Taiteilijat vanhusyhteisön arjessa 2006-2007 Päätösseminaari 16.5.2007 Teija Nuutinen

Taiteilijat vanhusyhteisön arjessa 2006-2007

Päätösseminaari 16.5.2007

Teija Nuutinen

Teija Nuutinen / Keinu 2

Keinun toiminta

Keinun vanhusyksiköt: Joensuun Koivupihan ja Linnunlahden vanhainkodit Enon Hopearannan vanhainkoti ja Uimaharjun

Viherkodon/Ratilantien päivätoimintayksiköt Lieksan ikäihmisten kehittämiskeskus Karpalo: myös

Nurmeksen ja Valtimon vanhusyksiköitä Outokummun vanhainkoti Kiteen tehostettu palveluasuminen Miina ja Hermanni

ja laitoshoito Aurinkotalo Kesälahden palvelukeskus Hoitokoti Piritta ja Tervokoti, Joensuu Hoitokoti Kanervikkola ja Eerika, Kitee


11 eri alan Keinu-taiteilijaa: Kuvataide, musiikki, teatteri, tanssi, taidekäsityöt,

kirjallisuus Taiteilijat työskentelivät Keinussa 20h/kk, elokuu -

toukokuu 2006-2007 Työskentely vanhusyksikössä 10h/kk -lisäksi

kuukausittaiset kehittämispäivät: taiteilijat ja vanhustyöntekijät (n. 35 hlöä) kokoontuivat jakamaan kokemuksiaan ja saamaan valmennusta yhteistoimintamallien rakentamiseen


Keinu:

Luovan toiminnan kokeilu- ja kehittämisprojekti, jossa sovellettiin yhteisötaiteen ja sosiokulttuurisen innostamisen ideoita ja työotetta

Musiikki, muistelutyö, käsillä tekeminen, tanssi ja liike, juhlat, yhteisöteokset: sekoitukset ja sovellukset

Perustavoitteena taiteilijan, vanhustyöntekijöiden ja vanhusten yhteistoimintamallin kehittäminen vanhusyhteisöihin


Keinun tavoitteet: Mahdollistaa taide- ja kulttuuritoimintaan

osallistuminen sellaisille ryhmille, joiden on vaikeaa lähteä hakemaan taide- ja kulttuurikokemuksia oman yhteisönsä ulkopuolelta (kulttuuridemokratia)

Vahvistaa vanhusten aktivoitumista ja sosiaalisia kontakteja: yksinäisyys, mielekäs arki

Lisätä vanhustyöntekijöiden hyvinvointia, työmotivaatiota ja työssä jaksamista

Lisätä taiteilijoiden valmiuksia toimia vanhustyössä ja edistää työllistymistä

Tehdä näkyväksi käsitystä kulttuurista hyvinvoinnin vahvistajana – kulttuurin ja taiteen saavutettavuus


Keinun toimintamallit

Keinu virikeohjauksena Keinu taiteilijan, vanhuksen ja hoitajan

”kolmikantamallina”

Toimintatutkimusaineistot (propä, taiteilijat, hoitajat), JoY:n opiskelijoiden ja tutkimusharjoittelu- ja seminaarityöt: Pirjo Hälström, Eero Narvola, Katariina Rajala


Keinu virikeohjauksena Perinteinen toimintamalli: paljon hyviä ja toimivia

kokemuksia (vrt. virikeohjaajat) Pienet tuokiot: juhlat, retket, laulaminen, askartelu, jota

henkilökunta tai ulkopuolelta tuleva ohjaaja toteuttaa resurssien mukaan – selkeä työnjako

ei välttämättä järjestelmällisyyttä tai säännöllisyyttä – ”tuokiopedagogiikkaa”, jossa ideat tulevat ohjaajalta

Keinussa virikeohjaus ollut taiteilijan vetämää ja vastuulla: hoitohenkilökunta mahdollistanut vanhusten osallistumisen mutta ei osallistunut itse

Ulkopuolisen ohjaajan vetämä viriketoiminta hyväksi havaittu ja toivottu toimintamalli monessa Keinu-yksikössä!


