Impulsseja Lokakuu 2014

Merja Jutila Roon

Siirtyykö demokratia

verkkoon?

Osallistumisen eriytyminen ja

nettiäänestäminen

• Uudet teknologiat voivat laajentaa osallistumistapoja, mutta niiden olemassaolo ei itsessään lisää osallistumista tai muuta ihmisten poliittista kiinnostusta ja aktiivisuut-ta.

• Nettiäänestystä ei ole helppo toteuttaa äänestäjän henkilöllisyyden varmentamisen näkökulmasta. Nettiäänestys pitää valmistella huolellisesti ottaen huomioon yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden sekä vaalisalaisuuden toteutuminen. Vapaata äänestämis-tä ei valvomattomissa olosuhteissa voida varmistaa.

• Virossa nettiäänestys on käytössä kaikissa vaaleissa. Muissa Euroopan maissa netti-äänestyskokeiluista on pitkälti luovuttu muun muassa puutteellisen tietoturvan vuok-si. Sveitsissä ja Ranskassa ne ovat rajatussa käytössä.

JUTILA ROON | SIIRTYYKÖ DEMOKRATIA VERKKOON?

2

Johdanto Internetin avulla tiedon välittäminen ja hankkiminen on helpottunut. Sosiaalinen media on tuonut uusia vuorovaikutus- ja osallistumiskanavia ihmisten käyttöön. Seuraavaksi osallistumisen on toivottu laajenevan mahdollisuuteen äänestää vaaleissa internetin välityksellä. Tulevaisuudessa entistä joustavammat äänestysajat ja -paikat ovat varmasti it-sestäänselvyys. Nettiäänestys ei tosin ole tietoturvan sekä yleisen, yhtäläisen ja salaisen äänioikeuden näkökulmasta helppo toteuttaa. Erityisesti vuoden 2008 kunnallisvaalien epäonnistuneen sähköisen äänestyksen kokeilun jälkeen netti-äänestyksen käyttöönottoa ei kannata valmistella hätäillen. Luottamus järjestel-mää kohtaan on kaikista keskeisin kysymys sen toimivuudelle. Viroa lukuun ot-tamatta useissa Euroopan maissa sähköisistä äänestyksistä on luovuttu epäon-nistuneiden ja kalliiden kokeilujen jälkeen. Suomessa kannattaakin oppia niistä. Uudet informaatioteknologiat voivat laajentaa osallistumisen tapoja, mutta liikoja niiltä ei pidä odottaa. Se, että ihmiset eivät osallistu, ei johdu pelkästä laiskuudes-ta tai välinpitämättömyydestä. Ihmiset eivät osallistu, jos he kokevat, että osallis-tumalla ei voi vaikuttaa heille tärkeisiin asioihin. Demokratian ongelmat eivät siten korjaannu vain lisäämällä äänestystapoja. Pelkkä teknologian olemassaolo ei voi korjata osallistumattomuuden ongelmaa. Tässä selvityksessä pyrin antamaan tutkimukseen perustuvan kuvan kansalais-ten poliittisesta osallistumisesta verkossa. Kiinnitän huomioni osallistumisen ongelmakohtiin suomalaisessa demokratiassa ja tuon mahdollisimman selkeästi esille nettiäänestämiseen liittyvät yhteiskunnalliset, lailliset ja tekniset haasteet, jotka on ratkaistava ennen kuin nettiäänestäminen voidaan ottaa käyttöön. Käyn läpi myös muiden Euroopan maiden nettiäänestyskokeilut. Lopuksi esitän poli-tiikkasuosituksia, jotka mahdollistaisivat nettiäänestämisen mahdollisimman demokraattisen, oikeudenmukaisen ja läpinäkyvän toteutuksen. Uudet informaatio- ja viestintäkanavat ja osallistuminen Gov 2.0 tarkoittaa ”demokratian ja hallinnon uutta vaihetta, jossa ihmiset voivat vuorovaikutteisen Web 2.0 -teknologian avulla nousta valtion alhaaltapäin työntä-väksi päätöksenteko-, idea- ja toteutusmoottoriksi.” 1 ”Kaikki vaalit voidaan siirtää nettiin ja mobiililaitteisiin muutamassa vuodessa.”2

Optimistisimmat ovat maalailleet uusista teknologioista keinoa, joka mahdollis-taa demokraattisen päätöksenteon siirtymisen verkkoon. Vähintään uusien tek-nologioiden uskotaan muuttavan demokraattisia toimintatapoja ja mahdollista-van ihmisten aktiivisemman osallistumisen. Teknologian hyödyntämistä ja demokratian kehittämistä korostavissa näkemyk-sissä lähtökohtana on usein aktiivinen kansalainen. Häyhtiö ja Rinne ovat tutki-neet, kuinka ihmiset hyödyntävät verkkoa ja pyrkivät vaikuttamaan sen avulla poliittisesti. He korostavat, että uusien tieto- ja viestintäteknologioiden kehitys mahdollistaa sen, että kuka vaan voi reagoida näkemiinsä epäkohtiin, toimia yh-

1 Aitamurto ym. 2011, 32.

2 Ibid., 40.

WWW.SORSAFOUNDATION.FI

3

dessä muiden kanssa, tuottaa sisältöjä ja pyrkiä vaikuttamaan julkiseen mielipi-teeseen ohi perinteisen median portinvartijaroolin.3 Aitamurto ym. uskovat, että tiedon lisääntyminen ja saatavuus verkossa kannus-tavat kansalaisia osallistumaan päätöksentekoon aiempaa enemmän. Saatavilla oleva tieto auttaa ymmärtämään lainsäädäntöprosesseja paremmin ja kannustaa esimerkiksi äänestämään.4 Davis ja Strandberg ovat vähemmän optimistisia. Heidän mukaansa uusien vies-tintäteknologioiden olemassaolo ei itsessään kasvata ihmisten kiinnostusta poli-tiikkaa kohtaan ja lisää heidän osallistumistaan.5 Esimerkiksi se, että tieto on saatavilla, ei automaattisesti saa kansalaisia etsimään tai hyödyntämään sitä. Myöskään tiedon saaminen sosiaalisessa mediassa ei välttämättä vaikuta äänioi-keutetun käyttäytymiseen verkon ulkopuolella. Siten on liikaa odottaa, että uudet teknologiat – pelkällä olemassaolollaan – tekisivät kansalaisten vaikutusmahdol-lisuudet tasavertaisemmiksi. Päinvastoin internet voi vahvistaa jo olemassa ole-via eroja ihmisten osallistumisessa.6 Kaikki kansalaiset eivät ole nettiaktivisteja tai välttämättä edes seuraa poliittista keskustelua netissä. 27 prosenttia kansalaisista seurasi vaaliuutisia internetissä esimerkiksi sanomalehtien verkkosivuilla vuoden 2011 eduskuntavaalien ai-kaan.7 Osa kansalaista ei käytä internetiä laisinkaan. Toisessa ääripäässä ovat kansalaiset, joille uutisten kommentointi ja jakaminen sosiaalisessa mediassa on nimenomaan sosiaalista ja ulospäin suuntautunutta toimintaa. Viimeksi mainitut sosiaalisen median käyttäjät eivät pelkästään jaa uutisia – he myös tulkitsevat niitä omista lähtökohdistaan.8 Demokratian kannalta on merkittävää, että sosiaalisessa mediassa kommunikoin-ti tapahtuu useimmiten hyvin rajatuissa, samanmielisten ihmisten yhteisöissä. Niiden sisällä poliittisten keskustelujen näkökulmat saattavat olla varsin yksi-puolisia. Internetiin onkin syntynyt erillisiä poliittisia rinnakkaisjulkisuuksia, joissa samat uutistapahtumat tulkitaan toisistaan hyvin eri tavoin. Eriytyneiden kokemusmaailmojen sisällä saadaan vahvistusta omille yhteiskuntakäsityksille, ja kuilut eri yhteiskunnallisten näkemysten välillä syventyvät entisestään.9 Todel-lisuudet muokkautuvat hyvin erilaisiksi, ja yhteinen kokemus sekä yhteisöllisyys kärsivät. Myös ääriliikkeet ja radikalismi voivat kukoistaa omissa kuplissaan. Strandberg on todennut, että ”verkkoa poliittisiin toimintoihin käyttävät kansa-laiset ovatkin sosioekonomiselta taustaltaan hyvin samantyyppisiä kuin ne, jotka osallistuvat politiikkaan verkon ulkopuolella perinteisin tavoin.”10 Politiikasta kiinnostuneiden kansalaisten lisäksi sosiaalista mediaa vaalien seuraamiseen käyttivät eniten nuoret, jotka käyttävät internetiä paljon muutoinkin. Nuorten kohdalla noin joka kolmas 18–24-vuotias käytti sosiaalista mediaa eduskuntavaa-lien 2011 seuraamiseen.11 Osuus on alhaisempi kuin ikäryhmän äänestysaktiivi-suus (49 prosenttia vuonna 201112).

