vol. 13

3/1981-

DENDROLOGIAN SEURADENDROLOGISKA SALLSKAPET r

117

JOUNI MIKOLA

POHJOIS-AMERIKAN LANSIRANNIKON LAUHKEAN MEREISEN ILMASTON FiAVUMETSAT

C .-C(v32rctt-e_ con 12 ,1C Cc si-5 ac AJorth Ct)

Tyynen valtameren rannikkoseutuja Pohjois-Amerikan mantereen 15nsilaidallaverhoavat maailman mahtavimmat havumets5t. N5m6 16hes 4 000 km:n pituisenavybhykkeen5 Pohjois-Kaliforniasta Oregoniin, Washingtonin ja BrittilaisenKolumbian kautta Alaskan "pannunvarteen" asti pohjoisessa rannikkoa peitta-vat, mutta laajimmillaankin vain muutaman sadan kilometrin paahan sis5maahanpain ulottuvat mets5t ovat monessa suhteessa ainutlaatuisia. Niiden valtavis-ta puumaarista seka yksittaisten puiden saavuttamista j5ttimaisist5 mittasuh-teista on jokaisella dendrologiasta kiinnostuneella varmaan jonkinlainen ka-sitys. Vahemm5n tunnettua lienee naiden metsien 15hes tbydellinen havupuuval-taisuus. Yhdysvaltain koillisella rannikkoalueella, josta paikan p5ä115 kay-tetaan nimityst5 "Pasific Northwest", on arvioitu vain noin yhden tuhannes-osan luonnonmetsien puuston biomassasta koostuvan lehtipuista (KOchler 1946).Havupuiden valta-asema on todella hammastyttav5, kun muistetean etta kaikki-alla muualla maailmassa mereisen lauhkean ilmaston alueilla vallitsevat kes5-vihannat lehtimetsat tai havu- ja lehtipuiden muodostamat sekamets5t.

Oregoninmannyn kotiseuduilla

Taman kirjoittajalla oli tilaisuus tutustua Pohjois-Amerikan lansirannikonmetsiin Oregonin valtion yliopistossa Corvallisissa vierailevana tutkijana1980-81 vietetyn vuoden aikana. Omakohtaiset kosketukseni metsaluontoon kes-kittyiv5t Oregonin osavaltioon Rannikkovuorten ja Kaskadivuorten alueelle,mutta viikonloppuretket ja tybmatkat ulottuivat mybs mm. Kalifornian punapuu-metsiin, Washingtonin 16nsiosiin, Brittil g iseen Kolumbiaan Vancouverin saa-relle seka Oregonin sisaosiin Kaskadivuorten it5puolelle.

Oregonin mets6t edustavat hyvin koko Pohjois-Amerikan lansirannikon lauhkeanmereisen ilmastovybhykkeen havumets5aluetta. Oregonin koillisosissa ja poh-joisen naapurivaltion Washingtonin lansilaidalla nuo mets6t ovat laajimmil-laan ja niiden puuntuotos maksimissaan (Franklin & Dyrness 1973), vaikka yk-sittaiset puut ja metsikbt saavuttavat mahtavimmat mittasuhteensa noin 500 kmete15mpana, Kalifornian punapuumetsissa.

Oregon ja Washington ovat rannikkohavumetsiens5 ansiosta Yhdysvaltojen mets5i-simpi6 seutuja. Kaikista osavaltioista runsaspuustoisin ja talouselbmbnsa voi-makkaimmin metsiin perustava on juuri Oregon, joka vastaa viidesosasta kokoYhdysvaltojen havupuuraaka-aineen tuotantoa (Ross 1978). Talouselamaltban seon osavaltioista ilmeisesti eniten Suomea muistuttava, joten eraat muutkinrinnastukset omaan maahamme lieneva paikallaan. Oregonin pinta-ala on252 000 km 2 , eli runsaat 2/3 Suomen pinta-alasta. Asukasma5r5 on noin 2,1milj. ja vaentiheys siis pienempi kuin mei115. Niin metsien maa kuin Oregononkin, vain runsas kolmannes (96 000 km 2 ) sen pinta-alasta on taloudelli-sessa mielessa mets6maata. Erityisesti Kaskadivuoriston itapuoleinen Oregonon suurekei osaksi metsatonta pensassteppi5 tai puoliaavikkoa. Lis5ksi 15 %(15 000 km2 ) varsinaisista mets5maista on tehokkaan mets5talousk5ytbn ulko-puolella vaikeap55syisyytens5 tai muiden k6yttiimuotojensa takia (Beuter ym.1976).

Uiime aikoina Oregonin metsien hakkuum55r5 on ollut noin 50 milj. m 3 vuosit-tain eli samaa suuruusluokkaa kuin meill5 Suomessa. N5ma hakkuum55r5t ovatkuitenkin kertyneet pinta-alalta, joka vastaa vain runsasta kolmannesta met-s5maan alasta Suomessa. Lisaksi 4/5 Oregonin puuntuotannosta tulee Kaskadi-

J. Mihota, Metzantuthimwstaitoz, jatoatwoo4a4to,RitUtLe, 01300 Vantaa 30.Sorbifolia 13 (3/1982)

*I.

ti4,

uva 1. Reliefikartta Yhdysvaltojen koillisvaltioista. Lauhkean me reisen il-

aston havumetsgvyahyke rajoittuu Kaskadivuoriston vedenj akajan ja rantavii-

3n vgliselle alueelle 'Kozloff 1980: 6).

