Murroksesta muutokseen

Erkki Laukkanen

Murroksesta muutokseen

SAK:n järjestötutkimus 2005Perusraportti

SAK on noin viiden vuoden välein kysellyt laajalla otoksella ihmisten kokemuksista ja näkemyksistä. Ensimmäinen kyselyaineisto koottiin talvella 1984 ja viimeinen tammi–helmikuussa 2005. Tällä tarkasteluajanjaksolla työpaikat ovat pienentyneet, ja sellaisten työpaikkojen määrä, jolla ei ole luottamusmiestä, on lisääntynyt.

Jaksolla 2000–2005 nämä kaksi trendiä ovat murtuneet: hyvin pienten työpaikkojen määrä on supistunut, ja luottamusmies tai vastaava löytyy nykyään 71 prosentilla SAK:laisista työpaikoista. Näillä muutoksilla on ollut vaikutuksensa myös siihen, kuinka yhtenäisen ja toimintavalmiin joukon työntekijät luottamusmiehen tukena muodostavat.

Monet muutkin tulokset viittaavat siihen, että jaksolla 2000–2005 olemme eläneet murroskautta, jonka aikana eräät pitkään voimassa olleet trendit ovat joko murtuneet tai muuttaneet luonnettaan.

Aineisto ei kuitenkaan kerro, mitä tästä seuraa. Muutoksen luonne tästä eteenpäin riippuu paljolti meistä itsestämme, kyvystämme vaikuttaa kehityksen kulkuun.

Murroksesta m

uutokseen

Graafi nen suunnittelu Suunnittelutoimisto Unique Oy Taitto ja paino Kalevaprint Oy, Oulu 2006ISBN 951-714-241-2

Erkki Laukkanen



TIIVISTELMÄ _________________________________________________________ 5

1. KATSAUS AINEISTOON JA SEN KÄSITTELYYN ________________________ 10

Otoshenkilöt _____________________________________________________ 10

Vanhoja ja uusia näkökulmia _______________________________________ 11

Tutkimusmenetelmistä ____________________________________________ 12

2. KEITÄ ME OLEMME? _____________________________________________ 14

Suurten ikäluokkien vahva asema __________________________________ 14

Peruskoulutuksena kansakoulu tai vähemmän _______________________ 15

Ammatillinen koulutus ammattikoulusta ____________________________ 16

Kolmannes kahden palkansaajan talouksia __________________________ 17

Kaksi prosenttia maahanmuuttajia __________________________________ 19

Ruotsinkielisten toiveita ___________________________________________ 20

Vapaa-ajan merkitys on kasvanut ___________________________________ 21

3. JÄSENYYDEN KIINNIKKEET JA TOIMINTAAN OSALLISTUMINEN _______ 22

Samaistumiskohde on työväenluokka _______________________________ 22

Sukupolven mittaisia jäsenyyksiä ___________________________________ 23

Liiton jäseneksi hakeudutaan ______________________________________ 24

Työttömyysturvan ja etujen vuoksi __________________________________ 25

Joka neljännellä on kokemusta luottamustehtävistä ___________________ 26

Viidennes osallistunut ay-liikkeen järjestämään koulutukseen _________ 27

Joka neljäs osallistunut ammattiosaston kokouksiin __________________ 28

Tiedonsaanti motivoi osallistumaan ________________________________ 29

Yhteisöllisyydestä ammattiosaston tehtävä __________________________ 30

Ay-liikkeen näkyvyys ja toimivuus työpaikoilla parantunut ______________ 31

4. LIITTO, SAK JA YHTEISKUNTA _____________________________________ 32

Liitot onnistuneet parhaiten kassapalveluissa,

työaika-asioissa ja työsuojelussa ____________________________________ 32

Tärkein tehtävä on taistella työttömyyttä vastaan _____________________ 33

Työttömyyskassapalvelut tärkein jäsenpalvelu ________________________ 34

Puolueiden kannatuksessa pieniä muutoksia ________________________ 35

Liiton lehti ja ammattiosaston tiedote ykkösmediat työelämäasioissa ___ 36

Työttömyyskassapalveluille kouluarvosanaksi 7.9 _____________________ 37

5. TYÖTTÖMYYS ____________________________________________________ 38

Työttömyysaste on laskenut erityisesti nuorilla ________________________ 38

Työttömyysjaksot lyhentyneet ______________________________________ 39

Joka kolmas työtön edelleen pitkäaikaistyötön ______________________ 40

Myös toistuvaistyöttömyys on lisääntynyt ____________________________ 41

Seitsemän kymmenestä työttömästä saa ansiosidonnaista päivärahaa __ 42

Työllistämistuki tärkein toimenpide ________________________________ 43

Työllistymisodotukset heikot ______________________________________ 44

2 MUUTOS.LIIKE.

6. TYÖSUHDE _____________________________________________________ 45

Harmaa ja itsenäinen työ _________________________________________ 45

Epätyypilliset työsuhteet lisääntyneet nopeasti ______________________ 46

Työsuhteet entistä pitempiä ________________________________________ 47

Säännöllisen päivätyön osuus ei enää laskenut ______________________ 48

Etätyötä tehdään vähän __________________________________________ 49

Sivutyön määrä ei ole lisääntynyt ___________________________________ 50

Kaksi päivää työnantajan järjestämässä ammatillisessa koulutuksessa ___ 51

Yli puolet käyttää työssään ATK-tekniikkaan perustuvia laitteita _________ 52

Suuren paineen alla työskentely yleistä ______________________________ 53

7. VAIKUTUSMAHDOLLISUUDET _____________________________________ 54

Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön heikentyneet _________________ 54

Luottamusmies kahdella kolmesta työpaikasta _______________________ 55

Toimintavalmiuden heikentyminen päättynyt _________________________ 57

Johdon asenteissa toivomisen varaa ________________________________ 59

Kiinnostus työnantajan asioihin ei ole lisääntynyt ____________________ 60

8. TYÖPAIKKA _____________________________________________________ 61

Joka toinen tekee töitä alle 30 hengen työpaikalla ____________________ 61

Työpaikan pysyvyys on yhä tärkein tavoite __________________________ 62

Koulutussuunnitelmia haudotaan __________________________________ 63

Kansainvälistymisen vaikutukset on ikäkysymys _____________________ 64

Yritysten voitosta osa työntekijöille _________________________________ 65

9. TULOT JA VELAT ________________________________________________ 66

Tuloerot lähestyneet maan keskiarvoa ______________________________ 66

Koulutuksen vaikutus ansioihin pieni _______________________________ 67

Kotitalouksien velat 30 000 euroa _________________________________ 68

Kahdella kolmesta muitakin rahoituslähteitä ________________________ 69

Kaksi kolmesta asuu omistusasunnossa _____________________________ 70

Kirjallisuus _______________________________________________________ 71

LIITE 1: Aineisto ____________________________________________________ 72

LIITE 2: Liitetaulukot ________________________________________________ 73

LIITE 3: Kyselylomake ______________________________________________ 83

Viitteet ___________________________________________________________ 82

MURROKSESTA MUUTOKSEEN 2005 3

4 MUUTOS.LIIKE.

ESIPUHESAK on vuodesta 1984 lähtien kartoittanut noin viiden vuoden välein jäsenliit-

tojensa jäsenten mielipiteitä ammattiyhdistysliikkeen toiminnasta, vaikutus-

mahdollisuuksista, työstä ja työelämään liittyvistä odotuksista. Ajan saatossa

kyselylomakkeen kysymykset ovat muuttuneet ja täsmentyneet, mutta vertailun

vuoksi osa kysymyksistä on pyritty pitämään alkuperäisessä muodossaan.

Tämä julkaisu sisältää siten paitsi tätä päivää myös viime vuosia ja jopa vuo-

sikymmeniä kuvaavia tietoja työelämästä SAK:laisilla aloilla. Raportti on osa

SAK:n ja sen jäsenliittojen järjestötutkimusprojektia, jonka tietoja on käytetty

mm. SAK:n edustajakokousasiakirjojen valmisteluun. Projektin seurantaryh-

mässä ovat asioiden kulkuun myötävaikuttaneet Eija Hietanen (puheenjohtaja),

Lauri Lyly, Markku Liljeström ja Sinikka Näätsaari. Projektin sihteerinä kiitokset

on ansainnut Kaisa Sember.

Muut julkaistavat raportit ovat Pirjo Pajusen tasa-arvoraportti ja Jyrki Helinin

luottamusmiesraportti, ja ne julkaistaan kevään 2006 aikana.

Helsingissä helmikuussa 2006

Erkki Laukkanen

5MURROKSESTA MUUTOKSEEN 2005

TIIVISTELMÄMoni asia suomalaisessa työelämässä on viimeisen 15 vuoden aikana muuttunut.

1990-luvun alkupuolella elimme taloushistoriamme syvintä lamaa, josta sittem-

min on pikku hiljaa toivuttu. Silti laman jäljet ovat edelleen nähtävissä. Työt-

tömyys SAK:ssa on edelleen yleistä, pitkäkestoista ja toistuvaa, ja työssä olevien

työsuhteet ovat edelleen varsin usein määrä- tai osa-aikaisia. Siten SAK:laisten

arviot työelämästä ovat usein ongelmallisia, eivätkä aina anna yhtä hyvää kuvaa

työpaikkatason sosiaalisista suhteista kuin maassa keskimäärin.1

Jo pitemmän aikaa työelämän murroksessa on korostunut kaksi piirrettä:

pienten työpaikkojen ja epätyypillisten työsuhteiden osuus on kasvanut. Nyt

nämä kaksi kehityssuuntaa näyttäisivät ainakin osittain murtuneen. Epätyypil-

listen työsuhteiden osuus on kääntynyt laskuun ja alle 10 hengen työpaikkojen

sijasta kasvu on viimeisen viiden vuoden aikana painottunut 10–19 hengen

työpaikoille. Silti puolet SAK:laisista työskentelee työpaikoilla, joissa on alle 30

työntekijää. Alle 30 hengen yritykset eivät ole yhteistoimintamenettelyn piirissä.

Se, miten ay-liike järjestää toimintansa näillä pienillä työpaikoilla, on edelleen

SAK:laisen edunvalvonnan ydinkysymyksiä. Epätyypillisiä työsuhteitakaan ei voi

jättää huomiotta, sillä niitä tekee edelleen 23 prosenttia SAK:n liittojen jäsenistä.

Epätyypilliset työsuhteet ovat kestoltaan pidentyneet pysyväisluontoisiksi järjes-

telyiksi. Esimerkiksi määräaikaisessa kokopäivätyössä on viimeisellä työnantajalla

oltu keskimäärin neljä vuotta – joko yhdessä tai useammassa ”pätkässä”.

Koko maan työvoimasta SAK:laiset erottuvat keski-ikänsä ja ammatillisen

koulutuksensa osalta. Kolme neljäsosaa jäsenistöstä on 35-vuotiaita tai vanhem-

pia, neljällä kymmenestä peruskoulutus on korkeintaan kansa- tai kansalaiskoulu

ja joka kolmannelta puuttuu ammatillinen tutkinto. Viiden vuoden takaiseen

verrattuna tilanne on kuitenkin huomattavasti parempi.

Syynä tähän on vähiten koulutusta saaneiden työstä poistuminen. Ja tämän

muutoksen voi ennustaa jatkuvan vahvana. Tähän suureen muutokseen on lii-

toissa syytä alkaa varautua jo tänään.

Jäsenkiinnittyminen ja arvostukset

Viimeisen viiden vuoden aikana jäsenkiinnittymistä kuvaavissa luvuissa on ta-

pahtunut vain pieniä muutoksia. Ammattiliittoon liittymisen tapoja on edelleen

kaksi ylitse muiden: liiton jäseneksi on joko hakeuduttu oma-aloitteisesti tai joku,

esimerkiksi luottamusmies, on ehdottanut jäsenyyttä. Vastaavasti tärkeimmät,

jokseenkin tasavahvat, syyt ammattiliiton jäsenyydelle ovat ansiosidonnainen

työttömyysturva ja palkansaajan etujen ajaminen järjestäytymällä.

Tiivistäen tilanne nyt ja muutokset edellisistä mittauksista, ovat seuraavat:

• Nyt 62 prosenttia vastaajista samaistuu työväenluokkaan, 16 prosenttia keski-

luokkaan, 13 prosenttia ei mihinkään luokkaan ja 9 prosenttia ei osaa sanoa. Ei

muutosta edelliseen mittaukseen.

• Ay-koulutuksen laajuus on likimain samalla tasolla kuin viisi vuotta sitten.

Viimeisten kahden vuoden aikana ay-koulutuksessa on ollut viisi prosenttia

6 MUUTOS.LIIKE.

vastaajista, eli koko SAK:n kentässä noin 45 000 jäsentä, joista kaksi kolmasosaa

nykyisiä tai entisiä luottamusmiehiä.

• Myös ay-toimintaan osallistumista koskevat luvut ovat hyvin lähellä edellisessä

mittauksessa vuonna 2000 saatuja lukuja. Osallistumisen tärkein syy on tarve

tietää paremmin työntekijöiden oikeuksista. Näin kokee edelleen puolet jäse-

nistöstä. Sen sijaan näkemys, että tuloksia saadaan vain yhteistoiminnalla on

heikentynyt.

• Viimeisen viiden vuoden aikana luottamustehtävissä olevien osuus on su-

pistunut 8,3 prosentista 7,8 prosenttiin. Pääluottamusmiesten ja muiden

luottamusmiesten osuus ei ole laskenut, mutta työsuojeluvaltuutettujen sekä

varaluottamusmiesten ja erilaisissa yhteistoimintaelimissä työskentelevien

osuus on laskenut.

• Ammattiosaston asema nähdään nyt lähes samalla tavalla kuin viisi vuotta

sitten. Kolme neljäsosaa vastanneista on sitä mieltä, että ammattiosaston yksi

keskeisin tehtävä etujen valvomisen ohella on yhteenkuuluvuutta lisäävän toi-

minnan järjestäminen.

• Työmarkkinapoliittisissa asioissa liiton lehti ja ammattiosaston lehti tai tiedote

ovat säilyttäneet asemansa ykkösmedioina, vaikka pientä laskua vuoden 2000

tasosta onkin tapahtunut. Sen sijaan sanomalehden, television ja radion arvo

on olennaisesti laskenut.

Liitto, SAK ja yhteiskunta

Jäsenet odottavat jäsenmaksujen vastineeksi liitoilta ja SAK:lta turvaa. Turvaa

tarvitaan työttömyyden vastaiseen taisteluun, työttömyysturvan puolustamiseen

sekä sitä tukevaan toimintaan, kuten työttömyyskassapalveluiden kehittämiseen,

koulutusmahdollisuuksien lisäämiseen jne.

Liittojen onnistuminen on hieman parantunut. Yli puolet jäsenistöstä on sitä

mieltä, että liitot ovat onnistuneet hyvin työttömyyskassapalveluissa, työaika-

asioissa ja työsuojelun parantamisessa. Lisäksi liki puolet on sitä mieltä, että liitot

ovat onnistuneet hyvin myös palkkaehtojen parantamisessa. Ainoa asia, jossa

onnistumisprosentti on laskenut on työntekijän osallistumismahdollisuuksien

lisääminen työn kehittämisessä.

Jäsenistön mielestä SAK:laisen ay-liikkeen ensisijainen tehtävä on edelleen

taistelu työttömyyttä vastaan. Toisella sijalla on työttömyysturvan puolustami-

nen. Näiden tehtävien merkitys on vuodesta 2000 jopa hieman kasvanut. Sen

sijaan palkansaajien verotuksen pitäminen kohtuullisella tasolla sekä eläke-edut

ja sosiaaliturva eivät ole enää niin tärkeitä tavoitteita kuin viisi vuotta sitten.

Tärkein jäsenpalvelu on työttömyyskassapalvelut, toiseksi tärkein liiton neu-

vonta ja asiantuntijapalvelut ja kolmanneksi tärkein ammatillinen jatko- ja

täydennyskoulutus – aivan samalla tavalla kuin viisi vuotta sitten. Oikeusaputoi-

minnan merkitys on kasvanut ja vakuutusturvan merkitys laskenut.

Viimeisen viiden vuoden aikana Vasemmistoliittoa, Keskustapuoluetta ja

Perussuomalaisia äänestävien osuus on kasvanut pari prosenttia. Vastaavasti So-

sialidemokraatteja äänestävien osuus on supistunut noin viisi prosenttiyksikköä.


Jos kannatusluvut lasketaan kantansa ilmaisseista, vasemmiston kannattajia on

edelleen selvä enemmistö, lähes kaksi kolmasosaa jäsenistä.

Työttömyys

SAK:n kyselyissä työttömyydestä on kysytty ns. laajan tulkinnan mukaan, ja työt-

tömiin on laskettu myös työllistämistuella ja työvoimapoliittisessa tai omaehtoi-

sessa koulutuksessa olevat henkilöt. Näin laskettuna työttömyysaste on viimeisen

viiden vuoden aikana laskenut 16 prosentista 15 prosenttiin.

SAK:lainen työttömyys on pitkäkestoista, mutta on viimeisten vuosien aikana

lyhentynyt erityisesti yli 54-vuotiaiden keskuudessa. Sen sijaan toistuvaistyöt-

tömyys – ilmiö, jossa nykyiset työttömät ovat myös aiemmin edeltävien viiden

vuoden aikana olleet työttöminä – ei ole vähentynyt. Alle 25-vuotiaiden joukossa

toistuvaistyöttömyys on lisääntynyt.

Työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin SAK:laiset työttömät ovat valikoituneet

hieman aiempaa useammin. Vastaushetkellä joka viides työtön oli työllistettynä

työllistämistuella, työvoimapoliittisessa koulutuksessa tai omaehtoisessa koulu-

tuksessa. Se on likimain sama osuus kuin maassa keskimäärin. Tulosten mukaan

toimenpiteisiin valikoituminen on suosinut nuoria, alle 35-vuotiaita työttömiä.

Ansiosidonnaista päivärahaa saa 69 prosenttia SAK:laisista työttömistä.

Työsuhde

Kolmella neljästä SAK:laisesta on ns. tyypillinen työsuhde, eli työsuhde perus-

tuu vakituiseen kokopäivätyöhön. Loput työsuhteista ovat ns. epätyypillisiä

työsuhteita, eli työsuhteet ovat joko osa- tai määräaikaisia tai muita normaalista

poikkeavia järjestelyjä. Näin määriteltynä on epätyypillisten työsuhteiden osuus

viimeisten viiden vuoden aikana laskenut 26 prosentista 23 prosenttiin. Osuus on

likimain sama kuin maan palkansaajilla keskimäärin.

SAK:laisten tyypillinen työaikamuoto on säännöllinen päivätyö. Viimeisen 21

vuoden aikana säännöllistä päivätyötä tekevien osuus on kuitenkin supistunut 71

prosentista 56 prosenttiin. Vastaavasti vuorotyö ja muut joustavat työaikamuodot

ovat lisääntyneet. 1990-luvulla lisääntyi ensin 3-vuorotyö ja sitten 2-vuorotyö.

Ilta- ja yötyön osuus on myös kasvanut, mutta paljon hitaammin kuin vuorotyön

osuus.

Etätyötä varsinaisen työpaikan ulkopuolella tehdään SAK:laisten keskuudes-

sa vähän, eikä etätyö ole vuodesta 2000 lisääntynyt. Parhaillaan sitä tekee kaksi

prosenttia vastanneista, minkä lisäksi neljällä prosentilla on aiempia kokemuksia

etätyöstä. Suurin osa SAK:laisesta etätyöstä tehdään ilman sähköpostia ja inter-

netiä.

Sen sijaan ATK-tekniikkaan perustuvat laitteet, kuten tietokoneeseen yhdis-

tetty kassa, ohjelmoitavat työstökoneet, atk-valvontalaitteet, mikrotietokoneet

ja tietokonepäätteet, ovat yleistyneet myös SAK:laisten työssä. Kun viisi vuotta

sitten ATK-laitteiden käyttäjiä oli 43 prosenttia, nyt osuus on 52 prosenttia.

Sivutyön tekeminen ei viimeisen viiden vuoden aikana ole yleistynyt. Varsinai-

sen ansiotyön lisäksi muuta ansiotyötä tekee viisi prosenttia jäsenistöstä. Eniten

8 MUUTOS.LIIKE.

sivutyötä tehdään yksityisillä palvelualoilla ja vähiten teollisuudessa. Puolet sivu-

työstä tehdään toisen työnantajan palveluksessa.

Työnantajan järjestämä ammatillinen koulutus on hieman vähentynyt. Nyt 28

prosenttia jäsenistä kertoo osallistuneensa viimeisen vuoden aikana työnantajan

järjestämään ammatilliseen koulutukseen. Maan keskiarvo on lähes kaksinker-

tainen.

Vaikutusmahdollisuudet

Yhä edelleen neljä kymmenestä työskentelee yli puolet työajasta suuren paineen

alla ja toistotyön osuus on saattanut jopa hieman kasvaa. Joka toinen vastaaja

joutuu työssään toistamaan yhtä ja samaa työvaihetta. Tässä on mahdollisesti

yksi syy siihen, että työelämä ei kiinnosta työntekijöitä siinä määrin kuin yleisesti

toivotaan.

Työtehtävien hallintaa vaikeuttaa myös se, että vaikutusmahdollisuudet omaa

työtä koskeviin asioihin eivät ole parantuneet. Takapakkia on tullut työmenetel-

miä ja työjärjestystä koskevissa asioissa. Tässä saattaa olla toinen syy siihen, että

työelämä ei kiinnosta SAK:laisia toivotulla tavalla.

Luottamusmiesjärjestelmän kattavuus on heikentynyt tasaisesti tarkastelujak-

solla 1984–2000. Nyt tämä huono suuntaus näyttää katkenneen, ja kääntyneen

parempaan suuntaan. Tulosten mukaan luottamusmies tai vastaava löytyy nyky-

ään 71 prosentilta työpaikoista.

Toinen myönteinen muutos on se, että ammattiliittojen jäsenet muodostavat

nyt aiempaa yhtenäisemmän, ja luottamusmiehiä tukevan joukon. Ainakin tois-

taiseksi kyse on kuitenkin vain pienestä parannuksesta, ja yhtenäisyyttä kuvaavat

luvut ovat edelleen kaukana vuoden 1984 tilanteesta.

Mitalin toiselta puolelta löytyy kuitenkin edelleen vankka usko siihen, että

työnantaja asettaa tuottavuuden kaiken muun ”yhteistoiminnallisen” edelle.

Työntekijöiden kiinnostus työnantajan asioista ole myöskään viidessä vuodessa

kasvanut.

Työpaikka

Jaksolla 1990–2000 kehitys suosi pieniä työpaikkoja siten, että alle 30 henkilön

työpaikoilla töitä tekevien osuus lisääntyi. Nyt tämä kasvu näyttää tyrehtyneen.

Lisäksi näyttää siltä, että alle 10 hengen työpaikoilla työskentelee vähemmän

ihmisiä kuin viisi vuotta sitten. Kasvu onkin nyt suuntautunut 10–29 hengen

työpaikoille.

Kun vastaajia pyydettiin yhdeksän vaihtoehdon joukosta valitsemaan asia, jota

eniten tavoittelee työssään, ehdoton ykkönen oli työpaikan pysyvyys ja varmuus.

Se oli joka toisen vastaajan tärkein asia. Toiseksi tärkein asia, hyvä palkka, koettiin

selvästi tärkeämmäksi asiaksi kuin viisi vuotta sitten.

SAK:laisten huoli tulevaisuudesta on jonkin verran hellittänyt, vaikka joka

toinen vastaaja tuntee edelleen jonkin verran huolta tulevaisuudesta. Aiempaa

harvempi kokee tarvitsevansa lisäkoulutusta, ja SAK:laisten ajatukset suuntautu-

vat aiempaa useammin työn lopettamiseen ja oman yrityksen perustamiseen.


Kansainvälistymisen vaikutus työhön ja asemaan on suurelta osin ikäkysymys.

Mitä nuorempi vastaaja on, sitä myönteisemmin hän vaikutuksia arvioi, ja päin-

vastoin. Tämä näkyy selvästi kaikissa muissa kysytyissä asioissa paitsi mahdolli-

suuksissa vaikuttaa asioihin: ikäryhmästä riippumatta vaikutusmahdollisuuksien

arvioidaan heikentyvän.

