www.wildblood.fi

Wild Blood on suomalainen tatuointi-, moottoripyöräily-, musiikki- ja kulttuurilehti.

Wild Blood on laadukasta lifestyleä ihmisille, joiden veressä virtaa kiin-nostus vaihtoehtokulttuuriin ja sen erilaisiin muotoihin. Lehti sisältää kiinnostavia henkilöhaastatteluja sekä alan harrastajista että julkisuuden hen-kilöistä, extremen esittelyä ja tatuointeja mustetta syvemmäl-tä – niin tekijöiden kuin kuvien kantajien kertomana. Wild Blood on myös tarinoita kustomoiduis-ta moottoripyöristä, autoista sekä niiden tekijöistä.

Wild Blood on Villiveriset Ry:n jäsenlehtti

Toimitus:

PäätoimittajaAki Häkkinenaki@wildblood.fi

Art DirectorVesa Röntyvesa@wildblood.fi

InternetsivustoTuomas M. Mäkeläinfo@tumma.fi

Matt GoneToni KorpelaMaukka LaurilaMikael SaarnistoSamuel HeikkinenSande ParkkonenHannu HämäläinenO.W. KinnunenXeniya BalsaraMaija Rasmus

Kansikuvat: Justin George

TALVEN TAITTOA,PYÖRÄN LAITTOA!

Me Suomalaiset olemme yleensä tyytymättömiä kelien suhteen, oli sitten liian kylmää, milloin liian kuumaa, tai sateista, ja niin edelleen. Haaveilemme prätkillä ja avoautoil-la ajamisesta ympäri vuoden, kuten joissakin lämpimissä maissa tapana onkin. Ilman talvea meillä ei kuitenkaan olisi taitavia käsityöläisiä, enkä tarkoita siis niitä tv:n edessä istuvia tiettyjen ohjelmien parissa aikaansa viettä-viä herroja, vaan enempi niitä tallin puolella viihtyviä.

Suomalainen custom kulttuuri on itse asiassa maailmalla paljon arvostetumpaa, kuin mitä me itse ehkä käsitämmekään. Matkaillessa kuulee aina mainintaa siitä, miten hienoja laitteita meillä rakennellaan. Pohjoisella kansalla onkin joka vuosi useita kuukausia aikaa laittaa rakkaita harras-tusvälineitäään uuteen uskoon ja samallahan siinä ke-hittyy vuosi vuodelta lisää. Prätkät ja autot vievät paljon aikaa, mutta kukapas se pakkasella viitsisi jatkuvasti pihallakaan olla raitistelemassa. Rakenteleminen on hyvää terapiaa arjen ulkopuolella ja myös sosiaalistaa ihmisiä yhteen harrastusten tiimoilta. Mikäpä myöskään sen mukavampaa, kuin päästä keväällä kuivalle tielle ensimmäistä kertaa nauttimaan uudesta luomuksesta! Ilman talven luomaa katkosta ajokauteen ei nautinto olisi läheskään yhtä mahtavaa, kuin jos ajaisimme laitteillam-me ympäri vuoden - vai mitä?

Itse ainakin nautin, niin ajamisen tuomasta vapaudesta, kuin rakentamisenkin riemusta. Uuden luomi-nen ja itsensä haastaminen on mukavaa, sekä välillä raivostuttavaa, koska aina eivät hommat mene putkeen. Mokien, sekä yritys-erehdys kokeilujen kautta, oppii aina uutta. Onnistumisista saa niitä uskomattomia JESSS fiiliksiä, minkä vuoksi ainakin itse pyrin mahdollisuuksien mukaan värkkäämään jatkuvasti jotain uutta. Kyllä meilläkin prätkien ja harrasteautojen harrastaminen on ympärivuotista. Osa vuodesta nautitaan makeimmasta palasta hedelmää ja loput vuodesta käytetään sen hedelmän kypsyttämiseen. Customointi kulttuuriin oppii ja sitä kaipaakin. Uusia ideoita syntyy jatkuvasti ja niitä pitää päästä toteuttamaan.

Harrastekulttuuristamme kertoo myös väkilukuun suhteutettujen eri kerhojen määrä, joka ulkomaa-laisista tuntuu mielipuoliselta. Reilun viiden miljoonan ihmisen maasta löytyy pian 300 mc kerhoa + muut moottoripyörien harrastekerhot + harrasteautokerhot + moottorikerhot. Puhutaan siis aikamoi-sesta määrästä harrastajia ja ajoneuvoja! Maailmalla eivät myöskään tahdo ymmärtää, että miksi näin on, koska ajokausi on niin lyhyt. Me kun ollaan niin perverssiä kansaa, että tykätään raplata vehkei-tämme suurena osana harrastusta. Se myös selittää miksi ne ovat niin usein niin hienoja.

Aurinko alkaakin taas mukavasti lämmittää ja monen laitteet odottavat laitumille pääsyä. Onkin mukava päästä katselemaan talven aikana tehtyjä luomuksia eri tapahtumiin ja tien päälle. Pitäkää Suomen lippua korkealla ja nauttikaa harrastuksistanne täysillä! Pitäkää kulttuuria elossa. Näinä eri-koisina poliittisina aikoina ei koskaan tiedä onko se jo huomenna kiellettyä!

Our culture runs deeper than blood!

Aki Häkkinen / Päätoimittaja

Sisällys:

Wild Girl Esittelyssä Seppämestari Kirsi Vahtera.

Futuristinen V-RodWild Blood pääsi tutustumaan oululaisen moot-toripyörärakentajan Juha Sangin luomukseen

MP-Messut & Kustom Kulture Helsingissä heräteltiin talvehtivia moottoripäitä kahden alan messun toimesta.

Down Under TattooEsittelyssä Järvenpäässä ja Lappeenrannassa toimiva tatuointiartisti Markus Koskela.

Saab 96: HelgaMegakone Oy toimitusjohtaja Jari Luoma to-teutti uniikin Low Rider Saab 96:sen

Diao-WenMalesiassa studiotaan pitävä tatuoinnin mestari.

Reindeershit MCEsittelyssä Haaparannalla sijaitseva Suomalai-nen moottoripyöräkerho Reindeershit MC

Väritetty mies: Matt GoneMatt Gone on vakasti sairas, 43 vuotias mies. Hän aloitti kehonsa epämuodostumien peittämi-sen tatuoinneilla. Nykyään tuskin kukaan kiinnit-tää ensimmäisenä huomiotaan niihin.

Lassin BlogiLassi Sidoro, kehonmuokkausammattilainen ja friikkishowesiintyjä pitää myös blogia aiheesta. Tällä kertaa haastattelussa Claudio Marrino

Matt Gone: Ruudusta Ruutuun

Do It Yourself: Futuristinen V-Rod

5

13

24

30

34

40

56

62

68

Kuka väittää ettei Harley keuli? sivu 18

Villi Persoona: Seppämestari Kirsi Vahtera

SEPPÄMESTARIKIRSI VAHTERA

Kirsi omaa hyvin harvinaisen ammatin. Hän on vanhan-liiton seppämestari ja takoo työkseen raudan tottelemaan käskyjään

Teksti: Vesa RöntyKuvat: Pasi Leppäaho

5wildblood.fi

Lahtelainen 33-vuotias seppämestari Kirsi Vahtera aloitti tiensä metallin parissa Ikaalisissa vuonna 2001 - ja nyt ei puhuta musiikista.

Hän pääsi opiskelemaan asesepäksi,mutta kiinnostus raudan perinteisem-pään käskemiseen ajoi Kirsin metalli-puolelle ahjon äärelle heti opintojen alussa.

Metallin työstäminen ja työskentely ahjon ääressä tuntui mieleiseltä. Kirsi teki erikoisluvalla osan opintoajasta töitä pajalla jopa yömyöhään. Teoksia syntyi silloin jo useita satoja.

Ensimmäinen näyttely metallitöistäjärjestettiin Kihniössä jo opintojenaikana 2004. Sen jälkeen näyttelyitäon ollut tasaiseen tahtiin, yhteensä seitsemän.

6

Tällä hetkellä työnalla on Biomechanical - näyttelyn organisointi, jossa avataan useamman taiteenalan tekijän näke-myksiä. Tarkoitus on koota usean eri alan käsityöläisiä saman katon alle. Seppien lisäksi mukana on mm. puu-seppä, tatuoija, valokuvaaja ja muotoi-lija.

Kirsiltä on tulossa esille useita töitä, joissa metalli yhdistyy muihin ele-

mentteihin. Esimerkkinä puuseppä Tapio Kangasniemen kanssa toteu-tettu taottu puu selkeälinjaisella puutaustalla.

Lisätietoa näyttelystä löytyy osoitteesta:https://www.facebook.com/pages/Biomechanical/1440428289509794

http://www.routadesign.com

7wildblood.fi

Väinämöinen ja Impi

Kirsi ihailee suomalaista kulttuu-ria ja kansanperintöä. Erityisesti Akseli Gallen-Kallelan tuotanto on ollut lähellä sydäntä ja suuri vaikute taiteeseen. Kalevalan runous ja varhainen suomalainen mytologia ovat toimineet Kirsin luovuuden lähteinä.

Kalevala liitetään välillä turhankin itsestäänselvästi tähän ammattikuntaan, mutta Kirsille se on ollut aina lähellä sydäntä. Mestarityönään hän teki reliefin aiheesta Kullervo ja metsän peto-karja esittelytelineineen.

Kalevalassa riittää ammennet-tavaa vaikka koko loppuelämäk-si, mutta välillä on miellyttävää tehdä töitä täysin eri maailmasta. Biomechanical - näyttely on hyppy toiseen aihealueeseen, mutta sen jälkeen on tulossa pelkästään Ka-levala-aiheinen yksityisnäyttely,

missä Kirsillä on esillä kaikki Kale-vala-aiheiset teoksensa.

Ihostaan Kirsi on pyhittänyt sel-känsä Kalevalalle. Selkäkuvassa on Väinämöinen Gallen-Kallelan ”Väinämöinen ja Impi” teoksesta.

Selässä oli aiemmin tehty aurinko, jonka päälle Tampereen Tako-mo-Tattoossa tehtiin Maailman-puu- maailman naula taivaankant-ta kannattamaan ja Väinämöinen kanteleensa kanssa. Alkuperäinen suunnitelma ei ollut näin massiivi-nen, mutta koko selän kokoinen Kalevala-teos ei Kirsiä harmita.

Suojaan ihmissusien varalta

Ranteessa Kirsillä on hieman harvinaisempaa tatuointitaidet-ta. Rannetta koristaa Wolfangel UV-tatuointi, joka suojaa häntä ihmissusilta. Ihmisusikammon

ilmentymä on tehty Tampereen Mad Max tattoossa UV-värillä ja valkoisilla ääriviivoilla. Wolfan-gelin riimua käyttivät myös Nat-sisaksan SS-joukot, joten voi olla parempikin, ettei kuva ole sel-vemmin esillä.

Ikiturso-hirviö

Tulevaisuuden suunnitelmista tatuointien suhteen Kirsi paljas-taa luvanneensa Biomechanical- näyttelyn joukkueelle ottavansa näyttelyprojektin logon tatuoin-tina.

Lisäksi mieltä on askarruttanut Kalevala-aiheinen teräväham-painen Ikiturso hirviö, joka tulisi kiertämään käsivartta suomuise-na ja hauenkalloisena ölliäisenä. Fiilis kuvan kokoluokasta tuntuu kasvavan koko ajan, mutta ajatus full sleeve tatuoinnista ei ole vielä vakuuttanut Kirsiä.

8

Naisena ahjon ääressä

Työskentely miesvaltaisella alalla seppämestarina on tuntunut luontevalta. Pieni uskottavuuson-gelma vaivaa ajatustasolla. Harva uskoo naisen tekevän sepäntyötä, ja ennakkoluulot ovat johtaneet ”hauskojen” vitsien lisäksi myös vihamieliseen käytökseen ja syr-jintään.

“taonta itsessään tapahtuu vasaralla alasinta vasten, kuten Ilmarisenkin aikaan, mutta en ole kokenut työtä koskaan fyysi-sesti liian raskaana.”

Kirsi kohtasi voimakasta vastus-tusta oman ammattikuntansa puolesta pyrkiessään kohti sep-pämestarin erikoisammattitut-kintoa. Pääsy näyttökokeeseen tuntui haastavalta, vaikka vaa-dittu näyttö ja työkokemus olikin taustalla.

Fyysisesti seppämestarina toimi-minen ei ole haaste erityisesti nai-sille, eikä alalla toimiminen varsi-naisesti eroa sukupuolten välillä. Tekniikka on voimaa merkityksel-lisempää ja käytössä ovat nyky-aikaiset konevasarat sekä muut koneet.

Intohimon palo pitää raudan kuumana

Fyysistä voimaa huomattavasti tärkeämpänä voimavarana Kirsillä on intohimo työhönsä ja loputon halu tehdä lisää rakastamastaan materiaalista.

“Rauta on miellyttävän juureva ja muokattavuudeltaan ihan-teellinen materiaali, joka jo it-sessään kertoo kuinka sitä tulee työstää teoksesksi tai käyttöesi-neeksi”

Kirsi on haaveillut jo pitkään tuotesarjasta, joka sopisi suo-malaisiin koteihin. Esimerkiksi

ovenkahvoja, vetimiä, naula-koita ja koruja, jotka taottuna voisivat olla tarjolla rinta rinnan desing-tuotteiden kanssa. Hen-kilökohtainen haave on takoa muutama iso kirves itselle. Aikaa vievä projekti on asetettu tavoit-teeksi jo opintojen alussa, mutta tällä hetkellä kirveet ovat jääneet tekemättä. Lapsilleen Kirsi on ehtinyt takoa paja-vasarat. Kirsin tytär sai 1v syntymäpäivälahjaksi paja-vasaran ja Slayerin Reing in blood -levyn.

Autoihin ja moottoripyöriin kus-tomoitujen osien kanssa Kirsi ei ole vielä ollut tekemisissä, mutta kysyttäessä kiinnostus heräsi.

“jos sopiva ihminen kulkeutuu yhteistyötä tekemään ja ideat kohtaavat niin olen innolla mat-kassa”

Nyt taottua Kalevalais-prätkää suunnittelemaan!

9wildblood.fi

10

Hirtetty mies

Romanttinen lahja Kirsin elä-mänkumppanille ja lasten isälle.

