Embed Size (px)
Citation preview
SisäsivuillaTÄNÄÄN
Nro 26 • Perjantaina 2. heinäkuuta 2004 55. VUOSIKERTA Irtonumerohinta 1 E
Kurkijokelaisen, hiitolalaisen ja karjalalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä
LAATUAEDULLISUUTTA
AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus
KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky
Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760
(Kaupungintaloa vastapäätä)
KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ
Pitäjäjuhlat jailmoittautuminen sivulla ................. 2Ken tietää sivulla ............................. 3Mitkä Kalakurjet? sivulla ............... 4Vuokot ja västäräkki sivulla ........... 6Kertomus isästä sivulla ................... 7Kertunmäelläkatsottavaa sivulla ........................... 8
Varhaiskevään lämpö jaKarjalan kaipuu houkuttelilähtemään mieheni isän su-vun juurille.
Talven aikana olimmetutkineet karttoja ja suku-selvityksiä tarkoituksellaalkukesästä matkustaa pai-kan päälle löytääksemmemieheni isän syntymä- jalapsuusajan paikka Kurki-joen Rummunsuon kylästä.Mielenkiintomme kohdis-tui Laukkasten varhais-polvien asuinpaikkoihin.Olihan jo vuonna 1611Lauri Laukkanen muutta-nut Hiitolan Haukkavuorel-ta alueelle. Muuttoliikettätapahtui Rummunsuolle,Tervuun, Ihojärvelle lähin-nä Jääsken suunnalta.Vuonna 1635 muutti kym-meniä perheitä näille mah-taville kivettömille vilje-lykseen sopiville alueille,
Rummunsuolla meidäthurmasi valtavat suuret vil-jelyksessä olleet peltoauke-at. Silmiä hivelevät maise-mat/laajojen kivettömien javielä tunnistettavien sarko-jen tasaisuus. Osa peltoau-keista oli viljelyksessä.Kuuleman mukaa venäläi-set viljelivät ohraa olutteh-tailleen.
Meitä Laukkasia ja asi-asta kiinnostuneita henki-löitä lähti matkaan 7 henki-löä Lahdesta, Helsingistä,Qulusta ja Ruotsista. Meil-lä oli hyvin suunniteltu reit-ti. Aurinko paistoi, tuulilempeästi ja käki kukkui.Mieli oli odottava, sillämeistä kukaan ei ollut käy-nyt siellä koskaan. Poikke-simme Sortavalaan mene-vältä maantieltä oikeallenoin 200 metriä ja siitä va-
semmalle Rummunsuollemenevälle tielle. Tie oli ko-vapohjainen kestäen hyvinautojemme kulkea. Venä-läiset kuljettajamme olivatosaavia ja ystävällisiä.Huonotkin tierumpujenpaikat ylitettiin vahingoitta.Upeiden peltoaukeittenreunamat kasvoi matalaapuustoa. Töyräiltä. löytyitalojen paikat ja pihapiirit.Löytyipä vielä punaisenviinimarjan pensaita, sekäpuutarhakukkien taimia. Se
kertoo, että asujat ovat ol-leet aktiivisia ihmisiä. Tiekiersi talojen taustalla sivu-ten niittyjä ja komeita kalli-oita. Rummunsuo talon 13kohdalla oli suora kalliosei-nämä, kuin siitä olisi loh-kottu kiveä rakennusten ki-vijalkoihin. Sellaisia kiviä,siellä tapasi talojen paikoil-ta. Kaiken kaikkiaan se onollut vauras kylä, kutenKurkijoen kirjat kertoo senolleen pitäjän suurimpiakyliä.
RUMMUNSUO
Tiesimme täällä Lauk-kasten isoisän Isak Laukka-sen syntyneen Rummunsuo13:ssa vuonna 1834 ja kuol-leen 25.12.1889.Hänellä olivaimo Kristiina Lankinens.16.12-1840 k.1885 Rum-munsuo 11:sta. Avioiduttu-aan Isak muutti Rummun-
suo 11;sta. Heille syntyi 9lasta.J os jälkipolvia kiin-nostaa sukututkimus, niinota yhteys allekirjoittanee-seen.
Palasimme Peltolankautta Vätikän tielle jaedelleen Kurkijoelle Raho-lan matkustajakotiin. Sauna
oli lämmin joka ilta ja sujuipäivän tapahtumien yhteen-veto. Majoituksessa ruokaoli hyvää ja ystävällinenpalvelu.
Kaiken kaikkiaan olem-
Ihailun kohde: Laajatpeltoaukeat Rummun-
suo 13:n kohdalla.(kuva Reijo Mälkiä)
Tässä Rummunsuo 13Iisak Laukkasen syntymäkodin paikka 1834. . ( kuva Reijo Mälkiä)
Metsänhoitaja Unto Antikainen ja Rummmunsuo 12 ssa olleet jyhkeät rakennukset .( kuva Reijo Mälkiä)
JATKUU SIVULLA 4
Kartan mukaan Rummunsuo 12:n vauras pihapiiri? . ( kuva Reijo Mälkiä)
Perjantaina 2. heinäkuuta2 – 2004 – N:o 26
2.7.2004 Asiat kannattaakääntääparhain päin
Hartaus sunnuntaiksi 4.7.5. sunnuntai helluntaista
Kesätapahtumien luvattu maaSuomalainen sananlasku Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa
on ihmissuhdetaitojen perusoppimäärää. Sen mukaan elettäessäajatellaan, että olemalla ystävällinen ja kääntämällä asioita par-hain päin, vastaavan kohtelun saa itsekin.
Mitään takuuta siitä että näin tapahtuisi, ei tietenkään ole. Ih-misten väliset suhteet ja toiminnan tavat kun eivät ole yhtäpitäviäesimerkiksi mekaniikan kanssa. Ihminen on aina arvaamaton jahänen toimintansa enemmän pyrkimystä kuin toteutusta. Eikäpidä unohtaa, että kaikissa meissä asuu myös paha, jota synniksikutsutaan. Se ei tee elämää ainakaan helpommaksi.
Raamatusta löytyy tukea lähimmäisiin optimistisesti ja ymmär-tävästi suhtautuvalle asenteelle. Luukkaan evankeliumissa Jeesuskehottaa meitä olemaan valmiita armahtamaan, välttämään tuo-mitsemista ja toisen syylliseksi julistamista ja antamaan toisellenuukailematta. Taivaallinen isä nimittäin näkee mitä ihminen te-kee ja suhtautuu tähän samalla tavalla kuin ihminen suhtautuulähimmäiseensä.
Nykyihminen on kuitenkin pannut Jumalan viralta. Sillä mitäJumala hänen tekemisistään ajattelee, ei ole juuri väliä. Ehkäpä seselittää jotain tässä ajassa yhä yleistyvästä itsekkyydestä ja sydä-mettömyydestä. Kun ei enää ole Jumalaa, joka näkee senkin mitäsalassa tehdään, kenenkään ei tarvitse vastata mistään – jollei satujäämään kiinni.
Monet kristitytkin ovat unohtaneet armahtavaisuuden tärkey-den. He tekevät Jumalasta itselleen kanssatuomitsijan, joka vainantaa oikeutuksen omalle armottomuudelle.
Ilmapiiri ei siis ole kovin otollinen sille että asioita kannattaisikääntää parhain päin. Jumala ei kuitenkaan ole kadonnut mihin-kään, vaikka ihminen uskoo panneensa hänet viralta. Hän katsooihmisiään rakastavasti ja toivoo, että me tekisimme toisille ihmisil-le samoin.
Sirkku Nyström
LAUANTAINA 24.7.
UudistetunKURKIJOKI MUSEON AVAJAISETKlo 14.30 Linja-auto lähtee kaupun-
gista Hirvikosken kauttamuseolle
Klo 15.00 AvajaisetKahvitarjoilu,Kurkijoen Martat
MUISTOJEN ILTAMATKlo 19.00 Hirvihovissa
Illan avaa Kurkijoki –Säätiönhallituksen puheenjohtajaAnna-Maija Nurminen-Lempinen.Ohjelmana on Leena Virta-sen kirjoittama näytelmäKeträpuun sijoille ja tietystilopuksi tanssia Tarja Lejonintahdissa.Rummunsuon Marttojenkahvio auki koko illan.
Kurkijoen PitäjäjuhlatSUNNUNTAINA 25.7
MESSUklo 10 Kanta-Loimaan kirkossa
Ehtoollisjumalanpalveluksessa saarnaa rovasti PerttiLuumi ja musiikissa avustaa Riitta Poutanen viulu,Antti Poutanen sello ja Heikki Poutanen urut ja piano.
RUOKAILUKlo 11.00-12.30 Seurakuntatalo
Kanta-Loimaan seurakuntatalolla, Kurkijoen Martat,hinta 5 euroa,
PÄIVÄJUHLAklo 13 Hirvihovissa
Musiikista vastaa Karelia kvartetti, Saatesanat EinoVepsä, Tervehdyssanat Kurkijoki- Säätiön puheenjoh-taja Pertti Hartikka, Juhlapuheen pitää kansanedusta-ja Markku Laukkanen, näyttelijä Kaija Kiiski esiintyy,Arvi Heinonen pakinoi, tutkija Kirsi Niukko esitteleeKarjalan maisemat –projektin ja Eila Jantunen Evak-kolapset ry:n.Väliaika on entiseen tapaan tunnin mittainen ja kahvi-on hoitavat Kurkijoen Martat.