Tulot ja velat

SAK:laisen palkansaajan keskikuukausiansio oli kyselyhetkellä 1 790 euroa, ja

vakinaista kokopäivätyötä tekevän palkansaajan keskikuukausiansio 2 055 euroa.

Tulot ovat pienempiä, mutta jakautuvat tasaisemmin kuin maassa keskimää-

rin. Ero näkyy selvimmin tulojakauman yläpäässä: suurituloisin 20 prosenttia

SAK:laisista saa 29 prosenttia kaikista SAK:laisten tuloista. Kaikilla Suomen

palkansaajilla tämä osuus oli 34 prosenttia vuonna 2003.

Kotitalouksien velat, jotka tässä tarkastelussa kattavat vastaajan ja hänen puo-

lisonsa lainat ja velat yhteensä, ovat viimeisen viiden vuoden aikana lisääntyneet

roimasti. Keskimääräinen velka oli vuonna 2000 noin 20 000 euroa, nyt se on

noin 30 000 euroa.

Valtaosin tämä on seurausta kahdesta asiasta. Ensinnäkin kokonaan velatto-

mien kotitalouksien määrä on supistunut 41 prosentista 22 prosenttiin. Toiseksi

suurivelkaisten kotitalouksien, joilla on velkaa yli 50 400 euroa, osuus on kasva-

nut yhdeksästä prosentista 21 prosenttiin.

10 MUUTOS.LIIKE.

1. KATSAUS AINEISTOON JA SEN KÄSITTELYYN

Perusraportin lisäksi järjestötutkimuksen aineistosta julkaistaan sukupuolta

käsittelevä raportti ja luottamusmiestoimintaa koskeva raportti sekä mahdolli-

sesti eräitä muita selvityksiä. Kaikki julkaisut perustuvat samaan aineistoon, joka

koottiin lomaketiedustelulla vuoden 2005 tammikuussa. Aineiston kokoamisen

vaiheet, kato ja lopullisen otoksen edustavuus on kuvattu liitteessä 1.

Jäsentutkimuksen kysymyslomaketta on kehitetty vuosikymmenien aikana

siten, että se antaisi SAK:n ja sen liittojen käyttöön mahdollisimman laaja-alaisen

kuvan jäsenistön työstä, työttömyydestä, vapaa-ajasta ja arvostuksista. Peruskysy-

mys on kuitenkin ollut, miten SAK:n ja sen liittojen tulisi eri tasoilla tapahtuvaa

edunvalvontaansa kehittää. Pelkästään perusraportin lomakkeessa oli 68 kysy-

mystä, joista valtaosa monikohtaisia. (Kysymyslomake liitteenä 3).

Otoshenkilöt

Vastaajat muodostavat liittojen koon mukaan edustavan joukon ja vastaukset

kuvaavat siten tilannetta koko SAK:n jäsenistössä. On kuitenkin syytä huomata,

että liittojen jäseninä on muitakin kuin vastaushetkellä palkkatyössä olevia. Kun

palkkatyössä oli 72 prosenttia ja äitiyslomalla, hoitovapaalla, pitkällä sairaslomal-

la tai muulla palkattomalla vapaalla viisi prosenttia, niin kaikista vastaajista 77

prosenttia oli työsuhteessa.

Muita kuin palkkatyössä olevia oli 28 prosenttia vastaajista. Suurin osa heistä

– kaikkiaan 15 prosenttia – oli vastaushetkellä työttömänä, työssä työllistämistu-

ella tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa. Lomautettuna oli kolme prosenttia

ja eläkkeellä kolme prosenttia. Siten työvoimaan, johon lasketaan sekä työssä että

työttömänä olevat, kuului 87 prosenttia vastaajista. Loput 13 prosenttia vastaajis-

ta ei kuulu työvoimaan, eikä heitä ole myöskään huomioitu niissä tulostuksissa,

jotka on tarkoitettu vain työvoimaan kuuluville.

Otoshenkilöiden asema vastaushetkellä (%)��

Tilanne vastaushetkellä: 1995 2000 2005��

Työssä 64 71 72

Äitiys- tai sairasloma, hoitovapaa 4 4 5

Muu palkaton vapaa 0 0 0

Lomautettu osa-/määräaikaisesti 1 1 1

Opiskelemassa 3 3 2

Eläkkeellä 3 3 3

Työttömänä, työssä työllistämistuella tai

työvoimapoliittisessa koulutuksessa 23 16 15

Lomautettuna toistaiseksi 2 1 2

KAIKKI 100 100 100

Vastanneet 4 186 9 948 6 236��


Yksi tärkeä osa jäsentutkimusta on ajassa tapahtuneiden muutosten arviointi.

Tätä tarkoitusta varten kysymyslomakkeessa on koko joukko kysymyksiä, joita

on toistettu useammassa jäsentutkimuksessa. Vanhimmat vertailutiedot tulevat

vuosilta 1984 ja 1990, ja ovat saatavissa vain paperilla. Siksi näitä kysymyksiä

koskevat tiedot on tulostettu mahdollisimman vertailukelpoisella tavalla, vaikka

nyt käytettävissä olevan tiedon mukaan tulostus tulisi tehdä hieman eri tavalla,

esimerkiksi jonkin toisen luokittelevan asian mukaan.

Tärkein vertailukohde on vuosi 2000, koska viimeaikaisesta kehityksestä ei

muita tietoja juuri ole. Kahden viimeisen mittauksen lukuja verrattaessa on

kuitenkin muistettava, että kuluneen viiden vuoden aikana vastaajien joukko on

edellä kuvatulla tavalla hieman muuttunut. Nämä pienet muutokset ovat mah-

dollisesti vaikuttaneet eri asioista annettuihin arvioihin.

Vanhoja ja uusia näkökulmia

Järjestötutkimuksessa asioita on perinteisesti tarkastelu sektorin mukaan. Sek-

torit on muodostettu SAK:n liitoista siten, että kunta-alalle ja valtion virastoi-

hin pääosin järjestäytyneet liitot muodostavat julkisen sektorin ja palvelualan

yrityksiin järjestäytyneet liitot muodostavat sektorin, jota kutsutaan yksityisiksi

palvelualoiksi. Teollisuuden, perustuotannon tai rakennusalan yrityksiin pääosin

järjestäytyneet liitot muodostat teollisuussektorin.2

Sektorijako ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, kuten oheisesta kuviosta voi

nähdä. Esimerkiksi julkisen sektorin työpaikoista 85 prosenttia vastasi julkisten

palveluiden ylläpitämisestä joko kunnan tai valtion toimesta. Loput 15 prosenttia

olivat mm. säätiöiden ja palvelualan yritysten ylläpitämiä työpaikkoja. Saman-

tapaista tulkinnanvaraisuutta on myös yksityisten palveluajojen ja teollisuuden

luvuissa.

0 20 40 60 80 100

v. 1995

v. 2000

v. 2005

Teollisuus

Yks. palvelut

Julkinen

Naiset

MiehetTyönantajat, %

Kunta/kuntayhtymä

Valtion virasto/laitos

Valtion/kunnan liikelaitos

Teollisuus/perus- tuotanto/rakennusala

Palvelualan yritys

Säätiö, yhdistys jne.

Työvoiman vuokraaja

Muu työnantaja

8 3 3 55 20 9

34 3 18 30 4 8

72 9 4 4 5 5

5 3 4 72 3 11

3 77 7 9

20 3 39 24 9

15 6 5 34 28 3 10

21 5 5 34 25 7

12 MUUTOS.LIIKE.

Monissa asioissa sektoreiden sisäiset erot voivat olla suurempia kuin sekto-

reiden väliset erot. Siksi sektorijakoa on tässä julkaisussa käytetty vähemmän ja

tapauskohtaisesti harkiten vain siellä, missä sektorijako ohjaa päätelmiä oikeaan

suuntaan. On haluttu välttää sitä, että liitot mekaanisesti tulkitsisivat oman

sektorinsa tiedon omaa liittoaan koskevaksi tiedoksi. Tämä puute on korvattu

liittokohtaisilla tiedoilla, jotka on esitetty vain liitetaulukossa liitteessä 2.

Myös sukupuolijakoa vastauksia luokittelevana muuttujana on käytetty

säästeliäästi mm. siksi, että aineistosta kirjoitetaan erillinen julkaisu, jossa asioita

tarkastellaan sukupuolen mukaan. Sukupuolijako on kuitenkin otettu huomi-

oon siellä, missä se osana perusraporttia on tuntunut luontevalta. Samoin on

menetelty vastaajien luottamustoimien osalta, josta myös kirjoitetaan erillinen

luottamusmiesraportti. Sukupuolten osallistumista ja luottamushenkilöiden

toiminnan laajuutta kuvaavat perusasiat on eräin osin käyty läpi yhdessä eri

raporttien kirjoittajien kanssa.

Tutkimusmenetelmistä

Siitä miten asioita on lomakkeella kysytty, seuraa myös varsin vahvoja rajoitteita

sille, miten asioita voi tutkia, ja mihin tutkimusmenetelmiin kannattaa turvau-

tua. Asiaa voi havainnollistaa Pertti Tötön (2000) esittämällä nelikentällä, jossa

yhtenä kysymysluokkana ovat kuvaileva ja selittävä, ja toisena kysymysluokkana

laadullinen ja määrällinen. Näitä vaihtoehtoja varioimalla vastattavaksi tulee

neljä kysymystä: mitä? - miten paljon? - miten? ja miksi?

Kysymysten nelikenttä��

Kysymys Kuvaileva Selittävä��

Laadullinen MITÄ? MITEN?

Määrällinen MITEN PALJON? MIKSI? ��

Jäsentutkimuksen lomakkeen kysymyksistä valtaosa on kuvailevia, joissa

tiedustellaan, mitä mieltä vastaajat asioista ovat, ja miten paljon he jotakin asiaa

arvostavat. Selittäviä kysymyksiä, joissa tiedustellaan, miten tähän on päädytty ja

miksi jokin asia on niin tärkeä, kysytään hyvin vähän. Tämä on ollut jäsentutki-

muksen perinne, ja vaikka kysymyslomaketta on vuosien saatossa kehitelty, sen

yksinkertaisuus on haluttu säilyttää. Valitusta tavasta kysyä seuraa kuitenkin se,

että aineistosta nousevat havainnot jäävät väkisinkin hieman irrallisiksi, ja tulok-

sia ei voi oikein liittää niihin suurin linjoihin, joista alan teoreettinen kirjallisuus

kertoo. Siten jäsentutkimusta voidaan luonnehtia SAK:n jäsenkuntaa kuvailevaksi

empiiriseksi, jäsenten kokemuksista kertovaksi tutkimukseksi.

Sana jäsentutkimus on velvoittanut kahdella tavalla. Ensinnäkin tulosten

pitäisi olla siinä muodossa, että tavallinen jäsen voi ne ymmärtää. Toisaalta kysy-

mys on kuitenkin tutkimusaineistosta, jonka informaatio tulisi mahdollisimman

hyvin hyödyntää. Siksi ristiintaulukoinnin lisäksi on turvauduttu myös eräisiin

muihin menetelmiin, joiden avulla useampien asioiden välisiä riippuvuuksia voi


tarkastella samanaikaisesti. Niiden avulla on myös ollut mahdollista sulkea pois

eräitä taustamuuttujia, jotka vääristävät tulosta suuntaan tai toiseen.

Myös tulosten esitystapa on pyritty pitämään yksinkertaisena. Kustakin kysy-

myksestä on laadittu sivun mittainen tiivistelmä, ja tärkeimmistä kysymyksistä

on kirjoitettu useampia sivuja. Tiivistelmänomaisella tyylillä on tavoiteltu sitä,

että taulukkoproosa tyyliin ”kuten taulukosta se ja se näkyy” voitaisiin rajata

minimiin. Kun kukin sivu muodostaa oman kokonaisuutensa, niin siitä pitäisi

kaiken olennaisen näkyä kerralla. Kirjallisuusviitteet ja selventävät huomautukset

on kirjoitettu loppuviitteiksi.

Tilastollisesti tuloksia voidaan pitää erittäin luotettavina. Kun otoskoko on

6 236 vastaajaa, useimmat sektorikohtaisetkin tulokset ovat tilastollisesti merkit-

seviä muutaman prosentin riskitasolla. Koko SAK:ta koskevan tuloksen riskitaso

on alle prosentin.3

14 MUUTOS.LIIKE.

2. KEITÄ ME OLEMME?

Suurten ikäluokkien vahva asema

Jäsentutkimuksen otos on rajattu siten, että vanhimmat otoshenkilöt ovat 60-

vuotiaita. Tämä valinta tehtiin jo 1980-luvulla lähinnä siksi, että yli 60-vuotaiden

joukossa vaikeasti otoksesta poistettavien vapaajäsenten määrä on suuri. Siten

vertailut SAK:laisen palkansaajan ja muiden palkansaajien välillä ovat hieman

ongelmallisia. Ikäluokittainen tarkastelu perättäisten kyselyjen välillä on tietenkin

mahdollista.

Alle 35-vuotiaita SAK:ssa on yhtä paljon kuin viisi vuotta sitten, mutta 55-60-

vuotiaita yhdeksän prosenttiyksikköä enemmän kuin viisi vuotta sitten. Näiden

ikäryhmien väliin jäävien, ”parhaassa työiässä olevien”, osuus on vastaavasti

supistunut kahdeksalla prosenttiyksiköllä. Iäkkäintä jäsenistö näyttäisi olevan

julkisella sektorilla, missä 63 prosenttia on yli 44-vuotiaita.

Vuoden 2005 tammikuussa otoshenkilöiden keski-ikä oli 44 vuotta. Vuodesta

1995 keski-ikä on kasvanut noin kolmella vuodella. Seuraavien kymmenen viiden

vuoden aikana, kun suuret ikäluokat suurelta osin siirtyvät pois työelämästä,

ikärakenne muuttuu tavalla, jonka seurauksena keski-ikä voi jopa laskea. Tämä

tosin riippuu siitä, missä määrin tilalle tulee nuoria jäseniä.

0 20 40 60 80 100

v. 1995

v. 2000

v. 2005

Nainen

Mies

Teollisuus

Yks. palvelut

JulkinenJäsenistön ikärakenne, %

alle 25 v.

25–34 v.

35–44 v.

45–54 v.

55–60 v.

13 22 35 28

5 26 24 23 22

5 21 23 28 23

5 21 24 28 22

4 20 22 29 26

4 21 23 28 24

5 20 27 32 15

7 23 28 29 12


Peruskoulutuksena kansakoulu tai vähemmän

SAK:laisten peruskoulutus on parantunut sitä mukaa kun vanhemmat ikäluokat

ovat siirtyneet pois työelämästä. Silti edelleen 39 prosentilla SAK:laisista perus-

koulutus lepää korkeintaan kansakoulun varassa.4 Perus- tai keskikoulu on 48

prosentilla ja ylioppilastodistus on 13 prosentilla jäsenistä. Naisista ylioppilastut-

kinnon on suorittanut 18 prosenttia ja miehistä kahdeksan prosenttia. Muuten

naisten ja miesten peruskoulutus on hyvin samankaltainen.

Ajan vaikutus SAK:laisten peruskoulutuksessa on ollut varsin suoraviivainen.

Jaksolla 1984–2005 kansakoulun tai supistetun kansakoulun käyneiden osuus

on laskenut 40 prosenttiyksikköä (79 prosentista 39 prosenttiin). Vastaavasti

perus- tai keskikoulun käyneiden osuus on kasvanut 31 prosenttiyksikköä (17

prosentista 48 prosenttiin) ja ylioppilastutkinnon suorittaneiden osuus yhdeksän

prosenttiyksikköä (4 prosentista 13 prosenttiin).

Ikäryhmittäisen tarkastelun perusteella voi ennakoida, että seuraavien viiden

vuoden aikana peruskoulutusta kuvaava jakauma tulee olennaisesti muuttumaan.

Yli 54-vuotiaista 83 prosentilla peruskoulutus on kansakoulu tai vähemmän.

Vuoteen 2010 mennessä valtaosa heistä siirtyy pois työelämästä. Pelkästään

tämä muutos laskee korkeintaan kansakoulun käyneiden osuuden 25 prosentin

tasolle.

SAK:laisten

peruskoulutus, %

Kansakoulu tai vähemmän

Perus- tai keskikoulu

Ylioppilas

0 20 40 60 80 100

v. 1984

v. 1990

v. 1995

v. 2000

v. 2005

Nainen

Mies

alle 25 v.

25–34 v.

35–44 v.

45–54 v.

55–60 v. 83 14 3

62 29 9

6 76 17

75 24

79 20

39 52 8

38 43 18

39 48 13

47 42 11

56 35 9

66 28 6

79 17 4

16 MUUTOS.LIIKE.

Ammatillinen koulutus ammattikoulusta

Tyypillinen SAK:lainen on hankkinut ammatillisen koulutuksensa ammattikou-

lusta. Vuonna 2005 ammattikoulun suorittaneita oli 50 prosenttia SAK:laisista.

Lisäksi 15 prosenttia oli käynyt vähintään neljän viikon pituisen ammattikurssin,

neljä prosenttia oppisopimuskoulutuksen, yhdeksän prosenttia opiston, kaksi

prosenttia ammattikorkeakoulun ja prosentti yliopiston tai korkeakoulun. Täysin

vailla ammatillista koulutusta oli edelleen 16 prosenttia, eli lähes joka viides SAK:

lainen. He ovat siis oppineet ammattinsa työtä tekemällä. (Tulokset liiton mukaan

liitetaulukossa LT 1).

Viimeisten viiden vuoden aikana ammattikoulun käyneiden osuus on kasva-

nut seitsemän prosenttiyksikköä, ja ammattikurssin osuus supistunut neljä pro-

senttia. Muutokset muissa koulutusmuodoissa ovat olleet vähäisiä. Ongelmallista

tässä kehityksessä on se, että pitempikestoisen koulutuksen osuus on kasvanut

vain vähän. Vastaavasti hyvänä voi pitää sitä, että täysin vailla ammatillista kou-

lutusta olevien osuuden supistuminen on ollut selvästi ripeämpää kuin edellisten

viiden vuoden aikana.

Ammatillista koulutusta kuvaavan jakauman voi ennakoida olennaisesti

muuttuvan seuraavien viiden vuoden aikana. Kun yli 54-vuotiaat siirtyvät suu-

relta osin eläkkeelle ja tilalle tulee hyvin koulutettuja nuoria, täysin ilman amma-

tillista koulutusta olevien osuus supistuu noin 10 prosenttiin.5

SAK:laisten

ammatillinen koulutus, %

Ei mitään

Ammattikurssi

Oppisopimus

Ammattikoulu

Opisto

Ammattikorkea

Yliopisto/korkeakoulu

Muu koulutus

0 20 40 60 80 100

v. 1990

v. 1995

v. 2000

v. 2005

Nainen

Mies

alle 25 v.

25–34 v.

35–44 v.

45–54 v.

55–60 v. 29 28 4 29 5 4

18 20 4 44 8 3

10 7 4 58 15 3 2

7 3 4 66 10 6

13 3 75 4 2 2

16 15 3 55 6 2

17 14 5 43 13 4 2 3

16 15 4 50 9 2 3

21 19 4 43 9 2 2

23 21 4 38 9 4

32 23 3 31 6 3


Kolmannes kahden palkansaajan talouksia

Naimisissa tai avoliitossa vastaajista on 74 prosenttia, saman verran kuin viisi

vuotta sitten. Puolisoista 65 prosenttia oli vastaushetkellä palkkatyössä. Siten noin

35 prosenttia kaikista vastaajista eli taloudessa, jossa oli parhaillaan kaksi työssä

olevaa palkansaajaa. Vastaajien puolisoista seitsemän prosenttia oli yrittäjiä, yh-

deksän prosenttia työttömiä tai lomautettuja, neljä prosenttia opiskelijoita ja 16

prosenttia oli kotona.

Perhetilanne vaihtee jonkin verran iän mukaan. Opiskelijapuolisoiden osuus

on ymmärrettävästi suuri nuorilla ja vähenee sitten nopeasti 35 ikävuoteen men-

nessä. Työttömien puolisoiden osuus kasvaa hieman iän myötä, mutta kaksinker-

taistuu siirryttäessä ikäryhmästä 35–54 vuotta ikäryhmään yli 54 vuotta. Samalla

kotona olevien puolisoiden osuus lähes kolminkertaistuu.

SAK:laisten puolisoista yrittäjiä on varsin tasaisesti kaikissa ikäryhmissä.

Keskimääräistä enemmän yrittäjäpuolisoita on hyvin koulutettujen vastaajien

joukossa.

Puolisoiden

työmarkkina-asema, %

Palkkatyössä

Yrittäjä

Työtön tai lomautettu

Opiskelija

Kotona

0 20 40 60 80 100

yli 54 v.

45–54 v.

35–44 v.

25–34 v.

alle 25 v. 60 4 6 23 7

63 6 7 9 15

73 8 8 3 8

71 8 7 13

51 7 13 29

18 MUUTOS.LIIKE.

Yhtä suurta perhettä

Kolme neljästä vastaajasta on naimisissa tai avoliitossa. Palkkatyössä puoliso on

65 prosentilla. Seitsemällä prosentilla puoliso on yrittäjä, yhdeksällä prosentilla

työtön, neljällä prosentilla opiskelija ja 16 prosentilla puoliso on kotona. Verrat-

tuna tilanteeseen viisi vuotta sitten, työttömien puolisoiden osuus on laskenut

kolme prosenttiyksikköä.

SAK:laiset ovat edelleenkin yhtä suurta perhettä, sillä puolet SAK:laisten puo-

lisoista on itsekin jonkin SAK:n liiton jäsen: naisten puolisoista hieman yli puolet

ja miesten puolisoista hieman alle puolet. STTK:hon järjestäytyneitä SAK:laisten

puolisoista on yhdeksän prosenttia ja Akavaan viisi prosenttia. Joka viides alle

35-vuotias vastaaja ei tiedä puolisonsa keskusjärjestöä.

Tilanteessa ei ole taphtunut suuria muutoksia viimeisen viiden vuoden aikana.

STTK:laisten puolisoiden osuus on hieman laskenut, mutta samalla en tiedä

-vastausten määrä on selvästi lisääntynyt. Tarkkaa kuvaa muutoksesta onkin

vaikea saada. Ikäryhmittäin tarkastellen näyttää kuitenkin siltä, että alle 35-vuo-

tiaiden SAK:laisten keskuudessa puoliso on nykyään yleisemmin Akavasta kuin

STTK:sta.

Alle 18-vuotiaita kotona asuvia lapsia oli 39 prosentilla ja yli 18-vuotiaita

kotona asuvia lapsia 14 prosentilla vastaajista. Molemmat prosenttiosuudet ovat

laskeneet neljä prosenttiyksikköä viiden vuoden takaisesta tilanteesta. Alaikäisiä

lapsia yksin huoltavien osuus on kasvanut yhdeksästä prosentista 11 prosenttiin.

0 20 40 60 80 100

v. 1995

v. 2000

v. 2005

Nainen

Mies

alle 35 v.

35–54 v.

yli 54 v.Puolison ammatillinen

keskusjärjestö, %

SAK

STTK

Akava

on, muttei tiedä

ei ole järj.

ei tiedä

56 12 3 9 13 6

51 11 6 14 14 4

36 3 6 22 20 12

47 12 7 15 14 6

52 6 4 14 18 7

49 9 5 15 15 6

51 11 5 14 15 4

55 11 5 11 14 4


Kaksi prosenttia maahanmuuttajia

Vastaajilta kysyttiin nyt myös kansalaisuutta ja äidinkieltä. Nämä tiedot ris-

tiintaulukoimalla on saatu alla esitetty asetelma, jonka mukaan noin prosentti

jäsenistöstä on ulkomailla syntyneitä, joiden äidinkieli on muu kuin suomi tai

ruotsi. Tämän verran SAK:ssa voi tämän tutkimuksen mukaan sanoa olevan ul-

komaalaistaustaisia ihmisiä, maahanmuuttajia. Osuus on pari prosenttiyksikköä

pienempi kuin maassa keskimäärin.6

Syntyperäisiä suomen kansalaisia, joiden äidinkieli on suomi, on jäsenistöstä

93 prosenttia. Suomalaisia, joiden äidinkieli on ruotsi on noin viisi prosenttia.

