Länsi-PuhuriLänsi-Pohjan sairaanhoitopiirin erikois-sairaanhoidon kustannusten kalleus korostui raportissa voimakkaasti ja se pitää osaltaan paikkansakin. Tarkasteltaessa sosiaali-

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri, henkilöstölehti 2 / 2011

Länsi-Puhuri

Yhteistyötä ja työnjakoa

Lapin liiton Erva -alueen sairaanhoitopiirien yhteistyön ja työnjaon selvitys on konsultin toimesta laadittu. Selvitys on herättänyt hen-kilöstömme piirissä hämmennystä syystäkin, koska selvitys heijasteli tietynlaista ”tarkoituk-senhakuisuutta”.

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin erikois-sairaanhoidon kustannusten kalleus korostui raportissa voimakkaasti ja se pitää osaltaan paikkansakin. Tarkasteltaessa sosiaali- ja ter-veydenhuollon kokonaiskustannuksia vuoden 2009 kustannustiedoilla ne olivat koko maassa 3065 Ð/asukas, Lapissa 3243 Ð/asukas ja Län-si-Pohjassa 3049 Ð/asukas. Tältä osin kustan-nussäästöjä on saavutettavissa muillakin kuin Länsi-Pohjalla.

Alueemme kunnat päättävät sen, minkä ta-soista erikoissairaanhoitoa alueellamme tuote-taan ja mitkä palvelut ostetaan. Työnjaosta so-vitaan jo nyt varsin tarkkaan Erva -alueella ja vaativa erikoissairaanhoito ostetaan pääosin Oys:sta. Tuleva Sote –järjestämislaki ja maan hallitus linjaa sitä myös osaltansa.

Omaa toimintaa tulee aktiivisesti kehittää ja rakenteellisia muutoksia tehdä hallitusti mm. sairaansijamäärien suhteen, joita on kaiken ai-kaakin vähennetty. Toimiva hoidon porrastus mahdollistaa tämän, kun se toimii.

Vuoden 2010 kustannukset kasvoivat koko maassa 4,1 % ja Länsi-Pohjassa 1,0 %. Jäsen-kuntalaskutus kasvoi koko maassa 2,8 % ja Län-si-Pohjassa 1,1 %.

Tulevat toiminnalliset muutokset vaativat merkittäviä panostuksia investointeihin ja ”pi-kavoittoja” ei kustannussäästöinä synny. Ter-veydenhoitolaki tuo jo sinänsä merkittävää kustannuspainetta erikoissairaanhoitoon uu-sien toimintojen ja vastuiden myötä.

Hyvää kesän odotusta koko ”poppoollemme” ja rentouttavaa kesälomaa!

Seppo Orajärvivs. sairaanhoitopiirin johtaja

Päätoimittaja: Seppo OrajärviToimitusneuvosto: Ilkka Vehkaperä Sinikka Savikuja Juha Kursu Raija Reponen Juhani Tuisku Matti Väänänen Tuija Nurkkala Sirpa Koivuniemi (kuvaaja)Toimitussihteeri: Tuija JohanssonTaitto ja paino: Tornion Kirjapaino Ky

ISSN 1459-8582 (Painettu)ISSN 1459-8590 (Verkkolehti)

Seuraava lehti ilmestyy syyskuussa. Siihen tuleva materiaa-li tulee toimittaa 5.9.2011 mennessä osoitteeseen: [email protected] . Palautteen lehdestä (ruusut/risut) voit laittaa samaan osoitteeseen.

Länsi-Puhuri

Sisällysluettelo

Pääkirjoitus: Yhteistyötä ja työnjakoa 2

Kollegiaalisuus ja hyvinvointi 3

Kansalaisen sähköinen ajanvaraus 4

Keroputaan sairaala 50 vuotta 6

Hoitotyön päivä 12.5.2011 8

Sotasairaalasta tähän päivään 10

Ajatuksia ja muistoja työajaltani 11

Psykiatrisen hoitotyön johtajuus perustuu arvoihin 12

Pieni episodi vuosien takaa 13

Murrepakina: Ko pysys terhvenä 14

Horoskooppi Meän kielellä 15

Työmatkaliikuntahaasteet 16

Kannen kuva: Loistokultasiipi. Kuvaaja Lea Silvenius.

Länsi-Puhuri 2/ 2011 3

Osa psykiatrian tulosalueen lä-hiesimiehistä ja yh Ilkka Veh-kaperä osallistuivat Tehyn joh-tamisen ja esimiestyön päiville 19–20.5.2011 Helsingissä. Päi-vien luennot ja keskustelut oli-vat mielenkiintoisia ja antoisia. Sosiaali- ja terveysministeri-ön neuvottelevan virkamiehen Marjukka Vallinmies-Patomäen esityksessä uuden Terveyden-huoltolain yhteenvetona olivat asiakaskeskeisyyden vahvista-minen, laadun ja potilasturval-lisuuden varmistaminen, väes-tön terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Lisäksi peruster-veydenhuollon ja eri toimijoi-

Kollegiaalisuus ja hyvinvointi

den yhteistyötä tulee vahvis-taa, hoitotyön vastuualue tu-lee tunnustaa ja moniamma-tillisuutta ja – tieteisyyttä tu-lee edistää. Johdon näkökul-masta johtamisen ongelmat tu-lee tunnistaa. Hoitotyön johdon merkitys tulee tunnustaa poti-lasturvallisuuden varmistami-sessa, terveyspalveluiden laa-dun ja vaikuttavuuden kehittä-misessä, henkilöstön ohjaukses-sa ja henkilöstön osaamisen ke-hittämisessä.

Turun yliopiston kauppakor-keakoulun, LL, KTT, Juha V. Vir-tanen esitteli tutkimustulok-sia, miksi sairaalan johtaminen

on niin vaikeaa. Ylihoitaja Ilkka Vehkaperän esitys kuvasi LPKS: n psykiatrian organisaatiomuu-tokset ja johtamisen mahdolli-suudet 80-luvulta lähtien. Tam-pereen yliopiston professori Marja-Liisa Manka piti todella värikkään ja mukaansa tempaa-van esityksen kollegiaalisuudes-ta. Työhyvinvointi kysymyksiä tarkasteltiin valtakunnallisten haasteiden näkökulmasta mm. ylitarkastaja Tarja Kantolehdon esityksessä.

Eri luentomateriaalit ovat luettavissa Tehyn järjestösi-vuilta.

Psykiatrian hoitotyön johta-misen haasteet ovat tätä päivää, avoimen dialogin toimintamal-lin soveltuminen johtamistyö-hön on mahdollista ja sen tu-loksellisuus perustehtävän to-teuttamisen ja osaavan henki-löstön työhyvin voinnin kannal-ta välttämätöntä.

Psykiatrian osaston osastonhoitaja Marika Ojanaho

Vasemmalta: aoh Teija Hietassaari,oh Marika Ojanaho, yh Ilkka Vekaperä,oh Matti Puumala, oh Riitta Södervall

ja aoh Eija Lampela. Kuvasta puuttuu aoh Anna-Liisa Rantakeisu.

4 Länsi-Puhuri 2/ 2011

Internetissä toimiva ohjelma mahdollistaa kansalaiselle ajanvarauksen palveluihin ja sen siirtämisen tai perumisen ympäri vuorokauden. Palvelulla vältetään myös puhelimessa jonottaminen. Varaaja saa vahvistuksen ajanvarauksesta tulostamalla sen tai sähköisesti, joko sähköpostiin tai matkapuhelimeen. Automaattiset muistutukset varatusta ajasta välittyvät järjestelmästä matkapuhelimeen ja/tai sähköpostiin. Ajanvaraus on myös tehokkain tuotannonohjauksen apuväline.

