1

Ystäväkirje 1/2011

Pohjois-KarjalanEv.lut KansanlähetysKauppakatu 17 B 80100 JOENSUU

pohjois-karjala.sekl.fiPuh. (013) 122 808Sähköposti: p-karjalankl@sekl.fiPankki: SAMPO 800014-819398OP 577005-480618

Toimisto: Avoinna ma-to 9-14

Sisällys 1/11 sivu

Hartauskirjoitus 4Puheenjohtajan palsta 5Juniorityö: Äijäkerho 7Nuoret Aikuiset: Soluterveiset 9Leipäsunnuntaissa tapahtuu 11Kuulumisia maailmalta 12

Etu- ja takakansi: Sami KuvajaOikoluku: Ilona HyttiHaastattelut: Niina Tirkkonen

2

KANSANLÄHETYS ON VALINNUT UUDEN LÄHETYSJOHTAJAN

Kansanlähetyksen liittohallitus on valinnut järjestönlähetysjohtajaksi TM, pastori Mika Tuovisen. Hän aloittaatehtävässä 1.1.2012 nykyisen lähetysjohtajan siirtyessäeläkkeelle. Kansanlähetyksen perustamisvuonna syntynytTuovinen on 43-vuotiaan järjestön kolmas johtaja.

Mika Tuoviseen voi tutustua hänen blogissaan kuva: Philippe Gueissaz

osoitteessa http://www.mikanblogi.net

Pohjois-Karjalan Kansanlähetys järjestää RETKENKANSANLÄHETYSPÄIVILLE Seinäjoelle 1.- 3. 7.2011

Lähtö Joensuusta siltakadulta torin kohdalta perjantaina 1.7. klo 6.30 japaluu takaisin sunnuntaina päätöstilaisuuden jälkeen.

Wanhasta Karhunmäestä on varattu majoituspaikkoja ryhmällemme.Halutessasi hotellitasoista majoitusta voit varata oman majoituksesisuoraan soittamalla p. (06) 4209 090 tai sähköpostillamatkailu@epmatkailu.fi

Matkan hinta riippuen lähtijöiden määrästä n.120 € (sis. Kuljetuksen,majoituksen Wanha Karhunmäessä, aamiaiset ja lakanat)Retki täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä.

Ilmoittautumiset 30.4.2011 mennessä Tuijalle p. 050-336 6103 tai p-karjalankl@sekl.fi

3

HARTAUSKIRJOITUS

Minä olen kurja ja kipua täynnä, mutta sinä, Jumala, autat minutturvaan. (Ps.69:30)

Hiljainen viikko kirkkovuodessamuistuttaa meitä rakkaan HerrammeKristuksen kärsimystiestä. Viikonaikana käymme lävitse kärsimys-ajan raamatuntekstejä ja muistelem-me Jeesuksen elämän viimeisiäpäiviä.

Psalmin sana kuvaa hyvin sitä,miten Jumala kärsi rangaistuksenihmiskunnan synneistä. Jeesukses-sa Jumala alentui ihmiseksi, tulikurjaksi meidän tähtemme ja tunsisuurta kipua. Minä olen kurja jakipua täynnä, sanoo psalminkirjoittaja Ihmisen Pojan kärsimyk-sestä.

”Kristus nousi kuolleista, kuolemallakuoleman voitti”, sanotaan pääsiäis-virressä. Jeesus kuoli, mutta hänes-sä oleva jumaluus ei kuitenkaankuollut. Hän voitti kuolemallaankuolemamme. Kun ensimmäinenihminen lankesi syntiin ja rikkoiJumalan tahdon, iankaikkisuus-osamme turmeltui ja kadotettiin.Silloin Jumalan katkera viha polttikaikki sillat paratiisiin. Näytti kuinJumalan pahin vastustaja, käärme,olisi voittanut ja saanut samallaihmiset mukaansa. Jumala eirankaissut paholaista ja langennuttaihmistä hävittämällä heidätkokonaan olevaisuudesta, vaan hän

määräsi vielä ankaramman rangais-tuksen: Hän sääti kärsimyksen, jokaei lopu koskaan. Tätä on ian-kaikkinen kuolema.

Ajattelepa, rakas ystävä, josJumalan ajatus olisi päättynyt tähän.Ihmissuvun jatkuessa olisi Jumalanviha ollut sen yllä. Ei olisi mitääntoivoa, ei lohdutusta, ei mitäänarmoa. Olisi vain pimeyttä ja itkua.Jumala teki sinua varten uudensuunnitelman. Jeesus lähti sinuapelastamaan. Jeesuksen uhritietyynnytti Jumalan vihan ja tuomionja avasi sinulle oven iankaikkiseenelämään. Jeesuksen syntymisestäei olisi ollut sinulle mitään apua, josei olisi ollut Jumalan Pojankärsimystä ja kuolemaa elilunastustyötä sinun syntiesi tähden.