Lisäksi 0,9 prosenttia jäsenistä on syntynyt ulkomailla, mutta heidän äidinkie-

lensä on joko suomi tai ruotsi. Heitä ei voi siten kiistatta laskea ulkomaalaisiksi

maahanmuuttajiksi.

Jäljelle jäävää prosenttia jäsenistä, jotka ovat syntyneet ulkomailla ja joiden

äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi, voi pitää ulkomaalaisena maa-

hanmuuttajana. Prosentti jäsenistöstä on noin 9 000 ihmistä. Jos tämän päälle

lasketaan vielä ne 3 000, jotka ovat syntyneet ulkomailla, ja joiden äidinkieli on

ruotsi, saadaan maahanmuuttajien kokonaismääräksi noin 12 000 jäsentä.

Jäsentutkimuksesta saatu SAK:laisten maahanmuuttajajäsenten osuus on kui-

tenkin vain suuntaa-antava. On todennäköistä, että kysymyslomakkeen saaneista

maahanmuuttajajäsenistä osa on jättänyt vastaamatta kielivaikeuksien takia.

Jäsenet synnyinmaan ja

äidinkielen mukaan, %

0

20

40

60

80

100

SyntynytSuomessaja äidinkieli

suomi

SyntynytSuomessaja äidinkieli

ruotsi

SyntynytSuomessaja äidinkielijokin muu

Syntynytmuualla jaäidinkieli

suomi

Syntynytmuualla jaäidinkieli

ruotsi

Syntynytmuualla jaäidinkielijokin muu

1 % 0,4 % 0,5 % 0,1 % 4,8 %

93,1 %

20 MUUTOS.LIIKE.

Ruotsinkielisten toiveita

Ruotsinkieliset ovat edellä esitetyllä tavalla SAK:n suurin ei-suomenkielinen ryh-

mittymä. Heidän asemansa on periaatteessa turvattu asetuksella kaksikielisestä

maasta, jossa kaikkia palveluja tulee saada myös ruotsin kielellä. Esimerkkinä

oman kielen merkityksestä edunvalvonnassa on seuraavassa kuvattu joitakin

ruotsinkielisten jäsenten toiveita.

Valtaosa ruotsia äidinkielenään puhuvista SAK:laisista ymmärtää, puhuu

ja lukee suomea vähintään välttävästi. Vain 5–10 prosenttia ruotsinkielisistä ei

ymmärrä, puhu tai edes lue suomea. Kirjoittaminen on hankalin asia: peräti 31

prosenttia ruotsinkielisistä ilmoittaa, ettei lainkaan kirjoita suomen kielellä.

Tämä selittänee myös alla olevia tietoja, joiden mukaan 92 prosenttia ruotsin-

kielisistä haluaa kaiken ay-materiaalin ruotsinkielisenä. Osittain suhtautuminen

on periaatteellista, sillä 41 prosentille asialla ei ole merkitystä ”omalta osalta”.

Ruotsinkielisistä vastaajista 40 prosenttia on kuitenkin sitä mieltä, että jos mate-

riaalia ei voi lähettää ruotsiksi, sitä ei sitä tarvitse lähettää lainkaan.

Oletettavasti muilla kieliryhmillä on samansuuntaisia toiveita.

Ruotsinkielisten

suhtautuminen

eräisiin väittämiin, %

Väitteen kanssa samaa tai eri mieltä.

Eri mieltä

Samaa mieltä

0

20

40

60

80

100

EDCBA

A Koska on työlästä kääntää kyselylomake, voin vastata myös suomenkieliseen.B Jos materiaalia ei voi lähettää ruotsiksi, ei sitä tarvitse lainkaan lähettää.C Jos materiaalin voi saada ruotsiksi on lisäksi hyvä käyttää suomea.D Omalta osaltani kielellä ei ole suurempaa merkitystä.E Ruotsinkielisten täytyy saada kaikki materiaali ruotsiksi.

63

36

57

4035

6358

41

6

92


Vapaa-ajan merkitys on kasvanut

SAK:laisille tärkeät asiat ovat viimeisten viiden vuoden aikana muuttuneet. Ko-

tielämä, harrastukset ja vapaa-aika ovat lisänneet merkitystään työn kustannuk-

sella. Seitsemän kymmenestä pitää kotielämää erittäin tärkeänä asiana omassa

elämässään. Kotielämän arvostus nousee aina ikäryhmään 45–54 vuotta, jonka

jälkeen sen arvostus laskee.

Toiseksi tärkein asia on jokin harrastus vapaa-aikana. Erittäin tärkeänä sitä pi-

tää kaksi kolmesta jäsenestä. Vapaa-ajan harrastuksen arvostus on kaksihuippui-

nen siten, että se on suurta nuorilla alle 35-vuotiailla ja taas 44–54-vuotiailla.

Kolmantena tulee työ, jota erittäin tärkeänä pitää 40 prosenttia vastaajista.

Työn arvostus kasvaa aina ikäryhmään 44–54 vuotta, mutta sen jälkeen se laskee.

Työ on naisille tärkeämpää kuin miehille. Peräti 53 prosenttia naisista ja 43 pro-

senttia miehistä pitää työtä erittäin tärkeänä asiana elämässään.

Oma vapaa-aika kodin ulkopuolella on selvästi vähemmän tärkeä kuin edellä

mainitut asiat, mutta erittäin tärkeänä sitä pitää 29 prosenttia vastaajista. Kodin

ulkopuolisen vapaa-ajan arvostus laskee ikääntymisen myötä eikä tässä ole su-

kupuolten välillä eroja.

Erittäin tärkeät

asiat elämässä, %

Jokin harrastus

Oma vapaa-aika

Kotielämä

Työ

0 20 40 60 80 100 120 140 160 180 200 220 240

v. 1995

v. 2000

v. 2005

Nainen

Mies

alle 25 v.

25–34 v.

35–44 v.

45–54 v.

yli 54 v. 62 23 70 44

67 27 75 47

63 29 75 36

67 33 74 33

82 49 64 32

65 28 65 38

67 29 83 45

66 29 73 40

62 26 71 48

63 28 72 54

22 MUUTOS.LIIKE.

3. JÄSENYYDEN KIINNIKKEET JA TOIMINTAAN OSALLISTUMINEN

Samaistumiskohde on työväenluokka

Kun vastaajilta kysyttiin, mihin luokkaan he samaistuvat, jaksolla 1984–1990

”ei mikään luokka” oli hienoisessa nousussa. Jaksolla 1990–2000 tämä kehitys

kuitenkin katkesi, ja nyt 62 prosenttia jäsenistöstä samaistuu työväenluokkaan,

16 prosenttia keskiluokkaan, 13 prosenttia ei mihinkään luokkaan ja yhdeksän

prosenttia vastaajista ei osaa sanoa.

Luokkasamaistumisessa on jonkin verran eroja sukupuolen mukaan. Naiset

samaistuvat hieman miehiä useammin keskiluokkaan eivätkä he ota luokka-

asemaansa yhtä selvästi kantaa kuin miehet. Myös nuoret samaistuvat työväen-

luokkaan iäkkäämpiä vastaajia harvemmin. Ero kaventunee iän myötä, sillä alle

25-vuotiaista 19 prosenttia ei vielä osaa lausua asiasta varmaa kantaansa.

Koulutuksella on jonkin verran merkitystä luokkasamaistumisessa. Mitä pa-

rempi vastaajan ammatillinen peruskoulutus on, sitä harvemmin hän samaistuu

työväenluokkaan, ja vastaavasti sitä useammin hän samaistuu keskiluokkaan tai

ei mihinkään luokkaan. Esimerkiksi vähintään opistotason tutkinnon suoritta-

neista kolmannes samaistuu työväenluokkaan ja kolmannes keskiluokkaan.

0 20 40 60 80 100

v. 1984

v. 1990

v. 2000

v. 2005

alle 25 v.

55–60 v.

naiset

miehetLuokkasamaistuminen, %

Työväenluokka

Keskiluokka

Yläluokka

Ei mikään luokka

Ei osaa sanoa

66 14 12 7

56 19 14 11

68 15 11 7

50 17 14 19

62 16 13 9

61 16 15 8

60 13 19 8

69 8 15 8


Sukupolven mittaisia jäsenyyksiä

Vuonna 2000 peräti 45 prosenttia jäsenistä oli ollut liiton jäsen yli 20 vuotta. Pi-

simpiä jäsenyydet ovat teollisuudessa ja lyhimpiä yksityisillä palvelualoilla, mutta

erot eri toimialojen välillä eivät ole suuria. SAK:laisten jäsenyyden pituus kasvoi

erityisesti vuosina 1984–1995. Tämän jälkeenkin jäsenyysaika on kasvanut mutta

aiempaa hitaammin.

Muutos seuraa suoraan jäsenistön ikääntymisestä, sillä vastaavalla ajanjaksolla

jäsenten keski-ikä on noussut 39 vuodesta 43 vuoteen. Näin pitääkin olla, sillä jär-

jestäytymisasteessa ei tarkasteluajanjakson aikana ole tapahtunut oleellisia muu-

toksia. Miehet tosin ovat kuuluneet ammattiliittoon hieman naisia kauemmin,

vaikka miesten ja naisten keski-iät ovat likimain samat. Tämä pieni ero johtunee

siitä, että naisten työuraa liittyy yleensä enemmän mm. perheen perustamiseen

liittyviä katkoksia kuin miehillä.

Jatkossa liittojäsenyyden keskipituuden voi ennakoida lyhenevän, kun van-

himmat ihmiset, joille erittäin pitkä liittojäsenyys on tyypillistä, siirtyvät pois

työvoimasta. Kun tilalle tulee nuoria ja erittäin pitkäkestoiset työsuhteet vähene-

vät, keskimääräisen jäsenyydenkin pituus tulee laskemaan.

Kuinka kauan kuulunut

ammattiliittoon, %

alle vuoden

1–5 vuotta

6–10 vuotta

11–20 vuotta

yli 20 vuotta

0 20 40 60 80 100

v. 1984

v. 1995

v. 2000

v. 2005

Nainen

Mies

Teollisuus

Yks. palvelut

Julkinen 7 10 30 52

15 15 27 41

10 13 25 51

12 15 24 47

13 13 28 43

13 14 26 45

3 13 15 29 40

3 16 18 29 34

6 25 26 32 11

24 MUUTOS.LIIKE.

Liiton jäseneksi hakeudutaan

Tyypillisiä ammattiliittoon liittymisen tapoja on ollut kaksi: liiton jäseneksi on

joko hakeuduttu oma-aloitteisesti tai joku, esimerkiksi luottamusmies, on eh-

dottanut jäsenyyttä. Tällä tavoin liittoon on ensimmäistä kertaa liittynyt noin 70

prosenttia jäsenistä. Oma-aloitteinen liittoon hakeutuminen korostuu yksityisillä

palvelualoilla ja julkisella sektorilla. Vastaavasti luottamusmiehen ohjaava toimin-

ta korostuu teollisuudessa.

Viimeisten viiden vuoden aikana oma-aloitteinen liittoon hakeutuminen on

vähentynyt kuudella prosenttiyksiköllä. Vastaavasti oppilasjäsenyyden ja perheen

tai ystävien kannustuksen merkitys väylänä jäsenyyteen on lisääntynyt erityisesti

pitempikestoisen koulutuksen saaneiden keskuudessa.

Liittymistavat vaihtelevat myös jäsenyyden keston mukaan. Uusille jäsenille

ovat olleet tärkeitä perheen ja ystävien kannustus sekä liiton oppilasjäsenyys.

Yli 20 vuotta jäsenenä olleet ovat tulleet liittoon tyypillisesti luottamusmiehen

esityksestä.

Luottamusmiehen merkitys korostuu miehillä, kun taas naisten ratkaisuihin

ovat miehiä useammin vaikuttaneet työtovereiden maininnat ja muut yhteisölli-

set kanavat, kuten perhe ja oppilasjäsenyys.

Miten tuli liittyneeksi

ammattiliittoon

ensimmäisen kerran,

merkittävin tekijä, %

Hakeuduin oma-aloitteisesti

Työtoveri mainitsi asiasta

Luottamusmies/ay-hlö esitti

Työnantaja ehdotti liittymistä

Olin liiton oppilasjäsen aiemmin

Perheeni/ystäväni kannustivat liittymään

Muu tapa

0 20 40 60 80 100

v. 2000

v. 2005

Alle v.

1–5 v.

6–10 v.

11–20 v.

Yli 20 v. 34 15 43 3

39 16 29 4 5 6

38 16 21 6 9 9

38 15 21 5 9 10

36 24 13 5 5 14 4

36 16 33 3 5 6

40 16 32 3 3 5


Työttömyysturvan ja etujen vuoksi

Syitä ammattiliittoon kuulumiselle on kysytty vuodesta 1984 lähtien. Vuosien

varrella vaihtoehdot ovat hieman täsmentyneet, mutta tärkeimmiksi koetut syyt

ovat koko ajan olleet vastausvaihtoehtoina. Niitä vertailemalla voi todeta, että

tärkeimmät syyt ammattiliittoon kuulumiselle ovat tarkasteluajanjakson aikana

muuttuneet varsin vähän. Ne ovat koko ajan olleet ammattiliiton jäsenyyteen

liittyvä työttömyysturva ja tarve ajaa tehokkaasti palkka- ja työsuhde-etuja. Vuo-

desta 1984, josta lähtien jäsentutkimuksia on tehty, 70–80 prosenttia vastaajista

on rankannut nämä tärkeimmiksi syiksi liittoon kuulumiselle. (Liiton mukaan

liitetaulukossa LT 2).

Vuoden 2005 kyselyssä tärkeimmäksi ammattiliittoon kuulumisen syyksi

ilmoitettiin työttömyysturva, ja lähes samoin numeroin kuin viisi vuotta ai-

emmin. Jäsenistä 41 prosenttia piti sitä tärkeimpänä syynä. Etujen ajamista piti

tärkeimpänä syynä 38 prosenttia vastaajista. Ajatus siitä, että kuka tahansa meistä

voi jäädä työttömäksi, ei siis näytä viimeisen viiden vuoden aikana heikenneen.

Ajatus siitä, että liittoa tarvitaan etujen ajamiseen, ei myöskään ole heikentynyt.

Erilaiset sosiaaliset tai muut pakot jäsenyyden syynä eivät ole lisääntyneert

vuodesta 1995, josta lähtien asiasta on kysytty täsmälleen samalla tavalla. Tarve

osallistua työpaikan työolojen kehittämiseen tai ay-liikkeen tavoitteet yhteis-

kuntapolitiikan puolella eivät myöskään ole kasvattaneet merkitystään liitty-

missyynä.

0 20 40 60 80 100

v. 1995

v. 2000

v. 2005

Nainen

Mies

Teollisuus

Yks. palv.ja liikenne

Julk. palvelutTärkein syy ammatti-

liittoon kuulumiselle, %

Tehokkaasti puolustaa/ ajaa palkansaajien etua

Varmistaa työttömyysturvani

Antaa turvallisuutta elämään

Tukea ay-liikkeen tavoitteita yhteiskunnassa

Työtoverinikin kuuluvat liittoon

Olla ammattiliiton jäsen tullakseen hyväksytyksi

Osallistua työpaikan olojen kehittämiseen

35 41 15 4 4

37 41 15 3 3

40 41 10 4 3

42 38 10 4 4

32 45 17 3 3

38 41 13 3 3

38 40 13 3 4

41 39 11 4 3

26 MUUTOS.LIIKE.

Joka neljännellä on kokemusta luottamustehtävistä

Vastaushetkellä luottamustehtävissä olleiden osuus on supistunut puolella pro-

senttiyksiköllä 7,8 prosenttiin. Tämän lisäksi noin 24 prosenttia jäsenistöstä on

aiemmin toiminut jossakin luottamustehtävässä. Vastaushetkellä luottamus-

tehtävässä olleiden keski-ikä oli 46 vuotta, mikä on kaksi vuotta yli jäsenistön

keski-iän.

Jäsenistä 1,2 prosenttia oli vastaushetkellä pääluottamusmiehenä, 1,7 pro-

senttia muuna luottamusmiehenä, 2,3 prosenttia työsuojeluvaltuutettuna ja 4,1

prosenttia jossakin muussa luottamustehtävässä esimerkiksi ammattiosastossa,

paikallisjärjestössä tai hallintoneuvostossa. Vuoteen 2000 verrattuna osuudet ovat

laskeneet yllättävän vähän, kun ottaa huomioon, miten suuri määrä ikääntyneitä

”veteraaneja” on siirtynyt eläkkeelle. Työsuojeluvaltuutettujen osuus – mukaan

lukien työsuojeluasiamiehet – on kuitenkin hieman supistunut.

Miehet ovat luottamustehtävissä selvästi yliedustettuna. Kun naisista luotta-

mustehtäviä oli viidellä prosentilla, miehistä luottamustehtäviä oli 10 prosentilla.

Ero on miesten eduksi kaikissa kysytyissä luottamustehtävissä, pääluottamus-

miehistä työsuojeluvaltuutettuihin. Lisäksi ero miesten eduksi näyttää vuodesta

2000 kasvaneen kolmella prosenttiyksiköllä. Nyt kaikista luottamushenkilöistä

69 prosenttia on miehiä.

Luottamustehtäviä

vastaushetkellä, %

2005

2000

0

2

4

6

8

10

Pääluotta-musmies

Muu luotta-musmies

Työsuojelu-valtuutettu

Muu luotta-mustehtävä

Yhteensä

7,88,3

4,14,9

2,3 2,6

1,7 1,61,2 1,2

a) (ml. yhdyshenkilöt, 0,8 %)

b) (ml. työsuojeluasiamiehet, 0,7 %)

a)

b)


Viidennes osallistunut ay-liikkeen järjestämään koulutukseen

Ay-liikkeen opistoissa ay-koulutusta on viimeisten kahden vuoden aikana hank-

kinut kolme prosenttia ja muualla neljä prosenttia jäsenistöstä. Kun päällekkäi-

nen koulutus poistetaan, viimeisten kahden vuoden aikana ay-koulutusta on

hankkinut viisi prosenttia vastaajista. Siten ay-koulutus näyttää olevan lähes yhtä

kattavaa kuin vuoden 2000 mittauksessa.

Luvut kasvavat moninkertaisiksi, kun huomioon otetaan myös aiemmin han-

kittu koulutus. Viimeisen kahden vuoden aikana tai aiemmin on ay-liikkeen jär-

jestämään koulutukseen osallistunut kaikkiaan 21 prosenttia jäsenistöstä. Heistä

noin 40 prosenttia on osallistunut sekä ay-opistoissa että muualla järjestettyyn

ay-koulutukseen.7

Viimeisen kahden vuoden aikana miehet ja naiset ovat osallistuneet yhtä ak-

tiivisesti ay-koulutukseen. Osallistumisaktiivisuus näyttäisi lisääntyvän iän myötä

aina ikäryhmään 44–54 vuotta asti, ja laskevan sitten hieman. Alle 34-vuotiaista

on viimeisen kahden vuden aikana osallistunut neljä prosenttia ja 45–54-vuoti-

aista kuusi prosenttia.

Muita ahkerammin ay-koulutukseen ovat osallistuneet ammatillisen perustut-

kinnon tai oppisopimuskoulutuksen suorittaneet. (Liiton mukaan liitetaulukossa

LT 3).

Ay-koulutukseen

osallistuminen, %

On osallistunut 2 viime vuoden aikana

On osallistunut aiemmin

A Yhteensä

B Muualla järjestetty ay-koulutus

C Ay-liikkeen opistossa järjestetty koulutus

0 6 12 18 24

v. 1995

v. 2000

v. 2005

v. 1995

v. 2000

v. 2005

v. 1995

v. 2000

v. 2005

A

B

C

5 16

5 16

5 16

4 12

4 12

3 11

3 10

2 10

4 11

28 MUUTOS.LIIKE.

Joka neljäs osallistunut ammattiosaston kokouksiin

Myös ay-toimintaan osallistumista selvittävät luvut ovat hyvin lähellä edellisessä

mittauksessa vuonna 2000 saatuja lukuja. Viimeisen 12 kuukauden aikana 24 pro-

senttia on osallistunut vähintään kerran ay-liikkeen virkistystilaisuuksiin, 22 pro-

senttia ammattiosaston kokouksiin ja 16 prosenttia ay-liikkeen tiedotustilaisuuk-

siin. Johonkin edellä mainituista kolmesta on osallistunut joka kolmas jäsen.1

Suurimmat erot osallistumisessa löytyvät ikäryhmien väliltä. Alle 35-vuoti-

aista johonkin edellä mainituista tilaisuuksista oli vuoden aikana osallistunut

joka neljäs, 35–44-vuotiaista joka kolmas ja yli 44-vuotiaista yli 40 prosenttia.

Tulosten mukaan osallistumismuotojen suosio näyttäisi kuitenkin kasvavan ta-

saisesti ikääntymisen myötä. Yli 54-vuotiaiden joukossa tosin virkistystoimintaan

osallistuminen lisääntyy muita osallistumismuotoja nopeammin.

Julkisella sektorilla ay-toiminta on selvästi kattavampaa kuin muilla sektoreil-

la. Sukupuolen mukaan tarkasteltuna ainoaksi eroksi jää se, että ammattiosaston,

työhuonekunnan, työpaikka-osaston tai vastaavan kokouksiin miehet osallistuvat

naisia useammin. (Liiton mukaan liitetaulukossa LT 4)

1 Karkea arvio, sillä tähän kysymykseen oli vastattu puutteellisesti.

Ay-toimintaan

osallistuminen, %

Vähintään kerran viimeksi kuluneen 12 kk:n aikana

Ammattiosaston, työhuonekunnan, työpaikkaosaston tai vastaavan kokouksiin

Ay-liikkeen järjestämiin tiedotus-, luento- ja keskustelutilaisuuksiin

Ay-liikkeen järjestämiin virkistystilaisuuksiin

0 20 40 60 80

v. 1995

v. 2000

v. 2005

Naiset

Miehet

Teollisuus

Yksityiset palvelut

Julkinen

alle 25 v.

25–34 v.

35–44 v.

45–54 v.

yli 54 v. 27 22 31

27 19 27

21 13 22

14 9 16

9 6 12

26 21 30

17 13 16

23 14 25

25 16 23

18 15 24

22 16 24

23 16 24

26 18 23


Tiedonsaanti motivoi osallistumaan

Ay-toimintaan osallistumisen tärkein syy on tarve tietää paremmin työnteki-

jöiden oikeuksista. Näin kokee puolet jäsenistöstä. Tulos oli samansuuntainen

myös edellisissä mittauksissa vuonna 1995 ja 2000, mutta ei vielä 1984, jolloin

asiaa kysyttiin ensimmäisen kerran. Toimintaan osallistumismotiivit ovat siis

muuttuneet oikeuksien peräämisen suuntaan.

Samaan aikaan yhteistoiminnan merkitys on vähentynyt. Erityisen selvästi

se on vähentynyt kuluneen viiden vuoden aikana. Nyt vajaa viidennes kokee

tärkeimmäksi osallistumisen syyksi sen, että yhteistoiminnalla saa tuloksia. Vas-

taavasti vajaa viidennes osallistuu vaikuttaakseen yhteisiin etuihin.

Ikäryhmien osallistumismotiivit poikkeavat jonkin verran toisistaan. Nuo-

remmat painottavat muita enemmän tarvetta tietää paremmin työntekijöiden

oikeuksista, työtovereiden kehotusta ja mahdollisuutta tutustua uusiin ihmisiin.

Vanhemmat painottavat enemmän yhteistoimintaa eli sitä, että tuloksia saavute-

taan vain yhteistoiminnalla.

Naiset painottavat tarvetta tietää paremmin omista oikeuksistaan, miehet

yhteistoiminnalla saatavia tuloksia.

0 20 40 60 80 100

v. 1984

v. 1995

v. 2000

v. 2005

Nainen

Mies

alle 25 v.

yli 54 v.Ay-toimintaan osallis-

tumisen tärkein syy, %

Työtovereiden kehotuksesta

Mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin

Tietää paremmin työntekijöiden oikeuksista

Vaikuttaa omien/työtove- reiden etujen ajamiseen

Tuloksia saavutetaan vain yhteistoiminnalla

Ay-toiminta osa yhteis- kunnallista vaikuttamista

Muu syy

3 48 17 22 5

10 7 57 13 10 3

4 4 44 20 21 3 4

4 4 59 15 13 2 2

4 4 51 18 18 3 3

3 3 48 18 22 3 3

4 3 47 18 22 3 3

10 5 27 25 28 5 2

30 MUUTOS.LIIKE.

Yhteisöllisyydestä ammattiosaston tehtävä

Ammattiosaston asema nähdään nyt lähes samalla tavalla kuin viisi vuotta sitten.

