Kasvupaikkojen puuntuotoskyvyn ja puuston kasvun ... · Keskimääräinen valtapituusboniteetti ei varsi- ... PL 44, 69101 Kan-nus. Faksi (06) 871 164, sähköposti [email protected]

Karlsson Kasvupaikkojen puuntuotoskyvyn ja puuston kasvun alueellinen vaihtelu Pohjanmaan...

113

Folia Forestaliatutkimusartikkeli

Kristian Karlsson

Kasvupaikkojen puuntuotoskyvyn japuuston kasvun alueellinen vaihteluPohjanmaan rannikolta sisämaahan

Karlsson, K. 1996. Kasvupaikkojen puuntuotoskyvyn ja puuston kasvun alueellinen vaihteluPohjanmaan rannikolta sisämaahan. Folia Forestalia – Metsätieteen aikakauskirja 1996(2):113–132.

Tutkimuksessa tarkasteltiin kangasmaiden valtapituusboniteetin ja puuston vuotuisen tilavuus-kasvun länsi–itä-suuntaista vaihtelua Suomessa. Aineisto oli peräisin valtakunnan metsieninventoinneista vuosilta 1971–75, 1977–83 ja 1987–92. Pituusboniteettia käytettiin kangas-maiden puuntuotoskyvyn mittarina. Mitattuja tilavuuskasvuja verrattiin kasvumalleilla ennustet-tuihin arvoihin mallien yleisen paikkansapitävyyden toteamiseksi ja poikkeavien kasvualueidenerottamiseksi.

Kangasmaiden valtapituusboniteetin alueelliset erot olivat suuret. Erityisen selvä raja oliPohjanmaan ja muun Etelä-Suomen välillä. Kasvupaikan luokittelutunnukset, kuten kasvupaik-katyyppi, kivisyys ja soistuneisuus selittivät valtapituusboniteettia varsin hyvin. Lisäksi lämpö-summa ja korkeus merenpinnasta nostivat selitysastetta huomattavasti. Korkeusasemalla voitiinselittää länsi–itä-suunnassa havaittua vaihtelua. Keskimääräinen valtapituusboniteetti ei varsi-naisesti laske Pohjanmaan rannikolle mentäessä. Tämä johtuu lämpösumman kohoamisesta javiljavien kasvupaikkojen yleistymisestä, jotka kumoavat rannikon läheisyyden puuntuotoskykyäalentavat vaikutukset.

Kasvuennusteiden taso mitattuun kasvuun verrattuna vaihteli eri mallien mukaan. Kaikistamalleista löytyi kuitenkin sama piirre: jos mallit kalibroidaan Etelä-Suomen sisäosien metsiköi-den mukaan, saadaan Pohjanmaan metsälautakunnan männiköille 17–22 %:n ja kuusikoille23–29 %:n yliarvioita. Kasvun taso vaihteli metsälautakuntien sisällä ja männiköiden jakuusikoiden huonokasvuisimpien alueiden ulottuvuudet poikkesivat toisistaan. Syyt alhaisem-paan kasvun tasoon voivat olla tiivis maaperä männyllä sekä viljava, mutta kivinen maaperäkuusella. Yhteydet ilmastoon on syytä tutkia tarkemmin.

Tilavuuskasvun tasokertoimia esitettiin eri malleille metsälautakunnittaisina arvoina, kahdellateemakartalla sekä graafisesti korkeuden funktiona. Näitä kertoimia voidaan käyttää kasvuen-nusteiden korjaamiseksi. Pohjanmaan alaville seuduille tulisi kuitenkin laatia uudet kasvumallit.

Asiasanat: valtapituusboniteetti, tilavuuskasvu, kasvupaikan tuottavuus, kasvun alueellisuusKirjoittajan yhteystiedot: Metsäntutkimuslaitos, Kannuksen tutkimusasema, PL 44, 69101 Kan-nus. Faksi (06) 871 164, sähköposti [email protected]äksytty 23.7.1996

Folia Forestalia 1996(2) Tutkimusartikkelit

114

1 Johdanto

Puuston kasvun ja kehityksen alueellisia erityis-piirteitä on Suomessa tutkittu suhteellisen vä-

hän. Hyvin pitkälle tarkasteluissa on nojattu Cajan-derin (1908, 1949) metsätyyppeihin, joille on esi-tetty puuston kasvu- ja kehityssarjoja (esimerkiksiIlvessalo ja Ilvessalo 1975). Metsätyypit on sidottumaantieteellisiin alueisiin, jotka kuitenkin ovat mel-ko laajoja (kts. Lehto ja Leikola 1987). Ilvessalo(1960) esitti kasvua ja tuotosta kuvaavien tunnus-ten alueellista vaihtelua myös kartakkeilla.

Koko maan kattavassa tarkastelussa Koivisto(1970) esitti kivennäismaiden puuston valtapituus-boniteetin ja keskikasvun metsätyypeittäin ja kas-vukauden pituuden funktiona. Hän määritteli näi-den riippuvuussuhteiden avulla kangasmaiden luon-taisen puuntuotoskyvyn eri metsälautakunnille.Kuusela (1977) käytti vastaavantyyppisessä tutki-muksessa lämpösummaa veroluokittaisen keskikas-vun selittäjänä metsämaan kankailla ja soilla. Näis-sä tutkimuksissa selvitettiin siten lähinnä metsienkasvun etelä–pohjois-suuntaista vaihtelua. Myös oji-tettujen turvemaiden metsiköiden kasvu on esitettylämpötilatunnusten ja leveysasteen funktiona ja kas-vun on todettu taantuvan nopeammin pohjoista kohtikuin kivennäismailla (Heikurainen ja Seppälä 1966,1973). Turvemailla kasvun väheneminen pohjoistakohti oli lisäksi erilaista länsi- ja itäosissa Suomea.Pohjanmaan suometsien kasvu oli heikompaakuin Itä-Suomen (Heikurainen ja Seppälä 1966,1973).

Nyyssönen ja Mielikäinen (1978) laskivat tila-vuuskasvun ennustemalleille metsälautakunnittaisettasokorjauskertoimet. Nämä osoittivat, että kiven-näismailla metsiköiden kasvun taso muuttui Etelä-Suomessa rannikolta sisämaahan mentäessä. Eri-tyisesti erottui Pohjanmaan metsälautakunnan alue,jonka männiköt ja kuusikot kasvoivat 20–30 %huonommin kuin havupuustot muualla Etelä-Suo-messa. Metsämaiden veroluokitustyön apuvälineek-si laaditut alueelliset valtapituuden kehityskäyrätosoittavat niinikään, että rannikkoalueiden kasvu-paikat olivat sisämaata huonompia (Kohmo 1985,Martinmaa 1979). Ahvenanmaan metsät poikkesi-vat tuotoskyvyltään kaikkein eniten Etelä-Suomensisäosien metsistä, joskin monet erityispiirteet vai-

keuttavat aluellisten vertailujen ulottamista Ahve-nanmaalle (Högnäs 1966).

Myös Kuusela (1977) kiinnitti huomiota rannik-koalueiden muita alueita huonompaan kasvuun jaarvioi syiksi näiden maiden keskimääräistä suu-remman kivisyyden ja kallioisuuden, jota ei ehkäole otettu riittävästi huomioon maiden luokittelus-sa, ilmaston merellisyyden kasvua pienentävän vai-kutuksen ja etenkin Pohjanlahden rannalla suhteel-lisen äskettäin merestä nousseiden maiden huononvesitalouden.

Meren läheisyyden vaikutukset puustoon ja vai-kutusten ulottuminen sisämaahan ovat kuitenkinjääneet vaille tarkempia selvityksiä. Varsinkin Poh-janmaan alhaisten kasvulukujen oikeellisuutta onepäilty ja kasvuun vaikuttavana, ohimenevänä te-kijänä on pidetty aiempia harsintaluontoisia hak-kuita. Alho (1968) nosti esiin pitkään jatkuneenpuunkäytön metsien nykytilaan vaikuttavana teki-jänä Pohjois-Pohjanmaan rannikolla. Lapin kolmionalueella puuston alhainen kasvu suhteessa potentiaa-liseen arvioitiin johtuvan metsiköiden harvuudesta(Penttilä ja Varmola 1987). Toisaalta on kiinnitettyhuomiota Pohjanlahden rannikon kasvupaikkojenja maaperän erilaisuuteen (Aaltonen 1940, Lind-roos 1989, Starr 1989).

Tässä työssä tarkastellaan puuston vuotuisen ti-lavuuskasvun ja kasvupaikkojen puuntuotoskyvynvaihtelua kivennäismailla Pohjanmaalta itään. Ta-voitteena on määritellä yhtenäisiä kasvualueitapuustotietojen avulla, kasvupaikkojen ominaisuuk-silla tai ilmastotunnuksilla. Mielikäisen ja Nyyssö-sen (1978) tutkimuksessa todettiin, että puustonkasvu oli alhainen Pohjanmaan metsälautakunnanalueella. Tutkimuksessa selvitetään erityisesti, mi-ten kauas sisämaahan tämä alue ulottuu ja mitenhyvin eri kasvumallit toimivat eri alueilla. Lisäksietsitään valtapituusboniteettia ja kasvumallien poik-keamia selittäviä tekijöitä.

