Arkistolaitoksen asiakaslehti 1/2010

sivu 6

Arkistolaitoksen uusi strategia loppusuoralla

sivu 8

Selvitysmies Mikkelin keskusarkiston kannalla

sivu 14

Inkeriläisten siirrot ovat osa Suomen vaiettua historiaa

2 AktI 1/2010 3AktI 1/2010

JulkaisijaArkistolaitos

OsoiteKansallisarkisto

PL 258

00171 Helsinki

Lehden taittoMainostoimisto HINKU

PainopaikkaKirjapaino Uusimaa

kotisivuwww.arkisto.fi

tilaukset ja palauteakti@narc.fi

ISSN 1798-2065

PäätoimittajaHeidi Mustajoki, Kansallisarkisto

toimituskuntayksikön johtaja Juhani Tikkanen, Kansallisarkisto

yksikön johtaja Marja Pohjola, Kansallisarkisto

tutkija Pertti Vuorinen, Kansallisarkisto

johtaja Päivi Hirvonen, Jyväskylän maakunta-arkisto

toimitussihteeriMinna Nurro, Viestintätoimisto Lumitähti

minna.nurro@pp.inet.fi

kannen kuvaMatti Tiisanoja/Kansallisarkisto

Toivo Flinkin tutkimushanke teki näkyväksi

inkeriläisen siirtoväen kohtaloita jatkosodan

jaloissa ja sen jälkeen.

Pääkirjoituksen kuvaTaina Salmi/Kansallisarkisto

akti 1/2010 Sisältö

3 Yhteistyöllä on lukemattomia hyötyjä, painotetaan

pääkirjoituksessa.

4 Lyhyet

6 Arkistolaitoksen uusi strategia tähyää vuoteen 2015.

8 Selvitysmies Erkki Aho luovutti arkistolaitoksen

keskusarkiston perustamistarvetta koskevan raportin

opetusministerille.

9 Runsaat parikymmentä henkilöä kunnostaa

puolustusvoimien huonokuntoista aineistoa Mikkelissä. Tällä

hetkellä työn alla ovat rauhanajan 1918–1939 aineistot.

10 Kansallisarkiston digitointihankkeessa digitoitiin lähes neljä

miljoonaa tiedostoa.

12 Arkistolaitoksen sähköisten aineistojen vastaanotto- ja

palvelujärjestelmä VAPA otetaan käyttöön vuoden 2010

lopussa.

13 Arkistolaitoksen asiakaspalvelu- ja tilausjärjestelmä ASTIA

palvelee asiakkaita verkossa.

14 Jatkosodan aikana Suomeen siirrettiin 64 000

inkeriläissiviiliä. Tutkimushanke selvitti siirtoväen kohtaloita

sodan aikana ja sen jälkeen.

16 Sörnäisten vankilan arkisto Kansallisarkistossa täydentyi.

18 Arkistouralla: arkistonjohtaja Petri Tanskanen, Työväen Arkisto

19 Kansainvälinen arkistoneuvosto ICA laatii käsikirjaa

arkistonhoitajan pätevyysvaatimuksista.

20 Rummutusta: Pakanamaan kartta

21 Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkistossa järjestettiin

professori Jorma Ahvenaisen juhlaseminaari.

22 Oulun maakunta-arkiston johtajalle Vuokko Joelle myönnettiin

ensimmäinen Veteraaniperinteen tunnustuspalkinto.

Aika toimia toisinAjan riento on raju, mutta muutokset tarjoavat aina tilaisuuden

myös toimintatapojen uudelleenarviointiin. Aika, jolloin voitiin to-

deta vanhan konstin olleen paremman kuin pussillisen uusia, on

jäänyt kauas taakse.

Paradoksaalista kyllä, mutta nyt julkisessa hallinnossa on tehtävä

vähemmän, jotta saavutettaisiin enemmän. Organisaatiot tehos-

tavat toimintaansa ja sen vaikuttavuutta parhaiten keskittymällä

perustehtäviinsä. Olen usein peräänkuuluttanut win-win-tilantei-

ta: yhteistyötä, josta kaikki hyötyvät. Otan esimerkkejä.

Kiinteistöjen kirjaamisasiat siirtyivät vuodenvaihteessa käräjäoi-

keuksista Maanmittauslaitokseen. Muutoksen myötä kirjaamis-

asiakirjat siirrettiin arkistolaitokseen vuoteen 1993 saakka ja sitä

uudemmat asiakirjat Maanmittauslaitokseen. MML kantoi päävas-

tuun asiakirjojen siirtokuntoon saattamisesta ja siirroista, mutta

hankkeessa olivat mukana myös oikeusministeriö ja arkistolaitos.

Vakka Ekstranet -luettelointiohjelma otettiin maanlaajuisesti käyt-

töön siirtojen myötä. Aineistojen tietopalvelusta ja maksullisesta

säilyttämisestä solmittiin palvelusopimukset.

Elka puolestaan kunnostaa puolustusministeriön rahoituksella

noin 15 hyllykilometriä puolustushallinnon vuosien 1918–1945 ai-

neistoa Mikkelissä. Kansallisarkisto ohjaa ja valvoo työtä. Rauhan

ajan aineiston kunnostaminen on parhaillaan hyvässä vauhdissa.

ALKU-hankkeessa Kansallisarkisto oli tiiviisti mukana mm. kon-

sultoimalla yhteisen arkistonmuodostussuunnitelman laatimista

ja kokoamalla lukuisat aiemmat seulontapäätökset saataville verk-

koon. Myös asiakirjahallinnon muutosopas ja CAF-itsearviointi-

opas syntyivät osittain vastauksena hankkeen haasteisiin.

Mikä sitten yhdistää edellä mainittuja hankkeita? Ainakin yhteis-

työhalu ja sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin, yhdessä oppiminen

sekä luottamus eri osapuolten välillä. Myös yhdenmukaisten me-

nettelyjen on koettu tehostavan prosesseja ja voimavarojen käyt-

töä. Hyötyjä on lukemattomia muitakin.

On siis aika tehdä ja toimia toisin.

Juhani Tikkanen, yksikön johtaja, Kansallisarkisto

Pääkirjoitus

4 AktI 1/2010 5AktI 1/2010

Lyhyet

Kansallisarkistossa järjestettiin helmikuun alussa perintei-

nen kutsuvierastilaisuus, johon saapui toista sataa yhteis-

kuntaelämän eri sektoreiden keskeistä vaikuttajaa. Tilaisuuksien

tarkoituksena on muistuttaa niin yksityisten henkilöiden kuin jär-

jestöjenkin arkistojen merkityksestä tutkimukselle ja monelle eri

kulttuurielämän alueelle.

Tällä kertaa tilaisuuden teemana oli yksityisen aineiston käyttö

elämäkertojen kirjoittamisessa. Aiheesta alustivat valtioneuvos

Riitta Uosukainen, kansanedustaja Erkki Tuomioja ja kirjailija Kaari

Utrio.

Tuomioja, itsekin monen elämäkertateoksen tekijä, totesi saa-

neensa usein todeta, että paljon aineistoa on hävinnyt. Siksi hän

antoi täyden tukensa arkistolaitoksen pyrkimyksille saada talteen

monipuolisesti yksityisarkistoja. Samaa vakuuttivat kaksi muuta-

kin alustajaa.

Keskustelussa nousivat esille muun muassa yksityisarkistojen

digitointi ja se, miten pitkälle elämäkerran kirjoittaja voi mennä

käsitellessään kohteensa yksityiselämää.

Valtioneuvos Riitta Uosukainen kertoi luovuttaneensa arkistonsa

Kansallisarkistoon.

HE

IdI M

USTA

JOK

I

kansallisarkiston päärakennus viettää 120-juhlavuottaan

Kansallisarkiston päärakennus Helsingin Kruununhaassa

täyttää kuluvana vuonna 120 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi

toteutetaan Merkittävimmät asiakirjat 1890–2009 -verkkonäyttely,

jossa yleisö voi äänestää kunkin vuosikymmenen tärkeintä asia-

kirjaa. Äänestettävä vuosikymmen vaihtuu kuukausittain.

Asiakirjoja voi ehdottaa, kommentoida ja äänestää osoitteessa

www.arkisto.fi/juhlavuosi. Vuoden lopussa valitaan kaikkien

vuosikymmenien merkittävin asiakirja.

KAnSALLISARKISTO

Kansallisarkiston julkisivu 1930-luvulla.

Internoidut-tutkimushankkeelta artikkelikirja

Kansallisarkiston Internoidut-tutkimushanke on julkaissut

artikkelikirjan ”Sotatapahtumia, internointeja ja siirto so-

danjälkeisiin oloihin”.

Valtioneuvoston asettamassa tutkimushankkeessa selvitettiin

Suomen vuosina 1944–1947 toteuttamia Saksan ja Unkarin kan-

salaisten internointeja. Hanke käynnistyi syksyllä 2008 ja päättyi

joulukuussa 2009. Kirjan on toimittanut hankkeen johtaja, dosent-

ti Lars Westerlund.

Artikkelikirja valaisee laajalti sotatapahtumia, niiden aiheuttamia

internointeja sekä useimmiten hankalaa ja mutkikasta siirtymistä

sotatilasta rauhan oloihin, jolloin keskipisteessä ovat internoinnit

ja korvausasiat.

Kirja on ladattavissa arkistolaitoksen kotisivuilta osoitteesta

www.arkisto.fi/fi/palvelut/julkaisuluettelo/

b-monografiat/

Arkistolaitoksen verkkosivut uudistuivat

Arkistolaitoksen uudet kotisivut julkistettiin joulun alla osoit-

teessa www.arkisto.fi. Sekä sivujen ulkoasu että sisältö

uudistuivat. Entistä selkeämmät ja käyttäjäystävällisemmät sivut

tarjoavat kattavasti tietoa arkistolaitoksen palveluista, aineistoista

ja tehtävistä.

Sivujen kieliversioina ovat suomi ja ruotsi. Myös englannin- ja saa-

menkielisille asiakkaille on omat sivunsa.

kansan Arkistolle uusi johtajaKansan Arkiston johtajana on aloittanut vuodenvaihteessa

filosofian maisteri Marita Jalkanen. Jalkanen on työsken-

nellyt Kansan Arkistossa vuodesta 1998 lähtien.

Jalkanen kertoo odottavansa uudelta tehtävältään paljon.

”Elämme mielenkiintoista siirtymävaihetta ja sähköiset aineistot

tuovat runsaasti haasteita arkistoille, myös Kansan Arkistolle. Riit-

tävän asiantuntemuksen ja osaamisen ylläpitäminen vaatii jatku-

vaa päivittämistä ja kouluttautumista. Aineistoja on digitoitava ja

tietojärjestelmät pidettävä ajan tasalla.”

Jalkanen kuitenkin toteaa, että suurin osa aineistosta on edelleen

paperilla, ja että perustehtäviä ei saisi unohtaa.