ILMOITTAUTUMISETJotta kyytipaikkoja riittää kaikille ja martat valmistavat oikeanmäärän ruokaa, pyydämme ilmoittautumiset Museolle meneväänlinja-autokuljetukseen ja ruokailuun puhelimitse 02-76 22 551 taisähköpostitse [email protected] on vastaaja, jonne voi jättää varauksen, ja toimistoon avoinna tiistaisin ja perjantaisin klo 9-14.
YÖPYMISETLoimaan evankelinen opisto tarjoaa rauhalliset ja mukavat yöpy-mistilat. Yöpyminen maksaa 17 euroa, liinavaatteet opistolta 3euroa ja sunnuntaiaamun aamupala 5 euroa. Varaukset p. 02-7627217 arkisin klo 8-15.
HUOM! HUOM!Juhlat järjestetään tänä vuonna siis koko-naisuudessaan Loimaan kunnan keskus-tassa, Hirvikoskella. Yöpymispaikan tar-joava opisto, kirkko, seurakuntatalo jajuhlapaikka Hirvihovi sijaitsevat kaikkikävelymatkan päässä toisistaan. Seuraa-vassa numerossa julkaisemme myöskartan, jossa paikkojen sijainti näkyy.Kaikkiin juhlia koskeviin tiedusteluihinvastaa Maire Soiluva Kurkijokelaisen toi-mistolla p. 02-7622 551. Seuraavassalehdessä myös ohjelma vielä tarkemmin.
MirjamKIURU
s. 5.12.1925 Kurkijoen Lapinlahtik. 3. 5.2004 Koks
Siunaus toimitettu 22.5.2004 Myllykylän hautausmaallaHaminassa omaisten ja ystävien läsnäollessa.
Lämmin kiitos osanotosta.
os. Heinonen
Niin äkkiä päivä sammua voiei kohtalonkello edeltä soisydän itkee kaipuuta, ikävääenää muistojen helmet kimmeltää
KaipauksellaPuolisoLapset ja lastenlapset perheineenSukulaiset ja ystävät
Kuolleita
Suomi on varmasti omalla tavallaan ai-nutlaatuinen myös kesätapahtumien järjes-telymaana. Tosin kokemus muista maista eiole kovin laaja, mutta olisi vaikea uskoa,että missään muualla keskityttäisiin niin ke-sään kuin Suomessa. Joka kylässä, joka kun-nassa, kesätapahtumia riittää. On eukonkan-nosta valtaviin hengellisiin juhliin, on tan-gosta balladeihin, elokuvista teatteriin.
Ja mikä sen mukavampaa. Sellainen ih-minen, joka pitää tapahtumista, kasapäinolevista ihmisistä, äänistä, elämästä – hänlöytää varmasti paikkoja joissa nauttia.
Suomi on onneksi sen verran harvaanasuttu, että sille toisellekin lajille löytyypaikkansa: Kesäillan rikkoutumaton rauhamaalla, tyyni hiljainen järvenranta… Ei ke-tään tai vain ne lähimmät. Korkeintaan lau-antain toivotut radiosta.
Suomessa on vara valita. Kesäjuhlissakinon mistä valita. Kulttuuria, historiaa, haus-kuutta, urheilua – kaikkea löytyy.
Oman synnyinpitäjän Pitäjäjuhlat ovatkarjalaisille ne kesän tärkeimmät juhlat var-masti. Siellä tavataan tutut, vaihdetaan kuu-lumiset, muistellaan menneitä, suunnitel-laan tulevaa. On hienoa, että niin moni tuomyös jälkipolvensa pitäjäjuhlille, kuin var-mistaakseen, että juhlat jatkuvat vielä mei-dän jälkeemmekin.
Kurkijoen Pitäjäjuhlat 24-25.7 Loimaal-la ja Hiitolan pitäjäjuhlan 7-8. Porissaovat varmasti jo jokaisen kalenterissa ja ta-paamme siellä!
Aurinkoista ja hyvää kesää!
Maire Soiluva
Siiri MariaKEKKI
s. 27.11.1910 Elisenvaarak. 6.6.2004 Ulvila
Siunaus toimitettu omaisten läsnä ollessa.Lämmin kiitos osanotosta.
os. Järvinen
Kiittäen ja kaivatenTaisto ja HelenaPetri, Pasi ja Veli-Pekka perheineenVesa-MattiLeena ja OttoChristian , Susanna ja EveliinaPäivi ja Pia perheineenMuut sukulaiset ja ystävät
Me näimme toimiesi väheneväntiesimme lähtösi lähenevänmuistosi kaunis vie eteenpäin meitäolet ansainnut unen rauhaisan
Kiitoksen kaikkein kauneimman:Enkeli vuoteen vierellä kulki,mummon silmät uneen sulki Lapset, ja lastenlapset, lastenlastenlapset
Rakkaamme
Perjantaina 2. heinäkuuta 2004 – Nro 26 – 3
Rummunsuon kanavatyömaata vuonna 1931. Olivatko työmiehet paikkakuntalaisia vai kau-empaa tulleita? Tiedot kuvasta pyydetään osoitteeseen Kurkijokimuseo, Kojonperäntie 446,32260 Kojonperä tai puhelimitse 050-4036050 Ulla Clerc tai sähköpostilla:[email protected].
Ken tietää?
N:o 26. Lauantaina heinäkuun 3. p:nä 1954 1. Mikä on asukasluvultaanSuomen pienin kaupun-ki?
2. Minkä elimen toiminnantutkimiseen littyy EKG?
3. Mitä tarkoittaa sana Jihad?4. Kuinka mones Suomen
presidentti Mauno Koivis-to on?
5. Mikä on sfinksi-kissojenhuomiota herättävin rotu-ominaisuus?
6. Kuinka monta yli tuhan-nen neliökilometrin saar-ta Suomessa on?
7. Millä saarella Etna-tuli-vuori sijaitsee?
8. Kuka oli KommunistisenTyöväenpuolueen ehdo-kas presidentinvaaleissa1994?
9. Montako lomamökkiäsuomalaisten rannoilla si-jaitsee?
10. Minkä kaupungin sata-ma on Röyttä?
Kuva Kurkijokimuseon kokoelma
– Loimaan Seudun Karjalaseuranretkiauto la 3.7. Naantalin Kulta-rantaan lähtee Hirvikosken aptee-kin pysäkiltä klo 8.30, Vakkatietäkaupunkiin ja toripysäkki 8.40.
– Loimaan Seudun Karjalaseuranteatteri-ilta to 19.8.klo 21 Kertun-mäele yönäytökseen. Ilmoittautu-miset Maijalle myöhemmin ilmoi-tettavana ajankohtana.
Muistettavaa
PerunamaaMeidän perunamaa, se pieneneekuin pyy maailman lopun edellä.Silloin uutena ja nuorenakuokittiin innolla ja perunaa tuli,sitä jopa myytiin säkki kaupalla.Mutta nyt, hyvä kun saatiin siementä10 kiloa maa plänttiin mahtumaan.Mikäs sen somempaa kunomasta maasta perunoita kaivaaja laittaa kattilaan porisemaan.
Se onkin sitten tminen asiasaisko niitä perunoita syödä.Toisen asteen sokeritauti setulee niistä oitis,Mitä sitäsyödä sais? Kaalia ja vettä päälle siinäterveellistä murkinaa meille possumaisilleihmis raukoille.
Anna
TÄYSIKUUTaivaalla loistaa täysikuuseurana sen on tähdet.Niitä ikkunastani katsomaan jäinniiden taakse taas aatoksein lähdet.
Onko kirkkaus vielläkin kirkkaampaaniitten takana jossain siellä?Onko elämä siellä helpompaamitä onkaan se elämäntiellä
Miten möhkäle kiveä, moreenianoin kirkasta valoa näyttääei ihminen siihen ratkaisuunvoi omaa järkeään käyttää.
Onks tietooKYSYMYKSET
?
Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖ
Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitus
Toimitus: Päätoimittaja Maire Soiluvaja kaikki Kurkijokelaisen ystävät
Konttori: Vesikoskenkatu 13 As 21, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14
puh. (02) 762 2551Matkapuh. 050-521 3336
Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.
ILMOITUSHINNAT: (Kaikki ilmoitukset)
Etusivu ............ 60 centtiä/mmMuut sivut ....... 45 centtiä/mm
Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoi-tukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattu-neista virheistä lehti ei vastaa.
TILAUSHINNAT:
vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat .....39 euroaMuualle ........... 46 euroa
Lehti ilmestyy perjantaisin, mutta vuoden aikana on joitakin kak-soisnumeroita juhlapyhien aikoihin. Painosmäärä 2000 kpl.
E-mail:[email protected]: LSOP 523900-4897
Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki
ISSN 0782-5668
3. La Arvo4. su Ulla, Ulpu5 ma Unto, Untamo6 ti Eino Leinon
päivä,runonja suven päivä,
Esa Esaias7. ke Klaus, Launo8. to Turo, Turkka9. pe Ilta, Jasmin10. la Saima, Saimi
”Ei päivää tiedä ei hetkeäkukaan,milloin on mentävänoutajan mukaan TuliSinun vuorosi lähteä pois,juuri, kun kesäkin kauneinois‘.”
