TERVE-SOS 2014 Marja Vaarama

10.04.2023 Esityksen nimi / Tekijä 1

Sosiaalisesti kestävä sukupolvien Suomi Marja Vaarama

Professori, ylijohtaja

THL


Sisällys

• Sosiaalisen kestävyyden ja sukupolvien määritelmistä lyhyesti

• Suomalaisen hyvinvointimallin plussat ja miinukset sosiaalisesti kestävän sukupolvipolitiikan näkökulmasta

• Kaikenikäisten Suomi –työryhmä• Kooste työryhmän suosituksista• Haasteita käytännölle ja tutkimukselle,

esimerkkejä


Mitä tarkoitetaan sukupolvilla ja mitä sosiaalisella kestävyydellä?


Sukupolvet ja sukupolvipolitiikka

• Karl Mannheimin (1928) mukaan sukupolvi on suunnilleen samanikäisten ihmisten ryhmä, joita yhdistää ikävuosina 17–25 koettu avainkokemus (esim. ”60-lukulaiset”)

• Arkimääritelmänä sukupolvi tarkoittaa tasoa vanhempien ja heidän jälkeläistensä muodostamassa jatkumossa. Esimerkiksi isovanhemmat, vanhemmat ja lapset muodostavat kaikki oman sukupolvensa.

• Sukupolvipolitiikassa on kyse eri sukupolvien välisestä oikeuksien ja vastuiden jaosta ja sopimuksesta (esim. Paakkunainen 2007)– Taistelu sukupolvien välillä, suurten ikäluokkien hegemonia, ”ahne

sukupolvi” – Paakkunainen: ” ei rintamataistelu vaan yhteinen, läpinäkyvä

sukupolvisopimus”– Gerontologit puhuneet sukupolvisopimuksen päivittämisen tarpeesta

väestörakenteen muutoksen takia jo 1980-luvulta lähtien

.


Mitä on sosiaalinen kestävyys?• Ei yhteisesti hyväksyttyä määritelmää

• Kirjallisuudessa sosiaalisen kestävyyden elementeiksi yleensä listataan seuraavat (Kautto ja Metso 2008)

1. Ihmisillä on käytössään omaa elämää koskevan päätöksenteon mahdollistavat resurssit (tieto, taloudelliset resurssit)

2. Hyvinvointi jakaantuu sosiaalisesti oikeudenmukaisesti

3. Sosiaaliset suhteet ja ihmisten välinen vuorovaikutus on hyvää

4. Ihmiset luottavat tulevaisuuteen, toisiin ihmisiin ja instituutioihin

• Vd. Maas & Walker (2011): sosiaalisesti laadukas yhteiskunta perustuu yhteisen hyvän sosiaalisesti oikeudenmukaiseen jakoon, ihmisten voimaannuttamiseen ja osallisuuteen sekä yhteiskunnan sosiaaliseen eheyteen (koheesioon)

• Wilkinson ja Picket (2009): eriarvo johtava käsite


Illustraatio: Sosiaalisesti kestävän kehityksen tavoitteet sukupolvipolitiikan näkökulmasta


Suomalaisen hyvinvointivaltion plussat ja miinukset?

10.04.2023 Sosiaalisesti kestävä kehitys /Sakari Karvonen 8

Hyvinvointivaltio – suomalainen menestystarina• Kv.vertaillen kyllä (esim. Wilkinson & Pickett 2009)

• (Materiaalinen) hyvinvointi korkea, sosiaalisesti laadukas yhteiskunta

• Köyhyys ja aineellinen deprivaatio vähäistä. Pienten tuloerojen maa OECD-vertailussa.

• Korkea mahdollisuuksien tasa-arvo: ylisukupolvinen sosiaalinen ja tuloliikkuvuus korkeat; hyvin koulutetut, aktiiviset ja hyväkuntoiset nuoret ja ikäihmiset.

• Hyvä sukupuolten tasa-arvo: yksinasuvien ja perheellisten naisten työllisyys samalla tasolla, palkkaerot 15-20%.