119

vuoriston merenpuoleisista metsist g , jotka kasitt g v g t vajaat 2/3 osavaltionkoko mets gpinta-alasta. Rannikkometsien hakkuum gg rg t metsgmaan pinta-alayk-sikke g kohti muodostuvat siten yli kolminkertaisiksi koko Suomen vastaaviinlukuihin verrattuna. Ero kuvastaa Tyynen valtameren rannikkoalueen metsienkeskimgg r g istg puurunsautta meikal g isiin boreaalisen taigavyiihykkeen metsiinverrattuna. Vielg toistaiseksi hakkuumgg rien suuruus perustuu paljolti vanho-jen luonnonmetsien hyvaksikayttain, ja hakkuumandollisuuksien ennakoidaankinpienenev gn tulevaisuudessa (Beuter ym. 1976).

Oregon on Yhdysvaltain ja ehk g koko maailman tarkeimpan g sahapuuna tunnetun"oregoninmannyn" eli douglaskuusen (Pseudotsuga menziesii) parasta kasvu-aluetta. Yli puolet Oregonin metsien vuotuisesta hakkuumb grasta koostuu testapuulajista. Kaksi kolmasosaa hakatusta douglaskuusipuusta kaytetaan sahateol-lisuudessa ja lopuistakin suuri osa menee rakennuspuuksi vanerina tai erilai-sina levyin g (Ross 1978). Tukinkaadossa Oregonin douglaskuusimetsiss g on moniSuomestakin l g htenyt "lannen lokari" aloittanut uuden elgmgnsg.

Maailman runsaspuustoisimmat metsgt

Biomassan m gg rassa pinta-alayksikkii g kohti Kalifornian pohjoisrannikon puns-puumets g t (Sequoia sempervirens) ovat ylivoimaisen ainutlaatuisia maailmassa.Keski-ibltag n noin tuhatvuotiaissa punaQuumetsiss6 on useissa paikoin mitatturunkopuun kuutiom gg rg ksi 9000 - 10000 m )/ha ja puuston koko biomassaksi noin4000 t/ha. L gnsirannikon lauhkean vytihykkeen muiden havupuiden metsiss g tode-tut maksimiarvot j gg v g t alle puoleen punapuumetaien luvuista, mutta nekinovat viela aivan omaa luokkaansa maapallon metsien joukossa (Fujimori 1972).Vastaavaa leytyy vain muutamin paikoin Australian Eucalyptus-metsist g . Puna-puualueen ulkopuolella suurimmat puuma g rat on mitattu Oregonissa ja Washing-tonissa Kaskadien l g nsirinteill g , 400 - 500-vuotiaissa koskemattomissa doug-laskuusen ja lannenhemlokin (Tsuga heterophylla) sekametsiss g sekg Abiesprocera-metsiss g : 3600 - 4100 m 5/ha runkopuuta ja 1500 - 1600 t/ha biomassaa(Waring & Franklin 1979). Rannikkovuorilla kasvoi vuosisadan alusse varmastiviel g paljon puisevampiakin metsi g ; nykyisin alkuper g isist g luonnonpuustoistaon engg rippeit g jgljellg.

Enng tykselliset puum garat eivg t rajoitu pelk g staan hyvin vanhoihin metsiin.Jo 100 - 115 vuoden ik g isissg edell gmainittujen kolmen puulajin metsiss g Kas-kadeilla sekg Picea sitchensis-Tsuga heterophylla-metsiss g meren a g rella Ore-gonissa on mitattu 1500 - 2000 m) runkopuuta ja 600 - 900 tonnia biomassaahehtaarilla. Mainitut alarajatkin edustavat viel g mgg ri g , joita mets g t ani-harvoin seavuttavat muualla maapallon lauhkeen tai trooppisen ilmaston alu-eilla, boreaalisista metsista puhumattakaan. Vertailuna sopinee mainita Kar-jalan kannaksella Raivolan lehtikuusiviljelyksissa mitattu huippuarvo, 1100m 3/ha runkopuuta 185 vuoden i6115, mik g lienee Fennoskandian enn gtys tgllaalalla (Serves 1964).

Tyynenmeren rannikkometsien ylivoimaisen suuret puuma g rat ja biomassan kerty-m g t maailman muihin mets galueisiin verrattuna johtuvat ensi sijassa siitg,etta puut elbvt hyvin vanhoiksi ja niiden kasvu jatkuu voimakkaana mybhglleialle. Itse asiassa n g iden metsien biologinen tuottavuus tai vuotuinen lisg

-kasvu ei ole mitenkgan ainutlaatuinen maailmassa. Niin douglaskuusella kuinpunapuullakin tukkipuukoon saavuttamiseen kuluu yleensa 40 - 50 vuotta. Sit-kankuusi saavuttaa parhailla kasvupaikoillaan 50 m:n pituuden noin 100 vuo-dessa, ja huipputapauksissa douglaskuusen on todettu kasvaneen vastaavaan pi-tuuteen 75 vuodessa (Arno & Hammerly 1977). Monilla seuduin maailmassa puutkasvavat nuorella i6116 paljonkin nopeammin kuin n g iss6 metsissg . Esim.loblolly-manty (Pinus taeda) Yhdysvaltojen kaakkois-valtioissa on 10-vuotiaa-, keskimag rin kaksi kertaa niin pitk g kuin samanikg inen douglaskuusi l g nsi-