”Aineistoja on järjestettävä ja tarjottava tutkijoiden käyttöön. Ak-

tiivinen hankintapolitiikka takaa tulevaisuudessakin tutkimuskel-

poista aineistoa.”

Vanhat katsastusasiakirjat kansallisarkistoon

Ajoneuvohallintokeskus (nykyään osa Liikenteen turvalli-

suusvirasto TraFia) on solminut Kansallisarkiston kanssa

sopimuksen valtion katsastustoiminnassa syntyneiden asiakirjo-

jen siirrosta ja niiden maksullisesta järjestämisestä.

Hanke käynnistyi syksyllä pilottihankkeella, jossa Kansallisarkis-

toon siirrettiin Hakuninmaan toimipisteen 60 hyllymetrin aineisto.

Kaiken kaikkiaan katsastustoimipaikoista eri puolilta maata siirre-

tään asiakirjoja Kansallisarkistoon hieman yli 300 hyllymetriä.

Ulkomaalaisten sotilaiden lapset -hanke alkoi

Kansallisarkisto on perustanut uuden tutkimushankkeen

”Ulkomaalaisten sotilaiden lapset Suomessa 1940–1948”.

Hankkeessa kootaan tietoja saksalaisten sotilaiden, ulkomaalais-

ten vapaaehtoisten, neuvostosotilaiden ja -sotavankien ja valvonta-

komission jäsenten lapsista. Hanke päättyy vuoden 2010 lopussa.

Lasten aseman tutkimiseksi hanke toivoo yhteydenottoja ja ker-

tomuksia. Hankkeessa kootaan myös aihetta valaisevia aikalais-

asiakirjoja.

Arkistoammattilaiset koolle JyväskyläänArkistoalan ammattilaiset kokoontuvat Jyväskylän Pa-

viljonkiin 18.–19.5.2010 valtakunnallisille arkistopäiville.

Ensimmäinen päivä on perinteiseen tapaan kaikille yhteinen, ja

jälkimmäisenä päivänä jakaannutaan kolmeen työryhmään kes-

kustelemaan pyydettyjen alustuspuheenvuorojen pohjalta.

Päivien teeman mukaisesti muutosta arkistotoimessa ja asiakir-

jahallinnossa lähestytään niin julkishallinnon organisaatiomuutos-

ten, yhteisten järjestelmien ja prosessien kuin koulutuksenkin

näkökulmasta.

Arkistopäivien esitysten ja käytyjen keskusteluiden sisällöstä ra-

portoidaan Aktin seuraavassa numerossa.

Arkistoista elämäkerraksi -tilaisuus veti vaikuttajia

6 AktI 1/2010 7AktI 1/2010

Tärkeimpiin aineistoihin lukeutuvat sukututkijoiden keskeiseen

arsenaaliin kuuluvat seurakuntien historiakirjat. niiden digitointi

ja indeksointi toteutetaan yhdessä Suomen Sukututkimusseuran

kanssa.

Yksi strategian keskeisiä tavoitteita onkin löytää sellaisia strategi-

sia kumppaneita, joiden kanssa arkistolaitos voi tehdä yhteistyö-

tä, joka tuottaa kaikille osapuolille lisäarvoa. Omien henkilövoima-

varojen vähetessä tämä on välttämätöntä.

Sähköiset viittaukset varmoiksiSähköisten aineistojen käytettävyyden parantaminen on entistä

tärkeämpää. Humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen

käytännöt ovat muuttumassa. Sähköinen julkaiseminen lisääntyy,

samoin sähköisten dokumenttien käyttö tutkimuksessa.

Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on luoda sellaiset viittaus-

käytännöt, jotka mahdollistavat sähköisten aineistojen linkittämi-

sen lähdeviitteeseen. Tavoitteeksi on asetettu, että viitettä hiirellä

painamalla pääsee suoraan siihen sähköiseen asiakirjaan, johon

tutkija haluaa viitata.

Tämä edellyttää uniikkitunnisteen (persistent identifiers) sisällyttä-

mistä kunkin asiakirjan metatietoihin. niiden avulla varmistetaan,

että viite toimii moitteettomasti vielä vuosikymmentenkin kulut-

tua – periaatteessa ikuisesti.

Muutos on suuri ja se edellyttää arkistolaitoksen ja tutkimus-

yhteisön kiinteää yhteistyötä. Arkistot ovat humanistisen tutki-

muksen keskeisin infrastruktuuri. Sitä ei strategiassa voi liiaksi

korostaa.

Palveluja markkinoitava aktiivisestiTietopalvelujen on oltava asiakaslähtöisiä. Jotta tähän tavoittee-

seen päästäisiin, arkistolaitoksen on kehitettävä hakujärjestelmi-

ään siten, että asiakirjatietoa on löydettävä asiakkaan tottumusten

mukaisesti.

Tietoa on myös tarjottava aktiivisesti asiakkaille. Jo vuonna 2010

arkistolaitos ryhtyy tehostamaan näkyvyyttään sosiaalisessa me-

diassa. Arkistolaitoksen on mentävä asiakkaiden luo ja tehtävä

palvelujaan tunnetuiksi.

Verkkonäyttelyt ovat yksi osa tätä toimintaa. niiden avulla voidaan

verkkoon tuottaa temaattisia kokonaisuuksia, jotka samalla osoit-

tavat asiakirjojen painon Suomen historian todistusvoimaisina läh-

teinä.

kansainvälistä osaamista hyödynnettäväKansainvälisen yhteistyön merkitys lisääntyy, vaikkei voidakaan

olettaa, että suomen- tai ruotsinkielisten asiakirjojen käyttö tulisi

olemaan kovin laajaa Suomen ulkopuolella. Arkistolaitos pyrkii ny-

kyistä paremmin hyödyntämään kansainvälistä osaamista ja kan-

sainvälisiä standardeja.

Kaikessa kansainvälisessä toiminnassa on arvioitava panostusten

ja tuotosten suhde. On myös opittava hyödyntämään muualla ole-

vaa asiantuntemusta ja usein varsin suuria panostuksia. Kaikkea

ei kannata tehdä itse.

Jos osaamme paremmin hyödyntää esimerkiksi muissa Pohjois-

maissa kehitettyjä sähköisiä järjestelmiä, voimme saada aikaan

huomattavia säästöjä.

Koko arkistolaitoksen kattavat toimintaprosessit tulevat entistä

tärkeämmiksi vuoden 2010 alussa alkaneella strategiakaudella.

Arkistolaitos on miellettävä entistä paremmin yhdeksi toimijaksi,

joka palvelee asiakkaitaan kaikkialla Suomessa.

TeksTi: Jussi nuorTeva, pääjohtaja, Kansallisarkisto

kuvaT: kansallisarkisTo

Arkistolaitoksen strategia katsoo kohti vuotta 2015

laitoksen voimavaroja tasaisesti koko strategiakauden ajan. nämä

tekijät vaikuttavat kaikkeen toimintaan.

Valtionhallinto sähköistyy nopeastiSelvitysmies Aho arvioi raportissaan, että koko valtionhallinto siir-

tyy vuoden 2015 loppuun mennessä täysin sähköiseen asiakirja-

hallintoon. Sen jälkeen ei pysyvästi säilytettäviä paperiasiakirjoja

enää synny.

Arvio vaikuttaa varsin optimistiselta, mutta on selvää, että yhä

useampi virasto satsaa sähköiseen tiedonhallintaan. Suuri haaste

on luoda koko valtionhallinnon kattavat sähköiset prosessit siten,

että asiat voidaan siirtää sähköisesti käsiteltäviksi ja päätettäviksi

eri viranomaisten kesken.

Sähkösyntyisten aineistojen määrä kasvaa strategiakauden lop-

pua lähestyttäessä räjähdysmäisesti. Sen vuoksi strategiassa

painotetaan tarvetta siirtyä pikaisesti sähköiseen vastaanotto- ja

palvelujärjestelmään (VAPA).

Järjestelmien tulee voida käsitellä sekä digitoituja asiakirjoja että

sähkösyntyisiä aineistoja. Sähköisten aineistojen tulee olla verkon

kautta entistä helpommin ja kattavammin kaikkien saatavissa.

Strategiset kumppanit tärkeitädigitoitujen aineistojen määrä nousi yli viiteen miljoonaan ku-

vausyksikköön vuoden 2009 loppuun mennessä. Strategiakau-

della monet keskeiset aineistot saadaan siirretyiksi mikrofilmeiltä

ja paperilta digitaaliseen muotoon ja verkkokäyttöön.

Arkistolaitoksen uuden strategian valmistelu on ollut pitkä prosessi, joka ei vieläkään ole aivan päätöksessään. Tavoite on asetettu juhannuk-seen 2010.

STRATegIATYö käYnnISTeTTIIn elokuussa 2008 tehdyllä

päätöksellä. Silloin uskoimme optimistisesti, että strategiatyö voi-

daan saattaa päätökseen toukokuun 2009 loppuun mennessä.

Strategiatyön pitkittyminen ei johdu arkistolaitoksesta. Osana val-

tioneuvoston alueellistamistoimia esitimme opetusministeriölle

alueellisen keskusarkiston perustamista Mikkeliin. Kyseessä oli

suuren luokan linjaus, jonka tarkempaan arvioimiseen ministeriö

päätti asettaa selvitysmiehen.

Rakennusneuvos erkki Aho aloitti työnsä elokuussa 2009 ja luo-

vutti raporttinsa Arkistolaitoksen keskusarkiston perustamis-

tarpeen selvittäminen ministeriölle tammikuussa 2010. Rapor-

tista annetut lausunnot ja opetusministeriön niiden perusteella

tekemät alustavat linjaukset on tarkoitus ottaa huomioon strategi-

an loppuun saattamisessa.

Mitään aivan tavattoman uutta selvitysmiesraportti ei tuo siihen

alustavaan strategiaan, jonka arkistolaitos vahvisti tammikuussa

2010. Päättyneeseen strategiaan verrattuna muutos on kuitenkin

huomattava.

Asiakkaat siirtyvät yhä nopeammin käyttämään verkkopalveluja ja

valtio leikkaa julkisia varoja. Tuottavuusohjelma vähentää arkisto-

”Sähkösyntyisten aineisto-jen määrä kasvaa strategia-kauden loppua lähestyttä-essä räjähdysmäisesti. ”Jussi Nuorteva

MARTTI KUPIAInEn

8 AktI 1/2010 9AktI 1/2010

Opetusministeri Henna Virkkunen asetti elokuus-sa 2009 rakennusneuvos Erkki Ahon selvittämään arkistolaitoksen tilojen käyttöä ja riittävyyttä vuoteen 2025 saakka. Aho luovutti raporttinsa opetusministerille tammikuussa 2010.

SelVITYSmIehen TehTäVänä oli arvioida arkistolaitoksen tar-

vetta erilliselle keskusarkistolle.

