Kuopion Reservin Aliupseerit Kuopion Reservin Aliupseerit Kuopion Reservin Aliupseerit Kuopion Reservin Aliupseerit

Uusi kuljetuskoneemme

Kuopion Reservin Aliupseerit Kuopion Reservin Aliupseerit Kuopion Reservin Aliupseerit Kuopion Reservin Aliupseerit –––– Reserviläiset ryReserviläiset ryReserviläiset ryReserviläiset ry

Uusi kuljetuskoneemme EADS-CASA C-295M, sivu 10

1/2009

Reserviläiset ryReserviläiset ryReserviläiset ryReserviläiset ry

30.11.2009 Kuopion Musiikkikeskuksella

Veteraanikahvitus alkaa klo 17.00

Ohjelma alkaa klo 18.00, kesto 1 tunti 30 min.

Esiintyjät:

Johanna Rusanen-Kartano,

Karjalan Sotilassoittokunta (johtaa musmaj Petri Junna),

PionP 28 haitaripartio ja

korpr Möttönen,

Matti Juusela,

Vehmersalmen Laulavat Lotat,

Veteraanikuoro,

Puijon laulu,

Vexi Poutiainen ja

Jonna Carina Törmä.

Kuuluttajana Leo Puustinen

Lipun hinta 15 euroa. Lippuja saa Kuopion Musiikkikeskuksesta ja

Lippupisteen myyntipisteistä.

Tapahtuman tuotto sotainvalideille ja -veteraaneille.

Jatkosodan viihdytyskiertueen esiintyjiä siellä jossakin.

Tapahtuma on yhdistyksemme järjestelyvastuulla!

Järjestelytehtäviin tarvitaan runsaasti vapaaehtoisia.

Ilmoittaudu heti K Pitkäselle 044 719 3211 tai

viapeli@kuopionreservilaiset.fi

3

YHTEISTYÖTERVEISIÄ POLIISISTA

Poliisiorganisaatio yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäjänä tervehtii Viäpeli -lehden luki-

joita ja kiittää Teitä hyvästä yhteistyöstä! Useat reserviläiset ovat olleet tänäkin vuonna samoilla

vaativilla tehtävillä vapaaehtoisina toimijoina auttamassa poliisia. Kiitos!

Poliisin työkenttä on erittäin monipuolinen, osittain jopa määrittelemätön. Siitä syystä poliisia

sanotaan yleisviranomaiseksi. Joitain tehtäviä on vaikea lokeroida, mille viranomaiselle asia kuu-

luukaan. Silloin poliisin on otettava ensimmäisenä tehtävä hoitaakseen. Tämä on meidän kaikkien

yhteinen etu. Mikään tehtävä ei saa jäädä täällä Suomenmaassa hoitamatta.

Toisaalta, laissa ja eritasoisissa alemmissa asetuksissa, ohjeissa, säädöksissä ja määräyksissä on

sitten hyvinkin tarkasti määritelty erilaisia tehtäviä ja mikä tehtävä kuuluu millekin viranomaiselle.

Osa näistä tehtävistä on sellaisia, että poliisi toki hoitaa ne, mutta ilman apua poliisi ei siitä selviä

kunnialla. Näissä tehtävissä poliisilla on lukematon määrä erilaisia mahdollisuuksia pyytää virka-

apua eri viranomaisilta tai niihin rinnastettavilta toimijoilta, tehtävästä riippuen.

Lisäksi on myös yksi joukko jota poliisi on tottunut käyttämään ja joka on ollut aina suurena, lähes

korvaamattomana apuna tehtävillä. Tämä on vapepa - vapaaehtoinen pelastuspalvelu. Selkeästi

eniten poliisi käyttää vapepaa erilaisilla etsintätehtävillä. Voisi jopa sanoa, että yhteistyö ja

toimintatavat ovat rutiinia. Yhteisiä keikkoja valtakunnan tasolla on lähes päivittäin. Vapepa

kuitenkin tarjoaa apuaan poliisille muissakin tilanteissa. Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana

tehtäville, mutta niinhän se on avunpyytäjän tehtäväkenttäkin lähes rajaton. Evakuointi-, muoni-

tus-, liikenteenohjaus-, eristys-, sukellusetsintä- ja monet muut erikoisosaamista vaativat tehtävät

ovat esimerkkeinä siitä, missä poliisi käyttää apunaan vapepaa. Ja kulkuneuvoina vapaaehtoisilla

on ollut mm. mönkijöitä, hevosia, offroad-autoja ja jopa moottoroitu riippuliidin!

Jos on tehtäväkenttä monipuolinen, niin monipuolinen on myös avuksi saatu kalusto ja ammatti-

taito! Eivätkä nuo edellä mainitut luettelot ole lähellekään täydellisiä.

Kuopion järvipelastajat ry:n Tuomo Tuppurainen ja Ari Tuuri sekä Pohjois-Savon poliisi-

laitoksen ylikonstaapeli Juha Taskinen etsintätehtävän suunnittelussa.

4

Vapepa on järjestö joka on luotu auttamaan. Vapaaehtoisesti, ilman palkkaa. Vapepaa koordinoi

SPR. Tausta on siis hyvissä käsissä ja puitteet toiminnalle ovat hyvät. Vapepa koostuu 49 jäsen-

järjestöstä, mukana on 1200 hälytysryhmää joihin kuuluu yhteensä noin 20 000 henkilöä. Vapepan

puheenjohtaja on varatuomari Kari Lehtola, joka on uskoakseni tuttu lähes jokaiselle.

Reserviläisliitto on yksi vapepan jäsenjärjestöistä. Pohjois-Savon poliisilaitoksen alueella olen

Kuopion pääpoliisiasemalla vapepa yhdyshenkilönä toimiessani saanut tutustua erilaisilla tehtä-

villä, koulutuksissa ja muissa yhteistyötapaamisissa vapepalaisiin jotka ovat Kuopion Reservin

Aliupseerit – Reserviläiset ry:n jäseniä. Mukaan kuitenkin mahtuu lisää asiasta kiinnostuneita

vapaaehtoisia.

Vapepan hälyttäminen ja käyttäminen on organisoitu hienosti. Yhtä hienosti organisoitua on myös

vapepan toiminta. Voidaan puhua melko sotilaallisesti, selkeillä johtovastuusuhteilla ja toimi-

vallalla toimivasta johdetusta joukosta. Erityisesti tällä osa-alueella näen Teidän, reserviläisten,

erityisen osaamisen missä teillä on paljon annettavaa. Kun koolla on joskus kymmeniä, jopa

toistasataa ihmistä, johtamisen ja annettujen tehtävien suorittamisen on oltava toimivaa ja

luotettavaa. Jos kehen, niin Teihin tällä sektorilla voi luottaa. Ongelmia tässä ei ole ollut, mutta

saavutettu korkea taso on pystyttävä pitämään edelleen yllä.

Asiasta kiinnostuneiden kannattaa ottaa yhteyttä oman järjestönsä vapepa-aktiiveihin. Lisätietoa

saa myös internetistä, esim. vapepa.fi sivuilta.

Rohkaisen kaikkia asiasta kiinnostuneita kokeilemaan vapaaehtoista pelastuspalvelutoimintaa.

Palkkioksi siitä saa reippaan liikunnan ja raikkaan ilman lisäksi hyvän fiiliksen siitä, että on tehnyt

erittäin hyödyllistä ja joskus aivan korvaamatontakin työtä.

Materialistisessa ja kiireisessä nykymaailmassa tarvitaan auttamishaluisia ja epäitsekkäitä ihmisiä –

entistäkin enemmän!

Syksyn sienestyskelit alkavat ja metsissä liikkuu taas paljon ihmisiä mikä on hieno asia. Mutta

uskon että en ole väärässä epäillessäni, että taas tänäkin syksynä metsissä liikkuu myös vapaa-

ehtoisia avustamassa poliisia henkilöetsinnöillä. Tämä on vuodesta toiseen vapaaehtoisten työte-

liäintä aikaa.

Kuopion Reservin Aliupseerit – Reserviläiset ry:n jäsenille ja Viäpeli lehden lukijoille

Hyvää Syksyä toivottaa

ylikonstaapeli

Juha Taskinen

Pohjois-Savon poliisilaitos

Kuopion pääpoliisiasema

Valvonta- ja hälytystoimintayksikkö

vapepa yhdyshenkilö

p. 050-5532732 (työ)

Yhdistyksemme vapepa-etsintäryhmään pääset ilmoittautumalla Keijo Pitkäselle

044 719 3211

tai sähköpostilla Viäpelille. Vapepa antaa sinulle tarvittavan koulutuksen ja etsintäryhmämme opastaa käytännön asioissa. Hälytyksen sattuessa päätät osallistumisestasi itse kulloisenkin tilanteesi mukaan. Vastaat vain hälytys-tekstiviestiin KYLLÄ tai EI.

Kokouksessa käsitellään sääntöjen 16 §:n määräämät asiat:

1. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri ja pöytäkirjantarkastajat.

2. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus.

3. Hyväksytään kokouksen työjärjestys.

4. Vahvistetaan vuoden

5. Vahvistetaan vuoden

6. Vahvistetaan vuoden

7. Valitaan vuodelle 2010

8. Valitaan vuodelle 2010

yhdistyksen puheenjohtajaksi.

9. Valitaan johtokunnan muut jäsenet erovuorossa olevien tilalle.

10. Valitaan piirin sääntöjen edellyttämät edustajat piirin kokouksiin.

11. Valitaan liiton sääntöjen edellyttämät edustajat liiton kokouksiin.

12. Muut asiat

- käsitellään muut johtokunnan

- käsitellään jäsenten vähintään seitsemän (7)

johtokunnalle kirjallisesti ilmoittamat asiat

- palkitsemiset.

Hallitus

Kokouksen yhteydessä jaet

- ArmoriaCup 2009

- Pistoolisarjakilpailu

- Väinön kilpa

- Puoliautomaattikilpa

- Itä-Suomen Sotilasläänin rk

Kuopion Reservin Aliupseerit

Kokouksessa käsitellään sääntöjen 16 §:n määräämät asiat:

Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri ja pöytäkirjantarkastajat.

Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus.

Hyväksytään kokouksen työjärjestys.

Vahvistetaan vuoden 2010 toimintasuunnitelma.

Vahvistetaan vuoden 2010 jäsenmaksun suuruus.

Vahvistetaan vuoden 2010 talousarvio.

vuodelle 2010 kaksi tilintarkastajaa ja näille kaksi varamiestä.

vuodelle 2010 johtokunnan puheenjohtaja, jota nimitetään myös

puheenjohtajaksi.

Valitaan johtokunnan muut jäsenet erovuorossa olevien tilalle.

Valitaan piirin sääntöjen edellyttämät edustajat piirin kokouksiin.

Valitaan liiton sääntöjen edellyttämät edustajat liiton kokouksiin.

äsitellään muut johtokunnan esittämät asiat

jäsenten vähintään seitsemän (7) päivää ennen kokousta

johtokunnalle kirjallisesti ilmoittamat asiat

Kokouksen yhteydessä jaetaan ampumakilpailuiden palkinnot:

ArmoriaCup 2009

Pistoolisarjakilpailu

Puoliautomaattikilpa

Suomen Sotilasläänin rk-kilpailu

Kuopion Reservin Aliupseerit – Reserviläiset ry:n sääntömääräinensyyskokous pidetään maanantaina

12.10.2009 klo 18 alkaen

Puijon Värin tiloissa, Tehdaskatu 8

5

Kokouksessa käsitellään sääntöjen 16 §:n määräämät asiat:

Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri ja pöytäkirjantarkastajat.

kaksi tilintarkastajaa ja näille kaksi varamiestä.

johtokunnan puheenjohtaja, jota nimitetään myös

Valitaan johtokunnan muut jäsenet erovuorossa olevien tilalle.

