ja teollisuuden työläisille. Siihen asti vallankumous olimitä suurin menestys, ja ihmiset olivat alkamassa rakentaa uuttaelämäänsä perustuen tasa-arvoisille vapauksille, mahdollisuuksil-le ja oikeudenmukaisuudelle. Mutta heti, kun yksi poliittinen puo-lue sai anastettua hallintovallan omiin käsiinsä ja pääsi julistamaandiktatuuriaan, katastrofaaliset seuraukset olivat väistämättömiä.

Vallankumouksen on tullessaan käsiteltävä olosuhteita sellaisi-na kuin ne ovat. Käytetyt keinot ja menetelmät ovat ensiarvoisentärkeitä kuten myös se tarkoitus, mihin niitä käytetään. Niistä riip-puu vallankumouksen suunta ja tulevaisuus.

Oli maan yhteiskunnallinen, poliittinen tai taloudellinen tilan-ne sitten mikä tahansa – oli kyse sitten ”takapajuisesta” Venäjäs-tä tai ”kehittyneestä” Amerikan Yhdysvalloista – kaikkein tärkein

168

tilanteen herroja. Levottomuudet vain jatkuivat leviten koko maa-han, ja piankin tsaari huomasi olevansa pakotettu luopumaan val-taistuimesta. Ei mennyt kauan, kun tuo kerran niin mahtava mo-narkki pidätettiin ja karkotettiin Siperiaan, jonne hän itse aiemminoli lähettänyt tuhansia kuolemaan ja jossa hän perheineen sittem-min kohtasi tuomiopäivänsä4. Venäjän yksinvaltius oli lakkautet-tu. Helmikuun vallankumous Euroopan vahvinta valtiota vastaansaavutettiin lähes laukauksitta.

”Kuinka se niin helposti tehtiin?” sinä ihmettelet.Romanovien hallinto oli rajatonta itsevaltiutta; Venäjä oli tsaa-

rien alaisuudessa Euroopan orjuutetuin maa. Ihmisillä ei käytän-nössä ollut minkäänlaisia oikeuksia. Itsevaltiaan oikut olivat ylim-pänä, poliisin käskyt korkeimpana lakina. Kansa eli köyhyydessäja kärsi mitä raastavimmasta sorrosta. Ihmiset janosivat vapautta.

Yli sadan vuoden ajan olivat vapauden kannattajat ja vallanku-moukselliset työskennelleet Venäjällä heikentääkseen tyrannihal-linnon perustuksia, valistaen ihmisiä ja nostattaen heitä kapinaanalamaisuutta vastaan. Tämän liikkeen historia on täynnä mitä hie-noimpien ihmisten omistautumista ja antaumusta. Tuhannet, jopasadattuhannet heistä olivat kulkeneet kärsimysten tietä; he olivattäyttäneet vankilat, joutuneet kidutetuiksi ja heitetyiksi Siperianjäätäville erämaille kuolemaan. Liike alkoi yli sata vuotta sitten de-kabristikapinasta perustuslain saamiseksi ja jatkui läpi vuosisadan,jolloin nihilistien ja vallankumouksellisten sankarilliset uhrautu-miset pitivät vapauden liekkiä yllä. Tuon suuren marttyyriuden ta-rinalla ei ole vertaa ihmishistoriassa.

Taistelu vaikutti häviöön tuomitulta, sillä vapauksien täydelli-nen puuttuminen esti lähes täysin vapauden edelläkävijöiden mah-dollisuudet saavuttaa ihmisiä ja sivistää massoja. Tsaarin valta olihyvin suojattu runsaslukuisen poliisikunnan ja salaisten palvelui-den toimesta, samoin kuin virallisen kirkon, lehdistön ja koululai-toksen toimesta, jotka opettivat ihmisiä kuuliaiseen orjamaisuu-

4 Bolsevikit teloittivat heidät Siperian Jekaterinburgissa vuonna 1918.

133

teen tsaaria kohtaan ja kyseenalaistamattomaan tottelevaisuuteen”lakia ja järjestystä” kohtaan. Hirveitä rangaistuksia oli varattu nii-tä varten, jotka uskalsivat esittää vapaampia ajatuksia; ankarimmatlait rankaisivat jopa yrityksestä opettaa maatyöläisiä lukemaan jakirjoittamaan. Valtio, aatelisto, papisto ja porvaristo olivat tapansamukaan yhdessä rintamassa tuhotakseen pienimmätkin yrityksetantaa kansalle valistusta. Kun ajatusten levittämiseen käytettävätkeinot oli kielletty, liberaalit ainekset pakotettiin käyttämään vä-kivaltaa barbaarista tyranniaa vastaan; he joutuivat turvautumaanterroritekoihin, millä keinoin he halusivat lieventää hirmuhallin-toa edes hieman ja samalla suunnata maansa ja koko maailmanhuomion sietämättömiin olosuhteisiin. Tämä traaginen välttämät-tömyys johti Venäjän terroristiseen toimintaan, tehden ihmiselä-män pyhyyttä kunnioittavista idealisteista tyrannien teloittajia. Ja-loa kansaa he olivat: nuo miehet ja naiset, jotka halukkaasti ja jopainnokkaasti antoivat elämänsä nostaakseen kansan pelon ikeestä.Sorron ja vapauden välisestä loputtoman pitkästä sodasta nousevattässä synkimmässä Venäjänmaassa taivaan kirkkaimpien tähtientavoin esiin Sophia Perovskaja, Kibalchich, Grinevitski, Sasonov jalukemattomat muut marttyyrit, tunnetut ja tuntemattomat.

Se oli mitä epätasaisin kamppailu, ilmeisen toivoton taistelu. Val-lankumouksellisia oli vain kourallinen, kun taas vastassa oli lähesrajaton tsaarin valta: mahtava armeija, runsaslukuinen poliisikun-ta, valtiollisen poliisin erikoisvirastot, sen pahamaineinen kolmasosasto, salainen Ohrana, sen yleinen tapa käyttää talonmiehiä po-liisin apuna, ja kaikki ne resurssit, joita valtava yli sadanmiljoonanihmisen maa vain tarjosi.

Häviöön tuomittu taistelu. Ja siltikään Venäjän nuorison – erityi-sesti opiskelijoiden – loistava idealismi, sammumaton innokkuusja vapaudelle omistautuminen ei mennyt hukkaan. Kansa voitti,kuten se aina lopulta voittaa valon taistellessa pimeyttä vastaan.Mikä opetus maailmalle, miten rohkaisevaa hengessään heikoille,mitä toivoa se antaakaan ihmiskunnan loputtomalle edistykselletulevaisuudessakin huolimatta vainosta ja tyranniasta!

134

Ei ole lainkaan liioiteltua sanoa, että bolsevikkien diktatuuris-sa on vähemmän mielipiteenvapautta ja ilmaisun mahdollisuuksiakuin mitä oli tsaarin aikana. Kun Romanovit vielä hallitsivat Ve-näjää, saattoi ainakin salaa julkaista pamfletteja ja kirjoja, koskahallituksella ei silloin ollut yksinoikeutta paperivaroihin ja paino-toimintaan. Ne olivat yksityisissä käsissä ja vallankumouksellisetsaattoivat aina löytää jonkin keinon käyttää niitä propagandansatuottamiseen.

Tänään Venäjällä kaikki tiedotusvälineet ja kaikki jakelun kei-not ovat poikkeuksetta valtion omistuksessa, eikä kukaan saa il-maista näkemyksiään julkisesti, ellei hän ensin ole saanut sii-hen bolsevikkien lupaa. Tuhansittain laittomia julkaisuja levitettiinvallankumouksellisten puolueiden toimesta itsevaltaisen Romano-vien hallinnon aikana. Kommunistivallan alla sellainen tapahtumaon mitä poikkeuksellisin, mitä todistaa bolsevikkien närkästynythämmästys, kun he huomasivat, että Trotski oli onnistunut julkai-semaan puolueen opposition ohjelman.Yhteiskunnallisesti bolsevikkien Venäjä on kymmenen vuotta

vallankumouksen jälkeen maa, jossa yksikään ihminen ei voi naut-tia poliittisesta turvallisuudesta tai taloudellisesta vapaudesta; jos-sa GPU:n salainen käsi on aina työssä terrorisoiden ihmisiä äkilli-sillä öisillä etsinnöillään, pidätyksillä ilman mitään tunnettua syy-tä, salaisilla ilmiannoilla oletetusta vastavallankumouksellisuudes-ta henkilökohtaisina kostoina, vankeudella ilman oikeudenkäyntiäja vuosikausien karkotuksilla Pohjois-Siperian jäätiköille tai Länsi-Aasian erämaihin. Massiivinen vankila, jossa tasa-arvo tarkoittaakaikkien pelkoa kaikkia vastaan ja ”vapaus” tarkoittaa kyseenalais-tamatonta alistumista vallanpitäjille.Moraalisesti Venäjä edustaa ihmisen hienoimpien ominaisuuk-

sien kamppailua niitä halventavia ja korruptoivia vaikutuksia vas-taan, joita pakkovallan ja uhkailun varaan perustettu järjestelmäsyöltää. Vallankumous toi esiin ihmisen parhaimmat vaistot: ih-misyyden, tietoisuuden ihmisarvosta, rakkauden vapauteen ja oi-keudenmukaisuuteen. Vallankumouksellinen ilmapiiri innoitti ja

167

tehottomia, koska teollisuus ei pääse kehittymään hirmuhallinnonalaisuudessa. Taloudellinen kasvu, samoin kuin kaupankäynti, vaa-tii toimiakseen ihmisten ja omaisuuden turvaa, tietyn määrän va-pautta ja puuttumattomuutta. Diktatuuri ei tätä vapautta salli; sen”takeet” eivät voi luoda luottamusta. Tästä syystä uusi talouspoli-tiikka ei ole tuottanut haluttuja tuloksia ja Venäjä pysyy köyhyy-den loukossa, jatkuvan talouskatastrofin partaalla.

Teollisesti diktatuuri on riistänyt vallankumoukselta sen perus-tarkoituksen asettaa tuotanto proletariaatin käsiin ja tehdä työläi-sestä talousherroista riippumattoman. Diktatuuri vaihtoi vain her-rojaan: valtiosta tuli työnantaja yksityiskapitalistin sijaan, joskinmyös jälkimmäisenä mainitusta on kehittymässä Venäjälle uusiluokka. Raataja on pysynyt riippuvaisena siinä kuin ennenkin. Itseasiassa hän on sitä tänään vielä enemmän. Hänen työjärjestöltäänon riistetty kaikki valta ja hän on menettänyt oikeutensa lakkoil-la valtiotyönantajaansa vastaan. ”Koska työläiset luokkana pitäväthallussaan diktatuuria”, kommunistit argumentoivat, ”he eivät voilakkoilla itseään vastaan.” Vastaavasti Venäjän työläiset maksavatitselleen niin huonoa palkkaa, ettei se riitä edes hengissä säilymi-seen, he asuvat täyteen ahdetuissa saastaisissa kortteleissa, työs-kentelevät mitä epäterveellisimmissä olosuhteissa, vaarantavat ter-veytensä ja henkensä puuttuvan työturvallisuuden takia ja vieläpäpidättävät ja vangitsevat itsensä pienimmästäkin tyytymättömyy-den ilmaisusta.

Kulttuurisesti bolsevikkien hallinto on harjoituskoulua kommu-nismiin ja puoluefanatismiin, vailla pääsyä ajatuksiin, jotka poik-keavat hallitsevan klikin näkemyksistä. Se on kokonaisen kansankasvattamista poliittisen kirkon oppeihin, vailla mahdollisuuttaavartaa ja kehittää mieltään valtaapitävän luokan sallimien mie-lipiteiden ulkopuolelle. Venäjällä ei ole muuta lehdistöä kuin viral-liset kommunistijulkaisut ja jotkut muut, jotka bolsevikkisensuurion hyväksynyt. Yleiset tuntemukset eivät löydä siellä ilmaisun ka-navaa, sillä hallituksella on yksinoikeus ilmaisuun, lehdistöön jakokoontumiseen.

166

Ensimmäinen vallankumous Venäjällä puhkesi vuonna 1905. It-sevaltius oli voimissaan ja kansannousu murskattiin, tosin tsaarioli pakotettu sen seurauksena myöntämään tiettyjä perustuslail-lisia oikeuksia. Hallitus kosti nuo vähäisetkin myönnytykset hir-vittävällä tavalla. Sadat vallankumoukselliset saivat maksaa niistähengellään, tuhansia vangittiin ja monet muut tuhannet tuomittiinSiperiaan.

Despotismi veti jälleen uuden henkäyksen ja tunsi olonsa turva-tuksi kansaa vastaan. Muttei pitkäksi aikaa. Vapauden nälkä voi-daan tukahduttaa hetkeksi; sitä ei koskaan voida tuhota täysin. Ih-misellä on luontainen vapauden kaipuu eikä mikään voima maanpäällä voi sitä murskata loputtoman pitkään.

Kaksitoista vuottamyöhemmin –mikä on hyvin lyhyt aika ihmi-selämässä – tuli toinen vallankumous, helmikuussa 1917. Se osoitti,ettei vuoden 1905 henki ollut kuollut, ettei ihmisten hengillä mak-settu hinta ollut turha. Niin totta on sanat, joiden mukaan mart-tyyrien veri ruokkii vapauden puuta. Vallankumouksellisten työ jauhrautuminen kantoivat hedelmää. Venäjä oli oppinut paljon men-neistä kokemuksistaan, kuten menestyksekkäät tapahtumat osoit-tivat.

Ihmiset olivat oppineet. Vuonna 1905 he olivat vaatineet vainvähäistä lievennystä despotismiin, pieniä poliittisia oikeuksia; nythe vaativat koko tyrannimaisen hallinnon lakkauttamista.

Helmikuun vallankumous soitti kuolinkelloja tsaarin vallalle. Seon ollut historian verettömin vallankumous. Kuten olen aiemminselittänyt, vahvimmankin hallinnon valta katoaa savuna ilmaan sa-malla hetkellä, kun ihmiset kieltäytyvät tunnustamasta sen auk-toriteettia, kieltäytyvät kumartamasta sitä ja antamasta sille tuke-aan. Romanovien hallinto voitettiin lähes taisteluitta – tämä oli to-ki luonnollista, koska koko kansa oli kyllästynyt sen vallanpitoonja kansa oli päättänyt, että se oli sekä haitallista että tarpeetontaja että maa tulisi paremmin toimeen ilman sitä. Vallankumouksel-listen ainesten (erinäisiä sosialistien ryhmiä mukaanlukien anar-kistit) taukoamaton agitaatio ja kasvatus olivat opettaneet massat

135

ymmärtämään, että tsaarinvallasta oli päästävä eroon. Tämä aja-tus oli levinnyt niin laajalle, että jopa armeija – valistumattominkansanryhmä niin Venäjällä kuin muissakin maissa – oli menettä-nyt uskonsa vallitseviin olosuhteisiin. Ihmiset olivat kasvaneet poisdespotismista, vapauttaneet mielensä ja henkensä siitä, ja näin heolivat keränneet voimia ja mahdollisuuksia vapauttaa itsensä myöstosiasiallisesti, fyysisesti.

Tämä on se syy, miksei kaikkivoipa itsevaltias löytänyt Venäjäl-tä enempää tukea; ei ainuttakaan rykmenttiä itseään suojelemaan.Euroopan mahtavin valtio luhistui kasaan kuin korttitalo.

Tilapäinen väliaikaishallitus otti tsaarin paikan. Venäjä oli va-paa.

15. Helmikuun ja lokakuun välissä

Muistan ottaneeni osaa erittäin suureen massatapahtumaanNew Yorkin Madison Square Gardenissa, jossa juhlistettiin tsaarinvallasta syöksyä. Suunnattoman suuri sali oli kahdenkymmenen-tuhannen, innostuksesta kiihtyneen ihmisen täyttämä. ”Venäjä onvapaa!” ensimmäinen puhuja aloitti. Valtaisa aplodien ja hurraa-huutojen myrsky tervehti julistusta. Sitä kesti minuuttikaupalla ai-na uudelleen puhjeten. Yleisön hiljentyessä ja puhujan aikoessa jat-kaa, väkijoukosta kuului ääni:

”Vapaa mihin?”Vastausta ei saatu. Puhuja jatkoi juhlapuhettaan.Venäläiset ovat yksinkertaista ja naiivia kansaa. Heillä ei kos-

kaan ole ollut perustuslaillisia oikeuksia, heillä ei ole ollut kiinnos-tusta politiikkaan eivätkä he ole olleet sen turmelemia. He tiesivätvain vähän kongresseista ja parlamenteista ja välittivät niistä vielävähemmän.

”Vapaat mihin?” he ihmettelivät.”Olette vapaat tsaarista ja hänen tyranniastaan”, heille sanottiin.

136

kaan työnsä hedelmistä ja kohtelevan häntä vanhojen tsaarin vir-kamiesten raakuudella ja röyhkeydellä. Hän näki, kuinka hänenneuvostoaan hallitsi joku laiska ja täysin kyvytön tyhjäntoimittaja,joka kutsui itseään bolsevikiksi ja jolle Moskovasta käsin oli tämävalta annettu. Hän oli halukkaasti, jopa avokätisesti, antanut veh-nänsä ja maissinsa ruokkiakseen työläisiä ja sotilaita, mutta nythän näki tuotteidensa makaavan pilaantumassa rautatieasemilla javarastoissa, koska bolsevikit eivät kyenneet järjestämään asioitaeivätkä antaneet kenenkään muunkaan sitä tehdä. Hän tiesi, et-tä hänen veljensä tehtaissa ja armeijassa kärsivät ruoan puuttees-ta kommunistien tehottomuuden, byrokratian ja korruption takia.Hän ymmärsi, miksi häneltä aina vain vaadittiin enemmän. Hännäki, kuinka hänen vähäinen omaisuutensa, hänen sukuperintön-sä, pakkoluovutettiin valtiollisten poliisien toimesta, jotka useinottivat jopa hänen viimeisen hevosensa, jota ilman maalainen eivoinut tehdä työtä eikä elää. Hän näki naapurikylänsä, jotka kapi-noivat näitä hirveyksiä vastaan, pistettävän maan tasalle; hän näkikuinka kyläläisiä ruoskittiin ja ammuttiin, ihan niin kuin vanhoi-na aikoina. Hän kääntyi vallankumousta vastaan ja epätoivoissaanhän päätti, ettei enää kylvä eikä korjaa sen enempää kuin mitä itsetarvitsee ja senkin kätkee metsään.

Tällaisia tuloksia diktatuurista saatiin Leninin sotilaskommunis-min ja bolsevikkimenetelmien avulla. Teollisuus seisoi pysähdyk-sissä ja nälänhätä vallitsi. Yleinen kärsimys, työläisten katkeruusja maalaisten kapinat alkoivat uhata bolsevikkihallinnon olemas-saoloa. Pelastaakseen diktatuurinsa Lenin päätti esitellä uuden ta-louspolitiikan, joka tunnetaan nimellä NEP.

NEP:n tarkoitus oli elvyttää maan talouselämä. Sen piti rohkais-ta maalaisia suurempaan tuotantoon sallimalla heidän myydä yli-jäämänsä sen sijaan, että se takavarikoitiin hallintojärjestelmän toi-mesta. Sen piti myös mahdollistaa tuotteiden vaihto laillistamallakauppa ja elvyttämällä aiemmin vastavallankumouksellisina kiel-letyt osuuskunnat. Kommunistisen puolueen päättäväisyys pitääkiinni diktatuuristaan teki kuitenkin näistä talouden uudistuksista

165

sen jälkeen, kun se oli maa- ja teollisuusproletariaatin suoralla toi-minnalla lakkautettu. Tämän päivän Venäjä on maa, joka on osit-tain valtiokapitalistinen ja osittain yksityiskapitalistinen.

Diktatuuri ja punainen terrori, jolla sitä pidettiin yllä, olivat pää-tekijät maan talouselämän lamaantumisessa. Itsevaltainen bolse-vikkihallinto asetti ihmiset toisiaan vastaan ja sen hirmuvalta kat-keroitti massat. Kaikkien omaehtoisten pyrkimysten tukahdutta-minen vieraannutti vallankumouksen parhaimmat voimat ja saiheidät tuntemaan, että siitä oli tullut vain vallassa olevan poliitti-sen puolueen yksityisasia. Työläisiltä katosi voima ja rohkeus, kunhe kauan kaivatun vapauden sijasta saivatkin vain uuden tyran-nian. He saivat kokea, kuinka heidän vallankumoukselliset saavu-tuksensa vietiin heiltä pois ja kuinka niitä käytettiin aseena heitäja heidän unelmiaan vastaan. Tehdastyöläinen näki, miten tehdas-komitea alistettiin kommunistisen puolueen määräysvallan alle jamiten hänestä itsestään tehtiin avuton suojelemaan intressejääntyöntekijänä. Hänen ammattiliitostaan tuli bolsevikkimääräystenäänitorvi ja käskyläinen, eikä hänellä itsellään ollut ääntä enää lain-kaan sen enempää teollisuuden yleiseen hoitoon kuin oman teh-taan asioihinkaan. Hän sai vain raataa pitkää päivää kertakaikki-sen surkealla palkalla. Pian työläiset tajusivat, että vallankumousoli riistetty heidän käsistään, että neuvostot oli tehty kyvyttömiksija että maata hallittiin joidenkin ihmisten toimesta kaukaa Krem-listä, aivan kuten tsaarin aikoina. Työläisestä tuli katkera koko val-lankumousta kohtaan, kun häneltä kiellettiin kumouksellinen jaluova toiminta, kun hän sai elää ainoastaan totellakseen uusia isän-tiään, tulla alituiseen bolsevikkien ja salaisen poliisin ahdistamak-si, saada pienimmänkin vastalauseenilmaisun jälkeen aina pelätävankilaa tai teloitusta. Hän jätti tehtaan ja etsiytyi kylään, jossahän voisi olla mahdollisimman kaukana pelätyistä vallanpitäjistäja jossa hän voisi edes taata jokapäiväisen leipänsä. Ja näin maanteollisuuslaitokset romahtivat.

Maatyöläinen näki nahkatakkisten ja aseistautuneiden kommu-nistien ilmestyvän hiljaiseen kyläänsä, ryöstävän sen hänen ras-

164

No sepä hienoa, he ajattelivat. ”Mutta entäs sota?” sotilas kysyi.”Entäs maa?” talonpoika vaati. ”Entäs kunnollinen olemassaolo?”työläinen tivasi. Näetkös ystäväiseni, nuo venäläiset olivat niin ”si-vistymättömiä” etteivät he tyytyneet olemaan vain vapaita josta-kin; he halusivat olla vapaita johonkin, vapaita tekemään mitä ha-lusivat. Ja se mitä he halusivat oli mahdollisuus elää, tehdä työtä janauttia työnsä hedelmistä. He siis halusivat oikeuden maahan, niinettä he voisivat kasvattaa ruokaa itselleen; he halusivat pääsyn kai-voksiin, kauppoihin ja tehtaisiin, niin että he voisivat tuottaa mitätarvitsivat. Kuitenkin väliaikaishallituksen alaisuudessa, kuten Ro-manovienkin hallitessa, nuo asiat kuuluivat rikkaille; ne pysyivät”yksityisomaisuutena”.

Kuten sanottua, yksinkertainen venäläinen ei tiennyt mitään po-litiikasta, mutta hän tiesi täsmälleen mitä halusi. Hän ei hukannutaikaa tehdessään halunsa tiettäväksi ja hän oli vakaasti päättänytne myös toteuttaa. Sotilaat ja merimiehet valitsivat keskuudestaanpuhemiehiä esittämään väliaikaishallitukselle heidän vaatimuksen-sa sodan lopettamisesta. Nämä edustajat järjestäytyivät sotilasneu-vostojen tapaan; venäjän kielellä neuvosto on sovjet. Talonpojat jakaupunkien työläiset toimivat samoin. Tällä tavoin kaikki armeijanja merivoimien haarat, kaikki maatalouden ja teollisuuden piiritja jopa kaikki tehtaat muodostivat omat neuvostonsa. Sittemminnämä eri neuvostot muodostivat yhdessä työläisten, sotilaiden jatalonpoikien edustajain yleisvenäläisen neuvoston, joka piti istun-tojaan Pietarissa.

Ihmiset alkoivat esittää vaatimuksiaan näiden neuvostojen kaut-ta.

Väliaikaishallitus, Miljukovin johtama uusi ”liberaali” hallinto,ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Kaikille tuonkaltaisille po-liittisille puolueille on tyypillistä, että ne lakkaavat kuulemastamassojen haluja ja tarpeita heti valtaan päästyään. Väliaikaishal-litus ei siinä poikennut tsaarillisesta yksinvaltiudesta mitenkään.Siinä ei ymmärretty ajan henkeä, vaan uskottiin typerästi muuta-man vähäisen uudistuksen tyydyttävän maan tarpeet. Väliaikais-

137

hallituksella oli kovin kiire puhua ja keskustella, esittää uusia lake-ja ja hyväksyä niitä. Ihmiset eivät kuitenkaan halunneet lakeja. Hehalusivat rauhaa, kun taas hallitus vaati sodan jatkamista. Ihmisetvaativat maata ja leipää, mutta he saivat vain lisää lakeja.

Jos historia opettaa meille yhtään mitään, niin sen selkein ope-tus on, ettei kokonaisen kansan tahtoa voi uhmata tai vastustaa.Sen voi tukahduttaa hetkeksi, yrittää taistella kansannousun aaltoavastaan, mutta sitä myrskyisämpänä hyökynä se sitten lopulta pur-kautuu. Silloin se murtaa kaikki esteet, pyyhkäisee tieltään kaikenvastarinnan ja etenee voimallaan pidemmälle kuin mikä on ollutsen alkuperäinen tarkoitus.

Tämä on ollut kaikkien suurkonfliktien ja jokaisen vallanku-mouksen tarina.

Muistele vaikka Amerikan itsenäisyyssotaa. Siirtokuntien kapi-na Iso-Britanniaa vastaan alkoi, kun kieltäydyttiin maksamasta Yr-jö III:n hallituksen määräämiä teetulleja. Tämä verraten vähäpä-töinen vastalause maksaa ”veroja ilman edustuksellisuutta” koh-tasi kuninkaan vastarinnan, johti sotaan ja päätyi lopulta Ameri-kan siirtokuntien täydelliseen vapautumiseen englantilaisten hal-linnosta. Näin syntyi Amerikan Yhdysvaltojen tasavalta.

Ranskan vallankumous alkoi samaan tapaan vaatimuksina pie-nistä parannuksista ja uudistuksista. Ludvig XVI kieltäytyi kallis-tamasta korvaansa kansan vaatimuksille, minkä seurauksena hänei menettänyt ainoastaan valtaistuintaan vaan myös päänsä, ja mu-kana seurasi koko Ranskan feodaalijärjestelmän tuho.

Juuri niin uskoi myös tsaari Nikolai II lopettavansa vallanku-mouksen muutamalla mitättömällä myönnytyksellä. Hänkin mak-soi typeryydestään sekä valtaistuimensa että henkensä. Sama koh-talo lankesi väliaikaishallitukselle. Tästä syystä eräskin viisas ontodennut ”historian toistavan itseään”. Niin siinä aina käy hallitus-ten kanssa.

Väliaikaishallitus koostui enimmäkseen konservatiiveista, jotkaeivät ymmärtäneet kansaa ja jotka elivät täysin irrallaan kansantarpeista. Kansa vaati ennen kaikkea rauhaa. Miljukovin ja sittem-

138

sallisuudet, jotka puhuvat eri kieliä, joilla on erityinen psykologian-sa, joiden intresseissä ja elämänkatsomuksissa on valtavaa vaihte-lua. Mehän tiedämme, mitä tsaarin diktatuuri aiheutti tälle maalle.Katsotaanpa nyt, mitä ”proletariaatin” diktatuuri sai aikaan.

Tänään, kun bolsevikit ovat hallinneet Venäjää yli vuosikymme-nen, voimme arvioida sen vaikutuksia rehellisesti ja tutkia sen saa-vuttamia tuloksia. Tehkäämme niistä yhteenveto.

Poliittisesti vallankumouksen päämääränä oli lakkauttaa valtiol-linen sorto ja tyrannia ja tehdä ihmisistä vapaita. Bolsevikkienvaltio edustaa eittämättä Euroopan pahinta despotismia, ainoanapoikkeuksena Italian fasistinen hallinto. Kansalaisella ei ole min-käänlaisia oikeuksia, joita valtio kunnioittaisi. Kommunistisellapuolueella on poliittinen monopoliasema ja kaikki muut puolueetja liikkeet on kielletty. Henkilökohtaista turvallisuutta ja oikeuttavalita asuinpaikkansa ei tunneta. Ilmaisun ja lehdistön vapautta eiole. Jopa puolueen sisällä tukahdutetaan pienimmätkin mielipide-eroavaisuudet ja niistä rangaistaan vankeudella ja maastakarko-tuksella, kuten Trotskin ja hänen oppositioseuraajiensa kohtalotosoittavat. Itsenäistä ajattelua ei suvaita. Valtiollinen poliisi GPU(aiemmalta nimeltään Tseka) on ylihallinnollinen elin, jolla on ra-jaton mielivalta puuttua ihmisten elämään ja vapauteen. Vain ne,jotka ovat täydellisesti valtaapitävän puolueklikin puolella, pääse-vät nauttimaan minkäänlaisista vapauksista ja etuoikeuksista. Täl-laista vapautta nyt voi olla pahimmassakin hirmuhallinnossa: elleisinulla ole mitään sanottavaa, voit aivan vapaasti sanoa sanottava-si jopa Mussolinin maassa. Kuten yksi äskettäisen kommunistisenkokouksen huomattava osanottaja asian ilmaisi: ”Venäjällä on tilaakaikille poliittisille puolueille: kommunistinen puolue on hallituk-sessa ja muut puolueet ovat vankilassa.”Taloudellisesti vallankumouksen perustavana päämääränä oli

lakkauttaa kapitalismi ja saada aikaan kommunismi ja tasa-arvo.Bolsevikkien diktatuuri aloitti vakiinnuttamalla järjestelmän, jo-

ka perustui syrjiviin korvauksiin ja epätasa-arvoisiin palkkioihin,ja päätyi ottamaan uudelleenkäyttöön kapitalistisen omistajuuden

163

Punainen terrori, jota Lenin alkoi toteuttaa heti valtaan päästy-ään lokakuun vallankumouksen jälkeen, tuomittiin katkerasti hä-nen tovereidensa taholta; sitä pidettiin täysin tarpeettomana javallankumouksen suoranaisena pettämisenä. Huolimatta puolueenaktiivisimpien ja vaikutusvaltaisimpien jäsenten virallisista protes-teista Lenin sai tahtonsa läpi.12

Brest-Litovskin neuvotteluiden aikana nimenomaan Lenin vaa-ti Saksan kanssa ”rauhaa millä tahansa ehdoilla”, kun taas Trotski,Radek ja muut merkittävät bolsevikkijohtajat vastustivat keisarinehtoja ja pitivät niitä häpeällisinä ja tuhoavina. Jälleen kerran Le-nin korjasi potin.

Leninin Kronstadtin tapahtumien13 aikaan puolueelleenmäärää-mä ”uusi talouspolitiikka” (NEP) sai vastaansa keskuskomitean, jo-ka piti sitä vallankumouksen saavutusten mitätöintinä ja kuoli-niskuna kommunismille. Ja tosiaankin kyse oli vallankumouksenihanteiden täydellisestä päälaelleen kääntämisestä ja paluusta juu-ri niihin olosuhteisiin, joita lokakuun mullistuksissa oli lakkau-tettu. Lenin sai kuitenkin tahtonsa jälleen läpi, ja hänen päätös-lauselmansa hyväksyttiin kommunistien yhdeksännessä kokouk-sessa, joka pidettiin Moskovassa maaliskuussa 1921.

Kuten huomaat, oletettu proletariaatin diktatuuri oli vain Leni-nin diktatuuria. Hän määräsi politbyroota, politbyroo määräsi kes-kuskomiteaa, keskuskomitea määräsi puoluetta, puolue määräsiproletariaattia ja kaikkia muitakin. Venäjällä oli yli sadan miljoo-nan väestö; kommunistisella puolueella oli vähemmän kuin 50 000jäsentä; keskuskomiteassa oli muutamia kymmeniä; politbyroon jä-seniä oli tusinan verran; ja Leninin lukumäärä oli yksi. Ja tuo yksioli nimenomaan se proletariaatin diktatuuri.

Venäjä on valtavan laaja maa, ulottuen yli puoleen Eurooppaa jahyvän matkaa Aasiaan. Sitä kansoittavat lukuisat eri rodut ja kan-

12 Korkea-arvoisten bolsevikkien kuten Solomon Lozovskin ja muiden viral-lisia vastalauseita on siteerattu Trotskin kirjoituksessa ”1917”.

13 Kronstadtin merisotilaiden kapina maaliskuussa 1921. Ks. ”Kronstadtinkapina” tämän tekijältä.

162

min Kerenskin johtama väliaikaishallitus oli päättänyt jatkaa sotaayleisen tyytymättömyyden keskelläkin sekä maan teollisen ja ta-loudellisen elämän hajoamisen uhallakin. Vallankumouksen nouse-vat aallot olivat pian pyyhkäisevä sen pois: työläisten ja sotilaidenedustajainneuvosto valmistautui ottamaan ohjat omiin käsiinsä.

Sillä välin ihmiset eivät odottaneet. Rintamalla olleet sotilaat oli-vat jo itse päättäneet häipyä sodasta, joka oli tarpeetonta ja hyö-dytöntä teurastusta. Sadoin tuhansin he jättivät taistelukentät pa-laten koteihinsa maatiloille ja tehtaisiin. Siellä he alkoivat saattaavallankumouksen todellisia tavoitteita käytäntöön. Sillä heille val-lankumous ei merkinnyt mitään painettuja julistuksia ja paperila-keja, vaan maata ja työpajoja. Kesä- ja lokakuun välisenä aikanavuonna 1917 väliaikaishallituksen keskustellessa loputtomasti ”uu-distuksista” maatyöläiset aloittivat tilojen takavarikoinnin maano-mistajilta ja työläiset ottivat tehtaat haltuunsa.

Tätä kutsuttiin kapitalistiluokan pakkolunastukseksi: siinä siisriistettiin herroilta ne asiat, joita heillä ei ollut mitään oikeutta mo-nopolisoida; asiat, jotka he olivat anastaneet työväenluokilta, kan-salta.

Niin siis maa pakkolunastettiin maanomistajilta, kaivokset jatehtaat niiden ”omistajilta”, varastorakennukset keinottelijoilta.Työläiset ja maanviljelijät ottivat haltuunsa kaiken ammattiliitto-jensa ja maatalousjärjestöjensä välityksellä.

Miljukovin ”liberaali” hallitus oli vaatinut sodan jatkamista, kos-ka liittoutuneet vaativat sitä. Myös Kerenskin ”vallankumoukselli-nen” hallitus pysyi kuurona kansan vaatimuksille. Se sääti ankarialakeja estämään maatyöläisten ”laittomia” maiden haltuunottoja.Kerenski teki kaikkensa pitääkseen armeijan rintamalla ja toi jo-pa kuolemanrangaistuksen takaisin ”karkureita” varten. Mutta nytkansa jätti hallituksen huomiotta.

Tilanne todisti jälleen kerran sen, että maan todellinen voimaon massojen käsissä; se on niiden käsissä, jotka taistelevat, raata-vat ja tuottavat, ei missään parlamentissa tai hallituksessa. Yhteenaikaan Kerenskiä palvottiin Venäjällä jopa enemmän kuin ainutta-

139

kaan tsaaria. Silti hänen valtansa katosi, hänen hallituksensa kaatuija hän itse joutui pakenemaan henkensä edestä, kun kansa tajusi,ettei hän palvellutkaan heidän asiaansa. Kerenskin ollessa vielä vä-liaikaishallituksen johdossa todellinen valta alkoi siirtyä Pietarinneuvostolle, jonka jäsenet olivat enimmäkseen vallankumoukselli-sia työläisiä, viljelijöitä ja sotilaita.

Neuvostossa esitettiin erilaisia ja jopa vastakkaisia näkemyksiä,mikä on väistämätöntä ryhmissä, jotka on koostettu väestön eriluokista niiden erityisine intresseineen. Suurinta valtaa sellaisissaolosuhteissa käyttävät kuitenkin aina ne, jotka kykenevät lausu-maan kansan syvimmät tunteet ja tarpeet ääneen. Tästä syystä neu-voston vallankumouksellisemmat ainekset saivat vähitellen valtaa,sillä ne ilmaisivat massojen todellisia haluja ja pyrkimyksiä.

Neuvostossa oli niitä, jotka uskoivat perustuslain, sellaisen kuinesimerkiksi Yhdysvalloissa, olevan kaikki mitä Venäjä tarvitsi saa-vuttaakseen vapauden ja hyvinvoinnin. Heidän mukaansa kapita-lismi oli ihan hyvä: että täytyykin olla herroja ja palvelijoita, rik-kaita ja köyhiä; ja kansan tulisi tyytyä niihin vapauksiin ja oikeuk-siin, joita demokraattinen hallinto voi heille suoda. Nämä olivatperustuslaillisia demokraatteja, joita Venäjällä lyhyesti kutsuttiinkadeteiksi. He menettivät nopeasti vaikutusvaltansa, koska Venä-jän ”naiivit” työläiset ja viljelijät tiesivät, etteivät he halunneet mi-tään paperille pistettyjä vapauksia ja oikeuksia, vaan mahdollisuu-den tehdä työtä ja nauttia työnsä hedelmistä. He osoittivat Ame-rikkaa perustuslakeineen ja itsenäisyysjulistuksineen ja sanoivat,ettei heitä kiinnostanut se vääryys, korruptio ja palkkaorjuus, jokasiellä perustuslaillisesti vallitsi.

Seuraavaksi vapaamielisimpiä olivatmensevikkeinä tunnetut so-siaalidemokraatit. Sosialisteina he uskoivat kapitalismin lakkautta-miseen, mutta heidän mielestään vallankumous ei ollut oikea aikasen toteuttamiseen. Miksei? Siksi koska kyseessä ei ollut työläistenvallankumous, he sanoivat, vaikka se sellaiselta näyttikin. He väit-tivät, ettei kyse voinut olla yhteiskunnallisesta vallankumouksesta,ja siksi maan perustavia talouden rakenteita ei tulisi muuttaa. Hei-

140

na täytyy ihmisjoukossa ollakin. Todellinen diktaattori oli se mies,joka vaikutusvallallaan sai taakseen politbyroon enemmistön. Semies oli Lenin, ja nimenomaan hän oli todellinen ”proletariaatindiktatuuri”, aivan kuten esimerkiksi Mussolini, eikä fasistinen puo-lue, on Italian diktaattori. Nimenomaan Leninin näkemyksiä jaideoita noudatettiin aina, aina bolsevikkipuolueen syntyhetkistä al-kaen Leninin kuolemaan saakka; niitä noudatettiin silloinkin, kunkoko muu puolue vastusti hänen näkemyksiään ja jopa silloin, kunkeskuskomitea taisteli ankarasti hänen ehdotuksiaan vastaan nii-den ensiesittelyssä. Lenin voitti aina, hänen tahtonsa toteutui. Niintapahtui kaikissa bolsevikkihistorian käännekohdissa. Muutoin eiolisi voinut olla, koska diktatuuri tarkoittaa aina vahvimman per-soonallisuuden ylivaltaa, yhden ainoan tahdon ylivertaisuutta.

Koko kommunistisen puolueen, kuten muidenkin diktatuurienhistoria osoittaa tämän kiistattomasti. Bolsevikkien omat kirjoituk-set ovat siitä todistuksia. Tässä riittää, että mainitsen vain muuta-man tärkeimmän tapahtuman perustellakseni väitteeni.

Maaliskuussa 1917, kun Lenin palasi kotiin maanpaosta Sveitsis-tä, puolueen keskuskomitea oli päättänyt liittyä kokoomushallituk-seen, joka muodostettiin tsaarin hallinnon kukistumisen jälkeen.Lenin vastusti yhteistyötä hallituksessa olevien porvarien ja men-sevikkien kanssa. Täysin välittämättä siitä, että puolue oli jo tehnytpäätöksensä asiassa ja että Lenin melkeinpä yksin sitä vastusti, hä-nen vaikutusvaltansa voitti. Keskuskomitea pyörsi päätöksensä jaotti Leninin kannan asiaan.

Myöhemmin heinäkuussa 1917 Lenin kannatti välitöntä vallan-kumousta Kerenskin hallitusta vastaan. Hänen ehdotuksensa olipontevasti tuomittu tyhmänrohkeana ja rikollisena jopa hänen lä-heisimpien tovereidensa ja ystäviensä toimesta. Mutta Lenin voit-ti jälleen, vaikka hintana olikin se, että Zinovjev, Kamenev jamuut vaikutusvaltaiset bolsevikit kieltäytyivät osallistumasta tä-hän suunnitelmaan ja erosivat keskuskomiteasta. Sattumoisin tä-mä vallankaappaus (yritys Kerenskin kaatamiseksi) epäonnistui jamaksoi monien työläisten hengen.

161

tuli luoda yleistä pelkoa vallankumouksen turvallisuudesta, jottavoitiin varmistaa kansan tuki alati laajenevalle eliminoinnin ja tu-kahdutuksen kampanjalle; jotta vallankumouksen hengelle voitiinesitellä punaisen terrorin verinen käsi.

Mutta kuten jo sanoin, on tulevien historiankirjoittajien tehtävä-nä päätellä, missä määrin tuonkaltaiset motiivit muokkasivat noi-den päivien tapahtumia. Me olemme tässä enemmän kiinnostunei-ta siitä, mitä tosiasiallisesti tapahtui.

Se mitä tapahtui oli, että kohtapuoleen bolsevikit olivat saaneetpuolueelleen yksinvaltaisen diktatuurin.

”Millaista se diktatuuri oli”, sinä kysyt, ”ja mitä sillä saavutet-tiin?”

18. Diktatuuri toiminnassaan

Sillä saavutettiin bolsevikkien täydellinen herruus maassa, jos-sa on 140 miljoonaa asukasta. ”Proletariaatin diktatuurin” nimissäyhdestä poliittisesta järjestöstä, kommunistisesta puolueesta, tuliVenäjän absoluuttinen vallanpitäjä. Miljoonat ihmiset eivät kaikkivoi olla diktaattoreita. Eivätkä tuhannet puoluejäsenetkään voi olladiktaattoreita. Diktatuuri on luontonsa mukaisesti rajattu pieneenihmisjoukkoon. Mitä vähemmän heitä on, sitä voimakkaampaa jayhtenäisempää on diktatuuri. Käytännön todellisuudessa diktatuu-ri on aina yhden ihmisen käsissä, yhden vahvan ihmisen käsissä, jo-ka pakottaa nimelliset kanssadiktaattorinsa yksimielisyyteen. Toi-sin ei voi ollakaan, ja näin se oli bolsevikkienkin kanssa.

Todellinen diktaattori ei ollut sen enempää proletariaatti kuinedes kommunistinen puolue. Teoreettisesti valtaa piti puolueenkeskuskomitea, mutta tosiasiassa sitä käytti tuon komitean sisä-piiri, jota kutsuttiin poliittiseksi toimikunnaksi eli ”politbyrooksi”.Muttei edes politbyroo ollut todellinen diktaattori, vaikka sen jä-senyys tarjosikin siihen hyvät lähtökohdat. Sillä politbyroossa kai-kista tärkeistä kysymyksistä vallitsi eriäviä näkemyksiä, kuten ai-

160

dänmukaansa kyseessä oli vain porvarillinen vallankumous, poliit-tinen kumous, ja sellaisena sen myös pitäisi tehdä ainoastaan po-liittisia muutoksia. Siis kyseessähän ei kertakaikkiaan voinut ollamikään muu kuin porvariston vallankumous, mensevikit inttivät,koska eikö itse suuri Karl Marx ollut opettanut, että työläisten val-lankumous voi tapahtua vain sellaisessa maassa, jossa kapitalismion saavuttanut korkeimman kehitysasteensa. Venäjä taas oli teol-lisesti hyvin takapajuinen, ja siksi olisi Marxin opetusten vastaistapitää vallankumousta proletaarisena. Tästä syystä kapitalismin täy-tyy säilyä Venäjällä ja sille tulee antaa mahdollisuus kypsyä ennenkuin kansa voi edes ajatella palkkaorjuuden lakkauttamista.

Sosiaalidemokraateilla oli runsaasti kannattajia Venäjän työläis-ten keskuudessa monien ammattiliittojen ollessa mensevikkien kä-sissä. Mutta väite, jonka mukaan vallankumous ei voinut olla pro-letaarinen vain siitä syystä, että Marx oli viisikymmentä vuottaaiemmin sanonut sen olevan mahdotonta, ei vedonnut työläisiin.Hehän olivat tehneet vallankumouksen, he olivat taistelleet ja vuo-dattaneet sen vuoksi verta. He olivat häätäneet tsaarin pois hovei-neen, nyt he olivat häätämässä teollisuusherrojaan ja lakkautta-massa näin palkkaorjuuden ja kapitalismin. He eivät millään tajun-neet, mikseivät he voineet tehdä sitä, mitä he tosiasiallisesti olivatjuuri tekemässä, ja vain siksi, että joku haudassa makaava oli us-konut, ettei sellaista voi tehdä. Sosialistijohtajien järkeily oli aivanliian ”tieteellistä” heille. Heidän maalaisjärkensä kertoi sen olevansilkkaa hölynpölyä, ja mensevikit menettivät suurimman osan kan-natuksestaan työläisten joukossa.

Toista poliittista puoluetta kutsuttiin sosiaalivallankumoukselli-siksi. Tähän puolueeseen kuuluivat monet niistä terroristeista, jot-ka olivat toimineet aktiivisesti tsaarinvaltaa vastaan aiemmin. So-siaalivallankumouksellisilla oli paljon kannattajia, erityisesti vilje-lijäväestön keskuudessa. He kuitenkin vieraantuivat kannattajis-taan asettumalla tukemaan sodan jatkamista tilanteessa, jossa kokomaa vastusti sitä. Tämä asenne aiheutti myös puolueen hajoami-sen konservatiivisen puolen tullessa tunnetuksi oikeistolaisina so-

141

siaalivallankumouksellisina ja vallankumouksellisemman puolenkutsuessa itseään vasemmistolaisiksi sosiaalivallankumouksellisik-si. Jälkimmäinen puolue, jota johti Maria Spiridonova, oli kärsinytvuosikausia Siperian vankileireillä tsaarinvallan aikana, kannatta-nut sodan lopettamista ja taannut näin huomattavan kannattaja-kunnan etenkin köyhimpien maanviljelijäluokkien parissa.

Radikaaleinta ainesta Venäjällä edustivat anarkistit, jotka vaa-tivat välitöntä rauhaa, vapaata maankäyttöä viljelijöille ja tuotan-tovälineiden ja jakelun sosialisointia. He halusivat kapitalismin japalkkaorjuuden lakkauttamista, tasavertaiset oikeudet kaikille ei-kä erityisoikeuksia kenellekään. Maa, tehtaat ja kaivokset, tuotan-tovälineet ja jakelukeinot oli saatava koko kansan haltuun. Jokai-sen tulisi työskennellä kykyjensä mukaan ja saada tarpeidensa mu-kaan. Oli saatava täysi vapaus kaikille ja keskinäisiin intresseihinperustuva yhteinen käyttöoikeus. Anarkistit varoittivat työväestöädelegoimasta valtaa millekään hallitukselle tai asettamasta mitäänpoliittista puoluetta valta-asemaan. Oli hallitus sitten millainen ta-hansa, he sanoivat, se pyrkisi vain tukahduttamaan vallankumouk-sen ja ryöstämään työläisiltä heidän jo saavuttamansa tulokset. Heväittivät, että maan hyvinvointi ja elämä olivat riippuvaisia talou-desta, ei politiikasta. Siis se, mitä ihmiset haluavat, on elää, teh-dä työtä ja tyydyttää tarpeitaan. Siksi välttämätöntä on nimeno-maan teollisuuden järkevä hoitaminen eikä politiikka. Politiikka,he väittivät, on peliä, jossa hallitaan ja hallinnoidaan ihmisiä eikäedesauteta heidän elämäänsä. Lyhyesti sanottuna anarkistit neu-voivat työläisiä olemaan antamatta kenellekään enää lupaa hallitaheitä, lakkauttamaan poliittisen hallituksen ja hoitamaan itse omatmaatalouteen, teollisuuteen ja yhteiskunnalliseen elämään liitty-vät asiansa kaikkien hyödyksi sen sijaan, että ne hyödyttäisivätvain riistäjiä ja hallitsijoita. He pyysivät massoja pysymään neu-vostojen rinnalla ja huolehtimaan intresseistään omien järjestöjen-sä avulla.