Kansalaisen sähköinen ajanvaraus

Ajanvaraus näytteenottoonPotilas voi tehdä ajanvarauksen esimerkiksi sairaalan ala-aulas-sa ja laboratorion odotusaulas-sa olevalla päätteellä tai omal-la tietokoneellaan. Puhelimit-se ajanvarausta ei voida tarjo-ta, sillä laboratorion henkilö-kuntamäärä ei mahdollista pu-helinpalvelua tähän tarkoituk-seen. Kaikilla ei ole mahdolli-suutta käyttää Internetiä, mut-ta potilaan puolesta varauk-sen voi tehdä joku toinen esim. hoitava henkilö, joka lähettää ja ohjaa hänet näytteenottoon. Ajanvarauskäytännön vakiintu-minen hyödyttää sekä potilai-ta että laboratorion henkilös-töä. Hyötyjinä on myös hoito-henkilöstö, kun tutkimukset tu-levat hoidetuksi ajallaan. Ajan-varauksen käyttöönottoa edis-tää myös hoitohenkilöstön to-teuttama informointi ja neu-vonta potilaille, jotka ovat tu-lossa näytteenottoon.

Potilaiden näkökulma Kansalaisen sähköinen ajan-varaus on ollut käytössä syys-kuusta lähtien. Potilailta on ke-rätty koko käytön ajan palau-tetta. He ovat olleet tyytyväisiä

mahdollisuuteen selvitä näyt-teenotosta vähällä odotuksella, jopa niin tyytyväisiä, että ovat kertoneet sen meille heti tai soittaneet jälkeenpäin. Tyyty-väisten joukossa on myös hoi-toyksiköitä, joiden työhön ajan-varaus on tuonut helpotusta.

Näytteenottoon voi edel-leen tulla jonottamaan omaa vuoroaan. Palaute jonottajilta on toisinaan ollut kärkevää tyy-tymättömyyttä. Tämä on ym-märrettävää. Jonottaminen ei ole mukavaa, varsinkaan silloin, kun myöhemmin tulleet, ajan varanneet potilaat, saavat pal-velun aiemmin. Yleinen olet-tamus on, että ajanvarauksen vuoksi jonotus kestää kauem-min. Tämä on ehkä potilaiden kokemus, mutta ei tosiasia. Osa näytteenottajista on jonoa var-ten ja laboratoriossa seurataan myös jonotusaikoja. Näytteen-ottoon tulee tietty määrä poti-laita päivässä, olipa ajanvaraus-ta tai ei. Ajanvarauksen myö-tä potilasmäärä ei lisäänny. Il-man ajanvarausta kaikki jonot-taisivat ja jonotusaika olisi sen mukainen.

Ajanvarauksesta huolimat-ta, laboratorion jonotuksessa on edelleen priorisointia. Päi-vystyspotilaat, samana päivänä hoitotoimenpiteeseen menevät potilaat ja lapsipotilaat pääse-vät jonon ohi ilman ajanvaraus-

ta, ilmoittauduttuaan kansliaan. Muiden potilaiden ei tarvitse il-moittautua.

Laboratorion näkökulmaLaboratorion näytteenoton henkilöstö palvelee polikliini-sen näytteenoton lisäksi myös sairaalan osastoilta ja päivys-tyksestä tulevaa tarvetta ja sen vaatima aika on pois odottavi-en potilaiden palvelusta. Näyt-teenotossa työskentelevät ko-kevat potilaiden pitkän odot-tamisen yleensä stressaavana, sillä he haluavat palvella hyvin ja odottaminen ei kuulu siihen.

Mikä vaikeuttaa tätä hyvää palvelua? Laboratoriossa otetaan näyt-teitä ja tehdään niihin liittyvät tutkimukset, tämä on sen pe-rustehtävä. Henkilöstön riittä-vyys kaikkiin erilaisiin tehtäviin on haasteellinen tosiasia, jon-ka ratkaisemiseksi on pohdit-tu ja muutettu useita eri työ-vaiheita. Mietittävänä on ollut myös näytteenoton järjestämi-nen niin, että se voidaan toteut-taa kaikkia osapuolia tyydyt-tävästi ja nykyisillä resursseil-la. Ajanvarauksella pyritään sii-hen, että laboratoriolla on mah-dollisuus varata kullekin päiväl-le tarpeellinen määrä henkilöi-

tä suorittamaan tätä tehtävää, kun tiedetään etukäteen tar-ve eli potilaiden määrä poliklii-nisessä näytteenotossa. Tähän päästään vain siten, että suurin osa potilaista tulee palveluun hänelle varatulla ajalla. Ajanva-rauksen käyttötarve laboratori-ossa on sama kuin kaikilla muil-lakin palveluiden tarjoajilla: Pal-velun parantaminen ja resurs-sien optimaalinen käyttö ja mi-toitus eri työtehtäviin. Ajanva-raus laboratoriotutkimuksiin ja näytteenottoon tarjoaa siihen hyvän työvälineen, edellyttäen, että potilaat oppivat ja tottuvat käyttämään sitä.

Laboratorio työstää edelleen näytteenottotoimintaan liitty-viä haasteita ja hakee niihin rat-kaisuja mm. ajanvarauksen laa-jentamisen kautta. Parhaiten tämä toteutuu yhteistyössä ja samaan hiileen puhaltaen kaik-kien osapuolien kanssa.

Sähköinen ajan-varaus on hyvää palveluaKansalaisten sähköinen ajan-varaus on ollut käytössä La-pin maakunnassa lähes vuo-den. Järjestelmään on tehty kai-ken kaikkiaan jo yli 30 000 ajan-varausta. Eniten niitä on teh-ty laboratoriopalveluihin. Län-si-Pohjan keskussairaalan labo-ratorion ajanvarauspalvelua on käytetty seuraavasti:

PALVELU Varaukset Varaukset kpl tuntia

Näytteenotto 5113 852 h 10 min Sokerirasitus (glukoosirasitus) 591 115 h 15 minSpirometria (keuhkofunktiotutkimus) 202 202 h 00 minHelicobakteerin hengitystesti 25 12 h 30 min

YHTEENSÄ 5931 1181 h 55 min


Varausmäärät palveluittain 1.9.2010–22.5.2011. Korkein va-rausaste oli sokerirasitus-palve-lussa, 39,9 % ja näytteenotossa 18,4 %. Spiron ja helicon vara-usasteet olivat huomattavasti alhaisemmat.

Keskussairaaloiden labora-torioiden varausmäärät vertai-lujaksolla 1.9.10 – 30.4.2011. LSHP:n Sairaalakadun ja Pulka-montien laboratoriot eivät ole vertailussa mukana. Niiden vai-kutus LSHP:n varausten koko-naismäärään on 79 %.

Sähköinen ajanvaraus on käytössä seitsemän organisaa-tion palvelutarjonnassa. Käyt-

töönotto on menossa viidessä organisaatiossa. Lisäksi kiinnos-tuksensa käyttöön ottoon on il-maissut kolme uutta organi-saatiota. Vuoden 2011 loppuun mennessä kansalaisten sähköi-sen ajanvarauksen piiriin kuu-lunee n. 150 000 lappilaista. Ko. ajanvarauksen käyttö on laajen-nettavissa kustannustehokkaas-ti myös muiden palvelujen tar-

jontaan L-PKS:ssa potilaille, ku-ten esimerkiksi röntgen- ja kun-toutuspalvelut. Sähköisen ajan-varauksen lisäksi UULA-projek-ti on toteuttanut uusilla tavoil-la sosiaali- ja terveydenhuol-lon palveluja sekä potilaille että asiantuntijoille hyödyntämäl-lä sähköisiä järjestelmiä. Lisäk-si UULA koordinoi kansalliseen eReseptikeskukseen ja eArkis-

toon liittymistä Lapin alueel-la sekä on ollut tukemassa IP-videoneuvottelukäytön laajen-tamista.