Kristus kantoi meidän kuolemammeja avasi meille paratiisin portit. KunJeesukseen lyötiin haavat ja niistävuoti Jumalan Pojan puhdas veri,silloin paratiisin portti avautui,Jumalan viha sovitettiin ja synninrangaistus kumottiin. Ja ihmeellistä:karkotetut kutsuttiin takaisiniankaikkiseen valtakuntaan!

Sen vuoksi ryövärikin sai kuullaristillä Jeesukselta nuo hämmäs-tyttävät sanat: ”Jo tänään olet minunkanssani paratiisissa“ (Luuk. 23:43).Paratiisin porttia ei avattu vieläAabrahamin tai Daavidin aikana.Vasta ryöväri sai Jeesukselta kuulla,että nyt paratiisiin taas päästään.Kristus avasi paratiisin portit oman

4

kärsimyksensä ja kuolemansakautta.

Uudessa Taivaan valtakunnassa eienää ole tätä poiskarkottamisenmahdollisuutta, niin kuin oli ensim-mäisessä paratiisissa Adamilla jaEevalla. Suurenmoinen on Jumalan

rakkaus ihmisiä kohtaan. ”Voi sitäihmettä”, saamme sanoa japääsiäisen aikana aina uudelleeniloita siitä.

Pääsiäisterveisin

Joensuun seurakunnan kappalainen

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -PUHEENJOHTAJAN PALSTA

Mikko Kaartama piirijohtajaksi

Puheenjohtajan palstan ensimmäinen uutinen kertoo piirihallituksen16.3.2011 tekemästä päätöksestä valita teol. kand. Mikko KaartamaPohjois-Karjalan Kansan-lähetyksen piirijohtajaksi. Kansanlähetysliikkeensääntöjen mukaan piirijohtajan valinta käsitellään myös SuomenKansanlähetyksen liittohallituksessa, joka on 26.3.2011 hyväksynyt MikkoKaartaman valinnan.

Mikko Kaartama on valmistunut ylioppilaaksi vuonna 2004. Vuonna 2004syksyllä hän on opiskellut Kansanlähetysopiston raamattulinjallaRyttylässä. Varusmiespalvelun jälkeen hän on opiskellut Itä-Suomenyliopistossa syksystä 2006 lähtien tavoitteena teologian maisterin tutkinto.Valmistuminen teologian maisteriksi tapahtuu huhtikuussa 2011. Opiskelunaloittamisesta lähtien Mikko Kaartama on ollut aktiivisesti mukana piirintoiminnassa. Hän on vastannut opiskelijatyön toiminnasta ja organisoinnistasekä osallistunut puhujavastuuseen kansanlähetyksen tilaisuuksissa jatoiminut piirihallituksen jäsenenä vuoden 2010 alusta lukien. MikkoKaartama on toiminut kesäteologina vuonna 2010 Kärkölän seurakunnassaja kahden kuukauden pituisen seurakuntaharjoittelun hän on suorittanutkuluvan vuoden alussa Jyväskylän seurakunnan Huhtasuonalueseurakunnassa. Mikko Kaartama ottaa vastaan piirijohtajan tehtävän1.5.2011 alkaen.

Piirihallituksen jäsenet ovat keskustellessaan ystävien kanssa kohdanneetusein kysymyksen, milloin saamme piirijohtajan. Kysymyksen taustallapiirihallituksen jäsenet ovat samalla aistineet aidon esirukouksen asianpuolesta. Kiitämme teitä kestävästä esirukouksesta piirijohtajanvalintaprosessin kuluessa.

5

Mikko Kaartaman valinnan olemme kokeneet Jumalan rukousvastauksena,josta kiitämme Jumalaa. Rukous työntekijöiden ja toistemme puolesta onkaikkein tärkeintä. Sitä meidät on kutsuttu jatkamaan edelleen. ToivotammeMikko Kaartaman lämpimästi tervetulleeksi piirijohtajan tehtävään Herranelovainiolle Pohjois-Karjalan maakunnassa.

Kevätkokous

Toimintakertomus ja tilinpäätös hyväksyttiin piirin kevätkokouksessa piiri-hallituksen esityksen mukaisesti. Tilinpäätös osoittaa alijäämää 11 038 €.Toimintakertomuksen mukaan piirin työn yhtenä perustana ovat vapaa-ehtoiset vastuunkantajat monella eri työalalla. Erityisesti saamme iloitajuniorityöstä, nuorten aikuisten ja opiskelijoiden Kolme Kohtaamista illoistaja leipäsunnuntain tilaisuuksista sekä kiittää laajaa vapaaehtoistenvastuunkantajien joukkoa. Antakoon Jumala meille jatkuvasti iloa jarakkautta palvella Häntä ja toisiamme.