Tutkimusalue rajattiin ennen kaikkea luonnonolo-suhteiden perusteella. Lähtökohtana pidettiin Poh-janmaan metsälautakunnan aluetta. Alueet Pohjan-maan metsälautakunnan eteläpuolella ovat huomat-tavasti suotuisammassa ilmastossa, ja rannikolla kal-liomaat ovat yleisimpiä kuin moreenimaat (SuomenKartasto 1987, 1990). Kainuun korkeiden alueidenmaat ovat puolestaan kokonaisuudessaan vedenkos-kemattomia, ja ilmastoon kuuluu puustoon voimak-


115

kaasti vaikuttavia tekijöitä kuten tykky (Kärkkäinen1984, Roiko-Jokela 1980). Mainitut alueet rajattiinpois tutkimuksista, jotta vaikuttavat kasvutekijätolisivat samat tutkimusalueen eri osissa.

2 Aineisto ja menetelmät

2.1 Aineisto

Tutkimuksen aineistona olivat valtakunnan met-sien kuudennen, seitsemännen ja kahdeksannen in-ventoinnin koealatiedot Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan metsälautakunnista sekäPohjois-Pohjanmaan metsälautakunnan länsiosasta(kuva 1). Näitä alueita verrattiin Keski-Suomen,Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan metsälautakun-tiin. Tiedot kahdeksannesta inventoinnista koski-vat ainoastaan Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan jaKeski-Pohjanmaan metsälautakuntien alueita.

Alueen valtakunnan metsien inventoinnit tehtiinsystemaattisina ryväsinventointeina vuosina 1971–1975 (6. inventointi), 1977–1983 (7. inventointi) ja1987–1992 (8. inventointi). 6. ja 7. inventoinninkoealarypäät eli lohkot sijaitsivat 8 km:n etäisyy-dellä toisistaan. 8. inventoinnin rypäät olivat etelä–pohjois-suunnassa 8 km:n ja länsi–itä-suunnassa 7km:n etäisyydellä toisistaan. Kukin lohko koostuijoko 41 koealasta (6. ja 7. inventointi) tai 21 koe-alasta (8. inventointi). Kaikilta koealoilta käytettiintutkimuksessa metsää ja kasvupaikkaa kuvaaviayleistietoja, joista useimmat olivat luokkamuuttu-jia. Lisäksi käytettiin puustotietoja niiltä koealoil-ta, joiden kaikki puut oli mitattu koepuina. Tällai-sia koealoja oli vain 6. ja 7. inventoinnissa ja kor-keintaan neljä lohkoa kohti. Nämä puustoiset koe-alat oli rajattu relaskoopilla. Inventointien luoki-tukset ja mittaukset on tarkemmin selostettu valta-kunnan metsien maastotyöohjeissa (Valtakunnanmetsien... 1971, Valtakunnan metsien... 1977, Val-takunnan metsien... 1991).

2.2 Tunnuslukujen laskenta

Tutkimusaineisto koostui koealojen yleistiedoista ja

Kuva 1. Tutkimusalue, aluenimitykset ja metsälautakunnat.Etelä-Suomen sisäosat Pohjanmaa10 = Pohjois-Karjala 13 = Etelä-Pohjanmaa11 = Pohjois-Savo 14 = Pohjanmaa12 = Keski-Suomi 15 = Keski-Pohjanmaa17 = Pohjois-Pohjanmaa

puustotiedoista. Koealojen yleistiedoista laskettiinkasvupaikkaa ja puustoa kuvaavien luokkien ylei-syys koealakeskipisteiden lukumäärän perusteellakullekin lohkolle sekä kunnittaisiksi ja metsälauta-kunnittaisiksi arvoiksi. Inventointien koepuualoillelaskettiin koepuiden pohjapinta-alalla painotetut iän,läpimitan ja pituuden keskiarvot. Valtapituus lasket-tiin Hännisen (1974) malleilla, jotka kuvaavat valta-pituuden keskipituuden funktiona. Perinteinen tapalaskea valtapituudet 100 paksuimman puun keskipi-tuutena tuotti systemaattisesti selvästi pienempiäarvoja johtuen puiden pienestä lukumäärästä koe-aloilla. Summaamalla koepuutiedot yhteen saatiinpohjapinta-ala ja tilavuus puulajeittain koko puustol-le. Kasvutietojen avulla laskettiin samat puustotun-nukset viiden vuoden kasvujakson alussa.


116

Taulukko 1. Tilavuuskasvun tarkastelussa käytettyjen inventointikoealojen lukumäärä metsikön biologiseniän, puulajin ja valtapituusboniteetin (m) suhteen.

Biologinen ikä, a

< 25 –50 –75 –100 –125 –150 > 150 Σ %

Puulaji

Mänty 222 433 469 504 289 8 3 3 1 2031 4 7Kuusi 1 5 253 624 494 1551 5 6 1 3 1610 3 7Lehtipuu 9 0 260 208 100 1 7 2 2 679 1 6

H100 (m)

< 10.5 - 8 2 6 2 9 1 5 4 8 9 0 210.5–16.5 1 1 162 216 188 143 6 6 2 5 811 1 916.5–22.5 9 0 377 432 518 262 6 5 1 3 1757 4 122.5–28.5 113 265 512 356 4 1 6 - 1293 3 0> 28.5 113 134 115 7 - - - 369 8

Σ 327 946 1301 1098 461 141 4 6 4320% 8 2 2 3 0 2 5 1 1 3 1 100

Valtapituuden ja biologisen iän perusteella mää-ritettiin valtapituusboniteetti jokaiselle koealallekäyttäen aiemmissa tutkimuksissa kehitettyjä mal-leja eri puulajeille sekä viljellyille että luontaisestisyntyneille havupuustoille (Gustavsen 1980, Vuo-kila ja Väliaho 1980). Kaikille lehtipuumetsiköillekäytettiin koivulle laadittuja yhtälöitä (Gustavsenja Mielikäinen 1984, Oikarinen 1983). Mitattujentilavuuskasvujen vertailuarvoiksi laskettiin tilavuus-kasvuestimaatit Nyyssösen ja Mielikäisen (1978),Gustavsenin (1977) ja Gustavsenin (1992) malleil-la. Tilavuuskasvumalleista useimmat on tarkoitettukäytettäväksi Etelä-Suomen alueella, mutta arvotlaskettiin myös Pohjois-Pohjanmaan alueelle. Il-mastotunnukset laskettiin koealoille Ojansuun jaHenttosen (1983) ennustemallilla.

Käytettävissä olevien koealojen lukumäärä olipienin vuotuisen tilavuuskasvun tarkastelussa, koskatarvittavia mittauksia oli tehty korkeintaan neljälläkoealalla inventointilohkoa kohti. Lisäksi edelly-tyksenä oli, että koeala oli sijoittunut kokonaanyhden metsikön sisälle. Kasvuaineiston painopisteoli 50–100-vuotiaissa metsiköissä ja puuntuotos-kyvyltään keskinkertaisilla kasvupaikoilla (tauluk-ko 1). Vertailtaessa tilavuuskasvua kasvumalleihinjätettiin ainoastaan ne metsiköt pois, joiden tila-

vuus oli alle 25 m3 ha–1. Rajaus oli kutakuinkinsamanlainen kuin kasvumallien laadinta-aineistoissa(esimerkiksi Gustavsen 1980, Nyyssönen ja Mieli-käinen 1978). Puuston arvioituja tilatunnuksia käy-tettiin 4843 metsikkökuviolta. Näiden jakaumatpuulajin, iän ja pituusboniteetin suhteen olivat hy-vin samanlaiset kuin jakaumat taulukossa 1.

Valtakunnan metsien inventoinnissa puuston kes-kitilavuus ja keskikasvu lasketaan ositteiden pinta-alojen suhteessa, joten tunnuksissa on mukana myöspuuttomia aloja. Koealakohtaisesti lasketut puus-totunnukset tuottivat erilaisia tuloksia kuin varsi-naiset inventoinnit (taulukko 2). Tutkimuksessa esi-tetyt kasvuluvut erosivat inventointien kasvuluvuistaalueittain ja ne olivat aina suuremmat kuin vastaa-van alueen inventoinnissa, koska kaikki koealatolivat puustoisia. Puusto- ja kasvutiedoissa ei ollutmukana kuolleita puita. Viimeisten viiden vuodenaikana kuolleiden puiden poisjättäminen aiheuttilievän systemaattisen aliarvion kasvulukemiin, mut-ta toisaalta puiden tarkan kuolemishetken määrittä-minen maastossa oli vaikeaa.

Kaikki inventointikoealat eivät sijainneet yhdenmetsikkökuvion sisällä. Näiden osakoealojen tila-vuuden ja tilavuuskasvun muuntaminen vastaamaankoealoja, jotka sijaitsivat kokonaan yhden metsikkö-


117

Taulukko 2. Metsälautakuntien puuston vuotuinen keskikasvu (m3ha–1) metsämaalla inventointienja eri koealaotosten mukaan.