Pirjo Myllykoski, ylikemistiJanne Okkonen, projektityön-tekijä

6 Länsi-Puhuri 2/ 20116666666666666666666666666666666666666666 LäLäLäLäLäLäLäLääääLäLäLäLäLäLLäLäLäLäLäLääLääLLäääääänsnsnsnsnsnsnsnsnssnsnsnsssnnnsnnsnnsnnnsnnsnsssnsnsnsssssnssi-i-i----i--i-i--i-i-i-ii-iii-i-i--i-iiii PuPuPuPPPuPuPuPuPuPuPuPuPuPuPuPuPuPuPPuuPuuuPuuuPuuPPuPuPuPuuPPuuPPuPuPuPuuPuuuhuhuhuhuhuhuhuhuuhuuhuhuhhuhuhuhuhuuhuhuhuuhhhuhhhuhuhuhuhuh rirriririiriririririririririiriiiriririrr 22222222222222222222222/ //// //// /// // //// // //////// // 202020202020202020202020000202020200202020202020220202020202200022022 1111111111111111111111111111111111111111111111111111111

KeroputaanSairaala 50 v.

Eläkeläisjuhla 24.2.2011ja Juhlaseminaari 21.3.2011

Länsi-Puhuri 2/ 2011 7LäLäLäLäLäLäLäLäLäääääLäLäLäLääLäLääääLääLäLäLäLLLäLäLäLLäLLLLLLLLäLännnnnnnnnnnsnsnsnsnssssnnnsssnsnsnssnsnssnnssnnssssssssssssnnsnnnsssnnnsi-i-i-i-iii-i-i-i-i-i-i-i-ii-i-i-i-i-i-i-i--ii PuPuPuPuPuPuPuPuPuPuPuPuPuPPuPPuPPPuPuPuPuPuuPuuPuPuPPPuuuuuPuhuhuhuhuhuhuhuhuhuhuuuhuhuhuhuuhuhuhuhuhuhuhuhuhuhuhuhuhhuhuuuuuuhhh ririiirirrrriririririiririririirririrriii 222222222222222222// / /// / / / / /// // ////// // 202020202020202020202020202020220202020202222220220020200202000020220022 11111111111111111111111111111111111111111111111111 77777777777777777777777777


Hoitotyön päivää on vietetty perinteisesti kansainvälisenä sairaanhoitajan päivänä. Tämän vuoden valtakunnallisena hoitotyön teemana on sairaanhoitaja asiantuntijana. Sairaanhoitopiirin juhlavuoden kunniaksi meille teemaksi valittiin Hoitotyön historia ja opiskelijaohjaus.

Hoitotyön päivä 12.5.2011

Florence Nightingale (12.5.1820-13.9.1910) oli nykyisen sairaanhoidon ja sairaanhoitajan esikuva.

”Jotta ymmärtäisimme nykyi-syyttä ja voisimme suunnitella tulevaa, meidän on tunnetta-va historiaamme”, osastonhoi-tajat Katariina Sauvola ja Sinik-ka Savikuja sekä ylihoitaja Ilkka Vehkaperä toivat ansiokkaas-ti ja monipuolisesti esille hoito-työn kehityskaaren 40-luvulta nykypäivään.

Heidän esityksessään saim-me kuulla miten sairaanhoita-jattaren kutsumustyö on kehit-tynyt ammattityöksi ja siitä mi-ten röntgenhoitajan tehtävä on muuttunut vellin vispaajasta nykyaikaisen toimenpideradio-logian toteuttajaksi sekä psy-kiatrisen hoitotyön roolin muu-toksesta lääkkeenjakajasta vuo-rovaikutuksen ja terapian asi-antuntijaksi. Lisäksi yliopetta-ja Anneli Paldanius kertoi miten alueellamme yli kolmekymmen-tä vuotta ollut hoitotyön ope-tus on muuttunut vuosien saa-tossa. Lapin sairaanhoito-oppi-laitoksen alaisuudessa aloitettu koulutusorganisaatio on muut-tunut monien vaiheiden jälkeen moderniksi ja valtakunnallisesti erittäin laadukkaaksi ammatti-korkeakouluksi, joka kouluttaa alueellemme monenlaisia hoi-totyön asiantuntijoita.

Kaiholla muisteltiin vaha-kantisia vihkoja ja rengaskir-joja, - ei virta loppunut eivät-kä ne vieneet turhaa aikaa. Ja kuinka yksinkertaista ja helppoa potilaiden hoitaminen kirjaami-sen perusteella oli ollut – suu-rimmalla osalla ei ollut erikois-ta tai he olivat nukkuneet mil-

tei koko hoidossa oloajan. Tieto kulki putkipostia myöten sutja-kasti – hakkerit eivät haitanneet sitä lainkaan. Potilaisiin suh-tautuminen oli myös virallisem-paa, heidän kanssaan ei juuri keskusteltu ylimääräisiä, ei tar-vinnut välittää potilaan oikeuk-sista, potilas oli objekti, ei sub-jekti kuten nykyään. Työyhtei-söt olivat hierarkkisia, kunnioi-tus ylihoitajia ja lääkäreitä koh-taan oli suurta, heitä teititeltiin ja ruokasalissakin piti osata is-tua oikeaan pöytään. Moniam-matillisesta yhteistyöstä ei sii-hen aikaan kukaan ollut kuullut edes huhuja. Psykiatriset poti-laat pidettiin visusti lukkojen ta-kana laitoksissa, terapia oli toi-mintaa ja työtä.

”Oi niitä aikoja” voisi sa-noa 80-luvusta. Rahasta ei ol-lut puutetta, suuri ongelma oli keksiä mitä hankittaisiin ja mitä vakansseja tarvittaisiin. Joustoja ei tuohon aikaan ollut kuin suk-kahousuissa. Yksilövastuinen hoitotyö valtasi alaa, kehitettiin omahoitajasysteemiä ja alettiin puhua hoitotieteestä. Potilai-den hoito inhimillistyi, perheet ja verkostot otettiin yhä enene-vässä määrin mukaan hoitoon.

Laman myötä 90-luvulla monet asiat muuttuivat – kai-kessa piti säästää - hoitajil-le tehtiin selväksi, että muovi-hanskallakin on hintansa. Kou-lutetut hoitajat jäivät vaille työ-tä, sijaisia ei palkattu kuin pa-kottavista syistä. Apaattisuus löi leimansa niin opiskelijoi-hin kuin työntekijöihinkin. Po-

tilaiden hoitoaikoja lyhennet-tiin ja päiväkirurginen toimin-ta käynnistyi.

Vuosituhannen vaihtees-sa tietotekniikan kehittyminen vaikutti hoitotyöhön, uusia oh-jelmia tuli jatkuvasti. Muuten-kin alkoi jatkuva muutoksen ai-kakausi. Hoitajien itsenäinen vastaanottotoiminta ja tehtä-väsiirrot monipuolistivat hoita-jien tehtäväkuvaa. Kehittämis-työtä on tehty, mutta sitä täytyy tehdä edelleenkin, koska työelä-män ja koulutuksen haasteet ja tavoitteet muuttuvat jatkuvasti.

Lämpimät kiitokset Sinikal-le, Katariinalle, Ilkalle ja Annelil-le mielenkiintoisista esityksistä!