Virikeohjauksen varjopuolia Luova toiminta jää irralleen vanhusyhteisön

tavallisesta arjesta: erilliset tuokiot, joka eivät kosketa yhteisöä laajemmin

Riskinä pirstaleisuus – kokonaisvaltaisuus hukkuu irrallisiin ”toimenpiteisiin”

Toimintamalli tulee ja lähtee ulkopuolisen taiteilijan/ohjaajan mukana ja jää vieraaksi henkilökunnalle: ei rasita mutta ei hyödytäkään koko työyhteisöä

Jatkuvuuden, luottamuksen ja pitkäjänteisyyden puute: tärkeitä elementtejä vanhustyössä

Keinu-taiteilija yksin vastuunkantajana –hankaloitti varsinaista taidetoimintaa monella tavalla


Keinun ”kolmikantamalli - nelikantamalli” Taiteilija, hoitaja ja vanhus osallistuivat yhdessä luovan

toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin – kosketti kaikkien osallistujien toimintaa

Kolmikannan täydentäminen esimiehellä – toimintamallin mahdollistaja

Työpari kantoi kokonaisvastuun: molempien erityisosaamista tarvittiin ja hyödynnettiin

Toiminta pohjautui kaikkien osallistujien tarpeisiin ja ideoihin Työparimallia laajennettiin koskemaan koko vanhusyhteisöä –

luova toiminta työyhteisön kehittämisen elementtinä Piti sisällään kaikkia virikeohjauksen sisältöjä – perusluonne

kuitenkin prosessi: teemat, jatkuvuus, suunnitelmallisuus, kehittäminen ja arviointi, valmennus ja vertaistuki


”Nelikantamallin” perusteluja Luovuus nähdään olennaisena osana koko

vanhusyhteisön arkipäivää, perushoidon ja työyhteisön hyvinvoinnin avartajana ja rikastuttajana

Perustuu kokonaisvaltaiseen ihmis- ja vanhuskäsitykseen: tukee hyvää ja inhimillistä vanhuutta ja sisältörikasta hoitotyötä

Perustuu moniammatilliseen ja avoimeen yhteistyöhön eri ammattialojen ja toimijoiden välillä: uuden oppiminen, erilaisuudesta ja kohtaamisista nousevat voimavarat

Luottamus, jatkuvuus, kohtaaminen, läsnäolo yhdessä olemisen ja yhdessä tekemisen myötä: periaatteessa hyväksyttyjä arvoja vanhustyössä?


Mitä ”nelikantamalli” edellyttää?Esimiehiltä: Arvostusta ja myönteistä asennetta taide- ja

kulttuuritoimintaa kohtaan – halua muuttaa vanhusyhteisön toimintojen rakenteita ja sisältöjä

Asenteen näkymistä käytännön työn järjestelyissä: hoitajien osallistuminen luovaan toimintaan ja koulutukseen mahdollistettava myös työvuorojen suunnittelussa

Työn uudelleen järjestämistä, myös muutosvastarinnan hyväksymistä: uutta toimintamallia ei voida ”kaataa” entisten päälle, se edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua ja toimeenpanoa monialaisesti

Keskustelevaa ja avointa työilmapiiriä, uskallusta myös vaikuttaa ja tarttua epäkohtiin


Hoitajilta: Omakohtaista innostusta ja halua kehittää luovuutta

osaksi perushoitotyötä Valmiutta toimia kulttuurityöntekijän työparina:

molemminpuolinen oppiminen, yhteisen kielen löytäminen

Uskallusta ja rohkeutta muutokseen: prosessiin heittäytyminen, ”auki oleminen”

Kykyä itsearviointiin, myös kriittiseen asenteeseen ja vaikuttamiseen

”Perinteisestä” hoitajan/auttajan roolista ulos astumista? Vanhuksen näkemistä subjektina, voimavaroista käsin

sosiokulttuurisena yksilönä Myös ryhmien ohjaamisen taitoa, ryhmäprosessien

ymmärrystä Koulutusta: omakohtainen kokemus luovasta työstä


Taiteilijoilta: Kykyä sitoutumiseen, pitkäjänteisyyteen ja aika-

tauluihin, jotka eivät tuntuneet luovan työn kannalta mielekkäiltä

Itsensä likoon laittamista, rohkeutta kohdata vanhustyön toimintakulttuuri reunaehtoineen

Kykyä soveltaa ja laajentaa omaa taiteenalaa ja ohjata haastavia ryhmäprosesseja

Valmiutta itsearviointiin ja luovan prosessin kokonaisvastuun kantamiseen

Yhteisötaiteen ymmärrystä ja koulutusta (vrt. esittävä taide) ja pedagogisia valmiuksia – osallistaminen ei onnistu ”ylhäältä alaspäin”