Työntekijävaihdoksia

Juniorityöntekijä/toimistonhoitaja Katja Koivuniemi on ollut toimivapaalla13.9.2010 alkaen, josta lähtien hän on toiminut Rantakylän seurakunnanlastenohjaajan tehtävässä. Katja Koivuniemi on vuoden 2010 lopussasanoutunut irti Pohjois-Karjalan Kansanlähetyksen juniorityöntekijän/toimistonhoitajan tehtävästä. Kiitämme Katja Koivuniemeä hänenpalvelustaan piirimme työssä ja erityisesti uusista avauksista juniorityönsaralla sekä toivotamme Jumalan siunausta uusissa tehtävissä.Toimistonhoitajan tehtävässä jatkaa toistaiseksi voimassa olevassatyösuhteessa Tuija Sormunen.

Siunaavin paastonajan terveisin, puheenjohtaja

6

JUNIORITYÖ: ÄIJÄKERHO

Mikä ihme on äijäkerho?H: Niin kuin nimestäkin tulee ilmi, äijäkerho on äijille (3.–6.-lk.) tarkoitettukerho, jossa tehdään äijämäisiä asioita. Äijäkerhossa tehdään aina jotaintoiminnallista ja siihen rinnastetaan asiaan sopiva opetus Raamatusta.

Miksi päätitte perustaa äijäkerhon? V: Tuli mieleen, että Joensuussa ei taida olla äijillemitään toiminnallista ja hengellistä kerhoa ja ettäsellainen pitäisi saada. Henkan kanssa aloitimme sittensuunnittelytyön, ja kerho lähti käyntiin rukouksella japienellä panostuksella. H: Veikko oli saanut alun perinidean ja kysäisi minulta, haluaisinko osallistua. Idea lähtiliikkeelle viime syksynä, ja tammikuussa saimmekerhon pyörimään. Yhtenä innoittajana oli varmasti JohnEldrigden kirjoittama Villi ja vapaa, joka on kirja miehistäja miehisyydestä. Suosittelen sen lukemista kaikillemiehille, miksei myös naisille.

Kuva: Sami Kuvaja

Tuliko idean nimi mieleen samannimisestä tv-sarjasta (Äijät), jotaesitettiin aiemmin töllöttimessä? V: Ei tullut... Machot ovat asiaerikseen, me olemme äijiä. H: No ei kyllä tullut. Itse en kyseistä ohjelmaajuurikaan seurannut.

Millaisia äijiä kerhossanne käy? Kuka voi kutsua itseään äijäksi?V: Todella kovia äijiä. Jokainen on erilainen ja tuo porukkaan jotain tärkeää.Äijä ei kavahda seikkailua eikä toimintaa. Äijää voisi kuvata monellaadjektiivilla, mutta Jeesus on silti äijien esikuva. Jeesus oli tosi äijä.H: Meidän kerhon äijät ovat Äijiä isolla Ä:llä. Jokainen kerhomme äijä onainutlaatuinen ja erilainen, mutta kaikkia yhdistää halu kokeilla uusia asioitaja päästä seikkailemaan. Jokainen menee eteenpäin omilla lahjoillaan.Kaikki pojat, miehet ym. ovat äijiä. Äijämäisyys on piirre, joka on olemassameissä kaikissa miespuoleisissa henkilöissä. Uskon, että jokaikinen poikahaluaa olla tosi äijä.

7

Tänä keväänä on Pohjois-Karjalan Ev.lut. Kansanlähetyksessäalkanut uusi ja mielenkiintoinen toimintamuoto pojille, äijäkerho.Kerho kokoontuu Mutalan kirkolla tiistaisin klo 18–20, ja se onsuunnattu 3.–6.-luokkalaisille äijille. Haastattelussa kerhonvetäjät: Veikko Jokinen ja Henri Korhonen.

Mitä äijät tekevät? Onko jotain mitä äijät eivät tee?

V: Äijät opettelevat hyödyllisiä taitoja, joita elämässä tarvitsee. Äijät pitäväthauskaa yhdessä. Äijät eivät tee machojuttuja, ilkivaltaa tai muuta sellaistatyhmää.H: Äijät toimivat. Teemme erilaisia juttuja, joista äijät pitävät. Välilläpuramme energiaa pelaamalla, välillä haemme jännitystä erilaisten uusienkokemusten kautta. Äijien tekemiseen kuuluvat myös erilaiset miehisettaidot kuten erätaidot jne. Tekemistä äijille kyllä löytyy. Mitä äijät sitten eivättee... No, sanotaan ainakin, että tylsyyteen emme kuole. Ei kannata istuapaikoillaan, jos on tilaisuus kokea jotain jännittävämpää. Istua ehtii kyllä.