Selvityksen pontimena oli arkistolaitoksen keväällä 2009 tekemä

ehdotus alueellisen keskusarkiston perustamisesta Mikkeliin.

Sen mukaan keskusarkistoon siirrettäisiin pysyvästi säilytettävä

niin sanottu passiiviaineisto eli vähemmän kysytty tai digitoitu

aineisto, jolloin tilantarve maakunta-arkistoissa vähenisi. Selvityk-

sessään Aho päätyi samaan ratkaisuun kuin arkistolaitos: keskus-

arkisto tulee perustaa Mikkeliin. Sopivana ajankohtana hän pitää

vuotta 2020.

Laaja kenttäkierros pohjanaSelvitystyössä Ahon apuna oli tukiryhmä, jossa arkistolaitosta

edusti hallintojohtaja Anitta hämäläinen.

”Aho lähti työssään liikkeelle tutustumalla mm. vuosikertomuk-

siin, toiminta- ja taloussuunnitelmiin, budjetteihin ja kansainväli-

sen evaluoinnin loppuraporttiin. Seuraavaksi lähdimme tutustu-

maan maakunta-arkistoihin”, Hämäläinen kertoo.

Maakunta-arkistojen johtajat esittelivät Aholle arkistojen toimin-

taa ja tiloja. Lopuksi pidettiin tiedotustilaisuus henkilökunnalle.

Maakuntakierroksen jälkeen Aho vieraili Kansallisarkiston eri toimi-

pisteissä, haastatteli yksiköiden johtajia ja muita virkamiehiä. Kaik-

kiaan selvitysmies haastatteli lähes 30 arkistolaitoksen edustajaa.

”Vaikka näin lyhyessä ajassa on vaikea päästä arkistomaailmaan

sisään, onnistui Aho tässä mielestäni hyvin”, Hämäläinen toteaa.

Opetusministeriö pyysi raporttia koskevat lausunnot arkistolaitok-

selta ja eri sidosryhmiltä 22.3. mennessä. Lausuntokierroksen

jälkeen opetusministeriö linjaa jatkotoimenpiteet.

TeksTi: heidi MusTaJoki, tiedottaja, Kansallisarkisto

kuva: senaaTTi-kiinTeisTöT

Selvitysmies:

keskusarkisto Mikkeliin vuonna 2020

• Kansallisarkistokehittäätilanhallintajärjestelmän,jokasi-

sältää tiedot arkistolaitoksen käytettävissä olevasta tilojen

kokonaiskapasiteetista ja asiakirjojen sijaintipaikoista.

• ArkistolaitoksenVAPA-järjestelmänjaSÄHKE-normin

käyttö määrätään koko julkishallintoa sitovaksi ja viran-

omaisille asetetaan velvoite siirtyä sähköiseen asiointiin ja

arkistointiin vuoden 2015 loppuun mennessä.

• Kansallisarkistototeuttaamassadigitoinninpilottiprojek-

tin toisen vaiheen ja laatii sen perusteella suunnitelman

massadigitoinnintoteuttamisesta.

• Arkistolaitoseiotalaajemmassamitassasäilyttääkseen

kuntasektorin aineistoa.

• Kansallisarkistoeilyhennäviranomaisarkistojensiirtosyk-

liä 40 vuodesta 25 vuoteen.

• Kansallisarkistotekeeesityksenarkistolainmuuttamisesta

siten, että maakunta-arkistojen piirijaosta päättää opetus-

ministeriö.

Selvitysmiehen ehdotukset

• Maakunta-arkistojenlukumääräävähennetäänvuoden

2011 alusta seitsemästä neljään:

- Hämeenlinnan maakunta-arkisto liitetään Kansallisar-

kiston toimipisteeksi.

- Mikkelin ja Joensuun maakunta-arkistot yhdistetään

Itä-Suomen maakunta-arkistoksi.

- Jyväskylän ja Vaasan maakunta-arkistot yhdistetään

Keski-Suomen maakunta-arkistoksi.

- Turun maakunta-arkiston nimi muutetaan

Länsi-Suomen maakunta-arkistoksi.

- Oulun maakunta-arkiston nimi muute-

taan Pohjois-Suomen maakunta-arkis-

toksi.

• Kansallisarkistoryhtyyvalmistelemaankes-

kusarkistovaihtoehtoa Mikkelin kau-

punkiin. Tilojen vuokraus aloitetaan

noin vuoden 2020 alusta lukien.

Selvitysmies Erkki Aho perehtyi kat-

tavasti arkistolaitoksen toimintaan.

Sota-arkisto-projekti työstää rauhanaikaa 1918–1939Entisen Sota-arkiston huonokuntoisen aineiston kunnostamisprojekti on toiminut pari vuotta. Viime syksynä saatiin valmiiksi suojeluskuntien aineistot ja parhaillaan käsitellään puolustusvoi-mien rauhanajan 1918–1939 aineistoja.

kunnoSTAmISPRoJekTI AloITeTTIIn vuoden 2007 aikana

EU-rahoituksella. Tuolloin projektille luotiin toimintavalmiudet Suo-

men Elinkeinoelämän Keskusarkistossa Elkassa sekä perehdytet-

tiin henkilökunta tulevaan aineistoon ja tehtäväänsä.

Valmisteluvaiheen jälkeen projekti aloitti 1.2.2008 puolustusmi-

nisteriön rahoittamana 21 henkilön voimin. Projektin tutkimus- ja

logistiikkavastaava työskentelee Kansallisarkiston Sörnäisten toi-

mipisteessä.

Ensimmäisenä kokonaisuutena projektissa käsiteltiin suojelus-

kuntien ja suojeluskuntajärjestön ylempien organisaatioiden

aineistoja. niissä saimme paljon esimakua sotavuosista, sillä

suojeluskunnilla jo aiemminkin olleita viranomaistehtäviä lisättiin

merkittävästi talvi- ja jatkosodan aikana – mm. väestönsuojelu siir-

tyi suojeluskuntien vastuulle. Suojeluskuntien aineistot valmistui-

vat viime syksynä, kaikkiaan niitä oli 2,7 hyllykilometriä.

Tällä hetkellä käsittelemme puolustusvoimien rauhanajan 1918–

1939 aineistoja. Ylemmät organisaatiot saimme käsiteltyä viime

vuonna, ja nyt työn alla ovat joukko-osastojen aineistot. Maalis-

kuun loppuun mennessä projektissa oli kunnostettu ja luetteloitu

yhteensä yli 3,7 hyllykilometriä.

Vain vähän vaihtuvuutta

Helmikuun lopussa projektissa työskenteli yhteensä 24 henkilöä.

Heistä kaksi on määräaikaisia ja yksi osa-aikainen, ja he työsken-

televät Helsingissä.

Projektin henkilömäärä on siis hieman kasvanut kahden vuoden

takaisesta. Muuten vaihtuvuus projektissa on ollut vähäistä, tois-

taiseksi vain kaksi henkilöä on siirtynyt pois projektin palveluk-

sesta.

Vähäinen vaihtuvuus on hyödyksi työn etenemiselle, sillä tämän-

kaltaisessa työssä tehokkaan ja laadukkaan työtahdin saavuttami-

nen vie useita kuukausia.

Miten tästä eteenpäin?Tänä vuonna tavoitteenamme on saada rauhanajan aineistot käsi-

teltyä ja päästä käsiksi suurimpaan kokonaisuuteen, talvi- ja jatko-

sodan aineistoon, jota on noin yhdeksän hyllykilometriä.

Tämän välitavoitteen samoin kuin lopullisen tavoitteen saavutta-

miseksi kehitämme koko ajan työskentelytapojamme ja kasva-

tamme kunnostus- ja luettelointinopeuttamme.

Hyvää palautettaProjektimme on saanut varsin hyvää palautetta niin laadun osalta

Kansallisarkistosta kuin aineiston käyttäjiltäkin. Uusien luetteloi-

den myötä asiakirjat ovat helpommin ja nopeammin löydettävissä.

Löytyy jopa sellaista aineistoa, jonka ei aiemmin tiedetty olevan

olemassakaan.

Lisäksi entistä paremmat luettelot tuovat mahdollisuuksia aivan

uusille tutkimusaiheille ja -tavoille. Sekä tutkijoiden että Kansal-

lisarkiston Sörnäisten toimipisteen asiakaspalvelijoiden tyytyväi-

syyden vahvisti viimeksi ylitarkastaja mikko karjalainen Elkan

sähköisen tiedotuslehden, Eemelin, ensimmäisen numeron haas-

tattelussa.

TeksTi: sakari nuuTinen, projektipäällikkö, Elka

kuva: elka

Arkistonjärjestäjä

Jouko Oikkonen merkitsee

arkistokotelon sisällöstä

kertovia tunnuksia kotelon

selkämykseen.

10 AktI 1/2010 11AktI 1/2010

Kansallisarkiston massiivinen digitointihan-ke päättyi vuodenvaihteessa, mutta aineistojen syöttö Digitaaliarkistoon jatkui vielä alkuvuoden 2010 ajan. Hankkeessa digitoitiin yhteensä 3,75 miljoonaa tiedostoa. Hanke toteutettiin 1,55 mil-joonan euron erillismäärärahalla.

kAnSAllISARkISToSSA on digitoitu asiakirja-aineistoa jo

kymmenen vuoden ajan, ja digitaaliarkistollakin on ikää kuusi

vuotta. Sen miljoonas asiakirja oli Suomen itsenäisyysjulistus,

joka liitettiin arkistoon 6.12.2007.

Korkea tekninen laatu ja asiakirjakokonaisuuksien systemaattinen

digitointi ovat olleet Kansallisarkiston digitoinnin perustat alusta

lähtien. Suositus digitoinnin laatukriteereiksi julkaistiin elokuussa

2008, ja sitä päivitetään metatietojen osalta keväällä 2010.

digitointihanke oli aiemmasta kokemuksesta huolimatta mitä

suurimmassa määrin oppimisprojekti. Koskaan aiemmin ei Suo-

messa ole kahdeksan kuukauden aikana toteutettu näin massii-

vista asiakirjallisen kulttuuriperinnön digitointihanketta.

digitointihankkeen johtajana toimi yksikönjohtaja István kecs-

keméti, ja käytännön toteuttamisesta vastasivat projektipäälliköt

Reko etelävuori (digitointivastuu) ja Tuomas Riihivaara (aineis-

tovastuu).

Ei pelkkää skannaamistaAlkuvalmistelut ja kilpailutus laatutesteineen veivät hankkeen

kestoajasta jopa puolet. Ulkoistetun digitoinnin käynnistys vei

syyskuun, ja lähes kolmen miljoonan tiedoston digitointiin oli

lopulta aikaa vain kolme kuukautta. Osa digitoinnista toteutet-

tiin itse.

digitointihanke ei ole vain skannaamista, vaan prosessiin liittyi

runsaasti eri osavaiheita. Kansallisarkistoon palkattiin projektipääl-

liköiden lisäksi 20 henkeä aineistojen esivalmistelua, digitointia

sekä digitoitujen tiedostojen viimeistelyä varten.