Metsälautakunta

1 7 1 5 1 4 1 3 1 2 1 1 1 0

Inventointi 1971–76 1) 2,0 2,6 2,7 3,1 4,1 3,9 3,2Inventointi 1977–84 2) 2,6 3,3 3,8 3,7 4,5 4,5 3,7Kaikki koealat 3) 2 ,9 3,5 3,5 3,8 4,7 4,8 4,0Täyskoealat 4) 2 ,8 3,5 3,5 3,8 4,6 4,8 4,8

1) Metsätilastollinen vuosikirja (Aarne, Uusitalo ja Herrala-Ylinen 1990)2) Metsätilastollinen vuosikirja (Aarne, Uusitalo ja Herrala-Ylinen 1990)3) Tämä tutkimus; 6. ja 7. inventoinnin kaikki koealat4) Tämä tutkimus; vain ne koealat, jotka sijaitsivat kokonaan yhden metsikkökuvion sisällä

kuvion sisällä, ei ollut mahdollista, koska koealo-jen eri osien tarkat pinta-alat eivät olleet tiedossa.Kokonaan yhden metsikkökuvion sisällä olevienkoealojen (täyskoealojen) tilavuus ja tilavuuskasvuolivat keskimäärin samaa suuruusluokka kuin kaik-kien koealojen arvot (taulukko 2). Osakoealojenpois jättäminen rajoitti siten vain aineiston alueel-lista peittävyyttä. Puustotunnuksia, kuten esimer-kiksi valtapituutta, voitiin käyttää kuviokohtaisestikoealarajauksesta huolimatta.

Puiden vähäinen määrä koealalla ja puuston auk-koisuus yhdistettynä relaskooppimenetelmään vai-kutti nuorten metsiköiden mitattuihin tunnuksiin.Kaikilla puustoisilla koealoilla ei nimittäin ollutrelaskoopilla luettuja puita lainkaan. Näiden rela-skoopilla mitaten puuttomien koealojen vaikutuk-set metsiköiden tilavuuteen ja tilavuuskasvuun otet-tiin huomioon korjauskertoimella, joka laskettiinpuuttomien koealojen esiintymisestä kussakin ikä-luokassa. Tällä korjauksella oli merkitystä lähinnänuorissa, alle 30-vuotiaissa metsiköissä.

Kasvun taso riippuu myös mittausajan sääolois-ta. Havumetsiköiden mitatut tilavuuskasvut pyrit-tiin korjaamaan vastaamaan normaalijakson ilmas-to-olosuhteita. Tarjolla oli useita toisistaan poikkea-via kasvuindeksisarjoja. Timosen (1984) indeksit onlaadittu Etelä-Suomelle kokonaisuudessaan ja myösmetsälautakunnittain. Metsälautakunnittaisista in-dekseistä Etelä-Pohjanmaan, Keski-Suomen, Poh-jois-Savon ja Pohjois-Karjalan metsälautakuntienindeksejä on pidetty luotettavina (Timonen 1984).Pienempien alueiden tulokset ovat epävarmempia,

Taulukko 3. Keskimääräinen vuosilustoindeksi (normaalitaso = 100) vuo-sina 1971–84 metsämaan kankailla sijaitsevilla mänty- ja kuusivaltaisillakoealoilla metsälautakunnittain.

Metsälautakunta

1 4 1 3 1 2 1 1 1 0

Timosen alueindeksit 8 6 9 1 9 7 9 8 105Tiihosen alueindeksit 9 8 102 100 102 105Timosen indeksit, Etelä-Suomi 9 6 9 8 9 7 9 8 100

mutta tässä kokeiltiin myös käyttää Pohjanmaanmetsälautakunnalle laskettuja indeksejä. Vertailunvuoksi tarkasteltiin myös Tiihosen (1984, 1985,1986) indeksien vaikutusta kasvun tasoon. Näitä olilaadittu erikseen alueille Pohjois-Karjala–Pohjois-Savo, Keski-Suomi–Etelä-Pohjanmaa sekä Pohjois-Suomi. Eri indeksisarjojen erot tulevat esiin taulu-kossa 3. Sarjat eroavat myös toisistaan keskimää-räisen kasvun tason suhteen. Tiihosen indeksienkeskiarvo oli 102 ja Timosen 96–98 vuosina 1971–1984 koko aineistolle. Kasvun vuotuisen vaihtelunvaikutusta tuloksiin tarkasteltiin korjaamalla kaik-ki kasvutiedot eri indeksisarjoilla.

2.3 Aineiston käsittely

Suurin vaikeus aineiston analysoinnissa oli rela-skoopilla valittujen koepuiden pienen lukumäärän


118

aiheuttama suuri vaihtelu tarkasteltavissa metsiköntunnuksissa. Vaihtelun vähentämiseksi tulosten esit-telyssä käytettiin liukuvia keskiarvoja. Koska pää-paino oli eri tunnusten alueellisen ulottuvuudenmäärittämisessä, liukuvien keskiarvojen menetel-mää käytettiin karttakoordinaatistossa. Tasoitustenseurauksena muodostui trendipintoja. Tarkastelta-vat tunnukset vietiin karttatasoon, joka muodostui1 × 1 km:n alkioista. Kullekin alkiolle laskettiinkeskiarvo 12 lähimmästä havainnosta käyttäen pai-noarvona suhdetta 1 / r0,5, missä r on etäisyys ha-vainnosta (Cell based modeling... 1992). Tämä ta-soitus oli lievä leikaten vain ääriarvot, joiden poik-keavuus todennäköisimmin oli riippuvainen mit-tausmenetelmistä. Tasoituksissa käytettiin Arc/Info-ohjelmistoa ja osa tuloksista esitettiin teemakartto-jen muodossa. Keskeiset tulokset on lisäksi taulu-koitu metsälautakunnittaisina keskiarvoina. Muu-taman tunnuksen kohdalla käytettiin tasoituksenseurauksena syntyneitä arvoja riippuvuussuhteidenselvittämisessä regressio- ja korrelaatioanalyysillä.Laskenta tehtiin BMDP-ohjelmilla 1R ja 2R (Di-xon 1992). Korrelaatioanalyyseissä käytettiin myöskunnittaisia keskiarvoja alkuperäisistä puusto- jakasvupaikkatiedoista, karttakuvien tasoituksissasyntyneista koealatiedoista ja laadittujen mallienkoealakohtaisista jäännösarvoista.

3 Tulokset

3.1 Puuntuotoskyky ja sen alueellinen vaihtelu

Alueiden kangasmaiden puuntuotoskykyä kuvattiinpituusboniteetilla. Kangasmaiden keskimääräinenpituusboniteetti oli kaikilla puulajeilla pienin Poh-jois-Pohjanmaalla. Etelä-Pohjanmaalla havupuusto-jen pituusboniteetit olivat myös selvästi pienemmätkuin sisämaassa (taulukko 4). Lehtipuuta kasvavienkankaiden pituusboniteetin alueellisiin eroihin vai-kutti myös puulaji. Pohjanmaalla hieskoivu on val-litseva lehtipuu, kun taas rauduskoivu on yleisempisisämaassa. Keskimääräisestä valtapituusboniteetis-ta laadittiin teemakartat puulajeittain (kuvat 2a, 3b,4c). Männiköiden kartasta erottuvat esimerkiksiPohjanmaan lajittuneiden hiekkakankaiden alueet

Taulukko 4. Metsämaan kankaiden keskimääräinen valtapituusboniteetti(m) metsälautakunnittain.

Pääpuulaji Metsälautakunta

1 7 1 5 1 4 1 3 1 2 1 1 1 0

Mänty 17,0 18,4 20,3 19,9 22,7 23,0 21,0Kuusi 17,8 21,3 21,9 22,8 25,4 25,0 22,5Lehtipuu 12,6 14,4 14,6 16,5 16,8 17,3 16,1

(Kalajoki–Lestijärvi, Hailuoto–Rokua) ympäristös-tään pienemmällä pituusboniteetilla. Lehtipuidenkartassa on Raippaluodossa poikkeuksellisen alhai-nen pituusboniteetti, mutta kuusikoiden kartassapituusboniteetti on sama kuin muualla rannikolla.

Teemakartoissa pituusboniteetin alueellinen vaih-telu muistutti selvästi lämpötilatunnuksia esittäviäkarttoja (vrt. Suomen Kartasto 1987). Alueiden si-sällä pituusboniteettiin eniten vaikuttava tekijä olikasvupaikan viljavuus, joka näkyi kasvupaikkatyy-peittäisessä tarkastelussa (taulukko 5). Karuimpienja viljavampien kasvupaikkojen ero pituusbonitee-tissa oli suurin männiköissä ja pienin lehtipuumet-siköissä. Lehtojen ja lehtomaisten kankaiden män-niköiden pituusboniteetti oli kuitenkin samaa suu-ruusluokkaa. Kuivahkon kankaan kuusikoissa pi-tuusboniteetti oli vain vähän alhaisempi kuin män-niköissä, mutta kuusikoiden pituusboniteetti nousienemmän viljavammille kasvupaikoille mentäessä.

Pohjanmaalla on enemmän karuja sekä kivisiä taisoistuneita kankaita kuin sisämaassa (taulukko 6).Tällaisten kasvupaikkojen runsaus selitti siten suu-reksi osaksi alueiden välisiä eroja keskimääräises-

Taulukko 5. Metsämaan kankaiden keskimääräinen valtapituusboniteetti(m) pääpuulajin ja kasvupaikkatyypin mukaan. Tutkitun alueen kaikkihavainnot ovat mukana.

Pääpuulaji Kasvupaikkatyyppi

Lh Lhkg Tkg Khkg Kkg Kkokg

Mänty 24,6 24,9 22,4 19,6 15,5 13,6Kuusi 28,5 27,2 22,4 19,0 - -Lehtipuu 18,3 17,3 15,3 12,6 12,3 -


119

Kuva 2. a) Mäntyvaltaisten metsiköiden valtapituusboniteetti kangasmailla. b) Mäntyvaltaisten metsiköiden valtapi-tuusboniteetti suhteessa yhtälöllä ennustettuun (taulukko 7, mänty).