Anarkistit olivat kuitenkin lukumääräisesti kovin pieni jouk-ko. Edistyneimpinä ja vallankumouksellisimpina heitä oli vainottu

142

kuukaudessa lokakuun vallankumouksesta, huhtikuussa 1918, heil-lä oli hallussaan koko valtiovalta.

Hyödyntäen vallankumouksen päivien kiihtymystä ja väistämä-töntä sekaannusta bolsevikit käyttivät tilannetta hyväkseen omiintarkoitusperiinsä. He käyttivät hyväkseen poliittisia erimielisyyk-siä nostattaakseen kiivaita puoluetunteita; he turvautuivat kaik-kiin keinoihin leimatakseen vastustajansa kansan vihollisiksi, tuo-miten heidät vastavallankumouksellisiksi ja lopulta onnistuen tuo-mitsemaan heidät myös työläisten ja sotilaiden silmissä. Julistamal-la, että vallankumousta piti suojella noita oletettuja vihollisia vas-taan, he saattoivat kuuluttaa omaa diktatuuriaan. ”Vallankumouk-sen pelastamisen” nimissä he ryhtyivät eliminoimaan kaikkia mui-ta vallankumouksellisia aineksia, niitä jotka eivät olleet bolsevik-keja, riistäen heiltä kaikki vaikutusvaltaiset asemat ja lopulta tu-kahduttaen heidät täysin.

Jääköön tuleville historiankirjoittajille päätettäväksi se, olivat-ko bolsevikkien porvaristoon kohdistamat tukahdutustoimet, joillahe vallanpitonsa aloittivat, ainoastaan keino kaikkien muiden, ei-bolsevikkien tukahduttamiseksi. Sillä Venäjän porvaristo ei ollutuhka vallankumoukselle. Kuten olen jo selittänyt, se oli mitätönvähemmistö, järjestäytymätön ja voimaton. Sen sijaan vallanku-moukselliset voimat olivat todellinen este minkä tahansa puolueendiktatuurille.

Koska diktatuuri kohtaisi mitä voimallisinta vastarintaa ei pel-kästään porvariston vaan aidosti vallankumouksellisten luokkientaholta, jotka pitivät diktatuuria vahingollisena vallankumouksenparhaimmille pyrkimyksille, oli näiden eliminointi ensiarvoisenvälttämätöntä diktatuuria havittelevalle puolueelle. Tällainen po-litiikka ei kuitenkaan voinut menestyksekkäästi alkaa vallanku-mouksellisten tukahduttamisella: sellainen herättäisi työläisten jasotilaiden paheksuntaa ja vastarintaa. Sen täytyi alkaa porvarilli-sesta päästä, ja siinä vähitellen löydettyjen keinojen avulla levit-täytyä verkkoineen kaikenmuunkin päälle. Tuli herättää epäluotta-musta ja ristiriitaa, tuli yllyttää suvaitsemattomuuteen ja vainoon,

159

määrät vain olivat täysin vieraita vallankumouksen kannalta ja li-säksi ne olivat sen todellisten tarpeiden vastaisia. Itse asiassa neolivat niin vastakkaisia vallankumouksen hengelle ja tavoitteille,että niiden saavuttaminen merkitsi vallankumouksen tuhoa.

Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö bolsevikit aivan tosissaanuskoneet, että Venäjä voitaisiin muuttaa työläistä ja viljelijää hem-mottelevaksi sosialistiseksi paratiisiksi vain heidän diktatuurin-sa avulla. Eiväthän he marxilaisina voineet mitenkään muuten-kaan ajatella. Kaikkivaltiaaseen valtioon uskovina heillä ei ollutluottamusta kansaan; heillä ei ollut uskoa sen luoviin ja oma-aloitteellisiin kykyihin. He pitivät sitä ”kirjavana väkijoukkona, jo-ka täytyy pakottaa vapauteen”. He olivat yhtä mieltä Rousseaunkyynisen perusohjeen kanssa, jonka mukaan massat ”voidaan va-pauttaa vain pakottamalla”.

”Proletaarinen pakottaminen kaikissa muodoissaan”, kirjoittikommunistiteoreetikko Buharin, ”alkaen summittaisilla teloituksil-la ja päättyen pakkotyöhön on, niin paradoksaaliselta kuin se saat-taa kuulostaakin, keino kommunistisen ihmisen kasvattamiseksikapitalistisen aikakauden inhimillisestä materiaalista.”

Siinä oli bolsevikkien ilosanoma; siinä oli asennetta puolueelta,joka uskoi, että vallankumousta voitaisiin johtaa keskuskomiteanmääräyksillä.

Se mitä sitten seurasi oli vain bolsevikkien aatteen looginen lop-putulos.

Väittäessään, että vain heidän puolueensa diktatuuri voisi kun-nolla johtaa vallankumousta, he käyttivät kaikki energiansa tuondiktatuurinsa varmistamiseen. Tämä tarkoitti sitä, että heidän täy-tyi ottaa asiat yksinomaisesti omiin käsiinsä, saada puolueen suun-nitelmat toteutettua hinnalla millä hyvänsä.

Meidän ei tarvitse mennä noiden päivien juonittelujen yksityis-kohtiin ja poliittiseen manipulointiin, joka lopulta johti kommunis-tisen puolueen valtaanpääsyyn. Merkittävintä on, että bolsevikittodellakin onnistuivat toteuttamaan suunnitelmansa. Muutamassa

158

tsaarin aikana jopa pahemmin kuin sosialisteja. Monia oli teloitet-tu, monia vangittu, ja heidän järjestönsä oli kielletty laittomina. Olimitä vaarallisinta kuulua anarkisteihin, ja heidän valistustyönsä olitehty äärimmäisen vaikeaksi. Tästä syystä anarkistit eivät olleetvahvoja eivätkä he kyenneet juurikaan vaikuttamaan laajassa 120miljoonan ihmisen maassa.

Heillä oli kuitenkin suuri etu siinä, että heidän ideansa vetosivatterveeseen järkeen ja massat kykenivät ymmärtämään niitä. Ky-kyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan anarkistit rohkaisivat vaa-timaan rauhaa, maata ja leipää, ja auttoivat aktiivisesti viemäännoita vaatimuksia eteenpäin suoralla pakkolunastustoiminnalla javapaan yhteisöelämän muodostamisella.

Venäjällä oli eräs toinen poliittinen järjestö, joka oli kooltaanpaljon suurempi ja paremmin järjestäytynyt kuin anarkistit. Tuopuolue ymmärsi anarkististen ideoiden arvon ja ryhtyi työhön netoteuttaakseen.

Kyseessä olivat bolsevikit.

16. Bolsevikit

Keitä olivat bolsevikit ja mitä he halusivat?Vuoteen 1903 asti bolsevikit olivat Venäjän sosialistisen puolu-

een jäseniä; he olivat siis sosiaalidemokraatteja, Karl Marxin ja hä-nen opetustensa seuraajia. Tuona vuonna Venäjän sosiaalidemo-kraattinen työväenpuolue jakautui kahtia organisaatiokysymystenja muiden pikkuasioiden vuoksi. Leninin johdolla oppositioon jää-neet muodostivat uuden puolueen, jotka kutsuivat itseään bolsevi-keiksi. Vanha puolue tuli tunnetuksi mensevikkeinä.5

Bolsevikit olivat vallankumouksellisempia kuin emopuolue, jos-ta he olivat irtaantuneet. Maailmansodan puhjetessa he eivät pet-täneet työläisten asiaa ja liittyneet kiihkoisänmaallisiin, kuten suu-

5 Nimitykset tulevat venäjän kielen sanoista bolshe, joka tarkoittaa enem-mistöä tai ”enemmän” ja menshe, joka tarkoittaa ”vähemmän”.

143

rin osamuista sosialistisista puolueista. Heidän ansiokseen sanotta-koon, että useimpien anarkistien ja vasemmistovallankumouksel-listen tavoin he vastustivat sotaa siltä pohjalta, ettei proletariaatillaollut mitään tekemistä kapitalistiryhmien keskinäisissä kiistoissa.Kun helmikuun vallankumous alkoi, bolsevikit ymmärsivät, ettei-vät poliittiset muutokset yksin riittäisi, ne eivät ratkaisisi työläis-ten ja yhteiskunnan ongelmia. He tiesivät, ettei yhden hallituksenkorvaaminen toisella auttaisi mitään. Semitä tarvittiin oli radikaali,perustavanlaatuinen muutos.

Vaikka bolsevikit olivat mensevikki-velipuoliensa tavoin marxi-laisia (Karl Marxin teorioihin uskovia), he eivät jakaneet mense-vikkien asennetta suureen mullistukseen. He pilkkasivat ajatusta,jonka mukaan Venäjällä ei voinut olla proletaarista vallankumous-ta, koska kapitalistinen teollisuus ei ollut vielä kehittynyt täyteenmittaansa. He ymmärsivät, ettei tapahtumassa ollut mikään pelk-kä porvarillinen, poliittinen muutos. He tiesivät, etteivät ihmisettyytyisi pelkkään tsaarin vallan lakkauttamiseen ja perustuslainluomiseen. He näkivät, että asiat olivat kehittymässä paljon pidem-mälle. He ymmärsivät, etteivät maatyöläisten maiden haltuunototja omistavien luokkien omaisuuden lisääntyvät pakkolunastuksetmerkinneetmitään ”uudistusta”. Koska bolsevikit elivät lähempänämassoja kuin mensevikit, he tunsivat kansan sykkeen ja osasivatoikeammin arvioida suurten tapahtumien hengen ja tarkoituksen.Ennen kaikkea bolsevikkien johtaja Lenin uskoi, että oli tulossa ai-ka, jolloin hän puolueineen voisi ottaa hallinnon ohjiinsa ja saadaaikaan sosialismin bolsevikkien suunnitelmien mukaisesti.

Bolsevikkien sosialismi tarkoitti sitä, että bolsevikit ottivat po-liittisen vallan itselleen proletariaatin nimissä. He olivat yhtä miel-tä anarkistien kanssa siinä, että kommunismi olisi paras taloudelli-nen järjestelmä; tämä tarkoittaa sitä, ettämaa, tuotannon ja jakelunkoneistot ja kaikki julkiset hyödykkeet tulisi olla yhteisomistukses-sa, että yksityisomistus noihin asioihin tulisi poistaa. Kun anarkis-tit halusivat kansan kokonaisuudessaan omistavan nuo asiat, bol-sevikit taas halusivat kaiken olevan valtion käsissä, siis ettei valtio

144

ganisaatioita järjestettiin kansan etuja ja vallankumousta suojele-maan.

Tilanteen vaatimukset ohjasivat massojen ponnisteluja; toimin-nan vapaus toi oma-aloitteellisuutta ja ihmisten halut muovasivatheidän luovia kykyjään vastaamaan senhetkisiä tarpeita.Vallankumous muodostui näistä yhteisistä toimista. Ne olivat val-

lankumous. Sillä ei ”vallankumous” ole mikään hämärä asia vaillatarkkaa merkitystä ja tarkoitusta; eikä se tarkoita mitään poliittistapaikkojenvaihtoa tai uutta lainsäädäntöä. Todellinen vallankumousei tapahtunut sen enempää helmi- kuin lokakuussakaan vaan nii-den välisenä aikana. Se muodostui kansan vallankumouksellistenvoimien ja pyrkimysten vapaasta ja keskinäisestä toiminnasta, it-senäisestä oma-alotteisuudesta ja luovasta työstä, jota yhteiset tar-peet ja keskinäiset intressit motivoivat.

Se oli Venäjän suurten taloudellisten ja yhteiskunnallisten mul-listusten henki ja elämä. Ongelmat ratkaistiin niiden ilmetessä va-pauden ja vapaan yhteistoiminnan pohjalta.

Kommunistinen puolue keskeytti tämän vallankumousprosessinkehityksen ottaessaan itselleen poliittisen vallan ja tehdessään it-sestään uuden hallituksen.

Olemme juuri nähneet, mikä oli vallankumouksen päämäärä; metiedämme, mitä Venäjän massat halusivat ja mitä keinoja he käyt-tivät niiden saavuttamiseksi.

Bolsevikkien tavoitteet poliittisena puolueena taas olivat täysineriluonteisia. Kuten he itsekin ovat rehellisesti myöntäneet, heidänvälitön tavoitteensa on ollut diktatuuri; se tarkoittaa voimakkaanbolsevikkivaltionmuodostamista, joka sitten ohjailee maan elämääja toimia kommunistisen puolueen näkemysten ja teorioiden mu-kaisesti.

Antaakseni asianmukaisen ansion bolsevikeille sanottakoon täs-sä ja nyt, ettei koskaan ole ollut ainuttakaan poliittista puoluetta,joka olisi ollut sen sitoutuneempi asiaansa, sen omistautuneem-pi täydestä sydämestään edistämään pyrkimyksiään, sen päättä-väisempi ja tarmokkaampi saavuttaakseen päämääränsä. Nuo pää-

157

hemmin bolsevikit allekirjoittivat Brest-Litovskin sopimuksen, jol-la tehtiin rauha virallisesti Saksan kanssa. Mutta mitä Venäjän ar-meijan joukkoihin tulee, sota oli loppunut jo aikoja sitten ilmandiplomaattisia neuvotteluja. Trotski myöntää tämän rehellisestikirjoituksessaan vallankumouksesta11.

Venäjän työläiset ja talonpojat, ollen tilapäisesti sotilasunivor-muissa, olivat ottaneet asiat omiin käsiinsä ja lopettaneet sodanlähtemällä rintamalta.

Samaan tapaan toimivat maa- ja teollisuustyöläiset ratkaistes-saan teollisuuden ja maatalouden ongelmia. Väliaikaishallituksenkeskustellessa maareformeista massat jo toimivat paikalliskokous-tensa ja neuvostojensa kautta. Maatyöläiset ottivat tarvitseman-sa maat ja ryhtyivät viljelemään niitä. Käyttäen yksinkertaistatervettä järkeään ja sisäsyntyistä oikeuden tajuaan he ratkaisivatmaatalouden ongelmat, joita poliitikot ja lainsäätäjät eivät olleetkyenneet ratkaisemaan vuosikymmenissä. Bolsevikit sitten val-taan päästyään ”laillistivat” sen, minkä maatyöläiset olivat jo saa-vuttaneet kysymättä keneltäkään lupaa.

Työläisten neuvostot ryhtyivät samaan tapaan ratkaisemaanteollisuuden ongelmia ottamalla tehtaat ja kaivokset haltuunsa jahoitamalla niitä yleiseksi hyödyksi sen sijaan, että ne olisivat tuot-taneet voittoa ”omistajille”. Se oli todellista kapitalismin ja palk-kaorjuuden lakkauttamista kauan ennen kuin bolsevikkihallitus ju-listi kapitalistisen yksityisomaisuuden ”lain mukaan” lakkautetuk-si.

Samaan tapaan vallankumous massojen omalla käytännöllisel-lä ja suoralla toiminnalla ratkaisi muutkin jokapäiväisen elämänongelmat. Yhteistoiminnalliset organisaatiot toivat kaupungin jakylän yhteen tuotteiden vaihtoa varten; talokomiteat huolehtivatasuntoasioista; kortteli- ja aluekomiteat järjestäytyivät pitämäänkaupungin turvallisena; ja muita vapaaehtoisuuteen perustuvia or-

11 Lev Trotski: ”1917”. Moskova 1925.

156

olisi pelkästään maan poliittinen hallitsija vaan myös sen teollisuu-den ja talouden hallitsija. Marxilaisina bolsevikit uskoivat vahvaanvaltioon maan johtajana, sen absoluuttiseen valtaan ihmisten elä-mien ja kohtaloiden suhteen. Toisin sanoen se, mitä bolsevikit ajoi-vat oli diktatuuri, kunhan tuo diktatuuri oli heidän omissa käsis-sään, heidän poliittisen puolueensa käsissä.

Tätä järjestelyä he kutsuivat ”proletariaatin diktatuuriksi”, kos-ka heidän puolueensa, he väittivät, edusti työväenluokan parastaja etummaista osaa, ollen sen etujoukko, ja siksi heidän puolueensapitäisi hallita diktaattorina proletariaatin nimissä.

Anarkistien ja bolsevikkien välinen suuri ero oli siinä, että anar-kistit halusivat massojen päättävän ja hoitavan itse omat asian-sa, omien järjestöjensä kautta, ilman minkään poliittisen puolueenmääräysvaltaa. He halusivat todellista vapautta ja vapaaehtoistayhteistyöstä yhteisessä omistajuudessa. Tästä syystä anarkistit kut-suivat itseään vapaiksi kommunisteiksi tai kommunistisiksi anar-kisteiksi, kun taas bolsevikit olivat pakkovaltaisia, hallinnollisia taivaltiokommunisteja. Anarkistit eivät halunneet minkään valtionmääräilevän kansaa, koska sellainen määräily tarkoitti heidän mu-kaansa aina tyranniaa ja sortoa. Bolsevikit taas hylätessään kapita-listisen valtion ja porvariston diktatuurin halusivat valtion ja dik-tatuurin kuuluvan heille, heidän puolueelleen.

Voit siis nähdä, että anarkistin ja bolsevikin välinen ero on kuinyöllä ja päivällä. Anarkistit vastustavat kaikkea hallintoa; bolsevi-kit kannattavat hallintoa, kunhan se on heidän omissa käsissään.”He eivät vastusta suurta keppiä”, kuten eräällä nokkelalla ystäväl-läni on tapana sanoa, ”he haluavat vain itse pitää kiinni sen oikeas-ta päästä.”

Bolsevikit kuitenkin ymmärsivät anarkistien esittämien näke-mysten ja keinojen olevan sekä järkeviä että käytännöllisiä, ja et-tä ainoastaan sellaiset menetelmät voisivat taata vallankumouksenonnistumisen. He päättivät ottaa anarkistiset ideat omiin tarkoituk-siinsa. Niin siinä sitten kävi, että vaikka anarkistit itse lukumää-rältään olivat liian pieniä saavuttaakseen massat, he onnistuivat

145

tekemään vaikutuksen bolsevikkeihin, jotka pian alkoivat puoltaaanarkistisia keinoja ja taktiikoita, teeskennellen tietenkin että neolivat heidän omiaan.

Mutta ne eivät olleet heidän omiaan. Saatat sanoa, ettei sillä olemitään väliä, kuka puoltaa tai auttaa toteuttamaan ideaa, joka koi-tuu kansan hyväksi. Jos kuitenkin mietit asiaa uudestaan, ymmär-rät, että sillä on hyvinkin paljon väliä, kuten koko historia ja eri-tyisesti Venäjän vallankumous osoittavat.

Sillä on väliä, koska kaikki riippuu motiiveista, tarkoituksesta jahengestä, jolla asia hoidetaan. Paraskin idea voidaan toteuttaa sel-laisella tavalla, että siitä koituu vain paljon haittaa. Suuren ideaninnostamilta massoilta voi nimittäin jäädä huomaamatta kuinka jamiten, millä keinoilla idea toteutetaan. Väärässä hengessä tai vää-rällä tavalla toteutettuna kaikkein jaloinkin ja hienoinkin ajatusvoidaan kääntää maan ja sen ihmisten tuhoksi.

Näin juuri tapahtui Venäjällä. Bolsevikit puolsivat ja osittain to-teuttivatkin anarkistisia ideoita, mutta bolsevikit eivät olleet anar-kisteja eivätkä he sydämessään uskoneet niihin ajatuksiin. He käyt-tivät niitä omiin tarkoituksiinsa – tarkoituksiin, jotka eivät olleetanarkistisia, jotka olivat oikeastaan antianarkistisia, anarkistisenidean vastaisia. Mitä olivat nuo bolsevikkien tarkoitukset?

Anarkistisen idean tarkoitus on päästä eroon kaikenlaisesta sor-rosta, lakkauttaa yhden luokan valta toisten luokkien yli, korva-ta sellainen asioiden hoito, jossa ihminen herruuttaa toista, taatavapaus ja hyvinvointi kaikille. Anarkististen keinojen on arvioitutuovan nämä tulokset.

Bolsevikit käyttivät anarkistisia keinoja täysin eri tarkoitukseen.Eivät he halunneet lakkauttaa poliittista ylivaltaa ja hallintoa: senoli vain päädyttävä heidän omiin käsiinsä. Heidän päämääränäänoli, kuten olen jo selittänyt, saada poliittinen valta heidän omallepuolueelleen ja muodostaa bolsevikkien diktatuuri. On tärkeää, et-tä tajuamme tämän hyvin selkeästi, jotta voimme ymmärtää, mitäVenäjän vallankumouksessa tapahtui ja miksi ”proletariaatin dikta-

146

17. Vallankumous ja diktatuuri

Koska vallankumous ja bolsevikkien diktatuuri ovat täysin eriasioita ja jopa luonteeltaan vastakkaisia. Tässä useimmat ihmisettekevät mitä suurimman virheen, kun he sekoittavat Venäjän val-lankumouksen Venäjän kommunistiseen puolueeseen, ja puhuvatniistä ikään kuin ne olisivat yksi ja sama asia, mitä ne todellakaaneivät ole.

Tämä tulee meille selväksi, jos vertaamme vallankumouksenpäämääriä bolsevikkien pyrkimyksiin.

Vallankumous oli mahtava kansannousu sortoa ja kurjuutta vas-taan. Se kuulutti massojen kaipuuta vapauteen ja oikeudenmukai-suuteen. Se oli pyrkimystä päästä eroon kaikesta, mikä piti ihmisenalamaisuudessa, mikä teki hänestä orjan ja taakankantajan. Se oliyritys muodostaa uusia elämisen muotoja, todellisen tasa-arvon javeljeyden olosuhteita.

Olemme jo nähneet, ettei vallankumous merkinnyt mitään pin-nallista muutosta, ettei se pysähtynyt helmikuun tapahtumiin.Tsaari oli syrjäytetty ja hänen yksinvaltansa oli hajotettu, muttaseurauksena oli vain toisen muotoinen hallinto. Taloudelliset ja yh-teiskunnalliset olosuhteet pysyivät samoina. Kuitenkin juuri niitäihmiset halusivat muuttaa. Siksi lokakuun vallankumous tapahtui.Sen tarkoituksena oli rakentaa elämä uudelleen kaiken kaikkiaan,uusilla yhteiskunnallisilla perustuksilla.

Miten se oli tarkoitus rakentaa? Onhan selvää, ettei Romanovinpoistaminen Kremlin palatsista ja Leninin työntäminen sinne hä-nen tilalleen sitä tekisi. Jokin muu oli tarpeen. Oli tarpeen antaamaa viljelijöille, oli tarpeen antaa tehtaat työläisten ja heidän jär-jestöjensä käsiin. Lyhyesti sanottuna lokakuun vallankumouksentavoitteena oli antaa ihmisille mahdollisuus käyttää helmikuussavoitettua poliittista vapautta hyväkseen.

Tähän tapaan massat arvioivat tilanteen. Ja he toimivat sen mu-kaan. He alkoivat soveltaa vapautta tarpeisiinsa. He halusivat rau-haa, joten ensitöikseen he lopettivat sodan. Vasta kuukausia myö-

155

lonpoikia univormuissa) kannattaisi neuvostojensa lakkauttamis-ta. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi saada ne bolsevikkihallintaan. Pitäy-tyen Leninin periaatteessa, jonka mukaan ”tarkoitus pyhittää kei-not”, eivät bolsevikit kavahtaneet mitään keinoja mustamaalatak-seen ja eliminoidakseen muut vallankumoukselliset ainekset neu-vostoista. He aloittivat sinnikkään ja ilkeämielisen parjauskampan-jan, jonka tarkoituksena oli harhauttaa massat ja kääntää heidätmuita suuntia vastaan, erityisesti vasemmistolaisia sosiaalivallan-kumouksellisia ja anarkisteja vastaan. Systemaattisesti ja mitä je-suiittamaisin keinoin he halusivat päästä ainoaksi mahdiksi, jottahe voisivat toteuttaa Leninin ajatuksen ”proletariaatin diktatuuris-ta”.

Tällaisella taktiikalla bolsevikit lopulta onnistuivat järjestämäänkansankomissaarien neuvoston, josta todellisuudessa tuli uusi hal-litus. Kaikki sen jäsenet olivat bolsevikkeja lukuun ottamatta kah-ta vähäistä poikkeusta: oikeus- ja maatalouskomissariaatit olivatvasemmistolaisten sosiaalivallankumouksellisten johtamia. Ennenpitkää heidätkin eliminoitiin ja korvattiin bolsevikeilla. Kansanko-missaarien neuvosto oli bolsevikkipuolueen, joka nyt uudelleen-kastettiin Venäjän kommunistiseksi puolueeksi, poliittinen koneis-to.

Mitä tämä kommunistinen puolue sitten kannatti, mitkä olivatsen tavoitteet ja päämäärät, senhänme jo tiedämmekin. Puolue tun-nusti avoimesti päättäväisyytensä taata bolsevikkien yksinomai-nen ylivalta ”proletariaatin diktatuurin” nimissä.

Tämä oli kohtalokasta vallankumoukselle ja sen suurelle pyrki-mykselle saada aikaan perinpohjaisia yhteiskunnallisia ja taloudel-lisia muutoksia, kuten Venäjän viimeaikainen historia on osoitta-nut.

Miksi?

154

tuuri” muuttui nopeasti bolsevikkien diktatuuriksi proletariaattiavastaan.

Pian helmikuun vallankumouksen jälkeen bolsevikit alkoivat ju-listaa anarkistisia periaatteita ja taktiikoita. Näiden joukossa oli”suora toiminta”, ”yleislakko”, ”omaisuuksien haltuunotto” ja mui-ta vastaavanlaisia kansan toimia. Kuten olen jo sanonut, bolsevikiteivät marxilaisina uskoneet tällaisiin toimiin. Ainakaan he eivätolleet uskoneet niihin ennen vallankumousta. Vuosikausien ajanolivat sosialistit kaikkialla, bolsevikit muiden muassa, pilkanneetanarkistien ajatusta yleislakosta työläisten vahvimpana aseena hei-dän taistellessaan kapitalistista riistoa ja valtion sortoa vastaan.”Yleislakko on yleistä hölynpölyä”, kuului sosialistien taisteluhuu-to anarkisteja vastaan. Eivät sosialistit halunneet massojen turvau-tuvan suoraan joukkotoimintaan ja yleislakkoon, koska sehän saat-taisi johtaa vallankumoukseen ja asioiden ottamiseen omiin kä-siin. Eivät sosialistit halunneet mitään itsenäistä massojen vallan-kumoustoimintaa. He puolsivat poliittista toimintaa. He halusivattyöläisten pistävän heidät, sosialistit, valtaan, jotta he voisivat teh-dä sen vallankumouksen.

Jos vilkaiset sosialistien kirjoituksia viimeisen neljänkymmenenvuoden ajalta, tulet vakuuttuneeksi siitä, että sosialistit ovat ainavastustaneet yleislakkoa ja suoraa toimintaa, samoin kuin he ovatvastustaneet myös pakkolunastuksia ja vallankumouksellista syn-dikalismia, joka on toinen nimi työläisten neuvostoille. Kaikki sel-laiset vallankumoustaktiikat oli ankarasti kiistetty sosialistien ko-kouksissa ja heidän agitaattorinsa tuomitsivat ne jyrkästi.

Bolsevikit kuitenkin hyväksyivät nämä anarkistiset keinot ja al-koivat tuoda niitä esiin vastasyntyneellä vakaumuksella. Ei tieten-kään heti vallankumouksen puhjetessa helmikuussa 1917. Vaanpaljon myöhemmin, sen jälkeen kun he olivat nähneet, etteivätmassat tyytyneetkään pelkkiin poliittisiin muutoksiin vaan vaati-vat leipää perustuslain sijaan. Vallankumouksen äkisti vaihtuvattapahtumat pakottivat bolsevikit samaan linjaan kaikkein radikaa-leimpien kansan halujen kanssa, koska muutoin he olisivat jääneet

147

jälkeen koko vallankumouksesta, kuten oli tapahtunut mensevi-keille, oikeistolaisille sosiaalivallankumouksellisille, perustuslailli-sille demokraateille ja muille uudistajille.

Kovin äkkinäistähän tämä bolsevikkien anarkististen keinojenomaksunta oli, koska vain hetkeä aiemmin he olivat itsepintaises-ti vaatineet perustuslakia säätävää kansalliskokousta. Helmikuunvallankumousta seuranneina kuukausina he olivat vaatineet tämänedustuksellisen elimen koollekutsumista, jotta voitaisiin päättääminkä sortin hallitus Venäjää tulisi hallitsemaan. Bolsevikeille oliaivan omiaan kannattaa perustuslakia säätävää kokousta, olivat-han he marxilaisia ja teeskentelivät uskovansa enemmistön val-taan. Koko kansan oli määrä valita perustuslakia säätävä kokousja kokouksen enemmistön oli sitten määrä päättää asioista. Todel-linen syy, miksi bolsevikit kannattivat kansalliskokousta, oli siinä,että he uskoivat massojen olevan heidän puolellaan ja että bolsevik-kipuolue saisi varmasti kokouksessa enemmistön taakseen. Piankävi kuitenkin selväksi, että he jäisivätkin tuossa kokouksessa vä-häpätöiseksi vähemmistöksi. Heidän toivonsa päästä sitä hallitse-maan katosi. Kunnollisina hallinto- ja enemmistövaltaan uskovi-na heidän tulisi vieläpä hyväksyä kansan tahto. Tämähän ei sopi-nut Leninin ja hänen tovereidensa suunnitelmiin. He alkoivat etsiämuita keinoja saada hallitusvalta itselleen, ja niinpä he ensimmäi-seksi aloittivat rajun yllytyksen perustuslakia säätävää kansallis-kokousta vastaan.

Tietenkään kansalliskokous ei kykenisi antamaanmaalle mitäänarvokasta. Kyseessä oli pelkkää puhetta syöltävä koneisto, joltapuuttui kaikki elinvoima ja joka ei kyennyt mihinkään aidosti ra-kentavaan työhön. Ulkopuolella tapahtuva vallankumous oli tosia-sia ja se oli täysin riippumaton perustuslakia säätävästä kokoukses-ta, täysin riippumaton mistään lakiasäätävästä tai hallinnollisestaelimestä. Vallankumous alkoi ja kehittyi riippumatta hallitukses-ta ja perustuslaista, huolimatta vastarinnasta ja uhmaten kaikkialakeja. Se oli luonteeltaan täysin laiton, täysin hallitsematon ja jo-pa hallitsemisen vastainen. Vallankumous noudatti kansan tervei-

148

porvariston vastarintatointa siitä yksinkertaisesta syystä, ettei sii-nä maassa ollut mitään todellista porvaristoa tai kapitalistiluokkaa.Sotilaallisia yrityksiä tosiaan kyllä tehtiin, kuten tsaarin kenraa-lin Kornilovin hyökkäys Pietariin rintamalta tuotuine kasakoineen,mutta tuo Kornilovin seikkailu oli niin harmiton, että hänen armei-jansa hajosi jo ennen pääsyään pääkaupunkiin. Hänen miehensäliittyivät Pietarin vallankumouskaartiin ampumatta lähes laukaus-takaan.10

Asian ydin on siinä, että kun massat ovat yhtä vallankumouksenkanssa, ei voida edes ajatella, että vihollinen onnistuisi vastarinnas-saan, ei ole mitään mahdollisuutta tukahduttaa vallankumousta. Seoli tilanne Venäjällä lokakuussa 1917, kun neuvostot ottivat vallankäsiinsä.

Bolsevikkien suunnitelmana oli saada valtio täysin ja yksinomai-sesti heidän puolueensa hallintaan. Heidän suunnitelmiinsa ei sopi-nut antaa ihmisten itsensä hoitaa asioitaan neuvostojensa välityk-sellä. Niin kauan kuin neuvostoilla oli kaikki sananvalta, ei bolse-vikkien suunnitelmista voinut tulla mitään. Siksi heidän oli välttä-mätöntä joko lakkauttaa neuvostot tai saada ne omaan hallintaan-sa.

Neuvostojen lakkauttaminen oli mahdotonta. Ne edustivat työ-tätekeviä massoja; neuvostojen idea oli Venäjän kansan vaalimaunelma jo vuosisatojen ajoilta. Kaukaisessa menneisyydessä Venä-jällä oli ollut erityyppisiä neuvostoja ja koko kyläelämä muodos-tui neuvostoperiaatteenmukaan, siis kaikkien jäsenten yhtäläiseenosallistumiseen ja oikeuksiin. Muinainen Venäjänmir, yleiskokouskylän tai kaupungin asioiden hoitamiseen, oli yksi sovellus neuvos-ton ideasta.

Bolsevikit tiesivät, etteivät vallankumoukselliset työläiset ja ta-lonpojat sen enempää kuin sotilaatkaan (jotka olivat työläisiä ja ta-

10 Todellinen vastavallankumous alkoi vasta paljon myöhemmin, kun bolse-vikkien terrori ja diktatuuri oli täydessä mitassaan, mikä vieraannutti massat jajohti levottomuuksiin.

153

rihan tarkoittaa sanelua, sitä että hallitsija sanelee tahtonsa kokomaahan. Nyt bolsevikit tunsivat itsensä tarpeeksi vahvoiksi alkaak-seen toteuttaa todellista aiettaan. He hylkäsivät vallankumoukselli-set ja anarkistiset iskulauseet. On oltava vahva poliittinen valta, hejulistivat, jotta vallankumouksen tiellä voidaan jatkaa. He ryhtyi-vät käyttämään sortavia menetelmiä sen varjolla, että he muka suo-jelivat kansaa monarkisteilta ja porvaristolta. Tosiasiassa Venäjälläei ollut lainkaan mainitsemisen arvoisia tsaarin kannattajia tai mo-narkisteja. Kansa oli kasvanut tsaarin vallasta jo pois eikä monar-kialla ollut enääminkäänlaisia toteutumisen edellytyksiä.Mitä taasporvaristoon tulee, Venäjälle ei koskaan ollut kehittynyt sellaistajärjestäytynyttä kapitalistiluokkaa kuin mitä meillä on korkeastiteollistuneissa maissa – Yhdysvalloissa, Englannissa, Ranskassa jaSaksassa. Venäläinen porvaristo oli vähäinen ja heikko. Sen ole-massaolo jatkui helmikuun vallankumouksen jälkeen ainoastaanKerenskin hallituksen suojelemana. Sillä hetkellä, kun hallitus lak-kautettiin, porvaristo hajosi kappaleiksi. Sillä ei ollut sen enempäävoimia kuin keinojakaan estää maidensa ja tehtaidensa haltuun-ottoa maa- ja teollisuustyöläisten toimesta. Niin oudolta kuin sesaattaa vaikuttaakin, tosiasia kuitenkin on, ettei porvaristo tehnytkoko vallankumouksen aikana ainuttakaan järjestäytynyttä ja te-hokasta yritystä saada omaisuuttaan takaisin9.

Mietipä, kuinka erilaista Yhdysvalloissa olisi ollut. Siellä kapita-listit vahvoina ja hyvin järjestäytyneinä olisivat tehneet mitä suu-rinta vastarintaa. He olisivat muodostaneet puolustusjoukkoja suo-jelemaan itseään ja intressejään asevoimin. Minulla ei ole epäilys-täkään, etteivätkö he niin teekin, sitten kun tapahtumat alkavatvyöryä siellä kuten Venäjällä vuonna 1917. Ei sillä, että he siinä tu-lisivat kuitenkaan onnistumaan. Mutta kuten sanottu, ei Venäjänvallankumous tuottanut ainuttakaan tehokasta ja järjestäytynyttä

9 Etelä-Venäjällä (Ukrainassa) porvaristo tosin teki vastarintaa, mutta vainSkoropadskin ja Petljuran hallitusten aikoina liittoutuneiden armeijoiden antaes-sa tukeaan. Ukrainan porvaristosta tuli avutonta heti ulkomaisen avun lakattua.

152

tä ja luontaisia impulsseja, heidän tarpeitaan ja halujaan. Todelli-sessa merkityksessä se oli anarkistinen niin hengessä kuin teoissa.Ainoastaan anarkistit – nuo hallinnolliset vääräoppiset, jotka us-koivat vapauteen ja kansan aloitekykyyn yhteiskunnallisten ongel-mien hoitajana – toivottivat vallankumouksen tervetulleeksi sellai-sena kuin se oli ja toimivat sen eteenpäin viemiseksi, kasvattami-seksi ja syventämiseksi, niin että koko maa pääsisi sen vaikutuk-sesta osalliseksi.

Kaikilla muilla puolueilla, bolsevikit mukaan lukien, oli tarkoi-tuksena vain vallankumouksellisen liikkeen valjastaminen ja sensitominen heidän oman ryhmänsä menestykseen. Bolsevikit tar-vitsivat massojen tuen anastaakseen itselleen poliittisen vallan japäästäkseen julistamaan kommunistista diktatuuria. Kun he näki-vät, ettei kansalliskokouksen avulla ollut toivoakaan päästä tuo-hon tavoitteeseen, he kääntyivät sitä vastaan, liittyivät anarkistei-hin sen tuomitsemisessa ja hajottivat sen myöhemmin väkipakolla.Voit kuitenkin nähdä, että kun anarkistit toimivat asiassa rehelli-sesti, hallinnottomuuden aatteensa mukaisesti, niin bolsevikkienpuolelta samanlainen toiminta oli silkkaa tekopyhyyttä ja poliittis-ta kikkailua.

Perustuslakia säätävän kokouksen vastaisuuden myötä bolsevi-kit lainasivat anarkistien arsenaalista myös muita militantteja tak-tiikoita. Niinpä he alkoivat julistaa suurta sotahuutoaan ”kaikkivalta neuvostoille”, kehottaen työläisiä olemaan piittaamatta väliai-kaishallituksesta ja jopa uhmaamaan sitä sekä turvautumaan jouk-komittaiseen suoraan toimintaan vaatimuksiensa läpiviemiseksi.Samaan aikaan he omaksuivat anarkistien keinoista myös yleisla-kon ja alkoivat ponnekkaasti vaatia ”omaisuuden riistämistä omai-suuden riistäjiltä”.

On tärkeää pitää mielessä, etteivät nämä bolsevikkien taktiikatseuranneet loogisesti heidän ideoistaan, vaan ne olivat heille pelk-kä väline saavuttaa massojen luottamus ja päästä poliittiseen val-taan. Todellisuudessa nuo keinot olivat tosiaankinmarxilaisten teo-rioiden vastaisia eivätkä bolsevikit uskoneet niihin. Ei siksi ole yl-

149

lättävää, että valtaan päästyään bolsevikit hylkäsivät kaikki nuomarxilaisuuden vastaiset ajatukset ja taktiikat.

Bolsevikkien julistamat anarkistiset iskulauseet eivät jääneetvaille tuloksia. Massat alkoivat seurata heidän lippuaan. Puoluees-ta, jolla ei ollut juuri minkäänlaista vaikutusvaltaa sen johtajienLeninin ja Zinovjevin piileskellessä ja ollessa huonossa maineessa6ja Trotskin ja muiden ollessa vankilassa, tulikin äkkiä merkittävintekijä vallankumouksellisen työväestön liikehdinnässä.

Tarkkaavaisina massojen ja eritoten sotilaiden ja työläisten vaa-timuksille, ilmaistessaan heidän tarpeensa voimalla ja tinkimättö-myydellä, bolsevikit saivat jatkuvasti yhä enemmän vaikutusvaltaakansan parissa ja neuvostoissa, erityisesti niissä, jotka kokoontui-vat Pietarissa ja Moskovassa. Väliaikaishallituksen toimettomuusja kyvyttömyys tehdä mitään merkittäviä muutoksia pahensi yleis-tä katkeruutta ja tyytymättömyyttä, joka pian oli puhkeava täy-teen raivoon. Kerenskin hallituksen arkaileva luonne oli omiaanvahvistamaan bolsevikkien otetta neuvostoista. Välirikko neuvos-tojen ja hallituksen välillä kasvoi päivä päivältä ja yltyi piankinavoimeksi yhteenotoksi ja taisteluksi.

Hallituksen ilmiselvä avuttomuus, Kerenskin päätös lähteäuusiin hyökkäyksiin sotarintamalla samalla kun sotilaskarkuruu-desta annettiin kuolemantuomioita, vallankumouksellisten vainoa-minen ja heidän johtajiensa pidätykset vauhdittivat kaikki tätä krii-siä. Heinäkuun 3. päivänä 19177 tuhannet aseistautuneet työläiset,sotilaat ja merimiehet osoittivat Pietarin kaduilla mieltään hallituk-sen kielloista huolimatta ja vaativat ”kaikkea valtaa neuvostoille”.Kerenski pyrki tukahduttamaan kansanliikkeen. Hän jopa kutsui”luotettavia” rykmenttejä rintamalta antamaan Pietarin työläisille”hyödyllinen opetus”. Hyödyttömiksi kuitenkin jäivät kaikki por-variston yritykset, niin Kerenskin, sosiaalidemokraattisten johta-

6 Tämä johtui siitä, että laajasti, joskin virheellisesti, uskottiin Leninin ole-van Saksan palkkalistoilla.

7 Uuden kalenterin mukaan heinäkuun 16. päivänä.

150

jien kuin oikeistolaisten sosiaalivallankumouksellistenkin toimettaistella tulevaa hyökyä vastaan. Heinäkuun mielenosoitus tukah-dutettiin, mutta piankin vallankumouksellinen liike pyyhkäisi ko-ko väliaikaishallituksen tiehensä. Sotilaiden ja työläisten neuvostoPietarissa julisti hallituksen lakkautetuksi ja Kerenski joutui pake-nemaan valepuvussa henkensä säästääkseen.

Massat tukivat Pietarin neuvostoa. Pääkaupungin esimerkkiäseurattiin pian Moskovassa, ja sieltä se levisi läpi koko maan.

Oli lokakuun 25. päivä8, kun väliaikaishallitus julistettiin lakkau-tetuksi, sen jäsenet pidätettiin ja Pietarin neuvoston sotilaallinenvallankumouskomitea otti Talvipalatsin haltuunsa. Samaisena päi-vänä aloitti neuvostojen toinen yleisvenäläinen edustajainkokousistuntonsa. Poliittinen hallintovalta oli käytännössä lakkautettu.Kaikki valta oli nyt edustajainkokouksen työläisten, sotilaiden javiljelijöiden käsissä. Se alkoi välittömästi harkita keinoja kansantahdon toteuttamiseksi: miten lopettaa sodankäynti, turvata maatmaatyöläisille ja tehtaat kaupunkien työläisille, taata vapaus ja hy-vinvointi kaikille.

Tämä oli Venäjän vallankumouksen tila lokakuussa 1917. Al-kaen tsaarin vallan lakkauttamisesta se vähitellen kehittyi ja laa-jeni maan teollisuuden ja talouden läpikotaiseksi uudelleenjärjes-telyksi. Kansan henki ja heidän tarpeensa osoittivat tietä vallanku-mouksen kehittämiseksi kohti elämän uudelleenrakentamista po-liittisen vapauden, taloudellisen tasa-arvon ja yhteiskunnallisen oi-keudenmukaisuuden pohjalta.

Nämä voitiin saavuttaa ainoastaan samaan tapaan kuin edeltä-vätkin suuret muutokset helmikuusta lokakuuhun: työläisten jamaanviljelijöiden yhteisillä pyrkimyksillä ja vapaalla yhteistoimin-nalla.

Sellainen kehitys ei sopinut kuitenkaan yhteen bolsevikkiensuunnitelmien kanssa. Kuten on jo selitetty, heidän päämääränsäoli saada aikaan heidän puolueensa johtama diktatuuri. Diktatuu-

8 Uuden kalenterin mukaan marraskuun 7. päivänä.

151

luokkansa vihalle ja vainolle, kun he ovat käyneet käsi kädessä sor-rettujen kanssa. Lähihistoria siinä missä varhempikin on täynnätämän kaltaisia esimerkkejä. Keitä olivatkaan Garibaldit, Kossut-hit, Liebknechtit, Rosa Luxemburgit, Laundauerit, Leninit ja Trots-kit elleivät keskiluokkaisia intellektuelleja, jotka antoivat itsensäproletariaatille? Joka maan ja jokaisen vallankumouksen historiahehkuu heidän epäitsekkäästä omistautumisestaan vapaudelle jatyöläisille.

Pitäkäämme nämä tosiasiat mielessämme ja älkäämme sokaistu-ko fanaattisista ennakkoluuloista ja perusteettomasta vastakkaina-settelusta. Älymystö on tehnyt suuria palveluksia työväelle men-neisyydessä. Riippuu työläisten asenteesta henkisen työn tekijöitäkohtaan, missä määrin he tulevat antamaan panoksensa yhteiskun-nallisen vallankumouksen valmistelulle ja toteuttamiselle.

27. Työväen järjestäytyminen vallankumoustavarten

Asianmukainen valmistelu, kuten edeltävillä sivuilla ehdotettiin,tulee suuresti helpottamaan yhteiskunnallisen vallankumouksentehtävää ja varmistamaan sen terveen kehityksen ja toiminnan.

Ja mitä ovatkaan vallankumouksen päätehtävät?Jokaisella maalla on omat erityiset olosuhteensa, oma psykolo-

giansa, omat tavat ja perinteet, ja vallankumousprosessi heijasteleeluonnollisesti kunkin maan ja sen kansan erityispiirteitä. Pohjim-miltaan kaikki maat ovat kuitenkin samanlaisia sosiaaliselta (taipikemminkin epäsosiaaliselta) luonteeltaan: riippumatta niistä po-liittisista muodoista, joilla taloudelliset olot on järjestetty, ne kaik-ki rakentuvat hyökkäävälle auktoriteetille, yksinoikeuksille ja työ-väen riistolle. Yhteiskunnallisen vallankumouksen päätehtävä onsiten kaikkialla ytimeltään sama: hallinnon ja taloudellisen epätasa-arvon lakkauttaminen sekä tuotannon ja jakelun välineiden sosia-lisointi.

240

voisimme heittää hänet mereen, ja se olisi hänelle aivan oikein, ei-kö totta?

Oletetaan edelleen, että me itse esivanhempinemme olisimmeviljelleet saarta ja saaneet sen varustetuksi kaikella, mitä tarvitaanelämään ja hyvinvointiin. Sitten joku tulisi ja väittäisi sitä kaikkeaomakseen. Mitä me sanoisimme? Me emme piittaisi hänestä, vaimitä? Saattaisimme toki kertoa hänelle, että hän voi kyllä jakaameidän kanssamme ja osallistua työhömme. Oletetaan kuitenkin,että hän yhä vain inttäisi omaa omistusoikeuttaan ja sitten hännäyttäisi meille jonkin paperinpalan ja sanoisi, että tämä osoittaakaiken kuuluvan hänelle. Me sanoisimme hänelle, että hän on hul-lu, ja menisimme jatkamaan omia puuhiamme. Mutta jos hänelläolisikin hallinto takanaan, hän voisi vedota siihen ja pyytää sitäsuojelemaan ”hänen oikeuksiaan”, ja hallintokoneisto lähettäisi po-liiseja ja sotilaita häätämään meidät ja palauttamaan ”omaisuudensen lailliselle omistajalle”.

Tämä on hallinnon tehtävä; tätä varten hallinto on olemassa, jasitä se tekee kaiken aikaa.

Vieläkö sinä luulet, että ilman tätä hallinnoksi kutsuttua asiaame ryöstäisimme ja murhaisimme toisiamme?

Eikö pikemminkin ole niin, että me ryöstämme ja murhaammetoisiamme tämän hallinnon avulla? Koska ei hallinto takaa meil-le meidän oikeutettua omaisuuttamme, vaan päinvastoin vie senmeiltä pois sellaisten hyödyksi, joilla ei ole siihen mitään oikeutta,kuten olemme aiemmissa luvuissa nähneet.

