www.wildblood.fi

Wild Blood on suomalainen tatuointi-, moottoripyöräily-, musiikki- ja kulttuurilehti.

Wild Blood on laadukasta lifestyleä ihmisille, joiden veressä virtaa kiin-nostus vaihtoehtokulttuuriin ja sen erilaisiin muotoihin. Lehti sisältää kiinnostavia henkilö-haastatteluja sekä alan harrastajista että julkisuuden henkilöistä, extre-men esittelyä ja tatuointeja mustet-ta syvemmältä – niin tekijöiden kuin kuvien kantajien kertomana. Wild Blood on myös tarinoita kusto-moiduista moottoripyöristä, autois-ta sekä niiden tekijöistä.

Wild Blood on Villiveriset Ry:n jäsenlehti

Toimitus:

PäätoimittajaAki Häkkinenaki@wildblood.fi

Art DirectorVesa Röntyvesa@wildblood.fi

InternetsivustoTuomas M. Mäkeläinfo@tumma.fi

Nea PetäsnoroLassi SidoroMaukka LaurilaSamuel HeikkinenSande ParkkonenDavid ClicScotty GrowSauli SassiMaija Rasmus

Kansikuvat: Vesa Rönty

MENNYTTÄ JA TULEVAISUUTTA

Näin talven lähestyessä kovaa vauhtia monessa osoittees-sa varmasti mietitään jo surullisin mielin prätkän talvite-loille laittoa, mikäli eivät jo ole nauttimassa talviunesta tai muodonmuutoksesta. Ajokauden päätöstä odotellessa juolahti ajatus palauttaa mieliin mistä tähän päivään on tultu moottoripyöristä puhuttaessa. Kaksipyöräisiin koh-distuu nykyään, niin välittömästi, kuin välillisesti monen-laisia byrokraattisia toimia ja ennakkoluuloja niillä ajavis-ta henkilöistä, sekä harraste yhteisöistä puhumattakaan.

Moottoripyörä keksittiin aikoinaan edulliseksi vaihtoeh-doksi helpottamaan ihmisen kulkemista paikasta toiseen hevosen sijaan. Kaikilla ei ollut varaa ostaa autoa ja toki sellaisen ylläpitäminen oli varmasti siihen aikaan aika kal-lista touhua. Moottoripyörä kevyenä kulkineena syö myös vähemmän polttoainetta kuin auto ja molemmilla kuljet-tiin asioilla ympäri vuoden. Jos mietitään tätä päivää, niin meininki on hieman muuttunut näistä vanhoista ajoista. Köyhän miehen halpa vaihtoehtoinen kulkuväline on muuttunut elämäntavaksi tai nautintoa tuottavaksi väli-neeksi niille, joilla siihen on varaa. Moottoripyörän han-kintahinnat uutena ovat monesti aika suolaisia, huoltami-nen ei ole ilmaista ja vakuutukset melkoisen arvokkaita. Hinnathan määritellään maakohtaisesti niiden käydessä ensin läpi byrokratian rattaat ja maakohtaisia eroja löytyy runsaasti. Suomessa on lähiaikoina myös tehty uusia la-kiesityksiä, ettei ajoneuvoja saisi huoltaa itse vaan ne täytyisi teettää aina valtuutetussa huollossa. Tämä ei toki ole periaatteessa huono asia, sillä kaikki eivät ole tieten-kään mekaanikkoja, saati alan ammattilaisia ja homma täytyy tehdä oikein, jotta väline pysyy turvallisena ajaa. Perushuollon voi kuitenkin jokainen opetella tekemään itse ja olisi syytä ainakin tietää mitä on missäkin. Point-tina kuitenkin se, että valinnan vapautta ollaan viemässä meiltä harrastavilta kuluttajilta koko ajan pois palanen kerrallaan. Uusien prätkien rakentelu on myös säädetty niin, että 2014 ja sitä uudempiin malleihin saa vaihtaa vain kyseisen merkkivalmistajan tehtaan osia. Et siis voi enää esimerkiksi etsiä komeaa ohjaustankoa jostain muualta saati valmistaa sitä itse - vanhempia laitteita kuitenkin koskevat vanhat lait.

Mielestäni vielä pidemmälle byrokratian hinta-asioissa menevät esimerkiksi Tanska ja Malesia. “Halpiskul-kineista” on tehty näissä valtioissa luxus tavaroita. Tanskassa uuden moottoripyörän ostaja maksaa valtiol-le 200% luxus veron, kun Malesiassa se on 100%. Tämä siis siitä jokamiehen halvasta vaihtoehdosta. On myös esitetty pakollisia ajoneuvoihin asennettavia seurantalaitteita, ajoneuvoverojen kiristyksiä, moot-toripyörien vuosikatsastuksia ja onhan ajokorttikäytännötkin jo muutettu sellaiseksi, että niin kauppiaat, kuin uudet nuoret harrastajan alut laitetaan heti ahtaalle. Täysitehoista “isoa” moottoripyörää pääsee ajamaan vasta 24-vuotiaana, vaikka meillä on samoilla teillä samaan aikaan esimerkiksi 15-vuotiaita mo-poautoilijoita.

Vaikka näitä kapuloita heitellään harrastusten rattaisiin vasemmalta ja oikealta niin suosittelen silti kaikkia hankkimaan harrastevälineitä niin paljon kuin vain mahdollista. Kapinoikaa vääriltä tuntuvia päätöksiä vastaan ja katsokaa ketä äänestätte meidän asioistamme päättämään! Täältä nousee hattu järjestöille ja toimijoille, jotka ajavat harrastajien asioita eteenpäin taistellen tietämättömiä byrokraatteja vastaan. Se vapauden tunne vielä on onneksi olemassa minkä näillä laitteilla saa ja se voittaa edelleen minkä tahansa huonon päivän ennen pitkää maisemaa vaihtaessa. Jokaisen olisi syytä kokea vastaava fiilis. Meillä on tämä yksi elämä ja koitetaan nauttia kyydistä vaipumatta liian syvälle synkkyyteen, vaikka onkin hyvä hieman katsella ympärilleen millaisia asioita meidän puolestamme päätetään meiltä kysymättä.

Our culture runs deeper than blood!

Aki Häkkinen / Päätoimittaja

Sisällys:

Wild Girl Esittelyssä Suomen taivavin kahva edellä ajava nainen Krisse Aalto.

Last Placers SporsterTurkulainen moottoripyöriä työkseen rakentava Raiza loihti Harley Davidson Sporsterille sellai-sen lookin, jota voi vähintään kuvailla omaperäi-seksi.

Wild Blood road testWild Blood otti selvää, miten rakennetaan Club style Dyna ja millaista sillä on ajaa.

Wacken Open Air Festival Monster Energy tarjosi Wild Bloodille mahdollisuu-den tutustua maailman suurimmille metalli festi-vaaleille.

Marco Marini: Primodial PainDotwork tatuointien mestari, italialainen Marco Marini on erikoistunut geometriseen mandala tyyliin.

Last Placers EvillusionLast Placers nimen alla moottoripyöriä rakenta-van Raizan näkemys Evo FLSTF Fat Boy:sta

Cronos MCEsittelyssä Suomalainen moottoripyöräkerho Cronos MC.

Ei pahalle parta kasva: Chris KaelWild Blood magazine tapasi Wacken open air festivaaleilla moottoripyöristä ja tatuoinneista pitävän Five Finger Death Punchin Chris Kaelin

Global Wild GirlMaailman villien tyttöjen joukosta esiin astuu Roxy Reveals. Englantilainen tulen kanssa taiteileva alternative malli.

Chris Kael: Five Finger Death Punch

Do It Yourself: Evillusion

5

14

20

30

38

48

61

66

78

Wacken Open Air 2014

Wild Girl: Krisse Aalto

Kahva edellä:KRISSE AALTOKylki edellä mutkaa etenevä auto jättää taakseen paksun valkoisen savun ja päästää ilmoille elokuvista tunnetun vinkuvan äänen.

Wild Blood on saapunut Lapuan UA:n harjoitusradalle ottamaan selvää Suomen taitavimmasta naisdriftaajasta, joka pesee kilpa-radoilla myös monet miehet.

Krisse Aaltoa kiehtoo hevosvoimat - on aina kiehtonut. Koko ikänsä hevosia hoitanut ja kolme hevos-alan ammattia opiskellut Krisse ohjastaa nykyään reilua viittäsataa hevosta, jotka on ahdettu Toyota Soarerin konepellin alle.

Teksti: Vesa Rönty, Aki HäkkinenKuvat: Vesa Rönty

5wildblood.fi

16 vuotiaana Krisse näki netissä A-mallin Opel Mantan myynti- ilmoituksen. Takavetoinen auto, joka saapui junalla Oulusta Hel-sinkiin pelotti aluksi ratin taakse istuvaa nuorta Krisseä. Auto meni koko ajan sivuluisussa ja meno tuntui hallitsemattomalta.

Pikku hiljaa takavetoisen auton luonteestä pääsi kärryille ja pelko alkoi muuttua nautinnoksi. Takavetoisia ooppeleita kertyi lisää ja parhaimmillaan niitä oli pihassa yhteensä seitsemän kappaletta.

Krisseä kiinnosti myös oppia kor-jaamaan itse autonsa ja hän ha-keutuikin Hämeenlinnaan am-mattikoulun autopuolelle. Päivät opiskeltiin koulussa, illat tienattiin Motonetin kassalla bensarahaa ja yöt ajettiin jääradalla kahva edellä.

6

7wildblood.fi

Hevosenpotkusai liikkeelle

Varsinainen asfaltilla driftaa-minen alkoi, kun Krissellä oli käyttöautonaan e36 Bemari. Driftaava kaveri lainasi vähän käy-tettyjä semi-slicksejä ja niillä pääs-tiin kaahaamaan Ahvenistolle. Seurauksena kaahailusta iski kipinä osallistua Bemariker-hon sprintti-cuppiin. Sprint-Cu-pin voitettuaan vahvistui tunne siitä, että autourheilulla voisi olla paikka Krissen elämässä.

Krissellä on lähes puolet elämäs-tään ollut oma hevonen. Viimeisin hevonen potkaisi hänen oikean sääriluunsa poikki ja ura jäi kat-kolle. Hevoskauppojen jälkeen rahat polttelivat taskussa ja idea omasta drifting-autosta oli tuo-reena mielessä. Autoa ei voinut koeajaa jalka paketissa, mutta luotto kavereihin sai hänet osta-

maan ensimmäisen oikean drif-ting-auton. Jalan parantumista ei maltettu odotella ja drifting-au-ton testaus pitikin aloittaa ter-veellä jalalla. Vasemmalla jalalla kaasutellen ja kaiteista välillä kimmoketta hakien Ahvenistolla haettiin tuntumaa uuteen autoon.

Driftaamisen kipinä syttyi kirk-kaammaksi ja Krissen oli pakko päästä tekemään sitä yhä useam-min ja yhä enemmän.