Valitaan piirin sääntöjen edellyttämät edustajat piirin kokouksiin.

Valitaan liiton sääntöjen edellyttämät edustajat liiton kokouksiin.

äivää ennen kokousta

Reserviläiset ry:n sääntömääräinen pidetään maanantaina

12.10.2009 klo 18 alkaen

Puijon Värin tiloissa, Tehdaskatu 8

ECCLECCLECCLECCL

6

LENTOSOTAMIEHIÄ JA JÄÄKÄREITÄ

Karjalan Lennoston toisen saapumiserän 106 alokasta vannoi sotilasvalansa elokuussa Varpais-

järvellä. Sotilasvala on kova lupaus, jonka tekstiä ja merkitystä kannattaa reserviläisenkin kerrata

mielessään silloin tällöin. Vuosia, ehkä vuosikymmeniä sitten annettu lupaus on saattanut

himmentyä. Valan velvoite ei pääty varusmiespalveluksen eikä edes asevelvollisuuden mukana,

vaan on kertakaikkinen. Sitä ei voi irtisanoa. Reserviläisen noudattamat omat arvot sanelevat

tämän lupauksen syvyyden niin, että perimmiltään on kyse lupauksesta valan antajalle itselleen.

Itseään kukaan tuskin haluaa pettää.

Lennoston vala ei ole massiivinen tapahtuma, ja ehkä siksi lämminhenkinen – jopa kodikas. Hieno

lippumme oli koko ajan mukana juhlassa Heikki Hiltusen kantamana. Varusmiesten lisäksi oli

mukana täysmittainen reserviläisjoukkue, johon meiltä osallistuivat Markku Lappalainen, Teppo

Rinne, Juha Ruotsalainen ja Jarmo Immonen. Pirjo Lappalainen oli mukana sotilaskodin myynti-

pisteessä. Kokemus oli mieleenpainuva ja yksinomaan myönteinen, ja sitä sopii suositella jatkossa

kaikille marssikuntoisille jäsenillemme.

Valapäivä osaltamme alkoi varhaisella saapumisella Varpaisjärvelle, jossa reserviläisjoukkueeseen

osallistuvat sonnustautuivat lennoston sotisopaan. Pienet sulkeiset palauttivat mieleen osastona

liikkumisen perusasiat. Seppeleenlasku sankarimuistomerkille herkisti mielen sopivasti valaa

varten, johon ryhmityttiin urheilukentälle. Joukko-osaston lipun ja omaistensa edessä vannotun

valan jälkeen lennoston komentaja nimitti peruskoulutuskaudelta erikoistumisjaksolle siirtyvät

alokkaat lentosotamiehiksi.

Karjalan Lennoston ja Karjalan Lennos-

ton Killan esittelypisteiden lisäksi oli

nähtävänä kalustonäyttely, jossa oli il-

mavoimien erikoisajoneuvoja sekä va-

rikon komea kevytasekokoelma. Tämä

sisälsi runsaan näytteen puolustusvoi-

miemme kivääreistä ja pistooleista

vapaussodasta tähän päivään. Joukossa

oli melkoisia harvinaisuuksiakin, joita ei

ihan joka päivä pääse näkemään.

Valajoukot ja -yleisön muonitti MPK:n

joukkomuonituskurssi, joka ampui sop-

patykillään useita satoja laukauksia.

Jälkiruoaksi saatiin nauttia Sotilaskodin

kestosuosikki eli munkkikahvit.

Maanpuolustusjuhlassa piti juhlapuheen eduskunnan varapuhemies Seppo Kääriäinen. Hän

puolusti voimakkaasti Suomen asevelvollisuuteen perustuvaa puolustusratkaisua, ja ihmetteli

miksi meidän pitäisi seurata ammattiarmeijoihin siirtyvien maiden esimerkkiä, kun näiden toimet

sopivat kyllä hyvin niiden tarpeisiin, muttei meille. Suomen omintakeinen ratkaisu on hyvin perus-

teltu ja historian sekä nykyajankin kokemusten toimivaksi osoittama.

Ainoa oikea päätös hienolle päivälle oli juhlayleisön kajauttama Maamme-laulu!

7

Pohjois-Karjalan Prikaatin lähes 600

alokasta vannoivat sotilasvalan tai

antoivat juhlallisen vakuutuksen

Juankoskella 29. elokuuta.

Pohjois-Karjalan Prikaatissa on aliupsee-

rikoulu ja Karjalan Jääkäripataljoona.

Pataljoonaan kuuluu jääkäri-, sissi-,

panssarintorjunta-, kranaatinheitin- sekä

huolto- ja esikuntakomppaniat. Lisäksi

prikaatin vahvuudessa on Karjalan Soti-

lassoittokunta.

SOTILASVALA

Suomalaisen sotilasvalan ja -vakuutuksen kaava vahvistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1918.

Tämän jälkeen kaava on kokenut vain vähäisiä kielellisiä uudistuksia. Viimeisimmässä

uudistuksessa sana miehekkäästi korvattiin sanalla ryhdikkäästi.

Minä N.N. lupaan ja vakuutan

valassa vakuutuksessa

kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, kunniani ja omantuntoni kautta,

olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani

rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.

Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani

koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen

tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tai maan valtiojärjestyksen

kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa.

Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin

minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.

Lupaan käyttäytyä kunnollisesti ja ryhdikkäästi, totella esimiehiäni, noudattaa lakeja ja asetuksia

sekä säilyttää hyvin minulle uskotut palvelussalaisuudet. Tahdon myös asetovereitani kohtaan olla

suora ja auttavainen. Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi

enkä myöskään lahjojen tai muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani.

Jos minut asetetaan esimiesasemaan, tahdon olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitää

huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, olla heidän neuvonantajanaan

ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä.

Kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omantuntoni mukaan täyttää.

8

TÄRKEÄ KIRJE SOTAINVALIDEILTA

Puheenjohtajamme vastaanotti hiljattain kirjeen Kuopion Seudun Sotainvalideilta. Kirje kuuluu näin:

”Kuopion sotainvalideilla on ollut vuosikymmenet perinne laskea seppele poismenneiden sota-

invalidiveljien siunaustilaisuuksissa. Sadat veljet on saatettu viimeiselle matkalle. Viime vuonna

seppeleenlaskutilaisuuksia oli 21 kertaa.

Nyt osastossamme on uusi tilanne. Sotainvalidien korkea ikä ja terveydentila aiheuttavat sen, että

jäsenistä vain muutama pystyy suorittamaan tämän kunniatehtävän. Seppeleen kantaminen ja

laskeminen vaatii voimia, eivätkä apuvälineitä käyttävät sotainvalidit siitä selviä. Vointi voi heiketä

myös niin äkillisesti, että sovittu edustustehtävä ei olekaan mahdollista. Sotainvalidit tarvitsevat

apua.

Lähestymme yhdistystänne kysyäksemme, onko teillä mahdollisuus ottaa osaa seppeleen-

laskemisperinteen jatkamiseen. Siunaustilaisuudet ovat valtaosin lauantaisin. Voisimme sopia

yhdistyksellenne etukäteen tietyt ”päivystysviikonloput”, jolloin tehtävä ei tulisi yllättäen eikä näin

haittaisi normaalia elämää. Mitä useamman yhdistyksen saisimme mukaan tehtävään, sitä

vähemmän se kuormittaisi jäsenistöänne.

Toivomme, että yhdistyksessänne käsiteltäisiin tämä ehdotus. Mikäli olette halukkaita yhteis-

työhön, voimme sopia tapaamisen ja suunnitella yhdessä kaikille osapuolille sopivimman

toimintatavan.”

Ystävällisin terveisin

KUOPION SEUDUN SOTAINVALIDIT RY

Viljo Luoma Ranja Korhonen

puheenjohtaja toimistonhoitaja

Tähän avunpyyntöön reserviläisyhdistys voi vastata vain yhdellä tavalla. Kokoamme nyt vapaaehtoisten ryhmää, joka voisi ”taistelupareittain” varautua vuorollaan tähän tehtävään. Järjestämme osallistujille koulutuksen ja ohjeet.

Ilmoittautuminen Keijo Pitkäselle

044 719 3211

tai sähköpostilla viapeli@kuopionreservilaiset.fi

9

Kertokaa lastenlapsille lauluin!

Kuopion Sotaveteraanien mieskuoron ja Rajalan koulun lapsikuoron CD-levy on nyt saatavana!

Äänilevy välittää sodan kokeneen sukupolven tuntoja lauluin ja tarinoin. Äänite on tehty kuopiolaisin voimin.

Mukana Fanfaari ja marssilaulu veteraaneille, Sillanpään marssilaulu, Veteraanin iltahuuto, Kodin vartijat, Kotimaani onpi Suomi, Vartiossa, Tuntematon sotilas, Suomalainen rukous, Oi herra

siunaa, Tammenlehvälaulajien testamentti ja On maista kaikista sittenkin.

Sotakertomusten kertojat ovat haastattelujen tekoaikana asuneet Kuopiossa. Sotiemme veteraaneja on laulamassa vielä 8 miestä, joiden joukkoon on tullut ilahduttavan runsaasti uusia laulajia veteraanien avuksi. Sotaveteraanikuorolla on edelleen arvostettu paikkansa kuopio-laisessa musiikkikentässä. Kuorolaululla on elämän vireyttä elvyttävä merkityksensä, ja sen ovat sotaveteraanikuorolaisemme saaneet omakohtaisesti vuosien mittaan kokea. Heidän aktiivisuudestaan nuoret voivat ottaa oppia ja toteuttaa Tammenlehvälaulajien testamenttia: ”Te nuoret tahdotte rakentaa, te tahdotte työtämme jatkaa.” Tilaa Viäpeliltä tai K Pitkänen 044 719 3211. Hinta 20 euroa.

VIERAILEMME SOTAVETERAANIMUSEOSSA

Kuopion Sotaveteraanimuseo uusi perusteellisesti näyttelynsä viime kevään aikana. Käymme

joukolla tutustumassa museoon keskiviikkona 21.10. klo 18. Oppaanamme on Kuopion Sota-

veteraanit ry:n puheenjohtaja evl evp Markku Tomperi. Museo sijaitsee kasarmialueella entisessä

päävartiorakennuksessa, ajo Tulliportinkadun puoleisesta portista. Yhdistys tarjoaa kahvit –

pääsymaksun jokainen hoitaa itse. Ilmoit-

tautuminen ei ole pakollista, mutta helpotat

järjestäjien työtä, jos ilmoitat tulostasi 16.10.

mennessä. Lähetä sähköposti osoitteeseen

viapeli@kuopionreservilaiset.fi tai soita

044 719 3211. Puolisot ja tyttö-/poikaystävät

mukaan!

Jos museon ovi on tiukassa ja tuntuu olevan

suljettuna, niin ei hätää: tämä on ehkä

kaupungin ainoa rakennus, jonka ulko-ovi

avautuu sisäänpäin. Kätevää lumimyrskyn

jälkeen!