120

Kuva 3. a) Kuusivaltaisten metsiköiden valtapituusboniteetti kangasmailla. b) Kuusivaltaisten metsiköiden valtapi-tuusboniteetti suhteessa yhtälöllä ennustettuun (taulukko 7, kuusi).


121

Kuva 4. a) Lehtipuuvaltaisten metsiköiden valtapituusboniteetti kangasmailla. b) Lehtipuuvaltaisten metsiköidenvaltapituusboniteetti suhteessa yhtälöllä ennustettuun (taulukko 7, lehtipuu).


122

Taulukko 6. Erilaatuisten kasvupaikkojen osuudet (%) metsälautakunnit-tain. Kankaiden osuus on laskettu metsämaan pinta-alasta, muut tunnuk-set on laskettu metsämaan kankaiden pinta-alasta.

Kasvupaikan laatu Metsälautakunta

1 7 1 5 1 4 1 3 1 2 1 1 1 0

Kangasmaa 5 3 5 9 7 5 6 2 7 4 7 7 7 3Muut 4 7 4 1 2 5 3 8 2 6 2 3 2 7

Lhkg & Tkg 4 5 5 1 6 9 5 1 6 7 8 2 6 7Kkg 1 0 7 4 8 2 2 4Muut 4 5 4 2 2 7 4 1 3 1 1 6 2 9

Kiviset 9 1 8 2 5 1 2 1 4 1 1 1 0Soistuneet 1 2 1 0 8 1 0 5 6 4Kunttaiset 4 3 1 1 - - 1Lähellä rantaa - - 2 - - - -Muut 7 5 6 9 6 4 7 7 8 1 8 3 8 5

lajille laadittiin yksinkertaiset lineaariset yhtälöt,joissa selitettävänä muuttujana oli pituusboniteetti.Nämä yhtälöt ja niiden tilastolliset tunnusluvut ovattaulukossa 7. Kasvupaikkatyypit esitettiin valemuut-tujilla. Kuusikoissa valemuuttuja lehdoista ja leh-tomaisista kankaista nosti selitysastetta erityisenpaljon (vrt. taulukko 5).

Metsikön sijaintia kuvattiin yhtälöissä lämpösum-malla ja korkeudella merenpinnasta. Sijaintia olisivoitu kuvata myös pohjoiskoordinaatilla, mutta yh-tälöt, joissa lämpösumma ja korkeus olivat muka-na, olivat kuitenkin parempia jäännöshajontakuvi-en perusteella. Näiden yhtälöiden avulla voitiin pa-remmin selittää myös länsi–itä-suunnassa havait-tua vaihtelua. Yhtälöt antoivat tosin systemaatti-sesti liian suuria arvoja yli 230 m:n korkeudellamerenpinnasta. Lämpösumma laskee korkeammil-le paikoille mentäessä ja näiden muuttujien keski-näinen korrelaatio (suurimmmillaan 0,55) heikensimahdollisuutta tulkita lämpösumman ja korkeudenvaikutuksia selitettävään muuttujaan erikseen. Kor-keuden ottaminen yhtälöihin lämpösumman lisäksinosti kuitenkin selitysastetta merkittävästi. Sade-määrä oli myös hyvin voimakkaasti korreloitunutmaanpinnan korkeuden kanssa. Korkeus merenpin-

Taulukko 7. Puulajikohtaiset valtapituusboniteettien yhtälöt. Selitettävä muuttuja (y) on valta-pituusboniteetti (m).

Mänty t-arvo Kuusi t-arvo Lehtipuut t-arvo

Vakio –6,07 –17,46 +0,36Lämpösumma +0,027 43,0 +0,034 43,2 0,019 17,9Korkeus mpy. +0,019 26,0 +0,019 24,8 +0,011 8,7ln( Ikä ) –2,62 15,0 - –2,67 6,9Ikä +0,020 6,7 –0,030 21,1 +0,020 2,5d 1 –2,67 31,3 –1,98 19,6 –1,16 7,0d 2 –3,34 27,4 –3,06 26,7 –2,22 11,5d 3 –3,27 7,6 –3,15 8,3 –2,79 3,5kp12 +7,76 4,9 +6,80 43,2 +3,25 17,4kp3 +6,88 3,4 +3,20 21,5 +2,29 12,6kp4 +4,16 4,2 - -

R2 0,817 0,843 0,689Se 1,53 1,48 1,56n 2217 1843 783y 20,5 23,7 16,0

Valemuuttujat:d1 = 1, jos kivinen d2 = 1, jos soistunut d3 = 1, jos kunttainenkp12 = 1, jos Lh tai Lhkg kp3 = 1, jos Tkg kp4 = 1, jos Khkg

sä pituusboniteetissa. Pohjanmaan metsälautakun-nan kasvupaikkojen laatutunnukset olivat kuitenkinkivisyyttä lukuunottamatta melko samanlaiset kuinKeski-Suomessa.

Pituusboniteettiin vaikuttavia tekijöitä tutkittiintarkemmin regressioanalyysilla. Kullekin pääpuu-


123

nasta olisi siten voitu korvata eri sadetunnuksilla(vuotuinen, kasvukauden tai kesäkuukausien sade-määrä) yhtälöiden tilastollisten tunnuslukujen säi-lyessä miltei samanlaisina.

Puuston ikä hyväksyttiin ainoana puustotunnuk-sena selittäväksi muuttujaksi yhtälöihin. Riippu-vuus on havainnollistettu kuvassa 5. Iän korrelaa-tio pituusboniteetin kanssa on ongelmallinen, kos-ka kasvupaikan puuntuotoskyvyn ei pitäisi muut-tua puuston vanhetessa. Tunnus otettiin malleihin,koska haluttiin varmistaa, ettei mikään nuorten taivanhojen metsien alue erotu tuotoskyvyltään muis-sa tarkasteluissa.

Kuva 5. Valtapituusboniteetin riippuvuus puuston iästä a) männiköissä ja b) kuusikoissa. Havain-not ovat ikäluokittaisia keskiarvoja.

Kasvupaikan ominaisuudet kuten kivisyys, sois-tuneisuus ja kunttaisuus kuvattiin valemuuttujilla.Rannikon läheisyyttä kuvaava valemuuttuja oli ti-lastollisesti merkitsevä vain lehtipuiden yhtälöissä.Rehevien kasvupaikkatyyppien männiköissä oli lie-vä korrelaatio metsiköiden laatuluokituksen ja pi-tuusboniteetin välillä. Laatuluokitus perustuu en-nen kaikkea puuston tiheyteen, jolloin huonolaa-tuisimmat ovat vajaapuustoisia metsiköitä. Karu-jen kasvupaikkojen männiköissä pituusboniteetti olihiukan suurempi Itä-Suomessa, mikä näkyi lievänäkorrelaationa itäkoordinaatin kanssa.

Taulukon 7 yhtälöillä ennustettujen ja todellisten


124

tälöiden perusteella. Tarkastelu tehtiin erikseen Poh-janmaalle ja Etelä-Suomen sisäosille eli alueillevedenjakajasta itään. Pienempiä alueita ei voitu ver-rata aineiston vähyyden vuoksi.

Kivisyyden, soistuneisuuden ja kunttaisuudenpuuntuotoskykyä alentava vaikutus oli suhteellisenvähäinen, mutta vaikutus lisääntyi karummilla kas-vupaikkatyypeillä (taulukko 8). Eri puulajien jaalueiden väliset erot olivat pieniä. Varsinkin kuusi-koissa ja lehtipuumetsiköissä soistuneisuus alensipituusboniteettia enemmän kuin kivisyys. Soistu-neisuus oli vähemmän rajoittava tekijä Pohjanmaanrehevien kasvupaikkojen kuusikoissa kuin sisämaas-sa, mutta kivisyyden vaikutus oli hiukan suurempi.Pohjanmaan kaikkein karuimpien kasvupaikkojenmänniköissä kivisyys näytti olevan vähemmän ra-joittava tekijä kuin sisämaassa, mutta tämä lieneeseurausta lajittuneiden maiden suuremmasta mää-rästä Pohjanmaalla. Kuivahkojen kankaiden män-niköiden puuntuotoskykyyn soistuneisuus vaikuttienemmän Pohjanmaalla kuin sisämaassa. Kuntta-

Taulukko 8. Kasvupaikan laadun vaikutus puuntuotoskykyyn Pohjan-maalla (PM) ja Etelä-Suomen sisäosissa (SM) ja aineistossa keskimäärin(KA). Puuntuotoskyvyltään alentuneiden kasvupaikkojen pituusboniteettion laskettu suhteessa vastaavan kasvupaikkatyypin pituusboniteettiinilman tuotosta rajoittavia tekijöitä.

Kasvupaikan Puulaji Alue Suhteellinen pituusboniteetti, %laatu

Lhkg Tkg Khkg Kkg

Kivinen Mänty SM 9 2 9 0 8 6 8 4PM - 9 1 8 4 9 1

Kuusi SM 9 5 9 0 8 9 -PM 9 1 9 2 8 8 -

Lehtipuu KA 9 7 9 5 8 7 -

Soistunut Mänty SM 9 4 8 4 8 8 -PM - 8 7 8 2 8 1

Kuusi SM 8 9 8 6 - -PM 9 5 8 7 8 1 -

Lehtipuu KA 9 3 8 9 8 8 -

Kunttainen Mänty SM - 8 9 - -PM - 8 6 - -

Kuusi SM - 9 4 - -PM - 7 8 - -

Lehti KA - 8 8 - -

pituusboniteettien suhteista laadittiin teemakartat(kuvat 2b, 3b, 4b). Ennusteiden paikkansapitävyysoli hyvä (± 5 %) etenkin havupuuvaltaisissa metsi-köissä. Kartoissa on kuitenkin nähtävissä selkeästiyli- ja aliarvioituja (± 5–15 %) alueita. Poikkea-miin vaikuttavien tekijöiden selvittämiseksi lasket-tiin kuntakohtaiset keskiarvot pituusboniteetin jaennustetun pituusboniteetin suhteesta puulajeittain.Näitä tarkasteltiin erikseen Pohjanmaan ja muunEtelä-Suomen alueilta.