Kolme neljäsosaa jäsenistöstä on sitä mieltä, että ammattiosaston yksi keskeisin

tehtävä on yhteenkuuluvuutta lisäävän toiminnan järjestäminen. Lähes yhtä suuri

yksimielisyys vallitsee siitä, että ammattiosaston kokoukset ovat jäsenille tärkeä

keskustelufoorumi, jossa he evästävät luottamushenkilöitä.

Tätä varsin suurta yksituumaisuutta kuitenkin varjostaa se, että 28 prosent-

tia jäsenistöstä ei anna ammattiosastoille kovin suurta merkitystä työpaikan

asioiden hoidossa, koska asiat hoidetaan ilman ammattiosastoja. Lisäksi 22

prosenttia jäsenistöstä on sitä mieltä, ettei ammattiosastoa välttämättä tarvita,

sillä tehokkaaseen etujen valvomiseen riittää, että työpaikalla on luottamusmies

ja työsuojeluvaltuutettu.

Mitä iäkkäämpi jäsen, sitä tärkeämpänä hän näkee ammattiosaston toimin-

nan tarjoamat mahdollisuudet sekä yhteenkuuluvuutta lisäävänä tekijänä että

keskustelufoorumina. Sen sijaan kaksi muuta esitettyä väittämää eivät näytä

korreloivan iän kanssa. Luottamusmieheen ja työsuojeluvaltuutettuun ammat-

tiosastoa korvaavana järjestelynä luotetaan yhtä vankasti kaikissa ikäryhmissä.

Myös näkemys, ettei ammattiosastoa tarvita koska asiat hoidetaan työpaikoilla,

on iästä riippumaton.

Samaa mieltä ammatti-

osaston tehtävistä, %

Täysin tai jokseenkin samaa mieltä

Yksi keskeinen tehtävä on jäsenten yhteenkuuluvuutta lisäävän toiminnan järjestäminen

Kokoukset jäsenille tärkeä keskustelufoorumi, jossa he evästävät luottamushenkilöitä

Ei suurtakaan merkitystä, koska asiat hoidetaan pääasiassa työpaikoilla

Tehokkaaseen etujen valvontaan riittää luottamusmies ja työsuojelu- valtuutettu

0 35 70 105 140 175 210

v. 1995

v. 2000

v. 2005

Naiset

Miehet

Teollisuus

Yks. palvelut

Julkinen

alle 35 v.

35–54 v.

Yli 54 v. 79 80 25 23

73 70 29 22

66 59 28 23

74 74 25 21

70 67 27 22

74 69 29 23

72 69 29 23

74 70 26 22

73 69 28 22

70 67 28 21

76 74 27 22


Ay-liikkeen näkyvyys ja toimivuus työpaikoilla parantunut

Ay-liike näkyy ja toimii vähintään jossain määrin noin 60 prosentilla työpaikoista.

Lopuilla 40 prosentilla työpaikoista ay-liike ei joko ole esiintynyt lainkaan tai

sitten vastaaja ei osannut sanoa. Kun tarkastelu rajataan työpaikkoihin, joilla on

luottamusmies, näkyvien ja toimivien työpaikkojen määrä kasvaa 10–20 prosent-

tiyksiköllä tarkasteltavasta asiasta riippuen.

Selvästi eniten näkyvyyttä on saanut ay-liikkeen tiedottaminen, joka 67

prosentin mielestä on ollut vähintään jossain määrin näkyvää. Toiseksi eniten

näkyvyyttä on saanut työolojen parantaminen. Sen on huomannut 61 prosenttia

vastaajista. Vastaavasti vähiten näkyvyyttä ja toimivuutta on ollut jäsenhankin-

nalla. Sen on havainnut vain joka toinen jäsen.

Kun tuloksia verrataan tilanteeseen viisi vuotta sitten, ay-liikkeen näkyvyy-

dessä ja toimivuudessa työpaikoilla on tapahtunut myönteistä kehitystä. Ei kovin

suurta, mutta kattavasti kaikissa kysytyissä asioissa. Eniten on menty eteenpäin

työolojen parantamisessa, sosiaalietujen ajamisessa ja työaika-asioissa.

Poikkeuksen muodostavat palkkaus- ja työvoima-asiat. Niissä ay-liikkeen nä-

kyvyys ja toimivuus työpaikoilla on heikentynyt. (Liiton mukaan liitetaulukossa

LT 5)

Näkyykö ay-liike mielestäsi

työpaikallasi, %

Näkyy paljon tai jossain määrin.

2005

2000

0

20

40

60

80

palk-kaus-

asioissa

sos.etu-jen ajami-

sessa

työ-aika

-asioissa

työ-olojenparant.

työ-voima

-asioissa

jäsen-hankin-nassa

ay-tie-dottami-

sessa

67 66

52 50

58 59 6157

6057

6056 55 56

32 MUUTOS.LIIKE.

4. LIITTO, SAK JA YHTEISKUNTA

Liitot onnistuneet parhaiten kassapalveluissa, työaika-asioissa ja

työsuojelussa

Yli 60 prosenttia jäsenistöstä on sitä mieltä, että liitot ovat onnistuneet hyvin

työaikaan liittyvissä tavoitteissa ja työsuojelun parantamisessa. Lisäksi liki puolet

on sitä mieltä että liitot ovat onnistuneet hyvin myös palkkaehtojen parantami-

sessa. Muissa kysytyissä asioissa liiton onnistumisprosentti on 30–40 prosentin

tasolla.

Kun tuloksia vertaa vuoteen 2000, useimmissa kysytyissä asioissa onnistumis-

prosentit ovat hieman kasvaneet. Selvää parannusta on raportoitavissa taistelussa

epätyypillisiä työsuhteita vastaan, työsuojelussa ja työaika-asioissa. Ainoa asia,

jossa liittojen onnistumisprosentti on hieman laskenut on osallistumismahdolli-

suuksien lisääminen oman työn suunnittelussa.

Miehet ovat kauttaaltaan antaneet jonkin verran parempia onnistumispro-

sentteja kuin naiset. Naiset taas miehiä useammin eivät ole ottaneet lainkaan kan-

taa. Palkkaehtojen parantamisessa 35–44-vuotiaat ja julkisella sektorilla työtä te-

kevät ovat selvästi muita tyytymättömämpiä. Vastaavasti yksityisillä palvelualoilla

on keskimääräistä suurempaa tyytymättömyyttä työaika-asioiden hoitoon.

Liiton onnistuminen

erittäin tai melko hyvin, %

2005

2000

1995

0

10

20

30

40

50

60

70

80

JIHGFEDCBA

A Yhteistoimitamahdollisuuksien kehittäminen (uusi)B Työympäristön parantaminen (uusi)C Työpaikkatason neuvottelu- ja toimintaoikeuksienD Työntekijän osall. mahd. lis. työn kehittämisessäE Työsuojelun parantaminenF Taistelu osa-aikastamista ja määräaikastamista vastaanG Työllisyyden turvaaminenH Työttömyyskassapalveluista huolehtiminenI Työaikaan liittyvät tavoitteetJ Palkkaehtojen parantaminen

37 393635

42

333537

6360

66

3531

353837

31

6765

72

6158

67

484749


Tärkein tehtävä on taistella työttömyyttä vastaan

SAK:laisen ay-liikkeen tärkein tehtävä on edelleen taistelu työttömyyttä vastaan.

Toisena tulee työttömyysturvan puolustaminen. Muita tärkeinä pidettyjä teh-

täviä ovat taistelu osa- ja määräaikaistamista vastaan, suuri- ja pienituloisten

palkkaerojen tasoittaminen sekä eläke-etujen ja sosiaaliturvan puolustaminen.

Hännänhuipuksi tässä vertailussa jäävät osallistumismahdollisuudet oman työn

suunnittelussa ja työn sisällön kehittäminen.

Työttömyyden vastaisen toiminnan ja työttömyysturvan puolustamisen

merkitys on viimeisen viiden vuoden aikana hieman noussut. Vastaavasti pal-

kansaajien verotuksen pitäminen kohtuullisella tasolla ei ole enää niin tärkeä

asia kuin viisi vuotta sitten. Tämä ei ole yllättävää, onhan verotusta kevennetty

reippaasti viime vuosina. Myös eläke-etujen ja sosiaaliturvan puolustaminen

sekä lapsiperheiden toimeentulon ja palveluiden puolustaminen on menettänyt

jonkin verran tärkeyttään.

Miehet korostavat sitä, että jäsenille mahdollistetaan mahdollisimman kor-

kea palkka ja naiset sitä, että sukupuolten välisiä tuloeroja tasoitetaan. Nuorille

työttömyysturvan puolustaminen ei ole yhtä tärkeää kuin vanhemmille. Maa-

hanmuuttajilla, joiden toiveita kartoitettiin nyt ensimmäistä kertaa, oli kaksi

tavoitetta ylitse muiden: varmistaa korkea palkka jäsenille ja parantaa koulutus-

mahdollisuuksia. Myös työn sisällön kehittäminen nähtiin paljon tärkeämmäksi

asiaksi kuin Suomen kansalaiset näkivät.

SAK:laisen ay-liikkeen tärkeimmät* tehtävät, %

1995– 2000–Tehtävät tärkeysjärjestyksessä 1995 2000 2005 2000 2005

Muutos Muutos

1 Taistella työttömyyttä vastaan 23 20 21 -3 1 2 Puolustaa työttömyysturvaa 16 13 15 -3 2 3 Taistella osa- ja määräaikaistamista vastaan 6 8 9 2 1 4 Tasoittaa suuri-/pienituloisten palkkaeroja 9 9 9 0 0 5 Puolustaa eläke-etuja ja sosiaaliturvaa 8 10 8 2 2 6 Varmistaa korkea palkka jäsenille 6 6 7 1 1 7 Palkansaajien verotus kohtuullisella tasolla 10 10 7 0 -3 8 Parantaa työympäristöä, -oloja ja -suojelua 3 4 6 1 1 9 Tasoittaa naisten/miesten palkkaeroja 5 5 5 0 0 10 Puolustaa lapsiperheiden toimeentuloa ja palveluita 7 6 5 -1 011 Puolustaa kunnan ja valtion palveluita 2 2 2 0 012 Lyhentää työaikaa 1 2 2 1 013 Parantaa koulutusmahdollisuuksia 2 2 2 0 014 Kehittää työn sisältöä mielenkiintoisemmaksi. 1 1 1 0 015 Lisätä osallistumismahdollisuuksia työn suunnittelussa 1 1 1 0 0 YHTEENSÄ 100 100 100 0 0

* Painotettu keskiarvo kolmesta tärkeimmästä

34 MUUTOS.LIIKE.

Työttömyyskassapalvelut tärkein jäsenpalvelu

Vastaajia pyydettiin nimeämään kolme tärkeintä jäsenpalvelujen kehittämiskoh-

detta. Kun nämä lasketaan yhteen, tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi nousevat

työttömyyskassapalvelut, kuten oli myös vuonna 2000. Sen tärkeys on näinkin

suoritetussa vertailussa selvästi muiden asioiden yläpuolella.

Toiseksi tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi nousee liiton neuvonta- ja asian-

tuntijapalvelut, mutta likimain yhtä tärkeäksi asiaksi koetaan ammatillinen

jatko- ja täydennyskoulutus sekä vakuutusturva. Viidenneksi tärkein on oikeus-

aputoiminta. Vakuutusturvan tärkeys on laskenut hieman vuoden 2000 tasosta,

ja saavuttanut vuoden 1995 tason. Oikeusaputoiminnan tärkeys on sen sijaan

kasvanut. Muut muutokset ovat varsin pieniä.

Yleissivistävä koulutus, esimerkiksi kielet, ATK, sosiaalipolitiikka ja elämän-

hallinta sekä liiton lehti ja ay-koulutus, muodostavat jäsenten mielestä ”keski-

raskaan” kehittämistoiminnan lohkon. Liiton lehti on tosin menettänyt hieman

merkitystään vuoden 1995 jälkeen. Lomatoiminta ja erilaiset jäsenistölle suun-

natut tapahtumat saavat vähiten kannatusta, mutta niitäkin pitää neljä prosenttia

vastaajista yhtenä tärkeimmistä kehittämiskohteista.

Nuoremmat korostavat ammatillisen jatkokoulutuksen sekä yleissivistävän

koulutuksen merkitystä. Ikääntyneemmät puolestaan korostavat liiton lehden,

ammattiyhdistyskoulutuksen ja erilaisten jäsenistölle suunnattujen tapahtumien

(retkeilypäivät, teatteriretket jne.) merkitystä. Miehet painottavat naisia enem-

män ay-koulutuksen, oikeusaputoiminnan ja erilaisten ostoetujen merkitystä.

Naiset puolestaan korostavat liiton lehden sekä liiton neuvonta- ja asiantunti-

japalveluiden merkitystä. Maahanmuuttajat painottavat oikeusaputoimintaa ja

yleissivistävää koulutusta.

Tärkeimmät* jäsenpalvelut vuosina 1995, 2000 ja 2005, %

1995– 2000–Jäsenpalvelut tärkeysjärjestyksessä 1995 2000 2005 2000 2005

Muutos Muutos 1 Työttömyyskassapalvelut 21 20 21 -1 1 2 Liiton neuvonta- ja asiantuntijapalvelut 12 12 13 0 1 3 Ammatillinen jatko- ja täydennyskoulutus 13 11 11 -2 0 4 Vakuutusturva 10 12 10 2 -2 5 Oikeusaputoiminta 7 7 9 0 2 6 Yleissivistävä koulutus 7 7 7 0 0 7 Liiton lehti 8 7 6 -1 -1 8 Liiton aluetoimistopalvelut 5 5 5 0 0 9 Ammattiyhdistyskoulutus 5 4 5 -1 110 Erilaiset ostoedut 4 5 5 1 011 Lomatoiminta 5 5 4 0 -112 Erilaiset jäsenistölle suunnatut tapahtumat 4 4 4 0 0 YHTEENSÄ 100 100 100 0 0

* Painotettu keskiarvo kolmesta tärkeimmästä


Puolueiden kannatuksessa pieniä muutoksia

Jos eduskuntavaalit olisivat nyt, niin mitä puoluetta äänestäisit. Tähän kysymyk-

seen selvän vastauksen antoi 59 prosenttia otoshenkilöistä. Vasemmistopuolueita

olisi äänestänyt 37 prosenttia, Suomen Keskustaa yhdeksän prosenttia, Vihreää

liittoa neljä prosenttia ja muita puolueita noin yhdeksän prosenttia jäsenistöstä.

Luvut eivät kerro puolueiden kannatuksesta vaaliuurnilla, sillä 41 prosent-

tia vastanneista ei ilmaissut poliittista kantaansa, eivätkä kantansa salanneet

välttämättä jakaudu tasaisesti eri puolueisiin. Mutta kantaa ottaneista noin 63

prosenttia liputtaa vasemmistopuolueiden puolesta.2

Vuoteen 2000 verrattuna Suomen Sosialidemokraattisen puolueen kannatus

näyttää jonkin verran laskeneen. Sen sijaan Vasemmistoliiton, Perussuomalaisten

ja Suomen Keskustan kannatus on kasvanut.

Vasemmistopuolueiden kannatus on suurinta vanhemmissa ikäryhmissä,

erityisesti yli 45-vuotiaiden joukossa, missä puoluesuuntautumisen ilmoittami-

nenkin on helpompaa kuin nuoremmissa ikäryhmissä.

Jos eduskuntavaalit olisivat nyt, niin mitä puoluetta äänestäisit, %

1995– 2000–Jäsenpalvelut tärkeysjärjestyksessä 1995 2000 2005 2000 2005

Muutos MuutosVasemmistoliitto 9,2 8,4 9.3 -0.8 0.9Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 29,7 33,1 28.0 3.4 -5.1Vihreä liitto 3,0 3,9 4.1 0.9 0.2Suomen Keskusta 4,9 7,8 8.8 2.9 1.0Perussuomalaiset* 0,7 0,4 1,7 -0,3 1,3Ruotsalainen Kansanpuolue 0,7 1,4 2,1 0,7 0,7Kristillisdemokraatit 0,9 1,3 1,2 0,4 -0,1Kansallinen Kokoomus 2,5 3,3 2,9 0,8 -0,4Muu puolue tai ryhmä 2,4 0,8 0,9 -1,6 0,1En osaa sanoa 23,2 18,3 22,2 -4,9 3,9En halua sanoa 22,5 21,5 18,9 -1,0 -2,6YHTEENSÄ 100,0 100,0 100,0 0,0 0,0

* Aiemmin Suomen maaseudun puolue.

_________________2 Nämä prosentit kuvaavat vain eduskuntavaalikannatusta. Liittojen ja SAK:n päättävien elinten voimasuhteet ratkais-taan liittokohtaisissa vaaleissa.

36 MUUTOS.LIIKE.

Liiton lehti ja ammattiosaston tiedote ykkösmediat työelämäasioissa

Liiton lehti ja ammattiosaston lehti tai tiedote ovat säilyttäneet asemansa työelä-

män asioista kertovina ykkösmedioina, vaikka pientä laskua vuoden 2000 tasosta

onkin tapahtunut. Edelleen 84 prosentin mielestä liiton lehti on täyttänyt hyvin

jäsenten tiedontarpeen työelämää ja ay-liikettä koskevissa asioissa. Ammattiosas-

ton lehden/tiedotteen osalta hyvän arvosanan antaa 73 prosenttia vastaajista.

Kolmanneksi parhaiten jäsenten tiedontarpeita ovat tyydyttäneet luottamus-

miehet ja muut ay-aktiivit, joille hyvä arvosanan antaa joka toinen jäsen. Samalla

luottamusmiehet ja muut ay-aktiivit ovat ohittaneet television ja sanomalehden,

joiden luotettavuus ay-liikettä koskevissa asioissa on laskenut roimasti. Myös

valtakunnalliset ja paikalliset radiokanavat ovat menettäneet luotettavuuttaan

selvästi.

Liiton internet-sivut, joista kysyttiin nyt ensimmäistä kertaa, saavat hyvän

arvosanan joka kolmannelta jäseneltä. Internet-sivut saavat hieman huonomman

arvion kuin sanomalehdet mutta paremman kuin työnantaja tai lähin esimies

työelämätiedon välittäjänä.

Vastaajan iän kasvaessa kasvaa myös usko luottamusmiesten ja muiden ay-

aktiivien sekä valtakunnallisten radiokanavien kykyyn välittää tietoa työelämästä.

Yleensä miehet antavat medialle kuin medialle naisia paremman arvosanan. Mut-

ta sen tärkeimmän, liiton lehden, kohdalla naiset antavat miehiäkin paremman

arvosanan.

Miten hyvin tiedotuslähteet

täyttävät jäsenten tiedon-

tarpeen työelämää ja ay-

liikettä koskevissa asioissa,

hyvin, %

2005

2000

1995

0

20

40

60

80

100

IHGFEDCBA

A Liiton lehtiB Ammattiosaston lehti, tiedotteet ja muu tiedotusC Luottamusmiehet ja muut ay-aktiivitD TelevisioE SanomalehtiF Liiton internet-sivusto (uusi)G Työnantaja tai lähin esimiesH Valtakunnalliset radiokanavatI Paikallisradiot

848889

7374 77

505054

44

58 55

39

5551

34

252427 24

37 37

1422 22


Työttömyyskassapalveluille kouluarvosanaksi 7,9

Vastaajilta, jotka saivat parhaillaan tai olivat joskus aiemmin saaneet työttömyys-

kassalta ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, pyydettiin nyt ensimmäistä

kertaa antamaan kouluarvosana saamastaan palvelusta.

Nykyiset tai entiset käyttäjät antavat työttömyyskassan palvelualttiudelle

kouluarvosanaksi 7,9. Annettu arvosana näyttää jonkin verran vaihtelevan sen

mukaan, missä asemassa vastaaja vastaushetkellä oli. Kaikkien vastaushetkellä

työttöminä olleiden arvosana oli 8,1. Ansiosidonnaista tai soviteltua päivärahaa

saavat antoivat arvosanaksi 8,2, työmarkkinatukea saavat 8,1 ja tukea vailla olevat

työttömät 7,8.

Nuoret ovat työttömyyskassojen palveluun hieman muita tyytymättömämpiä.

Alle 25-vuotiaat antavat arvosanaksi 7,5. Ikäjakauman yläpäässä taas ollaan varsin

tyytyväisiä. Yli 54-vuotiaat antavat arvosanaksi 8,2.

Keskimäärin työttömyyskassapalvelut saavat siis jäseniltä varsin hyvän palaut-

teen. Toki huonompiakin arvosanoja on annettu: alle seitsemän jääviä arvosanoja

on antanut 15 prosenttia jäsenistöstä.

Kouluarvosana

työttömyyskassan palvelu-

alttiudelle työmarkkina-

aseman mukaan, %

Työttömyyskassan palveluja joskus käyttäneet.

2005

7,6

7,8

8,0

8,2

8,4

GFEDCBA

A KAIKKIB TYÖSSÄ OLEVATC KAIKKI TYÖTTÖMÄTD Ansiosidonnaista saavat työttömätE Soviteltua päivärahaa saavat työttömätF Työmarkkinatukea saavat työttömätG Tukea vailla olevat työttömät

7,9

7,7

8,1

8,28,2

8,1

7,8

38 MUUTOS.LIIKE.

5. TYÖTTÖMYYS

Työttömyysaste on laskenut erityisesti nuorten joukossa

SAK:n kyselyissä työttömyyttä on kysytty ns. laajan tulkinnan mukaan, ja työttö-

miin on laskettu myös työllistämistuella ja työvoimapoliittisessa koulutuksessa

olevat henkilöt. Näin laskettuna työttömyysaste on viimeisten viiden vuoden

aikana laskenut 16 prosentista 15 prosenttiin. Koko maan laaja työttömyys vas-

taushetkellä oli noin 12 prosenttia Tilastokeskuksen luvuista laskettuna.

Sekä nuorimmat että vanhimmat ikäluokat ovat hyötyneet muutoksesta

suhteellisesti eniten. Alle 25-vuotiaiden työttömyys on laskenut 15:sta 12:een pro-

senttiin ja yli 54-vuotiaiden työttömyys 24:stä 20:en prosenttiin. Vastaushetkellä

työttömyys jakautui siten varsin tasaisesti nuorimmista 54-vuotiaisiin, joiden

joukossa työttömyysaste on vielä toistaiseksi keskimääräistä korkeampi.

Työttömyys toki vaihtelee koulutuksen ja sukupuolen mukaan, mutta yllättä-

vän vähän. Kun sukupuoltenkin väliset erot jäävät muutamiin prosenttiyksiköi-

hin, työttömyyden selitystä voi etsiä siitä, miten lama ja sen jälkeinen rakenne-

muutos eri aloja 1990-luvulla on kohdellut.

0

5

10

15

20

25

30

35

55−60 v45−54 v35−44 v25−34 vAlle 25 v

Työttömyysaste

ikäryhmän mukaan, %

Mukana tukityössä jatyövoimakoulutuksessa olevat

v. 1995

v. 2000

v. 2005

33

26

20 19

30

1513

15 14

24

12 1214 13

20


Työttömyysjaksot lyhentyneet

SAK:lainen työttömyys on pitkäkestoista, vaikka se viimeisen viiden vuoden ai-

kana on lyhentynyt jonkin verran. Kun vuonna 2000 keskimääräisen työttömyys-

jakson kesto oli noin 15 kuukautta, nyt keskimääräinen kesto on 12 kuukautta.

Vastaushetkellä koko maan keskimääräinen työttömyysjakso oli 11 kuukautta.8

SAK:lainen työttömyys näyttää kuitenkin edelleen pitkittyvän iän myötä.

Merkittävä muutos tässä asiassa on kuitenkin se, että ikäryhmässä 55–64 vuotta

työttömyysjakson keskimääräinen pituus on nyt 16 kuukautta, kun se viisi vuotta

sitten oli peräti 28 kuukautta. Käytännössä vuonna 2005 SAK:lainen työttömyy-

den kesto iän suhteen on hyvin samankaltainen kuin vuonna 1995.