10

Tässä CC-1 Sevillan kentällä Suomen tunnukset kyljissään lähdössä uuteen kotiinsa.

UUSI KULJETUSKONEEMME EADS-CASA C-295M

Pari vuotta sitten saimme kaksi uutta keskiraskasta kuljetuskonetta korvaamaan vanhoja Fokker

F27 -koneita, joita Ilmavoimat on käyttänyt vuodesta 1980 (kaksi on yhä käytössä). Uudet koneem-

me ovat espanjalaisia EADS-CASA C-295M -tyypisiä, joiden suomalaiset tunnukset ovat CC-1 ja CC-2.

Koneet ovat edeltäjiensä kokoluokkaa, mutta tekniikaltaan edustavat täysin uutta sukupolvea.

Niitä operoi Tukilentolaivue, jonka asemapaikka on Tikkakoskella.

Koneen voimanlähteinä on kaksi lähes 2000 kW:n (2650 hv) Pratt & Whitney potkuriturbiinia, joilla

yhdeksän tonnin hyötykuormalle saadaan 470 km/h matkanopeus. Hyötykuorman kohdalla pitää

hoksata, että polttoaine lasketaan siihen mukaan. Pisin toimintamatka on 5000 km:n luokkaa,

mutta menovettä on silloin kyydissä paljon ja varsinaiselle rahdille jää vähemmän kapasiteettia.

Näin esim. 6600 kg kuormalla päästään 650 km, ja 2200 kg kyydissä taivalta taittuu jo 3700 km.

Miehistöä tarvitaan kaksi ja kyytiin voidaan ottaa 70 henkilöä. Pari joukkuetta kevein varustein siis

liikahtaa kerralla. Kone pystyy käyttämään lyhyitä päällystämättömiä kenttiä, eikä sen toiminta ole

riippuvaista maapalveluista. Avioniikaltaan kone on täysin moderni. Aseistettu se ei ole, mutta

siinä on omasuojajärjestelmä. Myös ilmatankkaus on mahdollista.

Koneilla on tehty ”keikkaa” jo Afganistaniin ja aina Tšadiin saakka Afrikassa. Tukilentolaivueen

komentaja evl Arto Kupiainen kertoi Viäpelille, että ulkomaille suuntautuvia lentoja on tänä

vuonna ollut ennätyksellisen paljon. Normaalit sata operaatiota per vuosi on jo syyskuun alussa

ylitetty. Ulkomaatilastoihin tosin pääsee jo parin tunnin piipahduksella Ruotsiin – kaikki nämä eivät

ole viikon retkiä Afrikkaan.

Kuljetuskyky tällä tyypillä on samaa luokkaa kuin edeltäjällään, mutta CC:n takaa avautuva ramppi

tehostaa huomattavasti lastaamista ja tekee siitä erityisen soveliaan laskuvarjojoukkojen ja

materiaalin pudotukseen. Rahtitila voidaan muuntaa kulloisenkin käyttötarpeen mukaan, vaikkapa

sairaskuljetukseen soveltuvaksi. Evl Kupiainen kertoo, että matkustajien ja rahdin kuljettamisen

Kuva: Puolustusvoimat

osalta ollaan täydessä tuotantokäytössä, ja loukkaantuneiden siirtäminen (ei hoitaminen) makuu

asennossa paareja käyttäen on jo mahdollista. Myös toiminta päällystetyiltä

jo päinsä. Aivan lähiaikoina koneille saadaan sotilasilmailuviranomaisen hyväksyntä laskuvarjo

hyppytoimintaan ja lupa omasuojajärjestelmän käyttöön. Raskaan rahdin pudottaminen, potilai

den kuljettaminen tehohoito-olosuhteissa (MED

mättömiltä kiitoteiltä ja yönäkölaitetoiminta ovat vielä kehitteillä.

Ilmavoimien tavoitteena on, että kaikki em. ominaisuudet olisivat käytettävissä vuonna 2011.

Ilmatankkaus on oma lukunsa, meillä kun ei o

kuullaan uutisvälineistä, kunhan

Koneiden käyttöaste on ollut erinomainen, päälle 90 %. Evl Kupiaisen mukaan perussääntö

ilmakuljetustoiminnassa on, että lennon lupaami

Kun Fokkerit poistuvat, tarvitaan siis 1

Yhtään CASA -kyytiä saanutta reserviläistä ei tähän hätään löytynyt haastateltavaksi. ”Hieman”

äänekkäästä Fokkerista meillä

saaneen joutumista Viäpelin eteen kuultavaksi pitää

tykkää koneen nimittämisestä CASA

on heille CC. Näinhän ilmavoimaväki on toiminut aikojen alusta. Kaikilla konetyypeillämme (joita ei

ole ihan vähän!) on tuo kahden-

juolahtaa uusi jutun aihe vastaisen varalle.

osalta ollaan täydessä tuotantokäytössä, ja loukkaantuneiden siirtäminen (ei hoitaminen) makuu

asennossa paareja käyttäen on jo mahdollista. Myös toiminta päällystetyiltä

jo päinsä. Aivan lähiaikoina koneille saadaan sotilasilmailuviranomaisen hyväksyntä laskuvarjo

hyppytoimintaan ja lupa omasuojajärjestelmän käyttöön. Raskaan rahdin pudottaminen, potilai

olosuhteissa (MEDEVAC = MEDical EVACuation), toiminta päällystä

mättömiltä kiitoteiltä ja yönäkölaitetoiminta ovat vielä kehitteillä.

Ilmavoimien tavoitteena on, että kaikki em. ominaisuudet olisivat käytettävissä vuonna 2011.

Ilmatankkaus on oma lukunsa, meillä kun ei ole omaa lentävää ”bensa-

kuullaan uutisvälineistä, kunhan CC ensimmäisen kerran ilmassa tankataan.

Koneiden käyttöaste on ollut erinomainen, päälle 90 %. Evl Kupiaisen mukaan perussääntö

ilmakuljetustoiminnassa on, että lennon lupaaminen tilaajalle varman päälle vaatii kolme konetta.

Kun Fokkerit poistuvat, tarvitaan siis 1 – 2 CC:tä lisää.

kyytiä saanutta reserviläistä ei tähän hätään löytynyt haastateltavaksi. ”Hieman”

on kyllä omaakin kokemusta, mutta uudesta koneesta tyypit

joutumista Viäpelin eteen kuultavaksi pitää vielä odotella. Muuten,

ASAksi, vaikka maallikosta se tuntuu hyvinkin

ilmavoimaväki on toiminut aikojen alusta. Kaikilla konetyypeillämme (joita ei

(joskus harvoin kolmen-) kirjaimen tyyppitunnus. Siitäpä Viäpelille

taa uusi jutun aihe vastaisen varalle. �

Konetyyppi: EADS-CASA C-295M (Ilmavoimien tunnus: CC) Alkuperämaa: Espanja Tyyppi: 2+70-paikkainen lyhyeltä kiitotieltä lentoon lähtevä ja lyhyelle matkalle laskeutuva kuljetuskone Voimalaite: Kaksi 1972 kW Pratt & Whitney Canada PW127Gpotkuriturbiinia Suoritusarvot: Normaali matkanopeus 470 km/h, pisin lentomatka 5 000 km Hyötykuorma 9 000 kg Suurin lentopaino: 23 200 kg Pituus: 24,5 m Korkeus: 8,7 m Kärkiväli: 25,9 m Miehistö: 2 + 70 henkilöä Nopeus: 470 km/h Käyttö: Joukkojen ja materiaalin kuljetukset kotimaassa ja kansainvälisissä tehtävissä. Koneilla voidaan hoitaa myös pelastustoimen ja siviilikriisinhallinnan humanitäärisiä ilmakuljetuksia sekä sairaankuljetustehtäviä. Rahtitila on monipuolisesti muunneltava. Takaramppia voidaan käyttää laskuvarjojoukkojen ja materiaalin pudotuksiin.

11

osalta ollaan täydessä tuotantokäytössä, ja loukkaantuneiden siirtäminen (ei hoitaminen) makuu-

asennossa paareja käyttäen on jo mahdollista. Myös toiminta päällystetyiltä tilapäiskiitoteiltä käy

jo päinsä. Aivan lähiaikoina koneille saadaan sotilasilmailuviranomaisen hyväksyntä laskuvarjo-

hyppytoimintaan ja lupa omasuojajärjestelmän käyttöön. Raskaan rahdin pudottaminen, potilai-

uation), toiminta päällystä-

Ilmavoimien tavoitteena on, että kaikki em. ominaisuudet olisivat käytettävissä vuonna 2011.

-asemaa”. Tästä kyllä

Koneiden käyttöaste on ollut erinomainen, päälle 90 %. Evl Kupiaisen mukaan perussääntö

nen tilaajalle varman päälle vaatii kolme konetta.

kyytiä saanutta reserviläistä ei tähän hätään löytynyt haastateltavaksi. ”Hieman”

emusta, mutta uudesta koneesta tyypit

la. Muuten, Ilmavoimat ei yhtään

ksi, vaikka maallikosta se tuntuu hyvinkin ”kodikkaalta”. Kone

ilmavoimaväki on toiminut aikojen alusta. Kaikilla konetyypeillämme (joita ei

en tyyppitunnus. Siitäpä Viäpelille

Ilmavoimien tunnus: CC)

paikkainen lyhyeltä kiitotieltä lentoon lähtevä ja lyhyelle matkalle laskeutuva kuljetuskone Voimalaite: Kaksi 1972 kW Pratt & Whitney Canada PW127G-

li matkanopeus 470 km/h, pisin

kuljetukset kotimaassa ja kansainvälisissä tehtävissä. Koneilla voidaan hoitaa myös pelastustoimen ja siviilikriisinhallinnan humanitäärisiä ilmakuljetuksia sekä sairaankuljetustehtäviä. Rahtitila on monipuolisesti muunneltava. Takaramppia voidaan käyttää laskuvarjojoukkojen ja materiaalin pudotuksiin.

Lähde: Puolustusvoimat

12

RETKELLÄ VIROSSA

Lukijamatkamme tämänkertaisessa osassa tutustumme Pohjois-Viroon ja sen miellyttävään maa-

seutuun pohjois-savolaisen reserviläisjoukkueen mukana. Pääsemme seuraamaan heidän edesot-

tamuksiaan kansainvälisessä sotilaspartiokilpailussa, Erna Retkessä. Elokuun alussa järjestetty

kilpailu keräsi tänä vuonna 25 joukkuetta viidestä eri maasta, Suomesta oli mukana kaksi

joukkuetta. Finland 1:een kuuluivat kirjoittajan lisäksi Jussi Kiira, Sauli Pesonen ja Jari Tarvus

Varkaudesta sekä huoltajat Mia Järvinen Kuopiosta ja Jouko Holkko Helsingistä.

Valmisteluvaiheen optimismia Kilpailujoukkue sai lopullisen muotonsa tammi-

kuussa ja siitä lähtien nelihenkinen ”Erna-projekti”

hioi taitojaan sen minkä muulta elämältään kerke-

si. Omaehtoisen kuntoilun ja yhteisten harjoitus-

ten ohessa vapaa-aikaa veivät sponsorineuvotte-

lut, joilla pyrittiin hankkimaan ulkoista pääomaa

projektin kuluihin. Huoltajien rekrytointi oli mut-

kikkaampi prosessi, mutta onneksi sekin saatiin

ratkaistua juhannukseen mennessä varsin onnistu-

neesti. Kisan aattona, Tallinnan satamaan saa-

puessamme, saatoimmekin todeta onnistuneem-

me hyvin valmistautumisessamme tulevaan

koitokseen: joukkue oli terve ja hyvässä fyysisessä

kunnossa ja lisäksi sitä tuki pätevä huoltoporras.