Normaalilla työssäkäyvällä ihmi-sellä ei ole yksinkertaisesti varaa driftaamisesta aiheutuviin kuluihin. Renkaat maksavat 150€ kappale ja päivässä renkaita menee n.20 kappaletta. Krisse näki ainoaksi vaihtoehdoksi ottaa sponsoreihin yhteyttä ja pyytää heitä tukemaan kallista harrastusta. ”Ajatko kilpaa?” oli ensimmäinen kysymys sponso-rien suunnasta. Siihen ei auttanut vastata, kuin: ”voin mää ajaa kilpaa, jos te haluatte”.

Viiden harjoituskerran jälkeen Kris- se olikin jo ensimmäisissä kilpailuis-sa uudella täysiverisellä drifting-autolla.

Kilpailu-ura lähti hyvin käyntiin. Ensimmäisessä kisassa palkinto-pallin toinen sija rohkaisi ajamaan kilpaa sekä tulokas- että kilpasar-jassa. Kausi päättyi Krissen osalta tulokassarjan voittoon ja kilpa-sarjan toiseen sijaan. Moni mies jäi nieleskelemään palkintosijojen ulkopuolelle. Krisse oli aloittaes-saan Suomen ainoa naisdriftaaja.

Euroopassa ajettava Queen of Europe -kisa ei kiinnosta Krisseä niin paljon kuin avoin luokka. Hänen mielestään sukupuoli ei vaikuta tässä lajissa suorituskykyyn, ja hän haluaa olla paras kaikista - ei pel-kästään naistensarjan voittaja.

Driftaaminen on kokonaisvaltai-nen elämantapa, joka vie muka-naan. Krisseä kannustaa poikays-tävä Henkka, joka harrastaa samaa lajia ja ymmärtää siihen liittyvän panostuksen.

8

Uutta autoa rakennettaessa Krisse joutui tekemään kolmea työtä, että sai rahoitettua sen. Töihin lähtiessä autot hallissa nähdessään hän tietää syyn, miksi lähteä tienaamaan.

”Aina kysytään, että kuinka paljon siihen menee aikaa ja kuinka paljon siihen menee rahaa - kaikki menee mitä on.”

Don´t do this at home

Krissen käsivarsia koristaa useampikin tatuointi. Tatuointien suhteen hän on tehnyt juuri päin-vastoin, kuin tämänkin lehden sivuilla artistit ovat suositelleet: erään baari-illan aikana Krisse sai kaverinsa kanssa idean, että

tatuointeja on saatava, ja näin baarista lähdettiin heti kotistudi-olle hakkaaman mustetta ihoon.

Krisse kertoo hänellä olleen pe-riaatteessa kaksi ”hovitatuoi-jaa”. Toinen hoviartisti on Krissen veljen tyttöystävä, joka oli inter-netistä tilannut tatuointikoneen ja omin opein alkanut korista-maan Krissen ihoa. Hallittu full- sleeve tatuointi on tulevaisuuden tähtäimessä ja kuulostaa jopa siltä, että Wild Bloodin oman artistin ”LuckyAkin” taidetta voidaan tulevaisuudessa nähdä Krissen ihoa koristamassa.

Musiikki on iso osa Krissen elämää. Drifting kilpa-autosta-kin löytyy asianmukaiset laitteet musiikin kuunteluun. Kun auto starttaa ja kierrokset nousevat, niin kaiuttimista yleensä lähtee soimaan AC/DC.

”Isä opetti kuuntelemaan hyvää musaa ja AC/DC on pysynyt ala-asteelta lähtien yhtenä suosikkina.” AC/DC:n lisäksi auton soittolistalta löytyy mm. Backyard Babies, Rise Against, Avenged Sevenfold, Five Finger Death Punch jne.

9wildblood.fi

Krisse Aalto23.08.85 VantaallaVaasassaRatsastuksen opettaja2012 FDO street sarja 1.sija,2012 FDO pro street sarja 2sija,2013 FDO pro street sarja 2sija,2014 Nordic Ladies drift league 1.sija

Toyota Soarer 94 ”Super Soaker”2JZ - Masterpowerin ahtimella 530hv 730nm, Built by Lapa, Tuned by Samuli SaarimaaBattery, Räjäytysyksikkö, Mamasan, Hevosvoima.com, Motonet, Metal Mullisha, TT-Speed, Tatech, CR-Renkaat, Vaasan ykkösradio, LR mainos, RE paint, Red Line, Fake Mustache Media

Quiter never wins!

Drifting - kilpailulajina

Drifting kilpailussa ajetaan takavetoi-sella autolla asfalttiradalla, missä on ennalta määrätty arvostelualue.

Arvostelualueen porttien välissä auton tulee olla koko matkan sivuluisussa tai suoritus hylätään. Arvostelualueella sijaitsee ajolinjan määrääviä ”clipping” pisteitä joiden läheltä pitää ajaa. Auton tulisi olla mahdollisimman jyrkässä luisto- kulmassa ja vauhdin tulisi olla mahdollisimman kova.

Tuomarit voivat määrittää sen, millä tyylillä arvostelualueelle tulee saapua, ja arvostelualueella he arvostelevat driftauksen tyyliä, esimerkiksi kaasun tasaisuutta, vauhtia ja luistokulmaa.

Syntynyt:Asuu:

Työ:Meriitit:

Auto:Moottori:

Sponsorit:

Motto:

10

11wildblood.fi

Vinkkinä Driftaamisesta kiinnos-tuneille Krisse suosittelee jäärata- ajoa. Siellä oppii miten auto käyt-täytyy sivuluisussa ja se on asfaltil-la ajoa huomattavasti halvempaa, koska renkaat eivät kulu niin paljon.

Jääradalla autoksi kelpaa normaali auto, sillä siellä driftaaminen ei vaadi niin paljon tehoa.

12

13wildblood.fi

Teksti:Aki HäkkinenKuvat: Vesa Rönty, Raiza Raitio

Sportstereita ei Suomessa vielä rakennella mas-soittain, vaikkakin ne ovat aihiona kohtuuhintaisia ja näppärän kokoisia. Jenkeissä sportstereita ra-kennellaan kyllä kovastikin ja mitä eksoottisempia virityksiä saakin nähdä tuon tuosta. Suomessa ns. vakavampi sportstereiden tuunaus on muutamien henkilöiden käsissä hyvin pitkälti.

Turun suunnilta löytyy pitkän linjan alan harrasta-ja Raiza, jonka tuotoksiin tutustumme tässä leh-dessä kaksin kappalein. Vanhan koulun luukki ja hieman eksoottisemmat osat ovat selvästi miehen käsialaa

15wildblood.fi

Kyseisen pyörän idea oli herralla päässään ollut jo hyvin pitkään ja lähtökohtana oli tehdä jotain mitä ei ole vielä nähty. Normien rikkomista lähdettiin ha-kemaan, vaikkakin klassisia juttuja on saatu hyvin mausteena mukaan. Raiza hyvin toteaakin, että kyllä pyörä itse kertoo millainen siitä tulee rakente-lun edetessä. Visio tästä pyörästä oli hyvin selkeä ja sitä kautta sitä oli hyvä lähteä toteuttamaan.

Runkoa muokattiin vain jäykistämällä siitä perä muun rungon jäädessä täysin vakioksi. Tankki on vanha löytö forssan swapista, jonka valmistaja on MZ Raizan omien tutkimusten pohjalta. “Yllättävän helposti istahti rungon päälle”. Erittäin hyvin toimiva satula löytyi taas polkupyörä puolelta kaverin fir-masta ja on helposti korkeus säädettävissä myös mekaanisesti.

Raiza myös maalaa ja straippaa itse eli ulkopuo-lista apua ei tarvitse hirveästi pyörän rakenteluun missään vaiheessa. Kyseinen sportster sai pintaansa erikoislakkauksen. Pyörästä löytyy nimittäin lakan

seasta kolmea eri hilettä, joten auringossa se elää todella mukavasti. Nahkan patinoiminen alkaa mie-heltä käydä jo hyvin sujuvasti, kuten satulan jälkikä-sittelystä hyvin näkee.

Öljytankki on valmistettu turun kaukolämpöput-kesta päätyjä myöten. Mittaristo löytyi motorcycle storehousen katalogista ja hauskana detailina se näyttää myös latauksen tasoa. Käsihallintalaitteet ovat toteutettu todella kliinisti tankoon upotetuilla pienillä kytkimillä. Pakoputket ovat Tehari Tähtisen (kaveri) käsialaa, koska Raiza oli kyllästynyt siihen, että pyörillä on yleensä aina niin sanottu paraati-puoli, jota kuvataan. Hän halusi poikkeuksellisesti putket pyörän vasemmalle puolelle ja hyvin ne an-tavatkin sinne ilmettä, sekä hieman poikkeukselli-sempaa näköä.

Konetta on piristetty hieman nokat vaihtamalla ja kansia porttaamalla. Kaasaria on myös hipiste-ly pelaamaan paremmin.

”Runkoa muokattiin vain jäykistämällä siitä perä ja muu runko jätettiin täysin vakioksi.”

16

Kyltit ja tarrat ovat myös Raizan omaa käsialaa. Niiden suunnittelu ja toteutus tapahtuu tieto-koneen avulla. Nostalgisia mainoksia ja kylttejä on varmasti perkattu läpi runsaasti vuosien var-rella. Kupari ja messinki kuuluvat miehen lempi aineksiin ja niitä löytyykin varmuudella mahdol-lisuuksien mukaan tuotoksista. Kaverit ja tutta-vat yleensä kiikuttavatkin löydöksiään Raizalle jemmaan uusiokäyttöä varten.

1996 Harley-Davidson XL 883 MZ tankkiJäykkäperäPolkupyörän satulaMaalaukset ja kyltit omaa käsialaaPutket Tehari Tähtinen

17wildblood.fi

18

19

20

Päätimme ottaa härkää sarvista ja tuunata amerikkalaisen mootto-ripyörän kalifornialaiseen kuosiin, sillä se on tällä hetkellä todella suo-

sittu tyylisuunta, johon osa vaikutuksensa antaa eräs tunnettu tv sarjakin. Halusimme paneutua miksi tuo “club style” tyyli on niin suosittu ja millainen

sellainen on ajaa.

Lähtökohtana tälle kalifornia tai frisco tai club style tyylille (rakkaalla lapsella ilmeisen monta nimeä) on yleensä harrikan FXR tai Dyna malli, koska ne ovat jo lähtöjään kohtuu ketteriä amerikkalaisista tehdasvalmisteisista pyöristä puhuttaessa. Päädyimme valinnassamme dyna malliin, sillä se edustaa enemmän tätä päivää ja sellainen oli helposti saatavilla aihioksi. Perus 2007 vuosimallin FXD Dyna super glidesta tulisi siis muovauksen alle peli, jolle tulee ryhdikäs ajoasento, hyvä alusta, hieman tuulensuojaa ja totta kai hitunen potkua koneeseen, jotta parannelluista ajo-ominaisuuksista saadaan myös enemmän nautintoa irti.