Aineistojen esivalmisteluihin kuuluivat aineistojen järjestely, luet-

telointi, viitetietojen tarkastus, ja tarvittaessa VAKKA-syöttö sekä

konservointi. Lisäksi erityisesti ulkoistetun digitoinnin tuloksena

syntyneet tiedostokokonaisuudet tuli tarkastaa sekä laadun että

viitetietojen oikeellisuuden suhteen.

kysytyimmät aineistot sähköisiksiHankkeessa valittiin digitoitavaksi arkistolaitoksen kysytyim-

piä aineistoja, joiden käyttö alkuperäisinä on riskialtista niiden

kunnolle. Esille haluttiin nostaa myös merkittäviä kulttuurihistori-

allisia aineistoja.

Tärkeä valintakriteeri oli myös aineiston vapaa käyttö internetin

kautta. Tällaista aineistoa ovat erityisesti mikrofilmatut vanhem-

mat aineistot sekä karttakokoelmat.

Aineistojen kuvailutiedot ovat mikrokuvatun aineiston osalta ko-

konaan ja karttojen osalta osittain VAKKA-arkistotietokannassa vä-

hintään arkistoyksikkötasolla, mikä mahdollisti sen, että digitoidut

tiedostot voitiin liittää hallitusti digitaaliarkistoon asiakaspalvelu-

käyttöön.

Eniten mikrofilmattuja aineistoja Erillismäärärahan käyttämisen aikataulu vaikutti siten, että digitoi-

tavasta aineistosta otosmäärällisesti suurin osa on mikrofilmattuja

aineistoja, jotka olivat digitoitavissa ilman merkittäviä konservoin-

nin esivalmisteluja.

Toisaalta niiden osalta oli oleellista varmistaa, että mikrokuvaami-

sen järjestys täsmää VAKKA-arkistotietokannan kanssa. Jokaiselle

digitoitavalle mikrofilmatulle aineistolle jouduttiin joka tapaukses-

sa kirjoittamaan erilliset digitointiohjeet.

Digitointihanke oli oppimisprojekti

digitoitavat aineistot jaettiin digitointiprosesseihin: 1A ulkoistetut

mikrokortit, 1B ulkoistetut mikrofilmirullat, 1E Kansallisarkiston

digitoimat mikrofilmirullat, 2 Kansallisarkiston digitoimat kartat ja

piirrokset sekä 3 Kansallisarkiston digitoimat kortistot.

digitoinnin jälkeen alkuperäiset aineistot voidaan suojata ja aset-

taa käyttökieltoon, jolloin ne eivät kulu.

kahtalaisia kokemuksia ulkoistuksestadigitoinnin kilpailutuksesta saatiin kahdenlaista kokemusta. En-

sinnäkin hämmästytti digitointiyritysten osaamattomuus laatukri-

teeriemme mukaiseen väridigitointiin. Kaikki kolme prosessin 2

(kartat ja piirrokset) tarjouskilpailun voittanutta yritystä epäonnis-

tuivat tässä, joten digitointi päätettiin tehdä kokonaan Kansallisar-

kiston toimesta.

Kokemusta saatiin erityisesti mikrofilmien (prosessit 1A ja 1B)

ulkoistamisesta. Tarjouskilpailun voittaja toimi esimerkillisessä yh-

teistyössä Kansallisarkiston kanssa saaden valtaisan aineistomää-

rän laadukkaasti ja aikataulun mukaisesti digitoitua. Ongelmia toki

esiintyi, mutta yhteistyökokouksissa niistä keskusteltiin avoimesti

hyvässä hengessä.

Tarjouskilpailussa toiseksi tullut yritys, vaikka saikin Kansallisar-

kistolta tilauksia, ei kyennyt siirtämään tarvittavaa osaamista ja

henkilöresursseja hankkeeseen, vaan epäonnistui sekä laadun

että aikataulun suhteen. Osa epäonnistuneista digitoinneis-

ta uusittiin, yksi tilauksista jouduttiin perumaan ja teettämään

muualla.

Metatietojen keräämistä laajennettiindigitointihankkeessa laajennettiin digitoinnin ja kuvankäsittelyn

metatietojen keräämisen käytänteitä. Kansallisarkisto tuotti kaksi

ohjelmaa, joiden avulla metatiedot voidaan digitoinnin yhteydessä

liittää kuvatiedostoihin.

digitoitujen tiedostojen säilytys- ja käyttöjärjestelmää digitaaliar-

kistoa päivitettiin ensimmäisen kerran hankkeen alkuvaiheessa

kesäkuussa. nauhajärjestelmä uusittiin ja järjestelmän resursseja

kasvatettiin. Toisen kerran järjestelmää päivitettiin lokakuussa ai-

neistomäärien kasvaessa, jotta valtaisa tiedostomäärä saataisiin

nopeammin siirrettyä järjestelmään.

Joulukuun aikana digitaaliarkistoon syötettiin yli miljoona tie-

dostoa, mikä lienee Suomen ennätys lajissaan. Koska valtaosa

ulkoistetusta digitoinnista vastaanotettiin vasta joulukuussa, jat-

kui aineiston syöttö digitaaliarkistoon vielä maaliskuun loppuun

saakka.

TeksTi: isTván kecskeMéTi, yksikönjohtaja, Kansallisarkisto

kuva: kansallisarkisTo

Karttojen konservointia ovat aloittamassa Laura Sallas, Tuomas Riihivaara, Stina Brantberg ja Sari Laakso.

12 AktI 1/2010 13AktI 1/2010

VAPAn suun-nittelu edennyt värikkäästiSähköisten aineistojen vastaanotto- ja palvelu-järjestelmä VAPAn suunnittelu on edennyt vä-rikkäiden vaiheiden kautta hankintapäätökseen, joka tehtiin maaliskuun alussa.

ARkISTolAIToS on SuunnITelluT sähköisten aineistojen

vastaanoton, säilyttämisen ja tietopalvelun mahdollistavaa VAPA-

tietojärjestelmää loppuvuodesta 2005 alkaen. Samaan aikaan

julkaistiin nykyisin SÄHKE1-normina tunnettu arkistolaitoksen

määräys "Asiankäsittelyjärjestelmiin sisältyvien pysyvästi säilytet-

tävien asiakirjallisten tietojen säilyttäminen yksinomaan sähköi-

sessä muodossa".

nyt myös tietojärjestelmäriippumaton SÄHKE2-normi on ehtinyt

täyttää yhden vuoden. Kummankin SÄHKE-normin ensisijaisena

tavoitteena on todentaa asiakirjallisen tiedon syntykonteksti ja

turvata siten asiakirjallisen tiedon laatuvaatimukset.

Monenlaisia odotuksiaVAPAn toiminnallisuuksiin ja sen tarjoamiin palveluihin on vuosien

aikana ehtinyt kohdistua monenlaisia odotuksia, joista määrää-

vimmät on otettu vaatimusmäärittelyjen eri versioissa huomioon.

Suunnitteluaikana poliittiset ja taloudelliset linjaukset ovat niin

ikään ehtineet muuttua, joten VAPA-vaatimusmäärittelyjä on jou-

duttu muokkaamaan myös näistä syistä.

Parisen vuotta sitten käynnistyi opetusministeriön johtama Kan-

sallinen digitaalinen Kirjasto -hanke, jonka yhtenä tehtävänä on

kehittää ministeriön hallinnonalan muistiorganisaatioille keskite-

tyn sähköisen pitkäaikaissäilytyksen ratkaisumalli. Tarvittavan ra-

hoituksen järjestyttyä alkaa pitkäaikaissäilytysjärjestelmän (PAS)

yksityiskohtaisempi määrittely- ja toteutustyö.

Tavoitteena on, että PAS-järjestelmä olisi joiltakin osin tuotanto-

käytössä vuonna 2016.

VAPA-toteutus alkaa tänä keväänä VAPA-järjestelmän hankinta käynnistettiin huhtikuussa 2009 ja

hankintapäätös tehtiin maaliskuun alussa 2010. Syksyllä 2009

VAPA-vaatimukset määriteltiin uudelleen kesken hankintaproses-

sin, kun VAPAn ylläpitoon ja kehittämiseen ei saatu lisärahoitusta.

Samalla linjattiin, että VAPAsta tulee pysyvästi säilytettävän SÄH-

KE-muotoisen aineiston säilytysjärjestelmä ja pitkäaikaissäilytys

toteutuu tulevaisuudessa PAS-järjestelmässä.

Mikäli hankintaprosessi etenee suunnitelmien mukaan, toteu-

tusprojekti alkaa huhtikuun puoliväliin mennessä. Tällöin VAPA-

järjestelmä on keskeisimmiltä osiltaan käytössä vuoden 2010

lopussa.

Tallennusjärjestelmästä ja käyttöpalveluista vastaa CSC opetus-

ministeriön linjausten mukaisesti.

Pilotointi edessä ensi syksynäKevään 2010 aikana tuotetaan organisaatioita varten alustava VA-

PA-palvelukuvaus ja aloitetaan VAPAn markkinointi. Myös alkusyk-

syyn 2010 ajoittuvan pilotoinnin suunnittelu on käynnissä.

Sähköinen tietopalvelu toteutetaan arkistolaitokseen parhaillaan

rakennettavan asiakas- ja tilausjärjestelmän (ASTIA) avulla.

Tuotantokäyttöön siirtymisen jälkeen alkaa VAPA-toimintojen ke-

hittäminen. VAPAn tulisi pystyä ottamaan vastaan, säilyttämään ja

tarjoamaan ASTIAn kautta käyttöön myös muuta kuin SÄHKE1- ja

SÄHKE2-muotoista aineistoa. Tätä tarkoitusta varten on aloitettu

SÄHKE3-suunnittelu.

TeksTi: Päivi haPPonen, kehittämisjohtaja, Kansallisarkisto

AStIA tuo tietopalvelut verkkoon ASTIA on arkistolaitoksen tietopalvelun yhtei-nen, verkon kautta käytettävä asiakaspal velu- ja tilaus jär jestelmä. Se muodostaa arkistolaitoksen verkkopalvelujen kehittämisen kannalta keskei-sen palvelukanavan.

ASTIAllA VoIdAAn hA keA tietoa arkistolaitoksen tietopalve-

lun keskeisistä tietovarannoista. Sen kaut ta on mahdollista käyt-

tää monia palveluja:

• hakeadigitoituaaineistoajadigitoimattomanaineiston

viitetietoja,

• anoakäyttölupanäyttö-taikäyttörajoituksenalaiseen

aineistoon,

• tehdäaineistotilausjatarvittaessamaksaase,

• antaaselvityspalvelunhenkilökunnalletoimeksianto,

• antaatutkijasalipalvelunhenkilökunnalletoimeksiantotuoda

aineistoa lukupaikalle,

• varatamikrofilminlukulaite,tietokonepäätetailukusalipaikka,

• tehdäkaukolainapyyntöja

• tehdäarkistolaitoksenesittelyyn,näyttelyihinjaarkistoalan

koulutukseen liittyvä toimeksianto, kysyä arkistonhoitajalta,

tehdä raportteja, käyttää ilmoitustaulua ja julkaista

arkistotutkimus.

