ALAKOULUIKÄISTEN LASTEN AKTIIVISUUDEN JA PASSIIVISUUDEN EROT

SUKUPUOLEN SEKÄ KEHON RASVAMÄÄRÄN MUKAAN

Erika Pakarinen

Tutkielma

Lääketieteen koulutusohjelma

Itä-Suomen yliopisto

Terveystieteiden tiedekunta

Lääketieteen laitos / fysiologia

Huhtikuu 2015

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta

Lääketieteen laitos

Lääketieteen koulutusohjelma

PAKARINEN, ERIKA H.: Alakouluikäisten lasten fyysisen aktiivisuuden ja passiivisuu-

den erot sukupuolten välillä ja kehon rasvamäärän mukaan

Opinnäytetutkielma, 30 sivua

Tutkielman ohjaajat: LT Anna Viitasalo, TtM Panu Karjalainen

Huhtikuu 2015

Avainsanat: lapsi, lihavuus, riskitekijät, fyysinen aktiivisuus, passiivisuus

Ylipaino ja lihavuus ovat kaksinkertaistuneet suomalaisilla kouluikäisillä lapsilla ja jopa

kolminkertaistuneet nuorilla viimeisten muutaman vuosikymmenten aikana. Alle 20-

vuotiaista suomalaisista pojista ylipainoisia on noin 25 % ja tytöistä vastaavasti noin 20 %.

Lihavuus aiheuttaa monia haitallisia aineenvaihdunnallisia muutoksia sekä lyhyellä että

pitkällä aikavälillä ja se on monien sairauksien riskitekijä jo lapsuudessa. Vähäinen fyysi-

nen aktiivisuus ja runsas fyysinen passiivisuus ovat yhdistetty lasten lihavuuteen, mutta

tutkimustietoa näistä yhteyksistä alakouluikäisillä löytyy vähän.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin 6–8-vuotiaiden lasten liikunnan ja fyysisen passiivisuuden

eroja tyttöjen ja poikien välillä sekä kehon rasvaprosentin kolmanneksissa. Lisäksi selvitet-

tiin täyttyivätkö Nuoren Suomen laatimat liikuntasuositukset tässä aineistossa. Tutkimuk-

sessa käytettiin Lasten liikunta ja ravitsemustutkimukseen (PANIC Study Physical Activity

and Nutrition in Childen Study) vuosina 2007–2009 osallistuneiden 503 lapsen tietoja.

Kokonaisliikunnan määrä oli pojilla tyttöjä suurempi (p<0.001). Tyttöjen käyttämä koko-

naisaika passiivisiin toimintoihin oli poikia suurempi (p<0.001), mutta pojat käyttivät viih-

demediaan enemmän aikaa (p=0.015). Alimpaan kehon rasvaprosentin kolmannekseen

kuuluneet lapset harrastivat enemmän liikuntaa kuin kahteen muuhun kolmannekseen kuu-

luneet lapset (p=0.007). Fyysisesti passiivisiin toimintoihin käytetyssä kokonaisajassa ei

kuitenkaan ollut eroja kehon rasvaprosentin kolmanneksien välillä. Liikuntasuositukset

täyttyivät eikä ruutuaika ylittynyt tarkastellessa tyttöjen ja poikien sekä kehon rasvaprosen-

tin kolmen eri luokan keskiarvoja. Tässä tutkimuksessa oli yllättävää se, ettei fyysinen pas-

siivisuus ollut yhteydessä lihavuuteen.

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences

School of Medicine

Medicine

PAKARINEN, ERIKA H.: Differences in physical activity and sedentary behaviour be-

tween sexes and in thirds of body adiposity among primary school aged children.

Thesis, 30 pages

Supervisors: MD, PhD Anna Viitasalo, MSc. Panu Karjalainen

April 2015

Keywords: child, obesity, risk factors, physical activity, sedentary behaviour

The prevalence of overweight and obesity has doubled in Finnish school-aged children and

even tripled in youth during the last few decades. Altogether, 25 % of Finnish boys and 20

% of girls under the age of 20 are overweight. Obesity causes many harmful metabolic

changes both in a short and in a longer period of time and is a risk factor for many diseases

already in childhood. Low level of physical activity and high level of sedentary behaviour

have been associated with childhood obesity, but there is little scientific knowledge of

these associations in primary school aged children.

In this study we examined the differences of physical activity and sedentary behaviour of

children aged 6-8 years between girls and boys and tertiles of body fat percentage. Fur-

thermore we examined whether Recommendations for the physical activity of school-aged

children by Young Finland Association were achieved among these children. In this study

we used the data of 503 children who participated in the PANIC Stydy (Physical Activity

and Nutrition in Children Study) in 2007–2009.

The boys had a higher level of physical activity than the girls (p<0.001). The girls had the

higher level of sedentary behavior than the boys (p<0.001), but the boys spent more time

on electronic media than the girls. Children in the lowest tertile of body fat percentage

were physically more active that the children in other tertiles (p=0.007). There was no

difference in the total time used on sedentary behaviour between tertiles of body fat

percentage. While examining the average values of both boys and girls as well as the three

different categories of body fat percentage, we found that the recommendations for the

physical activity were filled and the limits for screen time with entertainment media were

not exceeded. Surprisingly, sedentary behavior was not related to obesity in this study.

Sisällysluettelo

1. Johdanto ........................................................................................................................... 5

2. Kirjallisuuskatsaus ........................................................................................................... 6

2.1 Lasten ylipainon ja lihavuuden määrittely ................................................................... 6

2.1.1 Lapsen pituuspaino (suhteellinen paino) ............................................................... 6

2.1.2 Lasten painoindeksi ............................................................................................... 6

2.1.3 Kehonkoostumuksen arviointi............................................................................... 9

2.2 Lasten ylipainon ja lihavuuden yleisyys .................................................................... 10

2.2.1 Yleistä.................................................................................................................. 10

2.2.2 Lasten lihavuuden yleisyyden ennusteet ............................................................. 12

2.3 Lihavuuteen liittyvät sairaudet ja niiden riskitekijät .................................................. 12

2.3.1 Lapsuuden metabolisen oireyhtymän osatekijät ................................................. 13

2.3.2 Ylipainon ja metabolisten riskitekijöiden kasautumisen seuraukset lapsilla ...... 15

2.4 Runsas fyysinen passiivisuus ja vähäinen fyysinen aktiivisuus lihavuuden

riskitekijöinä .................................................................................................................... 16

2.5 Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille ................................. 17

3. Tutkimuksen aineisto ja menetelmät ............................................................................. 18

3.1 Tutkimusasetelma ja aineisto ..................................................................................... 18

3.2 Fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen passiivisuuden mittaukset .................................. 19

3.3 Kehonkoostumuksen mittaaminen ............................................................................. 20

3.4 Tilastolliset menetelmät ............................................................................................. 20

4. Tulokset ......................................................................................................................... 21

5. Pohdinta ......................................................................................................................... 24

6. Lähteet ........................................................................................................................... 27

5

1. Johdanto

Lapsuuden ylipainosta ja lihavuudesta on huolestuttu maailmanlaajuisesti. Huoli on aiheel-

linen, sillä lihavuuden on havaittu aiheuttavan aineenvaihduntaan liittyviä muutoksia, jotka

ovat monien kroonisten sairauksien, erityisesti sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä

sekä lapsuudessa että aikuisiässä (Freedman ym. 1999, Reilly ym. 2003, Reilly ym. 2005,

Weiss ym. 2004). Lisäksi nämä muutokset ovat yhteydessä toisiinsa ja yhdessä ne suuren-

tavat sairauksien riskejä. On kuitenkin havaittu, että painonpudotus normaalipainoiseksi

aikuisikään mennessä pienentää aikuisiän sairauksien riskejä jopa sille tasolle, jolla ne ovat

koko ikänsä normaalipainoisena olleella aikuisella (Juonala ym. 2011).

Nuori Suomi julkaisi Fyysisen aktiivisuuden suosituksen kouluikäisille 7–18-vuotiaille

vuonna 2008. Sen mukaan 7–12-vuotiaan tulisi harrastaa vähintään puolitoista tuntia lii-

kuntaa vuorokaudessa. Niin kutsuttua ruutuaikaa tulisi olla enintään kaksi tuntia vuorokau-

dessa ja lisäksi yli kahden tunnin pituisia istumisjaksoja pitäisi välttää (Nuori Suomi- suo-

situs 2008). Vähäinen fyysinen aktiivisuus ja runsas fyysinen passiivisuus ovat aiemmin

yhdistetty lasten lihavuuteen (Must & Tybor 2005, Ortega ym. 2007, Reilly 2008).

Tässä syventävien opintojen opinnäytetyössä selvitän lapsuuden lihavuuden nykyistä diag-

nostiikkaa, kehonkoostumuksen arviointia sekä lasten lihavuuden yleisyyttä. Tarkastelen

myös lapsuusiän lihavuuteen liittyviä sairauksia ja niiden riskitekijöitä sekä niiden suhteita

toisiinsa. Kirjallisuuskatsauksen tavoite on saada lukija ymmärtämään, miksi lapsuuden

lihavuuden ennaltaehkäisy, diagnosointi ja hoito ovat tärkeitä. Lisäksi käyn läpi lasten lii-

kuntasuosituksia sekä fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen passiivisuuden vaikutuksia lasten

lihavuuteen.