Jos sinä heräisit huomenaamuna ja saisit tietää, ettei enää olehallintoa, olisiko ensimmäinen ajatuksesi rynnätä kadulle ja tap-paa joku? Ei tietenkään, sinähän tiedät tuon olevan hölynpölyä. Mepuhumme järkevistä ja normaaleista ihmistä. Mielisairas, joka ha-luaa tappaa, ei ensimmäisenä kysele onko jotain hallintoa vai ei.Sellaiset ihmiset kuuluvat lääkärien ja psykiatrien hoivaan; heidättulisi pistää sairaaloihin, joissa heidän sairauttaan hoidetaan.

181

On todennäköistä, että jos sinä tai herra Virtanen heräisitte jahuomaisitte, ettei hallintoa enää ole, niin teillä olisi kiire järjestääelämäänne uusissa olosuhteissa.

Tietenkin on niin, että jos sitten näkisitte joidenkin mässäilevänsamaan aikaan kun te itse näkisitte nälkää, vaatisitte mahdollisuut-ta syödä ja siihen teillä olisi täysi oikeus. Kuten kaikilla muillakin,mikä tarkoittaa sitä, etteivät ihmiset enää sietäisi sitä, että joku kah-mii itselleen kaiken hyvän; he haluaisivat saada siitä osansa. Edel-leen se tarkoittaa sitä, että köyhät kieltäytyvät olemasta köyhiä sa-maan aikaan kun toiset piehtaroivat ylellisyydessä. Se tarkoittaasitä, että työläinen kieltäytyy luovuttamasta tuottamiaan tavaroitapomolle, joka väittää ”omistavansa” tehtaan ja kaiken mitä siellätehdään. Se tarkoittaa sitä, ettei maanviljelijä salli satojen hehtaa-rien olla joutomaana samaan aikaan, kun hänellä itsellään ei oletarpeeksi maata perheensä elättämiseen. Se tarkoittaa sitä, ettei ke-nelläkään ole yksinoikeutta maahan tai tuotantovälineisiin. Se tar-koittaa sitä, ettei elämänlähteiden yksityisomistusta enää suvaita.Suurimpana rikoksena pidetään sitä, jos jotkut omistavat enem-män kuin pystyvät käyttämään monienkaan elämien aikana, sa-maan aikaan kun lähimmäisellä ei ole tarpeeksi leipää lapsilleen. Setarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset jakavat yhteiskunnallisen omai-suuden ja että kaikki osallistuvat tuon varallisuuden tuottamiseen.

Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa sitä, että ensimmäistä kertaahistoriassa todellinen oikeus ja tasa-arvo voittaisivat lain sijaan.

Huomaat siis, että hallinnon lakkauttaminenmerkitsee myös yk-sinoikeuksien lakkauttamista sekä tuotantovälineiden ja jakelunyksityisomistuksen lakkauttamista.

On vääjäämätöntä, että sitten kun hallinto on lakkautettu, täy-tyy palkkaorjuuden ja kapitalisminkin lakata, koska ne eivät voiolla olemassa ilman hallinnon tukea ja suojaa. Aivan samaan ta-paan kuin se aiemmin mainitsemani mies, joka vaati yksinoikeuttasaareen, oli ilman hallinnon apua kyvytön toteuttamaan omia hul-luja vaatimuksiaan.

182

natakin herroja ja koko kapitalistista järjestelmää? Voisiko tämäjärjestelmä edes jatkua ilman heidän tukeaan? Tämän perusteellaolisi kuitenkin väärin väittää, että työläiset paiskaisivat tietoisestikättä riistäjiensä kanssa. Eikä sellainen ole totta intellektuellien-kaan kohdalla. Jos heidän enemmistönsä seisookin hallitsevan luo-kan rinnalla, niin se johtuu yhteiskunnallisesta tietämättömyydes-tä, siitä että he eivät suuresta ”älyllisyydestään” huolimatta ymmär-rä omia parhaita intressejään. Ja samaan tapaan työväestön suuretmassat tajuamatta omia todellisia intressejään auttavat herrojaantyöläistovereitaan vastaan, joskus jopa saman alan ja jopa omantehtaan tovereita vastaan, puhumattakaan siitä että heiltä puuttuuniin kansallinen kuin kansainvälinenkin solidaarisuus. Tämä kaik-ki osoittaa vain sen, miten paljon he molemmat, yhtä lailla ruumiil-lisen kuin henkisenkin työn tekijät, tarvitsevat valistusta.

Jotta olisimme oikeudenmukaisia intellektuelleja kohtaan, äl-käämme unohtako, että heidän parhaimmat edustajansa ovat ai-na olleet sorrettujen puolella. He ovat puolustaneet vapauksia jaoikeuksia, ja usein he ovat olleet ensimmäisiä tuomaan julki raata-vienmassojen syvimpiä tuntemuksia. Taistelussa vapauden puoles-ta he ovat useinkin taistelleet barrikaadeilla rinta rinnan työläistenkanssa ja kuolleet heidän asiaansa puolustaen.

Todisteita tälle ei tarvitse kaukaa hakea. On tunnettu tosiasia, et-tä jokainen edistyksellinen, radikaali ja vallankumouksellinen liikeviimeisen sadan vuoden aikana on saanut innoituksensa, niin sie-lullisesti kuin henkisestikin, intellektuelliluokan hienoimpien jä-senten ponnisteluista. Esimerkiksi Venäjän vallankumouksellisenliikkeen alullepanijat ja organisoijat viimeisen sadan vuoden ajal-ta ovat olleet intellektuelleja, alkuperältään ja asemaltaan proleta-riaatin ulkopuolisia miehiä ja naisia. Eikä heidän vapaudenrakkau-tensa ole ollut pelkästään teoreettista. Tuhannet heistä ovat pyhit-täneet tietonsa ja kokemuksensa sekä omistaneet elämänsä kirjai-mellisesti massojen palvelukseen. Sellaista maata ei olekaan, jossatällaiset jalot miehet ja naiset eivät olisi todistaneet omaa solidaa-risuuttaan osattomia kohtaan ja asettaneet itsensä alttiiksi oman

239

Eikä sekään ole totta, että ammattitaitoiset ihmiset sinänsä vält-tämättä kuuluisivat keskiluokkaan.

Niin sanottujen intellektuellien todelliset intressit ovat pikem-minkin samoja työläisten kanssa eikä herrojen kanssa. Tietenkäänuseimmat heistä eivät ymmärrä tätä. Muttei myöskään suhteellisenhyväpalkkainen rautateiden konduktööri tai veturinkuljettaja tun-ne enää kuuluvansa työväenluokkaan. Niillä tuloilla ja asenteillamyös hän kuuluu porvaristoon. Ihmisen yhteiskuntaluokkaa ei kui-tenkaan määritetä hänen tulojensa tai tunteidensa perusteella. Joskerjäläinen kuvittelisi olevansa miljonääri, olisiko hän sitten miljo-nääri? Se mitä itsestään kuvittelee ei muuta todellista tilannetta. Jatodellinen tilanne on, että se, jonka täytyy myydä työvoimaansa,on työntekijä, palkastaan riippuvainen palkansaaja, ja sellaisenahänen todelliset intressinsä ovat työntekijöiden intressejä ja hänkuuluu siis työväenluokkaan.

Oikeastaan henkisen työn tekijä on jopa alisteisemmassa ase-massa suhteessa kapitalistiherraan kuin hakkua ja lapiota käyttävätyöläinen. Jälkimmäinen voi nimittäin helpommin vaihtaa työpaik-kaansa. Jos hän ei välitä työskennellä jollekin pomolle, niin hänvoi etsiä toisen. Sen sijaan henkisen työn tekijä on paljon riippu-vaisempi juuri omasta tietystä työstään. Hänen alansa on paljonrajallisempi. Kouluttamattomana muihin ammatteihin ja fyysises-ti kyvyttömänä tekemään päivätöitä hän on (säännönmukaisesti)rajoittunut verraten kapealle alalle arkkitehtuurissa, insinööritai-dossa, journalismissa tai muussa vastaavassa. Tämä pistää hänetenemmän työnantajan armoille ja saa hänet myös helposti taipu-maan työnantajan puolelle vastustamaan itsenäisempiä työläisto-vereitaan sorvin ääressä.

Oli palkastaan riippuvaisen intellektuellin asenne sitten mikätahansa, hän kuuluu joka tapauksessa työväenluokkaan. On sitäpaitsi täysin virheellistä väittää, että intellektuellit aina seisoisivatrinta rinnan herrojen kanssa työläisiä vastaan. ”Yleensä he kylläniin tekevät”, kuulen jonkun radikaalin fanaatikon sanovan tähänväliin. No entä työläiset sitten? Eivätkö he, yleensä ottaen, kan-

238

Asioiden tila, jossa vallitsisi vapaus hallinnon sijaan, olisi anarki-aa. Ja se, missä vallitsisi tasavertainen käyttöoikeus yksityisomai-suuden sijaan, olisi kommunismia.

Se olisi kommunistista anarkismia.”Ahaa, kommunismia”, ystäväsi huudahtaa, ”mutta sinähän sa-

noit, ettet ole mikään bolsevikki.”Minä en tosiaankaan ole bolsevikki, koska bolsevikit haluavat

vahvan hallinnon tai valtion, kun taas anarkismi tarkoittaa valtionja hallinnon lakkauttamista kokonaan.

”Mutta eivätkö bolsevikit olekin kommunisteja?” sinä vaadit se-litystä.

Kyllä, bolsevikit ovat kommunisteja, mutta he haluavat omandiktatuurinsa, heidän hallintonsa, pakottamaan ihmiset elämäänkommunismissa. Anarkistinen kommunismi taas tarkoittaa vapaa-ehtoista kommunismia, kommunismia vapaasta tahdosta.

”Ymmärrän eron. Se olisi tietysti hienoa.”, ystäväsi myöntää.”Mutta luuletko, että se olisi todella mahdollista?”

21. Onko anarkia mahdollista?

”Se saattaisi olla mahdollista”, sinä sanot, ”jos me voisimme sel-vitä ilman hallintoa. Mutta voimmeko me?”

Kenties paras tapa vastata kysymykseesi on tutkia omaa elämää-si.

Minkälainen rooli hallinnolla on sinun olemassaolossasi? Aut-taako se sinua elämään? Ruokkiiko se sinut, vaatettaako se sinutja antaako se sinulle asunnon? Tarvitsetko sitä avuksesi työhösitai vapaa-aikaan? Jos olet sairas, soitatko lääkärille vai poliisille?Voiko hallinto antaa sinulle suuremmat kyvyt kuin mitä luonto onsinulle suonut? Voiko se pelastaa sinut sairaudelta, vanhenemiseltatai kuolemalta?

Mieti omaa jokapäiväistä elämääsi, niin huomaat, ettei hallin-nolla ole todellisuudessa mitään tekemistä siinä, paitsi silloin, kun

183

se alkaa sekaantua sinun asioihisi, kun se pakottaa sinut teke-mään tiettyjä asioita tai estää sinua tekemästä toisia. Se esimerkik-si pakottaa sinut maksamaan veroja ja tukemaan itseään, halusitpatai et. Se pistää sinut pukemaan päällesi univormun ja liittymäänarmeijaan. Se tunkeutuu sinun henkilökohtaiseen elämänpiiriisi,määräilee sinua, pakottaa sinua, säätelee sinun käyttäytymistäsija kohtelee sinua ylipäänsä niin kuin haluaa. Se käskee sinua jo-pa siinä, mitä sinun tulee uskoa, ja se rankaisee sinua, jos ajatteletja toimit toisin. Se ohjailee sitä, mitä sinä syöt ja juot, ja vangit-see tai ampuu sinut tottelemattomuudesta. Se komentelee sinua jahallitsee elämäsi jokaista askelta. Se kohtelee sinua kuin pahanta-paista poikaa tai edesvastuutonta lasta, joka tarvitsee suojakseenholhoajan vahvaa kättä, mutta jos et tottele, se joka tapauksessapitää sinua vastuullisena.

Käsittelemme myöhemmin elämän yksityiskohtia anarkian val-litessa ja katsomme mitkä olosuhteet ja instituutiot sellaisessa yh-teiskuntamuodossa ovat olemassa, miten ne toimivat ja mikä to-dennäköinen vaikutus niillä on ihmiseen.

Nyt haluamme ensin varmistaa, että sellainen olotila on mahdol-linen; että anarkia on toteutettavissa.

Millaista on keskivertoihmisen elämä nykypäivänä? Melkeinkaikki käytössä oleva aika menee toimeentulon hankkimiseen. Eli-nehtojen hankkiminen vaatii niin paljon, ettei elämälle ja elämästänauttimiselle jää juuri mitään aikaa. Ei ole aikaa eikä rahaa. Sinullaon onnea, jos sinulla on jonkinlainen toimeentulon lähde, jokin työ-paikka. Vähän väliä tulee lamakausi: on työttömyyttä ja tuhansiairtisanotaan, joka vuosi ja kaikissa maissa.

Tuo lamakausi tarkoittaa sitä, ettei ole tuloja eikä tule palkkaa.Siitä seuraa murhetta ja puutetta, sairautta, epätoivoa ja itsemur-hia. Se tietää köyhyyttä ja rikollisuutta. Tuon köyhyyden helpot-tamiseksi rakennetaan köyhäintaloja, ilmaisia sairaaloita, kaikkeamitä sinä veroillasi tuet. Sinä maksat myös poliisit, rikosetsivät, eri-koisjoukot, tuomarit, asianajajat, vankilat ja vanginvartijat, joidentehtävänä on estää rikollisuutta ja rangaista rikollisia. Voitko ku-

184

joidenkin sosialistien ja anarkistien, keskuudessa on pyrkimystäasettaa työläiset henkisen proletariaatin jäseniä vastaan. Sellainenasenne on typerä ja suorastaan rikollinen, koska se voi aiheuttaavain haittaa yhteiskunnallisen vallankumouksen kasvulle ja kehi-tykselle. Se juuri oli yksi bolsevikkien pahimmista virheistä Ve-näjän vallankumouksen ensimmäisessä vaiheessa, että he ehdointahdoin pistivät palkkatyöläiset ammattilaisluokkia vastaan siinämäärin, että ystävällismielinen yhteistyö oli todellakin mahdoton-ta niiden välillä. Tuon politiikan suorana seurauksena oli teollisuu-den romahtaminen suunnitelmallisen johtamisen puuttuessa ja lä-hes täydellinen rautatieliikenteen jumiutuminen ammattitaitoisenhenkilökunnan puuttuessa. Kun Lenin näki Venäjän olevan menos-sa kohti taloudellista vararikkoa, hän päätti, etteivät tehdastyöläi-nen ja maanviljelijä yksin voineetkaan pyörittää maan teollista jamaataloudellista elämää, vaan että siihen tarvittiin ammattilaistenapua. Hän esitteli uuden järjestelmän, jolla tekniset taitajat saatiinauttamaan jälleenrakennustyössä. Tämä muutos tuli kuitenkin lii-an myöhään, sillä vuosikausien keskinäinen vaino ja vihanpito oli-vat luoneet sellaisen kuilun ruumiillisen työntekijän ja hänen älyl-lisen veljensä välille, että yhteisymmärrys ja yhteistoiminta olivatäärimmäisen vaikeita. Venäjältä on vienyt vuosikausia ponnistellapurkaakseen tuon veljessodan vaikutuksia edes jossain määrin.

Opetelkaamme siis tämä arvokas läksy Venäjän kokeilusta.”Mutta ammattilaiset kuuluvat keskiluokkaan”, sinä vastustat,

”ja he ovat porvarillismielisiä.”Totta, ammattilaiset suhtautuvat yleisesti hyvin porvarillisella

asenteella asioihin; mutta eikö myös suurin osa työläisistä ole por-varillismielisiä? Sehän tarkoittaa vain sitä, että molemmat ovat sy-vällä autoritaarisissa ja kapitalistisissa ennakkoasenteissa. Ja netäytyy repiä juuriaan myöten pois valistamalla ja kouluttamallakansaa, teki se sitten ruumiillista tai henkistä työtä elääkseen. Sii-nä on ensimmäinen askel valmistautuessamme yhteiskunnalliseenvallankumoukseen.

237

jestelmässä. Ilman rautateitä ja muita liikkumisen ja kommunikaa-tion välineitä emme pystyisi hoitamaan sen enempää tuotantoakuin jakeluakaan.

Tuotanto ja jakelu ovat saman elämänkeskuksen kaksi puolta.Ne työläiset, joita tarvitaan yhteen puoleen, ovat aivan yhtä tärkei-tä kuin ne, joita tarvitaan toiseen.

Se, mitä olen yllä sanonut, pätee moniin inhimillisen ponniste-lun vaiheisiin, joilla on hyvin tärkeä osa taloudellisen ja yhteiskun-nallisen elämämme kulussa, vaikkeivät ne itsessään olisikaan suo-raan tuottavia. Tiedemies, opettaja, fyysikko ja kirurgi eivät oletuottavia sanan teollisessa merkityksessä. Heidän työnsä on kui-tenkin täysin välttämätöntä elämällemme ja hyvinvoinnillemme.Sivistynyt yhteiskunta ei voi ilman heitä olla olemassa.

Sen takia on itsestään selvää, että hyödyllinen työ on aina yhtätärkeää riippumatta siitä, onko se aivotyötä vai lihastyötä, ruumiil-lista vai henkistä. Eikä ole väliä silläkään, saako ihminen kuukausi-vai urakkapalkkaa, maksetaanko hänelle hyvin vai huonosti taiminkälaiset poliittiset ja muut mielipiteet hänellä on.

Kaikkia niitä, jotka voivat antaa hyödyllisen panoksensa yhtei-seen hyvinvointiin, tarvitaan rakentamaan uutta elämää vallanku-mouksessa. Mikään vallankumous ei voi onnistua ilman solidaaris-ta yhteistyötä, ja mitä nopeammin me tämän ymmärrämme, senparempi. Yhteiskunnan uudelleenrakentamiseen liittyy teollisuu-den uudelleenjärjestely, tuotannon kunnollinen toiminta, jakelunhoito ja lukemattomat muut sosiaaliset, kasvatukselliset ja kulttuu-riset ponnistelut, joilla nykyinen palkkaorjuuden ja alamaisuudentodellisuus muutetaan vapaudeksi ja hyvinvoinniksi. Aivojen ja li-hasten proletariaatti kykenee ratkaisemaan nämä ongelmat vainyhdessä käsi kädessä työskennellen.

On mitä valitettavinta, että ruumiillisen ja henkisen työn teki-jöiden välillä vallitsee epäystävällisyyden ja jopa vihamielisyydenhenki. Tuolla tunteella on juurensa molempien osapuolten ymmär-ryksen puutteessa, ennakkoluuloissa ja ahdasmielisyydessä. On su-rullista joutua myöntämään, että tiettyjen työväenpiirien, ja jopa

236

vitella mitään mielettömämpää ja mitään epäkäytännöllisempää?Lainsäätäjät tekevät lakeja, tuomarit tulkitsevat niitä ja erinäisetvirkamiehet panevat ne täytäntöön, poliisit jahtaavat ja ottavat ri-kollisen kiinni ja lopulta vanginvartija saa hänet hoivaansa. Luke-mattomat ihmiset ja instituutiot puuhaavat kiireissään estäessääntyötöntä varastamasta, ja rankaisevat häntä, jos hän sellaista yrit-tää. Sen jälkeen hänelle tarjotaan ne olemassaolon edellytykset, joi-den puutteen vuoksi hän alun perinkin rikkoi lakia. Ennemmin taimyöhemmin hänet päästetään vapaaksi. Ellei hän onnistu saamaantyötä, hän aloittaa uudelleen alusta saman varkauden, pidätyksen,oikeudenkäynnin ja vankeuden kierteen.

Tämä on karkea mutta tyypillinen kuvaus järjestelmämme type-rästä luonteesta; typerästä ja tehottomasta. Laki ja hallinto ylläpi-tävät tätä järjestelmää.

Eikö ole kummallista, että suurin osa ihmisistä kuvittelee, et-temme voi tulla toimeen ilman hallintoa, kun todellisessa elämässämeillä ei itse asiassa ole siihen mitään yhteyttä, eikä tarvettakaan,ja se vaikuttaa elämäämme vain silloin, kun laki ja hallinto itsesiihen tunkeutuvat?

”Entäs turvallisuus ja yleinen järjestys”, esität vastalauseen, ”oli-siko meillä niitä ilman lakia ja hallintoa? Kuka suojelisi meitä ri-kollisilta?”

Totuus on, että se mitä kutsutaan ”laiksi ja järjestykseksi” ontodellisuudessa pahinta epäjärjestystä, kuten olemme aiemmistaluvuista nähneet. Se vähä rauha ja järjestys, mitä meillä on, onseurausta ihmisten terveestä järjestä ja heidän yhteisistä ponnis-teluistaan, jotka toimivat yleensä hallinnosta huolimatta. Tarvit-setko sinä hallitusta käskemään itseäsi olemaan hyppäämättä liik-kuvan ajoneuvon eteen? Tarvitsetko sinä hallintoa, ettet hyppäisiBrooklynin sillalta tai Eiffel-tornista?

Ihminen on sosiaalinen olento: hän ei voi elää yksin; hän elääyhteisöissä tai yhteiskunnissa. Keskinäisistä tarpeista ja yhteisis-tä intresseistä seuraa tiettyjä järjestelyitä, joiden turvin voimmeelää rauhassa ja mukavuudessa. Sellainen yhteistyö on kuitenkin

185

vapaata, vapaaehtoista; siihen ei tarvita minkäänlaisen hallinnonpakkokeinoja. Sinä liityt urheiluseuraan tai laulukuoroon, koskasinun taipumuksesi tai mieltymyksesi ohjaavat sinua siihen suun-taan, ja olet yhteistoiminnassa muiden jäsenten kanssa ilman, ettäsinua siihen pakotetaan. Tieteentekijä, kirjailija, taiteilija ja keksi-jä hakeutuvat kaltaistensa pariin saadakseen innoitusta ja tehdäk-seen yhteistyötä. Heidän mielihalunsa ja tarpeensa riittävät heitäpatistamaan: minkäänlaisen hallinnon tai auktoriteetin väliintulovoi ainoastaan haitata heidän pyrkimyksiään.

Kaikilla elämänaloilla huomaat, että ihmisten tarpeet ja taipu-mukset suuntautuvat kohti yhteenliittymiä, keskinäistä suojelua jaapua. Tämä on ero asioiden hoidon ja ihmisten hallitsemisen vä-lillä; vapaasta tahdosta tekemisen ja pakosta tekemisen välillä. Seon ero vapauden ja pakkokeinojen välillä, anarkismin ja hallinnonvälillä, koska anarkismi tarkoittaa vapaaehtoista yhteistyötä pakol-lisen osallistumisen sijaan. Se tarkoittaa sopusointua ja järjestystäristiriidan ja epäjärjestyksen sijaan.

”Mutta kuka meitä suojelee rikoksilta ja rikollisilta?” sinä vaadityhä vastausta.

Kysy mieluummin itseltäsi, suojeleeko hallinto sinua niiltä to-della. Eikö hallinto nimenomaan luo ja ylläpidä olosuhteita, jotkaaiheuttavat rikollisuutta? Eikö se tunkeilu ja väkivalta, jolle kaik-ki hallinto perustuu, levitä suvaitsemattomuuden ja vainon henkeä,vihaa ja vain enemmän väkivaltaa? Eikö rikollisuus lisäänny hallin-non vaaliman köyhyyden ja epäoikeudenmukaisuuden kasvaessa?Eikö hallinto itsessään edusta suurinta epäoikeutta ja rikollisuutta?

Rikollisuus on seurausta taloudellisista olosuhteista, yhteiskun-nallisesta epätasa-arvosta ja niistä ongelmista ja vääryyksistä, joi-ta hallinto ja yksinoikeudet synnyttävät. Hallinto ja laki voivat ai-noastaan rangaista rikollista. Ne eivät sen enempää poista kuin eh-käisekään rikollisuutta. Ainoa todellinen ratkaisu rikollisuuteen onpoistaa sen syyt, ja tätä hallinto ei voi tehdä ikinä, koska se onolemassa nimenomaan säilyttääkseen ne syyt. Rikollisuus saadaan

186

sa, ja on erittäin hyvä syy pelätä sellaisen ajattelutavan saattavanvallankumouksen parhaimmatkin ponnistelut tappioon.

Työväenluokka koostuu teollisista palkansaajista ja maatalou-den raatajista. Työläiset tarvitsevat kuitenkin ammattitaitoisten ih-misten palveluksia, he tarvitsevat teollisuuden järjestelijää, sähkö-ja koneinsinööriä, teknistä erityisosaajaa, tieteentekijää, keksijää,kemistiä, kouluttajaa, lääkäriä, kirurgia. Proletariaatti tarvitsee siisaivan ehdottomasti apua tietyiltä ammattilaisilta, joita ilman mi-kään tuottava työ ei ole mahdollista.

Suurin osa noista ammattilaisista kuuluu todellisuudessa myösproletariaattiin. He ovat älyllistä proletariaattia, aivojen proletari-aattia. On selvää, ettei sillä ole mitään väliä, ansaitseeko ihminenelantonsa käsillään vain päällään. Itse asiassa mitään työtä ei tehdäpelkästään käsillä tai pelkästään päällä.Molempia tarvitaan kaiken-laisiin toimiin. Esimerkiksi puusepän täytyy työtään tehdessään ar-vioida, mitata ja laskea; hänen täytyy käyttää sekä käsiään että ai-vojaan. Vastaavasti arkkitehdin täytyy ensin ajatella suunnitelman-sa, ennen kuin hän voi piirtää sen paperille ja antaa sen tuotannonkäyttöön.

”Mutta vain työläiset voivat tuottaa”, ystäväsi vastustaa, ”aivo-työ ei ole tuottavaa.”

Väärin, ystäväiseni. Sen enempää ruumiillinen työ kuin aivotyö-kään eivät voi yksin tuottaa mitään. Jonkin luomiseen tarvitaanmolempia, yhteistyössä. Muurari ei voi rakentaa tehdasta ilmanarkkitehdin suunnitelmaa eikä arkkitehti voi pystyttää siltaa ilmanrautaa ja terästä. Kumpikaan ei voi tuottaa yksin. Mutta molemmatyhdessä voivat saada aikaan ihmeitä.

Älä myöskään tee sitä virhettä, että uskoisit ainoastaan tuotta-van työn merkitsevän jotain. On paljon työtä, joka ei sinänsä suo-raan ole tuottavaa, mutta joka on hyödyllistä ja jopa täysin välttä-mätöntä olemassaolomme ja mukavuuksiemme kannalta, ja sitense on aivan yhtä tärkeää kuin tuottavakin työ.

Otetaan esimerkiksi rautatieinsinööri ja junankuljettaja. He ei-vät ole tuottajia, mutta he ovat olennaisia tekijöitä tuotannon jär-

235

mintaa. Mikä vielä pahempaa – ja epäilemättä seurausta edellisestä– pellon työläisen ja tehtaan työläisen välillä vallitsee tietty epäluu-lo ja vastakkainasettelu. Kaupunkilainen ei juuri osaa arvostaa vil-jelijän kovaa ja kuluttavaa raadantaa. Viljelijä vaistomaisesti pahas-tuu tästä, ja tietämättömänä tehtaan raskaasta ja usein vaarallises-takin työstä hän helposti pitää kaupunkityöläistä vain joutilaana.Lähempi tuttavuus ja parempi ymmärrys näiden kahden välillä oli-si ensiarvoisen tärkeää. Kapitalismi ei hyödy niinkään paljon työn-jaosta kuin mitä se hyötyy työläisten jaosta. Se pyrkii yllyttämäänrodun toista rotua vastaan, tehdastyöläisen viljelijää vastaan, työ-läisen ammattilaista vastaan ja yhden maan työläiset toisen maantyöläisiä vastaan. Riistävän luokan voima piilee sen kyvyssä hajot-taa ja jakaa työväestö. Yhteiskunnallisessa vallankumouksessa tar-vitaan kuitenkin raatavien joukkojen yhtenäisyyttä ja ennen kaik-kea yhteistyötä tehtaan proletaarin ja hänen pellolla raatavan vel-jensä välillä.

Läheisempi suhde näiden kahden välillä on tärkeä askel yhteis-kunnallisen vallankumouksen valmistelussa. Todellinen kontaktiheidän välillään on ensiarvoisen tärkeää. Yhteiset neuvostot, dele-gaattien vaihdot, osuuskuntajärjestelmä ja muut vastaavat mene-telmät voisivat muodostaa läheisemmän siteen ja paremman yhtei-symmärryksen työläisen ja maalaisen välille.

Vallankumoukseen ei vielä kuitenkaan riitä pelkkä yhteistyö teh-dastyöläisen ja maatyöläisen välillä. Rakentavaan työhön tarvitaanehdottomasti vielä yksi aines. Se on ammattilaisen koulutettu mie-li.

Älä tee sitä virhettä, että luulisit maailman rakennetuksi pelk-kien käsien voimin. Siihen on tarvittu myös aivoja. Samoin vallan-kumous tarvitsee sekä lihasvoimaa että aivovoimaa. Monet ihmisetkuvittelevat, että pelkkä ruumiillisen työn tekijä voisi tehdä kaikenyhteiskunnassa tarvittavan työn. Se on väärä idea ja hyvin vakavavirhe, joka voi tuottaa vain loputtomasti harmia. Itse asiassa tällai-nen käsitys on aikaansaanut suurta vahinkoa aiemmissa tilanteis-

234

poistettua vain hankkiutumalla eroon niistä olosuhteista, jotka luo-vat sitä. Hallinto ei voi sitä tehdä.

Anarkismi tarkoittaa noista olosuhteista eroon hankkiutumista.Hallinnosta, sen sorrosta ja epäoikeudenmukaisuudesta, epätasa-arvosta ja köyhyydestä johtuvat rikokset katoavat anarkiassa. Nä-mä muodostavat ehdottomasti suurimman osan rikollisuudesta.

Tietyt muut rikokset säilyvät jonkin aikaa, kuten ne jotka ovatseurausta mustasukkaisuudesta, intohimosta ja nykymaailmaam-me hallitsevasta pakottamisen ja väkivallan hengestä. Kuitenkinjopa nämä, ollen vallan ja omistamisen jälkeläisiä, katoavat vähi-tellen järkevissä olosuhteissa yhdessä niitä ruokkineen ilmapiirinkatoamisen myötä.

Anarkia ei siten koskaan ruoki rikollisuutta eikä tarjoa sille min-käänlaista maaperää. Satunnaisia epäsosiaalisia tekoja pidetään ai-empien sairaiden olosuhteiden ja asenteiden jäänteinä ja niitä koh-dellaan pikemminkin hengen epäterveenä tilana kuin rikoksena.

Anarkiassa aloitettaisiin ruokkimalla ”rikollinen” ja takaamallahänelle työtä, sen sijaan että hänet ensin vahdittaisiin, pidätettäi-siin, tuomittaisiin ja vangittaisiin, ja lopulta kuitenkin päädyttäi-siin ruokkimaan hänet yhdessä niiden monien muiden kanssa, joi-den täytyy rikollistamme valvoa ja ruokkia. Varmastikin jo tämäesimerkki osoittaa, kuinka paljon järkevämpää ja yksinkertaisem-paa elämä olisi anarkismissa kuin nyt.

Totuus on, että nykyinen elämä on epäkäytännöllistä, monimut-kaista ja sekavaa, eikä se ole tyydyttävää mistään näkökulmas-ta katsottuna. Siksi on niin paljon kurjuutta ja tyytymättömyyttä.Työläinen ei ole tyytyväinen; eikä myöskään hänen herransa oleonnellinen joutuessaan jatkuvasti murehtimaan ”huonoja aikoja”,peläten omaisuutensa ja valtansa menetystä. Huomispäivään koh-distuvan pelon aave varjostaa niin köyhän kuin rikkaan askelia.

Työläisellä ei taatusti ole mitään hävittävää siinä, että hallinto jakapitalismi muutetaan hallinnottomuuden tilaan, anarkiaan.

Keskiluokkien olemassaolo on lähes yhtä epävarmaa kuin työ-läistenkin. He ovat riippuvaisia tehtailijoitten ja tukkumyyjien,

187

koko teollisuuden ja pääoman laajan verkoston hyvästä tahdosta.Konkurssi ja perikato uhkaavat alituiseen.

Jopa suurkapitalisteilla on vain vähän menetettävää siirtymises-sä nykyisestä järjestelmästä anarkiaan, koska jälkimmäisessä tur-vattaisiin kaikkien elämä ja hyvinvointi; kilpailun pelko poistuisiyksityisomaisuuden lakkauttamisen myötä. Jokaisella olisi täydetja esteettömät mahdollisuudet elää ja nauttia elämästään täydessämitassaan.

Lisätään tähän tietoisuus rauhasta ja harmoniasta; tunne, jokasyntyy siitä, että on vapaa rahallisista ja materiaalisista huolista;sen toteaminen, että sinä elät ystävällisessä maailmassa, jossa eiole vihollista tai kilpakumppania mieltäsi häiritsemässä; veljeydenmaailmassa; vapauden ja yleisen hyvinvoinnin ilmapiirissä.

On lähes mahdotonta kuvitella kaikkia niitä ihmeellisiä mah-dollisuuksia, jotka ihmiselle avautuisivat anarkistisessa ja kommu-nistisessa yhteiskunnassa. Tiedemiehet voisivat omistautua täy-sin rakkaille pyrkimyksilleen, vailla huolta jokapäiväisestä leivästä.Keksijöillä olisi käytössään kaikki resurssit hyödyttää ihmiskun-taa löydöillään ja keksinnöillään. Kirjailijat, runoilijat ja taiteilijatnousisivat vapauden ja yhteiskunnallisen harmonian siivin mitäkorkeimpiin saavutuksiin.

Vain silloin vallitsisi oikeudenmukaisuus ja oikeus. Ei pidä aliar-vioida näiden tuntemusten merkitystä ihmisen tai kansakunnanelämässä. Me emme elä pelkästään leivästä. On totta, että olemas-saolo on mahdotonta vailla mahdollisuuksia tyydyttää fyysisiä tar-peitamme. Niiden tyydyttäminen ei kuitenkaan millään muotoamuodosta koko elämäämme. Sivilisaation nykyinen järjestelmä on,jättämällä miljoonat osattomiksi, tehnyt niin sanoakseni vatsas-tamme maailmankaikkeuden keskipisteen. Järkevässä yhteiskun-nassa, jossa kaikille on kylliksi, pelkkä olemassaolon kysymys, siiselintarpeiden takaaminen, olisi itsestäänselvyys ja yhtä ilmaistakuin ilma on nyt kaikille. Inhimillisillä myötätunnon ja oikeuden-mukaisuuden tunteilla olisi mahdollisuus kehittyä, tulla tyydyte-tyiksi, laajeta ja kasvaa. Vielä tänäkin päivänä oikeuden ja reilun

188

siivisenkin vastarinnan kanssa, ja muutos ajautuisi siten rappiollediktatuurin ja terrorin järjestelmäksi.

Vihamielisen enemmistön edessä yhteiskunnallinen vallanku-mous on tuomittu epäonnistumaan jo alusta alkaen. Siksi vallan-kumouksen ensimmäinen valmistava työ on saada massat laajas-sa mitassa hyväksymään vallankumous ja sen päämäärät, voittaaheidät puolelleen ainakin siinä määrin, että he muuttuvat neutraa-leiksi, aktiivisista vihollisista passiivisiksi kannattajiksi, niin ettähe eivät ainakaan taistele vallankumousta vastaan, vaikkeivät tais-telisikaan sen puolesta.

Yhteiskunnallisen vallankumouksen varsinaisen positiivisentyön pitää tietysti toteutua raatajien itsensä toimesta, työtäteke-vien ihmisten toimesta. Ja tässä muistakaamme, ettei työväkeä olepelkästään ihmiset tehtaissa vaan myös maataloustyöläiset. Jotkutradikaalit ovat taipuvaisia panemaan liikaakin painoa teollisuus-työläisille, niin että lähes unohdetaan maatalouden raatajien ole-massaolo. Mutta mitäpä voisi tehdastyöläinen tehdä ilman viljeli-jää? Maatalous on elämän alkulähde, ja kaupunki näkisi nälkää el-lei maaseutua olisi. On aivan turha verrata teollisuustyöläistä maa-työläiseen tai keskustella heidän suhteellisesta arvostaan. Kumpi-kaan ei tule toimeen ilman toista; molemmat ovat yhtä tärkeitäelämän järjestyksessä ja sitä ne ovat myös vallankumouksessa jauuden yhteiskunnan rakentamisessa.

On totta, että vallankumous puhkeaa todennäköisesti ensin teol-lisuusalueella eikä maaseudulla. Tämä on luonnollista, koska teol-lisuuskeskuksissa on enemmän työläisiä ja siten myös enemmäntyytymättömyyttä. Jos kuitenkin teollisuustyöläiset katsotaan val-lankumouksen etujoukoksi, niin maatyöläinen on silloin sen selkä-ranka. Jos selkäranka on heikko tai murtunut, on etujoukkokin jamyös vallankumous mennyttä kalua.

Siksi yhteiskunnallisen vallankumouksen työ on niin teolli-suustyöläisten kuin maatyöläistenkin käsissä. Valitettavasti täytyymyöntää, että näiden kahden välillä on aivan liian vähän yhteisym-märrystä eikä juuri minkäänlaista ystävyyttä tai suoraa yhteistoi-

233

toisesti ja aktiivisesti, ei mitään ikinä ”tapahdu”. On välttämätön-tä vapauttaa itsemme ”historiallisen tehtävän” typerästä ja vääräs-tä käsityksestä. Massat voivat saada vapauden vain oppimalla to-della ymmärtämään nykytilanteensa, näkemään mahdollisuutensaja voimansa, opettelemalla yhtenäisyyttä ja yhteistoimintaa ja har-joittamalla sitä. Tämän saavuttaessaan he tulevat samalla vapaut-taneeksi muunkin ihmiskunnan.

Tästä syystä proletariaatin taistelu on kaikkien asia, ja kaikkienrehellisten miesten ja naisten tulisi palvella tätä työväen suurtatehtävää. Sillä vaikka vain raatajat voivatkin vapauttaa itsensä, hetodellakin tarvitsevat siihen myös muiden yhteiskunnallisten ryh-mien apua. Täytyy nimittäin muistaa, että vallankumous joutuukohtaamaan vaikeita ongelmia, kun se järjestää maailman uudel-leen ja rakentaa uuden sivilisaation – ja se tulee vaatimaan mi-tä suurinta vallankumouksellista rehellisyyttä sekä kaikkien hy-vään pyrkivien ja vapautta rakastavien älykästä yhteistyötä. Mejo tiedämme, ettei yhteiskunnallisessa vallankumouksessa ole ky-se pelkästä kapitalismin lakkauttamisesta. Mehän voisimme päästäeroon kapitalismista samaan tapaan kuin pääsimme eroon feodalis-mista ja silti pysyä orjina kuten ennenkin. Sen sijaan, että olisimmeyksityisomistuksen orjia, kuten nyt, saattaisimmekin muuttua val-tiokapitalismin orjiksi, kuten esimerkiksi Venäjän kansalle on ta-pahtunut, ja mikä on kehityksen suunta myös Italiassa ja joissakinmuissa maissa.

Ei saa koskaan unohtaa, ettei yhteiskunnallisessa vallankumouk-sessa vaihdeta yhtä alistamisen muotoa toiseen, vaan päästääneroon kaikesta, mikä voi orjuuttaa ja riistää.

Poliittinen vallankumous voidaan saattaa menestyksekkääseenpäätökseen vehkeilevän vähemmistön toimesta, vaihtamalla yksihallitseva ryhmä toisen tilalle. Yhteiskunnallinen vallankumous eikuitenkaan ole vain poliittinen muutos: se on perustavalla tavallataloudellinen, eettinen, ja kulttuurinen muutos. Jos sellaiseen työ-hön ryhtyisi jokin vehkeilevä vähemmistö tai poliittinen puolue, sejoutuisi vastatusten suuren enemmistön niin aktiivisen kuin pas-

232

pelin taju elävät ihmisen sisimmässä, huolimatta vuosisatojen sor-rosta ja kierouttamisesta. Ne eivät ole tuhoutuneet eikä niitä voi tu-hota, koska ne ovat sisäsyntyisiä, ihmiselle luontaisia, yhtä vahvojakuin itsesäilytysviettimme ja yhtä elintärkeitä kuin onnellisuutem-me. Sillä ei kaikki kokemamme kurjuus tämän päivän maailmassaole seurausta materiaalisen hyvinvoinnin puutteesta. Ihminen sie-tää paremmin nälkää kuin tietoisuutta epäoikeudenmukaisuudesta.Tietoisuus siitä, että sinua kohdellaan epäoikeudenmukaisesti, saasinut protestoimaan ja kapinoimaan yhtä nopeasti kuin nälkäkin,ehkä jopa nopeammin. Nälkä saattaa olla jokaisen kapinan tai kan-sannousun välitön syy, mutta sen taustalla on vellova ristiriita jamassojen viha niitä kohtaan, joiden takia he kärsivät epäoikeuden-mukaisuutta ja vääryyttä. Totuus nimittäin on, että oikeudenmu-kaisuudella on elämässämme paljon tärkeämpi rooli kuin monettajuavatkaan. Jotka tämän kiistävät eivät tunne sen enempää ihmis-luontoa kuin sen historiaakaan. Jokapäiväisessä elämässään voi ni-mittäin jatkuvasti nähdä, kuinka ihmiset suuttuvat sen edessä mitähe pitävät epäoikeudenmukaisena. ”Tuo ei ole oikein” on ihmisenvaistomainen vastalause, kun hän kokee vääryyttä tehdyn. Tietystijokaisen käsitys oikeasta ja väärästä riippuu hänen perinteestään,ympäristöstään ja kasvatuksestaan. Kuitenkin oli tuo käsitys sit-ten mikä tahansa, hänen luonnollinen reaktionsa on paheksua sitä,minkä hän kokee vääräksi ja epäoikeudenmukaiseksi.

Sama pätee historiallisestikin. Oikean ja väärän ideoista on tais-teltu, kapinoitu ja sodittu enemmän kuin materiaalisista syistä.Marxilaiset saattavat esittää vastalauseensa, jonkamukaan käsityk-semme oikeasta ja väärästä on itsessään muotoutunut taloudellisis-ta olosuhteista, mutta tämä ei mitenkään muuta sitä tosiasiaa, ettäoikeuden tunto on kaikkina aikoina innoittanut ihmiset sankaruu-teen ja itseuhrauksiin ihanteidensa puolesta.

Historian Kristuksia ja Buddhia eivät ole innoittaneet materiaa-liset seikat, vaan he ovat omistautuneet oikeudenmukaisuudelle jasille mikä on oikein. Kaikenlaisen inhimillisen kehityksen edellä-kävijät ovat kohdanneet vainoa, panettelua ja jopa kuoleman, ei-

189

vät siksi että olisivat pyrkineet korottamaan itsensä, vaan koskaovat uskoneet asiansa oikeellisuuteen. John Hussit, Lutherit, Savo-narolat, Galileot ja lukemattomat muut uskonnolliset ja yhteiskun-nalliset idealistit ovat taistelleet ja kuolleet oikeaksi katsomansaasian puolesta. Samoin monilla tieteen, filosofian, taiteen, runou-den ja koulutuksen aloilla ovat ihmiset Sokrateen ajoista nykypäi-viin omistaneet elämänsä totuuden ja oikeudenmukaisuuden pal-velukseen. Poliittisessa ja yhteiskunnallisessa edistämisessä ovatihmiskunnan jaloimmat henkilöt aina Mooseksesta ja Spartacuk-sesta asti pyhittäneet itsensä vapauden ja tasa-arvon ihanteille. Ei-kä tämä ihanteiden mukaansatempaava voima ole rajoittunut pel-kästään poikkeusyksilöihin. Se on aina innoittanut myös massoja.Esimerkiksi Amerikan itsenäisyyssota alkoi siirtomaan asukkaidenyleisestä närkästyksestä joutua epäoikeudenmukaisesti verotetuik-si vailla edustusoikeutta. Ristiretkiä jatkettiin kahden sadan vuo-den ajan tavoitteena turvata Pyhä maa kristityille. Tämä uskonnol-linen ihanne innoitti kuutta miljoonaa ihmistä, jopa lapsiarmeijoi-ta, kohtaamaan sanoinkuvaamattomia vaikeuksia, ruttoa ja kuo-lemaa oikean ja oikeudenmukaisuuden nimissä. Jopa äskettäistämaailmansotaa, niin kapitalistinen kuin se olikin syiltään ja seu-rauksiltaan, taisteltiin miljoonien ihmisten voimin, jotka uskoivatolevansa oikealla asialla, puolustavansa demokratiaa ja lopettavan-sa kaikki sodat.

Niin on kautta historian oikeuden tunto innoittanut ihmistä niinyksilöllisesti kuin kollektiivisestikin uhrautumiseen ja omistautu-miseen ja nostanut hänet jokapäiväisen olemassaolonsa julman yk-sitoikkoisuuden yläpuolelle. On tietysti traagista, että tämä idealis-mi on ilmennyt vainona, väkivaltana ja teurastuksena. Nuo ilme-nemismuodot ovat kuitenkin määrittyneet kuninkaiden, pappienja herrojen ilkeydestä ja itsekkyydestä sekä tietämättömyydestäja fanaattisuudesta. Mutta taistelijat ovat olleet täynnä oikean jaoikeudenmukaisuuden henkeä. Kaikki menneet kokemukset osoit-tavat, että tuo henki elää yhä ja että se on voimakas ja hallitsevatekijä ihmiselämässä.

190

Kenen on valmistauduttava? Ensinnäkin sinun ja minun – nii-den, joita vallankumouksen onnistuminen kiinnostaa; niiden, jotkahaluavat saada sen aikaan. Sinä ja minä tarkoittaa jokaista miestäja naista; ainakin jokaista kunnon miestä ja naista, jokaista joka vi-haa sortoa ja rakastaa vapautta, jokaista joka ei voi sietää kurjuuttaja epäoikeudenmukaisuutta, jotka maailmamme tänään täyttävät.

Ja ennen kaikkea niiden, jotka eniten kärsivät vallitsevista olo-suhteista, palkkaorjuudesta, alistamisesta ja nöyryyttämisestä.

”Siis tietenkin työläisten”, sinä sanot.Kyllä, työläisten. Ollen nykyisten instituutioiden suurimpia uh-

reja on heidän oman etunsa mukaista lakkauttaa ne. On totta, kunon sanottu, että ”työläisten täytyy itse vapauttaa itsensä”, sillä sitäei mikään toinen luokka voi tehdä heidän puolestaan. Työväen va-pautuminen tarkoittaa kuitenkin samalla koko yhteiskunnan pelas-tusta, ja siksi jotkut puhuvat työväen ”historiallisesta tehtävästä”,joka tuo meille paremman huomispäivän.

”Tehtävä” on kuitenkin väärä sana. Se viittaa velvollisuuteen taitoimeen, joka on määrätty yksilölle ulkopuolelta, jonkin ulkoisenvallan toimesta. Se on käsitteenä virheellinen ja harhaanjohtava,olemukseltaan uskonnollinen ja metafyysinen. Jos työväen vapau-tuminen todellakin on ”historiallinen tehtävä”, niin historia toteut-taa sen riippumatta siitä, mitä me siitä ajattelemme tai tunnemmetai mitä me sen suhteen teemme. Sellainen asenne tekee ihmistenponnisteluista tarpeettomia ja jonninjoutavia; koska ”se tapahtuuminkä täytyy tapahtua”. Tuonkaltainen mielikuvituksellinen käsi-tys on tuhoisaa ihmisten oma-alotteisuudelle sekä heidän mielensäja tahtonsa harjoittamiselle.