Prosessit nopeutuvat ASTIAn tarkoituksena on kehittää asiakaspalvelua, mutta myös

suoraviivaistaa ja nopeuttaa arkistolaitoksen tietopalvelun pro-

sesseja sähköistämällä niitä. Järjestelmän kehittämisellä pyritään

osaltaan myös siihen, että valtionhallinnon tuottavuusohjelman

mukaisiin henkilöstön vähentämisvaatimuksiin pystytään vastaa-

maan tehostamalla ja yksinkertaistamalla prosesseja.

keskiössä asiakaslähtöisyysArkistolaitos kehittää voimakkaasti verkkopalvelujaan strategia-

kaudella 2010–2015. Keskeistä tässä työssä on asiakaslähtöisyys.

ASTIA vastaa osaltaan tähän haasteeseen pa ran tamalla arkisto-

laitoksen asiakaspalvelua. Asiakkaalle annetaan mahdollisuus

paikasta ja ajasta riip pumatta tehdä toi meksiannostaan itse niin

paljon kuin katsotaan tarpeelliseksi. ASTIA on yh tey dessä ar kis-

to lai tok sen keskeisiin järjestelmiin, kuten asiankäsittely- ja lasku-

tusjärjestelmiin sekä käyttö lu pien ja ti laus lo gistiikan hallintajärjes-

telmiin.

ASTIAa voidaan hyödyntää taustajärjestelmänä Kansallinen di-

gitaalinen kirjasto -hank keen (KdK) asia kasliittymässä. ASTIA

tuo KdK-asiakasliittymän toiminnallisuuteen arkistomaailman

erityisomi naisuuk sia, jotka varmasti monipuolistavat sen käyttöä.

KdK-asiakasliittymä on myös erinomai nen mah dollisuus saattaa

ASTIAn avulla ar kis toaineistoa yhä laajemman asia kas kun nan saa-

taville ko ti maassa ja Europeanan kautta myös kansainvälisesti.

Myös haasteita edessäASTIAlla on paljon haasteita. Yksi näistä on hakumahdollisuuksien

monipuolistaminen ja suunnitte lu eri asiakasryhmien tarpeisiin.

Myös asiakirjojen käyttölupaprosessiin ja yleisesti asiakkaan tun-

nistamiseen liittyvät kysymykset vaativat pohdintaa.

ASTIAn toteuttaminen on projektoitu. Toteuttamislinjaukset teh-

dään projektin ohjausryhmässä ja esitellään asian luonteen niin

vaatiessa arkistolaitoksen johtoryhmän hyväksyttäviksi.

Käytännön toteutuksesta vastaa projektipäällikkö Juha kotipel-

to. ASTIAn asiakirjojen tilausosion ja kansalaisille tarjottavan säh-

köisen asioinnin osuuden tulisi olla valmis vuoden 2011 alussa.

TeksTi: Juha koTiPelTo, kehittämispäällikkö ja Markku MäenPää, yksikön johtaja, Kansallisarkisto

MICHAL BEdnAREK/ROdEO

14 AktI 1/2010 15AktI 1/2010

Tammikuun 15. päivänä 2010 tuli kuluneeksi 65 vuotta siitä, kun Liittoutuneiden Valvontakomis-sion toteuttaman inkeriläisen siirtoväen palau-tusoperaation viimeinen juna ylitti Suomen ra-jan. Palautukset toteutettiin 5. joulukuuta 1944 ja 15. tammikuuta 1945 välisenä aikana.

JATkoSodAn AIkAnA toista vuotta kestäneissä väestönsiir-

roissa maahamme saapui noin 64 000 inkeriläissiviiliä. Heistä 80

prosenttia oli naisia ja alle 15-vuotiaita lapsia.

neuvostoliittoon palautettiin noin 55 000 henkeä. Heidät pakko-

siirrettiin, käytännössä karkotettiin, Pietarin ja Moskovan välissä

sijaitseviin maakuntiin ilman muutto-oikeutta entisille asuinsijoil-

leen. Sen varmistivat sisäasiainministeriön salaiset asetukset.

neuvostohallitus kiitti Valvontakomission nimissä Suomen valtio-

johtoa onnistuneista toimista.

Ensimmäisiä muutoksia rajoituksiin tuli 1960-luvulla. Virkavallan

heille esittämä arvon palautus Venäjän suomalaisina ajoittui vuo-

teen 1993 ja jäi kuolleeksi kirjaimeksi. Kaikki eivät kuitenkaan

palanneet. Arviolta joka seitsemäs Suomeen sodan aikana saa-

puneista jäi maahan, ja noin puolet heistä pakeni salaa Ruotsiin.

Yksittäisiä henkilöitä palautettiin Suomesta vielä kymmenen vuo-

den ajan.

Miksi inkeriläisiä siirrettiin?Mitkä olivat Suomen päättäjien sodanaikaisten väestönsiirtojen

motiivit? On yhä pohtimisen arvoista, miksi välirauhansopimuk-

sen laatinut Suomen valtiojohto otti inkeriläiset siinä huomioon?

On myös syytä miettiä, oliko väestönsiirroilla ja palautuksilla kes-

kinäisiä syy- ja seurausyhteyksiä. Samalla voidaan kysyä, mikä

merkitys sodanaikaisilla asioilla on tämän päivän Suomessa ja

Suomelle, suomalaisuudelle ylipäänsä sekä inkerinsuomalaisten

itsetunnolle erityisesti.

Siirtoväen oikeuksia rajoitettiinInkeriläisen siirtoväen oikeudellinen asema Suomessa oli mones-

sa suhteessa järjestämättä 1950-luvulle tultaessa. Heidän oikeu-

tensa omistaa kiinteistöjä, saada virkoja ja toimia sekä harjoittaa

liiketoimintaa oli joko rajoitettu tai he olivat kokonaan vailla sitä.

Heidän oli vaikea päästä osalliseksi avustuksista, joita kunnat ja

valtio jakoivat ammattioppilaitoksissa opiskeleville.

Siirtoväeltä puuttui tärkeä seikka – vapaus muuttaa Suomesta

muualle kuin neuvostoliittoon. neuvostoviranomaiset eivät myön-

täneet heille ulkomaanpasseja. Heidän antamansa apu rajoittui

vain siirtoväen saamiseen rajan yli.

Suomen kansalaisuutta sai odottaaSiirtoväen oikeudellinen asema kävi entistä ongelmallisemmak-

si, kun otetaan huomioon inkerinsuomalaisten ja Suomen kansa-

laisten väliset avioliitot ja perheisiin syntyneet lapset. He saivat

Suomen kansalaisuuden, kun neuvostoliiton kansalaisena ollut

perheenpää sai sen. Inkeriläisnaisten avioituessa suomalaisten

Onko Inkerin historia osa Suomen historiaa?

Projekti on päättynyt – eläköön projekti!

Kolmeksi vuodeksi mitoitettu Kotiin karkotetta-vaksi -tutkimushankkeeni alkoi vuonna 2007 hie-man sekavissa tunnelmissa. Minun piti selvitellä inkeriläisten palautusten taustoja, syitä ja niiden seurauksia Välirauhan jälkeen vuonna 1944.

PäällISIn PuolIn kaikki oli kunnossa. Rahoitus oli turvattu

koko tutkimusajaksi. Tutkimusympäristöni oli paras mahdolli-

nen. Sain Siltavuoren yksiköstä oman työhuoneen ja tietoyh-

teydet. Minut otettiin kirjoille arkistoon, mikä tarjosi vapau-

den käyttää koko arkistolaitoksen suomia mahdollisuuksia.

Lisäksi sain oikeuden liikkua itsenäisesti makasiineissa ja

hakea aineistoa.

Eikäsiinäkaikki.Tehyväksyitteminuttyöyhteisöönne.Teolet-

teantaneettyölleniarvoa.Enenempäävoinuttoivoa.

tuntematon matka Syy oli itsessäni. Tiesin mihin minun tuli pyrkiä, silti itse mat-

ka oli täysin tuntematon. Työni alkaessa en tajunnut kuinka

kivinen tie minua odotti. On huvittavaa muistella kuinka kol-

men ensimmäisen työviikon jälkeen purin kotona vaimolleni

sydänsurujani tähän tapaan: ”On kulunut kokonaista kolme

viikkoa, enkä ole saanut aikaan vielä yhtään mitään.”

Onnekseni kolmen vuoden päätyttyä minun ei tarvinnut jäädä

alkuaikojen tunnelmiin. SKS julkaisi tutkimukseni tuloksena

kirjan. Se on ilmestynyt Historiallisten tutkimusten ja Arkisto-

laitoksen tutkimussarjassa. Huomasin tämän vasta saatuani

kirjan käsiini. Havainto lämmitti mieltäni. Näen tässä merkin

siitä, että olen kuluneen kolmen vuoden aikana oikeasti ol-

lut Kansallisarkiston tutkijana, vaikka rahoituksen myönsikin

Suomen Akatemia.

Tiedostan nyt erityisen selkeästi, että ilman Kansallisarkiston

ja pääjohtaja Jussi nuortevan tukea olisi projektini jäänyt to-

teutumatta. Tämä ei ole mikään korulause.

työ jatkuuSiltiendegut,allesgut.Tutkimuksenivalmistumisenmyötä

olen saanut entistä useamman henkilön ja tahon ymmärtä-

mystä päättyneen tutkimukseni jatkamisen tärkeydestä. Ja

niin siinä kävi, että saan seuraavaksi paneutua viime sotia

edeltäneen kauden selvittelyyn. Uuden projektini yleisotsikko

on: Vieraassa veneessä. Inkerinsuomalaisen sivistyneistön

nousu ja tuho Neuvostoliitossa 1920–1930-luvuilla.

Kokonaisuus on paljon laajempi, kuin mitä otsikko kertoo.

Siihen liittyy heimoaatteen vaikutuksen selvittely inkerinsuo-

malaisten elämään Neuvostoliitossa ja Inkerin pakolaisten

toimintaan Suomessa. Kansallisarkisto on pääasiallinen tut-

kimuspaikkani. Tulen arkistoon iloisin mielin.

TeksTi: Toivo Flink, erikoistutkija, Siirtolaisuusinstituutti

miesten kanssa nämä saivat Suomen kansalaisuuden jo vuodes-

ta 1945.

Epäselvyydet ja pulmat Inkerin siirtoväen asiassa lisääntyivät vuo-

sien kuluessa. Inkeriläinen siirtoväki ei voinut vapautua neuvosto-

kansalaisuudesta, mikä esti heitä saamasta Suomen kansalaisoi-

keuksia. Tämä puolestaan synnytti siirtoväessä pelkoja, että heidät

voidaan luovuttaa neuvostoliittoon.