21wildblood.fi

Pyörää ei tässä tyylisuunnassa yleensä muokata radikaalisti ja runko pidetään originaalissa iskussa. Muutokset osuvat lähinnä helposti vaihdettaviin osiin ja sen kautta hieman erilaiseen luukkiin. Korkea t-bar tanko on varmasti se en-simmäinen asia, josta tyylisuunnan tunnistaa. Verrattuna apehangereihin t-tanko kiinnittyy alaosastaan suoraan kiinni ala t-kappaleeseen eikä erillisiä risereita näin tarvita. Tämä ominaisuus on erinomainen´, sillä esimerkiksi mont-tuihin ajettaessa tanko ei pääse löystymään ja kallistumaan, vaan se pitää paikkansa jämäkästi koko ajan. Tangon vaihto vaatii myös pidemmät vaijerit ja hieman sähkötöitä, mutta tangon sisälle vedetyt piuhat ovat myös paremmin suojassa ulkopuolisilta vahingoilta. Ohjaustangoksi valikoitui tämän koulukunnan pioneerin eli westcoast t-bars firman 14 tuu-mainen mx t-bar. 14 tuumaa korkeiden raisereiden päälle on kiinteästi asennettu motocross tyylinen ohjaustanko, joka ainakin omaan käteen tuntuu erittäin miellyttävälle. Dynan ollessa alaston eli ilman katetta, tanko näyttää tottumat-tomalle silmälle todella radikaalille. Taisipa itseltäkin irrota muutama erikoissana ensimmäisiä koeistutuksia tangolle tehtäessä. Kapea ja korkea tanko oli jotain aika eksoottista ja aika hurjankin näköistä. Pyörän päälle istuessa ajoasento kuitenkin tuntui heti luontevalle, joten ei muutakuin kiinni vain.

Keskitapit ovat tehneet tämän tyylin myötä paluuta takai-sin pyörään ja hyvä niin, sillä onhan niillä pyörää helpompi pitää kontrollissa. Jalat eivät puudu niin helposti, kuin eteen siirretyillä tappisarjoilla tuppaa käymään pitkässä juok-sussa. Samaten pyörää ei myöskään madalleta, vaan pa-remminkin korotetaan, jotta saadaan paremmat kallistus varat mutkiin mentäessä. Lampun ympärille on nykyään hyvin valikoimaa erilaisten tuulenhalkaisijoiden muodos-sa. Arlen Nessin 80-luvulla suunnittelema kate on hyvin suosittu tänäkin päivänä ja jenkeistä kuultuna ne ovat koko ajan loppuunmyytyjä. Me valitsimme pyörään H-D:n oman quarter fairingin, johon Roadawgz lähetti valmistamansa erikoistuulilasin, joka nostaa tuulensuojaa hyvin muotoil-lulla pleksillä joko 4 tai 6 tuumaa yli normaalin. Dynaamme laitettiin +6 tuumainen lasi halkomaan tuulta. Vahvasta po-lycarbonaatista valmistettu tuulilasi on edullinen lisä pyörän keulaan ja asentaminen on todella helppoa. Kate-tuulilasi combo tasoitti kapean ja korkean ohjaustangon ilmettä aika makeasti antaen pelille sporttista meininkiä. Mitta-ristolle piti valmistaa katteen sisään uusi teline mutta se ei vaatinut kuin pari tuntia maalauksineen ja pähkäilyineen.

Lisäpotkua pyörään oli asennettu sopivasti jo aikaisemman omistajan toimesta, joten kulkupuoli oli sopivan pirteä. It-seasiassa niin pirteä, ettei hihnaveto enää oikean kestänyt road testin ensimmäisiä vetoja ja sen hampaat alkoivat irtoilla. Toki ikä ja ajetut kilometrit tekivät myös tehtävän-sä. Tästä innostuneena päädyimme testaamaan ketjura-tas konversiosarjaa, millä ei ainakaan tulisi ongelmia osien kestossa. Ketju on hieman työläämpi huoltaa ja ylläpitää, mutta kuminauhan katkeamista ei tarvitsisi enää pelätä tien päällä. Dynassa ketjun kireyden säätäminen saattaa aiheut-taa harmaita hiuksia (mikäli niitä on), sillä kuskin painolla pyörän päällä on ketjua kiristävä vaikutus eli säätöä tehdään kuskin painon mukaan.

22

Ketjukonversio, siirtämäänvoimaa pirteästä koneesta.

Ryhdikkäällä ajoasennolla jaksaa painaa pitkääkin päivää

Keulan jousitusta oli jo hieman parannettu jouset ja öljyt vaihtamalla, mutta al-kuperäisissä harrikan iskareissa on kyllä huomattavasti parantamisen varaa. Ras-kaammalle kuskille (allekirjoittanut) alkuperäiset iskarit ovat yksinkertaisesti liian löysät kovempaan menoon ja säätövaroja ei juuri ole. Tylsä krominen luukkikaan ei enää sopinut pyörän uuteen ilmeeseen.

Alustaan kannattaa aina panostaa, kun siihen on mahdollisuus, sillä se muuttaa ajokokemuksen täysin toiseksi. Koko pyörä muuttuu jousitusta muuttaessa ja ajamisenhan tulee olla nautinnollista. Moottoripyöräharrastus on jo lähtöjään hintavaa, joten miksi ei sitten panostaisi siihen kunnolla ja ota kaikkea irti. Otin yhteyttä MP Racing Oy:n, sillä he tuovat maahamme tämän alan parhautta eli Öhlinssin iskunvaimentimia. Monikaan ei varmasti tiedä, että Öhlins tekee sarjaa myös spesifisti suunniteltuna Harley-Davidson moottoripyöriin. Saatavana on kolmea erilaista mallia, joista joku voisi sanoa kallis, kalliimpi ja kallein. Toinen vaihtoehto olisi sanoa hyvä, parempi ja paras.

Ero jo edukkaimman Öhlinssin ja alkuperäisen välillä on todella merkittävä. 660 eurolla saa nuo edukkaimmat Öhlinssit. Wild Bloodin tyyliin kuitenkin road testiin piti panostaa ja alle laitettava parasta mitä rahalla saa. Niinpä lisäsäiliöl-liset täysin säädettävät Öhlinssit saatiin vihdoin reilun kuukauden odotuksen jälkeen peliin ja huom. hieman jonoa kiilaten vieläpä! Laatu maksaa, mutta myös tuntuu myyvän hyvin. Ainoana huonona puolena tietysti hieman suolaiselta tun-tuvan 1600 euron hinnan lisäksi on se, että enää ei voi ajaa hoodeella, jossa tälläi-siä ei ole. Ne ovat niin hyvät!

23wildblood.fi

Jenkkien länsirannikolla on kyseiseen tyyliin vielä yksi silmiinpistävä juttu, joka pelistä uupui - käsisuojat. Sellaiset piti myös saada. Suomessa ne ovat tuttuja enduropuolelta ja moottorikelkoista. Moottoripyöriin ne toki sopivat erinomaisesti, koska stoppaavat hyvin sormille tulevan tuulen ja veden. Se miksi ne eivät vielä ole hirveästi yleistyneet on varmasti jälleen niiden ulkonäkö, joka ei ole sitä tavanomaisinta prätkän customi osaa. Käsisuojille on kuitenkin hyvin kehitel-ty jo uusia muotoja ja road test pyörä saikin tankoon kaveriks ns. coffin cut mallit eli hieman hauta-arkku ilmettä.

Jotta road test olisi oikea road test niin pyörällä pitää ajaa. Ajaa pitää paljon ja mo-nipuolisesti. Koska teimme tätä testiajoa syksyllä niin ajoasun pitää vastata tarvet-ta. Saimmekin testiin Halvarssonilta Prime takin, Prince housut, advance hanskat ja Lindstrandin twist kengät Takki, housut ja hanskat omaavat erinomaisten veden ulko-napitämistä vaativat ominaisuuksien lisäksi myös lämpöä säätelevän outlast vuoren, joka Suomen olosuhteisiin kuulostaa kyllä erittäin hyvälle. Monestiko saa pysähtyessä hikoilla ja ajaessa sitten palella. Nyt viileässä mentäessä puvun pitäisi lämmittää kuskia ja kuuman iskiessä toimia viilentävänä te-kijänä...kuulostaa ainakin uskomattoman hyvälle.

24

25wildblood.fi

Muutosten tekeminen “club style” pyörään verrattuna esimerkiksi meidän projekti prätkän rakentamiseen on helppoa ja osia on hyvin saatavilla. Tässä tyylissä panostetaan ajoasentoon ja ajo-ominai-suuksiin. Itse tykästyin kovastikin tähän meininkiin ja ajoasento on mukava näin selkä- ja käsivammaisellekkin kuskille. Ajoasentoon ei väsy ja ajminen on hauskaa. Hyvä jousitus on eduksi monessa tilan-teessa ja töyssyt, sekä epätasaisuudet tiessä eivät ole enää aivan niin epätasaisia. Prätkällä kikkaileminen eli keuliminen ja sudittelu myös käy kätevästi, mikä ei ole huono asia ainakaan allekirjoitta-neen mielestä. Pyörää pitää osata käsitellä monessa tilanteessa ja sitä mukavampaa touhua ajaminen on mitä monipuolisempaa siitä tulee. Kallistusvarojen kasvaminen pyörän maavaraa nostaessa antaa myös hyvin kikseja mutkiin mentäessä. Suosittelenkin kokei-lemaan enemmän tätä tyylisuuntaa kuin sitä iän ikuista madalte-lua ja jalkatappien raapimista mutkiin mentäessä. Mikäli sinulla on tallissasi peli, jolla ei ole kiva ajaa niin haastan kokeilemaan jotain tällaista!

Koska asumme suomessa ja kelit ovat usein aika vaihtelevia niin kannattaa satsata myös ajoasuun. Ajoin testipuvullamme todella kylmässä kelissä (+3-+7 celsiusta) pitkiä aikoja ja alusasuna toimi ainoastaan bokserit ja t-paita ilman ongelmia. Puvusta ja kengistä löytyvistä suojista ei varmastikkaan ole haittaa mikäli käy haave-reita. Kuski jos pysyy kuivana ja liika kylmyys ulkona niin homman pitäisi toimia hyvin! Ajoasuja kannattaa sovittaa siten, että ne ovat itselle sopivan kokoisia, sillä hyväkin puku voi mennä ominaisuuk-siltaan pilalle, jos vaikka liian isokokoisena lerputtaa tuulessa ja päästää kylmän ajoviiman näin sisälleen. Halvarssonin tuotteista minulla olikin jo aiempaa kokemusta ja nämä ovat erittäin laaduk-kaita valintoja. Eivät kuitenkaan niitä aivan halvimpia, mutta eivät myöskään kalliimpia. Ajomukavuutta voi siis parantaa tai huonon-taa myös väärillä tai väärän kokoisilla asu valinnoilla.

26

Piristetyn koneen kanssa pitää olla varovainen, ettei lähde mopo keulimaan

27wildblood.fi

28

2010 Dyna Street bobModaukset:

2008 takalokasuojaThunderheader putkisto

Rifle etukateSway Away lisäsäiliölliset iskarit

Death Squad tapitDakota Digital mittaristo

H-D led bensamittari11” Forbidden motorcyclesin riserit

Pro Taper Dirt Bike ohjaustanko

”Ajan club style pyörällä, koska ne ovat äänekäitä, nopeita, hyviä ajaa ja

ne ovat bad fuckin’ ass”

-Jesse Martinez, Chicago

29wildblood.fi

30

2001 Dyna Sport FXDX

ModauksetMoottori big boretettu 103 kuutiotuu-maiseksi strokeriksi 125hp 163,9nmSJP KeulaLisäsäiliölliset takaiskaritWestcoast t-bar tanko

”Tykkään ajaa dynalla, koska se on mieles-täni parhaiten ajettava jakäsiteltävä Harley-Davidson.”