3 Häyhtiö 2007. Rinne 2009.

4 Aitomurto 2011, 74.

5 Davis 1999. Strandberg 2009, 85.

6 Strandberg 2009 & 2012.

7 Strandberg 2012, 79-87.

8 Hatakka 2013, 147. 9 Ibid., 147-150. 10

Strandberg 2009, 67. 11

Strandberg 2012, 79-87. 12

Wass & Borg 2012, 106.

JUTILA ROON | SIIRTYYKÖ DEMOKRATIA VERKKOON?

4

Politiikasta kiinnostuneiden lisäksi poliitikot ja puolueet ovat aktiivisia verkossa. Esimerkiksi eduskuntavaaliehdokkaiden vaalisivustot ja sosiaalisen median hyö-dyntäminen ovat yleistyneet äärettömän nopeasti.13 Esimerkiksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa 88 prosenttia ehdokkaista käytti Facebookia kampanjointiin.

Kansalaisista ainoastaan 9 prosenttia käytti sosiaalista mediaa vaalien seuraami-seen.14 Sosiaalisesta mediasta on korvaamatonta hyötyä ehdokkaalle, koska parhaimmil-laan se levittää tietoa ehdokkaasta ilman että vastaanottajien tarvitsee aktiivises-ti etsiä sitä. Barack Obaman vuoden 2008 kampanja on tästä malliesimerkki. Ää-nestäjien suoran tavoittamisen sijaan, tai sen lisäksi, viestintä sosiaalisessa medi-assa toimittajien suuntaan voi joillakin poliitikoilla olla korostuneessa roolissa. Sitä kautta poliitikko voi saada itselleen näkyvyyttä perinteisessä mediassa, ja siten sosiaalisen median välillinen merkitys kasvaa.15

35 vuotta täyttäneille perinteinen media, erityisesti television uutis-, ajankohtais- ja viihdeohjelmat sekä sanomalehdet, oli edelleen tärkeimpiä lähteitä äänestys-päätöksen muodostamisessa. Ne itse asiassa nostivat suosiotaan vuoden 2007 vaaleista vuoden 2011 vaaleihin.16 Samaan aikaan ”sosiaalisen median vaikutus kansalaisten äänestyspäätöksiin oli lähes olematon.”17 Siten vaikuttaa siltä, että Facebook-tykkäykset tai keskustelupalstoilla kommentoiminen eivät välttämättä aktivoi kansalaisia toimintaan verkon ulkopuolella tai äänestämään vaaleissa. Aktiiveilla poliittinen suuntaus on yleensä jo valmiiksi selvä. Vaaleista ja internetistä puhuttaessa vaalikoneita ei voi ohittaa. Vaalikoneilla on kasvava vaikutus äänestyskäyttäytymiseen. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa ainakin yhtä vaalikonetta käytti lähes puolet (45 %) äänioikeutetuista.18 Kun vuonna 2007 14 prosenttia kaikista äänestäjistä oli saanut tietoa vaaleista vaali-koneiden kautta19, vuonna 2011 43 prosenttia kyselyyn vastanneista sanoi vaali-koneen vaikuttaneen heidän ehdokasvalintaansa.20 Vaalikoneiden vaikutus ää-nestyspäätökseen on korkein nuorten keskuudessa. Vuoden 2011 eduskuntavaa-lien yhteydessä alle 35-vuotiaista yli 60 prosenttia oli käyttänyt vaalikoneita eduskuntavaalien yhteydessä, ja vaalikoneet olivatkin nousseet tärkeimmäksi tietolähteeksi omaa äänestyspäätöstä tukemaan.21 Nettiäänestys Nettiäänestämisestä on kuulutettu demokratian pelastajaa. Helsingin Sanomien pääkirjoituspalstalla on kevään ja kesän 2014 aikana ihmetelty, miksi verkossa äänestäminen ei ole Suomessa vielä mahdollista, kun Virossakin nettiäänestys on ollut käytössä jo vuodesta 2005. Miten on mahdollista, että usein teknologian edelläkävijämaaksi mainittu Suomi on päässyt täysin putoamaan kehityksestä tässä asiassa?22

13

Vuonna 1999 23 prosentilla eduskuntavaaliehdokkaista oli omat kotisivut, vuoden 2011 vaaleihin mennessä luku oli kasvanut 69 prosenttiin. Saman vuoden vaaliehdokkaista jo 55 prosentilla oli oma vaaliblogi (Demokratiaindikaattorit 2013, 159). 14

Strandberg 2012, 84-90. 15

Ibid., 79-81. 16

Moring & Mykkänen 2011, 68. 17

Strandberg 2012, 87. 18

Mykkänen & Borg. 2013, 162. 19

Borg 2009, 155. 20

Mykkänen & Borg. 2013, 161. 21

Moring & Mykkänen 2012, 67. 22

Esim. 31.5.2014 ”Miksi nettiäänestyshanke ei etene?”