' F ranklin 1979). 50-vuotiaana loblolly-m g nty on kuiten-

Kuva 3. Doug laskuusimetsaa Marys Peakilla Oregonin Ra nnikkovuorilla, 800 mm.p.y. Alikasvoksena la nnenhemlokkia (Tsuga heterophylla).Fig. 3. Douglas-fir forest with undergrowth of Tsuga heterophylla on MarysPeak. nrp, ,„ ,

Maailman suurimmat)uut

Kaikista niista havupuusuvuista, jotka ovat edustettuna Poh jois-Amerikan lan-

sirannikon lauhkean mereisen ilmaston metsaalueella, kookkaimmiksi kasvavat

lajit lOytyvat juuri talta alueelta. Yleensa ne ovat my es pitkaikaisimpia la-

jeja suvussaan. Naita sukujensa "lajivoittajia" ovat ainakin douglaskuusi,sokerimanty (Pious lambertiana), lannenhem-

120

Kuva 2. Kuusimetsien (Picea sitchensis) verhoamaa Tyynen valtameren rannik-

koa. Cascade Head, Oregon. - Kaikki valokuvat kirjoittajan.

Fig. 2. Spruce forest (Picea sitchensis) on the Pacific Coast. Cascade Head,Oregon. - All p hotographs taken by the author.

121

Kuva 4. Punapuumetsaa (Se u a sem

Fig. 4. Coast redwoo d (Se uoia sem ervirens) forest near Eureka, California.niassa.

ervirens) Lurekan lahist011a Kalifor-

122lokki, jbtt ilaistuija (Thu'a licata), lausoni nsypressi (Chamaec aris lawso-niana), lansiamerikan lehtikuusi Larix occidentalis), Abies p rocera ja Libo-cedrus decurrens. Kahta viimeksimainittua ja sokerimantyalukuunottamatta em.puulajit voi tavata viljeltyina meidankin maassamme. Kot iseudullean ne kaikkisaavuttavat tyypillisilla kasvupaikoillaan aivan y leisesti yli 45 metrin pi-tuuden ja yli 120 cm:n rinnankorkeuslapimitan saadessaan varttua hbiridttavahintban 400 -vuotiaiksi. Nbmb ovat siis kaikkia lajeja koskevia tyapjLdlukuja. Maksimiarvot ovat aivan toista suu ruusluokkaa, ja keskimbbraisetkinluvut ovat joillakin lajeilla paljon suurempia, esim. doug laskuusella 70-80 mja 150-220 cm, sitkankuusella 70-75 m ja 180-230 cm, jattilb istuijalla 60-70m ja 150-300 cm. Muutamien puusukujen osalta myds toiseksi ja kolmanneksisinsuurimpia kokoja saavuttavat laji edustajat (esim. Abies randis, A. amabilis,Picee en elmannii, Pinus monticola) li jytyvat nbilta alueilta Franklin &Dyrness 1973

Punapuu (Sequoia sem ervirens) kasvaa kaikista maailman puulajeista p isimmbk-si, mutta sen ylivoimalsuus doug laskuuseen ja sit kankuuseen nbhden ei yksit-tbisten puiden koossa ole niin suuri kuin metsikdiden puumabrissa. Yli 100-vuotiaat punapuut ovat yleensb 75-100 m pitkia ja 150-380 cm:n lapimittaisia.Sburimmat mitatut puna puuyksildt ovat olleet 2000-3000 vuotta vanhoja, yli110 metrin p ituisia ja yli 5 metrin lepimittaisia. Maailman suurimmiksi kas-vaviin puulajeihin lukeutuu myds punapuulle lbhisukuinen ma mmuttipetajb (Se-uo iadendron i anteum), jonka kasvualue myOs on Yhdysvaltojen lansiosissa,Kalifornian Sierra Nevadan vuo ristossa. Se ei kuitenkaan kuulu tbssb tarkas-

teltuun rannikon lauhkean havumetsavydhykkeen lajistoon, sills sen kotiseu-dulla vallitsevat jo paljon ankarammat talvet ja lyhyemmbt kasvukaudet. Sevoi saavuttaa 8-12 metrin l b p imitan ja on rungon kuutiomabran puolesta ilmei-sesti maailman kookkaimmaksi kasvava puulaji, vaikka ei pituudessa vedakbanvertoja rannikon p unapuulle ja dougl askuuselle. Lisbksi mammuttipetaja kasvaa)ienina ryhmina tai hajallaan yksittaispuina eika muodosta sellaisia biomes-saltaan mahtavia metsib kuin rannikkoalueen havupuut. Sen seuralaislajit (mm.louglaskuusi ja Ables_arEllis) jaavat yleensa siella paljon pi enemmiksi kuin'annikon lauhkeassa ilmastossa ka svaessaan, mikb tietysti on omiaan lisaamdantammuttipetajan koon vaikuttavuutta.