Ammatillisen koulutuksen mukaan tarkasteltuna työttömyys oli kestänyt

pisimpään yli 54-vuotiailla oppisopimuskoulutuksen saaneilla (22 kuukautta

työttömyyttä), opistotason tutkinnon suorittaneilla (20 kuukautta työttömyyttä)

ja ammatillista koulutusta vaille jääneillä (19 kuukautta työttömyyttä). Naisten

ja miesten työttömyysjaksojen pituudet näyttäisivät kulkevan käsi kädessä läpi

elinkaaren.

Yksityisissä palveluissa työttömyysjakson kesto oli 13 kuukautta ja julkisella

sektorilla 10 kuukautta.

0

5

10

15

20

25

30

55−60 v45−54 v35−44 v25−34 vAlle 25 v

Työttömyyden kesto

iän mukaan, kuukausia

v. 1995

v. 2000

v. 2005

85

4

108

7

121110

141312

28

18

16

40 MUUTOS.LIIKE.

Joka kolmas työtön edelleen pitkäaikaistyötön

Tilastoissa pitkäaikaistyöttömäksi lasketaan työttömät, joiden yhtäjaksoinen

työttömyys on kestänyt yli 12 kuukautta. Koko maan työttömistä 27 prosenttia

oli vastaushetkellä pitkäaikaistyöttömiä.9 SAK:laisten vastaava osuus oli vastaus-

hetkellä 33 prosenttia, eli seitsemän prosenttiyksikköä yli maan keskiarvon. Nämä

luvut ovat täsmälleen samat kuin viisi vuotta sitten.

Pitkäaikaistyöttömyys lisääntyy iän myötä varsin tasaisesti, eivätkä yli 54-vuo-

tiaat muodosta enää sellaista piikkiä kuin viisi vuotta sitten. Heidän joukossaan

pitkäaikaistyöttömyys on silti edelleen selvästi yleisempi ilmiö kuin nuoremmilla.

Yli 54-vuotiaista työttömistä 45 prosenttia on pitkäaikaistyöttömiä. Lisäksi lähes

joka toinen yli 54-vuotias työtön, eli noin 9000 työtöntä, on ollut työttömänä yli

kaksi vuotta. Parannusta vuoteen 2000 on kuitenkin noin 11 000 erittäin pitkä-

aikaisen työttömän verran.

Opistotasoa pitemmän koulutuksen hankkineilla pitkäaikaistyöttömyys on

varsin harvinaista. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneilla se on lähellä

nollaa.

Pitkäaikaistyöttömyys

iän mukaan, % ikäryhmän

työttömistä.

2005

2000

0

10

20

30

40

50

60

70

55–60 v45–54 v35–44 v25–34 valle 25 v

6

15

19 18

2429

28

34

45

64


Myös toistuvaistyöttömyys on lisääntynyt

Toistuvaistyöttömyydellä tarkoitetaan sitä, että työtön on tarkastelujakson aikana

ollut toistamiseen työtön – mahdollisesti useammankin kerran. Tässä tutkimuk-

sessa tarkastelujaksona oli edelliset viisi vuotta. Jos nyt työttömänä ollut henkilö

oli viiden vuoden aikana ollut työtön jo ennen nykyistä työttömyyttä, hänet

laskettiin toistuvaistyöttömäksi.

Yllättävää on, että viimeisen viiden vuoden aikana toistuvaistyöttömyys ei ole

vähentynyt. Kun viisi vuotta sitten työttöminä olleista 75 prosenttia kertoi olleen-

sa useamman kerran työttömänä edellisen viiden vuoden aikana, nyt osuus on

edelleen sama. Toistuvaistyöttömyys on kasvanut alle 25-vuotiailla työttömillä,

mutta vähentynyt jonkin verran 25–34-vuotiailla. Nykyään toistuvaistyöttömyys

näyttää vähentyvän iän myötä, ja erityisen selvästi yli 54-vuotiaiden työttömien

joukossa.

Toistuvaistyöttömyys ei näyttäisi liittyvän työttömien ammatillisen koulutuk-

sen tasoon ja sukupuoleen. Siten on aihetta epäillä, että suuri osa toistuvaistyöt-

tömyydestä liittyykin ilmeisesti varsin lyhytkestoiseen työttömyyteen, jota syntyy

esimerkiksi työpaikan vaihdon yhteydessä aloilla, joilla työsuhteet ovat lyhyitä.

50

60

70

80

90

100

55−60 v45−54 v35−44 v25−34 vAlle 25 v

Toistuvaistyöttömyys

ikäryhmän mukaan, %

Ollut työttömänä aiemminkinviimeisten 5 vuoden aikana

v. 1995

v. 2000

v. 2005

92

75

70

84

80

74

79

78

66

79

78

6863

63

54

42 MUUTOS.LIIKE.

Seitsemän kymmenestä työttömästä saa ansiosidonnaista päivärahaa

Ansiosidonnaista päivärahaa saa 69 prosenttia työttömistä10, jotka eivät vastaus-

hetkellä olleet työvoimapoliittisissa toimenpiteissä. Itse asiassa osuus on tätäkin

suurempi, 74 prosenttia, kun siihen lisätään soviteltua päivärahaa saavat viisi

prosenttia. Näin tarkastellen työttömyysturva jakautuu lähes samalla tavalla kuin

viisi vuotta sitten.

Vuonna 2000 yli 54-vuotiaista ansiosidonnaista päivärahaa sai peräti 83 pro-

senttia vastaajista, nyt enää 67 prosenttia. Pudotus johtunee siitä, että viisi vuotta

sitten osa ansiosidonnaista päivärahaa nostaneista oli ns. eläkeputkessa, jossa

maksetaan ansiosidonnaista päivärahaa aina 60 ikävuoteen saakka. Vuoden 2000

jälkeen eläkeputki on katkaistu. Sen sijaan nuorten alle 25-vuotiaiden ansioturva

on nyt kattavampi kuin viisi vuotta: nyt prosentti on 51, kun se viisi vuotta sitten

osuus oli 40.

Työmarkkinatuella olevien osuus on viidessä vuodessa vähentynyt 25 prosen-

tista 18 prosenttiin. Tuki painottuu edelleen nuoriin ja julkisen sektorin työttö-

miin, vaikka ei niin voimakkaasti kuin viisi vuotta sitten. Nyt alle 25-vuotiaista

työttömistä 28 prosenttia nostaa työmarkkinatukea. Yli 54-vuotiaista työttömistä

puolestaan 21 prosenttia on työmarkkinatuella.

Yhdeksän prosenttia työttömistä vastaajista ei saa sen enempää ansio- kuin

työmarkkinatukeakaan.

Millaista työttömyysturvaa

työtön jäsen saa, %

Soviteltua päivärahaa kysyttiin nyt ensimmäistä kertaa

Ansiosid. päivärahaa

Soviteltua päivärahaa

Työmarkkinatukea

Ei kumpaakaan

0 20 40 60 80 100

v. 2000

v. 2005

Teollisuus

Yks. palvelut

Julkiset

Miehet

Naiset

Alle 25 v.

55–60 v. 67 4 21 8

51 9 28 13

68 6 16 11

70 4 19 7

56 6 24 13

66 6 16 12

75 4 16 5

69 5 18 9

67 25 8


Työllistämistuki tärkein toimenpide

Viimeisen viiden vuoden aikana SAK:laisista työttömistä 31 prosenttia on ollut

työllistettynä työllistämistuella, 33 prosenttia työvoimapoliittisessa koulutukses-

sa, 18 prosenttia työharjoittelussa ja 18 prosenttia omaehtoisessa koulutuksessa.

Ne ovat isoja lukuja ja kielivät toistuvaistyöttömyyden yleisyydestä SAK:n ken-

tässä. Kyselyajankohtana työttömistä 21 prosenttia oli jossakin edellä mainituista

toimenpiteistä. Osuus on lähes sama kuin maassa keskimäärin.11

Toimenpiteet eivät jakaudu tasaisesti iän mukaan, vaan ikääntyneille suunnat-

tuja toimenpiteitä on vain murto-osa siitä, mitä tarjotaan nuoremmille. Kun alle

35-vuotiaista työttömistä joka neljäs oli parhaillaan jonkin työllistämistoimenpi-

teen piirissä, niin yli 54-vuotiaista työllistämistoimiin oli päässyt vain kahdeksan

prosenttia. Iän suhteen vino jakauma koski kaikkia muita toimenpiteitä paitsi

työllistämistuella työllistämistä.

Erityisen epätasaisesti toimenpiteet jakautuvat työvoimapoliittisessa koulu-

tuksessa ja omaehtoisessa koulutuksessa. Vanhemmat ikäluokat ovat niissä varsin

heikosti edustettuina, vaikka sukupolvien väliset koulutuserot ovat Suomessa

OECD-maiden suurimmat.12

0 20 40 60 80 100

v. 2000

v. 2005

v. 2000

v. 2005

v. 2000

v. 2005

v. 2000

v. 2005Onko työtön ollut seuraa-

vissa toimenpiteissä, %

Parhaillaan

Ollut aiemmin ed. 5 vuoden aikana

En ole ollut

A Omaehtoisessa koulutuksessa

B Työharjoittelussa työmarkkinatuella

C Työvoimapoliittisessa koulutuksessa

D Työllistettynä työllistämistuella

A

B

C

D

4 18 79

3 20 77

2 18 80

1 15 84

8 31 61

6 31 63

7 33 60

7 41 52

44 MUUTOS.LIIKE.

Työllistymisodotukset heikot

Ensimmäistä kertaa vastaushetkellä työttöminä olleilta tiedusteltiin heidän työl-

listymisodotuksistaan ammattitaitoa vastaavaan kokopäivätyöhön seuraavan

vuoden aikana. Vastausten mukaan 13 prosenttia näki mahdollisuutensa hyvinä,

32 prosenttia kohtalaisina ja loput 54 prosenttia huonoina.

Työllistymisodotukset riippuvat selvästi työttömän iästä ja työttömyysjakson

pituudesta. Se, että nuoret näkivät mahdollisuutensa vanhempia parempina, ei

ole yllättävää. Sen sijaan se, miten voimakkaasti työllistymisodotukset heikkene-

vät iän myötä on jossain määrin yllätyksellistä. Yli 54-vuotiaista työttömistä vain

joka viides näkee työllistymismahdollisuutensa edes kohtalaisina.

Vastaavasti alle puoli vuotta työttöminä olleista 61 prosenttia näkee työllisty-

mismahdollisuutensa vähintään kohtalaisina, mutta jo seuraavan puolen vuoden

aikana odotukset murenevat siten, että valtaosa arvioi mahdollisuutensa huo-

noiksi. Kaksi vuotta tai kauemmin työttöminä olleista vain 13 prosenttia arvioi

työllistymismahdollisuutensa hyviksi tai kohtalaisiksi.

Työllistymismahdollisuudet

ammattitaitoa vastaavaan

vakinaiseen työhön

seuraavan vuoden aikana

Hyvät

Kohtalaiset

Heikot

0 20 40 60 80 100

alle 25 v.

25–34 v.

35–44 v.

45–54 v.

55–60 v.

Kaikki

Ikäryhmän mukaan, %

Työttömyyden keston mukaan, %

0 20 40 60 80 100

3–5 kk

6–11 kk

12–23 kk

yli 23 kk

Kaikki

13 32 55

4 16 80

10 37 53

18 42 41

25 38 37

29 48 23

13 32 54

1 12 87

9 25 66

7 35 58

21 40 39


6. TYÖSUHDE

Harmaa ja itsenäinen työ

Kaikilta vastaajilta kysyttiin nyt ensimmäistä kertaa työtarjouksista joko ilman

verokorttia (ns. harmaa työ) tai itsenäisen työnsuorittajan asemassa (nk. en-

nakkoverolippulaisena). Näitä asioita kysyttiin myös vuonna 1995, mutta vain

työttömiltä.13 Kysymyksissä ei täsmennetty sitä, millä aikavälillä mahdollinen

työtarjous oli tehty.

Tulosten mukaan työtä ilman verokorttia on tarjottu viidelle prosentille

SAK:laisista, nuorille selvästi useammin kuin vanhemmille. Vastaavasti työtä

itsenäisen työnsuorittajan asemassa on tarjottu noin kolmelle prosentille vastaa-

jista siten, että työtarjousten määrä kasvaa aina 35–44 ikävuoteen saakka, mutta

kääntyy sitten laskuun.

Työttömien osalta voidaan tarkastella myös muutosta jaksolla 1995–2005.

Muutos viittaisi siihen, että työtarjoukset ilman verokorttia ovat lisääntyneet

neljästä seitsemään prosenttiin, mutta työtarjoukset itsenäisen työnsuorittajan

asemassa ovat vähentyneet viidestä kolmeen prosenttiin.

Ainakin työttömillä verokortittoman työn kysyntä näyttää kasvaneen vuo-

desta 1995. Aineistosta ei kuitenkaan ilmene, missä määrin kysyntään on myös

vastattu.

Tarjottu työtä ilman vero-

korttia tai itsenäisen työn-

suorittajan asemassa, %

Tarjottu työtä ilman verokorttia

Tarjottu työtä itsenäisen työnsuorittajan asemassa

1995

2005

0

2

4

6

8

10

55−60 v45−54 v35−44 v25−34 vAlle 25 v

0

2

4

6

8

Tarjottu työtä itsenäisentyönsuorittajan asemassa

Tarjottu työtäilman verokorttia

Kaikki vastaajat vuonna 2005

Työttömät vuonna 1995 ja 2005

4

7

5

3

46 MUUTOS.LIIKE.

Epätyypilliset työsuhteet lisääntyneet nopeasti

Epätyypillisillä työsuhteilla tarkoitetaan osa-aikaista, määräaikaista tai muuta

normaalista poikkeavaa työsuhdetta, kuten erikseen työhön kutsuttavat. Näin

määriteltynä epätyypillisten työsuhteiden osuus kasvoi 14 prosentista 26 pro-

senttiin jaksolla 1995–2000. Jaksolla 2000–2005 epäsäännölliset työsuhteet ovat

vähentyneet 23 prosenttiin. Osuus on samalla tasolla kuin maassa keskimäärin.14

(Liiton mukaan liitetaulukossa LT 6)

Voimakkainta epätyypillisten työsuhteiden lasku on jaksolla 2000–2005 ollut

julkisella sektorilla, missä ne jaksolla 1995–2000 kasvoivat eniten. SAK:n luotta-

musmiestiedustelun mukaan julkisen sektorin työsuhteiden vakinaistaminen on

valtaosin tapahtunut aivan viimeisen kahden vuoden aikana.15

Eniten epätyypillistä työtä tehdään edelleen yksityisillä palvelualoilla, missä

29 prosenttia työsuhteista on määräaikaisia, osa-aikaisia tai muita normaalista

poikkeava järjestelyjä. Epätyypilliset työt ovat edelleen korostetusti naisten ja

nuorten töitä. Töiden ja työsuhteiden eriytymiselle mm. sukupuolen mukaan,

jota esimerkiksi Koistinen (1999) on kuvannut, on siis näyttöä myös SAK:laisilta

aloilta.

Heilahtelut epätyypillisten työsuhteiden osuudessa viimeisen 10 vuoden

aikana selittyvät pääosin määräaikaisen työn muutoksilla. Jaksolla 1995–2000

määräaikainen työ lisääntyi, jaksolla 2000–2005 se väheni.

0 20 40 60 80 100

v. 1995

v. 2000

v. 2005

Nainen

Mies

Teollisuus

Yks. palvelut

JulkinenSAK:laisten

työsuhdemuodot, %

Vakituinen kokopäivätyö

Vakituinen muu järjestely

Määräaikainen osa-aikatyö

Vakituinen osa-aikatyö

Määräaikainen kokopäivätyö

Määräaikainen muu järjestely

76 3 16 3 2

71 11 11 3 2

85 12

86 10

69 8 16 4 2

77 4 13 2 2

74 5 15 4 2

86 4 6


Työsuhteet entistä pitempiä

Seuraavassa työsuhteen jatkuvuutta tarkastellaan sekä työsuhteen muodon että

sen keston mukaan. Kestolla tarkoitetaan nykyisen työsuhteen kestoa vuosissa,

ja työsuhde lasketaan yhdeksi vaikka se koostuisi useista määräaikaisista työ-

suhteista.

Tulosten mukaan SAK:lainen työsuhde on keskimäärin 13 vuoden mittainen

eli vuoden verran pitempi kuin viisi vuotta sitten. Vakituista kokopäivätyötä

tekevien yhtäjaksoinen työsuhde nykyisen työantajan palveluksessa oli kestänyt

keskimäärin 15 vuotta, vakituista osa-aikatyötä tekevillä 11 vuotta ja vakituisen

muun järjestelyn – esimerkiksi erikseen työhön kutsuttava – piirissä 10 vuotta.

Jostakin syystä vakituinen muu järjestely on pidentynyt selvästi muita enemmän.

Myös määräaikainen työ on pidentynyt.

Työsuhteen yhtäjaksoinen kesto ei siis keskimäärin ole kovin lyhyt edes epä-

tyypillistä työtä tekevillä. Ongelma on kuitenkin siinä, että hajonta keskiarvon

molemmin puolin on varsin suuri. Yli puolet määräaikaista työtä tekevistä kertoo,

että vastaushetkellä voimassa ollut työsuhde on kestänyt alle vuoden.

Työsuhteen pituus, vuosia

Työsuhteella tarkoitetaan nykyisen työnantajan palveluk-sessa tehtyä yhtäjaksoista työtä, vaikka se koostuisikin useasta määräaikaisesta työsuhteesta.

2005

2000

0

5

10

15

20

GFEDCBA

A KAIKKIB Määräaikainen muu järjestelyC Määräaikainen osa-aikatyöD Määräaikainen kokopäivätyöE Vakituinen muu järjestelyF Vakituinen osa-aikatyöG Vakituinen kokopäivätyö

12,6 12,4

3,3 3,92,9 3 3,5 3,1

10,1

6,2

10,910,1

14,6 14,9

48 MUUTOS.LIIKE.

Säännöllisen päivätyön osuus ei enää laskenut

SAK:laisten tyypillinen työaikamuoto on säännöllinen päivätyö. Kuluneen 21

vuoden aikana säännöllistä päivätyötä tekevien osuus on kuitenkin supistunut

15 prosenttiyksikköä, 71 prosentista 56 prosenttiin. SAK:laiset tekevät säännöl-

listä päivätyötä selvästi vähemmän kuin palkansaajat keskimäärin.16 Viimeisen

viiden vuoden aikana säännöllistä päivätyötä tekevien osuus ei ole enää laskenut.

Ilmiö johtuu siitä, että erilaisten vuorotyöaikojen osuuden kasvu on pysähtynyt.

Edelleen SAK:laiset tekevä kuitenkin enemmän vuorotyötä kuin palkansaajat

keskimäärin.17 (Liiton mukaan liitetaulukossa LT 7)

Sukupuolten väliset erot koskevat 2- ja 3-vuorotyötä. Naiset tekevät enemmän

2-vuorotyötä ja miehet 3-vuorotyötä. Naisista 2-vuorotyötä tekee 17 prosenttia,

mikä on neljä prosenttiyksikköä enemmän kuin miehillä. Miehistä 3-vuorotyötä

tekee 12 prosenttia, mikä on neljä prosenttiyksikköä enemmän kuin naisilla.

Yksityisillä palvelualoilla säännöllisen päivätyön osuus (46 %) on selvästi mui-

ta sektoreita pienempi. Syy löytyy runsaasta ilta-, aamu- ja yötyöstä, 2-vuorotyös-

tä sekä jakso- ja periodityöstä, jota nyt kysyttiin ensimmäistä kertaa. Muita kuin

edellä mainittuja perinteisiä työaikamuotoja oli eniten julkisella sektorilla.18

SAK:laisten

työaikamuodot, %

(Jakso- ja periodityötä kysyttiin nyt ensimmäisen kerran)

Päivätyö

Ilta-, yö- tai aamutyö

2-vuorotyö

3-vuorotyö

Jakso- tai periodityö

Muu

0 20 40 60 80 100

v. 1984

v. 1990

v. 1995

v. 2000

v. 2005

Naiset

Miehet

Teollisuus

Yks. palvelut

Julkiset 63 4 9 7 5 13

46 9 18 6 13 9

61 4 16 15 4 1

59 5 13 12 5 6

55 5 17 8 7 8

56 5 15 10 6 7

57 6 16 10 11

63 4 14 9 10

69 3 13 6 9

71 3 14 7 5


Etätyötä tehdään vähän

Etätyöllä tarkoitetaan ansiotyötä, jota tehdään varsinaisen työpaikan ulkopuo-

lella.19 Etätyöpotentiaali, ammatillinen kyky tehdä etätyötä, on Heinosen (1998)

laskelmien mukaan 20–40 prosenttia työssäkäyvästä väestöstä. Odotuksiin näh-

den etätyötä tehdään kuitenkin varsin vähän. Vajaa prosentti SAK:laisista tekee

etätyötä yli 40 prosenttia työajasta, vajaa prosentti vähemmän kuin 40 prosenttia

työajasta ja pari prosenttia on kokeillut etätyötä joskus aiemmin. Siten kokemuk-

sia etätyöstä on yhteensä neljällä prosentilla, mikä on vähemmän kuin maassa

keskimäärin.20

Etätyötä tehdään toistaiseksi eniten harvaanasutuilla alueilla ja ilman tieto-

verkkoja. Siten ajasta ja paikasta riippumattomat järjestelyt ja työn tekeminen

varsinaisen työpaikan ulkopuolella eivät ole telekommunikaation luoma ilmiö,

kuten etätyökeskustelussa yleisesti oletetaan. Etätyöstä ei SAK:laisilla aloilla aina-

kaan toistaiseksi ole tullut teletyötä.

Kiinnostus etätyötä kohtaan on kuitenkin suurta, ja sitä suurempaa, mitä nuo-

rempi henkilö on, mitä parempi koulutus hänellä on, ja mitä enemmän hänellä

on kokemuksia ATK:n käytöstä. Ammatillisen perustutkinnon suorittaneista joka

viides, opistoasteen suorittaneista joka kolmas ja ammattikorkean suorittaneista

joka toinen on kiinnostunut kokeilemaan etätyötä. Siten koulutuksella, tietotek-

niikalla ja etätyöllä on yhteys, mutta SAK:n kentässä se ei ainakaan vielä ilmene

runsaana etätyön tekemisenä, vaan runsaana kiinnostuksena etätyöhön.

Etätyön tekeminen,

kokeilu ja kiinnostus, %

Tekee yli 40 % työajasta

Tekee alle 40 % työajasta

Ei tee etätyötä, mutta kokeillut

Ei tee, mutta kiinnostunut

0 10 20 30 40

v. 2000

v. 2005

teollisuus

yks. palvelut

julkinen

alle 25 v.

25–34 v.

35–44 v.

45–54 v.

yli 54 v. 1 1 2 6

1 1 2 15

1 1 3 23

1 2 3 30

2 3 32

1 2 2 19

1 1 3 23

1 1 2 17

1 1 2 19

1 1 2 22

50 MUUTOS.LIIKE.

Sivutyön määrä ei ole lisääntynyt

Viime aikoina on puhuttu jonkin verran ns. työtätekevistä köyhistä, jotka oman

päätoimensa ohessa joutuvat tekemään vielä jotain sivutyötä toimeentulonsa

turvatakseen. Sivutyön tekeminen SAK:n kentässä on kuitenkin viimeisen viiden

vuoden aikana laskenut kuudesta prosentista viiteen. Eniten sivutyötä tekevät

parhaassa työiässä oleva 25–44-vuotiaat yksityisillä palvelualoilla työskentelevät.

Jos sivutyötä tehdään, niin tyypillisesti sitä tehdään toisen työnantajan palve-

luksessa (57 % kaikesta sivutyöstä). Tämä piirre korostuu yksityisillä palvelualoilla

ja teollisuudessa. Paljon vähemmän (12 % kaikesta sivutyöstä) sivutyötä tehdään

samalle työnantajalle kuin varsinaista työtä. Erityisesti teollisuudessa sivutyötä

tehdään paljon maatalousyrittäjänä, julkisella sektorilla muuna yrittäjänä.

Eri elämänvaiheet suosivat erilaisia sivutyön muotoja. Alle 35-vuotiaat tekevät

muita enemmän sivutyötä toisen työnantajan palveluksessa ja 44–54-vuotiaat

yrittäjinä. Sillä, tekeekö palkansaaja epäsäännöllistä työtä, ei näytä olevan osuutta

sivutöiden tekemiseen.