WWW.SORSAFOUNDATION.FI

5

Asia ei ole näin yksinkertainen. Äänestäminen toki helpottuisi, jos se olisi mah-dollista äänestäjän valitsemaan aikaan, ja on esitetty, että äänestysaktiivisuus saattaisi nousta hieman sen myötä. Tästä tosin ei ole varmuutta, koska aiheesta ei ole tutkittuja tuloksia. Sähköinen äänestäminen on mahdollista suorittaa joko vaalipaikalla tai internetin kautta. Sähköistä äänestämistä kannattavat ovat innostuneita erityisesti netti-äänestämisestä, koska siinä äänestäjä voi itse valita äänestämisen ajan ja paikan. Nettiäänestämisen järjestämisessä on kuitenkin enemmän haasteita kuin äänes-tyspaikalla tapahtuvassa sähköisessä äänestämisessä, erityisesti äänestäjän hen-kilöllisyyden ja vapaan äänestämisen todentamisessa. Äänestyspaikalla vaalivi-ranomaiset voivat varmistaa, että äänestäjä itse äänestää vailla painostusta. Täl-löin hyödyt jäävät kuitenkin vähäisemmäksi kuin nettiäänestyksessä, koska ää-nestäjä joutuisi edelleen saapumaan äänestyspaikalle sen aukioloaikana. Äänes-tyspaikalla tapahtuvan sähköisen äänestyksen päällimmäinen hyöty olisi äänten-laskennan nopeus. Kummassakin hankaluutena on käytetyn järjestelmän tieto-turva ja luotettavuus sekä vaalisalaisuuden säilyminen. Vaikeuksista huolimatta nettiäänestäminen on tulevaisuudessa varmasti arkipäi-vää. Oikeusministeriö asetti 15. marraskuuta 2013 nettiäänestystä valmistelevan työryhmän. Sen työn tulisi valmistua tammikuun 2015 loppuun mennessä. Väli-raportissaan työryhmä ehdotti nettiäänestystä kunnallisiin kansanäänestyksiin. Esitystä perusteltiin seuraavasti: ”Kunnallisissa kansanäänestyksissä on mata-lampi kynnys nettiäänestyksen käyttöönotolle kuin yleisissä vaaleissa, koska kansanäänestykset ovat neuvoa-antavia ja niissä on jo laajasti käytössä kirje-äänestys. Nettiäänestys ei siten muuttaisi äänestäjän asemaa eivätkä mahdolliset virheet olisi tuloksen kannalta niin huolestuttavia, kun kyse on neuvoa-antavasta äänes-tyksestä.”23 Verkossa äänestäminen kansallisissa vaaleissa tulee olemaan Suo-messa mahdollista ensimmäistä kertaa aikaisintaan vuoden 2018 presidentinvaa-leissa. Sähköistä äänestystä on jo kokeiltu Suomessa vuoden 2008 kuntavaalien yhtey-dessä. Tämä kokeilu epäonnistui. Osa äänistä katosi, ja vaalit piti uusia. Sähköi-nen äänestäminen oli mahdollista Karkkilassa, Kauniaisissa ja Vihdissä. Pilotti-hankkeessa äänestys tapahtui äänestyspaikalla, koska haluttiin pitää huoli äänes-täjien vaalisalaisuuden, vaalivapauden ja yhtäläisen äänenkäytön toteutumisesta. Äänestäjillä oli mahdollisuus valita äänestävätkö he perinteisesti äänestyslipulla vai sähköisesti. Yli puolet (58 %) äänestäneistä äänesti sähköisesti. Jälkikäteen kävi ilmi, että 232 tapauksessa äänestys oli aloitettu, mutta rekisteriin ei ollut kirjautunut merkintää äänioikeuden käyttämisestä. Ongelmaksi paljastui, että kirjaamatta jääneitä ääniä ei ollut vahvistettu painamalla OK-näppäintä äänes-tyksen jälkeen. Järjestelmä ei myöskään antanut äänestäjälle virheilmoitusta vaan palautti näytön alkuruudulle äänestäjän poistaessa äänestyskortin lukijasta. Näin äänestäjä ei voinut tietää, että hänen äänensä ei ollut mennyt uurnaan saak-ka. Muitakin ongelmia oli ilmennyt. Esimerkiksi Vihdin äänestysbussilla oli on-gelmia tietoliikenneyhteyden kanssa, minkä takia jouduttiin turvautumaan perin-teisiin äänestyslippuihin.24

23

OM tiedote 6/2014: ”Työryhmä ehdottaa nettiäänestystä kunnallisiin kansanäänestyksiin.” 24

OM muistio 30.9.2009: ”Sähköisen äänestyksen pilottihanke vuoden 2008 kunnallisvaaleissa.”

JUTILA ROON | SIIRTYYKÖ DEMOKRATIA VERKKOON?

6

Sähköisen äänestämisen kokeilut Euroopassa Tällä hetkellä Viro on Euroopan ainoa maa, jossa nettiäänestäminen on mahdol-lista kaikissa vaaleissa. Belgiassa ja Ranskassa äänestyspaikalla tapahtuva säh-köinen äänestäminen on paikoin mahdollista, ja Sveitsissä ja Ranskassa netti-äänestys on pääsääntöisesti ulkomailla asuvien kansalaisten käytössä. Ruotsissa ja Islannissa suunnitellaan nettiäänestyksen valmistelua.25 Useissa Euroopan maissa on kokeiltu sähköistä äänestämistä ja luovuttu siitä. Useimmin syynä on ollut tietoturvaan ja vaalisalaisuuteen liittyvät kysymykset. Pilotit ovat myös osoittautuneet kalliiksi.26 Irlannissa, Italiassa ja Saksassa äänes-tyspaikalla tapahtuvat sähköisen äänestämisen kokeilut on lopetettu. Hollannis-sa, Norjassa ja Brittein saarilla on luovuttu nettiäänestyskokeiluista.27 Virossa nettiäänestys on ollut käytössä vuodesta 2005. Siellä kaikki äänioikeute-tut voivat äänestää verkossa kaikissa vaaleissa, ja noin neljännes Viron vaaleissa äänestävistä hyödyntää tätä mahdollisuutta. Vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaaleissa peräti 31 prosenttia Virossa äänestäneistä antoi äänensä verkossa.28 Virossa nettiäänestys alkaa kymmenen päivää ennen vaalipäivää ja päättyy nel-jäntenä päivänä ennen vaaleja. Tänä aikana äänestäjä voi äänestää Viron vaalilau-takunnan verkkosivuilla. Tunnistamisen jälkeen äänestäjän oman vaalipiirin eh-dokastiedot tulevat näytölle. Äänestäjä valitsee ehdokkaan ja vahvistaa valintan-sa digitaalisella allekirjoituksella. Lopuksi äänestäjä saa ilmoituksen siitä, että äänestys on onnistunut, ja hänen äänensä on otettu huomioon. Halutessaan ää-nestäjä voi älypuhelimen avulla myös tarkistaa, että ääni on kirjautunut oikein. Äänestäjä voi myös muuttaa äänensä myöhemmin äänestämällä uudestaan ver-kossa tai paperisella äänestyslipulla ennakkoäänestyspaikalla. Vaalipäivänä net-tiääntä ei voi enää muuttaa.29 Äänestysaktiivisuuden arvioidaan nousseen nettiäänestyksen mahdollisuuden vuoksi, mutta tutkittuja tuloksia ei toistaiseksi ole.30 Viron eduskuntavaaleissa äänestysaktiivisuus on noussut (58,24 prosentista vuonna 2003 63,53 prosent-tiin vuonna 2011). Euroopan parlamentin vaaleissa puolestaan äänestysaktiivi-suus on vaihdellut (26,83 % vuonna 2004; 43,90 % vuonna 2009; 36,52 % vuon-na 2014).31 Syyt voivat olla moninaiset. Sveitsissä nettiäänestämisen kokeilut aloitettiin jo vuonna 2002. Tällä hetkellä maassa on käytössä kolme eri nettiäänestämisen järjestelmää, koska Sveitsin 26 kantonia eli osavaltiota vastaavat itsenäisesti vaalijärjestelyistään.32 Nettiäänes-tystä Sveitsissä on sovellettu lähinnä kansanäänestyksissä.33 Kahta kantonia lu-kuun ottamatta ainoastaan ulkomailla asuvat kansalaiset voivat äänestää sähköi-sesti. Nettiäänestämistä ollaan kehittämässä edelleen, tosin Sveitsin liittovaltion korkein valtaelin, liittoneuvosto, edellyttää entistä korkeampia turvallisuuskri-teereitä ennen kuin nettiäänestys voidaan laajentaa koko maan kattavaksi.34