Olen kuullut huhuja, että Äijä-meiningistä inspiroituneena eräänraamattupiirin naiset ovat suunnitelleet ”Äijätär”-meininkiä/kerhoatytöille. Voitteko antaa vinkkejä kerhon aloittamiseen kaikille muillekinkerhojen aloittamisesta kiinnostuneille?

V: Kuulostaa hyvältä, kerho käyntiin vain. Vähän suunnittelua, paljonrukousta, ja ei saa luovuttaa, niin hyvä tulee. Motivaatiota täytyy olla!H: Jos tuntee halua vetää tällaista kerhoa, siitä vaan. Rohkeasti viemäänasiaa eteenpäin. Kerhon vetäjän rooli on kyllä erittäin kasvattavaa niinyleisesti kuin hengellisestikin. Aluksi kannattaa miettiä tietysti käytännönhommat kuten tilat, ajat ja kohderyhmät huolella. Myös markkinointiinkannattaa panostaa

Onko äijillä iskulausetta?

V: Ei ainakaan vielä, mutta eiköhän sellainenkin muodostu, kun tutustummeäijien kanssa paremmin toisiimme ja seikkailemme!H: Ei meillä iskulausetta ole. Äijät puhuvat niillä sanoilla, jotka tilanteeseensopivat. Pääasia on, että saamme kaikki olla äijiä.

Lopuksi voitte lähettää vielä terveisiä äijille ja äijättärille:

V: Terveisiä ja isot kiitokset kaikille, jotka ovat olleet auttamassa jatukemassa kerhon aloittamista ja sen kulkua. Ja terveisiä kaikille äijäkerhonäijille, te olette kovia äijiä! Suurin kiitos ja ylistys Jumalalle.H: Hieno homma, että ollaan saatu äijäkerho pyörimään. Kiitos kaikille,jotka ovat auttaneet kerhon aloittamisessa. Kiitos meidän aktiivisille äijille. Kiitos Jumalalle.

8

NUORET AIKUISET: SOLUTERVEISET

1. Kuka olet ja mistä?2. Millainen solukoulutus oli?3. Mitä jäi ”reppuun”?4. Mitä annettavaa ajattelet soluilla olevan meille?

9

1) Olen Annukka Vatanen, 20-vuotias psykologian opiskelija ja olen kotoisinKiuruvedeltä, Pohjois-Savosta. Opiskelen nyt toista vuotta Joensuussa.Kansanlähetyksen toiminnassa olen ollut mukana reilusta vuodestapuoleentoista.

2) Kaiken kaikkiaan hyvä. Välillä luento-osuudet tuntuivat aavistuksenpitkiltä. Aktivoivat keskustelutehtävät ovat erittäin hyviä, ja niitä olisi voinutolla enemmän!

3) Suunnat ylös, sisään ja ulos sekä se, miten toimintaa nuorten piirissävoisi lähteä kehittämään. Sen lisäksi solukoulutus antoi vastauksenoikeastaan juuri siihen, mitä itse olen uskonelämääni kaivannut: uskontuomista enemmän arkeen, todella pohtimista, miten sitä voisi soveltaa!

4) Solulla voisi olla ainakin opiskelijoiden keskuuteen paljonkin annettavaa.Kolme Kohtaamista -iltojen toimintaa ja rakennetta voisi muuttaatavoittavammaksi ja näin saada iso porukka tekemään yhdessä. Solut taastarjoavat mielestäni hyvän kasvupaikan ainakin osalle 3K:n piirissäpyörivistä nuorista ja aikuisista. Itse olen ehtinyt vuoden käydä 3K:n sisälläsyntyneessä raamattupiirissä ja todella kaipaan nyt jotain enemmän. Ei olesanottua, etteikö raamattupiirejä voisi esimerkiksi muuttaa soluiksi, muttaitse koen, että haluaisin jotain aivan uutta. Solu voisi siis tuoda kasvuaulospäin, tavoittavuutta ei-uskovien keskuuteen sekä yhteydenvahvistumista! En kannata ainakaan vielä tässä vaiheessa sitä, että kokoseurakunta olisi solumuotoinen. Tässä kokeiluvaiheessa varmastikinnähdään, miten solut asettuvat' missä niiden paikka on ja missä määrin.

Solu on kasvuryhmä tavallisilleihmisille, jotka haluavat kasvaaepätavalliseen elämäänJeesuksen kanssa yhteydessäJumalaan, toisiin uskoviin jamaailmaan. - JohannaSandberg -

Joensuussa järjestettiin29.-30.1.2011 solukoulutus.Koulutuksessa tutustuttiinsolutoimintaan ja näkyyn.Haastattelimme kolmeaosallistujaa ja kyselimmeheidän ajatuksiaankoulutuksesta ja solunäystä.