Säätiedotuskin lupasi kauniita kesäkelejä koko

viikolle, joten asiat tuntuivat menevän juuri suun-

nitelmien mukaan.

Pari ensimmäistä päivää majoituimme Viron ar-

meijan sotilasleirissä Läsnassa. Alkuvalmisteluihin

kuului kisavarustuksen virittelyn lisäksi mm.

ennakkomateriaaliin tutustumista, kilpailupuhut-

teluja, kalustokoulutusta ja aseiden kohdistamista.

Aseet kuittasimme paikan päältä: israelilainen 5.56 mm Galil AR on melkein suora kopio RK62:sta

ja saksalainen HK USP 9mm perusvarma palveluspistooli. Molemmat vaikuttivat ensituttavuuden

perusteella toimivilta peleiltä.

Päätavoitteemme oli selvitä ehjin nahoin ja hyväksytysti maaliin; matka tulisi olemaan sen verran

pitkä ja haastava, että ensikertalaisille jo siinä olisi riittävästi haastetta. Perussuomalaisen vaatima-

ton, anteeksi-kun-olen-olemassa -lähestyminen sopi siis kuin luonnostaan tähän kohtaan.

There is no business like show business Torstaiaamun lyhyen avajaisseremonian jälkeen huomasimme istuvamme miinalaivan ruumassa

matkalla itään, Kolganlahdelle. Suorittaisimme kumivenein maihinnousun Salmistuun, jossa yleisö-

kin olisi seuraamassa tapahtumaa. Neljän tunnin merimatkan aikana ehti pitkästyä monta kertaa;

aikaa tapettiin torkkumalla ja kisataktiikoita kerraten. H-hetken lähestyessä sotkimme valko-

naamamme naamioväreillä ja puimme lopuksi asukokonaisuuden kruunaavat oranssit pelastusliivit

yllemme. Poistuminen laivasta takaoven kautta onnistui vaikeuksitta; enemmän haastetta antoi

navakka sivutuuli, joka meinasi ajoittain heittää lainetta laidan yli. Maihinnousukaistale oli reilut

Media vaati poseerauksia ennen maastoon

katoamista.

Kuva: Jouko Holkko

Teksti: Janne Hyvärinen

13

100 metriä leveä, jonka reunamilla yleisömeri velloi. Kärkiveneen ollessa parinsadan metrin päässä

rannasta, alkoi rannalla lyhyt ja voimakas tulenkuvaus. Savun ja hiekkapölyn jo hälvettyä karautim-

me veneemme rantahiekalle ja syöksyimme taistelijapareittain tulittaen vihollisryhmityksen läpi.

Show-osuus oli ohi ja saatoimme keskittyä varsinaiseen kilpailuun. Maihinnousu oli joka tapauk-

sessa vaikuttava kokemus ensikertalaiselle.

Tehtävistä tärkein: tiedustelu

Ensimmäinen varsinainen tehtävämme oli navigoida Tallinna-Narva -tien alikulkukäytävään, josta

saimme aikamääreet kilpailun tärkeimpään tehtävään eli kohteen tiedusteluun. Kohdealueen

ruudukot ja tiedusteluraportin luovutuspaikan koordinaatit oli annettu ennakkomateriaalissa.

Tehtävä oli erittäin haastava: tiedusteluraportin luovuttamiseen oli aikaa 16 tuntia ja siinä ajassa

joutuisi siirtymään yhteensä noin 25–30 km, tiedustelemaan 4 km2:n vihollisalueen – ja tietenkin

laatimaan siitä vielä raportin. Pääosa siirtymisestä tapahtuisi illan ja yön aikana. Alueella partioivat

vastaosaston joukot pakottaisivat välttämään hyvien tieurien käyttöä.

Yö kului rattoisasti välietapilta toiselle suunnistaen ja vihollista väistellen. Yhden elämänlapun

menetimme kävellessäni kärkimiehenä väijytykseen. Huonomminkin olisi voinut käydä, mutta

pitämällä riittävät välit toisiimme vältimme koko partion tuhoutumisen. Kärystä huolimatta

sorruimme kuitenkin liian varovaiseen etenemiseen. Kallista tiedusteluaikaa kului suolla ja puskas-

sa pimeässä rämpiessä ja saavuimme kohteen tuntumaan vasta perjantaiaamun tunteina. Tiedus-

teluaikaa jäi vain pari tuntia, joten päätimme hajottaa joukon: kaksi tiedustelisi kohteen kevyessä

varustuksessa ja kaksi veisi reput k-pisteelle. Koko aluetta emme tietenkään ruvenneet koluamaan

vaan valitsimme kartan perusteella todennäköisimmät kohdat, joissa vihollisen tukikohta voisi olla.

Viholliskohteella selvisi vielä sekin ikävä seikka, että näkyvyyttä oli pusikosta johtuen keskimäärin

alle 50 m. Olimme pakotettuja väkivaltaiseen tiedusteluun tietojen saamiseksi. Muutamat pika-

spurtit jouduimme ottamaan vartiomiesten yllätettyä, mutta tukikohdan pääpiirteet saatiin

tiedusteltua. Arviomme mukaan alueella oleskeli moottoroitu jalkaväkijoukkue vahvistettuna

tiedusteluhelikopterilla. Käytettyämme parituntisen poistuimme alueelta omia reittejä kohti

sovittua kokoontumispistettä.

Hieno suunnitelmamme kuitenkin petti aikataulun osalta, sillä repunkantajamme tekivät omalla

reitillään joukahaiset. Kartan mukaan he olivat oikaisevinaan metsän läpi, mutta juuttuivatkin

Kuva: Jussi Kiira

14

suohon. Ryytyneet antisankarimme saapuivat k-pisteelle vartti ennen määräaikaa: olimme heitä

odotelleet jo melkein tunnin saapuviksi. Siinä ajassa emme ehtineet kirjata kuin kolmanneksen

havainnoistamme viralliselle lomakkeelle, joka oli tietenkin jäänyt yhteen repuista. Pinna alkoi

kiristyä itse kullakin ja henkien taistoa käytiin jonkin aikaa partion sisällä. Kyllähän minä, mutta kun

ne muut…

Tehtäväkierteessä

Kiireen oravanpyörään päästyään savo-

laisia juoksutettiin rastilta toiselle.

Ampumarastille ehdimme aivan viime

hetkillä ja jouduimme suorittamaan

melkein liikkeestä. Ensimmäisessä osas-

sa kolme ampui kiväärillä liikkuvasta

kuorma-autosta neljännen ajaessa.

Maalit olivat janter-tyyppisiä, osumaan

reagoivia metallitauluja. Liikkeen pysäh-

dyttyä juostiin pistoolipaikalle, jossa

jokaiselle oli neljä vihollispahvia ja yksi

siviili. Aika pysähtyi viimeisen ylittäessä

maaliviivan hieman sivummalla. Osuim-

me hyvin, mutta aikamme oli huono.

Tähän vaikutti osaltaan epävireinen

rastituomari, joka ei laskenut kuskia

aluksi liikkeelle, vaikka suoritusaika oli

jo käynnissä. Protestia emme tehneet

vaan juoksimme seuraavalle rastille, kuinkas muuten. Siellä odotti kahdeksan tehtävärastin rypäs.

Pääsimme viimein vähän huokaisemaan rastien välissä, kun ei tarvinnut siirtyä pitkälle. Yleisesti

ottaen tehtävät olivat melko yksinkertaisia tyyliin kranaatinheittoa, tiedon etsimistä bunkkerista ja

kaluston tunnistamista. Arvostelun nyrkkisääntönä voidaan pitää ”mitä nopeammin, sen parem-

min”. Muutamalla rastilla töpeksimme, mutta pääosin toimimme lähes mallikkaasti. Iltapäivän

päätti reipas telamiinajuoksu rauniotalossa.

Unissakävelijät

Perjantai-illaksi saimme siirtymistehtävän seuraavalle tehtävärastille, joka oli reilun kymmenen

kilometrin päässä. Selviydyimme marssiosuudesta yllättävänkin ripeästi ja olimme paikalla kolme

varttia etuajassa. Ehdimme kokkailla kunnon illalliset ja jopa hieman kuivatella varusteita tuoma-

reiden nuotiolla. Tehtävässä piti etsiä vastauksia UTM- ja MGRS-koordinaatteihin liittyviin kysy-

myksiin tietokoneen ja internet-yhteyden avulla. 40 tunnin valvominen ilmeisesti asetti aivo-

toiminnalle rajoituksensa, joten kuittasimme rastilta lähtiessämme täydet virhepisteet. ”Tee ite

paremmin!”, olisi ollut sen hetkinen kommenttimme kysyjälle.

Jouduimme tai pikemminkin saimme siirtyä takaisin edellisen iltapäivän rastialueelle, jonne kertyi

talsittavaa se reilu kymppi. Koukkaus idän kautta kovempaa tiestöä hyödyntäen loi edellytykset

monotoniselle, mutta tehokkaalle marssivauhdille. Univaje alkoi nyt tuntua entistä voimakkaam-

pana ja torkahtelua vastaan joutui taistelemaan liikkuessakin. Lauantaiaamun jo valjetessa saimme

hetken nukahdettua avaruushuopiin kääriytyneinä ennen viimeiselle rastille menoa. Herätessä olo

oli kuin tönkkösuolatulla muikulla ja sellainen lievä hypotermiakin kalisutti hampaita pukiessamme

kosteita kamppeita taas yllemme. Onneksi jätimme kilometrin siirtymän taukopaikan ja rastin

väliin, jotta elimistö ja erityisesti jalat saatiin taas käyntiin ennen viimeistä rutistusta.

Kuva: Jouko Holkko

Airsoft-aseistus mahdollistaa turvallisen ampumahaudan

vyörytyksen.

15

Loppuuko se?

Erna päätettiin perinteitä kunnioittaen pikataipaleeseen, jonka alussa olisi epämääräisen pituinen

esterata. Kartasta nopeasti katsottuna kilometrejä joutuisi vielä tusinan nielemään, jos sekään riit-

täisi. Olimme vielä toimintakykyisiä, mutta lievä epäilys kunnon kestämisestä loppuun asti kaiversi

mieltä. Olihan kilometrejä jo satakunta takana.

Ja voi, kyllähän meitä simputettiinkin: arvioimme kisan jälkeen, että puolet Ernan budjetista oli

käytetty punavalkeaan merkintänauhaan, jolla esterata oli merkitty metsään. Jälkeenpäin kuullun

huhun mukaan esterata oli pituudeltaan kaksi kilometriä; kaikista pahinta oli kun ei tiennyt milloin

se loppuu, viitoitus vain jatkui äärettömiin. Kun oli kolme kertaa kahlannut rintaa myöten vesi-

esteen läpi ja ryöminyt piikkilankaesteessä parisataa metriä, niin ei voinut kuin ihmetellä, että

mihin sitä oli taas tullut lähdettyä.