Jos tekee muuta ansiotyötä,

niin minkälaista, %

Toinen työnantaja

Sama työnantaja

Maatalousyrittäjä

Muu yrittäjä

0 20 40 60 80 100

v. 2000

v. 2005

Teollisuus

Yks. palvelut

Julkinen

Vakituinenkokopäivätyö

Epäsäännöl-linen työ 62 4 8 25

56 7 12 26

48 8 11 33

58 9 8 25

62 15 21

57 6 11 26

52 12 16 20


Kaksi päivää työnantajan järjestämässä ammatillisessa koulutuksessa

Työnantajan järjestämä ammatillinen koulutus on lisääntynyt vuodesta 1995 läh-

tien SAK:laisten keskuudessa. Nyt 28 prosenttia jäsenistä kertoo osallistuneensa

kuluneen vuoden aikana työnantajan järjestämään ammatilliseen koulutukseen.

Viisi vuotta sitten osallistuneiden määrä oli pari prosenttiyksikköä suurempi.

Tilastokeskuksen työolotutkimuksen mukaan muiden palkansaajien luku – vaik-

kakin hieman eri tavalla mitattu – on lähes kaksinkertainen.21 SAK:laiset alat ovat

siis pahasti kehityksen jälkijoukossa.

Työnantajan järjestämän ammatillisen koulutuksen jakauma on vino. Puolet

henkilöstökoulutusta saaneista kertoo saaneensa koulutusta 1–2 päivää, mutta

joukossa on myös henkilöitä, jotka ovat osallistuneet varsin pitkäkestoiseen

koulutukseen. Kaksi prosenttia jäsenistöstä on saanut koulutusta yli 10 päivää

vuodessa. Koulutuksessa ollutta kohti koulutuspäiviä on kertynyt viisi, mikä on

päivän vähemmän kuin viisi vuotta sitten.

Työnantajan järjestämä ammatillinen koulutus näyttäisi suosivan oppisopi-

mus-, opisto- ja korkeakoulututkinnon suorittaneita sekä iältään 35–44-vuotiaita

jäseniä. Lisäksi työpaikan koon ja henkilöstökoulutuksen välillä on positiivinen

yhteys, mutta sekin tulee selvemmin näkyviin vastan silloin kun puhutaan yli 499

hengen työpaikoista. (Liiton mukaan liitetaulukossa LT 8).

0 20 40 60 80 100

v. 1990

v. 2000

v. 2005

Nainen

Mies

Teollisuus

Yks. palvelualat

JulkinenTyönantajan järjestämä

ammatillinen koulutus, %

ei osallistunut

1–2 päivää

3–5 päivää

6–10 päivää

yli 10 päivää

64 16 12 5

74 14 8

75 13 7 3

72 14 9 4

73 14 8 3

72 14 9 3

70 14 9 4 3

78 9 7 3 3

52 MUUTOS.LIIKE.

Yli puolet käyttää työssään ATK-tekniikkaan perustuvia laitteita

ATK-tekniikkaan perustuvat laitteet, kuten tietokoneeseen yhdistetty kassa,

ohjelmoitavat työstökoneet, atk-valvontalaitteet, mikrotietokoneet ja tietoko-

nepäätteet, ovat yleistyneet SAK:laisten työssä. Kun 10 vuotta sitten käyttäjiä oli

38 prosenttia, nyt osuus on 52 prosenttia. Luku on kuitenkin selvästi vähemmän

kuin palkansaajilla keskimäärin.22

ATK-laitteiden käytön yleistyminen on ollut tasaista kaikilla sektoreilla, eikä

eroja sukupuolen mukaan juuri ole. Selvästi eniten ATK-tekniikkaan perustuvia

laitteita käytetään yksityisillä palvelualoilla (64 % sektorin jäsenistöstä), sitten

teollisuudessa (49 % sektorin jäsenistöstä) ja vähiten julkisella sektorilla (44 %

sektorin jäsenistöstä.

Iällä ja ammatillisella koulutuksella on myös merkitystä. Eniten ATK-laitteita

käytetään ikäryhmässä 25–44 vuotta, jossa myös käytön lisääntyminen on ollut

nopeaa. Yli 50-vuotiaista laitteita käyttää 39 prosenttia, missä lisäystä on kuusi

prosenttiyksikköä. Vailla ammattitutkintoa olevista käyttäjiä on 40 prosenttia.

Vähintään opistotasoisen ammatillisen tutkinnon suorittaneista kolme nel-

jästä käyttää työssään ATK-laitteita.

Käyttää työssään

ATK-tekniikkaan

perustuvia laitteita, %

2005

2000

1995

0

10

20

30

40

50

60

70

KaikkiNaisetMiehetTeollisuusYks. palvelut

Julkinen25–34 v55–60 v

39

3232

61

53

43 44

3228

64

5350 49

42

36

52

4237

52

4439

52

4338


Suuren paineen alla työskentely yleistä

Työn kuormittavuus on ongelmallisen korkea, mutta on viimeisten viiden vuo-

den aikana hieman hellittänyt. Nyt 39 prosenttia jäsenistöstä työskentelee niin

suuren paineen alaisena, ettei ehdi ajatella muuta kuin työtään. Tosin hajontaa

on: kun yhdeksän prosenttia ilmoittaa työskentelevänsä koko ajan suuren paineen

alla, 19 prosenttia ilmoittaa, ettei työpaineita ole lainkaan. Myös toistotyön osuus

on huomattavan korkea. Joka toinen vastaaja joutuu suurimman osan työajas-

taan toistamaan yhtä ja samaa työvaihetta. Olisikohan tässä yksi syy siihen, että

työelämä ei kiinnosta niin suuresti kuin yleisesti toivotaan? Tarkemmin tätä kysy-

mystä ovat pohtineet Lehto ja Sutela (1998) tilastokeskuksen työolotutkimuksen

aineiston pohjalta.

Kokonaiskuvan ristiriitaisuudesta kielii se, että 85 prosenttia vastaajista on

yli puolet työajastaan säännöllisesti tekemisissä muiden ihmisten (työtoverit,

asiakkaat) kanssa, mutta 43 prosenttia ilmoittaa työskentelevänsä yli puolet työ-

ajastaan yksin. Yksin työskentely korostuu miesten työssä. Vastaavasti toistotyö

ja suuren paineen alla työskentely korostuu naisten työssä.

Suuren paineen alla ja yksin työskentely näyttää lisääntyvän iän myötä. Toi-

saalta työn sisältö näyttää myös rikastuvan iän karttuessa, sillä mitä enemmän

ikää, sitä harvemmin työntekijä joutuu toistamaan yhtä ja samaa työvaihetta.

Mitä parempi ammatillinen koulutus, sitä vähemmän yksin työskentelyä ja

toistotyötä on.

30

40

50

60

70

80

90

55−60 v.45−54 v35−44 v25−34 vAlle 25 v

Arvioi, että vähintään

puolet työajastaan..., %

On tekemisissä muiden

ihmisten kanssa

Joutuu toistamaan

yhtä ja samaa työvaihetta

Työskentelee suuren

paineen alla

Työskentelee yksin

54 MUUTOS.LIIKE.

7. VAIKUTUSMAHDOLLISUUDET

Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön heikentyneet

Vaikutusmahdollisuudet omaa työtä koskeviin asioihin eivät ole enää huonon-

tuneet yhtä selvästi kuin jaksolla 1995–2000, jolloin vaikutusmahdollisuudet

eräissä asioissa huonontuivat huomattavasti. Jaksolla 2000–2005 takapakkia

näyttäisi tulleen työmenetelmiä, työjärjestystä ja työpisteen suunnittelua koske-

vissa asioissa.

Jostakin syystä vaikutusmahdollisuudet ovat heikentyneet asioissa, joissa ih-

miset ovat perinteisesti kokeneet vaikutusmahdollisuutensa parhaiksi – asioissa,

joihin noin 60 prosenttia SAK:laisista on katsonut voivansa vaikuttaa paljon tai

melko paljon. Mutta muissa asioissa, joissa vaikutusmahdollisuudet ovat perintei-

sesti olleet huonommat, tilanne on likimain sama kuin viisi vuotta sitten.

Ammatillisen koulutuksen ja vaikutusmahdollisuuksien välillä on selkeä posi-

tiivinen suhde. Se tosin alkaa näkyä vasta ammatillisen koulutuksen korkeammil-

la tasoilla. Vaikutusmahdollisuudet nähdään selvästi keskimääräistä parempina

vasta kun vastaajalla on tutkinto yliopistosta tai korkeakoulusta. Sektorin mukaan

tarkasteltuna vaikutusmahdollisuudet nähdään parhaina julkisella sektorilla ja

heikoimpina yksityisillä palvelualoilla.

Ehkä parhaiten vaikutusmahdollisuuksia jäsentää työsuhde. Epäsäännöllistä

työtä tekevät näkevät vaikutusmahdollisuutensa selvästi heikompina kuin muut.

Erityisesti määräaikaista työtä tekevät kokevat vaikutusmahdollisuutensa muita

huonommiksi lähes kaikissa asioissa.23

Voi vaikuttaa asioihin paljon tai melko paljon, tilanne (%) ja muutos (%-yksikköä)�� Tilanne, % Muutos, %yksikköä��Asiat vaikutusmahdollisuuksien mukaan: 1995 2000 2005 1995– 2000– 2000 2005Työmenetelmiisi 65 62 60 -3 -2Missä järjestyksessä teet työsi 60 55 53 -5 -2Työtahtiisi 57 50 50 -7 0Työpisteen suunnitteluun 29 26 25 -3 -1Miten työt jaetaan ihmisten kesken 26 23 23 -3 0Miten voit kehittää itseäsi työssäsi* 21 20 -1Millaista työtä teet 25 18 19 -7 1Tuotteen tai palvelun suunnitteluun ja kehittämiseen 20 17 17 -3 0Laitehankintoihin 14 13 12 -1 -1Muihin investointipäätöksiin 5 4 4 -1 0��* ei kysytty vuonna 1995


Luottamusmies kahdella kolmesta työpaikasta

Luottamusmiehen tai vastaavan olemassaolosta työpaikalla on kysytty vuodesta

1984 lähtien. Tarkasteluajanjaksolla kehitys on kulkenut siihen suuntaan, että

yhä useammalla SAK:laisella työpaikalla ei ole luottamusmiestä tai vastaavaa

työntekijöiden edustajaa. Nyt tämä huono suuntaus näyttäisi katkenneen, ja

kääntyneen parempaan suuntaan. Tulosten mukaan luottamusmies tai vastaava

löytyy nykyään 71 prosentilta työpaikoista.

Perinteisesti luottamusmiesjärjestelmän kattavuus on ollut paras suurilla

työpaikoilla ja heikoin pienillä työpaikoilla. Niin on nytkin. Mutta tapahtuneesta

parannuksesta suurin osa on nyt tapahtunut pienillä työpaikoilla. Alle 30 hengen

työpaikoilla, jotka eivät kuulu yhteistoimintamenettelyn piiriin, luottamusmies

tai vastaava on vain 53 prosentilla. Se on kuitenkin seitsemän prosenttiyksikköä

enemmän kuin viisi vuotta sitten.

Parannus menee aika kattavasti läpi koko työelämän: teollisuudessa parannusta

on neljä prosenttiyksikköä, yksityisillä palvelualoilla viisi prosenttiyksikköä ja jul-

kisella sektorilla kaksi prosenttiyksikköä. (Liiton mukaan liitetaulukossa LT 9).

Työpaikalla tai työalalla

luottamusmies

tai vastaava, %

Kyllä on

Ei ole

En osaa sanoa

0 20 40 60 80 100

v. 1984

v. 1990

v. 1995

v. 2000

v. 2005

Nainen

Mies

Teollisuus

Yks. palvelut

Julkinen

alle 30 henk.

30–199 henk.

yli 200 henk. 93 4 3

85 10 5

53 37 10

71 19 10

61 31 9

77 19 4

74 21 5

67 23 10

71 22 7

66 27 7

75 22 3

79 18 3

83 14 3

56 MUUTOS.LIIKE.

Tilanne on niin mielenkiintoinen, että sitä on seuraavassa tarkasteltu vielä

sekä muutoksen osalta että toimialan mukaan.

Jaksolla 2000–2005 luottamusmiehen tai vastaavan läsnäolo on parantunut

eniten 10–29 hengen työpaikoilla, 58 prosentista 66 prosenttiin. Toiseksi eniten

parannusta on tullut alle kuuden hengen työpaikoilla, 31 prosentista 37 prosent-

tiin. Suuremmilla työpaikoilla parannukset ovat hyvin pieniä.

Eroja löytyy myös toimialojen väliltä. Julkisella sektorilla kaikkein pienim-

millä työpaikoilla luottamusmies löytyy selvästi useammin kuin muilla sekto-

reilla. Julkinen sektori on varsin hyvin organisoitunut jopa alle kuuden hengen

työpaikoilla. Pienimmillä työpaikoilla tilanne on huomattavasti parempi kuin

toimialan 10–29 hengen työpaikoilla, joissa työskentelevillä vain 43 prosentilla

on luottamusmies tai vastaava.

Teollisuudessa ja yksityisillä palvelualoilla tilanne sitä vastoin paranee varsin

suoraviivaisesti työpaikan koon kasvaessa. Suurin parannus luottamusmiehen

läsnäoloon näyttäisi kuitenkin tulevan kun työpaikka saavuttaa 30 työntekijän

rajan, jonka jälkeen työpaikalla tulevat vastaan myös yhteistoimintalain velvoit-

teet.24

Luottamusmiehen tai

vastaavan olemassaolo, %

2005

2000

Julkinen

Yks. palvelut

Teollisuus

Ajankohdan mukaan, %

Sektorin mukaan vuonna 2005, %

0

20

40

60

80

100

1–5 henk.

6–9henk.

10–29 henk.

30–99 henk.

100–199 henk

200–499 henk.

yli 500 henk.

0

20

40

60

80

100

1–5 henk.

6–9henk.

10–29 henk.

30–99 henk.

100–199 henk.

200–499 henk.

yli 500 henk.

9490 92 89 91 90

82 80

6658

42 4137

31

889096

85 84

97

8588

95

7377

89

4344

57 58

3441

62

32

23


Toimintavalmiuden heikentyminen päättynyt

Työntekijöiden yhtenäisyyttä ja toimintavalmiutta on kysytty tukena luottamus-

miehen toiminnalle näiden hoitaessa jäsenten asioita. Ikävä kyllä ensimmäisissä

tutkimuksissa luottamusmiehen läsnäoloa ei ole tarkistettu, vaan tulokset on las-

kettu kaikista vastauksista. Vertailtavuuden vuoksi alla on ensin tulokset kaikilta

työpaikoilta ja sitten työpaikoilta, joilla on luottamusmies tai vastaava.

Tulosten mukaan työntekijöiden yhtenäisyys ja toimintavalmius on viimeisen

viiden vuoden aikana parantunut hieman. Ihmiset muodostavat nykyään työpai-

koilla hieman yhtenäisemmän joukon kuin viisi vuotta sitten. Tätäkin tärkeämpi

tieto on se, että aiempi ja varsin pitkään jatkunut huono kehityssuunta on nyt

katkennut.

Paikallisen sopimisen tärkeyttä ajatellen tilanne on tosin edelleen varsin ongel-

mallinen. Vielä vuoden 1984 jäsentutkimuksessa 30 prosenttia vastaajista arvioi,

että liiton jäsenet ovat hyvin yhtenäisiä ja toimintavalmiita, mutta vastaava osuus

on nyt vain 17 prosenttia.

Työpaikan koko näyttää tässä tarkastelussa olevan hallitseva asia. Työnteki-

jöiden yhtenäisyys ja toimintavalmius kasvaa varsin suoraviivaisesti työpaikan

koon kasvaessa. Suurelta osin tämä tulos on kuitenkin seurausta siitä, että pie-

nemmillä työpaikoilla on harvemmin luottamusmies, jonka toimintaa ihmiset

voisivat tukea.

Liiton jäsenet muodostavat

työpaikalla yhtenäisen jou-

kon, joka on valmis tuke-

maan luottamusmiehiä, %

Hyvin yhtenäisiä ja toimintavalmiita

Vain joissain tilanteissa yhteneväisiä

Eivät yhtenäisiä tai toimintavalmiita

Ei osaa sanoa

0 20 40 60 80 100

v. 1984

v. 1990

v. 1995

v. 2000

v. 2005

alle 30 henk.

30–200 henk.

yli 200 henk.

teollisuus

yks. palvelut

julkinen 11 34 16 39

13 31 19 37

21 39 14 26

26 43 10 22

18 43 15 24

12 29 19 40

17 36 16 32

16 35 17 32

22 42 13 23

25 41 14 20

30 46 10 14

58 MUUTOS.LIIKE.

Koska kysymyksessä, jolla työntekijöiden toimintavalmiutta tiedusteltiin,

ajatuksena oli tuki luottamusmiehelle, rajataan seuraavassa tarkastelu niihin

työpaikkoihin, joilla vastaushetkellä oli luottamusmies tai vastaava.

Näin menetellen työpaikan koolla ei enää ole niin suurta merkitystä kuin

edellisen sivun tarkastelussa. Työntekijöiden yhtenäisyys ja toimintavalmius

on edelleen heikoin alle kuuden hengen työpaikoilla ja paras yli 200 hengen

työpaikoilla, mutta erot ovat varsin pienet. Alle kuuden hengen työpaikoilla vas-

taajista 49 prosenttia katsoo, että työntekijät ovat vähintään joissakin tilanteissa

yhtenäinen ja toimintavalmis joukko. Yli 200 hengen työpaikoilla tätä mieltä on

72 prosenttia.

Työpaikan koon ja ihmisten toimintavalmiuden välinen suhde ei ole suora-

viivainen, sillä 6–9 hengen työpaikoilla tilanne on likimain yhtä hyvä kuin suu-

rimmilla työpaikoilla. Siten ongelmaksi näyttäisivät jäävät alle kuuden hengen

työpaikat ja 10–29 hengen työpaikat.

Tärkeintä yhtenäisyyden ja toimintavalmiuden kannalta kuitenkin on, että

työpaikalla on luottamusmies tai vastaava. Heti kun sellainen työpaikalle saadaan,

vähintään puolet jäsenistä katsoo työtekijöiden muodostavan ainakin joissakin

asioissa yhtenäisen ja toimintavalmiin joukon luottamusmiehen tueksi.

0 20 40 60 80

yli 500 hlöä

200–499 hlöä

100–199 hlöä

30–99 hlöä

20–29 hlöä

10–19 hlöä

6–9 hlöä

1–5 hlöäYhtenäisyys ja toiminta-

valmius työpaikan

koon mukaan, %

Mukana työpaikat, joilla luottamusmies tai vastaava

Ovat yhtenäisiä/ toimintavalmiita

Ovat joissakin tilanteissa, ei aina

15 34

22 44

19 42

19 43

19 49

22 45

24 48

31 41


Johdon asenteissa toivomisen varaa

Työntekijöiden arviot siitä, miten työpaikan johto suhtautuu alaisiinsa, ovat

viimeisen viiden vuoden aikana muuttuneet huonommiksi. Vaikka valtaosa

vastaajista edelleen arvioi työpaikan johdon luottavan alaisiinsa, luottamus on

pudonnut neljä prosenttiyksikköä. Samoin on laskenut usko monissa muissa

asioissa, joissa enemmistö jo viisi vuotta sitten antoi työnantajasta varsin ne-

gatiivisen kuvan. Sen sijaan näkemys siitä, että työnantaja asettaa tehokkuuden

kaiken muun edelle on säilynyt yhtä vahvana enemmistön mielipiteenä kuin viisi

vuotta sitten.25

Vastaajista 30 prosentin mielestä työpaikan johto arvostaa työntekijöitä,

27 prosentin mielestä johto pitää viihtyvyyttä tärkeänä tekijänä, 27 prosentin

mielestä johto arvostaa koulutus- ja henkilöstösuunnittelua ja 21 prosentin

mielestä johto huolehtii, että kullakin työntekijällä on hyvät kehittymismahdol-

lisuudet.

Työpaikan koolla ja kiinnostuksella työnantajan asioista on merkitystä työpai-

kan johdon ja työntekijän välisessä suhteessa. Pienillä työpaikoilla työnantajan

arvioidaan enemmän arvostavan ja luottavan alaisiinsa, mutta vähättelevän

henkilöstö- ja koulutussuunnittelua, sekä asettavan tehokkuuden kaiken muun

edelle.26

Työpaikan johdon asenteet

Paljon tai melko paljonsamaa mieltä, %

2005

2000

1995

0

10

20

30

40

50

60

70

Asettaatehokkuuden

kaikenmuun edelle

Luottaaalaisiinsa

Arvostaatyöntekijöitäja osoittaahenkilö-kohtaistahuomiota

Pitäätyöpaikan

viihtyvyyttätärkeänä

Pitääkoulutus-ja henki-

löstösuun-nitteluatärkeänä

Huolehtii,että kullakintyöntekijällä

on hyvätkehittymis-mahdolli-

suudet

21 23 2327

3235

27

33 3330

3437

5761

6460 60 62

60 MUUTOS.LIIKE.

Kiinnostus työnantajan asioihin ei ole lisääntynyt

Vastaajilta kysyttiin, kuinka kiinnostuneita he ovat työnantajansa asioista, kun

asioiksi kysymyksessä täsmennettiin tuottavuus, kannattavuus, tilinpäätökset ja

suunnitelmat. Jaksolla 1995–2000 jäsenistön kiinnostus näihin asioihin väheni

selvästi, mutta jaksolla 2000–2005 kiinnostuksen väheneminen on pysähtynyt.

Nyt 55 prosenttia jäsenistöstä on erittäin tai melko kiinnostunut yllä mainituista

asioista. Vain kuusi prosenttia ei ole lainkaan kiinnostunut.

Kiinnostus työnantajan asioihin vaihtelee jonkin verran työnantajan toimi-

alan mukaan. Eniten kiinnostuneita palkollisia löytyy valtion ja kunnan liike-

laitoksista (66 %), palvelualan yrityksistä (62 %) sekä säätiöistä ja yhdistyksistä

(65 %). Vastaavasti vähiten kiinnostuneita ovat vuokratut työntekijät27 (38 %),

kuntien ja kuntayhtymien palkolliset (52 %) sekä valtion virastojen ja laitosten

palkolliset(55 %).

Suhtautuminen vaihtelee hyvin vähän jäsenten tai työpaikan ominaisuuksien

mukaan. Iän karttuessa kiinnostus näyttää jonkin verran kasvavan, ja hyvin kou-

lutetut ihmiset ovat yleensä muita kiinnostuneempia lähes kaikista asioista, niin

myös työnantajansa asioista. Määräaikaista työtä tekevistä vain 44 prosenttia on

kiinnostunut työnantajan asioista.

Miten kiinnostunut on

työnantajansa asioista, %

Erittäin kiinnostunut

Melko kiinnostunut

Jonkin verran kiinnostunut

Ei lainkaan kiinnostunut

Ei osaa sanoa

0 20 40 60 80 100

v. 1995

v. 2000

v. 2005

Kunta/kuntayhtymä

Valtionvirasto/laitos

Valtion/kunnanliikelaitos

Teollisuus/perustuot./rakennusala

Palvelualanyritys

Säätiö,yhdistys jne.

Työvoimanvuokraaja

Muu työnantaja 15 30 30 9 16

8 30 41 16 5

28 37 26 6 4

22 40 30 5 3

17 38 36 7 3

27 39 27 3 3

20 35 37 5 3

17 35 36 6 6

18 37 34 6 5

20 35 35 5 5

25 37 31 3 4


8. TYÖPAIKKA

Joka toinen tekee töitä alle 30 hengen työpaikalla

Viime vuosikymmenellä käynnistynyt yritysrakenteen muutos on suosinut pieniä

työpaikkoja. Alle 30 hengen työpaikoilla työskentelee nyt puolet SAK:laisista.

Vastaavasti 30 henkeä suurempien työpaikkojen osuus on supistunut siten, että

yli 199 hengen työpaikoilla työskentelee enää 20 prosenttia jäsenistöstä.