Sisämaan männiköiden pituusboniteetit olivatennustettua parempia kunnissa, joissa oli paljonreheviä kasvupaikkoja ja viljeltyjä metsiä. Ennus-tettuja huonompia pituusboniteettejä esiintyi kun-nissa, joissa oli runsaasti kivisiä kasvupaikkoja.Pohjanmaan männiköiden valtapituusboniteetit oli-vat taas ennustettua parempia kunnissa, joissa olikivisiä kasvupaikkoja. Runsaasti vajaapuustoisiametsiä kunnissa vaikutti toiseen suuntaan: pituus-boniteetti oli ennustettua huonompi.

Sisämaan kuusikoiden pituusboniteetit olivat en-nustettua huonompia kunnissa, joissa oli paljon ka-ruja kasvupaikkoja ja rantametsiä (järvialueilla).Pohjanmaalla kuusikoiden pituusboniteetit olivatennustettua alhaisempia kunnissa, joissa oli vanho-ja, harsittuja metsiä. Kunnat, missä esiintyy drum-liinejä eli moreenikumpuja (Suomen Kartasto 1990)erottuivat ennustettua paremmalla pituusbonitee-tilla Pohjanmaalla.

Lehtipuustojen pituusboniteetit olivat sekä Poh-janmaalla että sisämaassa ennustettua huonompiasellaisissa kunnissa, joissa oli paljon vajaapuustoi-sia, harsittuja ja vanhoja metsiä.

Edellä mainitut tekijät olivat kaikki tilastollisestimerkitseviä korrelaatioanalyyseissä (p < 0.05). Nii-den yhteiskorrelaatiokertoimet kuntakohtaisten kes-kipoikkeamien kanssa vaihtelivat 0,43–0,60 (n =89–175). Kuntakohtaisista keskimääräisistä poik-keamista voitiin selittää korkeintaan 36 %. Hei-kohkosta tilastollisesta riippuvuudesta huolimattatuloksia pidettiin suuntaa-antavina.

Puulajikohtaisissa pituusboniteettiyhtälöissä ki-visyyden ja soistuneisuuden vaikutukset tulivat reg-ressiomalleissa esiin vain keskimääräisinä, vaikkavaikutukset vaihtelivat kasvupaikkatyypin mukaan.Tiedot näiden tekijöiden puuntuotoskykyä alenta-vasta vaikutuksesta koottiin tästä syystä erilliseentaulukkoon puulaji- ja kasvupaikkakohtaisten yh-


125

kerroksen vaikutus oli karkeasti ottaen samansuun-tainen kuin soistuneisuuden. Poikkeuksellisen voi-makkaasti kuntta rajoitti kuitenkin kuusikoiden kas-vua Pohjanmaalla. Siellä pituusboniteetti oli 22 %alhaisempi kunttaantuneen kasvupaikan kuusikos-sa verrattuna vastaavaan kasvupaikkaan ilman tuo-toskykyä alentavia tekijöitä.

3.2 Tilavuuskasvun taso ja sen alueellinen vaihtelu

Valtakunnan metsien inventoinneisssa mitattua kas-vua verrattiin ensisijaisesti Nyyssösen ja Mielikäi-sen (1978) kasvumalleilla ennustettuun kasvuun.Metsien nykykasvu laskettiin kaikille mänty- jakuusivaltaisille metsiköille puuston iän ja tilavuu-den funktiona. Ennusteyhtälöiden laadinnassa onyleensä käytetty valikoituja metsiköitä, joiden kas-vun taso saattaa erota laajojen alueiden metsienkeskimääräisestä kasvusta. Yleisesti on pidetty tar-peellisena alentaa kasvuennusteita 10–20 % mal-lien antamasta tasosta (Nyyssönen ja Mielikäinen1978).

Vertailu Nyyssösen ja Mielikäiseen (1978) kas-vumalleihin osoitti, että mitattu kasvu oli noin 90% malleilla ennustetusta kasvusta koko aineistos-sa: männiköissä 92 % ja kuusikoissa 87 %. Vuosi-lustoindekseillä korjatun kasvun tason keskiarvovaihteli välillä 89–96 % männiköissä ja 86–90 %kuusikoissa. Kasvun ilmastollista vaihtelua kuvaa-vien indeksien paikkansapitävyyttä ei voitu arvioi-da tässä tutkimuksessa, joten kasvun keskimääräi-selle tasolle jouduttiin hyväksymään näinkin suu-ret vaihteluvälit. Eri inventointikertojen välillä olimyös eroa. Keskikasvun suhteellinen paranemineninventoinnista toiseen näkyi korkeampina tasoker-toimina myöhäisemmissä inventoinneissa. Vanhem-missa, yli 60-vuotiaissa metsiköissä (70 % havain-noista) kasvun taso oli muutama %-yksikköä alem-pi kuin koko aineistossa keskimäärin.

Samalla tavalla selvitettiin kahden muun tilavuus-kasvua ennustavan mallin hyvyyttä. Kokeiltavaksivalittiin sellaiset mallit, jotka perustuvat useampiinmuuttujiin kuin Nyyssösen ja Mielikäisen (1978)mallit. Inventoinneissa mitattu kasvu oli keskimää-rin 97 % Gustavsenin (1977) malleilla ennustetuis-ta kasvuista. Näissä malleissa selittävinä muuttuji-na oli tilavuus, ikä ja valtapituus. Vähäpuustoisille

metsiköille laadituissa malleissa (Gustavsen 1992)oli vielä enemmän muuttujia, edellisten lisäksi run-koluku ja lämpösumma. Inventoinneissa mitattutilavuuskasvu oli 109 % näillä malleilla ennuste-tusta kasvusta.

Ennusteiden taso verrattuna mitattuun kasvuunon pitkälle seurausta mallien laadinta-aineiston laa-juudesta ja edustavuudesta. Gustavsenin (1977)mallit talousmetsille antoivat keskimäärin oikeim-mat ennusteet, koska laadinta-aineisto on koko Ete-lä-Suomea kattavasta ja otantaan perustuvasta 3.valtakunnan metsien inventoinnista.

Ennustemallit perustuvat metsikkötunnuksiin, joi-den kautta useimmat erot alueiden kasvuolosuh-teissa ja käsittelyssä tulevat huomioiduksi melkohyvin. Ero mitatun ja ennustetun kasvun välillävaihteli kuitenkin metsälautakunnittain (taulukko9). Itä–länsi-suunnassa näkyi laskeva trendi: Poh-janmaata ja Pohjanlahden rannikkoa kohti mitattukasvu aleni verrattuna mallien antamiin ennustei-siin. Vain pohjoisempana olevat metsälautakunnatpoikkesivat selvästi tästä trendistä. Erot eri maan-tieteellisten alueiden välillä säilyivät käytetyistämalleista riippumatta. Esimerkiksi Pohjanmaan jaKeski-Suomen metsälautakuntien tasokertoimienerotus vaihteli 19–22 %-yksikköä männiköissä ja24–33 %-yksikköä kuusikoissa, vaikka käytettiineri muuttujiin perustuvia malleja. Lehtipuuvaltais-ten metsiköiden tilavuuskasvun alueellinen vaihte-lu oli erilainen kuin havupuumetsiköiden. Pohjan-maan metsälautakunnan alue erottui alhaisimmanja Keski-Suomen metsälautakunta korkeimman kas-vun alueena.

Teemakartta mitatun ja ennustetun (Nyyssönenja Mielikäinen 1978) kasvun suhteesta osoitti, ettäkasvun taso vaihteli suuresti myös metsälautakun-tien sisällä (kuva 6). Männiköiden ja kuusikoidenkasvun tason alueellinen vaihtelu oli erilaista. Män-niköiden huonokasvuisia alueita (tasokerroin < 0,85)löytyi melkein pelkästään Pohjanmaalla. Huono-kasvuisten männiköiden alue ulottui Pohjanmaanlautakunnasta itään Etelä-Pohjanmaan lautakunnanpuoliväliin asti. Heikommin kasvavia kuusikoitalöytyi suuremmassa määrin myös sisämaasta. Kuu-sikoiden kaikkein alhaisimman kasvun alueet (taso-kerroin < 0,70) olivat yhtenäisiä vyöhykkeitä Poh-janmaan rannikolla Närpiön ja Lohtajan välillä sekäPohjois-Karjalan vaara-alueilla. Nuorten alle 60-


126

Taulukko 9. Metsiköiden mitattu tilavuuskasvu sekä mitatun ja ennustetun tilavuuskasvun suhde(= tasokerroin) keskimäärin metsälautakunnittain.