• Imeväiskuolleisuus ja teiniraskaudet maailman pienimmät. Suhteellisen korkea hedelmällisyys (1,84)

• Yksi maailman vähiten korruptoituneista maista (tosin ”hyvä veli”)

• Julkiset palvelut tuottavat ‘huipputuloksia keskikuluin’ (OECD)

• Huippusija YK:n koulutusindeksissä, hyvä oppimistuloksissa (PISA)

• Talous kilpailu- ja sopeutumiskykyinen, työvoima ammattitaitoista

10.04.2023 Sosiaalisesti kestävä kehitys /Sakari Karvonen 9

Sosiaalisen kestävyyden haasteet periytyvät pitkälti 90-luvun laman ajalta• Suuret sosioekonomiset terveys- ja kuolleisuuserot, yhä kasvussa

• Pitkäaikainen työttömyys pysynyt korkeana, nuorisotyöttömyys

• Perusturvan taso 30-40 % jäljessä keskimääräisestä tulokehityksestä. Toimeentulotuki liian monilla pitkäaikaista. Nyt etuoikeutettu tulo parantaa tätä.

• Asunnottomien määrä ei ole vähentynyt (8300, joista 450 perhettä) – maahanmuuttajilla rajusti kasvussa.

• Suhteellinen (lapsi)köyhyys ja tuloerot kasvaneet v:sta 1995 eniten OECD-maista

• Alkoholiehtoinen kuolleisuus kaksinkertaistunut sitten v.1997

• Mielenterveyspalvelujen käyttö nelinkertaistunut sitten v.1997 – nuorten matalan kynnyksen palveluista huutava puute!

• Huostaanotettujen lasten määrä lähes kaksinkertaistunut v:sta 1991

• Joka kymmenes nuori määrittyy koulupudokkaaksi

• Heikoin elämänlaatu vähän koulutetuilla ja työttömillä 18-24 v. nuorilla, työkyvyttömyyseläkeläisillä, sekä haurailla vanhuksilla (80+)


Voiko harmaantuva Suomi olla hyvinvoiva?

• Kyllä, mutta riippuu meistä!• Sen eteen on tehtävä työtä, johon tarvitaan

kaikkien tahojen (yritykset, kunnat, palvelujen tuottajat, oppilaitokset ja tutkimuslaitokset, kansalaiset) osallistumista!

• Tehdään yhdessä Suomesta ikääntymisen mallimaa vientituotteeksi ikääntyvälle Euroopalle!


Kaikenikäisten Suomi –työryhmä


Kaikenikäisten Suomi• Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon asettama ajalle

1.10.2012 – 31.6.2013, puheenjohtajana prof. Vaarama

• Korkeatasoinen, ei-poliittinen 20 hengen asiantuntijaryhmä (yritysmaailma, julkinen ja kolmas sektori; käytäntö ja tutkimus; eri sukupolvet; kansalaisyhteistyö (foorumit ja nettisivut)

• Työryhmä esitti 9 tavoitetta ja yli 40 suositusta ytimenä sosiaaliset investoinnit, eriarvon vähentäminen, aktiivisen kansalaisuuden tukeminen, sukupolvien sisäinen ja välinen oikeudenmukaisuus

• Loppuraportti julkaistiin 18.6.2013: Vaarama, M (2013) Kaikenikäisille Hyvä Suomi. Sukupolvipolitiikalla sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävään hyvinvointiyhteiskuntaan. Työpaperi 18/2013. THL. www.thl.fi


Työryhmän 9 toimenpide-ehdotusta

• Eläkelupauksen kestävyys ja oikeudenmukaisuus eri sukupolvien näkökulmasta

• Julkinen palvelulupaus selkeäksi, kyllä SOTE-uudistukselle

• Omavarautumiseen kannustusta ja malleja

• Monituottajuus ja kilpailutus; selkeä toimintamalli ja säännöt

• Palvelusetelit tukemaan erityisesti pienituloisten ostovoimaa

• Osallisuus: osallistava sosiaaliturva, palvelumuotoilu, kansalaistoiminta

• Asuminen kuntoon Asunto ensin –politiikalla

• Sosiaalinen pääoma käyttöön, kansalaistoiminnan tukeminen

• Tutkimus ja kehittäminen päätöksenteon tueksi


Haasteita käytännölle


Ikäihmisten hoivan kustannukset haltuun!• Yli 65 -vuotiaiden hoidon ja hoivan menot olivat v. 2011 noin

8,3 mrd € eli 40 prosenttia kuntien ja kuntayhtymien hoito- ja hoivamenoista.

• Kotona asuvien 75 vuotta täyttäneiden suhteellinen osuus ei ole juurikaan kasvanut 2000 -luvulla ja ympärivuorokautisen hoivan piirissä on yhtä suuri osuus tästä ikäluokasta.