25

Pekola-Sjöblom 2014. 26

OM muistio: ”Kansainvälinen vertailu sähköisistä äänestyskäytännöistä.” 27

Barrat i Esteve ym 2012. 28

OM Mietintöjä ja lausuntoja 30/2014: “Nettiäänestystyöryhmän väliraportti”, 29. 29

Ibid., 28-29. 30

Ibid., 30. 31

International Idea 2014. 32

OM: “Nettiäänestystyöryhmän väliraportti”, 26. 33

Barrat i Esteve ym. 2012, 127. 34

OM: “Nettiäänestystyöryhmän väliraportti”, 26.

WWW.SORSAFOUNDATION.FI

7

Ranskassa nettiäänestystä on käytetty ulkoranskalaisten kohdalla ulkoranska-laisten parlamentin vaaleissa, vuoden 2012 parlamenttivaaleissa, kahden vaali-alueen (yhdestätoista) uusintaäänestyksessä 2013 sekä konsulineuvonantajien vaalissa 2014.35 Nettiäänestys on Ranskassa kehittynyt jatkumona ulkoranska-laisten postiäänestykselle, ja se on mahdollista ainoastaan vaaleissa, joissa posti-äänestyskin on mahdollista.36 Vuonna 2012 vaalien kummallakin kierroksella verkossa äänesti noin 125 000 ulkoranskalaista (1,1 miljoonasta, joista 600 000 on päivittänyt tietonsa vaalirekisteriin). Vaaleissa äänestäneistä ulkoranskalaisis-ta verkon kautta äänesti ensimmäisellä kierroksella 57 prosenttia ja toisella kier-roksella 54 prosenttia.37 Järjestelmän toimivuus ja salaisen ja vapaan äänen to-teutuminen on kyseenalaista, mutta tämä kompromissi on hyväksytty, koska se antaa ulkoranskalaisille paremmat mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että nettiäänestäminen on poikkeus, joka mahdollis-taa ulkoranskalaisten äänestämisen, eikä sitä olla laajentamassa.38 Hollannissa nettiäänestyskokeilut olivat edenneet jo melko pitkälle, mutta niiden kehittämisestä luovuttiin vuonna 2009, kun oli paljastunut, että äänestyspaikoilla olleiden sähköisen äänestämisen koneiden tuloksia pystyttiin manipuloimaan. Vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa ulkomailla asuvilla Hollannin kansalaisil-la oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus äänestää netissä. Vuonna 2006 kokeilu laajeni parlamenttivaaleihin.39 Vaalien jälkeen ilmeni, ”että kymmenien vuosien ajan äänestyspaikoilla käytössä olleet äänestyskoneet olivat manipuloitavissa ja ne eivät kyenneet teknisesti turvaamaan äänestäjän vaalisalaisuutta.”40 Tämän vuoksi äänestyskoneiden käytöstä äänestyspaikoilla luovuttiin kokonaan. Myös nettiäänestyskokeilut lopetettiin, ja äänestäminen ja äänten lasku palasivat ma-nuaalisiksi. Nettiäänestyskokeilu lopetettiin, koska ilmi tulleet äänestyskoneiden tietoturvaongelmat tekivät järjestelmän luotettavuuden kyseenalaiseksi ja järjes-telmän korjaaminen vaadittujen sertifiointien mukaiseksi olisi ollut pitkä ja kallis prosessi.41 Norjassa kokeiltiin nettiäänestystä kymmenessä kunnassa vuonna 2011 ja 12 kunnassa vuoden 2013 parlamenttivaaleissa. Jälkimmäisessä tapauksessa järjes-telmä oli kaksi kertaa poissa käytöstä. Kertaalleen se jumittui. Lisäksi ohjelmoin-tivirheen takia 41 prosentilla annetuista nettiäänistä (joita annettiin yhteensä 70 600) oli tarkoitettua heikompi salaus.42 Kesäkuussa 2014 päätettiin, että kokeilu-ja ei enää jatketa. Syynä olivat erimielisyydet nettivaalien luotettavuudesta sekä epävarmuus vapaiden ja salaisten vaalien toteutumisesta.43 Vaikutus äänestysaktiivisuuteen Suurin hyöty nettiäänestämisessä on sen helppous – äänestäminen ei enää ole sidottu aikaan eikä paikkaan. Ihmiset käyttävät internetiä uutisten lukemiseen, sään katsomiseen ja pankkiasioiden hoitamiseen, joten mikseivät myös äänestä-miseen?

35

Ibid., 23. 36

Barrat i Esteve ym. 2012, 149. 37

OM: “Nettiäänestystyöryhmän väliraportti”, 23. 38

Barrat i Esteve ym 2012, 152-156. 39

OM: “Nettiäänestystyöryhmän väliraportti”, 19. 40

Ibid., 20. 41

Ibid. 42

Ibid., 22. 43

Pekola-Sjöblom 2014.

JUTILA ROON | SIIRTYYKÖ DEMOKRATIA VERKKOON?