Vanhuksilta: Vapaaehtoista halukkuutta osallistua –

osallistumisen monet tasot Riittävää orientoitumista aikaan ja paikkaan –

mitä dementoituneempi vanhus, sen yksilöllisempi toiminta (ryhmässä toiminta usein hankalaa)


Keinu vanhusten kokemana:

Keinu-ryhmissä yli 100 vanhusta Pohjois-Karjalassa: päivätoiminta ja vanhuslaitokset/hoitokodit

Vaihteleva toimintakyky: muistisairaudet ja dementia yleistä: vaikutti kolmikantamalliin

Se, miten toiminta koettiin näkyi kasvoilta, kehonkielestä, naurusta, eleistä ja ilmeistä, ei niinkään verbaalisena mielipiteiden tai kokemusten kertomisena – osallistumisen monet tasot

Parasta antia vaihtelu ja piristys samanlaisina toistuviin päiviin, yhteen tuleminen ja yhdessä tekeminen, onnistumisen ja osallistumisen ilo, vieraan odotus ja valmistautuminen osana varsinaista toimintaa


Havaintoja mitä vanhuksissa tapahtui Keinu-ryhmissä: mieliala koheni ja piristyi, säryt ja kolotukset

saattoivat unohtua puuhakkuus lisääntyi nauru, jutustelu, muisteleminen, elämänhistoriasta

kertominen näkyivät ja kuuluivat ryhmissä muistin avautuminen ja kohentuminen, unohdetut

taidot ja osaaminen löytyivät liikkumisen aktivoituminen – kädentaidot, kehon

muisti, vetreytyminen lääkkeiden määrän vähentyminen – yhteen

tuleminen, yhdessä tekeminen ja mielekäs ajankulu, jolloin kivut ja säryt jäivät taka-alalle


Vanhusten kommentteja:

”Hyvä jotta tulloo jottain vilinnöö tänne!” ”On mukavaa, olen asunut täällä vasta kaksi

kuukautta mutta heti lähdin mukaan (Keinuun)” ”Täällä viihtyy kun on muitakin” ”Oikein hyvä asia on nämä keinuhetket, kyllä tuolla

huoneessa kerkiää olemaan” ”…Ei ole niin yksinäistä, kun tulee tänne Keinuun…

sitä ollaan vähän niin kuin yhtä perhettä tässä pöydän ympärillä…”

”..te (taiteilijat) teette todella arvokasta työtä, sen ymmärtää vasta kun on vanha”


Keinu hoitajien kokemana: Runsaasti aikaisempia kokemuksia viriketyöstä ja

ohjauksesta – myönteinen ja innokas asenne luovaa työtä kohtaan, myös omakohtaista kulttuurin harrastusta

Kiire ja vanhustenhoidon vaativuus: perustyön ohessa ei tahdosta huolimatta ehditä luovaan toimintaan tai pysähtymiseen – syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteet

Ristiriita: Keinuun osallistumista edellytettiin esimiesten taholta, mutta osallistumista ei huomioitu työvuoroissa

”Luvattomuuden” kokemukset: esimiehet tai työtoverit eivät hyväksyneet osallistumista: ”OIKEA TYÖ”?

Yhteisöllisen taidetyön uutuus ja outous: miten innostat muita hoitajia ja esimiehiä mukaan kun toiminta on itsellekin uutta?


Mitä taiteilijan työparina toimiminen antoi? Innostusta, uskallusta, piristystä ja uteliaisuutta hoita-

jan työhön, uusia ideoita kun omat ideat loppuvat Mahdollisuutta heittää hoitajan roolia vähän syrjään ja

osallistua tasavertaisena vanhuksen ja taiteilijan rinnalle yhteiseen tekemiseen

Esimerkiksi muistelun kautta vanhuksen elämänkerrasta tuli aineksia muuhunkin hoitotyöhön – vanhus uudessa valossa

Onnistumisen iloa yhteisöteosten äärellä: yhteisesti valmistetut teokset antoivat uusia keskustelunaiheita hoitajien ja vanhusten välille

Myös päinvastaista kokemusta: yhteistyö taiteilijan kanssa ei toiminut, näkemys- ja persoonallisuuserot: Keinu ei tuonut mitään uutta vanhusyhteisön arkeen


Hoitajien kommentteja: ”..tajuaa sitä, kuinka työ on silkkaa hoitoa ja huolen-

pitoa – omalle työarjelle sokeutuu – ulkopuolelta tulija herättelee tajuamaan ja hyödyntämään omia tietoja ja taitoja.

