Taiteilijat vanhusyhteisön arjessa 2006-2007
Päätösseminaari 16.5.2007
Teija Nuutinen
Teija Nuutinen / Keinu 2
Keinun toiminta
Keinun vanhusyksiköt: Joensuun Koivupihan ja Linnunlahden vanhainkodit Enon Hopearannan vanhainkoti ja Uimaharjun
Viherkodon/Ratilantien päivätoimintayksiköt Lieksan ikäihmisten kehittämiskeskus Karpalo: myös
Nurmeksen ja Valtimon vanhusyksiköitä Outokummun vanhainkoti Kiteen tehostettu palveluasuminen Miina ja Hermanni
ja laitoshoito Aurinkotalo Kesälahden palvelukeskus Hoitokoti Piritta ja Tervokoti, Joensuu Hoitokoti Kanervikkola ja Eerika, Kitee
Teija Nuutinen / Keinu 3
11 eri alan Keinu-taiteilijaa: Kuvataide, musiikki, teatteri, tanssi, taidekäsityöt,
kirjallisuus Taiteilijat työskentelivät Keinussa 20h/kk, elokuu -
toukokuu 2006-2007 Työskentely vanhusyksikössä 10h/kk -lisäksi
kuukausittaiset kehittämispäivät: taiteilijat ja vanhustyöntekijät (n. 35 hlöä) kokoontuivat jakamaan kokemuksiaan ja saamaan valmennusta yhteistoimintamallien rakentamiseen
Teija Nuutinen / Keinu 4
Keinu:
Luovan toiminnan kokeilu- ja kehittämisprojekti, jossa sovellettiin yhteisötaiteen ja sosiokulttuurisen innostamisen ideoita ja työotetta
Musiikki, muistelutyö, käsillä tekeminen, tanssi ja liike, juhlat, yhteisöteokset: sekoitukset ja sovellukset
Perustavoitteena taiteilijan, vanhustyöntekijöiden ja vanhusten yhteistoimintamallin kehittäminen vanhusyhteisöihin
Teija Nuutinen / Keinu 5
Keinun tavoitteet: Mahdollistaa taide- ja kulttuuritoimintaan
osallistuminen sellaisille ryhmille, joiden on vaikeaa lähteä hakemaan taide- ja kulttuurikokemuksia oman yhteisönsä ulkopuolelta (kulttuuridemokratia)
Vahvistaa vanhusten aktivoitumista ja sosiaalisia kontakteja: yksinäisyys, mielekäs arki
Lisätä vanhustyöntekijöiden hyvinvointia, työmotivaatiota ja työssä jaksamista
Lisätä taiteilijoiden valmiuksia toimia vanhustyössä ja edistää työllistymistä
Tehdä näkyväksi käsitystä kulttuurista hyvinvoinnin vahvistajana – kulttuurin ja taiteen saavutettavuus
Teija Nuutinen / Keinu 6
Keinun toimintamallit
Keinu virikeohjauksena Keinu taiteilijan, vanhuksen ja hoitajan
”kolmikantamallina”
Toimintatutkimusaineistot (propä, taiteilijat, hoitajat), JoY:n opiskelijoiden ja tutkimusharjoittelu- ja seminaarityöt: Pirjo Hälström, Eero Narvola, Katariina Rajala
Teija Nuutinen / Keinu 7
Keinu virikeohjauksena Perinteinen toimintamalli: paljon hyviä ja toimivia
kokemuksia (vrt. virikeohjaajat) Pienet tuokiot: juhlat, retket, laulaminen, askartelu, jota
henkilökunta tai ulkopuolelta tuleva ohjaaja toteuttaa resurssien mukaan – selkeä työnjako
ei välttämättä järjestelmällisyyttä tai säännöllisyyttä – ”tuokiopedagogiikkaa”, jossa ideat tulevat ohjaajalta
Keinussa virikeohjaus ollut taiteilijan vetämää ja vastuulla: hoitohenkilökunta mahdollistanut vanhusten osallistumisen mutta ei osallistunut itse
Ulkopuolisen ohjaajan vetämä viriketoiminta hyväksi havaittu ja toivottu toimintamalli monessa Keinu-yksikössä!
