Lapsi, perhe ja psykiatrinen kuntoutus

Miika Vuori

Tutkija

Kela, tutkimusosasto – kuntoutuksen tutkimusryhmä

2

Esityksen sisältö

I. Erityistason psykososiaalisten lapsiperhepalvelujen historia Suomessa – lyhyt katsaus

II. 2000-luku: ekosysteeminen lähestymistapa erityistason perhepalvelujen kontekstissa

III. Käynnissä oleva valtakunnallinen lapsiperhepalvelujen kehittämistyö

3

Lapsiperheiden hyvinvointia tukeva palvelujärjestelmä

I. Lapsen kasvua ja kehitystä tukevat peruspalvelut:

a) Varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus

b) Terveydenhuolto (mm. äitiys- ja lastenneuvolat, kouluterveydenhuolto)

II. Erityistason palvelut:

a) Kasvatus- ja perheneuvolat

b) Psykiatrinen erikoissairaanhoito

c) Lastensuojelun perhetyö

III. Kolmas sektori (mm.):

a) Kirkon ja seurakuntien lapsi- ja perhetyö

b) Potilas- (esim. ADHD-liitto) ja kansalaisjärjestöt (esim. MLL)

c) Lasten vapaa-ajan seura- ja harrastustoiminta

(ks. esim. Halme ym. 2010, 19−24)

4

Erityistason psykososiaalisten lapsiperhepalvelujen historia Suomessa – lyhyt katsaus

5

Erityistason perhepalvelujen kehityslinjat Suomessa (Lastenpsykiatria)

Kasvatus- ja perheneuvolat

Keskeinen rooli avohoitotoiminnan kehityksessä

Kokeiluja 1920-luvulla toiminnan vakiintuminen 1940- ja 1950-luvuilta

alkaen (valtion tuki v. 1950)

Kasvatusneuvolalaki (nykyisin sosiaalihuoltolaki) avohuolto

lakisääteiseksi ja kasvatusneuvoloiden vastuulle

Keskussairaalat ja erikoissairaanhoito

Poliklinikat ja sairaalaosastot 1950- ja 1960 -luvuilla (lasten sielulliset

häiriöt)

Lastenpsykiatria erikoisalaksi vuonna 1968 (ensimmäinen professuuri

1973)

Lasten mielenterveyden häiriöitä koskeva tutkimus ja hoitomuodot

ovat kehittyneet 1980-luvulta lähtien etenkin osana erikoissairaanhoitoa

(Hyvönen 2008; Piha 2002; Solantaus ja Santalahti 2013)

I. Lasten mielenterveyden pulmat eivät näyttäisi lisääntyneen − ammattiavun piiriin hakeutuminen on ollut Suomessa vähäisempää kuin muissa maissa hoitoon hakeutuminen/ohjautuminen on lisääntynyt (Santalahti ym. 2009, 962)

II. Palvelujärjestelmä on kuitenkin pirstaleinen esim. alueelliset erot palveluissa voivat olla melko suuret

(”Lastenpsykiatria on hoitojen viidakko – kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa hoidoista” ks: Mediuutiset 14.8.2013)

III. Kasvatusneuvolaperinne lapsen yksilöterapiat (Piha 2002, 2477)

IV. Erikoissairaanhoidon perinne osastoilla tapahtuva lapsen ns. yksilöhoito ja yksilöterapia (Solantaus ja Santalahti 2013, 311)

V. Mielenterveystyön tulee perustua avopalveluihin (mt-laki 1991) Suomi reagoinut suhteellisen hitaasti (!! 1990-luvun laman vaikutus)

(Latvala 1998, 18; Pietikäinen 2013, 372−373)

Välihuomioita

7

2000-luku: ekosysteeminen lähestymistapa erityistason perhepalvelujen kontekstissa

8

Ekologinen/ekosysteeminen lähestymistapaPerimällä, ympäristötekijöillä ja vuorovaikutussuhteiden laadulla on yhteys lapsen biopsykososiaaliseen

kehitykseen

(Caspi ja Moffitt 2006; Thapar ym. 2013)