Se on vaarallinen ja vahingollinen idea. Ei ihmisen ulkopuolellaole mitään voimaa, joka hänet voisi vapauttaa, ei mitään sellais-ta, joka voisi sälyttää hänelle jonkin ”tehtävän”. Sitä ei voi tehdäsen enempää taivas kuin historiakaan. Historia on kertomusta siitä,mitä on tapahtunut. Se voi opettaa meille asioita, mutta se ei ase-ta meille tehtäviä. Eikä kyseessä ole proletariaatin ”tehtävä”, vaanintressi vapauttaa itsensä orjuudesta. Ellei työväestö pyri siihen tie-

231

taan, kamppailua yhteiskunnallisesta hyvinvoinnista köyhyyttä jakurjuutta vastaan, kamppailua oikeudesta epäoikeudenmukaisuut-ta vastaan. Se, mitäme nimitämme edistykseksi, on ollut tuskallistamutta jatkuvaa kulkua siihen suuntaan, jossa auktoriteettia ja hal-lintovaltaa vähennetään ja lisätään yksilön ja massojen oikeuksiaja vapauksia. Se kamppailu on vienyt tuhansia vuosia. Syy siihen,että se on kestänyt niin kauan – eikä se ole vieläkään päättynyt –on siinä, etteivät ihmiset ole tienneet, mikä todellinen ongelma on:he ovat taistelleet sitä vastaan ja tätä vastaan, he ovat vaihtaneetkuninkaansa ja muodostaneet uusia hallintoja, he ovat syrjäyttä-neet yhden hallitsijan vain pistääkseen tilalle toisen, he ovat aja-neet pois ”vieraan” sortajan vain kärsiäkseen oman kansansa sor-tajan ikeestä, he ovat lakkauttaneet yhdenlaisen tyrannian, kutentsaarinvallan, vain korvatakseen sen puolueen diktatuurilla, ja ainaja ainiaan he ovat vuodattaneet vertaan ja uhranneet sankarillisestielämänsä toivossaan taata vapaus ja hyvinvointi.

Mutta he ovat taanneet vain uudet herrat, koska sillä ei ole väliämiten jalosti ja uhkarohkeasti he ovat taistelleet, kun he eivät kos-kaan ole edes hipaisseet ongelman todellista lähdettä, auktoriteetinja hallinnon periaatetta. He eivät tienneet, että nimenomaan se oliorjuutuksen ja sorron alkulähde, ja tästä syystä he eivät koskaanonnistuneet saavuttamaan vapautta.

Nyt me kuitenkin ymmärrämme, ettei todellisessa vapaudessaole kyse kuninkaiden tai hallitsijoiden vaihtamisesta. Me tiedäm-me, että koko herran ja orjan järjestelmän täytyy poistua, että ko-ko yhteiskunnallinen suunnitelma on väärä, että hallinto ja pakko-valta täytyy lakkauttaa, että auktoriteetit ja yksinoikeudet on pois-tettava juuriaan myöten. Vieläkö ajattelet, että valmistautuminensellaiseen suureen tehtävään olisi liian vaikeaa?

Ymmärtäkäämme siis täysin, kuinka tärkeää on valmistautua yh-teiskunnalliseen vallankumoukseen ja valmistautua siihen oikeallatavalla.

”Mikä se oikea tapa on?” sinä kysyt. ”Ja kenen siihen on valmis-tauduttava?”

230

Nykyiset olemassaolomme olosuhteet heikentävät ja pyrkivätmitätöimään tämän ihmisen jaloimman piirteen, vääristämään si-tä ja muuttamaan sen suvaitsemattomuuden, epäsovun, vainon javihan suuntiin. Sitten, kun ihminen vapautuu materiaalisten int-ressiensä turmelevista vaikutuksista, kun hän nousee tietämättö-myydestä ja luokkajaosta, hänen sisäinen oikeudentunnon henken-sä löytää uusia ilmenemismuotoja, jotka johtavat kohti suurempaaveljeyttä ja hyvää tahtoa, kohti yksilöllistä rauhaa ja yhteiskunnal-lista sopusointua.

Tämä henki voi saavuttaa täyden kehityksensä vain anarkianvallitessa. Kun ihmisen sydän ja mieli vapautuu jokapäiväisen lei-vän hankinnan alentavasta ja raaistavasta taistelusta, kun työn tu-lokset jaetaan yhteiseksi hyvinvoinniksi, saavat ihmisen parhaim-mat ominaisuudet mahdollisuuden kasvaa ja toteutua kaikkia hyö-dyttävästi. Näin ihmisestä voi todellakin tulla se jalo luontokappale,joksi hän tähän asti on voinut itsensä kuvitella vain unelmissaan.

Näistä syistä anarkia ei ole ihannetila pelkästään jollekin tietyl-le osalle tai luokalle; se on sitä koko ihmiskunnalle. Se hyödyttäisipaljon laajemmassa mitassa meitä kaikkia. Sillä anarkismissa muo-toillaan sanoiksi ihmiskunnan universaalit ja ikiaikaiset toiveet.

Siksi jokaisen naisen ja miehen tulisi osallistua auttamaan anar-kian aikaansaamisessa. Varmasti he niin tekisivätkin, jos he vainymmärtäisivät tuon uudenlaisen elämän kauneuden ja oikeuden-mukaisuuden. Jokainen ihmisolento, joka ei ole täysin vailla tuntei-ta ja jolla on vähänkin tervettä järkeä, kallistuu anarkismin suun-taan. Jokainen, joka kärsii nykypäivän vääryydestä ja epäoikeuden-mukaisuudesta, pahuudesta, korruptiosta ja saastasta, suhtautuuvaistomaisen myötämielisesti anarkiaan. Jokaisen, jonka sydän eiole täysin kuollut lempeydelle, myötätunnolle ja myötäelämiselle,on osallistuttava sen edistämiseen. Jokaisen, joka joutuu kärsimäänköyhyydestä, kurjuudesta, tyranniasta ja sorrosta, tulisi toivottaaanarkia tervetulleeksi. Jokaisen vapautta ja oikeudenmukaisuuttarakastavan naisen ja miehen tulisi auttaa sen toteuttamisessa.

191

Ja kaikkein tärkeintä olisi, että kaikki maailman alistetut ja alas-painetut osallistuisivat siihen. Ne, jotka rakentavat palatseja muttaasuvat itse hökkeleissä; ne, jotka kattavat elämän pöydän, muttajoiden ei anneta osallistua sen aterialle; ne, jotka luovat maailmanvarallisuuden ja jäävät itse osattomiksi; jotka täyttävät elämän ilol-la ja päivänpaisteella, mutta saavat osakseen vain halveksuntaa pi-meyden syvyyksissä; nuo Simsonit, joiden elämänvoiman pelko jatietämättömyys ovat vieneet; työväestön avuttomat jättiläiset, ai-vojen ja lihasten proletariaatti, maatalouden ja teollisuudenmassat– näiden tulisi syleillä anarkiaa mitä suurimmalla ilolla.

Juuri heihin anarkismi vetoaa vahvimmin; juuri heidän tulisi en-simmäisinä työskennellä sen uuden päivän hyväksi, joka palauttaaheille heidän perintönsä ja tuo koko ihmiskunnalle vapauden jahyvinvoinnin, ilon ja auringonpaisteen.

”Mahtava juttu”, sinä huomautat; ”mutta toimiiko se? Ja mitensiihen päästään?”

22. Toimiiko kommunistinen anarkismi?

Kuten edeltävässä luvussa huomasimme, ei elämä voi olla va-paata ja turvallista, sopusointuista ja tyydyttävää, ellei sitä raken-neta oikeudenmukaisuuden ja reilun pelin periaatteille. Oikeuden-mukaisuuden ensimmäinen edellytys on tasavertainen vapaus jamahdollisuudet sen toteuttamiseen.

Hallinnossa ja riistossa ei voi olla sen enempää vapautta kuin ta-saveroisia mahdollisuuksiakaan – ja siitä johtuvat kaikki nykyisenyhteiskunnan ongelmat ja vääryydet.

Kommunistinen anarkismi perustuu tämän kiistämättömän tosi-asian ymmärtämiselle. Se perustuu puuttumattomuuden ja pakot-tamattomuuden periaatteille; toisin sanoen se perustuu vapauteenja mahdollisuuksiin.

Niihin perustuva elämä tyydyttää täysin oikeudenmukaisuudenvaatimukset. Sinä olet oleva täysin vapaa ja jokainen muu on naut-

192

dän täytyy oppia kunnioittamaan kanssaihmisemme ihmisyyttä, eihyökätä häntä vastaan tai pakottaa häntä, vaan pitää hänen vapaut-taan yhtä pyhänä kuin omaamme; kunnioittaa hänen vapauttaan japersoonallisuuttaan, häätää jo ennakolta kaikenlainen pakottami-nen: ymmärtää, että parannuskeino vapauden ongelmiin on lisäävapautta ja että vapaus on järjestyksen äiti.

Lisäksi meidän täytyy oppia, että tasa-arvo tarkoittaa tasa-arvoisia mahdollisuuksia, eivätkä yksinoikeudet sitä mahdollistavaan ihmisten välinen veljeys. Me voimme oppia tämän vain va-pauttamalla itsemme kapitalismin ja omaisuuden vääristä ideoista,siitä mikä on minun ja sinun, omistuksen kapeasta käsittämisestä.

Kunme tämän opimme,me kasvamme todellisen vapauden ja so-lidaarisuuden henkeen, ja tiedämme että vapaa yhdistyminen on jo-kaisen saavutuksen sielu. Silloin me ymmärrämme, että yhteiskun-nallinen vallankumous on yhteistoimintaa, solidaarisia päämääriäja vastavuoroista ponnistelua.

Ehkä sinä ajattelet, että tämä on liian hidas prosessi, työ jokatulee viemään liian pitkän ajan. Kyllä, minun täytyy myöntää, ettäse on vaikea tehtävä. Mutta kysy itseltäsi, onko parempi rakentaauusi talosi kiireellä ja huonosti, niin että se romahtaa niskaasi, kuintehdä se pätevästi vaikka se vaatisikin enemmän työtä ja aikaa.

Muista, että yhteiskunnallinen vallankumous edustaa koko ih-miskunnan vapautta ja hyvinvointia, ja että siitä riippuu työväentäydellinen ja lopullinen vapautuminen. Ota myös huomioon, et-tä jos työ tehdään huonosti, kaikki siihen liittyneet ponnistelut jakärsimykset ovat olleet turhia, ja kenties pahempaakin kuin tur-hia, koska vallankumouksen hutilointi tarkoittaa vain vanhan ty-rannian korvaamista uudella, ja uudella tyrannialla on uutuudes-taan johtuen uusi elinaikansa. Uusi tyrannia takoo vain uudet jaentistä vahvemmat kahleet.

Ajattele myös sitä, että se yhteiskunnallinen vallankumous, jokameillä on mielessämme, saattaa päätökseen koko sen työn, jonkasaavuttamiseksi monet sukupolvet ovat työskennelleet, sillä kokoihmiskunnan historia on ollut kamppailua vapaudesta orjuutta vas-

229

tamiseen ilmenevät saavutettavissa päämäärissä. Sillä lopputulosmäärää keinot, aivan kuten sinun täytyy kylvää aivan tietynlainensiemen kasvattaaksesi sen mitä tarvitset.

Millaista yhteiskunnallisen vallankumouksen valmistautumisensitten täytyy olla?

Jos sinun tavoitteenasi on taata vapaus, sinun täytyy oppia tule-maan toimeen ilman pakottamista ja vallankäyttöä. Jos aikomukse-si on elää rauhassa ja sopusoinnussa kanssaihmistesi kanssa, sinunja heidän tulisi kehittää veljeyttä ja kunnioitusta toisianne kohtaan.Jos haluat työskennellä heidän kanssaan yhdessä yhteiseksi hyväk-senne, on harjoitettava yhteistoimintaa. Yhteiskunnallinen vallan-kumous tarkoittaa paljon enemmän kuin pelkkää olosuhteiden uu-delleenjärjestämistä: se tarkoittaa uusien ihmisarvojen ja sosiaalis-ten suhteiden muodostumista, asenteen muutosta siinä miten va-paa ja itsenäinen ihminen suhtautuu toiseen vertaisenaan; se tar-koittaa erilaista henkeä niin yksilöllisessä kuin yhteisöllisessäkinelämässä, eikä tuota henkeä synnytetä tuosta vain. Se on henki,jota täytyy jalostaa, jota täytyy ravita ja kasvattaa kuin herkintäkukkaa, sillä todellakin se on uuden ja kauniin olemassaolon kuk-ka.

Älä petä itseäsi sillä typerällä mielikuvalla, että ”asiat kyllä jär-jestyvät itsekseen”. Mikään ei koskaan järjesty itsekseen, ei aina-kaan inhimillisissä suhteissa. Ihmiset sen järjestämisen tekevät, jahe tekevät sen asenteidensa ja ymmärryksensä mukaisesti.

Uudet tilanteet ja muuttuneet olosuhteet saavat meidät tunte-maan, ajattelemaan ja toimimaan eri tavoin. Uudet olosuhteet itses-sään ovat kuitenkin vain seurausta uusista tunteista ja ajatuksista.Yhteiskunnallinen vallankumous on sellainen uusi olosuhde. Mei-dän täytyy ajatella eri tavoin ennen kuin vallankumous voi tulla.Ja vain se voi tuoda vallankumouksen.

Meidän täytyy oppia ajattelemaan eri lailla hallintoa ja auktori-teettia, sillä niin kauan kuin me ajattelemme ja toimimme kutennykyään, on oleva suvaitsemattomuutta, vainoa ja sortoa, siinä-kin tapauksessa että järjestäytynyt hallinto lakkautettaisiin. Mei-

228

tiva samanveroista vapautta; mikä tarkoittaa sitä, ettei kellään oleoikeutta pakottaa toista, sillä pakottaminen missään muodossa onpuuttumista vapauteen.

Vastaavasti tasavertaiset mahdollisuudet kuuluvat kaikille. Näinollen olemassaolon välineisiin liittyvät yksinoikeudet ja yksityi-somistus poistetaan rajoittamasta kaikkien tasavertaisia mahdolli-suuksia.

Jos pidämme mielessämme tämän yksinkertaisen periaatteenkaikkien tasavertaisesta vapaudesta ja mahdollisuuksista, voimmeratkaista ne kysymykset, jotka liittyvät kommunistisen anarkisti-sen yhteiskunnan rakentamiseen.

Poliittisesti ihminen ei silloin tule hyväksymään minkäänlaistapakottavaa auktoriteettia. Hallinto lakkautetaan.

Taloudellisesti hän ei salli minkäänlaista ulossulkevaa elämän-lähteiden omistusta, koska hänellä tulee olla vapaa pääsy mahdol-lisuuksiinsa.

Maan, tuotantovälineiden, jakelun ja tiedonvälityksen monopo-leja ei siten voida suvaita anarkiassa. Sen, mitä jokainen tarvitseeelääkseen, täytyy olla vapaasti kaikkien käytettävissä.

Pähkinänkuoressa kommunistinen anarkismi tarkoittaa siis tä-tä: hallinnon, pakkovaltaisen auktoriteetin ja kaikkien sen toimijoi-den lakkauttamista; yhteisomistajuutta – mikä tarkoittaa vapaataja tasavertaista osallistumista yhteiseen työhön ja hyvinvointiin.

”Väitit, että anarkia takaa taloudellisen tasa-arvon”, ystäväsihuomauttaa. ”Tarkoittaako se samaa palkkaa kaikille?”

Kyllä vain. Tai sitä mikä vastaa samaa, yhtäläistä osuutta yhtei-sestä hyvinvoinnista. Koska kuten jo tiedämme, työ on yhteistä,sosiaalista. Kukaan ei voi luoda mitään aivan itse, omine ponniste-luineen. Ja jos siis työ on sosiaalista, on järkeenkäypää, että myössen tulokset, tuotettu varallisuus, ovat sosiaalisia, yhteisiä. Kukaanei siksi voi oikeutetusti väittää, että hänellä olisi jokin yksinoikeusyhteiseen varallisuuteen. Kaikkien tulee saada nauttia siitä yhtäläi-sesti.

193

”Mutta miksei jokaiselle anneta hänen työnsä arvon mukaan?”sinä kysyt.

Siksi, ettei ole mitään menetelmää, millä arvoa voitaisiin mitata.Tässä on arvon ja hinnan välinen ero. Arvo on se, minkä arvoi-nen jokin asia on, kun taas hinta on se, millä se voidaan ostaa taimyydä markkinoilla. Sitä, minkä arvoinen jokin asia on, ei oikeastitiedetä. Poliittiset taloustieteilijät väittävät yleensä, että hyödyk-keen arvo määräytyy sen tuottamiseksi vaaditun työmäärän mu-kaan, ”yhteiskunnallisesti välttämättömän työn määrästä” kutenMarx sanoisi. Ilmiselvästikään tämä ei ole mikään oikeudenmukai-nen mittaamistapa. Oletetaan, että puuseppä työskentelee kolmetuntia valmistaakseen keittiön jakkaran, kun samaan aikaan kirur-gilta menee vain puoli tuntia henkesi pelastamiseen. Jos työn mää-rää käytetään arvon määräämiseen, niin silloin keittiön jakkara onelämääsi arvokkaampi. Tämä on tietenkin silkkaa järjettömyyttä.Vaikka mukaan laskettaisiin se opiskelun ja ammatinharjoittami-sen aika, mikä leikkauksen suorittamiseen tarvitaan, kuinka pääte-tään se, minkä arvoinen on ”yksi leikkaustunti”? Myös puusepän jamuurarin on täytynyt opiskella ja harjoitella ennen kuin he osaavattehdä työnsä kunnolla, mutta et sinä sitä aikaa ryhdy laskemaan,kun teet heidän kanssaan sopimuksen jostakin työsuorituksesta.On sitä paitsi otettava huomioon myös jokaisen työläisen, kirjai-lijan, taiteilijan tai lääkärin työssään käyttämät kyvyt ja lahjat. Neovat täysin yksilöllisiä, henkilökohtaisia tekijöitä. Kuinka niidenarvo pitäisi mitata?

Tästä syystä arvoa ei voida määrittää. Sama asia voi olla hyvin-kin arvokas yhdelle ihmiselle ja samaan aikaan vähäarvoinen taiarvoton toiselle. Samallekin ihmiselle se asia voi eri aikoina ollaarvoltaan erilainen. Timantti, maalaus tai kirja voi merkitä hyvinpaljon yhdelle ja vain vähän toiselle. Leipäpala voi olla suunnat-toman arvokas silloin, kun kärsit nälkää, ja paljon vähemmän ar-vokas silloin, kun et ole nälkäinen. Siksi asian todellista arvoa eivoida todeta sen ollessa tuntematon suure.

194

Vallankumous, ja eritoten yhteiskunnallinen vallankumous, eiole tuhoamista vaan rakentamista. Tätä ei voi riittävästi painottaa,ja ellemme ymmärrä sitä täysin selvästi, vallankumous jää pelkäs-tään tuhoisaksi ja siten se myös aina epäonnistuu. Luonnollisestivallankumousta säestää väkivalta, mutta yhtä hyvin voisit sanoa,että uuden talon rakentaminen vanhan tilalle on tuhoavaa, kos-ka vanha täytyy ensin purkaa tieltä pois. Vallankumous on tietynkehityksellisen prosessin kulminaatiopiste. Se alkaa väkivaltaisellamullistuksella. Se on hihojen käärimistä valmistautuessamme aloit-tamaan varsinaisen työn.

Tosiaankin kunmietit, mitä yhteiskunnallisen vallankumouksenon määrä tehdä, mitä sen on saavutettava, niin huomaat, ettei setule tuhoamaan vaan rakentamaan.

Mitä oikeastaan on tuhottava?Rikkaiden omaisuusko? Ei, sehän on jotain, mistä me haluamme

koko yhteiskunnan nauttivan.Maat, pellot, hiilikaivokset, rautatiet, tehtaat, tuotantolaitokset

ja kaupatko? Näitä me emme halua tuhota vaan tehdä niistä hyö-dyllisiä kaikille ihmisille.

Lennättimet, puhelimet, kommunikaatiovälineet ja jakelun ka-navat – nekö me haluamme tuhota? Ei, me haluamme niiden pal-velevan kaikkien tarpeita.

Mitä sitten yhteiskunnallisen vallankumouksen on tuhottava?Sen on otettava asiat yleiseen hyötyyn, ei tuhottava niitä. Sen onuudelleenjärjestettävä olosuhteet yhteiseksi hyvinvoinniksi.

Ei tuhoaminen ole vallankumouksen päämäärä, vaan uudelleensuunnittelu ja uudelleen rakentaminen.

Sitä tarkoitusta varten tarvitaan valmistautumista, koska yhteis-kunnallisessa vallankumouksessa ei ole kyse mistään raamatulli-sesta messiaasta, joka suorittaisi lähetystehtävänsä yksinkertaisel-la julistuksella tai määräyksellä. Vallankumous toimii ihmisten kä-sien ja aivojen avulla. Ja heidän on ymmärrettävä vallankumouk-sen päämäärät, jotta he kykenisivät ne toteuttamaan. Heidän on tie-dettävä mitä he haluavat ja kuinka ne saavutetaan. Keinot saavut-

227

levat vastustamaan kaikkia yrityksiä valtansa ja omaisuuksiensaviemiseksi. Siksi siihen liittyy taistelua. Muista kuitenkin, ettei tais-telu ole pääasia, se ei ole mikään päämäärä eikä se todellakaan olevielä vallankumous. Se on vain sen esinäytös, se on vallankumouk-sen valmistelua.

On hyvin tärkeää, että sinä ymmärrät tämän oikein. Useimmil-la ihmisillä on hyvin sekavia käsityksiä vallankumouksesta. Heil-le se tarkoittaa vain taistelua, tavaroiden hajottamista, tuhoamista.Se on sama kuin jos hihojen käärimistä ennen työhön ryhtymistäpidettäisiin varsinaisena työnä. Vallankumouksen taistelupuoli onpelkkää hihojen käärimistä. Todellinen ja varsinainen tehtävä onedessä.

Mikä on se tehtävä?”Vallitsevien olosuhteiden hävittäminen”, sinä vastaat.Totta. Mutta ei olosuhteita hävitetä rikkomalla ja hajottamalla

asioita. Et voi tuhota palkkaorjuutta rikkomalla laitosten ja tehtait-ten koneita, vai voitko? Et voi hävittää hallintoa tuikkaamalla Val-koisen Talon tuleen.

Jos vallankumousta ajatellaan väkivallan ja tuhoamisen käsitteil-lä, niin silloin väärintulkitaan ja vääristellään koko vallankumouk-sen idea. Käytännössä sellainen käsitys johtaa väistämättä katastro-faalisiin seurauksiin.

Kun suuri ajattelija, sellainen kuin kuuluisa anarkisti Bakunin,puhuu vallankumouksesta hävittämisenä, hänellä on mielessäänideat auktoriteetista ja kuuliaisuudesta, jotka siis tulee hävittää.Tästä syystä hän sanoi hävittämisen tarkoittavan rakentamista, sil-lä väärän uskomuksen hävittäminen on tosiaankin mitä rakenta-vinta työtä.

Keskivertoihminen taas, ja aivan liian usein myös vallanku-mouksellinen, puhuu huolimattomasti vallankumouksesta tuhoisa-na pelkästään sanan fyysisessä merkityksessä. Se on väärä ja vaa-rallinen näkemys. Mitä pikemmin pääsemme siitä eroon, sen pa-rempi.

226

Hinta sen sijaan löytyy helpostikin. Jos tarjolla on viisi leipä-palasta ja kymmenen ihmistä haluaa itselleen leipää, leivän hintanousee. Jos taas tarjolla on kymmenen leipää ja vain viisi ostajaa,hinta laskee. Hinta riippuu kysynnästä ja tarjonnasta.

Hyödykkeiden vaihto hinnoittelun avulla johtaa voiton tekemi-seen, oman edun tavoitteluun ja riistoon; lyhyesti sanottuna se joh-taa jonkinlaiseen kapitalismiin. Jos halutaan päästä eroon voitoista,ei voida ylläpitää minkäänlaista hintajärjestelmää, eikä myöskäänminkäänlaista palkka- tai maksujärjestelmää. Tämä tarkoittaa sitä,että vaihdon täytyy tapahtua arvon mukaan. Mutta koska tuo arvoon epävarma tai sitä ei voida todentaa, vaihdon pitää tämän seu-rauksena olla vapaata, ilman ”vastaavaa” arvoa, koska sellaista eiole. Toisin sanoen työtä ja sen tuotteita pitää vaihtaa ilman hintaa,ilman voittoa ja vapaasti tarpeen mukaan. Tämä johtaa loogisestiyhteisomistukseen ja yhteiseen käyttöoikeuteen. Mikä on järkevä,oikeudenmukainen ja reilu järjestelmä, joka tunnetaan kommunis-mina.

”Mutta onko se oikein, että kaikki saavat saman verran?” vaaditvastausta. ”Ihan sama, onko älykäs vai tyhmä, tehokas vai teho-ton? Eikö tässä jokin ero pitäisi olla, että jollakin lailla annettaisiinkyvykkäille erityistunnustusta?”

Annapas, ystäväiseni, minun puolestani kysyä sinulta: tuleekomeidän rangaista ihmistä, jolle luonto ei ole suonut yhtä anteliaas-ti kuin hänen vahvemmalle ja lahjakkaammalle lähimmäiselleen?Tuleeko meidän lisätä tuohon luonnon tarjoamaan vajavaisuuteenvielä epäoikeudenmukaisuuskin? Se, mitä me voimme järkevästiodottaa keneltäkään, on että hän tekee parhaansa – voiko kukaantehdä sen enempää? Ja ellei Jannen paras olekaan aivan yhtä hy-vä kuin veljensä Sepon, se on hänen epäonnensa, muttei missääntapauksessa hänen syynsä, josta häntä pitäisi rangaista.

Mikään ei ole vaarallisempaa kuin erottelu, syrjintä. Heti kunvähempään pystyviä aletaan syrjiä, luodaan olosuhteet, jotka syn-nyttävät tyytymättömyyttä ja kaunaa: silloin haetaan kateutta, eri-puraa ja riitaa. Sinä pitäisit sitä täysin raakalaismaisena, jos vähem-

195

män kyvykkäiltä ihmisiltä riistettäisiin heidän tarvitsemansa ilmaja vesi. Eikö saman periaatteen pitäisi toteutua myös muissa ihmis-ten tarpeissa? Loppujen lopuksi ruoan, vaatetuksen ja asumisenosuus on hyvin pieni maailmantaloudessa.

Varmin tapa saada ihminen tekemään parhaansa ei ole siinä, et-tä häntä syrjitään, vaan siinä, että häntä kohdellaan tasavertaisenamuiden kanssa. Se on kaikkein tehokkainta kannustusta ja innoi-tusta. Se on oikeudenmukaista ja inhimillistä.

”Mutta mitä te teette laiskurille, joka ei halua tehdä työtä?” ys-täväsi kyselee.

Tämä on mielenkiintoinen kysymys, ja sinä luultavasti hämmäs-tyt suuresti kun sanon, ettei sellaista asiaa oikeasti ole olemassa-kaan kuin laiskuus. Se, mitä kutsumme laiskaksi ihmiseksi, on ylei-sesti ottaen sama kuin kuutiopalikka pyöreässä reiässä. Siis oikeaihminen väärässä paikassa. Ja sen voi aina todeta, että kun kaverion väärässä paikassa, niin hän on tehoton tai neuvoton. Sillä niinsanottu laiskuus ja se, mitä yleensä kutsutaan tehottomuudeksi, onvain sopimattomuutta, väärää sijoittumista. Jos sinut pakotetaantekemään asia, johon et taipumustesi tai luonteenlaatusi puolestasovellu, niin olet tehoton siinä toimessa; jos sinut väkipakolla pis-tetään työhön, josta et ole kiinnostunut, niin sinusta tulee siinätyössä laiska.

Jokainen, joka on järjestellyt suurten ihmisjoukkojen tekemisiä,voi allekirjoittaa tämän. Vankilaelämä on erityisen vakuuttava to-diste tästä – eikä nykyelämä suurimmalle osalle ihmisiä merkitsemuuta kuin vähän suurempaa selliä. Kuka tahansa vanginvartijaosaa kertoa sinulle, että kun vangit pistetään tehtäviin, joihin heilläei ole kykyjä tai kiinnostusta, heistä tulee laiskoja, ja niin heitä jat-kuvasti rangaistaan. Mutta heti, kun nämä ”niskoittelevat vangit”pistetäänkin heidän taipumuksiaan vastaaviin töihin, heistä tulee”mallivankeja”, kuten vankilatermi kuuluu.

Venäjän tilanne on myös selvästi osoittanut käsityksemme to-tuuden. Se on osoittanut, kuinka vähän tiedämmekään ihmisenpotentiaaleista ja ympäristön vaikutuksesta häneen – kuinka me

196

Meidän on opeteltava tämä äärimmäisen tärkeä opetus. Se, ettämassat ymmärtävät läpikotaisin vallankumouksen todelliset tavoit-teet, merkitsee sen onnistumista. Se, että he toteuttavat tietoisentahtonsa omilla ponnisteluillaan, takaa uuden elämän oikeanlaisenkehityksen. Toisaalta tämän ymmärryksen ja siihen liittyvien val-misteluiden puute merkitsee varmaa tappiota, joko taantumuksenkäsissä tai poliittisia puoluetovereita teeskentelevien teoreettisissakokeiluissa.

Ryhtykäämme siis valmistautumaan.Mihin ja miten?

26. Valmistautuminen

”Valmistautua vallankumoukseen!” ystäväsi huudahtaa; ”onkose mahdollista?”

Kyllä. Se ei ole ainoastaan mahdollista vaan täysin välttämätön-tä.

”Viittaatko sinä nyt salaisiin valmisteluihin, aseistettuihin jouk-kioihin ja taistelun johtajiin?” sinä kysyt.

Ei, ystäväiseni, ei mitään sellaista.Jos yhteiskunnallinen vallankumous tarkoittaisi vain katutaiste-

luja ja barrikaadeja, niin silloin nuo valmistelut, jotka olivat mieles-säsi, olisivat itse asia. Mutta vallankumous ei tarkoita sitä; ainakinsen taisteluvaihe on sen pienin ja vähämerkityksisin osa.

Totuus on, ettei vallankumous nykyaikana tarkoita enää barri-kaadeja. Ne kuuluvat menneisyyteen. Yhteiskunnallinen vallanku-mous on täysin erilainen ja huomattavasti perustavanlaatuisempiasia, joka sisältää koko yhteiskunnan elämän uudelleenjärjestelyn.Lienet samaa mieltä, ettei tätä taatusti saavuteta pelkällä taistelulla.

Tietenkin yhteiskunnallisen uudelleenrakentamisen tiellä olevatesteet täytyy poistaa. Tämä tarkoittaa sitä, että uudelleenrakennuk-sen välineiden tulee olla kansanjoukkojen hallussa. Tällä hetkellänuo välineet ovat hallinnon ja kapitalismin käsissä, ja ne taas tu-

225

Tähän asti Venäjän vallankumous oli täydellinenmenestys. Mut-ta siinä vaiheessa, missä massoilta puuttui tietoisuus määrätystätarkoituksesta, tappio alkoi häämöttää. Tämä on aina se hetki, kunpoliitikot ja poliittiset puolueet astuvat kehiin käyttääkseen vallan-kumousta omiin tarkoituksiinsa tai koetellakseen omia teorioitaansen suhteen. Tämä tapahtui Venäjällä ja sama on tapahtunut mo-nissa aiemmissakin vallankumouksissa. Kansa taisteli hyvän tais-telun – ja poliittiset puolueet taistelivat sitten saaliinjaosta vallan-kumouksen haitaksi ja kansan tappioksi.

Sitten Venäjällä tapahtui seuraavaa. Maatyöläinen, joka oli saa-nut maansa, ei omistanutkaan tarvitsemiaan työkaluja ja -välineitä.Työläinen, joka oli ottanut haltuunsa koneet ja tehtaat, ei tien-nytkään kuinka niitä käyttää päämäärät saavuttaakseen. Toisin sa-noen hänellä ei ollut riittävää kokemusta tuotannon organisoinnis-sa eikä hänmyöskään kyennyt hoitamaan tuottamiensa tavaroidenjakelua.

Ihmisen – työläisen, maatyöläisen, sotilaan – omat ponnistelutolivat lopettaneet tsaarinvallan, halvaannuttaneet hallituksen, py-säyttäneet sodan ja lakkauttaneet maan ja tuotantovälineiden yksi-tyisomistuksen. Tuota varten ihmistä oli valmisteltu vuosien ajanvallankumouksellisella koulutuksella ja agitaatiolla. Häntä ei kui-tenkaan oltu valmisteltu yhtään enempään. Ja koska häntä ei oltuvalmisteltu mihinkään enempään, niin siinä missä hänen tietonsaja määrätty tarkoituksensa uupuivat, siinä esiin astui poliittinenpuolue ja otti asiat haltuunsa vallankumouksen tehneiden masso-jen käsistä. Politiikka korvasi taloudellisen jälleenrakennuksen en-teillen näin koko yhteiskunnallisen vallankumouksen loppua; silläihmiset elävät leivästä, taloudesta, eivätkä politiikasta.

Ruokaa ja tarvikkeita ei luoda puolueen tai hallituksen määräyk-sillä. Lainsäädännölliset julistukset eivät muokkaa maata; lait eivätpistä teollisuuden rattaita pyörimään. Tyytymättömyys, eripura janälkä seurasivat hallinnon pakkovallan ja diktatuurin kintereillä.Ja taas, kuten aina, politiikka ja valta osoittautuivat suoksi, johonvallankumouksen liekit sammuivat.

224

virheellisesti sekoitamme väärät olosuhteet huonoon käyttäytymi-seen. Venäjän pakolaiset, jotka elivät kurjaa ja merkityksetöntä elä-mää vieraissa maissa, löysivät kotiin palattuaan vallankumoukses-ta otollisen kentän toiminnalleen. Oikeassa ympäristössään he pää-sivät tekemään mitä ihmeellisimpiä tekoja ja heistä kehittyi loista-via organisoijia, rautateiden rakentajia ja teollisuuden luojia. Ihmi-set, joita pidettiin avuttomina ja tehottomina olosuhteissa, joissahe eivät voineet kunnolla käyttää kykyjään ja energiaansa, ovatnyt parhaiten tunnettujen venäläisten nimien joukossa.

Sellainen on ihmisluonne: tehokkuus tiettyyn suuntaan tarkoit-taa halua ja kykyä siihen; ahkeruus ja uutteruus ilmaisevat kiin-nostusta. Siksi nykymaailmassa on niin paljon tehottomuutta jalaiskuutta. Sillä kukapa nykyisin olisi todella oikeassa paikassaan?Kuka tekee sitä, mistä hän todella pitää ja mistä on kiinnostunut?

Vallitsevissa olosuhteissa keskivertoihmisellä ei juuri ole mah-dollisuutta omistautua sellaisiin toimiin, jotka vastaisivat hänentaipumuksiaan ja mieltymyksiään. Syntymän ja yhteiskunnalli-sen aseman sattumat määräävät yleensä ennalta alan tai ammatin.Pankkiirin pojasta ei säännönmukaisesti tule metsuria, vaikka hänsaattaisikin soveltua käsittelemään tukkeja paremmin kuin tilejä.Keskiluokka lähettää lapsensa korkeakouluihin, jotta heistä tulisitohtoreita, lakimiehiä tai insinöörejä. Jos taas vanhemmat ovat työ-läisiä, joilla ei ole varaa kouluttaa lapsiaan, on hyvin todennäköistä,että lapsen täytyy ottaa vastaan mikä tahansa tarjottu työ tai men-nä jollekin alalle, jolle sattuu pääsemään oppilaaksi. Nimenomaantietty tilanne määrää työn tai ammatin, ei suinkaan ihmisen luon-taiset mieltymykset, kyvyt tai taipumukset. Onko sitten mikäänihme, että useimmat ihmiset, itse asiassa heidän ehdoton enemmis-tönsä, on aivan väärässä paikassa? Kysy ensimmäiseltä sadalta vas-taantulijalta, olisivatko he valinneet sen työn, mitä he tekevät, taihaluaisivatko he jatkaa työnsä tekemistä, jos heillä olisi vapaus va-lita, niin 99 heistä myöntää, että oikeastaan he tekisivät mieluum-min jotain muuta. Pakko ja materiaaliset hyödyt, tai toive niistä,pitää useimmat ihmiset aivan väärässä paikassa.

197

On aivan järkeenkäypää, että ihminen voi antaa parhaansa vainsilloin, kun hän on kiinnostunut tekemästään, kun hän tuntee sii-hen luontaista vetoa ja pitää siitä mitä tekee. Silloin hänestä tuleeahkera ja tehokas. Käsityöläisen tekemät tavarat ennen nykyaikais-ta kapitalismia olivat ilon ja kauneuden lähteitä, koska käsityöläi-nen rakasti työtään. Voitko edes odottaa, että nykyaikaisessa teol-lisuuslaitoksessa raatava nykyajan työläinen voisi tuottaa kauniitaasioita? Hänhän on vain koneen osa, sieluttoman teollisuuden yksiratas, ja hänen työnsä on mekaanista ja pakotettua. Lisätään tähänvielä hänen tunteensa, ettei hän työskentele itselleen vaan jonkuntoisen hyväksi, ja että hän vihaa työtään tai parhaassa tapaukses-sakaan ei ole siitä kiinnostunut muutoin kuin palkkapäivänä. Seu-rauksena on työnteon välttelyä, tehottomuutta ja laiskuutta.

Toiminnan tarve on yksi perustavimmista ihmisen sisäisistä yl-lykkeistä. Katsele lasta, niin huomaat kuinka suuri tarve hänelläon toimintaan, liikkumiseen, jonkin tekemiseen. Vahva ja alitui-nen tarve. Sama se on terveellä ihmisellä. Hänen energiansa ja elin-voimansa vaativat toteutumista. Kun hänen annetaan tehdä halua-maansa työtä, työtä jota hän rakastaa, hän ahertaa väsymättä jalaistamatta. Tämän voit havaita tehdastyöläisessä, joka on tarpeek-si onnekas omistaakseen puutarhan tai maapalstan, jossa hän voikasvattaa kukkia ja vihanneksia. Päivän raadannasta väsyneenä-kin hän voi nauttia tuosta kovin raskaasta työstä, jota hän tekeeomaksi hyödykseen ja omasta vapaasta tahdostaan.

Anarkismissa jokaisella onmahdollisuus valitamikä tahansa am-matti, joka vetoaa hänen luontaisiin taipumuksiinsa ja lahjoihinsa.Työstä tulee nautintoa nykyisen tappavan raadannan sijaan. Lais-kuutta ei tunneta. Halulla ja rakkaudella tuotetut asiat ovat kau-neuden ja ilon lähteitä.

”Mutta voiko työstä ikinä tulla nautintoa?” vaadit saada tietää.Nykyään työ on raatamista, epämiellyttävää, näännyttävää ja

uuvuttavaa. Yleensä työ itsessään ei ole niinkään raskasta: olosuh-teet, joissa sitä on pakko tehdä, tekevät siitä sellaista. Erityisestipitkät työpäivät, epäterveelliset työolot, huono kohtelu, riittämä-

198

Tästä selvästikin seuraa, että yhteiskunnallista vallankumoustaon valmisteltava. Sitä on valmisteltava siinä mielessä, että ediste-tään kehityksellistä prosessia, jossa valistetaan kansaa nykyisenyhteiskunnan pahuudesta ja vakuutetaan heidät siitä, että vapau-teen perustuvan yhteiskuntaelämän oikeudenmukaisuus ja käytän-nöllisyys on paitsi haluttavaa myös mahdollista; edelleen sitä onvalmisteltava saamalla massat ymmärtämään hyvin selkeästi mitähe oikein tarvitsevat ja kuinka nuo tarpeet tyydytetään.

Tällainen valmistelu ei ole pelkästään täysin välttämätön ensias-kel. Siihen liittyy myös vallankumouksen turvallisuus, ainoat ta-keet siitä, että se myös saavuttaa tavoitteensa.

Koska useimmista vallankumouksista on puuttunut tämä valmis-telu, on niiden kohtalona ollut ajautua sivuraiteille päätarkoituk-sestaan, joutua väärinkäytetyiksi ja johdetuiksi umpikujiin. Venä-jä on tästä paras viimeaikaisin osoitus. Helmikuun vallankumous,jossa pyrittiin eroon itsevaltiudesta, onnistui täydellisesti. Ihmisettiesivät tarkalleen mitä halusivat; nimittäin tsaarinvallan loppua.Mitkään poliitikkojen ketkuilut, mitkään Lvovien ja Miljukovien –noiden aikojen ”liberaalien” johtajien – puheenlahjat ja vehkeilyteivät kyenneet pelastamaan Romanovien hallintoa sen joutuessavastatusten kansan älykkään ja tietoisen tahdon kanssa. Nimeno-maan tämä päämäärien selkeä ymmärrys teki helmikuun vallanku-mouksesta täydellisen menestyksen, ja huomautan: vieläpä lähesverettömästi.

Sen enempää väliaikaishallituksen vetoomukset kuin uhkaukset-kaan eivät onnistuneet pysäyttämään kansan päättäväisyyttä so-dan lopettamiseksi. Armeijat jättivät rintamat ja päättivät näin ko-ko kysymyksen omalla suoralla toiminnallaan. Päämääristään tie-toisen kansan tahto voittaa aina.

Kansan tahto nimenomaan, heidän luja tavoitteensa saada maahaltuunsa, oli takeena sillekin, ettämaatyöläinen sai tarvitsemansamaa-alat. Vastaavasti kaupunkityöläiset, kuten jo aiemminkin ontoistuvasti mainittu, ottivat haltuunsa tehtaat ja tuotantovälineet.

223

maassa, eikä Yhdysvalloissa, jossa teollinen kehitys oli saavuttanutlähes korkeimman asteensa – ja näin tapahtui kaikista Karl Marxinvastakkaisista oppineista väitteistä huolimatta.

Ymmärrämme siis, että vaikka vallankumouksia ei voidakaantehdä, niitä voidaan kiirehtiä tiettyjen tekijöiden avulla; nimittäinpaineella ylhäältä: poliittisen ja taloudellisen sorron ankaruudella;ja paineella alhaalta: suuremmalla valistuksella ja agitaatiolla. Nä-mä levittävät ideoita; ne edistävät kehitystä ja siten myös vallan-kumouksen tuloa.

Vaikka paine ylhäältä voikin kiirehtiä vallankumousta, se voimyös aiheuttaa sen epäonnistumisen, koska sellainen vallanku-mous voi helposti puhjeta ennen kuin on saavutettu riittävän pit-källe edennyt kehityksellinen taso. Ennenaikaisesti tullessaan seraukeaa pelkäksi kapinoinnin purskahteluksi; se on siis vailla sel-keää, tietoista päämäärää ja tarkoitusta. Parhaimmillaankin kapi-nointi voi taata ainoastaan jonkin hyvin väliaikaisen helpotuksen;kamppailun todelliset syyt jäävät tällöin kuitenkin ennalleen jat-kamaan samaa toimintaansa eli ne aiheuttavat jälleen uutta tyyty-mättömyyttä ja kapinointia.

Kun teemme yhteenvedon siitä, mitä olen sanonut vallanku-mouksesta, päädymme siihen johtopäätelmään, että:

(1) yhteiskunnallinen vallankumous on sellainen, joka muuttaayhteiskunnan koko perustan täydellisesti, sen poliittisen, taloudel-lisen ja sosiaalisen luonteen;

(2) sellaisen muutoksen täytyy tapahtua ensin kansan ajatuksis-sa ja mielipiteissä, sen täytyy tapahtua ihmisten mielissä;

(3) sorto ja kurjuus voivat edistää vallankumousta, mutta ne voi-vat myös kääntää sen epäonnistumisen tielle, koska kehityksellis-ten valmistelujen puute voi aiheuttaa sen, etteivät todelliset saavu-tukset ole vielä mahdollisia;

(4) vain sellainen vallankumous voi olla perustavanlaatuinen,yhteiskunnallinen ja onnistunut, joka on ilmausta ajatusten ja mie-lipiteiden perustavasta muuttumisesta.

222

tön palkka jne tekevät siitä sellaista. Kuitenkin mitä epämiellyttä-vinkin työ voitaisiin tehdä kevyemmäksi ympäristöä kehittämällä.Otetaan esimerkiksi viemäreiden huolto. Se on likaista työtä, jostamaksetaan huonosti. Oletetaanpa esimerkiksi, että sellaisesta työs-tä maksettaisiinkin 20 dollaria päivältä nykyisen viiden dollarin si-jaan. Heti työ muuttuisi kevyemmäksi ja miellyttävämmäksi. Työ-hön hakijoiden määrä lisääntyisi kertaheitolla. Ja tämä tarkoittaasitä, etteivät ihmiset suinkaan ole laiskoja eivätkä pelkää raskas-ta ja epämiellyttävää työtä, kunhan siitä maksetaan riittävästi. Tä-tä työtä pidetään kuitenkin alentavana ja sitä halveksutaan. Miksisitä pidetään alentavana? Eikö se muka ole mitä hyödyllisintä jatäysin välttämätöntä työtä? Eivätkö muka epidemiat valtaisi kau-punkiamme ilman viemäreiden ja katujen puhtaanapitäjiä? Ihmi-set, jotka pitävät kaupunkimme puhtaana ja terveellisenä ovat taa-tusti todellisia hyväntekijöitä, tärkeämpiä terveydellemme ja hy-vinvoinnillemme kuin lääkärit konsanaan. Yhteiskunnallisen hyö-dyllisyyden näkökulmasta katsottuna kadunlakaisija on lääkärinkollega: lääkäri hoitaa meitä silloin, kun me olemme sairaita, mut-ta kadunlakaisija auttaa meitä pysymään terveinä. Kuitenkin lää-käriä ihaillaan ja kunnioitetaan, mutta kadunlakaisijaa ylenkatso-taan. Miksi? Johtuuko se siitä, että kadunlakaisijan työ on likaista?Kirurgillahan on useinkin huomattavasti ”likaisempia” töitä suo-ritettavanaan. No miksi sitten kadunlakaisijaa halveksitaan? Siksikoska hänen palkkansa on pieni.

Tässä nurinkurisessa sivilisaatiossamme asioiden arvo määräy-tyy rahan perusteella. Kaikkein hyödyllisimpiä töitä tekevät ihmi-set ovat alimpana yhteiskunnallisella arvoasteikolla, kun heidäntyöstään ei makseta hyvin. Jos kuitenkin sattuisi niin, että kadun-lakaisija saisikin yhtäkkiä sata dollaria palkkaa lääkärin saadessavain viisikymmentä, niin ”likainen” kadunlakaisija nousisi välittö-mästi yhteiskunnalliselta statukseltaan ja arvonannoltaan ja hänmuuttuisi ”likaisesta työläisestä” hyvätuloiseksi ja suosituksi ihmi-seksi.

199

Huomaat siis, että voiton tekemisen järjestelmässämme nimeno-maan palkka, palkkio ja palkka-asteikkomääräävät niin työn arvonkuin sitä tekevän ihmisenkin ”arvon”, ei suinkaan työn itsensä arvotai sen ansiokkuus.

Järkevässä yhteiskunnassa – siis anarkistisissa olosuhteissa – oli-si täysin toisenlaiset standardit tuollaisten asioiden arvioinnissa.Ihmisiä arvostettaisiin sen mukaan, kuinka halukkaita he ovat ole-maan yhteiseksi hyödyksi.

Voitko kuvitella, miten suuria muutoksia tuollainen uusi asenneaiheuttaisi? Jokainen kaipaa lähimmäistensä kunnioitusta ja arvon-antoa: se on jotain mitä ilman emme voi elää. Jopa vankilassa olennähnyt, miten ovela taskuvaras tai kassakaappien räjäyttäjä kai-paakaan ystäviensä hyväksyntää ja miten lujasti hän yrittääkäänsaada heidät arvostamaan itseään. Piiriimme kuuluvien mielipiteetmääräävät meidän käyttäytymistämme. Sosiaalinen ilmapiiri mää-rää mitä perustavimmalla tavalla meidän arvomme ja asenteemme.Omat henkilökohtaiset kokemuksesi osoittavat kyllä, miten tottatämä onkaan, etkä siksi hämmästy kun sanon, että anarkistises-sa yhteiskunnassa ihmiset hakeutuvat pikemminkin hyödyllisiinja vaikeisiin töihin kuin kevyempiin hommiin. Jos otat tämän huo-mioon, et enää murehdi laiskuutta tai työn välttelyä.