regonin ja Washingtonin osa valtioiden kesken vallitsee innokas kilpailu kun-iasta, kumman alueelta laytyy maailman suurin douglaskuusi ja sitkankuusiArno & Hammerly 1977). Suurimman dougla skuusirungon osalta valtiot olivatitkabn tasavakisia, sills molemmista tunnettiin rinna nkorkeudelta noin 450n:n lapimittaiset jatit. Oregonin rannikolla kasvava "Clatsop fir" osoittau-Ji tarkoissa mittauksissa suuremmaksi 390 m3:n rungontilavuudellaan. SenAve katkesi kuitenkin syy smyrskyssa 1962 ja Washingtonin Olympic-kansallis-iistossa kasvava "Queets fir" siirtyi johtoon, vaikka senkin latva oli mur-mut noin 70 m:n korkeudelta. Kevaalla 1975 lOytyi y llattaen Coos Bayn lb-stOlta Rannikkovuorilta 4 metrin lapimittainen ja 92 metrin p ituinen puu-:8116, joka vei ennatyksen jalleen Oregoniin. Voitto jai kuitenkin lyhytai-iseksi, sills tams noin 900-vuotias puu kaatui myrskyssa jo ldy tymisvuote-syksylla ja on nyt naytekiekkoina levinnyt ympbri Yhdysvaltoja museoihin

metsaalan laitoksiin. Washington on siis jalleen douglaskuusen osalta joh-ssa, ja oregonilaiset haravoivat taas Rannikkovuoriaan ldytaakseen yieldurempia puita. Vuosisadan alussa nailla alueilla vbitetaan mitatun useita-n 100 metrin pituisia douglaskuusia. Monet naista pilvenoiirtbjistb ovatleet hyvin solakoita, rinnankorkeudelta vajaan 2 m lbpimittaisia ( Ross 1978 )-irin tunnettu sitkankuusi kasvaa Oregonin Seasidessb. Tamankin puun latvak

atkennut, niin etta sen pituus 700 vuoden iallb on "vain" 66 metric. La-litta rinnan korkeudelta on kuitenkin mahtavat 503 cm. Wa shingtonin Olympic-mimaalla tunnetaan useita lahes yhta suuria puita. Pisimmat niista yltavatmetrin korkeuteen.

kkaimmaksi kehittyva lehtipuu lantisessb Pohjoi s-Amerikassa on jattildis-oeli (Po ulus t richocar a). Ennatysta nita n-, .

123

sensijaan ova ytajiin verrattuna.

Lansirannikon metsien arvoiPohjois-Amerikan lansirannikon metsien valtavat puumaarat, yksitteisten pui-den saavuttamat suuret mitat ja havupuiden lahes taydellinen valta-asema ovataskarruttaneet luonnontutkijoita runsaan sadan vuoden ajan eli slit lahtien,kun valkoisen miehen asutushistoria nailla seuduin alkoi. Mitka oust ne to 1-jat, joiden ansiosta Pohjois-Amerikan lansilaidan metsat ovat niin ainutlaa-tuisia maailman muihin metsaalueisiin verrattuna? Vastausta on etsitty mm.puulajien levinneisyyshistoriasta suurten ilmastonvaihteluiden yhteydessaseka alueen topografiasta ja maaperan ominaisuuksista. Viimeisimpien kasitys-ten (Waring & Franklin 1979) mukaan naiden metsien omaleimaisuus perusWn vuo-

u

kuitenkin nimenomaan alueella nykyisin vallitsevan ja satojen tuhansiesien ajan suhteellisen samanlaisena pysyneen ilmaston erikoisp iirteisiin.Esimerkiksi lehtipuiden haviaminen alueelta tapahtui fossiililOydOsten pe-rusteella paaosin jo yli miljoona vuotta sitten, ennen jaakausien aikaa.

Onitsestaan selvaa, etta alueen ilmaston ja maaperien taytYY olla havumet-

sien kehit elYksle kaikin puolin hyvin suotuisat. Kuten edella todettiin, nai-

--4-,;,,,r, vuotuinen lisakasvu ei kuitenkaan ole eritYisen ennatyksellista,

Kuva 5. Vuoristohemlokkimetsb'a (Tsu a mertensiana) laavakentan reunamil

la....-....- ...

1500 m korkeudella Oregonin Kaskadeilla. Taustalljaa 3150 m merenpinnan

w the

yla-

puolelle kohoavia Three Sisters -vuorten huippu.

Fig. 5. Mountain hemlock (TsLjaa) forestto along a

Threelava flow

Oregon Cascades. Peaks in the background belongMountains (alt. 3150 m). ksild (Ross

te-laaksossa kasvava 45 in pituinen ja 290 cm lapimittainen puuy

1978). Lansirannikon yleisin leppalaji, enemman meikalaista harmaaleppaakuin tervaleppaa muistuttava Alnibra on saavuttanut et

noin metrin 1pimit-

toja ja yli 40 m pituuksia. Alueen muut lehtipuut (tamm, vaahterat,a ym.)

sa pienikokoisia esim. kealaisiin sukuj eskieurooppn edus-

tukset

125

ivatka kasvuolosgisen tuottavuuden kannalta siis olennaisesti

124uhteet biolo

Jikkea muualla lauhkean mereisen ileilla esiintyvista.