Teos otettiin hyvin vastaan ja on ollut erittäin pidetty, vaikka kaikille lahja ei ehkä soveltuisikaan

11wildblood.fi

Teksti:Aki HäkkinenKuvat: Aki Häkkinen, Sauli Sassi

13wildblood.fi

Juha Sangi on oululainen prätkänrakentaja, joka ei rakentele joka vuosi uutta pyörää. Silloin, kun uutta peliä tehdään itselle, kaikki tehdään vii-meisen päälle. Kaikki osat valmistetaan itse, oli sitten kyse metallista tai lasikuidusta. Luomusten kanssa ei patsastella lehtien sivuilla, eikä kierrellä liikoja näyttelyissä. Wild Blood pääsi kuitenkin tu-tustumaan kyseiseen futuristiseen peliin hieman tarkemmin, kuin ohikiitävän murahduksen ehtisi havainnoida.

Juhan taidonnäytteen aihiona toimii perus 2007 vuosimallin v-rod. Kyseessä siis ensimmäinen vrsca, jossa tuli 240 perä vakiona. Kokemusta oli perinteisten Harrikoiden tuunauksesta, mutta mieli teki tehdä jotain aivan toisenlaista ja uu-demman koulukunnan suuntaista, mitä moni-kaan ei juuri harrasta. Aihiota haettiin pohjalta halvin mahdollinen uusi rodi vaikka ilman kaikkia tehdasosia, sillä uusiksihan ne menisivät. Paikal-liselta diileriltä tulikin grafitinharmaa peli laati-kosta pihalle ja siitä se projekti sitten lähti.

Perä oli jo valmiiksi leveä, mutta ei riittävän leveä. Kun kerran leikkiin ryhdytään, tehdään se kunnolla. Swingiä modaamalla saatiin lisää tilaa ja perää pitämään valikoitui 300 sarjan järeä kumi leveällä vanteella. Takavanne on hieman perintei-sestä poikkeava, sillä siinä puolat ovat ovelasti si-joitettuna vetopuolelle ja antaa muhkean huulen oikealle puolelleen.

Moni ostaa rodeihin bodykittejä kataloogeista, mutta koska kädentaitoa löytyy ja tavoitteena oli luoda jotain uniikkia, korisarja tehtiin itse. Taka-lokari on valmistettu pellistä ja muu lasikuidusta. Lasikuitutöiden pohjana valmistettiin uretaa-nista muotoja muottia varten. Tällä tekniikalla valmistui etulokari, ”tankki”coveri, sekä räväkkä jäähdyttimen kotelo. Ohjaustanko on myös omaa käsialaa.

”Moni ostaa rodeihin body-kittejä kataloogeista, mutta koska kädentaitoa löytyy ja tavoitteena oli luoda jotain uniikkia, korisarja tehtiin itse.. ”

14

Vakiokeulaa piti tottakai myös muokata muh-keammaksi muun pyörän mukaisesti ja leveät t-pala aihiot leikkautettiin alumiinista. Kaikki muodot ja kiinnikkeet Juha teki itse käsin suorakaiteen muotoisista raaka-alumiiniosista. T-kappaleiden väliin ja alle lisättiin myös paksua putkea antamaan läskimpää ilmettä hieman upsidedown keulan tyyppisesti. Myös hieman minigunia muistuttava pakoputki on omaa tuo-tantoa ja tuo mukavaa futuristista ilmettä peliin. Takaiskarit valikoituivat Legendiltä, eli ovat na-peilla korkeussäädettävät ja mukavat kompres-soidut ilmaiskarit.

Koska pyörä on tehty ajamista varten, sillä tehdään myös pidempiä reissuja. Samoilla kal-sareilla ei myöskään ole miellyttävää olla kovin pitkiä aikoja, niin kehiteltiin touring-optioita matkatavaroita ajatellen. Niinpä tähän erikoi-seen teokseen täytyi tehdä erikoisempi tourbag

systeemi. Kieltämättä ratkaisu on mahtavasti oi-vallettu kahden laukun kokonaisuus, joka liukuu paikallensa suoraan takalokasuojan jäädessä sen sisälle! Sen paikalleen asentaminen ja poisotta-minen vie käytännössä vain sekunteja ja palaset loksahtelevat kohdalleen paljon paremmin kuin monet tehdastekoiset bolt-on osat. Kaiken-kaikkiaan Juha arvelee pyörän rakentamiseen menneen noin 300 tuntia ja kaikki tapahtui koti-tallissa. Toivottavasti saamme tulevaisuudessa-kin ihastella miehen luovia luomuksia!

15wildblood.fi

16

UKNOWN INDUSTRIES

18

Uknown Industries

Todennäköisesti useimmat harrik-kaharrastajat ovat kuulleet tietä-mättömien ja kateellisten vikinää amerikanrautojen olemattomista tehoista, niiden järkälemäisestä pai-nosta ja puhumattakaan kovista hin-noista. Niin, H-D eittämättä pitää moottoripyöristä parhaiten arvonsa käytettyinä, ikään katsomatta. Har-rikathan eivät tosiaan tunnetusti ole niitä markkinoitten keveimpiä pelejä, koska niitä ei tehdä muovista. Amerikkalaisuudestakin napistaan, sillä onhan niihin poimittu osia myös japanista, kuten keulakomponentteja, jarruja, kaasutinta ja niin edelleen. Oli miten oli, kyseessä on eräs maailman tunnetuimmista brandeistä ja soundeista.

Paljon herjaa heitellään myös siitä, että harrikoilla on mah-dotonta keulia tai muuten kikkailla. Jason Pullen taisi olla ensimmäisiä H-D stunt kuskeja, jotka ottivat ame-rikan kakspyöräisen kun-nolla haltuun. Itsekin olen ollut nä-kemässä kyseisen herran shown San Franciscossa lähimmillään metrin päästä ja onhan se miehekkäämpää menoa kuin satakiloa kevyemmillä peleillä. Sittemmin H-D keulittelut ovatkin hieman yleistyneet ja heitel-läämpä niillä hyppyreistä volttejakin.

Unknown Industries on moottoripyö-räilyyn keskittyvä lifestyle-brändi, johon kuuluu harrikoita ruoskiva kol-mihenkinen freestyle-tiimi. Ryhmän tuotokset ovat saaneet aika isoa le-vikkiä youtubessa ja Harley Wheelies nimellä kulkevat kokonaisuudet ovat mukavaa katseltavaa. Päätimmekin

perehtyä tähän ryhmään ja heidän ajokkeihinsa hieman syvemmälle.

Kolmikko on ajanut kimpassa jo vuodesta 2005 ja viralliseksi brän-diksi homma tärähti viime vuonna. Rämäpäät ovatkin erittäin onnellisia siitä, että saavat tehdä rakastmaansa hommaa nykyisin ammattimaisemmin ja tuottavat vaatemallistoa, DVD- leffoja, sekä kiertävät ahkerasti eri paikoissa näytösajojen merkeissä.

Teksti: Aki HäkkinenKuvat: Justin George

19wildblood.fi

Ensimmäinen Harley Wheelies video ladattiin nettiin 2009, ja se saikin uskomattomasti useamman satatuhatta katsojaa mikä tietysti innoitti jatkamaan hommaa ja videoiden tekemistä. Jäbillä oli myös aiemmin eri kana-

valla ladattua materiaalia, mutta kanava poistettiin oman turval-lisuuden vuoksi. Siellä nimittäin kaahailtiin koukkuja karkuun temppujen seassa ja eipä sitä tie-tenkään haluttu tulla pidätetyksi niiden vuoksi.

Kade Gates1991 Harley Davidson FXRMotor - Stock 80” EVOBuilder- Kade Gates

Exhaust- Custom Thunder HeaderTransmission- Jim’s 5 SpeedFront Suspension - Progressive Springs with Stiff Weight OilRear Suspension - Works 13 3/4Front End - 2000 and later Dual Disc 39mmFront Wheel - 19” Stock Harley 13 Spoke MagsRear Wheel - 16” Stock Harley 13 Spoke MagsFront Tire: Dunlop 401 100/90 - 19Rear Tire: Dunlop 401 150/80 - 16Front Brakes - Dual Disc Lyndall Brakes Rotors and Pads stock late modelDyna CalibersRear Brakes - Lyndall Brakes Rotors and Pads stock FXR Calibers

Paint - Jordan Graham and Kade GatesGas Tank - Harley FXR TankHandlebars - Sporter Bars with custom cut, sleeved and welding by Kade

Front Pegs - Speed MerchantRear Pegs - Speed MerchantSeat - CorbinFork Brace - San Diego Customs

20

Harrikka keulii kun osaa käskeä!

Harrikoilla stunttaaminen on haastavaa, sillä ne painavat tuplat siitä mitä normi kikkailupelit ja voimaa on vastaavasti puolet vähemmän. Yhteistyö pyörän kanssa vaatii kuskilta oikeasti taitoa! Kolmikko vannottaa, että vakio H-D:lla voi keulia ja poltella kumia iloisesti. Kaikki on kiinni kuskin taidoista. Siltikään kaikille kokeilemista ei suositella sen haastavuuden vuoksi - saattaa tulla kallista romume-tallia. Onnettomuudet eivät ole näillekään herroille vieraita. Kysyttäessä mikä ajamisessa on parasta, niin vastauksena simppelisti: ”Kaikki! Itsensä haas-taminen ja rajoille meneminen, sekä uusien temp-pujen koittaminen. On upeaa kuinka pitkälle aina saakaan itsenä puskettua”.

Moottoripyörän mestarointiin kuuluu myös se, että pyörää ruuvaillaan sekä huolletaan itse. On tärkeä tietää, kuinka pyörää säädetään ja mikä kuuluu minnekin. Moottorin kanssa on hyvä olla sinut, jotta sen saa säädettyä mieleisekseen. ”Se on sinun omaisuuttasi, niin tottakai sinun tulee tuntea se!”

>>

Buddy Suttle1992 Harley Davidson FXRMotor - 95” Twin CAMBuilder - Big Al from Big Al’s Cycles

Exhaust -Thunder headerTransmission - Harley five-speedFront Suspension - Race Tech SpringsRear Suspension - Works Conne-ction 13.5 ShocksFront End - Harley Narrow GlideFront Wheel - 19” Stock Harley 13 Spoke MagsRear Wheel - 16” Stock Harley 13 Spoke MagsFront Tire: Dunlop 401 100/90 - 19Rear Tire - Dunlop 401 150/80 - 16Front Brakes - Dual Disc Lyndall Brakes Rotors and Pads PM CalibersRear Brakes - Lyndall Brakes Rotors and Pads PM CalibersPaint & Pinstripe Artwork -Taylor Schultz at Schultz DesignzGas Tank - Harley FXR LowriderHandlebars - Big Al Cycle’s Low Bend Bars - Powder Coated BlackFoot Pegs - Front: Arlen Ness, Rear: San Diego CustomsSeat - Custom CorbinFork Brace - San Diego Customs

21wildblood.fi

Nick Leonetti 1985 Harley Davidson FXRTMotor - 80” EVOBuilder - Big Al from Big Al’s Cycles and Vic

Exhaust -Thunder HeaderTransmission - Harley 5 speed tran-smissionFront Suspension - Race TechRear Suspension - WorksFront End - 39m OEM HarleyFront Wheel - 19” Stock Harley 13 Spoke MagsRear Wheel - 16” Stock Harley 13 Spoke MagsFront Tire: Dunlop 401 100/90 - 19Rear Tire - Dunlop 401 150/80 - 16Front Brakes - Single Disc Lyndall Brake Rotor and PadRear Brakes - Lyndall Brakes Rotors and Pads

Paint & Pinstripe Artwork -Taylor Schultz at Schultz DesignzGas Tank - Harley FXR TankHandlebars - Big Al Cycles low bendFront Pegs - San Diego Customs

Rear Pegs - San Diego Customs

Seat - Mustang

Fork Brace - San Diego Customs

22

2013 vuonna kolmikko veti kolmisenkymmentä näytöstä ja tälle vuodelle buukattuna on jo viisikymmentä showta, ja lisää on tulossa. Ahkerasti touhuavasta ryhmästä on siis kyse ja mikäli liikut rapakon takana niin kan-nattaa käydä tsekkaamassa www.unknownindustries.com, mikäli kiinnostaa nähdä livenä miten sitä stunttia tehdään ameriikan malliin.

Wild Bloodin lukijoille terveisinä, että sällit rakastavat rapakon takaisesta tuesta ja malttamattomana odottavat myös jonain päivänä päästä näyttämään tälle puolen lampea taitojaan - aina Suomeen saakka!

23wildblood.fi

24

Helsingissä järjestettiin sydäntalvella useita tapahtumia, jotka hellästi herättelivät suomalaisia moottoripäitä talvihorroksesta. Kaksi tapahtumaa nousivat ylitse muiden. Wild Blood lähti paikan päälle ottamaan selvää tule-van kesän tuulahduksista. >>

Teksti: Samuel Heikkinen, Aki HäkkinenKuvat: Maukka Laurila, Samuel Heikkinen

25wildblood.fi

MP14/petrol Circus

Taas oli aika Suomen suurimpiin kuuluvan yleisötapah-tuman, kevään moottoripyörämessujen. Tarjolla olisi edellisvuosien tapaan uudet mallit niin moottoripyö-ristä kuin niitä esittelevistä neitokaisista, molempia oltiin tultu ihastelemaan bussilasteittain maakunnista ja tungos sisääntuloväylillä oli sen mukainen.

Moottoripyörämaahantuojien kansoittamien päähal-lien väenpaljous oli myös perinteinen, niinpä pikainen katsaus kauden trendiväreihin ja minihameen pituu-teen riitti - ainoat mielenkiintoisemmat kohteet pää-halleissa löytyivät uusista Indian-moottoripyöristä ja uutta tulemista tekevästä Nortonista. Jälkimmäinen on onnistunut luomaan hienon café-henkisen kaupun-kipyörän joka perinteitä kunnioittavasta ulkonäöstään huolimatta on ahdettu täyteen nykyteknologiaa huip-puluokan alusta- ja jarrukomponenttien muodossa.

Indian tavoittelee selkeästi viipaletta ison rahan markki-noista touring- ja cruising-henkisillä malleillaan - Victory on tähän asti saanut lähes yksin lyödä kiilaa Harrikan hallitsemaan markkina-alueeseen japaninkustomien houkutellessa ostajakuntaa alemmassa hintaluokassa. Tulevaisuus näyttää kuinka vahva brändiuskollisuus ih-misissä on, joka tapauksessa terve kilpailu on aina ter-vetullutta.