- Dirkdyna, Hollanti

31wildblood.fi

32

2013 FXDB Street BobModaukset:

120R moottori 145hp 187nmTrack Dynamics 6” ylipitkä swingi

TuplalevyjarrutPerformance Machine caliberit21” etuvanne ja 18” takavanne

Maalaukset Altered ImageLiving Life Inc. 12” pullback dragbar ohjaustanko

”Rakastan ajaa tämän tyylisellä pyörällä, koska siinä on runsaasti kallistusvaraa. Se on täydellinen pyörä kovaan ajoon vuoristossa Se vain sattuu olemaan par-haiten ajettava, mukava ja hauska pyörä. Tyyliä sanotaan club styleksi, mutta minä sanon sitä järkevimmäksi päätökseksi mitä tulet koskaan tekemään. Dyna oli minun ensimmäinen prätkäni koskaan ja tulee olemaan myös viimeiseni.”

-Billy and Rosalie Scharr FREEWAY ASSASSISSINS.33wildblood.fi

Oulussa järjestettiin tuttuun tapaan heinäkuun lopulla Qstock -festivaalit. Festivaalin liput myytiin loppuun ja festivaalialue oli täynnä loppukesän hellepäivistä nauttivia ja kärsiviä juhlijoita.

Wild Blood oli jälleen mukana promoa-massa lehteä ja kuvaamassa Qstock- kansan tatuointeja. Festivaaleista tehtiin myös videokooste WB-TV -youtubeka-navalle, ja sen pääset kantsomaan osoit-teesta: youtu.be/MUDuX0G-0JY

Festivaalikattaus oli hyvinkin monipuo-linen. Päälavalla soitti Volbeatin ja Me-gadethin kaltaisia isoja raskaanmusiikin maailmantähtiä sulassa sovussa kotimais-ten kevyenlinjan artistien kanssa.

34

Koomalava lämpeni energisille bändeille 72-asteiseksi saunaksi ja Oulujoen rannas-sa sijaitseva rantalava toivotti rap, reggae ja hip hop musiikin ystävät chillaamaan.

Festareiden näyttävimmän moshpitin sai kiistatta aikaan Stamina. Pyörremyrskyn lailla pitissä juokseet pogoilijat nostattivat kymmenen metriä korkean pölypatsaan yläpuolellensa. Myöhemmin jokaisen pitissä tai sen vieressä olleen tunnisti har-maasta 5mm pölykerroksesta ihon päällä.

Wild Blood nautti festivaaleista ja totesi jälleen Oulun nousevan positiivises-ti esiin tatuoidun kansan osalta: isoja ja näyttäviä kuvia taitavasti tehtynä. Oulu-laiset eivät häpeä tatuointejaan.Nähdään ensi vuonna!

35wildblood.fi

36

Teksti: Vesa RöntyKuvat:Vesa Rönty

37wildblood.fi

Wacken Open Air Festival

Wild Blood sai Monster Energy:ltä kutsun osallistua euroopan suurimmille metallifestareille, Wacken Open Airiin. Heinä-elokuun taitteessa järjestetyt festivaalit keräsivät päivittäin lähes 100 000 fanaattista metallimu-siikin ystävää yli genrerajojen nauttimaan loppukesän helteistä Hampurin lähellä sijaitsevaan pieneen Wacke-nin maalaispitäjään.

Oli siellä helteiden lisäksi muutakin tarjontaa. Festivaali- alue oli valtava ja sieltä löytyi esiintymislavojen lisäksi mm. showpainia, viikinkikylä, Mad Max -kylä ja iso arsenaali erilaisia festarikojuja. Itse festivaali on voittoa tavoittelemattoman Wacken-Foundationin järjestämä, ja tämä näkyi yleisessä ilmapiirissä. Erillisiä anniskelu- alueita ei ollut, ja 4€ oluen (josta sai vielä 1€ pantin) kanssa sai kulkea vapaasti festarialueella. Myös omia juomia sai tuoda alueelle pehmeässä Wacken-juomapussissa.

Vaikka ihmisiä oli valtava määrä, niin järjestelyt sujuivat ihmeellisen mutkattomasti. Jonottamiset, turvatarkas-tukset tai väkivaltaisuudet jäivät kokonaan näkemättä ja tunnelma alueella oli vapautunut ja rento. Yksi iso jono alueella nähtiin ja se johti Wacken-festivaalipaita kojulle. Festivaalipaita näyttikin kuuluvan pukukoodiin näillä festareilla. Valtaosa yleisöstä kantoi jollain tavalla Wacken -brändiä yllään, ja Wild Blood -toimittajan ku-kallinen havaji-paita saikin suurta huomiota aikaan.

Esiintyjälista oli vakuuttava. Motörhead, Slayer, Hatebreed ja Five Finger Death Punch ylsivät Wild Bloodin listan kärkeen. Kattaus oli hyvin laaja, musiikkia löytyi niin sukkahousuihin kuin pingviini- asuun sonnustautuneille.

Monster Energy oli järjestänyt päälavan läheisyyteen Meet&Greet -alueen. Alueella fanit pääsivät tapaa-maan suosikkiartisteja, heittämään yläfemmat ja otta-maan yhteiskuvan artistin kanssa. Wild Blood seurasi Five Finger Deathpunchin Meet&Greet -tilaisuuden, jolle fanien ilmeistä ja paikalle saapuneiden luku-määrästä päätellen oli kysyntää. Monsterilla oli myös oma koju, missä saattoi maistaa erinäisiä drinkkejä ja osallistua rumpujen soiton nopeuskilpailuun. Kojussa oli myös korkea kattoterassi festivaalien parhaalla nä-köalalla, mutta se oli turvallisuussyistä suljettu yleisöltä. Wild Bloodin onnistui kuitenkin luvan kanssa luiker-rella ylös terassille ja nauttia parhaat bändit ylhäisessä yksinäisyydessä, eksklusiivisilta paikoilta.

Toteemipaalujen päältä näki bändit kymmentuhatpäisen joukon yli

Wasteland crewn taidonnäyte kaksipyöräisen kustomoinnista

Mad Max elokuvista innostusta hakenut Wasteland crew

Villiä Menoa!

Yleisön käyttäytyminen keikoilla toi mieleen 90-luvun festarit Suomessa. Crowd surfing, eli yleisön käsien varassa ajelehtiminen oli jatkuvaa. Motörheadin keikalla tuntui välillä, että yleisöä oli enemmän käsien päällä kuin käsiä oli kannattelemassa. Mohspitit ja Circlepitit olivat valtavia mittasuhteiltaan. Satapäi-nen joukko juoksi isoa ympyrää parhaim-millaan lähes koko keikan ajan.

Wall of Death, eli ilmiö jossa yleisö ja-kautuu kahtia ja biisin lähtiessä soimaan juoksee toisiaan päin, oli kielletty järjes-täjien puolesta. Bändit oli ohjeistettu, että Wall of Deathiin ei saa yllyttää. Kreatorin keikalla kuitenkin todistimme aitiopaikoil-ta, kun yleisö jakaantui ilman yllyttämistä, ja biisin alettua juoksivat toisiaan päin.

40

Täytyy sanoa, että se oli hurja näky. Tii-viiseen yleisömereen ilmestyi reikä, joka oli halkaisijaltaan kymmeniä metrejä, ennen kuin myrksy alkoi ja ihmiset juoksivat päin toisiaan.

Vakavia loukkaantumisia tai kuolon- uhreja ei festivaaleilla sattunut, ja hurjaltakin näyttänyt touhu sujui päälli-sin puolin turvallisesti. Järjestysmiehiä oli

riittävästi, ja he kaikkikäyttäytyivät erit-täin asiallisesti.

Toisenlainen spektaakkeli nähtiin, kun veikeä Steel Panther -bändi yllytti naisia paljastamaan rintansa. Hetken yllytyk-sen jälkeen videoscreenit olivat täynnä yleisössä bailaavien naisten tissejä. Bändi vannoikin, että ensivuonna festivaalin nimi muutetaan Wackenista Titteniksi!

41wildblood.fi

Leimaa ja tarrojaTatuointeja Wackenissakin näki laajalti, mutta on sanottava, että Oulun Qstock festivaaleilla tatuoin-teja oli rohkeammin esillä ja isom-malla osalla festivaalikansaa. Tatu-ointeihin liittyvä outo yksityiskohta olivat kojut, joissa pystyi ottaamaan ”tarra” tatuointeja, eli samanlaisia mitä lasten syntymäpäivillä saate-taan käyttää. Todistimme silmät soikeina, kun satakiloinen saksalai-nen hevari käveli ulos kojusta, uuden karhea tribali niskassa ja kaverit jonotti omaa vuoroaan kojulle.

Metallipäiden Metalli festivaali

Wackenin alue oli todella laaja. Käve-lykilometrejä kertyi useita kymme-niä, vaikka pressille oli tarjolla bussi-kuljetus parkkipaikan, leirintäalueen ja festivaalialueen välillä.

Kokonaisuudessaan Wacken oli kyllä juuri sitä, mitä siltä oli odottanut. Ehkä jopa hieman enemmän. Festi-vaali oli säilyttänyt sen olennaisen tunnelman, mikä rockfestivaaleilla tulee olla, eikä yltiökaupallinen ai-kakausi näkynyt liian selvästi. Vaikka olimme festivaaleilla yhden pääspon-sorin kutsumana, niin täytyy sanoa, ettei tullut sellainen olo kuin olisi kä-vellyt kauppakeskuksessa. Mainonta oli onnistunutta.

Yleisön suosio on myös yksi hyvä mittari festivaalityön onnistumises-ta. Kuulimme festivaalien jälkeen, että Wacken myydään yleensä loppuun muutaman viikon edelli-sen festivaalin jälkeen. Liput vielä myydään nimettyinä, ettei mustaa pörsiä pääse syntymään. Näin kävi tänäkin vuonna Wacken 2015 on siis jo nyt loppuunmyyty 75000 lipun ostanutta metallipäätä on tulossa moshaamaan Wackenin pelloille. Saa nähdä mahdutaanko mukaan.

42

43wildblood.fi

44

Marco Marini eli Le sacre linee on italialainen ta-tuointiartisti Milanosta. Hän työskentelee Primor-dial Pain Tattoo Studiolla ja on erikoistunut Dot Work tekniikkaan.

Marcon tyyli on sekoittaa pyhiä symboleita, geomet-risia muotoja ja tekstuureita. Dot Workin eli pisteistä muodostuvan tekniikan avulla Marco pystyy mieles-tään keskittymään kokonaisuuden yksityiskohtiin pa-remmin.

Kiinnostus geometriaan syttyi kun Primordial Pain Studion omistaja Roberto Borsi antoi aiheeseen liitty-vän kirjan ja kehoitti perehtymään aiheeseen. Hän sanoi että: ”Luota minuun - Keskity tähän päivät ja yöt” Sanat jäivät kaikumaa Marcon mieleen kun hän tarttui harppiin ja viivoittimeen ja aloitti geometristen kuvioiden suun-nittelun. Marco halusi luoda itselleen tyylin, joka nousisi esiin tästä nykyajan tatuointiviidakosta.