Siirtoväen palautusten jälkeisten kymmenen vuoden aikana Suo-

men kansalaisiksi hyväksyttiin yhteensä 49 henkeä. Viimeiset sai-

vat kansalaisuuden 1970-luvun alussa.

Yhteinen historia ei näy oppikirjoissa

Autonomianaikaisen Inkerin ja Pietarin suomalaisten historiaa on

voitu perustellusti pitää osana Suomen historiaa jo kymmenen

vuoden ajan. Uusin tutkimukseni on antanut mahdollisuuden siir-

tää tätä yhteenkuuluvuuden rajaa jatkosodan jälkeiseen aikaan.

Seuraavaksi voimmekin kysyä: jos ja kun inkerinsuomalaisten his-

toria on näin pitkältä ajalta osa Suomen historiaa, miksi sitä ei ole

tietoa koulujen historian oppikirjoissa?

TeksTi: Toivo Flink, erikoistutkija, Siirtolaisuusinstituutti

Erikoistutkija Toivo Flink.

Kotiin karkotettavaksi

-tutkimushankkeen

tuloksena Kansallis-

arkistossa on myös

esillä näyttely Inkeri

1860-luvulta nyky-

päivään.

HEIdI MUSTAJOKI

mATTI TIISAnoJA

16 AktI 1/2010 17AktI 1/2010

Helsingin keskusvankilan asiakirjoja on siirretty Kansallisarkistoon kolme kertaa: vuosina 1939 ja 1986 sekä viimeksi syksyllä 2009. Tunnetuim-mat ”Sörkässä” istuneet lienevät sotasyyllisinä vankilaan tuomittuja.

SenAATTI PääTTI 1874 rakennuttaa Helsingin luona olevan kuri-

tushuoneen Sörnäisten Koivuniemeen Kumtähden säterin maille.

Siellä oli hyvät liikenneyhteydet, terveellinen ilmasto, helppo ve-

densaanti ja viljelyskelpoiset maat. Ensimmäinen vaihe valmistui

1881, itäinen päiväselliosasto 1909 ja läntinen 1915.

Vankila oli Helsingin luona oleva tai Helsingin viereinen kuri-

tushuone 1881–1906, Helsingin kuritushuone 1907–1925 ja

Helsingin keskusvankila 1925–2000. Vuonna 2001 se nimettiin

Helsingin vankilaksi ja kiinteistö siirtyi Senaatti-kiinteistöjen

omistukseen.

Virallisten nimien lisäksi vankila on tunnettu myös nimillä Sörkkä

ja Sörnäisten vankila.

työtä, kuria ja kasvatustaKuritushuonerangaistus oli tavallista rangaistusta kovempi. Siihen

kuului vangin pito ahkerassa työssä sekä hänen parantamisensa

opetuksella ja kurilla. Vankilajärjestelmän kykyyn muuttaa ihmisiä

uskottiin lujasti.

Vankeusajan alussa vankeihin sovellettiin ankaria kasvatusmene-

telmiä, joita lievennettiin vähitellen. Kuritushuonevanki aloitti pak-

koluokassa ja siirtyi seuraavaksi oppiluokkaan ja edelleen koeluok-

kaan, jossa vangilla oli eniten oikeuksia ja vapauksia.

Vankien piti työllään korvata ylläpitoaan. Parhaimmillaan työtoi-

minnan tulot kattoivat melkein puolet vankilan menoista. Esimer-

kiksi 1930-luvun alussa vangeille oli tarjolla puusepän, maalarin,

verhoilijan, räätälin, paikkurin, suutarin, sepän, kivimiehen, kirjan-

painajan, puutarha- ja maatyömiehen sekä kirjansitojan tehtäviä

erilaisista taloustöistä puhumattakaan.

Vankilan puutyöhuone oli aikanaan suurin kaupungin alueella

toimiva puusepäntehdas. Rekisterikilpiä vankilassa valmistettiin

1927–2005. Vankien työpakko korvattiin 1990-luvulla osallistumis-

velvollisuudella.

Vankien painon tarkkailua (lääkärinkerto-

mus 1930).

Alku Helsingin keskusvankilan sotasyyl-

listen käsittelyselvityksestä (reunamerkin-

nät vankeinhoitovirasto).

Vankilassa valmistettu kirjoituspöytä.

”Yhtä ja toista törnrothin peruja”Helsingin keskusvankilan asiakirjoja on siirretty Kansallisarkistoon

kolme kertaa: maaliskuussa 1939 (24 hyllymetriä) luovutusluet-

telotta, syyskuussa 1986 (23 hyllymetriä) ja syksyllä 2009 (n. 69

hyllymetriä).

Kahden varhemman luovutuksen eli I arkiston rajavuodet ovat

(1864) 1881–1940 (1941) ja II arkiston (1882) 1940–1970 (1972).

Arkistot on järjestetty Valtionarkiston valtion virka-arkistoille

1940-luvun loppupuoliskolla vahvistaman nk. ABC-kaavan mu-

kaan. Tämä perustuu asiakirjojen syntytapaan ja muotoon, osin

tietosisältöön. Pääsarjat ovat kiinteitä ja alasarjoja muodostetaan

tarpeen mukaan.

Helsingin keskusvankilan I arkistoon tehtyjen pistokokeiden pe-

rusteella on todettavissa, että ensimmäisten siirtojen aineistojen

järjestämisessä on puutteellisuuksia. Esimerkiksi vuosikertomus-

ten yhteydessä oli nippu, jonka päällä luki ”yhtä ja toista Törnrothin

ym. peruja joilla ei liene mitään arvoa” ja monista säilytysyksiköis-

tä puuttuvat signumit.

Tosin toisesta siirrosta on tarkka luovutusluettelo. Tämä on aineis-

toa vastaanotettaessa tarkastettu ja havaitut virheet on korjattu.

Ensimmäisen ja toisen siirron aineistot on yhdistetty vuonna 1987

valmistuneen luettelon mukaan.

Suurin osa asiakirjoista salaisiaViime syksyn asiakirjasiirto on järjestetty Kansallisar-

kistossa maksua vastaan. Varsinaisen keskusvanki-

lan asiakirjojen lisäksi luovutuksessa oli vankilapas-

torin virkatoiminnan ja sairaalan asiakirjoja, joista

tehtiin järjestämisen yhteydessä omat arkistonsa.

Samalla sijoitettiin Hämeenlinnan vankilamuseosta

marraskuussa noudettu aineisto Helsingin keskus-

vankilan II arkistoon; sielunhoitoa ja opetusta kos-

kevat asiakirjat seurakunnan arkistoon.

Aineistoa seulottiin 7,5 hyllymetriä. Määräajan ku-

luttua hävitettäviä palkka-asiakirjoja siirrossa oli

neljä kotelollista. Keskusvankilan arkiston järjestä-

misessä seurattiin I arkiston arkistokaavaa lukuun

ottamatta tiliasiakirjoja, jotka selvyyden vuoksi sar-

joitettiin uudelleen.

Helsingin keskusvankilan II arkiston laajuus on noin 54 hyllymet-

riä, kirkonarkistojen tapaan järjestetyn seurakunnan arkiston kaksi

hyllymetriä ja sairaala-arkiston runsaat viisi hyllymetriä.

Suurin osa Helsingin keskusvankilan asiakirjoista on salaisia

50/100 vuotta julkisuus-, potilastieto-, väestötieto- ja/tai kirkkolain

perusteella. Käyttörajoituksen alaisia ovat vankien nimiä sisältävät

asiakirjat, kuten vankiluettelot hakemistoineen, nimiluettelot ja

-lehdet, rangaistusluettelot, rikosrekisterikortistot, arvostelukirjat

sekä muut vankeja koskevat luettelot ja kortistot.

Sotasyyllisiä valvottiin tarkastiSotasyylliset lienevät tunnetuimmat Sörnäisten vankilassa ran-

gaistustaan kärsineet. Viime sotien jälkeen sotasyyllisyysoikeu-

denkäynnissä vuonna 1946 tuomittuja säilytettiin Helsingin kes-

kusvankilassa.

Kymmenen vuoden kuritushuonetuomion saanut kärsi saamas-

taan tuomiosta neljättä vuotta. Muiden sotasyyllisten tuomiot

olivat 2–5 vuotta. Myös heidät vapautettiin ennenaikaisesti.

Vankilassa sotasyylliset olivat eristettyinä muista vangeista. Hei-

dän kirjeenvaihtoaan, tapaamisiaan, terveydentilaansa ja työnte-

koaan valvottiin tarkasti. Sotasyyllisten oman työn teko oli hinnoi-

teltu, eli he maksoivat oikeudesta saada tehdä vankilassa omia

kirjallisia töitään.

Helsingin keskusvankilan arkiston kertomaa

Myös asekätkentäjutun asiakirjoja

Kansallisarkistossa on säilytetty Helsingin keskusvankilan arkis-

toista erillään sotien jälkeen keskusvankilassa laadittuja asekät-

kentäjutun asiakirjoja (runsaat puoli metriä). Lähiaikoina ne järjes-

tetään, luetteloidaan ja ehkä liitetään keskusvankilan II arkistoon.

Helsingin keskusvankilassa toimi 1921–1948 myös oikeusminis-

teriön vankeinhoito-osaston/vankeinhoitoviraston alainen Van-

keinhoidon etsivätoimisto. Sen tehtävät ja asiakirjat on aikanaan

siirretty oikeusministeriöön ja myöhemmin ministeriön asiakirjo-

jen luovutuksen yhteydessä Kansallisarkistoon.

TeksTi: aila narva, ylitarkastaja, Kansallisarkisto

kuvaT: kansallisarkisTo

18 AktI 1/2010 19AktI 1/2010

ArkistourallaAktin Arkistouralla-palstalla eri orga nisaatioissa työskentelevät

arkistoinnin ammattilaiset kertovat urastaan ja työstään. Tässä numerossa kysymyksiin vastasi Työväen Arkiston johtaja Petri Tanskanen.

MATTI TIISA

nO

JA/K

An

SALLISA

RK

ISTO

Määrätietoisesti arkistoalallemITen oleT PääTYnYT ARkISToAlAlle?

Olen päätynyt alalle aika määrätietoisesti hakeutumalla alan töihin

jo opiskeluaikanani, vaikka arkistoalan työpaikat olivat jo 1980-lu-

vullakin kiven alla.

Ensimmäisen arkistoalan kesätyöpaikan onnistuin saamaan vuon-

na 1986 Mikkelin maakunta-arkistosta. Seuraavana kesänä yritin

kysellä töitä Työväen Arkistosta, mutta tuolloin ei tärpännyt. Vuon-

na 1988 olin korkeakouluharjoittelijana Suomen elokuva-arkistossa

ja seuraavana vuonna aloitin Työväen Arkistossa Työväenperinne

ry:n elokuva- ja videoprojektissa. Sillä tiellä ollaan.

mITen AlA on muuTTunuT uRASI AIkAnA?