Teija Nuutinen / Keinu 8
Virikeohjauksen varjopuolia Luova toiminta jää irralleen vanhusyhteisön
tavallisesta arjesta: erilliset tuokiot, joka eivät kosketa yhteisöä laajemmin
Riskinä pirstaleisuus – kokonaisvaltaisuus hukkuu irrallisiin ”toimenpiteisiin”
Toimintamalli tulee ja lähtee ulkopuolisen taiteilijan/ohjaajan mukana ja jää vieraaksi henkilökunnalle: ei rasita mutta ei hyödytäkään koko työyhteisöä
Jatkuvuuden, luottamuksen ja pitkäjänteisyyden puute: tärkeitä elementtejä vanhustyössä
Keinu-taiteilija yksin vastuunkantajana –hankaloitti varsinaista taidetoimintaa monella tavalla
Teija Nuutinen / Keinu 9
Keinun ”kolmikantamalli - nelikantamalli” Taiteilija, hoitaja ja vanhus osallistuivat yhdessä luovan
toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin – kosketti kaikkien osallistujien toimintaa
Kolmikannan täydentäminen esimiehellä – toimintamallin mahdollistaja
Työpari kantoi kokonaisvastuun: molempien erityisosaamista tarvittiin ja hyödynnettiin
Toiminta pohjautui kaikkien osallistujien tarpeisiin ja ideoihin Työparimallia laajennettiin koskemaan koko vanhusyhteisöä –
luova toiminta työyhteisön kehittämisen elementtinä Piti sisällään kaikkia virikeohjauksen sisältöjä – perusluonne
kuitenkin prosessi: teemat, jatkuvuus, suunnitelmallisuus, kehittäminen ja arviointi, valmennus ja vertaistuki
Teija Nuutinen / Keinu 10
”Nelikantamallin” perusteluja Luovuus nähdään olennaisena osana koko
vanhusyhteisön arkipäivää, perushoidon ja työyhteisön hyvinvoinnin avartajana ja rikastuttajana
Perustuu kokonaisvaltaiseen ihmis- ja vanhuskäsitykseen: tukee hyvää ja inhimillistä vanhuutta ja sisältörikasta hoitotyötä
Perustuu moniammatilliseen ja avoimeen yhteistyöhön eri ammattialojen ja toimijoiden välillä: uuden oppiminen, erilaisuudesta ja kohtaamisista nousevat voimavarat
Luottamus, jatkuvuus, kohtaaminen, läsnäolo yhdessä olemisen ja yhdessä tekemisen myötä: periaatteessa hyväksyttyjä arvoja vanhustyössä?
Teija Nuutinen / Keinu 11
Mitä ”nelikantamalli” edellyttää?Esimiehiltä: Arvostusta ja myönteistä asennetta taide- ja
kulttuuritoimintaa kohtaan – halua muuttaa vanhusyhteisön toimintojen rakenteita ja sisältöjä
Asenteen näkymistä käytännön työn järjestelyissä: hoitajien osallistuminen luovaan toimintaan ja koulutukseen mahdollistettava myös työvuorojen suunnittelussa
Työn uudelleen järjestämistä, myös muutosvastarinnan hyväksymistä: uutta toimintamallia ei voida ”kaataa” entisten päälle, se edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua ja toimeenpanoa monialaisesti
Keskustelevaa ja avointa työilmapiiriä, uskallusta myös vaikuttaa ja tarttua epäkohtiin
Teija Nuutinen / Keinu 12
Hoitajilta: Omakohtaista innostusta ja halua kehittää luovuutta
osaksi perushoitotyötä Valmiutta toimia kulttuurityöntekijän työparina:
molemminpuolinen oppiminen, yhteisen kielen löytäminen
Uskallusta ja rohkeutta muutokseen: prosessiin heittäytyminen, ”auki oleminen”
Kykyä itsearviointiin, myös kriittiseen asenteeseen ja vaikuttamiseen
”Perinteisestä” hoitajan/auttajan roolista ulos astumista? Vanhuksen näkemistä subjektina, voimavaroista käsin
sosiokulttuurisena yksilönä Myös ryhmien ohjaamisen taitoa, ryhmäprosessien
ymmärrystä Koulutusta: omakohtainen kokemus luovasta työstä
Teija Nuutinen / Keinu 13
Taiteilijoilta: Kykyä sitoutumiseen, pitkäjänteisyyteen ja aika-
tauluihin, jotka eivät tuntuneet luovan työn kannalta mielekkäiltä
Itsensä likoon laittamista, rohkeutta kohdata vanhustyön toimintakulttuuri reunaehtoineen
Kykyä soveltaa ja laajentaa omaa taiteenalaa ja ohjata haastavia ryhmäprosesseja
Valmiutta itsearviointiin ja luovan prosessin kokonaisvastuun kantamiseen