Tie tatuointiartistiksi alkoi jo seitsemän vuotta sitten. Marcoa kiehtoi tatuointien pysyvyys, ta-tuoinnit merkitsevä pysyvän luonteensa vuoksi enemmän kuin muut taideteokset. Tatuoimisella on niin syvät juuret ja pitkä historia, että ammen-nettavaa löytyy laajalla perspektiivillä

Marcon ura alkoi hiljalleen. Ennen hän teki tatu-ointeja vain osa-aikaisesti. Päivät tehtiin normaa-lia työtä puvut päällä ja illalla tehtiin tatuointeja. Kaikki illat, viikonloput ja pyhät olivat täynnä tatu-ointiaikoja, sillä se oli juuri sitä mitä Marco halusi tehdä.

Nyt Marco on saavuttanut yhden unelmistaan. Hän tekee tatuointeja päätyönään Milanon historialli-sessa tatuointistudiossa, missä tatuointimaailman tähdet vierailevat tekemässä taidettaan.

”Marco halusi luoda itselleen tyylin, joka nousisi esiin tästä nykyajan tatuointiviidakosta.”

Teksti: Vesa RöntyKuvat: Marco Marini, Vesa Rönty

45wildblood.fi

Marco kiertää aktiivisesti tatuointimessuilla ja sen myötä Marcon teoksia on esillä ympäri maailman. Marco vierailee myös sään-nöllisesti Suomessa, eli jos tyyli miellyttää niin kannattaa hakeu-tua tapahtumaan, jossa Marco on tatuoimassa.

Tulevia Marcon tatuointimessuja ovat:

Trieste (Marraskuu 2014), San Remo (Joulukuu 2014), Milano (Helmikuu 2015), Brighton (Helmikuu 2015), Rooma (Huhtikuu 2015), Oulu (Toukokuu 2015)

http://www.primordialpain.net/

48

49wildblood.fi

Wild Blood projektissa ollaan päästy siihen vaiheeseen, että pyörän piti olla jo valmis, mutta harvinaisesti meillä Suomessa liian kuumat kelit viivästyttivät maalausprosessia reilulla kuukaudella. Koska kyseessä on todella yksityiskohtainen maalausprojekti niin sitä ei auta kiirehti-mällä hutaista, sillä se antaa kuitenkin prätkälle sen kermaisen päällys-teen kakun päälle.

Pyörä on tätä tekstiä kirjoittaessa takalokaria ja laukkuja vaille valmis ja tiiserinä laitoimme nyt muutamia kuvia mitä luvassa on. Pyörän isompi kuvallinen esittely tapahtuu ensi lehdessä ja seuraavilla MP messuilla pääsee tuotosta katselemaan myös ihka elävänä messukeskuksessa Helsingissä tammikuun lopussa.

Aloitamme myös uuden projektin rakentamisen, mutta siitäkin lisää ensi numerossa, joten stay tuned...

Teksti: Aki HäkkinenKuvat:Sauli Sassi, Aki Häkkinen

50

Teksti: Aki HäkkinenKuvat:Sauli Sassi, Aki Häkkinen

K.O.Art panostaa viimeisteltyyn ja pikkutarkkaan työhön viikinkiaiheisessa teemassa kynäruiskun ja erilaisten pensseleiden avulla

51wildblood.fi

Into the Unknown DVD

Pari lehteä takaperin esittelimme Unknown Industriesin kuskeja ja kalustoa. Toimituk-semme postilaatikkoon sittemmin kolahti hurjapäiden uunituore DVD Into The Unknown ja reilu tuntinen pläjäys harrikalla vetämistä toimii aina!

Youtube videoista poiketen ydin porukkaan tutustutaan hieman paremmin kaluston ruoskimisen ohella. Mukaan on saatu mei-ninkiä suuren maan molemmilta rannikoilta makeista paikoista ja todetaan kuinka peri-aatteessa kuka tahansa voi oppia ajamaan amerikkalaisvalmisteella hallitusti kikkaillen.

Monet ovat spekuloineet, ettei vakio harri-koilla voi tehdä temppuja saati keulia, kuten videoilla aika vaivattomasti hommaa hoidel-laan. Leffassa näytetään kuinka liikkeen lat-tialta haetaan täysin vakio pakkauusi dyna kottikärrysarvineen ja sillä todellakin vede-tään kaikki samat temput, kuin omilla kus-tomoiduilla peleilläkin. Taito laji kyseessä ja pelillä kuin pelillä mennään!

52

New Yorkista on myös mielenkiintoista pätkää Go Hard Boyz nimisestä ryhmästä Harlemin getosta, jossa paikalliset hurjapäät vetelevät kaduilla kilvettömillä motocros-seilla tassut taivasta kohden. Unknownin jäbät sulautuvat joukkoon isojen möhköjen-sä kera ja hauskan näköistä sekasortoahan nykin kaduille siitä seuraa.

Asiallista making of pätkää pääsee myös nauttimaan Redlight King orkesterin Born To Rise biisin musavideon kuvauksista, jossa ryhmä kävi tuomassa sisältöä omalla panok-sellaan. Hatun nosto myös Mark Kasprzy-kille eli laulajalle, joka ajaa vanhalla ameri-kan klassikollaan tehden oman stunttinsa musavideolla.

http://www.youtube.com/watch?v=FIsomh4L-bo

Wild Blood suosittelee DVD:tä kaikille moottoripäille!

53wildblood.fi

LAST PLACERSEvillusion / 1993 FLSTF Fat Boy / Evolution 1340

1993 Harley Davidson FLSTF Fat BoyRaiza kertoo hänen päässään olevan valmiina 74 rakennettua prätkää ja aiemmin saimme jo maistella herran sportster tuotos-taan. Olisi kuulemma hyvä saada niitä ulos hieman vilkkaammin, jotta saisi hieman tilaa miettiä muutakin. Evillusion on Raizan oma arkipeli, jolla kesäinen liikku-minen suoritetaan ja kilometrejä tulee runsaasti.

Evillusionin tarina alkoi Raizan hankkiessa sen 2009 vuonna ja tuolloin peli oli aika perus 1993 vuosimallin fat boy. Ensimmäise-nä kesänä riisuttiin ensitöikseen astinlaudat ja ilmanputsari-pako-putki setup meni myös vaihtoon hieman mieleisemmäksi. Saman vuoden lokakuussa pyörä ajettiin talliin ja se muuntui tuolloin bob-beriksi jo joulukuun loppuun men-nessä hieman vahingon kautta.

”Nostalgista knuckle luukkia asennettiin myös koristeena vent-tiilikoppien päälle. ”

Evillusionin ensimmäisessä versi-ossa oli iso norsunkorva drop seat rungolla eli normaalisti moinen satula istuisi aika korkealla suh-teessa tankkiin, mutta nyt tipute-tussa rungossa se jatkui suoraan tankkilinjasta. Kerran penkki oli kuitenkin pois paikaltaan ja Raiza istahti rungon päälle, jolloin lamppu syttyi jälleen. Matalampi ajoasento oli kutsuva ja penkki leivottiin tuolloin suoraan rungon päälle.

Evillusionin “maalaus” toimii erin-omaisesti ja Raiza kertookin, ettei ole vastaavaan vielä törmännyt missään. Paljaan pellin päälle on laitettu osin keltainen pulverilak-ka ja osin house of colorin candy

apple red on istutettu lakkaan sä-vytteeksi. Kikat antavat pyörälle hyvin autenttista patinamaista ilmettä.

Messinkisiä osia ja kuparista ilmettä löytyy myös evillutionin kuosista kivasti ripoteltuna.

Vanteet ovat umpivanteista tommi’s billetillä Raizan mielei-seksi muokatut. Joskin keskiöt tehtiin uusiksi Raizan hommattua sopivaa messinkilevyä toimitta-maan vanteen virkaa “one off” tyyliin.

Nostalgista knuckle luukkia saatiin myös koristeena venttiili-koppien päälle asetelluista van-hemmista osista, jotka pyörän pikaisempaa vilkaisijaa saattavat hieman hämätä.

56

250 leveä perä ja näin matala pyörä eivät yleensä kävele käsi-kädessä, sillä ensiövetoa joutuisi normaalisti siirtämään ulommas vasemmalle vedolle tehtäes-sä tilaa renkaan levitessä. Raiza hoksasi kuitenkin käyttää oikealta vetävää laatikkoa, jotta ensiöveto säilyttäisi alkuperäisen paikkansa. Näin myös kallistusvaraa jäisi riit-tävästi oikeaan ajamiseen. Pyörä on kuitenkin sitä itseään eli aja-mista varten tehty.

Konetta ei ole lähdetty nokkaa lu-kuunottamatta muuttelemaan tai virittelemään, sillä se on haluttu pitää pommin varmana matka-kumppanina. Paikalliselta kirp-putorilta löytyi todella upea ääni-merkki, josta voi olla jo hieman kateellinenkin. Se koristaa myös upeasti sitä “ei paraatipuolta”.

Raiza kertoo, että hänestä on pik-kuhiljaa rakentunut patinoimisen “mestari” ja erilaisten pintojen käsittelyä on tullut harrastettua

jo pitkään. Mikäli pyöriä haluaa käydä ihastelemassa, rakennut-tamassa tai haluat osille pati-nointia, niin Raizan löytää Turun suunnalta Bike Fellows liikkeestä tiskin takaa. Herralla harrastus ja työ kulkevat käsi kädessä sulassa sovussa.

57wildblood.fi

58

2011 talvella bobber mallin Evillusionista alet-tiin vääntämään dropseattia, kun sattui sellai-nen runko makaamaan tallilla. Raiza oli ostanut rungon jo 2008 mutta ei aiemmin tiennyt tark-kaan mitä siitä halusi.

Joka talvi Evillusion kokee jatkojalostusta. Wild Blood jääkin mielenkiinnolla odottamaan, millai-nen pyörä Evillusionista ensivuodeksi kuoriutuu.

59wildblood.fi

EVILLUSION

1993 FLSTF Fat BoyEvolution 1340Drop Seat runko rake 40 astettat-palat 7 astettaOikealta vetävä vaihdelaatikko250 peräMaalaukset omaa käsialaa

60

Raiza ja uskollinen ratsunsa Evillusion

61wildblood.fi

18.th STOCKHOLM INTERNATIONAL INKBASH

Elokuun lopussa järjestetty sarjassaan kahdeksan-nettoista Tukholman Ink Bash tatuointimessut ke-räävät paikalle toista sataa tatuointiartistia ympäri maailman. Tunnetuimpina niminä mainittakoon esimerkiksi Nikko Hurtado, Carlos Torres ja legen-daarinen Jack Rudy.

LuckyAki @StockholmINKBASH

Koska tapahtuma oli missattu tähän saakka, niin täytyihän siellä lähteä käymään todis-tamassa pohjoismaista tatuointitapahtuman jättiläistä. Suomesta on tapahtumaan men-nessä vielä se etu, että laivat ovat huokeita ja normaali kotimainen reissaaja viihtyy erit-täin hyvin nuo pienet merellä tehtävät väli-matkat.