Meidän kaikkien yhtei-nen Fanni-täti on poissa.Hän nukkui ikiuneen juuri,kun kesä oli kauneimmil-laan. 58-vuotta sitten hänoli juhannusmorsian. Parivuotta aiemmin oli sota lop-punut ja hänen tuleva mie-hensä, Juhana, palannut so-dasta. Juhanan ensimmäi-nen vaimo oli kuollut japerheessä oli kaksi lasta:Kirsti vähän alle 10-vuottaja Arvi vähän yli 10-vuotta.Sulhasen sisar ja äiti hoiva-sivat lapsia samalla kunhoitivat talon emännyyttäsekä karjaa. Tällaiset olivatulkoiset puitteet, johonFanni-neito tuli lapsille äi-diksi, ottaen myös vastuuntalon emännyydestä. Näi-hin aikoihin sulhasen sisarmuutti miehensä kanssaasumaan Fannin syntymä-kotiin, Kivilään, joka olisimuuten jäänyt autioksi.
Fanni oli jo lapsuudenkodissaan oppinut teke-mään työtä. Hän oli 3-lap-sisen sisarussarjan nuorin.Vanhemmat siskot olivat joaikaisemmin lähteneet poiskotoa ja perustaneet omatperheensä, mutta Fannikuopuksena jäi auttamaanvanhempiaan, jotka jo oli-vat ikääntyneitä ja sairaita-kin.
Heillä oli muutama leh-mä, lampaita, kanoja ja tot-takai sikapossuakin kasva-tettiin.
Muistan, kun Fanni-tätiviimeisinä elinvuosinaan,kun kävin häntä katsomas-sa, usein kertoi lapsuudenkodistaan Kivilästä ja eten-kin äidistään. Silloin, kunäiti sairasti, niin kaikkinaistentyöt jäivät Fannintehtäväksi. Eräänä iltana,kun Fanni oli viemässä äi-dilleen sänkyyn ruokaa,niin äiti sanoi: ”Tuopa lap-seni korvasi tänne, niin sa-non Sinulle yhden asian.”Fanni tietysti meni lähelleja äiti kuiskasi korvaan:”Pidä itsesi ihmisenä.” Seoli äidin viimeinen neuvo ja
Fanni Kylliäisen muistollesisälsi paljon. Samana yönäpuolen yön jälkeen isä tuliFannin sängyn viereen sa-noen: ”Nyt teillä rakkaatlapset ei ole enää äitiä, eikäminulla puolisoa. Äiti nuk-kui äsken pois.”
Fanni sopeutui hyvinkarjalaisen leskimiehenperheeseen. Alkoi jälleen-rakentamisen aika. Karjaalisättiin. Fanni hoiti lapsethyvin ja miehen iäkkään äi-din kuolemaan asti kotona.Hän myös arvosti vanhanemännän tekemää työtä.Puolison kanssa oli läm-min, rakastava suhde. Myösnaapureiden kanssa tiedet-tiin hyvin mitä on hyväkanssakäyminen ja hyvänaapuriapu. Usein piipah-dettiin naapuriin iltaaistu-maan, vaikka ensimmäiset10-vuotta oltiinkin öljylam-pun valossa. Vähään tyy-dyttiin, ja uskallanpa sanoa,oltiin ehkä tyytyväisempiä,kuin tänä päivänä kaikenmaallisen yltäkylläisyydenkeskellä.
Miehensä rinnalla Fanniuurasti kodin hyväksi. Pel-lot kasvoivat täyteläisiätähkäpäitä. Karja tuotti hy-vin. Koti oli puhdas ja siis-ti. Vieras otettiin hymysuinvastaan. Puutarhasta saatiinmarjoja ja kukat loistivatniin sisällä kuin kukkapen-keissäkin kauniisti. Talviai-kana kudottiin kankaita.Aherrusta riitti. Lapset kas-voivat. Fannille ei itselleensyntynyt yhtään lasta, mut-ta en koskaan kuullut Arvinja Kirstin moittivan äitiään,Fanni-tätiä.
Aikanaan tuli Fannin jaJuhanan aika väistyä maati-lan hoidosta ja siirtää vas-tuu nuoremmille: Kirstilleja hänen miehelleen Paa-volle. Fanni ja Juhanamuuttivat takaisin Fanninsyntymäkotiin, Kivilään, jasinne perustettiin ”mum-mon mökki,” johon olihyvä Kirstin ja Arvin lapsi-enkin tulla viikonvaihtees-sa ja kesälomalla. Fanni olionnellinen, kun lapset tuli-vat heitä katsomaan. Sittenvanha emäntä, Juhanan äiti,kuoli ja niin Fannilla ja Ju-hanalla oli aikaa toinen toi-silleen. Juhanan kuoltua
Fanni jätti rakkaan Kivilänja osti Vampulan keskustas-ta rivitalohuoneiston. Nytoli virkkaamisen aika. Kä-det eivät vielä joutaneetolemaan jouten: kaunis pit-siliina, pitsiliinan jälkeenvalmistui hänen näppärissäkäsissään. Niitä annettiinlapsille, lapsenlapsille jaystäville tuliaisiksi ja lah-jaksi. Minullakin on useam-pia.
Voimat väheni, elon iltaläheni, tuli aika siirtyä van-hainkotiin. Siellä apu oli lä-hellä, kun sitä alettiin tarvit-semaan jokapäiväisissä toi-missa. Kutsu tästä ajastaiäisyyteen koitti melkopian. Saatoimme viikkoaennen juhannusta hänenmaallisen tomumajaansaVampulan kotikirkon vie-reen Kylliäisten sukuhau-taan. Keskikesän kauniitkukat peittivät kaipauksellaja suurta kiitollisuutta tun-tien hautakumpusi.
Entiseen hyvään naapu-rin emäntään sopii hyvinraamatun sana: ”Vanhurs-kaan vaellus on kuin aamunkoitto, joka kirkastuu kir-kastumistaan täyteen päi-vään saakka.” Fanni Kyl-liäisen myötä menetämmeihmisläheisen persoonan,jollaisia aikamme kaipaisi.Hänen rehtiytensä, suora-selkäisyytensä ja herkkyy-tensä loi ympärilleen valoaja toivoa paremmasta ihmi-syydestä. Elämänmuotom-me muuttuu niin kiireistätahtia, että on hyvä pysäh-tyä miettimään, mitä mene-tämme väistyvän sukupol-ven myötä. Toisten huomi-oonottamisen soisi pysyvänihmisten mielissä tulevai-suudessakin. Hänen kaltai-siaan tukipilareita tarvittai-siin tänä päivänäkin entistäenemmän. Ahkeria hyvän-laisia uurastajia.
”Hyvän ahkeran ihmi-sen muisto, niin paljostakertoa voi, se kertoo kai-kesta siitä, mi elämä aate-loi. Siitä kertovat tuhan-net tunnit,Työn ääressäviipyneet. Nyt ahkerat,sekä rakkaat, jo vaienneetaskeleet.”
Anja Kojo
Perjantaina 2. heinäkuuta4 – 2004 – N:o 26
Kalakurjet, tai yksikössäKalakurki, onkohan se kalavai lintu? Näin voisi jokuasiaa tuntematon päätellä..Itse asiassa kysymys on ih-misistä, ei mistään esihisto-riallisesta eläimestä kutenesimerkiksi kamelikurjesta.Kalakurjet ovat vapaamuo-toinen, kurkijokelaista su-kujuurta olevista ja heidänystävistään, eri ikäisistä ih-misistä koostuva ryhmä joi-ta yhdistää kotiseuturakka-us ja kalastus.
-Porukkamme on todel-lakin vapaamuotoinen yh-teenliittymä. Sitä ei ole re-kisteröity ja pääsyvaati-muksina on, vähän laveastiottaen se, että on kurkijoke-laista tai karjalaista suku-juurta oleva, tai muutenmukava ihminen, määritte-lee Kalakurkien toimintaanykyisin yhdessä vaimonsaSainin kanssa vetävä MarttiRepo.
Kalakurkien tunnuksinaovat paita ja lippis. Sekäiloinen mieli ja halu tutus-tua KaIjalaan ja Kurkijo-keen. Eikä harrastus kalas-tukseenkaan ole haitaksi.Hurtti huumori voi korvatamonia muita puutteita. Si-
vullisen voi olla joskus vai-kea ymmärtää porukkaa.Siitä kertoo viime kevättal-ven kalamatkalla eräältä si-vulliselta suomalaiseltakuultu toteamus: -mikäihme teitä tänne vetää?
Kalakurkien synnyinsa-nat lausuttiin vuoden 1992kevättalvella jolloin tehtiinensimmäinen kalastusmat-ka Laatokalle paikallistenKurkijoen ja Elisenvaarankyläpäälliköiden Kazymo-vin ja Levinin myötävaiku-tuksella. Heihin oli silloi-nen Kurki-Säätiön johtoonnistunut luomaan hyvätyhteydet. Tässä ei soviunohtaa Kurkijokelaisensilloisen päätoimittajanTeuvo Ahokkaan osuutta.Hänjunaili kurkijokelaisilleniin tutuksi tulleen muolaa-laissyntyisen venäjänkielentaitoisen Nikolai Virevuonavustuksella ensimmäisetkalastusmatkat.
Laatokalle suuntautuviakalastusmatkoja tehtiin nel-jä- viisi vuotta 30 - 40 hen-gen voimilla sekä talvisin,että syksyisin. Vasta sittenheräsi ajatus oman, vapaa-muotoisen yhteenliittymänperustamisesta. Niinpä
eräällä menomatkalla Kur-kijoelle julistettiin nimikil-pailu porukalle annettavas-ta nimestä. Parhaaksi ha-vaittiin, jo edesmenneenoripääläisen, Seppo Kuosanehdotus “Kalakurjet”. - Setuntui hyvin suuhun sopi-valta, määritteli Ria Vire-vuo.