Kaikki verhoilutyöt

ammattitaidollaKansipojantie 6, Toppila, 90520 Oulu

anton.mustonen@luukku.com 044-541 5609

www.verhoomoanton.com

Edellisvuosien kokemukset mielessä suurimmat odotukset tämän vuoden messuista oli ladattu Petrol Circuksen rakennettujen pyörien osastoon. Liekö ennakko-odotukset olleet liian suuret koska käteen jäi lähinnä fiilis puolityhjästä hallista jossa varsinaisia näyttelypyöriä oli enintään kourallinen. Toki nämä muutamat olivat sitten sieltä hienommasta päästä, Segun Atom Nucleus suoritti ensiesiintymisensä ja Aliens Mc:n Alin pannuchopperi jatkoi hienoa näytte-lykiertuettaan voitettuaan käytännössä kaiken mah-dollisen edellisenä kesänä. Liekö näyttelyjärjestäjän tälle vuodelle uusiksi pistämä luokkajako ja arvoste-luperusteet karsineet enimmät näytteilleasettajat - Suomessa kuitenkin rakennetaan vuosittain kymme-niä todella hienoja moottoripyöriä eikä niitä tarvitse kovin suurien kivien alta kaivaa.

Petrol Circuksen pyörät oli jaettu hämmentävästi eri luokkiin niin, että käytännössä suurin osa varsinaisis-ta näyttelypyöristä joutui samaan ryhmään taistele-maan samasta ykkössijasta rakentelutyylien eroista huolimatta. Samaan aikaan muiden luokkien edustajia oli nippa nappa niin paljon että kaikki palkinnot saatiin jaettua. Ja järjestäjä itsekin totesi jälkeen päin että tekstiviesteillä suoritettu yleisöäänestys ei sittenkään ollut paras vaihtoehto, nyt nimeltä mainitsematto-mat ykköspokaalit jaettiin selkeästi niille ketkä olivat saaneet sosiaalista mediaa hyväksi käyttäen kaikki kaverit äänestämään omaa laitettaan.

Mutta kokonaisuutena MP-messut puolustaa selkeäs-ti paikkaansa Suomen suurimpana moottoripyöräalan tapahtumana ja monelle kausi alkaa tuosta helmi-kuisesta viikonlopusta - vaikka normitalvina lunta on kainaloihin asti niin messuhallin lämmössä moiset si-vuseikat unohtuvat ja ajatus karkaa kesäisille mutka-baanoille kaksipyöräisen sarvissa.

Kustom Kulture Show

Mielestäni on hienoa, että ajokauden ulkopuolella jär-jestetään mielenkiintoisia tapahtumia, joissa vierailija pääsee kutittelemaan aistihermojaan mitä hienoim-milla laitteilla ja meiningillä. Sarjassaan toinen Kustom Kulture Show järjestettiin Helsingin Kaapelitehtaalla helmikuun puolivälissä ja koska missasin edellisvuo-den avauksen, niin nyt täytyi käydä tarkastelemassa millainen tapahtuma oikein onkaan.

Tapahtuma ei ole mikään jättiläinen verrattuna esi-merkiksi MP-messuihin tai American Car Showhun, mutta merkillepantavaa on se, että fiilis on täysin erilainen ja tiivis. Paikalle saapuneet vieraatkin ovat nähneet vaivaa pukeutumalla todennäköisesti hieman arkiasusta poiketen ja tulleet selvästi paikalle viettä-mään aikaansa, eivät pelkästään kävelemään tarjon-nan ympäri ja poistumaan. Tarjontaa on monelta eri sektorilta kustomhenkeen hyvin istuen, joskin tuulah-dus on enemmän sellainen vintage henkinen. >>

28

Paikalle on saatu upeita ajoneuvoja sopiva määrä ja sel-västi harkiten. Ajoneuvojen lisäksi tarjontaa on aina mu-siikista, vaatteista, soittimista, tatuoinneista erilaisiin alan palveluihin ja yhdistyksiin.

Kauimmaiset näytteilleasettajat olivat saapuneet Japa-nista ja he tarjosivat pinstraippausta sekä muuta taidetta. Lavalla nähdään niin elävää musiikkia, muotinäytöksiä, kuin tanssiakin burleskin muodossa. Iloinen pilkahdus

oli myös paikalla käyty hyväntekeväisyyshuutokauppa ja valokuvanäyttely.

Mikäli et ole käynyt vielä koskaan tapahtumassa niin kannattaa ensi vuonna suunnata itse paikalle katsele-maan monipuolista tarjontaa. Kehuttuja pulled pork -hampurilaisiakin oli tarkoitus maistella, mutta edelläni ollut asiakas ennätti nappaamaan nenän edestäni kaksi viimeistä, joten jospa sitten ensi vuonna uusi yritys.

29wildblood.fi

Teksti: Aki HäkkinenKuvat: Markus Koskela, Vesa Rönty

30

Markus Koskela on Suomen ta-tuointi skenessä jo aika tuttu nimi ja mies onkin kiertänyt eri tapah-tumissa ahkerasti jo useamman vuoden ajan. Pohjanmaalta pon-nistava herra vaikuttaa neuloineen nykyään Järvenpäässä sekä Lap-peenrannassa surffaillen kahden liikkeen välillä.

Tatuointiuraa kokeiltiin ensimmäisen kerran jo 90-luvulla, mutta silloin siitä ei oikein tullut mitään. Huonot lähtökohdat eivät tuolloin vieneet hommaa oikein eteenpäin ja graa-finen suunnittelu vei miehen men-nessään kymmeneksi vuodeksi, kunnes kapitalismi tuhosi sen alan täysin.

2008 tatuointihommat ottivat uudelleen miehen otteeseensa, ja lisäsiivi-tystä hommaan toivat apu Fireline tattoon Rossilta sekä Otherside tattoon porukalta koutsauksen muodossa.

Markus on erikoistunut realismi-, uusklassismi- ja neojapanilais-tyyleihin. Nämä tyylit ovat hänelle helpoimpia ja samalla vaikeimpia. Tyypillinen asiakas tänä päivänä tietää yleensä mitä haluaa, ja ottaa isoa kuvaa sekä antaa paljon va-pauksia.

Herran asiakkaat ovat yleensä löy-täneet Markuksen, sillä hän pyrkii olemaan aika piilossa. Jonot ovat kuitenkin minimissään parin kuu-kauden luokkaa, paitsi tapahtumis-sa joissa pääsee ottamaan kuvaa no-peammin.

Visiot kuviin tulee siitä mitä asiakas haluaa ja 99% Markus piirtää mallit itse. Koirat ovat Markukselle myös tärkeitä ja hän tekeekin mielellään koira-aiheisia tatuointeja. Potre-teissa muutenkin haastavinta on se oikean henkilön tai koiran saami-nen iholle, eikä pelkän kuvakopion tuottaminen.

Markus Koskela Helsinki Inkissä

Markuksen tekemiä tatuointikoneita

31wildblood.fi

Miksi sitten tatuoinnit ovat se juttu? ”Nappulasta saakka tatu-oinnit kiinnostaneet ja skeneä on tullut seurattua koko ajan. Tatu-oinnis yhistyy aika pitkälle kaikki. Se on erittäin vaativaa, jos aikoo olla hyvä. Siinä on pitkät perin-teet ympäri maailmaa, joka kuvaa ihmiseloa eri aikakausilla ja kult-tuureissa. Siin yhistyy käsityö ja taide. Alunperin myös under-ground/kustom kulttuuri meisin-git kiinnosti. Vanhana rasviksena noihan oli sitä turpo ekstreemeä.” kiteyttää Markus. Tärkeä muistutus nuorelle, nopeasti kehittyvälle sukupolvelle, on että vanhan koulukunnan tatuointipioneereja pitäisi kunnioittaa ja muistaa, mistä meininki on kehittynyt ja mikä työ on tehty pohjalle, että nykytilanteeseen on päästy.Markus ei tee kaula- tai käm-menselkätatuointeja ennen kuin muita perinteisiä leimoja on alla. Nuo paikat pitää ansaita!

Ketä Markus alalla seurailee sitten eniten? ”Miun lemppari artisteja muutamia mainitakse-ni ovat Jeff Gogue, Aaron Bell, Chris O’Donnell, Mike Rubendall ja Chris Trevino. Suomalaisia tulee seurattua aika tasasesti kaikkia. Mut mitä välillä tulee kahteltua enemmänki on Otherside tattoon posse, Tinoa ja Tatuatan Jarnoa...realismin taitajia riittää euroopas-sakin todella paljon.”

Koska kustom kulttuuri on lähellä sydäntä, niin käsityöt vievätkin välillä miestä myös autotallin puolelle. Siellä rakennellaan cus-tom-prätkiä ja omia tatuointiko-neita. ”Yksin autotallissa olessa saa sitä omaa laatuaikaa. Hitsin tai rälläkän kans hyvän musiikin pauhatessa touhuaminen on par-hautta.”

Terveisiä lukijoillemme? Täysiä vastavirtaan!

www.downunder.fi32

33wildblood.fi

Malesiassa vieraillessani olin yleensä paikan ainoa länkkäri ja vieläpä kohtuullisen tatuoitu sel-lainen. Voisi jopa sanoa, että pai-kallinen nähtävyys - joillekin var-masti yhdenlainen friikki.

Malesian katukuvassa ei näy ta-tuointeja ihan hirveästi, joten pitihän se käyttää hitunen aikaa tämänkin kulttuurin tutkimi-seen tällä maaperällä. Malesias-ta löytyy muutamia kovia nimiä, joista ei moni eurooppalainen ole välttämättä kuullutkaan. Tar-koituksenani oli alunperin käydä tsekkaamassa Kuala Lumpurissa

Kinki Ryusakin Bloody Ink liikettä ja toki vilkaista tätä pippurin ko-koista neitoakin hieman, mutta ehkäpä sitten ensi reissulla.

Kiinalaisväestöllä siellä täällä näkyi tatuointeja ja tutustuinkin Ozzy-nimiseen motoristikaiffa-riin, jolla itselläänkin oli jo aika tu-kevasti leimaa. Hän vinkkasi Johor Bahrussa toimivasta kovasta ar-tistista, jolta oli ottanut todella näyttäviä leimoja.

Diao-Wen on Aasian suunnalla varmasti tunnettu nimi ja tämä kiinalainen taiturismies on tehnyt

tatuointeja jo yli 17-vuoden ajan. Palkintoja on pokailtu niin Thai-maan kuin Taiwaninkin tatuointi-tapahtumissa ja syystäkin. Diao-Wen ei tee asiakkaan tuomista malleista tatuointeja, vaan tässä talossa kaikki tehdään itse custo-mina.

Omia malleja voi toki tuoda, mutta ne käyvät artistin muovai-lun läpi ennen laskeutumistaan nahkalle. Itseoppinut mestari piir-tääkin paljon ja häneltä voi myös ostaa taideteoksia paperisenakin, mikäli oman nahkansa sijasta haluaa koristella kotia.

Kaakkois-Aasian MestariDIAO-WEN

34

DIAO-WEN

35wildblood.fi

Oppilaita ei herralla ole ollut eikä näil-länäkymin tule olemaankaan, sillä hänen kokemuksensa mukaan lojaali-suus on nykypäivänä ihmisillä kadok-sissa.

Oppeja otetaan vastaan muutamia vuosia ja kun omasta mielestä taidot ovat hyvät, niin sitten jo karataan omaa liikettä perustamaan, vaikka mestari tietäisikin, ettei aika olisi vielä kypsä siihen.

Kyseinen liike ja sen artisti ei ole Male-sian edukkaimpia, mutta laadukkaim-pia kylläkin. Monet eri Aasianmaiden tatuointiartistit asioivat kyseisessä liikkeessä ottamassa itselleen kuvaa, mikä kertoo paljon artistin tasosta. Samaten täällä tehdään toisten artis-tien tekeleiden päälle upeita cover-up tatuointeija.

36

Hauska oli myös katsella herran rentoa työskentelyä ja tupakointi kuuluu täällä osana hommaa. Tuh-kakuppi pitää olla aina käden ulottu-villa eli työkohteen vieressä, niin voi välissä imaista tuumailu savut.

Mikäli liikut Johor Bahrussa joskus, niin kannattaa käydä ehdottomasti ih-mettelemässä paikanpäällä ja koittaa saada kuvaa mestarilta nahkaan tai sitten seinälle!

”Oppeja otetaan vastaan muutamia vuosia ja kun omasta mielestä taidot ovat hyvät, niin sitten jo karataan omaa liikettä perustamaan”

37wildblood.fi

Uuden luominen on aikaa vievää hommaa ja softail bagger on mielenkiintoinen haaste. Koska valmiita osia ei ole niin ideoita syntyy mukavasti ajan saatos-sa. Muutamia valmis osia haluttiin kuitenkin käyttää tässä projektissa. Ohjaustangoksi valittiin Carlinin valmistama evil ape , joka tuo prätkään heti aivan eri asenteen, sekä ilmeen. Tangon sisälle vedetyt sähköt tuovat ilmeestä myös hieman kliininpää ja johtosarjan jatkaminen on pieni vaiva tästä siistey-destä. Ovathan sähköt näin myös paremmin suojat-tuna ulkoisilta haavereilta.

Ilmanputsari valikoitui Nessin katalogista, sillä se seuraa hyvin pyörän tulevia kurveja ja kyseistä put-saria en ollut muissa näkemissäni pyörissä nähnyt vielä käytettävän. Siisti kaareva muoto ja tarpeeksi iso ilmanotto toimii bagger lookissa, sekä lisätehon tuojana upeasti.

Bäggerin uuden stongan ja ilmaputsarin sovitusta38

Tankkilinja on vielä mietinnässä ja se, että valmis-tetaanko kaarevaa läskimpää linjaa pellin, vaiko lasikuidun avulla. Baggerlandin touring mallien tankkicoverit ovatkin nyt kuvassa testissä, joskin niitä joutuisi muovailemaan kuiduttamalla softailiin istuvammaksi jo pelkästään ölytankinkorkin sijain-nin vuoksi. Katsotaan tätä tarkemmin seuraavassa osassa, kun testauksia saadaan tehtyä enemmän.

Laukkujen kansia ei voi myöskään jättää perinteisen näköisiksi, vaan haluan saada niihin pyöremämpää muotoa. Kansien valmistuksen apuna käytetäänkin nyt takalokasuojan päälyosan linjaa jotta se saadaan mätsäämään keskenään. Takalokasuoja aihio on myös valmistumassa softailin perää ajatellen tes-taukseen ja mikäli se ei toimi, kuten ajateltu, on

varasuunnitelma pellistä valmistamiseen jo takatas-kussa. Tästä myös lisää seuraavassa vaiheessa.

Eri osien testaaminen ja muovailu vie aikaa, mutta se palkitseekin viimeistelyvaiheessa. Tarkoituksena on kokeilla erilaisia ratkaisuja, jotta saadaan ne toi-mivat jutut selvitettyä, sekä helpotettua mahdollisia seuraavien softail baggereiden syntymisiä.