Paljon, vaikkakin työskentelyn pääperiaatteet ovat samat kuin

1800-luvulla: aineistot provenienssin mukaiseen järjestykseen ja

kunnon luettelot.

Tietotekniikan läpimurto 1990-luvun alussa ja sen huima kehitys

on muokannut arkistotointa ja sen käytäntöjä perusteellisesti. Ar-

kistojen käytetyimpiä aineistoja on alettu digitoida niiden säästä-

miseksi ja asiakaspalvelun helpottamiseksi. Lisäksi yhä useampi

organisaatio tuottaa asiakirjansa sähköisessä muodossa ja mei-

dän päätearkistoissa työskentelevien on oltava valmiina vastaa-

maan sähköisten aineistojen pysyvästä säilytyksestä syntyviin

haasteisiin.

mITä hAluAT SAAVuTTAA AmmATIllISeSTI?

Aloitin Työväen Arkiston johtajana vuoden alusta. Kyllä tavoitteeni

on kasvaa ja kehittyä tässä toimessa ja pysyä arkistoalan kehityk-

sessä mukana parantamalla aktiivisesti ammattitaitoani.

mITen AIoT kehITTää TYöVäen ARkISToA?

Viittaan aikaisempaan kysymykseen alan muuttumisesta. digi-

taalisena syntyvä aineisto, niiden hallinta, luetteloinnin yhteismi-

tallisuus ja pitkäaikaissäilytyksen turvallisuus ovat nousseet kes-

keisiksi kysymyksiksi, ja tässä kehityksessä Työväen Arkiston on

pysyttävä mukana.

Yhteiskunnallisten muutosten myötä Työväen Arkisto on hiljalleen

muuntumassa ”puhtaasta” työväenarkistosta laajemmaksi so-

siaalihistorialliseksi arkistoksi. Tätä kehitystä on rohkaistava, sillä

nykyisin on monia organisaatioita, joilla ei ole enää selvää tai ol-

lenkaan kytköstä ”perinteiseen” työväenliikkeeseen, mutta jotka

eivät sovi muualle. Työväen Arkisto voisi olla tämäntyyppisten ai-

neistojen päätearkisto.

mITen TYöVäen ARkISTon JA ARkISTolAITokSen

YhTeISTYö SuJuu?

Erinomaisesti. Meillä on hyvät ja avoimet suhteet arkistolaitok-

seen päin.

Kansainvälisen arkistoneuvoston (ICA) projektis-sa kehitetään mallia, jonka avulla voidaan mää-ritellä arkistonhoitajan pätevyysvaatimukset (competency model) kansallisella tasolla.

PRoJekTI SAI AlkunSA vuonna 2006 Varsovan eurooppa-

laisessa arkistokokouksessa, jossa sovittiin, että ICA/SPA ja

ICA/EURBICAryhtyvät laatimaanarkistonhoitajienyhteiseu-

rooppalaista pätevyysvaatimusten määritystä.

Kävi kuitenkin ilmeiseksi, että yksi yhteinen määritys ei ole

mahdollinen maakohtaisten erojen vuoksi. Päädyttiin siihen,

että laaditaan ”metamääritys” tai ”käsikirja”, jota voidaan so-

veltaa kansallisia määrityksiä tehtäessä.

Työryhmän jäsenet edustavat eurooppalaista traditiota laa-

jasti: Caroline Brown ja Patricia Whatley ovat Dundeen yli-

opistosta, Josep Conejo muntada ja Carmen Cuevas Blanco

Espanjanarkistolaitoksesta,Agnès dejob Ranskan arkistolai-

toksesta, Berndt Fredriksson Ruotsin ulkoasiainministeriöstä/

Tukholman yliopistosta, Thijs laeven on hollantilainen kon-

sultti ja Christine martinez ICA:n apulaispääsihteeri; allekir-

joittanut edustaa Suomen arkistolaitosta.

Määrityksillä monia tehtäviä Kansallisen tason määrityksiä on jo esimerkiksi Yhdysvallois-

sa, Alankomaissa (löytyy suomeksi: http://www.aay.fi/pdf/

vaatimusprofiilit_hollanti.pdf), Ranskassa ja Ruotsissa.

Määrityksillä on monia funktioita: ne auttavat profession visi-

oinnissa ja koulutuksen suunnittelussa, tukevat edunvalvon-

taa, auttavat poistamaan väärinkäsityksiä arkistonhoitajan

työstä, tukevat urasuunnittelua sekä helpottavat yhteistyötä

muiden professioiden ja kansainvälisten toimijoiden kanssa.

Työryhmäonlähtenytsiitä,ettärecordsmanagerjaarkiston-

hoitaja edustavat saman profession eri puolia. Tämä ei kui-

tenkaan ole normi, koska kansalliset ratkaisut vaihtelevat.

käsikirja tarjoaa raamin Tekeillä olevassa käsikirjassa on viisi varsinaista lukua: pä-

tevyysvaatimusprojektin toteutus, ammatilliset profiilit, pä-

tevyysprofiilit, pätevyyden hankkiminen ja pätevyyden arvi-

ointi.

Käsikirja tarjoaa raamin, jonka varsinainen sisältö riippuu

maakohtaisista olosuhteista. ICA:n projekti ei ole normatii-

vinen, joskin työryhmä on sillä kannalla, että kansallisen ta-

son määritysten olisi hyvä olla ainakin johonkin mittaan asti

normatiivisia.Eisiisriittäisi,ettäkerrotaan,kuinkaasiatovat,

vaan otettaisiin kantaa myös siihen, miten niiden tulisi olla.

On selvää, että kansallisen määrityksen tulee perustua laa-

jaan konsensukseen ammattikunnan sisällä.

Päätöskokous HelsingissäTyöryhmän päätöskokous on lokakuussa Helsingissä. Sen

yhteydessä järjestetään workshop, jossa on tilaisuus keskus-

tella mm. siitä, olisiko competency model hyödyllinen myös

Suomessa. Projekti päättyy marraskuussa 2010.

TeksTi: Jari lybeck, erityisavustaja, Kansallisarkisto

kuva: ThiJs laeven

Työryhmä kokousti tammikuussa Espanjan Gironassa: vasemmalta Berndt Fredriksson, Carmen Cuevas Blanco, Patricia

Whatley, Jari Lybeck, Josep Conejo Muntada, Agnès Dejob, Caroline Brown ja Christine Martinez.

Pätevyys vaatimukset puntarissa

20 AktI 1/2010 21AktI 1/2010

Juhlaseminaari keräsi talous-historian huiput ElkaanemeRITuSPRoFeSSoRI Jorma Ahvenaisen elämäntyötä juh-

littiinkaksipäiväisenseminaarinmerkeissäSuomenElinkei-

noelämänKeskusarkistossaElkassa12.–13.tammikuuta.

Seminaari alkoi 80-vuotiaan päivänsankarin onnitteluvastaan-

otolla. Lukuisista lahjoista mieluisin taisi olla Taloushistorial-

lisen yhdistyksen myöntämä kunniajäsenyys – ensimmäinen

laatuaan yhdistyksen historiassa. Alkujuhlallisuuksien jälkeen

siirryttiin seminaarin varsinaiseen ohjelmaan eli käsittele-

mään Suomen taloudellista muutosta vuosina 1960–2010.

Kaksipäiväisen seminaarin aikana kuultiin yhteensä kymme-

nenalustustaalansahuippunimiltä.Ensimmäisenäpäivänä

alustajina toimivat professori Susanna Fellman, professori

matti Peltonen, dosentti kai hoffman, tohtori Jaana laine,

dosentti Tapani Paavonen ja professori Jari ojala. Seminaarin

toisena päivänä puheenvuoron saivat dosentti Antti kuuste-

rä, professori Sakari heikkinen, dosentti kari Pitkänen ja toh-

tori matti hannikainen.

Pakanamaan kartta

Kartta on kuva. Se on hyvin viitteellinen kuva, jossa moniulotteinen ja yksityiskohtainen ilmiö esitetään voimakkaasti pienennettynä ja pelkis-tettynä. Selvyyden vuoksi käytetään sovittuja tunnusmerkkejä ja apukeinoja, joilla havainnol-listetaan kartan yksityiskohtia taikka sen kuvaa-mia ilmiöitä.

kooRdInAATTI on keksimällä keksitty kartantekijän paikanta-

misviivasto, johon liittyy paljon monimutkaista laskentoa, geo-

metriaa eli (maan)mittaamista ja astronomiaakin. Kysymyksessä

on teoreettinen järjestelmä, jossa minkä tahansa pisteen paikka

on määritettävissä kartalla tai myös siinä kolmiulotteisessa ava-

ruudessa, maailmassa, jossa elämme.

Kun on oikeat pelit ja vehkeet, pysyy koordinaattien avulla selvillä

sijainnistaan, vaikka olisi rannattomalla merellä taikka sen tuhan-

nen viidakossa, jossa ei ympäristöä tarkastelemalla pääse kirjai-

mellisesti puusta pitkään.

Kun ollaan pienikuvioisella, tiuhakasvuisella sijalla, ei korkeuskäy-

rä avita kulkijaa. Silloin pitää seurata karttakuvan muita vertausku-

vallisia merkkejä, niitä, jotka havainnollistavat luonnonolosuhteita

tai ihmistoiminnan jälkiä. Edellytys on, että mainitut seikat ovat

olleet kartantekijän tiedossa ja että kartta on ajan tasalla.

Luonnonkohteista ovat tällöin käyttökelpoisimpia veteen liittyvät:

purot, joet, lammet, järvet, vesistöketjut jne. Ihmisen selvimpiä

jälkiä ovat polut, tiet, pellot, metsänkäyttöalat ja rakennukset.

Hankalimpia selvänoton kannalta ovat alueet, joiden tunnistami-

nen pitäisi tapahtua yleisilmeen ja kasvillisuuden perusteella. Se-

kametsä tai suotyyppi on vaikea pähkinä kokeneellekin.

Paikannimet auttavat perilleKaikkein vaikeinta on, kun liikutaan pelkän olettamuksen tai kuu-

lopuheen varassa. Koordinaatiston tavoin vailla fyysistä olemusta

olevat paikannimet kuitenkin auttavat, jos ne tuntee.

Ennen karttoja liikkumiset ja paikannukset sidottiin todellisuuteen

varustamalla paikat nimillä, jotka oli tarkoituksella muotoiltu niin

kuvaaviksi, taikka vertauskuvallisiksi, että kohdalle joutunut heti

tajusi, että tämähän on nyt tietenkin se Vammelsuu, Kuoleman-

kuilu tai Syrjäpää.