Raskaimmista ja vaikeimmistakin tehtävistä voitaisiin tehdä ke-vyempiä kuin nykyisin. Kapitalistista työnantajaa ei kuitenkaankiinnosta kuluttaa rahaa, jos hän vain voi sitä välttää, siihen et-tä hänen työntekijöidensä raadanta olisi miellyttävämpää ja valoi-sampaa. Hän tekee parannuksia vain silloin, kun siitä on odotetta-vissa suurempia voittoja, mutta puhtaasti humanitaarisista syistähän ei ole valmis uhraamaan mitään ylimääräistä. Vaikkakin tässäminun täytyy sanoa, että älykkäämmät työnantajat ovat alkaneetjo ymmärtää, että heidän laitostensa olosuhteita kannattaa kehit-tää, tehdä niistä hygieenisempiä ja terveellisempiä ja ylipäänsä pa-rantaa työläisten olosuhteita. He ovat huomanneet, että se on hy-vä investointi: työtyytyväisyys lisääntyy ja sen seurauksena myöstyöläisten työteho kasvaa. Periaate on järkevä. Tietenkin tänä päi-

200

yhteiskunnallista, kun se pyrkii perustavanlaatuiseen muutokseen.Koska elämän perusta on taloudessa, tarkoittaa yhteiskunnallinenvallankumous maan teollisen ja taloudellisen elämän ja sitä seura-ten koko yhteiskunnan rakenteen uudelleenjärjestämistä.

Olemme kuitenkin nähneet, että yhteiskuntarakenne pohjau-tuu ideoihin, ja se viittaa siihen, että rakenteen muutoksia edeltä-vät ideoidenmuutokset. Toisin sanoen yhteiskunnallisten ideoidentäytyy muuttua ensin ennen kuin uutta yhteiskunnallista rakennet-ta voidaan rakentaa.

Yhteiskunnallinen vallankumous ei näin ollen ole mikään sattu-ma, ei mikään yhtäkkinen tapahtuma. Siinä ei ole mitään yhtäk-kistä, sillä ideat eivät muutu yhtäkkisesti. Ne kasvavat hitaasti javaiheittain, kuin kasvi tai kukka. Näin ollen yhteiskunnallinen val-lankumous on seuraus, se on vallankumouksellisen kehityksen lop-putulos. Se kehittyy siihen tilanteeseen, jolloin huomattavat ihmis-määrät ovat omaksuneet uudet ajatukset ja ovat päättäneet pistäänuo ajatukset käytäntöön. Kun he pyrkivät näin tekemään ja koh-taavat vastarintaa, silloin hidas, hiljainen ja rauhanomainen yhteis-kunnallinen kehitys muuttuu nopeaksi, militantiksi ja väkivaltai-seksi. Evoluutiosta tulee revoluutiota.

Pitäkää siis mielessänne, että evoluutio ja revoluutio eivät oleerillisiä ja erilaisia asioita. Vielä vähemmän ne ovat toistensa vas-takohtia, kuten jotkut ihmiset virheellisesti uskovat. Vallankumouson pelkästään kehityksen kiehumispiste.

Koska vallankumous on kehitystä sen kiehumispisteessään, eitodellista vallankumousta voi ”tehdä” sen enempää kuin voisi kiih-dyttää teepannun kiehumista. Tuli pannun alla saa veden kiehu-maan: se, miten nopeasti vesi saavuttaa kiehumispisteen, riippuutulen voimasta.

Maan taloudelliset ja poliittiset olosuhteet ovat tuli kehityksenkattilan alla. Mitä pahempaa on sorto, mitä suurempaa on ihmistentyytymättömyys, sitä voimallisempi on tuli. Tämä selittää sen, mik-si yhteiskunnallisen vallankumouksen liekit pyyhkäisivät nimeno-maan Venäjällä, mitä tyrannimaisimmassa ja takapajuisimmassa

221

taistella noita harhauskomuksia ja taikauskoja vastaan, niistä tuliepäuskottavia ja ne menettivät otteensa kansasta, ja lopulta noi-hin ideoihin liittyneet instituutiot lakkautettiin. Oppineet kertovatsinulle, että ne ”menettivät hyödyllisyytensä” ja että ne siksi ”kuo-livat”. Mutta miten ne ”menettivät hyödyllisyytensä”? Kenelle neolivat hyödyllisiä? Ja miten ne oikein ”kuolivat”?

Me jo tiedämme, että niistä oli hyötyä vain herraluokalle ja ettäniistä päästiin eroon kansannousuilla ja vallankumouksilla.

Miksi vanhat ja aikansa eläneet instituutiot eivät vain ”kadon-neet” ja kuolleet pois rauhanomaisesti?

Kahdesta syystä. Ensinnäkin koska jotkut ihmiset ajattelevat no-peammin kuin toiset. Tästä syystä aina vähemmistö etenee ajatte-lussaan nopeammin kuin muut. Mitä enemmän tuo vähemmistöinnoittuu uusista ideoista, mitä vakuuttuneempi se on niiden si-sältämästä totuudesta ja mitä voimakkaammaksi se itsensä tuntee,sitä nopeammin se pyrkii toteuttamaan uudet ideansa; ja tämä ta-pahtuu yleensä kauan ennen kuin ihmisten enemmistö on alkanutnähdä uuden valon. Joten vähemmistön täytyy taistella enemmis-töä vastaan, joka takertuu vielä vanhoihin näkemyksiin ja olosuh-teisiin.

Toinen syy on vallanpitäjien vastarinta. On yhdentekevää, onkokyseessä kirkko, kuningas, keisari, demokraattinen hallitus vai dik-tatuuri, tasavalta vai autokratia – ne, joilla on valta, taistelevat epä-toivoisesti pitääkseen sen niin kauan kuin vain suinkin voivat. Jamitä enemmän ne saavat apua hitaasti ajattelevalta enemmistöltä,sitä parempaan vastarintaan ne pystyvät. Tästä seuraa kapinoidenja vallankumouksien hurjuus.

Massojen epätoivo, heidän vihansa niitä kohtaan, jotka ovat vas-tuussa heidän kurjuudestaan, ja elämän herrojen päättäväisyys pi-tää kiinni omista etuoikeuksistaan ja hallinnostaan muodostavatyhdessä kansannousujen ja kapinoiden väkivallan.

Sokea kapinointi vailla määrättyä kohdetta ja tarkoitusta ei kui-tenkaan vielä merkitse vallankumousta. Vallankumous on kapi-nointia, joka on tullut tietoiseksi päämääristään. Vallankumous on

220

vänä sitä käytetään vain suurempien voittojen saamiseen. Sen si-jaan anarkismissa sitä ei käytettäisi henkilökohtaisen hyödyn saa-miseen vaan kiinnostuksesta työläisten terveyttä kohtaan ja halus-ta työn keventämiseen. Tekninen kehityksemme on niin suurta jajatkuvasti eteenpäin menevää, että nykyaikaisilla koneilla ja työtä-säästävillä laitteilla voitaisiin poistaa suuri osa raskaista töistä. Mo-nilla teollisuudenaloilla, kuten esimerkiksi kaivosteollisuudessa, eikuitenkaan hyödynnetä uusia turvallisuus- ja työterveyssovelluk-sia, koska herrat suhtautuvat täysin välinpitämättömästi alaisten-sa hyvinvointiin eivätkä ole valmiita maksamaan siihen liittyviäkustannuksia. Sen sijaan järjestelmä, joka ei perustu voitonpyyn-tiin, voi toimia teknisessä kehityksessään nimenomaan ajatellentyön tekemistä helpommaksi, turvallisemmaksi, terveellisemmäksija miellyttävämmäksi.

”No tehtiin työstä sitten miten kevyttä tahansa, niin ei se kah-deksan tuntia päivässä ole mikään nautinto”, ystäväsi tokaisee.

Hän on aivan oikeassa. Mutta mietitkö koskaan, miksi meidäntäytyy tehdä työtä kahdeksan tuntia päivässä? Tiedätkö, että vielävähän aikaa sitten ihmiset joutuivat raatamaan 12 – 14 tuntia päi-vässä ja että niin on vielä nytkin sellaisissa takapajuisissa maissakuin Kiina ja Intia?

Tilastollisesti voidaan osoittaa, että kolmen tunnin työ päivässä,enimmillään, riittää ruokkimaan, asuttamaan ja vaatettamaan ko-ko maailman sekä varustamaan sen välttämättömyyksien lisäksimyös nykyaikaisilla mukavuuksilla. Juttu on vain siinä, että nykyi-sin vain vajaa viidennes tekee mitään tuottavaa työtä. Pieni raata-jien vähemmistö joutuu elättämään koko maailman.

Mietipä ensiksikin kaikkea sitä nyky-yhteiskunnassa tehtäväntyönmäärää, joka anarkistisissa olosuhteissa olisi täysin tarpeeton-ta. Otetaan vaikka maailman armeijat ja sotalaivastot, niin ajattelekuinka monta miljoonaa ihmistä voitaisiin vapauttaa hyödylliseenja tuottavaan työhön, kun kerran sotakin on lakkautettu, kutenasianlaita anarkiassa tietenkin olisi.

201

Jokaisessa maassa työläiset elättävät miljoonia, jotka eivät annamitään hyödyllistä maansa hyvinvoinnille, eivät luo mitään eivät-kä ylipäätään tee minkäänlaista hyödyllistä työtä. Nuo miljoonatovat pelkkiä kuluttajia olematta tuottajia. Esimerkiksi Yhdysval-loissa 120 miljoonan väestöstä vähemmän kuin 30 miljoonaa ontyöläisiä, maanviljelijät mukaan laskettuna16. Vastaavanlainen ti-lanne on sääntönä joka maassa.

Onko siis mikään ihme, että työläisten täytyy raataa pitkää päi-vää, kun työläisiä on vain 30 jokaisesta 120 ihmisen joukosta? Laa-jat liiketalouden luokat kirjanpitäjineen, assistentteineen, agent-teineen ja kauppamatkustajineen; oikeuslaitos tuomareineen, kir-jureineen, haastemiehineen jne; asianajajien armeija henkilökun-tineen; sotaväki ja poliisivoimat; kirkot ja luostarit; hyvänteke-väisyyslaitokset ja köyhäintalot; vankilat vartijoineen, virkailijoi-neen ja tuottamattomine asukkeineen; mainostajien armeija avus-tajineen, joiden liiketoimintana on saada sinut ostamaan sitä mitäet halua etkä tarvitse; puhumattakaan niistä lukemattomista jou-koista, jotka elävät ylellisyydessä täysin toimettomina. Kaikki nä-mä muodostavat ne jokaisen maan miljoonat.

Jos kaikki nuo miljoonat hakeutuisivat hyödylliseen työhön, tar-vitsisiko työläisen enää raataa kahdeksaa tuntia päivässä? Jos 30ihmistä käyttää kahdeksan tuntia tehdäkseen jonkin asian, kuinkapaljon vähemmän aikaa menisi 120 ihmiseltä samaan työhön? Enhalua rasittaa sinua tilastoilla, mutta on olemassa riittävästi aineis-toa, joka todistaa, että vähemmän kuin 3 tuntia päivässä fyysistätyötä riittäisi siihen, että maailman työt tulevat tehdyiksi.

Voitko epäillä, etteikö raskainkin työ muuttuisi nykyisestä kiro-tusta orjuudesta miellyttäväksi, jos sitä tarvitsisi tehdä vain kolmetuntia päivässä ja sekin aika mitä puhtaimmissa ja terveimmissäolosuhteissa, veljeyden ja työn kunnioituksen ilmapiirissä?

Eikä ole mitenkään kaukaa haettua nähdä jo sekin päivä, kunnuo lyhyet työtunnit vähenisivät entisestään. Sillä me kehitämme

16 N.Y. World Almanac 1927.

202

Havainnollistetaanpa tilannetta esimerkiksi Yhdysvalloilla. Ky-sy itseltäsi, miksi vallankumouksellisella propagandalla on ollutsiinä maassa niin vähän vaikutusta huolimatta sosialistien ja anar-kistien yli 50 vuoden mittaisista ponnisteluista. Eikö muka ame-rikkalainen työläinen ole jopa voimakkaammin riistetty kuin työ-väenluokka muissa maissa? Eikö muka poliittinen korruptio reho-ta siellä siinä missä muissakin maissa? Eikö Amerikan kapitalisti-luokka olekin maailman itsevaltaisinta ja despoottisinta? On totta,että amerikkalaisella työläisellä voi materiaalisesti mennä euroop-palaista toveriaan paremmin, mutta eikö hän toisaalta joudu mitäraaimman terrorin uhriksi heti, jos hän vain osoittaa pienintäkääntyytymättömyyttä? Kaikesta tästä huolimatta amerikkalainen työ-läinen pysyy lojaalina hallinnolleen ja on ensimmäisenä puolusta-massa sitä kaikkea kritiikkiä vastaan. Hän on vieläkin mitä antau-muksellisin ”maailman hienoimman maan suurten ja jalojen ins-tituutioiden” puolesta taistelija. Miksi? Koska hän uskoo, että neovat hänen instituutioitaan; että hän, itsenäisenä ja vapaana kan-salaisena, on niiden johdossa; ja että hän voisi muuttaa niitä, joshän vain niin haluaisi. Nimenomaan hänen uskonsa vallitsevaanjärjestykseen muodostaa suurimman turvan vallankumousta vas-taan. Hänen uskonsa on typerä ja perusteeton, ja jonakin päivänäse vielä murtuu rytisten ja sen mukana kaatuu amerikkalainen ka-pitalismi ja despotismi. Mutta niin kauan kuin tuo usko on voimis-saan, amerikkalainen rahavalta on turvassa vallankumoukselta.

Kun ihmisten tietoisuus avartuu ja kehittyy, kun he tarttuvatuusiin ideoihin ja menettävät uskonsa entisiin, instituutiot alkavatmuuttua ja lopulta niistä päästään eroon. Ihmiset oppivat ymmärtä-mään, että heidän aiemmat näkemyksensä ovat olleet vääriä; ettei-vät ne olleetkaan totta vaan pelkkää ennakkoluuloa ja taikauskoa.

Tähän tapaan on monia aiemmin tosina pidettyjä ideoita alet-tukin pitää pahoina ja vääränlaisina. Kuten ideaa kuninkaiden ju-malallisesta oikeudesta, ideaa orjuudesta ja maaorjuudesta. Kerrankoko maailma uskoi noiden instituutioiden olevan oikein, oikeassaja muuttumattomia. Kun kehittyneet ajattelijat alkoivat laajemmin

219

25. Ideasta lähdetään

Oletko koskaan kysynyt itseltäsi, kuinka on mahdollista, ettähallinto ja kapitalismi voivat jatkaa olemassaoloaan huolimatta kai-kista niistä ongelmista ja vääryyksistä, mitä ne saavat maailmassaaikaan?

Jos olet, niin vastauksesi on varmaankin ollut, että tämä tapah-tuu siitä syystä, että ihmiset tukevat noita instituutioita, ja he tu-kevat niitä, koska he uskovat niihin.

Siinä on koko asian vaikeus: nykyinen yhteiskunta nojaa siihenihmisten uskomukseen, että se on hyvä ja hyödyllinen. Se perustuuideaan auktoriteetista ja yksityisomistuksesta. Nimenomaan ideatylläpitävät olosuhteita. Hallinto ja kapitalismi ovat muotoja, joissanämä yleiset ideat ilmenevät. Ideat ovat perusta; instituutiot ovatsen pohjalle rakennettuja laitoksia.

Uudella yhteiskunnallisella rakenteella täytyy olla uusi perusta,sen täytyy pohjautua uusiin ideoihin. Vaikka kuinka muutettaisiininstituution muotoa, sen luonne ja tarkoitus pysyvät samana kuinse perusta, jolle se on rakennettu. Katso tarkasti elämää, niin huo-maat tämän totuuden. Maailmassa on kaikenlaisia hallitusmuoto-ja, mutta niiden todellinen luonne on sama kaikkialla, aivan kutenniiden vaikutuksetkin: aina on kyse vallasta ja kuuliaisuudesta.

Mikä siis pitää hallinnoinnin pystyssä? Armeijat ja laivastotko?Kyllä, mutta vain näennäisesti niin. Mikä ylläpitää armeijoita ja lai-vastoja? Se ihmisten ja massojen usko, että hallinnointi on tarpeel-lista; kyse on nimenomaan yleisesti hyväksytystä ideasta, jonkamukaan hallinnointiin on tarve. Siinä on sen todellinen ja luja pe-rusta. Jos tuo ajatus tai usko otetaan pois, ei mikään hallinto kestäpystyssä päivääkään.

Sama pätee yksityisomistukseen. Ajatus, että se on oikein ja tar-peellista on sen tukipilari, joka sitä ylläpitää ja antaa sille turvaa.

Kaikki nykypäivän instituutiot pohjaavat viime kädessä yleiseenuskomukseen, että ne ovat hyviä ja hyödyllisiä.

218

jatkuvasti teknisiä menetelmiämme ja uusia työtä säästäviä konei-ta keksitään kaiken aikaa. Tekninen edistys tarkoittaa vähemmäntyötä ja suurempia mukavuuksia, kuten voit nähdä vertaamallaelämää Yhdysvalloissa siihen mitä se on Kiinassa tai Intiassa. Jäl-kimmäisissä maissa raadannan pitkät tunnit riittävät hädin tuskinelämän välttämättömyyksiin, kun taas Yhdysvalloissa jopa keski-vertotyöläisellä on huomattavasti korkeampi elintaso ja vähem-män työtunteja. Tieteen ja keksintöjen kehitys merkitsee enem-män vapaa-aikaa tehdä niitä asioita, joita rakastamme.

Olen kuvannut suurilla ja laajoilla ympyröillä elämän mahdol-lisuuksia sellaisessa järkevässä järjestelmässä, josta voitto on lak-kautettu. Ei ole tarpeenmennä sellaisen yhteiskuntatilanteen aivanpieniin yksityiskohtiin: riittää, että sanotaan voitavan osoittaa, ettäkommunistinen anarkismi tarkoittaa suurinta materiaalista hyvin-vointia taaten vapaudellisen elämän kaikille.

Me voimme nähdä edessämme ajan, kun työstä on tullut miellyt-tävää harjoitusta, fyysisen ponnistelun iloista soveltamista maail-man tarpeisiin. Ihmiset tulevat silloin vielä katsomaan taaksepäinnykyiseen yhteiskuntaamme ja he ihmettelevät, kuinka työ on kos-kaan voinut olla orjuutta; ja he epäilevät hulluiksi sukupolvia, jot-ka pistivät alle viidenneksen väestöstään hankkimaan otsa hiessäleivän koko loppuväestölle, joka puolestaan oli jouten ja vain huk-kasi aikansa, terveytensä ja yhteisen varallisuuden. Tulevaisuudenihmiset ihmettelevät, kuinka ihmisten tarpeiden vapaata tyydytty-mistä on koskaan voitu pitää muuna kuin itsestäänselvyytenä, jakuinka samoihin päämääriin luontaisesti pyrkivät ihmiset onnistui-vatkin väkisin tekemään elämästään vaikeaa ja kurjaa keskinäisilläkiistoillaan. He eivät voi uskoa, kuinka koko ihmisen olemassaoloon joskus voinutkin olla pelkkää jatkuvaa taistelua ruoasta keskel-lä maailmaa, jossa on runsaasti rikkautta ja ylellisyyttä; taistelua,joka ei jättänyt suurelle enemmistölle sen enempää aikaa kuin voi-miakaan pyrkiä sielunsa ja mielensä korkeampaan etsintään.

203

”Mutta eikö elämä anarkiassa, jossa vallitsee taloudellinen ja yh-teiskunnallinen tasa-arvo, tarkoita yleistä tasapäistämistä?” sinäkysyt.

Ei, rakas ystäväiseni, aivan päinvastoin. Sillä ei tasa-arvo tarkoi-ta samaa määrää, vaan tasavertaisia mahdollisuuksia. Se ei esimer-kiksi tarkoita, että jos Järvinen tarvitsee viisi ateriaa päivässä, niinVirtasenkin täytyy syödä yhtä monta. Jos Virtanen haluaa vain kol-me ateriaa päivässä kun Järvinen tarvitsee viisi, niin heidän kulut-tamansa määrä voi olla epätasainen, mutta molemmat ovat täysintasavertaisia siinä mahdollisuudessa, että itse kukin saa kuluttaaniin paljon kuin hän tarvitsee, niin paljon kuin hänen erityinenluontonsa vaatii.

Älä tee sitä virhettä, että samastaisit vapaudessa eletyn tasa-arvon rangaistusleirin pakotettuun tasa-arvoon. Todellinen anar-kistinen tasa-arvo ilmaisee vapautta, ei määrää. Se ei tarkoita, ettäjokaisen täytyy syödä, juoda tai käyttää samoja asioita, tehdä sa-maa työtä tai elää samaan tapaan. Kaukana siitä: itse asiassa juuripäinvastoin.

Yksilölliset tarpeet ja makumieltymykset eroavat aivan kutenruokahalutkin eroavat. Tasavertainen mahdollisuus tyydyttää niitämuodostaa todellisen tasa-arvon.

Kaukana tasapäistämisestä, sillä sellainen tasa-arvo avaa ovensuurimpaan mahdolliseen toiminnan ja kehittymisen kirjoon. Sil-lä ihmisluonne on moninainen, ja vain tämän moninaisuuden tu-kahduttaminen johtaa tasapäistämiseen, yhdenmuotoisuuteen jasamankaltaisuuteen. Vapaa mahdollisuus ilmaista ja ilmentää yk-silöllisyyttään tarkoittaa luontaisten eroavaisuuksien ja erilaisuuk-sien kehittymistä.

On sanottu, ettei yksikään ruohonkorsi ole samanlainen kuin toi-nen. Huomattavasti vähemmän samanlaisia ovat ihmisolennot. Ko-ko laajassa maailmassa ei ole kahta persoonaa, jotka olisivat täysinsamanlaisia edes ulkonäöltään; ja sitä erilaisempia he ovat fysio-logiselta, mentaaliselta ja psyykkiseltä luonteeltaan. Tästä moni-naisuudesta huolimatta ja huolimatta luonteemme lukemattomista

204

Vallankumouksessa pätee sama kuin ihmisen kamppailussaluontoa vastaan. Yksinään hän on voimaton eikä voi onnistua; to-vereidensa avulla hän voittaa kaikki esteet.

Voiko yksittäinen työläinen saavuttaamitään taistelussa suuryh-tiötä vastaan? Voiko pieni ammattiliitto pakottaa suuren työnan-tajan suostumaan vaatimuksiinsa? Kapitalistiluokka on järjestäy-tynyt taistelussaan työväenluokkaa vastaan. On siis järkeenkäy-pää, että vallankumous voidaan voittaa vain, kun työläiset ovatyhdistyneinä, kun he ovat organisoituneet maanlaajuisesti; ja kunkaikkien maiden proletaarit yhdistävät voimansa, koska pääomaon kansainvälistä ja herrat yhdistyvät aina työväenluokkaa vas-taan kaikissa suurissa kysymyksissä. Tästä syystä esimerkiksi ko-ko maailman rahavalta kääntyi Venäjän vallankumousta vastaan.Niin kauan kuin Venäjän kansa halusi vain päästä eroon tsaaris-ta, kansainvälinen pääoma ei sekaantunut asiaan; sitä ei kiinnos-tanut millainen poliittinen järjestelmä Venäjällä on, kunhan se oliporvarillinen ja kapitalistinen. Mutta heti kun vallankumous yrittipäästä eroon kapitalistisesta järjestelmästä, kaikkien maiden halli-tukset ja porvaristot liittoutuivat keskenään sen tuhotakseen. Nenäkivät siinä uhan oman vallanpitonsa jatkuvuudelle.

Pidä tuo hyvin mielessäsi, ystäväni. Koska on olemassa vallan-kumouksia ja vallankumouksia. Toiset vallankumoukset muutta-vat vain hallitusmuotoa ja vaihtavat uudet hallitsijat entisten ti-lalle. Ne ovat poliittisia vallankumouksia ja sellaisinaan ne koh-taavat vain vähän vastarintaa. Sen sijaan vallankumouksen, jokatähtää koko palkkatyöjärjestelmän lakkauttamiseen, on lakkautet-tava myös yhden luokan valta sortaa toista luokkaa. Eikä silloinole kyse mistään vallanpitäjien vaihtamisesta, hallituksen muutta-misesta, poliittisesta vallankumouksesta, vaan koko yhteiskunnanluonteenmuuttamisesta. Kyse on silloin yhteiskunnallisesta vallan-kumouksesta. Ja sellaisena sillä on vastassaan hallitusten ja kapita-lismin lisäksi yleinen tietämättömyys ja ennakkoluulot, erityisestiniiden jotka uskovat hallintoon ja kapitalismiin.

Miten se siis voidaan saavuttaa?

217

Niin uskoi myös aatelisto tsaari Nikolai II:n hovissa vielä kansan-nousua edeltävänä päivänä, joka syöksi heidät vallasta. ”Nyt ei näy-tä olevan vallankumouksen aika”, väittää pinnallinen tarkkailija.Vallankumouksilla on kuitenkin tapana syttyä silloin, kun ”ei näytäolevan sen aika”. Kaukonäköisemmät nykykapitalistit eivät kuiten-kaan näytä haluavan ottaa mitään riskiä. He tietävät, että kansan-nousut ja vallankumoukset ovat mahdollisia milloin tahansa. Siksisuuryhtiöt ja suurtyönantajat, erityisesti Yhdysvalloissa, ovat al-kaneet ottaa käyttöönsä uusia keinoja, joiden lasketaan toimivaneräänlaisina ukkosenjohdattimina yleistä tyytymättömyyttä ja ka-pinamieltä vastaan. Ne ovat alkaneetmaksaa bonuksia työntekijöil-leen, jakaa voittojaan, ja muuta vastaavaa, jonka tarkoitus on tehdätyöläisistä tyytyväisempiä ja kiinnostuneempia oman teollisuuten-sa menestyksestä. Näillä keinoilla voidaan väliaikaisesti sokaistaköyhälistö näkemästä heidän todellisia etujaan, mutta on turha us-koa, että työläiset tyytyisivät ikuisesti palkkaorjuuteensa, vaikkaheidän häkkiään aika ajoin kullattaisiinkin. Materiaalisten olosuh-teidemme parantaminen ei ole mikään vakuutus vallankumoustavastaan. Päinvastoin, tarpeittemme tyydytys luo uusia tarpeita, sesynnyttää uusia haluja ja pyrkimyksiä. Sellainen on ihmisluonto,ja se juuri tekee kehityksen ja edistyksen mahdolliseksi. Työläis-ten tyytymättömyyttä ei voida vaientaa muutamalla ylimääräisel-lä leipäpalasella, vaikka ne olisivat kuinka voideltuja. Tästä syys-tä Euroopan kehittyneemmissä teollisuuskeskuksissa on tietoisem-paa ja aktiivisempaa kapinointia kuin takapajuisemmassa Aasias-sa tai Afrikassa. Ihmisen henki janoaa ikuisesti suurempaa hyvin-vointia ja vapautta, ja kansa kantaa sisällään tätä edistyksen sie-mentä. Modernin rahavallan toive pysäyttää vallankumous heittä-mällä raatajalle lihaisampi luu on illuusiota ja perusteetonta. Uu-det pääoman toimintatavat voivat näyttää rauhoittavan työväestönhetkeksi, mutta sen etenevää marssia ei voida pysäyttää milläänkorvikkeilla. Kapitalismin lakkauttaminen on väistämätöntä, kai-kista juonista ja vastarinnasta huolimatta, ja se saavutetaan vainvallankumouksella.

216

eroavaisuuksista me nykyisin pakotamme ihmiset olemaan saman-laisia. Elämämme ja tottumuksemme, tapamme ja käyttäytymisem-me, jopa ajatuksemme ja tunteemme puristetaan samaan muottiinja muokataan samanlaisuudeksi. Auktoriteetin ja lain, niin kirjoite-tun kuin kirjoittamattomankin, perinteen ja tapakulttuurin henkipakottaa meidät samaan kaavaan ja tekee ihmisestä tahdottomanautomaatin, jolla ei ole sen enempää itsenäisyyttä kuin yksilölli-syyttäkään. Tämä moraalinen ja älyllinen kahlehtiminen on pakot-tavampaa kuin mikään fyysinen pakottaminen, se on paljon tuhoi-sampaa ihmisyydellemme ja kehityksellemme. Me olemme kaikkisen uhreja, ja ainoastaan poikkeuksellisen vahvat onnistuvat mur-tamaan sen kahleet, ja hekin vain osittain.

Menneisyyden ja nykyisyyden auktoriteetit eivät sanele vainkäyttäytymistämme vaan ne hallitsevat itse mieltämme ja sieluam-me, ja jatkuvassa työssään ne taistelevat jokaista epäsovinnaisuu-den, itsenäisen asenteen ja omalaatuisen näkemyksen oirettakinvastaan. Koko yhteiskunnallisen tuomion painolasti tulee sen nai-sen tai miehen päälle, joka uskaltaa uhmata vakiintuneita koode-ja. Armoton kosto purkautuu protestoijan niskaan, joka kieltäytyyseuraamasta tallattua latua, tai harhaoppisen niskaan, joka ei us-ko yleisesti hyväksyttyihin sääntöihin. Tieteessä ja taiteessa, kir-jallisuudessa, runoudessa ja maalaustaiteessa tämä henki pakot-taa sopeutumaan ja mukautumaan, mikä johtaa vakiintuneen jäl-jittelyyn ja hyväksyttyyn, yhdenmukaiseen ja samanlaiseen ste-reotyyppiseen ilmaisuun. Tätäkin kauheammin rangaistaan epä-sovinnaisuuksista todellisessa elämässämme, jokapäiväisissä suh-teissamme ja toiminnassamme. Maalari tai kirjailija saa toisinaananteeksi tapainrikkomuksensa ja hävyttömyytensä, koska loppu-jen lopuksi heidän kapinansa rajoittuu vain paperille tai kankaal-le: sillä on vaikutusta vain hyvin pieniin piireihin. Heistä voidaanolla piittaamatta tai heidät voidaan leimata melko harmittomiksikummajaisiksi, mutta näin ei voida tehdä sellaisen toiminnan ihmi-sen kanssa, joka tuo hyväksyttyjen normien vastaiset haasteensayhteiskunnalliseen elämään. Ei ole harmiton hän. Hän on vaaralli-

205

nen esimerkin voimallaan, pelkällä läsnäolollaan. Hänen sosiaalis-ten sääntöjen rikkomisiaan ei voida sen enempää katsoa sormienläpi kuin antaa anteeksikaan. Hänet julistetaan yhteiskunnan vi-holliseksi.

Tästä syystä vallankumouksellisen tunteen tai ajatuksen ilmai-sua eksoottisessa runoudessa tai oppineissa filosofisissa tutkielmis-sa voidaan vielä suvaita, ja ne saattavat ohittaa niin virallisen kuinepävirallisenkin sensuurin, koska suuri yleisö ei kumminkaan näeniitä tai ainakaan ymmärrä niitä. Mutta ilmaisepa sama toisinajat-telemisen asenne kansanomaiseen tapaan, niin saat välittömästivastaasi kaikkien niiden voimien vaahtoavan paheksunnan, jotkakannattavat vakiintuneen säilyttämistä.

Pakollinen mukautuminen on vaarallisempaa ja tappavampaakuin pahinkaan myrkky. Kautta aikain se on ollut suurin este ih-misen kehitykselle; se on piirittänyt hänet tuhansilla kielloilla jatabuilla; nujertanut hänen mielensä ja sydämensä aikansa eläneil-lä säännöillä ja määräyksillä; mitätöinyt hänen tahtonsa ajatustenja tunteiden käskytyksillä ”sinun pitää” ja ”sinä et saa”, antaen näinkäyttäytymiselle ja toiminnalle ohjeitaan. Elämästä, elämän taidos-ta, on tullut kaavamaisen tylsää, latteaa ja elotonta.

Niin vahva on kuitenkin ihmisen luonnon sisäinen moninaisuus,etteivät vuosisadatkaan tätä tylsistämistä ole täysin onnistuneetjuuriaan myöten hävittämään hänen ainutlaatuisuuttaan ja omape-räisyyttään. Totta kyllä: suuri enemmistö on vajonnut siihen kuop-paan, jota lukemattomat jalat ovat vain tallanneet syvemmäksi, ei-vätkä he enää pääse avarammalle maaperälle. Jotkut aina kuiten-kin onnistuvat pääsemään pois tallatusta urasta ja löytävät avoi-men tien, jossa uudet kauneuden ja innoituksen näkymät liikutta-vat heidän sieluaan ja henkeään. Heidät maailma tuomitsee, vaikkase vähitellen tuleekin seuraamaan heidän esimerkkiään ja johda-tustaan päästen lopulta heidän rinnalleen. Sillä välin nämä alkupe-räiset tien löytäjät ovat jo edenneet pidemmälle tai kuolleet. Sittenme rakennamme heille muistomerkkejä ja ylistämme heitä, jotkaolemme tuominneet ja ristiinnaulinneet, ja jatkamme samaan ai-

206

päästiin eroon keisarista, sulttaanista Turkissa ja monarkiasta Kii-nassa, ja sama juttu monissa muissakin maissa.

Ei ole todisteita siitä, että yksikään valtio tai auktoriteetti, mi-kään vallassa oleva ryhmä tai luokka olisi luopunut vapaaehtoises-ti vallastaan. Jokaisessa tapauksessa on tarvittu voimankäyttöä taiainakin sen uhkaa.

Onko järkevää olettaa, että valta ja varallisuus yhtäkkiä kokisi-vatkin täydellisen mielenmuutoksen ja että ne toimisivat tulevai-suudessa eri tavoin kuin menneisyydessä?

Terve järkesi kertoo sinulle, että tuo on turha ja typerä toivo. Hal-lintovallat ja pääomat taistelevat varmasti säilyttääkseen valtansa.Sitähän ne tekevät tänäkin päivänä pienimmänkin haitan uhatessaniiden etuoikeuksia. Ne taistelevat kuolemaan asti oman olemas-saolonsa puolesta.

Tästä syystä ei tarvitse olla profeetta nähdäkseen, että jonakinpäivänä on käytävä ratkaiseva taistelu elämän herruuttajien ja osat-tomien luokkien välillä.

Itse asiassa tuota taistelua käydään kaiken aikaa.Pääoman ja työväenluokan välillä on jatkuva sotatila. Tuota so-

taa käydään tavallisesti niin sanotusti lain puitteissa. Mutta sekinpuhkeaa silloin tällöin väkivallaksi lakkojen ja työsulkujen kaut-ta, koska valtion aseistettu nyrkki on aina herrojen palveluksessa.Ja tuo nyrkki toimii aina, kun pääoma kokee voittonsa uhatuik-si. Silloin se riisuu kasvoiltaan ”yhteisten etujen” ja ”kumppanuu-den” naamion ja turvautuu jokaisen herran viimeiseen argument-tiin: pakkoon ja väkivaltaan.

Siksi on varmaa, etteivät hallinto ja pääoma salli vain hiljakseenlakkauttaa itseään, jos ne vain voivat sen estää. Eivätkä ne myös-kään ihmeellisesti itsestään ”katoa”, niin kuin jotkut näyttävät us-kovan. Tarvitaan vallankumous niistä eroon pääsemiseksi.

Jotkut ihmiset hymyilevät epäuskoisina, kun kuulevatkin sananvallankumous. ”Mahdotonta!” he tokaisevat vakuuttuneina. Niinajattelivat myös Ludvig XVI ja Marie Antoinette Ranskassa vie-lä muutama viikko ennen kuin menettivät kruununsa ja päänsä.

215

hoavaa sodankäyntiä se on, kun maailma on aivan tarpeeksi laajaja rikas, niin että me kaikki voisimme nauttia siitä kuten auringon-paisteesta, ja että yhdistyneenä ihmiskunta voisi saavuttaa paljonenemmän kuin jakautuneena sotiessaan itseään vastaan.

Se mitä kutsutaan edistykseksi on vain tämän toteutumista, as-kel siihen suuntaan.

Koko ihmiskunnan kehitys on ollut pyrkimystä lisääntyvään tur-vaan ja rauhaan, parempaan turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Ih-minen pyrkii luonnostaan kohti keskinäistä avunantoa ja yhteis-työtä, hän janoaa vaistomaisesti vapautta ja iloa. Hänen kykynsävaativat toteuttamista huolimatta kaikista esteistä ja vaikeuksista.Ihmiskunnan koko historia opettaa, etteivät sen enempää luonnonvihamieliset voimat kuin toisten ihmisten vastustuskaan voi estäähänen eteenpäin kulkuaan. Jos minun pitäisi määritellä sivilisaatioyhdellä lauseella, sanoisin, että se on ihmisen voitto kaikista pimey-den voimista, olivat ne sitten luonnollisia tai inhimillisiä. Olemmevoittaneet luonnon vihamieliset voimat, muttameidän on vielä tais-teltava ihmisen pimeitä voimia vastaan.

Historiasta ei löydy ainuttakaan merkittävää yhteiskunnallistaparannusta, joka olisi saatu aikaan ilman hallitsevien vallanpitä-jien vastustusta – siis kirkon, hallinnon ja pääoman vastustamatta.Yhtäkään askelta ei ole otettu eteenpäin ilman, että ensin on pi-tänyt murskata herrojen vastarinta. Jokainen edistysaskel on vaa-tinut katkeran taistelun. Tarvittiin monia pitkiä taisteluita orjuu-den lakkauttamiseen; kapinoita ja kansannousuja takaamaan tär-keimmät perusoikeudet; kapinointeja ja vallankumouksia lakkaut-tamaan feodalismi ja maaorjuus. Tarvittiin sisällissotia, jotta pääs-tiin eroon kuninkaiden itsevallasta ja voitiin luoda demokratioita,saada massoille enemmän vapautta ja hyvinvointia. Maan päällä eiole yhtään maata eikä historiassa ainuttakaan aikakautta, jolloinvaltava yhteiskunnallinen ongelma olisi voitu poistaa ilman katke-raa taistelua vallanpitäjien kanssa. Vastikään tarvittiin taas vallan-kumouksia, jotta Venäjällä päästiin eroon tsaarista, jotta Saksassa

214

kaan heidän hengenheimolaistensa, oman aikamme edelläkävijöi-den ristiinnaulitsemista.

Tämän suvaitsemattomuuden ja vainon hengen takana on val-lankäytön tottumus: pakko mukautua vallitseviin normeihin, mo-raalinen ja laillinen pakko olla ja käyttäytyä kuten toiset, totunnai-suuksien ja sääntöjen mukaan.

Se yleinen käsitys, jonka mukaan yhdenmukaisuus olisi luon-tainen piirre, on täysin väärä. Asia on aivan päinvastoin. Jos an-netaan pienikin mahdollisuus vapautua kehdosta asti juurrutetuis-ta mielen tottumuksista, ihminen alkaa todistaa omaa ainutlaatui-suuttaan ja omaperäisyyttään. Tarkkaile esimerkiksi lapsia, niinhuomaat heidän tavoissaan ja asenteissaan, mentaalisissa ja psyyk-kisissä ilmauksissaan mitä suurinta kirjoa. Voit havaita vaistomai-sen taipumuksen kohti yksilöllisyyttä, riippumattomuutta ja epäso-vinnaisuutta, joka ilmenee avoimena tai piiloteltuna uhmana ulko-puolelta määrättyä tahtoa vastaan, kapinana vanhemman ja opetta-jan auktoriteettia vastaan. Lapsen opettamisessa ja ”kasvattamises-sa” on kyse jatkuvasta prosessista, jolla tätä taipumusta pyritääntukahduttamaan ja murskaamaan, jolla hänen selkeästi erottuviaominaisuuksiaan pyritään karsimaan, siis sitä että hän jollain ta-voin poikkeaa muista, on persoonallinen ja ainutlaatuinen. Kuiten-kin huolimatta tästä vuosien tukahduttamisesta, alistamisesta jakaavamaistamisesta lapsella on vielä aikuisuuteen päästessäänkinhimpun verran omaperäisyyttä, mikä osoittaa sen, miten syvälläyksilöllisyytemme juuret ovatkaan. Otetaan esimerkiksi kaksi hen-kilöä, jotka ovat molemmat olleet todistamassa samaa tragediaa,sanotaan vaikka suurta tulipaloa. He kertovat tarinansa eri tavoinkummankin suhtautuessa siihen omalla tavallaan ja tuottaessa sii-tä erilaisen vaikutelman, koska he eroavat luontaiselta psykologial-taan. Otetaan sitten nämä samat kaksi henkilöä ja pistetään heidätkeskustelemaan jostain perustavanlaatuisesta yhteiskunnallisestaasiasta, esimerkiksi elämästä ja hallinnosta, niin he ilmaisevatkinvälittömästi samaa ja täsmälleen samalla asenteella; he ilmaisevatyleisesti hyväksytyn käsityksen, hallitsevan mielenjuonteen.

207

Miksi? Koska kun ihmisellä on vapaus ajatella ja tuntea itse, to-tunnaisuuden ja säännön kahlitsematta, vailla pelkoa että on joten-kin ”erilainen” ja vääräoppinen, ja vailla tähän liittyviä epämiellyt-täviä seuraamuksia, hän on riippumaton ja vapaa. Mutta heti kunon kyse asioista, jotka koskettavat sosiaalisten sääntöjemme pii-riä, ihminen löytääkin itsensä kaikenlaisten kieltojen kynsistä jahänestä tuleekin pelkkä toisen kopio ja papukaija.

Elämä vapaudessa, anarkiassa, tulee olemaan paljon enemmänkuin pelkästään ihmisen vapauttamista nykyisestä poliittisesta jataloudellisesta orjuudesta. Se on oleva vain ensi askel, valmistautu-mista todelliseen ihmiselämään. Suurempia jamerkittävämpiä ovatsellaisen vapauden seuraamukset, sen vaikutukset ihmisen mieleenja hänen persoonallisuuteensa. Ulkoisen pakkovallan lakkauttami-nen ja auktoriteetin pelon katoaminen sen myötä tulee höllentä-määnmoraalisten pakkojen kahleita siinämissä taloudellisia ja fyy-sisiäkin. Ihmisen sielu saa hengittää vapaasti, ja tämämielen vapau-tus tulee olemaan uuden kulttuurin ja uuden ihmisyyden syntyhet-ki. Käskyt ja kiellot häviävät, ja ihminen voi ryhtyä olemaan itsen-sä, kehittämään ja ilmaisemaan omia yksilöllisiä taipumuksiaan jaomaa ainutlaatuisuuttaan. Sen sijaan, että yleinen omatunto sanoi-si ”sinä et saa”, se sanookin ”sinä saat, ja otat siitä täyden vastuun”.Tämä tulee olemaan harjoitusta ihmisarvoon ja itseluottamukseen;se alkaa kotona ja koulussa ja tulee tuottamaan uuden rodun, jollaon uudenlainen asenne elämään.

Huomisen ihminen tulee näkemään ja tuntemaan olemassaolon-sa täysin eri tasolla. Elämisestä tulee hänelle taidetta ja iloa. Hänlakkaa ajattelemasta sitä kilpailuna, jossa jokaisen täytyy yrittääolla yhtä hyvä kuin kaikkein parhain. Hän alkaa pitää vapaa-aikaatärkeämpänä kuin työtä, ja työ saa sille kuuluvan paikkansa vapaa-ajan välineenä, elämästä nauttimisen keinona.

Elämästä tulee pyrkimystä kohti hienompia kulttuuriarvoja,luonnon salaisuuksien selvittämistä ja korkeamman totuuden saa-vuttamista. Vapaana harjoittamaan mielensä rajattomia mahdolli-suuksia, seuraamaan tiedon haluaan, soveltamaan nerokasta kek-

208

den, pimeyden ja myrskyt. Hänen tietämättömyytensä vuoksi kaik-ki luonnonvoimat olivat hänen vihollisiaan: ne olivat pahoja ja pyr-kivät tuhoamaan hänet, ja hän oli yksin voimaton taistelemaan nii-tä vastaan. Vähitellen ihminen oppi kuitenkin hakeutumaan kal-taistensa joukkoon; ja yhdessä he hakivat suojaa ja turvaa. Pian-kin he alkoivat yhteisvoimin käyttää luonnonvoimia hyödykseen.Keskinäinen avunanto ja yhteistyö moninkertaistivat vähitellen ih-misen kyvyt ja voimat, kunnes hän onnistui valloittamaan luonnonkäyttämällä sen voimia omaksi hyödykseen. Hän keksi sähkön jaalkoi hallita meriä ja jopa ilmaa.

Primitiivisen ihmisen tietämättömyys ja pelko tekivät hänen elä-mästään myös jatkuvaa taistelua ihmisten, perheiden ja heimojenvälillä, kunnes hän ymmärsi, että yhteen liittymällä, yhteisvoiminja toinen toisiaan auttaen he kykenisivät saavuttamaan enemmänkuin taistelun ja vihollisuuksien kautta. Nykyaikainen tiede osoit-taa, että jopa eläimet ovat oppineet tuon eloonjäämistaistelussaan.Tietyt eläimet jäivät henkiin, koska ne lopettivat keskinäiset viha-mielisyytensä ja alkoivat elää laumoissa, ja niin ne pystyivät pa-remmin suojautumaan muilta pedoilta.18 Sitä mukaa kuin ihmisetyhdistivät voimiaan ja ryhtyivät yhteistyöhön keskinäisen taiste-lun sijaan, he edistyivät, kasvoivat ulos barbaarisuudesta ja sivis-tyivät. Perheet, jotka aikaisemmin olivat taistelleet toisiaan vas-taan kuolemaan asti, yhdistyivät ja muodostivat yhtenäisen ryh-män; ryhmät liittyivät yhteen ja niistä tuli heimoja, heimot liit-toutuivat kansoiksi. Kansat taistelevat vieläkin typerästi toisiaanvastaan, mutta vähitellen nekin oppivat saman asian, ja nyt ne joetsivät keinoja lopettaa kansainvälinen teurastus, jota sodaksi kut-sutaan.

Valitettavasti me yhteiskunnallisessa elämässämme olemme vie-läkin barbaarisessa tuhon tilassa, veli veljeä vastaan: ryhmä taiste-lee vieläkin toista ryhmää vastaan, luokka luokkaa vastaan. Tässä-kin ihmiset alkavat kuitenkin jo ymmärtää, miten järjetöntä ja tu-

18 Ks. Pjotr Kropotkin teos Mutual Aid.

213

Olen tässä antanut hyvin lyhyen kuvauksen individualististenanarkistien ja mutualistien näkemyksistä. Tämän kirjan tarkoituk-sena ei ole käsitellä yksityiskohtaisesti niitä anarkistisia ideoita, joi-ta tämän kirjoittaja pitää virheellisinä ja epäkäytännöllisinä. Kos-ka itse olen kommunistinen anarkisti, haluan välittää lukijalle nii-tä näkemyksiä, joita itse pidän parhaina ja järkevimpinä. Ajattelinkuitenkin, ettei olisi reilua jättää sinua tietämättömäksi toisenlais-ten, muidenkin kuin kommunististen anarkistien teorioiden ole-massaolosta. Jos haluat tutustua niihin tarkemmin, suosittelen lu-kemaan kirjoja, jotka käsittelevät anarkismia yleisellä tasolla.

24. Miksi vallankumous?

Palatkaamme kysymykseesi ”miten pääsemme anarkiaan? Kuin-ka me voimme saada sen aikaan?”

Tämä on mitä tärkein kysymys, koska jokaisessa ongelmassa onkaksi elintärkeää asiaa: ensinnäkin täytyy tietää selkeästi mitä ha-lutaan; ja toiseksi miten se saavutetaan.

Me jo tiedämme mitä haluamme. Me haluamme yhteiskunnal-liset olosuhteet, joissa kaikki ovat vapaita ja joissa jokaisella ontäydet mahdollisuudet tyydyttää tarpeensa ja toteuttaa kykyjäänkaikkien tasavertaisen vapauden pohjalta. Toisin sanoenme tavoit-telemme vapaata ja yhteistoiminnallista kommunistisen anarkistis-ta yhteiskuntaa.

Miten se saavutetaan?Emme ole profeettoja, eikä kukaan pysty tarkkaan sanomaan,

mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Maailma ei kuitenkaan ole eilispäi-vänä syntynyt, ja ihmisen täytyy järkevänä olentona käyttää hy-väkseen menneisyyden kokemuksia.

Millaisia nuo kokemukset sitten ovat? Jos vilkaiset historiaan,huomaat että ihmiskunnan koko elämä on ollut taistelua olemas-saolosta. Primitiivinen ihminen taisteli omine neuvoineen metsänpetoja vastaan ja joutui avuttomana kohtaamaan nälän, kylmyy-

212

seliäisyyttään, luomaan ja liitelemään mielikuvituksensa siivin ih-minen saavuttaa täyden suuruutensa ja tulee todella aidosti ihmi-seksi. Hän kasvaa ja kehittyy oman luontonsa mukaan. Hän hal-veksii yhdenmukaisuutta inhimillisen moninaisuuden antaessa hä-nelle paljon suurempaa kiinnostusta ja ymmärrystä elämän rikkau-desta. Hänen elämänsä ei tule koostumaan toimimisesta vaan elä-misestä, ja hän saavuttaa suurimman mahdollisen vapauden mihinihminen kykenee, vapauden ilossa.