Hoitotyön toimintaohjeHoitotyön päivä oli historialli-nen myös siksi, että sairaalan hoitotyön strategiatyö on saa-tu näkyväksi. Hoitotyön stra-tegiaa alettiin valmistella jo 2000-luvun alussa. Hoitotyön esimiehet kävivät keskustelu-ja ja pohdintoja siitä, millainen strategian tulee olla: laaditaan-ko koko sairaanhoitopiirin yh-


teinen strategia vai pidättäydy-täänkö oman organisaation si-sällä. Liikkeelle lähdettiin hoi-totyön arvojen pohdinnasta. Työ on edistynyt hitaasti, mut-ta varmasti. Sairaanhoitopiirin ensimmäinen koko organisaati-ota käsittävä strategia laadittiin 2004. Sen jälkeen strategiatyötä on jatkettu käyttäen BSC-mallia pohjana. Sairaanhoitopiiritason strategia laaditaan nykyisin val-tuustokausittain.

Vuoden 2009 lopulla nimi-tettiin hoitotyön esimiehistä koostuva työryhmä laatimaan strategiaa hoitotyölle. Työryh-mään kuuluivat ylihoitaja Ma-ritta Rissanen, osastonhoita-jat Sinikka Savikuja, Anna-Liisa Laihinen ja Tapio Juntura. Viime vuoden strategisen johtamisen koulutus antoi viimeisen kipi-nän hoitotyön strategian laati-miseen. Viime syksyn osaston-hoitajien koulutuspäivillä Vuo-katissa työryhmän laatima stra-tegiatyö sai lopullisen silauksen. Päädyimme Hoitotyön strategi-an sijaan käyttämään nimitystä Hoitotyön toimintaohje, koska tulimme siihen tulokseen, ettei sairaalassamme ole tarkoituk-senmukaista olla monenlaisia strategioita. Hoitotyön päivänä julkaisimme Hoitotyön toimin-taohjeen, joka antaa suunnan ja perustan jokaiselle hoitotyön tekijälle ja opiskelijalle organi-saatiossamme. Toimintaohjees-sa on kauniita ja puhuttelevia entisen, eläkkeellä olevan rönt-genhoitaja Lea Silveniuksen ot-tamia kuvia.

Toimintaohjeessa oleva hoi-totyön tavoite on linjassa uu-den terveydenhuoltolain kans-sa. Tavoitteena on alueen väes-tön terveyden edistäminen, laa-dukkaiden palvelujen tuotta-minen ja hoidon vaikuttavuu-den parantaminen. Hoitome-netelmät perustuvat ajan tasal-la olevaan näyttöön. Toiminta-ajatus, arvot ja periaatteet ovat linjassa sairaanhoitopiirin stra-tegian kanssa. Nyt, kun olem-me julkaisseet tämän hoitotyön toimintaohjeen, on jokaisen esi-miehen velvollisuus huolehtia, että ohjeistus elää myös hoito-työn arjessa.

Hoitotyön palkintoHoitotyön päivän kohokohta-na oli vuoden hoitotyön palkin-non saajan julkistaminen. Kuten viime vuonna tänäkin vuonna päädyttiin samaan palkitsemis-kohteeseen, vuoden opiskelija-

ohjausyksikköön, koska opiske-lijaohjaus on yksi hoitotyön ke-hittämiskohde. Palkitsemisel-la on tarkoitus kannustaa työ-yksiköitä kehittämään opiskeli-jaohjaustaan ja motivoida käy-tännön työntekijöitä aktiiviseen ja myönteiseen suhtautumiseen opiskelijoita ja käytännön har-joittelua kohtaan.

Vuoden opiskelijaohjausyk-sikön valinnassa käytettiin apu-na CLES-arvioinnin tuloksia sekä valmistuvan opiskelijaryh-män mielipiteitä. Vuoden opis-kelijayksikkönä palkittiin kon-servatiivisen tulosalueen yksik-kö, sisätautien osasto 4 A.

Valintaa perusteltiin seuraa-villa lauseilla:– ehdottomasti paras– hoitajat ottavat opiskelijat mukaan työtehtäviin– ohjataan tarvittaessa kädes-tä pitäen– annetaan vastuuta

4A:n osastonhoitaja Paula Ruotsa-lainen kiittää yhdessä sairaanhoi-taja, opiskelijavastaava Marja-Liisa Rimalin kanssa osaston saamasta palkinnosta. Taustalla hallintoyli-hoitaja Mervi Tikkanen.

– saa tehdä ja harjoitella kä-den taitoja– hoitajat ottavat mielellään opiskelijan mukaansa– opiskelijoiden kohtelu inhimil-listä ja tasavertaista– hyvä perehdytys

Lämpimät onnittelut osasto 4 A:n henkilökunnalle! Maritta Rissanen, operatiivisen tulosalueen ylihoitaja


Sairaalamme historia nivoutuu yli 50 vuotta sitten sattuneisiin maailman melskeisiin. Kemin Yleinen Sairaala oli rakenteil-la ja harjannostajaisiakin vie-tettiin 15.7.1939. Laitoksen toi-minnan arvioitiin alkavan huh-tikuussa 1940. Väliin tuli kui-tenkin talvisota, eikä rakennus-ta ehditty ottaa käyttöön edes sotasairaalana tai majoitusti-loina. Rauhan tultua rajan taak-se jäi sairaaloita, joiden potilaat, henkilökunta ja laitteisto oli si-

Sotasairaalasta tähän päivään

Käännöksiä kirjasta Olof Oden: Röntgenundersökning Handledning för Röntgenpersonal(Stockholm 1932)

Yleisiä ohjeita koskien työskentelyä röntgenosastoillaLähetteet:

1. Kaikki lähetteet tulee mielellään olla jätetty ennen kl. 8 il-lalla ennen tutkimuspäivää. Se on merkittävää röntgen-osaston kannalta, että aamulla töiden alkaessa tai mie-luummin edellisenä iltana tietää, mitä tutkimuksia pitää tehdä.

2. Kaikki lähetteet tulee olla varustettuna potilaan nimellä, iällä ja ammatilla selvästi kirjoitettuna.

Lyhyet tiedot anamneesista ja statuksesta; kliininen diag-noosi. Haluttu tutkimus (sekä mahdollisesti,mitä erityi-sesti epäillään ja mitä röntgentutkimuksella odotetaan vahvistettavan tai poissuljettavan). Nämä viimeksi mai-nitut tiedot täyttää yleensä lähettävä lääkäri.

3. Lähetteessä tulee ilmoittaa, saako potilas siirtyä sängys-tä vai ei.

4. Jos tutkimus halutaan tai se täytyy tehdä osastolla, pitää siitä olla ilmoitus lähetteessä.

5. Jos potilaasta on aiemmin tehty röntgentutkimuksia tai annettu röntgenhoitoa, pitää se ilmoittaa sekä ajankoh-ta, milloin se on tapahtunut. Röntgenhoidon kohdalla se on erityisen tärkeää.

joitettava uusille seuduille. Ke-väällä 1940 tehtiin päätös, että Sortavalan Yleinen Sairaala siir-rettäisiin Kemiin.

Jatkosodan aikana sairaa-la toimi suomalaisten 57. Sota-sairaalan ja saksalaisten Kriegs-lazarett 1/521 yhteisinä tiloi-na. Alussa siviilipotilaita otet-tiin vastaan vain polikliinises-ti, mutta vuoden 1942 lopulla suomalainen sotasairaala avat-tiin myös siviileille sikäli kuin sotilailta tilaa riitti.

Yhteistoiminta oli kiinteää, mm. röntgenlaitteita käytettiin yhteisesti. Ennen Lapin sotaa saksalainen sotasairaala eva-kuoitiin syyskuun 1944 aika-na osaksi Saksaan, osaksi Nor-jaan. Suomalainen 57. Sotasai-raala lakkautettiin marraskuun 1944 lopussa, ja se jatkoi toi-mintaa 57. Sotavammasairaala-na 15.6.1945 asti. Talvella 1945-46 siirryttiin vähitellen siviilisai-raalan arkeen.