Puiden pit-

iikaisyys ja myChaan jatkuva kasvu ovat amaston alu

vantekijmetsien suuriin

Jremmiksi kuin muualla?omassan kertymiin. Nutta miksi sitters puuti taalat naidenla kasvavat pitempaan

kko jajoisAmerikan lansiranni

on enimmakseen heikkotuu. Myrsky-in meren barella luonnollisesti esiintyy, muttalista seutuaei mitaan esim. Pohjois-

rikan itaosia ja Ita-Aasiaa Yleisesti koettelevien urr

ja taifuu-

1 kaltaisia pyOrremyrskyja. Ilmaston "rauhallisuus" tarjoaa siis edelly-pia suurten puiden olemassaololle. Toi

hikaanien

saalta havupuiden massiivisuuden ke-

ksen Peru on

on taytynyt olio suuri geneettinen evoluutiopotentiaali.irannikon topografia etela-pohjoissuuntaisine vuorijonoineen

ja laaksoi-

onkin ilmeisesti tarjonnut alueen puulajeille hyvat

pako- ja paluutietin mandollistanut poikkeuksellisen laajan geneettisen monimuotoisuudenmisen jaakausivaiheiden yhteydessa (Silen

1962). Nama hyvat edellyvie-tyk-

ivat kuitenkaan kerro, mitka ovat ne perimmaiset syyt, jotka ovat3lueen havupuulajien kehitysta kohti suurta kokoa. .Ai

me vuosina

tatty ajatuksia, e n massiivisuus sir-far/5a olisi have

vii

edullista

ja ilmasto-odoissa (flaring & Franklin 1979)

e- ja vesitalouden kannalta, vii

nimenomaan Pohjois-Amerikan lansirato suosiva ilmasto

nnikon

)alskaueella vallitsee lauhkea runsassateinen meri-ilmasto (Franklin &1973). Talvet ovat hyvin leutoja Nanadan Rannikkovuorten

a seka Yhdys-

Kadivuoriston ja me

alilla. Koko tolls alueell, Kaliforniastaasti, keskilampdtilat ovat alavilla seuduilla talvikuukausinakinipuolella. Kovia pakkasia ei esiinny juuri vuoristoissakaan, joskinmikuun keskilampOtila on

yleensa

muutaman asteen miinuksen puolella.en aarella lampätila pysyttelee kesakuukausina tasaisesti

15-20°C

3, m

utts jo muutaman kymmenen kilometrin paassa sisamaassa on yleen-lampimampaa. man

kesat ovat lansirannikolla aivan rantakaistanetta lukuunottamatta varsin lampimia, ainakin meikalaisiin verrat-

s joka kesa esiintyy hellekausia, jolloin lampatila useiden viikko-nousee paivittain yli 35°C:n.

ovat suuria, mutta eivat mitenkban poikkeuksellisia muihin merei-n slue'

verrattuna. Yhdysvaltojen puolella rataviivan tuntu-n. 2 000

mm vuosittain ja lahivuorte n

n rinteilla jonkin verran

)ppujen n. 3000 sin

asti. Rannikkovuorten itapuoliset alavam-aavat osittain vuorten sateiden suhteen,

mutta ovat edelleen me-

ton al asn. 1000 mm:n vuotuisine sademaarneen.

Idempana Kas-lansirinteilld sademaarat jalleen nousevat

2000-3000 mm:iin vuo-

uotuinen jakautuminen on vihdoin se tekijalansirannikko poikkeaa saute 1n

maapallon muista lauhkean il-te. Lampaolosuhteiltaan samantapaisilla alueilla, joita muuallaesim. Yhdysvaltojen itaosissa, Ita-Aasiassa ja Keski-Euroopas-fiintyy suhteellisen tasaisesti kautta vuoden.

Pohjois-Amerikan

a sensijaan sateet keskittyvat •

talvikauteen. Valtameneiden kulkureitit muuttuvat kesaaikaan saannanmukaisesti poh- e n kolmen kesakuuk auden

relta tule-sademaara jaa sumalla osallaalle kymmenesosaan koko vuoden sadembara

ssa )

katsoen sta. Oregoni-tann011isesti katsat-,,, ' '

vuodurimen varsinainen kuuma kausi, heina-

1F1

Kuva 6. Mantymets.aa (Pinus onderosa) Sistersin

15 km Kaskadie vedenjaka3annFi. 6. Pine forest (Pinus onderosa) near Sisters, Oregon, 15 km east of

the Crest of the Cascade Range.

ssa 1

01simaYhonrin252milonkit,sesson se(15pool1976)

Viime

'4 .::Or4;..

Ko.l.a B. Marunan Attemisi

Fig. evade.

CActe•

and .eada.

L6

veden puutteen takia. Pbaosa vuotuisesta lisak asvustan kuivan kauden tapahtuu kev aalla ja

alkukesalla enneen alkua. Havupuilla yhteyt

taminen on voimak-

kainta syksyllb ja kevaalla jatkuen usein tehokkaana

lapi koko talven. Ore-

gonin rannikon douglaskuusella jopa puolet laps

nettofotosynteesista

tapahtuu lokakuun ja toukokuun valisena aikana

(Emmingham & Waring 1977).Runsaan lumen keskella vuoristoissakin yhteyttaminen voi jatkua talvella,

silly kirkkaina pbivina lampOtilat nousevat yleensa eu sita aste 00ita 0:n

ylapuolelle ja may py

syy paksun lumipeitteen suojassa sulana la p i talven.