Tutkimusosassa selvitän Lasten liikunta ja ravitsemustutkimuksen 6–8-vuotiaiden lasten

liikunnan ja fyysisen passiivisuuden eroja tyttöjen ja poikien välillä sekä kehon rasvapro-

sentin kolmanneksissa. Selvitän myös miten Nuoren Suomen laatimat liikuntasuositukset

täyttyvät tässä aineistossa.

6

2. Kirjallisuuskatsaus

2.1 Lasten ylipainon ja lihavuuden määrittely

Lihavuudella tarkoitetaan kehon liiallista rasvamäärää, joka aiheuttaa terveyshaittoja ja

lisää kuolemanriskiä (Reilly ym. 2005). Vielä ei tiedetä tarkalleen minkä asteinen ylipaino

aiheuttaa terveyshaittoja lapselle (Dunkel ym. 2010), sillä ylipainoon ja lihavuuteen liitty-

vät sairaudet kehittyvät vuosien kuluessa ja muutkin tekijät saattavat vaikuttaa niiden ke-

hittymiseen (Cole ym. 2000). Lasten lihavuuden määrittely on sopimuksenvaraista (Käypä

hoito -suositus 2013).

2.1.1 Lapsen pituuspaino (suhteellinen paino)

Lasten ylipainon ja lihavuuden määritykset ovat Suomessa perustuneet pituuden mukai-

seen painoon ja niiden raja-arvoihin eli pituuspainoon (suhteellinen paino), koska pituuden

vaihtelu on samanikäisten lasten painoerojen suurin syy. Pituuspainoa ei käytetä muualla

kuin Suomessa (Dunkel ym. 2010).

Pituuspaino määritellään siten, että lapsen paino suhteutetaan samanpituisten ja samaa su-

kupuolta olevien lasten keskipainoon. Alle 7-vuotiaiden ylipainon raja on yli 10 pituuspai-

noprosenttia ja yli 7-vuotiaiden vastaavasti 20 pituuspainoprosenttia. Lihavuudesta puhu-

taan, kun alle 7-vuotiaan lapsen paino ylittää 20 % pituutta vastaavan keskimääräisen pai-

non ja yli 7-vuotiaalla 40 % (Lipsanen-Nyman 2010).

2.1.2 Lasten painoindeksi

Painoindeksi (BMI) eli painon (kg) suhde pituuden neliöön (m2) on yleinen tapa arvioida

aikuisten lihavuuden lisäksi myös lasten lihavuutta. Lasten BMI eroaa eri sukupuolilla ja

muuttuu iän myötä (Cole ym. 2000). Lasten ylipainon ja lihavuuden määrittelyn apuna

käytetään painoindeksikäyrästöjen viitearvoja, joissa lapsen sukupuoli ja ikä otetaan huo-

mioon (Cole ym. 2000, Saari ym. 2011). Painoindeksikäyrästöjen viitearvot ovat Kansain-

7

välisen lihavuustutkimustyöryhmän (IOTF International Obesity Task Force) suosittelemia

ja kansainvälisesti hyväksytty tapa määrittää lasten ylipaino ja lihavuus (Cole ym. 2000).

Ensimmäiset suomalaiset painoindeksikäyrästöt julkaistiin vuonna 2011. Ne eroavat vain

hieman kansainvälisistä käyrästöistä (Saari ym. 2011).

Lasten ylipainon ja lihavuuden määrittävät painoindeksin viitearvot perustuvat BMI-

persentiilirajoihin. Persentiilillä tarkoitetaan prosenttipistettä, joka jakaa suuruusjärjestyk-

sessä olevan joukon sataan yhtä suureen osaan tietyn tekijän suhteen (Lääketieteen termit

2015). Täten BMI-persentiilirajoilla tarkoitetaan sitä painoindeksiä, joka on vähintään tällä

prosentuaalisella määrällä sadasta prosentista lapsia. BMI-persentiilirajat on määritelty

siten, että yli 18-vuotiailta ylipainoa ja lihavuutta määrittävien arvojen 25 kg/m2 ja 30

kg/m2 vastaavat persentiilirajat kuvaavat ylipainoa ja lihavuutta myös 2–18-vuotiailta (Co-

le ym. 2000).

Suomessa ylipainon BMI-persentiiliraja on tytöille 87,8. ja pojille 78,2. ja lihavuuden

BMI-persentiiliraja on tytöille 98,2. ja pojille 95,6. (ks. kuva 1). Lievän alipainon BMI-

persentiilirajat ovat tytöille 5,0. ja pojille 3,3, jolloin BMI-arvo on 17. BMI-arvoja 17–25

pidetään normaaleina (Saari ym. 2011). Lasten BMI-arvot voidaan ilmaista myös SD-

yksiköissä eli poikkeamana suhteellisesta normaaliarvosta (50. persentiili). Tällöin lapsen

painoindeksiä on yleensä verrattu ulkopuolisiin painoindeksikäyrästöihin (Must ja Ander-

son 2006).

8

KUVA 1. Suomalaiset tyttöjen ja poikien iän mukaiset BMI -käyrästöt vuodelta 2011. Ku-

vassa on esitetty katkoviivalla Kansanvälisen lihavuustyöryhmän (IOTF) julkaisemat pai-

noindeksikäyrästöt BMI-arvoille 17 ja 25 (mukailtu Saari ym. 2011).

On myös mahdollista muuttaa lapsen BMI aikuista vastaavaksi BMI-arvoksi, jolloin se

kuvaa myös sitä painoindeksiä, joka lapsella tulee olemaan aikuisena, jos hänen painoin-

deksinsä pysyy samassa persentiilissä aikuisuuteen asti. Suomalaisten painoindeksikäyräs-

töjen viitearvojen mukaan muutettua tällaista lasten BMI:ä kutsutaan ISO-BMI:ksi (Käypä

hoito -suositus 2013).

Suomessa olisi hyvä siirtyä käyttämään painoindeksikäyrästöjä, sillä se helpottaisi kan-

sainvälisen tutkimustiedon soveltamista (Dunkel ym. 2010). Lisäksi luokituksen käyttämi-

nen mahdollistaisi BMI:n seuraamisen lapsuudesta aikuisikään (Saari ym. 2011). Toisaalta

9

BMI-luokitus ei sovellu 0–2-vuotiaiden painon arviointiin ja painonnousun seulontaan,

sillä tässä ikävaiheessa BMI:n vaihtelu on suurta ja tutkimusnäyttöä sen käytöstä painonar-

viointiin on liian vähän (Vuorela ym. 2015, Saari ym. 2010.) Alle kolmevuotiailla suositel-

laankin käyttämään pituuspainoa ylipainon ja lihavuuden arvioinnissa (Dunkel ym. 2010,

Saari ym. 2010, Saari ym. 2011, Vuorela ym. 2015).

2.1.3 Kehonkoostumuksen arviointi

Kehonkoostumusta voidaan arvioida eri laitteilla, kuten kaksienergiaisella röntgensädeab-

sorptiometrialla (DXA), magneettikuvantamisella, tietokonetomografiakuvantamisella

(CT-kuvantaminen), vedenalaispunnituksella, ilmakammiomittauksella sekä bioimpedans-

sianalyysillä (BIA) (Lobstein ym. 2004). DXA-mittausta sekä magneetti- ja CT-

kuvantamista pidetään luotettavina kehonkoostumusmittausmenetelminä (Lobstein ym.

2004, Tompuri ym. 2015). BIA-analyysiä käytetään usein kehonkoostumuksen mittaami-

seen sen nopeuden ja helppokäyttöisyyden takia (Tompuri ym. 2015). Tompurin ym.

(2015) tutkimuksessa havaittiin, että lapsille tehty BIA-analyysi InBody® 720 bioimpe-

danssimittarilla arvioi rasvamassan sekä rasvaprosentin pienemmäksi kuin DXA-mittaus.

Painoindeksillä voidaan arvioida kehon rasvamäärää. On havaittu, että lapsilla ikään ja

sukupuoleen suhteutetut painoindeksikäyrästöt sopivat kuvaamaan kehon rasvan määrää

varsinkin ylipainoisilla ja lihavilla (Federico ym. 2011). Kehon rasvamäärää voidaan arvi-

oida myös ihopoimumittauksella. Vyötärönympärysmitta sekä vyötärö-lantiosuhde kerto-

vat myös keskivartalorasvan määrästä, mutta näille arvoille ei ole määritelty lasten keski-

vartalolihavuutta määrittäviä raja-arvoja (Lobstein ym. 2004). Lasten ylipainon ja liha-

vuuden määrittelyssä käytettävä pituuspaino ei huomioi iän mukaista ja pituudesta riippu-

matonta kehonkoostumuksen tai rasvaprosentin muuttumista, joten se ei sovellu rasvapro-

sentin arviointiin (Mäki ym. 2012 Fomon ym. 1982 mukaan).