10

1) Tottelen nimeä Tuomas. Olen lähtöisin sieltä, minne aurinko ei paista, pie-nestä Rautavaaran kunnasta. Joitakin vuosia Suomea ristiin rastiin harhailtuanipäädyin Joensuuhun, jossa olen käyskennellyt jo vuodesta 2005. Olen ihanmukava kaveri, vaikka olenkin syntyjäni savolainen.

2) Itse ehdin osallistua koulutukseen vain ensimmäisenä päivänä, jolloin sainrunsaasti tietoa solun olemuksesta, tarkoituksesta ja toiminnallisuudesta.Mukavana vastapainona tietotulvalle oli koulutuksen vuorovaikutteinenopetustyyli, jossa myös koulutettavat pääsivät jakamaan ajatuksiaan.

3) Konkreettisimpana koulutusmateriaalimonisteet, joiden kautta voi ainahalutessaan palata kertaamaan solutietoutta.

4) Pidän erityisesti ajatuksesta solusta kristittyjen pienyhteisönä, jossa saaturvallisesti levittää elämänsä sirpaleet toisten nähtäville tulematta torjutuksi.Lisäksi koen hyvänä solun tarjomat raamit "matalan kynnyksen"

evankelioinnille ystävyyssuhteiden kautta.

1) Olen Benjamin Koskela ja opiskelen Joensuussa teologiaa.

2) Solukoulutus oli erittäin mielenkiintoinen. Olinkin tutustunut koulutukseen joennakkoon. Mielestäni se helpotti tiiviin paketin omaksumista, jolloin sainsolukoulutuksesta enemmän irti. Solukoulutuksen ilmapiiri oli hyvä ja siellä olimyös pajoja, joissa pääsi käytännön kautta tutustumaan lähemmin siihen, mitäsolussa oikein tapahtuu.

3) Kotiin vietäväksi jäi paljonkin asioita. Erittäin vahvana näkyi kolmen suunnanajatus. Harvemmin raamattupiireissä on ollenkaan laajenemisnäkökulmaa.Nimenomaan siihen Jumala meitä sanassaan kehottaa. Mielikuva kristitystäkurkkupurkissa ja kasvimaalla oli mieleenpainuva ja muistuttaa hyvin muistakinasioista koulutuksessa sitä pohtiessa. Ei meidän ole tarkoitus mennä itsekurkkupurkkiin turvaan ja jättää muut kasvimaalle vaaroihin. Yksin meidän eitarvitse selvitä, vaan Jumala ja toiset uskovat ovat meidän kanssamme.

4) Näen koulutuksen laajemmassa valossa niin, ettei tavallaanpäätarkoituksena ole perustaa soluja vaan muistuttaa siitä mistä soluideakin onlähtenyt liikkeelle: halusta kasvaa Jumalan tuntemisessa ja siitä, että muutkinsaisivat oppia tuntemaan Jeesuksen. Kun Jumala saa tehdä työtä meissä,tällaisia vaihtoehtoja ja ideoita alkaa syntyä itsestään. Uskovat tunnistaakeskinäisestä rakkaudestaan, eli Jumala toimii heissä ja heidän kauttaan. Solutaktivoivat meitä passiivisia suomalaisia ja opettavat sitoutumaan, olemaantosissaan Jumalan suhteen ja tekemään töitä sen eteen sekä lopuksikertomaan muille, jotta hekin pääsisivät osallisiksi siitä, mitä me olemme

Jumalalta saaneet: iankaikkisen elämän.

LEIPÄSUNNUNTAI – RAVINTOA SIELULLE JA RUUMIILLE

Joka toinen sunnuntai klo 17 joukkolapsia, nuoria, opiskelijoita, keski-ikäisiä sekä sitä vanhempia ihmisiäkokoontuu Mutalan kirkolle viettämäänyhdessä Leipäsunnuntaita.

Leipäsunnuntai on Pohjois-KarjalanKansanlähetyksen jumalanpalvelus,jossa tapahtuu monenlaista. Tänäkeväänä näitä kokoontumisia onyhdeksän, ja aiheita ja puhujia on yhtämonta ja enemmänkin. Leipäsun-nuntaissa jokainen, joka haluaa, voitulla vastaamaan myös toteutuksesta,esimerkiksi järjestelemään paikkoja,vetämään pyhäkoulua lapsille taipitämään todistuspuheenvuoroa.

Aikuisten kuunnellessa yläkerrassaSanaa on lapsille alakerrassa tarjollapyhäkoulu (3–7-v.), Donkkis-kerho (8–12-v.) ja kerran kuussa pidettävä Dok-ryhmä (12–18-v.). Jokainen voi myösjättää esirukouspyyntöjä, jotka luetaanyh-dessä illan kuluessa. Illassa myöslauletaan ja rukoillaan yhdessä.