Kesavihannat lehtipuut joutuvat olemaan lehdettdmina jokseenkin koko sen osanvuotta, jolloin vuorokautiset lampOtilat voivatlaskea pakkasen puolelle.

Dregonissa niiden lehdetbn kausi kestaa

to ri i ppuen 4-6 kuukautta,leensa marraskuulta huhtikuulle eli lahimain koko sen ajanjakson, ions puo-

et havupuiden vuotuisesta yhteyttamisesta tapahtuu. Nailla seuduin havupui-Ian ikivihrean kasvutavan edullisuutta lisaa kosteussuhteiden (-Melia vielae, etta lampOolot oust aarevammat kuin

lauhkeassa me la ilmastossa

leensd. Mydhai

ssyksyn ja varhaiskevaan selkeilla sailla paivalampátilat nou-evat u

sein jopa +25°C:een, mutta laskevat disin pakkasen puolelle. Suuri osaJotuisista lamp

Otilan ja kosteuden puolesta edullisista kasvuolosuhteista onLis

kesavihantien lehtipuiden saavuttamattomissa. Tama selittanee

hy vin pit-dle havupuiden lbhes taydellisen ylivallan Rohjois-Amerikan lansirannikonraleimaisessa memastossa.

,maston a uula iston alueelliset vaihtelut

ells esitetty koskee itse asiassa vain osaa Pohjois-Amerikan lansirannikontsapeitteisesta alueesta, ts, lauhkeata runsassateista

vy(dhy ketta merenntumassa. Manteren lansilaidalla eslintyy toki muunkinlaista

ilmasto- jatsaaluelta, vaikka tassa esityksessa keskitytaan rannikon laajan yhtenbisenJumetsavydhykkeen tarkasteluun. Tama vy

dhyke on kaytanndllisesti katsoen:eneva Ts a h

etero h Ilan alueen kanssa ja lahes sama kuin doeuglaskuusen

mikkorodun seka Thu'a licatan ja Api.es nrandisin koko levinnisyysalue.

inneisyydeltabn pienempialaisia havUSZTTIZT5T—joiden esiintyminen rajoit-kokonaan tahan vydhykkeeseen,ovat mm. Picea sitchensis, Abies amabilis,

drocera, Chamaec aril lausoniana ja SeSequoia sem ervi rens.

:adivuoriston lansipuoliset metsat Or

egonin ja Washingtonin seutuvilla;tavat rannikkoalueen mereisen ilmaston havumetsavydhyketta tyypillisim-aan. Taalla yleisin hemlokin, dougla

skuusen ja jattilaistuijan muodosta-aivan meren aarella myds sitkankuusen leimaama metsakuva vallitsee hyvinnlaisena Pohjois-Kaliforniasta pitkalle Brittilaiseen Kolumbiaan, sitkan-an osalta Alaskaan asti. Luonnollisestikaan

ilmasto ei ole taysin saman-

koko tally

tuhansien kilometrien pituisella alueella. Pohjoista kohtiiiisuus li

saantyy ja eritylsesti kesat viilenevat, etelban pbin kesienAs ja

muss

kuum

korostuu, mutta muutokset ovat hyvin vahittaisia. Korkmuuallaki eusn maailmassa.pinnasta vaikuttaa talla alueella ilmaston lampbsuhteisiin samaan tapaan

3stoin kuin etelasta pohj oiseeni

pain mentbessa,

lannesta itaan siirryt-

i

lmasto ja puulajisto voivat vaihtua aivan toisenlaisiksi jo lyhyillayksilla.Esimerkiksi Oregonissa

ilmasto ja kasvillisuuskuva muuttuvatolta etaannyttaessa monin paikoin muutaman kymmenen kilo et

matkallasi.enemman kuin siirryttbessa rannikkoa pitkin tuhat kilometric

pohjoi-

suurilmastorajaa Rannikkovuoret eivat muodosta,tasankoalueet (Willamette Valley mutta jattavat itapuo-ey ja Puget Trough) osittain "varjoonsa".

alueilla kesbn kuumuus ja kuivuus korostuu, mutta talvi on jokseenkinuha kuin meren puolellakin. Kasvillisuudessa havup

renniuiden volta-asema

ee. Nambtasankoalueet, jotka nykyisin ovat 16nsil,n,isaluetta, oust luonnont11,,, ,,,- .har,,,, . .,

1

et

OrsinmaYhdonrinn252milj

sessaon au(15 0puolel1976).