Kemin Yleinen Sairaala muuttui Kemin Keskussairaalak-si vuonna 1965 ja nimi muuttui Länsi-Pohjan keskussairaalak-si 1978. Nykyinen nimi Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin kun-tayhtymä on vuodelta 1989, jolloin myös Keroputaan sai-raala muuttui keskussairaalan psykiatrian vastuualueen vuo-deosastoksi.

Katariina Sauvola, röntgen-osaston osastonhoitaja

6. Jos röntgentutkimukseen valmistelut ovat jostakin syys-tä jääneet vajavaisiksi, pitää siitä hyvissä ajoin ilmoittaa röntgenosastolle.

7. Jos sairaan tilassa on tapahtunut suurempia muutoksia, ennenkuin röntgentutkimus on suoritettu loppuun, esim. passagetutkimuksessa tai jos potilas on mahalaukun tut-kimuksen jälkeen lähimpien tuntien aikana oksentanut annetun varjoaineen, pitää siitä ilmoittaa röntgenlääkä-rille tai röntgenhoitajattarelle, koska sillä voi olla merki-tystä tutkimuksen kannalta.

Potilaan etukäteisvalmistelu röntgentutkimukseen: Paksun-suolen tutkimus yhtäaikaisesti alemman ohutsuolen kanssa peräruiskeen avulla n.k. varjoaine- eli colonlavemang:Lakseeraus tutkimusta edeltävän päivän aamuna. Samanai-kaisesti potilas pannaan vähälle ruoalle ja hänen pitää, jos mahdollista, olla mielellään liikkeellä. Potilas saa vesiperä-ruiskeen tutkimuspäivää edeltävänä iltana tai tutkimuspäi-vän aamuna, jos tutkimus tehdään vasta myöhemmin päi-vällä. Joskus voi olla hyödyllistä antaa peräruiske sekä edel-tävänä iltana että tutkimuspäivän aamuna, jotta paksusuo-li saadaan puhtaaksi. Potilaan ei tarvitse olla nälässä tutki-muspäivänä, vaan hänelle annetaan aamulla esim. teetä ja korppuja. Tässä tutkimuksessa pitää paksunsuolen olla aivan tyhjä, sillä niin juokseva kuin kiinteä (kokkare) suolensisältö voi vaikuttaa haitallisesti röntgenkuvien tulkintaan.

Tietyissä tapauksissa esim. jos on vaikeampi tukos tai jos potilas on huonona, saa valmisteluja muuttaa ja muunnel-la. Tämä käy parhaiten röntgenlääkärin ohjeiden mukaisesti.


Aloitin työurani hallintojohta-jan virassa sairaalassa 1. elo-kuuta 1983. Sairaalatoimin-ta siellä oli jonkin verran tut-tua, koska muutin Rovaniemel-tä keuhkosairaalasta ja yhteis-työtä tehtiin jo silloin. Sairaa-loiden toiveet ja tavoitteet kir-jattiin alueellisiin suunnitelmiin, joiden yhteensovittaminen to-teutettiin virkamiestyönä yh-dessä eri sairaaloiden edustaji-en kanssa. Lisäksi sairaalakoke-musta oli minulle siihen men-nessä kertynyt yhteensä viiti-sentoista vuotta, joten sairaala-hallinto oli tuttua asiaa. Mitään suuria ongelmia muutoksesta johtuen ei ollut. Uudet työto-verit hallinnossa olivat ystäväl-lisiä, avuliaita ja osaavia ja otti-vat tulijan hyvin vastaan.

Sairaalassa oli muuttoajan-kohtana meneillään laajennuk-sen II A-vaiheen suunnittelu. Laajennushanke oli jaettu kah-teen eli II A- ja II B-vaiheeseen, koska valtion raha ei riittänyt koko hankkeen toteuttamiseen. II vaihe ei sitten koskaan to-teutunutkaan. Saimme kuiten-kin mm. synnytysosaston leik-kaussaleineen, äitiyspoliklini-kan ja silmätautien yksikön laa-jennuksen tiloihin. Oma lukun-sa oli sitten laajennuksen sijoit-taminen sairaala-alueelle. Aina-kaan minun tiedossa ei ole, että missään tarvittaisiin kuusitois-ta erilaista vaihtoehtoa ennen kuin lopullinen paikka ja muo-to rakennukselle löytyy. Sijain-tikaupungin johto ei halunnut hyväksyä sairaalan ja asunto-loiden välistä nurmikenttää ra-kennukselle. Sain mitä erilaisim-pia ehdotuksia eri tahoilta sijoi-tukselle sairaalan sivuille maan alle ja katolle. Nykyisestä sijoi-

Ajatuksia ja muistoja työajaltani Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin palveluksessa

tuspaikasta ei äänestetty ja rat-kaisu on ollut mielestäni hyvä. Kun henkilökunnan sosiaaliti-loja ja väestösuojatilaa oli ole-mattoman vähän, tuli mielee-ni, että miksei sosiaalitiloja voi-si sijoittaa rakennettavan uu-disrakennuksen alle, eikä siir-tää hanketta tulevaisuuteen. Lisätyö arvioitiin, muistan sen vielä, 6,6 mmk:ksi. Esitys teh-tiin Lääkintöhallitukselle. Koh-ta soitti osastopäällikkö Vasa-ma, että mitä tämä tarkoittaa, aiotteko rakentaa sukellusve-neen. Raha tarkoitukseen kui-tenkin saatiin. Yhteensä koko hanke arvioitiin 26,6 mmk:ksi ja muistaakseni kustannusarvi-ossa pysyttiin, mikä nykyisin ei ole tavanomaista. Myös aika-taulu piti. Uudisrakennus otet-tiin käyttöön v. 1987.

Kuten nykyisinkin sairaalan toiminta keskussairaalatasoise-na sairaalana oli uhattuna. Eri-koissairaanhoitoa toteutettiin kolmen eri lain perusteella. Oli oma laki yleissairauksia varten koskien keskus- ja aluesairaaloi-ta, mielisairaalalaki ja tuberku-loosilaki. Valmisteilla oli ollut jo pitkään lainsäädäntö, joka ko-koaisi keskussairaalapiireittäin eri sairaalasektorit. Mielisai-raanhuoltopiiri ja tuberkuloo-sipiiri kattoivat koko Lapin lää-nin. Jotta Kemin keskussairaa-lan alue saisi oman sairaanhoi-topiirin, esitimme alueellemme tuberkuloosipiirin perustamis-ta. Valtioneuvosto hyväksyi esi-tyksen, minkä seurauksena luo-vuimme Ounasrinteen sairaa-lan sairaansijoista. Perustim-me keuhkosairauksien osaston, jossa myös hoidettiin muutamia tuberkuloosipotilaitamme. Tu-berkuloositoimisto avohoitoyk-

sikkönä oli sijoittunut sairaalan tiloihin jo aiemmin.

Mielisairaanhuoltopiirin saaminen alueelle edellytti kes-kusmielisairaalatasoista laitos-ta alueella. Keroputaan sairaala, joka hoitotasoltaan ja potilas-materiaaliltaan jo vastasi kes-kusmielisairaalaa, yhdistyi kes-kussairaalapiiriin hallinnollises-ti ja erillinen mielisairaalakun-tainliitto lakkautettiin. Ratkai-su ei ollut toivottu Keroputaan henkilökunnan taholta, mutta kokonaisuutta ajatellen se oli tehtävä. Varsinainen kamppai-lu käytiin silloin, kun erikoissai-raanhoitolakia valmisteltaes-sa muodostettiin sairaanhoito-piirejä. Länsi-Pohja oli yksi niis-tä pienistä piireistä, joita uhka-si lakkauttaminen. Lisäksi vie-lä jäsenkunnista Pello ja Ylitor-nio halusivat siirtyä Lapin sai-raanhoitopiiriin. Ehkä aktiivi-suutemmekin ansiosta Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri aloitti toimintansa jo kaksi vuotta en-nen kuin erikoissairaanhoitola-ki astui voimaan. Tällöin Pellon kunta siirrettiin Lapin sairaan-hoitopiiriin.