Ink Bashin toteutus ta-pahtuu erittäin historial-lisessa München-bryg-geriet rakennuksessa södermalmilla ja toimii erittäin mukavana mil-jöönä. Toimintaa on kolmessa kerroksessa ja artisteja löytyy joka tyy-lisuuntaa edustamaan. Japanilaista teboria, uu-siseelantilaista “taltalla” tehtävää maori tyyliä ja tottakai perinteistä koneella tuotettua ta-tuoimista oli tarjolla. Ilmeisen innokkaana ihmiset myös käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja ottivat paljon tatuointe-ja paikalle saapuneilta huippuartisteilta.

Lehtijuttua minun piti mennä sinne tekemään, mutta niinhän siinä kävi, että löysin itseni peruu-tuspaikalta tekemästä myöskin muutamia ta-tuointeja niitä janoaville ihmisille ja sain näin ko-kemuksen tapahtumas-ta myös tiskin toiselta puolen.

Tarjolla oli informatiivista antia seminaarien muodos-sa, joissa pääsi esittämään myös mieltä askarruttavia kysymyksiä alan kokeneil-ta konkareilta. Viihdykettä myös tarjoiltiin fakiirien ja “freakshow” miesten toi-mesta, sekä naiskauneutta burleskin muodossa. Ta-tuointitarvikkeita oli edus-tamassa useampia alan yrittäjiä ja vaatetustakin oli erittäin kattavasti saatavil-la.

Suosittelen ehdottomasti tapahtumaa kaikille tatu-ointikulttuuria kannatta-ville henkilöille, sillä tämä kattava paketti on tarjolla lähes kivenheiton päässä. Lisää kuvia tapahtumasta löytyy tapahtuman koti-sivuilta

http://www.stockholminkbash.com/

””

”Teksti: Aki Häkkinen

Kuvat: Stockholm InkBash

”62

” 63wildblood.fi

64

65wildblood.fi

66

Wild Blood etsii avustajia!

Vuosi Wild Bloodin tekemistä on tullut taas täyteen ja neljä numeroa on saatettu paperille. Harrastuksena Wild Bloodin tekeminen on ollut antoisaa, joskin ottanut oman siivunsa vapaa-ajasta.

Lehden tekemiseen osallistunut pieni ryhmä ansaitsee ison kiitoksen ja hatunnoston. Olemme tehneet harras-tajavoimin tämän hetken näyttävimmän ja kattavim-man kotimainsen Tatuointi- ja Moottoripyöräaiheisen julkaisun.

Neljä kertaa vuodessa, aina deadlinen alla, huomaa kuinka paljon työtä tämän pyörittämisessä onkaan. Ei riitä, että löytää, kuvaa ja kirjoittaa mielenkiintoiset jutut. Sen lisäksi lehden pitää löytää perille jäsenistön postilaatikkoon ja muuttuviin osoitteisiin.

Jos sinulla on palava halu ja Wild Blood lehteen vaadit-tava taito valokuvaamiseen tai juttujen kirjoittamiseen, niin ota ihmeessä yhteyttä! Myös pelkät juttuvinkit ovat tervetulleita.

Ideat, esittelyt ja työnäytteet voi lähettää osoitteeseen:

info@wildblood.fi

Villiveriset Ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään Haukiputaan Samanttassa 20.11.2014 klo 12:00

67wildblood.fi

Motoristit ovat tunnetus-ti solidaarista sakkia. Kun tien poskessa on päätään raapiva mo-toristi rautahevosensa vierellä, niin harva moottoripyöräilijä ajaa ohi, vaan siihen pysähdytään ja kysytään tarvitaanko apua.

Save MC -mobiilisovelluksen kehi-tystiimi otti yhteyttä Wild Bloodin toimitukseen ja kertoi mitä heillä on kehitteillä. Tämä on juuri sellaista tietoa, josta haluamme kertoa eteenpäin.

Save MC on mobiilisovellus äly- puhelimeen. Sovelluksen ladan-neet voivat apua tarviessaan lähettää avunpyynnön niille lähistöllä oleville motoristeille, joilla on sama sovellus ladattuna.

Itse sovellus on ilmainen, ja sen käyttö on muuten ilmaista, mutta avunpyyntöviestistä peritään pieni maksu, jotta avunpyyntöjä ei tulvisi järjestelmään liikaa.

Tämän sovelluksen avulla voit saada apua myös niiltä motoris-teilta, jotka eivät aja ohi. Vaikkapa saunaa parin kilometrin päässä lämmittävä motoristi voi jeesata ja tuoda muutaman litran bensaa, että matkasi pääsee jatkumaan.

Sivustolla pelasta.net voit lukea lisää sovelluksesta ja halutessasi osallistua tuotteen kehittämiseen ja rahoittamiseen.

Iso peukalo Wild Blood Magazinelta!

68

Tällä kertaa Wild Blood päätti ottaa ja tutustua Cronos MC:n meininkeihin. Kyseinen klubi on vaikuttanut Suomen skenessä jo usean vuoden ajan ja ilmeisen hyvä meininki on tarttunut muihinkin, sillä samaa nimeä kantavia osastoja löytyy jo useammalta paikkakunnalta.

Länsirannikolta eli tarkemmin Raumalta lähtöisin oleva kerho on perustettu vuonna 2007. Sittemmin se on kotiutunut myös Kokemäelle, Kouvolaan, Helsin-kiin ja piakkoin on salamyhkäisesti tulossa ilmeisesti myös lisää perheenlisäystä jonnekin päin Suomea.

Teksti: Aki HäkkinenKuvat: Joonas Mäkivirta photography

69wildblood.fi

Titaani KronosUljaalla maskuliinisella logolla ja hieman eksoottisemmalla kerhon nimellä on var-masti myös jokin tarina takanaan? “Titaani Kronos oli kreikkalaisessa my-tologiassa titaaneista vahvin. Kukistet-tuaan isänsä Uranoksen, leikkaamalla irti tämän peniksen, Kronos nousi valtiaaksi. Kreikkalaisen mytologian ja todellisuu-den suhteen selvittäminen on jokseenkin mahdottoman työlästä, koska niissä tosi ja taru kietoutuvat usein yhteen”.

Ajokalustoa Cronokselta löytyy Ihan lai-dasta laitaan, kuten mm. softail choppe-ria, 300 perällä olevaa shovelia, mexico low rider tyylin heritagea, dynaa, fxr:iä, buellia ja yhä enemmän yleistyvää baggeria. Kaikki tietenkin oman maun mukaan tuunattuna. Eniten ajavat ajaa dyna sportilla, fxr:llä ja baggereilla. Muut ajaa ”epämukavemmilla” laitteilla niin paljon ku perseet kestää. Kimppa-ajoja järkätään kerhon puolesta pari kertaa vuodessa ns. Cronos run meiningillä. Tuolloin ajellaan porukalla kotimaassa

tai ulkomailla. Lisäksi kerhon yleensä bongaa Super Rallyistä, Run To 60’s ajoista Kemissä ja Saimaan picnicistä esimerkkeinä eli pyörillä liikutaan ajo-kauden aikana runsaasti. Keskimäärin Cronoksen miehistö ajaa 8000-18000km vuodessa ja kalusto on vaihtuvaa, koska kilometrejäkin tulee. Baggerit ovat olleet nykyisin suosiossa kerhon sisällä juuri siitä syystä, että niillä on hyvä taittaa pitkää matkaa. Toki osalta porukasta löytyy myös fiilistelyyn toinenkin kevy-empi rakenteinen ajopeli.

70

Cronos MC:n filosofia?

“Jokaisella miehellä pitää kuulemma olla yhdistys tai kerho, jonne voi vetäy-tyä hyvällä verukkeella harrastamaan poikien kanssa. Ei tämä sinällään siinä poikkea muista lions-klubeista tai oddfellowseista. Moottoripyöräily ja amerikkalaiset prätkät ovat perushar-rastus, mikä ryhmää yhdistää. Kuten kaikilla esimerkiksi yhdistysrekiste-riin merkityillä yhdistyksillä tulee olla säännöt, niin toki meilläkin sellai-

set on. Säännöt helpottavat arkea ja asioiden sujuvaa hoitamista. Perus-missioon kuuluu prätkät ja niillä aja-minen, ystävyys ja veljeys sekä keski-näinen lojaliteetti. Bileet ovat kiva lisä silloin tällöin järjestettynä. Prätkien rakentelu ja kustomointi ovat tosi tär-keässä roolissa kerhossamme. Iso osa huolloista tehdään kerholla ja osa po-rukasta tekee isojakin rakentelupro-jekteja kerhomme teknisissä tiloissa.”.

Cronoksen posse osallistuu aktiivises-ti myös valtakunnallisiin biker mee-tingeihin ja on ollut mukana myös bikers for veterans toiminnassa myy-mässä tuotteita veteraanien hyväksi. Messuja on myös kierrelty omien osastojen kera.

71wildblood.fi

Cronoksen mielipide median myllytyksestä moottoripyöräkerhoja kohtaan, jota tässä viime vuosina on ollut esillä?

“Se, miten virkavalta vääristelee asioita me-diassa ja paisuttelee niitä, on uskomattoman ala-arvoista toimintaa heidän puoleltaan. Jul-kaistujen asioiden oikaiseminen tai oman näke-myksen tuominen esimerkiksi lehdistölle syö-tettyjen syytösten kohdalta on mahdotonta, koska lehdistökään ei anna siihen mahdollisuut-ta. Yleensä vedotaan vain siihen, että tämäon virkavallalta tullut näkemys, eikä vaivauduta kunnollisen journalismin edellyttämään tausto-jen tutkimiseen ja reaalisten faktojen esittämi-seen”.

Parasta moottoripyöräilyssä? “Vapauden tunne ajettaessa, sekä veljeys, joka on syvällä kaikissa meissä cronoslaisissa”.

Cronoksen terveiset muille motoristeille:

”Nauttikaa hetkestä tässä ja nyt eli ajakaa sydämenne poh-jasta aikaa, paikkaa ja säätä katsomatta!”

72

73wildblood.fi

74

Pinnalle ja pinnan alle

Wacken open air -festivaaleilla Wild Bloodin onnistui järjestää eksklusiivinen haastattelu Five Finger Death Punchin basistin Chris Kaelin kanssa. Chris on fanaattinen motoristi ja pitää myös tatuoinneista, joten parem-paa haastateltavaa tähän lehteen ei olisi voinut toivoa.

”Asettuminen bändiin kävi luontevasti, sillä panostus musiikkiin oli näytellyt Chrisin elä-mässä aina suurinta roolia.”

Chris liittyi bändiin 3 vuotta sitten hypäten niin sanotusti liikkuvaan junaan. Asettuminen bändiin kävi kuitenkin luontevasti, sillä panostus musiikkiin oli näytellyt Chrisin elämässä aina suurinta roolia. Menestyksen tasoa Chris ei kyennyt ennustamaan liittyes-sään bändiin, mutta on äärim- mäisen kiitollinen tämän hetken tilanteestaan.