Sen verran hyvin matkamme kuitenkin eteni maitohappokäymisestä huolimatta, että ohitimme

kaksi edellämme lähtenyttä virolaisjoukkuetta esteradan aikana. Päästyämme tieuralle viitoitus

loppui ja ns. sileä osuus alkoi. Alamäet ja tasaiset pätkät juosten ja ylämäet kävellen runttasimme

loput 12 km niin hyvin kuin joukkueena pystyimme. Kierrätimme ylimääräistä taakkaa paremmin

jaksavien kesken ja yllättäen olim-

mekin jo loppusuoralla. Maali tuli

aiemmin kuin oli kerrottu, joten

turhaa energiaa jäi vielä varastoon.

Olimmekin hieman pettyneitä, olisi-

han tätä vielä mennyt. Loppuajoissa

olimme aivan kärkisijoilla, mikä

lämmitti mieltä.

Huoltajiemme show alkoi tämän jäl-

keen ja he pääsivät hoivamaan

poloisia retkeilijöitämme. Pitkän ru-

peaman jälkeen olikin oikeastaan

ihan mukavaa maata nurmikolla piz-

zaa syöden ja aurinkoa ottaen ja

katsella, kun toiset huolsivat varus-

teitasi taustalla. Kyllä huolto on

tärkein aselaji.

Parannettavaa jäi

”No oliko kova reissu?”, kysyi moni kaveri Suomeen palattuamme. Kyllä, kehoon jäi fyysisesti ja

henkisesti painava muistijälki, jonka muistaa vielä pitkään. Vaikka kuntopuoli sinänsä kesti matkan

rasitukset, niin kahden vuorokauden valvominen ja pääosin märissä kengissä taivallettu 112 km

toivat mukanaan omat lisähaasteensa. Samoin tiedustelutehtävän taktinen haastavuus ja tiukat

aikataulut kuluttivat kilpailijoita isolla liekillä. Päätavoitteemme eli maaliin pääseminen saavutet-

tiin. Hyvällä omallatunnolla voi sanoa, että tämä on mainio saavutus, sillä esim. neljä joukkuetta

joutui keskeyttämään. Näistä ainakin kolme oli jonkinsortin erikoisjoukkoja, ainakin hihamerkkien

ja barettien perusteella.

Kilpailuhenkisinä sieluina loppusijoituksemme 13/25 jätti kuitenkin jokaiselle sen verran jossitelta-

vaa, että uusi reissu ja revanssi ovat suunnitelmissa. Jälkikäteen ajateltuna teimme suurimmat

virheemme alkumatkan reitinvalinnoissa, jotka johtivat jatkuvaan kiireeseen ja tiedustelutehtävän

epäonnistumiseen. Potentiaalia oli paljon parempaan. Virheistään oppii, sanotaan. Näin minäkin

toivon. �

Janne Hyvärinen, Kuopion Reserviupseerikerho, http://www.kru.fi/erna

Kuva: Jouko Holkko

Rääkistä selvinneet Kiira, Pesonen, Hyvärinen ja Tarvus

endorfiinin vallassa maalissa.

16

RESERVILÄISKÄSIASEAMMUNNAT KUOPIOSSA

Pistooliammuntakausi on käynnistynyt reserviläisammuntojen osalta sisäradalla 1.9. ammutulla

ratavuorolla. Yhdistyksemme pienoispistoolisarjakilpa loppuu 29.9. ja samana iltana on sisäradan

siivoustalkoot. Reserviläisampujien talkoilla tekemänä jo perinteeksi muodostunut ”taksvärkki”

ampumaradan tiloissa on tarkoitettu kaikkien rataa käyttävien ampujien hyväksi. Kaikki ammunta-

vuoroillamme kävijät ovat oikeutettuja merkkaamaan talkootapahtuman kalenteriinsa ISOLLA!

Sarjakilpailusuorituksia on tähän mennessä noin 40 ampujalla, tulokset julkaistaan ja palkinnot

jaetaan lokakuussa, jolloin komea ja himoittu kiertopalkinto saa uuden kaiverruksen laattaansa.

Reserviläispistooliammunnan suosio Kuopiossa näkyy etenkin juuri sisärata-ammunnoissa am-

muntavuorojen suosiona niin pienoispistoolisarjakilpailussa kuin sotilaspistooli Cupissa, ja onpa

tuloslistoille kirjattu yhä enemmän lähialueiden reserviläisyhdistysten edustajien nimiä.

Uusi sarjakilpakausi sisäradalla alkaa ilman taukoja lokakuun 6. päivä noudatellen tuttua ”kolmi-

ottelua”, koulu-, kuvio- ja pika-ammuntaa, ampumaohjelmassa nähtävillä vuoroilla. Pienois-

pistooliammuntojen lisäksi jatkavat ”iltavuorolaiset” Sotilaspistooli Cupin kiertopalkinnon

jahtaamista joulukuun 8. päivään asti, jolloin syyskauden voittaja on tiedossa.

Käsiaseammunnan kiinnostus näkyi kuluneena kesänä myös ulkoradalla Rissalan pistooliradalla,

missä reserviläiset ampuivat ampumaohjelman mukaiset harjoitus- ja kilpavuorot pienois- ja

isopistoolilla sekä niin sanotulla sotilaspistoolilla eli kaliiperi .38 ja ”paksummat”. Kesävuoroilla

ratkottiin ArmoriaCupin sotilaspistoolin osio, kokonaiskilvan lopputulokset löytyvät sivulta 19.

Pienois- ja isopistooliammunnan suosiosta kertoo sekin jotain, että tänä kesänä ainakin yhdellä

Rissalan ulkoratavuorolla nähtiin 20-paikkaisen pistooliradan jokaisessa ”pilttuussa” reserviläis-

ampuja tekemässä omaa harjoitus- tai kilpasuoritusta. Sisä- ja ulkoratojen pistooliammunnan

jatkuvaan suosion nousuun saattaa yksi syy löytyä aselupaviranomaisten suunnittelemista ja jo

osin toteutuneista lupamenettelyjen muutoksista ja kiristymisistä.

Uudet, RUL:n tai RES:n yhdistyksiin kuuluvat, ampujat ovat tervetulleita tutustumaan ammunta-

toimintaamme, kunhan jäsen- ja vakuutusasiat on ennen radalle tuloa hoidettu kuntoon.

Ammunnoista, niihin liittyvistä säännöistä ja ohjeista sekä vaadituista tositteista löydät viimei-

simmät tiedot ja ohjeet kotisivuiltamme www.kuopionreservilaiset.fi tai tulemalla tutustumaan

ampumatoimintaamme radalle, mieluiten sopimalla asiasta ennakkoon esimerkiksi nettisivujem-

me kautta sähköpostiosoitteesta viapeli@kuopionreservilaiset.fi.

MUISTUTUKSENA KAIKILLE sisä- ja ulkorata-ampujille! Perinteinen ampujien kokous ja kahvi-

tilaisuus järjestetään 15.12.2009 klo 18.00 sisäradalla. Kokouksesta laitetaan ilmoitus sisäradan

ilmoitustaululle ja sähköpostiosoitteensa yhdistykselle antaneille ampujille viesti syksyn aikana.

Kokouksen päätöksien mukaan sorvataan ensi kauden ampumaohjelma, eli tämä areena on se

oikea ja ainoa tapa vaikuttaa tulevaan kauteen ja ampumaohjelman lajeihin. �

AMPUJIEN KOKOUS 15.12. klo 18 SISÄRADALLA

Arvioimme kuluneen vuoden toimintaa ja suunnittelemme vuoden 2010 ammuntojen lajit, ohjelman ja toimintatavat.

Heikki Hiltunen

17

SOTILASLÄÄNIN RK-KILPAILUT

Rissalassa ammuttiin syyskuun alussa vuotuinen Itä-Suomen Sotilasläänin reserviläisten rk-kilpailu.

Kilpailussa käytetään Puolustusvoimien kalustoa ja tarpeita, ja se sisältää sekä henkilökohtaisen-

että joukkuesarjan. Menestyksemme oli mainio, kun henkilökohtaisen ensimmäinen ja kolmas sija

saatiin kotiin ja joukkueemmekin sijoittui hopealle! Joukkuekilpailun voitti Karttulan Reserviläiset.

Joukkueet: Henkilökohtaiset:

1. Karttula RES 806 1. Matti Immonen, Kuopio RES 183

2. Kuopio RES 797 2. Teemu Karhunen, Karttula RES 182

3. KRU 779 3. Antti Meurasalo, Kuopio RES 181

Joukkueita oli yhteensä 10 ja ampujia 64, joiden sotilasarvot olivat sotamiehestä kenraali-

luutnanttiin.

Alla vasemmalla: Ylil Panu Laitti tulkkaa osumia sotilasläänin komentajan ev Jukka Hyttisen tarkan

katseen alla. Alla oikealla: Kilvan parhaasta tuloksesta vastasi Matti Immonen (edessä vas)

vierellään Koillis-Savon reserviupseereiden Heimo Konttinen, takana Jarmo Immonen ja Tapio

Roponen. Alinna hopeajoukkueemme Antti Meurasalo (myös kisan kolmonen), Teppo Rinne, Rauno

Karhunen, Matti Martikainen ja Jussi keskiö.

Kuvat: Heikki Hiltunen

18

SARJAKILPAILUTULOKSIA

Puoliautomaattikilpailu

Sija Ampuja Yhdistys Sarjat Tulos Kympit/Napakympit

1. Voutilainen Petri RES Kuopio 99 + 97 + 97 293 2. Meurasalo Antti RES Kuopio, P-SRT 98 + 97 + 97 292 3. Isoniemelä Olli RES Kuopio 99 + 96 + 95 290 20/8 4. Immonen Matti RES Kuopio 97 + 97 + 96 290 20/5 5. Hytönen Toivo RES Kuopio 97 + 96 + 96 289 6. Keskiö Jussi RES Kuopio 99 + 96 + 93 288 19/10 7. Räsänen Ari RES Kuopio, P-SRT 97 + 96 + 95 288 18/3 8. Gröhn Oskari KRU 97 + 95 + 95 287 9. Rinne Teppo RES Kuopio 97 + 96 + 91 284 19/8

10. Huuskonen Pasi KRU 95 + 95 + 94 284 15/6 11. Rantonen Timo RES Nilsiä 95 + 95 + 94 284 14/6 12. Kyllönen Matti RES Kuopio, P-SRT 96 + 94 + 92 282 13. Karhunen Rauno RES Kuopio, P-SRT 97 + 92 + 91 280 14/3 14. Hirvonen Pentti RES Kuopio, P-SRT 95 + 93 + 92 280 12/6 15. Korhonen Jari RES Kuopio 95 + 92 + 92 279 16. Isoniemelä Juhani KRU 94 + 91 + 91 276 12/4 17. Niskanen Eino RES Kuopio 93 + 92 + 91 276 11/5 18. Kammonen Matti I RES Kuopio 92 + 92 + 91 275 19. Roponen Tapio RES Kuopio 93 + 91 + 89 273 20. Styrman Jari RES Kuopio 92 + 92 + 88 272 21. Karhunen Jani RES Kuopio 90 + 88 + 87 265 22. Seppälä Jarmo KRU 92 + 88 + 80 260 23. Tolppanen Markku RES Kuopio 84 + 80 + 79 243 24. Kokko Kalevi RES Kuopio 73 + 73 + 58 204