Sairaalan kasvaessa myös henkilöstön työhyvinvoinnin merkitys korostui. Tässä tar-koituksessa hankimme kesällä -84 sairaalalle Karsikosta virkis-tyspaikan, joka samalla palve-li myös koulutustilana. Se otet-tiinkin välittömästi ahkeraan käyttöön. Vähän myöhemmin hankimme Yllästunturilta kelo-majan. Molempien hankintaan saatiin merkittävä panos hen-kilökunnan virkistysrahastosta. Toivottavasti näillä ja muulla työnantajan tukemalla vapaa-ajan toiminnalla voidaan edel-leen auttaa henkilöstöä tutus-

tumaan toisiinsa ja edistämään työssä jaksamista.

Toivon, että tämä katsaus lisää jossain määrin myöhem-min palvelukseen tulleiden tie-toa sairaalastamme ja sen ke-hittymishistoriasta. Jäin eläk-keelle vuonna 2002, mutta seu-raan edelleen mielenkiinnolla sairaalamme tapahtumia ja toi-von jatkuvuutta ja menestystä koko työyhteisölle.

Alpo Hautamäki, eläkkeellä oleva sairaanhoitopiirin johtaja


Työskentelemme psykiatrisi-na sairaanhoitajina Keroputaan sairaalan psykiatrian poliklini-kalla ja olemme suorittaneet Kemi-Tornion ammattikorkea-koulussa Terveyden edistämisen koulutusohjelmassa, ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon. Tutkinnon suorittamiseen kuu-luu työelämälähtöinen opin-näytetyö. Tutkimuksemme tar-koituksena oli selvittää psykiat-risen hoitotyön esimiesten joh-tajuuden arvoja ja arvoperustaa Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin psykiatrian tulosalueella. Tutki-muksen tavoitteena oli saattaa näkyväksi ne arvot ja arvope-rusta, joiden mukaan hoitotyötä johdetaan psykiatrian tulosalu-eella. Hoitotyön arvojen nimeä-minen aloitettiin Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä 2000-lu-vun alkupuolella. Tarkoituksena

Psykiatrisen hoitotyön johtajuus perustuu arvoihin

tällöin oli avata hoitotyön toi-mintaa ohjaavaa arvokeskuste-lua. Arvopainotteinen keskuste-lu työyhteisöissä pysähtyi vuo-sikymmenen puolivälissä. Joh-tajuuden arvoja on tutkittu ai-emmin vähän Länsi-Pohjan sai-raanhoitopiirissä. Tutkimustu-losten pohjalta voidaan kehit-tää psykiatrista hoitotyötä ja hoitotyön johtamista sairaan-hoitopiirissä.

Mielenkiinto arvojen tutki-miseen heräsi työhistoriamme kautta. Molemmilla on jaksoja esimiestehtävissä osastonhoi-tajan ja apulaisosastonhoita-jan sijaisuuksina. Kokemus sii-tä, mitä päätöksenteko käytän-nössä on, herätti mielenkiin-non johtajuuden arvoihin ja ar-voperustaan; millä perusteel-la johtajuuteen liittyviä valin-toja tehdään ja miksi? Halusim-

me kehittämistehtävän avulla olla mukana tutkimassa ja ke-hittämässä hoitotyön johtamis-ta, johtajuutta sekä hoitotyön käytäntöjä.

Aiheen valintaan vaikutti keskeisesti myös se, että hoito-työn johtamista määrittelevis-sä tutkimuksissa on usein py-ritty luomaan johtamismalli tai tuomaan esille johtajuuden eri ulottuvuuksia. Johtamisen ar-voja on tutkittu vähemmän. Sosiaali- ja terveydenhuollossa päätöksentekoa ohjaavat sosi-aali- ja terveydenhuollon arvot. Johtaminen on arvokkaiden asi-oiden ajamista. Inhimillisiä pää-määriä on puheessa ja teoissa jatkuvasti kirkastettava.

Tutkimusjoukoksi valikoi-tui seitsemän psykiatrisen hoi-totyön esimiestä, joiden kirjoit-tamat esseet muodostivat tut-

kimusaineiston. Tutkimukseen osallistuvat esimiehet rajattiin varsinaisiin osastonhoitajiin ja ylihoitajaan, koska heillä on or-ganisaatiossa päävastuu hoi-totyön johtamisesta. Aineiston analyysimenetelmäksi valittiin induktiivinen sisällön analyy-si. Tutkimuksen teoriassa ja to-teutuksessa painottuivat ar-vot ja johtajuus sekä psykiat-rinen hoitotyö ja avoimen dia-login hoitomalli psykiatrisessa hoitotyössä.

Tutkimustulosten mukaan Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin psykiatrian tulosalueen hoito-työn johtajuuden arvoiksi muo-dostuivat; kunnioitus, tasa-ar-vo ja oikeudenmukaisuus, itse-ohjautuvuus, avoimuus, luotta-mus sekä organisaation arvot. Psykiatrisen hoitotyön johta-juuden arvojen perustaksi muo-dostuivat elämänkokemus, am-matillinen koulutus ja työkoke-mus, organisaation arvot sekä hyväntahtoisuus.

Nyt on helppo hymyillä, kun opin-näytetyö ja tutkinto on suoritettu. Sairaanhoitajat Mia Kurtti ja Timo Haaraniemi.


Noin kolmekymmentä vuotta sitten olin nuori ja katsojan sil-mälle ehkä miellyttävämpi näky kuin nykyään. Mutta teinkö sil-loin lähtemätöntä vaikutusta keneenkään? Tuskin – sillä olin tuolloin vastavalmistuneena kauppaopiston naisena ”kesä-töissä” silloisessa B-mielisairaa-lassa eli Keroputaan sairaalassa ja sen taloustoimistossa. Kesä-työ venähti tuolloin yli vuoden pituiseksi, kun tuli kaikenlais-ta sairasloman sijaisuutta yms. Työhön minut otti talousjohta-ja Eeva Lääkkö (silloinen Kristo), joka oli silloin myös itsekin vas-ta tullut virkaansa Keroputaalle.

Taloustoimisto sijaitsi nykyi-sen Keroputaan sairaalan hal-lintorakennuksen alakerrassa, jossa meitä nuoria naisia työs-kenteli vajaa kymmenkunta. Iäl-tään olimme suurin piirtein sa-maa luokkaa, oli palkanlaskijoi-ta, kanslisteja ja kirjanpitäjää. No, joukossa tyhmyys tiivistyy, sehän on selvä! Nimittäin jäim-me kerran työpäivän jälkeen työpaikalle ottamaan vähän vauhtia illanviettoon ja liekö meillä ollut pari kirkasta pullo-akin ja tupakkaa tietenkin. Mei-dän piti kyllä siivota ennen läh-töä, mutta jotenkin se unohtui. Aamulla tulimme enemmän tai vähemmän reippaina töihin ja saimme haukut legendaarisel-ta kirjanpitäjältä sekä vähän Ee-valtakin, kun tyhjät pullot oli jä-tetty pöydille ja tupakanhaju oli ollut melkein tappava. Katuvai-sina pyytelimme anteeksi ja py-hästi lupasimme, ettemme enää ikinä niin tule tekemään. Lu-pauksen pidimmekin.