• On arvioitu, että nykyisillä toimintamalleilla ja rakenteilla vuoteen 2030 mennessä vanhainkotihoidon, kotipalveluiden ja palveluasumisen kustannukset lähes kaksinkertaistuvat ja perusterveydenhuollon kustannukset puolitoistakertaistuvat.

• Toisaalta on esitetty arvioita, että jopa puolet päivittäisistä hoivatarpeista poistuisi, jos koko väestö olisi yhtä toimintakykyinen kuin ylimmän koulutusryhmän ihmiset.


Tarvitsemme uutta ajattelua ja toimintatapojen muutosta!

• julkisen menojen kehityksen kannalta ovat avainasemassa ikäihmisten asiakaslähtöiset, toimintakykyongelmia ja palvelutarvetta ennaltaehkäisevät ja omatoimisuutta parantavat, kustannustehokkaat palvelujen järjestämis- ja tuotantomallit.

• Ikääntyvässä Suomessa tarvitaan rakenneuudistusten ohella laaja-alaista ja teknologiaa tehokkaasti hyödyntävää kehitys- ja uudistustyötä


Miten?

– väestön terveyden, koulutustason ja toimintakyvyn paraneminen ja tähän panostaminen; sosiaaliset investoinnit

– teknologinen kehitys – uudet hoito- ja palvelumuodot ja seuranta, asiakkaan tarpeista lähtevä palvelumuotoilu

– digitalisaatio – näyttöön perustuva toiminta ja vertaisoppiminen

– tehottoman karsinta – kustannusvaikuttavat palvelut, uskallus lopettaa tehoton toiminta

– järjestelmän muokkaaminen ja yhteiskunnan palvelulupauksen selkeyttäminen – SOTE mukana dynaamisessa yhteiskunnassa

– kannustinjärjestelmät ja tavoitteellisuus– Asennemuutos: olennaista on ikääntymisen ymmärtäminen

normaaliksi elämänvaiheeksi – ei sairaudeksi ja potilaiksi, ei palveluväestöksi

Asiantuntijakuuleminen valtiovarainvaliokunnassa 4.3.2014/Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen puheenvuoro / Timo T. Seppälä, email: [email protected]

VNK:n tulevaisuusselonteko

• Tulevaisuusselonteon tavoitteena Suomi, jossa kansalaisilla

korkea osaaminen, hyvinvointi, osallisuus ja arvokas elämä.

• Digitalous keskeisenä, siirrymme informaatioyhteiskunnasta oppimis- tai innovaatioyhteiskunnaksi

• Kaikki mukaan!

• Keskeinen tavoite terveyden ja hyvinvoinnin eriarvoisuuden vähentäminen.

• Panostaminen sosiaalisiin investointeihin tulevaisuuteen

• Niukat resurssit ja ikääntyminen edellyttävät keskittymistä– ikääntymisen taloudellisiin haasteisiin– teknologian mahdollisuuksiin ja tehottomien toimien karsimiseen– ennalta ehkäisevään hyvinvointi- ja terveyspolitiikkaan– SOTE-järjestelmän uudistamiseen


Haasteita ikääntymistutkimuksen näkökulmasta, esimerkiksi• Mitä tiedämme siitä, millaista on vanhuus nyky-yhteiskunnassa ja

miten se eroaa aiemmista ikäpolvista?

• Mitä tiedämme sukupolvien sisäisistä ja välisistä auttamis-, varallisuus-, tulonsiirto- ja vuorovaikutussuhteista?

• Mitä tiedämme nykyisten 50+ elämänsuunnitelmista?

• Mikä hoito- ja palvelu milloinkin, miten järjestettynä ja miten tuotettuna on kustannusvaikuttavaa?

• Eläkkeiden, palvelujen ja omavarautumisen yhdistelmät – löytyykö sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja taloudellisesti kestäviä malleja?

• Mikä on sosiaalisen kestävyyden käypä mittaristo? Onko mahdollista saada yksi luku kuvaamaan ”sosiaalista kestävyysvajetta?

• Millaisia mahdollisuuksia ”vanhuustalous” (Alf Rehn 2012) tarjoaa Suomelle ; Suomesta ikääntymisen mallimaa eli vientituote!

20

Kiitos!

Health & Medicine

TERVE-SOS 2014 Marja Vaarama