10

2.2 Lasten ylipainon ja lihavuuden yleisyys

2.2.1 Yleistä

Lasten lihavuus on lisääntynyt maailmanlaajuisesti viimeisten vuosikymmenien aikana.

Vuonna 2004 arvioitiin, että kymmenen prosenttia maailman kaikista kouluikäisistä lapsis-

ta olisi ylipainoisia ja joista neljäsosa olisi lihavia (Lobstein ym. 2004). Lasten ylipainon ja

lihavuuden on arvioitu lisääntyneen yli 47 % kehittyneissä maissa vuosien 1980–2013 ai-

kana. Vuoden 2013 arvio oli, että kehittyneissä maissa pojista ylipainoisia olisi 23,8 %

(22,9–24,7) ja tytöistä vastaavasti 22,6 % (21,7–23,6). Lasten lihavuus on lisääntynyt myös

kehittyvissä maissa, mutta lihavuuden esiintyvyys on siellä pienempää (Ng ym. 2014).

Lasten ylipainoisuus ja lihavuus ovat lisääntyneet myös Suomessa. On arvioitu, että ylipai-

no ja lihavuus ovat kaksinkertaistuneet kouluikäisillä lapsilla Suomessa vuosien 1970 –

2000 aikana (Vuorela 2011, Wang & Lobstein 2006 mukaan). Viimeisten 30 vuoden aika-

na suomalaisten nuorten ylipainoisuus on jopa kolminkertaistunut (Nuori Suomi -suositus

2008). Varsinkin 12- ja 15-vuotiaiden poikien ylipaino ja lihavuus ovat yleistyneet ja liha-

vuuden vaikeusaste on suurentunut vuosien 1970–2000 välillä (Vuorela ym. 2011). Toi-

saalta 5-vuotiaiden ylipainon yleisyydessä ei ole tapahtunut muutosta 1980–2000-lukujen

välillä (Vuorela ym. 2009), ja 2-vuotiaat ovat hoikistuneet vuosien 1970–2000 välillä

(Vuorela ym. 2011).

Lasten ylipainon ja lihavuuden määrittelyssä käytetty menetelmä saattaa vaikuttaa liha-

vuuden esiintyvyyteen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Lasten terveysseurannan ke-

hittäminen (LATE)- tutkimukseen (2010) osallistuneista 3–12-vuotiaista lapsista ylipainoi-

sia oli 18 % painoindeksin kansainvälisiä viitearvoja käyttäen ja pituuspainoprosenttia

käyttäen 16 %, mutta lihaviksi luokiteltiin 4 % molemmilla menetelmillä.

On arvioitu, että suomalaisista lapsista joka kymmenes 3-vuotias sekä joka kuudennes 6-

vuotias olisi ylipainoinen (ks. kuva 2) (LATE, 2010, Rintanen 2007 mukaan). Lasten yli-

painon esiintyvyys lisääntyy iän myötä (Mäki ym. 2012, LATE-tutkimuksen 2010 mu-

11

kaan), sillä kouluikäisistä keskimäärin jopa joka neljännes poika ja viidennes tyttö on yli-

painoinen (Vuorela ym. 2015 Välimaa ja Ojala 2004, Kautiainen ym. 2009, Mäki ym.

2010, Vuorela ym. 2011 mukaan). Kansainvälinen tutkimus arvioi vuonna 2013, että suo-

malaisista alle 20-vuotiaista lapsista ja nuorista ylipainoisia tai lihavia olisi pojista noin 26

% ja tytöistä noin 21 % (Ng ym. 2014).

.

KUVA 2. Ylipainoisten osuus sukupuolittain eri ikäryhmissä (LATE 2/2010).

Lasten ylipainoa esiintyy Suomessa yleensä enemmän maaseudulla kuin kaupunkimaisessa

ympäristössä (Mäki ym. 2012, Kautiainen ym 2009 ja Vuorela 2011 mukaan). Lisäksi las-

ten ylipainon esiintyvyydellä saattaa maakuntakohtaisia eroja, kuten merkittävä ero Kai-

nuun maakunnan ja Turun välillä. Kainuussa lasten ylipainon ja lihavuuden esiintyvyydet

ovat korkeat ja niiden esiintyvyyttä lisäävät todennäköisesti maakunnan sosioekonomiset

erot (Mäki ym. 2012), kuten vanhempien koulutus, työllisyys ja varakkuus, sillä ne vaikut-

tavat perheiden elämäntapoihin (Vuorela ym. 2015 Kautiainen ym. 2009 mukaan).

12

2.2.2 Lasten lihavuuden yleisyyden ennusteet

Aiemmin 1990-luvulla arvoitiin, että lasten ylipainoisuus lisääntyisi Euroopassa noin 1 %

vuodessa (Lobstein ym. 2004). Vuonna 2011 julkaistun laajan katsausartikkelin mukaan

lapsuuden ylipainon ja lihavuuden yleistyminen on hidastunut tai jopa pysähtynyt kehitty-

neissä maissa. Lasten ylipainolla ja lihavuudella on kuitenkin alueellista vaihtelua ja on

todennäköistä, että trendi on joillain alueilla lisääntyvä (Olds ym. 2011). Lapsuuden liha-

vuuteen vaikuttavat interventiot, kuten terveyskampanjat, saattavat olla yksi syy stabiilille

ennusteelle. On myös mahdollista, että lasten lihavuus on saavuttanut tietyn raja-arvon

elintason noustessa niin korkeaksi, ettei lasten lihavuus enää yleisty (Olds ym. 2011,

Schmidt Morgen ym. 2013).

2.3 Lihavuuteen liittyvät sairaudet ja niiden riskitekijät

Ylipainoisilla lapsilla on yli kaksinkertainen riski aikuisiän ylipainoon verrattuna normaa-

lipainoisiin lapsiin, ja lihavilla lapsilla tämä riski on vielä suurempi (Singh 2008). Suoma-

laisessa tutkimuksessa havaittiin, että aikuisiän lihavuuden riski on nelinkertainen 12–18-

vuotiailla ylipainoisilla ja lihavilla nuorilla (Juonala ym. 2006).

Lasten lihavuus aiheuttaa monia haitallisia aineenvaihdunnallisia muutoksia sekä lyhyellä

että pitkällä aikavälillä (Reilly ym. 2003). Monien sairauksien riskit, kuten tyypin 2 diabe-

teksen, korkean verenpaineen, dyslipidemian sekä valtimotaudin, ovat suuremmat lihavuu-

den jatkuessa lapsuudesta aikuisikään kuin normaalipainoisilla. Onneksi on havaittu, että

mikäli ylipainoinen tai lihava lapsi saa pudotettua painonsa normaalipainoon aikuisikään

mennessä, hänen aikuisiän sydän- ja verisuonisairausriskinsä eivät eroa juurikaan koko

ikänsä normaalipainoisena pysyneen riskeistä (Juonala ym. 2011).

13

2.3.1 Lapsuuden metabolisen oireyhtymän osatekijät

Metabolisen oireyhtymän osatekijöitä ovat ylipaino ja keskivartalolihavuus, kohonnut ve-

renpaine, dyslipidemia eli plasman triglyseridirasvojen pitoisuuden nousu ja HDL-

kolesterolin pitoisuuden lasku sekä insuliiniresistenssi ja siihen liittyvä glukoosiaineen-

vaihdunnan häiriö. Metaboliseen oireyhtymään liittyy usein protromboottinen ja proin-

flammatoorinen tila (Syvänne 2014). On tärkeä ymmärtää, että metabolisen oireyhtymän

liittyvillä aineenvaihdunnallisilla muutoksilla on yhteyksiä toisiinsa ja ne saattavat olla

myös riskitekijöitä toisille sairauksille (ks. kuva 3).

KUVA 3. Metaboliseen oireyhtymään liittyvien aineenvaihdunnallisten muutosten yhtey-

det toisiinsa (mukailtu Viitasalo 2015).

Lapsillakin on todettu metabolisten oireyhtymän riskitekijöiden kasautumista. Lasten ja

aikuisten metabolisen oireyhtymän diagnosointi eroavat toisistaan, eikä metabolista oireyh-

tymää diagnosoida alle 10-vuotiailta. Metabolinen oireyhtymä voidaan diagnosoida 10–16-

14

vuotiaalle, jos hänellä on keskivartalolihavuutta ja hänellä ilmenee vähintään kaksi aikuis-

ten metabolisen oireyhtymän osatekijää. Yli 16-vuotiailla metabolisen oireyhtymän diag-

nosoinnissa käytetään aikuisten metabolisen oireyhtymän kriteerejä (Zimmet ym. 2007).

Lapsen sukupuoli, ikä, rotu ja kansallisuus vaikuttavat sairauden riskiin ja esiintyvyyteen

(Freedman ym. 1999, Weiss ym. 2004).