”Se päivä on niin kaukana tulevaisuudessa”, sinä sanot; ”kuinkame sinne pääsemme?”

Kaukana tulevaisuudessa, ehkä; ja ehkei kuitenkaan niin kauka-na – emme tiedä. Joka tapauksessa meidän tulisi aina pitää tämäperimmäinen tavoitteemme näkyvissämme, jos aiomme pysyä oi-kealla tiellä. Kuvaamani muutos ei tapahdu yhdessä yössä; mikäänei tapahdu yhdessä yössä. Se on asteittaista kehitystä kuten kaikkimuukin luonnossa ja yhteiskuntaelämässä. Se on kuitenkin loogi-nen, tarpeellinen ja uskallan sanoa myös väistämätön kehityskul-ku. Se on väistämätön, koska kaikki ihmisen kasvu on tapahtunutsiihen suuntaan; ja vaikka siinä joskus kuljetaankin puolelta toi-selle ja ajaudutaan usein harhaan, niin lopulta palataan kuitenkinaina takaisin oikealle polulle.

Kuinka tämä voitaisiin sitten saada aikaan?

23. Muut kuin kommunistiset anarkistit

Ennen kuin jatkamme minun täytyy selittää yksi asia. Olen senvelkaa niille anarkisteille, jotka eivät ole kommunisteja.

Koska sinun pitää saada tietää, etteivät kaikki anarkistit ole kom-munisteja: he eivät kaikki usko, että kommunismi – yhteinen omis-tus ja jakaminen tarpeenmukaan – olisi paras ja oikeudenmukaisintaloudellisen järjestelyn tapa.

Olen ensin kertonut sinulle kommunistisesta anarkismista, kos-ka se on oman arvioni mukaan kaikkein toivottavin ja käytännöl-

209

lisin yhteiskunnan muoto. Kommunististen anarkistien mukaananarkia voi päästä täyteen kukoistukseensa vain kommunistisissaolosuhteissa, ja tällöin tasavertainen vapaus, oikeudenmukaisuusja hyvinvointi voidaan taata kaikille ilman erottelua tai syrjintää.

On kuitenkin olemassa anarkisteja, jotka eivät usko kommunis-miin. Heidät voidaan yleisesti jakaa individualisteihin ja mutualis-teihin17.

Kaikki anarkistit ovat yhtä mieltä tästä perustavasta ajatuksesta:että hallinnointi tarkoittaa epäoikeudenmukaisuutta ja sortoa; ettäse on hyökkäävä, orjuuttava ja suurin este ihmisen kasvulle ja ke-hitykselle. Kaikki anarkistit uskovat, että vapaus voi toteutua vainsellaisessa yhteiskunnassa, jossa ei ole minkäänlaista pakkovaltaa.Siksi he kaikki ovat yksimielisiä siitä perusperiaatteesta, että hal-linto tulee lakkauttaa.

Eri mieltä he ovat pääsääntöisesti seuraavista kohdista:Ensinnäkin siitä tavasta, millä anarkia toteutetaan. Kommunis-

tisten anarkistien mukaan vain yhteiskunnallinen vallankumousvoi lakkauttaa hallinnon ja toteuttaa anarkian, kun taas individua-listianarkistit ja mutualistit eivät usko vallankumoukseen. Heidänmukaansa nyky-yhteiskunta kehittyy vähitellen pois hallinnostahallinnottomuuden olotilaan.

Toiseksi individualistiset anarkistit ja mutualistit uskovat yksi-tyiseen omistukseen, kun taas kommunistiset anarkistit näkevätnimenomaan yksityisomistuksen instituution yhtenä epäoikeuden-mukaisuuden, epätasa-arvon, köyhyyden ja kurjuuden pääasialli-sena lähteenä. Individualistit ja mutualistit puolustautuvat, että va-paus tarkoittaa ”jokaisen oikeutta työnsä tuloksiin”; mikä on tie-tenkin totta. Vapaus todellakin tarkoittaa sitä. Kyse ei kuitenkaanole siitä, onko yksilöllä oikeus tuotteeseensa, vaan onko sellaistaasiaa kuin yksilöllinen tuotos edes olemassa. Olen edellisissä kap-

17 Vaikka mutualistit eivät kutsukaan itseään anarkisteiksi (luultavasti kos-ka tämä nimitys on niin väärinymmärretty), ovat he joka tapauksessa läpikotai-sen anarkistisia, koska he eivät usko hallintoon eivätkä minkäänlaiseen poliitti-seen auktoriteettiin.

210

paleissa huomauttanut, ettei sellaista asiaa ole nykyaikaisessa his-toriassa; kaikki työ ja työn tuotteet ovat yhteiskunnallisia, yhteisiä.Siksi väitteellä yksilön oikeudesta tuotteeseensa ei ole käytännönmerkitystä.

Olen myös osoittanut, ettei tuotteiden tai hyödykkeiden vaih-to voi olla yksilöllistä tai yksityistä, ellei käytetä voiton pyynninjärjestelmää. Koska hyödykkeen arvoa ei voida riittävästi määri-tellä, ei yksikään vaihtokauppa vastaa toistaan. Tämä tosiasia joh-taa mielestäni yhteisomistukseen ja -käyttöön; siis kommunismiinkäytännöllisimpänä ja oikeudenmukaisimpana talousjärjestelmä-nä.

Mutta kuten sanottu, individualistiset anarkistit ja mutualistitovat eri mieltä kommunististen anarkistien kanssa tästä asiasta.Heidän mukaansa taloudellisen epätasa-arvon lähde on yksinoi-keuksissa, monopoleissa, ja että yksinoikeudet katoavat hallinnonlakkauttamisen myötä, koska kyse on erityisoikeudesta, jonka hal-linto on suonut ja jota se suojelee. Vapaa kilpailu, he väittävät, pois-taisi yksinoikeudet ongelmineen.

Individualistisilla anarkisteilla, Stirnerin ja Tuckerin seuraajilla,samoin kuin tolstoilaisilla anarkisteilla, jotka uskovat väkivallatto-muuteen, ei ole kovin selkeää suunnitelmaa taloudellisesta elämäs-tä anarkian vallitessa. Mutualisteilla sen sijaan on täsmällinen eh-dotus uudesta talousjärjestelmästä. He uskovat opettajansa, rans-kalaisen filosofi Proudhonin tavoin, että keskinäinen pankkijärjes-telmä ja koroton laina olisivat paras talouden muoto hallinnotto-massa yhteiskunnassa. Heidän teoriansa mukaan vapaa luotto, jo-ka antaisi jokaiselle mahdollisuuden lainata rahaa ilman korkoa,johtaisi tulojen tasaantumiseen ja vähentäisi voitot minimiinsä, janäin se poistaisi niin rikkaudet kuin köyhyydenkin. Vapaa luottoja kilpailu avoimilla markkinoilla, he sanovat, johtaisi taloudelli-seen tasa-arvoon, ja samaan aikaan hallinnon lakkauttaminen ta-kaisi yhtäläisen vapauden. Niin mutualistisen yhteisön kuin indi-vidualistisen yhteiskunnankin yhteiselämä perustuisi vapaaehtois-ten sopimisten ja vapaiden sopimusten loukkaamattomuudelle.

211

Anarkistinen kirjastoAnti-Copyright

Alexander BerkmanAnarkismin aakkoset

Mitä on kommunistinen anarkismi?1929

Haettu 1.2.2014 osoitteesta: https://sites.google.com/site/vallankritiikki/alexander-berkman-anarkismin-aakkoset

ANARKISMIN AAKKOSET julkaistiin ensimmäisen kerranYhdysvalloissa vuonna 1929 Vanguard Pressin toimesta nimelläNow and After: The ABC of Communist Anarchism. Teos koostuikolmesta osasta: ”Now”, ”Anarchism” ja ”The Social Revolution”.Tämä suomennos sisältää Berkmanin teoksen kokonaisuudessaan.

Suomennos on tehty Berkmanin kirjojen What is CommunistAnarchism (Phoenix Press, London 1989) ja ABC of Anarchism(Freedom Press, London 2000) sekä internetissä olevan versionpohjalta. Teoksen suomentamiseen osallistuivat Anarkismiwikin

kääntäjäkollektiivi, Mika Iisakka, Ari Vakkilainen ja UllaVehaluoto. Suomennoksen tarkisti ja saattoi lopulliseenmuotoonsa Ulla Vehaluoto. Kirja ilmestyi 2008 Työväen

Tuotantokomitean julkaisemana.

fi.theanarchistlibrary.org

Tuotanto, jakelu ja kommunikaatio ovat olemassaolon perusläh-teitä; niiden hallintaan perustuu pakottavan auktoriteetin ja pää-oman valta. Kun hallitsijoilta ja vallanpitäjiltä riistetään tuo valta,heistä tulee tavallisia ihmisiä kuten sinä ja minä, tavallisia kansalai-sia miljoonien muiden joukkoon. Tämän toteutuminen on yhteis-kunnallisen vallankumouksen perustavin ja tärkein tehtävä.

Me tiedämme, että vallankumous alkaa katulevottomuuksilla jamellakoilla; se on alkuvaihe, johon liittyy voimankäyttöä ja väki-valtaa. Se on kuitenkin vain todellisen vallankumouksen mahtavaaalkusoittoa. Massojen iät ja ajat kärsimä kurjuus ja alamaisuus lei-mahtavat epäjärjestykseksi ja sekasorroksi; vuosikymmeniä sävyi-sästi kannetut nöyryytykset ja epäoikeudenmukaisuudet löytävätpurkautumistiensä raivon ja tuhon toimissa. Tämä on väistämätön-tä, ja yksinomaan hallitseva luokka on siitä vastuussa, että tämävallankumouksen valmistava vaihe on luonteeltaan mikä on. Silläyhteiskunnallisesti on jopa suuremmassa määrin kuin yksilöllises-ti totta se, että ”joka tuulta kylvää se myrskyä niittää”: mitä suu-rempaa sortoa ja kurjuutta massat ovat joutuneet kestämään, sitäkiihkeämpänä tulee yhteiskunnallinen myrsky raivoamaan. Histo-ria voi todistaa tämän, mutta eiväthän elämän herrat ole koskaanvälittäneet kuunnella sen varoituksen ääniä.

Vallankumouksen tämä vaihe on kestoltaan lyhyt. Tavallisestisitä seuraa tietoisempi, joskin edelleen spontaani virkavallan lin-nakkeiden tuhoaminen, järjestelmällisen väkivallan ja raakuudennäkyvimpien symbolien hävitys; vankiloihin, poliisilaitoksiin jamuihin hallintorakennuksiin hyökätään, vangit vapautetaan ja ju-ridiset dokumentit tuhotaan. Tämä on kansanoikeuden vaistomais-ta ilmentymää. Ranskan vallankumouksessa yksi ensimmäisistäteoista oli Bastiljin hävitys. Vastaavasti Venäjällä vankiloihin teh-tiin rynnäköitä ja vangit vapautettiin heti vallankumouksen alus-

19 Poliittisten vankien virallinen vapauttaminen tapahtui vasta myöhemmin– sen jälkeen, kun vallankumoukselliset joukot olivat hajottaneet vankilat Pieta-rissa, Moskovassa ja muissa kaupungeissa.

241

sa19. Kansan terve intuitio näkee oikeudentajuisesti vangit yhteis-kunnallisten olosuhteiden uhreina ja kohtelee heitä myötätunnolla.Massat pitävät oikeusistuimia ja niiden pöytäkirjoja luokkaepäoi-keuden välineinä, ja nämä tuhotaan heti vallankumouksen alussa,mikä on kerrassaan hyvä asia.

Tämä vaihe menee kuitenkin nopeasti ohi: ihmisten suuttumuson pian loppuun käytetty. Samaan aikaan vallankumous aloittaarakentavan työnsä.

”Luuletko tosiaan, että uudelleenrakennus voisi alkaa niin pian?”kysyt.

Ystäväiseni, sen täytyy alkaa välittömästi. Itse asiassa mitä va-listuneempia ihmisistä on tullut, mitä selvemmin työläiset ymmär-tävät päämääränsä ja mitä paremmin he ovat valmistautuneet to-teuttamaan ne, sitä väkivallattomampi vallankumous on ja sitä no-peammin ja tehokkaammin uudelleenrakentaminen pääsee alka-maan.

”Etkö ole vähän liian toiveikas?”Ei, en usko olevani. Olen vakuuttunut siitä, ettei yhteiskunnal-

linen vallankumous ”vain tapahdu”. Se täytyy valmistella ja orga-nisoida. Aivan, todellakin organisoida – aivan kuten lakkokin or-ganisoidaan. Ja kysehän on tosiasiassa eräänlaisesta lakosta, kokomaan yhtenäisen työväestön lakosta – yleislakosta.

Pysähdytäänpä hetkeksi ja mietitään tätä.Kuinka sinä kuvittelet, että vallankumousta voitaisiin taistella

nykypäivänä, kun on panssarivaunuja, myrkkykaasuja ja sotilas-lentokoneita? Uskotko sinä, että aseettomat joukot barrikaadei-neen voisivat vastustaa äärimmäisen tehokasta tykistöä ja pomme-ja, joita pudotetaan lentokoneista? Voisiko työväki taistella hallin-non ja pääoman sotavoimia vastaan?

Ilmeisen naurettavaa, vai mitä? Ja yhtä naurettavia ovat kom-munistipuolueiden ehdotukset, jotka neuvovat työläisiä muodos-tamaan omia rykmenttejään, ”iskujoukkoja” tai ”punarintaman”.Kykenevätkö sellaiset työläisten ryhmittymät koskaan pärjäämään

242

hallintojärjestelmän kouluttamia armeijoita ja pääoman yksityis-joukkoja vastaan? Onko heillä pienintäkään mahdollisuutta?

Tuollaisia ehdotuksia täytyy vain lausua nähdäkseen ne kaikes-sa mielettömyydessään. Se tarkoittaisi yksinkertaisesti tuhansientyöläisten lähettämistä varmaan kuolemaan.

On aika hylätä tämä vanhentunut vallankumouskäsitys. Nyky-ään hallinto ja pääoma ovat aivan liian hyvin järjestäytyneitä so-tilaallisessa mielessä, jotta työläiset voisivat koskaan pärjätä niille.Olisi rikollista edes yrittää sitä ja hulluutta sen ajatteleminenkin.

Työväen voima ei ole taistelukentillä. Se on työpaikoilla, kaivok-sissa ja tehtaissa. Siellä on sen voima, jota mikään maailman armei-ja ei voi lyödä, jota mikään inhimillinen voima ei voi voittaa.

Toisin sanoen yhteiskunnallinen vallankumous voi toteutua ai-noastaan yleislakon keinoin. Yleislakko oikein ymmärrettynä jahuolella toteutettuna on yhteiskunnallinen vallankumous. Tämänbrittiläinen hallintojärjestelmä tajusi paljon nopeammin kuin työ-läiset, kun yleislakko julistettiin Englannissa toukokuussa 1926.”Se tarkoittaa sitten vallankumousta”, hallituksesta todettiin lak-kojohtajille. Kaikkine armeijoineen ja laivastoineenkin vallanpitä-jät olivat avuttomia tilanteen edessä. Ihmisiä voi ampua kuoliaaksi,mutta ihmisiä ei voi ampua töihin. Työväen johtajat itse säikähtivätajatusta, että yleislakko todellakin merkitsi vallankumousta.

Brittiläinen pääoma ja hallintovalta voittivat lakon – eivät asei-den voimalla vaan siksi, että työväen johtajilta puuttui älyä ja roh-keutta, ja siksi, etteivät työläiset olleet lainkaan valmistautuneetyleislakon seurauksiin. Itse asiassa koko idea oli heille varsin uusi.He eivät olleet koskaan aiemmin olleet kiinnostuneita siitä, eivätkähe olleet tutkineet sen merkitystä ja mahdollisuuksia. Voidaan hy-vin sanoa, että vastaavanlainen tilanne Ranskassa olisi kehittynytaivan toisella tavalla, koska sen maan raatajat ovat jo vuosia olleettietoisia yleislakosta työläisten vallankumouksellisena aseena.

On erittäin tärkeää, että ymmärrämme yleislakon olevan ainoayhteiskunnallisen vallankumouksen mahdollisuus. Yleislakkoa onpropagoitu eri maissa painottamatta kuitenkaan sitä, että sen to-

243

dellinen merkitys on vallankumous ja että se on ainoa käytännölli-nen tapa vallankumouksen toteuttamiseen. Nyt on aika oppia tämä,ja kun me sen opimme, niin yhteiskunnallinen vallankumous lak-kaa olemasta häilyvä ja tuntematon suure. Siitä tulee todellisuutta,tietynlainen menetelmä ja päämäärä, ohjelma, jonka ensimmäinenaskel on teollisuudenalojen haltuunotto järjestäytyneen työväentoimesta.

”No nyt minä ymmärrän, miksi sinä sanoit, että yhteiskunnalli-nen vallankumous tarkoittaa rakentamista eikä tuhoamista”, ystä-väsi huomauttaa.

Olen iloinen että ymmärrät. Ja jos olet seurannut minua tähänasti, lienet yhtä mieltä siitä, ettei teollisuudenalojen haltuunotossaole mitään sellaista, minkä voisi jättää sattuman varaan, eikä sitämyöskään voida toteuttaa miten sattuu umpimähkään. Se voidaantehdä vain hyvin suunnitelmallisesti, systemaattisesti ja organisoi-dusti. Sinä yksin et voi tehdä sitä, enkä minä, eikä kukaan, oli hänsitten työläinen, Fordin sukua tai Rooman paavi. Sitä ei voi kukaantehdä, paitsi työläiset itse, koska teollisuutta hoitamaan tarvitaantyöläisiä. Mutta edes työläiset eivät voi tehdä sitä, elleivät he olejärjestäytyneet ja järjestäytyneet nimenomaan sen tekemiseen.

”Minä kun luulin, että sinä olet anarkisti”, ystäväsi keskeyttää.Niin olen.”Minä olen kuullut, etteivät anarkistit usko järjestäytymiseen.”Niin sinä varmaankin olet kuullut, mutta se on vanha väittämä.

Se joka väittää, etteivät anarkistit usko järjestäytymiseen, puhuupötyä. Järjestäytyminen on kaikki ja kaikki on järjestäytymistä.Koko elämä on järjestäytymistä, tietoista tai tiedostamatonta. Jo-kainen kansakunta ja jokainen perhe – jopa jokainen yksilö – onjärjestäytynyt järjestelmä. Kaiken elollisen kaikki osat ovat järjes-täytyneet sillä tavoin, että kokonaisuus toimii sopusoinnussa. Muu-toinhan eri elimet eivät pystyisi toimimaan kunnolla ja elämä kä-visi mahdottomaksi.

On kuitenkin järjestäytymistä ja järjestäytymistä. Kapitalistinenyhteiskunta on niin huonosti järjestäytynyt, että sen jäsenet kär-

244

sivät: aivan kuten jos sinulla on kipua jossain osassa, niin kokoruumistasi särkee ja sinä olet sairas.

On järjestäytynyt järjestelmä, joka on tuskallinen, koska se onsairas, ja on järjestelmä, joka on iloinen, koska se edustaa terveyt-tä ja elinvoimaa. Järjestelmä on sairas tai paha, kun se laiminlyötai tukahduttaa minkä tahansa elimensä tai jäsenensä. Terveessäjärjestelmässä kaikki osat ovat yhtä arvokkaita eikä mitään niistäsyrjitä. Pakkovallalle rakennettu järjestelmä, joka käyttää pakkoaja väkivaltaa, on huono ja epäterve. Vapaudellinen järjestelmä, jokaon muodostettu vapaaehtoisesti ja jonka jokainen jäsen on vapaaja tasa-arvoinen, on kuin terve ruumis, joka kykenee toimimaanhyvin. Sellaiseen järjestelmään anarkistit uskovat.

Ja sellaisia täytyy työläisten järjestelmien olla, mikäli he halua-vat olla terve ruumis, sellainen joka kykenee toimimaan tehokkaas-ti.

Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, ettei ainuttakaan liiton tai jär-jestön jäsentä voi haitatta syrjiä, tukahduttaa tai jättää huomiotta.Sellainen olisi samaa kuin olla piittaamatta särkevästä hampaasta:sairastuisit kokonaan.

Toisin sanoen työväen liiton täytyy rakentua sen kaikkien jäsen-ten tasa-arvoisen vapauden periaatteelle.

Vain kun jokainen on vapaa ja itsenäinen yksikkö, joka on omas-ta valinnastaan yhteistyössä muiden kanssa keskinäisten intres-sien hyväksi, voi kokonaisuuskin toimia onnistuneesti ja tulla voi-makkaaksi.

Tämä tasa-arvo tarkoittaa sitä, ettei sillä ole väliä, mikä tai ku-ka yksittäinen työläinen on: onko hän ammattitaitoinen vai kou-luttamaton, onko hän muurari, kirvesmies, insinööri vai päivätyö-läinen, ansaitseeko hän vähän vai paljon. Kaikkien intressit ovatsamat; kaikki kuuluvat yhteen, ja vain yhdessä he voivat saavuttaapäämääränsä.

Tämä tarkoittaa sitä, että tehtaan, tuotantolaitoksen tai kaivok-sen työläisten täytyy järjestäytyä yhdeksi elimeksi; sillä kyse ei olesiitä, mikä on heidän työtehtävänsä tai mitä ammattialaa he edusta-

245

vat, vaan siitä mitkä ovat heidän intressinsä. Ja heidän intressinsäovat samat, ne ovat työnantajien ja riiston järjestelmän vastaisia.

Mietipä, miten typerästi ja tehottomasti työväenjärjestöt ovatnykyisin organisoituneet, kun yksi ammattiala tai työläisryhmävoi lakkoilla samaan aikaan, kun saman teollisuuden muut osatjatkavat töitään. Eikö esimerkiksi ole täysin naurettavaa, että kunNew Yorkin raitiovaunutyöläiset menevät lakkoon, niin maana-laisten, taksien ja bussien kuljettajat jatkavat vain töitään? Lakonpäätavoitehan on aikaansaada tilanne, jossa työnantajan on pakkosuostua työläisten vaatimuksiin. Sellainen tilanne voidaan luodavain koko teollisuudenalan yhteisellä työnseisauksella, joten osit-tainen lakko on pelkkää työväen ajan ja energian haaskausta, puhu-mattakaan siitä, miten haitallinen vaikutus väistämättömällä tap-piolla on työväen moraaliin.

Ajattele niitä lakkoja, joihin olet itse ottanut osaa ja muitakinjoista tiedät. Onko liittosi koskaan voittanut, paitsi silloin kun se onpystynyt pakottamaan työnantajan myöntymään?Milloin se on sii-hen kyennyt? Vain silloin, kun pomo on tiennyt, että työläiset ovattosissaan, ettei heidän keskuudessaan ole erimielisyyksiä, etteiväthe epäröi tai suhtaudu asiaan veltosti ja että he ovat päättäneet voit-taa hinnallamillä hyvänsä. Ja eritoten silloin, kun työnantaja on ko-kenut olevansa täysin liiton armoilla, kun hän ei ole voinut pyörit-tää toimintaansa työläisten päättäväisen asenteen takia, kun hän eiole saanut mistään käyttöönsä rikkureita tai lakonmurtajia ja kunhän on joutunut toteamaan, että hänen etunsa kärsivät enemmäntyöntekijöiden vastustamisesta kuin heidän vaatimuksiinsa suostu-misesta.

On siis selvää, että vaatimuksiin voi pakottaa myöntymään vainsilloin, kun ollaan päättäväisiä, kun liitto on vahva, kun työläisetovat hyvin järjestäytyneitä ja kun he ovat yhdistyneet sellaisellatavalla, ettei pomo voi pyörittää tehdastaan elleivät työläiset niintahdo. Työnantaja on kuitenkin yleensä jokin suuri teollisuudeno-mistaja tai yhtiö, jolla on laitoksia tai kaivoksia useissa paikoissa.Otetaanpa esimerkiksi hiiliyhtymä. Ellei se voi pyörittää kaivostoi-

246

mintaansa Pennsylvaniassa lakon takia, se yrittää peittää tappion-sa lisäämällä tuotantoaan Virginiassa tai Coloradossa. Jos kaivos-työläiset noissa osavaltioissa jatkavat työskentelyään, kun Penn-sylvaniassa ollaan lakossa, ei yhtymä häviä mitään. Se saattaa jopahyötyä lakosta, kun se voi sen varjolla nostaa hiilen hintaa. Silloinyhtymä ensinnäkin helposti murtaa lakon, mutta se saa myös ylei-sen mielipiteen lakkolaisia vastaan, koska ihmiset saadaan type-rästi luulemaan, että hiilen hinnan nousu johtuu lakosta eikä hiili-kaivosten omistajien ahneudesta. Lakko hävitään, ja jonkin aikaaniin lakkoilijat kuin työläiset kaikkialla joutuvat maksamaan hii-lestään korkeampaa hintaa, eikä pelkästään hiilestä vaan kaikistamuistakin elämän välttämättömyyksistä, koska hiilen hinnan ko-rotus nostaa kaikkia elinkustannuksia.

Oletko tullut ajatelleeksi, miten typerästi liittosi toimii nykyisin,kun se sallii muiden kaivosten jatkaa toimintaansa silloin, kun si-nun kaivoksesi on lakossa? Muut pysyvät töissä ja tarjoavat rahal-lista tukeaan sinun lakollesi, mutta etkö huomaa, että heidän apun-sa vain auttaa murskaamaan sinun lakkosi, koska heidän täytyyjatkaa työntekoaan avustaakseen sinun lakkorahastoasi, vaikka setoiminta todellisuudessa toimii lakkosi rikkurina. Voiko mikään ol-la järjettömämpää ja rikollisempaa?

Tämä pätee kaikkiin teollisuudenaloihin ja kaikkiin lakkoihin.Onko sitten mikään ihme, että useimmat lakot hävitään? Näin ta-pahtuu Yhdysvalloissa siinä kuin muissakin maissa. Edessäni onEnglannin parlamentin asiakirjakokoelmien tuore julkaisu otsikol-la Työväen tilastoja. Luvut osoittavat, etteivät lakot johda työläistenvoittoihin. Viimeisten kahdeksan vuoden ajalta tulokset lakkojenvoittajista ovat seuraavat:

Työläistenvoittoonpäättyneet

Työnantajienvoittoonpäättyneet

247

1920 390 507

1921 152 315

1922 111 222

1923 187 183

1924 163 235

1925 154 189

1926 67 126

1927 61 118

Näin siis tosiasiassa lähes 60% lakoista hävitään. Ota muutenhuomioon myös lakon aikana menetettyjen työpäivien määrä, jol-loin palkkoja ei makseta. Vuonna 1912 menetettyjä työpäiviä oliEnglannissa 40 890 000, mikä vastaa lähes kahdentuhannen ihmi-sen elämää 60 vuoden eliniän odotteella. Vuonna 1919 menetetty-jen työpäivien lukumäärä oli 34 969 000, vuonna 1920 26 568 000,

248

sön vapauden ja veljeyden kuin siirtokuntansa taantumuksellisenhallinnon. Mutta vaikkei niin kävisikään, ei mitään olisi menetet-ty. Päinvastoin vallankumous olisi jälleen saanut henkisesti suurenvoiton hylätessään koston ja vainon menetelmät ja harjoittaessaaninhimillisyyttä ja jalomielisyyttä. Vallankumouksellinen itsepuo-lustus, jota nämä menetelmät innoittavat, on tehokkaampi juurisiitä syystä, että se takaa vapauden jopa vihollisilleen. Sen viehä-tysvoima massoille ja maailmaan laajemminkin kasvaa siten vainvastustamattomammaksi ja yleispätevämmäksi. Yhteiskunnallisenvallankumouksen voittamaton vahvuus on sen oikeudenmukaisuu-dessa ja inhimillisyydessä.

Yksikään vallankumous ei vielä tähän mennessä ole kokeillut to-dellisen vapauden tietä. Kellään ei ole ollut siihen riittävästi uskoa.Voima ja tukahduttaminen, vaino, kosto ja terrori ovat luonnehti-neet menneitä vallankumouksia ja ne myös ovat kukistaneet nii-den alkuperäiset tavoitteet. On tullut aika kokeilla uusia menetel-miä, uusia tapoja. Yhteiskunnallinen vallankumous tulee vapautta-maan ihmisen vapauden avulla, mutta jos meillä ei ole uskoa va-pauteen, niin vallankumous voi vain kieltää ja pettää itsensä. Ol-koomme meillä siis vapauden rohkeus: korvatkaamme sillä sortoja terrori. Tulkoon vapaudesta meidän uskomme ja tekomme, niinolemme kasvava vahvoiksi.

Vain vapaus voi tehdä yhteiskunnallisesta vallankumouksestatehokkaan ja terveen. Vain se voi osoittaa tietä suurempiin kor-keuksiin ja valmistaa yhteiskunnan, jossa ilo ja hyvinvointi ovatkaikkien osana. Silloin on koittava päivä, jolloin ihmisellä ensi ker-taa on täydet mahdollisuudet kasvaa ja avartua – anarkian vapaas-sa ja anteliaassa loisteessa.

293

listenkin täytyy syödä; niinpä he voisivat huomata olevansa tilan-teessa, jossa heillä on muutakin puuhaa ja ajateltavaa kuin sala-liittojen hautominen. Vastavallankumouksellinen, joka on voitet-tu ja jätetty vapauteen vangitsemisen sijaan, joutuisi etsimään toi-meentulemisen tapoja. Häneltä ei tietenkään riistettäisi elantoa, sil-lä vallankumous on tarpeeksi jalo ruokkiakseen jopa vihollisensa.Kyseisen ihmisen tulisi kuitenkin liittyä johonkin yhteisöön, hä-nen tulisi hankkia itselleen asuinsija jne, voidakseen nauttia jake-lukeskuksen vieraanvaraisuutta. Toisin sanoen ”vapauden vankei-na” olevat vastavallankumoukselliset olisivat riippuvaisia yhteisös-tä ja sen jäsenten hyvästä tahdosta elintarpeidensa tyydyttämises-sä. He eläisivät vallankumouksellisessa ilmapiirissä ja olisivat senympäristön vaikutteille alttiina. Taatusti he olisivat paremmassaturvassa ja tyytyväisempiä kuin vankilassa, ja piankin he lakkaisi-vat olemasta vallankumoukselle mikään uhka. Olemme toistuvas-ti saaneet nähdä tällaisia esimerkkejä Venäjällä, jossa Tsekan kyn-sistä paenneet vastavallankumoukselliset ovat asettuneet johonkinkylään tai kaupunkiin ja heistä on huomaavaisella ja kunnollisel-la kohtelulla tullut yhteisön hyödyllisiä jäseniä, useinkin vieläkininnokkaampia yhteisen hyvinvoinnin puolustajia kuin keskiverto-kansalaisista; kun taas monet heidän tovereistaan, jotka eivät oleonnistuneet välttämään pidätetyksi joutumista, viruvat vankiloissakoston ja salajuonien metkut mielessään.

Epäilemättä vallankumouksellinen kansa tulee kokeilemaan eritapoja kohdella tällaisia ”vapauden vankeja”. Olivat nuo tavat sit-ten mitä tahansa, ne ovat taatusti parempia kuin nykyinen kostonja rankaisun järjestelmä, jonka täydellisestä epäonnistumisesta onsaatu esimerkkejä koko inhimillisen historian ajan. Uusien keino-jen joukossa voisi olla myös vapaiden siirtokuntien perustaminen.Vallankumous voisi tarjota vihollisilleen mahdollisuuden asettau-tua johonkin maan kolkkaan, jossa he voisivat perustaa itselleenparhaiten sopivan yhteiskuntaelämän muodon. Ei ole mitenkäänturhaa spekulointia nähdä jo ennalta, että ennen pitkää suurin osaheistä saattaisikin valita mieluummin vallankumouksellisen yhtei-

292

vuonna 1921 85 872 000 ja vuonna 1926 yleislakon seurauksena 162233 000. Nämä luvut eivät sisällä työttömyydestä johtuvan ajan japalkan menetyksiä.

Ei tarvita kovinkaan paljon laskutaitoa sen asian huomaamiseen,että nykyisin järjestettävät lakot eivät kannata; että ammattiliitoteivät voita teollisia kiistoja.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö lakoilla olisi mitään merkitystä.Päinvastoin niillä on hyvin suuri arvo: ne opettavat työläisille yh-teistoiminnan tärkeyttä, sitä miten seisotaan rinta rinnan toverei-den kanssa ja taistellaan yhtenäisinä yhteisen asian hyväksi. Lakotkouluttavat työläisiä luokkataisteluun ja kehittävät heidän yhteis-henkeään, vastarintaa herroja vastaan, solidaarisuutta ja vastuuta.Tässämielessä hävittykään lakko ei ole täysin turha. Sen kautta raa-tajat voivat oppia, että ”yhdelle tehty vääryys on loukkaus kaikkiakohtaan” – käytännöllisen viisauden, joka kantaa työläisten tais-telun syvimmän merkityksen. Tämä ei koske ainoastaan materiaa-listen parannusten jokapäiväistä taistelua, vaan yhtä lailla kaikkeasitä, mikä liittyy työläiseen ja hänen olemassaoloonsa ja erityisestisellaisiin asioihin, joissa on kyse oikeudenmukaisuudesta ja vapau-desta.

On yksi kaikkein innoittavimmista asioista nähdä joukot nous-seina taistelemaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puo-lesta, riippumatta siitä keihin käsillä oleva asia liittyy. Sillä se to-dellakin on meidän kaikkien asiamme mitä todellisimmassa ja sy-vimmässämerkityksessä.Mitä enemmän työläiset saavat valistustaja tulevat tietoisiksi laajemmista intresseistään, sitä avarammaksija yleismaailmallisemmaksi muuttuu heidän ajattelutapansa ja si-tä maailmanlaajuisempaa on oikeudenmukaisuuden ja vapaudenpuolustaminen. Tämän ymmärryksen ilmentymää oli se, kun työ-läiset kaikissa maissa protestoivat Saccon ja Vanzettin oikeusmur-haa vastaan. Vaistomaisesti ja tietoisesti massat kaikkialla maail-massa kokivat kaikkien kunnonmiesten ja naisten tavoin, että kyseoli heidän asiastaan, kun sellaista rikosta oltiin tekemässä. Valitet-tavasti tuo protesti, kuten monet muutkin vastaavat, ilmeni vain

249

pelkkien päätöslauselmien tasolla. Jos järjestäytynyt työväki oli-si ryhtynyt toimintaan, vaikkapa yleislakkoon, ei sen vaatimuksiaolisi voitu sivuuttaa eikä kahta työläisten parasta ystävää ja mitäjalointa miestä olisi uhrattu taantumuksen voimille.

Yhtä tärkeää on se, että sellainen olisi ollut arvokas osoitus työ-väestön suunnattomasta voimasta – voimasta, joka voittaa aina ol-lessaan yhdistynyt ja määrätietoinen. Tästä on lukuisia osoituksiamenneisyydessä, kun työväki on määrätietoisella asenteellaan pys-tynyt estämään lain nojalla suunniteltuja vääryyksiä, kuten esimer-kiksi Haywoodin, Moyersin ja Pettibonen tapauksessa. He olivatKaivostyöläisten läntisen federaation ammattiyhdistysvirkailijoita,ja Idahon osavaltion hiiliparonit olivat tehneet salaliiton lähettääk-seen heidät hirteen kaivostyöläisten lakon aikana 1905. Edelleenvuonna 1917 raatajien solidaarisuus esti Tom Mooneyn teloituk-sen Kaliforniassa. Amerikan järjestäytyneen työväen myötätuntoi-nen asenne Meksikoa kohtaan on tähän asti estänyt sen, ettei öljy-yhtiöiden intressejä suojeleva Yhdysvaltain hallitus ole voinut mie-hittää tuota maata sotilaallisesti. Vastaavasti Euroopassa työläistenyhdistynyt toiminta on useinkin onnistunut pakottamaan vallanpi-täjät suomaan poliittisille vangeille armahduksia. Englannin halli-tus pelkäsi siinä määrin maansa työläisten osoittamaa tukea Venä-jän vallankumoukselle, että sen oli pakko teeskennellä puolueet-tomuutta. Se ei uskaltanut avustaa Venäjän vastavallankumoustaavoimesti. Kun satamatyöläiset kieltäytyivät lastaamasta ruokaaja aseita, jotka olivat menossa valkoiselle armeijalle, Englanninhallitus turvautui tapansa mukaan petokseen. Pyhästi se vakuuttityöläisille, että laivalastit oli tarkoitettu vietäväksi Ranskaan. Ke-rätessäni Venäjää koskevaa historiallista aineistoa vuosilta 1920 –1921, sain haltuuni virallisia brittiasiakirjoja, jotka todistavat, et-tä kyseiset laivalastit oli välittömästi lähetetty Britannian hallituk-sen suoralla määräyksellä Ranskasta eteenpäin vietäväksi Pohjois-Venäjän vastavallankumouksellisille kenraaleille, jotka olivat pys-tyttäneet sinne niin sanotun Tsaikovski-Millerin hallituksen. Tämätapaus – joka on vain yksi monista – osoittaa vallanpitäjien terveen

250

Sen sijaan se yrittää inhimillisellä kohtelulla vakuuttaa kukistetunvihollisen siitä, että hänen vastarintansa on virheellistä ja hyödy-töntä. Se käyttää vapautta koston sijaan. Se ottaa huomioon, et-tä suurin osa vastavallankumouksellisista on pikemminkin huijat-tuja kuin vihollisia, he ovat joidenkin vallanhimoisten yksilöidenharhaanjohdettuja uhreja. He tarvitsevat enemmänkin valistustakuin rankaisemista, ja valistamalla päästään parempiin tuloksiinkuin rankaisemalla. Tänäkin päivänä tämä näkökulma on saamas-sa enemmän jalansijaa. Bolsevikit löivät liittoutuneiden armeijatVenäjällä paljon tehokkaammin harjoittamalla vallankumouksellis-ta propagandaa vihollissotilaiden keskuudessa kuin mitä he saivataikaan tykistönsä voimalla. Jopa Yhdysvaltain hallitus on tunnusta-nut näiden uusien menetelmien käyttökelpoisuuden ja se käyttääniitä nyt sotaretkellään Nicaraguassa. Amerikkalaiset lentokoneetkylvävät julistuksia ja vetoomuksia nicaragualaisten niskaan saa-dakseen heidät luopumaan Sandinosta ja hänen asiastaan, ja ame-rikkalaiset sotapäälliköt odottavat saavuttavansa tällä taktiikallaerittäin hyviä tuloksia. Sandinon patriootit taistelevat kuitenkinkodin ja isänmaan puolesta ulkomaisia hyökkääjiä vastaan, kuntaas vastavallankumoukselliset käyvät sotaa omaa kansaansa vas-taan. Heidän valistamisensa on paljon yksinkertaisempaa ja lupaa-vampaa.

”Tosiaanko sinä ajattelet, että tuo olisi paras tapa käsitellä vasta-vallankumousta?”

Jo vain. Inhimillinen kohtelu ja ystävällisyys ovat tehokkaam-pia kuin julmuus ja kosto. Uusi asenne tässä suhteessa tarkoittaamyös useita muita samanluonteisia menetelmiä muualla. Vallanku-mouksen aktiivisten vihollisten ja juonittelijoiden käsittelyyn tul-laan kehittelemään eri tapoja heti, kun aletaan harjoittaa uuden-laista toimintatapaa. Esimerkiksi voitaisiin käyttää suunnitelmaa,jossa heidät hajautetaan yksilöinä tai pienissä ryhmissä sellaisil-le alueille, joissa he eivät ole alttiina vastavallankumouksellisillevaikutteille, vaan jossa heitä ympäröi vallankumouksellinen henkija tietoisuus. Ota huomioon myös se, että vastavallankumouksel-

291

käys; älköön ikinä unohdettako, että parannuskeino vääryyteenja epäjärjestykseen on enemmän vapautta, ei tukahduttamista. Tu-kahduttaminen johtaa vain väkivaltaan ja tuhoon.

”Ettekö te sitten puolusta vallankumousta?” ystäväsi vaatii saadatietää.

Taatusti puolustamme. Mutta me emme puolusta sitä pelkkääpuhetta vastaan, pelkkää mielipiteen ilmaisua vastaan. Vallanku-mouksen täytyy olla riittävän suuri toivottaakseen tervetulleeksiankarimmankin kritiikin, ja se hyötyy oikeutetusta kritiikistä. Val-lankumous puolustaa itseään hyvin päättäväisesti todellista vas-tavallankumousta vastaan, kaikkia aktiivisia vihollisia vastaan jakaikkia yrityksiä nujertaa tai sabotoida sitä voimaperäisillä hyök-käyksillä tai väkivallalla. Se on vallankumouksen oikeus ja myössen velvollisuus. Se ei kuitenkaan vainoa jo voitettua eikä pura kos-toaan kokonaiseen yhteiskuntaluokkaan sen yksittäisten jäsentenvirheiden vuoksi. Isien syntien ei pidä kostautua heidän lapsilleen.

”Mitä te teette vastavallankumouksellisten kanssa?”Varsinainen taistelu ja aseellinen vastarinta tuottavat ihmisuh-

reja, ja vastavallankumoukselliset, jotka niissä tilanteissa menettä-vät elämänsä, kärsivät tekojensa väistämättömät seuraukset. Val-lankumoukselliset ihmiset eivät kuitenkaan ole mitään raakalaisia.Haavoittuneita ei teurasteta eikä vangeiksi otettuja teloiteta. Eikämyöskään harjoiteta barbaarista panttivankien ampumista, mitäbolsevikit tekivät.

”Kuinka te kohtelette vangiksi otettuja vastavallankumoukselli-sia taisteluiden aikana?”

Vallankumouksen täytyy löytää uusia keinoja, jokin järkevä kei-no käsitellä heitä. Vanha keino on vangita heidät, ylläpitää heitäjoutilaisuudessa ja käyttää paljon väkeä heitä vartioimaan ja ran-kaisemaan. Ja kun syyllinen viruu vankilassa, vangitseminen ja raa-ka kohtelu katkeroittaa häntä entistäkin enemmän vallankumous-ta vastaan, vahvistaa hänen vastarintaansa ja ruokkii hänen kostonajatuksiaan ja suunnitelmia uusista salaliitoista. Vallankumous pi-tää sellaisia menetelmiä etujensa kannalta typerinä ja haitallisina.

290

pelon kansainvälisen proletariaatin heräävää luokkatietoisuutta jasolidaarisuutta kohtaan.

Mitä voimakkaammiksi työläiset kasvavat tässä hengessä, sitä te-hokkaammin he voivat kamppailla vapauden puolesta. Luokkatie-toisuuden ja solidaarisuuden täytyy saavuttaa kansallinen ja kan-sainvälinen taso, jotta työväki voi saavuttaa täyden vahvuutensa.Missä on epäoikeudenmukaisuutta, missä on vainoa ja sortoa – olise sitten riistoa Filippiineillä, hyökkäys Nicaraguaan, belgialaistenriistäjien harjoittamaa työläisten orjuuttamista Kongossa, masso-jen nujertamista Egyptissä, Kiinassa, Marokossa tai Intiassa – ontyöläisten asia kaikkialla maailmassa nostaa äänensä noita hirveyk-siä vastaan ja osoittaa solidaarisuutensa riistettyjen ja osattomienhyväksi, yhteisen asian hyväksi.

Työläiset ovat hitaasti kehittymässä tässä yhteiskunnallisessatietoisuudessa: lakot ja muut myötätunnon ilmaukset ovat tämänhengen arvokkaita ilmentymiä. Jos suurin osa lakoista hävitään-kin nykyisin, niin se tapahtuu siitä syystä, ettei proletariaatti olevielä täysin tietoinen omista kansallisista ja kansainvälisistä tavoit-teistaan, se ei ole järjestäytynyt oikeille periaatteille eikä se vieläriittävästi ymmärrä maailmanlaajuisen yhteistoiminnan tarvetta.

Päivittäiset kamppailusi parempien elinolosuhteiden puolestasaisivat äkkiä eri luonteen, jos järjestäytyminen toimisikin siihentapaan, että kun sinun tehtaasi tai kaivoksesi menee lakkoon, ko-ko teollisuudenala lopettaisi työnteon; ei vähitellen vaan kerralla,kaikki yhtä aikaa. Silloin työnantaja olisi armoillanne, sillä mitäpähän pystyisi tekemään, kun yksikään ratas ei liikahtaisi koko teol-lisuudessa. Yksittäiseen tai muutamaan kaivokseen voidaan vielähankkia lakkorikkurit, mutta koko teollisuudenala ei voi toimiaheidän työllään, eikä sellainen tilanne olisi työnantajan kannaltamuutoinkaan turvallinen ja suositeltava. Lisäksi työn seisahtumi-nen millä tahansa teollisuudenalalla vaikuttaa välittömästi lukui-siin muihin, koska nykyaikainen teollisuus on yhteen kietoutunut-ta. Tilanteesta tulisi pian koko maan suoranainen huolenaihe jayleisö nousisi vaatimaan asian sovittelua. (Nykyisin kun yksittäi-

251

nen tehdas on lakossa, ei kukaan välitä ja ihmiset saavat nääntyävaikka nälkään kunhan pysyvät hiljaa.) Sovittelu riippuisi jälleentyöläisistä ja heidän järjestäytymisensä voimasta. Kun pomot näki-sivät, että te tiedätte oman valtanne ja olette päättäväisiä, he antau-tuisivat nopeastikin tai lähtisivät hakemaan kompromissia. Hehänmenettäisivät miljoonia joka päivä. Lakkoilijat voisivat jopa sabo-toida koneita ja laitteita, ja niin työnantajille tulisi kiire sopia, kuntaas yhden tehtaan tai alueen lakon kohdalla he yleensä vain toi-vottavat tilanteen tervetulleeksi tietäen, että kaikki mahdollisuudetovat heidän puolellaan.

Ajattelepa siksi, miten merkittävä onkaan se, millä tavoin, milläperiaatteilla liittosi on rakennettu, ja kuinka tärkeää työläisten so-lidaarisuus ja yhteistyö onkaan jokapäiväisissä kamppailuissa pa-rempien olojen puolesta. Yhtenäisyydessä on voimaa, mutta tuotayhtenäisyyttä ei ole eikä voikaan olla niin kauan kuin järjestäyty-minen tapahtuu ammattikuntien eikä teollisuudenalojen mukaan.

Mikään ei ole sen tärkeämpää ja kiireellisempää kuin se, että sinäja työläistoverisi muutatte järjestäytymisenne muotoa ja teette senvälittömästi.

Muoto ei kuitenkaan ole ainoa, joka täytyy muuttaa. Sinun liitto-si täytyy tulla täysin selväksi omista päämääristään ja tarkoituksis-taan. Työläisen tulisi mitä rehellisimmin miettiä, mitä hän todellahaluaa ja millä keinoin hän aikoo sen saavuttaa. Hänen täytyy op-pia, millainen hänen liittonsa tulisi olla, miten sen tulisi toimia jamitä sen tulisi pyrkiä saavuttamaan.

No niin, mitä liiton onmäärä saavuttaa?Mitä todellisen työväen-liiton päämäärien tulisi olla?

Ensinnäkin ammattiliiton tarkoituksena on palvella jäsentensäetuja. Tämä on sen ensisijainen velvollisuus. Tästä asiasta ei olekiistaa; jokainen työläinen ymmärtää tämän. Jos jotkut kieltäyty-vät liittymästä työläisjärjestöön, niin se tapahtuu siksi, että he ovatliian tietämättömiä arvostamaan sen suurta arvoa, ja tässä tapauk-sessa heitä täytyy valistaa. Yleensä he kuitenkin jättävät kuulumat-ta liittoon siksi, ettei heillä ole siihen uskoa tai siksi että he ovat

252

kumouksen pahin vihollinen ja sen suurin uhka. Meidän täytyyaina pitää mielessämme, että yhteiskunnallisen vallankumouksenvoima on orgaaninen eikä mekaaninen: sen voima ei ole mekaani-sissa, sotilaallisissa toimissa, vaan sen teollisuudessa, sen kyvyssäuudelleenrakentaa elämää, saada aikaan vapautta ja oikeudenmu-kaisuutta. Jos ihmiset tuntevat, että vaakalaudalla on nimenomaanheidän oma asiansa, niin heistä viimeisinkin taistelee sen puolestakuin leijona.