Väinön kilpa

1. Martikainen Matti RES Kuopio 96 + 95 + 90 281 2. Hiltunen Heikki RES Kuopio 98 + 95 + 84 277 18/9 3. Keskiö Jussi RES Kuopio 97 + 95 + 85 277 15/5 4. Kääriäinen Juha RES Kuopio 96 + 95 + 86 277 14/4 5. Toivanen Tero RES Kuopio 95 + 93 + 81 269 6. Räsänen Erkki RES Kuopio, P-SRT 94 + 92 + 80 266 7. Immonen Jarmo RES Kuopio 93 + 92 + 79 264 8. Isoniemelä Juhani KRU 93 + 92 + 75 260 9. Karhunen Rauno RES Kuopio, P-SRT 89 + 89 + 76 254

10. Kammonen Matti I RES Kuopio 92 + 88 + 72 252 11. Roponen Tapio RES Kuopio 94 + 83 + 66 243 12. Huuskonen Pasi KRU 83 + 81 + 64 228

300 metrin kerta-automaattitulokset

1. Gröhn Oskari KRU 94 2. Huuskonen Pasi KRU 89 3. Meurasalo Antti RES Kuopio, P-SRT 87 4. Isoniemelä Olli RES Kuopio 86 3/0 5. Voutilainen Petri RES Kuopio 86 2/0 6. Ollikainen Jukka RES Kuopio 84 7. Rantonen Timo Nilsiä RES 83 8. Kammonen Matti I RES Kuopio 80 9. Korhonen Jari RES Kuopio 76

10. Karhunen Rauno RES Kuopio, P-SRT 74 11. Karhunen Jani RES Kuopio 66 12. Isoniemelä Juhani KRU 63

1. Meurasalo Antti

2. Hyvärinen Janne

3. Gröhn Oskari

4. Luostarinen Keijo

Roponen Tapio

6. Keskiö Jussi

Rinne Teppo

8. Martikainen Matti

9. Hiltunen Heikki

10. Isoniemelä Olli

11. Huuskonen Pasi

Rantonen Timo

13. Karhunen Rauno

Voutilainen Petri

15. Isoniemelä Juhani

16. Immonen Jarmo

Korhonen Jari

18. Kammonen Matti I

19. Helve Heikki

(pisteet ovat järjestyksessä: sotilaspistooli + RA7 + sovellettu + pohjapisteet = cup

ArmoriaCupin ja sarjakilpailuiden palkintojen jako

AMPUMAHARRASTUSTODISTUKSET

Omaa asetta hankkiessaan ampujamme voivat pyytää viranomaisia varten asevastaaviltamme

todistuksen ampumaharrastuksestaan. Todistus on määrämuotoinen ja sisältää jäsenyys

tietojen lisäksi asetyyppikohtaisesti yhdistyksen järjestämien ammuntojen lukumäärät

kuluneen 12 kk ajalta ja jäsenen osallistumisen niihin. Todistuksessa ei ole suosituksia tai

arviointia jäsenen toiminnasta.

yhdistyksen jäsenenä olleelle. Todistus on jäsenelle

CUP-TULOKSET

RES Kuopio 49 + 30 + 48 + 4 = 131

KRU 46 + 28 + 46 + 4 = 124

KRU 48 + 32 + 38 + 4 =

RES Leppävirta 46 + 28 + 40 + 4 = 118

RES Kuopio 48 + 28 + 38 + 4 = 118

RES Kuopio 45 + 28 + 40 + 4 = 117

RES Kuopio 47 + 26 + 40 + 4 = 117

Martikainen Matti RES Kuopio 46 + 26 + 38 + 4 = 114

RES Kuopio 44 + 27 + 34 + 4 = 113

RES Kuopio 47 + 20 + 36 + 4 = 107

KRU 42 + 24 + 30 + 4 = 100

RES Nilsiä 35 + 25 + 36 + 4 = 100

RES Kuopio, P-SRT 34 + 27 + 34 + 4 = 99

RES Kuopio 41 + 26 + 28 + 4 = 99

Isoniemelä Juhani KRU 44 + 23 + 24 + 4 = 95

RES Kuopio 38 + 18 + 22 + 4 = 82

RES Kuopio 41 + 17 + 20 + 4 = 82

Kammonen Matti I RES Kuopio 31 + 24 + 16 + 4 = 81

RES Kuopio 33 + 11 + 26 + 4 = 74

(pisteet ovat järjestyksessä: sotilaspistooli + RA7 + sovellettu + pohjapisteet = cup

ArmoriaCupin ja sarjakilpailuiden palkintojen jako

SYYSKOKOUKSESSA 12.10.

(kts. sivu 5)

AMPUMAHARRASTUSTODISTUKSET

Omaa asetta hankkiessaan ampujamme voivat pyytää viranomaisia varten asevastaaviltamme

tuksestaan. Todistus on määrämuotoinen ja sisältää jäsenyys

tietojen lisäksi asetyyppikohtaisesti yhdistyksen järjestämien ammuntojen lukumäärät

ja jäsenen osallistumisen niihin. Todistuksessa ei ole suosituksia tai

toiminnasta. Asevastaavat voivat myöntää todistuksen vain yli vuoden ajan

Todistus on jäsenelle maksuton ja toimitusaika noin viikko.

19

49 + 30 + 48 + 4 = 131

46 + 28 + 46 + 4 = 124

48 + 32 + 38 + 4 = 122

46 + 28 + 40 + 4 = 118

48 + 28 + 38 + 4 = 118

45 + 28 + 40 + 4 = 117

47 + 26 + 40 + 4 = 117

46 + 26 + 38 + 4 = 114

44 + 27 + 34 + 4 = 113

47 + 20 + 36 + 4 = 107

42 + 24 + 30 + 4 = 100

35 + 25 + 36 + 4 = 100

34 + 27 + 34 + 4 = 99

41 + 26 + 28 + 4 = 99

44 + 23 + 24 + 4 = 95

38 + 18 + 22 + 4 = 82

41 + 17 + 20 + 4 = 82

31 + 24 + 16 + 4 = 81

33 + 11 + 26 + 4 = 74

(pisteet ovat järjestyksessä: sotilaspistooli + RA7 + sovellettu + pohjapisteet = cup-tulos)

ECCLECCLECCLECCL

Omaa asetta hankkiessaan ampujamme voivat pyytää viranomaisia varten asevastaaviltamme

tuksestaan. Todistus on määrämuotoinen ja sisältää jäsenyys-

tietojen lisäksi asetyyppikohtaisesti yhdistyksen järjestämien ammuntojen lukumäärät viimeksi

ja jäsenen osallistumisen niihin. Todistuksessa ei ole suosituksia tai

Asevastaavat voivat myöntää todistuksen vain yli vuoden ajan

maksuton ja toimitusaika noin viikko.

20

SUPERKESSU 2009

Vuoden 2009 Superkessu valittiin näyttöjen perusteella Rissalassa elokuun alussa. Kuopion

Reserviupseerikerho nappasi tittelin toisen peräkkäisen kerran, kun Oskari Gröhn puristi sisulla

kisavoiton Kuopion reserviläisten Markku Lappalaisesta. Kolmanneksi kisasi Heikki Hiltunen.

Tämänkertaiset kilpailulajit olivat kasa-ammunta, krusifiksi, rynkky-pura-kokoa sokkosuorituksena,

yllätyshankala tulitikun heitto ja melkoisen työläs tietokilpailu yleistiedon alalta. Näillä ei kai

kilpailun nälkä vielä tullut tyydytetyksi, koskapa mölökynheitto alkoi lennoston saunalla heti

Superkessuttelun jälkeen. Siinä näytti nohevuutensa Jani Karhunen peittoamalla muun porukan

ylivoimaisesti.

Ratamestarina oli tällä kertaa Pohjois-Savon Rauhanturvaajien Tuomas Oinonen, jolle Viäpeli

esittää kiitokset onnistuneesta kisasta ja mainiosta salaattipöydästä. Erityiskiitokset lennostolle

hienoista puitteista. Seuraavat Superkessu-

kisat järjestää Kuopion Reserviupseerikerho

14.8.2010.

Kärkitulokset:

1. Oskari Gröhn KRU 34 p. 2. Markku Lappalainen RES 33 p. 3. Heikki Hiltunen RES 30 p.

Oikealla: Pieni mutta pippurinen Superkessujoukko

lennoston saunalla toipumassa kilpailun ”rasituksista”.

Itse Superkessu 2009 keskimmäisenä.

Vasemmalla: Krusifiksi ei ole helppo laji.Tässä on

Oskari Gröhnin tyylinäyte. Hän roikotti rynkkyjä

reilusti neljättä minuuttia – teeppä perässä!

21

Lue koko artikkeli ja tutustu sähköiseen kuntokorttiisi osoitteessa www.resul.fi Valitse Kuntokortti, lue ohjeet ja loggaa sisään. Kuntokorttiin voit merkitä esim. ampumasuorituksesi!

LÄSKISOTA ON ALKANUT!

Reserviläisten fyysinen suorituskyky 2008 -tutkimus osoitti, että reserviläisistä vain 15 % oli kestä-

vyyskunnoltaan hyvässä tai erinomaisessa kunnossa. Yli 70 % reserviläisistä sai maksimaalisen

hapenottokyvyn testissä arvosanan heikko tai välttävä.

Maksimaalinen hapenottokyky on taitoa ylläpitää korkea fyysinen rasitus

ilman ennenaikaista väsymistä. Tähän vaikuttavat perinnöllisyys, harjoitus-

muoto, kuntotaso, kehon koostumus, sukupuoli ja ikä. Hapenottokyky

kertoo kyvystä kuljettaa happea lihaksille ja muodostaa ravinnosta energiaa

lihasten käyttöön.

Maksimaalinen hapenottokyky (max VO2) on tärkein ilmaisin aerobiselle

energiantuottokapasiteetille – se on yksi tärkeimmistä kuormitusfysiologian

mittauksista. Maksimaalisen hapenkulutuksen nostaminen heikosta keski-

tasoon vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin noin 50 %.

Vain vajaat puolet reserviläisistä on kestävyyskunnoltaan sijoituskelpoisia

oman puolustushaaran, aselajin ja koulutushaaran mukaisiin taistelu-

tehtäviinsä.

Tutkimus osoitti, että 20–45 -vuotiaitten reserviläisten fyysinen kunto on

heikentynyt ja lihavuus lisääntynyt sitten vuoden 2003. Reserviläisistä

ylipainoisia, BMI-arvo yli 30, on 40 % ja merkittävästi lihavia, BMI-arvo yli 40,

on joka kymmenes. Tutkimustulos huolestuttaa, koska puolustusvoimat

koostuvat 95-prosenttisesti reserviläisistä. Toisaalta asepalvelukseen tulee

yhä enemmän rapakuntoista porukkaa. Monet nuoret miehet eivät ole enää armeijakelpoisia. Jopa

20 % pääkaupunkiseudun nuorista miehistä ei kykene suorittamaan asevelvollisuuttaan, kun syynä

on huono peruskunto.

Edellä olevan johdosta Suomen Reserviläisurheiluliitto julistaa läskisodan ylenmääräiselle

ahmiselle, epäterveelliselle ruualle ja niille asioille, jotka estävät meitä liikkumasta. Kuulutamme

kaikille reserviläisille MOTIIVIA liikkumaan!