To be continued...

Teksti: Aki HäkkinenKuvat:Sauli Sassi, Aki Häkkinen

Helga keulilla näyttää suunnan

Jari Luoma omaa kunnioitustahe-rättävän, persoonalliseksi tuuna-tun Saab 96:sen. Keulakoristeen mukaan nimensä saaneen ja vii-kinkiaihein koristellun ”Helgan” työn jälki on viimeisteltyä ja modi-fioinnissa ei ole pulaa innovatiivi-suudesta.

Suomessa valmistettu Vm.76 Saab oli pitkään Jarilla metsästysauto-na. Isopyöräisenä autona Saabilla pääsi vaativiinkin paikkoihin, eikä sillä jäänyt helposti kiinni. Pitkän kovan käytön jälkeen Saab näytti tulleen tiensä päähän, viimeis-tään siinä vaiheessa kun metsäs-tyskoira puri takapenkin rikki, mutta jostain syntyi kipinä lähteä entisöimään Saabista uniikki Low Rider menopeli.

Töihin ryhdyttäessä huomattiin, että auto oli todella huonossa kunnossa. Kori oli pahasti ruostu-nut ja varaosiksi ostettiin toinen samanlainen auto, joka maksoi 150€.

Auton koriin jouduttiin tekemään mittavat korjaukset. Lokasuojat korjattiin ja hitsattiin kiinni koriin, jotta päästiin eroon liikkuvista saumoista. Auton kattoa chopat-tiin 100mm ja keulaan ja perään tehtiin modifiointia, jotta saatiin linjakas pyöreä look. Hitsaus- ja modifiointitöiden jälkeen korin kaikki hitsaukset tinattiin, kori hiekkapuhallettiin ja maalattiin.

Modifioituun koriin teetettiin pienemmät ikkunat, takavalot poistettiin kokonaan ja korvattiin led-valoilla. Keulalle asennettiin pyöreät ajovalot ja pyöreät vilkut

Low Rider

Helgan alustaan uusittiin nivelet, laakerit, jarrulevyt, jarrurummut, jarruputket ja sylinterit. Eteen asennettiin standardi iskunvai-mentimet ja taakse tilattiin Eng-lannista Gazmatic International Ltd. lyhyemmät mittatilausvai-mentimet.

Tavaratilaan asennettiin paineil-matekniikka ilmajousia varten. Eteen ja taakse Slam Specialtiesin SS-5 palkeet, jotka matalimmil-laan ovat 2,7” ja korkeimmillaan 8,625” ilmajouset siis nostavat auton n.12cm. Parkissa Helga on tyylikäs Low Rider.

44

Moottori kunnostettiin kokonaan uuteen uskoon ja tällä hetkel-lä se on hieman pirteämpi kuin vakiokone ja siitä irtoaa noin 84 hevosvoimaa. Sylinterit porat-tiin ja niihin asennettiin ylikoon männät. Kampiakseli kiillotettiin ja laakeroitiin, tasapainoakselin ja nokka-akselin laakerit uusit-tiin. Koneeseen asennettiin Saab Superin 2-kurkkuinen imusarja ja Weberin 2-kurkkuinen kaasutin. Öljypumppu vaihdettiin kahteen kertaan, sillä koekäytössä se leikkasi kiinni ja katkaisi akselin. Onneksi suurempaa tuhoa ei päässyt tapahtumaan koneelle.

Lehtikuparia ja Pin Stripingia

Tapio Mäntynen Lapualta loihti Helgaan tyylikkään viikinkiaihei-sen erikoismaalauksen. Maala-uksessa käytettiin Pin Striping tekniikkaa ja Viikinkiaiheisiin yk-

sityiskohtiin käytettiin maalin lisäksi lehtikuparia, mikä antaa maalauksille uniikin ilmeen ja kiillon.

Myös auton kojeltaulu on kupari-nen ja siinä on vakiomittareiden ja hallintalaitteiden lisäksi mittarit ja hallintalaitteet ilmajousille.

Auton penkit on muotoiltu ja ver-hoiltu nahkalla. Etupenkeissä on brodeeratut Helga logot, jossa on yhdistetty Saabin alkuperäistä logoa Helga nimeen. Myös ovet ja kojetaulun yläosa on verhoiltu nahkalla. Katto on verhoiltu mus-talla kankaalla ja lattia mustalla huovalla.

”Vastaantulijat pääsääntöisesti hymyilevät Helgan nähtyään”

Positiivisia Viboja

Helgalla on miellyttävää ajaa lii-kenteessä. Auto toimii teknisesti moitteettomasti ja vastaantuli-jat pääsääntöisesti hymyilevät Helgan nähtyään.

Saab on ehtiny olemaan Jarin omistuksessa n.18 vuotta ja muu-tostyöt Helgaksi kestivät reilut 2 vuotta. Uutta projektia Jarilla ei ole vielä työn alla, mutta haavee-na on tehdä vielä jokin näyttävä amerikan rauta tietä nielemään.

45wildblood.fi

46

SAAB 96 ”HELGA” Jari Luoma

Modifioitu kori 100mm chopattu kattoSlam Specialties SS-5 IlmajousetGazmatic International mittatilausvaimentimetNahkaverhoiluErikoismaalaus lehtikupariaMatalat ikkunat mittatilaustyönäErikoiskilpi ja muutoskatsastus prosentilla 96

47wildblood.fi

20.th HELSINKI INTERNATIONAL TATTOO CONVENTION

Wild Bloodin villiverinen iskuryhmä otti osaa Helsinki INK - tatuointimessujen 20v. syntymäpäiville. Juhlat keräsi Helsingin kaapelitehtaan täyteen persoonal-lista ja värikästä kansaa.

Wild Bloodin kojulla pääsi liittymään jäseneksi Villi-verisiin ja sovittelemaan uunituoreita Tattoo Artist Collection t-paitoja.

Helsingissä järjestet-tiin maaliskuussa kah-denenkymmenennen kerran Helsinki Ink ta-tuointi festivaali, jossa Wild Blood oli arvaten-kin paikalla.

Kaapelitehtaan merikaa-pelihalli oli pakkautunut täyteet kansainvälisiä ta-tuointiartisteja ja ihonsa täyteen koristelleita ihmisiä.

Tapahtuma oli kolme päi-väinen ja starttasi perjan-taina iltapäivällä. Perjan-taina väki valui hiljalleen halliin ja tatuointikoneet alkoivat surista. Messuilla tehtiin myös perinteistä Tebori tatuointia. Japani-lainen mestari Horikyo 1st oli saapunut paikalle te-kemään tatuointeja. Hän on todelline supertähti tatuointiartistien piiris-sä. Kymmenien vuosien kokemuksella hän loihti intensiivisesti värjättyjä perinteisiä japanilaisia ta-tuointeja.

Perjantain musiikkiesityk-sestä vastasi lahtelainen The Blanko orkesteri. Puo-li-akustinen setti, johon kuului efektien läpi viety akustinen kitara, sähkö-basso ja Kajun rumpu groovasi silmät avaavalla temmolla. Ensimmäisenä ajatuksena tuli mieleen, että ”ei akustista voi soittaa noin”, ja niinhän se vain näytti soittavan. Upean kuuloista!

Illalla palkittiin vielä päivän paras tatuointi, joka meni kaulaa koristavalle Muerte henkiselle värikuvalle.

Lauantaina Kaapelitehtaan ovelle oli kertynyt pitkä jono jo heti ovien avaudut-tua kahdeltatoista. Päivä näytti selkeästi vilkkaam-malta myös hallin sisällä.

Päivän aikana yleisöä ilahdutti Helsinki Roller Derby joukkueen tytöt ja Shimmerin Sheilas Bur-leski ryhmä.

Tatuointimessuilla oli käynnissä myös taide-näyttely ja huutokauppa. Tatuointiartistien ristin-muotoiset taideteokset olivat esillä ja ostettavis-sa. Taideteoksilla kerätyt rahat lahjoitettiin lyhen-tämättömina uudelle las-tensairaalalle.

Lauantaina tatuointeja palkittiin yhteensä nel-jässä sarjassa, joista yksi näyttävin oli varmasti ”Best Japanese Tattoo”. Lavalle nousi mestari Horikyo 1st ja kroppansa japanilaiselle tatuoinnille pyhittäneitä ihmisiä.

Aurinkoinen päivä hou-kutteli paikalle myös mo-toristeja moottoripyö-rineen. Tämän vuoden leuto talvi on mahdollista-nut Helsingissä moottori-pyörällä ajamisen miltei läpi vuoden.

Yöllä Helsinki Ink vietti jatkoja Virgin Oilissa, missä Rock ´n Roll mei-ninkiä ylläpiti Barbaque Babes ja Knuckle Bone Oscar.

””

”Teksti: Vesa RöntyKuvat: Vesa Rönty

”48

” Sunnuntaina päivän ohjelman starttasi kan-sainvälisesti palkittu Burleski tähti Loulou D’Vil. Cowgirl henkisen näytöksen aikana yleisö varmasti pyyhki viimei-setkin unihiekat silmil-tään ja jäivät monttu auki katsomaan, kun Loulou jätti lavan vaat-teissa, jotka mahtuisivat tulitikkuaskiin.

Tatuointikoneet kävivät koko sunnuntainkin ja palkintoja jaettiin Best Black&Gray, Best Neo Classic ja Best of the day sarjoissa.

Helsinki Inkissä riitti paljon nähtävää. Yleisö ja artistit olivat kan-sainvälisiä ja koskaan ei tiennyt puhuakko suomea vai englantia vastaantulijalle.

Paikanpäälle oli saapu-nut myös sunnuntaina ajokauden alottaneita moottoripyöräili jöitä koleasta ja sateisesta säästä huolimatta.

””

49wildblood.fi

Messuilla kilpailtiin yhteensä yhdeksässä sarjassa ja palkintoja jaettiin hämmentävän korkealaatuisille teoksille. Lauantaina jaetun Best Japanese tattoo kilpailun voitto meni oikeutetusti Horikyo 1st tatuointimestarin upealle Tebori taidonnäytteelle Uki Matsuu-ran iholle.

Best of Saturday sarjan voittanut Ukrainalainen tatuointiartisti Sivak, joka loihti vä-rikkään Jack Nicholsonin esittämän Jokerin. Mustaharmaan sarjan voittanut Tatuata Tattoon Gustavin luomus sai katsojan haukkomaan henkeä realismillaan.

Best JapaneseBest Black & Grey

50

Best JapaneseBest of Saturday: Ukrainalainen artisti Sivak ja Jack Nicholson Jokerina

51wildblood.fi

52

Helsinki Ink juhli 20- vuo-tissyntymäpäiviään ja juhlisti sitä asiaan kuu-luvasti täytekakulla ja shampanjalla.

Messut ovat yksi euroo-pan vanhimpia tatuointi-tapahtumia. Paikan päällä oli paris-kunta, joka oli vieraillut messuilla 14 vuotta putkeen.

Tony Raita juhlii Helsinki Ink syntymäpäiviä. Taustalla sham-panjasta kastunut saksalainen juontaja

Wild Bloodilla ja Villiverisillä oli koju Helsinki Inkissä, jossa jäseniä jututettiin ja uusia jäseniä kerättiin.

Päivänvalon saivat myös Wild Blood Tattoo artist collection T-Paidat Tony Raidan ja Samuli Pinolan grafiikoilla.

Villiveriset Ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään Haukiputaan Best Western Samanttassa keskiviikkona 14.05.2014. klo:11:00

Jäsenet tervetuloa!

53wildblood.fi

Kaakkois-Aasialainen valtio Malesia on melkoinen sulattamo kansan suhteen, sillä sen väestö koostuu monikulttuurisesti rik-kaasta pohjasta. Valtauskontona on islam ja valtaväestönä malajit. Erittäin näkyvästi edustettuina ovat myös kiinalaisten, sekä intialaisten merkittävät vähemmistöt ja islamin lisäksi maasta löytyy uskontoina muun muassa buddhalaisuus, kristinusko, hindulaisuus, konfutselaisuus, taolaisuus, sikhiläisyys ja luonnonuskonnot.

Toki länsimaisuus on myös rantautunut kristinuskon mukana jo hyvä tovi sitten ja lähes kaikki länkkäriruokaketjut ovat joka-puolella hyvin edustettuina. Malajikielen lisäksi paikallisväestö puhuukin yllättävän hyvin englantia. Malesian yhteenlaskettu pinta-ala on hitusen Suomea suurempi, joskin väkiluku on lähes kuusinkertainen.

Miksi sitten tämmöinen Malesia special? Sain kutsun tovi sitten ystäväni kautta laulamaan Malesialaiseen metalliorkes-teriin nimeltään Wynken Delirium, joka oli menettänyt aiemman nokkamiehen-sä työuran viedessä voiton hituisessa nosteessa olevan bändin edeltä. WD on kotoisin maan toisiksi suurimmasta kau-pungista Johor Bahrusta ja on toiminut samalla nimellä jo vuodesta 2004 lähtien. Aluksi ajatus toisellapuolen maapalloa toi-mivan orkesterin laulajan pestistä tuntui hieman absurdilta mutta onhan niitä nähty hullumpiakin juttuja. Mielenkiintoa nosti lisäksi se, että Suomessa kuppiloita on tullut pian kierreltyä jo 20-vuoden ajan eri bändien mukana, joten olisihan se vir-kistävää vaihtelua. Ilmasto, mausteinen itämainen ruoka ja juttujen mukaan fa-naattinen fanikulttuuri eivät nekään nyt niin pahalta ajatukselta vaikuttaneet asiaa puntaroidessa. Tutut olivatkin jo aiemmin Aasiassa kyseisen orkesterin kanssa heittä-neet muutaman keikan ja sain tietoa bän-distä, sekä paikallisesta kulttuurista. Siitä se ajatus sitten lähti ja kerranhan täällä eletään, joten tulta päin! Nykyinen tieto-liikenneaikakausi helpottaa huomattavas-ti mantereiden välistä kommunikointia ja biisien tekeminen on kohtuullisen helppoa äänitiedostojen suhistessa bittiavaruudes-sa, joten laulajana on helppoa ottaa biisejä haltuun kotonaan missä tahansa.