Metsälautakunta

1 7 1 5 1 4 1 3 1 2 1 1 1 0

Tilavuuskasvu, m3 ha–1 3,2 4,1 3,8 4,4 5,8 5,8 5,0

Tasokerroin, mänty 1) 0,84 0,88 0,79 0,86 0,99 0,98 0,99Tasokerroin, mänty 2) 0,89 0,93 0,85 0,91 1,07 1,08 1,07Tasokerroin, mänty 3) 1,09 1,10 0,95 1,05 1,14 1,15 1,07

Tasokerroin, kuusi 1) 0,83 0,86 0,67 0,87 0,91 0,91 0,87Tasokerroin, kuusi 2) 0,75 0,86 0,71 0,94 1,04 1,01 0,94Tasokerroin, kuusi 3) 1,02 1,10 0,82 1,08 1,12 1,11 1,08

Tasokerroin, lehtipuu 2) 0,95 1,01 0,73 0,94 1,10 1,02 0,94

1) kasvumalli Nyyssönen ja Mielikäinen 19782) kasvumalli Gustavsen 19773) kasvumalli Gustavsen 1992

vuotiaiden metsiköiden kasvukertoimet olivat al-haisemmat alavilla alueilla, mutta alueet eivätulottuneet yhtä pitkälle sisämaahan.

Poikkeamiin vaikuttavien tekijöiden selvittämi-seksi laskettiin kuntakohtaiset keskiarvot tilavuus-kasvun ja ennustetun tilavuuskasvun suhteesta puu-lajeittain (kuva 7). Näitä tarkasteltiin erikseen Poh-janmaan ja muun Etelä-Suomen alueilta.

Sisämaan männiköiden tasokertoimet olivat al-haisempia kunnissa, joissa puuston pohjapinta-alaoli pieni ja kunnissa, jotka sijaitsivat alueen poh-joisosassa. Näissä kunnissa oli myös paljon karujaja paksukunttaisia kasvupaikkoja. Tasokertoimetolivat pieniä Pohjanmaan alavilla alueilla sijaitse-vissa kunnissa sekä kunnissa, joissa oli runsaastijokikerrostumia (hienojakoisia, lajittuneita maita).Kunnissa, joissa esiintyi drumliinejä (moreenikum-puja, Suomen Kartasto 1990), oli korkeampia taso-kertoimia Pohjanmaalla. Nämä muuttujat lisäsivätselitysastetta siitä huolimatta, että korkeusasemayleisesti kuvasi kasvupaikkojen ominaisuuksia näil-lä alueilla. Tunnuslukujen tarkkuus oli kuitenkinhuono, koska ne perustuivat maaperäkartasta teh-tyyn silmävaraiseen luokitukseen. Muuttujat olivatkaikki tilastollisesti merkitseviä korrelaatioanalyy-seissä (p < 0,05). Niiden yhteiskorrelaatio kunnit-taisten keskimääräisten tasokertoimien kanssa vaih-teli 0,56–0,68 (n = 83–98).

Kuusikoiden tasokertoimet olivat alhaisemmatalavilla alueilla sijaitsevissa kunnissa sekä kunnis-sa, joissa puuston keskimääräinen valtapituus olisuuri. Riippuvuus valtapituuden ja tasokertoimienkuntakeskiarvojen välillä oli samanlainen Pohjan-maan kuusikoilla ja Etelä-Suomen sisäosien kuusi-koilla. Muuttujat olivat tilastollisesti merkitseviä(p < 0,05). Korkeusaseman ja valtapituuden yhteis-korrelaatiokerroin kunnittaisten keskimääräistentasokertoimien kanssa oli 0,80 (n = 169, kuva 7b).Korrelaatioanalyysi osoitti lisäksi, että korkeusase-man vaikutus osittain oli yhteydessä kasvupaikko-jen ominaisuuksiin. Rehevien ja kivisten kasvu-paikkojen sekä kuusivaltaisten metsiköiden osuuskasvoi Pohjanmaalla mentäessä alemmaksi ja lä-hemmäksi merta. Tällaisilla muuttujilla tai niidenkombinaatioilla ei kuitenkaan päästy yhtä korkeaankorrelaatioon kuin yksistään korkeudella meren-pinnasta.

Tuloksia männiköiden tasokertoimiin vaikutta-vista tekijöistä pidettiin vain suuntaa-antavina, muttakuusikoissa riippuvuus korkeuden ja valtapituudenkanssa oli varsin hyvä ja samat muuttujat olivatmerkitseviä eri osa-alueilla.


127

Kuva 6. Männiköiden (a) ja kuusikoiden (b) mitatun ja ennustetun tilavuuskasvun suhde (= tasokerroin). Kasvuennustettiin Nyyssösen ja Mielikäisen (1978) mallilla.


128

Kuva 7. Männiköiden (a) ja kuusikoiden (b) mitatun ja ennustetun tilavuuskasvun suhde(= tasokerroin) maaston korkeuden funktiona. Kasvu ennustettiin Nyyssösen ja Mielikäisen(1978) mallilla ja kuvan havainnot ovat kunnittaisia keskiarvoja. Valtapituuden (Hdom) alimpiinja ylimpiin luokkiin kuuluu 25 % havainnoista.

Männiköissä suhde oli samanlainen sekä Pohjan-maalla että Etelä-Suomen sisäosissa. Kuusikoidenkeskikasvu oli Pohjanmaalla hiukan pienempi suh-teessa pituusboniteettiin. Lasketut pituusboniteetitkuvasivat metsien tuotoskykyä nykyisin ja myösvarsin pitkälle tulevaisuuteen.

Valtapituuden määrittämiseen liittyi epävarmuut-ta. Tutkimuksessa käytettiin Hännisen (1974) mal-leja ennustamaan valtapituudet keskipituudesta.Mallien hyvyyttä ei pystytty tarkistamaan. Toisaal-

4 Tulosten tarkastelu

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kangasmaidenpuuntuotoskykyä valtapituusboniteetin avulla (vrt.Koivisto 1970). Pituusboniteetti määritettiin nyky-puuston perusteella, jonka vuoksi tulokset eivätkerro maiden potentiaalisesta tuotoskyvystä. Val-tapituusboniteetin ja alueen keskikasvun välinenriippuvuus oli tässä aineistossa kuitenkin selvä.


129

ta kokeiltiin suoraan aineistosta laskettuja valtapi-tuuksia. Nämä perustuivat käytännössä usein koe-alan yhteen ainoaan puuhun ja ne olivat systemaat-tisesti pienemmät kuin malleilla lasketut. Niidenkäyttö ei johtanut toisiin johtopäätöksiin puuntuo-toskyvyn alueellisuudesta tai siihen vaikuttavistatekijöistä. Julkaisussa esitettiin vain tuloksia, jotkaperustuvat Hännisen (1974) malleilla laskettuihinvaltapituuksiin. Näillä lähtöarvoilla metsätyyppienpituusbonitetit olivat samaa suuruusluokkaa kuinesimerkiksi Gustavsenin (1980) julkaisussa.

Valtapituusboniteettia selittävien yhtälöiden pe-rusteella näytti siltä, että erot Pohjanmaan ja Etelä-Suomen sisäosien metsien kasvussa johtuivat pit-kälti kasvupaikkojen laadusta. Karuja, kivisiä jasoistuneita kasvupaikkoja oli enemmän Pohjanmaal-la. Tämän lisäksi korkeusasema vaikutti jossainmäärin puuntuotoskykyyn niin, että alavien aluei-den tuotoskyky oli heikompi. Runsaammat sateetja suurempi humidisuus sekä huuhtoutuneemmanmaaperän ilmavuus ja liikkuva pohjavesi voivatvaikuttaa myönteisesti kasvupaikan tuotoskykyynkorkeammalle mentäessä. Kankaiden keskimääräi-nen pituusboniteetti ei kuitenkaan laskenut rannik-koa kohti, koska lämpösumman kohoaminen ja re-hevien kasvupaikkojen yleistyminen kumosivat ran-nikon läheisyyden puuntuotoskykyä rajoittavat vai-kutukset. Pohjoisempana sijaitsevien alueiden osaltaboniteetin riippuuvuussuhde korkeusasemasta olipäinvastainen eli boniteetti laski korkeuden mu-kaan lämpösumman ja tykkylumen takia (Roiko-Jokela 1980, Kärkkäinen 1984). Ruotsalaisessa bo-nitointijärjestelmässä maaston korkeus on sinällän-sä pituusboniteettia alentava tekijä, mutta tämä joh-tuu ensisijaisesti siitä, ettei lämpötilatunnuksia käy-tetä. Etäisyys rannikolta, liikkuva pohjavesi ja suu-ri humidisuus nostavat boniteettia erityisesti kuusi-koissa (Hägglund ja Lundmark 1977, Lundmark1974, Tegnhammar 1992). Lundmarkin (1974)mukaan korkeusasema oli myös boniteettia nosta-va tekijä 100–200 m:n korkeudelle asti.