Teksti yllä kuuluu Reserviläisurheiluliitto ry:n artikkelisarjaan, jonka

on laatinut Kuopion Reserviupseerikerho ry:n puheenjohtaja Kyösti

Miettinen. Sarjaan kuuluu tietoiskut seuraavista aiheista:

Painoindeksi

Omena- eli vyötärölihavuus

Vaikea lihavuus

Harjoittelun määrä laihduttaessa

Lihavuuden hoitomuodot

Energia

kulutus

Ravinto

Energian Ravinnon tasapaino ja määrä

Liikunta ja terveys

Liikunnan merkitys aikuisen ihmisen elimistölle

Cooperin testi

Reserviläisistä

n. 40 % on ylipainoisia

22

KUOPIO ON UPSEERIKOULUTUKSEN KEHTO

Tiesitkö että upseerikoulutus Suomessa alkoi Kuopiossa vuonna 1780? Kuningas Kustaa III perusti

silloin kadettikoulun Rantasalmelle, mutta koska siellä ei vielä tuolloin ollut valmiutta ottaa koulua

vastaan, se aloitti toimintansa Kuopiossa Tuhkaniemellä vanhassa valtion viinapolttimon raken-

nuksessa. Tuhkaniemi on rantojen täyttämisen seurauksena kadonnut kartalta, mutta paikka on

sama, jossa viimeiset 130 vuotta on seisonut Satamakonttori. Siinä on Kuopion Kadettipiirin

pystyttämä muistokivi. Kannattaa käydä katsomassa ja tutustua tähänkin osaan historiaamme.

Pekka Toivasen Kuopion historia 2:n mukaan kadettien lukumäärä tuli olemaan 16, ja oppilaiksi

hyväksyttiin 13-vuotiaita valtakunnan palveluksessa ansioituneiden aatelisten, sotilaiden ja siviili-

virkamiesten poikia. Oppilaat kirjoitettiin myös vapaaehtoisina Savon jalkaväkirykmentin rulliin.

Nimet ovat tuttuja vielä tänäänkin: oli mm. Aminoffien, Ehrnroothien, Tawaststjernojen, von

Essenien, von Wrightien ja von Fieandtien perillisiä. Oppiaineina oli aritmetiikkaa, geometriaa,

Ruotsin ja yleistä historiaa, maantiedettä ja ranskaa. Kurin tuli olla tiukka, mutta rangaistusten piti

olla kohtuullisia ja niillä ei saanut masentaa oppilaita.

Kadettien loma- ja juhlapukuna oli Savon

jalkaväkirykmentin aliupseerin virkapuku.

Ilmeisesti koulutusta annettiin Tuhkaniemen

lisäksi myös Hatsalan sotilasvirkatalossa, joka

sijaitsi suunnilleen nykyisen keilahallin koh-

dalla. Kadettikoulu muutti yhden lukuvuoden

täällä toimittuaan Rantasalmen Haapaniemel-

le. �

ASEHANKINNAN VAIHEET

• Telkkarin toimintasankarilla huomataan ärjy revolveri. Tai olisiko pistooli. Kuitenkin pukee häntä hyvin ja auttaa käsittelemään pahiksia ansioittensa mukaan. Netistä löydetään näitä lisää. Hakusanat ’tulivoima’, ’makea käsiase’ ja ’raju rekyyli’ ryydittävät hakua mukavasti. Tehdään päätös aseen hankkimisesta.

• Kerrotaan kaikille kavereille ostopäätöksestä. Sovitaan että mennään sitten yhdessä johon-kin räiskimään. Mallaillaan peilin edessä miltä asekotelo vyötäröllä näyttäisi.

• Kierrellään asekaupoissa. Vitriineissä on tarkkuusaseiden lisäksi muutamia kiinnostavan näköisiä. Varsinkin rosterit ovat upeita. Hinnakkaita, mutta raudassa ei ole raha hukassa. Varataan hienoin ja sanotaan että lupa tulee muutaman päivän päästä.

• Mennään ostamaan aselupa poliisilaitokselta. Tulivoimasta ja makeasta ulkonäöstä ei oikein päästä keskusteluun, mutta saadaan ohjeita ja lupahakemuslomake. Muistetaan

Muistomerkin sanat: ”Suomen ensimmäinen

kadettikoulu aloitti toimintansa tällä paikalla

Kustaa III:n käskystä 1.8.1780. Constantem

Decorat Honor. Kuopion Kadettipiiri 1.8.1980.”

23

• kysyä luparouvalta, vaikuttavatko ylinopeus- ja punaista päin ajamissakot luvansaantiin. Entä eksän muutama vuosi sitten tapahtunut järjestykseenpano. Poistutaan ylpeänä onnis-tuneesta ensiesiintymisestä, mutta harmissaan byrokratian astumisesta kuvaan sotkemaan selvää asiaa.

• Lähetetään aseliikkeeseen tekstarilla tieto kaupanteon viivästymisestä, koska poliisissa on ruuhkaa.

• Valitaan ampumaseura. Liitytään reserviläisiin, kun se käy kätevästi netissä päinsä. Eivät pääse turhaan mitään kyselemään.

• Mennään ampumaradalle. Lähdetään pois ampumaradalta. Olisi pitänyt olla ampujan-vakuutus. Jotkut säännötkin olisi pitänyt olla luettu. Aseita näkyi, mutta matkan päästä. Tieto aseen saamisesta kotiharjoitteluun oli perätön.

• Mennään nettiin ja etsitään säännöt. Niitä on aika paljon. Onneksi harvalla pykälällä on mitään merkitystä ja ne loputkin kyllä joustanevat tarpeen mukaan. Tilataan vakuutus.

• Jäsen- ja vakuutuskortit saapuvat. Mennään ampumaradalle. Kerhon aseet ovat lällärityyp-piä. Kuri radalla on kovempi kuin intissä, ja sääntöjen pilkkujen viilaaminen on älytöntä. Aseella ei yhtään pääse ’mallailemaan’.

• Kysytään kerholta harrastustodistusta oman aseen hankintaa varten. Saadaan tietää että käyntikertoja radalla pitää olla enemmän kuin yksi.

• Kerrotaan kavereille että ase piti tilata Amerikoista ja maahantuonti kestää kauan. • Käydään radalla ahkerasti ja saadaan lopulta harrastustodistus kaikista kuudesta käynnistä. • Täytetään ostolupapaperi ja mennään poliisilaitokselle. Tullaan pois poliisilaitokselta leuka

pystyssä. Tuli pantua lupatoimiston virkailija järjestykseen. Kyseli henkilökohtaisuuksia, kuten missä asetta aiotaan käyttää ja missä sitä aiotaan säilyttää. Mitä se hänelle kuuluu! Paperi on kuitenkin sisässä ja lupa maksettu, joten kaikki on kunnossa. Ilmoitetaan ase-liikkeeseen ja kavereille, että muutaman päivän päästä alkaa tapahtua.

• Muutaman päivän päästä alkaa tapahtua. Poliisi kutsuu kuultavaksi lupa-asiassa. Soitetaan aseliikkeeseen että lupa tulee iltapäivällä. Sovitaan illaksi kavereiden kanssa aseen sisään-ajo saaressa kesämökillä. Rannasta voi ampua katiskankohoja ja oluttölkkejäkin on kertynyt mukavasti.

• Mennään taas poliisilaitokselle. Tullaan pois poliisilaitokselta naama punaisena. Harrasta-misen määrä ei riitä, ostettava ase ei sovellu käyttötarkoitukseensa, säilytyspaikka ja -tapa on epäselvä, ja muuta viranomaistyranniaa. Nyrkkiä tulee lyötyä pöytään ja neuvottua poliisia perustus- ja aselain tulkinnoissa. Hötäkässä rahat jäävät pyytämättä takaisin. Mennään kotiin rauhoittumaan ja kerrotaan kavereille, että ase jäi kiinni tulliin. Aseliikkees-sä ei enää kehtaa näyttäytyä.

• Jatketaan ampumaratakäyntejä. Nyt käydään uhalla joka kerta, jotta ainakin tuo este saa-daan pois haittaamasta. Samalla muistetaan joka kerta valitella poliisin virkavaltaisuutta, ja että leipäveitsetkin pitäisi ampuma-aseita vaarallisempina panna luvalle. Samaa muistetaan jauhaa kavereillekin.

• Asehankintapäätöksestä on kulunut tasan vuosi. Pyydetään uusi harrastustodistus, jossa käyntimäärät ovat komeita. Tehdään uusi ostolupahakemus, tällä kertaa korostetun huolellisesti. Täytetään vahingossa jopa osa poliisin täytettäväksi tarkoitetusta osiosta. Aseen kaliberi päätettiin vaihtaa kakskakkoseen, kun eräässä kaupassa osuu silmiin hyvän-näköinen sellainen. Rosteria.

• Tullaan pois poliisilaitokselta rinta rottingilla ostolupa kourassa. Käydään tekemässä ase-kaupat ja mennään kavereiden kanssa saareen. Kerrotaan kavereille että pakkohan poliisin oli lupa myöntää.

• Posti tuo reserviläisten jäsenmaksu- ja vakuutusmaksulaput. Näitä ei onneksi tarvita, kun radallakaan ei ole tarpeen enää rampata. Pitäkööt niuhotusammuntansa. Sitä paitsi tuon porukan hakkaa ammunnassa koska vain. Mökillä on paljon rennompi meininki, kavereita ja bisseä.

• Vuosi on kulunut ja huomataan, että aselupa on voimassa vain yhden vuoden. Maailman epäoikeudenmukaisuutta manaten maksetaan reserviläisille rästissä olevat maksut viului-neen ja kysytään harrastustodistusta kahden vuoden takaisista suorituksista. Kun sitä ei saa, päätetään että reserviläiskerhot ja etenkin niiden vetäjät ovat niljakkaimpia olioita mitä maa päällään kantaa.

• Viedään rosteri aseliikkeen vitriiniin myyntiin. Kysyntää on kuulemma nykyisin huonon-laisesti. Ostetaan pari mäyräkoiraa ja mennään mökille tikanheittoon. �

24

KUNNIAN KENTILLÄ POHJOIS-KARJALASSA

Suomen ja Neuvostoliiton välillä käyty talvisota alkoi 30.11.1939 ja päättyi kirvelevään Moskovan

rauhaan 13.3.1940. Toinen maailmansota jatkui Suomen osalta jatkosotana 25.6.1941 ja aselepo

julistettiin Suomen ja Neuvostoliiton välille 4.9.1944.

Karjalan Lennoston Kilta, yhdessä Joensuun Ilmasillan kanssa, järjesti hyvin suunnitellun ja aika-

taulutetun lähi- ja kulttuurihistoriallisestikin mielenkiintoisen tutustumismatkan talvi- ja jatko-

sodan aikaisille taistelupaikoille. Matkalle oli ilmoittautunut linja-autolastillinen innokkaita ja sota-

historiasta kiinnostuneita kiltalaisia Kuopiosta ja Joensuusta. Matkan oppaana ja suunnittelijana

toimi joensuulainen sotahistorian harrastaja ja Joensuun Ilmasillan puheenjohtaja Rauno Suhonen.

Ensimmäinen sotahistorian kohteista, joka jäi ajoreittimme varteen, oli Joensuun vanhin kivi-

rakennus, jossa aikoinaan toimi Pohjois-Karjalan Suojeluskuntapiiri. Hyvässä kunnossa olevan

kivitalon seiniä koristaa niin ikään kivestä muotoillut Suojeluskuntakilpi-koristeet. Myös Joensuun

kaupungintaloon liittyy sotahistoriaa. Siellä oli sotien aikana toiminut ilmavalvontakeskus. Vapaus-

sodassa rakennuksessa oli punavankien vankila ja teloitettujen koontipiste.