8

Toistaiseksi nettiäänestämisen vaikutuksesta äänestysaktiivisuuteen ei ole var-moja tutkimustuloksia. Virossa nettiäänestämisen arvioidaan lisänneen äänes-tysaktiivisuutta noin kaksi prosenttiyksikköä.44 Toisaalta on mahdollista, ettei nettiäänestämisellä välttämättä ole vaikutusta äänestysaktiivisuuteen. Useat tutkijat ovat korostaneet, että kuten muidenkin demokratiaa edistävien innovaatioiden ja uudistuksien kohdalla, nettiäänestämi-sestä todennäköisesti innostuisivat ne, jotka ovat jo valmiiksi kiinnostuneita poli-tiikasta ja osallistuvat aktiivisesti.45 Teknologiset innovaatiot eivät automaatti-sesti muuta ihmisten poliittista käyttäytymistä. Ne, jotka ovat kiinnostuneita poli-tiikasta, ovat sitä huolimatta nettiäänestämisen mahdollisuudesta, ja ne, jotka eivät ole kiinnostuneita, eivät edelleenkään ole, vaikka äänestäminen olisi kuinka helppoa. Rajatapauksissa nettiäänestämisen mahdollisuudella voisi kuvitella ole-van vaikutusta. Verkossa äänestämisen mahdollisuuden uskotaan kasvattavan erityisesti nuorten äänestysaktiivisuutta.46 Toisaalta nuorten kohdalla helppous ei ole ainoa ratkai-seva tekijä, sillä nuorten – tai muidenkaan ryhmien kohdalla – äänestämättömyys ei johdu ainoastaan viitsimisestä. Viimeaikaiset tutkimustiedot nuorten kiinnos-tuksesta politiikkaa ja luottamuksesta yhteiskunnallisia instituutioita kohtaan47 ovat olleet rohkaisevia, mutta lisäksi nuorten tulisi kokea, että äänestäminen on mielekäs tapa vaikuttaa. Tarjolla tulee olla sopivia ehdokkaita, ja nuorilla pitäisi olla tietoa siitä, mistä eri vaaleissa on kysymys. Yhteiskunnallisen opetuksen ja demokratiakasvatuksen lisääminen opintojen eri tasoilla voisi näkyä äänestysak-tiivisuudessa pidemmälläkin aikavälillä. Myös ulkosuomalaiset hyötyisivät nettiäänestyksen käyttöönotosta. Vuoden 2011 vaaleissa kaikista äänioikeutetuista 5,2 prosenttia oli ulkosuomalaisia. Tä-mä on noin 300 000 äänestäjää. Vuonna 2011 heidän äänestysprosenttinsa koho-si ensimmäistä kertaa yli 10 prosentin, mutta edelleen yhdeksän kymmenestä ei äänestä.48 Yksi keskeinen syy tähän on, että äänestyspaikat saattavat olla niin kaukana, että äänestäminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Nettiäänestys voisi korottaa ulkosuomalaisten äänestysaktiivisuutta, ainakin niiden kohdalta, jotka olisivat halukkaita äänestämään mutta eivät välimatkojen vuoksi kykene. Toki ulkosuomaistenkaan kohdalla pelkkä tekniikka ei nosta äänestysaktiivisuut-ta, vaan äänestäminen on koettava mielekkääksi. Haasteita nettiäänestyksen toteutuksessa Nettiäänestämiseen liittyy useita lakiteknisiä haasteita. Päällimmäiset näistä ovat vaalisalaisuuden säilyminen, äänestäjän henkilöllisyyden todentaminen ja järjes-telmän luotettavuus. Äänestäjän henkilöllisyyden varmentaminen ja vaalisalaisuus Jos äänestäminen ei tapahdu virallisella äänestyspaikalla, on vaikea varmistua siitä, että kyseinen äänioikeutettu on äänestänyt itse ja haluamallaan tavalla, vail-la painostusta. Tämä on ehkä nettiäänestyksen vaikeimmin ratkaistavissa oleva

44

OM: “Nettiäänestystyöryhmän väliraportti”, 30. 45

Strandberg 2009, 61. 46

Nuorisobarometri 2014, 48 47

Ibid., 50. 48

Wass & Borg 2012, 101-102.

WWW.SORSAFOUNDATION.FI

9

ongelma. Kukaan ei voi valvoa, että kodeissa joku ei äänestä toisen puolesta. Siten yhtäläisen äänioikeuden takaaminen nettiäänestyksessä on mahdotonta. Ilman toimivaa vaalisalaisuutta vaalitunnuksista voi periaatteessa tulla kauppa-tavaraa.49 Virossa äänten ostamiseen ja myymiseen on varauduttu siten, että sa-ma henkilö voi äänestää useamman kerran, viimeisen äänen ollessa se mikä jää voimaan. Kun äänen ostaja ei voi varmistua siitä, miten äänestäjä lopulta äänesti, myös väärinkäytösten mahdollisuus heikkenee. Äänioikeuteen demokratioissa liittyy väistämättä yleisen ja yhtäläisen äänioikeu-den lisäksi vaalisalaisuus. Vaalisalaisuus takaa, että äänestäjät voivat äänestää oman tahtonsa mukaisesti ilman että kukaan, viranomainen mukaan laskettuna, saa tietää, mitä tai ketä he äänestivät. Ääniä ei pidä voida yhdistää yksittäisiin äänestäjiin myöskään itse äänestystilanteen jälkeen.

Saman tulee toteutua myös sähköisen äänestyksen kohdalla. Sähköisen järjestel-män pitää olla rakennettu niin, että äänestäjä ja äänestyksen kohde voidaan erot-taa toisistaan. Esimerkiksi Viron tapauksessa, kun ääni on korvattavissa myö-hemmillä äänillä, on vaikea kuvitella, että vaalisalaisuus on ehdottoman koske-maton. Tekniset ongelmat ja tietoturva Teknisiä ongelmia voi ilmetä laitteeseen sekä tietoliikenneyhteyteen liittyen. Yhteyden mennessä poikki kansalaisen pitää pystyä vahvistamaan, että hänen äänensä on mennyt perille uurnaan. Lisäksi järjestelmän pitää kestää vaali-ilta kaatumatta. Avoin lähdekoodi on tärkeä tekijä kansalaisten järjestelmää kohtaan kokeman luottamuksen ylläpitämiseksi. Suljettua lähdekoodia käytetään yksityisten tuot-tamissa sähköisen äänestämisen järjestelmissä, joissa liikesalaisuus halutaan säilyttää.50 Ongelmaksi muodostuu se, että ”suljetulla lähdekoodilla toteutettu äänestysjärjestelmä ei toteuta demokraattisilta vaaleilta vaadittavaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Koska äänestäjä ei itse voi tutkia järjestelmää ja vakuuttua sen toimivan oikein, hänen täytyy vain luottaa siihen, tai jos järjestelmälle on tehty auditointi, luottaa siihen, että auditoijat ovat tehneet työnsä hyvin.” 51 Avoimella lähdekoodilla toteutettu äänestysjärjestelmä sen sijaan on kenen vaan lähdekoodia ymmärtävän henkilön vapaasti tutkittavissa. Siten kansalaiset voivat varmistua siitä, että järjestelmä toimii niin kuin sen kuuluu toimia ja että loppu-tuloskin vastaa annettuja ääniä.52 Avoimen lähdekoodin järjestelmissä haasteena puolestaan voi olla tietoturvan säilyminen. Sähköinen äänestys pitää järjestää siten, ettei se tarjoa ”helppoja mahdollisuuksia vaalitulosten laajamittaiseen väärentämiseen.”53 Viron järjestelmää testanneen tietoturva-asiantuntijaryhmän mukaan tietokoneet olivat helposti hakkeroitavis-sa. Sama testiryhmä arveli, ettei nettiäänestyksestä tule koskaan riittävän turval-lista.54

49

Paasio 2013. 50

OM Muistio 30.9.2009: ”Sähköisen äänestyksen pilottihanke vuoden 2008 kunnallisvaaleissa”, 9. 51

Ibid. 52

Ibid. 53

Ibid. 54

HS 12.5.2014.

JUTILA ROON | SIIRTYYKÖ DEMOKRATIA VERKKOON?