Sama pitää paikkansa niin sisäiseen kuin ulkoiseenkin puolus-tukseen. Mitä mahdollisuuksia olisi ainoallakaan valkokenraalillatai vastavallankumouksellisella, ellei hän voisi käyttää hyväkseensortoa ja epäoikeudenmukaisuutta kiihottaakseen kansaa vallanku-mousta vastaan? Vain kansan tyytymättömyys voi ravita vastaval-lankumousta. Silloin kun massat ovat tietoisia, että vallankumouskaikkine toimineen on heidän omissa käsissään, että he itse hoi-tavat asioita ja ovat vapaita muuttamaan menetelmiään tarpeenvaatiessa, silloin vastavallankumous ei saa mitään tukea ja se onvaaraton.

”Antaisitko sitten vastavallankumouksellisten kiihottaa kansaa,jos he sellaista yrittävät?”

Kaikin mokomin. Puhukoot mitä vain haluavat. Heidän tukah-duttamisensa synnyttäisi ainoastaan vainotun luokan, ja niin hesaisivat kansalta myötätuntoa asialleen. Puheen ja lehdistön kiel-täminen ei ole pelkästään teoreettinen hyökkäys vapautta vastaan:se on suora isku vallankumouksen perustoihin. Sellainen tuottaisiensinnäkin ongelmia, joita aiemmin ei edes ollut. Se loisi mene-telmiä, jotka väistämättä johtavat tyytymättömyyteen ja vastarin-taan, katkeruuteen ja riitaan, vankiloihin, salaisiin poliiseihin ja si-sällissotaan. Se synnyttäisi pelkoa ja epäluottamusta, antaisi sijaasalaliitoille ja huipentuisi sellaiseen terrorihallintoon, joka on ainaonnistunut tappamaan vallankumouksen.

Yhteiskunnallisen vallankumouksen täytyy aivan alusta lähtienperustua kokonaan toisenlaisille periaatteille, uudelle käsitykselleja asenteelle. Täydellinen vapaus on sen olemassaolon aito hen-

289

joka päättää vallankumouksen kohtalon. Teollisuuden työpaikka-komiteat ja kasarmien sotilaskomiteat ovat kaiken vallankumouk-sellisen voiman ja toiminnan päälähde.

Nimenomaan työläisten muodostamat vapaaehtoiset punakaar-tit puolustivat menestyksellä Venäjän vallankumousta sen kaik-kein kriittisimmässä alkuvaiheessa. Myöhemminkin nimenomaanvapaaehtoiset maalaisrykmentit kukistivat valkoiset armeijat. Va-kinainen puna-armeija, joka organisoitiin myöhemmin, oli voima-ton ilman näitä vapaaehtoisia työläisten tai maalaisten divisioonia.Juuri sellaiset vapaaehtoiset maalaiset vapauttivat Siperian Koltsa-kista ja hänen joukoistaan. Edelleen Pohjois-Venäjällä työläisten jamaalaisten yksiköt ajoivat pois vieraat armeijat, jotka olivat tulleetpakottamaan taantumuksen ikeen kansan niskaan24. Ukrainassavapaaehtoisten maatyöläisten armeijat – jotka tunnettiin nimelläpovstantsi – pelastivat vallankumouksen useiltakin vastavallanku-mouksellisilta kenraaleilta ja eritoten Denikiniltä tämän ollessa joMoskovan porteilla. Nimenomaan vallankumouksellinen povstant-si vapautti Etelä-Venäjän hyökkäävien Saksan, Ranskan, Italian jaKreikan armeijoiden kynsistä ja sittemmin ne ajoivat pois myöskenraali Wrangelin valkoiset joukot.

Vallankumouksen sotilaallinen puolustaminen saattaa vaatiaylintä johtoa, toiminnan koordinointia, kuria ja käskyjen tottele-mista. Niiden tulee olla kuitenkin lähtöisin työläisten ja maalais-ten omistautumisesta sekä perustua heidän vapaaehtoiseen yhteis-toimintaansa omien paikallisten, alueellisten ja liittotason järjestö-jensä kautta. Mitä tulee puolustautumiseen ulkomaista hyökkäys-tä vastaan, on massojen aktiivinen kiinnostus sekä heidän autono-miansa ja itsemääräävyytensä menestyksen paras tae, ja tämä pä-tee kaikkiin muihinkin yhteiskunnallisen vallankumouksen ongel-miin.

Ymmärrä siis, että vallankumouksen ainoa todella tehokas puo-lustus on kansan asenteessa. Kansan tyytymättömyys on vallan-

24 Tsaikovski-Millerin hallitus.

288

pettyneet siihen. Suurin osa niistä, jotka pysyvät poissa ammatti-liitoista, tekevät niin siksi, koska he kuulevat niin paljon rehente-lyä järjestäytyneen työvoiman voimasta samalla kun he tietävät,usein katkerasta kokemuksestaan, että se häviää melkein kaikkitärkeimmät taistelut. ”Ai liitto”, he tuhahtavat halveksien, ”no sii-tä nyt ei ole mitään hyötyä.” Totta puhuen he ovat tietyllä tapaaoikeassa. He näkevät järjestäytyneen pääoman palkkaavan järjes-täytymätöntä työväkeä ja voittavan liitot; he näkevät työväenjoh-tajien pilaavan lakot ja pettävän työläiset; he näkevät jäsenistön, ta-vallisen kenttäväen avuttomuuden poliittisten kähmintöjen seassaniin liiton sisä- kuin sen ulkopuolellakin. Tietenkään he eivät ym-märrä, miksi näin on, mutta he näkevät kyllä tosiasiat ja kääntyvätammattiliittoa vastaan.

Edelleen jotkut eivät halua olla missään tekemisissä liiton kans-sa, koska he ovat joskus kuuluneet siihen ja tietävät, miten merki-tyksetön rooli yksittäisellä jäsenellä, keskivertotyöläisellä, on jär-jestön asioihin. Paikallisjohtajat, piiri- ja keskusjärjestöt, kansalli-set ja kansainväliset virkailijat, Yhdysvalloissa Amerikan työväen-liiton pääjehut ”pyörittävät koko showta”, he kertovat sinulle; ”eikäsinulla ole muuta tekemistä kuin äänestää, ja jos esität vastalausei-ta niin lennät ulos.”

Valitettavasti he ovat oikeassa. Sinähän tiedät kuinka liittoa hoi-detaan. Tavallisilla jäsenillä ei ole juuri mitään sananvaltaa. Heovat delegoineet kaiken vallan johtajille, joista on tullut pomoja, jaaivan kuten muussakin yhteiskuntaelämässä ihmiset joutuvat alis-tumaan niiden määräyksiin, joiden piti alun perin palvella heitä –siis hallinnon kaikkine toimijoineen. Ja kun tuo valta on kerran de-legoitu, sitä tullaan käyttämään aina sinua ja intressejäsi vastaan.Sitten voit valittaa, että johtajasi ”väärinkäyttävät valtaansa”. Ehei,ystäväiseni, eivät he väärinkäytä sitä; he vain käyttävät sitä, sillävallankäyttö itsessään on sen pahinta väärinkäyttöä.

Kaiken tämän täytyy muuttua, jos todella halutaan saada aikaantuloksia. Muutoksen täytyy tapahtua yhteiskunnassa ottamalla po-liittinen valta pois hallitsijoilta ja lakkauttamalla se kertakaikkiaan.

253

Olen osoittanut, että poliittinen valta tarkoittaa auktoriteettia, sor-toa ja tyranniaa, ja ettemme tarvitse poliittista hallintoa vaan yh-teisten asioidemme järkiperäistä hoitoa.

Aivan kuten sinäkin tarvitset liitoltasi asioidesi järkevää hoitoa.Me tiedämme, miten valtava voima työläisillä on maailman varal-lisuuden luojina ja ylläpitäjinä. Jos työläiset järjestäytyisivät ja yh-distyisivät asianmukaisesti, he hallitsisivat koko tilannetta, he oli-sivat sen herroja. Mutta kun työläisen vahvuus ei ole liittokokouk-sen salissa; se on työpaikalla ja tehtaassa, laitoksessa ja kaivokses-sa. Siellä hänen täytyy järjestäytyä; siellä, työpaikallaan. Siellä häntietää, mitä haluaa ja mitkä hänen tarpeensa ovat, ja siellä hänentäytyy keskittyä pyrkimyksiinsä ja tahtoonsa. Jokaisella tehtaallaja työpaikalla pitäisi olla erityinen komitea huolehtimassa työnte-kijöiden tarpeista ja vaatimuksista: ei mitään johtajia, vaan tavalli-sia työläisiä, jotka huolehtisivat työläistovereidensa vaatimuksistaja valituksista. Tällainen komitea on paikan päällä ja herkeämät-tä työläisten ohjauksen ja opastuksen alla, se ei käytä valtaa: sevain toteuttaa ohjeita. Sen jäsenet kutsutaan tarvittaessa takaisinja muut valitaan heidän tilalleen, riippuen hetken tarpeista ja niis-tä kyvyistä, joita tarvitaan kyseessä olevassa asiassa. Työläiset itsepäättävät, mitä ovat kyseessä olevat asiat ja toteuttavat päätöksen-sä työpaikkakomiteoiden kautta.

Tämä on se järjestäytymisen muoto ja laatu, jonka työväki tar-vitsee. Ainoastaan tässä muodossa se voi ilmaista työväen todellis-ta tarkoitusta ja on oleva sen sopiva puhemies, on palveleva sentodellisia intressejä.

Tällaiset työpaikka- ja tehdaskomiteat yhdistyneinä vastaaviinmuiden tuotantolaitosten ja kaivosten komiteoihin, liittoutuneinapaikallisesti, alueellisesti ja maanlaajuisesti muodostaisivat uuden-tyyppisen työväenjärjestön, joka olisi raatajien elinvoimainen äänija tehokas toimija. Sen takana olisi yhdistyneiden työläisten kokopaino ja energia ja se edustaisi valtavaa voimaa ulottuvuuksissaanja mahdollisuuksissaan.

254

että yhteiskunnallisen vallankumouksen täytyy olla anarkistinenniin keinoissa kuin päämäärässä.

Vallankumouksellisen puolustuksen tulee olla sopusoinnussa tä-män hengen kanssa. Itsepuolustukseen eivät kuulu minkäänlaisetpakottamisen, vainoamisen tai kostamisen toimet. Itsepuolustuk-sessa ainoastaan torjutaan hyökkäys ja viedään viholliselta mah-dollisuudet loukata sinua.

”Miten torjuisit ulkomaisen hyökkäyksen?”Vallankumouksen voimalla. Mistä tuo voima koostuu? Ennen

kaikkea kansan tuesta, teollisuuden jamaataloudenmassojen omis-tautumisesta. Jos he kokevat, että he itse ovat tekemässä vallan-kumousta, että heistä on tullut oman elämänsä herroja, että heovat saavuttaneet vapauden ja ovat juuri rakentamassa omaa hy-vinvointiaan, niin silloin tuossa kokemuksessa on vallankumouk-sen suurin voima. Tänä päivänämassat taistelevat kuninkaan, kapi-talistin tai presidentin puolesta, koska he uskovat, että niiden puo-lesta kannattaa taistella. Jos he uskovat vallankumoukseen, niin hepuolustavat sitä kuolemaansa asti.

He tulevat taistelemaan vallankumouksen puolesta sydämellä jasielulla, kuten Pietarin puoliksi nälkiintyneet miehet, naiset ja jo-pa lapset puolustivat lähes paljain käsin kaupunkiaan kenraali Ju-denitsin valkoista armeijaa vastaan. Jos tuo usko otetaan pois, josihmisiltä riistetään valta pistämällä heille jokin yläpuolinen aukto-riteetti, oli se sitten poliittinen puolue tai sotilasjärjestö, niin vallan-kumoukselle on annettu kuolinisku. Silloin siltä on ryöstetty sentärkein voiman lähde: massat. Silloin siitä on tehty puolustuskyvy-tön.

Aseistetut työläiset ja viljelijät ovat vallankumouksen ainoa te-hokas puolustus. Heidän täytyy aina olla vartiossa vastavallanku-mouksellista hyökkäystä vastaan liittojensa ja syndikaattiensa kei-noin. Tehtaan ja tuotantolaitoksen, kaivoksen ja pellon työläinenon vallankumouksen sotilas. Tarpeen mukaan hän on sorvin ja au-ran ääressä tai sitten taistelukentällä. Hän on vallankumouksen sie-lu, oli hän sitten tehtaassa tai rykmentissä, ja hänen tahtonsa on se

287

jonka ihminen tuntee: vapauden ja tasa-arvon tietä, vapaan kom-munismin ja anarkian tietä.

31. Vallankumouksen puolustus

”Entä jos järjestelmääsi koetellaan. Olisiko sinulla mitään keino-ja puolustaa vallankumousta?” kysyt.

Tietysti.”Jopa asevoimin?”Kyllä, tarvittaessa.”Mutta asevoimathan ovat järjestäytynyttä väkivaltaa. Etkö sinä

sanonut, että anarkismi oli sitä vastaan?”Anarkismi on kaikkea sitä vastaan, mikä loukkaa vapauttasi,

tapahtui se sitten voimalla ja väkivallalla tai muilla keinoin. Seon kaikkea loukkaamista ja pakottamista vastaan. Mutta jos jokuhyökkää sinun kimppuusi, niin hän on se joka loukkaa sinua, hänon se joka käyttää väkivaltaa sinua vastaan. Sinulla on oikeus puo-lustaa itseäsi. Ja enemmänkin: on sinun velvollisuutesi anarkisti-na puolustaa omaa vapauttasi, vastustaa määräilyä ja pakkovaltaa.Muuten olet orja etkä vapaa ihminen. Toisin sanoen yhteiskunnal-linen vallankumous ei hyökkää kenenkään kimppuun, mutta se tu-lee puolustamaan itseään kaikkia ja miltä tahansa taholta tuleviahyökkäyksiä vastaan.

Sitä paitsi sinun ei pidä sekoittaa yhteiskunnallista vallanku-mousta anarkiaan. Vallankumous on joissakin vaiheissaan väkival-tainen mullistus; anarkia on yhteiskunnan tila, jossa vallitsee rau-ha ja vapaus. Vallankumous on keino päästä anarkiaan, mutta se eiole anarkiaa itsessään. Se on tasoittava tietä anarkiaan; se järjestääolosuhteet, jotka tekevät elämän vapaudessa mahdolliseksi.

Tavoitteensa saavuttaakseen vallankumouksen tulee kuitenkinolla anarkistisen hengen ja ideoiden kyllästämä ja ohjailema. Pää-määrä ohjaa keinot, aivan kuten käyttämäsi työkalun tulee olla so-piva siihen työhön,minkä haluat saada tehtyä. Tämä tarkoittaa sitä,

286

Sellainen järjestö pystyisi saavuttamaan sellaisia voittoja työ-läisten jokapäiväisissä kamppailuissa, joista tämänhetkiset kon-servatiiviset liitot eivät voi edes unelmoida. Se saisi massojenkunnioituksen ja luottamuksen, se houkuttaisi niin järjestäytymä-töntä kuin järjestäytynyttäkin työväkeä kaikkien työläisten tasa-arvoisuuden sekä heidän yhteisten intressiensä ja päämääriensänojalla. Se pääsisi kohtaamaan herrat takanaan koko työväenluo-kan mahti, jolla olisi tietoisuuden ja voiman tuoma uusi asenne.Vasta sitten voi työväki saada omanarvontuntoa ja sen ilmauksettodellista merkitystä.

Sellaisesta liitosta tulisi piankin paljon enemmän kuin pelkkätyöläisten puolustaja ja suojelija. Yhtenäisyyden merkitys ja siitäseuraava voima, työläisten solidaarisuus, toteutuisivat siinä eläväs-ti. Tehtaat ja työpaikat toimisivat harjoitusleireinä kehitettäessätyöläisen ymmärrystä hänen oikeasta elämänroolistaan, jalostet-taessa hänen itseluottamustaan ja itsenäisyyttään; ne opettaisivathänelle keskinäistä apua ja yhteistyötä ja tekisivät hänet tietoisek-si omasta vastuustaan. Ja niin työläinen oppii päättämään ja toimi-maan oman arvionsa mukaan eikä jättämään asioidensa hoitoa jahyvinvointinsa huolenpitoa johtajille ja poliitikoille. Työläinen itsepäättää yhdessä muiden työtovereidensa kanssa mitä he haluavatja mitkä keinot parhaiten heidän päämääriään palvelevat. Työpaik-kakomitea ainoastaan toteuttaa nämä ohjeet. Työpaikasta ja teh-taasta tulee työläisen koulu ja opinahjo. Siellä hän oppii paikkansayhteiskunnassa, tehtävänsä teollisuudessa ja tarkoituksen elämäs-sään. Hän kypsyy työläisenä ja ihmisenä; työläisjättiläinen saavut-taa täyden mittansa. Hän tietää ja on siksi vahva.

Hän ei tule kauan tyytymään siihen, että hän on palkkaorja,työntekijä ja riippuvainen herransa hyvästä tahdosta, jota hän raa-dannallaan elättää. Hän oppii ymmärtämään, että vallitsevat talou-delliset ja yhteiskunnalliset järjestelyt ovat vääriä ja rikollisia, jahän päättää muuttaa niitä. Työpaikkakomiteasta ja liitosta tuleekenttä valmistautua uutta talousjärjestelmää ja uutta yhteiskunnal-lista elämää varten.

255

Huomaat siis, kuinka tärkeää on, että sinä, minä ja jokainenmiesja nainen, jolla on työväen intressit sydäntään lähellä, toimii saa-vuttaakseen nämä päämäärät.

Tässä kohtaa haluan korostaa, että erityisen kiireellistä on se, et-tä työläisten kehittyneempi osa, siis radikaalit ja vallankumouksel-liset, ryhtyvät pohtimaan tätä vakavissaan, sillä useimmille heistäja jopa joillekin anarkisteille tässä on kyse vain hartaasta toivo-muksesta, kaukaisesta toiveesta. He eivät ymmärrä tuonsuuntais-ten ponnistelujen muutosvoimaista merkittävyyttä. Eikä kyseessäsitä paitsi ole mikään pelkkä unelma. Suuret joukot edistyksellisiätyöläisiä ovat jo pääsemässä tähän ymmärrykseen: IWW ja vallan-kumoukselliset anarkosyndikalistit joka maassa omistautuvat täl-le päämäärälle. Se on tämän hetken pakottavin tarve. Sitä ei voiliikaa painottaa, että ainoastaan työläisten oikea järjestäytyminenvoi aikaansaada sen mitä haluamme. Siinä piilee työläisten ja tule-vaisuuden pelastus. Vain järjestäytyminen alhaalta ylös, joka alkaatyöpaikassa ja tehtaassa ja perustuu kaikkienmaiden työläisten yh-teisiin intresseihin riippumatta ammatista, rodusta tai maasta, jajoka toimii keskinäisten ponnistelujen ja yhdistyneen tahdon kei-noin, voi ratkaista työväenkysymyksen ja palvella ihmisen todel-lista vapautumista.

”Sinä puhuit työläisten suorittamasta teollisuudenalojen haltuu-notosta”, ystäväsi muistuttaa. ”Miten he sen aikovat tehdä?”

Niin, minähän olin siinä aiheessa, kun sinä huomautit järjestäy-tymisestä. Mutta hyvä, että siitäkin asiasta keskusteltiin, koska mi-kään ei ole tärkeämpää kuin nämä ongelmat, joita nyt tutkimme.

Palatkaamme teollisuuden haltuunottoon. Se ei tarkoita pelkäs-tään tehtaiden haltuunottoa vaan sitä, että niitä pyöritetään työläis-voimin.Mitä tulee haltuunottoon, niin ota huomioon, että työläiset-hän tosiasiassa ovat siellä nytkin. Haltuunotossa työläiset pysyvätsiellä missä ovat, mutta he eivät jää sinne palkattuina työntekijöinävaan oikeutettuina yhteisomistajina.

Ymmärrä tämä, ystäväiseni. Kapitalistiluokan ulosmittaaminenyhteiskunnallisessa vallankumouksessa – teollisuudenalojen hal-

256

Olen varma tästä: ellei se toimi, mikään ei toimi. Hahmottelema-ni suunnitelma on vapaata kommunismia, se tarkoittaa vapaaeh-toiseen yhteistoimintaan ja tasa-arvoiseen jakamiseen perustuvaaelämää. Ei ole muuta keinoa turvata taloudellista tasa-arvoa, jokayksin on vapautta. Mikä tahansa muu järjestelmä johtaa kapitalis-miin.

On tietenkin todennäköistä, että joku maa saattaa yhteiskunnal-lisessa vallankumouksessa yrittää erilaisia taloudellisia kokeiluita.Maan yhdessä osassa saatetaan kokeilla rajoitettua kapitalismiatai kollektivismia toisessa. Kollektivismikin on kuitenkin vain toi-senmuotoinen palkkajärjestelmä ja se pyrkisikin nopeasti muuttu-maan takaisin tämän päivän kapitalismiksi. Sillä kollektivismi aloit-taa lakkauttamalla tuotantovälineiden yksityisomistuksen ja sittense välittömästi kumoaa itsensä palaamalla järjestelmään, jossa pal-kitaan suoritetun työn mukaan; mikä tarkoittaa epätasa-arvon ot-tamista uudelleen käyttöön.

Ihminen oppii tekemällä. Yhteiskunnallinen vallankumous tuleeluultavasti kokeilemaan erilaisia menetelmiä eri alueilla ja näidenkäytännön kokeilujen kautta oppimaan parhaan tavan. Vallanku-mous on samaan aikaan sekä mahdollisuus että sen oikeutus. Enyritä ennustaa, mitä tämä tai tuomaa tulee tekemään,mitä erityistäsuuntaa seuraamaan. En myöskään aio sanella tulevaisuutta, mää-rätä sen toiminnan mallia. Tarkoitukseni on esitellä laajasti hah-moteltuina ne periaatteet, joiden täytyy elävöittää vallankumousta;yleiset toiminnan linjat, joita sen tulisi seurata, jos se aikoo saavut-taa tavoitteensa – yhteiskunnan uudelleenrakentamisen vapaudenja tasa-arvon perustalle.

Me tiedämme, että aiemmat vallankumoukset ovat suurelta osinepäonnistuneet tavoitteissaan. Ne ovat rappeutuneet diktatuureik-si ja hirmuhallinnoiksi ja siten ne ovat pystyttäneet uudelleen van-hat sorron ja riiston instituutiot. Tämänme tiedämme niin varhem-masta kuin lähihistoriastakin. Ja siksi me teemme sen johtopäätel-män, etteivät vanhat tiet käy. Tulevan yhteiskunnallisen vallanku-mouksen täytyy yrittää uutta tietä. Mitä uutta tietä? Sitä ainoaa,

285

Eivätkä tällaiset pienimuotoiset tuotannonalat ole pelkästäänvoimakas talouselämän tekijä, vaan niillä onmyösmitä suurin sosi-aalinen arvo. Ne ovat omiaan kehittämään maaseudun ja kaupun-gin välistä ystävällistä yhteydenpitoa ja tuovat nämä kaksi lähei-sempään ja solidaarisempaan kosketukseen. Itse asiassa kotiteolli-suus on itsessään ilmausta terveestä yhteisöllisestä hengestä, jokajo aikojen alusta on ilmentynyt kyläkokouksissa, yhteisissä hank-keissa, kansan tansseissa ja lauluissa. Vallankumouksen tulisi roh-kaista ja yllyttää tätä normaalia ja tervettä taipumusta sen eri muo-doissaan yhteisön suuremmaksi hyvinvoinniksi.

Valitettavasti teollisuuden hajauttamista vallankumouksessa eiosata arvostaa riittävästi. Edistyksellistenkin työläisten parissa onvaarallinen suuntaus vähätellä sen merkitystä tai olla siitä jopakokonaan piittaamatta. Useimmat ihmiset ovat vielä sen marxilai-sen opin orjuudessa, jonka mukaan keskittäminen on ”tehokkaam-paa ja taloudellisempaa”. He sulkevat silmänsä siltä tosiasialta, et-tä edellytetty ”talous” saavutetaan työläisen hengen ja elämän kus-tannuksella ja että ”tehokkuus” alentaa hänet pelkäksi teollisuudenrattaaksi, se turruttaa hänen sielunsa ja sairastuttaa hänen ruumiin-sa. Sitä paitsi keskittävässä järjestelmässä teollisuuden hoito kasau-tuu yhä harvempien käsiin tuottaen teollisten yliherrojen mahta-van byrokratian. Olisi totta vieköön silkkaa ironiaa, jos vallanku-mous päätyisi tuollaiseen lopputulokseen. Sehän tarkoittaisi vainuuden herraluokan luomista.

Vallankumous voi aikaansaada työläisten vapautumisen vain as-teittaisella hajauttamisella, kehittämällä yksittäisestä työläisestätietoisemman ja määräävämmän tekijän tuotantoon, tekemällä hä-nestä sen alkuvoiman, josta kaikki tuotannollinen ja yhteiskunnal-linen toiminta kumpuaa. Yhteiskunnallisen vallankumouksen sy-vällinen merkitys on siinä, että poistetaan ihmisen herruus toiseenihmiseen, ja hoidetaan asioita sen sijaan. Ainoastaan siten voidaansaavuttaa tuotannollinen ja yhteiskunnallinen vapaus.

”Oletko varma että se tulee toimimaan?” sinä kysyt.

284

tuunotto – vaatii juuri päinvastaisia taktiikoita kuin mitä nyt käy-tetään lakossa. Lakon aikana sinä lähdet työstä pois ja jätät tehtaan,kaivoksen tai tuotantolaitoksen pomosi täydelliseen hallintaan. Seon tietenkin idioottimainen menettely, koska silloin sinä annat her-rallesi edun: hän voi panna rikkurit tilallesi ja sinä saat pysyä ulko-na kylmässä.

Haltuunotossa taas sinä pysyt työssäsi ja pistät sen sijaan po-mosi ulos. Hän saa palata sisälle ainoastaan tasavertaisena muidenkanssa: työläisenä työläisten joukossa.

Tietyn paikan työläisorganisaatiot ottavat haltuunsa julkiset lai-tokset ja palvelut, viestintävälineet ja oman alueensa tuotannon jajakelun. Tämä tarkoittaa sitä, että lennätinvirkailijat, puhelintyöläi-set, sähkötyöläiset, rautatietyöläiset ja niin edespäin ottavat omis-tukseensa (omien vallankumouksellisten työpaikkakomiteoidensakeinoin) työpaikat, tehtaat ja muut laitokset. Kapitalistien esimie-het, työnjohtajat ja johtajat poistetaan paikalta, jos he vastustavatmuutosta ja kieltäytyvät tekemästä yhteistyötä. Jos he taas halua-vat osallistua, heille tehdään selväksi, etteivät he tästedes ole senenempää herroja kuin omistajiakaan: että tehtaasta tulee julkistaomaisuutta, josta vastaa teollisuudenalan työläisten ammattiliittokaikkien ollessa yhteisessä hankkeessa tasaveroisia kumppaneita.

On odotettavissa, että isojen teollisuus- ja tuotantoyhtiöidenkorkeimmat virkamiehet kieltäytyvät tekemästä yhteistyötä. Sil-lä tavoin he eliminoivat itsensä. Heidät korvataan työläisillä, jot-ka on ennalta valmisteltu näihin tehtäviin. Tästä syystä olen pai-nottanut teollisen valmistautumisen tärkeyttä. Se on aivan ensiar-voisen tärkeätä siinä tilanteessa, joka kehittyy väistämättä ja jostaenemmän kuin mistään muusta riippuu vallankumouksen onnistu-minen. Teollisuudessa harjoitettava valmistautuminen on kaikkeinolennaisinta, sillä ilman sitä vallankumous on tuomittu epäonnis-tumaan.

Insinöörit ja muut tekniset asiantuntijat liittyvät vallankumouk-sen tullessa todennäköisemmin yhteen työläisten kanssa, etenkin

257

jos ruumiillisen ja henkisen työn tekijöiden välille on aikaansaatuläheisempi sidos ja parempi yhteisymmärrys.

Jos he kieltäytyisivät eivätkä työläiset olisi onnistuneet valmis-tautumaan teollisessa ja teknisessä osaamisessaan, niin tuotannonjatkaminen vaatisi vastentahtoisten ihmisten pakottamista teke-mään yhteistyötä – tätä kokeiltiin Venäjän vallankumouksessa jase osoittautui täydelliseksi virheeksi.

Bolsevikkien raskas erehdys tässä yhteydessä oli siinä, että heolivat kohdelleet koko älymystöluokkaa huonosti johtuen joiden-kin sen luokan edustajien harjoittamasta vastarinnasta. Fanaatti-seen oppijärjestelmään sisältyvä suvaitsemattomuuden henki saibolsevikit vainoamaan kokonaista kansanryhmää muutaman jäse-nen virheen takia. Tämä ilmeni täysimittaisen koston politiikka-na, joka kohdistettiin akateemisiin ammatinharjoittajiin, teknisiinosaajiin, osuustoiminnallisiin järjestöihin ja ylipäänsä kaikenlai-siin sivistyneisiin ihmisiin. Suurin osa heistä oli alun perin suh-tautunut myötämielisesti vallankumoukseen, jotkut ollen jopa in-nolla sen kannalla, mutta bolsevikkien keinot vieraannuttivat hei-dät ja tekivät yhteistyön mahdottomaksi. Diktatuurimaisen asen-teensa seurauksena kommunistit joutuivat turvautumaan yhä pa-henevaan sortoon ja tyranniaan, kunnes he lopulta turvautuivatpuhtaasti sotilaallisiin keinoihin taatakseen maan teollisen elämän.Seurasi pakkotyön ajanjakso ja tehtaiden ja laitosten militarisointi,mikä johti väistämättä katastrofiin, koska pakotettu työvoima onpakotetusta luonteestaan johtuen kehnoa ja tehotonta: lisäksi pak-kotyöläiset reagoivat helposti tilanteeseen tekemällä itsepintaises-ti sabotaasia, viivyttelemällä ja haittaamalla tuotantoa systemaat-tisesti, ja näitä keinoja älykäs vastustaja voi harjoittaa siten, etteivahinkoa huomata ajoissa, ja siten koneistolle ja tuotannolle voiaiheutua paljon suurempaa haittaa kuin jos pakkotyöläisten olisiannettu kieltäytyä töistä. Vaikka tämäntyyppistä sabotaasia estä-mään otettiin käyttöön mitä ankarimmat keinot, jopa kuoleman-rangaistus, hallitus oli voimaton sitä vastaan. Se, että bolsevikki,poliittinen komissaari, pistettiin valvomaan jokaista korkeammas-

258

perällä tahansa ovat viime aikoina parantuneet siinä määrin, et-temme voi vielä ennustaa, mikä on tuottavuuden raja muutamalleeekkerille maata. Tuo raja kaikkoaa sitä kauemmas, mitä enemmänaihetta tutkimme, ja joka vuosi se kaikkoaa yhä kauemmas näkö-piiristämme.”

Kun yhteiskunnallinen vallankumous alkaa jossakinmaassa, senulkomaankauppa pysähtyy: raakamateriaalien ja valmiiden tuot-teiden tuonti lamaantuu. Maa saatetaan jopa porvarillisten halli-tusten toimesta panna saartoon, kuten Venäjälle tapahtui. Niinpävallankumouksen on pakko tulla omavaraiseksi ja tuottaa omiintarpeisiinsa. Jopa saman maan eri osien saattaa olla pakko kohdatasellainen mahdollisuus. Ne saattavat joutua tuottamaan kaiken tar-vitsemansa omalla alueellaan ja omine voimineen. Ainoastaan ha-jauttaminen voi ratkaista tämän ongelman. Maa saattaa joutua uu-delleenjärjestämään toimintansa siten, että se pystyy ruokkimaanitsensä. Sen täytyisi turvautua pienimuotoiseen tuotantoon, koti-teollisuuteen ja teholliseen maan ja puutarhan viljelyyn. Vallan-kumouksen vapauttama ihmisten oma-aloitteisuus ja välttämättö-myyksien terävöittämät aistit nousevat kyllä tilanteen tasalle.

Tästä syystä pitäisi olla itsestään selvää, että vallankumoukseneduille olisi tuhoisaa tukahduttaa tai puuttua sellaiseen pienimuo-toiseen teollisuuteen, jota tälläkin hetkellä harjoitetaan niin suu-ressa määrin Euroopan eri maissa. Manner-Euroopan maalaisväes-tö tuottaa runsaasti erilaisia päivittäistarvikkeita talvisina joutoai-koinaan. Nämä kotiteollisuustuotteet ovat yhteenlaskettuna mitta-va määrä, jolla kyetään täyttämään suuri tarve. Vallankumouksenkannalta olisi mitä vahingollisinta tuhota tämä toiminta, kuten bol-sevikit niin typerästi tekivät hullussa keskittämisen vimmassaan.Kun vallankumouksessa olevaan maahan hyökätään ulkomaistenhallitusten toimesta, kun se pistetään saartoon eikä se saa enäätuontitavaroita, kun sen suurteollisuuden alat uhkaavat sortua taisen rautatieliikenne tosiasiassa pysähtyy, silloin ainoastaan pieni-muotoinen kotiteollisuus voi toimia talouselämän elinehtona; vainse voi ruokkia ja pelastaa vallankumouksen.

283

tapauksessa Ranskan olisi tärkeää olla odottamatta apua ulkopuo-lelta ja käyttää sen sijaan kaikki voimansa itsensä auttamiseen tar-jotakseen perustarpeet omalle kansalleen omine neuvoineen.

Jokaisen vallankumouksessa olevan maan täytyy pyrkiä saa-maan maataloudellinen riippumattomuus siinä missä poliittinen-kin ja teollisuuden omavaraisuus siinämissämaanviljelynkin. Tätäkehityskulkua tapahtuu jossainmäärin jopa kapitalismin vallitessa.Sen tulisi olla yksi yhteiskunnallisen vallankumouksen päätavoit-teista. Nykyaikaiset menetelmät tekevät senmahdolliseksi. Esimer-kiksi kellojen valmistus oli aiemmin Sveitsin monopoli, mutta nytniitä valmistetaan joka maassa. Silkin tuotanto, joka aiemmin ra-joittui Ranskaan, on nyt eri maiden suurimpien teollisuudenalojenjoukossa. Italia, jolla ei ole omia hiili- tai rautavaroja, rakentaa te-räsverhoiltuja aluksia. Sveitsi, joka ei ole luonnonvaroiltaan senrikkaampi, rakentaa niitä myös.

Hajauttaminen tulee parantamaan yhteiskunnanmonista keskit-tävän periaatteen aiheuttamista ongelmista. Poliittisesti hajautta-minen merkitsee vapautta, teollisesti se merkitsee aineellista riip-pumattomuutta; yhteiskunnallisesti se tarkoittaa pienyhteisöjenturvaa ja hyvinvointia; yksilöllisesti se johtaa aikuisuuteen ja va-pauteen.

Hajauttaminen maassa itsessään on aivan yhtä tärkeää yh-teiskunnalliselle vallankumoukselle kuin riippumattomuus muistamaista. Sisäinen hajauttaminen tarkoittaa sitä, että suuremmat alu-eet ja jopa kaikki yhteisöt tehdään niin omavaraisiksi kuin mahdol-lista. Pjotr Kropotkin on valaisevassa ja vaikuttavassa teoksessaanFields, Factories and Workshops osoittanut, kuinka jopa Pariisin kal-tainen kaupunki, joka tällä hetkellä on lähes täysin kaupallinen,voisi tuottaa tarpeeksi ruokaa omassa ympäristössään kyetäkseenruokkimaan väestönsä. Nykyaikaisia maatalousvälineitä ja teholli-sia viljelymenetelmiä hyväksi käyttämällä Lontoo ja New York voi-sivat elää tuotteilla, jotka on kasvatettu niiden välittömässä lähei-syydessä. On tosiasia, että ”keinomme saada maaperästä mitä ha-luamme missä tahansa ilmasto-olosuhteissa ja minkälaisella maa-

282

sa asemassa olevaa teknikkoa, ei auttanut asiaa. Se loi ainoastaanlegioonan loismaisia virkailijoita, jotka eivät tienneet mitään teol-lisuuden asioista ja jotka vain haittasivat niiden työtä, jotka suh-tautuivat ystävällisesti vallankumoukseen ja olivat valmiita toimi-maan sen hyväksi, eikä näiden bolsevikkivirkailijoiden tietämättö-myys työtehtävistä edes millään tavoin voinut estää jatkuvaa sabo-taasia. Pakkotyöjärjestelmä kehittyi lopulta käytännössä taloudel-liseksi vastavallankumoukseksi, eivätkä mitkään diktatuurin me-netelmät voineet muuttaa tilannetta toiseksi. Tämän seurauksenabolsevikit muuttivat politiikkaansa pakkotyöstä sellaisten käytän-töjen suuntaan, joissa erityisosaajat pyrittiin voittamaan puolellepalauttamalla heidät auktoriteettiasemiin ja palkitsemalla heidätkorkeammalla palkalla ja erityiseduilla.

Olisi typerää ja rikollista yrittää uudestaan näitä menetelmiä,jotka jo niin selvästi ovat epäonnistuneet Venäjän vallankumouk-sessa, ja jotka luonteestaan johtuen epäonnistuvat joka kerta niinteollisuuden kuin moraalinkin kannalta.

Ainoa ratkaisu tähän ongelmaan on jo aiemmin ehdotettu val-mistautuminen sekä työläisten kouluttaminen teollisuuden hoidonja järjestelyn taitoihin, kuin myös ruumiillista työtä tekevien jateknisten osaajien läheisempi yhteistyö. Jokaisella tehtaalla, tuo-tantolaitoksella ja kaivoksella tulisi olla oma työläisneuvostonsa,joka olisi erillinen ja riippumaton työpaikkakomiteasta, ja jonkatarkoituksena olisi tutustuttaa työläiset oman teollisuudenalansaeri vaiheisiin mukaan lukien raaka-aineiden lähteet, tuotannon pe-räkkäiset prosessit, oheistuotteet ja jakelumenetelmät. Tämän teol-lisuusneuvoston tulisi olla pysyvä, mutta sen jäsenyyden täytyykiertää siten, että siihen otetaan käytännössä kaikki tuotantolai-toksen työntekijät. Havainnollistetaanpa asiaa: oletetaan, että teol-lisuusneuvosto koostuu viidestä tai kahdestakymmenestäviidestäjäsenestä, riippuen teollisuuslaitoksen koosta ja tuotannonalanmo-nimutkaisuudesta. Sen jälkeen, kun neuvoston jäsenet ovat läpiko-taisin tutustuneet teollisuudenalaansa, he julkaisevat oppimansatiedon työläistovereidensa hyödyksi, ja uudet jäsenet valitaan neu-

259

vostoon jatkamaan opintoja siitä eteenpäin. Näin koko tuotanto-laitos voi hankkia tarvitsemansa tietämyksen ammattialansa hoi-dosta ja järjestämisestä sekä pysyä sen kehityksessä mukana. Neu-vostot toimisivat siten teollisina oppilaitoksina, joissa työläiset tu-tustuisivat oman teollisuudenalansa tekniikoihin kaikissa vaiheis-saan.

Samaan aikaan laajemman organisaation eli ammattiliiton täy-tyy kaikkine voimineen pakottaa pääoma sallimaan työläisten suu-rempi osallistuminen asioiden tosiasialliseen hoitoon. Tämä voikuitenkin parhaimmillaankin hyödyttää vain työläisten pientä vä-hemmistöä. Yllä ehdotettu suunnitelma taas avaa teollisen kou-luttautumisen mahdollisuudet käytännössä joka ikisen työläiseneteen.

On tietenkin olemassa sellaisia töitä – kuten insinööritaidot: tie-ja vesirakennus, sähkö, mekaniikka – joita teollisuusneuvostot ei-vät voi pelkän käytännön kautta omaksua. He voivat kuitenkin op-pia sen, mitkä teollisuudenalan yleiset tuotantovaiheet ovat mittaa-mattoman arvokkaita valmistautumisen kannalta. Mitä muuhuntulee, niin läheisempi ystävyyden ja yhteistyön sidos työläisen jateknikon välillä on aivan välttämätön.

Teollisuuden haltuunotto on siis yhteiskunnallisen vallanku-mouksen ensimmäinen suuri tavoite. Proletariaatti, joka on järjes-täytynyt ja valmistautunut sitä varten, tekee sen käytännössä. Huo-mattavat työläisjoukot alkavat jo ymmärtää tämän asian merkittä-vyyden ja edessään olevan tehtävän. Sen ymmärtäminen, mitä onvälttämätöntä tehdä, ei kuitenkaan vielä riitä. Seuraava askel onoppia kuinka se tehdään. Järjestäytyneen työväenluokan on välit-tömästi ryhdyttävä tähän valmistavaan työhön.

28. Periaatteet ja käytäntö

Yhteiskunnallisen vallankumouksen päätarkoituksen täytyy ol-la massojen olosuhteiden välitön parantaminen. Vallankumouksen

260

vuosina bolsevikkihallinto keskitti voimansa liehakoimaan porva-rillisia hallituksia tullakseen ”tunnustetuksi” ja houkutellakseenmaahan ulkomaista pääomaa riistämään Venäjän luonnonvaroja.Pääoma ei kuitenkaan uskaltautunut suuriin investointeihin dikta-tuurin epävarmoissa oloissa eikä osoittanut asiaan suurempaa in-nostusta. Samaan aikaan Venäjä oli ajautumassa taloudelliseen ro-mahdukseen. Tilanne pakotti bolsevikit lopulta myöntämään, ettämaan täytyy turvautua omiin ponnistuksiinsa itsensä ylläpitääk-seen. Venäjä alkoi etsiä keinoja auttaa itseään; ja siten se sai vähi-tellen suuremman luottamuksen omiin kykyihinsä, se oppi luotta-maan itseensä ja aloitekykyynsä ja alkoi kehittää omaa teollisuut-taan; se on hidas ja tuskallinen mutta täysin välttämätön prosessi,joka lopulta tekee Venäjästä taloudellisesti omavaraisen ja riippu-mattoman.

Yhteiskunnallisen vallankumouksen täytyy heti alusta lähtienpyrkiä omavaraisuuteen. Sen täytyy itse auttaa itseään. Tätä itsen-sä auttamisen periaatetta ei pidä ymmärtää solidaarisuuden puut-teeksi muita maita kohtaan. Päinvastoin, molemminpuolinen apuja yhteistoiminta maiden välillä, aivan kuten yksilöidenkin välillä,voi toteutua vain tasa-arvon pohjalta, tasavertaisten kesken. Riip-puvaisuus on sen vastakohta.

Jos yhteiskunnallinen vallankumous tapahtuisi useissa maissayhtä aikaa – esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa – niin silloin yhteis-ponnistelut olisivat itsestäänselvyys ja vallankumoukselliset uu-delleenjärjestelyt olisivat paljon helpompia.

Onneksi työläiset ovat alkamassa ymmärtää, että heidän asiansaon kansainvälinen: työväen järjestäytyminen on nyt kehittymässäyli kansallisten rajojen. On toivottavaa, ettei ole kaukana se päi-vä, kun koko Euroopan proletariaatti voi yhdistyä yleislakossa, jos-ta tulee yhteiskunnallisen vallankumouksen alkusoittoa. Sitä koh-ti on pyrittävä mitä suurimmalla vakavuudella. Samaan aikaan eikuitenkaan ole poissuljettu sellainenkaan mahdollisuus, että val-lankumous puhkeaakin yhdessä maassa aiemmin kuin toisessa –sanokaamme vaikka Ranskassa aiemmin kuin Saksassa – ja siinä

281

nen, tulemaan aineellisesti itsenäiseksi. Minkäänmaan ei tulisi ollariippuvainen ulkopuolisesta avusta tai hyväksikäyttää siirtomaitaitsensä elättääkseen. Se on kapitalismin tie. Anarkismin päämää-ränä taas on materiaalinen itsenäisyys ei yksinomaan yksilöidenkohdalla vaan kaikkien yhteisöjenkin kohdalla.

Tämä tarkoittaa asteittaista hajauttamista keskittämisen sijaan.Jopa kapitalismissa voimme nähdä hajauttavia pyrkimyksiä,

vaikka nykyinen teollisuusjärjestelmä onkin olennaiselta luonteel-taan keskittävä. Maat, jotka aiemmin olivat täysin riippuvaisia ul-komaisesta tuotannosta, kuten Saksa 1800-luvun lopulla, myöhem-min Italia ja Japani ja nyt vielä Unkari, Tsekkoslovakia jne, ovatvähitellen vapauttamassa itseään teollisesti, käyttäen omia luon-nonvarojaan, rakentaen omia tehtaitaan ja tuotantolaitoksiaan jasaavuttaen taloudellisen riippumattomuuden muista maista. Kan-sainvälinen rahamaailma ei toivota tätä kehitystä tervetulleeksi jase yrittää kaikkensa jarruttaakseen sitä, koska Morganeille ja Roc-kefellereille on kannattavampaa pitää sellaiset maat kuin Meksi-ko, Kiina, Intia, Irlanti ja Egypti teollisesti kehittymättöminä, jot-ta niiden luonnonvaroja voidaan riistää ja samaan aikaan taatamarkkinat kotimaan ”liikatuotannolle”. Suursijoittajien ja teolli-suuspohatoiden hallitukset auttavat heitä turvaamaan nuo ulko-maiset luonnonvarat ja markkina-alueet jopa aseiden voimin. Niin-pä Iso-Britannia pakotti Kiinan asevoimin sallimaan sen, että brit-tiläinen oopiumi sai hyvin kannattavasti myrkyttää kiinalaisia, jase käyttää kaikki keinonsa sijoittaakseen tuohon maahan suurem-man osan tekstiiliteollisuutensa tuotteista. Samasta syystä Egyptin,Intian, Irlannin ja muiden alus- ja siirtomaiden ei anneta kehittääomaa kotimaista tuotantoaan.

Lyhyesti sanottuna kapitalismi pyrkii keskittämään. Mutta va-paa maa tarvitsee hajauttamista, riippumattomuutta ei yksino-maan poliittisesti vaan myös teollisesti ja taloudellisesti.

Venäjän esimerkki osoittaa silmiinpistävästi sen, miten tärkeäätaloudellinen riippumattomuus onkaan, erityisesti yhteiskunnalli-sen vallankumouksen kannalta. Lokakuun kumousta seuranneina

280

onnistuminen riippuu pohjimmiltaan siitä. Tämä voidaan saavut-taa vain järjestämällä kulutus ja tuotanto siten, että niistä on to-dellista hyötyä väestölle. Tässä piilee suurin – oikeastaan ainoa –turva yhteiskunnalliselle vallankumoukselle. Ei puna-armeija voit-tanut vastavallankumousta Venäjällä: sen voittivat maalaiset, jotkapitivät henkensä kaupalla kiinni maista, jotka he olivat ottaneet ku-mouksen aikana haltuunsa. Yhteiskunnallisen vallankumouksentäytyy tuottaa aineellista hyötyä massoille, mikäli sen tarkoitus onelää ja kasvaa. Ihmisten täytyy laajassa mitassa olla varmoja hei-dän ponnistustensa todellisesta hyödyllisyydestä tai vähintäänkinelätellä toivetta sellaisesta lähitulevaisuudessa. Vallankumous ontuomittu, jos se jättää olemassaolonsa ja puolustuksensa mekaa-nisten keinojen varaan, sellaisiin kuten sota ja armeijat. Vallanku-mouksen todellinen turva on orgaaninen; tämä tarkoittaa sitä, ettäse on teollisuudessa ja tuotannossa.

Vallankumouksen päämääränä on taata suurempi vapaus ja li-sätä kansan aineellista hyvinvointia. Yhteiskunnallisen vallanku-mouksen päämääränä on erityisesti saada massat omine voimineentuottamaan aineellisen ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin olosuh-teet, nousemaan korkeammalle moraaliselle ja henkiselle tasolle.

Toisin sanoen yhteiskunnallisen vallankumouksen on määrä ai-kaansaada nimenomaan vapaus. Sillä todellinen vapaus perustuutaloudellisiin mahdollisuuksiin. Ilman sitä vapaus ei ole muutakuin huijausta ja valhetta, naamio riistolle ja sorrolle. Perustavim-massa merkityksessään vapaus on taloudellisen tasa-arvon tytär.