Ekologinen sosialisaatioteoria = ”development-in-context”

Koti – naapurusto – päiväkoti – koulu

(Brofenbrenner 1979, 12)

Perheinterventioissa huomio ennen kaikkea lasten vanhempien ajattelu-

ja toimintatapojen tukemisessa(Woolfenden ym. 2001; Diggle ja McConachie 2006; Nowak ja

Heinrichs 2008; Zwi ym. 2011)

Lähtökohtana valmius työskennellä yhteistyössä perheenjäsenten

kanssa arkeen jalkautuen(Auerswald 1968; 1971; ks. Littell ym. 2005)

Lapsen luonnollisissa kasvu- ja kehitysympäristöissä

tapahtuva hoito- ja kuntoutus(Solantaus ja Santalahti 2013, 311)

9

Ekologinen/ekosysteeminen lähestymistapa ja psykiatrinen kuntoutus

Psykiatrinen kuntoutus

Ekologinen sosialisaatioteoria(Brofenbrenner 1979)

&Ekologinen työote

(Auerswald 1968)

&Yksilölähtöinen terapia

(Rogers 1951)

Avohoidossa tapahtuva psykiatrinen hoito

10

Käynnissä oleva valtakunnallinen lapsiperhepalvelujen kehittämistyö

11

I. Lapsiperhepalvelujen uudistaminen on tärkeä osa sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmaa (KASTE –hanke, 2008−2015) (Hastrup ym. 2013; Solantaus ja Santalahti 2013)

• erityispalvelut pyritään tuomaan osaksi lasten normaaleja kasvu- ja kehitysympäristöjä

II. Sosiaalihuoltolain uudistus käynnissä:

• sosiaali- ja terveydenhuollon erityispalvelujen keskinäisen yhteistyön vahvistaminen

• oikea-aikaisen tuen tarjoaminen perheille ja lastensuojelun asiakkuuksien vähentäminen

• lausunnolla 17.6.2014 asti

III. Käytännön esimerkkejä:

• Perustason sosiaali- ja terveyspalveluissa (mm. Imatran hyvinvointineuvola)

• Erikoissairaanhoidossa (”intensiivinen avohoito”, ”psykiatrinen kotisairaala” jne.)

• Muita esimerkkejä: Voimaperheet –etähoitomalli (TYKS ja TY)

Ekosysteeminen lähestymistapa osana palvelujärjestelmän kehittämistä

12

Kelan rooli osana palvelujärjestelmää

STM:n selvitys psykoterapian työnjaosta kuntien ja Kelan kesken (2003):

Alle 16-vuotiaille henkilöille suunnattu harkinnanvarainen yksilöpsykoterapia ei Kelan tehtävä

Kela–rahoitteisen harkinnanvaraisen kuntoutustyön tulee jatkossa olla monimuotoista perhekuntoutusta

Kelan tehtävänä on täydentää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää

LN-hanke vuosina 2005−2008 psykiatrinen perhekuntoutus

Neuropsykiatrinen perhekuntoutus 2010 − 2018: LAKU Etä-LAKU

Tutkimusosasto vastaa interventiotutkimuksesta – yhteistyössä mukana mm. TYKS ja TY

Perheille, jossa 5−12-vuotiaalla lapsella on esimerkiksi diagnosoitu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden (ADHD) häiriö

13

Onko meillä malttia sijoittaa lapsiin ja perheisiin (erityistason palvelut) – Pohjoismainen vertailu 2000-

luvulta

SUOMI NORJA• Lukuisia STM:n, Kelan ja erityisesti

RAY:n rahoittamia projekteja vuosina 2007−2011 lasten ja perheiden tukemiseksi

• Lapsiperheille suunnattujen hankkeiden osuus on suurin ja niihin on käytetty melko huomattavia summia rahaa

• Hyvistä käytännöistä toistaiseksi niukasti systemaattista tietoa

http://web.eduskunta.fi/dman/Document.phx?documentId=jz32213140909180

• 1990-luvun lopussa päätös jalkautetaan empiirisesti tuettuja hoitomalleja –hyödynnetty hyviksi havaittuja käytäntöjä