Wackenissa 5FDP soitti nyt ensimmäistä kertaa ja Chris ennusti villiä showta. ”Eurooppa-laiset fanit ovat intohimoisempia, sillä kierrämme täällä harvemmin. Kohta astun 75 000 metallipään eteen, ei voi valittaa.”

Wild Bloodia kiinnosti kuitenkin bändiä enemmän Chrisin elämän-tapa. Mitä tapahtuu kun basso nostetaan telineeseen ja keikka-bussin ovi sulkeutuu hetkeksi?

Pelko selätettynä

Viisivuotiaana Chris joutui sairaa-laan ja viereen sattui mies, joka oli pelastunut moottoripyörä- onnettomuudesta. Elettiin 70-lukua ja mies oli paketissa päästä varpaisiin, hädintuskin elossa. Kuvat loukkaantuneesta moto-ristista jäivät mieleen ja mootto-ripyörällä ajaminen ei tuntunut Chrisin nuoruudessa houkuttele-valta ajatukselta.

Kuusi vuotta sitten hän kuitenkin osallistui Las Vegasissa moottori-pyöräkouluun ja ajamisen vapaus vei mennessään. Hän ymmärtää riskit, mutta pelko on selätet-ty. Moottoripyörän selkään hän kiipeää aina kun on aikaa: kier-tueiden välissä, lomalla ja joskus kiertueillakin.

Chrisillä on edessä uuden moottoripyörän ostaminen, sillä hän romutti totaalises-ti edellisen Honda VTX1300C:n Mayhem-kiertueen jälkeen. Tällä hetkellä hän on kahden vaiheil-la: joko Victory tai tämän hetken suosikki Harley Davidson Road Glide. Hän on pitänyt Road Glideä vähän vanhusten pyöränä, mutta koeajo kaverinsa prätkällä sai

ajatukset muuttumaan ja vaaka-kupin kallistumaan Harley David-sonin suuntaan.

Kun Chris moottoripyörän sitten ostaa, niin siihen ei todella-kaan tule mitään 5FDP-aiheista maalausta tai tarrasettiä. Tien päällä ollessaan hän haluaa nauttia vapaudesta ja ottaa väli-matkaa työhönsä ja kiertämiseen.

”Hän on pitänyt Harley Davidson Road Glideä vähän vanhusten pyöränä.”

Teksti: Vesa Rönty, Aki HäkkinenKuvat: Vesa Rönty, Scotty Grow

75wildblood.fi

Tatuoinnit ovat aina kiehtoneet Chrisiä ja tavoitteena onkin tikata nahka täyteen kuvia, kunhan keikkailu rauhoittuisi sen verran, että jäisi aikaa istua tatuoitavana. Suurin osa hänen tatuoinneistaan on newyorkilaisen Tim Currenin tekemiä. Chrisin tatuoinnit ovat ai-heiltaan uskonnollisia, maustettu-na kuitenkin pahuudella.

”Kun kauempaa katsoo niin voi kuvitella minun olevan uskova mies, mutta kun tarkem-min katsoo... ei ehkä sittenkään.”

Tällä hetkellä tatuointeja löytyy käsistä ja jaloista. Toisessa jalassa on Mifits -bändin logo ja toisessa Gene Simmonsin ja Kiss -yhtyeen inspi-roimat kasvot. Kädet ovat täynnä kyynärvarresta ranteeseen, ja tatu-oimaton iho huutaa lisää mustetta. Tim Currenin tuoli odottaa sitä, kun Chrishillä on aikaa tikkaamiseen ja kuvan paranemiseen.

Pinnan alla on hiljaista

Kiertäminen 5FDP:n kanssa on todella kiireistä ja omaa aikaa ei juuri ole. Kun kiireet helpottavat ja keikkojen välissä on taukoa, niin Chris suuntaa pinnan alle. Sukelta-minen on tällä hetkellä hänen intohi-moistaan suurin.

”Sukeltaminen on nro.1 ja musiikki nro.2, näin se on kääntynyt.”

Sukellusta voi harrastaa kaikkialla missä on vettä, mutta Chrisin lempi- paikat löytyvät lämpimistä maista kaukoidästä. Vietnam, Bali, Honduras ja Belize muutamia mainitakseen.

Pinnan alainen hiljaisuus on täydellistä vastapainoa metallibän-din kiertämiselle. ”Kaikki on hiljaista, rauhallista ja kaunista.” Sukellus on vienyt Chrisin mennessään ja uutena harrastuksena mukaan on tullut vedenalainen

valokuvaaminen. Jonain päivänä tule-vaisuudessa hänen unelmanaan voisi olla elättää itsensä valokuvaamalla vedenalaista maailmaa.

Turistina maailmassa

Valokuvaaminen on muutenkin vahvasti läsnä Chrisin elämässä. ”Bändin kanssa tulee kierrettyä maail-maa, niin otan kaiken siitä irti ja kuvaan mielenkiintoisia paikkoja.” Vanhat ja historialliset rakennukset kiehtovat häntä, sillä kotona Las Vegasissa kaikki on uutta ja rakennuksilla ei ole niin syvää perspektiiviä ajassa.

Valokuvat jäävät arkistoon, ja par-haimmat kuvat Chirs jakaa Instagram-missa. Hän paljastaa olevansa pahasti koukussa sosiaaliseen mediaan. Instagram ja Twitter pitää päästä päi-vittämään säännöllisesti. >>

76

77wildblood.fi

SEURAA CHRIS KAELIA SOSIAALISESSA MEDIASSATwitter: @5FDPChrisKaelInstagram: @5fdpchriskaelFacebook: https://www.facebook.com/officialchriskael

78

>> Chirs kertoo olevansa avoin ja aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja jakaa sinne mahdollisimman paljon omaa elämäänsä. Hän nostaakin yhdeksi 5FDP:n menes-tyksen syyksi aitouden ja rehellisyyden. He ovat vahvasti mukana faniensa ele-mässä ja todella arvostavat sitä tilannetta missä ovat faniensa ansiosta. Mons-terin järjestämässä Meet&Greet -tilaisuudessa tämän pystyi kyllä todistamaan: väsysmystä fanien kättelemisessä ja yhteisvalokuvissa ei ollut huomattavissa. Fanien kanssa oltiin niin kauan kuin aikaa oli varattu.

79wildblood.fi

Elämä rokkitähtenä

Kun kysymme Chrisiltä kuinka rankkaa työ ison metallibändin basistina on, niin hän vastaa yti-mekkäästi, että ”ei voi valittaa”. Lomia ei juuri ole, koko ajan on kiire ja aikaero rasittaa kroppaa, mutta kun pääsee soittamaan 75 000 musiikista fanaattisesti nautti-van katsojan eteen, niin ei kyllä voi va-littaa. Chris on myös tehnyt normaa-lia työtä elämänsä aikana ja niistä hän voi sanoa, että työnteko on rankkaa.Maailman kiertäminen, kokemusten kuvaaminen ja jakaminen tuntuvat nyt hienolta. Elämä on juuri sitä mihin koko nuoruus on tähdätty. ”Vaikka tämä on hullua, niin juuri tätä tilan-netta varten olen koko elämäni pa-nostanut musiikkiin. Tämän faktan vuoksi sopeutuminen rock-tähdeksi on käynyt luonnollisesti.”

Wild Bloodin lukijoille Chris pal-jastaa, että 5FDP:llä on suunnitel-missa keikkailla myös Suomes-sa. Päivämääriä ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta tulossa ollaan. Eli keikalla nähdään!

”Lomia ei juuri ole, koko ajan on kiire ja aikaero rasittaa kroppaa, mutta kun pääsee soittamaan 75 000 musiikista fanaattisesti nauttivan katsojan eteen, niin ei kyllä voi valittaa.”

80

81wildblood.fi

Kehonmuokkaus: KielenhalkaisuImplanttien lisäksi ehkä suosituin kirurgisia toimia vaativa modifikaatio on kielenhalkaisu. Kieli muodostuu kahdesta vierekkäisestä lihaksesta ja niiden välissä sijait-sevasta lihaskalvosta. Tuo kalvo muodostaa myös kielen alajänteen. Kun kieli halkaistaan, erotetaan nuo lihakset toisistaan lihaskalvoa myöten.

Kielenhalkaisun historia on melko epäselvä mutta toden-näköisesti kyseessä on melko uusi modifikaatio. Moderni tekniika kielenhalkaisussa on kehittynyt melko lyhyen aikavälin sisällä. Alussa kielenhalkaisuja tehtiin lähinnä sitomistekniikalla sekä diatermialaitteistolla. Sitomises-sa jo olemassa olevaan kielilävistykseen laitettiin esimer-kiksi siiman pala joka sidottiin lenkiksi. Lenkkiä kiristä-mällä pikkuhiljaa pakotettiin kielen kudos halkeamaan. Tämä tekniikka on hyvin epähygieeninen ja epätarkka sekä lisäksi aikaa vievä ja kivulias. Toinen vaihtoehto oli diatermialaite joka käytännössä poltti koko kudoksen, tästä muodostui paljon arpikudosta joka esti kielen puo-likkaiden vapaata liikkumista.

Nykyaikainen tekniikka on vain suora skalpellilla halkai-su. Kun tekijä osaa hommansa ja anatomia on hallussa aiheutetaan minimaalinen vaurio lihaksille ja halkaisu ta-pahtuu pitikin kielen lihaskalvoja. Operaatio on käytän-nössä hyvin kivuton koska kielen keskellä ei ole ihmeem-min tuntoa toisin kuin kielen lihasten kohdalla, jotka ovatkin melko herkät.

Halkaisua helpottaaa mikäli asiakkaalla on jo olemas-sa oleva venytetty kielilävistys jota voidaan käyttää ”ankkuri” pisteenä halkaisussa. Jotkut tekevät kielen si-vuihin tikit ja toiset jättävät tikkaamatta, tämä on ma-kukysymys koska molemmilla tavoilla paraneminen on mahdollista.

Kieli kasvaa helposti takaisin kiinni joten modifikaation ottaja joutuu säännöllisesti levittämään kielen osioita irti toisistaan paranemisen aikana. Paraneminen on melkein yhtä nopeaa kuin perus kielilävistyksellä, parhaimmil-laan 2-3 viikkoa. Kielenhalkaisu on lopulta melko kevyt operaatio mutta sen ”peruuttaminen” on hyvin hanka-laa, sillä jos kielen haluaa taas yhteneväiseksi joudutaan haavapinnat avaamaan ja ompelemaan koko kieli uudel-leen kasaan. Tämä vauriottaa usein makunystyröitä ja ai-heuttaa arpeutumista joka vähentää kielen liikkuvuutta. Mielestäni kielenhalkaisu on yksi mielenkiintoisimmista modifikaatioista koska se on hyvin suuresti anatomiaa muuttava mutta kuitenkin ei tuhoava. Nopea paranemi-nen on myös etu.

Kirjoittaja: Lassi Sidoro, kehonmuokkaus- ammattilainen, friikkishowesiintyjä.