Näin ollen yhteiskunnallisen vallankumouksen päätavoite onluoda tasa-arvoinen vapaus tasa-arvoisten mahdollisuuksien poh-jalta. Vallankumouksellisen elämän uudelleenorganisoinnin täy-tyy välittömästi alkaa turvata kaikkien tasa-arvoisuutta niin talou-dellisesti, poliittisesti kuin yhteiskunnallisestikin.

Tämä uudelleenjärjestely riippuu ennen kaikkea siitä, kuinka lä-pikotaisin työväki tunteemaansa taloudellisen tilanteen: se riippuutarjonnan täydellisestä inventoinnista, raaka-ainelähteiden täsmäl-

261

lisestä tietämyksestä ja työläisvoimien oikeanlaisesta järjestäyty-misestä hoitaa asioita tehokkaasti.

Tämä tarkoittaa sitä, että tilastotiedot ja älykkäästi toimivattyöläisjärjestöt ovat vallankumouksen ratkaisevat tarpeet heti ku-mouksen jälkeisenä päivänä. Koko tuotannon ja jakelun ongelma– vallankumouksen elämä – perustuu niille. On ilmeistä, kuten onjo huomautettu, että työläisten täytyy omaksua nämä tiedot ennenvallankumousta, jos vallankumouksen tarkoituksena on saavuttaapäämääränsä.

Tästä syystä työpaikka- ja tehdaskomiteat, joita käsiteltiin edel-tävässä luvussa, ovat niin tärkeitä ja niillä on niin määräävä roolivallankumouksellisessa uudelleenrakennuksessa.

Sillä uusi yhteiskunta ei synny yhtäkkiä, sen enempää kuin lap-sikaan. Uusi yhteiskunnallinen elämä kasvaa vanhan sisällä aivankuten uusi yksilöllinen elämä kasvaa äitinsä kohdussa. Sen kehit-tymiseen tarvitaan aikaa ja tiettyjä prosesseja, jotta siitä tulee täy-dellinen ja toimintakykyinen organismi. Sitten kun tuo taso onsaavutettu, synnytys tapahtuu kivulla ja kärsimyksellä niin yhteis-kunnan kuin yksilönkin kohdalla. Vallankumous, käyttääksemmekulunutta mutta ilmeikästä sanontaa, on uuden yhteiskunnallisenolennon kätilö. Tämä on totta mitä kirjaimellisimmassa merkityk-sessä. Kapitalismi on uuden yhteiskunnan vanhempi; työpaikka-ja tehdaskomiteat, luokkatietoisen työvoiman ja vallankumouksel-listen päämäärien liitto on uuden elämän siemen. Työpaikkakomi-teassa ja liitossa työläisen täytyy hankkia tieto siitä, kuinka hoitaaomia asioitaan: tässä prosessissa hän kasvaa havaitsemaan sen, ettäyhteiskuntaelämä on oikeanlaisen järjestäytymisen, yhteisten pon-nistelujen ja solidaarisuuden asia. Hän oppii ymmärtämään, etteiasioita saavuteta pomoilemalla ja hallitsemalla toisia vaan vapaallayhteenliittymisellä ja sopusointuisella yhteistyöllä; etteivät hallin-to ja lait tuota tai luo mitään, ne eivät saa vehnää kasvamaan ei-vätkä tehtaanratasta pyörimään, vaan sen tekevät yksimielisyys jayhteistoiminta. Kokemus opettaa hänet korvaamaan ihmisten hal-linnoinnin asioiden hoitamisella. Työläisen täytyy jokapäiväisessä

262

ja nämä kaikki yhdistävät ponnistelunsa tuottajien ja kuluttajienyleisneuvostojen avulla koko maan kattavasti.

Suuret tapahtumat ja mullistukset tuovat esiin kaikkein aktiivi-simmat ja tarmokkaimmat ainekset. Yhteiskunnallinen vallanku-mous tulee kiteyttämään luokkatietoisten työläisten rivit. Tunnet-tiin heidät sitten millä nimellä tahansa – teollisuusliittoina, val-lankumouksellisina syndikalistisina osastoina, osuustoiminnallisi-na yhdistyksinä, tuottajien ja kuluttajien liittoina – he edustavattyöväestön valistuneinta ja edistyneintä osaa, järjestäytyneitä työ-läisiä, jotka ovat tietoisia päämääristään ja siitä kuinka ne saavute-taan. He tulevat olemaan vallankumouksen liikkuva henki.

Vallankumouksen täytyy ensitöikseen tyydyttää yhteiskunnanperustarpeet ja tämän se tekee teollisen koneistonsa avulla ja vil-jelemällä tieteellisin menetelmin monopoleista vapautettua maata.Maanviljelyksessä ja puutarhanhoidossa tehollinen viljely ja nyky-aikaiset menetelmät ovat tehneet meidät käytännössä riippumat-tomiksi maaperän laadusta ja ilmastosta. Ihminen kykenee nyky-ään huomattavassa määrin luomaan oman maaperänsä ja omanilmastonsa, kiitos kemian saavutusten. Eksoottisia hedelmiä voi-daan kasvattaa pohjoisessa kuljetettavaksi lämpimään etelään, ku-ten tehdään Ranskassa. Tiede on velho, joka saa ihmisen voitta-maan kaikki vaikeudet ja ylittämään kaikki esteet. Tulevaisuus, jo-ka on vapautettu voittojärjestelmän painajaisesta ja rikastettu mil-joonien tällä hetkellä tuottamattomien työntekijöiden työllä, kan-taa sisällään yhteiskunnan suurinta hyvinvointia. Tämän tulevai-suuden täytyy olla yhteiskunnallisen vallankumouksen tavoite; jasen motto: leipää ja hyvinvointia kaikille. Ensin leipää, sitten hy-vinvointia ja ylellisyyttä. Jopa ylellisyyttä, sillä ylellisyys on ihmi-sen syvästi tuntema tarve, niin hänen fyysisen kuin henkisenkinolemuksensa tarve.

Vallankumouksen tulee jatkuvalla uutteruudella ponnistella tä-hän päämäärään: se ei ole jotakin, jota lykätään kaukaiseen tule-vaisuuteen, vaan jotakin, josta tulee välitöntä käytäntöä. Vallanku-mouksen täytyy pyrkiä tekemään jokaisesta yhteisöstä omavarai-

279

loudellisten olosuhteiden myötä valtavat ihmisjoukot vapautuvattyöskentelemään työläisten riveissä.

Viimeaikaiset tilastot osoittavat, että vuonna 1920 Yhdysvallois-sa oli yli 41 miljoonaa molempiin sukupuoliin kuuluvaa ihmistätuottavissa ammateissa, kun koko väestön määrä oli 105 miljoo-naa.22 Noista 41 miljoonasta vain 26 miljoonaa oli tosiasiassa töissätuotannossa, mukaan lukien kuljetus ja maatalous, loput 15 miljoo-naa taas koostui enimmäkseen ihmisistä, jotka olivat tekemisissäkaupan kanssa, kauppamatkustajista, mainostajista ja muista ny-kyjärjestelmän välikäsistä. Toisin sanoen 15 miljoonaa ihmistä23vapautettaisiin hyödylliseen työhön vallankumouksella Yhdysval-loissa. Samanlainen tilanne väkimäärään suhteutettuna kehittyisimuissakin maissa.

Yhteiskunnallisen vallankumouksen edellyttämällä suuremmal-la tuotannolla olisi siten useidenmiljoonien ihmisten ylimääräinenarmeija käytössään. Näiden miljoonien systemaattinen sijoittami-nen teollisuuteen ja maatalouteen, joita avustavat nykyaikaiset jär-jestelyn ja tuotannon tieteelliset menetelmät, auttaa suuresti tar-jonnan ongelmia ratkaistaessa.

Kapitalistista tuotantoa tehdään voiton vuoksi; yhä enemmänihmisiä työskentelee nykyään myynnin parissa sen sijaan, ettähe tuottaisivat jotain. Yhteiskunnallinen vallankumous järjestääteollisuuden uudelleen niin, että väestön tarpeet tulevat tyydyte-tyiksi. Perustarpeet ovat luonnollisesti tärkeimpiä. Ruoka, vaatteetja suoja ovat ihmisen perustarpeita. Ensimmäinen askel on taataelintarvikkeiden ja muiden hyödykkeiden saatavuus. Työläisjärjes-töt jokaisessa kaupungissa ja yhteisössä ottavat tämän asian hoi-taakseen taatakseen oikeudenmukaisen jakelun. Jokaisen kadun jaalueen työläiskomiteat ottavat vastuun, työskentelevät yhteistyös-sä vastaavien kaupunkien ja maanlaajuisten komiteoiden kanssa

22 N.Y. World Almanac 1927.23 Luku ei sisällä armeijaa, sotalaitosta ja laivastoa eikä niitä suuria ihmis-

joukkoja, jotka työskentelevät tarpeettomissa ja haitallisissa ammateissa, kutensotalaivojen rakennuksessa, ase- ja sotatarviketeollisuudessa jne.

278

elämässään ja työpaikkakomiteansa kamppailuissa oppia, kuinkavallankumousta ohjataan.

Työpaikka- ja tehdaskomiteat, jotka ovat järjestäytyneet paikal-lisesti, piirikunnallisesti ja alueellisesti sekä liittoutuneet maanlaa-juisesti, sopivat parhaiten jatkamaan vallankumouksellista tuotan-toa.

Paikalliset ja alueelliset työväenneuvostot, jotka ovat yhdisty-neet maanlaajuisesti, ovat se järjestäytymisen muoto, joka parhai-ten sopii hoitamaan jakelua kansan osuustoiminnan keinoin.

Nämä komiteat, jotka työssä olevat työläiset ovat valinneet, yh-distävät työpaikka- ja tehdaskomiteansa saman teollisuudenalanmuiden työpaikka- ja tehdaskomiteoiden kanssa. Koko teollisuu-den yhteisneuvosto liittää tämän teollisuudenalan yhteen muidenteollisuudenalojen kanssa, ja näin muodostuu koko maan työväen-neuvostojen liitto.

Osuustoiminnalliset järjestöt toimivat vaihdon välineinä maa-seudun ja kaupungin välillä. Maanviljelijät, jotka ovat järjestäyty-neet paikallisesti ja liittoutuneet alueellisesti ja kansallisesti, tyy-dyttävät kaupunkien tarpeet osuuskuntien avulla ja saavat puoles-taan vaihdossa kaupunkiteollisuuden tuotteita.

Jokaista vallankumousta säestää valtava kansanomaisen innonpurskahdus, joka on täynnä toivoa ja odotuksia. Se on vallan-kumouksen ponnahduslauta. Tämä suuri virta, spontaani ja voi-makas, avaa inhimillisen oma-aloitteisuuden ja toiminnan lähteet.Tasa-arvon tunne vapauttaa ihmisen parhaat puolet ja tekee hänes-tä tietoisesti luovan. Nämä ovat yhteiskunnallisen vallankumouk-sen suuret moottorit, sitä liikuttavat voimat. Niiden vapaa ja pi-dättelemätön ilmaisu merkitsee vallankumouksen kehittymistä jasyventymistä. Niiden tukahduttaminen taas tarkoittaa rappiota jakuolemaa. Vallankumous on turvassa, kasvaa ja vahvistuu niin kau-an kuin massat tuntevat osallistuvansa siihen suoraan; niin kauankuin he tuntevat, että he itse muovaavat omaa elämäänsä, että hetekevät vallankumouksen, että he ovat vallankumous. Mutta hetikun heidän toimiaan alkaa tyrannisoida jokin poliittinen puolue

263

tai toiminta keskittyy johonkin tiettyyn organisaatioon, vallanku-moukselliset pyrkimykset rajoittuvat suhteellisen pieneen piiriin,josta suuret massat on käytännössä ulossuljettu. Tämän luonnolli-sena seurauksena kansan innostus laantuu, sen kiinnostus heikke-nee vähitellen, aloitekyky herpaantuu, luovuus tukahtuu ja vallan-kumouksesta tulee vain jonkun klikin yksinoikeus ja se muuttuupiankin diktatuuriksi.

Tämä on kohtalokasta vallankumoukselle. Tällaisen katastrofinainoa ehkäisykeino on työläisten jatkuvassa ja aktiivisessa kiinnos-tuksessa jokapäiväisen osallistumisensa kautta kaikkiin vallanku-moukseen kuuluviin asioihin. Tämän kiinnostuksen ja toiminnanlähde on työpaikka ja ammattiliitto.

Massojen kiinnostus ja heidän uskollisuutensa vallankumouk-selle johtuu siitä, että he tuntevat vallankumouksen edustavan oi-keudenmukaisuutta ja reilua peliä. Tämä selittää sen, miksi vallan-kumouksilla on niin suuri voima kohottaa ihmiset suureen san-karuuteen ja omistautumiseen. Kuten on jo huomautettu, massatnäkevät vaistomaisesti vallankumouksessa vääryyden ja epäoikeu-denmukaisuuden vihollisen, oikeuden sanansaattajan. Tässä mie-lessä vallankumous on erittäin tärkeä eettinen tekijä ja innoittaja.Pohjimmiltaan vain suuret moraaliset periaatteet voivat sytyttäämassat ja kohottaa heidät henkisiin korkeuksiin.

Kaikki kansannousut ovat osoittaneet tämän olevan totta; erityi-sesti näin oli Venäjän vallankumouksessa. Tästä hengestä johtuenVenäjän massat voittivat niin selvästi kaikki esteet helmikuun jalokakuun päivinä. Mikään vastarinta ei kyennyt kukistamaan hei-dän antaumustaan, jota innoitti suuri ja jalo aate. Vallankumousalkoi kuitenkin rappeutua, kun siltä riistettiin sen korkeat moraali-set arvot, kun siitä riisuttiin oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon javapauden elementit. Niiden häviö oli vallankumouksen tuho.

Ei voida liikaa korostaa sitä, kuinka olennaisia henkiset arvotovat yhteiskunnalliselle vallankumoukselle. Henkisillä arvoilla jamassojen tietoisuudella siitä, että vallankumous tarkoittaa myösaineellista parannusta, on dynaaminen vaikutus uuden yhteiskun-

264

täin ottaa huomioon, että kapitalismi, johtuen sen kilpailevastaluonteesta ja keskenään ristiriitaisista rahallisista ja kaupallisistaeduista, sisältää monia mutkikkaita ja hämmentäviä asioita, jot-ka poistuvat täysin lakkautettaessa nykyiset olosuhteet. Palkka-asteikot ja myyntihinnat; olemassa olevien markkinoiden vaati-mukset ja uusien metsästys; pääoman niukkuus suuriin hankkei-siin ja siitä maksettava korkea korko; uudet sijoitukset, keinotte-lun ja monopolien vaikutukset ja läjäpäin näihin liittyviä ongel-mia, jotka nyt tuottavat kapitalistille huolta ja tekevät teollisuudes-ta niin vaikean ja hankalan verkoston, tulevat kaikki katoamaan.Tällä hetkellä nämä kysymykset vaativat lukuisia tutkimuslaitok-sia ja korkeasti koulutettuja ihmisiä selvittämään rahavallan risti-riitaisten pyrkimysten sekavaa vyyhteä, useita asiantuntijoita las-kelmoimaan voittojen ja tappioiden tosiasioita ja mahdollisuuksiasekä suuren joukon apuvoimia auttamaan teollisen laivan ohjaa-misessa niiden vaarankarikkojen ohi, jotka kapitalistisen kilpailunkaoottista kulkua ympäröivät sekä kansallisella että kansainvälisel-lä tasolla.

Tämä kaikki tulee automaattisesti katoamaan teollisuuden sosia-lisoinnin ja kilpailuun perustuvan järjestelmän lopettamisen myö-tä; ja siten tuotannon ongelmat tulevat valtaisasti kevenemään.Kapitalistisen teollisuuden sekasotkuisen monimutkaisuuden ei si-ten tarvitse aiheuttaa tarpeetonta tulevaisuuden pelkoa. Ne, jotkaväittävät, etteivät työläiset kykene yhtä hyvin hoitamaan ”nykyai-kaista” teollisuutta, eivät ota huomioon niitä tekijöitä, joihin edel-lä viitattiin. Teollinen labyrintti tulee näyttämään huomattavastivähemmän pelottavalta yhteiskunnallisen uudelleenrakennuksenpäivänä.

Ohimennen voidaan mainita, että kaikki muutkin elämän vai-heet tulevat paljon yksinkertaisemmiksi muutosten seurauksena:monet jokapäiväiset tavat, tottumukset, pakolliset ja epäterveet elä-mänmuodot tulevat luonnollisesti jäämään pois käytöstä.

Sitä paitsi on otettava huomioon, että lisääntyneen tuotannontehtävää tulee suuresti helpottamaan se, että muuttuneiden ta-

277

Me olemme jo nähneet, millaisten periaatteiden täytyy olla val-lankumouksen toimintojen takana, jos se on oleva yhteiskunnalli-nen ja saavuttava päämääränsä. Samojen vapauden ja vapaaehtoi-sen yhteistoiminnan periaatteiden täytyy johtaamyös eri teollisuu-denalojen uudelleenjärjestelyä.

Vallankumouksen ensimmäinen seuraus on alentunut tuotanto.Yleislakko, jonka olen arvioinut yhteiskunnallisen vallankumouk-sen lähtölaukaukseksi, sisältää itsessään teollisuuden hidastumi-sen. Työläiset jättävät työnteon sikseen, osoittavat kadulla miel-tään ja näin he väliaikaisesti lopettavat tuotannon.

Mutta elämä menee eteenpäin. Ihmisten perimmäiset tarpeettäytyy tyydyttää. Siinä vallankumouksen vaiheessa eletään saata-villa olevilla varannoilla. Näiden varantojen tyhjentäminen olisikuitenkin tuhoisaa. Tilanne on työläisten käsissä: teollisuuden vä-litön haltuunotto on välttämätöntä. Järjestäytynyt maatalouden jateollisuuden proletariaatti ottaa haltuunsa maat, tehtaat, työpaikat,kaivokset ja tuotantolaitokset. Mitä tarmokkain uutteruus on nytpäivän sana.

Tulisi selvästi ymmärtää, että yhteiskunnallinen vallankumousedellyttää tehokkaampaa tuotantoa kuin kapitalismissa, jotta voi-daan tyydyttää suurten massojen tarpeet, jotka siihen asti ovat jou-tuneet elämään puutteessa. Suurempi tuotanto voidaan saavuttaavain siten, että työläiset ovat jo ennalta valmistautuneet tätä tilan-netta varten. Perehtyneisyys teollisuudenmenetelmiin, tieto varas-tolähteistä ja päättäväisyys onnistua tulevat viemään päämäärään.Vallankumouksen synnyttämälle innostukselle, vapautetuille ener-gioille ja nousevalle kekseliäisyydelle on annettava täysi vapaus jaliikkuma-ala löytää luovat kanavansa. Vallankumous herättää ainakorkea-asteisen vastuullisuuden. Yhdessä uuden vapauden ja vel-jeyden ilmapiirin kanssa se luo tietoisuuden siitä, että kova työ jaankara itsekuri ovat välttämättömiä nostettaessa tuotantoa vastaa-maan kulutuksen vaatimuksia.

Toisaalta uusi tilanne tulee suuresti yksinkertaistamaan teolli-suuden nykyisiä erittäin monimutkaisia ongelmia. Täytyy nimit-

276

nan elämälle ja kasvulle. Näistä kahdesta tekijästä henkiset arvotovat ensisijaisia. Aiempien vallankumousten historia osoittaa sen,että massat ovat olleet valmiita kärsimään ja uhraamaan aineelli-sen hyvinvointinsa suuremman vapauden ja oikeudenmukaisuu-den hyväksi. Niinpä ei Venäjällä sen enempää kylmyys kuin näl-käkään voinut taivuttaa talonpoikia ja työläisiä auttamaan vasta-vallankumousta. Kaikesta puutteesta ja kurjuudesta huolimatta hepalvelivat sankarillisesti suuren aatteen asiaa. Vasta sitten, kun henäkivät, että vallankumous olikin yhden poliittisen puolueen mo-nopolisoima, että vasta saavutetut vapaudet tukahdutettiin, ettädiktatuuri pystytettiin ja että epäoikeudenmukaisuus ja epätasa-arvo vallitsivat jälleen, he muuttuivat välinpitämättömiksi vallan-kumousta kohtaan, välttivät ottamasta osaa siihen huijaukseen,kieltäytyivät yhteistyöstä ja kääntyivät jopa sitä vastaan.

Se, että unohdetaan eettiset arvot, että harjoitetaan vallanku-mouksen korkeiden moraalisten tarkoitusten kanssa yhteensopi-mattomia tai jopa aivan päinvastaisia käytäntöjä ja menetelmiä,tarkoittaa vain sitä, että esiin houkutellaan vastavallankumoustaja tuhoa.

Tästä syystä on selvää, että yhteiskunnallisen vallankumouk-sen menestys riippuu ensisijaisesti vapaudesta ja tasa-arvosta. Mi-kä tahansa poikkeaminen niistä voi olla ainoastaan vahingollista;sellainen todellakin osoittautuu tuhoisaksi. Siitä seuraa, että kaik-kien vallankumouksen toimintojen täytyy perustua vapaudelle jatasa-arvoisille oikeuksille. Tämä pätee niin pieniin kuin suuriinkinasioihin. Mitkä tahansa toimet tai menetelmät, jotka tätä vapaut-ta pyrkivät rajoittamaan, jotka pyrkivät luomaan epätasa-arvoa jaepäoikeudenmukaisuutta, voivat johtaa ainoastaan sellaiseen kan-san asenteeseen, joka on vahingoksi vallankumoukselle ja sen par-haimmille tavoitteille.

Vallankumouksellisen ajanjakson kaikki ongelmat täytyy harki-ta ja ratkaista tästä näkökulmasta käsin. Näistä ongelmista merkit-tävimmät ovat kuluttaminen ja asuminen, tuotanto ja vaihto.

265

29. Kulutus ja vaihto

Käsitellään ensin kulutuksen järjestämistä, koska ihmisten täy-tyy syödä ennen kuin he voivat työskennellä ja tuottaa.

”Mitä sinä oikein tarkoitat kulutuksen järjestämisellä?” sinun ys-täväsi kysyy.

”Hän tarkoittaa varmaankin annostelua”, sinä huomautat.Niin tarkoitan. Tietysti sitten, kun yhteiskunnallinen vallanku-

mous on todella läpikotaisin järjestäytynyt ja tuotanto toimii nor-maalisti, kaikille tulee olemaan riittämiin. Mutta vallankumouksenensi vaiheissa, uudelleenrakentamisen yhteydessä, meidän täytyyparhaamme mukaan huolehtia siitä, että ihmiset saavat tarvitse-mansa ja että he saavat sen tasa-arvoisesti, ja tämä merkitsee an-nostelua.

”Bolsevikeilla ei ollut tasa-arvoista annostelua”, ystäväsi kes-keyttää; ” heillä oli eri ihmisille eri annokset.”

Niin heillä oli, ja se olikin yksi suurimmista virheistä, jonka bol-sevikit tekivät. Kansa piti sitä vääränä ja se aiheutti ärtymystä jatyytymättömyyttä. Bolsevikeilla oli yhdenlainen annos merimie-helle, toisenlainen laadultaan ja määrältään heikompi annos soti-laalle, kolmas annos koulutetulle työntekijälle ja neljäs annos kou-luttamattomalle; jälleen kerran yhdenlainen annos keskivertokan-salaiselle ja toisenlainen annos porvariston edustajalle. Parhaat an-nokset oli varattu bolsevikeille, siis puolueen jäsenille, ja erityisan-noksia saivat vielä kommunistisen puolueen virkailijat ja komissaa-rit. Yhteen aikaan heillä oli niinkin monta kuin 14 erilaista ruoka-annosta. Oma järkesikin kertoo sinulle, miten väärin tuo kaikki oli.Oliko muka reilua syrjiä ihmisiä siitä syystä, että he sattuivat ole-maan työläisiä, mekaanikkoja tai intellektuelleja eivätkä sotilaitatai merimiehiä? Tuollaiset menetelmät ovat vääriä ja iljettäviä: neluovat välittömästi materiaalista epätasa-arvoa ja avaavat oven kai-kenlaisille asemien väärinkäytöksille ja keinottelun mahdollisuuk-sille, lahjonnalle ja huijaukselle. Ne yllyttävät myös vastavallan-kumousta, sillä ne, jotka suhtautuvat vallankumoukseen välinpi-

266

harrastusten parissa. Hän ilmoitti päätöksestään juhla-aterialla, jo-ka pidettiin hänen kunniakseen, ja melkein samaan aikaan tuli uu-tinen, jonka mukaan Nobilen retkikunta oli joutunut vaikeuksiinpohjoisnavalla. Siltä istumalta Amundsen hylkäsi kaikki suunnitel-mansa rauhallisesta elämästä ja valmistautui lentämään kadonnei-den lentäjien avuksi, täysin tietoisena sellaisen teon vaarallisuudes-ta. Inhimillinen myötätunto ja pakottava tarve auttaa hädässä ole-via ylittivät henkilökohtaiseen turvallisuuteen liittyvät näkökoh-dat, ja niin Amundsen uhrasi henkensä yrittäessään pelastaa Nobi-len retkikunnan.

Syvällä meissä kaikissa elää Amundsenin henki. Kuinka monitiedemies onkaan antanut elämänsä etsiessään tietoa, jolla hyö-dyttää kanssaihmisiään; kuinka monet lääkärit ja hoitajat ovat-kaan menehtyneet hoitaessaan tarttuvia tauteja sairastavia ihmi-siä; kuinka monet miehet ja naiset ovatkaan vapaaehtoisesti koh-danneet varman kuoleman yrittäessään hillitä epidemiaa, joka onriehunut heidän maassaan tai jopa jossain vieraassa maassa; kuin-ka monet ihmiset, tavalliset työläiset, kaivostyöläiset, merimiehet,rautatieläiset – tuntemattomiksi jääneet ja unohdetut – ovatkaanantautuneet Amundsenin hengelle? Heitä on lukemattomia.

Nimenomaan tämä ihmisluonto, tämä ihanteellisuus, yhteiskun-nallisen vallankumouksen täytyy nostattaa. Ilman sitä ei voi ollavallankumousta, ilman sitä se ei voi elää. Ilman sitä ihminen onikuisesti tuomittu jäämään orjaksi ja raukaksi.

Anarkistin, vallankumouksellisen ja älykkään luokkatietoisentyöläisen tehtävä on olla esimerkkinä ja vaalia tätä henkeä, kylvääsitä muihin. Ainoastaan se voi voittaa pahan ja pimeyden voimatja rakentaa uuden maailman, jossa vallitsee inhimillisyys, vapausja oikeudenmukaisuus.

30. Tuotanto

”Entäs tuotanto”, sinä kysyt; ”kuinka se hoidetaan?”

275

vaihdon tasa-arvoisuus ja vapaus voivat torjua sellaiset ongelmattai ainakin vähentää ne minimiinsä.

Kadun ja alueen terveydellisistä ja sukulaisuuteen perustuvistatarpeista huolehtimisessa vapaaehtoiset talo- ja paikalliskomiteatsaavat parhaat tulokset aikaan, koska niissä olevat ihmiset ovat itsekadun tai alueen asukkaita ja he ovat henkilökohtaisesti kiinnos-tuneita perheidensä ja ystäviensä terveydestä ja turvallisuudesta.Tämä järjestelmä toimi Venäjällä paljon paremmin kuin sittemminperustetut vakinaiset poliisivoimat. Viimeksi mainitut koostuivatpääosin kaupungin pahimmista aineksista ja ne osoittautuivat kor-ruptoituneiksi, brutaaleiksi ja sortaviksi.

Toivo aineellisista parannuksista on, kuten jo mainittiin, voima-kas tekijä ihmiskunnan eteenpäin menossa. Mutta tuo kannustinei yksin riitä inspiroimaanmassoja, antamaan heille kuvaa uudestaja paremmasta maailmasta, saamaan heitä kohtaamaan puutetta javaaraa. Sitä varten tarvitaan jokin ihanne, joka ei vetoa pelkästäänvatsaan vaan sitäkin enemmän sydämeen jamielikuvitukseen; jokanostattaa uinuvan kaipuumme siihen mikä on kaunista ja hienoa,elämän henkisiin ja kulttuurisiin arvoihin. Sellainen ihanne, jokaherättää ihmisen sisäsyntyiset yhteiskunnalliset vaistot, joka ravit-see hänenmyötätuntoaan ja toverihenkeään, sytyttää hänet vapau-den ja oikeuden rakkaudella ja valaa alhaisimpaankin sitä ajatustenja tekojen jaloutta, jota voimme usein todistaa elämän katastrofaa-lisissa tapahtumissa. Kun suuri tragedia tapahtuu jossain –maanjä-ristys, tulva tai junaonnettomuus – niin koko maailman myötätun-to virtaa kärsijöiden puolelle. Sankarillisen uhrautuvat teot, rohkeapelastustoiminta ja runsaskätinen apu ovat todistuksia ihmisen to-dellisesta luonnosta ja hänen syvästi tuntemastaan veljeydestä jayhtenäisyydestä.

Tämä pätee ihmiskuntaan kaikkina aikoina, kaikilla seuduillaja kaikissa yhteiskunnan kerroksissa. Amundsenin tarina on sii-tä hämmästyttävä esimerkki. Vuosikymmenten vaikean ja vaaral-lisen työn jälkeen kuuluisa norjalainen tutkimusmatkailija päättinauttia elämänsä jäljellä olevista vuosista rauhallisten kirjallisten

274

tämättömästi tai torjuvasti, katkeroituvat tästä syrjinnästä ja ovatsiten helppo saalis vastavallankumouksellisille vaikutteille.

Tämä lähtökohtainen syrjintä ja monet muut sitä seuraavat ei-vät suinkaan olleet tilanteen sanelemia, vaan ainoastaan poliittisenpuolueen päätöksiä. Otettuaan hallinnon ohjat käsiinsä ja pelätes-sään kansan vastarintaa bolsevikit yrittivät vahvistaa omaa hallin-tovaltaansa hakemalla merimiesten, sotilaiden ja työläisten suosio-ta. Näillä keinoilla he onnistuivat kuitenkin vain luomaan suuttu-musta sekä pistämään ihmiset toisiaan vastaan, sillä järjestelmänepäoikeudenmukaisuus oli liian huutava ja ilmiselvä. Sitä paitsi jo-pa ”suosittu luokka”, proletariaatti, koki itsensä syrjityksi, koskasotilaille annettiin parempia annoksia. Eikö muka työläinen ollutyhtä hyvä kuin sotilaskin? Pystyikö muka sotilas taistelemaan val-lankumouksen puolesta – tehdastyöläinen esitti näkemyksenään– ellei työläinen varustanut häntä ammuksilla? Sotilas puolestaanprotestoi sitä vastaan, että merimies sai häntä enemmän. Eikö hänmuka ollut yhtä arvokas kuin merimieskin? Ja kaikki tuomitsivaterikoisannokset ja etuoikeudet, jotka oli varattu puolueen bolsevik-kijäsenille, ja erityisesti ne mukavuudet ja jopa ylellisyydet, joistakorkeimmat virkailijat ja komissaarit saivat nauttia samaan aikaankun massat kärsivät puutetta.

Kronstadtin merimiehet ilmaisivat huomiota herättävästi näihinkäytäntöihin liittyneen kansan suuttumuksen. Keskellä erityisenankaraa ja nälkäistä talvea maaliskuussa 1921 merimiesten julki-nen joukkokokous päätti yksimielisesti antaa ylimääräiset annok-sensa Kronstadtin vähemmän suositulle väestölle ja tasoittaa kokokaupungin annokset20. Tämä todella eettinen vallankumoukselli-nen toiminta ilmaisi yleiset tuntemukset syrjintää ja suosikkijär-jestelmää kohtaan, ja se antoi vakuuttavan todisteen massojen si-simmässä piilevästä syvästä oikeuden tajusta.

Kaikki kokemus opettaa, että oikeudenmukainen ja rehti asia onsamaan aikaan myös kaikkein järkevin ja käytännöllisin pitkällä

20 Ks. ”Kronstadtin kapina” tämän tekijältä.

267

tähtäimellä. Tämä on yhtä lailla totta niin yksilön kuin yhteisönkinelämässä. Syrjintä ja epäoikeudenmukaisuus ovat erityisen tuhoa-via vallankumoukselle, koska vallankumouksen todellinen henkion syntynyt nimenomaan kaipuusta kohtuuteen ja oikeudenmu-kaisuuteen.

Olen jo maininnut, että silloin kun yhteiskunnallinen vallanku-mous saavuttaa sellaisen vaiheen, että se voi tuottaa riittävästi kai-kille, niin silloin otetaan käyttöön anarkistinen periaate ”jokaiselletarpeidensa mukaan”. Teollisesti kehittyneemmissä ja suoritusky-kyisemmissä maissa tämä vaihe tultaisiin luonnollisesti saavutta-maan aikaisemmin kuin vähemmän kehittyneissä maissa. Muttaennen kuin se saavutetaan, on ainoa oikeudenmukainen keino ja-kaa tasan, siis tasajako per capita on välttämätöntä. Tietenkin onitsestään selvää, että erityishuomiota täytyy antaa sairaille, van-huksille, lapsille, raskaana oleville ja synnyttäneille naisille, mikäoli käytäntönä myös Venäjän vallankumouksessa.

”Tehdäänpä asia selväksi”, sinä huomautat. ”Sinä siis sanot, ettäkaikki jaetaan tasan. Kukaan ei voi sitten ostaa mitään?”

Niin, ei tule olemaan ostamista eikä myymistä. Vallankumouslakkauttaa yksityisomistuksen tuotannosta ja jakelusta, ja senmyö-tä katoaa kapitalistinen liike-elämä. Henkilökohtainen omaisuuskoskee ainoastaan käytettäviä tavaroita. Siten sinä omistat kellosi,mutta kellotehdas kuuluu kansalle. Maa, koneet ja kaikki muut jul-kiset hyödykkeet tulevat olemaan yhteistä omaisuutta, jota ei voiostaa eikä myydä. Tosiasiallinen käyttö on ainoa perusteltu oikeus– ei omistajuudelle vaan hallussapidolle. Esimerkiksi kaivostyöläis-ten järjestö on vastuussa hiilikaivoksista, ei omistajina vaan toimi-joina ja tekijöinä. Vastaavasti rautatieläisten veljeskunnat pitävätrautatiet toiminnassa ja niin edespäin. Yhteisomaisuus, jota hoide-taan yhteistoiminnallisesti yhteisön intressien mukaan, ottaa senpaikan, joka aikaisemmin oli henkilökohtaisella omistajuudella, jo-ta hoidettiin yksityisesti ja voiton toivossa.

”Mutta jos ei voi ostaa mitään, niin mitä hyötyä rahasta sittenon?” sinä kysyt.

268

mäisinä kuukausina. Asukkaiden valitsemat talokomiteat ja sel-laisten komiteoiden kaupunkiliitot ottivat asiat hoitaakseen. Ko-miteoiden tarkoituksena on kerätä tilastotietoa alueen resursseistaja asunnontarvitsijoiden määrästä. Asunnonhakijat valitaan tasa-arvoisesti henkilökohtaisten ja perheen tarpeiden perusteella.

Vastaavasti talo- ja aluekomiteat ottavat vastuulleen kaupungintarvikevarastojen hoidon. Yksilölliset anomukset jakelukeskuksiinovat ällistyttävää ajan ja voimien haaskausta. Eikä yhtään parem-min toimi se järjestelmä, jota harjoitettiin Venäjällä vallankumouk-sen alkuvuosina, jolloin annokset jaettiin ihmisten työpaikoille,tehtaisiin ja toimistoihin. Parempi ja tehokkaampi keino, joka sa-malla takaa oikeudenmukaisemman jaon ja estää suosimista ja vää-rinkäytöksiä, on jakaa annokset talojen ja katujen mukaan. Asian-mukaisesti valtuutettu talo- tai katukomitea järjestää paikallisessajakelukeskuksessa muonan, vaatetuksen ym jaon jaettuna komi-tean edustamien asukkaiden lukumäärällä. Tasamittaisella annos-telulla on ylimääräinen etu, kun hävitetään juurineen ruokakeinot-telu, tuo inhottava tapa, joka kasvoi valtaviin mittoihin Venäjälläepätasa-arvoon ja erityisoikeuksiin perustuvan järjestelmän myö-tä. Puolueen jäsenet tai henkilöt, joilla oli poliittinen asema, saivatvapaasti tuoda kaupunkeihin lasteittain jauhoa, kun taas jotaku-ta vanhaa maalaisnaista rangaistiin ankarasti leipien myymisestä.Ei mikään ihme, että keinottelu kukoisti, ja se tosiaankin kukois-ti siinä määrin, että bolsevikkien piti perustaa erityisrykmenttejätorjumaan tätä pahaa21. Vankilat täyttyivät rikollisista; kuoleman-rangaistuksia jaeltiin; mutta ankarimmatkaan hallituksen keinoteivät onnistuneet lopettamaan keinottelua, sillä sehän oli vain toi-sia syrjivän ja toisia suosivan järjestelmän looginen seuraus. Vain

21 Nuo erityiset poliisi- ja sotilasryhmittymät, jotka tunnettiin nimelläzagriaditelniye otriadi, olivat erityisen katkeran vihan kohteina ja kansa tunsi ne”ryöstelijärykmentteinä” johtuen niiden edesvastuuttomasta varastelusta, usko-mattomasta turmeluksesta ja julmuuksista. Ne lakkautettiin ”uuden talouspolitii-kan” myötä.

273

sempää ja hyödyllisempää kuin se, että luodaan enemmän työtätekemättömiä ihmisiä kyttäämään niitä, joista tässä on kyse, tai et-tä rakennetaan vankiloita heidän rankaisemisekseen ja ylläpitämi-sekseen. Sillä jos kieltäydyt ruokkimasta ihmistä, olipa syymikä ta-hansa, sinä ajat hänet vain varkauteen ja muihin rikoksiin – ja näinolet itse luonut tarpeen oikeusistuimiin, asianajajiin, tuomareihin,vankiloihin, ja vartijoihin, joiden ylläpito on paljon raskaampi taak-ka kuin rikollisten ruokkiminen. Ja heidäthän sinun täytyy jokatapauksessa ruokkia, silloinkin kun pistät heidät vankilaan.

Vallankumouksellinen yhteisö luottaa enemmän rikollisten yh-teiskunnallisen tietoisuuden ja solidaarisuuden heräämiseen kuinrangaistuksiin. Se luottaa työskentelevien jäsentensä antamaan esi-merkkiin, ja siinä se toimii aivan oikein. Sillä ahkera ihminen suh-tautuu luonnollisesti lintsariin sillä tavoin, että tämä kokee sosiaa-lisen ilmapiirin niin epämiellyttäväksi, että hän mieluummin tekeetyötä ja saa tovereiltaan kunnioitusta ja hyvää tahtoa kuin elää hal-veksittuna joutilaisuudessa.

Muista, että on paljon tärkeämpää, ja lopulta käytännöllisempääja hyödyllisempää, tehdä asiat reilusti kuin saada näennäisen väli-töntä hyötyä. Siis oikeuden toteutuminen on paljon tärkeämpääkuin rankaiseminen. Rankaisuhan ei ole koskaan oikeudenmukais-ta ja se on aina haitallista molemmille osapuolille, niin rangaistullekuin rankaisijallekin, ja henkisesti se on vieläkin vahingollisempaakuin ruumiillisesti, eikä sitä suurempaa vahinkoa olekaan, sillä sekovettaa ja turmelee ihmisen. Tämä on ehdottoman totta yksilölli-sessä elämässäsi ja samalla voimalla se pätee yhteiseen sosiaaliseenolemassaoloonkin.

Yhteiskunnallisen vallankumouksen kaikkien elämänvaiheidentäytyy rakentua vapauden, oikeuden ja tasa-arvon sekä ymmärryk-sen ja myötätunnon pohjalle. Ainoastaan siten se voi kestää. Tämäpätee niin alueesi tai kaupunkisi suojan, ruoan ja turvallisuudenongelmiin kuin vallankumouksen puolustukseenkin.

Mitä tulee asumiseen ja paikalliseen turvallisuuteen, niin Venä-jällä viitoitettiin siinäkin tietä lokakuun vallankumouksen ensim-

272

Siitä ei ole mitään hyötyä; rahasta tulee tarpeetonta. Sillä ei voisaada mitään. Kun tarjonnan lähteistä, maasta, tehtaista ja tuotteis-ta tulee julkista omaisuutta, sosialisoitua, ei sen jälkeen sen enem-pää osteta kuin myydä. Rahahan on vain välikappale sellaisissa toi-minnoissa ja se menettää käyttökelpoisuutensa.

”Miten sitten vaihdetaan tavaroita?”Vaihto tulee olemaan vapaata. Esimerkiksi hiilikaivostyöläiset

toimittavat kaivamansa hiilen julkisiin varastoihin yhteisön käy-tettäväksi. Kaivostyöläiset taas saavat yhteisön varastoista konei-ta, työkaluja ja muita tarvitsemiaan hyödykkeitä. Tämä tarkoittaavapaata vaihtoa ilman välittävää rahaa ja ilman voittoa, tarpeidenja saatavilla olevan tarjonnan perusteella.

”Mitä jos ei ole antaa koneita tai ruokaa kaivostyöläisille?”Jos ei ole mitä antaa, ei rahakaan paranna asiaa. Kaivostyöläisiä

ei voi ruokkia seteleillä. Mieti, miten tällaiset asiat hoidetaan tällähetkellä. Hiiltä myydään, jotta saataisiin rahaa, ja rahalla voi ostaaruokaa. Vapaa yhteisö, josta me puhumme, vaihtaa hiilen ruokaansuoraan, käyttämättä rahaa välikappaleena.

”Mutta minkä perusteella? Tällä hetkellä suurinpiirtein tiede-tään minkä arvoinen dollari on, mutta kuinka paljon hiiltä anne-taan viljasäkistä?”

Tarkoitat, että miten arvo tai hinta määritetään. Mutta olemmejo edeltävissä luvuissa nähneet, ettei arvolla ole todellista mittaa jaettä hinta taas riippuu kysynnästä ja tarjonnasta vaihdellen niidenmukaan. Hiilen hinta nousee, jos siitä on puutetta; hinta halpenee,jos tarjonta on suurempi kuin kysyntä. Saadakseen isompia voit-toja hiilen omistajat rajoittavat keinotekoisesti tuotantoa, ja samatkeinot vallitsevat kautta koko kapitalistisen järjestelmän. Kapitalis-min lakkauttamisen jälkeen ketään ei kiinnosta nostaa hiilen hin-taa tai rajoittaa sen tarjontaa. Hiiltä louhitaan niin paljon kuin ky-synnän tyydyttämiseen tarvitaan. Vastaavasti ruokaa kasvatetaanniin paljon kuin maa tarvitsee. Yhteisön vaatimukset ja niiden mu-kainen tarjonta määräävät sen, miten paljon saadaan. Tämä päteeniin hiileen ja ruokaan kuin muihinkin ihmisten tarpeisiin.

269

”Mutta oletetaan, ettei tiettyä tuotetta ole tarpeeksi jakelussa.Mitä sitten tehdään?”

Sitten tehdään se, mikä kapitalistisessa yhteiskunnassa tehdäänsodan ja puutteen aikana: ihmiset saavatmääräannokset, kuitenkinsillä erolla, että vapaassa yhteiskunnassa annostelu hoidetaan tasa-arvon periaatteella.

”Entä jos viljelijä kieltäytyy antamasta kaupungille tuotteitaan,ellei hän saa vastineeksi rahaa?”

Maanviljelijä, kuten kuka tahansa muukin, tarvitsee rahaa ai-noastaan ostaakseen tarvitsemiaan tavaroita. Hän huomaa hyvinnopeasti, että raha on hänelle täysin käyttökelvotonta. Venäjälläei vallankumouksen aikaan saanut maatyöläistä myymään jauho-pussia kassillisellakaan rahaa. Sen sijaan hän oli valmis antamaansäkillisenkin hienointa viljaa vanhasta saapasparista. Viljelijä halu-aa auroja, lapioita, haravia, maatalouskoneita ja vaatteita eikä ra-haa. Näitä saadakseen hän antaa pois vehnää, ohraa ja maissia. Toi-sin sanoen kaupunki vaihtaa maaseudun kanssa kaikkia tarvittaviatuotteita tarpeiden pohjalta.

Jotkut ovat ehdottaneet, että vaihdon tulisi vallankumoukselli-sen uudelleenrakennuksen aikana perustua tietyille standardeille.On esimerkiksi ehdotettu, että jokainen yhteisö ottaisi käyttöön-sä oman rahan, kuten usein vallankumousten aikana tehdään; taiettä päivän työ katsottaisiin arvon yksiköksi ja niin kutsutut työ-setelit toimisivat vaihdon välineinä. Kumpikaan näistä ehdotuksis-ta ei auta asiaa käytännössä. Vallankumouksen aikana yhteisöjenkäyttöön ottama raha laskisi nopeasti arvoltaan siinä määrin, et-tei sillä olisi enää mitään arvoa, koska sellaisella rahalla ei ole ta-kanaan mitään turvatakeita, ja ilman niitä rahalla ei ole arvoa. Ei-vätkä myöskään työsetelit edusta mitään määrättyä ja mitattavissaolevaa arvoa vaihdon välineenä. Minkä arvoinen olisi esimerkiksihiilikaivostyöläisen tunnin työ? Tai minkä arvoinen olisi 15 minuu-tin lääkärin vastaanotto? Vaikka kaikki ponnistelu katsottaisiin ar-voltaan samanarvoiseksi ja tunnin työstä tehtäisiin tämän arvon

270

yksikkö, voitaisiinko talomaalarin tunnin työtä tai kirurgin tunninleikkausta oikeudenmukaisesti mitata vehnän määrällä?

Terve järki tulee ratkaisemaan tämän ongelman inhimillisentasa-arvon pohjalta ja ottaen huomioon kaikkien oikeuden elää.

”Sellainen järjestelmä voisi toimia kunnon ihmisten parissa”,ystäväsi esittää vastalauseen, ”mutta entäs lintsareiden parissa?Eivätkö bolsevikit olleetkin oikeassa lanseeratessaan periaatteen,jonka mukaan se joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä?”

Ei, ystävä hyvä, nyt sinä erehdyt. Ensi silmäyksellä ajatus saat-taa näyttää järkevältä ja oikeudenmukaiselta. Mutta todellisuudes-sa se osoittautui epäkäytännölliseksi, puhumattakaan haitoista jaepäoikeudenmukaisuuksista, joita se kaikkialle tuotti.

”Kuinka niin?”Se oli epäkäytännöllistä, koska tarvittiin virkailijoiden armeija

pitämään silmällä ihmisiä, jotka joko työskentelivät tai eivät työs-kennelleet. Se johti syytöksiin, vastasyytöksiin ja loputtomiin kiis-toihin virkailijoiden päätöksistä. Lyhyessä ajassa työtä tekemät-tömien ihmisten määrä kaksinkertaistui ja jopa kolminkertaistui,kun yritettiin pakottaa ihmiset työskentelemään ja vahdittiin hei-dän laiskotteluaan tai kehnoa työntekoaan. Se oli pakkotyöjärjes-telmä, joka pian osoittautui niin suureksi epäonnistumiseksi, ettäbolsevikkien oli pakko luopua siitä.

Sitä paitsi tämä järjestelmä aiheutti vielä suurempia ongelmiamuissa suhteissa. Sen epäoikeudenmukaisuus piili siinä tosiasias-sa, ettei ihmisen mieleen tai sydämeen voida päästä katsomaan japäättämään, mikä fyysinen tai mentaalinen tila aiheuttaa hänelleväliaikaisesti sen, ettei hän vain kykene työskentelemään. Mietipävielä vähän pidemmälle tätä ennakkotapausta, jossa lanseerattiinväärä periaate, joka aiheutti vastustusta niiden taholta, jotka piti-vät sitä vääränä ja sortavana, ja jotka sitten kieltäytyivät yhteis-työstä..

Järkevä yhteisö pitää käytännöllisempänä ja hyödyllisempänäkohdella kaikkia samalla lailla, riippumatta siitä sattuuko yksilötekemään työtä jonain hetkenä vai ei. Se on paljon käytännölli-

271