10

Sähköinen tunnistaminen Valtionhallinnolla on menossa kaksi pitkittynyttä uudistusta, jotka edetessään vievät sähköistä demokratiaa pitkän harppauksen eteenpäin. Nämä ovat sähköi-nen tunnistaminen ja laajakaistan ulottaminen kaikkialle. Tällä hetkellä noin 98,5 prosenttia verkkotunnistamisista Suomessa tapahtuu pankkien salasanalistojen avulla. Alle prosentti tunnistamisista tapahtuu sähköi-sellä henkilökortilla ja puoli prosenttia mobiilivarmenteella. Myös julkinen hallin-to käyttää verkkopankkitunnuksia kansalaisten tunnistamiseen. Yksityiset pankit siten takaavat kansalaisen identiteetin tällä hetkellä viranomaisen sijaan.55 Verkkopankkitunnuksia on peräänkuulutettu sähköisen tunnistamisen järjestel-mäksi myös nettiäänestykseen. Perusteena käytetään useimmiten sitä, että järjes-telmä on jo olemassa ja kaikilla on jo valmiiksi verkkopankkitunnisteet. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, ja syitä siihen, miksi verkkopankkitunnukset eivät käy nettiäänestämiseen, on useita. Ensinnäkään kaikilla ei ole verkkopankkitunnuksia. Yksityiset pankit myöntävät verkkopankkitunnukset asiakkailleen. Pankit usein kieltäytyvät myöntämästä tunnuksia esimerkiksi henkilöille, joilla on maksuhäiriömerkintä. Ollakseen de-mokraattinen järjestelmän pitää olla sellainen, että ketään ei suljeta sen ulkopuo-lelle. Toiseksi järjestelmä voi tulla kalliiksi, koska julkinen sektori maksaa pankeille henkilöllisyyden varmistamisesta per kerta. Tupas-palvelu on pankkien yhteinen maksullinen tunnistamisjärjestelmä, jota ”kolmannet osapuolet voivat käyttää palveluissaan henkilöasiakkaiden sähköisessä tunnistamisessa.”56 Palvelun tar-joajan on tehtävä sopimus käytöstä jokaisen pankin kanssa erikseen. Kolmanneksi verkkopankkitunnuksilla tunnistautuminen ei täytä nettiäänestä-miseen vaadittua vahvan tunnistamisen kriteeriä, eikä vaadittava sähköinen alle-kirjoitus ole tupas-tunnuksilla mahdollinen. Kännykoiden kautta toimivat mobiilivarmenteet puolestaan ovat puhelinoperaat-toreiden tarjoama maksullinen palvelu. Kansalaisella tulee olla sekä mobiililaite että sopimus yksityisen operaattorin kanssa, jotta hän voi käyttää mobiilivar-mennetta. Palvelun tarjoajalla, tässä tapauksessa vaaliviranomaisella, tulee olla sopimus operaattorin kanssa, jonka perusteella operaattori perii palvelun käy-töstä maksun. Sähköinen henkilökortti, joka on Väestörekisterikeskuksen ylläpitämä sähköinen henkilöllisyystodistus, täyttää kaikki vaaditut kriteerit, mutta toimiakseen se vaatii päätteelle kortinlukulaitteen. Siten se ei ole kovin käytännöllinen. Sähköi-nen henkilökortti ei ole yleistynyt odotetulla tavalla sen lanseeraamisen jälkeen vuonna 1999. Valtiovarainministeriö on parhaillaan kehittämässä uutta sähköistä tunnistamis-järjestelmää, jonka tiedot pohjautuisivat Väestörekisterikeskuksen ylläpitämään väestötietojärjestelmään.57 Se mahdollistaisi myös nettiäänestyksen. Hanke on

55 HS 29.7.2014. 56

Finanssialan keskusliitto 2014. 57

Valtiovarainministeriö 2014.

WWW.SORSAFOUNDATION.FI

11

kuitenkin edennyt hitaasti. Viimeksi Stubbin hallitus otti tehtäväkseen saattaa se päätökseen.58 Nettidemokratia vaatii laitteet ja toimivan nettiyhteyden Palvelut ja demokratia siirtyvät kovaa vauhtia verkkoon. 88 prosentilla suomalai-sista kotitalouksista on tietokone kotona ja 46 prosentilla on lisäksi älypuhelin.59 Kansainvälisissä internetin käyttöä koskevissa vertailuissa Suomi pärjää hyvin. Neljä viidestä suomalaisesta käyttää internetiä päivittäin EU-keskiarvon ollessa hieman yli kolme viidestä.60 Vain kuusi prosenttia suomalaisista ei ole ikinä käy-nyt internetissä, kun EU:n keskiarvo on 21 prosenttia.61 Sähköisesti ei voi osallistua ilman nettiyhteyttä. Tämä saattaa olla ongelma eri-tyisesti harvaan asutuilla seuduilla. Samoissa paikoissa, jotka ovat ilman min-käänlaista nettiyhteyttä, äänestyspaikatkin ovat kaukana.62 Nopeat 4G-yhteydet kattavat jo noin 90 prosenttia suomalaisväestöstä.63 Yhtey-det eivät ole ilmaisia vaan yksityisten operaattoreiden tarjoamia maksullisia pal-veluita. Niiden hyödyntäminen vaatii myös 4G-laitteen.

Valtio on budjetoinut laajakaistahankkeelle 66 miljoonaa euroa vuosille 2009–2015. Tavoitteena on, että laajakaistayhteys olisi saatavilla lähes joka taloudessa, haja-asutusalueet mukaan luettuna, vuoden 2015 loppuun mennessä. Tällä het-kellä näyttää siltä, että tavoitteeseen ei päästä. Valokuidun saatavuus on toistai-seksi vasta 41 prosenttia.64 Sadan megabitin nopeudella toimivaa tietoliiken-neyhteyttä ovat aktiivisimmin tarjonneet alueille omin voimin perustetut paikal-liset yritykset. Monin paikoin ongelmia on syntynyt toteutusvaiheessa.65 Ongel-mallista on myös se, että valokuidun asentaminen saattaa maksaa tuhansia euro-ja. Tällä hetkellä noin 11 prosentilla suomalaisista talouksista ei ole kiinteää eikä langatonta liittymää. Saatavuudessa on ollut ongelmia noin 7 prosentilla kansa-laista, lähinnä Lapissa ja Itä-Suomessa. Lisäksi ongelmana ovat paikoin hitaat ja epätasaisesti toimivat yhteydet.66

Lopuksi Nettiäänestäminen on tulevaisuudessa varmasti normaali käytäntö. Luotettavia tutkimustuloksia siitä, kasvattaako se äänestysaktiivisuutta, ei ole, mutta siitä huolimatta äänestystapoja on hyvä monipuolistaa. Nettiäänestäminen voidaan ottaa käyttöön, kun on takeet siitä, että tietoturvan kanssa ei ole ongelmia, äänes-täjän henkilöllisyys pystytään vahvistamaan ja vaalisalaisuus varmistamaan. Samalla kannattaa pitää mielessä, että mikään teknologia ei korjaa osallistumat-tomuuteen liittyviä perustavanlaatuisia ongelmia, luottamuksen puutetta tai ko-kemusta siitä, että omalla osallistumisella ei ole merkitystä. Kansalaiset, jotka

58

HS 21.6.2014. 59

Mykkänen & Borg 2013, 157. 60

Euroopan komission Suomen edustusto 2014. 61

Ibid. 62 HS 20.4.2014. 63

Yle Uutiset 24.4.2014 & HS 18.5.2014. 64 HS 20.4.2014. 65

Iltasanomat 7.6.2014 66

HS 21.9.2014

JUTILA ROON | SIIRTYYKÖ DEMOKRATIA VERKKOON?