Joensuusta lähdimme kohti Koveron kylää, jossa paikallisella Nuorisoseuran talolla meille tarjottiin

aamukahvit ja tietysti – karjalanpiirakoita! Talo oli rakennettu alun perin Tuupovaaran Koveron

kylän Suojeluskunnan ja Lotta-Svärdin kyläosaston taloksi. Nopean ja virkistävän kahvitauon jäl-

keen aloitimme varsinaisen historiallisen tutustumisosuuden muutaman sadan metrin päässä

sijaitsevaan Suhosten ”kotimuseoon”. Perheen kesäviettopaikkana toimiva mm. jääkärimajuri

Väinö Lankisen ja hävittäjä-ässä, kapteeni Väinö Suhosen asuttama, nyt Suhosen perheen pikku

hiljaa kunnostama talo ulkorakennuksineen ja pihapiireineen omasi sinivalkoiset perinteet. Sisällä,

jonne opasisäntämme vei meidät tutustumiskierrokselle, oli kuin aika olisi pysähtynyt jonnekin

sota-ajan kesälauantaihin. Seinillä, takan nurkalla, pöydillä ja vitriineissä olivat aikakauden esineis-

tö, merkkihenkilöiden patsaat ja taloa asuttaneiden henkilöiden kuvat kauniisti ja arvokkaasti esillä

kertomassa aikakauden oloista ja tavoista.

Matka jatkui Koverosta kohti itää.

Seuraava pysähdyspaikka oli Parp-

peinvaaralla jääkärikenraali, Manner-

heim-ristin ritari numero 3, Erkki

Raappanan maja. Komentaja sai

majan 50-vuotislahjana divisioonan-

sa miehiltä Rukajärvellä. Maja oli

alun perin rakennettu Raappanan

komentopaikaksi. Rukapirttiin on

kerätty komentopaikkaan kuuluneita

karttoja, huonekaluja, aseita ja ken-

raalin vaatteita ja ansiomitaleiden

kopiot. Majaa on siirretty vuosien

saatossa ensin Rukajärveltä Lieksaan

Patvinsuolle ja sieltä vuonna 1984

Ilomantsiin nykyiselle paikalleen.

Rajakenraali Raappanan maja, "Rukapirtti", sijaitsee nykyään

Parppeinvaaran laella

Teksti ja kuvat:

Heikki Hiltunen

25

Tarkka aikataulutus lennätti meidät seuraa-

vaksi Möhköön, Suomen itäisimpään kylään.

Möhkön ruukkimuseo on ollut aikoinaan järvi-

malmia jalostanut ruukki, josta nyt on kunnos-

tettu nähtävyys matkailijoille. Museon tiloissa

oppaamme esitteli museon kookkailta seinä-

kartoilta talvi- ja jatkosodanaikaisia Suomalais-

ten ja puna-armeijan hyökkäys- ja puolustus-

kohteita. Vielä edelleenkin maastosta löytyy

sotahistoriallisesti enemmän ja vähemmän

kiinnostavaa sotaromua ja -materiaalia. Linja-

auton ikkunasta katsellessa kangasmaastossa

saattoi nähdä edelleen likimain 70 vuotta

sitten puna-armeijan kaivamat poterot ja

suojapaikat. Erikoisuutena voisi myös mainita,

että Ilomantsin alueen kasvikunta lisääntyi useilla lajikkeilla sotien aikana ja seurauksena.

Hyökkääjän kolonnat toivat Talvi- ja jatkosodan aikana Suomeen eläinrehun mukana useita

kymmeniä niin sanottuja sotatulokaskasveja, joita Suomessa ei kasva eikä esiinny muualla kuin

aivan rajan lähellä.

Möhkön ruukilta menimme seuraavaan kohteeseen Möhkön rajakartanolle www.rajakartano.com,

jossa meitä odotti ystävällinen isäntäperhe ja karjalaiseen tapaan runsas ruokapöytä. Ruokailun

ohessa matkailukeskuksen isäntä Jorma Lemmetyinen, entinen Mig-hävittäjien tyyppi-insinööri,

kertoi Mig -koneiden hankintahistoriaan ja sopimusneuvotteluihin liittyneitä tosiasioita ja sattu-

muksia. Täydellä mahalla oli hyvä jatkaa tutustumiskierrosta, ja matkalla Hattuvaaraan pysäh-

dyimme matkan varrelle jäävien Oinassalmen, Kallioniemen, Ilajanjoen ja Palovaaran muisto-

merkkien ja eri joukko-osastojen muistokiville lukemaan ja kuuntelemaan selostukset taistelujen

kovuudesta ja merkityksestä.

Matkan viimeinen kohde oli Hattuvaarassa sijaitseva Taistelijan talo www.taistelijantalo.fi.

Näyttelykierros alkoi lyhyellä videoesityksellä, joka käsitteli talvi- ja jatkosodan syitä ja seurauksia.

Näyttelymateriaalia oli pantu esille sekä ulko- että sisätiloihin, ja näin oli saatu näyttävä kokoelma

paikallista sotahistoriaa vierailijoille tutustuttavaksi. Ulkoalueella oli tykkien, erilaisten kulkuneu-

vojen ja maastolöytöjen lisäksi rakennettu

aitoa korsua kuvaava rakennelma, jota oli

mahdollisuus tutkia myös sisältä. Sisänäyttely

oli koottu muiden muassa aseista, puhde-

töistä, vaikuttavista valokuva- ja esitekokoel-

mista ja vitriineihin rakennetuista asetelmista.

Taistelijan talon nähtävyydet ja niihin kunnolla

tutustuminen edellyttäisi oikeastaan omaa,

pelkästään tähän näyttelyyn räätälöityä

matkaa. Taistelijan talo ja Ilomantsin suunta

yleisestikin voisi olla hyvä vihje monelle

esimerkiksi kesälomamatkaa suunnittelevalle

lähi- ja sotahistoriasta kiinnostuneelle poru-

kalle ja perheelle. �

Pohjois-Karjalan Perinnepalvelu, Rauno Suhonen 0400 245478 rauno.suhonen@gmail.com

Möhkön alueelta Ilomantsista löytyy edelleen maas-

tosta sotamateriaalia.

Taistelijan talo Hattuvaarassa.

26

TIEDOTTAMINEN MENEE NETTIIN

Kustannusten takia tiedotustoimintamme painottuu entistä enemmän sähköpostiin ja internet-

sivuillemme. Hiukan yli puolet jäsenistöstämme on ilmoittanut Viäpelille sähköpostiosoitteensa ja

on kuukausittain ilmestyvän tiedotteemme jakelulistalla. He saavat ajankohtaiset asiat näin

kätevästi tietoonsa. Kuitenkin jää melkoinen joukko reserviläisiämme harvoin lähetettävän

paperipostin varaan. Jos käytät sähköpostia, lähetä viesti Viäpelille (osoite alla) ja olet mukana

postituslistalla. Viäpelin tiedotteet löydät myös netistä www.kuopionreservilaiset.fi/Viapeli.htm,

mutta sinne ne saadaan muutaman päivän viiveellä.

Tänä kesänä pääsimme ensimmäisen kerran lähettämään kohdennettuja sähköpostiviestejä.

Jäsenrekisteriimme voi kirjata kunkin jäsenen kohdalle tämän mielenkiintoalueet, ja lähettää

tiedotteita juuri niille jäsenille, joita kulloinkin käsiteltävä asia koskee. Ensimmäiset viestit ovat

olleet ammuntoja käsitteleviä. Jäsenrekisteriin on merkitty sisärata-ammunnoista kiinnostuneiksi

kaikki viime talvena mukana olleet ja ulkoratapuolelle tänä kesänä Rissalan radoilla käyneet. Muita

aihealueita ovat mm. vapaaehtoinen pelastuspalvelu, veteraanitoiminta, paraatit ja lipputehtävät,

kuntourheilu, jne. Viestitä Viäpelille minkä tyyppiset tiedotteet haluat ohjata itsellesi. Listalta

pääsee pois yhtä helposti kuin mukaankin.

Olethan pannut merkille, että myös Vihma lehti ilmestyy nyt osittain sähköisenä. Vuodessa

Vihmoja tulee neljä, joista numerot 1 ja 3 ovat sähköisiä, ja numerot 2 ja 4 paperisia. Löydät lehdet

Pohjois-Savon Reserviläispiiri ry:n sivuilta, jonne pääset www.reservilaisliitto.fi -sivuston kautta.

Jos paperinen Vihma ei tule kotiisi, ilmoita asiasta Viäpelille. �

LAHJOITTAJILLE

Sinulle joka haluat tehdä lahjoituksen toimintamme tukemiseksi:

Käytä pankkitiliä 478750-28934. Kiitokset tuestasi!

Yhdistyksen osoite:

Kuopion Reserviläiset

PL 371

70101 KUOPIO

Viäpeli netissä:

www.kuopionreservilaiset.fi

viapeli@kuopionreservilaiset.fi

Viäpeli on

Kuopion Reservin Aliupseerit – Reserviläiset ry:n

jäsen- ja tiedotuslehti.

Viäpelin toimituskunta:

Heikki Hiltunen

Jani Karhunen

Markku Lappalainen

TÄSS' SAVON JOUKKO TAPPELI Suomen sodasta 200 vuotta

Suomen sota päättyi ja Porvoon valtiopäiviä

vietettiin 1809. Mitä tuolloin tapahtui? Millainen

oli Sisä-Savo? Näyttelyssä voit tutustua Suomen

sodan sankareihin, aseisiin, taisteluihin ja kansan

elämään.

RETKI RAUTALAMMIN

MUSEOON

lauantaina 17.10.2009

Teemme retken kimppakyydein. Yhdistys hoitaa

järjestelyt ja opastuksen, osallistujat maksavat

itse kyydin ja pääsymaksun. Kyytijärjestelyjen

takia retkelle lähtijöitä pyydetään ilmoittautu-

maan viimeistään 12.10. H Hiltuselle 040 843

9915 tai viapeli@kuopionreservilaiset.fi

Karjalan Lennoston Kilta ry on Karjalan Lennoston

ja sen perinneyksiköiden hävittäjäilmailuperintei-

den sekä ilmailu- ja maanpuolustushengen vireä

vaalija. Killan tarkoituksena on myös Lennoston ja

siviiliyhteisön lähentäminen toisiinsa.

VIERAILU

KARJALAN LENNOSTON

KILTAAN

keskiviikkona 4.11.2009 klo 18.

Rissalaan menemme omilla kyydeillämme tai

kimpassa. Koska vierailu on sotilasalueella, on

ilmoittautuminen välttämätön. Ilmoita osallistu-

misestasi 30.10. mennessä M Koivulalle 044 791

8430 tai viapeli@kuopionreservilaiset.fi

Kokoontuminen ja nimenhuuto klo 18.00 MIG-21

-muistomerkillä (lennostossa, ei lentoasemalla!)

Jos et tunne reittiä, pyydä ajo-ohje.

Saamme tietoiskun lennoston ja

ilmavoimien ajankohtaisista asioista ja

tutustumme killan toimintaan. Käymme

myös katsomassa lennoston perinne-

huoneen kokoelman, joka on varsin

ainutlaatuinen. Halukkailla on tilaisuus

tehdä killan jäsenhakemus.