Muutos kohti pienempiä työpaikkoja ei ole kuitenkaan viimeisen viiden

vuoden aikana ollut enää yhtä suoraviivaista kuin sitä ennen. Jaksolla 1990–2000

kasvu painottui alle 10 hengen työpaikkoihin. Nyt tämä kehitys näyttäisi päät-

tyneen ja kääntyneen laskuun. Sen sijaan kasvu on painottunut 11–29 hengen

työpaikkoihin, joilla nyt työskentelee 26 prosenttia jäsenistöstä.

Eniten alle 10 hengen työpaikat työllistävät yksityisillä palvelualoilla, mutta

sielläkin niiden työllistämisosuus kaikista toimialan työntekijöistä on laskenut

36 prosentista 32 prosenttiin. Teollisuudessa vastaava osuus on vain 18 prosent-

tia. Teollisuudessa suuret ja keskisuuret työpaikat työllistävät selvästi enemmän,

mutta teollisuudessakin kaikkein suurimpien työpaikkojen työllistävyys on

heikentyny. Yli 500 hengen työpaikkojen työllistämisosuus on viimeisen viiden

vuoden aikana supistunut kaksi prosenttiyksikköä.

Työpaikan koko, %

Alle 10 hlöä

10–29 hlöä

30–99 hlöä

100–199 hlöä

200–499 hlöä

Yli 500 hlöä

0 20 40 60 80 100

v. 1990

v. 1995

v. 2000

v. 2005

Teollisuus

Yks. palvelut

Julkinen

Naiset

Miehet 21 23 21 12 10 13

28 29 19 9 9 7

26 35 19 7 6 7

32 27 18 10 6 6

18 21 21 12 13 15

24 26 20 11 10 10

26 23 19 10 11 11

24 22 20 10 12 12

22 23 20 11 12 12

62 MUUTOS.LIIKE.

Työpaikan pysyvyys on yhä tärkein tavoite

Vuodesta 1984 lähtien vastaajia on pyydetty valitsemaan yhdeksän vaihtoehdon

joukosta asia, jota eniten tavoittelee työssään. Poikkeuksellista vuotta 1990 lu-

kuun ottamatta ykköseksi on aina valikoitunut työpaikan pysyvyys ja varmuus.

Tälläkin kertaa se oli joka toisen vastaajan mielestä kaikkein tärkein asia. Toiseksi

rankattiin hyvä palkka- ja ansiotaso, kolmanneksi työn mielenkiintoisuus ja nel-

jänneksi hyvät työtoverit.

Viimeisen 10 vuoden aikana tämä järjestys on säilynyt ja prosenttiosuudetkin

ovat muuttuneet varsin vähän. Pari muutosta on kuitenkin nähtävissä. Ensinnä-

kin palkka- ja ansiotaso on kuluneen 10 vuoden aikana nostanut merkitystään

ja erityisen selvästi vuoden 2000 jälkeen. Toiseksi hyvät työtoverit ovat myös

nostaneet arvostustaan.

Hyvä palkka- ja ansiotaso korostuu miehillä ja teollisuudessa työskentelevillä.

Teollisuudessa joka kolmas pitää hyvää palkkaa tärkeimpänä työhön liittyvänä

tavoitteena. Vastaavasti työn mielenkiintoisuus painottuu palvelualoilla – niin

yksityisillä kuin julkisilla - ja naisten keskuudessa. Hyvät työtoverit saa puolestaan

keskimääräistä enemmän huomiota julkisella sektorilla.

Tärkein tavoite työssä, %

Työn pysyvyys

Hyvä palkka

Työn mielenkiintoisuus

Hyvät työtoverit

Jokin muu

0 20 40 60 80 100

v. 1984

v. 1990

v. 1995

v. 2000

v. 2005

Naiset

Miehet

Teollisuus

Yks. palvelut

Julkiset 50 19 17 8 5

50 24 15 6 5

50 34 9 4 3

48 34 9 5 4

50 28 12 6 4

53 24 12 6 5

53 23 13 4 7

28 45 14 5 8

47 35 10 3 5

53 19 16 7 5


Koulutussuunnitelmia haudotaan

Jäsenten ajatukset omasta tulevaisuudesta ovat hieman täsmentyneet siitä, mitä

ne olivat vuonna 2000. Tyypillinen SAK:lainen on entistä vähemmän huolissaan

tulevaisuudestaan, vaikka neljäsosa pelkääkin, ettei ole tarpeeksi kyvykäs tule-

vaisuuden työmarkkinoilla, ja että kohtalona voi olla työttömyys. Nämä uhka-

kuvat korostuvat naisilla, iäkkäillä, heikosti koulutetuilla ja suurten työpaikkojen

työntekijöillä.

Yleisen optimismin myötä ihmiset eivät enää katso tarvitsevansa lisäkoulutus-

ta siinä laajuudessa kuin vielä viisi vuotta sitten. Neljä vastaajaa kymmenestä voisi

kuitenkin edelleen ajatella toista koulutusta itselleen. Toista ammattia ovat poh-

tineet erityisesti nuoret, hyvän ammatillinen koulutuksen hankkineet ja lyhyen

ajan nykyisen työnantajan palveluksessa toimineet. Ammatillisen lisäkoulutuksen

harkitsijoista löytyy nuoria henkilöitä, joilla ammatillinen koulutus jo on hyvä, ja

joille oman yrityksen perustaminenkaan ei ole vieras ajatus.

Ajatus töiden lopettamisesta on kasvanut viimeisten viiden vuoden aikana

selvästi. Havainto on jonkin verran ristiriidassa sen kanssa, että töissä pysyttäisiin

entistä pitempään. Ajatus töiden lopettamisesta korostuu jos ammatillinen kou-

lutus on heikko tai se puuttuu kokonaan. Myös ajatus terveytensä heikkenemistä

korostuu henkilöillä, joilla on heikko perus- ja ammatillinen koulutus sekä pitkä

työsuhde nykyisen työnantajan palveluksessa.

Millaisia ajatuksia sinulla

on omasta tulevaisuu-

destasi työmarkkinoilla

Samaa mieltä, %

2005

2000

1995

0

10

20

30

40

50

HGFEDCBA

A Voisin lopettaa työnteonB Voisin ajatella omaa yritystäC Tarvitsen lisäkoulutusta nykyisessä työssäniD Voisin ajatella toista koulutusta itselleniE Pelkään terveyteni heikkenemistäF En ole huolissani tulevaisuudestaniG Pelkään etten ole tarpeeksi kyvykäsH Pelkään jääväni työttömäksi

26

20 2018 17

28

35

21

3840

38

32 3230

4744

41

23 24

19

27 2826

64 MUUTOS.LIIKE.

Kansainvälistymisen vaikutukset ovat ikäkysymys

Jäsenistöltä pyydettiin myös arviota taloudellisen yhdentymisen ja kansainvä-

listymisen vaikutuksista omaan työhön ja asemaan. Alla olevat tulokset on esi-

tetty saldolukuina siten, että myönteisestä prosentista on vähennetty kielteinen

prosentti. Jos saldoluvun etumerkki on +, kokonaisarvio on myönteinen, jos -,

kokonaisarvio on kielteinen.

Tulosten mukaan suhtautuminen kansainvälistymiseen on ikäkysymys. Mitä

nuorempi vastaaja on, sitä myönteisemmin hän vaikutuksia arvioi, ja päinvastoin.

Tämä näkyy selvästi kaikissa muissa kysytyissä asioissa paitsi mahdollisuuksissa

vaikuttaa asioihin, missä siinäkin ikääntymisen vaikutus on läsnä mutta heikom-

min kuin muissa asioissa.

Myönteisimmin kansainvälistymisen arvioidaan vaikuttavan asemaan ku-

luttajana: vain yli 54-vuotiaiden saldoluku painuu miinus-merkkiseksi. Myös

vaikutukset työllisyyteen nähdään myönteisinä aina ikäryhmään 35–44 vuotta

asti. Sen sijaan vaikutukset sosiaaliturvaan ja mahdollisuudet vaikuttaa asioihin

ovat koko ajan miinusmerkkisiä.

Vuoteen 1990 verrattuna arviot ovat muuttuneet huomattavasti kielteisem-

miksi, erityisesti sosiaaliturvan ja palkkatason osalta.28

-30

-20

-10

0

10

20

yli 54 v45−54 v35−44 v25−34 vAlle 25 v

Kansainvälistymisen

vaikutus työhösi ja asemaasi

Saldolukuja: vaikuttaamyönteisesti − vaikuttaa kielteisesti

Asemaani kuluttajana

Työllisyyteeni

Ansiotasooni

Sosiaaliturvaani

Mahdollisuuksiini

vaikuttaa asioihin


Yritysten voitosta osa työntekijöille

Ensimmäistä kertaa jäsenistöltä kysyttiin yritysten tuottaman voiton jaosta siten,

että vastausvaihtoehtoina olivat voiton jako omistajille palkintona tai niin, että

ainakin osa tulisi työntekijöille.

Kolme neljästä vastaajasta on sitä mieltä, että osa yrityksen voitosta tulisi jakaa

työntekijöille. Se kuinka paljon tällä tarkoitetaan vaatii tosin täsmentäviä tietoja.

Kuitenkin joka kymmenes olisi valmis jakamaan voiton puoliksi omistajien ja

työntekijöiden kesken ja viisi prosenttia jakaisi valtaosan voitosta työntekijöille.

Vain viisi prosenttia haluaisi antaa voiton kokonaan omistajille. Tämän kysy-

myksen kohdalla vastaajan koulutustasolla ei ole merkitystä: omistajia suosiva ja-

kotapa on yhtä vähän suosittu kaikilla ammatillisen koulutuksen tasoilla. Yliopis-

to- tai korkeakoulututkinnon suorittaneet näyttävät kuitenkin muita enemmän

suosivan sellaista voiton jakotapaa, että pääosa voitosta tulisi työntekijöille.

Voiton tasajako taas saa muita enemmän kannatusta ammattikorkeakoulu-

tutkinnon suorittaneilta.

Mitä mieltä yritysten

tuottaman voiton jaosta, %

Voitto omistajille palkintona

Osa tulisi jakaa työntekijöille

Puoliksi omistajille ja työntekijöille

Pääosa voitosta työntekijöille

En osaa sanoa

0 20 40 60 80 100

KAIKKI

Ei ammatillistakoulutusta

Ammattikurssi

Oppisopimus-koulutus

Ammatillinenperustutkinto

Opistotasontutkinto

Ammattikorkea-koulututkinto

Yliopisto- taikorkeakoulututkinto

Muu 6 69 9 6 11

3 68 12 9 8

4 79 7 7

5 73 10 4 7

4 73 10 5 7

4 69 12 4 10

4 71 11 4 10

4 68 10 5 12

5 72 10 5 9

66 MUUTOS.LIIKE.

9. TULOT JA VELAT

Tuloerot lähestyneet maan keskiarvoa

Vastaajia pyydettiin ilmoittamaan omat bruttoansiot keskimäärin kuukaudessa.29

Näistä ilmoituksista laskettu SAK:laisen palkansaajan keskikuukausiansio oli

1 790 euroa, ja vakinaista kokopäivätyötä tekevän palkansaajan keskikuukau-

siansio 2 055 euroa.

Kun vakinaista kokopäivätyötä tekevät palkansaajat asetetaan järjestykseen

siten, että ensimmäiseen viidennekseen asetetaan pienituloisimmat 20 prosenttia

ja viidenteen viidennekseen suurituloisimmat 20 prosenttia, ja kaikki muut tähän

välille, saadaan karkea kuva siitä, miten tasaisesti kuukausiansiot jakautuvat. Näin

saatuja tuloksia voi sitten verrata siihen, miten tasaisesti tulot jakautuvat kaikilla

Suomen palkansaajilla. 30

Tulosten mukaan SAK:laisten palkansaajien tulot jakautuvat selvästi tasaisem-

min kuin maassa keskimäärin. Ero näkyy selvimmin tulojakauman yläpäässä:

suurituloisimmat 20 prosenttia SAK:laisista saa 29 prosenttia kaikista SAK:laisten

tuloista. Kaikilla Suomen palkansaajilla suurituloisimman viidenneksen osuus oli

34 prosenttia vuonna 2003.

Kuukausiansioiden

jaukautuminen,

Vakituista kokopäivätyötä tekevien ansiot tulonsaajaviiden-neksittäin.

SAK 2000

SAK 2005

SUOMI 2003

0

5

10

15

20

25

30

35

40

54321

14 13 12

17 16 15

19 1917

22 22 22

28 29

34


Koulutuksen vaikutus ansioihin pieni

Jäsentutkimuksen mukaan koulutuksen lisäansioilla mitattava hyöty on

SAK:laisille selvästi pienempi kuin palkansaajille keskimäärin ja osittain jopa

kyseenalainen. Karkean mallilaskelman mukaan yksi lisävuosi koulutusta nostaa

SAK:laisten kuukausipalkkaa noin kaksi prosenttia.31

Vakituista kokopäivätyötä tekevien yliopisto- tai korkeakoulututkinnon suo-

rittaneiden kuukausiansiot ovat keskimäärin 26 prosenttia ja ammattikoulun

suorittaneiden seitsemän prosenttia suuremmat kuin ammatillisesti kouluttamat-

tomien kuukausiansiot. Opistotason tutkinnon suorittaneiden kuukausiansiot

ovat kuitenkin samalla tasolla kuin ammatillisesti kouluttamattomien kuukausi-

ansiot. Opistotason suorittaneet eivät siten näytä hyötyvän pitempikestoisesta

koulutuksestaan. Sama pätee ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneisiin.

Määrä- ja osa-aikaisessa työssä kuukausiansiot ovat 55 prosenttia pienemmät

vakinaisessa kokopäivätyössä – asia, joka varmasti osaltaan selittää työnantajien

kiinnostusta epätyypilliseen työhön. Suhteellisesti suurinta ansioiden pudotus

näyttää olevan yliopisto- ja korkeakoulututkinnon suorittaneilla pätkätyönte-

kijöillä.

Kuukasipalkat

koulutuksen mukaan,

Määrä- tai osa-aikainen työ

Vakituinen kokopäivätyö

0

500

1000

1500

2000

2500

IHGFEDCBA

A KaikkiB MuuC Yliopisto- tai korkeakoulututkintoD AmmattikorkeakoulututkintoE Opistotason tutkintoF Ammatillinen perustutkintoG OppisopimuskoulutusH AmmattikurssiI Ei ammatillista koulutusta

1329

2056

1288

1976

2503

16281466

1238

19701830

1343

2131

1419

1903

1308

1966

1279

1988

68 MUUTOS.LIIKE.

Kotitalouksien velat 30 000 euroa

Kotitalouksien velat, jotka tässä tarkastelussa kattavat vastaajan ja hänen puoli-

sonsa lainat ja velat yhteensä, ovat viimeisen viiden vuoden aikana lisääntyneet

roimasti. SAK:laisten keskivelka oli vuonna 2000 noin 20 000 euroa, nyt se on

noin 30 000 euroa.

Valtaosin tämä on seurausta kahdesta asiasta. Ensinnäkin kokonaan velatto-

mien kotitalouksien määrä on supistunut 41 prosentista 22 prosenttiin, ja toiseksi

suurivelkaisia kotitalouksia, joilla velkaa on yli 50 400 euroa, osuus on kasvanut

yhdeksästä prosentista 21 prosenttiin.

Suurten velkojen takaa löytyy vastaajia, joiden perheessä on alaikäisiä lapsia,

ja jotka asuvat itsensä ja puolisonsa kanssa omistamassa asunnossa. Ikäryhmit-

täisessä tarkastelussa nämä velalliset sijoittuvat ikäryhmään 25–44 vuotta. Koko-

naan velattomia vastaajia löytyy eniten kahdesta ikäryhmästä, alle 25-vuotiaista,

jotka eivät vielä ole ehtineet velkaantua, ja yli 54-vuotiaista, jotka ovat ilmeisesti

jo velkansa maksaneet.

Vastaajan velkataakka ei näytä vaikuttavan siihen, mitä asioita vastaaja työs-

sään eniten tavoittelee. Esimerkiksi suuresti velkaantuneet eivät muita enemmän

tavoittele hyvää palkka- ja ansiotasoa. Suuresti velkaantuneet eivät myöskään

muita enemmän pelkää jäävänsä työttömiksi. Päinvastoin pelkoa tuntevat enem-

män velattomat SAK:laiset.

Kotitalouksien velat, %

Ei velkaa/ei vastannut

Alle 8 400

8 400–16 800

16 800–33 600

33 600–50 400

yli 50 400 0 20 40 60 80 100

v. 1990

v. 1995

v. 2000

v. 2005 22 22 11 14 10 21

41 21 10 12 7 9

38 25 11 12 7 7

22 34 15 14 7 8


Kahdella kolmesta muitakin rahoituslähteitä

Kun vastaajilta kysyttiin, oletko sinä tai perheesi joutunut rahoittamaan elämistä

joillakin alla mainituista tavoista, kaksi kolmesta vastasi myöntävästi. Osuus

on suuri, mutta siinä on kuitenkin selvää vähennystä tilanteeseen viisi vuotta

sitten.

Tyypillinen lisätoimenpide kuluneen 12 kuukauden aikana on ollut huomat-

tava menojen karsiminen. Tämä toimenpide on viimeisen viiden vuoden aikana

kuitenkin puolittunut 52 prosentista 28 prosenttiin. Myös asumistukea, toimeen-

tulotukea ja lykkäystä lainojen maksuun tai pidennystä laina-aikoihin on haettu

ja saatu selvästi harvemmin kuin viisi vuotta sitten.

Muita yleisesti, ja aiempaa useammin käytettyjä toimeentulon turvaamiseksi

tehtyjä ratkaisuja ovat säästöjen käyttö (26 prosenttia) ja lisälainan ottaminen

(17 prosenttia). Sen sijaan omaisuuden myyminen (4 prosenttia) on hieman

vähentynyt.

Tyypillisesti nämä toimenpiteet painottuvat nuoriin. Neljällä viidestä alle

25-vuotiaasta on kokemusta jostakin alla mainituista asioista. Yli 54-vuotiaiden

joukossa vastaava osuus on noin puolet.

Muut toimenpiteet

toimeentulon kattamiseksi

viimeisten 12 kk aikana, %

2005

1995

0

10

20

30

40

50

60

IHGFEDCBA

A Tehnyt lisätyötäB Joutunut huomattavasti karsimaan menojaC Saanut lykkäystä lainojen maksuun tai pidennystä laina-aikoihinD Käyttänyt säästöjäE Saanut muuta rahallista apua, jota ei tarvitse maksaa takaisinF Saanut yleistä asumistukeaG Saanut toimeentulotukeaH Myynyt omaisuuttaI Ottanut lisälainaa

9 9

28

52

7

12

26 25

7 8 6

11

47

48

1713

70 MUUTOS.LIIKE.

Kaksi kolmesta asuu omistusasunnossa

Pitkän tauon jälkeen vastaajilta kysyttiin nyt vastaushetken asumismuodosta.

Asiaa on aiemmin tiedusteltu vuosina 1984 ja 1990, mutta hieman suppeammin,

sillä tuolloin ei vielä ollut asumisoikeus- ja osaomistusasuntoja.

Muutokset kuluneiden 20 vuoden aikana ovat yllättävän pieniä. Vuodesta

1984 lähtien (koko)omistusasuminen on lisääntynyt 60 prosentista 64 prosent-

tiin, mikä taso tosin saavutettiin jo vuonna 1990. Vuodesta 1984 päävuokralaisuus

muussa kuin työsuhdeasunnossa on lisääntynyt 18 prosentista 24 prosenttiin.

Kasvua vuodesta 1990 on tässä viisi prosenttiyksikköä.

Suhteellisesti eniten vuodesta 1990 on vähentynyt vanhempien ja sukulaisten

luona asuminen sekä päävuokralaisena työsuhdeasunnossa asuminen. Näitä

asumismuotoja löytyy enää vain alle 25-vuotiailta ja jossakin määrin vielä 25–34-

vuotiailta, mutta ei sitä vanhemmilta.

Uudet asumismuodot, asumisoikeusasunnot tai osaomistusasunnot, kattavat

nyt neljä prosenttia SAK:laisten asumismuodoista. Ne eivät ole saaneet tätä van-

kempaa jalansijaa missään ikäryhmässä.

Asumismuoto, %

Vanhempien/ sukulaisten luona

Päävuokralaisena työsuhdeasunnossa

Päävuokralaisena muussa asunnossa

Alivuokralaisena

Itse/puolison/yhteisesti omistamassa asunnossa

Asumisoikeusasunto

Ei vakituista asuntoa

Osaomistusasunto

Muu asumismuoto

0 20 40 60 80 100

v. 1984

v. 1990

v. 2005 3 2 24 64

8 6 19 64

9 9 18 60


KIRJALLISUUS

Asplund, Rita (2000). Inhimillinen pääoma ja palkat Suomessa: Paluu perusmal-

liin. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen keskusteluaiheita nro 721.

Asplund, Rita (1994). Teollisuuden työntekijöiden palkat ja inhimillinen pääoma.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen keskustelualoitteita nro 484.

Erkkilä, Marja (1995). Tietoa, toimintaa, turvallisuutta. SAK:n liittojen jäsentut-

kimus 1995.

Erkkilä, Marja (2000). Erilaisuus arjessa. Raportti SAK:laisista naisista ja miehistä.

SAK:n järjestötutkimus 2000.

Helin, Jyrki (2000). Edunvalvonnan etujoukko. Luottamusmiesraportti. SAK:n

järjestötutkimus 2000.

Helin, Jyrki (2005). Luottamusmiesraportti. SAK:n järjestötutkimus 2005.

Tulossa.

Kairinen, Martti ja Uhmavaara, Heikki (2005). Yhteistoiminta yrityksissä. Yhteis-

toiminta erityisesti henkilöstön vähentämistilanteissa. Työpoliittinen tutkimus

287/2005. Työministeriö.

Laukkanen, Erkki (1998). Tulevaisuus työpaikoilla. SAK:n ennakointihanke.

ESR-julkaisut 38/98. Työministeriö.

Laukkanen, Erkki (2000). Muutoksen tekijät. SAK:n järjestötutkimus 2000.

Perusraportti.

Laukkanen, Erkki (2003). Palkansaajien viikkotyöajat, toiveet ja todellisuus.

Palkansaajakeskusjärjestöjen tutkimus.

Lehto, Anna-Maija – Sutela, Hanna (2004). Uhkia ja mahdollisuuksia. Työolotut-

kimusten tuloksia 1977–2003. Tilastokeskus.

Pajunen, Pirjo (2005). Raportti SAK:laisista naisista ja miehistä. SAK:n järjestö-

tutkimus 2005. Tulossa.

Töttö, Pertti (2000). Pirullisen positivismin paluu. Laadullisen ja määrällisen

tarkastelua. Vastapaino.

72 MUUTOS.LIIKE.

LIITE 1: Aineisto

Tutkimuksen perusjoukko muodostuu SAK:n jäsenistöstä, reilusta miljoonasta

jäsenestä. Tutkimuksen otos muodostettiin SAK:ssa 31.12.2004 liittokohtaisen

jäsentilanteen pohjalta. Otos oli kaikkiaan 11 487 henkilöä, joista suomenkielisiä

oli 10 468 ja ruotsinkielisiä 1 019. SAK:sta otos toimitettiin Tilastokeskukseen.

Otos muodostettiin suomenkielisten kohdalla siten, että käytännössä joka

sadas jäsen osui otokseen. Ruotsinkielisten kohdalla poiminta tapahtui siten, että

noin joka 50. jäsen osui otokseen. Ruotsinkielisten osuutta haluttiin otoksessa

painottaa todellista jäsenmäärää korkeammaksi. Vastaajien ikärajana pidettiin 60

vuotta. Opiskelijajäsenet rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle.

Jäsentutkimuksen vastausprosentti oli 54,3. Kaikkiaan hyväksyttyjä vastauksia

saatiin siis 6 236 kappaletta. Eri liittojen sekä suomenkielisten ja ruotsinkie-

listen välillä vastanneiden osuuksissa oli selviä eroja. Aktiivisimmin vastasivat

Rautatievirkamiesliiton suomenkieliset jäsenet (76,5 %), kun taas heikoimmin

vastauksia saatiin AKT:n ruotsinkielisiltä jäseniltä (36,7%). Merivartioliiton

ylikorkea vastaamisprosentti selittynee sillä, että joko muutamat Kunta-alan

ammattiliiton KTV:n tai Metallityöväen Liiton vastaajat ovat merkinneet liittonsa

väärälle riville.

Otos ja vastanneet liitoittain.