Viljeltyjen metsiköiden valtapituusboniteetti onsuurempi kuin luontaisesti syntyneiden metsiköi-den samalla metsätyypillä (Gustavsen 1980, Vuo-kila ja Väliaho 1980). Käytännön metsänviljelyssäsaavutettua hyötyä voitaisiin siten arvioida pituus-boniteetin avulla, mutta valtapituuteen ja ikään pe-rustuvat pituusbonitointimallit eivät sovi nuorille

viljelymetsille (kuva 5, männiköt, vrt. Tamminen1993, Varmola 1993). Tämä olisi voinut vaikuttaamyös alueellisiin vertailuihin, koska Pohjanmaallaon vähemmän viljeltyjä metsiä kuin Etelä-Suomensisäosissa. Aluevertailuissa saatiin tässä suhteessaoikeampi kuva sisällyttämällä puuston ikä yhtälöi-hin. Jos taulukon 7:n yhtälöillä halutaan ennustaatiettyjen metsiköiden (alueen metsien) keskimää-räistä pituusboniteettia, tulisi iäksi antaa tämän ai-neiston keski-ikä (75 vuotta). Tämä sen takia, etteivoida sanoa milloin ja missä määrin pituusbonitee-tin riippuvuus iästä johtuu viljelystä, käytettyjenbonitointimallien sopimattomuudesta, ympäristö-muutoksista (kasvuolosuhteiden paranemisesta) taiyli 80-vuotiaitten metsiköiden kohdalla, alhaisem-masta uudistamisiästä viljavilla kuin karuilla kas-vupaikoilla. Kuusikoissa pituusbonitetin riippuvuusiästä oli selvästi erilainen kuin männiköissä. Las-keva trendi iän suhteen oli hyvin selkeä myös kes-ki-ikäisissä puustoissa (kuva 5, kuusikot). Tämävoi olla seurausta metsien käsittelytapojen muu-toksesta ja siirtymisestä alaharvennuksiin tai boni-tointimallien harhaisuudesta (Tamminen 1993,Tegnhammar 1992).

Tamminen (1993) esitti tutkimuksessaan valtapi-tuusboniteettejä alueelta lähellä Pohjanlahden ran-nikkoa. Kuusikoiden pituusboniteetit olivat keski-määrin pienemmät kuin tässä tutkimuksessa Poh-janmaan keskiosissa. Ero johtunee suurimmaksiosaksi Tammisen (1993) aineiston korkeasta iästä,mutta havainnot olivat myös alueelta, joka kartassa(kuva 3a) erottui ympäristöstään pienemmällä pi-tuusboniteetilla. Männiköiden pituusboniteetit oli-vat samaa suuruusluokka tässä tutkimuksessa kuinTammisella (1993).

Kasvupaikkojen kivisyyden, soistuneisuuden jakunttaisuuden vaikutuksista tuotoskykyyn on vainvähän aikaisempia tutkimustuloksia. Vaikutus puun-tuotoskykyyn todettiin melko pieneksi. Kivisyy-den vaikutus oli tosin suurempi kuin Tammisen(1993), mutta pienempi kuin Viron (1958) tutki-muksissa. Valtakunnan metsien inventoinneissanämä tunnukset määritettiin silmävaraisesti. Onmahdollista, että kasvupaikat luokiteltiin huonom-paan kasvupaikkatyyppiin mieluummin kuin kivi-siksi tai soistuneiksi.

Metsiköiden mitattua tilavuuskasvua verrattiinkasvumalleilla ennustettuihin arvoihin. Kaikista


130

malleista löytyi sama piirre: jos mallit kalibroidaanEtelä-Suomen sisäosien metsiköiden kasvun mu-kaan, saadaan Pohjanmaan metsälautakunnanalueen männiköille 17–22 %:n ja kuusikoille 23–29%:n yliarvioita (taulukko 9). Mikään käytetyistä kas-vumalleista ei suoraan ”reagoinut” eri alueidenmetsien erilaisuuteen selittävien muuttujien kautta.Tulokset antavat kuitenkin paremman kuvan Poh-janmaan metsälautakunnan metsien kasvusta kuinMielikäisen ja Nyyssösen (1978) tutkimus. Siinäsuositeltiin kasvuennusteiden korjaamista kertoi-mella 0,6, kun sopiva kerroin oli 0,79 männiköille ja0,67 kuusikoille tässä tutkimuksessa. Osasyitä tähäneroon oli varmasti tämän tutkimuksen kattava ai-neisto sekä uudempien inventointitulosten käyttö.

Kuusikoiden alhainen kasvun taso oli selkeästiominaista Pohjanmaan alaville alueille. Kuntata-solla korkeusasema selitti poikkeamat kasvuennus-teista melko hyvin. Heikkokasvuisen alueen ulot-tuminen syvemmälle sisämaahan Pohjois-Pohjan-maalla kuin Etelä-Pohjanmaalla (kuva 6) voi ollaseurausta kuusikoiden vähyydestä pohjoisosissa.Männiköiden alhaisen kasvun alue ei seurannut kor-keutta yhtä selvästi, vaan painopiste oli Etelä-Poh-janmaan metsälautakunnan alueella (kuva 6). Mo-lempien puulajien kohdalla saatiin viitteitä siitä,että maaperä voi olla vaikuttava tekijä. Männyllätämä johtuisi maaperän tiiviydestä ja kuusella re-hevistä mutta kivisistä kasvupaikoista.

Toisaalta kasvun vuosien välistä vaihtelua kuvaa-vien vuosilustoindeksien perusteella (vrt. taulukko 3ja 9) kasvun alhaisempi taso alueen länsiosissa voiosittain olla seurausta tilapäisesti epäedullisimmis-ta sääolosuhteista. Timosen (1984) metsälautakun-nittaisten indeksien käyttö nosti puuston kasvua ta-soittaen samalla länsi–itä-suunnassa esiintyvää tren-diä. Metsälautakunnittaisten vuosilustoindeksienkäyttö vaikutti siis oleellisesti kuvaan puuston kas-vun alueellisuudesta. Tiihosen (1984, 1985, 1986)indekseillä ei ollut samanlaista vaikutusta, muttaniiden osalta aluejako oli huomattavasti karkeampi.Säästä aiheutuva kasvun vaihtelu on yhtenäistämelko laajoilla alueilla, mutta kaikkein poikkeavim-man kasvun alueet olivat melko suppeita. Alhaisenkasvun alueilla voi siis olla kyse maaperän ja ilmas-ton tai sääolosuhteiden (ja puulajin) yhteisvaikutuk-sesta. Sääolosuhteiden vaikutusta on syytä tutkiatarkemmin analysoimalla kasvun vuotuista vaihtelua.

Mallien antamat tilavuuskasvun ennusteet voi-daan korjata ”keskimäärin” oikeiksi alueittaisillatasokertoimilla (taulukko 9, kuvat 6 ja 7). Periaat-teessa voidaan myös ajatella, että Pohjanmaalla käy-tettäisiin vähäpuustoisille metsiköille laadittuja kas-vumalleja, koska ne antavat alueelle sopivimpiaennusteita. Kaikkien kasvumallien ennusteissa olikuitenkin suurta vaihtelua esimerkiksi metsälauta-kuntien sisällä. Lisäksi Pohjanmaan alavien aluei-den metsien poikkeavat kasvuluvut voivat olla seu-rausta metsien erilaisesta kehitysrytmistä, joten pa-ras ratkaisu olisi laatia alueen metsille uudet kas-vumallit. Aluetta ei voida rajata kovinkaan tarkasti,joten jatkotyössä pitäisi kiinnittää huomiota kasvu-mallien soveltumiseen laajemmille alueille. Tähänvoidaan päästää myös sitä kautta, että täsmällisem-min eritellään kasvuun ja kehitykseen vaikuttavattekijät lähellä Pohjanlahden rannikkoa.

Kirjallisuus

Aarne, M. (toim.). 1993. Metsätilastollinen vuosikirja1992. Skogsstatistisk årsbok 1989. Yearbook of fo-rest statistics 1992. SVT Maa- ja metsätalous 1993:5.317 s. ISBN 951-40-1320-4, ISSN 0784-8404, ISSN0359-968X.

— , Uusitalo, M., & Herrala-Ylinen, H. (toim.). 1990.Metsätilastollinen vuosikirja 1989. Skogsstatistisk års-bok 1989. Yearbook of forest statistics 1989. SVTMaa- ja metsätalous 1990:4. Folia Forestalia 760.246 s. ISBN 951-40-1320-4, ISSN 0784-8404, ISSN0359-968X.

Aaltonen, V.T. 1940. Metsämaa. 615 s.Alho, P. 1968. Pohjois-Pohjanmaan metsien käytön ke-

hitys ja sen vaikutus metsien tilaan. Summary: Utili-zation of forests in North Ostrobothnia and its effecton their condition. Acta Forestalia Fennica 89. 216 s.

Cajander, A.K. 1909. Über Waldtypen. Acta ForestaliaFennica 1(1). 175 s.

— 1949. Forest types and their significance. Acta Fores-talia Fennica 56. 71 s.

Cell based modeling with GRID. 1992. Arc/Info usersguide. Environmental Systems Research Institute Inc.,Redlands, CA, USA. 276 s.

Dixon, W.J. (toim.). 1992. BMDP statistical softwaremanual, Volume 1 & 2. University of California Press.1500 s. ISBN 0-520-08138-2, ISBN 0-520-08139-0.


131

Gustavsen, H.G. 1977. Valtakunnalliset kuutiokasvuyh-tälöt. Summary: Finnish volume increment functions.Folia Forestalia 331. 37 s. ISBN 951-40-0306-3. ISSN0015-5543.

— 1980. Talousmetsien kasvupaikkaluokittelu valtapi-tuuden avulla. Summary: Site index curves for coni-fer stands in Finland. Folia Forestalia 454. 31 s. ISBN951-40-0479-5, ISSN 0015-5543

— 1992. Vähäpuustoisten männiköiden ja kuusikoidenkehitys. Summary: Development of understocked pineand spruce stands. Folia Forestalia 796. 29 s. ISBN951-40-1243-7, ISSN 0015-5543.

— & Mielikäinen, K. 1984. Luontaisesti syntyneidenkoivikoiden kasvupaikkaluokittelu valtapituuden avul-la. Summary: Site index curves for natural birch standsin Finland. Folia Forestalia 597. 20 s. ISBN 951-40-0670-4, ISSN 0015-5543.