Teksti: Aki HäkkinenKuvat: Regina Rahma Fitriani,Karina Damayati PamungjasAki Häkkinen

54

Päätöksen tehtyäni ensimmäisel-le minitourille Malesiassa oli aikaa reilut kaksi kuukautta. Minitouri tehtäisiin yhdessä thaimaalaisen teknistä tappometallia vetävän In Vein orkesterin, sekä indonesiasta tulevien melodista death metal-lia runttaavan Beside ja hardcorea moukaroivan Devadata bändien kanssa. Kyseiset orkesterit nauttivat omissa kotimaissaan aika kovaakin suosiota. Itse en ollut aiemmin kuul-lutkaan kyseisistä pumpuista ja mie-lenkiinnolla jäin odottelemaan mitä tuleman pitää.

Malesian metalliskene ei ole vielä järin suuri, vaikka maassa silloin tällöin pistäytyykin maailmanluo-kan orkestereita. Muslimit eivät käytä Malesiassa alkoholia laisin-kaan ja kiroilua katsellaan myös pa-heksuvasti. Keikkapaikat ovat usein pieniä underground tyyppisiä ratkai-suja, joissa ei ole baareja. Bändejä on yleensä paikalla useita ja montaa eri genreä. Festareilla taas bändejä on huomattavasti vielä enemmän ja musiikkilajit vaihtelevat metal-lin lisäksi, punkin, skan, reggaen ja rockin välillä kattavasti. Kiertueel-

lamme neljän bändin lisäksi oli aina pari paikallista vahvistusta aloitta-massa iltaa. Ilta käsitys on myöskin hieman erilainen kuin mihin olin tottunut Suomessa, sillä kotimaas-sa keikkaillessa soitto alkaa yleensä puolenyön jälkeen. Malesiassa kun ei tarvitse nauttia niitä pohjia kotona vaan mennään suoraan asiaan eli musiikkiin, niin keikat alkavat jo kello 18-19. Jengi tulee paikalle iloi-sena ja energisenä nauttimaan live meiningistä täysillä aina pyörtymi-seen tai vammautumiseen saakka.

Bändien treenikulttuuri on myös hieman erikoisempi, kuin mihin olin itse tottunut. Meillä suomessa bändi yleensä vuokraa treenikäm-pän, jossa pitää soittokamojaan ja siellä sitten käydään kimpassa soit-telemassa. Malesiassa taas vuok-rataan jokaiseen yhteistreeniin ns. vuokra ”studio” eli soittotila mistä löytyy valmiina soittimet ja äänen-toistokalusto. Näitä tiloja on saa-tavilla useampia. Ennen kiertueen alkamista kävimmekin parissa eri paikassa treenaamassa keikkasettiä läpi. Ensimmäinen mesta vaikut-ti aivan perus suomalaiselta tree-

nikseltä, joskin korkeaa lämpötilaa vastaan hyökättiin ilmastoinnilla. Toisena iltana treeniksenä toimi pai-kallinen keikkapaikka eli pieni sali matalalla lavalla varustettuna. Mo-lemmat paikat ajoivat asiansa aivan mallikkaasti. Entisenä rumpalina oli hieman erikoinen ajatus, että joka treenit soitetaan eri rumpusetillä, vaikka rumpali itse omistaakin kaksi eri settiä. Niitä käytetään kotitree-neissä ja joillain omilla keikoilla.

Koska metalliskene on vielä aika al-kutaipaleella teimme mekin kiertu-eellamme aikamoista pioneerityötä, sillä jokainen buukattu eventti to-teutui ensimmäistä kertaa koskaan. Ensimmäinen keikka oli Melaka ni-misessä erittäin historiallisesti tär-keässä kaupungissa. Keikkapaikka oli eksoottisesti kahdeksannessa kerroksessa ja mikäli oikein ymmär-sin niin kyseessä oli valtion ylläpi-tämä äänitysstudio/musiikkikoulu. Siellä ei aiemmin ollut pidetty me-tallikeikkaa, joten olikin ilo päästä korkkaamaan homma!

55wildblood.fi

Lämppäreinä toimi koulun oppilai-den hevibändi, sekä hieman mus-tempaan metalliin painuva bändi, jonka rumpalina toimi koulun vetäjä itse. Itse soittotila oli pienehkö lavalla varustettu huone, jossa oli hyvin rakennettu akustiikka. Hyvin se moshpit pyöri tässäkin tilassa ja paikalle löytänyt jengi diggaili meiningistä. Valoefektit hoidettiin hyvällä huumorilla ja kattovalokat-kaisimella. Paikan vetäjä (nimi) oli pitkänlinjan metalli diggari. Hänen henkilökohtaisesta c-kasettikokoel-masta toimistosta löytyikin pari ko-timaista klassikkoa Sentencesiltä ja Amorphikselta, jotka olivat hänelle erittäin tärkeitä. (kuva) Toinen keikka oli open air festari aivan mielettömän upealla hiekka-ranta-alueella, joka oli käsittääkseni yksi malesialaisten rantalomakoh-de, kuten Suomessa esimerkiksi Nal-likari Oulussa. Hyvänkokoinen lava oli rakennettu aivan rantaviivalle ja valaisut, sekä äänentoistot olivat samaa luokkaa kuin muuallakin maailmassa. Pääsimmekin launtain päivävuorolaisten jälkeen pimeyden laskeuduttua ensimmäisenä bändinä

nauttimaan rakennetusta valaistuk-sesta, mikä oli hieno kokemus kuu-massa kesäfestari tunnelmassa kes-kellä Suomalaista talvea. Paikalla oli myös muutama tv-kamera scree-neineen ja väki saattoi nautiskella keikasta livenä myös kankaalta. Art-splash- festivaalit järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa ja kyseessä oli kolmipäiväinen tapahtuma. Bändi-kattausta oli tarjolla todella runsaas-ti eri musiikkigenreistä. Asuimme rantabungaloveissa, joissa nukku-minen oli todella hiostavaa. Paikal-liset itse nukkuivatkin mieluummin terasseilla, joissa kävi pieni tuulen vire. Eksoottisen hommasta teki se, että wc oli käytännössä reikä lattias-sa ja suihkussa seinässä oleva hana, ämpäri ja saunakauhaa muistuttava lappoväline. Yksin ei myöskään tar-vinut ”suihkussa” käydä, sillä seuraa piti aika miehekkään kokoinen torakka.

Kolmas ja tourin päättävä keikka täräytettiin maan pääkaupungissa Kuala Lumpurissa ja jälleen uudessa paikassa ensimmäinen metallikon-sertti. Tälläkertaa kivuttiin kolman-teen kerrokseen todella kuumaan

pätsiin. Onneksi bändeille varatussa tilassa sentään hönkäsi ilmastointi, mutta salin puolella olevasta ilmas-toinnista ei ollut vastusta fanaatti-selle metallikansalle. Arvioisin sisä-lämpötilan kohonneen jonnekin 50 asteen nurkille. Tila ei ollut euroop-palaisessa mittakaavassa järin suuri, mutta sitäkin intensiivisempi. Sisälle päästettiin kerrallaan 120 ihmistä ja ulkona oli vähintään saman verran porukkaa odottamassa sisäänpää-syään. Matala lava näytti paikan missä orkesterit hommansa hoi-tavat, sillä keikan aikana oli täysi mahdottomuus liikkua muualle muutenkuin ilmateitse ihmismassan yli. Meininki oli järkyttävän huikeaa ja kirjaimellisesti porukka taisteli pitissä niinkauan kuin päässä tajun-taa piisasi. Kuulin keikan jälkeen, että kolme henkilöä oli menettänyt tajuntansa tapahtumassa ja yksi lou-kannut nilkkansa. Itse jaoin suurim-man osan varaamastani juomave-destä yleisölle ja en muista koskaan olleeni niin hiestä uitettu kuin keikan jälkeen.

56

Toinen kitaristimme joutui skip-paamaan KL:n keikan ja vedimme-kin speciaalisetin viimeisen keikan kunniaksi. Wynken Deliriumin al-kuperäinen laulaja Asri kävi due-toimassa kanssani kaksi biisiä ja saimme Beside kitaristin Rizkyn fiittaamaan namutellessamme yleisölle Panteraa ja Sepulturaa. Chaos AD biisiin saatiin vielä huu-tokomppausta Devadata orkeste-rin nokalta Bodaksen keuhkoista ja niin hieno pakansotkemislopetus kiertueelle oli valmis!

Merkille pantavaa kiertueella oli länkkärinä se, että yleisö tosis-saan on mukana meiningissä ja pääsin poseeraamaan varmasti muutamaan sataan yhteiskuvaan musadiggareiden kanssa. Porukat tulevat innokkaasti moikkaamaan ja ottamaan valokuvia. Koko hom-masta huokuu hyvä kimppahenki ja känniääliöt loistavat poissaolol-laan. Erittäin miellyttävää on myös se, ettei bändikavereiden ryyppää-misistä tai krapuloista tarvitse olla lainkaan huolissaan, saati etsiä seuraavana aamuna miehistöä pitkin kyliä kyyteille. Kuumuuteen

pitää varautua juomalla ja paljon! Samoten autojen ilmastointi tekee helposti kepposet. Hikisenä sisään ja jäähdytys päälle monta kertaa päivässä niin vilustuminen on aivan automaatti ainakin mei-käläiselle. Keikkapaikoilla ei ole aina suihkuja, ruokaa, juomaa tai pyyhkeitä saati muuta ihmeellistä raiderimatskua. Itse on ostettava lavajuomat ja huolehdittava kuivia vaatteita päälle keikkojen jälkeen, sekä koittaa löytää suihku jostain. Joskus se suihku on tosiaan vesiha-na seinässä tai lisädödö kainalos-sa mutta sissejähän tässä ollaan! Mielenkiinnolla jään seuraamaan skenen kehitystä Malesiassa ja nyt pääsen itse omalta osaltani vaikut-tamaan siihen myös jatkossa. Uusia keikkoja on luvassa ja valkoisen miehen huutosaundi tuntui kelpaa-van aasialaisvetoiseen metalliin. Onhan tämä eksotiikkaa puolin ja toisin, sekä eräänlaista sillanraken-tamista euroopan ja aasian välille.

Teksti: Vesa RöntyKuvat: Vesa Rönty

58

Reindeershit MC:n Ker-hotilat sijaitsevat Haaparannalla Vojakkalassa. Ajettuani Näkymättömän rajan yli Ruotsiin haastattelemaan Suomalaista moottoripyöräkerhoa, punaisen kerhorakennuksen pihalla minua on vastassa kerhon perus-

tajajäsen Taisto ja Saksanpaimen koira Nemo.

Sisälle päästyäni huomaan, että yksi kavereista on työn touhussa kasaamassa jäykkäperäistä Shove-lia ja muutkin pilttuut ovat täynnä

komeita, pääasiassa amerikkalaisia moottoripyöriä.

Paikalla ovat Marko, Taisto ja Arto, Käymme peremmälle talliin jutte-lemaan mistä Reindeershit MC:ssä on kyse.

59wildblood.fi

Reindeershit MC on perustettu kolmen kaverin toimesta vuonna 1993, eli ikää on jo kohta kunnioitettavat 21 vuotta. Perustamisvuonna ei Lapissa ollut muita kerhoja kuin Karu MC Rovaniemellä, eikä Harrikoitakaan näkynyt katukuvassa.

Nykyisin kerhon pääluku on kasvanut kahteentoista ja kerhotiloina toimii oma rakennus Haaparannan Vojakkalassa.

Syy siihen, miksi suomalainen moottoripyöräkerho sijaitsee maantieteellisesti Ruotsin puolella on yksinkertaisesti harrastustilojen puute. Tiloja etsittiin molemmilta puolelta rajaa ja Suomen puolelta ei tiloja löytynyt. Haaparannan Vo-jakkala osottautui hyväksi paikaksi ja sinne on päätetty jäädä. Vaikka kerho sijaitsee Ruotsissa, niin kello käy Suomen aikaa ja jäsenistö

koostuu suomalaisista. Ruotsalai-siakin on ollut mukana kerhon toi-minnan alkuvuosina, mutta he ovat karsiutuneet ajan saatossa pois.

”Reindeershit MC on Pohjoiseen viittaava nimi, joka ei ole liian vakava.”

60

Reindeershit MC:n nimi tuli perus-tamisvaiheessa. Pohjoiseen viit-taava nimi, joka ei ole liian vakava. Kerho perustettiin kun haluttiin Rock ´n Roll meininkiä ja nahkalii-vit. Meno ei ole ollut koskaan liian vakavaa ja aina on mielummin hy-myilty kuin irvistelty.

Kerholaisille verstas on aina näy-tellyt isompaa roolia kuin baari.

Pyöriä on tykätty rakennella ja suurin osa kerholaisista ajaa van-hemmilla Harrikoilla. Panheadeja löytyy useampi ja muualla yleisiä Twincameja ei ole kuin kolme.

Kerhotiloista löytyy jokaiselle jäsenelle pilttuu pyörän raken-tamista varten ja työkalujen ja -tilojen suhteen Reindeershit MC on hyvin omavarainen. Löytyy

kalusto sorvaukseen ja hitsauk-seen, on asianmukaiset tulityö-tilat ja maalaushuone. Kaikki py-ritään tekemään omissa tiloissa.

Omien pyörien lisäksi kerholaiset rakentavat ja kustomoivat jonkin verran pyöriä kavereilleen aina kun on tilaa ja aikaa.

61wildblood.fi

Reindeershit MC:n seinällä oli esillä erikoinen syntymäpäivälahja. Pata MC:n 10-v lahjaksi antama poron vasa, joka ei ollut koskaan syntynyt.

62

Karu MC:n järjestämät Poronpu-rijaiset ovat kuuluneet vuosittain niihin tapahtumiin, missä Rein-deershit MC on tottunut käymään yhdessä.

Reindeershit MC:n oma tapahtu-na Lapland Tattoo Weekend on järjestetty joka vuosi vuodesta 97 lähtien. Tapahtuma on sijoittunut Helmikuulle ja on eräänlainen moot-toripyörätapahtuma ilman mootto-ripyöriä. Huippuluokan Tatuointiar-tisteja, bändejä ja hyvää meininkiä keskellä talvea tarjoava tapahtuma on ottanut paikkansa Pohjois-Suo-men tapahtumakalenterista.

Valtion rajasta ja moottoripyörä-kerhon liiveistä huolimatta ker-holaiset ovat saaneet olla varsin rauhassa virkavallan puolesta. Kerhon perustamisen aikaan, kun Suomi ei ollut vielä EU:ssa rajalla oltiin hieman tarkempia ja ker-holaisiakin seurattiin enemmän, mutta nykyään raja on lähes nä-kymätön ja olipa liivit päällä tai ei, niin raja ylittyy huomaamatta.

Ruotsin poliisikin on jättänyt kiu-saamisen vähiin, kun tietävät ettei kerhossa kukaan puhu sanaakaan Ruotsia.