LIITTO OTOS Vastanneet Vastanneet N %

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry 1 030 537 52,1Ilmailualan Unioni IAU ry 38 17 44,7Kemianliitto ry 494 298 60,3Kunta-alan ammattiliitto KTV ry 2 064 1 186 57,5Merivartioliitto ry 10 15 150,0Metallityöväen Liitto ry 1 747 908 52,0Palvelualojen ammattiliitto PAM ry 1 967 992 50,4Paperiliitto ry 458 246 53,7Postiliitto ry 264 127 48,1Postin Toimihenkilöliitto PVL ry 35 20 57,1Puu- ja erityisalojen liitto ry 927 557 60,1Rakennusliitto ry 777 405 52,1Rautatieläisten Liitto ry 146 74 50,7Rautatievirkamiesliitto ry 17 13 76,5Suomen Elintarviketyöläisten Liitto ry 374 229 61,2Suomen Lentoemäntä ja Stuerttiyhdistys SLSY ry 23 11 47,8Suomen Merimies-Unioni ry 185 85 45,9Suomen Muusikkojen Liitto ry 27 14 51,9

Sähköalojen ammattiliitto ry 317 162 51,1Tulliliitto ry 15 12 80,0Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto ry 261 153 58,6Vankilavirkailijain Liitto VVL ry 18 10 55,6Veturimiesten Liitto ry 19 10 52,6Viestintäalan ammattiliitto ry 274 155 56,6

Yhteensä 11 487 6 236 54,3


LIITE 2: Liitetaulukot

LT 1: Ammatillinen koulutus liiton mukaan, vastauksia �

LIITTO 1 2 3 4 5 6 7 YHT.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto 138 95 18 195 47 11 6 11Ilmailualan Unioni 3 2 1 9 1 0 1 0Kemianliitto 61 46 9 144 15 1 3 3Kunta-alan ammattiliitto 132 178 66 523 160 29 18 37Merivartioliitto 1 6 0 6 2 0 0 0Metallityöväen Liitto 134 140 14 514 43 6 1 30Palvelualojen Ammattiliitto 177 114 36 403 138 48 10 23Paperiliitto 46 21 5 144 14 3 0 4Postiliitto 26 32 2 47 12 1 1 1Postin Toimihenkilöliitto 3 4 0 5 4 1 0 2Puu- ja erityisalojen liitto 122 105 22 253 18 1 0 12Rakennusliitto 77 78 10 213 8 2 0 11Rautatieläisten Liitto 10 20 3 33 4 0 0 1Rautatievirkamiesliitto 0 4 0 2 5 1 1 0Suomen Elintarviketyöläisten Liitto 63 22 8 112 12 3 0 2Suomen Lentoem. ja Stuerttien yhd. 0 1 0 0 3 1 5 1Suomen Merimies-Unioni 11 6 2 36 15 9 1 3Suomen Muusikkojen Liitto 0 0 1 2 1 3 7 0Sähköalojen ammattiliitto 7 26 4 111 3 1 0 5Tulliliitto 1 3 0 5 2 0 1 0Valtion ja erityispalv. ammattiliitto 25 24 6 52 25 5 6 9Vankilavirkailijain Liitto 0 3 0 4 3 0 0 0Veturimiesten liitto 0 2 0 7 0 0 0 1Viestintäalan ammattiliitto 21 12 33 63 11 5 0 5KAIKKI 1058 944 240 2883 546 131 61 161

1 = Ei ammatillista koulutusta2 = Ammattikurssi3 = Oppisopimuskoulutus4 = Ammatillinen perustutkinto5 = Opistotason tutkinto6 = Ammattikorkeakoulututkinto7 = Yliopisto- tai korkeakoulututkinto8 = Muu

74 MUUTOS.LIIKE.

LT 2: Tärkein syy ammattiliittoon kuulumiselle liiton mukaan, vastauksia

LIITTO A B C D E F G YHT.

Auto- ja KuljetusalanTyöntekijäliitto 241 169 65 15 5 9 14 518Ilmailualan Unioni 9 6 2 0 0 0 0 17Kemianliitto 111 111 34 14 4 4 7 285Kunta-alan ammattiliitto 388 449 177 33 10 8 39 1104Merivartioliitto 9 4 1 0 0 0 0 14Metallityöväen Liitto 324 362 95 34 9 8 34 866Palvelualojen Ammattiliitto 297 438 165 25 2 1 18 946Paperiliitto 144 49 26 5 1 5 6 236Postiliitto 45 49 14 4 0 4 7 123Postin Toimihenkilöliitto 8 7 2 0 0 0 1 18Puu- ja erityisalojen liitto 213 222 51 23 4 5 12 530Rakennusliitto 153 169 31 15 2 4 9 383Rautatieläisten Liitto 31 16 5 6 1 3 6 68Rautatievirkamiesliitto 8 1 2 0 0 0 1 12Suomen Elintarviketyöläisten Liitto 75 103 34 2 1 1 6 222Suomen Lentoem. ja Stuerttien yhd. 8 0 0 1 0 1 1 11Suomen Merimies-Unioni 33 23 12 0 2 9 3 82Suomen Muusikkojen Liitto 7 0 3 0 1 1 1 13Sähköalojen ammattiliitto 77 40 15 11 1 3 6 153Tulliliitto 2 3 1 0 1 1 2 10Valtion ja erityispalv. ammattiliitto 49 57 21 11 1 1 8 148Vankilavirkailijain Liitto 3 2 1 1 0 0 3 10Veturimiesten liitto 8 1 1 0 0 0 0 10Viestintäalan ammattiliitto 55 67 12 5 2 1 7 149KAIKKI 2298 2348 770 205 47 69 191 5928

A = Etujen ajaminen B = Työttömyysturva C = Turvallisuutta elämään D = ay-liikkeen yhteiskunnalliset tavoitteet E = Työtoveritkin kuuluvat F = Käytännön pakko G = Työpaikan työolojen kehittäminen


LT 3: Osallistunut viimeisten kahden vuoden aikana ay-liikkeen

järjestämään koulutukseen osallistuminen liiton mukaan, vastauksia

LIITTO ay-liikkeen muualla VASTAAJIA opistoissa

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto 15 11 506Ilmailualan Unioni 1 1 15Kemianliitto 7 9 275Kunta-alan ammattiliitto 42 68 1018Merivartioliitto 1 0 13Metallityöväen Liitto 35 35 833Palvelualojen Ammattiliitto 7 18 888Paperiliitto 6 7 230Postiliitto 0 4 112Postin Toimihenkilöliitto 0 1 15Puu- ja erityisalojen liitto 9 23 497Rakennusliitto 14 14 375Rautatieläisten Liitto 3 3 65Rautatievirkamiesliitto 0 1 11Suomen Elintarviketyöläisten Liitto 7 3 218Suomen Lentoem. ja Stuerttien yhd. 0 0 11Suomen Merimies-Unioni 0 0 76Suomen Muusikkojen Liitto 0 0 11Sähköalojen ammattiliitto 5 7 147Tulliliitto 0 0 11Valtion ja erityispalv. ammattiliitto 8 9 137Vankilavirkailijain Liitto 0 0 10Veturimiesten liitto 1 1 10Viestintäalan ammattiliitto 5 2 147KAIKKI 166 217 5631

76 MUUTOS.LIIKE.

LT 4: Osallistunut vähintään kerran viimeisten 12 kuukauden aikana,

vastaajia

LIITTO Ammatti- Tiedostus- Virkistys- VASTAAJIA osaston tilaisuuksiin tilaisuuksiin tms. kokouksiin

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto 114 73 97 514Ilmailualan Unioni 7 4 6 14Kemianliitto 73 36 86 275Kunta-alan ammattiliitto 265 215 334 1088Merivartioliitto 4 4 2 15Metallityöväen Liitto 199 126 213 868Palvelualojen Ammattiliitto 93 86 117 942Paperiliitto 68 51 85 234Postiliitto 41 38 38 120Postin Toimihenkilöliitto 4 3 3 19Puu- ja erityisalojen liitto 108 84 173 521Rakennusliitto 64 47 76 386Rautatieläisten Liitto 32 14 23 65Rautatievirkamiesliitto 4 8 6 11Suomen Elintarviketyöläisten Liitto 42 25 50 220Suomen Lentoem. ja Stuerttien yhd. 3 3 0 11Suomen Merimies-Unioni 21 23 13 82Suomen Muusikkojen Liitto 5 1 3 11Sähköalojen ammattiliitto 76 29 33 149Tulliliitto 4 0 3 11Valtion ja erityispalv. ammattiliitto 55 34 45 147Vankilavirkailijain Liitto 5 4 2 8Veturimiesten liitto 6 1 3 10Viestintäalan ammattiliitto 36 21 26 151KAIKKI 1329 930 1437 5872


LT 5: Ay-liikkeen näkyvyys työpaikkatasolla, paljon ja jossain määrin, vastaajia

LIITTO A B C D E F G YHT

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto 297 309 320 294 284 243 301 515Ilmailualan Unioni 10 11 11 11 11 9 10 14Kemianliitto 174 184 177 191 180 165 214 278Kunta-alan ammattiliitto 599 576 536 549 525 531 747 1104Merivartioliitto 10 12 12 13 10 11 13 15Metallityöväen Liitto 596 605 605 615 598 522 667 877Palvelualojen Ammattiliitto 393 402 445 415 402 339 426 928Paperiliitto 209 191 199 202 202 180 213 237Postiliitto 69 82 90 82 74 70 96 125Postin Toimihenkilöliitto 9 14 14 12 10 8 14 18Puu- ja erityisalojen liitto 345 333 334 338 338 279 359 532Rakennusliitto 210 234 218 246 227 210 230 384Rautatieläisten Liitto 39 53 54 53 37 38 60 71Rautatievirkamiesliitto 9 9 7 8 5 5 11 12Suomen Elintarviketyöläisten Liitto 161 158 161 161 160 140 183 222Suomen Lentoem. ja Stuerttien yhd. 11 11 10 11 11 8 11 11Suomen Merimies-Unioni 51 51 50 48 54 29 55 83Suomen Muusikkojen Liitto 5 2 5 5 4 4 4 10Sähköalojen ammattiliitto 112 108 103 121 114 98 113 161Tulliliitto 8 7 6 6 2 6 10 12Valtion ja erityispalv. ammattiliitto 89 88 88 92 75 81 114 146Vankilavirkailijain Liitto 6 4 7 7 2 7 7 9Veturimiesten liitto 8 7 9 9 6 2 9 10Viestintäalan ammattiliitto 84 102 105 102 94 76 105 153KAIKKI 3504 3553 3566 3591 3425 3061 3972 5927

A = palkkausasioissaB = sosiaalisten etujen parantamisessaC = työaika-asioissaD = työolojen parantamisessaE = työvoima-asioissa (lomautukset, irtisanomiset, ulkopuolisen työvoiman käyttö jne.)F = jäsenhankinnassaG = ay-asioista tiedottamisessa

78 MUUTOS.LIIKE.

LT 6: Työsuhteet liiton mukaan, vastaajia

LIITTO 1 2 3 4 5 6 YHT

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto 410 11 8 35 5 3 472Ilmailualan Unioni 12 0 0 0 0 0 12Kemianliitto 223 6 0 25 8 3 265Kunta-alan ammattiliitto 756 33 3 161 39 16 1008Merivartioliitto 13 0 0 0 0 0 13Metallityöväen Liitto 694 4 6 80 5 4 793Palvelualojen Ammattiliitto 534 136 10 110 43 18 851Paperiliitto 191 2 0 16 0 0 209Postiliitto 93 7 2 7 1 1 111Postin Toimihenkilöliitto 11 2 1 3 0 0 17Puu- ja erityisalojen liitto 398 6 2 64 10 7 487Rakennusliitto 270 0 1 64 2 4 341Rautatieläisten Liitto 58 0 0 2 0 0 60Rautatievirkamiesliitto 13 0 0 0 0 0 13Suomen Elintarviketyöläisten Liitto 160 4 0 26 3 3 196Suomen Lentoem. ja Stuerttien yhd. 7 2 2 0 0 0 11Suomen Merimies-Unioni 49 0 6 3 1 10 69Suomen Muusikkojen Liitto 4 0 1 2 0 1 8Sähköalojen ammattiliitto 134 1 1 17 0 0 153Tulliliitto 12 0 0 0 0 0 12Valtion ja erityispalv. ammattiliitto 107 1 1 17 2 2 130Vankilavirkailijain Liitto 9 0 0 0 0 0 9Veturimiesten liitto 9 0 0 1 0 0 10Viestintäalan ammattiliitto 116 3 3 11 0 2 135KAIKKI 4283 218 47 644 119 74 5385

1 = vakituinen kokopäivätyö 2 = vakituinen osa-aikatyö3 = vakituinen muu järjestely4 = määräaikainen kokopäivätyö5 = määräaikainen osa-aikatyö6 = määräaikainen muu järjestely


LT 7: Työaikamuodot liiton mukaan, vastaajia

LIITTO Säänn. Säänn. 2-vuoro- 3-vuoro- Periodi- muu päivätyö ilta-, yö- työ työ työ tai aamutyö

Auto- ja KuljetusalanTyöntekijäliitto 184 50 71 27 68 72Ilmailualan Unioni 3 1 2 4 2 0Kemianliitto 150 5 33 51 4 8Kunta-alan ammattiliitto 594 38 87 60 120 48Merivartioliitto 4 1 2 2 3 1Metallityöväen Liitto 460 16 144 84 9 39Palvelualojen Ammattiliitto 435 61 194 46 31 90Paperiliitto 58 2 14 119 3 1Postiliitto 70 19 5 1 3 6Postin Toimihenkilöliitto 12 0 1 1 2 2Puu- ja erityisalojen liitto 258 18 98 60 5 23Rakennusliitto 299 5 7 7 2 12Rautatieläisten Liitto 18 1 7 12 10 4Rautatievirkamiesliitto 6 0 2 0 4 0Suomen Elintarviketyöläisten Liitto 78 17 44 30 3 13Suomen Lentoem. ja Stuerttien yhd. 0 0 0 3 0 8Suomen Merimies-Unioni 12 7 5 3 25 16Suomen Muusikkojen Liitto 1 1 0 0 1 5Sähköalojen ammattiliitto 127 2 3 9 2 2Tulliliitto 6 0 1 0 5 0Valtion ja erityispalv. ammattiliitto 86 3 9 8 7 5Vankilavirkailijain Liitto 2 0 0 2 5 0Veturimiesten liitto 1 0 0 1 7 1Viestintäalan ammattiliitto 59 20 37 9 2 5KAIKKI 2923 267 766 539 323 361

80 MUUTOS.LIIKE.

LT 8: Työnantajan järjestämä ammatillinen koulutus liiton mukaan (päiviä)

LIITTO 0 1-2 2-3 6-10 yli 10 VASTAAJIA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto 345 76 30 8 11 470Ilmailualan Unioni 7 2 4 0 0 13Kemianliitto 205 28 17 7 2 259Kunta-alan ammattiliitto 661 172 130 43 15 1021Merivartioliitto 8 2 3 0 1 14Metallityöväen Liitto 620 92 55 21 18 806Palvelualojen Ammattiliitto 637 103 61 16 15 832Paperiliitto 99 45 40 20 5 209Postiliitto 81 21 5 1 1 109Postin Toimihenkilöliitto 12 4 0 1 1 18Puu- ja erityisalojen liitto 405 61 23 10 4 503Rakennusliitto 307 44 14 2 8 375Rautatieläisten Liitto 32 11 9 6 2 60Rautatievirkamiesliitto 7 5 1 0 0 13Suomen Elintarviketyöläisten Liitto 160 24 10 3 2 199Suomen Lentoem. ja Stuerttien yhd. 4 4 3 0 0 11Suomen Merimies-Unioni 44 13 6 2 1 66Suomen Muusikkojen Liitto 8 1 0 0 0 9Sähköalojen ammattiliitto 82 37 19 10 3 151Tulliliitto 1 4 0 6 0 11Valtion ja erityispalv. ammattiliitto 80 18 19 12 4 133Vankilavirkailijain Liitto 5 2 0 1 0 8Veturimiesten liitto 5 1 3 1 0 10Viestintäalan ammattiliitto 111 12 7 2 1 133KAIKKI 3926 782 459 172 94 5433


LT 9: Luottamusmiehen tai vastaavan olemassaolo työpaikan koon mukaan (%)

LIITTO Kyllä on Ei ole En tiedä VASTAAJIA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto 306 153 26 485Ilmailualan Unioni 10 2 1 13Kemianliitto 215 44 10 269Kunta-alan ammattiliitto 740 206 117 1063Merivartioliitto 13 0 1 14Metallityöväen Liitto 644 142 33 819Palvelualojen Ammattiliitto 459 322 89 870Paperiliitto 209 7 0 216Postiliitto 95 13 5 113Postin Toimihenkilöliitto 14 2 1 17Puu- ja erityisalojen liitto 382 106 26 514Rakennusliitto 208 139 24 371Rautatieläisten Liitto 55 6 0 61Rautatievirkamiesliitto 11 1 1 13Suomen Elintarviketyöläisten Liitto 167 31 10 208Suomen Lentoem. ja Stuerttien yhd. 11 0 0 11Suomen Merimies-Unioni 54 11 6 71Suomen Muusikkojen Liitto 5 3 1 9Sähköalojen ammattiliitto 124 24 5 153Tulliliitto 12 0 0 12Valtion ja erityispalv. ammattiliitto 101 25 12 138Vankilavirkailijain Liitto 8 1 0 9Veturimiesten liitto 9 0 1 10Viestintäalan ammattiliitto 121 19 2 142KAIKKI 3973 1257 371 5601

82 MUUTOS.LIIKE.

VIITTEETT1 Yksi hyvä vertailukohde on Tilastokeskuksen työolotutkimus vuodelta 2003.2 Sektorit muodostettiin liittotunnuksen perusteella, ja liittotunnukset etsittiin kaikille vastanneille, myös työttömille, eläkeläisille ja toistaiseksi lomautetuille, jotka eivät vastaus-hetkellä olleet töissä.3 Kun otoksen koko on 6236, niin 95 prosentin todennäköisyydellä koko SAK:n jäsenistölle ilmoitettu prosenttiosuus P jää välille (P-1, P+1). Kun esimerkiksi SAK:n työttömyyspro-sentiksi ilmoitetaan 15, niin 95 prosentin todennäköisyydellä se on 14–16 prosenttia.4 Lukuun sisältyy 0.4 prosenttia, joilla peruskoulutusta on vähemmän kuin kansakoulu. 5 Eroa muihin palkansaajiin jää silti. Tilastokeskuksen työolotutkimuksen 2003 mukaan 28 % SAK:laisista ja 12 % muista palkansaajista työskentelee peruskoulupohjalla. Viiden vuoden päästä vastaavien osuudet voisivat poistuman huomioiden olla 22 ja 10 %.6 Suomen koko väestöstä noin kaksi prosenttia on ulkomaalaisia ja kolme prosenttia on syntynyt ulkomailla. 7 Päällekkäistä koulutusta arvioitaessa ongelmana oli, että kun vastaajien piti vastata erik-seen ay-opistoissa annettuun koulutukseen ja muualla annettuun koulutukseen, monet toiseen koulutukseen osallistuneet olivat jättäneet toista koulutusta koskevan kysymyksen vastaamatta. 8 Työpoliittinen aikakauskirja 2/2005. Työministeriö.9 Työpoliittinen aikakauskirja 2/2005.10 Osuus on selvästi korkeampi kuin maassa keskimäärin. Tammikuussa 41 prosenttia kai-kista työttömistä työnhakijoista oli kassan jäseniä.11 Vuoden I neljänneksellä maan keskiarvo oli 20 prosenttia. 12 Ero tulee siitä, että nuoret ikäluokat ovat erittäin hyvin koulutettuja ja vanhemmat, yli 45-vuotiaat varsin vaatimattomasti koulutettuja. 13 Tässäkin puhutaan ns. laajasta työttömyydestä, johon lasketaan työllistämistoimenpiteissä olevat. 14 Tilastokeskus. Työvoimatilasto. Tammikuu 2005.15 SAK:n luottamusmiestiedustelu 2004.16 Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen mukaan 2003 säännöllistä päivätyötä teki 68 % palkansaajista. 17 Vertailuja vaikeuttaa se, että työolotutkimuksessa ei olla kysytty periodi- tai jaksotyötä. . 18 Tarkemmin palkansaajien työaikamuodoista Laukkanen 2003.19 Etätyön laajuuden mittaaminen on hyvin herkkä määritelmälle - sille mitä etätyöllä tarkoitetaan. Se miten etätyö tässä tutkimuksessa määriteltiin, näkyy liitteenä olevan lo-makkeen kysymyksestä S39a.20 Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen mukaan 1997 etätyötä teki neljä prosenttia ja pro-sentti oli kokeillut aiemmin.21 Työolotutkimus 2003. Tilastokeskus.22 Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen mukaan jo 2003 atk-laitteita käytti 75 % palkan-saajista.23 Yhteistoimintamenettelyn yhteydestä tuloksiin Kairinen ja Uhmavaara, 2005. 24 Tarkkaan ottaen yhteistoimintalaissa (1978) puhutaan yrityksistä, ei työpaikoista. 25 Ensimmäisistä liittotason havainnoista Laukkanen, 1998.26 Kehityksestä tarkemmin Helin, 2000 ja Helin, 2005. 27 Pienen havaintomäärän vuoksi lukua on suuntaa-antava. 28 Kevään 2001 jäsenkyselyssä luvut olivat tosin vieläkin synkemmät: kaksi kolmesta uskoi ulkomaisen työvoiman lisäyksen heikentävän palkka- ja työehtoja. 29 Tiedot perustuvat vastaajien ilmoituksiin, eivätkä siten ole yhtä tarkkoja kuin rekiste-reistä lasketut tiedot. Epärealistiset, muutaman euron ja yli 10 000 euron ilmoitukset on vastauksista poistettu.30 Vertailutieto on tilastokeskuksen tulonjakotilastosta vuodelta 2003.Sen asetelmassa 12 on julkaistu koko vuoden kokoaikatyötä tehneiden palkansaajien tulo-osuudet. 31 Rita Asplund (2000) on laskenut vastaavat tulokset koko maalle. Näiden tulosten mukaan yksi lisävuosi koulutusta lisää kuukausipalkkaa 7–9 prosenttia, ja erot sukupuolen mukaan ovat pienet. Asplundin (1994) mukaan teollisuuden työntekijöiden joukossa yksi lisävuosi koulutusta lisää kuukausipalkkaa kuitenkin vain kolme prosenttia.


LIITE 3: Kyselylomake

84 MUUTOS.LIIKE.


86 MUUTOS.LIIKE.


88 MUUTOS.LIIKE.

−−−−


90 MUUTOS.LIIKE.


92 MUUTOS.LIIKE.


94 MUUTOS.LIIKE.


Graafi nen suunnittelu Suunnittelutoimisto Unique Oy Taitto ja paino Kalevaprint Oy, Oulu 2006ISBN 951-714-241-2

Erkki Laukkanen



SAK on noin viiden vuoden välein kysellyt laajalla otoksella ihmisten kokemuksista ja näkemyksistä. Ensimmäinen kyselyaineisto koottiin talvella 1984 ja viimeinen tammi–helmikuussa 2005. Tällä tarkasteluajanjaksolla työpaikat ovat pienentyneet, ja sellaisten työpaikkojen määrä, jolla ei ole luottamusmiestä, on lisääntynyt.

Jaksolla 2000–2005 nämä kaksi trendiä ovat murtuneet: hyvin pienten työpaikkojen määrä on supistunut, ja luottamusmies tai vastaava löytyy nykyään 71 prosentilla SAK:laisista työpaikoista. Näillä muutoksilla on ollut vaikutuksensa myös siihen, kuinka yhtenäisen ja toimintavalmiin joukon työntekijät luottamusmiehen tukena muodostavat.

Monet muutkin tulokset viittaavat siihen, että jaksolla 2000–2005 olemme eläneet murroskautta, jonka aikana eräät pitkään voimassa olleet trendit ovat joko murtuneet tai muuttaneet luonnettaan.

Aineisto ei kuitenkaan kerro, mitä tästä seuraa. Muutoksen luonne tästä eteenpäin riippuu paljolti meistä itsestämme, kyvystämme vaikuttaa kehityksen kulkuun.

Murroksesta m

uutokseen

News & Politics

Murroksesta muutokseen