Kuva: Joona Sipi, muokkaus Sami Kuvaja

Ristin luona ainoastaan Isä armahtavi lastaan,rauhan julistaa, rauhan julistaa. -Ristin luona -

Kuva: Sami Kuvaja

Siellä syvänä, joki virtaa, missä Poikasiristi loistaa, siellä syvänä joki virtaa eläväävettä. -Syvä joki-

Joka toinen Leipäsunnuntai vietetäänPyhää ehtoollista, joten sunnuntai-aamuna kotiin nukkumaan jääneetkinsaavat osuutensa Herran verestä jaruumiista. Leipäsunnuntain aiheetkoskettavat varmasti jokaista jollaintavalla. Itseäni erityisesti kosketti aihePyhä tyytyväisyys, jota käsiteltiin 13.2.Leipäsunnuntaissa on mahdollisuuspohtia uskon ja elämän kysymyksiäsekä yksin että yhdessä. On mukava,että illan loppuun kuuluu kahvi- jateehetki, jossa voi jakaa kokemuk-siaan muiden kanssa. Olen kokenut(näin aamu-unisena) myös ehtoollisenvieton todella tärkeäksi osaksi – sitäihan odottaa kun tietää sen olevanluvassa.

Leipäsunnuntaihin on helppo tulla, jasieltä on myös mukava lähteä virkis-täytyneenä Sanasta ja ehkä uusistanäkökulmista. Ehkä se on sitäpyhäpäivän tyytyväisyyttä parhaim-millaan.

11

KUULUMISIA MAAILMALTA

PITKÄSET 25.02.2011

Tuntuu että pakkaskuukaudet olisivatvihdoin ohi, lämpötila on noussut -20asteen tuntumaan, aurinko lämmittääjo päivisin kovasti, ja auto toimiinormaalisti. Päivät pitenevät ja mielikääntyy kevää-seen. Yllättävän paljonkovat pakkaset vaikeuttivatkin elämääja hidastivat rytmiä. Ekaluokkalaisetolivat joulu-tammikuussa useita päiviäpois koulusta pakkasen takia.Muutamia seurakunnan tilaisuuk-siakin peruuntui. Minusinskissa useinaöinä lämpötila laski -40 asteeseen,nousi päivällä -30 asteen tuntumaan jakylissä Karatusan alueella mentiin jolähelle -50 astetta.

Joose: Elämä menee eteenpäin.Seurakuntatoiminta on säännöllistä jaarkea eletään. Helmikuun lopussa jamaaliskuun alkupäivinä on Siperianrovastikunnan pappien kokousOmskissa, jonne olen lähdössäSlavan ja Vitalin kanssa. Maaliskuuntoiseksi viimeisellä viikolla onKansanlähetyksen työntekijöidenvuosikokous täällä Minusinskissa. Senjälkeen kohta eletäänkin jopääsiäisaikaa, joka on töissä joulunohella kiireisin jakso. Erityisenähaasteena on nuorten pääsiäisleiri,joka alkaa Krasno-jarskissa, jatkuupaastonajan aikanaviikoittaisinarippikouluopetustilanteinaja päättyy pääsiäistunnelmiinMinusinskiin, jossa on kolmen päivänmittainen nuorten leiri. Kun siitä onselvitty, niin mielet kääntyvät jokesäleireihin.

Kävimme tammikuun alussaSuomessa veljeni Jyrin häissä.Jälkeenpäin ajatellen oli hyvä, ettälähdimme koko perheenä matkaan,vaikka alun perin olin lähdössä yksin.Saimme tarvittavan katkon elämääntäällä. Kanssamme Minusinskiin yhtämatkaa tuli Oikarin Silva, jonka kanssaopiskelimme yhtä aikaa SavonlinnanTaide-lukiossa. Hän tuli auttamaanlasten kanssa, kun saimme vihdoinkinvenäjän kielen jatko-opiskelut käyntiin.Niitä on joskus vaikea yhdistää muihinarki- ja työkiireisiin. Erityishaasteenaolisi taas käyn-nistää talvitauolla ollutKaratusan pappilan remontti, jottaLutshegovit pääsisivät muuttamaansiihen ensi kesänä. Siinä riittääkinisoja haasteita.

Saima Inkeri Joosentytär kertoo nytmitä hänelle kuuluu: ”Kuuluu ihanhyvää. Mutta en voi kertoa enem-pää,koska minulla on leikki menos-sa.Legoleikki.” Leikit sujuvat taas, jaSaima alkaa olla ihan entinen iloinenja valoisa tyttö. Kolmisen viikkoamatkan jälkeen oli vähän vaike-ampaa. Selvästi pienen mieli onristiriitaisten ajatusten ja tunteidenvallassa: on ikävä Suomen kotiin jaikävä kaikkia rakkaita siellä, muttatoisaalta täälläkin on ihan kivaa. Sillointällöin Saima kysyy: ”Milloin täälähetystyö oikein loppuu?” Vieläuseammin hän sanoo: ”Äiti, me ollaanJumalan kämmenellä, Jumala kyllärakastaa meitä.”