Enitenkotiseutumatkoja
Kalakurjet ovat, kutenaiemmin on jo todettu, vi-rallisesti järjestäytymätönporukka. Toki sekin tarvit-see vetäjänsä ja tehtäväänon Teuvo Ahokkaan jätettyämatkojen järjestämisen, de-mokraattisesti valittu Mart-ti ja Saini Repo, jotka ovatilmeisesti onnistuneet hoi-tamaan tehtävänsä hyvin.Tällaisen käsityksen saa si-vullinenkin kun kuunteleeKalakurkien jutustelua.
Tosin Martti Revon sa-nonta siitä, että hän on kä-destä pitäen opettanut uusiajäseniä kalastuksen saloi-hin, herättää muussa poru-kassa vieläkin hilpeyttä.Jostakin syystä.. Tosi onkuitenkin se, että Loimaanympäristön lisäksi kiinnos-
mitähänne ovat?
Teuvon ja Nikolain ” Saatesanat” 24.8.2002: Vetovastuta nyt Teille annan / kortta kekoonsilti mukana kannan. / Saini Martin kera ohjaksissa / olkoot viisaat Kalakurkien valjahissa./ Jäällä tai sulan aikaan, / uskon aina kalamiehen taikaan.
Kalakurjet
Kalakurkia torikahvilla. Vas. Martti Repo, Lauri Veijalainen, Veikko Koho, Leena Meska-nen, Albina ja Emilia Koho, Martti Meskanen, Ria Virevuo, Jouko Mäki, Pentti Kemppinenja Marjatta Poskiparta.
Lumivaarass1998, kalakisassa mukana Kalakurjet, kurkijoki, Lahdenpohja, uukuniemi jaElisenvaara – joukkueet ja tottakai paikalla myös Uukuniemen kaunis Satu – ja poikainHarrin ja Aarnen, oli tottakai päästävä samaan kuvaan.
me tyytyväisiä päivän aika-na löytämiemme Laukkas-ten varhaispolvien asuinsi-jojen paikoista, jotka anta-vat hyvän alun jatkaa, mis-
Tervajärvellä Kaartisenpihassa perunan pano. P.Kaartinen, Ilmari Lauk-kanen ja Bertta.(kuva Reijo Mälkiä)
JATKOA SIVULTA 1 tä ovat esi-isämme lähte-neet tullessaan Kurkijoenkylille. Meille mukana ol-leille jäi Rummunsuostakaipaava muisto. Toivom-me vielä palaavamme sinneentistä enemmän tietäen
kylän ihmisten ja tapahtu-mien taustoja.
Toinen päiväKävimme toisena päivä-
nä Tervajärven Kaartisten(Hyry-Jussin) ja Anni os.
Laukkasen, he olivat Pirk-ko Kaartisen isovanhem-mat. Pihapiirissä. Sen muis-tiin oli merkinnyt Ilmarikin,siellä oli lapsena kyläillytisänsä siskon luona.
Kuvattiin ja kylvettiinperunaakin ,noin nimeksi.
Viimeisenä päivänä pis-täydyttiin Sortavalassa, kä-vimme kirkot ja aurinkoise-na päivänä kannatti kiivetälaululavan kohdalta rappu-ja myöten Kuhavuorelle,josta näkyi kotini pellot, pi-hapiiri ja rakas Kivivuorijonne kaipasin.
-Kun katsot Kuhavuoreltaerisuuntiin näetkappaleen kauneintaKarjalaa.
-Karjalan helmiä moniamuistimme tallentaa.
Pihat, kalliotvaaroilla,rintellä mäen,
lapsuuden maisemannäen.
Muistoista nousee esiinyhdessä parhaat,
miten elettiin ennen.Mäenrinteeltä kotien
pihat, kivijalkaa,raput,lähde-ja leikkipaikat
lapsuuden.
On kukassa sireenit,omenapuut, piha-
Sortavalan Kuvavuo-relta kotini pelto ja Ki-vivuori, Hympälän jär-ven lahti., Bertta Lauk-
kanen, os. Jormakka.(kuva Reijo Mälkiä)
Perjantaina 2. heinäkuuta 2004 – Nro 26 – 5
tusta Kalakurkien toimin-taan on osoitettu laajem-maltikin. aina Keski-Suo-mea myöten. Tästä var-maan osakiitos kuuluu tällelehdellemme.
-Ihan kehumatta voisi,sanoa, että me olemme jär-jestäneet eniten kotiseutu-matkoja Kurkijoelle men-neiden 14 vuoden aikana.Olemme tehneet 24 matkaaja useimmiten on ollut vä-keä linja -autollinen, joskushieman vajaa, mutta parikertaa jopa kaksi bussilas-tillista. Matkaajia on ollutkaikkiaan noin 1200, tosinheistä on moni ollut uSr~lamatkalla mukana. Aina onkuitenkin ollut uusiakin tu-lijoita. Olemme yhdistäneetmatkoihin myös muitakäyntikohteita, kuten Kar-jalan tärkeimmät taistelu-paikat. Näillä matkoilla onasiantuntevana oppaana ol-lut monesti äitinsä puolestakurkijokelaista sukujuurtaoleva eversti Ari Rautala,kertoi Martti Repo.
Myös kotiseututietouttatestataan matkoilla silläyleensä aina matkan aikanajärjestetään tietokilpailukarjalaisista ja kurkijokelai-sista aiheista.
Kalansaalis ei pääasia- Toki kalastaja ottaa
mielellään kassiinsa myöskalansaaliin, mutta ellei ka-laa tule, ei se himmennämatkojen luomaa hyväämieltä. - Taidamme olla ai-noa porukka, joka lehdessäjulkaisee myös “saamatto-mien “ nimet ja hyvällä tuu-rilla heistäkin moni on pää-syt palkinnolle, kertoiMartti Repo.
Tietenkin kuvaan kuuluuse, että parhaan saaliin saa-nut kalastaja on “ pollena”yhden matkan ajan, muttatoisella matkalla voi Ahtisuosiakin jotakin toista.Eero Häkli on kuulemanmukaan ainoa henkilö, jokaon ollut mukana jokaisellakalastusmatkalla. Hän,niinkuin moni muukin, onviettänyt syntymäpäiviäänkotikylässään tutuissa koti-talonsa maisemissa.
Homogeeninen porukkakokoontuu myös Kurkijoel-le suuntautuvien kalamat-kojen lisäksi usein Loi-maalla. Pyhäjärvelle jaTammelan järville tehdäänpiIkki - ja onkimatkoja sekätalvella että kesällä.. Loi-maan torin kahvitelttaan
kokoontuu jokainen tori-päivä aina muutama Kala-kurki vaihtamaan kuulumi-sia ja talvisin paikka onKahvepaikka. Yhteyttä pi-detään myös Kalakurkienjäsenien nimi - ja syntymä-päivien merkeissä.
Kalakurjet valittavatsitä, että kylä päälliköidenvaihtuminen sekä Kurkijo-ella että Elisenvaarassa on
heikentänyt yhteistyötä.Uusilla päälliköillä ei tunnuolevan suurta mielenkiintoaKalakurkien kotiseutumat-koja kohtaan. Rahat vainpois ja sillä siisti.
Kalakurkien tunnus on:“Laatokka anna suuret ka-lat, kotona poistuu valheenvalat. “
Arvi Heinonen
Aaro Kojo palkintoineen vuonna 2000.
Ari Rautala kertoo Summan taisteluista, syksyllä tehdyllämatkalla.
Laatokan Vätikällä, kalastajat 1993.Uitonsalmessa viritellään onkia: Lauri Veijalainen, Aaro Kojo, Veikko Nenonen, Eero Sink-konen ja Martti Meskanen.
pihlajat, piilipuutne kertoo kotimme
sijainnin,maamerkit jokaisella on
omat maammon jataaton kertominatarinat oli somat.
Vaarat, laajatpeltoaukeat,viljavat
pellot ja muhevat mullat.Jutun aiheena Laatokan
lahdelmat,valkeat hiekat ja
kalapaikat parhaimmat.
Rantaniityillä aurinkokultaansa valaa,
siellä kullervopeltoloistonsa saa.
lehdoissa vuokot, kielot jaangervot,
ehtymätön on kukkienmäärä.
Juuret Karjalassa oniloinen luonteen laatu,
sieltä olemme vahvuudet,lähteet saatu.
Bertta Laukkanen,Lahti
Sain muistoksi eräältä so-taveteraaniveljeltä otsikon-mukaisen kirjoituksen. Sii-nä kerrotaan entisaikojen janykyisyyden paikkakuntiaeroavuuksista. Kirjoitanmuuttaen, Karjalaisemmik-si, “muistelmat” luettavak-senne, hivenen kirjoittajanollessa Pohjolaisia. Siispäitse asiaan. Silloin kaikki oliparemmin. Se oli sitä aikaa,jolloin ei ollut stressejä,traumoja, väärinymmärret-tyjä lapsia, ei nuorisorikol-lisuuttaneita, luonnonsuoje-lijoita, rötösherroja, kasino-pelureita, rattijuoppoja,juntteja.
Oli vain kunnon ihmisiä,sekä hamppareita, omena-varkaita ja pontikankeittä-jiä. Ei ollut lapsilisiä, kan-saneläkkeitä, tukilisiä, eikätukilisien lisäosia Oli vainoma apu, naapurisopu, syy-tinki ja vaivaitalo. Ei olluttulopolitiikkaa, eikä jumiu-tuneita tuponeuvotteluita.