Vojakkalan kylä on ottanut moottoripyöräkerhon mielellään vastaan. Kun kerho osti uudet tilat ja siirtyi vuokralaisesta tilalliseksi, niin Vojakkalan kylän vanhimmat kävivät antamassa kerholle viirin. Viiri annetaan aina taloon, minne syntyy uusi lapsi.

Reindeershit MC toivottaa kaikki tervetulleeksi ensi vuonna Lapland Tattoo Weekendiin tutustumaan eksoottiseen tatuointi&mootto-ripyörätapahtumaan missä ei ole moottoripyöriä

63wildblood.fi

64

Matt Gone - ruudusta ruutuun

Matt Gone tunnetaan maailmal-la ruutumiehenä ”The Checkered man” ja syystäkin, sillä miehen kaikista tatuoinneista 99% on ruutukuviolla toteutettua. Tämä 43-vuotias vakavasti sairas mies jaksaa hauskuuttaa porukkaa ja matkustaa ympäriinsä eri tapah-tumissa. Julkisuudessa mies on ollut jo yli 25-vuoden ajan ja on mukana säännöllisesti tatuoin-tialan tapahtumissa, taide tapah-tumissa, autonäyttelyissä ja lukui-sissa TV-ohjelmissa.

” Which places are the most painful to take ink? Behind the genitals. Behind them. Understand?”

Tatuoinnit saivat alkunsa vuonna 1986. Teemaksi valikoitui ruudut, koska se oli originelli ja mies on ainoa ruututatuoitu mies maa-pallon historiassa. Alunperin ta-tuoinneilla lähdettiin peittämään syntyperäisen taudin aiheuttamia epämuodostumia ja todentotta niihin ei varmasti kukaan enää kiinnitä huomiota. Matt sairas-taa vakavaa munuaissairautta ja

kärsii myös harvinaisesta synty-peräisestä Polandin syndroomas-ta. Nykyisen värikkään vartalonsa vuoksi hän saa hyvin huomiota mediassa ja käyttää tätä kanavaa puhuakseen näistä taudeista, sekä saamaan näistä tietoa ih-misille. Matt kertoo myös, ettei monet lääkärit edes tiedä näistä mitään ja pitää tärkeänä näiden asioiden esille tuomista, jotta ihmiset saisivat parempaa hoitoa vastaaviin vaivoihin. Matt onkin vuosien varrella kerännyt paljon informaatiota aiheesta ja pyrkii omalta osaltaan edesauttamaan toisten ihmisten hoitoon pääsyä ja lisäämään tietoisuutta näistä vaivoista.

”Alunperin tatu-oinneilla lähdettiin peittämään syntype-räisen taudin aihe-uttamia epämuodos-tumia ja todentotta niihin ei varmasti kukaan enää kiinnitä huomiota.”

Matt on ottanut suurimman osan tatuoinneistaan viideltä eri artis-tilta, jotka ovat jo joko kuolleet tai lopettaneet tatuoimisen ko-konaan. Sailor Moses teki suu-rimman osan vartalotatuoinneis-

ta, mutta tämä kuoli 1997. Sailor Cam Cook viimeisteli Sailor Mo-seksen projektin. Henry Goldfield sittemmin on tehnyt viimeiset viimeistelyt ja Dave Lum tatuoi Mattin korvat.

Roy Boy Cooper teki joukon al-kupään tatuoinneista vuosina 1986-90 mutta hän kuoli neljä vuotta sitten. Dennis Dwyer teki osansa alkupään tatuoinneista 1990 jälkeen, joita on sittemmin uudelleen korjailtu.

Dennis on eläköitynyt tatuoin-tialalta jo kauan kauan sitten. Näiden ”pääartistien” lisäksi ta-tuointeja on tullut pieninä osina noin 90:ltä artistilta. Nämä pie-nemmät jutut koostuvat muun-muassa vierailtujen eri maiden lipuista ja valuuttamerkinnöistä ruutujen sisälle.

65wildblood.fi

Teksti:Aki HäkkinenKuvat: Matt Gone

Kehon sisäisiä tatuointeja

Vartalotatuointien lisäksi Matt pitelee ennäs-tystä ihmisestä, jolla on eniten kehon sisäisiä tatuointeja. Näitä löytyy esimerkiksi värjätys-tä kielestä, kurkusta, suusta, luomien sisäpin-noilta jne. Silmämunien tatuoinnit/värjäykset ovat myös tätä päivää, mutta Matt on ainoa, joka on tehnyt sen kahteen kertaan! Välillä pitänyt vaihtaa väriä, jottei tule tylsäksi. Silmä-tatuointien ottaminen on todella vaarallista ja Matt on saanut vaarallisuudesta osansa. Vain kolme tuntia toisen kerran silmämunan tatu-oimisen jälkeen Mattilla oli kiire lennolleen. Lentokoneen aiheuttama paine sai silmän tur-poamaan ja vei kome kuukautta, että turvotus laski. Tuuria on ollut mukana kuitenki ja näkö-kyky on säilynyt. Matt pitää useita eri ennätyk-siä nimissää ja viimeisimpänä sai juuri kauan haluamansa Guinness World Recordsin ”most checker tattoos” tittelin.

Esillä oleminen tarkoittaa ahkeraa matkus-telua ja Matt onkin tienpäällä yli 100 päivää vuodessa. Keskimäärin hän viettää lentokentil-lä 30 päivää vuodessa! Elämäntyyliä voi pitää hulluna mutta se on hänen elämäntyylinsä. Sairaudesta johtuen matkustaminen rajoit-tuu siten, että ikinä reissu ei kestä kerrallaan kolmea viikkoa pidempään ja 20 reissua vuo-dessa on maksimi. Samoissa tapahtumissa hän käy harvoin muutamia poikkeuksia lukuunot-tamatta.

Tapahtumat, joista Mattin voi bongata löyty-vät miehen nettisivuilta www.mattgone.net ja miestä kannattaa käydä jututtamassa!

66

Teksti: Vesa RöntyKuvat: Xeniya Balsara

68

Teksti: Vesa RöntyKuvat: Xeniya Balsara

Freefall-suspension kokenut mies Mikael Saarnisto uhosi jo edellisessä haastattelussa tekevänsä jotain vielä hurjempaa.

Maaliskuun lopulla 2014 pitkään suunniteltu tempaus toteutettiin Tammelassa. Kaivinkone pysäköitiin järvenrantaan ja jäähän sahattiin avanto.

Mikael nostettiin lävistetystä selästään kaivinkoneella taivaalle, josta hänet hetken jälkeen laskettiin hiljalleen avantoon.

Hurja video suspensiosta löytyy osoitteesta:https://vimeo.com/89526696

69wildblood.fi

Kehonmuokkaus: Arpitatuoinnit

Kautta historian ihmisillä on ollut tapana merkitä kehoaan erilaisin keinoin. Tatuoimisesta on viitteitä 5000 vuoden takaa ja syyt ovat vaihdelleet henkipa-rantamisesta esteettisiin seikkoihin. Tatuointia van-hempi kehon koristelutapa on ihon arpeuttaminen. Arpitatuointikulttuuri on suhteellisen pieni verrat-tuna musteen kanssa tehtyihin tatuointeihin mutta siltikin yhä elossa oleva perinne.

Arpitatuointi ei ole samalla tavalla tarkka tapa merkata ihoa kuin normaali tatuointi mutta loppu-tulos voi olla onnistuessaan aivan omaa luokkaansa.Arpien muodostamiseen on useita tekniikoita kuten polttomerkit, viillot, ihonpoisto, ”ink-rubbing” eli viiltoon hierottu väri, kemiallinen poltto ja jopa au-ringonvalolla polttaminen.

Joillakin tekniikoilla haetaan tasaista sileää arpea jossa vain ihon pinnan väri muuttuu ja tulos on hienovarainen kuvio, joillakin tekniikoilla taas pyritään aiheuttamaan selkeästi kohonnut arpi jolloin saadaan aikaiseksi eräänlainen 3d-efekti. Suurimmaksi osaksi toimivat arpitatuoinnit ovat hyvin yksinkertaisia kuvioita, sillä yksityiskohtaiset kuviot katoavat helposti arven parantuessa.

Useasti syvin motivaatio arven ottamiseen on kokemus ja se tekniikka jolla arpi tehdään, esteetti-sen vaikutelman lisäksi. Arpiin liittyy huomattavas-ti voimakkaammin rituaalin omaisia motivaatioita kuin tavallisiin tatuointeihin. Tietyllä tavalla arpeen liittyy aina jonkinlainen primitiivinen funktio, itse muoto ei ole niin tärkeä kuin kokemuksen merkitys arven kantajalle. Riippumatta tekniikasta on arven ottaminen kivun kannalta huomattavasti isompi prosessi kuin tavallinen tatuointi.

Suomessa arpia tehdään kohtuullisen vähän, eikä tekijöitä ei ole montaa. Polttotatuointi tyyppisiä ta-tuointeja tehdään eniten diatermia laitteella jolloin sähkön avulla poltetaan ihon pintakerros pois. Ritu-aalin omaisia polttorauta tatuointeja tehdään hyvin vähän koska raudan tekeminen vaatii paljon työtä ja metallialan tuntemusta. Skalpellilla leikatut viillot ja ihonpoistot ovat tarkempia keinoja mutta ammat-titaito näiden tekemiseen on harvassa koska virhe-marginaali hommassa on melko iso.

Kirjoittaja: Lassi Sidoro, kehonmuokkaus- ammattilainen, friikkishowesiintyjä.

www.scar.fi

70

Claudio Marrino: Little Swastika dokumentti

Claudio Marrino on ruotsalainen graafikko joka tun-netaan mm. Ghost-yhtyeen nettisivujen ja graafisen ulkoasun takaa. Hänen esikoisohjauksensa on lyhytdokumentti Saksalaisesta tatuoijasta Marc ”Little Swastikasta”. Claudion dokumenttia esitetään ensi näytöksissä ympäri Eurooppaa tatuointimessuilla. Oulun tatuointimessut ovat onnistuneet saamaan oikeuden suomen ensiesitykseen. Lassi haastatteli Claudiota skypen välityksellä dokumenttiin liittyen.

Claudio on hyvin kiireinen dokumentin saavuttaman suosion vuoksi, dokumentti on määrä näyttää mm. New Yorkissa modernin taiteen galleriassa ja ympäri eurooppaa tatuointitapahtumissa. Aikataulujen so-vittelemisen jälkeen ehdimme istahtaa hetkeksi video konferenssiin juttelemaan dokumentista, tatu-oinneista, Little Swastikasta ja Claudion työstä.

Aloitetaan perusasioista: Claudio on graafinen suun-nittelija, tatuointien keräilijä ja muusikko. Miehen työ koostuu bändien graafisen ulkoasun suunnittelusta ja nettisivujen toteuttamisesta. Kysyin mikä sai miehen lähtemään tekemään dokumenttia ja kuinka Little Swastika valikoitui päähenkilöksi. >>

71wildblood.fi

”Olen aina rakastanut elokuvia ja halunnut päästä itse tekemään elokuvia. Aiemmin olen tehnyt muu-taman musiikkivideon omille bändeilleni mutta nyt olen ensi kertaa ohjaajan roolissa. Alunperin suun-nittelimme tekevämme dokumentin eri tatuointi-tyylien mestareista ja eri tatuointityyleistä. Little Swastika on vanha tuttuni ja aloitin projektin pyytämällä häntä dokumenttiin edustamaan omaa tyyliään. Kun olimme aloittaneet Little Swastikan osuuden ilmeni että muita tatuoijia oli vaikea tavoit-taa ja osa ei edes halunnut olla mukana projektissa. Mielestäni Little Swastika oli näistä tatuoijista se joka oli ehdottomasti dokumentin arvoinen joten keskityimme häneen.” Claudio vastaa.

Little Swastika tunnetaan omalaatuisesta tyylistään ja sen lisäksi että mies on ”pistetatuoimisen” eli dotwork tattoon pioneeri ja mestari, hän on myös tehnyt huimia useamman ihmisen kattavia kollaasi-tatuointeja. Marc on myös hyvin yksityinen henkilö ja vastustaa perinteistä tatuointibisnestä. Kuinka Claudio onnistui saamaan miehen innostumaan do-kumentin aiheena olemisesta ja onko Marcin oma-laatuinen graafinen näkemys vedonnut Claudioon?

”Olen aiemmin tehnyt Little Swastikan nettisivut. Kun pyysin Marcia dokumenttiin hän suostui vä-littömästi. Marcin suostuminen johtui ehkä siitä, että hän luuli olevansa vain yksi osuus isommassa tatuointikulttuuria kuvaavassa dokumentissa. Kun dokumentin aiheeksi profiloitui nimenomaan Little Swastika hän ei ehkä ollut enää yhtä tyytyväinen.” Claudio naurahtaa. ”Dokumentin tekee ainutlaatui-seksi se, että halusin tehdä intiimin kuvauksen ihmi-sestä ja taiteesta, en vain tatuoinneista.

Little Swastika oli loistava lähtökohta aiheelle. Hän on henkilö jolle taide on koko elämä, ei vain työ. Hän elää ja asuu studiossaan jota voi myös kuvata galleriaksi. Little Swastikan visuaalinen näkemys on hyvin lähellä graafista suunnittelua ja se on aina kiehtonut minua. Omalla alallaan, dotwork tatuoin-nissa, Little Swastikaa on kopioitu paljon. Hän on kuitenkin kehittänyt taidettaan jatkuvasti ja muut tyylilajin edustajat seuraavat muutaman vuoden hänen perässään. Little Swastikan psykedeeliset kuviot ja huimat kollaasit ovat taitteellisesti aivan omalla tasollaan. Yritämme näyttää dokumentissa tämän kaiken, 15 minuuttia on rajattu aika mutta pääsimme hyvin henkilökohtaiselle tasolle.”

72

Dokumentin idea vaikuttaa kiinnostavalta ja Little Swastika on hyvin kiehtova henkilö, kuinka paljon ennakkokiinnostusta on syntynyt?

”Kiinnostusta on ollut todella paljon vaikka olemme vasta julkaisseet nettisivut, trailerin ja yhden t-paita designin. Olemme olleet yllättyneitä mielenkiinnon määrästä.”

Dokumentin tekeminen on tuonut Claudiolle uusia tulevaisuuden suunnitelmia.

”Jatkossa haluan tehdä lisää tämän tyyppisiä pro-jekteja mutta ei vain tatuointialaan rajoittuen.” hän pohtii.