Yhteisötaiteen ymmärrystä ja koulutusta (vrt. esittävä taide) ja pedagogisia valmiuksia – osallistaminen ei onnistu ”ylhäältä alaspäin”
Teija Nuutinen / Keinu 14
Vanhuksilta: Vapaaehtoista halukkuutta osallistua –
osallistumisen monet tasot Riittävää orientoitumista aikaan ja paikkaan –
mitä dementoituneempi vanhus, sen yksilöllisempi toiminta (ryhmässä toiminta usein hankalaa)
Teija Nuutinen / Keinu 15
Keinu vanhusten kokemana:
Keinu-ryhmissä yli 100 vanhusta Pohjois-Karjalassa: päivätoiminta ja vanhuslaitokset/hoitokodit
Vaihteleva toimintakyky: muistisairaudet ja dementia yleistä: vaikutti kolmikantamalliin
Se, miten toiminta koettiin näkyi kasvoilta, kehonkielestä, naurusta, eleistä ja ilmeistä, ei niinkään verbaalisena mielipiteiden tai kokemusten kertomisena – osallistumisen monet tasot
Parasta antia vaihtelu ja piristys samanlaisina toistuviin päiviin, yhteen tuleminen ja yhdessä tekeminen, onnistumisen ja osallistumisen ilo, vieraan odotus ja valmistautuminen osana varsinaista toimintaa
Teija Nuutinen / Keinu 16
Havaintoja mitä vanhuksissa tapahtui Keinu-ryhmissä: mieliala koheni ja piristyi, säryt ja kolotukset
saattoivat unohtua puuhakkuus lisääntyi nauru, jutustelu, muisteleminen, elämänhistoriasta
kertominen näkyivät ja kuuluivat ryhmissä muistin avautuminen ja kohentuminen, unohdetut
taidot ja osaaminen löytyivät liikkumisen aktivoituminen – kädentaidot, kehon
muisti, vetreytyminen lääkkeiden määrän vähentyminen – yhteen
tuleminen, yhdessä tekeminen ja mielekäs ajankulu, jolloin kivut ja säryt jäivät taka-alalle
Teija Nuutinen / Keinu 17
Vanhusten kommentteja:
”Hyvä jotta tulloo jottain vilinnöö tänne!” ”On mukavaa, olen asunut täällä vasta kaksi
kuukautta mutta heti lähdin mukaan (Keinuun)” ”Täällä viihtyy kun on muitakin” ”Oikein hyvä asia on nämä keinuhetket, kyllä tuolla
huoneessa kerkiää olemaan” ”…Ei ole niin yksinäistä, kun tulee tänne Keinuun…
sitä ollaan vähän niin kuin yhtä perhettä tässä pöydän ympärillä…”
”..te (taiteilijat) teette todella arvokasta työtä, sen ymmärtää vasta kun on vanha”
Teija Nuutinen / Keinu 18
Keinu hoitajien kokemana: Runsaasti aikaisempia kokemuksia viriketyöstä ja
ohjauksesta – myönteinen ja innokas asenne luovaa työtä kohtaan, myös omakohtaista kulttuurin harrastusta
Kiire ja vanhustenhoidon vaativuus: perustyön ohessa ei tahdosta huolimatta ehditä luovaan toimintaan tai pysähtymiseen – syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteet
Ristiriita: Keinuun osallistumista edellytettiin esimiesten taholta, mutta osallistumista ei huomioitu työvuoroissa
”Luvattomuuden” kokemukset: esimiehet tai työtoverit eivät hyväksyneet osallistumista: ”OIKEA TYÖ”?
Yhteisöllisen taidetyön uutuus ja outous: miten innostat muita hoitajia ja esimiehiä mukaan kun toiminta on itsellekin uutta?
Teija Nuutinen / Keinu 19
Mitä taiteilijan työparina toimiminen antoi? Innostusta, uskallusta, piristystä ja uteliaisuutta hoita-
jan työhön, uusia ideoita kun omat ideat loppuvat Mahdollisuutta heittää hoitajan roolia vähän syrjään ja
osallistua tasavertaisena vanhuksen ja taiteilijan rinnalle yhteiseen tekemiseen
Esimerkiksi muistelun kautta vanhuksen elämänkerrasta tuli aineksia muuhunkin hoitotyöhön – vanhus uudessa valossa
Onnistumisen iloa yhteisöteosten äärellä: yhteisesti valmistetut teokset antoivat uusia keskustelunaiheita hoitajien ja vanhusten välille
Myös päinvastaista kokemusta: yhteistyö taiteilijan kanssa ei toiminut, näkemys- ja persoonallisuuserot: Keinu ei tuonut mitään uutta vanhusyhteisön arkeen
Teija Nuutinen / Keinu 20
Hoitajien kommentteja: ”..tajuaa sitä, kuinka työ on silkkaa hoitoa ja huolen-
pitoa – omalle työarjelle sokeutuu – ulkopuolelta tulija herättelee tajuamaan ja hyödyntämään omia tietoja ja taitoja.