VANHAAN HYVÄÄN AIKAANPalkan sai, jos teki työtä jase oli maksamisen arvoista.Ei ollut hiustenhoitoaineita,shampoota, geeliä, silmän-ympärysvoiteita, pikkuhou-sunsuojuksia, eikä tamp-pooneja. Oli vain savusau-na, mäntysuopa, tai kotikeit-toinens saipua, ulkohuussija likaämpäri. Ei ollut pa-kastinta, jääkaappia, sähkö-vatkainta, yleiskonetta, mik-roa, grilliä, eikä varpuvispi-lä leipäkoneita. Oli vainkaappi , komero, puuhella,puuämpäri, ja varpuluuta,sekä oman äidin jauhopeu-kalo. Ei ollut tee veetä, ste-reoita, videoita, tietokonei-ta, ei edes ulaa, vaan kylä-pelimanni, (meillä LipposenEmppu), Pennasten kitara-kuoro, sekä nuorisoseuransekakuoro. Näytelmäpiiri(Pukinniemessä Opintoker-ho), jossakin kyläkirjasto-kin. Ambomaan lähetys,ompeluseura ja sonniosuus-kunta. Tiedonvälitys hoitui
patteriradiolla. Sanomaleh-distä Maaseuduntulevai-suus, Käkisalmen sanomat,Karjala ja Pellervo, sekä tie-tysti juoruakat.
Ei ollut sukkahousuja, pi-kineitä, tangoja, tekokuitu-ja, superlonpatjaa, eikä ve-sisänkyä.
Oli vain pässinpökkimät.sarkahousut, laamapaita,flannellipaita päästävedettä-vä sänky ja olkipatja.
Ei ollut kuntasuunnitte-lua, rakennuskaavaa, henki-löstölautakuntaa, työryh-miä, vain miten hyväksinähtiin.
Ei ollut peruskoulua, kes-kiasteenkoulutusta, tuntike-hystä, koulukuraattoria,opinto-ohjaajaa,eikä virik-keellistä päiväkerhon johta-vaa ohjaajaa. Oli vain kun-noitettu kiertokoulu, kansa-koulunopettaja, rippikouluja maailman kiertokoulu.Joillekin hyväosaisille kes-kikoulu. Ei ollut A-klinik-
kaa, mielenterveystoimis-toa, päihdehuoltoa, alkoho-lin väärinkäyttöä, huume-koiraa, eikä työrajoitteisia.
Oli vain juoppoja, tuurijuoppoja, kylähulluja, Rau-haan. vietäviä ja työtä vie-roksuvia, joita sanottiin lais-koiksi.
Ei ollut avoliittoja, ho-moja, lesboja, oli vain rak-kaus avioliittoja, pakkonai-mista, susipareja ja äpärä-lapsia. Poikkeavat pantiinsakilla järjestykseen.
Kyllä ennen oli helppoa.Ei ollut pyrokratia, reaali-korkoa, heliboria, optioita,osinkoja, roskapankkia, eiollut edes verisuonitauteja,tukielinsairauksia, psyko-somaattisia oireyhtymä. de-mentiaa, ei laktoosi-intolen-ranssia. Oli vain kunnanlää-käri, kansanparantajat janiksauttajat. Ei jääty kitu-maan, kuoltiin pois tapatur-maisesti, maha-, rinta-, japäätautiin tai sitten vanhuu-teen.
Ei ollut syntyvyydensäännöstelyä, pillereitä, kie-rukoita, kondomia, steri-
lointia, ei synnytyslaitoksia,eikä miehiä synnyttämässä.Lapset tuli vuosi ja lapsi,olivat vahinkoja, parhaanakaksi ja joita sanottiin Her-ran lahjoiksi. Niitä tuliuseimmiten savusaunassa.Ei ollut murkkuikää, ei omi-tuisesti käyttäytyviä nuoria.Jos ei osannut käyttäytyäkunnolla annettiin selkää,kunnes osasi.
Ei ennen ollut ATK:ta,EU:ta, GSM:ää, HIV:tä,eikä MTV:tä.
Oli vain YYA, AIV,UKK, OTK, SOK, SP,SKDL, DDR, CCCP, jaDDT. Kaikki ovat loppuneetomaan mahdottomuuteensa
Kun luki Raamattua jaJuhani Ahon Rautatien eitarvinnut uneksia turhista.Oltiin vain rehellisiä, ahke-ria, esivaltaa kunnoittavia,Isänmaallisia, sisukkaita janöyriä. Ja oltiin kaikki on-nellisma.
Vai oltiinko?Aino Koppi.
(Tiedot K. Mäki-AsialaKeski-Pohjanmaa)
Perjantaina 2. heinäkuuta6 – 2004 – N:o 26
Nykyisellä kotiseudulla-ni ei vuokkoja kasva luon-taisesti, viljeltynä kylläkin.Siksi joka vuosi vuokkojenkukinta-aikaan kaipuu Kar-jalaan on huipussaan. Ny-kyisellä kunnollani en pys-ty sinne matkaamaan missälapsuuden vuokot kasvoi-vat. Muistelemasta niitä eikyllä mikään estä. Liene-vätkö ne juuret jääneet sin-ne sini vuokko-metsään?
Veli Räsänen kirjoittikirjassaan: Kurkijoen ja senNaapuripitäjien Putkilokas-visto; Missään muuallaSuomessa en ole nähnyt si-nivuokkoa niin yleisenä jarunsaslukuisena kuin Kur-kijoella, Hiitolassa, Lumi-vaarassa ja Jaakkimassa.Sinivuokko siis lienee ollutyleisin. Valkovuokko, Ane-mone nemorosa oli Räsäsenmukaan harvinaisempi.Meitä rummunsuolaisia olikyllä siunattu myös runsail-la valkovuokko lehdoilla.Olipa ihan Lumivaaran ra-jalla Vannevaaran ja Hytty-senmäen välisessä notkel-massa myös keltavuokko,Anemone ranunculoidosesiintymä.
Kelta,vuokkohan leh-diltään muistuttivalkovuokkoa.Metsä sielläoli muuttunut niin ryteik-köiseksi että en kotiken-näillä käydessäni uskalta-nut edes yrittää sinne. Toi-voa sopii että ovat edelleensiellä ja voivat hyvin. Kan-gasvuokko, Pulsatilla ver-nalista oli Maasillan kan-kailla ja Luulammen lähel-lä. Sehän oli rauhoitettu, jo-ten sitä voi vain metsässäihailla.
Sinivuokot kukkivatusein äitienpäivän aikaan
Niitä koululaiset keräsivätisot kimput ja koululla sit-ten kun äidit tulivat juh-laansa, yläluokan tytöt kiin-nittivät pikkukimput jokai-sen äidin puvun rintaan.Joskus kävi niin että sini-vuokot olivat jo ehtineetkukkia ja oli kerättävä val-kovuokkoja. Kerran muis-tan keränneeni imiköitäkimpun. Opettaja laittoi nemaljakkoon pöydälle. Ovatpaksuvartisempia ettei nup-pineulalla puvun rintaankiinnittäminen olisi onnis-tunut.
Sinivuokko on ollut lem-pikukkani niin kauan kuinmuisti kantaa Alle koulu-ikäisenä taaperona jo niitäkeräilin kotimetsästä.
Yksi ikävä muistokin tu-lee mieleen vuokkojen ke-ruusta. Olin jo edellisenäpäivänä kulkenut Kataja-mäen pälvissä vu~pkkojakeräilemässä. kovin olivatlyhytvartisia ne kukat joitalöysin. Vein ne äidille jahän etsi sopivaa astiaa niil-le. Rivaton kahvikuppi saikelvata ja siinä ne sitten oli-vat ihailtavana tuvan pöy-dällä. Seuraava päivä olipilvinen ja aika kylmäkin.Läksin silti uudelleen vuok-kometsään. Menin vähänkauemmaksi ja löytyihänniitä. Mummon neulomatpunaiset kintaat olivat kä-sissä. Ei onnistunut kintaatkädessä se kukkien keruu.Riisuin ne ja laitoin mättää-lIe Paljain käsin keräsin oi-kein soman kimpun. Siinäkerätessä kuljin ympäriinsäeikä kintaita enää löytynytkun olin valmis kotiin läh-temään. Käsiä paleli kovas-ti kun jouduin kotiin. Tarjo-sin kukkia mummolle vaan
hän sanoi näkevänsä sa-masta kupista äidin kanssakukat. Mummo lämmittelikäsiäni omissa käsissään japahoitteli että voi sinnuu kuolit nii pitkiä jot rupes käs-sii iha kyntelöittämiä ja hä-vitit viel uuvet kintuat. Noitku han siitä tuli ja sitä loh-dutellessa mummo keksiettä vie ne kukat Petäjämä-en mummolle kun menetviemään otraleivän lämpi-mäisiä. Tarjosin kukkia vie-lä apulais- HilmalIe vaansain tylyn vastauksen ettäen huoli siun kukkiis moko-mamin kielkello. Mäne tie-heis siitä. Tämä purkausjohtui siitä että olin yhtenäaamuna mennyt ruokahuo-neeseen Hilman vääntäessäseparaattoria.otin kissallenikurrin vaahtoa mukiin. Mi-nusta oli niin mukava kat-
soa kun kissanpentu lipittisitä laskumaitoa viiksetvaahdossa. Hilma piti myösmukia kermatorven alla toi-sella kädellään ja joi ker-maa. Kerroin mummolleettä meitä oli kaksi yhtäai-kaa mukeja pitelemässämutta eri torvien alla. Enedes ymmärtänyt että se olikielimistä. Mummo lieneesitten nuhdellut Hilmaa.Tämä Hilma oli tullut meil-le toisella tavalla kuin nenuoret naisapulaiset jotkatavallisesti palkattiin syk-syllä Lahdenpohjan niinsa-notuilta “piikamarkkinoil-ta” Tavallisestihan he tuli-vat vuosiapulaisiksi. Jotkutviihtyivät useammankinvuoden. Hilma oli kierrellytvuoden aikana useammassatalossa ja meillekin otettusiksi kun ihana apulaisem-me Martta joutui hoitamaansairastunutta äitiään Kalk-saloon. Martta piti lapsista.hänellä oli kaunis lauluää-ni. Hän osasi Hengellisen
VUOKKOJEN AIKAAN
Kevättähtöset kukkivat Rummunsuolla 1999.
laulukirjan melkein läpeen-sä ja sai toisiakin nuoria il-taisin innostumaan laula-maan. Hilma keksi useinjotakin tyytymättömyydenaihetta, eikä siis viihtynytmeilläkään kauan. Hän sa-noi palvelleensa “herras-väissä ja nimismiehellä jos-sa häntä oli kutsuttu neitiTattariksi. Hän vaati ettämeilläkin pitäisi kutsuaniin, jota en varsinkaanminä aina muistanut.