Hilja: Olin tänään isin kanssaleipomassa. Me leivottiin kolmekakkua nuorten iltaan. Se oli oikein

12

kivaa. Ja ette ikinä usko silmiänne:minä olin tänään elämäniensimmäisessä maanjäristyksessä.Tänään maa järisi täällä Venäjällä. Entiedä järisikö siellä, mutta varmaan ei.Minä itkin, kun järisi, koska minuapelotti ihan hirveästi. Se oli tosi pienijäristys, mutta silti minua pelotti, ettäalkaako nyt iso maanjäristys. Minäpidin koko ajan käsiä ristissä.Tiedättekö miksi? Koska se auttoi.Minä haluan toivottaa teille Jumalansiunausta!

Selma täytti tällä viikolla jo kaksivuotta! Selma on ihana nappula,iloinen, omapäinen ja aina kaikessamukana tohisemassa. Oma tahtokinon vahva ja sen tuntevat kyllä siskot javanhemmat. Enemmät sanat antavatvielä odottaa itseään ja paremmin kielitaipuu tällä hetkellä sanomaan”mama”, ”papa” tai ”baka”, kuin ”äiti”,”isä” tai ”hei”.

Johanna: Tänään olimmeKaratusassa jumalanpalveluksessa jaLutshegoveja tapaamassa.Jumalanpalveluksen jälkeenmenimme Lutshegoveille; Joose, Vitalija Silva lähtivät vielä Motorskojeenpitämään lapsille ja nuorille tilaisuutta.Minä jäin hetkeksi lasten kanssa ulos,ja Tonja meni laittamaan belmeneitäruuaksi. Aurinko paistoi, pienetomakotitalot kököttivät lumisessamaisemassa. Oli sellainensunnuntaipäivän rauhallinen tunnelmaja olo sisimmässä. Katselin Hiljaa,

joka lumipenkassa laski mäkeä Dimanja Aljoshan kanssa. Kuuntelin heidänvenäjänkielistä puhettaan mäenlaskunlomassa. Saima jahtasi pihassakissaa, ja Selma irrotti jääpuikkojaMishan ja Svetan kanssa. Katselinlapsia ja ajattelin, että heidänlapsuutensa on nyt täällä ja tänääntässä, venäläisen kylän raitilla. Henäyttävät sulautuvan hyvinmaisemaan. Heille jää omat muistotkaikesta tästä, ja ilokseni huomaanajattelevani, että ne tulevat varmaanolemaan pääosin hyviä muistoja.

Pyydämme muistamaan rukouksin:

*Hiljaa, koulunkäyntiä ja opettajaa *Saimaa ja pikkukoulua *Selmaa, kasvua ja kehitystä *kotiarki on välillä raskasta, voimia jailoa siihen *Silvaa, hänen aikaansa täälläkanssamme ja erityisesti lastenkanssa *pyhäkoulutyötä *nuoria, jotka käyvät nuorten illoissa *paikallisia työntekijöitä: Shadrineita,Lutshegoveja ja Hjalkineita*Minusinskin, Karatusan ja kylienseurakuntalaisia *Karatusan pappilan remonttia. Kiitos, kun rukoilet puolestamme!

Talvisin terveisin, Jumalan siunaustatoivottaen,

13

RÄISÄSET – 12.2.2011

Rakkaat Ystävät,Tämän päivän tunnussanan eväs meille on 4. Moos. 23:19: ”Jumalako eitekisi, mitä Hän sanoo? Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa?”

Hän on luvannut olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti. OnkoHän ollut sinun kanssasi? Meidän kanssamme Hän on ollut kaikissa näissäarkisissa tehtävissämme. Kiitos kaikenlaisesta joulunajan muistamisestaniin sähköisesti kuin kirjeitse!

Vuodenvaihde on aina kiireistä aikaa – varmasti joka toimistossa. Ennenvuodenvaihdetta pitää muistaa maksaa autojen ja etiopialaistentyöntekijöittemme vakuutukset tulevalle vuodelle. Kuukausittain maksetaanaina etiopialaisten työntekijöiden verot sekä Addis Abeban asuintalommesähkö, vesi, puhelin ja internetmaksut. Sitten pitää vielä huolehtia erihiippakuntiin menevät maksut sekä eri raamattukouluissa ja seminaareissaolevien stipendiaattien maksut. Työntekijämme eri asemapaikoillaantarvitsevat toimistomme apua: Kaikkien projektien rahaliikenne kulkeetoimistomme kautta, eikä maksujen hoitaminen täällä ole helpoimmasta janopeimmasta päästä. Myös paljon materiaalihankintoja tehdään täältä.Isona apuna näiden asioiden hoitamisessa on työntekijämme Tamrat.Erilaisten vuosiraporttien teko ajoittuu myös aina juuri vuodenvaihteeseen.