On havaittu, että yli puolella lihavista 5-10-vuotiaista lapsista ilmenee ainakin yksi valti-

motaudin ja metabolisen oireyhtymän riskitekijä ja kolmasosalla useita riskitekijöitä

(Freedman ym. 1999). Lihavuuden vaikeusasteen kasvaessa metabolisen oireyhtymän

esiintyvyys lisääntyy ja yksittäiset riskitekijät muuttuvat huonompaan suuntaan (Weiss ym.

2004, Freedman ym. 1999). Myös sydän-ja verisuonitautien riskitekijöiden esiintyminen

lisääntyy lapsen lihavuuden myötä (Freedman 1999).

Ylipainoisilla ja lihavilla lapsilla on todettu kokonaiskolesteroli- ja LDL-

kolesterolipitoisuuksien ja triglyseridipitoisuuksien lisääntyvän sekä HDL-

kolesteripitoisuuden pienentyvän (Skinner ym. 2009). Kouluikäisellä ylipainoisella riski

korkeaan veren seerumin kokonaiskolesteroliarvoon saattaa olla 2,4-kertainen ja korkeaan

veren seerumin triglyseridipitoisuuteen jopa 7,1-kertainen verrattuna normaalipainoiseen

lapseen (Freedman ym. 1999). Kuitenkin Skinner ym. (2009) havaisivat tutkimuksessaan,

että vasta lihavilla lapsilla veren triglyseridipitoisuus nousee huomattavasti.

Insuliiniresistenssin on havaittu olevan yhteydessä kehon kokonaisrasvamäärään ja keski-

vartalolihavuuteen sekä vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen 9–11,5-vuotiailla lapsilla (Kre-

koukia ym. 2007). Paaston glukoosiarvot ja glykohemoglobiiniarvot nousevat vasta vaike-

asta lihavuudesta kärsivillä lapsilla (Skinner ym 2009). Lapsuuden insuliiniresistenssi lisää

metabolisen oireyhtymän lisäksi riskejä sairastua tyypin 2 diabetekseen jo lapsuudessa

(Arslanian 2002).

Lihavuus nostaa plasman tulehdusvälittäjäaine interleukiini-6-tasoja, joka aikaansaa C-

reaktiivisen proteiinin (CRP) pitoisuuden lisääntymistä veressä (Weiss ym. 2004). CRP:n

pitoisuuden on todettu lisääntyvän lihavilla lapsilla (Weiss ym. 2004, Juonala ym. 2006,

15

Krekoukia ym. 2007). Lihavilla lapsilla myös veren adiponektiinipitoisuudet ovat pienen-

tyneet (Weiss ym. 2004). Adiponektiinillä on tulehdusta, ateroskleroosia ja insuliiniresis-

tenssiä vähentävä vaikutus (Kaukua 2010).

Lasten lihavuus on yhteydessä korkeampaan systoliseen verenpaineeseen ja vaikeasti liha-

villa lapsilla on havaittu myös merkittävää diastolisen verenpaineen nousua (Skinner ym.

2009). Lihavalla lapsella on suurempi aikuisiän korkean verenpaineen riski kuin normaali-

painoisella lapsella, joka lihoo vasta aikuisiällä tai koko ikänsä normaalipainoisena pysy-

neenä henkilöllä (Juonala ym. 2011).

2.3.2 Ylipainon ja metabolisten riskitekijöiden kasautumisen seuraukset lapsilla

Kaulavaltimon seinämän sisimmän kerroksen eli intiman paksuuden kasvua pidetään val-

timokovettumataudin varhaisvaiheen löydöksenä ja sen ilmentyminen on lihavilla lapsilla

yleisempää kuin normaalipainoisilla lapsilla (Steinberger ym. 2009, Reinehr ym. 2006).

Metabolisen oireyhtymän riskitekijöiden on havaittu olevan yhteydessä kaulavaltimon in-

timan paksuuntumiseen (Reinerh ym.2006, Raitakari ym. 2003). Mitä useampi tällainen

riskitekijä lapsella on, sitä suurempaa on myös kaulavaltimon intiman paksuuden kasvu

(Raitakari ym. 2003).

Lasten lihavuudella on yhteys rasvamaksaan (ei-alkoholiperäinen rasvamaksa NAFLD)

Jopa puolella lihavista lapsista saattaa olla rasvamaksa. Rasvamaksan vakavuus on yhtey-

dessä lihavuuden vaikeusasteeseen. Lihavuus on tärkein NAFLD:n riskitekijä nuorilla (Fu

ym. 2009). Lasten metabolisen oireyhtymän riskitekijät ovat myös rasvamaksan riskiteki-

jöitä (Manco ym. 2008, Viitasalo ym. 2012).

Lapsuuden lihavuus on yhdistetty astmaan myöhemmällä iällä. Lihavilla lapsilla saattaa

olla 1,5-kertainen riski sairastua astmaan normaalipainoisiin lapsiin verrattuna (Flaherman

ja Rutherford 2006).

16

Lapsuuden lihavuuden vaikutusta unen aikaisiin hengityshäiriöihin ja obstruktiiviseen

uniapneaan on tutkittu, mutta yhteyttä ei ole pystytty todistamaan selvästi (Ignatius 2012).

2.4 Runsas fyysinen passiivisuus ja vähäinen fyysinen aktiivisuus lihavuuden riskite-

kijöinä

Fyysinen passiivisuus tarkoittaa toimintoja, jotka eivät juurikaan nosta ihmisen energian-

kulutusta lepotasosta, kuten nukkuminen, istuminen, makuulla olo, tai television tai muun

ruudun kautta tapahtuvan viihteen seuraaminen (Pate ym. 2008). Runsas fyysinen passiivi-

suus saattaa altistaa lihavuudelle jo alle kouluiässä (Reilly 2008, Must ja Tybor 2005). On

havaittu, että mitä enemmän lapsi on fyysisesti passiivinen, sitä todennäköisemmin hän on

lihava (Mitchell ym. 2009). Fyysinen passiivisuus nuoruudessa on vahva ja itsenäinen ris-

kitekijä aikuisiän lihavuudelle ja keskivartalolihavuudelle (Pietiläinen ym. 2008).

Lasten viihdemedian käyttöä ja lihavuuden yhteyttä on tutkittu paljon. Lee ym. (2014) ha-

vaitsivat, että fyysisen passiivisuuden osatekijöistä vain ruutuaika eli viihdemediaan kulu-

tettu aika oli yhteydessä kehonkoostumukseen. Lasten lihavuuden esiintyvyys on sitä suu-

rempi mitä enemmän lapset katsoivat televisiota (Reilly ym. 2005). Yli kaksi tuntia päiväs-

sä televisiota katsovilla tai videopelejä pelaavilla lapsilla todettiin olevan suurentunut riski

olla ylipainoinen (Mendoza ym. 2007, Ortega ym. 2007). Toisaalta television katselun it-

sessään ajatellaan olevan vain vähäisissä määrin lasten lihavuuden syy, sillä television kat-

seluun voi liittyä ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä muita riskitekijöitä, kuten liiallista

syömistä (Marshall ym. 2004).

Ylipainoiset lapset ovat vähemmän fyysisesti aktiivisia kuin normaalipainoiset lapset

(Must ja Tybor 2005, Ness ym. 2007, Lee ym. 2014) On havaittu, että mitä vähemmän

lapsi on fyysisesti aktiivinen, sitä suurempi on ylipainon ja suurentuneen vyötärönympä-

rysmitan riski (Ortega ym. 2007). Toisaalta laajassa katsausartikkelissa todettiin, että liha-

vuuden ja vähäisen fyysisen aktiivisuuden yhteys oli selvä kaikilla muilla lapsilla paitsi

nuorimmilla lapsilla tehtyjen tutkimusten mukaan (Must ja Tybor 2005). Riski aikuisiän

lihavuuteen saattaa olla 3,9-kertainen ja keskivartalolihavuuteen 4,8-kertainen vähemmän

17

fyysisesti aktiivisilla nuorilla fyysisesti aktiivisiin nuoriin verrattuna (Pietiläinen ym.

2008).

Lihavuuden ja vähäisen fyysisen aktiivisuuden sekä fyysisen passiivisuuden syy-

seuraussuhteesta ei ole yksimielisyyttä. Nuorille tehdyn tutkimuksen mukaan fyysisesti

passiiviset nuoret lihovat, ja samalla liikunnan harrastaminen vähentyy ja lihavuus vaike-

nee. Saattaa olla, että kehonkoostumuksella ja suhtautumisella liikuntaan olisi yhteistä ge-

neettistä taustaa (Pietiläinen ym. 2008). On havaittu, että vaikka lihavat ihmiset laihduttai-

sivat, he ovat silti fyysisesti passiivisempia kuin hoikat ihmiset (Pietiläinen ym 2008 Levi-

ne ym. 2005 mukaan).