Niimpä läksin leipä lau-kussa ja kukat kädessä Pe-täjämäen mummon luo. Seoli minulle kovasti mielui-nen reissu, kävinhän sielläusein. Siinä peltojen rajallaoli sellainen kuoppa jostaoli ajettu savea mutamaallemaanparannus aineeksi.Siinä kuopassa oli kesällävesiliskoja. Halusin nähdäovatko ne heränneet talvi-unestaan. Kuopan vedenpäällä kellui irtonainen jää-lautta. Kuopan reunat olivataika korkeat, yritin hypätä
sille jäälautalie paremminnähdäkseni. Jalka luiskahtija putosin veteen. Jotenkinpääsin rämpimään saviliuk-kaista reunoista ylös jajuoksin loppumatkan mum-mon luo.. Voi Herra Isä sin-nuu laps, miss sie uot tuoll-ei rypent, ihmetteli mummoja veti märät kengät ja su-kat jalasta ni ja pani ne kui-vumaan uunissa olleen tu-len loimuun. Sitten vastaalkoi etsiä astiaa kukilie.Eihän hänelläkään ollutsopivaa vaan laittoi kukatsäröreunaiseen juomala-siin. Sitten hän alkoi joudu-tella minulle lämmintä puo-lukkamehua. Vaati vieläettä join kaiken. Mummonsuuret töppöset jalassa sainodotella että saatiin sukat jakengät kuivemmaksi. ja jäl-leen jalkaan. Sitten kiireel-lä kotimatkalle. Mummovaroitteli vielä että onjuostava suoraan kotiin japyydettävä omaa mummoaiääkitsemään vilustumisenvaralta. Mummojen hyväs-tä huolenpidosta huolimat-ta sain yskän ja keuhkokuu-meen, että oli käytettävälääkäri Veikkolaista kotona.Oli pysyttävä petissä ja seoli tosi ikävää kun alkoi joparanemaan. Sitten touko-kuun puolella koko väkilähti yhtenä iltana pihallekuuntelemaan käen kukun-taa ja minä tietysti perässäavojaloin ja yöpaitasillani.En ehtinyt laskea montakokertaa se käki olisi minullekukahtanut kun huomasivatminut ja komensivat takai-sin petiin.
Muuta ikävää muistoa eisinivuokkoihin liitykään.Kintaatkin löytyivät syk-syllä puolukka-aikaan. Ko-tona valkeasta langasta pu-naisiksi värjätyt kun olivatolivat vaihtaneet väriä hy-vin epämääräisiksi.
Aune Korhonen
Jos tulee murtuma, se onpaha asia olipa se missä ta-hansa, ranteessa, sääressä,kivijalassa, tai vaikkapaValkeasaaressa.
Koko Suomi natisi lii-toksissaan kun Valkeasaa-ren puolustuslinja alkoimurtua. Tuon vaikean mur-turnan vuosipäivää muistel-tiin äskettäin. Siitä on nyt jokulunut 60 vuotta. Se aikatuo mieleen vain yhden hy-vän muiston: kaikesta huo-
limatta itsenäisyytemmesäilyi!
Itsenäisyydestä mak-soimme kuitenkin kovanhinnan. Monet hautajaisettulivat silloin yllättäenajankohtaisiksi ja olivatvarmasti aitoja surutilai-suuksia.
Entä nyt? Läheskäänkaikki hautajaiset eivät olesurujuhlia edes lähi omais-ten osalta. Saattojoukkosaattaa olla mieleltään ja
ajatuksiltaan kirjavaa kuinsateenkaari tai revontulet.Olen nähnyt tapauksen etteitytär muistanut edes omanäitinsä lähtijäisissä itkua ti-rauttaa, ilmassa leijui niinpaljon muita katastrofin ai-neksia.. .
Ei ollut mukava sekäänsurujuhlaksi tarkoitettu ti-laisuus, jonka eräs tuttava-ni kertoi. Hän oli ollut niis-sä hautajaisissa mukana.Pappi oli siunannut vaina-
jan viimeiselle matkalleenja viimeinen kukkalaite olijuuri tullut lasketuksi. Sil-loin kirkon käytävää astelimies tyhjin käsin kohti ark-kua, pysähtyi arkun vie-reen, nosti kätensä ilmaanja iski nyrkkinsä oikeinolantakaa arkun kanteen.
Jysäys jäi kiirimään kir-kon holvistoon ja mies kä-veli tyytyväisen näköisenäpihalle, sanaakaan sano-matta.
Hellyttävät hyvästitTavallisesta etiketistä
poikkeaa myös seuraavasurujuhla kaksi vuotta sit-ten kesällä. Silloin lähti vii-meiselle matkalleen yksisotiemme veteraani. Hänel-le olivat aikoinaan tulleettutuiksi ainakin Aunus,Uuksu ja Vitele ja monetmuut paikat Laatokan itä-puolella.
Pienen mökkinsä liepeil-tä hän yksikseen vietti elä-mänsä ehtoota, nauttienluonnonrauhasta ja metsäneläimistä. Niitä hän ruokkikesät talvet ja niille hän ker-toili tarinoitaan. Pappa sa-noi joskus, että linnutkinkuuntelevat häntä ihan pääkallellaan ja orava hakeekädestä pähkinöitä. Vanhareunallinen pullapelti oli
lintujen uima-altaana jajuontiastiana. Siinä altaassaei kasvanut sinilevää, eikämuitakaan saasteita, senhuolto toimi, joka ainoapäivä vaihtui vesi.
Yhtäkkiä eläinten para-tiisielämään tuli murtuma,joka muutti niitten elämän.Oli koittanut veteraanin il-tahuudon aika.
Kun hänen arkkunsakannettiin kirkkoon ovetjäivät auki, olihan meneil-lään kesä ja ilma lämmin.Kantajat olivat istuutuneetpaikoilleen ja hiljainen su-ruhymni soi. Yksi saattajaoli vähän myöhässä. Se len-si avoimesta ovesta sisäänja meni suoraan arkun kan-nelle, sinne pääpuoleen.
Valkeasaaren västäräkki...
Uusi aika ja mennyt aika kohtaavat
Katseli sieltä saattojoukkoakirkkailla, mustilla västärä-kinsilmillään ja keikuttipyrstöään. Teki varmaanomat johtopäätöksensä.
Siunauksen ajaksi lintumeni tekemään kunniakier-roksia ylemmäksi ja katselisieltä koko toimituksen lop-puun asti.
Kantajat veivät arkunulos ja saattoväki seurasiperässä. Viimeisenä kirkos-ta poistui västäräkki, yksisaattajista. Tiesikö se lintumitä se teki, vai oliko sevaan sattumaa?
Ei se kuulunut asiaan,mutta ainakaan minusta eituntunut yhtään pahalta-kaan. Luonto puhui.
Onerva
Kuva on Kurkijoen vanhimmalta hautausmaalta. Vaaleamöhkäle on ihmisen pääkallon puolikas. Voiko kaiken kato-avaisuus enää paremmin näkyä?
Perjantaina 2. heinäkuuta 2004 – Nro 26 – 7
Kuinka somasti sattui-kaan, että juuri tänä vuonnakevättalven kuluessa, olenkahden tai kolmen puhe-linkeskustelun yhteydessäkuullut vähän arkaileviakysymyksiä: mites se siu is-säis, ku myö ei muisteta,oliks hää Elisevaaras millo-kaa, soppiiks tätä ees kys-syykkää..?
Entinen elisenvaaralai-nen lapsuustoveri oli tätäkai mietiskellyt ja muuta-mat muutkin. Voi, kylläsopi kysyä! Olisihan tästävoitu jutella milloin vainvaikka jo 70 vuotta sitten taiainakin evakossa ollessa. -Niin, isä tuskin oli käynytElisenvaarassa muutenkuin varmaankin joskus pii-pahtanut mainiossa asema-ravintolassa välillä Viipuri-Jaakkima.
Isäni Hugo Hukkanen olilähtöisin 7-lapsisesta rauta-tieläisperheestä. Kodin yh-teishengen vaalija paljoltioli Aleksanteri-isää eläväi-sempi, iloinen ja monipuu-hainen Maria-äiti os. Man-sikka. Siinä oli meininkiä,kun Mansikan serkuskatrasoli koolla, urheilusta Maa-seututeatterin piippuhyllyl-le. Isä oli päässyt opiskele-maan, hoitanut viransijai-suuksia ja päätynyt v.1921Jaakkimaan. Äitini oli tuol-loin ollut Jaakkiman yhteis-koulun opettajana koulunperustamisesta v.-19 alka-en.