Airan suuntaan olemme myös hoitaneet täältä yhden projektin, vaikkemmeole siellä käyneet sitten lokakuun. Saimme Järvenpään seurakunnaltayllättäen joululahjaksi (21.12.2010) kansainvälisen diakonialahjoituksen,jolla saimme ostettua ja lähetettyä 10 000 kg jodisuolaa Airaan. Meidänsuolapankkimme sai muutama vuosi sitten Saksasta lahjoituksen, jonkaavulla olemme hankkineet jo monta suolalähetystä Airaan. En enää muistamiten paljon tähän asti olen ostanut jodisuolaa – luulisin ettäkokonaismäärä menee jo yli 30 000 kg:n. Olemme tarkoituksella myyneetsitä alle hankintakulujen, jotta köyhilläkin olisi varaa ostaa sitä. Siksisuolapankkimme saldo on pienentynyt koko ajan. Nyt kuitenkin koimmetaas kerran, että Jumala oli ajan tasalla, piti lupauksensa ja huolehti siitäantamalla tällaisen yllätyslahjoituksen. Vieläkään meidän ei tarvitsekorottaa suolan myyntihintaa, vaan edelleen voimme myydä sitähalvemmalla luottaen siihen, että ajallaan taas tulee täydennystä kassaan,jos sitä vielä tarvitaan. Toivomme nimittäin, että jonain päivänä jodisuolaolisi vapaasti saatavana koko maassa. Suolan kaivausalueella on joaloitettu kaivetun raakasuolan jodittaminen. Rukoillaan, että tätä jodi-raakasuolaa saataisiin riittävästi eri puolille maata. Jodisuolan tarve on

14

suuri. Vastasyntyneilläkin voi jo esiintyä struumaa niillä alueilla joissa ei olemuuta kuin joditonta suolaa. Jopa työtoverimme vaimon struuma leikattiinhiljattain.

Tapanin ajelua afrikkalaiseen malliinSaimme viettää rauhallisen joulun Taivaan Isän lahjana Langaano-järvenrannalla yhdessä toisen lähettikonkarin, Kaija Lahtisen kanssa.Kotimatkastamme uudehkolla autolla muodostui aikamoinen seikkailu –sopivasti kuin tapaninpäivän ajeluksi. Olimme ajaneet vasta noin 40 km,kun yhtä äkkiä maastoautosta hävisi veto. Samalla pakoputkesta pöllähtiniin suuri vaalea savupilvi, että takana tulijat joutuivat pysähtymään taikiertelemään ojan kautta. Pyysin Suomesta työkaveriltani TuppuraisenAkilta kännykällä neuvoja ja hänen ohjeidensa mukaisesti etsinpolttoainefilttereistä veden jälkiä. Eipä löytynyt. Mitäs siinä muuta kuintilaamaan 160 km:n päästä Addis Abebasta kuorma-autokyytiä. Ensin pitihankkia naisille, Helenalle ja Kaijalle joku muu autokyyti Addikseen. Eräänetiopialaisen collegen työntekijä oli todellinen herrasmies ja kuskasikuormansa pick-upillaan kotirappusille saakka. Kyytimaksukin oli ihankohtuullinen.

Muutaman tunnin odotuksen jälkeen saapui Tamrat tuttavansa Isuzu-kuorma-autolla. Tien päällä maasturin lavalle lastaaminen olikin hauskaoperaatio, kun auttajia ilmestyi paikalle kymmeniä. Lava oli niin pieni, ettäsivuilla oli vain 10 cm tilaa ja perä jäi lopulta 30 cm lavan ulkopuolelle. Siinäsai olla kieli keskellä suuta, että ei ruhjonut nokasta vetävien jalkoja kunmonet kädet takaa työnsivät autoa innokkaasti lavalle. Auton kylki vähänrytäkässä raapiutui. Huokaukseni ylöspäin hässäkän keskellä kuultiin:vetohihnalla ja perälavalla kiinnitetty auto tuli paketoitua, ja sen jälkeenpääsimme jatkamaan matkaa.

Rukous- ja kiitosaiheita:- Jumalan huolenpito menneen 15 kuukauden aikana. - Airan matka 2.3–26.4. ONS:n opetukset ym. työt. Kodin purkaminen siellä lopullisesti japitkäaikaisten työtekijöidemme hyvästeleminen. Kummityttömme GalaneAirassa.

Kiitollisina rukouksistanne ja taloudellisesta tuestanne,

15

16