2.5 Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille

Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–8-vuotiaille (2008) on yleissuositus, joka

on laadittu terveysliikunnan näkökulmasta soveltumaan kaikille 7–18-vuotiaille lapsille ja

nuorille. Suosituksen tavoitteena on ottaa kantaa lasten normaaliin kehittymiseen, kestä-

vyyskunnon ylläpitoon ja liikkumisen tarpeeseen sekä ehkäistä liikkumattomuuden ter-

veyshaittoja. Suosituksen mukaan 7–12-vuotiaiden tulisi liikkua 1½-2 tuntia ja 13–18-

vuotiaiden 1-1½ tuntia joka päivä monipuolisesti ja reippaasti. Vähintään puolet lapsen

päivän fyysisestä aktiivisuudesta tulisi koostua lyhyistä ja reippaista 10 minuutin liikunta-

suorituksista. Lasten tulisi liikkua myös tehokkaasti kuormittaen hengityselimistöä. Lisäksi

lapsen olisi hyvä harrastaa vähintään kolme kertaa viikossa lajeja, jotka edistävät lihaskun-

toa, liikkuvuutta ja luiden terveyttä esim. palloilulajeja.

Suosituksessa on otettu kantaa myös lasten fyysiseen passiivisuuteen. Yhtämittaisia yli

kahden tunnin pituisia istumisjaksoja tulisi välttää. Lasten viihdemedian parissa vietetty

aika on kasvanut tekniikan kehittyessä. Ruutuaikaa saisi olla korkeintaan kaksi tuntia päi-

vässä. Ruudun ääressä istuminen aiheuttaa liikkumattomuuden terveyshaittoja, kuten staat-

tista lihasjännitystä, eikä kehitä lasta niin kuin liikunta (Nuori Suomi -suositus 2008).

18

3. Tutkimuksen aineisto ja menetelmät

3.1 Tutkimusasetelma ja aineisto

Lasten liikunta ja ravitsemustutkimus eli PANIC Study (Physical Activity and Nutrition in

Children Study) on vuonna 2007 alkanut lapsuudesta aikuisikään jatkuva kontrolloitu elin-

tapainterventiotutkimus. Tutkimuksen toteuttaa Itä-Suomen yliopiston lääketieteen laitok-

sen biolääketieteen yksikkö ja sen johtajana on lääketieteellisen fysiologian professori Ti-

mo Lakka. Tutkimuksen alkumittaukset suoritettiin vuosina 2007–2009 ja niihin osallistui

512 kuopiolaista alakoulunsa aloittanutta 6-8 -vuotiasta lasta, josta 248 oli tyttöjä ja 264

poikia.

Tutkimukseen osallistujat jaettiin interventio- ja verrokkiryhmiin tutkimuksen alussa. Al-

kumittausten jälkeen interventioryhmä sai liikunta- ja ravitsemusneuvontaa yhteensä seit-

semän kertaa kahden vuoden aikana. Liikuntaneuvonnassa käsiteltiin monipuolista liikun-

taa ja perheliikuntaa, fyysisen aktiivisuuden ja ruutuajan suosituksia, lapsen fyysis-

motorisia taitoja ja niiden harjoittamista sekä unen merkitystä. Interventiokouluilla järjes-

tettiin ohjattuja, ilmaisia liikuntakerhoja 1-2 kertaa viikossa, joihin osallistuminen oli va-

paaehtoista.

Tässä syventävässä opinnäytetyössäni tulen käyttämään 503 tutkimukseen osallistuneen

lapsen tietoja. Lasten liikuntaa ja fyysistä passiivisuutta mitattiin lasten vanhempien täyt-

tämällä liikuntakyselylomakkeella.

Lasten liikunta ja ravitsemustutkimuksella on Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin tutkimus-

eettisen toimikunnan hyväksyntä. Tutkittavia ja heidän vanhempiaan informoitiin tutki-

muksesta sekä suullisesti että kirjallisesti ja heiltä pyydettiin kirjallinen suostumus tutki-

mukseen osallistumisesta.

19

3.2 Fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen passiivisuuden mittaukset

Lasten fyysistä aktiivisuutta arvioitiin liikuntakyselylomakkeella, jonka lasten vanhemmat

täyttivät. Fyysinen aktiivisuus oli jaettu järjestettyyn, ohjattuun ja omatoimiseen liikuntaan

ja kouluvälimatkaliikuntaan sekä välituntiliikuntaan. Välituntiliikunta oli jaettu kolmeen

eri luokkaan siihen käytetyn ajan perusteella (10, 20 tai 30 minuuttia koulupäivässä). Oh-

jattu liikunta sisälsi harrastamisen sekä liikuntakerhoissa että urheiluseuroissa. Liikuntalo-

makkeella kysyttiin erilaisten liikuntaharrastusten määrää viikossa sekä yksittäisten suori-

tusten kestoa puolen tunnin tarkkuudella. Kokonaisliikunta-aika laskettiin summaamalla

kaikkien liikuntamuotojen määrät yhteen ja tulos ilmaistiin yksikössä minuuttia päivässä.

Liikuntalomakkeelta saatuihin liikunta-aikatietoihin lisättiin koulun liikuntatunnit (2 x 45

minuuttia viikossa).

Liikuntalomakkeella kysyttiin myös fyysisesti passiivisiin toimintoihin käytettyjä aikoja

arkipäiviltä ja viikonlopulta. Fyysisesti passiivisiin toimintoihin kuuluivat TV:n ja videoi-

den katselu, tietokoneen käytön ja videopelien peluun, kännykkäpelien peluu, musiikin

kuuntelu, musiikin soitto, lukeminen, kirjoittaminen, piirtäminen, askartelu, lautapelien

peluu ja lepääminen. Viihdemedia-aika laskettiin summaamalla TV:n ja videoiden katselu-

ajat, tietokoneen käyttöaika, videopelien ja kännykkäpelien peluuajat yhteen. Fyysinen

passiivisuus laskettiin summaamalla fyysisesti passiivisiin toimintoihin käytetyt ajat yh-

teen. Tulos ilmoitettiin minuutteina päivässä painottaen arkipäivien ja viikonloppupäivien

määrää viikossa.

Liikuntakyselylomake validiteetti arvioitiin Actiheart-monitorilla (Actiheart, CamNtech,

Cambridge, UK). Validointiotoksessa oli mukana 38 tutkimuslasta, joilta monitoria käytet-

tiin ottamaan syke- ja kiihtyvyysmittaukset. Kyselylomakkeen perusteella arvioitu lapsen

fyysinen aktiivisuus korreloi hyvin Actiheart monitorin mittaaman fyysisen aktiivisuuden

kanssa (r=0.37, p=0.033) (Väistö ym. 2014).

20

3.3 Kehonkoostumuksen mittaaminen

Lasten paino mitattiin InBody® 720 bioimpedanssimittarilla (Biospace, Seoul, Korea),

jonka tarkkuus oli 0,1kg. Mittaus suoritettiin lapsen paastottua yön yli. Mittaus suoritettiin

kaksi kertaa lapsen seisoessa alusvaatteisillaan ja liikkumatta mittalaitteen päällä. Mikäli

kaksi mittausta eivät olleet yhdenmukaiset, tehtiin kolmas mittaus. Tulokseksi merkittiin

kahden toisiaan lähempänä olevan arvon keskiarvo.

Lasten pituus mitattiin seinään kiinnitetyllä mittalaitteella 0,1 cm tarkkuudella. Pään asento

oli Frankfortin tasossa siten, että korvan aukko ja silmäkuopan alareuna olivat samalla ta-

solla. Mittaus suoritettiin lapsen ollessa paljain jaloin ja alusvaatteet yllään. Mittaus toistet-

tiin kolme kertaa ja tulokseksi merkittiin kahden toisiaan lähimpänä olleen arvon keskiar-

vo. Lasten BMI laskettiin suomalaisten ikään ja sukupuoleen suhteutettujen painoindeksi-

käyrästöjen mukaan (Saari ym. 2011).

Lasten rasvaprosentti määritettiin Lunar® dual energy X-ray absorptiometry (DXA) luun-

tiheysmittauslaitteella (Lunar Prodigy Advance; GE Medical Systems, Madison, Wiscon-

sin, USA). Mittauksessa lapsi makasi kevyessä vaatetuksessa ilman metalliesineitä ja lap-

sen virtsarakon tuli olla tyhjä.

3.4 Tilastolliset menetelmät

Tilastolliset analyysit tehtiin SPSS 21.0 – ohjelmalla (Armonk, NY: IBM Corp.). Suku-

puolten välisiä eroja testattiin riippumattomien otosten t-testillä. Lapset jaettiin kolmeen

likimäärin samankokoiseen ryhmään kehon rasvaprosentin perusteella. Lasten kehon ras-

vaprosentin tertiilien välisiä eroja tarkasteltiin yleisellä lineaarisella mallilla vakioituna

iällä ja sukupuolella. Tulos on ilmoitettu tilastollisesti merkittäväksi, jos p<0.05.

21

4. Tulokset

TAULUKKO 1. Kehonkoostumus sekä fyysinen aktiivisuus ja passiivisuus 6–8-vuotiailla

tytöillä ja pojilla.