Heikurainen, L. & Seppälä, K. 1966. Regionality instand increment and its dependance on temperaturefactor on drained swamps. Acta Forestalia Fennica78(4). 14 s.

— & Seppälä, K. 1973. Ojitusalueiden puuston kasvunjatkumisesta ja alueellisuudesta. Summary: Regiona-lity and continuity of stand growth in old forest drai-nage areas. Acta Forestalia Fennica 132. 36 s. ISBN951-651-007-8.

Hägglund, B. & Lundmark, J.-E. 1977. Skattning avhöjdboniteten med ståndortsfaktorer. Tall och gran iSverige. Institutionen för växtekologi och marklära,Skogshögskolan, Rapporter och uppsatser 28. 240 s.

Hänninen, T. 1974. Harvennusmetsien puustoisuus jahakkuumahdollisudet Suomen eteläpuoliskossa. Sum-mary: The stocking and cutting possibilities in thethinning and accretion forests in the southern half ofFinland. Folia Forestalia 208. 32 s. ISBN 951-40-0120-6.

Högnäs, B. 1966. Undersökning av skogstyper och bes-tåndsutveckling på Åland. Summary: Investigationson forest sites and stand development in Åland. ActaForestalia Fennica 78(2). 127 s.

Ilvessalo, Y. 1960. Suomen metsät kartakkeiden valos-sa. Summary: The forests of Finland in the light ofmaps. Referat: Die Wälder Finnlands im Licht vonKarten. Communicationes Instituti Forestalis Fenniae52(2). 70 s. + 30 liites.

— & Ilvessalo M. 1975. Suomen metsätyypit metsiköi-den luontaisen kehitys- ja puuntuottokyvyn valossa.Summary: The forest types of Finland in the light ofnatural development and yield capacity of foreststands. Acta Forestalia Fennica 144. 101 s.

Kohmo, I. 1985. Metsiköiden valtapituus suhteessa rin-nankorkeusikään Etelä-Suomen kankailla. Verohalli-

tukselle tehty sopimustutkimus. Metsäntutkimuslai-tos, metsäinventoinnin tutkimussuunta–Verohallitus.Moniste. 20 s.

Koivisto, P. 1970. Regionality of forest growth in Fin-land. Seloste: Metsän kasvun alueellisuus Suomessa.Communicationes Instituti Forestalis Fenniae 71(2).76 s.

Kuusela, K. 1977. Suomen metsien kasvu ja puutavara-lajirakenne sekä niiden alueellisuus vuosina 1970–1976. Summary: Increment and timber assortmentstructure and their regionality of the forests of Fin-land in 1970–1976. Folia Forestalia 320. 31 s. ISBN951-40-0289-X, ISSN 0015-5543.

Kärkkäinen, S. 1984. Kasvupaikkatekijäin vaikutus puus-toon ja sen tykkytuhoihin Kuusamossa. Helsingin yli-opiston metsänarvioimistieteen laitos. Pro gradu -työ.73 s.

Lehto, J. & Leikola, M. 1987. Käytännön metsätyypit.96 s. ISBN 951-26-3101-6.

Lindroos, H. 1987. Maaperätekijät merestä kohonneessanuoressa metsämaassa. Helsingin yliopiston metsän-hoitotieteen laitos. Lisensiaattityö. 91 s. + liitteet.

Lundmark, J.-E. 1974. Ståndortsegenskaperna som bo-nitetsindikatorer i bestånd med tall och gran. Summa-ry: Use of site properties for assessing site index instands of Scots pine and Norway spruce. Institutio-nen för växtekologi och marklära, Skogshögskolan,Rapporter och uppsatser 16. 298 s.

Martinmaa, P. 1979. Metsikön valtapituuden kehitys ve-roluokittain. Helsingin yliopiston metsänarvioimis-tieteen laitos. Laudaturtyö. 52 s. + liitteet.

Nyyssönen, A. & Mielikäinen, K. 1978. Metsikön kas-vun arviointi. Summary: Estimation of stand incre-ment. Acta Forestalia Fennica 163. 40 s. ISBN 951-651-038-8.

Oikarinen, M. 1983. Etelä-Suomen viljeltyjen raudus-koivikoiden kasvatusmallit. Summary: Growth andyield models for silver birch (Betula pendula) in plan-tations in southern Finland. Communicationes Insti-tuti Forestalis Fenniae 113. 75 s. ISBN 951-40-0619-4, ISSN 0358-9609.

Ojansuu, R. & Henttonen, H. 1983. Kuukauden keski-lämpötilan, lämpösumman ja sademäärän johtaminenIlmatieteen laitoksen mittaustiedoista. Summary: Es-timation of the local values of monthly mean tempe-rature, effective temperature sum and precipitationsum from the measurments made by the Finnish Me-teorological Office. Silva Fennica 17(2): 143–160.

Penttilä, T. & Varmola, M. 1987. Lapin kolmion puun-tuotannon mahdollisuudet. Metsäntutkimuslaitoksentiedonantoja 243. 120 s.

Roiko-Jokela, P. 1980. Maaston korkeus puuntuotan-


132

toon vaikuttavana tekijänä Pohjois-Suomessa. Sum-mary: The effect of altitude on the forest yield innorthern Finland. Folia Forestalia 452. 21 s.

Starr, M. R. 1989. Maan kehitys ja viljavuus Pohjanlah-den rannikolla. Abstract: Soil formation and fertilityin coastal sand deposits along the gulf of Bothnia.Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 322: 67–77.ISBN 951-40-1035-3, ISSN 0358-4283.

Suomen Kartasto. 1987. Ilmasto, vihko 131: 1–31. Maan-mittaushallituksen karttapaino. ISBN 951-47-0970-5.

Suomen Kartasto. 1990. Geologia, vihko 123–126: 1–58. Maanmittaushallituksen karttapaino. ISBN 951-48-0518-6.

Tamminen, P. 1993. Pituusboniteetin ennustaminen kas-vupaikan ominaisuuksien avulla Etelä-Suomen kan-gasmetsissä. Summary: Estimation of site index forScots pine and Norway spruce in south Finland usingsite properties. Folia Forestalia 819: 26 s. ISBN 951-40-1337-9, ISSN 0015-5543.

Tegnhammar, L. 1992. Om skattning av ståndortsindexför gran. Summary: On the estimation of site indexfor Norway spruce. Institutionen för skogstaxering,Sveriges lantbruksuniversitet, Rapport 53. 259 s. ISSN0348-0496.

Tiihonen, P. 1984. Kasvun vaihtelu Pohjois-Karjalan jaPohjois-Savon piirimetsälautakunnissa valtakunnanmetsien 7. inventoinnin perusteella. Summary: Growthvariation in the forestry board districts of Pohjois-Karjala and Pohjois-Savo according to the 7th natio-nal forest inventory. Folia Forestalia 588. 8 s. ISBN951-40-0658-5, ISSN 0015-5543.

— 1985. Kasvun vaihtelu Keski-Suomen ja Etelä-Poh-janmaan piirimetsälautakunnissa valtakunnan metsi-en 7. inventoinnin aineiston perusteella. Growth va-riation in the forestry board districts of Keski-Suomiand Etelä-Pohjanmaa according to the 7th nationalforest inventory. Folia Forestalia 615. 8 s. ISBN 951-40-0693-3, ISSN 0015-5543.

— 1986. Kasvun vaihtelu Suomen pohjoispuoliskossavaltakunnan metsien 7. inventoinnin aineiston perus-teella. Summary: Growth variation in north Finlandaccording to the 7th national forest inventory. FoliaForestalia 658. 9 s. ISBN 951-40-0740-9, ISSN 0015-5543.

Timonen, M. 1984. Männyn ja kuusen kasvunvaihteluEtelä-Suomessa. Metsäntutkimuslaitos. Moniste. 11s. + liitteet.

Valtakunnan metsien inventoinnin kenttätyön ohjeet.1971. Metsäntutkimuslaitos, metsänarvioimisen tut-kimusosasto. Moniste. 44 s. + liitteet.

Valtakunnan metsien inventoinnin kenttätyön ohjeet.

1977. Metsäntutkimuslaitos, metsänarvioimisen tut-kimusosasto. Moniste. 59 s. + liitteet.

Valtakunnan metsien 8. inventointi. 1991. Kenttätyönohjeet. Metsäntutkimuslaitos, metsien käytön tutki-musosasto. Moniste. 94 s. + liitteet.

Varmola, M. 1993. Viljelymänniköiden alkukehitystäkuvaava metsikkömalli. Summary: A stand model forearly development of Scots pine cultures. Folia Fo-restalia 813. 43 s. ISBN 951-40-1324-7, ISSN 0015-5543.

Viro, P.J. 1958. Suomen metsämaiden kivisyydestä. Sum-mary: Stoniness of forest soil in Finland. Communi-cationes Instituti Forestalis Fenniae 49(4). 45 s.

Vuokila, Y. & Väliaho, H. 1980. Viljeltyjen havumetsi-köiden kasvatusmallit. Summary: Growth and yieldmodels for conifer cultures in Finland. Communica-tiones Instituti Forestalis Fenniae 99(2). 271 s. ISBN951-40-0425-3, ISSN 0026-1610.

47 viitettä

Documents

Kasvupaikkojen puuntuotoskyvyn ja puuston kasvun ... · Keskimääräinen valtapituusboniteetti ei varsi- ... PL 44, 69101 Kan-nus. Faksi (06) 871 164, sähköposti [email protected]