Nyt koulu sai uudenmiesopettajan aineinaanluonnontieteet ja matema-tiikka. Tapaaminen osoit-tautuikin sittemmin merkit-täväksi, sillä tuo taiteelli-senoloinen viipurilainen“kehtasi” koulun kevätret-kellä kaikkien nähden - jul-kisesti kosia opettajakolle-gaansa neiti Saimi Sorria.Isähän oli puolustautunut:Ku myö siin ihana luonnokeskel vuokkoja ja esikoitaihhailtii.. Ja hyö kaik ko tul-liit onnittelemaa..
HäätVanhempani vihittiin ju-
hannuksena v. -22Kuolema~järven pappilanpuutarhassa. Äidin isä kirk-koherra Kaarle Sorri toimit-ti vihkimisen. Seremoniatolivat hartaan yksinkertai-set. Valokuvaakaan ei olesäilynyt.
Nuoripari ei palannutenää Jaakkiman yhteiskou-luun. Uusi työ löytyi Varka-uden vilkkaasta teollisuus-kauppalasta, missä myössopiva perhe-asunto järjes-tyi koulun yhteydessä. Isänsukulaisiakin asui lähellä,Joroisten Koskenhovissa,jonne aina toivoteltiin ter-vetulleeksi. Muutamat säi-lyneet postikortit kertovatlämpimistä serkussuhteistatäälläkin.
Ja koululomien aikanaKarjalan juna toi lääkkeenViipurin ja Kannaksen ikä-
vään.Talvi 1924 muutti elä-
mänmenon. Pikkuneiti il-mestyi maailmaan joulu-kuun lopulla, ei kuitenkaanVarkaudessa vaan Helsin-gissä. Äidin oli kuulunut joennen synnytystä käydäsiellä “hra tohtorin “tark-kailussa. Niinpä silloisenkäytännön mukaan synty-mäpaikakseni merkittiinHelsinki. Olen tallettanutäitini muistot pienin mer-kinnöin ensimmäisistä päi-vistäni Kuolemajärvenmummilassa ennen Varkau-den kotiin paluuta. Ne olenliittänyt vain jälkipolvillenitarkoitettuihin muistelmiin.
Ristiäisiksi oli jälleenmatkustettu Kuolemajär-velle, sinnehän Viipurin su-kulaisillakaan ei ollut pitkämatka. Nimen valinnassa eisyntynyt muuta hämminkiäkuin kolmen nimen järjes-tys! Isäni oli nimittäin eh-doton siinä, että yhden ni-men tuli olla Jou-la; sehäntarkoitti joululahjaa. Muttaeikö Joula ollut liian outokäyttönimeksi! Siispä se jäitoiseksi nimekseni ennenMariaa. Hellikki-nimi oliäidin löytö runoilija HiljaHaahden tuotannosta.
Suven merkkiSeuraavana kesänä pieni
perheemme oli odotettu“suven merkki” pappilassa,myös kiireisen kesäkaudenapuvoimaksi. Lähellä, ka-pean järvenselän toisellarannalla kohosi kirkko, senvieressä hautausmaa ja ym-pärillä kyläyhteisö. Rauta-tieasemalle oli matkaamuutama kilometri.
Isällä oli kaunis lauluää-ni, jota hän ei säästellyt kir-kossakaan. Kääntyivät jot-kut emännät ihan katso-maan veisaajaa. Mikääntumma pilvenlonka ei tun-tunut varjostavan kesäidyl-liä. Kuitenkin heinäpoutienaikaan isän pakottava pos-kihammas äityi pahaksi, jahän lähti hakemaan apuatutulta hammaslääkäriltäViipurissa. Hampaan poistooli vaatinut kuoletusaineen,ja sitten kaiken piti olla jokohdallaan. Mutta ei ollut.Aristava kurkku todettiinanginan aiheuttamaksi,mutta miksi kurkku alkoiajettua (äidin käyttämäsana); kuoletusaineko?
Isän tila paheni, ruokaannettiin letkulla ja puheheikkeni. Äiti oli valvonutisän vieressä läpi vuorokau-
sien - niitä oli enää vähän,vain viisi.. Harmaiden sil-mien katse oli sammunutiäksi rakkailtaan, lapsuuden.. ja nuoruuden ViipuriItamuistoineen. Hän kuoli 37-vuotiaana.
Kuolemajärven kirkossaheinäkuun 27. päivänä iso-isäni siunasi Hugo-vävynsäviimeiselle matkalle - tä-män toivomuksen isä olipystynyt kuiskaamaan lä-hes viimeisinä sanoinaan.Isä oli halunnut kutsua ap-pivanhempiaan isäksi ja äi-diksi näiden molempien hy-misten myöntymystään.
JäähyväisetKaikkina niinä kesinä,
joina isovanhempani siellävielä elivät, ja saatoimmeolla heidän luonaan, sainhaudalla käydessämme las-kea sille omat siniset kuk-kani. Sitten 30-luvun alus-sa myös ukki ja mummi sai-vat viimeisen leposijansa -saman valkoisen pikku ai-tauksen sisällä kuin isä.
Kesällä 1939 teimme,äiti ja minä, pitkän pyörä-retken Kannakselle ja Suur-saareen. Kuolemajärvenpappilassa meidät otettiinsydämellisesti vastaan, siel-lä asui tuttu perhe. Isoisänseuraajaksi oli valittu kirk-koherra Erkki Gummerus.Muistan vieläkin laajenne-tun mansikkamaan ja senherkulliset marjat. Spireatja pähkinäpensaat rehotti-vat, vesi välkkyi rantakujanruusupensaiden lomasta.
Kirkolla meitä hämmen-sivät kaikkialla kohtaa-mamme linnoitustyöt. Oliniistä kyllä luettu, ja huhu-
“TUNTEMATON” ISÄNI.Hugo Esaias Hukkanen
jakin levisi rajantakaisistatoimista.
Olimme tulleet tämänke-säiselle jäähyväiskäynnillehaudoille. Näyttikö äidinsuru pohjattoman syvältäjuuri tällä kerralla.. Olikohetkessä jo alkavan tuli-myrskyn aavistus. Emmesitä silloin tienneet: olimmejättämässä lopullisia jäähy-väisiä rakkaillemme.
Äiti palasi virkaansaVarkauteen, teki pitkiä työ-päiviä ja korjasi kouluvih-koja usein öisin. Olivat“viisaat” neuvoneet, ettäsuruun on työ paras lääke.Meillä oli nyt nuori Esterminusta
huolehtimassa. Elämäm-me Varkaudessa jatkui hil-jaisena kesään -27 saakka.Silloin äitiini otettiin yh-teyttä Elisenvaarasta. Rou-va (isolla R:llä) Ina Relan-der toimi yhteiskoulu-hankkeen kannatus-yhdis-tyksen “puhemiehenä”.Hän tiedusteli, ottaisiko äitivastaan opettajanviran kou-lussa, jota vasta oltiin pe-rustamassa, olisi yhtenähankkeen toteuttajana. Äitisuostui. Niinpä jonain lop-pukesän päivänä Savonlin-nan junasta astui Elisenvaa-ran komealle asemalle kak-si matkalaista, mehän siinätulimme!
lna Relander oli äitinituttu Kurkijoen yksityisop-pikoulun ajoilta vv. 1914-19. Tämä vaikutusvaltainenRouva oli maanviljelysneu-vos Evald Relanderin leski,ei siis presidentin leski, ku-ten tähänkin lehteen on vir-heellisesti pari kertaa lip-sahtanut.
Ensimmäinen kotimmeoli Saavanmäen punaisessamaalaistalossa, jossa yh-teiskoulu alkoi l-luokkaise-na. Koulu toimi salihuo-neessa, muu tila oli opetta-jan käytössä. Meille mahtuijoku pitkämatkalainen (kir-konkylältä) oppilaskin asu-maan. Tältä ajalta alkavatomat ensimmäiset muisti-kuvani. Kaikki Varkaudenajan elämä ja ihmiset - tie-tenkin vain toisten kerto-mana - ovat myöhemmässäelämässäni ikään kuin tul-leet kirkkaiksi, lähelle.Kuin sittenkin muistaisin! -Kun vuoden täytettyänialoin opetella sanoja, lau-seitakin, olin kotoisten arki-sanojen lisäksi oppinut pie-nen, mutta tärkeän asian:isin poppa. Ja pikku sormiosoitti tähtitaivaalle. Talvi-nen kirkas tähti oli lapsen-mieleni kuvissa kauan yhtäkuin Isä.
Seinälläni on ryhmä lä-heisteni valokuvasuurenn-oksia, kaikki poisnukkunei-ta. Heissä katseeni useinviivähtää ennen yölamppu-ni sammumista. Useinunessakin..