Kartoittajan tietoisena pyrkimyksenä on ollut mahdollisuuksien

mukaan säilyttää maiseman rakennetta tai silmiinpistäviä omi-

naisuuksia esittelevä vanha nimistö. Peruskartan puhdistaminen

murteellisuuksista ja muusta vulgaariudesta yleiskielistämisellä

sievistäen on kuitenkin usein häivyttänyt alkuperäisen täsmä-

kuvan.

Maailmankuvaa laajentamassaMutta kun paikannimistäkään ei ollut tietoa, tai niitä ei ymmär-

retty, jouduttiin kuin meren selälle: ”aavan meren tuolla puolen

jossakin on maa”, oli kaikki mitä tiedettiin.

Suomella oli etäisten alueiden kanssa tekemistä vain sikäli, että

erinäisillä peräkulmilla toimi meikäläisiä lähettejä opettamassa

pakanoille uskonoppia. Lähetyspiirissä ja pyhäkoulussa näytettiin

episkoopilla maailmankartalta, missä työtä tehtiin, mutta tuskinpa

niiden paikkatietojen katsoja tuli näkemästään hullua hurskaam-

maksi.

Alus- ja siirtomaat oli yleensä merkitty vain emämaan osoittavalla

yleisvärillä. Musta manner, Afrikka, oli kaikkea muuta kuin musta

tai väritön. Tavallista karttakuvaa, joka kertoo pinnanmuodoista, oli

parhaasta päästä vain alueen laidoilla jos sielläkään. Ihmisen jäl-

kiä, kaupunkeja ja rautateitä oli niitäkin vain rannikolla.

Ihan joka kohdassa ei edes tiedetty, mihin valtapiiriin mikin

alue kuului. Aika ”paikkelikko”, suorastaan läikikäs oli tällainen

maanosa.

Päivän monivalintakysymys

Pakinan otsikko on siis mitä selvintä kuvakieltä. Jostain syystä se

puheenpartena vain on saanut ekivookkisen kaiun. Yleisesti otta-

en vertauskuva on erinomainen. Kun tietosisältö menee mahdot-

tomaksi, ollaan kuin pakanamaan kartan äärellä: hyvin tiedetään,

että paljon enemmästä olisi kysymys.

Siis päivän monivalintakysymys kuuluu:

Onko oheisessa kuvassa kysymys

(a) Pakanamaan kartasta?

(b) Aarrekartasta?

(c) Väärin säilötystä yksityisarkistosta?

Vastaus: Tavallaan on!

TeksTi: kauko ruMPunen, tutkija, Kansallisarkisto

Rummutusta

Seminaari alkoi päivänsankarin, emeritusprofessori Jorma

Ahvenaisen onnitteluvastaanotolla.

elkA

ARJA JOKInIEMI)

"Kaikkein vaikeinta on, kun liikutaan pelkän olettamuksen tai kuulopuheen varassa."

Suuri muutos yhä dokumentoimattaProfessori Jorma Ahvenainen toivoo, että juhlaseminaari toi-

misi lähtölaukauksena Suomen taloushistoria -sarjan III osan

kirjoittamiselle. Ahvenaisen toimittama sarjan II osa päättyy

1950-luvun loppuun, ja nimenomaan sitä seuraavalle aika-

kaudelle eli seminaarissa käsitellylle jaksolle 1960–2010, osuu

Suomen talouden suuri muutos ja kansainvälistyminen.

Järjestävänä tahona toiminut Elka piti seminaaria onnistu-

neena. Sen myötä arkistoon saatiin tietoa taloushistoriallisen

tutkimuksen nykytilasta.

TeksTi: olli alM, tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö, Elka

Kuten ihmiskunnan historiassa valitettavan usein, on paha sodan

ja massatuhon muodossa ottanut koordinaatiston käyttöönsä:

heittimet, tykit ja ohjukset löytävät kohteensa sen avulla.

Olematonta, joka on, vaikka ei näySilmällä ei erota maastosta korkeuskäyrää, mutta siellä se ”juok-

see kuin juokseekin”. Joissain selväpiirteisissä oloissa, esimerkik-

si tunturipaljakalla tai harvapuisella kanervaharjulla korkeuskäyrää

on jopa helppo seurata ja ohjata sen avulla matkansa kohti halut-

tua määränpäätä.

22 AktI 1/2010 23AktI 1/2010

Oulun maakunta-arkiston johtajalle Vuokko Joel-le myönnettiin ensimmäinen Veteraaniperinteen tunnustuspalkinto marraskuussa 2009. Tammen-lehvän Perinneliiton tunnustus yllätti Joen.

lIITon PAlkInToPeRuSTeluISSA todetaan, että Joki on teh-

nyt arvokasta ja esimerkillistä työtä sotiemme 1939–1945 vete-

raaniperinteen hyväksi.

Perusteluista selviää, että hän on ollut veteraanien arkistoperin-

nettä selvittävän Perinneliiton tallennetyöryhmän jäsen ja hänen

ohjauksessaan toteutettiin vuonna 2006 koko valtakunnan kattava

kotiseutuarkistojen ja niiden veteraaniaineistojen kartoitustyö.

Joen ansiot ulottuvat myös vuonna 2009 tehtyyn Suojeluskun-

ta- ja Lotta Svärd -järjestöjen arkistojen selvitystyöhön Pohjois-

Suomessa.

työtä veteraaniarkistojen hyväksi jo 1980-luvulta lähtienToiminta veteraani- ja kotiseutuarkistojen parissa on ollut Joelle

luontaista.

”Oulun maakunta-arkisto on ollut näissä asioissa pitkään aktiivi-

nen, ja olen kasvanut toimintaan mukaan.”

Hän on luennoinut, vetänyt veteraaniarkistokursseja ja neuvonut

ja ohjannut arkistotoimijoita 1980-luvulta saakka.

”1990-luvun alkuvuosina olin laatimassa ensimmäistä opasta ko-

tiseutuarkistoille ja 2000-luvun alussa olin mukana ajantasaista-

massa arkistoja koskevaa Kotiseutuliiton suositusta”, Joki mainit-

see. Sittemmin hän on tehnyt työtä arkistojen kartoittamiseksi ja

tallentamiseksi Arvi-tietokantaan.

kotiseutuarkistot ovat paikallishistorian aarreaittoja

Kotiseutuarkistot ovat paikallisia, yksityisluontoista aineistoa si-

sältäviä arkistoja. Yleensä ne käsittävät yhden kunnan alueen ja

niitä ylläpitää joko kunta tai jokin yksityinen taho kuten kotiseu-

tuyhdistys.

”Vastaavia arkistoja on myös maakunta-arkistoissa ja Kansallis-

arkistossa”, Joki kertoo.

”Etenkin maakunnissa on tyypillistä, että mitä kauempana maa-

kunta-arkistosta ollaan, sitä vähemmän aineistoa luovutetaan

maakunta-arkistoon. Lisäksi elää sitkeästi käsitys, että aineistoa

luovuttaakseen tulee olla merkittävä tai poikkeuksellinen henkilö.”

Joen mukaan kotiseutuarkistot ovat hyvin erilaisia.

”Arkiston ylläpitäjästä riippuu, miten arkistot ovat asiakkaiden ulot-

tuvilla. Vakaalla pohjalla toimivissa arkistoissa vierailevat koululais-

tuarkiston kompastuskiveen: arkistoaineiston käytännön käsitte-

lyyn. Joki toivoo, että koulutus järjestettäisiin kaikissa maakunta-

arkistoissa.

tammenlehvän Perinneliiton palkinto yllätti ja ilahduttiTammenlehvän Perinneliiton palkinto oli Joelle iloinen yllätys.

”Olen kokenut tekeväni asioita, jotka kuuluvat virkaan ja väärtiin.

Arvostan palkintoa todella paljon ja on erityisen hienoa saada se

ensimmäisenä. Oli myös mukavaa saada se maakunta-arkistoon.

näenkin palkinnon tunnustuksena sille työlle, jota kaikissa maa-

kunta-arkistoissa tehdään.”

TeksTi: heidi MusTaJoki, tiedottaja, Kansallisarkisto

kuva: saTu kanTola, Oulun maakunta-arkisto

”Näen palkinnon tunnustuk-sena kaikissa maakunta- arkistoissa tehtävälle työlle.”Vuokko Joki

Saamelaisarkisto Inariin vuonna 2012Oulun maakunta-arkisto saa vuonna 2012 uuden toi-

mipisteen, kun Inariin avataan Saamelaisarkisto. Saa-

melaishistorian tallentamiseen keskittyvä arkisto tulee

osaksi Saamelaiskulttuurikeskusta, jota rakennetaan

parhaillaan.

Oulun maakunta-arkistosta siirretään uuteen arkistoon

jonkin verran saamelaisaineistoja. Saamelaisarkistoon

toivotaan erityisesti yksityisarkistoja, joita Oulun maa-

kunta-arkistossa ei juuri ole ollut.

”Tämä on ymmärrettävää, sillä kuinka moni luovuttai-

si arkistoja 550 kilometrin päähän asuinpaikastaan?”

Vuokko Joki toteaa.

Hän kertoo, että eräs utsjokelainen asiakas aloittaakin

puhelunsa aina sanoilla: ”Mitäs sinne puolieteläiseen

Suomeen kuuluu?”

Saamelaisarkisto parantaa saavutettavuutta kertahei-

tolla, ja arkistojen kerääminen helpottuu huomatta-

vasti.

TeksTi: heidi MusTaJoki, tiedottaja, Kansallisarkisto

Veteraani-perinteen vaalija palkittiin

Tammenlehvän Perinneliiton Pertti Suominen ja Eino

Siuruainen luovuttivat Veteraaniperinteen tunnustuspalkinnon

Vuokko Joelle.

ryhmät ja paikalliset toimittajat. Löytyy myös sellaisia arkistoja,

jotka kiinnostavat historiantutkijoita, koska niiden laaja aineisto on

hyvin järjestetty ja luetteloitu ja niiden tietopalvelu toimii.”

Arvi-tietokanta edistää arkistojen tunnettuutta Keskeinen väline kotiseutuarkistojen saavutettavuuden ja tun-

nettuuden edistämiseen on vuonna 2007 avattu Arvi-tietokanta.

Sinne on tallentanut luettelotietojaan noin 20 kotiseutuarkistoa.

Työtä riittää, sillä kaikkiaan kotiseutuarkistoja on Suomessa noin

100–150 kappaletta.

”Pelkkä tietokannan käyttöönotto ei riitä, vaan se edellyttää arkis-

tojen järjestämistä ja luetteloimista”, Joki muistuttaa.

Viime vuonna Joki oli vetämässä Arvi-tietokannan seminaarikier-

rosta ympäri Suomea. Tänä vuonna pidetään kutsuseminaari,

jossa tarkastellaan kotiseutuarkistojen kokonaistilannetta. Sen

jälkeen laaditaan koulutuspaketti, jolla tartutaan monen kotiseu-

Kulttuuriadressi 1899, Italian lehti