Little Swastikan taidetta ja elämää pääsee tsekkaa-maan www.little-swastika.com osoitteessa ja doku-mentin trailerin voi katsoa Claudion nettisivuilla

www.claudiomarino.com/ink-blood-and-spirit/

Dokumentin suomen screening tapahtuu Oulun Tattoo Festivaaleilla 23.5.-24.5.

CVLT NATION PRESENTS

PRESS KIT

Teksti: Ote kirjasta Outlaw Biker Historiikki Kuvitus: Maija Rasmus

Viimeisen kymmenen, kahden-toista vuoden aikana näiden po-liisien, palomiesten ja sotilaiden kerhojen lisääntyminen on ollut räjähdysmäistä, Marylandin osa-valtion poliisin eläkkeelle jäänyt luutnantti Terry Katz sanoi 9. lo-kakuuta 2013 NBC-televisioyhtiöl-le antamassaan haastattelussa. Wall Street Journalille antamas-saan haastattelussa Katz arvioi näiden kerhojen lukumäärän kym-menkertaistuneen edellisten vii-dentoista vuoden kuluessa. Katz ei ollut kuka tahansa. Hän IOM-GIA:n varapresidentti. IOMGIA, International Outlaw Motorcycle Gang Investigators’ Association on juuri se kansainvälinen viran-omaisten yhdistys, jonka kautta outlaw-kerhoja koskevaa politiik-kaa ajetaan ympäri maailmaa. -

Et voi esittää olevasi jotakin tu-lematta sellaiseksi, jota esität. Et voi olla bikeri yöllä ja sitten poliisi päiväsaikaan, Katz sanoi ja tarkoitti viimeaikoina valtaisaksi paisunutta ongelmaa. Viranomais-ten perustamista moottoripyörä-kerhoista oli tullut paha ongelma muille viranomaisille. Kun valta-osa viranomaiskerhoista oli har-mittomia viikonloppukerhoja, yhä useampi poliisien perustamista kerhoista pyrki matkimaan out-law-kerhoja. Katzin mukaan he matkivat Hells Angelsejä ja War-lockseja. Poliisikerholaiset vetivät ylleen samanlaisia liivejä, ajoivat samanlaisia pyöriä, ja rikkoivat samalla tavalla lakeja. Itseasias-sa Arizonassa, jossa liittovaltion viranomaiset olivat vuosikausia huutaneet outlaw-kerhojen pa-huudesta, kaikkein rikollisimmaksi moottoripyöräkerhoksi nimettiin Iron Brotherhood MC. Sen jäseniksi pääsevät vain ja ainoastaan poliisit.

Eric Amato, Phoenixin poliisilai-toksen veteraani, ja muut Iron Brotherhood MC:n miehet lähti-vät joulukuussa 2012 juhlimaan Prescottin kaupungin baareihin täydet biker-vermeet yllään. He aloittivat ryypiskelyn ja uhoilunsa enteellisesti Hooligan’s -nimisessä baarissa. Osa jatkoi Moctezuma-ni-miseen kapakkaan, jonka ovimies pysäytti heidät. Ovimiehen myö-hemmän lausunnon mukaan ka-

pakalla on sääntö, jonka mukaan motoristeja ei päästetä sisään kerhotunnuksissa. Iron Brother-hoodille sääntö ei merkinnyt mitään, sillä Yavapain piirikunnan sheriffin laitoksen huumeriko-syksikön tutkija William Suttle otti esiin poliisilätkänsä, jonka jälkeen ovi aukesi ja ryhmä marssi sisään. Baaritiskillä oli jo Prescot-tin poliisipäällikkö Clair Fessler, joka oli myös Prescottin Iron Brotherhood MC:n osaston presi-dentti. Hänellä oli myös kerholii-vinsä yllään. Pahaksi onnekseen 23-vuotias Justin Stafford oli myös kapakassa ja oli jo juonut muuta-man olusen. Hän päätti mennä kysymään liivejään kantavilta mo-toristeilta keitä he olivat ja mistä kerhosta oli kyse. Stafford ei ollut itse minkään kerhon jäsen, eikä kuulunut mihinkään ryhmään tai ollut rikollinen. Hän oli aivan ta-vallinen nuori mies, joka oli juonut parit oluset baarissa. Tappelu alkoi siinä samassa. Presscot New Courier -lehti sai haltuunsa yhden baarin turvakameranauhoista ja siinä näkyi kuinka useampikin Iron Brotherhood MC:n jäsen hakkaa Staffordia ja väliin tullutta toista miestä. Nämä siviileitä kapakas-sa hakkaavat miehet olivat siis kaikki poliiseja ja yksi pääpuka-reista oli kaupungin oma poliisi-päällikkö. Stafford joutui sairaa-laan pahoinpitelyn seurauksena.

Osavaltion yleisen turvallisuuden virasto teki tapauksesta 350 sivui-sen tutkimusraportin. Raportissa Saffordin kerrotaan olleen hyvin juovuksissa, kun hän lähestyi ker-holaisia uteliaisuutensa ohjaamana. Prescottin poliisipäällikkö ja kerho-presidentti Fessler kertoi Staffordin kysymysten olleen aggressiivisia ja että tämä oli kysellessään kosketel-lut kerhotunnuksia, kiroillen samalla ikävästi. Stafford puolestaan kertoi, että Fesslerin vieressä seisonut ker-holainen tarttui häneen ensimmäi-senä kurkusta, työnsi seinää vasten ja löi ensimmäisen iskun. Tämä ker-holainen tunnettiin lempinimellä ”Guido”, eli italiaano, ja hän oli ni-menomaan Eric Amato. Yleisen tur-vallisuuden virasto raportoi, että tut-kimusta vaikeutti se, etteivät Fessler ja Suttle olleet yhteistyöhaluisia. Yhtään kerholaista ei koskaan syy-tetty mistään rikoksesta, vaikka he olivat hakanneet Staffordin ja väliin tulleen siviilin keskellä baaria kaiken kansan nähden.

54-vuotias poliisipäällikkö Fessler kiisti osallistuneensa tappeluun millään tavalla, turvakamerakuvis-ta huolimatta, mutta erosi pian sen jälkeen ”vahvistamattomien lisä-syytösten” aiheuttaman mielipahan vuoksi. Suttle erosi virastaan she-

riffin laitoksessa. Eric Amato jatkoi työtään Phoenixin poliisissa ”ilman pidätysoikeutta”, eikä poliisilaitos suostunut kommentoimaan millään tavalla ”meneillään olevaa sisäistä tutkintaa”.

Neljäs pahoinpitelystä epäilty oli ollut ambulanssin ensihoitaja. Guidon lisäksi muut tunnettiin nimillä Tarzan, Mongo sekä Top Gun. Välikohtaus ei ollut ensimmäinen Iron Brotherhood MC:n taipaleella. Kerholaiset olivat jo tunnettuja väkivaltaisuudestaan ja valmiudestaan sen käyttämiseen. He olivat joidenkin raporttien mukaan uhkailleet ihmisiä, tönineet sivullisia ja pelotelleet kansaa useampaankin ot-teeseen. Joidenkin väitteiden mukaan he olivat myös syyllistyneet muihinkin rikoksiin, kuin vain pahoinpitelyihin. Jotkut ulkopuoliset olivat jo nimen-neet Iron Brotherhood MC:n Arizonan osavaltion rikollisimmaksi moottori-pyöräkerhoksi. Vaikka Iron Brother-hood MC:n kansallinen johtokunta ei suostunutkaan kommentoimaan ky-seistä välikohtausta mitenkään, se ilmoitti että Whiskey Row chapterina tunnettua osastoa ei enää ollut.

Yavapain piirikunnan sheriffin laitok-sen henkilöstöosasto suositteli jo-kaisen sen palveluksessa olevan Iron Brotherhood MC:n jäsenen erotta-

mista. Hells Angels MC:n paikallinen osasto puolestaan haastoi Iron Brot-herhood MC:n avoimeen ja sääntöjen mukaiseen nyrkkeilyotteluun. ”Me järjestämme nyrkkeilytapahtuman 31. maaliskuuta 2013. Esitänkin julki-sen haasteen Iron Brotherhood MC:n jäsenille otella minua, Michael Trevor Koepkea, vastaan tapahtumassam-me.

Olen tietoinen siitä, etteivät he luultavasti hyväksy tarjoustani, vas-takkaisista näkökannoistamme johtuen. Minun moottoripyöräkerhoni (Hells Angels MC) on valmis lyömään ystävällismielisesti vetoa ottelusta. Jos heidän valitsemansa ottelija, heidän kerhonsa jäsen, voittaa 3 x 3 erän ottelun, me lahjoitamme tuhat dolla-ria mille tahansa heidän valitsemalleen hyväntekeväisyyskohteelle. Jos minä voitan, Iron Brotherhood MC lopettaa itsensä virallisesti Arizonan osavaltios-sa. Järjestämme tapahtuman turvalli-suusnäkökohdat ensisijaisena tärkeys-järjestyksessä. Tarjoamme näin näille kiusaajille mahdollisuuden todistaa, että he ovat oikeasti kovia kaverei-ta, joista on seisomaan sanojensa ja tekojensa takana. Haluamme myös korostaa, että hyvä reilun pelin henki on meidän standardimme ja että me takaamme turvallisen ympäristön kai-kille katsojille ja ottelijoille. Kiitos.” -

”Totuuksia ja näkökulmia valtame-diasta poiketen” nostaa esiin kirjoi-tuksia järjestäytyneen mediakentän ulkopuoleltaja antaa suunvuoron ih-misille joilla on painavaa asiaa.

Tälläkertaa vuorossa on ote Sami Parkkosen kirjasta Outlaw Biker historiikki

Jos ote herättää kiinnostuksen ja tekee mieli lukea lisää, niin osoitteessa www.progs.fi Kirjan voi hankkia itselleen. Alennuskoodilla WILDBLOOD saat kirjasta 5€ alennuksen.

Se oli keino asettua vastustamaan näitä heppuja. He pilaavat moottoripyöräker-hojen maineen, Yavapai County Hells Angelsien presidentti Micahel Koepke kommentoi haastetta. Helvetin enkelit eivät pitäneet siitä, että sivullisia haka-taan baareissa noin vain ja että heitä uh-kaillaan ja tönitään siellä sun täällä. Iron Brotherhood MC ei vastannut haastee-seen, sen edustajaa ei näkynyt nyrkkeily-tapahtumassa, eikä kukaan kerholainen suostunut kommentoimaan haastetta millään tavalla julkisuudessa. Vuonna 2008 Iron Pigs MC:n jäseniä oli Sturgisis-sa, maailman kenties tunnetuimmassa kokoontumisajossa. Satojen tuhansien paikalla olijoitten joukossa oli myös outlaw-kerholaisia. Viisi Iron Pigs MC:n jäsentä ryypiskeli Loud American Road-house -baarissa satojen muiden moto-ristien joukossa, kun kello yhden aikaan kajahti sarja laukauksia. Yksi Hells Angels MC:n jäsen haavottui ja päätyi sairaa-laan. Tutkimuksissa selvisi, että ampuja oli yksi viidestä Iron Pigsistä. Syytteitä ei koskaan nostettu, koska ampuja oli toi-minut ”itsepuolustukseksi”.

Virallisen version mukaan Helvetin enkelit olivat saartaneet Iron Pigsit ja hyökänneet heidän kimppuunsa. Media kertoi, että Hells Angels MC:n jäsenet olivat hyökänneet Iron Pigsien kimppuun täysin yllättäen. Hiukan epäselväksi tilanne kuitenkin jäi, sillä Helvetin enke-leitä oli kaksi ja Iron Pigsejä viisi. Virallisen version syynä saattoi olla se, että ampuja ja hänen kaverinsa kuuluivat kaikki Iron Pigs MC:n ohella Seattlen kaupungin po-liisiin. Iron Pigs MC on poliisien, vangin-vartijoiden, vartijoitten ja palomiesten moottoripyöräkerho, joka pyrkii olemaan mahdollisimman kova kerho. Sen perus-tivat Kalifornian Orovillessä vuonna 2000 poliisien alkuperäisestä ”outlaw”-kerhos-ta Wild Pigs MC:stä eronneet miehet. Iron Pigs MC:n liivit ovat täysin saman-laiset kuin millä tahansa outlaw-kerholla. Se myös kantaa liiveissään outlaw-ker-hoista tuttua salmiakkimerkkiä, jossa on 99% tunnus. Kerhon motto on ”Älä anna paskiaisten uuvuttaa sinua”. Kerhon net-tisivuilla sanottiin ”Joudumme ammatis-samme sietämään kaikenlaista paskaa,

joten meidän ei tarvitse sietää sitä silloin kun leikimme”. - Jotkut meistä saavat kiksejä, kun pysähdymme punaisiin valoihin ja näemme ihmisten kipittä-vän lukitsemaan asuntojensa ovia, Iron Pigs MC:n kansallinen varapresidentti Anthony ”Konrbread” Barber sanoi paria vuotta aikaisemmin tv-haastattelussa. Iron Pigs MC oli myös haastanut Phila-dephia Phillies -ammattilaisbaseball-seu-ran lasten joukkueen oikeuteen, koska näiden nimi oli Iron Pigs. Lapsilla nimi oli ollut käytössä jo ennen poliisien mootto-ripyöräkerhoa, mutta se ei estänyt polii-sien moottoripyöräkerhoa nostamasta tekijänoikeusjuttua lasten joukkuetta vastaan.