”..tuo se vaan tuolla istuu ja nauraa ja me saadaan tehdä nämä ”oikeat työt!”
”…kun ei ole aikaa kaikkeen tärkeään hoitoonkaan, niin ei haluta enää joustaa ylimääräiseen ja tarpeettomaan hömppään ja istuskeluun, josta saa vain lisätyötä kun vanhukset tulevat levottomiksi”
” ..jos myö oltais houkuteltu (vanhuksia luovaan toimintaan) että nyt ruvetaan tekemään että eipä kehata, mutta kun vieras henkilö tulee pitämään niin on erilaista”
” …ollaan jo totuttu siihen että joka perjantai meidän asukkaat saa virikkeitä, jotain muuta kun sitä vaan huoneessa oloa ja meidän naaman näkemistä…”
Teija Nuutinen / Keinu 21
Keinu taiteilijoiden kokemana: Iloa, voimaa, elämänarvojen ja hoitajien työn arvostuksen
vahvistumista, ideoita omaan taiteen tekemiseen Säännöllinen sivutoiminen työ ja palkka: arjen helpottuminen,
pitkäjänteisen taidetyön mahdollistuminen Vanhukset, vanhuslaitosten työkulttuuri, työparitoiminta,
yhteisötaide ja innostaminen monelle uutta - liikkuvaan Keinuun hyppääminen
Vanhusten toimintakyvyn heikkous yllätti - suunnitelmien muuttaminen, joustavuus, kykyä tarttua tilanteisiin tässä ja nyt
”Auki” oleminen, itsensä likoon laittaminen, uusiin ja monin tavoin oudoilta tuntuviin järjestyksiin sopeutuminen
Myös pettymyksen, riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteet yleisiä – vastuu, yksinäisyys ja epävarmuus, liian lyhyt työaika suhteessa tavoitteisiin, ulkopuoliseksi ja irralliseksi, itsensä kokeminen – ”taide on taidetta tuntemattomalle vain askartelua”
Teija Nuutinen / Keinu 22
Taiteilijoiden kommentteja: ”..oli tärkeää että vanhukset saivat olla sen hetken
ajan onnellisia ja läsnä, vaikka 10 minuuttia myöhemmin kukaan ei enää muistanutkaan mitä oli ollut tekemässä”
”.. henkilökunnalla näyttää olevan suuret odotukset ja niihin vastaaminen luo kieltämättä paineita – projekti on siis näytön paikka”
”vanhusyhteisöstä kyllä odotetaan minun täyttä työpanosta, mutta mitä vanhusyhteisö antaa minulle, että työpanokseni antaminen olisi mahdollista?”
”jos jatkaisin Keinu-taiteilijana vuosia, rajaisin työskentelyni kohderyhmän alussa selkeästi hoitajiin – antaisin aikaa ideoiden syntyä hoitajista itsestään”
Teija Nuutinen / Keinu 23
Mitä Keinun haaste edellyttää yhteiskunnallisesti?: Kulttuurin ymmärtämistä osaksi tavallisten ihmisten
tavallista elämää: ei irrallinen koristus ja ekstraa
Inhimillisten arvojen nostamista markkina-arvojen yläpuolelle: ”elämänilonvälähdyksiä ei voida aina mitata rahassa”
Vanhustyön rakenteiden ja sisältöjen kehittämistä rinnakkain
Poliittista tahtoa ja käytännön toimenpiteitä: raha, henkilökunnan lisääminen, henkiset resurssit…
”Uusia” käsipareja sosiaali- ja terveyshuoltoon - ammattirakenteiden uudistamista, jotta myös toimintamallit uudistuisivat
Hallinto- ja sektorirajoja, sekä perinteisiä toimintakulttuureja ylittävää yhteistyötä: sosiaali-, terveys- ja kulttuurialat, kunnat, järjestöt, yritykset
Koulutuksen sisällöllistä kehittämistä: sosiaali-, terveys- ja kulttuurialat
Teija Nuutinen / Keinu 24
Keinun yhteystiedot:
Teija Nuutinen
YTM, projektipäällikkö
Keinu-projekti / P-K:n amk
Sirkkalantie 13, tsto 2
80100 JOENSUU
Puh. 050 364 0235
E-mail: [email protected]
www.pkamk.fi/keinu