12

kokevat, että politiikka on yhdentekevää tai heidän äänensä on samantekevä vaa-lien lopputuloksen kannalta ja merkityksetön harjoitetun politiikan suhteen, ei-vät äänestä, vaikka osallistumistapoja lisättäisiinkin.

Poliittinen tietämys lisää myös kiinnostusta osallistumista kohtaan.67 Netissä vaikuttamiseen pätee pitkälti sama kuin sen ulkopuolellakin: poliittinen osallis-tuminen kasvaa sosioekonomisen hyväosaisuuden suuntaan.68 Aktiivisimpia poli-tiikkaan osallistujia ovat korkeasti koulutetut ja hyvin toimeentulevat sekä ne, joilla on erinomaiset tiedot politiikasta. Nämä samat ryhmät myös kokevat muita enemmän, että he voivat vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.69 Siksi olisi huo-lehdittava, että jo alemmilla koulutustasoilla kaikki kansalaiset saisivat yhteis-kunnalliseen osallistumiseen vaadittavat tiedot ja edellytykset. Netissä osallistumista kehitettäessä on myös muistettava, että kaikilla ei ole va-raa hankkia tarvittavia laitteita tai nettiyhteyttä kotiin. Erityisesti hajaseuduilla viimeksi mainittu voi olla ongelma. Kaikilla ei myöskään ole vaadittavia taitoja. Erityisesti kaikkein vanhempien kohdalla internetin käytössä voi olla hankaluuk-sia. Suomalaisista 65–74 vuotiaista esimerkiksi 32 prosenttia ei ollut käyttänyt internetiä koskaan.70 Nettiäänestäminen tuleekin olemaan erityisesti nuorempi-en sukupolvien tapa osallistua vaaleihin. Demokratiaa kehitettäessä on pidettävä huoli, että yleisen ja yhtäläisen äänioi-keuden periaate toteutuu. Siten verkossa äänestämistä pitää ajatella enemmän täydentävänä kuin korvaavana vaaleihin osallistumisen tapana.

Politiikkasuosituksia

Nettiäänestystä kokeiltava ensin kunnallisissa neuvoa-antavissa

äänestyksissä, kunnes on varmaa, että järjestelmä toimii täyttäen kaik-

ki tekniset ja lailliset vaatimukset.

Seuraavaksi nettiäänestys tulisi laajentaa eduskunta- ja presiden-

tin- ja Euroopan parlamentin vaaleissa ulkosuomalaisten käyttöön heidän aktiivisemman osallistumisen mahdollistamiseksi.

Käyttöön tulee ottaa avoimen lähdekoodin nettiäänestysjärjestel-

mä siihen kohdistuvan luottamuksen takaamiseksi.

Ilmaiset verkkotunnisteet kaikille, jotta nettiäänestysjärjestelmä olisi

kaikkien halukkaiden käytettävissä.

Nettiäänestyksissä useasti äänestäminen mahdolliseksi, jotta vää-

rinkäytösten mahdollisuus heikkenisi.

Ympärivuorokautisia tietokonepisteitä (muutenkin kuin kirjastot ja

oppilaitokset: valtio, kunnat, kolmas sektori, kirkko, ostoskeskukset,

67

Elo & Rapeli 2012. 68

Strandberg 2009, 67. 69

Elo & Rapeli 2012, 275. 70

Mykkänen & Borg 2013, 158.

WWW.SORSAFOUNDATION.FI

13

kirjastot, Kela jne.) ja lisää ilmaisia langattomia verkkoyhteyksiä

(esim. julkiseen liikenteeseen koko maassa), jotta osallistuminen ei ole

kiinni laitteiden tai liittymien omistamisesta.

Nettiyhteydet koko maassa kuntoon. Syrjäinen sijainti ei saa olla es-

teenä osallistumiselle.

Tietotekniikan kursseja ja IT-tukihenkilöitä, erityisesti työelämän

ulkopuolella oleville, koska ATK-taidot vaativat jatkuvaa päivittämis-

tä.

Demokratiakasvatuksen lisääminen kouluissa, koska poliittinen tie-

tämys lisää kiinnostusta ja osallistumisaktiivisuutta.

JUTILA ROON | SIIRTYYKÖ DEMOKRATIA VERKKOON?

14

Lähteet: Aitamurto, Tanja & Heikka Taneli & Petteri Kilpinen & Matti Posio: Uusi kultakausi. Kuin-ka sosiaalinen media mullistaa kaiken. Bookwell, Juva 2011.

Barrat i Esteve, Jordi & Ben Goldsmith & John Turner: International Experience with E-Voting. Norwegian E-Vote Project. International Foundation for Electoral Systems, Wash-ington, D.C. 2012.

Borg, Sami: Nuorten poliittinen osallistuminen. Teoksessa Sami Borg & Heikki Paloheimo (toim.): Vaalit yleisödemokratiassa, eduskuntavaalitutkimus 2007. Tampere University Press, Tampere 2009.

Borg, Sami & Heikki Paloheimo (toim.): Vaalit yleisödemokratiassa, eduskuntavaalitutki-mus 2007. Tampere University Press, Tampere 2009.

Davis, Richard: The Web of Politics, The Internet’s Impact on the American Political System. Oxford University Press, New York 1999.

Demokratiaindikaattorit 2013, Oikeusministeriö, Selvityksiä ja ohjeita 52/2013.

Elo, Kimmo & Rapeli, Lauri: Politiikkatietämys ja poliittinen kiinnostus. Teoksessa Muu-tosvaalit 2011. Oikeusministeriö, Selvityksiä ja ohjeita 16/2012, 275-291.

Hatakka, Niko: Ihan tavallisia nettimarinoita vai merkityksellistä yhteiskunnallista kes-kustelua?. Teoksessa Heidi Kurvinen (toim.): Journalismikritiikin vuosikirja 2013, Media & Viestintä 1/2013, 145–154.

Häyhtiö, Tapio & Jarmo Rinne: Satunnaisesta poliitikosta refleksiiviseksi toimijaksi: po-liittisen osallistumisen muutoksesta. Politiikka 2007, 49:2, 337–358.

Häyhtiö, Tapio & Jarmo Rinne: Little Brothers and Sisters are Watching – Reflexive Civic Watch Through Computer-mediated Communication. Information, Communication & So-ciety 2009, 12:6, 840–859.

Kansainvälinen vertailu sähköisistä äänestyskäytännöistä. Oikeusministeriö, Luonnos 20.2.2014.

Muutosvaalit 2011. Oikeusministeriö, Selvityksiä ja ohjeita 16/2012.