Aseetonta Helvetin enkeliä vakavasti haavoittanut ampuja Ronald Smith oli myös Seattlen poliisilaitoksen poliisi-en ammattiyhdistyksen virkailija ja kun Seattlen poliisipäällikkö Gil Kerlikows-ke kutsui häntä ”hävettäväksi” ja sanoi Smithin ampuneen Joseph McGuirea virka-aseellaan, Smith haastoi työnanta-jansa oikeuteen ja vaati 169 800 dollarin korvauksia. 150 000 dollaria henkisistä haavoista ja 19 800 dollaria lakimiesku-luja ja menetettyjä palkkoja. Erityisen närkästynyt Smith oli siitä, että virka-ase oli mainittu, vaikka hän oli ampunut Mc-Guirea Seattlen poliisin urheiluseuralta ostamallaan omalla Glock-merkkisellä pistoolillaan. Laitokselle esittämässään korvausvaatimuksessa Smith kertoi ampuneensa McGuirea vain puolustau-tuakseen ”etukäteen suunnitellulta ja harkitulta hyökkäykseltä” ja että hänen tekonsa ei ollut ”liioiteltu tai kohtuuton”. Ikään kuin ammutuksi tulemisessa ei olisi ollut tarpeeksi, viranomaiset harkitsivat syytetoimia ammuttua Helvetin enkeliä vastaan, syytenimikkeenä väkivaltainen päällekarkaus. Viisi kuukautta sairaalas-sa ampumavammoistaan toipumassa ollut McGuire kun oli lyönyt Smithin lat-tiaan. McGuire suostui myöntämään ta-vallisen päällekarkauksen vuonna 2009. Vaikka virallisten tutkimusten mukaan Smith oli toiminut itsepuolustukseksi ja häntä ei koskaan syytetty mistään, sil-minnäkijöiden mukaan koko tapahtuma sarja oli ollut Iron Pigsien syytä. Smith ja viisi muuta kerholaista olivat piirittäneet Joseph McGuiren, joka oli ollut baarissa yhden kokelasjäsenen kanssa. Poliisibi-kerit olivat haukkuneet kahta motoristia

ja muutenkin koetelleet hermoja, kunnes Smith oli onnistunut suututtamaan Mc-Guiren. Tämä oli lyönyt kerran nyrkillä, jolloin Smith oli lentänyt lattiaan. Smith väitti toimineensa kuoleman vaarassa päällekarkauksen alla ja viralliset tutkijat uskoivat sen. Tosin kukaan muu paikalla ollut Iron Pig ei osallistunut tappeluun millään tavalla missään vaiheessa, sol-vaamista lukuunottamatta. He eivät myöskään puolustaneet Smithiä missään vaiheessa mitenkään yhtään miltään.

Todellisuudessa 43-vuotias Smith oli siis haastanut riitaa ja kun suuttunut vas-tapuoli oli lyönyt hänet lattiaan yhdellä lyönnillä, hän oli ampunut tätä kahdesti vatsaan. Smithin tiedettiin vihanneen erityisesti Hells Angels MC:n jäseniä. Vuonna 2005, siis kolmea vuotta ampu-mista ennen, hän oli seuraillut ja jahdan-nut Seattlessa sijaitsevan moottoripyö-räliikkeen omistajaa. Lopulta Smith oli rynnännyt sisään liikkeeseen uhkaillut sen omistajaa. Tämä kun oli Helvetin enkeli. Smith ei tiennyt, että paikassa oli nauhoitus päällä, jolle tallentuivat hänen sanansa. Smith kutsui liikkeen omistajaa paskasäkiksi, kehoitti tätä vilkuilemaan taakseen ja ilmoitti, että Hells Angels MC:n jäsenyys on jo rikos itsessään. Tämä asenne sai Smithin ampumaan Joseph McGuirea vatsaan Sturgisissa. Samana vuonna 2008 Norman Stamp, 65-vuotias Baltimoren kaupungin veteraanipoliisi, istui ryyppäämässä stripparikapakassa kavereittensa kanssa, kun baarin ulko-puolella alkoi tappelu. Stamp ryntäsi ulos muiden joukossa nyrkkiraudat käsissään. Tappelua rauhoittamaan tullut poliisi John Torres ampui Stampia etälamautti-mella ja tämä kaatui maahan. Kun Stamp oli tavoitellut virka-asettaan, Torres ampui häntä kuolettavasti. Vasta tässä vaiheessa Stamp oli ilmoittanut olevansa myös Baltimoren poliisilaitoksen jäsen, aivan kuten Torreskin. Stamp oli sonnus-tautunut Chosen Sons MC:n tunnuksiin ja kuului tähän poliisien muodostamaan kerhoon, kuten kaikki muutkin paikalla olleet ja tappeluun osallistuneet polii-sit, Torresia lukuunottamatta. Norman Stamp haudattiin virallisin kunniamenoin säkkipilleineen ja lippuineen, ja Baltimo-ren poliisipäällikkö Fredrick H. Bealefeld III ylisti vainajaa maasta taivaisiin.

Hän oli monelle meistä mentori ja sitäkin useammalle hyvä ystävä, poliisijohta-ja lausui. Vuotta myöhemmin, vuonna 2009 Chosen Sons MC oli outlaw-ker-hoihin erikoistuneen ATF-viraston vi-rallisen tutkinnan alla. Syynä oli se, että kerhon jäsen, entinen palkkionmetsäs-täjä Michael Papantonakis, joka oli siirty-nyt perunalastubisnekseen, oli myynyt muutakin kuin perunaa. Hän oli myynyt Baltimoren Lexington Marketissa sijait-sevasta Uts-perunalastukojustaan myös aseita perunapusseissaan. Hänen asiak-kaitaan olivat pahamaineiset katujengit Bloods ja Crips, jotka ovat tappaneet toi-siaan jo kolmen vuosikymmenen ajan. Kohtalon ironiaa oli sekin, että Papanto-nakisin väitettiin myyneen aseita myös Hells Angels MC:n jäsenille.

Puolustuksen mukaan kaikki oli ereh-dystä. Herra Papantonakis oli vain innokas aseharrastaja, jonka keräilyinto oli lähtenyt lapasesta. Niinpä hän olikin päättänyt myydä muutamia aseita pois tilan loppuessa, eikä hän tiennyt ostaji-en olleen jengiläisiä. Oikeus ei uskonut selitystä ja passitti Chosen Sons MC:n jäsenen tutkintavankeuteen. Chosen Sons MC perustettiin jo 1969 ja sen al-kuperäiset jäsenet olivat kaikki polii-seja. Sittemmin jäseniksi hyväksyttiin myös palomiehiä ja lopulta joukkoon hyväksyttiin myös palkkionmetsästä-jät, yksityisetsivät ja muut vastaavat. Vuonna 2009 kerholla oli neljä osastoa Marylandissa ja se väitti olevansa osa-valtion suurin. Jäseniä arvioidaan olleen satakunta. Joidenkin mielestä muistakin rikoksista epäilty Chosen Sons MC on kaikkein pahamaineisin poliisikerho Yh-dysvalloissa ja täysverinen outlaw-ker-ho, mutta asia ei ole ihan niin. Se vain esittää sellaista, kuten muutkin viran-omaiskerhot.

Vuonna 2013 Melrose Parkin poliisipääl-likkö hajoitti The Reapers MC -nimisen kerhon, koska se oli sekaantunut baari-tappeluihin ja muihin vastaaviin. Kerhon jäsenet olivat kaikki paikallisia poliiseja ja viranomaisia. -

Jos tähän touhuun ei puututa, näitä Arizonan kaltaisia juttuja alkaa tulla enemmänkin. Jos nämä miehet pukeu-tuisivat katujengien rytkyihin ja heilui-sivat kuin katujengiläiset, hyväksyttäi-siinko se? Ei todellakaan, Kaliforniassa vuosikausia outlaw-kerhoja tutkinut et-sivätveteraani David Bertocchini lausui. San Josen eläkkeellä oleva mootto-ripyöräkerhoihin erikoistunut tutkija Jorge Gil-Blanco oli hänkin tyrmistynyt tilanteesta. - Tällainen sotkee lauta-miesten päät tuomioistuimissa, hän sanoi poliisikerhojen touhuista. - Minun ei pitäisi edes istua tässä todistamassa tällaista käytöstä. Vagos MC:n jäseneksi edennyt ilmiantaja George Rowe kertoi kirjassaan osallistuneensa kerhon järjes-teämään hyväntekeväisyysajoon, johon oli osallistunut outlaw-kerhojen rinnal-la myös Blue Knights MC, se kaikkein kunnollisin poliisikerho, ja muita viran-omaiskerhoja. Paikalla oli myös Vagos MC:n support-kerho Green Machine MC, jonka presidentti oli Cathedral Cityn po-liisivoimien ylikonstaapeli.

On hyvin harvinaista, että outlaw-ker-hoissa on poliiseja, puhumattakaan siitä että olisivat presidenttejä. Pagans MC:n Phildelphian osaston monivuotinen pre-sidentti Gorilla Mondevergine oli entinen poliisi, mutta hänkin oli poikkeus. Iron Pigs MC tai Chosen Sons MC eivät ole outlaw-kerhoja. Ne ovat viranomaisten kerhoja, eivät virallisia virastojen perus-tamia, mutta nimenomaan viranomais-ten perustamia. Niiden jäsenkunta koostuu viranomaisista ja ne värväävät jäseniään viranomaisista. Näitä kerhoja ei ole yksi eikä kaksi, vaan monta. Iron Pigs MC, Bandidos MC:n kanssa vuonna 2010 kahinoinut Iron Order MC, Chosen Sons MC, Wild Pigs MC, Untouchab-les MC, City Heat MC ja Blue Steel MC ja monet muut eroavat suurimmasta viranomaisten moottoripyöräkerhos-ta Blue Knights MC:stä merkittävällä tavalla. Kun Blue Kinghts MC on sel-keästi niin sanottu ”kunnollinen kerho”, nämä muut pyrkivät esittämään out-law-kerhoja.

Chosen Sons MC oli jo vuonna 1995 esit-tänyt fiktiivistä outlaw-kerhoa tv-sarjas-sa Homicide. Ne oikeat outlaw-kerhot eivät pidä näistä kerhoista monestakaan

syystä. Useimmat oikeat outlaw-kerhot eivät ota jäsenikseen poliiseja tai van-ginvartijoita ja syy ei ole se, että kerhoon päässyt poliisi näkisi rikollista toimintaa. Syynä on se, että outlaw-motoristeille noissa ammateissa toimivat edustavat valtion pakkokeinosysteemiä, joka pa-kottaa ihmiset tottelemaan ja rajoittaa heidän vapauksiaan, sulkee heitä vanki-loihin, pidättää heitä ja kontrolloi ihmis-ten elämää. Suurin syy outlaw-motoristien tuntemaan vasten-mielisyyteen on kuitenkin se, että nämä kerhot esittävät viranomaisversiota out-law-kulttuurista. Iron Pigs MC:n jäsenet käyttäytyivät kuten viranomaiset uskovat outlaw-motoristien käyttäyty-vän. Viranomaisten silmissä outlaw-mo-toristit ovat kiusaajia, uhkailevat siviileitä ja hakkaavat joukolla avuttomia kansa-laisia. Juuri siksi Iron Pigs MC:n miehet toimivat niin. He esittivät sitä mitä kuvit-telivat motoristien olevan. Viranomaiset uskovat outlaw-motoristien myyvän laittomasti aseita ja juuri siksi Chosen Sons MC:n jäsen teki niin.

Viranomaiskerhojen jäsenet leveile-vät, uhoilevat ja pullistelevat, koska he uskovat outlaw-motoristien käyttäytyvän niin. - Nämä kaverit eivät ymmärrä lainkaan mistä tässä hom-massa on kyse, yksi outlaw-motoristi kommentoi viranomaiskerhojen käyt-täytymistä jo 1990-luvulla. - Emme me ole mikään show tai esitys. Me olemme sitä mitä olemme, eikä meitä kiinnos-ta se mitä joku meistä ajattelee. Nuo heput, he haluavat mainetta ja he halua-vat ihmisten kavahtavan, kun he saapas-televat keskellä katua. Se on lapsellista ja typerää. Ehkä niin, mutta sellaiseksi outlaw-kerhojen imago on muuttunut. Viranomaiset ovat alkaneet uskoa itse omaa propagandaansa ja perustavat omia moottoripyöräkerhojaan, joissa he sitten esittävät sitä mitä kuvittele-vat outlaw-motoristien elämän olevan. Fiktiivinen versio on muuttunut todeksi, eikä suinkaan outlaw-kerholaisten toi-mesta, vaan poliisien itsensä toimesta.

Ympyrä on sulkeutunut. Poliisit esittävät outlaw-ker-holaisia oman fiktionsa pohjalta, omien kertomus-tensa perusteella. Sons of Anarchyn fiktiivisestä maailmasta on tullut todellisempaa kuin todellisuu-desta. Sarjassa esiintyneet Sonny Barger ja Chuck Zito, molemmat Hells Angels MC:n veteraaneja, ovat kuvanneet sarjaa Hollywoodiksi. Sitä se onkin. Mikään oikea outlaw-kerho ei toimi kuten tv-sarjan kerho, eivätkä outlaw-motoristit toimi kuten sarjas-sa toimitaan. Todellisuudessa sarjan kerhon tavoin toimiva outlaw-kerho olisi jo aikapäiviä stten pää-tynyt vankilaan tai hajonnut. ”Tosi-tv” -sarjat kuten Devil’s Run väittävät esittävänsä oikeaa biker-elä-mää, mutta ne ovat todellisuudessa fiktiota, tuot-tajien ja tekijöiden versio siitä mitä he kuvittelevat keholaisten elämän olevan. Kerhot on luotu sarjaa varten ja sarjassa on mukana aitoja ihmisiä esittä-mässä kerholaisia. Mukana on myös aitoja moto-risteja esittämässä motoristeja. Mukana on myös entisiä outlaw-kerholaisia esittämässä outlaw-ker-holaisten rooleja.

Todellisuuden ja fiktion raja on alkanut todellakin hämärtyä. Jonkinlaisena tämän kehityksen huip-puna voidaan pitää sitä, että ATF on käyttänyt ”do-kumentti”-sarja Ganglandin jaksoja todistusaineis-tonaan. Liittovaltion viranomaiset ovat todellakin liittäneet televisiosarjassa esitettyjä väitteitä todis-teiden joukkoon! Nämä ”todisteet” ovat siis tv-sar-jassa esitettyjä väitteitä ja oletuksia, käsikirjoitta-jan kynäilemiä lauseita, jotka möreä-ääninen lukija lukee nauhalle. Ne ovat ihmisten sanomisia, joita ei ole missään todistettu, tai jotka eivät välttämättä perustu todellisuuteen. Ne eivät ole valaehtoisia to-distajalausuntoja. Ja silti, niitä on liitetty todisteitten joukkoon liittovaltion viraston ja syyttäjien toimesta! Sons of Anarchy -sarjan luojat ovat sanoneet, että se on fiktiota, Hollywoodia, kuvitelmaa, mutta miljoo-nille tv-katsojille se on totta. Se näyttää siltä, aivan kuten Iron Pigs MC:kin, mutta aivan kuten Iron Pigs MC, Sons of Anarchykin on vain fiktiota. Fiktio on kuitenkin ohittanut mediassa todellisuuden. Fiktii-vinen kuva outlaw-motoristeista on korvannut sen todellisen kuvan. Fiktio on korvannut faktan jopa po-liisin ja syyttäjien puheissa. Todellisuus on liian totta.

78

kiittää tukijoitaan!

79wildblood.fi

Wild Blood lehti paperisena kotiisi?Liittymällä villiveriset ry:n jäseneksi tuet

vaihtoehtokulttuurien esille tuomista ja saat paperisen lehden kannettuna kotiisi.

http://wildblood.fi/liity-jaseneksi

Our culture runs deeper than blood