Tuon vuoden aikana valmis-tui taloustoimiston käyttöön uudet tilat hallintorakennuksen

Pieni episodivuosien takaa

yläkertaan: tuli postitushuone, kirjanpitäjän huone, palkanlas-kijan huone, kanslistin huone, nimikirjanpitäjän huone, talo-usjohtajan huone ja uusi hyvä kahvihuone, jossa silloinen työ-terveyshoitaja Eeva Korpi lap-pasi kortteja pyöreälle pöydälle ja povasi meille tytöille aina hy-vät tulevaisuudet. Ehkäpä niistä povauksista jokunen saattoi to-teutuakin.

Tuohon aikaan olin ilmei-sesti hajuton, mauton ja nä-kymätön, koska ylihoitaja Ilk-ka Vehkaperä ei muistanut mi-nua niiltä ajoilta millään tavalla, kun hän haastatteli ja palkka-si minut parikymmentä vuotta myöhemmin sihteerikseen. On-neksi, sillä jos hän olisi tuon ”il-lanvieton” muistanut, liekö olisi töihin ottanutkaan.

Tuija Johansson

Tutkimustulokset kertovat arvoista ja arvoperustasta, jol-la psykiatrista hoitotyötä joh-detaan Länsi-Pohjan psykiatrian tulosalueella vuonna 2009. Tu-loksia voidaan hyödyntää kes-kustelun avaajana työyhteisöis-sä hoitotyön arvoista ja työn kehittämisestä. Se antaa myös mahdollisuuden arvioida kuin-ka eri arvot määrittävät joh-tamista, sekä miten johtamis-ta voidaan kehittää. Tutkimus toi uutta tietoa arvoista ja ar-vopohjasta hoitotyön johtajien näkökulmasta psykiatrian tulos-alueella. Jatkossa on syytä arvi-oida arvojen olemusta ja vai-kuttavuutta käytännössä. Mie-lenkiintoinen näkökulma tähän olisi johtajuuden arvojen tutki-minen ja tarkastelu hoitotyön-tekijöiden näkökulmasta. Hoito-työn ja johtajuuden arvojen tut-kimista ja pohdintaa tulisi jat-kaa myös muilla Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin tulosalueilla.

Hoitotyön esimiehet ovat vastuullisessa tehtävässä. Val-takunnallinen sosiaali- ja ter-veydenhuollon organisaatio-uudistus pakottaa miettimään organisaatiomme uudelleen-järjestymistä. Sulaudummeko isompaan sairaanhoitopiiriin vai onko tulevaisuuden organisaa-tiomalli jotain muuta? Näiden isojen muutosten lisäksi psyki-atrian tulosalueen sisällä, Kero-putaan sairaalassa muutospai-neita tuovat potilaiden vähene-minen sairaalasta ja tätä kautta hoitopaikkojen vähennystarve.

Tutkimuksemme aikana vuonna 2009 Keroputaan sai-raalassa oli 50 potilaspaikkaa. Psykiatrian tulosalueella toimi myös lasten ja nuorten sekä ai-kuisten psykiatriset poliklini-kat. Yleissairaalapsykiatria toi-mi keskussairaalan yhteydes-sä. Poliklinikoiden asiakasmää-rät ovat lisääntyneet tasaises-ti 2000-luvun aikana. Rakenne-malli, joka luotiin 1990- luvul-la ei enää palvele alueen psyki-

atrista erikoissairaanhoitoa. Pit-kään sairastaneet, hoivaa tarvit-sevat potilaat saavat hyvää hoi-toa kuntoutuskodeissa. Sairaa-lassa olevien resurssien suun-taaminen avohoitoon niiden vä-hentämisen sijasta mahdollis-taisi avohoidon kasvaviin haas-teisiin vastaamiseen tulevaisuu-dessa. Keskustelu laadukkaas-ta hoidosta kuntalaisille vaatii osallistujiltaan omien arvojen ja ihanteiden tarkastelua. Jos-kus keskustelu voi ajautua vas-takkain asetteluun. Tällöin on tärkeä muistaa hoitotyön pe-rustehtävä, joka on hyvän ja in-himillisen hoidon tarjoaminen kaikille sitä tarvitseville.

Psykiatrian johto on kes-kustellut työntekijöiden kans-sa mahdollisuudesta arvioi-da uudelleen työn painopistei-tä. Avohoidosta saadut myön-teiset kokemukset kannustavat kehittämään polikliinista kriisi-työtä. Toisaalta on selvää, että myös sairaansijoja tarvitaan akuuttien kriisien sekä fyysistä turvaa vaativien potilaiden hoi-dossa. Hoitotyön tekijöillä on mahdollisuus luoda ja kehittää edelleen uutta hoitamisen mal-lia. Esimiehillä on tässä proses-sissa merkittävä rooli.

Sairaanhoitaja ylamk Mia Kurtti ja Timo Haaraniemi

Opinnäytetyön ohjaajat: Yli-opettajat Airi Paloste ja Anne-li Paldanius

Työelämän mentorit: Ylihoi-taja Sirkka Tuunainen ja apu-laisosastonhoitaja Jouni Petä-jäniemi


Tuula Kotila vastaa Ullan ja Päivin haasteeseen suolaisella makupalalla.

KINKKU-JUUSTOPIIRAKKA (vuokaan, jonka halkaisija 28-30 cm)

4dl vehnäjauhoja 1/2 tl leivinjauhetta 125 g margariinia tai voita 1 muna 1 dl kevytkermaa TÄYTE 150 g kinkkua suikaleina 200 g emmental juustoraastetta 3 munaa 1 tölkki smetanaa ( n. 1,2 dl ) 1 rkl persiljaa 1/2 tl paprikajauhetta

Sekoita leivinjauhe jauhoihin, lisää pehmeä ras-va. Lisää muna ja kerma. Taputtele taikina voi-dellun vuoan pohjalle ja reunoille, kostutetuin käsin. Kaada täyte päälle ja paista 225 asteessa, noin 25 minuuttia.

Tuula haastaa laboratoriosta Kylmälän Raijan, jolta löytynee makoisan kahvikakun ohje.

RESEPTI

On se vain kummallista, miten sitä voi kattua sairaalan elä-mää, että jos on töisä sielä tai sitten käy kattomasa omhais-ta, joka on potihlana sairaalasa. No miepäs kerron mitä mie asi-asta tunnen.

Mie olen joutunu käyhmän oyksisa nyt pari kertaa ja la-pin keskussairaalasa kattomasa lähheistä ommaista.No tieten-ki seki vaikuttaa ko paikka on outo. No muttako ovesta astut sishän, saatat tuntea heti, onko paikka kylymä vai lämmin, nii-ku miehlen. Että onko se kolok-ko vai ystävällinen. Ja että onko paikka siisti ja viihtyisä heti au-lasta alakaen. No menempäs sitten neuvonnasta kyselemhän, että mistä löyän oikian osaston. Ja on se vain tärkiää seki, että minkälainen ihiminen minua neuvoo ethenpäin. Sen pittää osata keskittyä sillon minhun, enkä saa tuntia, että anteeksi ko vaivaan. No molemmisa pai-koisa sain ystävällistä palavelua eipä silti. No sitten itte osasto-le ko mennee, sielähän pittää sitten taas kysellä, että mistäs huohnesta mie löyän hakema-ni henkilön. Jo vain se on mu-kava saaha ystävällinen palave-lu sieltäki.

Potilashuohnet taitaa olla aika pitkäle samanlaisia joka sairaalasa, tietenki nyt sairaa-lan ikä vaikuttaa jonku verran. Televisiot taitaa alakaa olehman jo jokaisesa huohnesa luulem-pa niin. Oyksisa oli joka osas-tola oma pieni päivähuone josa sai keitellä kahavit. Astiat, höys-töt ja keksit oli ”talon”puolesta.

Se oli tosi ystävällistä ja muka-vaa. Niin, onhan rovaniemelä-ki aina osaston käytävän pää-sä ”olohuone” josa voi kaha-vit kiepsauttaa, löytyypi keitin ja höystöt.