Pin-Up Tattoo Korkeavuorenkatu 29www.scar.filassi@scar.fi

82

83wildblood.fi

Teksti: Taru TuuliaKuvitus: Maija Rasmus

ERÄÄN ORJUUTETUN TARINA(WARNING: SISÄLTÄÄ RUNSAASTI STEREOTYPIOITA)

Nousipa mieleeni tänään eräs kohtalo takavuosilta, kun näin Päivän Byrokraatti -sivulla ja Hesarissa jutun Trafin pöyris-tyttävästä sekoilusta. Kuka kaipaa linkkejä voi itse etsiä tällä kertaa. Juttu on niin vastenmie-listä, etten viitsi toistaa sitä.

Tuumin ensin sitä millainen tun-nelma tuollaisella työpaikalla voi olla. Että onkohan siellä hauskaa, jos kerran liksaa tulee keskimää-rin 5000 eur/kk, niin heijastuu-ko se yhtään arjessa? Ollaanko siellä kännissä päivät pitkät, jos

saadaan 100 miljoonaa upotet-tua tietojärjestelmiin, jotka eivät toimi? Tai jos liian ajoneuvoveron maksamisen johdosta voi joutua kerran ajokieltoon, niin johtuuko se siitä, että byrokraateilla menee itsellään liian hyvin vai olisiko sit-tenkin todennäköisempää, että on niin kertakaikkiaan ankea ja eristäytynyt meno harmaassa toimiston nurkassa, että on tullut kuurosokeaksi ajan hengelle, joka huutaa muutosta ja jäyk-kien rakenteiden purkamista?

Sitten muistin mielenkiintoisen hahmon 90-luvulta. Tuiki tavalli-sen näköinen keski-ikäinen perus pertti marssi sisään tatuointi-liikkeen ovesta ja halusi ottaa jonkun kuvan hauikseen. Tuu-masta toimeen ja ensimmäinen sessio taisi heti olla useamman tunnin mittainen. Seuraavalla viikolla kaveri tuli uudestaan ja hommaa jatkettiin. Ja sitä seu-raavalla. Eipä aikaakaan, kun molemmat kädet oli tatuoitu ol-kapäistä ranteisiin ja sitten oli nännilävistysten vuoro. Tässä vai-heessa alettiin olla jo muka hyviä-kin tuttuja ja niinpä muutamassa viikossa pertti, josta oli hyvää vauhtia kuoriutumassa rauski, alkoi avautua. Tarina oli mennyt niin, että pertti oli ollut erään suuren suomalaisen pankin luo-

tonvalvonnassa töissä lähes 20 vuotta. Sitten tuli lama ja pertin duunia oli periä yksityisiltä ihmi-siltä velkojaan takaisin ja sovi-tella maksuaikatauluja uusiksi. Useamman vuoden pertti kuun-teli vittuilua ja sai luurin kor-vaansa päivittäin lukemattomia kertoja. Tuli päivä, kun se oli riitti kiitti ja pertti otti loparit.

Okei. Täysin ymmärrettävää. Koin empatiaa ja kannustin siinä vai-heessa kovasti eteenpäin elämäs-sä ja muistan sanoneeni jotain, että joo, koskaan ei ole liian myöhäistä ja muita itsestäänselvyyksiä. Nyt kun valinta on tehty, on säästöjä ja olet vapaa mies, niin ei muuta kuin tekemään sitä, mitä todella haluat ja uutta uraa vaikka! Kyl-lähän viisikymppinenkin voi ihan hyvin vielä aloittaa alusta, voihan?

Juttu sai kuitenkin yllättävän käänteen; eipä aikaakaan, kun pertti, josta muodostui vakio-asiakas jätti taakseen työpaikan lisäksi myös vaimonsa ja kolme lastaan. Siinä rytäkässä meni sitten myös omakotitalo lihoiksi ja taidettiin tehdä kaupat jostain antiikkinojatuolista, lipastosta ja parista lampustakin viidellä kym-pillä. Kaikki nämä vaihtuivat ta-tuointeihin, Harley Davidsoniin ja parikymppiseen strippariin.

Puvun takki oli historiaa ja pertil-lä farkkuliivi ja nahkabyysat sekä koko yläkroppa täynnä leimaa. Tämä täydellinen transformaatio saavutettiin n. kahdessa kuukau-dessa.

Ikäväkseni en tiedä mitä pertil-le sitten tapahtui, kun tatuoinnit tulivat valmiiksi. Mieleen on jäänyt pysyvästi se, miten ilo toisen puo-lesta vaihtui sääliksi. Jotenkin se nyt ei vaan enää ollut coolia, että perhekin piti feidata samassa kon-kurssissa ja ottaa 30 vuotta nuo-rempi suttura tilalle. Epäilemättä pertillä oli itsellään jonkin aikaa si-kamaisen hauskaa. Vierestä näytti kuitenkin, että ei ollut. Oikeasti. Hermoromahdus voisi olla aika akkurat diagnoosi - sitä veikkaan.

On ihan eri asia syntyä alfa urok-seksi ja kasvaa rokki poljennossa ja bensan hajussa, kuin tehdä äkisti täyskäännös. Parhaimmillaan täl-laisesta pojasta kasvaa mies, joka ei lupaa naiselle mitään, mutta käyttäytyy, kuin vala olisi vannot-tu. Kohtelee siis naista hyvin, suo-jelevasti ja tasa-arvoisesti, mutta on myös rehellinen seksuaali-suudessaan ja myöntää naisten olevan heikkoutensa. Ja miksi

ei lupaa? Koska sisimmässään tietää, että ei pysty sitä lupausta kuitenkaan pitämään. Tilanteen tullen, sanotaan vaikka vuosien jälkeen, kaukana merillä, liha on heikko ja se pitäisi tämän tyyppis-ten miesten naistenkin usein pa-remmin tiedostaa.

Monta eroa olisi vältetty, jos seksistä olisi uskallettu puhua enemmän sen sijaan, että olisi vaan hukuttu toisen iholle. Kun mies alkaa turtua tai pettyy naiseen jollakin tavalla tai tuntee mustasukkaisuutta olisi todellisen valloittajan teko pukea sanoiksi se MILTÄ TUNTUU. Että mitä minä nyt haluaisin? Tässä epäonnistuu arvioni mukaan n. 90 %. Tyypilli-nen reaktio on ahdistua ja tieten-kin se hyökkäys - paras puolustus, jonka jälkeisen naisen shokkireak-tion jälkeen onkin varsin kätevää perustella itselleen, että itseasias-sa se oli jäbät ihan kaamea akka, aina puhuikin ärsyttävästi, eikä ikinä antanut mun olla mä tai tehdä mitä mä haluun hei. Se loput kymmenen prosenttia, joka ottaa riskin voikin sitten saada mahtavan palkinnon; nainen alkaa kummasti innovoimaan ma-kuuhuoneeseen uusia tuulia, kun

saa kuulla puhetta, jonka näkee, kuulee ja tuntee todeksi. Avomie-lisimmät saattavat jopa hyväksyä mukaan kolmansia osapuolia, mikä asioiden muuten ollessa mallillaan saattaa olla huomatta-vasti järkevämpi veto kuin riitai-nen ero etenkin lapsiperheessä.

Kevyeksi lopuksi sellainen totea-mus, että vuosikymmenien uskol-lisuutta ja tyytyväisyyttä kahden ihmisen välillä seksuaalisesti esiintynee Taru Tuulian kenttätut-kimuksen mukaan:

A) tietoisella, yhteisellä tantrisella tiellä

B) siveysvyöllä (miehellä!)

Tällä kertaa vastavirran kirjoittaja on Taru Tuulia. Hän on monien underground piirien epäviralli-nen agentti ja viihdyttäjä. Hän on tarinankertoja ja tapahtumatuottaja, toimittaja ja konsultti. v. 1994 Taru Tuulia alkoi opiskella lävistysten tekoa englantilaisen Rob Angelin kanssa. Samalla hän kiinnostui hypnoosista ja järjesti Kinky Clubin tapahtumia puheenjohtajan ominaisuudes-sa. Myöhemmin hän työskenteli mm. Duck’s Tattoossa ja House of Pain Tattoossa sekä piti omaa toiminimeä Dekadenzin tiloissa Helsingin

Forumissa. Hän on kiertänyt ympäri maailmaa ja asunut mm. Istanbulissa ja Ateenassa ja rakas-taa nomadi kulttuuria. Tärkeimpänä arvonaan hän pitää ihmisen itsemääräämisoikeutta oman kehonsa suhteen ja haaveilee kaiket päivät kes-ki-ikäisten naisten (ja vähän miestenkin) vallan-kumouksesta. Taru Tuulian blogi löytyy osoit-teesta: http://tarutodeksi.blogspot.com

Toimitustamme on lähestytty useista suunnista ympäri maailmaa tatuoitujen neitosten toimes-ta, ja meistä olisi väärin pitää näitä villiverikköjä pelkästään itsellämme.

Global Wild Girl on uusi osio lehdessämme, joka esittelee aina uuden tatuoidun neidon jostain päin maailmaa. Mikäli haluat mukaan niin ei muuta kuin emailia osoitteeseen

info@wildblood.fi

GLOBAL

Roxy On englantilainen alternativemalli, burleski- esiintyjä ja tulitaiteilija. Hän on ollut alalla 5 vuotta, eikä kadu hetkeäkään uravalintaansa. Tärkein-tä hänelle työssään on itsenäisyys ja se että saa olla oma itsensä.

”Olen aina haaveillut mallin urasta ja tästä skenestä. Nyt saan olla oma itseni ja ottaa tatuointe-ja, eikä kukaan minua siitä tuomitse.”>>

86

Teksti: Vesa RöntyKuvat: David Clic

87wildblood.fi

Global Wild Girl

>> Roxylla on tatuointeja vasemmassa kädessä, kyljessä ja vasemmassa reidessä. Hän haluaa vielä paljon lisää tatuointeja, mutta halua pitää kiinni periaatteestaan: toinen puoli kehosta jää tatuoin-neista kokonaan vapaaksi. Kaikilla Roxyn tatuoinneilla on merkitys ja tarina

takanaan. Vasenta käsivartta koristaa pieni me-renneito. Hän on aina ihaillut pientä merennei-toa ja jopa nimesi ensimmäisen lapsensa Arieliksi. Jalassaan hänellä on pääskynen, joka pitää sydämen muotoista lukkoa. Hänen puolisollaan on puolestaan tatuoituna avainta pitävä pääskynen.

88

Global Wild Girl

Tulen kanssa esiintymisen Roxy aloitti noin vuosi sitten. Hän perusti kaverinsa Terrin kanssa Chaos Dolls show ryhmän jolla he kiertävät tatuointifes-tivaaleilla ja eri tapahtumassa esiintymässä. Roxyn tuli repertuaariin kuuluu kehon polttaminen, tulen syöksentä, Poi taide ja Tuli hyrrät.

Tulitaiteen harjoittelu tapahtuu Roxyn takapihalla, puutarhassa. Naapureilta touhu ei jää huomaamat-ta.

”I light up the night”

89wildblood.fi

90

kiittää tukijoitaan!

Wild Blood lehti paperisena kotiisi?Liittymällä villiveriset ry:n jäseneksi tuet

vaihtoehtokulttuurien esille tuomista ja saat paperisen lehden kannettuna kotiisi.

http://wildblood.fi/liity-jaseneksi

Our culture runs deeper than blood!