KotimatkaKarjalaan pääsy oli tullut
mahdolliseksi. MatkaniKurkijoelle ja juuri Elisen-vaaraan kodin raunioille japuutarhaan sai aikaan myöstoiveen Kuolemajärvenmatkasta. Tunsin seudunsodanaikaiset ja sen jälkei-set tapahtumat, mutta ehkäsittenkin.. Satuinkin enoni90-vuotispäivillä keväällä1990 Laitilassa samaank a h v i p ö y t ä ä nkuolemajärvel8isten vierai-den kanssa. Otin asian pu-heeksi. Juteltuamme ai-kamme eräs puhekumppanivei minut vähän syrjem-mälle ja alennetuin ääninaloitti: .kuulkaa rouva, teil-lähän on jäljellä ne monetonnelliset lapsuusmuistotpappilasta ja kirkonmäeltä,niin ajattelen.. Tämä viisasmies oli aivan oikeassa; oli-si tuntunut liian vaikealtalähteä kohtaamaan vainpettymyksiä ja kyyneleitä. -En ollut Kuolemajärviseu-ran matkalla sinä vuonna,en myöhemmin.
Tässä viittaan jokin aikasitten Kurkijokelaisessa jul-kaistuun ansiokkaaseen sar-jaan Karjalan tuhotuista kir-koista ja kirkkomaista.Kuolemajärveä oli kohdan-nut sekä hävitys että kal-miston vainajien häpäisy.
Isä, aina mukana elämä-ni matkalla, ikinuorenanauravana kuin kukkaisrin-teellä kevätretkellä Jaakki-massa.
Hellikki MattlarHugo Hukkanen Viipurissa v. 1923.
Hellikki Hukkanen Varkaudessa vuosien1926-27 vaihteessa.
Kun luin viimeksi ilmes-tyneestä KurkijokelaisestaLyyli Hautamäen kirjoituk-sen Simolanmäestä, niin seherätti minulle monia muis-toja. Näkyihän mäki kotinipihapiiriin Kiiskin ja Lind-roosin peltojen yli. Siellä
Kiiskin Pekan omistamassatalossa aloitin koulunkäyn-nin. Opettajana oli HannaKorhonen. Muistan sen,kun meitä oppilaita oli kol-me samassa pulpetissa. Ah-dasta ja epämiellyttävää.Muistan kommelluksena,
kun siihen aikaan kouluopetti hyviä tapoja. Oli kaiollut aiheena terveh-timinen, kun kotiin palates-sa tervehdimme Relanderinmetsässä olevia halkopino-ja huomaamatta, että opet-taja käveli takanamme.
Kiiskin Yrjö rakensi sinnekotinsa lähelle keinun jokapyöri ympäri. Joku kiikku-ja saikin keinun sellaiseenvauhtiin, että se pyöri ym-päri. Yrjö rakensi myös sel-laisen kelkan, että lavan
alla oli kolme suksea.Oli huimaa kyytiä sillä las-kea mäkeä alas Viipurin ra-dalle päin. Niissä laskutou-huissa särjimme Yrjön kel-kan. Kun mäelle rakennet-tiin torni, niin se tietysti oli
Muistojeni Simolanmäkimielenkiintomme kohtee-na. Joskus pääsimme kiipe-ämään tornin päällä oleval-la lavalle, kun sen kulkuluukku oli lukitsematta.Kaukaisena hienona muis-tona on säilynyt kun ainahelluntain aikaan pellon jaSimolanmäen taitteessatuomet kukkivat, Ja se ke-säinen pyhäaamu ,kun isäistui rakentamassani tuolis-sa, niin sieltä mäen yli kuu-lui Kurkijoen kirkon kellon
kumina. Herkistävä muistorakkaasta kotiseudusta.
Ja nyt. Kun muutamapäivä sitten olimme vaimo-ni kanssa Elisenvaarassa,niin tosi pahalta tuntui sevireän kylän rappio.
Nämä on niitä siellä vie-tetyn lapsuusajan muistoja.Kiitos toimittajalle. Lehtion ollut hyvä,
Ilmari Laukkanen
Perjantaina 2. heinäkuuta8 – 2004 – N:o 26
Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU
Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700
Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547
KukkaBoxPuh. 762 2669
Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa
Asianajajia
AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja
Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 [email protected]
AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OYVaratuomari Jari Heikman
varatuomari Kaarina Nylamooik.yo Tiina Tähtinen
Turuntie 8–14, II krs. Loimaa,puh. (02) 762 4400, fax 763 1301
ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.
Varatuomari
HAUTAKIVETVuodesta 1921luotettavaa ja yksilöllistäpalvelua
PUHELIN (02) 760 511
MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA
Puh. 7622 950,Oikokatu 3
Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00
Erikoisliike Karjalastaja karjalaisuudestakiinnostuneilleHelsingin myymälä,Kasarmikatu 16Kauppakatu 41, 53100 Lappeenranta• Puh. (05) 541 4650, fax (05) 541 4651• sähköposti: karjaja@myymala. inet.fi• www.karjala-myymala.fi
LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17
ONKS TIETOOVASTAUKSET1. Kaskinen.2. Sydämen.,3. Pyhää sotaa.4. Yhdeksäs5. Karvattomuus6. Yksi, Soisalo7. Sisiliassa8. Pekka Tiainen9. n. 430 00010. Tornion
Vesikoskenkatu 13 A21, 32200 LOIMAAPuh. (02) 762 2551, 050-521 3336
Kertunmäen kesäteatteriesittää tänä kesänä LiisaHeiskasen kirjoittamaa jaSari Äikää-Torkkelin oh-jaamaa näytelmää Koivu jakotitähti. Näytelmässä käy-dään läpi, joskin pinnalli-sesti, mutta kuitenkin läheskaikki sotaan liittyvät tee-mat: sotaleskeys, sotalap-suus, evakkous, karkuruus,saksalaiset ja kaikki niihin
Kertunmäelläsota loppuu
liittyvät tunteet. Miljöönäon kylä, jonka ihmisten elä-mää seurataan ihan sodanloppuaikana ja sota ehtiinäytelmän kuluessa jo lop-puakin. Mutta tuleeko rau-ha ihmisille,
sitä kannattaa pohtianäytelmää katsoessa.
Kertunmäki on investoi-nut äänentoistoon ja luvas-sa on siis myös entistä kuu-luvampi esitys.
Odotettavissa on siissangen mielenkiintoinenteatterinautinto, jota var-masti kannattaa mennä kat-somaan. Ensi-ilta on tänäänja sunnuntaina on kaksinäytöstä, ensi viikon aikanailtaisin ja vielä ensi sunnun-taina kaksi näytöstä.
Näytelmässä esiintyvät:Monosen perhe:MIINA,
leskiemäntä:Sirkka-LiisaHeina, EELIS, edellisenpoikia, Jarmo Suokas,
VEIKKO, edellisen poi-kia, Jari Vihervirta, OLA-VI, edellisen poikia , ArttuHannula, SAARA, Eelik-sen vaimo, Pirkko Alhonen,VILHO, Saaran ja Eeliksenlapsia, Joe Hägg, MAIJA,Saaran ja Eeliksen lapsia,Päivi Raappana.
NASTI, karjalaissiirto-lainen, Aila Suihko, VEE-RA, Nastin tytär, Kirsi Lep-
pämäki, TYYNE TURPEI-NEN, Monosten naapuri,Kaija Joensuu, TYYNENlapsia Tommi Jalonen,Tuomas Laitila, AkseliTorkkeli,, Janne Kaunisto,Eero Retulainenja EveliinaTorkkeli. SULO RAUTI-AINEN, saarnamies KaukoMäkinen, SAIMI, ompelija,Sirkka-Liisa Torkkeli, OM-PELIJAN lapsia, EveliinaJärvinen, Ida Mäkinen jaJulia Lehtinen. HELMUT,saksalainen sotilas, OlliNieminen, TERVEYSSI-SAR Raija Knuutila, SO-TAPOLllSEJA Olli Niemi-nen ja Keijo Alhonen.
Kampaukset Kirsi Lep-pämäki Kauneushoitola Sa-brina, puvustus Hanna-Ma-ria Suonpää, lavastus Mark-ku Sihvonen ja työryhmä,äänentoisto Kalle Eskola,äänitteet Jari Torkkeli.
Monosen pojat Veikko ja Olavi ( Jari Vihervirta ja ArttuHannula) pohtivat millaista se sota oikein on, jos Olaville-kin tulee kutsu...
Miina, leskiemäntä ( Sirkka-Liisa Heina) ja Nasti, karjalaissiirtolainen, ( Aila Suihko) ehti-vät huolehtia niin moninaisista asioista näytelmän kuluessa.
Ohjaaja Sari Äikää-Torkkeliei ole mustanpuhuva, vaikkaonkin musta-asuinen. Hänon tyytyväinen harjoituskau-teen ja uskoo ensi-illan tä-nään sujuvan hyvin!
SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18
Ruokakauppa Sinun makuusi
762 2848
LOP-Kultapiste
763 2150
040-765 7028
Ritvanja OilinEines-keittiö
76368520762 4432
762 2062
762 1413
Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle
KesäextraaKesäextraa
WhiskasKissanruoka-tölkit400 g
Jättis Tuutit116-117 g
Findus Wok-Vihannekset450-500 g
OTA 3MAKSA 2
OTA 4MAKSA 3
OTA 5MAKSA 4
OTA 3MAKSA 2
PringlesDippers170 g
Chick Marinoidutbroilerin koipipalat
600 g (3,32 kg)
199rasia
HK Campinggrillimakkarat
500 g (3,00 kg)
Kuhafile
1590kg300
2 pkt
ValionArkijuuston. 1,3 kg
599kg
OLVI III-olut
1699
24 pullon kori12,39+4,60 (1,55 l)
1/talous
pe 10.00–20.00la 10.00–16.00
Tarjoukset voimassa: perjantai–sunnuntai 1.-4.7.2004
SnellmanMarinoidut
kasslerpihvit
495kg
Hyvää ruokaakevein höystein!