Sielä sairaalan tiloisa tullee ajateltua kaikenlaista, että po-tilaila jokka on sielä hoiosa on kaikila jonkulainen hätä ja huo-li. Palion on vakavasti saihrai-ta joila on huoli ensinki ittestä, että miten seleviää ethenpäin. Ja huoli toisistaki, puolisosta, lapsista, isästä, äitistä. Ja yksi-näiselä ihimiselä huoli, että mi-ten tästä ethenpäin, tulenko en-nää toihmen yksin kotona? On-neksi on enimmäkshen semmo-sia helepompia tappauksia jois-ta seleviää muutaman päivän sairastelula.

Mutta mie luulen vain, että kaikki potihlat kaipaa ystävällis-tä ja auttavaista henkilökuntaa ja että tohtii kysyä neuvua jos semmosta kaipaa. Ettei potilas vain tunne, että on sairaalasa muitten ristinä. Mikäpäs muu siihen auttaa ko henkilökunnan mielenvire.

Tuli miehlen, että meiläki täälä länskäsä oli ennen kirias-toki, misä sai lueskella lehtiä ja kirioja, vähän niiku omisa oloisa, niin ja olihan se kampaamoki. Etupääsä naiset sielä kävi ”lait-tautumasa”. No eipä ole ennää ainakhan niitä palaveluita. On-neksi on kanttiini ja sieltä saat kyllä ystävällistä ja hyvvää pala-velua, niin ja Ailan kukkakauppa.

Mie olen ollu länskäsä nyt 31 vuotta ja väki on palion vaih-tunu. Palion on meiläki väkiä

Ko pysys terhvenä

MURREPAKINA

töisä jokka ei sano päivääkhän, jalakalistoja kattelevat. Vishin ne pittää huolen, että listoi-sa on naulat paikoilhan. Mutta on niitä onneksi enempi jokka tervehtiiki. Mutta toivottavasti met kaikki ossaama ja jaksama olla ystävällisiä ja lämpimiä po-tihlaita kohthan ja koitama py-syä terhvenä.

Toimittaja Tuisku


Krapu (22.6.-23.7.)Sie olet mahottoman aikhaansaapa ihminen. Missä vain sie kylälä liikukki,niin sieltä kuuluu mahoton plutina. Sinussa sitä riittää enerkiaa vaikka muilekki jaettavaksi. Jos sie jotaki pää-tät tehä, niin siehän sitte tehet sen. Muista kuitenki välilä löy-sätäkki, johan sinua kaehtiva naapurikki.

Leijona (24.7.-23.8.)Luulet olevasti kovaki poika. Ootat että kaikki mennee aina just-hin niinko sie itte halvat.Ylheensäkki kuljet aina nokka pystös-sä. Ei kannattais: sinun työasiat alkavakki menehmän hunnin-gole. Jos sulla on ämmä tai äijä, seki kerrää kampsunsa ja häi-pyy kläpitten kanssa, eihän tuomosta mulkvistia kestä kukhan. Ala jo hyvä ihminen hillittehmän ittesti!

Hieho (24.8.-23.9.)Sie olet yhtä riethaallisena ko sonniki vuen alkupuolella. Kläpik-ki pölkäävät tuomosta pörröä ja sukulaisekki alkava eppäilem-hän, että sinua sitä on vishin pietty puutheessa juhannuksesta asti. Kessää kohen sulla kiirit kuitenki paranee. Voi hyvinki olla, että näkkyy sinuki pläsilä pikkusen ilosempi ilme, ainaki kerran.

Horoskooppi Meän kielellä (jatkoa edellisestä lehdestä)

Puntari (24.9.- 23.10.)No sie se olet aina yhtä tasanen, oikein sivulisiaki välilä pölät-tää. Vishin luuleva sinua joksikki tsompiksi, nulppea olet ko ma-hoton. Sinua ei hetkhauta, oliko pyhä vai arki, ko kaikki mennee sitä samaa rattaa. Sinun pitäis vasitenki vähän rävhäyttää. Pis-täppä kunnola ranttaliksi ja katto sitte minkä näkösiksi muit-ten naamat mennee!

Skorppioni (24.10-22.11)Sulla piisaa vientiä: alituisheen laukot niin että ihmisekki jo ajattellee. Yritä nyt vähän hiastaa vauhtia, muuten makkaat raatona ennen kessää. Etenki niitten miespuolisten skorppi-oonien, joita naisleijonat ahistelee, kannattaa olla vähän pöl-kösilhän.

Jousiäijä (23.11- 22.12.)Sie raukka se et hoksaa, vaikka sinua viehän ko pässiä narus-sa. Hymmyilet vain ja luulet että hyvin mennee. Yksinkertanen saapii olla muttei pöljä! Hunteeraa nyt hyä ihminen tilanettasti! Ota kintut allesti ja häivy ennenko kaikki mennee persheelleen

Lähde: Internet

Sairaanhoitopiirin tulokaskurssi uusille työntekijöille pidettiin jälleen 7.6.2011 Selkäsaari -kabinetissa.

Taas on joki vapautunut taakas-taan ja voi virrata vapaana ja myös tyynen rauhallisena, ku-ten kuvasta näkyy. Näin luotta-

mushenkilönä ja tämän alueen ihmisenä toivoisi, että tämä La-pin aikaansaama kuohunta sai-raalamme osalta tyyntyisi ja

asiat virtaisivat edelleenkin sa-maan suuntaan kuin kuvan joki, eli ei lähdettäisi sentään virran vastaisesti toimimaan.

Työmatkaliikuntahaasteisiin ovat vastanneet ammattimies Jarkko Ylikärppä ja palkkasih-teeri Ritva Valkonen.

Jarkko asuu Kemissä Risti-kankaalla, josta työmatkaa ker-tyy noin 3,5 kilometriä suun-taansa. Pääsääntöisesti hän kul-kee työmatkansa polkupyöräl-lä, joskus jopa kävellen! (heh, heh). Jarkko jatkaa: ”Kesällä tu-

Työmatkaliikuntahaasteet

lee kuljettua “pyörällä” missä on moottori alla. Muulloin tuo pol-kupyörä on se kulkuväline töi-hin! Jonkin verran tulee talvi-sin hiihdettyä ja kesäisin rul-laluisteltua, riippuu aivan per-heen aikatauluista. Lasten kil-pauintiharrastus on kummin-kin jokapäiväistä ja siihen vie-lä oman uinti-ryhmän vetämi-nen 2-3 viikossa. Niin kortilla

on nuo omat harrastukset! Voi-sin haastaa tuon Ollilan Karin, jos saataisiin sillä se kulkemaan nuo työmatkat polkupyörällä tai kävellen”.

Valkosen Ritva asuu Terva-harjulla, tarkemmin sanottuna Jungossa, josta työmatkaa on vajaa 3 km. Ritva kulkee talvel-la jalkaisin ja kesäisin polkupyö-rällä, mutta jos on oikein rank-

kasade, hän hyppää auton rat-tiin. Talvisin Ritva käy kerran vii-kossa jumpassa ja hiihtää silloin tällöin, koska hiihtolatu on lä-hellä. Kävelylenkkejäkin hän te-kee muutaman kerran viikossa. Kesäisin tulee liikuntaa lisäksi pihatöitä tehdessä. Ritva haas-taa työkaverinsa Marja-Leena Huuskan.

Ystävällisin terveisin

Anttilan Liisa

Documents

Länsi-PuhuriLänsi-Pohjan sairaanhoitopiirin erikois-sairaanhoidon kustannusten kalleus korostui raportissa voimakkaasti ja se pitää osaltaan paikkansakin. Tarkasteltaessa sosiaali-