Arvot ovat keskiarvoja riippumattomien otosten T-testistä.

Pojat olivat pidempiä kuin tytöt (p<0.001) (ks. taulukko 2). Kokonaisliikunnan (p<0.001),

omatoimisen (p=0.001) ja ohjatun (p=0.004) liikunnan sekä liikuntakerho-(p=0.013) ja

välituntiliikunnan (p=0.017) määrä oli pojilla tyttöjä suurempi.

Tytöt käyttivät enemmän aikaa fyysisesti passiivisiin toimintoihin kokonaisuudessaan

(p<0.001), mutta pojat käyttivät viihdemediaan enemmän aikaa (p=0.015). Viihdemedian

osatekijöistä pojat käyttivät enemmän aikaa kuin tytöt tietokoneen käyttöön ja videopelien

pelaamiseen (p<0.001) sekä kännykkäpeleihin (p=0.011).

Tytöt Pojat p-arvo Kaikki

Ikä (vuosia) 7.6 (0.4) 7.7 (0.4) 0.151 7.6 (0.4)

Pituus (cm) 127.7 (5.7) 129.6 (5.6) <0.001 128.7 (5.7)

Paino (kg) 26.5 (5.1) 27.3 (5.0) 0.076 26.9 (5.1)

BMI-SDS (SD-yksikkö) -0.17 (1.07) -0.19 (1.10) 0.860 -0.18 (1.1)

Kehon rasvaprosentti (%) 22.4 (7.7) 17.5 (8.1) <0.001 19.9 (8.3)

Kokonaisliikunta (min/pv) 103.8 (38.4) 117.3 (43.6) <0.001 110.8 (41.7)

Omatoiminen liikunta (min/pv) 44.6 (30.7) 54.2 (31.3) 0.001 49.5 (31.3)

Ohjattu liikunta (min/pv) 12.4 (13.2) 16.7 (19.3) 0.004 14.6 (16.8)

Liikuntakerhot (min/pv) 5.0 (7.4) 7.4 (13.5) 0.013 6.3 (11.0)

Urheiluseuraliikunta (min/pv) 7.4 (11.4) 9.3 (12.0) 0.064 8.4 (11.7)

Koulumatkaliikunta (min/pv) 25.8 (23.8) 24.1 (22.0) 0.391 17.8 (16.3)

Välituntiliikunta (min/pv) 21.7 (5.8) 23.0 (5.9) 0.017 22.4 (5.9)

Fyysinen passiivisuus (min/pv) 227.0 (106.7) 204.5 (100.9) <0.001 215.4 (104.3)

Viihdemedian käyttö (min/pv) 91.9 (48.0) 112.1 (55.1) 0.015 102.3 (52.7)

Television ja videoiden katselu

(min/pv)

70.0 (35.5) 67.3 (32.7) 0.372 68.6 (34.1)

Tietokoneen käyttö ja videopelien

pelaaminen (min/pv)

19.8 (23.8) 40.8 (33.5) <0.001 30.6 (31.0)

Kännykkäpelit (min/pv) 2.1 (5.7) 4.0 (10.5) 0.011 3.1 (8.6)

22

Lapsen ikä, pituus, paino ja myös BMI-SDS erosivat kehon rasvaprosentin tertiileissä

(p=0.006, p<0.001, p<0.001, p<0.001) (ks. taulukko 2). Korkeimpaan kehon rasvaprosen-

tin tertiiliin kuuluneet lapset olivat vanhempia, pidempiä ja painavampia ja heidän BMI-

SDS oli suurempi.

Kokonaisliikunta-aika oli suurempi alimpaan kehon rasvaprosentin tertiiliin kuuluneilla

(p=0.007). He harrastivat myös enemmän ohjattua liikuntaa (p=0.039) ja välituntiliikuntaa

(p=0.006). Lasten fyysinen passiivisuus ei eronnut kehon rasvaprosentin eri tertiilien välil-

lä.

23

TAULUKKO 2. Fyysinen aktiivisuus ja passiivisuus kehon rasvaprosentin tertiileissä 6–8-vuotiailla lapsilla.

Arvot ovat keskiarvoja (95% luottamusvälejä) yleisestä lineaarisesta mallista (general linear model) vakioituna iällä ja sukupuolella

Kehon rasvaprosentin

alin tertiili (n=165,

rasvaprosentti <14,96)

Kehon rasvaprosentin

keskimmäinen tertiili

(n=166, rasvaprosentti

14,96–21,83)

Kehon rasvaprosentin

ylin tertiili (n=163,

rasvaprosentti > 21,83)

p-

arvo

Ikä (vuosia) 7.6 (7.5-7.6) 7.6 (7.5-7.7) 7.7 (7.6-7.8) 0.006

Pituus (cm) 126.5 (125.5-127.4) 128.7(127.9-129.5) 131.1 (130.3-132.0) <0.001

Paino (kg) 23.4 (0.33) 26.3 (0.28) 31.6 (0.29) <0.001

BMI-SDS (SD-yksikkö) -1.17 (0.07) -0.21 (0.06) 0.90 (0.06) <0.001

Kokonaisliikunta (min/pv) 117.3 (109.9-124.7) 112.4 (106.1-118.7) 102.0 (95.5-108.5) 0.007

Omatoiminen liikunta (min/pv) 53.2 (49.7-58.8) 49.7 (45.0-54.5) 45.9 (41.0-50.8) 0.151

Ohjattu liikunta (min/pv) 16.1 (13.1-19.2) 15.7 (13.1-18.3) 11.6 (8.9-14.2) 0.039

Liikuntakerhot (min/pv) 6.9 (4.9-8.9) 7.0 (5.3-8.7) 5.0 (3.2-6.7) 0.206

Urheiluseuraliikunta (min/pv) 9.3 (7.1-11.4) 8.7 (6.9-10.5) 6.6 (4.7-8.5) 0.138

Koulumatkaliikunta (min/pv) 25.8 (21.6-30.0) 25.5 (21.9-29.1) 23.2 (19.5-26.9) 0.584

Välituntiliikunta (min/pv) 23.4 (22.4-24.5) 22.2 (21.3-23.1) 21.1 (20.2-22.0) 0.006

Fyysinen passiivisuus(min/pv) 205.4 (186.4-224.5) 218.5 (202.2-234.8) 225.2 (208.5-241.9) 0.307

Viihdemedian käyttö (min/pv) 100.5 (91.0-110.0) 103.5 (95.4-111.6) 106.2 (98.0-114.5) 0.672

Television ja videoiden katselu

(min/pv)

68.7 (62.5-75.0) 67.8 (62.5-73.1) 71.9 (66.5-77.4) 0.549

Tietokoneen käyttö ja videopelien pe-

laaminen (min/pv)

29.4 (24.0-34.7) 31.3 (26.7-35.8) 31.4 (26.7-36.1) 0.826

Kännykän käyttö (min/pv) 2.4 (0.8-3.9) 4.5 (3.1-5.8) 2.9 (1.5-4.2) 0.094

24

5. Pohdinta

Lasten liikunta ja ravitsemus tutkimukseen kutsuttiin paljon samanikäisiä lapsia ja tutki-

mukseen osallistuvia oli paljon (512). Toisaalta tutkimukseen osallistuvat lapset olivat

kuopiolaisia, joten tuloksia ei voi yleistää koskemaan koko Suomen samanikäisiä lapsia.

Liikuntalomakekyselyn luotettavuutta voidaan pitää kohtuullisena, sillä aktiivisuusmittaril-

la arvioitu liikunta-aktiivisuus ja kysymyslomakkeiden perusteella arvioitu liikunta-aika

korreloivat keskenään. Mittaukset ja määritykset tehtiin yleisesti käytetyillä ja validoiduilla

laitteilla ja tulokset ilmoitettiin kansainvälisiä yksiköitä käyttäen.

Pojat liikkuvat keskimäärin enemmän kuin tytöt. Fyysisessä aktiivisuudessa tyttöjen ja

poikien välillä on todettu samansuuntainen ero aiemminkin (Sallis ym. 2000, Lee ym.

2014). Eroa saattaa selittää tyttöjen ja poikien erilaiset mieltymykset sekä kyvyt ja taidot

liikunnallisiin harrastuksiin esimerkiksi peleihin (Brasholt 2013). Tässä tutkimuksessa po-

jat kävivät enemmän liikuntakerhoissa kuin tytöt. Tutkimukseen osallistuneet lapset olivat

iältään 6-8 vuotiaita, ja vanhempien suhtautuminen lasten harrastuksiin voi vaikuttaa pal-

jonkin lapsen liikuntamäärään. Saattaa olla, että poikia rohkaistaan enemmän liikunnalli-

siin harrastuksiin kuin tyttöjä. Vaikka tytöt olivat fyysisesti passiivisempia kuin pojat, poi-

kien viihdemedian käyttö oli suurempaa. Myös tämä on todettu aiemmin (Lee ym. 2014).