• Tutkimuksella tärkeä rooli – ”The Norwegian Center for Child Behavioral Development”

• Nyt useita alueellisia hoitotiimejä, jotka koulutettu käyttämään mm. hyväksi havaittuja ekosysteemisiä hoito- ja kuntoutusmalleja(esim. Ogden ym. 2012)

KIITOS!miika.vuori@kela.fi

15

Lähteitä

Auerswald, EH. (1968). Interdisciplinary versus Ecological Approach. Family Process, 7: 202–215.

Auerswald, EH. (1968). Families, Change, and the Ecological Perspective. Family Process, 10: 263–280.

Brofenbrenner, U. (1979). The Ecology of Human Development: Experiments by nature and design. Lontoo: Harvard University Press.

Caspi, A. & Moffitt, TE. (2006). Gene–environment interactions in psychiatry: joining forces with neuroscience. Nature Reviews Neuroscience, 7:583–590.

Diggle, TTJ. & McConachie, HHR. (2002). Parent-mediated early intervention for young children with autism spectrum disorder. Cochrane Database of Systematic Reviews, Issue 2.

Halme, N. & Perälä, M-L. & Laaksonen, C. (2010). Yhteistyöinterventioiden vaikuttavuus lapsiperhepalveluissa: Järjestelmällinen katsaus. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 10.

Hastrup, A. & Hietanen-Peltola, M. & Jahnukainen, J. & Pelkonen, M. (2013). Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelujen uudistaminen – Lasten Kaste –kehittämistyöstä pysyväksi käytännöksi. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Hyvönen, J. (2008). Suomen psykiatrinen hoitojärjestelmä 1990-luvulla historian jatkumon näkökulmasta. Kuopio: Kuopion yliopiston julkaisuja, D. Lääketiede 440.

Latvala, E. (1998). Potilaslähtöinen psykiatrinen hoitotyö laitosympäristössä. Oulu: Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos, Oulun yliopisto.

Nowak, C. & Heinrichs, N. (2008). A Comprehensive Meta-analysis of Triple P-Positive Parenting Program Using Hierarchical Linear Modeling: Effectiveness and Moderating Variables. Clinical Child and Family Psychology Review, 11:114–144.

16

Lähteitä

Ogden, T. & Bjørnebekk, G. & Kjøbli, J. & Patras, J. & Christiansen, T. & Taraldsen, K. & Tollefsen N. (2012). Measurement of implementation components ten years after a nationwide introduction of empirically supported programs – a pilot study. Implementation science, 7:49.

Pietikäinen, P. (2013). Hulluuden historia. Helsinki: Gaudeamus.

Piha, J. (2002). Tekevätkö lastenpsykiatrit vääriä asioita? Työnjakoon tarvitaan uudenlaista otetta. Duodecim, 118:2477−8.

Santalahti, P. & Sourander, A. & Piha, J. (2009). Lasten mielenterveyspalveluiden käyttö. Duodecim, 125:959–964.

Solantaus T, Santalahti P (2013). Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut. Teoksessa M. Sihto, H. Palosuo, P. Topo, L. Vuorenkoski & K. Leppo (toim.) Terveyspolitiikan perusta ja käytännöt. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), 309–312.

Thapar, A. & Cooper, M. & Eyre, O. & Langley, K (2013). Practitioner Review: What have we learnt about the causes of ADHD. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 54:3–16.

Woolfenden, S. & Williams, KJ. & Peat, J. (2001). Family and parenting interventions in children and adolescents with conduct disorder and delinquency aged 10-17. Cochrane Database of Systematic Reviews, Issue 2.

Zwi, M. & Jones, H. & Thorgaard, C. & York, A. & Dennis, JA. (2011). Parent training interventions for Attention Deficit Hyperactivity Disorder (ADHD) in children aged 5 to 18 years. Cochrane Database of Systematic Reviews, Issue 12.