Viime ataro elkuitenklsdmaan a

a metsa°Taa ''N'1)utt.■%13ffcnak. ‘'inus

e

ar

,InOPM:Meg'r■Pinnasta. PuulaP-t

e

en

In

Ricesee an°

Fig

lla,

Kal " .)a200 stak.3lot 1

•

128

Kaskadivuorten lansirinteet ovat Rannikkovuorten tapaan lauhkean

ilmaston ha-vumetsien tyypillisintg valta-aluetta. Ala- ja keskirinteiden metsissg noin1000 metrin korkeuteen pgepuulajeja ovat Tsu a hetero h Il,

Pseudotsu a men-ziesii Abies randis ja Thu'a

licata• Korkeuden merenpinnasta lisaantyessa

ilmasto muuttuu vahitellen viileg

mmaksi ja humidisemmaksi. Noin 1000 ja 1500m:n korkeusvalillg tullaan

lauhkean ja viilean ilmastovybhykkeen raja-alueille, talvet muuttuvat runsaslumisiksi, mutta muutoin kasvuolosuhteet ovat vie-

la hyvin samanlaiset kuin alarinteillg. Metsien puustossa alempana

vie-set jalokuuset (Ablesamabilis, A

rocera) esiintyvgt kuitenkin usein valta-

lajeina. Noin 1500 m:n-Za-e-Edella tul

leankin jo Kaskadivuoriston vedenjaka-ja-alueelle missa metsien yleiskuva muuttuu selvasti.

Vedenjakajaseudut ovat pdaosin 150

0-1800 m merenpinnan ylapuolella. Korkeam-pia kohtia Kask

adeilla on vain yksittgising

tulivuorenhuippuina. Monet niistg

kohoavat varsin korkealle ymparistbstgan. Oregonin korkein huippu

Mount Hood,

nousee 3400 m merenpinnan ylgp

uolelle ja Mount Rainier Washingtonissa viela1000 m korkeammalle. Yli 2500 m:n yltavig hu

ippuja on parikymmenta,

amuttayleensa nand vanhat tulivuorenkeilat sijaitsevat etgalla toisistan ylhaisessg

yksinaisyydessg muutoin varsin loivapiirteisella Kaskadien harjanteella. Al-piininen metsanraja on Keski-Oregonissa

1700-2000 m:n korkeudella

ede

ja puurajanoin 300 m korkeammalla. Suurimmilla huipuilla esiintyy sites a le

tund-raa ja jadtikeitgkin, mutta valtaosaltaan Kaskadien vnjakajaselanne onnetsien peitossa, Tosin laajoille alueilla esiintyy

tuoreita, par in nevi

aikana syntyneita laavakenttig, jotka ovat karuutensa vuoksiiganeet puuttomiksi.---- ----- ------------letsien p

uusto on pienikokoista mutta tihgg

egpuuna esiintyvat taval-

isimmin Isiigamer tensiana , pg, Pious contorts ja Abies lajeilasiocar ademaarat

aavat Oregoniis17/TJ-17,57 pienemmiksi kuin alempana lansirinteil

Slg. Lunta

ataa vuosittain 0

,5-1,5 m, mutta kinostumisen takia nietokset muodostuvatinin paikoin 5-10 m paksuiksi. Muutamia valtavgylia lukuunottamatta koko ve-anjakaja-alueen tiestb joudutaan sulkemaan liikenteelta 6-8 kuukaudeksi vuo-Lttain.

skadeilta itagnpgin jatket taessaikkialla O

ilmasto muuttuu akkig hyvin mantereiseksi.reg

onissa ja Washingtonissa vuotuinen sademaara putoaa Kaskadi-often itapuolisilla tasangoilla alle 300 mm:n, dun se vedenjakajalla onalg yleisesti 150

0-2500 mm. Talvet muuttuvat kylmemmiksi heti vedenj

kuin Kaskadien lansipuoll

akajal-

itag

n pain mentaessa, vaikka korkeus merenpinnasta laskee. Kesat ovat sel-ti kuumempia kuiela.

Kasvillisuuskuva muuttuu itg-

teille

eilletultaessa monin paikoin kuin veitsella leikattuna. Harjanteen mata-kohdissa rannikonpuoleisille rinteille tyypilliset douglaskuusi-j a

miasa

lokkimetsat ulottuvat synkanmahtavina vedenjakajan ylikin, mutta vaihtuvatten itarinteilla yhttikkid va

ljiksi ja valoisiksi mantymetsiksi. Esimerkik-iantiamin solassa Keski-Oregonissa tienvarsimaisema muuttuu tgysin noin1:n te rm

Kaskadien itarinteista, joilla vuotuinen sadema g ra on 500-800 mm,ponderosamannyn (plaus_aoaderosa) valta-aluetta. 'dermas ja alemmas men-

sa sademdard edelleen pienenTe-713Peasti, metsgt har venevat ja paapuula-I tulle usein kataja (Juni erus occidentalis). Viimein vuotuisen sademaa-)udo

tessa 300 mm:n tienoille metsgt loppuvat kok

onaan ja alkaa marunan

jots

':d:Ze:irdllg]tleT)tat-1,:nrilgrld7s=Z:nPq17131t/Pne'l1 1:nral:=ja.e'toltaan erittain mantereinen marunan

valtakunta jatkuu Kaskadien itgpuo-la ylatasangolla yli Idahon,

Nevadan ja Utahin osavaltioiden aina 500-

m pgahan mantereen " Suurelleell vedenjakajalle" asti. Matkan va rrella onsia tgalla vuor

esiintistoseutuja, joiden viileammassapensaikkoja.