Mykkänen, Juri & Sami Borg: Internet ja sosiaalinen media vaaleissa. Demokratiaindi-kaattorit 2013, Oikeusministeriö, Selvityksiä ja ohjeita 52/2013, 157–168.

Myllyniemi, Sami: Vaikuttava Osa, Nuorisobarometri 2014,Hakapaino, Helsinki 2014.

Nettiäänestystyöryhmän väliraportti. Oikeusministeriö, Mietintöjä ja lausuntoja 30/2014.

Railo, Erkka: Haavisto–ilmiön anatomia. Teoksessa Mikko Majander (toim.): Presidentin vaali ja poliittinen mobilisaatio. Kalevi Sorsa –säätiön julkaisuja 5/2012, Helsinki 2012.

Strandberg, Kim: Internet vaalikampanjassa – etulinjassa vai marginaalissa?. Teoksessa Sami Borg & Heikki Paloheimo (toim.): Vaalit yleisödemokratiassa, eduskuntavaalitutki-mus 2007. Tampere University Press, Tampere 2009.

Strandberg, Kim: Sosiaalisen median vallankumous? Ehdokkaat, valitsija ja sosiaalinen media vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Teoksessa Muutosvaalit 2011. Oikeusministeriö, Selvityksiä ja ohjeita 16/2012, 79–93.

Sähköisen äänestyksen pilottihanke vuoden 2008 kunnallisvaaleissa. Kokemuksia ja opit-tuja asioita. Ikääntyneiden oikeudet on turvattava nettimaailmassa. Oikeusministeriö, Muistio 30.9.2009.

WWW.SORSAFOUNDATION.FI

15

Uskali, Turo: Obama ja meemit voittivat. Teoksessa Heidi Kurvinen (toim.): Journalismi-kritiikin vuosikirja 2013, Media & Viestintä 1/2013, 163-169.

Wass, Hanna & Sami Borg: Äänestysaktiivisuus. Teoksessa Muutosvaalit 2011. Oikeusmi-nisteriö, Selvityksiä ja ohjeita 16/2012, 97–115. Verkkojulkaisut Euroopan komission Suomen edustusto <https://twitter.com/EUkomissio/status/413597239651864576/photo/1> Vierailtu 19.12.2014.

Finanssialan keskusliitto < https://www.fkl.fi/teemasivut/sahkoinen_asiointi/tupas/Sivut/default.aspx> Vierailtu 15.10.2014.

Helsingin Sanomat 20.4.2014 <http://www.hs.fi/m/kotimaa/Sadan+megan+laajakaistan+ulottaminen+kaikille+takkuaa/a1397959491933> Vierailtu 20.4.2014

Helsingin Sanomat 12.5.2014 <http://www.hs.fi/ulkomaat/Asiantuntijat+Viron+netti%C3%A4%C3%A4nestystapaa+ei+pit%C3%A4isi+k%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4+eurovaaleissa/a1399871913034> Vierailtu 12.5.2014.

Helsingin Sanomat 18.5.2014 <http://www.hs.fi/talous/Nopea+ja+varma+nettiyhteys+m%C3%B6kille++hanki+erillinen+antenni/a1400299288417> Vierailtu 18.5.2014.

Helsingin Sanomat 21.6.2014 <http://www.hs.fi/kotimaa/a1403317486989?jako=464641b2da350f0627448f881fef099d&ref=fb-share> Vierailtu 21.6.2014.

Helsingin Sanomat 29.7.2014 <http://www.hs.fi/m/talous/S%C3%A4hk%C3%B6ist%C3%A4+tunnistamista+haudottu+jo+kymmenen+vuotta++hallitus+lupaa+hankkeelle+ratkaisua/a1305854068986> Vierailtu 30.7.2014.

Helsingin Sanomat 21.9.2014 < http://www.hs.fi/kotimaa/a1411183157553> Vierailtu 22.9.2014.

Iltasanomat 7.6.2014 <http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288698225676.html?fb_action_ids=10152478732725549&fb_action_types=og.recommends> Vierailtu 9.6.2014.

International Idea <http://www.idea.int/vt/countryview.cfm?CountryCode=EE> Vierail-tu 15.10.2014.

Nordlund, Marika & Lea Stenberg: Ikääntyneiden oikeudet on turvattava nettimaailmas-sa. Helsingin Sanomat, Vieraskynä 6.10.2014 <http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1412478633153> Vierailtu 6.10.2014

Oikeusministeriö. Työryhmä ehdottaa nettiäänestystä kunnallisiin kansanäänestyksiin. <http://www.oikeusministerio.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2014/06/tyoryhmaehdottaanettiaanestystakunnallisiinkansanaanestyksiin.html> Vierailtu 12.6.2014.

Paasio, Pertti: Nettiäänestyksessä voisi liikkua myös raha. Helsingin Sanomat, Mielipide 28.11.2013. <http://www.hs.fi/mielipide/a1385579045339> Vierailtu 28.11.2013

JUTILA ROON | SIIRTYYKÖ DEMOKRATIA VERKKOON?

16

Pekola-Sjöblom, Marianne: Nettiäänestys: lääkettä edustukselliselle osallistumiselle? <http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/kolumnit/blogi/2014/Sivut/pekola-nettiaanestys.aspx> Vierailtu 4.9.2014.

Taipale, Vappu & Elli Aaltonen. Avoin kirje opetus- ja viestintäministeri Kiurulle: Kaikki eivät käytä nettiä. Vanhustyön keskusliitto <http://www.vtkl.fi/fin/ajankohtaista/?nid=386> Vierailtu 10.9.2014.

Valtiovarainministeriö <https://www.vm.fi/vm/fi/05_hankkeet/0106_palveluarkkitehtuuri/009_sahkoinen_tunnistusmalli/index.jsp> Vierailtu 15.10.2014.

Wilen, Seija: Miksi nettiäänestyshanke ei etene? Helsingin Sanomat, Mielipide 31.5.2014. <http://www.hs.fi/mielipide/a1401425140662?jako=b05625c08cc9dadc247dcefd65447397> Vierailtu 31.5.2014.

Yle Uutiset 24.4.2014. <http://yle.fi/uutiset/elisa_kuluttajat_luopuvat_kiinteista_laajakaistaliittymistaan/7204228> Vierailtu 24.4.2014.

Kirjoittaja

PhD Merja Jutila Roon väitteli filosofian tohtoriksi The City University of New

Yorkissa (CUNY) valtio-opin tutkimuksellaan suomalaisen hyvinvointi-

valtion murroksesta (Enter Neoliberalism: Transformation of the Finnish Welfare

State, 1991–2007). Viimeksi hän on työskennellyt CUNY Graduate Centerissä Eu-

ropean Union Studies Centerin apulaisjohtajana (Assistant Director). Kalevi Sorsa

-säätiössä hän vastaa Osallistuva demokratia -projektista.

Kalevi Sorsa -säätiö on sosialidemokraattinen ajatushautomo, jonka tarkoitus on

ylläpitää yhteiskunnallista, tasa-arvoa ja demokratiaa edistävää keskustelua.

www.sorsafoundation.fi