”..tuo se vaan tuolla istuu ja nauraa ja me saadaan tehdä nämä ”oikeat työt!”

”…kun ei ole aikaa kaikkeen tärkeään hoitoonkaan, niin ei haluta enää joustaa ylimääräiseen ja tarpeettomaan hömppään ja istuskeluun, josta saa vain lisätyötä kun vanhukset tulevat levottomiksi”

” ..jos myö oltais houkuteltu (vanhuksia luovaan toimintaan) että nyt ruvetaan tekemään että eipä kehata, mutta kun vieras henkilö tulee pitämään niin on erilaista”

” …ollaan jo totuttu siihen että joka perjantai meidän asukkaat saa virikkeitä, jotain muuta kun sitä vaan huoneessa oloa ja meidän naaman näkemistä…”


Keinu taiteilijoiden kokemana: Iloa, voimaa, elämänarvojen ja hoitajien työn arvostuksen

vahvistumista, ideoita omaan taiteen tekemiseen Säännöllinen sivutoiminen työ ja palkka: arjen helpottuminen,

pitkäjänteisen taidetyön mahdollistuminen Vanhukset, vanhuslaitosten työkulttuuri, työparitoiminta,

yhteisötaide ja innostaminen monelle uutta - liikkuvaan Keinuun hyppääminen

Vanhusten toimintakyvyn heikkous yllätti - suunnitelmien muuttaminen, joustavuus, kykyä tarttua tilanteisiin tässä ja nyt

”Auki” oleminen, itsensä likoon laittaminen, uusiin ja monin tavoin oudoilta tuntuviin järjestyksiin sopeutuminen

Myös pettymyksen, riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteet yleisiä – vastuu, yksinäisyys ja epävarmuus, liian lyhyt työaika suhteessa tavoitteisiin, ulkopuoliseksi ja irralliseksi, itsensä kokeminen – ”taide on taidetta tuntemattomalle vain askartelua”


Taiteilijoiden kommentteja: ”..oli tärkeää että vanhukset saivat olla sen hetken

ajan onnellisia ja läsnä, vaikka 10 minuuttia myöhemmin kukaan ei enää muistanutkaan mitä oli ollut tekemässä”

”.. henkilökunnalla näyttää olevan suuret odotukset ja niihin vastaaminen luo kieltämättä paineita – projekti on siis näytön paikka”

”vanhusyhteisöstä kyllä odotetaan minun täyttä työpanosta, mutta mitä vanhusyhteisö antaa minulle, että työpanokseni antaminen olisi mahdollista?”

”jos jatkaisin Keinu-taiteilijana vuosia, rajaisin työskentelyni kohderyhmän alussa selkeästi hoitajiin – antaisin aikaa ideoiden syntyä hoitajista itsestään”


Mitä Keinun haaste edellyttää yhteiskunnallisesti?: Kulttuurin ymmärtämistä osaksi tavallisten ihmisten

tavallista elämää: ei irrallinen koristus ja ekstraa

Inhimillisten arvojen nostamista markkina-arvojen yläpuolelle: ”elämänilonvälähdyksiä ei voida aina mitata rahassa”

Vanhustyön rakenteiden ja sisältöjen kehittämistä rinnakkain

Poliittista tahtoa ja käytännön toimenpiteitä: raha, henkilökunnan lisääminen, henkiset resurssit…

”Uusia” käsipareja sosiaali- ja terveyshuoltoon - ammattirakenteiden uudistamista, jotta myös toimintamallit uudistuisivat

Hallinto- ja sektorirajoja, sekä perinteisiä toimintakulttuureja ylittävää yhteistyötä: sosiaali-, terveys- ja kulttuurialat, kunnat, järjestöt, yritykset

Koulutuksen sisällöllistä kehittämistä: sosiaali-, terveys- ja kulttuurialat


Keinun yhteystiedot:

Teija Nuutinen

YTM, projektipäällikkö

Keinu-projekti / P-K:n amk

Sirkkalantie 13, tsto 2

80100 JOENSUU

Puh. 050 364 0235

E-mail: [email protected]

www.pkamk.fi/keinu

Documents

Taiteilijat vanhusyhteisön arjessa 2006-2007 Päätösseminaari 16.5.2007 Teija Nuutinen