On mahdollista, että tyttöjen harrastukset ovat fyysisesti kevyempiä.

Sekä tytöt että pojat harrastivat keskimäärin liikuntaa kouluikäisten lasten fyysisen aktiivi-

suuden suosituksen mukaisen määrän eli 1½-2 tuntia päivässä. Vuonna 2014 julkaistun

selvityksen mukaan vain noin 50 % suomalaisista alakouluikäisistä liikkuu vähintään tun-

nin päivässä kohtuullisen kuormittavasti tai rasittavasti (Liukkonen ym. 2014). Tutkimuk-

sessani liikuntaa ei jaettu intensiteetin mukaan, joten näitä tuloksia on vaikea verrata toi-

siinsa.

Tutkimuksessani suositusten mukainen enimmäisruutuaika (viihdemedia-aika, kaksi tuntia)

ei ylittynyt keskimääräisesti kummallakaan sukupuolella. Suomalaisten lasten ruutuaikaa

25

selvitettiin tuoreessa tutkimuksessa 4.-9. luokkalaisilta ja heillä kaikilla ruutuaika ylittyi

selvästi (Liukkonen ym. 2014). Saattaa olla, että lasten television katselu, tietokoneen

käyttö ja pelaaminen lisääntyy iän myötä. On myös mahdollista, että teknologian ja sosiaa-

lisen median kehitys on lisännyt nuorempienkin lasten fyysistä passiivisuutta tutkimustie-

tojen keräämisen jälkeen.

Ylimpään kehon rasvaprosentin tertiiliin kuuluneet lapset harrastivat vähemmän liikuntaa.

Vähäiselle fyysiselle aktiivisuudelle ja lihavuudelle on löydetty yhteys aiemminkin, sillä

painavampien lasten on havaittu harrastavan vähemmän liikuntaa kuin hoikempien. Yli-

painoiset ja lihavat lapset voisivat liikkumalla enemmän vaikuttaa kehonkoostumukseensa

myönteisesti (Ortega ym. 2007, Ness ym. 2007, Lee ym. 2014). Täten voisi olla, että yli-

paino ja lihavuus ovat seurausta vähäisestä liikunnan määrästä.

Tutkimuksessa oli yllättävää se, ettei lasten fyysinen passiivisuus eronnut kehon rasvapro-

sentin tertiileissä. Missään kehon rasvaprosentin tertiileissä suositusten mukainen ruutuai-

ka ei ylittynyt. Aiemmat tutkimukset fyysisen passiivisuuden ja kehon koostumuksen yh-

teydestä lapsuudessa ovat olleet ristiriitaisia, mutta yleinen käsitys on, että lisääntynyt fyy-

sinen passiivisuus on yhteydessä ylipainoon ja lihavuuteen (Tremblay ym. 2011).

Tutkimuksessani etsin fyysisen aktiivisuuden ja passiivisuuden eroja kehon rasvaprosentin

tertiilien välillä painoluokkien sijaan. Siten tuloksiin tuli enemmän vaihtelua, sillä ylipai-

non esiintyvyys oli vain 13 % aineiston lapsilla. Toisaalta lihavuudessa nimenomaan ras-

vakudoksen määrä on suurentunut, joten luokittelu eri rasvaprosentteihin sopi hyvin tutki-

mukseeni. Tutkimuksen mielenkiinto fyysisessä passiivisuudessa keskittyi erilaisen viih-

demedian käyttöön, ja osa kyselylomakkeiden fyysisen passiivisuuden toiminnoista jäi tar-

kastelematta. Tarkastelu olisi voinut johtaa parempaan pohdintaan erojen syistä.

Vaikka liikunnan kokonaismäärän erot olivat merkitseviä kehon rasvaprosentin tertiilien

välillä, fyysinen passiivisuus ei ollut tässä aineistossa yhteydessä lihavuuteen. On esitetty,

että osalla ihmistä olisi geneettinen taipumus passiivisuuteen, jonka seurauksena he lihovat

(Pietiläinen 2008). Saattaisi siis olla, että fyysisen passiivisuus eroaisi myöhemmin tutki-

26

musjoukolla, joten tutkimusta voisi jatkaa nykytilanteen selvittämisellä. Selvitys olisi

mahdollinen, sillä Lasten liikunta ja ravitsemustutkimus kerää vieläkin tietoa lasten ter-

veydentilasta. Lisäksi voisi tarkastella onko interventio- ja vertailuryhmän lapsien painois-

sa ja fyysisessä aktiivisuudessa ja passiivisuudessa eroa.

27

Lähteet

Arslanian S. Type 2 Diabetes in Children: Clinical Aspects and Risk factors. Horm Res 2002;57:19–28.

Cole T, Bellizzi M, Flegal K, Dietz W. Establishing a standard definition for child overweight and obesity:

international survey. BMJ 2000; 320: 1240–1243.

Dunkel L, Sankilampi U, Saari A. Milloin lapsi on ylipainoinen tai lihava? Duodecim 2010;126:739–41.

Federico B, D'Aliesio F, Pane F, Capelli G, Rodio A: Body mass index has a curvilinear relationship with the

percentage of body fat among children. BMC Res Notes 2011:201;4:301

Flaherman V, Rutherford GW. A meta‐analysis of the effect of high weight on asthma. Arch Dis Child 2006;

91:334–339

Fomon SJ, Haschke F, Ziegler EE, Nelson SE. Body composition of reference children from birth to age 10

years. Am J Clin Nutr 1982;35:1169–75

Freedman DS, Dietz WH, Srinivasan SR, Berenson GS. The relation of overweight to cardiovascular risk

factors among children and adolescents: the Bogalusa Heart Study. Pediatrics 1999;103:6:1175–82

Fu CC, Chen MC, Li YM, Liu TT, Wang LY. The risk factors for ultrasound-diagnosed non-alcoholic fatty

Ignatius A. Lasten lihavuus ja obstuktiivinen uniapnea. Näytönastekatsaus. Julkaistu 25.4.2012.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nak04895&suositusid=hoi50034

Juonala M, Viikari JS.A., Rönnemaa T, Taittonen L, Marniemi J, Raitakari OT. Childhood C-reactive protein

in Predicting CRP and Carotid Intima-Media Thickness in Adulthood. The Cardiovascular Risk in Young

Finns Study. Arterioscler Thromb Vasc Biol. 2006;26(8):1883–8.

Juonala M, Magnussen CG, Berenson GS, ym.. Childhood Adiposity, Adult Adiposity, and Cardiovascular

Risk Factors. The New England Journal of Medicine. 2011;365:(20):1876–85

Kaukua J. Lihavuus. Kirjassa: Välimäki M, Sane T, Dunkel L (toim.) Endokrinologia. Helsinki: Duodecim,

2010

Kautiainen S Rimpelä A, Vikat A, Virtanen SM. Secular trends in overweight and obesity among Finnish ad-

olescents in 1977-1999. Int J Obes 2002;26:544–52.

Kautiainen S, Koivisto AM, Koivusilta L, Lintonen T, Virtanen SM, Rimpelä A. Sociodemographic factors

and a secular trend of adolescent overweight in Finland. Int J Pediatr Obes 2009;4:360–70.

Kerkoukia M, Nassis G P, Psarra G, Skenderi K, Chrousos G P, Sidossis Ls. Elevated total and central adi-

posity and low physical activity are associated with insulin resistance in children. Metabolism

2007;56:2:206–13

Lasten lihavuus. Käypä hoito-suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenlääkäriyh-

distys ry:n asettama työryhmä. Julkaistu: 11.10.2013 (luettu 26.10.2014). www.kaypahoito.fi

28

Lasten ja nuorten terveysseurantatutkimus LATE, THL 2010 (luettu 9.11.2014).

http://www.terveytemme.fi/lastenterveys/

Lee ST, Wong JE, Shanita SN, Ismail MN, Deurenberg P, Poh BK. Daily physical activity and screen time,

but not other sedentary activities, are associated with measures of obesity during childhood. Int J Environ Res

Public Health. 2014 Dec 23;12(1):146–61. doi: 10.3390/ijerph120100146.

Levine JA, Lanningham-Foster LM, McCrady SK ym.. Interindividual variation in posture allocation: possi-

ble role in human obesity. Science 2005;307:584–586.

Lipsanen-Nyman M. Lasten lihavuus. Kirjassa: Välimäki M, Sane T, Dunkel L (toim.) Endokrinologia. Hel-

sinki: Duodecim, 2010

Liukkonen J, Jaakkola T, Kokko S ym.. Results from Finland's 2014 Report card on physical activity for

children and youth. J Phys Act Health. 2014;11:(1):S51–7

Lobstein, T, Baur L, Uauy R. Obesity in children and young people: a crisis in public health. Obesity reviews

2004;5:4–104

Manco M, Marcellini M, Devito R, Comparcola D, Sartorelli MR, Nobili V. Metabolic syndrome and

liver histology in paediatric non-alcoholic steatohepatitis. Int J Obes (Lond) 2008;32(2):381–387

Marshall SJ, Biddle SJ, Gorely T ym. Relationships between media use, body fatness and physical activity in

children and youth: a meta-analysis. Int J Obes Relat Metab Disord 2004;28:1238–46

Mendoza JA, Zimmerman FJ, Christakis DA. Television viewing, computer use, obesity, and adiposity in US

preschool children. Int J Behav Nutr Phys Act. 2007;4:44

Must A, Anderson SE. Body mass index in children and adolescents: considerations for population-based ap-

plications. Int J Obes (Lond). 2006;30(4):590–4.