yy. Pab asiassa ne ovat ja kosteammassa il-sa metsiakin

kuitenkin harvoja minty_ is

129

Kalliovuorilla alkavat varsinaisesti teas laajat yhtengiset metsgt. Alpiini-nen metsgnraja kohoaa taalla kaksi kertaa nun korkealle kuin vastaavilla

leveysasteilla Oregonin Kaskadeilla. Pohjoisessa Kanadan pu

tihykolella nam g vuo-

ristometsgt sulautuvat yhteen lgnsirannikon lauhkean vykeen havumetsienja boreaalisen taigan kanssa. Puulajisto on suurelta osalta toinen kuin 16n-

tirannikkoalueen havumetsissg, joskin useimmat Kaskadien vedenjakajan ja

itginteiden lajeista kasvavat mybs Kalliovuorilla. Lauhkean mereisen

oh k-

keen jgttikokoja saavuttavista puulajeista oikeastaan vain Pseudotsu av men-ziesii ja Picea engeltinni.i. ulottavat levinneisyytensg Kalliovuorille asti,mutta tgallTr7.711.11 metsien puumagrat ja yksittgisten puiden kilo jggvatmelko vaatimattomiksi rannikkometsissg tavattaviin mittasuhteisiin nghden.

Summer : Tem erate coniferous forests of western North America

The coastal region of western North America, from northern California toSouthern Alaska, is covered by massive evergreen coniferous forests.These forests are unique among the forest regions of the world in manyrespects. Every coniferous genus represented in this region finds itsargest-growing species here, and these species dominate dense forestsrather than occur as scattered individuals. Their stands have displayedthe greatest biomass accumulations and stem volumes recorded in the world. 1

One of the most impressive features of these forests is the nearly com- r

pee

dominance of coniferous species, in contrast with forests of othe

1

at least moderately humid temperate zone regions.

This article, stimulated by the author's experiences durin

g a one-Year

stay in Oregon, introduces the main tree species of the Pacific Northwestand gives some, figures of the unrivaled biomass accumulations in theirstands and of the dimensions attained by individual trees. The environ-

mental factors responsible for the evolution and maintenance of thesemassive coniferous forests are also discussed, mainly on the basis of

presentations by Franklin & Dyrness (1973) and mainly Franklin (1979).

The climate in canNorthwest is particularly favourable for the

development of coniferous forest. Summers are warm and dry, winters are

very mild and wet. Lethan 10 percent of the annual total precipitation

falls during the summer months. In other

temperate regions, usummers

are generally hotter and winters are colder, and the annual rainfall ismore evenly distributed throughout the year. As a consequense, coniferoustrees in the Pacific Northwest carry on half or even more of their annualnet carbon assimilation during the fall, winter and spring. Both the mild

winters ande

dry summers appear to offer definite advantage to coniferous

bypecis inr c is t

peition with deciduous hardwoods. The large size attained

b

conifes is further believed to provide a buffer against environmentalstresses particularly typical to the winter-wet and summer-dry conditions

of this region. Strong winds are relativelye for the massiveness of

rare in the Pacific Northwest,

and this may be an important prerequisite

the local

coniferous species.

Kir'allisuutta

Arno, S.F. & Pammerly, R.P. 1977: Northwest

es. - 223 s. Seattle.

Beater, J.H., Johnson, K.N. & Scheurman, H.L.tre1976:

Timber for Oregon's

tomorrow - an analysis of reasonably possible occurrences. - Oregon

state Univ., W . Reg,Res. Bull. 19: 1-111.

Emminghem, N.H. & Waring, R.H. 1977: An index of photosynthesis forcomparing forest sites in western Oregon. - Canad. Jour. For. Res.

7: 165-175•

Franklin, J.F. & Dyrness, C.T. 1973: Natural vegetation of Oregon andWashington. - U.S. Dep. Agric., For. Serv., General Rech. Rep. PNW- 8: 1-417.

Fujimori, T. 1972: Discussion about the large forest biomasses of thePacific Northwest in U.S.A. - Jour. Jap. For. Soc. 54: 230-233.

Kozloff, E.N. 1980: Plants and animals of the Pacific Northwest. - 264 s.Seattle & London.

KLichler, A.W. 1946: The broadleaf deciduous forests of the PacificNorthwest. - Ann. Assoc. Amer. Geogr. 36: 122-147.

Ross, C.R. 1978: Trees to know in Oregon. - Oregon State Univ. ExtensionServ. & Oregon State For. Dep., Extension Bull. 697: 1-96.

Sarvas, R. 1964: Havupuut. - 518 s. Porvoo.Silen, R. 1962: A discussion of forest trees introduced into the Pacific

Northwest. - J. Forestry 60: 407-408.Waring, R.H. & Franklin, J.F. 1979: Evergreen coniferous forest of the

Pacific Northwest. - Science 204: 1380-1386.

Parannakasvien talvenkestavyytta

SYYSLANNOITEno 7 /

—on typetenjouduttaa tuleentumistaon kuin "pakkasneste"kasvin solukkoon

SYYSLANNOITE no 7 ei sisà1I6 typpea, muttasen sijaan runsaasti kalia ja fosforia salsa sivu- jahivenaineita. Lannoite on tarkoitettu marja-, he-delme- ja koristekasvien syyslannoitteeksi.Syyslannoituksella parannetaan kasvien talven-kestavyytta, saatetaan kasvi oikeaan aikaan tal-vilepoon ja ennen kaikkea edistetaan kukka- jahedelmasilmujen muodostumista. 5k g/100 m2= kourallinen neliOmetrille. Tarkat ohjeet pussin