Must A., Tybor, DJ. Physical activity and sedentary behavior: A review of longitudinal studies of weight and

adiposity in youth. International Journal of Obesity 2005;29:S84.

Mäki P, Sippola R, Kaikkonen R, Pietiläinen K, Laatikainen T. Lasten ylipaino ja sen määrittämisen ongel-

mat. Suomen lääkärilehti 2012;10;767–774 Julkaistu verkossa 9.2.2012.

Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Kaikkonen R, Koponen P, Ovaskainen M-L, Sippola R, ym. ja LATE-

työryhmä. Lasten terveys – LATE-tutkimuksen perustulokset lasten kasvusta, kehityksestä, terveydestä, ter-

veystottumuksista ja kasvuympäristöstä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 2/2010. Helsinki

2010.

Ness AR, Leary SD, Mattocks C, ym.. Objectively measured physical activity and fat mass in a large cohort

of children. PLoS Med 2007;4(3): e97. doi:10.1371/journal.pmed.0040097

Ng M, Fleming T, Robinson M ym.. Global, regional, and national prevalence of overweight and obesity in

children and adults during 1980-2013: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2013.

Lancet 2014;384:(9945):766–81

29

Olds T, Maher C, Zumin S, ym.. Evidence that the prevalence of childhood overweight is plateauing: data

from nine countries. Int J Pediatr Obes. 2011;6(5-6):342–60

Opetus- ja kulttuuriministeriö & Nuori Suomi. Fyysisen aktiivisuuden suositukset 7-18-vuotiaille kouluikäi-

sille. 96 s. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Nuori Suomiry; 2008.

Ortega FB, Ruiz JR, Sjöström M. Physical activity, overweight and central adiposity in Swedish children and

adolescents: the European Youth Heart Study. Int J Behav Nutr Phys Act. 2007;4:61.

Pate RR, O’Neill JR, Lobelo F. The evolving definition of "sedentary". Exerc Sport Sci Rev 2008;36:173–8

Persentiili. Lähdeaineisto: Lääketieteen termit. Terminologian tietokannat. Kustannus Oy Duodecim.

www.terveysportti.fi/terveysportti/rex_terminologia.koti luettu 12.2.2015

Pietiläinen KH1, Kaprio J, Borg P, ym.. Physical inactivity and obesity: a vicious circle. Obesity (Silver

Spring). 2008:16(2);409–14. doi: 10.1038/oby.2007.72.

Raitakari OT, Juonala M, Köhönen M ym.. Cardiovascular risk factors in childhood and carotid artery inti-

ma-media thickness in adulthood: the Cardiovascular Risk in Young Finns Study. JAMA 2003;290:2277–83

Reilly JJ, Methven E, McDowell ZC, Hacking B, Alexander D, Stewart L, Kelnar CJ. Health consequences

of obesity. Arch Dis Child 2003;88:748–752.

Reilly JJ, Armstrong J, Dorotsy AR, Emmett PM, Ness A, Rogers I, et al. Early life risk factors for obesity in

childhood: cohort study. BMJ. 2005;330:1357

Reinehr T, Kiessb W, Sousaa G, Stoffel-Wagnerc B, Wunschd R. Intima media thickness in childhood obesi-

ty: Relations to inflammatory marker, glucose metabolism, and blood pressure. Metabolism 2006;1:113–118

Reilly JJ. Physical activity, sedentary behaviour and energy balance in the preschool child: opportunities for

early obesity prevention. Proceedings of the Nutrition Society 2008;67:317–325

Rintanen H. Lasten terveys. Teoksessa Suomalainen lapsi 2007. Tilastokeskus, Stakes. Edita Prmia Oy: Hel-

sinki; 2007

Saari A, Sankilampi U,Dunkel L. On aika uudistaa suomalaisten lastenkasvukäyrät. Duodecim

2010;126:2799–802

Saari A, Sankilampi U, Hannila M-L, Kiviniemi V, Kesseli K, Dunkel L. New Finnish growth references for

children and adolescents aged 0 to 20 years: Length/height-for-age, weight-for-length/height, and body mass

index-for-age. Annals of Medicine 2011;43: 235–248

Sallis JF, Prochaska JJ, Taylor WC. A review of correlates of physical activity of children and adolescents.

Med Sci Sports Exerc 200;32:963–975

Singh AS, Mulder C, Twisk JWR, van Mechelen W, Chinapaw MJM. Tracking of childhood overweight into

adulthood: a systematic review of the literature. Obes Rev 2008;5:474–88

30

Skinner AC, Mayer ML, Flower K ym. Using BMI to determine cardiovascular risk in childhood: how do the

BMI cutoffs fare? Pediatrics 2009;124:905–12

Schmidt Morgen C, Rokholm B, Sjöberg Brixval C, ym.. Trends in Prevalence of Overweight and Obesity in

Danish Infants, Children and Adolescents – Are We Still on a Plateau? PLoS One. 2013;8(7):e69860

Steinberger J, Daniels SR, Eckel R ym. Progress and challenges in metabolic syndrome in children and ado-

lescents. A Scientific Statement From the American Heart Association Atherosclerosis, Hypertension, and

Obesity in the Young Committee of the Council on Cardiovascular Disease in the Young; Council on Cardi-

ovascular Nursing; and Council on Nutrition, Physical Activity, and Metabolism. Circulation 2009;119:628–

647

Syvänne M. Metabolinen oireyhtymä. Kirjassa: Jousimaa J, Alenius H, Atula S, Kattainen A, Kunnamo I,

Pelttari H, Teikari M (toim.) Lääkärin käsikirja Helsinki: Duodecim 2014

Tompuri, TT, Lakka TA, Hakulinen M ym. Assessment of body composition by dual-energy X-ray absorp-

tiometry, bioimpedance analysis and anthropometrics in children: the Physical Activity and Nutrition in

Children study. Clin Physiol Funct Imaging. 2015;35:21–33

Tremblay MS, LeBlanc AG, Kho ME ym.. Systematic review of sedentary behaviour and health indicators in

school-aged children and youth. Int J Behav Nutr Phys Act. 2011 Sep 21;8:98. doi: 10.1186/1479-5868-8-98.

Viitasalo A. Clustering of cardiometabolic risk factors, liver enzymes and PNPLA3 polymorphism with spe-

cial reference to children. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto 2015.

Viitasalo A, Laaksonen DE, Lindi V ym. Clustering of metabolic risk factors Is associated with high-normal

levels of liver enzymes among 6- to 8-Year-Old Children: The PANIC study. Metabolic Syndrome and Re-

lated Disorders 2012;10:337–343

Vuorela N, Saha M-T, Salo M. Prevalence of overweight and obesity in 5- and 12-year-old Finnish children

in 1986 and 2006. Acta Pædiatrica 2009;3: 507–512

Vuorela N. Body mass index, overweight and obesity among children in Finland. Väitöskirja. Tampereen

yliopisto 2011.

Vuorela N, Saha MT, Salo MK. Toddlers get slimmer while adolescents get fatter--BMI distribution in five

birth cohorts from four decades in Finland. Acta Paediatrica 2011;100:(4):570–577

Vuorela N, Hakanen T, Saha M-T. Painon kehitys urautuu usein jo lapsena. Lääkärilehti 2015;1-2;64–66

Väistö J, Eloranta AM, Viitasalo A ym.. Physical activity and sedentary behaviour in relation to cardiometa-

bolic risk in children: cross-sectional findings from the Physical Activity and Nutrition in Children (PANIC)

Study. Int J Behav Nutr Phys Act. 2014 Apr 26;11:55 doi: 10.1186/1479-5868-11-55

Välimaa R, Ojala K. Nuorten paino, laihduttaminen ja painon kokeminen 1984-2002. Kirjassa: Kannas L,

toim. Koululaisten terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa. WHO-koululaistutkimus 20 vuotta.

Jyväskylän yliopisto: Terveyden edistämisen tutkimuskeskus 2004:55-78.

31

Wang Y, Lobstein T. Worldwide trends in childhood overweight and obesity. Int J Pediatr Obes 2006;1:11–25

Weiss R, Dziura J, Burgert TS, Tamborlane WV, Taksali SE, Yeckel CW, ym.. Obesity and the metabolic syn-

drome in children and adolescents. N Engl J Med. 2004;350:2362–74

Zimmet P, Alberti KG, Kaufman F, Tajima N, Silink M, Arslanian S, ym. The metabolic syndrome in children

and adolescents - an IDF consensus report. Pediatr Diabetes 2007 Oct;8(5):299–306